• 3/2015 HuHtikuu | fifi.voima.fi LIITTEENÄ SUOMEN SOSIAALIFOORUMI 25.–26.4. GALLUPKEISARI • IHMISKAUPPA • MYYRMÄKI SANNA KEKÄLÄINEN TANSSII TALOUTTA VASTAAN
• Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppani OHJAUS Janne Reinikainen ROOLEISSA Inga Björn, Aku Hirviniemi, Johannes Holopainen, Leo Honkonen, Olli Ikonen, Paavo Kääriäinen (Näty) , Juhani Laitala, Karin Pacius, Seppo Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila, Markus Riuttu ja Maruska Verona ENSI-ILTA 23.9.?2015 SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ TAITEELLINEN KESÄTEATTERIESITYS LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ alk. 20 € 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ alk. 22,50 € 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi
• Raija-Sinikka Rantala POLIISIN POJAT Nostalginen ja rankka kuvaus lapsuudesta 50-luvun satamakaupungissa. www .lik e.fi LUKEMISTA KAIKILLE AISTEILLE Kauko Röyhkä KAKSI AURINKOA Röyhkeä ja julma sukellus sodan, musiikin ja erotiikan maailmaan. Uudistettu laitos. Marco Kosonen MUURIKAUPUNKI Kertomus nuoresta miehestä, joka päätyy 80-luvulla idän ja lännen risteykseen, dekadenttiin Muurikaupunkiin. Jonas T. Bengtsson SUBMARINO Ravisuttava tarina narkomaani-isästä, pojasta ja veljeydestä. Rein Raud REKONSTRUKTIO Miksi neljä nuorta päätyi joukkoitsemurhaan Viron syrjäseudulla? Isän matka tyttären menneisyyteen. Lauri Ahtinen HOMEPÄIVÄKIRJA Riipivä kertomus homehelvetistä. Milla Paloniemi Katja ja Peik Lehtonen LENNART Hervoton sarjakuva-albumi Lennartista, jonka kohtalosta äitisi sinua aina varoitti! Dan McMillan POLTTOUHRIT HOLOKAUSTIN SYYT Kiinnostava tietokirja holokaustin syistä ja taustoista. Mohamedou Ould Slahi & Larry Siems GUANTÁNAMON PÄIVÄKIRJA Pahamaineisessa Guantánamossa viruvan vangin päiväkirja on armotonta luettavaa. Vankilakirjallisuuden moderni klassikko.
• MUKKA SMEDS SELLA KUUSISTO ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 4.10.2015 LIPUT KANSALLIS­ TEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ alk. 20 € 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ alk. 22,50 € 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyö­ kumppani Yhteistyö­ kumppani
• MUKKA SMEDS SELLA KUUSISTO ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 4.10.2015 LIPUT KANSALLIS­ TEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ alk. 20 € 010 733 1331 (0,083 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ alk. 22,50 € 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm) lippu.fi Pääyhteistyö­ kumppani Yhteistyö­ kumppani Tositarina ihanasta öljystä mutta myös öljyhuijauksesta. Kunnon oliiviöljy ehkäisee sydänsairauksia ja dementiaa, mutta osa kauppojen öljystä on naamioitua lamppuöljyä. Kirja kertoo kaiken oliiviöljystä ja opettaa tunnistamaan aidon väärennetystä. 26 (ovh 29) Tom Mueller OLIIVIÖLJYN MENETETTY NEITSYYS TILAA NYT! WWW.INTOKUSTANNUS.FI AITOA AINETTA!
• ilmoitus HuHtiKuuN merKKi­ tuotteet
• 11 Aiju Salminen VoimA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi VAStAAVA päätoimittAjA teemu matinpuro 050 5941499 uLKoASu Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo muu toimituS tuomas Rantanen, Kaisu tervonen, iida simes, mikko sauli & Jari tamminen toimituSjoHtAjA teemu matinpuro YHteYSpääLLiKKö tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 KuStANNuSpääLLiKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 AVuStAjiNA täSSä NumeroSSA Elina Aaltio, Veera Aaltonen, Jussi Ahokas, Virpi Alanen, Pekka Elomaa, Kirsti Era, timo Kalevi Forss, teija Heikkinen, maria Hopponen, maija Karhunen, saila Kivelä, Visa Koiso-Kanttila, lissu lehtimaja, Johanna levomäki, sami mannerheimo, tapani möttönen, Hanna oksanen, Nani-Anette Photography, Reetta Pekkanen, ulla Pulkka, syksy Räsänen, saija salonen, Aiju salminen, Janne siironen, iida simes, tuuli sirkeinen, Rosemarie särkkä, oksana tšelyševa, Heli Yli-Räisänen Tässä lehdessä muun muassa 30.3.–3.5.2015 Kannen kuv a: m ikk o sauli 3 / 2015 • 7 pääkirjoiTus muutoksen kevät täNä KeVääNä juhlimme toisen maailmasodan päättymisen 70-vuotisjuhlaa. Idässä Voiton päivänä ja lännessä Eurooppa-päivänä. Maanosaamme jakava rajalinja on tosi asia, halusimme tai emme. Ja molemmin puolin tuota jakolinjaa vahvistetaan jälleen kerran yhteisvoimin. Tämä kevät on tuonut sodan tuulet iltapäivälehtien otsikoihin. Rakennamme viholliskuvia ja luomme tarvetta varustautua uuteen talvisotaan. Vaikka ilmastonmuutos uhkaa eniten olemassaoloamme, se on kadonnut otsikoista Venäjän Iskander-ohjusten, Nato-sotaharjoitusten ja isäntämaasopimuksen tieltä. Kevät tuo mieleen suomalaisen journalismin toisenlaistakin historiaa. Kaksikymmentä vuotta sitten Muutoksen kevät oli lehti, joka raikasti ummehtunutta lehtimaailmaa. Se toi eläinten oikeudet ja kansalaisaktivismin printtimediaan. muutoKSeN KeVät oli omalla tavallaan Voiman edeltäjä, radikaalimpi vaihtoehto valtamedian kuvalle todellisuudesta. Vaatimattomasta levikistään huolimatta se oli edelläkävijä. Muutoksen kevään nostamat teemat tuntuvat nyt arkipäiväisiltä: veganismiin, eläinten oikeuksiin ja aktivismiin törmää yhä useammin jopa julkkis haastatteluissa. Lööpit ja nettisivujen klikatuimmat artikkelit ovat jotain aivan muuta. Suomalainen journalismi näyttää elävän jatkuvaa sotatilaa ja tosi-tv:n luomaa lumetodellisuutta. Sääennustajien rinnalle ovat tulleet sodan oraakkelit. Otsikoiden perusteella odotettavissa on yhtä aikaa takatalvi ja sota. Ja mikä pettymys, jos ennuste ei toteudukaan. päiVäN uutiNeN on, kun puolustusministeri Carl Hag­ lund lentää keskelle Atlantin valtamerta lentotukialus USS Theodore Rooseveltille tapaamaan Naton Euroopan joukkojen komentajaa. Karskien amerikkalaissotilaiden saattelemana Haglund suuressa kypärässään on osa teatteria. Helsingin Sanomat tiivistää olennaisen: ”Olihan se aika jännä. Tosi vanha potkurikone ja meille kerrottiin, että se pysähtyy kuin seinään tai sitten ei pysähdy ja joutuu yrittämään uudelleen.” toiVottAVASti tämä vaalikevät on myös muutoksen kevät. Rauhan kevät. teemu mAtiNpuro Rosemarie särkkä 3 eero Lehti on tyly työnantaja 12 28Vantaan myyrmäki näkyy seinillä m ikk o sauli Kaisa K angas Jari tamminen Virpi Alanen 8 20 Syksy räsänen Nykytanssin pioneeri Sanna Kekäläinen 49 reetta pekkanen Normihomovoimaa! s. 25
• 8 • 3 / 2015 MaailManlopun eteinen Sananvapautta neuvostotyyliin AmerikkAlAinen jA venäläinen sotilas tapasivat toisen maailmansodan jälkeen miehitetyssä Berliinissä ja rupesivat vertailemaan maidensa poliittisia järjestelmiä. ”Yhdysvalloissa on hienoa sananvapaus”, amerikkalai­ nen sanoi. ”Voin julkisella paikalla Washingtonissa huu­ taa ’Truman on idiootti!’ ilman että minulle käy mitään”. ”Mitäs tuo nyt on”, vastasi venäläinen. ”Onhan meilläkin sananvapaus. Ei minullekaan tule ongelmia, jos Mosko­ vassa huudan ’Truman on idiootti’”. Meilläkin on nostettu sananvapauden korkeimmaksi muodoksi virallisten vihollisten pilkkaaminen. Charlie Hebdon toimituksessa tehdyn joukkomurhan jälkeen pi­ dettiin suorastaan velvollisuutena julkaista lehden osin muslimivastaisia pilakuvia, islamismin arvostelemisen varjolla. Hirmutyön jälkeen oli aiheellista korostaa sanan­ vapauteen kuuluvaa oikeutta julkaista halventavaakin aineistoa. Mutta olisi myös ollut tärkeää muistaa, että se, että johonkin on oikeus, ei tarkoita sitä, että se olisi oikein. Sen sijaan Charlie Hebdo nostettiin pyhimykseksi, johon samaistuminen iskulauseella ”Minä olen Charlie” kertoi vihollisia ylevämmästä moraalista. Charlie Hebdon muslimivastaisuus ja rasismi hiveli vallitsevia ennakkoluuloja, ja hyökkäys tarjosi tilaisuu­ den verhota ne oikeamielisyyden kaapuun. Jos lehti olisi sen sijaan ollut juutalaisvastainen, sen pilakuvia ei olisi kiirehditty uudelleenjulkaisemaan, eikä sitä myytäisi ym­ päri Eurooppaa, mukaan lukien Rosebudin kauppa. Tästä saatiin hassu osoitus, kun Berliner Zeitung pyy­ si anteeksi julkaistuaan Charlie Hebdon muslimivastai­ sen kuvan sijaan vahingossa juutalaisvastaisen kuvan. Vähemmän huvittavaa oli se, että sananvapauden juhla­ humussa Ranskan poliisi pidätti kymmeniä ihmisiä lau­ sunnoista, joiden katsottiin ”puolustavan terrorismia”. Poliisiasemalle vietiin muun muassa kahdeksanvuotias poika, joka kieltäytyi julistamasta koululuokan edessä ole­ vansa Charlie. SAnAnvApAuden vastainen väkivalta pitää ottaa vaka­ vasti, oli kyse ääriryhmien hyökkäyksistä toimitukseen, julkaisutilaisuuteen kirjastossa, tai viranomaisten teke­ mistä pidätyksistä. Suurin sananvapauden ongelma Suomessa ei kuiten­ kaan ole väkivallan pelko tai vapauksien puuttuminen, vaan se, että vapaudet jäävät käyttämättä. Kun talousuutisten lähtökohdaksi otetaan leikkausten välttämättömyys, kun EU:n viranomaisten demokratian ylenkatse esitetään vastuunkantona, kun joukkomurhaa inspiroinutta rotusotakynäilijää käsitellään maahanmuu­ ton analyyttisenä asiantuntijana tai kun tiedotusvälineet myötäilevät vallanpitäjiä, tulos on tuhoisa syistä riippu­ matta. Hyväksyttyjen houreiden toistelu oli Neuvostoliitos­ sa ymmärrettävää, koska selän takana vahti väkivalta­ koneisto. Tämä vastuuvapaus meiltä suomalaisilta puuttuu. SykSy räSänen Kaisa K angas tekSti mikko SAuli kuvA liSSu leHtimAjA pyhällä hengellä ihmiskauppaa vastaan Kristilliset järjestöt haluavat eheyttää seksityössä olleita ihmiskaupan uhreja. Viranomaisten mukaan työperäinen ihmiskauppa on yleistynyt Suomessa. Keski-Pohjanmaan käräjäoikeus käsittelee parhaillaan tapausta, jossa ravintolan johtoa syytetään ihmiskaupasta. Syytteiden mukaan työtekijän nettopalkaksi jäi 300 euroa kuukaudessa, vaikka ylityötunteja oli paljon. "no huh­ huh”, Jaana Kauppinen huokaa. Seksityöläisten oi­ keuksia ajavan Pro­tukipisteen toiminnanjohtaja katselee en­ simmäistä kertaa materiaalia, joka on ollut käytössä kristil­ lisen Samaria­järjestön ihmis­ kauppa­aiheisessa Hands that Heal ­koulutuksessa maalis­ kuussa 2014. Kurssin aiheita olivat ”raa­ matullinen pohja kristityille suhteessa ihmiskauppaan” ja ”uhrien hengellisten tarpeiden ymmärtäminen”. Kohderyh­ mää ovat ”pastorit, nuoriso­ työntekijät ja muut hengellisen työn tekijät sekä seurakunnan jäsenet, jotka ovat mukana auttamis­ ja eheytymistyössä”. Eheyttämisellä on paha kai­ ku. Sen päämääränä on saada eheytettävä yksilö, esimerkiksi homoseksuaali omaksumaan heteronormatiivinen iden­ titeetti. Seksuaalista yhden­ vertaisuutta ajavan SETA:n mukaan homoseksuaalien eheyttäminen tulisi kieltää lailla. Kirkon sisällä arkkipiis­ pa on puuttunut asiaan. SAmAriAn koulutusmateriaali erittelee kolme seksuaalisuus­ käsitystä: maallisen, kirkon ja jumalan käsityksen. Ryhmä­ keskustelussa on esimerkik­ si aihe ”miksi on tär keää ko­ rostaa jumalan perspektiiviä seksuaalisuuteen?” Kristillisten järjestöjen työntekijät avasivat tätä TV7:n Haastattelussa ­ohjelman ih­ miskauppakeskustelussa. ” Tämä asia on suoraan vihol­ lisesta. Haavat, joita ihmisillä on, ovat niin syviä, ettei niitä voi parantaa kukaan paitsi Jee­ sus”, totesi Samaria­järjestön ihmiskaupan uhrien auttami­ seksi käynnistetyn Rose­pro­ jektin koordinaattori Katriina Lehelmä. Muut keskustelijat nyökyttelivät. Lehelmä piti ongelmallise­ na sitä, ettei toiminta ole vielä päässyt kunnolla käyntiin. ”Suomessa ainoastaan yk­ si järjestö tekee etsivää työtä, mutta se ei ole kristillinen jär­ jestö. Lisäksi tarvitsemme krii­ siasuntoja ja tukea, asumispal­ veluja ja eheytystä”, Lehelmä kertoi ohjelmassa. tAvoitin Lehelmän ja sovim­ me haastattelusta seuraaval­ la päivälle. Pari tuntia ennen haastattelua Lehelmältä tu­ li tekstiviesti, jossa hän pyysi kysymyksiä ennakkoon säh­ köpostiinsa. Lähetin hänelle muutamia kysymyksiä. Puoli tuntia myöhemmin hän soitti ja kieltäytyi haastat­ telusta. He eivät halua ”tällais­ ta julkisuutta” hankkeelleen tässä vaiheessa. Seuraavana päivänä saapui tekstiviesti. Lehelmä halusi sittenkin vas­ tata kysymyksiini. Hän sanoi ymmärtäneensä asian väärin. SAmAriA haki tälle vuodelle Raha­automaattiyhdistyksen (RAY) rahoitusta ihmiskaupan vastaiseen työhön. Hakemus hylättiin RAY:n mukaan, kos­ ka siihen sisältynyt suunnitel­ ma oli epäselvä. Tarkkaa tietoa alalla pyö­ rivästä julkisesta rahoituk­ sesta ei ole, mutta RAY:sta, jonka kautta järjestöjen ih­ miskaupan vastainen työ ra­ hoitetaan, vahvistetaan että rahoitusta jaetaan kaikkiaan alle 200 000 euroa vuodessa. Saajat ovat PRO­tukipiste ja Rikosuhripäivystys.
• 3 / 2015 • 9 pyhällä hengellä ihmiskauppaa vastaan Kristilliset järjestöt haluavat eheyttää seksityössä olleita ihmiskaupan uhreja. ti. Hän korostaa, että kirkon piirissä tehdään paljon hyvää työtä, jossa sielunhoito ja aut­ tamistyö pidetään erillään ja auttamisesta huolehtivat kou­ lutetut ammattilaiset. Samarian koulutusmate­ riaalin perusteella hän ei kui­ tenkaan ole varma, pysyvätkö ne tässä tapauksessa erillään. ”Kristillisyys ei sinänsä ole ongelma. Esimerkiksi Kirkon diakoniatyö tekee todella hy­ vää työtä ammatilliselta poh­ jalta. Tässä minusta kuitenkin tuntuu, että ollaan liikenteessä vähän toisella kärjellä”, Kaup­ pinen muotoilee. ”Samarian lähestymis­ tapaan liittyy meidän nä­ kökulmastamme ongel­ mallisia asioita. He eivät esimerkiksi hyväksy aborttia. Silti he haluavat työskennellä nimenomaan seksityöläisten parissa.” ”Tarvittaisiin jokin fooru­ mi, jolla tsekattaisiin, ovatko kaikki aiheen parissa työs­ kentelevät ajan tasalla ja mitä kentällä itse asiassa tapahtuu”, Kauppinen linjaa. myöS ihmiskaupparaportoija Maija Koskenoja yhdenver­ taisuusvaltuutetun toimistosta Rahaa on ilmeisesti kerät­ ty muualta, sillä Rose­projekti vaikuttaa Samarian nettisivu­ jen perusteella olevan käyn­ nissä. Samariaa kiinnostavat nimenomaisesti prostituu­ tioon pakotetut ihmiskaupan uhrit, mutta apua tarjotaan myös muille uhreille. pro-tukipiSteeSSä uskon­ nollisten piirien auttamisin­ toon ei suhtauduta varauk­ settomasti. Jaana Kauppinen asettelee sanojaan varovaises­
• 10 • 3 / 2015 Samaria vastaa SAmAriA on vuonna 1969 perustettu kristillinen järjestö, joka verkkosivujensa mukaan pysähtyy ”auttamaan ihmistä sellaisessa ylivertaisessa hädässä, johon hän ei ole saanut riittävästi apua”. Se toimii muun muassa päihderiippuvaisten, rikostaustaisten ja pitkäaikaistyöttömien parissa. Näin Samariasta vastataan Voiman Lehelmälle lähettämiin kysymyksiin: Puhutte Rose-projektin etsivästä työstä. Onko sitä jo käynnissä? Miten käytännössä sitä teette? ”Rose-projekti keskittyy jälkihoitoon. Visiomme on, että ihmiskaupparikoksen ja seksuaalisen riiston kohteeksi joutuneet ihmiset voivat kokonaisvaltaisesti voimaantua yhteiskunnan täysivaltaiseen osallisuuteen. Olemme perustamassa tähän työhön erikoistuneita asumispalveluja ja muita jälkihoidollisia palveluja, jotka puuttuvat Suomesta kokonaan.” Rahoitus on tiukalla. Miten rahoituksenne on järjestynyt? ”Rahoitus perustuu kokonaan järjestön omaan rahoitukseen, johon voidaan katsoa kuuluvan saadut lahjoitukset sekä järjestön muu varainhankinta.” Miten kristillinen ihmiskauppatyö poikkeaa muusta ihmiskauppatyöstä? ”Kristillisessä työssä on kysymys rakkaudesta ja välittämisestä ja siitä, että näemme jokaisen ihmisen arvokkaana yksilönä. Pystymme myös tarjoamaan tukea hengellisissä kysymyksissä heille, jotka pitävät näitä kysymyksiä tärkeinä.” Mitkä ovat Rose-projektin kokonaisresurssit ja laajuus? ”Projektissa työskentelee tällä hetkellä aktiivisena kaksi henkilöä sekä muita vapaaehtoisia sekä Samarian johdon ja muun henkilökunnan jäseniä.” Projektissa puhutaan eheyttämisestä. Mitä se käytännössä tarkoittaa, ja miten se on mukana toiminnassa? ”Projektin visiona on ihmiskaupparikoksen tai seksuaalisen riiston kohteeksi joutuneiden ihmisten kokonaisvaltainen voimaantuminen yhteiskunnan täysivaltaiseen osallisuuteen. Tämä käsittää toipumisen niistä vaurioista, joita ihmiskauppa on aiheuttanut näille ihmisille. Seksiperäisessä ihmiskaupassa hyväksikäytetyt ihmiset ovat usein traumatisoituneita ja he tarvitsevat terveydenhuollon ammattilaisten apua fyysisiin ja psyykkisiin oireisiinsa ja vammoihinsa.” ”He voivat usein tarvita tukea myös vanhemmuuteen, sosiaalisiin taitoihin, sosiaalisen verkoston rakentamiseen, arjen sujumiseen, elämässä uudelleen suuntautumiseen, hengellisiin kysymyksiin, kouluttautumiseen ja työllistymiseen. Muun muassa tällaisia asioita tarkoitamme kokonaisvaltaisella voimaantumisella.” katsoo, että uhrien auttamisen pitäisi lähteä uhrien tarpeista eikä maailmankatsomukselli­ sista seikoista. ”Ihmiskaupparaportoijan näkökulma on se, että amma­ tillisuus on ehdoton edellytys auttamistyölle ja uhrien paris­ sa työskentelylle. On selvää, et­ tä työ on vaikeaa.” Koskenoja kertoo, että ih­ miskaupan uhrien auttami­ seen saattaa olla luvassa lisää rahaa. Eduskunnan työelä­ mä­ ja tasa­arvovaliokunta otti edellistä ihmiskauppara­ portoijan kertomusta käsitel­ lessään kannan, että järjestö­ jen toimintaedellytykset on turvattava. Sen seurauksena eduskunta velvoitti valtioneu­ voston ryhtymään toimenpi­ teisiin pitkäaikaisen rahoituk­ sen järjestämiseksi. iHmiSkAupAn vastaisen toi­ minnan koordinaattori val­ tioneuvostossa on Veli-Pekka Rautava. Hänen mukaansa EU­rahoituksen mahdollisuut­ ta selvitetään. Mahdollisesta budjettirahoituksesta keskus­ tellaan myöhemmin. Rautava katsoo, ettei hengellisten taho­ jen aktiivisuus ole yksioikoi­ sesti huono asia ihmiskauppa­ kysymyksissä. ”Auttamisjärjestelmä voi ostaa ostopalveluna erilaisia tukipalveluita uhrille. Ei ole ohjetta siitä, että mitään ta­ hoja aatteellisen suuntautu­ misen perusteella suljettaisiin pois. Viranomaiset arvioivat ammatillisuutta tehdessään ostopäätöksiä.” ”Ihmiskaupan vastaisessa järjestöverkostossa on muka­ na tahoja, joilla on uskonnol­ linen tausta, mutta toimin­ ta on hyvin ammatillista. On mahdollista, että uskonnollis­ ta taustaa omaavien toimijoi­ den kautta pystytään tuomaan auttamisjärjestelmän piiriin ihmisiä, joita ei muutoin ta­ voitettaisi. Tämä on hyvä. Eri asia on, miten uhreja autetaan sen jälkeen, kun heidät on löydetty”. iHmiSkAuppAkeSkuSteluSSA uhrikuva on hyvin tahdo­ ton. Se houkuttelee hyvää tar­ koittavia auttajia puoleensa. ”Fakta on se, että näitä ih­ misiä on hyväksikäytetty mo­ nella tasolla taloudellisesti, seksuaalisesti, fyysisesti ja henkisesti. Oma tulokulma on syytä pitää siksi mahdolli­ simman läpinäkyvänä. Täytyy varoa, ettei auttajalla ole piilo­ agendaa, joka luo maastoa hy­ väksikäytön jatkumiselle”, sa­ noo Jaana Kauppinen. Hän korostaa, ettei uhrin asema käytännössä ole niin mustavalkoinen. Sama henki­ lö saattaa tilanteesta riippuen olla sekä uhri että rikoksen­ tekijä. Rooli voi ajan saatossa vaihtua, mikä nostaa kynnys­ tä yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Ammattimaisessa ihmis­ kaupan uhrien tunnistamis­ ja tukityössä uhrille tehdään selväksi, mitä päätös lähteä auttamisjärjestelmän piiriin käytännössä tarkoittaa. Uh­ rit pelkäävät olla tekemisissä viranomaisten kanssa, koska heidät saatetaan karkottaa ta­ kaisin lähtömaahan. Hakiessaan oleskelulu­ paa uhrit ovat hyvin erilaisis­ sa asemissa. Osalla lupa on jo kunnossa, mutta osa oleske­ lee maassa luvatta. Heille lupa myönnetään rikosoikeuspro­ sessin ajaksi. Heikoimmassa asemassa olevat uhrit voivat saada pysyvän luvan. rikoSuHripäivyStykSen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg kertoo järjestönsä toimivan pääsääntöisesti jo auttamisjärjestelmässä olevien uhrien parissa. Auttamisjär­ jestelmä on kehittynyt paljon vuosien varrella, mutta ongel­ miakin on edelleen. ”Uhrille voidaan myöntää ensin harkinta­aika, jonka aikana hän voi päättää, ha­ luaako tehdä yhteistyötä vi­ ranomaisten kanssa vai ei. Harkinta­aikaa on myönnetty melko harvakseltaan. Jos uhri päättää lähteä mukaan yhteis­ työhön viranomaisten kanssa, hänelle voidaan myöntää tila­ päinen oleskelulupa.” Ongelmana on, että oikeus­ prosessit voivat kestää vuosia ja uhri on pitkään epävarma omasta tilanteestaan. Tilapäi­ seen oleskelulupaan ei myös­ kään liity perheenyhdistä­ mistä koskevia oikeuksia eikä sairausvakuutusta. Jos erityi­ sen haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiskaupan uhrille myönnetään pysyvä oleske­ lulupa, hänellä ei ole velvol­ lisuutta yhteistyöhön viran­ omaisten kanssa. ”Seksikauppaa koskee lisäk­ si käännyttämispykälä, eli jos henkilön epäillään myyvän seksipalveluja Suomessa, hä­ net voidaan käännyttää maas­ ta. Tämän vuoksi kaupallisen seksin kanssa tekemisissä ol­ leet ovat haluttomia ilmoitta­ maan muistakaan rikoksista, joiden uhriksi he ovat joutu­ neet”, Åberg päättää.
