• 2/2015 MAALISkuu | fIfI.voIMA.fI SALAkIrjAt • Maidan professori Delhin superjytky HE I, M E HA LUT AAN TS EK KA A SUN MEILIT!
• Suomen suurin puutarha-alan tapahtuma! Samanaikaisesti ja samalla lipulla myös Oma Koti, OmaMökki, Sisusta! ja Lähiruoka & luomu kevatpuutarha.fi 26.–29.3. Messukeskus Helsinki OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Avoinna: to–pe klo 10–18, la 9–18 ja su 10–17. Pääsyliput: Peruslippu 18 €, perhelippu 39 €, ryhmät 11 €. Kokoaikalippu 33/23 €. Perjantaina opiskelijat 6 € (opiskelijakorttia näyttämällä) Liput edullisemmin ennakkoon verkkokaupasta Verkkokaupasta saat messuliput helposti, jonottamatta ja ilman palvelumaksuja. Osta liput verkkokaupasta ilman palvelumaksuja! TORSTAINA KAKSI YHDEN HINNALLA! Etu koskee normaalihintaisia 18 euron lippuja. VIIDET MESSUT YHDELLÄ LIPULLA! MAALISKUUN LOPUSSA KEVÄTMESSUT TÄYTTÄÄ JÄLLEEN MESSUKESKUKSEN. Keväinen suurtapahtuma kokoaa tällä kertaa peräti viidet messut saman katon alle: Kevätpuutarha, Oma Koti, OmaMökki, Sisusta! ja Lähiruoka & luomu -messut. Ostoksia, inspiraatiota ja kevättunnelmaa! Tervetuloa Suomen suurimpaan puutarha-alan tapahtumaan!
• Suomen suurin puutarha-alan tapahtuma! Samanaikaisesti ja samalla lipulla myös Oma Koti, OmaMökki, Sisusta! ja Lähiruoka & luomu kevatpuutarha.fi 26.–29.3. Messukeskus Helsinki OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Avoinna: to–pe klo 10–18, la 9–18 ja su 10–17. Pääsyliput: Peruslippu 18 €, perhelippu 39 €, ryhmät 11 €. Kokoaikalippu 33/23 €. Perjantaina opiskelijat 6 € (opiskelijakorttia näyttämällä) Liput edullisemmin ennakkoon verkkokaupasta Verkkokaupasta saat messuliput helposti, jonottamatta ja ilman palvelumaksuja. Osta liput verkkokaupasta ilman palvelumaksuja! TORSTAINA KAKSI YHDEN HINNALLA! Etu koskee normaalihintaisia 18 euron lippuja. VIIDET MESSUT YHDELLÄ LIPULLA! MAALISKUUN LOPUSSA KEVÄTMESSUT TÄYTTÄÄ JÄLLEEN MESSUKESKUKSEN. Keväinen suurtapahtuma kokoaa tällä kertaa peräti viidet messut saman katon alle: Kevätpuutarha, Oma Koti, OmaMökki, Sisusta! ja Lähiruoka & luomu -messut. Ostoksia, inspiraatiota ja kevättunnelmaa! Tervetuloa Suomen suurimpaan puutarha-alan tapahtumaan! www.suurmessut.fi Suur enmoiset messut! Vaasa 18.–19.4.2015 Seitsemän eri näyttelyalan (Matkailu, Ruoka, Hyvän elämän cocktail, Puutarha & Mökki, Vene & Moottori, Koti & Tekniikka ja Kirja) suurtapahtuma tarjoaa ohjelmaa, elämyksiä ja ostettavaa kassikaupalla. Tervetuloa messuille! 5 € Tällä lipulla alennusta 5 € normaalista lipun hinnasta (12 €) Jyväskylän Kirjamessuille 21.–22.3.2015 Messut avoinna 21.3.-15 klo 9–18 ja 22.3.-15 klo 10–17 Suosittu tapahtuma palaa Jyväskylään! ALENNUSKUPONKI Sinut messuille kutsuu: Tule tutustumaan osastoomme! Samalla lipulla pääset myös Showlink Pets -lemmikkimessuihin sekä Viinimessuihin*! (*Viinimessut vain la 21.3.-15) 5 € Tällä lipulla alennusta 5 € normaalista lipun hinnasta (12 €) Jyväskylän Kirjamessuille 21.–22.3.2015 Messut avoinna 21.3.-15 klo 9–18 ja 22.3.-15 klo 10–17 Suosittu tapahtuma palaa Jyväskylään! ALENNUSKUPONKI Sinut messuille kutsuu: Tule tutustumaan osastoomme! Samalla lipulla pääset myös Showlink Pets -lemmikkimessuihin sekä Viinimessuihin*! (*Viinimessut vain la 21.3.-15) 5 € Tällä lipulla alennusta 5 € normaalista lipun hinnasta (12 €) Jyväskylän Kirjamessuille 21.–22.3.2015 Messut avoinna 21.3.-15 klo 9–18 ja 22.3.-15 klo 10–17 Suosittu tapahtuma palaa Jyväskylään! ALENNUSKUPONKI Sinut messuille kutsuu: Tule tutustumaan osastoomme! Samalla lipulla pääset myös Showlink Pets -lemmikkimessuihin sekä Viinimessuihin*! (*Viinimessut vain la 21.3.-15) 5 € Tällä lipulla alennusta 5 € normaalista lipun hinnasta (12 €) Jyväskylän Kirjamessuille 21.–22.3.2015 Messut avoinna 21.3.-15 klo 9–18 ja 22.3.-15 klo 10–17 Suosittu tapahtuma palaa Jyväskylään! ALENNUSKUPONKI Sinut messuille kutsuu: Tule tutustumaan osastoomme! Samalla lipulla pääset myös Showlink Pets -lemmikkimessuihin sekä Viinimessuihin*! (*Viinimessut vain la 21.3.-15)
• ilmoitus MaalisKUUN MerKKi­ tUotteet
• 24 Delhin jytky VoiMa Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi VastaaVa pää­ toiMittaja teemu matinpuro 050 5941499 UlKoasU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo MUU toiMitUs tuomas Rantanen, Kaisu tervonen, iida simes, mikko sauli & Jari tamminen toiMitUsjohtaja teemu matinpuro YhteYspäälliKKö tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 KUstaNNUspäälliKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 aVUstajiNa tässä NUMerossa sini Ahlqvist, Jp Ahonen, mara Balls, El, Einar Enqvist, timo Kalevi Forss, olli-Pekka Haavisto, tex Hänninen, Heikki Jäntti, mikael Kallavuo, saila Kivelä, Kristiina Koivunen, olli-Pekka Kursi, tuuli laakso, masko laihinen, Christer lidholm, Karim maiche, Aki månson, milla Palovaara, Pilli-liisa, Ville Pirinen, Jope Pitkänen, Poose, Ville Ranta, mika Rönkkö, Janne siironen, iida simes, Kaisu suopanki, Joel tokoi, Juuso tulonen, Pekka turunen, thomas Walgren, Heli Yli-Räisänen. Tässä lehdessä muun muassa 1.3.–30.3.2015 Kannen kuv a: N inni K airisalo 2 / 2015 • 7 pääkirjoiTus isoveljen varjot eDwarD sNowDeNiN maailmanlaajuista valvontaa koskevat paljastukset Yhdysvaltojen kansallisen tiedusteluviraston NSA:n toimista nostivat Suomessakin jakamattoman vastalausemyrskyn. Tekijä itse joutui pakenemaan kotimaansa viranomaisia lopulta Moskovaan. Mutta missä luuraa vastaava huoli omista kansalaisoikeuksistamme, kun puolustusministeriömme valmistelee verkkovalvonnan mahdollistavaa lainsäädäntöä? Perustuslakikaan ei tässä myllerryksessä paljon paina. Ranskan ja Tanskan terrori-iskujen varjossa jo useampi ministeritason päättäjämme, kuten kokoomuksen pääministeri Alexander Stubb ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja sisäministeri Päivi Räsänen, ovat antaneet tukensa esitykselle kansallisen turvallisuuden nimissä vahvistettavasta verkkovalvonnasta. Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä on ilmoittanut olevansa avoin ehdotukselle. Sen sijaan eduskunnassa asian tiimoilta on ollut hiljaisempaa. tieto oN Valtaa ja sen puute tekee autuaaksi. Jos nykyisiltä kansanedustajilta kysyttäisiin vaalitentissä mitä tarkoittavat esimerkiksi Nimble Titan ja ASDE, harvalla olisi mitään aavistusta mistä kyse. Eikä siinä auttaisi kilauttaminen kaverille tai pikagooglaus, sillä näistä asioista tietoa ei tiedon valtaväyliltä löydy. Demokratian ydinkysymysten äärellä ollaan kun asiat ovat liian salaisia päättäjille itselleen. Poliitikot, virkamiehet ja me toimittajatkin julistaudumme ylpeästi aina sananvapauden ylimmiksi puolustajiksi. Sananvapauden rinnalla pitäisi kuitenkin vartioida myös päätöksenteon kannalta oleellisen tiedon avoimutta. Meillä, kansanedustajilla ja kansalaisilla pitäisi olla riittävä pääsy tietoon päätöksenteon taustalla. aiVaN oMa hUoleNsa liittyy niihin globaalisti merkittäviin oikeudenloukkauksiin, joita ei edes tarvitse salata, koska niistä ei vain puhuta muista syistä. Esimerkiksi siksi, että ne eivät vain valtavirtamedian silmin ole riittävän uutisarvoisia. Kevään eduskuntavaaleissa on varmasti tuttuja teemoja sotesta perustuloon, Nato-jäsenyyteen ja ydinvoimaan. Kaikki nämä ovat tietenkin tärkeitä aiheita. Mutta jos ei unohdettaisi myöskään Suomen suhdetta Marokon 40 vuotta jatkuneesen laittomaan Länsi-Saharan miehitykseen, Saudi-Arabian asevarusteluun, Syyrian kurdien itsehallintokokeiluun tai ’voitetuiksi’ julistettujen Afganistanin, Irakin ja Libyan sotien savuaviin raunioihin. Sydämellä ja tiedolla. Toreilla ja uurnilla tavataan, ei välttämättä molemmilla, mutta tavataan. teeMU MatiNpUro Pekka turunen 2 Maidanin professori 34 Normihomovoimaa! s. 23–24 46pankkilaina-anarkiaa tukholmassa sini Ahlqvist Kaisa K angas 8 10 syksy räsänen Nuorten pori 49 susinukke Kosola
• 8 • 2 / 2015 MaailManlopun eteinen David Cameronin viisaus Minskissä allekirjoitettiin 12. helmikuuta sopimus Ukrainan sodan lopettamisesta. Britannian pääministeri David Cameron sanoi, että sopimus on vain sanoja paperilla. Tärkeää on se, mitä tapahtuu käytännössä. Hän lisäsi, että ellei Putinin käytös muutu, pakotteet jatkuvat. On liian aikaista arvioida Minskin-sopimuksen merkitystä, mutta Cameron on varmasti oikeassa siinä, että jos Venäjälle ei tule seurauksia, niin sillä ei ole syytä muuttua. Virallisten julistusten sijaan huomio pitää kiinnittää siihen, mitä todellisuudessa tapahtuu. EU on painostanut Venäjää pitkälle menevillä toimilla. EU kielsi kaiken tuonnin Krimistä, ellei tuotteilla ole alkuperämerkintää Ukrainan viranomaisilta. Päätös on johdonmukainen, koska EU ei tunnusta Venäjän suvereniteettia Krimissä. Palestiinassa tilanne on samanlainen. EU ei tunnusta Israelin suvereniteettia sen miehittämillä Länsirannalla ja Gazassa, se on tuominnut Länsirannalle rakennetut laittomat, vain juutalaisille tarkoitetut siirtokunnat. Nämä ovat kuitenkin vain sanoja paperilla. EU ei ole kieltänyt tuontia Israelin siirtokunnista, vaikka se on EU:n sääntöjen vastaista samasta syystä kuin Krimin kohdalla. Israelin viranomaisilla ei ole valtuuksia antaa alkuperämerkintöjä alueella, joka ei kuulu Israelin suvereniteetin alle. Kiellossa ei olisi edes kyse pakotteesta, vaan siitä, että EU noudattaisi laillista velvollisuutta olla tunnustamatta ja auttamatta kansainvälisen oikeuden vastaista tilannetta. EU on ottanut pieniä askelia, kuten kieltänyt EU-instituutioiden tuen siirtokunnissa toimiville tahoille. Paljon merkittävämpää on se, miten EU on palkinnut miehittäjän asekaupoilla, tiukemmalla yhteistyöllä ja taloudellisella tuella. EU-maat myös auttavat Israelia välttämään vastuuta YK:ssa ja Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Perusteluna on se, että hyvät välit Israeliin auttavat dialogia ja siten rauhan saavuttamista. Ottaisiko kukaan vakavasti ehdotusta siitä, että paras tapa lopettaa Ukrainan miehitys on antaa Venäjälle lisää etuuksia sitä mukaa, kun se tiukentaa otettaan? eU:n toiMet ovat aiemmin perustuneet siihen, mitä Israelin hallitus sanoo, ei siihen, mitä se tekee. Nykyään hallitus julistaa avoimesti, että se ei koskaan luovu Länsirannasta, joten tämäkin veruke on kadonnut. Jopa Javier Solana on sanonut, että EU:n politiikka syventää miehitystä. Kyse ei ole siitä, etteikö EU pystyisi toimimaan no-peasti: Krimin tuontikiellosta päätettiin kolme kuukautta valloituksen jälkeen, ja se tuli voimaan kahdessa päivässä. Ongelmana on se, että EU:n päättäjät joko kannattavat Israelin apartheidiä tai eivät välitä siitä. Niin kauan kuin kansalaiset tyytyvät virallisiin julistuksiin eivätkä painosta päättäjiä, näillä ei ole syytä muuttua. Suomessa pääasiallinen vastuumme on siitä, mitä meidän hallituksemme tekee. On selvää, mitä siltä pitää vaatia: loppu asekaupoille Israelin kanssa ja kielto siirtokuntatuotteille. syksy räsänen PUolUstUs-Ministeriön alaisuudessa toiminut tiedonhankintalakityöryhmä jätti mietintönsä tammikuun puolivälissä. Mietintö herätti tuoreeltaan vilkasta keskustelua, sillä siihen sisältyi esitys verkkovalvonnasta. Liikenneja viestintäministeriö jätti mietintöön poikkeuksellisen voimakkaan eriävän mielipiteen, jossa kiinnitetään huomiota yksityisyydensuojaan. Eriävässä mielipiteessä myös todetaan, että ”työryhmän työn suurin heikkous on ollut se, että se on keskittynyt työnsä alusta asti perustelemaan verkkovalvonnan käyttöönottoa.” Työryhmä esittää muun muassa perustuslain muuttamista vastaamaan tiedusteluviranomaisten toiveita. Käytännössä tämä tarkoittaisi perusoikeuksien kaventamista yksityisyyden suojan osalta. Esityksen taustalla on epäselvyys siitä, onko edes teletunnistetietojen kerääminen yksityisyydensuojan valossa edelleen laillista. Euroopan unionin tuomioistuin kumosi huhtikuussa 2014 direktiivin, joka on velvoittanut myös suomalaisia teleoperaattoreita teletunnistetietojen tallentamiseen puoleksi vuodeksi mahdollista myöhempää viranomaiskäyttöä varten. Tuomioistuin katsoi, että direktiivi on perusoikeussopimuksen vastainen ja antaa unionin maille perusteettoman laajat valtuudet kerätä kansalaisista tietoa ja säilöä sitä. Tampereen yliopiston valtiosääntöoikeuteen perehtynyt apulaisprofessori Juha Lavapuro katsoo, ettei edes perustuslain muuttaminen välttämättä riitä oikeuttamaan verkkovalvontaa. ”EU-tuomioistuimen ratkaisussa linjattiin kokonaan uudelleen yksityisyyden suojaa erityisesti tietoverkkoympäristössä. Vaikka perustuslakia muutettaisiin, voi olla, että lainsäädäntöä joudutaan muokkaamaan vielä uudelleenkin. Tätä olisin suonut pohdittavan pidemmälle.” ”Mietinnön ongelmana on, että sen suhtautuminen perustuslakiin ja perusoikeuksiin lähtee pikemmin rajojen koettelemisesta kuin ihmisten perusoikeuksien maksimoimisesta. ”Mieluummin näkisin, että perustuslaki asettaisi rajat lainsäädäntöhankkeille, kun nykyisessä mietinnössä perustuslaki nähdään muutettavana esteenä verkkovalvontaoikeuksien saamisen kannalta”, Lavapuro maalaa. toistaiseksi viranomaisilla on ollut pääsy teletunnistetietoihin ainoastaan yksilöityjen tietopyyntöjen kautta. Liikenneja viestintäministeriön mukaan tilanne muuttuisi olennaisesti, jos työryhmän esitykset toteutettaisiin. Eriävässä mielipiteessä todetaan, että ”verkkovalvonnassa käytettyjen hakutermien merkitys kasvaa kuitenkin suureksi. Mitä epämääräisempää ja laajempaa hakutermiä käytettäisiin, sitä enemmän liikennettä suodattuisi jatkokäsittelyyn.” Puolustusministeriön työryhmän puheenjohtaja Hanna Nordströmin mukaan esitetty valvonta on kohdennettua. ”Tarkoituksena on, että tiedustelua toteutetaan ainoastaan poikkeustilanteissa, joissa on selkeä epäily vakavasta kansallista turvallisuutta vaarantavasta uhasta.” ”Valvonnan rajaaminen tapahtuisi automaattisella seulonnalla käyttämällä hakuehtoina esimerkiksi verkkolaitteita ja verkko-osoitteita kuvaavia yksilöintitietoja sekä viestinnän aikaa ja paikkaa kuvaavia tietoja.” Hakutermeistä kysyttäessä Nordström kuitenkin toteaa, ettei kaikkea voida kertoa. ”Liian yksityiskohtaisesti emme tässä vaiheessa halua avata, miten tiedon seulominen tapahtuisi, jotta ne tahot, joita varten lainsäädäntöä kehitetään eivät osaisi varautua. Lainsäädäntö ja perustuslaki edellyttävät toki yksilöintiä, mutta kaikkea lakeihin ei voida kirjoittaa auki.” ViestintäneUVos Päivi Antikainen istui liikenneja viestintäministeriön edustajana tiedonhankintalakityöryhmässä. ”Kun meidän elämämme on siirtymässä digitaaliseen muotoon, tarvitsemme sekä kansallisesti että kansainvälisesti pelisääntöjä siihen, miten digitaalista elämäämme voidaan seurata ja valvoa?”, Antikainen kehystää ongelman. ”Olemme alusta saakka pyrkineet työryhmässä korostamaan yksityisyyden suojan merkitystä. Näkemyksemme eivät vain ole menneet läpi. Siitä on väkisinkin syntynyt vaikutelma, että verkkovakoilun läpi saaminen on alun pitäenkin ollut työryhmän tavoite.” Hänen ministeriönsä lähtökohta on, että yksityisyydensuojan pitäisi olla suurin piirtein sama reaalimaailmassa kuin digitaalisestikin. ”Myöskään se, että jokin on teknisesti mahdollista, ei tee siitä automaattisesti hyväksyttävää.” Me valvomme puolestasi Kaisa K angas Perustuslaki tiedustelupiirien tulilinjalla teksti Mikko saUli SU OMEN VALTIO Kun JoKu tÖppÄÄ, VaaDitaan liSÄÄ ValtuuKSia poliSiille
• 2 / 2015 • 9 Me valvomme puolestasi Hanna nordströM puolestaan korostaa valtion velvollisuutta suojella kansalaisiaan. ”Eihän tämä yksityisyydensuojan kannalta ongelmatonta ole, mutta vaakakupissa painavat myös vakavat kansainväliset uhat ja valtion velvollisuus suojella kansalaisiaan sekä yhteiskuntarauhaa.” Puolustusministeriön työryhmän mietintö korostaa, että tiedustelu kohdistuisi vain rajat ylittävään liikenteeseen. Antikaisen mukaan rajaus on mielivaltainen ”Merkittävä osa ihmisten arkipäiväisessä viestinnässä käyttämistä palveluista toimii rajat ylittävästi. Tämä antaa helposti väärän mielikuva siitä, mihin valvonta käytännössä kohdistuisi.” ”Liikenne myös reitittyy nopeinta reittiä, mikä voi hyvin tarkoittaa ulkomaiden kautta tapahtuvaa liikennettä, vaikka liikenne olisi kahden suomalaisen osapuolen välistä.” t yöryH M ä n kuulemien asiantuntijoiden joukossa ei Turun yliopiston professorin Veli-Pekka Viljasen lisäksi ole juuri perusoikeuksien ja perustuslain tuntijoita. Hanna Nordström valittelee puutetta. Hänen mukaansa kutsuja lähetettiin, mutta oikeusoppineilla oli syksyllä muita kiireitä. Liikenneja viestintäministeriön Antikainen puolestaan valittaa muutenkin valmistelun kapea-alaisuutta. ”Olisimme halunneet laajemman valmistelun, johon olisi osallistunut elinkeinoelämää ja kansalaisyhteiskuntaa. Tässä on isoja yhteiskuntapoliittisia kysymyksiä, joista pitää käydä laajaa keskustelua. Keskustelu olisi myös tuonut syötettä työryhmän työskentelyyn. ” tietosUojaValtUUtettU Reijo Aarnio oli työryhmän kuultavana mietinnön valmisteluvaiheessa. Hän on sittemmin kommentoinut asiaa myös eduskunnan liikenneja viestintävaliokunnalle. Häntä huolestuttaa päättäjien tietotaso asiasta päätettäessä. ”Lähtökohtana pitää olla, että demokraattisessa yhteiskunnassa eduskunta päättää, mitkä ovat viranomaisille tulevat toimivaltuudet. Nyt herää kysymys, onko eduskunnalla riittävästi tietoa objektiivisen päätöksen tekemiseksi. Keinojen tulisi olla suhteellisia ihmisja perusoikeuksiin”, Aarnio pohtii. ”toinen asia, joka asiassa askarruttaa, on se, että konnat muuttavat käyttäytymistään, tulee korvaavia käytäntöjä, jotka vesittävät kulloisetkin keinot, ja valvonta kohdistuu siksi helposti tavallisiin kunnon kansalaisiin.” Aarnio kiinnittää huomiota myös viranomaisten omaan varautumiseen kyberturvallisuusasioissa. ”Meillä ei ole Suomessa yleistä tietoturvalakia. Valitettavasti usein joku laiminlyö tietoturvaa, ja töppäyksen seurauksena vaaditaan lisää valtuuksia poliisille. Ensimmäisen kysymyksen pitäisi olla, olivatko töppääjän omat tietoturvajärjestelmät riittävän hyvät? Sen vuoksi ei pitäisi kaventaa perusoikeuksia.” ”Valtionhallinnon tietoturvallisuuden ja kyberturvallisuuden johtoryhmä teki hiljattain selvityksen siitä, ovatko kaikki organisaatiot saavuttaneet tietoturva-asetuksen mukaisen tason. Puolet ei ollut.” Perustuslaki tiedustelupiirien tulilinjalla KA NS AL LIS EN TURVALLISUUD SU OMEN VALTIO
• 10 • 2 / 2015 Nuorteksti joel tokoi kUVat sini aHlqVist Porin chili papu ”Ei ole kahta samanlaista soittajaa”, Kide Leppäpohja sanoo. Leppäpohja toimii musiikinohjaajana nuorten työpajalla. "HyVä musiikki ja tiimityö auttaa aina, oli tilanne mikä tahansa”, Kide Leppäpohja, 47, toteaa. Tällä virkkeellä hän kiteyttää työnkuvansa musiikinohjaajana. Leppäpohjan arki ja vapaaaika ovat täynnä musiikkia. Ja niin on ollut aina. Kide Leppäpohja muistaa itse, millaista oli nuorena punkkarityttönä, kun olisi tarvinnut kokeneemman apua eikä setätai tätimäistä tuhahtelua ja aina oikeassa olemista. Leppäpohja oli tyttö joka ei auktoriteetteja kumarrellut ja uskoi omaehtoiseen tekemiseen. ”Muistan itse kuinka herkkänä ihmisenä, olo oli kuin ilmapallona kaktuspuistossa ja silloin olisi kaivannut ymmärtäväistä kuuntelijaa” muistelee Leppäpohja. Hän perusti ensimmäisen bändinsä Make It Lewis jo teini-iässä. Hän on levyttänyt levyllisen kansanmusiikkia Kide & S u o men Miesorkesterin kanssa vuonna 1995 sekä ollut mukana edelliskau den Voice of Finland -ohjelmassa, josta voitto meni sivu suun loppum etrei llä . Uuteen tarttuminen on Leppäpohjalle luontaista ja musiikin tekemisessä virkistävää. Nuorten kanssa soittaminen ja tekeminen antavat paljon, sillä he tuovat mukanaan jotakin uutta ja raikasta. Kide Leppäpohjan tavatessa tulee mieleen, että hän on kuin pippurinen chilipapu. Hän on oman tiensä kulkija, energinen ja sympaattinen nainen. Leppäpohjalla tuntuu olevan partiolaisten aina valmiina -asenne työhönsä, jota hän tekee suurella intohimolla. Vähempi ei riitä. lePPäPoHjan työpaikka sijaitsee nuorten työpajalla Porin vanhoilla veturihalleilla. Paikka on jo aamusta täynnä elämää. Nuoret soittavat omaaloitteisesti, kun saavumme sisälle. “Kukas muistaa tempon?” huikkaa Leppäpohja pojille, jotka näyttävät nauttivan soittamisesta. Leppäpohja on vetänyt eriikäisille nuorille bändikoulua 2000-luvun alusta. ”Me oltiin Jontun kanssa duokeikalla, jossa koulunkäyntiavustaja tuli juttelemaan ja ehdotti, että tulisitte näyttämään meidän nuorille soittamista. Kun musapaja-toiminta alkoi 2012, muistin kyseisen miehen ja soitin Koivulan koululle, joka on yksi neljästä Porin erityiskoulusta. Koulu otti ehdotuksen mieluusti vastaan.” Jonttu on Leppäpohjan bänditoveri ja kollega Jonttu Virta. Koivulan koululla puolestaan oli valmiiksi musiikkitunteja pitkään pitänyt VilleVeikko Laaksonen. ”Ehdotin Ville-Veikolle, että Nuorten Pori Porin nuorten työpaja on Porin kaupungin sosiaalisen työllistämisen yksikkö. Nuorten työpajan perustehtävänä on ohjata nuori koulutukseen tai työelämään yksilöja työvalmennuksen avulla. Nuorten työpaja tarjoaa työtai harjoittelupaikan pääasiassa alle 29-vuotiaille nuorille. Pajalle tuleva nuori voi olla ammattitutkinnon suorittanut ja työkokemusta tarvitseva, ilman ammattitutkintoa tai opintonsa keskeyttänyt nuori. Pajalle tulevilta nuorilta ei vaadita aiempaa työkokemusta tai ammattitutkintoa. Bändipajatoiminta alkoi työpajalla 2012. www.pori.fi/nuortentyopaja
• 2 / 2015 • 11 alettaisiin tehdä biisejä koulun oppilaille ja mentäis studioon. Soitin Palmgren-opistolle, jossa oli äänitysja musiikkiteknikkoharjoittelijoita, ja me saatiin äänitysaikaa harjoittelutyönä. Rahoituksia ei tarvinnut hakea”, Leppäpohja kertoo. 13–17-vuotiaat oppilaat nauttivat esiintymisestä. Se on elävöittänyt opiskelua ja antanut heille jotain, mitä odottaa. MUsiikkiPajakokeilUn tavoitteena on saada nuorille kattava katsaus musiikin tekemiseen ja muusikon ammattiin sekä antaa paikka ilmaista itseään musiikin avulla. Paja pitää sisällään niin ohjelmiston ja esiintymistaitojen harjoittelua kuin tutustumista äänen toistoon, valaistukseen ja lavatekniikkaan. ”Meillä ei ole käytössä musiikkiohjelmia, vaan kaikki tekeminen on orgaanista. Siitä tulee tekemisen riemu ja asenne”, Kide Leppäpohja kertoo. Musiikkipajalle hakeudutaan työvoimatoimiston kautta. Pajatoiminta on innostanut syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä soittamaan. ”Joka päivä yllättyy, kuinka lahjakkaita nuoria on. Tämä sukupolvi ja nettiaika on mahdollistanut sen, että nuoret jo tullessaan osaavat mitä vaan. Ei ole kahta samanlaista soittajaa, ja netistä löytyvät opetusvideot ovat mahdollistaneet useampien soittimien opettelun”, sanoo Leppäpohja. VUoden 2012 jälkeen Leppäpohja ja Virta ovat ohjanneet useita lasten ja nuorten proggiksia sekä työllistämishankkeita. Ennen bändipaja-toiminnan alkamista he vetivät KUHA-nimistä projektia työttömille ja mielenterveyskuntoutujille. KUHA on Porin kaupungin ESR:n eli Euroopan Sosiaalirahaston rahoittama projekti. Kun nuorten työpajalle kantautui tästä tieto, he halusivat kokeilla, miten musapaja toimisi käytännössä. Leppäpohja ehdotti, että he jatkaisivat biisintekoa Kalevalan teksteihin pohjautuen, kuten tekivät KUHA-projektissa. Yhteistyöstä syntyi Sammontakojat, musapajan ensimmäisen kauden bändi, joka soitti kalevalaprogefolkkia hevimetallivaikuttein. Keikkoja tehtiin muun muas sa kouluissa, joissa myös kerrottiin kansalliseepoksesta ja runoista. Sammontakojat kävivät myös “hoivamuusikon” tehtävissä esiintymässä vanhainkodeissa ja sairaaloissa, silloin biisit saivat folk-henkisen, akustisemman muodon. Musapajatoiminta on synnyttänyt myös Tuohela Workshop Big Bandin, joka koostuu musapajan bändistä sekä Koivulan lapsista ja ohjaajista. Kokoonpano on nauhoittanut omaa materiaali, julkaissut demoja ja käynyt esiintymässä muun muassa Mukavammaksi-festivaalilla. lePPäPoHja pitää päivittäisen bänditreenin ja biisinteon lisäksi tärkeänä tehdä hedelmällistä yhteistyötä eri tahojen kanssa. Tuoreimpana on yhteistyö Länsi-Suomen opiston teatteri-ilmaisun linjan kanssa. Yhteistyötä suunnitellaan yhdessä opiston ohjaajan, eteläafrikkalaisen Evan Schoombien kanssa. Kansainvälisellä linjalla on oppilaita muun muassa Italiasta, Ranskasta ja Mosambikista. ICYE-kulttuurivaihdon eli nuorisovaihtojärjestön kautta Mosambikista tullut Ladino aloittaa musapajalla laulajana ja perkussionistina tänä keväänä. Keväällä pajalla sävelletään afrovaikutteista maailmanmusiikkia, johon heitetään ripaus Kalevalaa. Suunnitteilla on myös koko ryhmän kanssa ensi syksynä toteutettava musiikkikabaree, johon sävelletään vanhahtavaa swingiä ja bluesia. Tässä yhteisprojektissa musapajalaisten on mahdollisuus saada tietoa esiintymistaitojen ammattilaisilta. Kitaristi ja laulusolisti Roope Vienonheimo toimii pajalla starttivalmentajana. Hän on nuorten kanssa päivittäin, pitää yhteyttä Kelaan ja Työvoimatoimistoon, kirjaa nuorten osallistumisen pajalla ja suunnittelee päiväohjelmaa heidän kanssaan. Ammatiltaan Vienonheimo on lähihoitaja, mutta työskentely pajalla on osoittautunut niin palkitsevaksi, ettei hän kaipaa hoitajan työhön. Kitaraa myös soittava Eemeli Kontio käy musapajalla kolmisen kertaa viikossa sekä osallistuu ohjaajien kanssa Koivulan koululla tapahtuvaan soittamiseen aina kun voi. Eemeli tuli pajalle sosiaaliviraston ehdottamana. ”Mulla on tulevaisuuden suunnitelmat vielä auki. Soittaminen kiinnostaa, ja mulla on oma bändi Palekastro. Me soitetaan tällä hetkellä Kingston Wall -covereita, ja meillä on ollut mukavasti keikkoja. Mulla on nyt joku syy herätä ja oon saanut yhden frendinkin innostumaan pajalle tulosta. Sekin on saanut sisältöä päiviinsä. Avoimuutta ja nuorten keskinäistä arvostusta ja kunnioitusta tarvitaan”, Eemeli sanoo. Lassi Nuolivaara, joka soittaa koskettimia Sammontakojat-pajabändissä oli jo ennen pajalle tuloa tehnyt Kiden ja Jontun kanssa yhteistyötä. Työttömäksi jäätyään hän otti yhteyttä Jonttuun, joka ehdotti pajalle tuloa. Työvoimatoimiston haastattelun kautta hän pääsi pajalle työkokeiluun, jonka jälkeen hänelle tarjottiin oppisopimusmahdollisuuta. Pajan yhteistyön kautta hän valmistui lastenja nuortenohjaajaksi ja työskentelee Koivulan koululla. Työpajapäällikkönä toimiva Janne Suomala kiittää Kiden ja Jontun panosta musatyöpajalla. ”Bändipajatoiminta lähti siitä näkökulmasta, kun meillä on Porissa paljon nuoria, jotka ei ole työelämässä ja koulutuksessa mukana, ja nuoria jotka haluavat olla musiikin kanssa tekemisissä. Kiden ja Jontun vetämän KUHA-projektin hyvän tekemisen meininki välittyi, ja siitä kaikki alkoi.” Musapajalla on tällä hetkellä 12–14 nuorta. Pajalla on paljon muutakin toimintaa, ja yhteensä siellä työskentelee 100 henkeä, joista 80 on nuoria. Pajan nuoret sekä ohjaajat käyvät vetämässä musiikkitunteja Koivulan koululla. joel tokoi PAJAN VÄKEÄ
