K A R JA L A I N E N. K V E L E R TA K HUHTIKUU 3 2013 SoundI Amorph 13 1 1 irtiotto Kaleval asta is (sis.alv) VO N H E R T Z E N B R O T H E R S 6,20 € J
CD – DIGIPAK – 2LP+CD – DOWNLOAD
09-5627 7110 gsm 0400-730 453 Trafiikkisuunnittelija Jatta Waarala 82 Avustajat Asko Alanen, Senja Harju, Timo Harjuniemi, Ville Hartikainen, Timo Isoaho, Jari Jokirinne, Pauli Kallio, Karoliina Kantola, Antti Karkiainen, Topi Kauhala, Asko Kauppinen, Eero Kettunen, Esa Koivio, Timo Koskinen, Esa Kuloniemi, Pekka Laine, Kai Latvalehto, Kaisla Alexander Leveelä, Antti Luukkanen, Antti Marttinen, Antti Mattila, Jussi Niemi, Satu Niininen, Jake Nyman, Sami Nissinen, Pertti Ojala, Ville Pirinen, Hemmo Päivärinne, Vesa Sirén, Ville Sorvali, Marko Säynekoski, Linda Söderholm, Arttu Tolonen, Teppo Vapaus, Sauli Vuoti, Jarmo Vähähaka, Laura Vähähyyppä, Heidi Välkkilä, Jukka Väänänen Toimituksen postiosoite Soundi, Box 312 33101 Tampere Puhelin (09) 759 61 (vaihde) Internet www.soundi.fi Kustantaja A-lehdet Oy Julkaisujohtaja Eve Vaasmaa Markkinointi Brand Manager Markkinointisuunnittelija Johanna Mikkonen Katja Bruun Bazook Tobias Sammet’s Avantasia Finntroll Peter Tägtgren Killswitch Engage Soilwork 86 Tarkkailuluokka The Scenes Black Lizard 87 88 Demoefekti Stalker Herra Ylppö & Ihmiset Olavi Uusivirta Don Johnson Big Band 92 97 98 Amorphis Ornette Birks Makkonen Viimeinen sana kuva: Juho Juntunen w w w. SISÄLTÖ 6 7 8 10 12 14 16 18 24 26 30 36 38 42 46 50 52 54 61 64 80 3/2013 Juho Juntusen outo maailma Suorat sanat Uutiset Oma lista: Topi Saha Hai & Lou Jussi Niemen naamakirja: Jukka Tolonen E-liike Soundi-haastattelu: Pedro Hietanen Depeche Mode Von Hertzen Brothers Anssi Kela Kvelertak Minun tähteni: David Bowie Samae Koskinen John Grant Killer Aspect Pimeys Volbeat J. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- ja jakelutavoista. vuosikerta. Karjalainen 36 61 30 kuva: Antti Kirves Kvelertak 14 Palvelussa tarvittava tilausnumero löytyy takakannen osoitetiedoista. Lehtitilaukset: 0800-963 63 (24h/vrk) J. Karjalainen Arviot Keikat Päätoimittaja Timo Kanerva Toimituspäällikkö Tero Alanko Toimitussihteeri Mikko Meriläinen Erikoistoimittaja Juho Juntunen Toimittaja Petri Silas Ulkoasu Jaakko Kahala Jari Mattila Ilmoitusmyynti Veikko Virtanen Puh. Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Osoitetta voidaan käyttää ja luovuttaa suoramyyntitarkoituksiin. www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu Anssi Kela Jukka Tolonen Julkaistujen kirjoitusten ja kuvien osittainenkin lainaaminen ilman lupaa on kielletty. s o u n d i . Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. f i Käyntiosoite Postiosoite Sähköposti Puhelin Risto Rytin tie 33, Helsinki A-lehdet Oy, 00081 A-lehdet etunimi.sukunimi@a-lehdet.fi (09) 759 61 (vaihde) Asiakaspalvelu: (09) 759 6614 (ma–pe klo 8–16.30) Virallinen osoitteenmuutos postiin tai VTJ:lle päivittyy automaattisesti rekisteriimme. lakko tai tuotannolliset häiriöt). Painopaikka PunaMusta Oy, Joensuu ISSN 0785–0891 4 SOUNDI Aikakauslehtien liiton jäsen Soundi ilmestyy 11 numeroa vuodessa 39
vaganza.fi 12.-14.7.2013 • Joensuu www.ilosaarirock.fi MO T Ö R HE AD (UK) • S I GUR R ÓS ( ISL ) • NIGH T WISH • H OT CHIP (UK) S Q UAR E P U S HE R (UK) • W I T CH CR A FT ( S WE) • PELICA N ( USA) • A D EP T ( SW E ) BE T W E E N T HE B U R I E D A ND M E ( USA) • T AR R US R ILEY ( JAM /U SA) M IC HAE L M O N R O E • KA R R I KOIR A • PÄ Ä KII • FINNT R OL L D I S CO E N S E M B LE • WINT ER SUN • R YT M IH Ä IR IÖ ET E R N AL T E AR S O F SOR R OW • PER T T I KUR IKA N NIM IPIV ÄT J . K AR JAL AI N E N • I S MO A LANKO • M AR ISKA & PAH AT SU D E T Kaikki lipputyypit (25-85 euroa) myynnissä Tiketissä
JUNTUSEN OUTO MAAILMA 6 SOUNDI
Imelää paskaa. Imelää paskaa. Nyt kun yli kymmenen vuoden pohjatyö on palkittu kansallisella jättisuosiolla, ja hedelmien keräily on alkanut, on alkanut myös perisuomalainen kateellisten panettelu, vittuilu ja tuomitseminen. Suosionsa huipulla ratsastava Jukka Poika on juuri nyt helppo naljailun kohde. Näkyykö vastaava trendi sitten musiikkimaailmassa. Musatouhujen rin- nalla Jukka on ruokkinut lapsensa ja tutkinut ekotiedostavan elämän todellisuutta asumalla useamman talven yli puulämmitteisessä hirsitalossa Bromarvissa. Tämä ryhmä on valmis käyttämään rahaa, ja osaa useimmiten jo auttavasti käyttäytyä. Teattereihin tulee elokuvia, jotka eivät mässäile visuaalisuudella, vaan pohjaavat tarinaan ja näyttelijöihin. Huvittavia piirteitä videon vastaanotto sai, kun The Voicen kaltaiset äärikaupalliset viihdefoorumit otsikoivat uutisensa tyyliin: ”Myikö Jukka Poika sielunsa?”. Kun 70-luvulla työväenluokka siirtyi elokuvateattereista kotitelevisioiden ääreen, toivottiin yleisöä nimenomaan nuorisosta. Vaikka Jukan tekstejä saa välillä tulkita suomi-ircgalleria-suomi -sanakirjan avulla, perimmäinen viesti tapaa yhä olla ajattelemisen arvoinen. Suurimpia kassamagneetteja olivat sarjakuvien elokuvaversiot, hitin jatko-osat ja visuaalisesti huikeat seikkailut. Suomalainen musiikkimenestyjä tapaakin saavuttaa suosionsa sivutuotteena vain yksioikoista vihaa. Jukka Poika on tuottanut itsensä näköistä musiikkia eri kokoonpanoissa reilun kymmenen vuoden ajan julkaisten noin levyn per vuosi. Tuttavapiirissäni etenkin miehillä on tapana mollata Jukka Poikaa. Jos Siideripissis ei vielä raivostuttanut kaikkia vanhoja faneja, viimeistään härskillä tuotesijoittelulla täytetty Viestii-musiikkivideo sai Soul Captain Bandin vinyylejä lp-soittimessaan pyörittelevät bongitukat pois tolaltaan. Sitten ne sanat. He kuitenkin osaavat myös vaatia palvelua ja mukavuuksia, haalea hampurilainen kaatosateessa ei kuulu heidän maailmaansa. Ei tarvitse kuin katsoa Suomeen saapuvien artistien listaa, kun tajuaa, että keikkamyyjät ovat havainneet vanhemman yleisön tarpeet jo paljon ennen Hollywoodin elokuvatuotantoja. Kun festivaaleilla ennen tarjoiltiin makkaraperunoita ja kasvissyöjille samaa ilman makkaraa, ovat palvelut laajentuneet huomattavasti. Lahjakas ja intohimoinen Turbulence näki kohtalonsa toisin ja teki itse tulevaisuutensa lyömällä läpi väkevällä Notorious-singlellä. SOUNDI 7. Bruce Springsteen ja Rush eivät ole varsinaisia nuorisoidoleja, mutta keikkaliput liikkuivat tiuhaan tahtiin. Hienoina esimerkkeinä näistä Quartet ja The Best Exotic Marigold Hotel. Nyt vanhempien ihmisten elokuvissakäynti on kasvanut hurjasti, vuodesta 1995 vuoteen 2010 yli 50-vuotiaiden amerikkalaisten säännöllinen elokuvissakäynti kasvoi lähes 70 prosenttia. Imelä. Videon aiheuttaman tunnereaktion ja vetävän lööpin voi ymmärtää, mutta itse kysymys on häiritsevän epäkorrekti. T US A P TEPPO VA he Guardian tarttui jokin aika sitten mielenkiintoiseen aiheeseen. Tahti on ollut kova ja plattojen sisältö paria heikompaa lenkkiä lukuun ottamatta vähintään laadukasta. Tutkimuksien mukaan