Ympäristö ja Terveys-lehti 4/2025

Yhdyskuntatekniikka 2025 • energiahuolto • liikenneja alueinfra • jäteja ympäristöhuolto • koneet, laitteet ja varusteet • mittaus-, tutkimusja muut palvelut • vesihuolto TAMPERE 14.–15.5.2025 25 Ilmoittaudu mukaan: yhdyskuntatekniikka.fi Näyttely avoinna ke14.5.2025 klo 9–17 to 15.5.2025 klo 9–16 Alan parhaat yhdessä
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 4 Ympäristö ja Terveys-lehti Aikakausmedia ry:n jäsen Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI puh. 044 750 0877 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi ASIAKASPALVELU/TILAUKSET/LASKUTUS Toimistonhoitaja Eevastiina Aura puh. 040 745 1491 KUSTANTAJAN HINNAT 2025 (sis.alv 10 %) Painettu lehti: Kestotilaus 74 €, vuositilaus 79 € Irtonumero 12 € Näköislehti: Kuluttaja-asiakkaat 70 € Yritykset ja organisaatiot 140 € Painettu lehti + näköislehti (kombo): Kestotilaus 160 €, vuositilaus 165 € Opiskelijatilaus -50 % norm. tilaushinnasta (ei koske irtonumeroa eikä näköislehteä) ISSN 0358-3333 (painettu) ISSN 2669-8420 (verkkojulkaisu) Ilmestyy 8 numeroa vuodessa, joista yksi on kaksoisnumero JULKAISIJA Y-tunnus 0366233-3 Ympäristökustannus Oy PAINOPAIKKA Waasa Graphics Oy Vaasa www.waasagraphics.fi Näköislehtitilaukset myös täältä: ePaper Finland Oy / Lehtiluukku.fi ePress® -lehtipalvelu ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy Minna Alho, puh. 044 768 6009 Maria Turppa, puh. 044 981 8239 etunimi.sukunimi@saarsalo.fi Itämeren äärellä Tyttäreni esitteli minulle koulussa kuvaamataidon tunnilla tekemäänsä luonnosta – oppilaat suunnittelevat kaivonkansitarroja, joiden tavoitteena on saada loppumaan hulevesikaivojen käyttö roskiksina. Koulutyö liittyy Pidä Saaristo Siistinä ry:n Mahanpuruja muovista -kampanjaan, jonka sanoma ei ole läheskään kaikille itsestään selvä. Kampanjan slogan ”Itämeri alkaa katukaivosta” on erinomainen, ja toivottavasti saa monet miettimään. Ei ole kuitenkaan ihan helppo hahmottaa sitä, että hulevesikaivoon heitetty roska voi päätyä tätä kautta vesistöön, koska virheellinen mielikuva suodattavasta siivilästä on monille helpompi käsittää kuin se, että katukaivolla on yhteys Itämereen. Mutta kyllä, hulevesikaivoista roskat päätyvät vesistöihin. Totesin tyttärelleni, että kerrostalomme pihalla voi usein todistaa, kuinka tupakantumppi heitetään hulevesikaivoon. Ja sinnehän päätyvät sadevesien mukana helposti myös ne tumpit ja roskat, jotka on heitetty maahan. Tässä tapauksessa hulevesikaivoa roskiksenaan käyttävä ei kuitenkaan toimi yhtään paremmin kuin hän, joka suoraan roskaa ympäristöään. Koska hulevesikaivoasia on hankala ottaa keskusteluun omien naapureiden kanssa eikä heippalappukaan liene paras vaihtoehto, täytyy luottaa kampanjaan. Voisikohan sen ulottaa myös taloyhtiöiden pihamaille..? Kaarina Kärnä Myös vuonna 2022 koulujen oppilaat tekivät Mahanpuruja muovista -aiheisia oppilastöitä, joita oli esillä Porin pääkirjastossa. Kuva kirjaston näyttelystä.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 5 Tuottaja Tanja Lohiranta p. 044 526 6552 Päätoimittaja Kaarina Kärnä p. 050 324 2464 TOIMITUS: TOIMITUSNEUVOSTO: Jari Keinänen, johtaja sosiaalija terveysministeriö Anne-Kaarina Lyytinen, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Itä-Suomen aluehallintovirasto Kaisa Mäntynen, ympäristöterveydenhuollon erityisasiantuntija Suomen Kuntaliitto ry Anna-Maija Pajukallio, yksikönpäällikkö, ympäristöneuvos ympäristöministeriö Katariina Serenius, yksikön päällikkö Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala Ympäristö ja Terveys-lehti 56. vsk 4 • 2025 Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 5/2025 ilmestyy 28.5.2025. Lehden teemana on alueiden käyttö. Itämeren äärellä Kaarina Kärnä ..................................................................................4 Ehdotuksia kansallisen kemikaaliohjelman tavoitteiden seurantaindikaattoreiksi Jukka Mehtonen, Lauri Äystö, Heidi Ahkola ja Taina Nystén ....................................................................................6 Ympäristölupavelvollisten laitosten pienvesiin päästettävät hulevedet ja niiden haitta-aineet Jukka Sainio ...................................................................................12 Luontopohjaiset ratkaisut hulevesien hallinnassa Meri-Maaria Salo ..........................................................................18 Maatalouden vesiensuojelua tehdään osana kestävää maataloutta Elina Laurila, Essi Hillgren, Mikko Jaakkola ja Noora Syrjä .................................................................................... 24 Riskinarvioinnin perusteella seurattavien muuttujien esiintyminen suomalaisissa raakavesissä Hanna Hautamäki ....................................................................... 