Ylioppilaslehti 4/2015 - Lehtiluukku.fi

4/2015 ja 23 mu ut ai de aa , jo is ta tu li si lu op ua s. 15
4PV liPut alk.168,50€ www.sidewayshelsinki.fi /www.fb.com/sidewayshel /www.instagram.com/sidewayshel 2päivän liput alk. 78€ Perjantai 12.6.2015 the jesus and MaryChain: Psychocandy Live(UK) Killing joke (UK) Freddie Gibbs (US) ariel Pink(US) Matthew e. White (US) Perfume Genius (US) Bizarre ride ii the Pharcyde (US) the Soft Moon (US) Beatrice eli (SWe) Little Simz(UK) Paperi t teksti-tV 666 Pimeys Grave Pleasures aivovuoto, Khid &tuuttimörkö ainoVenna Suad Faarao & Kakspäinen narttu Lasten hautausmaa Dj ibusal & Lobo the Hearing LaUantai 13.6.2015 azealia Banks (US) earl Sweatshirt (US) josé González (SWe) Yung Lean & Sad Boys (SWe) Silvana imam (SWe) ...and YouWill KnowUs by the trail of Dead (US) jackGarratt (UK) Shura (UK) Fickle Friends (UK) Uusi Fantasia Lapko jaakko eino Kalevi K-X-P Hisser Pharaoh Overlord Mirel Wagner tähtiportti VilleLeinonen & enkelit BlackLizard Pekko Käppi & K.H.H.L Mikko joensuu Sur-rur Gim Kordon Kesä O Samuli a tryer Fate vs. Free Willy
15 OlisikO ma ailma parempi, jOs huOnOt tieteellise t teOriat sa ataisiin nyk yistä nOpeammin päiviltään? kysyimme tiedeaivOilta , mink ä idean he tahtOisivat lait ta a el äk keelle. saimme 24 vastausta. 24 itsemurhia tekevät rikk aiden maiden ihmiset, jOilla usein On jO kaik ki. Zen-buddhal ainen munkki nimeltä it te tsu nemOtO kuuntelee itsemurha a suunnittelevia työkseen – ja kertOO seitsemän sy ytä sille, miksi me tapamme itsemme. 30 FilOsOFi Fr ank martela luennOi yritysjOhta jille myötätunnOn merk it yksestä. MA IJ A SA VO LA IN EN tO uk O — el Ok uu aluk si 7 kävimme yhdell ä su Omen su Osituimmis ta itsemurhapaikO is ta . 8 mi tä ta pahtuu, kun Opiskeli jat sa avat itse tehdä yl iO pistOnsa? 10 mari su OnnO sta ruman al apään syndrO Oma On naisill a yh tä yleinen kuin miehil lä penik sen kO On pO htiminen. 12 juus O mä ät tänen lask i, miltä näyttäisi uusi eduskunta, jO s ääne t Olisi lask et tu ku ten yhdysval lO iss a. 13 yliOpis tO n uusi jO htOsääntö On jO idenkin mielestä hai taksi demO kr at ial le. lO puksi 34 tämän vuOden eurOviisuis ta sa amme vihd Oin vastauksen ikuisuus kysy myk seen siitä, mi tä viisuissa Oikein äänest etään, kirj Oi ttaa el la paija esseessä än . 36 an tt i hO lma kehOttaa sivist ymättömiä vaik enemaan ja näyttää esimerk il lä än mal lia. 38 nikO ke tt unen kertOO, mik si ma anvil jely n keksiminen sai aika an kaik en pahan yh teiskunnassa . 39 kuuk auden uhanal aisen ihmisryhmän edus ta ja On tapakOulut ta ja ka arina su Onperä. 3 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti TÄ SS Ä LE HD ES SÄ
"OIKEUSJATALOUS" -kesäseminaari 14.-16.8.2015 www.demla.fi Opiskelijakortilla ja tällä ilmoituksella toukokuun loppuun saakka: www.motivus.fi CENTER (KAMPPI) STOCKMANNILLA RUOHOLAHTI ADLON (TÖÖLÖ) 44€ 10-kortti (Norm. 68-103€) VALITSE KUNTOSALI TAI OHJATUT TUNNIT est.1971 Joensuu •17.-19.7.2015 @ilosaarirock ilosaarirock.? PLACEBOUK \ BASTILLEUK \ CHARLI XCXUK DAMIAN ”JR. GONG” MARLEYJAM \ GHOSTSWE APOCALYPTICA \ HALOO HELSINKI! ANGUS& JULIASTONEAUS \ SUNNO)))USA \ TOMODELLUK BERESHAMMONDJAM \ SÓLSTAFIRISL \ BIG K.R.I.T.USA BEARDYMANUK \ AMORPHIS \ ELASTINEN \ APULANTA MOKOMA \ POPEDA \ SANNI \ MICHAEL MONROE PARIISINKEVÄT \ OLAVI UUSIVIRTA \ EGOTRIPPI CMX \ VONHERTZEN BROTHERS \ KASMIR \ ROBIN PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT \ PUTRO PARVELLA SMC LÄHIÖROTAT \ ATOMIROTTA \ GRAVE PLEASURES \ SANTACRUZ MIREL WAGNER \ EVA& MANU \ PAPERI T \ GHOST BRIGADE \ JOOSUA LAINEEN KASPERI &PALAVA KAUPUNKI \ TEKSTI-TV 666 \ PIMEYS AIVOVUOTO+DJKRIDLOKK+TUUTTIMÖRKÖ \ PEKKOKÄPPI &K:H:H:L ROOPESALMINEN &KOIRAT \ MÄKKI+ADI LHASLA+KUBE \ SONIK JUKKA NOUSIAINEN \ APINA \ HC ANDERSEN \ KEINUVALAHNA TOOT TOOT \ MUSTAPARAATI \ NO SHAME \ LASTEN HAUTAUSMAA TRYER \ LOST BOOTS \ FORESEEN \ DARFÜR \ HARD ACTION Liput: 2 pv98€ Premium 2 pv151 € 1 pv32/69 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste
RJ O I TU S P Ä ÄK I ylioppilaslehti 5 4 / 2 1 5 AN TTI PI KK AN EN PÄ ÄT OI mITT A JA @A PI KK AN EN MINÄ , NU OR IS OT YÖ TÖ N RIlA ISII N virallisiinpapereihinpitää laittaa raksiruutuunkuvaamaan omaa elämäntilannettaan.Vaihtoehtojaonyleensä neljä: työtön, työelämässä, yrittäjä,opiskelija. Valinta tuntuu arpomiselta. Koska sitäsemyöson. Samanlaisellaarpalogiikalla laaditaantilastoja. Pari syksyäsittenlaskin, että olin kuluneen kalenterivuoden aikana ainakinteoriassa tullut tilastoiduksiniin yrittäjäksi, työelämässäolevaksi, opiskelijaksi kuin,paradoksaalista kyllä, työttömäksi. Vuosieiollut mitenkään erikoinentai poikkeuksellinen.Seoli aivantavallinen.Siinäoli pari kuukautta, jolloinkeskityin opintoihin täysillä,jakysyttäessä se oli pääasiallinen hommani juurisillähetkellä. Olimuutama kuukausi, jollointaastein täysiaikaista freelance-työtä– elitäytintyövoimatutkimuksenmääritelmän yrittäjästä. Sitten olinekolme kuukautta, jotka vietinkokopäiväisessätyösuhteessa. Sillähetkelläseoli koko elämä. Mistä se työttömyys sitten tuli? Työttömäksitilastoiduinsiksi,että kyselyynvastatessa olisintäyttänyt erääntilastomääritelmän työttömälle: ollut valmis ottamaan lisäätöitäkahdenviikon varoitusajalla.Loppuvuodesta olinjopahetkentyöttömäksi työnhakijaksi ilmoittautuneena, koskakäsilläoli uusi työmahdollisuus, joka olisamalla vuorotteluvapaan sijaisuus.Siinätilastossa minä ainakinsiisolin paisuttamassanuorisotyöttömyyttä. TO SI ASIA SS A en oleollut työtön päivääkään elämästäni. Tilastojen nuorisotyöttömäksionpäätynyt myösmoni muu,jokaeisitä ole oikeasti koskaanollut. Tilastoilla on väliä, koskatilastojen perusteella muodostamme kuvan siitä, miten moni suomalainen on aktiivinentai passiivinen, kuka elää muiden rahoilla ja kuka tekee töitä, vaikka tosiasiassa tilastot(ja tällainenjaottelu)ovat aivan liian yksinkertaistettu kuva todellisuudesta. Tällaisentodellisuuden pohjalta kuitenkinnyt pannaanSuomeakuntoon.Onyritettypanna eritavoin ja erikokoonpanoillajotovin.Esimerkiksi nuorisotakuun tarkoitusoli toki kaunis,mutta se keksittiin ongelmaan, jonkamittakaavaonpaljon,paljon pienempi.Myöskään ”tulevaisuuskutsunnat”, jossakaikki nuoret pakotettaisiinvaltion toimesta koolle tietyssä iässä, eivät parantaisi nuortenhalukkuutta toimia yhteisen eteen. Meillähän on jo peruskoulu,jonka pitäisi pystyä vastaamaan kysymyksiin hyvinvoinnista, terveydestä, opiskeluja urasuunnitelmista –asioita, joita niissä kutsunnoissa olitarkoitus pohtia. Nyt voisikinollahyvähetki kääntäähistoriallisen ikuisuussyytöksenasetelmatoisinpäin: nuoriso ei olepilalla, vaan vanhempi sukupolvi on.Heidän sotkujaantässä nytyritetäänkorjata. Miksi nuoretesimerkiksi haluaisivat kustantaayhden sukupolven itselleenrakentamankalliin eläkejärjestelmän, josheeivät itse luotasaavansa sieltä koskaanmitään? Mitä josvanhempamme rakensivat systeemin, joka ei sitten vain kestänytkään?Miettikää nyt, eikö kuulostaisi hyvältä: kuuskymppisenä eläkkeelle ja parhaimmillaantyöuran mittainen, kuukausittainen eläke! Voiostaa kakkosasunnon Espanjasta ja elää siellä puolet vuodesta!Kyllä, se on utopiaa. Josyhä useammalla on yhälaihempihalumaksaaveroja,eläkemaksujatai ylipäänsäkokea olevansa mitään velkaa julkistaloudelle, on turhakeksiäsalaliittoteorioitauusfasismin nousustatai vaihtoehtoisesti syyttää nuorialaiskoiksi, vaan pitäisi ennemminkysyä,miksi niin on.Koska ennemmintai myöhemminsetarkoittaajulkisensektorinromuttumista.Tai sitä,ettäyhä useampi lähtee muualle. Ei ole tilastoa,jokatätämittaisi. Eikä ajatus ole erityisen puoluetaiideologiasidonnainen,mutta jostain syystä tällä hetkellä sen pääseejulkisuudessa esittämään lähinnä BjörnWahlroos. • SAmAN vUOdEN AIKANA SAATAT TUllA TIlASTOIdUKSI NIIN yRITTÄJÄKSI, TyöElÄmÄSSÄ OlEvAKSI, OPISKElIJAKSI KUIN TyöTTömÄKSI. KU vI TU KS ET :H EN RI TE vA JÄ Rv IK Uv A: JU SS IS ÄR KI lAH TI
Y L P Ä ÄK IR JO IT US SUOmIKUnTOOn SOPeUTUKSILLa Yh Te In en TILa nn eK Uva on se, jonka kaikki me tiedämme:Suomi ryömii niin kvalitatiivisilla kuinkvantitatiivisilla mittareilla. Jostain on luotava säästöjä. Ensinnäkin,Suomentulisikieltää laivaliikenne Tallinnaan.Päätös katkaisisi viinarallin ja parantaisi kansanterveyttä. Lisäksisekannustaisi yrittäjyyteen, kuntyöttömät ja syrjäytyneet eivätvoisi enää ryypiskellä Viron-viinojaan kotiensa suojissa,vaanheitä varten tulisi avatakeskiolutbaareja1990-luvunlaman tapaan. Viinarallin katkeaminenpakottaisimyöstarkistamaanAlkon monopolin edellytykset.Viinien saaminen ruokakauppoihin edistäisi myös kilpailua ja kysyntää. Pääosa sopeutuksista kannattaisi tehdämaantieteellisesti. Pääkaupunkiseudulla asuu viidesosasuomalaisista,mutta syntyy kolmasosakokoSuomenbruttokansantuotteesta. Uusimaa kerääyli 40 prosenttia koko maantuloveroista ja osaltaan tukee muunSuomen asuttuna pitämistä.Järkevintäolisi jättää Suomi-neidosta jäljelle vain senselkäranka: junaratajanelostieOuluun taiKemi-Tornioon asti. Suomen maantieteellisten miljardisopeutustensuuntaviivoina voitaisiin pitää tuloverokertymää perasukas. Seutukunnittain katsottuna maankeskiarvo,1443euroa, ylitetään vain Helsingissä, Maarianhaminassa ja Porvoossa. Sopeutettavatseudut löytyvät samanlistantoisestapäästä. Olisikansantaloudellisesti järkevää leikata Suomesta irti ainakinsen heikoinaines: Kainuu,Lappi ja Pohjois-Savo, joiden olemassaoloa valtio tukee jopa ylikymmenkertaisesti suhteessa saamiinsa verotuloihin. Pohjois-Karjalanvoisi pakkoliittää Venäjään.Vaikeamminirrotettaviltaalueilta, kutenLuoteis-Pirkanmaalta ja Keski-Suomesta väki tulisi joukkosiirtää tavarajunissa aluekeskuksiin Jyväskylään tai Tampereelle. JosPohjois-Satakuntaa ei saada leikatuksikokonaan, on kuitenkinvoitava keskustella ainakinKankaanpään leikkaamisesta Suomesta.Vaikka tällaisenpikkukaupunkisopeutuksenvaikutus talouteen on varsinpienijaSuomeensyntyy 700 neliökilometrin kokoinen reikä, yhteinen etuvaatii,ettei KaukoJuhantalo(kesk)saa enää koskaankansanedustajapaikkaan riittävää äänipottia.• I mITU S JA OS Oi TT EE ST A nJ A. enää koskaan kansanedustajapaikkaan riitt YL PÄ ÄK IR JO IT US TO I K A TS OY Li OP Pi LA SL EH dE nP Er iA AT EL in J HT TP :/ /Y Li OP Pi LA SL EH Ti .f i/ PE riA AT EL i n 6 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti PÄÄ TOI mIT TaJa an TTI PI KK ane n 050 33 93 03 3 @apik kan en aRT DI ReC TO R Jaa KKO SUOm aLa Ine n 050 44 71 11 7 @JSUO ma La Inen TOI mIT US SI hT eeRI SO nJa Saa RI KO SKI 050 37 48 67 9 @SOn Ja Saa RIKO SK I TOI mIT TaJ a OSK aRI OnnI ne n 040 08 35 49 5 @OSK aRIO nn Ine n tek ijö inä TÄS SÄ nUme ROS S a eli zab et hB ra dle y, e lis ah el eni us, antti holm a, Ii da So fia hirv onen , noo ra Is oes ke li, S ho Ko bay as hi, nik oK et tun en, e ero La mp inen, Kar oli na mill er ,J uu so m äätt änen , eem eli niem inen ,e lla Pa ija , Roo sa Po hja la ine n, venla R oss i, mai ja Sa vol ai nen ,m ari S uonto , Jus si Sä rki la hti ,h en ri T eva jä rvi , nic kT ul ine nj ae li na v iti kka . Pe RUST eTT U 191 3. 10 2. vUOS IK eRT a . SUO men aIK aK aUSL eh TI en LII TO nJ ÄS en . ISS n0 35 5-9 246 . käy nti -j ap ost ioso ite Le PPÄS UO nK aTU 9B ,1 .KRS , 001 00 he LSI nKI . SÄ hKÖP OS TIO SO ITT ee T eTU nI mI. SUK UnI mI@ YLIO PPI LaSL ehT I.F I WWW .YL IO PPI LaS LehT I. FI, TWI TT eR: @Y LIOP PIL a SL ehTI OSO ITT ee nm UUT OKS e TJ aT IL aUK Se T WWW .YL IO PPI LaS LehT I. FI/T ILa aJaP aLv eLU T me DIam YY nTI PIR Unn YR KKI OY, Ka RI KeTT Une n, 0400 185 853 , Ka RI.K eTT Une n@ PIRU nnY RKK I.F I, eRJ aL eh TO nen ,0 40 01 85 85 2, eRJ a.L eh TO nen @PI RUnn YRK KI .FI , WWW .PI RU nn YRK KI. FI IL meST YmI SaI KaTa ULU Ja meD IaK ORT TI WWW .YL IO PPI LaS LehT I. FI/t oim itu s KUS Tan TaJ a YLI OPP IL aSL eh Den K UST an nUS O Y vt. TO ImI TU SJ Oh Ta Ja he IKKI nÄR hI nen Pa InO San Oma PaI nO, van Taa Kan nen KUv a nIC KT UL Ine n TOI mIT US eI va ST aa TILa amaT Ta LÄ heT eTY STÄ aIne IS TOS T a eIK ÄP aLa UT aS IT Ä. Se URaa va nUm eRO IL meST YY 4. 9. 201 5
7 4 / 2 1 5 KU UK AU DEN KU VA MA IJ A SA VO LA IN EN ” JA SILL OI N EI, ei sanota elämälle ei”, laulaa Pariisin kevät kappaleessaan Imatrankoski. ”Annetaan sen virrata lävitsemme niin kuin vesi imatrankoskessa kuohuva.” Ei liene sattumaa, miksi lyriikassa viitataan juuri Imatrankoskeen, joka on yksi suomen tunnetuimmista itsemurhapaikoista. Vuonna 1972 pystytettiin patsas nimeltä Imatran Impi (s. 3) , joka on muisto niille, jotka ovat tehneet itsemurhan Imatrankoskeen hyppäämällä. 40 VUO ttA patsaan pystyttämisen jälkeen vasemmistoliiton valtuustoryhmä teki aloitteen kosken kaiteiden korottamisesta, jotta niille nouseminen ja alas hyppääminen ei onnistuisi. Tällä ei kuitenkaan nähty olevan merkittävää vaikutusta itsemurhatilastoihin, joten aloitteelle sanottiin ei. SO NJ A SA AR IK OS KI
8 4 / 2 1 5 On aur in kOin en alkuilta Berliinissä. Saksalainen Susanne Dzeik esittelee elokuvakoulu filmArchen uusia tiloja, joihin koulu on muuttanut muutama kuukausi aikaisemmin. Koulu sijaitsee ison toimistorakennuksen yhdessä kerroksessa kaukana keskustasta. Vastaanottoaula puuttuu ja huoneita on alle kymmenen. Mutta valoisat ja valkoiset tilat hohtavat siisteyttä. Paikka näyttäisi modernilta toimistolta, ellei varastohuone olisi täynnä elokuvakalustoa. Oleskeluhuoneessa on iso valkokangas, jonka edessä sohvalla loikoilee pari oppilasta keskusteluun syventyneenä. Keittiössä joukko nuoria aikuisia kokkailee yhdessä iltapalaa kotoisissa tunnelmissa. Vastaantulevat ihmiset halaavat Dzeikiä ja juttelevat hänen kanssaan tuttavallisesti. Puitteet nähtyään ulkopuolinen yllättyy siitä, kuinka edullista tässä elokuvakoulussa on opiskella. Alhaiset opiskelumaksut ovat myös yksi syy sille, että filmArche perustettiin. VuO nn a 20 02 joukko elokuva-alasta kiinnostuneita berliiniläisiä kokoontui miettimään uudenlaisen koulun perustamista. He pohtivat, että tarvittaisiin opinahjo, johon olisi helpompi päästä kuin valtiollisiin kouluihin, jossa olisi halvempi opiskella ja jonka ideana olisi tehokas tiimityöskentely kalliiden huippuvehkeiden sijaan. FilmArchen ensimmäiset oppitunnit pidettiin seuraavana vuonna. Opettajia ja oppilaita oli aluksi yhteensä vain 30, mutta nykyisin organisaatiossa on noin 180 henkeä. Dzeik, 47, tuli vuonna 2006 opiskelemaan elokuvaohjaamista ja opettamaan kameran käyttöä. Koulun ideaan kuuluu, että myös opiskelijat opettavat toisiaan, kun taitoja on tarpeeksi. Dzeikillä oli. ”Tein jo töitä elokuva-alalla, mutta halusin oppia lisää. Töideni takia en voinut kuvitella opiskelevani täyspäiväisesti. Toisaalta täyspäiväinen työskentely ei myöskään onnistu koulun ohessa, koska opiskelukin vaatii aikaa.” Vuodesta 2009 lähtien Dzeik on ollut vastuussa ohjaajalinjan opetuksesta. Hän kuuluu myös ryhmään, joka on vastuussa koko koulun organisaation toimimisesta – tekniikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä, lukukauden avajaisista ja työpajoista. ”Koulumme ei saa rahallista tukea valtiolta. Voisimme toki ottaa rahaa vastaan, jos sitä saisimme. Toisaalta nyt olemme itsenäisiä eikä ulkopuolinen tuki vaikuta siihen, jatkuuko toimintamme vai ei.” film ar ch ee n pyrkii opiskelijoita ympäri maailmaa. Joka syksy elokuvakoulussa aloittaa eri linjoilla yhteensä noin 50 uutta opiskelijaa. Osa koulusta valmistuneista on menestynyt elokuva-alalla erinomaisesti, mutta eivät kaikki. FilmArchesta saatava tutkinto ei ole valtiollisesti hyväksytty eikä tutkintoa arvosteta yhtä paljon kuin korkeakoulututkintoa. Elokuvastudioihin pääsee helpommin töihin, jos on valmistunut valtiollisesta elokuvakoulusta. ”Elokuva-alalla on vähän avoimia työpaikkoja. Moni joutuu tekemään muita töitä elokuvanteon ohella. Toisaalta ainakin itse haluan tehdä elokuvia, joihin uskon. Jos en saa ideoimalleni elokuvalle rahoitusta, voin vaikka työskennellä baarissa ja siinä sivussa tehdä omia elokuvaprojektejani”, Dzeik sanoo. Dzeikin mukaan isommilla elokuvakouluilla on tarjota laajemmat kontaktit elokuvaväkeen. FilmArchessa opiskelusta on kuitenkin hyötyä, jos haluaa jatkaa elokuvaEI RA SK AI TA PÄ ÄS YKOK EI TA , KA LL I ITA LU KU KAUS IM AK SU JA , TENT TE JÄ EI KÄ AR VO SA NO JA . JO US TAVAT AI KATAULUT JA MAH DO LL I SU US OP IS K ELL A SEN VERR AN KU IN HALUA A. TÄ LL AI NEN EL OKUVAKOU LU SY NT YI BERL IINIIN , KU N OP IS K ELI JAT SA IVAT ITS E PÄ ÄT TÄ Ä .
