4/2016 ARTOVA / ARABIANRANTA–TOUKOLA–VANHAKAUPUNKI -KULTTUURIJA KAUPUNGINOSAYHDISTYS RY Kulttuurimme on rakennettu rationaalisuuden ihannoinnille, mutta toimimmeko kuitenkin ennen kaikkea epärationaalisesti, pohtii Nelli Asikainen s. 9 Tiesitkö, että uusi yleiskaava on hyväksytty. Mitä se tarkoittaa Helsingin viheralueille? Mika Välipirtti antaa oman katsauksensa aiheeseen s. 15 Kekristä jouluun, haltijoista tonttuihin, Milla Niini s. 3 Ihmismielen ja johtamisen asiantuntija Helena Åhman yhdistelee asioita ja kertoo tarinoita – sekä sen, kuka hän on itse s. 6
2 Arabianrannan, Toukolan ja Vanhankaupungin sitoutumaton, neljä kertaa vuodessa ilmestyvä kulttuurija kaupunginosalehti. Lehti jaetaan kotitalousjakeluna ja sitä on saatavissa lisäksi useista jakelupisteistä. Kuohu on luettavissa myös verkkolehtenä sekä näköisversiona kaupunginosayhdistyksen sivuilta osoitteessa www.artova.fi. JULKAISIJA Artova ry. Intiankatu 1, 00560 Helsinki. p. 0442750180 TOIMITUSNEUVOSTO TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Noora Lindroos PÄÄTOIMITTAJA Tarja Törmänen TOIMITUSNEUVOSTON JÄSEN Milla Niini ULKOASU & TAITTO Antero Airos KANNEN KUVA Sari-Marika Durchmann SÄHKÖPOSTI JA ILMOITUSMYYNTI kuohu.toimitus@gmail.com PAINO Botnia Print JAKELU Helsingin Jakelu-Expert JAKELUPISTEET Arabianrannan kirjasto, Kallion kirjasto, Kumpuoti, Kumpulan kylätila, Metropolia, M-kauppa, K-market Arabia, Kääntöpaikka, Bokvillan, Olotila, Siwa, Tekniikan museo, Unisport, Sarjakuvakeskus. Kuohu ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Ilmestymisaikataulun löydät Kuohun Facebook-sivulta ja www.artova.fi. Kuohun artikkeleissa ilmaistut mielipiteet ja näkemykset ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta lehden kantaa. Pääkirjoitus Tarja Törmänen 4/2016 Artova (Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunki kulttuurija kaupunginosayhdistys ry) on Arabian alueen ihmisten – asukkaiden, työntekijöiden, yrittäjien, opiskelijoiden sekä muiden alueesta kiinnostuneiden – yhteisö. Artova on pääkaupunkiseudun aktiivisin kaupunginosayhdistys. Se järjestää taideja kulttuuritapahtumia, osallistuu monipuolisesti kaupungin kehittämiseen sekä pilotoi uudenlaisia toimintamalleja ja käytäntöjä. Artova kokoaa yhteen erilaisia toimijoita ja avaa samalla yllättäviä näkökulmia. Artova saa mahdottomaltakin vaikuttavat projektit toteutettua. Tärkeää on itseohjautuva ja omaehtoinen toiminta. Artova on myös tehnyt uraauurtavia avauksia vallan ja vastuun jakamisessa ja päätösvallan siirtämisessä suoraan alueen toimijoille. Monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan mahdollistaa aktiivisten vapaaehtoisten suuri joukko. Artova on meidän kaikkien! Tule mukaan tekemään Artovan alueesta entistäkin parempi ja hauskempi! Lisätietoa: www.artova.fi. Artovan perustoiminta on riippuvainen jäsenmaksuista. Tue mahtavan monipuolista toimintaa maksamalla jäsenmaksu 15/10 euroa tilille 800012-70827323 (käytä viitettä 3696) ja täyttämällä liittymislomake sivulla www.artova.fi. Kiitos! Ajatellaan. Järjellä ja tunteella. Millaista on tulevaisuuden ajattelu? En tiedä, mutta väitän, että tiedostamme sen sisältävän yhä vahvemmin sekä järkeä että tunnetta. Ajattelun ytimessä on oppiminen. Se, joka osaa ajatella taiten, haluaa oppia ja oivaltaa, lisää ja lisää. Oppiminen on yhä enemmän itseohjautuvaa. Oppiminen siis lähtee itsestä. Mutta ei itsestään. Ilman innostusta ja kiinnostusta emme opi. Tai se on vähintään hankalaa, vie enemmän aikaa ja on tuskaisen matkan takana. Tunteen, määritellään se nyt vaikka innostukseksi, lisäksi tarvitaan tietoa; faktoja, joita opetella, oppiainesta, materiaalia, jota makustella. Intialaisen Sugata Mitran* kokeessa köyhät tamilinkieliset katulapset saivat käyttöönsä tietokoneen ja englanninkielistä materiaaliaa bioteknologiasta. Kone asennettiin toimintaan ja lapset jätettiin käyttämään sitä ilman ohjeita tai opastusta. Yksi lapsista alkoi toimia ryhmän opettajana ja lapset perehtyivät ryhmänä materiaaliin, vaikkeivät ymmärtäneet kieltä tai aihetta. Mitran palattua takaisin muutaman kuukauden jälkeen, hän tiedusteli, mitä lapset ovat oppineet. Yksi lapsista vastasi: ”Emme mitään.” ”Sen ohella, että DNA:n ongelmat aiheuttavat perinnöllisiä tauteja, emme ole ymmärtäneet yhtään mitään”, hän jatkoi. Millaista on tulevaisuuden ajattelu? En tiedä, mutta toivon, että tiedostamme sen sisältävän yhä vahvemmin sekä järkeä että tunnetta. * Lähde: Mitä tapahtuu huomenna? (ajattelulle), Ellun kanat –väitekirjasarja 2012 Teema: Järki & Tunteet Oivalluksia merkitykselliseen elämään. www.viisaselama. Viisas Elämä Oy, Hämeentie 155 A 6, 00561 Helsinki Joulukauppa avoinna arkisin 11–17 paitsi torstaisin 12–19 ja la & su 11–15 Arabian oman kirjakustantamon joulusiivous 7.–20.12.2016 Kirjat alk. 2€ Upea valikoima uutuuksia! Hyvinvoinnin uranuurtaja Marika Borgin iloinen ja toiveikas kirja parempaan arkeen. Brewdog-panimon perustajan James Wattin anarkistinen yritysopas uudelle sukupolvelle. Maailmanlaajuisen bestsellerin uusi suomennos nyt 20-vuotisjuhlapainoksena! Elina Kauppilan oivalluksia sisältävä mindfulness-kirja lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tervetuloa ostoksille! Maksuvälineenä käy käteinen sekä kaikki yleisimmät maksukortit. Käpyläntie1, 00610 Helsinki | www.koskelanhammas.fi HAMMASLÄÄKÄRIASEMA Hammaslääkärit Sanni Aho Katariina Savijoki Katja Kurhela Erikoishammaslääkäri Susanna Paju (iensairaudet) Suuhygienisti Maria Jaakkola Varaa aika soittamalla (09) 720 6800 tai netistä. autokoulu arabianranta autokoulu arabianranta autokoulu arabianranta Arabiankatu 6, 00560 Helsinki www.autokouluarabianranta.fi Arabiankatu 6, 00560 Helsinki Puh. 0500 438 585 www.autokouluarabianranta.fi www.autokouluarabianranta.fi KURSSIEN HINNAT: Mopokortti AM 120 429,00 € Henkilöautokortti B 1490,00 € Moottoripyöräkortit A1, A2, A 1100,00 € www.autokouluarabianranta.fi B-kurssit alkavat maanantaisin klo 17.00. Tule paikalle tai ilmoittaudu netissä. Joustavat maksuehdot. Voit maksaa useassa erässä! Meille on helppo tulla! Raitiovaunulla 6/8 päätepysäkille tai bussilla Hämeentieltä. AJO-O PETUS TA MYÖS ILTAISI N JA LAUAN TAISIN ! TERVE TULOA !
3 Kekristä jouluun – haltijoista tonttuihin S uomalaisten vuosi vaihtui muutama sata vuotta sitten syksyn kekrinä. Sille ei ollut tarkkaa päivää, vaan kekriä juhlittiin kun sadonkorjuu oli valmis. Monet tavat ovat sittemmin tästä etenkin itäsuomalaisesta juhlasta siirtyneet jouluun ja uuteen vuoteen. Vuodenvaihteen juhlana kekrinä tietenkin tarkkailtiin sääenteitä mutta myös tulevan vuoden kohtaloita. Kekrinä poltettiin myös kokkoa, jonka äärelle kokoonnuttiin tapaamaan toisia leikkien ja tanssien. 1800-luvulla kekri liittyi (liitettiin) kiinteästi kalenterissa pyhäinmiesten päivään, nykyiseen pyhäinpäivään, joka on ollut ensimmäinen marraskuuta. Vasta 1900-luvun puolivälissä pyhäinmiestenpäivä siirtyi tehokkuuden nimissä marraskuun alkuun lauantaihin, pois työviikolta. Halloween on taas alun perin Yhdysvaltoihin eurooppalaisten, ja nimenomaan irlantilaisten, siirtolaisten mukana kulkeutunut ”all hallows eve”, eli katolisen pyhäinmiestenpäivän aatto, jolloin henget kulkivat vapaana. Takana ajatellaan olevan muun muassa muinaisen kelttiläisen satokauden päätösjuhlan. Sikäli siis ollaan hyvin lähellä suomalaiseen perinteeseen kuuluvaa kekriä, ja ajatus kulkevista hengistäkään ja kummituksista ei ole ollut täysin vieras kekrinkään yhteydessä. Kansanperinteeseen ovat aina kuuluneet kummitukset – yleensä rauhattomina kulkevat vainajat, jotka ovat näyttäytyneet saadakseen täytettyä jonkin tehtävän. Kekrin jälkeen alkoi niin sanottu jakoaika: kuuvuosi ja aurinkovuosi eivät ole yhtä pitkät, vaan niiden väliin jäi 12 vuorokauden mittainen väliaika. Se oli juuri otollisinta aikaa hengille. Vainajat olivat yleensä tuttuja esi-isiä, mutta pelottava ”kalman väki” oli hautausmaalta kotoisin olevaa epämääräistä joukkoa, joka sairastutti tai viesti kuolemaa sairaalle. Balttilaista alkuperää oleva piru korvasi vanhemman suomalaisen lempo-olennon. Suomessakin tunnetaan menninkäiset, jotka kuuluivat pahoihin uskomusolentoihin. Muita pahoja olentoja olivat louhi, hiisi, liekkiö, paara ja painaja. Nämä ja rauhattoman vainajien henget kertoivat usein yhteisölle talonväen normirikkomuksista, joita olivat esimerkiksi pyhätyö, kortinpeluu, ylvästely, ahneus, luomakunnan vahingoittaminen ja tietenkin myös juridiset rikkomukset. Näin tässä jo huomataan, että kristillisen pyhäpäivän sunnuntain, työkiellosta poikkeaminen sai ikivanhaan perinteeseen kuuluvat henget tai uskomusolennot liikkeelle. Kansanelämässä ovat aina menneet vanhat ja uudet asiat jossain määrin sekaisin. ”Joulu, juhlista jaloin” ”Talossa oli jouluaattona syötävä illallinen aikaisin siinä päivähämärissä ja sitten järjestettiin ruoka pöytään yöksi, että tontut ja haltiat saivat tulla syömään. Näin ne tulivat lepytettyä. Niitä täytyi lahjoa, etteivät ne vain suuttuneet ja ruvenneet tekemään pahaa. – Kuhmoinen 1935” SKS:n arkistot, finlit.fi Joulu on sanana skandinaavista lainaa – kristillinen joulu ”jul” rantautui keskiajalla läntiseen Suomeen Ruotsista. Viimeisen sadan vuoden aikana joulun asema on kasvanut huikeasti. Aiemmin joulu oli ajanjakso, maalaisyhteisöissä se kesti keskiaikaisen joulurauhan mallin mukaan noin kaksikymmentä päivää. Nykyinen