30 WSP (Water Safety Plan) ja SSP (Sanitation Safety Plan) riskienhallinnan tukena Maija Forss .................................................................................... 34 Rakennusten vesilaitteistojen terveysturvallisuus Paul Streng .................................................................................... 38 EU:n juomavesidirektiivin uudet hygieeniset vaatimukset talousvesituotteille Mikko Tapiola ja Emilia Uurasjärvi .......................................... 42 Tietojärjestelmän avulla kohti parempaa tiedonhallintaa ja tiedolla johtamista Lotta Kivikoski ............................................................................... 48 Paikkatiedon hyödyntäminen talousvesivalvonnassa Timo Hokka ................................................................................... 54 Radon aiheuttaa säteilysuojeluongelmia pohjavesilaitoksilla Jukka Tyrväinen ........................................................................... 60 Poimintoja .................................................................................. 70
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 6 V uonna 2022 valmistunut ”Kansallinen kemikaaliohjelma 2022–2035” (YM 2022) on jatkoa vuodet 2006– 2020 kattaneelle kemikaaliohjelmalle ja sen tarkistuksille. Se asettaa tavoitteita ja suuntaviivoja kemikaaliturvallisuuden kehittämiseen ja parantamiseen vuoteen 2035 saakka. Syken koordinoimassa ja YM:n rahoittamassa KEOINDI-hankkeessa kehitettiin kemikaaliohjelman tavoitteiden toteutumisen arviointiin seurantaindikaattoreita (Mehtonen ym. 2025). Jukka Mehtonen, erikoissuunnittelija; Lauri Äystö, tutkija; Heidi Ahkola, erikoistutkija ja Taina Nystén, johtava asiantuntija Suomen ympäristökeskus, Kiertotalousratkaisut, Helsinki Ehdotuksia kansallisen kemikaaliohjelman tavoitteiden seurantaindikaattoreiksi Suomen ympäristökeskuksen koordinoimassa hankkeessa ehdotetaan indikaattoreita kansallisen kemikaaliohjelman 2022–2035 tavoitteiden toteutumisen seurantaan. Kemikaaliohjelmasta vastuulliset ministeriöt, ympäristöministeriö ja sosiaalija terveysministeriö, voivat valita ehdotetuista indikaattoreista lopulliset seurantaindikaattorit varmistaen, että ihmisterveys ja ympäristönsuojelu ovat indikaattoreissa tasapuolisesti edustettuina. Kemikaaliohjelman tavoitteiden toteutumisen arvioinnin tueksi ehdotettu 17 indikaattoria Taulukossa 1 esitettyjä indikaattoreita ehdotetaan kansallisen kemikaaliohjelman 2022–2035 (YM 2022) tavoitteiden toteutumisen seurantaan (Mehtonen ym. 2025). Ehdotetut indikaattorit on muotoiltu niin yksinkertaisiksi kuin mahdollista. Indikaattorit on pyritty valitsemaan siten, että toimijat voivat kerätä niihin tarvittavat tie
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 7 dot kustannustehokkaasti. PFAS-yhdisteet sisältyvät neljään ja PBDE-yhdisteet kolmeen ehdotettuun indikaattoriin. Kaksi ehdotettua indikaattoria koskevat lääkkeitä tai lääkejäämiä. Neljä indikaattoriehdotusta perustuvat erityyppisten terveydelle ja ympäristölle vaarallisten kemikaalien maahantuontija valmistusmääräsekä lukumäärätietoon. Kaikki indikaattoriehdotukset ovat numeerisia. Ehdotettujen indikaattorien tulisi perustua niin pitkiin aikasarjoihin kuin mahdollista edellyttäen, että eri vuosien tiedot ovat vertailukelpoisia. Indikaattoriehdotukset on luokiteltu ympäristöasioiden analysointiin sekä ympäristöongelmien syy-seurausketjujen kuvaamiseen yleisesti käytetyn DPSIR-viitekehyksen mukaisesti seuraaviin indikaattori-tyyppeihin: ihmistoiminto (Drivers), paine (Pressures), tila (State), vaikutus (Impact) ja toimenpide (Response) (EEA 1999, Friege ym. 2024). Myös kemikaaliohjelman toimenpiteiden toteutumista seurataan Indikaattorit ovat yksi osa kemikaaliohjelman seurannan kokonaisuutta, mutta lisäksi kukin kemikaaliohjelman toimija raportoi omalta osaltaan kemikaaliohjelman toimenpiteiden edistymistä. Kemikaaliohjelman toimenpiteiden raportointi on eri asia kuin kemikaaliohjelman tavoitteiden seurantaindikaattorit. Aikaisempien kemikaaliohjelmien arvioinneissa kemikaaliohjelmaa toteuttavat toimijat ovat laatineet joka vuosi lyhyitä kuvauksia siitä, miten he ovat toteuttaneet kemikaaliohjelman toimenpiteitä. Tällainen raportointitapa koetaan edelleen hyödylliseksi. Se kuitenkin ehdotetaan tehtäväksi hankkeessa kehitetyllä yksinkertaisella Excel-pohjaisella lomakkeella, joka helpottaa toimenpiteiden edistymisen raportointia. Jukka Mehtonen. Heidi Ahkola.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 8 Taulukko 1. Ehdotuksia kemikaaliohjelman seurantaindikaattoreiksi. Kaikki indikaattorit perustuvat trenditietoon. Indikaattorityypit: ihmistoiminto, paine, tila, vaikutus ja toimenpide. Lisätietoa löytyy hankkeen loppuraportista (Mehtonen ym. 2025).