• 12 • 2 / 2015 FiFin luetuiMMat 22.1.–23.2. 1. Persunuoret ajoivat miinaan jari taMMinen Pilapiirroskilpailu on lähes aina hyvä idea. Erityisesti pilapiirroskilpailu sananvapauden puolesta. Tällä kertaa kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen. 2. ”Vaikeinta on poistua paikalta” jari taMMinen Tuotantoeläimiä dokumentoiva valokuvaaja Jo-Anne McArthur saapuu Suomeen. 3. Sisäpiiritieto pelasti Fennovoimalan Mikko niskasaari Avainministereille vuodettu tieto pörssiyhtiö Fortumin suunnitelmista ratkaisi ydinvoimalan lopullisen hyväksymisen, Mikko Niskasaari kirjoittaa. "sUoMen alue tehdään päätöstä vaille valmiiksi Naton toiminnalle harjoituksista täysimääräiseen sotaan. Ei siis ole todenmukaista kertoa kansalaisille, ettei tämä prosessin läpivienti lähentäisi Suomea Natoon.” Näin totesi entinen valtiosihteeri Risto Volanen blogissaan juuri ennen kuin puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg allekirjoitti syyskuussa Suomen ja Naton välisen isäntämaasopimuksen Walesin huippukokouksessa. Sopimuksessa ei erikseen kielletä ydintai uraaniaseiden tuomista Suomen alueelle. Voima-lehden kysymykseen, onko kielto mahdollisesti mukana sopimuksen ei-julkisissa liitteissä, puolustusministeri Carl Haglund vastasi, ettei Suomi ole tehnyt erillistä kieltoa. Vaikka Haglund korosti vastauksessaan, että kutsuessaan Naton alueelleen Suomi voi päättää, mitä aseita maahan tuodaan, niin tuntuu oudolta, ettei sopimukseen ole sisällytetty ydinaseiden käyttökieltoa. Isäntämaasopimus lukuisine liitteineen on tehty nimenomaan siksi, että Nato voisi hyvin nopeasti tuoda joukkoja Suomeen. Sopimuksen mukaan meidän tehtävämme on valmistautua siihen tarjoamalla kaikki mahdolliset, Natostandardien mukaiset logistiset mahdollisuudet. Siksi Nato-strategioita tehtäneen myös siltä perustalta, että Naton joukot, lentokoneet ja laivat voidaan ryhmittää Suomeen sen ydinasedoktriinin mukaisesti. jUlkisUUdessa on esitetty, ettei sopimus ole voimassa ennen Suomen nimenomaista pyyntöä. Tietoa on vaikea kiistää tai vahvistaa, koska sopimuksen julkaistussa osassa ei ole nähtävillä läheskään kaikkia keskeisiä tietoja. Edes kansanedustajille ei ole annettu tietoon sopimuksen tärkeimpiä liitteitä. Puolustusvaliokunnan jäsenen Jyrki Yrttiahon (vas.) mukaan sopimuksen tarkemmasta sisällöstä, sen keskeisimmistäkin kohdista tai sen soveltamisesta on vaikea saada tietoa. Kuten siitä, kuka tekee päätöksen, mikäli Nato-joukkoja kutsuttaisiin Suomeen isäntämaasopimuksen mukaisesti. Puolustusministeriön virka miehen vastaus hänen kysymykseensä asiasta oli ”Emme ole mitään perustuslakiasiantuntijoita”. Yrttiahon mukaan isäntämaasopimus sanelee, että Suomeen mahdollisesti tulevat Nato-joukot olisivat Naton sotilasjohdon eivätkä puolustusvoimien ylipäällikön, tasavallan presidentin alaisia. Valtiotieteen tohtori Pekka Visurin mukaan on outoa ja myös vaarallista, että Suomea pyritään liittämään sotilasliitto Naton järjestelmiin hiljaisesti ja usein pelkillä virkamiesten päätöksillä. Hän peräänkuuluttaa mahdollisimman suurta julkisuutta ja pitää tärkeänä, että kauaskantoisia poliittisia sitoumuksia ei tehdä ilman laajaa poliittista keskustelua ja päätöksentekomenettelyä. Visurin mukaan, ”Koska tuo ’sopimus’ on jo tehty, on ehdottomasti pidettävä kiinni siitä, että kyseessä on vain tekninen yhteistyömuistio ja ettei se sellaisenaan oikeuta poliittiseen päätöksentekoon tai sisällä poliittisia sitoumuksia. Sellaiset päätökset on tehtävä erikseen, jos aihetta on.” Visurin mukaan isäntämaasopimus on muodoltaan lähinnä yhteistoimintamuistio (engl. memorandum of understanding, lyhennettynä MOU). Muistiolla ei pitäisi olla poliittista painoarvoa ilman erillisiä päätöksiä. Mutta ongelmana on se, että ”tekninen sopimus”, jolla määritellään lähinnä menettelytapoja, tulkitaan kuitenkin helposti sitovaksi. ”Syntyy mielikuva siitä, millaista politiikkaa noudatetaan, joten on aihetta olla tarkkana. Pitäisi selvästi rajoittaa tuollaisten tulkintojen mahdollisuutta antamalla selventävät poliittiset julistukset Suomen itsenäisestä päätöksenteosta.” Ovatko sotilaat omineet poliittista valtaa? Risto Volanen ilmaisi jo vuonna 2011 Suomen Kuvalehdessä huolensa sotilaiden lisääntyneestä vallasta: ”Armeija ja poliisi ovat karanneet Suomessa hallituksen valvonnasta. Erityisesti sotilaat ovat vieneet poliitikoilta valtaa ja alkaneet johtaa itse itseään.” PUolUstUsMinisteriön kansliapäällikkö Arto Räty (kenraaliluutnantti) on myös turvallisuuskomitean puheenjohtaja ja yksi merkittävimmistä sotilasvaikuttajista valtionhallinnossa. Helsingin Sanomien (5.2.) mukaan Rädyn johtama komitea on muissa ministeriöissä nähty keinona militarisoida kriisejä. HS:n mukaan turvallisuuskomiteassa on jo valmisteilla teksti Mikael kallaVUo isäntämaasopimus ja nat -yhteistyö ”...SiSÄltÄen (…) taiStelut, MuKaan luKien hyÖKKÄyKSen, JouKKoJen Siirrot, huollon Ja toiMet, JotKa tarVitaan taVoitteiDen SaaVuttaMiSeen MiSSÄ tahanSa taiSteluSSa tai SotatoiMeSSa.” -iSÄntÄMaatuKea KoSKeVa yhteiSyMMÄrrySpÖytÄKirJa 1.2
• 2 / 2015 • 13 4. Blogi: Johtopäätökset vasta terroriteon tutkimisen jälkeen olli taMMileHto Charlie Hebdon toimittajien murha ei ole vielä selvä. 5. Blogi: Persut ja Voiman kulttuurihäirikkö yhteistyössä Häirikkö Perussuomalaisten Helsingin haarakonttori halusi ikkunaansa graffitin ja pyysi minulta apua. teksti Mikael kallaVUo isäntämaasopimus ja nat -yhteistyö nimble titan Vastatessa an kirjalliseen kyselyyn Suomen osallistumisesta Yhdysvaltojen vetämään kaksivuotiseen, kansainväliseen Nimble Titan -ohjuspuolustusohjelmaan puolustusministeri Haglund perusteli osallistumista näin: ”Osallistuminen antaa mahdollisuuden kehittää kansallista puolustusta erityisesti ilmapuolustuksen osalta.” Yhdysvaltojen puolustusministeriön mukaan kolmatta kertaa toteutettavan Nimble Titanin tavoitteena on nimenomaan tutkia ballististen ohjusten tuomaan uhkaan liittyviä poliittisia ja sotilaallisia operaatioita. Yhdysvaltojen ilmavoimien everstin Marc Caugheyn mukaan ”Nimble Titan on julkinen tulevaisuuteen tähtäävä kokeilu, jossa lisätään tietoisuutta ja ymmärrystä liittyen mahdollisiin yhteisiin vastatoimiin ja toimintamalleihin ohjustorjunnassa Yhdysvaltojen ja meidän liittolaistemme ja kumppaniemme kanssa”. Puolustusministeriltä voisi odottaa perusteellisempaa vastausta eduskunnalle. Puhumattakaan siitä, että tällaisten ratkaisujen pitäisi olla etukäteen syvällisemmässä keskustelussa. Varsinkin kun suurin osa kansalaisista edelleen vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä. asde (air situation data exchange) asde on Naton vuonna 2001 perustama Nato-maiden tutkatietojen vaihtojärjestelmä, jossa sen jäsenet jakavat toisilleen reaaliajassa sotilastutkien havaintokuvaa. Viime vuosina mukaan on liittynyt myös Natoon haluavia maita, kuten Georgia ja Ukraina. Puolustusvoimien nettisivuilla ASDE-yhteistyö myönnetään, tosin Natoa ei tässä yhteydessä mainita lainkaan: ”Lisäksi ilmavoimat on mukana ASDE-yhteistyössä, jossa Suomi ja lähialueen maat vaihtavat ilmatilannetietoja keskenään”. BBC puolestaan raportoi viime vuoden marraskuussa useiden Nato-maiden ja Suomen tehostavan ilmavoimiensa yhteistyötä ja alkavan jakaa enemmän tiedustelutietoja ja dataa erityisesti Venäjän ilmavoimien sotilaallisesta aktiviteetista. Suomalaisista tiedotusvälineistä tai viranomaisten taholta asiasta ei löydy minkäänlaista tarkempaa tietoa. Puolustusvaliokunnan jäsenen Jyrki Yrttiahon (vas.) mukaan ilmatilannekuvayhteistyötä tehdään Suomen, Baltian ja Norjan välillä Naton ASDE-järjestelyä hyödyntäen. Suomen liityttyä ASDE-järjestelmään voivat sen sotilastutkat auttaa Natoa havainnoimaan esimerkiksi Venäjän ilmatilaa. niMble titanin ja Asden kaltaisten yhteistyöohjelmien kautta Nato-siteemme voivat osoittautua kohtalokkaiksi. Onko mitenkään selvitetty, mitä Nato-yhteistyölle on suunniteltu tapahtuvaksi sotilaallisessa kriisissä? Onko olemassa selkeä suunnitelma, miten lakkauttaa sotilastutkien tietojen välittäminen Natolle mahdolllisen kriisin aikana, jos halutaankin pysyä sotilaallisesti liittoutumattomana ja konfliktin ulkopuolella? Mikael kallaVUo seuraavalle hallitukselle Ukrainan kriisiin kytkeytyvä harjoitus, jossa testataan muun muassa ministeriöiden resurssit ja toimivaltuudet. Kansanedustajat on onnistuttu pitämään turvallisuuspolitiikan kannalta tärkeistä päätöksistä sivussa. Eduskunta ei ole saanut Naton kanssa tehtyä kattavaa isäntämaasopimusta edes käsiteltäväkseen. Sen sijaan Ruotsissa sopimus otetaan puolustusministeri Peter Hultqvistin mukaan ensin kansanedustajien käsiteltäväksi. Vasta sen jälkeen se astuisi mahdollisesti voimaan vuonna 2016.
• 14 • 2 / 2015 talouS Kreikan laiha kompromissi eUroMaiden valtiovarainministerit kokoontuivat helmikuun 20. päivänä käsittelemään Kreikan uuden hallituksen vaatimuksia velkahelpotuksista ja vyönkiristyspolitiikan lieventämisestä. Tämän myötä moni, allekirjoittanut mukaan lukien, arveli Kreikan eurojäsenyyden kulkevan nopeasti kohti loppuaan. Päähallituspuolue Syrizan asettamat tavoitteet olivat yksinkertaisesti liian kunnianhimoiset siihen nähden, mihin muut euromaat olisivat parhaassakaan tapauksessa valmiita suostumaan. Kreikan euroeron eli Grexitin sijasta kokous päättyi kuitenkin kompromissiin, jossa Kreikan hallitus sai ostettua itselleen hieman lisäaikaa. Kreikan kannalta tärkein saavutus oli se, että sen nykyistä lainaohjelmaa päätettiin pidentää neljällä kuukaudella. Muussa tapauksessa Kreikan valtiota olisi uhannut likviditeettikriisi helmikuun lopussa. Lisäajan vastineeksi Kreikan hallitus joutui kuitenkin tekemään melkoisesti myönnytyksiä: kriisiohjelman puitteissa yksityistetyt valtionyritykset ja laitokset pysyvät yksityisenä vastaisuudessakin, ja julkisen talouden tasapainottamistoimia pitää jatkaa. Näin Syriza siis joutui heti kättelyssä tinkimään kahdesta keskeisestä vaalilupauksestaan. onneksi muiden euromaiden valtiovarainministereillä oli sen verran tilannetajua, etteivät ne yrittäneet jyrätä kreikkalaisia kokonaan. Vaikka jo kerran yksityistettyä valtionomaisuutta ei enää voi valtiollistaa uudelleen, uusia, vielä tekemättömiä yksityistämisiä voi ”tarkastella” sen perusteella, miten ne vaikuttavat Kreikan talouskasvuun. Lisäksi Kreikan hallitus sai mahdollisuuden antaa omat ehdotuksensa julkisen talouden tasapainottamiseen. Tällainen toimenpidelista toimitettiinkin määräaikaan mennessä. Se on periaatteessa saanut sekä muiden euromaiden että troikan hyväksynnän. silti tässäkin tapauksessa paholainen piilee yksityiskohdissa: listan toimenpiteet ovat varsin epätäsmällisiä. Seuraavan kuukauden aikana Kreikan hallituksen pitää tarkentaa ehdotuksensa kovilla numeroilla. Vasta sitten tiedetään, riittävätkö toimenpiteet. Jos troikka ja muut euromaat ovat sitä mieltä, että ne ovat riittämättömät, edessä on uusi tiukka vääntö. Kitkaa voi syntyä siitäkin, että Kreikan hallitus haluaa myös pitää kiinni lupaamastaan humanitaarisesta avusta köyhille ja asunnottomille. Tämä vääjäämättä lisää julkisia menoja. Jos vääntöön ajaudutaan, Syrizan on liki mahdotonta suostua uusiin myönnytyksiin; puolueen radikaalisiiven mielestä se on jo nyt mennyt liian pitkälle. Samaa mieltä ovat varmaan myös monet niistä kreikkalaisista, jotka äänestivät puoluetta siinä uskossa, että demokratialla on oikeasti merkitystä. CHrister lindHolM Kirjoittaja on taloustieteilijä ja vap aa kolumnisti. rahan VoiMa aMMattikor-keakoUlUssa terveydenhoitajana työskentelevä Riitta Toiviainen, 56, lähti vegaanihaasteeseen mukaan ystävänsä esimerkin innoittamana. Haasteen alkaessa Toiviainen kiinnostui uusista tuotteista ja kirjoitti ensimmäisen kauppalistansa tietokoneelle käyttäen apunaan vegaanihaasteen Facebookryhmää sekä vegaanituotteet. fi-nettisivua. Kaupassa uusien tuotteiden löytämien oli aluksi hankalaa. ”Siinä meni pikkuisen aikaa”, Toiviainen muistelee. Alun pienet haasteet eivät kuitenkaan lannistaneet Toiviaista. ”Nykyään sitä ajatellaan, että kaikki pitää saada valmiina. Tämä edellyttää pientä perehtymistä, mutta ei se sen jälkeen ole mitenkään työlästä ollut. Pikemminkin uusia makuelämyksiä!” Vega aniHa asteen nettisivut, uutiskirjeet sekä haastettujen Facebook-ryhmä saavat Toiviaiselta kiitosta. Toiviainen ajatteli, ettei viitsi turhaan tehdä uudesta ruokavaliostaan numeroa kotona. ”En halua alkaa tyrkyttämään mitään. Antaa miehen huomata sitten kun huomaa”, Toiviainen kertoo ajatelleensa. ”Kun minä kerran meillä ruoat laitan, niin valmistan sitä, mitä itse syön. Ei sitä aikuisille viitsi erillisiä ruokia tehdä. Kapu-koira olkoon ainoa, joka saa lihaa”, Toiviainen sanoo. ”Haluan tehdä ruokaa, joka on hyväksi sekä ihmisten että eläinten terveydelle. Eikä ole tullut valittamista!” Soijarouheesta valmistettu, jauhelihaa muistuttava ”Prosoijapata” upposi töistä tulleelle miehelle muitta mutkitta. Myös letut maistuivat niin, että niistä tuskin riitti kokille itselleen. ”Teen pihvien vannoutuneesta ihailijasta vegaanin ilman, että se edes huomaa”, Toiviainen naurahtaa. ”Ei mies ole ruokien ainesosista paljoa kysellyt. Jos kysyy, niin sitten kerron.” Toiviainen jääkin mielenkiinnolla seuraamaan, milloin paljastuu. ”Jos sanoisin, että eläinten takia ryhdytään nyt syömään kasvisruokaa, niin se olisi pohjalaiselle 61-vuotiaalle miehelle heti seinä vastassa. Miehen mielestä tällaiset jutut ovat viherpiipertäjien hommaa.” rUoanlaittajana Toiviainen ei ole mikään mikropitsojen lämmittäjä, vaan vaikuttaa suhtautuvan asiaan suurella intohimolla. Veganismi onkin lyönyt vain lisää vettä myllyyn. Nettikirpputorilta Toiviainen osti soijamaitokoneen, ja jugurtinkin tekoon tarvittava laite päätyi keittiöön. ”Teen itse maidot ja tofut, ja ai että kun niistä tulee hyviä.” Edes uudet kodinkoneet eivät ole paljastaneet kotona tapahtunutta ruokavaliomuutosta. ”Mies vain kysäisi, että minnes nämä kaikki uudet pelit ja vempeleet saadaan mahtumaan.” Tammikuun haastejakriitan suuri vegaanihämäys! Perheen ruuat kokkaava Riitta Toiviainen ryhtyi vegaaniksi, eikä kotona ole vielä huomattu mitään. N inni K airisalo
• 2 / 2015 • 15 talouS VoiMa sUosittelee Koonnut Kaisu Tervonen oMistaMisen oikeUs 5.3. klo 17–19 PortHania, Helsinki Muuttuvat maailmankuvat -luentosarjassa akatemiaprofessori Martti Koskenniemi puhuu valtiovallasta ja yksityisomistuksesta ja dosentti Minna Ruckenstein esittää kysymyksen, voiko jakamalla omistaa. www.avoin.helsinki. fi/studiageneralia/kevat_2015.htm Helsinki CoFFee FestiVal 20.–22.3. kattilaHalli, Helsinki Ensimmäistä kertaa järjestettävässä, kahvikulttuurille omistautuneessa tapahtumassa voi oppia uutta kahvista – tai vain juoda sitä. www.helsinkicoffeefestival.com streat Helsinki 16.–22.3. Helsinki Viime vuonna startannut ruokatapahtuma palaa keskustan kortteleihin. Viikon aikana tarjolla on niin iltatapahtumia, yöruokaa kuin kaksipäiväinen Eats-festivaali. www.streathelsinki.com sUnnUntaibrUnssi sUnnUntaisin klo 11–14 kirjakaHVila, tUrkU Joka sunnuntai Kirjakahvilassa on mahdollisuus nauttia kokonaan vegaanisesta brunssista, jonka hinta määräytyy syöjän varallisuuden mukaan. raVitseMUs 4.3. klo 17 Vegaaniliitto, taMPere Veganismiin liittyvässä luentosarjassa kuullaan maaliskuun alussa asiaa ravitsemuksesta ravintoterapeutti Johanna Kaipiaiselta. riitta toiviaisen hämäys-reseptit: letut: Pro-soijapata 4 dl soijamaitoa tai muuta kasvimaitoa 2,5 dl vehnäjauhoja 1/2 tl suolaa 1 tl sokeria ripaus vaniljasokeria 2 rkl öljyä 1 dl vissyä Sekoita kuivat aineet. Lisää soijamaitoon öljy. Sekoita lopuksi vissy mukaan. Lisää kuivat aineet sekaan ja paista pannulla esim. rypsiöljyssä. Tarjoa hillon tai marjojen kera. Voit myös tehdä kyytipojaksi vaahtoa vispautuvasta soijatai kauravalmisteesta. 4 dl tomaattimurskaa noin 6 dl kasvislientä 500 g tummaa soijarouhetta 6 valkosipulinkynttä 2 isoa sipulia 1/2 tl chilirouhetta 1/2 tl mustapippuria 1 tl merisuolaa tai maun mukaan Sekoita tomaattimurska kasvisliemeen. Lisää valkosipulinkynnet ja pilkotut sipulit sekä mausteet joko ohjeen määrin tai maun mukaan. Sekoita kunnolla ja anna vetäytyä 15 minuuttia. Lopuksi sekoita soijarouhe sekaan ja laita uuniin 200 asteeseen noin 45 minuuttia. Vinkki: halutessasi voit lisätä pataan erilaisia tuoreita tai pakastettuja kasviksia. Kokeile myös erilaisia mausteita. Näin saat aina erilaisen padan. Vegaanihaaste 30 päivää Tammikuun vegaanihaaste on päättynyt. 30 päivän haastekampanja jatkuu kuitenkin edelleen, ja halukkaat voivat yhä saada tutorin. Haasteen jälkeen kampanjassa toteutettiin kysely, johon osallistui 600 haastettua. Vastanneista 30 prosenttia sanoo jatkavansa vegaanina. ”Kotivegaanina” tai lähes vegaanina aikoo jatkaa noin puolet vastanneista ja loput vastasivat, että heidän tarkoituksenaan on vähentää eläintuotteiden käyttöä. Lisätiedot: vegaanihaaste.fi riitan suuri vegaanihämäys! Perheen ruuat kokkaava Riitta Toiviainen ryhtyi vegaaniksi, eikä kotona ole vielä huomattu mitään. son jälkeen Toiviaiselle oli selvää, että elämä jatkuu vegaanilinjalla. ”Tällä tiellä minä pysyn!” Toiviaisen elämäntapamuutos ei ole jäänyt vain ruokavalion tasolle. Hän liittyi pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistykseen. Tavoitteena on ryhtyä vapaaehtoiseksi eläinsuojeluneuvojaksi. VeganisMin Myötä Toiviaista on ruvennut korpeamaan eläintuotteille rakentuvat perinteiset ruokaympyrät sekä pelottelu sillä, ettei kasvisruoalla pärjää. ”Eihän näistä ruoka-asioista koulunpenkillä paljoa opi. Onneksi työssäni voin kertoa nuorille, kuinka paljon on olemassa esimerkiksi vaihtoehtoisia proteiininlähteitä.” Entäs nyt, meinaako Toiviainen näyttää tämän artikkelin miehelleen? ”En missään nimessä! Sittenhän salaisuus paljastuu! Äijä ei kyllä varmasti törmää Voima-lehteen. Hän on hurahtanut moottoreihin ja lukee muutamaa autolehteä säännöllisesti”, Toiviainen sanoo. ”Katsotaan sitten, milloin minäkin saan viherpiipertäjän tittelin. Vaikka eihän se mikään negatiivinen asia ole!” Toiviainen kuittaa. saila kiVelä
• 16 • 2 / 2015 jotkUt taloustieteilijät ajattelevat nykyisen hitaan kasvun ja niukkuuden ajanjakson olevan osa erityistä muutosta kohti sivilisaation uutta muotoa. Sivilisaatio voi sopeutua luonnonrajoihin ja kukoistaa. Toinen vaihtoehto on uhmata kestävyyden rajoja ja antaa sivilisaation hajota. Onko vuosi 2015 siis uuden kukoistuksen sanansaattaja vai globaalitalouden sortumisen airut? Kun uusi vuosi lähestyi, jotkut asiantuntijat väittivät merkkien viittaavan siihen, että talous palaa raiteilleen. Toiset tarjosivat synkeää epävarmuutta. Monet sovinnaiset taloustieteilijät myönsivät harvinaisen nöyrästi, ettei heillä ollut aavistustakaan, mitä alkava vuosi meille tarjoaisi. Michiganin yliopiston taloustieteen professori Justin Wolfers neuvoi New York Timesissa yksinkertaisesti: ”Varaudu pahimpaan, toivo parasta ja odota, että yllätyt.” Useat taloUstUtkijat uskovat, että pahin on vasta tulossa. Näin ajattelee esimerkiksi taloustieteilijä David Levy, joka työskentelee vuonna 1949 perustetussa Levy Forecasting Centerissä, jossa on ennustettu jokainen Yhdysvaltojen laskusuhdanne vuosikymmenten ajan. Levy uskoo, että tuleva globaali taantuma on pahempi kuin edellinen. Maailmanpankkia, Euroopan komissiota ja YK:ta konsultoiva taloustutkija Harry Shutt sanoo, että ”uuden pankkiromahduksen alku on nyt väistämättä lähellä”. Tässä vuosi 2015 merkitsee ”syvemmän globaalin hajoamisen” alkua. Shuttille tämä ei ole vain talouden nousuja laskukausien vaihtelua, vaan oire siitä, että vanha, yksityisen voiton ensisijaisuudelle perustuva oppi on käynyt vanhentuneeksi. Shutt varoittaa kolkosti ”vaipumisesta uuteen pimeään aikaan”, jos politiikan toimijat jatkavat turvautumista rajuun talouskasvuun hinnalla millä hyvänsä ja vastaavat kriisiin vanhentuneilla talouden keinoilla. sHUt tille taloUskriisi koskee muutakin kuin pelkkää taloustiedettä. Hänen mukaansa petokapitalismin sisäsyntyinen pyrkimys loputtomaan kasvuun on lisääntyvässä määrin hajottamassa ympäristön sietokyvyn rajat. Tästä seuraa, että olemme keskellä väistämätöntä muutosta ja suuntaamme kohti hyvin toisenlaista sivilisaatiota. Voisimmeko olla suuren käännekohdan kynnyksellä siinä, miten sivilisaatio toimii? Edessä taitaa olla vain pitkä alamäki. Jotkut uskovat, että vaikka talous kulkee kohti hulluutta, toivon siemenet on jo kylvetty. Kun globaali kriisi kiihtyy – mukaan lukien ilmastokatastrofin riski ja energiaepävakaus – joukko toisiinsa sidoksissa olevia järjestelmävallankumouksia toimii yhdessä uudella tavalla. Voi olla, että globaalitalous muuttuu myönteisesti siten, ettei materiaalinen omaisuus kasaudu enää harvoille. Ehkä globaalitalous ottaisi huomioon kaikkien tarpeet ja hyvinvoinnin. yksi italialaisen Torinon yliopiston taloustieteilijän Mauro Bonaiutin kirjoittaman The Great Transition -kirjan johtopäätöksistä on sama. Kirja soveltaa monitieteisen tutkimuksen välineitä, joilla voidaan diagnosoida globaalin, vuonna 2008 lauenneen talouskriisin todellista dynamiikka ja seurauksia. Bonaiuti argumentoi, että kriisi on oire pidemmästä ”sivilisaation jaksosta”. Kehittyneet kapitalistiset yhteiskunnat ovat ”alenevien tuottojen vaiheessa”, kun mitataan toisen maailmansodan jälkeistä ajanjaksoa muiden muassa bruttokansantuotteen kasvulla, teollisuuden tuottavuudella tai EROEI:lla eli Energy Return on Energy Invested -järjestelmäsllä, jolla tutkitaan, paljonko energiaa on laitettava tuotantoprosessiin verrattuna siihen, paljonko sitä saadaan ulos. taloUskriisi ei siis koske vain velkaa tai sääntelyn purkua tai markkinoiden epävakautta tai muuta vastaavaa. Kriisi johtuu siitä, että globaaGlobaali talouskriisi syvenee. Tänä vuonna valintamme määrittelevät planeetan tulevaisuuden. loputtoman kasvun loppu teksti naFeez aHMed kUVitUs ninni kairisalo täMä tilasto kuvaa korrelaatiota öljyn kulutuksen kasvussa. Aineiston aikajaksona ovat vuodesta 1850 kerätyt tilastot ja arviot. Lähde Sceptical Science. globa ali Velan ja bkt:n suhteen kasvu vuodesta 2001 vuoteen 2013. Lähde: The Telegraf.