joulu taas saa esikuvansa ennemminkin Saksasta, 1800-luvun kaupunkiporvarien joulusta. Se käynnistyi ensimmäisenä adventtina pikkujoulusta. Monet nykyiset tavat ovat siirtyneet jouluun jostain muusta vuotuisjuhlasta, tai sitten ne ovat itse asiassa lainaa, noin sata vuotiaita tai uudempia. Kuten alun lainauksesta käy ilmi, maaseudulla jouluna (aiemmin siis myös kekrinä) tuMilla Niini Kuva: Artova li ruokkia talon muitakin asukkaita – uskomusolentoja. Tontut ja haltijat tuli muistaa, että onni olisi jatkossakin myötä. Ne olivat osa maailmaa ja varsinkin varhaisempina vuosisatoina myös esi-isien henget olivat läsnä jokapäiväisessä elämässä. Erilaisin tavoin ja muistamisin pyrittiin varmistamaan seuraavan satokauden kasvu, ja ravinnon saanti. Metsät, järvet ja pellot ovat kaikki olleet täynnä erilaisia haltijoita tai henkiä. Tontut olivat vain yksi osa näistä olennoista. Ne asuivat taloissakin ja näyttäytyivät silloin tällöin talon väelle. Eriskummallisten sattumusten uskottiin olevan vihastuneen tontun tai muun hengen aikaansaannoksia (rikkimenneet tai kadonneet tavarat, eläinten sairastuminen esim.) Jouluun liittyviä punanuttuisia ja punaposkisia pikkumiehiä tontuista on tullut ruotsalaisien esikuvan mukaan: Jenny Nyström oli ruotsalainen taitelija, joka kuvitti 1800-luvun lopulla kuvakirjoja yhdistellen kansanperinnettä taiteeseensa. Voi pohtia, mitä tällä on nykypäivän ihmiselle merkitystä? Mitä niistä ehkä on jäljellä vielä tänäkin päivänä? Lisää tästä vähän jäljempänä. ”Todellisuudesta mielikuvitusolentoihin – järkevistä jutuista huuhaahan” Lopuksi haluan kirjoittaa muutaman sanan ihmisen muuttuneesta maailmankuvasta. Sanotaan vaikka että olisin itse 1800-luvun puolivälissä elänyt suomalainen, olisin ehkä pienen talon tytär läntisestä Suomesta. Olisi aika luontevaa, että pihallani kasvaisi pyhä puu ja saunassa asuisi tonttu. Yhtälailla kävisin sunnuntaisin kirkossa ja kuulisin sieltä maakuntani ja valtakuntani tärkeät asiat. Uskoisin Jumalaan ja opettelisin Raamatun säkeitä ulkoa. Maailmaani mahtuisi esi-isät ja laskiaisena huutelisin pitkiä pellavia, että kasvukausi olisi hyvä ja saisin uudet Lisää kansanperinteestä ja uskomuksista voi lukea vaikkapa Kustaa Vilkunan klassikkokirjasta ”Vuotuinen ajantieto”. Uusinta tietoa kotiin liittyvistä taioista tarjoaa Sonja Hukantaipaleen väitöskirja ”For a witch cannot cross such a threshold!” Building concealment traditions in Finland c. 1200–1950. (Turun Yliopisto) Iltalehden verkkosivuilta löytyy asumisosiosta tästä juttu ”Uhrilahjoja ja kätkettyjä esineitä – entisaikaan koteja suojeltiin taikuudella” (P.Parkkinen 3.11.2016) Kekriin ja jouluun liittyvistä tavoista voi lukea lisää Kirkko ja Kaupunki –lehden artikkelista ”Kekri ja halloween perustuvat vanhaan kansanperinteeseen.” (Marjo Kytöharju) Myös käynti Kansallismuseossa voi olla iloksi. Lähteet: Taivaannaula ry:n FB –sivut: Suomenusko History.com Suomalaisuuden kirjallisuuden seuran verkkosivut: finlit.fi AntroBlogi.fi/ Marja-Liisa Honkasalo, 21.10.2016 ”Mistä puhumme, kun puhumme kummasta?” Sirpa Karjalainen 1998: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY. Pasi Klemettinen 1997: Mellastavat pirut. Tutkimus kansanomaisista paholaisja noituuskäsityksistä Karjalan Kannaksen ja Laatokan Karjalan tarinaperinteessä. SKS. langat mekkokankaaseen seuraavaksi syksyksi. Osaisin ehkä lukea ja jossakin ehkä näkisin sanomalehdenkin. Tietäisin että maailma on iso paikka ja ehkä tietäisin, että on esimerkiksi olemassa raiteilla itsestään kulkevat vaunut, junat. Se voisi olla ihan mielenkiintoista, mutta kävisin silti jouluna laittamassa pöydälle tontun puuroannoksen. Maailmassani olisi monia kerroksia. Nykyään tonttujen näkemistä ei pidetä normaalina, se on jotain rajalla olevaa, korkeintaan lasten maailmaan kuuluvaa. ”Kummaa”, rajakokemusta tai aiemmin yleisesti käytettyä yliluonnollista luonnehtii dosentti Honkasalo nettiartikkelissaan ”Mistä puhumme, kun puhumme kummasta?”. Kummat kokemukset ovat arkikokemuksesta irti olevia erityiskokemuksia – modernin (länsimaisen tieteellisen) ihmiskäsityksen mukaan. Etenkin psykoanalyysin isä Freud rajasi nämä kokemukset terveen ihmisen (mielen) ulkopuolelle. Kuitenkin suomalaisessa kansanperinteessä memoraateilla, henkilökohtaiseksi tarinaksi muotoilluissa yliluonnollista koskevilla kertomuksilla, on vankka sija. Suomalaisen kirjallisuuden seuran kansanrunousarkistossa on noin satatuhatta uskomustarinaa ja memoraattia. Tuonpuoleinen on ollut voimakkaasti läsnä aiemmin suomalaisten elämässä. Näitä tarinoita on kerätty aktiivisesti vielä 1960-luvulle asti. Modernissa maailmassa terve ihminen ei kuule eikä näe mitään, mikä ei tieteellisesti todistetusti ole totta? Honkasalokin kirjoittaa nettiartikkelissaan, että nyt vasta taas tutkitaan outoja kokemuksia, kummaa, mutta ehkä väärästä – lääketieteellisestä – näkökulmasta, ja viittaa siihen, että esimerkiksi taiteen maailmaan mahtuu (onneksi) edelleen outojakin kokemuksia, rajapinnalla oloa. Puristetaanko (länsimaista) ihmisyyttä yhä ahtaampaan lokeroon ja mitä se sitten taas tuottaa? Tästä näkökulmasta on minusta kiintoisaa tietää, että suomalaiset elivät vielä melko pitkään yhdessä erilaisten (uskomus)olentojen kanssa. Mitä se kertoo meistä ja taustoistamme? Ainakin punanuttuinen joulutonttu elää yhä sitkeästi joukossamme – ja kuten aiemminkin olen kirjoittanut, ehkä ”alentuneena” aikojen saatossa lasten perinteeksi, mutta kuitenkin jotenkin maagisena, joka voi hallita tulevia kohtaloita: ”tonttu kurkistelee, ja kertoo joulupukille oletko ollut kiltisti ja sitten …” Lienee osa ihmisluontoa antautua välillä mielikuvituksen maailmaan, kurkistella mahdollisiin toisiin maailmoihin ja pohtia todellisuuden rajoja!
4 ArT – ARABIANRANNAN TAITEILIJAT A rabianranta on taidemyönteisyydestään tunnettu kaupunginosa. Kulttuurihistoriallisten kerrostumien lisäksi aluetta rikastuttavat ympäristöön integroidut taideteokset, joiden hankinnan mahdollisti 2000-luvun alussa rakennuttajien kanssa solmittu sopimus, jolla he sitoutuivat käyttämään vähintään prosentin rakennuskustannuksista taiteeseen. Harva kuitenkaan tietää, että taideteosten ja -polkujen lisäksi alueella on myös runsaasti taiteilijoiden työhuoneita, joihin tähän mennessä on päässyt tutustumaan lähinnä erilaisissa Avoimet ateljeet -tapahtumissa. Tänä syksynä Arabia–Toukola -alueella työskentelevät, useita kuvataiteen aloja edustavat taiteilijat ovat perustaneet ArT – Arabianrannan taiteilijat -nimisen yhteisön. Sen tarkoituksena on lisätä taiteilijoiden, asukkaiden, yrittäjien ja muiden alueen toimijoiden välistä yhteistyötä sekä luoda taiteilijoille uusia väyliä taiteensa esittelyyn ja markkinointiin. Alkusysäyksenä ArT:n perustamiselle oli Metropolia Ammattikorkeakoulun innovaatioprojekti, jonka tuloksena oppilaitos järjesti opiskelijoiden opastamia kierroksia taiteilijoiden työhuoneille Arabian katufestivaaleilla toukokuussa Sirpa Häkli Kuvataiteilija, taidemaalari, Hämiksen vintti 2016. Myöhemmin projekti jatkui opiskelijoiden opinnäytteillä, joiden tavoitteena oli edistää taiteilijayhteisön näkyvyyttä ja kehittää uusia toimintamalleja. ArT – Arabianrannan taiteilijoiden työhuoneita on useissa eri kiinteistöissä. ArT:iin kuuluvia taiteilijoita työskentelee Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön tiloissa kahdessa osoitteessa: Hämeentie 135 ja Hämeentie 155. Ensin mainitussa on kuvataiteilija Tero Puhan työhuone. Jälkimmäisessä sijaitsee kolme eri tavoin jaettua isoa tilaa: Arabian Taidegraafikot, jossa työskentelee kolme taidegraafikkoa, Valligrafia, jossa on useiden taidegraafikkojen ja valokuvataiteilijoiden työtilat sekä Hämiksen vintti, jossa on kuuden kuvataiteilijan, taidemaalarin ja valokuvataiteilijan työhuoneet. Hämeentie 155:ssä on lisäksi kahden taidemaalarin, Merja Heinon ja Saija Koposen, työhuoneet ja osoitteessa Arabiankatu 2 Tärähtäneiden Ämmien, Katriina Haikalan ja Vilma Metteri, työtila. ArT:n toiminta on vielä aluillaan, mutta suunnitteilla on monenlaista, kuten vaihtuvia lyhytkursseja Arabian Asukastalot ry:n tiloissa, tapahtumia Arabianrannan kirjastossa tai muissa tiloissa, opiskelijoiden ja taiteilijoiden välisiä projekteja yhteistyössä alueen oppilaitosten kanssa, näyttelytoimintaa sekä taideyhteistyötä alueen yritysten kanssa taidelainaamon tai erilaisten taidepakettien muodossa. Kuohun seuraavissa numeroissa ArT esittelee lähemmin eri työhuoneita, niillä työskenteleviä taiteilijoita ja heidän taidettaan. ArT:n tuleviin tapahtumiin ja taiteilijoihin voi tutustua ArT – Arabian taiteilijat Facebooksivuilla ja Artovan kulttuurikalenterissa. Jos olet kiinnostunut ArT:laisten taiteesta tai haluat ehdottaa esimerkiksi näyttelyä, kurssia tai kiinnostavaa näkökulmaa Kuohun artikkeleihimme, laita viesti Facebook-sivujemme kautta. Tiesitkö, että Arabian alueella on runsaasti taiteilijoiden työhuoneita, joihin on mahdollista päästä tutustumaan. Kuinka se onnistuu? Kuvataitelija Sirpa Häkli kertoo. Teoksia Sirpa Häklin työhuoneella Ateljeesäätiön Hämiksen vintin tiloissa. Vasemmalta: ”State of Nature” I, ”Tabula Non Rasa” III ja II, (kaikki: 170x215 cm), öljy, akryyli ja väripigmentti kankaalle (2016). Kuva: Sirpa Häkli. Valligrafian kaksi taidegraafikkoa, Anna Sihvonen (vas.) ja Taina Rantala (oik.). Kuva: Taina Rantala. Helka Immosen teoksia Hämiksen vintillä.
