tuOKio-klubi: Timo Lassy Band & Minttu Mustakallio OK-opintokeskuksen tuotantoa www.tuokio-klubi.fi Kiertueaikataulu: 16.9. klo 19.00 Vaasan kaupunginteatterin Julia-näyttämö 17.9. klo 19.00 Valve-sali, Oulu 18.9. klo 19.00 Sotku, Kuopio 23.9. klo 19.00 Manilla-teatteri, Turku 24.9. klo 19.00 Hällä-näyttämö, Tampere 25.9. klo 19.00 Savoy-teatteri, Helsinki Kaikkiin esityksiin vapaa pääsy! Ilmaisliput tuntia ennen ovelta.
Nykytaiteen messut Messukeskus 10.–13.9.2015 ArtHelsinki on uniikki taide-elämys. Tapahtumassa galleriat esittelevät nykytaidetta sekä jo etabloituneilta että nousevilta nuorilta taiteilijoilta. Nykytaiteen kenttä näyttäytyy monipuolisesti: mukana on maalaustaidetta, grafiikkaa, veistoksia, valokuvia, lasitaidetta ja installaatioita. Erikoisnäyttelyt täydentävät kokonaisuutta. ArtHelsingissä voit tehdä myös taidehankintoja! arthelsinki.com #arthelsinki AVOINNA: TO KLO 12–20, PE KLO 10–19, LA KLO 10–18, SU KLO 10–17. LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON VERKKOKAUPASTA 9.9. ASTI: 15/9/29 €, SHOP.MESSUKESKUS.COM LIPUT TAPAHTUMAN AIKANA VERKKOKAUPASTA JA KASSOILTA: 18/11/33 € PÄÄOHJELMISTO 18.–20.9. –Festivaali 2015 MAAILMANTANGO www.maailmantango.net Tango Rebelión nälkäpäivä.fi Kun Syyrian konflikti alkoi, halusin antaa panokseni yhteisön hyväksi. Autoin esimerkiksi tajutonta miestä, joka oli menettänyt molemmat jalkansa ohjusiskussa Jaramanan kaupungissa. Onnistuimme tyrehdyttämään verenvuodon matkalla sairaalaan; hän palasi tajuihinsa ja on nyt perheensä luona. Ensiavun vapaaehtoisena näen avun tulokset heti. Hawi Al-Matni Ensiavun vapaaehtoinen Syyrian Punainen Puolikuu K u va : Ibr ahi m M al la Auta vapaaehtoisiamme auttamaan! Tule mukaan Nälkäpäivän lipaskerääjäksi 17.–19.9.2015. Lue lisää ja ilmoittaudu kerääjäksi jo nyt: Poliisihallituksen keräyslupa: 2020/2013/2937/11.10.2013. ÅLR 2014/9086/3.12.2014. tuOKio-klubi: Timo Lassy Band & Minttu Mustakallio OK-opintokeskuksen tuotantoa www.tuokio-klubi.fi Kiertueaikataulu: 16.9. klo 19.00 Vaasan kaupunginteatterin Julia-näyttämö 17.9. klo 19.00 Valve-sali, Oulu 18.9. klo 19.00 Sotku, Kuopio 23.9. klo 19.00 Manilla-teatteri, Turku 24.9. klo 19.00 Hällä-näyttämö, Tampere 25.9. klo 19.00 Savoy-teatteri, Helsinki Kaikkiin esityksiin vapaa pääsy! Ilmaisliput tuntia ennen ovelta.
ilmoitus SyySKUUN merKKitUotteet www.etukeno.fi Vietnamilaisten Tan Minhin yksinhuoltajanaisten valmistamat mainiot makuupussit moneen käyttöön. 100% silkkiä. Näppärä lakana kyläilyyn ja kaikenlaisille retkille. Korvaa lakanat retkeilymajassa. Ihana iholla, ylelliset unet taattu. Paino vain 140 g ja mahtuu miniveskaan tai vaikka taskuun. Kulkee tavallisessa kirjekuoressa vaikka lahjaksi kaverille. Saatavilla eri väreissä. Rosebudin kirjakaupoista tai suoraan toimituksesta. Hinta 42 euroa kotiin postitettuna: tilaukset@voima.fi Voiman silkkimakuupussit Uusix-verstaat on käsityöpajojen yhteisö, jonka tehtävä on kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen työttömille helsinkiläisille. Uusix on osa Helsingin kaupungin sosiaalija terveysviraston työhönkuntoutusta. Vähäisillä resursseilla, kestävän kehityksen periaatetta vaalien, saadaan suuria vaikutuksia sekä yksittäisen kuntoutujan että koko yhteiskunnan mittakaavassa. Työpajoissa kierrätysmateriaaleista valmistettuja tuotteita, kuten koruja, puuesineitä, tekstiilejä, sisustustuotteita ja leluja on myytävänä Uusixin kaupassa, Kyläsaarenkatu 8 J:ssä. www.uusix.fi uusix mistä presidentti puhuu? Juho saari: huono-osaiset Keitä ovat yhteiskuntamme huonoosaisimmat, ja kuinka he selviävät Suomessa, maailman parhaassa maassa? Miksi hyvinvointivaltiomme pohja vuotaa? Juho Saaren uutuus on mittavaan tutkimukseen perustuva teos suomalaisesta hyvinja pahoinvoinnista. Näkökulmana on 2000-luvun suomalainen yhteiskunta, jossa jokaisella tulisi olla oikeus ihmisarvoiseen elämään. www.gaudeamus.fi rauhankasVatusta Ja koulurauhaa t-paidassa Rauhanpuolustajien tuoteuutuus on Pure Wasten 100-prosenttisista kierrätystekstiileistä valmistama rauhankasvatus-aiheinen t-paita. Helsingin Eläintarhan alakoulussa ideoitua mustaa paitaa saa perusja lady fit -mallisena. Olkoon rauha päälläsi! Tilaukset Rauhanpuolustajien nettikaupasta: www.rauhanpuolustajat.org/kauppa Voima-paita Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi Idätetyt hampputuotteet ovat tärkeä kehitysaskel kestävän kehityksen vallankumoukseen. Soijan valtaasema suosituimpana kasviproteiinina tulee olemaan historiaa. Nyt on aika suunnata lopullisesti katseet ravintosisällöltään täydellisempään hamppuun. Idätettynä ravintoaineiden imeytyvyys on 100%, joka on 5 x enemmän kuin idättämättömien siemenja pähkinätuotteiden. Kanta-asiakkaanamme saat aina -10 & -20% prosentin alennuksen. Liity heti idätetyistä hampputuotteista eniten hyötyvien joukkoon. www.hamppumaa.fi uusi sensaatiomainen idätetty hampputuoteperhe kuoleman matkatoimisto: ammattina ihmissalakulJetus Andrea Di Nicolan ja Giampaolo Musu me cin pysäyttävä kuvaus ihmissalakuljetuksesta, jonka hinta mitataan tuhansissa ihmishengissä ja jonka vuosituotot jäävät maailmanmarkkinoilla toiseksi vain huumebisnekselle. Tarjous kustantajan verkkokaupassa 22 euroa (svh. 27,50 €), sis. toimituskulut, koodi MATKATOIMISTO. Voimassa 31.10.2015 asti. ILMESTYY SYYSKUUSSA www.arthouse.fi
Tässä lehdessä muun muassa 31.8.–4.10.2015 7 / 2015 • 7 pääkirjoiTus lissu lehtimaja Kristian m cCann m aria m astola Kristian m cCann Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi päätoimittaja Veera Järvenpää 044 980 5215 ULKoaSU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo mUU toimitUS Kristian mcCann, tuomas Rantanen, Kaisu tervonen, mikko sauli, iida simes & Jari tamminen toimitUSjohtaja teemu matinpuro YhteYSpääLLiKKö tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 KUStannUSpääLLiKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 aVUStajina täSSä nUmeroSSa Elina Aaltio, Ksenja Diodorova, Ellen Eljaala, Niko Hallikainen, Jouko Hautajärvi, mikael Jaakkola, matias Kauppi, saila Kivelä, lissu lehtimaja, mikko Niskasaari, Velda Parkkinen, sami Perälä, mikko Pihkoluoma, syksy Räsänen, Janne siironen, Jukka silokunnas, iida simes & Juha säijälä. Kannen kuv a: Velda P arkkinen Vangeillekin kuuluu oikeus opiskella VanKien KohteLU on yksi yhteiskunnan inhimillisyyden mittareista. Vapauden menetys on rangaistuksena riittävä, eikä sitä vahvistamaan tarvita paljusellejä tai kansalaisoikeuksien viemistä. Muut Pohjoismaat näyttävät olevan koto-Suomeamme inhimillisempiä. Kun vertaillaan vankien opiskeluaktiivisuutta ja koulutusmahdollisuuksia, jäämme verrokkimaista rumasti jälkeen. Useissa tutkimuksissa on pystytty osoittamaan koulutuksen ja rikollisuuden vahva yhteys. Norjassa vankien opiskeluaste on huomattavasti korkeampi kuin Suomessa ja rikosten uusintaprosentti on matalampi. Meillä vangeista lähes joka toinen palaa vapauduttuaan vankilaan, Norjassa joka viides. joS ei pYStY Ymmärtämään inhimillisyydellä vankien oikeutta koulutukseen, kannattaa kokeilla järkeä ja antaa rahan puhua. Naarajärven vankilan johtaja Jyri Koivumaa arvioi tämänkertaisessa Voimassa, että ammatilliseen perustutkintoon johtavan koulutuksen järjestäminen 20 vangille maksaa 150–200 000 euroa vuodessa. Vankikohtaiset nettokustannukset olivat viime vuonna lähes 64 000 euroa. Jos koulutuksella voidaan saada ihmiset kaidalle tielle, se on silkkaa säästöä yhteiskunnalle. Kun muissa Pohjoismaissa on lisätty vangeille järjestettävän toiminnan määrärahoja, Suomessa suunta on toinen. Rikosseuraamuslaitoksen kokonaiskustannukset olivat viime vuoden tilinpäätöksen mukaan 243,3 miljoonaa euroa, joista vangeille järjestettävä toiminta söi kahdeksan prosentin siivun. Summa kattaa vankien koulutuksen, ohjelmatoiminnan, työtoiminnan, yksilötyön ja vapaa-ajan toiminnan. Koulutuksen nettokustannukset olivat Rikosseuraamuslaitoksen budjetissa alle 1,6 miljoonaa euroa. Se on satatuhatta vähemmän kuin vuotta ennen. riKoSSeUraamUSLaitoS on lobannut opetusja kulttuuriministeriötä vuosia ja yrittänyt saada budjettiin vankien koulutukselle korvamerkittyä rahaa. Tällä hetkellä vankien koulutuksella ei ole omaa rahoitusmallia eikä opiskelupaikkakiintiötä. Koulutusta järjestävät oppilaitokset saavat saman määrärahan vangista kuin siviiliopiskelijastakin. Tilanne tuskin menee parempaan suuntaan, jollei rahoitusta uudisteta. Tuoreessa budjettiesityksessään hallitus leikkaa koulutuksesta puoli miljardia. Koulutuksen järjestäjät miettivät entistä tarkemmin, onko niillä varaa viedä opetusta vankiloihin edes nykyisissä määrin. Poliitikkojen keskuudesta on vaikea löytää vankien oikeuksien puolustajia tässä ajassa, kun hallitus leikkaa tieteestä, koulutuksesta ja sosiaalietuuksista eikä jaa kansalaisille kuin toivotonta niukkuutta. Siinä romutetaan niin inhimillisyyttä kuin taloudellista tulosvastuutakin. Veera järVenpää 7 11 44 46 23 Vangit koulun penkille rojU Doc Lounge Billy elliot Disney marvel taiteilijasta aktivistiksi 41 normihomovoimaa! s. 31–32 Veroparatiisit moskeijaa pukkaa 42 8 39
8 • 7 / 2015 MaailManlopun eteinen Paluu tulevaisuuteen Kirjailija William Gibson on todennut, että emme enää tiedä, miltä tulevaisuus näyttää. Scifin kultakaudella säihkyvät avaruusalukset halkoivat galaksia ja ihmiskunta levittäytyi vieraille planeetoille edistyksen vääjäämättömällä tahdilla. 1980-luvulla tulevaisuuden valtasi kyberpunk, joka teki tiukan käännöksen sisäavaruuteen, suuryritysten hallitsemaan maailmaan, jossa on vain rikkaita ja köyhiä ja jossa teknologia on yhtä lailla hallitsematonta kuin henkilökohtaistakin. Nykyhetken ohitettua tämän synkän mutta romanttisen näkymän ei ole enää yhteistä käsitystä siitä, mihin olemme matkalla. näKöal attomuus vallitsee myös politiikassa. Nationalismi kohtasi rajansa 1900-luvulla, kun se yritti takoa tulevaisuutta lippujen, tykkien ja keskitysleirien voimalla etnisesti puhtaan kansallisvaltion mahdottomaan muottiin. Ensin kansallisvaltiota vastaan ja sitten sen rinnalle noussut kommunismin unelma kaikkien tarpeiden tyydyttämisestä murskautui totalitarismin rattaissa ilman demokratiaa. EU pyrki kesyttämään nationalismin rakentamalla eurooppalaista identiteettiä ja hämärtämällä kansallisvaltioi den rajoja. Nykyään sen itsepintaisimmankaan kannattajan on kuitenkin vaikea väittää, että EU tavoittelisi yhteistä etua. Kreikan kriisissä EU:n valtaapitävät ovat nojautuneet kapeakatseiseen nationalismiin, yritysten varjelemiseen ja kansallisten viholliskarikatyyrien laiskaan maalailuun. Kreikan hallitus on sen sijaan puheissaan yhdistänyt nationalismia jaettuihin eurooppalaisiin arvoihin. On tietysti helppo vedota solidaarisuuteen silloin, kun on itse ahdingossa, mutta juuri siksi kriisi tarjoaisi tilaisuuden vahvojen siteiden rakentamiseen. EU vastasi kuristamalla Kreikkaa, kunnes maa antautui 1800-luvun kolonialismista tutuksi protektoraatiksi, jonka päätöksenteko on alistettu vihamielisille instituutioille. niin KreiKan Kriisin kuin pakolaisiin suhtautumisen epäinhimillisyydenkin taustalla ammottaa näkemyksen puute siitä, millaiseen tulevaisuuteen pyrimme, ei vain EU:ssa, vaan koko maailmassa. Politiikka on typistetty ongelmien hoitamiseksi tulevaisuuden rakentamisen sijaan. Tavoitteiden aukko on helppo täyttää uhkakuvilla. Rotu opin ja muslimivastaisuuden huumaamat kanssasotijat ovatkin vahvassa uskossaan tarttuneet tilaisuuteen ja toitottavat sivistyneen lännen uppoamista maahanmuuttoon. Idean naurettavuus ei estä sen kasvua, ja vastauksen täytyy olla perustanlaatuisempi kuin kädenvääntö monikulttuurisuudesta. Tarvitaan kuva yhteisestä tulevaisuudesta ja kaikkien ihmisarvoisen elämän toteuttamisesta kansallisvaltioiden, kolonialismin ja kaoottisen talouden tuolla puolen. syKsy räsänen Kaisa K angas teKsti miKKo sauli Kuva lissu lehtimaja Helsingin monitoimikeskusja suurmoskeijahankkeen puuhamiestä ei Bahrainin ihmisoikeustilanne huoleta Pienen piirin suuri moskeija Persianlahdella, Saudi-Arabian kupeessa sijaitsee pieni Bahrainin kuningaskunta. Aiemmin maltillisena pidetyn maan ihmisoikeustilanne on viime vuosina heikentynyt nopeasti. Maan shiia-enemmistö on vaatinut demokraattisia uudistuksia ja asemansa parantamista, mikä johti vuonna 2011 shiiojen mielenosoituksien tukahduttamiseen Saudi-Arabian armeijan avustuksella. Hallitseva sunni-kuningas Hamad bin Isa Al Khalifa nimitti komission selvittämään tapahtumien yhteydessä raportoituja kidutustapauksia ja turvallisuuskoneiston käyttämää suhteetonta voimaa. Komissio raportoi ihmisoikeusloukkauksista, mutta samaan aikaan muut maata käsittelevät ihmisoikeusraportit ovat pysyneet synkkinä. Yhdysvaltalainen Foreign Policy -lehti kritisoi komission työtä siitä, ettei syyllisiä nimetty ja vastuu oli rajattu toteuttavaan portaaseen. Oppositio on jatkanut mielenosoituksiaan, joista varoitetaan myös Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteessa. Yhdysvaltalainen Freedom House -järjestö rankkaa Bahrainin kansalaisvapaustilanteen vain piirun verran paremmaksi kuin naapurimaa Saudi-Arabian. Asteikolla, jolla yksi tarkoittaa vapaata ja seitsemän kansalaisoikeuksien puuttumista, järjestö antaa Bahrainille kuusi ja puoli pistettä ja Saudi-Arabialle täydet seitsemän. suomessa bahrain on viime aikoina ollut otsikoissa Helsinkiin kaavaillun monitoimikeskuksen ja suurmoskeijan tiimoilta. Hankkeen puuhamies, eläkkeelle jäänyt suurlähettiläs Ilari Rantakari kertoo Voimalle, että Bahrain on mukana hankkeen valmisteluvaiheessa miljoonan euron panoksella. ”Sen jälkeen Bahrain on luvannut auttaa rahan keräämisessä. On täysin selvää, ettei tällaista hanketta voida toteuttaa ilman ulkoa tulevaa rahoitusta”, hän summaa. Rantakari myöntää avoimesti, että Bahrainin ihmisoikeustilanne on ongelmallinen, mutta muistuttaa samalla, että asiassa on myös toinen puoli. ”Bahrainin hallinto katsoo, että monet opposition edustajat ovat rikkoneet lakia eli ovat rikollisia. Monet länsimaisetkin tahot ovat viime aikoina tarkistaneet suhtautumistaan Bahrainin tilanteeseen, koska ulkomailla asuvat opposition edustajat hyödyntävät pidätyksiä propagandatarkoituksiin.” ”Vähän kärjistäen, he matkustavat maahan tarkoituksenaan joutua ongelmiin viranomaisten kanssa, jotta ihmisoikeusraportteihin saadaan materiaalia. En tarkoita, etteikö Bahrainissa olisi ihmisoikeusrikkomuksia siinä missä muuallakin. Bahrainin viranomaisten tulkinnan mukaan jotkut tällaisista henkilöistä ovat kuitenkin vastuussa maan levottomuuksista, mikä siis on rikos.” Esimerkkinä järjestöistä, joiden raportteihin tällaiset tempaukset päätyvät, hän mainitsee Human Rights Watchin ja Amnesty Internationalin raportit. Maan ihmisoikeustilanteen tarkastelussa on Rantakarin mukaan ollut ongelmana, että virallisista tahoista esimerkiksi EU:n de
7 / 2015 • 9 Helsingin monitoimikeskusja suurmoskeijahankkeen puuhamiestä ei Bahrainin ihmisoikeustilanne huoleta Pienen piirin suuri moskeija legaatiot ovat toimineet Saudi-Arabiasta käsin. Näin ollen kattavaa kokonaiskuvaa paikallisista olosuhteista ei ole päässyt syntymään. Hän kuitenkin myöntää omien kokemuksiensa olevan hyvin rajallisia. ”En osaa tarkalleen sanoa, mikä tilanne maassa vallitsee, mutta tapaamieni hallinnon edustajien ja järjestötoimijoiden näkemyksien perusteella asiat vaikuttavat olevan verrattain hyvällä tolalla.” Opposition mielenosoituksissa on hänen mukaansa kyse ulkoa saadusta rohkaisusta. mutta Palata an Helsingin moskeijaan. Sen yhteyteen on tarkoitus synnyttää monitoimikeskus, joka tarjoaa erilaisia palveluja islaminuskoisille ja muillekin. Rantakarin mukaan hanke sai alkukipinän kaksi vuotta sitten Helsingissä pidetyssä Islam Expossa, jossa Bahrainilla oli merkittävä valtuuskunta. Rantakarin mukaan monitoimikeskus on Helsingin kaupungin ja Diakonissalaitoksen motiivi olla hankkeessa mukana, kun taas Persianlahden ja muun arabimaailman rahoittajat edellyttävät keskuksen yhteyteen moskeijaa. Hankkeen eteneminen riippuu täysin siitä, myöntääkö kaupunki monitoimikeskukselle yleishyödyllisen eli vuokraltaan edullisen tontin. Kun tontti varmistuu, alkaa hankkeen rahankeräys. Sen onnistuminen määrittää, millaiseksi monitoimikeskus muotoutuu. Tässä vaiheessa tarkoitus on selvittää kaikki mahdolliset rahoittajatahot Persianlahden valtioista Euroopan unioniin ja suomalaisiin säätiöihin. ”Kaikkea ei tarvitse rakentaa kerralla. Tärkeintä on, että saadaan tähän tarkoitukseen kaavoitettu tontti. Rahoituksen järjestymisestä riippuu sitten, kuinka laaja keskus osoitetulle paikalle nousee. Neliömetrin rakentamisen hinta on Helsingissä 6 000–7 000 euroa. Jos monitoimikeskuksen kooksi tulee 20 000 neliömetriä, hinta on noin 140 miljoonaa”, Rantakari ynnäilee. ”Jos rahaa löytyy vähemmän, keskus jää pienemmäksi, ja joitakin palikoita voi tipahtaa pois.” Rantakari visioi keskusta polveilevasti. ”Siellä voisi olla esimerkiksi uimahalli, jossa olisi naisten vuoro erikseen, sillä nykytilanteesta tiedämme, etteivät musliminaiset käytännössä mene uimahalleihin, koska niissä on ainoastaan sekavuoroja. Voisi olla myös ruokakulttuurin kohtaamispaikkoja, paikkoja joihin nuoret voivat tuoda ystäviään. Keskuksen toiminta tulee olemaan kaikille avointa.” avainKysymys monitoimikeskusja moskeijahankkeessa on, kuinka hyvin muslimit saadaan mukaan. Rantakarikin myöntää, ettei kaikkien muslimien yhteinen moskeija ole mahdollinen. Sunnien ja shiiojen väliset erot ovat niin syviä, ettei suuntauksia ole mahdollista mahduttaa samaan rukoushuoneeseen. Kristillisillä kirkkokunnillakaan ei ole yhteistä kirkkoa, vaikka erilaisia ekumeenisia toimintakeskuksia onkin kirkkokuntien yhteistyönä syntynyt. Moskeijasta kaavaillaan tämän vuoksi laajapohjaista sunnimoskeijaa, joka on avoin myös shiioille. Valmisteluvaiheessa porukka on ollut pieni ja islamilaiset yhdyskunnat on tietoisesti pidetty ulkona hankkeen valmistelusta. Rantakarin lisäksi mukana on ollut lähinnä Suomen musliminaisten ja Suomen muslimiliiton puheenjohtaja Pia Jardi miehensä Abdessalam Jardin kanssa. Pariskunnalla on Rantakarin mukaan hyvät suhteet Bahrainiin. Kolmikko on matkan varrella informoinut Suomen islamilaista neuvostoa hankkeen etenemisestä, ja neuvoston puheenjohtaja Anas Hajjar on ollut tiiviisti mukana. Pienellä porukalla langat on ollut helppo pitää käsissä. Tätä on edellyttänyt myös valmistelun rahoittajataho Bahrain. ”He totesivat, ettei eri muslimiyhdyskuntien mukanaolo ole tässä vaiheessa tarpeellista, koska kenttä on pirstaleinen. Eri tahoilla on liikaa erilaisia intressejä. Olemme kyllä informoineet yhdyskuntien johtajia valmistelujen etenemisestä. Jonkin verran on ehkä ollut tiedonkulullisia ongelmia heidän taustayhteisöihinsä”, Rantakari kertoo. Varsinainen monitoimikeskus on tarkoitus säilyttää hallinnollisesti täysin suomalaisissa käsissä. Moskeijalle tulee oma neuvosto, jonka puheenjohtaja voisi Rantakarin mukaan olla pääimaami. Neuvoston nimittäisi muodollisesti monitoimikeskuksen hallitus. Muslimiyhdyskuntia konsultoitaisiin vuosittain ja niiden kautta tulisivat moskeijaneuvoston jäsenet, jotka istuisivat kaksitai kolmivuotiskauden neuvostossa. B a h r a i ni l l a ei aiemmin ole ollut suuria moskeijahankkeita ulkomailla. Koko monitoimikeskushanke on kooltaan merkittävästi suurempi kuin moskeijahankkeet muualla Euroopassa. Esimerkiksi Saksan Duisburgiin 2008 avattu suurmoskeija maksoi kaikkinensa 7,5 miljoonaa euroa, josta Euroopan unioni ja osavaltio kattoivat puolet. Moskeijaan mahtuu kerralla 1 200 ihmistä. Ranskassa Marseillen suurmoskeijahanke on seissyt paikoillaan vuosikausia. Hankkeen kokonaisbudjetiksi on siellä laskettu 22 miljoonaa euroa. Muslimiväestöä asuu Marseillen alueella 250 000 ihmistä, kun koko Suomessa muslimeja arvioidaan olevan 50 000–60 000. Suunnitelmien toteutuessa ideaalitavalla Helsingin monitoimikeskushankkeen loppusummaksi on kaavailtu 100–200 miljoonaa euroa. Rahoituksen löytäminen tulee olemaan haastava prosessi, ja Rantakari myöntää myös tämän avoimesti. Silti toivo elää vahvana. ”Nykyisessä ilmapiirissä, kun kehitysyhteistyöstä ja kriisinhallinnasta on leikattu rajusti, on tärkeää, että meillä Suomessa on tämänkaltaisia, kulttuurien yhteisymmärrystä ja niiden välistä vuorovaikutusta lisääviä hankkeita.” Kokenut diplomaatti muistaa myös korostaa, ettei ulkomaisia investointeja ole rajalla jonossa. ”Tässä taloustilanteessa tämän kokoluokan hanke on talouden kannalta äärimmäisen tervetullut. Suomen talous tarvitsee ulkomaisia investointeja, ja tämä on meidän kortemme kekoon.” suomessa on tällä hetkellä ainoastaan yksi tarkoitukseensa varta vasten rakennettu moskeija. Se on Järvenpäässä sijaitseva, tataarien rakentama pienehkö puurakennus. Hyvällä syyllä voi arvella, että tilanne on epäsuhdassa Suomen nykyisen muslimiväestön kokoon suhteutettuna. Helsinkiin kaavaillut monitoimikeskus ja suurmoskeija eivät välttämättä tarjoa tilanteeseen kestävää ratkaisua. Ilmassa on ollut paljon huolta ulkomaisen rahoituksen mukanaan tuomasta ”isännän äänestä” moskeijan saarnaamassa ideologiassa. Oli huoli perusteltua tai ei, 100–200 miljoonaa on niin paljon rahaa, ettei sellaisia summia yleensä liikutella pelkästä hyvästä tahdosta. luottamusta ei lisää välinpitämätön tapa, jolla valmisteleva taho suhtautuu rahoittajatahon ihmisoikeusloukkauksiin. Rantakarin haastattelusta vaikutelmaksi jäi, että suomalaiset uskovat kyseenalaistamatta kaiken, mitä bahrainilaiset heille sanovat. Vaikka hankkeen ohjauksen on tarkoitus pysyä täysin suomalaisissa käsissä, kävi haastattelussa selkeästi ilmi, että Bahrainin sana painaa jo valmisteluprosessissa. Suurin huoli on kohdistunut mahdolliseen Saudi-Arabian tarjoamaan rahoitukseen. EUparlamentin raportti vuodelta 2013 käy läpi laajasti saudirahan ideologisia kytkyjä muun muassa Bosniassa, Indonesiassa ja Pakistanissa. Saudien intresseissä on raportin mukaan wahhabismin ja salafismin levittäminen siellä, missä he uskonnollista toimintaa rahoittavat. Wahhabismi ja salafismi ovat sunnilaisuuden suuntauksia, jotka luovat pohjaa muslimien radikalisoitumiselle. helsinGin johtajista ainakin apulaiskaupunginjohtajat Anni Sinnemäki ja Ritva Viljanen ovat näyttäneet vihreää valoa monitoimikeskusja suurmoskeijakaavailuille. Pakittaminen olisi poliittisesti kiusallista, joten hanke edennee valmistelussa. Tarve moskeijalle on kiistaton, ja jotenkin se pitää rahoittaa. Yksi ratkaisu voisi olla kotimainen julkinen rahoitus, joka olisi perusteltua ihan integraationkin näkökulmasta. Näin vältyttäisiin epäilyiltä ideologisista kytkyistä, jotka pahimmillaan saattavat polarisoida muslimien keskinäisiä välejä ja johtaa radikalisoitumiseen. Tiukassa taloustilanteessa ja polarisoituneessa mielipideilmastossa julkisen rahan ohjaaminen moskeijan rakentamiseen taitaa kuitenkin olla temppu, johon nykyisten poliitikkojemme johtajuus ei yksinkertaisesti riitä. KOMMENTTI: Lisää moskeijoita nyt!
10 • 7 / 2015
7 / 2015 • 11 teKsti veera järvenPää Kuvat lissu lehtimaja mahdottomuus opiskella suomessa vankien koulutusmahdollisuudet ovat kaukana muista Pohjoismaista. Norjassa yli 53 prosenttia vangeista opiskelee päivittäin, kun Suomessa vastaava luku on vain seitsemän prosenttia. Myös Ruotsissa tilanne on Suomea parempi. Siellä kolmannes vangeista saa koulutusta. Muissakin Pohjoismaissa määrä on 20-40 prosentissa. Suomessa kehityssuunta on toinen kuin muissa Pohjoismaissa, joissa vankilaopetuksen resursseja on viime vuosina lisätty merkittävästi. Ammatilliseen koulutukseen jo tehdyt ja suunnitellut leikkaukset iskevät myös vankiloihin. Rikosseuraamuslaitoksen erityisasiantuntija Kati Sunimento on huolissaan. ”Meillä ei ole koskaan päästy samoihin lukemiin kuin muissa Pohjoismaissa, mutta suunta on entisestäänkin laskussa.” viimeisin selvitys vankien opiskelusta Suomessa on viime vuodelta. Tuolloin vankien ajasta 7,5 prosenttia käytettiin opiskeluun, mikä on peräti neljänneksen vähemmän kuin vuonna 2012. Ongelma on rahoituksessa. Toisin kuin esimerkiksi Norjassa, Suomessa ei ole osoitettu omaa määrärahaa vankien koulutukseen. Koulutusta järjestävät oppilaitokset saavat saman määrärahan vangista kuin siviiliopiskelijastakin. ”Vaikka tähän on yritetty saada muutosta useita vuosia, opetusja kulttuuriministeriö ei ole ollut suostuvainen muuttamaan rahoitusjärjestelmää”, Sunimento harmittelee. Melkein 70 prosentilla vangeista puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto. Noin seitsemän prosenttia ei ole suorittanut edes peruskoulua. miKKo a altonen on tutkinut koulutuspolitiikan roolia rikoksentorjunnassa Suomessa. Koulutuksen ja rikollisuuden välinen korrelaatio on osoittautunut hyvin vahvaksi. Pelkän peruskoulun suorittaneet nuoret miehet tekevät huomattavasti enemmän rikoksia kuin keskiasteen tutkinnon suorittaneet. Ainoastaan peruskoulun suorittaneilla naisilla on lähes 25-kertainen riski syyllistyä väkivaltarikokseen verrattuna naisiin, joilla on vähintään toisen asteen tutkinto suoritettuna. ”Suomessa suunnilleen joka toinen vanki palautuu vapautumisen jälkeen vankilaan. Norjassa luku on alle 20 prosenttia. Uskon, että koulutuksella on tähän joku yhteys”, Sunimento sanoo. Aaltosen väitöskirjan mukaan vankien kouluttaminen on päihdekuntoutuksen ohella tehokkain tapa katkaista rikoskierre ja integroida vanki yhteiskuntaan. ”Vankilaan kasautuu porukkaa, jolla on alhainen koulutustaso. Toki heillä on muitakin ongelmia, kuten päihdeja mielenterveysongelmia. Koulutus on kuitenkkin iso selkeä asia, mihin pitäisi satsata”, Sunimento painottaa. ammatilliseen koulutukseen kohdistetut leikkaukset ovat näkyneet konkreettisesti vankiloissa jo muutaman vuoden ajan. Pieksämäellä sijaitsevan Naarajärven vankilan johtaja Jyri Koivumaa on seurannut muutosta aitiopaikalta. Avovankila on menettänyt koulutuskumppanuuksia yksi toisensa jälkeen. Muutama vuosi sitten Etelä-Savon ammattiopisto lopetti säästösyistä autoalan ammatillisen koulutuksen tarjoamisen vankilassa, ja Bovallius-ammattiopisto vetäytyi valmentavan koulutuksen tarjoamisesta. Uusi kumppani löytyi Savonlinnan ammatillisesta oppilaitoksesta, mutta yhteistyö ei kestänyt pitkään: ajoneuvoasentajan ja automaalarin linjat loppuvat vuodenvaihteessa, eikä jatkajaa ole tiedossa. Valmentavaan koulutukseen on onneksi löytynyt järjestäjä Jokilaakson koulutuskuntayhtymästä elokuusta alkaen, mutta ammatillinen koulutus uhkaa loppua. Tilanne on kurja. Koivumaan mukaan Naarajärven vankilassa on suoritettu noin kymmenkunta ammatillista tutkintoa vuosittain. ”Monet tutkimukset ovat osoittaneet että päihdekuntoutus ja ammatillinen koulutus ovat vahvat keinot menettää meidän asiakkaitamme. Koulutuksen kautta he yleensä löytävät itsetunnon ja vapauduttuaan työpaikan, mikä on hyvin tärkeää yhteiskunnassa”, Koivumaa toteaa. Asiaan voi ottaa niin humaanisen kuin taloudellisenkin näkökulman. Molemmat puhuvat vankien kouluttamisen puolesta. ”Jos vankilassa voidaan toteuttaa se ammatillinen koulutus, jota avoimessa yhteiskunnassa ei ole pystytty viemään loppuun, se on ensinnäkin yhteiskuntavastuun kannalta onnistunut ja edullinen ratkaisu.” Koivumaa lasKee, että 150–200 000 eurolla Naarajärvellä pystytään tarYhteiskunnassamme pyritään takaamaan kaikille vähintään toisen asteen koulutus. Vankien osalta oikeus ei toteudu, vaikka koulutus on yksi tehokkaimmista keinoista ehkäistä uusintarikollisuutta. Muissa Pohjoismaissa tilanne on huomattavasti parempi.
