NUMERO 6 – LOKAKUU 2016 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Muista lähettää Joulutervehdys Eläkeläiseen! Tervehdyslista sivulla 32 Sivu 26 Sivu 9 ” Päättäjien säästöistä ja huonoista päätöksistä huolimatta me eläkeläiset elämme uhallakin niin täysillä kuin voimme.” Kirsti Malmsten Hangon Eläkeläiset – Hangö Pensionärer Sivu 10 Nettitreffeillä tutustutaan internetin maailmaan Firabelitöiden tarinat halutaan talteen Nettitreffit-opastuspäivät ovat osa Eläkeläiset ry:n Verkko ja vempaimet hallintaan -hanketta. Yhteistyössä paikallisten yhdistysten kanssa järjestettävät tapahtumat tarjoavat opastusta ja ohjausta sähköiseen asiointiin sekä laiteja verkkopalveluiden käyttöön. Kuvassa kouluttaja Petra Åhlström (oikealla) ja Jakomäen Eläkeläiset nettiyhteyksien äärellä. Kuvausharrastus kokoaa kerhoon Sivu 12 Tampellassa firabelityönä tehdyt kottikärryt ovat tulleet tiensä päähän, Sulo Maanonen esittelee. ”Tärkeintä on hieno joukkuehenki”
2 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Eläkeläisliittojen etujärjestö EETUn teettämän Huomisen kynnyksellä -tutkimuksen mukaan ikääntyneet kokevat itsensä toisen luokan kansalaisiksi. 75 prosenttia oli tätä mieltä. Lähes yhtä moni, 72 %, arvioi, että ikään perustuvaa syrjintää on paljon. 67 % on sitä mieltä, että nuoruutta ihannoidaan liikaa. 70 % epäilee, että vanhempia ihmisiä ei pidetä voimavarana vaan kulueränä. Eivätkä ikääntyneet ole näkemyksensä kanssa yksin. Samaan aikaan tehty vertailututkimus osoitti myös nuorempien kansalaisten pitävän faktana sitä, että ikään kohdistuvaa syrjintää tapahtuu. Kehityssuunta on todella huolestuttava. Suomen kaltaisen maan pitäisi rakentaa yhtenäisyyttä ja koota voimiaan. Nyt on jostakin syystä tullut vastakkainasettelua yhä enemmän ja enemmän. Tuntuu, että jotkut suorastaan tietoisesti hakevat sukupolvien välisiä ristiriitaisuuksia ja kiistakysymyksiä. Minun on vaikea ymmärtää tällaista toimintaa ja sen motiiveja. Mutta mikäli se kumpuaa jonkun yksilön tai ryhmän omaneduntavoittelusta, on se moraalitonta. En ole vielä tavannut sellaista ihmistä, joka haluaisi lapsilleen tai lapsenlapsilleen huonompaa ja heikompaa elämää kuin itsellä on ollut. Totta kai uusille sukupolville halutaan parempaa tulevaisuutta. Ja toisin päin: Kuka muka haluaisi omille vanhemmilleen tai isovanhemmilleen huonoa hoitoa, puutetta ja kurjuutta? Siksi vastakkainasetteluun pyrkivä toiminta tuntuu täysin vieraalta ja tarkoitushakuiselta. Sellaiseen ei pidä mennä mukaan eikä sitä pidä ruokkia. Eläkejärjestelmissä on toki korjattavaa ja puutteita. Korjausten lähtökohta ja tärkeysjärjestys on mielestäni selkeä: Ensin on huolehdittava heikompiosaisista. Aivan liian moni eläkeläinen joutuu kituuttamaan sietämättömässä tilanteessa, jossa rahat eivät kertakaikkiaan riitä. Tiukimmillaan on tehtävä valintoja lääkkeiden ja muun elämiselle välttämättömän välillä. Tällainen kierre on saatava katkeamaan. Se katkeaa ainoastaan sillä, että pieniin eläkkeisiin kohdistetaan tasokorotus sekä sillä, että sairastamiseen liittyviä maksuja ja omavastuita alennetaan ja korvauksien tasoa nostetaan. Verotus on myös keino saada tuloja yhteiskunnalle. Nostetaan suurimpien tulotasojen verotusta ja lasketaan pienempien tulojen verotusta, mukaan lukien kunnallisvero. On turha väittää, ettei yhteiskunnalla ole keinoja pienentää tuloeroja ja parantaa pienituloisten asemaa. On kyse siitä, onko haluja käyttää niitä keinoja. Alkuun palataksemme: Haluaako yhteiskunta arvostaa ikääntyneitä tärkeänä osana tätä yhteisöä? Meidän ei tule alistua siihen, että meistä yritetään tehdä ongelma. Selkeä vaatimuksemme myös eläkeläisjärjestönä on: Kaiken toiminnan lähtökohta on toisen ihmisen huomioiminen ja kunnioittaminen kaikissa elämänvaiheissa, kehdosta hautaan. Huomisen kynnyksellä M aan hallitus jatkaa säästöjen metsästystä vanhustenhuollosta. Nyt tähtäimessä on 70 miljoonan säästöt vähentämällä henkilöstöä ympärivuorokautisesta hoidosta. Vähimmäishenkilömitoitus aiotaan alentaa 0,4:ään laatusuosituksen nykyisestä 0,5:stä. Perushoitotyötä tekevien SuPerin mukaan hallituksen esitys ei riitä turvaamaan edes välttämätöntä perushoitoa. Esitys laskisi hoitajien vähimmäismäärän alle OECD-maiden keskiarvon ja välimatka pohjoismaiden suosituksiin kasvaisi edelleen suomalaisten vanhusten tappioksi. Tanskassa ja Norjassa vastaava minimitaso on 0,7–0,8. Meillä keskimääräinen toteutunut hoitajamitoitus vuonna 2014 oli tehostetun palveluasumisen yksiköissä 0,62. Kun vanhuspalvelulakia valmisteltiin, pidettiin vanhuksia hoitavien hoitoyksikköjen henkilömitoituksen lähtökohtana 0,7 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa hoidettavaa kohti ja normi piti saada lakiin. Sittemmin lakiin kirjattavasta normista luovuttiin ja tyydyttiin suositukseen. Samalla suositus alennettiin alkuperäisestä tavoitteesta nykyiseen. Vanhuspalvelulakia säädettäessä vuonna 2012 hallitus ilmoitti ja eduskunta kirjasi tahdokseen, että jos hoitajamitoituksen minimi alitetaan vaikka vain yhdessäkin yksikössä vuonna 2015, normi kirjataan lakiin. Nyt tiedetään, että normi alitettiin viidesosassa hoitoyksiköitä. Sipilän hallitus pyyhkii pöytää eduskunnan yksimielisellä tahdonilmaisulla. Normin vahventamisen sijaan nykyisen suosituksen sisältöä vesitetään. Kun olemassa oleva perusteltu normi ei toteudu, sovitetaan todellisuus uuteen väljennettyyn normiin, näyttää hallitus ajattelevan. Jousto otetaan vanhuksista ja hoitotyöntekijöistä heikentämällä hyvän hoidon perusedellytyksiä ja vanhusten elämänlaatua. Myönteisenä sivuseurauksena ajatellaan lyhytnäköisesti saatavan vielä kymmenien miljoonien säästöt. Toimintatapaa markkinoidaan epätoivoisesti osana hallituksen normien purkua ja vanhustenhuollon kehittämistä. Pitkäaikaisen vaikuttamistyön ja kovan poliittisen väännön jälkeen aikaan saatu vanhuspalvelulaki oli valtava edistysaskel ja uusi mahdollisuus suomalaisen vanhustenhuollon kehittämiselle. Lain valmisteluun ja täytäntöönpanon seurantaan liittyvä arviointi ja tutkimus yhdessä laatusuosituksen kanssa tuottivat uusia välineitä vanhustenhuollon kehittämiselle. Kun ymmärrys vanhustenhuollon heikosta tilasta ja lähitulevaisuuden kasvavista tarpeista konkretisoitui, valkeni päättäjille myös kokonaisuuden taloudellinen mittakaava. Kehitysmyönteisyys ja laadun korostaminen saivat väistyä, tilalle tuli yksipuolinen puhe säästämisestä ja kustannusten karsimisesta. Keskeiseksi karsimisen kohteeksi otettiin asteittain voimaan tullut vanhuspalvelulaki sekä lakia täydentävä laatusuositus. Hallituksen nyt ajama henkilöstön minimitason alentaminen on yksi osa tätä kokonaisuutta. Kyse ei ole pelkästä hoitajien määrän alentamisesta vaan rinnalla alennetaan koulutusvaatimuksia ja laajennetaan hoitohenkilökunnan käsitettä. Samaan aikaan vanhuspalvelulakia muokataan niin, että laista poistetaan kuntia velvoittavat yksilöidyt vanhustyön osaamisalueet ja lain velvoittamia toimintatapoja väljennetään. Ihmetellä sopii, miten tavaton kiire hallituksella on purkaa vanhustenhuollon perusteellisesti mietittyä normistoa, vaikka sen soveltaminen on vasta alussa. Kokemuksia ei malteta odottaa, puhumattakaan tieteellisistä arvioinneista. Kaikki tämä vielä tilanteessa, jolloin koko SOTE-kenttä ja vanhustenhuollon asema on historiallisessa muutoksessa. On iso riski, että nyt pikavauhdilla toteutettavat normitalkoot jäädyttävät kehitystyön ja halvaannuttavat koko vanhustenhuollon. Ilmeisesti maakuntia ja markkinoita varten vanhustenhuollon laatukriteerejä halutaan väljentää, vaikka sitten vanhusten elämänlaadun kustannuksella. Hallituksen leikkausesitys hoitohenkilökunnan vähimmäismäärästä on saanut myrskyisän vastaanoton ja aiheuttanut voimakkaita vastalauseita. Vanhustyön asiantuntijat, työntekijät ja kansalaisjärjestöt ovat tyrmänneet esityksen yksikantaa. Tuekseen ne ovat saaneet laajan julkisen mielipiteen ja eduskunnan opposition. Järjestömme yhdessä EETUn muiden järjestöjen kanssa vastustaa leikkaussuunnitelmaa. Yhteinen mielipide on saatettu asiaa valmistelevan ministeriön ja eduskuntapuolueiden eduskuntaryhmien tietoon. Esitys on koetellut myös hallituspuolueiden rivien pitävyyttä. Toivottavasti hallituspuolueiden kolmen näkyvän sosiaalija terveyspoliitikon julkinen yhteisesiintyminen henkilöstömitoituksen heikentämistä vastaan ei osoittaudu julkisuustempuksi vaan jouduttaa hallituksen suunnitelman lopullista kuoppaamista. Hallituksen vanhustenhuollosta hakemille säästöille on tarvittaessa rohjettava etsiä korvaavat säästöt muualta yhteiskunnasta. Julkisen talouden ongelmien maksajiksi ei saa laittaa vanhuksia eikä muita haavoittuvassa asemassa olevia väestöryhmiä. Hoitonormien purkaminen heikentää vanhusten elämänlaatua
Nro 6 lokakuu 2016 – 3 ELÄKELÄINEN Syksyn kurssiuutuus on Suomi 100 -työpajakurssi. Kurssi pidetään 17.–20.11. Kuntorannassa. Se sisältää monipuolista ohjelmaa kädentaidoista draamaan. Kurssilla tuotetaan muun muassa pienimuotoisia teatterilavasteita sekä esineitä, jotka liittyvät ”Huuda huovuttamalla”-menetelmään. Vetäjinä ovat Terhi Martikainen ja Jutta Lithovius. Pienimuotoista draamaa tuotamme Hilkka Hyttisen johdolla. Kurssi sopii Vuokatin kesäpäivien pienimuotoisten esitysten harjoittamiseen. Kurssilla pääsee myös tutustumaan historian, muistojen ja tarinoiden dokumentointiin. Vetäjänä on toimittaja ja dokumentaristi Tiina Harpf Yleisradiosta. Muutoksia ja lisäyksiä kurssikalenteriin Senioritanssi on päätetty ottaa Vuokatin kesäpäiväohjelmistoon. Yhteisesityksen paikka on iltamajuhla 14.6. Harjoittelemme ohjelmaa Senioritanssikurssilla 21.–23.11. Kuntorannassa. Kurssilla oppii lisäksi suomalaisiin kansanlauluihin tehtyjä tansseja. Kotisivukoulutuksen jatkokurssi on siirretty pidettäväksi samaan ajankohtaan senioritanssikurssin kanssa eli 21.-23.11. Kuntorannassa. Alueellisia kursseja Järjestämme edulliseen hintaan Ikääntymispolitiikan opintopäivät sekä ryhmänohjauskurssit Fiskarsin Kisakeskuksessa 20.22.10. Molemmille kursseille mahtuu vielä. Tampereella rokataan Pidämme bändikurssin 29.30.10. Tampereella. Kurssi on tarkoitettu kaikille soittajille ja laulajille. Ohjelmassa on sekä suomalaista että ulkomaista poppia ja rokkia. Tervetulleita ovat kitaristit, basistit, puhallinja muut soittajat – sekä tietysti laulajat. Keikka on tiedossa Vuokatin kesäpäivillä 2017. Vetäjinä ovat Sauli Malinen ja Kari Kuivalainen. Katso tarkemmat tiedot tämän lehden kurssikalenterista sivulta TIINA RAJALA ”Vaikka vanha oppii nuorta hitaammin, he oppivat kuitenkin aivan yhtä hyvin. Oppimista auttaa muun muassa se, että 60-vuotiaiden muistissa on nelinkertainen määrä tietoa 20-vuotiaisiin verrattuna. Siksi heillä on erinomaiset edellytykset tehdä järkeviä päätöksiä.” Dialogi ajassa näyttelyteksti Tule mukaan syksyn kursseille Heimo kutsuu Heurekaan Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla avattiin lokakuun alussa ikääntymisestä kertova näyttely Dialogi ajassa – vanhenemisen taito. Vuorovaikutukseen, dialogiin, näyttelyssä kävijät johdattaa 30-henkinen joukko yli 70-vuotiaita oppaita. Yksi heistä on Eläkeläiset ry:n tikkurilalainen monitoimija ja järjestön hallituksen jäsen Heimo Liimatainen. Sivut 4 ja 5 25
4 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN Tiedekeskus Heurekassa Vantaalla avattiin lokakuun alussa ikääntymisestä kertova näyttely Dialogi ajassa – vanhenemisen taito. Näyttely kertoo ikääntymisestä tarjoamalla tietoa, luomalla elämyksiä ja virittämällä tunteita Siellä nuorimmatkin voivat kokea, miltä tuntuu, kun näkö sumenee, kuulo heikkenee, kädet tärisevät ja jalat painavat. Järjestäjien mukaan näyttely luo ennen kaikkea alustan sukupolvien kohtaamiselle. Siihen Heurekalla on luonnostaan hyvät edellytykset, sillä puolet kävijöistä on alle 18-vuotiaita. Näyttely sopii myös ikäihmisille, joille se antaa tilaisuuden puhua toistensa kanssa yhteisestä, mutta jokaiselle erilaisesta ja henkilökohtaisesta ilmiöstä ja kokemuksesta. Vuorovaikutukseen, dialogiin, näyttelyssä kävijät johdattaa 30-henkinen joukko yli 70-vuotiaita oppaita. Heidät on valittu peräti 578 hakijan joukosta. Oppaiden taustat ja tarinat ovat hyvin erilaisia. Joukossa on muun muassa opettajia, kouluttajia, lääkäreitä, pappeja, nuoriso-ohjaajia ja matkanjärjestäjiä sekä maan vanhin työssä käyvä nuohooja. Näyttelyn on tuottanut saksalainen yhteiskunnallinen yritys Dialogue Social Enterprise GmbH. Heureka on aikaisemmin esitellyt saman tuottajan Dialogi pimeässäja Dialogi hiljaisuudessa -näyttelyt. Näyttelyitä yhdistää se, että työ-, normija kulutusyhteiskunnan reunalle luultu ihminen, sokea, viittomakielinen tai vanha, on asiantuntija. Yksilöllisesti, yhteisesti ja yhteiskunnallisesti Dialogi ajassa -näyttely luo Heurekan elämysjohtaja Mikko Myllykosken mukaan ympäristön, jossa oman vanhenemisen pohtiminen on osa yhteiskunDialogi ajassa -blogista ” Kehuin veljelleni koko saaristotien matkan – 23 kilometriä – valintatilaisuuden henkeä. Olin jo bussissa miettinyt miten jyrkästi se oli ristiriidassa tämän päivän verenmakuisen kilpailuhengen kanssa. Ja miten juuri se, että se oli niin epäajanmukainen, toi meistä kaikista esiin parhaimmat puolemme ja piti energiamme ja luovuutemme virkeinä koko useamman tunnin kestävän valintatilaisuuden ajan.” ”Että tässä ajassa saa kokea tällaista! Jo se olisi riittänyt. Mutta sitten pääsin myös niiden kolmenkymmen joukkoon, joista Heurekan koulutuksessa kehkeytyy näyttelyvieraita ikääntymisen ihmeisiin johdattelevia oppaita. Meitä on nyt koulutettu miltei viikko samalla hengellä kuin valintatilaisuudessa. Mitä luksusta!” LENA BJÖRKLUND Dialogiopas Dialogi ajassa -näyttely pohtii ikääntymisen taitoa Mallikas rivi oppaita (suluissa osa ammateista). Eija Kujala (lääkäri), Tuula-Ohta Malmivuo (lausuja, opettaja), Asko Hämäläinen (Suomen vanhin ammatissa toimiva nuohooja), Karl-Erik Brolin (presidentinlinnan vahtimestari), Olli Parikka (miljonäärin autonkuljettaja), Lena Björklund (toimittaja). Lausujan ja opettajan taidoin. Tuula-Ohta Malmivuo esittelee vanhenemisen haasteista ja mahdollisuuksista kertovaa näyttelyosastoa. nallista keskustelua. Se pyrkii kertomaan ikääntymisen tarjoamista mahdollisuuksista ja siitä, kuinka voi ikääntyä arvokkaasti ja iloisesti. – Näyttelyssä ihminen tulee esille yksilönä, henkilökohtaisen tarinansa kautta. Tälle pohjalle rakentuu aito vuorovaikutus, jossa yhteiskuntamme vanheneminen ei ole ensisijaisesti ongelma, Se, joka ymmärtää maailman ja ihmisyyden moninaisuuden, ei halua tuhota, vaan vaalia sitä. Kohtaamisen kautta näemme enemmän kuin pelkkiä ongelmia ja viritymme pohtimaan ratkaisuja, Myllykoski sanoo. Ennakkovaraukset isommille ryhmille Näyttelyssä kierretään 15 hengen ryhmissä. Dialogioppaiden vetämiä kierroksia pidetään 1–3 tunnissa, 20 minuutin välein. Kierros kestää noin tunnin. Kierroksen voi varata ennakkoon vähintään 10 henkilön ryhmille. Varaukset tehdään Heurekan nettisivujen ryhmävarauslomakkeen kautta http://www.heureka.fi/fi/ryhmavaraus. Yksittäiset kävijät ja alle kymmenen hengen ryhmät ilmoittautuvat kierroksille paikan päällä. Ruotsinkieliset kierrokset ovat tiistaisin ja viikonloppuisin. Kierroksia voi varata myös muilla kielillä, kuten englanniksi ja saksaksi. Kierros voidaan pitää myös stadin slangilla tai suomalaisella viittomakielellä. Heurekan yhteistyökumppanina näyttelyssä toimii Miina Sillanpään Säätiö ja asiantuntija-yhteistyökumppanina Vanhustyön keskusliitto. Näyttely on avoinna tammikuun puoliväliin asti. Dialogioppaiden kokemuksista ja mietteistä voi lukea netistä osoitteessa https:// dialogiblog.wordpress.com/ Teksti ja kuvat: PEKKA ISAKSSON