5 K orostamme persoonaamme ja rakennamme identiteettiämme nykyään yhä monipuolisemmin. Se, miten pukeudumme, millaisia tuotteita käytämme, miten asumme ja ajammeko autolla, pyörällä, potkukelkalla vai bussilla, kertoo yhä enemmän valinnoistamme ja arvomaailmastamme. Esimerkiksi kalenteri tai muistikirja saattaa nykyään olla yhtälailla käyttöesine ja pieni julistus sen puolesta, mitä pitää elämässä tärkeänä. Brändit erikoistuvat ja erilaistuvat ja samalla toisaaltaan laajentavat ja laajentuvat. Mitä, jos muoti, tyyli ja trendit olisivatkin jotain enemmän? Ei pelkästään tuotteita, joita koskettaa, vaan jotain elämyksellistä, mikä koskettaa. Moni meistä yhdistää Ivana Helsingin mekkoihin ja muotiin. Paola ja Pirjo Suhosen 1998 perustama vaatemerkki tunnetaan näyttävistä printeistään ja omasta tyylistään. Merkin tyyliä ja tunnelmaa on lähes 20 vuoden aikana saatu ihailla myös kodintekstiileissä ja -sisustuksessa. Vuosien varrella Paola Suhosta on pyydetty suunnittelemaan kaikkea pussilakanakuoseista hotelli Presidentin sisustukseen. Syksyllä 2016 Ivana Helsinki uudisti toimintaansa. Vuoden aikana tarjoillaan 156 uutta tuotetta: kolme konkreettista tai ei-materiaalista elämystä, joka tiistai klo 9.00. ”Ihminen tarvitsee elämässään muutakin, kuin vaatetta ja mekkoja”, tiivistää uudistusta Pirjo Suhonen. Tuotteillaan Ivana Helsinki haluaa olla läsnä ihmisten arjessa ja juhlassa ja mahdollistaa Ivana Helsingin tyylin ottamisen osaksi elämän eri osa-alueita. Tarjolla on mm. keikkoja ja tapahtumia, vaikkapa luomusuklaan sekä samppanjan ja viininmaistelua; erilaisia elämyksiä, joista nautitaan tässä ja nyt tärkeiden ja rakkaiden ihmisten kanssa ja toki myös niitä vaatteita ja tekstiilejä. 156-konsepti mahdollistaa ajassa ja hetkessä elämisen, ja ajan ja hetken hankkimisen. Moni tuotteista on tehty tähän hetkeen ja useaa on saatavilla vain ‘limited edition’ –erä. ”Mieluummin tehdään vähemmän ja mielekästä. Ja sellaista, mikä on oikeasti kestävää kehitystä ja kestävää kuluttamista. Tuotteita, joilla on merkitys ja mielekkyys ja joita ihmiset haluavat oikeasti elämäänsä. Tuotteita, joita voit käyttää vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja elämyksiä, jotka muistat vuosikymmenestä toiseen”, sanoo Pirjo Suhonen. Kysymykseen, tehtiinkö päätös liiketoimintamallin uudistamisesta enemmän järjellä vai tunteella, vastaa Suhonen ”molemmilla”. Yhtiössä on aina tiedostettu molempien elementtien olemassaolo niin ihmisen elämässä kuin liiketoiminnassakin. ”Aloitimme Ivana Helsingin toiminnan silloin, kun ei ollut esimerkiksi sosiaalista mediaa. Maailma oli erilainen. 156-konsepti oli luonnollinen jatkumo toiminnallemme ja myös kannanotto siitä, millaista tulevaisuutta ja maailmaa haluamme yrityksenä rakentaa. Tuntuu siltä, että ollaan osuttu oikeaan myös asiakkaidemme mielestä”, Pirjo kertoo. Asiakkailta saatu palaute on ollut ihastunutta ja säpinää uuden konseptin ympärillä riittää. Millainen ja kuka on Ivana Helsingin tyypillinen asiakas? Tiedän, että minä, 42-vuotias, mielestäni suht suvaitsevainen ja samalla vahvat mielipiteet ja valveutuneen otteen yhteiskuntaan omaava nainen, olen yksi heistä. ”Meillä on paljon naisasiakkaita, älykkäitä ja itsenäisiä, maailmaa ja sen tapahtuvia seuraavia, mielipiderikkaita naisia”, sanoo Pirjo. ”Luonnollisesti naisia, koska olemme aloittaneet mekoista”, hän lisää. ”Nykyään kyllä myös yhä enemmän miehiä ja tietenkin asiakkaiksemme ovat tervetulleita ihan kaikki.” Yksi uuden toimintamallin tavoitteita on ilahduttaa, sykähdyttää ja tehdä sekä lahjan antamisesta että hankkimisesta helppoa. ”Haluamme olla ensimmäinen paikka, joka tulee mieleen, kun halutaan hankkia tärkeälle ihmiselle hyvä lahja”. Peukutan sille, mitä Ivana Helsingin ”hyvä lahja” sisältää. Vaatteet puetaan ylle ja ne ovat jotain, mitä muut näkeIvana Helsinki, joka tiistai klo 9.00 Kotimainen Ivana Helsinki tekee jälleen jotain uutta ja toisin. Kuohussa ihaillaan Arabiassa kotipesäänsä pitävän yrityksen omaleimaista tyyliä ja kykyä uudistua. MIKÄ IVANA HELSINKI • Vuonna 1998 Pirjo ja Paola Suhosen perustama Ivana Helsinki tunnetaan skandinaavisista designeistaan. • Aiemmin muoti-, taideja elokuvabrändinä mainetta niittänyt yritys ryhtyi toteuttamaan tuotteita, tapahtumia ja elämyksiä Ivana Helsinki -elämäntavan hengessä elokuusta 2016 lähtien. • Yritys on toiminut yhteistyössä mm. Googlen, Coca-Colan ja Canonin kanssa. • Paola opiskeli taiteen kandidaatiksi Helsingin taideteollisessa korkeakoulussa ja elokuvataidetta American Film Institutessa, Pirjo valmistui kauppatieteiden maisteriksi Helsingin kauppakorkeakoulusta. • Paola palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 2013. Ivana Helsinki Hämeentie 157, 5. krs 00560 Helsinki p. 050 347 6131 www.ivanahelsinki.com shop.ivanahelsinki.com Ivana Helsinki on viihtynyt Arabiassa jo yli 10 vuotta. ”Yhteisöllinen, luovien alojen toimijoiden yhteinen alue. 10 vuoden aikana on tapahtunut paljon muutosta, sillä koko uusi Arabianranta asuinalueineen on rakentunut tänne sinä aikana, kun olemme olleet Arabiassa. Aikanaan näimme ikkunoista aina Herttoniemeen hyppytorneille saakka. Ajankohtaista: 3.12.2016–8.1.2017 ”Love on the Road” Paola Suhosen taidenäyttely Helsingin Taidehallissa (Nervanderinkatu 3) Unohda roolit ja lokerot, tutustu ihmiseen ja ihmisyyteen. Millainen on aikuisviihdetähti ja äärifeministi Nina Hartley? Kokeellinen dokumentti ”Poem Portrait of Nina” kertoo yhdestä Hollywoodin tunnetuimmasta pornotähdestä, Nina Hartleystä. Hartley nähdään näyttelyssä ensimmäistä kertaa taitelijan linssin läpi. Näyttely koostuu runollisista tuokiokuvista, haastatteluista ja monikanavaisista videoteoksista. vät. Elämykset puetaan itsen sisälle ja ne ovat jotain, mitä koetaan yhdessä. Olen ilahtunut siitä, että saan tyylilleni ja ajatuksilleni sopivia tuotteita ja elämyksiä samasta paikasta. Olen innostunut maisteluista ja haisteluista ja samalla tyytyväinen siitä, että jatkossakin ylleni löytää ihanuuksia, kuten keltainen trikoomekko vihreillä tiikereillä. Tarja Törmänen Kirjoittaja on Kuohun päätoimittaja. Tietoruudun toimitti Jemina Aittomäki. Kuvat: Ivana Helsinki. Ivana Helsingin syksyllä lanseerattu 156-konsepti tarjoaa kolme uutta tuotetta joka tiistai klo 9.
6 Tarinankertoja kertoo, kuka on Ihmismielen ja johtamisen asiantuntija Helena Åhman yhdistelee asioita ja kertoo tarinoita, koska on vapaa tekemään niin KUKA • Helena Åhman, 52 • Koti: Arabianrannassa • Perhe: aviomies ja Psyko-koira, 7 kk • Harrastaa: valokuvausta, opiskelua, liikuntaa, kirjoittamistaan • Speakersforumin Vuoden Puhuja 2015 • Työpsykologiasta väitellyt tekniikan tohtori ja kasvatustieteen maisteri. • Johtoryhmien sparraamiseen ja aivokapasiteetin hyödyntämiseen keskittyvän yrityksen Hunting Minds Oy:n perustaja • Åhmanin väitöskirja oman mielen johtamisesta oli aikansa myydyin väitöskirja • Kirja Mielen johtaminen organisaatiossa voitti Ekonomiliiton kirjallisuuspalkinnon Suomen parhaana bisneskirjana vuosina 2011-2012 • Intohimoinen dekkarien lukija. Uusin kirja Vallan varjo (2016) on johtamisesta ja ihmismielestä kertova rikosromaani – ja monta tietokirjaan kirjoittaneen Åhmanin ensimmäinen dekkari. • Opiskellut valokuvausta New Yorkissa ja Toscanassa. Hänen valokuviaan löytyy hänen kirjoistaan. • Paras läsnäolon opettaja: koira Lue lisää Helenasta: huntingminds.com ja speakersforum.fi/helena.ahman
7 Helena Åhman taitaa faktat ja tietää tunteet. Naisella on hallussaan ja käytössään hurja määrä tietoa, jota hän hyödyntää ja yhdistelee monipuolisesti. Lisäksi hän opiskelee jatkuvasti lisää. Viiden minuutin aikana ehdin käyttää molempien käsien sormia useampaan kertaan eri koulutusten ja tutkintojen yhteenlaskemiseen. O massa kammiossaan viihtyvän tutkijan tai tietokirjailijan prototyyppi Åhman ei ole. Hän on katseenkääntävä ilmestys pitkissä vaaleissa hiuksissaan, hurmaavassa hymyssä ja hyvässä ryhdissä. Ihminen, joka on kehossaan mielellään. Ei ihme, että häntä kuunnellaan ja hänen sanomansa koetaan tärkeäksi. Helena vakuuttaa ja innostaa. Toisen viiden minuutin aikana ehtii itsekin intoutua ihmismielestä ja kasvatella kipinää siitä, että nämä ihmeelliset asiat, joista hän puhuu, ovat sillä tavalla ihmeellisiä, että minäkin voin niitä oppia ja opiskella. Lyhyt oppimäärä Helena Åhmanista: selkeys, inspiraatio, ymmärrettävyys, positiivinen tiedonhalun tartunta. Mitä palkittu puhuja, johtoryhmien sparraaja, tietokirjailija ja dekkaristi kertoo itse itsestään? Pohjimmiltaan hän sanoo olevansa ihmismielen asiantuntija ja tarinankertoja. ”En halua rajoittaa mieltä, ja tykkään yhdistellä asioita ja eri elementtejä.” Viimeisimpiä Åhmanin opintoja on neurojohtaminen, jossa yhdistellään aivotutkimusta ja työelämätutkimusta. Suhteellisen uusi ja hieman kiisteltykin tieteenala tutkii mm. miten ja millä tavoin aivot aktivoituvat eri tilanteissa: mitä merkityksellistä on löydettävissä reaktioista ja toimintamalleista ja miten tietoa on mahdollista hyödyntää työelämän johtamisessa. Helena ei vierasta viihteellisyyden ja asiantuntijuuden yhdistämistä. Kansantajuisuus on hyvästä; siitähän viihteellisyydessä on paljolti kyse. Se, mikä on viihteellistä, on usein hyvin kiteytetty ja konkreettisin, omaa elämää koskettavin esimerkein ymmärrytettyä. Viiheellinen kiinnostaa. ”Markkinoinnissa on jo pitkään ymmärretty vaikuttavuuden olevan tunteiden herättämistä. Jos järjestä ja tunteista tehtäisiin elokuva, olisi järki sivuosan esittäjä, joka kuvittelisi olevansa pääroolissa”, hän toteaa. Totta. Me ihmiset kuvittelemme tekevämme järkipäätöksiä. Oikeasti taidamme vain pyrkiä perustelemaan tunteella tehtyjä päätöksiä itsellemme ja muille järjellä. Järkevää, järkeenkäypää, vai ihan järjetöntä? Tunteet sitouttavat, koukuttavat ja houkuttavat. ”Hyvin tavalliset ihmiset saattavat päätyä tekemään hyvin kummallisia asioita. Minua kiinnostaa, miksi ja miten, mikä on prosessi taustalla. Vaikkapa se, miten ‘naapurin Esko Espoosta’ päätyy taistelijaksi Isisin riveihin ja kuinka hänet saa pois riveistä. Faktoillahan Eskoa ei saa takaisin. Pitää pystyä vaikuttamaan tunteisiin.” Et voi valita, mitä tunnet, mutta voit valita, miten suhtaudut tunteisiin Åhman korostaa tunnesiteen luomisen tärkeyttä – elämässä ja esimiestyössä – ja toivoo voivansa vaikuttavan siihen, että yhä useampi esimies ja johtaja oivaltaa ihmisten johtamisen olevan tunnesiteiden luomista. Hän kertoo esimerkin panttivankineuvottelujen maailmasta. George Kohlrieser on sveitsiläisen IMD:n (International Institute for Management Development) professori, luennoitsija ja entinen panttivankineuvottelija, ja jolta Helena on oppinut paljon. ”Onnistuaksesi neuvottelutilanteessa kaapparin kanssa, tarvitset tunnesiteen kaappariin. Sinun täytyy ymmärtää, miksi hän tekee, mitä tekee. Et voi valita, mitä alun perin tunnet tilannetta ja kaapparia kohtaan, mutta voit valita, millaisen ajattelutavan otat käyttöön ja sitä kautta hallita ja muuttaa omaa tunnetilaa.” Luopumisosaamista ja tilannetietoisuutta Kohlrieser on ollut neljä kertaa kaapattuna, neuvotteluissa vaihdettuna vankina. Hän on menettänyt oman poikansa. Vapauden lisäksi hän on menettänyt osan itseään ja elämäänsä. Miten siitä voi selvitä? Luopumisosaamisella, joka on yksi tarpeellisia taitoja tässä ajassa, sanoo Åhman. ”Se, että menet ja haluat mennä lähelle asiaa, joka ei lähtökohtaisesti tunnu hyvältä. Lähelle meneminen ratkaisee enemmän, kuin karkuun lähteminen tai hyökkääminen.” Järkeenkäypää, kun asiaa hetken mutustaa. On asioita, joihin voin vaikuttaa ja asioita, joihin en Meissä kaikissa on valoja ja varjoja Niin kauan, kuin me ihmiset olemme olleet olemassa, olemme oppineet tarinoiden kautta. Tarinat rakentavat todellisuutta, olivat ne totta tai ei. Mikä tapahtuu tarinassa, voi olla joku päivä totta ja tapahtumaa. Helena Åhmanin Vallan varjo on mielenkiintoinen kirja. Se on dekkari, jonka luettuaan huomaa lukeneensa ja omaksuneensa paljon muutakin kuin rikosromaanin. Lukemalla kirjan tulet käsitelleeksi mm. sitä, millainen on ihmismieli, miten se toimii ja mikä mieleemme vaikuttaa. Käytännössä: mikä kaikki vaikuttaa ajatteluumme, ajatuksiimme ja tekoihimme. Meissä kaikissa on valoja ja varjoja. Vallan varjoa voi kuvata liian suuren otteen omasta mielestä saaneeksi egoksi. Jos toimit ego edellä, et välttämättä toimi itseäsi ja muita kohtaan ekologisest ja hyvää tuottaen. Mikä on egon vastapari tai vastinpari? Toiset kutsuvat sitä sieluksi, toiset sydämeksi. Itse uskon, että hyvä vastapari, tai oikeammin työpari, löytyy tunteista ja järjestä. Tarja Törmänen Kirjoittaja on Kuohun päätoimittaja. Tietoruudun toimitti Jemina Aittomäki. Kuvat: Helena Åhman. voi vaikuttaa. Niihin, mihin en voi vaikuttaa, en voi vaikuttaa, voin vaikuttaa vain suhtautumiseeni niihin. Jotta voin vaikuttaa suhtautumiseeni, tarvitsee minun olla tarpeeksi lähellä. Pitää mennä lähelle, itseään ja ikäviäkin asioita. Luopumiseenhan liittyy aina pieni miinusmerkkinen lähtötilanne. Minulla ei ole jotain, jota minulla oli vielä hetki sitten. Nykypäivän varsin virikkeellisessä maailmassa selviytymiseen ja onnellisena elämiseen tarvitaan Helenan mielestä myös tilannetietoisuutta. Yhdessä Karhuryhmästäkin tunnetun poliisin ja mielen valmentaja Harri Gustafsbergin kanssa aiheesta on syntymässä myös kirja. ”Kukaan ei voi olla jatkuvasti tilannetajuinen parhaalla mahdollisella tavalla. Tilannetietoisuutta ja -tajua rakentaa perusenergiataso. Se, miten syöt, nukut, hengität ja liikut. Sitä rakentaa myös tunteiden ohjaamisen ja ajattelukyvyn taito, keskittymiskyky ja se, mihin suuntaat huomiosi miljoonista erilaisista vaihtoehdoista. Miten käytät intuitiotasi – työkalua, jota voit kehittää ja herkistää, kun vain tiedostat sen olemassaolon ja muistat, että joskus se on ihan väärässäkin. Miten hyvin tai huonosti tunnistat havaintoharhat, millaisten tunteiden ja ajatusten pohjalta päätät toimia ja millaisten perusteella et. Ja miten hyvin nämä kaikki ovat tasapainossa keskenään? Järki ja tunteet Millaista roolia Helenan omassa elämässä järki ja tunteet näyttelevät? ”Pyrin tietoisesti molempien tasapainoon. Olen huomannut, että tietoisuus ja itsensä johtaminen liitetään usein siihen, että koko ajan pitäisi olla positiivinen ja iloinen. Elämä ei ole sellaista. On ihan ok kokea myös negatiivisia tunteita. Ja on tärkeää hyväksyä kaikki tunteet, myös negatiiviset tunteet. Oma tunteen tuntemisen tila itse asiassa muuttuu usein heti tunteen hyväksymisen jälkeen. Silloin pystyy käyttämään myös järkeä, eikä ole enää pelkästään tunneohjauksella.” Useissa tutkimuksissa on huomattu aivojen aktivoituvan samalla tavoin kuvitellussa ja oikeasti tapahtuvassa toiminnassa. Helena neuvookin ankkuroimaan hyviä toimintamalleja ja onnistumisen kokemuksia ajattelemalla ja kuvittelemalla asioita. Aikanaan, ollessan menossa omaan väittelytilaisuuteensa, hän kuvitteli mielessään onnistuneen tapahtuman ja oman rennon, hyvän olotilan. Ajatus tilaisuudesta vai vaikkapa väittelypaikan näkeminen, tuo välittömästi hyvän olon ja hymyn huulille. Positiivinen ankkurointi toimi ennen ja toimii jälkeen. Nykyisin Åhman aloittaa luentonsa pyytämällä ihmisiä tekemään tietoisen päätöksen siitä, miten esitystä valikoi kuunnella. Tällaisia tietoisia päätöksiä ihmisten olisi hänen mukaansa hyvä tehdä yhä enemmän ja useammin. Silloin ei rajoita omaa ajatteluaan esityksen pitäjän ajatteluun. Mikä on elämässä tärkeää? ”Vapaus ajatella, vapaus yhdistellä, vapaus mennä ja tehdä. Läheiset ihmiset ovat tärkeitä ja tuovat onnea elämään. Parhaimmillaan elämä on hieno tutkimusretki. Retkellä mieli pysyy uteliaana ja oppimishaluisena.” Mistä saavutuksestasi olet erityisen ylpeä tai iloinen? ”Palautteesta, jolloin joku kertoo, että hänellä on kohtaamiseni jälkeen parempi olla sellainen ihminen, kuin hän on. Nämä voivat olla pieniä sanoja ohikiitävissä hetkissä, minulle merkityksellisiä, ihmisyyteen liittyviä asioita. ” Neuvosi hyvään elämään, työlämään ja ihmisyyteen? ”Kaikki on suhteellista. Omat kokemukset, omat valinnat, omat tulkinnat. Ihmismieli on sokeutuva ja rutiineita poimiva koneisto. Aivot ovat vähän kuin muovailuvahaa. Jos jätät vahan pöydälle, se jämähtää. Jos käytät vahaa, huomaat ja muovaat asioita, joita et ole ennen huomannut ja muovannut. Rakentakaa työpaikoilla tunteita ja rikkokaa ajattelua, ei toisin päin. Lähtekää tekemään tunteet edellä.” Helena ei vierasta viihteellisyyden ja asiantuntijuuden yhdistämistä. Kansantajuisuus on hyvästä; siitähän viihteellisyydessä on paljolti kyse.
