1/2015 Helmikuu | fifi.voima.fi Galleria TIINA ITKONEN KirJailiJa raiMO PeSONeN: NaTO HaMPaaNKOlOSSa Fennovoima • SavukeidaS • itä-ukraina Johanna vuokSenmaa • talvivaara – POliiTTiSeN valOKuvaN feSTivaali 29.1.–12.4.
7 JUSSI-PALKINNON EHDOKAS! PARAS ELOKUVA, OHJAUS, MIESSIVUOSA, KUVAUS, ÄÄNISUUNNITTELU, LEIKKAUS, PUKUSUUNNITTELU THE NORDIC FILM DAYS LÜBECK RIO INTERNATIONAL FILM FESTIVAL REYKJAVIK INTERNATIONAL FILM FESTIVAL THE GENEVA INTERNATIONAL FILM FESTIVAL TALLINN BLACK NIGHTS FILM FESTIVAL – SCREEN DAILY NYT BLU-RAY JA DVD! – HOLLYWOOD REPORTER
Juuri avattu!
ilmoitus HELMIKUUN MErKKI tUottEEt
VoIMa Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi VastaaVa pää toIMIttaja teemu matinpuro 050 5941499 fIfI.VoIMa.fIpäätoIMItttaja Hannele Huhtala ULKoasU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo MUU toIMItUs tuomas Rantanen, Kaisu tervonen, iida simes, mikko sauli & Jari tamminen toIMItUsjoHtaja teemu matinpuro YHtEYs pääLLIKKö tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 KUstaNNUspääLLIKKö tuomas Rantanen 040 507?7165 aVUstajINa tässä NUMErossa Jaana Airaksinen, li Andersson, tuuve Aro, Kirsti Era, Jevgeni Feldman, timo K. Forss, Jarkko Fräntilä, Karo Holmberg, tiina itkonen, mikael Kallavuo, tanu Kallio, Riikka Karppinen, Juha Keltti, saila Kivelä, teri Korpi, olli-Pekka Kursi, marko laihinen, seppo leinonen, Christer lindholm, maija lähteenmäki, Kerttu matinpuro, mira mäkiranta, mikko Niskasaari, Pilli-liisa, Antti Rautiainen, Donna m. Roberts, Joe sacco, sanni seppo, Roberto savio (iPs), Janne siironen, Petri stenman, outi silfverberg, minna sumelius, Pekka turunen, tero tähtinen, oksana tšelyševa, sami Vitikainen, Heli Yli -Räisänen, tero Virtanen, Natalia Zotova, Tässä lehdessä muun muassa 26.1.–1.3.2015 johanna Vuoksenmaa uskoo puhtaaseen nauruun Kannen kuv a: P ekka turunen 1 / 2015 • 7 pääkirjoiTus Valistuksen jakkupuku saNaNVapaUs on demokratian kilpi ja miekka. Mutta se voi olla myös likainen pommi, joka osuu enemmän viattomiin sivullisiin kuin tarkoitettuun kohteeseen. Juuri tästä muistuttaa Joe Sacco tässä lehdessä julkaistussa sarjakuvassaan. Ylpeilemme mielellämme sananvapaudesta eurooppalaisen yhteiskuntakehityksen hedelmänä. Silti ennen kuin rynnistämme valistuksen soihtua kantaen jihadistien omalta puoleltaan rakentamalle kulttuuripiirien väliselle barrikadille, meidän kannattaa kysyä itseltämme voiko omaan miekkaansa hukkua. Tästä varoittaa Roberto Savio islamismia käsittelevässä jutussaan. Se polkaisee käyntiin Voiman ja kansainvälisen journalistiosuuskunta IPS:n uuden yhteistyön. EI MYösKääN soVI unohtaa, että valistuksen ohella eurooppalaista kulttuuriperintöä ovat yhtä lailla inkvisitio, kolonialismi, viime vuosisadan maailmansodat ja poliittisten ideologioiden nimissä pystytetyt diktatuurit. Natsisimin jaloista paenneet saksalaiset yhteiskuntafilosofit Theodor Adorno ja Max Horkheimer kirjoittivat 1940-luvun lopulla siitä, miten samalla kun valistus pelasti meidät myyttien ikeestä, siitä itsestään tuli myytti. Myytti, jonka nimissä voi pystyttää kirjastojen rinnalle keskitysleirejä. Malkaa omassa silmässä on vain usein vaikea havaita. Meillä Suomessa jumalanpilkasta alle 50 vuotta sitten tuomittiin Hannu Salama Juhannustansseistaan ja Harro Koskinen Sikamessiaastaan. Tässä Voimassa kerrotaan, kuinka Suomessa voi yhä syyllistyä laittomaan uskonnon loukkaamiseen herjaamalla uskonnollista valtion päämiestä. MEIdäN KULttUUrIpIIrIssäMME sananvapauden rajat tulevat nykyään uskontoa herkemmin vastaan talouden ja politiikan alueilla. Tämä näkyy etenkin yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden salaamisessa ja niitä koskevien tietovuotojen käsittelyssä. Samalla kun sytytämme kynttilän sananvapauden puolesta eri puolilla maailmaa henkensä antaneille uhreille, meidän kannattaa sytyttää toinen valaisemaan omaa tietämme. Johanna Vuoksenmaa muotoilee haastattelussaan asian kauniisti: ”Sanavapauden suhteen se kohta mistä jakku puristaa vaihtelee aikakausittain. Samalla on paljon paikkoja, missä sanavapaus puuttuu kokonaan. Siksi haluan taistella sananvapauden puolesta.” tUoMas raNtaNEN Kirjoittaja on Voima Kustannus oy:n hallituksen puheenjohtaja sanni seppo 1 16 joe sacco: satiirista 19 39 Pauli laasonen antti rautiainen donna M. roberts Normihomovoimaa! s. 22–23, 47 12 suomalaista jumalanpilkkaa? 50 utu lautturi Pekka turunen Antti K ukk onen Utu Hytönen Christer Lindholm 42 riot grrrl
8 • 1 / 2015 Julkisuus sivuut ti kovin vähäisellä huomiolla elinkei noministeri Jan Vapaavuoren (kok) joulukuun alussa lipsautta man tiedon, että hän ja eräät muut ministerit tiesivät jo kesällä energiayhtiö Fortu min tulevan osakkaaksi Fen novoiman ydinvoimalaan. Vapaavuoren lisäksi sen tie sivät ainakin pääministe ri Alexander Stubb (kok) ja valtion varainministeri Antti Rinne (sd). Valtio omistaa pörssiyh tiö Fortumista 50,8 prosent tia. Sen toimien seuraaminen kuului omistajaohjausminis teri Pekka Haavistolle (vihr), jolle ei kerrottu mitään Fortu min suunnitelmista. Miten oli mahdollista, että pörssiyhtiö kertoi aikeistaan muutamalle ministerille, mut ta ei osakkeenomistajilleen ei kä omistajaohjausministerille? "Olin Oman ministerikauteni alussa hyvin tiiviisti yhteydes sä Fortumiin, kun sen omista mien sähköverkkojen kaupat Suomessa vietiin päätökseen", kertoo omistajaohjausministe rinä viime syyskuuhun saakka toiminut Haavisto. Fortum myi vuoden 2013 lopulla kotimaiset sähköverk konsa yli 2,5 miljardilla eu rolla. Siinä laskettiin olevan myyntivoittoa 1,9 miljardia. Omistajia kiinnosti, mihin va rat käytetään. "Tulot oli tarkoitus suun nata yhdistettyyn sähkön ja lämmöntuotantoon kotimaas sa, mahdollisesti osallistumi seen Ranskan vesivoimalois ta avattavaan kilpailuun sekä aurinkoenergiahankkeisiin muun muassa Intiassa", ker too Haavisto, jonka ministe risalkkuun kuuluivat myös kehitysyhteistyöasiat. "Omistajaohjauksessa olim me erityisen kiinnostuneita siitä, että riittävä määrä in vestointeja tulee kotimaahan; tämä nousi esille myös edus kunnan keskustelussa. Kaikki Fortumin osakkeenomistajat seurasivat erityisellä kiinnos tuksella yhtiön suurten Venä jäinvestointien toteutumista ja niiden tuottojen kehitystä." "Valtiota kiinnosti Fortu min uusien investointien edis tyminen siltä osin, jäisikö yh tiölle niiden jälkeen sellaisia varoja, jotka lisäisivät merkit tävästi yhtiön kykyä maksaa osinkoja." Fortumin kaksi ydinvoima laa Loviisassa tulevat tiensä päähän ensi vuosikymmenen lopulla. "Keskusteluissa ydin voimasta Fortum nosti aina esiin, että yhtiö jäi huhtikuus sa 2010 vaille hakemaansa ydinvoima lupaa, eikä asiaan ole tällä erää tarvetta palata." " Mikäli yhtiö kävi keskustelu ja Fennovoiman osakkuudesta ennen hallituksen Fennovoi maäänestystä 18. syyskuuta 2014, niistä ei vihreiden halli tusryhmän puheenjohtajaa tai omistajaohjausministeriä in formoitu, eikä asia ollut esillä valtioneuvostossa tai ministe rivaliokunnissa", Pekka Haa visto kertoo. FOrtumin mukaantulo edel lytti järjestelyjä useiden Ve näjän ja Suomen valtioiden omistamien yhtiöiden kans sa. Fortum perustaa yhdes sä Venäjän valtion ydinvoi mayhtiön Rosatomin kanssa yhteisyrityksen, jolle siirtyvät TGC1yhtiön 40 vesivoimalaa LuoteisVenäjällä. Fortumin osuus uudesta yhtiöstä tulee olemaan 75 prosenttia, Rosa tomin 25 prosenttia. TGC1:n omistivat tätä en nen vähemmistönä Fortum ja enemmistöosuudella Venäjän valtion maakaasu ja öljykon serni Gazprom, joka saa järjes telyssä kokonaan tytäryhtiön lämpövoimalat. Uusien järjestelyiden ehdol la Fortum oli valmis osallistu maan enintään 15 prosentin osuudella Fennovoiman ydin voimalahankkeeseen. Fenno voima aloitti pääosin yksityi sen pääoman yhtiönä, mutta nyt sen suomalaisomistus on etupäässä kunnallisten ener gialaitosten ja valtion yhtiön varassa. Suurin osakas yli kolmanneksella on Rosatom. Fenno voimasta onkin tullut valtiollinen hanke. Kolme keskeistä ministeriä tiesi tästä tulevasta järjestelys tä jo syyskuun 18. päivä, kun hallitus päätti äänestyksen jälkeen esittää Fennovoiman ydinvoimaluvan täydennys hakemuksen hyväksymistä. Äänestys johti vihreiden lähtöön hallituksesta, mikä tie dettiin etukäteen. Pääministeri teksti mikkO niskasaari kuVa seppO leinOnen sisäpiiritieto pelasti Fennovoimalan Avainministereille vuodettu tieto pörssiyhtiö Fortumin suunnitelmista ratkaisi ydinvoimalan lopullisen hyväksymisen.
1 / 2015 • 9 toisinajattelija Miksi venäläiset rakastavat Katto-Kassista? lapsena Vihasin KattoKassista. En voinut sietää tätä narsistista ja manipuloivaa kiusantekijää. Järkytyin kun ymmärsin, kuinka suosittu KattoKas sinen on Venäjällä. Kirjat KattoKassisesta ovat suosi tumpia kuin mitkään muut Astrid Lindgrenin teokset. Suositumpia kuin totalitarismin vastaisesta taistelus ta kertova Veljeni, Leijonamieli, feministisen roolimal lin tarjoava Peppi Pitkätossu ja vihollisen rakastamista opettava Ronja Ryövärintytär yhteensä. Pohjoismaissa uskotaan, että Astrid Lindgreniä ja Tove Janssonia edistyksellisempiä lastenkirjailijoita ei ole, ja että myös heitä on kiittäminen yhteiskunnastam me, jota pidämme ylivertaisena tasaarvo ja ihmisoi keusasioissa. Ensimmäinen väite ei ainakaan pidä paikkaansa. Nikolai Nosovin jo 50luvulla suomennettu scifisatu ”Tietämättömän ja hänen kumppaniensa seikkailut” oli paitsi huippusuosittu Neuvostoliitossa, myös sekä radikaalimpi että yhtä syvällinen kuin Lindgrenin ja Janssonin teokset. Venäjän lapset lukevat edelleen vi hannesten kapinasta kertovaa, italialaisen kommunis tin Giovanni Rodarin kirjoittamaa ”Cipollinon seikkai luja”, jota ei tietääkseni ole suomennettu. Mutta vaikka Neuvostoliitossa oli kaikkien saatavilla tällaisia oikeamielisiä lastenkirjoja, siellä rakastettiin ja Venäjällä rakastetaan yhä kapitalistisindividualistista KattoKassista. Selvitin syitä venäläisiltä tutuiltani, näin he vasta sivat: «KattoKassinen edusti ennen kaikkea toisenlaista, iloisempaa elämää: vapautta, rajoittamatonta liikku mista, kaiken haluamani kuluttamista ja kaikkien ha luamieni tilanteiden luomista.... vanhemmat alistavat ja manipuloivat sata kertaa Kassista pahemmin omalla realismillaan, säännöillään ja lampuillaan joita ei saa koskea.« «KattoKassiseen liittyi unelma ystävästä, joka ei oli si vain mielikuvitusystävä ja jonka kanssa voisi leikkiä. Oli kurjaa että hän asui jossain kaukaisessa Tukholmas sa. Pihan lapset, ’ystävät’, manipuloivat aivan yhtä pal jon kuin Kassinen, mutta heistä ei ollut kiipeämään kanssani ylös katolle.« «Minun äitini piilotti kirjat KattoKassisesta, jotta en rikkoisi lamppuja ja vierittäisi syytä kaverien niskoille. Koko lapsuuteni juoksin oman kolmipyöräiseni perässä enkä ajanut sitä itse.« «KattoKassinen huijasi pikkuveljeä käyttäen hyväk seen tämän konservatiivista sosialisaatiota, moraalia ja tottelevaisuutta. Kun Kassinen ja pikkuveli jakoivat herkkuja, pikkuveli otti pienemmän koska se on tapana ja koska niin vanhemmat häntä kasvattivat. Kassinen otti isomman, koska hän halusi.« KattoKassisen suosio Bre žnevin ajan Neuvostolii tossa oli siis merkki tuotantojärjestelmän sisällä kas vavista materiaalisista ristiriidoista, jotka veivät kohti väistämätöntä romahdusta. antti rautiainen Kirjoittaja on V oiman idänsuhteiden asiantuntija ja Fifin entinen kirjeenv aihtaja M osk ovan yöp akkasista. Stubb suhtautui lähtöön varsin huolettomasti, vaikka se ka vensi hallituksen pohjan ää rimmäisen niukaksi, 101 kan sanedustajaan. Sisäpiiritiedon ansiosta avainministerit tie sivät Fortumin mukaantulon käännyttävän eduskunnan enemmistön Fennovoiman kannalle. Fortumin ratkaisu julkistettiin joulukuun alussa, kaksi päivää ennen eduskun nan äänestystä. ValtiOneuVOstOn kanslias sa toimivalle omistajaohjaus osastolle on keskitetty 30 yh tiön omistajaohjaus, joukossa kolme pörssiyhtiötä: Finnair, Neste Oil ja Fortum. Mikä on omistajaohjausosaston oikeus saada tietoa sellaisesta yh tiöstä josta valtiolla on enem mistö mutta jota se ei omista kokonaan? "Aivan sama kuin muillakin osakkeenomistajilla. Kaikkia osakkeenomistajia on kohdel tava samalla tavalla", vastaa finanssineuvos Petri Vihervuori . "Myös omistajaohjausmi nisterin tiedonsaantioikeus on sama. Ei ole mitään eri oikeuksia". Miten sitten on mahdollis ta, että Fortumin Fennovoima suunnitelmista muut minis terit tietävät ennen kuin edes omistajaohjausministeri? "Siihen en osaa sanoa mi tään", Vihervuori vastaa. Fortum sai yhtiöjärjestelyil lä vesivoimaa LuoteisVenäjäl lä melkein saman verran kuin on koko Suomen vesivoimaka pasiteetti. Operaatiota on ylei sesti arvioitu yhtiön kannalta erittäin onnistuneeksi. Salkun hoitaja Anders Oldenburg si joituspalveluyritys Seligsonis ta arvioi blogissaan sopimusta näin: "Jos vesivoimaa arvos tettaisiin kuten Pohjoismaissa, sen [TGC1:n vesivoiman] arvo olisi 8,4 miljardia euroa, josta Fortumin osuus (75 %) siis olisi 6,3 miljardia euroa." Vastineeksi vesivoimasta Fortum sijoittaa Fennovoiman Hanhikiven ydinvoimalaan 250 miljoonaa euroa. Vaikka juuri tällä hetkellä idän vesi voimalat eivät ole kultakaivos, pitkällä tähtäimellä Fortum sai superlottopotin. Tällaiseen epäilemättä pä tee Finanssivalvonnan oh je pörssiyhtiön jatkuvasta tiedon antovelvollisuudesta. Se tarkoittaa tiedottamista asi oista, jotka voivat olennaises ti vaikuttaa yhtiön osakkeen arvoon. "Yhtiön on julkistettava täl laiset tiedot heti, kun sen toi mitusjohtaja tai yksikin hal lituksen jäsen on saanut ne tietoonsa", Finanssivalvonta huomauttaa. Jan Vapaavuorelta kysyt tiin täsmennystä, milloin hän ja eräät muut ministerit saivat tiedon Fortumin ratkaisuista. "Ennen elokuuta", hän vasta si. Fortum julkisti ratkaisun pörssi tiedotteella vasta 2. syys kuuta 2014. mOnet eu-maat ovat erittäin riippuvaisia energiantuonnis sa Venäjältä, ja tämän purka minen otettiin unionin poliitti seksi tavoitteeksi. Samaan aikaan kun jokai nen presidentti Sauli Niinistön puhelinsoitto Vladimir Putinille nostaa "onko tämä sopivaa näissä oloissa" kes kustelun, Suomi laajentaa ja tiivistää ydinenergiayhteistyö tään Venäjän kanssa. Ukrainan sota aktivoi Suo messa myös Natojäsenyyden kannattajat. Heistä innokkaim pia on pääministeri Alexan der Stubb, joka istuu sujuvasti kahdella tuolilla. Hän kannat taa Suomen Natojäsenyyttä muun muassa Venäjän poliitti sen kehitykseen liitty vien ris kien vuoksi. Hän kannattaa Suomen ydinvoimayhteistyötä Venäjän kanssa "koska nämä ovat pitkäaikaisia prosesseja", joita Ukrainan sota ja Venäjän poliittinen kehitys ei heilauta. Aaltoyliopiston professori Peter Lund on huomauttanut, että "Rosatom on sama kuin Venäjän atomienergiaminis teriö. Kaikki ydinosaaminen ydinaseet mukaan luettuna kuuluu Rosatomiin. Tässä ei ole kyse vain ydinvoimapro jektista, vaan jopa Suomen ja Venäjän suhteista." (Talous sanomat 4.3.2014). Tässä on kysymys myös sii tä, kuinka tosissaan EU on ta louspakotteissaan ja Venäjä riippuvuuden purkamisessa, jos ydinvoimayhteistyön sy ventäminen ei herätä mitään kysymyksiä. Ainakaan julki suudessa EU ei ole kommentoi nut Suomen valtion tiivistyvää yhteistyötä Venäjän atomi energiaministeriön kanssa. VenäJän hallitus maksoi kovan hinnan, kymmeniä Luo teisVenäjän vesivoimaloita, pitääkseen Rosatomin Fenno voimahankkeen hengissä. Se ei ollut hyväntekeväisyyttä. Suomeen tilattu ydinvoimala on Rosatomille loistava mainos ympäri maailmaa. Tuskin Fortum on ollut luo pumassa sähkön tuottamisesta ydinvoimalla. Todennäköisesti se hakee seuraavalla vaalikau della lupaa Loviisan laitosten korvaamiseksi. Jos se luvan saa, Rosatom on vahvoilla lai toksen toimittajaa valittaessa. Ilmeisesti Alexander Stubb, Jan Vapaavuori ja Antti Rinne uskovat lujasti Venäjän vakaa seen taloudelliseen ja poliitti seen kehitykseen. Fennovoiman lyhyt historia – Yksityisen pääoman yhtiöstä valtiolliseksi hankkeeksi Fennovoima perustettiin vuonna 2007. Silloin mukana oli suuri saksalainen energiajätti E.ON, suuria suomalaisia teollisuuden ja kaupan yrityksiä sekä kuntien energiayhtiöitä. Vuonna 2010 eduskunta antoi Fennovoimalle ydinvoimaluvan, samalla kun Fortum jätettiin ilman lupaa. Hallitus ja eduskunta halusivat antaa luvan yksityisen pääoman yhtiölle, joka suunnitteli laitosta tiettömään korpeen, vaikka Loviisan Hästholmenilla oli uutta voimalaa varten valmis infrastruktuuri. Luvan saamisen jälkeen Fennovoimalla alkoi mennä huonosti. Valtaosa suomalaisista teollisuuden ja kaupan yrityksistä on jättänyt yhtiön. Myös osa kunnallisista yhtiöistä karkasi joukosta. Kovin isku oli E.ONin luopuminen, mikä horjutti pahasti yhtiön rahoitusta. Näiden ongelmien jälkeen Fennovoima allekirjoitti joulukuussa 2013 Venäjän valtion omistaman Rosatomin kanssa sopimuksen 1 200 megawatin ydinvoimalan toimittamisesta. Samalla Rosatom sai 34 prosentin osuuden Fennovoimasta, ja osuus uhkasi nousta siitäkin. Suomessa ei kukaan osannut ennakoida, että seuraavana vuonna EU:n ja Venäjän suhteet romahtavat talouspakotteiksi, kauppasodaksi ja poliittisten yhteyksien jäädyttämiseksi. Rosatom pelasti Fennovoiman. Fortumin liittyessä joukkoon Fennovoimasta on tullut Venäjän valtion sekä Suomen valtion ja kuntien energiayhtiöiden yhteishanke.
helsingin Hietalah dessa sijait see Elmu ry:n pyörit tämä Nos turi. Paikka on yksi Suomen tunnetuimmista rockklubeis ta, mutta olen saapunut pai kalle juttelemaan Natosta. Syy nä kummalliseen tilanteeseen on kulttuurin moniottelija, kir jailija Raimo Pesonen, jonka työhuone on Nosturissa. Tähän saakka Pesonen on kirjailijana viihtynyt romaa nien parissa, mutta tilanne muuttuu, kun hänen Nato hampaankolossa pamflettinsa ilmestyy helmikuussa. Ukrai nan tilanne kuumensi suoma laisen Natokeskustelun, ja Pe sonen koki tarvetta reagoida. ”Kun keskustelu kiihtyi, vanhat viholliskuvat pomppa sivat yllättävän elinvoimaisina esiin. Esimerkiksi eduskunnan istuntosalissa alkoi kuulua ää nenpainoja, joiden mukaan ’ryssä on rys sä vaikka voissa paistaisi’”, Peso nen kuvailee kir jansa taustoja. Ryssittelyn ta kana hän näkee syviä pohjavir toja, jotka selit tävät, miksi Ve näjää ei nähdä valtiona valti oiden joukossa vaan poikkeustapauksena. ”Suomalaisessa keskuste lussa ajatus siitä, että Venä jän toiminta olisi normaalia suurvaltapolitiikkaa, on täy sin sietämätön. Se aiheuttaa välittömästi putinismikortin heiluttelua.” Ukrainan tilanteessa on Pesosen silmissä kyse nimen omaan suurvaltapolitiikasta, eikä hän ole mielipiteineen yk sin. Vastaavia näkemyksiä on viimeisen vuoden aikana kuul tu muun muassa entisen Mos kovansuurlähettilään Heikki Talvitien ja entisen valtiosih teerin Risto Volasen suusta. Pesonen korostaa voimak kaasti, ettei pidä Venäjän toi mintaa oikeutettuna. Ym märtäminen sen sijaan on tärkeää, ja se on eri asia kuin hyväksyminen. Muiden suurvaltojen tavoin Venäjä vahtii erityisen musta sukkaisesti lähialueitaan. Se ei halua Naton etupiirin laajen tuvan lähemmäksi rajojaan ja reagoi sen vuoksi Ukrainan lännettymiseen. Tällä on mer kitystä myös Suomen Nato asemoitumisen kannalta. ”Suomelle on suurempi tur vallisuuspoliittinen riski liit tyä Natoon kuin pysyä sen ul kopuolella. Suomen intressi on pitkään ollut se, että Suomen alueella ei olisi vieraita jouk koja, mukaan lukien venäläi set”, Pesonen linjaa. ”Venäjän intressi puoles taan on se, että Suomen alu eella ei ole vieraita joukkoja, jotka voisivat uhata sitä. Nä mä intressit ovat helposti yh distettävissä, ja sitä on tässä 70 vuotta tapahtunutkin. Toki voidaan haluta myös toisen lainen tilanne”, hän maalailee. ”Ei tarvitse mennä kuin va jaat kymmenen vuotta taakse päin, niin Natoon liittymistä perusteltiin nimenomaan sillä, että Venäjä ei ole minkäänlai nen uhka. Nyt perustelut ovat päinvastaiset. Pitäisi muistaa, että 20 vuotta on lyhyt aika täl laisissa kysymyksissä.” natO-kysymystä Pesonen lähestyy suomalaisen identi teetin ja historian kehityskaa rien kautta. ”Voihan historian suuret linjat unohtaa, mutta eivät ne minnekään katoa. Eläm me aika historiatonta aikaa, joka ei suosi menneisyyden tutkiskelua muutoin kuin tal visotamyytin liturgisena tois teluna”, Pesonen perustelee lähestymistapaansa ja näpäyt tää päälle: ”Suomalainen politiikka on tällä saralla vähän kuin päih deongelmaisen sätkimistä. Lähitulevaisuuden visioita ei juuri ole, ja meininkinä on, et tä vähät huomisesta, kunhan selviäisi edes tästä päivästä.” Historian suurilla linjoil la Pesonen viittaa Venäjän asemaan Euroopan vastavoi suuri tarina natosta Talvisota ja mielikuvat kasakoista voivat hyvin, väittää kirjailija Raimo Pesonen. teksti mikkO sauli kuVa pekka turunen
1 / 2015 • 11 suuri tarina natosta Talvisota ja mielikuvat kasakoista voivat hyvin, väittää kirjailija Raimo Pesonen. mana. Venäjä on Euroopalle toinen, suuri ja tuntematon. Asemansa se sai perintönä Turkilta erityisesti Krimin so dassa 1850luvulla, kun Iso Britannia halusi estää Venäjän imperiumin laajentumisen Välimerelle. Jo aiemmin Napoleonin sotapropagandana lanseeraa mat mielikuvat idän kasakois ta elävät ja voivat hyvin vielä tänä päivänäkin. Presidentti Sauli Niinistö käytti hiljattain kasakkavertausta Venäjästä puhuessaan. pesOsen katsannOssa ta rinat määrittävät maailman politiikkaa. Ne nivovat yhteen sinänsä kaoottisilta vaikutta via tapahtumasarjoja, ja toi seus on niissä olennaisessa asemassa. ”Suomalaisuus on sotien kautta synnytettyä eivenäläi syyttä. Kun juhlimme itsenäi syyttä, juhlimme todellisuu dessa talvisotaa. Tavallaan se on surullista, koska Suomen historiassa on kovin paljon muutakin kuin sotaa”, Peso nen pohtii. Suomessa on tapana näh dä Venäjä poikkeuksellisena suurvaltana, joka on aina laa jentumishaluinen, arvaama ton ja aggressiivinen. Venäjän toiminta ei kirjailijan mielestä kuitenkaan juuri poikkea mui den suurvaltojen toiminnasta. ”Venäjän uhka on vieteri, joka pitää koko Natokeskus telun käynnissä. Se on myytti, jolle ei löydy kovin tyhjentäviä perusteluja. Venäjässä ei suur valtana ole mitään poikkeuk sellista, vaikka keskustelusta usein sellaisen kuvan saakin.” Jälleen Pesonen korostaa, että ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen. Venäjää pitäisi arvioida kiihkottomasti sellaisena kuin se on. ”Putinin isoimmat synnit liittyvät toistaiseksi T šetšenian sotaan, jossa on kuollut kym meniä tuhansia ihmisiä. Siinä Venäjä ilmoitti taistelevansa terrorismia vastaan. Selitys meni läpi omaa terrorismin vastaista sotaansa käyvissä länsimaissa varsinkin 9/11is kujen jälkeen.” Venäjäsuhteen vaikeus ja siihen liittyvä toiseus näyttäy tyvät suomalaisessa keskus telussa äärimmillään pohdin toina Venäjän valtiojohdon mielenterveydestä. ”Putin on mielisairas, koska me olemme järkeviä ja tervei tä. Putin on täysin arvaama ton, koska me olemme arvat tavia ja ennakoitavia, vaikka omatkin päätöksemme teh dään usein vajavaisten tieto jen varassa.” Kuka Pesonen? Raimo Pesonen syntyi Alajärvellä 1968. Hän on kirjailija, kolumnisti, rumpali, tuottaja ja musiikin sekatyöläinen. Pesonen kävi armeijan Oulussa Pohjan prikaatin panssarintorjuntakomppaniassa, mutta palautti sotilaspassinsa. Koulutusta hänellä on kirjallisuustieteestä ja sosiaalialalta. Pesosen kirjallinen tuotanto on luonteeltaan yhteiskunnallista, ja varsinkin viimeisimmät hänen kirjoistaan ovat saaneet osakseen kiittäviä kritiikkejä. Nato hampaankolossa ilmestyy Like Kustannukselta helmikuussa. rOmaanit: Metsästäjä (Siltala kustannus 2014), Automies (Siltala kustannus 2012), Kuinka ei voi ajatella (Siltala kustannus 2011), Erityisosaajia (Siltala kustannus 2009). lisäksi: Jukka Lindfors, Markku Salo, Raimo Pesonen: Dumari (WSOY 2010), Paulina Ahokas, Jone Nikula, Raimo Pesonen (toim.): Artist ABC (T2 Promotions oy 2004).
