106 7 / 2 1 5 A B I N U M E R O NÄIN MONTA KUNTA A SUOMEEN JÄISI, JOS KESKUS TA A EI OLISI. 26
20 ”Olen Ollu t hy väuskOinen ”, sanO O puOlitOis ta vuOt ta sit ten sDp :n puheen jOh ta jan paik alta s yr jäy te t t y ju t ta urpil ainen. Mitä hän tarkOit ta a? 26 siell ä Missä suOMi t uOt ta a , k eskus tapuOlue ei hallit se. en tä jOs k aik k i Olisi tOisin, k ys y y Osk ari Onninen. 32 alf rehn On sss-t riOn Märk ien päiväunien kOhDe. E M M A S A R P A N I E M I j O u l u k u u prO lO Gi 9 su O Mi piDe tä än asu t t una k aupunk il as t en r ahO il l a eik ä kuk a an arGuMen tO i va s ta an , k ir j O i t ta a an t t i pik k anen . 12 sek sikO luMnis t i Mari su O n tO sel a a p O lyaMO ris t ien k eskus t elupal s tO ja ja kO i t ta a Ot ta a O pik seen . 12 t iffan y kO O löysi l eMpparikO sMe t iik k ansa al epan ö l j y h y l lys tä . 13 yl-k at saus Muis t u t ta a , e t tä s O rsia O n aik a a Me t säs tä ä viel ä MO n ta viik kOa (31.12 . k lO 23.59 as t i). 15 t ee ab O rt t isi ärr äl l ä , ehD Ot ta a y l-t yö ryhMä . 19 t u t k i ja k at ri sa arik ivi halua a t un t ee t in t erne t iin . epilO Gi 38 an t t i berG in Mieltä l äMMi t tä ä t ie tO sii tä , e t tä eDuskunnan puheMies Maria lO hel a k äy t tä ä aik a ansa s aMal l a l ail l a kuin hänk in: puris taMal l a kO ns O l iO h jain ta k äDe t hiessä 670 sek sik erta an v err at tavissa O l e via aikO ja . tai j O pa 20 :een . 40 t ieDät O l e vasi O nnis t unu t feMinis t i , kun sinua ahDis ta a , k ir j O i t ta a iiDa s O fia hirvOnen . ( t W : ” v i t se jä” ) 42 s O n ja heisk al a hu O Mau t ta a kO luMniss a an , e t t ei O l e älypuhel iMen vik a , j O s MO ni tart t uu Miel el l ä än MahD O l l isuu t een vält tä ä hissik eskus t elu k änn yk k ä ä näpr ä äMäl l ä . 43 kuuk auDen uhanal ainen ihMinen O n viDeOvu O k r a a ja pasi ah t iainen . TÄ S S Ä L E H D E S S Ä
Kansallisteatteri on opiskelijoiden teatteri! Huom! Frank-sarjaliput ja Stage-passit vain Kansallisteatterin lippumyymälästä p. 010 7331 331 (0,083 € + pvm/mpm) Läntinen Teatterikuja 1, 00100 Helsinki. www.kansallisteatteri.fi Kansallisteatterin ohjelmisto on kiinni tässä ajassa. Näyttämöillämme tartutaan pelottomasti juuri nyt pinnalla oleviin ilmiöihin: tulkitaan, väitetään, innostutaan. Uuden sukupolven tarinat ja tekijät ovat hyvin edustettuina näyttämöllä, kulisseissa ja — mikä tärkeintä — katsomossa! Kansallisteatterin opiskelijahinnat (17–25 €) ovat aina voimassa, myös viikonloppuisin ja sesonkiaikoina. Opiskelijakortilla voi ostaa Frank-opiskelijasarjalipun (55 €), joka sisältää viisi lippua ja jonka voi jakaa ystävien kanssa. Stage-passi (50 €) alle 25-vuotiaille sisältää neljä vapaavalintaista lippua normaalihintaisiin esityksiin sekä vapaan pääsyn Suuren näyttämön saman illan näytäntöihin toiselle parvelle, jos tilaa on. Osta opiskelijoiden sarjaliput 31.12.2015 mennessä, saat Stage-passit ja Frank-sarjaliput vanhalla hinnalla! TU LO SS A Ju ha H ur m e: Tö pp öh ör ö, Su ur in äy tt äm ö 28 .1 .2 01 6 Opiskelijakortilla ja tällä ilmoituksella 30 päivän kortit 23.12. saakka: www.motivus.fi 29€ 19€ Kuntosal i alk. Ohjatut tunnit alk. CENTER (KAMPPI) STOCKMANNILLA RUOHOLAHTI ADLON (TÖÖLÖ) M I T Ä D R A M A T U R G I T E K E E ? P Ä Ä T Ä I T S E . H A E TA I D E Y L I O P I S T O N T E AT T E R I K O R K E A K O U L U U N . D R A M A T U R G I A N K O U L U T U S O H J E L M A V II SI V UOT I N E N M A I S T E R I N KOU LU T U SOHJ E L M A (BA+M A) K A K SI V UOT I S E T M A I S T E R IOPI N NOT (M A) H A K U O H J E E T : W W W.U N I A RT S. F I / H A E-T E AT T E R IKOR K E A KOULUU N H A K U A I K A 8 . – 2 7 . 1 . 2 1 6
WIIPURILAISEN OSAKUNNAN STIPENDISÄÄTIÖN APURAHAT VUONNA 2016 Helsingin Yliopiston Wiipurilaisen osakunnan stipendisäätiö myöntää apurahoja Wiipurilaisen osakunnan entisille ja nykyisille jäsenille. Apurahoja jaetaan pro gradu tutkielmiin, jatkotutkintoihin, opiskelijavaihtoon ulkomaille ja opintoihin liittyvään harrastustoimintaan. Lisäksi jaetaan opintoavustuksia sekä apurahoja lapsiperheellisille opiskelijoille. Hakuaika: 1.12.2015–31.1.2016. Lisätietoja apurahoista ja hakulomakkeet löytyy osoitteesta http://wiipurilainenosakunta.fi Löydä oma alasi ja käytä välivuosi hyödyksesi! Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa voit opiskella kymmeniä oppiaineita – ympäri vuoden. Opinnot voi liittää yliopistotutkintoon. Myös paljon verkko-opintoja! www.helsinki.fi/avoin HELSINGINYLIOPISTON AVOINYLIOPISTO KAUPPAKORKEAAN Timo Hentusen tehokkaalla nettikurssilla: winner.fi www.ylioppilaslehti.fi
Varaukset puhelimitse (09) 4030 2211 ma-pe 9–18, la 12–18 Oopperan palvelupiste avoinna ma-pe 12–19, la 12–18 ooppera.fi • lippu.fi
