5 / 2014 SEURAA MINUA ALEXANDER STUBBIN KOKOOMUKSESSA TIEDETÄÄN, MITEN POLITIIKKA BRÄNDÄTÄÄN. S.22
I L M O I T U S Nainen, oletko kiinnostunut hedelmällisyysterveydestäsi? Kirjoittajat: lapsettomuuslääkäri Katriina Johansson, Fertinova Helsinki ja kätilö ylempi (AMK) Päivi Aitos, Fertinova Turku. lion korjaaminen voi parantaa hedelmällisyyttä, etenkin jos taustalla on liian yksipuolinen ravinto. Tupakointi vauhdittaa kypsymättömien munasolujen tuhoutumista, munasolujen määrä vähenee, niiden laatu heikkenee ja munasarjan hedelmällinen ikä lyhenee. Runsas alkoholin käyttö heikentää hedelmällisyyttä. Pitkäaikainen kannabiksen käyttö vaikuttaa hormonitasapainoon ja aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä. Sukupuoliteitse tarttuvat tulehdukset, erityisesti klamydia, voivat vaurioittaa munanjohtimia. Elämäntapojen lisäksi perussairaudet tai esim. lapsuudessa sairastettu pahanlaatuinen tauti sekä lääkitykset voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen. Fertinova – klinikoiden asiantuntijat ovat valmiita auttamaan Sinua, jos haluat ryhtyä munasoluluovuttajaksi tai hedelmällisyyteen liittyvät asiat mietityttävät. Tärkein hedelmällisyyteen vaikuttava tekijä on ikä. Naisen hedelmällisyys heikkenee nopeasti jo 30 ikävuoden jälkeen ja jyrkemmin yli 35-vuotiaana. Tämä johtuu munasarjojen ikääntymisestä. Naisella kaikki munasolut ovat olemassa syntymästä saakka ja suurin osa niistä on tuhoutunut jo murrosikään tultaessa. Munasolujen määrän vähenemisen lisäksi niiden laatu heikkenee iän myötä. Iän lisääntyessä myös hedelmöityshoitojen onnistuminen omilla munasoluilla heikkenee. Ikään liittyvää hedelmällisyyden alenemaa ei voi pysäyttää tai kontrolloida. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin huomattavaa. Vastaanotolla hedelmällisyyttä voidaan arvioida lääkärin tekemällä munasarjojen ultraäänitutkimuksella gynekologisen tutkimuksen yhteydessä sekä verikokein. Terveet elämäntavat suojaavat hedelmällisyyttä. Sekä yli- ja alipaino että pakonomainen liiallinen liikunta heikentävät hedelmällisyyttä aiheuttamalla kierto- ja ovulaatiohäiriöitä. Myös stressi voi hetkellisesti heikentää hedelmällisyyttä. Ruokava- Hedelmällisyysterveydestään voi jokainen huolehtia välttämällä tupakointia, pitämällä painon normaalina, liikkumalla sopivasti ja huolehtimalla sukupuoliteitse tarttuvien tautien ehkäisystä. Lapsen saamisen mahdollisuus tulevaisuudessa saattaa mietityttää, vaikkei raskaustoive olisi vielä ajankohtainen. Me Fertinovassa autamme mielellämme hedelmällisyysterveyteen liittyvissä kysymyksissä ja annamme hedelmällisyysneuvontaa. ANNA LAHJAKSI ELÄMÄ – TULE MUNASOLULUOVUTTAJAKSI! Munasoluluovutus on lahja pitkään lapsettomuudesta kärsineelle pariskunnalle. Joskus se saattaa olla heidän viimeinen toivonsa saada oma lapsi. He joutuvat usein odottamaan pitkään sopivaa munasoluluovuttajaa, koska luovuttajista on suuri pula. Munasoluluovuttajan tulee olla terve, normaalipainoinen 20-35 -vuotias nainen, jolla ei ole vakavia perinnöllisiä sairauksia suvussa. Tärkeää on luovuttajan halu auttaa lapsettomia pariskuntia. Luovuttaminen on aina vapaaehtoista. Ensimmäinen askel kohti luovutusta on puhelimitse tai klinikalla hoitajan kanssa käytävä keskustelu. Hoitaja kertoo, miten luovutus tapahtuu, mitä tutkimuksia tehdään ja vastaa mielellään kysymyksiin. Tämän jälkeen on lääkärin vastaanottokäynti, jossa käydään läpi luovuttamiseen liittyviä terveysasioita ja tehdään myös gynekologinen tutkimus. Ennen luovutusprosessin alkua luovuttaja tapaa vielä psykologin. Psykologi antaa neuvontaa ja mahdollisuuden pohtia luovutusta eri näkökulmista. Päätös luovuttamisesta kannattaa aina tehdä harkiten. Jos yhtään epäröi, asiaa on hyvä vielä miettiä rauhassa. Munasoluluovuttajalla on missä vaiheessa tahansa mahdollisuus keskeyttää FERTINOVA KLINIKAT HELSINKI • Unioninkatu 13 (5. kerros) • 00130 Helsinki • puh. 030 633 3850 • fax. 030 633 3852 • info.helsinki@fertinova.fi TURKU • Yliopistonkatu 15 B 16 • 20100 Turku • puh. 030 633 3780 • fax. 030 633 3782 • info.turku@fertinova.fi TAMPERE • Keskustori 1 A 9 • 33100 Tampere • Finland • puh. 030 6333750 • fax 030 6333752 • info.tampere@fertinova.fi JYVÄSKYLÄ • Keskustie 18 D 1 • 40100 Jyväskylä • puh. 030 633 3880 • fax. 030 633 3882 • info.jyvaskyla@fertinova.fi luovutus syytä ilmoittamatta. Luovutushoidon keskeytyminen voi kuitenkin vastaanottajalle olla suuri pettymys ja se voidaan kokea menetyksenä. Ensimmäisellä luovutuskerralla munasoluluovuttajalta tutkitaan verinäytteestä kromosomit eli katsotaan, että hänellä on normaali naisen kromosomisto. Jokaisen luovutuskerran yhteydessä luovuttaja tutkitaan myös veri- ja sukupuoliteitse tarttuvien tautien varalta (hepatiitti B ja C, HIV, kuppa, klamydia ja tippuri). Infektiotaudit testataan, jotta luovutushoito voidaan toteuttaa. Hoito alkaa munasoluluovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskiertojen yhteensovittamisella. Tähän käytetään muun muassa e-pillereitä. Kun luovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskierto ovat samassa aikataulussa, voidaan varsinainen lääkehoito aloittaa. Munasoluluovuttaja käy läpi pistoshoidon, jonka aikana otetaan joka päivä samaan aikaan hormonipistos munarakkuloiden kasvattamiseksi. Munarakkuloiden kasvua seurataan 2–3 kertaa tehtävällä ultraäänitutkimuksella. Kun munarakkulat ovat kasvaneet riittävän suuriksi, tehdään suunnitellusti munasolupunktio. Punktio on lyhyt toimenpide, jonka aikana luovuttaja on hereillä ja hänelle annetaan suonensisäisesti lääkkeitä jotka rentouttavat ja vievät suurimman osan kivusta pois. Punktion jälkeen klinikalla on hyvä levätä ja lähteä kotiin vasta, kun vointi sen sallii. Toimenpidepäivä on aina sairauslomaa. Punktion jälkeen liikuntaa kannattaa harrastaa rauhallisemmin noin viikon ajan. Aikaa tähän hoitoprosessiin kuluu noin 2–3 viikkoa. Munasolujen vastaanottaja saa tietää luovuttajasta etnisen taustan, pituuden, silmien ja hiusten värin. Luovuttajaksi ryhtyvä rekisteröidään Suomessa VALVIRA:n ylläpitämään sukusolujen luovutusrekisteriin. Luovutushoidosta mahdollisesti syntyneellä lapsella 18 vuotta täytettyään on oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Munasolunluovuttajalle maksetaan hedelmöityshoidoista tehdyn asetuksen perusteella 250 € korvaus vaivannäöstä ja kaikki luovutuksesta hänelle aiheutuneet kustannukset, kuten matkakulut ja ansionmenetyksestä aiheutuvat kulut. Hoidot, tutkimukset sekä lääkkeet ovat luovuttajalle täysin maksuttomia. Jos haluat lahjoittaa elämän ja ryhtyä munasoluluovuttajaksi tai haluat saada asiantuntija-arvion tämän hetkisestä hedelmällisyydestäsi, ota rohkeasti yhteyttä. ELÄ MÄ NT EH TÄVÄNÄ UU SI EL ÄM Ä
Todellisuuden tutkimuskeskus esittää: Toisaalla, samaan aikaan... Esitys, jossa pidetään kolmea villapaitaa päällekkäin, tanssitaan tšetšeenitansseja, kun samaan aikaan toisaalla Barbie ja Ken pussaavat 11 kertaa kolmessa ja puolessa minuutissa. Kontissa, Suvilahden takapihalla. Ensi-ilta: 8.10.2014 klo 20.00 | Liput toimituskuluineen alkaen: 22 / 13,50 € Kaksi yhden hinnalla 30.9. mennessä! www.tiketti.fi | Esitys on osa Mad Housen 1. kauden ohjelmistoa Lisätiedot ja muut esitysajankohdat: www.todellisuus.fi Ensi-ilta 8.10.2014 Opiskelijaliput 16€ (norm. 30€) www.kom-teatteri.fi Opiskelijoiden omistama BOTTA ON! | | | Museokatu 10 | www.botta.fi Ma - Pe 11 - 04 La 14 - 04 Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 To us en su u L ai TiL Tilaa juhlia! myynti@botta.fi Oman maan mansikeilta Lounaslis ta ja karttah t a ku : hyyravin tolat.fi Hyvän lounaan painikkeeksi meillä tarjotaan maitoa vain suomalaisilta tiloilta. Pe - La 22 - 04 Lahjoita mahdollisuus uudelle elämälle Muutenkin keittiöidemme tähtiä ovat loistavan henkilökuntamme ohella suomalaiset raaka-aineet, luomua ja Reilua kauppaa unohtamatta. Pidetään lippu korkealla. Lahjoitetut sukusolut ovat kallisarvoisia, niistä on pulaa. Jos olet 18–35-vuotias terve nainen tai 18–45-vuotias terve mies, voit olla sopiva lahjoittajaksi. Tule kuulemaan lisää sukusolujen lahjoittamisesta tiistaina 23.9. klo 18.00 Dextra Lapsettomuusklinikalle. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. www.dextralapsettomuusklinikka.fi Dextra Lapsettomuusklinikka, Saukonpaadenranta 2, 4. krs, Jätkäsaari, 00180 Helsinki • 045 7733 9997 • (09) 560 16300 • ivf@dextra.fi
5 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 okoomuksen brändinrakennuksen suurin voitto on ollut se, että puolue on onnistunut luomaan itsestään kuvan joukkona, joka ymmärtää muuttuvaa maailmaa paremmin kuin kukaan muu. Maassa, jossa hyvinvointiyhteiskunta pitäisi rakentaa uudelleen, juuri tällainen puhe vetoaa. Kun esimerkiksi puolueen tuore sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty selittelee verokikkailuaan, hän tietää tasan tarkkaan, mistä narusta on viisainta vetää. Hän puhuu työelämän muutoksesta ja kasvavasta itsensä työllistäjien ryhmästä, uudesta tavasta tehdä työtä, joka liikkuu jossain vanhanmallisen yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa. Räty tekee itsestään pahiksen sijaan muutosta ymmärtävän jumalan, joka kertoo, mistä tässä nyt herranjestas on kysymys. Osalta puhe menee ohi – he leimaavat Rädyn elitistiksi. Mutta riittävän monelle se iskee juuri sinne minne hän haluaakin. Se, että pääministeri Stubb saapuu tiedotustilaisuuteen polvipituisissa sortseissa, ei heikennä pääministeri-instituutiota vaan vahvistaa sitä kuvaa, jonka kokoomuslaiset haluavat itsestään luoda. Stubbin sortsit kun ovat joka tapauksessa paremman näköinen valinta kuin Antti Rinteen vinksallaan oleva solmio. J U K K A Kun talouskriisi puhkesi kunnolla vuonna 2008, Suomessa alkoi hysteerinen brändipuhe. Sen jälkeen olemme puhuneet perinteisten tuotebrändien lisäksi työnhakijabrändeistä, työnantajabrändeistä, kuntabrändeistä, kaupunginosabrändeistä, koulutusbrändeistä, kirjailijabrändeistä ja ennen kaikkea Suomi-brändistä. Jälkimmäisessä on viime kädessä kysymys Suomen kilpailukyvystä. Hysteerisesti tivattiin tätä: pitääkö nykyään kaikki brändätä? Onko se hyvä vai huono asia? Miksi suomalaista osaamista ei osata tuotteistaa? Tässä lehdessä puhumme politiikan brändäämisestä. Kokoomus, Suomen suurin puolue, on voittanut viime vuosina vaalit toisensa jälkeen. Kannatus on edelleen kovissa luvuissa, gallupista riippuen yli 21 prosenttia. Kun kokoomuksen avaintyypeiltä kysyy brändistä, he ärsyyntyvät. Brändillä ei ole väliä, sillä sisältö ratkaisee, he vastaavat. Mutta ei se ratkaise. Ihmiset ovat aina äänestäneet mielikuvien perusteella. Politiikkaan perehtyneiden osuus väestöstä on lopulta todella pieni. Ennen vain äänestettiin eri mielikuvaa: mielikuvaa aatteesta. Aatteet edustivat joko hyvää tai pahaa. Nyt erityisesti nuorimmat äänestäjät voivat hyvin liikkua samoissa vaaleissa vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä ilman suurta aatteellista uudelleenheräämistä. O V A S K A I N E N 4 A N T T I P I K K A N E N P Ä Ä T O I M I T T A J A onelta osin brändipuhe on tervetullutta. Esimerkiksi työnhakijabrändissä on viime kädessä kysymys siitä, millaisena työntekijä haluaa näyttäytyä työnantajalle. Sen miettiminen ei voi koskaan olla haitallista. Politiikan brändäämisessäkään ei olisi mitään hassua, jos kaikki puolueet harjoittaisivat sitä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sillä on pitkät perinteet. Suomessa on päässyt käymään niin, että kokoomus on saanut rauhassa rakentaa nykyistä brändiään ilman, että muut puolueet oikein tajuavat, mitä tapahtuu. Niiden olisi ajat sitten pitänyt seurata perässä. Vasta sitten, kun kaikki puolueet pelaavat samaa peliä, ihmiset ymmärtävät, että brändin takana on asioita, joita sillä yritetään peittää. Kokoomuksen kohdalla se on joukko arvokonservatiiveja änkyröitä. Äänestäjälle ei ole kovin palkitsevaa huomata, että itselleen tärkeänä pitämäänsä asiaa on torppaamassa eduskunnassa juuri se joukko, jolle äänensä edellisissä vaaleissa antoi. Näin on käynyt kansalaisaloitteiden kohdalla. Eduskuntaan edenneet aloitteet turkistarhauksesta ja avioliittolaista ovat nimenomaan arvokysymyksiä. Kokoomuksen tavoin brändinsä kanssa kaksilla rattailla ajelee myös korvaan laitettavia kirkasvaloja myyvä suomalaisyritys Valkee, jonka toimitusjohtaja Pekka Somerto ruotii Suomea innovaatiokriittisestä ilmapiiristä tämän lehden jutussa (s. 16–21). Somerto taas vetelee samoista naruista kuin ministeri Räty: tieteellisen tutkimuksen puutteen kritisointi on hänestä muutosvastaisuutta. Niinpä tietenkin. Stubbkin on vuosi sitten matkustanut Valkeen korvavalot korvissaan Kiinaan esittelemään suomalaisia keksintöjä. Koska Suomi tarvitsee innovaatioita ja kilpailukykyä. Kuka siitä nyt haluaisi olla eri mieltä? •
6 ylioppilaslehti 5 / PÄÄTOIMITTAJA 2 ART 0 DIRECTOR ANTTI JAAKKO TOIMITUSSIHTEERI 1 TOIMITTAJA 4 OSKARI PIKKANEN, 050 SUOMALAINEN, SONJA 339 050 SAARIKOSKI, ONNINEN, 0400 835 3033, 447 050 1117, 374 495, @apikkanen @JSUOMALAINEN 8679, @SONJASAARIKOSKI @OSKARIONNINEN AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA IIDA SOFIA HIRVONEN, JOHANNA HOLM, SASHA HUTTUNEN, TAPIO IKKALA, NOORA ISOESKELI, NIKO KETTUNEN, EERO LAMPINEN, KERTTU MALINEN, KAROLINA MILLER, JUKKA OVASKAINEN, TAPIO REINEKOSKI, KAISA SAARIO, JUSSI SÄRKILAHTI, ANTON VANHA-MAJAMAA. PERUSTETTU 1913. 101. VUOSIKERTA. SUOMEN AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN. ISSN 035-924. KÄYNTI- JA POSTIOSOITE KAIVOKATU 10 B, 7. KRS, 00100 HELSINKI. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI, TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/TILAAJAPALVELUT MEDIAMYYNTI PIRUNNYRKKI OY, KARI KETTUNEN, 0400 185 853, KARI.KETTUNEN@PIRUNNYRKKI.FI, ERJA LEHTONEN, 0400 185 852, ERJA.LEHTONEN@PIRUNNYRKKI.FI, WWW.PIRUNNYRKKI.FI ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIAKORTTI.PDF KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY TOIMITUSJOHTAJA MAURI LAURILA HALLINTO JA TALOUS HEIKKI NÄRHINEN PAINO SANOMAPAINO OY, VANTAA KANNEN KUVA JUKKA OVASKAINEN TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 3.10.2014. ÄK IR JO IT U S TÄSSÄ LEHDESSÄ: 6 YL PÄÄKIRJOITUS ON LEHDEN VIRALLINEN KANTA MERKITYKSELTÄÄN VÄHÄISIIN ONGELMIIN. 8 HYVÄNTEKEVÄISYYTEEN KANNATTAA LAHJOITTAA JÄRJELLÄ EIKÄ TUNTEELLA. 10 ÄRRÄKAHVIN ÄÄRELLÄ AUTOT LIPUVAT OHI KUIN PARIISISSA. 13 YLKKÄRIN CARRIE BRADSHAW AVASI TINDERIN. 15 TIPPA-T RÄPPÄÄ ASEISTA & HUUMEISTA. 16 VOIKO KORVAVALOJA VALMISTAVA VALKEE VIELÄ VOITTAA INFORMAATIOSODAN? 30 JÄÄKIEKKOILIJA NOORA RÄDYN PITÄISI UUDISTAA JOUKKUEURHEILUN NORMIT. 34 ANTON VANHA-MAJAMAA HALUAA NAIMISIIN JA SE AHDISTAA. 37 MITEN OLLA SAAMATTA TURPIIN PIKKUKYLÄSSÄ, TOMMI LIIMATTA? 38 KUN ”KUUNTELEE KEHOAAN”, EI KANNATA ”MENNÄ GOOGLEEN”. 39 ANNA LÖLLÖ, 81, ON SOTAVETERAANI. KOHTA HEITÄ EI ENÄÄ OLE. YL PÄ Kun pitelee käsissään tarjotinta Kaivopihan Unicafessa, ajattelee usein yhteiskuntaa. Vajaan kolmen euron hintainen annos on paitsi edullisuudestaan huolimatta maukasta, myös Suomen edun kannalta järkevä valinta. Se säästää opiskelijalta rahaa, jolloin luennoilla istumisen ohessa on tehtävä vähemmän töitä. Samalla pääsee nopeammin sille työuralle, joka virallisten tahojen mittauksissa merkitsee. Kun vatsa on täynnä, tarjottimet on palautettava ravintolan ovella sijaitsevaan koppimaiseen huoneeseen. Joissain ravintoloissa astiansa voi jättää pöytään, mutta henkilökuntakulujen kannalta itsepalvelu on järkevä ratkaisu. Jononjatkeena tulee ajatelleeksi jälleen yhteiskuntaa. Luennolle pitäisi ehtiä, mutta edessä matelee toistakymmentä humanistia. Aika kuluu tehottomasti. Näin Suomi ei ainakaan nouse. Jos syö Unicafessa lukukauden jokaisena arkipäivänä ja joka toisena tenttiviikon päivänä ja jonottaa keskimäärin puoli minuuttia tarjottimen palautukseen, vuodessa jonossa seisoo liki 80 minuuttia. Se on Disney-elokuvan mittainen aika. On kysyttävä, käyttääkö keskimääräisen lahjakas opiskelija peruskurssin tenttiin lukeakseen juuri tuota kauempaa. Nykymallinen Unicafen palautusjärjestelmä on opiskeluja venyttävä riesa. Ongelma on tietenkin merkitykseltään vähäinen, mutta se on olemassa. • Ylioppilaslehden periaatelinja on osoitteessa: https//ylioppilaslehti.fi/periaatelinja Y L P Ä Ä K I R J O I T U S T O I M I T U S
7 ylioppilaslehti 5 / 2 0 S O N J A ”Luonnontieteen kirjat sekaisin – Cernissä löydettiin valoa nopeampi hiukkanen”, uutisoi Ilta-Sanomat kolme vuotta sitten. OPERA-kokeessa oli havaittu, että neutriinot liikkuisivat valoa nopeammin. Se tarkoittaisi, että ymmärryksemme fysiikasta menisi uusiksi. Suhteellisuusteorian mukaan valon nopeus on yhtä kuin tiedonvälityksen maksiminopeus. Sitä ei pitäisi olla mahdollista ylittää. Heräsi hämmennystä ja kysymyksiä. Jos valoa nopeammin on mahdollista matkustaa, pitäisi olla mahdollista matkustaa myös ajassa. S A A R I K O S K I Vaikea valo Mutta niin ei ole. Kävi ilmi, että koejärjestelyissä oli tapahtunut virhe. ”Pettymys: Valoa nopeampia hiukkasia ei ehkä sittenkään”, uutisoi IltaSanomat. Tiedeyhteisö myönsi virheensä. Maailmankuvamme ei järkkynytkään. Ainakaan vielä. On nimittäin teoriassa mahdollista, että valolta löydetään esimerkiksi massa, jolloin käsitys sen nopeudesta saattaa muuttua. 1 4 Tai että valoa voidaan välittää aivoihin kummallisilla korvanapeilla ja torjua tällä tavoin kaamosmasennusta. Näin väittää suomalainen startup-yritys Valkee, joka kaupittelee tuotettaan rouheaan 199 euron hintaan. Pitävää näyttöä asiasta ei ole. Yleisesti tiede on sitä mieltä, että valo pääsee aivoihin silmistä eikä korvista. Valkee ei sitä myönnä, vaan yrittää tuskaisesti etsiä bisnesidealleen tieteellisiä todisteita. • Jut tu Valkeesta alkaa siVulta 16.
