• 1 0 0 v u o t ta ! jörn donner No I 1 S S N / 0 3 ja muuta va nhaa! 2 0 1 3 5 - 9 2 4
• a Sanoma Company Kun ihminen ajattelee vain itseään, sitä voi huonosti. Silloin pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat suurilta. Hanki perspektiiviä elämään, ole kiitollinen siitä mitä sinulla on ja janoa silti jatkuvasti enemmän. Hesari joka päivä ja HS Verkko Plus 39,90 ?/kk. HS.fi/asiakaspalvelu NIILLE, JOTKA VÄLITTÄVÄT TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ.
• YliO P P ilAS le H t i lisuuksia (sivu 5). Nina Lahdenpohja tekee työkseen lapsia AlkutekStit A l k u t e k S t i t : Ensin on kuollutta lihaa ja sitten mahdol(sivu 7). Ehkä muuten kehitysmaatutkijoidenkin kannattaisi alkaa tehdä lapsia, kun ovat niin kriisissä (sivu 8). Mutta psykoosi vain syvenee, koska eivät ne keharit pääse edes pyöräilemään kampuksella (sivu 9). Mutta mikä onkaan tuo ääni? Se on leijonan karjahdus! (sivu 10) Leijona se taitaa haistaa mehevän poliittisen broilerin (sivu 11). Joten kannattaisi broilereidenkin mieluummin ryhtyä Pekka Himasen opetuslapsiksi (sivu 13). Sitten on vuorossa Yliop- pilaslehden oma Pussy Riot (sivu 14) ja päälle vielä Bussi Riot (sivu 15). k e S k i t Y : I h M I S E E n Donner, persu ja mamu. Suomalaisia kaikki tyynni. (sivu 18) A S I A A n Aikajana johdattaa halki Ylioppilaslehden vuosisadan. (sivu 26) K U V A A n Kansi kertoo kaiken ja usein kannessa on se sama vanha Jörn Donner. (sivu 30). v i i M e i S e t S A N A t : Sitten lehden sivulla välähtää Salama (sivu 38). Kulttuuriessee kajauttaa ilmoille kutsuhuudon ysäreille (sivu 40). Tulee aivovaurio, ja sen takia kolumnistilla on keskittymisvaikeuksia (sivu 43) ja somelier ei pysty pitämään näppejään erossa somesta (sivu S iv u 3 N o 1 / 20 1 3 44). Sitten pallo vieriikin jo maaliin ja lehti loppuu (sivu 47).
• talouselama.fi Onnittelemme 100-vuotiasta Ylioppilaslehteä 75 vuotta silkkaa asiaa
• YLIO P P ILAS LE H T I Blogiteksti iskee kuin skalpelli elottomaan ruhoon. Vihdoinkin joku kiteyttää sen, mitä ajattelen omasta kuolemastani. ?Ruumiit ovat kylmiä, harmaita ja mahallaan makaamisesta naamastaan aivan lytyssä, osin kivikovia ja osin täynnä säilöntänestettä?, tekstissä sanotaan. Kirjoitus on lääketieteellisessä opiskelevan kuvaus siitä, kuinka ruumiinavausta harjoitellaan. Juuri tuota minäkin tulen olemaan, läjä leikeltävää lihaa. Siinä, että joku kirjoittaa siitä nettiin, ei ole mitään järkyttävää. Järkyttävä oli blogikirjoituksen alla oleva kommentti, jossa kuusi lääketieteellisen tiedekunnan opettajaa ja tutkijaa kehotti kirjoittajaa poistamaan tekstin. Syy: joku voisi loukkaantua. Yksi allekirjoittajista oli tiedekunnan opetuksesta vastaava varadekaani. Soitin tiedekunnan dekaanille Risto Renkoselle kynä valmiina kirjoittamaan ylös anteeksipyytelyä kollegoiden puolesta. Sellaista ei tullut. Tuli kommentti: ?Jos yhteisöstämme leviää kirjoituksia, jotka voivat vaikeuttaa tiedekunnan ruumiiden hankkimistoimintaa, niin pitäisikö tiedekunnan olla reagoimatta? Ei.? Yhteisöstä? Kuulostaa pikemminkin salaseuralta. Ja mitäköhän tässä vaikeutetaan, ruumiiden hankkimista vai opiskelijoiden sananvapautta? p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A Tuskin kukaan, joka harkitsee ruumiinsa luovuttamista lääketieteen käyttöön kuvittelee, että opiskelijat irrottavat sisäelimiä silkkihanskat kädessä pyhän hiljaisuuden vallitessa. Tämän blogin takia ei varmaan jäänyt lääkiksen ?yhteisöltä? montaa ruumista saamatta. Suurin menetys tapahtui uskossa tiedekunnan työntekijöiden järjenjuoksuun. Opettajien ja tutkijoiden painostuksesta kirjoittaja poisti lopulta tekstin blogistaan. Se on kuitenkin yhä tallessa. Googlaa näillä sanoilla: paalijärvi, ruumiiden leikkelyä. Ehkä innostut jopa luovuttamaan ruumiisi lääketieteelle. Tajuat, että kuoltuasi olet vain iso kylmä lihakimpale. Tämä lehti käynnistää Ylioppilaslehden 100. vuosikerran. Sen kunniaksi olemme koonneet kultaturbon, joka tiivistää kaiken olennaisen lehden myyttisestä taipaleesta. Erityisen tärkeää lehden historiassa ovat naiset, itsensä likoon laittaminen ja kulttuurikääkät. Niitä kaikkia on tässä lehdessä. Ja sitten on bileet. Ne ovat lauantaina 2. helmikuuta Pasilan vanhoilla veturitalleilla. Osta lippusi Tiketistä. MAHdOLLISuukSIEN MAAILMA ?Mä en tiedä yhtään?, abivuottansa viettävä serkkuni sanoo tiukasti. Hän kääntää minulle selkänsä ja suuntaa katseensa kohti tietokoneensa näyttöä. Kerrankin tajuan olla ihan hiljaa. En kysele, että mut mikä sua vois kiinnostaa. Onks jotain mitä oot aatellu? Onks jokin aine mist oot tykänny? Sillä kun katson serkun takaraivoa, näen heti oman abivuoden ahdistuksen. En tiedä mitä sanoa. Ainakaan en voi kertoa, että opiskelupaikan valinnan jälkeen on ihan samanlainen olo. Tässä lehdessä on juttu kehitysmaatutkimuksen opiskelijoista. Heistä moni kokee opintokriisin, joka saattaa päättyä alan vaihtoon. Toivottomuuden, kyvyttömyyden ja epävarmuuden tunteiden vuoksi. Väitän, että yhdistelmä on monelle meistä tuttu. Maailma on suomalaisille mahdollisuuksien maailma. Miksi se ei tunnu siltä? ALkuTEkSTIT vA I N k u O L L u T TA L I H A A a l av i i t e J O h A N N A m i tJ O N E N Valmistumisen jälkeen työpaikat eivät näyttäydy jännittävinä mahdollisuuksina. Ne näyttäytyvät pelastuksena työttömyydeltä. Työ on rahan ajattelua ja vanhenemista. Sitäkö varten on nähnyt vaivaa? Sitten ahdistuu ja varaa lennot jonnekin kauas upottaakseen varpaat hiekkaan maassa, jonka bruttokansantuote on pieni. Älytöntä. Mutta ihmisiä ei saa neuvoa valinnoissaan, sanoo opintopsykologi samaisessa opintokriisijutussa. Neuvot uhkaavat itsemääräämisoikeutta. Ehkä sanon serkulle, että rajattomien mahdollisuuksien aiheuttaman ahdistuksen kanssa pitää vain oppia elämään. Minäkin vasta opettelen, vaikka olen 12 vuotta vanhempi ja valmistun juuri maisteriksi. apinat S Iv u 5 N o 1 / 20 1 3 YLIOPPILASLEHTI. Perustettu 1913. 100. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7 krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 445 0553, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Nick Tulinen
• Y l iop p il aSl e ht i 1 0 0 - v u o t i a S ta Y l i o p p i l a S l e h t e ä o n n i t t e l e vat : Hauskaa onnea ja pitkää ikää 100-vuotiaalle! Onnea Ylioppilaslehti! toivottavat: Timo Harakka, JR, Tapio Rajavuori, N o 1 / 20 1 3 Laura Saarikoski, Osuuskunta Vastapaino, Juha Partanen & Jyrki Vesikansa Sivu 6
• yLiO p p iLAS Le H t i a j a n h e n k i ( lö ) mielestä suomalaiset olisivat hedelmällisyysvalistuksen ALkutekStit Solubiologi Nina Lahdenpohjan tarpeessa. Syntymäpäivän tekijä Tasaisesti kasvaa myös lapsettomuushoitojen kysyntä. Graviditaksessa tehdään vuosittain 300 munasolunkeräystä, ja vuosittain yli 100 lasta saa siellä alkunsa hedelmöityshoidoilla. Suomalaisista lapsista noin neljä prosenttia syntyy hedelmöityshoitojen avulla. Luku on kasvussa. Etenkin akateemiset ovat vaaravyöhykkeellä: lapsentekoa lykätään usein opiskelujen vuoksi. Sen jälkeen halutaan ankkuroitua työelämään. Kaiken sen keskellä ei välttämättä ajatella, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys: Naisen hedelmällisyys laskee selvästi 35 ikävuoden jälkeen. Yli 40-vuotiailla naisilla iso osa munasoluista voi jo olla epänormaaleja. ?Meillä on Suomessa ehkäisyvalistusta, mutta ehkä pitäisi olla myös hedelmällisyysvalistusta?, Lahdenpohja sanoo. teksti JOHANNA MITJONEN kuva JUSSI SÄRKILAHTI S iv u 7 n o 1 / 20 1 3 Eteisessä on kaasupulloilta näyttäviä nestetyppisäiliöitä. Yhdessä niistä lukee ?siittiöitä.? ?Solut viihtyvät pimeässä. Pyrimme häiritsemään niitä mahdollisimman vähän?, Nina Lahdenpohja sanoo, kun astumme hämärään ja hiljaiseen laboratorioon. Hän työskentelee lapsettomuusklinikka Graviditaksessa solubiologina. Laboratorion vieressä on toimenpidehuone, jossa munasolut kerätään. Keräyksestä alkaa Lahdenpohjan työ: Päivän aluksi hän poimii follikkelinesteestä kuulaat, kauniit munasolut viljelymaljoihin. Iltapäivällä solut hedelmöitetään. Seuraavana päivänä tarkastetaan, että hedelmöitys on onnistunut. Tarkoituksena on saada aikaiseksi alkioita. Lahdenpohja on valmistunut Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan solubiologia. Väitöskirjansa hän teki Tampereen yliopistossa mikrobiologian ja immunologian alalta. Hän on työskennellyt hedelmällisyyshoitojen parissa 13 vuotta. Siinä ajassa alkioiden viljely- ja tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet harppauksin.