PÄ Ä K I R J OIT U S ylioppilaslehti 9 5 / 2 1 5 A N T TI PI K K A N E N P Ä Ä T O I m IT T A J A @ A PI K K A N E N PELK ÄT R A JAT A KOlINJA meidän ja muiden välin piirrettiin viimeistään yläasteella, kun yhteiskuntaopin tunnit olivat alkaneet. Silloin kaikki tiesivät, ketkä luokassa ovat keskustalaisia ja ketkä niitä muita. Mitä muita, sen ei ollut niin väliä. Kysymys ei nimittäin ollut vain puoluekannasta. Kysymys oli identiteetistä, joka taas palautui perheeseen, taustaan ja elinkeinoon. He, jotka olivat keskustalaisia, olivat syntyneet siihen: heille oli opetettu, että keskusta ajaa meidän asiaa täällä maalla ja piste. Pienen hämäläiskunnan kunnanvaltuustossa kolme neljästä valtuutetusta oli keskustan listalta. Keskusta oli kaikkialla, se oli mielentila sanan kaikissa merkityksissä. Kokemuksestani tuli aikuisiällä sillä lailla eksoottinen, että nykyisessä kaveripiirissäni Helsingissä aika harva jakaa saman. He ovat tottuneet siihen, että keskusta on pikkupuolue. Ei tietysti valtakunnanpolitiikassa, mutta se on sivuseikka, sillä kaikki meihin välittömästi vaikuttavat päätökset tehdään kuntatasolla. TÄ m Ä N lEh dEN K A N N ESSA on provosoiva ajatusleikki. Miltä Suomen kartta näyttäisi, jos siitä poistettaisiin kunnat, joissa keskusta on suurin puolue? Lienee syytä korostaa, että ennen kaikkea se on tietysti leikki. Tarkemmin ajateltuna se ei kuitenkaan ole ihan niin kaukaa haettu kuin voisi ensi alkuun kuvitella. Suurin osa yliopisto-opiskelijoista, siis tämän lehden lukijoista, asuu Suomessa, joka on paljon lähempänä tekemäämme karttaa. Se ei liity suoranaisesti keskustaan puolueena. Sori siitä, keskustalaiset, olemme ottaneet puolueen ajatusleikkimme välikappaleeksi. Laajemmin kysymys on politiikasta, jota keskusta aktiivisesti ajaa. Sellaisesta, jota me Suomessa osaamme tehdä: hajauttaa, hajauttaa ja hajauttaa vaikka väkisin, maksoi mitä maksoi. Meillä on argumentti kysyä, miksi koko Suomen pitää maksaa helsinkiläisten metronpätkästä, mutta ei, miksi helsinkiläisten pitää maksaa siitä, että koko muu Suomi pidetään asuttuna. Koska sillä lailla se muu Suomi pidetään asuttuna. Ai niin ja leikatakin pitäisi. mIN Ä OlIN Kym m EN EN , kun euro tuli. Vaikka tämä on vähän noloa, vaihtokurssi markkaan on painunut mieleeni pysyvästi viiden desimaalin tarkkuudella (5,94573). Olen viimeisiä, sillä yliopistossa opiskelee nyt sukupolvi, jolle punnat ja dollarit ovat luonnollisista syistä tutumpia kuin Suomen markka. Heidän korviinsa esimerkiksi puhe Suomen euroerosta kuulostaa yhtä absurdilta kuin oravannahkoihin siirtyminen. Siksi, että heille se ei ole paluuta mihinkään, vaan siirtymistä johonkin uuteen. Vaikka sellaisenkin kansalaisaloitteen eduskunta saa keväällä käsittelyyn – ja vaikka rehellisyyden nimissä on lisättävä, että aloitteen isä Paavo Väyrynen on aivan oikeassa, se olisi hyvin konkreettinen ratkaisu moneen ongelmaan. Paitsi että 17 vuotta myöhässä, sillä niin moni aivan tosissaan ja oikeutetusti jo kysyy, että jos meidän rahoja jaetaan kunnille, jotka eivät pärjää omillaan, niin eikös aivan samalla logiikalla niitä kuulu jakaa Kreikallekin, olemmehan osa Euroopan unionia. Tai että jos Suomesta ei löydy töitä, niin eikö niitä silloin loogisesti kannata lähteä etsimään muualta Euroopasta? Sellainen ei ole historiantajuttomuutta, sillä kirjoista luettu historia on aina näyttänyt erilaiselta kuin se, jonka olemme itse kokeneet. Sitä voi toki päivitellä, siitä voi tuskastua, ahdistuakin siitä voi, mutta se on fakta, jonka olemassaolosta ei pääse mihinkään. • m E I l l Ä O N A R g U m E N T T I K y S y Ä , m I K S I K O K O S U O m E N P I T Ä Ä m A K S A A h E l S I N K I l Ä I S T E N m E T R O N P Ä T K Ä S T Ä . K U V A : J U S S I S Ä R K I l A h T I MAT Ti nyK ÄnEn, LinnAn JuHL AT 2015 N Ä K E m y S
1. Sanni Grahn-Laaksonen 2. Ruben Stiller 3. Jussi Ahde 4. Uniikki 5. Mauri Pekkarinen 6. Ilkka Kanerva 7. Molli-Olli 8. Dan Koivulaakso 9. Junes Lokka 10. Alexander Stubb PIENIMMÄT SUOMALAISET P A L S T A L L A L A I T E T A A N A S I O I T A T Ä R K E Y S J Ä R J E S T Y K S E E N . 10 7 / 2 1 5 P Ä Ä T O I M I T T A J A A N T T I P I K K A N E N 5 3 3 9 3 3 3 @ a p i k k a n e n A R T D I R E C T O R J A A K K O S U O M A L A I N E N 5 4 4 7 1 1 1 7 @ J S U O M A L A I N E N T O I M I T U S S I H T E E R I S O N J A S A A R I K O S K I 5 3 7 4 8 6 7 9 @ S O N J A S A A R I K O S K I T O I M I T T A J A O S K A R I O N N I N E N 4 8 3 5 4 9 5 @ O S K A R I O N N I N E N t e k i j ö i n ä T Ä S S Ä N U M E R O S S A a n t t i b e r g , l a u r i h a n n u s , s o n j a h e i s k a l a , i i d a s o f i a h i r v o n e n , j o h a n n e s k a a r a k a i n e n , n i k o k e t t u n e n , n o o r a k y ö s t i l ä , l a u r a m a t i k a i n e n , k a r o l i n a m i l l e r , j u u s o m ä ä t t ä n e n , e m m a s a r p a n i e m i , m a r i s u o n t o , j u s s i s ä r k i l a h t i , a n n a m a t i l d a v a l l i j a E l i n a V i t i k k a . P E R U S T E T T U 1 9 1 3 . 