”haluaMMeko yhteiskuntana vankien palaavan kiven sisään?” joaamaan ammatillista koulutusta kahdellekymmenelle vangille vuodessa. Sillä katetaan kahden opettajan palkkaus ja hallinnolliset kulut. Vankila ei maksa oppilaitokselle mitään, mutta tarjoaa kaikki fyysiset puitteet opetuksen järjestämiselle. ”Hoidamme kaikki suojavaatteet ja materiaalit. Oppilaitos ei suorita muuta kuin atk-ohjelmien lisenssimaksut sekä opettajien palkat sivukuluineen.” Vankilan johtajan mukaan vankien kouluttamisessa ei ole kuin voittajia. ”Jos vuodessa saadaan yksi vanki koulutettua ja jäämään siviiliin, sillä kuitataan kirkkaasti sijoitukset. Sitä voi pitää hyvin minimaalisena tavoitteena, ja kaikki siitä ylöspäin on jo puhdasta tuottoa.” Koivumaa kysyykin, haluammeko yhteiskuntana vankien palaavan kiven sisään. ”Silloin heille ei järjestetä kuntoutusta eikä koulutusta, vaan osoitetaan että yhteiskunnassa on olemassa sellaisia epäonnistujia, joita pitää varoa. Mutta en usko, että kenelläkään on tällaista tietoista tarkoitusta.” Koivumaan mielestä tilannetta parantaisi se, että nimettäisiin valtakunnallisesti ammatillista koulutusta tarjoavat vankilat ja niille taattaisiin riittävä rahoitus. joKil a aKsojen koulutuskuntayhtymällä eli Jedulla on pitkä historia vankiloissa annettavassa koulutuksessa. Jedulla on noin 130 vankiopiskelijaa, ja opetusta annetaan kahdeksassa eri vankilassa Itäja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueella. Vangeista 30 opiskelee ammatillista perustutkintoa, 30 ammatillisessa täydennyskoulutuksessa ja loput valmentavassa koulutuksessa. Jedun vankilakoulutusjohtajan Arto Huuskosen mukaan vankilaopetuksen määrä on vähentynyt Suomessa viime vuosina. Taustalla on useita tekijöitä. Yksi niistä on ammatillisen koulutuksen rahoituksen painopisteen muuttuminen tuloksellisuutta korostavaksi. ”Kokonaisuutena vankilaopetuksen järjestäminen ei ole kovin suuri nettosumma. Jos tahtoa eri ministeriöiden välillä löytyisi, siihen olisi mahdollista rakentaa oma rahoitusmalli. Nyt opiskelijoiden tarpeet eivät ohjaa koulutusta”, Huuskonen sanoo. Myös koulutuksen järjestäjien kentässä on tapahtunut muutoksia. ”Aloituspaikkoja on vähennetty muualta Suomesta ja painopistettä on siirretty etelään. Jos oppilaitos saa valtavasti hakijoita ja opetuspaikat täyttyvät helposti, on aika vaikea ajatella, että koulutusjärjestäjä lähtisi viemään opetuspaikkoja vankiloihin. Siellä muun muassa läpimenoajat ja valmistumismäärät ovat kuitenkin huonompia ja tuloksellisuus siten heikompaa.” Koska vankiopetuksella ei ole omaa rahoitusmallia, ei vangeille myöskään ole omaa aloituspaikkakiintiötä. valmentavan opetuksen koulutussuunnitelmat uudistuivat elokuun alussa, mikä näkyy myös vankiloissa. Uudistuksessa valmentavan koulutuksen sisällöt muuttuivat. Aikaisemmin oli useita erilaisia valmentavia koulutuksia ja nyt vain kaksi: valma valmentaa ammatilliseen peruskoulutukseen ja telma työhön ja itsenäiseen elämään. ”Opetusja kulttuuriministeriö on ilmaissut vahvasti, että telma on tarkoitettu vain vaikeasti vammaisille ja pelkäänpä, etteivät vankilat tule saamaan sieltä yhtään opetuspaikkaa. Arjen taitojen opettelu olisi kuitenkin hyvin tarpeellista monelle vangille”, Sunimento toteaa. Hän uskoo, että myös valmentavaa koulutusta joudutaan leikkausten myötä karsimaan vankiloissa. Oppilaitokset ovat joutuneet muuttuneiden kuvioiden takia hakemaan järjestämislupia uudelleen. ”Pahoin pelkään, mitä tulee tapahtumaan tammikuussa”, Sunimento sanoo. Huuskosen mielestä valmentavalle koulutukselle olisi paljon tarvetta juuri vankiloissa. ”Monilla vangeilla on huonoja koulutuskokemuksia, kuten keskeytyneitä opintoja ja negatiivisia oppimiskokemuksia. Valmentavalla koulutuksella saadaan uutta draivia ja innostusta siirtyä ammatilli12 • 7 / 2015
7 / 2015 • 13 ”on voitava uskoa jokaisen kykyyn Muuttua.” seen koulutukseen”, Huuskonen sanoo. vaiKKa tulosvaateet eivät tunnu valmentavassa koulutuksessa, rahakysymys tulee kuitenkin vastaan. ”Valma-koulutuksen rahoitus on tasoltaan aiempaa matalampaa. Jos siviilissä opetukseen otetaan jopa parikymmentä opiskelijaa, vankilassa ryhmä ei voi olla koskaan niin suuri, vaan enintään puolet siitä. Se on koulutuksen järjestäjän näkökulmasta haasteellista, kun ryhmäkoko on pidettävä pienenä.” Ammatillisen peruskoulutuksen puolella tuloksellisuuden painottuminen tarkoittaa sitä, että suoritetuista tutkinnoista ja tutkinnon osista muodostuu yhä suurempi osuus koulutuksen järjestäjän rahoituksesta. ”Jos ajatellaan vankeja, heidän keskuudessaan syntyy hyvin vähän tutkintoja. Vaihtuvuus on suurta, ja opintoja keskeytyy hyvin monista syistä.” Tämä näkyy valmistuneiden määrässä. Ammatillisia perustutkintoja vankiopiskelijat suorittivat Jedussa viime vuonna yhden. niin sunimento, Koivumaa kuin Huuskonenkin ovat samaa mieltä yhdestä asiasta. Perustilanne saataisiin paremmaksi, jos vankien koultuksen rahoitus turvattaisiin myös Suomessa. ”Jos oikeasti ajatellaan yhteiskuntaan tulevia kustannuksia rikollisuudesta ja rikollisesta elämäntavasta, summa on huima. Kannattaa ottaa käyttöön kaikki keinot, joilla voidaan vähentää rikollista käyttäytymistä ja sitouttaa vankeja yhteiskuntaan. Koulutus on niistä yksi merkittävä jo kansantaloudenkin kautta ajateltuna”, Huuskonen painottaa. Sunimento kehottaa pitämään mielessä sen, että Suomessa kaikki vangit vapautuvat jossain vaiheessa yhteiskuntaan. ”Jokainen haluaa naapuriinsa varmasti mieluummin vapautuneen, joka pystyy palaamaan työelämään ja elämään normaalia elämää, kuin henkilön, joka jatkaa rikosten tekemistä. Meidän vahva arvo on se, että on voitava uskoa jokaisen kykyyn muuttua”, hän sanoo. Puhe rahasta vetoaa muihinkin kuin humanisteihin. ”Vankien koulutus on yhteiskunnalle yksi parhaista pörssisijoituksista. Pienellä marginaalisella ihmisryhmällä voidaan saada loistava kate”, Koivumaa sanoo. Perussuomalaisten lakimies tuomitsi Muhammed-pilakuvat Perussuomalaisten ”työmies” Matti Putkosella ei mennyt aivan putkeen, kun hän valitsi lakimies Kari Uotin tutkimaan mahdollisuutta nostaa kunnianloukkausjuttuja kohusta kansanedustaja Olli Immosen ympärillä. Kari Uoti otti aikoinaan voimallisesti kantaa tanskalaisen Jyllands-Postenin syksyllä 2005 julkaisemiin Muhammadpilakuviin. Seuran kolmisivuisessa artikkelissa Uoti julisti: ”Jyllands-Posten-lehti rikkoi Euroopan ihmis oikeussopimusta julkaistessaan profeetta Muhammedia käsittelevät pilakuvat.” ”Lehti rikkoi sananvapauden rajoja loukkaamalla tarkoituksellisesti toisten uskonnollista vakaumusta.” (Seura 8/2006) Pilakuvien takia islamilaisissa maissa mellakoitiin, mutta kolmessakymmenessä maassa muut sanomalehdet julkaisivat pilakuvia solidaarisuudesta tanskalaisia kohtaan. Suomessa kuvia ei painanut yksikään lehti, mutta Suomen Sisu julkaisi ne nettisivuillaan, mihin liittyen keskusrikospoliisi käynnisti rikostutkinnan sisäministeriön vaatimuksesta. Uotin näkemyksen mukaan sisulaiset siis syyllistyivät rikokseen. Suomen Sisu ilmoittaa olevansa puolueista riippumaton kansalaisjärjestö, mutta sen näkyvimmät jäsenet ovat perussuomalaisia. Nykyinen puheenjohtaja on Olli Immonen. laKimies Kari uotin tulkinnan mukaan uskonnon loukkaamattomuus ohittaa ja ylittää mennen tullen sanan vapaudeksi kutsutun ihmisoikeuden. Ei tarvitse selata paljonkaan vaikkapa sosiaalista mediaa havaitakseen, että perussuomalaisten piirissä islam ärsyttää suuresti. Somelle tyypilliseen tapaan kirjoittelu islamista on usein värikästä, ajoin räikeää ja joskus törkeää. Uotin tulkintalinjalla pysyen erittäin moni perussuomalainen kirjoittaja syyllistyy jatkuvasti rikokseen. Totisesti haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun Matti Putkonen ja Kari Uoti keskustelevat uskontojen ja sananvapauden suhteesta. voin KuitenKin lohdutta a perussuomalaisia. Väitän Uotin tulkinnan Euroopan ihmisoikeussopimuksista olevan täysin väärä. Hän nojasi johtopäätöksensä yhteen ainoaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) tuomioon. Hänen antamiensa tietojen mukaan tuomiossa oli kysymys siitä, että Pohjois-Irlannissa kaikki, myös neutraalit uskonnolliset mainokset, on kielletty radiossa ja televisiossa. EIT katsoi, ettei kielto loukannut sananvapautta. Uskonnollista mainontaa ei kuitenkaan oltu kielletty laissa. Sen sijaan pilakuvien julkaisemisen Uoti katsoi olevan rikos foorumista riippumatta. Sen arvioimisessa tuo EIT-tuomio ei ole lainkaan relevantti. uoti Perusteli Kantaansa myös näin: ”Mitä hyötyä yhteiskunnalle on siitä, että tällainen toiminta olisi sallittua?” Täsmälleen samoin Neuvostoliitossa perusteltiin toisinajattelevien vainoa. miKKo nisKasaari huoMioita Suomen L uonto
14 • 7 / 2015 teKsti jari tamminen Kuva sami Perälä Kans aK unnan ol ohuone • Kans aK unnan ol ohuone • Kans aK unnan ol ohuone • Kans aK unnan ol ohuone • ?tämä on vanha leipomo, jossa Jelmu aloitti toimintansa vuonna 1990. Yhdistys ehdittiin rekisteröidä vuonna 1989”, Lutakon baaritiskiin nojaileva Jenna Lahtinen kertoo. Hän on Jelmun eli Jyväskylän elävän musiikin yhdistyksen tuotantopäällikkö. Paremmin keikkapaikkana tunnetussa Lutakossa on juuri järjestetty jyväskyläläisen kulttuuriyhdistyksen JKL Massiven keskustelutilaisuus, jossa on hahmotettu uudenlaisia tapoja vaikuttaa yhteiskunnalliseen olemiseen ja tekemiseen. Ääneen ovat päässeet kaupungin edustajat, tapahtumajärjestäjät ja skeittiparkkien rakentajat. Lutakko on mitä sopivin paikka järjestää keskustelutilaisuus, onhan se itsekin ruohonjuuritasolla tapahtuneen toiminnan hedelmä. ”En usko, että kaupunki olisi pelkästään tämän paikan verran köyhempi, mikäli meitä ei olisi”, Lahtinen toteaa ja perustelee väitteensä: ”Olemme periksi antamattomasti toteuttaneet niitä – ehkä jopa hieman vanhentuneita – Elmu-periaatteita. Noin 90 prosenttia täällä järjestettävistä keikoista on alaikäisille sallittuja. Uskon, että tästä syystä Jyväskylään on kasvanut aika hyvä keikkakulttuuri. Olemme niitä keikoilla kävijöitä kasvattaneet.” Yleisötilaisuuksia Lutakossa järjestetään vuosittain noin 130 ja kävijämäärä on 30 000– 40 000. Lähinnä kaikki musiikkigenret, klassinen pois lukien, ovat hyvin edustettuina ja talossa on keikkatoiminnan lisäksi myös parikymmentä treenikämppää. Vastaavaa treenikämppien keskittymää Jyväskylässä ei ole. ”Eihän tämä hyvä bisnes ole millään mittarilla, mutta toimii aika hyvin omillaan. Kaupungilta tulee tukea ehkä pari prosenttia vuotuisista menoista.” Lahtinen itse aloitti talossa vuonna 2003 vapaaehtoisena. Työharjoittelun kautta hän päätyi asemaan, jossa hoitaa päivisin yhdistyksen taloushallintoa ja iltaisin toimii keikkavastaavana. jelmun toiminta Lutakon talossa ja toiminnan kannattavuus eivät ole olleet missään vaiheessa mitenkään itsestään selvyyksiä. Nykyiseen tilanteeseen on oikeastaan päädytty kaoottisen touhuamisen ja vimmaisen yrittämisen kautta. Taloudellisesti vaikealla 1990-luvulla punkja HC-keikat pitivät Jelmun taloutta pystyssä tasaisella lipunja kaljan myynnillä. ”Kun Jelmu aikanaan aloitti tässä toimintansa, rakennus oli jo purku-uhan alla. Tai oikeastaan päätös purkamisesta oli jo tehty”, Lahtinen kertoo. Kehitys ei kuitenkaan kehittynyt ihan suunnitellussa aikataulussa. Lutakon ja sitä ympäröivän rapistuneen teollisuusalueen purkamisen lopulta tullessa ajankohtaiseksi 2000-luvun taitteessa, Jelmu oli ehtinyt pyörittää konserttitoimintaa, ravintolaa ja emännöidä treenikämppiä jo kymmenen vuoden ajan. ”Silloin tämä alue oli melkoista joutomaata. Nythän Lutakko on hieno asuinalue, ja tuossa vieressä on Technopolis. Me olemme se keskisormi keskellä tätä hienoa ja siistiä aluetta.” ”Kun raKennussuunnitel mat alkoivat realisoitua, meillekin tuli ilmoitus, että pois on lähdettävä. Kaupunginjohtaja meni kuitenkin epähuomiossa lupaamaan, että meitä ei häädetä ennen kuin uudet tilat löytyvät. Siihen me sitten tarrauduimme. Tarpeita vastaavia tiloja ei kaupungista tahtonut löytyä. Yksi kiva Juoma tehdas-niminen kiinteistö löytyi, mutta sitä ympäröivä Seminaarinmäki on kenties kaupungin kallein asuinalue. Asukkaat eivät olleet erityisen innostuneita siitä, että olisimme sinne menneet.” Sopivan tilan löytäminen ei meluisalle keikkaja treeni kämppätoiminnalle ole helppoa. Etsintöjen epäonnisKulttuuria pullatehtaassa Jyväskylässä rallien ja Technopoliksen välissä sijaitsee punkkarien pelastama rockluola Lutakko. Miljonäärimesenaatin armosta. ” JENNA LAHTINEN JA SCHAUMANINKATU 3. Wilhelm Schaumanin rakennuttama entinen leipomo on säi lynyt, samalla kun sen ympärille on noussut kokonainen kaupungin osa. Vaikka Lutakon osoite on muuttunut kadun nimen mukana, tykkäävät jelmulaiset edelleen viitata rakennuk seensa vanhalla osoitteella. Keikkaa siis pukkaa Schaumanin katu kolmosessa.
7 / 2015 • 15 lutaKKo lutaKonauKio 3, jyväsKylä tuoPPi: 6 euroa (0,6 l) biisi: refused: neW noise ilmianna olohuoneesi! ideat@v oima.fi KATURUNOUTTA. Jukka Silokunnas putsasi painepesurilla Lutakon viereisen aukiolle jyväskyläläisen OlliPekka Tennilän runon. Sekin jäi sitten rallien jalkoihin ja hävisi sen sileän tien. Kuva: Jukka Silokunnas. Kulttuuria pullatehtaassa Jyväskylässä rallien ja Technopoliksen välissä sijaitsee punkkarien pelastama rockluola Lutakko. Miljonäärimesenaatin armosta. tuttua kaupunki totesi, että Lutakon talo saa jäädä paikoilleen, mikäli se remontoidaan kunnolla. Tuossa vaiheessa talon vessojenkin toiminta oli jeesusteipin varassa. Remontissa suurin ongelma oli, että rahaa ei ollut eikä pankista saanut lainaa. Seminaarinmäellä – jonne Jelmua ei siis kaivattu – asui kuitenkin paikallinen kulttuurimesenaatti Kauko Sorjonen. Hän harmistui tilanteesta. Sorjonen asettui säätiönsä kanssa Jelmun taakse, ja rahoitus remonttiin hoitui. Saattaa olla, että Sorjonen myös halusi varmistaa kotirauhansa. Lopulta vuosien väännön ja jahkailun jälkeen vuonna 2005 talo päätettiin säilyttää ja myydä Jelmulle symbolista korvausta vastaan. lutaKon Kiinnostavuut ta lisää sen varsinaisen toiminnan ohella juuri rakennuksen ja sen ympäristön välinen ristiriita. Tähän jännitteeseen liittyy myös Lutakon edustalle hiljattain suurella rahalla rakennettu tapahtuma-aukio. Sitä on käytetty lähinnä Neste Oil -rallin varikkoalueena. Asvaltoidulla aukiolla ei ole kansaa hirveästi näkynyt, eikä Jelmullakaan ole ollut siellä tapahtumia. ”Me järjestämme elokuussa aina Lutakko liekeissä -festivaalin, mutta tuo aukio on kallis, hieman vaikea ja tarpeettoman iso meille. Joten järjestämme festivaalin tuossa viereisellä parkkipaikalla.”
16 • 7 / 2015 la Chute de la maison usher 12.9. klo ???, WHS teatteri, Helsinki Jean Epsteinin elokuva Usherin talon häviö saa live-säestyksen Launau & Likaiset kynttilät -kokoonpanon toimesta. Edgar Allan Poe -filmatisointi on vuodelta 1928. arvottomat 13.9. klo 15, Bio Rex, Helsinki Aki ja Mika Kaurismäen vuonna 1982 ensiiltansa saanutta elokuvaa ennen kuullaan sen näyttelijöitä. Elokuvanäytös on osa Bio Rex -tribuuttisarjaa, joka juhlistaa elokuvateattereiden merkitystä taiteenlajille. www.biorextribuutti.fi Kavin syyssarja 28.9. alkaen, Logomo, Turku Turun syyssarjassa esittelee maanantaisin elokuvataidetta alkaen Mad Max 2 – Asfalttisoturista ja jatkuen muun muassa Amy Heckerlingin, Margarethe von Trottan ja Douglas Sirkin elokuviin. www.facebook.com/KavanTurunSarja Kirjallisuus lause 3.–17.9., Lavaklubi, Helsinki Heikki Huttu-Hiltusen ohjaama ja Pekka Heikkisen esittämä, absurdi monologi kertoo kielestä. Näkökulma on onnettomuudesta toipuvan ja kieleen uudelleen tutustuvan kirjailijan. Puhenyt: raKKausPuhetta 3.–4.9., Suvilahti, Helsinki Vihapuheen vastakohta rakkauspuhe on keskustelua, joka lisää ymmärrystä. Sitä lähestytään eri lähtökohdista, esityksin ja työpajoin – myös saunassa. www.facebook.com/ events/757281584394261 raahen Kirjamessut 10.–12.9., Raahe Toista kertaa järjestettävässä tapahtumassa kuullaan kirjailijoita ja puhutaan kirjallisuudesta. Perjantai on omistettu kokonaan lasten ja nuorten kirjoille. www.kulttuuriraahe.fi/ tapahtumat/kirjamessut Kirjailijavieraana 16.9. ja 22.9. klo 18, Helsinki Kirjailija Sirpa Kähkönen vierailee Pukinmäen ja Pitäjänmäen kirjastoissa. Aiheena on Finlandiaehdokkaanakin ollut Graniittimies, kirjailijan viime vuonna julkaistu romaani. joensuun Kirjallisuus taPahtuma 18.–20.9., Joensuu Tapahtuman aiheena on rahan ja taiteiden suhde, ja aiheesta on puhumassa muun muassa sarjakuvataiteilija Tiitu Takalo. www.joensuunkirjallisuustapahtuma.fi musiiKKi Wallihauta 4.–5.9., Ääniwalli, Helsinki Elektronista musiikkia, punkkia ja elektropunkkia. Kaksipäiväisen klubifestivaalin aikana todistetaan muun muassa Moderni elämä -rokkiretkueen paluu. tuoKioKlubi 16.–25.9., Vaasa, Oulu, Kuopio, Turku, Tampere, Helsinki Konserttikiertue kohtaa yhteiskunnallisen puhetilaisuuden esityksissä, joihin Timo Lassy on säveltänyt musiikin ja joihin eduskuntapuolueet ovat tarjonneet sanoitukset. Timo Lassy Bandin kanssa lavalla on Minttu Mustakallio. www.tuokioklubi.fi siCK thouGhts 19.–26.9., Kouvola, Helsinki, Turku, Tampere Garagepunkin kauhukakara Baltimoresta saapuu temmeltämään Suomen kamaralle apunaan paikallisia musikantteja ja bändejä. hilland Country fest 19.9., Ravintola Kaisaniemi, Helsinki Kotimaisen countrymusiikin parhaimmistolle omistetussa iltamassa kuullaan muun muassa Iron Country Sistersiä, Rautamaan siskojen muodostamaa trioa, jonka musiikki on yhtä aikaa herkkää ja vahvaa. WilKo johnson 23.–26.9., Tampere, Helsinki, Jyväskylä, Kokkola Kuollut mies soittaa. Syövästä parantunut kitaristi tuo vaikutusvaltaisen ränttätänttänsä Suomeen neljälle keikalle. http://wilkojohnson.com teatteri ja taide ajan siivellä 13.9. saakka, Jyväskylän taidemuseo Sveitsiläinen Françoise Jaquet käyttää teoksissaan luonnosta löytynyttä materiaalia, kuten levää ja puiden juuria. Näyttelyssään hän ottaa kohteekseen ajan käsitteen neljästä eri näkökulmasta. www.jyvaskyla.fi/taidemuseo/ nayttelyt/francoisejaquet harmony 3.–27.9., Helsinki Contemporary Taidemaalari Rauha Mäkilän teosten keskiössä on esikoisen syntymän tuottama rauha, jonka vastakohtana on maailman kaaos. Nämä kaksi kohtaavat populaarikulttuurista lainaavassa kuvastossa. https://helsinkicontemporary.com aKtivismi radiKaalit ristiPistot 8.9. ja 22.9., Oranssi, Helsinki Utopia Helsingin järjestämä ompelupiiri jatkaa syyskaudelle. Joka toinen tiistai järjestettäviin kokoontumisiin voivat osallistua kaikentasoiset ompelijat. www.oranssi.net sano se ääneen 9.9. klo 16–19, Kolmen sepän aukio, Helsinki Rasisminvastaisessa tapahtumassa ei pidetä puheita vaan puhutaan ihmisten kesken. Tapahtuman järjestäjiä ovat muun muassa Ihmisoikeus liitto sekä Suomen pakolaisapu. vammaissoPimussafari 14.9., Turku–Helsinki Suomi ei ole ratifioinut allekirjoittamaansa YK:n vammaissopimusta. Vammaissopimussafarin tarkoituksena on herättää tietoa sopimuksesta sekä viedä se Helsinkiin päättäjien käsiin. www.facebook.com/events/761078140686901 QfemZine 25.9. klo 19–23.00, Kirjakahvila, Turku Queerin ja feminismin parissa liikkuvan zinen julkaisujuhlista löytyy lisätietoa Kirjakahvilan sivuilta lähempänä ajankohtaa. www.kirjakahvila.org PoWer shift 25.–27.9., Aalto yliopisto, Espoo Toista kertaa järjestettävä tapahtuma kokoaa yhteen tavallisia ihmisiä, jotka ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja haluavat löytää konkreettisia keinoja ilmastoliikkeen edistämiseen. http://world.350.org/finland/kampanjat/ powershiftsuomi jaetaanjuhlat 26.9. klo 19-01, Teatteri Kallio, Helsinki Taloudelliseen tasa-arvoon tähtäävät juhlat ovat päihteetön ja rahaton tapahtuma, jossa tarjolla on liveja levymusiikkia, taidenäyttely ja vapaa lava. www.facebook.com/groups/jaetaan eloKuva r&a ulKoilmanäytöKset 4.–6.9., Pop Up Allas, Helsinki Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaali tuo musiikkielokuviaan ulos teattereista. Ulkona on mahdollisuus nähdä muun muassa Kurt Cobain –dokumentti ja Björkin konserttitaltiointi. http://hiff.fi/ eilen, tänään, huomenna 9.9. klo 21, Katariinankatu 1, Helsinki Vittorio De Sican elokuvaa vuodelta 1963 tähdittävät Sophia Loren ja Marcello Mastroianni. Se esitetään osana Helsinki Design Weekin ohjelmistoa Torikortteleiden alueella. turKish movie days 11.–13.9., Kino K-13, Helsinki Turkkilaiseen elokuvaan keskittyvässä tapahtumassa esitetään viisi ilmaista leffanäytöstä kolmen päivän aikana. Niihin kuuluu muun muassa Once Upon a Time in Anatolia. voima suosittelee R&A ulkoilmanäytökset 4.–6.9. sKavabölen Pojat 3.9. alkaen, Tampereen teatteri Antti Raivion näytelmä sai kantaesityksensä vuonna 1991. Kahden veljeksen lapsuudesta kertova teksti tulkitaan nyt uusiksi Tampereella. www.tampereenteatteri.fi eiinhimillisen Kutsu 9.–12.9., Tiivistämö, Helsinki Esitystaiteen talo Mad Housessa järjestetään kolmipäiväinen tapahtuma, jonka aiheena on ei-inhimillinen olevainen ja sen esittäminen. Tapahtumaan liittyy niin luentoja, teoksia kuin työpajoja. www.madhousehelsinki.fi livinG sPaCes 23.–27.9., Helsinki Pixelache-festivaalin tämänvuotinen nimi viittaa kaupunkitilaan. Festivaali pyrkii hajauttamaan kulttuuria muun muassa keskustasta laitakaupungille ja julkisista yksityisiin tiloihin. http://livingspaces.pixelache.ac PunCh niGht fever 24.9., Lavaklubi, Helsinki Syksyn ajan kuukausittain järjestettävällä aikuisten nukketeatteriklubilla näkee kymmenen euron hintaan ammattilaisten toteuttamaa komediaa, tragediaa ja klovneriaa. http://punchnightfever.blogspot.fi ruoKa ja talous veGaaninen brunssi Sunnuntaisin klo 10–14, Kirjakahvila, Turku Kulttuuripitoisessa Kirjakahvilassa järjestetään sunnuntaisin brunssi, josta maksetaan varallisuuden ja omantunnon rajoissa 8–12 euroa. www.kirjakahvila.org suKuPuoli, seKsuaalisuus ja sosialismi 4.9. klo 19, Valve, Oulu Radikaalivasemmiston opintopiiri ja Demokraattisen sivistysliiton opintokeskus järjestämän opintopiirin alustaa Max Andersson. Korjaa satoa 9.9. klo 10–17, Kävelykatu, Jyväskylä Kuukausittain järjestetyssä tapahtumassa ihmisillä on mahdollisuus tutustua paikallisiin pientuottajiin ja lähiruokaan. www.jekku.fi/ tapahtumat/korjaasatoakompassilla miKä viini! 16.–17.9., Vanha ylioppilas talo, Helsinki Viinitalot esittelevät valikoimiaan – muun muassa luomuja kestävän kehityksen viinejä – joiden kanssa voi nauttia tapahtumaa varten laadittuja pieniä ruoka-annoksia. anarKiaa & burGereita 20.9., Pispalan valtatie 39, Tampere Joka kuukauden kolmas sunnuntai Terassipub Yläkerrassa on tarjolla vegaanisia burgereita sekä luentoja anarkismista. Syyskuun luento käsittelee anarkismin naishistoriaa. Sirpa Kähkönen Pitskussa ja Puksussa Iron Country 19.9. Kavin syyssarja 28.9. alkaen Kuv a: Miikka V arila Harmony 3.–27.9.
