Available as a CD, LP + digital album. PANTHEON OF THE NIGHTSIDE GODS OUT 26.4.19 Monochromatic occultists BELZEBUBS release their debut album! Mixed and mastered by the legendary DAN SWANÖ. www.CENTURYMEDIA.com
(19 87) 05 5 Arv iot , pä äo sas sa En tom be d 07 8 Va nh a liit to: Ne cro ma nc er 08 2 Ku ud es pii ri 038 018 024 078 04 6 TI M O IS O AH O JE N S RY D ÉN JA AK KO M AN N IN EN PE TR I SI IK AN EN. SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : De Liri um ’s Or de r, Sin s of the Da mn ed , Cri tica l Ext rav asa tio n, Iro n Gr iffin , Pa leh ørs e 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Lev era ge 02 1 Läh iöb oto x 02 4 Gr an d Ma gu s 02 8 Mo ni lät ty pä ält ä ka rse a – kat sau s ko vie n lev yje n kau he isii n kan siin 03 4 En for cer 03 8 Po sse sse d 04 6 Pö lky llä : lau laja JP Lep pä luo to 05 2 Sa lam yh kä : Sar có fag o I.N .R.I
MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Hannah Verbeuren KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Vainio Vilja, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 19. Hei me… pompitaan. Hurjaa tavaraa. Sen hehku on vielä siedettävä. ”Come come my lady / You’re my butterfly, sugar baby / Come my lady you’re my pretty baby / I’ll make your legs shake / You make me go crazy” ja niin edelleen. Nu-metalille kävi ajan kanssa samoin kuin melkein kaikelle muullekin musiikille jossain vaiheessa: se imettiin kuiviin, mitä ennen ehdittiin tarjoilla hopealautaselta visvaa, mätää ja räkäklönttejä. 10.5.) XYSMA Lotto KORN Korn HARVALLA rockin alalajilla on niin törkeä kaiku kuin nu-metalilla. Onkin totta, että kotimaisittain pomppumetalliksi kutsutulla genrellä on järkyttävä reunansa, jonka todetakseen ei tarvitse kuin iskeä tuubista päälle 1990-luvun lopussa villinneen Crazy Town -yhtyeen Butterfly-video. Käyvätkö KMA:n muinaisen Pommeja-sinkun rivit ”Mä nousen kuin feenix, voimakkaasti leiskuen ja puen viitan tulisen, syljen kieli palaen” viimein toteen. Jos ajatus nu-metalin voimallisesta paluusta alkoi harmittaa siellä sohvalla, kannattaa lohduttautua ajatuksella, että kaikelle on vastavoimansa: ehkä nu-metal palaakin siksi, että muu metalliskene tarvitsee ärsykettä parantaa asemiaan ja laatuaan, voimistua. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Vain muutaman esimerkin antaakseni Kornin – jota monet kutsuvat ensimmäiseksi varsinaiseksi nu-metal-yhtyeeksi – vuoden 1994 nimikkodebyytti on edelleen jumalattoman tykki levy, Deftonesin Around the Furin (1997) voi iskeä soittimeen milloin vain ja Sepulturan vahvasti pomp-vaikutteinen Roots (1996) kuulostaa yhä verevältä. SARCÓFAGO I.N.R.I. Vaan yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa tosihevarien syvästi vihaama sylkykuppi Limp Bizkit on julkaisemassa uutta levyä ja tulee pomputtamaan Provinssirockin yleisöä yhtenä festarin pääesiintyjistä – viimeksi yhtye nähtiin samoilla lauteilla 2001, kun tyylisuunta teki jo kuolemaa. Se kuolema oli odotettu ja toivottu. Moni yhdistääkin nu-metalin nimenomaan sen karseimpaan kuonaan, ja samalla unohtuu, että tyylilajin ”kulta-aika” tarjoili oikeasti helvetin hyvääkin musiikkia. Nykyisin lähes kaikki tässä kappaleessa mainittu kulkee mieluusti vaihtoehtometalli-nimikkeen alla. Nu-metalin (samoin kuin grungen) paluuta on tullut veikkailtua vuosikaudet, mutta eipähän ole näkynyt. Myös vaikkapa Rage Against the Machine ja System of a Down tavattiin tunkea nu-karsinaan ennen kuin siitä tuli halveksittava loukko. WASTE OF SPACE ORCHESTRA Syntheosis CRITICAL EXTRAVASATION Morbid Existence -ep TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT POSSESSED Revelation of Oblivion (ilm. 7. Tässä numerossa on esittelyssä muutaman sinkun julkaissut Lähiöbotox-yhtye, jonka taustalta löytyvät tutut veljekset parikymmentä vuotta sitten läpimurtoa yrittäneestä KMA-yhtyeestä. Halusimme tai emme, Suomikin näyttää heräilevän uusiometallin paluuseen. vuosikerta Numero 168 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Aina voi toivoa. Tuolloin suurempi suksee jäi haaveeksi, mutta mitenhän käy nyt, kun musiikki-ilmasto on arvaamattomampi kuin koskaan
Tästä ammennetaan. – Alkulähteenä on kokeilu. Victim no. Näetkö asian samoin, vai linkittyvätkö kaikki julkaisut jotenkin toisiinsa. Onko pitkälle aikavälille jokin erityinen syy. Rakastan melodioita ja pyrin aina tuomaan tämän elementin musiikissani esille. Teen musiikkia kitaralla, koska tämä on riffipohjaista musiikkia, eli kaikki lähtee kitarariffeistä. – Musiikillisesti tyylini säveltää on muuttunut vuosien varrella. – Keskiössä on teknologinen singulariteetti. Minkälaisia suunnitelmia teillä on tulevaisuuden varalta. Siinä Libertango-kappale on sisällytetty omien ”kuorrutusten” keskelle. – Jotta en kuulostaisi liian nihilistiltä, niin sanotaan, että olemme laiskotelleet, ja yhtenä syynä voisi pitää myös musiikin haastavuutta. – En koe, että kuuluisimme musiikkimme puolesta metallipiireihin, emmekä erityisestikään näillä viittaamillasi julkaisuaikatauluilla, kitaristi ja