• 1 0 0 v u o t ta ! jörn donner No I 1 S S N / 0 3 ja muuta va nhaa! 2 0 1 3 5 - 9 2 4
• a Sanoma Company Kun ihminen ajattelee vain itseään, sitä voi huonosti. Silloin pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suurilta. Hanki perspektiiviä elämään, ole kiitollinen siitä mitä sinulla on ja janoa silti jatkuvasti enemmän. Hesari joka päivä ja HS Verkko Plus 39,90 ?/kk. HS.fi/asiakaspalvelu NIILLE, JOTKA VÄLITTÄVÄT TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ.
• YliO P P ilAS le H t i lisuuksia (sivu 5). Nina Lahdenpohja tekee työkseen lapsia AlkutekStit A l k u t e k S t i t : Ensin on kuollutta lihaa ja sitten mahdol(sivu 7). Ehkä muuten kehitysmaatutkijoidenkin kannattaisi alkaa tehdä lapsia, kun ovat niin kriisissä (sivu 8). Mutta psykoosi vain syvenee, koska eivät ne keharit pääse edes pyöräilemään kampuksella (sivu 9). Mutta mikä onkaan tuo ääni? Se on leijonan karjahdus! (sivu 10) Leijona se taitaa haistaa mehevän poliittisen broilerin (sivu 11). Joten kannattaisi broilereidenkin mieluummin ryhtyä Pekka Himasen opetuslapsiksi (sivu 13). Sitten on vuorossa Yliop- pilaslehden oma Pussy Riot (sivu 14) ja päälle vielä Bussi Riot (sivu 15). k e S k i t Y : I h M I S E E n Donner, persu ja mamu. Suomalaisia kaikki tyynni. (sivu 18) A S I A A n Aikajana johdattaa halki Ylioppilaslehden vuosisadan. (sivu 26) K U V A A n Kansi kertoo kaiken ja usein kannessa on se sama vanha Jörn Donner. (sivu 30). v i i M e i S e t S A N A t : Sitten lehden sivulla välähtää Salama (sivu 38). Kulttuuriessee kajauttaa ilmoille kutsuhuudon ysäreille (sivu 40). Tulee aivovaurio, ja sen takia kolumnistilla on keskittymisvaikeuksia (sivu 43) ja somelier ei pysty pitämään näppejään erossa somesta (sivu S iv u 3 N o 1 / 20 1 3 44). Sitten pallo vieriikin jo maaliin ja lehti loppuu (sivu 47).
• talouselama.fi Onnittelemme 100-vuotiasta Ylioppilaslehteä 75 vuotta silkkaa asiaa
• YLIO P P ILAS LE H T I Blogiteksti iskee kuin skalpelli elottomaan ruhoon. Vihdoinkin joku kiteyttää sen, mitä ajattelen omasta kuolemastani. ?Ruumiit ovat kylmiä, harmaita ja mahallaan makaamisesta naamastaan aivan lytyssä, osin kivikovia ja osin täynnä säilöntänestettä?, tekstissä sanotaan. Kirjoitus on lääketieteellisessä opiskelevan kuvaus siitä, kuinka ruumiinavausta harjoitellaan. Juuri tuota minäkin tulen olemaan, läjä leikeltävää lihaa. Siinä, että joku kirjoittaa siitä nettiin, ei ole mitään järkyttävää. Järkyttävä oli blogikirjoituksen alla oleva kommentti, jossa kuusi lääketieteellisen tiedekunnan opettajaa ja tutkijaa kehotti kirjoittajaa poistamaan tekstin. Syy: joku voisi loukkaantua. Yksi allekirjoittajista oli tiedekunnan opetuksesta vastaava varadekaani. Soitin tiedekunnan dekaanille Risto Renkoselle kynä valmiina kirjoittamaan ylös anteeksipyytelyä kollegoiden puolesta. Sellaista ei tullut. Tuli kommentti: ?Jos yhteisöstämme leviää kirjoituksia, jotka voivat vaikeuttaa tiedekunnan ruumiiden hankkimistoimintaa, niin pitäisikö tiedekunnan olla reagoimatta? Ei.? Yhteisöstä? Kuulostaa pikemminkin salaseuralta. Ja mitäköhän tässä vaikeutetaan, ruumiiden hankkimista vai opiskelijoiden sananvapautta? p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A Tuskin kukaan, joka harkitsee ruumiinsa luovuttamista lääketieteen käyttöön kuvittelee, että opiskelijat irrottavat sisäelimiä silkkihanskat kädessä pyhän hiljaisuuden vallitessa. Tämän blogin takia ei varmaan jäänyt lääkiksen ?yhteisöltä? montaa ruumista saamatta. Suurin menetys tapahtui uskossa tiedekunnan työntekijöiden järjenjuoksuun. Opettajien ja tutkijoiden painostuksesta kirjoittaja poisti lopulta tekstin blogistaan. Se on kuitenkin yhä tallessa. Googlaa näillä sanoilla: paalijärvi, ruumiiden leikkelyä. Ehkä innostut jopa luovuttamaan ruumiisi lääketieteelle. Tajuat, että kuoltuasi olet vain iso kylmä lihakimpale. Tämä lehti käynnistää Ylioppilaslehden 100. vuosikerran. Sen kunniaksi olemme koonneet kultaturbon, joka tiivistää kaiken olennaisen lehden myyttisestä taipaleesta. Erityisen tärkeää lehden historiassa ovat naiset, itsensä likoon laittaminen ja kulttuurikääkät. Niitä kaikkia on tässä lehdessä. Ja sitten on bileet. Ne ovat lauantaina 2. helmikuuta Pasilan vanhoilla veturitalleilla. Osta lippusi Tiketistä. MAHdOLLISuukSIEN MAAILMA ?Mä en tiedä yhtään?, abivuottansa viettävä serkkuni sanoo tiukasti. Hän kääntää minulle selkänsä ja suuntaa katseensa kohti tietokoneensa näyttöä. Kerrankin tajuan olla ihan hiljaa. En kysele, että mut mikä sua vois kiinnostaa. Onks jotain mitä oot aatellu? Onks jokin aine mist oot tykänny? Sillä kun katson serkun takaraivoa, näen heti oman abivuoden ahdistuksen. En tiedä mitä sanoa. Ainakaan en voi kertoa, että opiskelupaikan valinnan jälkeen on ihan samanlainen olo. Tässä lehdessä on juttu kehitysmaatutkimuksen opiskelijoista. Heistä moni kokee opintokriisin, joka saattaa päättyä alan vaihtoon. Toivottomuuden, kyvyttömyyden ja epävarmuuden tunteiden vuoksi. Väitän, että yhdistelmä on monelle meistä tuttu. Maailma on suomalaisille mahdollisuuksien maailma. Miksi se ei tunnu siltä? ALkuTEkSTIT vA I N k u O L L u T TA L I H A A a l av i i t e J O h A N N A m i tJ O N E N Valmistumisen jälkeen työpaikat eivät näyttäydy jännittävinä mahdollisuuksina. Ne näyttäytyvät pelastuksena työttömyydeltä. Työ on rahan ajattelua ja vanhenemista. Sitäkö varten on nähnyt vaivaa? Sitten ahdistuu ja varaa lennot jonnekin kauas upottaakseen varpaat hiekkaan maassa, jonka bruttokansantuote on pieni. Älytöntä. Mutta ihmisiä ei saa neuvoa valinnoissaan, sanoo opintopsykologi samaisessa opintokriisijutussa. Neuvot uhkaavat itsemääräämisoikeutta. Ehkä sanon serkulle, että rajattomien mahdollisuuksien aiheuttaman ahdistuksen kanssa pitää vain oppia elämään. Minäkin vasta opettelen, vaikka olen 12 vuotta vanhempi ja valmistun juuri maisteriksi. apinat S Iv u 5 N o 1 / 20 1 3 YLIOPPILASLEHTI. Perustettu 1913. 100. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7 krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 445 0553, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Nick Tulinen
• Y l iop p il aSl e ht i 1 0 0 - v u o t i a S ta Y l i o p p i l a S l e h t e ä o n n i t t e l e vat : Hauskaa onnea ja pitkää ikää 100-vuotiaalle! Onnea Ylioppilaslehti! toivottavat: Timo Harakka, JR, Tapio Rajavuori, N o 1 / 20 1 3 Laura Saarikoski, Osuuskunta Vastapaino, Juha Partanen & Jyrki Vesikansa Sivu 6
• yLiO p p iLAS Le H t i a j a n h e n k i ( lö ) mielestä suomalaiset olisivat hedelmällisyysvalistuksen ALkutekStit Solubiologi Nina Lahdenpohjan tarpeessa. Syntymäpäivän tekijä Tasaisesti kasvaa myös lapsettomuushoitojen kysyntä. Graviditaksessa tehdään vuosittain 300 munasolunkeräystä, ja vuosittain yli 100 lasta saa siellä alkunsa hedelmöityshoidoilla. Suomalaisista lapsista noin neljä prosenttia syntyy hedelmöityshoitojen avulla. Luku on kasvussa. Etenkin akateemiset ovat vaaravyöhykkeellä: lapsentekoa lykätään usein opiskelujen vuoksi. Sen jälkeen halutaan ankkuroitua työelämään. Kaiken sen keskellä ei välttämättä ajatella, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys: Naisen hedelmällisyys laskee selvästi 35 ikävuoden jälkeen. Yli 40-vuotiailla naisilla iso osa munasoluista voi jo olla epänormaaleja. ?Meillä on Suomessa ehkäisyvalistusta, mutta ehkä pitäisi olla myös hedelmällisyysvalistusta?, Lahdenpohja sanoo. teksti JOHANNA MITJONEN kuva JUSSI SÄRKILAHTI S iv u 7 n o 1 / 20 1 3 Eteisessä on kaasupulloilta näyttäviä nestetyppisäiliöitä. Yhdessä niistä lukee ?siittiöitä.? ?Solut viihtyvät pimeässä. Pyrimme häiritsemään niitä mahdollisimman vähän?, Nina Lahdenpohja sanoo, kun astumme hämärään ja hiljaiseen laboratorioon. Hän työskentelee lapsettomuusklinikka Graviditaksessa solubiologina. Laboratorion vieressä on toimenpidehuone, jossa munasolut kerätään. Keräyksestä alkaa Lahdenpohjan työ: Päivän aluksi hän poimii follikkelinesteestä kuulaat, kauniit munasolut viljelymaljoihin. Iltapäivällä solut hedelmöitetään. Seuraavana päivänä tarkastetaan, että hedelmöitys on onnistunut. Tarkoituksena on saada aikaiseksi alkioita. Lahdenpohja on valmistunut Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan solubiologia. Väitöskirjansa hän teki Tampereen yliopistossa mikrobiologian ja immunologian alalta. Hän on työskennellyt hedelmällisyyshoitojen parissa 13 vuotta. Siinä ajassa alkioiden viljely- ja tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet harppauksin.
• ALKuTEKSTIT Y L IOP P IL A SL E HT I Kehitysmaatutkimuksen opiskelijoista moni ahdistuu opintojen alettua. Koska maailman pelastaminen oikein alkaa? KrIISIN PAIKKA 19-vuotiaana Kaisa Pitkäsestä tuntui siltä, että maailma on täynnä köyhyyttä, kriisejä ja epäkohtia, jotka pitää ratkaista. Pitkänen haki opiskelemaan kehitysmaatutkimusta Helsingin yliopistoon. Hän pääsi sisään ja aloitti opinnot innokkaana. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen Pitkäsen valtasi kuitenkin jonkinlainen pettymyksen tunne. Opinnot tuntuivat hallitsemattomalta kokonaisuudelta. Kehitysmaatutkimus ei ollutkaan sellaista maailman ongelmien ratkaisemista kuin hän oli nuorempana ajatellut. ?Aikuisena huomasin, että ongelmiin käsiksi pääseminen olikin vaikeampaa?, Pitkänen sanoo nyt. Kehitysmaatutkimus on haluttu opiskeluala. Sisään pääsee vain kolme prosenttia hakijoista. Tiukan pääsykoeseulan läpäiseminen on juhlan paikka, mutta opintojen arkipäiväistyttyä moni huomaa pohtivansa alanvaihtoa. N o 1 3 / 20 1 2 Annamari Heikkilä on Suomen ensimmäisiä opintopsykologeja. Hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa vuodesta 1999 lähtien. Heikkilä sanoo, että hänen luonaan käyvien opiskelijoiden joukossa kehitysmaatutkimuksen opiskelijat ovat hieman yliedustettuina. Hänelle hyvin tuttu asetelma on se, että opiskelija on valinnut oppiaineensa kutsumuksen saattelemana. Mielessä siintää käytännön auttamistyö, mutta opinnot huomataan hyvin teoreettisiksi. Ristiriita on valmis. Ahdistusta lisää opiskelijoiden taipumus vertailla itseään toisiin. ?Ihmisen mielessä syntyy vertailu niin helposti. Kokematon voi miettiä, olenko jotenkin huonompi ja kelpaankohan tälle alalle. Olisiko minun pitänyt olla jo valtaamassa taloja ja pelastamassa kilpikonnia?? Heikkilä kuvaa. Kaisa Pitkänen teki kanditutkinnon kehitysmaatutkimuksesta mutta päätyi sen jälkeen vaihtamaan alaa. Paitsi yleinen pettymys opintoihin häntä ajoi alanvaihtoon myös se, ettei hän saanut alan töitä. ?Halu auttaa oli kova, mutta ovet eivät vain oikein auenneet?, hän sanoo. Hän löysi uuden opiskelupaikan sosiologian englanninkielisestä maisteriohjelmasta. Nyt hän työskentelee maahanmuuttajanuorten tukiyhdistyksessä. Myös oppiaineen henkilökunnalle kuvio on tuttu. SIvu 8 ?Moni on meille opiskelemaan hakeutuessaan varsin idealistinen, mutta kehitystematiikan moniulotteisuus ja kehitykseen liittyvät ongelmat voivat saada osalla aikaan idealismin kriisin?, kehitysmaatutkimuksen opintoasiainsuunnittelija Mari Lauri sanoo. Kehitysmaatutkimuksen opinnot aloittaa kymmenen opiskelijaa vuodessa. Vuonna 2006 aloittaneista maisteriksi on valmistunut kolme opiskelijaa, ja kolme on gradua vaille valmiita. Yksi pian valmistuvista on Elina Iso-Markku, joka aikoo palauttaa gradunsa tänä vuonna. Hän kertoo huomanneensa jossain vaiheessa opintojaan, että saman vuosikurssin opiskelijoista hänen lisäkseen vain yksi opiskeli laitoksella aktiivisesti. Pikkuhiljaa muut kehitysmaatutkijat olivat kaikonneet ympäriltä: lukemaan elokuvaohjaajaksi, oikeustiedettä, psykologiaa, ympäristöalaa. ?Ja seuraavalta vuosikurssilta lähti ainakin yksi lastentarhanopettajaksi?, Iso-Markku sanoo. Tuolla vuosikurssilla opintonsa aloitti myös Mari Talala. Talala kertoo olleensa aluksi hyvin motivoitunut. ?Olin hurjan periaatteellinen ja ehkä vähän naiivikin yliopistolle hakiessani. Janosin tietää, mitä juuri minä voin tehdä kehitysongelmien ratkaisuksi?, Talala sanoo. Kandiksi valmistumisen jälkeen into kuitenkin laimentui. Opintojen aikana oli opittu kyseenalaistamaan koko kehityksen käsite ja käyty läpi kehitysyhteistyön epäonnistumisia. Oli tullut selväksi, että köyhien maiden ongelmat ovat monimutkaisia, rakenteellisia ongelmia, joihin ei ole helppoa lääkettä. ?Innostusta latisti alaan liittyvä vahva kriittisyys. Sen johdosta tunsin usein, että valmistun hyödyttömäksi. Voisi siis sanoa, että luovutin vastauksen löytämisen kanssa, sillä kehityksen kenttä tuntui niin upottavalta suolta, ettei sitä solmua voi kukaan ihminen kuitenkaan avata?, Talala sanoo. Hän päätti vaihtaa alaa kokonaan. Nykyään hän opiskelee trumpetinsoiton opettajaksi. teksti johanna mitjonen kuva toni halonen
• ylio p p ilAS lE H t i NUMERO käyttämän kirjaston 240 000 eteen tulee telineet vain kymmenelle pyörälle. AlKutEKStit Päivittäin 6 000 opiskelijan lounasta menee parhaimmillaan kaupaksi Unicafe-ravintoloissa aina syyskuussa. Syyskuu on Unicafe-ravintoloiden huippukuukausi. Myös loka- ja marraskuussa lounaita myydään yleensä reilusti yli 200 000 kappaletta. Keväällä lounastajien määrät hiipuvat. Heinäkuussa Unicafen opiskelijalounasta syö enää 61 000 ihmistä. M E N E I T S E E S I vA i H tA r i Siinä niitä nyt taas on. Porthanian aulassa uudessa rumassa toppatakissa plussakeleillä seisovia uusia tulokkaita. Miksi hymyilet siinä, eteläamerikkalainen? Kyllä se tiedetään, miksi olet tänään täällä. Ilmainen opiskelu. Mutta vielä nolompi on suomalainen vaihtari. Viinaa ja hyödyttömiä opintoja jossakin Aurinkorannikon uppo-oudossa korkeakoulussa. Lukisit vain venäjää kielikeskuksessa. A u t o t v o i t t i vAt p y ö r ät K A i S A - tA l o l l A Yliopisto ja Helsingin kaupunki ovat erimielisiä siitä, kuinka paljon pyörätelineitä yliopiston uuden pääkirjaston eli Kaisa-talon eteen tarvitaan. Yliopiston toimitilajohtaja Anna-Maija Lukkari sanoi lokakuun alussa Ylioppilaslehdelle, että yliopisto neuvottelee kaupungin kanssa muutaman parkkiruudun muuttamisesta pyöräparkeiksi kesäkauden ajaksi. Kaupunki on kuitenkin päättänyt varata pyörätelineille vain yhden parkkiruudun verran tilaa touko?syyskuuksi. Yliopisto on pettynyt päätökseen. ?En usko, että yksi pyöräparkki riittää. Olemme yhteydessä kaupunkiin ja varmasti pyöräpaikkojen määrää katsotaan uudelleen?, Anna-Maija Lukkari uskoo. Kaupunkisuunnitteluviraston liikenneinsinööri Pekka Nikulainen kuitenkin sanoo, että ainakin aluksi Kaisa-talon eteen tulee vain yksi pyöräteline. ?Se on lähtötilanne. Jos tarvetta on enemmän kuin tuolle yhdelle, niin sitten niitä voidaan lisätä, mutta yhteen telineeseenkin mahtuu jo kymmenkunta pyörää.? Kirjastoa käyttää päivittäin noin 6 000 opiskelijaa. Ylioppilaskunnassa muutoksen pyöräilijöille aiheuttamaan harmiin ei vielä ollut havahduttu. ?Mutta nyt kun asia on tullut esille, ylioppilaskunta aikoo ottaa asiaan kantaa ja tähän tullaan ehdottomasti puuttumaan?, ylioppilaskunnan hallituksen jäsen, kunnallisvaikuttamisesta ja kaupungista vastaava Verna Castrén sanoo. ?Tämä on ehdottomasti ristiriidassa ylioppilaskunnan ajaman autottoman kampuksen kanssa.? Ylioppilaskunta aikoo jättää keväällä kaupunginvaltuustolle aloitteen kokonaan autottomasta keskustakampuksesta. Aloitteessa vaaditaan muun muassa Fabianinkadun muuttamista kävelykaduksi Kaisa-talon korttelin alueelta. teksti AnnA TAkAlA kuva AnTTi grundsTén I L M O I T U S : Julistetaan haettavaksi: Etelä-Pohjalaisen Osakunnan stipendit Etelä-Pohjalaisen Osakunnan stipendirahaston hoitokunta on julistanut stipendit haettavaksi seuraavissa ryhmissä: 1. Alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen 2. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen 3. Jatkotutkinnon suorittamiseen (väitöskirjan tekemiseen) Stipendit on tarkoitettu Etelä-Pohjalaisen Osakunnan jäsenille tai jatkotutkintoa suorittaville entisille jäsenille. Vapaamuotoiset hakemukset liitteineen tulee toimittaa Osakunnan toimistoon viimeistään maanantaihin 25.2.2013 mennessä. Stipendit jaetaan Etelä-Pohjalaisen Osakunnan vuosijuhlissa lauantaina 23.3.2013 Ostrobotnian juhlakerroksessa. Lisätietoja ja lista vaadituista liitteistä Osakunnan www-sivuilta osoitteesta http:// epo.osakunta.fi tai taloudenhoitajalta arttu. anttonen@aalto.fi Hakemukset osoitteella Etelä-Pohjalainen Osakunta, Stipendirahasto, Töölönkatu 3 A 5. kerros, 00100 Helsinki. S iv u 9 N o 1 / 20 1 3 Pyörällä keskustakampuksella liikkuvia harmittaa myös se, että Fabianinkadun uusi katusuunnitelma on palauttanut Kaisa-talon korttelin yksisuuntaiseksi. Kaisa-talolta ei siis voi pyöräillä Fabianinkatua pitkin Porthaniaan. Pekka Nikulaisen mukaan pyöräilijöille aiheutuvat ongelmat ovat kaupunkisuunnitteluviraston tiedossa. Hänen mukaansa katu halutaan kuitenkin pitää yksisuuntaisena selkeyden vuoksi. Suomen laki taas ei mahdollista vastavirtaan kulkevan pyöräkaistan maalaamista katuun. ?Helsinki haluaisi muuttaa tätä lakia, sillä vastaavia paikkoja on muuallakin?, Nikulainen sanoo.