Nro 6 lokakuu 2016 – 5 ELÄKELÄINEN Yksi Dialogi ajassa -näyttelyn oppaista on Eläkeläiset ry:n tikkurilalainen monitoimija ja järjestön hallituksen jäsen Heimo Liimatainen. – Huikean mielenkiinteinen tehtävä. Parempaa tilaisuutta minulle ei näillä ikävuosilla tule, hän sanoo. Heimo kiittää tilaisuudesta ensin kahta naista, tyttärentytärtään Jonnaa ja naisystäväänsä Kaijaa, ja muistaa sitten mummonkin. – En itse edes huomannut hakuilmoitusta, mutta Jonna huomasi ja sanoi minulle, että pappa, tuohan on kuin tehty sinulle. Sitten soitti Kaija, joka oli nähnyt saman ilmoituksen ja patisti minua hakemaan koulutukseen. – Jonna vielä nostatti henkeä muistelemalla, kuinka minä kuskatessani häntä ja hänen veljeään vuosikausia jääkiekkoharjoituksiin kerroin tarinoita matkan lyhentämiseksi. Lasten ei tarvinnut minua houkutella, vaan tokaista vain, että kerro tarina. Minähän kerroin. – Olen aina kertonut tarinoita. Se on minulle luontaista, periytyy kai Iida-mummolta, joka oli hyvä kertoja. Niin, että naisia tämän dialogiopasmiehen takana on kolme: Iida, Jonna, Kaija. Hyvä sakki, eikä vikaa valitsijoissakaan Hyvin motivoituna, rohkaistuna ja vähän patistettunakin Heimo haki paikkaa ja pääsi haastattelukierrokselle, jossa hakijoiden piti muun muassa isossa ryhmässä kertoa elämäntarinansa kolmessa minuutissa. Nyt hän kertoo tarinaansa Heurekan näyttelyssä, yhtenä 30:stä yhtä innostuneesta oppaasta. Tässä ei nyt sen enempää Heimon tarinasta, käykää itse kuuntelemassa. Eikä haittaa, jos kohdalle ei satu Heimo, hyviä hän kertoo olevan muidenkin tarinat. – Meillä on tosi hyvä sakki. Täytyy kehaista valitsijoita: ammatti-ihmisiä ovat. Ehkä tärkein oppaita yhdistävä ominaisuus, on kyky sitoutua. Me olemme sitoutuneet tähän juttuun. Emme kerro vain omia tarinoitamme. Ne ovat pieni osa näyttelykierroksesta, vaikkakin tärkeitä vuorovaikutuksen avaamiseksi. – Ennen kaikkea me opastamme kävijöitä luomaan omat tarinansa, käsityksensä ja näkemyksenä vanhenemisesta, vanhuudesta ja vanhuksista. Siinä he voivat purkaa vanhenemiseen mahdollisesta liittyviä pelkoja ja ennakkoluuloja ja muotoilla ja ilmaista omat toiveensa. Dialogioppaiksi valitut saivat kolmen viikon koulutuksen, jonka aikana yhdessä keskustelemalla täsmennettiin opastuskierroksen sisältöä. Sen perusidean ja koko näyttelyn rakenteen on tuottanut saksalainen yhteiskunnallinen yritys. – Se näkyy. Vaikka näyttely on erilainen ja erikoinen, se on toteutettu saksalaisella täsmällisyydellä. Se ei merkitse, että näyttely olisi jäykkä tai puiseva. Päinvastoin tämä on hauska ja samalla ajatuksia herättävä tutustumisretki vanhuuteen. Heimo sanoo, että näyttelyssä on uutta hänellekin, vaikka hän on toiminut vuosikausia eläkeläisjärjestössä ja sitä ennen Kuurojen liiton toiminnanjohtajana sen eläkeläisasioiden työryhmässä. Jopa asiatiedoissa on pähkäiltävää, kun ne tuodaan esille uudella tavalla. – Näyttely antaa paljon myös meille ikäihmisille. Vanhenemisen ruumiilliset ja henkiset vaikutukset eivät ole meille uusia, mutta tapa, jolla ne esitellään ja tuodaan koettaviksi, on kiehtova. Ikäihmistenkin ryhmissä näyttelyn vuorovaikutuksellisuus on se tärkein juttu. Kävijät voivat puhua vanhenemisesta toistensa ja meidän oppaiden kanssa. Siinä me kaikki opimme. PEKKA ISAKSSON Kalevin kynästä Uusnatsien mielenosoituksen yhteydessä tapahtunut kuolemaan johtanut väkivalta on aiheellisesti kuohuttanut mieliä. Taholla jos toisella on vakuuteltu, että kaikenlainen väkivalta, tuli se miltä suunnalta tahansa, ”oikealta tai vasemmalta”, on tuomittavaa. Meidän Lapualaisoopperan sukupolveen kuuluvien korvissa soi edelleen Arvo Salon sanoittama laulu ”väkivaltaa emme tahdo, väkivaltaa emme tee”. Näille korville periaatteellinen väkivallan tuomitseminen on hunajata Poliittisesti motivoitu, pahimmillaan hengen menetykseen johtava väkivalta on kuitenkin konkreettinen asia. Sen historia niin kuin nykypäiväkin on pian satavuotiaassa Suomessa hyvin yksiselitteinen. Sen nimekkäimmät tekijät ovat tulleet oikealta, tunnetuimpana 1930-luvun Lapuanliike. Sen uhrit taas ovat niitä, joita äärioikeisto on pitänyt vihollisinaan: vasemmistolaisia tai liberaaleja porvareita. Jo ennen Lapuanliikkeen syntyä oikeistolainen aktivisti Ernst Tandefelt teki itsenäisen Suomen ensimmäisen poliittisen murhan ampumalla edistyspuoluetta edustavan sisäministeri Heikki Ritavuoren kotiovelleen. Lapuan liike, joka ammensi aatteensa 1930-luvun Saksan natsismista, kyyditsi ainakin 254 suomalaista, osan rajalle ajaen heidät maanpakoon, osan metsätaipaleille hakattavaksi. Kuin jatkoksi Ritavuoren murhalle kyydittäväksi joutui jopa edistyspuolueeseen kuulunut presidentti K.J.Ståhlberg puolisoinen. Lapuan liikkeen muiluttamista ihmisistä kolme menetti väkivallan uhrina henkensä. Heinävedeltä kotoisin olleen sosialidemokraattisen kunnallispoliitikon Onni Happosen kohtalon on Asko Jaakonaho kertonut kirjassaan Onnemme tiellä. Happonen ammuttiin jo kyyditysmatkalla autossa. Rikoksesta tuomittiin kaksi maksettua sijaissyyllistä eikä varsinaisia tekijöitä koskaan saatu tuomiolle. Heinjokelaisen sydänsairaan rajasuutari Erkki Mätön ampui metsäpolulla ”sankarillisesti” Vihtori Kosolan poika Pentti Kosola Pohjanmaalta tulleen partion johtajana. Loimaalainen työmies, sosialistisen työväenpuolueen kunnanvaltuutettu Yrjö Holm surmattiin kotiovelleen hänen kieltäydyttyään lähtemästä paikallisten muiluttajien kyydittäväksi. Osan kyydittävistään muiluttajat veivät rajalle ja ajoivat kyydittävänsä sen toiselle puolelle. Antti Tuuri kertoo romaanissaan Ikitie – josta on tulossa myös elokuva – millä tavalla karkotus tapahtui. Vaihtoehtoina oli joutuminen ”sotketuksi suohon” tai pakeneminen rajan yli. Siitä mitä siellä odotti, antavat niin Tuurin romaani kuin Sirpa Kähkösen Graniittimies järkyttävän kuvan. Lapuanliikkeelläkin oli omat uhrinsa, mutta heitä ei surmannut aatteellinen vastustaja vaan oma käsi ja oman porukan paine. Kaksi nuorta aktivistia, Juho Perämäki ja Yrjö Hissa, saivat tehtäväkseen surmata pääministeri Kyösti Kallion rangaistukseksi siitä, ettei hän ryhtynyt Lapuan liikkeen keulakuvaksi. Miehet tapasivatkin kotiseudulleen matkalla olleen Kallion Seinäjoen asemalaiturilla. Keskustelussaan heille meni kuitenkin sisu kaulaan ja annettu tehtävä jäi suorittamatta. Niinpä 22ja 27-vuotiaat nuorukaiset menivät aseman halkopinojen väliin ja häveten ”jänistämistään” suuntasivat aseensa itseensä. ° ° ° Poliittisesti motivoidun väkivallan uhreja ovat Suomessa olleet vasemmistolaiset ja maltilliset porvarit. Väkivaltaa, äärimmillään poliittisia murhia, ovat Suomessa tehneet natsismista innoituksensa ammentaneet äärioikeistolaiset. Tämän päivän uusnatsit astuvat ”teit isäin astuman”. Siksi tämän ilmiön paluuseen on suhtauduttava äärimmäisen vakavasti. Ongelmaa ei pidä vesittää syyllistämällä samassa lauseessa tekijät ja uhrit. Väkivallan tekijät tulee oikeusvaltiossa saattaa edesvastuuseen. Uhreja sivistysyhteiskunnan tulee suojella, ei syyllistää. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Tekijät ja uhrit Jokaisen miehen takana on nainen – onnekkailla kolmekin Liimataisen Heimo sai loppuelämänsä parhaan pestin Nyt tarkkana! Heimo Liimatainen kokeilee, solahtavatko väriliidut oikeisiin lokeroihin. Koe näyttää, kuinka monimutkaisten tehtävien ratkaiseminen onnistuu.
6 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN Inkerinsuomalaisten oikeus hakea oleskelulupaa Suomesta paluumuuttajina päättyi 1.7.2016. Inkerinsuomalaisia on tullut Suomeen vuodesta 1990 lähtien. Tuolloin presidentti Mauno Koivisto ilmoitti julkisuudessa näkemyksensä, että inkerinsuomalaiset ovat suomalaisia, joille kuuluu paluumuuttajan asema. Niinpä oleskelulupaa on voinut hakea, jos hakija itse, toinen hänen vanhemmistaan tai ainakin kaksi neljästä isovanhemmasta on tai on ollut aikaisemmin kansallisuudeltaan suomalainen. Tähän mennessä inkerinsuomalaisia paluumuuttajia on tullut Suomeen Venäjältä ja Virosta reilut 30 000. Kun Hilma Tukmatsova muutti Virosta Suomeen vuonna 1994, hän sai vasta täällä tietää olevansa inkerinsuomalainen. Tukmatsova oli aina pitänyt itseään suomalaisena, ja niin luki hänen passissaankin. Kuten myös äidin, isän ja muiden sukulaisten passeissa. Koulussa ei opetettu mitään inkeriläisistä, ja kun vanhemmat eivät siitä puhuneet, ei hän itsekään osannut mitään kysellä. ? Kaikki haukkuivat suomalaiseksi, ja vasta Viron itsenäistymisen jälkeen äidillä oli seinällä Inkerinmaan kartta. Uusi elämä Suomessa Hilma Tukmatsovan lapsuuden perhe asui Tartossa. Naapurustossa asui tuolloin kymmenkunta suomalaista perhettä. Isoäiti ja isoisä olivat syntyneet Pietarissa 1880-luvun lopussa, ja he molemmat olivat suomalaisia. ? Pietarin lähellä oli silloin koko kylä suomenkielisiä, ja vain osa väestä osasi venäjää. Venäjän kielen Hilma oppi käydessään koulua Neuvosto-Virossa. Myöhemmin hän avioitui venäläisen kanssa, joten Hilman pääkieli vaihtui venäjäksi. Siitä huolimatta Hilma Tukmatsova osasi suomen kielen hyvin muuttaessaan paluumuuttajana itsenäisestä Virosta Suomeen miehensä ja poikansa kanssa. Aikuinen tytär jäi vielä Viroon perheensä kanssa. Tukmatsova sai äitinsäkin Suomeen vuonna 2000. Äiti ehti elää täällä kuusi vuotta ennen kuolemaansa. Isä oli kuollut jo 1966. Heti Suomeen tultuaan Tukmatsova alkoi opiskella suomalaista sosiaaliturvaja palvelujärjestelmää. ? Perehdyin Kelaankin, että mikä rooli sillä on suomalaisten elämässä ja kenelle ne palvelut on tarkoitettu. Virossa ei sellaista organisaatiota ollut lainkaan. Parin vuoden kuluttua Tukmatsova pääsi asioimistulkkikurssille ja sen jälkeen palkkatuella töihin Tampereen ulkomaalaistoimistoon. Vuonna 2000 hän pääsi harjoittelijaksi naisten kansainväliseen tapaamispaikkaan Naistariin. Muutamien harjoittelujaksojen jälkeen siitä tuli Tukmatsovan vakituinen työpaikka, kunnes hän jäi Naistarista eläkkeelle vuosi sitten. Naistari oli Hilma Tukmatsovalle rakas, eikä hän malta pysyä sieltä pois vieläkään. Naistarissa käy vuosittain satoja naisia kymmenistä eri kulttuureista hakemassa neuvoja, ohjausta tai tapaamassa muita naisia. Viime vuoden aikana Naistarissa kirjattiin asiakkaiden palveluneuvontatapaamisia noin 8000. Ohjausta kädestä pitäen Tukmatsova työskenteli Naistarissa venäjänja vironkielisten asiakkaiden palveluneuvojana. Viime vuosina asiakkaat ovat olleet iäkkäämpää väkeä, sillä nuoret oppivat suomen kielen ja suomalaisen systeemin nopeammin. Usein hän lähti viemään asiakasta kädestä pitäen Kelaan, sosiaalitoimeen tai työvoimatoimistoon ja joskus jopa lääkäriin. Lain mukaanhan asiakkaalla pitää tarvittaessa olla lääkärissä käydessään mukana virallinen tulkki. Mutta joskus kävi niin, että kun potilas pääsi kotiin, hän ei muistanut, mitä tulkki oli tulkannut. ? Niinpä minä menin mukana seuraavan kerran lääkäriin, jossa kirjoitin asiat muistiin ja merkitsin ylös seuraavan lääkärissä käynnin päivämäärän. Aikaisemmin työvoimatoimiston ja muiden virastojen yhteydenotot tulivat postissa, ja virkailijoita mentiin tapaamaan virastoihin, jossa asiat oli helppo selvittää. Nykyisin tiedotteet ja yhteydenotot tulevat sähköisesti, mutta kaikki eivät osaa tai ymmärrä sähköistä asiointia, ja puhelimitse ei pääse läpi. Tukmatsovan mukaan on paljon työttömiä, jotka eivät vuosiin käy työvoimatoimistossa, joka lähettää kutsut tapaamiseen sähköisesti. ? Kaikki eivät päivittäin lue sähköpostejaan, eivätkä huomaa kutsua ajoissa, mistä voi seurata jopa karenssi. Inkerinsuomalaiset ovat halunneet Tukmatsovan mukaan muuttaa Suomeen oman suomalaisuutensa sekä vakaamman ja turvallisemman elämän ja puhtaan luonnon vuoksi. Tulijat ovatkin pääosin tyytyväisiä elämäänsä Suomessa. ? Terveydenhoitoon pääseminen on usein vaikeaa. Sitten kun sinne pääsee, kaikki sujuu nopeasti ja hoito on hyvää. Viime aikojen pakolaisja rasismikuohunnan keskellä inkerinsuomalaisetkin ovat Tukmatsovan mukaan alkaneet hieman pelätä, kun elämästä on tullut niin arvaamatonta. Kiireinen eläkeläinen Hilma Tukmatsova halusi muuttaa Suomeen, koska Viron itsenäistyttyä maassa oli asiat rempallaan: ei ollut työtä eikä tulevaisuudennäkymiä. ? Mutta jos asiat olisivat silloin olleet siellä niin kuin ne ovat nyt, en olisi ehkä lähtenyt mihinkään. Monille tulijoille on ollut suuri pettymys, että Suomessa työmarkkinoille tai opiskelemaan pääsy on niin vaikeaa. Tukmatsova kertoo vuonna 1998 Suomeen muuttaneesta naisesta, joka oli kotimaassaan menestynyt ekonomisti. Suomessa hän meni heti parhaimmille kielikursseille, koska halusi päästä pian töihin. Nainen sai harjoittelupaikan toisensa jälkeen, mutta ei koskaan vakinaista työtä. Nyt hän on jo eläkkeellä, eikä ole ollut Suomessa päivääkään avoimilla työmarkkinoilla palkkatyössä. Nyt viimeiset inkerinsuomalaiset odottavat Maahanmuuttovirastolta oleskelulupaa paluumuuton perusteella. Tukmatsova uskoo, että Suomeen on tullut suurin osa niistä, jotka ovat halunneetkin tulla. Virosta tulleiden jono on loppunut jo muutama vuosi sitten, ja nykyisin sieltä muutetaan tänne työn perässä. Vaikka Hilma Tukmatsova on ollut eläkkeellä jo runsaan vuoden, ei hän ole vielä kokonaan lopettanut työntekoa. Välillä hän työskentelee maahanmuuttajien neuvontapisteessä ja auttaa myös kaikkia muita, jotka häneltä apua pyytävät, koska ei pysty kieltäytymäänkään. Kun Tukmatsova oli vielä työelämässä mukana, hän kävi vapaapäivinään ja lomilla tyttären mökillä. ? Nyt kun olen eläkkeellä, ei ole ollut aikaa, kun koko ajan on jotakin menoa, hän huokaa. IITA KETTUNEN Inkerinsuomalaiset paluumuuttajat jäävät historiaan Kun Hilma Tukmatsova muutti Virosta Suomeen vuonna 1994, hän sai vasta täällä tietää olevansa inkerinsuomalainen. Tukmatsova oli aina pitänyt itseään suomalaisena, ja niin luki hänen passissaankin. Kuva: Iita Kettunen Hilma Tukmatsovan elämässä yhdistyvät suomalaisuus, inkeriläisyys ja venäläisyys Paluumuuttolupaa hakevan on pitänyt ilmoittautua erilliseen Venäjällä käytössä olleeseen paluumuuttojonoon ennen 1.7.2011. Jonossa olleet voivat hakea oleskelulupaa paluumuuton perusteella 1.7.2016 asti. Tämän jälkeen he voivat hakea oleskelulupaa yleisen oleskelulupajärjestelmän kautta. Paluumuuttosulku ei koske entisiä Suomen kansalaisia, syntyperäisen Suomen kansalaisen jälkeläisiä, Inkerin siirtoväkeen kuuluneita tai Suomen armeijassa vuosina 1939–1945 palvelleita. Suomeen on reilussa 20 vuodessa muuttanut noin 30 000 inkerinsuomalaista. Alkuvuoden aikana (1.1.-31.8.2016) paluumuuttajille on myönnetty 284 oleskelulupaa ja Maahanmuuttoviraston käsittelyjonossa on vielä noin 300 hakemusta. lähde: www.migri.fi