8 S ilmiin saakka jatkuva hymy, kolme koirasähikäistä ja terhakka askel. Viimeisen vähän yli puolen vuoden ajan myös lastenvaunut ja maailman naurullaan valaiseva suloinen tyttövauva. Nuori äiti ja naapurintyttö. Tämän verran tiesin samassa kotitalossa ja rapussa asuvasta Outi Ahjoksesta, ennen kuin kuulin enemmän. Outin tietää ja tuntee moni Vanhankaupunginkoskella liikkuva, jos ei nimeltä, niin näöltä. Ahjos on asunut alueella lähes yhdeksän vuotta ja on kotitalonsa alkuperäisasukkeja. Pienet pomeraniankoirat; Neela, Heili ja Kara ovat yhtä terhakkaita, kuin omistajansa ja Outin ”tavaramerkki”. Perheen uusin tulokas on kahdeksan kuukauden ikäinen Stella-tytär. Sata vuotta vahvoja naisia Outin isoäiti on syntynyt vuotta ennen Suomen itsenäistymistä, 1916. Outin äiti on syntynyt 1956, Outi itse 1986 ja Stella vuoden 2016 maaliskuussa. Vuosikymmenten kuudennet vuodet ovat jo sata vuotta olleet Ahjoksille merkityksellisiä, uuden elämän alkuja. Mummusta kasvoi itsenäinen nainen itsenäisessä Suomessa. Sukupuolten välinen tasa-arvo oli Ahjoksen suvussa itsestäänselvyys jo silloin, kun se ei vielä kaikkialla muualla Suomessa sitä ollut. Mummu opetti Outin arvostamaan koulutusta ja suomen kieltä. Ahjoksen naiset ovat aina myös tukeneet toisiaan ja toimineet toistensa turvaverkkona. Mummu Outia hoitaKUKA ASUU TÄÄLLÄ? Kuka asuu täällä -juttusarjassa tutustutaan Artovan alueella asuviin ihmisiin ja heidän elämäänsä. Ensimmäisenä pääsemme kurkistamaan Outi Ahjoksen, 30 arkeen. en ja Outin äidille uran mahdollistaen ja nyt Outin äiti Stellalle aikaa järjestäen. ”Minä, Stella ja kolme koiraani olemme oma ydinperheemme. Ilman äitiäni en olisi voinut olla opiskeleva äiti. Valmistun joulukuussa fysioterapeutiksi ja esimerkiksi työharjoittelu Lastenklinikalla olisi ollut mahdotonta järjestää ilman osallistuvaa ja joustavaa äitiä. Harjoittelun aikana rakastava ihminen nukkuvan Stellan vieressä vaihtui vain aamuisin äidistä isoäitiin.” Stella on saanut kolmannen nimensä, Kyllikin, 93-vuotiaana pois nukkuneelta isomummultaan, jota ei ehtinyt koskaan tapaamaan, mutta jonka asenne, ajatukset ja elämänarvot elävät vahvasti Outissa. Agroekologia toi Vanhankaupunginkoskelle ”Olen gradua vaille valmis maatalousja metsätieteiden maisteri. Opiskelin Viikissä ja halusin muuttaa lähemmäs päivittäistä tekemistäni. Ihastuin Vanhankaupunginkoskeen, koska täällä opintojen lisäksi lähellä oli sekä luonto että kaupunki”, Outi kertoo. Joskus lähemmäs itseään pääsee lähtemällä kauas. Kiinnostus kasvituotannon biologiasta ja kestävistä tavoista tuottaa ruokaa laajeni kiinnostukseksi hyvinvointiin ravinnon kautta, kun Outi vietti vaihtovuotta Wienissä. Etäämpää oli ehkä helpompi hahmottaa, mitä itseltään ja elämältään haluaa. Päivää ennen kotiinpaluuta menehtyi rakas mummu. Ja pian elämään tuli mukaan ensimmäinen koiraperheen jäsen, Neela. Ravitsemustieteet ja ravinnon vaikutus hyvinvointiin oli luonteva tie ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tarkempaan tutkimiseen: millä kaikilla tavoin on mahdollista vaikuttaa omaan hyvinvointiin myös kehon kautta. Metropoliasta löytyi opintolinja tämänhetkiseen unelma-ammattiin: fysioterapeutiksi. Hyppyjä, huutoja, tanssia, akrobatiaa Outin rakkain harrastus on tanssi. Show-, streetja cheertanssia harrastanut Outi on kisannut cheerleadingissa SMja EM-tasolla. Suomenmestaruuksia Outilta löytyy lajista neljä ja EM-kilpailuista tuliaisina on värisuora: pronssi, hopea ja kulta. Ahjos on myös valmentanut sekä cheerleadingia että cheer-tanssia. ”Urheilulajina cheerleading ja cheer-tanssi on ihan erilaista, kuin mikään muu”, sanoo Outi. ”Tämä on laji, jota tehdään hyvässä hengessä. Oleellista on, että hyvä ilmapiiri näkyy esityksissä. Esitykset tehdään yleisöä varten ja cheerleadingin perusajatus on kannustaa muita ja tartuttaa kannustusfiilis yleisöön. Missä muussa lajissa heitellään ihmisiä ilmaan, rakennellaan ihmispyramideja ja moninkertaistetaan iloa?” ”This too shall pass” ”Ranteestani löytyy tatuointi. Sydän ja kruunu kertovat, että minä hallitsen itseäni. Olen itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Sain lahjakortin tautointiliikkeeseen ystäviltäni, kun täytin 27 vuotta ja tämä oli juuri oikea tatuointi ottaa silloin. Sen merkitys elämässäni on vahvistunut vuosi vuodelta.” Outin elämässä tärkeintä on oma tytär. Perhe, koirat, ja Stellan kummit sekä ystävät seuraavat heti perässä. Sydämen ja kruunun lisäksi Outin kehosta löytyy toinenkin tatuointi, teksti ”This too shall pass”. Se muistuttaa kantajaansa olemaan läsnä ja nauttimaan hyvistä hetkistä silloin, kun niitä on. Se, mitä koet tänään, on huomenna muisto. Sama pätee vaikeisiin aikoihin. Kaikki menee ohi ja parempia päiviä tulee. Stella on rakastettu lapsi, jota Outi jäi yllättäen odottamaan yksin. Silloin ”This too shall pass” –ajattelu oli tarpeen. Kannattaako valittaa, kun on mistä valita? Suomessa on Outin mielestä hyvä olla ja asua. ”Olen saanut nauttia Suomen ainutlaatuisista hyvistä järjestelmistä mm. erinomaisina neuvolapalveluina”, hän sanoo. Suomessa meillä KUKA Outi Ahjos • Syntynyt Helsingin Käpylässä, viettänyt lapsuutensa Kumpulassa ja asunut nuorena aikuisena Ullanlinnassa. Viihtynyt Vanhankaupunginkoskella kohta yhdeksän vuotta. Haaveilee rivitaloasunnosta ”näiltä kulmilta”. • 30-vuotias maatalousja metsätieteiden kandidaatti, gradua vaille maisteri, valmistuu joulukuussa fysioterapeutiksi • 8 kk vanhan Stellan äiti • Omaa aikaa: show-tanssi ja Pokémon Go; Level 28, Team Instinct. • Yhteistä aikaa tyttären ja koirien kanssa: ulkoilu Vanhankaupunginkoskella, Arabiassa ja Toukolassa • Mieluisa mielenmaisema: perheen mökki Kuhmoisissa • Perustanut agroekologian opiskelukavereidensa kanssa 2012 Ruoan Tulevaisuus –yhdistyksen. Toiminnan tavoitteena on lisätä kriittistä ja poikkitieteellistä keskustelua ruokajärjestelmistä ja niihin liittyvistä ajankohtaisista aiheista. Toimii yhdistyksen hallituksessa ja on mukana järjestämässä tapahtumia, esim. kokkausiltoja, villiyrttiretkiä ja lukupiirejä. Suurin vuosittainen tapahtuma Foodycle-ruokafestivaali. Lisätietoja: http://ruoantulevaisuus.fi Tarja Törmänen Kuvat: Outi Ahjoksen kotialbumi. on, ihmisinä ja yksilöinä, paljon valinnanvapautta ja paljon mahdollisuuksia vaikuttaa. Outi toivoo että ihmiset Suomessa ja muuallakin olisivat yhä tietoisempia tekemistään valinnoista ja niiden vaikutuksista maailmaan ja ympäristöön. ”Toivottavasti ihmiset ajattelevat yhä enemmän kestävyyttä kaikissa valinnoissaan. Nykyisellä tavalla elää maapallo kuluu loppuun. Maailmassa on ruokaa yllin kyllin, ruoka ja vesi eivät vain ole jakaantuneet käyttöömme ja saatavillemme tasaisesti”. Cheerleading ja cheer-tanssi Tiesitkö, että cheerleaderit olivat aluksi kaikki miehiä? 1880-luvulla USA:n yliopistomaailmassa alkunsa saanut laji syntyi tarpeesta kannustaa omaa joukkuettaan näkyvästi ja kuuluvasti. Stadioneiden kasvaessa tarvittiin tarkemmin määriteltyjä huutoja ja liikkeitä. Joukossa oli voimaa. Kesti lähes 40 vuotta, ennen kuin cheerleadingista tuli myös naisten laji. 1920-luvulla naiset pääsivät yliopistoon ja sodan jälkeen hengennostatusta alettiin ilmentää akrobaattisilla voimisteluliikkeillä ja nostoilla. Kilpacheerleadeing on itsenäinen kilpaurheilulaji. Sen harrastajamäärä on kasvanut Suomessa voimakkaasti viimeisen 10 vuoden aikana ja seuroja on nykyään ympäri Suomen. Harrastajia on yksistään pääkaupunkiseudulla toista tuhatta. Lajissa kilpailaan SM-, EMja MMtasolla. Cheer-tanssi tapahtuu parketilla. Tanssissa ei ole nostoja, pyradimeja, heittoja tai huutoa. Yhdistävä tekijä cheerleadingiin on vauhdikkuus, hyvä fiilis ja hypyt. Cheer-tanssissa nähdään paljon nopeita ja tiukkoja käsiliikkeitä ja esimerkiksi showtanssista tai baletista tunnistettavia piruetteja ja muita liikkeitä.