• 3 / 2015 • 11
• 12 • 3 / 2015 Gallupkeisari kokoomukSen kansanedustaja Eero Lehti saapuu haastatteluun Mu­ siikkitaloon vaali­ kiireiden keskellä mietteliäänä. Gallupeissa, joita me­ diat myös hänen omalla yhtiöllään Taloustutkimuksella teettävät, Ko­ koomus taistelee kiivaasti paikastaan vaalien kärkinelikossa. Kansanedus­ tajana Lehti varmasti näkee gallupien merkityksen demokratialle erityisellä tavalla. ”Niillä on julkisuusarvoa, ehkä jon­ kin verran ohjaavaakin vaikutusta siihen, miten päättäjät toimivat, kun näkevät yleisen mielipiteen johonkin asiaan. Totta kai ennen vaaleja niil­ lä alkaa olla ennustearvoakin”, Lehti sanoo. tAlouStutkimuS työllistää yli 200 henkeä. Lehtiyhtymänkin hän kasvat­ ti 50 hengen yhtiöstä satojen työnte­ kijöiden konserniksi. Millaista tai­ kapulveria Lehdellä siis on ollut hyppysissään, kun hän on pys­ tynyt luomaan näin paljon työpaikkoja? Tämä kiinnostaa monia taantumaan vajonneessa Suomessa. Eero Lehden yrityselämän kokemusta hyödynnetään nyt val­ tion ylintä johtoa myö­ ten. Marraskuussa pää­ ministeri Alexander Stubb nimitti Leh­
• 3 / 2015 • 13 Kansanedustajan omistama Taloustutkimus Oy tuottaa gallupeja ilman työsopimuksia. Gallupkeisari tekSti mAijA kArHunen kuvA roSemArie Särkkä ohjaavatko puolue­ gallupit demokratiaa? tnS GAllupin yhteiskunnallista tutkimustoimintaa vuodes­ ta 1987 aina viime vuoteen johtanut Juhani Pehkonen ei ih­ mettele, että eri tutkimuslaitosten tulokset vaihtelevat. "Eiväthän suhdanne­ tai sääennusteetkaan vastaa täysin toisiaan. Eri tuloksia tuottavat sattuma, erilaiset menetelmät, vaihtelevat paino­ ja korjauskertoimet, erilainen kysymys­ ympäristö ja esimerkiksi kyselyjen tekemisen ajankohta." Pehkosen mielestä olisi jopa epäilyttävää, jos tutkimustu­ lokset olisivat aina samanlaisia. Sitä paitsi kyselytutkimus kertoo haastatteluhetken mielipiteestä eikä siitä, mitä äänes­ täjä vaaleissa tekee. Kannatusmittaukset voivat Pehkosen mukaan kyllä vai­ kuttaa äänestyskäyttäytymiseen. "Puhutaan esimerkiksi lumipallo­ ja bandwagon­efek­ teistä, joissa äänestäjät pyrkivät tukemaan menestyjää. Toi­ saalta underdog­vaikutus tarkoittaa tilannetta, missä heik­ ko kannatusarvio motivoi ihmisiä pelastamaan puoluetta", kuvailee Pehkonen. Hän vakuuttaa silti samalla, ettei usko huijaukseen. "Onneksi tutkimuksia tekee useampi laitos kuin yksi. Esi­ merkiksi 2011 persujen nousu näkyi jo pidemmältä aikavälil­ tä, eikä sitä olisi voitu manipuloida mitenkään. Epärehellisiä ihmisiä on aina, mutta tutkimuslaitokset pyrkivät sulkemaan valvonnallaan manipuloimisen." tuomAS rAntAnen den yrittäjäpoliittiseksi neuvonanta­ jakseen. Stubb kehui Nykypäivä­leh­ dessä marraskuussa Lehden ansioi ta työllistäjänä ja antoi tälle vapaat kä­ det ”kääntää jokainen kivi” yrittä­ misen edellytysten parantamiseksi Suomessa. leHti ei työllistäjänä aina ole kuiten­ kaan saanut osakseen pelkkiä kehuja. Kun Lehti vuonna 2013 myi omista­ mansa Lehti­yhtymän, yhtymän silloi­ nen luottamusmies Veijo Eronen tote­ si Helsingin Sanomissa, että ”Lehden henkilöstöpolitiikka ei ole ollut erityi­ sen lempeää”. Eronen muistelee nyt, että pienenkin notkahduksen sattuessa henkilöstö oli ensimmäinen taho, josta säästettiin. ”Kun muissa mediayhtiöissä on nyt median murroksen myötä tapahtunut tai tapahtumassa irtisanomisia, Lehti­ yhtymässä samanlaisissa tunnelmissa elettiin henkilöstön osalta jo ammoisi­ na aikoina”, Eronen kertoo. mArkkinAtutkimuSAlAllA puhe­ linhaastattelijoiden heikot työehdot ovat yleisesti tiedossa oleva ongelma. Taloustutkimuksen haastattelijoiden esimiestä, kenttäpäällikkö Jussi Säteriä haastateltiin Voiman numeroon 7/2006 haastattelijoiden työstä. Nyt yrityksen ylin johto on Säterin mukaan kieltänyt tätä antamasta haastatteluja. Taloustutkimuksen työsuojeluval­ tuutettu Eija Ahola kertoo, että pu­ helinhaastattelijoiden ansiot muo­ dostuvat tuntipalkasta, jos tutkimus tiedetään erityisen haastavaksi. Työaika määritellään työntekijän kanssa viikoksi kerrallaan, mutta yl­ lätyksiäkin saattaa tulla. ”Kyllä sitä tapahtuu hiljaisempina aikoina, että työvuoro yllättäen keskeytetään esi­ merkiksi parin tunnin kuluttua sen al­ kamisesta, jos työtä ei olekaan”, Ahola sanoo. ”Työsopimuksia alalla on vaikea kirjoittaa, mutta työehdot ovat toki työntekijälle nähtävissä. Kun firmalla menee paremmin, pyrimme virallista­ maan työsuhteita”, hän jatkaa, mutta myöntää, ettei näin ole käytännössä tehty. Hän uskoo, että puolet työnteki­ jöistä on tilanteeseen tyytymättömiä, puolelle työntekijöistä tilanne toimii paremmin. ”on tottA, että ala on rakenteellisis­ ta syistä epävarma. Isommissa taloissa pitäisi kuitenkin pystyä keksimään rat­ kaisuja, jotta tilanne olisi työntekijälle inhimillisempi”, sanoo Kaarina Pehkonen markkinatutkimusalaa edus­ tavasta, Erityisalojen toimihenkilöliit­ toon kuuluvasta työntekijäjärjestöstä MaMa ry:stä. Hän painottaa työn yh­ teiskunnallista merkitystä. ”Nämä tutkimukset vaikuttavat meidän yhteiskuntaan, politiikkaan ja kuluttajatutkimuksien osalta vaik­ kapa ruokalautaseen. Ilman laaduk­ kaasti tehtyä tiedonkeruuta ei asiak­ kaallekaan saada parasta mahdollista tutkimusraporttia. Haastattelijan pitää voida tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja kehittää ammattitaitoaan”, on tyly työnantaja
• 14 • 3 / 2015 Pehkonen sanoo. leHti ei keksi ratkaisua tilanteeseen pitkästä tivaamisesta huolimatta. Ei­ kö edes maine huolestuta? Yritykset, joissa työhyvinvoinnin kysymyksiin kiinnitetään huomiota, arvostetaan korkealle. ”Niin, meille ne kysymykset on erit­ täin tärkeitä. Me ollaan esimerkiksi rakennettu vammaisille oma sisään­ käynti. Ikävä kyllä niitä ei kovin pal­ joa syystä tai toisesta ole tullut meille töihin, vaikka me ollaan yritetty niitä viranomaisten kanssa etsiä”, Lehti sa­ noo liikuntavammaiselle toimittajalle. ”Olen varmaan tehnyt jotain vää­ rin, kun olen työllistänyt ihmisiä. Ei kai mulla ole velvollisuutta työllistää ketään.” Puhe on kuitenkin työn tekemisen ehdoista. Harva suomalainen suostuisi työskentelemään ilman ennakolta so­ vittua palkkasummaa ja työtuntimää­ rää, jotka kirjataan työsopimukseen. ”En tiedä, koska meillä on sitä tutki­ mustyötä tehtävänä. Se on vähän niin kuin marjanpoiminta. Ei se marja työ­ ehtosopimuksen mukaan kypsy, se tu­ lee sen mukaan, millainen ilmasto on. Me ei olla valtion budjetista rahoitettu orgaani. Me toimitaan markkinaehtoi­ sesti”, Lehti sanoo. leHti on siis markkinoiden edessä täysin voimaton. Tosin kuten Ahola ja Eronen toteavat, ei Taloustutkimuksen työntekijän epävarmuus hälvene nou­ sukaudellakaan. Yritetään kuitenkin vielä kerran: Eikö ole yritysjohdon tehtävä pys­ tyä organisoimaan asiat sillä taval­ la, että työntekijöiden kanssa pysty­ tään kirjoittamaan edes jonkinlaiset työsopimukset? ”Kyllä me varmaan se pystytään kirjoittamaan.” Mutta te ette kirjoita. ”Me pystytään, jos halutaan.” Miksi ette halua? ”En mä niin ole sanonut. En ole sa­ nonut, ettei me haluta. Jos joku haluaa, niin varmaan tehdään.” Miksi sitä ei sitten tehdä? ”En mä tiedä. Ei kaikkea työtä teh­ dä, jota ei tarvita.” Eli työsopimuksen tekeminen työn­ tekijän kanssa on turha työtehtävä? ”Kyllähän me kirjoitetaan työtodis­ tus sen jälkeen, kun he lopettavat, jos he haluavat.” leHti ryhtyy puhumaan ansioistaan työllistäjänä. Erityisesti hän kehuu tar­ jonneensa työtä monille nuorille, joille Lehden mukaan epätietoisuus esimer­ kiksi työajasta ei ole ongelma. Valtaosa Lehden yrityksen työl­ listämistä puhelinhaastattelijoista ei kuitenkaan ole opiskelijoita. Lehtikin myöntää, että osa työntekijöistä on työskennellyt yrityksessä miltei päivit­ täin vuosien ajan. Silti heidän on mah­ dollista tietää työtilanteensa vain vii­ koksi kerrallaan. Toisaalta haastattelutyöhön on kui­ tenkin Lehdenkin mukaan usein vai­ keaa löytää tekijöitä, ja vaihtuvuus on suuri. Kannattaisiko työntekijöihin sit­ tenkin sitoutua? Lehti palaa pohtimaan työehtoasi­ kohti laadukkaampaa tutkimusta tutkijAlle tiedonkeruu on olennainen vaihe tutkimustyössä. Gal­ lupeissa tiedonkeruu on kuitenkin haastattelijan, ei tutkijan käsissä. ”Haastattelijan ammattitaito on kyllä keskeisessä roolissa. Se vaatii vuorovaikutustaitoja, täytyy osata kuunnella ja herättää luottamusta. Kokenut haastattelija voi rohkaista vastaajaa todella miettimään ky­ symyksiä”, korostaa Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen. Haastattelijalla on tutkijaa parempi tieto siitä, kuinka vastaaja tulkitsee kysymykset. ”Saamme kentältä palautetta, jos joku laatimamme kysymys ei toi­ mi. Mutta henkilökohtaista yhteydenpitoa haastattelijoihin voisi olla enemmän. Sitä ihmettelen, että heitä ei esimerkiksi työpaikkaruoka­ lassa näy”, Rahkonen miettii. Taukojen pitäminen lienee suoritepal­ kalla työskentelevälle haastattelijalle liian kallista. ”Gallupeilla on oma paikkansa isoja yhteiskunnallisia kysymyk­ siä tarkasteltaessa. Meillä on huutava demokratiatyhjiö, jos äänestäjä sanoo sanansa vain neljän vuoden välein”, sanoo Rahkonen. Esimer­ kiksi suomalaisten Nato­kanta on galluptutkimusten ansiosta ainakin suunnilleen tiedossa. ”Määrälliset mielipidetutkimukset ovat kuitenkin näkökulmal­ taan rajallisia, ja ne täytyy tulkita sellaisina.” Toimeksiantaja käyttää markkinatutkimusalalla Rahkosen mukaan valtaa siinä, mitä ja miten tutkitaan. Laadulliset tutkimukset eivät Suomessa ole juuri saaneet jalansijaa. "Tutkijana tekisin tällaista herkemmin ja monisyisemmin laajoihin ilmiöihin pureutuvaa tutkimusta mielelläni enemmän, mutta ne eivät tuota skuuppeja, joita mediat tilaamiltaan tutkimuksiltaan haluavat”, Rahkonen toteaa. mAijA kArHunen oita. ”Onko se sitten lakisääteinen vel­ vollisuus että sellainen [työsopimus] pitää tehdä?, hän kysyy yllättäen. ”Se on tarkoituksenmukaisuuskysy­ mys. Jos tehdään, se tehdään sen takia, että siitä on jotain hyötyä.” Hän ei usko, että kukaan jäisi ilman työsopimusta, jos sellaista pyytäisi. On kuitenkin vaikea uskoa, että työntekijä uskaltaisi ehdottaa työsopimusta, kun periaatteet on rekrytoinnin yhteydessä tehty selväksi. ”Ei meillä sellaista periaatetta tie­ tääkseni ole missään meidän laatujär­ jestelmissä”, hän sanoo. leHti alkaa hermostua haastattelun kuluessa. ”Haluutsä että me jatketaan tätä haastattelua vai ei? Mä kiellän nii­ den valokuvien käytön. Koska mun mielestä sun asenne on… että sä oot ryhtynyt sillä lailla toimittajan tehtä­ vään että sä väität että mä en tiedä jo­ tain tai että sä tiedät paremmin kuin minä.” Lehti tivaa toimittajalta, mistä tämä on saanut tietonsa työehdoista. ”Kuinka laaja otos sulla on, kun väi­ tät, että meillä jätetään joku työsopi­ mus kirjoittamatta? Sä oot soittanut Jussi Säterille.” Lehti sanoo tarkistavansa asian seu­ raavana päivänä. Lehti ei näytä häpei­ levän sitä, että teettää työtä mahdolli­ simman halvalla ja mahdollisimman vähän työntekijöihinsä sitoutuen. Samalla kyselytutkimukset ovat hy­ vin tärkeitä yhteiskunnallisen päätök­ senteon kannalta. Eikö Lehti näe mi­ tään ristiriitaa siinä, että niitä tehdään näin heikoin työehdoin? ”Miten niin heikoilla työehdoilla? Ei me olla varmaan pakotettu ketään alis­ tumaan niihin työehtoihin.” Te ette siis näe mitään ongelmaa tässä asiassa yhteiskunnan kannalta? ”En todellakaan.” leHti väittää ajattelevansa työnte­ kijän intressiä työaikakysymyksissä. Kuitenkin TNS Gallupin tutkimuksen mukaan 58% suomalaisista vastustaa nollatyösopimuksia. Taloustutkimuk­ sen haastattelijoiden työehdot olisivat kuin suoraan nollatyösopimuksesta. Siis jos työsopimuksiin päästäisiin. Nollasopimukset ovat yleistyneet Suomessa 2000­luvulla niin, että työ­ ja elinkeinoministeriön selvityksen mu­ kaan tarvittaessa töihin kutsuttavia on palvelualoilla, teollisuudessa ja julki­ sella sektorilla ainakin 23 000. Miten Lehti perustelee nollasopi­ muksen kaltaisia työehtoja, kun suo­ malaiset nyt vaalien alla pohtivat työelämän oikeudenmukaisuuden kysymyksiä? ”Nollasopimuksia varmaan teh­ dään, en mä sitä kiistä, mutta missä olosuhteissa? On se nyt kuitenkin jo­ takin, jos vaihtoehtona ei ole mitään. Onhan varmaan tämmöisiä lehtien ja­ kajia, jotka on varalla, jos joku sairas­ tuu”, Lehti sanoo. pienen eturyhmän äänekäs puo­ lustaja ja taloudellisilla mittareilla menestynyt Lehti on julkisuudessa ottanut asiakseen puolustaa esimer­ kiksi yritysten hallistusjäsenten palkkioita. Kun nyt julkisessa keskustelussa on henki, että palkat ovat liian korkeita ja työehdoista joustettava, niin ketä tämä keskustelu Lehden mielestä itse asias­ sa koskee, työntekijöitä vai myös yri­ tysjohtoa ja hallitusten jäseniä? ”Varmaan niissä on kaikissa jous­ toa”, hän sanoo. Eli myös hallitusten jäsenten tu­ lisi joustaa ja alentaa esimerkiksi
• 3 / 2015 • 15 palkkioitaan? ”Nehän joustaa sillä tavalla että ne eivät ota tehtävää vastaan”, Lehti sanoo. Kokoomus sen sijaan tarkoittaa joustoilla esimerkiksi ehdottamiaan maltillisia palkkaratkaisuja, koeajan pidennyksiä ja pitkäaikaistyöttömien määräaikaisten työsopimusten perus­ telematta jättämistä. L e h t i sanoo, että joustonvaraa olisi enemmänkin, mutta suostuu puhu­ maan työpaikkojen synnyttämisestä nuorille vain yleisellä tasolla. Lehti valpastuu, kun puhe kääntyy hänen nimitykseensä Stubbin yritys­ poliittiseksi neuvonantajaksi ja mah­ dolliseen rooliinsa hallitusneuvot­ teluissa, myös työelämäkysymyksiä koskien. ”Työehtokäytäntö on mennyt niin juridiseksi ja yksityiskohtaiseksi, että työsuhteita ei synny”, Lehti pyörittelee. Jos Lehti saa soveltaa yritysoppe­ jaan, työntekijä maksaa kilpailukyvyn kasvattamisen hinnan jatkossa koko Suomessa. N inni K airisalo
• 16 • 3 / 2015 tekSti elvi SinilAAkSo kuvAt HAnnA okSAnen pienet tilat, suuri sydän Loppuillan parhaat bileet. SuxeS on monel­ le rento ajan­ viettopaikka, jossa voi olla täy­ sin oma itsen­ sä. Alkuillasta baarissa voi nähdä asiakkaita istuskelemassa ja pelailemassa lautapelejä, mutta keskiyön ai­ koihin tila on muuttunut räike­ äksi bile mestaksi. Tanssilattia värivaloineen onkin varsinkin loppuillasta kutsuva. Kaksi karismaattista mies­ tä, Arto Juntunen ja Ilari Makkonen tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Studiossa, tuolloin Turun ainoassa homo­ baarissa. Eräänä iltana miehet saivat hullun päähänpiston oman baarin perustamisesta. Studio otti sisään vain miehiä, joten asiakkaiden saaminen uuteen, kaikille avoimeen baa­ riin ei tulisi olemaan ongelma. ”Olin jo pitkään halunnut Turkuun paikan, minne kaikki samaa sukupuolta olevat parit olisivat tervetulleita”, Juntu­ nen miettii. SuunnitelmA oman baarin perustamisesta lähti kehit­ tymään nopeasti. Makkonen soitti pankkiin ja alkoi sumplia yrityksen perustamiseen liitty­ viä raha­asioita. Noin vuoden kuluttua miehet löysivät sopi­ van tilan Turun keskustan lä­ hettyviltä, Yliopistonkadulta. Nyt paikalla seisoo tasa­arvon turvasatamanakin tunnettu Suxes, anniskeluravintola jos­ sa ei katsota sukupuolta saati seksuaalista suuntautumista. Baarin nimi keksittiin vas­ ta pitkän mietiskelyn jälkeen. Nimi muistuttaa englanninkie­ len sanaa success, menestys. Toiset liittävät baarin nimen myös suuseksiin. Eräänä ilta­ na vanhempi nainen oli astel­ lut baarin tiskille ja ihmetellyt kulmiaan kurtistellen, kuinka joku kehtaa nimetä kapakkan­ sa niin törkeästi. ”Kaksi vuotta toimittiin pelkillä keskiolutoikeuksil­ la. Monet viettivät iltaa tässä, mutta jossain vaiheessa sa­ noivat menevänsä ottamaan vahvemmat paukut viereiseen baariin. He tulivat kuitenkin yleensä takaisin”, Juntunen kertoo. ASiAkASkuntA kasvoi enti­ sestään baarin saatua luvat tarjoilla myös väkevämpiä al­ koholijuomia. Studio ryhtyi päästämään sisään myös nai­ sia, mutta muutos tuli liian myöhään. Suxesista tuli kau­ pungin ainoa homobaari. Alkuvuosina miehet eivät korostaneet yrityksensä ole­ van nimenomaan homobaari, mutta yhteisössä puskaradio toimi ja huhu kulki nopeasti. Baari sijaitsee hieman syrjässä sisäpihalla, minkä takia myös aremmat ihmiset uskaltavat tulla käymään. Toimeentulon lisäksi se on tuonut perustajilleen onnistu­ misen ja hyvänolon tunteen siitä, että heidän yrityksensä on yksi Turun homoyhteisöä elävöittävistä tekijöistä. Viikonloppuisin baarin tilat eivät tahdo riittää sisään tulvi­ valle ihmismäärälle. Toiveissa on isomman tilan löytäminen. ”Voi ihan oikeasti sanoa, että Turussa on elävä homo­ yhteisö. Me ollaan todella teh­ ty jotain Turun gay­yhteisön koossapitämiseksi”, miehet sanovat. ”Täällä sää voit pussata kaveria.” Kans aK unnan ol ohuone • Kans aK unnan ol ohuone • Kans aK unnan ol ohuone • Kans aK unnan ol ohuone •
• 3 / 2015 • 17 pienet tilat, suuri sydän Loppuillan parhaat bileet. 4. Blogi: Johtopäätökset vasta terroriteon tutkimisen jälkeen olli tAmmileHto Charlie Hebdon toimittajien murha ei ole vielä selvä. SuxeS yliopiStonkAtu 9, turku tuoppi: 5,50 € BiiSi: SomewHere over tHe rAinBow M ultavierunkatu Br ahenkatu Eerikinkatu Yliopistonkatu Linnankatu A ur A joki Aninkaistenkatu ilmianna olohuoneesi! ideat@v oima.fi
• 18 • 3 / 2015 "Lama satuttaa, talouskuri tappaa" kuluneellA vA AlikAudellA on pohdittu sote­asioi­ ta. On syytäkin. Tuloerojen kasvu on saatu pysähtymään, mutta THL:n mukaan sosioekonomiset hyvinvointierot ovat edelleen suuret. Erityisesti työttömyys heikentää elämänlaatua, ja tämän vaalikauden aikana työttömien määrä on noussut yli 300 000 henkeen. Myös sosiaalipal­ velujen toimintakyky puhuttaa: lastensuojelu ei onnistu turvaamaan lasten turvallisuutta eikä vanhuksia ehditä hoivata. Sosiaalipalvelujen työntekijät ovat uupumassa asiakasmääriensä alle. Poliitikot vaativat päätöksiä, jotta hyvinvointivaltion tulevaisuus saadaan turvattua. Äkkiseltään tulisi mieleen turvata palvelut investoi­ malla niihin. Emmehän halua, että hyvinvointipalvelujen työntekijät voivat itse pahoin? Tai että ihmisten palvelu­ tarvetta puidaan jälkikäteen oikeudessa sen sijaan, että olisi toimittu ajoissa ennen kuin kukaan kuolee tai kärsii? Mutta sote­keskustelussa ei ole puhuttu investoinneis­ ta vaan siitä, miten rahaa voisi siirtää taskusta toiseen uudessa hallintohimmelissä: keskittämisen uskotaan ai­ na tuottavan säästöjä. Ensi vaalikaudelle puolueet taas lupaavat monen miljardin leikkauksia julkisen sektorin menoihin, jotta emme päätyisi ”Kreikan tielle”. Suurista puolueista ainoastaan yksi kannattaa elvytystä. on myStiStä, miten kestävyysvajeen kaventamisen ni­ missä laaditut leikkauslistat onnistutaan esittelemään pelastusohjelmina työllisyyteen ja hyvinvointiin. Maa­ ilmalla ekonomistit ja IMF ovat varoittaneet Eurooppaa säästämästä itseään hengiltä. Myös Suomessa muutama kriittinen taloustutkija on yrittänyt tuoda vaihtoehtoja keskusteluun. Äänestäjän kannattaisi nyt olla tarkkana. Onko tosi­ aan niin, että leikkauslistoilla pelastutaan ”Kreikan tiel­ tä”, vai ollaanko pikemminkin päätymässä sille? Kreikas­ sa talouskurin seuraukset ovat nimittäin karuja: nuorista puolet on työttömiä, asunnottomuus on noussut 25 % ja itsemurhien määrä 60 %, suonensisäisten huumeiden käyttö ja tartuntatautien levinneisyys ovat kasvaneet rä­ jähdysmäisesti, päihde­ ja mielenterveysklinikoita on sul­ jettu, ja sairaalahoitoa tarvitsevat turvautuvat lahjuksiin. Aihetta tutkinut professori David Stuckler Oxfordin yli­ opistosta on todennut, että ”lama satuttaa, mutta talous­ kuri tappaa”. kAikki Se, mitä sosiaalipolitiikan tutkijana ja taloustie­ teen koulukuntien välistä vääntöä seuraavana kansalai­ sena maailmanmenosta tiedän, puhuu talouskurilinjaa vastaan. Mielestäni näissä vaaleissa ehdokkaiden ja ää­ nestäjien tulisi olla enemmän huolissaan inhimillisen kär­ simyksen kasvusta kuin julkisesta velasta. elinA AAltio Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan tutkija ja tietokirjailija. Jussi Ahokas rahan voiMa osuuskunta tekee kuluttajista kumppaneita tu tuotantoeläinten rehulle tehden nälänhädistä ja alira­ vitsemuksesta kärsivän ih­ miskunnan olosta aika paljon tukalamman. Mutta onko tässä oikeasti varaa jeesustella? Muutetaan­ ko maailmaa ja sen rakenteel­ lisia ongelmia ruokakaupassa? Se ei ole ainoa keino, mutta sil­ lä mitä syömme on merkitys­ tä. Ruoan osuus kotitalouden hiilijalanjäljestä on noin nel­ jännes ja vesijalanjäljestä 82 prosenttia. Oma ruokateolli­ suutemme tappaa yli 65 mil­ joonaa eläintä joka vuosi. Toistuva rutiinini on hakea kiloittain hedelmiä S­marke­ tista. Tälläkään kertaa korini sisällöstä yksikään tuote ei ole peräisin samasta maanosasta itseni kanssa. Miten tähän pi­ täisi suhtautua? tiputtelen ruokakoriini riisinuudelei­ ta, appelsiine­ ja, limejä ja soijajätskiä. Korissani ei ole lainkaan eläin­ kunnan tuotteita. Tämä seikka saa minut sietämään itseäni, kun ojennan kymppiä S­mar­ ketin kassatyöntekijälle. Meitä on jaksettu syyllistää hanave­ den ja muovipussien tuhlaa­ misesta, mutta ruokakassin si­ sältö on sitä kuluttamista, jolla on huomattavasti enemmän merkitystä. veGA AninA olen tuudittau­ tunut kuvaan itsestäni aika vastuullisena kuluttajana. Ai­ nakaan ruokavalioni ei ole syypä siihen, että neljännes maapallostamme on raivat­ omA mA A ­lähiluomuosuus­ kunta tarjoaa vaihtoehtoisen tavan kuluttaa ruokaa: sato­ kassin, jonka kaikki tuotteet tulevat Lassilan perhetilal­ ta Tuusulasta. Osuuskuntaan mukaan liittyvät jäsenet saa­ vat noutaa kassin kerran viikossa Kalliosta tai suo­ raan tilalta. Tila on kuulunut 1600­luvulta asti Jukka Lassilan suvulle. Lassila puhuu kumppa­ nuusmaataloudesta. Termi rantautui Suomeen 3–4 vuot­ ta sitten. ”Kumppanuusmaa­ taloudessa on mahdollista vai­ kuttaa siihen minkälaiseksi haluamme tuotantoa kehittää ja edesauttaa tätä kehitystä osallistumalla itse eettisem­ mästä ja ekologisemmasta tuo­ tannosta aiheutuviin kustan­ nuksiin. Tuotannon ydinajatus on, että se pyritään saamaan kumpaakin osapuolta – tuot­ tajaa ja kuluttajaa – hyödyttä­ väksi, eikä riski tuotannosta kasaannu tuottajalle. ” Käytännössä tämä tarkoit­ taa sitä, että kuluttaja lupau­ tuu ostamaan osansa sadosta. olin pohtinut luomukassia aiemminkin. Lassilan puhu­ essa kuluttajan vastuusta ym­ märrän, että ajatus jäi, koska sitoutuminen 160 euroa kuu­ kaudessa maksavaan kassiin tuntui vaikealta. Veganismin – ja lompakon – asettamissa puitteissa on tuntunut tärkeäl­ tä, suorastaan ihmisoikeudel­ ta, päättää mitä milloinkin syön. Lassilan mukaan tällai­ nen mahdollisuus on histo­ riassa uusi. ”Reilun 50 vuoden aika­ na ihmiset ovat pystyneet itse päättämään, mitä syövät. Tätä ennen ympäristö saneli ruo­ an. Onko ihmisellä oikeutta niin vahvasti päättää mitä syö, vai pitäisikö ruokatottumuk­ set suhteuttaa ympäristön luo­ miin mahdollisuuksiin?” Nykyisenlaisen valinnan­ varan tuottaminen ei Lassi­ lan mukaan ole kestävää. On­ tekSti SAilA kivelä kuvAt teijA Heikkinen, ullA pulkkA jA veerA AAltonen. Oma Maa tuo Tuusulan luomua Helsingin kallioon. Luomumaanviljelijä Jukka Lassila.