• ALKuTEKSTiT Y L iop p iL A SL E HT i Yrittämisestä innostuneet opiskelijat ovat syksystä lähtien hioneet liikeideoitaan ja tekevät nyt töitä ensimmäisille asiakkailleen. Valitsimme yliopistolaisten yrittäjien kahdeksasta liikeideasta neljä ja kutsuimme Riku Asikaisen arvioimaan ne. Asikainen on mukana helmikuussa alkavassa Leijonan luola -ohjelmassa. Joka jaksossa viidelle pääomasijoittajalle, viidelle ?leijonalle?, esitellään liikeideoita. Parhaat saavat sijoittajilta rahaa, useimmat lähtevät leijonan luolasta tyhjin käsin. Itäkomppania Kutsuimme sijoittaja Riku Asikaisen arvioimaan yliopistolaisten yrittäjien liikeideat. n o 1 / 20 1 3 YLiopiSToLAiSET LEijonAn LuoLASSA Riku Asikainen toteutti ensimmäisen liikeideansa 16-vuotiaana. Hänellä oli 100 000 markkaa käteistä, kun hän käveli Akateemiseen kirjakauppaan ostamaan kirjoja myytäväksi eteenpäin koko koululle. Siitä sai alkunsa Lukiolaisten kirjakauppa. Sen jälkeen Asikainen on ollut yli kolmessakymmenessä yrityksessä joko omistajana tai sijoittajana. Pari vuotta sitten hän oli mukana perustamassa Suomeen bisnesenkeleiden verkostoa. Asikainen kuulee vuodessa helposti tuhat liikeideaa. Ei ihme, että hänestä maailma on täynnä ideoita. ?Kuka ne ideat toteuttaa, siitä on kysymys. Tekijöistä on puute?, Asikainen sanoo. Mutta tekijöitä alkaa olla yhä enemmän. Aalto-yliopistossa on villiinnytty start-upeista, ja nyt myös Helsingin yliopisto haluaa kasvattaa opiskelijoistaan yrittäjiä. Viime keväänä yliopisto palkkasi ajatushautomo Demos Helsingin vetämään Tieteestä toimintaa -hanketta. Sen tavoitteena on sparrata akateemisia yrittäjiä. Sivu 1 0 Liikeidea: ?Olemme opiskelleet slaavilaisia kieliä ja Itä-Euroopan tutkimusta sekä asuneet, opiskelleet ja työskennelleet kohdemaissa. Meitä yhdistää intohimo itään. Tunnemme tavat ja puhumme paikallisia kieliä. Asiakas onnistuu tavoitteessaan Puolassa ja Balkanilla, kun häntä ovat tukemassa aluetuntemuksemme, kielitaitomme ja verkostomme. Räätälöimme tapaamisia ja tuotamme yhteiskunta-analyyseja.? Leijonan tuomio: ?Slogan on hyvä.? Asikainen aloittaa kannustavasti, mutta alkaa sitten epäillä: ?Miten kaupallinen potentiaali syntyy tästä intohimosta? Miten asiakas saa rahansa takaisin? Onko liikeideassa sittenkin ristiriita: intohimo suuntautuu ulkomaille, mutta työ tehdään Suomessa.? Asikainen ehdottaa, että Itäkomppania tekisi myyntipuheessaan asiakkaalle selväksi, kuinka tämä säästää rahaa heidän avullaan. ?Tuote on vielä kesken ja vaatii terävöittämistä.? Huhu Liikeidea: ?Olemme pian valmistuvia kulttuurintutkijoita. Liikeideassamme elämykselliset monikanavaratkaisut kehitellään yhteistyössä yritysten ja kulttuuri-instituutioiden kanssa. Miltä kuulostaisi ratikassa urbaaneja legendoja kuiskaileva kännykkäsovellus tai pop up -museo Kelan toimistossa?? Leijonan tuomio: Asikainen selailee papereita hämmentyneenä. ?Olen nähnyt nyt vuoden aikana 250 bisnesideaa. On tämä omaa luokkaansa.? Asikainen sanoo, että saattaa olla rajoittunut, mutta ei innostu ideasta. ?Voisiko tämän varaan tehdä todella bisneksen? Myytäisiinkö tätä yksityiselle ihmiselle? Tuntuu, että idea toimii vain 300 metriä yliopistolta. Ja se on liian tiukka rajaus.? Leijonan tuomio: ?Ajattelin, että minussa on yhteiskuntatieteilijää, mutta kyllä minä olen yllättävän kaukana. Sanattomaksi vetää?, Asikainen sanoo silmäillessään Yhteismaan liikeideaa. Hän pitää pitkiä hämmentyneitä taukoja lauseiden välissä. ?Supersympaattista?, hän vielä kiteyttää. Avanto Liikeidea: ?Avanto tarjoaa yrityksille kannattavia ja kestäviä työkaluja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Avanto tarjoaa työpajoja, jotka tuottavat tietoa tulevaisuuden hiljaisista signaaleista. Ymmärrämme eri paikallisten yhteisöjen haasteita ja lähtökohtia: meille on yhtä luontevaa työskennellä kaivostyöläisten kanssa Sambiassa, paluumuuttajien kanssa Somaliassa kuin kravattikaulojen kanssa Etelärannassa tai Keilaniemessä.? Leijonan tuomio: ?Tietyllä tavalla tämä idea on pisimmällä näistä?, Asikainen arvioi. Hän kuitenkin sanoo idean olevan paikoitellen liian korkealentoinen. Hänen mielestään on kyseenalaista, voiko ulkoistetun yritysvastuun varaan rakentaa liikeideaa. Hän antaa yritykselle saman vinkin kuin kaikille muillekin yrittäjille: ?Nimeä tuote ja nimeä asiakas.? teksti Johanna MitJonen kuva antti Grundstén Leijonan luola alkaa Nelosella 13. helmikuuta. KANSAKUNNAN TOIVOT Palstalla kuunnellaan HYY:n edustajiston jäseniä. ?Oikea suunta esittää sanan ?itsessään? poistamista. Kun tuossa lauseessa on sana ?itsessään?, se antaa sellaisen kuvan, että monimuotoisuutta, jonka voi tavallaan hahmottaa ominaisuutena itsessään, arvostettaisiin joidenkin yksilöiden yksilöllisyyden yli. Jos ymmärrätte, Yhteismaa mitä haen.? Liikeidea: ?Yhteismaa on sosiaalisiin innovaatioihin erikoistunut yhteisö. Se suunnittelee ja toteuttaa yhteiskunnallisia ja yhteisöllisiä projekteja, tapahtumia ja palveluja. Tiimi koostuu yhteiskuntatieteiden, kulttuurintutkimuksen ja web-suunnittelun ammattilaisista. Kysymys ei ole siitä, käytämmekö sosiaalista mediaa vai emme, vaan siitä, kuinka hyvin ja mihin me sitä käytämme.? Oikea suunta -edustajistoryhmän Micke Lindholm HYY:n edustajiston kokouksessa 3.12. Edustajisto käsitteli HYY:n strategiaa. Lindholm halusi, että sana ?itsessään? poistetaan strategian virkkeestä ?Monimuotoisuus on itsessään arvokasta ja sitä pyritään rohkaisemaan?. Ehdotusta ei hyväksytty.
• Ylio P P ilaS le h t i HYY:n nuorisopoliitikot kihisevät kiukusta. Viime syksynä pidettiin ylioppilaskunnan edustajistovaalit, joissa ehdokkaat ovat jakautuneet eri ryhmiin, vähän niin kuin puolueisiin. Vaalien jälkeen ryhmät aloittivat hallitusneuvottelut ? samaan tapaan kuin tehdään eduskuntavaalien jälkeen valtakunnanpolitiikassa. Neuvotteluiden tuloksena ainejärjestöhullujen ryhmä, HYAL, putosi oppositioon. Ja siitäkös HYAL:n nuoret poliitikot pahoittivat mielensä. He kirjoittivat tulikivenkatkuisen tiedotteen: ?Yksi aikakausi ylioppilaskuntamme historiassa on päättynyt. Tänään vahvistettiin hallitusneuvotteluiden tulos, jossa Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset, HYY:n edustajiston selkeästi suurin ryhmä, jätettiin surutta pois tulevan vuoden hallituksesta.? Siis jätettiin surutta hallituksesta. Ainejärjestöläisten edustajistoryhmän puheenjohtaja Vesa Piilola, miksi pitäisi tuntea surua siitä, että te olette oppositiossa? ?Hallitusneuvotteluiden ratkaisu ei ollut demokraattinen. Yli kolmasosa äänesti meitä vaaleissa, me olemme suurin edustajistoryhmä. Ja silti meidät jätettiin oppositioon?, Piilola sanoo. Mutta hallituksen muodostaneilla ryhmillä on enemmistö edustajistopaikoista. Sehän on demokratiaa, että hallituksen muodostavat ne, joilla on enemmistö paikoista ja jotka pääsevät sopuun hallitusohjelmasta. Perussuomalaisetkin on oppositiossa, vaikka oli viime eduskuntavaalien selkeä voittaja. ?Niin. No niin. Onhan perussuomalaisetkin tietysti iso ryhmä, joka ei ole hallituksessa. Mutta enemmän tässä on kyse siitä, että neuvottelukulttuuri HYY:ssa ei ole kohdallaan?, Piilola avaa ainejärjestöläisten harmia. Oikeasti kyse on siitä, että ainejärjestöläiset olisivat kovasti halunneet hallitukseen. Heitä harmittaa, että joutuvat lähes 20 vuoden hallitusputken jälkeen oppositioon. ?Nyt nähtiin todellinen politikoinnin sisäänmarssi ylioppilaskuntaamme?, Piilola sanoo. Niinpä. Politiikkaan kuuluu politikointi ja se, että välillä ollaan myös oppositiossa (paitsi jos on Rkp). teksti VAPPu KAArENoJA kaNSalle rauha Joulukuussa perussuomalaisten kansanedustajan Pentti Kettusen mitta täyttyi. Hän alkoi kirjelmöidä: Toimenpidealoite UKK-kansallispuistosta rajatun alueen varaamiseksi vihreiden eduskuntaryhmälle suurpetojen toimintoihin perehtymistä varten sekä koppakuoriaisten paimentamisalueeksi. Kettusen aloite jatkuu kuin Veikko Huovisen romaanihenkilön ajatuksenjuoksu. Hän ehdottaa, että vihreille osoitetaan selkeä alue, jossa he voivat kenenkään häiritsemättä harrastaa heille tärkeitä toimintoja. Kettusta on pyydetty vetämään aloite pois. ?En varmasti vedä?, hän sanoi Suomenmaalehdelle tammikuussa. Ja hyvä niin. Kettusen pitää laajentaa aloitettaan. Suomen asiat tulevat kuntoon, kun muutkin puolueet saavat temmeltää luontaisessa ympäristössään. Keskustalle annetaan suo ja kuokka ja lannoitteita, jotka valuvat vihreiden koppakuoriaiskokoelman päälle. Rkp:n eduskuntaryhmä matkustaa Strömsön saarelle ja demarit viedään samalla lautalla Olof Palmen hautapaikalle odottamaan kuolemaa. Kokoomus lähtee starttirahan turvin Somaliaan toivotalkoisiin. Kristillisdemokraatit lukitaan koteihinsa, jossa he voivat rauhassa lueskella satukirjojaan. Perussuomalaiset keskitetään Peräseinäjoelle karaokebaariin ja pannaan Rakkaus on lumivalkoinen repeatille. Saisi vihdoin olla kansa rauhassa. teksti JohANNA mitJoNEN V Ä I J Y T Y S alkutekStit ikävää PolitikoiNtia V A S T A U K S I A Palstalla vastataan mihin tahansa kysymykseen. MikSi Miehet ovat N a i S i a hauSkeMPia? Kun googlaa sanalla ?mieskoomikko?, hakukone kysyy, tarkoititko naiskoomikko. Mieskoomikkoja ei ole olemassa, koska pelkkä koomikko on automaattisesti mies. Huumoritutkija, psykologian professori Paavo Kerkkänen, miksi? ?Huumorintajuissa ei tutkitusti ole eroa. Naiset ovat keskimäärin yhtä hauskoja kuin miehet, mutta on automaattinen oletus, että koomikot ovat miehiä. Olisi sama kysyä, miksi naiset meikkaavat enemmän kuin miehet. Vitsien kertominen on parinmuodostuskeino: miehet haluavat, että nainen on viehättävä. Naiset taas haluavat, että puoliso on huumorintajuinen. Miehet eivät ajattele toiveita aktiivisesti, mutta tiedostavat ne osana sosiaalista perimää.? Kertovathan naisetkin vitsejä. ?Miehet kertovat juttuja, joissa punchline tulee nopeasti. Naiset kertovat pidempiä, lastenhoitoon ja ihmissuhteisiin liittyviä juttuja, jotka eivät kiinnosta niin monia, sillä ryhmässä naiset luovat usein yhteishenkeä ja läheisyyttä. Miehet taas tuovat esille itseään. Jutunkertojanaiset ovat usein kasvaneet veljien kanssa. Ainoa tutkittu ero huumorintajuissa on se, että miehet pitävät enemmän aggressiivisesta huumorista ja vahingonilosta. Usein luullaan, että miehet kertovat enemmän seksijuttuja, mutta se ei pidä paikkaansa. Molemmat sukupuolet kertovat loukkaavia juttuja ihan yhtä paljon silloin, kun toisen sukupuolen edustajia ei ole paikalla.? teksti AurorA rämö oikaiSu: S iv u 1 1 N o 1 / 20 1 3 Sinäkö se olet? Soita numeroon 050 445 0553 niin saat ilmaisen lipun Ylioppilaslehden 100-vuotissynttäreille. Ne pidetään Pasilan Vanhoilla veturitalleilla lauantaina 2.2.2013. Pyydämme anteeksi noloa virhettä Ylioppilaslehden nro 13/2012 sivulla 11. Väitimme, että Taru sormusten herrasta -kirjan Aragorn-hahmon tyttöystävä on Galadriel. No kun ei ole. Tyttöystävän nimi on Arwen.
• ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL A SL E hT i YLiOPPiLASLEhdEn hiSTOriA LuKuinA 7 naista on ollut Ylioppilas­ lehden päätoimittajana 100 vuoden aikana. 5 heistä on työskennellyt tehtävässä vuoden 2000 jälkeen. 1942 on Ylioppilaslehden perustamisen jälkeen ainoa vuosi, jolloin sitä ei ilmestynyt yhtään numeroa. 1994 on vuosi, jolloin Ylioppilaslehti sai historiansa ainoan huomautuksen Julkisen sanan neuvostolta. 1978 n o 1 / 20 1 3 on vuosi, jolloin lehden levikki oli suurimmillaan, 64 148 kappaleessa. Sivu 1 2 G R A D U K Ä T I L Ö PrOFFAA Ei KiinnOSTA Hei gradukätilö, kirjoitan sinulle, koska graduohjaajani ei ole kanssani ihan samoilla linjoilla. Aiheeni ei kiinnosta häntä eikä hän koskaan ehdi tavata. Voiko graduohjaa edes vaihtaa? Kyselläänkö laitoksella syitä, jos sitä yrittää vaihtaa? Tai en sitten tiedä, pitäisikö koko homma laittaa jäihin. Ehkä vika on minussa ja työssäni. OPiSKELiJAY S TÄvÄ L L i S E T PALvELuT: BOYS & GIRLS OPISKELIJAT! I L M A N A J A N VA R A U S T A LEIKKAUS + P E S U 27e nimim. Kari Tästä et kyllä saa itsellesi tekosyytä keskeyttää gradusi tekemistä! Ehei. Nimittäin: graduohjaajaa voi vaihtaa. Juttelin aiheesta matematiikan ja tilastotieteen laitoksen opintoasiainsuunnittelija Terhi Hautalan kanssa. Se on iso laitos, jossa aloittaa joka vuosi vähintään 150 opiskelijaa. Graduja laitokselta valmistui viime vuonna 87 kappaletta. Siellä ohjaajan vaihtaminen on mahdollista, koska opettajia on paljon ? joskus pienimmillä laitoksilla vaihtaminen voi olla hankalampaa, mutta kyllä sielläkin aina joku vaihtoehto on. Hautala sanoo, että laitos on toki kiinnostunut siitä, miksi opiskelija haluaa vaihtaa ohjaajaa. Tilanteessa etsitään opiskelijan kannalta suotuisaa ratkaisua. Mieti kuitenkin vielä ennen vaihtamista. Muista, että työsi on sinulle tärkeämpi kuin ohjaajalle, eikä akateemisessa maailmassa opiskelijaa pidellä kädestä. Olithan varmasti käsittänyt tämän? Lisäksi ei ole tavatonta, että graduohjaajan antama palaute on niukkaa, monesti jopa oraakkelimaista. Jos kuitenkin päädyt ohjaajanvaihtoon, käy juttelemassa laitoksesi amanuenssille, hän auttaa sinua eteenpäin. Tsemppiä, Marja-Liisa Tällä pastalla graduaiheisiin kysymyksiin vastaa gradukätilö Marja-Liisa. Voit lähettää oman kysymyksesi osoitteeseen marjaliisa@ylioppilaslehti.fi. LEIKKAUS 21e OSIS MATTAVAHA 15,50 e P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4 P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 ? 1 7 . 0 0 OSKARI JA SIIRI VILAMON RAHASTON SEKÄ HÄMÄLÄISTE N YLIOPPILASSÄÄT IÖN T U T K I M US - J A G R A DU S T I P E ND I T 2 0 13 ? Apurahoja ovat oikeutetut hakemaan ? Helsingin yliopistossa opintojaan harjoittavat Hämäläis-Osakunnan nykyiset ja entiset jäsenet sekä ? muut henkilöt, jos tutkimus kohdistuu Hämeeseen Sähköinen hakujärjestelmä ja hakuohjeet löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 28.2.2013 Hämäl äi s t e n y l i o p p i l a s sä ä t i ö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 1810. Keskisuomalaisen Osakunnan hallitus julistaa haettavaksi ELPIÖ JA RIIKKA KAILAN STIPENDIRAHASTON STIPENDIT Stipendit on tarkoitettu ensisijaisesti vähävaraisille Helsingissä opiskeleville keskisuomalaisille. Stipendien hakuaika on tänä vuonna 21.1.-21.2. klo 16.15 saakka. Lisätietoja sekä lista vaadituista liitteistä osakunnan www-sivuilla osoitteessa www.kso.fi Hakemukset osoitteella Keskisuomalainen Osakunta, Kailan stipendirahasto, Perhonkatu 6 2.krs. 00100 Helsinki. Puutteellisia tai myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä. Lisätietoja puh: 044 577 8465 tai toiminnanjohtaja@kso.fi
• ylio P P ilaS le h t i K E R H O ?Opettajaa pelättiin kovasti. Sillä oli kädessä karttakeppi, jolla se kopsautti päähän, jos tehtiin tuhmaa. Välitunneilla tapeltiin. Laskuoppi pelotti, kun en tahtonut millään muistaa, mitä on seitsemän ynnä viisi. Mutta kyllä meidän oli hyvä olla, ihmiset leikkivät ja kujeilivat.? Hilja Aaltonen 100, palvelustyttö, eläkkeellä. Käynyt kansakoulun 1920-luvulla Anjalassa. Ylioppilaslehti täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi palstalla julkaistaan 100 vuotta täyttäneiden suomalaisten opiskelumuistoja. himaSen himoon uSa:n tulovero! Tulovero Yhdysvalloissa täyttää helmikuussa sata vuotta: maan perustuslakiin tehtiin helmikuussa vuonna 1913 lisäys, joka antoi liittovaltiolle oikeuden kerätä tuloveroa. Sadan vuoden jälkeenkään verojenkeräys ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu. Presidentti Barack Obama onnistui vuodenvaihteessa kiristämään kaikkein hyvätuloisimpien verotusta, mutta joutui sitä ennen kestämään viikkoja republikaanien itkua, hammasten kiristystä ja murjotusta. Yhden opintopisteen kurssi järjestetään jälleen ensi syksynä. Viime syksynä myös Helsingin yliopiston opiskelijat saivat osallistua. Ensi syksyn tilanne on vielä auki. Ylioppilaslehti vetoaa kurssin järjestäjiin: myös Helsingin yliopiston opiskelijoiden on päästävä kuulemaan Himasta. Ylioppilaslehden 90-vuotisnumeron kuvitusta numerossa 9?10/2003. Silloin: Ylioppilaslehden toimitus teki lehden 90-vuotisnumeroon aikajanan. Nykyään: Ylioppilaslehden toimitus teki lehden 100-vuotisnumeroon aikajanan. A S I A N T U N T I J A N S U O S I T U S Alan opiskelija paljastaa suosikkinsa. tyylikkäin omakehu työnhauSSa ?Hyviä ominaisuuksiaan kannattaa hehkuttaa rehellisesti. Jos olet oikeasti tiimipelaaja, korosta sitä. Älä listaa kliseitä, kuten 'olen energinen ja positiivinen?. Yritä sanoa ne jotenkin muuten, kuten ?yritän nähdä asioiden hyvät puolet enkä lannistu pikkujutuista?. Kerro esimerkkien kautta, millaisissa tilanteissa ominaisuudet ovat näkyneet, kuten vaikka koulun ryhmätöissä.? Reeta Reivinen, 2. vuoden markkinoinnin opiskelija. S iv u 1 3 n o 1 / 20 1 3 Ylioppilaslehti täyttää nyt 100 vuotta. Tällä palstalla onnittelemme ikätovereitamme. M U I N O I N Kukapa ei haluaisi olla Pekka Himanen. 20-vuotiaana Helsingin yliopistosta tohtoriksi väitellyt filosofi suhaa ympäri maailmaa ja kuittaa ilman kilpailutusta tilatulla tulevaisuushöpötyksellä 700 000 euroa veronmaksajien rahaa. Vastineeksi rahoista Himanen tarjoaa kansan huviksi lööppejä venähtäneistä baarireissuista sekä tajuntaa laajentavia termejä kuten ?kehitykseen sisältyvä kehitys?. Jos himasmainen elämä houkuttaa, unelma voi olla lähempänä kuin uskotkaan. Voit nimittäin ryhtyä Himasen opetuslapseksi. Miehen luotsaama Luovuuden kulttuuri ? Elämä taideteoksena -luentosarja on ollut osa Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opintotarjontaa jo viisi lukuvuotta peräkkäin. Kurssin käyneet kertovat, että luennot ammentavat Himasen elämästä. Siellä katsellaan videoita, joissa Himanen seikkailee esimerkiksi Desmond Tutun ja Norjan prinssi Haakonin kanssa. Himanen lukee ääneen akateemikko Georg von Wrightin hänelle kirjoittamaa koskettavaa ylistyskirjettä. Himanen soittaa luokalle flyygeliä. Opiskelijoiden ei tarvitse kärvistellä tavallisilla tuoleilla, vaan monologia voi kuunnella säkkituolissa tai riippumatossa loikoillen. Toisinaan ope-Himanen panee soimaan U2:sta tai Beethovenin Oodi ilolle. Kun kurssi sitten on ohi, luokkahuoneesta kävelee ulos ihmisiä, jotka ratkaisevat kestävyysvajeen himanismeilla: ?Kestävä talous mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen jatkumisen, ja hyvinvointiyhteiskunta puolestaan tuottaa kestävältä pohjalta hyvinvoivia osaajia jatkamaan talouden menestystä ? ekologisesti kestävällä tavalla.? Humanismi on niin out, ryhdy sinäkin himanistiksi. teksti ANNA brOTkIN PALJON ONNEA VAAN alkutekStit V I I S A S T E N
• teksti YLIOPPILASLEHDEN TOIMITUS N o 1 / 20 1 3 ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 1 4
• YLio P P iLAS LE H T i k uvat N I K L A S S A N D S T R Ö M naisia jäsenikseen. Ylioppilaslehti kävi Fabianinkadulla kokeilemassa, mitä ALKuTEKSTiT Pörssiklubi ei edelleenkään hyväksy tapahtuu, kun naiset kävelevät sisään siitä huolimatta. Tervetuliaisfanfaarit sai soittaa itse. K u T S u m AT T o m AT v i E r A AT P o r t a i k o n p ä ä s s ä o n j y k e v ä , puinen ovi. Se on lukossa. Tähänkö tämä kaatuu? Ei sittenkään: jostain kuuluu askelia, ovi avautuu. ?Hei?, sanoo henkilökuntaan kuuluva nainen ja katsoo meitä hölmistyneenä. ?Hei?, sanomme me ja vedämme kommandopipot naamalle. Sitten painamme mankan play-nappia, ja mahongin väristen kalusteiden täyttämän huoneiston hiljaisuuden rikkoo kovaääninen punk. Lähes saman tien kuuluu tiukka huuto ? Pörssiklubin pomo on perässämme. Suunta on selvä, ja nyt on kiire: kohti klubin kirjastohuonetta. Kirjastohuoneessa ollaan! ?Silence!? lukee huoneen seinällä olevassa taulussa. Musiikki pauhaa. Itse askarreltu kommandopipo on pyörähtänyt toimitussihteerin päässä, mutta toisesta silmänreiästä hän erottaa Pörssiklubin johtajan vihaisen ilmeen. Johtaja tarttuu napakasti kiinni riehujan vasempaan käsivarteen ja peittää tämän oikeassa kädessä olevan videokameran. Toimittaja istuu keskellä huonetta olevaan nahkatuoliin, joka on huhupuheiden mukaan kuulunut Mannerheimille. Tai sitten Mannerheim on joskus istunut siinä, ehkä. Toimittaja heiluttaa jalkojaan. Huudamme katkonaisesti iskulauseita. Meitä on kolme ja tuntuu, ettei johtaja osaa päättää, mitä seuraavaksi tekisi. Olemme hippasilla. Päätoimittaja juoksee klubinjohtajaa karkuun valkoisten pöytäliinojen peittämien pöytien taakse kuin kauris lumisella pellolla. Tämä alkaa olla tässä. Johtaja työntää kohti ulkoovea ja tarttuu vielä reitiltä poikkeavaa kuokkavierasta käsivarresta. Irti otteesta, kohti portaikkoa! ?Menkää lapset kotiin kasvamaan?, peräämme huudetaan, kun poistumme porraskäytävään. Alle minuutin mittainen naisten kutsumaton vierailu Pörssiklubille on ohi. Me aiomme kyllä kasvaa jossain vaiheessa aikuisiksi. Mutta kuinka kauan Pörssiklubin pitää vielä kasvaa? Y Katso video vierailusta, www. ylioppilaslehti.fi S iv u 1 5 N o 1 / 20 1 3 P ö r s s i k l u b i o n h e r r a i n k e r h o . Klubilla miehet voivat lounastaa ja vaihtaa kuulumisia. Siellä puhutaan tärkeistä asioista. Itse asiassa niistä kaikkein tärkeimmistä: rahasta ja vallasta. Klubin johtaja Michael Nyman on kehuskellut Tulva-lehdessä, että jäsenistössä ovat edustettuina kaikki Suomen menestystarinat Stora Ensosta Nokiaan. ?Täällä käyvät presidentit, ministerit ja paljon ulkomaiden ja kotimaan päähenkilöitä?, Nyman sanoi viisi vuotta sitten. Jäsenlista on salainen, mutta esimerkiksi klubin hallituksen puheenjohtaja Juhani Mäkinen on kahdeksan yhtiön hallituksessa, sellaisten kuin Fazer ja Lemminkäinen. Iltalehden viimekeväisen tiedon mukaan jäseniä on noin 1 500 ja luku kasvaa kokoajan. Klubi perustettiin vuonna 1910 ? kolme vuotta ennen Ylioppilaslehteä. Aikalaisia ollaan. Itse asiassa Ylioppilaslehtikin oli aluksi tavallaan herrainkerho. Lehden historia oli pitkään enimmäkseen nuorten vihaisten miesten historiaa. Pikkuhiljaa yhä useammalle naiselle alettiin maksaa juttupalkkioita ja kuukausipalkkaa. Kunnes sitten 1980-luvulla toimituksessa innostuttiin feminismistä ja julkaistiin oikein naisteemanumero. Koko 2000-luvun tilanne on ollut se, että enemmistö lehden tekijöistä on naisia. Pörssiklubissa samanlaista muutosta ei ole nähty, vaikka klubin sivulla sanotaan, että ?perinteet säilyvät mutta toiminta sopeutetaan jatkuvasti tämän päivän vaatimuksiin ja tuleviin haasteisiin?. Nainen voi Suomessa olla valtiovarainministeri tai Suomen pankin pääjohtaja, mutta naisten hyväksyminen Pörssiklubiin koetaan yhä liian suureksi ?tämän päivän vaatimukseksi?. ?Nykyinen näkemys on jäsenkunnan tahdon mukainen?, hallituksen puheenjohtaja Mäkinen sanoo puhelimessa. Siitä huolimatta, että Pörssiklubin jäseniksi pääsevät vain miehet, klubin tiloissa käy päivittäin naisia. Klubilla on ravintola, jonne jäsen voi tuoda lounasseuraa sukupuolesta riippumatta. Naiset voivat ihailla klubin arvokkuutta henkivää tunnelmaa ja tallustella punaisella kokolattiamatolla ? mutta yhteen tilaan nainen ei saa jalallaan astua. Kirjastotila on pyhitetty vain ja ainoastaan herroille. Viime keväänä Yle kysyi klubin johtajalta Michael Nymanilta, olisiko aika jo kypsä naisjäsenille. Nyman väisteli ja sanoi naisten olevan kyllä tervetulleita vieraiksi. ?Näin klubinjohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa, kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa?, hän sanoi. Ylioppilaslehti päätti ilahduttaa vierailulla.
• ALkuTEkSTIT Y L IOP P IL ASL E HT I teksti AURORA RÄMÖ ja VAPPU KAARENOJA YL selvitti, millaista on kakata housuun pikavuorolla Y L B U S S I S S A maan entiseen pääkaupunkiin. YL RAPORTTI: PASkOImmE HOuSuuN buSSISSA TuRkuuN K u n V a i n i o n l i i k e n t e e n valkoinen Volvo kaartaa ulos Kampin kauppakeskuksen kellarista, valo humahtaa ikkunoista läpi. Tammikuun keskipäivä näyttää keväältä. Bussissa se tuntuu erityisen kirkkaalta, bussissa ollaan paljon korkeammalla kuin muut. Pitkänmatkan linjuri Turkuun on puoliksi täynnä maakuntamatkailijoita, joiden kantamukset kuski on latonut tavaratilaan. Meillä ei ole laukkuja, meillä on housut, joissa on löysät vyötärönauhat. Ettei puristaisi. Istuimet näyttävät siltä kuin ne olisi verhoiltu kuvaamataidonopettajien vaatteilla. Keskisiniseen kankaaseen on roiskittu erivärisiä, pirtsakoita neliöitä. Toinen meistä asettuu bussin keskiosaan käytäväpaikalle, toinen takapenkille ikkunan viereen. ?Tervetuloa pikavuorolle Turkuun. Matkan aikana käytössänne bussin takaosassa on wc. Siellä on myös lehtiä luettavaksi matkan aikana?, lipunmyyjänainen kuuluttaa keskusradion kautta Espoon Ikean kohdalla. Tieto aiheuttaa jännitystä. Jos kaikki ajankulu on pakattu linjurin peräpäähän, kanssamatkustajat rynnivät edestakaisin käytävää koko kaksi ja puolituntisen. No ehkä he luulevat, että se on vessa, mikä haisee. Kummankaan vieressä ei sentään istu ketään. Vaikka katsotaan nyt, tuleeko tästä edes mitään. Ei ole yhtään kakkahätä, mutta jotain tässä nyt pitäisi housuun vääntää. pinnistää pökälettä farkkulegginseihin. VK: Mä ponnistan ja pidätän samalla. En tiennyt, että se on mahdollista. AR: Ajattele, että oot pöntöllä. Mäkin koitan hirveesti pumppailla, mut koko ajan on vaan kusihätä. Miten pystyy kakkaamaan silleen, ettei tuu samaan aikaan tosi paljon pissaa? VK: Ei helvetti, nyt saatana kakkaan. Menee tunti, mutta mitään ei tapahdu. Tämä on yllättävän vaikeaa. Tuntuu jotenkin oudolta, kun on housut jalassa. K a s a a m m e m o l e m m a t l e h t i ä etutarjottimelle. Yleensä auttaa, jos ajattelee jotain muuta eikä keskity itse suoritukseen. Lukeminen ei oikein onnistu. Bussi keinuttaa huomaamattomasti ja hiljaa, mutta sen verran, että tekstiä tihrustaessa tulee paha olo. Tekstiviesti keskipenkille: AR: Onks ees lähellä? Vastaus: VK: Kerään itteäni, hannatuttaa. Kyl kohta onnistuu. Tä y t y y y r i t t ä ä v o i m a l l a . Penkin ja takapuolen välissä on sen verran vähän tilaa, että on siirrettävä paino pelkästään toiselle pakaralle. Asento on huono. Edessä olevan penkin selkänoja puristuu nyrkkien väliin, veri pakkautuu päähän. Kun bussi pysähtyy 110-tien varressa Suomusjärven kohdalla, tuntuu jo että ohimo repeää. Toisella puolella tietä tyttö istuu pysäkillä ja tuijottaa. Terve vaan. Naama väännöksissä ei paljon huvita seurata muiden matkustajien ilmeitä, mutta todennäköisesti etupenkiltä vessaan Kings-pipo päässä toikkaroiva poika ajattelee, että väännämme hysteeristä itkua. Ja sitten vihdoin. AR: AHAHAHAHAHAHAHAHAHH EI VITTU, KAKKASIN HOUSUUN! TÄÄ OLI PARAS IDEA MAAILMASSA AHAHAHAHAHAHH! Kymmenen minuutin päästä: VK: EI HELVETTI, NIIN MÄKIN! AHAHAHAHAHAHAHHAHHHAH! Ahahahaah ei haise, lämpöstä! Toi viereinen poika tsiigaa, kun mä nauran niin paljon. AR: Miten sä onnistuit? VK: No kakkasin vaan. Saukkolan jälkeen lip u n m y y j ä pysähtyy jutustelemaan juuri kyytiin nousseen matkustajan kanssa. Naisella on lila, hapsuista tehty kaulaliina. He puhuvat joulusta. Kiireestä. Keskipenkin takana oleva nainen imeskelee äänekkäästi pastillia. Samalla toinen meistä A j a t u s o m a s s a p a s k a s s a a n istumisesta on paljon pahempi kuin varsinainen istuminen. Sulanut ruoka ei kirvele, ei polta eikä ole erityisen märkää. Pissaakaan ei tullut juuri ollenkaan. VK: Tai ehkä vähäsen, vaikee sanoo. Bussin etuosassa joku lukee iltapäivälehteä ja joku toinen raapii korvaansa. Pastillinainen katselee ulos ikkunasta. Kukaan ei epäile mitään. Kenenkään matkaa ei haittaa ollenkaan, että kakkasimme juuri housuun. Kaikilla menee mukavasti, Turkuun menossa, viikonloppu vasta alussa. Tekisi mieli kertoa. Kings-pipoinen poika, arvaa mitä! On sellainen olo, että pystyy tekemään mitä tahansa. Selviää mistä tahansa. Emme edes huomaa, että aurinko on mennyt pilveen jo Saukkolassa. T Ä S T Ä O N K Y S E N o 1 / 20 1 3 Turkuun voi matkustaa myös junalla. SIvu 1 6
• YLIO P P ILAS LE H T I Halikko Turku ALKuTEKSTIT M O U I S Suomusjärvi Helsinki Bussi Bussikuski Bussi ajaa Halikon läpi ja kakkaamme yhteistuumin vähän lisää. Pikkuhiljaa söhjö liiskautuu kiinni ihoon. Tuntuu kuin olisi jotain geelin tapaista persvaossa. Kun nousee penkistä, kakka ei irtoa pakaroista. Bus­ sien heilunta kiinnittää sen niihin entistä tiukemmin. AR: Siis hyi helvetti. Mä istun sen päällä. VK: Joo. Täs on vielä yli tunti matkaa. Saakohan tästä jonkun tulehduksen? Taas pysähdytään. Nyt tien varressa näkyy huoltoasemakompleksi. Li­ punmyyjä on sanonut alkuspiikissä, että pysähdyksiä tehdään tarpeiden ja toiveiden mukaan. Iskee pieni paniikki. AR: Kiva mennä pyörimään jonnekin tehtaanmyymälään paskat housussa. VK: Kuvittele, että oot vauva. Tai vanhus. Äkkiä ihmisten nenät tähän turtuu. Tuleeko läpi? Ei tule. Välillä haistaa jotain, mutta suurimman osan ajasta ei. On kyllä todennäköistä, että oma nenä turtuu paljon ennen muiden neniä. Tehtaanmyymälä ohitetaan pysähtymättä. Jatkamme istumista. K a a r i n a s s a a l k a a s a t a a l u n t a . Kun nousee hetkeksi ylös ja istuu takaisin alas, ällöttää vähän. Kakkalevy leviää joka kilometrillä laajemmak­ si. Tunturi Center, Biltema, Tarjoustalo, harmaata, harmaata, harmaata. Oltaisiinko jo pikkuhiljaa perillä? Alkaa jo vähän tuskastuttaa. ?Saavumme Turkuun?, kuljettaja huokaa mikrofoniin. Minnehän se lip­ punainen on mennyt kesken kaiken? Ihan sama. Kuikuilemme kärkkäästi esikaupunkimaisemaa. ?Pysähdymme tarvittaessa kaikilla pikavuoropysäkeillä ennen linja­autoasemaa.? Ei saatana. Kakka ei tunnu enää geeliltä vaan kylmältä limalta. Hajun haistaa koko ajan paremmin. Jos nyt kerran pystyy mihin tahansa, oliko pakko valita juuri tämä? Housujen takapuolelle muodostuu märkä läikkä. VK: Me joudutaan varmaan ostamaan tää koko bussi. VK AR WC N o 1 / 20 1 3 H e s e j ä a l k a a n ä k y ä yhä useammin. Suojeltu funkkistyylinen linja­ autoasema ilmestyy näköpiiriin tasan aikataulussa. Kuski toivottaa tervetulleeksi uudelleen ja pysäköi Volvon sadan met­ rin päähän asemasta. Ryysäämme ulos kuminauhat tiukkoina, samalla kun muille ojennellaan matkatavaroita leveällä murteella. Tuntuu vähän absurdilta, mutta kun pääsee ulos, ei olekaan kauhea kiire. Kävelemme ihan mielellämme. Ei ole mitään pidäteltävää. Y S Iv u 1 7
• KESKiTY iHMiSEEN Y L IOP P IL ASL E HT I teksti AURORA RÄMÖ k uvat N I C K T U L I N E N Tämän jutun kolmella helsinkiläisellä ei pitäisi olla juuri muuta yhteistä kuin suomalaisuus. Onko se ero vai yhtäläisyys? N o 1 / 20 1 3 Kolme K u va a S u o m e S ta P e r k e l e ! Tänne jäätyy. Kruunuvuoren selältä tuulee suoraan niskaan, viima menee kaulaliinan rei?istä läpi. Pikkukoiraa ulkoiluttava rouvasnainen kävelee vastaan naama kivettyneessä irveessä. Hän pysähtyy potkimaan lunta hauvan jätöksen päälle. Talo Pohjoisrannassa on nimeltään Donnerin talo. Jörn Donnerin isoisä on rakennuttanut sen vuonna 1890. Se sijaitsee Vironniemellä, joka on pääkaupungin parhaiten koulutettu alue. Täällä tienataan keskimäärin yli 40 000 euroa vuodessa ja äänestetään kokoomusta. Rapun puuportaat ovat miltei alkuperäisessä kunnossa. Eteisessä tuoksuu vanhalta ihmiseltä. Keskimmäinen huone on hyllyä lattiasta kattoon. Donner, helmikuussa 80 vuotta, lukee paljon. Nyt hän katsoo lasiensa yli kirjastohuoneen pöydän takaa. Kulmakarvat ulottuvat melkein silmäluomiin. Pari kuukautta sitten hän on saanut valmiiksi yli tuhatsivuisen omaelämäkerran, Mammutin. ?Olen ollut täysin impotentti tekstin valmistumisen jälkeen?, Donner sanoo. Puolifiktiivinen muisteluteos on hänen noin kuudeskymmenes kirjansa. Kukaan ei muista enää tarkkaa lukua, esikoisteoksen ilmestymisestä on yli 60 vuotta. Elämäkerta kertoo suomenruotsalaisen kulttuurisuvun pojasta, joka Sivu 1 8 ajautuu konkurssiin. Se kertoo sosialistista, joka viettää aikaansa ruokailemalla Jean-Paul Sartren kanssa ja jakamalla kokemuksia nuorempien naisten kanssa seurustelemisesta presidentti Sauli Niinistön kanssa. Donner on tehnyt lähes kaikkea muuta, paitsi käyttänyt huumeita. Hän on ollut eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja EU-parlamentissa yhteensä 26 vuotta. Julkisuudessa hän on pyörinyt 1950-luvulta lähtien. Suomen television historiassa on tuskin montakaan keskusteluohjelmaa, jossa Donner ei olisi vieraillut. Aina tupakka suussa, ryhdittömästi retkottaen. ?Kai jotkut spurgut minut vielä tunnistavat. Mutta jos menen yliopistoon, niin ei minua kukaan tiedä. Koska kaikesta on ikuisuus?, Donner sanoo ja yskäisee. ?Kirja sisältää kaikenlaisia rääväsuisia väitteitä?, hän jatkaa. ?Mutta en kuvittele, että sillä olisi mitään vaikutusta mihinkään. Ei yhdellä ihmisellä koskaan ole.? D o n n e r e i o l e koskaan ollut varsinainen kansanmies, enemmänkin maailmanmies. Hän on aina liputtanut avoimuuden puolesta, ahdasta kansallismielisyyttä vastaan. Kun kulttuuripersoona aloitti Ylioppilaslehden kolumnistina 1960-luvun alussa, hän oli jo länsinaapuria myöten kuuluisa.