9 140 000 suomalaista ei voi työssään hyvin – koska he kokevat kiusaamista. Se tarkoittaa vuosittain yli 30 miljoonaa huonovointista työpäivää, joiden aikana ei koeta iloa, riemua tai onnistumisen tunteita eikä myöskään olla työssä parhaimmillaan tai tehokkaimmillaan. Jos saisimme kiusaamisen poistettua, mitä se tarkoittaisi ihmisten hyvinvoinnille ja suomalaisten yritysten kilpailukyvylle. Johtamisaktivisti ja kirjailija Toni Hinkka kuvailee kirjoituksessaan, kuinka järjetön tunteettomuus vie työhalut. Järjetön tunteettomuus vie työhalut K atkouninen yö. Mielessä pelko tulevasta päivästä. Miten se kiusaaja tölväisee huomenna? Mitä tekemiäni virheitä nostetaan tikun nokkaan seuraavaksi? Tein mitä tein, saati sitten miten hyvin sen tein, aina väärin tein.” Näin luonnehtii eräs narsistin mielivallan uhri tunnelmiaan. Vastaavat kokemukset ovat tuttuja 140 000 suomalaiselle työpaikallaan joka päivä. Näin totesi Työterveyslaitos vuonna 2014. Henkilökohtaisen helvetin lisäksi kiusaamisella on suuri merkitys myös yhteiskunnallemme. Miljardeja vuodessa, kun laskee kaiken menetetyn työajan, luovuuden ja terveyden sekä selvittelyn aiheuttamat kustannukset. Kiusaamisen uhria ei paljon lohduta se, että kohtalotovereita on paljon. Kiusattu haluaisi kuulla, miten pelastautua! Kuka voisi auttaa? Tässä on äärimmilleen tiivistetty etenemistapamalli tilanteen ratkaisemiseksi. Aluksi pyri ymmärtämään minkälaisen henkilön kanssa olet tekemisissä. Eikö kemianne vain kohtaa, perustuuko konflikti väärinymmärrykseen vai oletko tekemisissä parantumattoman omatunto-, empatia ja totuudenpuhumisrajoitteisen henkilön kanssa? Sellaisen, joka muistuttaa pelottavan paljon Donald Trumpia. Mikäli kyseessä ei ole ilmeinen narsisti, voi sovittelulla ja kissan pöydälle nostamisella olla onnistumisen edellytyksiä. Jos olet tekemisissä narsistin kanssa, tarvitaan rankempia keinoja. Olen ollut ratkaisemassa useita tapauksia. Monessa on ollut onnellinen loppu kaikille osapuolille ilman, että on tarvinnut lähteä oikeusteitse ja julkisuudessa asioita käsittelemään. Seuraavaksi valitse strategiasia: miten aiot voittaa tämän henkilökohtaisen sotasi? Pakenetko vai taisteletko? Joudutko sinä vai kiusaajasi lähtemään? Mieti kaikki vaihtoehdot riskeineen, tee valintasi ja kerää tarvittava aika, raha ja osaaminen. Alistuminen ja odottaminen eivät koskaan paranna tilannetta. Sitten alkaa taistelu. Jos voit kääntyä esimiehesi tai hänen esimiehensä puoleen, on hänellä lain velvoittama velvollisuus puuttua tilanteeseen. Se, onko esimiehelläsi osaamista ja rohkeutta, on sitten toinen asia. Onneksi hän voi kääntyä ammattilaisten puoleen avun saamiseksi. Kaikkea ei pidäkään yrittää ratkaista itse. Ammattiapu on monesti se kaikkein halvin ja vähiten stressaava vaihtoehto. Jos esimiesporras ei voi auttaa, avuksesi voivat rientää viranomaiset. Aluehallintovirasto on taho, jonne voi ilmoittaa henkisestä väkivallasta työpaikalla. Jos esimiehesi eivät ole ottaneet huoliasi tosissaan, tässä vaiheessa hekin joutuvat laiminlyönnistään syytettyjen puolelle, vaikka muuten olisivat kuinka hyviä esimiehiä tahansa. Tämä vaihtoehto on samalla kielteisen julkisuuden varmistava vaihtoehto. Toistan ja korostan tässä esimiehen vastuuta. Tahallani, koska kiusaaminen on aina ensisijaisesti johtamisen ongelma. Pahinta mitä tiedän, on johtaja joka kiusaa. Toiseksi pahinta on johtaja, joka sallii kiusaamisen. Johtajan velvollisuus kun on suojella johdettaviaan. Lohdun sana. Maailma on kaikesta huolimatta menossa parempaan suuntaan. Ymmärrys epäasiallisesta käyttäytymisestä kasvaa ja samalla kiusaajien mahdollisuudet mielivaltaan vähenevät. Ole sinä yksi joka on katkaisemassa vaietun hyväksynnän kulttuuria. Toni Hinkka Kirjoittaja on 47-vuotias johtamisaktivisti elämäntehtävänään suomalaisen johtamisen parantaminen. Kaikenlainen kiusaaminen, etenkin johtajien taholta, on hänen mielestään täysin järjetöntä ja se pitäisi kitkeä vihdoin koko ihmiskunnasta. Hinkan uusi kirja ”Selviydy narsistista” julkaistiin marraskuussa. I hminen uskoo olevansa älykäs olento, joka pystyy tekemään järkeviä ja loogisia päätöksiä ja kulttuurissamme ylistetään rationaalista ajattelua. Mutta onko asia sittenkään ihan näin? Teemme joka päivä lukuisia päätöksiä ja ratkaisuja, joissa päättelyämme ohjaavat niin intuitio kuin järkeily. Psykologien ja aivotutkijoiden ansiosta tiedämme, että emme ehkä olekaan niin järkiperäisiä päätöksentekijöitä kuin mitä kuvittelemme. Intuition tärkeys on tunnustettu matematiikassa, liike-elämässä ja useilla tieteenaloilla ja aivojemme tunteella toimiva puolisko on voimakkaampi kuin arvaammekaan. Intuition ja tunteiden tiedetään ohjaavan nopeaa päätöksentekoa, kun taas Miten ajattelemme? järjellä perustelemme päätöksiä jälkikäteen. Järkeä ja tunnetta ei voida erottaa toisistaan. Kesällä minulla oli aikaa lukea ja perehtyä Nobel-voittaja Daniel Kahnemanin palkittuun kirjaan Thinking, Fast and Slow, jossa hän avaa ihmismielen toimintaa ja pohtii tunteiden ja järjen vaikutuksia tapaamme ajatella, tehdä valintoja ja päättää asioista. Kirjassa Kahneman pureutuu erityisesti siihen, miten ihmisen ajattelua ohjaa kaksi merkittävää järjestelmää, jotka toimivat rinnakkain. Järjestelmä 1 toimii automaattisesti edustaen nopeaa, tunteisiin pohjautuvaa ja intuitiivista ajattelua kun taas Järjestelmä 2 on hitaampi, harkitsevampi ja aktivoituu ponnistusta vaativissa mentaalisissa toiminnoissa kuten tietoisessa päättelyssä. Miksi intuitio sitten vaikuttaa ihmismieleen niin voimakkaasti? Koska ihminen on usein taipuvainen laiskuuteen ja liialliseen itsevarmuuteen, meille on tyypillistä ajatella ensin nopean intuitiivisesti ja luottaa Järjestelmä 1:n tuottamaan ratkaisuun ilman asian syvempää pohtimista. Ilman tahdonalaista säätelyä toimiva Järjestelmä 1 ottaa vallan silloin, kun meillä on kiire ja/tai tietoa on liian paljon, tai liian vähän, tai kun meidän pitää keksiä jotain uutta. Näissä tilanteissa käytämme hyväksi erilaisia nopeita nyrkkisääntöjä ja maalaisjärkeä toimimme vaistonvaraisesti ja tunteiden pohjalta. Intuitio on ihmisille myös erityisen tärkeää sosiaalisessa toiminnassa. Rationaalinen päättely seuraa usein perässä. Se on hidasta, kontrolloitua, loogista ja työlästä, emmekä usein jaksa käynnistää tätä matemaattiseen ajatteluun nojaavaa Järjestelmä 2:sta, vaikka monissa tilanteissa niin kannattaisi tehdä. Vaikka kulttuurimme on rakennettu rationaalisuuden ihannoinnille, olemmeko siis kuitenkin epärationaalisia toimijoita? Nelli Asikainen Kirjoittaja on helsinkiläinen viestintäkoordinaattori, joka pyrkii analysoimaan elämää ja vuorovaikutusta avoimen uteliaasti. Järkeä ja tunnetta ei voida erottaa toisistaan. Ole sinä yksi joka on katkaisemassa vaietun hyväksynnän kulttuuria.
10 A rabian asukastaloilla alkoi syksyllä uusi toiminta alakoululaisille. He ovat saaneet perustaa omia kerhoja ja salaseuroja, jotka kokoontuvat viikoittain tunnin kerrallaan. Tätä varten he ovat voineet varata käyttöönsä kerhohuoneen Bokvillanista. Kerhot ovat koululaisten ihan omia eivätkä aikuiset vahdi toimintaa muuten kuin tarkistamalla, että kerhohuoneelle yhdessä laadittuja sääntöjä on noudatettu. Perustettuja kerhoja on monenlaisia kuten Salapoliisikerho, Piirtokerho ja 5B:n salaseura. Koululaiset ovat olleet tyytyväisiä mahdollisuudesta pitää omaa kerhoa. Haastattelimme Pokémonseikkailijat-kerhoa sekä Sekaisin olevaa kerhoa eli tuttavallisemmin SOK:ta ja kysyimme miten toiminta on lähtenyt sujumaan ja miltä oman kerhon pitäminen tuntuu. Pokémonseikkailijat kertovat, että kerho on lähtenyt hyvin käyntiin ja heillä on ollut mukavaa. Heidän mielestään ajatus siitä, että lapset voivat pitää omaa kerhoa tuntui aluksi vähän oudolta, mutta samalla kivalta. SOK-kerholaisten mukaan koululaisten omat kerhot ovat hauska ajatus ja kerhon pitäminen on sujunut hyvin. Kerhotilasta on ollut heille kovasti hyötyä, sillä kerho on ollut olemasEmilia ja Jenni Sosionomiopiskelijat ovat työharjoittelussa Arabian asukastaloilla. Bokvillanin uudet salaseurat sa jo pitkään, mutta kunnollisia kokoontumistiloja ei ole ollut. Kerhohuone saa haastatelluilta kiitosta sen tilavuudesta ja sopivista tarvikkeista. Siellä saa myös kokoontua rauhassa ilman, että pikkusisarukset ovat pyörimässä ympärillä tai vanhemmat urkkimassa salaisuuksia. Arabian asukastalojen kerhohuone mahdollistaa niin järkevän kuin tunteikkaan toiminnan harrastamisen. T aloudellisena eli järkevänä ihmisenä päätin hyödyntää asukastalojen ompeluhuonetta housujen korjaamiseen. Ompeluseura Tuutikki kokoontui sopivasti Bokvillanin Tikissä, jotta saisin myös ohjeistusta tai vertaistukea tarvittaessa. Mutta en osannut aavistaa, että ihan tunnelmallinen huone vei mennessään. Tekemisen ilo, arkinen askare, teetä, vieressä ompeleva naapuri. Onnen tunne vei mennessään, olin jo unohtanut kuinka paljon tykkäänkään käsitöistä. Tule Sinäkin tutustumaan Tikkiin ja sen ompeluvälineisiin. Samaan aikaan siellä kokoontuu kaikille avoin ompeluseura Tuutikki. Tuutikissa neulotaan, virkataan, ommellaan, juodaan teetä ja istutaan iltaa. Tuutikkiin ja avoimiin oviin ei tarvitse ilmoittautua ennakkoon. Bokvillanin Tikki on auki kaikille, jotka tarvitsevat ompelukoneita, -välineitä ja tiloja. Tilaa ja välineitä voi käyttää kuka vain avoimissa ovissa maanantaisin klo 10–18 sekä aina Kaffila Bokvillanin aukioloaikoina. Omatoimitilaan voit myös halutessasi saada henkilökohtaisen avaimen liittymällä Arabian asukastalot ry:n jäseneksi (jäsenmaksu 30 € /vuosi, Arabian Palvelut Oy:n taloissa asuvilta ei peritä jäsenmaksuja). Ompeluseura Tuutikki & Ompeluhuone Tikin avoimet ovet kerran kuussa keskiviikkoisin klo 18– 21. Seuraa ilmoittelua osoitteessa www.arabianasukastalot.fi. Leila Mäkelä Arabian asukastalot ry:n puheenjohtaja ja aktiivinen asukastalojen käyttäjä Kaffila Bokvillanissa aloitti kesällä uusi emäntä. Herkkujen loihtija esittäytyy ja haastaa villasukkatalkoisiin! Hei nimeni on Pia, emännän paikkaa hain ja onnekseni paikan sain! Keittoja täällä hämmennän, leivon minkä ennätän, tiskille ne myös lennätän. Kassaakin kilautan, aina kun ennätän. Kukkia ja kasveja rakastan, siksi niitä harrastan, ja niille välillä supatan, kun multaa tuputan. Kerron sulle myös talon tarinan, jos haluat kuulla Kaffilan historian – ja miksi suotavaa ois, että otathan kengät pois. Villasukkia kaivataan, kantapäätä en oppinut ikunaan. Jos sulla ylimääräisiä on ”Bokvillaan”, tuothan Kaffilaan, koriin ovenpieleen laitetaan, ja siitä joka jalkaan sopimaan! Lahjoituksia odotetaan, nimet ja sukat halutessa julkaistaan, kiinnostuitko kutomaan?? Esko ja Osmo mun iltani täyttää, ja lenkkipolun näyttää. Miestäni en nää lain, vuorotyössä ravintolakokki ain! Silmäni kun ummistan, keittokirjan tiputan. Lueskelen ain, inspiraatiota kun hain. Liian valmiiksi ei tulla voi, koskaan lain! Utelias pitää olla ain, näin syntyy hyvä ruoka vain. Toivon sinun usein tulevan, jotta säilyttäisimme paikan mukavan! Yhteisösivu KAUNEIMMAT JOULULAULUT sunnuntai 18.12. klo 15 torstai 22.12. klo 17 Bokvillan, Hämeentie 125 Tervetuloa jälleen laulamaan yhdessä kauneimpia joululauluja. Musiikista vastaa Eeva Kesäniemi ja mukana on myös Arabian yhteisöpappi Tuuli Aitolehti. Tilaisuudessa on mahdollisuus osallistua Suomen Lähetysseuran hyväksi kerättävään kolehtiin. Kaffila Bokvillanista löytyvät asiaankuuluvat glögit ja piparit. JOULU BOKVILLANISSA 24.12. klo 16 alkaen Tahtoisitko viettää joulun hyvässä seurassa kauniissa Bokvillanin huvilassa? Tänä vuonna Bokvillan on avoinna myös jouluaattona. Kaffila Bokvillanin tiski täyttyy jouluruoalla ja herkuilla, mutta olet tervetullut myös omien eväiden kanssa. JOULURAUHAN JULISTUS 24.12. klo 12 Bokvillan, Hämeentie 125 Jo perinteeksi muodostunut joulurauhan julistaminen Bokvillanin huvilalla. Tapahtuma toteutetaan yhdessä kaupunginosayhdistys Artovan kanssa. ARABIAN ASUKASTALOJEN JOULU Ihana huone mielekkäälle tekemiselle Tarve koululaisten kokoontumispaikoille on olemassa. Pokémonseikkailijat ja SOK-kerholaiset olivat samaa mieltä siitä, että tiloja joissa viettää aikaa koulun jälkeen on liian vähän. Lainaamalla kerhohuonetta koululaisille Arabian asukastalot yrittää omalta osaltaan paikata tätä rakoa.