• 3 / 2015 • 19 voimA SuoSittelee Koonnut Kaisu Tervonen kAupunkiviljelyn peruSteet 11.–12.4. vuotAlo jA kääntöpöytä, HelSinki Dodon järjestämällä kurssilla opitaan kaupunkiviljelyn alkeet, jotka ehtii ottamaan käyttöön vielä tänä keväänä. kaupunkiviljely.fi/dodon-viljelykurssitkevat-2015 SoSiAAliFoorumi 25.–26.4. HelSinki Erilaisten kansalaisliikkeiden luoma tapahtuma pyrkii luomaan kansalaiskeskustelua niin taloutta, ympäristöä kuin hyvinvointia koskevista teemoista. www.sosiaalifoorumi.fi luonnonmukAinen mAAnHoito 22.4. klo 17.30–20 AnnAlAn puutArHA, HelSinki Hyötykasviyhdistyksen järjestämä kurssi kokoontuu ensimmäisen kerran huhtikuussa. Kurssilla opitaan viljelemistä käytännön olosuhteissa. hyotykasviyhdistys.fi/tapahtumat/luonnonmukainen-maanhoito AnkeudeStA Aurinkoon 1.4. klo 13 vAnHA ylioppilAStAlo, HelSinki Jussi Ahokas ja Lauri Holappa julkaisevat raporttinsa Ankeudesta aurinkoon – loppu investointilamalle, joka sisältää mm. ohjelman Suomen talousongelmien selättämiseen. www.vasemmistofoorumi.fi rAvitSemuS, Herkuttelu jA elämäntApA 4.4. klo 17 kuninkAAnkAtu 39, tAmpere Ilmaisessa luentosarjassa Kamomillan konditoria -blogin kirjoittaja Satu Saunio kertoo vegaanisten herkkujen leipomisesta. osuuskunta tekee kuluttajista kumppaneita gelmia tulee myös, kun ruoka tulee kaukaa, sillä emme pys­ ty hallitsemaan globaaleja resurssivirtoja. ”Kaukaa tulevien elintar­ vikkeiden mukana viemme tuottajamaista huomattavat määrät mineraaleja, vettä ja energiaa alihintaan. Näistä resursseista emme palauta mitään alkutuottajille, vaikka tuotannossa niitä tarvittaisiin. Näin ulkoistamme esimerkiksi maankäytön ongelmat kehitys­ maihin”, Lassila summaa. lASSilAn mukaan pitäisi hy­ väksyä se, etteivät ruoantuo­ tannon kustannukset ole kaik­ kialla samat. ”Esimerkiksi kampaamokäynti on eri hin­ taista Intiassa kuin täällä. Mik­ si ruoan täytyy maksaa saman verran?” Se, missä ruokaa on kan­ nattavaa tuottaa, on monimut­ kaisen maailmanpolitii­ kan tulos, eikä pelkästään ilmastokysymys. ”Vaikka olosuhteet täällä ovat karummat, pääsisim­ me esimerkiksi härkäpavul­ la yhtä suuriin valkuaisaine­ satoihin kuin Brasilia soijan kanssa”. käytännön kokemukset ti­ lanpidon arjesta sekä venäläi­ sen anarkistin Kropotkinin ajatukset paikallisella tasol­ la järjestetystä tuotannosta ja yksilöiden välisestä solidaari­ suudesta innoittivat Lassilaa ruokakapinaan. Hän haluaa että elämän perusedellytykset, kuten ruoantuotanto, ovat ih­ misten omassa hallussa. Tämä takaisi myös paikallisten luon­ nonvarojen kestävän käytön. Jos Suomessa siirryttäisiin kasviperäiseen ruokavalioon, olisi tarvittava viljelysala Las­ silan mukaan huomattavasti pienempi. Toisaalta eläinten pienimuotoinen pito ei välttä­ mättä ole maan ”tuhlaamista”, sillä niille voi syöttää kakkos­ luokan viljaa ja nurmea. ”Toi­ nen kysymys sitten on, mitä näille pidettäville eläimille sai­ si tehdä”, Lassila pohtii. Hän itse ei syö lihaa, mutta maito­ tuotteita ja kananmunia hän kuluttaa ”maun vuoksi”. omAn mAAn luomukassivaih­ toehdot ovat kananmunia lu­ kuun ottamatta kas­ viperäisiä. Lassilassa on noin parisataa kanaa ja niitä pide­ tään maksimissaan 50 yksilön ryhmissä. Kanan luontainen laumakoko on 5–25 yksilöä, mutta jos lukua vertaa suoma­ laiseen keskivertokanalaan, jossa on 10 000 kanaa, ovat lu­ vut tietysti pieniä. Lassilan kanat ovat peräi­ sin sekä ”omasta tuotannosta”, jolloin ne ovat maatiaisrotua, että tavanomaisesta muni­ jakanoja tuottavasta hauto­ mosta. Tavanomainen muni­ jakanojen tuotanto edellyttää kukonpoikien tappamista, sil­ lä kukoilla ei – yllätys yllätys – tee mitään kananmunan­ tuotannossa. Lassilassa syn­ tyvät kukonpojat kasvatetaan lihaksi. Jalostamaton kana munisi vain 10–15 munaa vuodessa, Lassilan kanat alkuperästään riippuen noin kolmesta vii­ teen munaa viikossa. Lassilan kanoilla ei ole teurastusikää, mutta perinteisesti jalostetut hautomoista tulevat linnut ei­ vät elä kovin terveinä kovin pitkään muninnan aiheutta­ man valtavan fysiologisen stressin vuoksi. Maatiaisyk­ silöt säilyvät terveempinä pidempään. Lassilan linnut tapetaan tilalla ja myydään ruoaksi lähipiirille. miten tällainen toiminta istuu kumppanuusajatteluun? Lassila ei hätkähdä eläi­ naktivistin kuumotusta, vaan vaikuttaa itsekin pohtineen­ sa eläimen ja ihmisen välistä suhdetta. ”Niin, en tiedä. Pitäisi poh­ tia, onko se kumpiakin osa­ puolia tyydyttävä suhde. Tar­ vitsisimme keskustelua siitä, onko eläinten hyödyntämis­ tä mahdollista tehdä hyväk­ syttävällä tavalla. Kysymys on myös paljon siitä, millai­ sia tuotteita ihmiset haluavat syödä.” Itselleni veganismi ei tar­ koita ihmis–eläin­kanssakäy­ misen kieltämistä. Haluan vain, että se tapahtuu kump­ panuuden kautta, niin et­ tei kumpikaan osapuoli tule esimerkiksi tapetuksi. Lassi­ la kuitenkin muistuttaa, että eläinten kanssa toimiminen on niin työlästä ja kallista, että harva jaksaisi sitä pelkästään harrastuksena tehdä. Oma Maa tuo Tuusulan luomua Helsingin kallioon. ”Biodiversiteetin säilymi­ nen edellyttäisi silloin täysin erilaista suhtautumista eläi­ miin, ja eläinten ylläpitoon pi­ täisi saada tukea.” Jos asiaa katsoo kanan kan­ nalta, eläimen pitäminen tuo­ tannon välineenä ei ole ongel­ matonta. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, etteikö olisi fiksum­ paa ja reilua hakea vihannek­ set ja viljat Oman Maan ruo­ kapiiristä, reilusti suoraan tuottajalta. Pistän ajatuksen kananmunattomasta luomu­ kassista hautumaan.
• 20 • 3 / 2015
• 3 / 2015 • 21 Valkoiseen viittaan kie­ toutunut nainen las­ keutuu hiljai­ suuden valli­ tessa ja kynttelikkö kädessään kierreportaita alas esitysti­ laan. Hidastettu, mykkä liike jat­ kuu naisen laskiessa kukkia vuoteelle ja siirtyessä valkoi­ sella liinalla ja kynttilöillä ko­ ristellun pöydän luo. Hän ku­ martuu sen eteen kuin alttarin äärelle. Seuraavaksi nainen riisuu verkkaisesti osan asustaan ja istuutuu marmorisen suih­ kukaivon äärelle. Naisen kas­ taessa jalkansa suihkukaivoon nauhalta alkaa kuulua kaunis­ ta kantaattilaulua. näin alkoi Sanna Kekäläisen tanssiteos Santa Maria della Grazia vuonna 1990 Helsingin Kaapelitehtaalla. Esitys oli mi­ nulle ensi kosketus taiteenla­ jiin, jota silloin kutsuttiin uu­ deksi tanssiksi. Ajatus tanssista säestämät­ tömän liikkeen kirkastamana läsnäolona oli uusi ja innosta­ va. Vaikka esityksen liikkeet olivat vähäeleisiä, sen sym­ boliikka ei ollut hienovarais­ ta vaan yhtä huutomerkkiä. Oman jännitteen runolliseen esitykseen antoivat vanhan tehdasrakennuksen brutaalit pinnat. Tuumin, että tämä on var­ maan tanssitaiteen punkkia. ennen tuota esitystä Sanna Kekäläinen oli tehnyt jo tois­ takymmentä tanssiteosta. Sen jälkeen niitä on syntynyt yli 50. Nyt Kekäläinen is­ tuu teekuppeineen Svenska Teaternin kahvilassa ja vastaa kysymykseeni alku­ peräisestä alan va­ linnasta. ”Ensimmäi­ siä muistojani on, kun kesällä muutaman vuo­ den ikäisenä pääsin puutar­ hassa olevalle kivelle mum­ mon auttama­ na. Tanssin sen päällä, ja mummo katseli ja ta­ putti. Sen jälkeen minulla ei ole ol­ lut vaihtoehtoja”, hän nauraa. Samaan hengenvetoon Ke­ käläinen huomauttaa, että am­ matinvalinnan varmuus on eri asia kuin se huojuva alusta, millä varsinainen luova työ ta­ pahtuu. ”Minua on aina kiinnosta­ nut katse, jolla yleisö katsoo esiintyjää ja esiintyjä yleisöä. Se liittyy ruumiin problemati­ sointiin, erityisesti naisen ke­ hoon. Kun olen halunnut vielä liittää omaan ilmaisuuni vah­ van auteur­näkökulman sekä tanssijan ja koreografin roolit limittäin, itsekritiikki on mas­ siivista. Mutta minusta taitees­ sa ei voi tehdä mitään, jos ei työstä asioita syvällä omassa identitee­ tissään.” oman työnsä Ke­ käläinen kertoo ke­ hittyneen vi­ suaalisuuden korostamisen suunnasta pal­ jon enemmän kirjalliseen ja emotionaaliseen suuntaan. ”Tanssi kuuluu minusta vahvasti laajempaan nyky­ taiteen kenttään. Ei riitä, että liikutaan näteissä valoissa. Ny­ kytaiteen kuuluu ky­ syä, mitä maailmassa oikeas­ ti tapahtuu, eikä vain tarjota kaunista unohdusta. Mutta en kyllä halua tarjota tilalle ru­ maa muistamistakan”, Kekä­ läinen hymähtää ja jatkaa he­ ti: ”Minusta näyttämölle ei voi lähteä julistamaan. Siksi yritän tehdä runollisia kuvia, nimenomaan erilaisia kuvia kuin mitä ympäröivä maailma tuottaa.” Aina Kekäläisen runollisia kuvia ei ole otettu vastaan il­ man torjuntaa. Esimerkik­ si hänen vuoden 1991 teok­ sessaan Studien über Hysterie esittämä alastomuuden laji ei mennyt taidepiireissä läpi ka­ kistelematta. ”Siinä teoksessa halusin esittää väitteen, että nainen voi olla ruma näyttämöllä. Toisaalta halusin tutkia sitä, miten eri tavalla miesten ja naisten alastomuuteen suh­ taudutaan. Lavalla naisen va­ gina on yllättävän eri asia kuin miehen penis.” Yhtenä oman taiteenlajin­ sa pioneerina Kekäläinen oli vuonna 1986 perustamassa Zo­ diak – Uuden tanssin keskusta ja vuonna 1996 omaa Ruumiil­ lisen Taiteen Teatteriaan, joka vuodesta 2001 on toiminut ni­ mellä Kekäläinen & Company. ”Rakastin alusta asti tehdä teoksia erilaisiin tiloihin, mut­ ta siinä byrokratia tuli kuiten­ kin usein vastaan, ja laitteiden vieminen hankaliin paikkoi­ hin muodostui helposti liian kalliiksi. Zodiakia perustet­ taessa ei ollut oikeastaan mui­ ta varsinaisia tanssiteatterei­ ta kuin Raatikko ja Helsingin kaupunginteatterin tanssiryh­ mä. Zodiak tarjosi tekemisel­ le yhteisömuotoisen ympäris­ tön”, Kekäläinen muistelee. teksti tuomas Rantanen kuVat mikko sauli tanssin punkkari Nykytanssin pioneeri Sanna Kekäläisen mielestä taiteen pitää vastustaa kapitalismin ihmiskuvaa.
• 22 • 3 / 2015 mikä tanssin talo? Vuonna 2010 perustetun Tanssin talo ry:n tavoitteena on edistää korkeatasoisen taidetanssin ja -kulttuurin tarjontaa alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Näitä tavoitteita yhdistys edistää Helsingin Kaapelitehtaalle sijoitettavan Tanssin talo -hankkeen avulla. Tanssin talosta halutaan kansainvälisesti ainutlaatuinen tilakokonaisuus. Se tarjoaisi yleisölle helposti lähestyttävän kohtauspaikan, jossa ovat laajasti mukana tanssikulttuurin eri muodot. Tanssin talon toivotaan osaltaan ratkaisevan vuosikymmeniä jatkuneen tanssin harjoitusja esitystilaongelman pääkaupunkiseudulla. Viime vuonna Jane ja Aatos Erkon säätiö myönsi Tanssin talon uudisrakennusosalle 15 miljoonan euron ehdollisen avustuksen. Sen ehtona on tarvittavan julkisen tuen myöntäminen hankkeelle. sekä Zodiak että K & C sijaitsevat Hel­ singin Kaapelitehtaalla, jonne suunni­ tellaan myös uutta Tanssin taloa. Kekäläisen mielestä Tanssin talo tulee 20 vuotta myöhässä, mutta us­ koo silti, että helpottaisi ainakin ikuis­ ta pulmaa sopivista esiintymistiloista. Samalla se voisi lisätä tekijöiden yhtei­ söllisyyttä ja auttaa uutta yleisöä löytä­ mään nykytanssin pariin. ”Suomen taidepolitiikassa rakkaus uusiin seiniin on ollut älykääpiömäi­ nen asia. Kaapelitehdas on ollut alus­ ta asti se tanssin talo, ja se on tarkoi­ tukseen paljon parempi kuin jonnekin muualle hirveällä rahalla tehtävä uusi talo.” Nykytanssin konkarin mielestä hankkeen suurin uhka on siinä, että talon skaala vedetään liian laajaksi ja unohdetaan, että sen pitäisi olla ni­ menomaan taidetanssin tila. ”Jos taloon tungetaan kaikkea kan­ santanssista showtanssiin, nykytanssi voi menettää oleellisen itsestään. Mar­ ginaalista tulevat kaikki uudet sisällöt ja merkitykset. Keskimääräisyys voi kolonialisoida marginaalin.” Kekäläinen kantaa huolta myös sii­ tä, että talon pyörittämiseen saadaan riittävästi työntekijöitä. kekäläisen mukaan nykytanssin kentän raju laajentuminen ei juuri ta­ loudellisista syistä ole ollut aivan on­ gelmatonta. ”Suomessa koulutetaan tanssijoita tarjolla oleviin töihin nähden aivan liikaa. Kun avustukset junnaavat jäl­ kijunassa, yleisökään ei lisäänny siinä mittakaavassa kuin mikä olisi toisissa oloissa ollut mahdollista”, hän huokaa. Samalla Kekäläinen kertoo, kuinka ra­ hoitusrakenteiden tuoreet muutokset ovat vaikuttaneet myös hänen oman ryhmänsä resurssien kapenemiseen. ”Kyllä tämä aika dogmaksi on men­ nyt, kun ei ole varaa palkata erillistä valosuunnittelijaa ja äänet ja valot on ajettava itse.” Samaan aikaan opetusministeriö ja kaupunki ovat innostuneet ajatukses­ ta, että pienten esiintyvien ryhmien pitäisi ryhtyä yleishyödyllisyyden ni­ missä lisäämään toimintaansa julki­ siin tiloihin, esimerkiksi puistoihin ja laitoksiin. ”Tätähän on aina tehty, mutta sen li­ säämistä ei voi vaatia ilman vastaavia korjauksia rahoitukseen.” huhtikuussa ensi­iltaan tuleva Diva Vulva vaikuttaa teemoiltaan entis­ täkin poliittisemmalta. Esittelytekstin mukaan valta on heteronormatiivises­ ti sukupuolittunutta ja Suomi elää ka­ pitalistista spektaakkelia, jossa demo­ kratiaa ei toteudu ainakaan naisille, maahanmuuttajille, sukupuoli­ ja sek­ suaalivähemmistöille, syrjäytyneille ja vammaisille. ”Verrattuna vaikkapa 80­lukuun maailma on muuttunut hirvittävän raa’aksi, väkivaltaa tuottavaksi, syrji­ väksi, xenofobiseksi. Samaan aikaan globaali kapitalismi tuottaa vääristy­ nyttä kuvaa, jota se myy yleisölle, joka ei aina oikein tiedosta missä mennään. Sukupuolen moninaisuus on kiinnos­ tavaa ja kyseenalaistaa niitä annettuja kuvia. Ajattelen, että jokainen ajattele­ va ihminen on feministi”, Kekäläinen linjaa. Mikä sitten on taiteilijan tehtävä yh­ teiskunnassa? ”Taiteen tehtävä on luoda dialogia ja sisältöä maailmaan, joka tuottaa vain ohuita kuvia, jotka minun näkö­ kulmastani tuhoavat ihmisen. Meitä nykytanssijoita pidetään helposti elitis­ teinä, koska taidelaji saatetaan kokea muotokieleltään vaikeana. Minä taas ajattelen, että taide, joka menettää ky­ vyn tuottaa merkityksellisiä sisältöjä, on todellista elitismiä ja korruptiota, ja samalla verorahojen haaskaamista, ih­ misten huijaamista ja valhetta.” Kekäläinen & Company: Diva Vulva Ruumiillisen taiteen teatteri, Kaapelitehdas. Ensi-ilta 18.4.
• PLACEBOUK \ BERES HAMMONDJAM BIG K.R.I.T.USA \ BEARDYMANUK BASTILLEUK \ CHARLI XCXUK \ GHOSTSWE ANGUS & JULIA STONEAUS \ SUNN O)))USA TOM ODELLUK \ SÓLSTAFIRISL + MORE ENSIMMÄISTÄ KERTAA SUOMESSA! Joensuu 17.-19.7.2015 ilosaarirock.? @ilosaarirock Su 19.7. Liput: 2 pv 98 € Premium 2 pv 151 € 1 pv 32/69 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste T imo Aar nialan kuvit usta B. T ra venin romaaniin K uolemanlaiva. Elämän etsijöille ja haaksirikkoisille aitoja asioita, ei kangastusta • Tiedekulma Porthaniassa • Kolmen sepän kauppa Kaivopihalla • Laajan valikoiman kauppa Makkaratalossa, Citycenterissä rosebud.fi Laurén, Lodenius Ukraina – rajamaa Teos 27€ Ajankohtainen Ukraina 10€ 23€ 28€ Remy Ukrainan historia Gaudeamus Lodenius: Ukraina i Europas mitt Tiger Kniivilä Krim on meidän Into Urheat tietokirjakaupat
• Punavihreät feministit eduskuntaan! Olga Haapa-aho, 27 Sosiaalipoliittinen asiantuntija, YTK Eriarvoistumista vastaan! olgahaapa-aho.net Maria Ohisalo, 30 Köyhyystutkija, VTM #StopKöyhyys mariaohisalo.fi PIRKANMAA HELSINKI Mainoksen ovat maksaneet Haapa-ahon ja Ohisalon tukiryhmät 94 valloittavaa vasemmistofeministiä eduskuntaan! Tuloeroja tasaava pohjoismainen hyvinvointi valtio vähentää tehokkaasti pahoinvointia, rasismia, naisvihaa ja syrjintää. vasemmistonaiset.fi Äänestä feministiä älä munaa!
• • – normihomolehti 3 / 2015 • 25 Vanhoillislestadiolaiselle Valinta uskon ja seksuaalisuuden Välillä on kohtuuton. marginaalin marginaalissa teksti heli Yli-Räisänen kuVa nani annette PhotogRaPhY ten kuin ehkä tieto muiden asioiden kohdalla. Uskonnolliset yhteisöt muut­ tuvat vielä hitaammin.” millaisia vanhoillislestadiolaisten seksuaali­ ja sukupuolivähemmistö­ jen eletyt elämät sitten ovat? Hintsa­ lan mukaan vähemmistöjen edustajat päätyvät monenlaisiin ratkaisuihin sa­ lasuhteista liikkeestä eroamiseen. Jos­ kus omasta identiteetistä on kerrottu yhteisössä luotetuille ihmisille ja asi­ an kanssa ollaan sinut yhteisössä, kun seksuaalisuutta ei toteuta missään. ”Tiedän homoseksuaaleja, jotka elävät kohtuullisessa sopusoinnussa avoimena identiteetistään, mutta sil­ lä oletuksella, että seksuaalisuutta ei toteuteta. En osaa tarkalleen sanoa, millainen se kamppailu on. Seksuaa­ lisuus on kuitenkin olennainen osa ih­ misen identiteettiä, joten suuri osa ei pysty elämään kieltämällä tätä osaa itseltään. Identiteetti tarvitsee näky­ väksi tulemista. Moni jättää liikkeen. Se näyttää olevan kipeää, mutta ehkä ainoa näkyvissä oleva vaihtoehto. Jot­ kut elävät piilossa. Erityisesti naisten homoseksuaalisuus ja biseksuaalisuus lestadiolaisyhteisössä näyttäisivät ole­ van erityisen piilossa.” monelle sa atta a näyttäytyä omi­ tuisena pysyminen yhteisössä, joka tuottaa niin paljon kipua. Vanhoillis­ lestadiolaisuuden vahvuudet ovat yh­ teisöllisyys ja hengellinen kotipaikka, joita voi olla vaikeaa, jopa mahdo­ tonta, löytää muualta maallistunees­ sa ja perhesuhteiden osalta pirstaloi­ tuneessa yhteiskunnassa. Kamppailu tutkija, PaPPi ja vanhoillislestadiolainen Meri-Anna Hintsala on kiinnostunut marginaalien asemasta, etenkin kun sama ihminen putoaa useaan vaikeana koettuun marginaaliin. yksilöllisen ja yhteisöllisen identitee­ tin yhteensovittamisesta on sitä kivu­ liaampi, mitä rakkaammilla ja perus­ tavanlaatuisemmilla elämänalueilla ne operoivat ja mitä ristiriitaisempia ne ovat keskenään. hintsala itse on paitsi tutkija myös vanhoillislestadiolainen ja pappi. Hän tietää henkilökohtaisesti, mitä on ol­ la marginaalissa marginaalin sisällä. Vanhoillislestadiolaisuus kieltää nais­ pappeuden, eikä Hintsalakaan ole välttynyt torjunnalta yhteisössään. ”Identiteetti rakentuu suhteessa muihin ihmisiin, ja jokainen tarvitsee hyväksyviä peilejä toisista ihmisistä. Jos näitä ei ole, ihminen jää hyvin yk­ sin. Ratkaisuna voi olla jättää uskon­ nollinen perinteensä. Se voi olla yhtä tuhoisaa kuin oman seksuaalisuuden kieltäminen. Joskus yhteiselo yhteisös­ sä sujuu, jos avoimesti ei­hetero niin sanotusti kieltää uskonsa vanhoillis­ lestadiolaisen yhteisön edessä. Kris­ titylle ja Jumalaan luottavalle uskon kieltäminen on kova vaatimus. Pappi­ na näen, että tällaiset valintatilanteet ovat kohtuuttomia ja tuskallisia. Siksi tarvitaan turvallisia paikkoja puhua. Vanhoillislestadiolaisille ja siitä taus­ tasta tuleville on tarjolla vertaisryh­ miä. Niissä saa olla kokonaisena itse­ nään, olipa kaapissa tai ei, ja ne eivät ole mitään ’eheytysryhmiä’.” ”PaPPina ja kRistittYnä näen myös, että ihmisellä ei ole oikeutta tuo­ mita toista. Jumalalla on ainoastaan valta sellaiseen, ja ihmisen tehtävä on rakastaa. Usein se kuitenkin käytän­ nössä kääntyy niin päin, että Jumala rakastaa ja ihminen tuomitsee.” hintsalan tekeillä olevan väitös­ tutkielman aineisto vanhoillislesta­ diolaisten seksuaali­ ja sukupuolivä­ hemmistöjen kokemuksista on paljolti peräisin netin keskustelufoorumeilta. Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä on hel­ pompi kestää, kun sitä ensin käsittelee anonyymisti. Vanhoillislestadiolaisen yhteisön sisällä vaikeneminen syntyy idealisoidusta mielikuvasta kunnolli­ sesta uskovaisesta. Mielikuva vahvis­ tuu, kun todellisia elämäntarinoita ei uskalleta kertoa. Netissä tulevat näky­ viksi todelliset eletyt elämät. Tutkimuk­ sen edetessä Hintsala on löytänyt infor­ mantteja myös netin ulkopuolelta. ”Lestadiolaisuus ei ole seksuaali­ suudesta puhumisen vaikeuden kans­ sa mitenkään yksin. Kehon näkemi­ sellä ei­toivottavana lihallisuutena on juurensa länsimaalaisen ajattelun his­ toriassa. Ajateltiin, että kehollisuuden kieltämisellä jalostetaan ylevämpää henkistä puolta. Tieto seksuaalisuu­ desta on kohtuullisen tuoretta, eikä se ole vielä ehtinyt muuttaa maailmaa si­ Vanhoillislestadiolainen mutta ei hetero­ seksuaali – mitä tehdä? Seksuaalivähemmistöjen valtavirralle vastaus saat­ taa olla yksinkertainen: jätä se ummeh­ tunut lahko ja ole oma itsesi! Vahvaan yhteisöllisyyteen ja uskoon kasvaneelle hengellinen ja seksuaalinen identiteetti saattavat kuitenkin olla tasavahvat osat minuutta, jolloin valitsemalla toisen ih­ minen kieltää joka tapauksessa osan it­ sestään. Vanhoillislestadiolainen suku­ puoli­ ja seksuaalivähemmistö ei vielä oikein näy, mutta tilastollinen 5 pro­ senttia pätee sielläkin. ”minua kiehtoVat marginaalit. Mar­ ginaalista käsin voi nähdä monia asioi­ ta selvemmin ja terävästi suhteessa oletuksiin, valtaväestöön ja yleiseen mielipiteeseen”, toteaa seksuaalisuut­ ta ja sukupuolisuutta vanhoillislesta­ diolaisuudessa tutkiva Meri-Anna Hintsala. ”Vanhoillislestadiolaiset hlbtiq­ihmi­ set ovat valtaväestöön nähden monin­ kertaisessa marginaalissa ja saattavat siksi olla hyvin yksin seksuaalisuuten­ sa kanssa. Vanhoillislestadiolaisuudes­ sa ei­heterous on vielä hyvin piilossa, sillä seksuaalisuudesta ylipäätään on yhteisössä vaikea puhua.” Kuka saa puhua lesta­ diolaisten äänellä? Harva tietää, että ensimmäinen Fb-sivu, jolla ammattiryhmä kannatti tasa-arvoista avioliittolakia oli Papit tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Siitä levisi buumi eri ammattialoille. Vielä harvempi tietää, että buumissa syntyi myös sivu Lestadiolaiset tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, joka keräsi kolmessa päivässä yli 2 000 tykkääjää. ”Tietenkään kaikki sivusta tykänneet eivät ole lestadiolaisia. Moni varmaan ajatteli, että koko sivu on vitsi”, kertoo Mirka Seppälä, yksi sivun perustaneista vanhoillislestadiolaisista. Vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) johtokunnan puheenjohtaja Viljo Juntunen totesi, että SRK:n kanta avioliittolakiuudistukseen on kielteinen, vaikka homot toki ovat tervetulleita lestadiolaisuuteen. ”Halusimme vanhoillislestadiolaisina ilmaista SRK:stä eriävän mielipiteemme, edistää mielipiteen ilmaisua ja ahtaiden mielikuvien murtamista lestadiolaisuudesta. Lestoilla on tiivis verkosto, jossa jaetaan asioi ta joko paheksuen tai kannattaen. Moni les tadiolainen ei edes uskaltanut tykätä sivusta vaikka avioliittolakia olisi kannattanutkin, koska sisäinen valvontakoneisto kielii äkkiä kannattajista, ja nämä joutuvat yhteisössä silmätikuiksi. Muiden tykkääjien hurja määrä oli mielestäni selkeä viesti etenkin lestadiolaisille seksuaalivähemmistöille, että teitä tuetaan”, Seppälä toteaa.