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 9 YM ja STM päättävät lopulliset seurantaindikaattorit Kemikaaliohjelmasta vastuulliset ministeriöt, YM ja STM, voivat valita ehdotetuista indikaattoreista lopulliset kemikaaliohjelman seurantaindikaattorit joko sellaisenaan tai muunnettuina varmistaen, että ihmisterveys ja ympäristönsuojelu ovat indikaattoreissa tasapuolisesti edustettuina. Ensimmäisellä kerralla voisi olla hyvä aloittaa indikaattorityö rajatulla määrällä indikaattoreita ja saatujen kokemusten perusteella päättää jatkotyöstä. Indikaattorien perustaminen, päivitystiheys ja julkaiseminen Osa indikaattoriehdotuksista on esitetty yleisellä tasolla. Indikaattoritiedon yksityiskohtainen esitysmuoto tulee olla indikaattorin vastuutoimijan päätettävissä, koska vastuutoimija tietää parhaiten indikaattorin pohjatietojen vahvuudet ja puutteet. Kunkin vastuutoimijan on pyrittävä siihen, että tietohaut ovat ketteriä ja helposti tehtäviä, jotta työajan käyttö on rationaalista. Indikaattorien vaatimien tietojen koostamiseen tulee allokoida tarvittavat resurssit. Osaan indikaattoreista on mahdollista saada tietoa joka vuosi, ja osaan tätä harvemmin, esimerkiksi 5–7 vuoden välein. Indikaattoreiden päivitystiheys indikaattorin vastuutoimijan toimesta ei tarvitse olla joka vuosi vaan se voi olla harvempi, esimerkiksi 3–6 vuoden välein. Indikaattorin laatijalle päivitystiheydellä on merkitystä, koska työaikaa säästyy, jos samalla kertaa indikaattoriin lisätään useamman vuoden tiedot verrattuna siihen, että joka vuosi lisätään yhden vuoden tiedot. Siksi ehdotamme 3–6 vuoden välein tehtävää indikaattorien päivitystiheyttä. Poikkeuksena tähän ovat indikaattorit, joihin tietoa saadaan tätä Jätevedenpuhdistamo. Kuva: Kaj Forsius.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 10 harvemmin ja jotka päivitetään indikaattorikohtaisesti. Kokonaisuuden kannalta voisi olla selkeämpää, että indikaattoritiedot ja niiden arviot kootaan ja julkaistaan tietyn määräajan välein esimerkiksi YM:n tai STM:n wwwsivuille. Siten kemikaaliohjelma ja kemikaaliasiat saisivat nykyistä enemmän huomiota Suomessa. Kemikaalien riskinhallintatoimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi on tärkeää seurata erityyppisillä indikaattoreilla mm. vaarallisten kemikaalien käyttöä sekä pitoisuuksia ihmisissä ja ympäristössä Suomessa. Lisätietoa EEA 1999. Environmental indicators: Typology and overview. Technical report No 25. https://www.eea. europa.eu/publications/TEC25. Friege H., Heidbüchel E. & ZeschmarLahl B. 2024. Indicators for sustainable management of chemicals – Contributions to upcoming development work under the new Global Framework for Chemicals. UBA Texte 79/2024. Mehtonen J., Äystö L., Ahkola H. & Nystén T. 2025. Ehdotuksia kansallisen kemikaaliohjelman seurantaindikaattoreiksi. Suomen ympäristökeskus. 25 s. http://hdl.handle.net/10138/593642 YM 2022. Kansallinen kemikaaliohjelma 2022–2035. https://ym.fi/ documents/1410903/42733297/ Kansallinen+kemikaaliohjelma+ 2022-2035.pdf/c56d77c1-4f8e-fc4b-b3723c781c65a2be/Kansallinen+ kemikaaliohjelma+2022-2035.pdf?t =1650538447608 Huleveden purkautumista Vantaanjokeen. Kuva: Jukka Mehtonen.