7 / 2015 • 17 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Harmony 3.–27.9. Skavabölen pojat 3.9. alkaen 11.9. ensi-iltansa saa Ingrid Bergman: Omin sanoin -dokumentti. www.finnkino.fi Syksyllä Teemalla nähdään useita Bergmanin elokuvia. www.yle.fi/teema ajattele! Helsingissä yritetään lietsoa ihmisiä ajattelemaan. Ja nauramaan. thinK helsinKi, thinK! -tapahtuma käy tieteen ja huumorin avulla taistoon uskomuksia vastaan. Savoy-teatterissa järjestetty ensimmäinen Think-tilaisuus oli keväällä suurine videoscreeneineen spektaakkelimainen. Ilmassa väreili suuren maailman meno. Yleisökin piti mökää. ”Konsepti kehittyi orgaanisesti iteroiden Tukholmassa vietetyn baari-illan jälkeen”, Markus Sandelin kertoo. ”Taistelemme huuhaata ja hömppää vastaan.” Syyskuussa Helsinkiä kannustetaan toistamiseen ajattelemaan, tällä kertaa yliopiston juhlasalissa. Tapahtumassa kuullaan muun muassa koomikoita Robin Inceä ja Sarah Kendallia sekä ilmastotututkija Ilona Riipistä sekä jumalanpilkkasyytteitä Intiasta Suomeen paennutta Sanal Edamarukua. Ensimmäisissä Think-iltamissa välispiikit ja esittelyt vetänyt, Helsingin oma Jamie MacDonald putsasi pöydän esiintymisellään ja palaa samassa roolissa lavalle tälläkin kertaa. Iltamien tasapainottelu asiapitoisuuden ja keveyden välillä on tarkkaa. ”Kuusi esiintyjää yhden illan aikana on paljon, ja se johtaa väkisinkin siihen, että sisältö ei voi olla niin raskasta kuin yhdellä kahden tunnin luennolla. Idea onkin tarjota läpileikkaus näihin ajattelijoihin, mikä toivon mukaan herättäisi mielenkiintoa syventyä asioihin enemmän.” Sandelin linjaa tavoitteeksi saada ihmiset miettimään asioita omilla aivoillaan. Mitään tiettyä ajatusmallia tai -maailmaa ei tyrkytetä. ”Kevään yleisö oli samanmielistä, ja meidän isoin ongelma tällä hetkellä on se, että miten päästä kiinni ‘tavalliseen kansaan’. Monesti nämä reikihoitajat ja muut ovat niin syvällä siellä omassa päässään, ettei siinä mikään tapahtuma auta.” Skarpit esiintyjät maksavat rahaa, joten liput tapahtumaan eivät ole erityisen edullisia. Hinnat alkavat 60 eurosta. ”Ohjelma lähetetään ilmaiseksi verkon yli, joten paikalla olevien onkin tarkoitus olla tukijoita, joiden avulla pystymme tarjoamaan kamat ilmaiseksi loppumaailmalle.” jari tamminen Think Helsinki, Think! 4. syyskuuta, Helsingin yliopiston juhlasali Tatu Ritanen (M ucho M ojo)
HELSINGIN AIKUISOPISTO | HELAO.FI | AVOIN KAIKILLE ???????????????????????? ? ILTAKURSSIT – Syksy 2015 / EVENING SCHOOL COURSES – Autumn 2015: TAIDEKOULU MAA PIIRUSTUS ILMAISUMUOTONA 18.9. – 27.11.2015 Kymmenen kerran kokonaisuus perjantaisin klo 17.30 – 20.00 120 € A COURSE IN CONTEMPORARY ART 14.9. – 1.12.2015 24 classes, Every Monday and Tuesday from 18:00 to 20:30 200 € Katso lisätiedot kursseista ja ilmoittaudu / See the full course description and sign up: u??}}u??}} WWW.TAIDEKOULUMAA.FI ||??t||??t ? SEURAA MEITÄ FACEBOOKISSA / FOLLOW US ON FACEBOOK! ? ILMOITTAUDU VISION SYKSYN KOULUTUKSIIN! Vapaaehtoisjohtamisen peruskurssi, 16.-22.9., Jkl Hinta: 20 €/ilmoittaudu 7.9. mennessä Johda jaksamaan: hyvinvointivalmennus vapaaehtoisjohtajille, 26.-27.9., Hki Hinta: 100€/ilmoittaudu 14.9. mennessä. Ilmainen webinaari 1.9. klo 15-15.45! Syötävät metsämarjat ja -sienet -kurssi maahan muuttaneille, 9.-12.9., Hki Ilmainen/ilmoittaudu 8.9. mennessä Yhdistystoiminnan peruskurssi, 29.9.-6.10., Kuopio Hinta: 45 €/ilmoittaudu 21.9. mennessä Tapahtumanjärjestämisen ABC -verkkokurssi, 8.-29.10. Hinta: 40€/ilmoittaudu 29.9. mennessä Yhdistystalouden perusteet ja yhdistys työnantajana, 10.-17.11., Hki Hinta: 70€/ilmoittaudu 2.11. mennessä Vegaaninen joulupöytä, 9.12., Hki Hinta: 40€ + materiaali 15€ /ilmoittaudu 30.11. mennessä LISÄTIEDOT JA ILMOITTAUTUMINEN: www.visili.fi Kohtaat meidät Jyväskylässä 17.10.2015. www.tiedonantaja-festivaali.net Festivaalitarjous: 3 kk Tiedonantajat + puoleen hintaan TA-festivaalin iltaklubille vain 30 €! (Opiskelijat ja työttömät 25 €) Kyllä kiitos! 3kk Tiekkarit ja puoleen hintaan TA-festivaalin iltaklubille! Nimi: Katuosoite: Postinumero: Toimipaikka: Puhelin: Sähköposti: Postimaksu maksettu Vastauslähetys Sopimus 5010434 00003 Helsinki TIEDONANTAJA Hitsaajankatu 9 A, 6. krs, 00810 Helsinki, p. (09) 774 38 10, toimisto@tiedonantaja.fi, www.tiedonantaja.fi Gavin MacFadyen, Jyrki Yrttiaho, Tarja Cronberg, Maite Mola, Hannu Hyvönen, Thomas Knecht, Paula Rauhala, Heikki Ketoharju, Olli-Pekka Moisio, Matti Vesa Volanen, Yrjö Hakanen, Kaija Kiessling Hanna Moilanen, Matti Ylönen, JP Väisänen, Amanda Majasaari, Petri Janhunen, Seppo Ruotsalainen, Ajatushautomo Kalevi Sorsa -säätiö ja Työväen Sivistysliitto järjestävät kaikille avoimen kirjoituskilpailun ”Sosialidemokratia vapausaatteena”. Toivomme monipuolisia tekstejä, jotka voivat olla muodoltaan niin runoja, tarinoita kuin esseitä. Parhaat kirjoitukset julkaistaan ja palkitaan. Lue tarkemmat tiedot: www.tsl.fi/kirjoituskilpailu Lisätietoja: mikko.majander@sorsafoundation.fi tai katri.soder@tsl.fi Sosialidemokratia vapausaatteena Kirjoituskilpailu.indd 1 24.8.2015 10:20:00 MITÄ UUTTA OPPISIN TÄNÄ SYKSYNÄ? Kansalaisja työväenopistojen kurssiilmoittautumiset ovat nyt meneillään. Päivitä sinäkin tietosi ja taitosi uuden harrastuksen parissa! Etsi lähin opistosi www.kansalaisopistot.fi ja ilmoittaudu kurssille suoraan opiston nettisivujen kautta. Toimi nopeasti, sillä kurssit täyttyvät pian!
70 KE RT OJ AA . TU H AN SI A TA RI N O IT A. JO VU O DE ST A 19 90 . WWW.KIRJAMESSUT.FI AUKIOLOAJAT: pe 2.10. klo 10–18 la 3.10. klo 10–18 su 4.10. klo 10–17 LIPUT: aikuiset 16 € lapset 7–15-v. 5 € opiskelijat* 12 € eläkeläiset 12 € TURUN MESSUKESKUS OY puh. (02) 337 111 www.turunmessukeskus.fi facebook.com/turunkirjamessut facebook.com/turunruokamessut twitter: @kirjamessut *Opiskelijakortilla perjantaina kaksi yhden hinnalla KIRJA, RUOKA, VIINI, TIEDE, LEVYT JA KERÄILY. KAIKKI MITÄ IHMINEN TARVITSEE! LIZA MARKLUND • SOFI OKSANEN • DAVID LAGERCRANTZ • KARI HOTAKAINEN • WALTTERI TORIKKA TAIDETTA TUOREIMMILLAAN Yli 800 konserttia, näyttelyä, teatterija tanssiesitystä vuodessa. www.uniarts.fi/kalenteri T imo Aar nialan kuvit usta B. T ra venin romaaniin K uolemanlaiva. Elämän etsijöille ja haaksirikkoisille aitoja asioita, ei kangastusta www.rosebud.fi sarjakuvauutuudet! upeat Anderson, Kettu Peräkammarin poika Otava Jean-Michel Dupont & Mezzo Love in vain Like Jarkko Vehniäinen Vain eläimiä Arktinen Banaani 15€ ovh 22€ Riad Sattouf Tulevaisuuden arabi WSOY 23€ ovh 25€ André Franquin Mustat sivut Arktinen Banaani 17€ ovh 25€ Hiltunen (toim.) Eino Leinon Helkavirsiä Arktinen Banaani 17€ ovh 22€ 25€ ovh 29€
20 • 7 / 2015 Valtio valitsi kalliin tien hallituKsen talousarvioesityKsessä vuodelle 2016 noudatetaan valtiovarainministeri Alexander Stubbin sanoin ”yllätyksettömän tiukkaa” säästölinjaa. Kaikkiaan valtio vähentää menojaan 900 miljoonaa. Suurimmat leikkauskohteet ovat kehitysyhteistyö sekä opetus ja korkeakoulut. ei ehKä ollut yllättävää, että tämä nimenomainen hallituskokoonpano oli valmis luopumaan Suomen rajat ylittävästä sosiaalisesta vastuunkannosta. Sen sijaan opetuksesta ja koulutuksesta leikkaaminen tuntuu olevan jyrkässä epäsuhdassa hallitusohjelman kanssa, jossa Suomesta kaavaillaan ”koulutuksen, osaamisen ja modernin oppimisen kärkeä”. Ehkä on turha odottaa, että hallitusohjelman muitakaan hienoja tavoitteita kovin johdonmukaisesti edistettäisiin. Harmi, sillä sosiaalipoliitikkoa olisi kovasti lämmittänyt johdantoon kirjattu lupaus, jonka mukaan ”jokaisesta pidetään huolta ja autetaan ajoissa”. yKsi huolestuttavimPia tämän hetken ongelmia on työttömyys. Suomen työttömyysaste on noussut kymmeneen prosenttiin, ja työttömiä työnhakijoita oli kesäkuun lopussa jo 369 000. Näistä pitkäaikaistyöttömiä oli 110 000 ja nuoria 56 000. Näillä ryhmillä on valitettavan suuri riski syrjäytyä työelämästä pysyvästi. Valtavirtainen – ja myös hallituksen – ratkaisu työttömyysongelmaan on heikentää työttömyysturvaa ja toisaalta lisätä esimerkiksi erilaisin verohelpotuksin yksityisen sektorin halukkuutta työllistää. Työttömyysturvan heikentäminen on kuitenkin absurdi keino tilanteessa, jossa avoimia työpaikkoja on keskimäärin yksi kymmentä työtöntä työnhakijaa kohden. Veronkevennyksetkään eivät oikein auta, jos yritykset eivät halua investoida siksi, etteivät ne eivät usko tuotteilleen ja palveluilleen olevan riittävää kysyntää. työ on sosia aliPoliittisesti merkittävä kysymys. Työ ei ole vain toimeentuloa, vaan se tuottaa merkityksiä, osallisuutta ja kiinnikkeitä yhteiskuntaan. On kohtuutonta puhua työttömistä laiskoina ja mukavuuden haluisina, kun tosiasiassa työttömyys ahdistaa ja lannistaa. Tämä näkyy myös vaikeasti työllistyvien koettua työja toiminta kykyä koskevassa tutkimuksessani. Yksi havainnoistani on, että mitä epätodennäköisempänä henkilö pitää työn löytymistä, sitä vähemmän motivoitunut hän on työllistymään. Ihmisillä on tarve suojella itseään luopumalla sellaisten asioiden tavoittelusta, jotka tuottavat toistuvia pettymyksiä. Olisi kohtuullista, että valtio pitäisi huolen edes välillisestä roolistaan työllistäjänä. Tänä vuonna palkkatukeen ja starttirahoihin tarkoitetut työllisyysmäärärahat olivat loppumassa jo heinäkuussa. Ensi vuoden talousarvioesityksessä lisäyksiä ei ole tehty, päinvastoin. 1990-luvun lamasta olisi pitänyt ottaa opiksi: työttömyyden sosiaalista huono-osaisuutta lisäävät vaikutukset kertautuvat perheissä ja lapsissa. Valittu tie käy valtiolle vielä kalliiksi. elina aaltio rahan voiMa Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan tutkija ja tietokirjailija. olen matkalla koneen äärelle kirjoittamaan vinkkiartikkelia siitä, kuinka pennin venyttäminen ja veganismi ovat ihan mahdollinen yhdistelmä. Nappaan matkalla kaupasta mukaani pussillisen pakastepuolukoita. Oi ironiaa! On elokuun loppu, ja metsässä olisi marjastajalle ilmaiset juhlat. Ajatus vinkkiartikkelista alkoi huvittaa ja tympiä. Kyllähän me tiedämme, millaista niksipirkkailua rahan säästäminen vaatii. Netti on pullollaan ohjeita: muista suunnitella, pähkäillä ja ennen kaikkea tehdä itse. Olisihan ne puolukat voinut parhaaseen marjaaikaan hakea sieltä metsästä. mutta ei se niin mene, joten tunkekaa niksinne sinne minne innovaatiotkin! Rahattomuus ja siihen liittyvä säätö tekee kaikesta vaikeampaa ja hankaloittaa olennaiseen keskittymistä. Päättäjien sotkiessa maan ja kotitalouksien taloutta, yhä useammalla tulot ovat aina vain tiukemmassa perusasioiden kanssa. Onko meillä varaa kuluttaa valikoidusti? Miten penninvenytys istuu yhteen veganismin kanssa? Se riippuu, mihin vertaa. Vegaanivuosina ei ole paljoa tullut seilattua kaupan maitoja lihahyllyillä, joten olen pudonnut kärryiltä niiden kiloja teKsti saila Kivelä Kuva velda ParKKinen Kukkaron koettelemukset litrahinnoista. En halua kenenkään näkevän minua lääppimässä ruumislaatikoita kaupassa, joten avaan turvallisen etäisyyden tarjoavan, S-ketjun Foodie. fi-verkkokauppapalvelun. Tarkastelen kotimaisten tuotteiden hintoja, ja silmät ovat pudota päästä. Marinoitu broilerin koipireisi maksaa 1,95 euroa per kilo. Kilo! Kotimainen Jalotofu maksaa yli kymmenen euroa kilolta. Halvinta kotimaista grillimakkaraa saisi 2,47 euron kilohintaan. Vegepiirejä kahtia jakavan, edullisimman kasvismakkaran Poutun Tofu Kasvisgrillerin hinta on 9,34 euroa per kilo. Tapetuista eläimistä valmistetut versiot ovat neljä tai viisi kertaa edullisempia. Sama toistuu maitotuotteiden kanssa: lehmänmaito maksaa 0,65 euroa litra, kun kotimainen Planti-kauramaito on lähes neljä kertaa kalliimpaa. tuotamme ma ailma an eläimen, viemme sen emoltaan, syötämme sille joka päivä jopa kymmeniä litroja vettä ja ravinteikasta rehua, jonka viljely puolestaan vaatii yli 80 % maamme peltopinta-alasta ja jälleen hillittömästi vettä. Jokainen tuotantovaihe edellyttää kuljetuksia, lämmitystä, ulosteen käsittelyä ja kontrollia. Jalostamme ja estämme eläimen liikkumisen, jottei rehu haihdu energiana ilmaan. Silti valkuaisainehukka on uskomaton: lihakilon tuottamiVegaani venyttää penniä, kun tukia suunnata an eläinteollisuuteen.
7 / 2015 • 21 Kukkaron koettelemukset seen tarvitaan jopa kymmenen kiloa kasvirehua. Lopputulos: teurasjärjestelmämme työntää pihalle joka vuosi kymmenistä miljoonista maaeläimistä valmistettua ”ruokaa”, joka on edullisempaa kuin suoraan rehukasveina käytetyistä kasveista valmistetut tuotteet. Tämä älytön yhtälö on mahdollinen kapitalististen tuotantorakenteiden, ”halpuuttamisen” sekä EU:n ja Suomen maataloustukipolitiikan ansiosta – eli lopulta yhtälön mahdollistajia ovat eurooppalaiset veronmaksajat. Maidon kohdalla eroa kasvattaa lisäksi kotimainen makeisvero. Virvoitusjuomaksi luokitellulle kasvimaidolle lankeaa 0,22 prosentin vero lehmänmaidon ollessa verovapaata. Kyllähän tämä keittää. Miten helkkarissa kaikkein vastuullisin, eettisin, yksinkertaisin ja ekologisin elintarvike maksaa mansikoita? Ruokapolitiikkamme pyllistää röyhkeästi kaikelle sille tiedolle, jota meillä on eläimistä, ympäristön resursseista ja globaaliin ruokaturvaan liittyvästä vastuullisuudesta. Minun ahdinkoni likoavien papujen kanssa on kuitenkin pienempi kuin poikasensa ja henkensä menettävien eläinten – ja jotain tässä pitää syödäkin, kunnes systeemi pistetään vaihtoon – joten seuraavaksi niitä penninvenytysniksejä. Kuivat soijarouheet ja -suikaleet eivät tarvitse pitkää liotusta, kuten eivät myöskään erilaiset linssit. Paketit ovat riittoisia, ja koska ne eivät sisällä nestettä, niistä valmistetun proteiinipitoisen ruoan kilohinnat tippuvat hyvin alas. Jos papujen likoamaan laittaminen yöksi ja pitkä keittoaika eivät ole ylitsepääsemätöntä gastronomiaa, voi hernekeiton valmistaa itse kuivatuista herneistä. Ne maksavat jopa vähemmän (1,36 euroa/kilo) kuin broilereilta katkotut jalat! Jotkin ulkomaiset kasvipohjaiset tuotteet kilpailevat eläinperäisten kanssa jo hyvin. Esimerkiksi Alpron maustamaton tofu pääsee tismalleen samaan kilohintaan suomalaisen jauhelihan kanssa (4,97 euroa/kilo). loPPuun vielä nikseistä kaikkein kummallisin – ja samalla loogisin. Jos ruokamarkkinat toimivat niin, että ravinnon hinta laskee, jos se kierrätetään eläimen kautta, voi tätä härskiä peliä hyödyntää itsekin. Tismalleen samoja elintarvikkeita ja lisäravinteita voi löytää eläimille suunnatuista kaupoista pilkkahintaan. Kotimainen kylmäpuristettu pellavansiemenöljy maksaa rehuja välittävässä Agrimarketissa 9,10 euroa litra, kun vastaavaa tuotetta myydään ihmisille Yliopiston Apteekissa 28 euron litrahintaan. Halpoja ja hyviä herkkuhetkiä! Vegaani venyttää penniä, kun tukia suunnata an eläinteollisuuteen. Musiikkitalon konserteissa taiteilijatreffit lämpiössä 45 min. ennen konserttia!
22 • 7 / 2015
7 / 2015 • 23 TeksTi j a kuvaT veera järvenpää rojun raivolla Johanna Rojola ei jaksa odottaa, joten hän piirtää sarjakuvia. ilTa-aurinko maalaa vastapäisen talon seinän kullalla. Johanna Rojola lojuu työhuoneessaan säkkituolilla ja harmittelee ääneen. ”Nykyään oman taiteellisen työn tekeminen tuntuu lomalta. Kun käyn päivätyössä Lahdessa, minulla ei tosin ole jaksamista tulla tänne.” Rojola tunnetaan sarjakuvapiireissä ja niiden ulkopuolellakin Rojuna, joka on alansa todellinen konkari. Piirtämisen lisäksi Rojola on organisoinut näyttelyitä, työpajoja ja seminaareja. Hän on toiminut Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtajana, ollut tuottamassa Sarjakuvafestivaaleja ja perustamassa kahta feminististä sarjakuvajulkaisua: Naa rassarjat-lehteä ja Nettinarttuverkkojulkaisuja. Hänen viimeisin oma sarjakuva-albuminsa ilmestyi yhdeksän vuotta sitten. Roju onkin vuosien saatossa kasvanut piirtäjästä mahdollistajaksi, joka opettaa sarjakuvaa ja animaatiota Lahden kansanopistossa. ”Ehkä minun taiteellinen työni on nykyisin tuotannollista työtä. Rakastan aidosti sitä, että järjestän asioita niin, että muut voivat tehdä asioita. Rakastan Exceliä.” Sarjakuvasta on tullut Rojulle oikea ammatti. Hän iloitsee hyvästä työyhteistöstä ja kansanopiston vapaudesta tehdä omannäköistä opetusta. ”Minusta on hirveän hienoa olla kansanopistossa opettamassa. Se on monelle ensimmäinen paikka, jossa voi hengittää vapaasti ja tavata samanhenkisiä ihmisiä.” Suhde työhön on myös luokkasidonnainen asia. ”Jos tulee duunariperheestä, työ näyttäytyy asiana, jota tehdään, jotta saadaan rahaa. Olin pitkälti yli 30-vuotias, kun tajusin monen hakeutuneen työhön, joka on oikeasti intohimo.” ”En uskonut, että sellaista työpaikkaa olisikaan, jossa ei tarvitsisi tinkiä omista ideaaleista.” roju on synTynyT Ruotsissa Boråsissa, missä hänen vanhempansa olivat töissä tekstiilitehtaassa. ”Isä jätti lukion kesken ja muutti parhaan kaverinsa kanssa Ruotsiin. Hän lähetti vasta syksyllä kortin kotiin, että kaikki on hyvin ja ollaan täällä.” Rojun ollessa kolmevuotias perhe muutti Suomeen, jossa he asuivat eri puolilla Pohjanmaata. Viisivuotiaana Roju piirsi ensimmäiset sarjakuvansa. Äidin tehtäväksi jäi kirjoittaa niihin tekstit. Vaikka Roju ei tiennyt tarkkaa tarinaa isänsä lähdöstä Ruotsiin, hän teki itse hyvin samanlaisen vedon. Peruskoulun jälkeen nuori lähti lupia kyselemättä Savonlinnan taidelukioon. Kun lukiossa oli maalausta, Roju ei tajunnut ollenkaan, mistä opettaja puhui. Kun hän katsoi luokkakavereidensa töitä, ne olivat sata kertaa parempia. ”Maalauksessa on omat lainalaisuutensa. Jos kuvista meinaa tulla kovin kerronnallisia, se ei ole kovin hyvää maalaustaidetta. Pitäisi olla maalauksellisesti jokin ylempi taso, jotta kuvat olisivat kiinnostavia.” Roju kuitenkin tiesi, että hänestä tulee taiteilija. Hän ei ollut tarkkaan miettinyt, millainen, kun sarjakuva otti tulta alleen. ”En saanut maalaamisesta mitään irti. Enemmän minua kiinnosti tarinoiden kerronta.” Sarjakuvissa on tietynlaista sisäänrakennettua anarkismia. Niiden tekeminen ei vaadi kallista välineistöä. Riittää, kun on kynä ja paperia. lukiolaisena Roju koki feministisen herätyksen. Paikkana oli Savonlinnan kaupunginkirjasto. Hän ei ollut koskaan nähnyt pieniä suomalaisia sarjakuvalehtiä, mutta kaupunginkirjastosta löytyi Akkaväki lehtiä ja Suuri Kurpitsa. ”Suuressa Kurpitsassa luki, että lähettäkää omia sarjakuvianne, ja minähän lähetin.” Roju oli 18-vuotias, kun lehti julkaisi hänen sarjakuviaan. Se oli mahtavaa ja mieletöntä. Myös Akkaväkilehti kului Rojun ja hänen kaverinsa käsissä. Yhdessä he tajusivat, että maailma on täynnä omituisia olettamuksia. ”Minusta tuntuu, että ne olettamukset on nykyään paremmin sanoitettu, kun olen seurannut queer-keskustelua. Silloin olisi ollut ihan hirveän helpottavaa tajuta, että oleminen on jatkuvaa hankausta eikä sitä oikein istu annettuun sukupuolimuottiin. Minä kapinoin, mutta toiset masentuvat, sulkeutuvat, samaistuvat tai toimivat jotenkin itseään vastaan. Oma reaktioni on se, että suutun ja hyökkään asian kimppuun.” Aggressio toimii inspiraationa. ”Varsinkin alussa tein sarjakuvia paljon, kun olin raivona jostain enkä saanut suutani auki oikealla hetkellä. Menin himaan ja piirsin siitä sarjakuvan.” poliiTTisuus heräsi 90-luvun laman keskellä. Rojun kaverit pyörivät Vasemmistonuorissa, mutta hän piti hommaa nysväämisenä. ”Ajattelin, että ihme hippeilyä. Käydään rauhanhousut jalassa jollain rauhanjunalla jossain rauhanleirillä. Ei ole mun juttu yhtään.” Mutta sitten pääministeri Esko Aho jauhoi televisiossa. ”Aholla oli pitkä luettelo kaikesta paskasta, mitä pitää tehdä, koska meillä ei ole vaihtoehtoa. Ei ole vaihtoehtoa! Eihän se jumalauta voi pitää paikkaansa.” Aivoihin sattui, eikä siihen auttanut muu kuin alkaa ottaa asioista selvää. Se oli hidasta. ”Syytän koulun yhteiskuntaopin tunteja, joilla ei syntynyt minkäänlaista käsitystä siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten demokratiassa vaikutetaan asioihin. Osaan vallan kolmijako-opin ja D’Hondtin menetelmän, mutta paljon hyödyllisempää olisi ollut oppia tekemään kuntalaisaloite.” Nuoret ovat yhä passiivisempia ja polittisesti tietämättömämpiä. Roju sanoo itse vain radikalisoituvansa iän mukana. ”Ehkä se on hullun lehmän tauti tai muu aivosurkastuma. Kun mä olen dementti, olen tuolla kaduilla heittelemässä jotain pommeja.” TaidemuoTona sarjakuva sopii lyhytjänteiselle ja nopealle tekijälle. ”En ikinä olisi jaksanut odottaa kolmea vuotta, jotta olisin saanut apurahoitettua ja tuotettua jonkin triptyykin Taidehalliin. Olisin saanut siinä välissä sata miljoonaa ideaa.” Roju on luonteeltaan paitsi kapinoiva myös tempoileva. 22-vuotiaana hän pääsi Taideteolliseen korkeakouluun, mutta ei viihtynyt siellä lainkaan. Hän lopetti fuksivuoden jälkeen ja muutti keväällä 1993 Berliiniin. ”Minulla sattui olemaan
24 • 7 / 2015 neilla ei ollut myöskään mitään käsitystä, millaista sarjakuvan pitäisi olla. ”He olivat taidekoulujen kasvatteja, ja ryhtyivät tekemään omia juttuja siltä pohjalta. Sarjakuvan ei tarvinnut olla sujuvaa, vaan näyttää hyvältä. Jutut saattoivat olla miten runollisia hyvänsä – ja heidän kanssaan minä hengasin.” saksasTa Roju lähti Ranskaan Angoulêmen taidekouluun opiskelemaan sarjakuvaa. ”Kun olen kauhea tyrkky, menin siellä sarjakuvafestivaaleille ja sanoin, että voin tulla teille töihin. Ranskassa sellainen tyyli ei oikein toimi, vaan kaiken pitäisi mennä suhteiden kautta. Puhuin kuitenkin parempaa englantia kuin heistä kukaan, niin pääsin emännöimään vieraita”, Roju sanoo, ja ilma helisee naurusta. Angoulêmessa pidetään vuosittain suuret sarjakuvafestivaalit. Kaupungissa on sarjakuvakoulun lisäksi myös sarjakuvamuseo ja -keskus. ”Se oli vähän kuin olisi mennyt takaisin kivikaudelle, kun menin Ranskaan opiskelemaan. Vittu, se oli aivan hirveää. Meitä taisi olla 60 sarjakuvaopiskelijaa koko koulussa, ja meistä kolme oli naisia. Yksi naisista lopetti, kun sillä oli suhde opettajaansa.” Saatuaan työtarjouksen vuonna 1997 hän palasi Suomeen – ja jäi. Suurin syy on kieli. ”Olen aina muuttanut todella paljon, ja tulen suvusta, jossa on muutettu paljon. Tein tietoisen päätöksen kasvattaa juuret jonnekin.” sarjakuva a ei ole taiteena nostettu jalustalle. ”Auktoriteettikammoiselle ihmiselle sarjakuva tuntuu turvalliselta lajilta olla alisuorittaja. Siitä ei koskaan joudu minnekään kaapin päälle pönöttämään.” Siihen suuntaan ollaan kuitenkin tukevasti menossa, vaikka tuskin koskaan kokonaan. Sarjakuvan sisällä on paljon high-artja keräilijä-skeneä, mutta toisaalta kuka vain voi piirtää sarjakuvan, laittaa sen nettiin ja saada heti lukijoita. ”Puhuttiin siitä joskus Christer Nuutisen kanssa. Jos haluaa tehdä jotain marginaalista taidetta, kannattaisi alkaa vaikka runoilijaksi. Ihmiset sentään tajuavat, mitä se on, ja se on yhteiskunnallisesti arvostettua ja hienoa. Sarjakuvat myyvät yhtä huonosti kuin runous, mutta sitä myös ymmärretään huonosti. Apurahoja on vähän, aivan kuin runoudessa.” ”Jos ajatellaan tekstiä, ihmiset tajuavat, että Harlekiini, puhelinluettelo, Dostojevski ja uutisteksti ovat eri asioita. Mutta sarjakuva ei kuulu kaanoniin, eikä sen lajityyppieroja eikä mahdollisuuksia opita koulussa.” Sarjakuvan hyvä puoli on se, että siellä on todella paljon hyviä juttuja löydettävänä. Sen viehätys on myös hallittavuudessa. ”Ei tarvitse neuvotella rahoittajien tai tuottajien kanssa. Ei tarvitse ottaa huomioon valaistusta tai vuodenaikaa tai sitä, miten hienoihin kameroihin on varaa. Siihen ei tarvita työryhmää, eikä kukaan näyttelijä pilaa hommaa. Voi tehdä oman vision niin hyvin kuin osaa tai harjoitella niin kauan, että lopputulos on täydellinen. Sarjakuvassa voi tehdä tekstin ja kuvat, suunnitella piirroksen ja ulkoasun, sen miten se painetaan. Kaikkeen pystyy vaikuttamaan itse. Yksi ihminen voi tehdä kokonaistaideteoksen, jos vain haluaa.” kuTen mikä Tahansa taide, sarjakuva voi hienoimmillaan kasvattaa ymmärrystä yhteiskunnasta ja maailmasta. Johanna Rojolalle yksi vaikuttavimmista teoksista on ollut Marjane Satrapin Persepolis. Ensimmäinen osa Persepolis: Iranilainen lapsuuteni ilmestyi vuonna 2000, suomennettuna vuonna 2004. Omaelämäkerrallinen sarjakuva kertoo Satrapin lapsuudesta Iranista. ”Muistan, kun Persepolis ilmestyi, olin aivan ihmeissäni, koska vastaavaa ei koskaan ollut tehty. Persepo lis on pintapuolisesti yksinkertainen, mutta kun sitä ryhtyy analysoimaan, niin tajuaa sen olevan järjettömän nerokkaasti rakennettu juttu.” Tarttuessaan albumiin Rojola ei tuntenut Irania erityisen hyvin. Sarjakuva toi vieraan kulttuurin lähelle ja teki sen ymmärrettäväksi. ”Sitähän taide parhaimmillaan tekee.” myös arT spiegelmanin omelämäkerrallinen Maus on esimerkki vahvasta sarjakuvasta. Spiegelman kertoo siinä isätarinansa. Vuonna 1980 ilmestyneen sarjakuvan kerronta toimii monella aikatasolla. Spiegelmanin isä on selviytynyt keskitysleiriltä, mikä tekee Mausin tarinasta poikkeuksellisen. Äiti on tehnyt itsemurhan, ja perheen historia on täynnä asioita, joista ei puhuta. Tarina on raskas, mutta visuaalinen idea helppo. Juutalaiset on kuvattu hiirinä, natsit kissoina, amerikkalaiset koirina ja puolalaiset sikoina. Sarjakuva on hyvä muoto, jos täytyy kertoa julma tarina. ”Jopa fiktiossa esimerkiksi kidutuksen kuvaaminen on niin hirveää, että sinä tulee helposti torjuntareaktio. Mutta kun se on piirretty yksinkertaistaen, kohtauksen ja tarinan pystyy lukemaan läpi. Se on yhtä kauheaa, mutta ei ole pakko laittaa silmiä kiinni, kun oksennus nousee suuhun.” Sarjakuva vetoaa empatiaan ja tunteisiin, kun taas raaka realismi saa katseen kääntymään pois kärsimyksestä. ”Sarjakuva on editoimisen toinen taso. Asiat voi piirtää tarkoituksenmukaisen hienosti, eikä tarvitse välittää optiikan rajoitteista.” MAX ”Tunnen espanjalaisen MAXin pitkältä ajalta, ja hän tekee aivan mahtavia sarjakuvia. Häneltä on ilmestynyt esimerkiksi sarjakuva Peter Punk, joka on kuin Peter Panin tarina, mutta kaikki ovat punkkareita. Sarjakuva on piirretty aivan hirveän tyylitellen, mutta sisältö on kreisiä. Nykyisin MAX tekee myös hyvin filosofisia juttuja. MAXin Kuin koirat -sarjakuva kertoo Jugoslavian sodasta.” Elke Renate Steiner ”Steiner on tehnyt paljon non-fiction sarjakuvaa. Hän tekee sarjakuvaa Die anderen Mendelssohns, joka kertoo saksanjuutalaisesta suvusta. Yleensä Mendelssohnseista tunnetaan säveltäjä Felix Mendelssohn-Bartholdy, mutta koko suku on jännä ja täynnä yhteiskunnallisia kulttuurivaikuttajia. Lisäksi hän on pitänyt todella paljon sarjakuvaja ihmisoikeustyöpajoja LGBTI-teemalla.” Ulli Lust: Tänään on loppuelämäsi viimeinen päivä ”Kaksi punkkarityttöä tylsistyvät Wienissä, ja sitten he liftaavat Italiaan. Heille meinaa käydä todella huonosti. Tytöt ovat iältään noin 14-vuotiaita.” Rojun sarjakuvatärppejä poikaystävä, jonka kanssa lähdin Berliiniin hengaamaan. Meille tuli melkein heti bänät, ja olin kaupungissa lähes täysin ilman rahaa. Minulla oli kyllä säästöjä, mutta kun markka devalvoitiin, tililtä lähti kolmannes.” Rojulla oli kymmenen Saksan markan viikkobudjetti. Syömiseen oli varaa joka toinen päivä. Rahapulassa hän työskenteli piikana pari päivää viikossa. ”Hengailin vallatussa talossa, jossa oli sarjiskahvila Bei Renate. Saksa oli juuri yhdistynyt, ja kahvilaa pitivät entiset derkkupuolelta tulleet saksalaiset. He olivat perustaneet avoimen sarjakuvakirjaston, johon oli käyty pöllimässä entisen Länsi-Saksan puolelta kaikkia hienoja taidesarjakuvia.” Itä-Saksassa ei ollut jakelussa länsimaista hapatusta, kuten Lucky Lukea tai Aku Ankkaa. Niinpä DDR:ssä kasva
AFERIM! Mustavalkoisessa, 1800-luvulle sijoittuvassa elokuvassa ollaan niin antisemitismin kuin muiden erilaisuutta pelkäävien asenteiden juurilla, kun kaksi hevosilla matkaavaa viranomaista keskustelevat tehtävän suorituksen lomassa. CARGO 200 Putin on toistuvasti kieltänyt Itä-Ukrainassa olevan venäläisiä sotilaita. Venäläisten sotilaiden äidit, jotka eivät saa yhteyttä poikiinsa, uskovat kuitenkin muuta. DRONE Miehittämättömien ilma-alusten käyttö on tänä päivänä tavallista sota-alueilla. Dokumentti näyttää niiden hyödyntämisen seurauksen molemmat puolet. E-TEAM Sotatantereelle kiivetään piikkilanka-aidan yli, kun Anna, Ole, Fred ja Peter taistelevat informaation voimalla ihmisoikeusloukkauksia vastaan kriisialueilla ympäri maailmaa. THE FOOL Venäläisen pikkukylän putkimies yrittää saada romahdusvaarassa olevan rakennuksen asukkaat evakoitua. Hän saa huomata taistelevansa kahta suurta tuulimyllyä, välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, vastaan. FOR KIBERA! Äärimmäisessä köyhyydessä elävät Nairobin suurimman slummin asukkaat näkevät alueelle saapuvat turistit, filmiryhmät ja kehitysapurahoilla aloitettavat rakennushankkeet, mutta hökkelikaupunki seisoo yhä paikallaan. FRENCH BLOOD Ex-uusnatsi pyristelee irti menneisyydestään, mikä osoittautuu tiiviin sosiaalisen piirin sisällä vaikeaksi. GOING CLEAR: SCIENTOLOGY AND THE PRISON OF BELIEF Paljastusdokumentti esittelee skientologian kirkon johtoportaan psykologiset metodit, joilla uskonnon harjoittajat saadaan pidettyä aisoissa ja joilla heistä saa lypsettyä rahaa. ICE AND THE SKY Lumitutkija Claude Lorius ennusti ilmastonmuutoksen seuraamuksineen jo 30 vuotta sitten. MALALA Davis Guggenheim pääsi seuraamaan läheltä Nobel-palkitun pakistanilaisen Malalan elämää niin YK:n lähettiläänä kuin isänsä ainoana tyttärenä. THE PRESIDENT Vallankumouksen myötä yksinvaltijasta tulee hetkessä vihattu ex-diktaattori, jonka pää halutaan pölkylle. Raadollinen mutta runollinen elokuva pohtii demokratian mahdollisuuksia ja väkivallan viheliäistä kierrettä. TAKLUB Marraskuussa 2013 taifuuni Haiyan iski Filippiineille, tappoi yli 7 000 ihmistä ja tuhosi kokonaisia kaupunkeja. Fyysiset vaivat parantuvat vähitellen, mutta henkiset arvet jäävät. TAXI TEHERAN Kotiarestiin ja matkustuskieltoon tuomittu iranilaisohjaaja alkoi ajaa taksia kotikaupungissaan Teheranissa ja kuvasi takapenkin arkiset ja kriittiset äänenpainot. THE WANTED 18 Palestiinalaisista taistelivat vuonna 1987 oikeudestaan tuottaa omaa maitoa. Israel haluaa 18 lehmän päät vadille, sillä maalle on kunniakysymys, että poliittinen hanke nitistetään. WARRIORS FROM THE NORTH Mikä saa Pohjoismaassa kasvaneen parikymppisen nuoren ryhtymään itsemurhapommittajaksi? Kysymykseen vastaavat Somaliassa toimivaan Al-Shabab-terroristijärjestöön värvätyt nuoret itse. RAKKAUTTA & ANARKIAA OTTAA KANTAA
26 • 7 / 2015 TeksTi ja kuvaT krisTian mccann vaimeneva surina englannin Suomeen vaihtanut Rebecca Clamp saa inspiraatiota mehiläisten kauneudesta ja tyyneydestä. Cambridgessä draamaa ja teatteria opiskellut Clamp toimii näytelmäopettajana helsinkiläisessä peruskouluopetusta tarjoavassa The English Schoolissa, ja vapaa-ajallaan hän soittaa Hans Wesselin kanssa yhtyeessä Dandy Lion Tamer. Ukulelea elektroniseen musiikkiin sekoittavaan yhtyeen kappaleetkin käsittelevät tavanomaisten aiheiden – rakkauden ja sydänsurujen – ohella hyönteisiä. ”Monet lauluistani ovat hyönteisten innoittamia.” Teemaa selittää se, että Clamp on innokas mehiläistenhoitaja, vaikka ennen hän pelkäsi mehiläisiä ja muitakin lentäviä hyönteisiä. Clamp uhmasi pelkojaan ja kävi tutustumassa ystävänsä hoitamaan mehiläispesään kesällä 2010. Kokemus johti oman mehiläispesän rakentamiseen clamp lähesTyy mehiläistenhoitoa kokonaisvaltaisesti ja pyrkii vuorovaikutukseen mehiläisten kanssa. Pesänrakennuksessa hän seuraa brittiläisen mehiläistenhoitajan Phil Chandlerin oppeja. Chandlerin The Barefoot Beekeeper -kirjassa esittämä idea on pyrkiä simuloimaan mehiläisten onttoon puunrunkoon rakentamaa luonnollista pesää. Tarkoituksena on antaa mehiläisten itsensä rakentaa mieluinen pesä kuitenkin niin, että pesänhoitaja pääsee tarkastelemaan sitä aiheuttaen mahdollisimman vähän häiriötä parvelle. Clamp tiedostaa mehiläisten hoidon eettiset ulottuvuudet. ”Mehiläiset valmistavat hunajaa ruuakseen. En vie sitä, mitä ne tarvitsevat talven yli selviämiseen. Jos keväällä on jotain jäljellä, otan sen.” Tämän lähestymistavan taustalla on Clampin huoli mehiläisten lukumäärän jatkuvasta ja nopeasta maailmanlaajuisesta vähenemisestä. Esimerkiksi Euroopan mehiläispopulaatio on kutistunut neljänneksellä kuluneen 30 vuoden aikana. m e h i l ä i s Te n jou kko Tuhon takana on Clampin mukaan kaksi tekijää: ilmastomuutos ja erityisesti ympäristömyrkyt. ”Mehiläisyhdyskuntien romahtamisien uskotaan johtuvat neonikotinoidi-torjunta-aineista, jotka tappavat viljelykasveja pölyttävät mehiläiset. Mehiläispopulaation kutistuminen on vakava ongelma, jonka seuraukset ovat verrattomasti hunajapulaa pahemmat: mehiläiset vaikuttavat ekosysteemiimme monin Jos mehiläiset kuolevat, me seuraamme perässä.