perustajajäsen Juha Kupiainen tokaisee. Toivotaan, että voisimme soittaa enemmän livenä. – En ole mikään Nuorgamin Jouni, joka voisi ennustaa tulevaisuutta poroista. Nykyinen sävellysja musiikkityyli on syntynyt tämän oppimisen kautta. Onko Singularityllä jokin sanoituksellinen teema. Teknologisen singulari teetin pauloissa H A N N U H U H TA M O 8. – Olen opiskellut itsekin fysiikkaa yliopistossa ja sparrailen ajatuksia singulariteetista, kosmologiasta ja kvanttimekaniikasta tiettyjen ystävieni kanssa. Eli räppääpä örinälaululla 270 iskua minuutissa – siinäkin on yksi tekninen ulottuvuus! – Palatakseni aiheeseen: haluan säveltää De Lirium’s Orderille erityisesti haastavaa ja kokeilevaa musiikkia. Levyllä on myös poikkeus, eli Piazzolla kertoo nimensä mukaisesti [argentiinalaisen tangosäveltäjän] Astor Piazzollan elämäntarinan. Kun tietokoneet saavuttavat tietoisen tason, alkaa kehityspolku, jota on kuvattu jo viimeisen sadan vuoden ajan scifikirjallisuudessa. Seuraava levy voisi tulla ennen vuotta 2023. Ne integroidaan yhteen ja päälle kasvatetaan muut kerrokset, kuten laulu, joka on tässä musiikkityylissä verrattavissa rytmisyytensä vuoksi rapmusiikkiin. – Jokaisella levyllä on ollut selkeä teema. Koetko musiikin itsesi haastamiseksi, vai mistä tällaiset sävellykset kumpuavat. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN EDELTÄVÄSTÄ albumistanne Veniversumista on seitsemän vuotta, mikä on kauan jopa metallipiireissä. Matkaamme nykyhetkestä ajan loppuun saakka, jolloin mustat aukotkin ovat säteilleet itsensä materiasta tyhjiksi. Uusi levy Singularity on odotetusti todella teknistä ja kokeilevaa tavaraa. Vuosia on kulunut ja olen pyrkinyt hyväksymään ”musiikkityylin musiikkityyliltä”. 52 [2004] ja Diagnosis [2007] keskittyivät sarjamurhaajiin, Veniversum [2012] oli tavallaan välipolku ihmismielen tutkimisesta kvanttimekaniikkaan ja kosmologiaan. Kun katsoo uraanne, se jakautuu mielestäni selkeästi kahtia, eli on niin sanottu vanha aika – demot ja kaksi ensimmäistä levyä – ja tämän jälkeen alkanut uusi aikakausi. Nuottien määrä on suuri, mutta eniten työtä on teettänyt ylipäänsä semmoisten ideoiden työstäminen, jotka itse kelpuutan. Monimutkaisia musiikillisia kiemuroita tarjoava De Lirium’s Order ei päästä kuulijaa helpolla myöskään sanoitusten parissa
Me kaikki pidämme death/thrashistä, ja itse kuuntelen paljon black metalia, minkä on voinut kuulla helposti sitten demoaikojen. – Ajan myötä mukaan tulivat omat persoonamme ja musiikilliset mieltymyksemme. Studiomiehemme auttoi paljon oikean meiningin löytymisessä, mikä tarkoitti selkeää mutta samalla raakaa, synkkää ja väkivaltaista soundia. – Olemme pettyneitä nykyiseen maailmantilaan, enkä koe mielekkääksi kertoa pelkkiä turhanpäiväisiä fantasiatarinoita. Pidän erityisesti näiden yhtyeiden uran alkupään musiikista. – Chilessä on tällä hetkellä paljon hyviä yhtyeitä, mutta samalla paljon sellaisia, jotka eivät ansaitse mitään huomiota. Myös keikkoja järjestetään mukavasti eri kaupungeissa ympäri maan. Oletteko yllättyneitä, miten kova levystä lopulta tuli. Jokunen suomalainen saattaa tunnistaa chileläiset bändit Criminalin, Pentagramin ja Processionin, mutta muutoin hieman päälle 17 miljoonan asukkaan maan metalliskene on pysytellyt tiukasti undergroundissa. Haluan kirjoittaa todellisia sanoituksia aiheista, jotka koemme kirjoittamisen arvoisiksi, kuten murhista, sodista, korruptiosta ja kuolemasta. – Meistä tuntui, että on aika siirtää homma vakavammalle ja ammattitaitoisemmalle tasolle, ja sen seurauksena syntyi ensimmäinen levymme Striking the Bell of Death. Minusta tuntuu, että saavutimme hakemamme, ja olemme tyytyväisiä tulokseen. Kannattaa ehdottomasti tsekata sellaiset ryhmät kuin Kratherion, Capilla Ardiente, Nar Mattaru, Drencrom, Gorgeo Seglar, Butamacho, Necromantic Forces ja Hellpack. – Olemme jo kirjoittamassa uutta materiaalia, joten saapa nähdä, mitä saamme tällä kertaa aikaiseksi. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ KUN perustitte Sins of the Damnedin vuonna 2013, oliko alkujaankin selvää, että tulette soittamaan juuri tämänkaltaista musiikkia. – Omia suosikkejani ovat esimerkiksi Sodom, Dissection, Venom, Iron Maiden, Possessed, Debustrol, Sabbat, Deathrow, Samael, Mayhem, Pile Driver, Agatus, Crackjaw, Riot, japanilainen Gorgon, Running Wild, Slayer, Bethlehem, Necromantia, Dismal Euphony, Satyricon ja Mystifier. – On tärkeää, että soundi tukee kappaleiden perimmäistä ideaa, ja juuri siksi halusin osallistua itse levyn tuottamiseen. – Kaikkein selvimpänä vaikutteena on toiminut Savage Gracen Master of Disguise, joka on yksinkertaisesti täydellinen albumi. Millaiset tarinat toimivat suurimpina inspiraattoreina. Metallia todellisesta elämästä 9. Mitkä bändit ovat innoittaneet musiikkianne eniten. – Bändi lähti ajatuksesta soittaa vanhakantaista speed metalia, eli raakaa ja synkkää tavaraa, liidikitaristi Rodrigo Maot paljastaa. Ne ovat meille läheisiä teemoja ja heijastuvat sekä musiikissa että sanoituksissa. Albumi kuulostaa todellakin raa’alta ja kiihkeältä. Chileläinen Sins of the Damned repii itsestään irti energistä ja raakaa musiikkia, jossa monet metallin alagenret lyövät kättä sulassa sovussa. On kerrottu, että sanoituksenne kertovat ”elämästä, kostosta, alkoholista ja sodasta”. Mitä teillä päin oikein tapahtuu, ja pystytkö suosittelemaan joitain tarkistamisen arvoisia bändejä