Nro 6 lokakuu 2016 – 7 ELÄKELÄINEN Olisikohan aika päivittää puhelin helppokäyttöiseen älypuhelimeen? Olisikohan aika päivittää puhelin helppokäyttöiseen älypuhelimeen? Kuulutko siihen porukkaan, jotka tykkäävät, että nykyaikainen tekniikka pikemminkin hankaloittaa kuin helpottaa elämää? Moni älypuhelin tuntuu tätä nykyä turhankin fiksulta. Välillä tuntuu, että niillä voi hädin tuskin soittaa. Uusia malleja ja toimintoja ilmestyy kiihtyvään tahtiin, eikä älypuhelinviidakosta selviä eksymättä. Yksinkertaista, ei monimutkaista Me tiedämme Dorolla, että älypuhelimen tulee pysyä sinun ajatuksiesi perässä, olitpa sitten aloittelija tai tottunut tekniikan käyttämisessä. Siksi kehitimme Doro Liberto ® 825:n ja Doro 8030:n – helppokäyttöiset älypuhelimet sinun tarpeisiisi. Olemme tehneet huolella jokaisen yksityiskohdan: miten puhelin istuu käteen, miltä se kuulostaa ja kuinka auttaa sinua löytämään puhelimestasi tarvitsemasi. Kaikki käsien ulottuvilla Pois jäi sekavuus! Jäljelle jätettiin toiminnot, joita käytät eniten. Erityisen hyvän äänen ansiosta keskustelut sujuvat paremmin. Doro Liberto ® 825 ja Doro 8030 -Älypuhelimissa on lisäksi kätevät turvaja aputo iminnot, joiden avulla ystävät ja sukulaiset voivat auttaa sinua tarvittaessa etänä. Kehity älypuhelinten pro-käyttäjäksi Me autamme sinua kehittymään älypuhelinten ammattilaiseksi. Eikä siihen mene silmänräpäystä pidempään. Doron tekniikan avulla kaikki käy hetkessä. Älypuhelinkoulumme ansioista saat vähän etumatkaa, ja opit vinkin jos toisenkin. Opit esimerkiksi käyttämään puhelintasi GPS-laitteena reissun päällä sekä Wifiä netissä surffaamiseen. Älypuhelinkoulu löytyy osoitteesta http://www.doro.fi/alypuhelinkoulu “ Puhelimen käyttö on niin yksinkertaista, ettei minun enää tarvitse pyytää muilta apua!” Madelein Månsson Aerobic-ohjaaja ja DJ Löydät meidät useilta hyvinvarustetuilta operaattoreilta ja muilta jälleenmyyjiltä. Lisätietoa www.doro.fi Osta Doro älypuhelin tänään
8 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN Kun Turkuun perustettiin Vanhusten toimikunta 1956, kävi Turun Eläkeläiset ry:n nykyinen puheenjohtaja Markku Alajärvi Askaisten Livonsaaressa kansakoulun neljättä luokkaa. –Nälkäpaikaksi kutsutulle pientilallemme oli juuri ostettu uusi Valmet-traktori, jolla ajamista harjoittelin. Aloitin 1972 Raision tehtaalla luottamushenkilönä ja siirryin 1978 Suomen elintarviketyöläisten liiton palvelukseen. Turun Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlassa Markku Alajärvi kertoi, että 11.5.1956 kokoontui Turussa 187 vanhusta keskustelemaan eduskunnassa esillä olevasta kansaneläkelaista. Alustajana tilaisuudessa oli Helsingistä Vanhusten toimikunnan puheenjohtaja Jussi Tuominen. Lain käsittely oli vastatuulessa suuressa valiokunnassa. Pääministeri Fagerholm uhkasi vetää lain pois, ellei sitä hyväksytä hallituksen hyväksymässä muodossa. – Kokouksessa tuli esille, että yksittäisten tilaisuuksien sijaan asioihin voitaisiin vaikuttaa paremmin, jos takana olisi voimakas yhdistys. Näin päätettiin Turkuun perustaa ”Vanhusten toimikunta,” jonka puheenjohtajaksi valittiin Joel Aalto ja sihteeriksi Alli Salonen. Toimikunnan ensimmäinen tehtävä oli lähettää pääministeri Fagerholmille sähke, jossa kehotetaan hallitusta pikaisesti käsittelemään ja hyväksymään kansaneläkelaki eduskunnan toisessa käsittelyssä hyväksymässä muodossa. Samana päivänä valittiin kymmenhenkinen toimikunta, joka merkittiin yhdistysrekisteriin elokuussa 1956. Alajärven mukaan alkuvuosina toimikunnan kokouksissa kävi 100-350 henkilöä. Alussa asiat hoidettiin suoraan lähinnä SKDL:n eduskuntaryhmälle. Vanhusten toimikunta liittyi Eläkeläiset ry:hyn nimellä Eläkeläiset ry:n Turun alaosasto. –Toiminta oli yhdistyksessä alusta asti vilkasta ja perustettiin tanhuja lauluryhmiä. Harjoituksia pidettiin Työväenja Järjestötalolla. Vuonna 1971 kaupunki osoitti Mäntymäen Nuorisotalolta harjoitustilaa kaksi tuntia viikossa. Kesänviettopaikaksi saatiin Meritalo Hirvensalosta vuonna 1969. Ilman Judit Nederström-Lundenia Meritaloa tuskin olisi saatu. Meritaloon rakennettiin tanssilava, emännät häärivat keittiössä ja näin kerättiin yhdistykselle varoja yleistoimintaa varten. Meritalosta jouduttiin luopumaan kesän 2003 jälkeen, koska kaupunginvaltuusto nosti vuosivuokran niin korkeaksi, ettei yhdistyksellä ollut mahdollisuutta selviytyä vuosimaksuista. Yhdistyksen jäsenmäärä oli – Eläkeläisten elämän lähtökohta 60 vuoden takaisesta tilanteesta on muuttunut, mutta se ei tarkoita, ettei olisi enää mitään muutettavaa. Edelleen me Eläkeläiset ry:n jäsenet vaadimme kohtuullisen osuuden siitä hyvinvoinnista, mitä olemme olleet rakentamassa. – En usko, että kukaan tässä juhlassa läsnäolevista vaatii kohtuuttomia. Olemme 60 vuoden aikana rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan peruskoulusta ja rokotusohjelmista lähtien. Nyt tätä hyvinvointijärjestelmää ollaan purkamassa. Vaadimme, että meitä kohdellaan inhimillisesti loppuun saakka. Näin totesi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen Turun Eläkeläiset ry:n 60-vuostisjuhlassa. Korhosen mukaan Eläkeläiset ry on avoimesti puolueellinen eläkeläisten puolesta. – Emme ole vaatimassa keneltäkään rikkauksia, mutta hoivan tarpeen suhteen emme tingi. Harmaat pantterit ovat edelleen voimissaan ja valmiita puolustamaan eläkeläisten etuja. Hienoa, että jaksatte olla mukana vaikuttamassa ja viemässä sosiaalisuuden viestiä eteenpäin. Menneisyyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Siksi ensi kevään kunnallisvaalit tulevat olemaan eläkeläistenkin kannalta erittäin tärkeät, ketkä asioistamme on päättämässä, Korhonen totesi. Venäjän pääkonsuli Zufar Husnitdinov kunnioitti tilaisuutta läsnäolollaan, juhlan juontajana toimi Paavo Paavolainen, hanuristi Pekka Vuorio tahditti liukkailla jatsisävelillä sekä perinteisillä valsseilla juhla-aterioinnin ajan ja säesti tanssiryhmä Säpinää sekä Köörin poikia, jotka esiintyivät kolmeen otteeseen. Tanssiryhmä Säpinä esitti Köörin poikien säestyksellä Jätkän humpan sekä Pikku syntisen , sekä kaksi tangoa, joihin askelkuviot oli laatinut Tauno Sula. Sirpa Aaltonen-Veikkolainen lausui Jarkko Laineen, Hilja Haahdin ja omien runojensa sikermän: Huominen pitää huolen itsestään, se elättää henkivakuutusasiamiehetkin. Vanhat valokuvat valehtelevat suloisesti, jos niitä haaveen peilinä käyttää. Aleksander Katjusha-ryhmästä lauloi venäjäksi Miljoona ruusua ja Maria esitti kansansävelmän Oi Emma . Eläkeläiset ry:n viiri luovutettiin Aili Asikaiselle, Ritva Kaskiselle, Veikko Saloselle sekä Pauli Suomelle. Ansiomerkin saivat Pirkko Laine, Raimo Lehtonen, Paavo Paavolainen, Ulla Toljander, Hilkka Rantala ja Raimo Timonen. Pekka Vuoriolle ja Tauno Sulalle ojennettiin ansioituneesta ohjelmatoiminnan vetämisestä henkilökohtaiset lämmikelahjat, koska nuotit kulkee ja tanssiaskeleet osuvat kohdalleen. Juhlaan osallistui lähes 150 henkilöä. JD Turun Eläkeläiset ry:llä 60-vuotisjuhlat Martti Korhonen: Hoivan suhteen emme tingi – Harmaat pantterit ovat edelleen voimissaan ja valmiita puolustamaan eläkeläisten etuja, totesi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. Turun Eläkeläiset ry:n 60-vuostisjuhlaa vietettiin Verkahovissa 7. syyskuuta.
Nro 6 lokakuu 2016 – 9 ELÄKELÄINEN 1 50 Eläkeläiskahvi Kahvi 2,5 dl (6,00 /l), norm. 1,80/kpl (7,20/l). 65 V N ÄY TÄ PA PE RIT NIIN SAAT KAHV IN HI NT AA N 1, 50 SE IS! OLETKO YLI Tarjous voimassa toistaiseksi. Tutkimushaastattelijaksi TNS Gallupille? Etsimme nyt runsaasti rohkeita ja innostuneita henkilöitä tekemään haastatteluja puhelimitse Espoon Otaniemeen. Tarjoamme sinulle mukavan ja viihtyisän työyhteisön ja joustavat työajat Espoon Otaniemessä erinomaisten kulkuyhteyksien päässä. Tervetuloa TNS Gallupille! Lue lisätiedot ja hae tehtävään osoitteessa uratori.mps.fi koko 1970-luvun ajan kasvussa, hipoen jo tuhatta jäsentä. Vuonna 1976 Turkuun perustettiin uusi eläkeläisjärjestö, joka otti nimekseen Turun Työväen Eläkeläiset ry. – Uusi eläkeläisyhdistys vei meiltä jonkin verran jäseniä. Toinen kipeä isku saatiin vuotta myöhemmin, jolloin aviollisten ristiriitojen saattelemana yhdistys jakaantui suurin piirtein kahtia. – Takapakeista huolimatta toiminta yhdistyksessäme kuitenkin jatkui ja uudet tanhuja tanssiryhmät aloittivat toimintansa ja menestyvät tänä päivänäkin. Omalta osaltamme olemme olleet ajamassa vanhustentaloja ja eri puolille kaupunkia rakennettuja terveysasemia. Siitä otamme pienen osan kunniasta itsellemme – Yhteistyömme on saumaton myös Vanhusneuvoston ja Vanhustyön neuvottelukuntaan nähden. Näissä olemme mukana kykyjemme ja taitojemme mukaisesti. Se tässä pännii, että mitä vanhemmaksi elät, sitä köyhemmäksi tulet. Vielä 1980-luvulla eläke oli 60 prosenttia palkkatulosta, nyt se on enää 43 prosenttia, Markku Alajärvi totesi. Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: MIKA OKKO Neljääkymmentä toimintavuottaan juhlinut Hangon Eläkeläiset– Hangö Pensionärer sai nuorekkaan tervehdyksen, kun 18-vuotias Artturi ”Arttu” Nissinen juhlan aluksi esitti rap-riiminsä muutoksesta ja vanhusten arvosta. Artun rap pohjautui hänen isoäitinsä Kirsti Malmstenin kirjoittamaan tekstiin. – Mummi kertoo tekstissään omasta näkökulmastaan, kuinka tärkeä on vanhojen ihmisten rooli nyky-yhteiskunnassa. Tunnistin nämä pointit ja lisäsin siihen omaa nuoren näkökulmaani. Räätälöin rap-runon, missä asiaa katsotaan molemmista näkökulmista. Muuttuvassa maailmassa muutokset koskevat meitä kaikkia, niin nuoria kuin vanhoja, Arttu Nissinen toteaa. – Olen opiskellut jonkin verran historiaa ja elänyt omaa elämääni. Olen huomannut, miten paljon hyvää edelliset sukupolvet ovat minulle rakentaneet. Hyvinvointi on tosissaan kasvanut ajan myötä, mutta haasteena on se, miten pidetään yllä tämä yhteisvoimin rakennettu hyvä ja kehitetään sitä edelleen. – Väite, että hyvinvoinnin ylläpitäminen on elämistä tulevien sukupolvien varoilla ei pidä paikkaansa, eikä hyvinvointia saa sillä perusteella leikata. Itse olen optimisti ja uskon, että pystymme yhteisellä työllä ratkaisemaan ongelmat, Arttu pohjusti esitystään. Juhlayleisön joukossa istunut Kirsti Malmsten vahvisti jälkeenpäin, että Artun rap-versio sisälsi hyvin hänen alkuperäisen tekstinsä hengen. –Olen itse tahtonut kertoa, miten tärkeitä isovanhemmat ovat, vaikkapa hoitaessaan lapsenlapsia kun vanhemmat ovat sairaita tai väsyneitä. Ja kuinka ikäihmiset ovat aktiivisia ja harrastavat kaikenlaista, että he eivät ole ollenkaan mitään tyhjänpanttisia, vaikka tämän maan hallituskin tuntuu niin väittävän. Kirsti Malmsten ei kertomansa mukaan ole mikään varsinainen kirjoittaja. – Mutta luen paljon ja olen kiinnostunut yhteiskunnan asioista. Television kanssa juttelen hyvin ahkerasti. Jos sieltä tulee vaikkapa eduskunnan kyselytunti, niin annan kyllä mielipiteeni kuulua niillekin, hän nauraa. Kahvia, keskustelua, bingoa, myyjäisiä Juhlivalla Hangon yhdistyksellä on toimintatilanaan kaupungin omistama mökki. –Itse hoidamme käyttökulut ja talkoilla hoidamme piha-alueen, kertoi yhdityksen puheenjohtaja Raili Peni tervetulosanoissaan. – Siellä kokoonnutaan tiistaisin, kahvitellaan, keskustellaan ja pelataan bingoa. Taloutta hoidamme innolla, kirpputorin pidämme kaksi kertaa vuodessa ja lisäksi joulumyyjäiset, jonne talkoilla teemme laatikoita, leivonnaisia ja käsitöitä. Ruotsiksi väkeä tervehti Anneli Kivikangas, kaksikielisen yhdistyksen juhlia kun vietettiin. Hangon Länsisataman Voimakasiinissa pidetyn juhlan puhujana oli Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen, ruokalistalla kalakeittoa ja kakkukahvit ja ohjelma reipas ja monipuolinen. Ansioituneet jäsenet palkittiin kunniamerkein. TUOMAS TALVILA Hangon juhlivaa nelikymppistä tervehdittiin rap-riimein ”Me ollaan keskellä muutosta / mikä on suunta / me tehdään se yhdessä / ja ollaan keskellä muutosta / kuka loi ja kuka jatkaa luomista / kaikki jollain tapaa on rakentamassa huomista”, riimitteli Arttu Nissinen.
