Teksti IIDA RIEKKKO Kuvat MIKKO TOIVONEN ”HALUAN KÄVELLÄ KADUILLA ILMAN PELKOA” Delhin slummissa asuvat tytöt eivät uskalla liikkua vapaasti ja käydä koulua, koska pelkäävät häirintää ja väkivaltaa. Planin ryhmässä tytöt oppivat itsevarmuutta ja taitoja, joiden avulla muuttavat naapurustoaan turvallisemmaksi. Ryhmäläiset ovat jo huomanneet muutoksen omassa elämässään. ”Olin kuin vanki omassa kodissani”, Heena muistelee varhaisavioliittoaan alkoholistimiehen kanssa. Nyt hän haluaa vastata omasta onnestaan. 4
”Minullakin on oikeus koulutukseen ja koskemattomuuteen.” Kadut ovat Delhin tytöille turvattomia. Turvakävelyllä tytöt kuvaavat ja merkitsevät alueensa karttaan vaarallisia paikkoja. R yhmä teini-ikäisiä tyttöjä kävelee rintamana mutaista tietä. Yhdellä on kädessään kamera, toisella kartta, johon hän tekee merkintöjä. Tien molemmin puolin juoksee likavettä, ja kulkukoira pujahtaa karamellinkirkkain värein maalattujen hökkelikerrostalojen väliin. Piikkilanka-aita suojaa kaatopaikkaa, jolla siat tonkivat syötävää ja alueen asukkaat etsivät mitä tahansa uudelleen käytettäväksi ja syötäväksi kelpaavaa. Ruosteiseen lava-autoon nojaileva miesjoukko tuijottaa tyttöjä peittelemättömästi. Tytöt asuvat slummissa Intian pääkaupungin Delhin reunalla. Alue tunnetaan rikostilastoistaan ja köyhyydestään, eikä tytöksi syntyminen ole täällä valttikortti. Useimmat tytöt jäävät pois koulusta viimeistään teini-iässä, koska perheet haluavat heidät töihin tai naimisiin. Tyttöjen on myös hankala liikkua kaduilla ja toreilla, koska seksuaalinen ahdistelu – huutelusta käpälöintiin ja jopa raiskauksiin – on yleistä. Siksi monet vanhemmat päättävät, että tyttöjen on parempi pysytellä sisällä ja tehdä kotitaloustöitä. Kaikkea tätä ryhdikkäästi etenevä tyttöjoukko vastustaa. Plan Intian tukema Because I am a Girl (Koska olen tyttö) -ryhmä on turvakävelyllä, jonka tarkoitus on kuvata, merkitä ja tuoda julkiseen tietoon alueen vaaralliset paikat. Pimeät kujat ja miesjoukon norkoilupaikka tallentuvat valokuviin ja rasteiksi karttaan. Yksi ryhmäläisistä on 18-vuotias Heena. Hento tyttö kävelee kaduilla varautuneesti, mutta violetin huivin alta tuikkii päättäväinen katse. Heenalle on uutta kulkea ulkona ilman miespuolisten perheenjäsenten valvontaa, saati että hän vaikuttaa aktivistina yhteisönsä oloihin. Lapsiavioliitosta uuteen alkuun – Lapsuuteni oli täynnä väkivaltaa. Isäpuoleni hakkasi ja käpälöi minua, Heena kertoo. Hän kasvoi köyhässä pienviljelijäperheessä Uttar Pradeshin osavaltiossa. Heena ei päässyt kouluun vaan auttoi äitiään kotona. Kun Heena oli 14-vuotias, isäpuoli painosti äidin järjestämään tytön avioon. Heena joutui naimisiin vanhemman miehen kanssa. – En rakastanut häntä, eikä hänkään välittänyt minusta. Mieheni oli usein juovuksissa ja huusi minulle. En saanut tavata ystäviäni, vaan olin vanki omassa kodissani. Yksin ollessaan Heena lauloi, sillä se auttoi häntä unohtamaan murheensa. Kun Heena sairastui tuberkuloosiin, tauti tarjosi odottamattoman ulospääsyn ahdistavasta arjesta. Pahimmillaan kuolemaan johtava keuhkosairaus vaati pitkää hoitoa, jota ei ollut tarjolla Heenan kotikylässä. Hänen oli muutettava hoitoa varten Delhiin. Aviomies ei halunnut jättää kotiaan, mutta Heenan äiti ja veli myöntyivät lähtemään pääkaupunkiin tytön tueksi ja paremman elämän toivossa. Uusi koti löytyi vuosi sitten slummialueelta, jollaisille köyhät perheet eri puolilta Intiaa muuttavat. Slummien ongelmia ovat turvattomuuden lisäksi ahtaus, palveluiden puute sekä pula puhtaasta vedestä, vessoista ja viemäreistä. Heenan perhe löysi onneksi kodin kerrostaloslummista; joutomaalle luvatta nousevat hökkelikylät ovat jatkuvassa vaarassa joutua viranomaisten puskutraktorien jyräämiksi. Haaveena poliisin ura ja tyttövauva Uusi levoton naapurusto pelotti Heenaa, eikä hän uskaltanut lähetä kotoaan. Heenan elämä muuttui, kun naapurin tytöt kutsuivat hänet mukaan Planin Because I am a Girl -ryhmään. – Siellä opin itseluottamusta ja puolustautumista. Ymmärsin, että minullakin on oikeus koskemattomuuteen ja koulutukseen, Heena sanoo ja hymyilee. Planin avulla Heena pääsi kouluun ensimmäistä kertaa elämässään. Hän pitää erityisesti matematiikasta. Heena on alkanut opetella myös tietokoneen käyttöä. – Mieheni vastusti opintojani, mutta hän ei voi enää määrätä minua. Haaveeni on tulla poliisiksi, koska haluan suojella tyttöjä ja naisia väkivallalta. Olen muuttunut ryhmässä paljon rohkeammaksi ja löytänyt voimaa auttaa muita, Heena sanoo. – Haluan myös erota miehestäni ja päättää omasta onnestani. Toivon, että jonain päivänä saan 5
