ELÄMÄ ON RASKASTA. 11/2017 I HINTA 9,50 € WATAIN MASTER’S HAMMER STONE DORO PESCH X-JAPAN JESS & THE ANCIENT ONES
nw_soundi.indd 1 27/11/17 12:04
Hyvä! Siinä tapauksessa suosittelemme tutustumaan Black Premium by EMP -uutuuksiimme, jotka löydät VAIN OSOITTEESTA WWW.EMP.FI! www.emp.fi *Koodi on voimassa 15.01.2018 asti. Koodia ei voida yhdistää muihin kampanjaetuihin. Käytä tilauksessasi seuraava alennuskoodi*, niin saat tilaamistasi tuotteista 10% alennuksen! ALENNUSKOODI: INFERNO12. SAATAVANA VAIN EMP:LTÄ! Pukeudutko mustaan. Alennus ei koske mediatuotteita ja kirjoja
AVATAR AVATAR COUNTRY 12.01. A PRIME EXAMPLE OF WILD, EVIL, LAWLESS AND RELENTLESS SATANIC BLACK METAL. FROM AVATAR COUNTRY’S DEPARTMENT OF GOOD NEWS: “THE ALBUM CONTAINS THE EXPECTED SUPERIOR EXAMPLES OF HOW METAL SHOULD AND MUST SOUND TODAY AND FOR ALL ETERNITY.” PRODUCED BY JAY RUSTON (STONE SOUR, ANTHRAX, STEEL PANTHER AND MANY MORE) KAYAK SEVENTEEN 12.01. THE RETURN OF WATAIN! THE 6 TH STUDIO ALBUM OF SWEDEN’S GREATEST AND MOST NOTORIOUS BLACK METAL BAND. FIRESPAWN THE REPROBATE FOZZY JUDAS ICED EARTH INCORRUPTIBLE VUUR IN THIS MOMENT WE ARE FREE – CITIES LEPROUS MALINA WITCHERY I AM LEGION ARCH ENEMY WILL TO POWER PAIN OF SALVATION IN THE PASSING LIGHT OF DAY THE HAUNTED STRENGHT IN NUMBERS HAVOK CONFORMICIDE GRAVE PLEASURES MOTHERBLOOD FIREWIND IMMORTALS VALLENFYRE FEAR THOSE WHO FEAR HIM SONS OF APOLLO PSYCHOTIC SYMPHONY THE LURKING FEAR OUT OF THE VOICELESS GRAVE SAVAGE MESSIAH HANDS OF FATE WATAIN TRIDENT WOLF ECLIPSE 05.01. FORMED BACK IN 1972, KAYAK IS THE MOST LEGENDARY DUTCH PROGRESSIVE ROCK ACT AND NOW PRESENTS ITS HIGHLY ANTICIPATED 17TH STUDIO ALBUM! “SEVENTEEN” CONTAINS 60 MINUTES OF EPIC & MELODIC ROCK THAT FINDS A PERFECT BALANCE BETWEEN DIVERSE LONG TRACKS AND STRAIGHTER ANTHEMS.
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Dro pzp ne , Fle ure ty, Ho od ed Me na ce , Ies ch ure , Iro n Sav ior 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Sto ne -ki rja 02 5 Je ss & the An cie nt On es 02 8 Ma ste r’s Ha mm er 03 4 Wa tai n 04 Ca val era Co nsp ira cy 05 2 Pö lky llä : he avy -sa nka rita r Do ro Pe sch 05 6 Sa lam yh kä : Ko ng Ph leg m (19 92 ) 05 7 Arv iot , pä äo sas sa Ho od ed Me na ce 07 6 De mo t, pä äo sas sa Th e Lift ed Ve il 07 8 Va nh a liit to: X-J ap an 08 2 Ku ud es pii ri: So me n lop utt om at ma hd olli suu de t 040 025 034 052 02 8 07 8 JA R KK O PI ET AR IN EN SA R A G EW AL T EI JA M ÄK IV U O TI G U ID O R AS C H KE
89€ amaranthe amorphis bullet for my valentine children of bodom stone sour AVATAR BEAST IN BLACK CMX HAPPORADIO HUORA KOTITEOLLISUUS MAJ KARMA MOKOMA PÄÄ KII SANTA CRUZ STAM1NA THE HOLY TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS VON HERTZEN BROTHERS SEKÄ MONIA MUITA VIELÄ TULOSSA! HYVINKÄÄN LENTOKENTTÄ 6.-9.6.2018 kesän suurin rocktapahtuma. LIPUT NYT MYYNNISSÄ ALK
Selvisi, että festivaalin tulevaisuus on hämärän peitossa ja Järvenpää yrittää ”tuotantoporukan kanssa miettiä, että mikä Jalometallin paikka tapahtumakentässä on”. Haluaisimme kehittää tapahtumaa kokonaisvaltaisesti. Kommentti jatkuu: ”Mitä sellaista me voimme antaa ihmisille, mitä muut festivaalit eivät anna. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. 7. 16.2.) GODFLESH Post Self HALLATAR No Stars upon the Bridge Hyvä joulupukki JULKAISIMME marraskuun loppupuolella nettisivuillamme Jalometallin isänä tunnetun Marco Järvenpään haastattelun, jossa ”Järkkä” paljasti viimein, missä pohjoisemman Suomen merkittävimmän metallifestarin kanssa oikein mennään. Myöhemmin festari vaihtoi paikkaa – toki pakosta, Teatria kun sai purkutuomion – ja suurensi puitteitaan samalla jotain olennaista kadottaen. Taka-alueen virkaa toimittikin etualue: aimo osa festarista tuli vietettyä sen porttien edessä asfaltilla inkkariasennossa istuskellen, lämmintä keskiolutta imeskellen ja kaverien kanssa höpötellen. Olen varma, että nimenomaan metalliporukoista löytyy sakkia, joka osaisi arvostaa moista. Tuotantokulut ja lippujen hinnat ovat helkkarin korkeita, ja minun mielestäni sen hinnan vastineeksi pitäisi saada jotain muutakin kuin bändejä ja kaljaa.” Eeeeei… Minua viehätti alkuperäisessä, Oulun edesmenneen Club Teatrian sisuksissa ja piha-alueella järjestetyssä Jalometallissa nimenomaan tietynlainen karuus. Soittojuhlahan jäi menneenä kesänä järjestämättä, eikä kukaan oikein tuntunut tietävän miksi. Toisin sanoen toivon joulupukilta bändejä ja kaljaa. Hyviä aikoja. Puitteet olivat ehkä betoniset eikä kirkuvanvihreitä tekonurmia löytynyt mailta halmeilta, mutta meno oli perin loistava eikä tarjolla ollut mitään ylimääräistä. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Heinonen Ninni, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 17. 26.1.) TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT HARAKIRI FOR THE SKY Arson (ilm. CAVALERA CONSPIRACY Psychosis SEPULTURA The Roadrunner Albums 1985–1996 -lp-boksi HOODED MENACE Ossuarium Silhouettes Unhallowed (ilm. vuosikerta Numero 153 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Orkkis-Jalo on varmaan ainut kokemani kotimainen festari, jonka backstage-alueella en ole käynyt koskaan. Puolestani tulevaisuuden Jalometalli, jos sellaista koskaan enää järjestetään, saisikin mennä kohti vaatimatonta ja poispäin kaiken maailman sirkushuveista