• ALKuTEKSTIT Y L IOP P IL A SL E HT I Kehitysmaatutkimuksen opiskelijoista moni ahdistuu opintojen alettua. Koska maailman pelastaminen oikein alkaa? KrIISIN PAIKKA 19-vuotiaana Kaisa Pitkäsestä tuntui siltä, että maailma on täynnä köyhyyttä, kriisejä ja epäkohtia, jotka pitää ratkaista. Pitkänen haki opiskelemaan kehitysmaatutkimusta Helsingin yliopistoon. Hän pääsi sisään ja aloitti opinnot innokkaana. Kolmen vuoden opiskelun jälkeen Pitkäsen valtasi kuitenkin jonkinlainen pettymyksen tunne. Opinnot tuntuivat hallitsemattomalta kokonaisuudelta. Kehitysmaatutkimus ei ollutkaan sellaista maailman ongelmien ratkaisemista kuin hän oli nuorempana ajatellut. ?Aikuisena huomasin, että ongelmiin käsiksi pääseminen olikin vaikeampaa?, Pitkänen sanoo nyt. Kehitysmaatutkimus on haluttu opiskeluala. Sisään pääsee vain kolme prosenttia hakijoista. Tiukan pääsykoeseulan läpäiseminen on juhlan paikka, mutta opintojen arkipäiväistyttyä moni huomaa pohtivansa alanvaihtoa. N o 1 3 / 20 1 2 Annamari Heikkilä on Suomen ensimmäisiä opintopsykologeja. Hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa vuodesta 1999 lähtien. Heikkilä sanoo, että hänen luonaan käyvien opiskelijoiden joukossa kehitysmaatutkimuksen opiskelijat ovat hieman yliedustettuina. Hänelle hyvin tuttu asetelma on se, että opiskelija on valinnut oppiaineensa kutsumuksen saattelemana. Mielessä siintää käytännön auttamistyö, mutta opinnot huomataan hyvin teoreettisiksi. Ristiriita on valmis. Ahdistusta lisää opiskelijoiden taipumus vertailla itseään toisiin. ?Ihmisen mielessä syntyy vertailu niin helposti. Kokematon voi miettiä, olenko jotenkin huonompi ja kelpaankohan tälle alalle. Olisiko minun pitänyt olla jo valtaamassa taloja ja pelastamassa kilpikonnia?? Heikkilä kuvaa. Kaisa Pitkänen teki kanditutkinnon kehitysmaatutkimuksesta mutta päätyi sen jälkeen vaihtamaan alaa. Paitsi yleinen pettymys opintoihin häntä ajoi alanvaihtoon myös se, ettei hän saanut alan töitä. ?Halu auttaa oli kova, mutta ovet eivät vain oikein auenneet?, hän sanoo. Hän löysi uuden opiskelupaikan sosiologian englanninkielisestä maisteriohjelmasta. Nyt hän työskentelee maahanmuuttajanuorten tukiyhdistyksessä. Myös oppiaineen henkilökunnalle kuvio on tuttu. SIvu 8 ?Moni on meille opiskelemaan hakeutuessaan varsin idealistinen, mutta kehitystematiikan moniulotteisuus ja kehitykseen liittyvät ongelmat voivat saada osalla aikaan idealismin kriisin?, kehitysmaatutkimuksen opintoasiainsuunnittelija Mari Lauri sanoo. Kehitysmaatutkimuksen opinnot aloittaa kymmenen opiskelijaa vuodessa. Vuonna 2006 aloittaneista maisteriksi on valmistunut kolme opiskelijaa, ja kolme on gradua vaille valmiita. Yksi pian valmistuvista on Elina Iso-Markku, joka aikoo palauttaa gradunsa tänä vuonna. Hän kertoo huomanneensa jossain vaiheessa opintojaan, että saman vuosikurssin opiskelijoista hänen lisäkseen vain yksi opiskeli laitoksella aktiivisesti. Pikkuhiljaa muut kehitysmaatutkijat olivat kaikonneet ympäriltä: lukemaan elokuvaohjaajaksi, oikeustiedettä, psykologiaa, ympäristöalaa. ?Ja seuraavalta vuosikurssilta lähti ainakin yksi lastentarhanopettajaksi?, Iso-Markku sanoo. Tuolla vuosikurssilla opintonsa aloitti myös Mari Talala. Talala kertoo olleensa aluksi hyvin motivoitunut. ?Olin hurjan periaatteellinen ja ehkä vähän naiivikin yliopistolle hakiessani. Janosin tietää, mitä juuri minä voin tehdä kehitysongelmien ratkaisuksi?, Talala sanoo. Kandiksi valmistumisen jälkeen into kuitenkin laimentui. Opintojen aikana oli opittu kyseenalaistamaan koko kehityksen käsite ja käyty läpi kehitysyhteistyön epäonnistumisia. Oli tullut selväksi, että köyhien maiden ongelmat ovat monimutkaisia, rakenteellisia ongelmia, joihin ei ole helppoa lääkettä. ?Innostusta latisti alaan liittyvä vahva kriittisyys. Sen johdosta tunsin usein, että valmistun hyödyttömäksi. Voisi siis sanoa, että luovutin vastauksen löytämisen kanssa, sillä kehityksen kenttä tuntui niin upottavalta suolta, ettei sitä solmua voi kukaan ihminen kuitenkaan avata?, Talala sanoo. Hän päätti vaihtaa alaa kokonaan. Nykyään hän opiskelee trumpetinsoiton opettajaksi. teksti johanna mitjonen kuva toni halonen
• ylio p p ilAS lE H t i NUMERO käyttämän kirjaston 240 000 eteen tulee telineet vain kymmenelle pyörälle. AlKutEKStit Päivittäin 6 000 opiskelijan lounasta menee parhaimmillaan kaupaksi Unicafe-ravintoloissa aina syyskuussa. Syyskuu on Unicafe-ravintoloiden huippukuukausi. Myös loka- ja marraskuussa lounaita myydään yleensä reilusti yli 200 000 kappaletta. Keväällä lounastajien määrät hiipuvat. Heinäkuussa Unicafen opiskelijalounasta syö enää 61 000 ihmistä. M E N E I T S E E S I vA i H tA r i Siinä niitä nyt taas on. Porthanian aulassa uudessa rumassa toppatakissa plussakeleillä seisovia uusia tulokkaita. Miksi hymyilet siinä, eteläamerikkalainen? Kyllä se tiedetään, miksi olet tänään täällä. Ilmainen opiskelu. Mutta vielä nolompi on suomalainen vaihtari. Viinaa ja hyödyttömiä opintoja jossakin Aurinkorannikon uppo-oudossa korkeakoulussa. Lukisit vain venäjää kielikeskuksessa. A u t o t v o i t t i vAt p y ö r ät K A i S A - tA l o l l A Yliopisto ja Helsingin kaupunki ovat erimielisiä siitä, kuinka paljon pyörätelineitä yliopiston uuden pääkirjaston eli Kaisa-talon eteen tarvitaan. Yliopiston toimitilajohtaja Anna-Maija Lukkari sanoi lokakuun alussa Ylioppilaslehdelle, että yliopisto neuvottelee kaupungin kanssa muutaman parkkiruudun muuttamisesta pyöräparkeiksi kesäkauden ajaksi. Kaupunki on kuitenkin päättänyt varata pyörätelineille vain yhden parkkiruudun verran tilaa touko?syyskuuksi. Yliopisto on pettynyt päätökseen. ?En usko, että yksi pyöräparkki riittää. Olemme yhteydessä kaupunkiin ja varmasti pyöräpaikkojen määrää katsotaan uudelleen?, Anna-Maija Lukkari uskoo. Kaupunkisuunnitteluviraston liikenneinsinööri Pekka Nikulainen kuitenkin sanoo, että ainakin aluksi Kaisa-talon eteen tulee vain yksi pyöräteline. ?Se on lähtötilanne. Jos tarvetta on enemmän kuin tuolle yhdelle, niin sitten niitä voidaan lisätä, mutta yhteen telineeseenkin mahtuu jo kymmenkunta pyörää.? Kirjastoa käyttää päivittäin noin 6 000 opiskelijaa. Ylioppilaskunnassa muutoksen pyöräilijöille aiheuttamaan harmiin ei vielä ollut havahduttu. ?Mutta nyt kun asia on tullut esille, ylioppilaskunta aikoo ottaa asiaan kantaa ja tähän tullaan ehdottomasti puuttumaan?, ylioppilaskunnan hallituksen jäsen, kunnallisvaikuttamisesta ja kaupungista vastaava Verna Castrén sanoo. ?Tämä on ehdottomasti ristiriidassa ylioppilaskunnan ajaman autottoman kampuksen kanssa.? Ylioppilaskunta aikoo jättää keväällä kaupunginvaltuustolle aloitteen kokonaan autottomasta keskustakampuksesta. Aloitteessa vaaditaan muun muassa Fabianinkadun muuttamista kävelykaduksi Kaisa-talon korttelin alueelta. teksti AnnA TAkAlA kuva AnTTi grundsTén I L M O I T U S : Julistetaan haettavaksi: Etelä-Pohjalaisen Osakunnan stipendit Etelä-Pohjalaisen Osakunnan stipendirahaston hoitokunta on julistanut stipendit haettavaksi seuraavissa ryhmissä: 1. Alemman korkeakoulututkinnon suorittamiseen 2. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiseen 3. Jatkotutkinnon suorittamiseen (väitöskirjan tekemiseen) Stipendit on tarkoitettu Etelä-Pohjalaisen Osakunnan jäsenille tai jatkotutkintoa suorittaville entisille jäsenille. Vapaamuotoiset hakemukset liitteineen tulee toimittaa Osakunnan toimistoon viimeistään maanantaihin 25.2.2013 mennessä. Stipendit jaetaan Etelä-Pohjalaisen Osakunnan vuosijuhlissa lauantaina 23.3.2013 Ostrobotnian juhlakerroksessa. Lisätietoja ja lista vaadituista liitteistä Osakunnan www-sivuilta osoitteesta http:// epo.osakunta.fi tai taloudenhoitajalta arttu. anttonen@aalto.fi Hakemukset osoitteella Etelä-Pohjalainen Osakunta, Stipendirahasto, Töölönkatu 3 A 5. kerros, 00100 Helsinki. S iv u 9 N o 1 / 20 1 3 Pyörällä keskustakampuksella liikkuvia harmittaa myös se, että Fabianinkadun uusi katusuunnitelma on palauttanut Kaisa-talon korttelin yksisuuntaiseksi. Kaisa-talolta ei siis voi pyöräillä Fabianinkatua pitkin Porthaniaan. Pekka Nikulaisen mukaan pyöräilijöille aiheutuvat ongelmat ovat kaupunkisuunnitteluviraston tiedossa. Hänen mukaansa katu halutaan kuitenkin pitää yksisuuntaisena selkeyden vuoksi. Suomen laki taas ei mahdollista vastavirtaan kulkevan pyöräkaistan maalaamista katuun. ?Helsinki haluaisi muuttaa tätä lakia, sillä vastaavia paikkoja on muuallakin?, Nikulainen sanoo.
• ALKuTEKSTiT Y L iop p iL A SL E HT i Yrittämisestä innostuneet opiskelijat ovat syksystä lähtien hioneet liikeideoitaan ja tekevät nyt töitä ensimmäisille asiakkailleen. Valitsimme yliopistolaisten yrittäjien kahdeksasta liikeideasta neljä ja kutsuimme Riku Asikaisen arvioimaan ne. Asikainen on mukana helmikuussa alkavassa Leijonan luola -ohjelmassa. Joka jaksossa viidelle pääomasijoittajalle, viidelle ?leijonalle?, esitellään liikeideoita. Parhaat saavat sijoittajilta rahaa, useimmat lähtevät leijonan luolasta tyhjin käsin. Itäkomppania Kutsuimme sijoittaja Riku Asikaisen arvioimaan yliopistolaisten yrittäjien liikeideat. n o 1 / 20 1 3 YLiopiSToLAiSET LEijonAn LuoLASSA Riku Asikainen toteutti ensimmäisen liikeideansa 16-vuotiaana. Hänellä oli 100 000 markkaa käteistä, kun hän käveli Akateemiseen kirjakauppaan ostamaan kirjoja myytäväksi eteenpäin koko koululle. Siitä sai alkunsa Lukiolaisten kirjakauppa. Sen jälkeen Asikainen on ollut yli kolmessakymmenessä yrityksessä joko omistajana tai sijoittajana. Pari vuotta sitten hän oli mukana perustamassa Suomeen bisnesenkeleiden verkostoa. Asikainen kuulee vuodessa helposti tuhat liikeideaa. Ei ihme, että hänestä maailma on täynnä ideoita. ?Kuka ne ideat toteuttaa, siitä on kysymys. Tekijöistä on puute?, Asikainen sanoo. Mutta tekijöitä alkaa olla yhä enemmän. Aalto-yliopistossa on villiinnytty start-upeista, ja nyt myös Helsingin yliopisto haluaa kasvattaa opiskelijoistaan yrittäjiä. Viime keväänä yliopisto palkkasi ajatushautomo Demos Helsingin vetämään Tieteestä toimintaa -hanketta. Sen tavoitteena on sparrata akateemisia yrittäjiä. Sivu 1 0 Liikeidea: ?Olemme opiskelleet slaavilaisia kieliä ja Itä-Euroopan tutkimusta sekä asuneet, opiskelleet ja työskennelleet kohdemaissa. Meitä yhdistää intohimo itään. Tunnemme tavat ja puhumme paikallisia kieliä. Asiakas onnistuu tavoitteessaan Puolassa ja Balkanilla, kun häntä ovat tukemassa aluetuntemuksemme, kielitaitomme ja verkostomme. Räätälöimme tapaamisia ja tuotamme yhteiskunta-analyyseja.? Leijonan tuomio: ?Slogan on hyvä.? Asikainen aloittaa kannustavasti, mutta alkaa sitten epäillä: ?Miten kaupallinen potentiaali syntyy tästä intohimosta? Miten asiakas saa rahansa takaisin? Onko liikeideassa sittenkin ristiriita: intohimo suuntautuu ulkomaille, mutta työ tehdään Suomessa.? Asikainen ehdottaa, että Itäkomppania tekisi myyntipuheessaan asiakkaalle selväksi, kuinka tämä säästää rahaa heidän avullaan. ?Tuote on vielä kesken ja vaatii terävöittämistä.? Huhu Liikeidea: ?Olemme pian valmistuvia kulttuurintutkijoita. Liikeideassamme elämykselliset monikanavaratkaisut kehitellään yhteistyössä yritysten ja kulttuuri-instituutioiden kanssa. Miltä kuulostaisi ratikassa urbaaneja legendoja kuiskaileva kännykkäsovellus tai pop up -museo Kelan toimistossa?? Leijonan tuomio: Asikainen selailee papereita hämmentyneenä. ?Olen nähnyt nyt vuoden aikana 250 bisnesideaa. On tämä omaa luokkaansa.? Asikainen sanoo, että saattaa olla rajoittunut, mutta ei innostu ideasta. ?Voisiko tämän varaan tehdä todella bisneksen? Myytäisiinkö tätä yksityiselle ihmiselle? Tuntuu, että idea toimii vain 300 metriä yliopistolta. Ja se on liian tiukka rajaus.? Leijonan tuomio: ?Ajattelin, että minussa on yhteiskuntatieteilijää, mutta kyllä minä olen yllättävän kaukana. Sanattomaksi vetää?, Asikainen sanoo silmäillessään Yhteismaan liikeideaa. Hän pitää pitkiä hämmentyneitä taukoja lauseiden välissä. ?Supersympaattista?, hän vielä kiteyttää. Avanto Liikeidea: ?Avanto tarjoaa yrityksille kannattavia ja kestäviä työkaluja yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Avanto tarjoaa työpajoja, jotka tuottavat tietoa tulevaisuuden hiljaisista signaaleista. Ymmärrämme eri paikallisten yhteisöjen haasteita ja lähtökohtia: meille on yhtä luontevaa työskennellä kaivostyöläisten kanssa Sambiassa, paluumuuttajien kanssa Somaliassa kuin kravattikaulojen kanssa Etelärannassa tai Keilaniemessä.? Leijonan tuomio: ?Tietyllä tavalla tämä idea on pisimmällä näistä?, Asikainen arvioi. Hän kuitenkin sanoo idean olevan paikoitellen liian korkealentoinen. Hänen mielestään on kyseenalaista, voiko ulkoistetun yritysvastuun varaan rakentaa liikeideaa. Hän antaa yritykselle saman vinkin kuin kaikille muillekin yrittäjille: ?Nimeä tuote ja nimeä asiakas.? teksti Johanna MitJonen kuva antti Grundstén Leijonan luola alkaa Nelosella 13. helmikuuta. KANSAKUNNAN TOIVOT Palstalla kuunnellaan HYY:n edustajiston jäseniä. ?Oikea suunta esittää sanan ?itsessään? poistamista. Kun tuossa lauseessa on sana ?itsessään?, se antaa sellaisen kuvan, että monimuotoisuutta, jonka voi tavallaan hahmottaa ominaisuutena itsessään, arvostettaisiin joidenkin yksilöiden yksilöllisyyden yli. Jos ymmärrätte, Yhteismaa mitä haen.? Liikeidea: ?Yhteismaa on sosiaalisiin innovaatioihin erikoistunut yhteisö. Se suunnittelee ja toteuttaa yhteiskunnallisia ja yhteisöllisiä projekteja, tapahtumia ja palveluja. Tiimi koostuu yhteiskuntatieteiden, kulttuurintutkimuksen ja web-suunnittelun ammattilaisista. Kysymys ei ole siitä, käytämmekö sosiaalista mediaa vai emme, vaan siitä, kuinka hyvin ja mihin me sitä käytämme.? Oikea suunta -edustajistoryhmän Micke Lindholm HYY:n edustajiston kokouksessa 3.12. Edustajisto käsitteli HYY:n strategiaa. Lindholm halusi, että sana ?itsessään? poistetaan strategian virkkeestä ?Monimuotoisuus on itsessään arvokasta ja sitä pyritään rohkaisemaan?. Ehdotusta ei hyväksytty.
• Ylio P P ilaS le h t i HYY:n nuorisopoliitikot kihisevät kiukusta. Viime syksynä pidettiin ylioppilaskunnan edustajistovaalit, joissa ehdokkaat ovat jakautuneet eri ryhmiin, vähän niin kuin puolueisiin. Vaalien jälkeen ryhmät aloittivat hallitusneuvottelut ? samaan tapaan kuin tehdään eduskuntavaalien jälkeen valtakunnanpolitiikassa. Neuvotteluiden tuloksena ainejärjestöhullujen ryhmä, HYAL, putosi oppositioon. Ja siitäkös HYAL:n nuoret poliitikot pahoittivat mielensä. He kirjoittivat tulikivenkatkuisen tiedotteen: ?Yksi aikakausi ylioppilaskuntamme historiassa on päättynyt. Tänään vahvistettiin hallitusneuvotteluiden tulos, jossa Helsingin yliopiston ainejärjestöläiset, HYY:n edustajiston selkeästi suurin ryhmä, jätettiin surutta pois tulevan vuoden hallituksesta.? Siis jätettiin surutta hallituksesta. Ainejärjestöläisten edustajistoryhmän puheenjohtaja Vesa Piilola, miksi pitäisi tuntea surua siitä, että te olette oppositiossa? ?Hallitusneuvotteluiden ratkaisu ei ollut demokraattinen. Yli kolmasosa äänesti meitä vaaleissa, me olemme suurin edustajistoryhmä. Ja silti meidät jätettiin oppositioon?, Piilola sanoo. Mutta hallituksen muodostaneilla ryhmillä on enemmistö edustajistopaikoista. Sehän on demokratiaa, että hallituksen muodostavat ne, joilla on enemmistö paikoista ja jotka pääsevät sopuun hallitusohjelmasta. Perussuomalaisetkin on oppositiossa, vaikka oli viime eduskuntavaalien selkeä voittaja. ?Niin. No niin. Onhan perussuomalaisetkin tietysti iso ryhmä, joka ei ole hallituksessa. Mutta enemmän tässä on kyse siitä, että neuvottelukulttuuri HYY:ssa ei ole kohdallaan?, Piilola avaa ainejärjestöläisten harmia. Oikeasti kyse on siitä, että ainejärjestöläiset olisivat kovasti halunneet hallitukseen. Heitä harmittaa, että joutuvat lähes 20 vuoden hallitusputken jälkeen oppositioon. ?Nyt nähtiin todellinen politikoinnin sisäänmarssi ylioppilaskuntaamme?, Piilola sanoo. Niinpä. Politiikkaan kuuluu politikointi ja se, että välillä ollaan myös oppositiossa (paitsi jos on Rkp). teksti VAPPu KAArENoJA kaNSalle rauha Joulukuussa perussuomalaisten kansanedustajan Pentti Kettusen mitta täyttyi. Hän alkoi kirjelmöidä: Toimenpidealoite UKK-kansallispuistosta rajatun alueen varaamiseksi vihreiden eduskuntaryhmälle suurpetojen toimintoihin perehtymistä varten sekä koppakuoriaisten paimentamisalueeksi. Kettusen aloite jatkuu kuin Veikko Huovisen romaanihenkilön ajatuksenjuoksu. Hän ehdottaa, että vihreille osoitetaan selkeä alue, jossa he voivat kenenkään häiritsemättä harrastaa heille tärkeitä toimintoja. Kettusta on pyydetty vetämään aloite pois. ?En varmasti vedä?, hän sanoi Suomenmaalehdelle tammikuussa. Ja hyvä niin. Kettusen pitää laajentaa aloitettaan. Suomen asiat tulevat kuntoon, kun muutkin puolueet saavat temmeltää luontaisessa ympäristössään. Keskustalle annetaan suo ja kuokka ja lannoitteita, jotka valuvat vihreiden koppakuoriaiskokoelman päälle. Rkp:n eduskuntaryhmä matkustaa Strömsön saarelle ja demarit viedään samalla lautalla Olof Palmen hautapaikalle odottamaan kuolemaa. Kokoomus lähtee starttirahan turvin Somaliaan toivotalkoisiin. Kristillisdemokraatit lukitaan koteihinsa, jossa he voivat rauhassa lueskella satukirjojaan. Perussuomalaiset keskitetään Peräseinäjoelle karaokebaariin ja pannaan Rakkaus on lumivalkoinen repeatille. Saisi vihdoin olla kansa rauhassa. teksti JohANNA mitJoNEN V Ä I J Y T Y S alkutekStit ikävää PolitikoiNtia V A S T A U K S I A Palstalla vastataan mihin tahansa kysymykseen. MikSi Miehet ovat N a i S i a hauSkeMPia? Kun googlaa sanalla ?mieskoomikko?, hakukone kysyy, tarkoititko naiskoomikko. Mieskoomikkoja ei ole olemassa, koska pelkkä koomikko on automaattisesti mies. Huumoritutkija, psykologian professori Paavo Kerkkänen, miksi? ?Huumorintajuissa ei tutkitusti ole eroa. Naiset ovat keskimäärin yhtä hauskoja kuin miehet, mutta on automaattinen oletus, että koomikot ovat miehiä. Olisi sama kysyä, miksi naiset meikkaavat enemmän kuin miehet. Vitsien kertominen on parinmuodostuskeino: miehet haluavat, että nainen on viehättävä. Naiset taas haluavat, että puoliso on huumorintajuinen. Miehet eivät ajattele toiveita aktiivisesti, mutta tiedostavat ne osana sosiaalista perimää.? Kertovathan naisetkin vitsejä. ?Miehet kertovat juttuja, joissa punchline tulee nopeasti. Naiset kertovat pidempiä, lastenhoitoon ja ihmissuhteisiin liittyviä juttuja, jotka eivät kiinnosta niin monia, sillä ryhmässä naiset luovat usein yhteishenkeä ja läheisyyttä. Miehet taas tuovat esille itseään. Jutunkertojanaiset ovat usein kasvaneet veljien kanssa. Ainoa tutkittu ero huumorintajuissa on se, että miehet pitävät enemmän aggressiivisesta huumorista ja vahingonilosta. Usein luullaan, että miehet kertovat enemmän seksijuttuja, mutta se ei pidä paikkaansa. Molemmat sukupuolet kertovat loukkaavia juttuja ihan yhtä paljon silloin, kun toisen sukupuolen edustajia ei ole paikalla.? teksti AurorA rämö oikaiSu: S iv u 1 1 N o 1 / 20 1 3 Sinäkö se olet? Soita numeroon 050 445 0553 niin saat ilmaisen lipun Ylioppilaslehden 100-vuotissynttäreille. Ne pidetään Pasilan Vanhoilla veturitalleilla lauantaina 2.2.2013. Pyydämme anteeksi noloa virhettä Ylioppilaslehden nro 13/2012 sivulla 11. Väitimme, että Taru sormusten herrasta -kirjan Aragorn-hahmon tyttöystävä on Galadriel. No kun ei ole. Tyttöystävän nimi on Arwen.
• ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL A SL E hT i YLiOPPiLASLEhdEn hiSTOriA LuKuinA 7 naista on ollut Ylioppilas­ lehden päätoimittajana 100 vuoden aikana. 5 heistä on työskennellyt tehtävässä vuoden 2000 jälkeen. 1942 on Ylioppilaslehden perustamisen jälkeen ainoa vuosi, jolloin sitä ei ilmestynyt yhtään numeroa. 1994 on vuosi, jolloin Ylioppilaslehti sai historiansa ainoan huomautuksen Julkisen sanan neuvostolta. 1978 n o 1 / 20 1 3 on vuosi, jolloin lehden levikki oli suurimmillaan, 64 148 kappaleessa. Sivu 1 2 G R A D U K Ä T I L Ö PrOFFAA Ei KiinnOSTA Hei gradukätilö, kirjoitan sinulle, koska graduohjaajani ei ole kanssani ihan samoilla linjoilla. Aiheeni ei kiinnosta häntä eikä hän koskaan ehdi tavata. Voiko graduohjaa edes vaihtaa? Kyselläänkö laitoksella syitä, jos sitä yrittää vaihtaa? Tai en sitten tiedä, pitäisikö koko homma laittaa jäihin. Ehkä vika on minussa ja työssäni. OPiSKELiJAY S TÄvÄ L L i S E T PALvELuT: BOYS & GIRLS OPISKELIJAT! I L M A N A J A N VA R A U S T A LEIKKAUS + P E S U 27e nimim. Kari Tästä et kyllä saa itsellesi tekosyytä keskeyttää gradusi tekemistä! Ehei. Nimittäin: graduohjaajaa voi vaihtaa. Juttelin aiheesta matematiikan ja tilastotieteen laitoksen opintoasiainsuunnittelija Terhi Hautalan kanssa. Se on iso laitos, jossa aloittaa joka vuosi vähintään 150 opiskelijaa. Graduja laitokselta valmistui viime vuonna 87 kappaletta. Siellä ohjaajan vaihtaminen on mahdollista, koska opettajia on paljon ? joskus pienimmillä laitoksilla vaihtaminen voi olla hankalampaa, mutta kyllä sielläkin aina joku vaihtoehto on. Hautala sanoo, että laitos on toki kiinnostunut siitä, miksi opiskelija haluaa vaihtaa ohjaajaa. Tilanteessa etsitään opiskelijan kannalta suotuisaa ratkaisua. Mieti kuitenkin vielä ennen vaihtamista. Muista, että työsi on sinulle tärkeämpi kuin ohjaajalle, eikä akateemisessa maailmassa opiskelijaa pidellä kädestä. Olithan varmasti käsittänyt tämän? Lisäksi ei ole tavatonta, että graduohjaajan antama palaute on niukkaa, monesti jopa oraakkelimaista. Jos kuitenkin päädyt ohjaajanvaihtoon, käy juttelemassa laitoksesi amanuenssille, hän auttaa sinua eteenpäin. Tsemppiä, Marja-Liisa Tällä pastalla graduaiheisiin kysymyksiin vastaa gradukätilö Marja-Liisa. Voit lähettää oman kysymyksesi osoitteeseen marjaliisa@ylioppilaslehti.fi. LEIKKAUS 21e OSIS MATTAVAHA 15,50 e P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4 P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 ? 1 7 . 0 0 OSKARI JA SIIRI VILAMON RAHASTON SEKÄ HÄMÄLÄISTE N YLIOPPILASSÄÄT IÖN T U T K I M US - J A G R A DU S T I P E ND I T 2 0 13 ? Apurahoja ovat oikeutetut hakemaan ? Helsingin yliopistossa opintojaan harjoittavat Hämäläis-Osakunnan nykyiset ja entiset jäsenet sekä ? muut henkilöt, jos tutkimus kohdistuu Hämeeseen Sähköinen hakujärjestelmä ja hakuohjeet löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 28.2.2013 Hämäl äi s t e n y l i o p p i l a s sä ä t i ö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 1810. Keskisuomalaisen Osakunnan hallitus julistaa haettavaksi ELPIÖ JA RIIKKA KAILAN STIPENDIRAHASTON STIPENDIT Stipendit on tarkoitettu ensisijaisesti vähävaraisille Helsingissä opiskeleville keskisuomalaisille. Stipendien hakuaika on tänä vuonna 21.1.-21.2. klo 16.15 saakka. Lisätietoja sekä lista vaadituista liitteistä osakunnan www-sivuilla osoitteessa www.kso.fi Hakemukset osoitteella Keskisuomalainen Osakunta, Kailan stipendirahasto, Perhonkatu 6 2.krs. 00100 Helsinki. Puutteellisia tai myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä. Lisätietoja puh: 044 577 8465 tai toiminnanjohtaja@kso.fi
• ylio P P ilaS le h t i K E R H O ?Opettajaa pelättiin kovasti. Sillä oli kädessä karttakeppi, jolla se kopsautti päähän, jos tehtiin tuhmaa. Välitunneilla tapeltiin. Laskuoppi pelotti, kun en tahtonut millään muistaa, mitä on seitsemän ynnä viisi. Mutta kyllä meidän oli hyvä olla, ihmiset leikkivät ja kujeilivat.? Hilja Aaltonen 100, palvelustyttö, eläkkeellä. Käynyt kansakoulun 1920-luvulla Anjalassa. Ylioppilaslehti täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sen kunniaksi palstalla julkaistaan 100 vuotta täyttäneiden suomalaisten opiskelumuistoja. himaSen himoon uSa:n tulovero! Tulovero Yhdysvalloissa täyttää helmikuussa sata vuotta: maan perustuslakiin tehtiin helmikuussa vuonna 1913 lisäys, joka antoi liittovaltiolle oikeuden kerätä tuloveroa. Sadan vuoden jälkeenkään verojenkeräys ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu. Presidentti Barack Obama onnistui vuodenvaihteessa kiristämään kaikkein hyvätuloisimpien verotusta, mutta joutui sitä ennen kestämään viikkoja republikaanien itkua, hammasten kiristystä ja murjotusta. Yhden opintopisteen kurssi järjestetään jälleen ensi syksynä. Viime syksynä myös Helsingin yliopiston opiskelijat saivat osallistua. Ensi syksyn tilanne on vielä auki. Ylioppilaslehti vetoaa kurssin järjestäjiin: myös Helsingin yliopiston opiskelijoiden on päästävä kuulemaan Himasta. Ylioppilaslehden 90-vuotisnumeron kuvitusta numerossa 9?10/2003. Silloin: Ylioppilaslehden toimitus teki lehden 90-vuotisnumeroon aikajanan. Nykyään: Ylioppilaslehden toimitus teki lehden 100-vuotisnumeroon aikajanan. A S I A N T U N T I J A N S U O S I T U S Alan opiskelija paljastaa suosikkinsa. tyylikkäin omakehu työnhauSSa ?Hyviä ominaisuuksiaan kannattaa hehkuttaa rehellisesti. Jos olet oikeasti tiimipelaaja, korosta sitä. Älä listaa kliseitä, kuten 'olen energinen ja positiivinen?. Yritä sanoa ne jotenkin muuten, kuten ?yritän nähdä asioiden hyvät puolet enkä lannistu pikkujutuista?. Kerro esimerkkien kautta, millaisissa tilanteissa ominaisuudet ovat näkyneet, kuten vaikka koulun ryhmätöissä.? Reeta Reivinen, 2. vuoden markkinoinnin opiskelija. S iv u 1 3 n o 1 / 20 1 3 Ylioppilaslehti täyttää nyt 100 vuotta. Tällä palstalla onnittelemme ikätovereitamme. M U I N O I N Kukapa ei haluaisi olla Pekka Himanen. 20-vuotiaana Helsingin yliopistosta tohtoriksi väitellyt filosofi suhaa ympäri maailmaa ja kuittaa ilman kilpailutusta tilatulla tulevaisuushöpötyksellä 700 000 euroa veronmaksajien rahaa. Vastineeksi rahoista Himanen tarjoaa kansan huviksi lööppejä venähtäneistä baarireissuista sekä tajuntaa laajentavia termejä kuten ?kehitykseen sisältyvä kehitys?. Jos himasmainen elämä houkuttaa, unelma voi olla lähempänä kuin uskotkaan. Voit nimittäin ryhtyä Himasen opetuslapseksi. Miehen luotsaama Luovuuden kulttuuri ? Elämä taideteoksena -luentosarja on ollut osa Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opintotarjontaa jo viisi lukuvuotta peräkkäin. Kurssin käyneet kertovat, että luennot ammentavat Himasen elämästä. Siellä katsellaan videoita, joissa Himanen seikkailee esimerkiksi Desmond Tutun ja Norjan prinssi Haakonin kanssa. Himanen lukee ääneen akateemikko Georg von Wrightin hänelle kirjoittamaa koskettavaa ylistyskirjettä. Himanen soittaa luokalle flyygeliä. Opiskelijoiden ei tarvitse kärvistellä tavallisilla tuoleilla, vaan monologia voi kuunnella säkkituolissa tai riippumatossa loikoillen. Toisinaan ope-Himanen panee soimaan U2:sta tai Beethovenin Oodi ilolle. Kun kurssi sitten on ohi, luokkahuoneesta kävelee ulos ihmisiä, jotka ratkaisevat kestävyysvajeen himanismeilla: ?Kestävä talous mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen jatkumisen, ja hyvinvointiyhteiskunta puolestaan tuottaa kestävältä pohjalta hyvinvoivia osaajia jatkamaan talouden menestystä ? ekologisesti kestävällä tavalla.? Humanismi on niin out, ryhdy sinäkin himanistiksi. teksti ANNA brOTkIN PALJON ONNEA VAAN alkutekStit V I I S A S T E N