• 26 • 3 / 2015 kansainVä-liset pon­ nistelut köyhyyden vähentämi­ seksi ja il­ mastonmuutoksen hillitsemi­ seksi törmäävät siihen, että yhä suurempi osa vauraudes­ ta keskittyy yhdelle prosentil­ le ihmiskuntaa, kansalaisjär­ jestöt varoittavat. Järjestöjen vastaus on kansalaisten vallan vahvistaminen. ActionAid, Civicus, Green­ peace ja Oxfam julistavat pa­ himmiksi vääryyksiksi vero­ jen välttelyn sekä kasvavat tulo­ ja terveyserot. Näiden seurauksena on elintasokuilu, joka vääristää yhteiskuntien pelisääntöjä ja synnyttää pa­ henevan noidankehän. Oxfamin selvityksen mu­ kaan rikkain prosentti omisti 44 prosenttia varallisuudes­ ta vuonna 2009. Vuonna 2014 osuus oli 48 prosenttia ja ohit­ tanee 50 prosenttia vuonna 2016. Köyhin 80 prosenttia maail­ man väestöstä omistaa yhteen­ sä 5,5 prosenttia. Loput varal­ lisuudesta on miltei kokonaan maailman rikkaimman 20 pro­ sentin hallussa. Järjestöjen mukaan vallan ja vaurauden keskittyminen on katkaistava, jos köyhyys­ ja ilmasto­ongelmiin halutaan kestäviä ratkaisuja. kasVaVa eriarvoisuus on hi­ dastanut YK:n tavoittelemaa köyhyyden vähentämistä mo­ nissa maissa, sanoo ActonAi­ din kampanjajohtaja Ben Phillips. Esimerkiksi Sambia on noussut köyhimpien maiden kastista keskituloisiin, mutta köyhien ihmisten määrä maas­ sa on kasvanut. Eriarvoisuuden vuoksi las­ ten aliravitsemus on Intiassa yhä yleistä, samoin kuin äiti­ ja lapsikuolleisuus Etelä­Afri­ kassa, Phillips selittää. Hänen mukaansa Papua­ Uuden­Guinean talouskasvu on tänä vuonna maailman huippua, mutta maa ei saavuta ainuttakaan YK:n vuosituhan­ nen kehitystavoitteista, jotka umpeutuvat vuoden lopussa. Nekin maat, jotka onnistu­ vat kehitystavoitteissa, ovat usein jättäneet kaikkein köy­ himmät heitteille, Phillips jat­ kaa. jäRjestöt lupaavat iskeä eriarvoisuuden juuriin. ”Pai­ nostamme valtioita kitkemään veronkierron, toteuttamaan progressiivisen verotuksen, tarjoamaan kaikille ilmaisen koulutuksen ja terveyspalve­ lut, vahvistamaan työnteki­ jöiden neuvotteluasemia se­ kä kaventamaan rikkaiden ja köyhien välistä kuilua”, ne ju­ listavat. ”Tekniset ratkaisut eivät rii­ tä, sopivaa appsia ei ole. Em­ me voi turvata markkinoihin emmekä eliittiin. Valtaapitä­ vät voidaan haastaa vain vah­ vistamalla kansalaisten valtaa. Oikeudenmukainen ja kestävä maailma edellyttää yhden pro­ sentin vallan uhmaamista”, lausunnossa sanotaan. Aktiivinen kansalaistoimin­ ta on järjestöjen mukaan paras vastalääke eriarvoisuuteen. Järjestöt myöntävät, että vai­ kutus on välillä päinvastainen: kun kansalaiset nousevat puo­ lustamaan oikeuksiaan, liikku­ matilaa rajoitetaan rikkaiden etuoikeuksien suojelemiseksi. jäRjestöjen ehdottama vas­ takeino on voimien yhdistämi­ nen paikallisella, kansallisel­ la ja kansainvälisellä tasolla. ”Tasa­arvo edellyttää, että valtaapitävät ovat tilivelvolli­ sia kansalle.” YK:n on määrä hyväksyä syyskuussa uudet kestävän kehityksen tavoitteet. Phillips varoittaa, ettei niitäkään saa­ vuteta, jos taloudellinen eriar­ voisuus jatkuu. Vaurauden kes­ kittyminen harvoille on saanut valtiot omistautumaan eliitin asioille kansalaisten sijaan. Tunnetun taloustieteilijän Jeffrey Sachsin mukaan: Yh­ tiöt laativat säännöt ja mak­ savat poliitikoille – laittomasti tai lain puitteissa – kampan­ jatukea tai massiivista lob­ bausrahaa omien etujensa suojelemiseksi. Tuloksena on demokratian romahtaminen. YK, New York /IPS ”Rahan keskittyminen pienen Ryhmän käsiin on vaaRallisinta, mitä sivilisaatiolle on tapahtunut”, yhdysvaltalainen muusikko, filmitähti ja aktivisti haRRy Belafonte. Rikkain prosentti taas silmätikkuna Kasvava eriarvoisuus jarruttaa taistelua köyhyyttä ja ilmastonmuutosta vastaan. teksti thalif deen /iPs kuVa CatheRine Wilson /iPs
• 3 / 2015 • 27 teksti josé adan silVa/iPs nicaragua veljeilee Venäjän kanssa teksti diego aRguedas oRtiz/iPs Pitkä lakko Costa Rican banaaniviljelmillä niCaRaguan päätös ostaa Venäjältä usei­ ta MiG­29­hävittäjiä hämmästyttää kotona ja naa­ purustossa. Nicaragua on läntisen pallon puoliskon köyhin maa Haitin jälkeen. Maailmanpan­ kin tuorein tilasto vuodelta 2009 kertoo, että Nicaraguan reilusta kuudesta miljoonasta asukkaasta yli 40 prosenttia on köyhiä Arvostelijoiden mukaan maan pitäisi käyttää rahat koulutukseen ja terveydenhoi­ toon eikä 29 miljoonaa dolla­ ria kappaleelta maksaviin hä­ vittäjiin. Nicaraguan asevoimien komentaja kenraali Adolfo Zepeda sanoo, että hävittäjät tarvitaan huumekaupan vas­ taiseen taisteluun. Suunnit­ teilla on myös tykkiveneiden hankinta. Riippumattoman strategi­ sen tutkimuslaitoksen johta­ ja Elvira Cuadra ihmettelee, millainen strategia Nicaragu­ alla on huumeiden vastaiseen taisteluun. Hänen mukaansa maan vasemmistolainen pre­ sidentti Daniel Ortega pelaa pikemminkin kansainvälistä peliä Venäjän hyväksi ja Yh­ dysvaltoja vastaan. Nicaragua on antanut tu­ kensa Venäjän politiikalle Uk­ rainassa ja Krimillä. Vastineek­ si se on saanut avokätistä apua ja lainoja. Venäjä lukee nyt Ni­ caraguan tärkeimpien sotilaal­ listen liittolaistensa joukkoon Latinalaisessa Amerikassa Ve­ nezuelan ja Kuuban ohella. Managua, Nicaragua /IPS tammikuussa alkanut lakko on pysäyttänyt työt kolmella suurella banaaniplantaasilla Karibian rannikolla Costa Ricassa. Työ­ voima on pääasiassa Panaman puolelta tulleita intiaaneja, joi­ den työehtoja ylikansalliset yhtiöt yrittävät heikentää en­ tisestään. Yhdysvaltalaisen Del Mon­ ten tytäryhtiön Sixaolan ba­ naaniplantaasien 300 työn­ tekijää meni lakkoon 16. tammikuuta. ”Yhtiö irtisanoi meidät vuo­ den lopussa ja pestasi 3. tam­ mikuuta uusina työntekijöinä heikentääkseen työehtoja. Laki edellyttää vähintään kuukau­ den väliä ennen kuin henkilö voidaan palkata uutena työn­ tekijänä”, kertoo ammattiyh­ distysaktiivi Federico Abrego. Lakkolaiset kuuluvat naa­ purimaan Panaman alkupe­ räisasukkaisiin, ngöbe­ ja bug­ le­kansaan. Panaman 417 000 intiaanista 70–90 prosenttia elää YK:n mukaan köyhyy­ dessä. tYötaistelua käydään Cos­ ta Rican rajaseudulla köyhäs­ sä Talamancan kunnassa, jon­ ka pinta­alasta yli kolmannes on banaaniviljelmien peitossa. Valtion banaaniyhtiö Cor­ bana on vuokrannut maat Del Montelle. Alueella lakkoiltiin viimeksi kaksi vuotta sitten, ja työtaistelu johti ammattilii­ ton perustamiseen, kertoo de Limónin maakuntaa edustava vasemmiston kansanedustaja Gerardo Vargas. Hänen mukaansa nykyinen selkkaus sai alkunsa siitä, et­ tä banaaniyhtiö perusti joulu­ kuussa kilpailevan ammatti­ liiton ja otti töihin vain siihen liittyneet työläiset. ”Maanomistuksen keskitty­ minen Limónissa etenee pelot­ tavaa vauhtia. Sadat perheet joutuvat myymään maansa ja etsimään työtä toisten palkol­ lisina”, Vargas jatkaa. Viime vuosina maata ovat banaa­ niyhtiöiden ohella kahmineet ananaksenviljelijät. fedeRiCo abRego, 53, johtaa lakkoa yhdellä Sixaolan kol­ mesta tilasta. Gnöbe­intiaanei­ hin kuuluva Abrego on työs­ kennellyt vuodesta 1993 Costa Rican banaanitiloilla. Hänen kymmenhenkinen perheensä asuu banaaniyhtiön vuokra­ laisena. ”Meillä ei ole mitään syö­ tävää, ja vain odotamme, että pääsemme uudelleen töihin vanhoilla ehdoilla. Vaikeinta on niillä, joilla on pieniä lap­ sia”, hän kertoo. Lakkolaisista arviolta 95 prosenttia on panamalaisia in­ tiaaneja. ”Olemme työn vuoksi rajan tällä puolen. Emme tul­ leet rosvoamaan kenenkään leipää, sillä costaricalaisia nä­ kee harvoin näissä hommis­ sa”, laillisesti maassa oleva Abrego vakuuttaa. selkkaus sai kansainvälisen ulottuvuuden helmikuussa, kun panamalaiset banaanityö­ läiset valtasivat maiden rajalla virtaavan Sixaolajoen sillan ja estivät liikenteen usean tunnin ajaksi. Costa Rican ja Panaman vi­ ranomaiset aloittivat neuvotte­ lut, joissa ay­liike on mukana. Alustavan sopimuksen mu­ kaan banaaniyhtiö määrätään ottamaan lakkolaiset takaisin töihin ja perumaan irtisanot­ tujen häädöt. Työtaistelut ovat yleisiä Costa Rican Karibian rannikon banaaniplantaaseilla. Viime keväänä tehty työministeriön selvitys paljasti tiloilla lukuisia rikkomuksia. Ay­liikkeen mu­ kaan työnantajat alkoivat sen jälkeen perustaa omia ammat­ tiliittojaan. Ylikansalliset yritykset hal­ litsevat Costa Rican banaanin­ tuotantoa. Del Monten ohella suurimpiin kuuluvat Chiquita ja Dole. Ala työllistää 6,2 pro­ senttia costaricalaisista ja tuo 7 prosenttia vientituloista. San José, Costa Rica /IPS kaaoksen keittiö Eurooppalainen tragikomedia en YmmäRRä niitä, joiden mielestä politiikka ei ole viihdyttävää. Esimerkiksi Euroopan radikaalit kansallismieliset puo­ lueet viihdyttävät. Ne kannattavat kansallista itsemäärää­ misoikeutta. Mutta kun Putin lainaa niille rahaa, ne kan­ nattavat Venäjän laajenemista. Myös Venäjän johto viihdyttää. Joka vuosi järjestetään suuret juhlat natsi­Saksan kukistumisen muistoksi. Sitten kutsutaan tämän päivän natsit Venäjälle kokoustamaan. maaliskuun 22. PäiVänä Euroopan radikaalit kansal­ lismieliset kokoontuivat Pietariin ”Euroopan konservatii­ vifoorumiin”. Mukana menossa oli Kreikan natsipuolue Kultainen aamunkoitto, jonka johto odottaa vankilas­ sa oikeudenkäyntiä poliittisten murhien järjestämisestä syytettynä. Foorumin järjesti Venäjän varapääministerin Dmitri Rogozinin Rodina­ eli Synnyinmaa­puolue. Hän ei ole oi­ keasti varapääministeri, ainoa oikea varapääministeri on ensimmäinen varapääministeri. Mutta varapääministeri kuulostaa hienommalta kuin ministeri, siksi Venäjällä on kahdeksan varapääministeriä. Synnyinmaa­puolue on perustettu kahdesti. 2000­ luvun alussa se pärjäsi hyvin vihaamalla siirtolaisia. Vuonna 2006 Putin päätti tehdä puolueesta sosiaalide­ mokraattisen. Sille annettiin nimeksi Oikeudenmukainen Venäjä, ja se tuki Putinia. Puolue pääsi heittämällä sosiaa­ lidemokraattisen Sosialistisen internationaalin jäseneksi, Suomen SDP:n seuraksi. Vuonna 2012 Putin päätti tarvitsevansa sittenkin myös oikeistopopulistisen, Putinia tukevan puolueen. Synnyin­ maa­puolue perustettiin uudestaan. Myös Euroopan vasemmistopuolueet viihdyttävät. Niissäkin moni haluaa olla Putinin kaveri. Viime vuon­ na Krimillä järjestettiin kyseenalainen kansanäänestys Venäjään liittymisestä. Kansanäänestyksen kuittasi de­ mokraattiseksi joukko Euroopan äärioikeiston vaalitark­ kailijoita. Tähän vaalitarkkailuun osallistui myös vasem­ mistoliiton saksalaisia kavereita Die Linke ­puolueesta. itä-ukRainan kaPinalliset ovat varmasti Putinin ka­ vereita, ja hekään eivät tiedä, ovatko vasemmistoa vai oi­ keistoa. Pietarilainen Aleksei Miltšakov tuli kuuluisaksi laittamalla nettiin kuvia, joissa hän leikkeli koiranpentuja tai poseerasi hakaristilippujen kanssa. Sitten hän lähti Uk­ rainaan sotimaan kapinallisten puolella ja kohosi Rusitš­ taistelijaryhmän komentajaksi. Hänkin ehti osallistumaan Pietarin konservatiivifoorumiin. Kapinalliset julistavat olevansa antifasisteja. Helmi­ kuussa kapinajohtaja Alexandr Zahartšenko tiedotti, että Ukrainaa johtavat ”suuren juutalaiskansan kurjat edustajat”. Die Linken kansanedustaja Wolfgang Gehrcke ei ollut moksiskaan, ja tuli kaksi viikkoa myöhem­ min Donetskiin kaveeraamaan Zahartšenkon kanssa. Politiikka on ViihdYttäVämPää kuin yksikään elo­ kuva, koska se on samanaikaisesti komediaa, tragediaa ja täysin älyvapaata roskaa. antti Rautiainen Teemu M atinpur o
• nakki-mikko pyö­ ritti Myyrmäen ju­ na­aseman edustal­ la grillikioskia 17 vuoden ajan. Nyt toiminta on siirty­ nyt remontoidun aseman sisälle. Uusi­ en tilojen myötä vaihtui nimi. Suurin Elvis­ ja Marilyn­maalauksin koristeltu Mike's Diner tarjoaa aamuruuhkassa tarpoville puuroa, lounaaksi keittoa ja grillistä ruokaa illemmalla. Tatuoitu (oikeassa kyynärvarressa lukee ”Nakki”) ja punttisalilla selväs­ ti viihtyvä Mikko vaikuttaa väsyneel­ tä, mutta tyytyväiseltä. Rekka on juuri hakenut vanhan spudarin pois. Mike’s Dineriä tuskin olisi olemas­ sa ilman Myyrmäki­liikkeen aktiivi­ suutta. mYYRmäki-liikkeen toimisto sijait­ see hieman kulahtaneen kauppakes­ kus Isomyyrin kivijalassa, vanhan kukkakaupan tiloissa. Rakennus on todennäköisesti jäämässä muutaman vuoden päästä puskutraktorin alle, mutta tunnelma on hyvä. Toimiston vierestä löytyy uudenkarhea skeitti­ halli. Hallin tiloissa toimi vuosina 1975­85 elokuvateatteri ja tämän jälkeen vuo­ teen 2012 saakka helluntaiseurakun­ nan rukoushuone. Helluntaiseurakun­ nalla ei kuitenkaan ole enää tarvetta tuolle rukoushuoneelle ja kiinteistö jäi tyhjilleen. ”Seurakunnan nuoret kunnostivat tästä talkoilla skedehallin”, Myyrmäki­ liikkeen Petteri Niskanen kertoo enti­ seen elokuvasaliin rakennetulla ram­ pilla seisten. Samalla katutasoon rakennettiin kahvila, josta vastaa samojen nuorten pyörittämä yhdistys. ”Paikallinen nuoriso kutsuu tätä Jeesus­skeitiksi, koska tuossa yhdes­ sä seinän graffitissa skeittaa rastaJeesus. Mutta ei täällä muuten kenen­ kään näkemyksiä kysytä tai sellaisia tyrkytetä.” PetteRi niskanen oli mukana perus­ tamassa Myyrmäki­liikettä lokakuussa 2012. Idea liikkeestä syntyi paikallises­ sa Bar Lunassa, kuinkas muuten. ”Istuimme siellä Klaus Kojon kans­ sa ja samaan aikaan monet tutut val­ mistautuivat kunnallisvaaleihin. Meillä ei ollut mitään intressiä lähteä siihen mukaan. Mietimme, että mi­ ten kaupunginosaa saisi vietyä eteen­ päin.” Alikulkutunneleiden maalaus ja aseman ehostus nousivat esiin en­ simmäisenä. Tällä hetkellä liikkee­ seen kuuluu on noin sata enemmän tai vähemmän aktiivisesti toimintaan osallistuvaa jäsentä. Sosiaalisessa me­ diassa joukko kasvaa jo tuhansiin, ja parhaimmillaan liikkeen tapahtumis­ sa on ollut jopa 10 000 osallistujaa. Katsellessamme Niskasen kanssa uuden aseman vastavalmistuneita seinämaalauksia paikallinen seniori­ kansalainen liittyy seuraamme töitä kehuakseen. ”Kohta ne kuitenkin töh­ ritään”, hän jatkaa samaan hengenve­ toon. Niskanen kiittää kehuista ja huo­ mauttaa, että ihmisiin tulisi hieman myös luottaa. Hänellä on kokemusta tästäkin. Myyrmäen alueella on maa­ lattu viimeisen parin vuoden aikana luvallisesti graffiteja yhdeksään jalan­ kulkijoiden alikulkutunneliin. Ne ovat pysyneet siisteinä. Siistinä pysymises­ sä on epäilemättä auttanut se, että pai­ kalliset graffitimaalarit ja koululaiset on otettu mukaan projektiin. Paikallisyhteisö on onnistuttu alus­ ta saakka sitouttamaan hankkeeseen, mutta on seinille on päästetty taiteili­ joita kaukaa Myyrmäen ulkopuolelta­ kin. Ensi kesänä kaukaisimmat taitei­ lijavieraat saapuvat Chilestä. mYYRmäen juna-asema oli pitkään läävässä kunnossa. Sosiaalisia ongel­ mia on piisannut. Mutta kuinka ase­ man kasvojenkohotusoperaatio sai al­ kunsa? ”Järjestimme ensimmäisen asukas­ foorumin marraskuussa 2012. Kut­ suimme mukaan kaupungin edusta­ jia, vastaavan arkkitehdin ja asukkaat. Ideoimme aseman tulevaisuutta. Pai­ kalle saapui myös lähellä asunut Salla Ikonen Multicoloured Dreams ­taitei­ lijaryhmästä.” Remontin yhteydessä aseman van­ ha lippuhalli muutettiin kahvila­ravin­ tolaksi ja käytännössä kaikki aseman sisäseinät täytettiin taiteella. Helmi­ Vantaan Myyrmäessä asukasliike on näyttänyt, että kansalaisetkin voivat vaikuttaa asuinympäristöönsä. teksti ja kuVat jaRi tamminen 28 • 3 / 2015 Vantaa Rules – mYYR YoRk
• 3 / 2015 • 29 kuussa 2014 kymmenen taiteilijaa pääsi maalaushommiin, jotka kestivät viisi viikkoa. Maalausten pinta­ala on yhteensä noin 600 neliömetriä. Maalaukset toteutti Multicoloured Dreams. Myyrmäki­liikkeen varastos­ ta löytyi myös tarpeeton piano, joka kannettiin asema­aulaan. Saapuessamme Niskasen kanssa asemalle pianon ääni kaikui hallissa ohi kävelleen teinin pysähdyttyä soit­ tamaan sitä. ”Tästäkin monet tiesivät kertoa, että piano rikotaan ensimmäisenä viikon­ loppuna”, Niskanen sanoo ja jatkaa: ”Avajaisten jälkeen Securitaksen var­ tijat olivat unohtaneet lukita aseman ovet. Puoliltaöin valot olivat sammu­ neet, mutta nuoriso istui pianon ym­ pärillä ringissä olutpullojen kanssa ja soitteli pianoa. Sitä katsellessamme pohdimme, että ilman pianoa siellä olisi varmaan etsitty jotain muita vi­ rikkeitä.” kauPunki maksoi aseman maa­ lausurakasta taiteilijoille 30 000 euroa. Summa saattaa vaikuttaa suurelta, mutta olisi se harmaakin maali mak­ sanut rahaa. Tällä kertaa maalit myös saatiin sponsorilta – vantaalaiselta Tikkurilan maalitehtaalta. Vertailun vuoksi voi mainita, että Vantaan kau­ punki pulitti aseman junasillan värik­ käistä led­valoista 200 000 euroa. Asukastoiminnan tukeminen on osoittautunut kaupungin kannalta ta­ loudellisesti järkeväksi. ”Tarkoitus olisi, että ensi kesänä maalataan tämän asemarakennuk­ sen ulkoseinät, mutta siitä ei vielä ole olemassa sopimuksia. Kuten kaikis­ sa taideprojekteissamme, tässäkin on mukana Vantaan taidemuseo asian­ tuntijaroolissa”, Niskanen kertoo. Vantaan taidemuseo sijaitsee Myyr­ mäen juna­aseman vieressä. Museon viime talven Meidän katu ­näyttelyssä oli esillä teoksia alueella vaikuttaneil­ ta graffitimaalareilta. Myös Multico­ loured Dreams maalasi yhden massii­ visen muraalin museon päähalliin. Läheinen vapaassa käytössä oleva graffitiseinä myöskin syntyi asukas­ liikkeen aloitteesta, kun kauppakes­ kus Myyrmannin viereisen purku­ työmaan raksa­aidat keksittiin pyytää hyötykäyttöön. Aidan takana sijaitsi ai­ kaisemmin terveyskeskus. Nyt aktiivit ideoivat sen tilalla olevaan kuoppaan nurmimattoa ja esiintymislavaa. Nis­ kasen mukaan tilaa kannattaa käyttää siitäkin huolimatta että siihen muuta­ man vuoden päästä jotain ehkä raken­ netaankin. Vaikka aktiivisessa käytössä oleva graffitiseinä sijaitsee siis Myyrmannin sisäänkäynnin vieressä ei rinnakkais­ elosta ole syntynyt ongelmia. Läheisen senioritalon ”mummot ovat kiikutta­ neet maalareille kakkua” Niskanen kertoo. Niskanen ei yritä väittää, että Myyr­ mäki olisi onnela ilman ensimmäistä­ kään ongelmaa. Hommat kuitenkin rullaavat paremmin kun niitä tehdään yhdessä. ”Myyrmäessä on 15 000 ja Myyr­ mäen suuralueella reilu 50 000 asukas­ ta. Kyllä siihen elämää mahtuu.” asemaRakennuksen ulkoseinien li­ säksi ensi kesänä olisi tarkoitus saada väriä myös vähintään yhden läheisen asuinkerrostalon päätyyn. Tämäkään hanke ei ole ollut aivan yksinkertai­ nen. ”Rakennusvalvonnassa suhtaudut­ tiin myönteisesti hankkeeseen, mutta he eivät yksinkertaisesti tienneet mi­ tä lupia tarvitaan ja keneltä. Olimme yhteydessä Porin taidemuseoon, jonka Street Art – The New Generation ­näyt­ telyn yhteydessä maalattiin muutama talon pääty. Heillä oli tuntuma siitä, miten lupa­asiat hoituvat.” ”Nyt teemme rakennusvalvon­ nan kanssa yleissuunnitelman, jonka kaupunkikuvaneuvottelukunta sit­ ten hyväksyy. Sen jälkeen yksittäisten kohteiden luvat voidaan hoitaa virka­ miestyönä”, Niskanen luettelee proses­ sia. Hän on ennenkin ollut tekemisissä byrokratian kanssa. Vantaan Myyrmäessä asukasliike on näyttänyt, että kansalaisetkin voivat vaikuttaa asuinympäristöönsä. Niskanen näkee ideaalitilanteeksi sen, että asukkaat itse aktiivisesti vai­ kuttavat asuinympäristöönsä ja sen kehittämiseen. Ja virkamiehet ja po­ liitikot vastavuoroisesti kuuntelevat. Kaupunki tekee tietysti suuret infra­ ratkaisut, mutta kansalaisyhteiskun­ nan tasolla asiat lähtevät asukkaista. Kaupunkiin pyritään olemaan yhtey­ dessä pääasiassa virkamiesten kautta ja puoluepolitiikka pidetään mahdol­ lisimman loitolla toiminnasta. ”Puoluepolitiikassa ongelmana on se, että kaikkia ideoita arvioidaan sen mukaan, minkä puolueen edustaja sen esittää”, Niskanen toteaa ja lisää vielä: ”Meillähän on mukana lähes kaikkien puolueiden paikalliset aktiivit.” ”mYYRmäki-liikkeen asema var­ maan aina muotoutuu tarpeen mu­ kaan. Mitä Myyrmäkeen tulee, niin olemme leikitelleet ajatuksella, että tästä voisi kehittyä jopa trendikäs kau­ punginosa”, Niskanen visioi. ”Ei tästä kuitenkaan mikään Kallio tule. Vaikka aseman läheisyyteen tu­ leekin muutama umpikortteli on alue rakenteeltaan lähiömäinen”, Niskanen jatkaa. ”Mutta edellytykset ovat hyvät, koska täällä on asuntoja, työpaikkoja, oppilaitoksia ja kulttuuri­ sekä urhei­ lupaikat kunnossa. Ei kantakaupungin ulkopuolella vastaavia kokonaisuuksia ihan hirveästi ole”. ”Mutta onnistuakseen tämä vaatii asiakkaiden omaa tekemistä ja sitou­ tumista. Usko omaan kaupunginosaan ja sen tulevaisuuteen pitää rakentaa ensin.” Osoitteesta www.myrtsi.fi/katutaide voi muun muassa ladata kartan Myyrmäen alueen katutaidekohteista. iso Pä äRYnä. Myyr York -lempinimi nimi keksittiin 1960-luvun lopussa. Uudet kerrostalot nostivat alueen harjakorkeuden uudelle tasolle ja aseman läheisyydessä junarata etenee tolppien päälle nostettuna samaan tapaan kuin metro Isossa Omenassa. Otsikon graffiti löytyy Myyrmäenraitin alikulkutunnelista. Ylärivin kuvissa Multicoloured Dreamsin maalauksia juna-asemalta. PlaY me. Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa: Niskanen ei osaa soittaa pianoa.
• Jussi Valtonen, kirjailija, Finlandia-voittaja, psykologi: ”Aku on johdonmukaisesti puolustanut ihmisten oikeutta saada luotettavaa ja puolueetonta tietoa, silloinkin, kun se on vaarantanut hänen oman asemansa. Mitä paremmin olen Akua oppinut tuntemaan, sitä enemmän arvostan ja ihailen hänen rohkeuttaan, myönteistä asennettaan, kriittistä ajatteluaan ja kykyään innostaa muita toimimaan paremman maailman puolesta. Tarvitsemme kipeästi lisää Akun kaltaisia ihmisiä, joille pintaa tärkeämpiä ovat totuus, oikeudenmukaisuus ja ihmisarvo.” Mehiläinen erotti minut masennuslääkkeitä käsitelleen MOT-ohjelman takia 2014. Nyt: Medikalisaatio vaarantaa terveyden Lääkkeiden käyttö on kolmanneksi yleisin kuolinsyy länsimaissa. Reseptilääkkeet aiheuttavat eniten kuolemia sydänsairauksien ja syövän jälkeen. Lääkärit toimivat saamansa tiedon pohjalta. He saavat tuoretta tietoa hoitotavoista täydennyskoulutuksesta, jonka tarjoaa lääketeollisuus. Kyllä, Suomessakin lääkärit saavat tietonsa yksityisen lääketeollisuuden tarjoamasta koulutuksesta. Lääketeollisuus ei tässä harrasta hyväntekeväisyyttä. Se maksattaa sen meillä moninverroin. Lääkärien täydennyskoulutus tulee siirtää lääketeollisuudelta puolueettomalle toimijalle ja työnantajan tulee se kustantaa. Rahaa ja potilaita säästyy valtavasti. Mielen ongelmiin on hyviä ratkaisuja Joka vuosi 2800 nuorta eläköityy mielenterveyssyistä ja jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Miljoona suomalaista syö mieleen vaikuttavia lääkkeitä. Tämä on järjetöntä. Haluan muuttaa asian. Parempia keinoja on olemassa Mielen pulmat, köyhyys ja syrjäytyminen vaativat toimia Eläköityminen mielenterveyssyistä, köyhyys ja syrjäytyminen liittyvät toisiinsa. Maksamme kalliisti nuorten osattomuudesta yhteiskunnassa. Tarvitaan perustulo, työtä ja varhaista, vahvaa tukea mielenterveyspulmiin. Pysäytetään medikalisaatio Tuetaan sananvapautta Laitetaan monikansalliset terveysjätit aisoihin Silvia Modig nº38 Kohtuuhintaista asumista! Lue ajamistani asioista: silviamodig.fi Jussi Saramo Uusimaa 185 saramo.net Paavo Arhinmäki Helsinki 26 paavoarhinmaki.fi otsokivekas.fi Sosiaaliturvamme rakentaa luokkayhteiskuntaa ja teollisuuspolitiikkamme pönkittää pysähtyneisyyttä. Tarvitsemme perustulon joka sallii työnteon ja antaa tilaa yrittää.