vanhempi ikäluokka saattaa olla pelastus elokuvateollisuudelle, ja nyt Hollywood alkaa herätä ilmiöön. Ensinnäkin se musa. Meistä entisistä telttailijoista on tullut niitä yli kolmekymppisiä, jotka edelleen käyvät samoissa tapahtumissa. Lisäksi ateriointikin sujui mukavasti alueella olevassa telttaravintolassa. Sitten se jätkä. Hänestä tuli rakastettu reggaetähti. Suomessa klassinen ryysyistä rikkauksiin -tarina on harvoin voimallinen ja sympatiaa herättävä, sillä valtaosa nuorista räppäreistä, reggaepäistä ja rokkareista pajauttelee ja dokaa angstisen nuoruutensa vanhempien tai Kelan ja sossun rahoilla tukeva katto pään päällä. Nyt eläkkeelle jäävät, ja sitä hieman nuoremmat keski-ikäiset ovat ensimmäisiä sukupolvia, jotka ovat nuoresta asti tottuneet sijoittamaan rahaa itseensä, käymään elokuvissa ja konserteissa. Rutiköyhän rastafarin frendit toisensa perään tipahtelivat rikollisen puuhailun ja huumeiden pariin. Trendi on jatkunut aina näihin päiviin asti. Nämä daamit eivät olleet unohtaneet idoliaan. Aiemmin elokuvat suunnattiin suurimmaksi osaksi teineille. Keski-ikäiset festivaali- ja keikkakävijät lienevät melkoista unelmayleisöä. ANTAA POJAN PORSKUTTAA L uciano Blottan vuonna 2007 julkaistu ja lukuisissa yhteyksissä palkittu dokumenttielokuva Rise Up seurasi Turbulence-nimistä nuorta jamaikalaista reggaeartistia. Ruisrockissa on panostettu vanhempaan, ja tietysti myös rahakkaampaan yleisöön viini- ja samppanjabaareilla. Tavoilleen uskollisena vahvasti argumentoiva suomalainen mies on aina oikeassa. Kuitenkin kun Madonna konsertoi Helsingin Jätkäsaaressa, olivat ne laitosvaipoin keikkaan valmistautuneet tosifanit reippaasti kolmenkympin yläpuolella. ”Kuin sä tolla lailla heittaat?” Jukka kysyy uusimmalla levyllään. Teltassa en tosin enää suostu yöpymään kuin hätätapauksessa. Kyseiset käytösmallit edustavat tapakulttuuria, jonka vastavoimana Jukka Poika on toiminut linjakkaasti koko uransa ajan – tarkastelee sitten Soul Captain Bandin kyseenalaistavan uhman vuosia tai nykyisen radioreggaen aikaa. LAURA V ÄH SUORAT SANAT Ä PP Y Y H Ä MITEN KÄY KESKI-IKÄISELTÄ ROCK’N’ROLL. Erityisesti poppia on perinteisesti pidetty teinien musiikkina. Taloudellista menestystä, jos edes vakaata toimeentuloa Jukan pioneerityö suomalaisen reggaen tekijänä on tuskin tuonut hänelle uran alkuaikoina. Toivottavasti festivaalijärjestäjät muistavat kuitenkin huolehtia myös teiniyleisöstään
kuva: Andy Whale Tähden välit Jazzin ja hiphopin superbändi Kotimaisen rytmimusiikin mestarit ovat laittaneet hynttyyt yhteen RickyTick Big Band & Julkinen Sana kokoonpa nossa. Kyseinen Tooth & Nail levy ääni tettiin viidessä päivässä tuottaja John Henryn studiolla Kaliforniassa ja sen laulut ovat enem män henkilökohtaisia kuin poliittisia. Hän kertoo suorastaan kaipaavansa 1980lukua, jolloin musii kintekijät lähes yhtenä kuva: Knotan AMORPHIKSEN oma chilisoosi (katso s. Edellislevy syntyi Los Angele sissa Alain Johanneksen (Queens Of The Stone Age, Them Crooked Vultures) tykönä. UUTISET BLACK SABBATH kitaristi Tony Iommin sävellys päätyi Armenian euroviisuedustajaksi. Sisteriä (2007) leimasi folk, Songs Of Hope And Desire (2009) täyttyi rujosta rockista ja Shack- les (2011) soi isona ja täyteläisenä amerikanrockina. TÄMÄNKIN LEHDEN Minun tähteni jutussa pohdittu kysymys David Bowien seksuaalisuudesta on saanut uutta pontta, kun Bowien exvaimo Angie kertoi The Sun lehdelle löytä neensä eräänä vuoden 1973 aamuna Davidin ja Mick Jaggerin alasti sän gystä. Pitkä Billy Bragg haastat telu on luettavissa seuraa vasta Soundista. – Aloin tekemään sillä mie lellä, että nämä olisivat demoja, mutta ne alkoivatkin kuulostaa sillä lailla oikeilta, että tajusin olevani tekemässä ihan oikeaa levyä. Onko albumin ilmestymisaika taulusta vielä tietoa. – Se on vähän levyyhtiöstäkin kiinni, nyt just neuvotellaan, että kuka tuntuu sopivimmalta julkai sijalta. Valitettavasti kylttiä piteli 7vuotias tyttö isänsä kanssa. Espoon April Jazz fes tivaalilla.. – Mulla on noin puolet materiaa lista jo valmiina, Manna kertoo iloi sena. En usko, että vaikkapa blogit tai Twitter pystyy samaan, hän pohtii. Tällä kertaa Manna on rakentanut musiikkia jo kakkoslevystä lähtien mukana olleen Mikko Joensuu omassa stu diossa. 20päisen ryhmän ensimmäinen keikka koetaan 26.4. ”HAJOTA KITARASI, PETE” kyltti yleisössä sai Pete Townshendin her mostumaan niin, että hän läksytti kyltin pitelijää tomeralla ”Fuck off” pyynnöllä. VIIME SOUNDISSA kerroimme, kuinka Bowie kielsi Morrisseytä käyttämästä heidän yhteiskuvaansa The Last Of The Famous International Playboys singlen kannessa. Manna tekee levyä laajalla spektrillä rintamana vastustivat Margaret Thatcherin hirmuhallintoa. Valtteri Pöyhösen johtaman, Suomen eturivin nykyjatsareista koos tuvan RickyTick Big Bandin soiton päälle sanoja sylkevät rapmestarit Tommy Lindgren, Paleface ja Redrama. Ensin hän haukkui Muse rumpali Dom Howardin siitä hyvästä, että mies poltti säh kötupakkia Brit Awardsissa. Debyyttisingle on jo julkaistu ja albumia lupaillaan loppukeväälle. Dorianyhtye esittää Lonely Planet voimaballadin viisufinaalissa Malmössä toukokuun puolivälissä. Seuraavaksi hän kehui, kuinka kissassaankin on enemmän rock’n’rollia kuin Justin Bieberissä. Se olisi mun mielestä hyvä ja realisti nen tavoite. Siellä on paljon sellaista pelkistetyn rauhallista ja aika rohkeastikin riisutumpaa ilmai sua, mutta toinen puolisko onkin sellaista ihan räminää, joitain väki valtaisenkin rajuja demoja on tullut tehtyä. NOEL GALLAGHER on ollut taas pahalla päällä. 96) ei ole mitään hirviö hevibändi Gwarin vastaavan rinnalla. Uudesta levystä huoli matta Billy Braggin mielestä yhtyeiden ja artistien tulisi olla avoimen poliittisia. No, Morrissey nokkelana poikana korvasi sen kaveri kuvalla Rick Astleyn kanssa. Sanoisin, että vuoden loppuun mennessä. – Mutta kyllähän ne kuulostaa aina itseltään, kun siinä on oma sielu ja ääni. – Musiikki on valtava voima. – Mulla on ajatus, että saisin kesällä äänitykset loppuun, mutta sitten menee kuitenkin hetki kai kissa käytännön asioissa. Uskoakseni musiikki voi yhä saada ihmiset lähtemään kaduille vaati maan muutosta. GwarBQ kastike sisältää kitaristi Balsacin mukaan ”tosi kuumien typyjen verta”. Teksti: Mikko Meriläinen Billy Bragg on sydämen asialla Billy Bragg – tuo isonenäinen Bar kingin bardi – julkaisi vastikään ensimmäisen uuden studioalbu minsa viiteen vuoteen. Onko neljännellä levyllä luvassa taas uusi suunta. – Aika laajalla spektrillä men nään. – Tarkoitus on tehdä ensi vuonna Kollektiivin toinen levy, mutta se on todella ihan vasta suunnittelu vaiheessa, Manna vihjaa. 8 SOUNDI Manna on tiputellut Facebook sivulleen tasaisin väliajoin vihjeitä siitä, että albumi numero neljä on jo hyvän matkaa työn alla. Viime vuonna Mannaa työllisti Kerkko Koskinen Kollektiivi. Mannan kolme edellistä albumia ovat olleet keskenään varsin eri laisia. Pete oli jälkeenpäin asiasta hyvin pahoillaan. Ote taanpa puhelinyhteys Helsinkiin ja selvitetään asian tola