Millainen heviskene tämän päivän Moskovassa on. – Ep on meille hyvä aloitus. Syy siihen, että valitsin pätkän Dahmerin haastattelusta oli, että pidin siitä eniten. Pidän siitä, että kenttä on aika laaja, ja Moskovassa monet bändit soittavat doomia, deathiä ja thrashiä. Sanoitukset ovat meille tärkeitä, mutta keskitymme enemmän soittamiseen. Valitsin basson, koska vanhempi veljeni soitti kitaraa, vasta 17-vuotias Victor kertoo. Opettajani oli soittanut aiemmin metallia, ja kerran hän pyöräytti minulle Deathin Flesh and the Power It Holdsin. – Olen onnekas, että minulla oli heti alussa hyvä soitonopettaja. – Mielestäni todella vahva, Victor jatkaa. – Minä vastaan suurimmasta osasta sanoituksia, basisti-laulaja Victor Khaychenko pääsee ääneen. Miten jatkatte tästä eteenpäin. – Rupesin kirjoittamaan musiikkia vasta 16-vuotiaana, vuonna 1996 syntynyt Sergei huikkaa. Sen tekeminen kesti kauan, mutta lopputulos on ylittänyt kaikkien odotukset, Victor myöntää. – Toivottavasti löydämme muusikoita täyttämään kokoonpanon aukot, jotta pääsemme keikoille. – Ep:ltä löytyy monenlaisia kappaleita, kitaristi-laulaja Sergei Stepanenko jatkaa. Minkälaista soittotaustaa teiltä löytyy. Olette nuoria jätkiä, miksi päätitte soittaa tällaista kamaa. Millaisessa osassa ep:n sanoitukset ovat. Olen onnellinen, että löysin musiikin jo pienenä isäni kautta, joka pitää Led Zeppelinistä, Black Sabbathista, Uriah Heepistä, Yesistä, Genesisistä, Gentle Giantista ja niin edelleen. Karjumaan opin ihan itse, harjoittelun kautta. –Esimerkiksi Primal Rage on enemmän thrashiä, kun taas Dismembered on lähempänä deathiä. – Meillä on esimerkiksi Wombripper, Hated, Morbital, Excruciation by Silence, Fallen Nation, Cist, Constrictor, Grave Disgrace, Skyglow, Razor Axe ja monia muita. Pidän paljon progressiivisesta thrashistä ja vanhasta heavystä. – Tulemme kehittämään entistä monimutkaisempia rytmejä ja mielenkiintoisia kappalerakenteita. Esimerkiksi nostetun Dismemberedin alkuun on sämplätty Jeffrey Dahmeria, ja myös tekstit viittaavat murhahommiin. Ehkä soitamme jonain päivänä myös Suomessa! – Mitä musiikkiin tulee, luulen, että seuraava julkaisu tulee olemaan yhtenäisempi, Sergei sanoo. – Dismembered ei kerro ainoastaan Dahmerista, vaan mukana on muitakin sarjamurhaajia kuten Andrei Tšikatilo ja Richard Ramirez. Kävin jonkin aikaa musiikkikoulua, ja paras asia, mitä se minulle opetti, oli death metal. Se oli saman tien menoa! – Jatkoin teoriaopiskeluja musiikkikoulun jälkeenkin, mikä tekee biisinkirjoittamisesta mielenkiintoisempaa. – Minusta deathja äärimetalli on mennyt noiden aikojen jälkeen väärään suuntaan – aivan kuin porukka olisi päättänyt genren tulleen päätökseensä ja ruvennut tekemään jotain aivan muuta, kuten brutaalia kuoloa blastbeateillä ja entistä teknisempää musiikkia puhtailla lauluilla, solisti Alexander Mokin aloittaa. ENSIMMÄINEN ep:nne Morbid Existence on teknistä death/thrashiä 1990-luvun alun hengessä. Vanha kohtaa uuden SYTYKKEITÄ 10. – Olen soittanut bassoa kuusi tai seitsemän vuotta. – Olen oppinut suurimman osan muiden bändien tabulatuureista harjoittelemalla, mutta otin myös solfeggiotunteja noin vuoden ajan. Jos ihmiset pitävät meitä death metalina, sitten varmaan olemme sitä, mikä on mielenkiintoista, sillä en juurikaan kuuntele kuolometallia. Venäjän metalliundergroundista hyökkäävä Critical Extravasation soittaa nostalgista äärimetallia tuoreella otteella. 1990-luvun alun melodinen death metal on myös hyvää, mutta en ole juurikaan perillä vanhoista death metal -klassikoista. Kuulostatte päteviltä muusikoilta. Joskus tuntuu kuitenkin, että meillä on liian monta brutaalia kuoloja grindcorebändiä
IRON Griffinin nimikko-ep (2017) ja uunituore Curse of the Sky -kokopitkä sisältävät hyvin orgaanista ja aidolta kuulostavaa 1970-luvulta ammentavaa käppäheviä – siis sanan parhaassa merkityksessä. ”Oikean bändin” kasaaminen on toki haaveeni, mutta juuri tällä hetkellä ajan ja resurssien puute estää sitä tapahtumasta. Ep:llä mikrofonin takana seisoi puolestaan sessiojäsenen virassa ollut Toni Pentikäinen. Oletko aina ollut vanhakantaisen hevin ystävä, vai valikoituiko linja tällaiseksi ainoastaan Iron Griffiniä varten. En edes tiedä, mitä soitinta itse soittaisin! Katsotaan nyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan… Kotimaamme metallialamaailmassa vaikuttavan Mausoleum Gaten rumpalina soittouraa tehnyt Oskari Räsänen toteuttaa vanhakantaista hevivisiotaan hieman tuoreemman bändin, Iron Griffinin, kanssa. Mikä mahtaa olla tämä levyn otsikossa esitelty ”taivaan kirous”. – Sehän on tietenkin ilmaus itse rautaisesta aarnikotkasta, joka viljelee taivaalla tuhoa ja epätoivoa! Tai