• 2 / 2015 • 17 litalous on hajottamassa elonkehän rajat. Kuten Bonaiuti ironisesti osoittaa, kun BKT:lla mitattu materiaalinen kasautuminen jatkuu tiettyyn pisteeseen saakka, hyvinvointi ja onnellisuus lakkaavat kasvamasta. Sen lisäksi onnellisuusluvut kääntyvät laskuun, koska talouskriisin myötä masennus ja muut psyykkiset vaivat lisääntyvät. Valtavirran taloustutkijat ovat hukassa yrittäessään selittää tätä ilmiötä. Kriisistä puhuttaessa pitääkin puhua taloudellisesta elonkehä-kriisistä, jossa kasvava materiaalinen kulutus aiheuttaa elonkehässä yhä lisää epävakautta. Ympäristön ylikäyttö selittyy Bonaiutin mukaan sillä, että ”kapitalistinen järjestelmä on kyvytön jatkamaan yhteiskunnallisen hyvinvoinnin tuottamista" ja toisaalta "vastaamaan ekologisiin kysymyksiin lainkaan”. Tämän vuoksi nykykapitalismi on käyttänyt loppuun keinot, joilla vastata kriisiin mielekkäästi. siVilisa atio on näin ollen käymässä läpi valtavaa siirtymävaihetta, kun globaalin petokapitalismin nykymuoto murenee laajenevan kestämättömyytensä painosta. Prosessin edetessä aukeaa näkymiä uudenlaiseen yhteiskuntaan. Sen puitteissa on mahdollisuus ”suurelle siirtymälle kohti uusia institutionaalisia muotoja”, joihin voi sisältyä aiempaa suurempaa ”demokraattista yhteisöjen ja niiden alueiden itsehallintoa”. siirtyMäVaiHe tuo varmasti mukanaan todellista sekasortoa, mutta pitkällä aikavälillä muutos on positiivinen. ”Kuten monimutkaisten mukautuvien järjestelmien monitieteinen tutkimus meille opettaa, viitekehyksen muuttuessa tulee uusia, paremmin uuteen tilanteeseen sopivia taloudellisen ja yhteiskunnallisen organisoitumisen muotoja”, Bonaiuti kirjoittaa. ”Uudet järjestelmät voivat johtaa systeemin kohti olosuhteita, joissa toteutuu ekologinen kestävyys, suurempi yhteiskunnallinen yhdenvertaisuus ja jopa demokratian tason nousu kansalaisten ja eri alueiden suuremman osallisuuden kautta.” bonaiUti käyttä ä termiä ”degrowth” kuvaamaan uutta viitekehystä. Se ei tarkoita vain kasvun puuttumista tai edes negatiivista kasvua. Varsinaisesti se edellyttää uutta, ”kasvunjälkeisen talouden” tiedettä, jossa pakkomielle mitata materiaalista kasaantumista ensisijaisena terveen talouden merkitsijänä on heitetty jorpakkoon. Tällainen näköala tunnustaa, että loputon kasvu rajallisella planeetalla on biofysikaalisesti yksinkertaisesti mahdotonta. Se on kirjaimellisesti väkivaltaa fysiikan kaikkein perustavimpia lakeja, eritisesti energian säilyvyyden lakia vastaan. Jos Bonaiuti on oikeassa, samaan aikaan kun perinteiset talouden työkalut käyvät enenevästi tehottomiksi, meidän odottaisi näkevän yhä enemmän merkkejä uusista, talouden ja yhteiskunnallisen järjestäytymisen muodoista. Muodoista, jotka toimivat paljon paremmin kuin vanha teollinen paradigma, jonka otamme itsestäänselvyytenä. Juuri näin on parhaillaan tapahtumassa. täMän tekstin toisessa osassa olen koonnut yhteen viisi suurta ”vallankumousta”, jotka ovat jo kaivamassa maata vanhan ajatustavan alta ja kiveämässä tietä vaihtoehtoisille lähestymistavoille. Ne ovat uusi informaatiovallankumous, energiavallankumous, ruokavallankumous, rahoitusvallankumous ja eettinen vallankumous. Näiden vallankumouksien muodostama suuri käänne on kehittymässä kokeillen ja usein konfliktien kautta. Tästä huolimatta ne ovat kehittymässä vääjäämättä, ja tulevina vuosina niitä on yhä vaikeampi hillitä tai työntää syrjään. Suureen käänteeseen kuuluu yhä enemmän vallan hajauttaminen ihmisille ja yhteisöille pois vallan perinteisistä keskitetyistä hierarkioista. Kun vallankumoukset kiihtyvät ja niiden vuorovaikutus alkaa, siirtymämahdollisuudet avautuvat. täMä ei tietenkä än tarkoita, että kaikki tapahtuisi yksinkertaisesti. Bonaiuti identifioi neljä mahdollista tulevaisuusskenaariota ja yhteen niihin kuuluu ”luhistuminen”. Se kuvaa tilannetta jossain määrin. He, jotka hyötyvät vanhasta paradigmasta, todennäköisesti vastustavat muutosta eniten. Aivan kirjaimellisesti lajimme ja planeetan tulevaisuus riippuu täysin siitä ennakoimattomasta tavasta, jolla ihmiset kaikkialla vastaavat muutosta edellyttävään todellisuuteen. Joko vastustamalla, epäuskolla, apatialla, sitoutumalla, sopeutumalla tai toiminnalla. Kirjoittaja on perustamassa tutkivan journalismin alustaa Insurge Intelligencea. Projektia voi rahoittaa osoitteessa www.patreon.com/ nafeez. Kääntänyt englannista Olli-Pekka Haavisto. loputtoman kasvun loppu bkt:n kasVU 13 oeCd-Ma assa (keskimäärin). Lähde: Mauro Bonaiuti: The Great Transition. Routledge 2014. Var annot ja ympäristön hyväksikäyttö globa ali VäestönkasVU ja energian kulutus. Kokonaisenergiankulutus on tässä esitetty BTU:issa eli brittiläisissä lämpöyksiköissä (British thermal unit), joka on vanhahtava brittiläinen energiayksikkö. Yksi BTU vastaa noin 1055 joulea. BTU lasketaan siten, että yksi kymmensenttinen tulitikku tuottaa kokonaan poltettuna yhden BTU:n verran energiaa. BTU:t lasketaan tässä kvadriljoonissa (Y) eli luvun perässä on 24 nollaa. Lähde: The Oil Drum. Laajempi versio luettavissa osoitteessa: fifi.voima.fi
• 18 • 2 / 2015 "lePakko-Merkki. Me tarvitsemme Lepakkomerkin”, totesi aktivisti kesken mielenosoituksen New Yorkissa vuonna 2012. Tästä toteamuksesta valoheijastuksilla tehtävien iskulauseiden The Illuminator -projekti lähti liikkeelle. Batman-sarjakuvissa ja -elokuvissa taivaalle heijastettavaa hälytysmerkkiä mukaillen aktivistit heijastivat oman 99%-merkkinsä teleoperaattori Verizonin pääkonttorin julkisivuun osana suurta mielenosoitusta myöhemmin samana vuonna. taiteilija-aktiVisti Mark Reid oli mukana perustamassa Illuminatoria, joka on löyhä aktivistien yhteenliittymä. Teknisesti ottaen kyse on pakettiautoon integroidusta korkeatehoisesta projektorista, jolla on heijastettu iskulauseita ja grafiikkaa eri rakennusten seiniin kymmenien mielenosoitusten yhteydessä. Vuonna 2012 Reid osallistui Occupy Wall Street -ideatalkoisiin, jossa pohdittiin tapoja muuttaa mielenosoitus spektaakkeliksi. Kuvien heijastaminen seiniin ei ollut ideana uusi, mutta se todettiin toimivaksi. ”Olin käyttänyt heijastuksia muutamissa muissakin yhteyksissä ennen Occupy-liikettä. Mutta nyt idealle löytyi rahoittaja, mikä mahdollisti pakettiauton ja valotehokkaamman projektorin hankinnan. Kokonaisuudessaan kalustolle kertyi hintaa noin 65 000 dollaria.” Rahoittaja oli Ben & Jerry’s -jäätelöillä rikastunut Ben Cohen. Vaikka Ben & Jerry’s tunnetaan reilun kaupan raakaaineiden käytöstä, on tässä jotain ironistakin: iso osa Cohenin rahoista on peräisin kaupasta, jossa monikansallinen elintarvikejätti Unilever osti Ben & Jerry’sin. Unilever ja Cohen epäilemättä molemmat edustavat sitä rikkainta yhtä prosenttia. ”ensiMMäiseen Illuminator-palaveriin osallistui ehkä 15 henkilöä, joista minä ja Lucky Tran olemme edelleen mukana toiminnassa. Uusia on tullut lähteneiden tilalle, mutta käytännössä kaikki mukana olleet ovat löytyneet New Yorkin Zuccotti-puiston Occupy-leiristä.” Aktiivisia toimijoita on tällä hetkellä viisi. Illuminator ei ole kansalaisjärjestö sanan perinteisessä merkityksessä. Kyse on enemmänkin kalustosta ja sen käyttäjistä, jotka valitsevat aina itselleen sopivan yhteistyökumppanin sekä oikean paikan ja ajan toimia. ”Meille ei ole väliä sillä, tuleeko joku nimenomainen idea meidän ryhmämme sisältä vai ulkoa.” Aktivistien lisäksi mainostajatkin ovat ymmärtäneet spektaakkelin arvon. Heiltä Reid on saanut myös rahakkaita tarjouksia. ”Niihin tarjouksiin emme teksti jari taMMinen Valontuojat Yhdysvaltalainen The Illuminator -aktivistiryhmä valaisee iskulauseensa, kirjaimellisesti. tulkoon valkeus . Kuvien voima on vastaansanomaton. Tempaus, jota kovinkaan moni ei nähnyt luonnossa, lähtee elämään omaa elämäänsä netissä ja mediassa. N oah F ischer Noah Fischer
• 2 / 2015 • 19 g.U.l.F. eli Glogal Ultra Luxury Faction -aktivistiryhmän juuret löytyvät Occupy Wall Street -leiristä ja Gulf Labor -liikkeestä. Gulf Labor on taiteilijoiden, tutkijoiden ja aktivistien muodostama yhteisö, joka on vuodesta 2010 kritisoinut Abu Dhabin Saadiyat-saaren museohankkeita. Keinotekoiselle saarelle rakennetaan muun muassa Guggenheimin ja Louvren uusia museorakennuksia. Kritisoitavien asioiden listalta löytyy muun muassa se, että museotyömailla siirtolaistyöntekijöiden oikeuksista ei huolehdi kukaan – heidän oikeuksiaan sen sijaan tallaa yksi jos toinenkin. ”Me olemme tuoneet toiminnallisuutta tähän kampanjointiin”, toteaa G.U.L.F.:in Noah Fischer porukkansa roolista. Fischer on osallistunut useisiin Guggenheimiin kohdistuneisiin mielenilmaisuihin New Yorkissa. Hänen identiteetistään taiteilijana ja aktivistina kuvaa se, että hän listaa kotisivuillaan saman projektit-otsikon alle sekä näyttelyt että erilaiset aktiot. ”str ategianaMMe on olla aktiivisia ja tehdä toistuvia tempauksia. Pyrimme lyömään museota joka suunnasta ja jokainen tempaus valaisee museoon liittyviä ongelmia eri tavalla.” Painetta on pidetty yllä moninaisilla keinoilla, joihin ovat lukeutuneet myös perinteiset mielenosoitukset. Keväällä 2014 G.U.L.F. myös organisoi tempauksen Guggenheim-museon sisällä. Siinä huomaamattomasti paikalle saapuneet aktivistit levittivät yhtä aikaa banderolleja museon aulaa kiertävien parvien kaiteille. Samalla he pudottivat yläkerroksista setelin näköisiä lentolehtisiä ja kiinnittivät seinään manifestinsa, joissa tuotiin esiin epäkohtia museon toiminnassa. Luonnollisesti paikalla olleet museokävijät taltioivat tapahtuman kännykkäkameroillaan, ja kuvaja videotaltioinnit tapahtuneesta levisivät nettiin ripeästi. illUMinator ja G.U.L.F. toteuttivat yhteisen Guggenheim-tempauksen maaliskuussa 2014. Tempaus pyrki brändäämään museon uudelleen. Frank Lloyd Wrightin suunnitteleman ikonisen museorakennuksen seinään heijastettiin muun muassa teksti ”1% Museum”. Viittaus liittyi keskusteluun rikkaimmasta yhdestä prosentista ihmisiä, joiden vaikutus maailman menoon on monien mielestä kohtuuttoman suuri. ”Tuota nimenomaista tempausta ei ollut edes kovinkaan moni todistamassa, mutta saimme otetuksi siitä todella upeita valokuvia. Ne levisivät mediassa ja netissä tehokkaasti.” G.U.L.F.:in ja Illuminatorin väki sai kaikessa rauhassa peruutella ja siirrellä projektoriautoa museorakennuksen edustalla ennen mielenilmauksen alkua. ”Mielenosoitukset ja protestit voivat tapahtua monella eri tasolla. Ja on aina tärkeää ymmärtää vastapuolta ja sen toimintatapoja. Tässä nimenomaisessa tapauksessa oli kyse asetelmasta Guggenheimin todella varakas pr-osasto vastaan me. Jälleen kerran Illuminator oli tehokas työkalu uudelleen brändäämistä varten.” ”Saimme tuolla projektiolla ilmoitettua Guggenheimille, että voimme halutessamme vallata heidän julkisivunsa ja että näemme heidän edustava rikkainta kansanosaa. Guggenheim on nimenomaan rikkaimman yhden prosentin museo”, Fischer perustelee. ”Abu Dhabin rakennusprojekti on äärimmäinen luksustuote, joka runnotaan kasaan käyttämällä työvoimaa hyväksi absoluuttisen häikäilemättömästi.” gUggenHeiM Helsinki -projektiin Fischer on tutustunut vain pintapuolisesti, mutta uskaltautuu kommentoimaan sitäkin muutamalla sanalla. ”Onko tämä oikeasti toimija, johon haluatte brändätä itsenne? Vaikka työntekijöiden oikeudet eivät olisi Helsingissä ongelma, niin sama häikäilemättömyys määrittää kaikkea museon toimintaa. Onko se sitä kulttuuria, jota oikeasti haluatte?” tartu, mutta joudumme kuitenkin tasapainoilemaan valitsemiemme projektien välillä. Joidenkin isompien, esimerkiksi Greenpeacen, kanssa toimiessamme olemme saaneet korvauksen työstämme. Sen turvin olemme sitten pystyneet työskentelemään ja auttamaan pieniä toimijoita, joilla rahaa ei ole – näistä ehkä tärkeimpänä Black Lives Matter.” Viime aikaisia projekteja ovat olleet myös tammikuinen American Economic Association Conferencen haastaminen yhteistyössä Adbustersin kanssa sekä joulukuinen Save the Arctic -kampanjointi Greenpeacen rinnalla. kUVien HeijastaMinen rakennusten seiniin ei ole varsinaisesti laitonta, mutta saattaa rikkoa kaupunkien asetuksia muun muassa valotehon osalta. Tämän seurauksena porukalle on lätkäisty ajoittain sakkoja, mutta ne kuuluvat toimenkuvaan. Isompia ongelmia on kuitenkin tullut muutamaan otteeseen. Syyskuussa 2014 Illuminator-auto häiriköi New Yorkin Metropolitan Museum of Artin tilaisuutta, jossa juhlistettiin museolle lahjoituksen tehneitä Kochin veljeksiä. Heidät tunnetaan Yhdysvaltain rikkaimpina ja vaikutusvaltaisimpina ilmastonmuutoksen kieltäjinä sekä teekutsuliikkeen tukijoina. Projektoriautoa ei turvajärjestelyiden takia saatu pysäytettyä edes hetkeksi museon läheisyyteen, mutta ohi ajaessaan se kuitenkin heijasti hetkeksi viestin ”Koch = Climate Chaos” rakennuksen seinälle. Pian tämän jälkeen auto pysäytettiin ja tekijät pidätettiin. ”Tuo tapahtui viikkoa ennen People’s Climate March -tapahtumaa, johon osallistui lopulta 400 000 henkilöä. New Yorkin poliisi kyllä tuntee meidät. Uskon, että he hakivat vain tekosyytä takavarikoida kalustomme ennen tuota tapahtumaa. He takavarikoivatkin projektorimme, mutta eivät onneksi pakettiautoa – he eivät tienneet, että meillä oli myös varaprojektori. Sen turvin pystyimme osallistumaan Climate Marchiin ja heijastimme muun muassa grafiikoita Brooklyn Bridge -sillan rakenteisiin.” Poliisi tiesi hyvin, ettei ryhmä rikkonut lakia, mutta silti meni pari kuukautta ennen kuin takavarikoitu projektori saatiin takaisin. Tekijöille puolestaan lätkäistiin syytteet laittomasta mainostamisesta. Ne kuitenkin kaatuivat oikeudessa. Vaikka heijastaminen Metropolitan-museon seinään ei itsessään onnistunutkaan kunnolla, pidätysten ansiosta tieto tempauksesta levisi laajalle. Teknisesti ottaen epäonnistunut tempaus kääntyi Illuminatorin kaikkien aikojen onnistuneimmaksi pr-voitoksi. Reidin mukaan tärkein kamppailu käydäänkin usein mediassa, ja kunnollinen dokumentointi on senkin takia Illuminatorin toiminnan keskiössä. ”Oikeastaan kyse on kuvaussessiosta. Paikalla olijat näkevät heijastuksen, mutta asettelemalla tekstin juuri oikeaan paikkaan saamme aikaiseksi ikonisia kuvia.” UnelMien täyttyMys. Illuminatorin toiminta on helposti monistettavissa. Ryhmän kotisivuilla on aloitusohjeet. ”Liikkuvan yksikön rakentaminen oli unelmien täyttymys. Tämän voi kuitenkin toteuttaa edullisemminkin ja olemme auttaneet useita eri ryhmiä alkuun Yhdysvalloissa, Euroopassa ja Etelä-Amerikassa”, Mark Reid toteaa. kenen museo? Aktivistit pyrkivät iskemään Guggenheimia vastaan jatkuvasti. Br andon N eub auer
• Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa Kurvin Kirja hämeentie 48, helsinki avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa Kurvin Kirja hämeentie 48, helsinki avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi
• Neljä miestä kertoo, miteN pitää parisuhde kasassa. homomiesteN pitkät parisuhteet saattavat kuulostaa yhtä epätodellisilta kuin sateenkaaren päässä kimalteleva aarre. Aarretta tuskin löytyy, mutta miehet sitä vastoin pystyvät muodostamaan halutessaan pitkäkestoisiakin parisuhteita. Yhteisen nuotin löytämiseksi täytyy nähdä kuitenkin vaivaa. Liimaa kahden ihmisen väliin pitää puristaa mahdollisesti useammastakin tuubista. Kiukku lähtee syömällä – tai trampoliinilla Sakari on seurustellut kumppaninsa kanssa jo lähes kymmenen vuoden ajan. Miehet rekisteröivät suhteensa kolme vuotta sitten. Pariskunta ei ole haaveillut jälkikasvusta, vaikka koira heillä onkin. ”Koiran olin halunnut jo 30 vuoden ajan, ja lopulta se hankittiin yhteiseksi häälahjaksi.” Sakari kertoo, että hänen ja miehensä suhdetta voitelee yhteinen tekeminen esimerkiksi ruuanlaiton tai kodin sisustamisen parissa. Saaressa telttailu on sitä, millä parisuhdetta hoidetaan. Temppuja, joilla voi lievittää ärsytystä, on monia. ”Kiukun saa pois syömällä, ja pahan mielen saa pois vaikka alasti trampoliinilla hyppimällä”, Sakari nauraa. Tärkeää on muistaa, että suhteessa on kaksi erillistä ihmistä, joilla molemmilla saa olla myös omat kiinnostuksen kohteensa. ”On sitä kireä, jos ei pääse tekemään omia juttujaan.” Toisen kulttuuritaustaa pitää kunnioittaa Timon avopuoliso on kotoisin Etelä-Euroopasta. Kaksikko on pitänyt yhtä jo 12 vuoden ajan. Molemmat ovat tahoillaan kiireisiä, mutta yhteistä aikaa on etsittävä vaikka kalenterit kourassa. ”Tasaisin väliajoin on hyvä muistaa toista, ihan kukatkin käyvät.” Kompromissien tekeminen on yksi tärkeimmistä seikoista, joilla parisuhteen saa toimimaan. Kahden temperamenttisen miehen liitto olisi ollut monta kertaa vaikeuksissa, jos molemmat olisivat pitäneet tiukasti oman päänsä. ”Toisen kulttuurin kunnioittaminen on ollut äärimmäisen tärkeää”, Timo kuvailee. Timon mielestä ensisijaista on ylläpitää molemminpuolista mielenkiintoa, joka on sekä psyykkistä että fyysistä. Tähän vaikuttaa myös se, että kumpikin löytää myös uusia, omia päämääriä yhä uudelleen. ”On tärkeää puhua kaikista asioista suoraan.” Asioille pitää antaa aikaa ”Ainakin kaksi kertaa on jompikumpi halunnut lähteä tästä suhteesta ihan tosissaan”, Pete kertoo hänen ja miehensä kahdeksanvuotisesta suhteesta. Kun toinen halusi muuttaa kokonaiseksi vuodeksi ulkomaille, he päättivät yhdessä, että matkustusaika puolittuu puoleen vuoteen. ”Kliseisesti sanottuna jokin liima on pitänyt meidän yhdessä, ja ongelmiin on löytynyt ratkaisuja.” Periksiantamattomuus ja yhteiset tavoitteet pitävät miehet yhdessä vaikeinakin aikoina. Yhteinen omistusasunto on heille jo toinen, ja seuraavaksi suunnitelmissa on hankkia purjevene. Kuin ohimennen Pete kertoo pariskunnan saaneen taannoin myös yhteisen lapsen. Miehet olivat halunneet lasta jo pitkään, ja mahdollisuudesta hankkia lapsi oli keskusteltu useamman naispuolisen ystävän kanssa. Vuosien harkinnan jälkeen eräänä kesäiltana pariskunnan yhteinen ystävätär innostui ajatuksesta tosissaan. Varsinainen hedelmöitys tapahtui myöhemmin syksyllä. ”Ajateltiin, että kun kerran heterotkin voivat hankkia lapsia, niin miksi emme sitten mekin.” Tällä hetkellä pienokaisella on kolme vanhempaa. Kaikki neljä asuvat saman katon alla. Suurta elämän mullistusta ei Peten mielestä tapahtunut, vaikka he saivatkin lapsen. Muutokset liittyvät ennen kaikkea arjen järjestelyihin. ”Nyt pitää ottaa enemmän toiset huomioon ja suunnitella aikatauluja.” Facebook on osoittautunut käteväksi paikaksi jakaa pienen perheen sisällä yhteisiä asioita. Suljetussa ryhmässä vanhemmat listasivat tarpeellisia hankintoja, jakoivat toisilleen vinkkejä ja järjestivät uutta elämänvaihetta. Siellä myös keskusteltiin siitä, mikä tulisi esikoiselle nimeksi. Yhteinen lapsi kumppanin ja lapsen äidin kanssa ei ole ainakaan toistaiseksi kasannut paineita tulevaisuuteen. Pete myöntää odottavansa sylivauvan kasvamista pieneksi lapseksi, jolloin suhde isiin muuttuu ja todennäköisesti vahvistuu. Hän odottaakin kaikista eniten sitä tavallista arkea. ”Kaikki etenee varmasti omalla painollaan.” Lapsi asuu joka toinen viikko ”isilässä” Teemu on ollut puolisonsa kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa neljän vuoden ajan. Varsinaisia hääjuhlia ei pariskunta ole vielä viettänyt: juhliminen säästetään avioliitoon astumista varten. Parisuhteensa he rekisteröivät pitkien homoliittojen liima eli Normi­ homolehti oli vuosi­ na 2010– 2013 ilmest ynyt Voima Kustannuksen queer ­leh­ ti, joka seikkailee nyky ään Voimassa. Vanhat NHL:t ovat luettavissa osoitteessa: www . N ormihomolehti.fi teksti olli-pekka kursi Sinuiksi-tukipalvelun toiminnanjohtaja Mikko Väi­ sänen ja psykoterapeutti Jussi Nissinen listasivat asioita, joiden avulla parisuhteen saa kukoistamaan vuosien, vuosikymmenten ja jopa koko elämän ajan. Alkoiko jo ahdistaa? – Rakkaus, välittäminen ja itse parisuhteen arvostus voivat itsessään riittää – usko tai älä! – Oletko kuullut sielunkumppanuudesta, romantiikasta, henkilökemiasta tai seksuaalisesta intohimosta ja vetovoimasta? – Yhteinen koti, lomaosake, kesämökki tai yritys voivat toimia parisuhdetta tiivistävinä asioina. Peukut pystyyn, ettei kodissa tapahdu vesivahinkoa tai bisnes ajaudu konkurssiin. – Poliittinen ja muuten aatteellinen missio, elämäntapa tai harrastus yhdistävät. Muista arvopohjan vuositarkastus! – Avoin suhde, etäsuhde, monisuhteisuus tai muu jännittävältä kuulostava yhteinen sopimus siitä, kenen kanssa saa peuhata, voi pitää suhteen kunnossa. – Yhteiset ystävät, perhe, sukulaiset yhdistävät – hyvässä ja pahassa. – Osoita kiinnostusta siihen, mitä toinen ajattelee ja tekee, mitä haluaa ja mitä arvostaa. – Kyky keskustella asioista, niistä vaikeistakin, sekä antaa toiselle tarpeeksi tilaa ovat olennaisia. – Pysykää molemmat kaapissa! Yhteinen salaisuus ja sen ylläpitäminen liimaavat kahden ihmisen yhteen yllättävän tehokkaasti. liimaviNkit asiaNtuNtijoil ta samaan aikaan, kun saivat lapsen. Suomen lainsäädäntö ei erityisesti ota huomioon sateenkaariperheitä, mutta Teemu teki kumppaninsa kanssa sen, minkä pystyi. ”Rekisteröityminen oli yksi niistä askelista, joilla koetimme varmistaa parhaamme mukaan omaa ja lapsemme oikeusturvaa.” Teemu kertoo asuvansa miehensä kanssa heidän remontoimassaan kodissa, jonka heidän lapsensa nimesi muutama vuosi sitten isiläksi. Lapsi asuu joka toinen viikko äitinsä luona. Lapsen saaminen oli Teemulle ja hänen miehelleen luonnollinen toive toteutettavaksi. ”Lapsen hankkiminen oli molempien haave, ja siitä puhuttiin jo ensimmäisenä iltana.” Teemun mielestä he eivät tarvitse parisuhteeseensa mitään erityistä liimaa pitääkseen sen koossa. Hän uskoo olevansa suhteessa rakastamansa miehen kanssa niin pitkään kuin he haluavat olla yhdessä. ”Valitsemme toisemme joka päivä. Toki haluamme, että suhteemme nähdään todellisena, aitona ja juhlimisen arvoisena. Siksi suunnittelemme häitä.”