Näillä hommilla on siis monia tarkoitusperiä, mutta okkultismi on kaikesta huolimatta todella läheinen osa päivittäistä elämääni. Kaikki mitä The Shadow’lla kuulet perustuu omiin kokemuksiini, tuntemuksiini ja eri ajanjaksoihin elämässäni. Monissa sanomalehdissä ja tv-ohjelmissa voi nähdä noitia, parantajia ja muita erikoisherkkiä ihmisiä mainostamassa palveluksiaan. – Toisten kanssa työskentely on mielenkiintoista mutta luovuuden kannalta hieman rajoittavaa, joten laitoin peliin omat taitoni, kokemukseni sekä tunteeni ja lähdin luomaan itsenäistä taidetta. – Voimakkain vaikuttaja on tietysti black metal, mutta kuuntelen usein myös doomia ja goottimetallia. Musiikistasi voi löytää monia eri tyyliviitteitä. The Shadow -albumi esittelee jokseenkin kotikutoista, haavoittuvaista ja persoonallista mustaa metallia, joka herättää mielenkiinnon etenkin lauluillaan, jotka vaihtelevat sujuvasti mielenvikaisesta kirkumisesta melankoliseen puhtaaseen ilmaisuun. – Levyn kansi ja sisälehdet eivät ole pelkästään kokoelma satunnaisia kuvia, jotka yrittävät luoda jotenkin okkultistista tunnelmaa, vaan jokainen otos liittyy erittäin läheisesti sanoituksiin ja musiikkiin. Sanoituksesi kertovat okkultismista, noituudesta ja kuolemasta. – Ennen Ieschurea toimin parissa projektissa laulajana, kunnes päätin perustaa oman bändini, kaikista instrumenteista ja laulusta vastaava Lilita Arndt selvittää. – Tämä kaikki on erikoislaatuinen sekoitus unelmia, rahantekokeinoja ja oikeaa maagista työtä. Kyseessä on voimakas työkalu, jolla ihminen voi muuttaa itseään. Okkultismi ja ”oikea maailma” elävät täydessä sovussa, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Ieschure on mielenkiintoinen black metal -tulokas, jonka tunnepohjaisen kotikutoisessa ilmaisussa on jotain käsinkosketeltavan aitoa ja sykähdyttävää. Mistä tässä yhtyeessä on pohjimmiltaan kyse. – Asun Ukrainassa, missä uskotaan edelleen ”pahaan silmään”, erilaisiin vihan ja rakkauden kirouksiin, kuolemanrituaaleihin, ihmeitä tekeviin ikoneihin ja niin edelleen. – Aito kiinnostus magiaan ei voi olla pelkkää kirjojen lukemista ja omissa mielikuvissa elämistä, koska tämä ei ole mikään harrastus. Yritän löytää näiden asioiden esittämiseen parhaan mahdollisen keinon. Kuinka nämä aihepiirit ilmenevät arkielämässäsi. Magiaa ei voi käyttää ainoastaan keinona hankkia hieman rahaa tai ratkoa rakkausongelmia. Hieman kuin esittäisin yhden tarinan kaikkia hahmoja. – Laulutyylin vaihtelevuuden tarkoitus on kuvata erilaisia, usein jopa täysin vastakkaisia tunnetiloja, mielenliikkeitä ja ihmisen sielun sisäisiä ääniä. – Yritän välittää musiikkini kautta ajatuksia ja kuvia, jotka pyörivät päässäni kappaleiden luomishetkillä, joten tarkoitukseni ei ole hämmästyttää kuulijoita – en siis yritä tekemällä tehdä mitään ainutlaatuista. Millaisesta kamasta koet ammentavasi suurimmat vaikutteesi. Kulutan monenlaista musiikkia, mutta yhdistäväksi tekijäksi voisin määritellä bändit, joilla on mielenkiintoiset ja vahvat laulusuoritukset. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN VIIME vuonna alkunsa saaneesta Ieschuresta on lähes mahdoton löytää mitään informaatiota, mikä on tänä päivänä omalla tavallaan jopa virkistävää. Monet yrittävät ratkoa ongelmiaan maagikoiden avulla, jotka ovat usein pelkkää puoskareita. Musiikkiani ei ole suunnattu suurille massoille vaan kaltaisilleni individualisteille, jotka osaavat arvostaa erilaisia ideoita ja aitoja tunteita. Mustaa taidetta individualisteille 8
