• >Fotonovelli: Barbin paluu s. 26 1 22.1.2010 97. vuosikerta KIRSTU TYHJÄNÄ Helsingin yliopisto jää jälkeen varainkeruussa RAKAS MINÄ Kaari Utrio kirjoitti kirjeen nuorelle itselleen Liukkailla jäillä ELINA TIILIKKA PALJASTAA KIRJASSAAN PROSTITUOIDUN ARJEN HÄKKIIN UNOHDETUT Vankien asia ei ole kenenkään asia
• 2 1/2010 Ylioppilaslehti 1/2010 PÄÄKIRJOITUS MEDIAKOORDINAATIT H Y V I S S U U RY R I T Y S Google uskaltaa vastustaa Kiinan johtoa ­ toisin kuin k poliitikot. UUSI VUOSIKYMMEN sitten otti ja alkoi. Ystäväni epäipäi ili synkeästi, että 2010-luku on oleva tyhmyyden vuosiuos sikymmen. Epäilen ystäväni tiivistäneen huonona hetkenään tyhään n myydeksi koko joukon surkeita asioita: epä-älyllisyyden isyy yden ihannoinnin, kyynisen populismin, lyhytnäköisyyden, emden n, patian puutteen, mielivallan puolustamisen, aggressiivires ssiivisen oman edun tavoittelun, epärationaalisuuden ja p a pelonsekaisen vihan. TYHMYYDEN VUOSIKYMMENENÄ sanoja "älymystö" j "siö" ja vistyneistö" kehtaa käyttää vain lainausmerkein. ÄlymysÄly ymystöstä on noloa puhua. Vielä kiusallisempaa olisi kuulua ku uulua sellaiseen. Maahanmuuttokeskustelun myötä sanavarastoon on tuln on lut uusin ilkkumasana, suvaitsevaisto. Siitä puhuvien suuien n ri, epämääräinen vihollinen on kulttuurirelativismi. Silti mi. näiden ihmisten käsitys tiedosta kärsii usein samasta asiasta asta, josta relativismia syytetään. Tyhmyyden vuosikymmenenä jokaiseen argumenttiin men nttiin on suhtauduttava yhtä arvokkaana. Tieteellinen tiet on tieto to epäilyttävää ja elitististä, ja juuri elitismi kaamein synti. i Vihaan ja epäluuloon perustuvat tunneargumentit ovat arvostelun ulkopuolella tai yhtä merkittäviä kuin tutkimukseen perustuvat näkemykset. Valtakunnan päälehdessä kehtaa ihan omalla nimellään arvella, ettei suomalainen korkeakoululaitos ole tuottanut mitään yhteiskuntaa hyödyttävää sitten AIV-rehun. TUTTAVANI KIRJOITTI lehteen maahanmuutosta myöntei- TÄRKEÄÄ Tyhmyyden vuosikymmen E T U K E NO S TA N E NÄ L L E E N YÄ K , T U M M A M I E S ! Jos rakastat -elokuvan monikulttuurinen rakkaustarina riehaannutti nettirasistit. A Aamulehti uutisoi, että Paula Lehtomäki lähtee keskustan uh puheenjohtajaehdokkaaksi. Ä L Ä PU H U TOT TA K UO L L E I S TA Kaarina Hazard sai vihat niskaansa kertomalla, että Tony Halme oli eläessään vitsi. K U U K AU S I LIITE UUDISTUI Uusimmassa numerossa oli vain kaksi sotahistoriaa käsittelevää juttua. SYMPAATTISTA VEERA LU O M A - A H O PÄ ÄT O I M I T TA JA KEKSI KUVALLE KUVATEKSTI JUKKA TILUS sesti, ja sai netissä herjaryöpyn ja sähköpostiinsa viestin: "Etkö tiedä, mitä kaltaisillesi tapahtuu internetissä?" Uhkaukseen oli helppoa suhtautua huvittuneesti. Nettiä hallitsevat aggressiiviset öykkärit ovat riesa, jonka takia on helppoa unohtaa, että nettidebatointi on ihan oikeasti myös demokratisoinut julkista keskustelua. Silti netissä leviävä avoin vihapuhe on vaarallinen ilmiö. Ikävintä on, että viime aikoina sen retoriikkaa ovat lähteneet komppaamaan monet median ja politiikan edustajat. Monen toimittajan salainen fantasia on olla verevä kansanmies, vaikka todellisuudessa olisikin yliopistossa ainakin graduseminaariin asti roikkunut kantakaupungin kasvatti. Ehkä tämä fantasia selittää, miksi niin moni on heittäytynyt innolla puolustamaan niitä, jotka esiintyvät heille kansan syvinä riveinä. Ilmiö on falski ja vastenmielinen. MINULLE VUOSITUHANNEN ensimmäinen vuosikymmen oli opiskelun, juhlien, harhailun, pätkätöiden ja uteliaisuuden vuosikymmen. 2000-luvun toisen vuosikymmeneni teemana on toistaiseksi ollut uuden elämän odottelu. Loppukevään lehteä tekevät Antti, Ninni, Matti, Sohvi ja Tuomas, maailman paras toimitus. Ja ei, tämä väite ei ole tutkittua tietoa. TOIMITTAJA KOKI Tinkaajat EN TIEDÄ, miten jouduimme siihen tilanteeseen. Olin Lähetä kuvatekstiehdotuksesi numeroon 050 339 3033. Kirjoita viestin alkuun sana KUVATEKSTI ja loppuun nimesi tai nimimerkkisi. Voit lähettää ehdotuksesi myös osoitteeseen posti@ylioppilaslehti.fi. Laita viestin otsikoksi "Kuvalle kuvateksti". Parhaan kuvatekstin laatija voittaa joka kerta kirjapalkinnon. Muut ehdotukset julkaisemme. NUMERON 17 / 2009 VOITTAJA + HYVÄT HÄVIÄJÄT 16-vuotias ja parhaan