• YLio P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Jörn DonnEr, S. 1933 - Finlandia-palkittu kirjailija, Oscarin noutanut elokuvaohjaaja ja kolmen puolueen kansanedustaja. - Diplomaatti, professori, Suomen Elokuvasäätiön perustajajäsen ja kuuden lapsen isä. - Polttanut lähes miljoona tupakkaa. S iv u 1 9 n o 1 / 20 1 3 - Silloin, kun ei joudu osallistumaan ?tällaisiin imbesilleihin haastatteluihin?, kuntoilee.
• KESKiTY iHMiSEEN Y L iOP P iL ASL E HT i ?Tällä maalla ei mene hyvin. Ei siinä yhdellä ihmisellä ole mitään vaikutusta.? N o 1 / 20 1 3 Esimerkiksi ruotsalainen Aftonbladet kuvasi kirjailija-kriitikko-elokuvaohjaajaa vuonna 1962 rikkaan perheen pojaksi ja salonkibolsevikiksi, joka on ?monumentaalisen omahyväinen?. Donnerin aikaan Ylioppilaslehti oli yksi ainoita nuorten lehtiä. Se oli vaikutusvaltainen ja radikaali. Helsingin Sanomat julkaisi vielä pilapiirroksia afrikkalaisista työntämässä aterimia nenäänsä, kun taas Ylioppilaslehti alkoi puhua kansainvälisyyden ja kolmannen maailman puolesta. Kulttuuriradikaalit kirjoittivat lehden sivuilla solidaarisuudesta. He vaativat esimerkiksi kehitysavun lisäämistä, mikä vaikutti siihen, että Suomeen perustettiin ensimmäinen kansainvälisen kehitysavun toimisto vuonna 1965. Ylioppilaat paistoivat Kaivopihalla poron ja härän ja myivät niiden lihan pakolaisten hyväksi. He puuhasivat stipendejä Afrikan maiden ylioppilaille. Donnerin nimen ansiosta Ylioppilaslehti sai näkyvyyttä yliopiston ulkopuolellakin. Se oli tarpeen, sillä kansallisidentiteetin kyseenalaistaminen oli pienen, akateemisen piirin juttu. Pitkänsillan toisella puolella ei neekereitä hyysätty. N y k y ä ä n p i t k ä s i l t a e i kulje enää Kruunuhaasta Hakaniemeen, vaan keskustasta Lahdentietä Kehä ykkösen yli koilliseen. Se on noin 15 kilometriä pitkä. Se päättyy Jakomäkeen. Kun kävelee Jakomäentietä kohti ostaria, ensimmäisenä tulee vastaan Pepsi-kiska. Seuraavaksi matala puurakennus, jonka katolla lukee ravintola Bumerang. Pizza 5 euroa. Kerrostalolähiössä asuvat Helsingin vähiten koulutetut. Talot rakennettiin 1960-luvulla, kun kaupungista alkoi loppua tila. Suurin osa kodeista on vuokra-asuntoja. Tulotaso on yli puolet huonompi kuin Vironniemellä. Bumerangin saunaosastolla pidettiin Jakomäen perussuomalaisten paikallisjärjestön pikkujoulut pari kuukautta sitten. Puolue kerää yleensä eniten ääniä Helsingissä juuri Jakomäestä. Timo Elo, 50, istuu kangassohvalla kädet selkänojalla eikä tilaa mitään. Vaaleanpunainen kauluspaita, farkut vyötetty vatsan alle. Taskussa on tupakka-aski. Kasvot punottavat hieman pakkasen jäljiltä. Elo on perussuomalaisten paikallisjärjestön perustaja ja puheenjohtaja, kahden tytön isä ja sarjayrittäjä. ?Tämä on ainoa suomalaisen omistama kapakka koko Jakomäessä. Vaikka omistajan mies on kyllä turkkilainen?, hän sanoo ja hymyilee. Hän hymyilee paljon. Elo on asunut Jakomäessä yli 20 vuotta. Hän tuntee paikalliset hyvin. Viereisessä pöydässä istuva mies kysyy, mihin aikaan Elon vaimo pääsee töistä. Kukaan muu kuin Elo ei saa kysymyksestä selvää. Elo on ollut ehdolla kolmissa eduskuntavaaleissa. Ensimmäisissä hän oli vielä köyhien asialla -puolueen listoilla, mutta vaihtoi perussuomalaisiin, koska se on lähimpänä hänen omia arvojaan. Viime vaaleissa perussuomalaiset sai valtavan, jytkyksi nimetyn äänivyöryn. Sen johtui siitä, että osa kansasta oli kyllästynyt korkeasti koulutettuihin ja korrekteihin broilereihin, jotka ovat jaelleet käyntikortteja yläasteelta lähtien. Poliitikoihin, jotka puhuvat vain toisille poliitikoille, eivät ihmisille. ?En ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut puoluepolitiikasta. Mutta Sivu 2 0 lähdin ehdolle, koska halusin vaikuttaa näihin asioihin. On tärkeää, että on päättäjiä, jotka ovat eläneet normaalia elämää?, Elo sanoo. Hänen mielestään pienituloisia pitää auttaa ja töitä täytyy saada ilman hienoa koulutusta. Mutta ihmisten pitää kantaa myös itse vastuuta itsestään. Sosiaalitukia ei saa käyttää hyväksi. ?Maahanmuuttajista ei voi puhua yhtenä ryhmänä, koska sellaista ei ole. Mutta siellä on pieni osa, joka tulee ihan suoraan hakemaan sosiaalietuja. Afrikassa liikkuu juttuja, että tulkaa tänne, Suomessa ei tarvitse tehdä mitään?, Elo sanoo. Hän sanoo kuulleensa huhun maahanmuuttajilta itseltään. Elo korostaa, ettei luokittele ihmisiä sen mukaan, mistä he ovat kotoisin, vaan sen mukaan, millaisia he ovat. Vaikeaa taustaa olisi tuijottaakaan, jos mielii vaikuttaa Jakomäessä. Viidesosa asukkaista on ulkomaalaistaustaisia. ?Mutta kun asuu lähiössä, näkee eriarvoisuuden kantaväestön ja vähemmistöjen välillä. Miksi meidän pitää sopeutua kaikkeen mitä joku pieni vähemmistö haluaa? Sitten he haluavat vain kokoajan lisää?, Elo sanoo. Hän tarkoittaa esimerkiksi Jakomäen uimahallin lauantaivuoroa, josta nousi meteli neljä vuotta sitten. Vuoro oli varattu erityisesti musliminaisille, jotka eivät voi tai halua käydä uimassa samaan aikaa miesten kanssa. Ongelmana oli, että lauantaisin halusivat uida muutkin kuin musliminaiset. Tällaisten tapausten takia maahanmuuttoa pitäisi Elon mukaan rajoittaa: ne kun lisäävät rasismia. ?Suvaitsevaisuus voi mennä liian pitkälle. Esimerkiksi neekeri ei ole koskaan ollut loukkaava sana, se tarkoittaa suomen kielellä tummaihoista. Mutta nyt tummaihoiset ovat kieltäneet sen, siitä on tehty rasistinen sana. Enhän minäkään mene muihin maihin kieltämään sanoja, jotka tarkoittavat suomen kielellä jotain ihan muuta.? Jakomäkeläisten äänet eivät kantaneet Arkadianmäelle saakka. Siitäkään huolimatta, että Elo sai kotipaikassaan enemmän kannatusta kuin Helsingin ääniharava Jussi Halla-aho. Mutta kaupunginosan äänestysprosentti olikin Helsingin alhaisin. ?Enää en lähde ehdolle. Koko touhu on mennyt ihan pelleilyksi tämän EU:n kanssa. Eduskunta on täynnä sellaisia, jotka ovat olleet vain politiikassa ja sen kyllä huomaa.? ?Tällä maalla ei mene hyvin. Ei siinä yhdellä ihmisellä ole mitään vaikutusta.? Suomessa on tosiaan mennyt paremminkin. Vaikka suomalaiset ovat kokoajan koulutetumpia, luokkaerot ovat yhä selkeämpiä. Tuloerot kasvavat jatkuvasti ja köyhyys periytyy, sanovat tutkijat ja tilastot. Suomalaisten tulot kasvoivat vuonna 2011 pyöristettynä prosentin verran, mutta suurin osa varoista meni jo valmiiksi eniten tienaaville. S u o m a l a i s t e n s u h t a u t u m i n e n ulkomaalaisiin on yksi maan vakavimmista uhkakuvista, puhui Rkp:n kansanedustaja Jörn Donner pylvästalossa vuonna 1991. Hän sanoi, että Euroopan yhdentymistä katsotaan liikaa talouden ja politiikan näkökulmasta. Unohdetaan, että siihen liittyy myös moraali. Eli ihminen. Donnerin ei pitänyt lähteä politiikkaan enää sen jälkeen, kun viimeisin edustuspesti päättyi vuonna 2007. Hän muutti mielensä, kun perussuomalaisten kannatus alkoi nousta.
• Ylio P P ilAS lE H T i Timo Elo, S. 1962 - Perussuomalaisten Jakomäen paikallisjärjestön puheenjohtaja. - Kiinteistönvälittäjä, hieroja, matelijoiden kesyttäjä ja sairauseläkeläinen. - Ajaa vuoden 1994 Mersua. S iv u 21 N o 1 / 20 1 3 - Suomen ensimmäisiä rullatuolisählyvalmentajia.
• KESKiTY iHMiSEEN Y L iOP P iL ASL E HT i ?Pääkaupunkiseudulla on sen ver ran enemmän ihmisiä muualta, etten ole aina se neeker i.? N o 1 / 20 1 3 Donner asettui ehdolle vastalauseena perussuomalaisten ?paskalausunnoille Euroopasta ja kulttuurista?, kuten hän vuoden 2011 eduskuntavaalien alla ilmaisi. Läpimenosta jäi uupumaan reilu sata ääntä. ?Se on tämä yhteiskunnan pienuus?, Donner sanoo kirjahyllyjen keskellä Kruunuhaassa. Ikkunasta näkyy kaksi jäänmurtajaa. ?Yleissivistyksestä, siis siitä, mitä jotkut ajattelevat yliopistosta saatavan, ei ole enää paljon hyötyä. Ei sitä tarvitse keksiäkseen it-sovelluksen. Siinä mielessä minä olen nykyään kelpaamaton.? ?Mutta toivotaan, että sivistys vaikuttaisi edes jotenkin. Että kehittäisi ihmisten välisiä suhteita.? Sillä rasismi on vastoin yleissivistystä. ?Jos olet yleissivistynyt, et voi olla rasisti?, Donner ilmoittaa ykskantaan. ?Tai no olihan niitä todella sivistyneitä natsejakin.? Yskänpuuska keskeyttää puheen. Köhä ei johdu tupakasta, ei enää. Donner lopetti polttamisen sairastuttua ensin eturauhassyöpään ja sitten keuhkosyöpään. ?Auttaisi, jos suomalaiset näkisivät maailmaa. Eikä kyse ole mistään lomamatkasta Thaimaahan?, hän päättää. T i m o E l o o n vasta käynyt Thaimaassa. Se oli harvinainen reissu, sillä matkustaminen maksaa. Vuokran jälkeen Elolle jää 170 euroa kuukaudessa. Häät nykyisen vaimon kanssa haluttiin kuitenkin pitää jossain lämpimässä, ei lumen keskellä. Ravintola Bumerangissa Elo tilaa limun vasta, kun tarjotaan. Paikallinen äänikuningas ei ole aina asunut Jakomäessä. Vielä 1980-luvulla Elolla oli markoissa laskettuna miljoonatulot. Perussuomalaisia ei ollut tuolloin olemassakaan. Elo oli vähän päälle kaksikymppinen ja omisti menestyvän kiinteistöfirman. Asunto Etu-Töölössä oli oma, auto uusi ja vanhin tytär matkustanut seitsemässä maassa jo ennen kuin oli täyttänyt kaksi vuotta. Koko maan taloudella meni tuolloin lujaa. Suomen pankki salli ihmisten ottaa luottoa ulkomailta ja ihmiset ottivat. Samoin tekivät yritykset. Ja ne lainasivat paljon. Suomen hallituksella ja kansanedustajilla oli valtaa enemmän kuin nykyään. Ei ollut Euroopan keskuspankkia, ja Suomi teki vielä omaa rahapolitiikkaa. Huonoa sellaista. Suomeksi sanottuna kävi niin, että rahapolitiikka meni perseelleen ja maahan iski syvä lama. Elon kiinteistöfirma kaatui. Hän työskenteli rakennuksilla, siivousfirmassa, avustusjärjestöissä, ohjelmatoimistossa. Vuosien ajan hän elätti itsensä matelijoiden kesyttäjänä. Jakomäessä Elo kouluttautui hierojaksi ja perusti uuden firman. Töitä hän ei ole pystynyt tekemään enää pariin vuoteen. Suolistosyöpä. Donnerin 1200-sivuisessa elämäkerrassa ei mainita sanaa lama kertaakaan, vaikka hän oli talouskurimuksen aikaan hallituspuolueen kansanedustajana. Pankkikriisi esiintyy kerran. Turhan banaalia, kai. Banaali on sana, jolla hän kuvaa kirjassa omaa 1970-luvulla käynyttä, hotellisijoituksista johtunutta konkurssiaan. Vaikka Donner ja Elo ajattelevat asioista hyvin eri tavalla hyvin eri puolilla kaupunkia, heille on käynyt paljon samoja asioita. Sivu 2 2 Yhteistä tähän mennessä: tupakanpoltto, konkurssi ja syöpä. Rannalle jääminen eduskunnasta. Ajatus siitä, että yksi ihminen ei pysty vaikuttamaan mihinkään. Mutta kyllä he ovat vaikuttaneet toisiinsa. Jörn Donner ei olisi lähtenyt uudelleen ehdolle eduskuntaan ilman perussuomalaisten nousua. Timo Elo taas ei olisi lähtenyt mukaan perussuomalaisiin ilman Donnerin ja tämän aikalaisten ajatuksia kansainvälisyydestä, solidaarisuudesta ja kehitysavusta. Ja Donnerilla ja Elolla on vaikutusta muihinkin kuin toisiinsa . Esimerkiksi Kauniaisissa asuvan Emilia Neuvosen elämään. O l o h u o n e e n s e i n ä l l ä o n koulun biologian tunneilta tuttu kaloja esittelevä opetustaulu. Sohvan vieressä on afrikkaishenkinen puuveistos. Se on löydetty helsinkiläiseltä roskalavalta. Emilia Neuvonen, 27, ei ollut koskaan käynyt synnyinmaassaan ennen kuin etsi kolme vuotta sitten biologisen perheensä tv-ohjelman avustuksella. Hänet adoptoitiin 1980-luvulla Sambiasta, jossa hänen isänsä oli töissä ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kautta. Se oli sitä Ylioppilaslehden ja Donnerin ajamaa kehitysyhteistyötä. Tyttö kasvoi ympäri Suomea. Erityisesti Mikkeli oli raju. Kun kadulla huudeltiin painumaan takaisin kotiin, Neuvonen huuteli raivokkaasti takaisin selvällä savon murteella. Silti pari kertaa joutui miettimään, että mitä jos ne käyvät päälle. Neuvonen muutti Helsinkiin niin pian kuin pystyi. ?Pääkaupunkiseudulla on sen verran enemmän ihmisiä muualta, etten ole aina se neekeri?, hän sanoo. Nyt, äitiyslomalla ollessaan, hän vetää kouluissa työpajoja, joissa puhutaan lasten oikeuksista, erilaisuudesta ja kehitysmaista. ?Vähän riipaisee, kun pikkupojat kirjoittavat, että miksei kukaan usko, että olen täysin suomalainen. Että joutuuko ihmiset vielä kokemaan tuota samaa?, Neuvonen sanoo. Nuori nainen on kiertänyt eniten Kauniaisten kouluissa. Ne ovat Suomen koulutetuimman ja varakkaimman kaupungin kouluja. Neuvonen tuhahtaa. ?Ei suvaitsevaisuus vaadi mitään korkeaa koulutusta tai pääkaupunkilaisuutta. Vaan sitä, että nähtäisiin vähän syvempiä merkityksiä. Eihän kukaan tee asioita vain siksi, että on ulkomaalainen tai suomalainen tai perussuomalainen.? Neuvoselle suomalaisuus tarkoittaa jaettuja olosuhteita. Esimerkiksi sitä, että ulkona on kylmä. ?Suomalaisuutta on niin monenlaista?, hän sanoo. Niin. On Donnerin suomalaisuutta, jossa on niin paljon rajatonta kulttuuria, että sekoaa itsekin laskuissa kirjoittamisensa kirjojen määrästä. Ja on Elon suomalaisuutta, jossa enemmistöstä pitää välittää yhtä paljon kuin vähemmistöistä. Molemmat ovat suomalaisia maassa, jossa on usein kylmä. Täällä kukaan ei voi sulkea silmiä toisiltaan, sillä Suomi on pieni ja ahdas maa. Sen ei ole pakko olla huono asia. Y
• Ylio P P ilaS lE H T i Emilia NEuvoNEN, S. 1985 - Plan Suomen lastenoikeuksien koordinaattori ja puolivuotiaan Benjaminpojan äiti. - Adoptoitu Sambiasta 2-vuotiaana. N o 1 / 20 1 3 - Laulaa Hedelmät -nimisessä tyttöbändissä. S iv u 23
• Y L iOP P iL ASL E HT i N o 1 / 20 1 3 Paljon onnea 100-vuotias Ylioppilaslehti! Sivu 2 4 Jokaisella hyvällä tarinalla on aristoteelisen draamakäsityksen mukaan alku, keskikohta ja loppu. 100 vuotta on hyvä alku. Olemme ylpeitä saadessamme olla mukana tukemassa Ylioppilaslehden puhuttelevaa, kuuntelevaa, läsnä olevaa ja edellä aikaansa kulkevaa journalismia. Tuen mahdollistavat HYY Kiinteistöt, HYY Ravintolat, Hostel Domus Academica, Gaudeamus ja Lyyra.