Droppareiden paluu on osoitus siitä, että joskus ei tarvita kuin yksi oikea korvapari oikealla hetkellä, jotta homma lähtee lentoon. – Ei tässä olla elvytetty mitään vaan eletty elämää, joka on kuljettanut meitä jokaista milloin minnekin. – Ehdin kirjoittaa vajaan vuorokauden aikana kymmenen uutta stygeä. TA P IO W IL SK A MIKSI Rape Killing Murder julkaistiin juuri nyt. Onko Dropzonen paluun tarkoitus elvyttää jotain vanhaa vai onko tämä täysin uusi alku. – Ei hajuakaan, mutta näin vanhemmiten on tullut ajatelleeksi, että ehkä tässä on ollut jonkun korkeamman voiman johdatusta. Millaisia keskusteluja olette käyneet. Itse soitin suomirokkia Sinisellä Hevosella, melodödöä Gandalfilla, ruotsidödöä Chaosbreedillä, katurockia Sonic Rootsilla, stoneria Mannhailla, pamelaheviä Lullacrylla ja psykobillyä Multi Climexillä. – 21 vuotta on 7+7+7 eli yksikätisessä rosvossa jackpot. Teillä on ollut puhetta uudesta materiaalista. Pale teki pari albumia Osmoselle Divine Decayn riveissä ja kaatoi kauniita naisia Hybrid Childrenissä, kun taas Jaska [laulu] levytti niin The Scourgerin kuin Demonztratorinkin kanssa. Missä vaiheessa Dropzonea olisi ehtinyt tai pitänyt tehdä. – Nyt korkeammat voimat tekivät selväksi, että on Dropzonen aika. – Tästä on kiittäminen Palea [basso], joka lähetti levyn linkin vanhan levy-yhtiönsä Osmosen pomolle. Eihän siinä auta kuin ryhtyä hommiin, jotta jumalat olisivat suopeita. Tänään tehdään tätä, ehkä huomenna jotain muuta. Muistan kuin eilisen, kun istuin syksyllä 1996 Roskapankissa krapulakaljoilla Flaming Sideburnsin kitaristin Jukka Suksen kanssa ja sain neronleimauksen laittaa pystyyn hc-pumpun. Tämä on vain jatkoa sille, joka aloitettiin eilen, 21 vuotta nuorempina vain. Mitä järkeä tällaisessa toiminnassa on. Ehkä Rape Killing Murder onkin kuin tammitynnyrissä kypsytetty laatuviski, joka on parantunut vanhetessaan. Enemmänkin olisi syntynyt, mutta se oli E-kielelle liikaa, ja se sanoi sopimuksen irti. Levynne syntyi spontaanisti. Soitin studioon ja varasin studioaikaa. Onko tämä mielestäsi ainoa oikea lähtökohta tällaiselle musiikille. Muiden muassa Gandalfista, HIMistä ja Hybrid Childrenistä tutut muusikot äänittivät vuonna 1996 miniälppärillisen metallista hardcorepunkkia, mutta kiekko julkaistiin vasta nyt. Lehdistötiedotteesta käy selväksi, että toiminta on ollut takkuavaa eikä juuri mitään haluttua ole saatu aikaiseksi. – Ei tässä ole ollut mitään takkuavaa, päinvastoin! Onhan niin, että Gas [laulu, kitara, rummut] soitti satoja keikkoja ympäri maailman, levytti useita levyjä HIMin kanssa ja teki pari pitkäsoittoa Riistettyjen Laterin kanssa Ääritilassa. 21 vuotta myöhemmin METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 9. Kristillisessä symboliikassa 777 edustaa puolestaan Jumalan pyhää kolminaisuutta eli Isää, Poikaa ja Pyhää henkeä. Kyllähän me ehdittiin jo pitää yhdet parin tunnin sessiotkin, joissa saatiin tsekattua viisi uutta rallia. Vasta sen jälkeen aloin miettiä muita soittajia ja biisejä. Oli selvää, että on palattava kehiin, kun Hervé |Herbaut] ilmoitti julkaisevansa mini-lp:mme, kitaristi-rumpali Björn ”Nalle” Österman avaa. – Kun tämä Osmose-homma selvisi, ilmoitin kundeille, etten ainakaan itse aio jättää tätä juttua tähän vaan alan runnoa uusia ralleja läjään. Äkkiä alkoi taas kiinnostaa, hah. En ajattele, että tämä olisi mikään uusi alku. Kun muut alkoivat nikotella kiireidensä pohjalta, totesin, että voin toki jatkaa hommia ilman niitäkin. Julkaisin myös kirjan Likellä ja pokkasin jopa Femmagaalan palkinnon keskustelua herättäneillä blogeilla. Ideani on, että äänitettäisiin täyspitkä ensi vuoden puolella ja julkaistaisiin se vaikka loppuvuodesta, kunhan ensin on soitettu esimerkiksi Nummirockissa ja Puntalassa sekä kierrelty vähän Eurooppaa. Mistä Dropzonessa mahtaa olla kyse
Luimme Häyhästä ja ajattelimme, että ”White Death” kuulostaa loistavalta: se on kuin tyhjä kangas, jolle lähteä rakentamaan tarinaa. Kuinka kuvailisit uutta The White Death -levyänne ihmiselle, jolla ei ole mitään aiempaa kokemusta Fleuretystä. – Nimen inspiraationa todellakin toimii Simo Häyhä, mutta albumi ei liity häneen millään tavoin. Fleurety on ollut alusta alkaen hieman ulkopuolinen lukunsa Norjan skenessä. – Teen tätä aika usein, ja tulet vihaamaan vastaustani – tai ainakin kuvittelen, että odotat jonkinlaista ”Steely Dan nai nyrkillä Burzumia Rånåsfossissa samalla kun Kurt Weill soittaa paikalle black metal -poliisin tutkimaan norsujen salakaatoja” -vastausta. pitäisikö black metalin kuulostaa miellyttävältä. Ja tietysti örisivät. Näillä muusikoilla oli verkkarit ja Niken lenkkarit ja he lauloivat saastumisesta ja korruptoituneista poliitikoista. Onko tarkoituksenanne ollut puhua jonkinlaisen musiikillisen muutoksen puolesta. Jäljittelijät voivat pysytellä high school -punkin parissa. Sanat white ja death ovat hyvin universaaleja, oikeastaan jokainen voi samastua niihin. Siis... Minä miellän ne vanhojen kauhuleffojen kirkunoiksi, joita syntyy, kun tappaja repii naisen sisälmyksiä ulos. Me puolestaan kuuntelimme Burzumia, jonka laulut olivat melkoista kirkumista, ja ajattelimme, että viemme homman vielä pidemmälle. Bändi