• YHDENVERTAINEN TULEVAISUUS LEO STRANIUS 83 Mainoksen maksaja: Leo Str anius , K uvitukset: Sanna P elliccioni #puhdastaenergiaa leostranius. Vahvan kansalaisyhteiskunnan tueksi vahva hyvinvointivaltio HYVINVOINTI EI OLE PÄRJÄÄJIEN ETUOIKEUS Punavihreä feministi, tutkija, VTT, valtuustoryhmän pj www.veronikahonkasalo.fi VERONIKA HONKASALO EHDOLLA EDUSKUNTAAN HELSINGISSÄ 29 vero_ilmo_118x76mm.indd 1 22.3.2015 21.00 Anna äänesi muuttaa maailmaa. ”Eivät ihmiset unelmoi mahdottomasta. Useimpien mielestä siinä on kylliksi, kun on lämmin koti, ruokaa jääkaapissa ja aikaa läheisille. Kun pääsee kipeänä lääkäriin, saa tehdä mielekästä työtä ja voi laittaa lapsensa kouluun. Ei näistä mikään ole suuruudenhullua tai kohtuutonta. Ne ovat ihan tavallisia asioita, joihin rikkaalla Suomella kyllä on varaa. ” www.annakontula.? anna kontula 143 Helsingistä: Rohkeita naisia eduskuntaan! Äänelläsi tehdään tasa-arvoisempi yhteiskunta. Riitta Santala-Köykkä, taitelija, FM, Kangasala Riitta Santala-Köykkä, taiteilija, FM, Kangasala Hanna-Kaisa Heilimo, sairaanhoitaja, Tampere Satu Hassi, tekniikan lisensiaatti, kirjailija, Tampere Outi Alanko-Kahiluoto, eduskuntaryhmän pj. Alviina Alametsä, VTK, opiskelija Mari Holopainen, tutkija Emma Kari, valtuustoryhmän pj. Hanna Halmeenpää, biologian ja maantiedon opettaja, Kalajoki Merja Hermonen, kirkkoherra, TT, Littoinen Silja Keränen, ympäristötekniikan DI, Kajaani Laura Rantanen, toimittaja, tiedottaja, Turku Elina Rantanen, sosiaalija terveysalan suunnittelija, Turku Johanna Karimäki, kansanedustaja, DI, Espoo Inka Hopsu, luokanopettaja, KM, Espoo HELSINGISSÄ: Johanna Sumuvuori, kansanedustaja NYT JOS KOSKAAN. PIRKANMAALLA: VARSINAIS-SUOMESSA: OULUN VAALIPIIRISSÄ: UUDELLAMAALLA:
• KaupunkisuunnitteluMESSUT 2015 13.–18.4.2015 Laiturilla messuohjelma: laituri.hel.fi INFOJA NÄYTTELYTILA Narinkka 2 Kamppi, Helsinki MA–PE 10–19, LA 12–16 Kasvaako Helsingistä parempi? maailmantaloudentekijat.fi facebook.com/maailmantaloudentekijat vaalikone2015.fi Löydä oma maailmantalouden tekijäsi OSALLISTU KESKUSTELUUN #KUKAPÄÄTTÄÄ T ILAA ENNAKKOON ÄI T IEN PÄIVÄKSI! 26 (ovh 29) Kyung-sook Shin: PIDÄ HUOLTA ÄIDISTÄ Kirja on riipaisevan kaunis teos rakkaudesta ja sukupolvien välisistä eroista. Julkaistaan 15.4.2015! Useita romaaneja kirjoittanut Kyung-sook Shin on Etelä-Korean luetuin ja ylistetyin kirjailija. Koreassa yli kaksi miljoona kirjaa myynyt Pidä huolta äidistä on käännetty yli 20 kielelle ja julkaistu 36 maassa. Ka ainvälinen bestsell , joka muuttaa käsityksesi äidistä.
• 3 / 2015 • 33 taistelua sivusta seu­ raava pitää aina itse­ ään strategina. Näin sanoi viisas georgia­ lainen Šota Rustaveli, viime vuosituhannen alussa elänyt runoilija. Kuten monet maanmiehensä, hänkin oli menettänyt mahdollisuuden uudistaa kotimaataan ja oli päättänyt jatkaa ponnistelujaan Ukrainassa. Minskin tulitaukosopimusteks­ tin nähdessäni olin minäkin langeta strategian kiusaukseen: laiskimmat­ kin ovat jo arvioineet Minskin sopi­ mukset haihatteluksi, koska ne eivät kajoa konfliktin perimmäisiin syihin. Mitä sitten on tarjolla tilalle? Vuosi Maidanin jälkeen tilanne Ukrainassa näyttää huonommalta kuin pessimis­ tisimmätkään kuvitelmat antoivat olet­ taa. Ongelma ei ole vain tarkan neuvot­ telukohteen vaan todellisten neuvotte­ luosapuolten puuttuminen. Ukraina, Venäjä, Eurooppa ja USA ovat jo kauan sitten menettäneet tilanteen hallinnan, koska prosessiin osallistuvien ristirii­ taiset tavoitteet halvaannuttavat toi­ sensa. Olivatpa näiden tapaamisten tu­ lokset kuinka mitättömiä tahansa, ta­ paamisia täytyy jatkaa, vaikka vain ostaaksemme aikaa ja voidaksemme taistelujen väliaikoina pelastaa edes muutaman ihmishengen. Velvollisuu­ temme on etsiä ulospääsy verises­ tä umpikujasta. ukRainan tapahtumista on kaksi täy­ sin vastakkaista näkemystä. Kremlin virallisen näkemyksen mukaan maas­ sa on sisällissota, jossa toinen osapuoli suosii länttä, toinen Venäjää. Ukrainas­ sa taas ei haluta puhua sisällissodasta vaan interventiosta, jonka seuraukse­ na Venäjä on anastanut Krimin ja osan Donbassin alueesta, jonne se on nosta­ nut valtaan miehittäjien nukkehalli­ tuksen. Kuten aina, totuus on jossakin eri näkemysten välimaastossa. Erimielisyydet Ukrainan länsi­ ja teksti: VladimiR PastuhoV kuVa: oksana tšelYšeVa Parempi liennyttää kuin kuolla Ukrainan kriisi on paikallinen, alueellinen ja globaali. Niin pitää olla ratkaisunkin. luhansk, Itä-Ukraina, tammikuu 2015.
• 34 • 3 / 2015 itäosien kesken ovat historiallisia ja perustuvat kielellisiin, kulttuurisiin ja taloudellisiin eroihin. Ilman ulkomais­ ta sekaantumista erot eivät kuiten­ kaan olisi koskaan johtaneet sotaan. Sekaantuminen laukaisi sisäisen kon­ fliktin. Sisällissota on tällä hetkellä ob­ jektiivista todellisuutta. Sitä paitsi se on kasvavan kriisin ydin. Ukrainan kriisi on myös Ukrainan ja Venäjän välinen sota, vaikka sotaa ei olekaan julistettu. Ukraina on toistai­ seksi kärsinyt murskatappion toisensa jälkeen. Kriisistä käytetty kiertoilma­ us ”hybridisota” muistuttaa neuvos­ tojoukkojen ”kansainvälisten velvoit­ teiden täyttämistä” 35 vuotta sitten Afganistanissa. Kaiken tämän lisäksi on vielä Ve­ näjän ja lännen vastakkainasettelu. Kyse ei enää ole taistelusta Ukrainas­ ta, vaan Venäjän yrityksestä muokata kansainvälisiä pelisääntöjä itselleen mieluisimmiksi. Venäjä yrittää saada aseman, joka Neuvostoliitolla oli en­ nen hajoamistaan. Siksi rintamalinja ei kulje vain Debaltsevon vaan koko maailman halki Abhasiasta ja Trans­ nistriasta Syyriaan ja Nicaraguaan. Puheet Ukrainan erityisestä soti­ laallisesta, taloudellisesta ja jopa hen­ kisestä merkityksestä Venäjälle ovat ideologisia tekosyitä. Ukrainalla on Venäjälle vain symbolinen merkitys. Ongelmavyyhti on ollut olemassa jo pitkään, mutta ennen kriisin puh­ keamista siihen ei tarvinnut kiinnit­ tää huomiota. Nyt kaikki rauhaan tähtäävät ratkaisut täytyy sovittaa kol­ miosaiseen poliittiseen maisemaan, joka sisältää sisällissodan, Venäjän in­ tervention sekä Venäjän ja lännen vä­ lisen kilpailun. Jos ehdotetaan ratkai­ sua, joka perustuu vain yhteen näistä, siitä tulee vain tilapäinen ratkaisu. aVaimet Ukrainan rauhaan ovat Kremlin isännän taskussa. Tärkein ky­ symys onkin, mitä syitä Venäjällä olisi lopettaa sota. Ukrainan sodan ansios­ ta Kremlillä menee poliittisesti oikein mukavasti. Putinilta puuttuu motiivi muuttaa mitään, eikä mikään muutu, ellei hän niin halua. Putin ei kuitenkaan voi olla varma siitä, että kaikki jatkuu yhtä hyvin. Ul­ komaiden asettamat sanktiot eivät luultavasti johda lähitulevaisuudessa vallan vaihtumiseen, mutta jos ne jat­ kuvat vuosia, tukahduttava vaikutus alkaa tuntua. Mitä kauemmas tulevai­ suuteen Kreml tähyilee, sitä vähem­ män kiinnostavalta sodan jatkaminen tuntuu. Toinen hyvin vaikea kysymys on, miten Putinin hallinto kykenee solmi­ maan rauhan. Tuskinpa Putinin hallin­ to on kuitenkaan pahempi kuin taan­ noinen Andropovin KGB tai Stalinin Kreml. Historiassa Venäjä ja länsi ovat olleet vastakkain, mutta ne ovat löytä­ neet keinot elää rinnakkain rauhan­ omaisesti samalla mantereella. Länsi pystyi 70 vuotta sitten Jaltalla ja Pots­ damissa tekemään sopimuksen kom­ munistisen Venäjän kanssa. Se pystyy varmasti toistamaan saman postkom­ munistisen Venäjän kanssa. Ei kuitenkaan pidä sortua itsepe­ tokseen ja kutsua sopimuksia "kump­ panuudeksi" tai "suur­Euroopan" rakentamiseksi. Näin solmittu rau­ ha merkitsisi paluuta kylmään so­ taan – vaikka parempi sekin kuin kol­ mas maailmansota. Aatehistoriallisesti Venäjä on lui­ sunut ajassa muutamia vuosikymme­ niä taaksepäin. Sen suhteet länteen voivat perustua "rauhanomaiseen rinnakkaiseloon", joka tietenkin on huonompi vaihtoehto kuin todellinen yhteistyö. Toisaalta kylmä sotakin ta­ kasi Euroopalle kulta­ajan eli pisim­ män ajanjakson ilman tuhoisia sotia. Ehkä "rauhanomainen rinnakkais­ elo” mahdollistaa kestävämmän rau­ han myös Ukrainassa. Venäläisten ja amerikkalaisten kat­ seltua aikansa toisiaan tähtäinten läpi, Budapestin, Berliinin, Kuuban ja Pra­ han kriisien jälkeen alkoi liennytys. Sen poliittinen ja oikeudellinen pe­ rusta olivat yhä tänäkin päivänä mer­ kittävät, vuonna 1975 laaditut Helsin­ gin ETYK­kokouksen päätösasiakirjat. Liennytyksen osapuolet eivät tuolloin yrittäneetkään salata syviä ideologisia erimielisyyksiään, mutta silti he oli­ vat yhtä mieltä siitä, että parempi on elää erimielisinä kuin kuolla. Liennytys esti Euroopan vajoami­ sen kaaokseen ennen aikojaan. Myös­ kään Neuvostoliitto ei hävinnyt, vaan sen kuolinkamppailu pitkittyi lähes vuosikymmenellä. Rauhanomainen rinnakkaiselo edellyttää nykyoloissa uuden stra­ tegisen sopimuksen solmimista. Itä­ Euroopassa toisen maailmansodan voittajavaltioiden Jaltan sopimuk­ siin suhtauduttiin varauksellisesti. Arveltiin, että ne pohjustivat aluei­ den joutumista Stalinin orjuuttamak­ si. Kuitenkin neljän vuosikymmenen päästä Itä­Eurooppa sai aikaan samet­ tivallankumouksensa ilman verenvuo­ datusta. Jos muutos olisi alkanut 40­lu­ vun lopulla, ehkä se ei olisi tapahtunut yhtä samettisesti. nYt Pitäisi pohtia koko Ukrainan ei­ kä vain Donbassin alueen kohtaloa, vaikka sekä lännessä että Ukrainassa ajatellaan, että maan kohtalosta pää­ 100 km 50 Horlivka Stah’anov Altsevsk Krasnyi Luts Šah’tarsk Torez Maryinka Makijivka LENTOKENTTÄ Krasnodon Sverdlovsk Debaltsevo Štšastja Kramatorsk Lysytšansk Sjeverodonetsk LUHANSK DONETSK HARKOVA Don DNIPROPETROVSK ZAPORIŽŽJA Slovjansk KamenskŠahtinski Novošahtinsk Taganrog Donetsk Mariupol Lougansk Luhansk Donin Rostov VENÄJÄ UKRAINA Novoazovsk Telmanove Volnovaha Donets Azovanmeri Ka lm iu s Hrabove Lähteet: Ria Novosti; Information and Analysis Center of the National Security and Defense Council of Ukraine ; texty.org.ua ; envsec.org Minskin rauhansopimuksen jälkeinen etulinja Toistuvia yhteenottoja Malesian Airlinesin koneen turmapaikka Donetskin kansantasavalta Kaivosvyöhykkeet Luhanskin kansantasavalta Kiova yli 50 % Äänestysprosentti parlamenttivaaleissa 26. lokakuuta 2014 Hauras tulitauko alle 50 % äänestysboikotti KRIM (Liitetty Venäjään maaliskuusta 2014) Donetsin allas tettiin jo Maidanilla. Sotaa ei kuiten­ kaan voi lopettaa palaamatta alku­ pisteeseen. Strateginen sopimus on todellinen vain, jos käsitellään ongel­ maa sen kaikilla tasoilla: paikallisel­ la (Ukraina vs. Donbass), alueellisella (Ukraina vs. Venäjä) ja globaalilla (Ve­ näjä vs. länsi) tasolla. Konfliktin osa­ puolten on suostuttava kompromissiin eli tingittävä perusperiaatteistaan. Suurvaltahysteriastaan huolimatta Venäjä joutuu tunnustamaan ja juri­ disesti vahvistamaan Ukrainan suve­ reniteetin eli antamaan sille oikeuden valita itsenäisesti ulkopoliittinen suun­ tansa. Moskova joutuu myös tyyty­ mään siihen, ettei Ukraina kuulu sen taloudelliseen etupiiriin eikä Venäjän erityisoikeuksista sovita noin vain. Ve­ näjän pitää tietysti totutella siihenkin, että se on useiden ukrainalaissukupol­ vien silmissä hylkiö. Länsi puolestaan joutuu hyväksy­ mään sen, että Ukrainan lähentyes­ sä Eurooppaa Venäjän intressit pitää ottaa huomioon. Sen on huomioitava myös Venäjän poliittiset pelot, näytti­ vätpä ne sivullisesta miten kummalli­ silta tahansa. Niitä ovat Venäjän huoli Ukrainan EU­integraation vaikutukses­ ta Venäjän talouteen, huoli venäjänkie­ lisen väestön kohtalosta ja tietenkin Venäjän oman turvallisuuden takaa­ minen. Länsi joutuu neuvottelemaan Venäjän kanssa paljon useammasta asiasta kuin mistä se on ollut valmis neuvottelemaan. Rauhan saavuttamiseksi Ukrainan on pakko ymmärtää, ettei irtautumi­ avaimet ukRainan Rauhaan ovat kRemlin isännän taskussa. mitä kauemmas tulevaisuuteen kReml tähyilee, sitä vähemmän kiinnostavalta sodan jatkaminen tuntuu.
• 3 / 2015 • 35 100 km 50 Horlivka Stah’anov Altsevsk Krasnyi Luts Šah’tarsk Torez Maryinka Makijivka LENTOKENTTÄ Krasnodon Sverdlovsk Debaltsevo Štšastja Kramatorsk Lysytšansk Sjeverodonetsk LUHANSK DONETSK HARKOVA Don DNIPROPETROVSK ZAPORIŽŽJA Slovjansk KamenskŠahtinski Novošahtinsk Taganrog Donetsk Mariupol Lougansk Luhansk Donin Rostov VENÄJÄ UKRAINA Novoazovsk Telmanove Volnovaha Donets Azovanmeri Ka lm iu s Hrabove Lähteet: Ria Novosti; Information and Analysis Center of the National Security and Defense Council of Ukraine ; texty.org.ua ; envsec.org Minskin rauhansopimuksen jälkeinen etulinja Toistuvia yhteenottoja Malesian Airlinesin koneen turmapaikka Donetskin kansantasavalta Kaivosvyöhykkeet Luhanskin kansantasavalta Kiova yli 50 % Äänestysprosentti parlamenttivaaleissa 26. lokakuuta 2014 Hauras tulitauko alle 50 % äänestysboikotti KRIM (Liitetty Venäjään maaliskuusta 2014) Donetsin allas nen menneisyydestä ole kertaluontei­ nen teko vaan pitkä ja tuskallinenkin prosessi. Historia on osoittanut, et­ tä vain kansa, joka suostuu kulkemaan tämän hankalan tien, saa todellisen valtiollisen itsenäisyyden pelkän julis­ tuksen sijasta. Historiassa kun nopeas­ ti saavutettu ei tarkoita samaa kuin hy­ vin toteutettu. Krimin kysymys on erillinen hyvin kipeä ongelmansa. Suvereenin val­ tion alueiden riistäminen ja kansain­ välisten sopimusten rikkominen on laitonta. Todennäköisesti Krimin on­ gelma jäädytetään, niin kuin kävi Bal­ tiassa vuonna 1940. Länsi (ja Bal tian asukkaat) eivät missään vaiheessa tun­ nustaneet tapahtunutta poliittisesti tai juridisesti, mutta se ei estänyt rauhan­ omaista rinnakkaiseloa. nYkY-euRooPan poliittisessa histo­ riassa erottuu helposti kaksi merkittä­ vää tapahtumaa. Häpeällisen diploma­ tian symboli, eli Münchenin sopimus vuonna 1938, ja viisaan diplomatian symboli, Jaltan sopimukset vuonna 1945. Molemmissa suurvallat jakoivat Eurooppaa keskenään. Molemmissa yhteyksissä suuret demokratiat teki­ vät myönnytyksiä suurille diktatuu­ reille ja luovuttivat niiden hallintaan osia muista Euroopan maista. Silti so­ pimuksilla on iso ero. Jaltassa myönnytykset olivat mo­ lemminpuolisia eikä niistä hyötynyt hallinto, joka oli asettanut avoimesti tavoitteekseen kokonaisten kansojen tuhoamisen. Kommunismissa on omat vikansa, mutta sitä ei voi rinnastaa natsismiin ja fasismiin. Hitler saattoi esteettä miehittää Ranskan. Stalin ei enää voinut suunnitella vastaavaa. Takuuvarma molemminpuolinen ydintuho oli paras yllyke rauhaan. Hy­ vät aikeet ja ydinase toimivat paljon paremmin kuin pelkät hyvät aikeet. ResePti Ukrainan rauhaan ei ole ko­ vin monimutkainen. Tarvitaan sopi­ mus, joka huomioi mutkikkaan kon­ fliktin kaikki näkökohdat. Tarvitaan myös voima, joka pidättelee hyökkää­ jää riistämällä tältä kuvitelman, et­ tä hyökkäystoimet voisivat jäädä ran­ kaisematta. Tarvitaan kuitenkin laaja kansainvälinen Ukraina­kongressi. Osallistujiksi tarvitaan Saksan, Ranskan, Ukrainan ja Venäjän lisäksi EU:n johto, Iso­Britannia ja USA. Sen yhteydessä voidaan valmistella sopi­ muksia, jotka ikään kuin muodostavat Helsingin ETYK­kokouksen päätösasia­ kirjan toisen painoksen. Ensi kesänä 40 vuotta täyttävä päätösasiakirja on so­ peutettava uusiin oloihin, jotta se voisi torjua rauhaan kohdistuvia uhkia. Ehdot, joilla Ukraina integroituu Euroopan taloudelliseen ja poliitti­ seen yhteisöön, on sovittava Venäjän näkemykset huomioiden. Silti Venä­ jällä ei voi olla veto­oikeutta Ukrainan EU­integraatioon eikä se voi luoda es­ teitä Ukrainan hallituksen valitsemal­ le. Konferenssissa voitaisiin vahvistaa Ukrainan liittoutumattomuus ja antaa takeet siitä, ettei Naton tukikohtia sijoi­ teta sen alueelle. samalla Pitä ä muistaa, että Ukrai­ na on joutunut hyökkäyksen kohteek­ si, joten sillä on täysi oikeus kaikkeen välttämättömään apuun miltä tahansa kolmansilta mailta. Ukrainan alueellinen yhtenäisyys tulee vahvistaa kokonaisuudessaan. Krimin kysymys on tässä vaiheessa suljettava käsittelyn ulkopuolelle, mut­ ta Krimin anastusta ei tule tunnustaa kuitenkaan juridisesti. Ukrainan pi­ tää järjestää uudelleen rajojensa val­ vonta, myös Donbassin alueen ja Venä­ jän välisen rajan. Venäjän ja Ukrainan välille on perustettava demilitarisoitu vyöhyke. Donbassin on saatava saman­ tapainen autonomia kuin Krimillä oli osana Ukrainaa 90­luvun puoliväliin asti. Venäjä ei saa sekaantua Ukrainan perustuslain muotoiluun. Donbassissa on pidettävä vapaat, ETYJin ja Venäjän edustajien yhdessä valvomat vaalit. Separatistit ja Donetskin ja Lugans­ kin kansantasavaltojen virkamiehet on armahdettava. Armahdus ei kuiten­ kaan voi koskea henkilöitä, jotka ovat syyllistyneet sotarikoksiin. Jos Venä­ jä haluaa suojella tällaisia henkilöitä, sen on myönnettävä heille poliittinen turvapaikka ja ymmärrettävä päätök­ sen moraaliset ja poliittiset seuraukset. On laadittava kansainvälinen avus­ tusohjelma Ukrainan taloudellisen ja poliittisen tilanteen vakauttamiseksi. Venäjän tulee osallistua tähän ohjel­ maan. Ukrainassa on turvattava nor­ maalit edellytykset harjoittaa taloudel­ lista toimintaa ja suojeltava kaikkien taloudellisten toimijoiden omistusoi­ keudet, myös venäläisten. Se estäisi diskriminaation ja epäterveen kilpai­ lun vaaran. Toimet, jotka tarvitaan rauhan pa­ lauttamiseksi, ovat pelottavan suuria. Tulokseen pääsemiseksi tarvitaan lu­ jaa tahtoa ja nykyisin harvinaista har­ kintakykyä konfliktin kaikilta osapuo­ lilta. Niin kauan kun osapuolet eivät tule järkiinsä, hyvään pyrkivien ihmis­ ten ainoaksi keinoksi jää yrittää taata Ukrainan puolustuskyky ja tinkiä so­ dalta hengähdystaukoja. Autuaita ovat rauhantekijät – jopa silloin kun rauha on vain haave. Artikkeli on Novaja Gazeta -lehdestä. Suomentanut Kirsti Era. puheet ukRainan eRityisestä sotilaallisesta, taloudellisesta ja jopa henkisestä meRkityksestä venäjälle ovat ideologisia tekosyitä. ukRainalla on venäjälle vain symBolinen meRkitys.
• Opiskele taidemaalariksi Helsingin Kaapelitehtaalla! www.vapaataidekoulu.fi info@vapaataidekoulu.fi ILMOITTAUDU 1.5.2015 MENNESSÄ VALINTAKURSSI 11. –22.5.2015 KESKI-POHJ ANMAAN KANSANOPIS TO YLITETÄÄN ITSEMME YHDE SSÄ LAULUTEATTERi TANSSI VALOKUVAUS 2015-2016 43ov www.kpopisto.fi Haku syksyn 2014 ryhmiin on käynnissä huhtikuun ajan! Koulumme tarjoaa kuvataiteen perusopetusta lapsille ja nuorille ikäryhmittäin. Hauskan harrastuksen lisäksi opiskelu antaa hyvät tiedot ja taidot myös kuvataiteen jatko-opintoihin. Opetuspisteemme sijaitsevat Roihuvuoressa, Käpylässä, Pikku Huopalahdessa, Vuotalossa, Ateneumissa sekä Lauttasaaressa. Tule opiskelemaan innostavassa ilmapiirissä kuvallisen ilmaisun eri alueita, hae NYT! Hakulomake: www.kuvataide.fi, tiedustelut: p.(09) 7591 964, : Helsingin.Kuvataidekoulu KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE www.snellman-korkeakoulu.fi HAKEMUKSET 30.4.2015 mennessä Kaipaatko ajatt elun rohkeutt a, sielun syvävenytt elyä ja tukevia eväitä elämään? Steinerpedagogiset yleissivistävät ja ammatti in johtavat opinnot tarjoavat välineitä kokonaisvaltaiseen oppimiseen ja itsensä kehitt ämiseen. Myös lyhytkursseja! Tästä tulee hyvä juttu. Viestintäkoulutukset u Dokumenttityö u Elokuvaja tv-työ u Elokuvanäytteleminen u Toimittajan työ u Radioja tv-toimittajan työ u Valokuvaus Opistontie 35, 34130 Ylinen, Ylöjärvi | 03 314 22 900 | info@voionmaanopisto.fi
• Kevään yhteishaku syksyllä 2015 alkaviin koulutuksiin 17.3.–9.4.2015 MEDIA-ALAN KOULUTUS Medianomi (AMK) Master’s Degree in Screenwriting MUSIIKIN KOULUTUS Musiikkipedagogi (AMK) Muusikko (AMK) KUVA: MEERI KOUTANIEMI KATSO MAAILMAA UUSIN SILMIN TULOSSA: • Somalialaisena Suomessa • Amazon kiehtoo tutkijoita • Keho puhuu Trinidadissa TILAA HETI: maailmankuvalehti.fi/kaksi 2 lehteä 590
• NÄYTÖKSET & LIPUT: ANIMATRICKS.NET BIO REX •HELSINKI SIGNE BAUMANE & MARK THOMAS ANIMAATIOFESTIVAALI VIERAAT: TEEMAT: ÄÄNISUUNNITTELU JA JOUKKORAHOITUS Yli 150 esitystä, vapaa pääsy! Koko ohjelma: maailmakylassa.fi #maailmakylassa | #MK2015 Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö ja Helsingin kulttuurikeskus Pääpartnerit: Guillem mO ren O Aziza Brahim (ARG/ESH/ESP) lauantaina 23.5.