7 / 2015 • 27 TeksTi ja kuvaT krisTian mccann vaimeneva surina tavoin. Esimerkiksi noin kolmannes ruokakasveista, joita käytämme ravinnoksemme, on mehiläisten pölyttämiä. Tarpeelliset muutokset torjunta-aineiden käytössä voidaan Clampin mukaan saada aikaiseksi ainoastaan valtioiden välisten sopimusten kautta. Esimerkiksi Saksa, Ranska ja Italia ovat jo rajoittaneet torjunta-aineiden käyttöä, ja Euroopassa on asetettu väliaikainen kielto juuri neonikotinoidien käytölle. Kaksivuotinen kielto on kuitenkin umpeutumassa. ”Olen huolissani, että neonikotinoidien käyttö jatkuu. Millainen vaikutus sillä tulee olemaan mehiläisiin ja muihin pölyttäjiin – ja lopulta ihmisiin?” rebecca clamp uskoo, että mitä enemmän ihmiset oppivat mehiläisistä ja näkevät niitä läheltä, sitä enemmän he kiinnostuvat pölyttäjien nopeasta hupenemisesta. Ja sen nopeammin heräävät pelottavaan todellisuuteen maailmasta ilman mehiläisiä. ”Otan aina mielelläni uusia ihmisiä mukaan katsomaan mehiläispesääni. Mehiläiset ovat huikean kiinnostavia seurattavia.” Mehiläisten lopullinen kohtalo on yhä avoin. Clamp kertoo kuitenkin, että voimme itse tehdä muutoksia, jotka auttavat mehiläisiä pienillä tavoilla. Hän varoittaa tarpeettomasta rikkaruohomyrkkyjen käytöstä kotipuutarhoissa – kasvimyrkyt tappavat mehiläisiä siinä missä hyönteismyrkytkin. Kasveja ei tarvitsisi myös leikata suotta. ”Anna kasviesi kasvaa villeinä, ne ovat täydellisiä paikkoja mehiläisille tulla pölyttämään. Ja mieti ennen kuin seuraavan kerran liiskaat mehiläisen – ne auttavat ympäristöäsi ja sinua enemmän kuin käsitätkään.” Käännös Mikael Jaakkola OHJELMISTOSSA MYÖS PEUKALO-LIISA HURJARUUTHIN NÄYTTÄMÖLLÄ 16.9.–10.10. Koreografia: Liisa Risu TANSSITEATTERI HURJARUUTH www.talvisirkus.fi 09 565 7250 Virka-galleria 16.9.—8.11.2015 Matkan loppu Hannes Heikuran valokuvia End of the Road Photographs by Hannes Heikura Virka-galleria Helsingin kaupungintalo Helsinki City Hall Sofiankatu 1 www.virka.fi
? ?????? / in The cold KSeNJA DIoDorovA venäjällä asenTeeT maahanmuuttajia vastaan ovat koventuneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. rasismi ja epäluuloinen suhtautuminen erityisesti entisistä neuvostotasavalloista tulleisiin maahanmuuttajiin on juurtunut syvälle, varsinkin suur kaupunkien asukkaisiin. Yksi suurimmista maahanmuuttajaryhmistä ovat tadžikistanilaiset. ”Tadžik”, eli tadžikki, lausutaan venäjällä usein tahallisen halventavaan sävyyn – heistä on tullut nimettömiä ja halveksittuja olentoja. Pietarilainen valokuvaaja Ksenja Diodorova dokumentoi V holode -valokuvakirjassaan venäjälle töihin tulleiden tadžikkimaahanmuuttajien ja heidän kotimaahansa jääneiden sukulaisten työntäyteistä arkea ja perheelämää ankarissa olosuhteissa. ”Näyttämällä mistä he tulevat, millainen koti heillä on, ja millainen lehmä, haluaisin luoda hieman enemmän luottamusta heihin ja heidän työhönsä.” Diodorova matkusti Tadžikistanin Pamiriin kuvaamaan ja haastattelemaan venäjälle työn perässä muuttaneiden perheitä. vastaanotto syrjäisissä vuoristokylissä oli lämmin. Ihmisten vieraanvaraisuus ja sisukkuus tekivät häneen suuren vaikutuksen. ”He ymmärsivät tasan tarkkaan miksi teen tätä. Joka toisesta perheestä on joku lähtenyt venäjälle, se on osa arkea Pamirissa.” Työperäistä maahanmuuttoa on kuvattu venäjällä paljon, mutta V holode on saanut osakseen erityistä
galleria ? ?????? / in The cold KSeNJA DIoDorovA huomiota nimenomaan sen inhimillisen lähestymistavan ansioista. Diodorovan valokuvat ovat arkisia ja herkkiä. Hän tuo kuvillaan esiin sen puolen maahanmuuttajien elämästä, joka ei näy suurelle yleisölle venäjällä. Lehdet ovat yleensä täynnä uutisia rikoksista ja väärinkäytöksistä, joihin maahanmuuttajat ovat osallisena. Diodorova pyrkii rikkomaan tätä median luomaa kauhukuvaa esittelemällä ihmiset ihmisinä; heidän perheitään, kotiaan, tapojaan. ”Halusin näyttää heidän kasvonsa. Kirjassani ei ole shokeeraavia kuvia, ei yhteenottoja poliisin kanssa. vaikka sekin on tietysti osa näiden ihmisten elämää.” kerTTu maTinpuro Ksenja Diodorovan kirjan pohjalta tekemä multimediaesitys nähtävillä netissä sekä englanniksi että venäjäksi: readymag.com/KseniaD ”Dialogi alkaa siitä, kun ihmiset haluavat ja ovat valmiita kuuntelemaan toisiaan.”
30 • 7 / 2015 Botta ON! Pirulliseen nälkään, Helvetilliseen janoon! Real Ale, Real Food, Real PUB! Tilaa Juhlia! Kokousja juhlatilaa Ma Ti 11 01 Ke Pe 11 04 La 14 04 | Su 14 01 Dagmarinkatu 2 Su Ke 15 01 To La 15 03 Museokatu 10 p.09-580 770 www.botta.? O t t o D o n n er LUCKY MARIA LUNDSTRÖM Käsikirjoitus & ohjaus Maria Lundström Näyttämöllä Maria Ahlroth, Pelle Heikkilä, Viktor Idman, Oskar Pöysti, Jessica Raita Liput 30/24/16 € Esitykset 10, 12, 15, 16, 17, 22, 23, 24, 25, 29, 30.9 1, 2, 3, 6, 7, 8, 9, 12, 13, 14, 20, 22, 23, 24.10 Kaikki esitykset alkavat klo 19.00 Esitys on ruotsinja suomenkielinen, tekstitetty suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi Kertomuksia elämästä Helsingissä KANTAESITYS 10.9.2015 M erit ullink at u 33, 0170 Helsink i 9 4 4 224 viirus.fi lip p u.fi Ratkaistu: 19.8.2015 Lehdessä oli olennainen asiavirhe. Toimitus ei saanut kantelijan korjauspyyntöä ja oikaisi virheen vasta, kun sai neuvostolta vastauspyynnön. Verkossa oikaisua ei julkaistu lainkaan. Kantelu 12.3.2015 Kantelu kohdistuu Voima-lehdessä 2/2015 julkaistuun juttuun ”Kuristuspolitiikan vaihtoehto”. Siinä esitettiin Kreikasta väite, jonka mukaan ”viiden vuoden shokkihoidon jälkeen työttömiä on kolminkertainen määrä (25,5 prosenttia työikäisestä väestöstä)”. Väite oli kantelun mukaan perätön ja olennainen asiavirhe. Kreikan tilastoviraston julkaiseman tiedon mukaan työttömien osuus työikäisestä väestöstä oli vuoden 2014 marraskuussa vain 15,1 prosenttia. Kantelija pyysi virheen korjausta sähköpostissaan Voiman toimitukselle. Voiman vastaukset 9.4. ja 10.8.2015 Päätoimittaja Teemu Matinpuro vastaa, että Voiman toimitus ei löydä eikä löytänyt kantelijan lähettämää sähköpostiviestiä kenenkään sähköposteista, joihin toimitus@voima.fi ja voima@ voima.fi osoitteet ohjautuvat. Molemmat osoitteet ohjaavat postit suoraan kolmelle henkilölle, eikä kukaan heistä löydä kantelijan viestiä sähköposteistaan. Päätoimittajan mukaan välittömästi kantelun saatuaan toimitus otti asian selvitettäväksi. Pääsiäislomien vuoksi työ tosin viivästyi muutaman päivän. Voima olisi mielellään julkaissut kantelijan tekemän oikaisupyynnön lehdessä, jos toimitus vain sen olisi saanut. Kyseisen artikkelin kääntäjä on epähuomiossa kääntänyt sinänsä hieman epämääräisen ranskankielisen termin ”de la population active” muotoon ”työikäinen väestö” – kun oikea suomennos olisi ollut ”työvoimaan kuuluva väestö”, johon työttömyystilastoissa useimmiten viitataan. Lehti korjasikin olennaisen asiavirheen heti seuraavassa numerossaan 4.5.2015 sivulla 18 numerossa 4. Lisävastauksessaan päätoimittaja Matinpuro kertoo, että oikaisua ei julkaistu verkossa, koska alkuperäinen juttu julkaistiin vain printtilehdessä ja Voiman nettisivusto oli oikaisuhetkellä uudistusten keskellä. Henkilöstövaihdosten myötä toimituksella ei ollut resursseja hankalan julkaisujärjestelmän ylläpitoon ja toimitus oli vaihtamassa julkaisualustaa Wordpress-pohjaiseksi. Nettipalvelujen ylläpitäjällä kesti huomattavasti alkuperäistä suunnitelmaa kauemmin ns. migraatiotiedostojen tekeminen, jotta Voima olisi saanut uudet sivut käyttöön. Matinpuro selvittää, että Voima ei halunnut avata uutta sivustoa ennen kuin lehdellä oli koko vanha arkisto mukana uusilla sivuilla. Hetken aikaa siirtovaiheessa Voimalla ei ollut mahdollisuuksia edes päivittää vanhoja sivujaan. Ratkaisu JO 20: Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut. Korjauksen huomioarvo on suhteutettava virheen vakavuuteen. Jos jutussa on useita asiavirheitä tai jos virheestä voi aiheutua suurta vahinkoa, toimituksen tulee julkaista uusi juttu, jossa virheellinen tieto yksilöidään ja korjataan. Verkossa olennaisen virheen korjaamiseksi ei riitä virheellisen tiedon tai jutun poistaminen, vaan yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu. Tiedotusvälineen on suotavaa tehdä yleisölle selväksi ne käytännöt ja periaatteet, joiden mukaan se korjaa virheensä. Voiman printtijutussa oli olennainen asiavirhe. Lehti käytti Kreikan työttömyysasteesta kirjoittaessaan vertailukohtana työikäistä väestöä, kun piti puhua työmarkkinoiden käytössä olevasta väestön osasta. Vertailuluvussa oli noin kymmenen prosenttiyksikön virhe. Kantelija pyysi virheen korjausta sähköpostilla, mutta toimitus ei reagoinut siihen. Kun neuvosto otti kantelun käsittelyyn ja pyysi päätoimittajalta vastausta, toimitus korjasi virheen printtilehdessä. Oikaisu julkaistiin vasta kahden kuukauden kuluttua. Verkossa virhettä ei korjattu. Julkisen sanan neuvosto ei pysty ottamaan kantaan siihen, miksi kantelijan korjauspyyntö ei tavoittanut toimitusta. Neuvoston mielestä toimituksen on huolehdittava siitä, että sille lähetetyt sähköpostit ja varsinkin oikaisupyynnöt luetaan. Journalistin ohjeiden kohdan 20 mukaan korjaus pitää julkaista myös toimituksellisilla verkkosivuilla, vaikka alkuperäistä juttua ei verkossa olisi julkaistukaan. Teknisistä ongelmista huolimatta Voimalla olisi ollut riittävästi aikaa korjata virhe myös verkkosivuillaan. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Voima on rikkonut hyvää journalistista tapaa ja antaa sille huomautuksen. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Kalle Heiskanen, Hannu Helineva, Jyrki Huotari, Jussi Lankinen, Heikki Kuutti, Veera Ristikartano, Venla Mäntysalo ja Heikki Vento. julkisen sanan neuvoston langettava päätös voima-lehdelle
homohisTorian valkopesu & valkoinen homo ”meillä ei ole erillistä hlgbt -leffojen sarjaa, vaan ne ovat luonteva osa ohjelmiston muita kategorioita”, kertoo rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalin tiedottaja Janne Sundqvist. Sudqvist kuitenkin listasi Normi homolehden lukijoita mahdollisesti kiinnostavat r&A -leffat. NHL takertui ensisilmäyksellä dragartisti Jinkx Monsoonista kertovaan taivaisiin asti kehuttuun dokumenttielokuvaan Drag Becomes Him. Jinkx voitti supersuositun rupaul’s Drag race -dragartistikilpailun 2013. Leffan yhteydessä järjestetään Drag Becomes Us -klubi Dubrovnikissa 20. syyskuuta. ”Haluamme tarjota dragshown heti leffan jälkeen, koska drag on parhaimmillaan livenä ja Jinkxin kaltaiset queenit ovat niin tärkeitä, että leffaa on suorastaan pakko juhlistaa”, kertoo klubin ohjelmatuottaja Jari Koljonen. Rakkautta & sirkusaakkosia valkokankaalla • – normihomolehti 7 / 2015 • 31 sTonewall-mellakaT ovat kenties tärkein tapahtuma länsimaisen homokulttuurin historiassa. Ne olivat väkivaltaisia yhteenottoja seksuaalivähemmistöjen ja virkavallan välillä vuoden 1969 New Yorkissa, ja niiden myötä vähemmistö uudistui kulttuurisesti vapautuneeksi ja häpeilemättömäksi. Mellakat synnyttivät homoliikkeen, jonka tasa-arvotyötä seuraamme edelleenkin länsimaissa. Stonewallin etulinjassa mellakoivat värilliset trans-yksilöt ja drag queenit. Cis-sukupuoliset homomiehet eivät osallistuneet merkittävästi Stonewall-mellakoihin, koska se oli heille vaihtoehto eikä olosuhteiden pakko. Suurin osa valkoisista homomiehistä eli kaapissa, etuoikeutetussa turvarakennelmassa. Trans-ihmisillä ei ollut mahdollisuutta väliaikaiseen mielenosoitukseen, koska koko trans-yksilön oleminen ja ruumiillisuus oli itsessään poliittista aktivismia. 60-luvun lopussa trans-väestö oli vähäisten homoklubienkin syrjimä. Trans-yksilöt ja muut syrjityimmät ihmisryhmät kohtasivat paikallisessa Stonewall Inn -yökerhossa, jonka pihalta mellakointi lopulta alkoi, kun he kyllästyivät poliisivoimien arkistuneeseen ahdisteluun. Heillä ei ollut mitään menetettävää. Muu homoyhteisö osallistui mielenosoituksiin vasta lainsuojattomien perässä. Tämän vuoden elokuussa julkaistiin ensi vuonna ilmestyvän Stonewall-elokuvan trailer, joka keräsi välittömästi runsasta kritiikkiä. Trailerissa mellakointia johtaa toisten vastustelusta huolimatta valkoinen cis-sukupuolinen homomies. Traileri julistaa elokuvan olevan unohdettujen sankareiden tositarina. Tämä on niin kutsuttua whitewa shingia, Termillä viitataan historialliseen päällekirjoitukseen, jossa todellisia tapahtumia vääristellään erinäisin keinoin. Elokuvasta vastaa ohjaaja Roland Emmerich, joka on puolustanut elokuvaansa kritiikiltä painottamalla, että vain päähenkilö on valkoinen ja muut henkilöhahmot vastaavat edelleen tositapahtumia. Mutta tällä valinnalla Emmerich väittää retorisesti valkoisen homomiehen tehneen jotain, mitä tämä ei tosiasiallisesti ole tehnyt ja mistä se on toisille seksuaalivähemmistöille vapautuksensa velkaa. Emmerichia vaivaa yleinen valkoisen cis-miehen vajavuus; hän ei tunnista syrjintää omassa toiminnassaan. Hänelle päähenkilön valkoisuus on neutraali asia, eikä hän tule kyseenalaistaneeksi, miksi hänen visionsa vaatii valkoisen homomiehen päähenkilöksi historiallisten faktojen kustannuksella. Yleisemmin valkopesua vähätellään vedoten yksittäistapaukseen, sattumaan tai epäpoliittiseen kontekstiin. Tämä on itselleen sokean syrjinnän perustelua, kyvyttömyyttä tunnistaa omia etuoikeuksiaan, jotka johtavat syrjintään. Stonewall-filmatisointi on uusin esimerkki huutavasta pulasta kriittiselle suhtautumiselle valkoisen miehen etuasemaa kohtaan. Emmerichin tapaus todistaa, että valkopesu syntyy etuoikeutetun asemasta käsin, ja vahvistaa käytäntöä entisestään. Tietyt etuoikeudet takaavat vapauden ottaa haltuun vanhoja konsepteja ja irroittaa ne historiastaan etuoikeutetun tulevaisuuden rakentamiseksi. Valkopesu on kulttuurista appropriaatiota, joka muistuttaa käytännössä kolonialismia. Stonewall-elokuvalla on toki edelleen mahdollisuus olla hieno teos. Eritoten, jos se onnistuu noudattamaan Orange Is The New Blackin kaltaisen teoksen strategiaa, jossa valkoisen normatiivisen pääroolin ympärille koostetut monenkirjavat hahmot astuvat paikoin tarinan keskiöön ja tekevät vallankaappauksia, jotka toiseuttavat valkoista kerrontaa. Itse valkopesua huolestuttavampaa tosin on valkoisen homomiehen halu valkopestä. Stonewall-mellakoista saakka valkoinen homomies on kerjännyt itselleen ihmisoikeuksia soluttautumalla hiljalleen keskiluokkaisen byrokratian piiriin. Hän on matkallaan uhrannut toiset sukupuolivähemmistöt potkimalla ne homokulttuurin sisäisiin marginaaleihin. Valkoisen homomiehen olisi korkea aika tulla tietoiseksi omista etuoikeuksistaan ja luopua niistä lopettamalla homokulttuurin eriarvoistaminen. TeksTi niko hallikainen pasolini Elämänkertaelokuva homoseksuaalisesta ohjaajalegenda Pier Paolo Pasolinista vuonna 1975, jolloin hänet murhattiin. sworn virgin Elokuva albanialaisesta perinteestä, jossa nainen, joka ei halua naimisiin, voi päättää tulla ”vannoutuneeksi neitsyeksi” ja ryhtyä mieheksi. grandma Räväkkä road trip -elokuva hävyttömästä lesbosta, runoilijamummo Elle Reidistä, joka vihaa ihmisiä. hockney Dokumenttielokuva brittiläisestä 78-vuotiaasta taiteilijasta David Hockneystä. nasTy baby Elokuva naisesta, joka haluaa lapsen ystäviinsä lukeutuvan homopariskunnan kanssa. The duke of burgundy Hieno elokuva vanhemman akateemikkonaisen ja hänen nuoremman rakastajattarensa suhteesta. jack in The land of Transpinays Suomalaisen Jaakko Jaskarin kolmiosainen tv-dokumenttisarja, jonka ensimmäinen osa esitetään R&A:ssa. The summer of sangaile Kaunis liettualainen elokuva tyttöjen välisestä ystävyydestä. The ceremony. Ruotsalaisen Lina Mannheimerin dokumentti kertoo ranskalaisen dominatrixin Catherine RobbeGrillet’n vuosikymmeniä johtamista sadomasokistisista seremonioista. sami k. viTikainen 28. Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa järjestetään 17.–27.9.2015. Koko ohjelmisto julkaistaan 4. syyskuuta ja esitysajat voi käydä tarkistamassa festarin nettisivuilta hiff.fi. Janne Sundqvistin tärpit hlgbt-osaston R&A leffoista
32 • – normihomolehti 7 / 2015 XXXv TeksTi janne siironen kuvakollaasi ninni kairisalo syyskuussa ensi-iltaan tulevat Stonewall ja Cate Blanchettin tähdittämä Carol ovat LGBTteemoillaan edelleen melko harvinaisia ison budjetin tuotantoja. Keskustelu Stone wall-elokuvan homokuvasta ja valkoisen homomiehen normatiivisesta asemasta elokuvissa on tärkeää, mutta Hollywoodin homoroolien satavuotinen historia on melko masentava myös valkoisen miehen näkökulmasta. Joidenkin lähteiden mukaan elokuvan historian ensimmäinen miespari löytyy heti sen ensiaskelilta. Vuonna 1895 kuvattu The Dickson Experimental Sound Film oli yksi varhaisia yrityksiä yhdistää kuvaa ja ääntä. Elokuvan keskenään tanssivat miehet lienevät silti pikemminkin humoristinen viitaus filmin merimies-henkiseen tunnusmusiikkiin, kuin varsinainen homopari. 1920-luvun laman aikana nuori elokuvateollisuus haki provokatiivisia teemoja kilpaillessaan katsojista, eikä prostituoitujen tai lesboja homohahmojen esiintyminen elokuvissa ollut tavatonta. Näiden roolien tarkoitus oli shokeerata ja kuohuttaa. Tasa-arvoisia tai samaistuttavia hahmoja mykkäfilmien homot eivät ole. Tämänkaltainenkin ”rohkeus” oli silti lyhytikäistä. 30-luvun alkaessa voimaan tullut uusi itsesensuurisäädöstö eli Haysin ohjeisto kielsi Yhdysvalloissa elokuvista muun muassa alastomuuden, monenlaiset viittaukset seksuaalisuuteen, huumeet ja juopottelun, uskonnon rienaamisen, rotujen väliset sukupuolisuhteet ja seka-avioliitot. Tämä puritanismin aikakausi valkokankaalla kesti aina 1960-luvulle asti. Seuraavina vuosikymmeninä viittaukset homoseksuaalisuuteen olivatkin Hollywood-elokuvassa minimaalisia, ja jos niitä oli, esitettiin homot negatiivisina hahmoina, rikollisina tai psykopaatteina. Queer-tematiikkaa elokuviin toivat kuitenkin erilaiset sukup uoliroolileikit, esimerkiksi Greta Garbon esiintyminen miehenä elokuvassa Kuningatar Kristiina (1933) tai Marlene Dietrichin suudelma naisen kanssa smokkiin pukeutuneena elokuvassa Marokko (1930). Piukkojen paikkojen (1959) railakas rooli-iloittelu oli jo selvä merkki itsesensuurin murenemisesta. Jonkinlaisena modernin homokuvan alkamisajankohtana voidaan pitää vuoden 1969 Stonewallin mellakoita. Elokuvien tiukka sensuuri oli tosin kuopattu jo aiemmin elokuvastudioihomo hollywood valTavirTa-elokuvassa myönTeisTen queer-roolien hisToria on lyhyT muTTa kapea. den taistellessa uuden kilpailijansa television kanssa. Vuoden 1970 The Boys in the Band oli ensimmäisiä mainstream-budjetilla tehtyjä elokuvia, joka oli suunnattu ennenkaikkea LGBT-yleisölle. Vaikka elokuvaa voi pitää rajapyykkinä, sortuu se kuitenkin stereotyyppeihin ja sen homoroolit ovat edelleen pääosin ongelmaisia ja onnettomia. Silti uusi liberaali ilmapiiri mahdollisti homoteemat entistä monipuolisemmin esimerkiksi elokuvissa Cabaret (1972) ja Cruising (1980). Televisiossa homoutta käsiteltiin jonkin verran jouhevammin. 1975 Perhe on Pahin tv-sarjan luojan Norman Learin lyhytikäisessa komediasarjassa Hot L Baltimoressa oli mukana tv-historian ensimmäinen homopari. 1977 hittisarjassa Kupla (The Soup) oli yksi ensimmäisiä Suomessakin esitettyjä sarjoja, jossa on vakiohahmona homomies. 1981 Dy nastia tv-sarjassa Blake Carringstonin pojan Steven homous oli ensimmäinen yritys tehdä vakavastiotettava homohahmo primetime-sarjaan. Steven homoutta käsiteltiin Dynastiassa silti lähinnä konfliktien ja draaman kautta – joka tosin saippuasarjassa lienee jokaisen roolin kohtalo. 1990-luvulla nähtiin vihdoin reippaita harppauksia LGBT-oikeuksissa niin todellisessa maailmassa kuin viihteessäkin. 1994 Australialainen Priscilla – aavikon kuningatar oli vuoden yllätyshittejä ja elokuvan ”amerikkalaiseen versioon” To Wong Foo, Thanks for Everything! Julie Newmar, saatiin mukaan ykkösluokan tähtiä kuten Wesley Snipes ja Patrick Swayze. Tom Hanksin tähdittämä Philadelphia (1993) taas käsitteli AIDS-tilannetta ja homoutta Hollywoodille harvinaisella realismilla. Hanks voitti roolistaan parhaan miespääosan Oscarin. Televisiossa rajapyykki nähtiin 1997, kun Ellen DeGeneresin roolihahmo tuli ulos kaapista Ellen-tvsarjassa. Vaikka kyseinen jakso oli kuolin isku itse sarjalle, vapautti se amerikkalaisen television vihdoin käsittelemään homoutta monipuolisemmin. Seuraavana vuonna Will Trumanin, homoseksuaalin lakimiehen, ja tämän parhaan ystävän Grace Adlerin elämästä kertova Will & Grace -komediasarja oli jo iso hitti yhdysvalloissa. Viime vuosikymmenen LGBT-teemaiset menestyelokuvat kuten Broke back Mountain (2004), Milk (2008) ja I Love You Phillip Morris (2009) voivat tuntua pieniltä voitoilta, mutta Hollywoodin queer-historian nihkeällä taipaleella ne ovat merkittäviä askelia kohti myönteisempää homokuvaa. Pitää myös muistaa, että monet tämän päivän itsestäänselvyydet ovat lopulta hyvin lyhytikäisiä. Esimerkiksi suomalaisen television ensimmäinen homosuudelma todistettiin Salatuissa elämissä vasta vuonna 2000, ja Yhdysvalloissa As the World Turns näytti ensimmäisenä saippuaooppera-suudelman kahden miehen välillä 2007. Syyskuussa elokuvateattereihin tuleva Independence Day -ohjaaja Roland Emmerichin Stonewall edustaa tavallaan uutta aaltoa, jossa LGBT-elokuvat ovat vihdoin siirtymässä marginaalista viihteen valtavirtaan, kilpailemaan katsojista muiden ”tavallisten” elokuvien kanssa.