ystäväni kanssa humalassa kaupungilla perjantai-iltana. Jostain ilmaantui kaksi miestä, joiden kanssa aloimme spekuloida seksikaupoilla. "Pitäisi saada rahaa viinaan ja taksiin," perustelimme myyntiaikeitamme. Miehet empivät. Esitimme näyttävän kielisuudelman: temppu, jolla meillä oli tapana huijata tyhmiä äijiä ostamaan meille juomia baareissa silloin, kun pääsimme livahtamaan niihin. Show toimi. Miehet alkoivat suunnitella käytännön asioita ja yrittivät tinkiä ilmoittamastamme hinnasta. Silloin humalaisissa teininpäissämme tapahtui jotain. Käännyimme 180 astetta, tartuimme toisiamme kädestä ja juoksimme niin kauas kuin jaksoimme. Korttelien päässä nauroimme minuuttitolkulla hysteeristä, hengästynyttä naurua. En ole varma kumpaa juoksimme enemmän pakoon ­ miehiä vai haluamme tehdä jotain superkiellettyä ja tienata lukiolaisen mittakaavassa huikeita summia. Ei sillä väliä. Pääasia, että juoksimme. > Kokoomus otti varaslähdön eduskuntavaaleihin lanseeraamalla Viimeinen Toivo -kampanjan. JARI HANSKA > Sofi Oksasen tuottama "Sillä silmällä" -jakso sisustaa suomalaisen heteromiehen asunnon. O > Opintopsykologi Kaarlon vetämä "Neljä askelta hyvälle työuralle" -kurssi on muuttunut vuosi vuodelta kyynisemmäksi. JOEL RÄMÖ > Jatko-opiskelijasta köyden jatkoksi: näkymiä humanistien urakehitykseen. MURTUMA > Ilmastonmuutoksen aikana hehkulamput korvattiin käsitetaiteella. M. HEIKKINEN NINNI LEHTNIEMI > Lue juttu Elina Tiilikasta, joka kirjoitti kokemuksiinsa perustuvan kirjan prostituutiosta, s. 22. Perustettu 1913. Suomen aikakauslehtien liiton jäsen. issn 035-924. toi m i t u s Päätoimittaja Veera Luoma-aho (äitiysvapaalla 31.5. asti) Vt. päätoimittaja Antti Järvi 09 1311 4228, 050 3393033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi Toimitussihteeri Ninni Lehtniemi 09 1311 4229, toimitussihteeri@ylioppilaslehti.fi Toimittajat Matti Markkola 09 1311 4231, matti.markkola@ylioppilaslehti.fi Anna-Sofia Berner 09 1311 4230, anna-sofia.berner@ylioppilaslehti.fi Ulkoasu Tuomas Karppinen 09 1311 4234, graafikko@ylioppilaslehti.fi Valokuvaaja Teemu Granström, teemu.granstrom@ylioppilaslehti.fi osoi t t e e n m u u tok s e t ja t i l au k s e t www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu Toimistosihteeri Tarja Muhonen 050 5420549, tarja.muhonen@hyy.fi, fax 09 1311 4346 Käynti- ja postiosoite Mannerheimintie 5 b, 6. krs, 00100 Helsinki Fax 09 659 424 i l moi t u s m a r k k i noi n t i Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Myyntipäällikkö Lauri Ristikankare, 020 7969 582; Kari Kettunen 020 7969 583 Keskus 020 7969 580, fax 02 2331 211, yolehdet@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi Ilmoitushinnat teksti 2,05 e/pmm ja takasivu 2,40 e/pmm, abinumerossa teksti 2,95 e/pmm ja takasivu 3,50 e/pmm. Määräpaikkakorotus 10 %. Huom. Hintoihin lisätään arvonlisävero 22 % Ilmestymisaikataulu ja mediakortti www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf Ilmoitusten jättö torstaisin klo 16.00 mennessä, järjestöilmoitukset keskiviikkoisin k u s ta n ta ja Ylioppilaslehden Kustannus Oy Toimitusjohtaja Heikki Härö Hallinto ja talous Marjo Berglund pa i no Sanomapaino Oy, Forssa Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä kirjoituksista, valokuvista tai muusta aineistosta eikä säilytä tai palauta niitä. Ylioppilaslehti 2/2010 ilmestyy 5.2. Ilmoitusten jättöpäivä on 28.1., järjestöt 27.1. Järjestöilmoitukset osoitteeseen www.ylioppilaslehti.fi/jarjesto
• 4 UUTISET Ylioppilaslehti 1/2010 kampus kaupunki maailma YTHS jakaa sikapiikkejä YTHS rokottaa helsinkiläisopiskelijoita joukolla sikainfluenssaa vastaan vielä tänään perjantaina. Rokotetta jaetaan YTHS:n Töölön toimipisteessä kello 15:een asti. Tämän jälkeen rokotteen saa kotikunnan terveyskeskuksesta tai ajanvarauksella YTHS:n terveydenhoitajan vastaanotolta. YTHS suosittelee rokotetta, vaikka epidemian ensimmäisen aallon huippu onkin ohitettu. Toistaiseksi vain noin 10 prosenttia pääkaupunkiseudun opiskelijoista on hakenut rokotteen. Taudin toinen aalto on jo menossa Yhdysvalloissa, Kanadassa, Meksikossa ja Britanniassa. 45 milj kotimaa 127 miljoonaa euroa 40 milj Helsingin yliopisto jää jälkeen rahankeruussa Taideyliopistot heikoimmilla, Aaltoyliopisto viemässä ylivoimaisen potin. 