12 • 1 / 2015 FiFin luetuimmat 11.1221.1. 1. Pariisin musta päivä ja Uimosen virhe tuOmas rantanen Eurooppalaisen sananvapausihanteen voi yhdistää muihin kulttuuripiireihin, vaikka Julkisen sanan neuvoston Uimonen väittää muuta. 2. Näkökulma: ”Toimi kuin Charlie” sampsa ”Meillä ei ole varaa tekopyhyyteen”, Pariisissa asuva katutaiteilija kirjoittaa. 3. MTV ei tule Helsinkiin – eikä siinä vielä kaikki mikkO sauli Helsingin ja MTV:n yhteistyöhön johtanut päätöksenteko näyttää melkoiselta hutiloinnilta. teksti mikkO niskasaari kuVa antti kukkOnen näillä lakeuksilla ei jumalauta pilkata khomeinia! Laki uskonrauhasta mahdollistaa poliittisen mielivallan. syytteitä uskon rauhan rikkomi sesta nostetaan vuosittain vain muutamia. Niillä kaikilla on kui tenkin periaatteellista merkity stä, koska ne puuttuvat sanan vapauteen. Kuten Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiossa vii me vuonna. Nainen tuomittiin kansan ryhmää vastaan kiihottamises ta. Nettikirjoituksissaan hän muun muassa suositteli am pumaan Tukholmassa vuoden 2013 mellakoihin osallistunei ta, maahanmuuttajataustaisia nuoria. Hänen kirjoittelunsa oli räikeää. Ehkä juuri siksi media ei huomannut syytteen sananvapauden kannalta erit täin vaarallista osaa. Syytetty oli linkittänyt net tisivulleen myös englanninkie lisen videon, jolla todisteltiin Iranin edesmenneen ajatolla Khomeinin käyttäneen hy väkseen nelivuotiasta lasta. Samaa nainen väitti myös it se kirjoittamassaan tekstis sä. Tarina oli todennäköisesti tekaistu. sy y t teessä puolestaan väitettiin: ”Kirjoituksessa islamin hen gellisen johtajan ja edustajan Ajatollah Homeinin väitetään itse syyllistyneen rikolliseen menettelyyn, lapsen seksuaa liseen hyväksikäyttöön, ja hy väksyvän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön. Islamin edus tajaan ja hengelliseen johta jaan kohdistetuilla herjaavilla ja häpäisevillä väitteillä on hä päisty ja herjattu islamia ja sen pyhää lakia väittämällä hänen menettelynsä olevan islamin lain mukaista.” Syytteestä päätti apulais valtakunnansyyttäjä Jorma Kalske, valtionsyyttäjä Anu Mantilan esittelystä. (VKSV 13/656). aJatOlla Ruhollah Khomeini nousi keväällä 1979 Iranin val lankumouksen harjalla maan sa hengelliseksi johtajaksi. Hän kaappasi käsiinsä myös poliittisen vallan, jota käytti diktatorisesti. Vain muutama kuukausi valtaan nousunsa jälkeen, elo kuussa 1979, Khomeini aloitti sodan Iranin kurdeja vastaan. Tuhansia teloitettiin. Kaikki aan operaatiossa tapettiin eh kä jopa 100 000 kurdia, kertoo Liisa Liimatainen kirjassaan Iran – huntu ja haaste. Irania hallittiin väkivallalla koko Khomeinin 10vuotisen valta kauden ajan. Ajatolla itse kut sui terroriaan shariaksi, isla min laiksi. Jopa Khomeinin tapaisen poliitikon nimittelyä pedofii liksi voi pitää mauttomana, mutta mauttomuus ei ole ri kos. Vakiintuneen tulkinnan mukaan tällaisen vallanpitä jän kunnia ei nauti rikoslain suojaa. Iranissa ja alQaidan leireil lä saattaa olla muslimeja, jotka näkevät Khomeinin hengelli senä johtajana, mutta miljoo nat muslimit ovat hänestä täs mälleen päinvastaista mieltä. Erityisesti he, jotka pakenivat Iranista Khomeinin terroria. Heistä tunnetuin on kirjailija Salman Rushdie, jonka Kho meini vuonna 1989 määräsi murhattavaksi. Valtakunnansy y t tä JänVirastO korotti syytteessään islamin lain, eli sharian, py häksi. Siellä, missä islamistien sharia on voimassa, kukois taa äärimmäisen raaka väki valta. ISIS:n, Talebanien ja al Qaidan tulkinta shariasta ei herätä kauhua vain lännessä, vaan erityisesti siellä, missä si tä pannaan toimeen. Näiden järjestöjen tulkin nat shariasta ovat monien muslimien mielestä aivan vää riä. Monet kertovat sharian tarkoittavan lähinnä ohjeita siivoon elämään. Valtakunnansyyttäjänviras ton (VKSV) laatiman syytteen arvioinnissa ei oleellista kui tenkaan ole, mikä sharian tul kinta on oikea. Oleellista on, ettei shariasta ole yhtä totuutta ja että shariaa käytetään poliit tisen vallan välineenä. VKSV:n syytteen ajatus, että tällainen laki olisi kritiikin tai pilkan ulottumattomissa, on vieras Suomen oikeuskäsitykselle. syyte oli erikoinen jo yksin siksi, ettei kansalainen voi en nakoida sharian pilkkaamisen olevan rikos. Ajatus onkin pe rin yllättävä. Tapaus näyttää jumalanpilkkapykälän veny vyyden. ”Joka pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslais sa tarkoitettu kirkko tai uskon nollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä”, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta, määrää pykälän ensimmäinen kohta. Syyte ja tuomio osoittavat, että pyhäksi voidaan väittää vaikkapa kyseenalaista polii tikkoa ja lakia, jonka sisällös tä tai edes lakiluonteesta ei ole yleisesti hyväksyttyä näke mystä, ei edes asianomaisen uskontokunnan piirissä. Tätä voisi verrata Hel singin Vapaa ajattelijoiden tempaukseen kesältä 2010. Ryhmä vaihtoi myynti pöydillä keskustassa Raamat tuja porno lehtiin. Tempaus sai suurta huomiota. Se tuotti myös rikosilmoituksen uskon rauhan loukkaamisesta, mutta se ei johtanut toimiin. Lienee yleinen käsitys, että kristinus kon piirissä Raamattua pide tään pyhänä kirjana. Näin vaihtelevaa tulkintaa lain säädökseen kutsutaan po liittiseksi harkinnaksi, jolle ei kuitenkaan pitäisi rikosoikeu dessa olla sijaa.
1 / 2015 • 13 4. 850 000 euroa – eikä siinä vielä kaikki mikkO sauli Ohittaako Helsingin kaupunki hankintalain pilkkomalla ostopalveluja? 5. Hallitus päätti leikata työttömyysturvaa kysymättä työmarkkinajärjestöiltä teemu muhOnen Suurimpiin ansiosidonnaisiin päivärahoihin kohdistuva leikkaus on historiallinen, sillä sitä ei neuvoteltu kolmikannassa. Oikaisu: Edellisessä Voimassa julkaistussa Kobanen kurdien taistelusta kertovassa artikkelissa oli virheellisesti kurdijärjestöjen joukkoon merkitty myös ääri-islamistinen ISIS. Artikkelissa mainituissa kurdijärjestöissä uskonnolla on hyvin pieni, ellei lähes olematon rooli. lukijapalaute palaute@voima.fi VOiman tOimituksen ikkunaan jätetty palaute 15.–16.12. Se aina vaan nostaa niskavillat pystyyn, kun joku päättäjä on kertonut olevansa heikon ihmisen puolella, mutta ei kuitenkaan kestä heikkoutta kun sitä näkee ja ei siihen puutu vaan katsoo läpisormien valtakoneistoa johon ovat itse päässeet sisälle, joka toimii kamaluuksia kylväen ja ihmisoikeuksia polkien, teatteriin nimeltä eduskunta on nyt valintakokeet alkaneet, muistakaa hyvät kanssakulkijat, kuinka meille luvattiin 4-vuotta sitten mm.toimiva vanhuslaki ulkoiluineen ja ihmisarvoisen vanhuuden kera, mutta saimme pelkkiä suosituksia vilisevän "vanhuspalvelulaiksi"kutsutun vanhuksia pilkkaavan "asetuksen", oikea laki pitää sisällään myös sanktiot ja selvät oikeudet, muistetaan tämä siellä äänestyskopeissa keväällä. JOrma talikka Jokainen ihminen on arvokas.
14 • 1 / 2015 talous Halvan öljyn illuusio JOka kerta, kun tulee vähänkin kylmempi ja run saslumisempi talvi, lehtien yleisönosastot täyttyvät ilmastoskeptikkojen voitonriemuisista kirjoitteluista: kuka nyt voisi uskoa ilmaston lämpenemiseen, kun tu lipalopakkaset paukkuvat nurkissa! Samanlaisia reak tioita aiheuttavat ne rajut hinnanlaskut, joita toisinaan nähdään kansainvälisillä öljymarkkinoilla. Jos öljy on loppumassa lähitulevaisuudessa, niin ei kö hinnan silloin pitäisi liikkua vain yhteen suuntaan, eli ylöspäin? Kummassakin tapauksessa lyhyen aika välin vaihteluista vedetään liian pitkälle meneviä joh topäätöksiä. Kummassakin tapauksessa on kyse vaa rallisesta illuusiosta. tällä hetkellä öljy on halvempaa kuin pitkään ai kaan. Tähän on olemassa kolme syytä: heikoista kan sainvälisistä suhdanteista johtuva alhainen kysyntä, uusista, vaihtoehtoisista tuotantotekniikoista johtuva tarjonnan kasvu, ja se, että riittävän monet maailman suurista öljyntuottajamaista ovat hyväksyneet hinnan laskun yrittämättä torjua sitä tuotantoaan rajoittamalla. Nämä syyt ovat kuitenkin vaikutuksiltaan enem män tai vähemmän lyhytkestoisia. Halvasta öljystä kään ei kannata odottaa pysyvää ilmiötä. ellei ma ailmantalOus romahda lopullisesti lä hitulevaisuudessa, öljyn kysyntä kääntyy ennemmin tai myöhemmin kasvuun. Uudet tuotantomenetelmät ovat olleet – paitsi tuhoisia ympäristölle – taloudelli nen pettymys niihin sijoittaneille, lähinnä amerikka laisille öljyyhtiöille. Uudet menetelmät ovat lisänneet öljyn tarjontaa, mutta ne ovat myös osoittautuneet erittäin kalliiksi. Vahvasti velkaantuneet öljyyhtiöt oli vat jo ennen öljyn hinnanlaskua tiukoilla. Tästä öljyn halpenemiseen maltilla suhtautuneet OPECmaat ovat tietoisia; mitä useampi kilpailija ka toaa, sitä paremmat ovat mahdollisuudet manipuloida maailmanmarkki nahintoja tulevaisuudessa. On tOsin hyvin mahdollista, ettei öljynviejämaiden tarvitse enää rajoittaa tuotantoaan maailmanmarkki nahintojen nostamiseksi. Lähellä maanpintaa olevat, helposti hyödynnettävät öljyvarannot ovat nimittäin enemmän tai vähemmän ehtyneet, ja öljyä on jo nyt etsittävä yhä hankalammista paikoista. Tämä ei lisää vain tuotantokustannuksia, vaan myös öljyntuotan toon tarvittavan energian määrää. Kun 1930luvul la yhtä öljytynnyriä vastaavalla energiamäärällä sai pumpattua keskimäärin 100 tynnyriä uutta öljyä, nyt vaikeapääsyisimmillä syvänmeren kentillä niitä saa vain kolme. Ennemmin tai myöhemmin päädymme tilantee seen, jossa jäljellä olevien öljyvarantojen hyödyntämi nen ei ole taloudellisesti eikä energiapoliittisesti kan nattavaa. Valitettavasti jokainen tilapäinen notkahdus öljyn hinnoissa lykkää sopeutumistamme tähän vää jäämättömään lopputulokseen. Christer lindhOlm Kirjoittaja on taloustieteen tutkija Åbo Akademissa. rahan voima taikamunakasta Olavi uusivirran keittiössä Vegaanihaaste yllätti julkkiskokit helppoudellaan. ” p u rk k i h erk k us i en i l l ä vegaanihaasteeseen!” julistaa poliitikko Li Andersson Face bookissa samalla kun veistää säilykepurkkia auki jättimäi sellä veitsellä. Andersson on vegaanihaas teen vastaanottanut julkkis osallistuja, ja minä olen hänen tutorinsa. Kokkailu ei varsinai sesti ole kummankaan erikois alaa. Mitähän tästä tulee? Olemme Anderssonin ja toi sen poliitikon, Emma Karin, kanssa tulleet muusikkonäyt telijä Olavi Uusivirran luok se viettämään iltaa kokkailun merkeissä. Kolmikko on vas taanottanut haasteen. Nyt on totuuden hetki: kuinka elämä ilman eläinperäisiä tuotteita on sujunut? ”Päivä 16 …”, Uusivirta aloittaa. Rupean välittömästi pelkäämään kokemuksen vas tanneen haaksirikkoselviyty mistä autiolla saarella. ” … ja on mennyt aika mutkattomas ti”, hän jatkaa. Helpotukseni on suuri. Ero aiempaan ruokavalioon ei ole Uusivirran kohdalla ollut hätkähdyttävä. reseptit avokadotäytteinen kikhernemunakas Lähde: Chocochili.net lindströmin hamppupihvit (8 kpl): Lähde: Härkäpapua sarvista. Moreeni 2010. Munakas: 3 dl kikhernejauhoja 1/2 tl suolaa 1 tl juustokuminaa 1 tl kurkumaa mustapippuria myllystä 2 dl vettä 2 tl rypsiöljyä + öljyä paistamiseen Täyte: 1 kypsä avokado kourallinen ruohosipulisilppua tammenlehtisalaattia tai rucolaa Sekoita kikhernejauhot ja mausteet. Lisää vesi muutamassa erässä. Lisää öljy. Anna turvota viitisen minuuttia. Jos taikina tuntuu liian paksulta (sen pitäisi olla paksua, mutta kuitenkin sellaista, että sen saa kaadettua pannulle), lisää vielä tilkka vettä. Sillä aikaa kun taikina turpoaa, pilko avokado kuutioiksi. Sekoita joukkoon ruohosipulisilppu. Kuumenna pannu ja lisää siihen tilkka öljyä. Kaada taikina pannulle ja anna paistua kunnes pinta hyytyy. Käännä munakas ja paista toiselta puolelta vielä minuutti-pari. Nosta munakas lautaselle, laita päälle avokado-ruohosipuliseos ja tammenlehtisalaattia. Taita munakkaan toinen puoli avokadoseoksen päälle ja nauti! 1 dl raastettua punajuurta 1 1/2 dl kokonaisia hampunsiemeniä 1 1/2 dl vettä 2 tl currya 1 tl suolaa 2 dl kaurahiutaleita 1/2 dl ruisjauhoja tai kookosjauhoja kylmäpuristettua kookosöljyä paistamiseen Raasta punajuuret valmiiksi. Paahda hampunsiemeniä kuivalla pannulla kunnes ne alkavat tuoksua (poppareilta). Sekoita tällä välin kaikki kuivat ainekset punajuuriraasteeseen. Murskaa paahdetut hampunsiemenet veden kanssa, esim. tehosekoittimella. Lisää siemenmurska ja vesi muiden ainesten joukkoon, ja sekoita taikina tasaiseksi. Paista pihvejä pannulla kookosöljyssä molemmin puolin noin neljä minuuttia.
1 / 2015 • 15 talous VOima suOsittelee Koonnut Kaisu Tervonen mistä tisa-sOpimuksessa On kyse? 29.1. klO 18 kupOli, helsinki Helsingin yliopiston Attac ja TTIP-verkosto järjestävät THL:n tutkijan Meri Koivusalon alustaman keskustelutilaisuuden vähän tunnetusta TiSA-sopimuksesta (Trade in Services Agreement). ikkunalaudOilta JOutOmaille 3.2. Ja 10.2. klO 14–15.30 VuOtalO, helsinki Dodon varapuheenjohtaja Maria Nordlund kertoo kaupunkiviljelystä, sen edellytyksistä ja harrastajista niin Suomessa kuin ulkomailla. hyVinVOintiValtiOn nOusu Ja tuhO 29.1., 2.2. Ja 9.2. klO 16.30–18 stOa, helsinki Pekka Pennanen kartoittaa kolmen yleisöluennon aikana pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehitystä aina 2000-luvun kriisivuosiin saakka. kansankeittiÖ lauantaisin klO 17 hirVitalO, tampere Vapaaehtoisvoimin pyörivä kansankeittiö tekee lauantaisin vegaanista ja lähiaineksia suosivaa ruokaa, josta maksetaan varallisuuden mukaan. www.hirvikatu10.net/wordpress.1 kOlmas pääOma -seminaari 28.1. klO 10–15 kåren, turku Helsingissä ja Tampereella aiemmin järjestettyjen seminaarien sarja jatkuu Turussa, jossa Marxin talousteorioista ovat puhumassa mm. emeritusprofessori Jan Otto Andersson, tohtorikoulutettava Mona Mannevuo sekä dosentti Pertti Multanen. http://www.desili.fi ”Söin kasvispainotteisesti ennenkin. Tosin myös juustoa, kananmunia ja kalaa. Muuta lihaa vain hyvin harvoin. Kau passa tarkkaavaisuutta on pi tänyt lisätä.” Peruskauppoihin Uusivir ta kaipaisi vegaanisia leivän päällisiä kuten soijajuustoa ja leikkeleitä. Amsterdamin reissulla hän päätyi vegaanihaaste laisen kenties pahimmalle vaaravyöhykkeelle – juusto kauppaan. ”Siellä tapahtui lip suminen”, Uusivirta myöntää hitaasti ja virnistää. ”Maistoin seitsemän ja 14 kuukautta kypsytettyjä gouda juustoja. Saanko anteeksi?” Sovimme, että Uusivirta saa anteeksi, jos minäkin saan an teeksi kierrätysnahkakengät. Ajatus luopumisesta ja teon konkreettisuus saivat Uusi virran mukaan haasteeseen. ”Meidän täytyy luopua tietyis tä saavutetuista eduista ja ku lutuksesta joka tapauksessa. Siksi halusin haastaa itseni.” Aikooko Uusivirta jatkaa veganismia? ”Ruokavaliossa on tapah tunut sellainen nytkähdys, et tä ajattelen ruoan nykyään enemmän kasvisruoaksi. Luu len, että valitsen tämän jäl keenkin vegaanisen vaihtoeh don useammin, mutta en usko, että maito, kananmunat tai ka la jäävät kokonaan pois.” Uusivirran puolison, Saaran vanhemmat kalastavat, ja kala on siksi kuulunut pa riskunnan ruokavalioon. Kala saa meidät pohtimaan suhdet tamme eläimiin. Vaikka olen ollut jo tovin eläinoikeustoiminnassa mu kana, myönnän itsekin poh tineeni, miksi kalat pitää sot kea asiaan. Sitten tajusin, että mykkiä ja ilmeettömiä kaloja kohtaan on hankalaa tuntea myötätuntoa. ”On totta, että kalojen yk silöllisyyttä on vaikea hah mottaa. Lehmät, siat ja kanat tuntuvat enemmän eläimiltä”, miettii Uusivirta. Poliitikkohaastelaisillem me vegaanius on ollut vie lä helpompaa. Emma Kari ryhtyi kasvissyöjäksi ensim mäisen kerran jo alaasteel la. Tämä olisi pätemisen aihe eläinoikeuspiireissäkin. Karin pitkän vegaanikau den katkaisi ensimmäinen raskaus. Silloin lehmänmai totuotteet palasivat ruokava lioon. ”Olin pitkään pohtinut paluuta vegaaniksi ja vegaanihaaste tun tui hyvältä mahdollisuudelta tähän”, hän kertoo. ”Lisäksi vegaanihaaste on hyvä mahdollisuus puhua sii tä, kuinka helppoa veganis mi on. Helsingissä parissa vuodessa tapahtunut muutos vegaaniruoan ravintola ja kahvilatarjonnassa on ollut äimistyttävä.” Kari haastoi mukaan toi senkin vihreiden poliitikon: Jukka Relanderin. ”Keskiikäisen lihaa syövän heteromiehen vegaanikokeilu on joillekin ollut hieman vai keampi pala”, Kari myhäilee. Ennakkoepäilyistä ja ulkopuo listen Facebookkuittailusta huolimatta Relanderin kokei lu on Karin mukaan sujunut hyvin. ”Ruoka ja lapset ovat aihei na sellaisia, että ne menevät aika iholle. Nykyään tosin tun tuu, että yhä useammin juuri lihansyöntiä saa perustella”, Kari pohtii. Myös Andersson on kas vissyönnin konkari. ”Omassa ruokavaliossani olen joutunut tekemään vain pieniä muutok sia. Kahvimaito on vaihtunut”, hän kertoo. Kaikille kokelaillemme ky symys veganismista palautuu siihen, et tei viitsisi olla vai vaksi. Muiden järjestämät ti laisuudet voivat olla hankalia. ”Toisaalta tämä on älyllis tä laiskuut ta, koska samalla kun il moittaa kasvis ruoasta, niin voisihan sitä il moittaa vegaaniruoastakin”, Andersson tuumaa. ”Ainoastaan pari mokaa on sattunut, esimerkiksi kahviin lorahti rutiinilla lehmänmai toa, mutta korvaan sen sillä, että jatkan haastetta pidem pään”, hän jatkaa. ”Oikeastaan omassa linjas sa voisi jatkossa olla muuten kin tiukempi”. Uusivirran ja Karin vegaa nitutorin Sami Kedon ohjeis tuksella kokelaat saavat aikai seksi oikein mainion kolmen ruokalajin illallisen. Alkupalaksi on avokadosa laattia ja kananmunatonta munakasta. Munakkaan pää raakaaine ei ole taikuus, ku ten kokelaat aluksi arvelevat, vaan kikhernejauho. Kari on nistuu kääntämään munak kaasta täydellisen lätyn. ”Reseptihommat” eivät ole Anderssonin juttu, mutta sä killinen punajuuria muuttuu raasteeksi sitkeällä käsipelillä. Raaste on pääruokamme, pu najuurihamppupihvien, tär kein raakaaine. Toinen raaka aine ovat hampunsiemenet, mutta pihvit maistuvat niistä huolimatta hyvin. Jälkiruoaksi tarjolla on suk laamoussea ja vaniljajäätelöä. En tiedä, onko syynä Emma Karin kolmen vartin pähkäily soijakermavaahdon vatkaami sen kanssa, mutta suklaamous sesta tulee taivaallista. Uusi virtakin häärää ruoan parissa. Erityismaininnan ansaitsee pöytään kiikutettu vegaaninen samppanja. Uusivirta sai mutkattomas ti työpaikalleen Kansallisteat teriin järjestymään vegaani sen lounaan haasteen ajaksi. Emma Kari kertoo saaneensa vegaaninihkeänä ja omahyväi senä tunnettuun Rytmikahvi laan vegaanisia leipiä. Aika moinen saavutus! Li Anderssonia Rytmikah vila ei sen sijaan kiinnosta. ”Meidän pitäisi puhua enemmän eläinten oikeuksiin liittyvistä ongelmista ja po litiikasta kuin siitä, millaisia leipiä Rytmissä on. Omassa politiikassanikin asia voisi ol la enemmän esillä”. Toisaalta työpaikkaruokaloilla ja insti tuutioilla on Anderssonin mu kaan merkitystä. Itse en aluksi ajatellut ot taa Palmiaa tässä seurueessa puheenaiheeksi, mutta Kari kertoo, että Palmian Kaupun gintalon ruokala osallistuu vegaanihaasteeseen. Listoil le on ilmestynyt vegaaninen vaihtoehto. Kari oli ilahtunut ruokalas sa, kun juustokuorrutetun kas visruoan kerrottiin olevan täy sin vegaaninen. Vegaanihaaste ei vaikuta olevan kolmikolle minkään sortin ongelma. Kaikki vakuut televat välttyneensä meheviltä yllätyksiltä tai epäonnistumi silta. Yllätys on pikemmin ol lut haasteen helppous. Loppuilta haastellaankin aivan muista asioista, kunnes Uusivirta heittää meidät ulos. Kello on puoli kolme yöllä. Vegaanihaaste on Oikeutta eläimille -järjestön ja Vegaaniliiton yhteinen kampanja, jossa kannustetaan ihmisiä kokeilemaan elämää ilman eläinkunnantuotteita kuukauden ajan. Tällä kertaa mukaan haastettiin myös joukko julkimoita. www.vegaanihaaste.net taikamunakasta Olavi uusivirran keittiössä Vegaanihaaste yllätti julkkiskokit helppoudellaan. teksti saila kiVelä kuVat Outi silFVerberg
16 • 1 / 2015
1 / 2015 • 17 kamera ei toimi. Pai nan laukaisi jaa uudes taan, mutta salama ei vä lähdä. Edes sulkijan ääntä ei kuulu. Vääntelen turhautunee na nappuloita eri suuntiin, mutta kuolleelta vaikuttaa. Pahuksen lainakamera. Johanna Vuoksenmaa is tuu kärsivällisesti elokuva tuotantoyhtiö Dionysos Filmin Kalliossa sijaitsevan toimis ton sohvalla. Viereisellä pöy dällä Buddhapatsas hymyilee ymmärtäväisesti. Koko toimiston värimaa ilma on yltäkylläinen kuin Vuoksenmaan elokuvissa, mutta se jää nyt tallentamatta. Tämä tietää oikealle kuvaa jalle kalenterijumppaa, sillä Johanna Vuoksenmaan aika taulu on viime viikot ollut tiu kasti ohjelmoitu. Hänen ohjaa mansa elokuva 21 tapaa pilata avioliitto oli yli 400 000 katso jallaan vuoden 2013 katsotuin elokuva Suomessa. Nyt helmi kuussa ensiiltaan tuleva Vii kossa aikuiseksi on saanut pal jon mediahuomiota, mutta sen eteen pienessä yhtiössä onkin huhkittu hiki hatussa. ”Teos syntyy minusta vas ta kohdatessaan katsojan. Jotta niitä katsojakontakteja sitten saisi, sen eteen on pa ras olla valmis tekemään työ tä. Olemme myös halunneet tehdä markkinointia itse var mistaaksemme, etteivät ihmi set menisi katsomaan eloku vaa väärin odotuksin. Tosin niinhän se silti menee, että lehdissä sitten intoillaan lä hinnä jostain sekasaunomi sesta tai siitä, kuinka Johanna Vuoksenmaa tienasi taskura haa alastonmallina”, ohjaaja nauraa. V u o k s en m a a kertoo hake neensa Taideteollisen korkea koulun elokuvalinjalle ensim mäisen kerran 19vuotiaana. Ennen elokuvauraa hän päätyi kuitenkin kymmeneksi vuo deksi kuvataiteen maailmaan. ”Jossain vaiheessa huoma sin, että teokseni olivat enim mäkseen kommunikatiivisia ja dokumentaarisia, aika poliitti siakin. Tein esimerkiksi näyt telyn miehensä tappaneiden naisten muotokuvista, suuren freskon laitapuolen kulkijois ta ja Daavidin patsaan, jon ka suulla poliitikot esittivät vaalipuheita.” Ilmaisun kehityssuunnan ohella takaisin elokuvalinjal le houkutteli se, että elokuvien kautta on mahdollisuus tavoit taa paljon suurempia yleisöjä. Uravalintoja on tullut mureh dittua vain vähän. ”Kutsumusvalintojen kes kellä on vaikea kuvitella sitä puun toista oksaa, eli miten olisi käynyt, jos olisi jossain kohtaa mennyt toiselta puo lelta jotain pujottelukeppiä. Olisiko sitä sitten päätynyt mustaan rinteeseen vai ajanut tasamaalle?” Elokuvaohjaajan, käsikir joittajan ja kuvataiteilijan roo lien ohella Vuoksenmaalla on kokemusta televisiosarjojen ja kuunnelmien tekijänä sekä esimerkiksi Pepe Willbergin ja Johanna Kurkelan kappa leiden sanoittajana. Hänestä on luontevaa valita väline ja työskentelytapa kulloinkin esillä olevan idean mukaan. ”Työskentely on minulle sillä lailla kaksinapaista, että nautin itsekseni kirjoittami sesta ja juttujen keksimisestä, mutta tykkään myös paljon yh dessä innostumisesta.” Samalla Vuoksenmaa ko rostaa, ettei näe viihdettä ja taidetta toistensa vasta kohtina. ”Pyrin siihen, että voisin tehdä teoksia, jotka puhuttele vat ketä vain kadulla vastaan tulevaa. Silti teoksen sisällä on hyvä olla portaita, joita pitkin voi kavuta syvemmällekin, jos on siihen välineitä ja kykyä.” VuOksenma a tunnetaan en nen kaikkea komedioistaan, mutta television puolella hän on ohjannut myös draama sarjoja, kuten Joku kaltaiseni trilleriä ja Maria Kallio rikos poliisi sarjaa. ”Olen halunnut kokeilla muutakin, mutta koen vie railleeni toisissa lajityypeissä lähinnä jatkokoulutuksessa. Tuotannot ovat pitkiä rupea mia, joten ajattelen, että miksi en tekisi juuri komediaa, kun nautin siitä itse eniten.” Ohjauksessa Vuoksenmaa kertoo suosivansa sellaista kapellimestarin roolia, jos sa pystyy ilmaisemaan joten kin ymmärrettävästi tahtonsa suunnan ja tekemään päätök siä siitä, mikä on riittävän hy vää lopputulokseen jätettä väksi. Tekstiä tehdessä taas keskeistä raakamateriaalia ovat omat kokemukset. ”Omat halut ja pelot ovat ai noa tunnetiedon lähde, mihin on ainakin osittain esteetön pääsy. Mukana on myös itsen sä häpäisemistä: että uskaltaa antaa päähenkilöiden olla yh tä ajattelemattomia kuin itse joskus on.” Vaikka Vuoksenmaan töissä painottuvat tilannekomiikka ja ihmissuhdesotkut, yleensä niiden tarinat ankkuroituvat elämän käännekohtiin ja ek sistentiaalisiin kysymyksiin. Esimerkiksi Toinen jalka hau dasta käsitteli uhkarohkeasti kuolemaa ja kuoleman pelkoa. Katsojille se taisi olla liian rankkaa, koska elokuvan ylei sömäärä jäi vähäiseksi. ”Teimme virheen ehkä enemmän markkinoinnissa kuin aiheessa. Kukaan ei ha lua miettiä vielä tänään kuo lemaa, mutta juuri kuolemalla elokuvaa mainostettiin julis teissakin. Esimerkiksi äitini, joka käy yleensä katsomassa kaiken tekemäni, tuntui tämän elokuvan kohdalla lykkäävän asiaa pitkään. Jos kaikki kat sojat ajattelevat näin, elokuva katoaa nopeasti saleista.” Mutta voiko komedia men nä liian pitkälle? ”Ihan kevyissäkin aiheissa voi mennä liian pitkälle, jos ne tehdään ihmistä kunnioitta matta. On kahta naurun lajia; puhdasta ja likaista. Likainen nauru on sitä, kun nauretaan toiseudelle, jollekulle, jonka yläpuolella ollaan olevinaan. Puhdas nauru taas on sitä, et tä nauraa toisten toiminnan kautta itselleen. Uskon myös, että nauraessaan ihminen ren toutuu ja on paljon enemmän auki. Sen mielentilan kautta teksti tuOmas rantanen kuVa sanni seppO biljardipallot liikkeessä Johanna Vuoksenmaa tekee elokuvia itselleen tärkeistä asioista.