Moni tyttö ja nainen pysyttelee kotona, koska ei uskalla tai saa lähteä ulos. Delhin bussit ovat kuuluisia turvattomuudestaan. Vuoden 2012 bussiraiskauksen jälkeen viranomaiset ovat panostaneet julkisen liikenteen turvallisuuteen, mutta moni tyttö ja nainen karttaa busseja etenkin pimeällä. Twinkle on asunut koko ikänsä samassa naapurustossa, jonka haluaa muuttaa turvallisemmaksi paikaksi. 96 prosenttia tytöistä kokee olonsa turvattomaksi Delhin julkisilla paikoilla. tyttären. Tahdon murtaa kulttuurin, jossa vain poika on siunaus. Tulevaisuus näyttää toiveikkaalta myös siksi, että Heena on selättänyt tuberkuloosin. Väkivaltaa on hidasta kitkeä Heenan ryhmä on osa Planin ohjelmaa Safer Cities (turvallisemmat kaupungit), joka parantaa tyttöjen turvallisuutta suurkaupunkien köyhillä aleilla. Delhissä toimii Planin tuella 40 nuortenryhmää, joissa on mukana yli tuhat tyttöä ja poikaa. Ryhmissä he muun muassa keskustelevat lasten oikeuksista, sukupuolten tasa-arvosta ja siitä, miten tavalliset kansalaiset voivat muuttaa kaupunkiaan. He myös oppivat itsepuolustusta ja esiintymistaitoja ja tekevät koulutusnäytelmiä. Toiminnassa on mukana lisäksi vanhempia ja muita alueen asukkaita, jotka tukevat nuoria tekemään kotikulmistaan turvallisempia ja tasa-arvoisempia. Haaste on suuri. Planin kyselytutkimuksen mukaan 96 prosenttia tytöistä tuntee olonsa turvattomaksi Delhin julkisilla paikoilla ja vain 18 prosenttia tytöistä saa osallistua päätöksiin, jotka vaikuttavat yhteisöön ja tyttöjen turvallisuuteen. Delhi on koko maan tasolla turvaton kaupunki ja tunnetaan paitsi maan hallinnollisena pääkaupunkina myös raiskaustilastojen pääkaupunkina. Viime aikojen räikein raiskaus nousi koko maailman tietoisuuteen: Joulukuisena iltana vuonna 2012 opiskelijanainen nousi bussiin poikaystävänsä kanssa. Bussissa matkustanut miesjoukko raiskasi naisen väkivaltaisesti useaan kertaan ja pahoinpiteli miehen. Nainen kuoli sairaalassa vammoihinsa. Delhin asukkaat raivostuivat rikoksesta ja protestoivat kaduilla. Tapahtumat johtivat lainmuutoksiin ja viranomaisten sitoumuksiin tyttöjen ja naisten suojelemiseksi. Nykyisin monen Delhin bussin ikkunassa on turvallisuutta mainostava tarra, ja junissa voi raportoida älypuhelimen avulla viranomaisten online-palveluun, jos joku käyttäytyy häiritsevästi tai uhkaavasti. Käytännössä muutokset ovat kuitenkin hitaita. Rikostilastojen mukaan intialainen tyttö tai nainen joutuu yhä väkivaltarikoksen uhriksi joka kolmas minuutti, mutta todennäköisesti suuri osa teoista jää raportoimatta. Raiskauksia tapahtuu Intiassa keskimäärin puolen tunnin välein. Avioliitossa tapahtuva raiskaus ei ole maassa rikos. Peräti kaksi kolmesta naisesta kokee elämänsä aikana perheväkivaltaa. Poliisi valvomaan tyttöjen koulutietä Heena ja muut ryhmän tytöt ovat luottavaisia, että heidän naapurustonsa muuttuu askel askeleelta. – Ennen en tiennyt, keneltä saisin kadulla apua, jos joku häiritsisi minua. Yhdessä muiden tyttöjen kanssa olemme puhuneet monille ihmisille ja kyselleet, auttaisivatko he pulaan joutuvaa tyttöä. Moni on luvannut puuttua ongelmiin, sanoo 14-vuotias Divya. Yksi suurimmista esteistä turvallisuuden tiellä on se, että sivulliset sulkevat silmänsä julkisilla paikoilla tapahtuvalta väkivallalta ja häirinnältä. Siksi Safer Cities -hankkeen tärkeä osa on sitouttaa yhteisön jäsenet vastaamaan turvallisuudesta ja puuttumaan väärinkäytöksiin. Divya kertoo myös ryhmänsä toistaiseksi suurimmasta saavutuksesta. – Aiemmin moni tyttö ei uskaltanut käydä koulussa, koska koulun portilla oli aina poikajoukko, joka häiriköi ja ahdisteli tyttöjä. Päätimme ryhmässämme kertoa asiasta poliisille. Poliisi kuunteli meitä, ja nyt portilla on konstaapeli, joka valvoo tyttöjen turvallisuutta koulun alkaessa ja loppuessa. Safer Cities -hankkeen ansiosta naapurustoon on saatu myös neljä poliisin turvakameraa, katuvaloja, kuusi nuorten kerhotilaa ja turvallinen julkinen vessa. 6
Because I am a Girl -ryhmän tytöt pohtivat yhdessä, mitä parannuksia voivat tehdä alueensa turvallisuuteen ja viihtyisyyteen. Heistä on tullut hyviä ystäviä. Heena on löytänyt Planin ryhmässä ja koulussa itseluottamusta ja kykyjä, joista ei aiemmin tiennyt. ”Olen taitava numeroiden kanssa ja laulan mielelläni muiden iloksi.” ”Osaan puolustaa itseäni, jos joku häiritsee minua.” Turvallisemmat suurkaupungit parantavat tyttöjen tulevaisuutta Kaupungeissa asuu ensimmäistä kertaa historiassa enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Joka kuukausi kehitysmaiden kaupunkeihin muuttaa viisi miljoonaa uutta asukasta. Tytöt kohtaavat kaupungeissa sekä uhkia että mahdollisuuksia. Häirintä, hyväksikäyttö ja turvattomuus ovat suurkaupunkien slummeissa eläville tytöille jokapäiväisiä riskejä. Toisaalta heillä on kaupungeissa maaseutua paremmat mahdollisuudet saada koulutusta, osallistua yhteisönsä kehittämiseen ja välttyä lapsiavioliitolta. Plan Internationalin ohjelma Safer Cities poistaa väkivaltaa ja syrjintää, jotka estävät kaupungeissa asuvia tyttöjä toteuttamasta mahdollisuuksiaan. Ohjelma toimii Delhin lisäksi Egyptin Kairossa, Vietnamin Hanoissa, Ugandan Kampalassa ja Perun Limassa, joissa kaikissa tyttöjen asema on heikko. Plan tekee ohjelmassa yhteistyötä Women in Cities International -verkoston ja YK:n asuinyhdyskuntarahaston UN Habitatin kanssa. Safer Cities -ohjelma tuo yhteisöjä, paikallisia järjestöjä ja viranomaisia yhteen kehittämään turvallisuutta ja tasa-arvoa. Tärkeä osa ohjelmaa on ottaa