10 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN Internetin ihmeellinen maailma tutuksi Nettitreffeillä ”Elämän merkityksen etsintämatkalla meillä ei ole muita vihollisia kuin oma tietämättömyytemme, arvottomuutemme ja tarkoituksettomuutemme. Opetellaan katsomaan asioita uusista näkökulmista ja etsimään toimivia ratkaisuja. Ratkaisut ovat yleensä yksinkertaisia ja löytyvät läheltä. Päästetään irti ja syöksytään uusiin elämänvaiheisiin liittoutumalla toisten kanssa.” Leena Niskanen Kirjeitä mummolasta -blogissa ”Kannattaa opetella liikennesäännöt ja noudattaa niitä, tarkkaile liikennettä ja ympäristöä. Oma kulkusi on silloin sujuvampaa, turvallisempaa ja mukavampaa olit sitten liikkeellä pyörällä, autolla tai jalan!” Kari ”Tumi” Turunen Pyörällä päästään -blogissa. ”Työpaikalla oli näkemys, että ”rapatessa roiskuu” ja pidettiin selviönä, että sattuu onnettomuuksia. Siitä alkoi minun aktiivinen ja välillä kivinen tieni työsuojeluasenteiden parissa!” Pertti Vuorio Kävelypässien blogissa Blogeissa kirjoitettua Lue blogeja osoitteessa: www.elakelaiset.fi Jo useampi Eläkeläiset ry:n yhdistys on ehtinyt saada Petra Åhlströmiltä opastusta ja ohjausta sähköiseen asiointiin sekä laiteja verkkopalveluiden käyttöön Nettitreffit-tapahtumissa. Nettitreffit-opastuspäivät ovat osa Eläkeläiset ry:n Verkko ja vempaimet hallintaan -hanketta. Opastuspäivät järjestetään yhteistyössä paikallisten yhdistysten kanssa. Syyskuun puolivälissä vuorossa oli helsinkiläisnen Jakomäen Eläkeläiset. – Tämä on tosi hyvää koulutusta. Edetään rauhallisesti ja oppilaitten ehdoilla. Täällä uskaltaa kysyä ja saa henkilökohtaista ohjausta, kiittää Nettitreffeille osallistunut Eila Tarnanen. Hänen suhteensa tietotekniikkaan on varmaan samantapainen kuin monella muulla nykyeläkeläisellä. – En ole koskaan ollut tietokonejutuista kauhean kiinnostunut, mutta perusasiat osaan työelämän kautta. Kassanhoitajana työskennellessäni hoidin maksuliikenteen tietokoneella. Tekstinkäsittelyn perusteet hallitsen. – Nyt haluan lisää oppia, vuosia on kulunut ilman opetusta ja tekniikkahan menee eteenpäin huimaa vauhtia. Tarnanen kertoo, että tekstinkäsittely on hänelle erityisen tärkeää, sillä hän kirjoittaa paljon. – Ja yhdistyksemme sihteerinä tarvitsen konetta pöytäkirjantekoonkin. Oman tekniikan olen opetellut, mutta helpommallakin pääsisi kun oppisi käyttämään koneen ja ohjelmien mahdollisuuksia oikein. Käytännön tarve innostaa opettelemaan Nettitreffiläinen Pekka Lindfors kertoo käyttävänsä lähinnä kännykkätietokonetta, kun taas vaimo Pirjo hallinnoi pariskunnan läppäriä. – Kaikki tavallisimmat käytännön jutut kuten pankkiasiatmeillä hoidetaan tietokoneella, Pirjo Lindfors kertoo Pekka sanoo Nettitreffeillä saaneensa lisää varmuutta koneen kanssa puuhailuun ja uuden kokeiluun. – Tässä iässä sitä vähän arastelee tämän uuden tekniikan kanssa. Pirjo on ilahtunut saatuaan uusia vinkkejä siitä, mitä kaikkia mahdollisuuksia tietotekniikka tarjoaakaan. – Töissä olessammehan me molemmat jouduimme konetta käyttämään, mutta siellä oli se valmis ohjelma jolla toimittiin, ja siihen se jäikin. Taisto Rossinen kertoo tulleensa hakemaan aivan perusoppia. – Minä en ole tietokoneista ikinä piitannut hölynpölyä, mutta emäntä on pankkivirkailija ja suorastaan huippuasiantuntija näissä jutuissa, Rossinen kehaisee. – Hän se minut patisti tännekin kurssille, lupasi sitten opettaa kotona lisää, kun saan vähän hajua perusteista. Oman tabletin aion hankkia heti näiden Nettitreffien jälkeen. –Odotan mielenkiinnolla sitä, että pystyn asioitani sitten hoitamaan netin välityksellä. Kun siihenhän se on nykyisin mennyt, ettei pankkiasioitakaan oikein enää pysty muuten tekemään kuin tietokoneella. Muutos on, kuten Pirjo Lindfors toteaa, toisaalta vaikea, toisaalta helppo. – Eipä tarvitse pankkiin jonottaa, laskut ja muut asiat voi hoidella tietokoneeella oli arki taikka pyhä. Nettitreffien opetus saa tältäkin kolmikolta kehuja. – Oikein hyvin se toimii, ja kyllä tässä huippuluokan opastusta tarvitseekin, kun tässä iässä yrittää painaa perustetoa päähän, Taisto Rossinen virnistää. Mukaan Nettireffeille? Olisiko tässä ideaa myös sinun yhdistyksellesi? – Ottakaa rohkeasti yhteyttä, kyselkää, kertokaa ideoitanne ja koulutustarpeitanne, kannustaa kouluttajamme Petra Åhlström. Hänen puhelinnumeronsa on 050 308 0560 ja sähköpostiosoitteensa petra. ahlstrom@elakelaiset.fi TUOMAS TALVILA Nettitreffit Tutustutaan yhdessä internetin ihmeelliseen maailmaan. Opastusta ja ohjausta sähköiseen asiointiin sekä laiteja verkkopalveluiden käyttöön. Aiheina mm: Miten ja mitä kaikkea sieltä netistä sitten löytää? Miten niitä junaja bussilippuja internetistä tilataan? Mitenkähän laskuja maksetaan verkkopankissa? Pitäisi päästä paikkaan X ja reitti hukassa. Otetaan karttapalvelu avuksi! Mitenköhän sanotaan hyvää päivää ranskaksi? Otetaan kääntäjä avuksi! Sähköinen asiointi ja tunnistautuminen pankkitunnuksilla, mitä ihmettä se tarkoittaa? Luodaan jokaiselle oma sähköpostitili, jos sellaista ei vielä ole! Opetellaan sähköpostiviestin lukemista, kirjoittamista sekä lähettämistä Tutustaan tabletteihin ja älypuhelimiin. Kenenkään ei tarvitse arastella laitteita eikä opastuspäiville tuloa. Touhutaan yhdessä mukavassa porukassa, edetään kullekin sopivassa rauhallisessa tahdissa. Yhteystiedot: Petra Åhlström, puh. 050 308 0560 sähköposti petra.ahlstrom@elakelaiset.fi Pekka ja Pirjo Lindfors tutustuivat sähköiseen asiointiin Jakomäen Eläkeläisten Nettitreffeillä Petra Åhlströmin opastuksella.
Nro 6 lokakuu 2016 – 11 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis T asan puoli vuosisataa sitten sai Hannu Salama jumalanpilkkatuomion romaanistaan Juhannustanssit. Tuomiota ei olisi tullut, sanovat yhä jotkut oikeusoppineet, jos jupakkaan lopen väsynyt kirjailija ei olisi yhtäkkiä tunnustanut, että hänen tarkoituksenaan todella oli pilkata Jumalaa, uskonnollista tekopyhyyttä ja moralisointia. Juristien mielestä Salama teki tyhmästi. Minusta hän osoitti moraalista ryhtiä tuossa absurdissa prosessissa. Saattaapa olla, että juuri tunnustus johti siihen, että rikoslain jumalanpilkkapykälästä päästiin. Kuten muistetaan presidentti Kekkonen armahti Salaman parin vuoden päästä. 60-luvulla monissa piireissä vallitsi optimistinen maailmanparannushenki, joka tuntui pelottavan asenteisiinsa juuttuneita vanhoillis-uskovaisia ja sukupuolimoraalin rappeutumista kauhistelevia. Edellisen vuosikymmenen lopulla sensuroitiin Agnar Myklen Laulu punaisesta rubiinista sukupuolikuria loukkaavana teoksena, 60-luvun puolella Henry Millerin teoksia ja melkein samaan aikaan Salama-keissin kanssa hyökättiin jumalanpilkkasyytöksin Ylioppilaslehden pakinoitsija Johnny Walkerin eli runoilija Pekka Haukisen kimppuun. Jotenkin tunnen tämän vyörytyksen liittyvän myös jo 50-luvulla alkaneeseen kirjallisuuden modernismi-taisteluun. Salama-sota jäi muistettavimpana historiaan, myös omaan henkilöhistoriaani. Erosin sen takia kirkosta. Onneksi en joutunut kauhistuneen sukuni kanssa asiasta riitelemään, sillä asuin tuolloin jo Helsingissä ja olin toimittajana Kansan Uutisissa. Tuohon aikaan oli seurakunnan papille vielä selitettävä päätöstään. Niinpä kävelin Kallion kirkkoon kappalaisen puheille. Tapasin nuorehkon, rotevan miehen, joka alkoi määrätietoisesti kääntää päätäni. Erityisesti hän suri syntymättömien lasteni kohtaloa, kun heitä ei kasteessa vapauteta perisynnin taakasta. Kun intin kaikessa vastaan, hän lopulta sanoi: ”Lähtekää vain, kirkko ei halua olla missään tekemisissä teidän kaltaisenne ihmisen kanssa.” Lähdin helpottuneena, sillä en minäkään halunnut olla missään tekemisissä kappalaisen kaltaisten ihmisten kanssa. Kirkosta eroa ehkä helpotti muutamaa vuotta aikaisempi, paljon traumaattisempi kokemus: isäni itsemurha. Kotipaikkakunnan rovasti oli koko suvulle tuttu, ja äiti – joka tuolloin sairasti viimeisillään syöpää ja kuolikin tasan kaksi kuukautta isän jälkeen – toivoi rovastin siunaavan isän. Mutta prelaatti kieltäytyi jyrkästi: itsemurha on kuolemansynti eikä hän itsemurhan tekijöitä siunaa. Se oli kuolemaa tekevälle äidilleni ankara isku. Ns. siunattuun maahan isä kuitenkin pääsi nuoren, humaanin papin siunaamana. Neljäkymmentä vuotta myöhemmin tapasin tuon papin. ”Minä olen se pappi, joka siunasi sinun isäsi”, hän esittäytyi. Se liikutti ja lämmitti. Salaman tapaus nousi taas elävänä mieleen, paitsi merkkivuoden, myös sen takia, että ystäväni, kirjailija Matti Mäkelä käsitteli sitä äskettäisessä väitöksessään Kun häpeästä tuli kunniaa ja provokaatio. Näkökulmia tabuja rikkovaan taiteeseen. Näin juuri Salaman kohdalla kävi: hänet armahdettiin, häpeästä tulikin kunniaa ja suuri menestys ja arvostus kirjailijana. Meillä on yhä tabuja, uskontoonkin liittyviä, aseina taistelussa toisin uskovia ja ajattelevia vastaan. Joissakin kansalaispiireissä leimataan kaikki islaminuskoiset terroristeiksi ja vaaraksi luterilaiselle isänmaalle. Tosin ajat ovat muuttuneet, kirkosta voi erota netissä ilman papin puhuttelua, ja jotkut tuntuvatkin seilaavan ulos ja sisään kirkon ovista milloin mistäkin oikusta. Minulla on ystäviä ja tuttavia monenlaisissa uskontokunnissa, enkä ketään uskonnon takia vieroksu. Ehkä siihen vaikutti varhainen ero kirkosta, ehkä peräti tuo määrätietoinen kappalainen, joka niin selkeästi ilmaisi, ettei ”minun kaltaisteni” paikka ole kirkossa. ? Salamasodan muistot – Arvon ansaitsevat sekä hoidettavat että heidän hoitajansa. Yhteiskunnan on vastattava vanhustenhuollon palvelulupauksestaan kaikissa oloissa. Päättäjät eivät voi paeta vastuutaan taloussuhdanteiden heilahtelujen taakse, sanoi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen Suomen lähija perushoitajaliitto Superin Helsingissä 6.10. järjestämässä mielenilmauksessa hyvän vanhustenhoidon puolesta. SuPer vastustaa maan hallituksen suunnitelmaa pienentää vanhustenhoidon vähimmäishenkilöstömitoitusta 0,4:ään nykyisestä 0,5:n minimimitoituksesta, joka sekin on hoitoammattilaisten mielestä riittämätön. Partanen painotti puheenvuorossaan, että jokaisen suomalaisen pitää saada elää ja vanheta arvokkaasti. – Oikeus arvokkaaseen vanhuuteen kuuluu myös silloin, kun iän ja sairauksien vuoksi vanhuksen oma toimintakyky on rajoittunut. Tuolloin vanhuksella itsellään ja hänen omaisillaan ja läheisillään täytyy olla lupa pyytää apua. Pyyntö on kuultava – ja aina sitä herkemmin, mitä hauraampi on pyytäjän ääni. Pelkkä kuuleminen ei kuitenkaan riitä, pyyntöön on vastattava tarjoamalla kulloisenkin elämäntilanteen edellyttämä tuki, hoiva ja hoito. – Kun omat voimat eivät riitä arvokkaaseen ja turvalliseen arkeen kotipalvelujen turvin, on vanhuksella oltava oikeus tuettuun ympärivuorokautiseen hoivaan ja tarpeen mukaiseen hoitoon. Partanen totesi, että hyvän hoivan ja hoidon perusta on motivoitunut, ammattinsa osaava ja työhönsä sitoutunut henkilökunta. Hoitotyötä ohjaavan normiston on luotava henkilökunnalle edellytykset tehdä työnsä hyvin, ammattiylpeyttä siitä tuntien. – Työhön tarvitaan monipuolista vanhustyön osaamista ja riittävästi henkilökuntaa. Nämä ovat vähimmäisehtoja hyvän elämänlaadun turvaamiselle hoivakodeissa eläville. – Eläkeläisjärjestöt, niin edustamani Eläkeläiset ry kuin kuuden valtakunnallisen eläkeläisjärjestö yhteinen Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry tukevat Superin tavoitetta torjua hallituksen suunnitelmat pienentää vanhustenhoidon vähimmäishenkilöstömitoitusta. Olemme saattaneet kantamme päättäjien tietoon sekä Sosiaalija terveysministeriön toukokuun kuulemistilaisuudessa että viimeksi 21. päivänä syyskuuta eduskuntaryhmien tapaamisessa, Partanen kertoi. – Vanhustemme hyvinvointi on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys. Siksi on ehdottoman oikein, että päättäjät haastetaan vastaamaan vaikka sitten joukkovoimin. Julkisella vallalla on vastuu vanhuspalvelujen järjestämisestä, saatavuudesta ja laadusta. Helsingin Kansalaistorilla järjestetyssä mielenilmauksessa puheenvuoron käyttivät mm. kaikkien eduskuntaryhmien edustajat. TUOMAS TALVILA – Vanhustemme hyvinvointi on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys. Siksi on ehdottoman oikein, että päättäjät haastetaan vastaamaan vaikka sitten joukkovoimin, sanoi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen SuPerin mielenilmauksessa Helsingin Kansalaistorilla. Kuva: Tuomas Talvila Hannu Partanen Superin mielenilmauksessa: Yhteiskunnan vastattava palvelulupauksestaan kaikissa oloissa