11 Fongaamaan ja lirkkimään Kaupungistumisen takia lähivesien kalaa on niukasti, eli esim. Lahdessa 0,1 g filettä asukasta kohti. On tullut pyydä ja päästä -kalastus sekä vanhalle polvelle täysin uusia kalastusmuotoja. Lähikalastus on kuitenkin tärkeää ja sen suosio kasvaa. Kiire ja kulkemisen ekologia kasvattaa arjen lähikalastusta. Eihän yksi kalaretki vuodessa Lappiin riitä. S uomen vapaa-ajan kalastajien liitto järjesti lähikalastusta käsittelevän seminaarin 10.11. Tekniikan museossa. Siinä esiteltiin käytännön esimerkein toimivia lähikalastuspaikkoja, kuultiin mitä on Street fishing ja tutustuttiin kaupunkiin fongauspaikkana. Pääjuoni seminaarissa liittyi särkikalojen väheksymiseen, vaikka ne ovat mitä maukkainta ruokaa vaikka sushiin. Lähikalastus korostaa perinteisten asenteiden sopimattomuutta nykyaikaan. Särkisäilyke alkaa olla jo arvossaan, mutta harva tietää, miten hyvää saa salakasta tai kuoreesta (norssi). Tilaisuuden avasi Peltsi Peltonen saaden seipin, turvan, sorvan ja vimpan ystävät hurmokseen. Hoitokalastus tuo särkikaloja Lahdessa 100 tonnia vuodessa. Menevät kompostiin, mutta thaimaalaiset hakevat niitä paljon. Purkittajia ei vielä ole. Yleiskaavan teossa nähtiin Helsingissäkin kaavoituksen ongelmakenttiä, mutta pienessä kaupungissa virkistysja etenkin vesialueiden hankkiminen voi olla vielä vaikeampaa kuin esim. Helsingin Keskuspuiston säilyttäminen. Kouvolan ja Lahden tilannekatsaukset olivat mielenkiintoista realismia. Esimerkiksi mansikkatilan vuoksi rantareitti muuttui yhteystarvemerkinnäksi (vrt. Arabian laituritarve). Liikkumattomuus on ongelmamme, sillä vain 10 % ihmisistä liikkuu siinä määrin, että siitä on terveyshyötyä. Luonto ja luontoharrastukset ovat hyvinvoinnin ja mielen hoidon kannalta perusasioita. Kalastusretki voi olla vaikkapa sijoituskodin lapsille merkittävä asia hyvän elämän rakentamisessa. Kalastus sopii myös mielenterveyden hoitoon. Ulkoilun ja virkistyskalastuksen hyödyt on vain jatkossa voitava laskea rahassa. Kävi ilmi, että lahdellemme on esitetty pilkkilaituria ja kaupunMatti Kosola ki jo käsittelee esteetöntä kalastusja operointilaituria. Artova on jo aiemmin ollut samalla asialla ja voi nyt liittyä rintamaan, jotta jo nykyinen sukupolvi saa nauttia Suomen parhaista lähikalastuspaikoista edes väliaikaisen laiturin avulla. Helsinki on maailman mitassa mahtava ympäristö kalastusta ajatellen. Sininen biotalous on uusi käsite ja Blue care -ohjelma on jo käynnissä Merenkurkussa. Täälläkin on oikeus Blue Care -rannikkoon. Suurin huolemme on kalaresurssien kestävyys ja sen huomioiminen kalastustavoissa ja -säännöissä. Näissä merkeissä suosittelen joka perheelle paria uutta kalastustapaa, joista varsinkin lirkkiminen on lapsista ratkihauskaa. Ns. kalamaraton on 24 tunnin joukkuelaji, jossa fongataan mahdollisimman monta kalalajia. Aiheesta löytyy hieno elokuva netistä Fongaus kaupungissa -haulla ja se maksaa 5 e (Siloneula Productions & Olli Varhimo). Kyseinen joukkue sai 31 lajia. Vuosifongaus vastaa lintubongausta. Lirkkiminen sopii iltahämärään, kun kivennuoliaiset (karppikala), tokot, piikkikalat, mateen poikaset jne lähtevät koloistaan liikkeelle. Valo paljastaa vedenalaiset salat ja sen avulla nähdään pohjaan, josta pikkukaloja ongitaan kepin pätkällä, siimalla ja koukulla. Matala rantamme sopii hyvin tähän, talvellakin, kun tekee avannon. Lahden kaupungillakin on vuokraveneitä kuten Artovalla (lainattavissa kirjastosta). Suunnittele kalaretki ensi kesäksi, ja varsinkin syksyksi, kun kuhasaalis lahdella on parhaimmillaan. Muutamalla vedolla olet kalapaikalla, kun muut vasta tulevat trailerin kanssa. Kalastusharrastus käsittää ja vaatiikin paljon tietoa, jota saa parhaiten liittymällä jäseneksi esimerkiksi Vapaa-ajan kalastajiin. Talven kehityksestä riippuen saat jouluhauen joko uistimella, pilkillä tai iskukoukulla (joita saa kirjoittajalta). Suunnitelmana on järjestää tammikuusta 2017 alkaen yhteisöllinen talviverkkotouhu Kuusiluodon Klubin kanssa ja johdolla – kysy Artovasta. Kuhaa ja lahnaa sitten jakoon ja arvontaan. Opit tuntemaan sorvan, pasurin ja toutaimen. Ehkä vielä talkoillaan keväisin kuoreen lippotapahtumassa suvannolla. Silloin tiedon saapuneista kalamassoista on kiirittävä muutamassa tunnissa. Kirjava kulma O nko tunnelmallinen Kino Sheryl sinulle tuttu? Kino Sheryl tarjoaa Artovan alueen asukkaille kattauksen kiintoisia elokuvia – vielä touko-kesäkuulle 2017. Parhaillaan Kino Sheryl etsii toiminnalleen uusia tiloja, Aalto ARTS:in muutoksista johtuen vuokrasuhde purKino Sheryl, Hämeentie 135, 00560 Helsinki | Kinosheryl.fi Kino Sheryl: elokuvia Arabiassa vielä kevään 2017 ajan! kautuu ja koko Aalto-yliopiston käytössä ollut kiinteistö tyhjenee. Korttelikinoliike elää Arabiassa, niin kuin koko Helsingissäkin vahvana, joten mukavan kokoisissa ja persoonallisissa teattereissa nautitaan elokuvista varmasti jatkossakin. Oletko jo maistanut Härkistä? Maarit Kaartinen tutustui kovassa osteessa olevaan tuotteeseen. N yhtökauran rinnalle ja vaihtoehdoksi tulleen Härkiksen pääraaka-aine on härkäpapu. Monelle tuntematonta härkäpapua on viljelty Suomessa jo 1200-luvulta alkaen, mutta sitä on hyödynnetty varsin vähän elintarvikkeissa. Härkäpapu sisältää runsaasti proteiinia, jopa enemmän kuin naudanliha, eli 30 %, sekä paljon kuituja ja B-ryhmän vitamiineja. Suomalainen härkäpapuosaaja Verso Food kehitti Härkiksen, kasvisvaihtoehdon jauhelihalle jo entisten härkäpaputuotteiden granolan, rouheseoksen, papumurskan ja kokonaisten härkäpapujen lisäksi. Valmiiksi kypsennettyä Härkistä myydään 250 gramman rasioissa ja sitä voidaan käyttää jauhelihan asemasta perheen suosikkiruoissa, kuten lihapullissa, makaronilaatikossa ja pasta bolognesessa. Verso Food Oy:n mukaan kasviproteiinivalmisteiden kysyntä on kasvanut tänä vuonna Suomessa. Monet kuluttajat vähentävät punaisen lihan syöntiä ja Härkis onkin terveellinen vaihtoehto lihalle ja soijalle. Terveellisen, hyvänmakuisen ja oikean purutuntuman omaavan Härkiksen kehittely kesti kolme vuotta. Superfood Härkis on kehitetty vanhasta härkäpavusta Maarit Kaartinen Kuva: Verso Food Eläinten kasvattaminen ruoaksi kuluttaa monin tavoin maapallon rajallisia resursseja ja heikentää ympäristön tilaa. Se on keskeinen tekijä tarkasteltaessa globaaleja ympäristöongelmia ja eriarvoisuutta. Kasvispohjaisen ruokavalion ilmastohyötyjä kuvaa hyvin se, että esimerkiksi tietyn proteiinimäärän tuottaminen naudantai lampaanlihalla aiheuttaa 250 kertaa enemmän kasvihuonepäästöjä kuin saman määrän tuottaminen palkokasveilla. Ennusteiden mukaan ruoantuotannosta aiheutuvat kasvihuonepäästöt tulevat lisääntymään 80 % vuoteen 2050 mennessä, jos ruokavaliomme pysyy ennallaan. Käytännön vinkkejä ympäristövastuulliseen ruokailuun: • Jätä eläinperäiset tuotteet kauppaan. Suosi niiden sijaan kasvipohjaisia vaihtoehtoja. Esimerkiksi kasvimaidot ja -kermat sekä kasvipohjaiset levitteet korvaavat helposti eläinperäiset vaihtoehdot. Lihan voi korvata esimerkiksi tofulla, soijasuikaleilla, seitanilla ja pavuilla sekä muilla palkokasveilla. Suosi sesongin mukaisia kasviksia ja hedelmiä. • Osta luomua, kun pystyt. Näin tuet ympäristöystävällistä tuotantotapaa. • Älä heitä ruokaa roskiin. • Ulkona ruokaillessa: Useimmista ravintoloista voi kysyä vegaanista vaihtoehtoa ruokalistan ulkopuolelta. Esimerkiksi juuston tai lihan sijasta voi pyytää enemmän kasviksia annokseen. Lähde: vegaaniliitto.fi
12 H elsingin Kirjamessuilla Messukeskuksessa kävi tänä vuonna entistä enemmän ensikertalaisia. Samaan aikaan saattoi Pasilan kaarikaton alla nauttia kulttuurin ja kirjallisuuden lisäksi makuhermoja hivelevistä ruokaja juomauutuuksista Viini ja Ruoka -messuilla. Suomen suurimmassa kirjallisuustapahtumassa sekä kulinaristisessa katsannassa vieraili yli 80 000 kävijää, joista peräti 20 prosenttia ensikertalaisia. Kirjoittamisen, kirjojen ja kirjallisuuden pölyttymistä ja hautautumista muiden taiteenalojen, esimerkiksi elokuvien ja television pauhuntaan, on turha pelätä. Kirjamessuilla kävijöitä oli enemmän kuin viime vuonna ja osallistujat olivat entistä nuorempia, keski-iän laskettua 40 vuoteen. Jotta myös nuoret saataisiin kirjallisuuden pariin, tapahtumassa oli tänä vuonna panostettu erityisesti nuorten ohjelmiin. Messut elämystapahtuma Messut eivät ole enää käytävien reunoille koottuja näyttelyosastoja karkkikippoineen. Oheisohjelmaa oli tässäkin tapahtumassa tarjolla viidellätoista eri ohjelmalavalla. Yli 1000 esiintyjää, joista 48 kansainvälisiä kirjailijavieraita, viihdyttivät kirjojen ystäviä jopa 800 erilaisen esityksen antaumuksella. Jokavuotiseen tapaan Kirjamessuilla on tarjolla kirjatarjouksia, uutuuksia ja klassikoita, alehyllyjä, pokkareita, minikirjoja, e-kirjoja, faktaa ja fiktiota, fantasiaa ja runoja, keittokirjoja ja selviytymisoppaita. Kaikille jotakin, useammalle enemmänkin, ja hyvään hintaan. Hankintoja tehdään oman lukuelämyksen iloksi, mutta myös lahjaksi ja pukinkonttiin. Lahjan saaja kiittää. Sähköinen kirja Vaikka sähköisestä kirjasta on puhuttu paljon, vain 20 prosentilla on lukulaite niiden lukemiseen. E-kirjojen käyttäjiä on kuitenkin paljon enemmän, mutta tällöin lukuelämyksen alttarina ovat tietokone tai kosketusnäytöllinen tabletti. Useampi nauttii konkreettisen kirjan tunnusta ja sormissa rapisevista sivuista, mutta ekirja valtaa alaa. Kirjahyllyt ovat kadonneet olohuoneitten sisustuksista ja reissaaminen lisääntynyt, jolloin teosten painon eliminointi matkatavaroista houkuttelee. ”Lukeminen on helpompaa padista. E-kirja on aina mukana, useampikin. Matkalaukkukin kevenee”, kommentoi vankkumaton sähköisiin kirjoihin hurahtanut lukutoukka. Aikuiselle ensilukijalle Anja Snellman Kirjamessujen kävijät lukevat keskimäärin 17 kirjaa vuodessa ja ostavat 13 kirjaa messuilta. Lukutoukka tunnistaa kirjamakunsa, mutta luottokirjailijoiden lisäksi hän kerää ostoskassiin mielellään myös uusia tuttavuuksia. Haasteellisempaa on sellaiselle, jota lukeminen kutkuttaisi, mutta romaani ei ole eksynyt käteen sitten kouluaikojen. Ensimmäistä kertaa tauon jälkeen kirjaan tarttuvan kannattaa tutustua Anja Snellmanin kovakantisiin. Kauranen-Snellman-tuotannon kaikki teokset ovat laadukasta luettavaa, hyvää suomen kieltä ja nasevaa, eteenpäin vievää, vaivatonta ja näennäisesti yksinkertaista kerrontaa. Tarinat pakottavat kääntämään sivua ja vasta takakannen yllättäessä antavat palata nykyhetkeen. Anja Snellmanin tarinat ovat ensilukijallekin sopivan pituisia, nopeaa luettavaa ja silti niin syvällistä ja koskettavaa, etteivät jätä ketään kylmäksi. Snellmanin uusin teos Lähestyminen, kirvoitti lukijan twiittaamaan ”Hyvä kirja. Syvällinen ja rankkakin. Taattua Anja-laatua”. Arjen jännitystä tujumpia tarinoita toivova voi aloittaa dekkaristi Christian Rönnbackan tuotannolla ja hetkessä huljahtaa