Ihteensä isompi Into! Tilaa nettikaupasta www.intokustannus.fi. Nämä ja paljon muita tarjouksia! www.intokustannus.fi Koivuranta, Pehkonen, Sorjanen, Vainio, Karlsson & Ponto: MariMeKKo Marimekon ihmeellinen historia. Kaunistelematta ja täynnä herkullisia tarinoita. Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. 33 € (ovh 37 €) Luke Harding: Snowden Edward Snowdenin vuoto Yhdysvaltojen käyttämästä maailmanlaajuisesta vakoiluohjelmasta mullisti tietoyhteiskunnan. Tutkivan journalismin mestarinäytettä lukee kuin jännityskertomusta. ari Turunen: MaaiLManHiSTorian KUKoiSTaViMMaT KaUPUnGiT Kirja loihtii lukijan silmien eteen yhdeksän aikansa metropolia. Ne menestyivät aikoinaan taloudellisesti, tieteellisesti ja taiteellisesti, koska sietivät erilaisia ihmisiä ja ideoita. 30 € (ovh 34 €) Sergei Lukjanenko: ViiMeinen ParTio Venäläinen turisti murhataan Skotlannissa oudolla tavalla. Merkit viittaavat siihen, että teon takana on vampyyri eikä ihminen. Moskovan Yöpartio ja velho Anton Gorodetski hälytetään apuun. denise rudberg: YKSi TaPPaVa SYrjäHYPPY Riehuuko Tukholman yläluokassa murhaaja? Marianne Jidhoff -dekkareissa rikokset tapahtuvat komeissa puitteissa, samppanja virtaa ja jokaisella on jotain salattavaa. Pasi Sahlberg: SUoMaLaiSen KoULUn MeneSTYSTarina Miten Suomi nousi koulutuksen kärkimaaksi? Harvardissa työskentelevän Pasi Sahlbergin lukuisille eri kielille käännetty menestysteos osoittaa, ettei hyvään kouluun ollut kiertoteitä. Paul Verhoeven & rob van Scheers: jeeSUS naSareTiLainen Elokuvaohjaaja Paul Verhoeven riisuu myyttisen Jeesuksen ja paljastaa miehen, jolla oli paljon yhteistä muille historian merkittäville poliittisille johtajille. Laura Gustafsson: HUoraSaTU Huorasatu on naisen luomiskertomus ja tekijänsä mukaan vähän kuin Raamattu. Vain lyhyempi. Kyung-sook Shin: Pidä HUoLTa äidiSTä Kansainvälinen bestseller, joka muuttaa käsityksesi äidistä. Pidä huolta äidistä on riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista. Kari Loimu: YHdiSTYKSen abc Haluatko perustaa yhdistyksen? Oletko yhdistyksessä vastuutehtävissä? Haluatko oppia yhdistystoiminnan perusteet? Yhdistyksen ABC on käytännönläheinen oppija käsikirja. Mubarak, nilsson & Saxén: SUoMen SoMaLiT 16 000 suomalaista puhuu äidinkielenään somalia. Silti heidän kulttuurinsa ja elämänsä on tuntematonta monelle. jarmo Stoor: MoTeLLi Helteinen kesä Kempeleessä. Eritteiden kyllästämässä, viinanhajuisessa motellissa entisen valtatien varrella majailee koko ihmiskirjo. Teos on syvästi inhimillinen ja räävittömän hauska romaani. Shinso Hamai: aToMiPoMMi PorMeSTari Kun atomipommi muutti Hiroshiman tulihelvetiksi, kaupungista pyrki ulos jokainen joka pystyi liikkumaan – paitsi Shinso Hamai. Timo Kalevi Forss: ToVeriT HeräTKää Toverit herätkää kertoo poliittisen laulun tarinan 1900-luvun alun työväenlauluista nykypäivään. Haastateltavina ovat muun muassa 1970-luvun keskeiset tekijät Kaj Chydenius, Pekka Aarnio, Sinikka Sokka, Eero Ojanen ja Mikko Perkoila. Tanja Kuronen & Hanna Moilanen: KanSaLaiSTYöTä KaiKiLLe! Tekemätöntä työtä on paljon. Mutta kuka maksaisi tekijöille palkan? Pitäisikö ihmisten tehdä tekemättömiä töitä oma-aloitteisesti ja ilmaiseksi? Peter culshaw: ManU cHao Ensimmäinen suomeksi ilmestynyt kirja Manu Chaosta seuraa espanjalais-ranskalaisen supertähden jälkiä Pariisin vaihtoehtopiireistä räjähtävään suosioon. Pentti Haanpää: KaUneUden KiroUS Mestari Haanpään kadonnut romaani on väkevä kuvaus nuoresta naisesta nimeltä Anna Ansala, joka on ”kaunis, elävä ja liukas liikkeiltään”. Teos kertoo ihmisistä, joita ajavat pinnalliset arvot ja joille mikään ei riitä. Hannu nyberg: oLaVi VirTa HUrMioSTa TUrMioon Samettiääninen Olavi Virta on yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimmista laulajista, mutta mikä mies Ola oikeasti oli? Halme, Hukkinen, KorppiTommola, Linnanen, Liski, Lovio, Lund, Luukkanen, nokso-Koivisto, Partanen & wilenius: MaaMMe enerGia Maailman energiajärjestelmät ovat murroksessa. Tämä kirja kertoo, miten Suomen pitää toimia. Luiz ruffato: TeKoKUKKia Maailman tunnetuimman brasilialaisen nykykirjailijan uutuusromaanissa esiintyy kirjailija itse. Taitavasti rakennetussa todellisuuden ja fiktion yhteenpunoumassa on vahvaa kirjallisuuden voimaa. ari Turunen: HUMaLan HenKi Mitä tapahtui, kun Ruotsin kuningas juotti karhun humalaan linnassaan? Entä mikä juoma innosti Shakespearen sutkapuheisiin? Sven Lindqvist: TaPPaKaa ne SaaTanaT Sven Lindqvist tekee kirjassaan kiehtovan ja kylmäävän tutkimusmatkan eurooppalaisen rasismin lähteille. Hänelle holokausti oli osa vanhaa jatkumoa. Seppo Turunen & Maia raitanen: VaLLoiTTaVaT LajiT Pitääkö kaikkien kukkien antaa kukkia, jopa jättipalsamin? Ainutlaatuista tietokirjaa muualta tulevista kasveista, eläimistä ja sienistä ryydittävät kekseliäät värikuvat. Pentti Linkola: UneLMaT PareMMaSTa MaaiLMaSTa Pentti Linkolan klassikko järisyttää 2000-luvun lukijan maailmakuvaa. Teos oli ilmestyessään kirjallinen tapaus, joka vaikutti syvästi monen suoma laisen ajatteluun ja elämään. 26 € (ovh 29 €) 25 € (ovh 28 €) 26 € (ovh 29 €) 28 € (ovh 32 €) 31 € (ovh 35 €) 25 € (ovh 32 €) 28 € (ovh 32 €) 24 € (ovh 27 €) 15 € (ovh 17 €) 26 € (ovh 29 €) 23 € (ovh 26 €) 31 € (ovh 35 €) 24 € (ovh 27 €) 19,90 € (ovh 29 €) 24 € (ovh 27 €) 29 € (ovh 34 €) 9 € (ovh 10 €) 5 € (ovh 9 €) 8 € (ovh 9 €) 9 € (ovh 10 €) 9 € (ovh 10 €) 9 € (ovh 10 €)
34 • 7 / 2015 kerraTaan aluksi vanhaa: 15M on ruohonjuuritason liike, joka starttasi Espanjassa toukokuussa vuonna 2011. Kaupunkien aukioille alkoi kerääntyä ihmisiä aluksi pienissä ryhmissä, ja lopulta massoittain niin, että väkijoukot alkoivat jo huolestuttaa vallanpitäjiä. Kansainvälinen mediakin alkoi raportoida tapahtumista. Protestit eivät edustaneet tiettyä aate suuntausta tai ideologiaa, vaan niihin osallistui myös ihmisiä, jotka eivät aiemmin olleet poliittisesti aktiivisia. Palomiehet, sairaanhoitajat, opettajat, opiskelijat ja eläkeläiset, ammattiyhdistysaktiivit ja pienyrittäjät olivat samassa rintamassa. Paria kuukautta myöhemmin syntyi Occupy Wall Street -liike, ja sitä ennen alkuvuodesta olivat syttyneet arabikevään protestit. Näitä liikkeitä yhdisti erilaisista lähtökohdista huolimatta sama ajatus: vaatimuksena oli saada jotain tolkkua vallankäyttöön, oli kyse sitten finanssivallasta, diktatuurista tai läpikorruptoituneesta demokratiasta. Espanjan toukokuiset kuntavaalit lupaavat maahan uudistuksia. ar abikevä än vallankumouksissa mentiin pääsääntöisesti ojasta allikkoon, sisällissotiin ja uusiin diktatuureihin. Länsimaissa taas lakaistiin ongelmat maton alle. Espanjassa protestit laantuivat tai laannutettiin, mutta niiden seurauksena jäi kytemään erilaisia ryhmiä, jotka jatkoivat toimintaansa matalalla profiililla. Työläiset yhdistyivät perinteisten ammattiyhdistysten ulkopuolella, kaupunginosiin syntyi osuuskuntia, naapuriyhdistyksiä, jakamistalouteen liittyviä aloitteita ja esimerkiksi PAH, häätöuhan alla olevien ihmisten oikeuksia ajava järjestö. (ks. Voima xx/xxxx Kaikki eivät tyytyneet ruohonjuuritason kansalaistoimintaan. Syntyi myös uusia poliittisia puolueita, jotka eivät aluksi tuntuneet huolettavan Espanjan kaksipuoluejärjestelmään tottuneita vallanpitäjiä. Tammikuussa 2014 perustettu Podemos sai kuitenkin neljä kuukautta perustamisensa jälkeen viisi edustajaa Euroopan parlamenttiin ja on reilussa vuodessa vakiinnuttanut kannatuksensa niin, että se on todennäköisesti yksi valtapuolue loppuvuoden 2015 parlamenttivaaleissa. muTTa ei mennä asioiden edelle. Toukokuussa pidettiin kunnallisvaalit, joissa Podemos ei asettunut puolueena ehdolle vaan joissa se antoi tukensa paikallisten ryhmittymien edustajille. Näihin ryhmittymiin osallistui useita pienpuolueita, jotka olivat valmiita asettamaan ehdokkaansa demokraattisesti valittuun yhteisrintamaan (Espanjassa on käytössä listavaalit). Suurimmissa kaupungeissa ja myös useilla pienillä paikkakunnilla strategia osoittautui toimivaksi. Madridin uusi kaupunginjohtaja on Ahora Madrid -pienpuolueen Manuela Carmena, jo eläkkeelle jäänyt tuomari ja Francon ajan kansalaisaktivisti. Barcelonassa kaupungin johtoon valittiin Ada Colau Barcelona en Comú -liikkeestä, jolla on takana ura PAH-järjestön perustajana ja puheenjohtajana. Nämä vahvasti paikalliset liikkeet vaativat läpinäkyvyyttä poliittiseen päätöksentekoon, leikkauksia hallinnon menoihin – esimerkiksi virka-autoihin ja edustajien palkkoihin. Colaun nettopalkka on 2 200 euroa kuukaudessa, kun hänen edeltäjänsä Xavier Triaksen kuukausipalkka oli hieman alle 12 000 euroa. Liikkeet puolustavat julkista terveydenhuoltoa, vastustavat leikkauksia koulutuksesta, vaativat vedenja sähkönjakelun muuttamista kunnallisiksi palveluiksi ja niin edelleen. kuulosTa a vasemmistolaiselta politiikalta, mutta onko tässä ohjelmassa jotain radikaalia? Ohjelma vaikuttaa pikemminkin perinteiseltä sosiaalidemokratialta, jonka sosiaalidemokraattiset puolueet ympäri Eurooppaa ovat unohtaneet. Yksi Barcelonan uuden kaupunginjohdon vaatimuksista on ilmainen kouluruokailu, mikä Suomesta katsottuna ei tunnu ihan heti äärivasemmistolaiselta projektilta. Julkisen liikenteen suosiminen ja autoilun rajoittaminen isojen kaupunkien keskustoissa on Euroopassa poliittista valtavirtaa. Varattomien perheiden häätämisen estäminen on maalaisjärkeä, varsinkin kaupungissa, jossa on kymmeniätuhansia tyhjiä asuntoja ja useita tuhansia yksityisiä asuntoja varattuna pelkästään kausiluontoiseen turistikäyttöön. Barcelonassa elää toivo toisenlaisesta politiikasta. Siitä, että kaupunkia ruohonjuuripolitiikkaa TeksTi maTias kauppi mielenosoiTus täyttää koko Via Laietana -kadun. Barcelona, toukokuu 2011. Kuva: Jouko Hautajärvi
7 / 2015 • 35 hallittaisiin asukkaiden, ei turismin, jalkapallon tai suurten kongressien ehdoilla. Kun Colau julistettiin kaupunginjohtajaksi kesäkuun puolessavälissä, tunnelma Sant Jaume -aukiolla oli euforinen. Paikalle oli kerääntynyt arviolta 2 500 ihmistä juhlimaan vallanvaihtoa, joka vielä muutamaa kuukautta aiemmin vaikutti mahdottomalta. filosofi Santiago Lopez Petit väittää, että kansallisvaltioiden tekemä politiikka on jo kauan sitten menettänyt itsenäisyytensä, eikä globaalissa kapitalismissa edustuksellisella demokratialla ole mitään valtaa. Instituutioiden sisältä käsin ei voi tehdä politiikkaa, vaan vain hallinnoida maata ikään kuin yritystä, Petit jatkaa. Pepe Rovira, eläkkeellä oleva sorvari ja vanha työläisaktivisti, ei ole hänkään kovin optimistinen keväisen vaalituloksen suhteen. Hän pelkää, että vaalit sulkevat sen ympyrän, joka 15M-liikehdinnästä lähti, ja passivoi ihmiset taas niin, että nämä aktiivisen osallistumisen sijaan käyvät vain äänestämässä joka neljäs vuosi. ”Tietysti vanha poliittinen järjestelmä oli läpimätä. Loputtomia korruptioskandaaleita ja poliitikkoja, jotka puhuivat hyvin ja tienasivat vielä paremmin. Mutta en ymmärrä, miksi nämä uudet poliitikot halusivat järjestelmän sisälle. On monia muitakin tapoja tehdä politiikkaa, ruohonjuuritasolta.” Roviran mukaan uuden politiikan ajajat eivät halua muuttaa pelin sääntöjä vaan toteuttaa hallinnollisia uudistuksia, modernisoida hallinnon pohjoismaisen mallin mukaiseksi. ”Mutta kapitalismi on kriisissä, maapallon kestokyky on koetuksella. Nämä liikkeet haluavat muuttaa maan edistyneempien pohjoismaisten valtioi den kaltaisiksi. Mutta kriisin myötä pohjoismaidenkin järjestelmät ovat rapautumassa. Maailmassa tulee olemaan yhä enemmän markkinataloudelle hyödyttömiä ihmisiä, joista ei ole enempää tuottajiksi kuin kuluttajiksikaan. Luulen, että Barcelona en Comú alkaa ajaa ihmiskasvoisempaa kapitalismia”, Rovira toteaa. barcelona en comú ja muut koalitiot ovat jo nousseet ruohonjuuritasolta instituutioiden johtoon ja ovat muuttamassa niitä avoimemmiksi. Liikkeen toimijat uskovat, että poliittisella vallalla on vielä painoarvoa. Iso liuta muutoksia on luvassa. Se, ovatko ne radikaaleja, riippuu pitkälti katsojasta. Ensimmäisenä työpäivänään Colau kävi osoittamassa tukensa häätöuhan alla olevalle perheelle. Runsain julkisin varoin tuetun Bankia-pankin vaatima häätö peruttiin. Oppositio syytti uutta kaupunginjohtajaa populismista, mutta hänelle se oli tärkeä poliittinen ele. Onhan uuden kaupunginhallituksen ohjelman yksi pääkohdista juuri häätöjen pysäyttäminen. Populismisyytöksiä on tullut myös omien palkkojen leikkauksista, lupauk sista parantaa sosiaalitointa, raitiovaunulinjan rakentamisesta ja niin edelleen. gala pin, yksi Barcelona en Comú -liikkeen perustaja ja Colaun oikea käsi kaupunginhallituksessa, sanoo, ettei liike halua perinteisen oikeisto–vasemmisto-akselin millekään puolelle. Kyse kaupunginhalliTuksen jäsen ja pormestarin oikea käsi Gala Pin, taustallaan kyltti ”seis häädöille”. Profiilikuva puolueen avoimelta aloiteja keskustelupalstalta. on kansanliikkeestä. ”Identiteettimme on 15-M-liikkeessä. Kyse on siitä, että 99 prosenttia kansasta on yhden prosentin hallinnassa. Siitä, että yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ovat kasvava ongelma – syrjäytyminen, tuhansien perheiden häädöt kodeistaan ja niin edelleen – kun samaan aikaan tietyt sektorit takovat suuria voittoja. Haluamme esittää vaihtoehtoja tälle mallille kansalaisaloitteista käsin, dialogissa kaupungin asukkaiden kanssa.” Pin ei myöskään niele väitettä, että heidän ohjelmansa olisi sosiaalidemokraattinen. He eivät usko neljän vuoden mandaattiin, jolla ajetaan niitä asioita, joita vain itse halutaan. ”Toimimme aktiivisessa yhteistyössä kansalaisten kanssa. Puolueen käytössä on jo nettialusta, joka sallii kaupungin asukkaiden tehdä aloitteita, projektinamme on tämän käytännön käyttöönotto myös kaupunginvaltuustoon. Mottomme on, että hallitsemme totellen ihmisiä. Esimerkiksi sosiaalipolitiikkaamme olemme valmistelleet juuri niiden kansalaisryhmien kanssa, jotka ovat eniten kärsineet leikkauksista. Yhteistyö parantaa lakialoitteiden laatua, koska niissä on kosketus todellisuuteen.” Espanjan ja Euroopan mittakaavassa Barcelona en Comú sijoittuu uuteen eteläeurooppalaiseen poliittiseen ajatteluun, jossa haetaan uudenlaisia politiikan tekemisen muotoja. ”Kysymme, minkälaisen Euroopan haluamme, samoin kuin valtiollisella tasolla kysyvät Podemos tai Syriza. Mutta meidän lähtökohtanamme on kaupunkitason politiikka, jossa kansalaiset itse kertovat, minkälaisia käytäntöjä haluavat.” T imo Aar nialan kuvit usta B. T ra venin romaaniin K uolemanlaiva. Elämän etsijöille ja haaksirikkoisille aitoja asioita, ei kangastusta www.rosebud.fi T imo Aar nialan kuvit usta B. T ra venin romaaniin K uolemanlaiva. Eric Hobsbawm Äärimmäi syyksien aika Vastapaino 24€ ovh 29€ Heikki Oja Galaksit Ursa Juho Saari Huonoosaiset Gaudeamus Frédéric Gros Kävelyn filosofiaa Basam Adam Smith Kansojen varallisuus WSOY Acemoglu, Robinson Miksi maat kaatuvat Terra Cognita 15€ ovh 24€ 39€ ovh 50€ 29€ ovh 36€ 15€ ovh 18€ 34€ ovh 46€
Chihoi Seth Jesse Jacobs Richard McGuire Max Joakim Pirinen Mawil Anneli Furmark Luke Pearson petteri tikkanen emmi nieminen Jean-Michel Dupont Mezzo 28.-30. elokuuta 2015 vieraina ben katchor Choi Juhyun Brecht Vandenbroucke Bjarni Hinriksson kati närhi justin wong Kwon Yong-Deuk stripburger Søren Mosdal ..ja useita muita kotimaisia & kansainvälisiä taiteilijoita sekä kustantajia! lasipalatsi TEEMAT AASIA HONGKONG ETELÄ-KOREA PIENLEHDET www.sarjakuvafestivaalit.fi festivaalijuliste2.0.indd 1 14.8.2015 15.39 28.-30.8.2015 lasipalatsi teemat: aasia / etelä-korea hong kong / pienlehdet näyttelyitä kati närhi agnes & luke pearson hilda annantalo Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 20.8.-11.10. 20.8.-12.9. max & gisp! kulttuurikeskus stoa 25.8.-6.9. petteri tikkanen nuokkarilta molskille galleria art kaarisilta 20.8.-6.9. tempora mutantur kutikuti 10 vuotta galleria huuto uudenmaankatu 26.8.-13.9. stripburger attention, work! myymälä2 26.8.-6.9. joakim pirinen tovi, lasipalatsin aukio 17.8.-13.9. mawil -singles goethe institut 3.-31.8. justin wong hello world lasipalatsin aukio 26.8.-.19.9. choi juhyun galleria sarjakuvakeskus 26.8.-30.9. jesse jacobs mbar 24.-30.8. asema 15 köyhät & ylempänä, pienlehtinäyttely body positivity léspace 26.8.-30.9. seth sokos hotel aleksanteri ja paljon muuta! max näyttelykatalogi anneli furmark punainen talvi luke pearson hilda ja kivipeikko chihoi & hung hung juna jesse jacobs avaruusmeduusa justin wong hello world tutustu myös festivaalijulkaisuihimme! saatavilla: sarjakuvafestivaalit.fi Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 9 789525 972146 JUNA CHIHOI / HUNG HUNG voimamainos260x380.indd 1 24.8.2015 9.43 Chihoi Seth Jesse Jacobs Richard McGuire Max Joakim Pirinen Mawil Anneli Furmark Luke Pearson petteri tikkanen emmi nieminen Jean-Michel Dupont Mezzo 28.-30. elokuuta 2015 vieraina ben katchor Choi Juhyun Brecht Vandenbroucke Bjarni Hinriksson kati närhi justin wong Kwon Yong-Deuk stripburger Søren Mosdal ..ja useita muita kotimaisia & kansainvälisiä taiteilijoita sekä kustantajia! lasipalatsi TEEMAT AASIA HONGKONG ETELÄ-KOREA PIENLEHDET www.sarjakuvafestivaalit.fi festivaalijuliste2.0.indd 1 14.8.2015 15.39 28.-30.8.2015 lasipalatsi teemat: aasia / etelä-korea hong kong / pienlehdet näyttelyitä kati närhi agnes & luke pearson hilda annantalo Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 20.8.-11.10. 20.8.-12.9. max & gisp! kulttuurikeskus stoa 25.8.-6.9. petteri tikkanen nuokkarilta molskille galleria art kaarisilta 20.8.-6.9. tempora mutantur kutikuti 10 vuotta galleria huuto uudenmaankatu 26.8.-13.9. stripburger attention, work! myymälä2 26.8.-6.9. joakim pirinen tovi, lasipalatsin aukio 17.8.-13.9. mawil -singles goethe institut 3.-31.8. justin wong hello world lasipalatsin aukio 26.8.-.19.9. choi juhyun galleria sarjakuvakeskus 26.8.-30.9. jesse jacobs mbar 24.-30.8. asema 15 köyhät & ylempänä, pienlehtinäyttely body positivity léspace 26.8.-30.9. seth sokos hotel aleksanteri ja paljon muuta! max näyttelykatalogi anneli furmark punainen talvi luke pearson hilda ja kivipeikko chihoi & hung hung juna jesse jacobs avaruusmeduusa justin wong hello world tutustu myös festivaalijulkaisuihimme! saatavilla: sarjakuvafestivaalit.fi Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 9 789525 972146 JUNA CHIHOI / HUNG HUNG voimamainos260x380.indd 1 24.8.2015 9.43 Chihoi Seth Jesse Jac obs Ric hard Mc Guire Max Joakim Pirinen Mawil Anneli Furmark Luke Pears on petteri tikkanen emmi nieminen Jean-Mic hel D upont Mezzo 28.-30. elokuuta 2015 vieraina ben katchor Choi Juhyun Brec ht Vand enbrouc ke Bjarni Hinriksson kati närhi justin wong Kw on Yong -D euk stripburg er Søren Mosdal ..ja useita muita kotimaisia & kansainvälisiä taiteilijoita sekä kustantajia! lasipalatsi TEEMAT AASIA HONGKONG ETELÄ-KOREA PIENLEHDET www.sarjakuvafestivaalit.fi festivaalijuliste2.0.indd 1 14.8.2015 15.39 28.-30.8.2015 lasipalatsi teemat: aasia / etelä-korea hong kong / pienlehdet näyttelyitä kati närhi agnes & luke pearson hilda annantalo Vedenhaltioit a, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudest a. T ämänkert ainenkin reissu tuo taatusti muk anaan yllätyksiä, mutt a kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaist a on seikk ailijan elämä” . “P earson on nouseva tähti. ” –T he New Y orker HiLDA A PEiKKO 20.8.-11.10. 20.8.-12.9. max & gisp! kulttuurikeskus stoa 25.8.-6.9. petteri tikkanen nuokkarilta molskille galleria art kaarisilta 20.8.-6.9. tempora mutantur kutikuti 10 vuotta galleria huuto uudenmaankatu 26.8.-13.9. stripburger attention, work! myymälä2 26.8.-6.9. joakim pirinen tovi, lasipalatsin aukio 17.8.-13.9. mawil -singles goethe institut 3.-31.8. justin wong hello world lasipalatsin aukio 26.8.-.19.9. choi juhyun galleria sarjakuvakeskus 26.8.-30.9. jesse jacobs mbar 24.-30.8. asema 15 köyhät & ylempänä, pienlehtinäyttely body positivity léspace 26.8.-30.9. seth sokos hotel aleksanteri ja paljon muuta! max näyttelykatalogi anneli furmark punainen talvi luke pearson hilda ja kivipeikko chihoi & hung hung juna jesse jacobs avaruusmeduusa justin wong hello world tutustu myös festivaalijulkaisuihimme! saatavilla: sarjakuvafestivaalit.fi Vedenhaltioit a, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudest a. T ämänkert ainenkin reissu tuo taatusti muk anaan yllätyksiä, mutt a kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaist a on seikk ailijan elämä” . “P earson on nouseva tähti. ” –T he New Y orker HiLDA A PEiKKO 9 789525 972146 JUNA CHIHOI / HUNG HUNG voimamainos260x380.indd 1 24.8.2015 9.43 Chihoi Seth Jesse Jacobs Richard McGuire Max Joakim Pirinen Mawil Anneli Furmark Luke Pearson petteri tikkanen emmi nieminen Jean-Michel Dupont Mezzo 28.-30. elokuuta 2015 vieraina ben katchor Choi Juhyun Brecht Vandenbroucke Bjarni Hinriksson kati närhi justin wong Kwon Yong-Deuk stripburger Søren Mosdal ..ja useita muita kotimaisia & kansainvälisiä taiteilijoita sekä kustantajia! lasipalatsi TEEMAT AASIA HONGKONG ETELÄ-KOREA PIENLEHDET www.sarjakuvafestivaalit.fi festivaalijuliste2.0.indd 1 14.8.2015 15.39 28.-30.8.2015 lasipalatsi teemat: aasia / etelä-korea hong kong / pienlehdet näyttelyitä kati närhi agnes & luke pearson hilda annantalo Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 20.8.-11.10. 20.8.-12.9. max & gisp! kulttuurikeskus stoa 25.8.-6.9. petteri tikkanen nuokkarilta molskille galleria art kaarisilta 20.8.-6.9. tempora mutantur kutikuti 10 vuotta galleria huuto uudenmaankatu 26.8.-13.9. stripburger attention, work! myymälä2 26.8.-6.9. joakim pirinen tovi, lasipalatsin aukio 17.8.-13.9. mawil -singles goethe institut 3.-31.8. justin wong hello world lasipalatsin aukio 26.8.-.19.9. choi juhyun galleria sarjakuvakeskus 26.8.-30.9. jesse jacobs mbar 24.-30.8. asema 15 köyhät & ylempänä, pienlehtinäyttely body positivity léspace 26.8.-30.9. seth sokos hotel aleksanteri ja paljon muuta! max näyttelykatalogi anneli furmark punainen talvi luke pearson hilda ja kivipeikko chihoi & hung hung juna jesse jacobs avaruusmeduusa justin wong hello world tutustu myös festivaalijulkaisuihimme! saatavilla: sarjakuvafestivaalit.fi Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 9 789525 972146 JUNA CHIHOI / HUNG HUNG voimamainos260x380.indd 1 24.8.2015 9.43