Kirjoittanut Aurinna Weisman Suomen Erityisjätteen sijoittuminen Tarastenjärven kiertotalousalueelle on ollut pitkä ja huolellisuutta vaatinut prosessi. Käsittelykenttä rakennettiin vuonna 2021 ja loppusijoitusalue viime vuoden aikana. – Työ käsittelyalueen perustamiseksi on omalla tavallaan haasteellista, koska huomioitavia asioita on paljon. Nyt olemme sitten jo täydessä toiminnassa, kertoo aluemyyntipäällikkö Matias Tuominen. Käsittelyja loppusijoitusalueella vastaanotetaan ja käsitellään pilaantuneita maita ja materiaaleja. Materiaalit voivat olla esimerkiksi sellaisia, joille ei löydy teknisesti, ympäristönäkökulmasta tai taloudellisesti järkevää käyttöä. – Voimme tarjota hyvin laajaa palvelua teollisuudelle. Perehdymme asiakkaiden materiaalien tilanteeseen ja hyötykäytämme kaiken mitä voimme, Tuominen jatkaa. Hänen mukaansa palvelu onkin yksi Suomen Erityisjätteen vahvuuksista. Asiakkaita autetaan matalalla kynnyksellä ja mahdollisimman nopeasti sekä joustavasti. Hyötykäyttö fokuksessa Alueella pyritään hyötykäyttämään mahdollisimman suuri osa vastaanotetuista materiaaleista. – Koko aluekin on rakennettu käyttäen ylijäämämassoja ja kiertotalousmateriaaleja, toteaa käyttöpäällikkö Osmo Jyrävänkoski. Yrityksessä nähdäänkin, että materiaalien hyötykäytössä on suurta potentiaalia. – Maailma on mennyt eteenpäin jätteiden hyödyntämisessä ja esimerkiksi jalostamisessa rakennusmateriaaliksi. Toivomme, että yhteiskunnallinen ja yritysten tahtotila tukee tätä kehitystä, Tuominen sanoo. Tarastenjärvellä onnistuu myös jätteiden käsittely tavalla, joka estää vaarallisten aineiden liukenemisen ympäristöön. – Teemme stabilointia, jolla haitallisten aineiden liukeneminen pienenee, Jyrävänkoski toteaa. Yhteinen kiertotalousalue tuo synergiaa Tarastenjärven kiertotalousalueelle on tarkoitus sijoittua yrityksiä, joilla on toisiaan tukevia, kiertotalouteen keskittyviä toimintoja. Tavoitteena on luoda hyvin toimiva ekosysteemi. – Meille on tästä selkeitä synergiaetuja. Voimme ostaa palveluita läheltä ja säästää kustannuksia, Jyrävänkoski mainitsee. Tuomisen mukaan Suomen Erityisjätteen osalta alue on toimiva ja tällä hetkellä tärkeimpänä tehtävänä on lisätä sen tunnettuutta ja tavoittaa asiakkaat. Seuraavana askeleena toiminnan kehittämisessä ovatkin panostukset markkinointiin. – Moni nykyinen asiakas tuntee parhaiten muut toimipisteemme, erityisesti Forssan päätoimipaikan. Nyt toivommekin, että voimme tavoittaa tämän alueen asiakkaat, koska meillä on paljon potentiaalia palvella heitä hyvin tällä uudella talousalueella. Suomen Erityisjäte Oy:n Tarastenjärven käsittelyalue tarjoaa asiantuntevaa palvelua Kangasalan Tarastenjärven Kiertotalousalueelle on viime vuosien aikana rakentunut Suomen Erityisjäte Oy:n käsittelyja loppusijoitusalue. Alueella pyritään materiaalien parhaaseen hyötykäyttöön ja turvalliseen loppusijoitukseen. ILMOITUS Erityisjäte_170x242mm.indd 1 Erityisjäte_170x242mm.indd 1 4.4.2025 9.45 4.4.2025 9.45
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 12 H ulevesien mukana kulkeutuu haitta-aineita erilaisiin ympäristöihin. Osa haitta-aineista kulkeutuu hulevesien mukana vesistöihin asti ja osa sedimentoituu matkan varrelle esimerkiksi ojiin ja noroihin. Hulevesien laadun hallinta on tärkeää vesistöjen kemiallisen tilan suojelemiseksi, mutta myös paikallisiin haittoihin on kiinnitettävä huomiota. Paikallisesti Jukka Sainio, vesitalousasiantuntija Hämeen ELY-keskus Ympäristölupavelvollisten laitosten pienvesiin päästettävät hulevedet ja niiden haitta-aineet Haitta-ainepitoisuuksien ohjearvojen puute tuottaa haasteita hulevesien laadun hallinnalle ja valvonnalle. Ilman ohjetai muitakaan arvoja ympäristölupien valvontaviranomaiset eivät pääse puuttumaan korkeisiin haittaainepitoisuuksiin. Suomessa on kuitenkin yleinen ympäristön pilaamisen kielto, joten voisiko ohjearvoina käyttää pitoisuuksia, jotka ekotoksikologian tutkimus on arvioinut haitalliseksi? haitta koetaan ajoittain paljastuvina pilaantuneina maa-aineksina ja mahdollisesti haittana eri eliöiden elintoiminnoille. Keskustelunaloituksilla kohti ohjearvoja Hämeen ELY-keskuksen valvontatiimi on pidemmän aikaa yrittänyt edistää keskustelua hulevesien haitta-ainepitoisuuksien ohjearvoista ja on teettänyt jo kaksi diplomityötä aiheesta, viimeisimpänä vuonna 2023 julkaistu allekirjoittaneen diplomityö ”Pienvesiin päästettävien hulevesien haitta-aineet ja laadun tarkkailu ympäristöluvallisilla laitoksilla”. Ympäristölupavelvollisten laitosten valvonnassa haitta-ainepitoisuuksien ohjearvojen puute realisoituu säännöllisesti, kun velvoitetarkkailussa havaitaan suuria pitoisuuksia. Ilman minkäänlaisia ohjetai raja-arvoja valvojan on vaikea perustella esimerkiksi toimenpiteiden edellyttämistä laitoksen hulevesien laadun parantamiseksi. Eikä tämä koske pelkästään niin sanottu