sitten se on jotain ihan muuta. Tarkoituksenani oli kyllä värvätä laulaja, jonka äänestä löytyy nimenomaan voimaa, ja Maijaltahan sitä löytyy! – Sukupuoli oli tässä asiassa ihan toissijaista, mutta kun pidimme ensimmäiset demosessiot Maijan kanssa, olin varma, että tästä tulee hyvä. – Ei. – Puhtaasti fantasiatarinoilla mennään. Käppähevin syvässä ytimessä Vanha kohtaa uuden METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Heavy metal on useimmiten parhaimmillaan lavalla, ja myös Curse of the Skyn meiningistä kuulee, että letkeästi lönkyttelevät kappaleet suorastaan huutavat pääsyä keikkailevan kokoonpanon käsiteltäviksi. F. Albumin tekstit ovat korvakuulolta melko mahtipontista kamaa, niin sanottua perinteistä heavy metal -pullistelua. Etsin jatkuvasti uutta musiikkia ja haluan kantaa oman korteni kekoon, kaikista instrumenteista ja biisinkirjoituksesta vastaava Räsänen vakuuttelee. Tein biisit ja demottelin laulut itse. Onko sanoituksissa mitään totuuspohjaa. Jouduin toki rukkaamaan lähestulkoon kaikki biisit uusiksi, että ne istuivat Maijan äänialaan, mutta tehty työ todellakin kannatti. Nieminen ja akustisen kitaran soiton taitava Kasperi Puranen, mutta keikkailevaksi kokoonpanoksi yhtyeestä ei ole vielä ollut. Kuulija voi tehdä omat johtopäätöksensä lukemalla sanoituksia. Edellä tulee ehdottomasti musiikki, johon teen sitten sopivat lyriikat. Uudella levyllä musisoivat Räsäsen ja Tiljanderin ohella koskettimia soittava F. Oliko sinulle alkujaankin selvää, että kokopitkällä tulee esiintymään naislaulaja. – Iron Griffin on toistaiseksi yhden miehen bändi sessiomuusikoilla höystettynä. Levyn laulupuolesta vastaa kovaa ja korkealta tulkitseva Maija Tiljander, jonka ääni istuu levylle äärimmäisen hyvin. – Perinnetietoinen ja vanhakantainen käppähevi on leipätyöni musiikin saralla, enkä osaa nähdä itseäni tekemässä muunlaista metallimusiikkia
– Levyllinen biisejä odottaa enemmän tai vähemmän valmiina. Kuinka sopimus syntyi. Teillä on varmaan tekeillä uuttakin musiikkia. Tämä pakottaa ainakin omasta mielestäni miettimään juttuja eri näkökulmasta ja mielenkiintoisemmin. – Teimme aluksi koemiksauksen Pale Horse -biisistä, jolla lähdimme hakemaan rouheampaa, likaisempaa ja vähemmän suomalaista soundia. Triokokoonpanon myötä on vähemmän asioita, joiden taakse piiloutua. Hallavan hevosen kyydissä 12. – Kun samaan aikaan bändin ympärille tuli uusi tiimi, uusi levytyssopimus ja uutta energiaa, ajatus koko paletin päivittämisestä alkoi kyteä takaraivossa. Suunnasta en uskalla vielä sanoa, sen näkee vasta esituotantovaiheessa paremmin. Progressiivista metallia täysin omalla otteella soittanut Amendfoil vaihtoi nimensä Palehørseksi ja levyttää nyt arvostetulle levy-yhtiölle. Miltä Palehørsen lähitulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti saamme silti seuraavan levyn ulos nopeasti ja se julkaistaan vain yhteen kertaan, vieläpä tämän saman nimen alla, hah hah. Norjalainen Indie ei ole ihan tyypillisin osoite suomalaisbändille. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että levy-yhtiö on oikeasti tajunnut, mitä meidän musiikki on ja mitä haluamme sillä tehdä. Joudumme aloittamaan monta asiaa lähtöruudusta. – Levy-yhtiön A&R:ltä tuli pitkä sähköposti siitä, miten hän näkee bändin musiikin ja suunnan, ja se sattui olemaan täysin linjassa meidän näkemyksemme kanssa. Yhtiöstä on huokunut innostus bändiämme kohtaan, ja toki kymmenen vuoden tahkoamisen jälkeen on ihan mukava avata vähän ovia rajojemme ulkopuolellekin. Palanen historiaa haluttiin kuitenkin jättää mukaan, joten Palehørse muotoutui Amendfoilin biisistä. – Bändille sattui useampi muutos samaan aikaan, ja nimenvaihdos alkoi tuntua tärkeältä uudelta alulta, kitaristi-laulaja Lassi Mäki-Kala valottaa. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. TEILLÄ on alla yli kymmenen vuotta historiaa ja kaksi levyä. Kappalejärjestys muokkautui uusiksi ja poistimme biisin, joka ei istunut uuteen kokonaisuuteen. – Managerimme kautta. Vanhat biisit tuntuivat toimivan kolmistaan hyvin ja uudet biisit saivat erilaista näkökulmaa, joten päädyimme jatkamaan tällä tavoin. Miksi nimi piti vaihtaa tässä vaiheessa uraa, ja mihin uudella nimellä pohjimmiltaan viitataan. Bändin ura on saanut virallisesti uuden alun. Lopulta käsittelyyn päätyi koko levy, vaikka ymmärsimme, että uusi versio Empyrean & Ophidianista ei tule miellyttämään kaikkia levyä kuunnelleita. Palehørsen debyyttialbumi on Amendfoilin Empyrean & Ophidian -kakkoslevy (2016) uuteen kuosiin laitettuna. – Ensimmäinen muutos oli, että Amendfoilista tuli toisen kitaristin lähdettyä jälleen trio. Mihin suuntaan linjanne on kulkemassa. – Ainakin keikkailua niin Suomessa kuin ulkomailla ja rummutusta tämän levyn tiimoilta. Se myönnettäköön, että Indie Recordings -levy-yhtiön puolelta nimenvaihdoksesta ei oltu ainakaan pahoillaan. Mistä ajatus biisien päivittämiseen ja kappalejärjestyksen sekoittamiseen lähti. Lafka ei ole tosiaan se kaikkein ilmeisin vaihtoehto, mutta toisaalta bändin musiikkikaan ei ole ehkä sitä kaikkein perinteisintä suomalaista metallia