tytöt aidosti mukaan päätöksentekoon ja tarjota heille tietoja ja kykyjä, joiden avuilla he voivat osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan. Ennen vedonlyönnin ja pikkurikollisuuden tyyssijana toiminut puisto on siistitty, ja teini-ikäiset tytöt ja pojat pelaavat siellä yhdessä rugbya. Se on Delhissä harvinainen näky: Pohjois-Intiassa tytöt ja pojat pidetään tavallisesti tiukasti erossa toisistaan. Urheilu auttaa nuoria saamaan kontaktin vastakkaiseen sukupuoleen rennossa ja luontevassa tilanteessa. Slummista lääkärinopintoihin Harva slummin asukas pääsee yliopistoon, mutta 17-vuotias Twinkle on varma, että opiskelee pitkälle. Hänen toiseen poskeensa ilmestyy syvä hymykuoppa, kun hän puhuu tulevaisuudestaan. – Minusta tulee lääkäri ja aktivisti, joka muuttaa kaupunkiaan ja koko Intiaa paremmaksi. Miksi en onnistuisi? Olihan Indira Gandhikin tyttö, Twinkle muistuttaa Intian entisen pääministerin sukupuolesta. Ennen kuin Twinkle liittyi Planin kerhoon kaksi vuotta sitten, hän piti luonnollisena, ettei tyttöjen kuulu liikkua ulkona. Hän uskaltautui läheiselle torillekin vain veljensä seurassa. Illat ahtaassa kodissa tuntuivat pitkiltä. – Haluan kävellä kaduilla ilman pelkoa. Planin koulutukset ja muihin tyttöihin tutustuminen ovat opettaneet minulle paljon, ja olen huomannut itsessäni valtavan muutoksen. Kun nykyisin haluan mennä ostoksille, menen itsekseni silloin kun haluan. Osaan puolustaa itseäni, jos joku häiritsee minua, Twinkle sanoo. – Kaikkien pitäisi ymmärtää, etteivät tytöt ole perheiden taakka vaan Intian voimavara ja puolet väestöstä. Vain niin maamme todella kehittyy. 7
Avun tarve kasvaa Etiopiassa Sääilmiö El Niñon koettelema Etiopia kärsii pahimmasta kuivuudesta kolmeen vuosikymmeneen. Laajoilla alueilla sadot ovat tuhoutuneet ja joet ja järvet kuivuneet. Yli 10 miljoonaa ihmistä on hätäavun tarpeessa, ja määrän arvioidaan nousevan pian 15 miljoonaan. Eri puolilla Itä-Afrikkaa, erityisesti Etiopiassa, ihmiset kärsivät kuivuuden seurauksena nälästä, aliravitsemuksesta ja tartuntataudeista. Monet ovat joutuneet jättämään kotinsa löytääkseen töitä, ruokaa ja vettä. Tilanne on erityisen vaikea lapsille. Arviolta yli 450 000 lasta kärsii vakavasta aliravitsemuksesta. Ilman hätäapua aliravitsemus voi aiheuttaa sairauksia ja johtaa kuolemaan. Plan International jakaa apua tarvitseville ruokaa, vettä ja lääkkeitä, tarjoaa ravinto-, terveysja hygieniakoulutusta ja kouluttaa terveysammattilaisia. Tähän mennessä olemme jakaneet lisäravintoa jo lähes 100 000 ihmiselle ja siemeniä yli 21 000 perheelle. Voit tukea kuivuudesta kärsiviä lapsia sivuillamme: plan.fi/lahjoita. Plan kannustaa Ugandan nuoria yrittäjiksi Startup-yritykset eivät ole päivän sana ainoastaan Suomessa. Plan International Uganda on käynnistänyt Suomen ulkoministeriön rahoituksella SmartUp-hankkeen, joka kannustaa ja kouluttaa nuoria yrittäjiksi. Kolmevuotisen SmartUpin aikana yli 10 000 nuorta naista ja miestä saa mentorointia ja koulutusta muun muassa liike-elämästä, johtajuudesta ja sosiaalisista taidoista. Mukana on 17–26-vuotiaita nuoria Tororon, Liran ja Gulun alueilta. Ecuadorin lapset palaavat kouluun maanjäristyksen jälkeen Ecuadorissa jo yli kahdeksansataa maanjäristyksen koettelemaa lasta on päässyt palaamaan kouluun Plan Internationalin avulla. Huhtikuun 16. päivänä 7,8 magnitudin maanjäristys tuhosi tai vaurioitti 560 koulua, ja YK-arvioiden mukaan 120 000 lasta joutui väliaikaisesti pois koulusta. Maanjäristyksessä kuoli yli 660 ihmistä ja haavoittui lähes 28 000 ihmistä. Moni on yhä kateissa. Olemme perustaneet Manabiin telttakouluja, joissa lapset voivat jatkaa opintojaan. – Oppiminen on lasten oikeus. Koulu on tärkeä askel sitä kohti, että lapset tavoittavat taas tunteen normaalista elämästä, sanoo Veronica Zambrano, Plan International Ecuadorin ohjelmajohtaja. Olemme perustaneet Ecuadoriin myös väliaikaisia kerhotiloja, joissa pienet lapset voivat leikkiä ja saada varhaiskasvatusta turvallisissa oloissa. Lisäksi olemme jakaneet yli 3 500 hygieniaja ruokapakettia yhteisöihin, jotka ovat kärsineet eniten maanjäristyksestä. Maanjäristyksestä toipuminen ja jälleenrakennus kestävät vielä pitkään. 9
Haaveet saivat siivet tyttöjen hyväksi Savoy-teatteri Helsingissä täyttyi kansainvälisen naistenpäivän iltana musiikista, taiteesta, ilosta ja liikutuksesta. Suomalaisten taiteilijoiden hyväntekeväisyyshanke Wings to Fly sai arvoisensa päätöksen Haaveille siivet -konsertissa, jossa esiintyivät muun muassa Maija Vilkkumaa, Anssi Kela, Irina, Yona, Jussu Pöyhönen, Katriina Honkanen, lauluyhtye Aia ja Philomela-kuoro. Illan juonsi Arman Alizad. – Päällimmäiset fiilikseni ovat ilo onnistumisesta ja kiitollisuus kaikkia osallisia kohtaan, summasi Wings to Flyn pääkoordinaattori, muusikko ja ohjaaja Katriina Honkanen konsertin jälkeen. Vuoden aikana eri alojen taiteilijat ovat tehneet teoksia tyttöjen ja naisten kohtaamaa väkivaltaa vastaan. Tuotto ohjautuu Plan Internationalin kautta kehitysmaiden tyttöjen aseman parantamiseen. Lastenhallituksen