12 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN Osallistu: Eläkeläiset ry:n valokuvakilpailu ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa” Eläkeläiset ry kutsuu jäseniään ja ystäviään osallistumaan valokuvaaja Yrjö Lintusen mukaan nimettyyn Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlakilpailuun. Kilpailun teemana on ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa”. Teemaa voi lähestyä esimerkiksi seuraavien kolmen pohdinnan kautta: Mitä arvokasta työllä on saatu aikaan? Mikä Suomessa närkästyttää ? Millaiset arkiset ilmiöt Suomessa keventävät elämäämme? Kilpailuun osallistutaan digikuvilla. Kilpailuaikaa on tämän vuoden loppuun eli 31.12. 2016 saakka. Kilpailuun hyväksytään tuohon päivämäärään mennessä Eläkeläinen lehden sähköpostiositteeseen toimitetut kuvat. Kilpailun tarkemmat säännöt vieressä. Kilpailun tuomariston muodostavat valokuvaaja, valokuvauksen opettaja ja kirjailija Martti Lintunen, Kansan Arkiston kuva-arkistoyksikön tutkija Pia Pursiainen ja Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Parhaat kuvat palkitaan. Kilpailuun osallistuvista kuvista järjestetään näyttely Eläkeläiset ry:n kesäpäivillä Sotkamon Vuokatissa 13.–15.6. 2017. Yrjö Lintusen 100-vuotisjuhlavalokuvakilpailun säännöt Kilpailun järjestää Eläkeläiset ry 1. Kilpailun teema on ”Elämä 100-vuotiaassa Suomessa”. 2. Kilpailuun osallistutaan digikuvilla. Kuvat voivat olla värikuvia tai mustavalkoisia. Kuvien tulee olla uusia: vain vuoden 2016 aikana otetut valokuvat hyväksytään kilpailuun. 3. Jokainen kilpailija saa lähettää kilpailuun korkeintaan kolme (3) kuvaa. 4. Kilpailuun tarkoitetut kuvat on lähetettävä 31.12. 2016 mennessä sähköpostiosoitteeseen elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Sähköpostiviesteihin on kirjoitettava tunnus ”Valokuvakilpailu” 5. Sähköpostiviesteissä on kerrottava kuvaajan täydelliset yhteystiedot, nimimerkki sekä kuvien nimet ja niiden ottamisajankohta päivän tarkkuudella. 6. Lähettämällä kuvan kilpailuun sen ottaja hyväksyy kuvan julkaisuoikeuksien siirtymisen Eläkeläiset ry:lle, joka voi käyttää kuvaa korvauksetta omissa painotuotteissaan ja verkkosivuillaan. Lisätietoja kilpailusta: Eläkeläiset ry:n tiedottaja-toimitussihteeri Tuomas Talvila, puh 050 570 9716, tuomas.talvila@elakelaiset.fi Kameralaukut ja jalustat seisovat ojennuksessa Vaasan Kotirannan työväentalon salissa. On torstai aamupäivä, alkamassa Vaasan Eläkeläiset ry:n Digikamerakerhon viikottainen kokoontuminen. Paikalla on kolmekymmentä innokasta valokuvauksen harrastajaa. Tällä kertaa tutustutaan makroeli lähikuvauksen saloihin kouluttaja Ossi Nyqvistin johdolla. Eläkeläisten kamerakerhon tarina alkoi Vaasassa kymmenen vuotta sitten, kun puolenkymmentä kuvaamisesta innostunutta miestä alkoi pyörittää yhteistä toimintaa. Siitä lähtien toiminta on kasvanut ja laajennut, vuosikymmeneen mahtuu lukematon joukko yhteisiä tapaamisia, kuvausreissuja, näyttelyitä, kilpailuita ja tapahtumien dokumentointia. Kerhon vetäjä Raimo Vahtera korostaa hyvän joukkuehengen merkitystä. – Harrastetaan kimpassa, kävellään kimpassa kameroiden kanssa ja katsellaan sitten kimpassa, minkälaista tulosta kuvausreissuilta on tullut. Ja kaikki olemme samanarvoisia, vaikka meillä erilaisia tehtäviä kerhossa onkin. Olennaista toiminnan jatkuvuuden kannalta on myös se, että tiedossa on aina ”huomispäivän ilo”, kuten Vahtera luonnehtii. – Se voi olla kilpailu, näyttely, kuvausreissu, seuraava määränpää, jota kohti voidaan hyvillä mielin painaa. Kerhon jäsentenvälisiä ”ryppyotsattomia” kilpailuja pyöritetään jatkuvasti. Hyvänä alustana niille ja kaikkinaiselle kuvien esillepanolle toimii kerhon Facebook-sivu. – Eikö ole ihmeellistä että tämmöinen näin hieno sakki kokoontuu tänne innoissaan joka torstai, ihastelee Raimo Salo, joka itse on pitkäaikainen kerholainen. – Olisiko ollut vuonna -55 kun minä sain ensimmäisen kameran, ja aika paljon olen sen jälkeen kuvannut. Digikameraan tosin siirryin aika myöhään. Kuvaan laidasta laitaan. Paljon on perhekuvia ja kuvia lomamatkoilta. Välillä sitten tulee otettua vähän erikoisempiakin kilpailukuvia, Salo kertoilee. – Eikä se juttu tässä kerhossa ole yksistään valokuvaus, vaan se sosiaalinen puoli, Täällä on monenlaisia ihmisiä eri ammattiryhmistä, on miehiä ja naisia, ja aika moni muuten harrastaa muutakin taidetta ja kulttuuria. Yksi heistä on kerhon sihteeri Helena Fagerlund. – Kamera on aina mukana lenkillä ja kaikkialla, ja joka kerran sitä ilahtuu, kun näkee jotain kuvauksellista. Ja ympäristö tulee ihan eri tavalla tutuksi kun sitä tarkkailee kameran etsimen läpi. Fagerlund harrastaa myös akvarellimaalausta, ja moni kameralla ikuistettu näkymä muuntuukin talvella maalaukseksi. – Mielenkiintoista on se, että jokaisella on oma tyylinsä ja vaikka ollaan samassa paikassa, tulee tasan niin monta erilaista kuvaa kuin on kuvaajiakin. Siinä saa oman itsensä kiinni.Ja tällä porukalla on aina intoa tarttua johonkin uuteen. Makrokuvausalustuksen jälkeen kamerat kaivetaan toden teolla esille ja porukka hajaantuu toteuttamaan ideoita käytännössä. Kuvauspisteitä muodostuu luontevasti niin pihalle kuin saliinkin. Jotkut vertailevat kokemuksia ryhmässä, joku etsii kuvauskohteensa yksin ja hieman kauempaa. Samalla suunnitellaan jo seuraavaa kerhon yhteistä kuvausretkeä Raippaluodon Sommaröhön. – Parasta on se, että porukka on valtavan aktiivista. Silloin tapahtuu paljon hienoja asioita, Raimo Vahtera summaa. TUOMAS TALVILA Valokuvauksen lumoissa Vaasan Eläkeläisten digikamerakerhossa kuvataan hyvässä seurassa Tähtäimessä ruska. Vaasan digikamerakerholaiset kokeilemassa lähikuvausta kokoontumispaikkansa Kotirannan työväentalon pihalla. Kameroiden takana Sirkka Perttu, Helena Fagerlund ja Raimo Vahtera. Kuva: Tuomas Talvila
Nro 6 lokakuu 2016 – 13 ELÄKELÄINEN Toimintatonnit jälleen haettavana Paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt voivat hakea Eläkeläiset ry:ltä toiminta-avustusta viikkokerhojen ja ystävätoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen tai toiminnan kehittämiseen. Tämän ns. toimintatonnin hakuohje, hakulomake ja lomakkeen täyttöohje on lähetetty yhdistyspostissa. Hakemus tulee laatia huolella ja lomakkeen kaikki kohdat tulee täyttää. Hakemus on toimitettava toimistolle 16.1.2017 mennessä. Tarvittaessa lisätietoa ja apua antavat toiminnanjohtaja Hannu Partanen, puhelin 0400 570 951 (järjestösihteeri Anu Mäki on sairauslomalla vuoden 2016 loppuun) ja talousvastaavamme Heli Grönroos, puhelin 020 743 3611. Autamme mielellämme ja odotamme hyviä hakemuksia! Toimintatukea ei voida myöntää paikallisyhdistyksille perättäisinä vuosina. Aluejärjestöt voivat perustellulla hakemuksella (esimerkiksi eri kohderyhmä tai eri toiminta) saada tukea myös perättäisinä vuosina. Valkeakosken Eläkeläiset ry. vastustaa hoitajamitoituksen alentamista. ”Kokemukset hoitolaitoksista puoltavat päinvastoin vaatimusta hoitajamäärän lisäämisestä. Vähäinen hoitajamäärä merkitsee vanhusten päivittäisten hoitotoimenpiteiden heikkenemistä, jopa lähes heitteillejättöä, kun hoitajat eivät ehdi vanhusten palvelutarpeita täyttämään. Ulkoilu, viriketoiminta ja jopa ruokailu-, pesuja muu välttämätön apu jäävät saamatta. Vain riittävän hoitajamäärän turvaaminen takaa ikääntyville arvokkaan vanhuuden toteutumisen”, todetaan yhdistyksen kannanotossa. Valkeakosken Eläkeläiset viittaa maan hallituksen aikeisiin alentaa tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa ympärivuorokautisen hoivahenkilöstön vähimmäismitoitusta niin, että se laskee 0,5:stä hoitajasta 0,4:ään hoitajaan vanhusta kohden. Tällä toimenpiteellä tavoitellaan n. 70 miljoonan euron säästöjä. ”Useat vanhusjärjestöt ja vanhuspalveluiden ylin valvoja, Valvira, ovat tuominneet pyrkimykset, jotka merkitsevät sitä, että oikeutta hyvään hoitoon ei kyetä toteuttamaan. Valvira pelkää hoitajamitoituksen alentamisen johtavan jopa vaaratilanteisiin”, Valkeakosen Eläkeläiset muistuttaa. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n jäsenjärjestöt kattavat esittelypöydät 55plus-messuilla Helsingin Messukeskuksessa 11.–13.11. Messuilla mm. esitellään EETU ry:n teettämä Huomisen kynnyksellä tutkimus, jossa avataan 55–84-vuotiaiden näkemyksiä tulevaisuudesta. 55plus on uusi, jo elämänkokemusta omaaville suunnattu tapahtuma, joka tarjoaa tietoa muun muassa terveydestä, hyvinvoinnista, matkailusta, harrastuksista, tietotekniikasta, asumisesta ja kauneudenhoidosta. Eetuun kuuluvien järjestöjen jäsenet pääsevät tapahtumaan edullisemmin etulipulla. Neljän euron alennukseen oikeuttava kuponki on julkaistu Eläkeläinen-lehden syyskuun numerossa 5/2016. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on kuuden valtakunnallisen eläkeläisjärjestön yhteistyöelin. Sen jäsenjärjestöt ovat Eläkeliitto, Eläkeläiset, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Kansallinen senioriliitto, Kristillinen Eläkeliitto ja Svenska pensionärsförbundet. Vuonna 2016 puheenjohtajajärjestö on Eläkeläiset ry. 55plus-messuille pääsee jäsenalennnuksella Noin puolelle miljoonalle suomalaiselle normaali yleiskieli on liian vaikeaa. Tähän tulokseen on tullut Selkokeskus vuonna 2014 tekemässään arviossa. Yleiskielestä helpotetun selkokielen tarvitsijoita ovat esimerkiksi eri vammaisryhmät, muistisairaat, iäkkäät ihmiset sekä maahanmuuttajat. Selkokielen käyttäjien määrä kasvaa tulevaisuudessa. Kielellinen saavutettavuus onkin Selkokeskuksessa vuoden 2017 kärkihanke. Selkokeskuksen ja sen neuvottelukunnan mielestä esteettömyys on määriteltävä lainsäädännössä niin, että kielellinen saatavuus ja saavutettavuus otetaan huomioon. Lainsäädännöllisen ja viranomaiskielen pitää olla ”tolkullista”, niin että ihminen saa siitä selvää. Lainsäädäntöja viranomaiskieli on nykyisin suurelta osalta vaikeaselkoista monille sellaisillekin lukijoille, jotka eivät ole varsinaisen selkokielen tarpeessa. Tämä pitää ottaa huomioon sote-uudistuksen järjestämislaissa. Neuvottelukunta vetoaa järjestöihin, jotka ovat omien toimialojensa asiantuntijoita ja jotka tuntevat oman jäsenistönsä. Niiden olisi hyvä tunnistaa selkokieltä tarvitsevien joukko ja ottaa se huomioon tiedotuksessaan ja järjestämässään koulutuksessa. Selkokielistä aineistoa on saatavilla, mutta sitä tarvitaan lisää ja tuottamiseen tarvitaan lisää valtionapua. Materiaalia on tuotettava lisää erityisesti maahanmuuttajien tarpeeseen. Minä luen sinulle ”Minä luen sinulle” on Selkokeskuksen kampanja, jossa maahanmuuttajien lukuhetket juhlistavat 100-vuotiasta Suomea. Kampanja tuo erilaiset suomalaiset lukuilon äärelle: maahanmuuttajat toteuttavat lukuhetkiä iäkkäille tai kehitysvammaisille ihmisille, joille lukeminen on hankalaa. Lukuhetken teemana on monikulttuurinen 100-vuotias Suomi. Tavoitteena on edistää kulttuurien kohtaamista sekä maahanmuuttajien suomen kielen oppimista ja kotoutumista. Selkokielellä lukeminen mahdollistaa kohtaamisen kielija kulttuurieroista huolimatta. Kampanjan kohderyhmänä ovat suomea opiskelevat maahanmuuttajat, vammaistai vanhustyön yksiköt sekä järjestöt. Lukupaikkana voi olla esimerkiksi kirjasto, palvelukeskus tai hoivakoti. Kampanjan ajankohta on ”Minä luen sinulle” -viikko 12. -18.2.2017 sekä Kansainvälinen ääneen lukemisen päivä 16.2.2017. Ilmoittautuminen kampanjaan alkaa marraskuussa 2016. Asiassa voi olla yhteydessä Selkokeskukseen, Minna Salonen, puh. 045 77345474, sähköposti minna.salonen@kvl.fi Lukutuki Eläkeläiset ry osallistui viime vuonna Selkokeskuksen ja sen ruotsinkielisen rinnakkaisyhdistyksen Lukutuki-hankkeeseen. Hankkeessa koulutettiin lukutukihenkilöitä sekä vapaaehtoisia ääneen lukijoita. Toiminnan tarkoitus on tehdä lukeminen mahdolliseksi niille ihmisille, joiden toimintakyky on heikentynyt ja itsenäinen lukeminen vaikeutunut. Lukutukihenkilöt ovat esimerkiksi sairaaloissa tai vanhusten palvelukodeissa työskenteleviä hoitajia. Heidän tehtävänsä on luoda puitteet laitoksessa asuvien lukuharrastukselle ja tukea vapaaehtoisia ääneen lukijoita. Eläkeläiset ry:n yhdistykset ovat perinteisesti tehneet vapaaehtoista ystävätoimintaa, johon kuuluu myös ääneen lukeminen. Lukutukihankkeessa koulutettiin vaasalaisia vapaaehtoisia. Eläkeläiset ry järjestää tarvittaessa koulutusta vapaaehtoisille lukijoille. Koulutuksessa vapaaehtoisille annetaan kirjallisuusvinkkejä, neuvotaan sopivan lukuympäristön järjestämisessä ja harjoitellaan tekstien tulkintaa. TIINA RAJALA Kielellisen saavutettavuuden puolesta Valkeakosken Eläkeläiset: Riittävä hoitajamäärä turvattava Iloista mieltä, hikeä pintaan ja etnistä tunnelmaa tarjottiin Kuopiossa syyskuun puolivälissä järjestetyssä ikäihmisten liikuntapäivässä. Toimintaa oli sekä Kuopio-hallissa että ulkona. Tapahtuma järjestettiin Kuopion kaupungin sekä lukuisten järjestöjen, oppilaitosten ja urheiluseurojen yhteistyönä ja vapaaehtoisvoimin. Mukana olivat mm. Kuopio-Kallavesi Eläkeläiset, Leppävirran Eläkeläiset ja Iisalmen Eläkeläiset. Kuva: Mervi Höylä Iloa yhdessä liikkuen Kuopiossa