18 • 1 / 2015 voi saada salakuljetettua tär keitä asioita.” VihJailen johdattelevasti havainneeni Vuoksenmaan elokuvissa paljon ”naisia her moromahduksen partaalla” ja ”miehiä jotka eivät osaa sa noa ei”. Ohjaaja tattuu syöt tiin ja kertoo innostuneesti esikuvistaan. ”Bergman, Allen ja Almodóvar ovat se laidun, missä tä mä lehmä laiduntaa nauttien milloin ruohotupsun Berg manin tunteiden täsmällises tä kuvauksesta, milloin Alle nin kepeästä älyllisyydestä ja Almodóvarin absurdista hur juudesta. Susanne Bier ja Lukas Moodysson ovat minulle tärkeitä myös, samoin Josef Fares. Synkistä draamoista voisi mainita Lars von Trierin Breaking the Wavesin. Scorsesestakin diggaan tosi paljon ehkä eniten siksi, että hän on tehnyt hyvin erilaisia elokuvia, aina käsikirjoituksen henges sä. Esimerkiksi Cape Fear on minulle rakas. Siinä kuvataan, miten voimakas seksuaalisuu den peto voi vaania teinitytös sä ja mitä siitä seuraa.” Television puolelta hän luettelee Yle Femiltä tulleet Helteisen helmikuun ja Vallan linnakkeen. ”Mullan alla sarja oli myös mieluinen. Girlsin tyttönäkö kulma oli kiinnostava ja val lankumouksellinenkin, mutta syvyyssuuntaan jotenkin kevyt minun makuuni.” Nais ja miesohjaajien tasa arvon Vuoksenmaa katsoo vahvistuneen viime vuosina merkittävästi. Ainakin Suo men pienissä elokuvapiireis sä erot ovat hänen mukaansa suurempia yksilöiden kuin su kupuolten välillä. ”Silti naiskäsikirjoittajat varmaan kirjoittavat keski määrin hiukan erilaisista aiheista kuin miehet. Kun sitten elokuvan rahoitus järjestelmien portinvartijat ovat usein miehiä, on toden näköistä, että tuotantoon pää sevät helpommin keskimäärin enemmän miesten mielestä kiinnostavista aiheista kerto vat elokuvat. Näihin portin vartijapaikkoihin olisikin hyvä saada molempia suku puolia.” nOusukaudessa oli näky västi esillä luokkanäkökulma, mutta muuten Vuoksenmaan elokuvissa yhteiskunnallisia teemoja käsitellään vähem män suoraan. Se ei tarkoita, ettei niitä olisi. Omien sano jensa mukaan hänellä ei ole muuta agendaa kuin ”oikeu denmukaisuuden, tasaarvon, tasapuolisuuden ja suvaitse vuuden agendat”. Hän mainitsee esimerkiksi Kumman kaa tvsarjan, jota pitää kiinnostavana nimen omaan vallankäytön näkö kulmasta. ”Kyse oli siitä, miten hie rarkioiden nyrjäyttäminen ja aikuisten lapsellisuuden näyt täminen onnistuvat kevyen komedian keinoin.” Viikossa aikuiseksi elo kuvan taustalla taas oli halu pohtia omaa haluttomuutta kohdata erimielisyyttä. ”Olen halunnut uskoa, että jos rakastan jotakuta, meidän pitäisi olla samaa mieltä vaik kapa politiikasta. Olen myös saattanut blokata jonkun so messa, jos hänen kavereiden sa mielipiteet oksettavat mi nua. Erimielisyyden etiikka tarkoittaa, että jos haluaa op pia uutta ja kasvaa, pitää al tistua dialogille erimielisten kanssa.” Tähän liittyy ajatus, et tä kaikesta pitää voida tehdä huumoria ja kaikesta pitää voida puhua. ”Sananvapau den suhteen se kohta, mistä jakku puristaa, vaihtelee aika kausittain. Sa malla on paljon paikkoja, mis sä sananvapa us puuttuu koko naan. Siksi haluan taistella sananvapau den puolesta.” innOstun lopuksi esittämään Vuoksenmaalle haasteen. Mis tä aiheesta hän työstäisi elo kuvan, jos häneltä pyydet täisiin tähän aikaan ja sen ongelmiin mahdollisimman hyvin osuvan draamaeloku van käsikirjoitusta? ”Elokuva voisi olla maa hanmuuttoasioihin liittyvä. Sellainen, jossa pyrittäisiin katsomaan asioita monesta kantista ilman, että olisi etu käteen selvästi päätetty, mitä lopulta halutaan sanoa. Tätä voisi sitten myllätä komedian keinoin. Ai, eikö se saanut olla komedia? No, sitten se voisi ol la nuorten elokuva neurologisesta eri laisuudesta tai muuten vam maisuudesta ja erilaisena olemisesta. Vaikka voi olla, että komediana sekin toimisi parhaiten.” Entä mikä taiteen tehtävä loppujen lopuksi on? Mihin si tä tarvitaan? ”Taiteen tehtävä on nostaa asioita esiin, saattaa niitä yllät täviin suhteisiin toistensa kans sa ja sitä kautta pitää ihmisten mielet liikkeessä. Jos menee taidenäyttelyyn tai elokuviin ja tulee ulos sieltä ilman, että yksikään biljardipallo lähtee mielessä liikkeelle, silloin taide on mokannut.” aikuisuuden mysteeri JOhanna VuOksenmaan elokuvissa hermoromahduksen par taalla huojuvat, mutta sisimmältään hyväntahtoiset ihmiset ki puilevat parisuhdekriisien tai muiden käännekohtien kanssa. Viikossa aikuiseksi on kesän kirkkaissa väreissä hehkuva elo kuva, jossa joukko toisilleen vieraita ja erilaisessa elämäntilan teessa olevia miehiä ja naisia päätyy Turun saaristossa pidettä välle henkisen kasvun leirille. Kaikki epäonnistuvat alkuperäisten tavoitteidensa saavutta misessa surkeasti. Siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – aitoa ihmisenä kasvua tapahtuu. Leiriolosuhteisessa kuvattu ensembleelokuva pelaa ryhmä dynamiikalla. Kaikille omalla tavallaan ristiriitaisille henkilö hahmoille riittää tilaa, mutta Minttu Mustakallion esittämä näkökulmahenkilö Saara on omassa tavismaisessa itsekärviste lyssään aivan erityisen valloittava. Elokuva on yhtä aikaa kepeä ja salaviisas. Pohjimmiltaan se on elämänmakuinen pamfletti itsellisyyden ja suvaitsevuuden puolesta. tuOmas rantanen Johanna Vuoksenmaa: Viikossa aikuiseksi Ensi-ilta 23.1. Prometheus leirejä aikuisillekin Erilaista henkisen kasvun koulutusta on maailma pullollaan, mutta Vuoksenmaan elokuvan leiriolosuhteissa on selviä merkkejä Prometheus-leirien ohjelmasta. Vuonna 1990 perustettu Prometheus-leirin tuki ry eli Protu järjestää poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä perinteisten rippi koululeirien rinnalle. Ne sisältävät elämän perimmäisiin kysymyksiin pureutuvia keskusteluja, väittelyjä, näytelmiä, leikkejä ja muuta kesäistä yhdessäoloa. Leirit on pääsääntöisesti tarkoitettu 8. ja 9. luokan käyneille. Mutta 17–20vuotiaille tarkoitettuja ”seniorileirejä” järjestetään tänä vuonna neljä, ja yli 20-vuotiaille järjestetään kolme aikuisleiriä. Lisätietoja: www.protu.fi
Ensireaktioni Pariisin Charlie Hebdo -murhiin EI ollut rohkea uhma. Minä en aikonut alkaa hakata rintaani ja vakuutella taas tukeani sananvapaudelle. Ensireaktioni oli suru. Ihmisiä oli tapettu raa’asti, joukossa useita pilapiirtäjiä – minun heimoani Voinko minäkin pelata tätä peliä? Toki, voisin piirtää mustan miehen, joka putoaa puusta banaani kädessä – itse asiassa, juurihan minä piirsin. Kai minä nyt loukata saan? Joten tuo mielessä: tässä juutalainen laskee rahojaan työväenluokan sisälmysten keskellä. Kyllä, kannatan oikeuttamme ”vittuilla” – niinpä tässä ilmaiseksi piirustus tosiuskovaisesta Jumalan töissä autiomaassa. Ja jos vastaamme ”Koska heillä viiraa pahasti” – ja tappajilla varmasti viirasi pahasti – niin sitten ajetaan heidät kodeistaan ja hukutetaan mereen… Mutta surun Myötä aloin aJatElla osaa CHarliE HEbdon satiirista. Mutta KEntiEs Kun ME VäsyMME näyttä Mään KEsKIsormEammE, voImmE yrITTää pohTIa, MiKsi MaailMa MaKaa niin Kuin MaKaa… Ja MinKä taKia MusliMiEn on tässä Ja nyt niin MaHdotonta Kuitata naurulla yKsi iHan Vain KuVa. sillä sE on PalJon hElpompaa KuIn sETvIä, KuinKa saisiMME MaailMaMME soPEutuMaan toisiinsa. Ja MiKsi? VaiKKa MusliMEillE irVailu Voi olla yHtä sallittua Kuin sE nyKyään tuntuu olEVan vaarallIsTa, mInusTa sE EI olE KosKaan ollut Mitään Muuta Kuin Kynän lattEaa Käyttöä. muuTEn, TIEsITTEKö CHarliE HEbdon antanEEn PotKut EräällE Pila PiirtäJällE –MaurIcE sInET’llE, TsEKaTKaa HänEt – olEtEtusti Juutalais VastaisEn KoluMnin taKia? itsE asiassa Kun PiirräMME ViiVan ylitäMME saMalla toisEn. sillä ViiVat PaPErilla oVat asE Ja satiirin tarKoitus on Viiltää luuHun asti. Mutta KEnEn luuHun? MiKä tarKKaan ottaEn on KoHdE? Ja jos ”vitsi” uppoaa teihin nyt, olisiko se ollut yhtä hauska 1933? SATIIRISTA käännÖs petri stenman Joe Sacco (s . 19 60) on useasti p alkittu maltalainen sarjakuv an tekijä ja toimittaja. H änen tunnetaan etenkin dokumenttisarjakuv astaan P alestiina (suomeksi teoksen on julkaisut WS O Y vuonna 2004) ja muista sotar eportaaseistaan.
20 • 1 / 2015 Osallistava sosiaalitur va etenee hallitukses sa. Sosiaa li ja ter veysministeriön työryhmän esitystä odotetaan helmikuun loppuun mennessä. Liikkeelle on lähdetty laihoin eväin, sillä työryhmällä ei ole käytössään edes määritelmää siitä, mitä osallistavalla sosiaaliturvalla tarkoitetaan. Asia tuli pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen asia listalle osana syksyn 2013 raken neuudistuspakettia. Se kir voitti tuoreeltaan riemun kiljahduksia erityisesti kokoo muspoliitikkojen keskuudes sa. Esimerkiksi kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma iloitsi Uuden Suomen blogis saan: ”Joutenolon, vapaamat kustamisen ja toimettomuu den aika on ohi!” Mallin kustannukset herät tävät kuitenkin kysymyksiä. Varmaa on, että osallistavan sosiaaliturvan laajamittainen toteuttaminen tulisi kalliiksi. 400 000 henkilön osallistami nen merkitsisi erään arvion mukaan viiden prosentin lisä ystä valtion menoihin. Talou dellisen niukkuuden aikana se on varsin merkittävä meno lisäys. RahOituksen ohella paljon muutakin on auki. Julkisessa keskustelussa käsitteet ”vastik keellisuus” ja ”osallistavuus” ovat poliitikkojen suotuisalla myötävaikutuksella menneet sekaisin. Suomalainen sosiaa liturva on jo valmiiksi vastik keellista, sillä esimerkiksi työt tömyyskorvauksen saamiseen liittyy paljon erilaisia velvolli suuksia. Sanaparin ”osallistava sosiaali turva” toi miltei huo maamatta suomalaisen sosiaa lipolitiikan käsitteistöön Rau man terveys ja sosiaalitoimen johtaja, aiemmin STAKES:n tutkijana toiminut Antti Parpo. Elokuussa 2013 osallistava sosiaaliturva tuli vilkkaan jul kisen keskustelun kohteeksi, kun Kataisen hallituksen ko koomuslainen sosiaali ja ter veysministeri Paula Risikko ehdotti sitä Pohjalaisessa ja Ilkassa julkaistussa haastatte lussa ja vaati samalla ”vastik keellisuutta”. Osallistavuus ja vastikkeel lisuus alkoivat Risikon puhei den tuloksena tarkoittaa jul kisuudessa samaa. Risikon mukaan tarkoitus olisi, että osallistettavat työttömät kävi sivät jokaisena arkipäivänä te kemässä jotain suunnitelman mukaista kodin ulkopuolella. Vaadittaisiin suunniteltua ja ohjattua toimintaa, mutta se ei olisi palkkatyötä. Risikon ehdotusta voi hyväl lä syyllä pitää kummallisena. Meillä nimittäin on jo vastaa vaa toimintaa. Sitä kutsutaan kuntouttavaksi työtoiminnak si. Pitkäaikaistyötön joutuu työttömyysetuuden menetyk sen ja toimeentulotuen alenta misen uhalla työskentelemään korvauksella, joka muodostuu työmarkkina tuesta ja siihen li sätystä yhdeksän euron päivä korvauksesta. Palkkaa siis ei makseta. Risikon mallin ydin on juu ri ihmisten saamisessa kodin ulkopuolelle. Se poikkeaa jon kin verran työttömien aiheel lisesti kritisoimasta kuntout tavasta työtoiminnasta, jota kokeiluissa on nyt sovellettu. Työtoiminnassa tehdään toi sinaan rankkaakin työtä enin tään kuusi tuntia kerrallaan 1–5 päivänä viikossa, kun taas Risikon mallissa osallistami nen on päivittäistä. Lopulta osallistavassa sosi aaliturvassa on kuitenkin vain vähän uutta. Vastikkeellisuut ta on Suomessa vaadittu ja li sätty ennenkin. Paavo Lipposen I hallituksen työministeri Liisa Jaakonsaari (sd) teki sen uudistuksillaan vuonna 1996, minkä jälkeen suunta on pysy nyt samana vuosikausia. Toi menpiteiden tavoitteena on ollut sosiaaliturvajärjestelmän legitimiteetin parantaminen. 18.1.2015 sanomalehti Karjalainen kertoi osallistavan so siaaliturvan kokeilujen me nestyksellisyydestä otsikolla Pitkäaikaistyöttömien akti vointi kannatti – ”Ei olisi saa tu kotoa liikkeelle muulla konstilla”. Paltamo oli mallin ensim mäinen kokeilupaikka. Kokei luja on ollut käynnissä myös Rovaniemellä, Raumalla, Loi maalla, Äänekoskella ja Var kaudessa sekä kolmessa jär jestössä. Kokeilujen sisältö on vaihdellut alueellisesti paljon. Yhteistä kokeiluille on, että niiden työllisyysvaikutukset ovat olleet laihoja. Paltamossa onnistunein osa kokeilua kuu luu pikemminkin ehkäisevään päihdetyöhön. Kokeilu on saa nut kiitosta osallistujien per heenjäseniltä, mutta osallistu jien työllistymiseen on vielä pitkä matka. Myös kokeilujen läpinäky vyydessä on eroja. Loimaan kokeilun osallistujat naures kelivat julkisuuden puheille pakkotyöstä, mutta Loimaan hankkeen tausta ei ollut työl listämisessä vaan kuntout tavassa harrastustoiminnas sa. Raumalla puolestaan on ollut vaikeuksia päästä edes haastattelemaan osallistujia. Rauman kokeilu on erityisen mielenkiintoinen, koska sitä johtaa koko idean isä Antti Parpo. viel ä lOk akuussa 2013 Parpo julisti Pikkuparlamentin keskustelutilaisuudessa tavoit teeksi ”sosiaaliturvan koko pa radigman uudistamisen”. Ta voite on vielä kaukana, mutta prosessi etenee. Parpo tuntuu kuitenkin laskeneen lähiajan tavoitteita aiempaa alemmas. Marraskuussa 2014 Hel singissä pidetyssä työelämä osallisuutta koskevassa tilai suudessa Parpo korosti, että kysymyksessä on ”hyvinvoin tipalvelu” eikä osallistamiselta kannata odottaa suuria työllis tymisvaikutuksia. Sen suurin merkitys on sosiaaliturvan legitim iteetin lujittamisessa. Kuntoutuksen ja osallis tavan sosiaaliturvan välinen rajaaita on epäselvä. Jo nyt pilottikokeiluissa käytettiin kuntouttavaa työtoimintaa, mutta sen mahdollistamiin pakkoihin ja sanktioihin ei ole turvauduttu. Kunnille kuntouttavan työtoiminnan järjestämi nen on kannattavaa, sillä ne pääsevät pitkäaikaistyöttö mistä maksamistaan valti onosuuksista. Työttömälle maksetaan yhdeksän euroa päivässä, ja valtio maksaa kunnalle kuntoutuspäivää kohti kaikkiaan 10,09 euroa per kuntoutuksessa ol eva. Parempia ratkaisuja kuten tu kityöllistämistä ei osata eikä olla edes kiinnostuneita otta maan käyttöön. Osallistaminen on kunnal le edullista vain kuntouttava na työtoimintana. Muussa ta pauksessa siitä on välittömästi vain kuluja. On oletettavaa, että osallistavaa sosiaalitur vaa kehitetään jatkossa rinnan juuri kuntouttavan työtoimin nan kanssa. Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka toimii elokuussa 2013 perustetun Ei pakkotyötä -ryhmän koordinaattorina. Hän työskentelee apurahalla projektissa Osallistavan sosiaaliturvan kokeilut: pakkotyötä vai uusia mahdollisuuksia, jota rahoittaa Koneen Säätiö. teksti Juha keltti ”Joutenolon, vapaamatkustamisen ja toimettomuuden aika on ohi!” Osallistava sosiaaliturva on paitsi kyseenalaista myös kallista ja sekavaa.
David Leigh & Luke Harding: AssAnge WikiLeaks muutti maailmaa ja nousi kaikkien tietoisuuteen. Kuka on Julian Assange, mies kaiken takana? 28 € (ovh 32 €) Intoa kevääseen! Tsekkaa Innon tarjoukset ja tee löytöjä! Rastita valitsemasi kirjat, taittele, teippaa ja postita. Kaikki uutuudet, yli 250 kirjan valikoima ja lisää tarjouksia nettikaupassa intokustannus.fi. Tilaukset myös netistä intokustannus.fi Matti Kääriäinen: KeHitysAvun Kirous Kehitysapu ei ole johtanut niihin tavoitteisiin, jotka sille alun perin asetettiin. Kirja kertoo kehitysapubisneksen karusta todellisuudesta juhlapuheiden takana. 26 € (ovh 29 €) Heikki Patomäki: suoMen tALous PoLitiiKAn tuLevAisuus – teoriasta käytäntöön Suomen talouspolitiikan pääkäsitteet ja teoriat saavat Heikki Pato mäen kirjassa professionaalisen käsittelyn. Kirjassa käydään kriittisesti läpi tärkeät termit kannustimista kilpailukykyyn ja uusklassisesta talousteoriasta globaaliin poliittiseen taloustieteeseen. 20 € (ovh 26 €) Antti vihinen: Minä jA MozArt Wolfgang Amadé Mozart on yksi kulttuurihistorian suurista neroista. Minä ja Mozart on ensimmäinen suomeksi kirjoitettu Mozartin elämäkerta, rock-asenteella. 30 € (ovh 34 €) Polina Žerebtsova: soDAn sirPALeet Polina Žerebtsova oli 14-vuotias, kun toinen Tšetšenian sota alkoi vuonna 1999. Päiväkirjamerkinnät vuosilta 1999–2001 tarjoavat harvinaislaatuisen näkökulman sotaan nuoren tytön silmin. 22 € (ovh 25 €) Hippo taatila: isiPAPPAbLues Hippo Taatilan esikoisromaani Isipappablues on mustan huumorin sukupolvitarina 2010-luvun alun Helsingistä. Romaani kuvaa vanhemmuuden kiirastulta ja heittää perinteiset sukupuoliroolit päälaelleen. 22 € (ovh 25 €) sinikka Paavilainen: KyyneLvAunut Kyynelvaunut on hurja ja koskettava matka inkerinsuomalais ten kohtaloihin Neuvostoliitossa, Suomessa ja Virossa. Kolme perhettä pakenee sortoa ja sotaa rajan yli. Josif Stalinin varjo yltää kuitenkin kauas. 28 € (ovh 32 €) saara Henriksson & Aino-Maija Leinonen: LePPoisA oPAs HuusHoLLiin Leppoisa opas huusholliin vie lukijan hauskaan, ekologiseen ja simppeliin arkeen. Sisältää kaikki tarvittavat siivousniksit. 20 € (ovh 23 €) Kalle Kniivilä: Putinin väKeä – venäjän hiljainen enemmistö Kanava-palkintovoittaja 2014. Tämä ei ole kirja Vladimir Putinista vaan hänen kannattajistaan, joita on paljon. 23 € (ovh 26 €) jonathan Lyons: viisAuDen tALo Vuosisatoja Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen keskiajan Eurooppa oli takapajuinen paikka. Samaan aikaan islamilainen kulttuuri kukoisti Persiasta Espanjaan. Kirja palauttaa kunnian menneisyyden arabialaisille oppineille. 26 € (ovh 29 €) Petri Laukka: reMu & HurrigAnes KeKKosLovAKiAssA Hurriganes tarjosi YYA-ajan Suomessa omatekoisen tulkinnan Amerikasta ja rock ’n’ roll. Yhtye levitti vahvistimiensa eteen Yhdysvaltojen lippuja, ajeli 50-luvun jenkkiautoilla ja oli muutenkin avoimen kaupallinen ja uhmakas. 28 € (ovh 32 €) Maaria Päivinen: on näLKä, on jAno Runeberg-palkintoehdokkaan karmaisevan upea romaani kujeilee todellisuudella. 26 € (ovh 29 €) Declan Hill: MAKsetut MAALit – jalkapallo ja järjestäytynyt rikollisuus Kirja paljastaa jalkapallon yhtey det rikollisuuteen. Joidenkin maiden liigoissa yli 80 prosenttia otteluista on manipuloituja. Käsittelyssä myös Suomi. 26 € (ovh 29 €) jesper Malmose: vALLAn LinnAKe Vetävä kuvaus poliitikkojen, toimittajien ja mediapelureiden juonista. Romaani perustuu suosittuun tv-sarjaan. 28 € (ovh 32 €)
ville yliaska: teHoKKuuDen toiveuni Uuden julkis hallinnon taustasta ja leviämisestä Suomessa viime vuosikymmeninä. 28 € (ovh 32 €) Kari ojala: tALo iLMAn HoMettA Kirjan avulla voi varmistua, ettei ole tekemässä hometaloa. Myös vanhan talon ostaja pystyy arvioimaan, onko valitsemassa tervettä vai kosteusvaurioituvaa taloa. 32 € (ovh 34 €) Mikko Majander: LuKeMisen HuLLuus Lukemisen hulluus -kokoel man esseet nostavat valo keilaan ilmiöitä aikamme kulttuurivirrasta. Esseet käsit te levät kirjallisuuden ja musiikin ilmiöitä intohimoisesti ja asiantuntevasti. 22 € (ovh 25 €) janne Käpylehto: MöKiLLe säHKöt Aurin gostA jA tuuLestA Rakennusoppaaksi uuden sähköjärjestelmän rakentajalle, vanhan päivittäjälle tai käsi kirjaksi sellaiselle, joka on tilaa massa valmista aurinkosähkö järjestelmää avaimet käteen periaatteella. 23 € (ovh 27 €) Le Monde diplomatique on maailman poliittinen aikakauslehti, jota on julkaistu ranskaksi vuodesta 1954, ja se ilmestyy nyt 30 kielellä ympäri maailman. Suomen kieliseen Diploon käänn etään artikkeleita myös riippumattomasta venäläisestä Novaja Gazeta -lehdestä. 30 € /vuosi (toistaiseksi voimassa oleva tilaus, sisältää digilehden ja tilaajalahjan) Tilaa nyt, saat tilaajalahjaksi Maailman kuvat -kirjan! 34 € /vuosi (määräaikainen tilaus, sisältää digilehden) 25 € (ovh 34 €) € (ovh 34 €) Tilaan Diplon tällä lomakkeella ja saan Maailman kuvat -karttakirjan tilaajalahjaksi. Ari turunen: MAAiLMAn KuvAt – Mitä kartat kertovat meistä ja muista Jokainen kulttuuri pitää itseään maailmannapana. Näin on ajateltu muinaisesta Babylonias ta Kiinaan ja nykyajan Eurooppaan. Ari Turunen esittelee näyttävästi maailmankarttoja eri kulttuureista ja eri aika kausilta. syed saleem shahzad: KuoLeMAn sisäPiiri – terroristijohtajat bin Ladenin jälkeen Kirja raottaa mysteeriä ääri liikkeiden ympärillä ja paljastaa terrorismin kasvot. 23 € (ovh 26 €) jonathan balcombe: eLäiMeLLinen nAutinto Historian ensimmäinen kirja, jonka aiheena on eläinten kyky tuntea nautintoa. 25 € (ovh 28 €) Pentti sainio: KuMMoLAn KääntöPiiri Jääkiekko on raju peli, mutta vielä hurjempaa on kulisseissa, talouden ja politii kan otteluissa. Kirja on moni vuotisen selvitystyön tulos. 15 € (ovh 32 €) Marjut Hjelt: LAPsuuDen sADut jA seiKKAiLut Kaunis ja runsaasti kuvitettu tieto kirja kertoo elävästi klassisista satukirjoista ja -hahmoista, satujen kirjoittajista ja keräilijöistä. 26 € (ovh 29 €) eveliina Lundqvist: sALAinen PäiväKir jA eLäintiLoiLtA Mitä tiloilla todella tapahtuu, kun toimittajat ja aktivistit eivät ole näkemässä? 23 € (ovh 26 €) Kai Sadinmaa: 10 KäsKyä KirKoLLe Sadinmaan sanan äärelle pysähtyvät niin uskovat kuin uskomattomatkin 26 € (ovh 29 €) Into Kustannus maksaa postimaksun N imi Osoit e A llek irjoitus Postinr o ja -t oimipaik ka Sähk öposti In to K ustannus O y Tunnus 5020570 00003 V AST AUSL ÄHET YS Tilaan r astilla merk itsemäni k irja t (halut essasi useampia, merk itse lukumäär ä k irjan k ohdalle) Tä ytä yh te ystiet osi, irr ota sivu , taitt ele , t eippaa k iinni ja postita. V oit tila ta m yös netissä w w w .in tokustannus .fi,puh. 040 179 5297 tai kur va ta K ur vin K irjaan, Hämeen tie 48, HKI. Ter vetuloa! P uhelin H in toihin lisä tään postikulut , max. 5 €/tilaus . Tilaajana saa t m yös In to K ustannuksen uutisk irjeen, jok a sisältää mm. kutsuja tapah tumiin ja tiet oa k irja tarjouksista. VO IM A 1/15 Merryl Wyn Davies & ziauddin sardar: isLAM Ainutlaatuinen kirja avaa islamin historiaa, maailman katsomusta ja suhdetta länsi maihin. Teos tuo esiin nyky päivän kovat haasteet ja uskonnon sisäiset kamppailut eri tulkintojen välillä. 6 € (ovh 7 €) Pentti Haanpää: eräs AvioLiitto Tässä riemukkaassa novelli kokoelmassa Haanpää käsittelee nykyaikaisia teemoja: ahneutta, petollisuutta ja sitä miten liiallisesta kauneudesta voi syntyä elämän rumuus. 26 € (ovh 29 €) Ha-joon Chang: 23 tosiAsiAA KAPitALisMistA Hilpeä kirja, jonka vakava päämäärä on paljastaa uusliberaalin talousajattelun taustaoletukset. 8 € (ovh 10 €) Moilanen, Peltokoski, Pirkkalainen & toivanen: uusi osuusKuntA Ihmiskunta on kriisien keskellä. Osuuskunta lupaa parampaa. 23 € (ovh 26 €) Mikael brunila & Kimmo Kallio (toim.): verKKo suLjettu Tieto ja sen käyttö keskittyvät yhä harvempien käsiin. 21 € (ovh 24 €) bernd brückler & risto Pakarinen: eLäMää KHL:ssä Muistelmakirja paljastaa kaiken KHL-liigasta, jonne Jokerit siirtyy syyskaudella 2014. Mitä salaisuuksia mystinen KHL-liiga kätkeekään? 22 € (ovh 25 €) esko-juhani tennilä : jääMeri Kutsuu Murmanskista pohjoisen Eldorado? Esko-Juhani Tennilä ottaa selvää konkarin rentoudella. 23 € (ovh 26 €) Matti salminen: yrjö KALLisen eLäMä jA totuus Opetusneuvos Yrjö Kallisen elämä on Suomen historian merkillisimpiä. Nyt pokkarina! 10 € (ovh 11 €) Maarit Korhonen: Herää, KouLu! Herää, koulu! kertoo, miksi nykykoulu on muinaisjäännös ja miten sen voi palauttaa ajan tasalle. Se kokoaa tuikitärkeää keskustelua, jota maailmalla jo käydään. 15 € (ovh 17 €) Pekka Peltola : Päätä seinään Sukupolvikertomus liikkeistä ja aatteista, jotka muuttivat Suomen. 22 € (ovh 25 €) Heini saraste & Matti Laitinen: eLäMän KynnyKseLLä Elämän kynnyksellä kertoo yhdeksän vammaisen lapsen ja nuoren tarinan. Miltä tuntui tajuta varhain, että kuolema on mahdollinen? 22 € (ovh 25 €) elli Kytömäki (toim.) : ei yDinAseiLLe! Ei ydinaseille! – Suomalaisen aktivismin historia on kunnianosoitus kotimaiselle rauhankeskustelulle. 6 € (ovh 7 €) Andrea Levy: PitKä LAuLu Romaani sijoittuu Jamaikalle, viimeisiin orjuuden vuosiin ja sen lakkauttamisen jälkeiseen aikaan. 29 € (ovh 33 €)
setan uusi puheenJOhtaJa panu Mäenpää uskOO saMankaltaisten kOhtaaMisiin. MOnaRkkeJa ja erityises ti prinsessa Victoriaa diggailevan, tammikuussa Setan puheen johtajana aloittaneen Panu Mäenpään silmistä karisee blingbling, kun puhe kään tyy niihin sateenkaarikansan asioihin, jotka huolettavat häntä. Nuorten yleistynyt huolettomuus seksikäyttäy tymisessä, ehkäisyn mer kityksen vähättely, mielen terveysongelmat ja yleinen pärjääminen kovassa maail massa ovat asioita, joihin Mä enpää haluaa Setankin puut tuvan voimakkaammin. Mäenpää toteaa, että suku puoli ja seksuaalivähemmis töjen asioiden ajaminen on lä hes aina ihmisoikeuskysymys. Sen todisti myös avioliittolain muutos, jonka ympärille Se ta järjesti rakkaudenosoitus tapahtuman. Vastaavaa intoa Mäenpää haluaa nähdä myös jatkossa. ”Tarvitsemme tällaisia ta pahtumia uskoaksemme, että yhdessä voimme tehdä jotain.” R akk audenOsOitusta ei olisi voitu järjestää ilman Se tan vapaaehtoistyöntekijöitä. Tämä saattaa monelta Setan toimintaa arvostelevalta unoh tua: järjestön toiminta pohjau tuu vapaaehtoisvoimiin. Mäenpää pyrkii kirkasta maan järjestön toimintaa ja toivottaa kaikki tervetulleiksi tekemään siitä mukavaa. ”Jos kaupunkilainen homo sinkkumies kokee, että Seta ei hänelle mitään tarjoa, on hä nen velvollisuutensa kertoa siitä.” netti ei Ole muuttanut ih misten tarvetta luoda kontak tia oman viiteryhmänsä kans sa, sanoo Mäenpää. Hänen mielestään Setajärjestön ja sen paikallisyhdistysten teh tävänä on edelleen tarjota ih misille, ja erityisesti nuorille, mahdollisuus tavata saman kaltaisia ihmisiä myös todel lisuudessa. Lisäksi Setan pitää olla vahvistamassa mahdolli suutta määritellä itsensä sel laiseksi kuin haluaa. ”Ei ole mitään niin tärkeää maailmassa kuin tulla oikeasti nähdyksi ja kuulla, että on ki vaa että mä olen tässä.” Mäenpää pohti omaa elä määnsä vasta kirjoittaessaan artikkelia vuonna 2010 ilmes tyneeseen Kaikki muuttuu paremmaksi kirjaan (Paasilinna 2010). Nuoruus Seinäjoella ei ollut helppoa. Kuten monet muutkin homot, myös Mäen pää huojentui päästessään opiskelemaan isommalle paik kakunnalle. Hänen setänsä oli joutunut lähtemään aikoinaan Ruotsiin, jossa homoseksuaalisuus ei ol lut enää sairaus niin kuin tuol loin Suomessa. vaikeista kokemuksista huo limatta Mäenpää ei ole kääntä nyt kotiseudulleen selkäänsä. Hän kirjoittaa Ilkkalehteen kolumnia, jossa käsittelee ai heita, joihin ei välttämättä muuten pohjalaisessa medias sa tartuttaisi. ”Siellä voi olla monta pientä Panua ja Paulaa, jotka mietti vät näitä asioita, ja minun ko lumnini voi olla vahvistava te kijä heille.” Uskaltamisen merkityk sen Mäenpää on ymmärtä nyt myös päivätyönsä ansi osta nuorten parissa Nuori kulttuuri säätiön puheenjoh tajana. Maantieteellinen yh denvertaisuus on tärkeä asia, mikä täytyy säilyttää järjestön toiminnassa. Sateenkaarinuo ren pitää tuntea olevansa tär keä osa maailmaa, johon hän on kasvamassa. vuOden alussa Setan halli tuksen työlistalla on translaki, joka pitää saada etenemään jo tällä hallituskaudella. Lisäk si myös Setan pitää huolehtia siitä, että avioliittolain muutos viedään loppuun asti. ”Mä en usko tiiliseiniin. Niistäkin pääsee läpi, kun tar peeksi kauan puskee.” seta puskee tiiliseinän läpi eli Normi homolehti oli vuosi na 2010– 2013 ilmest ynyt Voima Kustannuksen queer -leh ti, joka seikkailee nyky ään Voimassa. Vanhat NHL:t ovat luettavissa osoitteessa: www .n ORM ih OMO lehti.fi teksti Olli-pekka kuRsi kuvat tanu kalliO