1 2 . V U O S I K E R T A . S U O M E N A I K A K A U S L E H T I E N L I I T O N J Ä S E N . I S S N 3 5 5 9 2 4 6 . k ä y n t i j a p o s t i o s o i t e L E P P Ä S U O N K A T U 9 B , 1 . K R S , 1 H E L S I N K I . S Ä H K Ö P O S T I O S O I T T E E T E T U N I M I . S U K U N I M I @ Y L I O P P I L A S L E H T I . F I W W W . Y L I O P P I L A S L E H T I . F I , T W I T T E R : @ Y L I O P P I L A S L E H T I O S O I T T E E N M U U T O K S E T J A T I L A U K S E T W W W . Y L I O P P I L A S L E H T I . F I / T I L A A J A P A L V E L U T M E D I A M Y Y N T I P I R U N N Y R K K I O Y , K A R I K E T T U N E N , 4 1 8 5 8 5 3 , K A R I . K E T T U N E N @ P I R U N N Y R K K I . F I , E R J A L E H T O N E N , 4 1 8 5 8 5 2 , E R J A . L E H T O N E N @ P I R U N N Y R K K I . F I , W W W . P I R U N N Y R K K I . F I I L M E S T Y M I S A I K A T A U L U J A M E D I A K O R T T I W W W . Y L I O P P I L A S L E H T I . F I / t o i m i t u s K U S T A N T A J A Y L I O P P I L A S L E H D E N K U S T A N N U S O Y T O I M I T U S J O H T A J A a n t t i k e r p p o l a P A I N O S A N O M A P A I N O , V A N T A A K A N N E N K U V i t u s j a a k k o s u o m a l a i n e n T O I M I T U S E I V A S T A A T I L A A M A T T A L Ä H E T E T Y S T Ä A I N E I S T O S T A E I K Ä P A L A U T A S I T Ä . S E U R A A V A N U M E R O I L M E S T Y Y 5 . 2 . 2 1 6 Y L P Ä Ä K I R J O I T U S PAIK ALLINEN SOPIMINEN VÄHENTÄISI R AISK AUKSIA E D USKU N N ASSA on toisteltu kliseeksi asti, kuinka Suomi on Kreikan tiellä. Se on halpaa populismia ja näköalattomuutta. Tosiasiassa on aivan toinen Euroopan valtio, jonka tiellä Suomi on. Se on Ranska. Ranskan tielle maamme on ohjannut AKT :n puheenjohtaja Marko Piirainen ja Elinkeinoelämän keskusliitto, jotka ovat yhteiskuntasopimuksen kaatamalla pitäneet huolen, että pian maassamme eivät lakkojen vuoksi liiku kuin Wolt-pyöräilijät ja Uber-kuskit, joista toiset orjuuttavat ja toiset ovat laittomia. Muuten EK on toiminut viime viikkoina järkevästi. Suomen kilpailukyvyn lisäämiseksi hallitusohjelmaan on EK :n kainon toiveen mukaisesti lisätty paikallisen sopimisen lisääminen. Se on kannattavaa, mutta korjaa ensisijaisesti toista, paljon vakavampaa ongelmaa: raiskauksia. EK:n ilmoitus lopettaa keskitettyjen ratkaisujen tekeminen parantaa ennen muuta naisten asemaa Suomessa. Erityinen tarve paikalliselle sopimiselle on nimittäin kodeissa, joissa suurin osa raiskauksista tapahtuu ja jää ilmoittamatta. Seksin kohdalla keskitetty ratkaisu on monelle hankala, sillä ihmisten mieltymykset vaihtelevat. Se ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että sopimatta saisi jättää. Päinvastoin, paikalliseen sopimiseen on siirryttävä jokaisessa tilanteessa ja paikassa, tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Mikäli muut keinot eivät tehoa, on tässä tapauksessa myös lakkoase hyväksyttävä. • Y L P Ä Ä K I R J O IT U S T O I M IT U S K A T S O Y L I O P P I L A S L E h d E N P E R I A A T E L I N J A O S O I T T E E S T A h T T P : / / Y L I O P P I L A S L E h T I . f I / P E R I A A T E L I N J A . P R O L O G I T O P 1
J A A K K O S U O M A L A I N E N SU O M A L AIN EN p OLItIIK K A on ollut viime kuukaudet erikoista. Se ei ole uutinen. Suomen poliittinen koneisto on jyllännyt jo vuosikaudet todellisuutta vastaan. Sekään ei ole uutinen. Eikä se, että suomalainen politiikka ei erityisemmin arvosta faktoja tai tutkimusta. Sivulta 26 alkaa juttu Suomesta ilman keskustapuoluetta, jonka politiikka on vuodesta toiseen pohjautunut numeroiden kieltämiseen. Keskustalaiset kyllä myöntävät, että ihmiset muuttavat kaupunkeihin kiihkeämmin kuin koskaan, eikä sille voi mitään. Muuttovirroista jaetaan kuitenkin palkinnoksi vitsanmäiskettä paljaalle pyllylle. Siitäs saatte, kun viette meidän ihmiset ja palvelut! Maaseudun rajat kiinni! Kun ihmiset eivät käänny takaisin koteihinsa, sekään ei riitä. On kostettava instanssille toisensa jälkeen: Helsingin Yliopistosta ja Aallosta uhataan koulutusleikkauksien vuoksi irtisanoa Åbo Akademillisen verran työntekijöitä. Tekes-tuet uhataan jakaa maakuntakohtaisiksi, koska hei, osataan me kaikki Kainuun kuusi korkeakoulutettuakin innovoida. Rakentaessaan taloa insinöörit tekevät lujuuslaskelmia. Se ei ole kovin vaikeaa. Riittää, kun ymmärtää numerot ja mitä ne tarkoittavat ja osaa sen jälkeen arvioida, kuinka monta naulaa tarvitaan mihinkin palkkiin tarvitaan, että rakenteesta tulee kestävä. Jos kerran valtiontaloutta hoidetaan muutenkin kuin kotitaloutta, ehkä valtiota kannattaisi ehkä rakentaa kuin taloa, insinööriopein. Jos silloin on enemmän kiinnostunut biotaloudesta kuin numeroista, katto voi vaikkapa romahtaa. Silloin ihmisille käy köpelösti. O S K A R I O N N I N E N t O I M I t t A J A L t A