8 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 SELLAISEEN PARANTAA MAAILMAA, KOHTEESEEN, JOKA EI KANNATTAA HERÄTÄ Lahjoittaisitko viisikymmentä euroa mieluummin syöpäsairaan lapsen hyväksi vai halkiomatotaudin hoitoon kehitysmaissa? Mikäli valitsit ensimmäisen, olet tehoton lahjoittaja. Jos puolestaan valitsit jälkimmäisen, olet todennäköisesti efektiivinen altruisti eli tehokas hyväntekijä. Efektiivinen altruismi on liike, jossa etsitään tilastollisesti tehokkaita keinoja parantaa maailmaa. Ajatuksena on antaa rahaa sinne, missä siitä on suhteellisesti eniten hyötyä. On kuitenkin yksi este: tilastot eivät ole ihmisistä kauhean vetäviä. Kuten monella elämänalueella, myös lahjoittamisessa tunne pesee järjen. Syöpäsairas lapsi herättää myötätunnon, halkiomatotauti ihmetyksen. Lahjoituksen hyötyjä tarkastellessa siinä ei ole järjen hiventä. Mikko Hemmi työskentelee investointipankissa ohjelmoijana. Hän on vastikään perustetun Effective Altruism Helsinki -yhdistyksen puheenjohtaja. Toiminta on Suomessa vielä pienimuotoista, mutta Yhdysvalloissa ja Britanniassa liike on saavuttanut suosiota. Hemmi on efektiivinen altruisti juuri siksi, että se on hänestä järkevää. ”Se, miten sä teet maailmasta paremman paikan, on aika monimutkainen kysymys. Efektiivisessä altruismissa lähdetään siitä, että yksi varma keino on mahdollisimman monen ihmisen kärsimyksen vähentäminen”, Hemmi sanoo. Hän lahjoittaa ohjelmoijan palkastaan kymmenen prosenttia hyväntekeväisyyteen. ”Pyrin saavuttamaan elintason, jossa voin olla onnellinen, ja lahjoittaa siitä yli jäävän. Jos palkkani tulevaisuudessa kasvaa, aion lahjoittaa enemmän.” Tämä on tyypillistä efektiivisen altruistin ajattelua. Sen nimi on earning-to-give – tienaa antaaksesi. Se tarkoittaa, että henkilö pyrkii kasvattamaan omia tulojaan, jotta niistä riittäisi enemmän lahjoitettavaa. Käytännössä siis vaikkapa hyväpalkkaisen juristin on järkevämpää tehdä enemmän töitä ja palkata joku muu jakamaan ruoka-apua, koska ruoka-avun jakamisesta maksettava palkka on pienempi kuin juristin palkka. Palkkaa tärkeämpää on kuitenkin se, mitä rahalla saa. Muutama vuosi sitten Toby Ord, moraalifilosofi ja efektiivinen altruisti Oxfordin yliopistosta, halusi selvittää, kuinka paljon erilaiset globaalin terveyden edistämiseen tähtäävät hyväntekeväisyysprojektit eroavat vaikutuksiltaan. Ord päätyi yllättävään tulokseen: erot eri projektien vaikutusten kesken voivat olla sata- tai jopa yli tuhatkertaisia. I K K A L A HALUAA T A P I O JOS LAHJOITTAA RAHAA TUNTEITA. Ord laski, että opaskoiran kouluttaminen amerikkalaiselle sokealle maksaa 42 000 dollaria. Toinen tapa auttaa sokeita olisi käyttää mainittu summa sokeutta aiheuttavan trakooma-nimisen bakteeriinfektion hoitoon Afrikassa. Koska yhden trakoomaleikkauksen arvioitu kustannus on vain 25 dollaria ja leikkauksista noin 80 % onnistuu, voisi 42 000 dollarilla teoriassa palauttaa näön 1 344 ihmiselle. Tällä tavalla laskelmoi myös GiveWell, jolla on sivustollaan suosituksia tehokkaista lahjoituskohteista. GiveWellin suositeltujen lahjoituskohteiden kärjestä löytyy tällä hetkellä trooppisilla alueilla yleisen halkiomatotaudin eli skistosomiaasin ehkäisyyn keskittyvä Schistosomiasis Control Initiative sekä äärimmäisessä köyhyydessä eläville suoraa rahaapua jakava GiveDirectly. Jos tehokas auttaminen vaatii vain tilastoja, miksi sitten kaikki eivät tee niin? Koska ei tunnu siltä. Vuonna 2007 Organizational Behavior and Human Decision Processes -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka lahjoituskohteesta tarjolla oleva informaatio vaikuttaa lahjoituspäätöksiin. Koehenkilöille maksettiin tutkimukseen osallistumisesta 5 dollaria, ja kokeen jälkeen heille annettiin mahdollisuus lahjoittaa osa tästä summasta hyväntekeväisyyteen. Koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin yleisluonteista tietoa lahjoituskohteesta. Esimerkiksi näin: ”Kolme miljoonaa lasta Malawissa kärsii aliravitsemuksesta.” Toiselle ryhmälle puolestaan näytettiin kuva seitsemänvuotiaasta malawitytöstä nimeltä Rokia. Heille kerrottiin, että Rokia on äärimmäisen köyhä ja että ”hänen elämänsä muuttuu paremmaksi lahjoituksesi ansiosta”. Ryhmä, jolle esiteltiin Rokia, lahjoitti huomattavasti enemmän kuin ryhmä, joka sai vain numerotietoa lahjoituskohteen tilanteesta. Kolmannelle ryhmälle annettiin samat yleistiedot kuin ensimmäiselle ryhmälle ja esiteltiin sama nälkiintynyt malawityttö kuin toiselle ryhmälle. Myös tämä ryhmä lahjoitti enemmän kuin ensimmäinen ryhmä mutta vähemmän kuin ryhmä, joka oli saanut vain Rokiaa koskevan informaation.
9 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 Myös muissa tutkimuksissa on saatu vastaavia tuloksia. Henkilöity ja yksilöity tarina vetoaa enemmän kuin informaatio ja tilastot. H HÄ ÄN N S SA AN N OI O , I Tunteet ne on silti Mikko Hemmilläkin. Ero on siinä, että hän ei anna niiden jyrätä. Ohjeena tehokkaaseen kärsimyksen vähentämiseen Hemmi käyttää muun muassa GiveWellin suosituksia. ”Pyrin siihen, että käytän suurimman osan ajasta ja resursseista siihen, mikä on tehokasta. Etsin sitten erikseen ne hyvänolon fiilikset”, hän sanoo. Kun tilastoja on tuijotettu ja rahaa lahjoitettu tehokkaasti, Hemmi auttaa läheisiään. Jotta tiedon lisäksi myös tuntuisi siltä, että on tehnyt jotain hyvää. • PALSTALL A ETSITÄÄN VASTAUKSIA KIRJAILIJA, ESSEISTI TIMO EPÄKORREKTEIHIN VÄITTEISIIN. SA AR IO SA AR IK OS KI SON J A ”Uskon, että onnellisuus tulee parisuhteessa aika lailla tasavertaisuudesta. Yhteiskunnan kannalta sukupuolihierarkioilla voidaan ajatella olevan yhteys myös erilaisiin väkivallan muotoihin, ikään kuin ne oikeuttaisivat kontrollin ja omistamisen sekä näiden hierarkioiden ylläpitämisen jopa väkivaltaisin keinoin. Väkivaltaisella suhteella tai kontrollisuhteella on katastrofaalisia seurauksia yksilöille ja yhteiskunnille, ja väkivalta ja pahoinvointi tulevat yhteiskunnalle taloudellisestikin hirvittävän kalliiksi. ” KAI S A FILOSOFIAN TOHTORI, SUKUPUOLENTUTKIMUKSEN PROFESSORI MARJUT JYRKINEN: HÄNNIKÄINEN: ”Olen samaa mieltä. Miehen ja naisen tarpeet ovat erilaiset, ja sukupuoliroolit ovat hyväksi paitsi yhteiskunnan, myös yksilön hyvinvoinnin ja elävän kulttuurin kannalta. Sukupuoliroolit ovat hyvä vaihtokauppa, jossa nainen saa mieheltä suojelua ja mies saa vastineeksi uskollisuutta. Tämän tosiasian hämärtyminen kertoo sosiaalisesta sairaudesta, jonka on aiheuttanut liiallinen aineellinen hyvinvointi.”