get your Tickets @ www.johnsmith.fi 18.7. 20.7. 20.7.2019 Peurunka, laukaa MR SMITH’S AFTERPARTY: STEREO TERROR DJ’S DJ’S LAURA & HYRDE DJ JUSSI 69. 18.7. 19.7
Godfleshin Justin Broadrick määrittee bändinsä moukarinraskaan konemetallin olevan ”body musicia”. Raps-raps, sanovat tossut. Uidessakin voi kuunnella musiikkia! Mutta treeni voi mennä vituroilleen myös musiikin suhteen. Tietynlainen helppous tai tarttuvuus vaikuttaisi olevan eduksi, jotta aivot saavat keskittyä lihasten komentamiseen. Puuskutus, lisättynä vaatteiden suhinalla, kuuluu yhä. Kuuntelen paljon arvioitavia albumeja, joista ei monestikaan ole hyväksi treenimusaksi. Tempo on maltillinen mutta jytkää sopivan reippaana. Arvioitava musiikki voi myös olla huonoa tai epämieluisaa, jolloin sen ankeuteen kiinnittää liikaa huomiota ja ajatukset ohjautuvat liiaksi analyysikierroksille. Personal trainer Lemmy VOITA ITSESI NUMMIROCKIIN! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja saat mahdollisuuden voittaa liput tulevan juhannuksen Nummirockiin. Body music laittaa raajat jo sisäsyntyisesti liikkeelle ja avustaa täten raajojen heiluttelun sinänsä turhaa mutta tarpeellista aktia. Pitää mennä yksinään ja luurit päässä, muuten ei mene putkeen. Mutta miksi. Musiikin pitää tukea treenaamista antamalla fyysiseen ponnisteluun energiaa, vääntöä ja sisua. ”Head music” ei triggeröi ruumiin toimintaa vaan stimuloi komentokeskusta. Vastaava skenaario ilmenee pyöräillessä, ja varmaan rullaluistellessa tai -hiihtäessäkin. Jäällä luistelu tai perinteinen hiihto kaipaavat nekin musiikkia, ellei ole todella syvällä metsässä täydessä hiljaisuudessa. Motörheadin räime on definitiivistä treenimusiikkia. Funeral doom on liian hidastempoista ja masentavaa. Kokeile vaikka. KOSKINEN FIILISTELYVIDEO: /NUMMIROCKFESTI VAL /NUMMIROCK ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 KYSYIN aikoinaan punttisalilla ahkerasti viihtyneeltä Glenn Danzigilta, mitä hän kuuntelee ruumiinkulttuurin äärellä. Sen tuottama ääni on sanalla sanoen ärsyttävää. No siksi, että urheilu on periaatteessa tylsää puurtamista. INFERNO-KOLUMNI KIMMO K. Glenn-sedän vastaus yllätti syvästi: ”En kuuntele mitään.” Ei mitään! Sairasta! Toki moisen ymmärtää, jos harjoitteluun liittyy jonkin sortin sosiaalinen aspekti. Autoja pörisee ohi ja mopojen pärinä riipii korvia. Vaan kun ajatellaan solitaire-treenaamista, musaa on pakko olla. Mielihyväkeskusta sopivasti väristelevä energinen musiikki toimii harjoittelussa, jokaisella toki omien mieltymysten mukaan. Sillä voi sulkea itsensä ulos muusta maailmasta ja keskittyä voimaannuttavan musiikin ja ruumiinkulttuurin riemuihin. Joskus ärsyttää, jos salille sattuu joku, jonka kanssa on juteltava treenin lomassa. Hiukan yllättäen olen havainnut ehkä parhaan treenimusiikin tulevan bändiltä, jota en liiemmin siviilissä kuuntele. Tämän vuoksi treeniin kuuluu musiikki, yleensä suoraan korvaan annosteltuna. Mutta jos ei halua puhua – kuten päivät työssä pälättävänä en – pääsee parhaaseen mahdolliseen seuraan upottamalla plugit korvakäytäviin. Sama juttu juoksemisen kanssa. Asenne on kova mutta ei masentava. Kirjoittaja pyrkii urheilemaan ja kuuntelemaan hyvää musiikkia joka päivä. Groove antaa pinnistelylle hyvän sykkeen. Musiikki ei ole tuttua vaan vaatii aivotyötä sisäistämisen vuoksi. Sen takana on mies, joka itse taisi treenata lähinnä Rainbow Bar and Grillin kolikkoautomaatilla viskikola hartsporttina ja tupakka happikapselina: Lemmy. Miljoonan nuotin minuuttivauhdilla viuhuva äärimetalli tai kimurantti progeilu puolestaan pursuaa virikettä niin, etteivät pää ja ruumis pysy synkassa. Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Punttisalilla ämyreistä raikuu raivostuttavaa sontaa, muut ääliöt ähisevät ja kolistelevat painoja. Asenne tai yleisesti ottaen hyvä fiilis tekee äkistelystä vähemmän vastentahtoista. En ymmärrä Glenniä. Ruumiin aktivoiminen on treenimusalle hyve. Alussa mainittu Danzig tarjoaa etenkin parin ensimmäisen levynsä osalta varsin kelvollisen hikoilun soundtrackin. Ehkä äijä treenaa henkilökohtaisella gymillään, mutta on se omakin ähinä ja puuskutus ärsyttävää. Kaverille toki kanssa. Puhuvatkin, saakeli. Hard rockista tuppaa puuttumaan energia, ja balladit eivät toimi. Tuttu ja hyväkin musiikki voi olla tyylillisesti epäsoveliasta treenaamiseen. Riekki, suuri johtajamme ja juoksija extraordinaire, muistuttaa ikiaikaisesta säännöstä, että peruskuntoa rakennetaan sellaisella sykkeellä, että voi puhua samalla (teoriassa – treenaan aina yksin enkä luonnollisestikaan puhu – Riekin huom.). Motörheadin etukenoiset tempot ja puskeva ote, primitiivisen räkäinen ilmiasu ja luiskaotsaisen nerokas rymistely on hyvin fyysistä. Niveletkin naksuvat. Myös ripeämpi raavinta tai raskaamman osaston moukarointi tuntuu silti soveltuvan lihasten liikutteluun. Entä lenkkeily. Mikä levy tahansa