35 milj. H miljoonaa euroa 30 30 milj. 25 milj. elsingin yliopistolla on paljon kirittävää yliopistojen varainkeräyksessä, selviää Ylioppilaslehden kyselyssä. Helsingin yliopisto sijoittuu vertailussa maakuntayliopistojen ja heikoiten rahoitusta keränneiden taideyliopistojen väliin. Syytä huoleen ei ole, vakuuttaa varainhankintasuunnittelija Pia Dolivo. "Olemme käynnistäneet kampanjaa vasta hiljattain. Yliopiston vuosipäivän yhteydessä maalis- kuussa rytisee isommin." Kampanjaansa on vasta aloittelemassa myös Tampereen yliopisto. AALTO-YLIOPISTO ON kerännyt muihin yliopistoihin verrattuna jättimäisen 127 miljoonan euron potin. Dolivo uskoo, että Helsingin yliopistollekin riittää rahaa, vaikka samalla maantieteellisellä alueella toimitaankin. "On selvää, että elinkeinoelämä tukee eniten Aaltoa. Se oli aloitteellinen koko yliopiston perustamisessa. Yrityksissä nähdään kuitenkin myös perustutkimuksen merkitys. Varsinkin teknologiapainotteisten yritysten kohdalla se on tullut tosi voimakkaasti esiin." Dolivo arvioi, että Helsingin yliopiston kansainvälinen menestys houkuttaa lahjoittajia. "Se, että olemme maailman ranking-listoilla sadan parhaan joukossa, ja se mikä on muiden suomalaisten yliopistojen ranking, on herättänyt keskustelua." Perinteisesti Helsingin yliopistoa ovat tukeneet eniten yksityishenkilöt ja säätiöt. "Varmasti ne ovat nytkin isoimpia kumppaneita. Helsingin yliopistolla on aina ollut aika erilainen tukijaprofiili verrattuna vaikkapa Teknilliseen korkeakouluun", Dolivo arvioi. Maakuntayliopistojen varain- HÄH? > Yliopistoista tuli vuodenvaihteessa taloudellisesti itsenäisiä. Hallitus tukee murrosvaiheessa yliopistojen varainhankintaa keppi ja porkkana -hengessä. > Jos yliopisto kerää vuoden 2010 loppuun mennessä yksityistä pääomaa vähintään miljoona euroa, valtio antaa vastineeksi 2,5-kertaisen summan julkista rahaa. > Lahjoittaja saa vähentää vuosina 2009­2010 yliopistolle tehdyt 850­250 000 euron suuruiset lahjoitukset verotuksessa. Yliopisto juhlii kevyesti Tänä vuonna tulee kuluneeksi 370 vuotta Helsingin yliopiston perustamisesta. Juhlavuosi käynnistyi näyttävästi 18. tammikuuta Jürgen Scheiblen mediataidetapahtumalla, jossa yliopiston päärakennus valospreijattiin. Tapahtuma kiersi myös Meilahden, Kumpulan ja Viikin kampuksilla. Varsinaista vuosijuhlapäivää 26. maaliskuuta vietetään normaalein juhlamenoin. Yliopisto muun muassa jakaa ansiokkaalle tieteellisen tiedon välittäjälle J. V. Snellman -palkinnon ja julkaisee historiaesitteen toiminnastaan. Opiskelijat pääsevät tunnelmaan syksyllä, kun kampuksilla kiertää valokuvaaja Veikko Somerpuron yliopiston arkea kuvaava näyttely. 20 milj. keruussa paikallisuus on ollut valttia. Kampanjoita on suunnattu paikallisille säätiöille, yksityishenkilöille ja yrityksille. "Kyllä tässä turkulais-satakuntalais-varsinaissuomalaisella patriotismilla mennään", kertoo varainkeruun projektipäällikkö Riku Cavadas Turun yliopistosta. Poikkeuksen muodostaa Lapin yliopisto, joka hakee ennen kaikkea kansainvälistä rahoitusta. "Toimintaympäristömme on siinä mielessä erilainen, että paikalliset yritykset ovat aika pieniä. Meidän on turha lähteä hakemaan rahaa valtakunnallisilta yrityksiltä, kun muut ovat ne kassit jo tyhjentäneet", perustelee suunnittelu- ja rahoituspäällikkö Tarja Särkkä. Heikoimmin rahankeruussa ovat toistaiseksi menestyneet taideyliopistot. Sibelius-Akatemiassa ja Taideakatemiassa uskotaan kuitenkin, että miljoona on kasassa vuoden loppuun mennessä. Teatterikorkeakoulu ei ole vielä tehnyt päätöksiä kampanjastaan tai sen tavoitteista. YLIOPISTOJEN SAAMIEN yksittäis- 15 milj. 10 milj. 5 milj. miljoonaa euroa 5 ten lahjoituksen koko vaihtelee viidestä eurosta 1,5 miljoonaan euroon. Valtion kannustinrahan saamiseen riittävän miljoonan euron rajapyykin on ylittänyt jo yli puolet suomalaisyliopistoista. Aikaa miljoonan haalimiseen on tämän vuoden loppuun. Juuri nyt yliopistoissa odotetaan kiihkeästi huhtikuun yhtiökokouksia, joissa yritykset päättävät rahanjaostaan. NINNI LEHTNIEMI miljoonaa euroa 3 miljoonaa euroa Uusia työntekijöitä taloon HYYn keskustoimistolla aloitti tammikuussa kolme uutta työntekijää. Työnsä Uudella ylioppilastalolla aloittivat järjestösihteeri Emi Maeda, koulutuspoliittinen sihteeri Juha Hurme ja asiakirjoista vastaava toimistosihteeri Milla Suomalainen. Joulukuussa HYYn edustajisto äänesti uudeksi ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi vtm, HuK Maija Jäppisen, joka työskentelee tutkijana Aleksanteri-instituutissa. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin fm Esa Perkiö ja toiseksi tm Johanna Nuorteva. AALTOYLIOPISTO TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO HANKEN OULUN YLIOPISTO 2,5 2,4 1,8 1,5 0,8 0,5 0,5 0,1 0,01 miljoonaa euroa miljoonaa euroa miljoonaa euroa miljoonaa euroa miljoonaa euroa miljoonaa euroa miljoonaa euroa miljoonaa euroa TURUN YLIOPISTO VAASAN YLIOPISTO ÅBO AKADEMI JYVÄSKYLÄN LAPPEENR. YLIOPISTO TEKNILLINEN YLIOPISTO HELSINGIN YLIOPISTO LAPIN YLIOPISTO KUVATAIDEAKATEMIA SIBELIUSAKATEMIA > Tampereen yliopistossa ja Teatterikorkeakoulussa varainkeruuta ei ole vielä aloitettu. MIKSI? Yliopistoliikunta avautuu aaltolaisille YLIOPISTOLIIKKUJIEN kesken PÄIVÄNI MURMELINA huhutaan, että Aalto-yliopiston opiskelijat ovat vallanneet jumppatunnit. Miksi Yliopistoliikunnassa on nyt ruuhkaa, liikuntajohtaja Mika Suikki? KANTAAOTTAVA HAIKU Väyrysen naama irtokarkkihyllystä kesärantaa päin "Tämä on perinteisesti vilkkainta aikaa, kun ihmiset ovat tehneet uudenvuodenlupauksia. Viikoittaisessa kävijämäärätilastossa ei näy eroa viime vuoteen. Kyse on tammikuun ruuhkasta, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että Aalto-yliopiston opiskelijat ja henkilöstö saavat nyt käyttää palvelujamme samaan hintaan kuin Helsingin yliopiston väki." Saavatko Helsingin yliopiston opiskelijat puolestaan käyttää Aaltoyliopiston liikuntapalveluita? vuosia on suunniteltu keskitettyä järjestelmää, jossa yksi organisaatio järjestäisi Helsingin seudun yliopistojen liikuntapalvelut. Tämä yhteistyö on askel oikeaan suuntaan. Liikuntapalveluissa toimii suuruuden ekonomia: koska liikunnan järjestämiseen tarvitaan kalliita tiloja, tarvitaan myös paljon käyttäjiä, jotta hinnat pysyvät alhaisina." Miten alkuvuoden ruuhkaan on varauduttu? "Viikko-ohjelmaa ei voi muokata sen mukaan. Kursseja on alkuvuonna selvästi enemmän ja asiakaspalveluun on lisätty väkeä. Useimmille tunneille mahtuvat kaikki halukkaat, ja varaustilanteen näkee Yliopistoliikunnan sivuilta." A N NA - SOF I A BE R N E R Ylioppilaslehti 14.4.2000 "Joo, kyllä se on vice versa. Jo
• Ylioppilaslehti 1/2010 DEBATTI 7 NOKKAPOKKA T E K S T I M A R I A RU U S K A K U VAT T E E M U G R A N S T R Ö M Jäädä vai lähteä? Yhteiskunta patistaa opiskelijoita työelämään. Kannattaako valmistua nopeasti? Valmistuminen tuo mielenrauhaa "VALMISTUMINEN PAPIKSI ei Opiskelijat ovat myös veronmaksajia "KUN TULIN yliopistolle vuonna 1999, ih- ollut minulle loppu vaan alku. Nyt voin tehdä oman alani töitä, joista pidän, saada aikuisten ihmisten palkkaa ja kouluttautua lisää. Eteenpäin vievä voima opinnoissani oli into opiskella, aito kiinnostus omaan tieteenalaan sekä inho keskeneräisiä asioita kohtaan. Aloitin opintoni suosituslukujärjestyksen mukaan. Kolmannen opiskeluvuoden olin opiskelijavaihdossa Uppsalassa, jonka aikana tehdyt opinnot hyväksyttiin tutkintooni. Palattuani Suomeen tein runsaan vuoden sijaisuuden varhaisnuorisotyönohjaajana Malmin seurakunnassa. Sinä aikana kirjoitin muun muassa kandintyöni. En usko, että olisin työllistynyt niin nopeasti, jos en olisi tehnyt töitä seurakunnassa opiskeluaikana. Syksyllä 2008 aloin tehdä gradua ja suoritin seuraavana keväänä loput opinnot. Elokuussa palautin graduni, lokakuussa valmistuin ja marraskuussa minut vihittiin papiksi. Tulevaisuuteni on vielä avoin valmistumisesta huolimatta. Tulen tuskin olemaan seuraavat neljäkymmentä vuotta samassa työpaikassa. En myöskään usko viettäväni loppuelämääni tutkijan kammiossa. Valmistuminen toi mielenrauhaa, ei tarvitse enää tuskailla opinnoista." mettelin, miten maisteriksi valmistuminen voi kestää kymmenen vuotta. Estetiikka on tieteidenvälistä. Siitä ei valmistu tiettyyn ammattiin, eli oman ammatillisen identiteetin löytäminen vie aikaa. Valmistuin filosofian maisteriksi viime jouluna. Opiskelin aluksi