10 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 K A I S A S A A R I O PALSTALL A KYSYMME, MILLOIN VIIMEKSI. ”Olen itkenyt viimeksi heinäkuun puolessavälissä. Se oli lentokentällä, turvatarkastuksessa. Poikaystäväni asuu Jenkeissä. Olin kesäloman siellä ja lähdössä takaisin Suomeen. Ei se ollut kuin semmoinen tiraus, sanoisin, että alle minuutin kesti. Se oli semmoinen purkausmainen, että siinä vaiheessa kun silmät kostui ja sen ensimmäisen kostumisen sai ulos, itku ei jatkunut enää. Sitten piti ottaa kengät pois jalasta ja laittaa ne läpivalaisulaitteeseen. Itkusta tuli haikea olo, mutta ihan hyvällä tavalla. Olen tottunut noihin tilanteisiin. Itku tuntui aika tutulta, olisin yllättynyt, jos niin ei olisi tapahtunut. Sen jälkeen minulla oli ihan hyvä olo, aika levollinen. Itken aika usein. Usein se liittyy jotenkin siihen, että joku ihminen on lähdössä, pysyvästi tai vaihtamassa työpaikkaa tai jotain. Ja sitten minua rupeaa itkettämään sellaisissa tilanteissa, joissa tulee itseen kohdistuvia huomionosoituksia tai kiitosta.” • TOMMI L AITIO, 37 ON HELSINGIN K AUPUNGIN NUORISOTOIMENJOHTAJA. KontTi KaupAlla HyvÄÄ Niina osti 250 euron liinavaatekaapin ja auttoi siinä samalla meitä hankkimaan vesikanistereita maailman köyhimpiin maihin. Ostamalla hyvää teet hyvää. Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Horsmakuja 1, 01300 Vantaa (Tikkurila) Avoinna ma-pe 9-19, la 9-15 kontti.punainenristi.fi PALSTALL A NAUTITAAN ARJEN PIENISTÄ, KAUNIISTA ASIOISTA. Olen reissannut koko kesän. Pariisi, Lontoo, Tukholma. Mutta viime sunnuntaina se iski. Tietoisuus siitä, että jotain on puuttunut. Kävelin Alppilan aamussa, katujen Kimmot hymyilivät maireasti, ilmassa tuoksui eilinen olut ja oli rauha. Ja siinä se oli! R-kioski. Oivallus iski kuin tietoisuus keväästä. Yhtäkkiä tiesin, miltä Robert Mapplethorpesta tuntui, kun Patti Smith herätti hänet Keskuspuiston penkiltä. Miltä tuntui tunnistaa joku hyvä, joku oikea ja itselleen sopiva. Astuin sisään. Myyjä katsoi lakonisesti, sanoi yhden sanan. Hei. Ja minä sanoin: Hei. Kahvi, kiitos. Lorotin kahvia kuppiin, siinä oli vihreä logo. Kuppi lämmitti jo syystuulen viilentämiä käsiäni, mutta ei polttanut. On pakko kehua, etten maailmallakaan ole törmännyt yhtä hyvään konseptiin. 7-elevenin kuppi nyt vain ei ole sama asia. Kahvista puhumattakaan. Astuin ulos, istuin pyöreään pöytään, jonka vieressä oli Kingis-jäätelöä mainostava ständi. Katsoin autoja, niitä lipui ohi solkenaan kuin Pariisissa. Otin ensimmäisen siemauksen kahvista, sen kitkeryys sai kyyneleet silmiini. Olin herännyt. Olin valmis tähän päivään, omaan elämääni. •
11 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 P i k k a ne n Tie kirjailijaksi vaatii enemmän kuin yhden kustannussopimuksen. Se vaatii usean kirjan julkaisun, mahdollisimman paljon kritiikkejä ja huomiota. Esikoiskirjailijat saavat jännittää Hesarin esikoiskirjapalkinnon voittajaa. Kolmannen kirjan julkaisevan kohdalla taas voidaan puhua jo urasta. Välissä on rako, jossa pitäisi julkaista toinen, vaikka ei vielä ole kirjailijana oikein mitään. Se ei ole kovin palkitsevaa. Siksi kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestö Putkinotko päätti järjestää Toisinkoinen-nimisen kilpailun, jossa palkitaan vuoden paras kirjailijan toinen teos, toisinkoinen. ”Toinen kirja jää usein katveeseen. Tässä halutaan antaa kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, ja palkita korkeasta kaunokirjallisesta tasosta”, sanoo Maaret Launis, yksi raadin jäsenistä. Lukuja ei voi verrata kaupallisiin toimijoihin, sillä ne eivät anna sisäänpääsyprosenttejaan. Niiden hinnat liikkuvat vajaasta tonnista lähemmäs kymppitonnia. Kalleimpia ovat sellaisten alojen kurssit, joihin on sekä pienet sisäänpääsyprosentit että varmat työllisyysnäkymät ja tiedossa erinomainen liksa – siis oikeustieteellinen ja lääketieteellinen. Maksullisiin kursseihin on usein saatavilla lisämaksusta vakuutus, joka tarjoaa ilmaisen tai edullisen valmennuskurssin seuraavana vuonna, mikäli ovet eivät aukea kurssin jälkeen. Varjovalmennuksen takana on joukko vasemmistolaisten järjestöjen toimijoita. On mahdollista, että osa heidän tilastossaan sisäänpäässeistä kävi ilmaisen kurssin lisäksi myös maksullisen valmennuskurssin. Varjovalmennus aikoo järjestää kursseja myös ensi keväänä. • A n t t i A nt t i Ilmainenkin valmennuskurssi kannattaa. Sen osoitti viime vuonna vapaaehtoisvoimin perustettu Varjovalmennus, jonka ensimmäistä kertaa järjestämiltä ilmaisilta valmennuskursseilta marssittiin sisään yliopistoon mukavin luvuin. Politiikan tutkimukseen pääsi sisään 50, taloustieteisiin 45, sosiologiaan 30, psykologiaan 20 ja oikeustieteelliseen 15 prosenttia Varjovalmennuksen kurssin käyneistä. Kurssit olivat pääsykoekirjakohtaisia, joten taloustieteiden luku sisältää kaikki oppilaitokset, joihin oli viime keväänä sama pääsykoekirja. P i k k a ne n 4 Palkinto voidaan myöntää mille tahansa kaunokirjalliselle teokselle. Se voi siis olla myös vaikkapa runokokoelma. Palkinto on muotoilija Jukka Itälän suunnittelema pysti. Se on voittajansa hallussa vuoden, jonka jälkeen pysti kiertää seuraajalleen. Siihen kaiverretaan voittajan nimi. Rahaa ei ainakaan toistaiseksi voittajalle ole tiedossa. Toisinkoisen raadissa istuu seitsemän kotimaisen kirjallisuuden opiskelijaa. •
12 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 Kertamaksut 10-kortit Kuukausikortit Vuosikortit KAUPUNGIN LAAJIN VALIKOIMA Kehonhuolto BootyShake Kahvakuula HIIT Pilates BodyPump Step Niska-selkä Jamaican Dancehall Muokkaus BodyAttack Groove H o l m Fiesta J o h a nna Ravintolapäivän, Kauneuspäivän ja muiden kaupunkilaisuuteen liittyvien lieveilmiöiden taustalla on ajatus. Minä ite! Nyt myös Helsingin yliopisto osallistuu tähän uudenlaiseen yhteisöllisyyteen järjestäessään Tee-se-itse-yliopiston osana ajattelun ja tieteen kaupunkifestivaalia Thinkfestiä. Tee-se-itse-yliopiston ideana on, että jokainen osaa jotakin, mitä joku toinen haluaa oppia. Niinpä kuka vain on tervetullut opettamaan osaamaansa asiaa muille. 20 tai 35 minuuttia kestävän oppitunnin teemaksi on määritelty ”hyvän yhteiskunnan tiedot ja taidot”. Se voi siis olla katsantokannasta riippuen ihan mitä vain. Kiinnostaisiko esimerkiksi oppitunti neuvottelutaidosta, oopperasta, life coachingista, voimauttavasta draamasta tai videopelin tekemisestä? • Salsa Bootcamp Jooga PACE Venyttely CoreCircuit Kuntosali Afro Harmony Vatsatreeni Indoor Cycling MEILLÄ MAKSAT VAIN SIITÄ MITÄ KÄYTÄT! Valitse kuntosali, ohjatut tunnit tai Superkortti Tee-se-iTse-yliopisTo l auanTaina 6 .9. 2014 k l o 10 –16 M e T s ä Ta l o n T i l o i s s a ja s i s ä p iha l l a (un i o n in k aT u 40). oppi T unneil l e on vapa a pä äs y, paik aT CENTER STOCKMANNILLA Miehille ja naisille Simonkatu 9 09-41533500 Vain Naisille! Aleksanterinkatu 52 B 09-41533560 RUOHOLAHTI ADLON Itämerenkatu 21 09-41533530 Runebergink. 44 09-41533540 Vain Naisille! Vain Naisille! Täy TeTään saapuMisjärjesT yksessä. kaikki oppiTunniT julkaisTaan verkossa h T T p : // T h i n k fe s T. h el s i n k i . fi/ T s i . Työväen Opintorahasto myöntää apurahoja ja avustuksia HAETTAVAKSI JULISTETAAN HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN OPINTOSTIPENDIT Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 43 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. erityisesti työväestön nuorison opiskelun tukemiseksi sekä opintorahaston tarkoitusta edistäville yhteisöille. Apurahoja ja avustuksia haetaan vapaamuotoisella kirjallisella hakemuksella. Apurahahakemukseen on liitettävä todistus opiskelupaikasta, hakijan yhteystiedot, erit. sp-osoite, sekä pankkitilin numero. Vuoden 2014 hakuaika päättyy 30.9.2014 Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Työväen Opintorahasto Paasivuorenkatu 8 00530 HELSINKI Hakuaika päättyy 17.10.2014 klo 24.00. Apurahoista päätetään marraskuussa. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki Sähköposti: jarmo.matinlassi@kolumbus.fi Lisätietoja: Jarmo Matinlassi p. 0500 514 829