Kannattaa syödä ensin jotain muuta, etteivät ainekset ”häviä” matkan varrella. Poista poskista suurimmat kalvot ja pistä uuni lämpiämään 125 asteeseen. Nosta posket varovasti pois liemestä ja siivilöi siitä 2,5 dl uunivuokaan. 4. Possut ovat silti kivoja ja niiden posket maukkaita – joskin aikaa vieviä valmistaa. 7. Omani on halkaisijaltaan 24-senttinen. Kippaa posket haudutuspataan tai kannelliseen uunipataan. Keitä pasta ohjeiden mukaan miedosti suolatussa vedessä. 16. Lisää kanaliemi, lihaliemijauhe ja siipisoosi. Kaada vuokaan vielä Aura-muru ja sekoita. 2. Haluan muistuttaa, ettei tämä ole mitään nälkäisen miehen safkaa, sillä valmistukseen menee yli neljä tuntia ja se vaatii hiukan keskittymistä. Väännä uuni 200 asteeseen, laita posket varovasti uunivuokaan ja lisää kerma. Sirottele päälle suolaa, mustapippuria sekä limemehua ja sekoita hieman. Sirottele hienonnettua basilikaa koristeeksi. 5. Ja vielä sana lopuksi: imekää kaikki parsaa, sillä se on nyt parhaimmillaan!” Tee näin: 1. Pasta lisukkeena on hieman erikoinen joskaan ei huono valinta. Setistä saa reilun ravintola-annoksen 4–5 hengelle, ja ruoka on melkein vieläkin parempaa seuraavana päivänä!” Megan tuomio: ”Kuolleesta eläimestä tulee käytettyä aivan liian harvoin muita ruhonosia kuin niitä perinteisiä, vaikka muista paikoista ja sisäelimistä, kuten vaikkapa maksasta, löytyy se tosimaku. 100 g murennettua Auraa • 500 g Pirkan penne rigate -pastaa • limemehua • 100 g pikkuparsaa • mustapippuria • suolaa • hienonnettua basilikaa LASSEN KOKATESSA SOI: Judas Priest – Firepower (2018) ”Ruokaa tehdessä ehtii kuuntelemaan useammankin hevialbumin, mutta jos pitää valita vain yksi biisi, se on Judas Priestin uusimman levyn nimikappale. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN TARPEET: • kilo possunposkia • 2 isoa sipulia • 2 isoa valkosipulinkynttä • 4 dl kanalientä (yksi kanaliemikuutio) • 1 tl lihaliemijauhetta • 2 dl Tannisen chili-siipisoosia • 2,5 dl kuohukermaa • n. Suunnittelin työpäivän aikana makumaailmaa, johon suuntaisin, ja mietin, miten saisin ympättyä lempparisiipisoosini possun kaveriksi. Avot, saatana!” Äkäisen possun posket Perinneheviyhtye Evil-Lÿnin leppoisasta poskisolistista, rock’n’rottia Rocking Corpsesissa paiskovasta Lasse Heinosesta on moneksi, vaan ei sovinistisiaksi. Paista poskien pinnat kiinni kuumalla pannulla nopeasti niin, että pintaan tulee kevyt ruskistus. Kypsennä uunissa puolisen tuntia. Soosista löytyy makua, ja näinkin erilaiset ja voimakkaat maut ovat lopulta yllättävän harmoniassa keskenään. 3. Kyseinen lätty kannattaa oikeastaan kuunnella läpi kokonaan, onhan siinä samalla tavalla potkua kuin reseptin kastikkeessa. 6. Kun pasta on kypsää, valuta se, huuhtele kylmällä vedellä ja kaada lautaselle sopiva annos. Possunposkia on tullut maistettua aiemmin kertaalleen, ja maukkaan muheviahan ne ovat itse valmistettunakin, kiitos pitkän ja hartaan haudutuksen. Voit välillä vähän sekoittaa. Bilebändi The Ukkometsojen kiireet mukaan lukien herra ei tahdokaan ehtiä sikailemaan köökin puolelle. Sekoita ja työnnä pata uuniin hautumaan kolmeksi tunniksi. Ruskista pikkuparsoja kokonaisina voissa vajaat kymmenen minuuttia. Uunivuoka on hyvä olla sen kokoinen, että posket mahtuvat siihen juuri ja juuri. Pane viereen pari poskea, kaada päälle kermalientä ja heitä parsat niskaan. Samalla teki mieli kermaisaa aurajuustomeininkiä. Ota vuoka pois uunista. Lassen luonnehdinta: ”Tämä resepti syntyi ihan ex tempore, kun päätin yksi aamu tehdä possusta jotain vähän parempaa. Itse olisin tekaissut mukaan vanhan kunnon pottumuusin riittävällä voilla ja suolalla, ja valmistukseen löytyisi juuri sopiva aikaikkunakin possunposkien uunituksen kakkoskierroksesta. Ruskista sipulit ja lisää sekaan
Hanki oma Sikajuhlalippusi nyt tai korota jo ostettu lippusi, tiketti.fi ja lippu.fi. HELSINKI O U L U N E N E R G I A A R E E N A K A I S A N I E M I KEIKKAMAJOITUS, ETKOT JA JATKOT ORIGINAL SOKOS HOTEL ARINASSA 140 € / 1 tai 2hh/vrk Radio Rock ylpeänä esittää MARCEN SIKAJUHLAT 99 € / hlö MYYNNISSÄ MYÖS LISÄÄ PERMANTOLIPPUJA! Alice on ketjuissa ja sika vartaassa eli musat kohdillaan ja ruokaa sekä juomaa löytyy, vegehommatkin onnistuu. Sis. f i 15.6. K-18 nml_aic_4_19_225x297.indd 1 03/04/2019 8.43. N E L O N E N M E D I A L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä n e l o n e n m e d i a l i v e . Varaukset: www.sokoshotels.fi/fi/oulu/sokos-hotel-arina Varauskoodi: BALICEINCHAINS Liput 69 €. OULU 16.6. aamiaiset, iltasaunat ja kuntoiluhuoneen käytön
”En missään vaiheessa ollut ajatellut Leveragen osalta, että tämä oli tässä. Pitäis tehdä -jutut yleensä vaan tuppaavat venymään taivaanrantaan asti.” 18. Koko ajan oli selvää, että jollain konstilla sitä bändiä jatketaan joskus eteenpäin