24 • 10 / 2014 suOMen Urheilugaa lassa vuoden esiku vaksi valittiin kaa pista tullut uimari Ari-Pekka Liukkonen. Tom of Finlandin homokarikatyy rit pääsivat postimerkkiin se kä Finlaysonin lakanoihin, jot ka myytiin hetkessä loppuun kauppojen hyllyiltä. Tasaarvoista avioliittolakia tukeva Tahdonkampanja on ollut viimeisen parin vuoden suurin suomalainen someil miö. Helsinki Pride on tuplan nut osallistujamääränsä paris sa vuodessa, ja pridemarssista on hyvää vauhtia tulossa kan saa yhdistävä suvaitsevaisuu den paraati. Presidentinvaaleis sa toiselle kierrokselle päässyt Pekka Haavisto kampanjoi näyttävästi yhdessä puolisonsa Antonio Floresin kanssa. Listaykköseksi nousi kan san kestosuosikki, avoimesti homoseksuaali Jari Sillanpää albumillaan Rakkaudella merkitty mies. Suomi vaikuttaa viimein ymmärtäneen, että seksuaa livähemmistöjen yhdenver taisessa kohtelussa on kyse kaikkien suomalaisten oikeuk sista ja vapaudesta. Miten tämä epäilemättä arvokas tuki sitten näkyy käytännössä Face book laikkien, hienojen puheiden ja selkääntaputteluiden lisäksi? liiketalOuden opiskelijat Mikko Kivinen ja Pauliina Murtola tutkivat vuonna 2012 valmistuneessa opinnäytetyös sään suomalaisten homomies ten kulutuskäyttäytymistä ja suomalaista pinkkiä rahaa. Tutkimuksesta voi yksinker taistetusti lukea, että merkittä vä asiakassegmentti on olemas sa. Suurimpien kaupunkien homoille kannattaa markki noida kallista laatua, oli kyse sitten tuotteista tai palveluista. Tutkimus ei varsinaises ti pönkitä oletusta, että ho momiehet tienaisivat keski määräistä paremmin. Siinä kuitenkin arvioidaan, että ”ho moseksuaaleiksi itsensä tun nistavia miehiä” on Suomessa noin 220 000, joka olisi puolet pienempänäkin varteenotetta va kuluttajaryhmä. helMikuussa toista kertaa järjestettävän homotapahtu man QX Gay Gaalan tuottaja Sami Montell kertoo rahoituk sen saamisen helpottuneen, vaikka Suomen talouden tila vaikuttaakin yritysten mark kinointiinnokkuuteen. ”Gay Gaalaan olemme saa neet molempina vuosina yh teistyökumppaneiksi suuria toimijoita.” Isoista sponsoreista huoli matta gaala jäi viime vuonna reippaasti tappiolliseksi. Montellin mielestä tapah tumien suosio ja yritysten yh teistyöhalukkuus seuraa yh teiskunnan kehitystä. ”Ruotsissa Gay Gaalaa on järjestetty vuodesta 1999 ja ta pahtuma televisioidaan. Vii me vuonna tapahtuma sai yli 850 000 katsojaa lauantain pri me timessa.” Yhteistyökumppaneiden hankkiminen on kuitenkin ai na haastavaa. Helpoiten spon sorisopimuksia saa yrityksiltä, joilla on valmiina jokin linkki kohderyhmään. ”Esimerkiksi Finlayson toi markkinoille Tom of Finland kuosit, jolloin homotapahtu man sponsorointi on luonte vaa”, Montell selvittää. helsingissä kesällä 2016 järjestettettävän LHBTIväen Eurogamesurheilukilpailun markkinointivastaava Olli Turunen on optimistinen. Yh teistyökumppaneita on jo löy tynyt, vaikka järjestelyt ovat vasta aluillaan. Turunen on Montellin kans sa samoilla linjoilla markki nointiyhteistyöstä. ”On pystyttävä tarjoamaan yrityksille kaupallinen peruste lähteä mukaan. Harvat lähtevät vain tukeakseen hyvää asiaa.” uiMaRi aRi-pekka Liukko sen rohkea kaapistatulo ja va litseminen vuoden esikuvaksi Suomen Urheilugaalassa ovat vaikuttaneet asenteisiin rat kaisevasti. Vuonna 2014 me diassa puhuttiinkin homoista urheilussa enemmän kuin kos kaan Suomen historiassa. ”Huippuurheilijoiden jul kiset kaapista tulot etenkin USA:n jääkiekkoliiga NHL:ssä ja koripalloliitto NBA:ssa ovat vaikuttaneet merkittävästi suo malaisen urheilun asenneilma piiriin”, Turunen kertoo. ”Ur heilun viimeinen linnake on murtunut myös Suomessa.” Näyttääkö urheilun tulevai suus siis pinkimmältä? ”Uimaliitto on luvannut jär jestää Eurogameskisojen uin tiosuuden, HIFK:n kanssa on sovittu yleisurheilusta ja jal kapallootteluiden järjestämi sestä neuvotellaan”, Turunen luettelee myönnellen. ”Viisi vuotta sitten kisoja ei olisi voitu järjestää. Urheilu seurat eivät olisi lähteneet sil loin mukaan.” Turunen odottaa, että pin kit eurot liikkuvat kisaviikolla myös urheilukentän ulkopuo lella. ”Kisoista hyötyvät luulta vasti eniten kaupungin ravin tolat ja baarit.” tahdOn2013kampanjan pu heenjohtaja ja Pride 2014 ta pahtuman tuottaja Senni Moilanen uskoo viime vuoden ennätyssuuren Priden olleen jonkinlainen läpimurto sille, että yritykset ovat rohkaistu neet viime kuukausien aika na tukemaan näyttävämmin LHBTIarvoja. ”Kun Tahdon2013kampan jaa tukevien yritysten saama palaute on ollut myönteistä esimerkiksi sosiaalisessa me diassa, myös varovaisemmat yritykset ovat uskaltaneet läh teä mukaan” Kansalaisjärjestöt tapah tumajärjestäjinä ei ole kui tenkaan täysin ongelmaton yhtälö. Yritysmaailman lain alaisuuksien heikko tuntemi nen on ollut Moilasen mieles tä osasyy esimerkiksi Helsinki Priden vaatimattomampaan yritysyhteistyöhön. ”Järjestäjillä ei ole välttä mättä ollut tarvittavaa kuvaa siitä, ketä yhteistyöhön kan nattaa pyytää mukaan ja mikä yrityksiä tämänkaltaisessa yh teistyössä kiinnostaa.” Moilasen mielestä ongel ma on ollut myös se, että sii hen omaan ”tuotteeseen” eli esimerkiksi tässä tapauksessa Helsinki Prideen ei olla osattu luottaa tarpeeksi, vaan näky vyyttä ja yhteistyötä on saatet tu tarjota nappikaupalla. pinkin euron metsästäjät teksti Janne siiROnen, saMi vitikainen kuva kaRO hOlMbeRg nhl kysyi suOMen suuRiMpien hOMOtapahtuMien JäRJestäJiltä, OnkO spOnsORit JO JOnOssa Ja OnkO pinkki Raha vihdOin alkanut viRRata suOMessa? "Pinkkiä rahaa", eli homokuluttajien potentiaalista ostovoimaa ei ole Suomessa juuri huomioitu baariskenen ulkopuolella. Historiallisesti tämä on melko ymmärrettävää. Olemme takapajula, jossa homous poistettiin rikoslaista 1970-luvun alussa ja vasta vuonna 1981 virallisesta tautiluokituksesta. Julkisessa keskustelussa homous oli pitkälle 90-luvulle joko totaalinen tabu tai sitten pulttiboissia ja Aake Kalliala mekossa. Avoimesti homoseksuaaleja julkkiksia ei juurikaan näillä lakeuksilla olla nähty. Tai tulihan meteorologi Juha Föhr rohkeasti kaapista vuonna 1996. Vertailun vuoksi: Yhdysvalloissa homot tulivat ovet paukkuen television primetimeen vuonna 1981 hittisarja Dynastian myötä, meillä television ensimmäinen homosuudelma nähtiin vuonna 2000 Salatut elämät -tv-sarjassa. Mutta money talks. Arvio, että "homoseksuaaleiksi itsensä tunnistavia miehiä on Suomessa noin 220 000", voi olla jonkin verran pielessä. Kyse on silti valtavasta joukosta pääosin perheettömiä kuluttajia, joilla on ostovoimaa ja vapaa-aikaa. Kuten Lenita Airisto opettaa, markkinoilta kannattaa etsiä "sinisiä meriä". Sen sijaan, että yritetään kilpailla kynsin hampain vanhoista tutuista kohderyhmistä, kannattaa lähteä rohkeasti etsimään uusia sinisiä meriä – alueita, joita kova kilpailu ei ole vielä värjännyt verenpunaiseksi. Ei tarvita kalliita konsultteja ja laajaa markkinatutkimusta toteamaan, että täällä olisi yksi sininen meri, jossa polskii tälläkin hetkellä satojatuhansia miehiä ja toinen vastaava naisia. Suomen yritykset, ohoi! Teidän tehtävänne olisi nyt keksiä, mitä kaikkea me homot haluamme ja tarvitsemme. Iskekää kimppuun ja purkaa! Se, joka on apajilla eka, saa isoimman palan. Pinkkiä rahaa sinisellä merellä
Tue sateenkaarevaa ihmisoikeustyötä ja liity HeSeta ry:n jäseneksi osoitteessa: www.heseta.fi BOTTA ON! Pirulliseen nälkään. Helvetilliseen janoon. Ma Pe klo 11 04 La klo 14 04 P. 09 580 77 707 Real Food, Real Pub Su Ti klo 15 01 Ke La klo 15 03 P. 09 580 77 222 Tilaa juhlia! Kokous ja juhlatilaa. P. 09 580 770 myynti@botta. Museokatu 10 www.botta.
26 • 1 / 2015 dožd-tv dožd-tv tuli olohuoneeseen kulahtanut porraskäytä vä, neuvos toaikainen hissi sisään painuneine nappuloineen, kerrostasan teella lastenrattaita ja polku pyörä. Naapurit eivät vielä tie dä, että heidän rappuunsa on asettunut kokonainen kanava. Eteisessä jokaiselle vieraal le annetaan kengänsuojukset ja pyydetään kuiskaten laitta maan puhelin äänettömälle. Täytyy liikkua hyvin hiljaa, sillä olohuoneessa on menossa suora lähetys. Vähän väliä käy tävässä putoaa jotain kovalla ryminällä ja teknikot ryntää vät laitehuoneesta esiin uh kaavasti ilmehtien. ”Pitää joko vaihtaa latti apäällysteet tai eristää studio”, äänittäjä Ivan sanoo. Pian uudelle paikalle saa daan akustiset väliseinät, jot ta päästäisiin kaikuefekteistä lähetyksissä, mutta toistaisek si on ääniväen taattava, että katsojat kuulevat edes toimit tajien puheen ilman häiriöitä. Taustaäänille ei vain mahda mitään. Huoneistossa ei voi tehdä muutoksia, koska se on tilapäinen tukikohta ja pitää palauttaa omistajalleen ehjä nä ja entisellään. dOžd lähettä ä ohjelmaa yksityisasunnosta toista päi vää, koska joutui kiireesti läh temään Snoblehden tiloista. Valtaisasta Moskovasta ei löy tynyt muuta paikkaa pannaan julistetulle tvkanavalle. ”Varsinaisen uroteon teki vät insinöörit”, sanovat työn tekijät. ”He työskentelivät huo neistossa ympäri vuorokauden saadakseen laitteet kasattua suoraa lähetystä varten.” Toimitus työskentelee nyt kolmanneksen pienemmäl lä määrällä laitteistoa, kos ka on pakko tyytyä minimiin. Huoneistoa käytetään työs kentelyyn mahdollisuuksien mukaan: avarasta kylpyhuo neesta on tehty meikki ja pu kuhuone, laitehuoneen nur kassa on piano, joka toimii pienten laitteiden jalustana. ”Työmme on omatoimisuu den varassa, kirjoitamme pol ven päällä”, Ivan jatkaa. ”Täällä on beiget seinät, ei kä sellaista väriä voi käyttää tvkuvassa, se sulautuu kasvo jen väriin”, kameramies Volod ja kertoo. ”Lamppujen avulla muu tamme sen valkoiseksi.” Kirkkaat neonlamput kiin nitetään seinään teipillä. Kun lähetys päättyy, ne irrotetaan ja tilalle asetetaan projektorit, joihin kiinnitetään pyykkipo jilla sininen kalvo. Sininen hei jastus seinällä luo tvkuvaan aivan toisenlaisen ilmapiirin, joten eri ohjelmat ovat erinä köisiä. kuitenkin ohjelmaformaat teja on pitänyt vähentää tun tuvasti. Muunneltavalle stu diolle piti jättää jäähyväiset jo syksyllä 2014, kun muutettiin pois liikekeskuksessa sijain neista avarista työtiloista. Nyt ei voi pystyttää mitään ”politii kan keittiötä”, joka toimi lavas teena ohjelmalle Dzjadko3. Isot ohjelmat ja erikoisprojek tit eivät nyt ole mahdollisia. ”Haluaisin järjestää pyöre än pöydän keskustelun torstai na. Kuitenkin minulta puuttuu pyöreän pöydän lisäksi myös mahdollisuus mahduttaa ku vaan enempää kuin yksi ihmi nen”, toimittaja Maria Makejeva sanoo. ”Vai pyöreä pöytä! Nykyisin Viime marraskuun Voimassa kerrottiin sananvapauspalkinnonkin saaneen moskovalaisen Do ždtv:n häädöstä. Nyt toiminta jatkuu yksityisasunnosta. teksti natalia ZOtOva valOkuvat Jevgeni feldMan
1 / 2015 • 27 käytetään neliskanttista jakka raa”, kollegat vitsailevat. Kuudesta ohjelmatyypistä toimittajien käytössä on enää kaksi, mutta Makejeva ei sure, sillä näitä kahta he käyttävät täydellä teholla. ”Meidän kanavallamme kaikki toimittajat ovat myös tuottajia. Tämä johtuu sii tä, että he pystyvät tekemään aiheen alusta loppuun asti: osaavat käyttää kaikkia työ kaluja kuvauksesta leikkaa miseen. Tämä on ollut tyylinä alusta asti ja nyt siitä on paljon apua.” hyötyä On ollut myös ul kolähetyksistä hankituista kokemuksista: Do žd on esi merkiksi pystyttänyt tilapäis studion ulos, kun toimitus on seurannut Moskovan suuria mielenosoituksia tai muita ti laisuuksia, joten työntekijöillä on kokemusta työskentelystä kenttäoloissa. Niinpä he nyt ovat paitsi vihaisia myös kyke neviä selviytymään tilanteista: laitehuoneessa, jonka erottaa studiosta ohut seinä ja lasio vi, työntekijät eivät voi puhua normaalisti ääneen, joten he viittilöivät käsillään herättääk seen toistensa huomion. Oman ohjelmansa juonta ja, taloustieteen korkeakoulun professori Sergei Medvedev on studiohuoneistossa ensi kertaa. ”Tuntuu salaliittolaistou hulta, melkein kuin Leninin Iskralehdessä”, hän sanoo. ”Porraskäytävä, ovikoodi... Puuttuvat vain ohranat ulko ovelta, mutta toivottavasti niin pitkälle ei jouduta.” ”Do žd on hyvin tehokas tv kanava, joka toimii pienin re surssein”, Medvedev jatkaa. ”Työintoa on, sisältöä on, kat sojiakin on, ainoa ongelma on resurssit. Luulen että se rat keaa kyllä.” sOpivaMpiin tilOihin ka nava pääsee muuttamaan to dennäköisesti aivan lähipäivi nä: johtaja Natalja Sindejeva kertoo, että uudesta studiosta käydään neuvotteluja. Tosin ainakin vielä tammikuun 2015 alussa tvkanava edelleen toi mi yksityisasunnossa. Yhdestä tarjouksesta oli luovuttava taloussyistä: Do žd toimii nyt tilaus ja mainosra hoilla, mutta tammikuun alus ta astuu voimaan laki, joka kieltää mainostamisen mak sullisilla kanavilla. Rahaa on nyt vielä aiempaa vähemmän. Nyt Do ždia lähettää 300 kaapelioperaattoria, mutta kaikkein suurimmat operaat torit hylkäsivät sen viime tal vena hyökkäyksen alettua, eivätkä ole palauttaneet kana vaa valikoimaansa. ”Kuulkaas kaverit, jos vie lä tulette ilman vaihtokenkiä, saatte kävellä paljasjaloin!” huudetaan jäähyväisiksi niille, joiden työpäivä on loppunut. ”Hyvää päivää! Jatkamme kotitv:n lähetystä”, juontaja Mihail Kozyrev aloittaa lähe tyksensä. Do žd – sade ei lakkaa. Kirjoittaja on Novaja Gazetan toimittaja. Julkaistu ennakkoon suomenkielisen Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta -lehden luvalla. Alkuperäisteksti Novaja Gazeta, 10.12.2014. Kääntänyt venäjästä Kirsti Era. Do ždtv tukee dokumentaarista elokuvaa Moskovassa MOskOvassa järjestettiin joulukuussa dokumenttielokuvafestivaali Artdocfest, vastuksista huolimatta. Festivaali ja sen pääjärjestäjä Vitali Manski saivat Venäjällä tänä vuonna erityisesti julkisuutta, kiitos kulttuuriministeri Vladimir Medinskin, joka julkisin lausunnoin kieltäytyi rahoittamasta Manskin projekteja tämän kriittisten mielipiteiden ja sanomisien vuoksi. ”Yksikään Vitali Manskin projekti, mukaan lukien Artdocfest, ei tule saamaan koskaan yhtään rahaa kulttuuriministeriöltä, niin kauan kuin minä olen ministeri”, Interfax-uutistoimisto siteeraa Medinskiä. ”Hän on puhunut niin paljon valtion vastaisia asioita, että tehköön festivaalin omilla rahoillaan, kukaan ei ole sitä vastaan.” JO aikaiseMMin tänä vuonna Manski sai kulttuuriministeriöltä viime hetken hylkäyksen. Manskin uusi elokuvakäsikirjoitus osallistui kulttuuriministeriön apurahakilpailuun ja äänten perusteella voitti sen, mutta jäi lopulta kuitenkin ilman rahoitusta. Ministeriön selitys yllättävälle käänteelle oli se, että elokuvan rahoitusta lykätään Ukrainan epävakaasta tilanteesta johtuen. Manskin elokuvakäsikirjoituksen keskiössä on tarina perheestä, joka elää jaetussa maassa, entisen Neuvostoliiton alueella. Elokuvan kuvauksia oli tarkoitus tehdä Ukrainassa. suuRista rahoitusongelmista huolimatta elokuvafestivaali Artdocfest onnistuttiin järjestämään tänäkin vuonna muiden rahoittajien avustuksella. Yhtenä tukijoista oli itsekin tekohengitystä kaipaava televisiokanava Dožd. Festivaalille osallistuvat elokuvantekijät saivat palkinnoksi muun muassa lahjakortin Dožd-tv:n internet-katseluun. ”Minulle henkilökohtaisesti tämä kanava on ainoa syy, jonka takia pidän vielä televisiota kotona. Siinä toivossa, että Dožd joskus palaa ruutuun”, Vitali Manski totesi. keRttu MatinpuRO Kuv a: Jev geni F eldman
TIINA ITKONEN avannaa avanna a On Tiina Itkosen mykistävän kaunis valokuvakirja Grönlannista. Teoksessa on mukana Itkosen kuvia vuosilta 2005–2010. Kuvien kautta välittyy arktisen luonnon uskomaton kauneus ja ihmisen pienuus, mutta myös sopeutuminen äärimmäisiin olosuhteisiin. Pohjoisen valossa ja hämärässä kuvattujen maisemien, jään, lumen, veden ja kallioiden piirteitä jää tuijottamaan kuin leirinuotion liekkejä. Pysähtyneisyydestään huolimatta ne tuntuvat olevan koko ajan liikkeessä. Atlantin valtameri taustalla luo maisemiin äärettömyyden tunteen. Itkosen kuvien lisäksi kirjassa on nykytaidemuseo Kiasman johtajan Pirkko Siitarin ja ranskalaisen antropologin Jean-Michel Huctinin lyhyet esseet. Night, Uummannaq, 2009 Uummannaq 3, 2007 Tiina Itkonen: Avannaa – Photographs of Greenlandic Landscapes. Sid. 104 s. Kehrer, 2014. www.tiinaitkOnen.cOM
galleRia Sermermiut 1, Ilulissat, 2007
30 • 1 / 2015 euROOppa on astunut muuta man islamisti terroristin vi rit tämään ansaan. Sivistyk sen keh tona tunnettu maanosamme on ajautumassa pyhään us konsotaan. On aika lopettaa hokemas ta ”Minä olen Charlie Heb do”, koska se pelaa islamistien pussiin ja rinnastaa meidät heihin. Lännen ja islamin yh teenotolla olisi kauheat seura ukset. Pitää palata faktoihin. Is lam on maailman toiseksi suurin uskonto. Sitä harjoit taa 1,6 miljardia ihmistä, jotka ovat enemmistönä 49 maassa ja muodostavat 23 prosenttia ihmiskunnasta. Valta osa isla minuskoisista asuu Aasiassa Tyynenmeren alueella, arabi muslimeja on vain 317 miljoo naa. Pewtutkimuslaitoksen mu kaan EteläAasian muslimeis ta 76 prosenttia kannattaa us konsa hylkäävän teloittamista, kun Lähiidässä samaa mieltä on 56 prosenttia. keinOtekOiset valtiOt Arabien ja lännen ristiriidat kumpuavat Lähiidän histo riasta. Arabivaltioiden rajat piirrettiin 1916 Britannian ja Ranskan sopimuksella. Egyp tillä oli historiallinen iden titeetti, mutta useimmilta muilta, kuten Irakilta, Saudi Arabialta tai Jordanialta, se puuttui. Entiset siirtomaaisännät nostivat uusien valtioiden johtoon kuninkaita ja eikke jä. Eurooppa demokratisoitui vauhdilla, mutta arabimaat jäädytettiin feodaaliaikaan. Eurooppalaiset eivät in vestoineet arabimaiden teol listamiseen tai kehitykseen. Öljyn tuotanto oli ulkomaisten yhtiöiden käsissä, ja arabit al koivat hyötyä siitä vasta toisen maailmansodan jälkeen. vihaa Ja tuRhautuMista Koska valtiot eivät huolehti neet kansalaisten koulutuk sesta tai terveydestä, se jäi islamilaisten hyväntekeväi syysjärjestöjen kontolle. Näin oli luotu pohja islamilaisten puolueiden laajalle kannatuk selle, kun vaaleja lopulta alet tiin järjestää. Kun islamistipuolueet voittivat vaalit Egyptissä ja Algeriassa, länsi hyväksyi niiden mitätöinnin sotilas kaappauksella. Historia selittää sitä, mik si viha ja turhautuminen val litsevat Lähiidässä ja lisäävät Islamilaisen valtion eli Isis järjestön vetovoimaa köyhien keskuudessa. Länsivastaisuut ta vahvistaa Israelin miehitys palestiinalaisalueilla ja varsin kin Yhdysvaltain tuki sille. Länsimaiden toiminta Ira kissa, Syyriassa ja Libyassa ja lennokkiiskut monissa muissa maissa vahvistavat muslimien käsitystä, että tarkoituksena on nujertaa islam. länsiMaiden kansalaisia Viime vuosien terroriisku ja ovat länsimaissa tehneet useimmiten kyseisen maan kansalaiset. Moni on vanhas taan virkavallan tuttu ja ryh tynyt äkkiä islamistiksi työttö myyden ja levottoman elämän jälkeen. Kun elämä ei luvannut va loisaa tulevaisuutta, he al koivat etsiä sitä marttyyri kuolemasta. Lännessä tähän on reagoi tu islaminvastaisella kampan jalla. Puhutaan Ranskan pre sidentin François Hollanden tavoin ”tappavasta ideologias ta”. Maahanmuuttoa vastusta vat liikkeet ja puolueet ovat saaneet uutta puhtia. YK:n sel vityksen mukaan Eurooppa kuitenkin tarvitsee ainakin 20 miljoonaa maahanmuuttajaa lisää vuoteen 2050 mennessä turvatakseen hyvinvointipal velut ja kilpailukykynsä. kulttuuRien yhteistyö Pariisin hyökkäys oli kauhea rikos, ja ilmaisunvapaus on demokratian olennainen osa. Pitää kuitenkin myöntää, että harva meistä oli koskaan näh nyt Charlie Hebdoa tai tunsi sen provokatiivisuuden as teen. Lehti puolusti Ranskan ja sen kulttuurin ylivoimaisuut ta. Sen lukijakunta oli pieni ja linja vieras niille, jotka kannat tavat eri kulttuurien ja uskon tojen keskinäistä kunnioitusta ja yhteistyötä. Nyt me kaikki sanomme olevamme Charlie Hebdo, mutta ei ole pikkujuttu lietsoa eripuraa maailman kahden suurimman uskonnon välille. Terrorismia on vastustettava, oli se islamilaista tai ei. Olemme putoamassa an saan tekemällä juuri sen, mitä islamistit haluavat. Kun ryh dymme pyhään sotaan islamia vastaan, maltillisetkaan mus limit eivät voi olla tarttumatta aseisiin. Roberto Savio on IPS– uutistoimiston perustaja ja kunniapuheenjohtaja. Hän johti uutistoimistoa vuosina 1964–1999. teksti RObeRtO saviO/ips kuva MuhaMMad Revaldi /ips eurooppa astui vaaralliseen ansaan Islamistit haluavat vastakkainasettelua, kirjoittaja muistuttaa. Valtaosa maailman muslimeista asuu muualla kuin arabimaissa. Maltillista suufilaisuutta edustavan Shaykh Hisham Kabbanin puhetilaisuus kokosi kymmeniätuhansia kuulijoita Indonesian pääkaupungissa Jakartassa joulukuussa 2012.
1 / 2015 • 31 peRustiMMe vuonna 1964 journalistien kansain välisen voittoa tavoit telemattoman osuuskunnan. Jäsenistä 80 prosenttia piti olla kehitys maista, ja vain he saivat ra portoida niistä. Halusimme osoittaa vääräksi väitteen, jon ka mukaan köyhissä maissa ei kyetä muuhun kuin kehnoon journalismiin. IPS erosi perinteisistä uutis jäteistä omistautumalla pro sesseille tapahtumien sijas ta. Halusimme antaa äänen äänettömille: ei vain köyhille valtioille, vaan syrjityille ryh mille, kuten naisille, alkupe räiskansoille ja ruohonjuu ritasolle. Aiheitamme olivat ihmisoikeudet, ympäristö, mo nikulttuurisuus, kansainväli nen sosiaalinen oikeudenmu kaisuus ja globaali hallinto. Tätä konseptia ei ollut help po saada ymmärretyksi tai hy väksytyksi. kOhti MOnipuOliseMpaa tietOa Päätimme tukea kansallisten uutistoimistojen sekä radio ja tvasemien perustamista ke hitysmaihin, koska näimme sen askeleena kohti moniar voisempaa tiedonvälitystä. 22 kansallista uutistoimistoa pan tiin pystyyn IPS:n avustuksel la. Epäluulot heräsivät aidan molemmilla puolilla. Kehi tysmaissa ei ymmärretty, että emme sallineet valtion kont rolloivan uutisvälitystä. Teolli suusmaissa meidät leimattiin kolmannen maailman puhe torviksi. Sitoutumattomien maiden liikkeen uutispooli alkoi kui tenkin vuonna 1973 välittää juttujaan IPS:n verkon kautta. Samoihin aikoihin YK:ssa hy väksyttiin Uusi kansainvälinen talousjärjestys (NIEO). Näyt ti siltä, että kehitystä suosiva, demokraattinen ja taloudelli seen oikeudenmukaisuuteen perustuva globaali hallin to oli aluillaan. takapakkia 1980-luvulla Loppu tuli 1981, kun Yhdysval tain presidentti Ronald Reagan ja Britannian pääministeri Margaret Thatcher päättivät tuhota monenkeskisen kehi tyksen ja sen mukana sosiaa lisen oikeudenmukaisuuden. IPS:n kumppanimaita keho tettiin lopettamaan yhteistyö, ja enemmistö uusista uutistoi mistoista sekä radio ja tvase mista katosi muutamassa vuo dessa. Tiedonvälitys annettiin markkinoiden hoitoon. IPS selvisi myllerryksestä, koska sillä oli myös yksityisiä mediaasiakkaita. Lisäksi et simme liittolaisia saman ar vopohjan jakavilta tahoilta, kuten ihmisoikeus ja ympä ristöliikkeistä. YK alkoi 1990luvulla jär jestää maailmankonferensse ja globaaleista teemoista. En simmäinen oli Rio de Janeiron ympäristökokous 1992. Rin nakkaiseen kansalaisjärjes tötapaamiseen osallistui yli 20 000 henkeä. IPS aloitti Riossa tapahtu malehtensä TerraVivan tuot tamisen raportoiden molem mista kokouksista. Perinne on jatkunut lukuisissa muissa YK huippukokouksissa. uusi käänne kylMän sOdan Jälkeen Kylmän sodan päättymisen jäl keen esiin on noussut lukema ton määrä pitkään jäätyneinä olleita ratkaisemattomia on gelmia. Selkkausten vuoksi pakene maan joutuneiden määrä on tänä vuonna kohonnut toisen maailmansodan loppuvaiheen tasolle. Sosiaalinen eriarvoi suus pahenee ennennäkemät tömällä tavalla kansallisesti ja kansainvälisesti. Maailman 50 rikkaimman miehen (joukossa ei ole naisia) vauraus kasvoi vuonna 2013 Brasilian ja Ka nadan valtioiden budjettien verran. 50 vuotta IPS:n perustami sen jälkeen uskon vankemmin kuin koskaan, että tarvitaan jonkinlainen maailmanhallin to. Historia osoittaa, ettei se voi perustua sotilaalliseen yli voimaan. Maapallon väkiluku on tuplaantunut vuoden 1964 jälkeen, mutta keskeiset kysy mykset ympäristöongelmista ydinaseriisuntaan ovat yhä ratkaisematta. Raha elää omaa elämäänsä kaukana tuotannollisesta toi minnasta ja valtioiden valvon nasta. Globalisaation mootto rit – rahoitus ja kauppa – eivät ole YK:n asialistalla. Kehityk sen piti tarkoittaa parempaa elämää, mutta globalisaatio on pelkistynyt sanapariin omistaa enemmän. infORMaatiOsta kOMMunikaatiOOn Tiedonvälitys on mullistunut 50 vuodessa. Internet antoi äänen sosiaaliselle medialle, ja perinteiset viestimet ovat pulassa. Olemme ensi kertaa siirtyneet informaation maail masta kommunikaation maail maan. Kansainväliset suhteet ovat paljon muutakin kuin hal litusten välisiä, ja netti vahvis taa vastuullisuuden ja läpinä kyvyyden vaatimuksia, jotka ovat demokratian perusta. 50 vuotta sitten kukaan ei pitänyt meteliä korruptiosta, mutta nyt juopa kansalaisten ja julkisten laitosten välillä kasvaa. Se vaatii uudenlaista politiikkaa, jossa on pohjim miltaan kyse arvoista. IPS luotiin arvojen pohjal le: antamaan ääni äänettö mille ja tekemään tiedonväli tyksestä demokraattisempaa ja osallistuvampaa. Tieto on edelleenkin korvaamaton työ kalu tietoisuuden ja demokra tian vahvistamisessa – olkoon kin että yhä enemmän se on kauppa tavaraa. RObeRtO saviO Kolumni julkaistiin alunperin IPS:n täyttäessä 50 vuotta syksyllä 2014. 50 vuotta vasta virtaan uutisvuossa Ylikansalliset uutistoimistot – AP, UPI, AFP ja Reuters – välittivät 92 prosenttia maailman uutisista vuonna 1964. Neuvostoliiton Tass ja muiden teollisuusmaiden uutistoimistot hallitsivat seitsemää prosenttia ja loppuosalle jäi yksi prosentti uutisvirroista Inter Press Service (IPS) tarvittiin, koska kaksi kolmasosaa ihmiskunnasta oli uutistuotannon ulkopuolella.