14 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN Lahtelaisessa Teatteri Jukossa komeat kannukset taiteellisena johtajana ansainnut Jussi Sorjanen on uudessa tehtävässään Kajaanin Kaupunginteatterin ohjaajana tarttunut rohkeasti Aapelin syvämietteiseen ja tavattoman hauskaan kulttitarinaan Siunattu hulluus . Sorjasen päätä ei ole huimannut, kun hän on karnevalisoinut tarinan omannäköisekseen, humaaniksi hulluuden ja erilaisuuden ylistykseksi yhteiskunnallisia näkökulmia unohtamatta. Dynaamisen esityksen filosofinen näkökulma rimpuilee hulluuden ja normaaliuden häilyvillä rajamailla hulluutta häpeilemättä puolustaen. Esitys asettaa monenkirjavalla tavalla alati kiinnostavan kysymyksen siitä, mikä ja ketkä tässä maailmassa ovat normaaleja. Suuri yleisö tuntee Aapelin vuonna 1948 ilmestyneen pittoreskin tarinan tietenkin kirjasta, mutta erityisesti Panu Rajalan dramatisoimasta, Rauni Mollbergin ohjaamasta elokuvasta Siunattu hulluus vuodelta1975. Sorjanen on napsinut kirjasta ja elokuvasta vain muutamia herkkupaloja ja pistänyt parastaan toteuttamalla omintakeisen version tästä kulttitarinasta. Hän on hieman liikaakin innostunut, kuin hölmöläinen kuormaa tehdessä: ”jos otan esitykseen tuon, niin otan tuonkin” kohtauksen. Karsimisen varaa kaikin puolin onnistuneessa esityksessä olisi ollut. Sorjasen kuningasideana oli joukkoistaa Siunatun hulluuden idea kainuulaisille keräämällä heiltä tarinoita kylähulluista. Esityksen alussa näyttelijäkaarti kertoilee niitä lavan reunalla. Idea on mainio, mutta sen toteutus ei oikein toimi yleisön etsiytyessä hälisten paikoilleen. Kerronta ei tuo juurikaan lisäarvoa esitykseen, vaan päinvastoin jutustelu hieman syö muutenkin runsasta kokonaisuutta. Kajaanin esitys ei Aapelin tavoin tyydy vain yhteen, isoveljien Anan ja Vilippuksen Kajaanin teatterin Siunattu hulluus on humaani erilaisuuden ylistys Sitä tosiasiaa me suomalaiset emme pääse pakoon, että meidän on kiittäminen modernisaatiostamme sodan jälkeistä bilateraalista kauppaa Neuvostoliiton kanssa. Se nosti Suomen suosta muun muassa metsä-, puunjalostusja metalliteollisuuden nopean kehittymisen ja kasvun myötä. Tämän teeman nostaa esiin Juha Jokela Kansallisteatterin uutuusnäytelmässään Sumu, jonka alaotsikkona on osuvasti itsesensuurikomedia. Tällä viitataan esiin nousseeseen suomettumiskeskusteluun. Geopoliittinen sijaintimme on jälleen kerran laittanut meidät kahdella hevosella ratsastamisen ongelman eteen. Sumussa suomalainen Somnimag-yhtiö markkinoi uutta aivotutkimukseen perustuvaa huippukeksintöään Venäjälle kauppaja teollisuusministeriön opastuksella. Ukrainan kriisin myötä voimaan tulleet EU-pakotteet asettuvat kuitenkin suurkaupan tielle. Kolmen hengen yhtiössä toimitusjohtaja Olli (Timo Tuominen) päätutkija ja MGD-laitteen kehittäjä Taisto (Jani Karvinen) sekä markkinointipäällikkö Jone (Kari Ketonen) ajautuvat keskinäiseen eettiseen väittelyyn, lähteäkö vai ei Venäjälle markkinointipuuhiin. Kuka näistä kolmesta on oikeasti opportunisti? Mistä löytyisi puolueeton alue, jossa kauppa Venäjälle olisi pakotteista vapaa? Tulkiksi palkattu suomenvenäläinen Larissa (Elena Spirina) heittää lisää vettä kiukaalle kertomalla saksalaisen Thomas Metzingerin filosofiasta tekemästä gradustaan, että pysyvää ja muuttumatonta minää tai sen ydintä ei ole. Ihmisen minuus on kuin tunneli, jatkuvasti muuttuva prosessi. Tämän ymmärtäminen auttaa Larissan mielestä ymmärtämään venäläistä sielua. Jokelan näytelmä nostaa esiin sotiemme jälkeisen trauman: oikeuttaako oma etu valehtelemaan kahdella tavalla, eli valtiollisella ja yksilöllisellä tasolla. Kaikessa soi ulkopolitiikka, vaikka kyseessä olisi paras myyntitaktiikka, myötäsukaisuus. Näytelmän raskaat teemat Jokela on kyennyt pukemaan keveästi arkisten ongelmien viittaan, ja samalla pystytään viittaamaan yhteiseen ongelmaan, kansalliseen traumaan, jopa henkiseen yhteisvastuuseen myös eettisesti. Kuitenkin lähinaapurin kanssa on elettävä joka päivä, halusimmepa tai emme. Tähän tarvittaisiin mahtavaa eetosta vailla patetiaa. Jokelan näytelmä herättää myös kysymyksen, keiden tahojen etujen mukaista on lietsoa Suomen ja Venäjän välistä epäluuloisuutta? Kauppasuhteiden epätasapainon aina joku maa kyllä nopeasti korvaa. Narutetaanko Suomea EU-pakotteiden varjolla? Tämänkin kysymyksen Sumu tuo lopussa salakavalasti esille. Ehdottomasti katsomisen arvoinen näytelmä, ja taatusti ajankohtainen. JUHA DRUFVA Sumussa etsitään EU-pakotteista vapaata Venäjää Dynaamisen esityksen filosofinen näkökulma rimpuilee hulluuden ja normaaliuden häilyvillä rajamailla, hulluutta häpeilemättä puolustaen. Kuva: Ia Samoil/Kajaanin kaupunginteatteri hullujenhuoneelle rahtaamaan Elmeriin. Sorjasen versiossa heitä on viisi, kuka mitenkin normaaliuden rajoilla tempoilevaa, toinen toistaan mainiompaa, salaviisasta näyttelijää. Esitys houkuttelee yleisöä mukaan, milloin kehottaen virkkaamaan hiljaisuuden vallitessa, milloin kalisuttelemaan puupalikoita. Hienoiselta pakkopullalta tämä niin trendikäs osallistaminen tämän tarinan osana tuntuu, kun tapahtumien vyöry muutenkin hengästyttää ja ennen kaikkea riemastuttaa. Aivan posketon on kohtaus, jossa yleisökin otetaan kaatamaan tahdonvimalla muovikuusta. Tai kun kunnan elinkeinoasiamies, vai mikä tämä kahjo nyt onkaan, markkinoi Kainuuta kehnolla englanninkielellä. Entäpä kun hulluakin hullumpi machomies lasuttaa parisuhdetta myöten kaiken tuusannuuskaksi. Esitys koettelee taatusti konservatiivisten katsojien arvomaailmaa vaikkapa laittamalla yhden Elmerin, Teija Töyryn naimisiin kakluunin kanssa. Tämäntyyppisten kohtausten kautta esiin nousee Jussi Sorjasen humaani, suvaitsevainen maailmankatsomus ja arvot, joita hän väkevästi tuo esille. Hän osaa myös liikuttaa, vaikkapa Vera Veiskolan esittämän herkän Elmerin välityksellä. Hän kun haluaisi olla puu. Kohtaus on sykähdyttävä ja ajatuksia ihmisen identiteetistä herättävä. Näitä kauniita, syvällisiä kohtauksia olisi kaiken räiskeen ja hulluksi äityvän menon keskellä sietänyt limittää esitykseen enemmänkin roisketta ja räminää karsien. Sorjasen lennokas mielikuvitus huipentuu kuvaukseen yhden Elmerin kiihkeästä Kainuun Afrikan etsimisestä. Kohtaus on niin absurdi, että siunatun hulluuden ylistys saa jo traagisiakin piirteitä Elmerin pakkomielteisyydessä. Mutta, hänen kysymyksensä ovat tärkeitä: missä ja mikä on se, mihin levoton ihminen kaipaa? Löytyykö ihmisen unelmamaa? Esityksessä on kyse on hulluudesta, ja luvasta nauraakin sille. Markku Hernetkosken kömpelö lavastus muovikuusineen ja kaikenmaailman kitseineen nostaa suupielet pakostakin virneeseen samoin taustalla pyörivät Hanna Käyhkön ja Sorjasen videot lasten piirustuksineen. Näyttelijät (rooleissa Töyryn ja Veiskolan lisäksi Perttu Hallikainen, Janne Kinnunen, Satu Lipponen, Asko Vaarala ja Markus Virtanen) tekevät erinomaista työtä. Miten syrjäiseen, pieneen teatteriin on siunaantunutkin tällainen määrä eteviä näyttelijöitä, noita siunattuja hulluja? Kauniissa puutalossa Kajaanin keskustassa on vuosien mittaan nähty kotimaisen teatteri-taiteen hienoimpia, koskettavia esityksiä huippuohjaajien toteuttamina. Tätä linjaa Jussi Sorjanen etevine näyttelijöineen jatkaa suvereenisti Siunatussa hulluudessakin. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Kajaanin kaupunginteatteri: Siunattu hulluus. Esityksiä vuoden 2016 loppuun asti.
Nro 6 lokakuu 2016 – 15 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Koivuun jäi vain tuulikello, keltaisten lehtien alla nukkuu kissankello kurjenpolven kainalossa. Kielosta kanervaan kuljettiin, sanomatonkin sanottiin, kesäilta hämärtyi Kätesi lämpö sydämeeni jäi. Mieheni muistolle 27.6. -16. Terttu Niinikoski, Järvenpää Sumuinen ilta Tää kassa on viimeinen, sun kanssas asioin. Sua ennen tuntenut en, ja nyt jo haikeuden mä tunnen sisälläin. Kun pakasteet pussiin saan, se syksyn mieleeni tuo. Susta ystävän sain ja voin toivoa vain, että jälleen sun nään. Tää ilta on sumuinen, ilta viimeinen, sen kanssas jakaa mä saan. Eri suuntiin lähdetään, vaan näämme uudestaan. Tapio Kulmala, Porvoo Rauhanruno Natohaukat voimakkaasti raakuvat, sodan uhkalla ihmisiä pelottelevat. Sota-aseisiin tuhoisiin uskovat, nälkäisten varoja niihin tuhlaavat. Diplomatiaa nyt kaivataan, sodan uhkia raivaamaan. Ryhtykäämme rauhanrunoja kirjoittamaan, sodanvastaisia lauluja laulamaan. Pertti Korhonen, Helsinki Ihanaa tummaa hiuslimppua Otetaan 3 kg hyvin nuorta elämänjanoa Sekoitetaan aamupuuroon, pekoniin, paahtoleipään Lisätään 3 dl kirkasta maaliskuista auringonvaloa ½ dl maltaita, varovasti Taikina nousee ilman suurta nostatusainemäärää, kun se hyppii jo ilman nostatusainettakin 1 tl tulisia siirappisilmiä, tummia ja kauniita, samalla viisaita ja taiteellisia 1 g suolaa, tulee tanssihiestä 3 dl leseitä jarruksi kovaa menoa vastaan Sekoitetaan ja voidellaan, muovataan yksi upea, räiskyvä nuori jazztyttö 100-vuotiaan maan toivo, punainen sellainen Sirpa Minkkinen, Lappeenranta Marraskuu Oi marraskuu, minun kuu. Synnyin kauniin tähtitaivaan alla. Kuu hymyili, kuiskasi korvaani: suojelen sinua pieni ystäväin. Saat mukaasi myös pienen tähtienkelin. Oi marraskuu minun kuu. Kirsti Hiltunen, Pello Syksy saapuu On lokakuu, syksyn ensihalla jäädytti kesän viime kukkaset. Keltaisen, kuolleen lehtimaton alla, kevättä vartoo hennot siemenet. Lyö sade rumpuansa kattoon peltiseen syksyn pilvet laulaa hiljalleen. Luonto nukkuu, kaikki kuollut maatuu, kesän pääteasema taas saapuu. Martti Heikkinen, Iisalmi V iime runopysäkillä muistelin kirjallisuusvaikuttaja Hilja Mörsäriä. Hiljan poismeno on ollut monelle tämän lehden ja palstan lukijalle haikeaa. Terttu Niinikoski muisteli runoystävä-Hiljaa sanoin, jotka kertovat siitä, miten tärkeä kannustava ja rohkaiseva lukija voi olla: ”Suru-uutinen pysäytti, lähdit kaukaiseen runomaahan. Kiittäen muistan sinua kaikesta kannustavasta palautteesta, jota monen vuoden aikana sinulta sain Runotreffitpastalla. Kauniit korttitervehdykset, joita sinulla sain ovat kalliita muistoja, aloitit ne aina ”runoystäväni”. Inspiraationa elokuva tai resepti Tapio Kulmala kertoo saatteessaan, että Sumuinen ilta -runon yksi innoittaja on ollut elokuva Sumujen silta . Hän kirjoittaa, että ”Porvoossa ei ole Waterloon siltaa, mutta täällä, kuten muuallakin on paljon kauppoja ja kaupan kassoja... Kulmala yhdistää runossaan romantiikan ja nostalgian nykyarkeen. Sanat ”kassa” ja ”pakasteet” raikastavat ja päivittävät ikiaikaisen tematiikan tähän hetkeen. Moni varmaan tunnistaa tilanteen, jossa vieras ihminen voi muuttua tärkeäksi joko ihastumisen tai jonkin asian jakamisen kautta. Tyypillisesti vaikkapa junamatkalla saattaa uskoa henkilökohtaisia asioitaan viereisellä penkillä istuvalle. ”Sua ennen tuntenut en, / ja nyt jo haikeuden / mä tunnen sisälläin.” Kulmala antaa täsmäsanat salamaihastumiselle. Pertti Korhosen Rauhanruno on ajankohtainen. Ytimekkäässä runossaan Korhonen luo kahdeksalla säkeellä tilannekuvan. Runo esittelee sen, millä tolalla asiat ovat, ja tarjoaa ratkaisuja. Diplomatian lisäksi runot ja laulut ovat tärkeitä – ovat aina olleet. ”Natohaukka” on voimakas kielikuva. Sirpa Minkkisen runomuotokuva käyttää reseptin kaavaa. Runohan voi lainata muotonsa mistä tahansa. Maila Pylkkönen kirjoitti monologirunoja, Claes Anderssonilla on runo Patsasoppia peruskouluille , joka noudattaa oppikirjasta tuttua luettelotyyliä, esikoisrunoilija Pilvi Pääkkösellä on lomakkeen muotoinen Kysely -runo ja niin edelleen. Sirpa Minkkisen runossa nuoren ihmisen elämän ainekset sekoittuvat luontevasti toisiinsa. Elämänjano, aamupuuro, maaliskuinen auringonvalo, kaikki ne ovat tärkeitä ainesosia. Pidän erityisesti säkeestä: ”Taikina nousee ilman suurta nostatusainemäärää, kun se hyppii jo ilman nostatusainettakin”. Ainoaa muutosehdotusta esittäisin otsikkoon. Jotenkin nykyinen otsikko ei kata sitä, mistä runo kertoo. Ja hiuslimpusta tulee ehkä vähän outo assosiaatio? Runon loppu on kohottava. Vinkki: runomuotokuva on hieno ja persoonallinen lahja, jää taatusti paremmin mieleen kuin suklaarasia. Kielosta kanervaan Kirsti Hiltunen ja Martti Heikkinen lähettivät runopysäkille vuodenaikarunot, vieläpä juuri tähän vuodenaikaan sopivat. Marraskuuhun liitetään usein negatiivisia ajatuksia. Kirsti Hiltusen runokäsittelyssä marraskuusta saadaan esiin kaunis ja viehättävä puoli. Runon muoto on ”pyöreä”, alku ja loppu sulautuvat yhteen. Hiltunen kertoo kirjoittaneensa Marraskuu -runonsa 68 vuotta sitten tikkukirjaimilla: ”se on kulkenut mukanani melkoisen matkan”. Hieno varhaistuotannon runo siis. Martti Heikkisen Syksy saapuu -runossa on levollinen ja rauhallinen tunnelma. Runossa ollaan sovussa saapuvan talven kanssa, hyväksytään se osana vuodenkiertoa. Runo ei tunnu masentavalta vaan lohdulliselta toteavuudessaan. Ja onhan siinä lupaus keväästä: ”Keltaisen, kuolleen lehtimaton alla, / kevättä vartoo hennot siemenet.” Sateen rumpu, syksyn pilvien laulu ja nukkuva luonto ovat kauniita, lempeitä kuvia. Terttu Niinikoski on kirjoittanut runon edesmenneen miehensä muistoksi. Sanat ”kielosta kanervaan kuljettiin” kiteyttävät hienosti ajan kulumisen. Surun kohdatessa luonto lohduttaa, kaikki sen kauneus ja rauha. Säkeessä ”Kielosta kanervaan kuljettiin, sanomatonkin sanottiin, kesäilta hämärtyi ” tiivistyy seitsemään sanaan oikeastaan koko yhteinen elämä. Ja vaikka toinen on poissa, on lämpöä, joka ei koskaan häviä. Kaunis runo pukee varmasti monen surevan tunnot sanoiksi. Haikeudesta ja surusta voi puhua runon keinoin – usein nimenomaan runokieli tuntuu ainoalta mahdolliselta noiden tunteiden sanoittamiseksi. Kulttuuri kukoistaa pimeydessäkin Vaikka menemme kohti pimeää aikaa, se ei tarkoita, etteikö kulttuurin valoa olisi saatavilla. Toukokuun lehdessä esittelin joitakin kesän runotapahtumia. Mutta kyllä runo -ja kirjallisuustapahtumia järjestetään syksyllä ja talvellakin. Ensi viikolla pääsee Helsingin kirjamessuille, jotka tarjoavat ohjelmaa myös runonystäville. Marraskuun 4.– 11. päivä Turussa vietetään runoviikkoa, jonka teema on tänä vuonna ”runo & matka”. Tampereella Kulttuuriravintola Kivessä voi kokeilla runokaraokea lokakuun 25. päivä ja uudistunut Tulenkantajien kirjakauppa – lähellä Tampereen pääkirjastoa – tarjoaa viikoittain erilaisia kirjallisuustilaisuuksia. Ja jos ei satu asumaan Helsingissä, Turussa tai Tampereella eikä pääse poikkeamaan tapahtumiin, aina voi järjestää omaehtoisesti runoillan tai -karaoken. ”Kotona en tykännyt näistä, mutta nyt aloin tykätä”, kommentoi vastikään yksi runonlukupiiriläinen kokemustaan erään runoteoksen äärellä. Kun yhdessä perkaa runoa, löytää usein enemmän kuin yksin. Viime lehdessä kaipailin lisää runotarjontaa runopysäkille. Moni olikin sen huomioinut, kiitos kaikista lähettämistänne runoista. Arkistoin ne odottamaan sopivaa julkaisuaikaa. Iloa ja runoja syksyyn! Runoviikkoa, runokaraokea vai runomuotokuvia? Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