Luonnonkosmetiik an Lemppareita p r o L o G i oLen tässä syksyn mittaan vaihtanut ihomömmön kokonaan luomuun. Tein tämän vaihdoksen ensimmäisen kerran jo suunnilleen viitisen kuutisen vuotta sitten, mutta palasin nopeasti takaisin Aqualan ällään, koska oliiviöljyjen tilanne oli tällöin hyvin erilainen kuin nyt. Vaan kuinka oliiviöljyn maailma onkaan muuttunut! Siinä missä viitisen kuutisen vuotta sitten kaikki oli tylsää lasipullodiskoa, nyt lähi-Alepasta saa Xtra-öljyä litran hyllyvissä muovipurkeissa! Ah! Nyt ei valikoimasta enää puutu kauniita pakkauksia ja luksusta. Levänvihreä neste löllyy tutisevassa astiassaan kuin puristelemaan kutsuen. Melkein ei raatsisi avata, vaan haluaisi vain katsoa öljypisaroiden sinfonista runoa muovijuonteiden läpi. (En häpeä myöntää, että kosmetiikassa haluaisin aina ripauksen – ISON ripauksen – luksusfiilistä.) Mutta kuiva iho huutaa, kuin kutsuen liskonväristä eliksiiriä luoksensa. Sitä kun tursottelee pikkunakkeihinsa, antaa niiden hieroutua toisiaan vasten liu’usta nauttien, sitten vieden ne nypyotteilla römpsytellen kohti ihohuokosten kiivasta huutoa: ”Tule tänne, tule!” Xtra-oliiviöljy sopii koko kehon hoitoon, kaikkiin kuiviin paikkoihin. Sen ansiosta olen löytänyt kehonhoidon autuaaksi tekevän voiman, kun se aiemmin oli pakollinen paha. Xtra-oliiviöljyssä on niin mieletön tuntu, että usein kuluu usea tunti ihan vain oman kehon eri paikkoja hieroessa. ti F F a n y k o o 12 5 / 2 1 5 siin ä missä monet viihtyvät netissä julkkisjuorujen tai urheilutilastojen parissa, minä luen polyamoristien keskustelupalstaa. Heidän moninaiset suhdekiemuransa ja niihin liittyvä ajattelu kiehtovat minua. Polyamorialla tarkoitetaan kykyä ja tapaa muodostaa useita samanaikaisia intiimejä suhteita, jotka eivät sulje toisiaan pois. Kyseessä on siis eräänlainen avoin suhde, mutta polyamoriassa korostuu usein vapaan seksin sijasta erityisesti vapaus luoda syvempiä ja pysyvämpiä rakkaussuhteita usean partnerin kanssa. Monet polyt elävät täysin tyytyväisinä uskollisessa suhteessa, mutta usean rakkaan kanssa. Toisilla on verkosto erilaisia, erisyvyisiä suhteita, joiden he antavat kehittyä omalla painollaan, myös seksuaaliselle tai romanttiselle tasolle tai sieltä pois. Joillain on yksi pääkumppani ja ohessa kakkosja kolmoskenttäläisiä. Osa taas vastustaa hierarkiaa ja haluaa suhteiden etenevän omilla meriiteillään, ei lukkoon lyödyllä ranking-listalla. Jotkut ovat päätyneet palstoille samankaltaisista syistä kuin minä: hakemaan lohtua siihen, kun kumppani haluaa polysuhteen, mutta oma sielu värjäytyy vihasta mustaksi silkasta ajatuksesta. suh asin noin vuoden päivät suhteessa pojan kanssa, joka kertoi heti tapailumme aluksi olevansa polyamoristi. Hän ei nähnyt syytä juntata elämää yksiavioiseen parisuhdenormiin, jota piti tympeänä ja rajoittavana. Aluksi ajatus tuntui vastaansanomattomalta, kiehtovalta. Lähtökohtaisesti ajattelin olevani vapaamielinen ja löyhämoraalinen suvakkihutsu, miksei siis moderni monisuhteisuuskin kävisi pirtaan. Mutta kun poika sitten kerran asteli tapaamiseemme käsi kädessä toisen tyttönsä kanssa ja näin hänen hellivän tätä aivan identtisin elein kuin minua, tilanne oli äkkiä sietämätön. Tunsin itseni käytetyksi, kuin olisin vain yhdentekevää materiaalia, korvattavissa tuolla typykällä tai kenellä tahansa muulla. Rakkaudenosoitukset, joita saattoi jaella ympäriinsä eri tyypeille, vaikuttivat valheellisilta. Jatkoimme suhdetta, sillä olin myös korviani myöten ihastunut kundiin, mutta epävarmuus jäyti mieltäni. Minusta kuoriutui murhaavan mustasukkainen ja omistushaluinen kotka. Mietin jatkuvasti, pitääkö poika minusta tarpeeksi tai eri tavalla kuin muista, välittääkö enemmän tyttöystävästään tai haluaako pakottavammin upouutta panokaveriaan. Tilanne tuntui epäreilulta, musertavan väärältä – ei vain ajatuksen tasolla, vaan kouristuksenomaisena raivona koko kropassa. Koetin käsitellä monisuhteisuuden aiheuttamaa kuristustilaani järjellä. Polyamoriasta tuli eräänlainen päähänpinttymä: kävin ulkona polytyyppien kanssa, luin artikkeleita aiheesta ja tankkasin polyamory.com-sivuston keskustelupalstaa kuin syntinen katekismusta. Vaikka suhde päättyi ja vaihtui monosuhteeseen, keskustelupalsta jäi. Uskon nimittäin, että polyamoristien ajattelumallista voi ottaa oppia missä suhteessa hyvänsä. ain o a ksi valituksi tuleminen on romantiikan ydinkuvitelma: että yhden ihmisen suhteen saa olla aivan erityinen ja ehdottomalla etusijalla. Se on monelle rakkaussuhteen suola, mutta tulee mieleen, annammeko samalla periksi lapsellisen kyltymättömälle osalle itsestämme. Jaamme huomiota ja rakkautta monille – ystäville, perheelle, tutuille – kuvittelematta, että ne olisivat toisiltaan pois. Silti rakastajalleen moni tahtoo olla jollei ensimmäinen, niin ainakin viimeinen ja tärkein. Olisiko parisuhde vankemmalla pohjalla, jos emme leikkisi, että lakkaamme haluamasta muita tavatessamme kumppanimme? Onko seksuaalinen ja romanttinen eksklusiivisuus tärkeää suhteen säilymiselle vai luoko se vain illuusion turvasta? Kehikko, jonka kautta polyamoriassa