HELSINGIN AIKUISOPISTO | HELAO.FI | AVOIN KAIKILLE DIGITAALINEN MUOTOILU Koulutus on suunniteltu sinulle, joka haluat oppia ja hallita useita graafisen alan osa-alueita sekä soveltaa oppimaasi käytäntöön. Koulutuksen moduulit muodostuvat mm. kuvankäsittelystä, verkkosivujen suunnittelusta ja ylläpidosta, digitaalisesta videoeditoinnista sekä dokumenttisuunnittelusta. Koulutuksen aikana opiskelijat työskentelevät eri aihealueiden parissa. Tarkoituksena on perehdyttää opiskelijat niin projektityöskentelyyn kuin antaa valmiudet realististen projektien toteuttamiseen mm. Adobe Creative Cloud -ohjelmistoja hyödyntäen. • Verkkotuotanto • Graafinen tuotanto • Mediatuotanto Lähiopetus on maanantaisin ja keskiviikkoisin, klo 13.00–17.00. Lähiopetus päättyy 10.6.2015. Hinta: 300€ Hakuaika päättyy 13.2.2015, klo 12.00 Lisätiedot: www.arcada.fi/digitaalinenmuotoilu Arcada Jan-Magnus Janssonin aukio 1 www.arcada.fi | | | Helsinki TÄYDENNYSKOULUTUS 23.2–26.8.2015 Osa-alueet: | Haku on avoin kaikille | Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokumpu Lammenkatu 18, 83500 Outokumpu 013 244 3907 | amo.outokumpu@pkky.fi media-assistentti radioja TV-tuotanto teatterija esitystekniikka valokuvaus ja graafinen suunnittelu pelikoulutus artesaani, lavasterakennus kuva-artesaani, maalaus tanssija Opiskele ammattiin www.pkky.fi/amoo Hakuaika 24.2.-17.3. www.snellman-korkeakoulu.fi Yleisopinnot Steinerpedagogiset yleisopinnot Luokanopettajaopinnot Varhaiskasvattajaopinnot Kuvataideopinnot Puheja draamataideopinnot Laulun opinnot (sivutoimiyksikkö) Henkisen kasvun vuosi Uusia alkuja työn ohella Opettajasta kasvatustaiteilija Lapsilähtöinen, kiireetön, hellä kohtaaminen Toiminta, kokemus, tutkiminen esteettisessä kentässä Oman äänen ja taiteilijan tien löytäminen Matka omaan lauluääneen ja lauluiloon Steinerpedagogisia opintoja aikuisille LUOVA ELÄVÄ KUTSU kasvatusja taidealalle AVOIMET OVET la 14.3.2015 Ura taiteentekijänä? YHTEISHAUSSA 17.3.–9.4.2015 KUVATAIDE | kuvataiteilija (AMK) | Kankaanpää Ennakkotehtävät osoitteessa samk.fi/kuvataide Haussa myös kuvataiteen ylempi AMK-tutkinto. Lisätietoja ja hakuohjeet: samk.fi/haku Lisätietoja: 044 710 6191 tai 044 710 6192, paivi.tuuliniemi@samk.fi
TULE TEKEMÄÄN TIEDETTÄ KÄYTÄNNÖSSÄ! Tarjoamme humanistista kulttuurialan perusja jatkotutkintokoulutusta. Koulutusohjelmamme oppiaineet ovat Suomessa ainutlaatuisia ja monitieteellisiä. Painotamme tieteellisyyden lisäksi käytännönläheisyyttä ja tiedon soveltamista. Jatkotutkinto on mahdollista suorittaa myös työn ohessa. KULTTUURITUOTANNON JA MAISEMANTUTKIMUKSEN KOULUTUSOHJELMA • Maisemantutkimus • Kulttuuriperinnön tutkimus • Digitaalinen kulttuuri Turun yliopisto, Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma (Porin yliopistokeskus) Kiinnostaako maisemantutkimus, digikulttuuri tai kulttuuriperint ö? Opiskele filosofian maisteriksi Porissa! • Yhteisvalinta 17.3.–9.4.2015 • Erillisvalinta korkeakoulu tutkinnon suorittaneille 12.1.–2.3.2015 Ei pääsykokeita! www.utu.fi/ktmt Helsingin aikuislukiossa voit suorittaa peruskoulun tai lukion, kirjoittaa ylioppilaaksi tai opiskella vain yhtä ainetta kuten tietotekniikkaa tai espanjaa. Aikuislukio on avoin kaikille koulutaustasta riippumatta. Oppitunnit ovat iltaisin, ja tarjolla on myös useita verkkokursseja. Ilmoittaudu kursseille nyt! Tarkemmat ilmoittautumisajat osoitteesta www.helsinginaikuislukio.? Tervetuloa opiskelemaan! www.helsinginaikuislukio.fi Keskustan toimipiste Itä-Helsingin toimipiste Mäkelänrinteen toimipiste Kalevankatu 8–10 Kajaaninlinnantie 10 Mäkelänkatu 47
feRgusOn tam mikuun alus sa 2015. Raken nuksista monet on poltettu, po liittisten isku lauseiden peitossa tai ikkunat laudoitettuina. Muutoin näky mä on samankaltainen kuin monessa muussa USA:n pik kukaupungissa: paljon autoja, vähän jalankulkijoita, pari os taria, joissa on pikaruokapaik ka, ruokakauppa ja muita liik keitä. Toimittajilta on viety kame roita, ja oppaani Mel on ker tonut, ettemme voisi mennä lähelle taloja, joissa Michael Brown asui. Tai voisin, jos välttämättä haluaisin, mutta hän ei tulisi mukaan. Kyse ei ole turvallisuudesta vaan sii tä, ettei Mel koe oloaan muka vaksi mennä sinne valkoisena valokuvia ottavan valkoisen kanssa. Ymmärrän yskän enkä itse kään halua tunkeilla. aJaMMe alueen valtakatua ja ohitamme palaneen auto korjaamon, huoltoaseman, kauppoja, kauneushoitolan. Monien liikehuoneistojen ik kunoissa on vanerit, joissa sanotaan: ”Olemme auki” tai ”Tervetuloa”. Paikallisen eläinlääkäriase man vanerissa lukee: ”Rakkau delle ja hellyydelle olemme ai na auki.” Vastaanottovirkailija ker too, miksi ikkuna on peitetty. Hän näyttää lasissa olevaa sä röä ja toteaa, että ikkuna rik koutui elokuussa sen jälkeen, kun Michael Brown oli tapettu. Virkailija sanoo, että ikkuna korjataan, kun sää lämpenee. Uusia levottomuuksia hän ei arvele syntyvän. Ajamme vielä vähän ja parkkeeraamme auton mel lakkaalueen, Läntisen Flo rissantin varrelle, joka on Fergusonin valtakatu. Otan kuvia palaneista rakennuksis ta. Erään talon lattialta erotan kasan hiuslisäkepaketteja. Tä mä, kuten suurin osa muista kin palaneista liiketiloista, pol tettiin marraskuun 24. ja 25. päivänä, sen jälkeen kun tieto Brownin ampuneen poliisin, Darren Wilsonin syyttämättä jättämispäätöksestä tuli. McdOnald’sissa kohtaan Ferrellin, joka kysyy, mis tä olen kotoisin. Kerron tule vani Suomesta, jonka jälkeen alan varovasti kysellä viime aikaisista tapahtumista. Fer rell ei näytä epäilevältä, mut ta Fergusonissa on ollut paljon toimittajia mellakoiden aikaan, eikä kaikkiin suhtauduta suo peasti. Useat toimittajat ovat olleet kameroineen mellakkati lanteissa, ja tallenteita ja mah dollisia todisteita rikoksista ei kaivata, sillä mielenosoittajat eivät halua todisteita itseään vastaan. Ferrell kertoo asuvan sa lähellä ja olleensa paikalla mellakoiden alusta niiden lop puun. ”On erilaisia ja värisiä ih misiä ja eri kansallisuuksia, ja sitä pitäisi kunnioittaa toisin kuin nyt tapahtuu. Poliisi koh telee mustia eri tavalla kuin valkoisia”, selittää Ferrell. ”Täällä voit tuntea rasismin nahoissasi.” ”Ihmiset eivät tule unohta maan, että Fergusonin poliisi tappoi yhden omistamme.” Ferrell puhuu nopeasti, en kä ymmärrä kaikkea. Lopuk si hän huudahtaa: ”Michael Brown kuoli pikkusikarien tähden!” pöytä än istuutuu nuori nai nen, joka tuntee Ferrellin. Hän ei esittäydy, enkä kysy nimeä. On turha kysellä ihmisten oi keita nimiä, jos haluaa heidän kertovan osallisuudestaan mellakointiin tai johonkin muuhun, mistä heille voi koi tua ongelmia. Nainen kuuntelee, mistä Ferrell puhuu, ja kertoo sitten, että piti mellakointia ja ryöste lyä pelottavana. Se ei silti estä nyt häntä tulemasta paikalle. Eniten häntä ärsyttivät polii sit, jotka kontrolloivat ja esti vät ihmisten kulkua. ”Tämä on minun katuni”, hän kivahtaa ja kuvailee sitä, kuinka hän joutui todistele maan poliiseille oikeuttaan ol la kotikadullaan tai mellakka alueilla. Nainen kertoo, että poliisit seisoivat suurimpien yritysten suojana mielenosoi tusten aikaan. Ilmeisesti hie man liian myöhään tämän McDonald’sin kannalta. Ihmi set olivat ryöstäneet sen kas san ja television ja rikkoneet ikkunoita. Nyt kaikki on taas paikallaan, kassakone kilisee ja ikkunakin on ehjä. feRRell sanoo, ettei tilanne muuttuisi paremmaksi mus tia poliiseja lisäämällä, sillä he tappaisivat hänet yhtä lailla kuin valkoisetkin poliisit. Hän väittää, että nyt mustat voivat kulkea rauhassa Fergusonissa poliisien häiritsemättä. Tämä ei oikein vakuuta, koska jut tutuokion jälkeen poliisiauto toisensa perään parkkeeraa McDonald’sin eteen ja pysäyt tää nuoren naisen, jonka kans sa hetkeä aiemmin juttelimme. Poliisiautoja on kolme, samoin poliiseja. Fergusonin tapahtumien jälkeen näyttää siltä, että polii seja on pysäytystilanteissa en tistä useampia, kertovat pai kalliset minulle. Nuoria kuulemma epäiltiin huumekaupasta, mutta poliisit eivät tutkineet heitä vaan he saivat jatkaa matkaa. Nainen huutaa minulle kauempaa, et tä taas poliisit pysäyttivät hä net ilman syytä kuten mella koiden ollessa meneillään. feRgusOn sijaitsee Missis sippijoen varrella olevan St. Louisin pohjoispuolella. Kau pungin yli 21 000 asukkaas ta 67 prosenttia on tumma ihoisia, ja heistä moni elää köyhyysrajan alapuolella, mi kä vuonna 2012 tarkoitti noin 23 500 dollaria vuodessa nel jän hengen perheen jaettavak si. St. Louisin yleisen syyttä jän toimiston mukaan polii sin liikenteessä pysäyttämistä 86 prosenttia on mustaihoisia ja heidät tutkitaan kaksi ker taa todennäköisemmin kuin valkoinen kuljettaja. Ferguso nin asukkaista 29 prosenttia on valkoihoisia, mutta heidän osuutensa ajoneuvojen pysäy tyksistä on 12,7. Viisi kuukautta sitten pai kallinen poliisi Darren Wil son pysäytti keskellä katua kävelleen Michael Brownin. Kohtaaminen päättyi siihen, että Wilson ampui Brownin kuoliaaksi. Pian tämän jäl keen sadat ihmiset kerääntyi vät surmapaikalle. Ihmisiä tu li päivittäin lähikortteleista ja kauempaakin. Seurasi kynt tilämielenosoituksia, poliitik kojen puheita ja viikkoja jat kuneet mellakat ja yhteenotot poliisin kanssa. Mielenosoit tajat puhuivat taposta yhtenä poliisin maan tummaihoisiin kohdistamana väkivallanteko na ja osana rakenteellista ra sismia. Asetelma oli aivan liian tuttu: Wilson on poliisi ja vie läpä valkoinen, Brown tumma ihoinen mies. n a a puRiva hti George Zimmermanin ammuttua Trayvon Martinin Floridas sa vuonna 2012 perustettiin Black Lives Matter aloite, jo ka muun muassa vaatii mustia tappaneiden poliisien nimien julkistamista. Väkivallatonta toimintaa korostava Hands Up United pyysi presidentti Barack Obamaa vierailulle Ferguso niin. Lisäksi verkosto vaati li sää läpinäkyvyyttä ja tilivel vollisuutta poliisin toimintaan kameroita lisäämällä ja etnis fergusonissa taisteltiin valta??rakenteita vastaan Michael Brownin elokuinen kuolema ja ihmisten kyllästyminen poliisin väkivaltaan johtivat Missourissa syksyllä 2014 Yhdysvaltojen suurimpiin mellakoihin vuosiin.
1 / 2015 • 35 ten eroavaisuuksien kirjaamis ta pysäytyksissä, pidätyksissä sekä kuolemantapauksissa. ystävykset Brenda, Joe ja Mel ovat anarkisteja. He kaikki asuvat St. Louisissa parinkym menen minuutin ajomatkan päässä Fergusonista. Haas tattelun alussa Brenda sanoo olevansa ”anticop”, poliisi vastainen. Muiltakaan ei heru sympatiaa poliiseille. Vaikka Brownin kuolemas ta on jo lähes puoli vuotta ai kaa ja protestit ovat jo laantu neet, rasismi ja poliisiväkivalta ovat voimissaan ja sitä vastaan tulee toimia, he muistuttavat. ”Mediassa keskityttiin muun muassa siihen, mistä mellakoijat ovat kotoisin. Toi mittajat ja poliisien edustajat, samoin kuin mielenosoituksia hillitsemään pyrkineet aktivis tit ja poliitikot, puhuivat ulko puolisista, usein valkoisista, radikaaleista instigaattoreista eli riidankylväjistä”, Joe sanoo. ”Tämä on ihan helvetin alentavaa ja rasistista mustia kohtaan. Mustat itse vihaisina ja päättäväisinä tekivät, mitä tekivät. On mustien ja heidän suuttumuksensa halveksun taa ja aliarvioimista väittää jo takin sellaista, että ikään kuin mustaihoiset eivät olisi kyke neviä itse päättämään omista asioistaan ja tekemisistään!” puuskahtaa Joe. ”kaupunki paloi, koska ihmi set olivat vihaisia Mike Brow nin kuolemasta. Jotkut valmis tivat polttopulloja, me emme. Monet köyhät ihmiset muut tavat usein ja elävät turvatto missa olosuhteissa, eikä sillä, missä joku asuu, edes ole vä liä, koska poliisi tappaa ihmi siä maapallon jokaisessa kol kassa”, jatkaa Mel. Brenda ystävineen lähti ko toaan Fergusoniin Brownin kuoliniltana kuultuaan, että poliisi oli tappanut aseettoman tummaihoisen. ”Menimme paikalle. Maas sa oli vielä verta. Noin kymme nen meistä marssi paikalliselle poliisiasemalle. Mielenosoitta jia oli parisenkymmentä, ja olimme ainoat valkoiset siel lä”, Brenda kertoo. ”Valkoi sia näkyi protesteissa yleensä enemmän päivisin kuin iltai sin.” kuten monia muitakin Yh dysvalloissa tapaamiani ak tivisteja ja anarkisteja, myös Brendaa suututtaa poliisiväki valta ja rasismi, jotka ovat ylei nen puheenaihe maan anti autoritäärisissä piireissä. Brenda ja monet hänen po liittiset ystävänsä alkoivat pe rehtyä poliisin huostassa kuol leisiin ja poliisien tappamiin henkilöihin sen jälkeen kun Scott Perry kuoli kesäkuussa 2011. Perry menehtyi hämä rissä olosuhteissa St. Louisin vankilassa. Vankila tunnetaan siitä, ettei vankeja siellä pide tä hyvin. ”Aloimme tukea Perryn perhettä muun muassa osoit tamalla vankilan edessä miel tä hänen kuolemansa vuosi päivänä”, Brenda kertoo. ”Tajusin, että ihmiset ovat todella vihaisia näistä kuole mista, ja että perheenjäsenet ja monet muutkin haluavat taistella poliisiväkivaltaa vas taan.” Mustien yhteisöjen johtohah moina esiintyneitä henkilöitä, kuten esimerkiksi pastori Al Sharptonia ja ihmisoikeusak tivisti Jesse Jacksonia syytet tiin mellakoiden käyttämisestä omiin tarkoituksiinsa ja pat riarkaalisesta suhtautumisesta mielenosoittajiin. He yrittivät kieltää ihmisiä ryöstelemästä, koska ”se tahraisi mielenosoi tuksen”. Media vääristää sitä, ketkä mellakoivat Fergusonissa ja puhuu mustista miehistä, joi ta valkoiset radikaalit johtivat. Paikalla oli tosiasiassa eriikäi siä ihmisiä, ja monesti naiset olivat hyvinkin äänekkäitä ja vihaisia. anaRkistikOlMikkO ja hei dän kaverinsa menivät otta maan osaa mielenosoituksiin, mutta sen lisäksi myös tutustu maan ihmisiin. ”Halusimme tavata ihmisiä ja puhua heidän kanssaan sen sijaan, että huutelisimme heil le, mitä me haluamme. Jotkut olivat ottaneet itselleen aukto riteetin ja neuvojan aseman, me taas olimme valmiimpia osallistumaan laittomaan toi mintaan tai auttamaan ihmisiä sellaisessa, esimerkiksi kasvo jen peittämisessä ja toimitta jien pitämisessä poissa tilan teista.” Kuvia ryöstelijöistä levi si toimittajien, mutta myös sosiaalisen median, kautta. Tammikuussa ryhmä ryöste lystä epäiltyjä oli St. Louisissa käräjillä vastaamassa syyttei siin. Mel ja minä hyppäämme au toon ja lähdemme kohti St. Louisia. Kysyn, onko siellä tai Fergusonissa jotain erityistä, mikä aiheutti kipinän näin voimakkaaseen vastarintaan, koska tappaahan poliisi ihmi siä muuallakin. Tarkkoja lukuja on vaikea saada, mutta tilastot osoitta vat, että poliisi ampuu tum maihoisia nuoria miehiä mo ninkertaisesti valkoisia nuoria miehiä herkemmin. Suurim massa vaarassa suhteutettu na väkilukuun ovat Amerikan alkuperäisväestöjen edusta jat, joita on 0,8–0,9 prosenttia maan väestöstä, mutta joihin 1,9 prosenttia poliisin tekemis tä tapoista kohdistuu. ”St. Louis on todella rasis tinen paikka, mutta toisaalta niin on moni muukin paik ka maailmassa. Yhdysvallat pystyi kasvamaan ja vauras tumaan rasismilla”, Mel sum maa. ”Rasismi toimii, koska po liisiinstituutio on olemassa, ja koska on köyhyyttä ja kapi talismia. Mikään ei muutu, jos nämä asiat ovat olemassa.” Poliisi tappoi Oscar Grantin Oaklandissa, Kaliforniassa vuonna 2009, ja tätäkin tappoa seurasivat mellakat. ”Koimme, että Oscar Grant mellakat olisivat voineet ol la vaikuttimina ihmisten toi minnalle Fergusonissa, mut ta siellä viitattiin lähinnä Los Angelesin vuoden 1992 mella kointiin ja poliisin vastaisiin räppibiiseihin, ei niinkään tuo reempiin ja poliittisempiin ta pahtumiin”, Mel sanoo. Mel on käynyt puhumassa eri puolilla Yhdysvaltoja Ferguso nin tapahtumista ja omista ja ystäviensä kokemuksista siellä. ”Tilaisuuksissa luettelen viime aikoina tapettujen ni miä. Yleensä ainoa, jonka ih miset tunnistavat on Mike Brown. Se ehkä johtuu siitä, että hänen kuolemastaan nou si valtava rähinä, toisin kuin monien muiden kuolemasta.” Brenda, Joe ja Mel toivovat ihmisten inspiroituneen Fer gusonin protesteista. He toivo vat myös, että poliisiväkival taan ja rasismiin reagoitaisiin voimakkaasti tulevaisuudessa kin ja kaikkialla. ”Toivomme ihmisten tie tävän, että he voivat toimia, jos heitä yritetään häätää ko distaan tai ruokakuponkeja vähentää. Asioista ei tarvitse enää ajatella, että näin tapah tuu, enkä mahda sille mitään.” Kirjoittaja vieraili Fergusonissa tammikuussa 2015 ja kirjoittaa nimimerkillä. fergusonissa taisteltiin valta??rakenteita vastaan Michael Brownin elokuinen kuolema ja ihmisten kyllästyminen poliisin väkivaltaan johtivat Missourissa syksyllä 2014 Yhdysvaltojen suurimpiin mellakoihin vuosiin. teksti teRi kORpi
36 • 1 / 2015 dOnetsk uudenvuo den kyn nyksellä näytti ihan tavallisel ta ukrainalaiskaupungilta. Aivan kuin tykkitulen ään tä ei olisi kuulunutkaan. Yksi Donetskin suurimmista toreis ta oli koristeltu perinteisellä uudenvuoden puulla, joka ku rottautui Leninin muistomer kin yläpuolelle. Tori oli täynnä lapsia, ja pakkasukko tervehti heitä hienoon punaiseen tak kiinsa sonnustautuneena. Donetskilaiset vapaaehtois työntekijät Vlad ja Galina asu vat Oktjabrskin alueella. Alue on sodan myötä yksi Donets kin synkimpiä, sillä se sijaitsee lentokentän läheisyydessä. Kenttä on raunioina sen hal linnasta lähes koko sodan ajan käytyjen kiivaiden taistelujen jäljiltä. Alueella on pääasiassa omakotitaloja, joita lentoken tälle matkustava ei juurikaan huomaa kahden kerrostalori vin varjosta. Ennen taisteluja hieman päälle parikymppinen Vlad vietti aikaa mieluiten skeit tilautansa ja maastopyörän sä kanssa. Nyt hän vaarantaa oman terveytensä pelastaak seen muita. Galina oli so taa edeltävässä elämässään opettaja. ”Ostimme kotitonttimme lähes ilmaiseksi, sillä täällä ei ollut silloin mitään. Aloimme rakentaa taloamme, ja sen val mistuttua alue alkoi yhtäkkiä kehittyä uuden lentokentän mukanaan tuoman elinvoi man myötä.” Vladin ja Galinan kanssa menimme Oktjabrskiin vie mään ruokaa ihmisille, jotka edelleen sinnittelivät siellä, joko kotitaloissaan tai impro visoiduissa pommisuojissa. Pieni pakettiautomme oli ah dettu täyteen: mukana oli yli 500 ruokaannosta, lämpimiä peittoja ja tyynyjä. Ruoka avustukset tulivat PohjoisVe näjältä, peitot ja tyynyt Kryms kin kaupungista Krasnodarin alueelta. Avustustarpeiden kuljetta miseen kului koko päivä. Vlad ja Galina eivät olleet aiem min päässeet läpi lentokentän lä heisyydessä olevasta tarkistus pisteestä, jossa yksi kapinallis ten pataljoonista vahti kulkua alueelle. Nyt he olivat kuiten kin onnistuneet saamaan kä siinsä kallisarvoisen kulkulu van. pOMMisuOJissa asuneet sel viytyjät olivat kerääntyneet paikallisen sairaalan kosteaan ja pahanhajuiseen kellariin odottamaan avustuslähetystä. Sairaala toimi nyt suojapaik kana enimmäkseen isoäideistä muodostuvalle, yli viidenkym menen eläkeläisen ryhmälle, joka otti ruokaavun vastaan rauhallisesti. Heidän joukos saan oli kuitenkin myös nuori sairas nainen nimeltä Masha . Hän käytti aikansa koruom peluun. ”Täällä ei ole muuta kaan tekemistä. Yritän vain pysyä järjissäni”, hän kertoi. Isoäideiltä olivat loppuneet kaikki lääkkeet. Pääasiassa lääkepula johtui hätätilaan liittyvästä tavaraniukkuudes ta, mutta siihen vaikutti myös rahattomuus. Kiovan hallitus menetti alueen hallinnan hei näkuussa, eivätkä asukkaat ole sen jälkeen saaneet eläkkei tään. Muodollisesti president ti Petro Poro enko virallisti eläkkeiden maksun katkaise misen määräyksellään vasta marraskuussa. Pahimmat tuhot näimme omakotialueella, joka sijaitsi muutaman kilometrin pääs sä lentokentästä ja Peskin ky lästä, missä ukrainalaiset va paaehtoistaistelijat pitivät ase miaan. Hävityksestä huo limatta alueella asui edelleen ihmisiä. Täällä asuivat ennen myös oppaamme Vlad ja Ga lina. Heistä Vlad oli onnek kaampi, sillä hänen talonsa oli yhä pystyssä. Galinan koti tu houtui joulukuun puolivälis sä. ”Ennen sotaa olin aikeissa remontoida taloni. Ei puhet takaan enää. Vahinko on sitä luokkaa, että mikään korjaus työ ei enää auta”, Galina totesi rauhallisesti. viikkO vierailumme jälkeen kävi ilmi, että ruokakuljetuk semme oli viimeinen Oktjabrs kiin saapunut avustuslähetys. Taistelu Donetskin lähistöl lä on kiihtynyt tammikuun 9. päivän jälkeen, ja tykkituli käy alati raskaammaksi molem milla puolilla. Alue on muut tunut sotatantereeksi. Vlad ja Galina ajavat tästä huolimatta pienen pakettiautonsa aina ti laisuuden tullen Oktjabrskiin ja käyttävät jokaisen mahdol lisuuden hakeakseen ihmi siä turvaan taisteluiden alta. Vladinkaan talo ei ole enää pystyssä. Siihen osui kaksi BM21 Grad rakettia. Pihalla sinnittelee kuitenkin edelleen hänen vuotta aikaisemmin is tuttamansa kuusi. MyöheMMin Suomeen pa lattuani Vlad soitti minulle. ”Huomenna, tammikuun 15. päivänä, minun täytyy yrittää pelastaa lisää ihmisiä. Muis tatko mummon, jonka luona vierailimme yhdessä? Hän ei halunnut lähteä kotoaan, sillä hänellä oli niin paljon lemmik kejä. Nyt hänellä ei ole enää ketään, josta huolehtia. Hän kin aikoo lähteä.” Samaisena tammikuun 15. päivänä piti myös rauhanneuvottelujen jat kua Kazakstanin pääkaupun gissa Astanassa. Kokouk sen ajankohtaa kuitenkin lykättiin Ukrainan, Venäjän, Ranskan ja Saksan ulkoministereiden pää töksellä. Näitä rohkeita hengen pelastusponnisteluja on mah dotonta kutsua varsinaisiksi evakuoinneiksi, sillä ihmisiä vain siirretään suoran tuli tuksen alta syrjemmälle. Ruo asta ja lääkkeistä on edelleen pulaa. Tämän lisäksi Kiovan hallinto on nyt katkaisemas sa kaikki separatistien hallit semille alueille vievät reitit. Ukrainan hallitus yrittää oi keuttaa nämä toimenpiteet vastauksena hallituksen ja ka pinallisten välille puhjennei siin, armottomiin taisteluihin. Suunnitelmat toimenpiteistä kuitenkin julkaistiin jo silloin, kun separatistikapinalliset olivat myöntyneet tulitauon osana järjestelyyn, jossa uk rainalaiset vapaaehtoistyönte kijät saivat kulkea Donetskin lentokentän alueella. Galina vahvistaa Vladin kertomuksen: ”Suurin osa vie railemallamme alueella olleis ta taloista on kuluneen kolmen päivän aikana joko syttynyt tu leen tai tuhoutunut kokonaan. Siellä on myös neljä taisteluis sa surmansa saaneiden asuk kaiden ruumista, joita ei voi siirtää.” Kysyn Vladilta, onko mitään mahdollisuutta siir tää vainajia. ”Se onnistuisi, jos ambulanssit eivät pelkäisi ajaa alueelle. Ne ovat liian helppoja kohteita.” Vlad jatkaa: ”Etsimme alueelta eilen eloonjääneitä. Löysimme iäkkään naisen. Hänen talonsa näytti kadulta katsoen ihan hyväkuntoisel ta, mutta kun katsoimme sitä pihan puolelta, huomasimme, että koko rakennuksella ei ol lut enää takaseinää. Nainen oli selvinnyt hengissä, koska hän oli yöpynyt talon pihal la sijainneessa kesäkeittiössä. Sillä aikaa, kun hän pakkasi tärkeimpiä tavaroitaan, löy simme toisen eloonjääneen naisen. Hän oli kuuroutunut täysin. Huomasimme hänet kärräämässä hiilipölyä, jolla hän toivoi voivansa lämmittää talonsa. Nainen oli yltä pääl tä mustan pölyn peitossa, eikä kiinnittänyt lainkaan huomi ota ympäröivään maailmaan. Onnistuimme ilmaisemaan hänelle, että veisimme hänet turvallisempaan paikkaan. Nainen yritti aluksi kieltäytyä. Hän näytti meille, ettei hänellä ollut rahaa. Onnistuimme ku itenkin taivuttelemaan hänet mukaamme selittämällä, ettei rahaa tarvittu.” Kirjoittaja on Suomessa asuva ihmis oikeusjournalisti. Voiman painoon mennessä hän oli jo palannut Ukrainaan. Hän aikoo päästä kapinallisten hallitsemille alueille ja raportoida siviili väestön kohtalosta sodan jaloissa. Käännös: Tero Virtanen teksti Ja kuvat Oksana tšelyševa uusivuosi itä-ukrainassa Paikalliset asukkaat auttavat toisiaan taisteluiden keskellä.