Josef (keskellä) ja Alma (oik.) haastattelivat konsertissa presidentti Tarja Halosta. Anssi Kela Maija Vilkkumaa uutisia suomesta Yhdet illan raikuvimmista aplodeista sai presidentti Tarja Halonen, jota Planin lastenhallituksen jäsenet Alma ja Josef haastattelivat. – Tytöt ja naiset ovat puolet maailman väestöstä. Olemme hulluja, jos emme anna heille samoja oikeuksia kuin pojille ja miehille. Parempaan maailmaan tarvitaan kaikkia, Halonen sanoi. Suuri yleisö näki Haaveille siivet -konsertin Yle TV1:llä keskiviikkoiltana 9.3. Konsertin ja ohjelman aikana katsojat lahjoittivat kehitysmaiden tyttöjen hyväksi kymmeniä tuhansia euroja. – Lämmin kiitos kaikille, jotka ovat tukeneet työtämme koko upean Wings to Flyn aikana. Erityisesti haluan kiittää Katriina Honkasta hänen suuresta panoksestaan sekä kaikkia taiteilijoita, jotka ovat edistäneet työllään tyttöjen parempaa tulevaisuutta, sanoo Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen. Konsertti on edelleen nähtävissä Yle Areenassa. 10
Plan mukana SuomiAreenassa Plan on mukana Porin Suomi Areenassa 11.–15.7. Teltassamme Kansalaistorilla kerromme varhaislapsuuden merkityksestä. Yleisö voi tutustua vauvan arkeen kehitysmaissa, kurkistaa kuvitteelliseen slummikotiin ja katsoa lyhytdokumentin intialaisen pikkutytön elämästä. Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen kertoo Planin työstä, ja musiikin ja teatterin tekijä Katriina Honkanen kertoo luomastaan Wings to Fly -hankkeesta sekä esittää livemusiikkia Ilkka Tenhusen kanssa Porin torin lavalla torstaina 14.7. klo 14.40. SuomiAreena on MTV:n ja Porin kaupungin järjestämä keskustelutapahtuma, joka järjestetään tänä kesänä yhdettätoista kertaa. Tänä vuonna SuomiAreenan pääteemoja ovat suomalainen työ ja kansalaisjärjestöt. SuomiAreenan yli 150 000 tilaisuuteen odotetaan 60 000 kävijää. Tutustu SuomiAreenan ohjelmaan osoitteessa suomiareena.fi ja seuraa Twitterissä: #suomiareena. Planin vuosikertomus kertoo merkittävistä tuloksista Plan International Suomi on julkaissut vuosikertomuksensa sähköisenä. Siihen voi tutustua verkossa osoitteessa plan.fi/toiminta. Vuoteemme 2015 mahtui hienoja tuloksia ympäri maailman. Etenkin lastensuojelussa ja tyttöjen aseman parantamisessa otettiin merkittäviä edistysaskelia. Järjestöjen yhteisen kampanjoinnin ansiosta YK:n yleiskokous teki päätöksen, joka lisää painetta kieltää lapsiavioliitot kaikissa maissa. Ruohonjuuritasolla teimme työtä lastensuojelun, koulutuksen, varhaiskasvatuksen ja nuorten työllisyyden parantamiseksi yli 80 000 yhteisössä, joissa asuu yli 100 miljoonaa lasta. Toiminta-alueillamme vaikutimme lakeihin, jotka parantavat kaikkiaan 151 miljoonan lapsen elämää. Plan näkyi Maailma kylässä -festareilla Maailma kylässä -festivaali täytti toukokuun viimeisenä viikonloppuna Helsingin Rautatieaseman ympäristön musiikilla, kansainvälisellä juhlatunnelmalla ja kansalaisjärjestöjen asialla. Planin vapaaehtoiset esittelivät varhaislapsuuden merkitystä korostavaa 1000 ratkaisevaa päivää -kampanjaa. Osastolla sai myös ilmoittautua Planin vapaaehtoiseksi tai tukijaksi. Mahdollisuuksien tori -teltassa oli Nuorten vaikuttajien kylä, jossa esittäytyi nuorten parissa kehitysyhteistyötä tekeviä järjestöjä. Planin Mitä-verkosto toi yhdessä lastenhallituksen kanssa kylään suuren häkin, jossa voi ratkaista ilmastonmuutokseen liittyviä tehtäviä. Ku va : Vi lle M al ja Ku va : Te re sa Ry dm an 11
Teksti HEIDI HAKALA Kuvat LAURA MENDELIN MACHOILU ROMUKOPPAAN Seksistinen, hyökkäävä kovanaama – sellainen on vallitseva miesihanne Dominikaanisessa tasavallassa. Plan muuttaa teini-ikäisten poikien mieskuvaa tasa-arvokursseilla. I lta hämärtyy Dominikaanisen tasavallan pääkaupungissa Santo Domingossa. Kadunvarsilla seisoo miehiä käsivarret ristissä rinnan päällä. Häpeämättä he ahmivat ohikulkevia naisia katseillaan. ”Makee perse”, he ehkä tokaisevat, viheltävät ja maiskuttavat huuliaan herättääkseen huomiota. Ulkonäöllä ei ole merkitystä. Ahdistelluksi joutumiseen riittää, että on nainen tai tyttö. – Olen oppinut, että on olemassa monta väkivallan muotoa: ei ole ainoastaan fyysistä vaan myös sanallista väkivaltaa. Jos näen naisen kadulla ja kommentoin hänen takapuoltaan, sekin on eräänlaista väkivaltaa. Viestitän, etten kunnioita häntä, sanoo 17-vuotias Johnny. Teini-ikäisille pojille tarkoitettu tasa-arvokurssi on muuttanut hänen käsitystään miehisyydestä, naiseudesta ja tasa-arvosta. Kurssin Champions for Change (Muutoksen mestarit) järjestää lastenoikeusjärjestö Plan International. Kurssi on osa suurempaa hanketta, joka edistää lasten suojelua kehitysmaissa, ja sen rahoitus tulee osittain Suomen ulkoasiainministeriöltä. Kurssin alussa kaikki osallistujat saivat kirjoittaa muistiin, mitä he katsoivat yhteiskunnan odottavan heiltä miehinä. Laput kerättiin pieneen laatikkoon. Vastauksissa toistui, että miehen pitää osata tapella, olla perheen johtaja ja välttää kaikkea vastuuta kodista. – Miehen tulee olla itsekäs, aggressiivinen ja epäkunnioittava. Mies ei laita ruokaa, ei