suhteita lähestytään, on ajattelua avartava. Mustasukkaisuus ja omistushalu nähdään usein oman pelon ja itseriittämättömyyden ilmentyminä, joita ei pitäisi laastaroida rajaamalla toisen käytöstä, vaan käydä itse tunteen kimppuun. Ehkä oikea kysymys ei ole, miksi toinen tarvitsee muita suhteita, vaan miksi itse kokee tarpeelliseksi torpata toisen mahdollisuudet nauttia rakastamisesta ja seksuaalisuudestaan vapaasti. Aika ja energia voivat loppua kesken, mutta rakkaus on rajatonta, sanovat polyamoristit. Monelle monisuhteisuus on punainen vaate, sillä heidän mielestään se on sama kuin antaisi luvan pettää. Mutta asian voi ajatella myös juuri päinvastoin. Ehkä polyamoria ei sovi heikkohermoisille siksi, että se vaatii onnistuakseen pettämisen vastakohtaa: väsymätöntä ja raatorehellistä mutta myötätuntoista kommunikaatiota. • monempi parempi P A L S T A L L A M A R I S U O N T O K I R J O I T T A A S E K S I S T ä . P A L S T A L L A N A U T I T A A N A R J E N P I E N I S T ä , K A U N I I S T A A S I O I S T A . m a r i s u o n t o s e k s i h e t k i k a i k k i m i t ä r a k a s t i n
P A L S T A L L A P u r e T A A n A j A n k o h T A i S i A A S i o i T A o S i i n . V u o r o S S A S o r S A S T u S . N O O R A K Y Ö S T I L Ä J A J O H A N N E S K A A R A K A I N E N YLEISIM M ÄT METSÄSTYSKOIR A RODUT: L A BR A DORINNOUTAJA, KULTAINEN NOUTAJA, SPA NIELIT METSÄSTETTÄVÄT LAJIT: SINISORSA, TAVI, H EINÄTAVI, H A APA NA, JOUHISORSA, LAPASORSA, PUNASOTK A, TUKK ASOTK A, TELKK Ä, H A A H K A, NOKIK A NA, K A NA DA NH A NHI HOUKUTTIMET: PIENI JOUKKO TEKOSORSIA SA ATTA A HOUKUTELL A LINNUN PAIK ALLE TYYPILLINEN ASE: H AULIKKO. PATRUUNASSA TAVALLISESTI NOIN 70 gR A M M A N LATAUS 2,4– 4 MILLIMETRIN H AULEJA KIELLETTYJÄ VÄLINEITÄ OVAT MUUN MUASSA R ÄJÄ HTEET, MYRKYT, SÄH KÖL AITTEET, KEINOVALOT, PIMEÄ NÄ KÖLAITTEET, PEILIT, VERKOT JA K ÄSISEK Ä AUTOM A ATTIASEET SORSASTUSK AUSI: 20.8. KLO 12.0 – 31.12. KLO 23.59. METSÄSTÄJIEN M Ä ÄR Ä (2013): 92 70 METSÄSTETTYJEN VESILINTUJEN M Ä ÄR Ä (2013): 529 40 Y L K A T S A U S
The Future is in the East! MASTER'S DEGREE PROGRAMME IN EAST ASIAN STUDIES Apply now! Application period 1.12.2015-29.2.2016 This programme will add area expertise on the societies, history, and politics of China, Japan, and Korea to your disciplinary education. These subjects are designed to help you enter relevant professions, whether in the public or private sphere, in a globalized world where East Asia is one of its most dynamic regions. The Centre for East Asian Studies (CEAS) is the only academic centre in Finland devoted to the study of contemporary East Asia. CEAS conducts original research and offers multidisciplinary teaching on the region with a focus on social sciences. Reguirements and further information: http://www.utu.fi/ceas Apply via the Studyinfo portal: https://studyinfo.fi/wp2/en/ Find us also on facebook: facebook.com/ceasutu CENTRE FOR EAST ASIAN STUDIES • UNIVERSITY OF TURKU FI-20014 Turun yliopisto, Finland • www.utu.fi !"#$%&#"!'()( %*$+"&'"'(,"**'(#+ #.'&&/ $"(&"'(0/*'&)# &%,#))# $"%11" 2" #"*+%& (/'( !""'*!"**" $),'#3&3,#)'. /ulapland lapinyliopisto.blogspot.fi @ulapland @universityoflapland Sinne eivät pienetkään unelmat huku Hae Lapin yliopistoon Kasvatustieteiden tiedekunta Oikeustieteiden tiedekunta Taiteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden tiedekunta hae.ulapland.fi 040 485 6583 hakijapalvelut@ulapland.fi Pohjoisen puolesta ? maailmaa varten L A P I N Y L I O P I S T O U N I V E R S I T Y O F L A P L A N D /ulapland
ylioppilaslehti 15 7 / 2 1 5 Asioita, joita R-kioskilta saa jo: Passit, kalastusluvat, hodarit, kolmioleivät, kahvit, lehdet, karkit, kaljat, kortsut, röökit, maidot, tampoonit, deodorantit, hammasharjat, raaputusarvat, lottokupongit, pornot ja raskaustestit. Työryhmän mietinnön pohjalta R-kioskille tulisi asteittain vuosina 2017–2019 siirtää seuraavat palvelut: T ERVE YSASEMAT Sote-uudistuksen yhteydessä terveysasemilta tulee siirtää seuravat palvelut R-kioskiyrittäjien hoidettavaksi: 1) Abortit. Suuri osa aborteista tehdään lääkkeellisesti. R-kioski on terveysasemaa pidempään auki, joten kansalaisen valinnanvapaus kasvaa ja palvelutaso paranee, kun lääkkeet voi näppärästi noutaa lähiärrältä. Koskee myös jälkiehkäisypillereitä. 2) Sukupuolitautitestit. Nouda purkit ja puikot ärrältä, mene kotiin sorkkimaan itseäsi ja palauta ärrälle. Yrittäjä hoitaa postituksen eteenpäin. Verkkopalvelusta voi katsoa tuloksen. 