Chihoi Seth Jesse Jacobs Richard McGuire Max Joakim Pirinen Mawil Anneli Furmark Luke Pearson petteri tikkanen emmi nieminen Jean-Michel Dupont Mezzo 28.-30. elokuuta 2015 vieraina ben katchor Choi Juhyun Brecht Vandenbroucke Bjarni Hinriksson kati närhi justin wong Kwon Yong-Deuk stripburger Søren Mosdal ..ja useita muita kotimaisia & kansainvälisiä taiteilijoita sekä kustantajia! lasipalatsi TEEMAT AASIA HONGKONG ETELÄ-KOREA PIENLEHDET www.sarjakuvafestivaalit.fi festivaalijuliste2.0.indd 1 14.8.2015 15.39 28.-30.8.2015 lasipalatsi teemat: aasia / etelä-korea hong kong / pienlehdet näyttelyitä kati närhi agnes & luke pearson hilda annantalo Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 20.8.-11.10. 20.8.-12.9. max & gisp! kulttuurikeskus stoa 25.8.-6.9. petteri tikkanen nuokkarilta molskille galleria art kaarisilta 20.8.-6.9. tempora mutantur kutikuti 10 vuotta galleria huuto uudenmaankatu 26.8.-13.9. stripburger attention, work! myymälä2 26.8.-6.9. joakim pirinen tovi, lasipalatsin aukio 17.8.-13.9. mawil -singles goethe institut 3.-31.8. justin wong hello world lasipalatsin aukio 26.8.-.19.9. choi juhyun galleria sarjakuvakeskus 26.8.-30.9. jesse jacobs mbar 24.-30.8. asema 15 köyhät & ylempänä, pienlehtinäyttely body positivity léspace 26.8.-30.9. seth sokos hotel aleksanteri ja paljon muuta! max näyttelykatalogi anneli furmark punainen talvi luke pearson hilda ja kivipeikko chihoi & hung hung juna jesse jacobs avaruusmeduusa justin wong hello world tutustu myös festivaalijulkaisuihimme! saatavilla: sarjakuvafestivaalit.fi Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 9 789525 972146 JUNA CHIHOI / HUNG HUNG voimamainos260x380.indd 1 24.8.2015 9.43 Chihoi Seth Jesse Jacobs Richard McGuire Max Joakim Pirinen Mawil Anneli Furmark Luke Pearson petteri tikkanen emmi nieminen Jean-Michel Dupont Mezzo 28.-30. elokuuta 2015 vieraina ben katchor Choi Juhyun Brecht Vandenbroucke Bjarni Hinriksson kati närhi justin wong Kwon Yong-Deuk stripburger Søren Mosdal ..ja useita muita kotimaisia & kansainvälisiä taiteilijoita sekä kustantajia! lasipalatsi TEEMAT AASIA HONGKONG ETELÄ-KOREA PIENLEHDET www.sarjakuvafestivaalit.fi festivaalijuliste2.0.indd 1 14.8.2015 15.39 28.-30.8.2015 lasipalatsi teemat: aasia / etelä-korea hong kong / pienlehdet näyttelyitä kati närhi agnes & luke pearson hilda annantalo Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 20.8.-11.10. 20.8.-12.9. max & gisp! kulttuurikeskus stoa 25.8.-6.9. petteri tikkanen nuokkarilta molskille galleria art kaarisilta 20.8.-6.9. tempora mutantur kutikuti 10 vuotta galleria huuto uudenmaankatu 26.8.-13.9. stripburger attention, work! myymälä2 26.8.-6.9. joakim pirinen tovi, lasipalatsin aukio 17.8.-13.9. mawil -singles goethe institut 3.-31.8. justin wong hello world lasipalatsin aukio 26.8.-.19.9. choi juhyun galleria sarjakuvakeskus 26.8.-30.9. jesse jacobs mbar 24.-30.8. asema 15 köyhät & ylempänä, pienlehtinäyttely body positivity léspace 26.8.-30.9. seth sokos hotel aleksanteri ja paljon muuta! max näyttelykatalogi anneli furmark punainen talvi luke pearson hilda ja kivipeikko chihoi & hung hung juna jesse jacobs avaruusmeduusa justin wong hello world tutustu myös festivaalijulkaisuihimme! saatavilla: sarjakuvafestivaalit.fi Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 9 789525 972146 JUNA CHIHOI / HUNG HUNG voimamainos260x380.indd 1 24.8.2015 9.43 Chihoi Seth Jesse Jacobs Richard McGuire Max Joakim Pirinen Mawil Anneli Furmark Luke Pearson petteri tikkanen emmi nieminen Jean-Michel Dupont Mezzo 28.-30. elokuuta 2015 vieraina ben katchor Choi Juhyun Brecht Vandenbroucke Bjarni Hinriksson kati närhi justin wong Kwon Yong-Deuk stripburger Søren Mosdal ..ja useita muita kotimaisia & kansainvälisiä taiteilijoita sekä kustantajia! lasipalatsi TEEMAT AASIA HONGKONG ETELÄ-KOREA PIENLEHDET www.sarjakuvafestivaalit.fi festivaalijuliste2.0.indd 1 14.8.2015 15.39 28.-30.8.2015 lasipalatsi teemat: aasia / etelä-korea hong kong / pienlehdet näyttelyitä kati närhi agnes & luke pearson hilda annantalo Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 20.8.-11.10. 20.8.-12.9. max & gisp! kulttuurikeskus stoa 25.8.-6.9. petteri tikkanen nuokkarilta molskille galleria art kaarisilta 20.8.-6.9. tempora mutantur kutikuti 10 vuotta galleria huuto uudenmaankatu 26.8.-13.9. stripburger attention, work! myymälä2 26.8.-6.9. joakim pirinen tovi, lasipalatsin aukio 17.8.-13.9. mawil -singles goethe institut 3.-31.8. justin wong hello world lasipalatsin aukio 26.8.-.19.9. choi juhyun galleria sarjakuvakeskus 26.8.-30.9. jesse jacobs mbar 24.-30.8. asema 15 köyhät & ylempänä, pienlehtinäyttely body positivity léspace 26.8.-30.9. seth sokos hotel aleksanteri ja paljon muuta! max näyttelykatalogi anneli furmark punainen talvi luke pearson hilda ja kivipeikko chihoi & hung hung juna jesse jacobs avaruusmeduusa justin wong hello world tutustu myös festivaalijulkaisuihimme! saatavilla: sarjakuvafestivaalit.fi Vedenhaltioita, jättiläisiä, metsäläisiä ja peikkoja – Hildan retket poikkeavat aina kovin tavallisuudesta. Tämänkertainenkin reissu tuo taatusti mukanaan yllätyksiä, mutta kuten Hilda osuvasti toteaa: “sellaista on seikkailijan elämä”. “Pearson on nouseva tähti.” –The New Yorker HiLDA A PEiKKO 9 789525 972146 JUNA CHIHOI / HUNG HUNG voimamainos260x380.indd 1 24.8.2015 9.43 www.like.fi Mina .. sarjisalbumi sina .. lukija Mikko Kallinen SORMIBRIGHTON TULEE JÄÄLLEEN Hulvattomia kaksimielisyyksiä täysi pokkarillinen. Russ Manning APINAIN TARZAN: OPARIN AARTEET Klassiset Tarzan-sarjat mahtavana kokoelmana. Ilpo Koskela LUSIA Lusia tunnetaan Suomen viimeisenä oikeuteen joutuneena noitana. Brian K. Vaughan SAGA 2 2000-luvun kovimman sarjakuvahitin jatko-osa. Milo Manara CARAVAGGIO Mestarimaalarin elämä upeana sarjakuvaromaanina. Jean-Michel Dupont LOVE IN VAIN Vaikuttava sarjakuvaromaani legendaarisen bluesmuusikko Robert Johnsonin elämästä. Archie Goodwin SODAN LIESKAT Legendaarinen sodanvastainen sarja yksissä kansissa! www.like.fi BOUNCER NOSTAA LÄNNEN SARJAKUVAN UUDELLE TASOLLE! Timantink ova western nyt suomeksi! Boucqin ja Jodorowskyn elokuvallisesti kerrotussa tarinassa yhdistyvät mystiikka ja Villin lännen raaka todellisuus, huikeat maisemat ja ihmismielen pimeät puolet. Mestariteos on yksi eurooppalaisen nykysarjakuvan merkittävimmistä saagoista. Albumit on suomentanut Heikki Kaukoranta. François Boucq & Alejandro Jodorowsky Bouncer: Osa 1 – Kainin silmä Alkuteos: Bouncer – Un Diamant pour l’au-delà ISBN 978-951-887-508-9 KL 85.3 | nid., 235 x 312 mm, nelivärinen | 56 sivua JALAVA 2015 François Boucq & Alejandro Jodorowsky Bouncer: Osa 2 – Armottomien laupeus Alkuteos: Bouncer – La Pitié des bourreaux ISBN 978-951-887-516-4 KL 85.3 | nid., 235 x 312 mm, nelivärinen | 60 sivua JALAVA 2015 JALAVA
Riad Sattouf Tulevaisuuden arabi Lapsuus Lähi-idässä (1978–1984) Vuoden parhaaksi sarjakuvaksi valittu tositarina vaaleahiuksisen pikku pojan lapsuudesta Gaddafin Libyassa ja alAssadin Syyriassa. Suom. Saara Pääkkönen JP Ahonen Villimpi Pohjola: Valomerkki Kulttisarjakuvan uusin kokoelma dokumentoi lämpimällä otteella nuorten aikuisten sielunelämää – absurdia huumoria ja popkulttuuri viittauksia unohtamatta! Villimpi Pohjola hurmaa lukukerrasta toiseen. › KLIKKAA OSOITTEESEEN ADLIBRIS.COM Syksyn SARJAKUVATÄHDET Haa, Mr. Luuharava! Pahkakellojaan rakentelevan vanhanpojan elämä muuttuu, kun kotitaloon luikertelee itse Kuolema. Palkittujen tekijöiden yhteistyönä syntyi kansainvälisen tason sarjakuvaromaani. www.voima.fi Käy Voiman uudistuneilla nettisivuilla
kulttuuri TeksTi Tuomas RanTanen kuvaT velda PaRkkinen docPoinT-elokuvatapahtumien toiminnanjohtaja Ulla Bergström huikkailee olkansa yli alansa kuulumisia ja mittaa samalla kahvia suodattimeen. Siitä tulee varsin tymäkkää. Hetken päästä Bergström ja Suomen elokuvaklubit ry:tä vetävä Emilia Wahlberg ryhtyvät fläppitaulun avulla purkamaan Doc Lounge -klubien takana olevaa järjestöverkostoa. doc lounge on Malmossä vuonna 2006 perustettu pohjoismainen hanke, jonka ideana on levittää dokumenttielokuvia ja tarjota niitä koskevia keskustelutilaisuuksia tavanomaisten elokuvateattereiden ulkopuolella. Tarkoitus on erityisesti saattaa tekijät ja yleisö lähemmäs toisiaan ohjelmallisten klubi-iltojen kautta. Suomeen Doc Lounge tuli vuonna 2009, ja tätä nykyä tapahtumapaikkakuntia ovat Helsinki, Tampere, Turku, Oulu ja Joensuu. Kullakin paikkakunnalla on oma toiminnasta vastaava tahonsa. Helsingin Doc Lounge -klubeista vastaa nykyään DocPoint-elokuvatapahtumat. Tampereella tapahtumia järjestää Pirkanmaan elokuvakeskus, Turussa DocTurku ry, Oulussa Oulun Musiikkivideofestivaalit ry ja Joensuussa Pohjois-Karjalan alueellinen elokuvayhdistys ry. emilia WahlbeRgin johtama Suomen elokuvaklubit ry toimii näiden viiden paikallisjärjestäjän kattojärjestönä. Sen kautta hoituvat myös suhteet muihin Pohjoismaihin. ”Paikallistasolla toimiva taho valitsee elokuvat siten, että tietty osa niistä tulee yhteispohjoismaiselta levityslistalta, ja järjestää oheisohjelman mieleisekseen”, Wahlberg kertoo. ”Tarkoitus on myös laajentaa jatkossa Suomen toimintaa uusiin kaupunkeihin.” helsingin doc lounge -toiminnan ohella Bergströmin johtama yhdistys organisoi aina tammikuussa järjestettävän, yli 30 000 katsojaa tavoittavan DocPoint-elokuvafestivaalin. Sen lisäksi yhdistys pyörittää lasten ja nuorten pedagogista DOKKINO-dokumenttielokuvakiertuetta, joka tavoittaa vuosittain jopa 15 000 osallistujaa 16 paikkakunnalla. Bergströmin mielestä Doc Loungen idea ei liity vain elokuviin, vaan se on myös osa kaupunkikulttuuria. Hänen mukaansa ihmisten on hyödyllistä kokoontua välillä yhteen muidenkin kuin samanmielisten kanssa ja ajatella ääneen, mitä mieltä kukin on. ”Oikeastaan deittailun alussa pitäisi aina sopia toiset tai kolmannet treffit tällaiseen iltaan, koska sillon paljastuisi, mitä toinen oikeasti ajattelee itselle tärkeästä asiasta”, hän nauraa. Wahlberg täydentää, että Doc Doc Lounge -klubien pyörittäjät uskovat dokumentin vaikuttavuuteen. dokkarit maata kiertämässä
40 • 7 / 2015 kulttuuri Loungessa pyritään siihen, ettei yleisön tarvitse ajatella etukäteen, mitä elokuvaa haluaisi katsoa. Aina voisi luottaa siihen, että kiinnostava ilta on tulossa joka tapauksessa. ”On ihan eri asia katsoa leffaa telkkarista, jolloin ei pääse kysymään tekijöiltä suoraan, mitä he ovat elokuvaa tehdessään ajatelleet”, hän tuumii. ToiminnanjohTajaT uskovat, että Suomessa dokumenttien eteen jo vuosien ajan tehty työ kantaa nyt hedelmää. Tekijöiden taso on hyvä ja yleisö valveutunutta. Laadukkaita kansainvälisiä dokkareita on hyvin tarjolla Ylen kanavilla ja myös muilla kuin vain dokumentteihin keskittyvillä elokuvafestivaaleilla. Jopa Netflixin tapainen kaupallinen alusta näyttää satsaavan niihin paljon. beRgsTRömin mielesTä dokumenttielokuvien kohdalla oleellista on niiden yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Dokumenttien katsominen vaatii kriittisyyttä, ja tietyssä mielessä ne kelpaisivat tiedonhankinnan päävälineeksi. ”Dokumenttielokuvat paljastavat, että ei ole vain yhtä totututta, vaan aina on tarjolla useampia kilpailevia totuuksia. Tämä on myös mediakasvatuksen ydin, katsotaan sitten uutisia tai dokkareita tai mitä tahansa”, hän kiteyttää. Dokumentin luonnetta voi miettiä myös suhteessa fiktioon. Bergström mainitsee esimerkkinä Arto Halosen rinnakkain suomalaisista hiihtoskandaaleista tekemät Sinivalkoinen valhe -dokumentin (2012) ja Isänmaallinen mies -draamaelokuvan (2013). Katsojan tehtäväksi jää pohtia, miten nämä kaksi näkökulmaa samaan aiheeseen täydentävät toisiaan. välineiden halpenemisen ja sosiaalisen median kehityksen kautta dokumenttien tekeminen on arkipäiväistynyt. Kaveriporukat saattavat innostua tekemään elokuvaa ohi perinteisesti miellettyjen portinvartijoiden. Enää ”en minä heiTä viha a, monet heistä saattavat olla ihan mukaviakin ihmisiä. Minulla on itsellänikin ystäviä, jotka pyöräilevät.” Köö penhaminalainen taksikuski esittelee Fredrik Gerttenin dokumentissa Bikes vs Cars reitte jään, jotka kulkevat pyöräilijöitä viliseviä katuja pitkin. Hän ei vitsaile todetessaan, että pyöräi lijät ja autoilijat ovat jatkuvassa sodassa. Taksikuskin mukaan Kööpenhamina on autoilijoiden helvetti: autot joutuvat hidaste lemaan, pysähtelemään, olemaan jatkuvasti varuillaan. Saopaololaisen Aline Cavalcanten mielestä Kööpenhamina taas on paratiisi: hä nen kotikaupungissaan pyöräilijät joutuvat pel käämään henkensä edestä. vasTakkainaseTTelu tai sotavertauk set eivät ole kaukaa haettuja. Kymmenkais taiselle tielle eivät mahdu sekä autoilijat että pyöräilijät, eikä ole vaikeaa arvata, kumpi osa puoli putoaa – valitettavan usein hyvin kirjai mellisesti – pelistä pois. Autoja on henkilöä kohden enemmän kuin koskaan, ja pyöräilijöi den kuolemat liikenteessä muuttuvat jatkuvasti yleisemmiksi. Autoonnettomuuksien, ruuhkien ja tilan puutoksen ratkaisemiseksi rakennetaan suu rempia teitä ja enemmän parkkihalleja. Auto ja tulee lisää, koska niille on enemmän tilaa, ja ruuhkat säilyvät. Päästöt moninkertaistuvat ja liikenneonnettomuudet lisääntyvät. Kuka voittaa? ongelma ei ole pyöräilijöiden tai edes autoilijoiden liikennekäyttäytymisessä tai vä linpitämättömyydessä. Suurin tapaturmien aiheut taja on se, miten liikenne on suunnitel tu. Bikes vs Cars valottaa korruptiota suur yhtiöiden ja liikennesuunnittelun välillä. Riske jä voisi vähentää paljon, mutta tämä muuttaisi meille niin välttämättömän ja rakkaan yksityis autoilun täysin epäkäytännölliseksi. Muun muassa Saksassa monet autoyhtiöt sponsoroivat poliitikkoja, jotka vaikuttavat lii kenneratkaisuja koskeviin päätöksiin. Autotei tä rakennetaan enemmän, ja pyöräteitä hävi tetään tiuhaan tahtiin suurin kustannuksin. On selkeää, kuka voittaa. Fredrik Gerttenin eloku va näyttää kauhukuvan, joka on suurimmassa osassa maailmaa jo totta. ellen eljaala Fredrik Gertten: Bikes vs Cars (Ruotsi, 2015) Pyörät vastaan autot ei tarvitse hakea ensin taideteolliseen korkeakouluun, vaan nyt kuvataan suoraan kännykällä nettiin. Wahlberg tunnistaa muutoksen: ”Tuntuu että ihmiset ovat tietoisempia siitä, mitä dokumenttielokuva on, ja että sitä voi tehdä myös itse. Dokumenttiin törmää koko ajan erilaisissa ympäristöissä. Esimerkiksi DOKKINOkiertueella Kuusamossa yhden koululuokan elokuvaverstaassa kaikki oppilaat pitävät videoblogia, Jopa näillä voi olla tuhansia seuraajia.” ”Maailma kuvallistuu ja monisilmäistyy koko ajan. Kiinnostavaa on sekin että tällaisissa projekteissa tekijöille syntyy ymmärrys siitä että oma elämä voi olla toisista kiinnostavaa ilman erityistä esittämistä, sellaisena kuin se on”, innostuu puolestaan Bergström. muTTa vaikka tee–se–itse-elokuvalla on oma arvonsa, toiminnanjohtajien mielestä ammattimaisen dokumenttielokuvan laadun turvaamiseksi tarvitaan edelleen yhteiskunnan tukea. Teemu Selänteestä kertovan elokuvan tapaiset varmat kaupalliset menestyjät ovat harvassa, ja monet alan arvostetuimmat tekijät joutuvat tekemään usein palkatonta työtä. Toiminnanjohtajat haluavatkin nähdä Doc Loungen osaltaan edistämävän kotimaisten tuottajien mahdollisuuksia saada töitään markkinoitua yleisölle ja medialle. Vaikka elokuva olisi sovittu kaupalliseen levitykseen, elokuvaklubit tarjoavat formaatin, jossa tekijän on mahdollista päästä puhumaan elokuvastaan omilla ehdoillaan. ”Lisäksi pohjoismainen yhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia saada kotimaiset tekijät näkymään muissa maissa. Olisikin hyvä, jos tekijät ottaisivat omien levityssuunnitelmiensa tekemisen yhteydessä jo etukäteen yhteyttä”, kannustaa Wahlberg. muTTa onko erilaisen elokuvatapahtumatarjonnan lisääntymisessä vaarana, että yleisö kyllästyy ja loppuu kesken? Bergström kiistää huolen täysin. ”Emme me kilpaile keskenämme, vaan teemme yhteistyötä. Ihminen, joka viihtyy yhdessä elokuvatapahtumassa, menee mahdollisimman pian uudestaan seuraavaan. Siksi olen aina iloinen omastakin puolestamme, kun esimerkiksi Espoo Ciné tai Rakkautta & Anarkiaa -festivaali menestyvät” WahlbeRg nosTaa tapahtumayhteistyöstä esimerkkinä esiin ruotsalaisen Fredrik Gerttenin polkupyöräilyn ja autoilun välistä jännitettä käsittelevän elokuvan Bikes vs Cars (2015), joka esitettiin juuri Espoo Ciné -tapahtumassa. Näytökseen liittyi myös pyörämarssi Helsingin Kampista esityspaikalle Espoon Tapiolaan. ”Elokuva lähtee heti sen jälkeen kiertämään muille Doc Lounge -paikkakunnille. Kun pyöräilyllä on hiukan eri rooli liikenteessä eri paikkakunnilla, on kiinnostava nähdä tuleeko klubeista sitä myöten erilaisia. Ja mitä oheistempauksia se missäkin synnyttää.” Helsingissä Doc Lounge -kausi aloitetaan 27.9. Korjaamolla ja Tampereella 10.9. Klubilla. Turussa aloitetaan Bikes vs Cars -ulkoilmanäytöksellä 3.9. Brinkkalan pihalla ja tavallisten klubien osalta 17.9. Dynamossa. Joensuussa kausi alkaa 23. tai 24.9. Kerubissa ja Oulussa lokakuussa 45 Specialissa. Lisätiedot tapahtumajärjestäjien Facebooksivuilta ja osoitteesta www.doclounge.fi. DOKKINO-kiertueen tiedot osoitteesta: www.docpoint.info/dokkino Ulla Bergström (vas.) ja Emilia Wahlström.
7 / 2015 • 41 kuvataide jani leinonen herättää ristiriitaisia tunteita yleisössään: menestynyt taiteilija julistaa olevansa sosialisti ja myy taidettaan kovaan hintaan. Leinonen itse vakuuttaa olevansa vilpittömästi heikompien puolella. Se, että kaikki eivät tätä usko ja ota hänen ulostulojaan tosissaan, on osittain taiteilijan omaa tekoa. Hänen leikittelevät lausuntonsa ja taannoinen yhteistyö mainostoimisto Bob Helsingin kanssa ovat rakentaneet pohjaa varautuneille tulkinnoille miehen motiiveista ja tavoitteista. Viime vuosina Leinosen tie on kuitenkin kulkenut johdonmukaisesti kohti aktivismia – jonka hän toteuttaa taiteen keinoin. Taide on ajoittain jopa muuttunut sivuseikaksi, työkaluksi jolla viedä viesti läpi. Viimevuotinen Hunger King -näyttely/performanssi Buda pestissa esimerkiksi pyrki aidosti puuttumaan köyhiä ja kodittomia kurittavaan Unkarin hallituksen politiikkaan. Tämän vuotinen osallistuminen eduskuntavaaleihin pyrki puolestaan kyseenalaistamaan nykyisen edustuksellisen demokratian toimivuuden: Leinonen lupasi läpi päästessään altistaa kaikki eduskunTaiteilija joka halusi aktivistiksi nassa tekemänsä päätökset kansalaisten äänestettäväksi. kiasman ReTRosPekTiivisesTä Tot telemattomuuskoulu-näyttelystä Leinonen haluaa rakentaa konkreettisen koulun. Kiasman viidennestä kerroksesta löytyvässä koulurakennuksessa järjestetään oheistapahtumia, joihin kaikki kutsutaan mukaan opettelemaan aktivismia. Tavoite on ihailtava. Nähtäväksi jää, kuinka nykytaiteen museo ja museoinstituutio taipuvat aktivismin kasvualustaksi. Leinosen uskottavuus aktivistina ei kuitenkaan ole vankkumaton. Hän on aktivistina vähintään yhtä outolintu kuin taiteilijanakin. Ryppyotsaisuuden puute ja kujeileva ulosanti eivät tee siirtymää taiteilijuudesta aktivistiksi ongelmattomaksi, mutta tuskin siirtymä mahdoton on. Toisaalta, tuskin Leinonen taiteilijan roolia kokonaan taakseen on jättämässä, hän on vain valjastanut sen aktivismin välineeksi. Koska Hunger King ja eduskuntavaaliperformanssi epäonnistutuivat maailman välittömässä muuttamisessa, Leinosella on takanaan työläitä projekteja joille tekijän itsensä asettamat tavoitteet ovat jääneet saavuttamatta. Nähtäväksi jää, jaksaako impulsiivinen taiteilija aktivistin arkea, joka muodostuu hyvinkin pitkälti pään seinään hakkaamisesta ja mitättömän pienistä edistysaskeleista. Toivottavasti jaksaa. läPinäkyvyyden nimissä kerrottakoon vielä, että kirjoittaja osallistuu itsekin yhden näyttelyn oheistapahtuman järjestämiseen. Tarkoituksenamme on rikkoa museon seinien sisäpuolelle sidotun projektin kahleet. jaRi Tamminen Jani Leinonen: Tottelemattomuuskoulu. Kiasmassa 4.9.2015– 31.1.2016. Lue Leinosen osallistumisesta Banksyn uuteen näyttelyyn osoitteessa www.voima.fi. IMPROVISOITU NÄYTELMÄ Esiintyjät astuvat yleisön eteen ilman käsikirjoitusta tai suunnitelmaa. Yleisö antaa nimen illan näytelmälle ja siitä alkaa esitys, joka on taatusti tuoretta, ajassa kiinni olevaa tarinankerrontaa. Hulvattomia yksityiskohtia, koskettavia ihmiskohtaloita, taitavaa näyttelijäntyötä sekä kaikessa intensiivisesti mukana elävä yleisö. Esitykset: lokakuu 27, 28, 29, 30 marraskuu 3, 4, 5, 7, 10, 11, 13, 18, 19 klo 19:00, kesto n. 2 h. Liput: 20/18/13 Näyttelijät: Sari Havas, Jami Hyttinen, Kirsti Kuosmanen, Outi Mäenpää, Tiina Pirhonen, Pihla Penttinen, Micke Rejström, Sari Siikander, Elina Stirkkinen, Ville Tiihonen, Tobias Zilliacus, Annika Poijärvi, Niina Sillanpää sekä Jussi Vatanen. Vierailijana Mikko Penttilä. Muusikot: Jouni Kannisto, Hannu Risku, Topi Korhonen, Iiro Ollila Valot: Jari Piitulainen, Ainu Palmu, Marianne Lagus WWW.STELLA-POLARIS.FI Stella Polaris, Kaapelitehdas, Turbiinisali LIPPUJA: Stella Polaris tsto 050 573 7004 TIKETTI: 0600 11616 (1,78 € min + local) Improvisaation juhlaa, jossa yleisö on kohtausten inspiraation lähde. Yleisöltä saamme kaiken: lähtökohdat lyhyille tarinoille, lauluille ja yksityiskohtia hahmoille. Annetuista aineksista leivotaan luovuuden ilotulitus eli esitys joka on yllätyksellinen, vaikuttava ja mielettömän hauska. VIIHDETTÄ PARHAIMMILLAAN PIKKUJOULUAIKAAN. Esitykset: marraskuu 20, 21, 24, 25, 26 klo 19:00, kesto n. 2 h. Liput: 20/18/13
42 • 7 / 2015 kulttuurihäirintä ”Paha sitä on Puuttua ePäkohtiin, jos kukaan ei niitä ole selvittänyt eikä niistä sitten tiedetä.” TeksTi jaRi Tamminen suomen valTio menettää vuosittain satoja miljoonia euroja veronkierron ja verosuunnittelun seurauksena. Veronkierrolla tarkoitetaan tässä lakia noudattavaa, mutta sen hengen vastaista ja porsaanreikiä hyödyntävää toimintaa verojen välttämiseksi. Aggressiivista verosuunnittelua taas tapahtuu erityisesti monessa maassa toimivien yritysten sisällä, ja siinä varoja siirretään yksiköiden ja sisaryhtiöiden välillä verotaakan minimoimiseksi. Verojen välttely johtaa veropohjan rapistumiseen. Vaikka verojen välttely on mittava ja vakava ongelma, Veroparatiisimatkat-kampanja lainaa nimensä ja viestintänsä muotokielen etelän matkoja myyviltä matkatoimistoilta. Onko tämä silkkaa hassuttelua? ”Kyllä me olemme ihan tosissamme. Verot ovat kuitenkin hieman kuiva ja tekninen aihe. Mielestämme tämä on kiinnostavampi tapa nostaa aihe keskusteluun”, kertoo hankekordinaattori Heli Mahkonen. Kampanjan viestintätyökalujen joukkoon on kuulunut esimerkiksi etelänmatkamainoksien muotokieltä mukailevia lennäkkejä ja julisteita. Nettisivuilla kävijä on voinut tutustua matkatoimistomaisen käyttöliittymän kautta veroparatiisishoppailuun ja esimerkiksi Helsingin Matkamessuille on pystytetty pop up -matkatoimisto – josta tosin ei saanut matkoja. Elokuussa Veroparatiisimatkat järjesti tempaukset aggressiivisesta verosuunnittelusta tunnettujen lääkärikeskus Mehiläisen ja Apple-kaupan edustoilla. lomamatka paratiisiin – veroparatiisiin Tempausten yhteydessä pestiin symbolisesti yritysten ikkunoita puhtaiksi ja näin lisättiin läpinäkyvyyttä yritysten toimintaan. Lystikäs viestintä on keino kiinnittää yleisön huomio, ja huomion saatuaan Veroparatiisimatkojen henkilökunta vyöryttää niitä koviakin faktoja vastaanottajalle. valTiolle veRonkieRRosTa koituvia tappioita on mahdotonta tietää tarkasti. Arvioita kuitenkin on. Esimerkiksi verohallinto arvioi valtion menettävän vuodessa noin 320 miljoonaa euroa pelkästään siirtohinnoittelun väärinkäytön takia. ”Summa voi olla tietenkin paljon suurempikin, mutta läpinäkyvyyden puuttuessa siitä ei ole varmuutta”, Mahkonen huomauttaa. ”Kaikki tiedostavat ongelman, mutta siihen ei puututa. Rakenteiden ongelmiin on vaikea puuttua.” Veronkiertoon liittyvät tapahtumat eivät ole dramaattisia ja verokikkailu tapahtuu useimmiten tylsän näköisissä toimistorakennuksissa. Tietokoneiden ruuduilla. ”Haluamme voimaan kaikkia suomalaisyrityksiä koskevan maakohtaisen veroraportointivelvoiteen. Se ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta olisi askel oikeaan suuntaan.” Suomi ei olisi tekemässä muutoksia yksin. Europarlamentissakin on tehty jo tähän suuntaan ohjaavia päätöksiä ja direktiivit odottavat ratifiointia. Suomessa valtio-omisteiset yhtiöt ovat jo vuoden verran vastaavia raportteja tehneet Kansalaisjärjestöjen Veroparatiisimatkat-kampanja pureutuu yritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun.
7 / 2015 • 43 kulttuurihäirintä maRRaskuussa 2014 Veroparatiisimatkat avasi vero karkurit.fi-sivun, jossa kansalaisia kannustettiin ja autettiin ottamaan yhteyttä yrityksiin. Tempauk seen liittyi myös taiteilija Jani Leinosen suunnittelema juliste, joka parodioi iltapäivälehden lööppiä. Julisteen viesti oli tietysti se, että median toivoisi keskittyvän tärkeisiin taloudellisiin kysymyksiin eikä niinkään juoruhömppään ja tisseihin. hankkeessa on mukana yhdeksän järjestöä: Attac on vastuussa käytännön työstä ja esimerkiksi Finnwatch ja Kepa keräävät taustatietoja. Perusporvarihallituksen ilmoittamat massiiviset leikkaukset kehitysyhteistyön rahoitukseen sattuvat myös Veroparatiisimatkoihin ja sen taustalla oleviin järjestöihin. Nämä leikkaukset eivät välttämättä ole erityisen järkeviä valtiontalouden kannalta. ”Hallitusohjelmassa on yksi lause, jossa todetaan että tullaan tekemään töitä veropohjan tervehdyttämiseksi ja puuttumaan kansainväliseen veronkiertoon. Ei muuta. Ja samalla leikataan rahoitus Finnwatchilta. Se on ainoa järjestö joka tutkii tätä veronkiertoa.” Mahkosen mielestä ei ole mitenkään liioiteltua sanoa, että valtiolta jää enemmän veroja saamatta aggressiivisen verosuunnittelun takia kuin mitä se säästää leikatessaan verosuunnittelun tutkimisesta. ”Paha sitä on puuttua epäkohtiin, jos kukaan ei niitä ole selvittänyt eikä niistä sitten tiedetä.” Pakpoom Silaphan: D ali Sits on C ok e. oy sinebRychoff ab valmistaa lisenssillä Coca-Cola-virvoitusjuomia Suomen markkinoille. Ehkä tätä vasten on soveliasta, että Suomen Kansallisgalleriaan kuuluva Sinebrychoffin taidemuseo esittelee Cokiksen kurvikkaan pullon 100-vuotiasta historiaa. Esillä on teemaan liittyvää tuotantoa nimekkäiltä taiteilijoilta, kuten Andy Warholilta, Steve Kaufmanilta ja Joseph Beuysilta. Toisiinsa nykyään liittymättömät Sinebrychoffin museo ja panimo tekevät yhteistyötä projektin tiimoilla. Tämä näyttely ja arvokas museomiljöö tarjoavat verrattoman mahdollisuuden pohtia taiteen ja mainonnan välistä häilyvää rajaa. Molempien syntyyn liittyy luova prosessi, mutta perustavanlaatuisia erojakin piisaa. Mainostajan kanssa valitut ja museon seinälle ripustetut mainokset eivät ole taidetta, vaikka kuinka kuuluisia tekijöitä olisikin asialla. Ne voivat olla hienoja ja taiten tehtyjä, mutta mainoksia. Perustellusti voisi esittää, että tekijän intentio määrittää teoksen luonteen ja mikäli teos tehdään mainokseksi, niin mainos se on. Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun museot sekaantuvat markkinointiponnisteluihin. Edellisen kerran Helsingissä koeteltiin taiteen ja mainonnan välisiä raja-aitoja viime vuonna, kun Kiasma ja Marimekko tuottivat yhdessä Kimpassa-näyttelyn. Seuraava kysymys kuulukin, että onko valtion taidemuseon tehtävä mainostaa hiilihapotettua kasvisuutejuomaa. Ei välttämättä ole. jaRi Tamminen Coca-Cola-pullo 100 vuotta Helsingin Sinebrychoffin taidemuseossa 4.10. asti. Sinebrychoffin taidemuseo päätti esitellä mainoksia.