13 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 PALSTALL A KOKEMATON NET TIDEIT TAILIJA K A R O L I N A Ei sen näin pitänyt mennä. Deittipalveluiden piti olla keskiikäisten ihmisten viimeinen ranta, jonne meillä nuorilla ja viriileillä ei ollut asiaa. Sitten tuli Tinder, joka teki sen, missä kömpelöt matchpistecomit ja okcupidit epäonnistuivat. Se teki nettideittailusta salonkikelpoista. Koodi on taitavasti kirjoitettu, ja paikannusjärjestelmällä toimiva systeemi vetoaa sukupolveen, joka haluaa kaiken nyt eikä kohta. Eli meihin. Yksi baari-ilta, parhaan ystävän pikkusiskon esittelemä matchkokoelma, pari kolpakkoa ja kaksi sormen pyyhkäisyä, ja minäkin olen ladannut Tinderin puhelimeeni. Helppoa, mutta ei kuitenkaan. Ensimmäinen viikko Tinder-kännykän välilehdellä tuntuu kuin olisin käynyt myymälävarkaissa. Taskun pohjalla kuumottaa jotain, joka ei kuulu sinne. Kasvoja punottaa. Tuntuu, että kaikki tuijottavat. Jokainen kännykästä kuuluva PING saa säpsähtämään. Nyt kaikki tietävät minun hakevan jotain. Haen, tuntuu kauhealta sanoa se, seuraa. Vaikka en tarkalleen itsekään tiedä omia motiivejani, tuntuu, että kaikki muut tietävät ne puolestani. M I L L E R KIRJAUTUU TINDERIIN. M I L L E R M le a a h il d m et a n PING! Saan matchin. Ympyrän sisällä möllöttää viikingin näköinen purjehtija ruorin ääressä. ’Hey’ is for the horse, lukee näytöllä. Viestin tarkoitus on rohkaista minua lähettämään viesti matchilleni. Mitä helvettiä näille ukoille pitäisi sitten sanoa heti alkajaisiksi? Kerronko saman tien sen ainoan feministivitsin, jonka tiedän, vai pitäisikö kuitenkin kehua mailaotetta viheriöllä? Viikingillä on venekuvien lisäksi otoksia golfkentältä ja rannalta. PALSTALL A TEEMME KATSAUKSEN ITÄNAAPURIN MEDIOIHIN. VSEVOLOD K A R O L I N A ” Ve n ä l ä in e n ih m in e n o n a in a t i e n n y t , m i s s ä k u l k e e j ä r k e vä n k u l u t u k s e n r a j a , j a n ä in o l l e n ym m ä r t ä e n t ä m ä n r a j a n h ä n o n o l l u t p a lj o n o n n e l l i s e m p i k u in n e , j o t k a j a t k u va s t i k u l u t t a va t k u l u t t a m i s e n t a k i a j a t a v o i t t e l e va t k a s v u a k a s v u n t a k i a .” Huomaan monen miekkosen valinneen kuvat, joissa heilutaan kaikennäköisten vehkeiden kanssa, mailojen, pallojen, lautojen tai soitinten. Liian moni näistä keikistelee kuvissaan pelkissä pöksyissä. Viikingillä on kuitenkin paita päällä, niinpä hän pääsee jatkoon. Naispuolisten kavereideni mielestä pitäisi odottaa, että hän tekee ensimmäisen siirron. Päätän kuitenkin toimia toisin. Aloitan perusvarmasti. Miten menee. Ei tulosta. Siirryn seuraavaan. Häntä kehun Harry Potterin näköiseksi. Alkaa luistaa. Kaikki on aluksi hyvin, mutta sitten tulee takapakkia. Fyysinen etäisyys välillämme on yli sadan kilometrin luokkaa. Ei se mitään. Aina voi siirtyä seuraavaan. Viestit vaihtavat omistajaa ja kännykkä värisee reidellä. Keskustelen leffoista, nakkikastikkeesta, Virve Rostista. Yhdelle jopa paljastan, mikä on lempipillimehuni. Parhaat keskustelut eivät edes tähtää mihinkään, niitä vain käydään riippumatta ajasta, paikasta tai tarkoitusperästä. Kuten keskustelut aamukahdeksalta siitä, kumpaa joukkuetta kannattaa futiksessa. Ekan kahdensadan kandidaatin jälkeen tuntuu, että Tinderin kategorisoiminen pelkäksi deittailupalveluksi on suorastaan laiskaa. Tinder muistuttaa enemmän ihmisbingoa, joka ei useimmiten edes tähtää uusien ihmisten tapaamiseen. Deittailu on deittailua, mutta tämä on jotain muuta. Tämä on tinderöintiä – arkisen illan puuhaa, kevyttä flirttiä, jota voi harrastaa kotisohvalla ketsuppitahra paidalla. Se on helpotus. Ei tarvitse julistaa koko maailmalle omia motiiveja. Vaikka se Harry Potter olisi vielä joskus kiva tavata, ihan vielä ei ole sen aika. Sitä odotellessa turvaudun Tinderin ohjeeseen: Keep playing. • ” Ta r vi t s e m m e t o i s e n u l k o m in i s t e r in . Ta r vi t s e m m e p r o p a g a n d a m in i s t e r in .” VLADIMIR ZHIRINOVSKY, RIIPPUMATON TELEVISIOKANAVA CHAPLIN, VENÄJÄN ORTODOKSISEN KIRKON PAPPI, VALTIORAHOITTEINEN UUTISTOIMISTO 07.08.2014 ROSBALT, ” Ve n ä j ä n va r a p ä ä m in i s t e r i D m i t r i R o g o z in o n e p ä s u o r a s t i va h vi s t a n u t t o r s t a in a , e t t ä y h d y s va l t a l a in e n e l o k u va t ä h t i S t e v e n S e a g a l vi e r a il e e O b o r o n e xp o s s a , j o k a o n s o t il a a l l in e n m e s s u t a p a h t u m a M o s k o va n a l u e e l l a .” VALTIORAHOITTEINEN TIETOTOIMISTO RIA KANSAINVÄLINEN NOVOSTI, 4 14.08.2014 DOŽD, 14.08.2014
15 5 / 2 0 1 4 RÄPPÄRI ON TIPPA-T:n KUULAPYSSY. SE Siihen Suomessa ei ole totuttu. Täällä räppigangsterit ennen Eevil Stöötä ovat lähinnä yrittäneet olla niin aitoja kuin tahansa ja uhonneet sossuelämän kovuutta. ”Se on ollut hauska nähdä, että jengi repii pelihousunsa siitä, että toi jäbä räppää tollaisia juttuja, eikä ne oo totta ja blaablaablaa”, Tippa-T sanoo. ”Ne ei ymmärrä sitä, että kun mä räppään, mä oon Tippa-T ja kun mä juon tässä bisseä, mä oon Topi.” KÄSIASE RIITTÄÄ. E e R o K u v i t u s : Teininä Tippa-T soitti punkbändeissä. Kun treenikämppä meni alta, oli helpompi tehdä kotona räppibiittejä kuin etsiä uusi. Teknologian demokratisoituminen on mahdollistanut sen, että jos näkemys on kohdallaan, kuka tahansa rumpukoneen ja MacBookin omistaja voi kuulostaa ammattilaiselta. Youtubesta JVG:n VilleGallekin Tippa-T:n alkujaan löysi. Tippa-T sanoo, ettei hän juuri mieti sitä, mitä tekee. Sitä on välillä vaikea uskoa, sillä rooli vaikuttaa niin tarkkaan mietityltä. Videoilla Tipalla on silmillään nopeet lasit, sormissa jointti ja toisessa kädessä tölkki Koffia. Taustalla hakkaavat samat säksättävät rumpukoneet kuin esikuvilla, niillä chicagolaisilla. Nykyräppi on kiinnostavaa siksi, että siitä on tullut hahmon rakentamista ja larppaamista. Siksi Tippa-T:kin voi päivittää Facebookiin ”valkoisen jauheen vetämisestä Anna Abreun perseeltä”. Se on osa performanssia, tahallista hämmentämistä, joka usein toimii ihmisten luetunymmärtämättömyyden mittarina. L A M P I N E N Lahti on Suomen Chicago, mutta osataan Turussakin. Chicagosta saattoi nousta julkisuuteen epämääräisen kotibilevideon avulla ja räpätä samalla siitä, että kiinnostaa lähinnä poltella pilveä kaiket päivät. Näin teki teini-ikäinen räppäri Chief Keef parin vuoden takaisella I Don’t Like -videollaan. Sitä videota katsoi turkulaisessa lähiössä Tippa-T. Nyt hän on 22-vuotias nelinkertainen amis-dropout, joka ei paljasta koko nimeään ja jonka JVG:n PME-levy-yhtiö poimi listoilleen viime keväänä. ”Chief Keef ei osaa räppää ollenkaan, vaan se mölisee hölmöjä juttuja biittien päälle, mutta silti siitä tuli iso”, Tippa-T sanoo. Sillä pärjää, jos jutut ovat oikealla tavalla hölmöjä. Kuten Tipan Locobiisissä: ”Täs on sulle metafora: haista paska!” Kun Tippa-T räppää menevänsä ”korkeille morjesteleen lentokoneit”, metaforassa on saman verran selittämistä kuin paskanhaistattamisessa. Viime kevään Youtube-hittiä Puffaadokaa tarvitsee avata vielä vähemmän. Reggaehippejä on ollut aina, mutta vasta hiphopista on tullut soittolistakelpoista valtakulttuuria, jossa pilvenpoltto on avointa ja alleviivaamatonta. Tippa-T:n lisäksi YleX-suosioon on noussut Kube, jonka Flow-levy oli kuin teemateos aiheesta. Listaykköseksi hahmotaideteoksensa nostanut Eevil Stöö taas ”polttaa dänkkii duunikseen”. Tippa-T pitää ilmiötä itsestäänselvyytenä. Onhan jo vuosi 2014, hän sanoo. ”Pitäis olla selvää, että jengi puffaa dänkkii. Täällä on jengi vähän vaikeena aiheesta. Mä aion ihan häpeilemättä heittää niitä läppiä, turha ruveta peitteleen mitään.” Silti suojamuuri nousee videoiden jointeista kysyttäessä. Sormissa pyörivä pötkylä voi olla mitä tahansa, kuten kaikki muukin. ”Jengi sanoo, että toi mun ase on vittu kuulapyssy. Luuleeko ne, että mä oikeesti heilutan jotain vitun konekivääriä videossa?” Totta on vain se, että Tippa-T:n iPhonen suojus on liimailtu täyteen Hello Kitty -tarroja. Mutta se onkin Topin puhelin. •
16 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 VALKEE ON MYYNYT laitettavia korvaan kirkasvaloJA LÄHES 60 000 NIITÄ markkinoidaan PARIA. valehtelemalla. KUINKA KAUAN STARTUP OULULAIS- JAKSAA KÄYDÄ INFORMAATIOSOTAA TIEDETTÄ VASTAAN? K U V A T : J U s S I S Ä R K i L A H T I P I I R R O K S E T : J A A K K O S U O M A L A I N E N 4 PEKKA SOMERTO VALKEEN TOIMITUSJOHTAJA