3) Neuvola. R-kioskille tulee perustaa itsepalvelupiste, jossa kansalainen voi käydä mittaamassa ja punnitsemassa vauvansa itselleen sopivana hetkenä. K AUKOL IIK ENNE MA AKUN T IIN Lapsuudessa oli ärräpussi, tulevaisuuden Suomessa ärräbussi. Yrittäjävetoisilla R-kioskibusseilla voidaan tuoda palveluita syrjäseuduille ja samalla hoitaa bussiliikenne Helsingistä maakuntiin. Voidaan lakkauttaa valtion tuki kannattamattomille bussilinjoille. VAS TA ANOT TOK ESKUS R-kioskit ovat kiinni öisin, ja niissä on valtavasti lattiatilaa. Kioskeilla voisi järjestää majoitusta turvapaikanhakijoille. Myös oleskelulupa-asiat siirretään R-kioskiyrittäjien hoidettavaksi. Samalla puretaan valtion pakolaiskeskuksista byrokratiaa, jotta ne voivat keskittyä jatkossa vahvemmin ydintehtäviinsä. VANHUS T ENHOI TO Kodinhoitajilla on jatkuva kiire, ja he ehtivät viettää vanhusten kanssa keskimäärin viisi minuuttia. Siirtämällä kotihoidon R-kioskiyrittäjille vanhuksia kannustetaan toimeliaisuuteen ja vastuunottoon itsestään. Myös hedelmäpelit ovat lähellä. Luovutaan vanhusten pesemisestä, sillä who gares. T YÖ -, ELINK EINO JA S OSIA ALIPALVELU T Siirtämällä TE-palvelut R-kioskeihin aktivoidaan työnhakijoita, kun yrittäjähenkinen R-kioskin myyjä kannustaa työtöntä yrittäjyyteen. Jatkossa R-kioskin myyjä myös vastaanottaa toimeentulotukihakemukset ja tiliotteet. Samalla käy jo pohdinnassa ollut sosiaaliturvan muuttaminen vastikkeelliseksi: papereiden toimittamisen yhteydessä toimeentulotuen vastaanottaja hoitaa R-kioskin siivouksen. • H Y V I N V O I N T I Y H T E I S K U N N A N P A L V E L U J E N Y K S I T Y I S T ä M I N E N R K I O S K I L L E E T E N E E L I I A N H I T A A S T I . Y L I O P P I L A S L E H T I K O K O S I T Y Ö R Y H M ä N V A U H d I T T A M A A N V ä L T T ä M ä T Ö N T ä R A K E N N E U U d I S T U S T A K O H T I J O U S T A V A A J A K U S T A N N U S T E H O K A S T A Y H d E N L U U K U N P O L I T I I K K A A . Pih i o n k a n n at tava Y L -T Y Ö R Y H M Ä
16 7 / 2 1 5 "Musiikki on samaan aikaan universaalia ja äärimmäisen henkilökohtaista. Vastaus kysymykseen siitä, mikä on maailman tärkein musiikkikappale, vaihtelee siis vastaajasta ja hänen elämäntilanteestaan riippuen. Itselleni tärkein kappale juuri nyt on Sibeliuksen viulukonsertto, koska nyt on Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhla ja tänä vuonna järjestettiin 11. Jean Sibelius -viulukilpailu." K a t r i S i p i l ä , t o i m i t u S j o h t a j a , t e o S t o "Kun Frigg levytti oman sovituksensa Peltoniemen Hintriikin surumarssista, jossa säkkipilli soi kuin ihmisääni, nousi tämä kaustislainen kansansävelmä erityiseksi kuuntelukokemukseksi. Sama sävelmä, Reino Helismaan sanoituksena, on valittu myös Suomen kaikkien aikojen synkimmäksi lauluksi. Tämä kaunis, surullinenkin sävelmä koskettaa, mutta synnyttää minussa myös ilon tunteita." p ä i v i Y l ö n e n v i i r i , t o i m i n n a n j o h t a j a , S u o m e n K a n S a n m u S i i K K i l i i t t o "LNR – ’Work It To The Bone’ on minulle yksi maailman tärkeimmistä biiseistä. Se ei missään nimessä ole niitä maailman parhaita, mutta se oli omiaan räjäyttämään musiikista kiinnostuneen nuoren miehen tajunnan 80-luvun lopulla. Kaikki tuntui musiikissa olevan mahdollista. Se on yksi niistä biiseistä, jotka saivat minut innostumaan levyjen soitosta sekä aloittamaan oman musiikin tekemisen." r o b e r t o r o d r i g u e z , o h j e l m a p ä ä l l i K K ö , b a S S o m e d i a "Tuohon kysymykseen en pysty vastaamaan, koska se sotii omaa musiikkifilosofista käsitystäni vastaan. Minulle musiikki on enemmänkin prosessi ja kommunikaation väline kuin joistain suurista ja tärkeistä ”teoksista” koostuva taidelaji. En tietenkään sinänsä väheksy sävelletyn musiikin arvoa, mutta kun vain pieni osa maailman musiikista koostuu sävelletyistä kappaleista, en voi ajatella yksittäistä kappaletta jotenkin ”tärkeimmäksi”, saatika perustelemaan sellaista." j a r i p e r K i ö m ä K i , r e h t o r i , t a i d e Y l i o p i S t o "Mendelssohnin häämarssi. Kappaleen pitää olla niin laajalti tunnettu, että sillä on merkitystä hyvin monille ihmisille. Vain länsimainen musiikki vaikuttaa maailmanlaajuisesti, jos sekään. Tämän päivän hitit eivät kelpaa, koska emme tiedä, muistetaanko niitä ensimmäisen nostalgiapolven jälkeen. Merkittävyyteen ei myöskään riitä, että kappale on ollut avainteos musiikin kehityksessä, koska se tuskin on kuitenkaan ollut muutoksen syy." a n t t i a r j a v a , Y l i a S i a m i e S , S u o m e n K u l t t u u r i r a h a S t o K a r o l i n a M i l l e r MiK ä on M a ailM an tärKein MusiiKKiK appale ? p a l S t a l l a e t S i t ä ä n l o p u l l i S t a v a S t a u S t a . e p ä K o r r e K t i V ä i t e s u u r i a K Y s Y M Y K s i ä j u K K a l e h t o n e n , K a S v a t u S S o S i o l o g i a n d o S e n t t i , h e l S i n g i n Y l i o p i S t o ”Neutraalius on hyödyllistä, jos se tarkoittaa sitä, että oppilaita ei jaeta tyttöja poikaryhmiin ja ettei heille opeteta tietynlaista liikuntaa tämän jaon perusteella. Oppilaat eivät asetu kaksijakomalliin, joka olettaa heidät joka tytöiksi tai pojiksi. Osa on sekä tyttöjä että poikia, ja osa ei kumpaakaan – joku tyttö, vaikka häntä luullaan pojaksi. Osa pojista haluaa harrastaa liikuntaa tyttöjen