• teksti YLIOPPILASLEHDEN TOIMITUS N o 1 / 20 1 3 ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 1 4
• YLio P P iLAS LE H T i k uvat N I K L A S S A N D S T R Ö M naisia jäsenikseen. Ylioppilaslehti kävi Fabianinkadulla kokeilemassa, mitä ALKuTEKSTiT Pörssiklubi ei edelleenkään hyväksy tapahtuu, kun naiset kävelevät sisään siitä huolimatta. Tervetuliaisfanfaarit sai soittaa itse. K u T S u m AT T o m AT v i E r A AT P o r t a i k o n p ä ä s s ä o n j y k e v ä , puinen ovi. Se on lukossa. Tähänkö tämä kaatuu? Ei sittenkään: jostain kuuluu askelia, ovi avautuu. ?Hei?, sanoo henkilökuntaan kuuluva nainen ja katsoo meitä hölmistyneenä. ?Hei?, sanomme me ja vedämme kommandopipot naamalle. Sitten painamme mankan play-nappia, ja mahongin väristen kalusteiden täyttämän huoneiston hiljaisuuden rikkoo kovaääninen punk. Lähes saman tien kuuluu tiukka huuto ? Pörssiklubin pomo on perässämme. Suunta on selvä, ja nyt on kiire: kohti klubin kirjastohuonetta. Kirjastohuoneessa ollaan! ?Silence!? lukee huoneen seinällä olevassa taulussa. Musiikki pauhaa. Itse askarreltu kommandopipo on pyörähtänyt toimitussihteerin päässä, mutta toisesta silmänreiästä hän erottaa Pörssiklubin johtajan vihaisen ilmeen. Johtaja tarttuu napakasti kiinni riehujan vasempaan käsivarteen ja peittää tämän oikeassa kädessä olevan videokameran. Toimittaja istuu keskellä huonetta olevaan nahkatuoliin, joka on huhupuheiden mukaan kuulunut Mannerheimille. Tai sitten Mannerheim on joskus istunut siinä, ehkä. Toimittaja heiluttaa jalkojaan. Huudamme katkonaisesti iskulauseita. Meitä on kolme ja tuntuu, ettei johtaja osaa päättää, mitä seuraavaksi tekisi. Olemme hippasilla. Päätoimittaja juoksee klubinjohtajaa karkuun valkoisten pöytäliinojen peittämien pöytien taakse kuin kauris lumisella pellolla. Tämä alkaa olla tässä. Johtaja työntää kohti ulkoovea ja tarttuu vielä reitiltä poikkeavaa kuokkavierasta käsivarresta. Irti otteesta, kohti portaikkoa! ?Menkää lapset kotiin kasvamaan?, peräämme huudetaan, kun poistumme porraskäytävään. Alle minuutin mittainen naisten kutsumaton vierailu Pörssiklubille on ohi. Me aiomme kyllä kasvaa jossain vaiheessa aikuisiksi. Mutta kuinka kauan Pörssiklubin pitää vielä kasvaa? Y Katso video vierailusta, www. ylioppilaslehti.fi S iv u 1 5 N o 1 / 20 1 3 P ö r s s i k l u b i o n h e r r a i n k e r h o . Klubilla miehet voivat lounastaa ja vaihtaa kuulumisia. Siellä puhutaan tärkeistä asioista. Itse asiassa niistä kaikkein tärkeimmistä: rahasta ja vallasta. Klubin johtaja Michael Nyman on kehuskellut Tulva-lehdessä, että jäsenistössä ovat edustettuina kaikki Suomen menestystarinat Stora Ensosta Nokiaan. ?Täällä käyvät presidentit, ministerit ja paljon ulkomaiden ja kotimaan päähenkilöitä?, Nyman sanoi viisi vuotta sitten. Jäsenlista on salainen, mutta esimerkiksi klubin hallituksen puheenjohtaja Juhani Mäkinen on kahdeksan yhtiön hallituksessa, sellaisten kuin Fazer ja Lemminkäinen. Iltalehden viimekeväisen tiedon mukaan jäseniä on noin 1 500 ja luku kasvaa kokoajan. Klubi perustettiin vuonna 1910 ? kolme vuotta ennen Ylioppilaslehteä. Aikalaisia ollaan. Itse asiassa Ylioppilaslehtikin oli aluksi tavallaan herrainkerho. Lehden historia oli pitkään enimmäkseen nuorten vihaisten miesten historiaa. Pikkuhiljaa yhä useammalle naiselle alettiin maksaa juttupalkkioita ja kuukausipalkkaa. Kunnes sitten 1980-luvulla toimituksessa innostuttiin feminismistä ja julkaistiin oikein naisteemanumero. Koko 2000-luvun tilanne on ollut se, että enemmistö lehden tekijöistä on naisia. Pörssiklubissa samanlaista muutosta ei ole nähty, vaikka klubin sivulla sanotaan, että ?perinteet säilyvät mutta toiminta sopeutetaan jatkuvasti tämän päivän vaatimuksiin ja tuleviin haasteisiin?. Nainen voi Suomessa olla valtiovarainministeri tai Suomen pankin pääjohtaja, mutta naisten hyväksyminen Pörssiklubiin koetaan yhä liian suureksi ?tämän päivän vaatimukseksi?. ?Nykyinen näkemys on jäsenkunnan tahdon mukainen?, hallituksen puheenjohtaja Mäkinen sanoo puhelimessa. Siitä huolimatta, että Pörssiklubin jäseniksi pääsevät vain miehet, klubin tiloissa käy päivittäin naisia. Klubilla on ravintola, jonne jäsen voi tuoda lounasseuraa sukupuolesta riippumatta. Naiset voivat ihailla klubin arvokkuutta henkivää tunnelmaa ja tallustella punaisella kokolattiamatolla ? mutta yhteen tilaan nainen ei saa jalallaan astua. Kirjastotila on pyhitetty vain ja ainoastaan herroille. Viime keväänä Yle kysyi klubin johtajalta Michael Nymanilta, olisiko aika jo kypsä naisjäsenille. Nyman väisteli ja sanoi naisten olevan kyllä tervetulleita vieraiksi. ?Näin klubinjohtajana pitää todeta, että on erittäin mukavaa, kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa?, hän sanoi. Ylioppilaslehti päätti ilahduttaa vierailulla.
• ALkuTEkSTIT Y L IOP P IL ASL E HT I teksti AURORA RÄMÖ ja VAPPU KAARENOJA YL selvitti, millaista on kakata housuun pikavuorolla Y L B U S S I S S A maan entiseen pääkaupunkiin. YL RAPORTTI: PASkOImmE HOuSuuN buSSISSA TuRkuuN K u n V a i n i o n l i i k e n t e e n valkoinen Volvo kaartaa ulos Kampin kauppakeskuksen kellarista, valo humahtaa ikkunoista läpi. Tammikuun keskipäivä näyttää keväältä. Bussissa se tuntuu erityisen kirkkaalta, bussissa ollaan paljon korkeammalla kuin muut. Pitkänmatkan linjuri Turkuun on puoliksi täynnä maakuntamatkailijoita, joiden kantamukset kuski on latonut tavaratilaan. Meillä ei ole laukkuja, meillä on housut, joissa on löysät vyötärönauhat. Ettei puristaisi. Istuimet näyttävät siltä kuin ne olisi verhoiltu kuvaamataidonopettajien vaatteilla. Keskisiniseen kankaaseen on roiskittu erivärisiä, pirtsakoita neliöitä. Toinen meistä asettuu bussin keskiosaan käytäväpaikalle, toinen takapenkille ikkunan viereen. ?Tervetuloa pikavuorolle Turkuun. Matkan aikana käytössänne bussin takaosassa on wc. Siellä on myös lehtiä luettavaksi matkan aikana?, lipunmyyjänainen kuuluttaa keskusradion kautta Espoon Ikean kohdalla. Tieto aiheuttaa jännitystä. Jos kaikki ajankulu on pakattu linjurin peräpäähän, kanssamatkustajat rynnivät edestakaisin käytävää koko kaksi ja puolituntisen. No ehkä he luulevat, että se on vessa, mikä haisee. Kummankaan vieressä ei sentään istu ketään. Vaikka katsotaan nyt, tuleeko tästä edes mitään. Ei ole yhtään kakkahätä, mutta jotain tässä nyt pitäisi housuun vääntää. pinnistää pökälettä farkkulegginseihin. VK: Mä ponnistan ja pidätän samalla. En tiennyt, että se on mahdollista. AR: Ajattele, että oot pöntöllä. Mäkin koitan hirveesti pumppailla, mut koko ajan on vaan kusihätä. Miten pystyy kakkaamaan silleen, ettei tuu samaan aikaan tosi paljon pissaa? VK: Ei helvetti, nyt saatana kakkaan. Menee tunti, mutta mitään ei tapahdu. Tämä on yllättävän vaikeaa. Tuntuu jotenkin oudolta, kun on housut jalassa. K a s a a m m e m o l e m m a t l e h t i ä etutarjottimelle. Yleensä auttaa, jos ajattelee jotain muuta eikä keskity itse suoritukseen. Lukeminen