rikosvyyhtien vieteltäväksi. Entisen poliisin ja vakuutusetsivän tarinat hipovat karua todellisuutta ilman poliisityön tai rikollisuuden glamorisoimista. Rönnbackan voimavarana on poliisityön asiantuntijuus, hän tietää mistä kirjoittaa. ”Taas loistava kirja, meni yhdellä lukemalla”, kommentoi Rönnbackan vannoutunut lukija uusinta teosta Kaikki mikä kiiltää. Krista Pulkkinen Kirjoittaja on Testikuskit.fi -sivun sisällöntuottaja ja Kristallin kirkkaasti -blogin kirjoittaja, joka sykkii kirjoista ja kirjoittamisesta ja käyttää lempiharrastukseensa kaiken talvisen vapaa-aikansa. Snellman ja Rönnbacka ovat kelpo koukuttajia uuden harrastuksen pariin. Kaikkea ei tarvitse ostaa omaksi Lukuharrastuksen pariin pääsee myös kevyellä kukkarolla. Arabianrannan kirjasto notkuu luettavaa. Kotisohvalta kirjatarjontaa selailevalle toimii erinomaisena palveluna Helmet.fi:n E-kirjasto. Sähköisessä palvelussa voit vaivatta valita houkuttelevan teoksen ja tehdä varauksen veloituksetta. Kun kirja on noudettavissa, varaajan älypuhelimeen napsahtaa tieto tekstiviestin muodossa. Helppoa. Arabianrannan kirjaston aarteet odottavat noutajaansa Hämeentie 135 A:ssa vanhassa Arabian tehdasrakennuksessa. Kirjapino karkottaa kaamosfiilistä ja tarjoaa piteneviin ja pimeisiin iltoihin valoisia seikkailuja lähelle ja kauas. Helsingin kirjamessut ensi vuonna Suomi-teemalla 16. kertaa järjestetyt Helsingin Kirjamessut on Suomen suurin kirja-alan tapahtuma ja valtakunnallisesti merkittävä kulttuurifoorumi. MessuUudet kävijät löysivät Helsingin kirjamessut ”Mä en olis ikinä uskonut, että kirjamessut vetävät näin paljon kävijöitä”, parahtaa kirjoja paljon lukeva toverini, joka vierailee Kirjamessuilla ensimmäistä kertaa. Nyökkäilen ja olen iloinen, että kirjakuolema ei kolkuta kulman takana. Kirjojen ystäviä, lukutoukkia ja antiikin aarteita metsästäviä vielä riittää. jen yhteydessä on aina myös Antikvaariset Kirjamessut ja Postimerkkimessut. Ensi vuonna Helsingin Kirjamessuilla 26.–29.10.2017 tuodaan esille suomalaisia kirjailijoita, kirjallisuutta, suomalaisuutta ja Suomen historiaa Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Lienee kalenterimerkinnän paikka. Kirja kuljettaa tarinoissaan kauas. Nide on nopein ja edullisin tapa matkustaa maailman ääriin ja osallistua toinen toistaan huikeampiin seikkailuihin. Lue ja nauti! Kirjoittamisen, kirjojen ja kirjallisuuden pölyttymistä ja hautautumista on turha pelätä: Kirjamessujen kävijämäärä on nousussa ja kävijöiden keskiikä laskussa. Jari Sillanpäässä on vetovoimaa – sekä mikrofonin että signeerauskynän varressa. Kirjailijat tavattavissa Kirjamessuilla.
13 Venevuokraus ja vesiharrastukset Havaintoni mukaan vain pari prosenttia alueen asukkaista tietää, että Artova vuokraa kahta venettä kirjaston kautta. Levitä tietoa veneistä, kun olet lukenut tämän. R antapuiston hyödyntäminen on vähäistä varsinkin vesialueiden osalta. Mitä tapahtumia tai harrastuksia sinä sinne haluaisit? Veneily on aina seikkailu Kaksi venettä lievittää hyvän sään aiheuttamaa ruuhkaa. Yleensä veneretki kestää 2–3 tuntia, joten vuokrauksen hukka-aikaa jää paljon. Kirjasto vuokraa veneen vuorokaudeksi. Veneryhmän tuleekin miettiä tuntivuokrauksen järjestämistä. Rantakahvila tai luontopalvelupisteen saaminen markkinointiin ratkaisisi monta ongelmaa. Pelkästään veneen irrotus ja varsinkin kiinnitys on jo seikkailu. Meriairot ja rakot täydentävät kokemuksen mainiosti kunhan takapuoli kestää märkää ja kovaa penkkiä. Veneily opettaa huolehtimaan monesta asiasta etukäteen. Mielenkiintoista on myös verrata vanhan ajan jollaa ja modernia ylellisyyttä. Miltei joka päivä on muutama tunti suotuisaa veneilysäätä, tyynistä öistä puhumattakaan. Lahteen pakkautuva tuuli pitää huolen kuntoilusta. Parhaat ja mielenkiintoisimmat veneilysäät ovat mielestäni syksyllä. Tämä poutainen syksy, joka alkoi suorastaan intiaanikesänä sen todistaa. Minkä vesi vie niin ei hevin anna takaisin. Vesi vie myös lukon pilalle, vaikkei sitä pudottaisikaan. Vähillä menetyksillä on silti selvitty. Veneily vaatii asioista huolehtimista, minkä takia puuhaihmisiä tarvitaan. Artova edistää myös kalastusharrastusta Kirjasto lainaa myös kalastusvälineitä ja liivejä muillekin kuin veneen vuokraajille. Lapsilla on hyvä olla liivit esimerkiksi, kun onkivat korkealta suvannon kivireunoilta. Tarkoitus onkin, että juuri syyskalastus näkyisi veneiden varauksissa. Nytkin on väylällä ollut paljon muualta tuotuja veneitä. Tapahtuma rannalla on suuri ilo Elokuun 20. päivänä saatiin kokemusta ulkoilmatapahtumasta veden äärellä ja nurmikolla. Monta muuta tapahtumaa kilpaili kanssamme ja kaunis sää ajoi monet terassien ja auringon huomaan. Harmillisin samanaikaisuus muodostui isä-poika D-juniorien jalkapallopeleistä, mikä vei omalta tapahtumaltamme varmasti kymmeniä osallistujia. Artovan järjestämä radio-ohjaustapahtuma oli kuitenkin lupaava alku vastaaville ponnistuksille ensi ja seuraavina kesinä. Mukana olleet tahot toivat lähes koko Suomen kattavia yhteyksiä, näimme muun muassa uisteluveneen Saimaalta ja RC-veneitä muista kaupungeista. RCpurjehtijat ja Tapiolan lennokkimiehet saivat kokea Arabian alueen pysäköintiongelmat, puhumattakaan kaupungin kuuluisasta lupasysteemistä. Laiturin puuttuminen hoidettiin kuitenkin jotenkin. Erinomainen tuplakvartetti – kiitos Helsingin Laulun – lepytti kriittisetkin osallistujat. Hyvä ruoka – hyvä mieli päti näkyvästi Sebastianin jatkuvasta jonosta päätellen. Kaikenlainen ravitseminen onkin onnistuneen tapahtuman ydin, se pantakoon merkille jatkoa ajatellen. Päivä oli otollinen piknik-jatkoille ja pari seuruetta jäikin illan viettoon. Mikähän vaikutus Koskenrannan sivupisteellä olisi ollut? Piknik-loikoilu sopii hyvin RC -lennokkien tarkkailuun. Rannassa näin myös heitettävän pienen lennokin linkotyyliin korkealle taivaalle. Lennättäjä ohjasi sitä radiolla ja löysi nostoja, minkä johdosta liidokki lensi hyvin kauan ja otti välillä paljon lisää korkeuttakin. Tuollainen kilpailu sopisi turvallisesti pienelle nurmikollekin. Ensi kesänä toivoisin näkeväni rannalla myös leijapurjelautailijoita, suppausta tai muuta surffausta. Olisi hauska nähdä myös pienten pikaveneiden 50-metrinen vesisuihku auringon kimalluksessa. Ne tosin tuottavat melua, mitä nyt kartettiin, mutta toisaalta vesi vaimentaa sen hyvin. Lennokit eivät nyt kilpailleet, mutta sekin on mahdollista. Varsinkin talvi olisi hinattavien lennokkien parasta aikaa. Minipurjehduksen viehätys Seurasin kilpailua vain sivusilmällä, mutta sen havaitsin, että loppujaksolla olikin eri veneet johdossa kuin alkujaksolla. Sää muuttui ja sen myötä aallot muuttuivat. Väliajalla veneitä oli myös trimmattu. En ole paljonkaan pelannut tietokonepelejä mutta silti väitän, että RC-purjehdus on parasta tietokonepeliä. Ensi kesänä saanen seurata kilpailua hetki hetkeltä, kun Artovan uudet voimat ovat ruorissa. Ilman laituria ei ole rantaelämää Rantakesä 130 km -kampanja helpotti paljon tapahtuman järjestämistä. Vielä parempi olisi jos kaupunki on suopea tilapäisiin ratkaisuihin joista alueen ihmiset voisivat nauttia, kunnes ruoppaus ja laivalaituri paviljonkeineen tulee. ”Kesäkahvilamme” on sitkeästi toiminut esimerkkinä siitä oikeasta kahvilasta ja palveli nytkin kilpailun katsojia. Jaksammeko odottaa lopullista designlaituria ja muuta suurisuuntaista, kun Artovalla olisi varaa ostaa Ponteva-pikkulaituri. Sen turvin voisi tuoda ja viedä ihmisiä, esimerkiksi vanhuksia Pohjanpirttiin, tai laskea pienveneitä aalloille. RC-tapahtumassa kävi useita pyörätuolilla liikkuvia nuoria, joita RC-purjehdus kiinnosti. Aluksi on syytä tavoitella leveää, puolen metrin syvyyteen ulottuvaa ja helppopääsyistä laituria. Siten voisimme päivittäin nähdä lahdella erilaisia kauko-ohjattavia aluksia, missä sen mataluuden vuoksi isompaa syvyyttä vaativat vesiharrastukset eivät ole mahdollisia. Suppauskin vaatii tukevan lähtölaiturin. Tule mukaan Artova tarvitsee nyt vesiharrastuksista kiinnostunutta puuhaväkeä. Onko sinulla yhteyksiä invajärjestöihin tai harrastuskerhoihin? Voisimme perustellusti vaatia kaupungin vastaantuloa ja myönteisyyttä tilapäisratkaisuihin. Muuten kuluu liian monta vuotta design-laituria odottaessa. Kalastusneuvonta on Artovan uusi aluevaltaus ja siihen paneudutaan pitkäjänteisesti. Mutta myös siihen tarvitaan vastuunkantajia. Kentällä on murrosvaihe, eli alan järjestöjen väki vanhenee. Vanhankaupunginkoski padottunakin on Etelä-Suomen paras perhokalastuspaikka. ELY-keskus on mahdollistanut uuden veneemme hankinnan ja kalastuksen edistämiseen ryhtymisen. Avustushakemus seuraaville vuosille on tekeillä. Onko Artovan vauhdittama seuraava vaikuttaja Arabianrannasta? RC -kilpailun tulokset, joista näkee, että jännittävä kilpailu on loppuvaiheessa luonut uuden järjestyksen. Sää muuttui ja aallokko vielä enemmän. Matti Kosola Kuva: Artova DF65 Ranking 3 Helsinki Skipper Sail no Total Club 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1. Petteri Grönroos FIN-10 12 N 3 1 1 1 1 1 2 6 1 1 2 1 2. Timo Syren FIN-44 25 N 2 2 3 5 3 2 1 5 2 3 4 3 3. Timo Kokkonen FIN-33 33 TPS 1 4 2 2 2 5 6 2 4 6 5 7 4. Antti Salonen FIN-55 33 Espoo 4 3 8 3 7 6 3 1 3 2 3 5 5. Eero Laurila FIN-41 52 Espoo 8 8 5 8 4 7 7 7 7 4 1 2 6. Harry Etelävirta FIN-13 52 LP 6 5 4 4 8 10 5 3 5 10 6 6 7. Pasi Hongisto FIN-46 53 TreRC 7 6 7 7 6 4 4 4 6 5 7 4 8. Juha-Matti Pakka FIN-52 72 Helsinki 5 7 6 6 5 3 10 10 10 10 10 10 9. Kari Asikainen FIN-37 100 Espoo 10 10 10 10 10 10 10 10 10 10 10 10 Cremasta löydät Arabian kattavimman kahvivalikoiman! Tervetuloa kahvija teeostoksille, noutamaan verkkokauppatilauksia ja tutustumaan kahvilaitteisiin! Löydät kahviparatiisin osoitteesta Hämeentie 155 A, 7. kerros. Palvelemme arkisin 9:30 16:30. Tervetuloa! ARABIA Hämeentie 155 A, 7. krs 00560 Helsinki 010 322 4480 KRUUNUNHAKA Liisankatu 15 00170 Helsinki 010 322 4481 VERKKOKAUPPA www.crema.fi asiakaspalvelu@crema.fi