osuu maaliin myös uusimmalla kokopitkällään. Norjalaisessa black metalissa oli silloin meneillään melkoinen viha death metalia – siis tätä Sunlightja Morrisound-kamaa – kohtaan. Kuinka päädyitte tähän äärimmäisen korkeaan ja nyrjähtäneeseen laulusoundiin. Joidenkin mielestä ne kuulostavat linnulta tai joltain tyypiltä hankaamassa ikkunaa styroksinpalalla. – Halusimme taltioida todellisia tuskanhuutoja, ja ep:n laulut kuulostivat meistä juuri niiltä. – Päällimmäinen syy on, että Alexander [Nordagren, kitara] ja minä asumme eri maanosissa. Nimi on tavallaan myös vastakohta ensimmäiselle demollemme Black Snow’lle [1993], joten se ei ole pelkkiä tyhjiä sanoja, vaan myös viittaus omaan diskografiaamme. – Olen myös julkaissut musiikkia Zweizz-nimellä, tehnyt levyn Stagnant Watersin kanssa ja työskennellyt ikuisuuden Umoralin levyn parissa, jota ei ole saatu vieläkään pihalle. Inspiraationa Simo Häyhä SYTYKKEITÄ T R IN E K IM 10. Todellisuudessa kuitenkin avaan puhelimestani suoratoistopalvelun ja laitan jonkin Fleuretyn kappaleen soimaan. Levynne nimi kuulostaa suomalaiskorviin erikoiselta, se kun viittaa suoraan tarkka-ampuja Simo Häyhään, jonka venäläiset sotilaat nimesivät toisen maailmansodan aikaan Valkoiseksi kuolemaksi. Tämä kaikki on vienyt oman aikansa. – Luimme Emperorin Bård ”Faust” Eithunin Orcustus-fanzineä, jossa hän kehui bändejä, jotka vetivät korkeilla lauluilla. Albumi tuskin kertoo Häyhästä. Mikä uudessa albumissa kesti. – Uskon että ihmiset, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä kriittistä konseptia, joka jokaisella black metal -yhtyeellä tulisi olla, ovat itse niitä ulkopuolisia. No ei vittu todellakaan! Seuraavaksi on kysyttävä monia askarruttava kysymys A Darker Side of Evil -ep:nne (1994) lauluista, jotka hakevat erikoisuudessaan vertaansa. Olisimme voineet tehdä levyn etänä, eli äänitellä juttuja omillamme, mutta emme halunneet lähteä sille tielle, rumpali-kosketinsoittaja-laulaja Svein Egil Hatlevik paljastaa. – Luin pari päivää sitten uuden levymme arvostelun, ja kriitikon mielestä albumi kuulosti ”epämiellyttävältä”. Vuonna 1991 syntynyt norjalaisbändi Fleurety on tehnyt avantgardistista black metaliaan verkkaiseen tahtiin ja laatuun panostaen. EDELLISEN levynne Department of Apocalyptic Affairsin ilmestymisestä on mukavat 17 vuotta. Samantyylisiin yhtyeisiin voi laskea oikeastaan vain Solefaldin, Ved Buens Enden ja Virusin
Harri oli kuin olikin kiinnostunut, ja parin koeäänityksen jälkeen homma oli selvä. Ei niin, että sanoitukset vain kertoisivat jonkun leffan tarinan. Koetko että sanoituksilla on jokin yhteinen linja. – Harri ei laula niin matalalta kuin minä, ja mielestäni tämä sopii etenkin uudempiin biiseihin täydellisesti. Katsellaan jos levy kelpaisi muillekin kuin itsellemme ja poikisi hyviä keikkoja ja kiertueita. – Kuvailemaasi suuntaan ollaan menty. Uuden levyn tekstit on jaettu kolmen kirjoittajan vastuulle. Kyseessä on ensimmäinen albuminne, jolla et laula itse. Synkkätunnelmaista death doomia vuosikymmenen ajan raastanut Hooded Menace on mennyt jatkuvasti melodisempaan suuntaan. – Algoma-splitin [2017] lauluäänityksissä tuskailun määrä oli jo sitä luokkaa, että päätin kysyä Horse Latitudesin Harrilta [Kuokkanen], jonka tiesin kovaksi laulajaksi, josko häntä kiinnostaisi. On kuitenkin vaikea kuvitella kaltaisemme bändin muuttuvan aina vain melodisemmaksi menettämättä jotain olennaista soundistaan. Jossain vaiheessa se ei ole enää tyylikästä, mutta juuri nyt levy on juuri sellaista death doomia, jollaista haluan kuulla. Musiikkinsa perusarvot ovat silti tallessa. – Voi olla, että jossain vaiheessa kiinnostaa palata debyyttimme [Fulfill the Curse, 2008] kaltaiseen karumpaan ilmaisuun. Kuinka päädyit tällaiseen ratkaisuun. Olenko täysin hakoteillä. – Nyt kun on tuore levy kainalossa uuden levy-yhtiön [Season of Mist] kautta sekä uusi kokoonpano ja keikkamyyjä, odotukset lähivuosille ovat suht toiveikkaat. Tavallaan palikat ovat edelleen samat, mutta osaamme rakentaa niistä vaikuttavampia teoksia, kitaristi Lasse Pyykkö vakuuttelee. – Mehän sotkettiin jo vanhan bändini Phlegethonin loppuaikoina, vuosina 1991–92, deathiin elementtejä eri musiikkityyleistä lähes estoitta. Panostatte musiikin tunnelmaan, kun taas moni modernimpi porukka pyrkii briljeeraamaan soittotekniikallaan. Myös vanhempi tuotanto toimii ja saa uudenlaista hönkää. – En ole pahemmin salaillut, kuinka vähän piittaan örinähommista. Bändinne on ollut toiminnassa kymmenen vuotta. Tätäkin on harrastettu, mutta nykyisin se tuntuu aika laiskalta lähestymistavalta. Kauhuelokuvat ovat toimineet jälleen kerran inspiraationa suurimmalle osalle sanoituksista, mutta kuten edelliselläkin levyllä, filmit ovat vain alkusysäys synkänmaalaileville ja tajunnanvirtaisille teksteille. – Kai me ollaan tavoitettu kuulijoita vuosi vuodelta enemmän, ja mikä tärkeintä, bändi on mennyt musiikillisesti eteenpäin. Millaisena näet urakaarenne ja kuinka visioit tulevaisuutta. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ P A SI N E V A LA IT A TAMMIKUUSSA julkaistava Ossuarium Silhouettes Unhallowed on mielestäni bändin melankolisin ja melodisin levy. Soittajia on mennyt ja tullut, mutta hyvin meitä on tähän saakka lykästänyt. Mielestäni musiikki on nyt kaikkine nyansseineen aiempaa kouriintuntuvampaa ja kokonaisvaltaisempaa. – Kyllä. Tämän pidemmälle en halua nyt visioida, mutta tuskin te meistä kovin pian eroon pääsette – onhan tämä edelleen melko obsessoivaa puuhaa. Voisi aloittaa työn alla olleesta splitistä. Kouriintuntuvampi, kokonaisvaltaisempi 11. Se on ollut minulle pakkopullaa, ja kuten ehkä tiedät, keikoillamme en ole koskaan suostunut laulamaan, joku muu on ollut aina mikin varressa. – Innostuin Xysman genrerajoja venyttäneestä Yeah-levystä välittömästi sen ilmestyttyä, ja pidän Pestilencen paljon parjattua Spheresiä suoraselkäisempänä vetona kuin edeltäjäänsä Testimony of the Ancientsiä. Eli en todellakaan tunnista itseäni dm-puristiksi – en silloin, enkä nyt. Sen musiikista löytyy entistä enemmän viitteitä vanhan Paradise Lostin ja jopa muinaisen Katatonian suuntaan. Lopputulos ei ollut ehkä aina loistavin, mutta death metal -puristia siinä varmasti koeteltiin. Mitä mieltä olet nykypäivän teknisestä death metalista, ja pidätkö itseäsi kuolometallipuristina
Käykö tällaisen kaman soittaminen livenä jo voimille. Yhdestoista kiekkonsa esittelee vanhoilta levyiltä tuttuja hittejä uudelleen äänitettyinä. Se on yksinkertaisesti ehkä paras kirjoittamani kappale. – Se oli itse asiassa todella hankalaa. Repertuaaria kun löytyisi useammankin kokoelman verran. – Mikäli näissä hävitetyissä kappaleissa on kuitenkin jotain hyviä juttuja, ne jäävät pyörimään päähäni ja ilmestyvät joskus myöhemmin jonkin toisen biisin osina tai kokonaan omana uutena kappaleenaan. – Musiikki on minulle niin henkilökohtainen juttu, että näiden kappaleiden parissa työskenteleminen oli kuin matka läpi oman historiani. Pyrin tekemään aina parhaan mahdollisen levyn parhailla mahdollisilla sävellyksillä. Se jäi pois Riding on Firen ja Titans of Our Timen tieltä, mutta ehkäpä nauhoitamme kokoelmalle vielä toisenkin osan, jos tämä ensimmäinen kiinnostaa kuulijoita. Saksalaisen voimahevin kulmakiviin kuuluva Iron Savior on saanut tuotteliaalla urallaan aikaiseksi kymmenen albumia. ÄÄNITITTE uusiksi yhdeksäntoista kappaletta vanhoilta albumeiltanne. Starborn on näistä mainio esimerkki. Jos jokin juttu ei yllä tälle tasolle, en jää panttaamaan sitä, vaan heitän aihion kylmästi roskikseen. Millaista oli soittaa näitä biisejä studiossa pitkän tauon jälkeen. Kaikki yksittäiset tunteet ja erilaiset mielentilat puskivat päälle todella vahvoina. Oliko Reforged – Riding on Firelle versioitavien kappaleiden valitseminen hankalaa. – The Saviorin. Aloitimme homman suunnittelun siten, että listasimme ne pakolliset klassikot, joiden on yksinkertaisesti oltava mukana, ja pelkästään tämä listaus täytti yli puolet levystä, hah hah. – Se oli aivan loistavaa! kitaristi-laulaja Piet Sielck huudahtaa. Olette aikuisia miehiä ja musiikkinne on hyvin nopeaa ja energistä. Joka tapauksessa jouduimme jättämään pois monia hyviä biisejä. – Eipä tuossa ole mitään sen kummempaa salaisuutta. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. Klassikot uusiksi T H O M A S SP R E N G E R 12. Mikäli sinun pitäisi esitellä yhdellä kappaleella koko Iron Saviorin syvin olemus, minkä teoksen valitsisit. Mikä on luovuutenne salaisuus. – Halusimme kuitenkin pistää mukaan myös hieman tuntemattomampia mutta yhtä lailla loistavia kappaleita, kuten Prisoner of the Voidin. – Haha, ei mitenkään liikaa. Palasin niihin hetkiin, kun kirjoitin kutakin kappaletta. Esimerkiksi uusi rumpalimme Patrick Klose on soittonopeuden suhteen juuri parhaassa iässä! Ja onhan kaiken tykityksen vastapainona paljon keskitempoisiakin kappaleita – kuuntelehan vaikka Heavy Metal Never Dies, Eye to Eye, Hall of the Heroes tai Warrior, jotka ovat aika hitaita ja groovaavia biisejä. Itse olen lopettanut tupakoinnin kokonaan, joten ääneni vain paranee vuosi vuodelta! Vuonna 1996 käynnistetty Iron Savior on ollut todella aktiivinen ja luova bändi, ja etenkin tämän vuosikymmenen aikana on pukannut tavaraa kovalla tahdilla. Mielestäni on tärkeintä, ettei kiirehdi liikaa ja muistaa olla itselleen täysin rehellinen biisien laadun suhteen