ylioppilaslehti O N N I N E N rityksen nimeksi tuli Valkee. Työt jaettiin niin, että insinööritaustainen Aunio rakensi prototyypin ja fysiologiaa ymmärtävä Nissilä aloitti tieteellisen selvityksen siitä, miten aivojen valaisu voisi todellisuudessa toimia. Valkeen prototyyppi oli näppärä kuin mp3soitin. Kämmeneen mahtuvasta koneesta lähti kuulokkeet, joista saattoi kuunnella musiikin sijaan kirkasvaloa. Vuonna 2009, kaksi vuotta yrityksen perustamisen jälkeen, pilottitutkimus laitteen toimivuudesta valmistui. Tutkimusta johtamaan palkattiin yleislääketieteen professori, psykiatrian erikoislääkäri Markku Timonen Oulun yliopistosta. Tutkimusryhmään haettiin 13 vakavasti masentunutta. Koehenkilöt kävivät neljän viikon ajan joka arkipäivä Oulun diakonissalaitoksella saadakseen korvavaloannoksensa. Lisäksi psykiatri arvioi heidät kerran viikossa. Tulokset olivat hyviä: itsearvioinnissa potilaista yhtä vaille jokainen koki oireiden kadonneen, psykiatrinkin tulosten mukaan kymmenen koehenkilöä kolmestatoista parantui. Se oli yhtiölle kliinistä mustaa kliinisellä valkoisella. Korvavalon toiminnasta oli näyttö. Seuraavana keväänä Valkee sai lääkelaitteen CE-merkinnän. Koska kyseessä ei ollut lääke vaan laite, merkintä ei taannut hoitotehoa – pelkästään sen, ettei se ole käyttäjälleen vaarallinen. Se ei jarruttanut syksyn näyttävää lanseerausta. Muodikas mainostoimisto Bob Helsinki suunnitteli kampanjan, joka perustui keksinnön uskomattomuuteen. Yhdessä mainoksessa pimeyden symboli, Star Wars -pahis Darth Vader kehotti kuuntelemaan valoa. Katsojalleen se esitti yksinkertaisen kysymyksen: ”Uskotko?”. O S K A R I 1990-luvun lopussa parikymppinen Juuso Nissilä painoi pimeänä talviaamuna Maglite-taskulampun ohimolleen. Nissilä opiskeli eläinfysiologiaa ja tiesi, että monien eläinten aivoissa on valoherkkiä opsiineja. Hän halusi selvittää, toimivatko ihmisaivot kenties samoin kuin linnuilla. Ja kyllä, Magliten valo tosiaan tuntui piristävän. Havainto oli kuin Arkhimedeen oivallus tulvivassa kylpyammeessa tai Newtonin puun alla päähänsä saama omena: sattumus, josta kehittyi suurenmoinen hypoteesi. Voisiko olla, että jos aivoja valaisisi vielä ohimoakin ohuemman luun läpi, korvan kautta, ihminen pysyisi virkeämpänä? Sen idean Nissilä kertoi vuonna 2005 ystävälleen Antti Auniolle, kun tämä pohti keinoja kaamosmasennuksen hoitamiseen. Aunio oli sattumoisin Nokian insinööri, joka ymmärsi tekniikan päälle. Hän innostui. Vuonna 2007 kaksikko päätti ottaa riskin ja kokeilla. He perustivat idean ympärille startupyrityksen. Sellaisen, jonka tuotteen ei tarvitse olla valmis, mutta joka voi tehdä Suomesta edelläkävijämaan. Ja moni uskoi. Media intoili kilvan Suomessa ja maailmalla, lupasihan tuote ihmeellistä ratkaisua pohjoiseen kansantautiin. Helsingin Sanomien toimittaja tunsi valoa kokeillessaan ”miellyttävää huminaa”, Kaleva piti oululaista keksintöä käänteentekevänä. Vallankumoukselliseksi väitettyä korvavaloa myivät 185 euron hintaan kaikki Stockmannista ja Prismasta Yliopiston apteekkiin. Vuonna 2010 valtion innovaatiorahoituslaitos Tekes myönsi Valkeelle 320 000 euron tuet. Seuraavana vuonna potti oli 55 000 euroa suurempi. Taskulamppuinnovaattori Juuso Nissilä kiersi tapahtumissa puhumassa lääketieteen mullistavasta keksinnöstä. Seuraavana keväänä 2011 Oulun yliopistossa pidetyssä Enterprise Forum -seminaarissa hän hehkutti opiskelijoille, että yrityksen vauhti on niin hurja, että ”jokaisen liikkeen pitää olla ilmaveivitasoa”. Syksyllä korvavalot lanseerattaisiin muualle Eurooppaan, Nissilä intoili, ja todennäköisesti myyntilupa myönnettäisiin paitsi kaamosmasennukseen, myös migreenin ehkäisyyn. alkeen myymälle tuotteelle oli tilausta, sillä aivoista on tullut 2010-luvulla iso bisnes. Ne ovat monimutkainen ja mystinen järjestelmä, jonka toiminnasta tiedetään sen verran vähän, että niiden avulla voi perustella ratkaisua ongelmaan kuin ongelmaan. Jo näennäisen tieteellinen näyttö tekee tuotteista uskottavia: kyse on biologiasta eikä tunteesta, kuten naistenlehtimäisissä itsehoitomenetelmissä. Niin saa myytyä self-helpiä rationaalisille ihmisille. Yhdysvalloissa tällaisen aivo-self-helpin arvon on laskettu olevan 11–12 miljardia dollaria (noin yhdeksän miljardia euroa) ja kasvavan vauhdilla. Valkeekin sai taakseen maineikkaan suomalaisen startup-rahoittajan Timo Ahopellon. Ahopelto on toinen perustaja yrityskiihdyttämö Lifeline Venturesissa, joka on auttanut muun muassa Supercelliä ja ZenRoboticsia alkuun. Ahopelto päätyi valmentamaan korvavaloyritystä työ- ja elinkeinoministeriön vetämän yrityskiihdyttämöohjelman Vigon kautta, jossa sijoittajat valitsevat autettavakseen startupeja, jotka täyttävät kaksi kriteeriä. Liikeidean on oltava niin hyvä, että ensinnäkin sen voi esitellä maailman parhaille riskisijoittajille ja toiseksi yrityksellä on oltava mahdollisuudet nousta alallaan globaaliksi markkinajohtajaksi. Ahopelto näki Valkeessa niin paljon potentiaalia, että otti yhtiön suojiinsa ja aloitti sen toimitusjohtajana keväällä 2011. ivan kaikki eivät ostaneet Valkeen ilmaveivejä, mutta yhtiön suunnitelman mukaan lanseerauskampanjan pitikin nostattaa epäilyksiä, jotka sitten kumottaisiin. Sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla oltiin jo pitkään epäilty yrityksen tieteellistä todistelua, ja maaliskuussa 2012 Ylen MOT-ohjelma tarttui aiheeseen. Ohjelma kävi läpi Valkeen tekemät tutkimukset, totesi niiden olevan puutteellisia ja osoitti yhtiön markkinoivan valoaan valheellisesti. Valkee kiisti kaiken tiukasti. Sen mukaan ohjelmassa oli virheitä, joita Yle ei pyynnöistä huolimatta suostunut korjaamaan. Ylen mukaan kaikki piti paikkansa, vaikka oikeasti ohjelmassa oli yksi virhe. Tosin sellainen, jota Valkee tuskin vaati korjattavan. MOT:ssa väitettiin, että vuonna 2009 tehdyssä pilottitutkimuksessa masentuneiden oireet katosivat sataprosenttisesti, vaikka oikea luku oli arviointitavasta riippuen 77 tai 92 prosenttia. 17 5 / 2 0 1 4
18 5 / 2 0 1 4 ylioppilaslehti Muutenkin pilottitutkimus on erikoinen. Siinä ei käytetty lainkaan kontrolliryhmää, jonka perusteella olisi voinut arvioida, vaikuttiko masentuneiden mielentilaan korvavalo, plasebo vai esimerkiksi säännöllinen ihmiskontakti. Tutkimusta johtaneelle ja potilaita arvioineelle professori Markku Timoselle maksettiin palkkiona Valkeen osakkeita ja tutkimuksessa mukana ollut Oulun diakonissalaitoksen säätiön johtava ylilääkäri Timo Takala päätyi myöhemmin istumaan yrityksen hallitukseen. Lisäksi tutkimus on julkaistu tieteellisessä journaalissa, jonka uskottavuudesta voi olla montaa mieltä. Medical Hypotheses -lehti on nimensä mukaisesti kiinnostavia hypoteeseja varten. Joskus lehdessä julkaistu avaus voi johtaa tieteelliseen läpimurtoon, mutta yhtälailla lehti on rokotekriittisten, HIV-denialistien ja muiden salaliittoteoreetikoiden temmellyskenttä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston fysiologian professori Antti Pertovaara sanoo, ettei journaali pyri edes väittämään, että siinä esitetyt hypoteesit pitävät paikkansa. Tällainen todistelu on tavallista aivo-selfhelpille. Indianan yliopistossa tehtiin tänä vuonna tutkimus kognitiivisen neurotieteen popularisoinnista, jonka mukaan yritykset tekevät markkinoinnistaan uskottavaa professorititteleillä, tiedejargonilla ja fMRI-magneettikuvilla, eli niitä, joissa harmaat aivot on roiskittu täyteen väriläikkiä. Selkokielellä ilmaistaan ainoastaan käyttäjäkokemukset, korkea asiakastyytyväisyys ja yksinkertaistetut tulokset, joiden mukaan laitteet valaisevat aivot ja saavat ne toimimaan paremmin. alkeessa ei annettu MOT:n tai netin soraäänien haitata. Kuten toimitusjohtajana työskennellyt Ahopelto selittää korvavalojen varhaisessa esittelyvideolla, kyseessä on ”positiivinen tuote”. Ahopelto seisoo videolla lumisella Mannerheimintiellä ja kertoo, kuinka Valkee tuo iloa käyttäjilleen kaikista pimeimpään kaamosaikaan: ”Me ollaan innostuneita ja meidän asiakkaat on innostuneita.” Tammikuussa 2012 Ahopelto jätti Valkeen toimitusjohtajan tehtävät mutta jatkoi hallituksen puheenjohtajana. Hänen seuraajansa Pekka Somerto on positiivisuuden sanansaattaja. Hän kertoo hymyillen, että innovaatioihin kannustaminen on ideologinen kysymys. Ne luovat Suomeen työpaikkoja: Valkeekin työllistää nykyään kaksitoista ihmistä vakituisesti ja tuotantoaikaan kymmenen lisää. ”Mä olen sitä mieltä, että tämä on arvokasta työtä ja me teemme jotain, mistä voi olla Suomelle hyötyä kansakuntana. Suomi ei voi ryssiä mahdollisuutta tarttua liiketoimintaan, joka tässä