9 4 / 2 1 5 EL IZ AB ET H BR AD LE Y opintoja valtiollisessa koulussa. filmArchen tarjoama opetus on suhteellisen korkeatasoista monet elokuva-alan ihmiset haluavat tulla vain pientä kulukorvausta vastaan opettamaan filmArcheen, koska he pitävät koulun ideologiasta. Euroopasta löytyy nykyisin myös toinen opiskelijoiden itse organisoima koulu: Super16. FilmArche on tehnyt Super16:n kanssa jonkin verran yhteistyötä, sillä myös Super16 antaa elokuvaopetusta. Kööpenhaminassa sijaitsevassa koulussa voi tosin opiskella pelkästään ohjaamista ja tuottamista. Super16 saa tukea Tanskan hallitukselta, mutta siellä on opetusta vain joka toinen vuosi. FilmArchea voidaan verrata myös Helsingissä sijaitsevaan elokuvaakatemiaan, jonka opetus perustuu vertaisoppimiseen. Onko filmArchen toiminnassa muita ongelmia kuin tutkintojen heikompi arvostus? ”Oppilaat ovat taidoiltaan hyvin eritasoisia. Kaikki eivät myöskään voi keskittyä opiskeluun yhtä täysillä, jos vaikka lapset tai palkkatyöt vievät heidän aikaansa. FilmArche ei ole paratiisi, mutta se on koulu täynnä mahdollisuuksia. Koulusta tulee joka vuosi parempi, ja voin sanoa, että filmArche on ollut menestys”, Dzeik vastaa. HE LsIn kILä In En Paula Saraste, 33, sai viime keväänä päätökseen elokuvaohjaajaopintonsa filmArchessa. Häneen vetosi se, että filmArchessa opiskelu on huomattavasti edullisempaa kuin yleensä ulkomailla. ”Elokuvakouluihin on myös yleensä hyvin vaikea päästä sisään. FilmArchessa sisäänpääsyn edellytyksenä olivat ennakkotehtävät, jotka olivat laajat mutteivät liian hankalat itselleni. Minun piti kirjoittaa analyysi yhdestä elokuvasta sekä lähettää oma elokuvakäsikirjoitus ja pari näytetyötä. Lisäksi oli haastattelu koululla. Vielä tässä vaiheessa voi halutessaan käyttää englantia”, nyt lopputyötään Kuvataideakatemiaan valmisteleva Saraste kertoo teehuoneella Helsingissä. Saraste puhuu sujuvaa saksaa, sillä hän oli jo ennen filmArcheen menoa asunut Berliinissä ja valmistunut maisteriksi germaanisesta filologiasta Helsingin yliopistolta. Opiskelumaksu on vain noin 70 euroa kuukaudessa. FilmArche pärjää hyvin noin 150 opiskelijan kuukausimaksuilla, koska opetustilojen vuokra on vain noin kolme tuhatta euroa kuukaudessa eikä henkilöstökuluja juurikaan ole. Rahaa ei mene edes puhtaanapitomaksuihin, koska opiskelijat hoitavat itse koulun siivoamisen. Opiskelijoille annetaan opiskelijakortti, jolla saa alennusta esimerkiksi julkisesta liikenteestä. Saraste kävi opiskelujen ohessa töissä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. ”Berliini on halpa kaupunki, eikä itselläni ollut paljonkaan kuluja.” Kaikki hänen opiskelukaverinsa tekivät satunnaisesti töitä opintojen ohella. Opiskelua on koululla viikossa yksi kokonainen ja kaksi puolikasta työpäivää. Lisäksi on kotitehtäviä. ”FilmArchessa opiskelu on rennompaa kuin Suomessa. Ei ole kokeita eikä arvo sanoja. Pidin siitä, että filmArchen ilmapiiri ei ole kilpailuhenkinen. Voi myös valita itse, kuinka aktiivisesti haluaa opiskella ja paljonko käyttää aikaa kotitehtävien tekoon”, Saraste sanoo. • EL Is A HE LEn Iu s ”OppILAAT OvAT TAIDOILTAAn HYvIn ERITAsOIsIA. kAIkkI EIväT mYöskään vO I kEskITTYä OpIskELuun YHTä Tä Ys ILL ä, jO s vAIkkA LApsET TAI pALkkATYöT vIEväT HEIDän AIkAAnsA. fILmARcHE EI OLE pARATIIsI, muTTA sE On kOuLu TäYnnä mAHDOLLIsuuksIA.”
10 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti Russian TR anspaRency index ”Noniin, kuvitellaanseuraava tilanne. Yhteen kokoontuujonkinlainenihmisryhmä, tai kuten heitä nykyäänkutsutaan, ’oppositio’.Ensin heitä ohjeistetaan ja seuraavaksi suoritetaan tuhotyöerinäisissä pisteissä.” Ve nä jä np re si de nti ns ip er ianed us ta ja ni ko la ir ogo zh ki n it äsi pe ri an me ts ä p al oi st aj a se nm ah d o lli si st as yy lli si st ä, pa ik al li ne nu u t is po rt aa li Ch it a. ru ,17. 4. 20 15 ”Venäjälanseeraa oman korruptioindeksinkorvatakseen laajasti käytetyn muttaerittäin puolueellisenTransparencyInternationalIndexin.Uutta indeksiä testataanVenäjällä ja Kirgisiassa. Keskusteluja käydäänValko-Venäjän, Kazakstaninjamuidenmaiden kanssa.” Va lt io no mis ta ma k a ns ai nV äli se st in äy te tt äV ä Ve näl äi ne nu u t is k a na V a rt , 20 .4 .2 01 5 ”Eikeskustellatästä pitkään. Kysytään vain seuraavaa: olemmeko ennenaikaisen seksin puolesta vaisitävastaan?Jos olemme sen puolesta,pitää muunmuassalakata rankaisemastapedofiilejä.” tV j uo nt aj ad mi tr yk is el yo V ko hu aa ih eu tt an ee st a” me hil ä is ta nssis ta ”, Va lt io no mis ta ma ka ns ai nV äl is es ti nä yt et tä Vä Ve näl äi ne nu u t is k a na V a r o ss ij as eg od nj a, 19 . 4 .2 01 5 • Ka Ro li na Mi ll eR pa ls ta ll at eem me k a ts au k s en it än a a pu ri nm ed io ihin . en ol ee RiTyis eM Mi n pitänyt pillustani. kun se muuttuiteini-ikäisenä pikkulapsen silkkiliinasta naisen karvaiseksivulvaksi, en halunnut ajatella mitä kosken, kun masturboin.itsetyydytyksenolin keksinyt paljon ennen kuin silläoli mitään tekemistä seksin kanssa,mutta yhtäkkiä pillussani olijotainepämääräistäjahävettävää, ällöttävääkin. koulussa esiteltiin joku kliininen kaavapiirros aikuisen sukuelimistä,puhuttiin riskeistä, taudeistaja raskaudesta. se eiauttanut. sellaisetromanttiset vouhotuksetkuinomankropanhyväksyminentai omaanpildeen rakkaudellatutustuminen jätettiin suosiolla kuumissa aalloissatantraavilleviisikymppisille. keskenkasvuisissa teiniporukoissapidettiin omia oppitunteja. sielläkerrottiin lihaverhoista, haisevista toosista ja liian löysistä ruukuista. kovinmoniarvostelija ei ollutkoskaan pillua nähnytkään,mutta tottakai siitä puhuttiin rehvakkaastiarvostellen,aivan kuin hyväksytyillegenitaaleilleolisi olemassa tarkat kriteerit, joista poikkeaminen olisihaitallista koko evoluutiokehitykselle. Tu he Ro je nT uo Ma Roin Ti liittyimielessäniajatukseen, jossaseksi kuuluu vain täydellisemmilletytöille. niillesilkkialusvaatteissa sipsuttavillecosmogirleille, joillaonpinkeät posliinimirrit, timmitcheerleader-reidet eikä koskaanyhtäännäppylääperseessä. niille, jotka osaavatluonnostaanmeikkiniksien lisäksierilaiset intiimit karvanpoisto-, kauneudenhoitoja miehenmiellytysvinkit. minustaeituntunut yhtäänsellaiselta. koinolevani puuvillakalsongeissani epäseksikäsepänainen,jolla kenties olivielä vääränmallinen vagina! seksin harrastaminen, sitten kunsiihen lopulta joutui, tietystihävetti.enpitkään aikaan uskaltanut antaa kenenkäännuollapilluani,vaikkajokujopainnokkaasti tarjoutui. tuntui inhottavalta päästää toinenniin lähelle katselemaansitäosaaitsestäni,jotaenitsekäänhalunnut nähdä. mitä joskundi ajattelee, että hyi vittu? kunsittenhieman rohkaistuinjalevitin haarani, jännitysvei nautinnon oraalihommista.Fiilistelynjanauttimisen sijasta mielessä pyöri, onko minunrumempi kuin toistenjaonkohan sillänyt tylsääsiellä, kunentule jo. Tä ss äe i sinänsäole mitään erikoista. netti on väärälläänhuolestuneita kyselyjäomanrasianulkonäöstäja häpyhuulten mallista. sieltä löytäävääntöjäoikeasta karvoituksenmäärästä ja pelkojasiitä, ettäalapäätuoksuu taituntuuväärältä. miehet ovat huolissaanpeniksensä koosta, mallista,seisokista, liian nopeasta laukeamisesta taivaikeuksistatulla ollenkaan. jalkoväliintiivistyy se,kokeeko kelpaavansasänkyyn taiylipäänsäomansukupuolensaedustajaksi.koskaan ei voiollatarpeeksi hyvä – ainaolisi tarjolla vieläjoku parannusratkaisu karvanlaseroinnista kullinpidennykseen, viagrastavaginoplastiaan. totuus on tietysti, etteimitäänmallinaisenpillustandardia oleolemassa, niin kuin ei myöskään täydellistä peniksen pituuttatai yhtä oikeaa seksikästä häpykarvamuotia. seksieiole fitness-laji, joka on tarkoitettu vain täydellisillevartaloille. eikä se olepornoa, jostakuuluu leikata poiskaikkiperformanssia häiritsevä inhimillisyys. nämäovattylsistätylsimpiä totuuksia, joitaon tolkutettu lääkäripalstoilla iät ja ajat.silti niitäeihuomaa taiusko, ennenkuinlakkaavälittämästä. taiennen kuin joku toinen nuoleepilluasiniin kuin ei voisi koskaansaada tarpeekseen.jasetuntuu niin hyvältä, että teini-ajan kuvitteelliset miss tussu-kisattuntuvatvain… no,hyi vittu miten typerää. • haiseVaToosa pa ls ta ll am ari s u on to ki rj oit ta as ek sis tä . ja aK Ko su oM al ai ne n Ma Ri su on To s e Ks ih eT Ki M a ai lM an le hd eT
Ih mIse t, olen tullut uskoon. Hiiteen Fogelholmit ja muut kurttuotsaiset ravintoviisaat,kyllä keho tietää ja mieliosaa! Kaikki alkoi vappuna.Olin vääntänytjääkaappiin pikakahvimuffinssit,mozzarellapizzacevichet ja omenasiiderihyytelöt odottamaan Ullanlinnanmäen perinteikästä vappupäivänpihapiknikkiä. Konjakillaterästetty sima olipulloissa. Rusinat ilottelivatkuplajuoman pinnassakuinleikkivät koiranpennut puistonurmella. Muttakun vappupäivänaamuna heräsin, tunsin kummaa irrallisuutta.Aluksi tuli mieleeni,voisiko syvämeditaatio,johon olin pari päivää aiemminosallistunut, vaikuttaanäinjälkijättöisesti. (Muistaakseni meditaationtuotekuvauksessaoli puhuttu joistain maailmansieluyhteyksien aiheuttamista irrallisuusvaikutuksista.) Tätä pohdin,kunnes kurkkuuni kohosi Koskenkorvan karvaus. Joudun tekemäänpaljastuksen. Vappuaattovastaanottoni boolieiollut mitään lastenkutsulitkua. Olinpäättänyt säästää senpääasiassa vieraille, muttatiedättehän, joskussaattaaerehtyä laskemaanseitsemän kuntotuusonkin seitsemäntoista. Tällä kertaa diagnoosini syntyi ilman Googleakin. Olin ihan kaameassa kankkusessa,Mariaanienhaudan syvimmässä onkalossa. Kyyneleet virraten hainhenkisiä taajuuksiani.Kului hetki, meni toinen...kunnes muistin. Kookosvesi,tuo Saharanvitsauksestakärsivänkosteuttaja, kuivuneenbasilikapuunkastelija. Sennimeenhän kaikki kehoonsa ankaranmutta rakastavan vanhemmanlaillasuhtautuvat vannovat! KuIvuneenbasIlIK apuun Kosteuttaja Meninkaapille. Ja kas, olin muistanut oikein. Otinhyllyltä Kara-kookosmaitopaketin. Avasin sen, laskin lasiin kraanojemme ilolientä,jasekoitin.Kookosvesi oli valmis. RiehuinUllanlinnanmäelläkokopäivän. • If fa ny Ko o ylioppilaslehti 11 4 / 2 1 5 TU Ul AS AK AR AnAHO ,U SK On TO Ti eT een pR OF eS SOR i, He lS in Gi ny li Op iS TO : ”Uskonnotovatsitä, mihinniitä käytetään. Esimerkiksi protestanttinen kristinuskokorostaaoikeaa oppia ja kertoo meille,mitämeidän tulisi uskoa. Maailma olisi parempi paikka,jos uskontoja ei otettaisi keppihevoseksi poliittisten päämäärienjaeliitin valtaaseman tukemiseen.Parhaimmillaanuskonnot antavat aineksia henkiseenkasvuunjaeettisten valintojen pohdintaan.Henkinen kasvuonjotain, jolle täytyy antaatilaa ja aikaa. Josvainpaahtaa oravanpyörässä ja läkähdyksiinasti suorittaa,alkaa typistyä henkisestijamuuttua näköalattomaksi.” eR KKi HART iK Ai ne n, Fi l O SOF iA nM Ai ST eR i , S U OM en AT ei ST iyH d i ST yK Se np U H een JO HT AJ A: ”Olentäysinsamaa mieltä väitteen kanssa.Jos nytajatellaantämän hetken muslimeja, he loukkaavat raskaasti ihmisoikeuksia niissä maissa,joissaheovat vahvasti vallassa.Osa kristinuskon muodoistaonpuolestaan vaaraksi ihmisten terveydellejahyvinvoinnille. Viime aikoinaonesimerkiksi kuollut lapsia, kunheitä on yritetty parantaa pelkällä uskolla. En tunneyhtäänuskontoa, jonkamoraali vastaisi YK:n ihmisoikeuksia.” • Ka ro lIn am Il le r "m aaIlma olIsIparempI paIKKa IlmanusKontoja." pA lS TA ll Ae TS iT ÄÄ nV AS TA U K S iA ep ÄK OR Re KT ei Hi nV Ä i TT ei Si in . pA lS TA ll An A U TiT A A nA RJ en pi en iS TÄ ,K A U niiS TA AS iO iS TA . h Ä ns an oI ,h Än sa n o I Ka IK KI m I tÄ ra Ka st In
12 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti EE ME LI N IE MI NE N KESKUS TA 80 (+31) KO KO OMUS 52 (+15) SD P 29 (-5) PERU SSU OM AL AISE T 20 (-18) RK P 13 (+ 4) VIHR EÄT 4 (-11) VA SEMMIS TO LIIT TO 1 (-11) AHV EN ANMA AN ED US TA JA 1 (0) KR IS TILLISDEMO KR A ATIT (-5) Ke sk us ta n p u oli va ltak un ta a TÄ LT Ä NÄ yTT ÄI SI TU OR E ED US KU NT A, JO S KÄ yTT ÄI SI MME bR IT TI EN JA AM ER IK KA LA IS TE N SU OS IM AA EN EM MIS Tö VA AL IT AP AA . MItä, jo s oL IsIM ME käyneet vaalit muuten aivan normaalisti, mutta äänet olisikin päätetty laskea kuten briteissä tai yhdysvalloissa? Järjestelmää kutsutaan enemmistövaalitavaksi. Sillä valittiin esimerkiksi uusi parlamentti britanniaan viikko sitten. Sitä käytettiin myös Suomessa 1900-luvun alkuun saakka. Enemmistövaalitavan pääidea on se, että maa jaetaan yhtä moneen vaalipiiriin kuin valittavia kansanedustajia on. Jokaisesta vaalipiiristä valitaan yksi kansanedustaja: se, jonka puolue on saanut eniten ääniä. Muut puolueet eivät saa mitään. Tämän jutun ajatusleikkiä varten on luotu kuvitteelliset 200 vaalipiiriä ja laskettu jokaisesta vaalipiiristä, mikä puolue on saanut eniten ääniä. Valitut kansanedustajat on poimittu katsomalla, kuka vaalipiirin alueelta kotoisin olevista voittajapuolueen ehdokkaista on saanut eniten ääniä vaalipiirissä. Uudet vaalipiirit on muodostettu jakamalla nykyiset yhtä moneen alueeseen kuin niistä valitaan kansanedustajia. Helsinki jakautuu 22 vaalipiiriin. Tärkeintä on, että jokaisessa vaalipiirissä asuu suunnilleen yhtä paljon äänestyskelpoisia henkilöitä. Suomen pohjoisin vaalipiiri olisi Pellon, Kolarin, Muonion, Kittilän, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen muodostama yhteisalue. Enemmistövaaleissa ruuhka-Suomen ulkopuolinen alue olisi lähes kokonaan keskustan hallussa ja kokoomus keräisi enemmistön etelän suurimmissa kaupungeissa. Sdp:n ja perussuomalaisten paikat hajautuisivat tasaisemmin. Rkp:n ehdokkaat valittaisiin ruotsinkielisistä vaalipiireistä, vihreät keräisi pari jämäpaikkaa Helsingistä ja vasemmistoliiton ainut kansanedustaja tulisi punaisesta Kemistä. Ahvenanmaalta valittaisiin tuttuun tapaan yksi oma edustaja. Korostetaan vielä, että kyseessä on ajatusleikki. Jos enemmistövaalitapa olisi ollut käytössä Suomessa aina, myös äänestyskäyttäytymisemme olisi erilaista kuin nyt. Pienpuolueita äänestettäisiin paljon vähemmän, koska niiden voittoon ei uskottaisi. Jytkyä ei olisi ehkä nähty ollenkaan. Toisaalta jos siirtyisimme enemmistövaalitapaan, tarvittaisiin useammat vaalit, ennen kuin äänestäjät käytännössä tajuaisivat asiaa. Enemmistövaalitapaa käyttävät maat ajautuvat kaksipuoluejärjestelmään, jossa toisiaan vastaan kilpailevat vasemmistoja oikeistopuolue. Kaksipuoluejärjestelmään ajautuisi todennäköisesti Suomikin, mutta tähän jakoon se toisi poikkeuksen. Muualla ei ole keskustan tapaista puoliporvarillista maanviljelijäpuoluetta, joten se voisi vallata itselleen jopa enemmistön koko eduskunnasta – ja puolet valtakunnasta. ju uso Mä ät tä NE N J U TT UA VA RT EN ON HA AS TA TE LT U TA MP ER EE N yL IO PI ST ON VA LT IO -O PI N EM ER ITU SP RO fE SS OR IA HE IK KI PA L O HE IM OA . LÄPI MENISIVÄT SEUR AAVAT EHDOKKA AT: Ahvenanmaan edustaja: Mats Löfström Keskusta: Jani Kurvinen, Annika Saarikko, Olavi Ala-Nissilä, Esko Kiviranta, Pekka Myllymäki, Juha Korkeaoja, Kauko Juhantalo, Timo Kaunisto, Tapio Malmiharju, Asko Niemelä, Eevakaisa Lehtosalo-Lönnberg, Ari Lamminmäki, Arto Pirttilahti, Marjo Mäkinen-Aakula, Markku Pakkanen, Anniina Peltola, Ari Torniainen, Antti Pakkanen, Kimmo Tiilikainen, Jari Leppä, Pekka Pöyry, Merja Rehn, Hanna Kosonen, Eero Siistonen, Hannakaisa Heikkinen, Anu Vehviläinen, Elsi Katainen, Seppo Kääriäinen, Hannu Hoskonen, Markku Rossi, Eero Reijonen, Aino Kanniainen, Sallamaarit Markkanen, Hanna Huttunen, Juha Mustonen, Antti Kivelä, Rauli-Jan Albert, Juho Pahajoki, Sinikka Musikka, Pasi Kivisaari, Paula Sihto, Tuomo Puumala, Mika Lintilä, Tapio Nyysti, Mikko Savola, Lasse Hautala, Antti Kurvinen, Juha Lemponen, Seppo Pirttikoski, Mauri Pekkarinen, Aila Paloniemi, Matti Similä, Sari Hovila, Lauri Oinonen, Satu Koskinen, Anne Kalmari, Juha Sipilä, Tapani Tölli, Antti Rantakangas, Juha Pylväs, Niilo Keränen, Mirja Vehkäperä, Marisanna Jarva, Timo Korhonen, Ulla Parviainen, Eija Nivala, Hanna-Leena Mattila, Jarmo Vuolteenaho, Tuomas Kettunen, Riikka Moilanen, Hannu Takkula, Matias Ojalehto, EevaMaria Parkkinen, Matti Leiviskä, Markus Lohi, Liisa Ansala, Katri Kulmuni, Paavo Väyrynen, Eeva-Maria Maijala, Simo Rundgren Kokoomus: Jaana Pelkonen, Juhana Vartiainen, ben Zyskowicz, Sari Sarkomaa, Wille Rydman, Pertti Salolainen, Terhi Koulumies, Laura Räty, fatbardhe Hetemaj, Joel Harkimo, Eija-Riitta Korhola, Matti Parpala, Juha Hakola, Alexander Stubb, Elina Lepomäki, Kai Mykkänen, Sanna Lauslahti, Kari Tolvanen, Pia Kauma, Mia Laiho, Laura Kiijärvi, Ari Konttas, Atte Kaleva, Sari Multala, Tapani Mäkinen, Carita Orlando, Outi Mäkelä, Ruut Sjöblom, Eero Lehti, Raija Vahasalo, Petri Graeffe, Petteri Orpo, Ilkka Kanerva, Saara-Sofia Sirén, Minna Arve, Annika Viitanen, Sanna Vauranoja, Juha Haapakoski, Ilkka Viljanen, francis McCarron, Sari Rautio, Sofia Vikman, Harri Jaskari, Kimmo Sasi, Leena Kostiainen, Jouni Markkanen, Aleksi Jäntti, Jari Haapaniemi, Mika Ollila, Aleksi Kopponen, Jukka Kopra, Sinuhe Wallinheimo Sdp: Erkki Tuomioja, Eero Heinäluoma, Tuula Haatainen, Nasima Razmyar, Pilvi Torsti, Antti Lindtman, Sirkka-Liisa Kähärä, Irma Pahlman, Joona Räsänen, Kristiina Salonen, Ari Reunanen, Mika Kari, Ville Skinnari, Tarja filatov, Miia Nahkuri, Kaisa Lepola, Kirsi-Maarit Lehtimäki, Sanna Marin, Pia Viitanen, Ilmari Nurminen, Sari Pulla, Marko Asell, Anneli Kiljunen, Jukka Kärnä, Sirpa Paatero, Teppo Järndstedt, Timo Suhonen, Lauri Ihalainen, Susanna Huovinen Perussuomalaiset: Mika Niikko, Juha Malmi, Leena Meri, Jussi Niinistö, Veli-Matti Laitinen, Ville Saukkola, Jarkko Wallenius, Ville Tavio, Maria Lohela, Kimmo Tarke, Kike Elomaa, Laura Huhtasaari, Ari Jalonen, Petri Huru, Tero Järvelä, Anne Louhelainen, Martti Mölsä, Sami Savio, Jari Lindström, Pekka Korpivaara Rkp: Thomas blomqvist, Henrik Wickström, Mikaela Nylander, Elin blomqvist, Otto Andersson, Christel Liljeström, Stefan Wallin, Joakim Strand, Lars-Erik Gästgivars, Wivan Nygård-fagerrud, Mikko Ollikainen, Anna-Maja Henriksson, Mats Nylund Vihreät: Pekka Haavisto, Outi Alanko-Kahiluoto, Antero Vartia, Emma Kari Vasemmistoliitto: Sari Moisanen