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 13 ja kohonneita pitoisuuksia, vaan valvoja saattaa olla aseeton, vaikka hulevesissä havaittaisiin toistuvasti kymmenkertaisesti jätevedenpuhdistamon raja-arvot ylittäviä pitoisuuksia. Edellä mainittu diplomityö tehtiin erityisesti ympäristölupavalvonnan tarpeisiin ja ympäristöluvalliset laitokset mielessä. Osaa työn tuloksista ja johtopäätöksistä on mahdollista soveltaa hulevesien haitta-aineisiin laajemminkin. Työ rajattiin haitta-aineiden osalta valikoimaan metalleja ja PAH-yhdisteitä sekä öljyhiilivetyihin. Ympäristössä hajoavien ja muuntautuvien aineiden kohdalla haitallisten pitoisuuksien arviointi on monimutkaisempaa, koska olosuhteet vaikuttavat muutoksiin sekä niiden nopeuteen. Tämä on pidettävä mielessä, jos työn tuloksia haluaa soveltaa muihin haitta-aineisiin. Maailmalla ohjearvoja on jo määritetty Hulevesien haitta-ainepitoisuuksille ei ole Suomessa määritetty mitään raja-arvoja, joskin työmaavesiohjeet sisältävät usein ohjearvon kiintoaineelle ja öljyille. Muualla ohjearvoja on määritetty. Ruotsissa kolme eri aluehallinnon tahoa on määrittänyt hulevesille ohjearvot, joista tunnetuimmat lienevät Tukholman läänin ohjearvot. Lisäksi Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston yleinen lupakirja määrittää alakohtaisia raja-arvoja sekä yleiset kynnysarvot hulevesille. Ohjeja kynnysarvoja on esitetty taulukossa 1. *Riippuu vastaanottavan vesistön kovuudesta. Esitetty kovuuden 100 mg/l mukaiset arvot. **500 µg/l Götajoen vesiensuojelualueella ja 100 µg/l lähellä raakavedenottopaikkaa. Taulukko 1. Ohjearvot eri alueilla Ruotsissa ja Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston kynnysarvot. Kaikki arvot kokonaispitoisuuksia µg/l. Jukka Sainio.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 14 Nämä eri tahojen määrittämät pitoisuudet ovat hyvin vaihtelevasti sitovia ja ohjeellisia. Esimerkiksi Göteborgin (2020) julkaisussa raja-arvot ilmoitetaan melko sitovina, kun taas Tukholman läänin julkaisussa (Regionplaneoch trafikkontoret, 2009) painotetaan, että pitoisuudet tulee aina arvioida tapauskohtaisesti ympäristön tila ja muu kuormitus huomioiden. Luoteis-Skånen kuntien yhteisen julkaisun (NSVA, 2016) raja-arvot koskevat vain uudisrakentamista ja Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviraston yleisen lupakirjan (US EPA, 2021) kynnysarvot teollisuuslaitoksia, joissa kynnysarvon ylitys käynnistää lähtökohtaisesti vain lisäselvityksiä. Ekotoksikologian vaihtoehto haittavaikutusten arviointiin Hämäläisilläkin laitoksilla on tapauksia, joissa hulevesien purkupisteellä on todettu maa-aineksen pilaantumista. Maa-aineksen pilaantuminen on melko yksiselitteisesti todettava haitta, vaikka pilaantumisen ja haitta-ainepitoisuuksien yhteyden määrittäminen onkin käytännössä mahdotonta. Suurten haitta-ainepitoisuuksien aiheuttama haitta vastaanottavan ympäristön eliöille on huomattavasti vaikeampi todeta. Toksikologian tieteenala kuitenkin tarjoaa tietoa siitä, miten eliöt reagoivat erilaisiin haitta-ainepitoisuuksiin. Toksikologian tuloksista muodostetaan ekotoksikologian tutkimuksessa arvioita haitta-ainepitoisuuksista, jotka aiheuttavat haittaa tietynlaisessa ympäristössä. Kattavaa tietoa on saatu muodostettua lähinnä maa-ainekselle, jätevedenpuhdistamoille sekä merivedelle, sisävesille ja näiden sedimenteille, eikä näillekään kovin suurelle valikoimalle haitta-aineita. Ekotoksikologia ei siis tarjoa valmista vastausta kaikkiin tilanteisiin, eikä hulevesille yleisesti. Yksi ekotoksikologiassa käytetyistä määreistä on PNEC-arvo (Predicted Negligible Effect Concentration). PNEC-arvoja määritetään erikseen krooniselle ja akuutille altistukselle ja niiden tarkoitus on arvioida haitta-aineen