• 3 / 2015 • 39 kulttuuri kulttuuri teksti kaisu tervonen kuvat Hanna oksanen ja joHanna levomäki kulttuurityötä kakolan takaa Svart Records täyttää musadiggareiden levyhyllyt uudella musiikilla, vanhoilla klassikoilla ja hämärillä arkistoaarteilla. työpöydällä on sekalaisia papereita ja pino levy-yhtiölle tulleita demoja. Niitä tipahtelee postissa lähes päivittäin. Tuolin nojalla roikkuu nahkatakki ja seinällä Femmagaalan tunnustus vuodelta 2013. Levy-yhtiö Svart Recordsin päämaja sijaitsee Turussa, Kakolan nurkilla. Yhdistetyllä toimistolla ja varastolla häärää kolme ihmistä: lafkan toinen perustaja Jarkko Pietarinen sekä kaksi oppisopimuslaista, joista Kerttu Vauras pakkaa levyjä ja Jukka Mattila istuu tietokoneen äärellä. Pietarisen yhtiökumppani Tomi Pulkki on muuttanut Helsinkiin. 2009 perustetun levy-yhtiön tarina alkaa Xysmasta. 90-luvulla vaikuttanut turkulaisyhtye siirtyi julkaisu julkaisulta grindcoresta kohti indierockia. Pietarinen yritti suostutella tuttuja levy-yhtiötyyppejä julkaisemaan siirtymän puoliväliin osuneen Deluxe-levyn (1993) vinyylillä. ”Se oli semmoista aikaa, ettei kukaan oikein uskaltanut. Pelkäsivät, ettei se mene kaupaksi. Kun olin asiaa tarpeeksi selvitellyt ja tarpeeksi monen tyypin – bändinkin – kanssa puhunut, niin ajattelin, että voishan sen julkaista itsekin”, Pietarinen sanoo. Xysman Deluxe-vinyyli tuli ulos vihdoin vuonna 2011. Se oli Svart Recordsin 81. julkaisu. nyt julkaisuja on jo lähes 390. Joukkoon mahtuu paljon uutta musiikkia – tänä keväänä levy-yhtiö julkaisee muun muassa Kesää, Tähtiporttia ja K-X-P:tä – mutta uudelleenjulkaisut ovat olleet Svartin kantava idea alus
• 40 • 3 / 2015 kulttuuri ta lähtien. Yhteistyösopimusten ansiosta katalogiin on kertynyt niin Pokon aikoinaan julkaisemia seiskoja Kollaa Kestäästä Karanteeniin kuin Love Recordsin menneitä albumeita Tabula Rasasta Kristiina Halkolaan. ”Niitä, mitä me nyt seuraavan puolen vuoden aikana julkaistaan, ollaan mietitty jo viisi vuotta sitten. Love Records -diiliäkin me lähdettiin aikoinaan heti hakemaan. Ollaan pikku hiljaa purettu sitä valtavaa listaa, joka tehtiin joskus ihan alussa”, Pietarinen kertoo. svartissa ei olla kovin tarkkoja genrerajoista. Helsingin päässä haastateltu Tomi Pulkki myöntää kuitenkin, että vinyyliharrastajat löytyvät usein kovaäänisen rockin, metallin, free jazzin ja muun ”diggailumusan” parista. ”Mutta semmoinen genreluokitus on vanhan mallin levy-yhtötoimintaa. 90-luvulla oli vielä yleisempää, että yhtiöllä oli eri levymerkit jokaiselle genrelle: metallille omansa, rockille omansa ja niin edelleen.” Svart perusti tosin itsekin yhden alamerkin. Mustat levyt -nimen alla julkaistiin Olavi Uusivirran, Martti Servon ja Liekin albumit. ”Ideana oli, että tehdään tosi pieniä, 300 kappaleen painoksia, että ne menee kaikki hetkessä. Mutta ei se musiikki oikein ollut semmoista, että se olisi mennyt vinyylinä. Sitten niitä 300 kappaleen painoksia myytin alennuksella pois”, Pulkki kertoo. levymyynnin laskusta on uutisoitu jo pitkään. Vinyylimarkkinoilla menekki on pysynyt jotakuinkin samana, jopa kasvanut, mutta Pulkki muistuttaa, että kyse on edelleen marginaalisesta osasta musiikkimarkkinoita. ”Luulen, että tämä aika vaikuttaa siinä mielessä, että kuluttajista on tullut hiukan varovaisempia. Ei ihan hirveästi ole enää niitä keräilijöitä, jotka haluavat kaikki eri versiot jostain julkaisusta tai ostavat kaikki julkaisut, koska ne on samalta lafkalta tai koska niissä soittaa joku tietty basisti.” Svartin julkaisupolitiikkaan taloustilanne ei Pulkin mukaan vaikuta, ei ainakaan sen varsinaiseen sisältöön. ”Kyllä tähän on alusta asti kuulunut semmoinen hulluus, että mennään ja tehdään ja katsotaan sitten jälkeenpäin, oliko se järkevää. Ehkä nykytilanne näkyy siinä, että katsotaan niitä painosmääriä. Mieluummin saatetaan ottaa pieni painos ja riski, että se meneekin nopeasti loppuun ja joudutaan tekemään uusi painos. Jos tehtäisiin sama määrä kerralla, siinä ehkä säästäisi pikkaisen, mutta samalla ottaisi riskin, että levyt jääkin seisomaan varastoon.” Svartin levyjen painosmäärät vaihtelevat 100–4 000 kappaleen välillä. Vaikka yhtiö sai nimensä siitä, että aikomuksena oli keskittyä mustaan vinyyliin – siihen parhaimmalta kuulostavaan tuotteeseen – on sittemmin tehty myös näyttäviä erikoispainoksia värivinyylillä. svartin toimisto-varastoa kiertäessä tajuaa konkreettisesti, ettei levyjä voi kerätä varastoon. Lafkan vaatimaton varastotila on äkkiä täynnä. Levy-yhtiö panostaakin ennakkomyyntiin pitääkseen tavaran liikkeellä. Iso osa Svartin julkaisuista menee ulkomaille, mutta toiset tittelit ovat selvästi juuri suomalaisittain kiinnostavia. Niin Pietarinen kuin Pulkkikin mainitsevat Kingston Wallin, kun heiltä kysyy erityisiä ylpeyden aiheita levymogulin urallaan. Sony Musicin kanssa solmitun sopimuksen ansiosta levyyhtiö on julkaissut vinyylillä jo kaksi yhtyeen kolmesta levystä. Viimeinen tulee ulos kesällä. ”Ne on selkeästi nostaneet firman sellaistenkin ihmisten tietoisuuteen, jotka ei ole perehtyneet ollenkaan tällaiseen toimintaan”, Pulkki kertoo. Pietarinen kertoo naureskellen, kuinka ostava yleisö on venynyt myös eräänlaisiin kiitoksiin. ”Yhtäkkiä olen saanut illalla puheluita humalaisilta Kingston Wall -faneilta, että ’te viette kaikki mun rahat näillä julkaisuilla’.” Taustalla levyjä pakkaava oppisopimuslainen muistuttaa, että onhan Svartia syytetty myös uudelleenjulkaisuilla rahastamisesta. Kaikki nauravat räkäisesti. Ennen levy-yhtiöuraansa Jarkko Pietarinen oli tuoteja myyntipäällikkö. ”Saihan siitä nyt kaksi kertaa enemmän palkkaa kuin tästä.” pietarinen ja Pulkki eivät kylve rahassa, mutta Svartin kautta he ovat tuoneet ison osan kotimaista kulttuurihistoriaa musanörttien levyhyllyihin – myös omiinsa – mikä diggaripohjalta bisnestä pyörittävälle kaksikolle sopiikin. ”Osa noista vanhoista artisteista on selvästi kokenut, että uusi aika on jättänyt heidät vähän jälkeen ja että he eivät saa julkaisuilleen enää äänitorvea. Kyllä aika moni on ollut ihan mielissään, että joku jaksaa vielä onkia niitä 70-luvun ja 60-luvunkin juttuja esiin”, Pulkki toteaa. Turun päässä Pietarinen myöntää, että artistien tapaaminen on ollut usein mieleistä itsellekin. Hän kertoo A. W. Yrjänän osallistuneen toimistolla levynpakkaustalkoisiin, kun lafka julkaisi CMX:n vinyyliboksin. Kun Maaritia haastateltiin albumijulkaisun levynkansivihkoon, sessiossa vierähti kolme tuntia. ”Aina välillä se kyseli, onhan meillä tarpeeksi kahvia, leipää ja mehua.” Tomi Pulkilla ei ole epärealistisia haaveita Svart Recordsin suhteen. "Ollaan varmaan saavutettu jo se taso, mihin parin hengen yritys pystyy."
• 3 / 2015 • 41 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen modern maGiC 7.–8.4. WHs teatteri, Helsinki Kaksi kanadalaista taikuria, Mahdi Gilbert ja Shane Cobald, saapuvat esiintyvät kahden illan ajan Helsinkiin. Erityisesti Gilbert määrittelee taikuruuden perinteet uusiksi jo siksi, että hän on syntynyt ilman kämmeniä. teHonrakentajat 9.4.–9.5. Galleria titanik, turku Kuuden kuvataiteilijan kollektiivi Tehonrakentajat työstää taiteessaan mainosten, elämäntapaoppaiden ja tuotteiden kuvastoa. minun palestiinani 11.4. saakka teatteri takomo, Helsinki Noora Dadun käsikirjoittama ja ohjaama monologinäytelmä on pitkään tekijänsä mielessä ollut, henkilökohtainen teos. Dadu nähdään itse myös lavalla. www.teatteritakomo.fi aFroBeat From tHe Heart 9.–17.4. teatteri Forum, Helsinki Fela Kutin ympärille rakennettu musikaali kertoo yhden henkilön kautta koko Afrikan historiasta. Lisäesityksiä saaneen teoksen on ohjannut Hossni Boudal. www.facebook. com/afrobeatfromtheheart/info tässä kaupunGissa 12.4. Galleria 5, oulu Oululaistaiteilija Heidi Toivaisen näyttely koostuu öljyväritöistä ja akvarelleista, jotka kuvaavat luonnosmaisesti kaupunkimaisemaa. galleria5.artoulu.fi/ galleria Seinäkukkanen Jaakk o P ietiläinen Helsingin Asematunneli, maaliskuu 2015. Let me love? -tarra on säilynyt Steissin seinässä jo vuosikymmenen ajan. Vuonna 2004 Voimassa kerrottiin tähänkin liittyen kuinka tarrojen liimailusta epäiltyjä pidettiin pidätettyinä kaksi vuorokautta ja heille tehtiin kotietsintöjä. Stop töhryille -projekti oli täydessä vauhdissa ja otteet olivat sen mukaisia. Asianajaja Matti Wuori totesi artikkelissa kotirauhansuojan olevan Suomessa niin heikko, että kotietsintä voidaan tehdä ilman erityistä lupaa myös tutkittaessa vähäpätöisiä rikoksia.
• 42 • 3 / 2015 kulttuurihäirintä "tarkoituksena on saada sen verran iso myynti aikaiseksi, että maalarit voisivat saada tästä elantonsa. Leiskuvan yhtenä tavoitteena on edistää katutaidetta ja graffitia Suomessa. On kaikkien toimijoiden etu, että alaa pystytään puskemaan eteenpäin”, toteaa Saija Salonen. Salonen avasi katutaidetila Leiskuvan marraskuussa 2014 puolisonsa Marko Saarelaisen kanssa Pengerkadulle, Helsingin Kallioon. Tila sijoittuu jonnekin nuorisokulttuurin, katutaiteen ja opetuksen välimaastoon. Erilaiset kurssit Leiskuvan oman henkilökunnan ja vierailevien tähtien vetäminä on suunnattu iästä riippumatta kaikille, jotka ovat kiinnostuneita katutaiteesta joko harrastuksena tai seuraajana. Katutaidetilassa järjestettävien lyhyiden ja pidempien kurssien lisäksi leiskuvalaiset ryhmineen jalkautuvat myös ajoittain läheisen Suvilahden graffitiseinälle. salosella on taustaa nuorisotyön ja mediakasvatuksen parissa tuottajana. Saarelainen puolestaan on toiminut graafisena suunnittelijana ja web designerina. Lisäksi hän on takavuosina kunnostautunut luvattoman graffitin saralla keräten mainetta taiteilijanimellä Acton. Molemmat ovat myös työskennelleet Helsingin nuorisoasiainkeskuksen palveluksessa. Entä yhteinen firma? Onko siinä kyse alakulttuurilla rahastamisesta? ”Graffitilla rahastetaan jatkuvasti. Jokainen alalla ja sen liepeillä toimiva firma 'rahastaa' sillä. Jokainen maali , tussi ja vaatemerkki rahastaa sillä. Sen lisäksi graffitilla myydään tuotteita. Sitä käytetään mainonnan välineenä ihan niin kuin kaikkia kulttuurisia ilmiöitä. Ikeakin lanseeraa tänä kevääoy GraFFiti aB Kalliossa kokeillaan, miten katutaide taipuu ammatiksi ja yritystoiminnaksi. nä 'jotain graffitiaiheista’”, Salonen vastaa. Se ”jotain” on sarja katutaideaiheisia julisteita. ”Graffitin parissa on Suomessa useita toimijoita, jotka miettivät, miten sillä elättäisi itsensä ja perheensä. Jokainen alalle tuleva tukee toisia edistäen graffitia omalla sektorillaan. Toivottavasti Leiskuva tulee myös raivaamaan mahdollisimman paljon tilaa graffitille kulttuurina ja liiketoimintana muillekin.” salonen löytääkin yhden erityisen kipupisteen kulttuuriyrittäjän arjessa. ”Ongelma tietenkin koko kulttuurialalla on, että ihmiset haluavat kokea kulttuuria ilmaiseksi – tavallaan sen pitäisi olla kaikkien oikeus. Kuitenkin samalla tekijöiden pitää pystyä elättämään itsensä. Tässä kohtaa on löydettävä joku kompromissi.” ”Moni tekee graffitia harrastuksenaan ja rahoittaa sen palkkatyöllä, vaikka teokset olisivat todella kunnianhimoisia ja korkealaatuisia. Muualle palkkatyön tekeminen on tavallaan mahdollisuuksien tuhlaamista, koska se rajoittaa graffitin parissa vietettyä aikaa ja alan laajempaa eteenpäin viemistä.” Monet taideprojektit rakentuvat käytännössä apurahojen varaan. Tämä ei kuitenkaan ole katutaiteen saralla vielä toistaiseksi arkea. ”Apurahat eivät ole perinteisesti graffitimaalareille jakaantuneet.” marko saarelainen muistuttaa, ettei katutaidetta myöskään kannata mystifioida liikoja. ”Katutaide tai graffitit voivat olla, ja ovatkin, normaalia harrastustoimintaa muiden harrastusten joukossa. Ja Leiskuva nimenomaan tarjoaa vapaa -ajan virkistystoimintaa. Me emme kuitenkaan ole tarjoamassa survival tyyppisiä seikkailumatkoja junajaardeille. Jossain toisessa paikassa saatetaan maalata akvarellimaalauksia, meillä maalataan kirjaimia ja sarjakuvatyyppisiä hahmoja tussein, akryylitai spraymaalein taululle ja paperille. Työpajojen puitteissa toki myös muita kohteita.” Leiskussa pyritään myös aktiivisesti poistamaan skeneen liittyviä pinttymiä. ”Yleisestikin olettamus siitä, että graffitit olisivat vain nuorten miesten hommaa, voisi joutaa romukoppaan”, Saarelainen toteaa. ”Kyseessä on kuitenkin melko seksistinen ja ihmisiä vähättelevä näkemys. Graffiti taideharrastuksena sopii kaikille, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ei spraypurkin käyttöohjeissa lue, että pakollisena käyttäjäominaisuutena pitäisi olla penis.” ”Spraymaalipurkki on muutenkin vain väline muiden joukossa siirtää väriä haluttuun kohteeseen. Tämän hetken lapset ja nuoret kasvavat onneksi ilmapiiriin, jossa graffitimaalaaminen on vain yksi urbaani harrastus muiden joukossa. Luvallisilla graffitiseinillä voi nykyään törmätä meidän perheen ohella muihinkin perheisiin, jotka ovat koko perheen voimin eväsja maalausretkellä. Onneksi meillä on tällaisia mestoja.” opetusteHtävän lisäksi Leiskuvan tavoitteisiin lasketaan ei enempää eikä vähempää kuin asenteiden ja katukuvan muuttaminen. ”Esimerkiksi Multicolored Dreams ryhmä teki melkoisen kasvojenkohotuksen Myyrmäen juna asemalle maaliskuun lopussa (artikkeli aiheesta sivuilla 34–35, toim.huom.). Meiltä puuttuvat vielä katukuvasta taiteellisesti korkealaatuiset teokset, jotka valtaavat harmaat talot ja haastavat perinteisen betoniarkkitehtuurin”, Salonen tarjoaa esimerkiksi. Työtä siis riittää, onneksi myös tekijöitä. Katutaidetila Leiskuva, Pengerkatu 9, Helsinki. www.leiskuva.fi. Ikean katutaidejulisteista voi lukea lisää Fifin Häirikkö blogista. teksti jari tamminen kuvat saija salonen
• voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen poliittinen satiiri 9.4. klo 16.30–18 tiedekulma portHania, Helsinki Tutkija Sari Kivistö, toimittaja Taina West ja ohjaaja Susanna Kuparinen keskustelevat poliittisesta satiirista, sen voimasta ja mahdollisesta vaikutuksesta valtaapitävien toimintaan. Tilaisuus esitetään myös suorana lähetyksenä osoitteessa www.helsinki.fi/tiedekulma/live.html vallaton vappurieHa 1.5. Helsinki Anarkistista vappua vietetään kapitalismin vast aisissa tunnelmissa ja tee-se-itsehengessä. Kaikki ovat tervetulleita juhlaan, jonka ohjelmatiedot päivittyvät tapahtuman sivuille. www.facebook.com/vappurieha?ref=hl kaikki. todella. 25.4. klo 18-01 kirjakaHvila, turku Queer-henkisessä kulttuuritapahtumassa juhlitaan QFemZinen uusinta numeroa Ulkonäöt ja ruumiillisuudet. www.kirjakahvila.org GloBaali toimintapäivä 18.4. Eri puolilla maailmaa vietetään globaalia toimintapäivää TTIP-, CETA-, TiSAja TPP-sopimuksia vastaan. Suomessa tapahtumapaikkana on ainakin Helsinki. www.vapaakauppa.fi/tapahtumat Feminismi 16.4. klo 17–19 kammari, Helsinki Vapaan yliopiston Venäjä-ryhmä osallistuu keskusteluun feminismistä. Olga Burmakova, Inna Perheentupa ja Suvi Salmenniemi keskustelevat tapahtumassa feministisen politiikan ilmenemismuodoista Venäjällä. su 12.4. klo 16 Musiikkitalo, Konserttisali Itävaltalainen rauhanprojekti Biber, Caldara, Fux Helsingin Barokkiorkesteri johtaa Erich Höbarth, viulu www.hebo.fi Liput palvelumaksuineen 17,50-25,50 € Liput palvelumaksuineen 17,50-36,50 € su 10.5. klo 16 Vanha kirkko Utopia matka myyttien Italiassa Landini, da Milano, Monteverdi Yukie Sato, sopraano Giovanni Cantarini, tenori Ensemble La Morra Helsingin Barokkiorkesteri johtaa Corina Marti, nokkahuilu ja clavisimbalum oy GraFFiti aB muumit. Liekehtivän pariskunnan tasaarvoisen avioliittolain puolesta Suvilahteen maalaama graffiti. BalaClavat. Salosen valokuvan pohjalta maalama kuva Saijasta ja Markosta. KANSAINVÄLISTÄ JOURNALISMIA SUOMEKSI. Diplo avartaa näkökulmia ja kapinoi mustavalkoisuutta vastaan. Tilaa nyt! myynti@mondediplo.fi mondediplo.fi Kestotilaus 30 €
• upersank arit Aktiivipoika ja Mittamies sekä Hyperkypermies syöksyvät halki näyttämön. Yleisö huokailee ja hihkuu ihastuksesta. Ollaan espoolaisessa Teatteri Hevosenkengässä, ja meno on mitä parhainta. Tatu ja Patu -veljeskaksikon seikkailut ovat siirtyneet kirjan sivuilta teatteriin mallikkaasti. Mutta mistä on kyse? Anarkistiset supersankarit Lasten kirjat ja teatteri opettavat parhaimmillaan rikkomaan odotuksia. aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatu ja Patu -kirjat kuvaavat kahden veljeksen seikkailuja ja touhuamista maailmassa. Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta, ja heille meidän maailmamme itsestäänselvyyksineen ja sääntöineen on toistuvan hämmennyksen aihe. Veljekset kyseenalaistavat käytännössä kaiken – heitä voisi jopa kuvailla vahingossa anarkistisiksi. Sääntöjen kyseenalaistaminen on kannustettavaa ja sen tulisi nähdäkseni kuulua jokaisen perheen arkeen. Supersankarisarjakuvat puolestaan ovat läpeensä yhdysvaltalainen voimafantasia erityislaatuisista yksilöistä, jotka henkilökohtaisten ominaisuuksien voimalla pelastavat maailman. Toki tästä kaavasta on poikettu ajoittain, mutta koko genre rakentuu tuon ajatuksen päälle. Poiketen monista Havukaisen ja Toivosen teoksista, tarinassa Tatu ja Patu supersankareina (Otava, 2010) veljekset eivät vieraile tosimaailmassa, vaan tempautuvat mielikuvitukselliseen supersankaritodellisuuteen. Samalla he tulevat purkaneeksi sankarimyyttiä ja supersankarigenreä laajemminkin. espoolainen Teatteri Hevosenkenkä on sovittanut tarinan teatterin lavalle. Nukein ja näyttelijöin toteutettu teksti jari tamminen kuvat pekka elomaa 44 • 3 / 2015 teatteri
• esitys seurailee kirjan tarinaa varsin uskollisesti: televisioaktiivinen lasersädetin (eli telkkarin kaukosäädin) muuttaa pojat supersankareiksi, ja seikkailua pukkaa. Aktiivipojaksi ja Mittamieheksi muuttuneet jätkät ratkovat Ylivetolaa kohdannutta mystistä tapahtumasarjaa. Kuten muutkin Tatu ja Patu -teokset, myös supersankariseikkailu toimii ensiluokkaisesti kahdella tasolla. Siinä missä lapsille tarina näyttäytyy ensisijaisesti seikkailuna, näyttäytyy se aikuiselle lasten leikin kuvauksena ja kurkistuksena mielikuvitusmaailman sisään. Molemmat näistä kerronnan tasoista ovat verrattoman arvokkaita. Se, että ne sopivat toisiinsa saumattomasti, on todiste tekijöiden pelisilmästä. HevosenkenGän esityksessä ei ole edes pyritty luomaan lavalle täydellistä illuusiota todellisuudesta. Hieman kotikutoisen näköinen toteutus istuu täydellisesti tarinaan, joka on pohjimmiltaan leikin ja mielikuvitusmaailman visualisoimista. Suurproduktio kaapeleiden varassa lentävine näyttelijöineen ja huikeine lavasteineen ei olisi välttämättä sopinut tarinan luonteeseen. Nukkeja hyödyntävä toteutus on kaikin puolin toimiva kokonaisuus, mutta erityismaininta on annettava Timo Ruuskaselle. Ruuskanen kanavoi Hyperkypermiehenä häpeilemättä 1960-luvun Batman-televisiosarjan Adam Westiä. Täysin naurettavin maneerein vedetty roolisuoritus tuo hahmoon ulottuvuuksia, joita kirjasta ei löydy. Sen lisäksi, että teatterisovitus onnistuu siirtämään tarinan lavalle, se myös onnistuu rakentamaan uutta – voiko esitykseltä enempää toivoakaan. kaikki kevään näytökset ja jokainen mahdollinen lisänäytös on jo loppuunmyyty. Tatun ja Patun seikkailu on kuitenkin sisällytetty myös Hevosenkengän syysohjelmistoon, ja noita lippuja myydään parhaillaan. Mikäli paikalle halajaa, kannattaa siis aktivoitua jo nyt. Katja Krohn: Tatu ja Patu supersankareina Teatteri Hevosenkengässä. www.hevosenkenka.fi Mikkelin taidemuseo 27.2.–10.5.2015 VILLE LÖPPÖNEN Maalari ikonin ja maiseman välissä The Maze, 2012, yksityiskohta Ristimäenkatu 5, 50100 Mikkeli • Puh. 015 194 2424 • www.mikkeli.fi/museot Avoinna ke 12–19, to, pe, su 10–17, la 10–13, ma–ti suljettu (ti 5.5. avoinna) ÄLÄ LUE KAKKAA. TILAA LIBERO. Tsekkaa uudet verkkosivut: liberolehti.fi
• 46 • 3 / 2015 ja miehet teksti janne siironen kuvat ©roBert mappletHorpe Foundation kiasman puoli vuotta kestänyt remontti päättyi maaliskuussa avautuneeseen yhdysvaltalaiskuvaaja Robert Mapplethorpen (1946–1989) laajaan retrospektiiviin. Mapplethorpe on yksi viime vuosisadan tunnetuimpia valokuvaajia. Hänen työnsä 1970ja 80-luvuilla kohahduttivat suorasuokaisella eroottisella tyylillään. Mapplethorpen kuvissa olivat usein teemana erilaiset seksuaaliset alakulttuurit, kukat sekä alastomat tummaihoiset miehet. ”Minulla on pakkomielle kauneuteen. Haluan kaiken olevan täydellistä, ja tietenkään se ei ole. Ja se on kova paikka, koska silloin et voi olla koskaan täysin tyytyväinen.” Mapplethorpea on vuosien varrella kritisoitu malliensa esineellistämisestä, joskus jopa suoranaisesta rasismista. Etsiessään täydellistä muotoa hän kuvasi kohteensa aina samalla tavoin, oli kyseessä sitten tulppaani, patsas tai rakastettu. Mapplethorpen teoksessa myös ihmisestä tuli Voiko museo olla kapinallinen? juuri remontoidussa nykytaiteen museossa Kiasmassa on tänä vuonna paljon kapinallista taidetta. Avajaisissa kilisteltiin maljoja Robert Mapplethorpen valokuvien edessä, huhtikuussa aukeava Ismo Kajanderin näyttely kulkee nimellä Anarkisti ja syksyllä museon ylin kerros pyhitetään kokonaisuudessaan Jani Leinosen tuotannon ympärille rakennetulle Tottelemattomuuskoulu-kokonaisuudelle. Mapplethorpe oli epäilemättä aikansa kapinallinen, jonka kuvat haastoivat patriarkaatin ja särkivät sovinnaisen seksuaalisuuden ahtaita rajoja. Kajanderin näyttelyssä luvataan yhdistää anarkismi ja taiteilijuus. Leinosen koko näyttelyn idea on opettaa katsojille tapoja rikkoa sääntöjä ja koetella luvallisen rajoja. nämä kaikki näyttelyt kiinnostavat minua suuresti, ja odotukset ovat korkealla myös kahden toistaiseksi näkemättömän kohdalla. Samalla kuitenkin joudun miettimään museoinstituution suhdetta kapinointiin ja sääntöjen rikkomiseen. Maaliskuun alussa Kultu eli Kulttuuritulkit-ryhmä ilmoitti, että Kiasma on irtisanonut yhteistyösopimuksensa sen kanssa. Vuosina 2008–2014 Kultun vapaaehtoiset nuoret vetivät Kiasmassa yleisökierroksia ja -tapahtumia. Maaliskuussa 2015 yhteistyö kuitenkin karahti kiville. Kiasmasta syyksi sanottiin tarve uudistaa interaktiota kävijöiden kanssa sekä kultujen taannoinen häiritsevä Kalja Kimpassa -tempaus. Kalja Kimpassa -performanssi toteutettiin ja dokumentoitiin – pyytämättä ja yllätyksenä Kimpassa-näyttelyn avajaisissa viime toukokuussa. Ryhmä kultulaisia saapui näyttelyyn ja alkoi sihautella auki omia oluttölkkejään. Tempaus ei suinkaan ollut mikään ördäyssessio, mutta rikkoi tietoisesti museon omia sääntöjä. Taidemuseon johtoryhmä käsittelikin tempausta taidemuseon sääntöjen ja mahdollisesti Suomen alkoholilainsäädännön rikkomisena. Johtoryhmä veti tapahtuneesta omat johtopäätöksensä. Kiasman yleisötyöpäällikkö Minna Raitmaa totesi Kultun Facebook-seinällä tilanteen olevan perin valitettava ja harmillinen. Edelleen hän totesi, että ”Kiasma instituutiona on sillä tavalla ymmärtämätön, että se joutuu kaikissa toimissaan, myös poliittisia ja yhteiskuntakriittisiä taidenäyttelyjä valmistellessaan toimimaan lain, taiteilijoiden ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa solmittujen sopimusten puitteissa”. taiteen ystävänä ja museoissa viihtyvänä toivoisin rosoa ja joustoa myös instituutioiden rakenteisiin. Ehkä on kuitenkin liikaa odottaa museoinstituutiolta kapinaa. Ehkä dokumentaatio kapinasta on parasta, mitä siltä sopii toivoa. jari tamminen objekti. Samaan tapaan kuin esimerkiksi natsiestetiikastaan tunnetun Leni Riefenstahlinkin taide, Mapplethorpen työt näyttäytyvät katsojan odotusten mukaan joko sataprosenttisen esteettisinä tai sataprosenttisen fasistisina. Mapplethorpe sanoi joskus, että ilman säännöllistä päivittäistä seksiä hän ei tuntenut edes olevansa olemassa. Tämä pakkomielle seksiin näkyy taiteilijan töissä. Hänen kuvansa ovat latautuneita ja kiimaisia, mutta jostain syystä varsinaista intohimoa niistä on vaikea mapplethorpe Kirjoittaja on V oiman toimittaja. häiriköllä on aSiaa Leather Cr otch, 1980