Each loudspeaker is handcrafted in our factory in Finland using only the finest sustainable materials and the technical innovations that take our products beyond the ordinary. www.genelec.com. Outstanding sound from a natural source Our goal is simple – pure, neutral and accurate sound. It’s what we’re known for, and it’s made us the benchmark for the music industry
ERIC PELTONIEMI: Suomi – Yhdeltäkään artistilta en ole yhtä häpeilemättömäs10 SOUNDI ti varastanut. En tiedä vieläei auennut, mutta debyyttiin palaan aina uudelleen. 10. Oli muuten 10-vuotiaalle fanille hitusen tiukka elämys! Jackson kantoi vuosia parhaan keikan titteliä, kunnes Bruce Springsteen tuli kaupunkiin. Pelkkiä ässäbiisejä. – Yritin kyhätä perinteistä kaikkien aikojen Top 10 –listaa, mutta se osoittautui turhan vaikeaksi. Sunnuntaiaamujeni vakiolevy. Hän ruotii lemmenhuolia ja elondraamoja vanhahtavin ilmaisuin, mutta emootioissa sekä mielikuvissa on ajaton ja yksilöllinen tunnelma. mutanttiäpärälapselta. Luotan inspiraatioon, vaikka vanha matikanopettajani kutsui sitä vain tekosyyksi laiskuudelle. – Laulujen ajattomuus on mahtava juttu, kun kääntöpuolena ei ole nostalgiatrippailua tai falskia näyttelemistä. Siitä huolimatta täydellinen mestariteos. IVER KLEIVE 5. Parikin ”vierasta” on tarpeeksi. JPP:n Puikkoristikko oli kova. Voin luvata kovaa kamaa. LEVYT 1. – Parhaat biisini syntyvät pakottamatta ”syliin tipahtaen”. Hie- – Piialla on ihan oma, toteava no esimerkki vanhasta kunnon ote tarinankerrontaan. Ensialbumini lienee ollut Michael Jacksonin Dangerous. Suurin työ tehtiin Matiaksen ja tuottaja Tony Fredlundin kanssa kolmisin, mutta Mikko Joensuu kitaroineen ja Tero Hyväluoma viuluineen ansaitsevat hekin kunniaa. Mieluiten soittaisin nelihenkisen Lemmen tomppelit -bändin kanssa (nimeä ei ehkä ole mietitty ihan loppuun asti), mutta se tuppaa maakunnissa menemään persneton puolelle. VIITASEN PIIA ni The Four Horsemen -biisin Viitasen Piia ensimmäisen rumpufillin. 8. 4. JIMMY TRÄSKELIN Tuulisen kylän poika – Musisoiva hiipparihahmo Kaustiselta. – Warner antoi sen kuuluisan taiteellisen vapauden, eikä Kallonen tai kukaan muu puuttunut sisältöön. Paikka oli sama. Tuhannes laulu on maailmanluokan bii6. Olen mukana myös Antero Lindgrenin bändissä, ja kakkoslevy meni juuri purkkiin. Songs O’ Sad Laughter on vähintään yhtä hyvä albumi. Kestosuosikki siitä lähtien, kun lukioikäisenä levyn isän hyllystä varastin. Kurun tekstissä olen muokkaillut alkuperäistä arkkiveisua mieleni mukaan pitkin matkaa. JONATHAN RICHMAN It’s Time For – Joutavaa kamaa, sanan positiivisimmassa merkityksessä. Olen välillä pyrkinyt modernimpaan ja urbaaniin tyyliin, muttei se ole pakottamalla tullut. Mestarillinen laulaja, kitaristi ja lauluntekijä, joka on jäänyt rikollisen tuntemattomaksi Suomessa ja Ameriikan kultaraiteilla. Uuden levyn biisit ovat kaikki ensilevyn jälkeen kirjoitettuja ja siksi myös mielestäni paljon parempia. Laulan myös Rauli Nordbergin masinoimalla Kuninkaantie-teemalevyllä. suuteen taipuvaisena, pikku- sieluisena miehenä olen usein ollut pahalla tuulella hänen lahjakkuutensa johdosta. Kateellisaisuutta. – Ensimmäinen biisisuosikkini. APHRODITE’S CHILD si, jonka toivoisin itse kirjoit666 taneeni. – Matias Tynin kanssa hahmoteltiin biisejä etukäteen, mutta sovitustyö tapahtui vasta studiossa. Pateettisuudesta vapaata, riemukasta musiikkia ja parasta troppia artistille, joka ottaa itsensä ja musiikkinsa liian vakavasti. 7. OMA LISTA TEKSTI: ASKO ALANEN SILKKIÄ SAMETTIA SARKAA VERKAA TOPi SAHA T opi Saha on folklaulaja ja lauluntekijä, jonka laulujen teemoja ja lyriikkaa ei verhoa tomuhiukkanenkaan. Minulteemalevystä ja siitä, että sen la on ollut ilo ja kunnia kiervoi toteuttaa ilman ryppyottää yhteiskeikoilla. – Siirto divarista pääsarjaan sujui mutkattomasti ja kasvattajaseurakin oli käsittääkseni tyytyväinen, Topi kertoo. Vuonna ’86 le suositeltiin. PEKKO KÄPPI Kyrie Jos ken pahoin uneksii – Norjan kansanmusiikki-Van– Maagisen hieno levy. ARCHIE BROWNLEE AND THE FIVE BLIND BOYS OF MISSISSIPPI You Done What The Doctor Couldn’t Do – Sielunparannusmusiikkia joka pyhittää maallisenkin miehen mielen. – Teen varmaan aika paljon soolokeikkaa, koska se on taloudellisesti järkevää. Hemmetin kova edelleen. 2. Warnerin veljekset pitivät minua leivän syrjässä levynteon aikana, eli putkeen män. Kehutun debyytin Verta ja lihaa (2010) julkaisi itsenäinen Ei-No Records. Järjestys on sattumanvarainen. 3. JACKSON BROWNE Late for the Sky – Tyylikästä musiikkia aikuiseen makuun. Sen suojista Saha harppasi Warnerin artistikaartiin kokoamaan setin lauluja Kolme veljee -albumiksi. Keikoilla lainabiisejä on ollut enemmänkin, mutta laulunkirjoittaminen on silti se rakkain juttu. SE Se. Halleluja!. Hargelis. Tulevat kuukaudet näyttävät, haenko maitojunalla vauhtia sarjatasoa alempaa vai pärjäänkö isojen poikien peleissä. Kaverin lahjakkuudesta minulla ei ollut aavistustakaan. En tiennyt miehestä vaa albumia olen kuunnelmitään ennen kuin tätä minullut yhtä ahkerasti. Singlet – Sinkkukokoelmia ei yleensä nouse listalle, mutta Se. Ensimmäistä live-elämystä en voi muistaa, mutta eka stadionkeikka oli Michael Jackson Olympiastadionilla 1997. Se löysi luonnollisen paikan päätösraitana ja nimibiisin vastakappaleena. – Rakastuin bändiin välittömästi ja palavasti kuultua9. Singlet nyt on poikkeus, joka päihittää helposti yhtyeen varsinaiset albumit. Kuulos- kään, mutta musiikki on hemtaa P-K Keräsen ja Väinämöisen metin hienoa kirkkopoppia. Oli itsellänikin joitain visioita, kuten Liikaa-biisin Jonathan Richman -henkisyys. – Kuru ja Velisurmaaja ovat kulkeneet keikkasetissä pitkään. Velisurmaajan olen varastanut mahtavalta Eric Peltoniemeltä. Onneksi pahan tuulen karkottaa seuraava levy. Listalla on näin ollen levyjä, joita kuuntelin Kolme veljee –albumia purkitettaessa
FOR THE IMPERIUM / HAIL THE MONSTERS / NYT KAUPOISSA STONE SOUR / HOUSE OF GOLD AND BONES PART. DEVICE / DEVICE / ILMESTYY 5.4.. RAUTAISIMMAT LEVYUUTUUDET KILLSWITCH ENGAGE / DISARM THE DESCENT / ILMESTYY 29.3. 2 / ILMESTYY 22.3