ei oikein onnistu. Bussi keinuttaa huomaamattomasti ja hiljaa, mutta sen verran, että tekstiä tihrustaessa tulee paha olo. Tekstiviesti keskipenkille: AR: Onks ees lähellä? Vastaus: VK: Kerään itteäni, hannatuttaa. Kyl kohta onnistuu. Tä y t y y y r i t t ä ä v o i m a l l a . Penkin ja takapuolen välissä on sen verran vähän tilaa, että on siirrettävä paino pelkästään toiselle pakaralle. Asento on huono. Edessä olevan penkin selkänoja puristuu nyrkkien väliin, veri pakkautuu päähän. Kun bussi pysähtyy 110-tien varressa Suomusjärven kohdalla, tuntuu jo että ohimo repeää. Toisella puolella tietä tyttö istuu pysäkillä ja tuijottaa. Terve vaan. Naama väännöksissä ei paljon huvita seurata muiden matkustajien ilmeitä, mutta todennäköisesti etupenkiltä vessaan Kings-pipo päässä toikkaroiva poika ajattelee, että väännämme hysteeristä itkua. Ja sitten vihdoin. AR: AHAHAHAHAHAHAHAHAHH EI VITTU, KAKKASIN HOUSUUN! TÄÄ OLI PARAS IDEA MAAILMASSA AHAHAHAHAHAHH! Kymmenen minuutin päästä: VK: EI HELVETTI, NIIN MÄKIN! AHAHAHAHAHAHAHHAHHHAH! Ahahahaah ei haise, lämpöstä! Toi viereinen poika tsiigaa, kun mä nauran niin paljon. AR: Miten sä onnistuit? VK: No kakkasin vaan. Saukkolan jälkeen lip u n m y y j ä pysähtyy jutustelemaan juuri kyytiin nousseen matkustajan kanssa. Naisella on lila, hapsuista tehty kaulaliina. He puhuvat joulusta. Kiireestä. Keskipenkin takana oleva nainen imeskelee äänekkäästi pastillia. Samalla toinen meistä A j a t u s o m a s s a p a s k a s s a a n istumisesta on paljon pahempi kuin varsinainen istuminen. Sulanut ruoka ei kirvele, ei polta eikä ole erityisen märkää. Pissaakaan ei tullut juuri ollenkaan. VK: Tai ehkä vähäsen, vaikee sanoo. Bussin etuosassa joku lukee iltapäivälehteä ja joku toinen raapii korvaansa. Pastillinainen katselee ulos ikkunasta. Kukaan ei epäile mitään. Kenenkään matkaa ei haittaa ollenkaan, että kakkasimme juuri housuun. Kaikilla menee mukavasti, Turkuun menossa, viikonloppu vasta alussa. Tekisi mieli kertoa. Kings-pipoinen poika, arvaa mitä! On sellainen olo, että pystyy tekemään mitä tahansa. Selviää mistä tahansa. Emme edes huomaa, että aurinko on mennyt pilveen jo Saukkolassa. T Ä S T Ä O N K Y S E N o 1 / 20 1 3 Turkuun voi matkustaa myös junalla. SIvu 1 6
• YLIO P P ILAS LE H T I Halikko Turku ALKuTEKSTIT M O U I S Suomusjärvi Helsinki Bussi Bussikuski Bussi ajaa Halikon läpi ja kakkaamme yhteistuumin vähän lisää. Pikkuhiljaa söhjö liiskautuu kiinni ihoon. Tuntuu kuin olisi jotain geelin tapaista persvaossa. Kun nousee penkistä, kakka ei irtoa pakaroista. Bus­ sien heilunta kiinnittää sen niihin entistä tiukemmin. AR: Siis hyi helvetti. Mä istun sen päällä. VK: Joo. Täs on vielä yli tunti matkaa. Saakohan tästä jonkun tulehduksen? Taas pysähdytään. Nyt tien varressa näkyy huoltoasemakompleksi. Li­ punmyyjä on sanonut alkuspiikissä, että pysähdyksiä tehdään tarpeiden ja toiveiden mukaan. Iskee pieni paniikki. AR: Kiva mennä pyörimään jonnekin tehtaanmyymälään paskat housussa. VK: Kuvittele, että oot vauva. Tai vanhus. Äkkiä ihmisten nenät tähän turtuu. Tuleeko läpi? Ei tule. Välillä haistaa jotain, mutta suurimman osan ajasta ei. On kyllä todennäköistä, että oma nenä turtuu paljon ennen muiden neniä. Tehtaanmyymälä ohitetaan pysähtymättä. Jatkamme istumista. K a a r i n a s s a a l k a a s a t a a l u n t a . Kun nousee hetkeksi ylös ja istuu takaisin alas, ällöttää vähän. Kakkalevy leviää joka kilometrillä laajemmak­ si. Tunturi Center, Biltema, Tarjoustalo, harmaata, harmaata, harmaata. Oltaisiinko jo pikkuhiljaa perillä? Alkaa jo vähän tuskastuttaa. ?Saavumme Turkuun?, kuljettaja huokaa mikrofoniin. Minnehän se lip­ punainen on mennyt kesken kaiken? Ihan sama. Kuikuilemme kärkkäästi esikaupunkimaisemaa. ?Pysähdymme tarvittaessa kaikilla pikavuoropysäkeillä ennen linja­autoasemaa.? Ei saatana. Kakka ei tunnu enää geeliltä vaan kylmältä limalta. Hajun haistaa koko ajan paremmin. Jos nyt kerran pystyy mihin tahansa, oliko pakko valita juuri tämä? Housujen takapuolelle muodostuu märkä läikkä. VK: Me joudutaan varmaan ostamaan tää koko bussi. VK AR WC N o 1 / 20 1 3 H e s e j ä a l k a a n ä k y ä yhä useammin. Suojeltu funkkistyylinen linja­ autoasema ilmestyy näköpiiriin tasan aikataulussa. Kuski toivottaa tervetulleeksi uudelleen ja pysäköi Volvon sadan met­ rin päähän asemasta. Ryysäämme ulos kuminauhat tiukkoina, samalla kun muille ojennellaan matkatavaroita leveällä murteella. Tuntuu vähän absurdilta, mutta kun pääsee ulos, ei olekaan kauhea kiire. Kävelemme ihan mielellämme. Ei ole mitään pidäteltävää. Y S Iv u 1 7
• KESKiTY iHMiSEEN Y L IOP P IL ASL E HT I teksti AURORA RÄMÖ k uvat N I C K T U L I N E N Tämän jutun kolmella helsinkiläisellä ei pitäisi olla juuri muuta yhteistä kuin suomalaisuus. Onko se ero vai yhtäläisyys? N o 1 / 20 1 3 Kolme K u va a S u o m e S ta P e r k e l e ! Tänne jäätyy. Kruunuvuoren selältä tuulee suoraan niskaan, viima menee kaulaliinan rei?istä läpi. Pikkukoiraa ulkoiluttava rouvasnainen kävelee vastaan naama kivettyneessä irveessä. Hän pysähtyy potkimaan lunta hauvan jätöksen päälle. Talo Pohjoisrannassa on nimeltään Donnerin talo. Jörn Donnerin isoisä on rakennuttanut sen vuonna 1890. Se sijaitsee Vironniemellä, joka on pääkaupungin parhaiten koulutettu alue. Täällä tienataan keskimäärin yli 40 000 euroa vuodessa ja äänestetään kokoomusta. Rapun puuportaat ovat miltei alkuperäisessä kunnossa. Eteisessä tuoksuu vanhalta ihmiseltä. Keskimmäinen huone on hyllyä lattiasta kattoon. Donner, helmikuussa 80 vuotta, lukee paljon. Nyt hän katsoo lasiensa yli kirjastohuoneen pöydän takaa. Kulmakarvat ulottuvat melkein silmäluomiin. Pari kuukautta sitten hän on saanut valmiiksi yli tuhatsivuisen omaelämäkerran, Mammutin. ?Olen ollut täysin impotentti tekstin valmistumisen jälkeen?, Donner sanoo. Puolifiktiivinen muisteluteos on hänen noin kuudeskymmenes kirjansa. Kukaan ei muista enää tarkkaa lukua, esikoisteoksen ilmestymisestä on yli 60 vuotta. Elämäkerta kertoo suomenruotsalaisen kulttuurisuvun pojasta, joka Sivu 1 8 ajautuu konkurssiin. Se kertoo sosialistista, joka viettää aikaansa ruokailemalla Jean-Paul Sartren kanssa ja jakamalla kokemuksia nuorempien naisten kanssa seurustelemisesta presidentti Sauli Niinistön kanssa. Donner on tehnyt lähes kaikkea muuta, paitsi käyttänyt huumeita. Hän on ollut eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja EU-parlamentissa yhteensä 26 vuotta. Julkisuudessa hän on pyörinyt 1950-luvulta lähtien. Suomen television historiassa on tuskin montakaan keskusteluohjelmaa, jossa Donner ei olisi vieraillut. Aina tupakka suussa, ryhdittömästi retkottaen. ?Kai jotkut spurgut minut vielä tunnistavat. Mutta jos menen yliopistoon, niin ei minua kukaan tiedä. Koska kaikesta on ikuisuus?, Donner sanoo ja yskäisee. ?Kirja sisältää kaikenlaisia rääväsuisia väitteitä?, hän jatkaa. ?Mutta en kuvittele, että sillä olisi mitään vaikutusta mihinkään. Ei yhdellä ihmisellä koskaan ole.? D o n n e r e i o l e koskaan ollut varsinainen kansanmies, enemmänkin maailmanmies. Hän on aina liputtanut avoimuuden puolesta, ahdasta kansallismielisyyttä vastaan. Kun kulttuuripersoona aloitti Ylioppilaslehden kolumnistina 1960-luvun alussa, hän oli jo länsinaapuria myöten kuuluisa.