14 Mamupala Jean-Philippe Payette Kirjoittaja on Québecista tuleva ranskankielen ope joka ei asu enää Arabiarannassa mutta kuuluu sinne yhä. Kolumni Leo Stranius Kirjoittaja on Helsingin kaupunginvaltuutettu H elsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi lokakuun lopussa uuden yleiskaavan. Tehtiinkö tämä päätös järjellä vai tunteella? Yleisesti ottaen yleiskaavassa kaupunkirakenteen tiivistäminen ja täydentäminen, kaupunkibulevardit ja raideliikenteen kehittäminen ovat hyviä lähtökohtia kestävälle kaupunkikehitykselle. Tämä on järkevää. Valitettavasti samaan aikaan yleiskaavassa on paljon luontoja viheralueiden nakertamista. Arabianrannan tuntumassa esimerkiksi Pornaistenniemeä uhkaa rakentaminen. Lopullisesta rakentamispäätökset tehdään kuitenkin vasta asemakaavavaiheessa. Rakentamisen osoittaminen luontoja viheralueille johtuu ylimitoitetuista rakentamistavoitteista niin asuinneliöiden kuin toimitilojenkin suhteen. Esimerkiksi Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan yhteensä noin tuhat hehtaaria rakentamista on sijoitettu kulttuuriarvojen, virkistyksen ja luonnon kannalta arveluttavasti. Nämä voitaisiin poistaa vaarantamatta yleiskaavan tavoitteita. Tämä olisi järkevää. Tästä syystä äänestin kaupunginvaltuuston kokouksessa yleiskaavan hyväksymistä vastaan. Tuoreeltaan kokouksen jälkeen minua haukuttiin populistiksi. Yleiskaavan puolustajat ovat pelänneet, että yleiskaavan palauttaminen uudelleen valmisteluun olisi johtanut kaavavarannon loppumiseen ja uudelleen valmistelusta olisi seurannut vain huonompi lopputulos. Vastaavasti suurin osa valtuutetuista ei ollut valmis tekemään kaupunginvaltuuston kokouksen yhteydessä enää muutoksia esimerkiksi Keskuspuiston rakentamisen poistamiseksi, koska pelkäsi, että kaava kaatuisi silloin valitukseen hallinto-oikeudessa. Järki ja tunteet poliittisessa päätöksenteossa Jotkut syyttivät minua siitä, että halusin vain kalastella ääniä kun toimin vastoin valtuuston enemmistöä ja suurten puolueiden välistä yleiskaavasopua. Järjellä voi hyvin äänestää joko yleiskaavan puolesta tai vastaan. Pelko taas on vahvasti tunneperäinen reaktio. Järjen ja tunteen kanssa yksilön päätöksentekoa ohjaa kuitenkin myös intuitio. Intuitio syntyy kokemuksesta. Alitajunta työskentelee tehokkaammin kuin järki. Intuitio on alitajunnan työn tulos siinä missä tunne on evoluution tuottama tehokas tapa reagoida hengenvaaraan. Pitkä kokemukseni luonnonsuojelukysymyksistä havahdutti minut siihen, että yleiskaavassa ei ole kaikki kohdillaan. Tästä syystä uskalsin äänestää yleiskaavaa vastaan vastoin esimerkiksi oman poliittisen ryhmäni enemmistöä. Vaikka tiesin, että tämä jakaisi ryhmääni. Pelko, oli kyse sitten kaavavarannon loppumisesta, tulevasta oikeuskäsittelystä tai oman ryhmän kritiikistä, on huono lähtökohta päätöksenteolle. Itse asiassa, kuten Franklin Rosevelt on sanonut, ainoa asia, jota meidän tulee pelätä, on pelko itse. Päätöksiä ei koskaan tehdä pelkästään järjen, tunteen tai intuition voimin. Nämä kaikki ovat läsnä samanaikaisesti. Silloin kun kyse on kuitenkin jostain tutusta asiasta, kannattaa usein luottaa intuitioon. Se kertoo minulle, että tämä kaupunki tarvitsee tulevaisuudessa mieluummin enemmän kuin vähemmän luontoja virkistysalueita, esimerkiksi Pornaistenniemen. E n ole usein käynyt radiostudiossa; Pari kertaa laulajana/lauluntekijänä, joskus toimittajana, silloin tällöin DJ:nä. Olen ollut ajoittain radiojuontaja Montréalissa erikoisilla radioasemilla. Olen aina pitänyt radiojuontamisesta, radioaseman tunnelmasta. Se studion tunnelma: puhua ja tietää että jossain on ihmisiä jotka kuuntelevat ideoitani, musiikkivalintojani. Yhteys heidän kanssaan on samanaikaisesti intiimi ja persoonaton. Olen käynyt kerran studiossa Suomessa. Se oli Radio Helsingissä, Pariisin terrori-iskujen jälkeen. Olin Tuomas Kirkkopellon vieras ja valmistelimme yhdessä yhden tunnin ranskalaista musikkia. Edith Piaf, Jacques Dutronc, Oxmo Puccino, Aino Venna… Musiikki oli paras vastaus, paras tapa käsitellä traagista tapahtumaa. Muistan että sopotin jotain suomeksi mutta sekä oluet että Tuomas auttoivat. Pariisin iskujen jälkeen se oli epäilemättä paras asia mitä olisin voinut tehdä sinä iltana. Saimme viestejä ranskaksi ja suomeksi: nämä 60 minuuttia olivat heille lohdutus. Pari kuukautta sitten, mietin että yksi idoleistani, radiojuontaja Claude Rajotte oli ollut englantia puhuva juontaja ja DJ vaikka hänen englanninkielen taso oli masentavan matala. Hänen ratkaisunsa? Hän juonsi ohjelmaansa nimeltään ‘’Rage’’ englanniksi… sanakirjan kanssa. Sillä välin kun musiikki soi, hän luki sanakirjaa ja näin Rajotte sopotti mutta opiskeli samalla englantia. Nyt on minun vuoro. Ensi marraskuussa alkaa minun oma radio-ohjelma nimeltään ‘’Les soirées kallieuses’’ (Kalliolliset illat) missä aion esitellä biisejä ranskaksi mutta puhun suomea mahdollisimman paljon. Puhua livenä on seuraava askel. Milloin? Kiitos kysymästä! Joka toinen keskiviikko klo 20 Lähiradiolla 100,3 FM. C’est un rendez-vous! Intiimi ja persoonaton Silmäset palvelee yksilöllisemmin Optikkoliike Silmäset irtautui Silmäasema-ketjusta, mutta jatkaa itsenäisenä sekä riippumattomana optisen alan yrityksenä. Muutoksen myötä voimme palvella entistäkin paremmin yksilön tarpeet huomioiden. TERVETULOA TUTUN HENKILÖKUNNAN PALVELTAVAKSI. A J A N V A R A U S ? S I L M A S E T . F I L e o O ll i M a ti a s T a rj a Kauppakeskus Arabia Hämeentie 111 • Helsinki Avoinna ark. 10–18 • la 10–15 puhelin 09 2780 0160
15 Mika Välipirtti Kirjoittaja on Artovan luontoja liikuntaryhmän perustaja, luontoaktiivi, Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen jäsen sekä vasemmistoliiton kunnallisvaaliehdokas. H elsingissä yhdistyvät eurooppalaisittainkin ainutlaatuisella tavalla lähiluonto ja urbaani kaupunkikulttuuri. Lähiluonto on merkittävä asumisen laadun osatekijä jonka terveysvaikutukset on tutkitusti todennettu. Uusi yleiskaava kaventaa asukkaiden mahdollisuuksia nauttia lähiluonnostaan. Viheralueiden hävittäminen heikentää merkittävästi kaupunkilaisten terveyttä. Helsingin uusi yleiskaava uhkaa Helsingin viheralueita ja vihersormia. Yleiskaava kaventaa viherkäytäviä ja vähentää metsien sekä luontoalueiden määrää 20 prosentilla. Erityisen vahingollisesti yleiskaava kohteleeomaa lähiluontoamme Pornaistenniemessä. Yleiskaavassa on hyvin tiheää asuinrakentamista tarkoittava merkintä Pornaistenniemen koira-aitausniityllä sekä metsäalueella jotka molemmat rajautuvat luonnonsuojelualueeseen. Merkinnät ulottuvat myös täysin jo nyt rauhoitetun tervaleppäalueen päälle ja katkaisevat ohuen viheryhteyden Viikkin. Tätä viheryhteyttä käyttävät myö; Pornaistenniemen metsikössä sekä Lammassaaren pitkospuilla. Yleiskaavaa käsiteltäessä olin yhteydessä useisiin valtuutettuihin jotka kaikki jakoivat saman huolen. Rakentaminen Pornaistenniemeen on erityisen vahingollista alueen luonnolle. Vihreiden Jarmo Nieminen järjesti Pornaistenniemen luonnon säilymisestä ponnen yleiskaavakäsittelyssä, ponnessa vaaditaan alueen luontoarvojen selvittämistä ennen asemakaavoitusta. Yleiskaava uhkaa viheralueita Viime Kuohun numerossa oli lyhyt artikkeli jossa käsiteltiin Helsingin saarien ja rantojen rakentamista. Vartiosaaren osayleiskaava hyväksyttiin samassa kaupunginvaltuuston kokouksessa 26.10. kuin uusi yleiskaava. Vartiosaari on ainoa Helsingin saarista joka voidaan ottaa asukkaiden virkistyskäyttöön nopeasti ja helposti. Saaresta on valmistunut suunnitelma tätä koskien. Nyt osayleiskaavassa saareen osoitetaan massiivista asuinrakentamista joka tuhoaa täysin saaren ainutlaatuisen luonnon. Saareen aiotaan rakentaa lähiö. Kun saaren tulevaisuudesta on keskusteltu ja käyty vuorovaikutusta on käynyt selväksi että prosessiin osallistuneista lähes kaikki vastustavat saaren rakentamista. Myös Helsingin kaupungin valtuustosta lähes puolet vastusti saaren lähiöimistä. Nyt saaren tulevaisuutta käsitellään hallinto-oikeudessa jossa osayleiskaava saattaa hyvinkin kaatua, koska se rikkoo maakuntakaavaa ja on menettelytapojen vastainen. Yleiskaava ja Vartiosaaren rakentaminen ovat huolestuttavaa kaupunkikehitystä. Erityisen huolestuttavaa on, ettei vuorovaikutusprosessissa olla otettu huomioon asukkaiden toiveita lähiluonnon säilyttämisestä. Omien viheralueiden kohtalosta ovat huolestuneet lähes kaikki kaupunginosayhdistykset jotka ovat osallistuneet vetoomuksin ja muistutuksin yleiskaavan suunnitteluun. Onneksi täällä Vanhankaupunginlahdella saamme vielä nauttia upeasta lähiluonnostamme – pidetään siitä kiinni ja tavataan pitkospuilla. Kaj Franckin katu 1 C Arabianranta, Hki 044-310 0944 K e h o s i m i e l i K A U N E U S H O I D O T D A Y S P A H I E R O N T A Tällä kupongilla –10 % normaalihintaisista hoidoista, tuotteista ja lahjakorteista Etu voimassa 31.3.2017 asti KOE MUSTAN JA VALKOISEN HELMEN HELEYTTÄVÄ VAIKUTUS UUDESSA YLELLISESSÄ BLACK & WHITE -KASVOHOIDOSSA UUSI PIZZERIA AVATTU Parmesan Arabia PIZZA & SALAD • Arabiankatu 6 c • 050 411 2141 Meiltä herkulliset pizzat ja salaatit – tervetuloa tutustumaan! Parmesanissa pizzan kanssa maistuu myös lasi olutta tai viiniä. Maukasta joulua ja hyvää uutta vuotta 2017!
JOULUAIKA PAAVALIN SEURAKUNNASSA Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett jengin koko valtakunnas tarvii pistää sille verot. Tää oli eka kerta ku se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrias dirikana. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa. Niin toi Joosefkin lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin porukoihin. Se tsöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kanssa, joka venas beibii. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen moteliin ku se oli ihan täys. No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenii yöllä tsiigaan niiden elukoita. Ja äkkiä niiden edessä stondas Herran enkeli ja Herran lysis ympäröi ne. Mutt se enkuli alko heittää läppää: ”Ei mitää hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee koko jengii. Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Se on Kristus. Tää on teille niinku merkkinä: se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa.” Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen sotajengi, joka präis tö Loord ja sano: ”Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa.” Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: ”Lets kou to Piitlehem. Siellä me nähdään, mikä homma tää oikein on, tää mistä Herra meille kerto.” Ne lähti kiitään ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä. Kun ne näki tän, ne kerto kaiken mitä ne tiesi skidistä. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Jumalaa siitä, minkä ne oli kuullu ja mitä nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu. Kauneimmat Joululaulut Paavalinkirkossa De Vackraste Julsångerna 7.12. kl 18 Perheiden Kauneimmat Joululaulut 11.12. klo 15 Kauneimmat Joululaulut 11.12. klo 18 Kauneimmat Joululaulut 14.12. klo 19 POP Kauneimmat Joululaulut 16.12. klo 19 Kauneimmat Joululaulut Messu 18.12. klo 10 Kauneimmat Joululaulut 18.12. klo 18 Kauneimmat Joululaulut Olkkarissa lauantaina 17.12. klo 15 ja keskiviikkona 21.12. klo 12 Kauneimmat Joululaulut asukastalo Bokvillanissa sunnuntaina 18.12. klo 15 ja torstaina 22.12. klo 17 Adventtiaikana joka sunnuntai klo 10 messu Paavalinkirkossa. Seurakunnan avoin joulujuhla Paavalinkirkolla 12.12. klo 18. Paavalinkirkossa Jouluaattona 24.12. klo 13 Perheiden aattohartaus klo 15 Aattohartaus ja joulurauhan julistus klo 23 Jouluyön messu Lisää tapahtumia ja tietoa toiminnasta: helsinginseurakunnat.fi/paavali | FB Paavalin seurakunta | Instagram Paavalin seurakunta | Twitter Paavalin seurakunta Jouluevankeliumi stadin omalla kielellä: