yli rajojen Perintönä masennus No I 6 S S N / 0 3 homona Pietarissa 2 0 1 3 5 - 9 2 4
YLio p p iLAS LE h T i Se ei ollut hutaistu heitto, vaikka kokoomuslaiset kiirehtivät sanomaan niin heti, kun media keksi, mistä on kysymys. Uskon, että nuorisojärjestö oli ihan tosissaan, kun se ehdotti tavoiteohjelmassaan kansanryhmää vastaan kiihottamisen laillistamista. Se oli vapauden asialla. Kokoomusnuoret ajattelivat, että kansanryhmää vastaan kiihottamisen kieltävä laki mössää yksilöt massaksi ja pakottaa erilaiset ihmiset yhden määreen alle. Ja että se rajoittaa yksilönvapauksista yhtä tärkeintä, sananvapautta. Sitä samaa vapautta, jota ilman media ei voi toimia kunnolla. Lehdistö pitikin oikeudestaan kiinni ja käytti sitä kyselemällä, miksi kokoomusnuoret haluaa sallia rasismin. Missään ei kirjoitettu, että on totta, että lakipykälä kieltää puhumasta julkisesti tietyistä asioista. Eikä ainakaan siitä, miksi laki on tarpeellinen. Laki on kieltänyt esimerkiksi Jussi Hallaahoa kirjoittamasta blogiinsa, että ”ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre”. Sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla kirjoitti Halla-ahon tuomion jälkeen omaan blogiinsa, että halla-ahojen tuomitseminen on vaarallista, koska ”jos epäluuloa ei saa julkisesti esittää, se ei katoa mihinkään”. Jarla ja kokoomusnuoret ovat oikeassa: ei sananvapautta saa rajoittaa kevyin perustein. p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A Perusteeksi ei riitä, että ehdotus on sensaatiohakuinen. Eikä se, että joku ei osaa selittää mielipidettään, niin kuin kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski ei MTV3:n toimittajalle osannut. Se, mikä riittäisi, olisi, että 1980- ja 90-luvuilla lintukotoon syntyneet kokoomusnuoret tutustuisivat dokumenttiohjaajaan nimeltä Laurence Rees. Rees kiersi 15 vuotta haastattelemassa entisiä natseja ja sai heidät puhumaan kameralle. Hänen mielestään Saksassa kävi niin kuin kävi, koska se kävi niin vaivihkaa: ”Se mitä tapahtuu, on sarja asteittaisia päätöksiä, askel askeleen jälkeen. Se siinä koko päätöksentekoketjussa on niin pelottavaa”, Rees on sanonut. Niin se aina tapahtuu. Ensin pelottavan hitaasti, mutta lopulta pelottavan nopeasti. Ensin yksi sanoo telkkarissa vihaavansa vaikkapa homoja. Sitten toinen sanoo niin radiossa ja kolmas Facebook-statuksessa, neljäs jakaa sen. Ja niin edelleen. Yhtäkkiä alkaa olla ihan yleisesti hyväksyttyä pitää homoja jotenkin vääränlaisina. Sitten tuntuukin jo oikeutetulta ja tarpeelliselta säätää lakeja, jotka polkevat homojen ihmisoikeuksia – hehän eivät ole ihan samalla tavalla ihmisiä kuin me muut. Näin on käynyt Venäjällä. Toimittajamme Aurora Rämö kävi siellä, ja kertoo sivuilla 26–33, kuinka maassa on rajoitettu homojen oikeuksia. Erityisesti niitä kokoomusnuorille pyhiä yksilönvapauksia. ALKuTEKSTiT S E n S A AT i o K o r T T i s i s ä l l ys l u e t t e l o ALKuTEKSTiT: KESKiTY: v i i m E i S E T S A n AT : Sivu 5: Ajanhenki(lö)ssä haastatellaan Robin Hoodia, ei kun Reima Launosta. Sivu 7: Akateeminen voi ihan hyvin olla pihalla. Hommissa. Sivu 10: Voi olla myös niin, että kirjaston sedästä tulee muusikko. Sivu 11: Opintotuki ei seuraa meitä kaikkialle. Sivu 12: Ystävyydellä on yliopistossa hintansa, syksyn fuksi Tia Torvinen ymmärsi. Sivu 13: Ensin mies oli poliitikko. Nyt hän on politiikan opiskelija. Sivu 14: Väitöskirja vei Senni Jyrkiäisen Egyptiin, mutta nyt hän joutuu tyytymään egyptiläiseen ravintolaan. Sivu 20: Hannu Rajaniemi ei ole vain tiedemies-kasvuyrittäjä-tieteiskirjailija. Hän on myös tulevaisuusoptimisti. Sivu 24: Toimittaja Antti Pikkasen mielestä yliopisto-opiskelijoiden masennus on tavallaan vanhempien syytä. Sivu 26: Venäjällä homoseksuaalisuus lakkasi olemasta rikos jo paljon ennen kuin suuressa osassa Länsi-Eurooppaa. Mutta mitä sitten tapahtui? Sivu 34: Anton Vanha-Majamaa kokeili nukkumista vasaran kanssa eikä kiihottunut. Sivu 36: Onko Helsinki maailman paras kaupunki? Sivu 37: Veikko Eranti sanoo, ettei kiinalaislapsista saa tehdä jauhelihaa. Sivu 38: Lauri Korolainen keksii uuden uutiskriteerin: sinut. Sivu 39: Sivuhenkilönä Sofia, jonka hobbyna on viikonloppumatkailla ulkomailla. Varje vecka. apinat S iv u 3 n o 6 / 201 3 YLioppiLASLEhTi. Perustettu 1913. 100. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 445 0553, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Eugene Petrushanskiy
YLiO P P iLAS LE H T i a j a n h e n k i ( lö ) ottaisivat mallia Kari Tapiosta. Siksi hän kirjoitti kirjan verotuksen oikeudenmukaisuudesta. ALKuTEKSTiT Filosofi Reima Launonen haluaa, että suomalaiset Jako uusiksi telemaan verotuksesta ja siitä, mihin suuntaan sitä pitäisi Suomessa kehittää. Hänen oma kantansa on selvä: verotuksesta pitäisi tehdä progressiivisempaa. Varallisuusvero pitäisi palauttaa, ja etenkin suurten perintöjen perintöveroja nostaa. Mikä sitten on vastaus kirjan otsikon kysymykseen: miksi verotus on oikein? ”Koska yhteisiin tavoitteisiin, kuten kansalaisten ruumiillisen koskemattomuuden varmistamiseen, vaaditaan resursseja. Me päätämme yhdessä poliittisten prosessien kautta, mitä asioita haluamme yhteiskunnan tarjoavan jäsenilleen”, Launonen sanoo. Äärilibertaristien ja anarkistien mielestä verotus on yksilöltä varastamista, eikä sille voi olla mitään eettisiä perusteita. Launonen näkee asian toisin. ”Jos koet verotuksen ’ryöstöksi’ niin joudun valitettavasti sanomaan, että omistusoikeutesi tuloihisi ja varoihisi ei ole yhtä vahva kuin luulet sen olevan”, Launonen sanoo. ”Yhteiskunta takaa ihmisten oikeudet omai- suuteen sekä sen, että työnantajat pitävät sopimuksista kiinni ja maksavat palkat. Näin ollen yhteiskunta on alusta saakka takaamassa omistamiseen liittyviä tekijöitä ja niiden oikeutusta.” Siksi politiikka saa asettua markkinoiden yläpuolelle. Launosen esikuva verotuksessa on Kari Tapio. Monet muusikot perustavat yrityksen ja nostavat palkkansa osinkotuloina, mutta Kari Tapio otti tulonsa aina ansiotuloina. ”Sillä oli ihan perkeleen korkea veroprosentti”, Launonen sanoo. Joskus Tapiolta kysyttiin, että eikö se ole vähän hölmöä. Muusikko vastasi, että hänen mielestään suomalainen yhteiskunta on hyvä ja tukemisen arvoinen – hän maksaa mielellään veroja. teksti ja kuva mikko virta Reimo Launosen kirja Kuningasjako – miksi verotus on oikein (Into Kustannus) julkaistaan 14. lokakuuta. S iv u 5 N o 6 / 201 3 Kuten niin monet asiat elämässä, Reima Launosen kirja sai alkusysäyksen ärsyyntymisestä. Vuonna 2010 valtiovarainministeriön työryhmä julkaisi raportin verotuksesta. Työryhmän yhtenä tehtävänä oli ollut verotuksen oikeudenmukaisuuden arvioiminen. Käytännöllisen filosofian gradunsa juuri palauttanut Launonen, 32, luki raportin ja ärsyyntyi. ”Siinä ei ollut mitään oikeudenmukaisuudesta. Raportissa ei puhuttu siitä, minkä takia verotuksella kerätään varoja yhteiskuntaa varten.” Jonkun pitäisi kirjoittaa verotuksen eettisistä perusteista, Launonen ajatteli. Ja miksipä se joku ei olisi hän itse. Olihan hänen oma gradunsa käsitellyt verotusta ja sen oikeutusta. Lokakuussa ilmestyy valtiotieteellisessä tiedekunnassa tutkijana työskentelevän Launosen kirja nimeltä Kuningasjako – miksi verotus on oikein? Launonen toivoo, että kirja innostaisi muitakin kuin ekonomisteja ja byrokraatteja keskus-
ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i NIKOLENKON NUMERO 25 on prosenttiosuus, jonka verran Kiinan teol lisuustyöpaikat vähentyivät vuosien 1996 ja 2009 välillä. Samaan aikaan maan teollisuus tuotanto kuitenkin kasvoi. Toisin sanoen te hokkuuden parantuminen on tehnyt monen kiinalaisen työn turhaksi. Syksyn irtisanomis uutisten keskellä ei siis kannata viitata ”Kii nailmiöön”. Teollisuustyöpaikat eivät katoa Suomesta Kiinaan, vaan teknologinen kehitys hävittää ne kokonaan. te k s t i a N tO N N I K O L E N K O Kirjoittaja opiskelee taloustiedettä, matematiikkaa ja tilastotiedettä Helsingin yliopistossa. Hänestä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä numeroita, joten hän selittää niitä mielellään kansantajuisesti. YLIOppILasLEhdEstä hEI Soitamme ajankohtaiselle ihmiselle. FuTurE iS ourS Millä sloganilla kaupittelisit suomalaista koulutusta ulkomaille, koulutusviennin selvitysryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Lipponen? ”Oho! Yhdellä sloganilla pitäisi kaupata suo malaista koulutusosaamista... Tulevaisuus on meidän! Olisiko se hyvä slogan? Teknologinen muutos ja työn muutos ovat tulevaisuudessa suuria. Suomalaisilla on val miuksia ratkaista näitä tulevia haasteita. Olemme edelläkävijöitä oppimismallien rakentamisessa, ja