F o t o : C a t a P o r t i n En komedi om den västerländska människans moraliska förvirring. PERPL EX REGI Janne Pellinen Spelperiod 12.2–14.4.2015 Suomenkielinen tekstitys PREMIÄR 12.2.2015 AV Marius von Mayenburg Sjö t ulls g at a n 33, 00170 H elsin g f ors 9 4 4 224 viirus.fi lip p u.fi Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry AJAN HERMOLLA Aktiivista kansalaisuutta tukemassa ja kouluttamassa Tutustu materiaaleihin: www.ksl./julkaisut
10.– 15.2.2015 www.kinolokakuu.com KINO LOKAKUU VENÄLÄISEN ELOKUVAN FESTIVAALI Avajaiset ti 10.2. 2015 klo 18.00 Venäjän tiedeja kulttuurikeskus. Muut Esitykset Andorra, Helsinki Ukrainarock-iltamat la 14.2. klo 20.00 Dubrovnik Lounge & Lobby, Helsinki Live: Svjata Vatra (UKR) • Maailmanlopun tyttö & Hyeenat (FIN) 3/2014 Bolivian lapsityöläiset | Timo Wright | Katmandun järistysuhka miesten ympärileikkaus ja hiv: valinnan paikka egyptiläinen ramy essam rokkaa vallankumouksen puolesta Helsinkiläisille Lilli Kangassalolle ja Sonja Sharkerille kaksi asiaa ovat tärkeitä: koulu ja tanssi. Nuorten elämää 6,90 € 1/2015 TILAA NYT: www.maailmankuvalehti.fi/etu 1 • KULTTUURI • MATKAILU • YMPÄRISTÖ • IHMISOIKEUDET • MUUTTUVA MAAILMA
kulttuuri teksti iida simes kuva Pekka turunen iloa, vapautta ja juhlaa: savukeitaan arkea talvinen Tallinna on jäinen ja loskainen. Tapaamme Ville Hytösen kanssa vesilammikossa Jaamaturgin eli Baltian aseman torin pääportilla. Savukeidas-kustantamon toinen omistaja ja ”nuorempi isäntä”, kuten käyntikortissa lukee, Ville Hytönen (s. 1982) ehtii viettää kanssani kokonaisen päivän, vaikka hänellä on vuoden kiireisin aika: on kirjoitettava useampikin oma kirja valmiiksi ja saatava Savukeitaan kevään tuotanto painoon. Kyseessä ei ole vain oikolukua. Nuorempi isäntä myös taittaa kirjat ja suunnittelee kannet. Raumalais-turkulais-tamperelainen Hytönen on muuttanut yli vuosi sitten Tallinnaan. Koska hän on tunnettu myös intohimostaan matkusteluun, haastattelukin tehdään poissa perusturistirysistä. Tuhdin kasvisruuan, vihreän teen ja useiden kahvikuppien voimalla puimme monta asiaa. Runoilija ja kustantaja Hytösen aivoitukset marssivat myös punaviinin voimalla, mutta siihen on mahdollisuuksia vasta myöhemmin keväällä, kun kiireisimmät hommat on tehty. kustantamisen viisitoistavuotisella taipaleellaan Hytönen ja kustantamon vanhempi isäntä Erno Selänne (s. 1981) ovat jo edenneet alan nuorimmiksi suurmiehiksi. Heidän kustantamonsa on tuonut suomalaiselle kirjallisuuden kentälle ainutlaatuisia teoksia. Runoutta, esseitä, klassikoita. Provosoivaa avantgardea ja uskonnollishenkistä konservatismia. Matkakirjoja paikkoihin, joihin seuramatkojen bussit eivät kulje, kuten Krimille, Valko-Venäjälle ja natsiSaksan keskitysleireille, tai paikkaan, jota ei enää ole,
40 • 1 / 2015 kulttuuri Minulla on aina varasuunnitelma taskussa jokaiselle mahdolliselle virheelle.” Puhe vie raha an, elämmehän syvää taantumaa. Juttelemme yrittäjän arjesta. Provosoin väittämällä, että ulkopuoliset uskovat kirja-alalla olevan jaossa helppoa rahaa. ”Olin 16-vuotiaana kesätoimittajana Länsisuomalainenlehdessä. Se on ainoa kerta elämässäni, kun olen saanut kuukausipalkkaa!” Hyvönen kuittaa. Alan ulkopuolisille on usein yllätys sekin, etteivät yrittäjät maksa itselleen liksaa. Pienillä kustantajilla ei aina ole palkkaan rahaa. Hytönen ei tunnu sitä kaipaavankaan. ”En osaa edes ajatella, että maksaisin itselleni työajasta enkä työn tuloksesta. Tietenkään tällainen työtapa ei sovi kaikille, mutta en mä stressaa. Mun elämä on yrittäjäelämän ja taiteilijaelämän risteytymä. Teen vuodessa kaksi isoa työrupeamaa, ja sitten voi taas reissata. Aina kun rahat tuntuvat hupenevan, kirjoitan muutaman lehtijutun. Stressaan ainoastaan kerran vuodessa mistä repäisisin rahaa tulevien kirjojen painolaskuihin." Keskustelussa tosin paljastuu, että Hytönen stressaa jostain muustakin. Oman romaanin deadline on koittanut. Hän ei kustanna sitä itse ja tarvitsee lisäaikaa, sillä Savukeitaan kevät ei ole vielä painossa. Puhelin piippaa ja Hytönen ilahtuu. ”Touko Siltala [Siltala Kustannuksen johtaja] sanoo, että saan aikaa vielä kuun loppuun. Todella hyvä!” hytönen loPetta a tuskin koskaan matkailua, haaveilua ja haaveiden kustantamista. Mutta pian hän on tilanteessa, jossa vapaus saa uusia rajoja ja moni asia muuttuu. Hytösen puoliso saa parin kuukauden kuluttua vauvan. Itse Hytönen on kirjoittanut useita lastenkirjoja. Kun hän keikkailee lukemassa lapsille, Hytönen ottaa pehmoleluja mukaan ja esittää nukketeatteria kirjojen hahmoilla. ”Lapsi kiehtoo mua lukijana. Lapsi pystyy vielä ymmärtämään jotain, minkä me aikuiset olemme jo menettäneet. Eikä lapsen ymmärrystä saa koskaan aliarvioida.” Myöhemmin Hytönen tarkentaa elämänfilosofiaansa vielä sähköpostitse: ”Kuten P. I. Filimonov [kirjailija Ville-Juhani] Sutisen kanssa kirjoittamamme matkakirjan esipuheessa vihjaakin, suhtautumiseni todellisuuteen on suora mutta romantillinen. Pidän valloittavista tarinoista, ihmisistä ja ideoista, mutta vielä enemmän pidän siitä, että hullut ideat toteutetaan. Olen siinä mielessä ihanneammatissa, että kustantaminen pakottaa minut katsomaan maailmaa mahdollisimman avoimin silmin, ja kirjoittaminen vapauttaa minut maailmantuskasta ja sisäisistä demoneistani. Siksi elämäni onkin ollut tähän saakka iloa, vapautta ja juhlaa.” Kirjoittaja on toiminut kustannusalalla vain pari vuotta pidempään kuin Hytönen, ja on koko Savukeitaan olemassaolon ajan ihaillut Hytösen ja Selänteen työkulttuuria. StreSSaan ainoaStaan kerran vuodeSSa miStä repäiSiSin rahaa kirjojen painolaSkuihin. kuten Vladimir Majakovskin Amerikkaan. Selänne ja Hytönen matkaavat ympäri maailmaa, kun vain ehtivät. Heidän laaja kaveripiirinsä Facebookissa on saanut luettavakseen tarinoita arabimaista, KeskiAasiasta, Turkista ja varsinkin Balkanilta. Matkustamaan ehtii, kun hoitaa kustantamishommat ajallaan. Hytösen tehtävä on huolehtia kirjojen tekemisestä alusta loppuun. Selänne on päätyöltään ison K-marketin kakkkospomo ja lihamestari – vaikka kasvissyöjä. Hän huolehtii toimistosta, varastosta ja postituksista. ”Tutustuimme Ernon kanssa Juhana Herttuan lukiossa. Hän kulki tärkeänä salkku kädessä, kun minä tulin vasta tutustumaan uuteen kouluuni”, Hytönen fiilistelee. Koska pojat kävivät viestintään erikoistunutta opinahjoa ja molempia kiinnosti kulttuuri, jotain jännää oli ruvettava tekemään. ”Muistan aina, kun ensimmäinen kirja tuli painosta. Seitsemän nuoren runoilijan Karusellikyytiä. Mahtava fiilis!” Savukeitaan listoilla komeilee paljon nimikkeitä ja jopa tyylilajeja, joita muut eivät tee. Miksi? ”Aluksi meidän piti kustantaa nimenomaan sitä, mitä kukaan muu ei tee. Noin kymmenen vuoden kustantamisen jälkeen tajusin, että voin tehdä ihan mitä haluan.” Tietenkään runot ja esseet eivät ole kadonneet Savukeitaan listoilta, listat ovat vain laajentuneet. Näinä aikoina on pakko puhua sananvapaudesta. Hytönenkin on saanut kokea kaikkitietävien paheksujien angstit. Timo Hännikäisen (s. 1979) seksuaalipoliittinen pamfletti Ilman oli yksi ilmestymisvuotensa 2009 kovimpia kohahduttajia. Kirjan pääsanoma oli tämä: Yhteiskunta on läpierotisoitunut. Viitteitä seksiin ja puhetta siitä tulvii kaikkialta, mutta yhteiskunta on seksin suhteen epätasa-arvoinen. Toiset saavat paljon ja usein, toiset eivät saa koskaan. Kun Hännikäinen julisti Hesarin haastattelun otsikossa, että ”Tasa-arvo on liian pitkällä”, moni julisti Hännikäisen taantumukselliseksi sovinistiksi, joka haluaa pakottaa naiset bordelliin. ”Käsittämätöntä, miten moni on arvostellut sitä, että olen kustantanut Hännikäistä”, puuskahtaa Hytönen ilmeisen tuohtuneena. ”Minä en ole samaa mieltä Hännikäisen kanssa, mutta olisin erittäin huono kustantaja, jos kustantaisin vain heitä, joiden kanssa olen samaa mieltä.” Savukeidas on kustantanut myös Jussi Halla-ahon ajatuksia kirjassa Mitä Jussi Hallaaho tarkoittaa? Palautetta on tulvinut tästäkin. Anarkistikirjakauppiaat uhkasivat jättää kaikki Savukeitaan kirjat pois valikoimista. ”En jaa Halla-ahon kanssa samoja arvoja, mutta kaikesta pitää pystyä sivistyneesti keskustelemaan. Sosiaalisessa mediassa ei enää pysty. Siellä samanmieliset keskustelevat keskenään ja lietsovat vihamielisyyttä toisia kohtaan. Jopa itseään arvoliberaaleina pitävät tekevät näin. Paljon vaarallisempaa, kuin jonkun julkaiseminen, on antaa vouhotuksen estää sen julkaiseminen.” ensimmäinen muistikuvani Savukeitaasta on Turun kirjamessuilta 2000-luvun alkupuolelta. Isännillä oli pieni osasto kirjahallin reunamilla. Sen lattialle oli kasattu kirjapinoja, ja vangitsevin sisustuselementti oli vinyylilevysoitin. Kirjailijat poikkesivat paikalle ryystämään punaviiniä. Isännät loikoilivat mukavissa tuoleissa. ”Ai tuon voi tehdä noinkin”, muistan miettineeni. ”Nautin siitä, että saan rikkoa kaavamaisuutta”, sanoo Hytönen kahvilassa Nõmmen kaupunginosassa. Jotta kaavat romahtaisivat täälläkin, olemme tilanneet yhtä maailman pahimmilta maistuvista janojuomista, georgialaista suolaista kivennäisvettä Borjomia. ”Siinä mielessä Savukeidas on anarkisti, että tekemisissämme pitää näkyä elämän kaikki värit. Vastustan typistämistä.” Paradoksaalista kyllä, erittäin vähän tallattujen polkujen kulkija Hytönen on Suomen ainoita kustantamisopinnoista valmistuneita kustantajia. Hän on käynyt Turun taidekoulun tuottajalinjan. ”Tapani ajatella kustantamista on osittain syntynyt tuottajaopintojeni, osittain kädestä suuhun -kustannusrealiteettien kautta: ajattelen aina huomista ja seuraavia kirjoja. anarkiStikirjakauppiaat uhkaSivat jättää kaikki Savukeitaan kirjat poiS valikoimaSta. ville hytöseltä ja Ville-Juhani Sutiselta ilmestyy elämäkerrallinen matkakirja Ismailiitti ja lännenmies helmikuussa 2015.
1 / 2015 • 41 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen kiviPiirtäJän kevät 12.2.–8.3. ratamo, Jyväskylä Antti Niemisen (1924–2007) muistonäyttely esittelee graafikon, joka oli erityisesti kivipiirroksistaan tunnettu tekijä ja yksi taiteilijaryhmän Pro Arte 1957 perustajista. www.jyvaskyla.fi/ratamo nature trail 22.2. saakka PohJoinen valokuvakeskus, oulu Kuvataiteilija Minna Pölläsen näyttely keskittyy maisemaan, eri tapoihin nähdä ja tulkita se. Valokuvien keskiössä ovat maisemaan sijoitetut rakennelmat. www.photonorth.fi muutama sana ullasta 27.1., 29.1., 4.2. Ja 5.2. lavaklubi, helsinki Eeva Turusen käsikirjoittama, proosarunomuotoinen esitys kertoo Elisa Salon näyttelemästä nuoresta naisesta, jonka kerrostaloasunto on muuttunut yksinäisyyden linnakkeeksi. jalostamokollektiivi.com oikeusJuttu 24.2.–25.4. teatteri Jurkka, helsinki Franz Kafkan klassikkoon pohjaavassa näytelmässä Josef K joutuu virkamieskoneiston rattaisiin. Esityksen on dramatisoinut ja ohjannut Tuomo Rämö. www.jurkka.fi hyvät herrat 15.2. saakka korJaamo Galleria, helsinki Kuvanveistäjä Lotta Mattila käsittelee näyttelyssään eri ihmistyyppejä ja sosiaalisia suhteita paviaanilauman kautta. Studiotilan hän on muuttanut höyrysaunaksi. www.lottamattila.com pilli-liiSa
42 • 1 / 2015 kulttuurihäirintä kaisa salmi toteutti huhtikuussa 2013 Lahdessa Fellmanin pelto – 22 000 ihmisen elävä monumentti -teoksen. Yhteisöllinen taideteos muistutti Lahden Fellmanin pellolle vuonna 1918 pystytetystä vankileiristä. Leirille suljettiin 22 000 punavankia, joista tuhansia teloitettiin tai kuoli nälkään ja tauteihin kuuden päivän aikana. vankileiri dvd:llä Lahden vuoden 1918 vankileirille voi osallistua myös kotisohvalta. Kaikkiaan vankileireillä kuoli virallisten tietojen mukaan 11 652 punaista. salmen teoksen toteuttamiseen osallistui noin 10 000 kansalaista. He täyttivät pellon paikalla nykyään olevan Fellmanin puiston, jonka naapurissa on Lahden linja-autoasema. Hetkeksi tavallinen pelto muuttui vankileirin kuvaksi. Performanssi kuvattiin. Salmi leikkasi materiaalista videoteoksen, jota esitettiin Lahden taidemuseossa. Museossa teos heijastettiin kolmen eri videon muodostamana triptyykkinä samanaikaisesti kolmelle seinälle. Katsoja sulkeutui teoksen sisään. Teos on nyt saatettu kaikkien ulottuville dvd-levynä. Levylle kaikki kolme videota on mahdutettu vierekkäin. Näin on menetetty alkuperäisen videoesityksen katsojan sisäänsä sulkevuus, mutta se ei teoksen voimaa vähennä. Performanssin kulkua dokumentoivan kuvamateriaalin lisäksi videolle on leikattu mukaan osallistujien pohdintoja tapahtumasta. Videolle on myös luettu aikalaistekstejä ja tietopaketteja sisällissodasta. teoksen voima a lisää se, että alkuperäisellä tapahtumapaikalla järjestetty performanssi tapahtui aivan Lahden nykyisen keskustan kupeessa. Performanssi muistuttaa historian lyhyydestä. Monilla osallistujilla oli omakohtaisia tietoja tapahtuneesta esimerkiksi sukulaissuhteiden kautta – sekä valkoiset että punaiset olivat edustettuina sukupolvien ylitse. Taiteilijan tarkoituksena olikin rakentaa siltoja ja korjata kansallisia traumoja. Teoksellaan Salmi pakottaa yleisönsä pohtimaan suhdettaan Suomen historiaan ja kiinnittämään huomiota asuinympäristömme merkityksellisyyteen. Se ei ole koskaan pahasta. Jari tamminen Kaisa Salmi: Fellmanin pelto/ Fellman’s Field. Omakustanne. Saatavilla Lahden taidemuseon sekä AV-Arkin nettikaupoista. Salmen haastattelu julkaistiin Voimassa 3/2013. kolmannen aallon kapina amerikkalainen kirjailija Rebecca Walker julkaisi vuonna 1991 liberaalifeministisessä Ms.-lehdessä artikkelin, jossa lanseerasi termin "third wave feminism", kolmannen aallon feminismi. Walkerin tekstin mukaan naisten piti yhdistyä ja haastaa vallitsevat, miehiset valtarakenteet. Samoihin aikoihin Washington DC:ssä naiset toteuttivat ideaa käytännössä. Washington DC:ssä oli alusta asti vahva hardcoremusiikin liike. Tee-se-itseeli DIY-asenne oli nostanut esimerkiksi Dischord Recordsin kaltaisia punklevy-yhtiöitä marginaalista hieman suuremman kansan tietoisuuteen 1980-luvun lopulla. Samoihin aikoihin alkoi kuitenkin esimerkiksi Washington DC:ssä ja San Franciscossa kyteä vastarinta hardcoren ja punkliikkeen seksismiä, rasistisuutta ja homofobiaa vastaan. Nämä kaksi asiaa yhdistyivät lopulta 1990-luvun Riot grrrl -liikkeeksi. Vaikka feministisen liikkeen toinen aalto oli noussut pinnalle 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa – jolloin esimerkiksi Ms.-lehti oli perustettu – musiikkikentällä tämä ei ollut näkynyt kovin vahvasti. 1970ja 1980-luku nosti kuitenkin esiin monia Riot grrrl -liike oli muutakin kuin musiikkia.
voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen sodan kuvien tarina 29.1. klo 17–19 maxim 1, helsinki Osana DocPoint-festivaalia järjestetään keskustelutilaisuus, jonka aiheena on sodan kuvaaminen ja kuva-aiheiden valikoituminen. Keskustelijoina ovat mm. ministeri Elisabeth Rehn ja syyrialainen valokuvaaja Ibrahim Malla. docpoint.info/tapahtumat/tapahtumat/sodan-kuvien-tarina Pää auki 7.2. klo 13–16 kirJasto 10, helsinki Suomen PEN:n Naiskomitea järjestämä seminaari käsittelee kielellistä vallankäyttöä. Aiheesta ovat puhumassa mm. Elina Hirvonen, Laura Gustafsson sekä Laura Lindstedt. anna aikaa 5.2. klo 15–18.30 PohJoismainen kulttuuriPiste, helsinki Yleisölle avoimessa tapahtumassa järjestöjen edustajat kertovat eri alojen vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksista. www.kepa.fi/toiminta/tapahtumat/anna-aikaa-tapahtuma Queer as PolitiCal ConCePt 4.2. klo 12–14 auditorium xii, helsinki Jacek Kornak tutkii Helsingin yliopiston humanistiseen tiedekuntaan tekemässään väitöskirjassa käsitettä queer ja sen käyttöä akateemisessa sekä poliittisessa kontekstissa. helda.helsinki.fi/handle/10138/152620 tarPeeksi terve 3.–25.2. tiedekulma Porthania, helsinki Helsingin yliopiston Tiedekulman teemakokonaisuudessa pohditaan terveyttä ja sairautta muun muassa määrittelyvallan, kansalaisuuden ja ympäristön näkökulmasta. university.helsinki.fi/fi/ajankohtaista/ tiedekulma/tiedekulman-ohjelma-2015 Päivitä pallosi. Ohjelmamme on ilmestynyt. elämänmuotoja? Älykkäitä Kansainvälinen kulttuurikeskus caisa.fi f t #CAISA TANSSITEATTERI HURJARUUTH www.hurjaruuth.fi 09 565 7250 11.–14.2.2015 PUNAINEN HELMI NAISKLOVNIFESTIVAALI OHJELMISTOSSA: Nola Rae (UK), Katja Lindeberg (Norja), Janna Haavisto, Klovni Lilli Pii Naisklovni-iltamissa 12 kuuminta ja koomisinta klovnitarta vahvoja naisartisteja ja keulahahmoja. Siouxie Siouxin, Patti Smithin, Joan Jettin, Lydia Lunchin ja Poly Styrenen kaltaiset artistit olivat tuoneet musiikin parissa kasvaville nuorille tytöille uudenlaisia naiskuvia. Yksi tällaisista nuorista naisista oli Kathleen Hanna, jonka yhtyeestä Bikini Kill tuli Riot grrrl -liikkeen edelläkävijä. Bändin kappale Alien She antoi nimensä San Franciscon Yerba Buena Center of Artsissa järjestetylle, Riot grrrl -liikettä luotaavalle näyttelylle. Tammikuun loppuun kestäneessä näyttelyssä esiteltiin muun muassa tilataideteoksia, valokuvia, käsitetaidetta ja vanhoja fanzineja. Näyttelyn fanzinet osoittivat hyvin, mistä liikkeessä oli kyse. Yhdysvalloissa oli 1990-luvun alussa kymmeniä ja taas kymmeniä Riot grrrl -lehtiä, joita tehtiin valokopiokoneen kanssa, leikkaa ja liimaa -tekniikalla. Kirjoitustaidoilla tai lehtien ulkoasulla ei ollut väliä, tärkeintä oli asenne. Riot grrrl -liike oli punkin ja etenkin hardcoren jälkeläinen siinäkin mielessä, että sen edustajat olivat usein ehdottomia agendassaan. Joillakin Riot grrrl -keikoilla yleisön joukossa seisoneet miehet laitettiin seuraamaan keikkaa takarivistä. Lavan etuosasta tuli paikka, joka oli varattu naispogoajille. Bikini Killin lisäksi toinen Riot grrrl -liikkeen tärkeimpiä alullepanijoita oli vuonna 1991 perustettu, Brightonista ponnistanut Huggy Bear. Kun Bikini Kill rohkaisi naisia toimimaan ruohonjuuritasolla ja vaikuttamaan itse asioihin, Huggy Bear halusi nostaa poliittisen ja punk-ajattelun takaisin englantilaiseen musiikkikulttuuriin. Alien She -näyttelyn julistevalikoimasta löytyi esimerkkejä niin Belgiasta, Hollannista kuin Espanjastakin. Riot grrrl -asenne levisi parissa vuodessa kaikkialle maapallolla, eikä kyse ollut pelkästään musiikista. Riot grrrl oli ajattelusuuntaus, joka inspiroi tuhansia ja taas tuhansia nuoria naisia tekemään taidetta omilla ehdoillaan. Jarkko Fräntilä GARDENIA-HELSINKI Eksoottinen ympärivuotinen käyntikohde kaikenikäisille! AUKIOLOAJAT ma-to pe la-su Poikkeavat aukioloajat netissä. SISÄÄNPÄÄSYT Aikuinen Lapsi, opiskelija Eläkeläinen Perhelippu WWW.GARDENIA-HELSINKI.FI Koetilantie 1, Viikki, Helsinki p. (09) 3478 400, (09) 3478 4050 info@gardenia-helsinki.fi myynti@gardenia-helsinki.fi Trooppinen puutarha klo 10-18 suljettu klo 10-17 4,00 € 2,00 € 2,30 € 9,00 € Kokousja juhlatilat Lasten synttärit Kurssit ja tapahtumat Opastukset
44 • 1 / 2015 kulttuuri PerkkaanPuiston koulu vaikuttaa ihan tavalliselta peruskoululta. Sen voimistelusali tuoksuu lattiavahalta ja puolapuilta niin kuin voimistelusalit aina. Salin toiseen reunaan on pystytetty muutama valoteline, joiden välillä roikkuu kangas. Niiden edessä on pyörillä oleva kuormalaatikko. Vaikka ollaan keskellä koulupäivää, alkamassa on TOTEM-teatteri Kastanjakoira-näytelmän ensi-ilta. Se perustuu Anton T šehovin novelliin Kashtanka, jota tähän tarkoitukseen on muokannut esityksen ohjaaja Juha Hurme. Saliin tulee eri-ikäisiä koululaisia. Opettaja nappaa edessäni istuvalta vanhemmalta pojalta piipittävän kännykän ja kuiskaa koko sakille, että saatte istua porukalla, kunhan olette hiljaa esityksen ajan. Aika toiveikasta, ajattelen. esitys kertoo koirasta, jonka omistaa viinaan menevä puuseppä. Holtiton isäntä kadottaa koiransa, joka päätyy sirkuskoiran koulutukseen ja yleisön eteen esiintymään ennen kuin löytää tiensä takaisin kotiinsa. Näennäisen yksinkertainen tarina käsittelee taiten ja ilman opettavaisuuden sävyä ainakin hylkäämisen, kurin, oppimisongelmien, myötätunnon ja esiintymisjännityksen kysymyksiä. Pasi Lappalainen toimii kertojana ja näyttelee lähinnä ihmishahmoja. Päivi Rissanen puolestaan esittää tanssin ja mimiikan keinoin koiran ohella kissaa ja hanhea. Esityksen sika näyttäytyy kuvana ja taustaäänenä. Joissakin kohtauksissa apunäyttelijöitä pyydetään yleisöstä. esitys on onnistunut. Sen minimalistinen muoto kääntyy vahvuudeksi. Liikkeillä havainnollistetut eläinhahmot murtavat digiajan loppuun asti tuunattujen näköiskuvien malleja. Etenkin Rissasen hanhi on aivan ihana. Näytelmä on monelle tärkeä oppitunti ylipäänsä teatteri-ilmaisun pariin. Se tuntuu myös menevän hämmentävän hyvin läpi. Eläytyneet huudahdukset saattelevat esitystä. Mukaan tarvittavia vapaa-ehtoisia esiintyjiäkin löytyy helposti, ja esityksen jälkeinen keskusteluosuus käy vilkkaana. Jopa ne edessäni istuvat esiteinit pysyivät nahoissaan koko esityksen ajan. Aika vakuuttavaa. tuomas rantanen Anton Tsehov & Juha Hurme: Kastanjakoira TOTEM-teatteri, Esitys on tilattavissa kouluihin ja tapahtumiin 30.11.2015 asti kastanjakoira kiertää kouluja yhteisPelillä. Puuseppä (Pasi Lappalainen) veistelee ja hänen koiransa (Päivi Rissanen) myötäelää. Kuv a: Jussi V irkkumaa
teatteri Asiallinen & edullinen uutislehti kotiin joka perjantai. tilaukset@kansanuutiset.fi p. 09 7596 0208 www.kansanuutiset.fi/tutustumistarjous Tarjous koskee vain uusia tilaajia. Tutustumistilaus on määräaikainen ja loppuu automaattisesti tilausjakson päätyttyä. Koskee vain kotimaan tilauksia. Tilaushinta sis. painetun lehden alv:n 10% . Kolmen kuukauden Viikkolehdet kympillä. 10 € 3 kk ensimmäinen näyttämökuva tarjoaa öisen näkymän hiljaiseen yömajaan. Vuoteilleen hoipertelee pari yöjalkaista herraa. Yöllistä liikettä ja aamuun heräämistä kuvataan hartaasti ja hiljaa: ensimmäisiä repliikkejä saa odotella jopa vartin verran. Koko esityksen ajan on selvää, että näytelmällä ei ole päähenkilöitä. Jokainen hahmo herää henkiin itsekseen ja liittyy vähin ääniin yhteiseen hälinään. Samalla tavalla joukosta poistutaan, väliaikaisesti tai kokonaan. Hiljaisuuden ja hälyn jännitettä tukevat jaksot, joissa hajaäänistä tulee äänimaisemaa. Huippukohdissa koko yömaja intoutuu yhteiseen musisointiin. Janne reinikaisen sovitus Maxim Gorkin (1868–1936) novelliklassikosta Pohjalla perustuu joukkona sykkivään ensemble-teatteriin. Yksittäiset kohtaukset onnistuvat hyvin, huonommin tai loistavasti, mutta lopulta kaikki nojaa toimivaan ryhmädynamiikkaan. Valittu metodi alleviivaa teoksen alkuperäisiä teemoja onnistuneesti. Pohjalla on vuonna 1902 kirjoitettu, sosiaalista realismia ilmentävä klassikko. Ennen toimittajan ja kirjailijan uraansa Gorkilla oli omakohtaista kokemusta keisarillisen luokkayhteiskunnan syrjäytyneiden selviytymiskamppailuista neuvostoaJan suodatuksella Gorkin tulkinnoissa korostuivat yleensä riiston ja sitä vastaan nousevan yhteisöllisyyden teemat. Kansallisteatterin onnistunut tulkinta on kiinni tässä ajassa. Se muistuttaa, että ajatonta teoksessa on ajatus siitä, että joukko syntyy aina ihmisistä, joilla on omat yksilölliset elämänkohtalonsa, niin historian kuin tulevaisuudenkin suhteen. Sivullisten kuorossa yömajassa kohtaavat taparikollinen, prostituoitu, narkomaani, pitkäaikaistyötön, asemansa menettänyt aatelinen, peliriippuvainen, alkoholisti ja paperiton. Yömajassa näyttäytyvät tietyt nyky-yhteiskunnassakin tutut rakenteet, ja siellä tiivistyy hetken ajan yhteenkuuluvaisuuden tunteita. Näytelmä voi herättää myötätuntoa ja kamppailun halua katsojassakin. Silti esitys painottaa, että jossain filosofisessa mielessä ihminen on lopulta suhteessa maailmaan ja omiin valintoihinsa aina yksin. tuomas rantanen Maxim Gorki: Pohjalla Kansallisteatterissa huhtikuulle asti Pohjalla sakka tiivistyy Juhlat yömaJassa. Vaikka ryhmässä kohdataan, yksin tänne tullaan ja täältä lähdetään.