siivoa, eikä hoida lapsia. ”Olen ”Rajoittavat sukupuoliroolit tuhoavat onnemme.” mies” riittää verukkeeksi välttyä näiltä tehtäviltä, selittää Johnny vallitsevaa mieskuvaa. Itse hän ei enää samaistu tähän käsitykseen. – Rajoittavat sukupuoliroolit tuhoavat onnemme. Meidän täytyy poistaa juurtuneet käsitykset, jotka keräsimme laatikkoon. Kurssilla opimme sen sijaan olemaan rehellisiä ja kunnioittamaan toisiamme, mikä on tärkeää ajatellen tulevia suhteita tyttöystäviin ja vaimoihin, sanoo Johnny. ”Pieksin siskoani vyölläni” Jos haluaa muuttaa naisten ja lasten elinoloja, on mukaan saatava myös miehet, koska he ovat usein niitä, jotka käyttävät väkivaltaa naisia ja tyttöjä kohtaan. Näin Planin työntekijät ajattelivat, kun järjestö alkoi vuonna 2012 järjestää tasa-arvokursseja monessa Keski-Amerikan maassa. Tavoitteena on korvata tuhoisat käsitykset maskuliinisuudesta rakentavilla asenteilla. Kursseilla teini-ikäiset pojat oppivat kaikkea kotitaloustöistä sukupuoliterveyteen, yhteiskunnallisista valtarakenteista vahingollisiin sukupuolisääntöihin. 12
Champions for Change » Plan Internationalin Champion for Change -kurssit pyrkivät muuttamaan käsitystä miehisyydestä, edistämään tasa-arvoa, vähentämään sukupuolisidonnaista väkivaltaa sekä lisäämään tietoa sukupuoliterveydestä » Hankkeen kohderyhmä on 15–24-vuotiaat pojat. » Vuodesta 2012 lähtien kursseja on järjestetty Dominikaanisessa tasavallassa, Hondurasissa, Guatemalassa, El Salvadorissa, Kolumbiassa, Boliviassa, Nicaraguassa, Intiassa sekä Saksassa. Dominikaanisessa tasavallassa kursseja on Barahonassa ja San Juanissa. ”Yhteiskunta odottaa meiltä jotain muuta, kuin mitä itse haluamme olla.”
”Olemme oppineet, että meidän on tärkeää olla rehellisiä, kunnioittavia, ystävällisiä ja solidaarisia”, sanovat pojat. Dominopöydän ympärillä istuvat Esteban (keskellä), Joseph (oikealla.), Marcial (vasemmalla mustissa), Johnny (vasemmalla valkoisissa) ja Carlos (seisoen). ”Oikea” mies jättää kotitaloustyöt, ei näytä tunteitaan eikä pyydä apua. ”Rajoittavat sukupuoliroolit tuhoavat onnemme”, sanoo Johnny. – Aikaisemmin en koskaan auttanut kotitaloustöissä kotona, siskoni teki kaiken. Jos äitini pyysi minulta jotakin, pakotin siskoni tekemään sen puolestani. Muuten pieksin häntä vyölläni. Nyt tajuan, millaista valtaa käytin häneen. Nyt autan kotona yhtä paljon kuin siskoni, sanoo 17-vuotias Marcial. Hänen isoveljensä käytti samanlaista valtaa häntä itseään kohtaan. Veli oli kotona aggressiivinen ja väkivaltainen. – Yritin jutella hänen kanssaan. Aluksi hän ei halunnut kuunnella, mutta jatkoin puhumista hänen kanssaan. Näytin hänelle kurssikirjojani ja sanoin, että hyökkäävyys ei ole miehekästä, ystävällisyys on, Marcial sanoo. Avun pyytäminen on OK Kurssia käyvät teinipojat poikkeavat paljon niistä, jotka yrittävät herättää huomiota kadulla. He kertovat innoissaan siitä, miten kurssi on muuttanut heidän käsitystään tasa-arvosta. He antavat toisilleen tilaa, nyökkäävät kannustavasti toistensa mielipiteille ja antavat aina välistä taputuksen olkapäälle tai tönäisyn selkään kannattaakseen jotain, mitä kaveri on sanonut. – Tässä maassa normi on, että mies on voimakas ja pärjää yksin. Kurssilla olen oppinut pyytämään apua, kun tarvitsen sitä, sanoo Joseph, 16. Pojat ovat levittäneet oppimaansa myös lähipiiriinsä. – Juttelin naapurin pojan kanssa siitä, mitä olen oppinut. Sanoin, ettei hän menetä osaa itsestään vain sen takia, että tiskaa, siivoaa tai on naisen kanssa rakkauden eikä seksin takia. Juttu päättyi siihen, että hänkin halusi mennä kurssille, Johnny sanoo. – Aluksi isäni oli kriittinen, mutta kun hän oli tutustunut kurssiaineistoon, hänen asenteensa muuttui. Hän sanoi, että tämä on jotain paljon parempaa kuin se perinne, jonka kanssa hän itse on kasvanut. Nyt hän odottaa minua ovella, kun tulen kotiin kurssilta, ja kysyy, mitä olen oppinut, Marcial kertoo. Esikuvaksi muille Pojat asuvat Barahonassa, maan kaakkoisosan provinssissa, jossa työttömyysaste on korkea. Kolmasosa provinssin 14
”Isä odottaa minua ovella, kun tulen kotiin kurssilta, ja kysyy, mitä olen oppinut.” nuorista ei käy töissä eikä koulussa. Monet perheet asuvat maaseudulla, eikä heillä ole varaa lasten koulutukseen. Planille on tärkeätä, että kurssille osallistuvat pojat ovat rohkeita ja uskaltavat avata suunsa. Tavoitteena on, että he toimivat esikuvina muille. – Saamme kielteisiäkin reaktioita. Jos esimerkiksi halaan toista miestä, minua katsotaan paheksuvasti. Minulla on tapana selittää, että minulla on oikeus ilmaista tunteitani myös toisten miesten seurassa, sanoo Carlos, 21, ja näyttää sen taputtamalla Josephin olkapäätä. Monet teini-ikäiset pojat asuvat yhdessä äitinsä, isoäitinsä, siskojensa ja sisarustensa tyttärien kanssa. Miesten ja poikien asenne naisia kohtaan vaikuttaa välittömään lähiympäristöön aamusta iltaan. Useat pojat ovat nähneet isänsä käyttävän väkivaltaa kotona eivätkä halua tulla samanlaisiksi. Tässä kulttuurissa ei ole tavallista, että miehet puhuvat tunteista keskenään, ja isät ja pojat