Myöhemmän kauden romaanissa Flashfire on hyvä starkkijuoni kahdesta suurryöstöstä ja petollisten rikoskumppanien jahdista Miamissa ja Palm Beachin ökysaarekkeella. Rodríguezin ainutlaatuisen hienot laulut höystävät vahvasti verkkaisia näkyjä ja haastateltujen muisti- PARKER Richard Starkin antisankaria on filmillä kierrelty kuin kovaksikeitettyä puuroa, mutta vihdoin Parker esiintyy omalla nimellään, eikä jäyhä Jason Statham horju roolissa. Hääparien videokuvaajana ja tutkijana operoiva Sanna (Armi Toivanen) toteuttaa mitä saarnaakin, ja rajaa rakkauselämänsä tasan yhden yön kännipanoihin, kunnes lemmenjano käy ylivoimaiseksi. Sound City -dokumentti (Ohjaus: Dave Grohl) Eri esittäjiä: Sound City: Real To Reel -soundtrack (RCA) TEKSTI: MIKKO MERILÄINEN. Rodríguezin ”Latino-Dylan” -legenda perustuu Yhdysvalloissa nopeasti unohdettuihin albumeihin Cold Fact (1970) ja Coming from Reality (1971). He ovat luoneet kuudelle eri aikakaudelle (1849–2321) omat mielikuvansa ja korostaneet eläjien kiehtovia kytköksiä noin 12 näyttelijän usein tahattoman huvittavilla multirooleilla. HHHH PILVIKARTASTO Kaikkiaan 11 tarinaosioon kirjoitettu romaani lienee Pilvikartaston luontevin habitaatti, mutta David Mitchellin tarinoinnin ilo ja inspiraatio on kyllä tarttunut elokuvan tekijöihinkin, Wachowskeihin ja Tykweriin. Elokuvan loppupuoli keskittyy siihen episodiin, kun Grohl osti lakkautetusta studiosta legendaarisen ja dokumentin mukaan täysin ainutlaatuiselta soundaavan Neve 8028 -äänipöydän omaan kotistudioonsa ja äänitti siellä nimiartistien kanssa nipun Sound City: Real To Reel -soundtrackilla julkaistuja biisejä. HAI & LOU Sokerimies ja Pirunkeuhko SEARCHING FOR SUGAR MAN SOUNDBREAKER HHHHH HHHH Kaksi erinomaista musiikkidokumenttia tuo artistinsa, Sixto Rodríguezin ja Kimmo Pohjosen, rockin marginaalista valtavirran varteen, missä heidän luovaa mahtiaan on mahdoton olla noteeraamatta. Kuolleeksi luullun trubaduurin riemastuttava löytyminen ja uudet konsertit ovat sykähdyttävät huipennukset etenkin, kun Sixto itse ottaa uuden suosiohulinan vastaan viisaasti ja hyväntuulisesti. Haitarin mahdollisuuksien jatkuva koettelu, maakoneiden rytmittämät sävellykset, KTU-trion kurttuisa progeilu ja hurjat hanuripainit lähtevät kaikki lapsuudesta ja nuoruudesta, maaseudun elämän vaikutteista, Kultainen Harmonikka -kisan standardeista, Tansanian musiikkimatkasta ja Sibiksen kahlitsemattomista osviitoista. Elokuva ei tosin mainitse, että Rodriguez löi läpi ja jopa konsertoi Australiassa. Studion uumenissa ovat syntyneet muun muassa Neil Youngin After The Gold Rush, Fleetwood Macin Rumors, Rage Against The Machinen debyytti sekä Nirvanan Nevermind. Lakonisten kirjojen terävintä särmää ei luppokaupungissa täysin tavoiteta, mutta asiaan kuulumattomia viihdemehustuksiakaan ei tarvitse hävetä. Johanna Vuoksenmaan leffa listaa ja havainnollistaa tylysti juuri tämän laidan analyysin parisuhteen vääjäämättömistä erheistä. Yhdeksi dokumentin teemaksi nousee analogitekniikan glorifiointi, mikä muutamien innokkaimpien suulla kuulostaa jo lähes taikauskolta. 21 TAPAA PILATA AVIOLIITTO Rakkauselokuvan logiikka rakentuu liian usein lempeä ja onnea jäytäville epäluuloille, pettymyksille sekä niiden suoralle kieltämiselle. Onneksi elokuva on huoleton, humoristinen, kommenteissaan osuva ja kaikkea muuta kuin kaavamainen pyrkiessään tahmaisten hankaluuksien kautta aitoon iloon ja valoon. Cold Fact löytyi itsenäistyvän valkoisen rocknuorison hyllystä yhtä usein kuin Abbey Road. Arktinen hulluus löytää mitä oivimman kanavansa, jonka sivuhaarat eivät ehdy. HHH Äänipöydän taikaa Sound City oli vuosina 1969–2011 toiminut losangelesilainen äänitysstudio, jossa tehtiin järjettömät määrät rockhistoriaa. Mutta jokaista aikaa läpäisevä ja yhdistävä suuri tarina rakentuu niidenkin varassa tyydyttävän vankaksi. Kahdeksan vuoden mittaan koottu Soundbreaker kertoo Kimmo Pohjosen villin vimmaisista musiikkiprojekteista reaaliaikaisemmin. Ensin käydään nimekkäiden puhuvien päiden avulla läpi studion monivaiheinen historia ja siinä samalla tullaan kerranneeksi sekä rockin trendien vaihtelut että äänitystekniikan kehitys. Keskiikäistynyt J-Lo on myös elementissään juttuun sotkeutuvana kiinteistöhomssuna. Dokumentissa kappaleiden äänityspuuhia sekä muusikoiden mietteitä ja muistoja on kuitenkin kiinnostava seurata. Dave Grohlin ilmiselvästi rakkaudella ohjaama ja sujuvasti etenevä Sound City -dokumentti jakautuu kahteen osaan. Kameratyö on sekä haltioittavaa että keinotekoisesti kikkailevaa fantasiamaisemien panoraamoissa ja jatkumovinkkien viljelyssä. Salaperäisen hahmon jäljille päästiin kahden ikifanin kautta Etelä-Afrikassa, jossa näitä levyjä myytiin jopa puoli miljoonaa. HHH 12 SOUNDI kuvia. Komealta soundaava ja selvästi inspiroituneena tallennettu, mutta biisimateriaaliltaan köykäinen albumi ei kovin unohtumattomia hetkiä tarjoa, vaikka etenkin Stevie Nicksin, Rick Springfieldin ja Paul McCartneyn osuuksissa onkin taikapölyä
kuva: Timo Isoaho ”Ei tämä tästä paremmaksi muutu” JOUNI HYNYNEN SOUNDI 13. Eniten vitutti härmärockin soittaminen. Kaksi miestä ja mersu H eti Laulu koti-ikävästä -dokumentin kärkeen entinen Aknestik-kitaristi Kai Latvalehto toteaa saaneensa kymmenessä vuodessa tarpeekseen keikkailusta. Kuulemma liikaa melua ja roskia. Vaikka aika kului PÄIVÄ MUSIIKKITEOLLISUUDESSA ja asiat elämässä loksahtivat kohdalleen, juurettomuuden ja ulkopuolisuuden olo ei koskaan hellittänyt. Tämän jälkeen suuntasin kauppaan ruokaostoksille. Tai ainakin sille suunniteltu paikka ei käy tämän paskakaupungin kulttuuriväelle ja herroille. Ensi viikolla pakenen Kiteelle Kotiteollisuuden levyä tekemään, kauaksi kaikesta. Vedin sitten vaan olutta ja kuuntelin kun Aaltonen lauloi. Tällä hetkellä se käsittää keskeneräisen kirjan viimeistelemistä, viidentoista laulutekstin hiomista ja uusiksi kirjoittamista. Teet pelkkää kolmen soinnun ränkytystä.” Tämä on suora lainaus. Paitsi bändikavereiden, mutta he sentään tietävät millainen minä oikeasti olen. Olen ärsyttänyt punaniskaa. Varsinkin kun kauppareissun jälkeen kuulin kaupungin ainoassa levyliikkeessä, että tänne kesäksi suunniteltu rockfestarikin aiotaan perua. Nyt hän on ollut yli viisi vuotta selvin päin. Kai ja Tauno hyppäävät mersuun ja lähtevät katsomaan vanhoja paikkoja. Yllätyin hieman, mutta olen jo niin tottunut huonoon palautteeseen, että osasin vastata välittömästi. Ja tietenkin siitä, etten selittele tekemisiäni jokaiselle vastaantulijalle. Et pelkästään yksityishenkilönä vaan myös musiikissasi. Niin käy monesti. Kävelin pois tyytyväisenä, sillä tajusin jälleen olevani rokin ytimessä. Kerroin tälle herrasmiehelle, että on siellä joukossa kahdenkin soinnun biisejä. Heillä kaikilla on tarinansa – toisilla onnellisempi, toisilla surullisempi. Kävin aamiaisella paikallisessa kahvilassa. Mika Ronkaisen ohjaaman elokuvan piti keskittyä ruotsinsuomalaisten muusikoiden identiteettiin, mutta lopulta siitä tuli tyystin toisenlainen. Siellä minut pysäytti noin kuusikymppinen herra, joka ilmoitti: ”Olet täysi ääliö. Tien päällä Tauno ja Kai käyvät läpi asioita, jotka olisivat saattaneet muuten jäädä puhumatta. Pakko oli kuitata vielä, että minun seinälläni on pitkälle toistakymmentä kulta- ja platinalevyä, että montakos herra Paavilla on. Välillä pysähdytään tapaamaan suomenruotsalaisia ihmisiä muun muassa tanssilavalla ja Slussenilla. Karistin pahat ajatukset pois ja kävin normipäiväni kimppuun. Yritin