• OlympiastadiOn Helsinki ? lauantai 20.7.2013 liput tOimituskuluineen alkaen 72,50/68,50 ?
• KESKiTY ASiAAN Y L iOP P iL ASL E HT i t e k s t i VA P P U K A A R E N O J A Ylioppilaslehden historiasta puhuttaessa toistellaan aina, että Kekkonen, Kekkonen, Kekkonenkin on ollut päätoimittaja. Oikeasti Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen ei ole merkittävin diktaattori, joka on tehnyt lehteä. Mao Tsetung kirjoitti neljä runoa. N o 1 / 20 1 3 M i tä Ylioppilaslehti edellä Viina, huumeet ja naiset. Ne kolme ovat olleet Ylioppilaslehden kestoaiheita läpi historian. ?Niitä olin kiinnostunut käsittelemään, ja nyt jälkeenpäin katsottuna siinä onnistuinkin?, sanoo mediahistorioitsija Jukka Kortti. Hänen viiden vuoden sekakäyttöön ja seksiin keskittynyt kirjoitusrupeamansa on nyt paketoitu historiateokseksi nimeltä Ylioppilaslehden vuosisata. Se on pitkä vuosisata. Tarkalleen ottaen 2 243 502 merkkiä eli 732 sivua pitkä. Ja 64 liitesivua päälle. Viiden vuoden urakka päättyi tammikuussa. Kortti aloitti 100-vuotishistoriateoksen tekemisen Helsingin yliopiston kirjastosta. Sinne on säilötty muun muassa lehden johtokunnan pöytäkirjat ja toimitukseen tulleet kirjeet. Sen jälkeen olivat vuorossa Ylioppilaslehden vuosikerrat. Kortti on lukenut joka ikisen Ylioppilaslehden sadan vuoden ajalta. Hänen suosikkejaan ovat 1950-luvun ja 1980-luvun lehdet. ?Molemmat vuosikymmenet ovat sellaisia, että niissä oli käynnissä modernin määrittely. 1950-luvulla modernismin nousun takia ja 1980-luvulla postmodernin nousun takia.? Sivu 2 6 Ylioppilaslehteä on monesti kehuttu edelläkävijäksi, joka on käsitellyt monia aiheita ennen valtamediaa. Pitääkö kehu paikkansa? ?Joissain asioissa, kuten vaikka feminismin ja seksuaalivähemmistöjen aseman käsittelyssä. Mutta joissain asioissa taas on oltu pahasti jäljessä. Pop- ja rockmusiikista kirjoittamisessa esimerkiksi?, Kortti sanoo. Ylioppilaslehden sivuilla pop ja rock alkoivat näkyä vasta 1990-luvun puolivälissä, vaikka ylioppilaat olivat kiinnostuneet niistä jo kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Sitten, kun Ylioppilaslehdessä viimein havahduttiin kirjoittamaan niistä, lehteen ei vähään aikaan muuta mahtunutkaan. 18. tammikuuta 1913 ilmestyneessä ensimmäisessä Ylioppilaslehdessä julistettiin, että lehti olisi ?valtiollisissa, yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä puolueeton?. Nämä sanat jouduttiin sittemmin pyörtämään. ?Suurimman osan aikaa toimituksessa on oltu jonkin aatteen lumoissa?, Kortti sanoo. Legendat promilleista ja yhdynnöistä siis pitävät, Kortti todistaa, mutta on lehden sivuilla ja ympärillä kirjoitettu muutakin kiinnostavaa. Ne asiat on koottu seuraavalta sivulta alkavalle aikajanalle.
• YLiO P P iLAS LE H T i 1913 1937 1951 1966 lupauksia Vuonna 1937 ilmestyy Ylioppilaslehden natsiteemanumero. Kaikki tekstit ja kuvat ovat Saksan Itä-Preussin piirin ylioppilaiden käsialaa. Tätä ei uskaltaisi tehdä edes Ilta-Sanomien teemaliitteiden toimitus. Otsikoita: Tunnustus Adolf Hitlerille. Adolf Hitlerin Saksa ? Adolf Hitlerin elämänvaiheet. Hitler-jugend. Saksan kansa- ja rotuhygienia. Kuvia: rintakuvat Otto von Bismarckista ja Hermann Göringistä, Mussolini kävelemässä, kolme kuvaa Hitleristä. Jutun Adolf Hitlerin ajatuksia on kirjoittanut Adolf Hitler. taistelu alkaa keijukaisluola Sotien jälkeen naiset tulvivat yliopistoon. Ylioppilaslehdessä pohditaan muun muassa sitä, onko naisten opiskelu resurssien tuhlausta, miten opiskelu sopii äidin rooliin ja katoaako naisilta tiedostamisen myötä herttaisuus. Ollaan huolissaan myös siitä, että naiset vievät miesten virat. Pelko on sittemmin osoittautunut aiheelliseksi. Akateemista koulutusta vaativaan virkaan päätyy nykyään todennäköisemmin nainen, sillä noin 65 prosenttia Helsingin yliopistossa aloittavista opiskelijoista on naisia. KESKiTY ASiAAN k uvat J A N N E I I V O N E N Vuonna 1966 ilmestyy Ylioppilaslehden suuri Kiina-ekstra eli numero täynnä Peking Review -aikakauslehdestä käännettyjä artikkeleita. Kiina on suljettu muulta maailmalta, mutta tekstit on saatu Kiinan suurlähetystön avustuksella. Kiina-ekstrassa ei sorruta lukijan aliarviointiin, faktan yksinkertaistamiseen tai viihteellistämiseen, vaan esitellään asiat juuri niin monimutkaisina kuin ne ovat: ?Käyttäen dialektista ja historiallista materialismia Marx analysoi kapitalismin ristiriidat, havaitsi ihmisyhteiskunnan kehityksen objektiiviset lait ja päätyi tieteelliseen johtopäätökseen, kun taas ne profeetat, jotka kiinnittävä kaikki toiveensa rauhanomaiseen siirtymiseen, lähtevät historiallisesta idealismista, jättävät huomiotta kapitalismin perimmäiset ristiriidat, hylkäävät marxilais-leniniläiset opetukset luokkataistelusta ja päätyvät subjektiiviseen ja perusteettomaan johtopäätökseen.? Teemanumerossa on myös Mao Tse-tungin kirjoittamia runoja. Kaunis luontokuvaus Keijukaisluola menee näin: Katteettomia Lehden ensimmäinen numero ilmestyy 18. tammikuuta. Lukijoille tehdään heti selväksi lehden linja: ?Se on valtiollisissa, yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä puolueeton.? Lupaus puolueettomuudesta osoittautuu pian katteettomaksi ja pysyy sellaisena kautta linjan. Koko 1920-luvun lehti on Suur-Suomi-fantasioita elättelevän Akateemisen Karjala-Seuran hallussa. 1970-luvulla edistetään työväenliikkeen ?elinvoimaisia perinteitä ja taistelutovereiden näkemyksiä.? 1980-luvulla lehti on kuin toinen Voima, punavihreä ja vihainen. Natsiteema Myös Adolf Hitler on avustanut Ylioppilaslehteä. Sukupuolten Kiinalainen S iv u 27 N o 1 / 20 1 3 Kirjoitus toveri Li Tshinin ottamassa valokuvassa Iltahämärä pitenevien varjojen keskellä vankkoja mäntyjä pilviä kulkee ohi oikukkaina, nopsaan ja rauhaisasti. Luonto on ylittänyt itsensä Keijukaisluolassa, vaarallisilla huipuilla asustaa kauneus loputtoman moninaisena.
• KESKiTY ASiAAN Y L IOP P IL ASL E HT I 1974 1978 1979 1980 pohjoiskorealaiset Päätoimittaja Vesa Haapala vierailee Pariisin ilmailumessuilla, joilla hän osallistuu liikelentojettien koeajoon. Lennon päätteeksi Haapala ilmoittaa ostavansa koneen. Hän sopii, että HYY Yhtymän talousjohtaja hoitaa käytännön järjestelyt myöhemmin Helsingissä. Pian talousjohtaja Tapio Kiiskinen saakin lentokonevalmistajalta kyselyn maksuaikataulusta. Kiiskinen ei ole koskaan kuullutkaan mistään lentokoneesta, eikä missään tapauksessa aio maksaa satojatuhansia suihkumoottoroidusta jetistä. Myyjät tarjoavat koelentoa talousjohtajallekin, mutta lopulliset kaupat jäävät tekemättä. kasvavat 1980-luvulla Ylioppilaslehti käynnistää yhä pinnalla olevan journalismin trendin: itsekorostuksen. Tärkeintä ei ole lukija vaan toimittaja. Ylioppilaslehden toimittaja Kari Kontio kiteyttää tyylin: ?Mun tulkintani ei oo totta eikä valhetta, ne on vain elementtejä jutussa jonka voi tajuta vain henkilö joka on riittävän kiinnostunut mun taiteesta.? Kontio kirjoittaa myös jutun, jossa hän haastattelee itseään. Vähän myöhemmin hän ajaa Vanhan lavalle moottoripyörällä pelkkä nahkatakki päällä ja lausuu natsirunoja. Tervetuloa N o 1 / 20 1 3 1970-luvun alussa pohjoiskorealaiset kuulivat Ylioppilaslehden natsi- ja Kiina-numeroista ja arvioivat lehden potentiaaliseksi tiedotuskanavaksi kommunismille. Pohjois-korean edustajat vierailevat toimituksessa tarjoamassa juttuja lehteen, viikoittain. Lopulta toimitus kyllästyy ja antaa pohjoiskorealaisille aukeaman verran tilaa julkaista mitä tahansa. Syntyy artikkeli, jossa käsitellään ?kunnioitetun ja rakastetun johtajan Kim IlSungin? lisäksi maan erinomaista koulutusjärjestelmää. Pohjoiskorealaiset jatkavat vierailujaan toimitukseen vielä 1980-luvulla, mutta silloin ei enää anneta periksi. Se on hyvin harmillista, maasta kun tiedetään aivan liian vähän. Ylioppilaslehti onkin kutsunut pohjoiskorealaiset tekemään yhden lehden tänä vuonna. Toimitus on ollut yhteydessä maan suurlähetystöön Tukholmassa ja tarjonnut mahdollisuutta julkaista numerollisen juttuja ja kuvia. Lehden mennessä painoon toimitus odottaa edelleen vastausta pohjoiskorealaisilta. Sivu 2 8 Investointien vuosi Edustuskulut Päätoimittaja Vesa Haapalan huoneeseen hankitaan punainen plyysisohva. Se on välttämätöntä, sanoo Haapala, sillä: ?Ylioppilaslehden päätoimittaja joutuu sangen usein virkansa puolesta ottamaan vastaan vieraita omassa virkahuoneessaan, jossa nykyisin oleva sohva kertoo omalla tavallaan ? ehkä kiusallisellakin! ? menneitten toimittaja- ja päätoimittajasukupolvien harrasteista.? Samana vuonna päätoimittajaa kielletään kuittaamasta laskuja Ylioppilaslehden nimissä, sillä lehden koko vuoden budjetti on käytetty loppuun jo heinäkuussa. Haapala myös maksaa avustajapalkkioita ihmisille, joiden juttuja ei koskaan näy lehdissä asti. Hän perustelee tätä sillä, että käyttää ?korkealuokkaisia avustajia? apuna pääkirjoitusten laadinnassa. Ote pääkirjoituksesta ennen kuin rahahanat hyydytettiin: ?Lukijat ovat valitelleet, ettei Ylioppilaslehti kerro opiskelijan ja ylioppilaskunnan kannalta keskeisistä seikoista. [--] Turha luulla, että asia tästä yhtään paranisi. Päinvastoin, moitteista vimmastuneina olemme laatineet kertomuksen, jolla ei ole ensinkään tekemistä ylioppilaskunnan tämänhetkisen toiminnan ja luonteen kanssa.? Vittuilun aika Tärkeintä ei ole lukija vaan toimittaja.
• YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY ASiAAN 1987 1996 20 04 2013 huomioidaan 1990-luvulla Ylioppilaslehti keskittyy musiikkiin. Etenkin kahdesta bändistä kirjoitetaan: CMX:stä ja Ultra Brasta. Toimitus on niin haltioissaan, että julkaisee kerran yhdessä lehdessä kaksi arvioita samasta CMX:n keikasta. Ultra Brakin aiheutti hurmostiloja, mutta vuonna 1996 toimituksen sensuuri petti ja lehteen päätyi teatteriohjaaja Esa Kirkkopellon kommentti bändistä. Haastattelussa Kirkkopelto sanoo: ?Mä en voi sietää niitä. Ultra Brata nostetaan julkisuudessa, koska ne nuoleskelee 60-lukulaisten persettä. Hiveleehän se helvetisti agit prop -sukupolvea, kun lapset vääntää samaan tyyliin. Se kuulostaa insestiltä mun korvissa ? lapset toivoo, että vanhemmat nussis niitä perseeseen.? keskustelun miekkailusali etulinjassa Ylioppilaslehti täyttää sata vuotta. Lehti on nuorison hengen miekkailusali, sekavuuden valo ja kansakunnan soihtu, joka jatkaa ylioppilaiden sivistämistä viitoittaen tietä kohti itsenäisyyttä ja aikuisuutta. Ulkkaritkin Ylioppilaslehdessä on aina pohdittu, miten ulkomaalaiset opiskelijat voisi huomioida. Suurimman myönnytyksen tekee 2000-luvun vuosikerta, joka julkaisee yhden numeron kokonaan englanniksi. Syksyllä 1987 ratkaisu on erilainen: lehdessä julkaistaan lyhyitä juttuja englanniksi palstalla, jonka nimi on Mutakuononews. Totuus Ultra Brasta Toimitus on niin haltioissaan, että julkaisee ker ran yhdessä lehdessä Hipster- Vuonna 2004 Ylioppilaslehti todistaa jälleen olevansa edelläkävijä, kun lehdessä kirjoitetaan hipstereistä kuusi vuotta ennen kuin suuri kansa tietää, mitä sana tarkoittaa. Tommi Laitio ja Johanna Sumuvuori pohtivat artikkelissaan ?Hipsterit tuloo!? tyylin nousua: ?Massahipsterin ulkoasuun kuuluvat nykyään vaikka Elvis Costello -tyyliset älykkölasit, 70-luvun retrokassi ja piukea popparitakki, tiedostava ilme ja ripaus taianomaista tyylikkyyttä, jota on vaikea määritellä.? Jutussa on myös kymmenen kohdan testi, jolla pystyy selvittämään oman hipsteriytensä. Testissä kerrotaan, että saatat olla hipsteri, jos ?lomailet mieluummin Dubrovnikissa kuin Kreetalla. Torremolinosta olet harkinnut sen camp-luonteen vuoksi. Opiskelet Taideteollisessa korkeakoulussa, humanistisisessa tiedekunnassa tai valtiotieteellisessä?. Hengen kaksi arvioita samasta CMX:n keikasta. N o 1 / 20 1 3 S iv u 29
• KESKiTY KuvAAN Y L iOP P iL ASL E HT i t e k s t i J O H A N N A M I TJ O N E N Sielun peili Y o k o O n o j a J o h n L e n n o n sylikkäin Rolling Stonen kannessa. Demi Moore viimeisillään raskaana Vanity Fairissa. Kuva savuavista torneista Helsingin Sanomien logon alla. Tai kuva petollisen rauhallisen näköisestä norjalaisesta saaresta, ja alla teksti: ?Surun saari?. Kansi on lehden tärkein sivu. Se voi syöpyä mieleen. Ylioppilaslehden kannet olivat alkuvuosina aika mitäänsanomattomia: pelkkää tekstiä ja lehden logo. 1920- ja 1930-luvuilla suosittiin nationalistisia iskulauseita, kuten ?Hakkaa päälle!?, ?Suomi suomalaiseksi!? ja ?Yliopisto kansalliseksi?. Ensimmäiset kuvakannet tulivat jo 1930-luvulla, mutta ne yleistyivät vasta 1960-luvulla. 1980-luvulla Ylioppilaslehteen palkattiin lehden historian ensimmäiset ammattigraafikot. He veivät taiton heti villiksi. Graafikot intoutuivat ottamaan vaikutteita esimerkiksi italialaisista aikakauslehdistä. 1980-luvun Ylioppilaslehdistä liikkuu huhu, että välillä jutut olisi taitettu sivuille spiraalin muotoon. Sellaista ei kuitenkaan koskaan tehty, vaikka muuten taitto olikin luettavuudeltaan haastava. Välillä lehteä taitettiin ?seinäkalenterimalliin? eli teksti juoksi vaakatasossa. Vuosikymmenen lopulla kokeilevaan taittoon kyllästyttiin. Esimerkiksi Suomen sosialidemokraatti kirjoitti ilahtuneena: ?Josko lehden graafinen asu olisi vaihteeksi sellainen, että tekstistäkin saisi selvää.? Lehti muuttui selvästi sanomalehden näköiseksi ja pysyikin sellaisena, kunnes Ylioppilaslehti viime syksynä vaihtoi aikakauslehtiformaattiin 65 vuoden tauon jälkeen. Kansi on lehdelle sama kuin mitä silmät ovat ihmiselle: sielun peili. Ylioppilaslehden kannet sadan vuoden ajalta ovat kurkistus lehden sieluun. Seuraaville sivuille olemme koonneet kansista mielenkiintoisimmat. N o 1 / 20 1 3 Ylioppilaslehden AD Antti Grundstén teki esikarsinnan käymällä läpi lehtien kannet sadan vuoden ajalta. Hän lähetti niistä kiinnostavimmat arvioitaviksi visuaalisen alan ammattilaisille, jotka valitsivat niistä suosikkinsa. Sivu 30
• YliO P P ilAS lE H T i 1910-luku Soihtukulkueiden kESkiTY kuvAAN k uvat A R K I S T O ja kuorolaulun maailmassa ?Kyseessä on ajalleen tyypillinen jugend/art nouveau -pläjäys, jossa sanomalehdelle ominaisesti typografia on korosteisessa asemassa. Tyypillinen on myös kasviaihe. Tässä se liittyy lehden isänmaallisakateemis-virallisen luonteen tähdentämiseen. Samasta kumpuaa myös osakuntavaakunoiden sarja, jossa aivan kuin sattumalta Satakunnan karhu näyttää melkein valahtavan s-kirjaimen liukumäkeen. Ollaan soihtukulkueiden ja kuorolaulun maailmassa. 1913 suurruhtinaskunnan ainoassa yliopistossa ne muistuttavat sekä yliopiston että ylioppilasnuorison yleiskansallisesta tehtävästä.? Kansi vuoden 1913 huhtikuulta Petja Hovinheimo N o 1 / 20 1 3 Petja Hovinheimo on Helsingin yliopiston taidehistorian tohtorikoulutettava, joka viimeistelee väitöskirjaansa 1800-luvun suomalaisen taiteen menneisyyskäsityksistä ja niiden ilmenemismuodoista. S iv u 3 1