meillä on hyvä opettajan koulutus. Meillä on tutkintoja, joita halutaan maailmalla ostaa, esimerkiksi sairaanhoitaja koulutus on Suomessa korkeatasoista. Nyt on löydettävä ratkaisuja, joilla yliopistot ja am mattikorkeakoulut voivat myydä osaamistaan. Maailmanmarkkinoilla kilpailu on kovaa. Pitää panostaa koulutuksen laatuun kaikil la asteilla, jotta pystymme profiloitumaan edelläkävijöinä.” N o 6 / 2 01 3 te k s t i Va ppU KaaRENOja Demarikansanedustaja Päivi Lipponen on puheenjohtaja työryhmässä, jonka tehtävä on pohtia, kuinka suomalaiset voisivat tehdä rahaa koulutusviennillä. Työryhmän raportti valmistuu lokakuun lopussa. Sivu 6 Sijoitus tulevaisuuteen Viime keväänä valtiotieteellisessä tiedekunnas sa opiskeleva Sylvia Sene, 22, tuskastui kesä työnhakuun. Hän oli lähettänyt tukun hake muksia, mutta ei tärpännyt. Sene oli opiskellut vuoden viestintää eikä oman alan kokemusta vielä ollut. Niinpä hän päätti kirjoittaa työnhakuvies teihinsä kesätyön sijaan sanan kesäharjoittelu paikka. Hänelle tuli välittömästi kutsu haastat teluun. Ja sitten toinen. Molemmista paikoista ilmoitettiin, että palkkaa ei maksettaisi. “En edes yrittänyt neuvotella palkasta haastattelussa. Tiedustelin vain, olisiko yrityk sillä tarjota muita etuja, kuten lounasseteleitä. Ei ollut. Valitsin lopulta sen yrityksen, jolta koin oppivani eniten”, Sene sanoo. Hän teki täysiä työpäiviä ilmaiseksi. Ja se kannatti. “Sain nykyisen työpaikkani mainostoimis tossa nimenomaan harjoittelun ansiosta.” Sene pitää harjoittelun tärkeimpänä hyö tynä paikassa saatuja verkostoja – se oli hyvä tapa saada ura käyntiin. Mutta samaan aikaan hän pitää palkattomia harjoitteluita epäreiluna konseptina. “Elätin itseni harjoittelun aikana säästöil lä, opintotuella ja vanhempien tuella. Tällaiseen lähtevällä täytyy olla säästöjä tai tukiverkosto, joka kykenee auttamaan taloudellisesti.” Yhä useampi opiskelija kohtaakin dilem man: palkattomia harjoitteluita pidetään mo raalittomina, mutta toisaalta niiden avulla voi päästä uralla alkuun. Ja mitä enemmän ilmaistyötä tehdään, sitä enemmän sitä myös tarjotaan. “Kaikki opiskelijat ovat törmänneet tähän paradoksiin töitä etsiessään”, Sene sanoo. Niin myös Essi Toroskainen, 24. Myös To roskainen on viestinnän opiskelija. Hän teki seitsemän viikon palkattoman harjoittelun kan sainvälisessä matkailu ja ITalan yrityksessä. Toroskainen nosti opintotukea ja sai talou dellista apua vanhemmiltaan harjoittelun ajan. Hänkin suhtautuu ristiriitaisesti palkattomiin harjoitteluihin. Yhtäältä sellainen voi olla hyvä ensimmäinen oman alan työpaikka. “Kokemus on muutaman kuukauden palk kaa arvokkaampi”, Toroskainen sanoo. Toisaalta hän ajattelee, ettei palkattomien harjoittelijoiden hakeminen ja niistä ilmoittelu opiskelijajärjestöjen sähköpostilistoilla ole täy sin oikein. Dilemman edessä ovat myös opiskelijajär jestöt. Vaikka järjestöt paheksuvat palkattomia harjoitteluita, ne välittävät ilmaista työvoimaa etsivien työnantajien viestejä opiskelijoiden sähköpostilistoille. Ilmaistyö on korkeakoulualoista lähinnä hu manistisen ja valtiotieteellisen alan riesa. Valtiotieteellisen tiedekuntajärjestön Kan nunvalajien puheenjohtaja Laura Leuto sanoo, että opiskelija on itse vastuussa siitä, mitä työ paikkoja hakee. “Ilmoitukset päästetään läpi sähköpostilis toille, jos ne vaikuttavat sopivilta valtsikalaisil le”, hän sanoo. “Kaikkein halutuimmat paikat täytetään varmasti palkattominakin. Opiskelijoiden pitäi si silti ymmärtää arvonsa työntekijöinä ja vaatia palkkaa.” Myös Humanisticumin puheenjohtaja Tomi Ståhlberg paheksuu ilmaisten harjoitteluiden tarjoamista. Humanisticumin sähköpostilis toille kuitenkin päästetään ilmoituksia myös il maistyöstä. ”Periaatteessa sellaisissa tilanteissa voi joustaa, joissa harjoittelun tekeminen todennä köisesti johtaa myöhempään huippuduuniin”, Ståhlberg sanoo. Ainejärjestöistä vain yleisen kirjallisuustie teilijöiden järjestöllä on nollatoleranssi ilmaisiin harjoittelutarjouksiin. Niitä ei välitetä ainejär jestön sähköpostilistalle. Palkattoman harjoittelun tehnyt Sylvia Sene sanoo, että jos päätyy tekemään ilmaisen har joittelun, kannattaa ainakin vaatia mielekkäitä työtehtäviä. ”Työnantajat käyttävät nimenomaan har joittelijan saamia ‘hyötyjä’ perusteena palkat tomuudelle. Kahvinkeittelystä pitää kieltäy tyä”, Sene sanoo. te k s t i I I d a s O f I a h I R V O N E N k uva s a MUL I s a a RI N E N
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Yliopistokoulutus on väylä siisteihin sisätöihin. Ammattikoulusta valmistutaan ammatteihin, joissa ollaan haalarit päällä ulkona. Väärin! Myös akateeminen koulutus voi viedä muualle kuin pölyiseen toimistoon. Akateemiset ulkotyöläiset Maisterikin voi välttyä istumisen aiheuttamilta peräpukamilta, hiiren klikkailun aikaansaamalta jännetupentulehdukselta ja sisäilmamyrkytykseltä. Ylioppilaslehti selvitti, missä akateemisissa ammateissa saa olla eniten ulkona. Ammatinvalintapsykologi Hilkka Paronen teki Ylioppilaslehden avuksi ammatinvalintatestin. Hän vastasi kysymyksiin kuvitellen olevansa nuori, joka haluaa korkeakouluun mutta ei halua homehtua konttorissa. ”Testituloksissa näkyivät ne ammatit, jotka minulla olivat jo etukäteen mielessä”, Paronen sanoo. Lisäksi pyysimme Akavan tutkijaa Iida Mielityistä listaamaan akateemiset ammatit, joihin hänen mielestään kuuluu eniten ulkoilua. Mielityisen listalla olivat samat ammatit kuin Hilkka Parosenkin: Arkeologi Wesa Perttola, yliopisto-opettaja, filosofian maisteri ”Minulla on kaksi tyypillistä työtehtävää, joiden aikana olen ulkona: inventointi, jossa etsitään uusia muinaisjäännöksiä ja kaivaukset, joissa tutkitaan jotakin tiettyä muinaisjäännöstä. Lisäksi työhöni kuuluu opetusta sisällä. Laitoksen pihalla opetan opiskelijoille takymetrin käyttöä ja yleiskartan piirtämistä. Olen vuodessa yhteensä noin kolme viikkoa maastossa. Museovirastolla on arkeologeja, jotka saattavat olla neljästä viiteen kuukautta vuodessa kentällä.” Maanmittauksen diplomi-insinööri Jyrki Puupponen, Maanmittauslaitos ”Maanmittarin työhöni kuuluvat katselmustyöt, jotka tehdään maastossa sulan maan aikaan. Katselmuksissa kirjataan ylös havaintoja maastosta, kuten maan arvo. Sitä on kuukaudessa pari päivää. Työhöni kuuluu enemmän kuitenkin kokoustamista ja tietokoneella istumista.” Metsänhoitaja Pirita Soini Metsäkeskuksesta, maatalous- ja metsätieteiden maisteri ”Talvisin en juuri käy maastossa, sulan maan aikaan olen ulkona noin kolme päivää viikossa. Joskus saatan viettää kymmenen tunnin työpäiviä ulkona. Avustan metsänomistajia vapaaehtoisessa metsänsuojelun suunnittelussa. Valitsin opiskelualaksi metsätieteet, koska opintoihin kuului paljon maastotyöskentelyä. Myös työnhakuvaiheessa kriteerinä oli, että pääsisin muuallekin kuin toimistoon istumaan. Metsänhoitajana pääsen näkemään hienoja luontokohteita. Ja saatan löytää hyviä marja- ja sienipaikkoja. Nyt riesana ovat hirvikärpäset.” Luutnantti Petteri Lahikainen, Kaartin jääkärirykmentti, sotatieteiden kandidaatti ”Työajastani noin kaksi kolmasosaa kuluu ulkona. Työskentelen varusmieskouluttajana, ja sotajoukot harvemmin taistelevat sisätiloissa. Nyt olen Syndalenissa ulkona suunnittelemassa ammuntoja ampumaleiriä varten. Enimmillään saatan olla kaksi viikkoa putkeen ulkona leirillä. Olen liikunnallinen ihminen ja tykkään olla ulkoilmassa. Työ, joka olisi pelkkää toimistossa istumista, ei vain olisi mieleen.” te k s t i Y L - T Y Ö r Y h m ä k uva S a L L a ki rj a L a i n e n S iv u 7 N o 6 / 201 3 Biologi Soili Stenroos, Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti, filosofian maisteri, professori ”Museon sienitiimiin kuuluvat lakkisieni-ihmiset ovat juuri tähän aikaan vuodesta paljon ulkona. Oma tutkimuskohteeni on torvijäkälät. En pääse niin usein kentälle, koska tutkimusalueeni ovat lähinnä ulkomailla. Olen tehnyt paljon kenttätyötä Etelä-Amerikassa. Kesällä tein lyhyitä päiväretkiä Suomen luontoon ja kävin kuvaamassa rupijäkäliä tulevaa kirjaamme varten. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut sisällä tekemässä rahoitushakemusta.” Lastentarhanopettaja Mari Parikka-Nihti Hirsimäen päiväkodin Metsänhaltiat-esiopetusryhmästä, lastentarhanopettaja ”Olemme ympäristökasvatukseen erikoistunut esiopetusryhmä. Päivä alkaa metsässä puoli yhdeksän maissa ja olemme siellä yhteen tai kahteen. Käymme retkillä läheisillä suoalueilla ja lintutorneissa. Välipalan jälkeen ulkoilemme vielä päiväkodin pihalla. Tavallisesti lastentarhanopettaja on nelisen tuntia ulkona päivittäin, joten omassa työssäni ulkoilua on tavallista enemmän.”
ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i samaan aikaan toisaalla Palstalla käydään ulkomailla. N o 6 / 2 01 3 P u o L ATA r E i bodAA Astelen leuka pystyssä vapaiden painojen luok se. Mies ojentaa kätensä auttaakseen nosta maan levypainon tangolle. Ihan ystävällistä, mutta minun näitä on tar koitus nostaa. Aion tehdä kymmentoistoisia sarjoja. Pohjolassa naisten keskustelu saattaa hy vinkin pyöriä leuanvetoprojektien ja kyykky ennätysten ympärillä. Bloggarit postaavat it sestään kuvia, joissa hauikset pullistelevat. Sen sijaan Puolassa bodaus on poikien puu haa. Tämän sain huomata, kun olin siellä viime vuonna Erasmusvaihdossa. Kun pyysin puolalaiskaveriani tilaamaan minulle netistä kymmenen kilon kahvakuulan kotikäyttöön, ilme oli hämmentynyt. For a girl? Liityin kuntosalille. Siellä naiset kerääntyi vät juoksumatoille rasvanpolttovyöt lanteilla. Kaverini kommentoi crosstrainerin selästä tele visiossa pyörivää Pinkin musiikkivideota: laula jahan on kuin mies. Puolalainen ortopedini veti samaa linjaa: hän kielsi minulta kaikenlaisen harjoittelun, jossa nostellaan painoja. Hän arveli, että mi nulla on ongelmia itsetuntoni kanssa, kun niin kovasti halusin jumpata – eihän minulla edes ollut ylipainoa. Ja jos olisi ollut, niin sitten ky seeseen olisi tullut se rasvanpolttovyö. Kevään tullen menin kahden kaverini kans sa puiston nurmelle tekemään kiertoharjoitte luita. Herätimme huomiota: leppoisaa kesä iltaa viettävät opiskelijat asettuivat oluinensa meitä katselemaan. Saivatpahan esimakua. Vielä se voima naiseus Puolaankin saapuu. te k s t i t e r h i h a n n o l a k uva Jar o slaw l e wa n d o w s k i Sivu 8 Kopioi tästä: Ylioppilaslehti tarjoaa Marimekolla edelleen työskenteleville suunnittelijoille inspiraatio materiaalia täysin vapaasti käytettäväksi. Toi mitusjohtaja Mika Ihamuotilalle ei tarvitse kertoa, mistä vaikutteet ovat peräisin, vaikka yhtiössä onkin otettu käyttöön ”nollatolerans si” plagiointiin. Se tarkoittaa, että suunnitte lijoiden on kerrottava, millaisia kuvia he ovat katselleet ennen omiensa tekemistä. Marimekko ei jatkanut yhteistyötä suun nittelija Kristiina Isolan kanssa, kun selvisi, että Isola oli kopioinut kuosinsa unkarilaiselta kansantaiteilijalta. Ihamuotila seisoi urheasti suunnittelijansa rinnalla ja twiittasi kesäkuus sa: ”Miksi niin monelle oli vaikeata hahmottaa, että Marimekko oli petetty, ei pettäjä?” Syyskuussa hän ilmoitti, että "Kristina Iso lan tapaus on heittänyt varjon Marimekon pääl le. Marimekko ei ole tehnyt mitään väärää”. Samalla johtaja selvensi, että "taidetta voi syntyä vain ympäristössä, jossa vallitsee luottamus”. Huipussaan on, asiakkailla ja työntekijöillä. Ylioppilaslehti kannattaa ennemmin viestintä osaston kuin taitelijaosaston uusimista. te k s t i Y l t Y Ö r Y h m Ä k uva s a l l a ki r J a l a i n e n Oppipojan palkka Elokuun Helsingin Sanomien Työelämäsivuilla hallitusammattilainen Anne Brunila kertoi haa veilleensa lapsena arkeologin ammatista. Jutus sa kysyttiin Brunilalta, kuinka paljon hän pyytäisi palkkaa, jos hän nyt hakisi arkeologin hommiin. Hän vastasi: ”Kun minulla ei ole varsinaista kokemusta alalta, se olisi varmaan oppipojan palkka. Tuskin kahta tonnia enempää.” Kahta tonnia! Eihän se ole mikään oppipojan palkka, hyvä jos maisteri saa niin paljon liksaa. Arkeologian opiskelijat kertovat, että kesäkaiva uksilla työskentelevä arkeologian opiskelija tie naa tyypillisesti 1 500 euroa, korkeintaan 1 700 euroa. Ensimmäinen ajatus olisi sanoa: Anne Bru nila, hallitusammattilainen ja raharikas, arvioit aloituspalkan yläkanttiin, koska olet vieraan tunut tavallisten palkansaajien elämästä. Rauhoitun ja luen jutun uudelleen. Silloin ym märrän. Brunilahan antaa haastattelussa rivien välissä neuvon opiskelijalle. Hänhän vain noudat taa palkkaneuvottelun kultaista sääntöä: pyydä aina vähän enemmän palkkaa kuin voit saada. Tantti Oyn kirjallisuusapuraha Toivo Iho on tehnyt merkittävää työtä tutkiessaan Aleksis Kiven ”Seitsemän veljestä”- teosta. Ihon tutkimus paljastaa teoksen avainromaanina ja aukaisee Kiven nerokkaan ja kriittisen tavan kuvata aikalaisia ja Suomen historiaa epäsuorasti. Tantti Oy asettaa haettavaksi apurahan lokakuu 2013 - syyskuu 2014 väliseksi ajaksi Toivo Ihon tutkimuksen viimeistelemiseksi ja ”haamukirjoittajana” kirjana julkaistavaksi. Tutkimustyötä on mahdollista jatkaa pro graduksi tai väitöskirjaksi. Apurahan suuruus on €19 720, ja apuraha on saajalleen verotonta tuloa. Apurahahakemukset on palautettava 2013-10-15 mennessä sähköpostilla osoitteeseen akokkinen@brv.com. te k s t i J o h a n n a m i tJ o n e n Hakemusten odotetaan kattavan vähintään seuraavat tiedot: 1. Ajantasaiset henkilötiedot 2. Curriculum vitae 3. Suoritetun ylioppilastutkinnon (+korkea– koulututkinnon) todistusjäljennös(kset) 4. Työtodistukset 5. Keskeneräisistä opinnoista oppilaitoksen antama opintorekisteriote. Lisätietoa apurahasta antaa Antti Kokkinen, akokkinen@brv.com, 050 486 00 44.
YLiO P P iLAS LE H T i TUPATARKASTUS on miinus kymmenen astetta, ei Juttusarjassa käymme tutustumassa koteihin. tarvita jääkaappia. ALKuTEKSTiT Kaupungissa, jossa keskilämpötila Viktoria Posarova (kuvassa vasemmalla) on tullut kotiin elokuvayöstä. Valentina Li on herännyt hetki sitten. Ilmainen jääkaappi-pakastin Vuokra ei uudessakaan majapaikassa huimaa päätä. Kaikki maksavat jaetusta huoneestaan lukukaudessa 600 ruplaa eli noin 14 euroa. Asuntolan säännöt ovat tiukat. Ulko-ovi lukitaan yhdeltätoista illalla. Jos on poissa kolme yötä putkeen, lentää pihalle. Asuntolan ulkopuolisia kavereita ei saa kutsua kylään. Vierailevat vanhemmatkin saavat viipyä vain tuokion. Alkoholi ja tupakka on ankarasti kielletty. Kymmenkerroksisen asuntolan varustelu on suomalaisittain vaatimaton. Pesukoneita ei ole, joten tiskit ja vaatteet jynssätään puhtaiksi käsin. Käytössä on kiertävät siivousvuorot. Jokainen huolehtii vuorollaan kerroksen siisteydestä: luuttuaa yhteiset tilat ja vie roskat. Erityisen askeettiselta suomalaisen silmään näyttää keittiö. Kyökissä on pöydän ja tuolien seurana vain lavuaari ja liesi. Missään ei näy esimerkiksi jääkaappia. Ei tietenkään, koska sellaista ei tarvita, Viktoria Posarova ja Valentina Li sanovat. Kylmää vaativat elintarvikkeet, kuten kotikylästä tuotu liha ja voi sekä kaupasta ostettu makkara ja maito, säilyvät hyvin muovipussissa ikkunan ulkopuolella. Kylmätuotteita pidetään ikkunalaudoilla, joiden kohdalla on parveke. Siten ohikulkijat eivät ole vaarassa saada tuulenpuuskan lennättämää lihakimpaletta niskaansa. Talvella sellainen olisi kuolettavaa, sillä silloin elintarvikkeet jäätyvät kivikoviksi. Jakutskissa keskilämpötila on tammikuussa 43 astetta pakkasta. Silloin riittää, että ruokia säilyttää sisällä lähellä ikkunaa. te k s t i j a k uva L e A - MA A Ri A b o Rg S iv u 9 N o 6 / 201 3 Kun koputan huoneen numero 149 oveen, on aamu. Sisään, kuuluu venäjänkielinen vastaus. Käännän valkoisen oven hopeankiiltoista kahvaa ja käyn peremmälle. Ollaan koillissiperialaisessa Jakutskin kaupungissa opiskelija-asuntolassa. Valentina Li, 20, näppäilee sängyllä iPhonea. Viktoria Posarova, 19, on uninen. Hän on juuri palannut elokuvateatterista, jossa näytettiin elokuvia yön läpi. Posarova ja Li ovat olleet huonetovereita jo viime lukuvuodesta lähtien. Molemmat opiskelevat lastentarhanopettajiksi Jakutskin pedagogisessa ammattikorkeakoulussa. Viime vuonna he majailivat toisessa asuntolassa, joka oli heidän mukaansa paljon huonompi kuin tämä. Siellä kutakin kerrosta varten oli varattu vain yksi keittiö ja suihku. Nykyisessä asuntolassa yhteiset tilat jaetaan kolmen huoneen kesken.
ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i tärpit KoE Helsingin yliopiston opiskelijat järjestävät Vapaampi Helsinki -tapahtuman osana kaupunkimaantieteen kurssia. Ohjelmassa on vähän kaikkea, kuten ilma-akrobatiatyöpaja, mehiläisdemo ja neulegraffitteja. Maksuton Vapaampi Helsinki -tapahtuma järjestetään lauantaina 5. lokakuuta kello 11–18 Suvilahden Kattilahallissa. K AT S o Syksy tuo ohjelmansa tylsästi nimenneitä bisnesmiehiä ruutuun kuin sade sieniä. Nelosella alkoi 26. syyskuuta Jari Sarasvuon isännöimä talkshow nimeltä Sarasvuo. Maikkarilla taas alkaa toinen marraskuuta Hjallis Harkimon vetämä talkshow nimeltä Harkimo. NäE Ylioppilaskunnan kehitysyhteistyöviikolla 7.–11. lokakuuta voi käydä katsomassa ilmaiseksi elokuvia. Uudella ylioppilastalolla näytetään seitsemäs lokakuuta muun muassa Mads Brüggerin kehuttu dokumenttielokuva The Ambassador . Siinä Brügger matkustaa Afrikkaan tutkimaan veritimanttien kauppaa esiintyen Liberian suurlähettiläänä. Googlaa sanoilla Helsinki ja kehyviikko, niin löydät kehitysyhteistyöviikon ohjelman. asiantuntijan suositus Palstalla alan opiskelija antaa neuvoja. KuiNKA NAuTTiA KiASmASSA? N o 6 / 2 01 3 ”Pidä mieli avoimena. Taidetta ei tarvitse kokea jollakin tietyllä tavalla. Usein nykytaide kommentoi maailmaa ja antaa näin välineen käsitellä inhimillisiä asioita. Älä mieti, että joku asiantuntija tajuaisi teoksen paremmin kuin sinä. Teos voi koskettaa yllättävillä tasoilla, jos vain annat sille mahdollisuuden. Myös negatiiviset elämykset tuovat jotain uutta. Taiteen äärellä saa vapaasti nauraa ja keskustella teoksen herättämistä mietteistä.” Iia Palovaara, viidennen vuoden taidehistorian opiskelija. te k s t i i i d a s o f i a H i r v o n e n Sivu 1 0 Kirjastosedän uusi elämä Yhtenä päivänä sitä aakkosjärjestelee akateemisia julkaisuja tiedekunnan kirjastossa EteläCarolinassa, seuraavana esiintyy sadoille ihmisille maailmankuululla homoklubilla Lontoossa. Näin muuttui yhdysvaltalaisen Ernest Greenen, 30, elämä. Hänet tunnetaan Washed Out -yhtyeestä, joka nosti chillwave-musiikin hetkeksi uuden musiikin metsästäjien kuulokkeisiin. ”Kun työskentelin kirjastossa, en koskaan kuvitellutkaan, että jonain päivänä tekisin sitä, mitä teen nyt”, Greene sanoo puhelimeen kotonaan Georgian Athensissa. Washed Outin debyyttialbumi Within and Without ilmestyi kaksi vuotta sitten. Jo pari vuotta ennen sitä Greenen nettiin lataamat makuuhuonenauhoitukset herättivät musiikkibloggareiden mielenkiinnon. ”Tein musiikkia puhtaasti harrastuksena eikä tavoitteenani koskaan ollut tehdä sitä kokopäiväisesti. Sitten laulut alkoivat elää omaa elämäänsä, ja nykyään voin keskittää kaiken energiani siihen.” Washed Outin elektronisia kappaleita on kuvailtu raukeiksi, kerroksittaisiksi ja katkeransuloisiksi. Tuotantoa on verrattu muun muassa Beach Houseen, M83:een ja Cocteau Twinsiin. Keikoille Washed Out kasvaa viisijäseniseksi kokoonpanoksi, johon kuuluu myös Greenen vaimo Blair. ”Olen onnekas, sillä hän on lahjakas muusikko ja haluaa olla mukana. Vaihtoehto olisi, että kiertäisin ilman häntä, jolloin olisin paljon poissa kotoa. Se ei varmaankaan toimisi.” Yhtye on lähdössä lokakuussa Euroopankiertueelle, joka alkaa Helsingistä. Greene opiskeli Georgian yliopistossa englantilaista kirjallisuutta ja filosofiaa. Hänen pääaineensa oli kirjasto- ja informaatiotieteet. Kampuksella hän tutustui Chazwick Bundickiin, joka tekee nykyään elektropoppia Toro y Moi -artistinimellä. Greenen mukaan heillä oli tapana mennä suoraan juhlista aamuluennoille – usein humalassa. Valmistumisen jälkeen Greene aloitti työt kirjastonhoitajana Etelä-Carolinassa. Hän sanoo toisinaan kaipaavansa yliopistokirjaston steriiliä ympäristöä. ”Tavallaan kai kadehdin yhdeksästä viiteen -työskentelytapaa, jossa eletään viikonloppuja varten eikä töitä tarvitse ajatella jatkuvasti. Elämäni ei ole enää sellaista, mutta en voi oikeastaan valittaa.” Tuoreen Paracosm-kakkosalbumin nimi tarkoittaa yksityiskohtaista mielikuvitusmaailmaa, jollainen on esimerkiksi J.R.R. Tolkienin Keskimaa, mutta fantasiakirjallisuuden sijaan nimi viittaa Greenen eristäytymiseen studioonsa. ”Minulle kaikista tärkeintä on uusien sävellysten tekeminen. Siitä lähtien, kun sain ensimmäisen tietokoneeni, olen nauhoittanut yksin. Jos voisin tehdä biitlesit – ettei tarvitsisi kiertää vaan voisin pelkästään tehdä uusia levyjä – niin luultavasti valitsisin sen.” Kerran kirjastonhoitaja, aina kirjastonhoitaja. te k s t i M a r K o Y L i ta L o kuva fuLLsteaM records Washed Out ja Amateur Best Tavastialla 7. lokakuuta.