• 22 • 10 / 2014 it’s my party on yksi niitä pöhköjä iskelmiä, jotka soivat kollektiivisena korvamatonamme ehkä ikuisesti. Jossain trendien yläpuolella, nostalgiaradion aalloilla, limumainoksissa tai elokuvien soundtrackeilla. Kappale on nuoren Quincy Jonesin tuottama näsäviisas oodi teinien suhdesotkuille; hormonihuuruinen melodraama siitä, kuinka sankarittaremme joutuu suurena päivänään todistamaan ystäviensä Johnnyn ja Judyn äärimmäistä petosta. Lesley Gore oli levyn julkaisun aikoihin vasta 16-vuotias, teini-ikäinen sydänsurujen kuningatar, suloinen villajumpperissaan ja kampauksessa, joka oli niin teräväksi lakattu, että sen kiehkurat saattoivat lähietäisyydeltä viiltää. It’s my party oli valtava hitti, jota seurasi muutaman vuoden ajan liuta pienempiä listahittejä ja pitkäsoittoja. Lesleyn levyillä puhuttiin hippojen lisäksi tietenkin rakkaudesta (Lesley Gore Sings All About Love) ja pojista (Boys Boys Boys). Hänen naamansa tuli tutuksi tv:n Hullabaloon kaltaisista teinikarkeloista ja lehtien Young Miss tai Calling All Girls kansista. Batman-tv-sarjassa hän näytteli kissanaisen suloista pikkuapuria, joka haluaa Robinin itselleen. Jopa esifeministisen tunnussävelmänsä You Don’t Own Me Lesley onnistui esittämään hellyttävästi kuin kissanpentu, joka laulaa lankakerästään. Vaikka Lesley ei koskaan onnistunut toistamaan It’s My Partyn menestystä, jäivät kappale ja sen nuori esittäjä elämään Yhdysvaltojen lähihistoriaan ja sen populaarikulttuurin polaroidinsävyisiin unelmiin epärealistisena esimerkkinä viattomammista ajoista. Muistona 1950ja 60-luvun maailmasta, jolloin värit olivat kirkkaampia, aidat suorempia, Cokis raikkaampaa, miehet miehiä ja naiset naisellisempia. Ihmiset rakastavat nostalgiaa, ja pieninä annoksina nautittuna siitä ei olekaan todistetusti vaaraa terveydelle. Lesley Goren kuolema helmikuun 16. päivä uutisoitiin laajasti maailmalla. Voi vain toivoa, että mahdollisimman moni vanhan polven nostalgikko kiinnitti huomiota, kuinka muistokirjoituksissa viitattiin Lesleyn puolisoon 33 vuoden ajalta, naiseen, joka kuvaili Lesleytä maailmalle ”hienona ihmisenä; suurena feministinä, suurena naisena ja suurena humanistina”. Ehkä joku yllättyi oppiessaan vanhasta suosikistaan uusia puolia. Lesley oli sekä tuo nuori tyttö laulamassa auringonpaisteesta, tikkareista ja sateenkaarista, että myös lesbo feministi, joka osallistui aktiivisesti naisten oikeuksien, kuten abortin, puolustamiseen sekä seksuaalivähemmistöjen aseman parantamiseen. Varhaista hittiään hän kommentoi vuonna 2012: ”Levytin You Don’t Own Me:n vuonna 1964. Minun on vaikea uskoa, että taistelemme edelleen samoista asioista.” Juhlat on juhlittu, mutta ei pillitetä. Taistelu jatkuu Lesley! feministilesbon kuolema teksti jaNNe siiroNeN klassiseN 60-luvuN hitiN it’s my party (aNd i’ll cry if i waNt to) esittäjä lesley Gore kuoli muutama viikko sitteN. Limakalvot Onko normien ulkopuolella vain monimutkaisia lapsia? muNasarjaNi ovat alkaNeet vihata minua. Ne laskevat vastahakoisesti kuukausittaisen munasolunsa, jonka jo tottumuksesta tietävät minun laskevan pyttyyn niin kuin vain munasolujen rajallisuutta ymmärtämätön voi tehdä. Helmiä sioille, ne ajattelevat, mutta tunnollisesti suorittavat tehtävänsä siitä huolimatta. Kohtuni on masentunut. Joka kuukausi se rakentaa pieteetillä paksut limaseinämät, johon hedelmöityneen munasolun olisi niin otollista tarttua, mutta ei. Ei spermaa tässäkään kuussa ja sitä myötä ei mitään hedelmöittymisiä tahi kiinnittymisiä. Pettyneenä kohtu katsoo, kuinka veritsunamiaalto vie sen hienot kyhäelmät mukanaan. Silti se toiveikkaana muutaman viikon kuluttua aloittaa homman alusta pettyäkseen taas uudelleen. Anteeksi munasarjani ja kohtuni, kyllä minä teitä ja työtänne ajattelen, enemmän kuin haluaisinkaan. Teille kävi paska tsägä, kun teitä ei asennettu normiheteronaisen kehoon. Katsokaas, kun täällä kehon ulkopuolella on sellainen meininki, että keskivertoihminen sen enempää asiaa kyseenalaistamatta seuraa tietynlaista elämänkaarta: heterorakastuminen, heteroseukkailua, kihlat, naimisiin, lapsia, avioero jne. Kun sitten ei esimerkiksi ole hetero, kaikki muuttuu monimutkaisemmaksi. Koko traditionaalinen elämänkaari kyseenalaistuu, ei sulkeudu mahdollisuutena, mutta vaihtoehtoja on pakko ajatella enemmän. Olenhan minäkin 30 vuotta täytettyäni sisäisen norminaiseni löytänyt. Mietin lisääntymistä jopa pakkomielteisesti. Ei, ei mitään seksijuttuja, vaan te, munasarjat ja kohtu, muistutatte minua kuukausittain siitä, että teilläkin on rajanne. Minä katselen kadulla miehiä potentiaalisina spermapumppuina. Oi, miten kauniit poskipäät, nuo minun vauvalleni, kiitos! Ah, mikä lahjakas ja charmantti tyyppi, tuosta hyvät rakennusainekset pikkusikiölle. Olen googlannut tanskalaiset hedelmöityshoitoklinikat ja katsonut luovuttajien kuvia ja tietoja. Tiedän, että ovulaatiota voi testata virtsasta yksinkertaisella kotitestillä, kuten myös että koti-inseminaatiota varten tarvitaan ruisku, steriili, mieluummin muovinen kuin keraaminen astia, kuukuppi tai pessaari ja runkkaava mies. Olen erittäin tietoinen, että voin myös aina ovuloidessani mennä baariin ja raahata kotiini pahaa-aavistamattoman miesrukan, jolta puijata vauvasiemenet. Olkapäälläni istuvan pikku pirulaisen kannustuksesta huolimatta toisella olalla istuvan moraalinvartijaenkelin toppuuttelut ovat toistaiseksi pitäneet minut erossa moisesta. Tai adoptio? Kuka viranomainen suosittelisi lasta annettavaksi sukupuolija seksuaali-identiteetiltään näin sekavalle ihmiselle, kun jonossa on niitä kunnollisia, oikeanlaisia norminais-miespareja, jotka voivat tarjota lapselle oikean heteroidyllin? Ja mitä sitten jos sisälläni jotain sikiäisikin – haluanko minä sellaisen taak….eikun onnen yksin, vai pitäisikö siihen osallistuttaa muita? Ja keitä? Toinen vanhempi, ja jos sellainen, niin olisiko se naiskumppanini? Vai ehkä se toinen biologinen vanhempi, joku frendi ehkä? Entä joku mukava miespari? Tai joku sinkkumies, joka myös haluaa lasta? Vai ettäkö kokonainen neliapilaperhe? Mitä enemmän sidon hommaan muita vastuussa olevia ihmisiä, sen parempi kai lapselle, mutta myös enemmän minun vapauteni rajoittumista. Ajatellaan, että minulla olisi vekara miesparin kanssa. Saisin työtarjouksen vaikka New Yorkista – en minä voisi vain päättää lähteä kersan kanssa tai jättää sitä isillensä, olisi kysyttävä mielipidettä kolmelta aikuiselta. Perkele että on monimutkainen koko lapsiasia, kun ei ole norminainen ja hetero, ei normielämänkaarta. Toivon salaa, että voisin vain päätä pahkaa rakastua mieheen ja rakkaushuuruissamme tekisimme rakkauslapsen, mistä kaikki tämä pragmaattinen suunnitteleminen olisi kaukana. Mutta ei, sen sijaan lamaannun enkä tee lapsiasialle mitään. Ja silti, lapsi, jota ei ole olemassa, on kaikkialla. Se muistuttaa itsestään Facebook-feedin raskausja vauvakuvissa, ikävuosieni alati kasvavassa luvussa, ovulaation turvotuksessa ja verenvuodossa, jossa tiedän omistavani taas yhden munasolun vähemmän. heli yli-räisäNeN ABC Television
• www.ruohonjuuri.fi Keskusta: City-käytävä, 00100 Helsinki Tällä kupongilla 31.3.2015 saakka Vegaanista, gluteenitonta ja luomua ... ovat aivan kaikki Ruohonjuuren delipisteen käsityönä tehdyt herkut! Ne löydät Kampin, City-käytävän ja Tampereen myymälöistämme. Ruohonjuuren delin valikoima koostuu luomuaineksista loihdituista, ruokaisista ja ravitsevista salaattiannoksista, lämpimistä keitoista, lämmitettävistä ruoka-annoksista, virvoittavista smoothieista, vatsaa hellivistä chia-vanukkaista, tuorepuuroista ja vegaanisista jogurttiannoksista. Maista ja koe, miten terveellinen voikaan olla huikaisevan herkullista! Kamppi: Salomonkatu 5, 00100 Helsinki Ruohonjuuren delipisteen herkkuja löydät Tampereen City-käytävän ja Kampin myymälöistämme. 10 % Tarjous koskee kaikkia normaalihintaisia delipisteen tuotteita (Kamppi, City-käytävä & TRE) Kaikki delituotteet Ruohonjuuren deli Tampere: Hämeenkatu 15 Varaa oma hoitoaikasi nyt: www.varaaheti.fi/ruohonjuuri Tällä kupongilla 31.3.2015 saakka Kauneutta pintaa syvemmältä. Kampin Ruohonjuuren upouudesta luomukauneushoitolasta saat hyvinvointisi tueksi perinteisten kauneushoitojen lisäksi kokonaisvaltaisia hyvinvointipalveluja mm. ravitsemusneuvontaa kasvohoidon kyytipojaksi. Hyvää tekevän hemmotteluhoidon sisältö valitaan aina Sinun ja ihosi tarpeiden mukaisesti, yksilöllisiä tehoaineita ja -öljyjä myöten. Varaa oma aikasi heti! Sillä Sinä olet hyvän hoidon arvoinen. Alennuksen saat hyödyksesi ojentamalla tämän kupongin hoitoa maksaessasi. Ruohonjuuren kauneushoitola sijaitsee Kampin Ruohonjuun yhteydessä, osoitteessa: Salomonkatu 5, 00100 Helsinki puh. 040 637 8350, AVOINNA: TI-PE 10-20, LA 10-18 Kaikista kauneushoidoista 10 % Luomukauneushoitola palvelee nyt Kampin Ruohonjuuressa: NAISTENPÄIVÄN TARJOUS RAKKAUDESTA MUUTTUVAAN MAAILMAAN: ihmisoikeudet, ympäristö, kulttuurit, kehityspolitiikka. TILAA: maailmankuvalehti.fi/naiset 2 lehteä 590 Ensi-ilta 25.3.2015
• 24 • 2 / 2015 demokra-tiaaN sitoutunut Aam Aadmi -puolue (AAP) sai murskavoiton lauantaina 7. helmikuuta pidetyissä vaaleissa Intian Delhin osavaltiossa. Arvind Kejriwalin johtama puolue sai parlamentin 70 paikasta 67. Loput kolme sai toukokuussa 2014 Intiaa johtamaan noussut pääministeripuolue BJP. Intian vanha valtapuolue Congress jätettiin siis ilman paikkoja. Aam Aadmi ei ole noussut tyhjästä, vaikka siltä on voinut näyttää. Siihen on liittynyt paljon ihmisiä suurista kansalaisliikkeistä. Esimerkiksi kansalaisliikkeiden kattojärjestö, NAPM (National Alliance of People’s Movements), on alun epäilyjen jälkeen laajasti liittoutunut AAP:n kanssa. Monet NAPM:in keskeiset johtajat ja puoluepolitiikan ulkopuolella toimineet aktivistit olivat viime vuonna AAP:n ehdokkaita Intian vaaleissa. AAP ei ole vasemmistolainen liike, ainakaan missään perinteisessä eurooppalaisessa merkityksessä. Ehkä se edustaa maailmanpolitiikan keskelle muillakin mantereilla nousevaa uutta, vapauttavaa populismia. Sen lähin sukulainen Euroopassa lienee Espanjan Podemos. Samaa puolueperhettä ovat Kreikan Syriza-puolue ja Italian Viisi tähteä -puolue. mistääN pikkukylän tapahtumasta AAP:n vaalivoitossa ei ole kyse. Delhin väestö on noin neljä kertaa suurempi kuin Suomen. Kyseessä on ydinasevaltion ja nousevan talouden supervallan pääkaupunki. AAP:n suosio saattaa jäädä lyhytkestoiseksi, eikä sen kasvu koko maata muuttavaksi liikkeeksi ole Intian lähes puolentoista miljardin ihmisen maassa helppoa. Mutta on useita syitä, miksi Aam Aadmiin on syytä suhtautua vakavasti. AAP:n politiikka herättää toivoa ohjelmansa takia. Siinä on kolme pilaria: yhteinen hyvinvointi, korruption vastaisuus ja demokratia. Intiassa korruptionvastaisuus on tavattoman tärkeää. Vanhana ongelmana ovat Intian hallinnon arkiset, jokaiselle intialaiselle tutut, läpikorruptoituneet käytännöt. Pääomaliikkeiden vapauttaminen on tuonut tähän uuden lisän, kun Intian rikkaat ihmiset ja yhtiöt ovat jääneet kiinni veroparatiisikytköksistä. Uutta on Aam Aadmi -liikkeen lupaus toimia itse toisin, ei vain vallankäyttäjänä vaan jokaisen osallistujan omassa arjessa. maailmaNpolitiikaN kannalta kiinnostavaa AAP:n nousussa on sen sitoutuminen demokratiaan. Kun Aam Aadmi puhuu vallasta ja tavallisen ihmisen voimaannuttamisesta, se ei puhu länsimaisen liberaalin demokratian kieltä. Aam Aadmin politiikan ytimessä on swaraj (”oma valta”), paikallinen omaehtoisuus ja lokalisaatio. Näin Aam Aadmi on käytännössä etenemässä kohti yhteiskuntamallia, jossa paikallisyhteisöjen rooli ja tasa-arvo sekä osallistava demokratia ovat keskiössä. Riippuvuuden katkaiseminen markkinaehtoisesta globaalisaatiosta ei ole helppo tie, mutta kurjuuden eliminoimiseksi ja maailman ekologiselle tasapainolle se on välttämätöntä kaikkialla. poliittiseN historian kannalta on häkellyttävä huomata, kuinka vahvasti Aam Aadmin superjytky nojaa Intian 1900-luvun alun gandhilaiseen väkivallattoman vapautusliikkeen perinteeseen. Moni oli jo ehtinyt ajatella, että gandhilainen modernisaatiokriittinen ja idealistiteksti thomas wallGreN kuva aki måNssoN delhin superjytky muuttaa maailman­ politiikkaa Osavaltion vaalit voittanut Aam Aadmi -puolue ajaa osallistavaa politiikkaa. nen perinne on kuollut ja että uusi, maallistunut menesty ja kuluta -sukupolvi on pysyvästi noussut Intian keskeiseksi yhteiskuntaluokaksi. Aam Aadmi jättää tämän arvion omaan arvoonsa. Mutta jos AAP voi nousta tällä tavalla, voiko vastaava tapahtua fasistisilla etumerkeillä? Erityinen huoli koskee AAP:n sisäistä demokratiaa. Arvind Kejriwalissa on yksinvaltiaan taipumusta. Mitä tapahtuu, jos valta nousee hänellä kaaliin? Kuinka hyvin hän pystyy kehittymään protestiliikkeen johtajasta hallituksen johtajaksi? Vaalit hävinnyt BJP on hindu nationalistinen puolue, jonka sisällä ja liepeillä toimii äärioikeistolaisia liikkeitä kuten fasistinen RSS. Intian pääministerin Narendra Modin tausta on verinen, ja hänen puolueensa politiikka edustaa pahinta kasvufundamentalismia, mikä näkyy muun muassa maankäyttöja vesipolitiikassa. AAP:n vaalivoiton välitön seuraus on, että Modin hallitus joutuu taktisista syistä etenemään aikeissaan entistä varovaisemmin. Laajempia seurauksia on tässä vaiheessa mahdoton ennustaa. Kirjoittaja on filosofi ja aktivisti, joka on vieraillut Intiassa useasti vuodesta 1987 alkaen.
• 26 • 2 / 2015 teksti ja kuva mel frykberG /ips länsirannalta ei mitään uutta Pidätykset, kidutus ja vankeus ovat arkipäivää. palestiiNa: • Gazassa on asukkaita 1,8 miljoonaa ja Länsirannalla 2,6 miljoonaa. • Gazan pinta-ala on 365 ja Länsirannan 5 970 neliökilometriä. • Israel on miehittänyt alueita laittomasti vuodesta 1967. Sen Länsirannalle perustamissa siirtokunnissa asuu yli 500 000 juutalaista. • Israel veti siirtokuntansa Gazasta 2005. Sotilaallinen miehitys vaihtui tiukkaan taloussaartoon 2007, kun islamistinen Hamas sai alueella vallan. • Länsirannan palestiinalaishallintoa johtaa Fatah-järjestö, jolla on ollut huonot välit Hamasiin. Palestiinalaisten sisäinen eripura on osaltaan vaikeuttanut Lähi-idän rauhanhankkeita. (Lähde: BBC) Länsirannan palestiinalainen Ahmed Othman Safi, 17, sai kiväärin perästä iskun päähänsä, kun israelilaiset sotilaat rynnäköivät hänen kotiinsa viime syksynä. 151 alaikäistä palestiinalaista oli helmikuun puolivälissä pidätettynä ”turvallisuusrikkomusten” vuoksi Länsirannalla tai Israelissa, kertoo Military Court Watch -järjestö. Noin puolessa tapauksista rikottiin Geneven sopimuksia, koska lapset olivat Israelin vankiloissa, mikä esti heitä tapaamasta vanhempiaan tai Länsirannan ja Gazan alueella toimivia oikeusavustajiaan. Lapsivankiasia kohahdutti helmikuussa, kun Israel vapautti Malak al-Khatibin, 14, kahden kuukauden vankeuden jälkeen. Hän on yksi harvoista Israelin pidättämistä tytöistä. Beitinissä Ramallahin lähellä asuva al-Khatib pidätettiin joulukuussa syytettynä kivien heittelystä ja veitsen hallussapidosta. Hän sai kolme kuukautta vankeutta ja noin 1 300 euron sakot. Tyttö sanoo tunnustaneensa teot painostuksen alla. I s r a e l vangitsi joulukuussa vähintään kymmenen 10–15-vuotiasta palestiinalaislasta, sanoo Defence for Children International Palestine -järjestö. Sen mukaan Israelin miehitysjoukot pidättävät Länsirannalla vuosittain tuhatkunta lasta ja joukossa on jopa kahdeksanvuotiaita. Ihmisoikeusjärjestöjä kauhistuttaa lasten suuren määrän ohella heihin kohdistuva väkivalta. YK:n lastenrahasto Unicef julkaisi 2013 raportin, jonka mukaan Israel käyttää ”pelottelua, uhkailua ja fyysistä väkivaltaa kiristäessään tunnustuksia palestiinalaislapsilta”. ips tapasi kaksi Länsirannalla Jelazonin pakolaisleirissä asuvaa poikaa, jotka pahoinpideltiin ja vangittiin syytettyinä kivien ja polttopullojen heittelystä Israelin turvallisuusjoukkoja tai siirtokuntalaisia kohti. Khalil Khaled Nakhli, 17, kertoo, että viime elokuussa suuri joukko naamioituneita sotilaita mursi hänen kotinsa oven ja säikäytti kuusi nuorempaa sisarusta. ”Minulta murtui käsi väkivaltaisessa pidätyksessä. Minua syytettiin läheisen Beit Elin juutalaissiirtokunnan kivittämisestetty israelilaislapsi, hänelle olisi taattu tietyt oikeudet. Ne evättiin häneltä palestiinalaisen syntyperän vuoksi”, sanoo Acrin edustaja Nuri Moskovich. Israelin vuosikymmeniä jatkunut miehitys Länsirannalla on synnyttänyt kahdet säännöt kaikille elämänalueille. Miehitysalueella laittomasti asuville Israelin kansalaisille taataan kotimaansa oikeusturva, kun Länsirannan palestiinalaiset elävät paljon tiukempien sotilaallisten määräysten ja lakien alla, Acri sanoo. (Ramallah, Länsiranta) tä”, Nakhli kertoo. Hän kiisti syytteet kovakouraisessa kuulustelussa, mutta sai puoli vuotta vankeutta. Tyrmään passitettiin myös Ahmed Othman Safi, 17, jonka kodin oven sotilaat räjäyttivät auki syyskuussa. Hän sai kiväärinperästä ruhjeen päähänsä pidätyksen yhteydessä. ”Olen katkera saamastamme kohtelusta, ja se vain lisää vihaa miehitysoloja kohtaan”, Safi sanoo. isr aelil aiNeN kansalaisoikeusjärjestö Acri moittii Israelia palestiinalaisja juutalaislasten täysin erilaisesta kohtelusta. ”Jos Malak al-Khatib olisi ollut väkivallan vuoksi pidä
• 2 / 2015 • 27 teksti thalif deeN/ips kuva catheriNe wilsoN /ips seksismi elää ja voi hyvin Lukuisat maat alistavat naisia lakien ja perinteiden voimalla. monIlla valtioilla on yhä lakeja, jotka sallivat moniavioisuuden, raiskauksen avioliitossa tai naisiin kohdistuvan väkivallan. Niiden poistamisesta kuitenkin sovittiin jo 20 vuotta sitten pidetyssä Pekingin naiskonferenssissa. Equality Now -järjestön tuore raportti listaa kymmeniä maita, joilla on kansainvälisten sopimusten vastaista naisia sortavaa lainsäädäntöä. Joukossa ovat muun muassa Bahama, Intia, Iran, Jemen, Kenia, Kongon demokraattinen tasavalta, Mali, Malta ja Nigeria. Maltassa naisen sieppaaja ei joudu syytteeseen, jos hän avioituu uhrinsa kanssa. Nigeriassa laki sallii vaimon väkivaltaisen kurittamisen. Kongon laki määrää naisen muuttamaan miehensä mukana, ja Guinea sallii naiselle oman ammatin vain miehen suostumuksella. ”Naisten asemaa heikentävät tekopyhyys, kaksoisnormit ja konkreettinen eriarvoisuus. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole voimassa samanpalkkaisuus”, sanoo International Civil Society Action Networkin johtaja Sanam Anderlini. ”Seksismi on maailmanlaajuista. Vaikka verukkeena käytetään kulttuuria, kyse on pohjimmiltaan vallasta”, hän tiivistää. peräti 188 valtiota on allekirjoittanut kansainvälisen Cedawsopimuksen, joka hyväksyttiin jo 1979 ja kieltää kaiken naisiin kohdistuvan syrjinnän. Silti syrjintä ei läheskään aina johdu vain vanhoista jäänteistä. ”Ellei tasa-arvoa ole kirjattu lakiin, sitä ei voi olla yhteiskunnassakaan”, tähdentää Equality Now -järjestön oikeudellinen neuvonantaja Antonia Kirkland. Kenia hyväksyi viime vuonna avioliittolain, joka sallii moniavioisuuden jopa ilman ensimmäisen vaimon suostumista. Malin 2011 uudistettu perhelaki käskee vaimon totella miestään. Iranin rikoslaki vuodelta 2013 pitää naisen todistusta vähäarvoisempana kuin miehen. Saudi-Arabia kieltää autoilun naisilta. Intia sääti 2013, että vaimon raiskaaminen on rikos vain, jos tämä on alle 15-vuotias. Bahaman laki vuodelta 1991 sallii raiskauksen avioliitossa. aNderliNiN mielestä kaikkien valtioiden edistymistä sukupuolten tasa-arvon toteuttamisessa pitäisi seurata vuosittain. ”Lausunnot, lupaukset tai edes sopimusten ratifiointi eivät riitä, jos käytännöt pysyvät ennallaan.” Hän ehdottaa Euroopan unionin jäseneksi pääsyyn verrattavaa lähentymisprosessia, jossa seurataan todellisia tekoja. Tasa-arvoa kannattavat tahot eivät ota asiaa kyllin tosissaan, Anderlini varoittaa. ”Vanhoilliset ääriliikkeet sen sijaan ymmärtävät naisten voiman ja vaikutusvallan. Siksi ne tappavat tasa-arvon puolustajia ja värväävät nuoria ja vanhoja naisia riveihinsä.” Hän muistuttaa, että monien maiden perinteet ja uskonnot sisältävät esimerkkejä naisten oikeuksista ja tasa-arvosta, mutta miesten myöhemmät tulkinnat ovat pyyhkineet ne pois. ”islamiN mukaan nainen ja mies luotiin tasa-arvoisiksi ja heille kuuluu yhtäläinen koulutus ja palkka”, Anderlini sanoo. ”Sama pätee maanomistukseen. Vasta viktoriaaniset siirtomaaherrat toivat moniin maihin järjestelmän, jossa vanhin poika perii kaiken. Aiemmin vallitsivat maan yhteisomistus ja matrilineaarinen perimysoikeus”, hän jatkaa. Anderlinin mukaan moni maa väittää naisten oikeuksia länsimaiseksi hapatukseksi, mutta hyväksyy tuskitta länsimaisen lääketieteen, aseet, teknologian, koulutuksen, tiedonvälityksen ”sekä luultavasti Viagran ja pornonkin”. Listan seikoilla on varmasti tuhoisampi vaikutus uskontoon ja perinteisiin kuin sillä, että annetaan naisille oikeus periä maata, saada samaa palkkaa samasta työstä, siirtää kansalaisuus lapselleen tai ajaa autoa”, hän summaa. (YK, New York) Naisten tasa­arvovaatimukset voimistuvat. Kuva Tyynellämerellä sijaitsevien Salomonsaarten pääkaupungista Honiarasta
• CHARLIE HEBDO -NÄYTTELY
• Galleria RIP Stéphane ”Charb” Charbonnier, Georges Wolinski, Jean ”Cabu” Cabut, Bernard ”Tignous” Verlhac, Philippe Honoré, Frédéric Boisseau, Franck Brinsolaro, Elsa Cayat, Bernard Maris, Ahmed Merabet, Mustapha Ourrad, Michel Renaud Suomen sarjakuvaseura kokosi näyttelyn suomalaisilta sarjakuvaja pilapiirtäjiltä kunnioittaakseen iskussa kuolleiden muistoa. Näyttelyssä on mukana töitä JP Ahoselta, Pertti Jarlalta, Petri Koikkalaiselta, Timo Kokkilalta, Heikki Paakkaselta, Milla Paloniemeltä, Jope Pitkäseltä, Ville Rannalta, Joonas Rinta-Kannolta ja Aino Sutiselta. Näyttely on jo kolmeen kertaan jouduttu perumaan kiinteistönomistajien kiellettyä sen esillepanon vuokralaisiltaan. Galleria Voima päätti julkaista valikoiman näyttelyyn tehdyistä töistä seinillään
• 30 • 2 / 2015 kreikaN Syrizan ja Espanjan Podemospuolueen vahvistuminen tuo mahdollisuuden muuttaa Euroopan tiukan talouskurin politiikkaa. Muutoksen kautta voidaan kenties löytää keinot torjua nihilismin ja ääriajattelun kierrettä ja välttää ”sivilisaatioiden yhteentörmäys”, jonka Pariisin attentaattien tekijät halusivat saada aikaan. Vuoden 1914 elokuussa tehtiin pyhä liitto. Työväenliike horjui Ranskassa ja Saksassa. Ammattiliittojen ja vasemmiston johtajat ryhtyivät kannattamaan ”kansallista puolustusta”. Edistyksellinen taistelu pantiin jäihin. Muuta oli vaikea tehdä, kun kaatuneet laskettiin kymmenissä tuhansissa heti verisen sotimisen ensimmäisinä päivinä. Kuka olisi kuunnellut rauhan sanoja keskellä sotimisen jylyä ja kiihkoisänmaallisuutta? Kesäkuussa tai heinäkuussa oli vielä mahdollista välttyä sodalta. Vuosisata on kulunut, ja olemme samassa tilanteessa. ”Sivilisaatioiden yhteentörmäys” on yksi mahdollisuus muiden joukossa. Kamppailu, joka on alkamassa Kreikassa ja sen jälkeen Espanjassa, voi auttaa torjumaan sen. Jihadistien attentaatit avaavat kuitenkin mahdollisuuden katastrofiin ”terrorisminvastaisen sodan” strategioineen ja kansalaisvapauksien rajoittamisineen. Vastatoimet ovat vaarassa kärjistää juuri niitä kriisejä, jotka niiden oli tarkoitus ratkaista. Uhka on olemassa. Lähikuukaudet näyttävät miten siihen vastataan. Saako profeetta Muhammedista tehdä pilakuvan? Saako musliminainen kulkea burkassa? Lisääntyykö Ranskan juutalaisten muutto Israeliin? Ranskalaiset väittelevät keskellä yhteiskunnan ja demokratian kriisiä, jota maan hallituksen ja Euroopan unionin talouspolitiikka ovat syventäneet. Tulonjaon, tuotantotavan ja finanssitarkastuksen teemat ovat yleisessä tietoisuudessa. Uskontoon liittyvät kysymykset työntävät ne säännöllisin väliajoin takaalalle.1 Jo parin vuosikymmenen ajan keskustelunaiheet, kuten ”esikaupunkien islam”, ”kulttuuriset uhat” ja ”uskontoryhmäkuntaisuus”, ovat panneet median sekaisin. Demagogit saavat tästä voimaa ja hanakasti he repivät auki haavoja, mikä nostaa heidät itsensä julkisuuden näyttämölle. Niin kauan kuin he onnistuvat taktiikassaan, yhteenkään perusongelmaan ei päästä käsiksi, vaikka niiden ratkaisusta riippuu lähes kaikki muu. Charlie Hebdo -lehden tiloissa murhattiin tammikuun seitsemäntenä kaksitoista ihmistä, heistä suurin osa journalisteja ja piirtäjiä. Sen jälkeen tapettiin neljä juutalaista kosher-kaupassa. Murhat ovat synnyttäneet kauhun tunnelman. Vaikka rikokset tehtiin islamin nimissä, ne eivät ole toistaiseksi laukaisseet tekijöiden toivomaa vihan ja koston kierrettä. Murhaajat onnistuivat osittain: moskeijoihin on hyökätty ja synagogia vartioivat poliisit. Jotkut radikalisoituneet musliminuoret, jotka ovat usein huonosti perillä uskontonsa säännöistä eivätkä edusta uskonveljiään, tuntevat vetoa jihadiin, nihilismiin ja aseelliseen taisteluun. Mutta murhaajat myös epäonnistuivat, koska tulivat hankkineeksi ikuisen elämän viikkolehdelle, joka heidän piti tuhota. oN valittava kamppailut Voimme kuitenkin olettaa, että tämä taistelu oli iskun suunnittelijoille toissijainen. Muiden kamppailujen lopputulos riippuu ranskalaisen yhteiskunnan kyvystä vastarintaan ja uuden toiveikkuuden heräämisestä Euroopassa. Mutta olkaamme vaatimattomia. Emme aina pysty analysoimaan tapahtumia tuoreeltaan. On pysähdyttävä, pohdittava ja uskallettava ymmärtää, yllättää ja tulla yllätetyksi. Toistaiseksi ranskalaiset ovat kestäneet iskun ja osoittaneet mieltä massiivisesti ja rauhallisesti antamatta pääministerinsä Manuel Vallsin sotaisten puheitten vaikuttaa liikaa. Demokratian taannuttamisen tiellekään ei ole lähdetty, kuten Yhdysvalloissa vuoden 2001 syyskuun iskujen jälkeen. On tosin typerää ja vaarallistakin tuomita nuoria ehdottomaan vankeuteen pelkistä provosoivista puheista. Kukaan ei kuitenkaan pysty kuvittelemaan uuden vastaavan, puhumattakaan useamman iskun seurauksia. Synnyttäisivätkö ne väestönosien välille uuden railon, joka jakautuisi poliittisesti ihmisten alkuperän, kulttuurin ja uskonnon mukaan? Juuri ”sivilisaatioiden yhteentörmäyksen” varaan laskevat sekä jihadistit että äärioikeisto Euroopassa ja myös Israelissa. Tätä vaaraa yhteiskunta ei pysty torjumaan, vaikka se rauhoittuisi jonkin ihmeen kautta. Ghetot, asuinalueiden sosiaalinen kriisi ja yhteiskunnan väkivalta estävät sen. On valittava ne kamppailut, jotka todennäköisimmin helpottavat yhteiskunnan hätää. Tämä pakottaa luomaan kiireisesti uudentyyppistä politiikkaa Euroopassa. Kreikassa ja Espanjassa kamppailu on alkamassa. sytyttääkö yksi kipiNä? Eurooppa on toden totta olemassa! Kreikan vanhan vallan pääministeri yritti käyttää välittömästi Charlie Hebdon tiloissa tehtyjä murhia hyväkseen julistaessaan: ”Tänään on tapahtunut joukkomurha Pariisissa. Ja täällä jotkut haluavat lisää laitonta maahanmuuttoa ja lupaavat tulijoille kansalaisuutta!” Päivää myöhemmin Ateenassa Nikos Filis, Syrizan pääosin omistaman Avgi-päivälehden päätoimittaja löysi kahden Ranskan kansalaisen tekemistä rikoksista hyvin erilaisen opetuksen: ”Attentaatti saattaisi antaa suunnan Euroopan tulevaisuudelle. Joko kohti Le Peniä ja äärioikeistoa tai kohti järkevämpää tapaa lähestyä ongelmaa, sillä turvallisuuden vaatimukseen eivät pelkät poliisit riitä vastaamaan.”2 Vaaleissa ei tosin tällaisilla analyyseilla pärjätä, ei Kreikassa eikä muuallakaan Euroopassa. Vassilis Moulopoulos, Syrizan johtajan Alexis Tsiprasin tiedotusavustaja, tietää sen, muttei kanna huolta asiasta: ”Jos Syriza olisi antanut periksi maahanmuuttokysymyksessä, olisimme jo saaneet yli 50 prosenttia äänistä, mutta tämä on yksi niistä harvoista asioista, joista me kaikki olemme yksimielisiä!” Vanhalla mantereella toteutettu talouspolitiikka on toistuvasti epäonnistunut jo vuosien ajan, Kreikassa ja Espanjassa surkeammin kuin muualla. Muissa unionin maissa hallikurituspolitiikan vaihtoehto Alexis Tsiprasin ja Pablo Iglesiasin johtamat Syriza ja Podemos haastavat eurooppalaista talouspolitiikkaa hallitsevat opinkappaleet. teksti serGe halimi kuva tex häNNiNeN
• 2 / 2015 • 31 kurituspolitiikan vaihtoehto tuspuolueet tuntuvat antavan periksi äärioikeiston vyöryn edessä. Ne jopa laskevat pysyvänsä vallassa voidessaan esiintyä kokoavana vastavoimana äärioikeistolle. Syriza ja Podemos ovat kuitenkin avanneet toisen näkymän. Mikään vasemmistopuolue ei ole edennyt Euroopassa nopeammin kuin ne. Finanssikriisin alkuhetkillä viisi vuotta sitten niitä tuskin oli olemassa. Nyt ne ovat onnistuneet saman tien kahdessa asiassa. Ne vaikuttavat uskottavilta ehdokkailta vallankäyttöön. Samalla ne ovat ehkä syrjäyttämässä sosialistipuolueet, jotka ovat osaltaan vastuussa yleisestä sekasorrosta. Vastaavaa tapahtui viime vuosisadalla, kun brittien työväenpuolue nousi liberaalipuolueen tilalle, ja Ranskan sosialistipuolue radikaalipuolueen tilalle.3 Molemmissa tapauksissa jakolinja osoittautui py1 Ks. ”Burqa-bla-bla”, Le Monde diplomatique 01/10. 2 Avgi, joka julkaisee kreikankielisen painoksen Le Monde diplomatique -lehdestä, ilmestyi toukokuun kahdeksantena päivänä etusivullaan ”Je suis Charlie” -iskulause. Attentaattia kommentoitiin laajalti Kreikassa nimenomaan vasemmistossa, jonka historialliset kokemukset (vuosien 1967–74 sotilasdiktatuuri) ovat saanut reagoimaan herkästi ilmaisunvapauteen. 3 Vuonna 1922 Britanniassa ja 1936 Ranskassa. 4 Vuoden 2013 lukuja. 5 Ks. Sanjay Basu ja David Stuckler, ”Quand l’austérité tue”, LMD, 10/14, ja Noël Burgi, ”Les Grecs sous le scalpel”, LMD 12/ 11. 6 Englanninkielisenä: ”Syriza: The Thessaloniki programme”, http://left.gr 7 Ks. Alexis Tsipras, ”Saksalainen velkahelpotus”, Diplo&NG 01/13. syväksi. Vaikka panokset olisi jo asetettu osittain voitokkaasti, kun vanhat sosiaalidemokraattiset puolueet on syrjäytetty, yksi kysymys kuitenkin jää: voisiko uuden vasemmiston voitto johtaa Euroopassa politiikan suunnanmuutokseen? Ateenasta katsoen esteet ovat valtavia. Syriza on maassaan yksin kaikkia vastaan, eikä sitä tue Euroopassa yksikään hallitus. Sen haaste on paljon kunnianhimoisempi kuin Ranskan vastaava, joka jumiutti maan vuonna 2012. Silloin François Hollande oli juuri tullut valituksi ja saattoi ylvästellä ranskalaisten äänestäjien antamalla mandaatilla ja 19,3 prosentin osuudella Euroopan bruttotuotteesta, kun Kreikan osuus on 2,3 prosenttia ja Espanjan 12,1.4 Hän aikoi lupauksensa mukaisesti ”neuvotella uusiksi” Euroopan vakaussopimuksen. Tiedämme, mitä siitä tuli. Syrizassa analysoidaan tilannetta optimistisemmin ja toivotaan, että vasemmistopuolueen voitto Kreikassa ja Espanjassa osoittautuu kipinäksi, joka sytyttää tuleen koko tasangon. ”Euroopan julkinen mielipide on meille nyt aiempaa myönteisempi”, Filis arvioi. ”Myös Euroopan eliitit toteavat tähänastisten strategioiden epäonnistumisen. Heidän omakin intressinsä on pohtia toisenlaista politiikkaa, sillä ne näkevät, että euroalue, sellaisena kuin se on rakennettu, estää Eurooppaa ottamasta omaa rooliaan maailmassa.” kuristuspolitiikaN tuhot Joskus yksi liikaa talvella kärsinyt pääskynen riittää ilmoittamaan kesästä. Siksikö Syrizan johto on niin lupaavalla tavalla eri mieltä Saksan liittokanslerin ja EKP:n johtajan Mario Draghin kanssa? Draghin päättämä valtionvelkakirjojen massiivinen osto kuitenkin osoittaa, että hän on vihdoinkin ymmärtänyt kuristuslinjan vievän umpikujaan. Ateenassa jos missä tämä tiedetään. Kun harjoitettu politiikka on ollut niin julmaa, että se on vienyt ihmisiltä lämmityksen talvella ja lisännyt tartuntatauteja ja itsemurhia, sen suuntaa ei ole helppo muuttaa, varsinkin kun sen arkkitehdit tekevät hyvää tiliä rautaisilla hermoillaan.5 Makrotaloudenkaan luvut eivät ole loistokkaita. Viiden vuoden shokkihoidon jälkeen työttömiä on kolminkertainen määrä (25,5 prosenttia työikäisestä väestöstä) ja talouskasvu on ponnetonta (0,6 prosenttia vuonna 2014). Vuosien 2009 ja 2013 välillä kumuloitunut kasvuluvun lasku on yhteensä 26 prosenttia. Talous oli ohjelmoitu pitämään velka 113 prosentissa bruttokansantuotteesta. Nyt velka on 174 prosentissa. Tämä oli odotettavissa, koska BKT on laskettu suhteessa kansalliseen varallisuuteen, joka taas on romahtanut. On ymmärrettävää, että pääministeri Mariano Rajoy, jonka suoritukset Espanjassa ovat lähes yhtä häikäiseviä, ilmestyi Ateenaan tukemaan virkaveljeään Antonis Samarasia julistamalla, että ”maat tarvitsevat vakautta, eivät äkkikäännöksiä ja epävarmuutta”. Syrizan talousvastaava, yliopistotutkija Yiannis Milios arvioi Samarasin johdolla päätetyn, että yli yli kolmen prosentin budjettiylijäämätavoitetta seurataan määräämätön aika. ”Täysin järjetöntä, paitsi jos tavoitteena on ikuinen kuristuspolitiikka”, hän sanoo. Totuuden nimissä on sanottava, että Samaras ei päättänyt monestakaan asiasta. Hänen hallituksensa toteutti troikan neuvottelemia päätöksiä. syrizalla oN ohjelma Miten Syriza aikoo tästä selvitä? Ensinnäkin sillä on ”humanitaarisen kriisin torjuntaohjelma”, jolla priorisoidaan ja kohdennetaan uudelleen menot muuttamatta kokonaisbudjetin raameja. Tarmokkaammalla taistelulla korruptiota ja talouspetoksia vastaan voitaisiin tarkkaan laskien kustantaa ilmainen sähkö ja julkinen liikenne, hätäruokaapu köyhimmille, rokotukset lapsille ja työttömille. Filis huomauttaa esimerkiksi, että julkiset työt maksavat Kreikassa neljä kertaa enemmän kuin muualla Euroopassa. Milios jatkaa painottaen, että 55 000 kreikkalaista on siirtänyt ulkomaille henkilökohtaista omaisuutta yli 100 000 euroa kukin, vaikka heistä 24 000 ei verotietojen mukaan voi sellaisia summia liikutella. Kuitenkin kahden viime vuoden aikana vain 407 Kansainvälisen valuuttarahaston ilmiantamaa talousrikollista on saatu verolle. Syrizan hätäapuohjelman hinnaksi on arvioitu 1,882 miljardia euroa ja sitä tuetaan työllistämistoimenpiteillä: 300 000 julkisen puolen työpaikkaa vuodeksi kerrallaan, vuoden 2011 tasoinen minimipalkka ja pienimpien eläkkeiden korotus. Toimenpideohjelma on kokonaisuudessaan yksilöity ”Thessalonikin ohjelmassa”, ja se käsittää myös ylivelkaantuneiden talouksien ja yritysten velkojen anteeksiannon.6 Tämäkin ohjelma, hinnaltaan 11,382 miljardia euroa, rahoitetaan uusilla valtion tuloilla. Milios painottaa, että näistä toimenpiteistä ei neuvotella, ei muiden puolueiden eikä Kreikan velkojien kanssa. ”On kyse kansallisesta suvereniteetista, eivätkä toimenpiteet lisää talousvajettamme. Aiomme toteuttaa tämän politiikan riippumatta siitä, mitä velkojen uudelleenjärjestelyneuvotteluissa tapahtuu.” Sen sijaan Syriza on halukas neuvottelemaan Kreikan 320 miljardin suuruisesta velasta. Puolue tosin varautuu siihen, että useat maat odottavat tilaisuuden tullen pääsevänsä myös järjestelemään velkojaan. Milios jatkaa: ”Velan ongelma ei ole Kreikan ongelma vaan koko Euroopan ongelma. Tällä hetkellä Ranska ja eräät muut maat pystyvät maksamaan velkojilleen, mutta vain siksi, että korkotaso on äärimmäisen alhainen. Näin ei tule jatkumaan. Esimerkiksi Espanjan valtionvelasta on maksettava puolet vuoteen 2020 mennessä.” Näissä olosuhteissa Tsiprasin Le Monde diplomatiquessa kaksi vuotta sitten vaatimasta ”Euroopan velkakonferenssista” on tullut realistinen mahdollisuus.7 Sittemmin aloitetta on tukenut Irlannin valtiovarainministeri. Kaiken lisäksi konferenssilla on opettavainen ennakkotapaus vuodelta 1953, jolloin Saksalle annettiin anteeksi sotavelat, joita sillä oli muiden muassa Kreikalle. Herkullisen historiallisen muistutuksen myötä Syriza toivoo, että sen ajama konferenssi toisi ”vaihtoehtoisen ratkaisun, joka hautaisi lopullisesti kuristuspolitiikan”. Artikkeli on aiemmin julkaistu suo­ menkielisessä Le Monde diploma­ tique & Novaja Gazeta ­lehdessä 6/2014. Käännös: Heikki Jäntti.