• Y l iOP P il ASl E HT i kESkiTY kuvAAN 1920-luku Kulmikas konstruktivismi ?Kansi kokonaisuudessaan ei ole järin kiinnostava, joten katse kiinnittyy logoon. Se näyttää olleen 1920-luvun Ylioppilaslehdissä jatkuvassa muutoksessa. Vuosikymmen olikin typografian ja graafisten tyylien muutosten aikaa: oli vastikään palattu kansallisromantiikasta klassismiin, minkä jälkeen eurooppalainen modernismi alkoi tehdä tuloaan. Tämä tekstattu logo on sekamuotoinen. Kansallisromantiikka näkyy vielä p-kirjaimen silmukan muodossa, mutta yleisvaikutelma on kulmikkaan konstruktivistinen. Se edustaa siinä mielessä varhaista modernismia. s-kirjaimen äärimmäisen loiva kaari enteilee kuitenkin vielä kolmattakin tyyliä, art decoa. Siitä oli tuleva modernismin esteettisin ja kaupallisesti vetoavin suuntaus.? Markus Itkonen Markus Itkonen on graafikko, joka on opettanut typografiaa Aalto-yliopistossa. Viime vuonna valmistui Itkosen väitöskirja Kadonneet kirjaintyypit, joka käsittelee menneiden vuosikymmenten suomalaista kirjainmuotoilua. Kansi vuoden 1920 helmikuulta 1930-luku N o 1 / 20 1 3 Yllättävä seurue ?Vielä 1930-luvulla lehtien kannet olivat enemmän kirjapainotaidetta kuin graafista suunnittelua. Suuri visionäärisyys ei hallinnut painotuotteita, vaan ne olivat sanan levittämiseen tarkoitettuja. Ylioppilaslehden nimiö edusti koko 1930-luvun kalligrafiaa tai koristekirjainperinnettä. Kiinnostavinta kannessa on se, kuinka sommittelun vastakohtaisuudella ilmaistaan numeron arvomaailma. Logo, Ylioppilaslehti, ylevöityy, koska se on ylhäällä eli lähellä taivasta. Sisällön ruotsalaisuusteemat on heiveröisellä fontilla painettu alas. Toinen merkityksellinen viesti on siinä, että miekka-aihe on sijoitettu iskuvalmiuteen ?itärajalle?, puolustamaan selustaan jäävää länttä, menneen historiamme maailmaa. Länsi ja menneisyys ovat vasemmalla, tuleva ja itä oikealla.? Sivu 32 Tapio Vapaasalo Tapio Vapaasalo on graafisen suunnittelun emeritusprofessori Aalto-yliopistosta. Hän on toiminut vuosikymmeniä visuaalisen suunnittelun, koulutuksen ja viestinnän aloilla. Vuonna 2006 hänet nimettiin Vuoden graafikoksi. Vapaasalon isä Sakari Vapaasalo työskenteli 1930-luvun lopulla Ylioppilaslehden päätoimittajana. Kansi vuoden 1937 maaliskuulta
• YliO P P ilAS lE H T i kESkiTY kuvAAN 1940-luku Niukkuuden ajanjakso ?Sotien jälkeen suomalaisessa typografiassa elettiin niukkuuden aikaa. Muualla painetut lehdet ja julkaisut antoivat virikkeitä tehdä näyttäviä lehtiä Suomessakin, mutta meillä sellaiseen ei ollut resursseja. Kirjapainojen välineistö oli vanhaa ja kulunutta. Uusia kirjasinleikkauksia tai koristemateriaaleja ei ollut saatavilla, sillä toimitusvaikeudet ja valuuttasäännökset estivät uudet investoinnit. Tätä taustaa vasten 1940-luvun lopun Ylioppilaslehtien kannet näyttävät yllättävän raikkailta. Kuvituksena on vain yksi yhden palstan kasvokuva. Kun tilaa ei enemmille kuville ollut, saatiin sivuun eloa kahden palstan tekstilaatikoilla. Tässä kannessa asettelu on tasapainoinen.? Markku Kuusela Markku Kuusela työskentelee tutkijana Päivälehden museossa Helsingissä. Tutkimuksessaan hän on perehtynyt viime vuosisadan typografiaan. Hän aloitti graafisen uransa 17-vuotiaana EteläSaimaan kirjapainossa. Kansi vuoden 1947 huhtikuulta 1950-luku Kerroksesta toiseen Pekka Toivonen Pekka Toivonen on Kasino Creative Studion luova johtaja. Toimisto tekee brändinrakennusta ja lehtikonsepteja. Toimiston julkaisi esimerkiksi palkittua Kasino A4 -lehteä. S iv u 3 3 N o 1 / 20 1 3 Kansi vuoden 1954 kesäkuulta ?1950-luvun kansien vahva yhtenäisyys vaikeutti valintatehtävää. Ilmeisesti tosikkous ja akateeminen uskottavuus on ollut päivän trendi. Kantta katsellessa herää perinpohjainen kysymys: onko otsikko kuvaa vai tekstiä? Sanat 'Ylioppilasneekeri? ja ?Lapset humalassa? ovat 1950-luvun vastine roiseille kännykkäkuville. Taitto on kokonaisuutena kuin pienellä hissillä höystetty porrasrakennelma, joka heittää lukijaa välillä jopa hieman edesvastuuttomasti kerroksesta toiseen. Vastapainona arkkitehtoniselle sommittelulle otsikkotyyppi vaihtuu koko ajan. Ja mikäs siinä, silmäkarkkia kuvan ja värin puutteeseen. Ylälaatikon Sisäsivuilla-laatikko on lakonisuudessaan tahattoman nerokas. Taidanpa varastaa idean.?
• kESkiTY kuvAAN Y l iOP P il ASl E HT i 1960-luku Tolkuton runo kannessa ?Kuusikymmentäluku näyttää aika rennolta. Tyylejä vaihdeltiin rohkeasti eikä viilattu kovin tarkkaan. Uskallettiin tehdä ja kokeilla kaikenlaista. Kaikissa kansissa kuitenkin tunnistaa ajan hengen, vapautumisen ja muutoksen tuulet. Suosikkikanteni on vuodelta 1967. Ajatelkaa nyt: lehden kanteen painetaan vain yksi pitkä, hengästynyt ja tolkuton runo. Siinä puhutaan puistoista, takseista, yöstä, rappiosta, valosta. Jonkinlainen älykön keväthuumaus. Visualisoinniksi riittävät puiston vihreät lehdet, joissa selvästi näkyy marimekkolainen ilme. Tähän päädyttiin ilmeisesti siksi, että lehti ilmestyi vapuksi. Ja siihenhän se istuu vallan hyvin.? Hannu Pulkkinen Hannu Pulkkinen on Helsingin Sanomien design- ja kuvatoimituksen toimituspäällikkö. Kansi vuoden 1967 huhtikuulta 1970-luku N o 1 / 20 1 3 Oikein tai väärin Kansi vuoden 1974 maaliskuulta Sivu 34 ?1970-luvun opiskelijamaailma oli mustavalkoinen. Asiat olivat oikein tai väärin, hyvin tai huonosti. Hymistelyjä tai ?toisaalta näin ja toisaalta noin? -näkökulmia ei kaivattu. Valitun lehden kansipiirros kuvaa hyvin ajan ehdottomuutta sekä uskoa siihen, että maailmaa voidaan muuttaa. Piirroksen aiheena on valtakunnallinen opintotukipäivä, johon osallistutaan joukkovoimalla. Etualalla olevan opiskelijan tuima katse on käskevä. Kolme huutomerkillä varustettua lausetta vahvistaa viestin: Toimintaan opintotuen kehittämiseksi! Mustavalkoinen tussipiirros on tekniikaltaan selkeä ja pelkistetty. Kuvakulma ja perspektiivi tuovat siihen kuitenkin realismin tuntua. Fotorealismi tuli suomalaiseen kuvataiteeseen 1970-luvulla. Saattaa olla, että tässäkin kuvittaja on käyttänyt valokuvaa apunaan.? Marja Seliger Marja Seliger on graafisen muotoilun tutkimuksen professori Aaltoyliopistossa. Hän opiskeli graafista suunnittelua vuosina 1967?1972 silloisessa Taideteollisuusopistossa. Opiskeluaikoina hän teki kuvituksia Ylioppilaslehteen.
• YliO P P ilAS lE H T i Korkealentoista arttua kESkiTY kuvAAN 1980-luku ?1980-luvun puoliväli oli ihan parasta aikaa Helsingissä. Pitkän harmaan yhtenäiskulttuurin ajan jälkeen värikkäät alakulttuurityypit alkoivat pitää itsestään meteliä, järjestää klubeja ja ottaa kaupunkitilaa haltuun. Radio City ja City-lehti perustettiin uuden kaupunkikulttuurin airueiksi. Minua kiinnosti nähdä miten 1980-luvun Ylioppilaslehden kannet pärjäsivät tässä innovatiivisessa ilmapiirissä. Noh, aika korkealentoista arttuahan ne olivat. Tämä kansi helmikuulta 1988 tavoitti näkemistäni parhaiten sen jälkiwarholilais-riipisläisen tyylin, joka oli ajalle niin leimallista. En tunnistanut kannen hahmoja, mutta ne voisivat hyvin olla vaikka Harri Holkeri ja Spede päällekkäin valotettuina. Sommittelultaan kansi on viiltävän tyylikäs. Vain yksi pieni kansiotsikko Helveticalla ladottuna riittää. AD hengaili varmasti duunin jälkeen Café Nouveaussa Keskuskadulla.? Kansi vuoden 1988 helmikuulta Tuomas Jääskeläinen S iv u 3 5 N o 1 / 20 1 3 Tuomas Jääskeläinen on 12 aikakauslehteä kustantavan Bonnier Publicationsin luova johtaja. Hänen työhönsä kuuluu uusien lehtikonseptien suunnittelu. Omaa 1980-lukuaan hän muistelee seuraavasti: ?Töhrin seiniä pastellinvihreässä pusakassa.?
• kESkITY kuvAAN Y L IOP P IL ASL E HT I 1990-Luku Bouillabaisse-keitto ?1990-luvun kansista minua miellytti erityisesti vuoden 1995 kolmas numero. Kokonaisuus on runsas ja sopivan sekava, hieman arvoituksellinen. Onko vasemman yläkulman x/y jokin viittaus kromosomeihin? Yläreunan tylsähköjen juttupuffien ja harvaan välistetyn nimilogon alla sivun valtaa tuplaviivoilla rajattu kirkkaankeltainen pinta, joka tuo mieleen Hullut Päivät. Kannen pääjutun aihe on Jörn ?Porno-Donner? Donner, kapinallinen ?kameleontti?, aina ajankohtainen. Lehden omaa kapinallisuutta kuvastavat eri historiallisilta kausilta bouillabaissemaisesti yhteen heitetyt fontit: otsikossa liukuvärinen Zuzana Lickon Modula vuodelta 1985 ja nostoissa Lucian Bernhardin Bernhard vuodelta 1937. Yhdessä ne aiheuttavat esteettistä migreeniä. Vähän kuin pukeutumisessa sekoittaisi marimekkoraitaa ja skottiruutua. Pääkuva on sijoitettu otsikon sisään tulitikkuaskin kokoisena ? efekti joka on ollut paljon käytössä 2010-luvullakin. Kymmenen vuotta sitten tällaista tyyliä vihattiin, mutta vuoden 2013 näkökulmasta kansi on kaiken kaikkiaan miellyttävää katsottavaa.? Kansi vuoden 1995 helmikuulta N o 1 / 20 1 3 Johannes Ekholm Johannes Ekholm on graafinen suunnittelija ja suunnittelutoimisto Tsto:n osakas. Ekholm on ollut mukana tekemässä esimerkiksi Flow Festivalin palkittua ilmettä. SIvu 36
• YliO P P ilAS lE H T i kESkiTY kuvAAN 2000-luku Sairaalloinen ja häiritsevä ?On hieman hermostuttavaa arvostella lehteä, jota ei ole koskaan nähnyt. Varsinkin, kun ei ymmärrä sanaakaan siitä, mitä siinä sanotaan. Arvioni on välitön ja perustuu siis pelkästään visuaalisuuteen. Mutta ehkä tämä onkin oikeampi tapa arvioida, millä perusteella ihmiset tarttuvat lehtiin. Kaikki vuosikymmenen kannet ovat hyvin erilaisia. Logo ja koko visuaalinen ilme vaihtelevat paljon. Tämä vuoden 2000 kansi onnistuu silti erottumaan joukosta. Kuvituskansia ei tehdä tarpeeksi, ne vetoavat minuun aina. Ja tällainen kuvitus vaatii lukijan huomiota. Kannen väri on sairaalloinen, suu ja ase häiritseviä ja fontti linjassa kaiken tämän kanssa. Tätä kantta on mahdotonta välttyä näkemästä.? Kansi vuoden 2000 tammikuulta Jeremy Leslie N o 1 / 20 1 3 Jeremy Leslie on lontoolaisen College of Commucationin kasvatti. Hän on suunnitellut lehtiä yli 20 vuotta. Hän johtaa magCulture toimistoa Lontoossa. Toimiston asiakkaana on esimerkiksi Valitut Palat. S iv u 3 7
• KESKiTY ASiAAN Y L iOP P iL ASL E HT i teksti HANNU SALAMA N o 1 / 20 1 3 U N O H T U N U T TA P a r h a a t k i i t o k s e t h y v ä n joulun toivotuksista. Kuten saatatte muistaa, minä en joulutervehdyksiä lähettele, ennen muuta siksi, että minulle joulukuu on aina ollut kuukausista julmin, ja nimenomaan tämän kaiken henkisen ja fyysisen krääsän, suurentelun ja valheellisuuden ympärille kietoutuneitten rituaalien takia, joista lähimmäisten muistaminen pahvinpalaan piirretyillä tontunkuvilla yhtenä päivänä vuodessa on yksi sosiaalisen, sisäistetyn pakkovallan sanelema toimenpide. Ei kovin suuri asia, mutta silti. En minä teille ole vinoilemassa, varsinkaan koska kortin alalaidassa luki tutulla suuripiirteisellä ja ? sanoisinko ? minua edelleenkin kouraisevalla käsialalla pyyhkäisty kehotus: kerro rakas ystävä mitä sinulle kuuluu. Nyt, ihmetyksestäni, melkeinpä järkytyksestä, toivuttuani, olen päättänyt vastata kirjeellä ja postittaa sen entiseen osoitteeseenne, ainoaan, jonka tiedän. Teille kummallekaan ei liene järin uutta ? tuskin kenellekään ikäluokassamme eikä varmaan monille nuoremmillekaan ? että tekee mieli sanoa: olen jonkinmoisessa taitekohdassa. Joko taas, kuuluu tietysti Marjan huokaisu. Kyllä, rakkaani ? edelleenkin ja taas. Mutta kummalliselta tuntuisi ilmoitus, kenen tahansa julkituomana, ettei koskaan ole kokenut minkäänlaista jonkin loppumista, uuden alkamista, vanhan taakse jättämistä ynnä muuta sellaista. Mutta miksi tämä muutos, ?muutos joka tuntuu?, olisi sittenkään erikoisempi, suurempi, traagisempi kuin ne aikaisemmat, jotka vain tapahtuivat? Enhän ole toistaiseksi päässyt edes täällä maan päällä sinne hevon helvettiin jonne sinäkin, vanha kaveri, minua kuumimpina taistolaisaikoinasi ? kännipäissä tosin ja muutoinkin aatteellisen heräämisesi tiliin pantavasti ja siis anteeksiannettavasti ? olit toivottelemassa. En ole edes pääsemässä ? vieläkään! ? siihen helvettiin johtavan tien alkuun. Saati siitä helvetistä ylös ja valoa kohden ? että tässä käsittelisin uudelleen niitä ?Suuria Kysymyksiä?, joita keskenämme vuosikymmenet sitten puimme lähes päivittäin. (Kysymys-sanan historiaa et taine enää muistaa ja ? kuten latinistina tiedät ? repetitio, kertaus, on kaiken oppimisen perustekijä... Vaan palaanpahan tähän tuonnempana.) Ja mistä hitosta minä etukäteen tietäisin, onko tämä toistaiseksi kaikkien joulukuitten joulukuu mikään taitekohta elämässäni? Nämä tuntemukset ties minkälaisesta ennalta aavistamastani murroksesta, ainoine postikortteineen, mitäpä ne muutakaan olisivat kuin jonkinlaista narsistista romanttisuutta oman minän ympärillä? En minä ole enempää yksityisessä hevon kuin yleisessä, telluuriseen tuhoon johtavassa roistokapitalismin helvetissä, viimeksi mainitussa en yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan hyvinvointikansalainen. Maapallon köyhät siellä tänään ovat, me muut vasta huomenna. Ehkemme tulisessa vaan vetisessä, jäisessä yössä Gehennan. Vai narsistista romanttisuutta yksinomaan nämä muuttumisen tunnut? Oli miten oli, murros tai ei, muutunpa tai en, paljon on jäljellä kysyttävää. Ja lisää tulee, esimerkiksi: mitä ne suuret kysymyksiksi muuttuneet kysymykset minun kohdallani tänään merkinnevätkään vai merkitsevätkö mitään? Kun niiden arkisempina muunnelmina on muistettava jättää kaikki kolme lottokuponkia viikoittain, ei enää huolestua ihmisen koko maapallon kattavasta paukapäisyydestä niin kuin vielä viimeisen tapaamisemme aikoihin, yrittää jokapäiväisessä kanssakäymisessä olla sekä kohtalaisen siedettävä muita kohtaan (ja sehän onnistuu kun en kovin läheisten ihmissuhteitten ylläpidosta mainittavammin välitä ? olkoonkin, että lähimailla kummittelee nietzscheläis-dostojevskiläinen ?hevosenkaula-syndrooma?). Sivu 38 Ja tietysti hoitaa irronnut hammassilta paikoilleen, mutta vasta joulun jälkeen... Syödä pillerit ajallaan, enemmän salaatteja, liikkua tarpeen mukaan. Ottaa huomioon nämä ja muut niin kutsutun hyvinvointiyhteiskunnan trivialiteetit... Älkää naurako, nämä ovat hiton tärkeitä asioita minulle tänään. Mutta miten lie tämän vakavan kysymyksen kanssa: kykenenkö sinuakaan kohtaan, hyvä veli ja toveri ja entinen koulukaveri rakkaine puolisoinesi, joulukortteinenne, kykenenkö olemaan niin rehellinen kuin tästä postikortin tuottamasta järkytyksestä selvittyäni haluaisin. Itsellenihän minun on enää turha teeskennellä yhtään mitään ainakaan sen takia, että kauhistuisin tätä minuuttani ja sen käytännön tarvetta pysyä arkiasioissa mahdollisimman ? sanotaanko ? pintapuolisena, suhtautua yhteiskunnallisen paskanjauhantamyllyn esilletuomaan materiaaliin mahdollisimman vähän ?humaanisti? aikana, jolloin Isä-Stalin niin kuin Aatu-poikakin vaikuttavat mielilajissaan, joukkotuhoamisessa, jääneen kumpikin noviisin, lähes tietokonepelurin asteelle, kauas meidän aikamme tarjoamista mahdollisuuksista. Vaan miksi tämä uskomaton ?kontakti?, tämä postikortti, vieläpä näin pitkän ajan kuluttua tilaisuudesta, jossa te molemmat olitte läsnä, päähenkilöinä jopa, ja jossa sain kainalosauvoihin nojaten änkyteltyä muutaman sanan. Onnettomuudet ja väkivalta tietysti jatkavat korjuutyötään: Yhdysvalloissa noin viikko sitten taas kerran muuan ilmeisesti pitkäaikaisten tolkuttomien olosuhteitten ja vaatimusten nyrjähdyttämä nuorukainen ampui entisessä koulussaan parikymmentä pienokaista ja muutaman opettajan. Aseena oli rynnäkkökiväärin siviilimuunnelma. Sen ? kuten ampujan mukana olleet kolme muuta asetta ? omisti joukkomurhan ensimmäinen uhri, nuoren tappajan isästä eronnut äiti, ammatiltaan opettaja hänkin. Yksikään toimittaja ei toistaiseksi ole puuttunut tähän Suomesta katsoen jokseenkin harvinaisen kaliberin äitiyden ja opettajuuden yhdistelmään vaikka olisi sen ehtinyt hyvinkin tehdä. Olisiko se epäkorrektia, ehkä jopa lähes valtiolle ? ainakin Yhdysvaltojen suhteillemme ? haitallista puuttumista USA:n ?moraalisiin yksityisasioihin?, vai ovatko nämä Eturientola-uutisoinnin ensiapumiehet jättäneet sen suosiolla seuraavalle, television ja aikakauslehtien psykologisesti ja poliittis-sosiologisesti orientuneelle kallonkutistaja-aallolle? Aika näyttää. Sitä en usko, että ne hienotunteisuudesta ensimmäistä uhriparkaa kohtaan olisivat jättäneet tämän lopultakin pikkulapsiin kohdistuneen pyssynpiippu-äitiyden rauhaan, en myöskään että ne laajakatseisuuttaan olisivat olleet sitä mieltä, että yhden äiti-poika-suhteen käsittely on riittämätön selittämään edes tätä yksittäistapausta saati että se kovin paljon valaisisi koko tämän ? niin kuin osittain muutaman muunkin ? länsimaisen hyvinvointisivistyksen hengessä toimivassa kansakunnassa ilmennyttä ongelmaa. Eiväthän edes terroristit tapa, eivät ainakaan tarkoituksella... Tai sitten on vain niin, että yleensä ensimmäisinä apajille ehtivät toimittajat eivät yksinkertaisesti ehdi tehdä muutakaan kuin kertoa mitä on tapahtunut. A a m u i s i n o l e n t o t t u n u t kuuntelemaan radion tunnin mittaista iskelmäkonserttia, joka tähän saakka on koostunut enimmäkseen 1930-80-lukujen iskelmämusiikista, huomattavan isona osana tietysti amerikkalaiset musikaalisuosikit. Tänään niistä konsertin aluksi soitettiin kolmea peräkkäin, West Side Storya sun muuta. Sitten jonoon putkahti yksi kotimainen, Harmonisisarusten Kodin kynttilät, ennen kuin kulkuset päästettiin kilahtelemaan seuraamuksenaan joulut Louis Armstrongin New Orleansis-