pitoisuus, joka aiheuttaa havaittavaa vaikutusta vain noin 5 %:lle kyseisen ympäristön eliölajeista. Valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) määrätyt ympäristönlaatunormit perustuvat suoraan meriveden ja makean veden PNEC-arvoihin. Asetuksessa kuitenkin erikseen mainitaan, ettei ympäristönlaatunormeja sovelleta ojiin ja noroihin. Suomen Ympäristökeskuksen Pienvesioppaassa (Tolonen ym. 2019) arvioidaan, että lajisto on puroissa ja noroissa hyvin samankaltainen. Norot kuivuvat säännöllisesti ja kalankulku on usein estynyttä, joten kaloja ja muita suuria eläimiä noroissa ei tyypillisesti ole, mutta kasvien, hyönteisten ja pienempien eliöiden osalta ero on vähäinen. Tällä perusteella voisi sanoa, että ympäristönlaatunormien määrittämiseen käytetyt arvot soveltuisivat myös noroihin. PNEC määritellään sovittamalla SSDkäyrä (Species Sensitivity Distribution) koordinaatistoon, jossa eri eliölajit sijoitetaan kumuloituvasti havaitun haitallisen pitoisuuden mukaan. SSD-käyrältä valitaan sitten pitoisuus, jossa 5 % eliölajeista tulee täyteen. Työssä käsitellyistä metalleista (elohopea, kadmium, kromi, kupari, lyijy, nikkeli ja sinkki) kalat sijoittuvat selvästi toiseen päähän makean veden SSD-käyrää vain elohopealla ja sinkillä. Biokertyvyytensä takia elohopea on haitallista kaloille pienemmillä pitoisuuksilla kuin muille eliöille. Sinkkiä kalat taas sietävät muita eliöitä enemmän. Tämä johtaa siihen, että sinkin makean veden PNEC, joka on määritetty kalat sisältävällä aineistolla, on suurempi kuin se olisi ilman kaloja. Ympäristönlaatunormeista AA-EQS perustuu kroonisen altistumisen PNECarvolle ja MAC-EQS akuutin altistumisen
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 15 PNEC-arvolle. Hulevedet voivat paikasta riippuen olla hyvinkin pysyvä osa ympäristöä, mutta monessa paikassa hulevedet viipyvät sateen jälkeen vain vähän aikaa. Lisäksi niissä paikoissa, joissa hulevedet viipyvät pidempään, osa haitta-aineista hajoaa, muuntautuu tai laskeutuu sedimenttiin vaihtelevin nopeuksin. Näillä perusteilla akuutin PNEC:n tai MAC-EQS:n käyttäminen voi olla perustellumpaa kuin kroonisen PNEC:n tai AA-EQS:n. Esimerkiksi pysyvien ja biokertyvien haitta-aineiden kohdalla krooninen arvo olisi myös perusteltavissa vesienhoidon näkökulmasta, mutta asia mutkistuu nopeasti, kun otetaan huomioon esimerkiksi aineen kulkeutuminen, sedimentoituminen ja muuntuminen. Ehdotus ohjearvoista Edellä mainituista syistä työssä päädyttiin ehdottamaan, että hulevesien haitta-ainepitoisuuksia arvioitaisiin MAC-EQS -arvon tai akuutin PNEC:n mukaan. MAC-EQS on määritetty vain prioriteettiaineille ja akuutti PNEC on määritetty riittävällä aineistolla todennäköisesti hyvin harvalle aineelle prioriteettiaineiden lisäksi. Näiden puuttuessa voidaan käyttää Tukholman läänin arvoja, jotka ovat melko vankoin perustein määritettyjä ja vähintäänkin suuruusluokaltaan päteviä. Ehdotus on esitetty taulukossa 2. MAC-EQStai muitakaan arvoja ei tulekaan käyttää tarkkoina raja-arvoina, joiden ylittyminen olisi välittömästi jokin Taulukko 2. Ehdotetut hulevesien haitta-ainepitoisuuksien ohjearvot.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 16 rikkomus. Koska MAC-EQS on määritetty PNEC:n mukaan, aiheuttaa hetkellinen sitä vastaava pitoisuus luultavasti vähäistä haittaa, ja pysyvää haittaa tai eliöiden merkittävää kuolleisuutta aiheuttava pitoisuus voi olla paljon suurempi. PNEC:n mukaan määritetyn raja-arvon kohtuulliseen ylittymiseen tulisikin suhtautua ensisijaisesti merkkinä siitä, että seurantaa on syytä jatkaa tai tihentää ja päästöjen syitä ja pienentämismahdollisuuksia selvittää. Havaittujen pitoisuuksien vertailua ohjearvoehdotukseen Työtä varten koottiin taulukkoon noin 30 000 riviä hulevesinäytteiden analyyseja Hämeen ympäristöluvallisilta laitoksilta sekä muutamista katuojista. Työssä tarkasteltujen haitta-aineiden analyyseja oli yhteensä 3 532. Saatavissa ollut aineisto ei ollut täysin satunnaista, vaan jätteenkäsittelylaitokset olivat siinä yliedustettuina, minkä takia päätelmien tekeminen aineiston perusteella on rajoittunutta. Aineistoa käytettiin työssä ehdotettujen ohjearvojen arviointiin tarkastelemalla, kuinka ohjearvot jakavat aineiston haitta-ainepitoisuuksia. Tämän selvittämiseksi aineistot jaettiin haitta-ainekohtaisesti kolmeen luokkaan, jotka olivat seuraavat: x < k/2 tai alle määritysrajan k/2 ? x ? 