juttelevat harvoin avoimesti toistensa kanssa. Väkivalta on tavallista kasvatuksessa Dominikaanisessa tasavallassa väkivalta hyväksytään laajasti. Kansallinen tutkimus osoittaa, että peräti 86 prosenttia 6–13-vuotisista lapsista ja nuorista on kasvatettu fyysisiä ja psyykkisiä rankaisumenetelmiä käyttämällä. Useimmiten mies lyö vaimoaan ja lapsiaan. Maassa on lakeja, joiden pitäisi suojata lapsia pahoinpitelyltä, mutta niitä sovelletaan leväperäisesti. – Miehet saavat juoda vapaa-ajallaan, ja on hyväksyttävää pitää useita naisia. Miehet voivat myös liikkua vapaammin kodin ulkopuolella. Valtaosa miehistä ei pidä siitä, että naiset vaativat itselleen samoja oikeuksia kuin heillä on, Joseph sanoo. – Osallistun kurssille, koska yhteiskunta odottaa meiltä jotain, mitä emme halua olla. Joseph ei voi samaistua stereotyyppiseen mieskuvaan. Pojat haluavat olla esimerkkeinä muille saman ikäisille. Vasemmalta: Carlos, Esteban (etualalla), Elvin (taka-alalla), Marcial, Johnny, Joseph (taka-alalla) ja Ramón. Kaiken ei tarvitse olla niin kuin ennen. Kurssilla pojat oppivat haaveilemaan sukupuolisääntöjen ulkopuolelta. ”Isäni sanoo, että se, minkä me opimme, on paljon parempaa kuin se perinne, jonka kanssa hän itse on kasvanut” sanoo Marcial (keskellä). 15
Teksti JESSICA LOMELIN Kuvat MAX GREENSTEIN SHRIJANA RAKENTAA NEPALIA RAUNIOISTA Nepalia ravisteli reilu vuosi sitten raju maanjäristysten sarja, joka tuhosi satojen tuhansien ihmisten kodit. Shrijana, 21, kävi Planin muurarikoulutuksen ja rakentaa nyt tuhoutunutta kotikyläänsä uudelleen. – Voin tehdä tärkeitä asioita sukupuolestani riippumatta. Esteitä on, mutta kouluttautuminen muurariksi on saanut minut tuntemaan itseni paremmaksi ihmiseksi, Dolakhan piirikunnassa Nepalissa asuva 21-vuotias Shrijana sanoo. Shrijanan reippaasta asenteesta ja iloisesta olemuksesta ei heti uskoisi, että hän kantaa taloudellisen ja henkisen vastuun koko perheestään. Tai sitä, millaisia vaikeuksia hän on kohdannut. Shrijana menetti äitinsä ollessaan pieni. Hänen veljensä kuoli viime vuonna. Menetysten seurauksena Shrijana on joutunut ottamaan sekä taloudellisen vastuun että äidin roolin perheessään. Shrijana joutui keskeyttämään koulunsa nuorena. 18-vuotiaana hän muutti Kathmanduun, jossa asui setänsä kanssa. Työkseen hän myi momoja, täytettyjä taikinanyyttejä. Jo silloin hän lähetti ison osan ansioistaan perheelleen Dolakhaan. Isä on ylpeä tyttärestään Shrijanalla on kaksi sisarpuolta, jotka ovat seitsemän vuoden ja seitsemän kuukauden ikäisiä. Vasta kun Shrijanan veli kuoli, hän muutti takaisin perheensä luo Dolakhaan. Muurari Shrijana rakentaa yhdessä kollegoidensa kanssa 21 maanjäristyksen tuhoamaa taloa uudelleen seuraavan puolen vuoden aikana. Shrijana, 21, puhdistaa kotiaan punaisella mudalla. Paikallisen perinteen uskotaan pitävän sairaudet loitolla. – Olen ylpeä siitä, että saan olla Shrijanan isä. Vaikken voi tukea hänen koulunkäyntiään, hän kantaa vastuun koko perheestä. Tyttäreni avulla voin pitää huolta nuoremmista tyttäristäni, Shrijanan 54-vuotias isä kertoo. – Aiemmin olisin tehnyt ensin päivän palkkatyöt ja sitten hoitanut peltomme ja karjamme. Mutta mitä vanhemmaksi tulen, sitä hankalampi minun on tehdä työtä. Olen onnellinen tyttäreni ammatista. Hän on roolimalli koko yhteisölle. Haluan auttaa häntä toteuttamaan unelmansa. Nepalissa on yhä yleisempää, että nainen on perheen pää. Vastuu kodista, pelloista ja karjasta kaatuu usein naisten kannettavaksi, kuten Shrijanan kohdalla. Usein kyse on kuitenkin siitä, että naiset jäävät hoitamaan kotia samalla, kun heidän miehensä – tai veljensä tai isänsä – lähtevät Nepalista töihin ulkomaille. Maailmanpankin mukaan ulkomailla työskentelee yli 2,2 miljoonaa nepalilaista, mikä vastaa neljäsosaa maan bruttokansantuotteesta. Tukea vanhemmilta naisilta Kun raju 7,8 magnitudin maanjäristys iski Nepaliin 25. huhtikuuta 2015, Shrijana ja hänen perheensä olivat töissä lähellä kotitaloaan. Koti vaurioitui pahasti, kuten moni talo alueella. Perhe menetti lähes kaiken: ruokansa, vaatteensa ja kodintarvikkeensa. Pian onnettomuuden jälkeen Shrijana kuuli Plan Internationalin muurarikoulutuksesta ja pyysi päästä mukaan. – Aluksi muut kyläläiset sanoivat, että olen liian nuori, mutten välittänyt, Shrijana kertoo. – Koulutuksessa oli mukana kahdeksan muuta naismuuraria ja minä olin heistä nuorin. Muut naiset kutsuivat minua tyttärekseen ja tukivat minua. Koulutuksessa olevat miehet kiusoittelivat minua, jos en tiennyt jotakin tai jaksanut kantaa painavia tavaroita. Kiusaamisesta huolimatta opettelin määrätietoisesti heiltä taitoja. Rakennustaitojen ansiosta Shrijana rakentaa parhaillaan väliaikaiskotia 76-vuotiaalle Krishnalle ja tämän aviomiehelle, joka on liian sairas rakentaakseen talonsa itse. Pariskunta menetti kotinsa maanjäristyksessä. Heillä on seitsemän lasta, jotka kyläilevät Dolakhassa säännöllisesti mutta asuvat Kathmandussa. – Shrijana pärjää hienosti ja osoittaa olevansa tasa-arvoinen. Hän tekee 16