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Ilona on suomalaisopiskelija, joka otti riskejä, kansainvälistyi ja oppi matkan varrella kieliä. Kela ei siitä pitänyt. Varo vieraita maita Tilin saldo on 68 senttiä. Ilonan 450 euron kuukausipalkkaa ei ole maksettu ajallaan. “Vähän kyllästyttää syödä linssipataa viikko putkeen”, hän sanoo. Ilona, 28, opiskelee Berliinissä maisteriohjelmassa toista vuotta. Hän rahoittaa opintonsa pääosin käännöstöillä, sillä Kela ei myönnä hänelle opintotukea. Ilonalle tuli täytenä yllätyksenä se, että aikaisempi työskentely muualla kuin Suomessa voi estää tuen saannin opintoihin ulkomailla. Pian Ilonan saavuttua Berliiniin hän sai Kelasta kirjeen. Siinä ilmoitettiin, että Ilonan opintotu- Ilonan kaltaiset tapaukset on huomioitu Opetus- ja kulttuuriministeriön uusimmassa kehittämissuunnitelmassa. Neuvotteleva virkamies Virpi Hiltunen ministeriöstä sanoo, että tulevaisuudessa ulkomailla oleskelu ei ehkä vaikuta tällä tavalla tukiin. Ministeriössä on havahduttu EU-tuomioistuimen viimeaikaisiin ratkaisuihin, joissa on moitittu tiukkoja määräyksiä siitä, missä maassa tuensaajan on oltava asunut. Esimerkiksi Saksa sai satikutia tuomioistuimelta. Siellä on käytössä vastaava sääntö kuin Suomessa: Saksa ei myönnä opiskelijalle opintotukea, ellei hän ole asunut kotimaassa vähintään kolme vuotta ennen muuttoa ulkomaille opiskelemaan. Tähän sääntöön EU-tuomioistuin puuttui heinäkuussa. Se antoi ennakkoratkaisun, jonka mukaan sääntö on liian ankara ja rikkoo kansalaisten oikeutta vapaaseen liikkumiseen. ”Tuomioistuimen ratkaisut viittaavat siihen, että asumisehdon lisäksi tulisi ottaa huomioon myös tuen hakijan kiinteät siteet tukea myöntävään maahan”, Hiltunen sanoo. ”Ratkaisuvaihtoehtoja punnitaan parhaillaan useissa muissakin maissa, joissa on käytössä asumisehto ulkomaille myönnettävän tuen perusteena.” Vaikka Ilona oli väsynyt paperisotaan, hän ei halunnut luovuttaa. Hän suuntasi energiansa työnhakuun, jotta voisi jatkaa opintojaan Berliinissä. Kaupungin surkeasta työtilanteesta huolimatta Ilona löysi osa-aikaisen, pienipalkkaisen käännöstyön. Lisätienestiksi hän tekee satunnaisia freelance-töitä Suomeen. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan jääneet siihen. Saksaan maksettujen 17 euron kuukausittaisten eläketurvamaksujen seurauksena Ilona potkittiin pois Suomen sosiaaliturvan piiristä. Sen vuoksi Ilona saattaa joutua maksamaan pienestä palkastaan sairasvakuutusmaksuja Saksaan useita kymppejä kuussa. “Putosin täysin systeemin kelkasta, vaikka jokaisessa työhaastattelussa erikoista polkuani on vain ylistetty. Haluaisin vain kysyä, miten tämä on mahdollista, kun kerran Suomessa halutaan kannustaa nuoria kansainvälisyyteen”, Ilona sanoo. te k s t i A n n i i n A M u s tA l A h t i k uv i t u s s A M u l i s A A r i n e n Ilona ei halua esiintyä sukunimellään. S iv u 1 1 N o 6 / 201 3 Kaikki alkoi siitä, kun Ilona sai idean harjoittelupaikasta ulkomailla. Hän opiskeli Itä-Suomen yliopistossa ja kaipasi kandin jälkeen näyttöä kansainvälisestä kokemuksesta. Hän löysi sopivan harjoittelupaikan Malesiasta Kuala Lumpurista ja muutti sinne alkuvuonna 2009. “Olin aivan ihastunut malesialaiseen kulttuuriin. Mietin harjoittelun jälkeen, jäisinkö sinne vielä joksikin aikaa. Minulla ei ollut paljoa työkokemusta, ja kun ystäväni Suomessa valittelivat huonoa työtilannetta, ajattelin saavani helpommin töitä Malesiasta.” Seuraavat kaksi ja puoli vuotta Ilona ahkeroi Malesiassa kolmessa eri työpaikassa, myös suomalaiselle työnantajalle. “Opin siinä ajassa malaijin kielen ja paljon muuta sellaista, mitä en olisi ikinä oppinut mistään koulusta”, Ilona sanoo. Lomilla hän matkusti Suomeen tapaamaan perhettä ja ystäviä. Ilona piti koko ajan kirjojaan Suomessa. Hänelle oli selvää, että hän palaisi jossain vaiheessa kotimaahan. Keväällä 2012 Ilona kuitenkin löysi unelmiensa maisteriohjelman Berliinistä. Hän laittoi paperit vetämään ja muutti vastausta odotellessaan Suomeen töihin. Kesäkuussa maisteriohjelmasta vastattiin kyllä, ja lokakuussa Ilona muutti Berliiniin intoa puhkuen. Sitten alkoivat ongelmat. kihakemus oli hylätty, vaikka hänellä oli tukikuukausia jäljellä vielä vuodeksi. “En ollut kertaakaan tullut ajatelleeksi, että näin voisi käydä. Niin monet ystäväni ovat opiskelleet ympäri maailmaa ja saaneet aina opintotukea.” Tuki evättiin, koska Ilonalla katsottiin olevan kiinteämpi yhteys edelliseen asuinmaahansa kuin Suomeen. Oleskelua Malesiassa ei pidetty tilapäisenä. Ilonan katsottiin viettäneen ulkomailla yli kolme vuotta muussa kuin opiskelutarkoituksessa, vaikka hän oli suorittanut Malesiassa olleessaan opintoja Suomeen. “Jos muutan Malesiasta takaisin Suomeen ja sitten opiskelemaan Saksaan, miten se osoittaa, että minulla olisi kiinteämpi yhteys Malesiaan kuin Suomeen?” hän ihmettelee. Ilona valitti päätöksestä lakimiesystävänsä avustuksella opintotuen muutoksenhakulautakuntaan. Sitten odoteltiin. Ellei Ilona olisi pyytänyt lautakuntaa nopeuttamaan käsittelyä, ratkaisu olisi viipynyt seuraavaan kevääseen. “Jos isäni ei olisi avustanut minua, olisin joutunut keskeyttämään opintoni.” Tammikuussa 2013 lautakunta ilmoitti päätöksensä. Valitus hylättiin. Päätöksessä vedottiin samoihin asioihin kuin Kelan lausunnossa. “Suomalaisissa virastoissa asenne oli se, että on oma vikasi, jos haluat opiskella ulkomailla. Jos olisin muuttanut työttömänä takaisin Suomeen, olisin kyllä saanut heti kaikki mahdolliset tuet.”
ALKuTEKSTiT Y L iop p iL ASL E HT i VASTAUKSIA HEiKompi SHAKKi SuKupuoLi? Urheilussa on miesten ja naisten sarjat, sillä naisten ja miesten ruumiinrakenteet ovat erilaisia. Jako ei kuitenkaan rajoitu fyysisiin lajeihin: myös shakissa eri sukupuolet painivat eri sarjoissa. Naisten ja miesten aivojen erilaisuudesta ja erojen merkityksestä on kiistelty vuosia. Miehillä on keskimäärin suuremmat aivot kuin naisilla, mutta naisilla on enemmän hermosoluja aivoissa. Miesten aivoissa avaruudellisesta hahmottamisesta vastaava alue on suurempi kuin naisilla, joten miehiä pidetään parempina suunnistajina. Toisaalta ympäristön hahmottamisessa naisten etu on suurempi aivojen hippokampus. Naisten ja miesten keskimääräisessä älykkyydessä ei ole eroa. Suomen Shakkiliiton puheenjohtaja Panu Laine, onko naisten sarjalle tosiaan shakissa tarvetta? ”Naisten harrastajamäärä shakissa on merkittävästi pienempi kuin miesten. Jos on 150 000 pelaajaa ja siitä 10 000 on naisia, on tietysti epätodennäköisempää, että pienemmästä joukosta löytyisi huippulahjakkuus. Erillinen naisten sarja kannustaa, koska siten saadaan enemmän mitaleita jakoon. Jotkut väittävät, etteivät naiset pysty pelaamaan yhtä hyvin kuin miehet. Onneksi näiltä irvileuoilta saatiin tukittua turvat viimeistään, kun unkarilainen Judit Polgár nousi maailman kymmenen parhaan pelaajan joukkoon vuonna 2004.