13 ”Tä mä on va lTava tiedepoliittinen virhe”, sanoo filosofian yliopistonlehtori Thomas Wallgren. Hän puhuu yliopiston uudesta johtosäännöstä, joka hyväksyttiin huhtikuun puolivälissä. Wallgren ja pieni joukko muita yliopistoaktiiveja yrittivät viimeiseen asti kamppailla sitä vastaan. Viimeksi he onnistuivat. Johtosääntöä ajettiin läpi jo viisi vuotta sitten, sillä se on linjassa tuolloin uudistetun yliopistolain kanssa. Tällä kertaa taistelu hävittiin. Helsingin yliopiston hallitus hyväksyi johtosäännön huhtikuussa. Osittain tämä saattaa johtua opiskelijoiden tuen puutteesta, Wallren arvelee. ”Aatteellisuus on viime vuosina vähentynyt sekä opiskelijoiden että henkilökunnan piirissä.” Aattellisuus ei tässä tarkoita esimerkiksi vasemmistolaisuutta, vaikka Wallgren tunnetaan myös SDP:n kaupunginvaltuutettuna. Johtosääntöä vastustanut ryhmä edusti monia puoluepoliittisia näkemyksiä. Mukana oli muun muassa keskustalainen Euroopan historian professori Laura Kolbe. mu TTa miTä uusi johtosääntö käytännössä tarkoittaa? Vanhassa mallissa yliopistolaiset valitsivat keskuudestaan kaikki heitä johtaneet ihmiset, kuten dekaanit ja laitosjohtajat. Nyt valtaa keskitetään. Rehtori valitsee dekaanit ja myös laitosjohtajat nimitetään ylhäältä päin. Wallgrenin mielestä tässä siirrytään keskustelevasta yhteisöstä diktatuuriin. Johtosäännössä myös väljennettiin dekaanin ja laitosjohtajan kelpoisuusvaatimuksia. Perusteena tälle oli ”rekrytointipohjan laajennus”. Uusi johtosääntö mahdollistaa myös ”työelämäprofessorien” (professor of practice) palkkaamisen. Heidän rekrytoinnissaan korostuvat tieteellisten meriittien sijaan työelämän ansiot. Wallgren arvelee, että lopullisena tarkoituksena on edistää yliopistojen profiloitumista. ”Että voidaan ketterämmin ohjata resursseja johtajien painottamille tutkimusalueille, lakkauttaa vanhaa ja perustaa uutta. Sekä valtion että yksityisten yhtiöiden intressipolitiikka on vahvistunut. Ne odottavat yliopiston antavan tukea globaalissa kilpailussa eräänlaisena tiedontuotantolaitoksena.” Jo nyt perustutkimus kärsii ja vertaisarviointi vähenee, kun rahaa on tarjolla ”täsmäongelmien” ratkaisemiseen. Esimerkiksi aivotutkimuksen uudet teknologiset keksinnöt ohjaavat myös mielenfilosofian tutkimuskohteita ja painotuksia. Yliopistolla pitäisi tutkia asioita ilman välinearvoa, sanoo Wallgren. Sitä paitsi tiede on historian aikana kehittynyt voimakkaimmin juuri silloin, kun se on saanut rönsyillä vapaasti, hän huomauttaa. Jo hT os ää nT öä vastustanut ryhmä toteutti nopealla aikataululla kyselyn, jossa selvitettiin tiedeyhteisön mielipiteitä uudistuksista. Siihen ehti vastata noin 1 000 yliopistolaista. Parhaiten edustettuna olivat professorit, joista melkein puolet vastasi kyselyyn. Uusi johtosääntö ei vakuuttanut: esimerkiksi rehtorin vallan lisääminen laitosjohtajien valinnassa sai kannatusta vain 13 prosentilta vastanneista. Uudentyyppinen johtosääntö on kuitenkin käytössä jo muissa yliopistoissa Suomessa. Helsinki on Wallgrenin mukaan ollut demokratian viimeinen linnake. Vaikka johtosääntö on herättänyt ankaraa kritiikkiä, se hyväksyttiin yksimielisesti. Opiskelijaedustaja Jussi Nuortimo sanoo, että tämä malli oli muihin hallituksen sisäisissä keskusteluissa esitettyihin vaihtoehtoihin verrattuna hyväksyttävä. ”Osa esitetyistä huolista on mielestäni relevantteja”, hän kertoo puhelimitse. ”Ihmisjoukko, joka osallistuu dekaanien ja laitosjohtajien valintaan, pienenee. Uskon, että rehtori kuitenkin kuuntelee valintakomiteoiden ehdotuksia.” Mitä työelämäprofessoreihin tulee, Nuortimon mukaan tarkoitus ei ole korvata nykyistä henkilökuntaa yksityisen sektorin toimijoilla, vaan täydentää opetusta. Hän nostaa esimerkiksi Tampereen yliopiston vierailevat journalistiprofessorit. He ovat kokeneita toimittajia, jotka valitaan tehtävään vuodeksi kerrallaan. • vE nl a Ro ss i TH OM AS WA LL gR EN SAN OO , ET Tä HU HTI KU US SA HY Vä KS YTT Y JO HT OS ää NT ö TE KE E HE LS IN gI N YL IO PI ST OS TA DI KT AT UU RI N. Yk sinvalta a va staa n EER o la mP in En hE nK il ö
YLIO PP IL ASL EHDEN KESÄ TE RV EHD YS SIN ULLE, LUK IJ AMME! sEURAAVA LEHTI ILMESTYY 4.9.2015 1. Miljoonat 2. Pessimismi 3. Kempele 4. Häkäpönttöauto 5. TeslaModel S 6. Lähetystyö 7. Kakkara 8. Keuhkoveritulppa 9. Tuottavuushyppely 10.Ruumisarkunveisto JUHA SIPILÄNTAIDOT JA OMINAISUUDET PA LS TA LL AL AI TE TA AN AS IO IT A TÄ RK EY SJ ÄR JE ST YK SE EN . 14 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti ”Liikutuin viimeksi eilenillalla [4.5.2015].Päivä oliollut todellapitkä ja edessä on pitkäviikko. Oli riidelty koulujen rahoista,Hanasaarenhiilikasoista,oli mietitty Sipilää, Soinia ja tulevaahallitusta. Aina välillä tällaisten päivienjälkeen karkaan Kruunuvuorenmetsään, jokaonHelsingin kaunein paikka.Niinteinmyöseilen.Kävelin vanhojen mäntyjen keskellä,vastaan ei tullut ketään.Oli pimeää,mutta jalkanituntevatpolut hämärässäkin.Metsänkeskellä on hiljainenlampi,lammentakanasileätrantakalliot, joilta näkeekokokaupungin.Sielläsaa olon,että pääsee hetkeksi irti itsestään. Ilma oli tyyni,jakatsoin merenlahdenyli Helsinkiä.Kallion kirkko.Merihaka. Torni. Kalasatama.Väsymys painoi ja oli helppohengittää.Alkoi vähänitkettää. Minunkaupunkini. Elämä on hyvää.” • KA RO LI NA MI LL ER MILLOINLIIKUTUIT VIIMEKSI,EMM AK ARI? PA LS TA LL AK Y S YM ME ,M IL L O IN VI IME K S I . V I IM E I SI NK ER TA
KU VA T: NI CK TU LI NE NK UV IT UK SE T: JA AK KO SU OM AL AI NE N paska teoria ylioppilaslehti 15 4 / 2 1 5 T IET EELLINENEDIST YS KULK EE HAUTAJAISIS TA HAU TAJAISIIN ,KUN VANHAT AJAT UK SE T KU OLE VATJAUUDET OT TAVATNIILTÄ VALL AN . MU TTAK ÄYKÖ NÄIN LIIAN HI TA AS TI ? YL IO PPIL ASLEH T I KYSYISU O MAL AISEN T U T K IJAK EN TÄN KIRK KAIMMILTA AIVOILTA ,MIK Ä T EORIA TAIK ÄSITE ON JARRUK SI KEHI TYKSEL LE JA PAREMMAL LE YH T EISKUNNAL LE JA PI TÄISISIK SI L AIT TA A EL ÄK KEEL LE. SAIMME 24 VASTAUS TA.
ajatella,ettäkun valo iskeytyy vaikkapa auringon painovoimakenttään,seeitaivu.Näinoli teoretisoinut1600-luvun lopulla itse Sir Isaac Newton. Mutta 1900-luvunalussaAlbertEinsteinhuomasi, ettei näin ole, vaan painovoima taivuttaavaloa.Einsteininsaama Newtonin painovoimalain vastainentulosjohti lopulta siihen,ettävuonna 1916 hänloi tarkemman tavankuvatapainovoimaa. Syntyi yleisen suhteellisuusteoria. Einsteinin tutkimuksessa keskeisintä oli se,ettäalkujaanhän ei luonut uutta tutkimusta,vaan löysi virheenvanhasta. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka tärkeää on tehdä tutkimustanollahypoteeseillä, eli odottaatuloksenolevansamakuinaiempien teorioiden mukaan. ”n eg atiiviste nt ul os te n reitti laboratorioista journaaleihin on niin vaikeajasatunnaisesti käytetty,ettäon monia tieteenalueita, joita ei voi pitää itseäänkorjaavina”, kirjoittaa Sydneyn yliopiston psykologian apulaisprofessori Alex Holcombe kirjassa This Idea Must Die. Holcombeonhuolissaan, että nollatutkimusten tekeminen ja tutkimustulokset, jotka korjaavattai kumoavat vanhojatuloksia,eivät olejournaalien taimuidenkaanlehtien mielestäniin arvokkaita kuin uudetlöydökset. Senvuoksi hänestä koko ajatus tieteen itsensä korjaavuudestapitäisi laittaa eläkkeelle. Vaikka ei menisi aivanyhtäpitkälle kuin Holcombe, voi sanoa,ettätieteelle on ollutainaominaista vanhoihin käsityksiin luutuminen. ”Uudet tieteelliset totuudet eivät koskaansaa kilpailijoitaannäkemäänvaloa. Niiden on odotettava,kunnes nämä kilpailijat kuolevat ja alkaaaika, jolloinuusisukupolvi kasvaa sisäistäen uuden totuuden”, sanoi saksalainen Nobel-fyysikko MaxPlanck(1858– 1949)hänen elämäkertansamukaan. Saisimmeko paremman maailman,jos saisimme kumottua vanhentuneet teoriat nykyistänopeammin? Jo sm ik ätah an sa idea pitäisi hylätä, koska se jarruttaa kehitystä, minkä valitsisit, kysyi Edge.org-tiedesivuston päätoimittaja John Brockman vuosisitten. Intellektuelliksi salongiksiitseään kuvaava sivusto on jo vuodesta 1998 lähtien esittänytvuosittainkärjekkään kysymyksen, johonangloamerikkalaisen maailman kirkkaimmm vastauksetonkoottu kirjoiksi. Viimevuonnatieteilijätolivatsitä mieltä,ettämaalaisjärki, älykkyysosamäärä ja altruismi pitäisi hylätä. Samoin kuin se, että ihminenonsosiaalinen eläin. Ja tietenkinHolcomben ehdotustieteen itsensäkorjaavuudenhylkäämisestä. Kutenparhailleideoillekuuluuaina tehdä, varastimme Brockmaninkysymyksen ja kysyimme Suomenkirkkaimmilta tiedeaivoilta, mitä ideoitatai käsitteitä he haluaisivat tyrkätä roskikseenparemman tieteen ja maailman toivossa. Osa ajatuksistaoli tiedepolitiikkaa, osa konkretiaa,osa utooppisia ajatusleikkejä. Muttayhtäkaikki, niistä voisi oppia vaikka mitä. Saataisiinko Suomi kuntoon,jos valtaapitävät ymmärtäisivät, etteitalouspalaa luonnolliselle kasvu-uralle?Tai että 80 prosenttiatyöpaikoistakeskittyyluonnonlakimaisesti yhdenprosentin pinta-alalle, tehtiin millaistaaluepolitiikkaavain? Entä pystyisimmeköluomaanparemmanmaailman,jos lakkaisimmepuhumasta kansasta, miehestä ja naisesta?Tai ihmisestä ylipäänsä. JUSSIPArIKK A Teknologisen kulttuurin ja estetiikan professori,Southamptoninyliopisto, dosentti,Turun yliopisto ”ih mi ne n ei olekaikkeintoimivinidea. Tämä kuulostaa provosoivalta,koska meidät on totutettu ajattelemaan,ettäkaikkihyvä maailmassa –ystävyys, rakkaus,anteeksianto, ymmärrys, rauhajasen sellaiset asiat–ovat”inhimillisyyttä”. On vain tämän inhimillisyyden vääristymää, että satumme säännöllisestipettämään,tappamaan ja kiduttamaan. Ihmiskuntaoneräställainen yleistermi myös;ajatusettäihmisiäyhdistää muukuinbiologinenperusta,ettävoimme jatkaa perimäämmekeskenämme. Ihmisen idea on eriasiakuinsen biologinenolemassaolo–siitä nyteikannatakiistellä.Mutta mitä josseidea–tai ainakinihmiskeskeisyys –olikin virhe? Ihmp käyttö ei-ihmisen määrittelemiseen: eläimet, luonto, teknologia ovat näitäei-ihmisiä.Samoin historiallisestiolemmekäyttäneetsitä rajaamaanuloserilaisia uskontojatai etnisyyksiä, karmeinseurauksin, muttaajatellen: ’eiväthänneoikeasti oleihmisiä, korkeintaan tuholaisia!’ Ihmisen käsite on poissulkeva. Se toimii sen kautta, mitä se ei haluamyöntää ihmisyyteenkuuluvaksi. Sitä kautta sosiaalisuutemme ja siteemme ovat vaarassa jäädävain ihmistenvälisiksi. Parempi idea olisimiettiä, mitenvoimmevarmistaa,ettämietimme yhteisöjä, tunteita,ystävyyttä ja kirjaimellisesti ’kaiken maailman’ asioita ohi tämän turhan kapean kategorian.Keskellä ihmisten aiheuttamaa ekokriisiäonkin hyvä miettiä josko tarvitsemme laajemmantavan ymmärtää ei-inhimillistä. Kuten siis eläimiä, muttamyös synteettistä elämää. j naan ’luontosopimusta’, jottaymmärtäisimme nämä yhteydet luontoon paremmin. Mutta sama voisi päteäsynteettiseenkin. Toinen nykyajattelija, BenjaminBratton,ehdotti äskettäin, että mitä jostulevaisuuden tekoälyeiole edes kiinnostunutihmisestä? Ei kiinnostunutsen tappamisesta (kuten Terminator-tarinat tarjoavat) taiedessille puhumisesta?Mitäjos ihmineneiolekaan niin mielenkiintoinentästä ei-inhimillisen älyn näkökulmasta? Ehkäpä paradoksaalisestihylkäämällä ihmisen idean oppisimme ymmärtämään paremmin ne tuhoisat vaikutukset, mitä sellaisetepäinhimillisetjärjestelmät ja opit, kuten kapitalismi, saavataikaanluonnolle. Siinäpämuutentoinenhuono idea,jokausein julistiihmisen, vapauden ja yksilöllisyyden tärkeyttä. Huonostikävi monelle ihmiselleja ei-ihmiselle.” I H M I N E N mat aivot ovatsittenvastanneet, ja os ka Ri on ni ne n misen käsitteentoinen puoli on sen Filosofi Michel Serres ehdotti joaikoili 20 0v uod en ajan ehdittiin 16 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti
LuonnonL ait Mikko Möt tönen kvanttimekaniikan tutkija, aalto-yliopisto ”Laitovatihmistenkeksimiäkäyttäytymissääntöjä. on haitallistaajatella, että luontotoimiikeksittyjensääntöjen mukaan. Lakipohjainenajatteluluonnon toiminnasta tuottaaharhakuvansiitä,ettäneselittäisivät kaiken. tämä estääuusien ideoiden synnyn. Luonnontoimintaonhyvin monimutkaista, ja sitä kuvaavat mallitperustuvatepätäydellisiin havaintoihin.uusillemalleille on siis kysyntää.” Pohjois-korean sank tiot jukka-Pekk aheikkiLä kauppatieteiden tutkija, aalto-yliopisto ”Vaikkalännessäoletetaan toista,Pohjoiskorean kylmän sodan aikaiset sanktiot vuotavatkuinseula ja ovat tutkimustenmukaan kurjistaneetentisestään maaseudun elämää. oman kokemukseni perusteellaPjongjangin talous kasvaa,etenkin kiinan ja Venäjäntuella. Muttakoska länsikatsootoimintaa vierestä, meneehukkaan hyvä tilaisuusauttaaaluillaan olevaa taloudellistaavautumista.asiaon toki tätä monimutkaisempi, muttajokatapauksessa poliitikkojen tulisi alkuun hyväksyä se tosiasia, että nykyinen sanktiopolitiikka on epäonnistunut.” nuMerotkertoVat todeLLisuudesta ja sanat tuLkitseVat sitä anuk antoLa Viestinnän dosentti, helsinginyliopisto ”numerot pitävätsisällään kapeasti rajatun tulkinnantodellisuudesta.kun kulttuuria, arvoja ja ihmistenelämää muutetaan numeroiksi, useinrajautuupoistodellisuudentärkeimpiä osia.Yhteiskuntatieteissä on tärkeä välittää kuva todellisuudestamahdollisimman monipuolisesti ja rikkaasti ja tehdä oivalluksia siitä, mistä maailmassa on kysymys.nykyisintämä sosiologinen mielikuvitus jyräytyy useintiedekoneen alle,jasen vuoksi yhteiskuntatieteiden kuva todellisuudestaon useinhyvin kapea.” Lahjakkuus sa ar ajantunen sotatieteiden tutkija, Puolustusvoimien tutkimuskeskus ”Lahjakkuus on monellatapaa ongelmallinen käsite,jostatulisiluopua. useinajatellaan, että lahjakas ihminenosaaasioitalähes itsestään.todellisuudessa asioiden oppiminen vaatii kovaatyötä myös lahjakkailta,sillälahjakkuus ei kompensoilaiskuutta.enkunopettajana törmäsin monesti siihen,ettäjotkutopiskelijateivät viitsineet yrittäätosissaan,koska he eivätkokeneetolevansakielissälahjakkaita. Lahjakkuuden kokemuksellaonmyös eriarvoistavavaikutusmiesja naisvaltaisilla aloilla, sillälahjakkuudenmuodot vain koetaan useinsukupuolestariippuvaisiksi.suorittaisiko esimerkiksiuseampi nainen asepalveluksen, jos he ajattelisivatfyysisen pärjäämisen olevan enemmän kiinni omasta halustatehdä töitäja kehittyä kuinlahjakkuudestajasukupuolesta?” anukoiVunen elokuvatutkimuksenprofessori, tukholmanyliopisto ”Ka ns a ,tuo 1800-luvun eurooppalaisen nationalisminydinkäsite, on haitaksi sekä tieteelle ettäyhteiskunnalliselleajattelulle, koskase on sisällöllisestisamaanaikaansekä epämääräinen että ylimääräytynyt. niinarkikielessäkuinjuhlapuheissa kansan käsite viittaamilloinjonkinseudun asukkaisiin,millointietynvaltion väestöön, milloinkulttuuriin, milloinäänestysoikeutettuihin,milloinromantisoivaantai ylenkatsovaan fiktioon joistakinihmisistä jossakin toisaalla. kansatarkoittaamilloineliitin tai valtaapitävienvastakohtaa,milloin’tavallisiaihmisiä’, ’enemmistön’ näkemyksiä taiyhteisönnormeja.kansa on käsite, joka yhtäältä samuutta olettamallakieltää erot (Miltä kaikeltapitää sulkea silmänsä, jottavoidaan puhua’suomalaisista’ jossain mielessäyhtenäisenä kansana?)jatoisaalta sulkeeulkopuolelleenniitä,jotka eivätkulloiseenkin kansa-käsitykseensovi(kuka käy ’suomalaisesta’?). kansan käsitteenvoima on tässämonimerkityksisyydessäja epämääräisyydessä, muttasiinäpiilee samallasen ongelmallisuus. se saa kulttuurinjayhteiskunnan tutkijatlähestymääninhimillistä toimintaa kansallisvaltioiden kehyksessä ja sitootieteen nationalismin logiikkaan. se saa tutkijat olettamaan, että toiminnalla, olemisella ja ajattelullaon kansakunnanrajat,ettäkulttuuri kuvastaa kansa-nimisen kollektiivitoimijanajatuksia, asenteita ja tunteita, että suomea selittää suomi. tällainenmetodologinen nationalismi uusintaa aina uudelleenkäsityksenkansakuntaisuuden ensisijaisuudesta ja kansojen erityisyydestä ja siten tehokkaasti ehkäisee inhimillisentoiminnan ja ajattelun ylirajaisuudennäkemistä. kunolemmekansankäsitteen vallassa, on vaikeaa nähdä, mitä muutavoisimme kysyä. se,jos mikä,jarruttaa maailmanymmärtämistä.” tiinakäkeLä-PuuMaLa kirjallisuudentutkija, helsinginyliopisto ”s uu rte nK er to mu ste n kuolema kuulostaahyvältä –samanaikaisesti kuvausvoimaiseltaja täysinepämääräiseltä – ja siksi sitä on väärinkäytetty akateemisissa keskusteluissa jo aivanriittävästi.seeiole käsite eikä teoria,vaanväärintulkintaranskalaisfilosofi jean-FrançoisLyotardin klassikkoteoksesta Tietopostmodernissa yhteiskunnassa (1979). Lyotardin keskeinenväite ja suuri oivalluson, että valistuksen jälkeenlänsimaista kulttuuria kannatelleetsuuretideat ja ihanteet,kuten hyvinvoinninlisääntyminen tai tieteenaikaansaama kehitys,ovatitsessään narratiiveja. niihin liittyy aina menneisyydessä ollut huonompi tilanne, tulevaisuudessa siintävä parempi tilanne ja nykyhetki näiden kahden pisteenvälissä. Lyotardeikuitenkaanitseesitä koskaan väitettä ’suurten kertomustenkuolemasta’, vaikka se on pantuhänen nimiinsä.sen sijaan hänkritisoi’suuria kertomuksia’ siitä, että niitäkäytetäänainaolemassaolevien valtarakenteiden pönkittämiseen. hän esittää, että postmodernissa kulttuurissa ihmiset eivätenää usko niihin yhtä hanakasti. toisin sanoen suurten kertomustenlegitimiteetti todellisuudenselittäjänä alkaahorjua. Muttakuten teosta seuranneet40vuotta ovat osoittaneet,suuretkertomukset eivät kadonneetminnekään,vaikkaneovatkin saattaneet muuttaa muotoaan.” s u u r t e n k a n s a ke rt oM us te n k u o L e M a ylioppilaslehti 17 4 / 2 1 5