44 • 7 / 2015 kulttuuri ihanan retro 80-luvun Britanniaan sijoittuva Billy El liot on nappiin mennyt ohjelmistovalinta meidänkin poliittiseen tilanteeseemme. Peacockin näyttämöllä rymistelee lakkolaisia, poliiseja ja rikkureita. Katsomossa voi pohtia, kertooko tämä Lee Hallin kirjoittamaan ja Stephen Daldryn ohjaamaan elokuvaan pohjaava musikaali eurooppalaisesta lähihistoriasta vai Suomen lähitulevaisuudesta. Suuria yhteiskunnallisia muutoksia perustellaan pitämällä niitä rakenteellisina eli kuin vääjäämättömän taloudellisen, poliittisen ja jopa globaalin kiertokulun edellyttäminä. Pienen Billy Elliotin tarina kertoo, ettei pelkkä poliittis-taloudellinen konteksti riitä vaatimaan yksilöiltä valintoja, joita nämä eivät missään nimessä halua tehdä. billy ellioTin naapuruston jätkien laji nyrkkeily. Kerhohuoneella pidetään tunteja, eikä 11-vuotiaille pojille ole muuta tarjolla. Tytöille on balettia, mutta kuka kova kundi siitä muka piittaisi. Ollaan syvällä työväen ytimessä. Tai oltaisiin syvällä maan alla, jos ei pääministeri Margaret Thatcher olisi päättänyt uusliberalistisessa kiimassaan ja lyhytkatseisessa egoismissaan uudistaa IsonBritannian taloutta liian paljon ja liian nopeasti. Kaivoksia yksityistettiin, työläisillä ei ollut mitään turvaa, eivätkä noenmustat miehet nielleet uudistuksia taistelematta. He menivät lakkoon. Kaivoksiin laskeutuivat vain rikkurit. Billy sattuu löytämään pakotien ahdistavasta arjesta. Hän aloittaa salaa balettitunnit. Aluksi laji on jopa inhottava, nokkavien tyttöjen sipsuttelua, mutta jokin siinä vetoaa poikaan. Vaikka Billyn yksinäinen elämä tuntuu helpottuvan, onnessa piilee onnettomuuden mahdollisuus: miten isä ja ylimaskuliininen veli suhtautuisivat balettia tanssivaan, taiteelliseen Billyyn, jos tietäisivät? Äiti on taivaassa, mutta Billy on löytänyt tavan keskustella tämän kanssa. Hän tarvitsee harrastukselleen puoltajan ja ”äiti hyväksyisi”, hän tietää. Se on tärkeää. billy ellioTin tarina on täynnä vastakkainasetteluja, kuin korkeita muureja. Kaikkein pinnallisimmalla tasolla näyttämöllä ovat vastakkain poliittiset voimat: kaivosmiehet mielenosoituksineen ja mellakkapoliisit kilpineen. Joissain kohtauksissa jopa kiivetään mellakkapleksien yli. Toisiaan kumoamassa ovat myös työväen ankea arki ja Billyn orastava, alati kiihtyvä rakkaus abstraktiin taiteeseen. Näytelmän duunareille taide menee yli hilseen. Billyn harrastukset on näillä seuduilla päätetty jo ennen kuin hän on syntynytkään, niin vahvoja ovat perinteet. Billy voisi edetä taiteellisissa pyrkimyksissään. Siihen tarkoitukseen hän tarvitsisi opetusta Lontoossa sijaitsevassa arvostetussa akatemiassa. Nyrkkeilykehässä mittelevät työväenluokan ylpeys koulutusta halveksuvista känsäisistä kouristaan ja pääkaupungin oletettu snobismi. Ihan niin kuin suomalaisilla nettipalstoilla. ”solida aRisuuTTa!” Niin huudettiin vielä 80-luvulla. Lakkoileva väki ei vaatinut tasa-arvoa, vaan myötätuntoa. Tukea. Taloudellista apua itse kultakin. Tarvittiin lämpöä, koska ilman keskuslämmitystä elävä energiapoliittinen kehitysmaa Iso-Britannia pakotti kaivosmiehet perheineen kärsimään vilua ja nälkää. Lakoilevien rahat eivät riittäneet hiiliin, ja ilman kerjättyä apua soppatykistä loppui soppa. Solidaarisuus ei ole vain symboliikkaa, vaan ainoa keino säilyä hengissä. Jos nykyajan vinkkelistä katsotaan, Billy-musikaalissa on myös tasa-arvon vaatimus, seksuaalisen tasa-arvon. Olennaista ei ole, onko Billy itse ehkä homo. Seksuaalinen erilaisuus (valtavirrasta katsottuna) määrittyy ystävän kautta. Tämä fanittaa Billyn lajivalintaa juuri ihanien balettihameiden takia: frendi ei halua katsoa niitä vain tytöillä vaan myös itsellään! Vaikka Billyn kaveri ei ehkä saisi asemaa tai edes hyväksyntää raavaiden äijien yhteisössä, hänelle olisi tärkeää saada edes yksi ystävä ja uskoa tulevaisuuteen. Kuka tarjoaisikaan enemmän toivoa kuin tähtiin kurkottava poika. Lee Hall & Elton John: Billy Elliot Helsingin Kaupunginteatterin Peacockin näyttämöllä koko syksyn. Thatcheristä tähän päivään Helsingin Kaupunginteatterin musikaali kuvaa vastakkainasettelujen aikaa. TeksTi iida simes
7 / 2015 • 45 teatteri TeaTTeRiaula on täynnä kukkalaatikoita ja purnukoita, joissa kasvaa erilaisia kasveja. Loisteputkivalaistus ja nurkissa lojuva romu rakentavat kuvaa huonolle hoidolle jääneestä kasvihuoneesta. Sama sisustus jatkuu teatteritilassa, jossa kasvilaatikoiden lomassa lojuu neljä naista ja yksi mies, kuin olisivat kasveja hekin. Katsoja ohjataan tilaan tuoli kainalossaan. Sen voi sijoittaa haluamaansa paikkaan. Ruotsinkielisen esityksen ensimmäinen monologifragmentti kertoo katastrofista, joka on hajottanut kaiken ja avaa pohdintaa uuden aloittamisen mahdollisuudesta. Ilmaan jää kysymys, tarkoittaako puhe tuhosta ja uudesta alusta koko sivilisaatiota vai vain yhtä ihmistä. Ehkä molempia, ken tietää. hiTaasTi, hyvin hiTaasTi ihmiskasvien olemiseen tulee liikettä. Näennäisen toiminnan lomassa kuullaan lisää monologeja luontohavainnoista, lapsuuden muistoista, kohtaamisesta ja kaipuusta. Hahmojen liikkeeseen tulee vähin erin tarkoituksellisuutta ja vuorovaikutus vilkastuu. Jossain vaiheessa tilaa laajennetaan takaisin aulan puolelle, missä rehevä alaston nainen kylpee maalauksellisella nautinnolla kastelukannun alla. kukkaruukusta asiaa Poikkitaiteellisen Blaue Frau -ryhmän esityksessä nykytanssi kohtaa joogan Myöhemmin toinen alaston nainen pesee nöyränä lattiaa. loPPua kohden meno muuttuu rankemmaksi ja kaaren huipulla innostutaan huutosäestyksellä uskonnollishenkiseen hurmospuheeseen, kunnes viimein kaikki päättyy monologiin, jossa palataan alun kysymykseen hauraasta, mutta mahdollisesta tiestä selviytymiseen. edellä keRRoTuT juonipaljastukset eivät ole juonipaljastuksia, sillä esityksessä ei ole juonta. Siinä on vain kirkas lähtöajatus, monella tapaa rikotun näyttämörajauksen muoto ja kaunis draaman kaari. Enemmän kuin näytelmä, se on kuvallinen runokirja, jossa nykytanssi ja performanssi kohtaavat ekologiset reunaehdot ja joogan. Esitys on katsojalle haastava, sillä se ei viihdytä, vaan vaatii kosolti keskittymistä ja välillä pitkästyttää. Se on näkökulmaltaan yhtä aikaa metaforisen filosofinen, konkreettisen fyysinen ja yhteiskunnallinen. Esitystä katsoessani en ollut varma, miten suhtautua siihen. Joskus palikat asettuvat paikalleen hitaasti. Seuraavana päivänä tiesin pitäneeni siitä. Tuomas RanTanen Blaue Frau: Some plants need more light than others, but all need at least a little Esitykset 25.9. asti Diananäyttämöllä Helsingissä blau fRau on vuonna 2005 perustettu feministi nen teatteriryhmä, joka haluaa kyseenalaistaa valtara kenteita niin yhteiskunnassa kuin teatterikentälläkin. Korjaamon Stagefestivaaleilla elokuussa ensiiltansa saanut Some plants need more light than others, but all need at least a little juhlistaa ryhmän kymmenen vuo den taivalta, ja se on tehty yhteistyössä nykytanssi konkari Liisa Pentin kanssa. www.blauefrau.com www.bioplanete.com Katso video Fair Trade -projektistamme Keniassa. Videosta näet kuinka parannamme paikallisten tuottajien elinja työolosuhteita projektin avulla. Luomulaatuinen avokadoöljy Reilua maukkautta avokadosta Jakelija: www.ekolo.fi Saatavilla hyvinvarustetuista ruokaja ekokaupoista BP_PR2015_07_Avocado_240x156.indd 1 24.07.15 14:57
46 • 7 / 2015 Tuhkasta nousee rakkaus. elokuvaTähTi ingRid beRgman kävi 1948 keväällä New Yorkissa pienessä elokuvateatterissa. Elokuva oli pienen budjetin ja suuren intohimon tulos Rooma – avoin kaupunki. Ohjaaja Roberto Rossellini oli kuvannut sen Rooman kaduilla vuonna 1945. Tuolloin roomalaiset pelästyivät kotikaupungissaan taas marssivia elokuvan natseja, jotka kävivät naisten, lasten ja pappien kimppuun. Rainaan jopa jäi menoa tuijottavia kauhistuneita ohikulkijoita. Miehityshän oli vasta päättynyt. Näyttelijöinä oli amatöörejä, supertähti Anna Magnania lukuun ottamatta. Rossellini tiesi, mitä on miehitys oli, mutta miten kertoa siitä – se lähes improvisoitiin. beRgman lumouTui. Oli kuin näyttelijät eivät näyttelisi! Hän kirjoitti lyhyen ja ujon kirjeen Rossellinille: hän haluaisi tehdä tämän kanssa elokuvan, vaikkei osaa italiaa lausahdusta ”ti amo” (minä rakastan sinua) enempää. Kirje postitettiin studiolle Roomaan. Studio paloi poroksi. Kuin ihmeen kaupalla kirje löytyi tuhkasta. Se poimittiin talteen, koska siinä oli jännät, ulkomaiset postimerkit. Rossellini oli riidoissa stu dion kanssa eikä suostunut noutamaan kirjettä. Koska siinä luki ”ti amo”, joku päätti käydä viemässä sen hänelle. Pian Rossellini ja Bergman rakastuivat ja saivat kolme lasta. Vaikka Ingrid Bergmanin onni ei kestänyt pitkään Rossellinin kanssa, he saivat aikaiseksi suuria taideteoksia. Strombolissa tulivuorisaaren karu ankaruus symboloi rikkoutunutta Eurooppaa ja ihmisen kovettumista vaikeuk sien keskellä. beRgmanin ikonisin elokuva on Casablanca. Se sijoittuu vuoteen 1941 ja valmistui jo 1942, ”reaaliajassa”, kuten Peter von Bagh huomauttaa Elokuvan historiassa. Michael Curtizin tapa ohjata sopi erinomaisesti sotaa käyvään maailmaan, mutta se vei työryhmän hulluuden partaalle. Curtiz vaati näyttelijöitä suoriutumaan hienoista lähikuvista studion kauniissa valoissa, muttei tiennyt, mitä elokuvassa tapahtuu. Bergman yritti kysyä, pitääkö hänen olla rakastunut Humphrey Bogartiin vai Paul Hendreidiin, mutta Curtiz vastasi, että katsotaan huomenna. Loppukohtausta kuvattaessa ei ollut varmaa, miten elokuva loppuisi. Casablancan kilpalaulannassa päällekkäin kajahtivat Marseljeesi ja ”Deutschland, Deutschland über alles”. Kukaan ei tiennyt vielä 1942, miten sota loppuisi. Eikä vielä 1945 Rossellinikaan voinut olla varma, etteikö sota jatkuisi pian. Kun Bergmanin kaunis ja surumielinen katse heijastuu kankaalle, siihen tiivistyy maanosamme, ehkä koko maailmamme tila. Voittaako jokin kansallislaulu toisen? Minkä suunnan ihminen valitsee? Opimme Bergmanilta ainakin sen, että rakkaus ei kysy kansallisuutta eikä hetkeä, kielimuurikaan ei sitä lannista, ja se nousee jopa tuhkasta. iida simes Ingrid Bergmanin syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta 29. elokuuta 2015. tuhkaa ja timantteja Elokuvat ja televisiosarjat ovat perinteisesti kuuluneet eri kategorioihin. Asia ei enää välttämättä ole näin. disney, elävän kuvan pioneeri Kukaan ei ole aiemmin linkittänyt elävien kuvien tarinoita vastaavassa mittakaavassa. Disney ei tietenkään ole ensimmäistä kertaa uudistamassa alaa. Teknisien uudistusten puolella esimerkiksi Höyry laiva Ville (1928) on ensimmäinen ääniraidalla varustettu animaatioelokuva, Lumikki (1937) ja Fantasia (1940) veivät animaatiosekä äänitekniikkaa eteenpäin, Tron (1982) toi ennen näkemättömät tietokonetehosteet valkokankaalle. koska disney omistaa lukuisia media-alan firmoja, sillä on mahdollisuus kertoa tarinoita eri kanavien välityksellä. Sarjakuvasovitukset sekä tietokoneja konsolipelit ovat jo vakiin tu neita tapoja täydentää elokuvien ja sarjojen tarinaa. Erilliset tiiviisti kokonaisuuteen nivotut televisiosarjat Television kuolema sellaisena kuin me sen tunnemme lienee väistämätöntä. Elokuvateatterit kamppailevat asemansa puolesta 3D:llä ja popkornisaaveilla. Elokuvat siirtyvät kotiteattereihin ja tv-sarjat nettiin. Kun elävien kuvien jakelukanavat sekoittuvat keskenään, on Disney alkanut sekoittaa kanavia myös kerronnallisesti. Disneyn ostettua Marvelin vuonna 2009 on valkokankaalla on nähty useita sarjakuvakustantamon hahmoja, kuten Iron Man, Avengers ja Thor. Vuosina 2008–2015 ensiiltansa on saanut 12 jaettuun Marvel Cinematic Universe -maailmaan kuuluvaa elokuvaa – viimeisimpänä AntMan tänä kesänä. Näistä rahallisesti menestynein on Avengers (2012), jonka maailmanlaajuiset lipun myyntitulot olivat yli 1,5 miljardia dollaria. Keväällä enskarin saanut Avengersin jatko-osa nettosi melkein saman. kuin vaRkain supersankarielokuvista on tullut Hollywoodin suurimpia rahantekokoneita, ja nimekkäät – sekä vakavasti otettavat – näyttelijät kilpailevat rooleista. AntManissä esiintyy muun muassa Michael Douglas. Taloudellisen menestyksen ohella Marvel-filmatisoinneista tekee erityislaatuisia se, että eri hahmoihin keskittyvien elokuvien itsenäiset tarinat lomittuvat myös toisiinsa. Ne rakentavat pitkää kaarta ja eroavat Harry Potterin ja Hobitin kaltaisista yhden tarinan ympärille rakentuvista elokuvasarjoista. TeksTi jaRi Tamminen Kuv a: V elda P arkkinen Kirjoittaja on jazzia, elokuvia ja kirjoja rakastav a elämäntap asemiootikk o.
7 / 2015 • 47 kulttuuri ovat uusi tapa syventää elokuvan maailmaa. Disneyn omistaman ABC-kanavan tuottamaa, Suomessakin nähtyä Agents of SHIELDiä on tuotettu kaksi tuotantokautta. Niiden välissä esitettiin Agent Carter -sarjan ensimmäinen kausi, ja sillekin on jo jatkoa tekeillä. elokuvien ja televisiosarjojen jakelukanavat kuitenkin poikkeavat toisistaan täysin. Tämä on melkoinen päänvaiva tuotantoja jakeluyhtiöille. Elokuvat saavat ensi-iltansa maailman laajuisesti samoi hin aikoihin, mutta sarjojen esittäminen lykkääntyy usein paljonkin – eikä kaikkia sarjoja edes esitetä kaikkialla. Jokainen katkos saa katsojan etsimään sarjaa netistä, ja sitähän kukaan ei halua. Agents of SHIELDissä tapahtumat on synkronoitu Yhdysvalloissa sarjan kanssa samaan aikaan ensi-iltaan tulevien elokuvien kanssa, mutta ajoitus ei toimi PohjoisAmerikan ulkopuolella. Tämä klappi esitysajankohdissa on tietysti first world problem, jos mikä, mutta netti hävittää tiedonvälityksen maantieteelliset rajoitukset. Disney ei ole tyytynyt pelkästään televisiossa esitettyihin sarjoihin. Yhtiö teki sopimuksen Netflixin kanssa viidestä striimauspalvelun kautta levitettävästä sarjasta, joista ensimmäinen, Dare devil, ilmestyi keväällä. Yhteistyö Netflixin kanssa tarjosi Marvelille myös mahdollisuuden tehdä ohjelmaa hieman aikuisemmalle yleisölle: Dare deviliä tehtäessä ei pihtailtu erittäin näyttävän väkivallankaan esittämisessä. Väkivallalla mässäily tosin näyttäytyi hyvinkin itsetarkoituksellisena. Tämä mediamuRRos palauttaa mieleen myös surkuhupaisan lausunnon vuodelta 2012. MTV Median toimitusjohtaja Heikki Rotko julisti Media & Message -seminaarissa Tampereella, että ”Potkitaan [Net flixiä] munille niin paljon kuin pystytään”. Rotko irtisanottiin tehtävistään viime toukokuussa ja MTV miettii parhaillaan maksukanaviensa tulevaisuutta. Samalla Netflix on matkalla maailman suurimmaksi televisiokanavaksi – tosin ilman sitä televisiota – ja on saanut jalansijaa Suomessakin. disneyn ja maRvelin halu rikkoa perinteisiä formaattirajoja ja pyrkimys kertoa yhtä tarinaa yhtäaikaisesti lukuisilla eri alustoilla voi vaikuttaa liikkuvin kuvin välitettävään tarinankerrontaan jännittävillä tavoilla. Tosin, melko harvalla toimijalla on resursseja yhtä massiivisen – tai minkäänlaisen – kokonaisuuden rakentamiseen. Kilpailijat seuraavat varmasti tarkkaan tämän projektin etenemistä. Marvelin perinteinen kilpailija DC Comics yrittää parhaillaan käynnistellä vastaavaa elokuva maailmaansa Warner Brothersin kanssa. Supermanelokuva Man of Steel (2013) on saamassa jatkoa ensi vuonna elokuvista Batman v. Super man ja Suicide Squad. Huomionarvoista on myös se, että Disney osti vuonna 2012 Tähtien sota -elokuvien oikeudet George Lucasilta ja pani hösseliksi: uusia leffoja on tekeillä, eikä ole mitenkään mahdotonta, että Disney toteuttaisi itse Lucasin pitkään kehittelemän Star Wars -televisiosarjankin jossain vaiheessa. Huhut Disneyn ja Netflixin välisistä Star Wars -neuvotteluista kiertävät parhaillaan netissä. Tällä heTkellä Disneyllä näyttää olevan täysin avoin valtakirja painaa rahaa. Nähtäväksi jää, kuinka kauan tilanne jatkuu nykyisen kaltaisena ja milloin muut saavat kirittyä etumatkan kiinni. Ja kuinka tämä televisioja elokuvasarjojen yhdistäminen muokkaa alaa. Satiiri yhden totuuden maasta Liput alk. 18,50 € www.lippupalvelu.fi ja www.ryhmateatteri.fi ensi-ilta 26.9.2015 trilogian viimeinen osa! Rakkautta & Anarkiaa Korjaamolla Millainen on unelmiesi leffAteatteri? Tule ja osallistu! WWW.KORJAAMO.FI TÖÖLÖNKATU 51 B, HELSINKI 25.–27.9. www.voima.fi Käy Voiman uudistuneilla nettisivuilla N inni K airisalo
48 • 7 / 2015 kirjallisuus edesmennyT sarjakuvataiteilija Joe Kubert muistetaan erityisesti supersankaritarinoista sekä vauhdikkaista sotasarjakuvista. Viihteellisen tuotannon lisäksi Kubertilta on ilmestynyt myös hyvinkin rankasti sodan kauhuihin pureutuvaa sarjakuvaa. Tätä tuotantoa on nyt suomennettu muutamankin albumin verran. Viime vuonna Egmont julkaisi alkujaan vuonna 1996 ilmestyneen albumin Faksi Sarajevosta, ja tänä vuonna RW Kustannus saattoi kauppoihin alkujaan vuonna 2003 ilmestyneen Yossel 19. huhtikuuta 1943 -albumin. Sarajevo oli raskas, mutta kyllä sen kesti lukea yhdellä istumalla. Yos sel olikin jo sitten suuruusluokkaa tai kahta ahdistavampi paketti. Sen lukeminen vaati monta ottoa ja tapahtui lopulta osissa. Molemmat albumit ovat järkyttävän hyviä – ja järkyttäviä. saRajavo edusTa a sarjakuvailmaisulle samaa kuin dokumenttiteatteri teatterille. Dokumentteihin perustuva kerronta tarjoaa dramatisoidun ja henkilökohtaisen tulkinnan Jugoslavian hajoamiskivuista. Kubertilla on ollut käytettävissään ainoastaan toisen käden tietoa piiritetyn kaupungin tapahtumista, mutta hän on mitä ilmeisimmin onnistunut tuottamaan niistä pätevän kuvauksen. Kubertin Sarajevossa asuvalta ystävältään kaupungin piirityksen aikana saamien faksien ja muista lähteistä ammennetun tiedon pohjalta rakentama tarina ui lukijan ihon alle tehokkaasti. Tekijä kertoo albumin saatetekstissä auliisti faktan ja dramatisoinnin välisestä tasapainoilustaan. Vaikka teos ei edes yritä väittää olevansa puhtaan dokumentaarinen, saattaa se kuvata hyvinkin osuvasti sodan aikaisia tapahtumia. Samoin Yossel pyrkii kuvaamaan sodan – tällä kertaa toisen maailmansodan – aikaisia tapahtumia mahdollisimman realistisesti. Tarina on kerrottu ensimmäisessä persoonassa, vaikka TeksTi jaRi Tamminen ahdistavia lukukokemuksia tekijä ei kauhuja omakohtaisesti olekaan kokenut. Tarina rakentuu vauvana Yhdysvaltoihin emigroituneen puolanjuutalaisen Kubertin ”entä jos” -ajatusleikkiin. Entäpä, jos hän ei olisikaan päässyt perheineen juutalaisvainoja pakoon? siinä missä Faksi Sarajevosta muistuttaa visuaaliselta tyyliltään Kubertin Sgt. Rock -sotasarjakuvista tuttua kulmikasta ilmaisua, poikkeaa Yossel tästä suuresti. Se muistuttaa hahmotelmaa: kaikki kuvat ovat karkeita, mustavalkoisia ja viimeistelemättömiä. Tämä viimeistelemättömyys korostaa illuusiota dokumentaarisuudesta. Kuviensa puolesta teos voisi pohjautua arkistokaapin pohjalta löytyneeseen nippuun Yosselin aitoja muistiinpanoja ja hahmotelmia. Tarinan keskiössä oleva, Varsovan gettoon suljettu, sarjakuvia kaikille käsiinsä saamille paperinpalasille piirtänyt varhaisteini Yossel on taiteilijan alter ego, jonka kautta Kubert pohtii omaa suhdettaan historiaan. Hän koki toisen maailmansodan juutalaisvainoineen hyvin etäisesti New Yorkissa sukulaisten ja median kautta tihkuneiden tiedonjyvästen kautta. Nuori poika ei kyennyt hahmottamaan tapahtu mien kulkua ennen kuin paljon myöhemmin. Yossel muodostuukin arkistoista, historiankirjoista ja sukulaisten lähettämistä kirjeistä kasatun mosaiikin varaan ja edustaa yhden henkilön historiaa sellaisena kuin se olisi voinut olla. Teospari kuvaa sotaa tavalla, joka poikkeaa mitä suurimmissa määrin totutusta. Siinä, missä toisaalla huudetaan ”Achtung!” ja Schweinhund!” ja ratsastetaan auringonlaskuun, porautuvat Kubertin albumit pintaa syvemmälle. Ne sukeltavat päätä pahkaa siihen pohjattomaan hulluuteen, jonka ihminen pystyy sotaisuudessaan saavuttamaan. Siihen hulluuteen ei eläin kykene, ja meidän ihmisten olisi hyvä tunnistaa sen olemassaolo. Joe Kubert: Faksi Sarajevosta. Egmont 2014. 208 sivua. Joe Kubert: Yossel 19. huhtikuuta 1943. EW Kustannus 2015. 128 sivua. Joe Kubertin sarjakuvat tarjoavat historiaa ja vaihtoehtohistoriaa. Louise Gray maailmanmusiikki Into 2015, 249 s. maailma ja musiikki Kuka keksi termin maailmanmusiikki? 19 lontoolaispubiin kerääntynyttä, musiikkiteol lisuuden kanssa tekemisissä ollutta ihmistä. Mihin termi viittaa? Toisen kuin nykyisen länsimaisen kokemuspiirin musiikkiin. Täysin epäjohdonmukaisen ja keinotekoisen termin alle tippuvat niin bulgarialainen kuorolaulun merkkiteos Les Mystére des Voix Bulgares kuin Demis Roussosin levytykset. Louise Grayn kirjan alkuperäisnimi on No-Nonsense Guide to World Music. Nimi on osuva, sillä kirjailija ei idealisoi, romanti soi tai eksotisoi käsittelemäänsä musiikkia. Kreikkalaisen rebetikon tarina tempaa silti mukaansa, samoin kuin somalialaisen popin osuus kansanmurhassa kauhistuttaa. Grayn ei tarvitse kuitenkaan nojata vetäviin tarinoihin, sillä ennen kaikkea kirjassa kiehtoo hänen kykynsä vetää yhteen suuria linjoja, kulttuuriperinteitä ja poliittista liikeh dintää. Musiikki käsitellään osana ympäröivää yhteiskuntaa. Ja genreen sisältyvät odotukset – kuten idea autenttisuudesta – revitään siekailematta auki. Kaikesta maailmanmusiikiksi ristitystä ei kirjassa yritetäkään tehdä selkoa. Mutta kirjoittajan asenteesta kertoo sekin, mitä mukaan on otettu. Oman lukunsa on saanut blues, jota länsimaissa kutsuttaisiin ehkä perinnemusiikiksi. Gray tekee kirjansa kautta uudelleenmäärittelyä siitä, mitä maailman musiikki on. Ja hän tekee sen niin, että Radio Novan kuuntelijaakin kiinnostaa. KAiSu TeRVONeN
Muutamat valitut sanat Laivakellon kilahtaessa tuuli pyöristää kivet miehiksi, jotka soutavat merelle valaan perässä kuin he vasta nyt näkisivät sen mitä näkevät, kirjan sivuilta viileille vesille karanneen. Olet ollut aloittajien joukossa Turun 90-luvun runoliikkeessä ja viemässä runoa kapakkaan, perustamassa yhdistyksiä ja kustantamoja, Nihil Interitiä ja Poesiaa, Runoviikkoa ja Paimion aforismipäiviä. Mistä moinen aloitteellisuus? Ehkä siitä, että estyneenä ja arkana ihmisenä en ole päässyt mihinkään mukaan, joten on pitänyt itse perustaa porukat, joihin on sitten otettu sisään. Ei, vaan oma toimintatapani on toimia yhdessä muiden kanssa. Usein on myös parasta luoda kokonaan uusia rakenteita kuin pyrkiä vaikuttamaan vakiintuneissa malleissa. Vuoden 2012 jälkeen olet tehnyt yli 80 keikkaa ja ajanut tuhansia kilometrejä runon aseman edistämisen takia. Miksi? Olen käynyt puhumassa kirjastoissa, kouluissa, äidinkielenopettajille – kaikille, jotka voivat hyödyntää runoa omassa työssään. Yo-kirjoituksissa voi olla runoaineistoa, ja runo on mukana nykyisessä opetussuunnitelmassa. Muutoinkin lähtökohtaisesti asioille pitää pyrkiä tekemään jotakin – on joutavaa käydä keskusteluja, joiden tarkoituskaan ei ole konkretisoitua. Jos runous ei olisi kutsunut sinua työntekijäkseen, missä ammatissa Parkko voitaisiin nähdä? Todennäköisesti kirjastossa – olisin kirjallisuuden suurkuluttaja jotain toista kautta. Isäni oli myös lukutoukka, ja isoisäni perusti maaseudulle kirjastoseuran. Miksi sinua kiinnostaa juuri runo? Runo on yksi tiedon muoto, jota ei voi ilmaista muiden lajien kautta. Runo on henkilökohtainen – ei tekijä tai ego ole tärkeää, mutta kirjoittaja on itse vastuussa runonsa outoudesta tai arkipäiväisyydestä. Olet jo viisi vuotta asunut puolet vuodesta Turussa ja puolet Italian Assisissa . Mitä haittoja ja mitä etuja järjestelyssä on? Pystyn jakamaan hyvin omaa toimintaa ja tekemistä – työnjako sujuu hyvin. Se myös laittaa tiettyjä rajoja puuhasteluun. Haittana on, että välillä olen molemmissa paikoissa poissaoleva, mutta s-postit liikkuvat. Suomessa en kirjoita omia runojani. Eräs uusi runoilijayhteistyösi on Autismisäätiön kanssa. Mistä siinä kyse? Runoilijan työssä on paljon autistisia piirteitä, mutta positiivisina koettuina ominaisuuksina. Pyrimme välittämään autismin kirjojen ihmisille näitä onnistumisen mahdollisuuksina – yritetään löytää kohtaamisia, joissa kirjoittaminen antaisi heille lähtökohtia ja roolimallia omalle tekemiselle. Tarkoitus on myös lisätä yleistä tietoisuutta autismin kirjosta. Olet tehnyt tietokirjoja runosta, mutta edellinen runokirjasi Pelikaani ( Savukeidas) ilmestyi 2011, milloin tulee seuraava? Omien runokirjojeni ilmestymistahti on näköjään seitsemän vuoden välein, vaikka muuta yrittäisi. Runonkirjoittajana olen hidas, teen omaan tahtiini. vuonna 2018. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Mitä tavoitteita tällä omalla toiminnalla haluaisit saavuttaa? Runouden kannalta toivoisin, että se säilyttää elinvoimaisuutensa. Henkilökohtaisesti sitä toivoisi, että minut huomattaisiin myös runoilijana – tulisi jotain niin vakuuttavaa, että se nostettaisiin esille. Ry?suke Takeuchi, Takeshi Obata all you need is kill. i & ii Punainen jättiläinen 2015 Tom Cruisen viimevuotinen scifileffa Edge of Tomorrow ei ollut huikea menestys lippuluukuilla, mutta se sai osakseen ylistäviä arvioita kriitikoil ta ja nörteiltä. Päiväni murmelina ja Starship Troopers elokuvien rak kauslapsi perustui japanilaiseen All You Need Is Kill kirjaan ja esittää mystiseen aikaluuppiin jumiutuneen sotilaan pyrkimyksiä selvitä keskellä avaruusolentojen invaasiota. Samaan alkuteokseen perustunut manga on nyt käännetty myös suomeksi. Molempien sovitusten tarina pyörii pohjimmiltaan henkilökohtaisen kasvutarinan ympärillä ja kaikella tieteellisellä tarkkuudella on heitetty vesilintua. Vaikka tarinat poikkea vat toisistaan ei kummankaan lähtötilanteessa esitetä ritarillista urhoa, joka on tuleva pelas tamaan päivän. 2000luvulla scientologiaan hurahtaneena julkkiksena kunnostautuneen Cruisen roolihahmo on herkullisen nilja kas ja olikin tähtinäyttelijän paras suoritus vuosiin. Sarjakuvassa sama hahmo esitetään vähemmän nilkkinä, mutta kaikkea muuta kuin sotasankarina. Vaikka Edge of Tomorrow onkin varsin tyly kerronnassaan, on tarinasta leivottu hollywoo dilaiseen tulkintaan istuvaa onnellista loppua ja vastoinkäymiset ylittävää rakkautta. All You Need Is Killissä ei olla vaivauduttu moisiin, eikä lukijan kannata odottaa tarinaa, jossa rak kaus voittaa kaikki esteet. Huomiota annetaan myöskin elokuvassa sivummalle jääneelle Rita Vrtaskille ja hänen historialleen. Mikäli scifisarjakuva kiinnostaa, niin tämä edustaa Suomessa julkaistun genren parhaimmistoa. JARi TAMMiNeN Louise Gray maailmanmusiikki Into 2015, 249 s. Kuka keksi termin maailmanmusiikki? 19 lontoolaispubiin kerääntynyttä, mu siikkiteollisuuden kanssa tekemisissä ollutta ihmistä. Mihin termi viittaa? Toisen kuin nykyi sen länsimaisen kokemuspiirin musiikkiin. Täysin epäjohdonmukaisen ja keinotekoisen termin alle tippuvat niin bulgarialainen kuorolaulun merkkiteos Les Mystére des Voix Bulgares kuin Demis Roussosin levytykset. Louise Grayn kirjan alkuperäisnimi on No-Nonsense Guide to World Music. Nimi on osuva, sillä kirjailija ei idealisoi, romanti soi tai eksotisoi käsittelemäänsä musiikkia. Kreikkalaisen rebetikon tarina tempaa silti mukaansa, samoin kuin somalialaisen popin osuus kansanmurhassa kauhistuttaa. Grayn ei tarvitse kuitenkaan nojata vetäviin tarinoihin, sillä ennen kaikkea kirjassa kiehtoo hänen kykynsä vetää yhteen suuria linjoja, kulttuuriperinteitä ja poliittista liikeh dintää. Musiikki käsitellään osana ympäröivää yhteiskuntaa. Ja genreen sisältyvät odotukset – kuten idea autenttisuudesta – revitään siekailematta auki. Kaikesta maailmanmusiikiksi ristitystä ei kirjassa yritetäkään tehdä selkoa. Mutta kirjoittajan asenteesta kertoo sekin, mitä mukaan on otettu. Oman lukunsa on saanut blues, jota länsimaissa kutsuttaisiin ehkä perinnemusiikiksi. Gray tekee kirjansa kautta uudelleenmäärittelyä siitä, mitä maailman runoilija Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aastattelu: M ark o Laihinen, kirjailija/toimittaja Tommi Parkko Runonjuuritason toimija kiRjaT musiikki on. Ja hän tekee sen niin, että Radio Novan kuuntelijaakin kiinnostaa. KAiSu TeRVONeN Tiina Miettinen Piikojen valTakunTa – nainen, työ ja perhe 1600–1700luvuilla Atena 2015, 184 s. Oli niitä uusper heitä 1700lu vullakin. Tämän väitteen heittää tutkija Tiina Miettinen tietokirjansa alkuun – ja sitten perustelee sen Kun naimattomat sisarukset saattoi vat jäädä talollisten ja torppareiden nurkkiin asumaan ja elinikä oli niin lyhyt, että avioitumaan ehti useamman kerran, saattoivat perhesuhteet olla hyvinkin kiharaisia. Vetävän alun jälkeen kirja jää kuvailemaan säilyneistä asiakirjoista selvinneitä yksittäis tapauksia. Ja koska naiset – etenkään piiat – eivät olleet asiakirjoissa omistuksiensa takia, koskevat kirjalliset lähteet usein poikkeus tapauksia, kuten neidonloukkauksia. Tällä tarkoitettiin naiselle annetun avioliittolupauk sen rikkomista, josta saattoi seurata tuntuva sakkorangaistus. Sittemmin asenteet esi aviollista seksiä kohtaan kovenivat, ja loukatun neidon sijaan käräjille joutui siveetön nainen. Toisaalla avautui mahdollisuuksia. 1700luvulla työelämä avautui naisille siinä määrin, että ansiot mahdollistivat itsenäisen elämän. Tällaiset suuret linjat ovat kirjan mehuk kainta antia. Välillä ne kuitenkin katoavat Maria Erkintyttären ja kaltaistensa tapausten taakse. Sinänsä kiinnostavista yksittäis tapauksista meinaa välillä tulla jumittava luet telo, jonka rivien välissä ei lue johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. KAiSu TeRVONeN Marcel H. van Herpen PuTinin sodaT – venäjän uuden imperialismin nousu (Suom. Kimmo Pietiläinen) Terra Cognita 2015, 336 s. Kun uusi Venäjän valtio muodostui kommunistisen suunnitelmatalou den raunioille, kan salle alettiin tunkea imperialistista unelmaa Venäjän suuruudesta ja kan sallistunnetta nos tettiin. Presidentti Boris Jeltsin tar vitsi kriisinsä, ja niin kutsuttu ensimmäinen Tšetšenian sota käytiin 1994–1997. Putin käytti Tšetšeniaa valtansa pönkittämiseen puolestaan 1999–2009. Toinen sota oli "julmempi, laittomampi, kyynisempi ja murhanhimoisesti väkivaltaisempi". Venäjällä oppositio tukahdutetaan. Puolueiden perustaminen on tehty vaikeaksi, vaaleihin osallistuminen mahdottomaksi, ei vätkä tiedotusvälineet toimi puolueettomasti. Toisinajattelijoita mustamaalataan julkisesti ja joskus murhataan. ihmeellistä kyllä Kreml näkee silti vaivaa luodakseen vaikutelmaa monipuoluejärjes telmästä. Puolueita onkin muutamia, mutta poliittisia edustuspaikkoja saavat puolueet ovat tarkkaan Kremlin talutusnuorassa. Ne eivät tarjoa aitoja vaihtoehtoja hallinnon politiikalle. Van Herpenin kirja avaa kiinnostavasti avoimen kansalaisyhteiskunnan katoamista. Vaihtoehtoja sen tehtävä ei ole tarjota, mutta jotta Venäjän tulevaisuutta voisi pohtia, lähihistoria pitää tuntea. iidA SiMeS Kuv a: M ark o Laihinen
50 • 7 / 2015 musiikki Riemukkaat jäähyväiset Orquesta Buena Vista Social Club reissasi viimeistä kerran maailman ympäri. TeksTi ja kuvaT juha säijälä oRquesTa Buena Vista Social Club on salsan, kuubalaisen son-musiikin suosituimman fuusion, ehkä suurin tulkki. Samalla se on koko Kuuban kulttuurilähettiläs. Laajalla maailmankiertueellaan se jätti jäähyväiset uskolliselle kuulijakunnalle. Suomessa he esiintyivät heinäkuussa Pori Jazz -festivaalilla. Ympyrä sulkeutui, sillä Orquesta Buena Vista Social Club soitti myös kaikkien aikojen ensimmäisen Suomen-keikkansa Pori Jazzissa. Se tapahtui vuoden 2000 kesällä. yhTye nousi koko maailman tietoisuuteen vuonna 1998 amerikkalaisen kitaristin Ry Cooderin koottua yhteen Havannassa vaikuttavia muusikoita, jotka olivat hänen mukaansa jääneet vaille heille kuuluvaa arvostusta ja mainetta. Cooderin levytysten, ja viimeistään yhtyeen nimeä kantavan ja Wim Wendersin ohjaaman dokumentin jälkeen kaikille oli selvää, keitä nämä huippumuusikot ovat. Cooderin kokoamassa yhtyeessä olivat alunperin mukana muiden muassa laulaja Ibrahim Ferrer, pianisti Rubén González, trovakitaristi ja säveltäjä Compay Segundo ja orkesterin taiteelliseksi johtajaksi noussut pasunisti ja laulaja Jesus Aguaje Ramos. Alkuperäisestä kokoonpanosta mukana kiertueella kulkivat enää 69-vuotias Eliades Ochoa ja yhtyeen ehkä tunnetuin ja karismaattisin laulaja, 84-vuotias Omara Portuondo. omaRa PoRTuondon ura alkoi Tropicana-klubilla Havannassa vuonna 1945, kun hän oli seuraamassa isosiskonsa Haydeen tanssiharjoituksia. Hänet pyydettiin rytmitajuttomuuden vuoksi erotetun tanssijan tilalle. 15-vuotias ujo tyttö empi, mutta äiti sai hänet vakuutettua tarttumaan tilaisuuteen. “Minua aina nolotti näyttää jalkojani lavalla. Mutta yritin ja onnistuin.” Koko nuoruutensa perheelleen ja ystävilleen laulaneet sisarukset Haydee ja Omara liittyivät vuonna 1947 Loquibambia Swing -yhtyeeseen. 1950-luvun alussa Portuondon siskokset perustivat yhdessä Elena Burken ja Moralima Secadan kanssa vokaalikvartetin The Quarteto Las d’Aida. Portuondo lauloi Yhdysvaltoja kiertäneessä ja Nat King Colenkin kanssa esiintyneessä ryhmässä 15 vuotta. Soolouralle Portuondo lähti vuonna 1967 Kuuban ja Amerikan diplomaattisuhteiden katkeamisen seurauksena. “Niin monet laulajat olivat lähteneet saarelta, ja siellä oli suuri musiikillinen aukko, joka kaipasi täyttämistä”. ”RyTmi ja melodinen linja”, vastaa Portuondo kysymykseen, mikä on kuubalaiselle musiikille ominaislaatuisinta. Portuondo tuo lavalle kansansa yhteisöllisyyden ja ilon, murtaen ennakkoluuloja. ”Kaikkien hyvien kuubalaisten muusikkojen pitäisi opettaa joka puolella maailmaa musiikkikouluissa. Heille pitäisi antaa sama arvostus kuin Bachille tai Beethovenille”, Portuondo pohtii. Mutta samalla hän antaa tunnustusta myös kotimaansa uudelle sukupolvelle. ”Nuoret tuovat aina uusia ideoita, ja heille on annettava mahdollisuus tehdä sitä. Niin kuin on nykyään reggaeton.” Laulajattarelle on omien sanojensa mukaan kunnia kuulua kuubalaiseen kansaan. ”Meitä on 11 miljoonaa koko Kuuban saarella. Saari on krokotiilin muotoinen. Me annamme sille nimen ’Vihreä Krokotiili’. Siellä on niin paljon palmupuita, ja ne myös antavat paljon energiaa, kuten koko luonto, jota me emme anna kenenkään tuhota.” Portuondo tunnustautuu suureksi Suomen ystäväksi. Hän on vierailut maassa jo 1970-luvulta lähtien, joskus jopa kaksi kertaa vuodessa, ja näin hänelle on syntynyt syviä ystävyyssuhteita suomalaisiin. ”Jo ensimmäisellä käynnilläni ihastuin maahan. Ihmiset olivat tosi herkkiä, suopeita, luonnollisia ja ujoja.” Millä mielin virtuoosimainen veteraanilaulajatar Portuondo jättää hänelle rakkaalle Suomelle hyvästit? ”Järjestämme koko kiertueellamme, Suomessakin, surullisten jäähyväisten sijaan isot juhlat, jossa on paljon hyvää musiikkia. Mukaan on tullut myös uusia muusikoita. He ovat hyvin tunnettuja, koska soittavat hienoa kuubalaista rytmillistä musiikkia. Ja bolerot laulan sitten minä!”