• YLiO P P iLAS LE H T i Ylioppilaslehti julkaisee kevään aikana 1960-, 1970-, 1980- ja 1990-lukujen kohukirjailijoiden novelleja. Sarjan aloittaa Hannu Salama. puolisosi ylenkatseen alla, kuinkas muutoinkaan: siinä istuu ja pitää lystiä kaksi takapenkin vastuutonta, toinen lähes alaikäinen mikä lie meänkielellä kasvatettu joka laulaa tunnista toiseen ja jonka humalaiseen päähän on preseveroitunut kysymys-sanan väärinkäyttö ? molemmat täysin välinpitämättömiä näkemään sosialismin kohti kommunismia kohden kuljettavia jättiaskelia ? ja sinun Marja-rakas täysin mahdotonta tunnustaa, että vaikka olit mennyt naimisiin kaverini kanssa, mustasukkaisuus jos ei minusta niin ilostamme sinut sai komentamaan sen kysymyksenesittäjän ulos ja kävelemään huoltiksen pihan yli suoraapäätä takaisin pohjoiseen menevän rekan ohjaamoon. Sen jälkeen en ole häntä nähnyt. Omaksi onneksemme luultavasti. Niin varmaan ajattelitte tekin molemmat: kysymys oli minun onnestani. Mutta sinulle Marja-rakas vielä tämä: oliko se naisen vaisto joka sai sinut pelastamaan hänet kuolemalta tai pitkäaikaiselta sairaalamakuulta: ennen kuin päivä oli päätöksessä te olitte vainajia molemmat ja minä toinen koipi kipsattuna ylhäältä alas. Yksityinen syö yleisen. Niinhän kävi postilaitoksellekin. Jotakin sentään jäi. Katsoessani tarkemmin postileimaa se on 29 vuotta vanha. ?Siell? on kauan jo kukkineet omenapuut.? Silti, niin kuin sanoin, tämä kirje lähtee entiseen osoitteeseenne. Saa nähdä kuka vastaa. Y Hannu Salama on 76-vuotias kirjailija. Hän kirjoitti vuonna 1964 kirjan Juhannustanssit, jota puitiin oikeudessa vuosina 1965?68. Salamaa syytettiin jumalanpilkasta, koska hän kirjoitti Juhannustansseissa näin: ?Ja totisesti minä sanon teille, kun tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla on Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasin tamman kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna.? Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Juhannustanssien uusintapainokset ilmestyivät sensuroituina vuoteen 1990 asti. Salama on sanonut toivovansa, että ?nuoret ihmiset valveutuvat ja näkevät oman asemansa kaiken tämän viihteen ja hössötyksen läpi.? S iv u 3 9 N o 1 / 20 1 3 sa ja Eero Väreen Hawajilla: täällä lintuin laulu soi, tuuli vienot tuoksut toi, lunta Pohjolan kaipaan mä vaan... Irwing Berliniä en enää tahtonut jaksaa ja Petteri Punakuonon jälkeen, kun Frankie-boy vilautteli tonttuhiippaansa verhonraosta, laitoin toosan kiinni ? ja niin minulta jäi loppuiäkseni tietämättä, minkä niminen toimittaja tämän imellyksen oli pannut kasaan, vai oliko asialla (ja kenen asialla) kokonainen tiimi. Vai olenko liian arvostelevainen, olihan niiden penskojen ampumisestakin kulunut jo toista viikkoa ja kristikunnan suurin juhla kolmen päivän päässä ? olenko liian kriittinen ja vanhoja muisteleva kun mielessäni edelleenkin roihuaa kuva selässään palavaa napalmia kantavasta vietnamilaistytöstä? Olenko minäkin nyt ? niin kuin olitte te ? liitossa Pahan Valtakunnan kanssa sanoessani: oi te rakkaat johnwaynet, hestonit, chucknorrikset ja koko Selleckien jepariperhe ja muut Hollywood-ihmisoikeuksien aseenkantajat, ottakaa hengiltä koko seuraava sukupolvenne, sittenhän pääsette siitäkin epäamerikkalaisuudesta että niistä tulisi hippejä tai hinttejä tai narkkareita, ja siinä ohessa me muut voisimme säästyä teidän demokratialtanne, Gibraltarilta Uralille. Olenko epäoikeudenmukainen ja antiamerikkalainen ollessani vähällä unohtaa, että amerikkalaisethan sen vietnamilaistytönkin korjasivat uudelleen esityskuntoon ja varmaankin tarvittaessa myös tuovat julkisuuteenkin uusissa kulisseissa, koulukäyttöön kenties luutnantti William Calleyn keskiasteelle tekemille esitelmämatkoille, vietkongin paloöljyllä voitelemana ja sytyttämänä tietenkin. (Tämänlainen filmaaminen sivumennen sanoen osataan meilläkin, lähes unohdettuna esimerkkinä Kemin lakko, jossa lakkolaiset virallisen selityksen mukaan ammuskelivat ja ajelivat autolla toisiaan kuoliaiksi ja poliisit vain pelotellakseen heiluttelivat paljaita konepistooleitaan. Paikalle jäi monta leukaluuta, irvaili Lauri Pohjanpää susien puoluekokousta joskus niin ainoalaatuisen ihanteellisella ja vapaalla 1930-luvulla ? Kemin lakkokokoontumisesta jäi Unohtuneen Suomen historiaan nimet Felix Pietilä ja Anni Kontiokangas. Paikalla olleita sankaripoliiseja ei tietenkään tuotu julkisuuteen koskaan... Tapaus ei muutoin kuulu tämän päivän, tämän kirjeen Mitä kuuluu -informoitaviin, se tuli vain mieleen siitä kun joskus känättiin, kuka ne lakkolaiset tappoi, kenen oli syy. Viisikymmenluvulla, koulua käydessänne, te kumpikin olitte vielä puhtaan sinivalkoisesti teit?isän astumassa, kaukana seitkytluvun taistolaisuudestanne, ja mielipiteenne olivankasti yhtäpitävä Unohdettavan Suomen antaman virallisen selityksen kanssa: ilman sisäministerin ripeitä otteita Kemin mellakka olisi edennyt kommunistien organisoimaan vallankumoukseen saakka). No niin, tätä minulle kuuluu ja näkyy, tätä on yksityiselämäni: menneisyyden lisäksi kaikkea sitä mitä voidaan nähdä ja kuulla tiedotusvälineistä (joitten osalta minulle riittää höyryradio ja kahvilassa luettu sanomalehti). Ei siis mitenkään omaperäistä, ymmärtääkseni, jos ei sellaiseksi nähdä ihmissuhteitten lähes täydellistä neutralisoitumista tavalla, joita dramaattisempi henkilö voisi nimittää niiden puuttumiseksi. Plus tietysti väitettä, että yleinen on elämästäni syönyt yksityisen ? jokseenkin samalla tavalla kuin yksityinen on talouspuolella nielaissut yleisen. Mutta kuka piru tässä pelleilee, ja miksi? Siltähän tämä näyttää, että joku syyttää minua ? minua, jolla ei edes parikymppisenä ollut tarvetta hankkia ajokorttia. Enhän minä sen kärrin ratissa istunut vaan sinä, Marja kulta. Minä lojuin takapenkillä pienessä onnellisessa jurrissa sen farkkuperseisen kysymyksen kanssa, minä täynnä Kemin kulttuuripäiviä ja hän Pohjolan pilvetöntä taivasta ainakin ? teidän paheksuttavan ja rakkaan KESKiTY ASiAAN kotimainen kaunokirjallisuus
• viiMeiSet Sanat y l iop p il aSl e Ht i ?Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus?, lausui Pikku G kymmenen vuotta sitten. Nykyään ei ole yhtään muusikkoa, joka voisi sanoa niin. Kadonnut SuKupolvi S u o m a l a i n e n m u s i i k k i tuntuu hukanneen yhden kokonaisen sukupolven. Maastamme ei löydy tällä hetkellä käytännössä yhtä ainutta omaperäisyydellään erottuvaa 1990-luvulla syntynyttä ? tänä vuonna korkeintaan 23 täyttävää ? muusikkoa. Kaikki kiinnostavat ja tuoreet yhtyeet ovat kaksvitosten ja kolmekymppisten kansoittamia. Nuorimpiin ja lahjakkaimpiin laulaja-lauluntekijöihin kuuluvat nuorena aloittanut Olavi Uusivirta, Ville Ahonen ja Mirel Wagner. He kaikki ovat jo neljännesvuosisadan kokeneemmalla puolella. Samoin ovat räppipuolen viimeaikaiset nuoret tulokkaat Gracias ja JVG:n pojat. Ja kaikkien viisitähteytettyjen indiebändien jäsenet Black Twigista Magenta Skycodeen ja Pää kiihin. Tilanne on ollut poikkeava jo pidemmän aikaa. Viimeisimpiä erityislaatuisia parikymppisenä läpilyöneitä artisteja ovat Joose Keskitalo ja Pintandwefall. Tätä nykyä molemmat kuuluvat jo samaan 25?30-vuotiaiden kastiin. E n n e n e i o l e o l l u t n ä i n . 1990-luvulla Tehosekoitin, Apulanta, Absoluuttinen nollapiste, The Rasmus ja Don Huonot tekivät nousua eturiviin. Bändien parikymppiset jäsenet kirjoittivat ylistettyjä levyjä ja hittejä, jotka ovat säilyneet tänne asti. Esimerkiksi Apulannan Toni Wirtanen oli 21-vuotiaana julkaissut kaksi kultaa myynyttä levyä ja kirjoittanut Anna mulle piiskaa -hitin kaltaisia ikivihreitä. Yhtä nuorena Tehosekoittimen Otto Grundström sanoitti klassikoita kuten C?mon Baby Yeah. Kun Wirtanen täytti 30 vuotta, hän oli jo hukannut kykynsä mihinkään luovaan. Kun Tehosekoittimen jäsenet saavuttivat saman iän, bändiä ei enää edes ollut. 1970?80-lukujen taitteessa suomalaisiksi rock-klassikoiksi kivunneita kappaleita kirjoittivat sellaiset kuin Eppujen Pantse Syrjä, Kauko Röyhkä, Ismo Alanko ja Yari Knuutinen. Kaikki heistä tekivät tutut Poliisi pamputtaa taas, Steppailen, Rappiolla ja Varjot alle 23-vuotiaina. Missä ovat tämän päivän kaksikymppiset musiikintekijät? M u t t a s i e l l ä h ä n h e , soittolistoilla, esittämässä musiikkia, jonka muut ovat heille tehneet. 1990-luvulla syntyneistä Diandra ja Anna Abreu breikkasivat Idolsin kautta. Sturm und Drang nostettiin pinnalle hevibuumin varjolla, mutta kuin ihmeen kaupalla se onnistui pitämään asemansa. Haloo Helsinki! on helsinkiläisen bändikoulun kasvatti. Sen nuoret jäsenet ovat hiljalleen saaneet itsekin osallistua laulujensa kirjoitukseen. Bändin sukupolvihitti Maailman toisella puolen onkin Suomessa lähimmäksi klassikkoasemaa noussut kappale, jonka sävellyskrediiteistä löytyy 90-lukulainen. Kaikkia menestyviä nuoria yhdistää se, että heille on annettu parhaat mahdolliset taustajoukot ja teetetty kappaleet kokeneilla ammattilaisilla mittatilaustöinä ? missä ei tietenkään ole lähtökohtaisesti mitään pahaa. Eivät bändit ole aiemminkaan toki yksin pärjänneet. Apulannan ja Tehosekoittimen aseman kannalta kriittisessä roolissa oli Tehis-kitaristi Arska Tiaisen Levy-yhtiö. Se otti molemmat yhtyeet hoiviinsa, kun ne eivät onnistuneet herättämään suurten levy-yhtiöiden mielenkiintoa. Eppuja, Hassisen konet- H ö y H e n i ä j a S i d o n ta a n o 1 / 20 1 3 ?Kalastin lapsena paljon. Kymmenenvuotiaana alettiin kaverin kanssa lukea kirjoja perhokalastuksesta ja perhosidonnasta. Ne veivät mukanaan. Olen osallistunut perhosidonnan SM-kisoihinkin. Minua rohkaistiin kilpailemaan perhosidontaseurojen järjestämällä kurssilla. Alkuun olimme kokeilleet kaverin kanssa itse kaikenlaisia juttuja. Ne eivät olleet kummoisia perhoja ne. Mutta kursseilla ja leireillä oppi enemmän. Nykyään voisi varmaan vain katsoa Youtube-videoita. Tämä on aika nörttihommaa. Tarvitaan kärsivällisyyttä, kuten kaikissa käsityölajeissa, ja avoimuutta eri aikakausia ja innovaatioita kohtaan. Minua viehättävät klassiset 1920-luvun amerikkalai- Sivu 4 0 a l aty y l i Palstalla harrastaja kertoo, mikä vetää erikoisen harrastuksen pariin. Tällä kertaa vuorossa perhosidonnan harrastaja. set streamer-perhot, jotka ovat yhdysvaltalaisen taiturin Carrie Stevensin tyyliin valmistettuja. Ne ovat hyvin ajateltuja ja kauniita. Kuulun niihin, jotka eivät oikein piittaa uusista synteettisistä materiaaleista. Oikeat materiaalit ovat luonnosta, linnun höyheniä ja sen sellaisia. Rumillakin perhoilla voi nousta ihan hyvin kalaa. Perhonsidonnassa taas saalis ei ole tärkein. Hengailuun, hyvään seuraan ja luonnon tarkkailuun tämä nykyään painottuu.? Matti Nives, 33, Maailmankaikkeuden Parhaat Perhokalastajat -seuran jäsen teksti IIrIs Lagus
• YLiO P P iLAS LE H T i ta ja muita 80-luvun lahjakkuuksia taas auttoi se, että 70-luvun lopulla punk oli vielä leimallisesti nuorisokulttuuria, johon kolmekymppiset eivät koskeneet. Mutta bulkkia heistä ei tullut, toisin kuin nykynuorista, jotka ovat järjestelmällisesti jääneet vanhempiensa varjoon. Indiepuolella kun edustus on heikko: nuorimmat asemansa vakiinnuttaneet ovat LCMDF:n Kemppaisen siskokset, joista toinen on syntynyt juuri ja juuri 90-luvun puolella. French Filmsin jäsenet ovat pääosin vuosikertaa 1989. Muilta taas puuttuu näkemystä ja rohkeutta. Liian moni indie-nousukas keskittyy kopioimaan jotain lähivuosien soundeista. Siksi ne kelpaavat esimerkiksi viime vuosina käsiin räjähtäneestä indiemusiikin gentrifikaatiosta. Kun kävin musiikkilukiota vuosina 2006?2009, tuntui että kaikki kitaristit ja rumpalit olivat järjestelmällisesti pelkkään metalliin viehtyneitä. Sen perusteella voisi ajatella, että metallibuumin laantumisella on ollut vaikutusta soittajasukupolven katoamiseen. Hurjimmissa spekulaatioissani Suomen treenikämppiä kansoittavat yhä pitkätukat, jotka vinguttavat geneerisiä riffejä seitsenkielisillään ja unelmoivat olevansa uusi Stam1na. Olennaisempi kysymys on tosin, mikseivät muut nuoret visionäärit genrestä riippumatta saa pulpautettua kappaleitaan kiinnostuneiden apajille. Siksikö, etteivät perinteiset ponnahduslaudat enää singauta bändejä puheenaiheiksi? Äänen ja vimman viime vuosien voittajat ovat jääneet niukalle huomiolle. Rockin SM palasi tauoltaan viime vuonna, ja sivuutettiin täysin. Suurta yleisöä kiinnostava Uuden Musiikin kilpailu esittelee puolestaan kaikkea muuta kuin vakavasti otettavia tulokkaita. Vai johtuisiko olematon huomio siitä, että me, toimittajat ja bloggarit, teemme oman työmme huonosti? Radiosta ei ainakaan ole vakavaan pop-kulttuurityöhön. Radio Helsinki on henkisesti yhä vuodessa 2006 ja YleX:n soittolistalle nousevat ?löydöt? rajoittuvat niihin bändeihin, joita suuret levy-yhtiöt musiikkipäällikölle tyrkyttävät. Nuorisotalokeikkailut tai bändikilpailuiden yhtyemassan seuraaminen ei maksa internet-aikana enää vaivaansa. Ennen kaikkea kyse on verkon hyödyn- viiMEiSET SANAT kulttuur iessee tämisestä, eikä silloin rajana ole vain Suomi. Jo yksittäinen erinomainen biisi voi sinkoilla sosiaalisessa mediassa, blogosfäärissä ja musiikkisaittien biisinostoissa mihin tahansa. Sen tietävät varmasti Suomesta LCMDF , Satellite Stories ja viimeisimpänä Phantom. S u o m a l a i n e n m u s i i k k i m a r g i n a a l i kukoistaa kuten ennenkin ja pinnan alta löytyy jatkuvasti hehkutuksen arvoisia nimiä. On vain harmillista, että he ovat samaa kaksvitosikäluokkaa kuin kaikki muutkin. Soittajien ikä ole tietenkään itseisarvo, vaikka pop-musiikki onkin nuoruutta palvova instituutio. Mutta olen varma, että nuoriakin on. Nuoret, en löydä teitä, joten tulkaa te luokseni. Muuten kuuntelemme yhä samaa kappaletta, jossa voitaisiin laulaa: ?Me ollaan nuoriso, me ollaan levy-yhtiön setien näkemys siitä, mitä nuoriso haluaa kuunnella.? teksti Oskari Onninen Jos kirjoittaja ei olisi epäonnistunut kitaristina, hän pelastaisi itse suomalaisen pop-musiikin. kuvitus antti grundstén t u o m i ol l a KYLLÄ: YL= 100! EI: No kyllä! Lauantaina 2. helmikuuta Pasilan Vanhoilla veturitalleilla juhlitaan 100-vuotista Ylioppilaslehteä. Tarjolla ilmaista kaljaa, siideriä ja skumppaa ja humppaa. Liput Tiketistä 12 euroa. Perjantaina 8. helmikuuta juhlat jatkuvat. Ylioppilaslehden ja Suuren väittelyillan Suuressa väittelyillassa toisistaan ottavat mittaa muun muassa Paavo Arhinmäki, Tuomo Pietiläinen ja Piia-Noora Kauppi. Sinnekin liput Tiketistä, hinta 5 euroa. ?Zen siitä saa?, voi tokaista ?kuuliainen robosapiens?, joka keskellä ?arjen ultrajuoksua? väsähtää, sillä ?kiire voi kaataa nuorenkin?. Ainakin Miia Jokelan uuden Hengähdyshetkiä-oppaan mukaan (Gummerus). Iron Maiden saapuu heinäkuussa 24. Suomen-keikalleen osana 22. kiertuettaan. Maastoutukaa, kaupunkien yksinäiset sudet. Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja haluaa lisää lupia ?urbaanien susien? kaatamiseen. S iv u 41 N o 1 / 20 1 3 Et voi olla yhtä lahjakas ja ihana kuin Kate Bush. Mutta lue hänen elämäkertansa Kate Bush ja musiikin lumo (Gummerus), niin voit edes yrittää elää niin kuin hän. Kirjan mukaan Bush poltti tupakkaa ja pilveä, rakasti tanssia ja söi paljon suklaata. Palstalla kerrotaan, mikä on hyvää ja huonoa juuri nyt.