• VALOKUVAUS SARJAKUVATAIDE ANIMAATIO HAKU NYT WWW.MUURLANOPISTO.FI Muurlantie 365, 25130 Muurla toimisto@muurlanopisto.fi p. (02) 728 1500 KUTSU kasvatusja taidealalle www.snellman-korkeakoulu.? AVOIMET OVET lauantaina 14.3.2015 klo 11-15 Kaipaatko ajatt elun rohkeutt a, sielun syvävenytt elyä ja tukevia eväitä elämään? Steinerpedagogiset yleissivistävät ja ammatti in johtavat opinnot tarjoavat välineitä kokonaisvaltaiseen oppimiseen ja itsensä kehitt ämiseen. Tervetuloa tutustumaan! Tee valinTasi ja Hae meille kevään yHTeisHaussa 17.3.–9.4.2015 turkuamk.fi/haku Kevään yhteishaku syksyllä 2015 alkaviin koulutuksiin 17.3.–9.4.2015 MEDIA-ALAN KOULUTUS Medianomi (AMK) Master’s Degree in Screenwriting MUSIIKIN KOULUTUS Musiikkipedagogi (AMK) Muusikko (AMK) TUTUSTU TAPAHTUMA , LUENTO SEKÄ KURSSITARJONTAAMME: • hel. /tyovaenopisto • facebook.com/tyovaenopisto • sto.digipap.eu/opinto-ohjelma Koulutusta, kulttuuria ja kohtaamisia – kaikkialla kaupungissa YLEISLUENTOJA, VAPAA PÄÄSY: • Eriarvoistuva kotimaamme, ma 2.3.–16.3. klo 16.50–18.20 Opistotalo • Maalaustaiteen merkkiteoksia, ti 3.3.–10.3. klo 10–11.30 Silkkikutomo • Maatalous, sivilisaation synnyn edellytys, ti 3.3.–31.3. klo 17.30–19 Kaapelitehdas • Kaupunkiviljelyä, pe 6.3. klo 17–18.30 Opistotalo • Albert Einstein, la 7.3. klo 11–12.30 Oulunkylätalo • Minimalismi musiikissa, ti 17.3.–31.3. klo 16.50–18.20 Opistotalo • Sibelius kaunokirjallisuuden hahmona, ke 25.3. klo 16.50–18.20 Opistotalo • Onnistuuko ympäristön pelastaminen?, ke 1.4.–22.4. klo 18.30–20 Silkkikutomo • Reilusti matkalle, ke 8.4.–15.4. klo 17–18.30 Stoa TAPAHTUMIA: • Havaintoesitykset: Raakaruokaa, la 11.3.–8.4. klo 17.30–19 Opistotalo • Konsertti, Töölö Brass – Puhaltaen kohti kevättä, pe 20.3. klo 19 Opistotalo
• | Haku on avoin kaikille | Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokumpu Lammenkatu 18, 83500 Outokumpu 013 244 3907 | amo.outokumpu@pkky.fi media-assistentti radioja TV-tuotanto teatterija esitystekniikka valokuvaus ja graafinen suunnittelu pelikoulutus artesaani, lavasterakennus kuva-artesaani, maalaus tanssija Opiskele ammattiin www.pkky.fi/amoo Hakuaika 24.2.-17.3. Opiskele taidemaalariksi Helsingin Kaapelitehtaalla! www.vapaataidekoulu.fi info@vapaataidekoulu.fi ILMOITTAUDU 1.5.2015 MENNESSÄ VALINTAKURSSI 11. –22.5.2015 KESKI-POHJ ANMAAN KANSANOPIS TO YLITETÄÄN ITSEMME YHDE SSÄ LAULUTEATTERi TANSSI VALOKUVAUS 2015-2016 43ov www.kpopisto.fi Kuvataiteilija AMK Kuvataiteilija (ylempi AMK) Grafiikka, korutaide, kuvanveisto, maalaus ja valokuvaus Hakuaika 17.3. 9.4.2015, hakuohjeet: www.saimia.fi/haku Katso lisää kuvataiteen verkkogalleriasta: www.saimia.fi/kulttuuri_galleria Saimaan Ammattikorkeakoulu Tietäjänkatu 3, 55120 Imatra p. 040 8479445 www.saimia.fi Aino Suonio: Mielen tyhjentäminen
• 34 • 2 / 2015 siis mistä Maidanin tapahtumista? Kiovan keskusaukion Maidanin valtausta ja mielenosoituksia on nimitetty Ukrainan kevääksi, vaikka jotkut ovat puhuneet vain väkivaltaisista mellakoista. Tšerepanin kutsuu tapahtumia kansannousuksi. Hänen mielestään Ukraina on toipumassa kaaoksesta, vaikka nykyinen presidentti Poroshenko ei paras mahdollinen johtaja olekaan. Tämän päivän Ukrainassa vallankumous ei enää kuulu asialistalle. Valtio, jonka johtajat pelkäävät vallankumousta eniten, ja syystä, on Tšerepaninin mukaan Venäjä. miNulla on oikeastaan vain kaksi kysymystä: mistä Maidanin tapahtumissa oli kyse ja minkälainen maa on Ukraina. Tšerepanin huvittuu. ”Sitten vastaaminen vie aikaa. Olen pitänyt noista aiheista pitkiä luentoja.” Mutta onhan meillä aikaa. Tšerepanin aloittaa kaukaa eli Venäjästä ja sen propagandasta, koska ilman sitä emme kuulemma voi puhua Maidanistakaan. ”Venäjä tekee maansa sisällä erilaista propagandaa kuin ulkomailla. Venäjällä on tärkeää puhua siitä, miten vahva maa se on. Putin on sotapresidentti, ja sodat ovat aina nostaneet hänen suosiotaan: Tšetšenia, Georgia, Ukraina. Mutta tämä sotataktiikka ei päde Euroopassa, vaan on etsittävä heikko kohta ja iskettävä siihen. Putin sai EU-maat ainakin hetkeksi Ukrainaa vastaan puhumalla Ukrainan kansannoususta äärioikeiston nousuna, vaikka se ei ollut sitä. EU:ssa myös nokitellaan Yhdysvalloille, ja siksi hajaannusta saa myös väittämällä, että USA tukee Ukrainaa.” Mikä on Venäjän heikko kohta sisäisesti? ”Putin pelkää vallankumousta. Venäjä on ottanut käyttöön neuvostoajan symboleita ja toteuttaa pitkälti sitä mielikuvaa, mikä ihmisille jäi Neuvostoliitosta. Että maa on vahva suurvalta.” ”Kuitenkaan Putin – enkä tarkoita nyt Putinia henkilönä vaan vallan kasvoina – ei ole ottanut kaikkia symboleita käyttöön. Hän ei halua viitata vallankumoukseen. Siksi hän ei mielellään käytä sirppiä ja vasaraa vaan imperialistista tunnusta, kaksipäistä kotkaa.” Tšerepanin on silminnähden innoissaan symboliikasta. Hänen kertomansa perusteella Kreml suoristelee mutkia oikein urakalla: päättäjät näyttävät ihailevan yhtälailla tsaarien aikaa kuin Staliniakin, mutta hyppäävän Leninin yli. ”Juuri niin! Ei propagandan tarvitse olla johdonmukaista! Joskus sanottiin, että Neuvostoliitto hävisi kylmän sodan Amerikalle, koska näillä oli Hollywood, mutta Neuvostoliitolla ei. No nyt Venäjällä todellakin on Hollywood, joka on jopa isompi kuin Hollywood. Se on iltauutisia varten rakennettu keinotodellisuus.” maidaN tarkoittaa aukiota, toria. Kiovassa Maidanilla tarkoitetaan nimenomaan Itsenäisyyden aukiota kaupungin keskustassa. Marraskuun lopulla vuonna 2013 sinne kerääntyi opiskelijoita ja journalisteja osoittamaan mieltään demokratian puolesta. Pian ihmisiä alkoi tulla lisää kaikkialta. Haluttiin presidentti Viktor Janukovitšin eroa ja läheisempää yhteistyötä EU:n kansteksti iida simes kuvat pekka turuNeN maidanin professori Voima tapasi ukrainalaisen taiteilijan ja ihmisoikeusaktivistin Vasil Tšerepaninin, kun Maidanin tapahtumista on kulunut vuosi.
• 2 / 2015 • 35 kulttuuriaktivisti kiovasta Vasil Tšerepanin (s. 1980) on Visuaalisen kulttuurin tutkimuskeskuksen johtaja ja taidekuraattori Kiovassa, Ukrainassa. Hän on estetiikasta väitellyt filosofian tohtori, joka työskentelee myös Kiovan yliopistossa taiteen ja kulttuurin tutkimuksen opettajana. Tšerepanin päätoimittaa Political Critique -lehden ukrainalaisversiota. Se on paitsi arvostettu julkaisu myös laaja poliittisen analyysin ja kansalaistoiminnan verkosto Euroopassa. Tšerepaninin kimppuun hyökättiin viime syksynä Kiovassa. Sotilaspukuisten pahoinpitelijöiden aggressiivisista uhkailuista Tšerepanin päättelee joutuneensa hakatuksi kansalaistoimintansa takia, eli koska hän oli Maidan-mielenosoituksissa aktiivinen, näkyvä hahmo. Tšerepanin työskenteli Suomessa helmikuun ajan kansainvälisen taiteilijoiden residenssiohjelman kutsumana. Helsinki International Artist Programme eli HIAP järjestää lyhytaikaisia vierailuja taiteilijoille, joiden tilanne tämän kotimaassa on vaikea tai jopa vaarallinen ja jotka tarvitsevat keskittymisrauhaa. Tšerepaninia kiinnostaa ruohonjuuritason toiminta niin taiteessa kuin politiikassakin. Parhaillaan hän valmistelee nykytaiteen biennaalia, joka avautuu ensi syksynä Kiovassa. Biennaalin teema on Taiteen pakolaisten koulu. Se yhdistää taiteilijoita, kansalaisjärjestöjä ja maahanmuuttajia, kuten pakolaisia ja turvapaikanhakijoita eri maista. Projektissa mietitään myös, miten auttaa Ukrainan sisäisiä pakolaisia eli Itä-Ukrainasta sotaa pakenevia ihmisiä. Tämän kaltainen työ on Tšerepaninille tuttua. Maidanin mielenosoitusten aikaan hän järjesti Kiovan keskustaan isolle ulko ilmanäyttämölle Avoimen yliopiston, jossa mielenosoittajat keskustelivat politiikasta, kulttuurista ja ihmis oikeuksista. sa. Mielenosoituksia kutsuttiin myös Euromaidaniksi. ”Ukraina on vallankumousten maa. Ukrainassa oli isoja mielenilmaisuja jo perestroikan aikaan 1980-luvulla, kun kaivosmiehet lakkoilivat Donbassin alueella. Oranssi vallankumous 2004 nosti valtaan Julija Timošenkon ja Viktor Juštšenkon, mutta homma kaatui, kun valtaan noussut oppositio rupesikin riitelemään keskenään. Sen sähläyksen takia jo kerran erotettu Janukovitš saattoi tulla takaisin.” Aluksi mielenosoitus oli rauhallinen. Käänne tapahtui mielenosoituksen kestettyä kymmenen päivä, kun presidentti Janukovitš hermostui ja määräsi paikalle sisäministeriön erikoisjoukot eli Berkut-poliisivoimat. Nämä alkoivat aamuyöllä kello kolmen aikoihin poistaa mielenosoittajia paikalta väkivaltaisesti. ”Se oli käännekohta”, Tšerepanin muistelee synkästi. ”Mielenosoitus muuttui kaoottisemmaksi. Ihmisiä virtasi kaikkialta Ukrainasta. Sanottiin, että ‘nyt me taistelemme arvokkuutemme puolesta’. Poliisi hakkasi opiskelijoita, joista useat olivat melkein lapsia. Monet tulivat paikalla juuri siksi, että poliisi oli niin väkivaltainen.” tšerepaNiN vietti Maidanilla lukuisia päiviä ja öitä. Hän kävi kotona lähinnä vain vaihtamassa vaatteita. Kulttuurin tutkimuskeskus perusti Maidanille Avoimen yliopiston. ”Maidanilla oli iso päälava, jossa pidettiin koko ajan puheita. Meidän lavamme oli se toiseksi keskeisin ja tärkein. Avoin yliopisto oli demokratiaprojekti; taidetta ja samalla myös koulutusta. Aloimme kertoa ihmisille vallan kumousten ja kansannousujen historiasta.” Maidanin Avoimessa yliopistossa luennoitiin Arabikeväästä ja Kairon Tahririn aukiosta, Euroopan villistä 1960-luvusta ja Yhdysvalloista. Puhujia kutsuttiin myös Venäjältä. Muistelemme propagandasodan alkua. Yksi netin suosituimmista esiintyjistä keväällä 2014 oli nainen, joka nähtiin eri uutisyhteyksissä yleensä kaltoinkohdeltuna venäläisenä. Hänestä jaettiin sosiaalisessa mediassa ”Ja Oscarin saa…” -nimistä kuvakoostetta, jossa tuo sama täti on milloin kodistaan häädetty venäläissyntyinen anti-Maidan-aktivisti, milloin venäläismielinen torimummo, milloin mitäkin, mutta aina vahvasti Venäjän puolella. Hän oli yksi Venäjän iltauutisten tähtiesiintyjistä. Kuvakoosteen kasasivat ulkomaiset toimittajat. Missä vaiheessa Kremlissä todella huolestuttiin? ”Maidan yllätti heidät täysin. He huolestuivat jo ihan alkuvaiheessa. Venäjä on aina vahtinut Ukrainaa tarkasti, ja Kiovassa kulkee paljon FSB-miehiä [eli Venäjän turvallisuuspalvelun agentteja]. Venäjän läsnäolosta alettiin puhua enemmänkin joulukuussa 2013, kun tarkka-ampujat nousivat talojen katoille. Emme me vieläkään tiedä, keitä ne ampujat olivat ja mistä he tulivat.” No entä fasistit? Oliko Maidanilla äärioikeistoa? ”Olisi ihme, jos ei olisi ollut. Kai niitä hulluja on joka maassa. Maidanille tulivat kaikki puolueet ja kansanliikkeet. Sen sijaan on väärin sanoa, että barrikadeja rakentaneet ihmiset olisivat olleet erityisesti äärioikeistoa. He olivat aivan tavallisia ihmisiä, joilla oli Maidanin loppuvaiheessa vain yksi tavoite: säilyä hengissä.” maidaN kesti neljä kuukautta. Janukovitš pakeni Kiovasta ensin Krimille ja myöhemmin idemmäksi, Venäjälle. Myöhemmin Venäjä valtasi Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainassa soditaan edelleen. ”Putin pelästyi varmasti, kun näki mitä Janukovitšille tapahtui. Tällä oli kaikki valta, ja yhtäkkiä kansa ajoi hänet pois. Sehän on Putinin pahin painajainen.” Maidanista maksettiin kova hinta. Vielä ei tiedetä, kuinka kova. Keskustassa kuoli paljon ihmisiä. Presidenti määräsi järjestystä pitämään yli 11 000 poliisia, joista osa loikkasi mielenosoittajien puolelle. Sisäministeriön erikoisjoukkoja Berkutia ja näiden palkkaamia rikollistaustaisia muskelimiehiä ei voitu taivutella. ”He tekivät kaikkensa hajottaakseen ihmisjoukot. He alkoivat viedä loukkaantuneita ihmisiä aukion ulkopuolelta vankilaan. He hakivat ihmisiä jopa suoraan sairaaloista. Opiskelijat asettuivat suojelemaan sairaaloita. Erikoisjoukot naamioituivat ambulanssinkuljettajiksi, ja kun loukaantuneet lastattiin ambulanssiin, auto ajoikin poliisiasemalle. Moni on edelleen kateissa”, Tšerepanin murehtii. ”Kadonneiden ruumiita löytyy vieläkin silloin tällöin Dnepr-joesta ja Kiovan ulkopuoleltakin. Maidanilla kuolleet ovat nyt ‘Taivaallinen satanen’, vaikka menehtyihän heitä paljon enemmän kuin sata. Ehkä yli 200.” Tšerepaninin mielestä Maidan paljasti jotain hyvin tärkeää ja päinvastaista kuin mitä propagandakoneisto on kertonut. ”Maidan oli parasta lääkettä fasismia vastaan.” Ukrainassa oli nouseva äärioikeisto – ”tosin Länsi-Euroopassa sekin taitaa olla paljon isompi”. Maidanin jälkeen äärioikeisto menetti kuitenkin kannatusta. He saivat vain vähän yli kaksi prosenttia äänistä. Innostaako Tšerepaninia palata Suomen-vierailultaan takaisin, vai onko elämä Pohjois-Euroopassa liian mukavaa? ”Minä lähden pian kotiin. Olen tullut tänne vain hetkeksi töihin. Kaipaan Kiovaan.” teksti iida simes kuvat pekka turuNeN maidanin professori Voima tapasi ukrainalaisen taiteilijan ja ihmisoikeusaktivistin Vasil Tšerepaninin, kun Maidanin tapahtumista on kulunut vuosi.
• 36 • 2 / 2015 Ville Pirinen
• maailmantaloudentekijat.fi facebook.com/maailmantaloudentekijat vaalikone2015.fi Onko sinusta maailmantalouden tekijäksi? ÄÄNESTÄJILLE VAALIKONE AVAUTUU 17. MAALISKUUTA BOTTA ON! Pirulliseen nälkään. Helvetilliseen janoon. Ma Pe klo 11 04 La klo 14 04 P. 09 580 77 707 Real Food, Real Pub Su Ti klo 15 01 Ke La klo 15 03 P. 09 580 77 222 Tilaa juhlia! Kokous ja juhlatilaa. P. 09 580 770 myynti@botta. Museokatu 10 www.botta. Valokuvanäyttely I Anna Autio 16.3.?12.4.2015 Lasipalatsin aukio, Helsinki 16.3.?22.3.2015 Lasipalatsin Tovi-näyttelytila, Helsinki Vapaa pääsy. Tervetuloa! Näyttelyssä Ugandan naiset kertovat solidaarisuusteoistaan. nAIsVoImAA ugAndAn osuuskunnIstA jaa oma solidaarisuusteko si: www.solidaarisuu steot.fi #solidaarisuusteo t Järjestäjä: »annan aina vanhat vaatteeni muille yhteisön tytöille ja siivoan isoäitini luona.« Edith Nalubowan solidaarisuusteko NYT ELOKUVATEATTEREISSA “PAREMPI KUIN EI SANO KENELLEKÄÄN MISSÄ ON TÖISSÄ.”
• Osta kotimaista! Tuttu suomalainen tuotemerkkikään ei enää ole tae kotimaisesta työstä. Kaupan hyllyillä on yhä enemmän sellaisia kotimaiseksi miellettyjä tuotemerkkejä, joiden takana ei ole vähääkään kotimaista työtä. Me emme hyväksy tällaista tuontielintarvikkeiden kotimaiseksi pesua. Meidän mielestämme elintarvikkeiden valmistusmaan pitää olla kuluttajille läpinäkyvää ja siksi keräämme tietoa Suomessa kotimaisella tuotemerkillä myytävistä, mutta ulkomailla valmistetuista elintarvikkeista. Vaadimme, että kaikkien elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä on selkeästi kerrottava valmistusmaa, pääraaka-aineiden alkuperämaa ja valmistuspäivä, jotta kuluttajat voivat valita kaupan hyllystä kotimaista ruokaa, joka jättää hyödyn Suomeen työpaikkoina, verotuloina, kotimaisen kulutuksen kasvuna ja investointeina. www.kotimaistaruokaa.? SEL_210x280_mm.indd 1 5.2.2015 14.37 ruokavallankumous! Jaakko kolmonen Härkäpapu ja muut retroruoat veganismi murroksessa ruoka elokuvissa Irtonumero 9,60 euroa 43. vuosIkerta 1–2015 1–2015 ruok a suuri ruok ateemanumero : Globaali ruokakriisi, suomalainen ruokakulttuuri, unohdetut raaka-aineet, ruokapiirit, dyykkaaminen, Jaakko “Kokki” Kolmonen, ruoka elokuvissa ja paljon muuta! Vain 9,60 e aKateemisesta KirJaKaupasta tai VerKKoKaupasta (postikulut €) tilaus@kulttuurivihkot.fi 09 4114 5369 www.kulttuurivihk ot.fi ESITYKSET Klo 13.00 maaliskuu 3, 4, 10, 11 Klo 19.00 maaliskuu 6, 7, 13, 14, 18, 19, 20, 21, 25, 26, 27, 28, 31 Klo 19.00 huhtikuu 1, 8, 9 Kesto n. 1,5 h, sis väliaika Liput 20/18/13 € Päivänäytökset kaikki liput 13€ Jokainen esitys on ainutkertainen elämys, joka voi olla draamaa, komediaa, musikaali tai vaikkapa dekkari. Tule ja kerro millaisen esityksen sinä haluaisit nähdä, sillä näytelmien sisällöt luodaan yhdessä yleisön kanssa. Rakkaudesta tähän kuningaslajiin Stellan huikeat improvisoijat ottavat haasteen vastaan ja yleisö kokee yllätyksellisen, hauskan ja koskettavan improvisoidun näytelmän. Stella Polaris, Kaapelitehdas, Turbiinisali LIPPUJA: Stella Polaris tsto 050 573 7004 TIKETTI: 0600 11616 (1,78 € min + local) WWW.STELLA-POLARIS.FI TÄTÄ ET NÄE TELKKARISTA! TILA NNE & TY YL I AIK A & PAI KKA YL EI SÖ & TU NN EL MA MU SIK AA LI NÄYT TELIJ ÄT NÄY TTÄ MÖ YLEISÖ KATSEL E KUUNTELE OSAL LISTU YLL ÄTY MU US IKO T DRA AM A KOMEDIA DEKKARI IM P R OV ISO I T U NÄY TE LM Ä
• kulttuuri teksti Jari tamminen kuvat JUUSO AALTO okkultismia, esoteerista tietoa, muinaisia uskontoja, parisuhdeoppaita 1900-luvun alusta. Pienkustantamo Salakirjat on erikoistunut perin omituisten kirjojen julkaisemiseen. Jon Hällström on Salakirjat-kustantamon perustaja ja pyörittäjä. Pienkustantamon julkaisuohjelmaan kuuluu muun muassa noituutta ja luonnonuskontoja käsitteleviä teoksia. Tämä linja kirvoittaa myös epäilyksiä. Olettekohan te mahdollisesti hieman hulluja, Jon Hällström? ”Itse en ehkä näkisi linjaamme hulluna. Käyttäisin kattokäsitettä ’kummallisuus’”, Hällström pohtii. Helsingin Pohjois-Esplanadilla, Cafe Jugendissa istuu tyytyväinen kustantaja. Hän on juuri saanut Espoon varastossa puretuksi Sami Paulaharjun Lapin muisteluksia -teoksen painoksen. Alkujaan vuonna 1922 ilmestynyt kirja keskittyy Lapin muinaiseen elämäntapaan ja loitsuihin. Myös kahvilan miljöö miellyttää Hällströmiä, ja paikka onkin muodostunut hänen suosikikseen edellisen suosikin jäätyä jyrän alle: Helsingin päärautatieaseman ravintola Eliel Järnefeltin maalaamine freskoineen muuttui viime vuonna Burger Kingiksi. ”Tykkään tästä vuosisadan takaisesta jugendaikakaumystillisen tiedon lähteellä Kun etsit oppikirjaa noitavainoista, ota yhteys Salakirjoihin. Pä ämaJa betonibunkkerissa. Salakirjojen salainen päämaja sijaitsee Espoon Matinkylässä. Uneliaan lähiön betonielementtitalon pohjakerroksessa sijaitsevan oven takana oleva tila on jakautunut kahtia: noin puolet sadasta neliöstä on pahvilaatikkojen täyttämää kirjavarastoa ja toisen puolikkaan vie ”herrain salonki”. Vanhojen niteiden ja pääkallojen ohessa rekvisiittana oli muun muassa vanha hakku Lemmenjoen kultakaivauksilta.