vetää Kontran Jerry Cottonin. Silti tätä kirjoittaessani käy mielessä, että ehkä minun pitäisi muuttaa helvettiin täältä, jättää nämä lappeenrantalaiset marisijat kitisemään ja itkemään keskenänsä. Minä sanoin siihen, että ole vaikka paavi. Ei tarvitse olla ihmisten kanssa missään tekemisissä pariin kuukauteen. TEKSTI: TERO ALANKO SARJASSA TEKIJÄT KERTOVAT, MITEN ELÄMÄNSÄ KOKEVAT JOUNI HYNYNEN T ämä päivä ei alkanut hyvin. Identiteetti on kuitenkin vain yksi elokuvan suurista teemoista. Seurattuaan aikansa ystävänsä Kain ja hänen isänsä Taunon suhdetta ja kuunneltuaan heidän juttujaan, ohjaaja päätti keskittyä heidän tarinaansa. Eiköhän tämä kaupunki ole jo nähty, ei tämä tästä paremmaksi muutu. ”Minä olen kapellimestari”, ilmoitti herra. Pikkukylä on mennyt sekaisin siitä, että perhekuvioni on muuttunut, ja siitä, että letkautan viinipäissäni ministerille Emma Gaalassa jotain sopimatonta, jota kyseinen ministeri muuten vain naureskeli kulisseissa. Huhtikuun alussa ensi-iltansa saava Laulu koti-ikävästä on jo palkittu Göteborgin kansainvälisten elokuvajuhlien parhaana pohjoismaisena dokumenttina sekä Tampereen elokuvajuhlien parhaana yli 30-minuuttisena elokuvana. Elokuvan juoni on yksinkertainen. Kai oli kaksivuotias, kun Latvalehdon perhe muutti äkisti Göteborgiin. Meinasin myös huomauttaa, että yksi maailmankaikkeuden hienoimmista biiseistä eli The Beatlesin Tomorrow Never Knows on yhden soinnun kappale, mutta vertaus The Beatlesiin olisi ontunut. Meno 1970luvun Göteborgissa oli vauhdikasta. Yöllä kävin vielä Aaltosen Miitrin kanssa baarissa ja laulamassa karaokea. Tai aina. Niiden lisäksi eräs artisti on tilannut minulta yhden tekstin, jonka lupasin toimittaa tällä viikolla. Elokuvassa kuultavista lauluista koostettu levy ilmestyy maaliskuun lopussa. Isä ja poika muistavat monta seikkaa toisin, mutta lopulta kaikki kivet tulevat käännetyiksi. Biisi, jonka osasin lapsena ulkoa on muuttunut täysin mahdottomaksi vedettäväksi. Muuton todellinen syy paljastuu jännityselokuvan tavoin vasta aivan dokumentin lopussa: ”Syytönkin olin osaksi.” Kun Tauno päätti 13 vuoden reissun jälkeen palata Suomeen, se oli Kaille valtava isku. Kaiken tämän lisäksi ajattelin säveltää vielä muutaman biisin varastoon, jos levyä tehdessä ilmenee, että tarvitaan vaihtoehtoja. Tuolloin elettiin vuotta 1969. Taunokin kertoo saaneensa kerran syntymäpäivälahjaksi kymmenen litraa pirtua. Ei taipunut millään. Tulen nauttimaan siitä. Konepeltiin kiinnitetyt kamerat seuraavat miesten matkaa. Noitavainot Lappeenrannassa jatkuvat. Niistä useimmat ovat versioita Love Recordsin julkaiseman Siirtolaisen tie -albumin (1974) kappaleista. Siitä onkin syntynyt komea ja koskettava road movie. Yhtä lailla keskitytään isän ja pojan väliseen suhteeseen ja, ehkä hieman vahingossakin, viinaan
14 SOUNDI kuva: Soundin arkisto Linnan juhlista linnaan Huomionarvoista on, että pulveriaikaankin Jukan musiikkipussissa oli puhtaat jauhot. Keikkasaumaa olisi ollut maailmallakin, missä Jukan maine on vieläkin kova. Minä sen paremmin kuin Jukkakaan emme aavistaneet, että kuusi vuotta myöhemmin hänen tiensä kivisyys huipentuisi maanjäristykseen. Tälle miehelle se tuntui jo liian rankalta kohtalolta. Niitä seurasi yli kahden vuoden ehdoton vankilatuomio, jonka aikana Jukka viimeisenä oljenkortenaan tuli uskoon ja ryhtyi absolutistiksi. Soittaessaan hän näytti terveeltä eikä yskinyt lainkaan. Asia valkeni minulle kaikessa karuudessaan, kun levyn julkaisun tiimoilta pääsin haastattelemaan Suomen kaikkien aikojen kansainvälisesti tunnetuinta kitarasankaria Turussa, missä hän oli keikalla Wentus Blues Bandin vieraana. Paraikaa Jukka, joka netistä löytyvissä tuoreissa haastatteluissa vaikuttaa hyvin tyyneltä, nöyrältä ja selväjärkiseltä, tekee Marzi Nymanin tuottamana toista hengellistä levyään. 11-vuotiaasta kitaraa soittanut Tolonen siivitti niin Kirkan kuin Remunkin soolouraa. JUSSI NIEMEN NAAMAKIRJA VETERAANITOIMITTAJA KERTOO URANSA TÄHTIHETKISTÄ Jukka Tolonen uun rk u T a ll a n ju u u p a sa ri a Langennut kitarasank E n ennakkoon tajunnutkaan kuinka osuva nimi On The Rocky Road oli Jukka Tolosen silloin 30-vuotista uraa luotaavalle tupla-cd:lle sen ilmestyessä vuonna 2000. Häntä ovat aina kiinnostaneet eri genret bluesista ja rockista latinoon ja flamencoon, vaikka hän virtuoosina onkin eniten viihtynyt rockin ja jazzin rajamailla. Suomen radioissa eniten soitetun kappaleen, Baddingin Paratiisin, tyylikkään soolon Jukka vetäisi ensiottona. Turussa Jukka loisti Wentuksen kanssa lavalla, vaikka näytti juuri ennen keikkaa ja heti sen jälkeen takahuoneessa terminaalivaiheen tuberkuloosipotilaalta syljeskellessään veristä limaa peltipurkkiin järkyttävien yskänkohtaus- ten välissä. Aloin ihmetellä, mikä Jukan tilanne oli, kun hänen managerinsa ja vanha koulukaverinsa Deniz Bedredtin oli kertonut haastattelun järjestämisen olevan hankalaa, koska Jukalla ei ollut kännykkää eikä kotiosoitetta. 1975 häntä pyydettiin Abban kiertuebändiin, mutta hän kieltäytyi, koska oli juuri saanut lapsen ja oma urakin oli hyvässä nousussa. Mutta musiikki on lääkettä ja taikuutta. Takaisku tuli pahaan aikaan: Pressan reunion-keikat olivat enimmäkseen olleet hienoja ja bändin uusi levykin lupaava. Karmeinta itselleni oli myöhemmin kuulla Jukan sormiin iskeneen nivelrikon, joka lopetti kitaransoiton vankilassa. Niillä hän soittaa ensimmäistä instrumenttiaan pianoa, vähän bassoa, ja laulaakin. Herra Hulot’n hippiversio Mutta puretaan kohtaamisemme alusta asti, sillä se käynnistyi ikimuistettavasti. Siinä vaiheessa tiesin vain hänen asuneen pitkään Ruotsissa ja kuvittelin hänen tehneen sieltä kansainvälistä uraa. Vain päiviä aikaisemmin hän oli viettänyt Tarja Halosen kutsumana itsenäisyyspäivää presidentin linnassa ja vain tunteja aikaisemmin soittanut Tasavallan Presidentin keikan Tavastialla. Oli vaikea uskoa todeksi iltapäivälehtien lööppejä, kun ne joulukuussa 2006 kirkuivat: ”Kitaralegenda puukotti tyttöystäväänsä!” Olin aina kokenut Jukan jotenkin hyvin lempeäksi ihmiseksi. Se kuuluisa pelimannihenki on aina asunut hänessä. Raitistuneelta kitaristilta olisi hyvinkin voinut odottaa uutta nousukautta. Jukan intohimo musiikkiin ja soittamiseen on ehdotonta. Totta lööpit kuitenkin olivat. Silloin tiesin jo hänen amfetamiinikoukustaan, joten pystyin jotenkin selittämään tragedian vauhtipsykoosilla. Linnasta 2009 vapautunut mies ei kuitenkaan ole luovuttanut musiikista. Ensimmäinen näistä levyistä, Juudan leijona, sisältää Tolosen sovittamia vanhoja körttivirsiä, toiselle tulee jo kolme omaakin sävellystä, yksi niistä kuulemma reggaeta. Todellisuudessa Jukka vaimoineen oli 80-luvun lopulla ”paennut” Tanskan kautta Ruotsiin menetettyään sekä kohtalaiset säästönsä että velattoman asunnon, koska oli erehtynyt takaamaan erään ohjaajan konkurssiin ajautuneen filmiprojektin.