Talous on yhTeiskunnas Ta ja kulT Tuuris Ta erossa oleva kenT Tä alfrehn organisaation ja johtamisen professori,Åbo akademi ”Tiede kärsii useinsiitä,ettäseeriyttää asioita, joitatulisierikoistumisen ja tarkkuudennimissä tutkiayhdessä.Tämäonvitsaus etenkintaloustieteissä.kohtelemmetaloutta niin kuin se olisijotainerillistä,oma kenttänsä, jossayhteiskunta ja kulttuuri on mukana lähinnäpienenämausteena.Mutta ei ole taloutta,jokaeiolisi kulttuurimmekyllästämä ja senluomus. kaikki kulttuurintuotokset –kielestäja uskonnostameikkeihinjasarjakuviin –vaikuttavattähän.Tästä syystäidean, että taloutta tulisi tutkiavainsen omienkäsitteiden ja se ’omien’toimijoiden kautta,tulisikuolla. kehitystäontapahtunut, muttatalouseiole aidostivapaa ennenkuinsitätutkivathyväksyvät, että esimerkiksilapsetovattaloudelle yhtä tärkeitä kuin toimitusjohtajat.ehkä tärkeämpiä.” opiskeleMMe äidinkielTä arTo MusTajoki venäjänkielenjakirjallisuudenprofessori, helsinginyliopisto ”koulussaonoppiainenimeltään äidinkieli. kyseessäeiole kuitenkaan kenenkäänäidinkieli, vaan suomenkirjakieli. äidinkielen opimme kotoavanhemmiltamme, kirjakieli on keinotekoinen kielimuoto, jota tarvitaankansakunnanyhteisiin tarpeisiin.koulussaopetettavaa kieltä kukaan ei käytäsellaisenaan.sekeskittyykielen kirjoitettuunasuun, vaikka puhe on kielen primaarimuoto.lisäksi se toimii top down -periaatteella,jossa joku määrittelee, mikä on oikein,jaaivopesee sitten kielenkäyttäjät. luontaisetäidinkielettaaskehittyvät kieliyhteisönomien tarpeidenmukaisesti ja sensäätelemänä. kirjakieltä’saa’ ja täytyy siis opettaa, muttaseeiole koulunmonivuotisesta paatoksestahuolimatta äidinkieltä, vaan ’vieraskieli’.siksi senopettelemiseenmenee niin valtavasti aikaa.” aivoalueiden ToiMinnallinenk arToiTus GöTe nyMan psykologianprofessori, helsinginyliopisto ”fMri:tä eliaivojenmagneettikenttien toiminnallistakuvantamismetodiikkaaon sovellettu laajalti tutkimuksiin, joiden kysymyksenasetteluonollut jotakuinkin:’Mitkä alueet aivoissaovataktiivisiakun ihmiselle tapahtuu X?’laitteiden halpenemisen ja kritiikittömän käytön seurauksena on löydetty lukuisiakorrelaatioitaaivoalueiden toiminnan ja ihmisen kokemustentai tekemistenvälille. samallaerityisesti psykologianalalleon syntynyt mekanistinen liike,jolle on tyypillistä monimuotoistenpsyykkisten ilmiöiden banalisointi.onsuurenluokanvirheajatteluauskoa, että ihmisen psyykkisten toimintojen perusta löydetään, kun vain korreloidaan aivoaktiviteettiaerilaisten psyykkisten ilmiöiden kanssa. varsinkin, kun fMri pohjautuuvain verenhappipitoisuudenseuraamiseenaivoissa, vaikka aivoissa tapahtuu paljonmuutakin.” Mianna Meskus sosiologiantutkija, helsinginyliopisto ”Lä nsim aise LL e ihmiselle yksilönvapaus on vahva arvo.oletus vapaastajarationaalisestaihmisestä läpäisee niin arjenkuin monetlänsimaisen ajattelunalueet moraalifilosofiasta talousteoriaan. sen perusteella tehdäänyhteiskuntapolitiikkaa ja puolustetaan kansalaisoikeuksia. Tässäihmiskäsityksessäihmiselle on lähtökohtaisestiominaista itseohjautuvuus,autonomisuusjarationaalisuus.se, että ihminenkykenee tekemään henkilökohtaisia valintojajatoteuttamaan vapauksiaan. empiiristä tarkastelua nämä olettamukseteivät kuitenkaan kestä. ihmisen elämä on syntymästä kuolemaanperustavalla tavallarelationaalistaeikäatomistista. jo kokemuksemme omasta ruumiistamme ja sen rajoista muodostuu suhteessaelollisiin ja elottomiin asioihin ympäristössämme. samoin yksityisinä nähdytpäätöksetelämästäja kuolemasta taiarkiset valinnat syömisestä kuluttamiseenvaativat niin ikääntoteutuakseensuurenmääränerilaisia toimintaatukeviaasioitajamuita ihmisiä. yksilökeskeiseen ihmiskäsitykseen nähden onkinparadoksaalista, että kokemuksetvalinnanvapaudesta ja oman elämän hallinnastanäyttävät olevan mahdollisiavainmuidenelollisten ja elottomien olentojenavullajasuhteessa niihin, eikä ilman niitä. länsimaisessaajattelussa tulisikin luopua atomistisestaihmiskäsityksestäja tunnustaaelollisten ja elottomienvälinen perustavasuhteisuus. niin tieteellinen tutkimus kuin yhteiskuntapoliittinen päätöksenteko hyötyisivätsiitä,ettemme enää ajattelisi ihmistä selkeästi rajattuna yksilönä,jonka toimetovatlähtökohtaisestiitseohjautuviatai irrallisia materiaalisistaehdoista. ’rationaalisuus’ja ’vapaus’eivät oleihmisen perusolemusta selittäviä tekijöitä, vaan kollektiivisen elämän ja toiminnantuloksia. sellaisinaniitä pitäisi myös tutkia.” TiMo MieT Tinen filosofian tutkija,helsinginyliopisto ”Ra ns ka La in en valtiomiesjean-Baptiste Colbert(1619–1683) tapasi vuonna 1681 joukon liikemiehiä, joillehän esitti kysymyksensiitä,mitäranskan valtiovoisi tehdä kaupan edistämiseksi. legendanmukaanColbert saivastauksekseen ’laissez-nousfaire’ –vapaasti: jättäkää meidät rauhaan. fraasi jäielämään, ja siitätulikeskeinenosa klassisen poliittisen taloustieteen terminologiaa. 1700-luvulla silläpuolustettiin ajatusta itseohjautuvista markkinoista yksilön autonomianturvaajana. samoin 1800–1900-lukujen keskeinen talouspoliittinenajatusonollut,ettämarkkinat toimivat parhaitensilloin, kunvaltiopuuttuu niiden toimintaan liian vähän. suomessa tätä ajattelutapaa ovat edustaneet viimeaikoina puheenvuorot, jotka syyttävätvaltiotamilloinliiasta sääntelystä, milloinpaisuneesta ja tehottomasta julkisesta sektorista. valtio on kuin kiusaaja, joka huvikseentönii ja kampitteleestartup-yrittäjiä ja joka saasadististatyydytystä esimerkiksi ympäristönormienvalvonnasta.usein esitetään, että yhteiskunnallinen arvo luodaan yksityisellä sektorillaja ainoastaanjaetaan uudelleen julkisten mekanismien keinoin. alexander stubbinsanoin’valtio ei luo työtä’,vaan’työluo työtä’ – ja kuin herkät kedonkukkaset, ovat nämä työpaikatjatkuvastivaarassajäädä valtion tallaamaksi. julkisen vallan ja markkinoiden yksinkertainenerottaminenon kuitenkin ajatuksena ongelmallinen. jo klassisetpoliittiset taloustieteilijät, kutenadam smith,korosti vatvaltion roolia markkinoiden toiminna esimerkiksiinfrastruktuurinkehittäm taihintamekanisminvakauden varm Toisen maailmansodan jälkeinentalous aika perustui moneltaosinlaissez-faireperiaatteen hylkäämiselle ja julkisteninvestointien sekä vastasyklisen talouspolitiikan harjoittamiselle. kutenMariana Mazzucatoesittää kirjassaan The EntrepreneurialState (2013), julkiset investoinnit ovat edelleen avainasemassavarsinkin tutkimuksen ja innovaatioidenedistämisessä. aikammerakastaa stevejobseja, muttatodellisuudessauseiden teknologistenläpimurtojen takana ovat tylsät ja harmaat instituutiotkuten puolustusvoimat. internet, kosketusnäytöt, Gps-järjestelmä –tai vaikkapa iphonessa käytettävä siri-äänitunnistus–ovatkaikkisyntyneet valtion tai valtiollisten instituutioiden harjoittamanperustutkimuksen sivutuotteina.” ihMinen on vapaa ja -faire raTiona alin yksilö tinassa, ämisessä rmistajana. uskasvun laissez nen 18 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti
TiinaOnikki-RanTajääskö suomen kielen professori, Helsinginyliopisto ”K an sa in vä lise stä huippututkimuksesta puhuttaessa ei halutaainaottaa käsittelyyn niitäehtoja, joilla tutkimus tuotetaan ja määritellään. kansainvälisenhuippututkimuksen määrittyminen ei välttämättä oleobjektiivista ja neutraalia,vaansuhteessa kansainvälisten keskusten intresseihin.siksi periferiasta on vaikea tuottaa huipuksi tunnustettavaa innovaatiota,jokaliittyisi periferian intresseihin, kutenpienen kielialueentai vähemmistön erityiskysymyksiin. joidenkinnäidenerityiskysymysten asiantuntemus voi kuitenkinlöytyäperiferiasta, eikä tällainen tutkimus välttämättä kerääroppakaupallatutkimusviittauksia tai kiinnostusta, vaikka pienikansainvälinen tutkijajoukko voi sen huipuksitunnistaakin. Huomautanvielä,ettätämä ei ole puheenvuorokansainvälisyyttä eikä korkeatasoista tutkimusta vastaan. Tieteen tulokset punnitaantieteellisessä keskustelussa,mutta ienessä maassaerikoisalat ovat niin pieniä, asiantuntevin keskusteluyhteys löytyy an kansainvälisten tutkijoiden kanssaä ” MikkOjakOnen Valtio-opin tutkija, jyväskylän yliopisto ”On mO de rn il le tieteelletyypillinen piirre, että tiedettä tehdäänjaedistetääntiukasti määritellyilläja toisistaan tarkasti eristetyillä tieteenaloilla. antiikissa tai edesuuden ajan alussa tällaistaselvääjakoa ei tehty. Tieteentekijät olivat yleensä’filosofeja’. Platon ja aristoteleskirjoittivatsujuvasti fysiikasta,kosmologiasta,psykologiasta, politiikasta,kasvatuksestajaretoriikasta.javielä uudella ajallaoli monialaisiataitureitaHobbesista Leibniziin ja kantista Hegeliin.Mutta 1800-luvulta lähtien tieteet ovat erkaantuneetnopeasti, joskusjopaväkivaltaisesti toisistaan. jo perusjako luonnontieteidenja ihmistieteidenvälilläonongelmallinen,sillä kuinka esimerkiksikirjallisuudentutkimuksessa voidaan sivuuttaa materiaalien ja tekniikoiden vaikutus? ja nämä tieteenalatovatjakautuneet sisäisestilukemattomiin eri haaroihin, jotka jakautuvat jälleen haaroihin ja jotka erikoistuvat yhä kapeammiksikärjiksi:yhteiskuntatieteistä valtio-opiksi ja valtio-opista poliittisen käyttäytymisen tutkimukseen. kategoriat ovat kuitenkintarpeellisia lähinnä tiedepolitiikan ja rahoituksenjaprofessuurien hakemisen,eivät tieteenitsensä kannalta. elämmeerikoistumisen jakapean huippuasiantuntijuuden aikaa. Humanistitja luonnontieteilijättai yhteiskuntatieteilijät ja biologit kulkevatjatkuvasti kauemmaksi toisistaan,vaikkaheidän tulisi keskustella ja tehdä yhteishankkeita.Tämänäkyy myös yhteiskunnassa: kellään ei tunnu olevan hyvääkokonaiskäsitystä asioiden keskinäisistävaikutuksista toisiinsa. siksi tieteenalajaotolisi syytäheittää romukoppaanja pohtiaasioita, ilmiötä ja käsitteitä ilman turhia raja-aitoja. On nimittäinhuolestuttavaa, että kaksi samasta tiedekunnastaperäisin olevaa tohtoria ei kykene keskustelemaan toistensa kanssa, koskaheeivät ymmärrä toistensa termistöä,käsitteitäjalähestymistapoja.” kybeRTuRVaLLisuus On TeknOLOgia a jaRMO LiMneLL kyberturvallisuudenprofessori, aalto-yliopisto ”kyberturvallisuushalutaanusein esittää teknologisenaasiana. Me puhummedigimaailmasta,jokaonihmisen luomakeinotekoinen toimintaympäristö, ja ajattelemme, että kyberturvallisuus on senturvaamistauusimman teknologianavulla. sensijaansiinä pitäisi keskittyäihmiseen. Minuaharmittaa nähdä todellisuus,jossa yrityksethankkivat isolla rahallakallistateknologiaajaajattelevat, että nytonkyberturvallisuutta, muttaeivät opetaihmisillemitään.. ihminenontoisaalta kybermaailman heikoin lenkki ja toisaalta vahvin lenkki, sillähän voilöytääpoikkeamia, joitakoneeteivät löytäisi.kyberturvallisuus on ihmisten asia,jokalähteeihmisten ymmärryksestäjapäättyy ihmisenosaamiseen. Pitäisiymmärtää, että teknologia on siinävain avusteinen tekijä.” Mies ja nainen annaMaRi Vänskä Tutkija, Turunyliopisto, ihmistieteiden tutkijakollegium ”Minusta ’naisen’ ja ’miehen’ kategoriat ovat varsin ongelmallisia. ne ovat käsitteellisiä yleistyksiä, jotkajättäväthuomiotta nyanssit ja erot,jotkavallitsevaterilaistennaisten ja erilaisten miesten välillä,kuten luokan,seksuaalisuuden ja etnisyyden. naisen ja miehenkategoriat vetäväthuomion vain niiden väliseen eroon,vaikkaolennaisempaa olisikiinnittää huomiota naisten keskinäisiin ja miesten keskinäisiin eroihinjasiihen,mitätällä nainen– mies-vastakkainasettelulla tehdään, mihin sitä hyödynnetäänjamiksi.simonedebeauvoir’ta mukaillenvoisi lausua,ettei naisiksi ja miehiksi synnytä, vaan heiksi tullaan. Toisin sanoen ’nainen’ ja ’mies’ eivätole vain kuvauksiakohteestaan,vaankulttuurintuottamiakäsitteitä, joiden avulla ihmisetjaotellaan eriryhmiin.ne ovat myös kategorioita, joiden ulkopuolelle jää ihmisiä, jotkaeivät koekuuluvansakumpaankaan näistä käsitteellisistäyleistyksistä.” TieTeeLLinenMaaiLMankuVa OLLi LageRsPeTz Filosofian professori,Åbo akademi ”ajatus,jonka minustasopisikuolla, on tieteellinen maailmankuva.eli ajatus,jonka mukaan todellisuuttakoskevatkysymykset ovat aina tieteellisiäkysymyksiäjaettäonolemassa tasanyksi’tiede’ joka sisältää yhtenäisen vastauksenniihin.sanoisinpikemminkin, että 'tiede'onvaihteleva joukko ongelmanratkaisutapoja,joiden välillä on tietenkin yhteyksiä.” kans ainVä Linen TieTeen aLajaOT HuiPPuTuTkiM us pie että a useinalan käymisestä. ylioppilaslehti 19 4 / 2 1 5
Tuukka Tomperi kasvatustieteiden yliopisto-opettaja, tutkija,Tampereen yliopisto ”Viim eistää n 1990-luvun alkupuolella myös suomalaisissa yliopistoissa levisi muodiksi asti käsitys’kaikentiedonsuhteellisuudesta’.Vaikkakäsityksenjuuretovat kaukana aatehistoriassa,pontta se sai etenkinniin sanotunpostmodernismin myötä. erityisen suosittu käsityksestätuli humanististen sekä kulttuurija yhteiskuntatieteiden piirissä. moninpaikoin sitä tunnutaanedelleenpidettävänmelkein selviönä,tai ainakinsiltä vaikuttaisi,kun toteamus puolihuolimattomasti letkautetaan arroganttinanäennäiskritiikkinä milloinmihinkinaiheeseen. muttaensinnäkään kaikki tieto eiole suhteellista. maailmassa on valtavasti tietoa, joka on selvää kuin pläkki. Toisekseen väite törmää jo siihen, että muunvahvanrelativismin tapaan sekinnäyttääkumoavan itsensä. on sinänsäironista, että käsitysoli erityisen suosittujuuri ns. post-tai myöhäismodernia teoriaa diggailleidenkeskuudessa.Nämä nimittäin halusivat julistaa ja juhlistaakaikenmoninaisuutta, muttaonvaikea kuvitella montaakaan niin ’totalisoivaa’ ja yksinkertaistavaa oletusta, kuin kuvitelmasiitä,että’kaikesta Tiedosta’ voisi sanoajotakin yhtä ja yhdenmukaista. kolmanneksi(ja juuriedellisenvuoksi) tiedon suhteellisuuskinonsuhteellista. Jos tietomonessa tapauksessaonkin suhteellista, se on yhtäällä suhteellista yhdellä tavalla, toisaalla toisella. ei kannata väittää,että nämä suhteellisuudet olisivat yhtä ja samaa suhteellisuutta. käsityksestä on syytäluopuakuitenkin ennenkaikkea siksi, että siitäseuraaenemmän haittaa kuinhyötyä. Siihen ovat vuosien varrella tarkoitushakuisesti vedonneet myös monetkriittisetja älykkäät ihmiset (joista useat kallistuvat poliittisestivasemmalle). Tämä on antanutmyös heille’luvan’ poimia tieteellisentutkimuksenhedelmiäkuinrusinoitapullasta: uskotaan niihin,jotka vastaavatomia ideologisia oletuksia, ja jätetäänuskomatta niihin,jotka eivätvastaa, sillä’kaikki tietoonsuhteellista’. Tällainenkannattaisi kuitenkinjättääpahiksille, populisteilleja pöntöille. Josfiksutjakriittisetkin alkavat ajatella näin,voimme heittää toivon.” kaikk i SuhTeelliSTa TieTo oN 20 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti
Tasa-arvon ja Tehokkuudenris TiriiTa heikki hiil amo sosiaalipolitiikan professori, helsinginyliopisto ”Yhdysvaltalainen taloustieteilijä arthur m. okun esitti vuonna 1974 teorian,jonka mukaan päätöksentekijät joutuvatpohtimaan suurta vaihtokauppaa (’thebig tradeoff’) taloudellisentasa-arvonjatehokkuuden välillä. Toisin sanoen taloudellinentehokkuus edellyttäisi tinkimistä tasa-arvon tavoittelusta. okuniin vedotenjotkuttaloustieteilijät edelleen esittävät, että taloudellineneriarvoisuus on välttämätöntätalouskasvunturvaamiseksi. Poliitikotovatvedonneet teoriaanmuun muassa perustellessaanrikkaille suunnattuja veronalennuksia. empiirinen tutkimus osoittaa, että talouskasvuonollut tasa-arvoa tavoitelleissamarkkinatalouksissa –esimerkiksi pohjoismaissa–pitkällä aikavälillänopeampaa kuin muualla. oeCd:n julkaisemattuoreetraportit puolestaan todistavat,ettäeriarvoisuus on yhteydessä heikompaan talouskasvuun.” TieTeenalojen eriY TYminen markku kulmal a akatemiaprofessori, aerosoli-jaympäristöfysiikan professori,helsinginyliopisto ”Tiedekäsityksemmeonsellainen,ettäse yrittääratkaista erilaisiaongelmia, vaikkapa ruuanjaveden riittävyyttä, energiaa,ilmastonmuutosta ja happamoitumistayksitellen, vaikka tulisi koettaaymmärtääkokonaisuus ja ratkaista ne kaikki kerralla.siihentarvittaisiin monitieteellistä lähestymistapaa, mutta tiedeonsatojen vuosien aikana eriytynytkoko ajan kapeammiksijaterävämmiksikärjiksi. ne taas käyttävätvainharvointoisten alojen osaamistasen tarpeellisuudestahuolimatta. mitä globaalimmasta ongelmasta on kyse,sitä enemmäntämäeriytyminen korostuujasitä enemmänsejarruttaa ongelman ratkaisua.” rasvainenTai hiilihYdraaTTiPiToinen ruok alihoT Ta a mik aelFogelholm ravitsemustieteiden professori, helsinginyliopisto ”Toisetväittävät,ettärasva lihottaa,toiset taas väittävät, että hiilihydraatit lihottavat. minä väitän,ettämolemmatovatväärässä. kun katsotaantieteellisiätutkimuksia,ravinnossa olleiden rasvojen taihiilihydraattien määristä ei selviä,miksi toiset ihmiset lihovat ja toiset eivät. väestöntasolla se,mitäruokiasyödään, kertoo lihavuudesta enemmän kuin se,mitä ravintoaineita ruokasisältää. kunruuat pilkotaan ravintoaineiksi, huomiottajäävätmonet yhdisteet, kutenflavonoidit,jotka eivätole ravintoaineita. kuntutkitaan ruokia, huomataan, että joidenkinruoka-aineidenkäyttökertoopaljon kokonaisruokavaliosta.rasvojen taihiilihydraattien tuijottamisella tähäneipystytä. esimerkiksimeolemmejuuri julkaisemassatutkimusta,jonka mukaan ne suomalaiset, jotka syövät eniten lihaa, syövätvähitenhedelmiä, vihanneksiajatäysjyväviljaa, liikkuvatvähemmän, polttavatenemmän –jaovatlihavampia.” mari vaaT Tovaara kaupunkimaantieteen professori, helsinginyliopisto ”Kaupun Ki ra Ke nt ee n todellisuusja suunnittelun normatiivisetihanteet ovat jo hyvän aikaa erkaantuneet toisistaan. kaupunkirakenteemme näyttää näennäisenjäsentymättömältä,koska se ei vastaa suunnitteluihanteita. ongelmantaustalla on suunnitteluharha, joka johtaa 1960-lukulaisesta mutta vieläkin opetettavastakeskuspaikkateoriasta. siinä järjestelmänsolmukohdat mielletäänmuuttumattomiksijatoisilleen alisteisiksi keskuksiksi,joita yhdistävät kehityskäytävät. esimerkiksihelsinginkeskustasta liikennesolmukohtaaneli vaikkapa siilitielle ja siitäedelleen lähiöihin. on konkreettinenongelma, kun maakunnallisissa suunnitelmissa uskotaan,että työpaikkojasaataisiin pallopiirustusten avulla ohjattua tiettyihin malleihin.onoikeastaan luonnonlaki, että 80 prosenttia työpaikoista keskittyynoinyhden prosentin pinta-alalle muutamiin yritystoiminnan alueellisiin keskittymiin.eiole sattuma, että esimerkiksi aviapolikseen on kerääntynyt hirvittävä määrä firmoja. samanlainenkatastrofion, kunkaikkialle rakennetaanespoonsuurpellonkaltaisia’mixeduse development’ -alueita,joihin luvataan kaikkeakaunista: työpaikka likimain omakotitalon takapihalle, luontoa, pikkukauppoja ja pyöräteitä.niitä suunnitellessa ei huomioida lainkaan valtavaa liikkuvuutta. 2000-luvulla joka viides pääkaupunkiseutulainen on muuttanutvuodenaikanauuteen asuntoon, 10–15 prosenttia työpaikoista liikkuujoka vuosi ja jopa 50 prosenttia tietotyöläisistäaikoo vaihtaa työpaikkaa viiden vuoden sisällä. silloinsuurpellonkaltaiset alueet eivättee muuta kuin vaihtavatliikenneruuhkien suuntia, sillätodennäköisesti heti, kunsinne ehtii asettua, edessä on joko asunnon taityöpaikan vaihto.sevoi toimia korkeintaanTöölössä, muttasekin on jo vähänturhan kaukana ihmisvilinästä.” ihmis Ten ohjaaminen kauPunkir akenTeell a ylioppilaslehti 21 4 / 2 1 5
LauriHoLappa poliittisen taloustieteen tutkija, Helsinginyliopisto ”Tal ou sTie Te es sä on pitkäänelänyt käsitysniin sanotuista luonnollisista työttömyysasteista ja kasvuasteista, joillaviitataan sellaisiin työttömyyden taitalouskasvunasteisiin, joihintalousautomaattisestipitkällä aikavälillä palaa. Näiden teorioiden mukaan talous voi poiketa luonnolliseltauraltaan tilapäisesti,jolloin voidaan tarvitasuhdannepolitiikkaasen palautumisen nopeuttamiseksi. Suhdannepolitiikka on kuitenkinsiinä mielessä vapaaehtoinentoimenpide, että talouden uskotaan joka tapauksessapalau vanluonnolliselleuralleen. Luonnollisentyöttömyysasteenja kasvuasteen teorioista seuraa tulkintoja, joissa kokonaiskysynnänsäätelyn merkitystä vähätellään. Tämä näkyyesimerkiksi Suomen nykyisessätilanteessa siten, että elvytyspolitiikalle ei nähdätarvetta, koska suhdannekuopan ajatellaan häviävän itsestäänennen pitkää.Näinollen talouspolitiikka voi olla keskellä lamaakin kiristävää ja työttömyyttä lisäävää. Tieteellisesti ottaen ongelmallisintaon kuitenkinse, että ei oleolemassa yhtäkään uskottavaa selitystäsille, miksi työttömyysaste taikasvuaste pitkällä aikavälillä automaattisestipalautuisivat ’luonnolliselle tasolle’.Kaikki tunnetuimmatpalautumismekanismitonkumottu jo vuosikymmeniä itt” uSKaLi MäKi akatemiaprofessori, ännöllisen rofessori, yliopisto i de am us Tdie ’ -ajatuson itse ngelmallinen, muttaenminäsitäkään autaan saakka toimittaisi,onsilläsen n tiedeviihdearvoa. Totta tietenkinon, että tiedettä vaivaa kus aatosten luutuminen, muttavastaaastitoisinaanvaivana on pahanlaatuinen uutuuden fetissi: uusionhyvä, koska on uusi. Tieteeseenon rakentuneinasellaisia mekanismeja, että on hyvinkin ajateltavissa, että jotkin oikeasti hautausvalmiit ideatpotkivat pitkäänkin.Mutta kuka ja millälihaksillane tunnistaa ja tuomitsee kuolemaan? ovatko yksilöt kyllinviisaitasiihen?Vai tuleeko luottaatutkijayhteisöjen kollektiivisiin prosesseihin? Jotkin kuolinkelpoisetideat pitävät pintansa nimenomaankollektiivisten prosessien ansiosta.Ja vastaavasti tappotuomioita voidaan langettaa kollektiivisen harhan vallassa.Tästä syystä ongelmallisten ideoiden joukkoon kuuluumyös konsensus tieteessä. on ihan selvää,ettäintellektuaalinen huomio jakautuu epätasaisestieri ideoiden kesken.Selvääonsekin,ettähuomio ei monesti jakauduideoiden tiedollisten ansioiden mukaisesti. Tieteentulisiorganisoida toimintonsasiten,ettänäintapahtuisi, mikä edellyttää debatin kulttuurin jalostamista. Kuolemantuomioiden sijasta langettaisinyleisemmineri pituisia jäähytuomioita. Huonojaja luutuneita ideoitasopii laittaa jäähylle, edellyttäen että ne on tunnistettu jalostuneen debatin kautta.” THiS idea LuoNNoLLiNeN TyöTTöMyyS-Ja KaSVuaSTe MuST die ä autuak Käytänn filosofian pr Helsingin y ” ’ Th is i kovinon ihan ha verran T josk va u sitten.” 22 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti
IT SEMU RH IA TEK E VÄTR IK KA ID EN MAI DENI HMIS ET,J OI LL AU SEIN ON JO KA IK K I . 50 K I LO ME TR IN PÄ ÄS SÄ JA PA NIN NAGO YA STAZ EN -B UDDH AL AI NENM UN K K I NIMELTÄI TT ET SU NEMO TO KU UN TELEEI TS EM UR HA ASUU NNI TT EL EV IA TYÖK SEEN .TÄS SÄ JU TU SS A HÄN K ERT O O SEITS EM ÄN S Y YTÄS IL LE ,M IK SI ME TA PA MM EI TS EM ME . SO NJ AS AA RI KO SK I SH OK OBA YA SH I 24 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti
ylioppilaslehti 25 4 / 2 1 5 oi ko auringonlaskun kuulla? Se on kysymys, joka Daizenjin temppelin edessä herää. Täällä Sekissä, noin viidenkymmenen kilometrin päässä Nagoyasta, on tukahduttavan hiljaista. Päivän viimeisessä valossa kylpevä temppeli näyttää lähestulkoon liian ikiaikaiselta ollakseen totta tämän päivän modernissa Japanissa. Ympärillä kohoaa rivi pyöreitä vuoria, temppelin puuportin japanilaiskirjaimet hohtavat. Pihalla on hautausmaa, joka näyttää siltä, että se on ollut siinä aina. Temppelissä asuu Ittetsu Nemoto. Hän on zen-buddhalainen munkki, ja hänellä on tehtävä. Hän kuuntelee ihmisiä, jotka kärsivät masennuksesta ja joilla on ajatuksia itsemurhasta. Nemoto yrittää estää heitä tappamasta itseään. Siihen on keinokin: temppelistä ei saa poistua, ennen kuin elämän tärkein asia on löytynyt. it te tsu Ne mo to,42 , ottaa vastaan tuliaiskeksit, asettaa ne alttarille ja kumartaa. Hän istuu tyynylle ja kaataa teetä kuppeihin. Katse on neulanterävä, hengitys ja kaikki eleet korostetun rauhallisia. Pöydällä on puhelin, johon tulee vähän väliä WhatsAppviestejä. Mutta kun Nemotolta kysyy, kuinka kauan haastattelulle on aikaa, hän ei suostu vastaamaan mitään. Huoneessa on matala pöytä ja ovi puutarhaan. Puutarhassa kasvaa persimonhedelmiä, joita japaninmakakit, maailman pohjoisimmassa elävät apinat, käyvät välillä pistelemässä poskeensa. Juuri tässä huoneessa Nemoto vastaanottaa vieraansa. Usein heitä on monta viikossa. Se ei tavallaan ole ihme. Vaikka muun muassa Etelä-Koreassa ja Liettuassa ihminen tappaa itsensä vieläkin todennäköisemmin kuin Japanissa, on juuri japanilainen itsemurha käsite – klisee, joka on yhtä leimallisesti osa Japania kuin anime, ramen ja love hotelit. Japanilainen itsemurha on myös traditio. Seppuku eli harakiri on rituaalinen itsemurha, joka oli usein vastine kuolemantuomiolle. Perinteisesti nähtiin, että kuolemaan tuomittu on ikävien olosuhteiden uhri, joka tappamalla itsensä saa lähteä kunniallisesti. Siksi japanilainen ei oikeastaan miellä seppukua itsemurhaksi, vaikka ihminen konkreettisesti tappaakin itsensä. Seppuku kiellettiin virallisesti 1800luvun lopussa, mutta erilaisten itsemurhien perinne Japanissa ei ole kadonnut mihinkään. Suunnilleen kolme japanilaista tunnissa tekee itsemurhan. Japani on yksi maailman rikkaimmista maista, mutta siellä tehdään seitsemänneksi eniten itsemurhia koko maailmassa. Viime vuonna melkein 22 japanilaista sadasta tuhannesta tappoi itsensä. Voi olla, että Nemotolle riittäisi töitä myös Suomessa: täällä vastaava luku on vähän yli 16. Sekin on maailmanlaajuisesti hyvin korkea. Nemoto näkee, että itsemurhaan päätyvä on samaan aikaan uhri ja rikollinen. Ristiriita kiinnostaa häntä. ”Olen kiinnostunut, miksi itsemurhaa hautovat ihmiset ajattelevat niin kuin ajattelevat. Ymmärrän heitä oman kokemukseni takia”, Nemoto sanoo ja antaa katseen laskeutua teekuppiin, jossa juoma on kirkasta, melkein myrkynvihreää. Sitten hän alkaa puhua, ja puhuukin lähes kuusi tuntia maailman seitsemästä kuolemansynnistä – siitä, miksi ihmiset hänen mielestään haluavat kuolla. 1.t YÖ Vuonna 1997 Aasiaan iski talouskriisi, joka romahdutti monen maan talouden totaalisesti. Erityisen ankarasti se iski Indonesiaan ja Thaimaahan, Japanin tärkeisiin kauppakumppaneihin. Vuonna 1998 Japanin itsemurhat nousivat 35 prosenttia edellisvuoteen nähden. Sen jälkeen luvut ovat pysytelleet noin 30 000 itsemurhassa per vuosi. Kun metro vaikkapa Tokiossa pysähtyy odottamatta, osaa jokainen kaupunkilainen odottaa kuulutusta: ”Olemme pahoillamme joutuessamme kertomaan, että tämä metro on myöhässä ihmistapaturman takia”. Silti raiteille päätyvien elämien osuus kaikista itsemurhista on vain muutama prosentti. Työttömyys on tutkimusten mukaan yksi suurimmista syistä itsemurhaan. ”Työmarkkinat Japanissa ovat hyvin jakautuneet nykyään. On toisaalta virallisia työntekijöitä, joilla on oma paikka tietyssä toimistossa. Heillä on oma tehtävä ja sitoumuksia kollegojen kanssa. Mutta sitten on iso määrä määräaikaisia työntekijöitä”, Nemoto sanoo. Talouskuplan puhkeaminen tarkoitti loppua Japanissa tyypillisille elinikäisille työurille samassa työpaikassa. Määräaikaisilla työntekijöillä ei ole turvaa eikä tietoa työn jatkuvuudesta. Samalla vakituisten työntekijöiden päivät ovat pidentyneet. Japaninkielinen sana karoshi tarkoittaa kirjaimellisesti työhön kuolemista. Itsemurha on usein työn puutteeseen kuolemista. Japania on syytetty kyvyttömyydestä kohdata mielenterveyden ongelmia kansakuntana sekä selkeän itsemurhavastaisuuden puutteesta. Esimerkiksi Japanin suurimmissa uskonnoissa, shintolaisuudessa ja buddhalaisuudessa, itsemurha ei ole samalla tavalla tuomittava teko kuin vaikkapa kristinuskossa. Toisaalta yksi buddhalaisuuden tärkeimmistä periaatteista on elämän kunnioittaminen, Nemoto muistuttaa. Sen sijaan hänen mukaansa japanilaisessa kulttuurissa on piirteitä, jotka saattavat altistaa itsemurhille. Tällaisia ovat esimerkiksi vahva hierarkkisuus ja ryhmäidentiteetti. Nemoto antaa esimerkin. Individualistisissa kulttuureissa, vaikkapa Yhdysvalloissa, sisällä oleva häpeä ja paha olo kohdistetaan helpommin toisiin ihmisiin, mikä näkyy henkirikostilastoissa. Japanissa tämä on harvinaisempaa. Vuodesta toiseen länsimaissa hämmästellään Japanin erittäin alhaisia murhatilastoja – OECD:n tilaston mukaan vain 0,3 murhaa sataa tuhatta henkeä kohden. Esimerkiksi Yhdysvalloissa luku on vähän alle viisi, maailmanlaajuinen keskiarvo vähän yli 6. Syitä on varmasti monia, mutta Nemoton mielestä se johtuu ennen kaikkea kansanluonteesta. Japanilainen syyttää munkin mukaan herkemmin itseään omasta epäonnestaan ja pahasta olostaan kuin länsimaiset keskimäärin. ”Japanilainen kulkee virran mukana. Ryhmä on tärkeämpi kuin oma itse. Työtön voi esimerkiksi ajatella, että olen haitallinen tässä maailmassa, joten parempi tappaa itsensä”, Nemoto selittää. 2.me NN eisY Ys Ittetsu Nemoto alkoi ajatella kuolemaa ensimmäisen kerran kymmenenvuotiaana. Sitä ennen hän oli toki ymmärtänyt ihmisten kuolevan ja osallistunut buddhalaisiin hautajaismenoihin, mutta kuolema oli tuntunut luonnolliselta elämän jatkumolta. Sitten hänen enonsa teki itsemurhan hirttäytymällä. Eno oli juuri eronnut vaimostaan. ”Eno oli kaikkien suosikki-ihminen, niin kuin aurinko. Hänellä oli oma kauppa, hän oli asuinalueensa keskipiste. Kaikki ihastelivat häntä, hän oli sosiaalisesti menestynyt”, Nemoto kertoo. ”Se, miksi rakastettu ihminen tekee itsemurhan, on suuri kysymysmerkki.” Nemoton isoisä järkyttyi poikansa kuolemasta niin, ettei voinut nukkua. Nemoto on tulkinnut, että sen takia isoisä tippui portaista ja halvaantui. Isoisä oli yksi Nemoton tärkeimmistä ihmisistä, mutta yhtäkkiä hän oli muuttunut eläväksi kuolleeksi. Nemoton ollessa yläasteella myös kaksi hänen luokkakaveriaan päätyi itsemurhaan. Nuoren miehen kokemus kuolemasta johti siihen, että hän myöhemmin alkoi tehdä töitä auttaakseen itsemurhaa harkitsevia. Monen itsetuhoisen ajatuksissa kalvaa nimenomaan menneisyys, joka tuntuu liian kauhealta, jotta sen kanssa voisi elää. ”Kaikki sanovat, että menneisyyttä ei voi muuttaa. Mutta minä sanon vierailleni: kyllä, kyllä menneisyyttä voi muuttaa”, Nemoto sanoo. ”Jos menneisyydessä on tapahtunut jotain todella surullista tai häpeällistä,
26 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti se kokemus auttaa ihmistä keskustelemaan syvästi toisten ihmisten kanssa. Jos jollakulla toisella on samanlainen suru, sitä voi tällaisten kokemusten kautta ymmärtää. Tällä tavalla voi katsoa menneisyyttä positiivisena.” Tavallaan Nemoto tekee näin itsekin. Joka vuosi hän järjestää temppelissään tapahtuman itsemurhan tehneiden omaisille. Tapahtuman yksi ohjelmanumero on kirjoittaa kirje kuolleelle läheiselle. Nemoto kirjoittaa kirjeet enolleen ja kahdelle luokkakaverilleen – kertoilee, mitä on tapahtunut, mitä hän on puuhaillut ja ajatellut. Välillä hän myös juttelee kuolleille. Hänelle muisto on todellinen, vaikka fyysistä ihmistä ei enää ole. ”Sanon omaisille, että pitää ajatella kauniita muistoja, joita on kertynyt, ennen kuin itsemurha tapahtui.” 3.KIIR E 1990-luvulla Nemoto työskenteli laivassa, joka mittasi Tokionlahden saastuneisuutta. Tarkoituksena oli selvittää, voidaanko lupia täyttömaan tekemiseen myöntää. Työssään Nemoto tuijotti kelloa ja ajatteli toimeentuloaan. Töitä oli tehtävä jatkuvasti. Elämällä ei tuntunut olevan merkitystä. ”Mietin, että miksi oikein elän elämääni, rahan takiako?” Työnsä ohessa Nemoto opiskeli eurooppalaista filosofiaa. Nuorena hän oli fanittanut Nietzscheä – erityisesti tämän lausuntoja kärsimyksestä. Vielä tällöin hän ei ollut perehtynyt buddhalaisuuteen, jonka neljästä jalosta totuudesta ensimmäinen on, että elämä on kärsimystä. Filosofian opettaja Shuhei Kosakan metodi oli istua kapakassa opiskelijoidensa kanssa, kunnes homma oli mennyt jakeluun. Sama metodi on tarttunut Nemoton nykyiseen työhön. Hän uskoo, että asioiden valmistumista ei voi päättää ennalta. Hän haluaa mennä loppuun saakka. ”Esimerkiksi terapiassa tai lääkärissä aika loppuu sitten, kun lääkärin lounastauko alkaa. Mutta eihän se tarkoita, että mitään olisi saatu valmiiksi.” Opinnoista huolimatta Nemotosta alkoi vähitellen tuntua, että jotain puuttui. Hän huomasi, että rationaalisuutta ja empiriaa korostavien filosofien peräänkuuluttama loogisuus jätti alleen toisen, ihan yhtä todellisen asian – yksilön henkilökohtaisen kokemuksen. Tätä itämainen filosofia, muun muassa buddhalaisuus, korosti. Sitten Nemoto joutui moottoripyöräonnettomuuteen ja sairaalaan pitkäksi aikaa. Siellä oman kokemuksen merkitys vain korostui. Kun hänen äitinsä pari vuotta myöhemmin huomasi lehdessä ilmoituksen, jossa Rinzai Zen -luostari haki munkkikokelaita riveihinsä, tuntui kuin päähän pistettyyn muovipussiin olisi leikattu aukko hengitystä varten. Nemoto lähti luostariin. Rinzai Zen oli tunnettu ankarasta asenteestaan. Sisäänpääsyvaatimuksiin kuului, että aluksi oli istuttava viikko luostarin ulkopuolella kerjäämässä ruokaa. Sitten pääsi eteiseen. Herätys oli joka aamu viideltä. Vaatimukset kohosivat koko ajan eikä kiitosta kuulunut. Vastakkaiseen sukupuoleen ei saanut olla missään yhteyksissä. Nemoton silloinen tyttöystävä ja nykyinen vaimo, jonka hän oli tavannut sairaalassa maatessaan, joutui lähettämään kirjeet miehen nimellä. Mutta ainakin Nemotolla oli tehtävä elämässään eikä huolta toimeentulosta. Myöhemmin hän on ajatellut, että jos olisi jatkanut työssään, hän olisi hyvinkin saattanut seurata enonsa jalanjäljillä ja tappaa itsensä. 