46 • 1 / 2015 kulttuuritantta Suomi-kuva vetää hiljaiseksi olen viime aikoina keskustellut mahdollisuuksista kehittää taiteilijavaihtoa Suomen ja Britannian välillä, ja monet ovat kertoneet osallistuneensa erilaisiin ”suomalaisen hiljaisuuden” projekteihin. Ensin ajatus maaseudun hiljaisuuden kuvaamisesta ja tutkiskelusta vaikkapa musiikin ja kuvataiteiden keinoin vaikutti ihan runolliselta. Mutta epäilykseni heräsivät, kun sain tietää, miten hiljaisuus on pyritty tehokkaasti kaupallistamaan osana Suomen niin kutsuttua maabrändiä vuodesta 2008 lähtien. Kuinka ajallemme tyypillistä, tuumin: taiteet ja globaali markkinatalous kohtaavat metsän siimeksessä säätääkseen jonkinlaisen selkokielisesti myytävän kaavan abstraktista ilmiöstä. yhä enemmän huolestuin, kun kuulin, miten hiljaisuutta kaupitellaan rauhaa kaipaaville kiinalaisille liikemiehille. Ymmärrettävästi niille, jotka hääräävät pekingiläisen bisnesmaailman melskeessä, kaukaisella sysimetsällä on taianomainen kaiku. Surulliselta kuitenkin tuntui se, miten alkujaan niinkin kaunis, harvinainen ja ei-ihmiskeskeinen ilmiö kuin hiljaisuus oli muunnettu markkinointistrategiaksi. Väistämättä tämä ilmenee paikallisten rakennuttajien rivona unelmana kitschahtavista, ylihintaisista luksusmökeistä Twin Peaksin Great Northern Hotelin tyyliin – ei tosin pullollaan koomisia norjalaisia vaan ökyrikkaita kiinalaisia. tällainen aineettoman ilmiön brändääminen kuuluu tietenkin turismiteollisuuden perustarvikkeisiin. Kansallisen tuotteistamisen projekti on alkanut siis suuntautua maailmanlaajuisesti markkinoitaviin määritelmiin kansanluonteesta ja luonnonrikkauksista. Samalla silmään on alkanut pistää jotakin vieläkin huolestuttavampaa kuin ajatus kiinalaisista ostamassa pois suomalaista maaseutua. Kansallisten kliseiden kaupallinen voima on tehnyt paluun (esimerkkinä loputtomien maitotuotemainosten nostalginen kuva suomalaisesta perhetraditiosta), ja kalliiden kansainvälisten konsulttien ja ministeriöiden masinoimat näkemykset ”kansasta” ovat osoittautuneet hätkähdyttävän kapeiksi. Niiden mukainen hallituspolitiikka puolestaan määrittää arvot, joihin kulttuurin ja taiteen tuki perustuu. Mitä mahtaa tapahtua kansalaisille, jotka eivät sopeudu ohkaiseen Suomi-brändiin? suomalaiset ovat niin luovia ja kekseliäitä, että he pystyvät kauppaamaan hiljaisuutta. He ovat näköjään niin huippuja ongelmanratkaisussa, että tämä itsessään on ulkomaankaupan avaintuote. Sehän on kiva: luovuus ja ongelmanratkaisukyky voivat osoittautua hyödyllisiksi sitten, kun noidan oppipoikien – hallinnollisten byrokraattien ja lukemattomien markkinointikonsulttien – koelaboratorio on kutistanut Suomen maaksi, jossa luovan ajattelun kärkeä edustaa mobiilisovelluksilla rikastunut teini ja jossa kuka tahansa, joka ei osoita olevansa menestysbrändi, joutaa saman tien kadulle. donna m. roberts Englannista suomentanut Tuuve Aro kulttuuri suomalais-unkarilaisen Tamas Matekovitsin kuvasarja Budapestin metrosta on helmikuun ajan esillä uudelleen nimetyllä Helsingin yliopisto -metroasemalla (ent. Kaisaniemi). Kuvat perustuvat Matekovitsin vuonna 2012 julkaistuun Budapest metro -kirjaan. Teos yhdisti valokuvat kaupungin historiaa ja poliittisia mullistuksia kartoittaviin teksteihin. Vaikka kaikki kuvat ovat Budapestin metrosta ja metroasemilta, ei tekijä halua rajata huomioita koskemaan pelkästään tarkastelun kohteena olevaa kaupunkia. oikeasta an budaPest on ainoastaan teoksen pintaa ja tarjottu näkökulma pyrkii kohdistamaan huomion kriisiytyneen yhteiskunnan ongelmiin. Kirjassa ja näyttelyssä on kyse perustavalla tasolla ihmistenvälisistä suhteista maan alla – kaupungin perustuksissa. Matekovitsin ajatuksissa muutoksen tarve lähtee jokapäiväisistä tilanteista ja niiden uudelleenjärjestelyistä. ”Kun saatanalliset myllyt rikkovat yhteiskuntaa, kokoaa metro jokaisen osaksi ihmisten liikettä. Runollisten konstruktivistien radikaalia jyskettä kaupungin rakenteissa. Metrotunnelissa kaikuva musiikki rikkoo apokapitalistista järjestystä. Maanalainen kuva-arkkitehtuuri näyttää yhteisöllisen elämänmuodon kuvan”, lukee yhdessä näyttelyn julisteista. nyt matekovits on siis tuonut kuvallisen ja sanallisen manifestinsa helsinkiläisten metromatkustajien iloksi, metroaseman laituritasolle. Suuret julisteet sisältävät kuvien lisäksi runsaasti tekstiä, ja jos matkalainen myöhästyy metrosta voi hän seuraavaa odotellessa lukea niitä kaikessa rauhassa. Tarvittaessa matkalainen voi myöhästyä seuraavastakin metrosta ja näin hidastelullaan heittää hiekkaa kapitalismin alati jauhaviin rattaisiin – taiteilija varmasti arvostaisi tätä. Huomionarvoista on myöskin se, että näyttelyyn kannattaa tutustua kuulokkeet korvilla. Matekovits koosti kirjaan liittyvän mixtapen nettiin. Kyseinen kokoelma sisältää unkarilaista jazzia, rockia, folkia sun muuta vuosilta 1966–1991, aikansa vallankumouksellista musiikkia. Jari tamminen Tamas Matekovits: Budapest Metro Helsingin yliopisto -metroasemalla helmikuun ajan. Sisäänpääsy matkalipulla. Budapest Metro Sound -mixtape osoitteessa: www.mixcloud.com/ budapestmetrosound Tamas Matekovits: Budapest Metro – Kaupunki ja vallankumous pinnan alta. Like Kustannus 2012. 256 sivua. "metrotunneliSSa kaikuva muSiikki rikkoo apokapitaliStiSta järjeStyStä." Siirtymiä metroasemalla ”Pinnan alta pääoman tuolle puolen.” Näyttelyssä Budapestin metroverkko kuvastaa koko maailmaa. Kirjoittaja on brittiläinen taidehistorioitsija (fil. tri), joka asuu ja työsk entelee H elsingissä.
1 / 2015 • 47 kirjalliSuuS romaanit Radclyffe Hall: Yksinäisyyden kaivo Basam Books, 2010 Kuin Jane Austenia lesbo-/ trans-viballa. Sukupuoli-identiteettinsä kanssa kamppaileva Stephen kasvaa 1900-luvun alun Euroopassa. Vuonna 1928 julkaistu teos johti siveellisyysoikeudenkäynteihin, mitä nyt on vaikea uskoa, sillä lähin viittaus seksiin on lause “That night they were not divided”. Sofi Oksanen: Baby Jane WSOY 2005 Kuvaus kahden naisen parisuhteesta, jota varjostaa toisen paniikkihäiriö. Hiljalleen häiriö kietoo molemmat erikoiseen dynamiikkaan ja toimintatapoihin. Jeffrey Eugenides: Middlesex Otava 2003 Pulitzer-palkittu teos kertoo geenien matkasta kolmessa sukupolvessa ja niiden ratkaisevasta vaikutuksesta yhteen ihmiseen. Hahmon elämä muuttuu radikaalisti teini-iässä, kun poikkeukselliset geenit alkavat manifestoitua merkkeinä intersukupuolisuudesta. Pentti Holappa: Ystävän muotokuva WSOY 1998 Tunteenpaloa miesten välillä sodanjälkeisessä Suomessa. Teos voitti Finlandia-palkinnon. Marja Björk: Poika Like 2013 Kertomus transsukupuolisen pojan kasvusta. Björk on kertonut tekstin pohjautuvan oman lapsensa kokemuksiin. sarjakuva Alison Bechdel: Useita sarjakuvateoksia. Terävää havainnointia ihmissuhteista, sukupuoleen ja seksuaali-identiteettiin kasvamisesta ja lesbojen arjesta. lue ihan homona! koonnut heli yli-räisänen kuva heli yli-räisänen Sukupuolija seksuaalivähemmistöjä käsitteleviä kirjoja on suhteellisen paljon, mutta mistä aloittaa? Tässä Voiman NHL-toimituksen kokoamat vinkit. Kirjasto syrjintää vastaan Kallion kirjastoon Helsinkiin ilmestyi tammikuussa sateenkaarihylly. Hyllystä löytyy kaunokirjallisuutta, runoutta, tietokirjallisuutta, lastenkirjoja ja elokuvia, joita yhdistää hlbtiqa-teema. ”Mielestämme kirjaston pitää tehdä syrjintää ehkäisevää työtä, ja Kallion liberaaliin henkeen se sopii hyvin. Tarkoitus ei ole eristää vähemmistöjä koskevaa kirjallisuutta sateenkaarihyllyyn, vaan samat kirjat löytyvät myös muualta. Hyllyllä on tärkeä symboliarvo”, kertoo Kallion kirjaston pedagoginen informaatikko Anki Mölläri. Idea tuli Uumajan kirjastosta, jossa vastaava hylly on saanut hyvää palautetta. ”Hyllyä laajennetaan, ja kirjavinkkejä otetaan vastaan. Suunnittelemme teeman alle myös satutunteja, tapahtumia ja sateenkaarihyllyn avajaisia”, Mölläri jatkaa. heli yli-räisänen lastenkirjat Minna Lindeberg & Linda Bondestam: Aimo ja Unto Söderström 2012 Vanhenevien miesten parisuhde esitetään sivuseikkana heidän seikkailuissaan. Harvoin lastenkirjoissa muutenkaan ruoditaan aikuisten parisuhteiden muotoja. runous Allen Ginsberg: Huuto Sammakko 2000 Epäsiveellisyydestä syytteen saanut runo etenee pitkinä pätkinä hallusinaatiomaista tekstiä. Kulttiteos kuvaa seksuaalisuutta, erityisesti homoseksuaalisuutta. tietokirjat ja ei-fiktiivinen kirjallisuus Judith Butler: Hankala sukupuoli Gaudeamus 2006 Feminismiä ja queer-teoriaa. Butler esittää teorian sukupuolesta performatiivisena, kulttuurisena rakennelmana, joka syntyy toistamalla tiettyjä rooleja. Martti Nissinen: Homoerotiikka Raamatun maailmassa Yliopistopaino 1994 Teos käy läpi kaikki Raamatun tekstikohdat, joita on tulkittu homokielteisinä, ja suhteuttaa ne syntyaikaansa ja -kulttuuriinsa. Alan Downs: The Velvet Rage: Overcoming the Pain of Growing Up Gay in a Straight Man’s World HighBridge Company 2012 Häpeän, torjunnan ja vihan sekoituksella voi olla kohtalokkaita seurauksia homomiehelle heteromiesten maailmassa. Yleisiä homomiesten haasteita todellisiin kertomuksiin tukeutuen.
48 • 1 / 2015 heikki Patomäen painotuore kirja Suomen talouspoliittinen tule vaisuus antaa käsitteellisiä välineitä haastaa hyvinvointivaltion palvelujen amputoinnit. Leikkauksia perustellaan ennen kaikkea velalla, mutta teoksen mukaan Suomen julkinen nettovelka ei ole kuin 25 prosenttia bruttokansantuotteesta eli vain 50 miljardia euroa. Jos työeläkerahastot otettaisiin huomioon, niin velan sijaan Suomella oli vuoden 2014 alussa varallisuutta peräti 115,2 miljardia euroa. Elvytyksen kerroinvaikutusta on Suomessa pidetty hyvin alhaisena, vain 0,5–0,7 prosenttia bkt:stä. Mutta Patomäen mukaan esimerkiksi IMF:n lokakuun raportissa elvytyskertoimeksi on saatu 3, jos talouskasvu on vähäistä tai olematonta. Koska Suomen talous ei ole kasvanut seitsemään vuoteen(!), niin elvytys voisi hyvinkin saavuttaa Patomäen mukaan noin 2:een yltävän kertoimen. Silloin elvytykseen käytetty raha palautuisi yhteiskunnalle noin kolmessa vuodessa ja alkaisi vähentää velkaa. Patomäki ehdottaa, että Suomi elvyttäisi vuosittain vajaalla kuudella miljardilla vuosina 2015–2018. Elvytystä tulisi kohdistaa viidelle pääalueelle: koulutukseen (tutkimukseen), infrastruktuuriin, perinteisen teollisuuden kehittämiseen, uuden teollisuuden luomiseen ja julkiseen kulutukseen. Patomäen mukaan oikeanlainen elvyttäminen lisäisi työllisyyttä, kohentaisi yhteisön inhimillistä pääomaa, Juri Nummelin & Vesa Sisättö: Tolkien – elämä ja teokset Avain 2014. 272 s. Antti Heikkinen: Risainen elämä – Juice Leskinen 1950–2006. Siltala 2014. 470 s. Jani Saxell: Sotilasrajan unet WSOY 2014. 589 s. Karo Hämäläinen & Miika Mäkeläinen: Taivas + Helvetti vol. 2. One to One Publishing 2014. 335 s. Anni Kytömäki: Kultarinta Gummerus 2014 tolkien & suomi J. R. R. Tolkienista ja hänen tuotannostaan on ilmestynyt lukuisia tietokirjoja. Kuitenkin uusin tulokas Tolkien – elämä ja teokset puolustaa paikkaansa, sillä kirja tarjoaa paljon tietoa aiheeseen jo aiemminkin perehtyneelle lukijalle. Rakenteeltaan kirja on poikkeuksellinen yhdistelmä elämäkertaa ja kirjaarvioiden/esseiden sarjaa. Kirjailijan elämä linkitetään hänen tuotantoonsa hieman yllättävästi mutta kiinnostavasti. Vaikka Tolkien itse karsasti teostensa tulkitsemista vertauskuvina hänen elämästään, on tarinoista (tietenkin) löydettävissä viittauksia kirjoittajan aikaan ja arvomaailmaan. Nummelinin ja Sisätön kirja huomioi Tolkienin teosten valtavan merkityksen fantasiakirjallisuudelle sekä populaarikulttuurille laajemminkin. Nummelin ja Sisättö kartoittavat myös suomalaisia sivujuonteita, jotka liittyvät Tolkienin työskentelyyn, teoksiin sekä niiden tulkintoihin. Suomi-viitteitä listatessaan he kuitenkin unohtavat mainita vuonna 2001 ensi-iltansa saaneet Svenska Teaternin Sagan om Ringen -musikaalin sekä Kansallisbaletin Hobitin. Tästä mokauksesta on pakko rokottaa arvostelusta yksi tähti. Jari tamminen ei elämästä selviä hengissä Nilsiäläinen nuori kirjailija Antti Heikkinen on tarttunut vaativaan aiheeseen eli Juice Leskisen elämäkertaan. Juicesta on ilmestynyt useita teoksia, joista osa on Suomi-rockin suurmiehen itsensä kirjoittamia. Heikkinen on kuitenkin löytänyt aiheeseen oman savolaisen kulmansa ja tehnyt runsaasti taustatyötä. Tuloksena on lähes viisisataasivuinen järkäle, jossa Juicen elämästä ja urasta saa varsin kattavan kuvan. Parhaimmillaan Heikkinen on kuvatessaan Leskisen karua lapsuutta ja herkkää nuoruutta. Juicen uran huippuhetket 1970-luvun ja 1980-luvun vaihteessa ovat myös koukuttavaa luettavaa. Juicen muuttuessa terävästä sanaseposta katkeroituneeksi viinasiepoksi myös kirjan kerronta muuttuu luettelomaisemmaksi ja tylsemmäksi. Risainen elämä on kuitenkin vakuuttava todiste siitä, että Juice on kielenkäyttäjänä aivan omaa luokkaansa, eikä Suomi-rockin leikkikehään ole vielä kovempaa riimihärkää ilmestynyt. Juice on Suomen Bob Dylan ja hänestäkin tullaan kirjoittamaan vielä useita kirjoja. Heikkisen kirja tullaan muistamaan tässä kaanonissa. timo kalevi Forss astu rajan yli Srebrenican verilöylyä 20 vuotta sitten vierestä seuranneet hollantilaiset exrauhanturvaajat päätyvät virkistysretkellään Turun saaristossa kauriiden sijasta metsästämään toisiaan. Tästä pisteestä lähtee liikkeelle yllättäviin paikkoihin vievä kertomus. Sotilasrajan unet on täysin itsenäisenä toimiva teos, vaikka sen henkilöitä onkin tavattu jo Saxellin aikaisemmassa romaanissa Unenpäästäjä Florian (2010). Todellisesta lähimenneisyydestä, erityisesti Jugoslavian hajoamissodista, nousee teoksen osin fiktiivinen nykyisyys ja lähitulevaisuus. Romaani ei kuitenkaan jaksa välittää genrerajoista, joten soisi, etteivät ne rajoittaisi lukijaakaan. Sivuilta lävähtää kasvojen eteen tarina, joka on kiusallisen lähellä nykytodellisuutta. Koto-Suomea hallitsee perustus-kristilliset, ja unikadosta kärsivän linnake-Euroopan taivaanrajassa näkyy jälleen maailmanpalon kajastus. Romaani pohtii ikuisuuskysymystä: ihmisten kykyä pahuuteen. Toivo ja tulevaisuus syntyvät kirjan erilaisista henkilöistä, jotka kykenevät astumaan monenlaisten rajojen yli. maiJa lähteenmäki yritä nyt Taivas + Helvetti vol. 2 on kahden yrittäjän eli Karo Hämäläisen ja Miika Mäkeläisen kirjoittama järjestyksessään toinen kirja heidän omasta alastaan eli yrittäjyydestä. Kirjassa esitellään eri alojen yrittäjätarinoita. Osa tarinoista on perinteisiä ”ryysyistä rikkauksiin”, mutta mukana on myös epäonnistumisia. Joukossa on koko kansan tuntemia henkilöitä, kuten Heikki Salmela, Pekka Hyysalo ja Jounin Kaupan Sampo Kaulanen mutta myös hieman vähemmän tunnettuja. Juuri nämä tuntemattomammat yrittäjätarinat ovatkin kirjan mielenkiintoisinta luettavaa. Taivas + Helvetti -kirjat luovat varsin monipuolisen kuvan yrittämisestä. Vaikka kirjat eivät keskenään eroakaan, kertojat vaihtuvat. Kirjat kuvaavat yrityksen pyörittämiseen liittyvää hankaluutta, haasteita, onnistumisia, suruja ja iloja. Tarinoissa yhteistä on periksiantamattomuus, intohimo ja positiivisuus yrittäjyyteen. Kirjassa esiintyvät yrittäjät eivät juurikaan moiti esimerkiksi valtion jäykkää byrokratiaa tai korkeaa verotusta, jonka usein kuulee olevan Suomessa yrittämisen yksi suurimmista ongelmista. Kirja nostaa vahvasti esiin positiivisen ja sisukkaan asenteen merkityksen yrityksen pyörittämisessä. Tällaisia avoimia yrittäjätarinoita lukee mielellään. tuomas korkiakanGas erinomainen esikoinen ”Kotimetsä on laaja ja korkea, kuuset pilviin asti, männynrungot vankat kuin valkeat valaat idän merellä. Hän on palannut ja metsä upottaa hänet sisäänsä epäröimättä.” Anni Kytömäen tekstissä on esikoisteokseksi aivan käsittämätöntä voimaa. Omaperäinen kieli tempaa lukijan maailmaan, joka tavallaan on metsä, vaikka välillä ollaankin kaupungissa. Tekstiä on runsaasti, mutta Kytömäki pitää tarinan taiturimaisesti koossa. Vuolaus antaa kertomukseen potkua. Kirja alkaa vuodesta 1919, kun Erik Stenfors aikoo palelluttaa kuoliaaksi itsensä ja vastasyntyneen tyttärensä. Muutoin kertomus etenee kronologisesti päähenkilöidensä mukana. Ensin Erik, patruunan poika, on lapsi suuressa Aspholmin kartanossa. Erikin isä rakentaa rautatietä kuskatakseen puut metsästä teollisuuden raaka-aineeksi. Erikistä kasvaa metsän suojelija. Sisällissodan ajaksi nuorukainen painuu töihin Lapin metsiin. Hän ei kieltäydy sodasta, mutta ei osallistukaan. Erik palaa etelään, rakastuu ja saa lapsen. Mallasta kasvaa kirjan loppuosan päähenkilö. Silloin Erikin elämä on jo suistunut raiteiltaan. Isää ja tytärtä yhdistää metsä. Se on kummallekin tärkeä ja voi parantaa haavoja. Kytömäki kutoo metsän ja luonnon luontevasti mukaan, siinä ei ole mitään päälle liimattua. Kultarinta on upea romaani, hienovireinen ja verevä. Jaana airaksinen kirJat elvytystä, ei leikkauksia Heikki Patomäki neuvoo, kuinka välttää leikkausgiljotiini. parantaisi kotimaista talouselämää ja vähentäisi Suomen absoluuttista velkataakkaa. suomi mainosta a olevansa joulupukin maa ja se onkin euroalueen rikkaimpia valtioita. Patomäen opeilla Suomi myös pysyisi sellaisena pohjoismaisena yhteiskuntana, jonka joulupukilla on varaa jakaa säkistään sosiaalista tukea ja inhimillistä pääomaa tulevaisuutta varten. Vaikka Suomen bruttovelka ylittäisi 60 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja EU määräisi siitä sakkomaksun (noin 0,1 miljardia euroa), niin sillä kokoluokalla ei pitäisi olla yli 50 miljardin euron valtiontaloudessa juuri minkäänlaista painoarvoa. lähes kaikki puolueet ovat ilmoittaneet, että seuraavan hallituksen on pakko tehdä rajuja leikkauksia. Nyt on vielä hetki aikaa vaikuttaa kunkin puolueen sisällä niiden leikkausohjelmien poistamiseksi ja pelastaa hyvinvointiyhteiskunta ennen kuin koulut, päiväkodit, eläkkeet, terveydenhoito ja sosiaalietuudet ovat leikkausgiljotiinissa. Jos Suomen seuraava hallitus leikkaa viisi miljardia euroa niin se voi kertautua kaksin, tai jopa kolminkertaisesti. Silloin työttömyys lisääntyy, valtion sosiaalimenot kasvavat, verotulot vähenevät ja syntyy samankaltainen tuhokierre kuin Etelä-Euroopassa. mikael kallavuo Heikki Patomäki: Suomen talouspoliittinen tulevaisuus. Into Kustannus 2015. 281 s.
kirjalliSuuS Pekka H olmstr öm N inni K airisalo dystoPialukuPiiri 28.2. klo 16.30–17.30 kirJakahvila, turku Lukupiiri kokoontuu tällä kertaa kanadalaiskirjailija Margaret Atwoodin äärellä. Luettavana on hänen vuonna 2003 ilmestynyt romaaninsa Oryx ja Crake. www.kirjakahvila.org riina kataJavuori 4.2. klo 18–19.30 malmin kirJasto, helsinki Kirjailija Katajavuori vierailee Malmin kirjastossa osana Oi nuoruus – elämää ja kokemuksia -tapahtumasarjaa. Hän puhuu muun muassa tuoreimmasta teoksestaan, Seitsemää veljestä lainaavasta Wenla Männistöstä. enGlish book Club 25.2. klo 14–15.30 sellon kirJasto, esPoo Kuukausittain kokoontuvaan, englanninkieliseen lukupiiriin ovat kaikki tervetulleita, vaikka vain kuuntelemaan. Helmikuussa aiheena on Paul Austerin romaani Man in the Dark. tekiJä esiin! 11.2. klo 17 lavaklubi, helsinki Tekijä-sarjassa esitellään kirjailija Juha Hurme, jonka Suomalaisten puolustus -näytelmätrilogian viimeinenkin osa on nyt julkaistu. Haastattelijana toimii Kirsikka Moring. www.lavaklubi.fi avoimet kirJoittaJatreFFit 2.2. klo 18–19.30 oulunkylän kirJasto, helsinki Työväenopisto järjestää opettaja Kristina Svenssonin johdolla kerran kuussa Oulunkylässä kirjoittajatreffit, jossa kirjoittamista harjoitellaan ja siitä keskustellaan yhdessä. voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Mightyy Shitty Olli O... & TanssiTanssi laboratorio Tanssilaboratoriossa on mahdollisuus harjoitella, tehdä koreogra? akokeiluja, kohdata erilaisia tanssityylejä ja taidealoja sekä jakaa ajatuksia eri alojen tekijöiden kesken. Vetäjänä Sara Hirn. Ti 3.2.–26.5. klo 14–20, vapaa pääsy Stoa Turunlinnantie 1, stoa.? Kansas Cityn “bluesjätti” lataa annoksen rhythm ’n’ bluesia ilmoille. Hän on seksikäs, hän on vaikuttava ja ennen kaikkea – hänellä on mahtava ääni! To 5.2. klo 19 alk. 18 €. Malmitalo, Ala-Malmin tori 1 malmitalo.? Reino Nordinin ja DJ Herkuleksen aka Henrik Suhosen tuotannossa soulahtava reggae yhdistyy kasari-dance hall -meininkiin ja elektroniseen klubi-musaan. Lämppärinä Dylan klo 19. Pe 6.2. klo 20, alk. 13/9 € Kanneltalo, Klaneettitie 5, kanneltalo.? Uudenlaista näkökulmaa rockja rootsmusiikin soittamiseen; energistä raakaa voimaa ja tunnetta, unohtamatta grooven syvällistä vaikutusta. To 12.2. klo 19, alk. 20 € Malmitalo, Ala-Malmin tori 1, malmitalo.? Kimmon haitari kohtaa hänen tyttärensä Saanan rummut. Kaksikko luo yhdessä taianomaisia äänimaailmoja ja sykähdyttävän tunnelman. Tämä konsertti pitää kokea livenä! La 28.2. klo 19, alk. 20/18 € Vuotalo, Mosaiikkitori 2, vuotalo.? Kaikille avoin viittomakielisen kulttuurin tapahtuma. Ohjelmassa mm. räppäri Signmarkin konsertti, Kimurantti-konsertti kaikenikäisille, viittomakielistä standuppia ja työpajoja. La 7.2. klo 13–17 vapaa pääsy, Stoa, Turunlinnantie 1, stoa.? K ikill i iitt ki li k ltt HELsign Bongo g Rock “bl bl esjätti” lataa annoksen Rachel R Little l (USA) Bollywood Bliss -kvartetti tarjoaa illan värikkään intialaisen elokuvamusiikin parissa. Tervetuloa Bollywoodin elämäniloiseen ja tanssittavaan maailmaan! La 14.2. klo 19, alk. 10/8 €. Klubi-ilta, A-oikeudet. Vuotalo, Mosaiikkitori 2, vuotalo.? Bliss Bollywood tti tarjoaa illan Liput 09 310 12000 (ark. 12–18) tai Lippupalvelu Kimmo A v Kimmo Pohjonen ohjjjonen ja Saana Kiitetty luomufolk-bändi soi kymmenhenkisellä kokoonpanolla, mukana jousikvartetti. Lämppärinä Milla Mäkinen klo 19. Pe 13.3. klo 20, alk. 13/9 € Kanneltalo, Klaneettitie 5, kanneltalo.? Viitasen Piia
50 • 1 / 2015 muSiikki Sir Elwoodin vieraskirja: Sinä iltana sataa Ratas 2015. Faarao & Kakspäinen narttu: Kukaan ei korvaa äitiä Helmilevyt Buddha Surfers: Ubóom! Funky Buddha Vastarannan Siili: Vastarannan Siili Sound of Finland 2014 First Aid Kit Stay gold Columbia, 2014 ½ ½ ½ vieraskirja täynnä taidetta Sir Elwoodin hiljaiset värit -yhtyeen Jussi Virtanen ja Juha Lehti tarjoavat sivuprojektillaan musiikin käsikynkkää Ilpo Tiihosen teksteille. Riimitaiturin runoiksi kirjoitettuja rivejä lienee ollut antoisan työlästä pujottaa rytmiin ja säveliin. Kahden eri lajin niveltäminen yhdeksi on nyt osattu tehdä onnistuneesti. Melankoliaa kiehkuroiva elwoodhenki istuu ystävänä runojen puhujien kanssa saman tuoppiromantiikan nurkkapöytään. Ehkä eniten uusien toverusten yhteistä maata lohkeilee esille laulusta Kultainen piikki. Sen symbolinen sunnuntai avartaa ikkunoistaan tuoreita kielikuvia, ja soi utuista lohtua läheisiään kaipaaville. Kokonaisuus on maalattu puhtailla saundeilla, tyylillä ja taidolla. Soitinvalinnat ja sovitukset luovat vaihtelua. Tiukkaa tekee välillä, mutta rimat pudottava ylitaiteellisuus vältetään. Lehden duettovalssi Ritva Oksasen kanssa on karheanpaljas. Rannallakappale on runonakin solmittu kerroksiin: Tässä ollaan / eikä meistä/ mikään matkalle lähtenyt / jokin varjo vain tuli ja meni/ ja nyt se /meidät on läpäissyt/. Yksinkertaisesti: monitaiteellinen, syvällinen ja korkeatasoinen albumi. marko laihinen suomibluespunksaarnaa tai mitä tämä on? Levyn kansi varoittaa kuuntelemasta levyä yksin, tai jos on heikko pumppu. No, otin yöllisen riskin. Albumin sisällöstä vastaavat Faarao Pirttikangas, Pekko Käppi ja Juhana Nyrhinen. Tunnustan, etten tällaista tyylilajien mikstuuraa ole koskaan ennen kuullut. Seinän takaa demppaavien punk-saundien sisältä könyää John Lee Hooker -tyyppinen junnaava säröbluespoljenta. Rytmit eivät kirpoa ripeiksi missään vaiheessa. Ja välillä levyllä soi pari raitaa köörilaululla joilattua virrenveisuuta. Uskonnollisten sanoitusmateriaalien käyttö hämmentää omassa punkodotteessani – vittuillaanko tässä vai ei? En osaa sanoa. Avausraita käy kurkku suorana heti asiaan kuten Albert Camus’n Sivullinen. Äiti on kuollut, siitä lähtevät nämäkin raiteet. Sanoituksellisesti LP on epätasainen, kuten biisitkin. Tällaisessa sekoite-genressä niin ehkä pitää ollakin. Tietoinen valinta lie myös levyn äänityksen yleissoundi, jota joku voisi luonnehtia astmaiseksi neliraitanauhurin treenikämppä-taltioinniksi 80-luvulta. Tämä oli kyllä aika helppo kiertää korvalehdeltä irti. Ilman pinsettejä. marko laihinen oranssinpunaista afrobeatia tampereelta Yhtyeen eri musiikkityyleistä rakentuva perussaundi on tuhti, mutta keinahtelee samalla kevyesti. Levy ei sisällä tahallaan ärsyttäviä ainesosia, kulmat on pyöristetty. Ympäripyöreyskin uhkaa. Soitannassa tuulahtaa selkeitä aineksia progesta, funkysta ja jazzista. Egam-kappale hidastaa välillä reggae-askellukseenkin. Groovea on onnistuttu muusikkojen toimesta kiertämään levylle tiukasti ja jengoilleen. Näkyy ja tuntuu, että takana on jo useita vuosia yhteistä soittotaivalta. Uskoakseni livenäkin biisit toimivat. Buddhasurffareita globaalin musiikin laineilla johtaa Senegalista lähtöisin oleva laulaja-perkussionisti Ismaila Sané. Hänen kanssaan lautailevat Tommi Laine, Jarno Forsman, Timo Kaaja ja < Timi Härkönen. Kokonaisuutta laimentava on täytejuttu Ugh! We come in peace. Se on kolmena alle minuutin kappaleena muiden biisien välissä. Bonuksena on biisistä Dinding blues tehty musiikkivideo. Ihan tyylikäs. Kuvamateriaali nojaa tiukkoihin lähiotoksiin ihmisistä, ja se on dipattu afrikkalaisen iltapäivän kuumiin väreihin. marko laihinen Jorauskelpoista lastenmusaa Vastarannan Siili on muun muasta Aknestikista tutun Jukka Takalon ja lastenorkesteri Soivan Siilin yhteisprojekti. Levyn rempseät kappaleet käsittelevät alle kouluikäisen maailmassa relevantteja, joskin myös lastenmusiikissa kovin käytettyjä kysymyksiä, kuten sääntöjä, tylsistymistä ja karkinsyöntiä. Lähetystymistavassa on onnistuttu. Tyylilajit liikkuvat Kuuminta hottii -biisin metalliriffeistä Pois alta -biisin reggaepoljentoon ja Ei mittään bluesiin. Sanoitukset ovat riittävän yksinkertaisia. Kolmevuotiaskin diggailee hihitellen. Sävelkulutkin ovat yksinkertaisia, mutta mukaansatempaavat sovitukset houkuttelevat lapsen jopa tanssimaan. Osan biiseistä laulavan Jukka Takalon äänestä voi olla montaa mieltä. Itselleni se aiheuttaa kylmiä väreitä väärällä tavalla, tuoden mieleen Aknestikin pateettisen miespopin. Yhtä biisiä on pakko hmetellä: Pimeä huone huutaa -kappaleen sanoitukset saavat sekä lapsen että aikuisen pelkäämään verhon takana näkyvää valkeaa oliota. Kokonaisuutena levy täyttää tarkoituksensa hyvin. minna sumelius ensiapupakkaus, josta kaikki tykkää First Aid Kit on bändi, joka esiintymisellään on saanut Patti Smithin itkemään. Se on myös bändi, jonka musiikista sekä minä että äitini pidämme. Ruotsalaisten, kaksikymppisten sisarusten Klara ja Johanna Söderbergin tunnelmallinen folk tuntuu itse asiassa sopivan melkein kaikille. Jopa musikaalisesti täysin lahjaton ihminen – kuten allekirjoittanut – kuulee, että kyseessä on bändi, joka osaa asiansa. Olen pitänyt myös First Aid Kitin aiemmasta tuotannosta. Verrattuna edellisiin kahteen albumiin Stay gold on musiikillisesti eheä ja tasainen. Ehkä jopa liiankin tasainen siinä mielessä, että mikään kappale ei nouse hirveän vahvasti esiin. Tykkäsin erityisesti siitä, miten levy päättyi A Long Time Ago -biisiin. Omilta korvanapeilta kuunnellessa tämä toimii oikein hyvin, ja levy oli tehokuuntelussa koko joululoman. Kaikki tykkäsivät tai kukaan ei ärsyyntynyt. li andersson levyt kohtaamme linja-autoasemalla, mistä Utu Lautturi lähtee tarpomaan määrätietoisesti kohti Porvoon Linnamäkeä. Hän sai valita itseään miellyttävän haastattelupaikan. Kukkulalla on ollut asutusta jo rautakaudella, ja nimensä se on saanut satoja vuosia sitten rakennetun puulinnoituksen mukaan. Tuosta linnoituksesta ei tosin ole jäljellä kuin vallituksia ja muutama kuoppa. Tammikuinen loskan litinä ja puita kahisuttava tuuli sopivat hyvin taustaääniksi. Keskustelu pyörii Lautturin luontosuhteesta ja -äänistä ammentavan ambient-musiikin ympärillä. ”Surinaa ja kilkettä, josta puuttuu rytmi”, Lautturi itse kuvaa tuotantoaan. Julkisuudessa hän esiintyy mieluummin taiteilijanimellään, Lautturina: muusikon ja siviiliammatin – luokanopettajan – roolit ovat sen verran erilaiset, että hän pyrkii pitämään ne parhaansa mukaan erossa toisistaan. Tilanne on kaksijakoinen, mutta ei mahdoton. ”Töissä ne eivät tiedä, mitä mä teen, ja mielelläni pidän sen sellaisena. Muusikkominä ja opettajaminä ovat täysin eri tyyppejä. Molemmat roolit tulevat minulle kuitenkin tosi luontaisesti.” kolmen laPsen isä muutti Porvooseen kymmenisen vuotta sitten. Progressiivista äärimetallia soittaneen rumpalin bändirepertuaariin nousi uusien tuttavuuksien kautta reggae ja hip-hop. Taiteilijaidentiteetti Utu Lautturi syntyi viitisen vuotta sitten. Vuonna 2007 ilmestynyt, ensimmäinen Lautturi-nimellä tehty levy vei entistä kauemmaksi metallijuurista. ”Se siirtymä oli itsellekin tosi ihmeellinen ja täysi yllätys. Kun aloin tehdä musiikkia itse, oletin, että tuottaisin rytmimusiikkia. Kun sitten aloin kokeilla, mitkä äänet tuntuivat minusta hyviltä, niin ei sieltä vaan tullut selkeitä rytmejä. Pulssit olivat paljon laajempia.” Siirtymä täysin vieraaseen genreen onnistui kuitenkin helposti. Avuksi löytyi netissä toimiva musiikkipalvelu SoundCloud. ”Kymmenen vuotta sitten olisin epäilemättä todennut nykyisen musiikkini käsittämättömäksi. En tuntenut genreä enkä ketään vastaavaa musiikkia tekevää. Kun olin sisäinen avaruus Rumpali löysi itsestään rummuttoman musiikin ja netistä yhteisön. mieli Ja tunteet. ”Minulle ääni on keino luodata mieltä ja kuva kertoo tunteesta. Teen jokaiselle ääniteokselle myös kuvallisen vastineen. Kerään jatkuvasti kuvapankkia, josta poimin sitten toisiinsa sopivia elementtejä. Luonnon äärimmäisyydet, elämän kiertokulku, maailma ilman ihmistä puhuttelevat minua. Löydän inspiraatiota myös arkaaisista arkkityypeistä, esoteerisesta rituaalimagiasta sekä voimaja jumalkuvista.”