• Työ, josta olemme ylpeitä yhdessä Olemme suomalainen lääkkeiden ja diagnostisten testien kehittäjä ? hyvinvoinnin rakentaja, joka toimii maailmanlaajuisesti. Edistämme laadukkailla suomalaisilla tuotteilla ja palveluilla jokaisen hyvinvointia, elämän eri vaiheissa. T urun yl i o pi s t o o n maai l manl uo kan mo ni al ai ne n t ut ki mus yl i o pi s t o , j o ka t arj o aa h aas t e e l l i s i at yö t e h t ävi äj a ai nut l aat ui s e n näkö al apai kan s uo mal ai s e e nj a kans ai nväl i s e e nt i e de j a ko ul ut us maai l maan. T h e f ut ure is in t h e E as t ! MAS T E R? S D E G RE E P RO G RAMME I N AS I AN S T U D I E S Apply no w! Applic at io n pe rio d 3. 1 2 . 2 0 1 2 2 8. 2 . 2 0 1 3 As part o f t h e pro gramme , yo u will add are ae xpe rt is e o nE as t As ian s o c ie t ie s , c ult ure s , h is t o ry and po lit ic s t o yo ur dis c iplinary e duc at io n. T h e s e s ub je c t s are de s igne dt oh e lp yo ue nt e r re le vantpro f e s s io ns ,wh e t h e r in t h epub lico r privat es ph e re ,in a glo b aliz e d wo rld wh e reE as tAs ia israpidly gaining s igni?c anc e as o ne o f it s mo s t dynamic re gio ns . Re q uire me nt s and f urt h e r inf o rmat io n h t t p: / / aas ia. ut u. ?/ mpas / Apply via t h e U nive rs it y Admis s io ns we b s it e at h t t p: / / www. unive rs it yadmis s io ns . ?. T U RU N YL I O P I S T O ? U N I VE RS I T YO F T U RKU F I 2 0 0 1 4T urun ylio pis t o , F inland ? www. ut u. ? P uh e lin + 35 80 2 333 5 1 TAIDEYLIOPISTOON! Kuvataideakatemia + Sibelius-Akatemia + Teatterikorkeakoulu = Taideyliopisto Taideyliopistossa voit opiskella kiinnostavassa ja innostavassa ympäristössä, jossa eri taiteenalat saavat ammentaa toisiltaan. Haku keväällä 2013 tapahtuu akatemiakohtaisesti. HAKUAJAT: Kuvataideakatemia Perusvalinta 4.3.?3.4. Maisterivalinta 4.2.?1.3. Teatterikorkeakoulu Päävalinnat 4.?15.3. Maisterivalinnat 4.?15.2. Sibelius-Akatemia Päävalinnat 4.?15.3. Maisterivalinnat 4.?15.3. www.uniarts.fi www.kuva.fi www.siba.fi www.teak.fi
• YLIO P P ILAS LE H T I Y s t ä v ä n i b r i t t i l ä i n e n p o i k a y s t ä v ä yrittää myydä käsikirjoittamiaan komediasarjoja tuotantoyhtiöille. Se on vaikeaa. Viimeksi kirjoittajatiimille sanottiin, että tv-sarjan idea ei voi perustua ystävyyssuhteisiin, koska ystävyys on yleisölle liian vaikeaa ymmärtää. Perhesuhteet sen sijaan ovat riittävän yksinkertaisia. Jokainen tajuaa äidin, koska jokaisella on äiti. Olemme koulutetumpia ja älykkäämpiä kuin koskaan: niin sanotun Flynnin ilmiön mukaan ihmisten älykkyysosamäärä kasvaa äimistyttävän nopeasti kaikkialla maailmassa. Mutta viihteen ja median tuottajat eivät tunnu luottavan ihmisten ajattelukykyyn. Nettiuutisissa kerrotaan, että lukija on ostanut reikäleivän, jossa ei ollutkaan reikää ? huhhuh! Toisessa jutussa joku tuntematon televisiojuontaja paljastaa kakanneensa kerran housuunsa. Toimittajana mietin, miltä oikein tuntuu, kun saa tehtäväkseen kirjoittaa näistä aiheista. Kaverini (se, jonka poikaystävä yrittää nyt yksinkertaistaa sketsejään) tiivisti asian hyvin: kaikki ponnistelevat vaikuttaakseen tyhmemmiltä kuin ovat. Sillä jossain on se kol u m n i J U U H , E L I K K Ä S yksinkertainen ja laiska klikkaaja, jonka vuoksi kannattaa ponnistella. Toisaalta vaikka aivomme olisivatkin ilmiömäisen ketterät, emme välttämättä halua käyttää niitä yhtään enempää kuin ennenkään. En koskaan jaksa tehdä älykkyystestejä, koska hermostun heti. Aivot narikkaan, huomaan ehdottavani joka kerta, kun olemme vuokraamossa valitsemassa elokuvaa. Se on ymmärrettävää: nykymaailmassa aivomme rämpivät valtavan ärsyketulvan läpi koko pitkän päivän. Niinpä haluamme välttää ajattelua vapaa-ajalla, kun mediaa ja viihdettä kulutetaan. Sitä paitsi samaan aikaan kun aivokapasiteetti kasvaa, keskittymiskyky tuntuu rapautuvan. Kun aivot narikkaan -elokuva alkaa, huolestuttaa, jaksanko keskittyä seuraavat kaksi tuntia vain siihen. Ihmiset katsovatkin nykyään televisiota ja elokuvia läppäri sylissä ja Facebook auki. Kirjaa lukiessa saatan ajatella samaan aikaan omia asioitani. Kenties yhteen asiaan keskittyminen ei olekaan liian vaikeaa, vaan liian helppoa. Aivot käyvät ylikierroksilla. Pitäisikö sitä vastaan taistella vai antaa niiden kehittyä levottomammiksi? Tammikuussa toimintansa aloitti hitaan journalismin julkaisu Long Play. Sen toimittajat sanovat tekevänsä päinvastoin kuin moni muu: luottavat siihen, että ihmiset haluavat paneutua pitkiin tarinoihin. Juttujen yhteydessä ei ole edes kuvia. Julkaisu on otettu ilahtuneesti vastaan. Minäkin ajattelin ostaa ensimmäisen jutun netistä, siis sitten kun ehdin lukea sen. Se kun on aika pitkä. vIIMEISET SANAT RuuHkAA AIvONARIkASSA teksti NOORA MATTILA Noora Mattila on toimittaja ja Ylioppilaslehden kolumnisti, joka tulee päivittäin ajatelleeksi. kuvitus ANTTI GRUNDSTéN mielipiteet Ilmianna status tai twiittaus (status@ylioppilaslehti.fi). Saat palkinnon, mutta se ei ole Meksikon-matka. Facebook: www.ylioppilaslehti.fi: Palautetta toimitukselle: ?Muuta Siperiaan jos et tule toimeen ilman ?take away -viiniä? iltayhdeksän jälkeen.? Nimimerkki Äkäinen Ihminen kommentoi pääkirjoitusta. ?Hei kamoon, Aragornin vaimo (huom.ei tyttöystävä) on tietty Arwen eikä mikää Galadriel! Nyt vähä lotr-maratonia kehiin.? Nimetön palaute ?Akateeminen maailma on jumahtamassa menneisyyteen, kohta siitä muodostuu varmaan joku salaseura, jonka jäsenet pistetään ruotuun pienimmästäkin epämääräisyydestä. Jos joku on oikeasti kiinnostunut ihmisten parantamisesta ja hyvinvoinnista, niin tuollaiset puoskariopetuslaitokset kannattaa kiertää kaukaa.? Samuli Pahalahti kommentoi juttua, jossa kerrotaan lääketieteellisen henkilökunnan hermostuneen opiskelijan blogikirjoituksesta. Kirjoituksessa kerrottiin, miten opiskelijat harjoittelevat ruumiinavauksia. S Iv u 43 N o 1 / 20 1 3 ?Rauhallinen Sunnuntai aamuGREAT!!! 7 pinnaa 9:stä viikollanot bad!! Eilen TUTO-LEKI 5-3; captain Antti #42 kovassa iskussa; it`s called: ?LEADERSHIP?. Nyt aamun kuntokoulu; fillaria 45 min (syke 110-120), sitten 100 vatsaa (vinolauta; 2x 50 kiertäen), 50 rinnallevetoa (50 kg:n tanko) 2x25!! Sen jälkeen sauna, kylmä suihku ja vähän geeliä ja ?REA- DY TO GO?. Hyvää sunnuntaita kaikille veljille ja sisarille ympäri Suomen!!? Juhani Tamminen Tykkäysten määrä: 641
• viimeiSet Sanat Y L IOP P IL ASL E HT I YliopiSton tärkein kurSSi #JotaHallituSeitaJuu Tä m ä o n n a u r e t t a v a a . Olen pyörinyt puoli tuntia Aleksandriassa, mutta missään ei ole yhtään vapaata konetta. Tämän pitäisi olla oppimiskeskus, mutta suurimmassa osassa Aleksandrian 420 ruudusta loistaa sininen yläpalkki. Ai killuu siinä oikein punainen ilmoituskin, notification. Sillä lailla! Mutta kun pitäisi tämä essee kirjoittaa. Ei ihme, että suomalaisten opiskeluaika on Euroopan pisimpiä. Vain joka kolmas suoriutuu maisteriksi tavoiteajassa eli viidessä vuodessa. Suurin osa ilmoittautuu vielä seitsemäntenäkin syksynä opiskelijaksi. Keväällä hallitus pähkäilee jälleen, miten työuria saisi pidennettyä. Koska eläkeiän nostaminen suututtaisi keski-ikäiset äänestäjät, hallituksen luupin alla ovat etenkin opiskelijat. Eli Aleksandriassa facebookkaaminen pitäisi lopettaa pari vuotta aiemmin kuin nykyään. Tosiaan. Mitä tapahtuisi, jos opiskelijat vähentäisivät facebookkausta? Lasketaan. Itella tutki viime vuonna, että suomalainen käyttää sosiaalista mediaa noin tunnin päivässä. 18?24-vuotiaat roikkuvat sivustoilla liki puolitoista tuntia päivittäin. Korkeakouluopiskelijoista Facebookissa ovat käytännössä kaikki, Twitterissä ja Instagramissa iso osa. YouTubea käyttää jokainen. Varovaisesti voidaan siis arvioida, että opiskelijat pyörivät sosiaalisessa mediassa tuplasti kauemmin kuin keskivertokansalaiset eli kaksi tuntia päivässä. Se on 60 tuntia kuukaudessa, 730 tuntia vuodessa. 730 tuntia vastaa 27 opintopistettä. Se on yhtä kuin puolen vuoden opinnot. Ja katso: jos Facebookissa tärvätyn ajan käyttäisi täysimääräisesti pänttäämiseen, opiskeluaika lyheni- kol u m n i S O M E L I E R si lähes puolella. Työelämään siirryttäisiin liki kolme vuotta aiemmin. Tällöin eläkeikää ei tarvitsisi nostaa ollenkaan. Kaikki pelkällä some-lakolla! Mutta. Aika iso mutta. Sille on syynsä, ettei yliopistolaitosta kokonaisuudessaan ole siirretty verkkoon. Esimerkiksi vuorovaikutus ja ihmiset, sanovat yliopistohenkilökunta ja päättäjät. Jotta opiskelija oppisi, hän tarvitsee henkilökohtaista vuorovaikutusta tiedeyhteisön kanssa. Kanssakäymisessä välittyy jotain sellaista, mitä ei tenttikirjoista opi. Yliopistossa sitä paitsi tutustutaan ihmisiin, joista tulee kavereita loppuiäksi. Siitä, jos mistä, on kansantaloudellista hyötyä (#hyväveliverkosto). Kanssakäyminen ei vain ole enää pelkkää Vanhalla konttaamista. Tämän päivän ylioppilastalo on yhä enemmän virtuaalinen, sillä ? toistan ? opiskelijat viettävät toistakymmentä tuntia somessa viikoittain. Jos koko nykyisen yliopistojärjestelmän olemassaoloa perustellaan sosiaalisen kanssakäymisen merkityksellä, Aleksandrian koneen varaamista voi ? on melkein velvollisuus ? perustella facebookkauksella. Sillä ihmiset ovat tärkeitä. Jos ihmiset ovat Facebookissa, facebookkaaminen on tärkeää. Ja mitä pidempi tutustumisaika, sitä syvempi ymmärrys. Esseeni kirjoitin yksin kotona. M UM LAU C SANA: AGNA N o 1 / 20 1 3 O Sivu 4 4 V vähentäisivät facebookkausta? Lasketaan. Kirjoittaja on Ylioppilaslehden sosiaalisen median kolumnisti ja seitsemännen vuoden opiskelija, joka nukkuu älypuhelimensa kanssa. Perun kansallinen erityisyys ja liberaalin ortodoksian globalisoituminen: Presidentti Alan García, Perun talouseliitti ja velkakriisin tiedonpoliittiset valtamekanismit 1985?1988 Pääaine: Yleinen valtio-oppi (maailmanpolitiikka) Valmistumisvuosi: 1992 Opiskeluaika: 6 vuotta AR jos opiskelijat teksti LAURI KOROLAINEN luimme profeSSori teivo teivaiSen gradun DE Mitä tapahtuisi, Synnytystuskat: ?Takana oli reissaamista maailmalla ja mahtavan ihana vuosi Ylioppilaslehden toimittajana. Kirjoittaessani gradun olin siirtynyt yliopistolle töihin. Motivaationa oli saada akateeminen ajokortti, jolla voisin hakea apurahoja ja heittäytyä vapaaksi tutkijaksi. Velkakriisien gradupohdinnan vastapainoksi järjestin kotonani Politics & Erotics -iltapäiväjuhlia, joissa keskipäivän kulauksen jälkeen feministit ja sosiobiologit väittelivät afrikkalaisen rumpumusiikin tahdissa. Toisinaan nollasin ajatuksia vieruspöydissä lauletun työväenmusiikin tahdissa Vanhan terassilla.? Aineisto: Muun muassa perulaista, yhdysvaltalaista ja englantilaista lehdistömateriaalia, Perun valtionhallin- g r a d u r at s i a non julkaisuja, limalaisen tietopankin velkakronologia ja yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta. Johdanto: ?Valtamekanismeilla on sekä talousrakenteessa ilmenevä materiaalinen ulottuvuus että tietorakenteessa ilmenevä ideologinen ulottuvuus. ? Johtopäätös: ?[??] Tutkielmani asettaa maailmanjärjestelmäteorian käyttämän jaottelun perifeerisiin, semiperifeerisiin ja keskusalueisiin käyttökelpoisuuden osittain kyseenalaiseksi valta-analyysissä.? Tarkastajat: Raimo Väyrynen, Kimmo Kiljunen, Esko Antola, Timo Kortteinen Tarkastajat kiittävät: Teoreettisesti rikas ja elävästi kirjoitettu; hyvin perehdytty aiheeseen Tarkastajat moittivat: Onnistuu vain osaksi todistamaan tietopoliittisen haasteensa teksti ELINA LOISA
• YLiO P P iLAS LE H T i Ghanassa asuvat viiMEiSET SANAT s iv u h e n k i lö Grace ja Sodzi pääsivät mukaan Asesewan kylän naisten jalkapallojoukkueeseen. ?Pelaaminen joukkueessa on auttanut minua ilmaisemaan itseäni ja puhumaan julkisesti. Jalkapallon avulla voitin ujouteni?, 21-vuotias Sodzi sanoo. Jalkapallojoukkueen perustaminen kylään oli osa Plan Internationalin ohjelmaa, jolla pyritään ehkäisemään teiniraskauksia. teksti & kuva MEERI KOUTANIEMI Meeri Koutaniemen valokuvia 17.3. asti Helsingissä Korjaamon kahvilassa. N o 1 / 20 1 3 Meeri Koutaniemi on suomalainen freelancevalokuvaaja, joka valittiin Vuoden lehtikuvat -kilpailussa vuoden parhaaksi henkilökuvaajaksi. S iv u 45
• i t n y y m n u u p p lovuokrasopimus päättyy -50 alennukset jopa % myymälän viimeinen aukiolopäivä on 19.2.2013. porthaniaYliopistonkatu 3 00100 Helsinki palvelemme jatkossa Suomalainen Kirjakauppa Aleksanterinkatu 23 ja Suomalainen.com
• FREE PUSSY RIOT! Punkrukous Jumalanäiti, Py Häädä Putin, hä Neitsyt, häädä Putin häädä Putin! KGB:n päällik kö Vie protesto , pääpyhimyksensä ijat vartiossa tutkintavankila Jottei hänen an py Naisten tulee hyytensä mieltään paho ittaisi synnyttää ja rakastaa Paska, paska, py Paska, paska, hä paska! pyhä paska! ?Kremlin rukous? Suojele meitä nuorilta vihaisilta naisilta, sakkimestareilta ja muilta huligaaneilta. Auta maailmaa ymmärtämään, miksi on tärkeämpää lähettää pienten lasten äidit Siperiaan kuin vangita ihmisoikeusaktivistien murhaajat. Sillä maan isä, joka vitsaa säästää, se kansalaisiaan vihaa. Pussy Riot! ? Punkrukous vapauden puolesta Teos kertoo ryhmän jäsenten ja muiden taiteilijoiden sanoin koko maailmaa kiinnostaneesta näytösoikeudenkäynnistä ja Venäjän oikeusvaltion rappiosta. Sananvapauden puolesta Sa n o e i pa kko­ jäSenyykSille! 1 0 ke r r a n korti t oh j atui l l e tunne i l l e j a kuntoS a l i l l e a i na e d ul l i S e S ti ! eniten vaihtoehtoja www.motivuS.fi
• Y L iOP P iL ASL E HT i N o 1 / 20 1 3 Valiokunnat ovat avoimia kaikille ylioppilaskunnan jäsenille. HYYn piirissä toimii vuonna 2013 seuraavat yksitoista valiokuntaa: Sivu 4 8