4.Y K SINÄ IS YYS Monien mielikuva buddhalaisesta munkista on temppeliinsä sulkeutunut kaljupää, joka lähestulkoon levitoi ajatustensa voimasta. Ittetsu Nemoto on kalju ja meditoiva, mutta sulkeutunut hän ei ole. Hänen voikin katsoa edustavan sellaista buddhalaisuutta, jota tavataan kutsua sosiaalisesti sitoutuneeksi buddhalaisuudeksi. Tutkijat katsovat sosiaalisesti sitoutuneen buddhismin yleistyneen Kiinassa ja Japanissa toisen maailmansodan jälkeen, mutta aatteen harjoittajat muistuttavat, että perusteet yhteiskunnallisesti sitoutuneelle buddhismille lähtevät uskonnon syntyajoista – siis noin 2 500 vuoden takaa. Omistihan myös Buddha elämänsä heti valaistumisensa jälkeen vain toisten opettamiselle. Suomalaisen tekee mieli ajatella, että tämä on terapiaa – ja niin se tietyllä lailla onkin, mutta ei pidä mennä termeissä sekaisin. Länsimaiseen psykologiaan perustuva terapia ei Japanissa ole kovin yleistä. Munkkeja, jotka auttavat itsetuhoisista ajatuksista kärsiviä, on Japanissa muitakin kuin Nemoto, onpa maassa asialle omistautunut verkostokin. Nemoto lienee ainakin länsimaissa munkeista tunnetuin, koska New Yorker -lehti teki hänestä jutun pari vuotta sitten. Nyt hänestä ollaan tekemässä myös dokumenttia Yhdysvalloissa työnimellä Last Call. ”Mmmm”, Nemoto mumisee. Ääni on matala, kuin se tulisi syvältä maan uumenista. Sitten hän kertoo, millaista on nousta kuolleista. ”Kun menin luostariin, se oli melkein kuin olisin kuollut.” Tällä Nemoto tarkoittaa sitä, että luostarissa eläjänä hän oli täysin eristyksissä maailmasta. Hän ei oikeastaan tiennyt, mitä muualla tapahtuu. Elämä oli keskittynyt valaistumisen löytämiseen. Rinzai Zen -luostarissa korostettiin yksilöllistä valaistumista, mutta Nemoto kaipasi ihmisiä. Hänestä alkoi tuntua, ettei oman valaistumisen tavoittelu riitä, vaan olisi autettava muitakin. Olisi löydettävä se keskitie, jota aikoinaan myös Siddhartha Gautama eli Buddha lähti etsimään kuuden vuoden luostariaskeesin jälkeen. Niinpä Nemoto neljän luostarivuoden jälkeen päätti palata yhteiskuntaan. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä tehdä – eihän hän ollut edes perillä siitä, mitä maailmassa oli sillä välin tapahtunut. Nopeasti Nemotolle selvisi, ettei kuitenkaan niin paljon, etteikö Tokiosta olisi löytynyt McDonald’s-ravintolaa. Nemoto haki ja meni sellaiseen töihin. Ravintolassa Nemoto oli onnellinen. Nyt jokainen pikaruokalassa työskennellyt hymähtää epäuskoisesti, mutta Nemoto tosiaan kertoo viihtyneensä. Hänestä oli mahtavaa hymyillä ihmisille kassalla, kuulla kiitoksia ja tehdä hampurilaisia. Hän sai onnistumisen kokemuksia, mitä Rinzai Zenissä ei tapahtunut koskaan. Mutta hänen työkaverinsa eivät olleet niin tyytyväisiä. Lukuisat yli sadasta ravintolan pääasiassa nuoresta työntekijästä olivat masentuneita ja yksin. Heillä oli itsetuhoisia ajatuksia ja he saattoivat olla matkalla kohti hikikomoriutta. Hikikomori tarkoittaa ihmistä, joka elää elämäänsä ilman minkäänlaisia suoria sosiaalisia kontakteja. Sen voi suomentaa vapaasti vaikkapa kotiin piiloutujaksi. Japanissa hikikomoreita arvellaan olevan puolesta miljoonasta kahteen miljoonaan, mutta syistä ollaan yhä vähän epävarmoja. Nemoton uudet työkaverit alkoivat avautua Nemotolle ongelmistaan. Heidän elämäntarinoitaan kuunnellessaan Nemoto löysi kutsumuksensa. Vuonna 2004 hän perusti internetryhmän, jonka nimi oli Shinitai hito, ”Ne, jotka haluavat kuolla”. Tarkoituksena oli auttaa itsemurhaa suunnittelevia pääsemään takaisin jaloilleen. Pian jäseniä oli yli 400. Myöhemmin ryhmän nimi muutettiin muotoon ”Ne, jotka eivät halua kuolla”, jotta se ei rinnastuisi ryhmäitsemurhaa suunnittelevien sivustoihin. Sellaisia on Japanissa paljon. Internetryhmä oli alkusysäys sille, mitä Nemoto nykyään tekee. Tärkeintä on se, että ihmiset eivät tunne olevansa yksin. 5.RA H A Puoli vuotta Rinzai Zenistä lähdön jälkeen Daizenjin temppelistä Gifun prefektuurista vapautui munkin tehtävä. Nemoto sai sen. Samalla hänestä tuli harvinaisuus: suurin osa munkeista Japanissa perii asemansa. Munkin elämä vapautti hänet ansaitsemisen pakosta. Tällä hetkellä hänen pääasiallinen toimeentulonsa koostuu ihmisten antamista lahjoituksista. Temppelin alueella asuu noin 70 perhettä. ”Jos olisin sellaisessa työssä kuin aiemmin, se tarkoittaisi itsekeskeistä onnellisuutta. Japanissa täytyy tehdä paljon
ylioppilaslehti 27 4 / 2 1 5 työtä, mikä tarkoittaa samaa kuin että pitää ansaita paljon rahaa. Kaikki raha on omaa onnellisuutta varten. Kun etsii vain omaa onnellisuuttaan, tulee itsekeskeisemmäksi ja itsekeskeisemmäksi. Ja mitä enemmän näin tekee, sitä yksinäisemmäksi tulee. Munkkina olen oppinut paljon enemmän itsestäni ja muista ihmisistä kuin aiemmassa elämässäni”, Nemoto sanoo. Hän uskoo, että köyhissä maissa ollaan monella tavalla onnellisempia kuin modernissa Japanissa. ”Kehitysmaissa ei voi elää yksin. Aina pitää olla jonkun kanssa, ja ihmiset auttavat toisiaan, koska ilman sitä ei voi pärjätä. Kehittyneissä maissa saa ruokaa niin helposti itsekin. Ei tarvitse olla jonkun kanssa koko ajan. Jos jotakin pahaa tapahtuu, se on omalla vastuulla.” Nemoto näkee, että kehitysmaissa materialla voi yhä lisätä onnellisuutta. Kehittyneissä maissa ajatuksesta pitäisi hänestä jo luopua. ”Kehitysmaissa jos on auto tai ruokaa, se yhdistyy suoraan onnellisuuteen. Kehittyneissä maissa on paljon tavaraa. Sillä on vaikea parantaa onnellisuutta.” Nemoto elää itse elämää, jossa annettu ruoka yhdistyy suoraan antajansa hyvään tahtoon. Se tekee hänet onnelliseksi. Joskus tosin on seurannut ongelmiakin. Munkin etiikkaan kuuluu, että mistään tarjotusta ei kieltäydytä. Kun joukko kyläläisiä kaataa kilpaa sakea Nemoton kuppiin, hän saattaa vähän joutua varomaan askeliaan. Mutta eiväthän kaikki voi ryhtyä munkeiksi, jotka elävät toisten lahjoituksista? Nemoto ei vastaa suoraan kysymykseen. Sen sijaan hän kertoo, miten ihmisten pitäisi elää. ”Ihmisten pitäisi tunnistaa oma tilanteensa objektiivisesti. Missä minä olen? Minkälainen minun tilanteeni on?” Tai: millainen ihminen minä olen? 6.KA S V OT TO M U U S Kun itsemurhien vastainen internetryhmä oli vakiintunut, Nemoto alkoi käydä keskusteluja ihmisten kanssa kahden kesken. Puheluita ja sähköposteja ympäri Japania tuli päivässä kymmenittäin. Välillä Skypessä pidettiin zazenhengityssessioita tai kirjoitettiin sutria eli buddhalaisten tärkeimpiä opetuksia sähköpostin välityksellä. Sitten vuonna 2009 Nemoto sai sydäninfarktin ja joutui sairaalaan. Hän oli ylirasittunut. Yhteydenottoja oli yksinkertaisesti liikaa. Nemoto tajusi, että jatkuva työnteko voi olla hengenvaarallista. Mutta kun Nemoto ei enää kommunikoinut ryhmässään, aluksi oikein kukaan ei ollut kiinnostunut, mitä hänelle on tapahtunut. Sen sijaan viestit olivat vihaisia. ”Missä oikein olet, vaikka tarvitsen sinua?”, kyseltiin. Aivan kuin ihmiset eivät olisi ymmärtäneet, että he keskustelevat oikean ihmisen eivätkä tietokoneen kanssa. ”Nettimaailmassa ihmissuhteen voi lopettaa helposti, jos ei pidä jostakusta. Internetissä ei ole sellaisia ihmissuhteita, joissa annetaan turvallista kritiikkiä. Jos ihmissuhteet tapahtuvat vain nettimaailmassa, reaalimaailmassa ei välttämättä ole ketään”, Nemoto sanoo. Pikkuhiljaa kannustusviestejäkin alkoi tulla. Tapaus sai kuitenkin Nemoton miettimään suhdettaan ihmisiin uudelleen. Nykyään Nemoto vastaanottaa vain ne ihmiset, jotka ovat valmiita tulemaan hänen temppeliinsä. ”Jos ihminen ei halua tulla tänne saadakseen apua, en voi myöskään auttaa häntä.” Enää Nemoto ei käytä kovin paljon sähköpostia. Hänestä myös muiden pitäisi unohtaa internet aina toisinaan. ”Itsemurhan riski nousee iän myötä, koska vanhemmilla sukupolvilla on enemmän vastuuta yhteiskunnasta. Mutta vanhemmilla sukupolvilla on sentään ollut reaalimaailman ihmissuhteita. Kun nuoret vanhenevat heikoissa suhteissa toisiin, mitä tapahtuu? Luulen, että tätä menoa itsemurhien määrä kaksintai kolminkertaistuu”, hän sanoo. Nemoton mukaan kasvottomassa kanssakäymisessä ei ole tilaa surulle ja syvälliselle ymmärtämiselle. Siksi hänen työnsä pääpaino on nykyään kasvokkain tapahtuvissa keskusteluissa, erilaisten toimijoiden kanssa tehtävässä yhteistyössä sekä tapahtumissa, jotka kestävät välillä koko yön. Usein ne pidetään yleisillä itsemurhapaikoilla, vaikkapa silloilla tai Aokigaharan metsässä, joka on kuuluisa itsemurhapaikka Fuji-vuoren vieressä. Tämä johtuu siitä, että ihminen voisi kohdata mahdollisen kuolemansa yhdessä toisten kanssa. Nemoton mukaan vaikutus on yleensä se, että ihminen ei haluakaan enää kuolla. 7.VA PA U S Kun Ittetsu Nemoto keskustelee asiakakkaidensa kanssa, keskusteluilla on vain yksi tavoite. Toivon löytäminen. Kun se on löydetty, voi temppelistä poistua. Mutta voiko ihmistä viime kädessä estää tekemästä itsemurhaa, jos hän oikeasti haluaa kuolla? Onko se edes oikein? Kysyihän japanilaisen itsemurhaoppaan vuonna 1993 kirjoittanut Wataru Tsurumikin: ”Miksi ihmisen täytyy elää?” ”Mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi ajatella joskus itsemurhaa. Muuten ei tiedä, mitä todella on kärsiä”, Nemoto sanoo. Sitten hän kertoo opetuksen, niin kuin filosofis-uskonnollisilla henkilöillä taitaa olla tapana. ”Temppeliini tuli nainen, joka oli hyvässä asemassa yhteiskunnassa. Mutta hän kuuli ääniä ja näki öisin hallusinaatioita. Hän oli käynyt lääkäreillä, mutta mikään ei auttanut. Kun hän tuli tänne, huomasin, että hän on hyvin fiksu nainen. Ymmärsin, että lääkärit eivät olleet pystyneet auttamaan häntä, koska nainen näki heidän motiiviensa taakse. Rupesimme yhdessä tekemään zazen-hengitysharjoituksia. Istuimme ja hengitimme syvään mahasta saakka. Sitä kautta voi unohtaa oman olemassaolonsa. Hengittää vain ja tarkkailla, mitä minä nyt ajattelen”, Nemoto sanoo. Ja jatkaa: ”Nainen ei ollut koskaan pysähtynyt. Se oli hänestä pelottavaa. Mutta kehuin häntä, ja hän jatkoi harjoituksia. Kolmannella harjoituskerralla hän alkoi itkeä ja sanoi, ettei ollut ollenkaan huomannut, miten kauniita kukkia ja vuoria tässä on, ja miten raikas tuulikin on. Nainen lähti temppelistä kotiinsa, eikä hän enää kuullut ääniä tai nähnyt hallusinaatioita. Kotonaan hänellä oli parveke. Sovimme, että joka aamu auringonnousun aikaan hän tekee zazenia kotonaan ja minä täällä temppelissä.” Nemoton mielestä tarina on osoitus siitä, että aina on toivoa. Pitää vain löytää oman eksistenssinsä kääntöpuoli – kyky unohtaa itsensä. Vaikka munkki suhtautuu vähän skeptisesti länsimaiseen filosofiaan, juuri oman kokemuksen merkitystä korostavaa eksistentialismia Nemoto edelleen pitää arvossa. Näin ajattelee eksistentialisti: ihminen on syntymässään heitetty vapauden valtamereen, jossa hän voi tehdä mitä tahansa. Mutta samalla hän on siihen myös pakotettu. Siitä huolimatta, ettei kukaan kysynyt, osaako hän uida. Globaalissa nykymaailmassa tämä vain korostuu, Nemoto sanoo. ”Kaikki eivät kestä tätä vapautta. Nykyisin on tosi paljon vaihtoehtoja ja informaatiota. Nykymaailmasta voisi sanoa, että se on labyrintti, josta ei ole uloskäyntiä ”, Nemoto sanoo. Siksi hengenpelastajille riittää töitä. • ”K AiKKi SAnOVAT, eTTä MenneiSyyTTä ei VOi MUUTTAA. MUTTA Minä SAnOn VierAilleni: Kyllä, Kyllä MenneiSyyTTä VOi MUUTTAA.”
JU SS IS ÄR KI LAH TI
sa sa ar is el la on leopardikuvioinentakki ja silmälasit,Pekka Himasellakaulahuivinsa. Ei siis ihme,ettäFrank Martelallakin, 33, on oma tavaramerkkiasusteensa, ruskea lätsä. Onhanhänet leimattu kerta toisensa jälkeen samaanjatkumoon, Saarisen seuraavaksioppipojaksi. ”Sehuvittaaminua.Enole koskaan havitellut sellaistastatusta. Ja tuntuisihanse aika tylsältä,jos mutvielä kymmenen vuoden päästä tunnettaisiin ’seuraavanaEsa Saarisena’”,Martela sanoo. Muttajos etsitään ihmistä, jokaoneniten vaikuttanut siihen,ettähyvinvoivan tapiolalaisperheenpojasta tuli filosofi,vastaus on mitä todennäköisimmin Esa Saarinen. Akateemisuutta lietsoivat toki molemmat vanhemmat ja isoisät, kaikki maistereita. He kannustivatpoikaakiinnostumaankaikesta. Muttakorkeakouluun meneminenoli Tapiolan lukiolaiselle itsestäänselvyys. Vuonna 2001 Martelaaloitti insinööriopinnotOtaniemessä. Filosofianpariin päätyminen alkoi kuitenkin jo ensimmäisenä opiskeluvuonna,jolloin hänosallistuiEsa Saarisenluennoille ja luovanongelmanratkaisun seminaariin. ”Olin jo lukiossa kiinnostunutfilosofiasta innostavien opettajien vuoksi.Viimeistään Saarisen kuunteleminenvahvistitunteen siitä, että tätä haluan opiskella lisää. Filosofian laitoksellatällainen katalysaattoritausta on aika tavallinen.Suurellaosallaopiskelijoista on kokemuksia lukio-opettajista,joiden tunneillakäydytkeskustelut ovat inspiroineet niin paljon, että filosofiasta on löytynyt koko tulevaisuutta määrittäväkutsumus.” Martelakin päätti hakea ja pääsi filosofian opiskelijaksi Helsinginyliopistoon.Kun hänsai myöhemminkesätöitä systeemianalyysin laboratoriosta, välitEsa Saarisen kanssa lähenivät entisestään.Sevei Martelan pariin kertaanPafos-seminaariinkin, Kyproksella järjestettävään luentoviikkoon,jonka luottamukselliseen ilmapiiriin pieniosallistujajoukko kokoontuu inspiroitumaanja pohtimaan elämän syvimpiä kysymyksiä. Kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä filosofi ehti viettää vilkasta opiskelijaelämää,valmistua tuplamaisteriksijaperustaa perheen. Kunhän alkoitehdä väitöskirjaansahoivasuhteistaKustaankartanon vanhainkodissa, ohjaajaksivalikoitui tuttu mentori, Esa Saarinen. Väitös valmistuisyksyllä 2012. Tutkimuksenmukaan hyvinvointiin vaikutti eniten inhimillinen kohtaaminen vanhuksenjahoitajanvälillä. Insinööristä olitulluthumanisti. Humanisti-Martelanviestikuulostaa kovintutulta: teeelämästäsi hyvää,merkityksellistä ja onnellista. Professori Martin Seligmaninteoriat kukoistuksestajaitsensä toteuttamisesta ovat ihmisen hyvinvointiin tähtäävänpositiivisen psykologianperusta.Niitä formuloimalla Saarinen ja Himanenovatnousseetjulkkisten ja poliitikkojen kavereiksi.Kaikenhuikeutta ylistäviksihenkilöiksi,joita ajassamme tavataan kutsua huippufilosofeiksi. Nyt myösFrank Martelastaontulossa sellainen. Fr an kM ar te la n työtäonkertoa,miten ihminensaa sisäisen valonsa loistamaan. Hän ei kuitenkaan tihku karismaa,eikämuutenkaan vaikutaesasaarismaiselta hahmolta, joka liitäisi tapahtumastatoiseen ottamassa selfieitä. Kahvilanpöydässäistuessaanhän puntaroisanansa asiallisesti kuinkuka tahansa tutkija tai insinööri.Oljenkorsimaisille kutreille asetettu hippilätsä tuoboheemin twistin, mutta ei vie kokonaisvaikutelmaa milliäkään hörhöosastolle. Maaliskuussa Martela julkaisi toisen kirjansa Valonöörit.Sen jälkeenhänellä on riittänytkiirettä.Kalenteri täyttyyviikosta toiseen haastatteluista ja luennoista niiden tavallistenlisäksi. Konsulttifilosofiaeikuitenkaanole Martelalle mikään uusi juttu. Hän on toiminut tutkijuutensa lisäksiviisi vuotta Filosofian akatemiassa, johon tiivistyy monella tapaa 2010-lukulaisenfilosofian näkyvä ydin. Filosofian akatemiassa filosofiaa edustavatsen nimi ja tekijät. Muttaakatemian sijaan kyse on pikemminkin valmennusja konsulttiyrityksestä,joka myy sitä,mitänäinä aikoina kilvan ostetaan: työhyvinvointia, elämänhallintaa ja tuottavuutta. Samojaasioitaontäynnä Martelan Valonöörit-kirjakin. Kirjan tyyliedustaa niin kutsuttua science helpiä. Seonpopulaaritiedettä, jossa arkioivalluksista ammentava selfhelp,psykologinentutkimus ja kevytfilosofia menevät kivasti sekaisin. Toisin sanoen sitä ”huippufilosofiaa”, jota kirjoittamallapääseetaputtelemaan räppäreitäjapäättäjiäselkään. Kauas on tultu vaikka 60-luvun Suomesta, jolloinGeorg von Wrightinkaltaiset filosofitlausuivat pessimistisiäkin kommentteja aikalaisistaan ja yhteiskunnastaan.Ranskasta puhumattakaan. Nykyisin kaikki on mahtavannostattavaa ja oikein,ainakin,jos se on menestynyttä. Valittajien kannattaisi joko tehdä itseparemmin taipitää suunsakiinni. Martelavakuuttaa,ettäkonsulttifilosofia on vainpinta,jokanäkyy filosofiasta ensimmäisenä julkisuudessa.Filosofinen perustutkimus on Suomessa voimissaan ja se on pärjännyt hyvinmyöskansainvälisissä vertailuissa.Viimeisimpänä Helsingin yliopistonfilosofiasijoittuikaikistasuomalaisista oppiaineista parhaiten QS-rankingissa. Samaanaikaanjuuri humanistisetaineet joutuvat ensimmäisenäliipaisimeneteen, kun luodaanerilaisia huippututkimus-jainnovaatiokartoituksia. Vaikka Martela onsaanutfilosofiansa tuottamaan, suurin osa hänentyöajastaan kuluu perustutkimukseen.Siksi Martelanon helppo puolustaasen tärkeyttä. ”Onhienoa,ettäfilosofiaasovelletaan HU IP IL OS OFI FR A N KM A R T EL A ON BR ÄN DI , J O N K AT U N N I S TA AER I L A I S I S TA H AT U I S TA . N EV IEST I VÄT H I P P I H EN K I S EN T U T K IM US MAT K A I LI JA NO TT EESTA, J O LL AM A R T EL A LU EN N O IY R I TY SJ OH TA JI LLE MYÖ TÄT U N NO NM ER KI TY KS ES TÄ . ii Da sO Fi aH ir VO ne n sinä let aurinko I P P U F I N e 31 4 / 2 1 5