muSiikki PuCe mary 28.2. klo 19–22 vaPaan taiteen tila, helsinki Ambientin, noisen ja dronen maisemissa operoiva tanskalainen Puce Mary -nimellä esiintyvä Frederikke Hoffmeier saapuu haastamaan suomalaiskuulijat. pucemary.blogspot.fi satellite stories 27.2. Ja 28.3. Jyväskylä, oulu Ennen maaliskuista Euroopankiertuettaan oululaiset indiepopparit juhlistavat tulevan levynsä julkaisua parissa kotimaan kaupungissa. satellitestories.com reneGades oF rhythm 13.2. ääniwalli, helsinki DJ Shadow ja Cut Chemist ovat tonkineet Afrika Bambaataan mittavaa levykokoelmaa hip hop -vaikuttajan siunauksella. Tuloksena on salsasta souliin ja rokista räppiin ulottuva dj-ilottelu. aino venna 7.2., 14.2. Ja 28.2. helsinki, tamPere Ja Jyväskylä Marraskuussa toisen albuminsa julkaissut, solistinsa mukaan nimetty yhtye soittaa tummanpuhuvaa ja tunnelmallista musiikkiaan keväällä ympäri Suomea. www.ainovenna.com Pml-Fest 30.–31.1. oranssi, helsinki PML-zinen seitsemännen numeron julkaisua juhlitaan kahden päivän ajan mittavalla bändikattauksella, johon kuuluvat mm. Lasten hautausmaa, Sur-Rur ja Ydinaseeton Pohjola. voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen LEVyn mukana Kangasmerkki: nyt levykaupoissa! KRIITIKOIDEN YLISTÄMÄ PUUJUMALAT-ALBUMI la 14.2. klo 19, alk. 24/20 € Miljoona Pelle 60 v. Liput 09 310 12000 & Lippupalvelu Kasarmikatu 46-48, Helsinki savoyteatteri.? | Fury Sound & ti 24.3. klo 19, alk. 24/20 € Bread for Soul Ravintola Prestossa pizza ja juoma + lippu yhteishintaan 40€ Edward Vesalan sävellyksiä tehnyt ensimmäiset Lautturituotannot, törmäsin kuitenkin SoundCloudiin. Sitä kautta löytyi kansainvälinen yhteisö. Sittemmin olen tehnyt paljon yhteistyötä rajojen ylitse – myös tutustunut suomalaisiin tekijöihin.” l autturi tuotta a lähes kaikki levyillään kuuluvat äänet itse, poikkeuksena esimerkiksi uudella Nielu-albumilla kuultu viulu. Tosin se viulukin on prosessoitu ja paloiteltu moneen kertaan. Käytännössä levyn äänimaailma on syntynyt keräämällä laajan äänipankin. Lautturi kokoaa yhteen näistä äänistä toisiinsa sopivat, ja säveltää niitä käyttäen valmiin teoksen. Mukana on muun muassa piano, kitara, urut ja runsaasti luonnon ääniä, joita on äänitetty välillä kännykällä ja välillä ammattilaismikrofonilla. Luonnon äänetkin tosin kokevat välillä muutoksia prosessin kuluessa. ”Nauhoitin meren aaltoja ja prosessoin ääntä, kunnes se kuulosti enemmän tulivuoren purkauksen kaltaiselta äänimassalta. Valmis ääni kuitenkin resonoi jollain tavalla aiemmin kosken rannalla nauhoittamieni vokaalien kanssa.” Levyjensä merkityksen itselleen Lautturi näkee lähinnä siinä, että ne muistuttavat tehdystä matkasta. Tätä ajatusta jatkaen muusikon kulloisenkin matkan päätepiste – levy – on samalla kuuntelijan matkan alkupiste. Tuossa kohdassa he kohtaavat toisensa. ”Vaikka ulospäin musiikkini saattaakin kuulostaa satunnaisesti kokoon liimatulta kollaasilta, kasaamani äänet ovat minulle äärimmäisen henkilökohtaisia. Kappaleeni ovat toteemeja itsensä voittamisen ja uudelleenluomisen polulla. Toivon musiikkini voivan vaikuttaa samoin kuulijoihin: kääntäen heidät sisäänpäin, pakottaen kohtaamaan elämän vaikeat puolet ja murskaten ne.” Jari tamminen Utu-Lautturi: Nielu. Pale Noir 2015. soundcloud.com/utu-lautturi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa Kurvin Kirja hämeentie 48, helsinki avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi Tajunnan räjäyttävää kirjallisuutta helsingin kalliossa Kurvin Kirja hämeentie 48, helsinki avoinna: ma--pe 11--18, la 11--15, 040 179 5297 inTOKuSTannuS.fi • rosebud.fi
52 • 1 / 2015 Vuonna 1977 Geologian tutkimuskeskus teki ikiköyhäksi tuomitusta Kainuusta merkittävän löydön: askeettinen kansallismaisema kätki uumeniinsa mittaamattoman mahdollisuuden. Pääasiassa nikkeliä ja sinkkiä sisältäneestä monimetallimalmiosta muodostui ainutkertainen toivonkipinä syrjäiselle maakunnalle, joka hallitsi valtakunnallisia kärkisijoja lähinnä vain työttömyysja muuttotappiotilastoissa. Malmilöydöksen ansiostakaan nopeita voittoja ei ollut luvassa. k aivostoiminta aloitettiin vasta kolme vuosikymmentä myöhemmin, 1. lokakuuta vuonna 2008, suurten toiveiden ja sanojen saattelemana. Jo muutamassa vuodessa siitä muodostui kategoriassaan Suomen historian tunnetuin. Vuosikymmenten odotus paljastui pian painajaiseksi: moniongelmaisesta Talvivaarasta tuli taloudellinen tragedia ja maamme tähänastisen taipaleen vakavin ympäristökatastrofi. markku heikkisen käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Talvivaaran miehet saa ensi-iltansa 20. helmikuuta. Dokumentti on kaivosyhtiön työntekijöiden kertoma, suuria tunteita sisältävä kuvaus Talvivaaran varaan laskettujen toiveiden romuttumisesta ja paikkakunnan putoamisesta yhtäkkiseen ahdinkoon, jonka syvyistä se ei ollut kohdannut koskaan aiemmin. Usko Talvivaaran nousuun ja kymmeniä vuosia kestävään vakaaseen työllisyyteen oli saanut työntekijät sijoittamaan paikkakuntaan ja tulevaisuuteen. Monella oli harteillaan perhe, uusi asunto ja velka, mutta päällimmäisenä mielessään täysi tietämättömyys tulevasta. Haastateltujen työntekijöiden puheenvuorot tuovat esiin karun todellisuuden Talvivaara-illuusion takana. Dokumentti palaa jo aiemmin esitettyyn kritiikkiin siitä, miten kaivosyhtiön vaikeudet ja erityisesti malmin rikastamiseen liittyvät ongelmat kävivät ilmi jo kaivoksen alkuvaiheessa mutta miten julkisuudessa niistä vaiettiin. Olisivatko kaivoksen ongelmat olleet ratkaistavissa, jos epäonnistumiset olisi myönnetty ajoissa ja niihin olisi puututtu välittömästi? Työntekijöiden tunteet omasta työpanoksensa riittävyydestä olivat ristiriitaisia: vaikeudet jatkuikainuun unelma muuttui painaj?aiseksi Dokumenttielokuva muistuttaa, että Talvivaaran kaivoksessa on kyse perheistä, kodeista, kotiseudusta ja toimeentulosta.
1 / 2015 • 53 kainuun unelma muuttui painaj?aiseksi Dokumenttielokuva muistuttaa, että Talvivaaran kaivoksessa on kyse perheistä, kodeista, kotiseudusta ja toimeentulosta. vat, vaikka jokainen teki parhaansa uusien vastoinkäymisten estämiseksi. Ongelmien pimittäminen ja epävarmat tulevaisuudennäkymät eivät olleet ainoita kaivosyhtiön työntekijöiden paineita. Työpaikkojen hinnalla työntekijät joutuivat käymään kauppaa paitsi tulevaisuutensa, myös maineensa, arvojensa ja jopa terveytensä kustannuksella. Talvivaarassa prosessioperaattorina työskentelevän ja dokumentissa puhuvan Juha Korhosen mukaan kaivoksen toiminnan päästyä käyntiin työntekijöille tehtävien kemikaalialtistumisten selvityksissä eli biomonitoroinneissa työntekijöiden elimistöstä löytyi raskasmetalleja yli sallittujen määrien. ”Kyllähän se aina siinä vaiheessa pyörii mielessä, mutta sitten se tahtoo unohtua”, Korhonen huokaa. Kaivoksella työskenteleviä leimattiin myös vastuullisiksi yhtiön vahingoista, mikä johti paikkakunnalla yleisen sylkykupin asemaan – jopa suora”enSin Se oli hirmu hyvä, Se oli helvetin hyvä juttu, ja Sitten Se oli ihan perseestä.” naisiin syytöksiin. ”Niinkin rankkaa se on ollut, että lapsia kiusataan koulussa, jos iskä tai äiskä sattuu olemaan Talvivaarassa töissä. Parempi, kun ei sano, missä on töissä”, prosessioperaattori Veikko Sinkkonen toteaa. Dokumentti ravistelee katsojan pohtimaan työpaikan hintaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Onko työnteon arvo elämässämme niin ensisijainen, että olemme valmiit riskeeraamaan paitsi miljardeja euroja, myös kotiseutumme elokuva puhtaan luonnon ja pahimmillaan jopa oman terveytemme? vuonna 2003 Talvivaaran muodollisella yhden euron kauppahinnalla ostaneen Pekka Perän onnistui luoda liikeideansa ympärille tarina, joka sisälsi suomalaiseen mielenmaisemaan uppoavat elementit: lupauksen useista sadoista työpaikoista seudulle, joka niitä kaikista kipeimmin kaipasi. Kaivoksen avaamista edeltäneet vuodet olivat yhtiölle silkkaa voittokulkua. Talvivaaraa ja sen hyödyntämää bioliuotusmenetelmää povattiin näyttävästi teollisuustaipaleemme mahtavimmaksi menestystarinaksi. Suuret puheet, positiivisen imagon ylläpitäminen ja niiden taustalla oleva rahoituksen tarve muodostivat vaikean kierteen kaivoksen todellisen tilanteen tunnustamiselle. Vielä syksyllä 2014, kun operatiivinen yhtiö Talvivaara Sotkamo oli jo konkurssin partaalla, toimitusjohtaja Perä yritti valaa uskoa ja vakuutella ihmisiä yhtiön valoisasta huomisesta. Vahinkojen kaunistelemisella oli kuitenkin päinvastaiset seuraukset. Talvivaara menetti luottamuksen niin työntekijöidensä, paikallisten asukkaiden kuin laajemmin suomalaisten silmissä. dokumentissa tuntemattomaksi jäänyt paikallinen tiivistää monen Talvivaaraa kritisoineen tuntemukset: ”Vaikka se olisi kuinka paha se tilanne, niin kertokaa, miten se on.” Dokumentti nostaa esiin myös sen, miten Talvivaara ei tahrannut toimillaan pelkästään omaa mainettaan, vaan asetti koko kaivosteollisuuden – ja myös viranomaistoiminnan – luotettavuuden yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen. Kaivosta vastaan nousi ennennäkemättömän suuri ja taustoiltaan monipuolinen kansanosa. Ilmiö oli Suomessa uusi. Kaivoskriittisyys yhdisti niin ympäristö-, talouskuin työllisyyskysymyksistä kiinnostuneet kansalaiset, eikä kaivoksen toimintaa kyseenalaistamalla leimautunut minkään yksittäisen puolueen tai ryhmittymän edustajaksi. Ilmiö kertoo osaltaan siitä, miten vaikuttavuudeltaan laaja-alaisesta toiminnasta kaivosteollisuudessa on kysymys. dokumentin vahvimmaksi ominaisuudeksi nousee sen aitous. Dokumentissa edes jurot suomalaismiehet eivät pelkää puhua tunteistaan. Aitous viestii katsojalle myös siitä, kuinka tapahtumat ovat koskettaneet haastateltavia: kun kyse on tarpeeksi henkilökohtaisista asioista, tunteiden kontrolloiminen televisiokamerankin edessä on miltei mahdotonta. Juuri niin tärkeistä asioista Talvivaarassa on kysymys – perheistä, kodeista, kotiseudusta ja toimeen tulosta. Dokumentti herättää katsojan pohtimaan tilannetta myös kaivosviranomaisten näkökulmasta. Kuinka itselleen pystyy selittämään ja oikeuttamaan toiminnan, joka aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja niin ympäristölle, taloudelle kuin yhtiön palveluksessa työskenteleville ihmisille ja heidän perheilleenkin? Suurimmat tunnepurkaukset kulminoituvat kuitenkin tilanteen kokonaisvaltaiseen mahdottomuuteen. Työntekijät ovat tilanteessa, jossa kaikkensa antaminenkaan ei riitä korjaamaan toimimatonta prosessia. Kaivosyhtiö on tilanteessa, jossa varat, olosuhteet ja vähiin käyvä aika tekevät ongelmien ratkaisemisesta miltei mahdotonta. Paikalliset asukkaat puolestaan käyvät taistelua oikeuksiensa, oman kotiseutunsa ja sen säilymisen puolesta niin kaivosyhtiötä kuin viranomaisia vastaan. Vastauksiksi kysymyksiinsä he saavat vain katteettomia lupauk sia, vakuuttelua, vähättelyä sekä tunteen siitä, ettei heidän huoltaan oteta todesta. Kaivosteollisuudesta povataan 2000-luvun pelastajaa Lapin ja Itä-Suomen kunnille. Mikäli kaivoksilla päädytään ratkaisemaan maamme syrjäisten kuntien tulevaisuus, olisi ajankohtaista kysyä: mikä pelastaa meidät Talvivaaran osoittamalta, kokonaisvaltaiselta katastrofilta kaivostoiminnan jälkeen? riikka karPPinen Talvivaaran miehet -elo kuva ensi-illassa 20.2. Voimaa julkaiseva Voima Kustannus on markkinointiyhteistyössä tuotantoyhtiön kanssa.
54 • 1 / 2015 suaalitabut puolestaan kaatuvat päälle pikkukaupungissa ylivallan saavien valheellisten hyväksikäyttösyytösten muodossa. 31.1. TV5: Larry Flynt – minulla on oikeus (USA 1996) & 7.2. YLE Teema: Yks, kaks, kolme (USA, 1961) Ajankohtaiseen sananvapauskeskusteluun hiukan epämukavasti istuu sulkeutumassa olleesta Tšekkoslovakiasta aikanaan paenneen Milos Formanin ohjaama elokuva itseään demokratian tulenkantajana pitäneestä pornojulkaisijasta. Sensuurista taas muistuttaa Billy Wilderin kylmän sodan Berliiniin sijoitettu klassikkokomedia, joka oli vuosina 1962–1986 kielletty Suomessa poliittisin perustein. Maanantaisin ja lauantaisin Nelonen: Deadwood (USA, 2004– 2006) David Milchin älykäs HBO-sarja on sijoitettu 1870-luvun kultakuumeen, rikollisuuden, oman käden oikeuden, prostituution, päihdeongelmien, rasismin, korruption, mudan, lian ja kulkutautien Dakotaan tavalla, jossa fiktio kohtaa historian, makaaberi absurdin ja rivot puheenparret tyylitellyn kaunopuheisuuden. 8.2. YLE Fem: Menneen miehen maine (Ruotsi, 2012) & 14.2. YLE Teema: Presidentin miehet (USA, 1976) Jan Troellin mustavalkoisessa, todellisuuspohjaisessa epookissa Adolf Hitleriä 1930ja 40-luvuilla toimittajana arvostellut Torgny Segerstedt kompuroi ammatillisten haasteiden ohella yksityiselämänsä kanssa. Sankaritoimittajuuden klassisena mallituksena ei voi ohittaa Alan J. Pakulan historialliseen tarkkuuteen pyrkivää Watergate-elokuvaa, joka perustuu Nixonin kujanjuoksun skuupanneiden Bob Woodwardin ja Carl Bernsteinin kirjaan. 27.2. Netflix: House of Cards (USA, 2015) Netflix julkaisee helmikuun lopulla Beau Willimonin luoman äärikyynisen, mutta sellaisena perverssin koukuttavan sisäänheittosarjansa kolmannen tuotantokauden. Siinä Kevin Spaceyn pieteetillä esittämä, kaikilla sielun tasoilla korruptoitunut Francis Underwood johtaa loppumattoman opportunistista ja likaista valtapeliä USA:n ylimmissä poliittisissa elimissä. 30.1. AVA: Eyes Wide Shut (USA, 1999) & 15.2. YLE Fem: Jahti (Tanska, 2013) Stanley Kubrickin viimeiseksi jääneessä elokuvassa seksuaaliset fantasiat ja pakkomielteet kohtaavat alitajuiset pelot ja parisuhteen reunaehdot äänisuunnittelua myöten täydellisessä kudelmassa. Thomas Vinterbergin vereslihaisessa melodraamassa sekelävä kuva Xavier Dolan: Mommy Elokuvateattereissa nyt. Kornél Mundruczó: White God Ensi-ilta 30.1. Morten Tyldum: The Imitation Game Ensi-ilta: 20.2. Alexei German: Hankalaa olla jumala (Trudno byt bogom) 15.2. Andorrassa Äidin poika Xavier Dolanin ohjaama Mommy kertoo tavallista raskaammasta vanhemmuuden taakasta. Siinä omapäinen yksinhuoltajaäiti Diane yrittää kantaa vastuuta arvaamattoman aggressiivisesta ja ADHD-diagnoisoidusta teini-ikäisestä pojastaan Stevestä. Elokuva nojaa päänäyttelijöiden ( Anne Dorval ja Antoine Olivier Pilon) vahvoihin roolisuorituksiin. Dianen persoonassa hallitsevan ominaisuuden asemasta kilpailevat pinnallisuus ja vastuullisuus. Steveä taas repii pohjimmaisen hyväsydämisyyden ja hallitsemattoman tunnemaailman välinen ristiriita. Sisäisten ja ulkoisten esteiden keskellä toivoa herättää naapurissa hermoromahdusta potevan perheenäidin toveruus. Lupaavista lähtökohdista huolimatta aiheen kehittelyä vaivaa tietty ennalta arvattavuus. Asetelmien toisteisuus taas venyttää elokuvan pituutta. Yhteiskunnallisen näkökulmaisuuden orastava lupaus sulaa sekin matkalle. Normaalia kapeampaan kuvaformaattiin tehdyllä elokuvalla on kuvauksellisesti onnistuneet hetkensä. Silti tiiviimpi leikkaus olisi voinut vahvistaa myös kuvien ja draaman tehoja. Tuomas RanTanen sorron yöstä nouskaa Jack Londonin Valkohammas (1905) on nuorisokirjojen klassikko, josta Randal Kleiser ohjasi (1991) saman nimisen elokuvan. Ne kertovat sitkeästä koirasudesta, joka joutuu julmien ihmisten kaltoin kohtelemaksi. Alfred Hitchcockin Linnut (1963) taas on kauhuelokuva, jossa luonnon kostoa ilmentävät villit linnut hyökkäävät joukolla ihmisten kimppuun. Cannesissa palkitussa White God -elokuvassaan unkarilainen Kornél Mundruczó hyödyntää Londonin ja Hitchcockin kehittelemiä teemoja ja ideoitakin. Elokuva on sekä teini-ikäisen tytön itsenäistymisestä kertova draama että vertauskuvallinen yhteiskuntakritiikki, jonka kärki on nyky-Unkarin kärjistyneissä vähemmistöasenteissa. Elokuvan tarinassa ankara isä pakottaa 13-vuotiaan Lilin luopumaan ympäristön vihaamasta sekarotuisesta Hagen-koirastaan. Samaan aikaan kun Lili kapinoi tahollaan, Hagen päätyy syrjinnän ja hyväksikäytön kierteen kautta villiintyneiden katukoirien laumaan, joka vyöryy Budapestin kaduille. Vaikka elokuvan tasot toimivat omilla alueillaan, eri tyylilajien yltiöpäinen yhdistäminen ei onnistu saumattomasti. Puhuttelevan kokonaisuuden keskellä tämä puute on kuitenkin anteeksiannettava. Tuomas RanTanen Ihminen ei ole tietokone Alan Turing (1912–1954) oli brittiläinen matemaatikko, kryptoanalyytikko ja nykytietokoneiden esiasteiden merkittävä kehittäjä. Hänellä oli toisen maailmansodan aikana salainen rooli sodan kulun kannalta tärkeän, Saksan laivaston käyttämän salauskoodin murtamisessa. Vuonna 1952 Turing pidätettiin silloin lain vastaisesta homoseksuaalisesta suhteesta. Tuomion mukaisen hormonihoidon aikana hän teki itsemurhan. Morten Tyldum on ohjannut Turingista elokuvan, jonka punaisena lankana kulkevat salaamisen ja paljastumisen toisiinsa kietoutuvat teemat. Draama voitti Toronton elokuvajuhlien yleisöpalkinnon ja keräsi peräti kahdeksan Oscar-ehdokkuutta. Huolellisesti tehdyssä epookissa leikataan ristiin kolmea aikatasoa. Benedict Cumberbatch luo pääosassa uskottavan kuvan sosiaalisesti kömpelöstä ja monomaanisen autistisesti työlleen omistautuneesta persoonasta. Muu roolitus ei ole aivan yhtä onnistunut. Kokonaisuuden kannalta huomio pyörii ehkä turhan keskittyneesti vain koodinmurtamisen ympärillä. Jossakin kohdin dramatisointi myös liukuu hiukan patetian puolelle. Tuomas RanTanen scifi-barbariaa On vaikea kuvailla, kuinka innostunut ihminen voikaan olla ajatuksesta katsoa mustavalkoinen, kolme tuntia pitkä venäläinen scifi-leffa. Kino Lokakuu -festivaaleilla esitettävä, Alexei Germanin ohjaama Hankalaa olla jumala on lähes kaikkea sitä, mitä hollywoodilainen scifi ei ole: viipyilevää kerrontaa ilman erikoistehosteita, selkeiden sankareiden puutetta ja sekavan surrealistista menoa. Tapahtumapaikkana elokuvassa on Arkanar-planeetta, jossa elää ihmisten näköistä väkeä. Planeetan kulttuuri muistuttaa pimeää keskiaikaa dystooppisin lisämaustein. Lukuja kirjoitustaito ovat kiellettyjä. Elokuva on väkivaltainen, saastainen ja luotaan työntävä, mutta samalla se myös naulitsee paikoilleen ja on täysin poikkeuksellinen. Don Rumata, Maasta kotoisin oleva tiedemies, on Arkanarilla tarkkailemassa tilannetta. Tietotaitonsa ansiosta hän näyttäytyy paikallisille lähinnä kaikkitietävänä jumalan kaltaisena hahmona, vaikka on samalla voimaton korjaaman näkemiään epäkohtia. Elokuvan lukuisat kameralle puhuvat hahmot tuovat mieleen Lovejoy-televisiosarjan 1980–90-lukujen taitteesta. Kerronnasta onkin sitten vaikea löytää muita tyylillisiä yhtäläisyyksiä yhtään minkään näkemäni kanssa. Germanin teos perustuu Boris ja Arkad Strugatskin kirjaan. Strugatskin veljekset tunnetaan esimerkiksi teoksestaan Stalker, jonka puolestaan filmatisoi Andrei Tarkovski. Hankalaa olla jumalan tekemiseen meni viitisentoista vuotta ja ohjaaja itse kuoli vuonna 2013 ennen elokuvan samana vuonna ollutta ensi-iltaa. Venäläiseen elokuvaan keskittyvä Kino Lokakuu järjestetään tällä kertaa helmikuussa. Hankalaa olla jumalan ja festivaalin muun ohjelmiston perusteella uskallan ilmoittaa, että helmikuu on uusi lokakuu – tällä kertaa vallankumouksen työkalut vaan ovat cinematografisia. JaRI TammInen Kino Lokakuu 10.2.–15.2. Venäjän tiedeja kulttuurikeskuksessa ja elokuvateatteri Andorrassa Helsingissä. www.kinolokakuu.com elokuvaT DoCPoInT 27.1.–1.2. HelsInkI Dokumenttielokuvan festivaalilla esitetään muun muassa Laura Poitrasin Citizenfour, joka kertoo tietoja vuotaneesta Edward Snowdenista ja hänen kauttaan yksilön ja valtion suhteista. docpoint.info uuDen Ja unoHDeTun elokuvan FesTIvaalI 21.–22.2. oRIon, HelsInkI Ensimmäistä kertaa järjestettävä elokuvatapahtuma haluaa tarjota esityskanavan erilaisille kotimaisille tuotannoille näiden pituudesta tai rahoitusmalleista välittämättä. www.uuef.fi aRkTIsen uPeeTa 10.–15.2. JyvÄskylÄ Yksi tämän vuoden festivaalin kohokohtia on Jori Hulkkosen ja Jimi Tenorin yhtä paljon ääneen kuin kuvaan nojaava tieteiselokuva Nuntius, jonka tekijät tulevat itse livenä säestämään. www.arktisenupeeta.net DoClounGe 27.1. klo 19 nIaGaRa, TamPeRe Tampereen dokumenttielokuvaklubin kevätsarja alkaa tanskalaisteoksella The Man Who Saved the World, joka kertoo Stanislav Petrovista, maailman pelastaneesta neuvostoliittolaisesta everstiluutnantista. Liput näytökseen maksavat 5 €. KOONNUT TUOMAS RANTANEN voiman Tv-tärpit kIno lokakuu 10.–15.2. kuoPIo Venäläisen elokuvan festivaalilla saa Suomen ensi-iltansa muun muassa Cannesissa parhaasta käsikirjoituksesta palkittu, Andrei Zvjagintsevin ohjaama Leviathan. www.kinolokakuu.com voIma suosITTelee Koonnut Kaisu Tervonen
Tämänkin lehden painoi Manu. Kumppanisi painoja jakelupalveluissa www.almamanu.fi Lentäminen Halpaa sinulle – kallista ympäristölle Kanna vastuusi ja maksa vapaa ehtoinen lento maksu! Varat käytetään ympäristö järjestö Maan ystävien kautta ilmasto työhön kotimaassa ja päästövähennys projekteihin etelässä. www.lentomaksu.fi
ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 25.2.2015 OHJAUS Laura Jäntti MUSIIKKI Jussi Tuurna ROOLEISSA Kristiina Halttu, Leo Honkonen, Katariina Kaitue, Juhani Laitala, Markku Maalismaa, Janne Marja-aho, Juha Muje, Marja Salo, Aku Sipola (Näty), Timo Tuominen, Puntti Valtonen ja Tiina Weckström. Mukana myös ensemble Lahden ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjalta. SLAVA PIRKKO SAISIO – jussi tuurna OLIGARKKIEN OOPPERA Pääyhteistyökumppani Yhteistyökumppanit LIPUT alk. 24,50 € (sis. palvelumaksun) LIPUT 010 733 1331 (0,083€+pvm/mpm) LIPPUPISTE 0600 900 900 (1,98€ /min+pvm) LIPPU.FI