16 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN Kolme ikääntynyttä suomalaista neljästä (75 %) kokee tulevansa kohdelluksi toisen luokan kansalaisena. Käytännössä yhtä monen (72 %) mielestä yhteiskuntaamme sisältyy paljon ikään perustuvaa syrjintää. Kaksi kolmesta (67 %) puolestaan toteaa, että nykyisin ihannoidaan liiaksi nuoruutta. Tiedot käyvät ilmi TNS Gallup Oy:n Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n jäsenjärjestöjen toimeksiannosta toteuttamasta Huomisen kynnyksellä 2016 -tutkimuksesta. Sitä varten kerättiin 1109:n 55 –84-vuotiaan henkilön vastaukset sisältävä aineisto tämän vuoden huhti-toukokuussa. 70 prosenttia vastaajista epäilee, ettei vanhempia ihmisiä pidetä niinkään voimavarana, vaan pikemminkin jopa kulueränä. Kun väitettiin, että eläkeläisten edut otetaan liian voimakkaasti huomioon päätöksenteossa, peräti neljä ikäihmistä viidestä (80 %) totesi, ettei asia ole niin. – Ikääntyneet eivät ole näkemyksineen yksin. Samaan aikaan toteutetun, väestöön kohdistuneen tutkimuksen perusteella myös nuoremmat pitävät ikään kohdistuvaa syrjintää faktana, sanoo johtaja Sakari Nurmela TNS Gallupista. – Myös monia nuoria häiritsee nykyajalle tyypillinen nuoruuden ihannoiminen. Myös yli kahdeksankymppiset mukana Huomisen kynnyksellä -tutkimus toteutettiin nyt neljännen kerran. Aiemmat tutkimukset ovat vuosilta 2007, 2010 ja 2013. Niiden vastaajajoukon yläikäraja oli 79 vuotta. – Yli kahdeksankymppisissä on hyvin paljon vireitä ihmisiä, ja tämä on nyt otettu huomioon laajentamalla ikäjoukkoa 84-vuotiaisiin, kertoo TNS Gallupin Nurmela. Eläkkeiden pienuus ja taloudelliset ongelmat huolestuttavat Selvästi suurimmaksi iäkkäiden ihmisten tämän päivän huolenaiheeksi nousee tutkimuksessa eläkkeiden pienuus. Eläkkeiden riittämättömyyttä valittavat etenkin ne, jotka ovat jo eläkkeellä. Työelämässä olevat ajattelevat, että yksinäisyys on vakavin ongelma ja eläkkeiden pienuus toiseksi suurin. Eläkkeiden alhaisuuden ohella suurimmat pulmat ovat yksinäisyys sekä sosiaalija terveyspalveluiden heikko saavutettavuus. Tuloksista käy ilmi se, että ikääntyvistä nuorimmat (55–59-vuotiaat) ja työssä käyvät otaksuvat yksinäisyyden suuremmaksi ongelmaksi kuin varttuneemmat ikäluokat. Näkemykset ovat hieman muuttuneet vuodesta 2013. Eläkkeiden pienuus, taloudelliset ongelmat ja yksinäisyys koetaan nyt aiempaakin suuremmiksi ongelmiksi. Vertailua tosin vaikeuttaa se, että vaihtoehtojen joukkoon tutkimuksessa lisättiin yksi vaihtoehto, sosiaalija terveyspalveluiden heikko saavutettavuus. Eläkejärjestelmä arveluttaa Eläkejärjestelmää kohtaan ei ikääntyneiden luottamus ole kovinkaan vankkaa. – Enemmistö ajattelee, että eläkkeitä tullaan jatkossa alentamaan nykyisestä tasosta, kertoo Sakari Nurmela. – Ja joka toinen ei usko että eläkejärjestelmä pystyisi tarjoamaan tarpeeksi kattavan tuen eläkeläisille. Sama voidaan todeta siitä, tuleeko järjestelmä kohtelemaan tasapuolisesti eri ikäryhmiä. Eläkejärjestelmän kokonaisuuden hahmottaminen on tavalliselle ihmiselle vaikea asia, Sakari Nurmela muistuttaa. – Se näkyy tavallista suurempana ei osaa sanoa -vastauksien osuutena. Tietynlainen kuva kuitenkin selkeästi välittyy. –Vaikka juuri on tehty eläkeuudistus, aika moni uskoo että jonkun ajan päästä joudutaan tekemään uusi , kiteyttää Juhani Pehkonen, joka tutkijana on ollut toteuttamassa myös aiempia Huomisen kynnyksellä -tutkimuksia. Ikääntyneet kuitenkin keskimääräistä tyytyväisempiä elämäänsä Huolimatta siitä, että ikääntyneet kokevat kärsivänsä arvostuksen puutteesta, moni on tyytyväinen elämäänsä. Kun tyytyväisyyttä arvioitiin asteikolla 1–10, keskiarvoksi muodostui 8,13. Väestöön kohdistunut vertailututkimus paljasti, että suomalaisten keskimääräinen tyytyväisyys omaa elämäänsä kohtaan on vähäisempää (7,32). Ikääntyneet kokevat lisäksi olevansa varsin onnellisia (7,79). Moni heistä ajattelee pystyvänsä vaikuttamaan elämänsä kulkuun (7,56) ja pitää taloudellista tilannettaan vähintään kohtalaisena (7,2). Mahdollisuus tulla kuulluksi koetaan selvästi heikommaksi (5,19) samoin oikeudenmukaisuuden toteutuminen suomalaisessa yhteiskunnassa yleensä ottaen (5,12). Yhteiskunnallinen asema vaikuttaa tyytyväisyyteen. Työelämässä ylempinä toimihenkilöinä tai johtavassa asemassa työskennelleiden tai työskentelevien tyytyväisyys on keskimääräistä suurempaa. Myös korkea koulutustaso viittaa samaan. TUOMAS TALVILA Huomisen kynnyksellä 2016 -tutkimus kokonaisuudessaan on luettavissa EETU ry:n verkkosivuilla, osoitteessa www.eetury. fi kohdassa ”Artikkelit”. Lisää tutkimuksesta myös joulukuun Eläkeläinen-lehdessä. Arvostuksen puute ja taloudelliset ongelmat painavat ikääntyneitä Huomisen kynnyksellä 2016 tutkimus: Tutkimusta esittelivät TNS Gallupilta Sakari Nurmela (kuvassa oikealla) ja Juhani Pehkonen (istumassa). Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry luovutti keskiviikkona 21.9. eduskuntaryhmille kannanottonsa valtion ensi vuoden budjettiesitykseen ja lainsäädäntöön. Kannanotossa nostetaan esiin mm. sosiaaliturvaan, verotukseen, vanhuspalvelulakiin, työeläkeindeksiin ja eläkeläisköyhyyden vähentämiseen liittyviä huomioita ja esityksiä. EETUn lähetystöä olivat vastaanottamassa kaikkien kahdeksan eduskuntaryhmän edustajat. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on kuuden valtakunnallisen eläkeläisjärjestön yhteistyöelin. Sen jäsenjärjestöt ovat Eläkeliitto, Eläkeläiset, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL, Kansallinen senioriliitto, Kristillinen Eläkeliitto ja Svenska pensionärsförbundet. Vuonna 2016 puheenjohtajajärjestö on Eläkeläiset ry. EETUn kannanotto eduskuntaryhmille EETU ry:n kannanotto vuoden 2017 talousarvioesitykseen sekä lainsäädäntöön on luettavissa EETUn verkkosivulla osoitteessa www.eetury.fi kohdassa ”Artikkelit”. 93 70 33 27 27 22 9 7 4 4 1 1 1 Hyvä terveys Hyvät ihmissuhteet Kiinnostavat harrastukset, toiminta, liikunta Lepääminen, rentoutuminen, ei kiire mihinkään Luonnosta nauttiminen Varakkuus, hyvä toimeentulo Hengellisyys Uuden oppiminen ja kokeminen Sosiaalinen arvostus Mahdoll. tehdä ansiotyötä mahdollisimman pitkään YhteiskunnallInen osallistuminen, mahdoll. vaikuttaa Ei mikään näistä Ei osaa sanoa 25 50 75 100 ONNELLISUUTEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT KUN IKÄÄ TULEE LISÄÄ (korkeintaan kolme tärkeintä, %). Kuvio 15. Huomisen kynnyksellä 2016 TNS Gallup Oy 2016 / PGraphics Tutkimuksessa kysyttiin myös mm. onnellisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Nro 6 lokakuu 2016 – 17 ELÄKELÄINEN Vanheneva Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen Kirjoittajavieras MERJA KYLLÖNEN M e kaikki vanhenemme. Välillä tämä itsestäänselvyys tuntuu meiltä päättäjiltä unohtuvan, niin yksioikoisesti vanhuudesta puhutaan. Elämän loppupäässä yhteiskunnan epätasa-arvoisuus näkyy räikeimmin. Raskas työ voi heikentää elämänlaatua ja työttömyysjaksot eläkkeitä. Yhä useampi pystyy onneksi osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja toimintaan korkeassakin iässä. Keskinäinenkin solidaarisuus tuntuu olevan kortilla. Valmiiksi hyväosaiset vaativat lisää valinnanvapautta ja parempaa eläkettä, kun samaan aikaan vanhustenhoidosta ja kotipalvelusta leikataan. Suurin osa suomalaisista on melko tyytyväisiä elämänlaatuunsa 70 ikävuoteen asti. Silloin tapahtuu ensimmäinen iso notkahdus, ja 80 vuotta täyttäneistä enää reilu puolet kokee elämänlaatunsa hyväksi. Syitä on monia: heikkenevä terveys, toimintakyvyn aleneminen, vaivat ja yksinäisyys. Köyhyys ja pienituloisuus näkyvät erityisesti iäkkäiden leskinaisten elämässä. Sipilän hallituksen sote-uudistus tulee selvitysten mukaan nostamaan kustannuksia tuntuvasti. Samaan aikaan aiotaan leikata julkisia sote-menoja kolmella miljardilla. Tämä johtaa väistämättä asiakasmaksujen rajuun nousuun. Olen erittäin huolissani siitä, miten nousevat asiakasmaksut, terveyspalvelujen saatavuus, lääkekorvausten leikkaaminen, kasvavat kiinteistöverot ja matkakulut kokonaisuutena vaikuttavat ikääntyviin. Ikääntyvän suurin pelko tuntuu olevan pelko toisten avusta riippuvaiseksi tulemisesta. Jos samaan aikaan pitää suorastaan pelätä joutuvansa laitoshoitoon, onko ihme jos elämänlaatua ei koeta kovin fantastiseksi? Tosiasia on että toimintakyky voi heiketä hyvin yhtäkkiä. Meidän kaikkien pitäisi voida luottaa siihen, että kun niin tapahtuu, saamme yhteiskunnalta sen avun joka meille kuuluu. Tyytymättömyys kotiin saatuun hoivaan ja palveluun on miltei kaksinkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa. Tämä on todella huolestuttavaa, sillä kotihoidon turvin asuu yhä enemmän yhä huonokuntoisempia iäkkäitä. Kun painopistettä siirretään laitoshoidosta kotipalveluun, on yhteiskunnan pystyttävä paljon parempaan! Apua on oltava riittävästi, sen on oltava laadukasta ja luotettavaa, ja katsetta on käännettävä kodista myös ympäröivään yhteiskuntaan: onko asunto ja lähiympäristö esteetön? Ovatko palvelut lähellä saatavilla, onko käytettävissä esteetöntä julkista liikennettä? Huomaako joku, jos kotona ei enää pärjää? Poliitikkona olen todella turhautunut siihen, että puheet eivät muutu teoiksi. Hoitajamitoituksesta väännettiin ankarasti jo Kataisen hallituksessa, omana ministeriaikanani. Kokoomus piti tiukasti kiinni siitä, että hoitajamitoitusta ei kirjattu lakiin velvoittavana. Nykyhallitus silti heikentää vielä sitäkin mitoitussuositusta, joka lopulta saatiin aikaan. THL:n tutkimuksen mukaan olemassa olevakin tavoite jää usein saavuttamatta. Pari vuotta sitten joka kymmenes ympärivuorokautista hoitoa antava yksikkö alitti yhä 0,5:n hoitajan vähimmäistason. Brysselistä katsottuna Suomen hallituksen toiminta näyttää käsittämättömältä. Meillä on nopeasti ikääntyvä väestö, paljon ikääntymiseen liittyvää osaamista, tutkimusta ja innovaatioitakin. Terveyssektorin kysynnän kasvu on valtavaa. Miksi vanhuus ja vanhustenhoito nähdään edelleen vain rasitteena, tai yksityisenä asioiden tilana, johon pitää löytyä helpotusta perheen tai suvun sisältä? Siksikö, että perinteisesti ala on naisvaltainen? Siksikö, että varakkailla on aina varaa ostaa hyvää hoitoa? Pidetään yhdessä huolta, että kukaan ei jää viimeisinä vuosinaan oman onnensa nojaan. °°° Merja Kyllönen on Euroopan parlamentin jäsen. Valmistautuminen ohjelmiin Kuntorannan kursseilla 2016-2017. On tärkeätä, että yhteisohjelmiin osallistujat tulevat kursseille jo tänä syksynä. Katso kurssikalenteria tämän lehden sivulla 25! Keväällä 2017 järjestetään tarvittavat alueharjoitukset ”Suomi 100 – työllä rakennettu” on ohjelmien pääteema Yhdistyksille on lähettty kysely ohjelmiin osallistumisesta. Pyydämme yhdistyksiä ilmoittamaan jo nyt alustavasti, moniko jäsen aikoo osallistua Vuokatin kesäpäivien joukkoesityksiin. Yleisön toivomuksesta joukkoesityksiin on päätetty ottaa mukaan senioritanssi voimistelu ja kansantanssiesitysten lisäksi. Kyselyssä tiedustelemme myös halukkuutta osallistua yksilötai muihin pienimuotoisiin esityksiin sekä aluejärjestöjen ehdotuksia iltamaohjelmaan. Kesäpäivien alustava ohjelma Ennakkopäivä 12.6. Tanssia, laulua ja retkeilyä Vuokatin kauniissa vaaramaisemissa Avajaispäivä 13.6. Suomi 100 -tietovisan alkukarsinta Matkavastaavien treffit Avajaisten harjoitukset esiintyjille Avajaiset: suurkuoro ja voimistelun yhteisesitys, Kainuun aluejärjestön ohjelmaa Toinen tapahtumapäivä 14.6. Suomi 100-tietovisan jatkokilpailu Toimintapajoja: muun muassa tanssia ja tasapainoa Aluejärjestöjen välinen hiihtokilpailu Karaokea ja muita pienimuotoisia esiintymisiä Puheenjohtajien ja emäntien treffit Ohjelmaharjoitukset esiintyjille Iltamat: senioritanssiryhmien yhteisesitys, aluejärjestöjen tuottamaa ohjelmaa Iltamatanssit elävän musiikin tahdissa Päätöspäivä 15.6. Suomi 100 – Työllä rakennettu -pääjuhla: kansantanssiryhmien yhteisesitys, suurkuoro, juhlapuhe Päivien ohjelmassa lisäksi: Aamuvoimistelua sekä altaassa että kuivalla maalla Liikunnallisia tempauksia Näyttelyitä ja näytteilleasettajia (Ohjelmatiedot alustavia, oikeus muutoksiin pidätetään.) Tapahtumaranneke 25 euron hintainen tapahtumaranneke oikeuttaa kaikkiin kesäpäiväohjelmiin Pääjuhlaan on saatavissa erillinen 10 euron pääsylippu Tapahtumapaikat Suurin osa tapahtumista keskittyy hotelli Katinkultaan (avajaiset, iltamat, pääjuhla, ohjelmaharjoitukset, tietovisat, karaoke jne.) Työpajatoiminta, vesivoimistelu sekä hiihtokilpailut järjestetään Vuokatin urheiluopiston yhteydessä Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Vuokatissa 13.–15.6. 2017 Ilmoittautuminen käynnistynyt vauhdilla Ilmoittautuminen Vuokatin kesäpäiville käynnistyi maanantaiaamuna 26.9. vauhdikkaasti ja esimerkiksi tapahtuman keskuspaikkana toimivan Katinkullan vuodepaikat myytiin nopeasti loppuun. Mainioita majoitusvaihtoehtoja on kuitenkin edelleen tarjolla: kesäpäivien käytössä on kaikkiaan yhdeksän eri majoituskohdetta Vuokatin ja Sotkamon keskustan alueella. Varaustilanne voi myös myös elää jonkin verran, mikäli peruutuksia ja muutoksia tulee. Vuokatin kesäpäiville ilmoittaudutaan sähköistä varauslomaketta käyttäen. Se löytyy osoitteesta https://www.lyyti.in/vuokatti2017 Lomaketta tutkimalla saa parhaan ajantasaisen tiedon varaustilanteesta sekä hinnoista. Neuvoa ja lisätietoja voit pyytää Holiday Club Katinkullasta, hotellimyynti.katinkulta@holidayclub.fi, puh.030 686 3000. Eläkeläiset ry:n toimistossa autamme myös parhaamme mukaan.