vaikka johtamisopeissa, muttaperustasta täytyy pitää kiinni.Aina tarvitaan tutkijoita, jotkatekevät puhdasta filosofiaa filosofian vuoksi. Pitää antaa tyyppien tehdä rauhassa väitöskirjaa jostainLeibnizista ilman, ettähe joutuisivat miettimään, mitenjokumuu taho voisi soveltaa sitä”, hänsanoo. Muttajos haluaa pinnalle, on käyttäydyttävä Martelan tavoin: positiivisesti, konsultinomaisesti ja helpostiymmärrettävästi. Vaikka kriittisiä intellektuelleja ei näy suomalaistenjulkkisfilosofien joukossa,Martelanmukaaneiole syytähuoleen.Esimerkiksi filosofian professoreista löytyy kärkeviä yhteiskunnantarkastelijoitasamalla tavalla kuin ennenkin.Hevaineivät osaatai edes halua markkinoidaitseään sitenkuin”huippufilosofit”. ”Kriittisiäääniä riittää, ne eivätvainnäy kovintiuhaanjulkisuudessa.Minusta olisi hyvä, josnäkyisi.Mutta monet poliittisesti aktiivisetkin filosofitpitävät kantansa tiukastierossa työroolista”,Martela sanoo. Suurin syyonselvä: akateeminen maailma ei vaadi mediapeliä, jota julkiseen keskusteluun osallistuminenedellyttää. ”Asiat eivätenäämeneniinkuin80-luvulla, jolloinfilosofianprofessori saattoi soittaaHesarin toimittajallejasanoa ‘Mulla on mielipide’ ja seuraavana päivänänejulkaisi sen.” Martelakaan ei sekoita yhteiskunnallista kommentointia filosofiuteen,mutta tarkasteleejoskuspolitiikkaa blogissaan. Huippufilosofiassaan hänkeskittyyrakenteidensijaan keskeisimpään intohimoonsa. Siihen,miten ihmiset saisivat itsestään parhaanirti. Kunihmiset löytävät sisäisen valonsa, osaavathetehdä omassatyössään, vaikkapa politiikassa,oikeita ratkaisuja rakenteisiinkin. Kunmaailmaa johtavat valonöörit,seon meille kaikille mielekäspaikka elää. Ih mIstäa ja a neljäpsykologista perustarvetta, Frank Martela sanoo. Läheisyys, kyvykkyys, vapaaehtoisuus ja hyväntekeminen. Alkujaan niitäoli vain kolme, mutta vuonna 2013 Martelakeksi,että viimeinen pitää lisätä psykologiRichardRyaninja Edward Decin muotoilemaanlistaan.Hän oli aina tiennyt, että hyvistäteoista tulee hyvä fiilisjapahoistateoista huono fiilis.Jostain syystä tätä perustavaa ihmisyyden piirrettä ei vain oltu itseohjautuvuusteorian piirissä tiedostettu. Tämäntoteuttaakseen Martela hankkiutui Kulttuurirahastontukemanapuoleksitoista vuodeksi Rochesterin yliopistoon Yhdysvaltoihin. Missiooli osoittaaempiirisesti, että hyväntekeminen todella on yksi ihmisen perustarpeista.Martela ahersi väitettä tukevien tutkimusten parissa aamusta iltaan. Hän muun muassa pyysi opiskelijoitapitämään päiväkirjaa, joista hänhavaitsi, että hyväntekeminennäyttelee itsenäistä osuuttaihmise päivittäisessähyvinvointivaihtelussa. RyanjaDeci eivät kuitenkaan –Martelan näytöistähuolimatta –ole suostuneetvielä muuttamaanlistaansa. MuuMartelanfilosofia koostuu asioista, jotka kuulostavat oppikirjamaiselta startupyrittäjätsempiltä. Pitäälöytääkutsumuksensajakykynsä sekä seurataniitä,vaikkapelottaisi tai ympäristöasettuisi poikkiteloin. Pitää tehdä sitä,mistä nauttiijatulla mahdollisimman hyväksisiinä. Menestystäeitakaa kukaan,mutta toisaaltamenestysonkestämätön päämäärä, joka ei edes saisikiinnostaa liikaa. Kehityksenhuipentumaeiole nimittäin menestysvaanvalonööriys.Muutosihmiseksi, jonka sisäinenaurinko loistaa. Valonöörielilightneer-termin on lanseerannut liiketaloudenprofessori Jane Dutton, jota Martela kuvailee ”myönteisyyden ja myötätunnon majakaksi”.Valonöörissä yhdistyvät hippimäisenjalot arvotsekäinsinöörimäinen kyky saadaasioitaaikaan. Martelanmukaanmonet Duttonin luentojakuunnelleet pitävät professorianiin viisaana,ettähaluaisivat myöntää hänelle Nobelin rauhanpalkinnon. Itse asiassajuuri Nobelin rauhanpalkinnon ansaitsijoihin kiteytyvät ominaisuudet, jotka löytyvät maailman parhailtavalonööreiltä. Kirjassa esimerkkeinä suomalaisista valonööreistä mainitaan muun muassa Cheek, TeemuSelänne ja Frank Martela itse. Valonööriysei ainasäteile ulospäin ilmeisenä innostuksena.Myöshiljaiset puurtajatja perusduunarit, kutensiivoojat ja sähkömiehet, voivatolla valonöörejä.Oleellistaonkokemus siitä, että saatoteuttaa itseään, tapahtui se sitten maalaamisen taijogurttipurkkien viivakoodien piippaamisenparissa. Ke rr an ma rt el a lomaili Granadassa ja päätti vaihteeksi nukkua kadulla. Kunhän heräsi,kaksi uhkaavaamieshahmoa lähestyi häntä. Filosofi pelkäsi lopun koittaneen.Viidessä sekunnissahän valmistautui antamaan miehillekoko omaisuutensa, josvainsaisi pitää henkensä.Onneksi miehet eivät lopulta edes uhkailleetMartelaa. Silti ne viisi sekuntia espanjalaisellabulevardilla ovatpisin aika,kun FrankMartela on pelännyt, että joskuselämästävoisi puuttua jotakin. Muttatietenkin ne sekunnit riittivät johtamaanvuorisaarnamaiseenoivallukseen: Maallinenomaisuusonvähäpätöistäsiihen nähden,mikäoikeasti merkitsee. Kaikesta selviää,kunhanvettä,ruokaa ja terveyttä riittää. Martela tietää olevansa etuoikeutettu siinämielessä, että hänonsyntynyt turvatnja myönteisiin olosuhteisiin.Eikähän takaan kunniaamenestyksestäitselleen, vaan mieluumminkiittää häntätukeneita läheisiä ja kollegoita. Ihmineneitoimi Martelan mukaan koskaan yksin. Yksilöiden sijaanpitäisi puhua ”suhdeloista”,jotka vaikuttavatväistämättä toisiinsa.Kukaanei ole oman onnensa seppä, vaan oman onnensakeskushyökkääjä,hän sanoo. Martela kuitenkinhuomauttaa, että jokainen toimii omista lähtökohdistaan käsin. Siksi hänen oppaitaanlukevat enimmäkseen ihmiset,joillaonjovalmiiksi suotuisat edellytyksetkehittää itseään. Mutta kun Martela puhuu työstä, hän asettaakaikensamalle viivalle. Sytyttäviä kohtaamisia ja aitoatunnetta tapahtuu joka alalla.Enitenhän tuntuu herkistyvänpuhuessaan hoiva-alasta,jolle ihmiset hakeutuvat myötätunnonmotivoimina. Ajatus on kaunis, mutta osin ongelmallinen: joshoivatyötä ajatellaanensisijaisesti välittämisenä, riskinäon se, että hankalia potilaita laiminlyödään siksi,ettäheeivät niin helpostionnistu herättämäänoikeitatunteita. Silloin hankalapotilas ei saa niin hyvää hoitoa kuin mukava. ”Eiketäänpidäpakottaakokemaan mitään tunteita,mutta todellinen myötätunto motivoiihmistä tekemäänasioita toisen ihmisen hyväksi. Myötätunto lisääkaikkien hyvinvointia.Tätäedistäisi paremmin se, jossairaaloissa vallitsisi olosuhteet, joissa aidoille kohtaamisillelöytyisi ainaaikaa”, Martela sanoo. Mistä ”aidon kohtaamisen” tunnistaaja mihin se konkreettisesti johtaa, se jää auki. Fr an Km ar te la n mielestä osoitus valonööriydestä on työskenteleminen juurisellaisten asioiden parissa, joista nauttiiniin paljon, että olisi valmistekemäänniitä vaikka ilmaiseksi. Näinpitäisi kaikkien ajatella. He, jotkaeivät koe toteuttavansa itseään, ovattodennäköisesti väärällä alalla tai sitten eivätvainole löytäneetomaa juttuaan. HeilleMartela haluaa sanoa,ettäkannattaisi tutustua kykyihinsä ja kokeillarohkeasti uutta, kunnes sisäinen motivaatio herää. Vaikka Martela eipuhurakenteista eikä yhteiskunnasta, on ihme, jos häntäeipian kuunneltaisi myöspoliittisessa johdossa, kutenhuippufilosofeja Suomessaperinteisesti kuuluu kuunnella. Kuin varmistaakseen suosionsa Martela lausuu Eino Leinonsäkeet, jotka kuvaavat valonöörien maailmaa. Oi, miten ylevästinesoivatkaan: ”Työ olkoon se suurta taipientävaan kunvaan se työtäonoikeaa ja kunsitäpalkan et tähden tee! Työriemulla palkitsee.” • entuihin j ota 32 4 / 2 1 5
El la Pa ij a SÄ RK il aH Ti jU SS i 34 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti TÄ NÄ VU O NN AEUR OVI IS UI SS A ON KA KS IN ÄK YVÄS TI VA MM AI STA KI LPAI LI JA A. NII STÄS AA MME VI HD OI NVAS TA UK SEN IK UI SU US KY SY MYK SEEN : ÄÄ NE ST ETÄÄ NK ÖV IIS UI SS AB IISI Ä, ES IT YS TÄ VA IJ OTAI NM UU TA ? V I I S U N O R M I T Viim EV Uo dE n Euroviisujen jälkeen plastiikkakirurgianprofessori ja kokoomuksenexkansanedustaja Sirpa Asko-Seljavaara kirjoitti Facebookiin klassikoksinousseenmielipiteensä viisujen voittajasta, ItävallanConchita Wurstista: ”Conchita olipuistattava ilmestys. Olisikokappale voittanutmyösilman,ettäsen esitti parrakas nainen?Kohta esitetäänkehitysvammaisia tai synnynnäisiä epämuodostumiaviihdeohjelmassa.” Asko-Seljavaaraoli oikeassa.Neljästä kehitysvammaisesta koostuva punk-bändi Pertti Kurikan nimipäivät voitti SuomenedustuspaikanWieniin. PKNeikuitenkaan oleainoa vammaisuuttaesiin nostavaesiintyjä tämänvuodenviisuissa.Puolaa edustaaauto-onnettomuudessaosittainhalvaantunutMonikaKuszy ska. Viisukappaleen In the Name ofLove esikatseluvideolla onnettomuudesta on rakennettu tarina artistin taakse.Videonaikana Kuszy skanäytetään ylävartalokuvassatai tuolilla pöydänvieressä.Hän selaavalokuvia,joissanäkyy elämäennen onnettomuutta.Vasta viimesekunneilla näemme hänetpyörätuolissa. Euroviisujen virallisillanettisivuilla kerrotaan, etteiKuszy ska”onnettomuudesta huolimatta vaipunutepätoivoon ja passiivisuuteen, vaan taisteli tiensä takaisinaktiiviseen elämäänjalaululavalle”. Euroviisuissa hänhaluaa ”rakentaa suvaitsevaisuuden sillan rakkauden nimeen”. Kappalekertoo rakkaudestaniin tutunoloisesti,että se solahtaa sujuvasti euroviisubiisien tuttuunvirtaan. ES S E E Sinä suomalaisen lääketieteen Nietzsche!Olenoppinut sinultakaiken. Kaiken. Kunolin seitsemän, kotimmekirjahyllystäjäljellä olit enää sinä ja neljä vuottaaiemminilmestynyt tiiliskivesi Suomalainen Lääkärikirja (1994).Avasinsen enkä malttanutlopettaa. Turvauduin säännöstelytaktiikkaan:sallin itselleni vain kolmekymmentäsivua sinuaillassa,jotta sanasi eivätolisi koskaanloppuneet. Olit minulle Googleennen Googlea:diagnosoin itselläni välittömästi kaikki sairaudet. Olin pitkään vakuuttunut, että huoneilmassamme oli asbestipölyä. Sait rakkauteni sairaaloihin syttymään: kun14-vuotiaana pääsinnielurisaleikkaukseen, pitkään odotettu unelmani toteutui. Pääsin näkemäänleikkaussalin ja sain viettää Hämeenlinnankeskussairaalassa kaksi yötä. Makasin sairaalansängyllä, mp3-soittimestani soi repeatilla DeathCab For Cutien kappale Soul MeetsBody ja yritin keksiä tekosyitä, jottasaisinviettää tuossa ihmeellisessälaitoksessa vielä kolmannen yön. En saanut. Teini-iässätulit seksielämääni.Sejohtuikirjasi riveistä, jotkajäivätkummittelemaanmieleenipysyvästi, ja muistin ne aina tilanteissa, kuntärisevin käsinräpelsin ehkäisyvälinettä pois kääreestään. Ne menivätjotenkin näin: Muista laittaakondomi päälle ennen yhdynnänaloittamista,sillä ei olemitään järkeä aloittaa yhdyntää ilmankondomia! Niinpä. Seoli niin kauniistisanottu. Kunkesäkuussa2006sanasikuitenkin loppuivathävitessäsi taistelunsyöpäävastaan (kuinka lääkäri voi hävitä taistelun syöpää vastaan?), elämässäni alkoiuusiaikakausi.Tuntui, että olin vihdoinvalmiskantamaan vastuunitsestäni,silläsinäolit antanutminun mennä. Pa RH ai nT ER VE iS in , an TTiPiK Ka nE n Hy vä JormaPalo, PA LS TA LL AK IR JOIT TA JA PA LJ AS TA A IH AI LU NS AK OH TE EN . Fa ni P o S Ti a N U R I N
KU VI TUK SE T: JA AK KO SU OM AL AI NE N ylioppilaslehti 35 4 / 2 1 5 Pertti Kurikannimipäivien Aina mun pitää taas on kaukanaperinteisestä euroviisusta.Biisi on täyttä punkkia biisin aggressiivisuutta, kestoa ja muusikoiden marginalisoitua asemaa myöden. Tämänvuodenkaksi näkyvästivammaista kilpailijaatekevät viisuvuodesta erityislaatuisen.Kun niitäkatsoovierekkäin,saa vastauksen kysymykseen, josta on kiisteltyaina: kilpaillaankoEuroviisuissa biisistä,esityksestävai jostainmuusta? EU rO VIIS UISS A on aina kiisteltysiitä, kumpiontärkeämpää, hyvä biisivai hyvä esitys ja tarina esiintyjäntakana. Molempien ääripäiden edustajatovatväärässä. Väitesiitä,ettävainmusiikillaonväliä,päti silloinkun viisut tulivatradiosta. Kunviisut siirtyivät televisioon, mukaan tulivatluonnollisestilavashowjaesiintyjänolemus. Conchita Wurstkärjisti viimevuonna keskustelun,silläkiistatta Wurstillaoli viisuissaviesti välitettävänä. Partaisen naisen sanoma olisukupuolipoliittinen yksilönvapauden manifesti.Mediassa siitä tuli lisäksi vastakkainasettelun rakennuspalikka.Suomessakin tehtiin runsaasti otsikoitaitäeurooppalaisten,erityisestivenäläisten,poliitikkojen homo-ja transfobisista lausunnoista. Ilta-Sanomat otsikoikuvaavasti”Venäläispoliitikko haukkui viisutSodoman show’ksi – ’ainakinperverssi Itävallastaulos’”. Tällaisten juttujen avulla suomalainen media saattoiesittää itsensäsuvaitsevaisuuden eturintamassa, tukemassaWurstia ja hänensanomaansa. Samalla Wurstin kautta tehtyarvoasettelu tarjosi ihmisille mahdollisuuden kiinnittää itsensäsuvaitsevaisuudenkannattajiin äänestämällä Wurstia. Euroviisujen säännötkieltävät avoimenpoliittisen viestinsisällyttämisen kilpailuesityksiin,mutta sanoitusten tulkinnallisiavertauskuviaonvaikeaa valvoa. Tuskin järjestävälletaholle olisitullut mielenkään kieltää Wurstin esiintyminen hahmon poliittisen potentiaalin vuoksi. Politiikka pesiikin juurisiellä, missä sitä ei virallisestisaisi olla. Euroviisuissa on toki ennenkin nähty sukupuolija seksuaalipoliittisia esityksiä. Suomen Krista Siegfriedssuuteli Marryme -kilpailukappaleensa lopussa naista,ja vuoden 2013viisujen ruotsalaisuudestakertovassaväliaikanumerossa kaksi miestä leikkivihittiin avioliittoon. SiegfriedsinsuukkonostattiTurkissa kohun, jonka seurauksena viisufinaali jätettiin kokonaan esittämättä Turkin televisiossa. Vammaisuus on PKN:iä ja Monika Kuszy skaa yhdistävätekijä, muttamuuten artistitovathyvin erilaisia. Vastakkain ovat kiiltokuvamaisen kaunis Kuszy skaja rosoisenräkäinen PKN. Kuszy skasanoo suoraan haluavansa edistääsuvaitsevaisuutta esityksellään.Tapa, jollaKuszy skan vammaisuus tuodaanesikatseluvideollaesiin,rakentaa tarkoituksellisestitarttumapintaaartistiin.Siitä tehdäänsebiisin”juttu”. PKN taaseihalua korostaa poliittisuuttaan,vaanlähtee omien sanojensa mukaan ensisijaisestisoittamaanmusiikkia. Mutta eiyhtye voi tehdä vainsitä, vaan samalla sen jäsenet ajavatvammaistenasiaa,halusivat taieivät. SU VA IT SE VA IS UU TTA ja maailmanrauhaa on peräänkuulutettu viisuissaerilaisin keinoinvuosikymmeniä. Pelkkä toive suvaitsevaisuudestajää ilmaan, josei olemitäänkonkreettista,johon tarttua. Jottavoi asettuajonkinasian taakse niin voimallisesti,kuinConchita Wurstin taakse asetuttiin,tarvitaan jotakin, jota voi samallavastustaa.Wurst tuskin olisi voittanutilman Venäjääja niin sanottua homopropagandalakia. Puolan Monika Kuszy skaa kuitenkin on vaikeaa vastustaa. Hänenesityksensä rikkoo euroviisukaavaapyörätuolin verran ja senverransitä voi rikkoa ilman,että kukaan närkästyy. PKNmurskaa euroviisuihin liittyvät normit moukarilla. Biisikestääpuolet siitäajasta, jonka euroviisubiisit yleensä kestävät ja sen ovatsäveltäneet ja sanoittaneet kehitysvammaiset,jotka haluavat kertoa omin sanoin omasta elämästään. Esiintymällä Wienissä PKNtekee näkymättömästänäkyvää osoittamalla viisut normatiivisenkyvykkäiden toimijoiden juhlaksi.Jasiksi Pertti Kurikan nimipäiviävihataan, silläyhtye asettaa monet meistä silmästä silmäänomien etuoikeuksiemme kanssa. JosKuszy skaolisi vähänvähemmän kiltti,vähän vähemmän viisukonseptiin sopiva,ehkähänkin ärsyttäisi kutenPKN. Kuszy skaeikuitenkaanlaula biisissään pyörätuoleilleliian kapeista käytävistä tai paskasta kuntoutustuesta.Sen sijaanhän toistaamiljoonakertaakuultua ”itget’s better”-viestiäsiitä,miten tsemppaamalla voitetaanvaikeudet ja kuntoudutaan omin voimin normielämään. Siinämissä PKN vaatiinormiasiirtymään,Kuszy skapyrkii osoittamaan,miten hänonpyörätuolistaan huolimatta normin kaltainen. VIIM EV UO NN A Conchita Wurstiaäänestäneet äänestivätyhtälaillaniitä 40 000:ta ihmistävastaan,jotka Facebookinryhmässävaativat Itävaltaa vaihtamaan edustajaa. Moniin artisteihinonkohdistunut vastaaviavaatimuksia. Useinperusteluna on,ettei kappaleole sopiva Euroviisuihin. PKN:nkohdalla viisuihinsopimattomuus on myös salonkikelpoinen perustelu,jota kuitenkinvoi käyttää kahteen tarkoitukseen: haluun pitää Euroviisut musiikillisesti muuttumattomina muttaaivan yhtä lailla haluun pitää vammaiset poissa pelistä. Monica Kuszy skasaa esittää moitteettomasti euroviisugenreensopivanballadinsa ilman ennakoivaa mediahuomiota,kun taas PKN:stäkirjoitetaan maailmalla positiivinenjuttu toisensa jälkeen.Samaanaikaaneuroviisufanien sivustoilla Aina munpitää on nimetty vessataukobiisiksi ja Kuszy skaa hehkutetaaninspiroivaksi artistiksi. Kenties kaikista oleellisinta onkin siis se,millaisia tunteitaesitysherättää. Esiintyjänja/tai biisinkun on herätettävä tunteita.Mielellään toisistaan vastakkaisia. Artisteihinliittyvät tunteet keräävät lumipallontavoinihmisiä ympärilleenja näin vastakkaiset tunnereaktiot vahvistuvat. Mitä vahvempi tunne on, sitä varmemminjuttuja kirjoitetaan ja lopulta äänestetään. Vapautusta tästäeivät saa edes ammattilaisraatien jäsenet, jotka antavatpuoletviisuilletulevistapisteistä. Yhtä laillahetuntevat jotakin biisejä kuunnellessaan ja pisteitä jakaessaan. Normeja rikkovat artistit ovat aina uudenedessä. Tieeuroviisukaanoniin saattaaavautua,mutta edessä voi olla myös unohdus taikuriositeetin asemaviisuhistoriassa.Jos tiekaanoniin avautuu, samalla koko euroviisuinstituutio muuttuu hieman. Euroviisuissaeikoskaan tullaäänestämään vain parastabiisiätai esitystä. Viisuissa äänestetään siitä, millaiset kisat halutaan jatkossa.Ennen kaikkea äänestetäänartistia, maatatai arvoa, jonka voitto tuntuisi itsestämahdollisimman hyvältä. • KI rJ oI TT A J Ao N S U K U PU olE NT UT KI MU KS EN oP IS KE lI JA JA VA PA AK Ir JoI T T AJ A, JoN K A S U oS IK KI oN Vo IT TA NU TE Ur oVI IS U T Ko lM EN AV Uo TE NA PU TK EEN . pErTTI KUrIKAN NIMIpäIVäT VAATII NOrMIA SIIrTyMääN, MUTTA pUOLAN EdUSTAJA hALUAA OSOITTAA, KUINKA ON NOrMIN KALTAINEN.