Kansitaiteesta vastaavan Mats Huldénin sanoittamat ja puhaltaja Pekka Pöyryn Celebration of The Saved 9:a lukuun ottamatta Jukan säveltämät biisit heittäytyivät Jethro Tullin, King Crimsonin ja vastaavien brittibändien – joille armottomasti svengaavassa ja rokkaavassa soitossa heitetään muutama hauska terveinen . Ihmetykseni Jukan vaiheista syveni vastaanotossa. So- TOLONEN! (1971) MAGNEETTIMIEHEN KUOLEMA (1970) sävyttämän sähkökitaran ohessa akustinen, piano ja spinetti soivat myös komeasti hänen käsissään. Son House, Skip James ja Bukka White) ja John Mayallin ensi vierailun, jolla Jukkaankin vaikuttanut Mick Taylor soitti aivan maagisesti. Se on Strengin paljon enemmän hehkutetun kakkosalbumi Kesämaan veroinen mestariteos, mutta sen radikaalimmin kosminen, suitsukkeenhajuisesti tripahtava underground-henki meni tuoreeltaan monilta yli hilseen. Päällimmäisenä hänestä huokui nöyryys. Myöhemmin illalla uudet piirteet palvelivat Wentuksen bluesia parhaalla mahdollisella tavalla. Pressan puhaltaja Pekka Pöyryn, rumpali Reino Laineen ja Wigwamin kanssa Jukka lähtee upeasti svengaavaan lentoon jazzin ja rockin rajalla erittäin melodisesti ja selkeän suomalaisesti maalailevissa sävellyksissään. Päätösraita Last Quartersia voi kuvata majesteettisen kauniiksi, mutta kaiken kaikkiaan väkevästi aikaansa heijastava kokonaisuus on ehjä. Traagisen varhain kuolleen Pekka Strengin debyyttialbumi Magneettimiehen kuolema tehtiin Tasavallan Presidentin kanssa 1970. Tolosen perässä oleva ! kertoo, miten ylpeitä myös Englannissa ja USAssa julkaistusta ”Yleisradion Vuoden Levystä” oltiin, eikä syyttä. Aloin tosissani pelätä tulleeni Tampereelta turhan takia. Tänään se asettuu bongoineen, itämäisesti soivine selloineen (Karoly Garam) ja Jukan erehtymättömällä maulla ja vaistolla Strengin laulua tukevine kitarasäestyksineen Incredible String Bandin tai Pearls Before Swinen merkkipaalujen viereen. innoittamana silloin vielä nuoren progen uumeniin Englantia myöten noteeratulla antaumuksella. Sanoin hänelle niiden kestäneen yllättävän hyvin aikaa, mutta pikkumiinuksina mainitsin hetkellisen ylisoittamisen ja toisaalla liian hempeilyn. Yllämainitun jammailun tasosta antaa unohtumattoman näytteen Tavastialla Wigwamin (jonka kitaristi Tolosesta melkein tuli) kanssa äänitetty Last Night. Minä missasin The Whon ja Blind Faithin, Jukka taas American Folk Blues Festivaalin (mm. Olin jo melkein lähdössä pois, kun yhden vaunun ovesta könysi pitkään kellertävään takkiin pukeutunut pitkätukkainen kitarakoteloa pitelevä laiha hahmo, joka jatkuvasti köhien häilyi sinne tänne kuin Jacques Tatin elokuvien klassikkohahmo Herra Hulot’n nukkavieru hippiversio. NME:n Ian MacDonald ylisti levyn sisältävän ”kiinnostavimpia sävellyksiä, mitä olen mannermaiselta yhtyeeltä kuullut, ja parasta soittoa, mitä on tullut melkein mistä tahansa”. Sen jälkeen Pressa palasi pian Britanniaan toiselle kolmen viikon kiertueelleen soittamaan mm. Ilmassa leijui veriveljeyden tuntu. Pitkän säätämisen jälkeen olin viimein iltakuudelta hyytävän jäisellä Turun asemalla Tolosta odottamassa. Juna tuli ja viimeisetkin matkustajat olivat jo häipyneet eikä Jukkaa näkynyt. Kitarasankari oli asunut vauhtikoukussa kiertolaisena kavereillaan. Joka kuulostaa ihan muzakilta, itseironiaan taipuvainen Jukka naurahti kuivasti ja tunnusti ajattelevansa vanhoista töistään samaan tapaan. SOUNDI 15. Alun perin hänen piti tulla aamulaivalla Tukholmasta, mutta sekin suunnitelma muuttui. Bongasin Jukan jo 60-luvulla useissa Kulttuuritalon konserteissa. Olen erilainen, 7-minuuttinen Takaisin virtaan ja Olen eläin, esimerkiksi, ovat huippuluokan new weird folkia 40 vuotta ennen genren syntyä Tolosen sähköisten ja akustisten kitaroiden lipuessa häikäisevällä vaivattomuudella jazzin, folkin, psykedelian, bluesin ja yllättävän vahvan soulahtavuuden kehää. Nyt sen kashmir-kuvioinen koukeroisuus tuntuu taas kumman raikkaalta. Muistelimme lämmöllä, miten huimia (ja molemmille ammatillisesti kasvattavia) elämyksiä oli nähdä Spencer Davis Group (laulussa, kitarassa, pianossa ja uruissa vain 17-vuotias, mutta loistava Stevie Winwood), Jimi Hendrix, Cream, alkuperäinen Fleetwood Mac ja Butterfield Blues Band (kitarassa Buzzy Feiten) lauteilla parhaassa iskussa. Tuoreeltaan olin myyty, mutta palattuani astialle levyn uudelleenjulkaisun myötä 90-luvulla, se tuntui hiukan vanhanaikaiselta rönsyilevässä pitsinnypläyksessään. Paikoin wah-wahin Tasavallan Presidentin proge-orgasmi Suhteeni Pressan kolmanteen albumiin on ajan myötä vaihdellut. Sisältäni portin löysin on ansaitusti klassikko, mutta itse asiassa albumi etenee alusta loppuun notkahtamatta. Veriveljeyttä Istuntomme oli kuitenkin miellyttävä. Pian olimme jo läheisessä, oikein viihtyisässä Park Hotelissa. Metallican uudeksi innoittajaksi maininnut virtuoosi sanoi karsineensa soitostaan tilutusta ja romanttisuutta ja korvanneensa ne suorasukaisemmalla särmällä ja aggressiolla, joiden hän arveli juontuvan paitsi efektilaitteidensa taannoisesta ryöstöstä myös elämäntilanteestaan. Vapautuneesti maalailevaa jazzrockia ja psykedelistä undergroundia Vasta 19-vuotias Jukka oli jo koulittu Arto Sotavallan bändissä, Eero Raittisen Helpissä ja etenkin Tasavallan Presidentissä sekä lukuisissa Nklubin jameissa (jotka leimahtivat aina kun Kulttiksella kävi joku kova ulkomainen vieras), kun hänen ensimmäinen soololevynsä julkaistiin 1971. Olin kotiläksynä paneutunut Jukan kuuden ensimmäisen albumin uusintajulkaisuihin. Lähes samanikäisinä olimme kokeneet musiikissa paljon samoja juttuja yhtä intensiivisesti. Ronnie Scottin jazz-klubissa ja legendaarisella Marqueella. Huomasin hänen kahmivan rutinoituneesti tervetuliaiskarkkeja taskuunsa portieerin katsoessa muualle. Myöhemmin huoneessa Jukka tunnusti, silmät hetkellisesti kyynelissä, olleensa pari viime vuotta Tukholmassa asunnoton vaimon annettua hänelle kenkää. Levystä tulikin bändin kliimaksi. Hippiyttä parhaimmillaan! LAMBERTLAND (1972) listi oli vaihtunut Stevie Winwood -tyyppisestä Frank Robsonista Eero Raittiseen, jolla ei tuntunut juurevasta äänestä huolimatta olevan samalla tavoin selkeää esikuvaa. . Lambertland merkitsi Tolosen ja Help-kumppaninsa rumpali Vesa Aaltosen 1969 perustamalle yhtyeelle reipasta hyppyä bluesahtavasta, lyhyehköjä ja suoraviivaisempia lauluja korostavasta jazzrockista täysieriseen hippiprogeen. Koko kohtauksen olisi voinut laittaa leikkaamattomana johonkin filmiin