Oli selvää, että Mikko on sen kokoonpanon toinen kitaristi, tai sitten meillä on kitaristeja vain yksi. Alkoi tulla lisää biisejä, joita Kimmo sitten lauloi, Heikkinen sanoo. – Kun tehtiin siltä pohjalta päätös, että tehdään tästä uudesta musiikista jotain valmiiksi asti, nykäisin myös Mikkoa [Salovaara] hihasta. Seuraavana vuonna lyötiin kasaan Wolf Moon Rising, tribuuttiyhtye raskasrocklegenda Rainbow’lle. Pitäis tehdä -jutut yleensä vaan tuppaavat venymään taivaanrantaan asti. Ei silti aikaakaan, kun Heikkinen alkoi pitää kaiken muun musiikintekemisen ohessa liki viikoittaista riffipiiriä työtoverinsa, jo kuopatun Kiuas-yhtyeen päällysmiehen Mikko Salovaaran kanssa. Pähkin sen kuukauden verran enemmän sitä, jaksaako tähän urakkaan ylipäätään lähteä kuin sitä, kenen kanssa siihen lähtee. Circus Colossus -albumin (2009) jälkiaallokossa bändin toiminta kuitenkin hiljalleen hiipui. – Kimmo innostui nyt hommasta ihan hirveästi. – Me oltiin 2010-luvun alussa siinä tilanteessa, että molempien pitkään tekemät bändit olivat stand by -tilassa. Soitettiin sillä puolenkymmentä keikkaa ja oli helvetin hauskaa. Vuonna 2002 perustettu helsinkiläisistä ja jyväskyläläisistä pitkän linjan musiikkimiehistä koostuva yhtye oli julkaissut siihen mennessä kolme hienoa albumia sekä muutaman pienemmän julkaisun, tehnyt kymmenittäin keikkoja ja luonut ympärilleen pienen mutta sitäkin omistautuneemman fanikunnan. Sen jälkeen yksi asia johti toiseen. Huomasin, että Kimmolla ja muulla bändillä synkkasi tosi hyvin tosi nopeasti. Näin päätettiin, minkä jälkeen homma liikahti ison askeleen eteenpäin – nopeammin kuin kukaan uskoi. Hyvä, että tuli tehtyä oikea päätös ja ollaan nyt tässä. Siinä Kimmo Blom esitti samannimistä, historian eri aikakausiin liittyvää hahmoa, joka lauloi Heikkisen, Salovaaran ja Spoofin kynäilemän hard rock -biisin All for Victoryn Suomen euroviisukarsintojen eli Uuden musiikin kilpailun finaalissa vuonna 2015. Onneksi Mikko sanoi olevansa mukana. Alkuperäissolisti Pekka Heino keskittyi Brother Firetribeen ja soolouraansa. – Rainbow’n Rising, joka on mulle ehkä tärkein yksittäinen rocklevy ikinä, täytti 40 vuotta. Kuukauden kuluttua siitä ne sainasi meidät. Leverage teki toisen levynsä Blind Firen (2008) aikaan yhteistyötä kyseisen italialaisen hard rock -puulaakin kanssa, mutta silloin intressit eivät kohdanneet ja jotain jäi hiukan hampaankoloonkin. Kasvo oli sama, joka kiekaisi aikoinaan ensimmäiset demoversiot kappaleista Superstition ja Gone, jotka nauhoitettiin lopulta Leveragen vuonna 2006 julkaistulle Tides-debyytille. Leveragen uutta tulemista se ei kuitenkaan haitannut. Ruvettiin kyhäilemään huvikseen riffejä raskaan rockin biiseihin, joita voisi viedä kimpassa eteenpäin ideoita toisiltamme onkien. – Oltiin muutosten tuulissa. Blomista pitikin tulla Leveragen laulaja jo reilu vuosikymmen takaperin. – Niistä jutuista oli kulunut paljon aikaa. E lettiin kuluvan vuosikymmenen aamua, kun säveltäjä-kitaristi Tuomas ”Tuoppi” Heikkisen luotsaama melodisen raskaan rockin partio Leverage oli saapunut tienhaaraan. Porras kerrallaan Seuraava askel vanhojen taistelutovereiden kesken oli projekti nimeltä Angelo De Nile. TEKSTI JAAKKO SILVAST KUVAT PETR SIIKANEN JA JAAKKO SILVAST (LIVEKUVA) 19. Red Moonin julkaisusta puhuessa bändin vanhojen jäsenten suunnasta tuli kysymys, että tehdäänkö me vielä jotain muutakin Leveragena, Heikkinen sanoo. Kysyin Leveragen jätkiltä [rumpali Valtteri Revonkorpi, basisti Sami Norrbacka ja synisti Marko Niskala] ja Kimmolta, että pitäisikö tehdä Rainbow-tribuutti. Vuonna 2017 edellä mainittu kokoonpano treenasi ja äänitti vahvan kertosäkeistön omaavan voimaballadin, Red Moon Over Sonoran, joka julkaistiin digitaalisesti tammikuussa 2018. Vielä äänitysvaiheessa ei kuitenkaan ollut selvää, minkä bändinnimen alla uutta materiaalia aiotaan esitellä. – Päivä Red Moon Over Sonoran julkaisusta Frontiers Records otti yhteyttä. Kuinka ollakaan, Heikkisen ja Salovaaran työpaikan, Rytmimusiikkiopisto Tauon, studiolla oli työkeikalla pitkän linjan hard rock -laulumies, AOR-yhtye Urban Talestä ja Queen-tribuutti The Miraclesta tuttu Kimmo Blom. Kitaristi Torsti Spoof ryhtyi säveltämään elokuvamusiikkia. Kun riffinpätkiä alkoi olla kasassa tarpeeksi, Heikkinen sovitti niistä yhden valmiin kappaleen. Takaisin juurille Kotoinen Leverage vaihtoi mahtipontisuuden maanläheisyyteen ja palaa ruotuun raskaan rockin perinteitä vahvasti vaalivan Determinus-levyn kanssa. – En missään vaiheessa ollut ajatellut Leveragen osalta, että tämä oli tässä. Koko ajan oli selvää, että jollain konstilla sitä bändiä jatketaan joskus eteenpäin. Itse koin siinä vaiheessa, että ainakaan samanlaista levyä kuin Circus Colossus ei enää tule, ja uskon, että sitä ei halunnut kukaan muukaan, Heikkinen aloittaa. Jokainen yhtyeen jäsenistä touhusi musiikkihommia tahoillaan ja elämä vei eri suuntiin