7 / 2015 • 51 Teddy’s WesT coasTeRs Volume 1 Suomen musiikki 2015 Tuomas Kallion ja Antti Eerikäisen vuonna 2003 synnyttämä The Five Corner’s Quintet (FCQ) jää historian kirjoihin suomalaisen jazzin käännekoh tana. Yhtye keräsi yhteen nuoria lahjakkuuksia ja konkareita ja teki samalla jazzista suureen yleisöön vetoavaa ja bilekelpoista. Porukan ympärille syntyi myös Flow Festival, joka on kasvanut vuosien mittaan ihan omaksi instituutiokseen. Sittemmin kokoonpano hajaantui ja kylvi musiikillisia siemeniä joka suuntaan. Yksi näistä siemenistä on rumpali Teppo Mäkysen Teddy’s West Coasters, jossa on mukana myös muita FCQ:sta tuttuja muusikoita. Tämän haaran rie mastuttavuutta lisää se, että FCQ:n ensimmäi sillä eplevyillä ei edes ollut oikeata rumpalia: Kallio loihti rummut tietokoneelle kasaamastaan äänikirjastosta, ja Mäkynen astui puikkoihin vasta homman lähdettyä lentoon. Mäkysen West Coasters kokoonpano tarjoaa jouhevasti rullaavaa svengiä, joka ammentaa ideoita ja tunnelmaa 1950 ja 60lu kujen länsirannikkojazzista. Touhu toimii eikä kuulosta ollenkaan vanhentuneelta, enemmän kin ajattomalta. Jazziin monasti kuuluvat soolot puuttuivat Five Corner’s Quintetin virtavii vaistetuilta levyiltä, mutta nyt tarjoillaan myös niitä. esimerkiksi Mäkysen itsensä vetämä lähes 25minuuttinen biisi drums, for example on juurikin sitä itseään. Tuoreelle levylle on odotettavissa syksyllä jatkoa, jota tuskin malttaa odottaa. JARi TAMMiNeN 7 / 2015 • 51 musiikki levyT TaPani Rinne & Teho majamäki Under The Ground Ääni Records 2015 Kesällä käyttöön otettu Helsingin ja Vantaan kiertävä kehärata on yksi viime vuosien suu rimmista liikenne infraprojekteista Suomessa. Koko naishintaa projektille kertyi uusine asemineen yli 700 miljoonaa euroa. isoissa julkisissa hankkeissa on usein pyritty toteuttamaan prosenttiperiaatetta, jonka mukaan prosentti budjetista sijoite taan taiteeseen. en tiedä, onko kehäradan puitteissa saavutettu tuota prosenttia, mutta jotain on kuitenkin tehty. uusia junaasemia suunniteltaessa myös niiden äänimaisemaan kiinnitettiin huomiota. Tapani Rinne ja Teho Majamäki sävel sivät uusille asemille musiikkia, joka kiertää vaimealla luupilla ja ilahduttaa laiturilla junaa odottavia. idea on mainio ja omakohtaisen kokemukseni perusteella toteutus toimii. Rinne ja Majamäki kävivät äänittämässä asemille tarkoitetun musiikin kehärataa varten louhitussa kahdeksan kilometriä pitkässä junatunnelissa. Kaksikko ei tyytynyt nauhoit tamaan ainoastaan asemille tulevia pätkiä, vaan äänitti tunnelissa kokonaisen levyllisen musiikkia. Under The Ground kokoaa yhteen tunnelisession tulokset. Rinteen basso klari netti ja Majamäen marimba luovat kaikuvan äänimaiseman, joka on rauhallisuudessaan jopa hypnotisoiva. Levy on hieno ja sen syntyprosessi vieläkin hienompi. JARi TAMMiNeN asa Love Johanna/Fried Music 2015 Asan Leijonaa mä metsästän (2005), Terveisiä kaaoksesta (2006) & Loppuasukas (2008) levyt muodostavat kolmikon, joka epäi lemättä muistetaan pitkään. Asa vakiin nutti asemansa Suomirapskenen eturivissä. Love Recordsin julkaisemien vanhojen biisien palasien eli sämplejen päälle rakennettu Lovelevy sementoi Asan asemaa vuositu hannen taitteen merkittävimpien kotimaisten muusikoiden joukossa. Levyn syntyprosessi on kuin aikamme kuva: kymmenen vuotta kestäneen projektin aikana Asa ja tuottajat rehkivät urakalla saadakseen julkaisu oikeudet sämpleilleen. Neuvotteluja käytiin levyyhtiön lisäksi alku peräisten biisien säveltäjien ja niillä esiintyvien muusikoiden kanssa. Vallitsevat käytännöt eivät ole erityisen yhteensopivia sämplekult tuurin kanssa. Lopputulos on vaivan arvoinen. Didier Selinin ja Jukka Immosen tuottamat biisit nojaavat häpeilemättä vanhoihin riffeihin ja koukkuihin läpi levyn. Lovella kuullaan kaikuja muun muassa Juicen, Lindholmin, Donnerin ja Wigwamin levyiltä. didierin tuottama kappale 5?000 rakentuu Pekka Pohjola sämplen (Sekoilu seestyy) varaan. Tätä yhdysvaltalainen DJ Shadow lainasi Midnight in a Perfect World biisillään. Vuonna 1999 julkaistulla Endroducinglevyllä julkaistu biisi on noussut Shadow’n tuotannon kulmakiveksi, johon kaikkea hänen myöhem pää tuotantoaan verrataan. Nähtäväksi jää, millaiseksi Loven rooli muodostuu Asan uraa tarkasteltaessa vuosi kymmenten päästä. Tuskin sen merkitystä pidetään vähäisenä. JARi TAMMiNeN maailmanloPPu Täältä tulee sota Svart Records 2015 Maailmanloppu on flirttaillut on nistuneesti tyylien kanssa ja seikkaillut jossain postpunkin ja hardcoren väli maastossa. uudella ep:llä painotus on postpunkissa. Levy on täysin analoginen, muttei kuulosta sil tä. Kelanauhalta suoraan vinyylimasterille mä tetty teos omaa tuotantotavastaan huolimatta kylmän klangin, joka tukee Maailmanlopun musiikillista näkemystä kuin nyrkki silmää. Neljästä biisistä aloitusraita Täältä tulee sota on kenties suoraviivaisinta poppispost punkkia, jota ep:llä tarjoillaan. Kitaramelodiat pääsevät paremmin oikeuksiinsa seuraavissa kappaleissa Metallia ja Tanssi. Levyn päättävä Krematorio on näiden rinnalla lievä pettymys, kovin tavallisen kuuloinen kappale liian hyvässä seurassa. ihmisolennon kannattaa ehdottomasti uhrata pariinkin otteeseen levyn kestämät seitsemäntoista minuuttia elämästään. Tätä levyä voi huoletta suositella myös niille, jotka eivät punkista yleensä perusta. Mukavat melodiat pitävät touhun mielenkiintoisena, ja Mustan paraatin ystäviä hellitään. MiKKO SAuLi hkt.fi @hktfi Petja Lähde Pengerkadun näyttämöllä 29.10. asti Riitta Havukainen Pekka Huotari Antti Lang Pertti Koivula OHJAUS Linda Wallgren Liput puh. (09) 394022 • hkt.fi • 31 • Lippupiste 0600 900 900 (1,98 € /min+pvm) ONNI ON ASENNE
elävä kuva vicToRia aiheuttaa matkakuumetta ja on taatusti yksi syyskuun Rakkautta ja anarkiaa –festivaalin puheenaiheista. Yhden yön aikana Berliinissä tapahtuva elokuva vangitsee täydellisesti metropolin sykkeen ja loputtomalta tuntuvan yön, jossa mitä tahansa voi tapahtua. Juonikuvio on yksinkertainen: Victoria tapaa kadulla poikaporukan, jonka houkuttelemana hän lähtee jatkoille. Pikkuhiljaa pojat paljastuva pikkurikollisiksi, mikä antaa pahaenteisen leiman yön jatkosuunnitelmille. Juoni onkin ainoa yksinkertainen asia elokuvassa. Victoria on kuvattu yhdellä koko elokuvan kestävällä otolla, mikä luo täysin omanlaisensa tunnelman. Etäisiä esikuvia voisivat olla Gaspar Noén Irreversible tai Tarantinon Jackie Brown, jossa puhutaan paljon ennen kuin mitään alkaa tapahtua. Ja Victoriassa myös tapahtuu paljon, mutta se erottuu muista rikoselokuvista juuri siksi, että henkilöhahmoihin ehtii tutustua ennen kuin panokset kovenevat. Juonettomuutta piisaa myös David Gordon Greenin hienossa draamassa Manglehorn, jonka pääosassa loistaa pitkän tauon jälkeen Al Pacino. Hän näyttelee erakoitunutta lukkoseppää, joka säilöö ikivanhan exänsä kirjeitä kassakaapissaan, hoivaa kissaansa ja keskittyy depressiivisten tarinoiden kertomiseen. Valoa tunnelin päässä tarjoilee pirteä pankkivirkailija (Holly Hunter). Useita vahvaluontoisia miehiä näytellyt Pacino esittää Manglehor nissa poikkeuksellisesti nuhjuista pienkaupungin pienyrittäjää. Sivuroolissa loistaa Spring Breakersin ohjaajana parhaiten tunnettu Harmony Korine. Jason Schwartzman ei ole aivan uusi Pacino, mutta elokuvassa Listen Up Philip hän näyttelee upeasti nuorempaa versiota samanlaisesta tylystä persoonasta. Elämänsä risteyskohdassa rahaja naishuoliaan setvivä Philip on ylimielinen kriitikkojen suosima newyorkilainen kirjailija, joka ottaa vastaan neuvoja vanhemmalta kollegaltaan (Jonathan Pryce). Elokuvan ohjanneelta Alex Ross Perryltä on pisteliään Listen Up Phili pin lisäksi festivaalilla näytillä toinenkin elokuva. Queen of Earth on kokeellisempi tarina kahdesta pitkäaikaisesta ystävästä (Elizabeth Moss ja Katherine Waterston), jotka lähtevät mökkiretkelle setvimään välejään. 31-vuotiasta ohjaajalupausta kannattaa pitää silmällä, sillä molemmat elokuvat ovat erinomaisia, vaikka tyyliltään hyvin erilaisia. Festivaalin visuaalisesti hypnoottisimpiin elokuviin lukeutuu Aki Kaurismäen luottokuvaaja Timo Salmisen kuvaama ja Lisandro Alonson ohjaama Jauja, jossa Viggo Mortensen etsii tytärtään unenomaisissa maisemissa. Taiwanilaisohjaaja Hou Hsiaohsien sai tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlilla parhaan ohjaajan palkinnon. The Assassin on niinikään lyyrisen kaunis ja hypnoottinen elokuva, joka sijoittuu 800-luvun Kiinaan. Yinniang (Shu Qi) palaa kotiseudulleen Weiboon, jossa hänen on määrä salamurhata serkkunsa (Chang Chen). Toisin kuin Jaujassa, Houn elokuvassa ei ole surrealistisia epäselvyyksiä, mutta se vaatii silti tarkkaavaisuutta. Houn hidastempoinen rytmi tekee suuren vaikutuksen, jos sille antautuu. Wuxia-elementtejä sisältävä The Assassin muistuttaa enemmänkin hidastempoista länkkäriä, jossa omapäisellä naistappajalla alkaa omavähän anarkiaa, rutkasti rakkautta TeksTi mikko Pihkoluoma tunto kolkuttaa. Rakkautta ja anarkiaa on fiktion ohella myös dokumenttielokuvien juhlaa. Tänä vuonna niistä ehdottomasti kiinnostavin ja avartavin on tanskalaisdokumentti Warriors From the North, jossa haastatellaan Somalian sisällissotaan Pohjoismaista värvättyjä nuoria miehiä ja heidän omaisiaan. Yksi heistä puhuu kameralle sujuvaa suomea eikä tiedä, aikooko hän koskaan palata nykytilanteen tukaluudesta huolimatta. Syitä lähtöön on monia, mutta haastateltujen menneisyys on ollut yhtä ajelehtimista ja epätoivoa. He ovat nuoria, joilla ei ole mitään menetettävää. Dokumentin voima on siinä, että se paljastaa sekä rekrytoinnin laskelmoivuutta että sotilaiden inhimillisiä puolia. Siihen nähden, ettei Venäjä virallisesti käy sotaa Ukrainassa, sieltä palaa yllättävän paljon venäläissotilaiden ruumiita. Cargo 200 purkaa Venäjän 52 • 7 / 2015 Hou Hsiao-hsien: The Assassin. Michael Madsen: Vierailu.
7 / 2015 • 53 elävä kuva 7 / 2015 • 53 Transrakkautta filippiineillä RakkauTTa ja anaRkia a festivaaleilla on perinteisesti ollut edustettuna sekä dokumenttien että LGBTelokuvien genret. Jaakko Jaskarin henkilökohtaisesti latautunut tvelokuva filippiiniläisistä transnaisista edustaa näitä molempia. dokumentissa liikutaan kauneuskilpailujen ja karnevaalien pinnan ohella arkisen syr jinnän, väkivallan uhkan ja köyhyyden tasoilla. Filippiiniläisten transnaisten historiaakin raapaistaan hiukan. Tekijän itsensä ohella tapahtumia kommentoi paikallinen transaktivisti Char. Heidän välilleen syntyy elokuvan tekemisen kuluessa myös romanttinen suhde. Tekemisen paloa ja aiheeseen liittyvää innostusta säteilevän teeseitseelokuvan muo to horjuu opettavaisen matkailuohjelman, jännitteistä sosiaalista ilmiötä valottavan doku mentin ja omien tuntemusten paljastamisen välillä. Valitettavasti nämä tasot eivät kohtaa kitkatta. Kepeästi haastattellut ihmiset jäävät sittenkin enimmäkseen rooliensa taakse. Genee rinen taustamusiikki ja kuvia koko ajan tyhjäksi selittävä voice over vieraannuttavat ai dompien tunnetasojen näkökulmista. Lopulta kulttuurisesta kohtaamisesta jää katsojalle enemmän uteliaisuuden kuin ymmärtämisen jälkimaku. Jaakko Jaskari: Jack in the Land of Transpinays Esitysajat R&A -ohjelmistosta, joka julkastaan 4.9. läsnäoloa Ukrainassa sotilaiden äitien oikeuksia ajavan järjestön avulla. Kiihkottoman dokumentin kautta selviää toisinajattelijoiden vaino ja rutkasti todisteita venäläisen sotakaluston käytöstä. Festivaalin dokumenttien parhaimmistoon lukeutuu yllättäen myös suomalaisväriä sisältävä Vierailu, jonka on kuvannut suomalainen Heikki Färm ja ohjannut tanskalainen Michael Madsen. Filosofisen pohdiskelevassa dokumentissa kuullaan asiantuntijoiden spekulatiivisia arvioita siitä miten maapallon ulkopuoliseen kontaktiin reagoitaisiin. Katse kääntyy ihmismieleen. Haastateltavista huokuva vieraaseen kohdistuva pelkomieliala on kuin ajankuvaa Eurooppaa vaivaavasta äärioikeiston liikehdinnästä. Masha Novikova & Margreet Strijbosch: Cargo 200. DVD kaupoissa 2.9.
54 • 7 / 2015 elävä kuva elokuvat Kätilö 4.9. Irrational man Eisenstein in Guanajuato 4.9. Antti J. Jokinen kätilö Ensi-ilta 4.9. unohdetun sodan siivellä Lapin sota on sivuutettu sota, koska se muistuttaa traumaattisesta aseveljeydestä natsi-Saksan kanssa, sen pettämisestä sekä talvisodan myyttiä nakertavasta uudesta ryhmityksestä, jossa Suomi taisteli samalla puolella Neuvostoliiton kanssa. Elokuvissa Lapin sotaa on aiemmin käsitelty lähinnä Mikko Niskasen Pojissa (1962), Eija-Elina Bergholmin ohjaamassa Angelan sodassa (1984) ja Rauno Molbergin epäonnistuneessa elokuvassa Ystävät, toverit (1990). Antti J. Jokisen ohjaama Kätilö perustuu Katja Ketun verevällä kielellä siunattuun samannimiseen teokseen, joka kuvaa keski-ikäistyvän itsellisen naisen monipolvisen tarinan sodan mullistuksen keskellä. Se sivuaa myös tabuja, jotka liittyvät venäläisiä sotavankeja varten perusThomas Vinterberg kaukana maailman menosta Ensi-Ilta 28.8, Psykologisesti rankoista elokuvistaan Juhlat (1998), Submarino (2010) ja Jahti (2012) tunnettu Thomas Vinterberg on tällä kertaan istunut muiden valmiimmaksi kattamaan pöytään ja ohjannut Thomas Hardyn (1840–1928) klassikkoon perustuvan brittiläisamerikalaisen tuotannon. Aikaisemmin samasta teoksesta elokuvan ohjasi John Schlesinger vuonna 1968. Elokuvan tarinassa 1800-luvun englantilaisen Woody Allen irrational man Elokuvateattereissa Liki 80-vuotias Woody Allen jatkaa itse viitoittamallaan tiellä. Hän on ohjannut jälleen yhden mustan tragikomedian, jossa keski-ikäinen mies kärsii eksistentiaalisesta ahdistuksesta. Elokuvan tarinassa elämänhalunsa menettänyt Abe Lucas ( Joaquin Phoenix) saapuu USA:n itärannikon pikkukaupungin yliopistoon opettamaan filosofiaa. Persoonallinen ja epäsovinnainen Lucas inspiroi oppilaitaan ja herättää paikkakunnan pienissä akateemisissa piireissä kuhinaa. Henkistä siipirikkoa eivät silti saa nostettua kyynisyyden alhosta edes Peter Greenaway: einsenstein in Guanajuato Ensi-ilta 4.9. eisenstein kaapista ulos Peter Greenawayn 1980-luvun elokuvat Piirtäjän sopimus (1982), Zoo (1985) ja Kohtalokkaat numerot (1988) osuivat postmodernin ajan ytimeen. Kertomusten kuoleman hengessä juoni oli alistettu leikkauksen rytmille. 1990luvulla Greenaway ajautui yleisöä säälimättömien muotokokeilujensa kautta valtavirran ulkopuolelle. Greenaway on pohjakoulutukseltaan elokuvaleikkaaja. Ei ole ihme, että hänen uusin elokuvansa kertoo montaasileikkauksen isänä tunnetusta Sergei Eisensteinistä (1898–1948). Eisensteinin salatusta homoudesta on spekuloitu aiemminkin, mutta Greenaway väittää elokuvassaan, että mestariohjaajan elämän ja tettuihin työleireihin ja miehittäjien siviiliväestöön kohdistamaan kovaan kohteluun. Elokuvasovitus hukkaa valitettavasti kirjasta melkein kaiken tähdellisen. Krista Kososen vahva karisma ei istu jäännöksettä juuri tähän rooliin. Pulmallista on myös se, että sisäisesti ristiriitaisen päähenkilön karaktääristä kiinnostavin osa uhrataan nuorten rakkaustarinan hyväksi. Samalla asetelmaa monimutkaistaa se, että kirjan monimutkaisten henkilösuhteiden keventäminen on tehty tavalla, missä osa juonen käänteistä jää hämäriksi. Lisäksi työleirit upseereineen ovat saksalaisen keskitysleirikuvaston latteaa toistoa ja liioitteleva pyroja pommiteknikka, hidastukset, kuvien reunojen blurraukset ja pauhaava taustamusiikki enemmän ylikuin alleviivaavat draaman tehoja. Kokonaisuutena elokuva muokkaa aiheensa ja käsittelynsä puolesta ansiokkaan kirjan romanttiseksi jännitysviihteeksi. TUomAS RANTANEN maaseudun sukupuoliroolihaasteiden keskellä itsenäisyyttään arvostava Bathsheba Everdine ( Carey Mulligan) ryhtyy emännöimään entistä kotitilaansa. Samalla hän epäröi lempeän lammaspaimenen, rikkaan herrasmiehen ja lipevän keikarin rakkaudentunnustusten välillä. Vinterbergin tekijähistoriaan nähden toteutus on ärsyttävänkin sovinnainen. Tarjolla on hienosti näyteltyä epookkiromantiikkaa, missä tarinan feministiset lähtökohdat ja tragedian sävyt onnistutaan hukkaamaan melko täydellisesti. Siirappiakaan ei säästellä. TUomAS RANTANEN valloittava muusa ( Emma Stone) ja rakastunut kollega ( Parker Posey). Lucasin eksistentiaalinen valinta on ryhtyä äärimmäiseen tekoon Dostojevskin Raskolnikovin hengessä. Tämä paljastuu tietenkin kaltevan pinnan ratkaisuksi. Allenin elokuva on tarinaltaan kuin käytännöllisen filosofian seminaariesitelmä. Se on dialogia myöten kompaktisti kirjoitettu, erinomaisesti näytelty ja vanhan mestarin ammattitaidolla ohjattu, yksinkertainen ja hiukan sovinnainen, mutta kaiken kaikkiaan älykäs pastissi tekijänsä koko tuotannon pääteemasta. TUomAS RANTANEN uran ratkaiseva käänne tapahtui homosuhteen myötä. Sen hän koki elokuvan mukaan vuonna 1931 meksikoon tekemällään kuvausmatkalla. Historiallisen spekulaation valossa lienee selvää, että Eisensteinin työkulman muuttumiseen on vaikuttanut myös Stalinin Neuvostoliiton yhteiskunnallisen ilmaston kiristyminen. Valitettavasti tällä kertaa sisällön ja muodon suhde tökkii pahasti. Elokuvassa on vieraannuttavan vanhahtavia kaikuja digitekniikan alkukausilta. Pääosaa esittävä suomalainen Elmer Bäck urakoi roolissaan hurmaavasti, mutta käsikirjoitus ja ohjaus antavat selvästi liian vähän aineksia edes päähahmon syventämiseen. Elokuvan fyysinen ja sosiaalinen ympäristö jäävät vieraannuttavan keinotekoisiksi. Tuntuu kuin Greenaway olisi jäänyt skuuppinsa vangiksi kykenemättä osoittamaan, mitä väliä sillä lopulta on, oliko Eisenstein homo vai ei. TUomAS RANTANEN KooNNuT TuoMAS RANTANEN voiman tv-tärpit 2.9, FoX: Crash (uSA/Saksa, 2004) & 5.9. TV5: Django unchained (uSA, 2012) Paul Higginsin oscar-palkittu episodielokuva vuosituhannen alun aikaisesta monikulttuurisuuden jännitteestä Los Angelesissa on sanomaltaan enemmän kuin ajankohtainen vuoden 2015 Suomessa. Quentin Tarantino tarttuu rasismiaiheeseen amerikkalaisen plantaasiorjuuden näkökulmasta nojaten tällä kertaa armoitetulla tyylitietoisuudellaan spaghetti-westernien ja blaxploitaatio-elokuvien perinteisiin. 5.9. & 12.9. MTV3 Pilvilinna joka romahti (Ruotsi, 2009) ja 6.9, FoX: Alien (1979) Daniel Alfredsonin uskollisesti Stieg Larssonin Millennium-trilogian kolmannen osan pohjalta ohjaamassa elokuvassa Lisbeth Salander ( Noomi Rapace) kamppailee isänsä pahuutta ja muita alistavia herruusrakenteita vastaan äärimmäisyyksiin asti. Ridley Scottin omassa lajissaan ylittämättömässä scifija kauhuklassikossa Sigourney Weaver näyttää närhen munat esteettisestikin ylivoimaiselle ja alitajuisesti symboliselle hirviölle. 9.9. Docventures 3: Citizenfour (uSA, 2014) & YLE TV1: Newsroom (uSA, 2012–2014) Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin pyörittämän dokumenttija keskustelusarjan kolmannen tuotantokauden käynnistävät Laura Poitrasin tietovuotaja Edward Snowdenista kertova oscar-palkittu dokkari ja salaliitoista käytävä studiodebatti. mediakasvatusta ja -kritiikkiä ilmentää myös tämän päivän politiikan, talouden ja journalismin kolmiodraamaa terävästi auki kirjoittava Aaron Sorkinin luoma HBo:n draamasarja. 9.9. Frii: Viattomuuden aika (uSA, 1993) & 19.9. TV5 Englantilainen potilas uSA/IsoBritannia, 1996) Martin Scorsese vaihtaa vain lievästi kulttuurishokkia potien nuoruutensa ajan New Yorkin ja mafiamaailman kuvauksen 1800-luvun New Yorkin yläluokkaan sijoitettuun romanttiseen parisuhdedraamaan. Epookkia edustaa myös Anthony Minghelian toisen maailmansodan aikaan sijoittuva kasvutarina, missä Juliette Binochen sielukkaasti esittämä sairaanhoitaja kohtaa kuolinvuoteellaan kärsivän lentäjän kautta oman elämänsä merkityksellisyyden. 14.9. YLE TV1: Dokumenttiprojekti: Snowdenin pako (Tanska, 2015) & 19.9. Yle Teema: Arvottomat (Suomi, 1982) Tuoreessa tanskalaisdokumentissa kuvataan miten Edward Snowden päätyi pakenemaan eri maiden turvallisuusviranomaisia ja Ruotsin oikeuslaitosta. Mika Kaurismäen ohjaamassa ja yhdessä veljensä Akin kanssa käsikirjoittamassa suomalaisen road movie -klassikossa puolestaan manne, Harri ja Veera pakenevat läpi Suomen niin poliiseja kuin gangstereitakin.
”BLAUE FRAU -RYHMÄ ON JO KYMMENEN VUODEN AJAN HÄMMENTÄNYT TEATTERIKENTTÄÄ TEOKSILLAAN” -HSESITYKSET 26.8-28.9 KLO 19 DIANANÄYTTÄMÖ, EROTTAJANKATU 7 B LIPUT 20/15 €, INFO@BLAUEFRAU.COM BLAUEFRAU.COM Jonni Pantzar Sankari – Ja miten sellaiseksi tullaan Suomen itsenäisyyden historiaa ja nykypäivää yhdistelevä näytelmä sankaruudesta. Ohjaus Saana Lavaste kantaesitys 2.9.2015 Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53€/min +pvm) / Ryhmämyynti (03) 752 6000 Väliaikatarjoilut (03) 7826 474 / www.lahdenkaupunginteatteri.fi • www.lippu.fi ”Eivät sotilaat ole se paha tässä maailmassa. Ei armeija ole pahuutta. Sota on pahuutta.” -Yrjö Kallinen 1886-1976 Ihailetko ihmisiä, jotka muuttavat maailmaa? Voit olla yksi heistä. www.powershiftsuomi.org Suomen suurin ilmastotapahtuma Power Shift 25.–27.9.2015 Aalto Design Factory // Espoo MIkä Power shift? Power Shift -tapahtuma kokoaa ilmastosta välittäviä tavallisia ihmisiä yh teen kanavoimaan huolensa yhteiskunnalliseksi muutokseksi. miten minä pääsen mukaan? ? Ilmoittaudu 11.9. mennessä osoitteessa www.powershiftsuomi.org ? Tykkää Power Shiftistä Facebookissa Vuotalo la 12.9. klo 19, alk. 13/9 € Pizzakuskit Pohjolassa -stand up show. Ali Jahangiri, Simo Takanen, Jonathan Fanta, Ulla Virtanen ja Miska Kajanus. Stoa la 12.9. klo 15, alk. 5 € Lastenkulttuurikeskus Musikantit: Mari Pappinen kaikkien aikojen lastenvahti. Stoa to 10.9. klo 18.30, alk. 13/9 € Universum: Under the same roof Stoa to 10.9. klo 17, alk. 13/9 € Arja Tiili & Co: Break the fight! I was here Stoa ke 9.9. klo 18, alk. 5 € Bizzyiam feat. TomppaBeats, Bentality, Loasteeze, K.R.O & Jade Nab 9.–12.9.2015 Esittävän taiteen festivaali, jossa monikulttuurisuus on tavallinen juttu. Tanssia, teatteria, musiikkia ja performanssitaidetta erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille heidän itse tekemänään. Katso lisää: kassandra.fi/interkultfest Liput 09 310 12000 (ark. 12–18) ja Lippupalvelu INTERKULTklubi INTERKULTkids INTERKULTact INTERKULTmove INTERKULTbeat INTERKULTfest