“ te k s t i A n n I r A j A M ä K I Shakin nuorten EM-kisat käynnissä Montenegrossa lokakuun 9. päivään asti. Suomella on kisoissa 12 edustajaa, joista neljä on tyttöjä. MIMMO Paljon lihavia kanoja kävelee puistossa. Tuuli puhaltaa kanoja nurin. Opiskelijabudjettiko? YLiopiSTomAKSuT: Ylioppilaskunnan jäsenmaksu 92 € Unisport 12kk-kortti 98 € Opiskelijakortti 15 € Kopiokortti 250kpl 20 € TuTuSTuminEn jA vErKoSToiTuminEn Unicafe-ruokailut 39 € Kahvittelut 28 € Alkoholi 90 € AinEjärjESTömAKSuT: Ainejärjestön jäsenyys koko opiskelun ajaksi 20 € Haalarit 25 € Haalarimerkit 12 € Tuutoreiden fuksiaislahjukset (purkkaa ja pastilleja) 15 € KurSSimAKSuT Viron kurssikirja 35 € Kirjallisuuden kurssin materiaalimaksu 4€ Kirjaston varausmaksut 4€ Tulosteet 1€ opiSKELuTArviKKEET: Läppäri 550 € Läppärin suojakotelo 7€ Kansio 2€ Kansion välilehdet 1€ Luentolehtiö 2€ Rei’itin 7€ Kynät 5€ Penaali 25 € Kanat OVAT olleet ennenkin nurin. Kävelleet saman matkan samanlaisessa tuulessa. mEnoT YHTEEnSä: Ihmekivi, kokis, poutapilvi, leipuri, hannuserkku, 1095 € viinereitä... Nämä esineet ovat siellä n o 6 / 2 01 3 Kulut ovat kolmen ensimmäisen opiskeluviikon ajalta. Tällä palstalla runoilee Elmeri Terho. Hän julkaisee runolehti Mimmoa ja valmistelee samannimistä runokirjaa. Sivu 1 2 Opiskelut ovat alkaneet ja olen tutustunut osaan vuosikurssilaisistani jo nimeä paremmin. Tiedän esimerkiksi, että Mikko ei välitä suodatinkahvista ja Iina on aika varma, että hänestä tulee opettaja. Etsin katseella luentosalista Minttua ja Teemua, joiden viereen on tuttua istua. Olen tutustunut uusiin opiskelukavereihini, koska olen käynyt heidän kanssaan lounailla ja kahvilla, osallistunut fuksiaisiin ja muihin bileisiin. Yhdellä viikolla huomaan kahvittelevani jo viidettä kertaa. Lasken kuinka paljon olen käyttänyt rahaa pelkällä kahvilla käymiseen kolmessa viikossa. 28 euroa. Se on tavallaan aika paljon. Sitten mietin, paljonko minulla on mennyt opiskelijariennoissa alkoholiin. 90 euroa! Se on jo todella paljon. Olen ollut ennen opiskelun aloittamista kolme vuotta töissä. Nyt tarkoitukseni olisi elää hieman alle 500 euron opintotuella ja osa-aikatöillä. Se on aikamoinen notkahdus taloudessani, ja siihen on ollut vaikea tottua. Olen toki ymmärtänyt, että kulutusta on leikattava. Suurin ongelma on, ettei minulla ole itsekuria rahojeni suhteen. Jos joku pyytää syömään tai yksille, niin menen. Tällä hetkellä rahoitan kivoja, ylimääräisiä menoja lainaamalla säästötililtäni. Tarkoituksenani on maksaa takaisin heti seuraavasta palkasta. Kaikki puhuvat aina opiskeluaikojen penninvenyttämisestä, ja siksi opiskelun aloituksen kalleus yllätti minut. Olin varautunut siihen, että uusi tietokone maksaa paljon. Mutta kaikista muista pienistä kuluista kasvaa yhteenlaskettuna iso summa. Esimerkiksi ainejärjestötoimintaan liittyviin asioihin kului heti 72 euroa. En ajatellut sitä, kun ostin haalarimerkkejä 12 eurolla Avajaiskarnevaaleissa. Kun olin jo aloittanut kulujen miettimisen, päätin laskea loputkin. En halua tietää summaa, joka on näiden kulujen lisäksi mennyt muuhun elämiseen. Haluan kovasti uskoa siihen, että rahan käyttö vähenee itsestään, kun opiskelut lähtevät kunnolla rullaamaan. Olen päättänyt, etten ota koko opiskeluaikana opintolainaa. Ehkä joudun miettimään sitä myöhemmin uudelleen. En aio jatkaa kulujen kirjaamista, vaikka ehkä kannattaisi. Koitan pienentää menoja esimerkiksi tekemällä itse ruokaa ja vähentämällä kahvin juomista. Mintulla on joka tapauksessa huomenna synttärit ja drinkit odottavat. Ensi palkasta sitten taas rahaa sivuun. te k s t i T I A TOr V I n e n
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Antti Lindtman tekee työkseen yhteiskuntapolitiikkaa, joten hänen onkin jo aika suorittaa yhteiskuntapolitiikan johdantokurssi. Kansanedustaja fuksiaisissa Kaikki alkoi kirjasta. Kaksi vuotta sitten demarikansanedustaja Antti Lindtman kuuli kaveriltaan teoksesta Tasa-arvo ja hyvinvointi. He keskustelivat kirjan teemoista autossa matkalla Porin Suomi-areenaan. Kirjoittajien, Richard Wilkinsonin ja Kate Pickettin, pääväite on: mitä pienemmät tuloerot, sitä paremmin kansakunta voi – musiikkia demarin korville. Viime keväänä Lindtman, 31, törmäsi kirjaan uudelleen. Hänelle selvisi, että teos olisi yhteiskuntapolitiikan pääsykoekirja. Lindtman päätti lukaista teoksen kerran pääsykoe mielessään. Sen jälkeen hän luki sen uudelleen. ”Sitten oikeastaan kolme kuukautta meni illat ja viikonloput siihen, että luin”, Lindtman kertoo. Lukeminen kannatti, sillä tänä syksynä kansanedustajasta tuli fuksi. Professori Antti Karisto pitää Metsätalossa powerpoint-esitystä. Käynnissä on yhteiskuntapolitiikan johdantokurssi. Karisto puhuu vanhenemisen tutkimuksesta. Salin takaosassa, rivin reunimmaisella paikalla, istuu kansanedustaja Antti Lindtman. Hän kuuntelee ja näppäilee samalla tablettia. Väestön vanheneminen vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten palvelut pitää tulevaisuudessa järjestää, professori sanoo. Lindtmanille tämä on tuttua juttua. ”Tässä oli ihan hirveästi sitä asiaa, mitä on Vantaan kunnallispolitiikassa käsitelty”, Lindtman sanoo luennon jälkeen. ”Tekisi mieli lähettää kaimalleni [luennoitsijalle] Vantaan ikääntymispoliittinen ohjelma.” Lindtman pitää siitä, että luennoilla käydään läpi samoja teemoja, joiden kanssa hän on kansanedustajan työssä tekemisissä. ”Niitä asioita tekee hirveän hektisesti päivästä toiseen. Asioita tulee nopeasti eteen ja täytyy vain valita suunta, minkä jälkeen tulee taas uusi asia. On rentouttavaa päästä tällaiseen lintuperspektiiviin luennoilla tai kirjan ääressä”, Lindtman sanoo. Hän aikoo suorittaa ensimmäisessä periodissa 19 opintopistettä. Pisteet kertyvät neljästä kurssista, joista yhden hän yrittää läpäistä käymättä luennoilla. Lindtman on päässyt myös opiskelijaelämän makuun. Hän osallistui syyskuussa ainejärjestönsä fuksiaisiin. ”Ajattelin, että kadun loppuelämäni, jos en osallistu ja vuoden päästä ei enää kehtaa”, Lindtman sanoo. Fuksisitseille hän ei kuitenkaan ehdi. Myös perheen kanssa pitää viettää aikaa. Lindtman asuu vaimonsa ja tämän teini-ikäisen tyttären kanssa. Hän uskoo, että opinnot auttavat näkemään opiskelijoiden maailman uudella tavalla. Haastatteluhetkellä reilut kolme viikkoa yliopistossa olleen Lindtmanin mieleen on jo tullut ideoita, joilla opintoja voitaisiin nopeuttaa. ”En lähde hirveästi avaamaan, mutta sanotaan, että jos lukuvuosi on syyskuusta toukokuun puoliväliin, niin siinä olisi välissä monta hyvää kuukautta aikaa saada aikaiseksi vaikka mitä. Ja jos saisin valita, laittaisin kaikki luennot nettiin, jotta ne olisivat opiskelijoiden saatavilla”, Lindtman sanoo. Mutta eikö kesällä ole tarpeen kerätä työkokemusta? ”En tarkoita, että venytettäisiin lukukausi heinäkuulle, mutta olisi hirveän kiva, jos siinä välissä voisi kerryttää opintopisteitä ja nimenomaan siihen omaan pääaineeseen.” Yliopistolain mukaan maisteriksi on selviydyttävä seitsemässä vuodessa. Lisäksi poissaolevana voi olla kaksi vuotta. ”Jää nähtäväksi, onnistuuko tutkinnon suorittaminen opintoaikojen puitteissa vai nähdäänkö minut joskus anomassa lisäaikaa.” te k s t i S I R K K U A A L TO k uva nIKLAS SAndSTRöm S iv u 1 3 N o 6 / 201 3 Lindtman kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2002. Lakkiaisten jälkeen hän jäi töihin betoniauton kuljettajaksi. Se oli toinen hänen lapsuuden toiveammateistaan. ”Mä tykkäsin siitä hommasta ihan hirveästi. Soittelen entiselle työnantajalleni edelleen silloin tällöin, että onko sulla paikka vielä, jos mä tipun eduskunnasta.” Betoniauton ratista tie vei ammattiyhdistystoimintaan. Sieltä hän ajautui politiikkaan, vaikka Vantaan demareissa mukana ollut isä siitä varoittelikin. Politiikka oli kiinnostanut poikaa jo teininä. ”Isän taktiikka oli se, että hän piti mut harrastuksissa. Harrastin parhaimmillaan neljää lajia: jalkapalloa, koripalloa, lätkää ja salibandya. Yks kerta mä tulin kotiin ja sanoin, että olin mennyt demarinuorten kokoukseen”, Lindtman kertoo. Urheiluharrastukset jäivät yksi kerrallaan, politiikka pysyi. Ensin Lindtman nousi Vantaan valtuustoon ja sieltä eduskuntaan kolmannella yrittämällä, vuonna 2011. Samalla toteutui toinen lapsuuden ammattihaave. Lindtman on puolueensa nouseva tähti. Hänestä on povattu haastajaa Sdp:n puheenjohtajalle Jutta Urpilaiselle. Miehen ay-taustan on uskottu vetoavan duunarimiehiin. Vaikka oikeastaan Lindtman ei ole enää mikään duunari, vaan akateeminen nuori.