Shrijana rakentaa uutta taloa Krishnalle, 76, joka menetti kotinsa maanjäristyksissä vuosi sitten. Shrijana lajittelee nauloja rakennustyömaalla. Vuoden aikana Planin työn ansiosta Nepalissa muun muassa: » 21 021 lasta käy koulua 310 väliaikaiskoulussa » 44 968 lasta on saanut psykososiaalista tukea, koulutusta ja elämänhallintataitoja » 52 767 perhettä on saanut väliaikaissuojatarpeita, kuten telttoja ja pressuja » 43 672 perhettä on saanut vedenpuhdistustarvikkeita » 13 033 naista ja lasta on saanut terveysvalistusta » 71 384 tyttöä ja naista on saanut hygieniatarvikkeita » 6 925 perhettä on saanut siemeniä ja tarvikkeita vihanneksien viljelyyn. » Työstämme on tähän mennessä hyötynyt 287 847 ihmistä, joista 117 230 on lapsia. auta nepalin maajäristyksistä kärsiviä plan.fi/nepalin-maanjäristYS Shrijanan perheen koti vaurioitui pahasti maanjäristyksessä. ”Tyttäreni on opettanut minut rakentamaan. Yhdessä rakensimme ulkokeittiön ja karjasuojan bambusta ja pressuista, jotka saimme Planilta”, Shrijanan isä kertoo. hienoa jälkeä. En ole koskaan aiemmin nähnyt naista muurarina. Kun olin hänen ikäisensä, sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan. Naiset ja tytöt eivät saaneet mennä ulos, Krishna kertoo. – Shrijana voi edetä elämässään, johtaa kuten miehet ja opettaa muita. Naiset ovat nykyään koulutetumpia kuin aikaisemmin, joten heillä on mahdollisuus oppia lisää ja jakaa oppimaansa muille. Minä en koskaan mennyt kouluun. Jos minulla olisi mahdollisuus, hankkisin itselleni hyvän työn. Shrijana rakentaa Krishnan kotia muutaman viikon. Kyseessä on vain väliaikainen koti, ja kestävän talon rakentamisessa menee pitkään. Nyt perhe saa kuitenkin katon päänsä päälle, ja väliaikainen talo kestää ainakin sadekauden yli. Täysi hyöty uusista taidoista Seuraavan puolen vuoden aikana Shrijana ja kaksi miesmuuraria rakentavat yhdessä 21 kotitaloa kylänsä perheille, jotka menettivät kotinsa maanjäristyksissä. Kun Shrijanalla on tarpeeksi rahaa, hän toivoo voivansa rakentaa perheelleen kunnon kotitalon. Nyt hän joutuu käyttämään valtaosan tuloistaan perheensä elättämiseen. – Olen ylpeä itsestäni. Kaikki nämä uudet taidot auttavat minua. Hyödynnän kaiken oppimani rakentaakseni sekä perheemme että muiden kodit uudelleen, Shrijana sanoo.
Fatbinta Sawadogo, 30, ja hänen kuukauden ikäinen vauvansa hyttysverkon alla Burkina Fasossa. Raskaana olevilla naisilla ja alle viisivuotiailla lapsilla on suurin riski sairastua malariaan. Malariaa voi ehkäistä niinkin yksinkertaisella asialla kuin hyttysverkolla. Esimerkiksi Burkina Fasoon Plan on jakanut miljoonia hyttysverkkoja. Teksti KALLE HEINO Kuvat PLAN INTERNATIONAL ENSIMMÄISET TUHAT PÄIVÄÄ RATKAISEVAT TYTÖN ELÄMÄN 1000 ratkaisevaa päivää -kampanjamme seuraa tytön kasvua äidin raskausajasta siihen asti, kun tyttö on kaksivuotias. K eväällä käynnistynyt 1000 ratkaisevaa päivää -kampanjamme muistuttaa, että ensimmäiset tuhat päivää ratkaisevat, millaiseksi kehitysmaan tytön tulevaisuus muodostuu. Jos lapsi jää ensimmäisinä elinvuosinaan vaille riittävää ravintoa ja huolenpitoa, se heikentää merkittävästi hänen kehitystään ja oppimiskykyään. Tuhat päivää -verkkosivullamme seurataan tytön kasvua äidin raskausajasta siihen asti, kun tyttö täyttää kaksi vuotta. Matkalla kurkistetaan työhömme ja kehitysmaiden tyttöjen ensimmäiseen tuhanteen päivään eri puolilla maailmaa. Tue tytön tuhatta ensimmäistä päivää: tuhatpäivää.plan.fi Lahjoita tytöille 10 €: tekstaa PLAN numeroon 16499. – Jos kehitysmaiden tyttöjä autetaan heidän ensimmäisen tuhannen päivänsä aikana, he voivat kohdata maailman vahvempina ja heillä on paremmat mahdollisuudet kouluttautua ja välttää hyväksikäyttöä, lapsikauppaa, väkivaltaa, Plan International Suomen markkinointipäällikkö Outi Ruuskanen sanoo. Sivustolla voi lahjoittaa kehitysmaiden tyttöjen koulutuksen ja suojelun hyväksi ja jakaa ensimmäiseen tuhanteen päivään liittyviä tarinoita sosiaalisessa mediassa. Kampanja korostaa, että kehitysmaan tytön tulevaisuus näyttää valoisalta, kun tyttö saa tarpeeksi huolenpitoa, ravintoa ja rakkautta tuhannen ensimmäisen elinpäivänsä aikana. Hyvä ja turvallinen varhaislapsuus ehkäisee elämän ajautumista väärille urille, kuten koulun ulkopuolelle jäämiseen, lapsiavioliittoon ja liian varhaiseen raskauteen. Ensimmäiset tuhat päivää ovat tärkeitä aivojen kehityksen kannalta, ja myös lapsen luottamus vanhempiin muodostuu tällä ajanjaksolla. Lapsen terveeseen kehitykseen tarvitaan hyvän ja turvallisen elämän kaikkia eri osa-alueita jo ensihetkistä lähtien. 18