2k x > 2k, jossa x on mitattu haitta-ainepitoisuus ja k on kyseisen haitta-aineen ehdotettu ohjearvo. Aineiston jakautuminen luokkiin 2 ja 3 on esitetty kuvassa 1. Kuva 1. Havaitut haitta-ainepitoisuudet hulevesissä luokiteltuna. Aineiden nimien perässä luokkien 2 ja 3 havaintojen lukumäärät.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 17 Osassa PAH-yhdisteitä luokkiin 2 ja 3 kuuluvien näytteiden osuus oli erityisen suuri. PNEC-arvoa määrittäessä liian vähäisestä toksikologian aineistosta on tapana käyttää varovaisuusperiaatteen mukaisesti arviointikerrointa, jolla laskennallinen PNEC jaetaan. Tämä johtaa todennäköisesti arvoon, joka on pienempi kuin mikä kattavalla aineistolla laskettuna saataisiin. Esimerkiksi bentso(g,h,i)peryleenin kohdalla MAC-EQS-arvoon nähden suuria pitoisuuksia havaitaan usein tästä syystä. PAH-yhdisteiden myrkyllisen pitoisuuden määrittäminen on vaikeaa niukan vesiliukoisuuden takia. Kaikkia tarkasteltuja metalleja löytyi joistain aineiston näytteistä yli kaksi kertaa ehdotetun ohjearvon suuruisina pitoisuuksina, mutta enintään noin viidestä prosentista näytteitä. Elohopeaa, kromia ja kuparia löytyi suurin piirtein ehdotetun ohjearvon suuruisia pitoisuuksia yli kymmenestä prosentista näytteitä. Vaikka tämä luokittelu ei todista ehdotettujen ohjearvojen jakavan pitoisuudet turvallisiin ja haitallisiin, voidaan siitä todeta, että ohjearvot ainakin metallien kohdalla auttavat tunnistamaan kaikkein korkeimmat pitoisuudet. Koko diplomityön vahvin johtopäätös oli se, että hulevesien haitta-ainepitoisuuksille on saatava jotkin raja-, viite-, kynnystai ohjearvot. Ilman minkäänlaisia arvoja ympäristöön saa laskea esimerkiksi 30 000 µg/l sinkkiä sisältävää hulevettä ilman, että valvontaviranomainen pystyy asiaan puuttumaan. Työn tavoitteena oli antaa vauhtia keskustelulle valtakunnallisten raja-arvojen määrittämiseen. Kaksi vuotta julkaisun jälkeen voin ylpeänä sanoa, että ehdottamiini ohjearvoihin törmää ajoittain erilaisissa hulevesiseminaareissa ja -webinaareissa, mutta samalla voin harmitella, että keskustelu valtakunnallisten raja-arvojen ympärillä ei ole merkittävästi edistynyt, vaan se keskittyy edelleen rajaarvojen kaipaukseen. Kirjallisuus Sainio, J. (2023). Pienvesiin päästettävien hulevesien haitta-aineet ja laadun tarkkailu ympäristöluvallisilla laitoksilla. Hämeen elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. Raportteja 43/2023. ISBN: 978-952-398-159-1. Tolonen, J. & Yli-Heikkilä, K. & Leka, J. & Hämäläinen, L. & Halonen, L. (2019). Pienvesiopas. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 36/2019. Suomen ympäristökeskus SYKE, Vesikeskus. ISBN: 978-952-11-5072-2 (PDF). Göteborgs stad. (2020). Miljöförvaltningen. Riktlinjer och riktvärden för utsläpp av förorenat vatten till dagvattennät och recipient. R2020:13. ISBN: 1401–2448. NSVA. (2016). Riktvärden för dagvattenutsläpp i kommunerna Båstad, Bjuv, Helsingborg, Landskrona, Svalöv och Åstorp. Bilaga 3. Regionplaneoch trafikkontoret. (2009). Förslag till riktvärden för dagvattenutsläpp. Regionala dagvattennätverket I Stockholms län. Riktvärdesgruppen. Stockholms läns landsting. US EPA. (2021). United States Environmental Protection Agency (EPA) National Pollutant Discharge Elimination System (NPDES) Multi-Sector General Permit (MSGP) for Stormwater Discharges Associated with Industrial Activity. Viitattu 21.5.2024. Saatavissa: https:// www.epa.gov/sites/default/files/ 2021-01/documents/2021_msgp_-_ permit_parts_1-7.pdf
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 18 Meri-Maaria Salo, tutkija Satakunnan ammattikorkeakoulu Luontopohjaiset ratkaisut hulevesien hallinnassa Poriin rakennettiin kaksi erilaista luontopohjaista ratkaisua hulevesien parempaan hallintaan ja käsittelyyn osana MUSTBE-hanketta. Ratkaisut pääsivät heti testiin marraskuussa 2024 hulevesitulvan myötä ja osoittivat alustavasti tehokkuutensa hulevesien hallinnassa. Kuluvan vuoden aikana tarkastellaan ratkaisujen vaikutusta hulevesien laatuun. MUSTBE-hankkeessa rakennetaan yhteensä seitsemän luontopohjaista pilottiratkaisua neljään eri keskisen Itämeren maahan: Suomeen, Ruotsiin, Viroon ja Latviaan. Kuva: Kaarina Kärnä.