Ys tä vä ll is in te rve is in , Yl io ppil as leh ti 36 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti ha lu aisi no ll ap ol iiti kk o taiedespoliittinen ihminen. Muttavaalit toisensaperääntuijotan kadunvarsiplakaatteja samat ajatuksetseuranani:äänestäisin mielelläni kokoomuslaista siksi, että heilläonusein niin puhtaat hiukset. Uskon, että ihminen, joka jaksaa pestä hiuksensa, jaksaa myös hoitaa maanasioita. Toisaalta mietinmyösaina, voisivatkovähemmän oikeistolaisten ehdokkaiden nuutuneet sävytteet viestiä juuri siitä, että kyseisilläihmisilläonparempaakin tekemistä kuin käyttää kampaa, esimerkiksi politiikka. En kiinnostu. Teenvaalikoneita, joiden kysymyksiä en ymmärrä. Politiikasta minuaetäällä pitää ennenmuuta sivistymättömyyteni. Minunon hyvin vaikeaymmärtää valtionvelantai kestävyysvajeenkäsitteitä. Näistäsyistä pyrinolemaan kommentoimatta talouspoliittisia päätöksiä edes kahvipöytätasolla. Ihailenpoliitikkojasiinä, että he ovat valmiitottamaanvastaan tehtävän,jossa heidän oletetaanhallitsevan kaikkeatranssukupuolisuudesta siltarumpuihin, itse kun en hallitse edeskeittosyvennykseni tilaa. En myöskään osaaväitellä. Riitatilanteen tullen minua alkaa itkettää ja haluaisinvainheitellähuonekaluja. Eräs minulle tuntematon kanttori kiisteli tuttavani kanssa Facebookissasukupuolineutraalistaavioliittolaista. Hän oli lakia vastaanjaperusteli mielipidettään aivankeksityin kristillisin opein, mistähuomautin hänelle. Vaikka hänmyönsivirheensä,eihänelle itselleenkäänollut mitään merkitystäsillä, että hän oli säveltänyt opinkappaleitaomastapäästään. Pikemminkinhänen virheellisiin käsityksiinsä puuttuminenvain tukihänen vakaumustaan, jonkaajattelin lopultaperustuvaninhoon. Minuainhotti häneninhonsa ja tietämättömyytensä varsinkinsiksi,että hänaikoi eduskuntavaaliehdokkaaksi. vä itän,e ttäa rv ok Ys Ym Yk siss ä inho ohjaaihmistä eikä inhoa voi hallita.Yhteisön ja yhteiskunnan tehtävä on osoittaa, missärajoissanäiden inhojen promotointion sallittua.Minäinhoanlihavia ihmisiä ja varsinkinajatusta haluan olla poliitikko heidän välisestäänseksistä. Ellei yhteisö olisiosoittanut minulle, etteilihavuudessa ole mitään pahaa, olisin jo väsäämässä kansalaisaloitetta senkriminalisoimiseksi. En tietenkään missään tapauksessainhoa lihavia ihmisiä.Halusin vain alleviivata sitä, mitentyperältä koko arvokeskusteluksi nimitetty inhojen esittely minusta tuntuu.Yhtäkkiä 60 vuottavaiennut Lasse-enoonlöytänytsanan-jamielipiteenvapauden,jotasopii käyttää silloinkin,kun mielipide on, että Karita Mattilaonnatsi huora (sic). Sananja mielipiteenvapauteen kuuluu myösvapaus olla hiljaa ja tunnustaaoma tietämättömyytensä.Ei rovaniemeläiselläammattikouluopiskelijalla tarvitse olla kantaa pääkaupunkiseudun kuntajakoon. Ei minullakaan olekantaa saamelaisten ILO-ratifiointikysymykseen.En ymmärräsiitä mitään.Annan poliitikkojen ymmärtää ja ymmärryksensäperusteella päättää. ti et en ki nu se i mm it en pä ät ök se t ovat minusta vääriä, muttasivistymättömyyteniestää minualähtemästä politiikkaan.Mutta sitten kunolen kuluttanut naamani loppuun eikäminua enää haluta työllistää näyttelijänä,alkaa politiikka varmastikiinnostaa minua. Saisin takuulla sievoisenäänisaaliin minkätahansa puolueen eduskuntavaaliehdokkaana. Jos pääsisin eduskuntaan, aloittaisin ryyppäämisen uudelleen, lähettelisin kuvia kyrvästäni nuorillepojille, lähtisin kesken kauden europarlamenttiin ja ottaisin humoristisia belfieitäsen saman kanttorinkanssa, jonka kanssa vuosia aiemmintappelin Facebookissa ja joka myös olisivalittu edustajaksi. Emme olisisamaa mieltätranslaista,mutta olisimme tajunneet, että molemmat inhoavat ylikaiken venäläisiä. Tämäninho yhdistäisi meitäyli puoluerajojen, ja kesälomantullen halaisimme lämpimästi taksijonossa,silläseonkansanedustajanoikeus. Nytkuitenkin käytän oikeuttani vaieta.Tämäonviimeinen kolumniniYlioppilaslehteen.Suosittelen vaikenemista myös kaikille muillesivistymättömilleihmisille. • an tti ho lm a ku vi tu s: he nr it ev aJ är vi Ja Ja ak ko su om al ai ne nk uv a: Ju ss is är ki lah ti r o o l i s uo ri tu s PA LS TA LL AK IR JA IL IJ AJ AN ÄY TT EL IJ ÄA NT TI HO LM AP YR KI IA SE TT UM AA NT OI ST EN AS EM A A N. Ys t. te r v .Y li o p p i la s l eh ti ma ailm an äY ttää lävitsesiusein aika yksitoikkoiseltapaikalta. A-studiossa istuvat kertatoisensajälkeen harmaat,tylsätmiehet. Naisia ei keskustelemassa juurinäy. Etenkään kunkyse on ns.kovista aiheista,esim. taloudesta. Se ei kerrotodellisuudesta,vaansiitä,ettäteidän todellisuutenneonvääristynyt.Madaltaaksemmekynnystännehuomata, että myös naissukupuolella saattaajoskus olla osaamista, asiantuntijuutta ja ajatuksia, lähetämme teilletoimitussihteerimme SonjaSaarikosken.Hän on nainen. Koska emme tohdihänestä luopua,onhan hänonmyös meidän toimituksemme ainoa nainen,teidän on tyytyminen pelkkään valokuvaan.Toivotamme hyvää kesää. PA LS TA LL AL ÄH ET ÄM ME IH MI SE LLE PO ST IA . H y vä Yl e isr a dio,
ylioppilaslehti 37 4 / 2 1 5 ”Sekä äänimaailmansa että lyriikkansa puolesta dramaattinen kappale kertoo epäsuhtaisesta intohimosuhteesta.” : Mik a Seppänen, ilta-SanoMat 24.4. ”Sensuelli aloitus albumille – hieman tuhmakin. Sanni riisuu kuulijaansa aseista laulamalla viekoittelevasti yhden yön mittaisesta himosta ja kutsuu leikkimään.” : Mik a Seppänen, ilta-SanoMat 24.4. ”Levy päättyy viekoitteleviin tunnelmiin, joissa mennään vauhdilla kohti hetkellisiä himoja.” : Mik a Seppänen, ilta-SanoMat 24 .4. Näyttelijä, ohjaaja, käsikirjoittaja Noora DaDu, mikä oN piiNallisiNta meDiaN tavassa uutisoiDa palestiiNaN koNfliktista? ”Piinallisin on se, että media tuppaa esittelemään äärimmäisen epäsymmetrisen tilanteen symmetrisenä. Tämä näkyy monella tapaa sekä sanavalinnoissa, palstatilassa että näkökulman valinnoissa. Toiseksi piinallisin on se, että konfliktin säännöllinen eskaloituminen jätetään taustoittamatta. Esimerkiksi Israelin pommin syyksi sanotaan Hamasin raketti, eikä tehdä syvempää poliittista analyysiä. Kolmanneksi piinallisin on se, että palestiinalaisista puhutaan, mutta palestiinalaiset eivät puhu. Media esittelee jatkuvasti palestiinalaiset objekteina, puheen kohteina antamatta esimerkiksi älykkäille tai vahvoille palestiinalaisille keskustelijoille tai toimijoille suunvuoroa. Israelilaisiin on paljon helpompi samastua. Kolonialismi on meissä niin syvällä, että usein emme edes huomaa sitä. Neljänneksi piinallisin on se, että konfliktia väitetään äärimmäisen monimutkaiseksi tai jopa mahdottomaksi ratkaista. Tämä narratiivi palvelee niitä, jotka hyötyvät sodasta tai miehityksestä.” no or a DaDun kahDen näyttelijän Monolo gi Minun paleStiinani jatk aa teat teri takoMoSta ryhMäteatteriin . eSit ykSiä on viikon ajan 19. toukokuu ta eteenpäin . kohtal aiSell a otannalla teoS ta voi ku tSua teatterik evään erinoMaiSiMMakSi. laulaja-lauluNtekijä Nicolas kiviliNNa, mitä Nykymuusikko voi vielä oppia juice leskiseltä, jos mitääN? ”Juice on aika malliesimerkki siitä, miten hommaa ei kannata hoitaa kotiin. Tietenkään kukaan yksittäinen ihminen ei tuolla alalla ole ollut Juicen asemassa, mutta dokailun lisäksi sillä taisi aika usein mennä hauska ja tyhmä sekaisin. En tiedä, olisinko halunnut tavata sitä, olisi varmaan riippunut päivästä. Nythän sitä ei tietenkään enää voi, mutta se tekee kysymyksestä vain mielenkiintoisemman.”” nicolaS kivilinna julk aiSi huhtikuuSSa kevä än parha an kotiMaiSen lev yn, niMeltään jok a laulun laul aa va an. Sill ä hän eSit tä ä uuDelleenSanoit taManSa verSion leSkiSen kl aSSikoSta ”nap oleonin polkup yörä”. muusikko miikka koivisto, milloiN Disco eNsemble -faNi kasvaa aikuiseksi? ”Kai silloin, kun musiikki, meidän keikat ja sellainen ei enää nappaa, vaan jäädään kotiin asentamaan murtohälytintä. Aikuistuminen ei ole mulle kirosana, mutta aikuisuus pitää osata tarvittaessa kääntää pois päältä. Mä kuitenkin koen edelleen olevani parhaimmillani silloin, kun hörhöilen.” DiSco enSeMble teki kevä ällä FirS t aiD kit -lev ynSä kyMMenvuotiS juhlakiertueen. liSäkSi bänDin keul akuva Miik k a koiviSto julk aiSi hiSSer-niMik keell ä SaManniMiSen albuMin 8.5. albuMi on elek troninen ja hy vä . ar v i ot te ok s e t ko oN Nu t: os ka ri oN Ni Ne N
38 4 / 2 1 5 ylioppilaslehti II da SO fI a HI rv ON eN r aKtOrI ON Syypää KaIKKeeN I aI NO aK eK SI Nt ö on synnyttänytmaailmaan en kurjuuden,nälänhädät,kansanmurhat, liikakansoien,finanssikriisit ja Björn Wahlroosin. Noin 13 000 vuottasitteneräsnimetön esi-irakientekivaarantavan virheen. Hän löysitaskustaan taman alkuvehnän jyvänjajemmasi ne hedelmälliselle atasangolle. Syntyi maanviljelys. Sitä ennen ihmiskuntaoli elänyt tervehenkistäja ilullistametsästäjä-keräilijänelämää.Juostiin mulaan kilpaa metsässä. Tapeltiin ja nussittiin. Välillä y iin marjoja. Aloilleenasettuminen merkitsi nopeaa onnea– miksi jahdatanälissään gasellejakun voi vain istualämpimällä nurmellajakatsoa, kuinka kultatähkäinen viljasato nöyrtyykämmenellekuinitsestään? Samalla kuitenkin hyväuskoiset ihmiset luovuttivatlopullisestivallanlihavilledespooteille. Ruokaa jäi varastoon,mikämahdollisti erikoistuneen yhteiskunnanjaluokkajaon. Saatiin vapaamatkustajia. Orjien hielläpykättiin korkeita kivisiämonumentteja ihmisistä ovelimmille, vehnänturvottamille satraapeille. Niiden päälle heidät pungerrettiin kantotuolissa, ja sieltä käsin, kullinmuotoisen kivirykelmän huipulta, he saivat ensi kertaa kustatyöläistä silmään. Ma aN vILj eLyK Se NM yö tä ihmiset pakkautuivat tiiviisiin yhteisöihin. Taudit ja loisetlevisivät. Yksipuolinen ravintosurkastutti salskeat barbaarittoisiaanhyväksikäyttäviksikääpiöiksi. Viljapieretti, muttaajatus lensi.Rakennettiin Hubble, löydettiin Higgsinbosoni ja saatiin maailma, jossaseitsemän miljardia ihmistäryöstävät toistensaresursseja. (Maailma, jossaliian moni vuohimenehtyyperäsuolen akuuttiin verenvuotoon kohdattuaanlammaspaimenten Tomof Scotlandinsumuisten nummien kiihkeässä yössä.) Nykyään Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan lennätetään nollapalkallakituvia apurahatutkijoitahikoilemaan halvoissapuvuissa ja kyselemäänmaailman viimeisiltä metsästäjä-keräilijäheimoilta, että miksiihmeessä te ette viljele maataniin kuin naapurinnekin?Pääsisitte helpommalla. Antropologi RichardLee kysyi tätä eräältä Kalaharin bushmannikansan jäseneltä tiettävästi 1960-luvulla.Siihenkeskimäärin19-tuntistatyöviikkoa tekevälupsakka mies virkkoi: ”Miksi ihmeessä viljelisimme, kun maailma on täynnä mongongo-pähkinöitä?” NIIN,M IK SI? Josemme olisi haaskanneet siementämme Kaksoisvirtainkosteaanrakoon, ei ainakaan tarvitsisi pelätä PersKeKo-hallitusta. Ei olisi mitäänmaaseutua. Ei olisi paleodieeteistä jäkättäviärunkkareita, koskakukaanei olisi koskaan kuullutkaangluteenista taihiilareista. Postmodernista taiteestaja Punavuoren luovasta kuplasta ei myöskään tulisi poliittista ongelmaa,sillä eihänkenelläkään ylipäänsäolisi muutatekemistä kuin piirtäänälissään pillunkuvia hiekkaan.• NIK OK et tU Ne N PA LS TA LL AN iK OK ET Tu NE NE Si TT EL EE KE K S iN TÖ JÄ ,J Oi ST AO Li Si VO iNu TT uL LA JO TA iN . LUIN Ne tIStä jutun, jossasanottiin että jossainHollywoodissa ”vartalo on uusi iltapuku”. Gaaloissajulkkikset pukeutuvatnykyään läpinäkyviin harsoihin, jottaihmiset voisivatihmetellä heidän vartaloitaan. Trendi johtuu siitä, että pukeutumallaeivoi enää tehdävaikutusta ihmisiin. Vaatteiden vaihtaminen on helppoa, muttavartalonmuokkaus ja ylläpitäminen vaatii kovaatyötä ja rahaa. Vartaloonultimaattinen statusesine,joka osoittaa, kuka kuuluueliittiin ja kuka ei.Eliittivartalon pitää olla joko kiinteäja kurvikastai mahdollisimman laiha. En oikein ymmärrä, miksikukaan haluaisilaihduttaa. Joslaihdutat,setarkoittaasitä, että sinuaon”vähemmän”, ja vähemmyydessäeiole mitään muitahyviä puolia paitsi se,ettämahdutparemminesim. hissiin taieliittiin. jOStaHdOt silti laihduttaa,tässä vinkkejä: Liikunta ei olekoskaan laihduttanut ketään. Älä ostakorttia fitness-klubille. Fitness-kulttuurion ntologian tyyppinensalaliitto, joka vie rahat,sekoitrutiinit ja asettaa ihmiset keinotekoisiin kilpailutilanin. itkeminenpolttaa enemmänkaloreita kuin liikunta. tketpuolentunnin ajan ennensyömistä tai sen jäln,voit ”laskea”,ettet olisisyönytruokaalainkaan. Muista silti urheilla, ihan vain rangaistaksesi itseäsi. Rajoitasallittujen ruokien määrääsyömällävain yhdenvärisiä ruokiakerrallaan. Jaa ruoka”hyviksiin ja pahiksiin”ja käy sotaa niiden kanssa. Ajattele,että”olet mitä syöt”, niin et voi enää syödä muuta kuin kukkiaja kauniin värisiä hedelmiä ja sinusta tuleenätti kesähöyhen.Tai hamburger. Parhaimmat ruuatovat usein epäterveellisimpiä. Ei kuitenkaan haittaa, josterveellinen ruoka eimaistu miltään. On yliarvostettua, että ruuanpitäisi ”maistua”, joltakin. Jos ruokamaistuu pahalta, on kyse vain mielikuvituksenpuutteesta. Jos laihdutat, et voi enää hankkiaelämyksiäruuasta. Onneksielämyksiäsaa muualtakin. Voit vaikka lukea kirjan.(Mutta lukeminen on kivempaa,jos saa samaan aikaan syödä karkkia.) Puolenyönjälkeen ilmassa on ”taikaa”,joka kumoaa kalorit. Siksiyöllä syötyjäruokia eilasketa. Syöjokainen ateriasikuinse olisi viimeinen. Tämä tekee ruuan valitsemisesta niin vaikeaa, ettet voi syödä kovinusein ja laihdutvarmasti. Muista,ettet pääse vartaloasipakoon koskaan.• Ki RJ Oi TT AJ AE iT iE dÄ K u iNK AM ON TA Ki L O AP Ai NA A . NäIN LaIHdUtatItSeSIKeSäKUNtOON KU vI tU KS et :H eN rI te va jä rv IK Uv a: jU SS IS är KI LaH tI KO LU MN I tr yK SI kaike tuks laine muut tulva urhe nasil syöt P skien taa r teisii Josit keen IN N O va at IO
L O P P U K IR I ”K Un OL In PI KK Ut yt tö, äitini toimi emäntänä Helsingin hienoimmassa hotellissa, ja sain aina sunnuntaisin olla hänen apurinaan. Minusta oli ihanaa asetella haarukoita viuhkoiksi ja taitella lautasliinaruusuja. Samanlaiset pienet hassunkuriset asiat ovat minulle tärkeitä yhä vielä. Menin naimisiin everstin kanssa, enkä tiennyt armeijasta mitään. Minun piti kiireesti oppia toimimaan edustustilanteissa. Päätökseni ryhtyä tapakouluttajaksi kumpusi tuosta kokemuksesta: olin varuskunnassa aluksi pulassa, kun en tiennyt, kuinka puhutella ketäkin, millä puolella seistä ja kenen viereen istua. Kaikkien naisten olisi hyvä käydä vähän aikaa armeijaa. Se on ryhdikäs ja hyväkäytöksinen yhteisö, jossa oppii sääntöjen merkityksen. Perustin tapakoulutusyritykseni 1980-luvulla ja olen Suomen ainoa tapakouluttaja, jolla on opetusministerin antama nimike. Töitä riittää, vaikka yritys ei mainosta palveluitaan. Puhun käytöstavoista monenlaisille yhteisöille: opiskelijoille ja varusmiehille, järjestöille ja yrityksille, kaupunkien johtajille ja kansanedustajille. Eniten nautin lasten ja nuorten kouluttamisesta. On palkitsevaa nähdä, kuinka koululaisryhmät innostuvat alkuarastelun jälkeen jakelemaan kohteliaisuuksia. Lapset kyllä pärjäävät monenlaisissa tilaisuuksissa, kun heitä tuetaan siihen pienestä pitäen. Pitäisi muistaa, että meistä aikuisista katsotaan mallia koko ajan. Tuntuu, että tämä puoli vanhemmuudesta on monilta vähän kadoksissa. Tavat eivät ole ärsyttäviä korulauseita tai korkeampaa filosofiaa. Kyse on hyvin yksinkertaisista asioista: kohtaamisista, hymyistä ja siitä, että ottaa toisen huomioon. Ilman tapoja olisimme hukassa. Kun yhteiset säännöt ovat selvät, on paljon tukevampi liikkua. Tasa-arvo ei merkitse loppua hyville tavoille. Moni käytöstapa suojelee edelleen naista: nainen tekee aloitteen kättelyyn, kävelee jalkakäytävällä lähempänä seinää ja istuu taksissa pelkääjän paikan takana. Vuosien saatossa ihmisten kielestä ja olemuksesta on tullut karumpia. Kun tänään tavaratalon hississä toivotin hyvää huomenta, kukaan ei vastannut. En voi ymmärtää sitä – eiväthän kauniit eleet maksa mitään. Erityisesti kannan huolta julkisen kiroilun lisääntymisestä. Enää ei voi katsoa pikkuväen kanssa televisiotakaan, kun kirosanoja satelee kaikkialla. Ihmettelen myös, kuinka innokkaasti suomalaiset ovat siirtyneet sinutteluun. Teitittely kuuluu kieleemme, ja on hyvä muistaa, että Keski-Euroopassa ja Venäjällä koko yritysmaailma teitittelee. Jos tavoista aikoo puhua vakavissaan, täytyy tuntea muidenkin maiden tapakulttuurit. Pukeutuminen on nykyään monille pelkkää shortsia ja crocsia ja farkkua. Koulutuksissa annan neuvoja asiallisesta vaatetuksesta: naisten työasuun eivät sovi hihattomat puserot tai kilisevät korut, tatuointeja kannattaa harkita kahteen kertaan, ja päiväjuhlissa smokkia käyttävä antaa itsestään arveluttavan kuvan. Tarkoitus ei ole kuitenkaan survoa ihmisiä samaan muottiin. Olen siitä hyvä esimerkki: pukeudun aina siniseen, vaikka tiedän sen ärsyttävän monia. Minulle soitetaan usein linnan juhlien jälkeen ja kysytään, mitkä olivat illan pahimmat mokat. Vastaan suostuvani luettelemaan vain parhaat menestyjät. Virheitä sattuu kaikille, eikä nöyryyttämisestä ole hyötyä kenellekään. Vilpitön tarkoitukseni on opettaa tapoja ilon kautta. Kehuttavaa löytyy jokaisesta.” • RO OS A PO HJ AL AI nE n Kaarina Suonperä, tapakouluttaja nOO RA IS OE SK EL I Pa LS Ta LL a Ha aS TaT EL La an uHa n aL aI SI a I H M I Sr yH MI ä.
Vapusta valmistujaisiin! VUODEN HIMOTUIN JUHLAHAALARIMERKKI 20.5. Korkeakoulutuksen symboli vai skumppalasi? Ylioppilaslehden entisen päätoimittajan Maria Petterssonin vetämässä paneelissa se ratkeaa #YOLAKKI150-KUVAKILPAILUT Lakki <3 Sinä Palkinto sinulle, lakillesi ja avecille! Toukokuun aikana kolme viikon kestävää kilpailua – ohjeet HYYn somessa ja verkkosivuilla Mitä tapaht uu ? w w w .h yy .fi/ yo lak ki 15