• YLio P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Jörn DonnEr, S. 1933 - Finlandia-palkittu kirjailija, Oscarin noutanut elokuvaohjaaja ja kolmen puolueen kansanedustaja. - Diplomaatti, professori, Suomen Elokuvasäätiön perustajajäsen ja kuuden lapsen isä. - Polttanut lähes miljoona tupakkaa. S iv u 1 9 n o 1 / 20 1 3 - Silloin, kun ei joudu osallistumaan ?tällaisiin imbesilleihin haastatteluihin?, kuntoilee.
• KESKiTY iHMiSEEN Y L iOP P iL ASL E HT i ?Tällä maalla ei mene hyvin. Ei siinä yhdellä ihmisellä ole mitään vaikutusta.? N o 1 / 20 1 3 Esimerkiksi ruotsalainen Aftonbladet kuvasi kirjailija-kriitikko-elokuvaohjaajaa vuonna 1962 rikkaan perheen pojaksi ja salonkibolsevikiksi, joka on ?monumentaalisen omahyväinen?. Donnerin aikaan Ylioppilaslehti oli yksi ainoita nuorten lehtiä. Se oli vaikutusvaltainen ja radikaali. Helsingin Sanomat julkaisi vielä pilapiirroksia afrikkalaisista työntämässä aterimia nenäänsä, kun taas Ylioppilaslehti alkoi puhua kansainvälisyyden ja kolmannen maailman puolesta. Kulttuuriradikaalit kirjoittivat lehden sivuilla solidaarisuudesta. He vaativat esimerkiksi kehitysavun lisäämistä, mikä vaikutti siihen, että Suomeen perustettiin ensimmäinen kansainvälisen kehitysavun toimisto vuonna 1965. Ylioppilaat paistoivat Kaivopihalla poron ja härän ja myivät niiden lihan pakolaisten hyväksi. He puuhasivat stipendejä Afrikan maiden ylioppilaille. Donnerin nimen ansiosta Ylioppilaslehti sai näkyvyyttä yliopiston ulkopuolellakin. Se oli tarpeen, sillä kansallisidentiteetin kyseenalaistaminen oli pienen, akateemisen piirin juttu. Pitkänsillan toisella puolella ei neekereitä hyysätty. N y k y ä ä n p i t k ä s i l t a e i kulje enää Kruunuhaasta Hakaniemeen, vaan keskustasta Lahdentietä Kehä ykkösen yli koilliseen. Se on noin 15 kilometriä pitkä. Se päättyy Jakomäkeen. Kun kävelee Jakomäentietä kohti ostaria, ensimmäisenä tulee vastaan Pepsi-kiska. Seuraavaksi matala puurakennus, jonka katolla lukee ravintola Bumerang. Pizza 5 euroa. Kerrostalolähiössä asuvat Helsingin vähiten koulutetut. Talot rakennettiin 1960-luvulla, kun kaupungista alkoi loppua tila. Suurin osa kodeista on vuokra-asuntoja. Tulotaso on yli puolet huonompi kuin Vironniemellä. Bumerangin saunaosastolla pidettiin Jakomäen perussuomalaisten paikallisjärjestön pikkujoulut pari kuukautta sitten. Puolue kerää yleensä eniten ääniä Helsingissä juuri Jakomäestä. Timo Elo, 50, istuu kangassohvalla kädet selkänojalla eikä tilaa mitään. Vaaleanpunainen kauluspaita, farkut vyötetty vatsan alle. Taskussa on tupakka-aski. Kasvot punottavat hieman pakkasen jäljiltä. Elo on perussuomalaisten paikallisjärjestön perustaja ja puheenjohtaja, kahden tytön isä ja sarjayrittäjä. ?Tämä on ainoa suomalaisen omistama kapakka koko Jakomäessä. Vaikka omistajan mies on kyllä turkkilainen?, hän sanoo ja hymyilee. Hän hymyilee paljon. Elo on asunut Jakomäessä yli 20 vuotta. Hän tuntee paikalliset hyvin. Viereisessä pöydässä istuva mies kysyy, mihin aikaan Elon vaimo pääsee töistä. Kukaan muu kuin Elo ei saa kysymyksestä selvää. Elo on ollut ehdolla kolmissa eduskuntavaaleissa. Ensimmäisissä hän oli vielä köyhien asialla -puolueen listoilla, mutta vaihtoi perussuomalaisiin, koska se on lähimpänä hänen omia arvojaan. Viime vaaleissa perussuomalaiset sai valtavan, jytkyksi nimetyn äänivyöryn. Sen johtui siitä, että osa kansasta oli kyllästynyt korkeasti koulutettuihin ja korrekteihin broilereihin, jotka ovat jaelleet käyntikortteja yläasteelta lähtien. Poliitikoihin, jotka puhuvat vain toisille poliitikoille, eivät ihmisille. ?En ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut puoluepolitiikasta. Mutta Sivu 2 0 lähdin ehdolle, koska halusin vaikuttaa näihin asioihin. On tärkeää, että on päättäjiä, jotka ovat eläneet normaalia elämää?, Elo sanoo. Hänen mielestään pienituloisia pitää auttaa ja töitä täytyy saada ilman hienoa koulutusta. Mutta ihmisten pitää kantaa myös itse vastuuta itsestään. Sosiaalitukia ei saa käyttää hyväksi. ?Maahanmuuttajista ei voi puhua yhtenä ryhmänä, koska sellaista ei ole. Mutta siellä on pieni osa, joka tulee ihan suoraan hakemaan sosiaalietuja. Afrikassa liikkuu juttuja, että tulkaa tänne, Suomessa ei tarvitse tehdä mitään?, Elo sanoo. Hän sanoo kuulleensa huhun maahanmuuttajilta itseltään. Elo korostaa, ettei luokittele ihmisiä sen mukaan, mistä he ovat kotoisin, vaan sen mukaan, millaisia he ovat. Vaikeaa taustaa olisi tuijottaakaan, jos mielii vaikuttaa Jakomäessä. Viidesosa asukkaista on ulkomaalaistaustaisia. ?Mutta kun asuu lähiössä, näkee eriarvoisuuden kantaväestön ja vähemmistöjen välillä. Miksi meidän pitää sopeutua kaikkeen mitä joku pieni vähemmistö haluaa? Sitten he haluavat vain kokoajan lisää?, Elo sanoo. Hän tarkoittaa esimerkiksi Jakomäen uimahallin lauantaivuoroa, josta nousi meteli neljä vuotta sitten. Vuoro oli varattu erityisesti musliminaisille, jotka eivät voi tai halua käydä uimassa samaan aikaa miesten kanssa. Ongelmana oli, että lauantaisin halusivat uida muutkin kuin musliminaiset. Tällaisten tapausten takia maahanmuuttoa pitäisi Elon mukaan rajoittaa: ne kun lisäävät rasismia. ?Suvaitsevaisuus voi mennä liian pitkälle. Esimerkiksi neekeri ei ole koskaan ollut loukkaava sana, se tarkoittaa suomen kielellä tummaihoista. Mutta nyt tummaihoiset ovat kieltäneet sen, siitä on tehty rasistinen sana. Enhän minäkään mene muihin maihin kieltämään sanoja, jotka tarkoittavat suomen kielellä jotain ihan muuta.? Jakomäkeläisten äänet eivät kantaneet Arkadianmäelle saakka. Siitäkään huolimatta, että Elo sai kotipaikassaan enemmän kannatusta kuin Helsingin ääniharava Jussi Halla-aho. Mutta kaupunginosan äänestysprosentti olikin Helsingin alhaisin. ?Enää en lähde ehdolle. Koko touhu on mennyt ihan pelleilyksi tämän EU:n kanssa. Eduskunta on täynnä sellaisia, jotka ovat olleet vain politiikassa ja sen kyllä huomaa.? ?Tällä maalla ei mene hyvin. Ei siinä yhdellä ihmisellä ole mitään vaikutusta.? Suomessa on tosiaan mennyt paremminkin. Vaikka suomalaiset ovat kokoajan koulutetumpia, luokkaerot ovat yhä selkeämpiä. Tuloerot kasvavat jatkuvasti ja köyhyys periytyy, sanovat tutkijat ja tilastot. Suomalaisten tulot kasvoivat vuonna 2011 pyöristettynä prosentin verran, mutta suurin osa varoista meni jo valmiiksi eniten tienaaville. S u o m a l a i s t e n s u h t a u t u m i n e n ulkomaalaisiin on yksi maan vakavimmista uhkakuvista, puhui Rkp:n kansanedustaja Jörn Donner pylvästalossa vuonna 1991. Hän sanoi, että Euroopan yhdentymistä katsotaan liikaa talouden ja politiikan näkökulmasta. Unohdetaan, että siihen liittyy myös moraali. Eli ihminen. Donnerin ei pitänyt lähteä politiikkaan enää sen jälkeen, kun viimeisin edustuspesti päättyi vuonna 2007. Hän muutti mielensä, kun perussuomalaisten kannatus alkoi nousta.