• 40 • 2 / 2015 kulttuuri desta. Myös kirjallisuudessa, olemmehan julkaisseet GallénKallelan esseekokoelmankin.” Mutta miksi näitä muinaisia uskomuksia ja esoteerista tietoa pitää julkaista 2000-luvulla? ”Ehkä näkisin näillä kirjoilla olevan arvoa kulttuurihistoriallisena dokumentaationa. Mutta muistuttaisin myös siitä, että nykyinen todellisuuskäsitys on yksi monista – nämä kirjat laajentavat perspektiiviä.” PersPektiiviä ja kummaa on lukijalle todellakin tarjolla. Monille esimerkiksi ajatus okkultistista tietoa metsästävästä natsi-Saksasta on oletettavasti viihdettä, Indiana Jones -elokuvista tuttua fiktiota. Himmlerin salaseura -teokseen viitaten Hällström kuitenkin muistuttaa kyseessä olleen ihan vakava touhu. Natseilla oli hakusessa rotuopillisten tietojen lisäksi mystilliset tiedot sodankäynnin avuksi. ”Erityisen kiinnostavaa oli natsien kiinnostus suomalaista mystiikkaa kohtaan, mitä ei ole muissa yhteyksissä hirveästi tunnettu. Ja kyllä he olivat sataprosenttisen tosissaan, eivätkä pelkästään ideologisella tasolla, vaan hankkeella oli todella reipas rahoitus. Maksoivat jopa retkikunnankin Vienan Karjalaan.” Salatieteiden ja uskomusten maailma kiinnostaa Hällströmiä myös muutenkin kuin historiallisena ilmiönä. Hän kuvaa omaa ajatusmaailmaansa animismin ja luonnonmystiikan värittämäksi. Tosin ei Salakirjojen katalogi ole pelkästään salatieteitä. Esimerkiksi alkujaan vuonna 1919 julkaistu Nainen – Ja taito valloittaa hänet on pintapuolisesti huvittava teos, joka perustuu ”erään gentlemannin” muistiinpanoihin pokailusta. On kuitenkin hyvä huomata, että pintakerrosta hieman rapsuttamalla teos paljastuu monin tavoin samanlaiseksi kuin mitä nykypäivän pelimiesoppaat ovat seksuaalisen markkina-arvon teorioineen. Hällströmin kustantajan ura alkoi hänen haalittuaan vanhoja teoksia divareista ja kuolinpesistä ja alettuaan välittää niitä edelleen netin kautta. ”Sitä kautta tuli myös tutuksi se, että mitä kaikkea jännää sitä onkin julkaistu.” Vähitellen hahmottui näkemys siitä, että Suomessa on julkaistu paljon teoksia, jotka ovat kadonneet saatavilta jo pitkän aikaa sitten. Ensimmäisen uusintapainoksen Hällström julkaisi vuonna 2007, ja Salakirjat oli syntynyt. Sittemmin julkaisuohjelmaan ovat löytäneet tiensä myös esimerkiksi muinoin vaarallista tietoa sisältävinä kiellettyjä teoksia sekä kustantamon linjaan sopiva uustuotantokin. Julkaisutahti on ollut kiivas ja nimikkeitä on jo noin 80. Pienkustantamon asema nykyisillä kirjamarkkinoilla ei kuitenkaan ole erityisen hyvä, ja isojen kirjakauppaketjujen valikoimaan on vaikea päästä. Toiminnan kannalta tiivis suhde lukijoihin sekä oma nettikauppa ovatkin elinehtoja. ”Vaikka kirja-ala kokonaisuudessaan on pienentymään päin, pienkustantamolla on kuitenkin se etu, että voi mennä halutessaan aikalailla vastavirtaankin. Meillä toiminta on kasvanut, eikä se ole riippuvainen koko maan kirjanmyynnin tilasta. Käyn myös aika paljon messuilla ja markkinoilla. Sehän on hyvin perinteinen ja sopiva tapa toimia – missä tavara kiertää, siellä tieto kiertää.” Messuilla ja markkinoilla eksoottinen katalogi herättää myös poikkeuksetta tunteita. ”Eteenkin Musta raamattu on sellainen teos, josta joka kerta joku tulee valittamaan. Mutta siinäkin on kyse enemmänkin kirjan hurjasta maineesta – eivät valittajat ole koskaan kirjaa itse avanneetkaan.” osa salakirJoJen julkaisemista teoksista on ollut jossain vaiheessa historiaa kiellettyjen kirjojen listalla. Jokaisella ajalla on omat tabunsa, jotka saattavat näyttäytyä omituisessa valossa jälkipolville. ”Netissä kiertää esimerkiksi ’kiellettyjä’ kannabiksen kasvatusoppaita, joille varmaan naureskellaan kymmenen vuoden päästä, että tämmöisiäkin on pitänyt salassa jakaa”, Hällström tarjoaa esimerkkiä nykytabusta. Tämä viittaus kannabistietouden asemaan tabuna on sikälikin sovelias, että Salakirjat on julkaisemassa tuonnempana Sigurd Wettenhovi-Aspan teoksen Nauloja kieltolain ruumisarkkuun vuodelta 1920. Teos otti aikanaan kärkevästi kantaa kieltolakia vastaan, eikä rinnastus nykyiseen kannabispolitiikkaan ole tyystin tuulesta temmattu. On kustantajan pöydälle toki päätynyt myös sellaisia tekstejä, joiden julkaisu ei tule kysymykseenkään. ”Jo ihan lainsäädännöllisistä syistä”, kuten hän itse asian muotoilee. valittu linJa on johtanut myös siihen, että monien teosten hämyinen julkaisuhistoria on vaatinut melkoista salapoliisityötä kustantajalta. Esimerkiksi inkvisiittori Heinrich Kramerin kokoama Noitavasara – Malleus maleficarum ilmestyi alkujaan vuonna 1486, ja sen rooli noitavainojen kehityksessä ei ollut merkityksetön. Teoksessa annettiin ohjeita noitien kuulusteluun ja tunnistamiseen. Kabbalistisia manauksia ja loitsuja sisältävä Musta raamattu puolestaan kattaa väitetysti Raamatusta pois pudonneet Mooseksen kuudennen ja seitsemännen kirjan. ”Noitavasaran käännös perustuu saksalaiseen editioon, mutta meidän kääntäjä löysi myös 1930-luvulla julkaistun neuvostoliittolaisen edition, joka on ollut länsimaissa täysin tuntematon. Musta raamattu puolestaan on alkujaan amerikansuomalaisten Michiganissa kääntämä, josta se on sitten jotain kautta kulkeutunut Suomeen. Silläkin on ollut vissiin seitsemän eri julkaisijaa, jotka ovat sitten kuolleet pois.” Salakirjoilla sen sijaan ei ole mitään aikomusta kuolla pois. sPagHetti-sHama anin Ja termina attorin suoJeluksessa. Salakirjojen herrainsalongissa, piirongin päällä on lahjaksi saatu kuva Arnold Schwarzeneggeristä. Kuvassa hän mietteliäänä valvoo kustantamon toimia. Kuva siperialaisesta noidasta on puolestaan peräisi Salakirjojen julkaisemasta Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus -teoksesta.
• 2 / 2015 • 41 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen kollaaseJa 5.–29.3. galleria Jangva, Helsinki Jangvassa aiemminkin esitellyn Riku Mäkisen monikerroksiset työt ovat abstrakteja ja sisältävät moninaisia prosesseja maalaamisesta leikkaamiseen ja liimaamiseen. www.jangva.fi bruit De Couloir 18.–19.3. valvesali, oulu Oulun musiikkijuhlien ohjelmaan kuuluu ranskalaisen sirkustaiteilijan Clément Dazinin teos, jossa matkataan kohti kuolemaa aseina muun muassa nykytanssi, hiphop ja jonglööraus. www.omj.fi/ clement-dazin-bruit-de-couloir Drag me to Hel 28.3. Dubrovnik, Helsinki Tyylikästä mutta kieroa dragja burleskitaidetta lupaavassa tapahtumassa nähdään esiintyjiä niin kotimaasta kuin Britanniasta ja Australiasta. www.facebook.com/pages/DragMe-To-HEL/241503435902785 aleatorY variable 20.3.–12.4. valokuvakeskus Peri, turku Laura Nissinen tekee abstraktia valokuvataidetta, joka kyseenalaistaa koko valokuvan määritelmän. Näyttelynsä materiaalina hän on käyttänyt vanhentunutta ja kierrätettyä filmiä. http://peri.fi iii aPinaFest 9.–15.3. Helsinki Opiskelijoita ja ammattilaisia, keskustelua ja klubeja, liikettä ja kuvaa. Kolmatta kertaa järjestettävään tanssitapahtumaan mahtuu monenlaista. www.apinatarha.fi Pilli-liiSA Kutittaako tussikättä? Hämeentien vaalitoimiston spektaakkelin kunniaksi päätimme julkaista tuhotusta kuvasta värityskirjaversion. Leikkaa irti lasten askarteluihin tai väritä itse, kutsu kaveritkin mukaan ja tehkää jokainen oma versio. Valmiin värityksen kanssa voit poiketa paikan päälle kahville tai lähettää skannin meille osoitteeseen psvaalitoimisto@gmail.com ja teemme kivoimmista julkisen nettigallerian. Kiitämme kiinnostuksesta toimintaamme kohtaan myös heitä, jotka ovat kanssamme eri mieltä. Ehdotamme lisäksi, että jokainen etsii itselleen makunsa mukaisen äänestettävän, paikkojen hajottamisella kun ei maailmaa muuteta. Vaalirauhan toivotuksin Hämeentien toimiston ehdokkaat: Marko Ekqvist, René Hursti, Nina Huru, Nuutti Hyttinen, Krista Juurikko, Jarmo Keto, Aleksi Niskanen, Mika Raatikainen, Mari Rantanen ja Sampo Terho.
• 42 • 2 / 2015 kulttuurihäirintä Poster boY on yhdysvaltalaisten taiteilija-aktivistien kommuuni, joka on tehnyt satiirisia kollaasiteoksia pääasiassa New Yorkin metroasemilla. Mattoveitsellä varustautuneena he suikaloivat ja järjestävät uudelleen mainosjulisteita. Mattoveitsi onkin otollinen työkalu tähän: Nykin metroasemien mainokset ovat suurelta osin jättimäisiä, muovitetusta tarrasta tehtyjä julisteita, jotka kestävät repeämättä leikkailun ja liimailun. Hieman yllättäen Poster Boyn teoksiaan päästiin ihailemaan hiljattain myös Rovaniemellä. ”kutsu minua Poster Boyksi.” Kollektiivin nimissä Voiman kysymyksiin vastannut henkilö (tai henkilöt) ei halunnut tulla nimetyksi. Se, kuka hän on, on oikeastaan merkityksetöntä. Merkityksetöntä on sekin, kuinka monta jäsentä ryhmässä on. He toivovat tekojen puhuvan puolestaan. Tosin pari vuotta sitten erään taidenäyttelyn yhteydessä pidätettiin Henry Matyjewicz, jota epäiltiin mieheksi Poster Boyn takana. Hän ei kuitenkaan myöntänyt osuuttaan tai rooliaan porukassa, vaikka sakkoja lopulta suostuikin maksamaan. ”Henry vain sattui olemaan ensimmäinen henkilö, joka pidätettiin Poster Boyhin yhdistettynä, ja siksi häneen kohdistui niin paljon huomiota. Sittemmin pidätyksiä on ollut muutama muukin. Ei halukkaita nyt jonoksi saakka ole, mutta kyllä meitä ehdottomasti on enemmän kuin yksi”, Poster Boy vakuuttaa. nimettömYYs on luonnollinen osa katutaidetta jo ilmaisumuotoon usein liittyvän luvattomuuden vuoksi. Poster Boy löytää nimettömyydestä muitakin arvoja. Ryhmä on kritisoinut toistuvasti virallista taidemaailmaa ja kokee nimettömyyden antavan vapauksia, joita omalla niemellä esiintyminen ei soisi. ”Systeemiä ei ole mahdollista kritisoida kunnolla, mikäli on osa tuota systeemiä. Meidän strategiamme on provosoiden synnyttää dialogia. Ei myyntiä. Ei suunnitelmia. Ei budjettia. Ei tekijänoikeuksia. Ei tekijyyttä. Ei egoa.” taiDekeskustelun ohella keskeisenä elementtinä Poster Boyn tuotannossa on mainosten kritisoiminen. Aika ajoin viranomaistenkin kanssa kahnauksiin joutunut ryhmä näkee mainokset ihan perusteltuina kohteina vandalismille. Se, mikä on kiellettyä, ei välttämättä ole aina väärin. ”Jo se olisi tarpeeksi paha, että yritykset myyvät meille paskaa, jota emme tarvitse. Mutta julkisessa tilassa se paska vielä pakkosyötetään meille. Ei ole mahdollista välttyä näkemästä niitä tuhansia mainoksia, jotka roskaavat elinympäristömme.” Perustamisvuonna 2008 vielä yksihenkinen Poster Boy ehti vandalisoida satoja mainosjulisteita. Sittemmin ryhmä on kasvanut ja innostanut myös kopioijia. Nämä kopioijat ovat enemmän kuin tervetulleita, eikä mustasukkaisuutta reviiristä ole. ”Sehän on juurikin se idea! Poster Boyn on aina ollut hajautettu kollektiivi. Kenelläkään ei ole henkilökohtaisella tasolla mitään saavutettavaa, eikä mitään menetettävää.” tYYliltä än teokset ovat yhtä moninaisia kuin mainoksetkin, joita niiden luomiseen käytetään. Useimmiten mukana on huumoria, mutta lähdemateriaalin luonteeseen sopivasti teokset ovat myös täynnä vakavampia viittauksia popkulttuuriin, kauneusihanteisiin ja kulutuskulttuuriin. Ajoittain teokset ovat jopa ylitsevuotavan poliittisia. Viittaukset kuitenkin syntyvät hyvin spontaanisti. ”Kaikki teokset ovat improvisoituja. Jotkut isommat ovat vaatineet hieman ennalta suunnittelemista, mutta silloinkin teos muuttuu poikkeuksetta merkittävästi toteuttamisen aikana. Jos olisimme halunneet karsinoida itsemme yhteen tyyliin, olisimme voineet perustaa saman tien vaikka mainostoimiston.” ”Kun mitään ei ole suunniteltu etukäteen ja tekijöiden tekninen taito vaihtelee, saamme tyyliltään erilaisia teoksia. Teosten aiheet puolestaan ovat yhtä loputtomia kuin mitä mainoksetkin aiheilaan ovat. mainosten halveksijat New Yorkin taidevandaalit kävivät Lapissa kritisoimassa saamelaisten kohtelua. luvatta liikkeellä. ”Osa mainosten omistajista myöskin käytännössä omistaa kotikaupunkimme kaupungintalon. Ei-urbaanissa ympäristössä työskentely on aina helpompaa, mutta kyllä tälläkin kertaa oli omat vaikeutensa – vyötärön syvyinen lumihanki ja paukkupakkanen eivät ole meidän ystäviämme”, aktivistiryhmä Poster Boy kertoo Suomen-vierailustaan.
• voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen raDikaalit ristiPistot 3.3., 17.3. Ja 31.3. klo 16.30–19.30 oranssi, Helsinki Utopia-kollektiivin järjestämässä ompelukokoontumisessa ei vaadita erityistaitoja. Jokainen on tervetullut, ja materiaalimaksu määräytyy osallistumistiheyden sekä varallisuuden mukaan. http://utopiahelsinki. wordpress.com Julkinen talous Ja laman maksumieHet 25.3. klo 18 aalto-sali, JYväskYlä Tapahtuman puhujina ovat eläkelaitos Ilmarisen johtaja Jaakko Kiander sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalainen. He vastaavat kysymykseen, säilyykö pohjoismainen hyvinvointimalli Suomessa. http://jyvaskylantalvi2015.blogspot.fi eläinkuvia 11.3. klo 19.30 kirJakaHvila, turku Turun Oikeutta eläimille ja Animalia järjestävät Eläinkuvia-elokuvasarjaa. Sarjassa esitetään dokumentti Food, Inc., joka käsittelee suuryritysten hallitsemaa ruoantuotantoa. enkö minäkin ole nainen? 8.3. klo 15 stoa, Helsinki Helsingin kulttuurikeskus ja Antirasismi X järjestävät naistenpäivänä tilaisuuden, jossa esitysten, keskustelujen ja kokemusten kautta annetaan tilaa naisena olemisen erilaisille ilmentymille. www.stoa.fi totuus Ja tolkku torstaisin PääkirJasto, turku Jo seitsemättä kautta pyörivä filosofinen keskustelukerho tarkastelee keväällä inhimillisyyden käsitettä. Maaliskuussa keskustelussa ovat muun muassa eläinten inhimillinen kohtelu (5.3.). www.turku.fi/public/?Content ID=560659&NodeID=5091 Edes poliittisempien teostemme kanssa emme kuitenkaan halua ottaa itseämme turhan vakavasti", Paper Boy jatkaa. mutta kuinka New Yorkiin juurtunut taiteilijaryhmä päätyi vandalisoimaan mainostauluja Rovaniemellä? ”Emme juurikaan suunnittele tekemisiämme. Kun joku meistä reissaa, niin ajoittain tarjoutuu mahdollisuus vandalismille. Pääsy täydelliseen kohteeseen, ilmaiset materiaalit, polttava aihe, tai ihan muuten vaan. Tällä kertaa tosin otimme yhteyttä saamelaisten oikeuksia ajavan Suohpanterror-ryhmän jäseniin ja Rauna Kuokkaseen. Mitä enemmän olemme matkustelleet, sitä ilmeisemmäksi on tullut trendi, että alkuperäiskansoja hyväksikäytetään kaikkialla. Eikä heillä ole rahaa suuriin mainoskampanjoihin.” Toronton yliopiston valtiotieteen ja alkuperäiskansantutkimuksen professori Kuokkanen on Utsjoelta kotoisin oleva saamelainen. Poster Boyn Lapin-vierailun myötä saamelaistenkin asiat kuitenkin pääsivät tienvarsien mainostauluihin. Alkuperäiskansan kyykyttämisen lisäksi Suomesta jäi muutakin mieleen. ”Oli kiinnostavaa oppia muutamia totuuksia joulusta. Vierailu antoi kiinnostavan perspektiivin tuohon rahan ympärillä pyörivään juhlaan.” Jari tamminen www.flickr.com/photos/ posterboynyc GARDENIA-HELSINKI Eksoottinen ympärivuotinen käyntikohde! Trooppinen puutarha Opastettu retki Viikin luontoon Tietoa ja tarinaa kasveista sekä eläimistä. Kysy lisää! Lasten synttärit tropiikissa Teemallinen opastettu ohjelma ja tila tarjoiluille. Kysy lisää! Ohjelmaa polttareihin Lemmenyrttiteemainen opastus. Kysy lisää! AUKIOLOAJAT ma-to pe la-su Poikkeavat aukioloajat netissä. klo 10-18 suljettu klo 10-17 WWW.GARDENIA-HELSINKI.FI Koetilantie 1, Viikki, Helsinki p. (09) 3478 400 SISÄÄNPÄÄSYT Aikuinen Lapsi, opiskelija Eläkeläinen Perhelippu 4,00 € 2,00 € 2,30 € 9,00 € K uva: Teemu Mäki, Riiput us (P aino voimat) , 2013. Modernin taiteen museo Sisäsatama, Vaasa Pääsymaksut: 7 / 5 € Avoinna: ti – su 11 – 17 www.kuntsi.fi 14. 2. – 24. 5. 2015 6.4. klo 19 • Espoon tuomiokirkko Avauskonsertti: Maria Kalaniemi, Timo Alakotila, Panu Savolainen 7.4. klo 13.30-15.15 • Sellosalin lämpiö Päivätanssit: Vantaan kansanpelimannit 7.4. klo 18 • Vindängens musiksal Kling, klang 7.4. klo 19 • Lagstad hembygdsgård Rosen? nk, Halsbrytarna tanssittaa 8.4. klo 19 • Sellosali Sväng, Esko Järvelä Epic Male Band 9.4. klo 10 • Sellosali Svängin koulukonsertti 10.4. klo 19 • Sellosali Espoolaisen kansanmusiikin 40-vuotisjuhlat! Espoon pelimannit, Vieno Kekkonen, Leikarit, Kesäpelimannit. Tanssit lämpiössä! 11.4. Pilpatussoitot eri puolilla Espoota. 11.4. klo 13 • Tapiolasali Lasten Pilpatuskonsertti, klo 11.30 aulat soi 11.4. klo 19 • Sellosali Frifot (S), Juurakko 11.4. klo 21.30 • GLO Grill Kitchen Jatkot: Emännöimässä Leija Lautamaja ja Iida Savolainen Kansanmusiikkia Espoossa 6. 11. 4. JuuriJuhla Liput ennakkoon Sellosalin konsertteihin: Lippupiste, www.lippu.? www.juurijuhla.?
• 44 • 2 / 2015 kulttuuri Kuv a: Jussi V irkkumaa george Orwellin totalitaarista diktatuuria kuvaava Vuonna 1984 on moneen kertaan analysoitu teos. Teoksen Isoveli on muuttunut valvontayhteiskunnan symboliksi ja synonyymiksi. Vaikka teoksesta on sanottu lähes kaikki sanottavissa oleva, onnistuu Robert Icken ja Duncan MacMillanin dramatisoima teatterisovitus yllättämään. Svenska Teaternin esityksen käsiohjelmassa he kertovat teokseen liittyvästä huomiosta: Kirjan liitteenä oleva Uuskielen pääperiaatteet -osio on kirjoitettu normaalilla kielellä ja siinä viitataan uuskieleen menneessä aikamuodossa. Uuskielihän oli Isoveljen valvontayhteiskunnan pyrkimys poistaa kielestä kaikki sanat, joiden avulla olisi edes mahdollista ajatella vallankumousta – siis tehdä ajatusrikoksia. Aiemmin liitteeseen ei ole kiinnitetty huomiota. Tämä huomiointi tekee Svenska Teaternin tulkinnasta raikkaan. kun kirJa a on dramatisoitu, on tarinaa jouduttu pilkkomaan. Alkuperäistarinakin on itse asiassa saksittu ja pätkitty varsin hajanaiseksi, ja päähenkilö Winston löytää itsensä toistuvasti hämmentävistä uusista tilanteista. Katkonaiset kohtaukset ja loikkiva kerronta eivät ole mikään ongelma. Pirstaleinen rakenne tukee skitsofreenista ja vainoharhaista tarinaa ja tarjoaa tyystin toisenlaisen kurkistuksen Winstonin pääkoppaan kuin mitä Orwellin alkuperäisteksti teki. Totalitaarista systeemiä kuvaava teos on muuttunut enemmänkin totalitaarisessa systeemissä elävän henkilön psyyken kuvaukseksi. sYYskuussa 2013 Britanniassa Nottingham Playhousessa ensi-iltansa saanut esitys nähdään nyt siis Jarno Kuosan ohjaamana. Svenskanin pieni Amos-näyttämö täyttyy lavastuksesta, joka on niukka, mutta samalla kahlitseva. Lavalla ei ole avointa tilaa, eikä mihinkään pääse piiloon – seinät tuntuvat kaatuvan päälle läpi näytöksen. Esityskielenä Svenska Teaternissa on ruotsi. Pikkunäyttämöllä suomenkielisen yleisön tukena ei ole tekstityksiä. Saattaa olla, että kovin ruosteisella kouluruotsilla ei saa esityksestä ihan kaikkia nyansseja irti. Mikäli ruotsi ei taivu mutta teos kiinnostaa, kannattaa tutustua esityksen englanninkieliseen käsikirjoitukseen (Orwell / Icke & MacMillan: 1984. Oberon Books, 2014). 1984:n teemat ovat vähintään yhtä ajankohtaisia nyt 2010-luvulla kuin mitä ne olivat teoksen julkaisuvuonna 1949 – toisen maailmansodan jälkeen ja kylmän sodan kynnyksellä. Toivoisin kovasti, että Orwellin teos ei olisi erityisen ajankohtainen toisen kuuden vuosikymmenen vierähdettyä teoksen julkaisusta. En kuitenkaan pidättele hengitystäni. Jari tamminen Svenska Teatern: 1984 Kantaesitys 14.1.2015 kaHDen minuutin viHa. Naurujoogassa nauretaan, vaikka ei naurattaisikaan, ja lopulta sitten naurattaa. Tunteilla on taipumus tarttua. Isoveljen valvovan silmän alla taas raivottiin kollektiivisesti vihollisen kasvoille, jotta viha olisi laantumatonta. isoveli valvoi Orwellilainen dystopia herää henkiin uudelleen tulkittuna Svenska Teaternissa. Kuva: Cata Portin
• teAtteri isoveli valvoi Orwellilainen dystopia herää henkiin uudelleen tulkittuna Svenska Teaternissa. Liput 09 310 12000 (ark. 12–18) tai Lippupalvelu Aurora Toff a Trio Band BBBand Dantchev Anna Aapelus A l European theatre collective Aakkosmatka suomenkieleen Pe 13.3. klo 19, alk. 10/8 € Vuotalo, Mosaiikkitori 2, vuotalo.? Yhtye vie kuulijansa vanhojen bulgarialaisten tarinoiden äärelle – vuorille, ruusulaaksoihin ja hiekkarannoille. Klubi-ilta, A-oikeudet. Ke 18.3. klo 19, alk. 13/9 € Stoa, Turunlinnantie 1, stoa.? Uusi urbaani laulaja-lauluntekijä julkaisi tammikuussa debyyttialbuminsa Kadotaan kaupunkiin. Luvassa letkeitä reggae-soundeja! La 7.3. klo 14, alk. 5 € Stoa, Turunlinnantie 1, stoa.? Uusi, riemukas audiovisuaalinen lastenesitys vie mielikuvitusmatkalle kielen ja kirjainten satumaailmaan. 4–9-vuotiaille. La 18.4. klo 19, alk. 10/8 € Vuotalo, Mosaiikkitori 2, vuotalo.? Ultrapositiivinen, super-energinen ja eriskummallinen afro-pop-jazztrio. Klubi-ilta, A-oikeudet. D tc A Maa ilmassa -klubi Maa ilmassa -klubi Venäjän Jake ja Elwood. Veljekset Pobeda (Juha Muje) ja Obeda (Puntti Valtonen) yrittävät parhaansa mukaan sopeutua venäläisen yhteiskunnan valtarakenteisiin. ensimmäisessä näyttämökuvassa Volgan lautturit kiskovat köysillä orkesterilavan sisään. Sitä raahataan läpi kuivan aron, jonne on tarkoitus rakentaa joki. Pian matkataan uusrikkaiden kanssa vanhanaikaisessa ravintolavaunussa. Samassa junassa lempivät vuonna 1787 Krimille matkalla olleiden ruhtinas Grigori Potjomkinin ja Katariina II:n näköishahmot, ja radanvaressa kukoistavat Potemkinin kulissit. Näytelmän näkökulmahahmo Pobeda on oligarkkien kyytiin lähtevä konduktööri. Hän noutaa parikseen veljensä Obedan kaukaasialaiselta vankileiriltä. Nämä John Landisin Blues Brothers -elokuvan (1980) Elwoodia ja Jakea muistuttavat hahmot kompuroivat läpi Venäjän eri aikakausiin liittyvien tragedioiden, myyttien ja uhkakuvien. Pirkko Saision teksti yhdistää satiiria farssiin ja tragediaan ja lainaa häpeämättömästi kaikesta ja kaikilta H.C. Andersenin sadusta Camusin Caligulaan ja dystopiaklassikoista Orwellista Bradburyyn. Mieleen jää kaikumaan toinen toistaan iskevämpiä yhden rivin kiteytyksiä. Laura Jäntin ohjaus on hyvin kulkevaa ja viihdyttävää musiikkiteatteria peittelemättömän brechtiläisessä tyylilajissa. Näyttämön neljäs seinä puhkotaan opettavaisilla välintuloilla. Nauru ja ahdistus alleviivaavat yksittäisten kohtausten sisälläkin esityksen yhteiskunnallista sanomaa. Jussi Tuurnan iskelmää, oopperaa, eurodiskoa, etnoa, nykymusiikkia ja venäläisyyteen vihjaavia viuluja haitariparahduksia taiten kokoava musiikillinen keitos kuljettaa oleellisesti koko tarinaa. Se sulattaa myös laulunäytelmien lajityyppiä ennakkoon epäilevien katsojien sydämet. Esityksen tähtihetkiä ovat Timo Tuomisen akrobaattiseen hyppyyn päättyvä Putinkuvaelma, Tiina Weckstömin intensiivinen tanssija lauluesitys Ukrainan presidenttiydestä innostuvana Julija Teenä sekä Marja Salon hykerryttävä suoritus Pohjois-Korean diktaattorina. Vaikuttava on myös Pietarin nostosiltojen alta kulkevalta Tuonelan joelta poikiaan etsivien äitien kuoro. saision tekstin poliittinen kärki on suunnattu Putinin suuntaan. Kritiikki on terävimmillään rakentaessaan siltaa nykyhallinnon ja venäjän historian välille sekä muistuttaessaan, että kerran käyntiin lähtenyt helvetinkone voi jatkaa kasvottomana kulkuaan vielä keisarin kuoltuakin. Asetelmassa on vaaransakin: Putinin henkilön ympärille rakentuva karikatyyriaineisto voi myös houkutella katsojaa tulkitsemaan Venäjän – tai minkä tahansa maan – ongelmia vain sen johtajan ominaisuuksien kautta. Esityksen tavoitteet ovat kuitenkin syvemmällä. tuomas rantanen Kansallisteatteri: SLAVA! Kunnia. Kantaesitys 25.2.2015 blues brothers neuvostojen maassa Saision musiikkinäytelmän Putinissa kohtaavat Caligula ja Isoveli. Kuv a: Stef an Br emer
• 46 • 2 / 2015 "Haluamme olla vapaita ja itsenäisiä. Emme ota vastaan yhteiskunnan avustuksia", selittää Cyklopen-yhdistyksen aktivisti Elin. "Emme halua, että valtio tai kaupunki hallitsee meitä rahoillaan." Kulttuurikeskusta ylläpitävä yhdistys saa tuloja vuokraamalla taloaan tilaisuuksien ja bileiden järjestämiseen. "Bileitä on aika paljon. Haluaisimme järjestää enemmän kulttuuritilaisuuksia, mutta pankkilaina on maksettava", Elin jatkaa. "Pankkilaina?" kysyn hämmästyneenä. "Vuokrasimme tontin ja otimme lainaa rakentaaksemme kulttuurikeskuksen. Ensin valtasimme pari taloa, mutta poliisi hääti meidät nopeasti. Se, mikä toimii Berliinissä, ei toimi Tukholmassa", hän selittää. "saimme kulttuurikeskukselle määräaikaisen rakennusluvan, se on voimassa vielä puolitoista vuotta. Sitten meidän on haettava uusi rakennuslupa tälle talolle, joka valmistui syyskuussa 2013", selittää toinen aktivisti Magnus. Hämmästys näkyy kasvoiltani, sillä Magnus jatkaa: "En ole kuullut vastaavasta järjestelystä muiden rakennusten kohdalla." Magnus uskoo Tukholman kaupungin myöntävän rakennusluvan viideksi vuodeksi kerrallaan. "Jos täällä on tilaisuuksia, se ei uskalla olla myöntämättä meille jatkoaikaa. Mutta jos toiminta lopahtaa, talo määrätään purettavaksi", hän uskoo. Siitä ei ole vaaraa, sillä talo on ahkerassa käytössä. Cyklopenin perusjoukossa on anarkisteja, mutta tilaa käyttävät monet muutkin. "Cyklopen-yhdistys ei tarjoile ihmisille valmista toimintaa, vaan täältä voi vuokrata tiloja konserteille, työpajoille ja tapahtumille", Magnus selittää. Sovimme haastattelun julkaisemisesta ilman sukunimeä. "Natsit seuraavat meitä, joten paras olla varovainen", hän sanoo. Magnus kumppaneineen suostuu kuitenkin valokuvaan. YHDistYksen tukiJoill a on vahvan näkemys siitä, ketkä ovat syyllisiä edellisen Cyklopenin kulttuurikeskuksen polttamiseen vuonna 2008. Rakennuksen täysin tuhonnut tulipalo todettiin poliisitutkimuksissa tuhopoltoksi, mutta syyllisiä ei löydetty. "Yhdistyksellä oli palovakuutus, mutta korvaus ei ollut suuri", Magnus kertoo. Vain yksi vakuutusyhtiö suostui myöntämään palovakuutuksen uudelle talolle. "Se asetti tiukat ehdot, talossa on oltava tehokas palovaroitusjärjestelmä", Magnus selittää. Uusi Cyklopen-keskus on rakennettu huonosti syttyvästä erikoismuovista. "Samaa materiaalia käytetään poliisiasemien selleissä. Sen sytyttämiseen tarvitaan monta kanisteria bensiiniä." Talon moniväriset seinät ovat läpikuultavaa muovia. Aurinkoisella säällä ne hehkuvat kirkkaina sekä ulkona että sisällä. CYkloPenissa on avoimet ovet sunnuntaisin, jolloin jäsenet siivoavat taloa ja yläkerrassa opiskellaan ruotsia. Keskiviikkoiltaisin se on pubi. Maaliskuun tapahtumakalenterissa on reggae-juhla, punktapahtuma Knifren, naistenpäivä, työpaja teemalla "Yksikään ihminen ei ole laiton", punktapahtuma Brottsbalh 16 ja Kurdistanin vapaustaistelun tukitapahtuma Klubb klasskrig. Cyclopenissa toimii myös paperittomien siirtolaisten taideryhmiä. Keväällä järjestetään kaupunkiviljelyn teemapäiviä ja kesällä rakennuksen viereen hankitaan lavoja, joissa kasvatetaan köynnöskasveja. Kesällä on ulkoilmatapahtumia ja grillijuhlia. Graffititaiteilijat koristelevat rakennuksen viereistä muuria talvellakin, ja myös rakennuksen vessa on graffitien peitossa. Talon sisällä se on ainoa paikka, jossa graffitien maalaaminen on sallittu. sunnuntaisin tilaa vuokraa asunnottomia EU-siirtolaisia auttava HEM-yhdistys. "Älä kutsu heitä kerjäläisiksi, sana on halventava", korjaa ruotsin kurssin opettaja kysymystäni. Ruotsia opiskelevat EU-siirtolaiset on jaettu ryhmiin lukutaidon mukaan. Yhdessä ryhmässä on lukutaidottomia aikuisia, toiset osaavat lukea äidinkieltään. "He eivät opi paljoa kieltä käydessään viisi kertaa kurssillamme. Mutta he saavat kokemuksen siitä, että heihin suhtaudutaan kuten muihinkin ihmisiin", selittää HEM-yhdistyksen varapuheenjohtaja Sven Hovmöller. Magnus arvelee, että kielikursseille on osallistunut vuodessa yli tuhat henkilöä, useimmat vain muutaman kerran. Sven Hovmöller uskoo Tukteksti kristiina koivunen Pankkilaina-anarkiaa tukholmassa
• 2 / 2015 • 47 holmassa oleskelevien asunnottomien EU-siirtolaisten määräksi 600–2 000 henkilöä. Heillä on Tukholmassa kolmekymmentä leiripaikkaa. Pahvista kyhättyjä asumuksia on myös Högdalenin lähimetsissä, ja niissä asutaan myös talvella. Romanialaiset EU-siirtolaiset käyvät Cyklopenissa muulloinkin kuin kielikurssilla. Se on paikka, jossa he käyvät vessassa, hakevat vettä ja lataavat puhelimien akkuja. "k auPunkien talouDen kovenemista kutsutaan nimellä citycon. Se tarkoittaa sekä asuntojen että liikehuoneistojen vuokrien nousua, niin että köyhimmät ihmiset joutuvat muuttamaan asunnoistaan ja pienyrittäjät lopettamaan toimintansa", kertoo Magnus. "Yllättäen mekin olemme osa tätä ilmiötä, vaikka haluamme vastustaa sitä. Olemme kuulleet Cyklopenin nimen mainittavan usein, kun puhutaan Högdalenin alueen myönteisistä puolista", Magnus sanoo. Etelä-Tukholmassa sijaitseva Högdalen on muuttumassa trendikkääksi asuinalueeksi, jonka vuokrataso nousee. "Useita pikkuliikkeitä ja yksityisiä kioskeja joutuu lopettamaan toimintansa Högdalenissa ja viereisessä Bandhagenissa, ja tiloihin tulee suurten ketjujen liikkeitä. Kaikki alueet muuttuvat samanlaisiksi", harmittelee Magnus, joka on asunut Högdalenissa kahdeksan vuotta. Tukholmassa on kova asuntopula, ja lähiöiden väliset viheralueet aiotaan rakentaa täyteen asuintaloja. "Viheralueiden menettäminen on ikävää, mutta ihmisillä on oltava asuntoja. Tärkeintä olisi, että ne olisivat kohtuuhintaisia", Magnus arvioi. erot väestörYHmien välillä lisääntyvät Ruotsissa. Lähiöiden ongelmista puhutaan paljon. Keskusrikospoliisi eli rikskrim julkisti viime lokakuussa listan 22 lähiöstä, joissa jengit ovat niin vahvoja, että alueet eivät ole enää täysin viranomaisten hallinnassa. EteläTukholman lähiöitä pidetään ongelmallisina alueina, mutta Magnuksen mielestä sen ongelmia liioitellaan. "Ihmisten paikallinen järjestäytyminen on lisääntynyt viime aikoina. Puolueet koetaan etäisiksi, on helpompaa toimia paikallisissa ryhmissä. Ihmiset tuntevat omat asuinalueensa ja verkostoituvat tuttavien kanssa", hän selittää. Natsit hyökkäsivät rasismia vastustavien mielenosoittajien kimppuun Etelä-Tukholman Kärrtorpissa joulukuussa 2013. "Sen jälkeen paikallinen ryhmä Linje 17 järjesti uuden mielenosoituksen, johon osallistui 16 000 ihmistä", Magnus kertoo. Etelätukholmalaiset ryhmät Linje 17, Linje 18 ja Linje 19 on nimetty metrolinjojen mukaan. Kansanliike vapaan kulttuurin puolesta tukHolma on monelle suljettu kaupunki. Aktivistien kamppailu kaikille avoimen tilan saamiseksi alkoi 2000-luvun alussa. Ensin tila kulttuurikeskukselle yritettiin saada valtaamalla tyhjillään olevia taloja. SVT:n talon valtaus vuonna 2003 kesti vain kolme viikkoa. Myös Hammarbyhöjdenissä olleen hallin valtaus päättyi nopeasti poliisin toimesta. Seuraavana vuonna suunniteltiin Östermalmilla tyhjillään olleen teollisuusrakennuksen kunnostamista salaa, mutta se jäi haaveeksi. Vuonna 2006 Kulturkampen-yhdistys alkoi rakentaa talkoilla omaa taloa, ja Cyklopenin avajaiset olivat vuoden 2007 syyskuussa. Talo tuhoutui täysin tuhopoltossa reilua vuotta myöhemmin. Uuden talon rakentamiseksi syntyi kansanliike, johon osallistui myös kulttuurikeskusten isosisko, Sergelin torilla sijaitseva Tukholman kulttuuritalo. Vaikeasti syttyvästä erikoismuovista rakennettu uusi Cyklopen valmistui Högdaleniin syyskuussa 2013. Kamppailu sen puolesta jatkuu, sillä talon rakennuslupa on voimassa vain syksyyn 2016 asti. Cyklopen sijaitsee lähellä Högdalenin metroasemaa. Sen tapahtumista saa tietoa talon Facebook-sivulta www.facebook.com/cyklopen Johan Åstr öm Kristiina K oivunen
• 48 • 2 / 2015 Hugleikur Dagsson: Popular Hits 1–3. Atena 2015. 208 s. Marko Saatelainen (toim.) Leiskuva Graffiti Coloring Book Leiskuva Oy 2014 44 s. Jarmo Nieminen Aarresaaret, Helsingin saariston uskomaton luonto Gummerus 2014 168 s. Susinukke Kosola: .tik Kolera-kollektiivi 2014 88 s. Sirpa Ahola-Laurila: Soinin Kupla Into Kustannus 2015 180 s. Hulikaanin helmet yksissä kansissa Huippusuosittu islantilainen sarjakuvataiteilija, näytelmäkirjailija ja stand up -koomikko Hugleikur Dagsson on koonnut Popular Hits -kirjojensa helmet yksiin kansiin. Kaikkiaan Dagssonin kirjoja on myyty Suomessa yli 65 000 kappaletta. En ihmettele, sillä Dagssonin alapäähuumori, leikittely kuolemalla ja kierot perhesuhteet naurattavat siinä missä tyrmistyttävätkin. Siitähän mustassa huumorissa on kyse. Tässä teoksessa radiossa puhkisoitetut rallatukset ovat saaneet vinksahtaneen ulkoasun. Dagssonin menestys kuitenkin osoittaa, että myös tälle saa myös nauraa. Popular Hits on kevyt luettava ja avautuu helpoiten, jos tunnistaa kirjan pophelmet. Kirjassa on mukana 60 ennen julkaisematonta strippiä. Dagssonin musta huumori ulottuu pian myös teatteriin, sillä sarjakuvataiteilija kirjoittaa tällä hetkellä death metal -musikaalia Islannin kansallisteatterille. Popular Hits -kokoelman viimeinen strippi ei lupaa onnellista loppua. Huumorintajuasi se kyllä testaa. Joel tokoi sopiiko graffitia opettaa lapsille? Kallioon on hiljattain avattu katutaidetila Leiskuva, jossa järjestetään erilaisia työpajoja ja kursseja graffitin ja katutaiteen tiimoilta. Paikan päällä tapahtuvan opetustyön lisäksi Leiskuvan porukka saattoi markkinoille värityskirjan, joka poikkeaa totutusta kuvastonsa puolesta. Leiskuva Graffiti Coloring Book sisältää 44 sivua, joita täyttävät tyyliltään moninaiset graffitija katutaideaiheiset viivapiirrokset. Niitä voi sitten värittää mieleisikseen. Värityskirjan mustavalkoisissa kuvissa korostuu kirjainten muotokieli, ja väritystehtävien lisäksi kirjan kuvat ovatkin mainioita erilaisten tyylien bongailuun. Graffitikulttuuriin liittyy melkoisesti säännönalaisuuksia, joita mielestäni on oikein soveliasta rikkoa. Siksipä en olekaan erityisesti kannustanut omia muksujani pysymään viivojen sisällä näitä sivuja väritellessään – kapina olkoon tällä kertaa sitä, että väritetään myös viivojen väärältä puolelta. Usein luvattomaksi mielletyn katutaiteen opettaminen lapsille on varmasti asia, joka jakaa mielipiteitä. Ehkä tähän kuitenkin kannattaisi suhtautua rakentavasti, nähdä se mahdollisuutena laajentaa katutaiteen muotokielen käyttöä entisestään. Kirjaa saa muun muassa Geezersiltä ja Make Your Mark Gallerysta. Jari tamminen kurkistus toiseen Helsinkiin Puolustusvoimien toiminta Helsingin ulkosaarilla on vuosisadan ympäristöteko. Siviiliväestön ulottumattomissa oleville saarille on säästynyt monipuolinen, koskematon ja kaunis luonto harvinaisuuksineen ja uhanalaisine lajeineen. Ahne kaupunkirakentaminen ei ole päässyt aluetta pilaamaan. Entinen sotilas, everstiluutnantti evp. Jarmo Nieminen on samoillut kotisaartaan Santahaminaa kymmeniä vuosia ja lumoutunut kokemastaan. Käskyttävästä komentajasta kuoriutui herkkä ja oivaltava luontokuvaaja ja tarinoita hersyvä tietokirjailija. Aarresaaret on pysäyttävä kokoelma Niemisen pakahduttavan hienoja kuvia. Myös hänen tarinansa merikotkan, mäyrän ja hylkeen kohtaamisesta ovat kutkuttavaa luettavaa. Vuoden luontokirjaksi 2014 valittu Aarre saaret on hienoa ulkoasua myöten laatutyötä. Ainoa häiritsevä tekijä on Niemisen tapa esitellä käyttämäänsä tekniikkaa tekstissä. Kameroihin liittyvä nippelitieto jää kuitenkin omaan arvoonsa, kun kertoja pääsee hehkuttamaan, miten vavahduttava kokemus on seurata kanahaukan pesintää. Lukijalle avautuu näkymä Santahaminan, Vallisaaren, Kuninkaansaaren, Kuivasaaren ja Isosaaren sadunomaiseen toiseen Helsinkiin, joka toivottavasti säilyy arvokkaana luontoreservinä jatkossakin. timo kalevi Forss Puolustuspuheita marginaalissa eläville Susinukke Kosola on Turussa asuvan Daniil Kozlovin (s. 1991) pseudonyymi. Tulisieluisista lavaruno-esiintymisistään tunnettu Kosola tuntuu yllättäneen monet tällä esikoisteoksellaan. Jotakin on muuttunut, kirjoittaja on kyennyt kääntämään sivuaan taiteellisempaan suuntaan. Elämältä haiseva punkhenki on edelleen läsnä, mutta nyt se on laskeutunut tasokkaisiin säkeisiin. Tekstipinnoissa on myös upottavuutta – päällysteen alla on ajatuskareja, joihin on hyvä jäädä kiinni. Runojen kertojaminä kuljettaa lukijaa vakain jaloin henkilökohtaisiin olosuhteisiin, näköalapaikkoihinsa. Mikrotason arkirealismiin, karuihin kämppiin, joissa pulputtavat kiljupänikät ja elämää auki tikittävät, silpaistut rannesuonet. Anarkistin sanakamera räpsyy kuvia Tampereen Kiakkovieraat-mellakasta. Puuhiilellä paperille / puukolla iholle / muoto kyllä / löytää kotinsa. Kirjan rakenne on värikäs. Sivuilla vilisee QR-koodeja musteläiskä-kuvioiden sisällä. Tyylilajitkin elävät; vapaata säemuotoa on äestetty myös entisaikoja leyhyttävällä riimillisellä runolla – omia vapaudenottoja nämäkin. Rakenneratkaisut pitävät yhtä teoksen sisällön kanssa. Ja se merkillinen rehellisyyden tuntu – se on se juttu, joka nyörittää tämän runokirjan lukijaa lähelle. marko laiHinen Jytkyn kääntöpuoli ”Tässä kirjassa osoitan, että vanhat SMP:läiset ovat monesti jarruna uudistuksille ja kehittymiselle ja että sen toiminta on kaikkea muuta kuin demokratiaa ylläpitävä. Hyvä veli -kerho ja sisäpiirin kähmintä ovat toimintatapoja, jotka jyräävät alleen kaiken muun.” Perussuomalaisten kansanedustajaehdokas Sirpa Ahola-Laurilan Soinin kupla vie lukijan Oulun piirin kulisseihin. Kritiikki kumpuaa puolueen sisältä. Timo Soini on palvottu yksinvaltias. Tarvitsevatko persut arabikevään? Johtaisiko se radikaalien elementtien esiinmarssiin? Soinin reaktio kirjaan ei tullut yllätyksenä. Hän on julkisuudessa leimannut Ahola-Laurilan petturiksi: ”Tällaiset käenpojat huutavat ja mellastavat”. Kovaa puhetta mieheltä, jonka teos Peruspomo haukkuu puoluetoverit koulukiusatuiksi tomppeleiksi, hönöiksi ja huru-ukoiksi, jotka lykkäisivät Rautavaaralla potkukelkkaa ilman Timppaa. Mitään mullistavia paljastuksia teos ei kuitenkaan tuo päivänvaloon. Hallaaholaisen Olli Immosen tukijoukkoihin aikoinaan liittynyt Ahola-Laurila onnistuu vahvistamaan puolueeseen jo liitettyä ”äijä-leimaa”. Maahanmuuttopolitiikassa pysytään Immosen linjoilla, vaikka rasismista irtisanoudutaankin. Mielenkiintoisinta antia on pohtia kirjoittajan motiiveja. Tulevaisuus kertoo, onnistuuko kirja muuttamaan perussuomalaisten toimintatapoja vai saako Ahola-Laurila potkut. karim maiCHe kirJat tyttyä päätoimittajan pestistä, Suosikki menetti relevanssiaan. Olisin yllättynyt, jos moni 2000-luvun lapsista itkisi tuon instituution perään – monokulttuurin väistyttyä vaihtoehtoja on ollut tarjolla kuin irtokarkkeja videovuokraamossa (joka sekin on lopetusuhan alla horjuva instituutio). tammikuussa tamperelaiset Kaija Papu ja Arsi Keva julkaisivat oman kunnianosoituksensa Suosikille: Suosikki-zinen. 60-sivuinen, mustavalkoinen, A5-kokoinen ja kopiokoneella tehty – tai ainakin sen näköinen – lehti pursuaa punk-estetiikkaa. Suosikki-zinen jutut liikkuvat samoissa teemoissa kuin Suosikki-lehden jutut liikkuivat: musiikissa, kukissa ja mehiläisissa ja sen sellaisissa. Pop on kuitenkin vaihtunut astetta ronskimpaan musiikkiin, ja esimerkiksi artikkelit raiskauskulttuurista, BDSM-touhuista sekä pissaja kakkaleikeistä vievät keskustelun legendaarista Bees & Honey -palstaa syvempiin vesiin. Merkittävästi järkevämpiä Suosikki-zinen huomiot aiheesta muuten ovat kuin mitä 50 Shades of Gray -elokuvan ja kirjojen ympärillä on nähty. Ääneen on päässyt myös saamelaiskysymyksen ronskisti popularisoinut Suohpanterror-ryhmä. Ryhmän popkulttuurista ja mainosestetiikasta lainaavat propagandajulisteet sopivat mainiosti Suosikin kuvamaailmaan. Toki haastattelun luettuaan nuo kuvat kannattaa myös katsoa netistä, jossa ne ovat nähtävillä nelivärisinä. Keskiaukeaman super-kulta-turbo-mustavalkojulisteessa poseeraa Seremonia-yhtye, jonka psykedeelinen hard rock ei ole täysin erilaista kuin Black Sabbathin varhainen tuotanto. Julisteen kuva on tosin mennyt valokopioitaessa niin tuhruiseksi, että ei siitä juuri muuta erota kuin bändin logon. Se on kuitenkin tosi hieno logo. koska PaPu ja Keva eivät kysyneet Otavamedialta lupaa zinelleen, edesmenneen Suosikin oikeudet omistava kustantamo jyrähti ja hermostui. Tämä suutahtaminen on sikäli ihan ymmärrettävää, että saattaahan yhtiö jossain välissä harkita brändin henkiin herättämistä. Tekijät puolestaan kertoivat julkisuudessa, että heille ei ollut tullut mieleenkään, että kukaan olisi kiinnostunut Suosikki-brändin omistuksista tai käyttämisestä. Liekö sitten noin. Pienenä painoksena tehty parodialehti on enemmänkin taideteos kuin tuotemerkkiloukkaus. Silti yksi kustannustalo suuttui. otavameDia lopetti nuorisolehti Suosikin julkaisemisen vuonna 2012, mutta Suosikki ei suinkaan ole kuollut. Se elää entisen nuorison sydämissä vielä niin pitkään kuin nuo mainitut sydämet suinkin sykkivät. Kukapa meistä ei muistaisi lämmöllä Jyrki ”Jyräys” Hämäläisen perin hämärää ja superlatiivien täyttämää pakettia, jossa ei kultaa, timantteja ja turboja säästelty. Suosikin merkitystä suomalaisen nuorisokulttuurin kehittymisessä ei tulisi aliarvioida tahi unohtaa. Se on jopa selviö. Yhtä selvää on, että viimeistään Hämäläisen väisSexi-Kulta-FiStauS-turbo
• kirjAlliSuuS runoilijA tietymättömät tiet . Suosikki-zinejä on päätynyt myös kirjakauppojen lehtihyllyihin. Tämä on tosin tapahtunut tekijöiden ja kauppiaiden tietämättä, eikä zine ole kassajärjestelmiin tietään löytänyt. Ollapa kärpäsenä katossa kun tätä joku yrittää ostaa, saattaa olla myyjä hämillään. Pekka H olmstr öm le CorPs urbain 4.3. klo 19 kirJakaHvila, turku Läpi kevään jatkuvassa Posthumanismikeskustelusarjassa perehdytään maaliskuun alussa Serenella Iovinon tekstiin Bodies of Naples teoksesta Material Ecocriticism. www.kirjakahvila.org Feministinen sarJakuvaresiDenssi 16.–19.3. villa salin, Helsinki Feministisessä tapahtumassa on tarkoitus verkostoitua sekä tehdä sarjakuvaa. Residenssissä on myös tarjolla työpajoja eri aiheista. http://feministinensarjakuva.sarjakuvablogit.com Feministinen kiroiluiltama 31.3. klo 18 ravintola kaHvilla, tamPere Ärräpäät lentelevät, kun feministit purkavat sukupuolittunutta painetta ajatushautomo Hatun järjestämässä tilaisuudessa. Luvassa on esikiroilijoita, mutta ääneen pääsee halutessaan yleisökin. granta-klubi 18.3. klo 18 lavaklubi, Helsinki Kevään klubin aiheena on seksi, josta puhuvat kirjailijat Aina Bergroth, Antti Holma, Tommi Liimatta ja Eeva Rohas. sanoJen suoJatie 4.3. klo 18–20 stoa, Helsinki Galleriakeskiviikon työpajassa muodostetaan elävä äänimatto, joka koostuu osallistujien viesteistä, elektroakustisesta äänitaiteesta sekä yksittäisistä sanoista. voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Esikoisteoksesi .tik. (Kolera-kollektiivi 2014) on saanut arvostetuilta runokriitikoilta runsaasti myönteistä huomiota osakseen. Miltä se on tuntunut? Aika huojentavalta, koska tein tuon kirjan aika eristyksissä tavanomaisesta kustannusmaailmasta. .tik. on henkilökohtaisesti tärkeä kirja. Pelkäsin että se olisi hutilaukaus pimeyteen, mutta on käynyt selväksi, ettei julkaisu ollut turha teko. Miksi se on henkilökohtaisesti tärkeä? Siinä on tarinoita, jotka halusin saada suuren yleisön tietoon. Tahdoin antaa täysin subjektiivista ääntä ja näkökulmaa poikkeaville kokemuksille. Sellaisille, joihin vain harvat samaistuvat. Yksilön kokemuksia suhteessa tähän yhteiseen kulttuuriin. Daniil Kozlov (s.1991), sinä tunnet parhaiten Susinukke Kosolan, kuvaile millainen runominä hän on? Vihainen teinipunkkari, idealisti, joka on juuri lukenut Kropotkininsa ja on vihainen, kun työväenluokkaa sorretaan. (naurua) Ja kirjoittaa ymmärrettäviä runoja, joita voi kuola roiskuen ulvoa baareissa. Jos sinusta pyyhittäisiin runo pois, mitä jäisi jäljelle? Ehkä kuiva analyyttinen esseisti tai tuopin ääressä pätijä. Runollisesti; olisin päivänkakkara ilman terälehtiä, ruma ja alasti. Ei, olen oikeasti hyvin kiinnostunut myös luonnontieteistä, vaikka yliopistossa pääaineena onkin kotimainen kirjallisuus. Olisin nörtti. Sinua on kuvailtu myös anarkistilyyrikoksi ja punk-runoilijaksi. Jos pitäisit eduskunnassa minuutin puheen, mitä se käsittelisi? Anarkistina minulla ei ole sinne asiaa – kuulun puhujapönttöön, joka on ulkona ja selin eduskuntataloon. Puhuisin edustuksellisen demokratian ongelmista – siitä miten enemmistön diktatuuri jyrää marginaaliryhmät kokonaan vaille omaa ääntään. Siitä miten poliitikkoja eivät sido vaalilupaukset. Puoluekurista ja itse äänestysprosessista. Päätöksenteosta, joka koskee elämiä, joista edustajat eivät tiedä mitään. Lopuksi kehottaisin edustajia menemään oikeisiin töihin, vaikkapa kirjoittamaan runoja. Mitä ominaisuutta et myisi itsestäsi mistään hinnasta? (miettii) Toivoisin, etten empatiaani myisi. Kyky empatiaan on tärkein ominaisuus rauhanomaisen ja oikeudenmukaisen elon kannalta. Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen? Voiko itseltään kysyä mitään kuulostamatta kyseenalaiselta hahmolta, Daniil? Ei, en usko, Susinukke. Palstalla kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija. H aastattelu: M ark o Laihinen, kirjailija/toimittaja Susinukke Kosola Runokentän kuuma tapaus Muutamat valitut sanat Istuin ja katsoin miten hänen kasvonsa olivat ihon peittämät hirttosilmukka talutushihnana haavasta pulppusi epäorgaanista kemiaa vanhentuneita yhdisteitä kuin joku vitun Sex Pistols ja Sid. Ihmisessä on viisi litraa verta. Siitä saisi monta romaania mutta hyvä jos ehtii raaputtaa edes runon ennen hyytymistä. Riippumatta omistussuhteista ja luvattomuuksista jokaiselle zinen käsiinsä saavalle on välittömästi selvää, että kyseessä ei suinkaan ole virallinen Jyräys-tuote. Olisi huikean hienoa, jos firmat eivät tarttuisi terrierin vimmalla kaikkeen heidän touhujaan likeltä liippaavaan. Olisi myös hienoa, jos suomalaisessa lainsäädännössä määriteltäisiin parodian rajat paremmin – ja mielellään löyhemmin. Muutama sata mustavalkoista lehteä rinnastuu enemmän taideteokseen kuin aikakauslehteen, ja siten tässäkin tapauksessa lakia voisi tulkita enemmän taidelähtöisesti. Taideteokseksi tulkittuna zinen asema tekijänoikeuskysymyksissä olisi turvatumpi. Harmillisesti Suosikki-zinen tekijät olivat suhteellisen järkeviä, eivätkä lähteneet vääntämään kättä Otavamedian kanssa parodian rajoista. He ilmoittivat vetävänsä loput muutaman sadan lehden painoksesta markkinoilta, ja vastavuoroisesti Otavamedia lopetti kuumottamisen. Jari tamminen Arsi Keva & Kaija Papu: Suosikki-zine 1/2015. 60 sivua. Omakustanne. Sexi-Kulta-FiStauS-turbo