vauhdikkaasti, koska pystyin tekemään sitä kokopäiväisesti. Menin heti mukaan myös järjestö- ja hallintotehtäviin sekä kävin Islannissa vaihdossa. Tein töitä jo lähes kokoaikaisesti kolmannesta opiskeluvuodesta alkaen. Tarkoitukseni oli valmistua vuonna 2006, mutta sain kiinnostavan paikan juuri avautuneesta Espoon modernin taiteen museosta EMMAsta. Viime vuonna sain pidettyä opintovapaata sen verran, että tein graduni valmiiksi. Kaikissa töissä, mitä olen hakenut, on edellinen työkokemus merkinnyt eniten. Jos halutaan, että ihmiset valmistuvat nopeammin, pitäisi panostaa enemmän ainekohtaisiin työelämäorientaatio-opintoihin ja painostaa työnantajia muuttamaan asenteitaan. Ilman työkokemusta on valmiinakin vaikea saada töitä. Saksassa esimerkiksi järjestötyökokemus ja harjoittelu merkitsevät työnantajille paljon enemmän kuin Suomessa. Usein julkisessa keskustelussa unohdetaan, että opintojen ohella työskentelevät opiskelijat ovat myös veronmaksajia." Kaisa Hirvonen, 24, työskentelee Lauttasaaren seurakunnassa lapsityön pappina ja on kirkkohistorian jatko-opiskelija. Johanna Wahlbeck, 30, työskentelee kokoaikaisesti Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa ja tekee muita oman alan töitä. Jatka keskustelua: www.ylioppilaslehti.fi YLIOPPILASLEHTI KYSYY Valmistutko tavoiteajassa? En 69,9 % Kyllä 26,6 % VALTAOSA YLIOPPILASLEHDEN kyselyyn vastanneista opiskelijoista ei uskonut valmistuvansa tavoiteajassa. Opintojen kiirehtimiseen ei koettu tarvetta. Lähes kolme neljäsosaa, 74,3 prosenttia, vastanneista oli sitä mieltä, ettei nopeasti valmistumisesta ole hyötyä omalla alalla. Opintoja eniten hidastavaksi syyksi mainittiin työssäkäynti. Sen valitsi eniten opintojaan hidastavaksi tekijäksi vajaa kolmannes, eli 27,5 prosenttia vastaajista. Lähes yhtä moni, 26,6 prosenttia vastaajista valitsi vaihtoehdon "Joku muu, mikä?" Vapaamuotoisissa vastauksissa opiskelijat korostivat halua opiskella vaadittua laajemmin eri aineita ja nauttia elämästä opiskeluaikana. Myös opiskelijavaihto mainittiin usein eniten opintoja hidastavana asiana. Ylioppilaslehden kyselyyn vastasi tammikuun alussa 1 115 opiskelijaa. AIJA VALLEALA, 23, oikeustiede, 2. vuoden opiskelija "Kyllä varmaan. Olen opiskellut aiemmin valtsikassa, joten oikiksesta selviän todennäköisesti viidellä vuodella." JONNI TANSKANEN, 24, sosiologia, 1. vuoden opiskelija "En, se on ihan varma. Aion opiskella kauemmin vastalauseena poliitikoille, joiden mielestä pitää valmistua mahdollisimman nopeasti." ANTTI KINNUNEN, 22, teologia, 1. vuoden opiskelija "Aion valmistua viidessä vuodessa mutten tiedä, onnistuuko. Laiskuus saattaa olla este."
• 8 ZEITGEIST Ylioppilaslehti 1/2010 Kevätkautemme alkoi! Esim. Meillä voit 10 kerran liikkua kertamaksulla sarjalipuilla kausikorteilla vuosikorteilla kortit jäsenille kuntosali aleajat 54 eur ohjatut tunnit aleajat 59 eur "Kuukausitasolla laskua ei ole vielä tapahtunut. Tavoitamme yhä 70­75 prosenttia 15­25-vuotiaista suomalaisista joka kuukausi", Mujunen sanoo. Käytännössä käyttäjät eivät siis ole kokonaan hylänneet sivustoa, mutta he viettävät siellä aiempaa vähemmän aikaa. "Kaverien välinen kommunikointi on siirtynyt jossain määrin Facebookiin. Ensimmäistä kertaa IRC-Gallerialla on Suomessa kilpailija", Mujunen sanoo. Toisaalta Facebookista on ollut myös hyötyä. Se teki sosiaalisen median tutuksi. "Aiemmin mainostajat eivät olleet kuulleetkaan IRC-Galleriasta. Nyt sosiaalisesta mediasta on tullut muotia", Mujunen kertoo. IRC-GALLERIAAN rekisteröity- aina edullisesti Eniten vaihtoehtoja Nuorennusleikkaus Galleriassa IRC-Galleria torjuu joukkopakoa Facebookiin suojelemalla käyttäjiä teineiltä. www.motivus.fi neistä yli puolet on täysi-ikäisiä, mutta aktiivisimmat käyttäjät ovat 13­19-vuotiaita. Mujusen mukaan opiskelujen alkaminen ja siihen liittyvä kaveripiirin muuttuminen johtaa usein siihen, että sivustolta siirrytään muihin palveluihin. Toisaalta tilalle tulee uusia nuoria käyttäjiä. "Samaan aikaan tiedetään, että eniten vanhoja käyttäjiä ärsyttävät nuoret käyttäjät." Tämän vahvistaa demi.fikeskustelija: "Galtsuu on alkanu vallottaa ärsyttävät pikkulissu_96:set." Niinpä IRC-Galleria pyrkii estämään nuorten ja vähän vanhempien nuorten kohtaamisia. "Siihen on erilaisia keinoja. Voidaan esimerkiksi rajata niin, että viimeksi sisään kirjautuneista näet vain itsesi ikäisiä käyttäjiä", Mujunen kertoo. A N NA - SOF I A BE R N E R S "Tänä kesänä haaviin ui niin iso lohi, ettei se mahtunut edes kuvaan." iellä ei tullut enää käytyä ja tosi moni muukin lähti sieltä, niin se alkoi olla aika turha", espoolainen Sara Kemppainen kertoo, miksi hän poisti tunnuksensa IRCGalleriasta. Lukion ekaluokkaa käyvän Kemppaisen mielestä aika on ajanut IRC-Gallerian ohi. Kemppainen ja suurin osa hänen kavereistaan ovat nyt Facebookissa, jossa ei aiemmin juurikaan nähty teinejä. "Facebook on käytännöllisempi ja järkevämpi. Ja tietenkin kansainvälisempi", Kemppainen perustelee. Myös nettikeskustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että nuoriso on hylkäämässä IRC-Gallerian. Esimerkiksi Demi-lehden keskustelupalstalla yhteisösivustoja vertailevien mielestä Facebook voittaa IRC-Gallerian selvästi. "Facebook on miljoona kertaa parempi. Galtsu ihan typerä." "Facebook, koska sinne kaikki kaveritkin on siirtyneet ja randomien stalkkaus ei innosta enää niin paljon." "Galleria oli joskus kiva mut nykyään pläääääääääää." Maista Rapeaksi Paneroituja Lohileikkeitä ja erotat rehdin kalaherkun kalavaleesta. Tutustu vastuullisen kalanhankinnan Fish for life -ohjelmaamme osoitteessa www. ndus. IRC-GALLERIAN liiketoiminnoista vastaava johtaja Ville Mujunen myöntää, että palvelun viikoittainen kävijämäärä on laskenut. Parhaimmillaan Galleriassa kävi joka viikko yli 800 000 ihmistä, mutta viime viikkoina luku on pudonnut 650 000 tietämille. Se tekee IRC-Galleriasta noin kymmenenneksi suosituimman nettisivun Suomessa.
• 10 Ylioppilaslehti 1/2010
• Ylioppilaslehti 1/2010 11 Kivinen polku Suomalaisten vankiloiden pitäisi antaa vangeille eväät uuteen elämään. Se on hankalaa, koska vankien olot eivät kiinnosta ketään. T E K S T I V E E R A LU O M A - A H O K U VAT T E E M U G R A N S T R Ö M
• 12 Ylioppilaslehti 1/2010 aalealle paperille on painettu neljä värikästä, päällekkäistä suorakulmaa, jotka ovat ikään kuin haljenneet keskeltä. Minusta ne näyttävät joltain rikkinäiseltä: hajaantuneilta palapelin paloilta tai murretuilta lääketableteilta. Mainostoimisto on nähnyt logon toisin. Sen mielestä palasten väliin muodostuu polku. Alin, tummanharmaa palikka on rikos. Sininen palikka kuvaa seuraamusta, siis rangaistusta rikoksesta. Vihreä palikka on vapautumisvaihe ­ ja ylin, keltainen palikka on valoisa tulevaisuus. Palikoiden murroskohtaan jäävä railo symboloi polkua vapauteen. Se on Rikosseuraamuslaitoksen tehtävä. Ylevää. U utta, monitulkintaista palikkalogoa esittelee minulle työhuoneessaan Helsingin Hietalahdessa Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka. Ulkona on tammikuinen pakkaspäivä, ja Vesterbackan johtama laitos on ollut olemassa viikon. Vuodenvaihteessa rikosseuraamusvirasto, kriminaalihuoltolaitos ja vankeinhoitolaitos yhdistyivät yhdeksi uudeksi laitokseksi. Sen toivotaan pystyvän toteuttamaan entistä paremmin vuonna 2006 voimaan tulleen vankeinhoitolain tavoitteita. Ja niitähän riittää. Yksi vankeinhoidon tavoite on tietenkin se, että vankilat estävät vankia tekemästä rikoksia vankeusaikanaan. Se on tehtävistä ehkä helpoin. Haastavampaa on, että uusi lainsäädäntö korostaa entistä selvemmin, että vankilan tulee lisätä vangin valmiuksia rikoksettomaan elämäntapaan. Suomalaisen vankeinhoidon pitää jatkossa vähentää tehokkaammin uusintarikollisuutta, edistää vangin elämänhallintaa ja sijoittumista yhteiskuntaan. Periaate on, että olot vankiloissa vastaisivat mahdollisimman pitkälle yhteiskunnassa vallitsevia yleisiä elinoloja. Vangilla pitää olla mahdollisuus ylläpitää vankilassa terveyttään ja toimintakykyään, ja vangin vapaudenmenetyksestä koituvia haittoja on pyrittävä estämään. Yhtälö kuulostaa aika vaikealta. Niin, tietenkin vankeuden pitää samalla olla myös rangaistus. ankeinhoidolle asetettujen tehtävien toteuttamista mutkistaa, että toistaiseksi kukaan ei oikein osaa mitata vankiloiden onnistumista. Tiedetään, että suomalainen vankeinhoito toimii ilmeisesti paremmin kuin monessa muussa maassa. Kansainvälisissä piireissä moni tuntee etenkin Tapio LappiSeppälän tutkimukset. Niissä esitellään muun muassa pohjoismainen vertailu, joka näyttää, kuinka vankien määrä oli vielä 1950-luvun Suomessa muuta Skandinaviaa huomattavasti korkeampi. Vankien määrä saatiin laskettua suurin piirtein yhtä alhaiseksi, mutta rikosten määrä ei kasvanut Suomessa sen kiivaammin kuin muissakaan Pohjoismaissa. Kahleet Hämeenlinnan vankilamuseon seinällä muistuttavat menneestä. V