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno 11 FIN PC-COC-BLEED 12-17.indd 1 24.11.17 13:02
Kyse oli uuden sukupolven vallankumouksesta, jonka grunge oli jo aloittanut. Melodisuus oli riitasointuista, ja tuhdista alavireisyydestä tuli äänimaailman normi. Nu-metal ei kaatunut siihen, että se olisi ilmaisumuotona automaattisesti kelvoton. Ensin Chester Bennington kuoli, ja sitten Toni Wirtanen piti Vain elämää -ohjelmassa puolustuspuheen ”pomppumetallille”. Puhtaiden tai huudettujen laulujen rinnalla oli myös räppiä sekä konemusiikista tai hiphopista ammentavia elektronisia mausteita. Kyse ei ollut enää vain uusien ja toisiinsa verraten samankuuloisten yhtyeiden esiinmarssista. Ilmaisu ei kuitenkaan ollut liian outoa tai ankaraa, vaan siinä oli tarttuvuutta, joka piti sen helposti lähestyttävänä, kuin hauskana terapiana. Oma kiinnostukseni tyyliin on tasaisesti vähentynyt, mutten häpeile sen parissa viettämääni aikaa. Suomessa tyylilajille lähinnä flirttailtiin, mutta Velcra vakuuttaa yhä levyillään Consequences of Disobedience (2002) ja Between Force and Fate (2005). Mullistava menneisyyden mörkö VOITA KLASSIKKOJEN KLASSIKKO! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa remasteroidun cd-uusinnan aiheesta Metallican Master of Puppets. Tulokkaat alkoivat olla myös imagoltaan trendikkäitä ja niiden suosio tarkoitti sitä, että rakas alakulttuurimme alkoi popularisoitua vielä suuremmassa mittakaavassa kuin glamin huippuvuosina. Nyrpistyneet nenät vetivät kuitenkin sisäänsä vihreää viimeistään silloin, kun tyylin pioneerien rehellinen raakuus antoi tilaa salonkikelpoisemman sadattelun sankareille. Myös konkarit lainasivat uuden tyylin piirteitä mahtuakseen ajankuvaan. Että hyvää joulua vaan! Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Musiikkiin vielä keskittynyt MTV oli iso osa bisnestä ja kulttuuria, ja isot festivaalikiertueet kukoistivat. Pohjimmiltaan se on alkuaikojen Korniin palautuvaa musiikkia, jonka taustalla vaikuttavat Faith No More, Mr. Yhtyeet, jotka edustivat vain osan urastaan kyseistä tyyliä, tekivät kuitenkin lähes poikkeuksetta parempia levyjä toisenlaisilla lähestymistavoilla. Lisäksi omiin suosikkeihini lukeutuvan Deftonesin kyseiseen tyyliin nojaava klassikkolevy Around the Fur täytti juuri 20 vuotta. Samalla nu-metal alkoi rinnastua vanhan ja pyhän häpäisemiseen, eikä vain koskien metallia, sillä suuri osa uusista nimistä pääsi valokeilaan vanhojen popkappaleiden uudelleenversioinneilla. Miljoonat ihmiset ostivat samat levyt, ja jokainen yksilö koki sisällön puhuttelevan juuri häntä. Korn pisti tuotantostandardit uusiksi muhkealla Untouchablesilla (2001). Jotkut käyttävät sitä niputtaakseen kaiken vuosituhannen vaihteessa julkaistun raskaamman valtavirtamusiikin yhdeksi isoksi epäonnistumiseksi. Nuori yleisö samastui aitoihin esiintyjiin, jotka purkivat menneisyydestä kumpuavaa pahaa oloaan avoimen haavoittuvaisesti ja kaunistelematta. Bungle, Pantera ja Rage Against the Machine. Nu-metalia kokeilleista tai edelleen sille uskollisista yhtyeistä moni on yhä aktiivinen, ja suuntauksella on jälkensä nykysukupolven tuottamassa raskaassa musiikissa. Niitä ovat ainakin tunneilmaisun ensisijaisuus sekä ennakkoluuloton oman äänen seuraaminen, vaikka se vaatisi totutusti erillään pidettyjen asioiden yhdistämistä. Se ei ollut minulle pelkkä matala kynnys raskaampaan musiikkiin, vaan tapa tunnistaa piirteitä, jotka minua musiikissa ylipäänsä viehättävät. Syntyi mukaansatempaava groove, josta tuli dynaamisilla vaihteluilla voimakasta. INFERNO-KOLUMNI JOONA TURUNEN OLEN viime aikoina kohdannut pitkästä aikaa toistuvasti kirosanan nimeltä nu-metal. Tyylin teoksista löytyy yhä tähtihetkiä, kuten jo mainittu Around the Fur ja sitä edeltänyt Adrenaline (1995). Tarttuvan angstin takana olleet ihmiset yhtyeistä levy-yhtiöihin päästivät itsensä liian helpolla. Toisin sanoen tyylissä toistuivat yksinkertaiset mutta terävät rytmit. Nu-metalia on vaikea määritellä. Spineshankin The Height of Callousness (2000) edustaa tyylin puhtainta energiapurkausta. Silti ”uusiometalli” katosi isosta kuvasta jo reilusti yli vuosikymmen sitten, todennäköisesti yleisön kyllästyttyä sen homogeeniseen ylitarjontaan. Vaikka merkittävä osa näistä kuuntelijoista tuskin ehti kerätä kovin suurta kokoelmaa tai muistelee enää noita maailman kanssa jakamiaan kokemuksia, on pysäyttävää ajatella, kuinka laimeaa innostus fyysistä musiikkia kohtaan nykyisin on, makujen pirstaloitumisesta puhumattakaan. Nu-metalin aikakausi oli musiikkiteollisuuden kulta-aikaa, vaikka piratismi nosti jo päätään
Oikeudet ohjelmamuutoksiin pidätetään. All rights reserved.