Sateenkaaren pää Leveragen neljäs studiolevy Determinus julkaistaan viikko tämän Infernon julkaisusta, huhtikuun 26. – Leveragen aloittaessa, ennen Tidesia, olin levyjen tekemisen ja niiden systemaattisen rakentamisen suhteen paljon noviisimpi. En ajatellut muuta vaihtoehtoa, mutta pallo lähti pyörimään tähän suuntaan. Se on ehkä ollut yhden sukupolven juttu, mutta se ei ole mun juttu. – Pitää vaan elää sen kanssa, että kaikkien kohdalla ne odotukset eivät toteudu, ja iloita siitä, että osa jengistä löytää meistä uuden kuuntelemisen kohteen. Determinus ammentaa 1970–80-lukujen hard rockista, juurikin sieltä Richie Blackmoren tonteilta Rainbow’sta ja varhaisemmasta Deep Purplesta. Mulle on tärkeää tehdä sellaista musaa, joka sopii laulajan fiiliksiin ja olemukseen. Aikoinaan tein Blind Firelle ja Circus Colossusille midiohjelmoidut demot aivan jokaista filliä, rummuniskua ja nuottia myöten, juuri siten kuin ne halusin, ja pyysin vain jätkiä toisintamaan ne oikeilla soittimilla, tietenkin jokaisen henkilökohtaisella ammattitaidolla. Halusin nimenomaan päästä irti siitä edellisten Leverage-levyjen tyypillisestä power metalin tai modernin raskaan rockin äänikuvasta. Eikä siitä ole minulla, Pekalla tai kenelläkään muullakaan huonoja fiiliksiä, kaikki palaset loksahtivat kohdilleen. Se on ehkä ollut yhden sukupolven juttu, mutta se ei ole mun juttu. – Mä olin aluksi superinnoissani Circus Colossusin ja etenkin [sinkkuraita] Wolf and the Moonin äänimaisemasta, joka on Bomanin Samin [Silentium] tekemä. Yleisesti ottaen kyse on edelleen melodisesta hard rockista, mutta siinä missä Leveragen kolme ensimmäistä levyä olivat orkestraatioineen ja muine tuotannollisine lisävarusteineen mahtipontisia, uusi albumi esittelee yhtyeen, jolla on vahvasti maanläheinen soundi. – Determinusille ovat tehneet musaa muutkin kuin minä. Se alkoi kuulostaa omissa korvissa aika nopeasti tasapaksulta, siltä samalta jylinältä alusta loppuun. Vaikka olisin halunnut tehdä tuotantovaiheessa joitain juttuja toisella tavalla, ajattelin, että ne ovat nyt heidän näkemyksiään ja hyvä niin. Kun opettelin soittamaan kitaraa vähän toisella kymmenellä Beatles-levyjen kuuntelemisen jälkeen, luukutin kaksi vuotta pelkästään Rainbow’ta ja Purplea – tai mitä nyt ehkä salaa vähän KISSiä. – Ne on olleet mulle ihan järjettömän isoja vaikuttajia. Jengi on kuitenkin ollut kuulevinaan noissa uusissa biiseissä sitä samaa punaista lankaa, mikä Leveragen musassa on aina ollut, ja olen saanut sellaistakin palautetta, että ”en ole ikinä tästä bändistä kuullut, mutta onpa hyvä meininki”. Mitä luulet, kuinka Leveragen vanhat fanit suhtautuvat yhtyeen uuteen versioon. ”Halusin irti siitä edellisten Leverage-levyjen tyypillisestä power metalin tai modernin raskaan rockin äänikuvasta. Ja tämä nyt ihan selkeästi kunnioituksena Pekkaa kohtaa. Ennen Tidesin julkaisua olin ihan fiiliksissä jo siitä, että voin yleensä päästä tekemään hard rock -levyjä, eikä mulla ollut mitään selkeetä tai tarkkaa kuvaa, mitä musiikista tulee. Nyt halusin lähteä tuottamaan hommaa tietoisesti maanläheisempään ja aukinaisempaan suuntaan.” 20. Se sinfoninen jylinä kuulosti minunkin korvissani mageelta ja osui siihen hetkeen hyvin, kun oltiin muutenkin päätetty tehdä kolmannesta levystä sellainen suurisoundinen ja täysi. Lopputulema oli kuitenkin se, että mä en ole pystynyt kuuntelemaan sitä levyä juurikaan alusta loppuun valmistumisensa jälkeen. – Voin avoimesti myöntää, että olen yrittänyt tehdä biisejä, jotka mahtuisivat muottiin, johon ne Pekan [Heino] kanssa jatkamalla olisivat menneet. En missään nimessä halunnut joutua tilanteeseen, jossa yrittäisin laulattaa sillä jotain sellaista, josta se ei diggaa, tai joka ei sopisi Pekan hienoon laulutapaan. päivä. Vapaasti hengittävä kone Onko Leveragen nykysoundi sellainen, jollaiseksi olit sen mahdollisesti jo aikaisemmin tarkoittanut – varsinkin, kun mukana on nyt aivan ensimmäiset demot laulanut Kimmo Blom. Heikkinen myöntää, että Leveragen uuden tulemisen myötä bändi on musiikillisesti yhtenäisempi kuin aikoinaan. Mulla ei ole enää sellainen olo, että pitäisi kuulostaa jotenkin omalta, vaan kyllä ne vaikutteet lepattaa välillä aika hyvin läpi, ja niin saa ollakin. Totta kai ymmärrän sen. Nyt halusin lähteä tuottamaan hommaa tietoisesti maanläheisempään ja aukinaisempaan suuntaan. – Palautetta on saatu alusta asti suuntaan ja toiseen. Jos joku on kärjistetysti sanoen digannut meistä sen takia, että tämä on se Heinon Pekan pienempi bändi, niin on selvää, että skeptisyys on aivan valtavaa. Totta kai sieltä jäi vaikutteita, joita ei ollut mahdollisuus toteuttaa ennen, ja nyt se tapahtuu juuri tällä uudella levyllä. – Determinusin kohdalla se tarkka kuva taas oli. Me on oltu Pekan kanssa paljon tekemisissä ja tehty keskenään pöytälaatikkoon iso nippu aivan toisenlaista musaa. Aina, kun koetin tehdä uutta Leveragea, mun kirjoittaminen muuttui sellaiseksi, että kun sain jotain valmiiksi, mietin, että tämä on ihan ok musaa, mutta ei kyllä Leveragea. Tällä levyllä jätin demot auki, vapaamuotoisiksi, ja kun kundien osuuksia nauhoitettiin, he saivat tehdä kuten halusivat. Determinus-levy on kuva siitä, mitä tästä kaikesta summaten tuli. – Ajattelin ilman muuta, että teen asioita tälle bändille ja Pekan tavalle laulaa. Se on niin helvetin täynnä koko ajan. Siitä pitääkin olla kysymys, kun tehdään omaa musaa. Meininki oli se, että Torstin kanssa enemmän ja vähemmän harjoiteltiin sitä raskaan rockin tekemistä ja käytettiin ihan hirveästi aikaa suunnan hakemiseen ja kaikkeen muuhun