terveysteknologian murroksessa on syntymässä.” Somerton mukaan tilaisuus on hyödynnettävä, vaikka maan innovaatiokriittinen ilmapiiri haraa vastaan. TIMO AHOPELTO PÄÄOMASIJOITTAJA JA VALKEEN HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA ”Monia ahdistaa muutos. Muissa maissa kulttuuri on vastaanottavaisempi innovaatioille, uusien asioiden tutkimiselle ja ihmiskunnan tiedon päivittämiselle”, hän sanoo. Valkee-johdon puhe on juuri sitä, mitä rakennemuutos-Suomessa halutaan kuulla ja kuunnellaan. Se puhuttelee korkeitakin tahoja. Vuonna 2010 Valkee sai presidentti Tarja Haloselta InnoSuomi-palkinnon, ja kolme vuotta myöhemmin silloisen ulkomaankauppa- ja Eurooppaministeri Alexander Stubbin Team Finland -delegaatio lähti korvavalot mukanaan Kiinaan esittelemään suomalaisia keksintöjä. Vaikuttava on myös Valkeen rahoittajalista. Ahopellon Lifeline Venturesin lisäksi yhtiöön ovat sijoittaneet entinen Nokia-pomo Anssi Vanjoki ja teknologiaan erikoistunut enkelisijoittaja Esther Dyson. Samoin yhtiöön ovat laittaneet rahaa yksityinen Keksintösäätiö ja valtion pääomasijoitusyhtiö Veraventures, joka etsii kasvuyrityksille enkelisijoittajia. Toistaiseksi suurimman yksittäisen pottinsa Valkee sai kesällä 2013, kun se keräsi rahoituskierroksellaan 7,4 miljoonaa euroa. Pääsijoittaja oli ranskalainen terveydenhuollon rahoitusjätti Mérieux Développement. Saavutukset ovat sellaiset, joilla kehtaa paistatella startup-Suomen supertapahtumassa, marraskuisin järjestettävässä Slushissa. Festivaalin ja messujen välimaastoon sijoittuvassa kokoontumisessa pääosassa ovat innovaation ja inspiraation sekaiset puheenvuorot, joissa menestyjät pääsevät ylistämään stevejobseja ja waltdisneyjä sekä kertovat siitä, kuinka uskaltavat epäonnistua ja kuinka ihmisellä olisi opittavaa kivikautisilta esi-isiltään. Viime talven tapahtumassa Valkee jakoi kävijöille uuden, 199 euron hintaisen Valkee 2 -laitteensa erityistä ”Slush Editionia”, jonka paketin punainen ohjelappu neuvoo ottamaan 12 minuutin valoannoksen matkustaessa ja ennen tärkeää tapahtumaa. Sellaisen yhtiön perustaja ja tiedejohtaja Juuso Nissiläkin oli todennäköisesti nauttinut ennen puheenvuoroaan, jossa hän esitelmöi vuorokausirytmistä ja siitä, kuinka sisäiseen kelloon vaikuttaminen on todellista biohakkerointia. Vuorokausirytmin kannalta olennaisin on yksi hormoni: melatoniini, jonka erittyminen on suora merkki sisäisen kellon toiminnasta. Siihen vaikuttamiseen taas pohjaa esimerkiksi perinteinen kirkasvalolamppu.
ylioppilaslehti 19 5 ehkutuspuheet ovat hienon kuuloisia, mutta Valkeen toimivuudesta on vaikea löytää oikeita tieteellisiä todisteita. Kuten muussakin aivo-self-helpissä, Valkeelle kuluttaja on kuningas. Siksi hänen annetaan olla lääkäreitä ja tiedemiehiä fiksumpi. Mielikuvan aikaansaamiseksi riittää, kun väittää, että tehoa todistavia tutkimuksia on olemassa. Harva jaksaa klikata edes PDF-tiedoston auki, saati selvittää, millaisia tutkimukset ovat ja missä ne on julkaistu. Kotisivuillaan Valkee esittelee tekemäänsä tutkimustyötä A4-kokoisilla tutkimustiivistelmillä, joissa on diagrammikäppyröitä ja väriläikkäisiä fMRI-aivokuvia. Tiivistelmien yläreunoihin on läimäisty Valkeen, Tekesin ja Oulun yliopiston logot. Tiivistelmissä kuvataan muun muassa Valkeen löydökset aivojen valovasteellisista proteiineista, enkefalopsiineista ja melanopsiineista. Jälkimmäiset ovat reseptorit, joihin kirkasvalo vaikuttaa. Ennen Valkeen julkaisemaa tutkimusjulistetta nykytiede on havainnut niitä vain silmästä. Kotisivuiltaan löytyviä tiivistelmätuloksia Valkee on esitellyt tiedekonferensseissa ympäri Eurooppaa, mutta tieteellisissä journaaleissa niitä ei ole. Yhtä lukuun ottamatta A4-julisteet eivät ole päätyneet myöskään Oulun yliopiston tietokantoihin, vaikka niistä jokaisessa on yliopiston logo. Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen sanoo, ettei Valkee ole Oulun yliopiston tutkimuksesta syntynyt yritys. Yhtiö on kyllä ollut osarahoittajana muutamassa tutkimuksessa, mutta suoraa tiedeyhteistyötä tai muita kytköksiä yliopistoon ei ole. ”Valkeen sivuilta voi helposti ymmärtää, että heillä on selkeät tieteelliset näytöt taustalla ja ne pohjautuvat Oulun yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin. Kävin tämän läpi juristien kanssa, ja meidän pitää yliopistona olla yhteydessä Valkeeseen”, Lajunen sanoo. iivistelmien lisäksi Valkee on julkaissut neljä vertaisarvioitua tutkimusta todisteeksi korvavalon vaikutuksista. Arviointi on vähän sinnepäin. Pilottitutkimuksen julkaissut Medical Hypotheses -journaali sanoo suoraan, ettei se vertaisarvioi tieteen sääntöjen mukaan. Seuraavan Valkeen mainostaman vertaisarvioidun tutkimuksen väite oli, että aivokudos reagoisi valoon. Se julkaistiin World Journal of Neuroscience -nimisessä lehdessä, joka on vielä vähemmän uskottava kuin Medical Hypotheses. Kuka tahansa saa tutkimuksensa ”vertaisarvioitua” sen kautta, kunhan maksaa 800 dollaria. Lehden julkaisija Scientific Research Publishing löytyy kyseenalaisten journaalien mustalta listalta, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi Helsingin yliopisto ei kelpuuta sen julkaisuja väitöskirjojensa osatöiksi. (Oulun yliopistossa Valkeen tutkimusta käytettiin elokuun lopussa tarkastetussa väitöskirjassa.) Valkeen kolmas tutkimus väittää, että korvavalo parantaa urheilijoiden psykomotorista nopeutta. Se on julkaistu Frontiers in Physiology -nimisessä lehdessä. Tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja, Oulussa sijaitsevan kuntoutuskeskus Verven tutkimusjohtaja Mikko Tulppo kuuluu lehden toimituskuntaan. Lisäksi kaksi tutkimuksen vertaisarvioijaa työskentelevät samassa laboratoriossa. Se taas on hyvän arviointitavan vastaista, sanoo THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen. Frontiers in Physiologylta puuttuu myös julkaisun vaikuttavuutta mittaava impact factor, eikä sitä ole listattu kumpaankaan tarkasti valvottuun tietokantaan Web of Scienceen tai Medlineen. / 2 0 1 4 Valkeen toista tai kolmatta tutkimusta ei ole rekisteröity kliinisten tutkimusten tietokantaan, eivätkä ne ole terveystutkimuksia. Jo siksi kumpikaan ei kelpaa tieteelliseksi todisteeksi korvavalon hoitotehosta. iisi päivää Nissilän Slush-puheenvuoron jälkeen ilmestyi viimein ensimmäinen tieteellinen tutkimus, jonka oli tehnyt Valkeesta riippumaton taho. Baselin yliopiston tutkija Vivien Bromundt ryhmineen julkaisi arvostetussa Chronobiology International -lehdessä tutkimuksen korvavalosta. Bromundt kertoo sähköpostitse tehneensä sen kollegoidensa kanssa silkasta uteliaisuudesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, ettei korvavalo vaikuta sisäiseen kelloon samalla tavoin kuin silmän kautta annettava kirkasvalo. Kun valoa annettiin silmiin, melatoniinin eritys väheni ja tutkimushenkilöt virkistyivät hetkeksi. Yksi 12 minuutin valoannos korviin taas ei vaikuttanut melatoniinin eritykseen, uneliaisuuteen tai vireyteen lumetta enempää. “Olen hyvin skeptinen, että Valkeen laite toimisi muuten kuin plasebona”, Bromundt sanoo. Vaikka Valkeen kotisivuilla sitä ei kerrottukaan, tuloksissa ei ollut yhtiölle mitään uutta. Se oli esitellyt ne jo vuotta aiemmin tiedekonferenssissa. Keväällä 2014 Valkee julkaisi oman melatoniinitutkimuksensa samassa Chronobiology International -lehdessä kuin Bromundtin työ. Sen tuloskin oli sama: korvavalo ei eritä melatoniinia tai kortisolia, jotka ovat käytetyimmät hormonit sisäisen kellon tutkimuksessa. Siitä lähtien Valkeen vaikutusmekanismi on ollut uusi ja tuntematon, vaikka sitäkään ei kerrota missään. Siitä, mikä korvavalon vaikuttava yhdiste on, ei Valkeesta suostuta puhumaan. ”Meillä on vahva hypoteesi, mutta siitä on turha puhua etukäteen”, toimitusjohtaja Somerto sanoo. Eräs toinen Valkeen tekemä tutkimus taas kertoo, ettei korvavaloilla ole vaikutusta myöskään verenpaineeseen. Siitä julkaistu tiivistelmä löytyy Roomassa keväällä 2013 pidetyn tiedekonferenssin arkistosta, mutta Valkee itse jättää kertomatta tuloksesta nettisivuillaan. Myös Valkeen tärkeimpään tutkimustulokseen liittyy salailua. Tulos saatiin Oulun yliopistossa jo vuonna 2011. Kirkasvalotutkimuksen mittakaavassa suuri, 89 henkilön tutkimus on alkujaan lisätty kliinisten tutkimusten rekisteriin plasebotutkimuksena. Siinä siis vertailtiin korvavalon tehoa lumevaikutukseen.