Jaamme Boliviassa lisäravintoa ja ravitsemustietoa raskaana oleville naisille ja pienten lasten äideille. Ehkäisemme sairauksia ja parannamme äitien ja tulevien lasten terveyttä. Paikallisten terveystyöntekijöiden ansiosta kyläyhteisöt voivat paremmin puuttua lasten kehitykseen ja terveyteen liittyviin ongelmiin. Terveystyöntekijät kokoontuvat käsittelemään asioita vanhempien kanssa ja vierailevat perheissä säännöllisesti. Viisi tärkeää asiaa Ensimmäiset tuhat päivää on kampanjassamme jaettu viiteen tärkeään osa-alueeseen: Rakkaus Rakastava vuorovaikutus ja huolenpito ovat välttämättömiä lapsen täysipainoiselle kehitykselle. Erityisesti tytöt jäävät kehitysmaissa usein vaille riittävää huomiota. Varmistamme äitien turvallisen odotusajan ja tuemme molempia vanhempia tarjoamaan välittämistä ja läsnäoloa uudelle tulokkaalle. Koulutus Koulutus auttaa yksilön lisäksi koko yhteisöä. Se on tehokkain tapa katkaista köyhyyden kierre. Koulutettu äiti ymmärtää huolenpidon tärkeyden ja tukee sekä poikiensa että tyttäriensä koulunkäyntiä. Koulutuksella autamme pysäyttämään köyhyyden periytymisen. Leikki Kehitysmaissa pienet lapset eivät usein saa tarpeeksi virikkeitä, koska vanhemmat eivät tiedä, miten tukea lasten kehitystä. Erityisesti alle kaksivuotiaat lapset kaipaavat vanhemmiltaan monenlaista vuorovaikutusta, kuten laulamista ja lukemista. Lapsen kehityksen tukeminen on parhaita tapoja taata, että lapsi käy myöhemmin koulua. Terveys Jo äidin raskaudenaikainen terveydentila vaikuttaa siihen, millainen on tulevan lapsen koko loppuelämä. Vuosittain sadat tuhannet pienet lapset menehtyvät kehitysmaissa tauteihin, jotka olisivat vältettävissä ja hoidettavissa. Ehkäisemme etenkin pienten lasten sairauksia, kuten ripulia ja malariaa. Ravinto Ruoka ja puhdas vesi eivät ole kaikille itsestäänselvyyksiä. Erityisesti odotusaikana oikeanlaisen ravinnon saanti on tärkeää niin äidille kuin lapsellekin. Varmistamme, että molemmat saavat puhdasta vettä ja ravitsevaa ruokaa. On epäilty, että hyttysten levittämä zikavirusinfektio voi aiheuttaa synnynnäisiä kehityshäiriöitä sikiöille, etenkin jos äiti on saanut infektion alkuraskauden aikana. Brasilialainen Planin kummilapsen äiti sai terveystietoa zikaviruksesta sekä hyttysmyrkkyä, koska hänen kotoaan oli löytynyt hyttysten lisääntymispaikkoja. Lisäksi hänet ohjattiin asianmukaiseen neuvolahoitoon. Kambodzhan maaseudulla synnytystä pidetään niin epävarmana ja hengenvaarallisena, että kambodzhalaiset kutsuvat raskautta ja synnytystä ”joen ylittämiseksi”. Tuemme paikallisia terveystyöntekijöitä ja koulutamme kätilöitä, jotta raskausaikaan liittyvät epävarmuudet vähenisivät. Kampanjaamme liittyy myös kaksi videota, jotka varoittavat siitä, mihin kehitysmaan tytön tulevaisuus voi pahimmillaan ajautua. Make up tutorial -videoiden tyyliin tehdyt, näytellyt videot muistuttavat, että ilman vanhempien ja varhaiskasvatuksen suojaa tytön kohtalona voi olla lapsiavioliitto tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Videot löytyvät Youtube-kanavaltamme Plan International Suomi. 19
Teksti MINTTU-MAARIA PARTANEN Kuvat PLAN INTERNATIONAL “OLEN YLPEÄ, ETTÄ SAAN OLLA KUMMILAPSI” Selvitimme laajassa kyselyssä, mitä Plan-kummilapset ajattelevat kummiudesta. He ovat ylpeitä asemastaan, arvostavat koulunkäyntiä ja pitävät erityisesti kummikirjeistä. – Yhteisöni saa paljon tukea, koska olen Plan-kummilapsi, kiittää etiopialainen tyttö. Plan selvitti laajassa kyselyssä Kambodzhassa, Ghanassa, Etiopiassa ja Perussa, mitä mieltä kummilapset sekä heidän vanhempansa, opettajansa ja yhteisöjohtajansa ovat kummiudesta. Kummilapset kuvailivat olevansa onnellisia, ylpeitä ja innostuneita kummiudesta sekä tuntevansa itsensä erityisiksi. Myös yhteisöt kokivat kummiuden positiivisena ja koko yhteisön kehitystä hyödyttävänä asiana. Parhaita arvosanoja koulusta Kyselyn mukaan kummius vaikutti lapsiin positiivisesti monin tavoin. Merkittävin tulos oli, että kummius auttaa lapsia pysymään koulussa. Plan seuraa kummilastensa koulunkäyntiä. Jos lapsi Egyptiläinen Malak on saanut kirjeen ja joulukortin kummiltaan. Planin työntekijä auttaa perulaista tyttöä vastaamaan kumminsa kirjeeseen. on jäänyt koulusta pois, vapaaehtoisemme selvittävät syyn keskustelemalla vanhempien kanssa. – Kummilapset käyvät todennäköisemmin koulua. He tietävät, että jos he ovat koulutuksensa kanssa tosissaan, Plan auttaa heitä eteenpäin, kertoo kyselyyn vastannut ghanalaisisä. – Pidän kummilapsena olosta, koska Plan voi auttaa minua koulumaksujen kanssa, sanoo ghanalainen kummityttö. Kummilasten vanhemmat ovat tietoisia koulutuksen hyödyistä, joten he kannustavat lapsiaan opiskelemaan. Yhteisöt valitsevat itse kummilapset, usein kaikista köyhimmistä perheistä. Kummilapset saavat tukea koulunkäyntiin muun muassa koulutarvikkeiden muodossa, mikä auttaa kummilapsia pysymään koulussa. Kummilapsilla on vastausten perusteella myös muita lapsia kunnianhimoisempia tulevaisuudensuunnitelmia. He haluavat menestyä koulussa, koska kummit kannustavat heitä koulunkäyntiin. Lisäksi lapset haluavat kertoa kummikirjeissään hyvistä arvosanoista, mikä kannustaa heitä opiskelemaan ahkerasti. Itsetunto ja rohkeus kasvavat Kummilasten itsetunto ja -arvostus ovat kyselyn mukaan muita lapsia korkeammalla. – Kohtelen kaikkia lapsia samalla tavoin, mutta olen huomannut, että kummilapsena oleva tyttäreni on paljon itsevarmempi, sanoo kambodzhalainen isä. Yhteisöt ja opettajat ovat huomanneet, että kummilapset ovat muita lapsia aktiivisempia ja uskaltavat sanoa mielipiteensä. Kummilapset toimivat 20