• 3 / 2015 • 47 Johan Åstr öm ja miehet teksti janne siironen kuvat ©roBert mappletHorpe Foundation löytää. Primitiivisimmilläänkin ne ovat oudon etäisiä, jopa kylmiä. Seksi ja rakkaus olivat Mapplethorpelle melkein aina kaksi eria asiaa. Hän saattoi lähteä joka ilta kruisailemaan suosikki nahkaja sm-paikkoihinsa anonyymiä seksiä etsien, ja silti seurustella samaan aikaan yhtäjaksoisesti vuosia saman miehen kanssa. Mapplethorpen elämän tärkeimpien miesten – Sam Wagstaffin, Milton Mooren ja Jack Walssin – kautta kuva kylmäksi ja tunteettomaksi moititusta taiteilijasta täydentyy. He muodostavat kolmiyhteyden, jonka keskiöstä löytyvät Mapplethorpen pakkomielteet valtaan, himoon ja kauneuteen. Valokuvaaja myös ikuisti heidät kuviinsa. sam Wagstaff (1921–1987) Taidekuraattori, keräilijä ja vanhan New Yorkilaisen mahtiperheen perijä Samuel Jones Wagstaff Jr. oli huhujen mukaan etsinyt jo hetken elämäänsä ”jotakuta, jota hemmotella”, kun hän tapasi Mapplethorpen. Elokuvatähden ulkonäöllä siunattu Wagstaff oli tuolloin 51ja Mapplethorpe 25vuotias. Mapplethorpelle Wagstaffin tapaaminen oli pe lastus. Hänen kumppaninsa Patti Smith oli alkanut seurustella uuden miehen kanssa, eikä olisi kohta enää maksamassa Mapplethorpen vuokria. Ja Mapplethorpe ei ollut sitä sorttia, joka tekisi kuutamokeikkaa taksikuskina. Hän tarvitsi ihmeen tai varakkaan mentorin. Sam Wagstaff tuki Mapplethorpea taloudellisesti ja käytti vaikutusvaltaansa edistääkseen nuoren ja kiistanalaisen taiteilijan vielä kompuroivaa uraa. Mapplethorpe taas tumillaan taiteilijan kyvyttömyyden nähdä rakkautensa kohde muuna kuin jonain ”toisena”. Mapplethorpe oli epäilemättä rakastunut Mooreen, mutta pikemminkin pygmalion-patsaanaan tai täydellisenä primitiivinään, jota täytyi suojella, vaalia ja kouluttaa. Mapplethorpen kyvyttömyys asettua toisen asemaan tai tuntea empatiaa tulee suhteen kautta surullisen selväksi, vaikka samalla on vaikea kiistää tämän tuntemaa kiihkeää rakkautta Mooreen. Kenenkään muun kanssa Mapplethorpe ei yrittänyt kovemmin saada parisuhdetta toimimaan. Mooren mielenterveysongelmat ja vaikeudet sopeutua Mapplethorpen kaoottiseen elämään olivat lopulta kuitenkin liikaa taiteilijalle. jack Walls (1957–) Walls lienee Mapplethorpen suhteista vähiten latautunein ja myös lähimpänä niin sanottua ”normaalia” seurustelua. Syy lienee yksinkertaisesti se, että fyysisesti Walls ei yltänyt Mapplethorpen ideaaliin, eikä näin ollen muodostunut taiteilijalle pakkomielteeksi Milton Mooren tavoin. Walls oli Mapplethorpen tavatessaan kunnianhimoinen 23-vuotias tanssija, entinen jenginuori ja huumediileri. Älykäs Walls kykeni sopeutumaan erilaiseen maailmaan ja edustamaan Mapplehorpen rinnalla avajaisissa, VIP-juhlissa ja vanhan rahan seurapiireissä. Tavatessaan Wallsin kertoi Mapplethorpe heti kättelyssä, että häntä ei kiinnosta seurustella ”mitättömyyden” kanssa. Walls yrittikin elää tämän odotuksen mukaisesti ja kokeili siipiään näyttelijänä, laulajana ja muotibisneksessä. Mapplethorpen tuki oli kaksijakoista; hän saattoi hankkia suhteillaan Wallsille työpaikan, mutta perheessä oli silti vain yksi tähti, ja se oli Mapplethorpe itse. Mapplethorpen ja Wallsin suhde ei koskaan muuttunut sen suuremmaksi rakkaustarinaksi. Walls itse muistelee, että lähimmäksi rakkaudentunnustusta valokuvaaja pääsi kertoessaan hänelle epämääräisesti, kuinka ”taitaa olla rakastunut” tähän. Walls kuitenkin palasi Mapplethorpen elämään tämän sairastuttua ja pysyi hänen rinnallaan aina tämän kuolemaan saakka, maaliskuuhun 1989. Mapplethorpen lainaukset ovat haastatteluista, joiden pohjalta Patricia Morrisroe kirjoitti teoksen Mapple thorpe: A Biography (Macmillan, 1995). ”Kun harrastan seksiä jonkun kanssa, unohdan kuka olen. Sillä hetkellä voin unohtaa olevani edes ihminen. Sama asia tapahtuu, kun olen kameran takana.” tustutti vanhemman miehen valokuvataiteen keräilyyn ja New Yorkin gayja huumekulttuuriin. Nuoren suojattinsa myötä sai Wagstaffin kaapissa vietetylle elämälleen uuden suunnan ja palon. Wagstaffin ja Mapplethorpen suhde on klassinen esimerkki vanhemman homomiehen ja nuoren miehen symbioottisesta rakkaudesta. Hieman kyynisistä lähtökohdistaan huolimatta Wagstaff oli kuitenkin niitä harvoja miehiä, joita kohtaan Mapplethorpe tuntui kokeneen aitoa välittämistä ja sentimentaalisia, rakastavaisille kuuluvia tunteita. Wagstaffin sairastuminen AIDSiin ja kuolema tammikuussa 1987 oli Mapplethorpelle musertava isku, mutta myös lähtölaskenta hänen oman terveytensä heikkenemiseen. milton moore (1955–?) Milton Moore oli Mapplethorpen omien sanojen mukaan hänen elämänsä rakkaus. Moore oli myös Mapplethorpen seksuaalisen rasismin paljain ilmentymä, mies, jota hän kutsui avoimesti ”primitiiviksi”. Moore itse kommentoi myöhemmin: ”Meillä ei ollut koskaan mitään, jota voisi kutsua ‘suhteeksi’. Luulen, että hän näki minut kuin apinan eläintarhassa”. Moore oli naiivi, 25-vuotias maalaispoika Jacksonista Tenneseestä. Hän oli karannut juuri laivastosta tavatessaan Mapplethorpen vuonna 1980. Omien sanojensa mukaan hänellä ei ollut aiempia homoseksuaalisia suhteita, mutta heidän tapaamispaikkansa Sneakers-homobaari viittaa toisenlaiseen totuuteen. Mooresta Mapplethorpe löysi lihaksi tulleen seksuaalifetissinsä, ”superneekerin”, jolla oli täydellinen vartalo, viattomat kasvot ja epätavallisen iso penis. Tunnetuimmassa Mapplethorpen Mooresta ottamassa kuvassa tämä esiintyy halvassa polyesteripuvussa, jonka sepaluksesta on otettu esille paljas penis. Mallin pää rajautuu kuvasta kokonaan pois. Mooren ja Mapplehorpen suhde paljastaa raadollisimmapplethorpe Self -P ortr ait, 1980
• 48 • 3 / 2015 Toim. Timo Vihavainen, Marko Hamilo ja Joonas Konstig: Mitä mieltä Suomessa saa olla? Minerva 2015 338 s. Billy Idol: Dancing with myself – elämäni Like 416 s. Neil Gaiman: Sandman Deluxe kirja yksi – Yösävelmiä ja alkusoittoja RW 2015 252 s. Dwane: Graffiti Microcosm Nilleditions 2014 284 s. Pärttyli Rinne: Viimeinen sana Noxboox 214 s. keskisormea suvakeille! Joukko uuskonservatiivisuuden tulenkantajia on laatinut semiakateemisen kiistakirjoituksen, jossa pohditaan muun muassa sitä, "kuinka arvoliberalismista tuli autoritääristä relativismia", miten toimii "kulttuurimarxistien salaliitto" ja miksi islamisaatio, feminismi ja homojen oikeuksista puhuminen ärsyttävät muitakin kuin kirjoittajia itseään. Tekijät todistelevat kilvan kuinka älynsä tukahduttanut suvaitsevaisto, sitä peesaava tiedeyhteisö ja media tuottavat yhteiskuntaan todellista syrjintää. Hyvinvoivien arvohehkutus onkin joskus omiaan synnyttämään torjuntaa siellä, missä kansainvälistyminen näyttäytyy vain uhkana. Silti valtakulttuuri paketoidaan kirjassa vielä yksiulotteisemmaksi "olkiukoksi" kuin millaisena kirjoittajat valittavat esimerkiksi maahanmuuttokritiikkiä kohdeltavan. Tällä analyysitarkkuudella jopa Alexander Stubb ja Paavo Arhinmäki kuuluvat samaan falangiin. Sekin sivuutetaan, että tosielämässä löytyy taatusti homoja, jotka haluavat naimisiin juuri arvokonservativisminsa tähden. Pontevaa pyrkimystä valjastaa uusoikeiston nousu ja muut syrjäytymiskipuilun oireet omien intellektuaalisten kärryjen vetojuhdaksi voi pitää kiinnostavana provokaationa. Samalla se on falskia ja oheisvaikutukseltaan kyseenalaista. Tästäkin sopii väitellä. Sapere aude, eli ajattelun rohkeutta itse kullekin! tuomas rantanen Herra ylähuulen muistelmat Billy Idol, oikealta nimeltään William Broad, ei pettänyt lupauksiaan. Hän lupasi kirjoittaa elämästään ilman haamukirjoittajaa, ja hän lupasi kirjan sisältävän huumeita, viinaa ja mimmejä. Ja kyllä, näitä se sisältää. Mikään varsinainen heroiinitehdas se ei kuitenkaan ole, vaikka päätä uitetaan vessanpöntössä riittävän usein. Ennen musiikkiuraansa Idol opiskeli yliopistossa englantia ja filosofiaa, mikä käy kirjassa hyvin ilmi. Generation X -aikojen ympyrät vilisevät tuttuja nimiä, ja MTV-aikakauden Billy Idol on kuin Mikki Hiiri Disneylandissä. Paikoitellen kirja on hauska matka menneisyyteen, aikaan kun mikään ei ollut yhtä makeeta kuin matkia Idolia ylähuuli törröllään. Uran kirkkaimmat hetket ja levyjen tekovaiheet ovat hyvin esillä. Billy Idolin punkja rock’n'roll -tyylit sekä silkan uhon yhdistävä sooloura on myös merkittävä. Onko hän tänä päivänä seestynyt kahden lapsen Hollywood-isä vai parodia itsestään, sen saa jokainen lukija itse päätellä. joel tokoi neljäs kerta toden sanoo? Neil Gaimanin Sandman-sarjakuva on yksi merkittävimmistä teoskokonaisuuksista koko genren historiassa. Alkujaan vuosina 1989–96 ilmestynyt, 75-osainen sarjakuva on sittemmin julkaistu useina koottuina laitoksina. Sarjaa on yritetty julkaista suomeksi, mutta aina on homma jäänyt kesken. Kalma-lehdessä sarjan alkupään osia ilmestyi vuosina 1991–92. Kustannusyhtiö Jalava pääsi lähelle sarjan puoliväliä julkaisemalla neljä albumillista Sandmania ennen voimien loppumista. Egmont puolestaan on julkaissut kolme albumia alkuperäisen tarinakokonaisuuden jälkeen ilmestyneitä erillistarinoita. Nyt Suomeen on rantautunut uusi kustantamo RW, joka aloitti reteästi julkaisemalla Sandman Deluxe -albumin. Verrattomalla painojäljellä varustettu teos toimii toivottavasti alkusykäyksenä sille, että klassikkosarja saadaan vihdoinkin julkaistua kokonaisuudessaan suomeksi. Sikälikin tämä avaus on ajankohtainen, että Gaimanin viimeisin lisäys tarinaan, Sandman – Overtures -minisarja on edennyt jo neljänteen osaan. Ehkä uuden kustantajan voimin tämä tuoreinkin tarina saadaan julkaistuksi suomeksi tuota pikaa. jari tamminen Huomioita töhryistä Ruotsalainen Dwane aloitti graffitien maalaamisen 11-vuotiaana, 30 vuotta sitten. Siitä lähtien hän onkin maalannut ja vimmatusti. Dwane kuului pahamaineiseen Vandals In Motion -ryhmään, joka maalasi junavaunuja ja muita paikkoja Ruotsissa ja vähän ulkomaillakin. Sittemmin polte luvattomaan maalaamiseen on hiipunut, mutta graffiti itseilmaisun muotona kiinnostaa edelleen. Hänen studiossa työstämä Writing My Name Until It Matters -teossarjansa koostuu kerrostuneista tägeistä, jotka on maalattu kankaalle. Teoksissaan hän sotkee ja tuhoaa ja paloittelee täginsä – siis oman nimensä, joka on graffititouhuissa kaiken ytimessä. Graffiti Microcosm esittelee Dwanen ja muutaman valitun kirjoittajan ajatuksia aiheesta. Niukasti tekstiä ja runsaasti kuvia sisältävä teos tarjoaa muutaman erinomaisen aivopähkinän aiheesta kiinnostuneille. Esimerkiksi Jens Sonerydin huomio jäi pyörimään ajatuksiin pidemmäksikin aikaa: "Brändääminen tuo rahaa; graffiti varastaa. Brändääminen rakentaa; graffiti tuhoaa. Brändääminen ja graffiti ovat toistensa vastakohtia, mutta kuitenkin niitä yhdistää fetisistinen suhtautuminen nimeen." Ehkä graffiti ja mainos ovat sisaruksia, jotka ovat vain (toisinaan) ajautuneet erilleen. Dwanen haastattelu löytyy sivulta fifi.voima.fi. jari tamminen karua lohduttomuutta Pärttyli Rinteen esikoisromaani Viimeinen sana on raadollinen kuvaus nuoruuden epävarmuudesta, pelosta ja vihasta. Syrjitty ja yksinäinen lukiolaispoika Franz haaveilee olevansa filosofian seuraava suuri nimi. Franz valmistautuu mullistamaan filosofian maailman kouluesitelmällään, kun viehättävä ja suosittu Virpi yllättäen kiinnostuu hänestä. Franz rakastuu nuoruuden koko ehdottomuudella. Teos ei päästä lukijaansa helpolla. Franzin kokema arkinen julmuus herättää myötätuntoa, mutta toisaalta hän ei itse ole mikään miellyttävä henkilö. Poikaansa hapuillen yhteyttä hakeva äiti saa osakseen kylmää torjuntaa, ja niin ihailtu tyttöystävä, asehullu kaveri kuin muutkin ihmiset näyttävät olevan Franzille lähinnä hänen filosofisen ajattelunsa objekteja. Vain suuruusfantasiat, ylimielisyys ja viha tuntuvat pitävän koossa horjuvaa minäkuvaa, tukahdutetun itseinhon pyrkiessä pintaan. Kirjassa kuvataan uskottavasti ja liikoja selittelemättä Franzin syveneviä ongelmia; hänen kyvyttömyyttään ilmaista itseään, hänen sosiaalisten tilanteiden ahdistustaan ja selittämättömiä raivokohtauksiaan. Kirjan puolueeton ja toteava sävy muodostavat voimakkaan kontrastin ahdistaville tapahtumille. marika Haikonen kirjat raHalla sa a ja pääsee, se pyörittää maailmaa. Tomi Astikainen päätti kuitenkin irrottautua rahan kahleista ja lähteä kiertämään maailmaa liftaten. Nyt hän on tuonut neljän vuoden aikana koetut seikkailunsa luettavaksi kirjassa Miten elää ilman rahaa. astikainen on julkaissut aiempia teoksiaan omilla blogisivuillaan. Tämä kirja on ensimmäinen, joka saapuu kustantamon kautta kirjakaupan hyllyille. Sen kansien väliin mahtuu värikkäitä tapahtumia ja tunteita laidasta laitaan, mutta se toimii osittain myös oppikirjana monityhjin taskuin maailmalla Tomi Astikainen jätti kaiken tutun ja turvallisen liftatakseen kohti tuntematonta. puolisine vinkkeineen. ”Halusin antaa vastaukset niihin aina toistuviin kysymyksiin, ja laittaa ne yksien kansien väliin”, Astikainen selventää. Monilla länsimaisilla hyvinvointivaltion asukkailla on ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä liftaajista. Kirjan avulla nämä ajatukset saattavat oieta. Astikaisen mukaan teos on tarkoitettu positiivishenkiseksi, ja toisin kuin aiemmissa teoksissa, yhteiskuntakritiikki on karsittu pois. astikainen valmistautui tulevaan etsimällä tietoa rahatta elävistä ihmisistä ja heidän tavoistaan selviytyä. Tieto siitä, että ilman rahaa ja suurempaa omaisuutta voi elää, kannusti miestä entisestään. Dyykkaamalla saisi ruokaa ja liftaten pääsisi eteenpäin. ”Meille on iskostettu protestanttinen työmoraali, työ on hyve. Jos tehdystä työstä ei saa rahaa, se on hyödytöntä. Rahaan suhtaudutaan joskus jopa uskonnollisesti. Sitä ei kyseenalaisteta”, mies kuvailee. Hän harkitsi vuoden ennen kuin päätti lähteä matkalle ympäri maailman. Hän keräsi uskallusta ja viimein vuonna 2010 aloitti seikkailunsa. Vaikeinta oli luopua siitä kaikesta varmuudesta, mukavuudesta ja ennustettavuudesta, mikä entistä elämää oli siivittänyt. vaikka reissulla itsellään ei ollut tiettyä päämäärää, oli yhtenä pyrkimyksenä päästä eroon kiintymyksestä maalKuv a: M aria H opponen
• runoilija Pekka H olmstr öm mikin ja erkan julkkarikiertue 8.–12.4. turku, tampere, jyväskylä, oulu Oululainen Miki Liukkonen ja helsinkiläinen Erkka Mykkänen juhlistavat yhteisellä kiertueella tuoreita kirjojaan, ensiksi mainittu runoteostaan ja jälkimmäinen novellikokoelmaansa. www.facebook. com/events/359599687498021 vaalipuHekaraoke 17.4. klo 20 lavakluBi, Helsinki Puhekaraoke on ajassa kiinni. Kaksi päivää ennen eduskuntavaalien varsinaista äänestyspäivää järjestettävän tapahtuman aiheena ovat vaalit ja vaalipuheet. popCult 25.–26.4. kulttuuritalo, Helsinki Ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma keskittyy populaarikulttuuriin laajasti sisältäen niin sarjakuvan ja kirjallisuuden kuin elokuvat ja tv-sarjatkin. Aiheisiin pureudutaan niin esityksien, työpajojen ja keskusteluiden kautta. www.popcult.fi päiväkirjakluBi 18.4. klo 20 korjaamo, Helsinki Nuoruus on ihmisen vaikeinta aikaa. Tämä teoria saa vahvistusta klubilla, jossa aikuiset ihmiset jakavat nuoruutensa päiväkirjojen antia yleisön edessä. valonkantajatjulkaisujuHla 11.4. ääniWalli, Helsinki Uutuuskirjan Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä julkaisua juhlitaan Ääniwallissa, muun muassa Tähtiportti-bändin säestyksellä. like.fi/kirjat/valonkantajat voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Esikoisteoksesi Pieniä kovia nuppuja (Poesia 2014) sai Tiiliskivi-palkinnon, jonka tarkoitus on nostaa arvokkaaksi koettua teosta valtavirtaan. Mitä viestiä kirjallasi on valtavirralle? Lähtökohtaisesti kirja on henkilökohtainen selonteko, mutta ehkä siinä on tiettyä hädän jakamisen tarvetta. Hämmentävän harvat noteeraavat mitenkään sitä, kuinka lirissä täällä jo ollaan. Runosi elävät luontoaiheissa – jos avaat kirjasi keskeltä, kuvaile millainen kuva siitä aukeaa? Teollisuusrakennuksia, joiden päälle on kasvanut jo sammalta. Vaikka luonto on joutunut kaupungin keskelle, niin silti se puskee sieltä esille. Mistä omat juuresi luontoon ovat syntyneet? En ole kotoisin suuresta kaupungista vaan Outokummusta. Siellä on hieman erilaista kuin Hämeenkadulla Tampereella. Metsä on ollut tärkeä paikka lapsesta asti. Ehkä sen takia miellän luonnon osaksi omaa itseäni. Runojasi lävistää yksilön ankara tietoisuus ympäristön ja ihmisen repaleisesta tilasta – mistä asioista huuhtoutuu aitoa tulevaisuudenuskoa runoilijan rantaan? Kun täällä kerran ollaan, täytyy pitää kiinni läheisyydestä ihmisiin ja muihin luontokappaleisiin. Rakkautta ei saa pyyhittyä pois, vaikka on sitä kuonaakin. Miten runoilija liimaa onnistuneesti yhteen ekoeettisyyden ja markkinatalouden? Jos olisi valtaa niin kuin on mieli? Vaakalautaa pitäisi keikauttaa toiseen suuntaan – nyt markkinatalous määrää ja luonto on sille vain resurssia. Ympäristöllä on rajat, joita ei voi ikuisesti venyttää. Suunta pitäisi olla takaisin paikallisempaan, eristäytymättä kuitenkaan muusta maailmasta. Pääaineesi yliopistossa oli suomen kieli. Mihin kylmiin asioihin nykyinen suomen kieli on tarttunut liikaa kiinni? Vastustan kysymyksenasettelua. Kielet ovat siitä ihania, että ne kukoistavat säännöistä välittämättä siellä, missä niitä tarvitaan. Mainitse kolme kaunista suomen kielen sanaa? Halu. Saapastelu. Miau. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Jos saisit ujuttaa tähän haastatteluun jonkun sitaatin, mikä se olisi? ”If you think the economy is more important than the environment, try holding your breath while counting your money.” – Guy McPherson Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aastattelu: M ark o Laihinen, kirjailija/toimittaja Reetta Pekkanen Luonnon puolella Muutamat valitut sanat Tuuli on irrottanut muurahaiset maasta varjot, joita muodostuu aina samassa kohdassa siltaa vedenalaiset valonheittimet kun kävelen kotiin. Nyt kun on niin, että meidän on joka tapauksessa kuviteltava tulevaisuus kun valot palavat joka tapauksessa läpi yön olen aika varma että tuntuu joltain ja kävelen kotiin. Rastas laulelee, irrallaan tuulessa pikkuinen sukupolvi. Kuv a: V irpi Alanen liseen omaisuuteen. Matkan alussa, Lapista Turkkiin asti mukana kulki mehukattipullo, joka harmillisesti unohtui erään kyyditsijän autoon. Miehen ja pullon välillä oli miltei tunneside. Tärkeän esineen hävittyä hän huomasi olevansa vielä osittain riippuvainen materiasta. Astikaisen matkatoverit matkustivat minimibudjetilla ja heidän käyttäessä etuuksiaan ruokaan tai muihin ostoksiin, kyseenalaisti mies rahattomuutensa. ”Joskus kaverit käyttivät esimerkiksi viitosen suklaapatukkaan. Varsinkin silloin mietin, että onko tässä mitään järkeä”, Astikainen muistelee. kokemuksen mukana tuli kuitenkin myös vapautuneisuutta. Pian mies ei enää tuntenut tarvetta omistaa rahaa. Hän huomasi, kuinka matkakumppanit joutuivat usein miettimään, mihin he käyttäisivät viimeiset pennosensa. Tätä ongelmaa ei Astikaisella ollut. Eri kulttuureissa suhtaudutaan eri tavoin liftareihin. Turkki on Astikaisen mukaan perinteisesti ollut peukalokyytien luvattu maa, ja hän sanookin menneensä sinne lomalle liftaamisesta. Turkissa ei tarvinnut kuin peukalo nostaa ja auto kurvasi saman tien pientareelle. Nykyään tosin tuokin kulttuuri on muuttumassa. Kinkkisintä oli Espanjassa, jossa ihmiset luulevat liftaamisen ja liftarin kyytiin ottamisen olevan laitonta. ”Huoltoasemalla kysyimme eräältä kuskilta, onko hänen autossaan tilaa. Hän kertoi, että on, muttei suostunut ottamaan kyytiin. Sitten hän toi meille säkillisen ruokaa. Kiitettiin ja kysyttiin vielä, voiko saada kyydin. Ei voinut”, Astikainen naureskelee. astikainen kertoo teoksessaan käyneensä mahtavia keskusteluja tuntemattomien autoissa istuessaan. Keskusteluja pystyi käymään hyvin henkilökohtaisistakin aiheista, sillä heitä ei luultavasti tule näkemään enää koskaan. Keksintökeskuksella työskentelevällä Astikaisella on nyt maksettavana vuosia vanha opintolaina, mutta hän ei kadu päätöstään lähteä matkalle. Hän uskoo jokaisen päätöksen johtaneen johonkin suurempaan. ”En paennut mitään, vaan menin jotain kohti.” elvi sinilaakso
• 50 • 3 / 2015 muSiikki Klasu Klasu Drink Tonight Records 2015 Paperi T Malarian pelko Johanna kustannus Aija Puurtinen & Rytmiraide Allstars Brooklynin satu Turenki Records 2015 Huge L Luultavasti ehkä Omakustanne 2015 O Samuli A Field Trip LP Pelle Sensible 2015 kelpo esikoinen Uusi laulaja-lauluntekijä Klasu, oikealta nimeltään Lasse Toimi, on poppareille tuttu muun muassa bändien Wojciech ja Koria Kitten Riot riveistä. Artistin ensimmäinen soololevy syntyi rakkaudesta, ei rakkaudesta musiikkiin vaan rakkaudesta toiseen ihmiseen. Sana kaipuu mainitaankin sanoituksissa yli kymmenen kertaa. Traktorin kyytiin on päästävä -biisin suoraviivaisempi kerronta tuntuu raikkaalta kaiken abstraktin tunteilun keskellä. Rakastumisen teema vie levyä kohti intiimiä. Tunnelmaa ei ole kuitenkaan jätetty siihen, vaan albumille on haluttu myös isoa soundia. Klasun ulosantikin vaihtelee muistuttaen välillä Matti Johannes Koivun herkistä tulkinnoista, välillä J. Karjalaisen mutkattomasta laulajan otteesta. Kokonaisuus jää hiukan linjattomaksi, mutta yksittäiset biisit herättävät kuuntelemaan. -kappale saa jopa hymyilemään alleviivattuine The Police -vaikutteineen. kaisu tervonen räppärin tuskaisia tunteita Kuluneita rakkauslauluja vihaaville suomiräpin ystäville on nyt hyviä uutisia. Karun todellisuuden ja pahoinvointiyhteiskunnan sanansaattaja Paperi T jymäyttää kansaa ensimmäisellä soololevyllään Malarian pelko. Kuten aiem min julkaistut singlet Sä jätät jäljen sekä Resnais, Beefheart & Aalto, myös levyn muut kappaleet todistavat herran laajan sanavaraston olevan keskeistä kappaleiden omaperäisyydessä. Tyyli tasapainottelee aggressiivisuuden ja melankolian välillä. Lyriikoista heijastuu katkeruus: rakkaus ja kipu asetetaan rankasti kasvokkain. Perinteiseen renttutaiteilijatyyliin Papru on muistanut tasaisin väliajoin mainita alkoholin ja huumeet. Kappaleet sopivat täydellisesti esimerkiksi sunnuntai-illan krapulaiseen fiilistelyyn. Kuulija voi epäilemättä samastua levyn sensuroimattomaan, aitoon meininkiin. Albumi ei kaunistele elämää ja on – tekijänsä tapaan – maanläheinen ja helposti lähestyttävä. elvi sinilaakso ameriikan herkkua Honey B and T-Bones -bluespumpusta tutut Aija Puurtinen ja Esa Kuloniemi ovat julkaisseet levyllisen itse säveltämäänsä amerikansuomalaista musiikkia vanhan perinteen hengessä. Pohjalaisten Amerikan-siirtolaisten kohtaloista kertovat lyriikat ovat Perttu Hemmingin ja Ilkka Helanderin käsialaa. Brooklynin sadun erikoisherkkua ovat siirtolaisten omalla kielellä finglishillä lauletut rallit. Ameriikan kontinentti ja Kävelyä parempi on täksi vetävät suun virneeseen kieli-ilotteluillaan. Aija Puurtisen tulkinnoissa on solistista voimaa ja moneen taipuvaa notkeutta. Myös Kuloniemi laulaa omalla puheenomaisella soundillaan. Levyn yleisilme on akustinen. Haitari, harmooni ja monimuotoisesti pulppuilevat kitarat soivat hienosti. Levyn puolessavälissä kieli vaihtuu englanniksi ja lumous haihtuu. Joidenkin kappaleiden bluesja rockvaikutteet toistavat roots-musiikin puhki kuluneita stereotypioita. Mitä lähempänä ollaan suomalaista kansanmusiikkia, sitä persoonallisempaa on meno. Sympatiapisteitä kerää myös Puurtisen ja Kuloniemen 13-vuotias poika Mooses Kuloniemi, josta on kasvanut tyylitajuinen ja varmaotteinen rumpali. Brooklynin satu on hänen ensilevytyksensä. timo kalevi Forss melankoliaa huumorimausteilla Huge L jatkaa tutulla, arkisia asioita käsittelevällä linjallaan. Uusi omakustanteinen levy Luultavasti ehkä vastaanottaa kuulijansa erikoisella tavalla. Ensimmäisessä kappaleessa Heikko hetki, ei lauleta vaan puhutaan. Sen teksti yhdistää itsemurhan ja huumorin, mikä kuulostaa karulta, mutta Huge on tässä onnistunut. Saako tälle edes nauraa? Levyn tunnelma muistuttaa sumuista kesäaamua. Artistin pehmeä, hieman apaattinen ääni yhdistettynä freestylemäisiin biitteihin antaa letkeän ensivaikutelman. Kauemmin levyä kuunneltuaan voi kuitenkin huomata kappaleiden masentavan vivahteen. Tunnelman onneksi pelastaa se, että rankat aiheet on höystetty huumorilla. Musiikista kuuluu, että mies tekee räppiä omaksi ilokseen. Kappaleista ei juurikaan löydy tarkkaa tarinaa tai juonta. Sarkastinen suhtautuminen rahaan ja paskaduuneista avautuminen koskettavat varmasti suomalaista työväestöä ja opiskelijoita. Albumi on pullollaan ihmisläheistä räppiä ja helposti lähestyttäviä aiheita. elvi sinilaakso ei vittu, kassu! Musiikkiteollisuuden murros ja ihmisten halu hamstrata materiaa on palauttanut markkinoille c-kasetit. Koska cd-levy on tosi passé, on jengi alkanut julkaisemaan teknisesti sysipaskoja kassuja, jotta ihmisillä olisi jotain ostettavaa. Ehkä vähän kilaria, mutta hyvin inhimillistä. O Samuli A -niminen artisti julkaisi viime vuonna Field Trip -albuminsa kassulla, ja se myi loppuun välittömästi. Tässä epäilemättä auttoi vetoapu, jonka muusikko sai Facebookilta: sosiaalisen median palvelu sensuroi Samulin Ei vittu kytät -biisin sopimattomana. Kohuhan siitä tuli. Jamaikalaisen Sleng Teng -rytmin päälle rakennettu biisi on tolkuttoman hyvä. Voin suositella sitä kaikille – jopa kytille. Biisi, ja O Samuli A:n tuotanto laajemminkin, on lienee määriteltävissä chiptuneksi. Se tarkoittaa elektronista musiikkia, jonka soundi mukailee 1980-luvun kotitietokoneiden ja pelikonsolien äänimaisemaa. O Samuli A on lupaillut LP-versiota Field Tripistä toukokuulle. Sitä odotellessa koko levy on kuunneltavissa artistin omalla Soundcloud-sivulla. Tätä on helppo suositella. jari tamminen levyt vuosi sitten Funky Elephant juhli 20-vuotissyntymäpäiviään. Mustaan rytmimusiikkiin ja maailmanmusiikkiin keskittyvä festivaali esitteli komean kattauksen ulkomaisia esiintyjiä ja kotimaista kärkeä. Se olisi ollut hieno lopetus festivaalille – ja sitä se melkein olikin. ”Siinä lähti vähän mopo käsistä, kun oli 20-vuotisjuhlat. Tehtiin tappiota, mihin on monta syytä, mutta meillä oli kyllä järjettömän iso ohjelmabudjetti”, kertoo Sami Mannerheimo, yksi festivaalin perustajista ja sen kantava voima. tänä vuonna festivaalia rakennetaan uudelta pohjalta. Mukana on parin vuoden jälkeen tuottaja, ja toiminta on hiukan järjestäytyneempää. Viime vuosi oli ensimmäinen kerta tapahtuman historiassa, kun järjestäjät tekivät kunnolla tappiota. ”Nyt on jo hyvä fiilikset. Tosi paljon on saatu supportia niiltä, joiden kanssa tehdään yhteistyötä.” yHdysvaltalainen Hypnotic Brass Ensemble on tämän vuoden ainoa ulkomainen esiintyjä. Kahdeksan veljen muodostama, jazzia ja hip hoppia sekoittava torviryhmä istuu hyvin Funky Elephantin kulttuuriseen tehtävään. ”Meille on äärettömän tärkeätä, että saadaan kaupungilta ja opetusministeriöltä rahaa. Ilman niitä rahoja festari olisi aikaa sitten loppunut. Kyllä se tietyllä tavalla velvoittaa, meidän pitää olla uskottava kulttuuritapahtuma ja tuoda ihmisille uutta musiikkia”, Mannerheimo summaa. Samalla tapahtuman järjestäjien on pakko miettiä myös lipunmyynnin tulosta. ”Kokonaisuuden pitää olla myös tarpeeksi myyvä. Ihmiset katsovat ensin, mitä artisteja sinne tulee, eikä pelkällä festarin nimellä myydä tupaa täyteen. mannerHeimo luottaa, että tupa saadaan täyteen tällä kertaa kotimaisin voimin. Perjantain esiintyjiin kuuluvat muun muassa Jätkäjätkät, Reino Nordin, Raappana & Puppa J & Sound Explosion Band sekä Soul Valpio Band. "Kyllähän kotimaisetkin esiintyjät maksaa, mutta ne vetää varmemmin porukkaa kuin ulkomaiset”, Mannerheimo toteaa. pari vuotta sitten Funky Elephant siirtyi Tavastialta isompaan Circukseen. 1 500 henkeä vetävä paikka mahdollisti festivaalin laajenemisen musiikin parista myös muihin suuntiin. Tapahtuma onkin pitänyt viime vuodet sisällään niin sirkusta, elokuvia, ruokakojuja kuin taidenäyttelyitäkin. Tämän vuoden päätapahtumissa perjantaina ja lauantaina esitellään kahden lavan rinnalle myös uusi tila, Feel Good Lounge. ”Ajatus lähti siitä, että meillä on joku tila, jossa on vähän chillimpää menoa. Lauantaina siellä soittaa jotain bändejäkin, mutta haluttiin kehittää muutakin ohjelmaa. Sinne tulee muun muassa naurujoogi. Siinä on semmoinen kiva juttu, että tämä joogi lahjoittaa esiintymispalkkionsa norsujen hyväksi tehtävään työhön.” Festivaalin voimaeläin saa siis osansa potista. Funky Elephant 9.–12.4. funkyamigos.fi/funky-elephant teksti kaisu tervonen kuva sami mannerHeimo juhlien jälkeiset bileet Funky Elephantia tehdään rakkaudesta musiikkiin, vaikka rahaakin on pakko ajatella.