Z Maz 18 -vahvistimeen, joka on tälläkin hetkellä käytössä. Eihän sitä uskoisi, mutta näin se vaikuttaisi olevan. Se on vain 18-wattinen, mutta siitä tulee silmittömän lujaa. Alkumasaa vielä lisää jykevyyttä kehiin. – Eiköhän se ollut House Of The Rising Sun. TBTBB ottaa asiansa vakavasti mutta suurella huumorilla. ressori, de-esser, gate, www.soundt kierronestin, ekvalisaattori sekä se vireenkorjaaja. usko sen toimivan, jos laulaja ei Vehje kuulostaa jo tässä vaiosaa laulaa pätkääkään. Myös Vehkeen varsinainen aarre on tuo phantom-virta löytyy konden”pitch”-korjaus, jolla laulun piesaattorimikeille. 3 Millä laitteilla vedät nykyisin. 1 Millaiset olivat ensimmäiset soittovehkeesi. 16 SOUNDI – VIIMEISTELEN VUODEN 2004 konserttitaltiointimme Elävänä stadionilla -blu-ray-julkaisun miksausta. Useimmiten palaan Dr. Viime vuoden suuria hetkiä oli akustisen kiertueemme onnistuminen. 2 Ensimmäinen oppimasi riffi/ komppi/biisi. Lukioon mennessä sain hankittua Hagström-sähkökitaran ja Carlsbron 15-wattisen trankkukoneen. En ole niistä halunnut luopua, kun tahtoo olla niin, että se mikä tänään on paska, voi huomenna ollakin hyvä. Sitten alkavat treenit kesän keikkoja varten. Hommasin Klon KTR-säröpedaalin ja se on ainakin tällä hetkellä ihana. – Vaasasta ostettu venäläinen Sonjakitara. Haluaisin toki osata, mutta luontainen laiskuuteni estää laulutuntien ottamisen. Second Hand Snuff puolestaan kuvaa käytettyjen nuuskamällien epäesteettisyyttä nyky-yhteiskunnassa. En ole sen jälkeen luopunut yhdestäkään kitarasta.. E-LIIKE TEKSTI: ESA KULONIEMI TITTY BAR TIM BLUES BAND Milk Shaka (Blue North BNCD011) KOUVOSTOBLUESIA KOTIMAISEN BLUESIN TASO on tätä nykyä kova. molemmat ”adaptive”-namisVirekorjaus ei missään vaikat päälle. Erinomainen etuHEMMO PÄIVÄRINNE vahvistin sekä perussäädöt tuoE-liikkeen laitearvioija vat hyvää läsnäoloa soundiin. Se on sama SG, jolla olen soittanut Aknepopin ja Maximum jee & jeen. ”Warmth”-namiskalla tää mieleisensä säädöt. Oli ilo huomata, että kitarahommissa olemme edenneet. nööverit voi toki ohittaakin, kuTämä on mainio peli, mutta en ten itse tein. Hieno peli, mutta syö putkia melkein kuin leipää. – Minulle on vuosien mittaan kertynyt vahvistimiakin vähän joka lähtöön. Sitten tuli Ramones, joka näytti esimerkin siitä, että vähälläkin pärjää. ÄÄNIKORJAAMO EN OSAA LAULAA ERITYISEN HYVIN. Korvamonitoroinnit ja muu äänikama ovat kehittyneet niin paljon, että saimme viimein akustisen jutunkin toimimaan meille mukavalla tavalla. Nyt veri kiertää taas. Kiinnostuin livekäyttöön tarkoitetuista laulukorjaajista ja otin testiin TC-Heliconin Voicetone Correct XT -efektilaitteen, -HELICON jossa on hämmästyttävän TC VOICETONE CORRECT0,XT paljon toimintoja: kompHinta 25 - fi ools. Olen sitä sukupolvea, jolle The Rolling Stones, CCR ja The Who muokkasivat käsitystä siitä, miltä bändin tulee näyttää, kuulostaa ja vaikuttaa. Kouvolalähtöisen bändin nokkamies on kitaristi-huuliharpisti Timo Heikkilä, joka vastaa myös biisimateriaalista ja lauluosuuksista. Muistaisin sen maksaneen 50 markkaa. Kokonaisuuden kruunaa Vilunki 3000:n hillitön kansigrafiikka. Oikealla Gold Top Ruokangas ja vasemmalla Gibson SG, jonka sain ostettua takaisin sen seikkailtua noin 30 vuotta pitkin Suomea. niä mikrointervallimaisia epäLaite kytketään päälle aika ovelasti: kaikki potikat säädetään puhtauksia voi karsia lievällä tai kovalla kädellä, eikä vehkeeseen klo kahteentoista ja painetaan ole pakko kytkeä kitaraa avuksi. Yhdessä biisissä säälitään sitä kuormajuhtaa, jonka rekeen expuoliso on hypännyt (Pity The Horse) ja nimipiisin amatsoni vatkaa miehestä viimeisetkin pirtelöt. Kitaroina minulla on käytössä pelkästään Ruokankaita. Sitä käytän joko särön siitä ottaen, tai siten, että särö tulee pedaalista. Näistä en ole toipunut vieläkään. – En ole oikeastaan koskaan kuunnellut nimenomaan kitaristeja, vaan bändejä. Kamala soitin se oli ja on ihme, ettei harrastukseni loppunut siihen. – Muuten olen sitä mieltä, että hyvää kitarasoundia ei olekaan, paitsi Malcom Youngilla, eikä oikeastaan hänelläkään. Titty Bar Tim Blues Band on alan aatteellisen kattojärjestön Finnish Blues Societyn levymerkin uusin kiinnitys. Seuraavana taisi olla vuorossa CCR:n Down On The Corner ja silloin aukesi taivas. Jostain syystä minulle oli heti luontevaa ottaa se syliini vasenkätisesti ja niinpä paikallinen puuseppä teki siihen tarpeelliset muutokset. Muut keräävät – Kotini treeni/puuhanurkka. Bändi ja erityisesti Heikkilä tekee tuliseen kaupunkiin pari kertaa vuodessa opintoreissuja. heessa hyvältä. Aikanaan kun olin siitä luopunut, vitutti aika pian niin, ettei veri kiertänyt. tin pitävät ei-toivotut äänet hyvin Tämän jälkeen voi vapaasti sääkurissa. Vehje haistelee laulaheessa kuullosta mitenkään jan tatsia noin 30 sekunnin ajan luonnottomalta tai autotuneteja optimoi kompuran ja sävyntulta. Kohinaportti ja kierronessäädön potilaan äänen mukaan. Tuota kitaraa en kaipaa, mutta vahvistinta olisi kiva vielä kokeilla. Vaikka bändi ei tunnusta musiikkinsa olevan tyylillisesti muuta kuin ”kouvostobluesia”, niin levyltä kuulee, että virikkeitä ja henkeä ammennetaan Michigan-järven rannan blues-helmestä, Chicagosta. Ne ovat teräviä havaintoja elämän eri osa-alueilta, kuten sahatyöläisen arjesta (Saw Mill Man) ja kouluaikaisen tyttöystävän pään pehmenemisestä (Evil Weed). Heikkilän omaelämäkerralliset kappaleet pursuavat huumoria
– Jos ajattelen muita, niin en minä toisten kitaristien kanssa haluaisi soittaa. – Onhan tämä vähän hassua, mutta kyllä minä edelleen haluan soittaa Akun kanssa. INVENTAAR JUHA TORVINEN tällä hetkellä pölyä. 6 Tallenne jolla laitteesi soivat ikimuistoisimmin. Rouheimmat kitarat taitavat kuitenkin soida Aku ja köyhät pojat -levyllä, joka ei taida muuten olla meidän onnistuneimpiamme. 10 Kenen kanssa haluaisit vielä soittaa. Mainittakoon että maksan niistä kaikista ihan oikean hinnan. – Vasurina minulla ei ole koskaan ollut oikein mahdollisuutta hankkia vintage-soittimia. Oikeanlaisen kytkennän löytämiseen meni vuosia. – Kunnollinen viritysmittari on keikkahommissa tärkeä. Mitä vahvistimiin tulee, niin aika varhain huomasin, että elektroniikka ja minä emme puhu samaa kieltä. Nyt olen aika tyytyväinen. Käsityön hinnasta on vaikea tinkiä, kun se on suoraan pois tekijöiden ruokapöydästä. – Ruokankaisiin ihastuin ihan sattumalta. Siinä on runko yhdestä puusta ja otelautakin nykyään suojeltua puuta, jota ei oikein mistään enää saa. Se olisi vain nöyryyttävää, mutta muutaman rumpalin kanssa voisi olla hienoa vetää. Eli pelastan varmaan näistä kahdesta sen, joka sattuu ekana käteen. Soitin aiemmin halvoilla japsikopioilla, kun ajattelin, että on ihan sama, jos joku varastaa sellaisen, tai istuu päälle, kun samanlaisen, jopa vasurina, saa muutamalla satasella. Se kitara on vielä joskus arvokas. Ehkä se vaikuttaa, että olemme soittaneet yhdessä jo melkein 40 vuotta. Tiemme erosivat ja kaiken sähköön liittyvän korjaa joko edellä mainittu Parta-Pauli, tai sitten Uraltone Helsingissä. Puh- 8 Vintage vai uusi soitin. Muutaman vuoden markkinoilla olleet Petersonit ovat vastaus nuoruuden haaveisiin. Keith Moon -vainaan kanssa olisi ollut hienoa kokeilla, pysyykö yhtään mukana ja tokihan vaikka Meters-äijien, tai Jim Keltnerin kanssa olisi kiva nakutella. Minun otelautani on täysin laillinen, siitä on todistuskin. Vai kenties käsityönä tehty. – Vahvistinten kanssa on vähän niin, että niitä on kiva aina kokeilla ja toivoa, että löytyy se unelmavahvistin, mutta niinhän se meidän miksaajamme Repakin sanoo, että ”kun sinä aikasi sitä ruuvaat, niin aina sieltä lopulta löytyy se sama rähinä”. Tärkein efektini on kitaran volumepotikka, jota pyöritän koko ajan. Ajattelin myös, että 500 euron ja 3000 euron kitaroilla on eroa, mutta ei niin paljoa, että siitä kannattaisi maksaa noin paljon. Nyt Ruokankaita on neljä ja viides tulossa. – Jos ajattelen järjellä, niin se olisi Ruokangas Unicorn Gold Top (Les Paul-tyyppinen), joka on ensimmäinen koskaan rakennettu vasuri tuota mallia. Sillä säädän särön määrän. Se on ihan ehdoton juttu ja hyväksi nyrkkisäännöksi määrän suhteen on osoittautunut ”keikkapäivät +1”. – Langatonta olen käyttänyt jostain 80-luvun alkuvuosista asti. Putket tosin osaan vaihtaa, mutta siihen se taitaa minulta jäädä. – Puhtaita kalsareita. Ne ovat vieläkin vähän kompromisseja piuhaan verrattuna, mutta olen niin tottunut keikoilla piuhattomuuteen, että en siitä luovu. Jostain syystä tuo tuntuu toimivan. Jos taas menen tunteella, niin se on relikoitu kellertävä Mojo (Telecaster-tyyppinen), jolla olen soittanut viime vuosien kaikki keikat ja suurimman osan äänityksistä. Minulle tarjottiin messukäytössä ollutta vasuria Mojo Grandea ja siitä se lähti. Ruokankaat muuttivat käsitykseni täysin. kuva: Jari B. 7 Huollatko kalustosi itse vai käytätkö jotain tiettyä soitinkorjaajaa. SOUNDI 17. Kun tulee se päivä, jolloin olemme molemmat hyvässä soittovireessä, niin silloin keikalla kokee sellaisia pienen pieniä hetkiä, jolloin soitto on niin yhtä, että se on jo maagista. 