t e k s t i j o h a n n a m i tj o n e n N o 6 / 2 01 3 ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 1 4 k uva n i K L a S S a n D S t R Ö m
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Antropologi Senni Jyrkiäinen joutui keskeyttämään tutkimustyönsä Egyptissä, kun kotikaupunki yllättäen hiljeni. Takaisin Aleksandriaan K u n a n t r o p o l o g i Senni Jyrkiäinen, 29, sulkee silmänsä ja ajattelee kotikaupunkiaan, hän näkee mielessään kerrostalokotinsa parvekkeelta avautuvan näkymän. Vanhan Qait Bein -linnoituksen rantaan lyövät Välimeren sinivihreät aallot. Parveke on Aleksandriassa, Egyptin toiseksi suurimmassa kaupungissa. Se on Senni Jyrkiäisen uusi kotikaupunki. Mutta nyt hän on syksyisessä Helsingissä, istuu Käpylässä sijaitsevan egyptiläisen ravintolan El Karimin pöydässä ja ikävöi takaisin Aleksandriaan. Jyrkiäinen keskustelee ravintoloitsijan kanssa sujuvasti arabiaksi Egyptin kuulumisista ja tilaa fuulia munakoisolla. Fuul on perinteinen egyptiläinen ruoka: pavuista, valkosipulista, sitruunasta ja jeerasta valmistettua tahnaa, jota syödään Egyptissä yhtä hyvin aamupalaksi kuin päivälliseksi. Fuulin kanssa on munakoisoa – tietenkin. ”Elin Egyptissä munakoisolla”, Jyrkiäinen sanoo. V u o n n a 2 0 1 1 Kairossa Tahririn aukion mielenosoittajat kaatoivat itsevaltaisen presidentti Hosni Mubarakin hallinnon. Kansa vaati maahan rehel- lisiä demokraattisia vaaleja. Puolen vuoden päästä kansannousun jälkeen sellaiset pidettiinkin. ”Vaikka niissäkin vaaleissa oli vaalivilppiä, ne olivat kuitenkin demokraattisinta, mitä Egyptissä on nähty”, Jyrkiäinen sanoo. Vaalit voitti islamilainen Muslimiveljeskunta, ja presidentiksi nousi Mohammed Mursi. Mursi ehti olla vallassa hädin tuskin vuoden. Heinäkuussa Egyptin armeija syrjäytti presidentin. Toiset egyptiläisistä kokevat, että armeijalla oli kansan tuki, toiset tuomitsevat sotilasvallankaappauksen. Heinäkuussa maassa alkoivat Mursin kannattajien ja vastustajien väliset väkivaltaisuudet. Elokuussa satoja ihmisiä kuoli, kun armeija hajotti Muslimiveljeskunnan kannattajien mielenosoituksen. Kun levottomuudet alkoivat kesäkuun lopussa, Senni Jyrkiäinen oli juuri lentänyt miehensä kanssa Suomeen kesälomalle. Tilanteen kärjistymisen vuoksi miehen työnantaja ei halunnut tämän palaavan Egyptiin, ainakaan toistaiseksi. Mutta Jyrkiäinen lähti takaisin Aleksandriaan. Elämä kaupungissa oli muuttunut: julkisilla ei tuntunut enää turvalliselta liikkua. Jyrkiäinen oppi erottamaan ilotulitteen äänen kyynelkaasupamahduksen äänestä. Hänen työpaikallaan Uudessa kirjastossakin käytiin riehumassa ja rikkomassa ikkunoita. Turvallisuussyistä se jouduttiin hetkeksi sulkemaan. Armeija yritti rauhoittaa tilannetta määräämällä ulkonaliikkumiskiellon, joka alkoi iltaisin seitsemältä. Se vaikeutti Jyrkiäisen tiedonkeruuta. Ihmiset eivät ehtineet töiden jälkeen haastatteluihin ennen ulkonaliikkumiskiellon alkamista. Näkymä Jyrkiäisen parvekkeelta muuttui oudoksi. Kaupungin maamerkki, Qait Bein linnoitus oli paikoillaan, mutta miljoonakaupungin vilinä oli tiessään. ”Oli outoa nukkua, kun öisin oli niin hiljaista”, Jyrkiäinen sanoo. Syyskuussa hän päätti palata Suomeen, koska läheiset olivat niin huolissaan. Hän aikoo kuitenkin palata Aleksandriaan heti, kun tilanne sen vain sallii. Jyrkiäinen on tiiviisti yhteydessä egyptiläisiin ystäviinsä ja kollegoihinsa ja saa heiltä ajantasaista tietoa maan tilanteesta. Paluuta odotellessa hän litteroi haastatteluita. ”Katson koko ajan paluulentoja”, hän sanoo. Jyrkiäinen toivoo, että kun hän palaa, näkymä parvekkeelta olisi entisellään. Ei enää luonnottoman hiljainen, vaan äänekäs ja värikäs, kuten hänen kotikatunsa kuuluukin olla. Y S iv u 1 5 N o 6 / 201 3 A s i a t o l i v a t järjestyneet paremmin kuin hyvin. Senni Jyrkiäinen oli saanut paikan Suomen Lähi-idän instituutin tutkijavieraana Egyptistä. Vuoden ajan hän keräisi materiaalia kulttuuriantropologian väitöskirjaansa. Myös VTT:llä työskentelevä aviomies oli löytänyt työprojektin Egyptistä. Kevättalvella aviopari muutti Aleksandriaan. Jyrkiäinen sai työpisteen 2000-luvulla valmistuneesta kaupungin Uudesta kirjastosta. Nimitystä Uusi kirjasto käytetään erotuksena antiikin aikaisesta. Kirjat ja kirjastot ovat saattaneet myös Jyrkiäisen ja Egyptin yhteen. Hän oli lapsena lukutoukka. Häntä kiehtoivat etenkin eri uskontoja käsittelevät kirjat, jotka herättivät kiinnostuksen arabimaihin. Teininä Jyrkiäiseen teki suuren vaikutuksen amerikkalaisen Jean Sassonin hittikirja Prinsessa – Elämää hunnun takana al-Saudin palatsissa. Se oli niin eksoottinen! Nyt Jyrkiäinen muistelee kirjaa huvittuneena. ”Onhan se hirveän viihteellinen ja kliseinen”, hän sanoo. Prinsessakirja ei kestänyt aikaa, mutta Jyrkiäisen kiinnostus arabimaita kohtaan jäi. Hän on matkustellut paljon Lähi-idässä: Israelissa, Palestiinassa, Jordaniassa ja Syyriassa. Antropologian opintojen alussa hänellä oli vaikeuksia päättää, mihin arabimaahan keskittyisi. Vaihtovuonna Berliinissä hän teki viimein valinnan. Hänellä oli siellä Egyptistä innostunut opettaja, joka sai Jyrkiäisenkin kiinnostumaan maasta uudella tavalla. Graduaiheeksi valikoitui egyptiläisten naisten kokemukset julkisesta ja yksityisestä tilasta. Palattuaan Suomeen Jyrkiäinen aloitti standardi-arabian opinnot. ”Koska olen antropologi, haluan puhua ihmisille heidän omalla kielellään.” Arabia on listattu maailman vaikeimpien kielten joukkoon. Jyrkiäinen opetteli alkeet Helsingin yliopiston arabian kielen laitoksella. ”Kun saavuin Egyptiin, ihmisiä nauratti puheeni. Siellä selvisi, että olin oppinut kirjakieltä, joka on aika kaukana Egyptin arabian murteesta”, hän kertoo. Myöhemmin Jyrkiäinen on opiskellut kieltä egyptiläisen yksityisopettajan johdolla Kairossa. Käytännön kielitaito on tullut tarpeeseen, sillä gradun jälkeen hän päätti tehdä vielä väitöskirjan. Sen aiheeksi tuli egyptiläisten nuorten seurustelu. Aihe on Egyptissä tabu. Perinteisesti nuoret eivät ole siellä ainakaan julkisesti seurustelleet. Monet kyllä löytävät nykyään puolisonsa itse, mutta valinnalle on edelleen tärkeää saada perheen hyväksyntä. Avioon mennään nykyään vanhempana, sillä nuoret naiset haluavat valmistua yliopistosta ennen häitä. ”Ennen 25-vuotias oli menetetty tapaus, jos hän ei ollut naimisissa, mutta nyt tilanne on erilainen”, Jyrkiäinen kertoo. ”Avioituminen on sen ikäisille kyllä ajankohtaista, mutta epätoivoisia he eivät ole.” Seksi tai suuteleminen ei Egyptissä useimpien parien kohdalla edelleenkään kuulu aikaan ennen avioliittoa, vaikka seurustelun luonne onkin muuttunut paljon. Erityisesti sitä on muuttanut sosiaalinen media. ”Se on helpottanut vastakkaiseen sukupuoleen tutustumista. Nuoret voivat olla ihan eri tavalla tekemisissä toistensa kanssa Facebookissa kuin ennen”, Jyrkiäinen sanoo. Hän haastatteli informanttejaan eri puolilla Aleksandriaa, esimerkiksi kahviloissa. Jyrkiäinen tapasi heidät yleensä iltaisin, kun nuoret olivat päässeet töistä tai yliopistosta. Mutta sitten aineistonkeruu keskeytyi.