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 19 I lmastonmuutoksen myötä lyhyet ja voimakkaat rankkasateet yleistyvät (Euroopan komissio i.a.), joka yhdistettynä kasvavaan kaupungistumiseen ja läpäisemättömän pinnan määrään lisää hulevesitulvien riskiä entisestään. Huleveden määrän hallitsemisen lisäksi on yhä enemmän tarvetta keskittyä myös huleveden laatuun. Usein hulevedet johdetaan käsittelemättöminä vastaanottaviin vesistöihin, kuten esimerkiksi jokiin ja lopulta Itämereen, mutta etenkin kaupunkialueilla hulevesiin päätyy erilaisia haitta-aineita, kuten typen ja fosforin yhdisteitä, kiintoainesta, öljyjä, orgaanista ainesta ja erilaisia metalleja. Haitta-aineet ovat peräisin muun muassa rakennusten materiaaleista, ilmalaskeumasta, asfaltista, liikenteestä ja teiden liukkauden torjunnasta. (Valtanen ym., 2023, s. 12–16; Kuntaliitto, 2012, 124–126) Hulevesien hallinnassa voidaan hyödyntää luontopohjaisia ratkaisuja, joiden avulla pyritään vähentämään hulevesien määrää, tasaamaan virtaamia ja poistamaan niiden sisältämiä haitta-aineita (Kuntaliitto, 2012, s. 19). Lisäksi luontopohjaisilla ratkaisuilla on usein myös toissijaisia hyötyjä, kuten luonnon monimuotoisuuden lisääminen, ilmanlaadun parantaminen sekä kansanterveyden ja -hyvinvoinnin lisääminen (Euroopan komissio, 2024). Molemmat edellä mainitut tulokulmat on huomioitu MUSTBE-hankkeessa: Euroopan unionin Interreg Central Baltic -ohjelman osarahoittaman hankkeen tavoitteena on parantaa Itämeren tilaa kehittämällä uusia monihyötyisiä luontopohjaisia hulevesien käsittelyratkaisuja. Veden laadun ja määrän hallinnan lisäksi hankkeen seitsemällä pilottiratkaisulla on myös muita hyötyjä. Näihin kuuluvat lämpösaarekeilmiön vähentäminen, alueen toimivuuden ja viihtyisyyden parantaminen sekä paikallisen väestön hyvinvoinnin lisääminen. Kaksi hankkeen seitsemästä pilotista sijaitsee Porissa. Keskusaukion pilottiratkaisussa hyödynnetään viherkaistoja painanteiden ja kantavan kasvualustan päällä, joille hulevedet ohjataan jatkossa. Toinen ratkaisuista käsittelee happamilla sulfaattimailla sijaitsevan kosteikon valumavesien käsittelyä suodatinpatojen ja lasketusaltaiden avulla. Keskusaukion katuvihreä ratkaisu Keskusaukion pysäköintialue sijaitsee vilkkaan liikenteen äärellä Porin keskustassa. Hulevesiin päätyy ympäristöstä raskasmetalleja, kiintoaineita, öljytuotteita ja ravinteita, jotka edelleen johtuvat vesistöihin hulevesien mukana. Rankkasateilla kaupungin hulevesiputkiverkosto on täynnä vettä, jolloin tarve hulevesien paikalliselle pidättämiselle ja imeyttämiselle korostuu. Keskusaukion haasteena on sen sijainti tiheässä kaupunkiympäristössä, jossa on rajoitetusti tilaa yleisimmille luontopohjaisille hulevesiratkaisuille, kuten viivytyslammikoille tai kosteikoille. Keskusaukion pysäköintialueelle uusittiin viherkaistat, joiden avulla pyritään hulevesien tehokkaaseen imeytymiseen ja kasvillisuuden hyvien kasvuolosuhteiden varmistamiseen. Aiemmin istutukset sijaitsivat korkeammalla kuin muu alue, hulevedet ohjattiin suoraan hulevesiverkostoon ja maaperä juuristojen ympärillä oli tiivistynyttä, mikä on estänyt riittävän vedenja hapensaannin puiden juurille ja hulevesien täyden hyödyntämisen. Keskusaukion pilottiratkaisussa vanhojen puiden tilalle istutettiin uusia puita painanteiden ja kantavan kasvualustan päälle, joiden tehtävänä on varmistaa riittävä vedenja hapensaanti puiden juuristolle. Kiviaineksesta ja hienommasta maa-aineksesta koostuva kantava kasvualusta toimii kantavana rakenteena päällystetyillä alueilla sekä mahdollistaa puiden juurille riittävän kasvutilan (InfraRYL 2024/2).
Ympäristö ja Terveys-lehti 4 • 2025, 56. vsk. 20 Jatkossa hulevedet ohjataan uusituille viherkaistoille maan kallistusten avulla. Edelleen hulevesien imeytymistä maaperään tehostetaan hulekivien avulla (kuva 1). Tämän, ns. biosuodatusrakenteen läpi kulkeutuvat ylimääräiset hulevedet ohjataan edelleen salaojilla hulevesiverkostoon. Ratkaisussa tavoitellaan hulevesien parempaa määrän ja laadun hallintaa niiden suodattuessa maaperän ja kantavan kasvualustan läpi sekä imeytyessään kasvillisuuteen ja maaperään. Kosteikon suodatinpatojärjestelmä Kosteikko sijaitsee happamilla sulfaattimailla, jotka ovat entistä merenpohjaa, minkä vuoksi maa-aineksessa on rikkipitoisia sedimenttejä. Suomessa niitä esiintyy rannikkoalueella. Kun maan sisältämät rikkipitoiset mineraalit pääsevät hapettumaan, esimerkiksi maankäytön seurauksena, ne muodostavat rikkihappoa, jonka vaikutuksesta maaperästä liukenee metalleja. Nämä metallit huuhtoutuvat valumavesien mukana edelleen muihin vesistöihin. Happamien sulfaattimaiden käsittelemättömät valumavedet vaikuttavat haitallisesti vastaanottavan vesistön ekologiseen ja kemialliseen tilaan. (Autiola ym., 2022, s. 12–13, 16) Porin kosteikossa veden happamuutta esiintyy erityisesti kausittaisten valumaja kuivatusvesien huuhtoutuessa kosteikkoon, ja veden pH on ajoittain noin 4–4,5. Lisäksi vedessä esiintyy metalleja, kuten rautaa, nikkeliä, kuparia ja alumiinia. Kosteikon luontopohjainen hulevesien käsittelyratkaisu koostuu suodatinpadoista sekä veden laskeutusaltaista. Suodatinpatoja on kolmea erilaista: osa sisältää biohiiltä Kuva 1. Asfaltin sijasta pysäköintipaikalla on hulekiviä varmistamassa hulevesien paremman imeytymisen. Kuva: Meri-Maaria Salo.