4. Lisää laakerinlehdet ja muut mausteet oman maun mukaan ja hauduta 100-asteisessa uunissa kannen alla vähintään kuusi tuntia. Itse tykkään ruskistaa lihat kevyesti voissa ennen uuniin laittoa ja nauttia potut muusina, jota voi piristää laittamalla mukaan bataattia tai porkkanaa. TARPEET Tee näin: 1. 2. Pilko sipuli ja valkosipuli pieniksi sekä lihat samankokoisiksi kuutioiksi ja heitä kaikki pataan. Melkoisen perinnetietoista on myös basistinsa Jyrki Partasen pataruoka. Jyrkin luonnehdinta: ”Tätä tulee syötyä enemmän kuin laki sallii, koska suu vetää ja maha naukuu! Ja on muuten semmosta evästä, että tätä kun vetää, niin ei kyllä housut lökötä. 6. Ei oo mitään pikaruokaa, mutta taatusti odottamisen arvoinen panos.” Megan tuomio: ”Pataruoat eivät sovellu hätähousuille, laiskoille kylläkin. Teit niin tai näin, lopputulos toimii takuuvarmasti!” • 300 g naudan palapaistia • 300 g ylikypsää possun savukylkeä (tärkeintä on läski!) • 400–600 g jotain riistalihaa (hirveä, peuraa, sorsaa, metsäkanalintuja, jänistä tms.) • 1 keskikokoinen sipuli • 5–6 valkosipulinkynttä • lihalientä niin, että lihat just ja just peittyy • 150 g smetanaa • 150 g aurajuustorouhetta • 3 rkl juoksevaa hunajaa • 2 laakerinlehteä • suolaa • mustapippuria • timjamia • rosmariinia • perunoita 16. Niiden kanssa on lähes mahdotonta epäonnistua, ja ne on äärimmäisen helppo muokata omien mieltymysten mukaisiksi. Ruokajuomaksi olutta tai punkkua ja jälkkäriksi Jallua. Niin myös Neljän tuulen riistapata. Jos asetta ja lupaa ei taloudesta tai lähipiiristä löydy, riistaa voi metsästää suht helposti kauppahallista tai jopa hyvin varustelluista marketeista. Lisää noin tunti ennen tarjoilua smetana, hunaja ja aurajuusto ja sekoita varovasti, etteivät lihat murene. Ota välihuikka. Keitä lihaliemi ja kaada pataan lihanpalojen sekaan. Hätätilassa lähes kaikista pakastealtaista löytyy ainakin jonkinlaisia riistakäristyslihoja, ja savukylkikin on korvattavissa vaikka helposti saatavilla possunkylkisiivuilla, jos kunnon tavaraa ei ole tarjolla. Savuaromiakin joukkoon saa vaikka Poppamiehen pullosta, porsaan savuluista tai korvaamalla osan nesteestä savuoluella. Keitä perunat ja tarjoa annos karpalohyytelön ja vihersalaatin kanssa. Avaa olut. 3. JYRKIN KOKATESSA SOI: Pantera – koko tuotanto ”Pataa rakentaessa on mukava kuunnella Panteraa, koska se nostattaa pilkkomisfiiliksiä!” HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Neljän tuulen riistapata Jo 1980-luvulla aloittaneen Studin heavy rockia eivät nykymusiikin viimeisimmät tuulenvireet hetkauta, milliäkään. 5. Aura ja smetana on tässä yhteydessä jo melkoista luksusta, mutta mukavan pikantin arominhan nekin suovat
TARPEET
Teos julkaistaan virallisesti tammikuussa, mutta se on ollut ostettavissa yksinoikeudella Levykauppa Äxästä joulukuun alusta alkaen. Seuraava teksti on suoraa otetta opuksen sivuilta – tervetuloa 1980-luvun lopun Amerikkaan! ”JENGI EI TIENNYT STONESTA MITÄÄN, MUTTA KYLLÄ MEILLE SUOSIOTA OSOITETTIIN” Pekka, Jiri, Janne ja Roope kaukana Amerikasta. 18. K U V A : R A D E P U O LA K K A Avustajamme Ari Väntäsen kirjoittama ja Like Kustannuksen julkaisema Stone-kirja kertoo legendaarisen kotimaisen thrash/speed-yhtyeen koko tarinan
Tyyppi pani laukut kiinni ja sanoi tervetuloa. Sekin huomasi meidät, mutta ei ollut näkevinään. Janne, Roope, Jiri ja Pekka seisoskelivat 42. Toinen oli bostonilainen progemetalliyhtye Dream Theater, jonka silloista laulajaa Charlie Dominicia Stonen kundit kutsuivat ”isähahmoksi” (vokalisti oli parikymmentä vuotta heitä vanhempi). Kun Gorbatšov kyyditettiin Manhattanin halki, hän pyysi limusiinikuskiaan pysähtymään päästäkseen kättelemään amerikkalaisia. ”Turistiviisumeilla sinne piti mennä. ’Joo, totta kai!’ Sitten me pälätettiin hetki niitä näitä. Mustaine oli kommentoinut, että ’no, jospa se on nykyään ihan ok tyyppi’”, Pekka kertoo. Aikamoista kiisselinvetoahan se koko reissu oli. Sen sijaan he lähtivät keskustaan puikkelehtimaan ihmispaljoudessa, pälyilemään pilvenpiirtäjiä ja väistelemään kaahaavia takseja. Väkijoukossa joku jupisi, että kommari on aina kommari, ja poliisi ohjasi pois miehen, joka oli saapunut paikalle nelimetrisen kuristaja käärmeen kanssa, mutta muuten suurkaupungin savuinen ilma oli sakeana toivosta. Kerran, kun oltiin baarissa, me huomattiin, että tossahan toi Sinclair on. Pian kumpikin mahtimaa etsisi itselleen uuden vihollisen ja julistaisi sen pahan valtakunnaksi. ”Mä en jatkanut lukiota enää sinä