20 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 Tutkimuksessa plaseboryhmälle annettiin yksi lumen-yksiköllinen korvavaloa, muille ryhmille neljä lumenia ja yhdeksän lumenia. Tulos oli, että korvavalo ei vaikuta plaseboa paremmin. Myöhemmin keväällä, pari kuukautta tutkimuksen valmistumisen jälkeen, tutkimusasetelmaa muutettiin. Plaseboryhmä poistettiin kokonaan tutkimuksesta ja sen nimestä. ”Plasebokontrolloituna kaksoissokkotutkimuksena” tehdystä tutkimuksesta tuli pelkkä ”kaksoissokkotutkimus”. Virallista artikkelia tutkimuksesta ei ole julkaistu, vaan Valkee esittelee jälleen tuttua konferenssitiivistelmää. Siinä plasebosta ei ole mainintaa. Tutkimuksen johtajaksi alun perin merkitty Oulun yliopiston psykiatrian professori Pirkko Räsänen sanoo puhelimessa, ettei hän tiedä tutkimuksen jälkikäteisestä muuntelusta, eikä ole ollut Valkeen kanssa tekemisissä tutkimuksen toimeenpanon jälkeen. Hän neuvoo ottamaan yhteyttä tohtorikoulutettavaansa, Valkeen palkkalistoilla olevaan Heidi Jurveliniin, jonka Valkeen kotisivujen tiivistelmä nimeää tutkimuksen vetäjäksi. Jurvelin ei halua vastata ja ohjaa kysymykset toimitusjohtaja Somertolle, joka vastaa sähköpostitse, että tutkimus on tehty ”hyvän kliinisen tutkimustavan periaatteita noudattaen”. ”Tutkimusryhmiä ei ole muutettu tai poistettu missään vaiheessa tutkimusta”, viestissä lukee. Väite on outo, sillä muutoksesta jäi jälki kliinisten tutkimusten rekisteriin, ja Timo Ahopelto on myöntänyt tutkimusasetelman muuttamisen julkisessa Facebook-kommentissaan. Seuraavassa viestissä Somerto korjaa, että plasebo oli pelkkä nimi ryhmälle, sillä kyseessä ei ollut ”faktisesti nolla-annos”. ”Muutosmerkintä verkossa ei ole ryhmän poistaminen tutkimuksesta, vaan sanan poistaminen yhden ryhmän nimestä. Muutos oli tarpeeton ja tutkimuksen ja sen tulosten kannalta merkityksetön”, Somerto kirjoittaa. Se ei pidä paikkaansa. Jos muutosta ei olisi tehty, tutkimus olisi ollut plasebokontrolloitu kaksoissokkotutkimus. Silloin sen lopputulema olisi ollut, että Valkeen teho on sama kuin plasebon. ”Tutkimusasetelma oli alusta loppuun kolmella ryhmällä ja kolmella eri annoksella, ja niiden välisiä eroja mitattiin. Tutkimus tuotti arvokasta lisätietoa opsiinien valoherkkyydestä, ja on löydösten kannalta epäoleellista millä nimellä ryhmiä kutsuttiin”, Somerto selittää, vaikka tutkimus ei liittynyt millään tapaa opsiineihin. ”Kunhan artikkeli on julkaistu, katsotaan miten vertaisarvioijat ovat asiaan suhtautuneet.” Sitä joutunee odottamaan, sillä THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen sanoo, ettei yksikään tiedeyhteisön arvostama lehti suostu julkaisemaan tutkimusta, jonka asetelmaa on jälkikäteen manipuloitu. ällainen Valkee on, kahden totuuden yhtiö. Toinen on yhtiön oma ja toinen ulkomaailman. Niiden vertaaminen on kuin lukisi rinnakkain Russia Todayta ja New York Timesia ja arvioisi, onko Putin sankari vai konna. Valkee rummuttaa sanomaansa ennen kaikkea mediassa, ei tiedekentällä. Se levittää tiedotteitaan maailman suurimman viestintäaggregaatin PR Newswiren kautta, antaa copypaste-toimittajien tehdä työt ja jakaa hedelmät sosiaaliseen mediaan. Hyväksytyn Valkee-totuuden tunnistaminen on helppoa: sitä peukuttavat ja retwiittaavat Valkeen johtohahmot tai yhtiön käyttämän viestintätoimiston edustajat. Ja jos Valkee-totuuden törmäyttää toisen totuuden kanssa, yhtiö on heti kimpussa. Oli kyseessä blogi tai Guardianin nollan tähden teknologia-arvio, kommenttiosastosta todennäköisesti löytää Valkeen edustajia korjaamasta väitettyjä asiavirheitä. Yhden blogistin yhtiö on jopa uhannut vaientaa poliisitutkinnalla. Kun yhtiön itsensä päästää ääneen, se puhuu mitä sattuu. Valkeen työntekijät ja sen käyttämät tutkijat kirjoittelevat lehtien mielipidesivuille professori-titteleillä, mutta eivät mainitse olleensa mukana korvavalotutkimuksissa. Valkee myös väittää, ettei se ole koskaan markkinoinut korvavaloja mihinkään muuhun kuin kaamosmasennukseen. Juuri harhaanjohtavasta markkinoinnista skeptikkoyhdistys Skepsis antoi yhtiölle Huuhaa-palkintonsa vuonna 2012. Yhä internetistä löytyy Valkee-mainos, jossa sanotaan korvavalon toimivan muun muassa migreeniin. Timo Ahopellon mukaan yhtiö ohjeistaa jakelijoilleen, mitä he voivat sanoa ja puuttuu mainontaan tarvittaessa. Norjalainen video oli jakelijan tekemä, ja Valkee on ohjannut poistamaan sen. Ilmeisesti kuitenkin myös yhtiön puolalainen jakelija on tehnyt täsmälleen saman videon, vain eri kielellä dubattuna, sillä sama mainos löytyy myös yrityksen puolankielisiltä sivuilta. Valkeen oma viestintäkanava on sen kotisivuilla oleva blogi #Shine. Siellä yhtiö johtaa harhaan häikäilemättä. Muiden sanomisia väännellään ja markkinointitotuuksien vastaisia kommentoijia, kuten puolueettoman korvavalotutkimuksen tehnyttä Vivien Bromundtia, syytetään ”aggressiivisista puheenvuoroista Valkeeta vastaan”. Ylen MOT-ohjelman kerrotaan etsineen yhtiöstä veroparatiisikytköksiä. Twitterissään Ahopelto kirjoittaa korvavalon auttavan migreeniin ja post-traumaattiseen stressireaktioon. Sveitsiläistutkija Bromundtia hän sen sijaan tituleeraa Twitterissä ”tunnetuksi Valkee-kriitikoksi”, jonka tekemä tutkimus on Ahopellon twiittien mukaan kehnosti toteutettu ja pohjautuu vääriin johtopäätöksiin – siitäkin huolimatta, että se päätyi samaan tulokseen kuin Valkeen oma melatoniinitutkimus. Kaikesta huolimatta Ahopelto sanoo puhelimessa, että hänen Valkee-viestintänsä on ollut koko ajan täysin totuudenmukaista. alkeen taustavoimissa on yksi hiljainen vaikuttaja, joka on kuitenkin ylitse kaikkien muiden: valtion innovaatiorahoituslaitos Tekes. Timo Ahopelto kirjoitti blogiinsa jo vuonna 2011, että ilman Tekesiä Valkeeta ei olisi olemassa. Vuoteen 2013 mennessä Tekes on myöntänyt Valkeelle yhteenlaskettuna yli 2,2 miljoonaa euroa. Heinäkuussa Ahopelto pääsi istumaan Valkeen hallituksen lisäksi myös Tekesin johtokuntaan. Tekesistä ja muista rahoittajista huolimatta Valkee on tehnyt koko olemassaolonsa ajan tappiota. Vuoden 2013 tilinpäätöksessä yrityksen liikevaihto romahti 1,9 miljoonasta eurosta miljoonaan, tulot jäivät 2,9 miljoonaa euroa miinukselle, ja yhtiön niskassa painavat 2,5 miljoonan euron velat. Tekesin kannalta se ei ole ongelma, onhan laitos ennen kaikkea riskirahoittaja, ja harvassa ovat startupit, joiden alkutaival on taloudellista juhlaa.