18 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN Harvardin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija sanoi ryhtyneensä lääkäriksi, koska halusi auttaa ihmisiä heidän terveydellisissä ongelmissaan. Toinen kysyi ihmetellen: Miksi ihmeessä et ryhtynyt putkimieheksi? Ovathan toimiva viemäröinti ja puhdas vesi paljon laajemman mittakaavan terveysvaikuttajia kuin suuri osa terveydenhuoltoa, varsinkin kehitysmaissa. Koska terveys ei ole kaikille sama asia, on terveyden edistämisestä puhuessamme tärkeää kysyä, mitä tarkoitamme terveydellä. Ihmiselämään ja yhteiskuntaan kuuluu paljon muitakin inhimillisiä päämääriä kuin terveys, esimerkiksi vapaus tai onnellisuus. Monet liikuntatai kehitysvammaiset ihmiset eivät koe olevansa sairaita, vaikka terveydenhuolto ponnistelee heidän olotilojensa parantamiseksi. Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisema Heikki ja Salla Saxénin pamfletti Miten bioetiikka voi muuttaa suomalaista terveydenhuoltoa? on ensimmäinen suomenkielinen teos siitä, millä tavalla voisimme konkreettisesti pohtia terveydenhuollon eettisen keskustelun uudistamista kansainvälisen bioetiikan tiedonalan pohjalta. Salla Saxén (s.1987) valmistelee sosiaalipsykologian väitöskirjaa Itä-Suomen yliopistossa terveydenhuollon ammattilaisten eettisestä päätöksenteosta. Heikki Saxén (s.1984) viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopistossa bioetiikan tieteenalan historiasta ja kehityksestä. Bioetiikkaan hän perehtyi vieraillessaan Yhdysvalloissa vuonna 2012, sekä opiskellessaan vaimonsa kanssa Harvardin yliopistossa 2014–15. Hän on myös vuosi sitten perustetun Bioetiikan instituutin hallituksen puheenjohtaja. – Lähtökohtamme on herättää laajaa kansalaiskeskustelua bioetiikasta ja vakiinnuttaa tämä tiedonala Suomeen. Tämä on kärsivällistä työtä, ja toimimme pitkällä tähtäimellä. Nyrkkisäännöksi voisi ajatella, että terveydenhuollossa uuden idean sisäistämiseen menee kymmenen vuotta ja sen kattavaan toimeenpanemiseen 20 vuotta. Haluamme olla mukana tässä murroksessa. Onko terveydestä tullut kurinpidollisesti uskonnon korvike? Salla Saxénin mielestä on, koska kansalaisen ajatellaan asetettavan terveyden kaikkien muiden arvojen edelle. – Elämässä on muitakin tärkeitä asioita kuin vaalia koko ajan terveyttä. Täytyykö esimerkiksi naisten koko ajan laihduttaa? Kysytäänhän usein, maksattavatko lihavat ihmiset lihavuutensa yhteiskunnalla. Mihin lopulta vedetään raja? Entäpä jos jääkiekkoa pelatessa ihminen katkaisee jalkansa, pitäisikö yhteiskunnan jättää hänet hoitamatta, koska tapaturma on itse aiheutettu? – Joskus on vaikea hahmottaa eroa, milloin asiantuntijat puhuvat biologiasta ja milloin arvoista. Nämä keskustelut sekoittuvat salakavalasti. Suomessa ei asiantuntijakeskeisyyden vuoksi ole – Eettisiä päätöksiä ei saa jättää yksin hoitavan lääkärin kannettavaksi, vaikka muodollinen päätösvalta onkin lääkärillä. Hoitohenkilökunnalla eettinen kuormitus on yksi syy ammatin vaihtoon, Heikki ja Salla Saxén totevat. Kuva: Juha Drufva Heikki ja Salla Saxén nostivat esiin terveydenhuollon bioetiikan tarpeen Kuka päättää hoidosta, elämästä ja kuolemasta? Eturauhasen robottiavusteista poistoleikkausta suoritetaan Hyksin urologian klinikalla Peijaksen sairaalassa Vantaalla. Kuva: Martti Kainulainen/Lehtikuva
Nro 6 lokakuu 2016 – 19 ELÄKELÄINEN Heikki ja Salla Saxén nostivat esiin terveydenhuollon bioetiikan tarpeen Kuka päättää hoidosta, elämästä ja kuolemasta? Mikä bioetiikka? syntynyt vahvaa keskustelua terveydenhuollon etiikasta. – Terveydenhuollossa ei pitäisi olla tuomioistuinvaltaa, mutta meitä hallitaan yhä enemmän biologian ja biovallan kautta. Jos teknologia ja lääketiede menee ihmisen edelle, silloin ei huomata, että ihminen voi myös kärsiä liiasta hoidosta, jos ihmisen riekaletta raahataan teknologiasta toiseen miettimättä tarkemmin sitä, millaisia arvoja hoidolla on tavoitteena edistää. Pelko estää nostamasta vaikeita asioita esiin Tuotte pamfletissanne esille muutamia eettisesti kimurantteja esimerkkitapauksia, kuten saako järjissään oleva potilas kieltäytyä hoidosta, joka pelastaisi hänen henkensä. Tai voiko poika auttaa isäänsä ja tämän kumppania saamaan lapsen koeputkihedelmöityksessä? – Terveydenhuollossa tehdään koko ajan arvovalintoja. Niitä tekee ennen muuta hoitohenkilökunta yhdessä potilaiden ja heidän omaistensa kanssa. Arvoista puhuttaessa on tärkeää muistaa, että kyse ei ole asiantuntijatiedosta. On tärkeää, että erilaiset kannat tulevat kuulluksi aina sairaalan pedistä parlamenttiin. Kirjoitatte, että on kyettävä erottelemaan faktat arvoista. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? – Tärkeät eettiset kysymykset kätkeytyvät helposti asiantuntijakielen taakse. Kuitenkin lääketieteellisiin päätöksiin sisältyy aina myös terveydenhuoltohenkilökunnan omia henkilökohtaisia arvoja. Jos lääkärillä on esimerkiksi vammainen lapsi, hän todennäköisesti tarkastelee potilaan tilannetta ja tämän mahdollisuuksia eri näkökulmasta kuin sellainen lääkäri, jolla on terveitä lapsia. Hänellä on erilainen näkökulma siihen, mitä se merkitsee, jos ihminen elää vaikeavammaisena. Useimmiten etiikka hypähtää pintaan skandaalin syttyessä, vaikka se on uinut pinnan alla koko ajan. Kalaakaan ei voida pyydystää kalastuksen idean esittämisellä: on laitettava veteen verkkoja ja käytettävä syöttejä. Mitkä ovat etiikka-keskustelun pahimmat esteet? – Pelko, joka estää nostamasta vaikeita asioita esille. Ammattilaiset eivät uskalla ja potilaat pelkäävät saavansa huonoa hoitoa, jos kritisoivat terveydenhuoltoa. Sairaala on tunnetusti hyvin hierarkkinen laitos, jossa edelleen on voimissaan se kuuluisa herran pelko. Valituskanavat piiloutuvat helposti byrokratian taakse tai päätyvät Valviran arkistoihin, eivätkä nouse yleisen tietoisuuden ja keskustelun kohteeksi. Saxénit muistuttavat, että pelkästään valvonnalla ja sanktioilla asiat eivät muutu paremmiksi. Etiikka on jokaisen oma asia, joka lähtee ihmisarvon kunnioittamisesta, ja sitä voisi tukea aktiivisella, koko yhteiskunnan läpäisevän eettisen keskustelun käymisellä. Etiikka ei ole sama kuin pelkkä lain kunnioittaminen rangaistusten pelossa. – Eettisiä päätöksiä ei saa jättää yksin hoitavan lääkärin kannettavaksi, vaikka muodollinen päätösvalta onkin lääkärillä. Hoitohenkilökunnalla eettinen kuormitus on yksi syy ammatin vaihtoon. Tämä asia pitäisi tiedostaa ja ottaa vakavasti. – Jos vakavasti sairaan ja tajuttoman, hengityskoneessa olevan lapsen vanhemmat toivovat lapselleen vielä hieman lisää elinpäiviä voidakseen psykologisesti käsitellä menettämisen tuskaansa, voidaanko lapsen pitäminen keinotekoisesti hengissä määritellä ”turhaksi” siksi, ettei hoidon jatkaminen johda tämän parantumiseen? Hoitamisen eettisissä valinnoissa on monia erilaisia puolia. Mihin hoidossa vedetään raja? Mielestänne terveydenhuollon piirissä keskeisimmät ongelmat liittyvät demokraattisen päätöksenteon ja asiantuntijavaltaisen päätöksenteon välisiin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin jännitteisiin. Poliittiseen tasa-arvoon tähtäävä demokratia olettaa, että valta pitäisi pohjimmiltaan jakaa tasan kansalaisten kesken. Kaikilla kansalaisilla ei ole kuitenkaan yhtä paljon tietoa tai viisautta. Mikä on järkevä ja moraalinen perustelu sille, että vähemmän viisaat voisivat määrällisesti äänestää kumoon viisaammat? – Terveydenhuollon kohdalla voidaan kysyä: miksi kansalaisten tulisi osallistua päätöksentekoon, kun on ilmeistä, että asiantuntijat ovat monissa päätöksiin liittyvissä asioissa kansalaisia paljon tietävämpiä? Kysymys tiedon ja päätöksenteon tai politiikan välisistä suhteista onkin Saxénien mielestä yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista periaatekysymyksistä. Jotta demokratiassa olisi mieltä, eivät kaikki päätökset voi olla vain asiantuntijakysymyksiä. Mihin siis vedetään raja? Usein etiikan pohdintaa pidetään myös turhana menoeränä. Kuitenkin Salla ja Heikki Saxénin mielestä voidaan kysyä, onko meillä varaa niukkuuden ajasta huolimatta olla panostamatta laajalti etiikkaan, ihmisarvon kunnioittamiseen? – Mitä jää jäljelle, mikäli meillä ei ole varaa panostaa etikkaan, heitämmekö samalla hyvästit myös demokratialle ja tasa-arvolle? Siksi bioetiikka tulisi ottaa vakavasti terveydenhuollon eettisen keskustelun rakenteita mietittäessä. JUHA DRUFVA Heikki ja Salla Saxénin pamfletti on luettavissa ilmaiseksi Kunnallisalan kehittämissäätiön sivuilla osoitteessa: kaks.fi/polemia ”Terveydenhuollossa ei pitäisi olla tuomioistuinvaltaa, mutta meitä hallitaan yhä enemmän biologian ja biovallan kautta. Jos teknologia ja lääketiede menee ihmisen edelle, ei huomata, että ihminen voi myös kärsiä liiasta hoidosta, jos ihmisen riekaletta raahataan teknologiasta toiseen miettimättä tarkemmin sitä, millaisia arvoja hoidolla on tavoitteena edistää.” – Oletus siitä, että jokainen sairaanhoitajakoulutuksen käynyt henkilö ajattelisi samalla tavalla ja kokisi samoja asioita arvokkaaksi, olisi liian naiivi vastuuntuntoisen terveydenhuollon järjestämisen pohjaksi. Hoitohenkilökunnan henkilökohtaiset tyylit ovat havaittavissa erilaisissa arkisen kohtaamisen tavoissa. Toinen esimerkiksi puhuu potilaalle nöyrästi ja tälle sananvaltaa antaen, toinen taas tykittää tietoa potilaalle teknisesti kuin tennispalloja ampuva kone. – USA:ssa 1960-luvulla alkunsa saanut bioetiikka käsittelee lääke-, terveysja biotieteiden parista nousevia eettisiä, moraalisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Bioetiikka muodostuu kreikan kielen sanoista bios (elämä) ja ethos (tottumus, tavat; arvot). Bioetiikan pyrkimys on ollut tarjota ääni eri tiedonalojen edustajille – filosofeille, teologeille, sosiologeille, juristeille, lääkäreille, historioitsijoille, terveystieteilijöille sekä niille, joilla ei ole akateemista koulutusta. – Hollannissa kehitetyn MCD-menetelmän (Moral Case Deliberation) tavoitteena on tukea terveydenhuollon ammattilaisia vaikeissa eettisissä valintatilanteissa ryhmäkeskustelun avulla. MCD-mallia käytetään laajasti erilaisissa sairaaloissa ja psykiatrisissa yksiköissä sekä jossain tapauksissa vanhainkodeissa. MCD-mallia on viime vuosina kokeiltu myös Oulun yliopistollisen sairaalan lastenklinikalla. – Sairaalan osastoilla tehtävät etiikkakierrot (ethics rounds) ovat yleisimpiä USA:ssa. Ne ovat lainanneet ideansa perinteisestä lääkärinkierrosta. Niitä on kokeiltu ja tutkittu myös Ruotsissa. Etiikkakierroissa henkilökunta voi potilaskohtaisesti käydä läpi hoitoon liittyviä eettisiä kysymyksiä vaikkapa eetikon kanssa tai järjestämää etiikasta viikoittaisia keskustelutilaisuuksia. Etiikkakierto mahdollistaa monien sellaisten eettisten kysymysten esille nostamisen, jotka muuten voisivat jäädä piiloon esimerkiksi siksi, että ne koetaan liian pieniksi ääneen sanottaviksi tai koska niitä ei yksinkertaisesti tulla ajatelleeksi. – Suomessa ainoa kansallisella tasolla kaikille lääkäreille saatavilla oleva käytännön hoitopäätösten eettisiin ulottuvuuksiin pureutuva rakenteellinen aloite on vuonna 2003 perustettu Lääkäriseura Duodecimin koordinoima ja verkossa toimiva Lääkärien eettinen foorumi. Sen perusperiaatteena on, että kuka tahansa lääkäri voi lähettää palstalle kysymyksen sellaisesta käytännön tilanteesta, jonka eettiset ulottuvuudet ovat jääneet kaihertamaan. Kysymyksiin vastataan niin, että ryhmä eri tavoin erikoistuneita lääkäreitä pohtii kysymyksiä keskinäisessä verkkokeskustelussa. Tapauksia käsitellään jälkikäteisesti. Kyseessä ei ole käynnissä oleva päätöksenteko, kuten Oulussa sovelletussa MCD-mallissa. JD Eturauhasen robottiavusteista poistoleikkausta suoritetaan Hyksin urologian klinikalla Peijaksen sairaalassa Vantaalla. Kuva: Martti Kainulainen/Lehtikuva
20 – Nro 6 lokakuu 2016 ELÄKELÄINEN 09 276 360 fennokauppa.fi Eläkeläiset ry:n jäsenetu -10% norm.hintaisista tuotteista 2016 APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN MEDIPLAST FENNO OY TERVEYDENHUOLLON ERIKOISKAUPPA Pyydä ilmainen postimyyntikuvasto ? POHJOISEN LUMILLE ELÄKELÄISEDUILLA • Lapland Hotelsin peruutusturva on tukenasi, jos matkasi peruuntuu yllättävän esteen vuoksi. Peruutusturva kattaa matkan peruutuksesta syntyneet hotellikulut. Kysy meiltä lisää! • Myöhäinen huoneen luovutus veloituksetta lähtöpäivänä (klo 14). Eläkeläiset ry:n jäsenille lisäedut ovat saatavilla majoituksen yhteydessä ja ovat voimassa vain yksittäisvarauksiin. Ylläksen hissilippu etu voimassa, kun lippu ostetaan Ylläs-Ski Oy:ltä. • 10 € ravintolaseteli / vrk / huone ravintolapalveluihin • 10%:n alennus Lapin Safarien viikkoohjelmista • 10%:n alennus Ylläs Ski Resort Äkäslompolon, Pallaksen, Luoston ja Oloksen hissilipuista, välinevuokrista sekä hiihtokoulusta Palvelemme sinua numerossa 016 3232 www.laplandhotels.com -10% ETU MAJOITUSHINNOISTA Varaustunnus: ELÄKELÄINEN OULU | TAMPERE | LEVI | YLLÄS | ROVANIEMI I OLOS PALLAS | HETTA | KILPISJÄRVI | SAARISELKÄ | LUOSTO Keväthanget kutsuvat Tunturikeimiöllä on tarjolla viihtyisää majoitusta, maittavaa kotiruokaa sekä yli 250 km liukkaita latuja maan kauneimman latuverkoston äärellä Muoniossa. Tervetuloa nauttimaan Tunturikeimiön rauhasta ja rennosta tunnelmasta! Puh. 0500 209 630 www.tunturikeimio.fi Olemme myös Facebookissa! TK_elakel2016_84x100.indd 1 2.8.2016 9:55:32 Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi • www.summassaari.? P. 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0828 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Pikkujouluyö alk. 79 1 vrk/hlö/2 hh Sis. ohjelmalipun, buffet-ruokailu, kylpylän ja aamiaisen. Joululoma 321 3 vrk/hlö/2 hh Sis. jouluista ohjelmaa, joulun herkkuja, kylpylän poreita. Teatteri Eurooppa 4: Mielensäpahoittajan poika -teatteri, Mikael Konttinen, Jarkko Honkanen & Helmenkalastajat, Ilta-aurinko ... Loppuvuoden kattauksessa teatteria ja tanssia Eläkeläinen-lehden aikataulut 2016 NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy Joulukuu nro 7 28.11. 12.12. JOULUTERVEHDYKSET 14.11. mennessä Erja Isakssonille osoitteeseen Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki tai sähköpostitse erja.isaksson@elakelaiset.fi Rovaniemellä saimme vanhustenviikon avaukseksi osallistua sunnuntaikonserttiin kauniissa Korundin salissa. Viikon teemana oli ”Tekee mieli oppia”, ja se sopi oikein hyvin myös sunnuntain päiväjuhlan konsertin ”Elämän makuisia lauluja” teemaksi. Konsertin ohjelma koostui sisarusten Irene Luiron, Inkeri Riipin sekä heidän veljensä Ossi Riipin omasta tuotannosta. Heidän musiikkinsa on hyvin elämänläheistä. Jokaisella laululla on oma tarina joka kertoo rakkaudesta, luonnosta ja ihmisen työstä, toiset sydämeen asti meneviä toiset iloisia mukaansa tempaavia elämän varsiteiltä kertovia tarinoita. Sisarusten lapsuuskoti on Sodankylän Raudanjoella josta elämäntaival alkoi. Opiskelu ja työ kuljetti heitä vieraisiin maihin ja nyt he ovat palanneet pohjoiseen kotiseudulle. Nyt meillä oli ilo olla mukana lämminhenkisessä elämän makuisessa konsertissa. Kaarina Elämän makuinen konsertti Nämä kuultiin: Sisääntulomusiikkina Avaruus (instr.) 1. Auringon voima 2. Vanhus muistoissaan 3. Vanhaan kotiin 4. Kaipaus 5. Sadepisarat 6. Hiljaa sydämeen 7. Lintuni 8. Valkokyyhky 9. Muistojen lauantai-ilta 10. Kun kohtaamme jälleen 11. Hetki 12. Jätkän kynttilä 13. Kuin lintu 14. Elämän tango 15. Laulu kotiseudullein 16. Villiä tanssia kuun Edullista asumista luonnonkauniin Puruveden läheisyydessä Kt 2 h + kk 47 m 2 450€/ kk + vesi, sekä kt 1 h + kk 32,5 m 2 340€/kk + vesi. Asunnot ovat Kerimäen keskustassa HISSITALOSSA. Ne soveltuvat hyvin myös liikuntarajoitteiselle henkilölle keväällä käyttöönotetun hissin ansiosta. Kaikki kirkonkylän palvelut, esim. kaupat ja apteekki ovat aivan lähellä. Asunto sijaitsee rauhallisessa taloyhtiössä, jossa on ainoastaan viisi asuntoa. Soita ja kysy lisää: Matti Kammonen 0400 894 348