4 Miksi juuri nämä. IO #21 5 Minkä soittimesi tai soittovälineen pelastaisit palavasta talosta mukaasi. – Nämä eivät ole niinkään soundillisia juttuja, vaan enemmän sellaista soittopuolen pientä jippoilua. Miettinen toisen lähiön aloittava soolonpätkä on onnistunut, Urheiluhullun komppikuvio vasemmassa kanavassa taisi saada biisin eloon ja Linnunradan laidalla -biisissä oleva sointupelailu on juttu, josta on tullut osa biisiä. Sitten tulikin se perinteinen ”elämä on liian lyhyt huonoilla soittimilla soittamiseen”. 9 Mitä ilman et koskaan lähde keikalle. Niitä on niin vähän, että hinnat ovat karanneet käsistä jo ajat sitten. Kun puut on valittu huolella, kaikki suunniteltu ja mietitty loppuun asti ja soitin on vielä tehty juuri minulle, niin ero on huima. – Kielten vaihdot, hienoviritykset ja kaulansäädöt teen itse, mutta siitä eteenpäin hommat tekee joko kitarateknikkomme Parta-Pauli, tai sitten Ruokankaan paja. Eipä niille ole Ruokankaan löytämisen jälkeen ollut tarvettakaan. Jos raha ei olisi este, minulla olisi vähintään 50 vasuria Ruokangasta. Minun on vaikea kuvitella, että löytäisin vintage-soittimen, joka olisi oikeasti parempi instrumentti, kuin nämä nykyiseni
Se ei sovi luonteeseeni.” T oukokuussa 1949 syn tyneen Heikki Hietasen lapsuudenmaisemaa oli Unescon maailman perintökohteeksi 1996 nimetty Verlan ruukki alue. Ensimmäinen merkit tävä pysäkki uralla oli tamperelaisen Tauno Suojasen Viihdeohjelmat Oy, mutta 1970luvun alussa tie vei pää kaupunkiin ja muun muassa Love Re cordsin produktioihin. 18 SOUNDI kuva: Kari Kaipainen/A-lehtien kuvatoimitus Pedro Hietasen viikset ja korvakoru ovat kotimaisen musiikin tunnistettavimpien laatusymbolien joukossa. Musiikki alkoi vaikuttaa kuin magneetti jo pikkupoikana, ja eten kin äidin sukulaisten rohkaisema na haitariin tuli tartuttua polvenkor kuisena. SOUNDI-HAASTATTELU TEKSTI: PETRI SILAS KUVITUS: VILLE PIRINEN ”En ole koskaan edes halunnut profiloitua vain yhteen juttuun. Ensin parikymppisenä Hessuna ja sittemmin Pedrona tutuksi tullut muusikko on soittanut kymmenillä levyillä, sadoissa sessioissa ja tuhan silla keikoilla lukuisten historiallisten artistien ja kokoonpanojen kanssa. Omimmilleen mies on päässyt vuonna 1980 ensilevynsä julkaisseen Pedro’s Heavy Gentlemenin ruorissa, ja erityinen merkitys on ollut myös vuodet 1985–2011 kattaneella yhteis työllä Topi Sorsakosken kanssa ja. Hietasen sanalla sanoen posket tomasta diskografiasta nousevat esiin muun muassa Tauno Palon Kulkurin kannel, Pepe & Paradisen Niin vähän on aikaa, Wigwamin Dark Album, Hurriganesin Jailbird ja Pirkka Pekka Peteliuksen Muistan sua Elaine. Niin alkoi vaiheikas matka kansan rakastamaksi ja kollegoiden arvostamaksi musiikin monialaam mattilaiseksi. 1966 alkanut ura jatkuu laveasti iskelmästä undergroundiin, vaikka yksi rakkaimmista yhteistyökumppaneista menehtyikin kesällä 2011
SOUNDI 19
Millä mielin muistat tuota aikaa. – Opiston puolelta minulle ehdoteltiin oboeen siirtymistä, koska sävelkorvani oli kai aika hyvä, mutta kun minua pyydettiin 15-vuotiaana tanssibändiin, valinta oli aika selvä. Ketä milloinkin. – Ainakin se, että Irwin oli juuri sellainen, miltä näyttikin. Ja uus ia oikein m ainioita Jimin lau luja. Nummisen kanssa (duo, Uusrahvaanomainen orkesteri, Gommi & Pommi -duo, URO, Kielletyt laulut). Verottaja sen sijaan taisi jäädä kirjanpidossa toisinaan vähän huonolle huomiolle, mutta sehän ei minulle kuulunut. Ennen Helsinkiin muuttoa asuit Tampereella ja olit Tappi Suojasen tallissa. Koskaan ei jäänyt rahoja saamatta. Ihmiset tykkäsivät hänestä siihen aikaan kauheasti.. – Tappi oli myönteinen ja huumorintajuinen mies, joka kliseen mukaisesti olisi varmasti myynyt minkä ta- hansa sukulaisensa keikalle mihin vain! Meitä soittajia hän ei kuitenkaan huijannut, mitä pitää arvostaa. Mitä hänestä palaa ensimmäisenä muistiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön viime kesänä myöntämään taiteilijaeläkkeeseen hän suhtautuu kunnioittavan anarkistisesti. Jo 1970-luvulla lonkeronsa myös valkokankaalle (Aki Kaurismäki: Rikos ja rangaistus, Jörn Donner: Kuulustelu, Mika Kaurismäki: Haarautuvan rakkauden talo) ja televisioon (Velipuolikuu, Mutapainin ystävät, Hotelli Sointu) levittäneen ”muusikoiden muusikon” cv:ssä oman lukunsa muodostavat tuotantotyöt: Pedro on ohjannut äänityksissä niin Veikko Lavia ja Agentsia kuin Hectoria ja Dave Lindholmiakin. Saatoimme lähteä liikkeelle vaikkapa Paula Koivuniemen kanssa ja palata kotiin vasta kompattuamme matkan varrella myös Kari Kuuvaa ja Eino Gröniä. 20 SOUNDI Kansasis sa oli kyllä kiv a käydä, tekemise ssä oli tu t tua Wigwam -henkeä alusta as ti. Ensimmäinen musiikinopettajasi oli oma äiti. Millainen kuva miehestä jäi. (Naurua.) Soititte muun muassa Irwin Goodmanin kanssa. Vetikö iskelmä ja viihde koko ajan puoleensa enemmän kuin klassinen musiikki. Tähti hyvässä mielessä. Tykkäsin tosi paljon olla keikoilla Irwinin kanssa, eikä hän suinkaan aina ollut jurrissa. Mihin matka jatkui Verlasta. Se oli vähän myyttiä. Soundi tapasi aina hyväntuulisen miehen M.A. Lempinimen Pedro keksi Dave Lindholm, ja sen mies lopulta muuttikin viralliseksi etunimekseen, koska keikkajärjestäjien ”Pedro Hietasen” nimellä varaamat liput alkoivat aiheuttaa hikisiä hetkiä lentoasemien passintarkastuksissa, kun muissa papereissa luki ”Heikki Hietanen”. – Omaksuin todellakin äidin opastamana haitarilla suurin piirtein kaikki sota-ajan rallit, kehitin valmiuksia poimia asioita korvakuulolta ja soitin ekan keikkanikin jo viiden vanhana. Ensimmäiset omat urut hommasin joskus 14-vuotiaana. Kun muutimme Kymenlaaksoon, menin Kouvolan musiikkiopistoon. Omaa pianoa meillä ei kotona ikinä ollut, joten kävin tekemässä soittoläksyt aina naapurissa. Kivaltahan huomionosoitus tuntuu, mutta eläkkeelle Pedro ei aio vetäytyä vielä aikoihin. Peräti tuplaplatinamyyntiin hänen tuottamistaan pitkäsoitoista ovat yltäneet Topi Sorsakosken soolodebyytti Hurmio (1985) ja kolme myöhempää Topi Sorsakoski & Agentsin albumia. Eikä sitten kestänytkään kauan ennen kuin rockhommatkin alkoivat. Nummisen kanssa TTT-Klubilla vedetyn hienon Kielletyt laulut -konsertin tiimoilta. SOUNDI-HAASTATTELU vuodesta 1978 tähän päivään jatkuneella monimuotoisella toiminnalla M.A. – Legendaarinen Viihdeohjelmat Oy todellakin työllisti minut pianisti/ urkuri/haitaristiksi taustabändiinsä, joka tunnettiin tyhjentävästi nimellä ”yhtyeineen”! Porukassa oli mukana myös Kasevaan ja Alwari Tuohitorveen sittemmin edenneitä soittajia, ja solistit vaihtuivat joskus hyvinkin vikkelään tahtiin. Suojasesta kulkee lukematon määrä juttuja