kanssa. Osa tytöistä haluaa harjoittaa lajeja, joita vain pojille opetetaan. Heitä kaksijako ei palvele. Ei se ole hyödyksi muillekaan. Se antaa liikunnasta vääristyneen kuvan, jonka mukaan tanssi ei sovi pojille tai voimalajit tytöille – ja etteivät tytöt ja pojat muka voisi liikkua yhdessä.” p ä i v i b e r g , S o S i a a l i p S Y K o l o g i a n d o S e n t t i , n u o r i S o t u t K i m u S v e r K o S t o : ”Yhteiset tunnit olisivat haitallisia jos opetus etenisi poikien ehdoilla. ’Poikien ehdoiksi’ voi tässä käsittää vaikkapa stereotyyppisen olettamuksen, että kaikki pojat pitäisivät joukkuepeleistä ja tytöt eivät ja että kaikki pojat pitäisivät liikunnassa kilpailemisesta ja tytöt eivät. Yhteiset tunnit voisivat olla haitallisia myös siinä tapauksessa, jos liikunnanopettaja ei haluaisi haastaa esimerkiksi edellä mainitunlaisia sukupuolistereotypioita opetusmetodeissaan ja puheessaan. Tällaisissa tapauksissa yhteiset tunnit saattaisivat jopa vahvistaa tyttöjen ja poikien stereotypioita toisensa liikunnallisista taidoista ja kiinnostuksen kohteista.” • K a r o l i n a M i l l e r suKupuolineutr a alit liiKuntatunnit oVat h aitallisia. p a l S t a l l a e t S i t ä ä n v a S t a u K S i a e p ä K o r r e K t e i h i n v ä i t t e i S i i n . p r o l o G i
17 7 / 2 1 5 K a ppas , taas joku on keksinyt, että uusliberalismi on paha asia. Ylessä dokumenttiohjaajana työskentelevä Simo Sipola, 49, kirjoitti aiheesta oikein kirjankin. Rahavallan jäljissä Sipola suomii hallinnon epäkieltä, jonka tehtävä on häivyttää asiakysymykset ja kuulostaa hyvältä. On kannustimet ja on kestävyysvaje. Ja on uusliberalismi. Eikö sekin kerro ennen muuta käyttäjästään? ”On siitäkin kirjoitettu paljon ja moitittu, että kaikkea, mikä on yhteiskunnassa vialla, yritetään laittaa sen piikkiin”, Sipola sanoo. ”Mä kyllä käyn kirjassa läpi, miten sekava nippu se on eri asioita, eikä mikään johdonmukainen oppi.” sip ol a n K ritisoim a oppi sai alkusysäyksensä 1960-luvun Yhdysvalloista, jossa republikaanien presidenttiehdokkaana oli Barry Goldwater. Goldwater oli aikansa Donald Trump, konservatiivinen kaistapää, jonka pelättiin valtaan päästyään painavan ydinasenappulaa, lopettavan sosiaaliturvan ja suorittavan valtionpurkutalkoot. Aikeet olivat oman aikansa huumoria ja siksi hänen otaksuttiin jäävän puolikoomiseksi poliittisen historian sivupoluksi. Goldwater kyllä hävisi vaalit murskaten, mutta silti maailma kääntyi. Elettiin vuotta 1964, eli noin vuotta 1965, jota Tommi Uschanov pitää tuoreessa Hätä on tarpeen -kirjassaan maailman edistysuskoisimpana aikana. Sen jälkeen meidät valtasi niin pessimismi kuin se uusliberalismikin. Lopullisesti ne nousivat valtaan, kun Goldwaterin taustajoukoissa ollut Ronald Reagan valittiin Yhdysvaltain presidentiksi vuonna 1981, ja yhtäkkiä Goldwaterin maailma valmistui. ”Vielä 1950-, 1960-luvuilla oli ajatus jonkinlaisesta yhteisestä veneestä ja siitä, että yritystenkin pitäisi tuottaa yhteiskunnallista hyvää. 1980-luvulle mennessä sitä ei enää ollut. Osakkeenomistajien etu nousi etusijalle.” Ja mitä m a ail m a edellä, sitä Suomi perässä. Hallintoa alettiin arvioida tehokkuuden pohjalta Harri Holkerin pääministeriöaikoihin 1980-luvun lopulla. Virkamiehet imivät uuden julkisjohtamisen tuottavuuspuhetta OECD :n järjestämistä internaateista. Lopullinen käänne tuli viimeistään maaliskuussa 1991, kolme päivää sen jälkeen, kun Esko Ahon johtama keskusta oli saanut veretseisauttavan vaalivoittonsa. Kaltionvarainministeriö julkisti Sixten Korkmanin ja Raimo Sailaksen johdolla puheenvuoron, joka vaati leikkauksia ”kansantalouden tervehdyttämiseksi” ja leimasi julkisen sektorin pahaksi ja tehottomaksi. 25 v u ot ta myöhemmin koodauksen lisäämistä opetussuunnitelmaan perustellaan tuottavuudella ja koko syksy ollaan vatvottu hintakilpailukyvyllä sen enempää spesifioimatta, kuinka alakohtainen ongelma on. Siksi Sipolakin kirjansa kirjoitti. Hänestä on tärkeää, että hallintopuheen läpi nähtäisiin, politiikan journalismi kun tekee sitä turhan satunnaisesti. Sieltä löytyy lopulta tuttuja asioita. Esimerkiksi se, että eriarvoisuus todella lisääntyy, minkä esimerkiksi OECD on todennut haittaavan talouskasvua ja mistä Maailman talousfoorumikin on ollut huolissaan. Tai se, että Suomessa hallituksen tekemä yhteisöveron lasku ei ole tuottanut tulosta, paitsi yrityksille. Sipolan kritiikki on perusteltua, mutta usein päässä välähtää Voima-lehden taajuus. Mutta ehkä niin ajatteleminen kertoo jo sinänsä uusliberalismin voitosta. Jossain saattaa silti olla uusi paradigma. Tai ainakin niin on uskottava, jos ei halua olla kyyninen. ”Nykykapitalismia jos ajatellaan talousjärjestelmänä, niin kyllä se on epäoikeudenmukainen järjestelmä. En kuitenkaan näe, että kovin suurta muutosta on tulossa. Jatkossakin mennään saman tehokkuuden ja julkisen hallinnon moittimisen kautta kuin tälläkin hetkellä”, Sipola sanoo. ”On nähtävissä merkkejä, että tyytymättömyys lisääntyy Suomessa ja maailmalla. Ja vihjaan kyllä kirjassa, että muutos voisi lähteä alhaaltapäin.” Sitä odotellessa. • o s K a r i o n n i n E n D O K U M E N T A R i S T i S i M O S i p O L A K i R J O i T T i T i E T O K i R J A N , J O N K A V i E S T i O N K A i K i L L E T U T T U . pa h a pa h a u u slib e r a lis m i l a u r a m a t i K a i n E n H E n K i l Ö