syksynä, vaan keskityin olennaiseen eli rokkaamiseen. Kylmä sota oli melkein ohi. Iltaisin he kävivät klubeilla ja konserteissa. Huolta aiheutti ainoastaan se, etteivät soittajat olleet saaneet työlupia Yhdysvaltoihin. ”Kun me, Sisko Ramsay ja Karmila lähdettiin kohti suurta tuntematonta, kaikki olivat tarmoa täynnä”, Roope kertoo. kadulla vilkuttelemassa maailman mahti miehille. Kulman tytöt tsiigailivat vaaleita skandinaaveja, ja me saatiin kuulla kaikenlaisia kutsuhuutoja. ”Me oltiin liitytty jopa muusikkojen liittoon saadaksemme työluvat sille reissulle, mutta ei”, Janne sanoo. He heiluttelivat rauhaan kannustavia kylttejä ja suurvaltojen yhteen ommeltuja lippuja. Vaikutti ikävästi siltä, että kiinnittämistään bändeistä Mechanic Recordsia kiinnosti kaikkein vähiten Stone. 19. Joulukuussa 1988 uuden ajan tuoksu oli niin huumaava, ettei edes New York ollut oma äkäinen itsensä. ”Jos olisi silloin ostanut omaksi sen kämpän, olisi nykyään miljonääri”, Roope arvelee. Tullissa hiukan hermostutti, kun meillä oli kaksi kitaraa per ukko – täytyihän niiden tajuta, ettei me oltu lomareissulla. Heidän takanaan seisoi järkähtämätön ja ylväs Vapaudenpatsas. Mechanic oli maksanut Stonen albumista mukavan ennakon, joka varmisti, ettei Suomi näkisi poikiaan vähään aikaan. Kun Stone lensi Amerikkaan marraskuussa, taivaalla ei näkynyt pilvenhäivää. ’Finland.’ ’Oh! Do you know Jukka Tolonen?’, se kysyi. Sinä päivänä Times Squaren suurella valotaululla välkkyi vuoroin punainen sirppi ja vasara, vuoroin teksti ”Tervetuloa, pääsihteeri Gorbatšov”. Pian suositut amerikkalaiset hardrockbändit soittaisivat Lenin-stadionilla Moscow Music Peace -festivaalilla. Jukka Tolonen pelasti tilanteen.” Stonen manageriksi ryhtynyt Megamanian Sisko Ramsay oli hankkinut koko porukalle loftasunnon SoHon Greene Streetiltä. Suurvaltojen nokkapokka oli lientynyt rauhanomaiseksi rinnakkaineloksi. Silloin tuli mieleen, että tuo taitaa kohta antaa piut paut koko Stonelle.” Mechanicin toimistolla hengaili pari muutakin yhtyettä. Jenkkireissun suhteen odotukset olivat korkealla.” Kaikki vaikutti todella lupaavalta. Samaan aikaan Reagan oli vetänyt tylyimmät sanansa takaisin: toisin kuin viisi vuotta aiemmin, Neuvostoliitto ei enää ollut hänelle ”pahan valtakunta”. ”Sisko oli jutellut Helsingissä Megadethin Dave Mustainen kanssa Steve Sinclairista. Mechanic oli sainannut myös San Franciscon Bay Arealta ponnistaneen Vio-lencen, jonka jäsenistä Phil Demmel ja Robb Flynn tulivat myöhemmin tunnetuksi Machine Headissa. Pitkien päiväkävelyjen jälkeen kaupunki tuntui karkaavan päälle, ja silloin Janne, Roope, Pekka ja Jiri livahtivat vehreän Central Parkin rauhaan vetämään henkeä. New Yorkissa oli kuitenkin niin paljon nähtävää, etteivät suomalaiset jääneet vatvomaan levy-yhtiösuhteensa hauraita kohtia. Pari päivää myöhemmin, kun me mentiin käymään Mechanicin toimistolla, se toivotteli meidät iloisesti tervetulleeksi ja oli mielin kielin. ”Siihen aikaan se oli aika slummia seutua, siellä oli ilotaloja ja muita hässäköitä. Stonen ”Real Delusioniin” heijastunut ydinsodan uhka hälveni. Ei noteerannut meitä yhtään mitenkään. Oli makeeta olla siellä. Pian kuitenkin kävi ilmi, ettei suhde levy-yhtiöön ollut aivan mutkaton. Manhattanin kaduille oli kokoontunut tuhansittain ihmisiä riemuitsemaan Ronaldin ja Mihailin sovinnosta ja kaveruudesta. J oulukuun seitsemäntenä vuonna 1988 Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšov ja Reaganin seuraaja George Bush poseerasivat joviaalisti hymyillen New Yorkin satamassa. Amerikkalainen tulliäijä avasi kitaralaukut ja kysyi, mistä me ollaan kotoisin. ”Amerikassa Sinclair osoittautui heti aika erikoiseksi hemmoksi. Pian muutoksen tuuli puhaltaisi rautaesiripun auki, ja Klaus Meine tekisi aiheesta parin ammattilauluntekijän kanssa Scorpionsille jättihitin nimeltä ”Wind of Change”. Sitä ilmaa hengitti myös suomalainen metallibändi, joka oli tullut New Yorkiin yhtä kaukaa kuin Gorba. Tuntui, kuin joku olisi päästänyt raikasta ilmaa huoneeseen, josta oli loppumassa happi. Pian julkaistaisiin Monopoly-pelin Moskova-versio, kaadettaisiin Berliinin muuri ja lopulta lakkautettaisiin koko Neuvostoliitto. Pidettiin bileet, riehujaiset ja vielä jälkibileetkin.” Greene Streetillä asumisessa oli se etu, että Mechanic Recordsin toimisto sijaitsi kätevästi vain korttelin päässä Stonen kämpältä. Gorbatšov oli lähtenyt luotsaamaan Neuvostoliittoa glasnostin ja perestroikan eli avoimuuden ja uudistusten suuntaan