• 50 • 2 / 2015 muSiikki Björk Vulnicura One Little Indian 2015 Grateful Däd Moomin Valley of the Dolls Joteskii Groteskii, Rämekuukkeli ja Sonitus Insulto 2014 Kepes Mode Dyykkaa tää albumi! Överdog 2014 Röyksopp The Inevitable End Dog Triumph 2014 Mokoma Elävien kirjoihin Sakara 2015 "Musiikin tähdittäminen on absurdia" ,7 eheä tarinallinen kokonaisuus Vulnicura on Björkin yhdeksäs studioalbumin. Sen tuottajina ovat toimineet Björk, Arca ja The Haxan Cloak, jouset ja laulut on sovittanut Björk. Levy on henkilökohtainen kertomus eroprosessista. Kappaleissa käsitellään parisuhteen päättymistä edeltäviä toiveita ja tuntemuksia, eron aiheuttamaa tuskaa ja lopulta askel kerrallaan tapahtuvaa eheytymistä. Vulnicura muistuttaa tyyliltään Björkin albumeita Vespertine ja Homogenic. Kun Homogenic käsitteli (universaalia) onnellisuutta ja rakkautta, Vulnicura pureutuu siihen toiseen ääripäähän. Sen avara äänimaailma koostuu elektronisista biiteistä, taustakuorosta ja jousisoittimista. Björk on taas onnistunut luomaan jotakin aivan uutta, vaikka levy tuntuukin menevän perinteisempään suuntaan. Taustana on tosin paikoin IDM-tyyppistä säksätystä ja äänimaisemassa muun muassa vedenalaista pulputusta ja leijailua painottomassa tilassa. Rytmiikka on vaihtelevaa. Se ulottuu rauhallisesta ja maalailevasta aina savuiseen ja synkkään, halliteknomaiseen biittiin. Levy ei avaudu aivan helposti, vaan vaatii monta kuuntelukertaa. Jokaisella kerralla levystä löytyy uusi kiva jippo. Vulnicura on kokonaisuutena ehkä parhaita Björkin tuotannossa. Tästä taitaa tulla yksi lempilevyistäni. e l äärimmäinen audiomatka Grateful Däd on yhden miehen kummallinen, kokeellinen orkesteri, jota on mahdoton määritellä tai verrata yhtään mihinkään. Jossain industrialin ja ambientin maastossa seikkaileva Moomin Valley of the Dolls on levy, joka pakottaa pohtimaan uusiksi koko musiikin käsitteen. Kaikki äänet on soitettu lasten leluilla. Moomin Valley of the Dolls on enemmän kuin äänilevy. Se on psyyken haastava, äärimmäinen audiomatka, jonka aikana mieli vaeltaa hypnoottisesta euforiasta täydellisen lohduttomaan hävityksen tilaan. Lopulta pahaa-aavistamaton vaeltaja päätyykin luuppiin ja huomaa, ettei oikeastaan koskaan lähtenyt yhtään mihinkään ja ettei täten pääse myöskään perille. On sinänsä helpottavaa, että kaiken tämän voi kokea luurit päässä ja silmät kiinni omassa sängyssä ja havahtua lopulta hikiseen helpotukseen tilaan: "huh, se olikin vain unta". Tai siis, se olikin vain Grateful Däd ja Moomin Valley of the dolls. mara balls kuuluuko huumori suomiräppiin? Kuuluuhan se. Niin myös kuuluvat tällaiset tarinat arjesta, joita Kepes Moden jo vuosi sitten ilmestynyt levy Dyykkaa tää albumi! on vähintäänkin puolillaan. Tekemisen hauskuus kuuluu levyltä läpi. Sanottavaakin on. "Ei mennä shoppailemaan" ja “Miehen on tehtävä, mitä miehen on tehtävä, kunnes hermot pettävät” biiseissä sanaillaan. Hyväntahtoista iloa on aivan kuin lastenlauluissa. Saundit ovat välillä vanhojen tietokonepelien tunnelmissa, ja kipaleiden nimetkin pistävät hymyn vinoon (Steven Seagal, N.Y.T., Kepestaakkeli). Vierailemassa käyvät Jodarok, Tykopaatti, Mc Tuge, Ittram ja Pietari, kitarassa käväisee Boa Mirhonen, bassossa Jordan Barry ja rummuissa Baran Erdogan. Mutta mitä mieltä pari 14-vuotiasta olivatkaan? "… Kepestologiasta tuli mieleen jokin vanha mainos, hyvän mielen tunnelma, jouluinen… Sniiduilu lifestyle-biisin idea vaikuttaa omituiselle, muuta toisaalta on aika tarttuva. Mikä ihme on sniidu?... Steven Seagal -biisi herätti ruokahaluja. Hauskaa, että kappale loppui sanoihin 'Koskas syödään?'… Kasuaalit khakit toi mieleen, että tämä toimisi hyvi 'hidastettuna gangstaräppinä'. Poikien kesäbiisi…" Ajattelemisen aiheita vaikka muille jakaa. Ja onneksi on jaettu. Yksi banaanilevy (kannet on suunnitellut Panu Heikki Johannes) lisää kirjahyllyyn. En dyykannut. einar enqvist nuoruuden vääjäämätön loppu? Röyksopp on ilmoittanut The Inevitable End -levyn jäävän viimeisekseen tällä formaatilla tuotettuna. Vääjäämättömän lopun ennettä elektropopduon levy välittääkin. Se on surumielinen ja haikea. Kappaleiden määrässä ei ole säästelty: norjalaisduolla on paljon kerrottavaa. Omaan maailmaani tämä loppu tuntuu varsin symboliselta haikeudelta. Vuonna 2002 koin Röyksoppin upean, yhden elämäni huikeimman keikan Provinssirockissa. Elämä oli muutenkin mullistunut täysi-ikäiseksi tulemisen, ensirakkauden löytämisen ja kotoa pois muuton myötä. Melody a.m -albumi toimi soundtrackina nuoren ihmisen aikuistumisen vaiheissa. Yhtyeen biisit ovat toimineet sykähdyttävänä taustamusiikkina tärkeissä elämänvaiheissa. Kun lensin Berliiniin kevääksi 2011, Happy up here soi toistuvasti kuulokkeista istuessani lentopelkoisena Tegeliin laskeutuvassa lentokoneessa. Kohta kolme vuotiaan Kerttu-tyttäreni kanssa taas olemme tanssahdelleet yhdessä tuttuja tahteja. Nyt on kulunut kohta 13 vuotta Provinssirockista, ja kuuntelen mieliyhtyeeni viimeisiä soundeja juhlallisen haikein tunnelmin. Röyksopp on onnistunut säilyttämään oman soundinsa, mutta liekö tietty musiikillinen saturaatiopiste tullut saavutetuksi juuri tässä muodossaan? tuuli laakso masennusta audiomuodossa Mitä odottaa levyltä, jonka aiheena on masennus ja masennuksesta selviytyminen? Mokoman kymmenes studioalbumi käsittelee juuri tätä aihetta. Levyn inspiraationa ovat toimineet bändin keulakuvan Marko Annalan omat kokemukset. Vaikea aihe huokuu heti levyn kansista. Niissä voipuneen ja synkän näköinen lohikäärme makaa maassa ikään kuin kuolemaansa odottaen. Kansitaiteesta on vastannut Ville Pirinen. Tunnelma ei helpotu, kun levyn laittaa soittimeen. Elävien kirjoihin alkaa erittäin raskaasti ja iskee kuuntelijan masennuksen maille, vetäen mukaan tarinaansa ja tunnelmaansa. Seuraava kappale, levyn singlejulkaisu Sinne missä aamu sarastaa on äänimaailmaltaan jo paljon kevyempi, vaikka ongelmista ei ole selvitty. Laulaja rukoilee apua ja turvaan viemistä. Levyn tunnelma vaihtelee; pitkään on raskasta, mutta välillä taivaanrannassa näkyy valoa. ”Otit minut syliin puristit ja teit sen selväksi. Otit minut syliin, että hetken vierelläni kulkisit.” Näin kerrotaan levyn neljännessä kappaleessa Lunnaat, joka on kirjoittajan mielestä levyn paras kappale. Hiljalleen alkaa alamäki. Pää hajoaa, sairaus iskee. Noustaanko alhosta? Sinun on kuunneltava levy ja selvitettävä se itse. Juuso tulonen levYt kauko röYHkä ja Olga Välimaa saapuvat käsi kädessä haastattelupaikaksi sovittuun museon kahvilaan Aurajoen rannalle. Turussa on aurinkoinen ja keväinen ilma. Uhrijuhla, joka on saanut nimensä 1973 valmistuneen Wicker Man -kulttikauhuleffan suomennoksesta, on saanut valmiiksi toisen albuminsa Jokainen on vapaa lintu. Uusi levy jatkaa edellisen levyn psykedeelisen popin linjaa. YHtYeen kokoonPanossa on tapahtunut muutoksia kolme vuotta sitten julkaistun esikoisalbumin jälkeen. Ensimmäisellä levyllä oli Röyhkän biisejä, mutta hän jättäytyi keikkakokoonpanosta pois. ”Ajattelin, että musta on siinä enemmän haittaa kuin hyötyä, kun mulla on niin paljon omia keikkoja. Mutta bändi alkoi rakoilemaan heti ekan levyn jälkeen. Kokoonpano on vaihtunut aika paljon, mikä on ollut rasittavaa." Röyhkä sanoo, että siitä on ollut se hyöty, että tilalle on tullut ihmisiä, jotka ovat antaneet oman panoksensa. "Se on jotakin muutakin kuin minun ja Olgan hommaa”, Röyhkä kertoo. uuDen lev Yn sävellyksistä vastaa Röyhkän lisäksi etunimeään taiteilijanimenä käyttävä Olga sekä Kimi Kärki ja Markus Myllykangas. Uhrijuhlan teksteissä ja sävellyksissä toistuvat maanläheisyys ja maagiset sävyt. Luonto onkin yksi syy, miksi bändiä alettiin kasaamaan. ”Oli halu tehdä musiikkia, joka kertoisi jollain tavalla luonnosta. Me ollaan Olgan kanssa kovia eräretkeilijöitä ja ollaan oltu Lapissa paljon." Röyhkä selittää, että luontokokemuksia ei ole voinut siirtää hänen omiin biiseihinsä. "Pitää olla sellainen bändi, joka tuo esiin ne fiilikset, kun oli itse nuori luontopoika, joka kuunteli Pink Floydia, jossa oli linnunlaulua ja muuta. ” musiikkia luonnonvoimien puolesta Uhrijuhlan toinen albumi ammentaa maanläheisyydestä. Kuv a: Joel Tok oi
• muSiikki blonDe reDHeaD 20.3. korJaamo, Helsinki Jo 1990-luvulla perustettu ja syksyllä viimeisimmän albuminsa julkaissut amerikkalaistrio tuo sofistikoituneen vaihtoehtomusiikkinsa Korjaamon lavalle. http://blonde-redhead.com romanimuusikoiDen ilta 15.3. kallaHDen nuorisotalo, Helsinki Kolmannen Romanimuusikoiden illan teemana ovat romanikerjäläiset. Esiintyjälista puolestaan koostuu niin jo tunnetuista romaniartisteista kuin uusista tulokkaistakin. www.romanimusiikinystavat.fi telmu 4v. 27.–28.3. klubi, turku Turun elävän musiikin yhdistys juhlii syntymäpäiviään musiikilla, niin kuin kuuluukin. Kahden päivän aikana lavalle nousevat muun muassa Lapko ja Huoratron. www.facebook.com/telmury verneri PoHJola 22.3. klo 18 kansallisteatteri, Helsinki Trumpetisti on kerännyt kolmannella julkaisullaan Bullhornilla kehuja niin kotimaan kuin ulkomaiden kriitikoilta. Julkaisukeikalla hänet nähdään osana Verneri Pohjola Quartetia. www.verneripohjola.com ellen alien 13.3. kaiku, Helsinki Berliiniläinen dj, muusikko ja levyyhtiöpomo saapuu klubikeikalle tanssittamaan helsinkiläisiä yöhön. www.ellenallien.de voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Kuv a: Cr ystalmafia / K ier an Behan musiikkia luonnonvoimien puolesta Uhrijuhlan toinen albumi ammentaa maanläheisyydestä. Paineita menestYksestä bändillä ei ole. ”Bändin musiikki on siinä määrin erikoista, että sillä voisi olla paikka tässä ravintoketjussa”, nauraa Röyhkä. ”Ja sillä varmasti olisi, jos ihmiset löytäisivät bändin”, Olga jatkaa. Olga kertoo, että pariskunnan on helppoa tehdä töitä yhdessä. Pitää vain löytää lapsenvahti, kun lähtee treeneihin. ”Musta on kiva kirjoittaa lauluja, joita Olga voi laulaa. Hänellä on heleä ja kaunis ääni ja tietyntyyppiset melodiat sopivat hänelle laulettavaksi. Se on vähän erilaista kuin tehdä itselle. Mulle se on vapauttavaa, että pääsee välillä eroon Kauko Röyhkän roolista ja voi tehdä jotain muuta, joka on kuitenkin musiikkia, josta mä tykkään”, Röyhkä sanoo. ”kauko on niin tuottelias ja hänellä on paljon tekstejä, jotka olemme sitten jakaneet niiden säveltämistä varten. Mä oon säveltänyt jotain, Kimi on tehnyt jotain. Markus Myllykangas on tehnyt yhtyeelle tärkeitä kappaleita molemmille levyille”, Olga kertoo. Alusta alkaen oli selvää, että bändillä tulee olemaan kaksi laulajaa. Olga sanoo, että ensimmäinen levy jakoi aika paljon mielipiteitä, kun bändillä oli kaksi solistia. Toisia ärsytti ja toiset tykkäsivät. Ensimmäistä levyä ei tuottanut kukaan, mutta kakkoslevylle päätettiin hankkia tuottaja. Siihen työhön valittiin Joona Lukala. ”Me tarvittiin ehdottomasti tähän tuottaja, jotta soundimaailma olisi mahdollisimman yhtenäinen”, Röyhkä sanoo. uHriJuHlan uusin on teemalevy, jolta on vaikea irrottaa sinkkulohkaisua kadottamatta punaista lankaa. Kauko Röyhkän ja Olgan mielestä bändi satsaa hyviin biiseihin ja tunnelmantajuun. Sävyjen paletti välittyy kuulijalle levyltä ja keikoillakin. Joel tokoi Uhrijuhla: Jokainen on vapaa lintu (Svart Records 2015) julkaistaan 6.3. Uhrijuhla keikalla 27.2. Turun Klubilla, 6.3. kello 17 Turun levykauppa Äxässä, 7.3. Kotkassa ravintola Kairossa ja 14.3. Helsingin Korjaamon Vaunusalissa. 14.2.–19.4.2015 LEVyn mukana Kangasmerkki: nyt levykaupoissa! KRIITIKOIDEN YLISTÄMÄ PUUJUMALAT-ALBUMI Päivitä pallosi. Katso kevään tapahtumat osoitteesa caisa.fi Maan tavalla? Maassa Mikonkatu 17 C #CAISA
• 52 • 2 / 2015 elävä kuvA nuori mies tunnustaa rakkautensa: "Useimmat miehistä haluavat maailman kauneimman naisen, mutta minä haluan naisen, joka voi tehdä minun maailmastani kauneimman." Nainen vastaa spontaanisti oksentamalla. Niinpä niin, elämä ei aina ole elokuvallista edes elokuvissa. Virkistävän Puppy Love -lyhytelokuvan voi nähdä osana Tampereen elokuvajuhlien naistenpäivän näytöstä. Neljäntoista feministisen lyhytelokuvan näytöksen takana on nuoren elokuvan yhdistys Euphoria Borealis. Elokuvat on tehty noin neljän vuoden aikana viikonlopun mittaisissa workshopeissa Suomessa, Berliinissä ja Meksikossa. Ideana on vaihtoehtoinen elokuvan tekeminen, jossa kuka tahansa voi tulla tekemään elokuvia nollabudjetilla. Tämä onnistuu, kun joku tuo mukanaan kameran, joku äänikamat ja joku idean. Elokuvat käsittelevät muun muassa seksifantasioita, lapsettomuutta, kaapissa olemista ja lasten sukupuolikokemusten kehittymistä. Osa teoksista naurattaa, osa ahdistaa. Katri Myllyniemen Hedelmällisessä iässä -elokuvassa kuullaan naisten pohdintoja mahdollisesta lisääntymisestä. Sisältö ei ole välttämättä sitä, mitä ensimmäisenä odottaisi kuulevansa feministisessä näytöksessä. Suurimman tunnereaktion saakin aikaan haaveilu 50-lukulaisesta mallista, jossa nainen saisi hoitaa perhettä kotona miehen elättäessä. Oman mausteensa tuo se, että naisten pohdinnat kerrotaan miesnäyttelijöiden kautta. Yhdessä Sini Järnströmin kanssa näytöksen kuratoinut Joanna Österblom kertoo, että suurinta osaa elokuvista ei ole alun perin tehty feminismi keskiössä. "Elokuvat ovat esimerkki siitä, mitä voit tehdä, kun kaikki on mahdollista ilman taloudellista sensuuria. Luovia asioita tapahtuu viikonlopun aikana, kun ihmiset kannustavat toisiaan." Näytöksen elokuvat ovat keskenään hyvin erilaisia teemoiltaan ja jopa tekniseltä laadultaan. Suurin osa ohjaajista ja elokuvien päähenkilöistä on naisia. Österblomin mukaan oleellista on laaja intersektionaalinen normikriittisyys. "Nämä elokuvat on valittu, koska niissä on monipuolisia toteutustapoja ja näkökulmia asioihin. Ne edustavat hyvin sitä, miten Euphoria Borealiksen workshopeissa tehdään elokuvia. Feministiset elokuvat voivat olla keskenään hyvin erilaisia ja erinäköisiä." Österblom toteaa elokuvien näyttävän asioita, joita ei muuten näe elokuvateattereissa. Mukana on paljon eiheteronormatiivista rakkautta, mutta myös muuta. "Tree porn esimerkiksi lähtee avaamaan erilaisia käsityksiä siitä, miten asiat voivat olla. Mitä on intohimo? Keiden välillä se tapahtuu? Näen siinä posthumanistisen näkökannan siihen, mitä ihmisten ja puiden välillä voi tapahtua." Osa lähestysmistavoista tuntuu jopa turhan klassisilta "naiselokuville". Meksikossa tehdyssä Paola Garcesin elokuvassa Dialogues de una mujer menstruante nainen demonstroi kuukautisia mässäilemällä hilloa paahtoleipien välissä. Feminismi valtaa elokuvateatterin Tampereella esitetään naistenpäivän kunniaksi kokeellisia ja feministisiä lyhytelokuvia. Tanja Heinäsen lyhytelokuvassa Sirens (2011) äänessä ovat naiset. Saara Lahnajärvi: Puppy Love (2013).
• elävä kuvA HELSINKI AASIALAISEN ELOKUVAN FESTIVAALI ASIAN FILM FESTIVAL Bio Rex Andorra Dubrovnik Orion 12.-15.3.2015 Black Coal, Thin Ice Diao Yi’nan www.helsinkicineaasia.fi • Helsinki Cine Aasia f Feminismi valtaa elokuvateatterin Tampereella esitetään naistenpäivän kunniaksi kokeellisia ja feministisiä lyhytelokuvia. Eikö ole vanha juttu näyttää elokuvia, joissa leikitään menkkaverellä? "Toki monet asiat on tehty elokuvissa jo monta kertaa aiemminkin. Teemoja ja käsitteitä on otettu haltuun joko uudella tai vanhalla, omalla tavalla. Elokuvantekijöillä on ollut vapaat kädet näyttää, mitä kokevat tärkeäksi." Suomessa esitetään harvoin nimenomaan feministiseksi luokiteltuja elokuvia. Österblom sanoo, että on tärkeää näyttää näitä elokuvia, vaikka feminismi ei olisi ollut johtavana ajatuksena elokuvaa tehtäessä. "Tuntuu, että Suomessa tehdään paljon elokuvia, jotka menisivät feministisen elokuvan kategoriaan. Se on ehkä sana, mitä ihmiset pelkäävät käyttää." kaisu suoPanki Euphoria Borealis esittää: Naistenpäivän näytös Su 8.3. klo 15.30–17.00, Työväenmuseo Werstaan auditorio, Tampere. Vapaa pääsy. Tanja Heinäsen lyhytelokuvassa Sirens (2011) äänessä ovat naiset. Kerttu Jaatinen: Heart matters (2015). Ohjelmistossa myös: RUUTIA! Kansainvälinen tanssifestivaali lapsille ja nuorille 14.–18.4. PEUKALO-LIISA Koreografia: Liisa Risu Hurjaruuthin näyttämöllä 7.3.–11.4. TANSSITEATTERI HURJARUUTH Kaapelitehdas www.hurjaruuth.fi 09 565 7250 Lippupalvelu
• 54 • 2 / 2015 kuusiosainen 70-luvun epookkisarja, joka piirtää tarkan henkilökuvan maailman ehkä tunnetuimasta opportunistisesta palkkasoturista. 6.3. Yle Fem: Kirjaohjelma: Kirjallinen itsemurha? & 21.3. Yle Teema: Lordi Jim (Englanti 1965) Suomessakin kirjallista yleisöä häpeämättömyydellään ja kirjallisilla lahjoillaan kiihdyttänyt Karl Ove Knausgård purkaa tuntojaan vaihteeksi suullisesti. Klassisempaa maailmankirjallisuutta edustaa Richard Brooksin sovittama, Joseph Condradin kosmopoliittinen kertomus itsekunnioituksensa ja lojaalisuutensa kanssa kamppailevasta meri kapteenista. 7.3. Yle Teema: Calamari union (Suomi 1985) & 14.3. Yle Teema: Vanishing Point – Nasta laudassa (USA 1971) Aki Kaurismäen omintakeisessa road moviessa seitsemäntoista rokkarin näköistä miestä uhmaa urbaanin yhteiskunnan vaaroja pyrkimällä metrolla, mopolla ja soutuveneellä kohti parempaa elämää. Enemmän maantie pölyn katkua on Richard C. Sarafianin eksistentiaalisessa 1970-luvun elokuvassa, jossa entinen poliisi yrittää yhteiskunnallisista esteistä ja median romantisoivista ylistyslauluista piittaamatta ajaa auton Coloradosta Kaliforniaan 15 tunnissa. 15.3. Yle Teema: Punk – tauti joka ei tapa (Suomi 2009) & 16.3. YLE TV1: Dokumenttiprojekti: Ulvilan murhamysteeri (Suomi 2014) Jouko Aaltosen myötäelävä kulttuuriilmiön läpileikkaus tarkastelee punkkia musiikillisena ja yhteiskunnallisena liikkeenä ja rakentaa hiukan kömpelöä siltaa 1980-luvun tietämiltä 2000luvun punkkariuteen. Anneli Auerin perhettä koskeneesta rikoksesta ja sen oikeuskäsittelystä kertoo puolestaan Pekka Lehdon kulmikas dokumentti, jossa tekijä onnistuu ainakin osoittamaan, miten täydellisesti tapauksen rikostutkinta tunaroitiin. 28.3. Yle Teema: The Shining – Hohto (Britannia 1980) & Huone 237 (Britannia 2012) Stanley Kubrickin ohjaaman kauhuklassikon ovat tietenkin kaikki elokuvafriikit nähneet jo tsiljoona kertaa, mutta mestarin pikkutarkalla perfektionismilla rakennetuista elokuvista löytyy tarkemmalla syynillä aina uutta purtavaa. Tätä todistelee myös elokuvan perään esitettävä Rodney Ascherin dokumentti, jonka yksityiskohtaisten salaliittoteorioiden ja häkellyttävien huomioiden jälkeen tekisi mieli tirkistellä koko Kubrickin tuotanto uudelleen läpi kuva kuvalta. 6.3. MTV3: Isän nimeen (USA/Irlanti 1993) & 9.3. alkaen maanantaisin Yle Teema: Carlos, shakaali (Ranska 2010) Jim Sheridanin usein esitettävässä Gerry Conlonin elämäkertaan perustuvassa vankilaja oikeussalidraamassa Pohjois-Irlannin terrorikierre näyttäytyy niin yksittäisten ihmisten tekoina ja tekemättömyyksinä kuin brittihallinnon brutaaleina oikeusloukkauksina. Toisenlaisen näkökulman terrorismiin tarjoaa Olivier Assayasin ohjaama elävä kuva Paul Thomas Anderson Inherent Vice Ensi-ilta 27.3. Roy Andersson: Kyyhkynen oksalla istui, olevaista pohdiskellen Ensi-ilta 6.3. Jörn Donner: Armi elää! Ensi-ilta 20.3. Matthew Vaughn: Kingsman – Salainen palvelu Ensi-ilta 20.2. Laura Poitras: Citizenfour Ensi-ilta 20.3.vv Noir kohtaa psykedelian Magnolia (1999) ja There Will Be Blood (2002) nostivat Paul Thomas Andersonin (syntynyt 1970) amerikkalaisen laatuelokuvan etujoukkoon. Aiheet ja näkökulmat ovat vaihdelleet, mutta yleensä keskeisessä asemassa hänen elokuvissaan ovat olleet sisäistyneeseen näyttelijätyöhön perustuvat henkilöhahmot. Thomas Pynchonin romaaniin perustuva Inherent Vice sovittaa klassisen film noir -dekkarin asetelmia 60-luvun lopun USA:n länsirannikon tapainturmelukseen. Lajityyppitietoinen kertojan käyttäminen antaa myös mahdollisuuden tuoda esille enemmän Pynchonin nautittavan sarkastista tekstiä. Elokuva vertautuu Robert Altmanin Raymond Chandler -filmatisointiin Pitkät Jäähyväiset (1973). Jo Andersonin Mestarissa (2012) loistaneen Joaquin Phoenixin sielukas näyttelijäsuoritus yksityisetsivä Doc Sportellona haastaa hyvin Elliot Gouldin resuista Philip Marlowe -tulkintaa. Elokuva on paljon kiinnostavampi ajankuvana, yhteiskuntakritiikkinä ja vieraantuneisuuden kuvauksena kuin juonensa kannalta. Rakenteen ja asetelmien rohkeampi hajottaminen olisi tukenut paremmin pääteemoja ja tuonut elokuvaan vielä yhden tason lisää. Tuomas RaNTaNeN Kansankodin muotokuvamaalari Jo Roy Anderssonin (syntynyt 1943) kiitellyssä debyytissä Eräs rakkaustarina (1970) yhteiskuntarakenteet tylyttivät ihmisten arkea. Flopanneen toisen elokuvansa jälkeen Andersson vetäytyi pitkien elokuvien ohjaamisesta yli 30:ksi vuodeksi. Uuden vaiheen uralla aloittivat Toisen kerroksen lauluja (2000) ja Sinä elävä (2007). Niissä yhdellä otolla ja seisovalla kameralla kuvatut minimalistisen surrealistiset kohtaukset on sommiteltu maalauksen tapaan. Yksilöllisen olemisen absurdin ahdistuksen ohella Andersson pyrkii paljastamaan hyvinvointivaltioon piiloutuneet syyllisyydet, tekopyhyydet ja alistusmekanismit. Tuorein elokuva jatkaa suoraan edeltäjiensä teemoista ja muotokielestä. Eksistentiaalinen taso on entistäkin vereslihaisempi, ja bonuksena nyt päälle kaatuvat myös historialliset harharetket, kuten Kaarle XII:n Pultavan taistelu ja kolonialismin kauheudet. Pienenä puutteena ehkä voi pitää sitä, että ilmaisussa on havaittavissa jo hiukan tehoa syövää toistoakin. Roy Anderssonin kuvaama kansankoti muistuttaa vähän Aki Kaurismäen Akilandiaa. Vaikka kumpikin on fiktiota, ne tavoittavat olemisen karheutta tarkemmin kuin näköispatsaat. Tuomas RaNTaNeN aikansa peilinä Jörn Donnerin henkilökuva Marimekon perustajana tunnetusta Armi Ratiasta on osoitus siitä, että 82-vuotiaalla ohjaajakonkarilla on yhä sanottavaa ja tekemisen paloa. Donner on jälleen halunnut lähestyä historiallisia henkilöitä ja murrosvaiheita enemmän dokumentaristin kuin henkilöohjaajan työkaluilla. Kuulustelussa (2009) Donner kuvasi vuonna 1942 Suomeen desanttina laskuvarjohypänneen Kerttu Nuortevan kautta Suomen mutkikasta suhdetta Neuvostoliittoon ja yleensä aatteellisuuden ideaa. Nyt kyse on siitä, miten Marimekon nousun aikaisessa Suomessa jäsentyivät uuden luomisen vaikeus, johtamisen yhdistäminen naiseuteen sekä julkisen rooliin ja sisäisten ristiriitojen välinen jännite. Donner alleviivaa myös kansainvälistymisen ja viihdelehdistön alkuvaiheita. Kehyskertomus Ratiasta kertovasta näytelmästä sitoo älykkäästi tapahtumaajan ja tämän päivän tulkinnan tasot toisiinsa. Samalla se tekee pelkistettyjen lavasteiden käytöstä luontevaa. Elokuvan todellinen puute on sen muotopuolisuus. Ansiokkaiden kehittelyjen jälkeen johtopäätöksistä tuntuu puuttuvan tähdellisimmät 15 minuuttia. Tuomas RaNTaNeN absurdeja suolenpätkiä Tuskin kukaan on tehnyt yhtä paljon agenttiseikkailun, väkivallan ja huumorin yhdistämisen eteen kuin Roger Moore tulkinnallaan James Bondista. Nimenomaan James Bond on sekä parodian että fanituksen kohteena Kingsmanissa, joka on kaikkea mitä Mooren Bonditkin olivat – ja vielä enemmän. Siinä missä Daniel Graigin uudemmissa Bond-elokuvissa huumori on leikattu pois kokonaan, Kingsman rypee kreisihuumorissa. Meno on jopa absurdia. Älyttömistä keksinnöistä ja muka-kuolemattomista agenteista otetaan ilo irti. Tämä yhdistettynä varsin tylyyn väkivaltaan on hieman omituinen kombo – sopiiko tälle edes nauraa? Kingsman perustuu skotlantilaisen Mark Millarin sarjakuvaan. Millarin teoksia onkin filmatisoitu viime vuosina ihailtavan reippaasti, ensimmäinen hänen sarjakuvaansa perustunut elokuva oli umpisurkea ja Angelina Jolien tähdittämä Wanted. Hieman paremmin Hollywood suoriutui Kick-Ass 1 & 2 supersankariparodioista ja Kingsmania seuraa vuonna 2016 Captain America: Civil War. Silmittömän ja inhorealistisen väkivallan ja huumorin ohella Millarin sarjakuvissa myös auktoriteettikritiikillä on oma paikkansa. Kingsmanistakin on löydettävissä piikkinsä valtaapitävien suuntaan, kunhan vaan saa tuulilasinpyyhkijät toimimaan ja fönarin siivotuksi verestä ja suolenpätkistä. JaRi TammiNeN Valtion vihollinen Citizenfour kertoo muodikkaasta jännäriaiheesta: valvonnasta, jota valtio kansalaisiinsa kohdistaa. Elokuvan sankari on nimimerkin Citizenfour taakse kätkeytyvä mies. Jotta hänen henkilöllisyytensä selviäisi, on matkustettava Hong Kongiin ja uskaltauduttava anonyymiin hotellihuoneeseen. Tarina on tosi ja sankari – toisten mielestä antisankari – nimeltään Edward Snowden. Amerikkalainen tietovuotaja otti yhteyttä dokumentaristi Laura Poitrasiin, joka oli jo valmiiksi tekemässä elokuvaa valtion harjoittamasta verkkovalvonnasta. Poitras pysyttelee itse kameran takana ja tyytyy taltioimaan edessään avautuvaa historiaa. Kameralle tallentuu Snowdenin huoli tyttöystävästä, mutta myös hänen tyyneytensä. Vähäeleisessä, lähes kokonaan yhteen hotellihuoneeseen sijoittuvassa dokumentissa on vahva vainoharhainen tunnelma, jonka tekee entistä vaikuttavammaksi se, että vainoharhalle on vankkoja perusteita. Dokumentin kohde asuu nykyään Venäjällä pakoillen kotimaansa syytöksiä varkaudesta ja vakoilusta. Ohjaaja Poitraskin on saanut syytöksiä niskaansa, mutta myös Oscarin kirjahyllyynsä. . Kaisu TeRVoNeN eloKuVaT TamPeRe Film FesTiVal 4.–8.3. TamPeRe Erityisesti lyhytelokuviin keskittynyt festivaali esittää tänä vuonna muun muassa japanilaisen Momoko Seton sekä kotimaisen Jan Ijäksen retrospektiivit. http://tamperefilmfestival.fi CiNe aasia 12.–15.3. HelsiNKi Kolmatta kertaa järjestettävän elokuvafestivaalin avajaiselokuvana nähdään kiinalainen Black Coal, Thin Ice, joka voitti viime vuonna Kultaisen karhun Berliinin elokuvajuhlilla. http://helsinkicineaasia.fi lYHYesTi KeRRaN Kuussa 8.3. Klo 15–17 KiNo K-13, HelsiNKi Joka kuukauden toisena sunnuntaina Katajanokalla esitetään ilmaiseksi kotimaisia lyhytelokuvia. Kaikki maaliskuun elokuvat näytetään 35 mm -filmikopioina. ToRsTai-KiNo 19.3. Klo 17 RuNosmäeN KiRJasTo, TuRKu Turkulaiskirjaston torstaisessa elokuvasarjassa nähdään maaliskuussa muun muassa Charlie Chaplinin elokuva Sirkus vuodelta 1928. KOONNUT TUOMAS RANTANEN Voiman TV-tärpit 20 000 DaYs oN eaRTH 10.3. iloKiVi, JYVäsKYlä Kampus Kino -sarjassa esitetään fiktiodokumentti rock-persoona Nick Caven elämästä. Liput näytökseen maksavat opiskelijoilta 6 euroa ja muilta 7 euroa. 24 HouR RoCKsHoW 28.3. Klo 12 VaNHa, HelsiNKi IHME-päivillä toteutetaan vuorokauden mittainen keikkataltiointien ja musiikkidokumenttien maraton, jonka aikana nautitaan niin The Crampsin, Talking Headsin kuin Sielun Veljienkin musiikista. www.ihmefestival.fi/ohjelma/24-hour-rockshow Voima suosiTTelee Koonnut Kaisu Tervonen
• Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Maksa lentomaksu • www.lentomaksu.fi
• Maailmassa on sotaa, vainoa ja köyhyyttä pakenevia ihmisiä eniten sitten toisen maailmansodan. Suomi ei kanna riittävästi vastuuta heidän hädästään. Eduskunnan on varmistettava, että laillisen maahantulon keinoja lisätään ja Suomeen tulevia pakolaisia ja siirtolaisia kohdellaan inhimillisesti. Eduskuntavaaleissa voimme vaikuttaa. Ota yhteyttä ehdokkaaseesi ja kerro, että nyt on korkea aika inhimillisemmälle Suomelle! www.amnesty.fi/vaalit Pakolaislapset eivät kuulu säilöön.