• muSiikki seinaBo sey 14.4. tavastia, Helsinki Ruotsalaisartisti julkaisi syksyllä kehutun esikois-ep:n For Madeleine, ja nyt hänestä povataan uutta popin tähtitarinaa. Homomilisaatio 10.–11.4. vastavirta, tampere Krustipunkkarit ja muut kieroutuneet valtaavat tamperelaisen keikkapaikan kahdeksi päiväksi levittääkseen musiikin ja yhdessäolon keinoin homomilisaatiota. Soittamassa ovat mm. Mustelmia, Polttoitsemurha ja Musta humala. mirel WaGner 10.4. kuudes linja, Helsinki Nordic Music Prizen viimeisimmällä levyllään voittanut artisti esiintyy Kuudennella linjalla, jossa illan avaa australialaisduo Jep and Dep. mirelwagner.com dyke Hard 11.4. léspaCe, Helsinki Viime vuonna aloittanut queer-klubi lupaa tanssittaa ihmisiä läpi yön – tai ainakin kello kahteen – muun muassa elektron, rapin ja industrialin tahtiin. teksti-tv 666 3.– 4.4., 10.4. ja 17.4. turku, Helsinki, jyväskylä, tampere Punkkia, äänivalleja ja jumitusta yhdistävä bändi kiertää Suomea juhlistaen uutta ep:tä. Levytys kantaa nasevaa nimeä 2. www. facebook.com/tekstitv666 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Kuv a: Onni N ieminen LAATUA, LÖYTÖJÄ & OSTAMISEN RIEMUA. OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. 10.–12.4. Messukeskus Helsinki www.outletexpo.fi Samaan aikaan samalla lipulla myös: Lapsimessut, Model Expo, Kädentaito ja PetExpo (la–su). KÄDEN TA IT O la–su OutletExposta löydät outlet-hinnoin kenkiä, vaatteita, koruja, asusteita, kosmetiikkaa, liikuntaja ulkoiluvarusteita, laukkuja, kodin käyttötavaroita sekä sisustus-, viihdeja kulttuurituotteita. Liput edullisemmin ennakkoon verkkokaupasta shop. messukeskus.com Avoinna: pe klo 10–18, la klo 9–18, su klo 9–17. Liput: ennakkoon verkkokaupasta 15/9 €, messujen aikana kassoilta ja verkkokaupasta 18/11 €.
• 52 • 3 / 2015 elävä kuva ta vaikutuksesta yhteisön elämään: se, mitä suurperheen äiti ajattelee perhesuunnittelusta ja tasa-arvosta, peilautuu suoraan hänen kasvattamiinsa lapsiin. työpajan ansiosta Kimbowa havahtui siihen, että asioiden ei tarvitse mennä kuten kulttuurissa on totuttu. Hän alkoi jakaa oppimaansa kirkossa, muille kylän naisille ja perheelleen. Härmä kertoo ihailleensa rohkean muutoksen konkreettisuutta: usein ihmiset tietävät hyvin, kuinka heidän elämäänsä voisi parantaa, mutta aina ei löydy rohkeutta ryhtyä toimeen. omista juus on olennainen asia, johon työpajassa paneuduttiin. Jos tytöt tulevat Afrikassa nuorena raskaaksi, voivat heidän haaveensa koulutuksesta ja urasta pysähtyä. Ugandassa on tavallista, että perheen naiset työskentelevät pellolla päivät, mutta miehet omistavat kaiken: he voivat myydä sadon ja laittaa rahat omiin taskuihinsa. Kaikki perheen tulot ovat peräisin omasta maasta. ”Jos et omista mitään naisena, et totaalisesti omista mitään”, Härmä toteaa. eritoten uGandassa elokuva on hyvin poliittinen. Othieno onkin joutunut miettimään, uskaltaako elokuvaa näyttää maassa. Toivo kuitenkin elää. Härmä kertoo dokumentin näytetyn hiljan Ugandan presidentinkansliassa. Yllättäen siitä oli pidetty. Dokumentissa käsiteltävään yhteiskunnan homofobiaan ei oltu takerruttu. Sen sisältämä seksuaalivalistus oli niin koettu tärkeänä. dokumentin takana oleva tuotantoyhtiö Guerilla Films on Härmän ja hänen dokumenttiohjaaja-miehensä Visa Koiso-Kanttilan yhteinen perheyritys. Yhdessä he ovat tehneet dokumentteja jo vuodesta 1999. Välillä toinen tuottaa ja toinen ohjaa. Oman puolison kanssa työskentely on Härmän mukaan ihanaa. Sen kautta voi jakaa seikkailuja sen ihmisen kanssa, jota rakastaa. Hyvästi Afrikka saa ensi-iltansa 3. huhtikuuta. dokumentti-oHjaaja Iiris Härmä halusi tehdä elokuvan kehitysyhteistyöstä. Kun hän kuuli Ugandalaisen Catherine ”Kata” Othienon perustamasta järjestöstä Concern For Children And Women Empowermentista (COFCAWE), uskoi hän löytäneensä etsimänsä aiheen. Järjestö järjestää seksuaalivalistusta Ugandassa muun muassa uskonnollisille johtajille. Othieno pitää työpajoja yhdessä suomalaisen lääkärin, Solidaarisuus-järjestön kenttätyöntekijän Riitta Kujalan kanssa. kujala on työskennellyt Ugandassa yli 25 vuotta, mutta oli kuvausten aikaan jäämässä eläkkeelle ja muuttamassa takaisin Suomeen. Aluksi Härmällä ei ollut aikomusta tehdä Kujalasta elokuvansa Hyvästi Afrikka päähenkilöä. ”Onhan se nyt vähän tylsää mennä Ugandaan ja kuvata suomalaista naista siellä”, ohjaaja sanoo. Tutustuttuaan naisiin paremmin hän muutti mielensä. Viimeistään, kun järjestön toiminta uhattiin lakkauttaa, oli Härmälle selvää, ketä hän tulisi dokumentissa seuraamaan. otHienon ja kujalan yhteisen työn vaaransivat syytteet homoseksuaalisuudesta ja homopropagandan levittämisestä. Molemmat Ugandan lain mukaan rikoksia, joista voidaan sulkea vuosiksi vankilaan. Kujala ja Othieno ovat asuneet Ugandassa vuosia yhdessä. Asumismuoto vaatii sulattelua Ugandan kaltaisessa kulttuurissa, jossa on hyvin epätavallista, että yli 50-vuotiaat naiset asuvat keskenään. Heidän välinen kommunikaationsa on sydäntä lämmittävää. Vinksahtanutta huumoria viljellään vaikeissakin tilanteissa, ja yhteinen kieli on sekoitus suomea, englantia ja lugandaa. oHjaaja kertoo seuranneensa useaa työpajaan osallistujaa, mutta Kujalan ja Othienon lisäksi elokuvan keskeiseksi henkilöksi päätyi katolilainen Daizy Kimbowa, nuori nainen ja kahdeksan lapsen äiti. Omien lastensa lisäksi Kimbowan perheessä on aidsorpoja, jotka niin ikään pitävät häntä äitinään. Kimbowa oli konkreettinen esimerkki järjestön toiminnan suorasoHja aja Iiris Härmä Dokumentti Hyvästi Afrikka seuraa ruohonjuurityötä, joka ottaa etäisyyttä Ugandan viralliseen politiikkaan. teksti tuuli sirkeinen kuvat visa koiso-kanttila naisia naisten asialla
• CatHerine otHieno ja Riitta Kujala. daizy Edienim tercenatris atus, co uria viviverem ingulum tea mus es se, es vaturs nihilnes efac vit. Sicid dentemolum in te inaturobus hostem igil culudeo, quem tartaris oremerunius in publintervir id is. Unihici entiqui ssolut diis et nescepse vium ocam ocam inihilic rem rei sede meniqua mpont? Uppl. Sime previtinte, nonscie tum pra mum tampl. esse consum et ili i W W W .T A BUL AL AND .C OM TOISENLAINEN TAIDEKAUPPA BOTTA ON! Pirulliseen nälkään. Helvetilliseen janoon. Ma Pe klo 11 04 La klo 14 04 P. 09 580 77 707 Real Food, Real Pub Su Ti klo 15 01 Ke La klo 15 03 P. 09 580 77 222 Tilaa juhlia! Kokous ja juhlatilaa. P. 09 580 770 myynti@botta. Museokatu 10 www.botta. naisia naisten asialla ANASTASIA LAPSUYN & MARKKU LEHMUSKALLION ELOKUVA rooleissa ALBINA TOLOGONOVA WILHELM GROTENFELT ANNI-KRISTIINA JUUSO ALMA PÖYSTI NIKLAS GROUNDSTROEM ohjaus ja käsikirjoitus ANASTASIA LAPSUY & MARKKU LEHMUSKALLIO kuvaus JOHANNES LEHMUSKALLIO leikkaus MARKKU LEHMUSKALLIO äänisuunnittelu MARTTI TURUNEN lavastus SANNA-MARI PIRKOLA pukusuunnittelu MILA MOISIO & KAISA RISSANEN tuotantopäällikkö CAMILLA O’CONNOR tuottajat KAARLE AHO & KAI NORDBERG kotimainen levitys PIRKANMAAN ELOKUVAKESKUS ENSI-ILTA 17.4.2015 Tsamo ISOJA ELÄMYKSIÄ entistä suuremmassa luonnontieteellisessä museossa! ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 / PÄÄSYMAKSU 10/4¤ KAIKKI NÄYTTELYT YHDELLÄ LIPULLA! WWW.VAPRIIKKI.FI
• 54 • 3 / 2015 teemoja ikääntymisen, katkeroitumisen, tiedostetun rasismin ja sovinnon näkökulmista. 6.4. Fox: The Rocky Horror Picture Show (Britannia/USA 1975) & 19.4. Yle Teema: Rockin klassikkolevyt: Quadrophenia (Britannia 2012) Jim Sharmanin ohjaama kaikkien kulttielokuvien äitipuoli yhdistää tyylitajuisen tyylittömästi b-elokuvien scifi-, teini-, goottikauhuja pornolajityyppejä räävittömiin queer-provokaatioihin ja rockmusikaalin muotoon. Matt O’Caseyn samaan aikakauteen pureutuvassa dokumentissa taas muistellaan The Who -yhtyeen Quadrophenia-teemalevyn vähemmän bakkanaalisia tulkintoja aikuisuuteen kasvamisesta. 9.4. Yle Teema: Rikos ja rangaistus (Suomi 1983) & 17.4. TV5: Taksikuski (USA 1976) Ensimmäisessä ohjaustyössään Aki Kaurismäki heittää Dostojevskin yli-ihmisteemalla vesilintua tarjoamalla Raskolnikoville jalomman motiivin murhalleen ja tulee samalla osoittaneeksi, miten kaunis voi öinen kaupunki elokuvassa olla. Kaupunkielokuvien aatelia edustaa myös Martin Scorsesen ohjaama ja Paul Schraderin käsikirjoittama, synkkä New York -kuvaelma, joka ansaitsee kaikki uusintaesityksensä aina. 20.4. Yle TV1: Talvivaaran miehet (Suomi 2015) & 20.4. ja 27.4. Yle TV1: Vietnamin sodan loppu (USA 2014) Markku Heikkisen satuttava dokumentti antaa vihdoin puheenvuoron myös perikatoon ajautuneen kaivoksen työntekijöille, jotka purkavat surumielisiä tuntojaan taantuvan talousalueen työllisyyspulmien ja ympäristöpiittaamattomuuden keskellä. Rory Kennedyn tuore kaksiosainen dokumentti Vietnamin sodan loppuvaiheista taas kertoo paljon verisemmästä pilvilinnasta, joka romahti. 25.4. Yle Areena (esillä 14 päivän ajan): Perikato (Saksa 2004) & 3.5. Yle TV1 Kotikatsomo.: Kuulustelu (Suomi 2009) Bruno Ganzin ylittämätön roolisuoritus purkaa Hitleristä sekä sankarimyytin että demonisoinnin tavalla, jonka tehoa ei pysty laimentamaan edes elokuvan avainkohtauksen monistuminen tuhansiksi meemeiksi. Historialliseen tarkkuuteen pyrkii myös Jörn Donner etsiessään Suomen ja Neuvostoliiton välisen suhteen käännekohtaa tänne desanttina laskuvarjohypänneen Kerttu Nuortevan tarinan kautta. 5.4. Yle Teema: Hyökkäys erämaassa (USA 1939) & 18.4. Yle Teema: Etsijät (USA 1956) Western-lajityyppi tarjosi eeppisen kerronta-alustan USA:n kansakunnan synnylle ja patrioottiselle taistelulle ulkoista uhkaa paradoksaalisesti edustavia alkuperäisasukkaita vastaan. John Fordin ikonisessa Hyökkäys erämaassa -elokuvassa läpimurtonsa tekevä John Wayne puolustaa postivankkureihin ahtautunutta miniyhteiskuntaa. Etsijöissä Ford lähestyy samoja peruselävä kuva Jalmari Helander: Big Game Ensi-ilta 19.3. Lehmuskallio & Anastasia Lapsui Tsamo Ensi-ilta 17.4. Lartigau Bélierin perhe Ensi-ilta 20.4. Susanne Bier Toinen mahdollisuus Ensi-ilta 1.5. Andrei Zvjagintsev Leviathan Ensi-ilta 17.4. Tyylitietoista rymistelyä Viime vuosina nörttikulttuuri on valunut valtavirtaan kiitettävän tehokkaasti. Sarjakuvafilmatisoinnit ovat nykyään elokuva-alan suurimpia kassamagneetteja. Samalla fanifiktio ja nettiin tehdyt harrastajavideot ovat nostaneet päätään ja muuttaneet tuotantokulttuuria. Suomessa tämän muutoksen aallonharjalla ovat surffanneet muun muassa Timo Vuorensola (Star Wreck, Iron Sky) ja Jalmari Helander (Rare Exports). He tekevät asioita toisin ja rikkovat sekä sääntöjä että odotuksia. Helanderin uusi leffa jatkaa Rare Exportsissa esitellyn (kuvitteellisen) Pohjoisen kuvaamista. Tosin tällä kertaa jäyhän väen arkea ei häiriköi hirviömäinen joulupukki vaan Yhdysvaltain presidentti. Elokuva on ensiluokkaisesti juuri sitä, mitä haluaakin olla: häpeilemättömän pöhkö hollywoodilainen toimintaelokuva. Tekijöiden pokka on kova, mitä kuvaa hyvin kuvauspaikkojen valinta. Rare Exportissa Suomen Lappia kuvattiin Norjassa – koska meidän tunturimme ovat liian matalia – ja tällä kertaa kuvauspaikat on haettu Saksasta. Vuoret ovat komeita, eivätkä muistuta Suomen Lappia missään määrin. Tämä ei haittaa tippaakaan, koska meno on cowa. Jari Tamminen Tosi tylsä tositarina Alkuperäiskansaan kuulunut Tsamo syntyi 1800-luvun puolivälissä Alaskaan. Siellä hänet myytiin suomalaismiehelle, joka kuljetti tytön mukanaan kotimaahansa. Pitkän linjan tekijäpari Lehmuskallio ja Lapsui ovat kääntäneet tytön tarinan elokuvaksi, eivät tosin kovin elokuvalliseksi elokuvaksi. Ulko-otoksia on vain vähän – vaikka Alaskassakin on käyty filmaamassa – ja sisäkuvat ovat piinallisen jähmeää laatua. Kamera seisoo lavasteissa, joissa tyttö istuu hiljaa. Parhaimmillaan Lehmuskallio & Lapsui -tuotannoissa on hypnoottista, usein luontokuviin liittyvää voimaa. Nyt ilmaisun jäykkyys tylsistyttää. Tarina itsessään on kiinnostava. Kulttuurista ja kielellistä muuria intiaanilapsen ja suomalaiseliitin välillä murretaan näennäisen kohteliaalla moukarilla. Äidin intiaaniklaanista muistuttavat symbolit halutaan tuhota ja tytön tahto murtaa. Suuri draama kuitenkin kärsii ahtaista puitteista. Kaisu Tervonen Toiveita hiljaisuudessa Éric Lartigaun ohjaama ranskalainen draamakomedia Bélierin perhe käsittelee koskettavasti nuoren tytön elämää maalaisperheessä, jossa kaikki muut ovat kuuroja. Louane Emera näyttelee pääosaa Paula Bélierinä tässä tunteikkaassa ja realistisessa teoksessa, jossa tyttö joutuu käsittelemään omassa elämässään tapahtuvia muutoksia. Tasapainottelu unelmien, rakkauden ja perheen välillä on rankkaa ja vaatii suuria päätöksiä. Tilannetta ei helpota se, että Paulan isä Rodolphe on päättänyt asettua ehdolle pormestariksi ja tyttären tulisi tukea isäänsä sekä toimia hänen henkilökohtaisena tulkkinaan. Elokuva antaa katsojalle mahdollisuuden sukeltaa syvälle kuuron perheen arkeen ja todellisuuteen, jota ei pinnalta näe. Idyllisen kauniit pikkukylän maisemat ja sympaattiset ihmiset tuovat perheen värikkään arjen lähelle katsojaa välillä veikeän humoristisellakin tavalla. elvi sinilaaKso melodraaman puhdistava vaikutus Susanne Bier (syntynyt 1960) kuuluu siihen tanskalaisen elokuvan loisteliaaseen aaltoon, josta meillä tunnetaan ainakin Lars von Trier (1956), Per Fly (1960) ja Thomas Vinterberg (1969). Tälle ryhmälle tyypillisiä ovat vahvasti käsikirjoitetut traagiset tarinat. Susanne Bierin teoksissa on vahva moraalinen kysymyksenasettelu. Turboahdetuissa melodraamoissa moneen kertaan ylijyrätty katsojaparka saattaa löytää savuavien raunioiden keskellä pienen toivon säteen. Bierin edellinen elokuva All You Need is Love (2012) oli hiukan epäonnistunut tyylilajikokeilu tragikomedian alueelle, mutta Toinen mahdollisuus edustaa vankkaa paluuta tekijän omalle mukavuusalueelle. Sen juonessa poliisin ja vankilasta vapautuneen narkomaanin vauvojenhoitoon ja elämänhallintaan liittyvät käänteet kouraisevat niin syvältä, että häijyä tekee pitkään. Susanne Bierin elokuvat ovat vähän kuin söisi yliannostuksen chiliä tai juoksisi pitempään kuin jaksaa. Jossain vaiheessa kipu hellittää ja moraalinen valaistuminen alkaa tuottaa endorfiinia kehoon. Tuomas ranTanen venäläinen murhenäytelmä Leviathan on kanaanilainen myytti vaikeasti pyydystettävästä vesihirviöstä. Andrei Zvjagintsevin elokuvassa sillä varmasti viitataan myös filosofi Thomas Hobbesin vuonna 1651 kirjoittamaan samannimiseen teokseen, jossa sota ratkaistaan siirtämällä yhteisellä sopimuksella kaikki valta yksinvaltiaalle. Elokuva tapahtuu Pohjoisen jäämeren rannalla sijaitsevassa venäläisessä pikkukaupungissa, jossa poikansa ja uuden vaimonsa kanssa asuva mekaanikko yrittää puolustaa oikeutta sukutaloonsa. Mihail Krichmanin loistelias kuvaustyö hyödyntää luonnonmaiseman symbolit ja rajaa tarkkaan tilat ja ihmiset. Ohjaajan ja Oleg Neginin Cannesissa palkitun käsikirjoituksen saisi helposti sovitettua vaikka teatterinäyttämölle. Muutamien ihmiskohtaloiden kautta elokuvassa käsitellään vallanpitäjien korruptiota, oikeuslaitoksen surkeaa tilaa, poliisija gangsterivallan likeisyyttä, luokkajakoa, oligarkkien ja ortodoksisen kirkon suhdetta vallanpitäjiin, nuoren sukupolven heitteillejättöä, alkoholismia sekä yleistä näköalattomuutta. Elokuva antaa ehkä lohduttoman kuvan ajankohtaisesta Venäjän ahdingosta, mutta ei suinkaan sen nykyelokuvan tasosta. Tuomas ranTanen eloKuvaT FasHion Film FesTival vinTaGe 29.3.–5.4. orion, HelsinKi Muodin ja elokuvan yhteisiä ulottuvuuksia esitellään neljättä kertaa järjestettävällä festivaalilla, jonka ohjelmistoon kuuluvat niin kasariklassikko Working Girl, drag-leffa Priscilla, aavikon kuningatar kuin Yves Saint Laurentin puvustama Päiväperho. kavi.fi/fi/elokuvasarja/fashionfilm-festival-vintage KinoKoPla 5.4., 12.4. Ja 26.4. loGomo, TurKu Elokuvakerho Kinokoplan kevätsarjassa esitetään vielä kolme elokuvaa, kaikki erilaisia, yhden miehen ympärille rakennettuja teoksia: Borgman, Locke ja Elämän tanssi. www.kinokopla.fi me, mYselF anD mum 4.4. orion, HelsinKi Näyttelijänä paremmin tunnetun ranskalaisen Guillaume Galiennen omaelämäkerrallinen komedia voitti sekä parhaan esikoiselokuvan että parhaan elokuvan Césarin kotimaassaan. Kuukauden elokuva esitetään Orionissa viisi kertaa. KOONNUT TUOMAS RANTANEN voiman Tv-tärpit oi muTsi muTsi 12.4. Klo 15–17 Kino K-13 -TeaTTeri, HelsinKi Lyhyesti kerran kuussa -lyhytelokuvaesityksen teemana huhtikuussa on äitiys. Ilmaisessa näytöksessä esitetään muun muassa Teemu Nikin, Markku Heikkisen ja Sera Matikaisen näkemyksiä aiheesta. CinemaDrome 10 From ouTer sPaCe 24.–25.4. niaGara, TamPere Viidettä vuotta järjestettävä elokuvafestivaali keskittyy outoon, marginaaliseen ja genre-elokuvaan, joita tällä kertaa edustavat muun muassa Mad Max 2, Plan 9 From Outer Space sekä Nekromantik 2. cinemadrome.com voima suosiTTelee Koonnut Kaisu Tervonen
• Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Maksa lentomaksu • www.lentomaksu.fi Usk altaudutko emotionaaliseen kon taktiin ? Tilaa verkkokaupasta: www.hogrefe.fi 34 € Sue Johnson Suojelen sinua kaikelta Kuinka rakastaa ja tulla rakastetuksi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa Kurvin Kirja hämeentie 48, helsinki avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa Kurvin Kirja hämeentie 48, helsinki avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi
• Suomessa on pakolaislapsia, joille elämä lukittujen ovien takana on arkipäivää. Joka vuosi Suomessa otetaan yli tuhat sotaa, vainoa tai köyhyyttä paennutta ihmistä säilöön ja sijoitetaan vankilan kaltaisiin olosuhteisiin. He eivät ole syyllistyneet rikokseen, vaan he ovat vain hakeneet turvaa. Eduskuntavaaleissa voimme vaikuttaa. Ota yhteyttä ehdokkaaseesi ja kerro, että nyt on korkea aika inhimillisemmälle Suomelle! www.amnesty.fi/vaalit Rajoittaisitko lapsen liikkumista piikkilangalla? Konnunsuon entinen vankila, nyk. Joutsenon vastaanottokeskus, säilöönottoyksikkö 2015. Kuvan sävyjä muutettu.