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i t e k s t i j o h a n n a m i tj o n E n k uvat E E va r i n n E Hannu Rajaniemi keksii tarinoita kirjoihin. Hänen keksimänsä kone kertoo, miten lukija haluaa niiden päättyvän. N o 6 / 2 01 3 R a j at y l i t tä v ä tiedemies T y ö h u o n e e n k i r j o i t u s p ö y d ä l l ä olevat muistiinpanot on kirjoitettu huolellisella käsialalla. Yhdessä paperissa lukee englanniksi sana exercise. Se on alleviivattu. Samassa lapussa lukee kysymys: Who made me? Tämä on kirjailija Hannu Rajaniemen, 35, työhuone, ja nämä ovat hänen muistiinpanojaan. Rajaniemi, vaikka onkin suomalainen, kirjoittaa kaikki kirjansa englanniksi, josta ne sitten käännetään muun muassa suomeksi. Sivu 1 6 Työpöydällä on myös kirja nimeltä The Problems of Biology. Tämä on myös tiedemies Hannu Rajaniemen työhuone. Se on moitteettoman siisti. Rajaniemi on mies, joka käyttää kahvikupin alla lasinalusta. Koti sijaitsee Skotlannissa Edinburghissa, on sijainnut jo 12 vuoden ajan. Vuodet ovat olleet hänen elämänsä tärkeimpiä: hän on väitellyt tohtoriksi, ryhtynyt yrittäjäksi ja kirjailijaksi. Kuten kuvaan tietysti sopii, asunto on täynnä kirjahyllyjä. Yhdestä hyllystä oman rivinsä ovat saaneet tieteiskirjailija Iain Banksin teokset – Banks on Rajaniemen suosikkikirjailija. Oma rivinsä on myös suomalaiselle kirjallisuudelle: hyllyssä ovat muun muassa Täällä pohjan tähden alla -trilogia, Sinuhe ja Jyrki Vainosen Tutkimusmatkailija. Se, että kirjailijan kodissa on paljon kirjoja, ei tietysti ole yllättävää. Yllättävää ovat elefan-
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT N o 6 / 201 3 S iv u 1 7
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i män hyvä onni. Tällainen: Hannu Rajaniemi saa kustannussopimuksen trilogialle lähettämällä kustantajalle luettavaksi vain yhden näyteluvun. Hän hakee 4 000 muun ihmisen tavoin Piilaak soon Singularity Universityn ohjelmaan. Siihen valitaan 80 ihmistä, yksi heistä tiedemies Ra janiemi. N o 6 / 2 01 3 tit: asunto on täynnä elefantteja. Ne marssivat söpönä rivinä ikkunalaudalla eri posliinivärein maalattuina. Kärsät sojottavat ylöspäin. Seinäl lä on mustavalkoinen norsumaalaus, ja keittiös sä roikkuu elefanttimarionetti. Rajaniemi alkoi saada ystäviltään norsu aiheisia lahjoja julkaistuaan ensimmäisen science fiction novellinsa. Siinä hallusinaatioi ta tutkiva CIAagentti teki elefantilla kuoletta van kokeilun antamalla sille liian suuren annok sen LSD:tä. Tiedemies Rajaniemi ei sitä tiedä, mutta monet intialaiset pitäisivät näitä elefantteja onnenamuletteina. Mutta vaikka tietäsikin, hän ei varmasti uskoisi moiseen. Silti intialaiset saattavat olla oikeassa. Vai kuttaa siltä, että Rajaniemellä – sekä kirjailijal la että tiedemiehellä – on käynyt käsittämättö Sivu 1 8 O n h e l p p o kuvitella, että mies näytti pari kymppisenä yliopistoopiskelijana melko sa malta kuin nyt: hiukset olivat varmasti silloinkin hyvin leikatut, kauluspaidat moitteettomasti silitettyjä ja olemus hillityn kohtelias ja älykäs, kun hän aloitti opinnot 1990luvun lopussa. Pääaineena oli teoreettinen fysiikka. Rajaniemi ahmaisi kanditutkintonsa kahdessa vuodessa ja ymmärsi, että oli päästänyt itsensä aivan liian helpolla. Siksi hän päätti tehdä maisterinsa kunnianhimoisemmin. Hän haki ja pääsi Cam bridgen yliopistoon soveltavan matematiikan maisteriohjelmaan ja oppi siellä vuoden aikana matematiikasta enemmän kuin koskaan aiem min. Vuosi selvensi myös jatkoopintojen suun nan. Rajaniemi halusi keskittyä säieteoriaan. 1990luvun lopulla kehitetty säieteoria yh distää kaksi tärkeää teoriaa, jotakin mittaamat toman suurta ja mittaamattoman pientä: yleis tä suhteellisuusteoriaa ja kvanttikenttäteoriaa. Ensimmäinen selittää koko maailmankaikkeu den, jälkimmäinen atomien pienimpien osien liikkumisen. Säieteoria on vallankumouksellinen siksi, että se esittää ulottuvuuksia olevan enemmän kuin Albert Einsteinin esittelemät neljä. Rajaniemen väitöskirja valmistui kahdeksan vuotta sitten, mutta silloin säieteoria jo kylläs tytti häntä ja oikeastaan melkein koko muutakin tiedeyhteisöä. Teoria on ongelmissa, koska sen väitteitä ei ole voitu testata. Valmistuttuaan tohtoriksi Rajaniemi ei ha lunnut jäädä teoretisoimaan yliopistolle. Hän halusi päästä tekemään jotain konkreettista.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY Ennen kolmekymmentävuotispäiviään Hannu Rajaniemi oli toteuttanut lapsuutensa haaveammatin. Hänestä oli tullut tiedemies . Siksi hän perusti ThinkTank Maths -yrityksen. ”Tarkoituksena oli laittaa matematiikka ratkomaan tosielämän ongelmia”, Rajaniemi selittää. Yritys kehitti uusia laskukaavoja, joita hyödynnettiin eri elämänaloilla karjanjalostuksesta avaruusteknologiaan. Euroopan avaruustutkimuskeskuksen projektissa Rajaniemi työryhmineen ratkaisi satelliitteihin liittyvän ongelman. Aiemmin satelliitin lämpökestävyyteen liittyvä laskutoimitus oli kestänyt kuukausia. ThinkTank Mathsin algoritmin ansiosta se onnistuu nykyään kolmessa minuutissa. Ennen kolmekymmentävuotispäiviään Rajaniemi oli toteuttanut lapsuutensa haaveammatin. Hänestä oli tullut tiedemies. Paljon oudompi tarina on kuitenkin se, miten hän toteutti toisen unelmansa ja päätyi kirjailijaksi. N o 6 / 201 3 Ennen kuin minä ja sotamieli ammumme toisemme, yritän tapani mukaan vähän keventää tunnelmaa. ”Vankilat ovat aina samanlaisia, vai mitä?” En ole varma, kuuleeko olio sanojani. Sillä ei ole näkyviä kuuloelimiä, mutta silmiä on sitäkin runsaammin: sadat ihmissilmät killuvat olennon kehosta erkanevien varsien päissä kuin eksoottiset hedelmät. Näin alkaa Rajaniemen ensimmäisen kirjan ensimmäinen luku, jonka hän lähetti neljä vuotta sitten kirjallisuusagentilleen sähköpostin liitteenä. Kolme tuntia send-nappulan painamisen jälkeen Rajaniemen puhelin soi. Agentti soitti ja kertoi, että amerikkalainen Gollancz-kustantamo haluaa julkaista kirjan. Rajaniemi käveli työhuoneessaan hämmentyneenä ympyrää puhelin kädessään. Koska siinä ei ollut vielä kaikki. Kustantamo halusi julkaista Rajaniemeltä kokonaisen scifi-trilogian. Palkkio olisi viisinumeroinen. Rajaniemi oli kyllä kirjoittanut aikaisemmin ja julkaissutkin joitakin novelleja – esimerkiksi sen missä se elefantti kuoli LSD:hen – mutta että trilogian. Valmiina oli tuolloin vasta yksi luku, joten Rajaniemi pani töpinäksi. Hän kirjoitti ensimmäisen, yli neljäsataasivuisen romaaninsa seitsemässä viikossa, yksi luku kerrallaan. Rajaniemi aloitti kirjoittamisen aina aamuviideltä, meni töihin ThinkTank Mathsin toimistolle, ja palasi työpäivän jälkeen työpöytänsä ääreen jatkamaan kirjaa. ”Kävin tyttöystäväni Zuzanan kanssa ensimmäisillä treffeillä romaanin viimeisellä kirjoitusviikolla. Olin kuulemma riutunut”, Rajaniemi sanoo. Hän on hyvä rakentamaan rutiineja. Niiden avulla hän saa asiat toistumaan kuin automaattisesti. Rutiinit tekevät hänen mukaansa tahdonvoiman tarpeettomaksi, asiat vain tapahtuvat. Rajaniemen kirjoissa on tieteiskirjallisuuden lajityypille ominaiset asetelmat: seikkaillaan tulevaisuudessa, ollaan kuolemattomia, lennetään avaruudessa ja eletään dystopiassa. Mutta juoni ei ole ollenkaan tavanomainen. Kirjablogeissa lukijat kertovat tajunneensa käänteet vasta toisella lukukerralla. Ja se on heistä vain hienoa. Kirjojen päähenkilö on herrasmiesvaras Jean le Flambeur, jonka erikoisalana on mielen varastaminen. Le Flambeur seikkailee trilogian kaikissa osissa. Niistä ensimmäinen, Kvanttivaras, ilmestyi neljä vuotta sitten. Kakkososa, Fraktaaliruhtinas, ilmestyi viime syksynä. Nyt Rajaniemi viimeistelee trilogian päätöstä, jonka englanninkieliseksi nimeksi tulee Causal Angel. Se ilmestyy ensi keväänä englanniksi, suomennettu versio julkaistaan kesällä. Kirjat käännetään suomen lisäksi 13 muulle kielelle. Amerikkalainen kustantamo kertoo RajaS iv u 1 9
N o 6 / 2 01 3 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 2 0