18 7 / 2 1 5 ylioppilaslehti
M a r r asku ussa päättyi vuoden kestänyt ideakilpailu Helsinki Challenge. Kisassa joukko ”tiimejä” kilpaili keskenään parhaasta tutkimusideasta. Voittajaryhmä saisi 250 000 euroa. Kilpailu brändättiin huolella: kisaajien täytyi poseerata turkooseissa huppareissa ja osallistua pitchaussekä ”matchmaking”-tapahtumiin, joissa houkuteltiin potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Viiden parhaan finaalista voittajaksi selviytyi NEMO -hanke. Termi on lyhenne sanoista Natural Emotionality in Digital Interaction. Hankkeen vetäjä, kognitiivisen neurotieteen tutkija Katri Saarikivi kertoo Helsinki Challengen verkkosivuilla, että tiimi haluaa koota tunteiden välittämiseen avoimen lähdekoodin, jonka pohjalta kuka tahansa koodari tai sovelluskehittäjä voi kehittää empatian mahdollistavia uusia sovelluksia. Mitä tämä tarkoittaa? Saarikiven mukaan tutkimuksen tavoitteena on maailmanparannus tieteen keinoin: tehdä internetistä empaattisempi paikka. ”Tutkimme ihmisten välistä vuorovaikutusta kasvotusten ja digitaalisten apuvälineiden kanssa. Haluamme luoda paremmin toimivia digitaalisia vuorovaikutusympäristöjä.” Ide a N e M O sta syntyi, kun kollega Tommi Makkonen tiedusteli Saarikiveltä, kiinnostaisiko osallistua kilpailuun. Molemmat olivat kiinnostuneita vuorovaikutuksesta ja empatian lisäämisestä internetissä. ”Meitä huolestutti etenkin se, että vihapuhe, kiusaaminen ja uhkailu ovat lisääntyneet netissä valtavasti. Se kertoo empatian puutteesta. Kasvatus on tärkeässä roolissa empatian syntymisessä, joten halusimme, että tutkimuksemme pohjalta voitaisiin luoda nettiin leikkiympäristöjä, jotka kehittäisivät lasten vuorovaikutustaitoja.” Nykyinen internet perustuu Saarikiven mukaan rationaaliseen ihmiskuvaan, eikä se siksi huomioi tunteita. ”Chattaillessa tietosisältö painottuu, mutta empatian kannalta olennainen eleistä ja ilmeistä saatava informaatio jää puuttumaan.” Saarikivi huomauttaa, että kasvokkaisessa kommunikaatiossa tunteet välittyvät luontaisesti helpommin – myös ne, joita ei tiedosta ilmaisevansa. Jopa vartalon asennot, ilmeet ja puheen tahti synkronisoituvat. NEMO aikoo tehdä internetistä tunteellisemman mittaamalla muun muassa sykkeen muutosta ja pupillien laajentumista. Tutkijat pyrkivät selvittämään, miten fysiologiasta saatu informaatio voisi rikastaa digiviestintää. Tunneimpulsseja voitaisiin välittää esimerkiksi niin, että laitteen pinnanmuoto muuttuisi keskustelukumppanin tunteiden mukaan. sa a rIkIve ä h a r MIt ta a , että ihmisille on syntynyt mielikuva, että Helsinki Challengessa vain pitchataan. Hänen mielestään kisa muistutti enemmän tyypillistä tutkimusrahoitushakemusta kuin Slushfestivaalia. NEMO n tutkimuskin on juuri sitä perustutkimusta, josta nyt ollaan leikkaamassa, Saarikivi sanoo. Tiimiin mukaan päästäkseen ei tarvinnut olla Helsingin yliopiston opiskelija. Idean sai valita vapaasti, eikä sen tarvinnut olla valmis. ”Kiihdyttämövaiheessa” 20 parasta tiimiä kisasivat keskenään ja saivat ideansa kehittämiseen avustusta ajatushautomo Demos Helsingiltä. NEMO perusteli hankkeen merkittävyyttä empatian lisäksi asiakaskokemuksilla ja uusilla innovaatioilla. Kaupallisuutta se ei Saarikiven mukaan kuitenkaan ole. ”Tutkijan vastuulla on tiedon luominen, ei sen käyttäminen. Jotkut yrityksethän mittaavat ihmisten tunteita, jotta saataisiin tehtyä toimivampia mainoksia. Jos joku haluaa tehdä tutkimuksellamme rahaa, niin toki sitä voisi hyödyntää näinkin.” NEMO :n ensimmäinen yhteistyökumppani on Pikku Kakkonen, mistä Saarikivi on innoissaan. ”Pikku Kakkonen ja YLE sopivat hyvin yliopistolaisten arvoihin. Ne eivät pyri ainoastaan tekemään mahdollisimman viihdyttävää ja myyvää sisältöä, vaan sivistävää ja kehittävää.” • I I d a s O fI a h I r v O N e N I N T Er N E T K O M M u N I K a aT I O Ta Va I Va a EM PaT I a N P u u T E , S a N O O T u T K I J a K aT r I S a a r I K I V I . S I K S I L a I T T EEN P I N N a N M u O D O N O L I S I T u L E Va I S u u D E S S a S Y Y Tä M u u T T u a K E S K u S T EL u K u M P Pa N I N T u N N EI M P u L S S I EN M u K a a N . k u n o n t u n t e e t L a u r a M a t I k a I N e N h e N k I L Ö 19 7 / 2 1 5
20 7 / 2 1 5 ylioppilaslehti PITK ÄT JÄÄHY VÄISET SIITÄ ON NY T PUOLITOISTA VUOT TA , KUN SDP:N JUT TA URPIL AINEN SYR JÄY TET TIIN PUOLUEENSA PUHEENJOHTA JAN PAIK ALTA . SEN JÄLKEEN HÄN ON OLLUT YLL ÄT TÄVÄN HIL JA A . S O N J A S A A R I K O S K I E M M A S A R P A N I E M I