• Ylioppilaslehti 1/2010 13 Tutkimusta on käytetty yhtenä esimerkkinä siitä, ettei vankien määrällä näytä olevan juuri vaikutusta yhteiskunnassa tehtyjen rikosten määrään. Ainakin jotain on tehty oikein. Jos haluaa tietää, miten suomalainen vankeinhoito vaikuttaa vankeihin, avuksi ei tunnu löytyvän selkeitä mittareita eikä tutkimustuloksia. Ei auta kuin ottaa kartaksi uusi logo ja lähteä seuraamaan polkua vapauteen. PALIKKA 1: Rikos K aikki lähtee rikoksesta. Niitä tehdään Suomessa kohtuullisen vähän. "Meillä on vähän vankeja ja vähän rikoksia, ja aika harva voi pitää sitä huonona asiana. Itse yritän pitää tilanteen tällaisena, niin paljon kuin siihen vain voin vaikuttaa." Näin kiteyttää kriminaalipoliittisen linjansa oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston päällikkö Jarmo Littunen. 2000-luvun puolivälissä kehitys näytti luisuvan toiseen suuntaan. Vankimäärä kasvoi selvästi ja tasaisesti koko vuosituhannen alun. Nyt se on saatu taas laskuun. Keskivankimäärä on alle 3 500, kun se vuonna 2005 oli pahimmillaan lähes 3 900. "Silloin alkoi olla paikoista pulaa, ja vankilat olivat yliasutettuja. Henkilöstöä oli liian vähän, eikä se oikein jaksanut. Tilanne oli hyvää vauhtia kriisiytymässä." Littusen mukaan vankimäärän kasvu ei liittynyt niinkään rikosten määrän kasvuun, vaan tiukentuneisiin asenteisiin. "Vankiluvun nousu sattui yhteen sen kanssa, että muutama kriminaalipoliittinen vaikuttaja esitti mielipiteitä liian matalasta rangaistustasosta", Littunen uskoo. Vankimäärän kasvu johtui myös siitä, että väkivalta- ja huumerikoksia tehtiin entistä enemmän. Onneksi osassa rikoslajeja rikosten määrä on myös laskenut. Esimerkiksi moottorikulkuneuvon käyttövarkauksia ­ siis tuttavallisemmin autovarkauksia ­ tehdään huomattavasti entistä vähemmän. Kerrankin johonkin asiaan on ihanan yksinkertainen selitys: elektroniset ajonestojärjestelmät ovat yleistyneet. Teknologia on siis voittanut! Spontaanisti elämäänsä vauhtia kaipaava varas ei osaa enää murtautua autoon. illaiset ihmiset rikoksia sitten tekevät? Ehkä helpointa on käsitellä heitä numeroina ja tilastoina: Vankien keski-ikä on 35 vuotta. Kaksi kolmasosaa heistä on naimattomia. Vain kuusi prosenttia vangeista on naisia, mutta heidän rikoksensa ovat keskimääräistä rajumpia. Naisvangeista neljännes on tuomittu henkirikoksesta tai sen yrityksestä. Ulkomaalaisia vangeista on alle kymmenen prosenttia. Elinkautisvankeja on noin viisi prosenttia. 2000-luvulla heidän määränsä on yli kaksinkertaistunut, mikä johtuu osaksi asiantuntijoiden muuttuneesta linjauk- sesta syyntakeisuuden määrittelemisessä. Suurta osaa henkirikoksiin syyllistyneistä, joita ennen pidettiin alentuneesti syyntakeisina, pidetään nyt täysin syyntakeisina. Rangaistusten suhteen tämä tarkoittaa määräaikaisen vankeuden sijasta elinkautista. Noin 90 prosenttia vangeista saa jonkinlaisen psykiatrisen diagnoosin. Yleisimpiä niistä ovat päihderiippuvuudet ja persoonallisuushäiriöt. Myös tarkkaavaisuushäiriöiden määrä on korkea. Psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin Hannu Lauerman mukaan joka kolmannella vangilla on dysleksia, eli vaikea neurologinen luku- ja kirjoitushäiriö, ja joka toisen vangin luku- tai kirjoitustaito on heikko. Sen sijaan "tyypillisiä" mielisairauksia, kuten skitsofreniaa ja maanis-depressiivisyyttä, ei vangeilla ole juuri sen enempää kuin siviileillä. Vankiloiden tehtäviä vaikeuttaa, että vangit ovat keskimäärin aika surkeassa kunnossa. Ei ole kärjistys sanoa, että etenkin vankilakierteeseen joutuneet vangit ovat Suomen sairainta, köyhintä ja syrjäytyneintä väestönosaa. Viime vuosina vankiaines on huonontunut entisestään. Tosin Jarmo Littunen ei halua käyttää sanaa vankiaines ­ hänestä vangeista pitää puhua ihmisinä. "Vangit ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa. Hyviä ammattimiehiä, kunnon rattijuoppoja ja varkaita, jotka osaavat tehdä käsillään jotain, on entistä vähemmän. Nykyään entistä useammat ovat syrjäytyneitä ja moniongelmaisia, jotka eivät koskaan ole tehneet töitä." Osaksi siitä syystä Littunen ei usko, että rangaistustason nostaminen vähentäisi rikoksia. Samaa mieltä ovat miltei kaikki asiantuntijat. "Rangaistustason nostaminen ei vaikuta kuin korkeintaan hetkellisesti. Kriminaalipolitiikkaa kiristämällä saadaan vain lisää vankeja ja lisää ongelmia. Vaistonvaraisesti monet ihmiset ajattelevat, että kovennetaan, kovennetaan, se hillitsee. Mutta kun se ei vain ole niin." Jotainhan rikoksia tehneille ihmisille on silti pakko tehdä. O M ikeastaan ei ole itsestään selvää, että rankaisemme toisiamme juuri vankilalla. Suomeenkin rakennettiin nykyaikainen vankilaverkko vasta 1800-luvun lopussa, ja samalla vapausrangaistuksesta tuli ensisijainen rangaistusmuoto. Pitkään käytössä oli muita keinoja: silpominen, häpeärangaistukset tai karkottaminen Siperiaan. Miksi meillä oikein on vankiloita? Jarmo Littunen ei pidä kysymystä typeränä, vaan vääntää vankiloiden idean rautalangasta. Se menee jotakuinkin näin: Peruskestävä syy on, että on ihmisiä, jotka ovat vaaraksi muille, eikä heitä saada lopettamaan rikoksia. Heidät pitää siis saada jollain tavalla eristetyksi yhteiskunnasta. Lisäksi vankeudella on stigmatisoiva leima, joka vaikuttaa yleiseen moraaliin. Kansalainen sisäistää tämän moraalin ja pidättäytyy tekemästä tekoja, joita saattaisi tehdä muuten ­ kännipäissään tai pöllöyksissään, kuten Littunen asian ilmaisee. Tätä kutsutaan rangaistusten yleistäväksi vaikutukseksi. "Näistä kahdesta syystä emme pääse vankiloista koskaan eroon." Uskotaan. EI OLE KÄRJISTYS SANOA, ETTÄ VANKILAKIERTEESEEN JOUTUNEET OVAT SUOMEN SAIRAINTA, KÖYHINTÄ JA SYRJÄYTYNEINTÄ VÄESTÖNOSAA.
• 14 Ylioppilaslehti 1/2010 Hämeenlinnan vankilan johtaja Tuomo Kärjenmäki esittelee eristysselliä, johon vanki voi joutua sääntörikkomuksen vuoksi. T ätä nykyä Suomessa on 26 vankilaa. Vankilat ovat joko suljettuja vankiloita tai avolaitoksia. Jälkimmäiset ovat säännöiltään vapaampia, ja niihin sijoitetaan suhteellisen helppoja tapauksia: työhön tai kuntouttavaan toimintaan osallistuvia vankeja, joiden ei oleteta karkaavan. Avovankilassa vangit sitoutuvat myös valvottuun päihteettömyyteen. Suljetut laitoksetkin ovat keskenään erilaisia, kertoo Jarmo Littunen. Hänestä se on rangaistusten tasavertaisuuden kannalta ongelma. Ei ole oikein, että rangaistus saattaa olla hyvinkin erilainen riippuen siitä, missä vankilassa sitä suorittaa. Esimerkiksi lomille pääsemiseen vaikuttavat vankilanjohtajan linjaukset ja vankilakulttuuri. "Toisissa vankiloissa on kuripainotteinen järjestysajattelu, toisissa ajatellaan, että lomilla saadaan paljon hyvää aikaan", Littunen selittää. Vankilomista vitsaillaan ja niitä arvostellaan nykyäänkin, mutta kovinta kritiikki oli 1970-luvulla. "Aina joskus joku lomalainen jää pa- laamatta ja pahimmillaan tekee rikoksen. Aikoinaan niitä kutsuttiin K. J. Långin mukaan Långin longeiksi, pidennetyiksi vankilalomiksi. Niistä tuli ankaraa arvostelua." N iin, K. J. Lång. Entisellä, jo edesmenneellä vankeinhoidon ylijohtajalla oli vahvat, liberaalit näkemykset ja selkeä linja. Lisäksi hän oli tehtävässään pitkään ja esiintyi runsaasti julkisuudessa. Se johti siihen, että valtaa kasautui hurjasti yhdelle ihmiselle. "Koko touhu henkilöityi häneen kauhean vahvasti. Nykyään julkisuusvastuu on jakaantunut, ja ministeri joutuu esiintymään paljon näissä asioissa", Littunen miettii. Ehkä juuri Långin pitkän varjon takia suomalainen vankeinhoito tuntuu nykyään vähän hahmottomalta. On vaikeaa nähdä, kuka vetää sen linjat ja piirtää visiot. Kuka päättää, millaisia suomalaiset vankilat ovat? Vastaus on aika yksinkertainen. Suomalaisen vankeinhoidon linjat ja raamit päättää eduskunta. On vain yksi ongelma: vankeinhoito ei juuri kiinnosta poliitikkoja. Ymmärtäähän sen. Kuka nuori poliitikko "NO, PALJU ON SIIS ÄMPÄRI. YÖLLÄ TARPEET TEHDÄÄN SIIHEN. EN TIEDÄ, ONKO MISSÄÄN TÄLLAISTA SYSTEEMIÄ, ETTÄ PITÄÄ ÄMPÄRIIN PÄÄSTÄÄ." ottaisi vaaliteemakseen vankiloiden tilan, kun ääniä saa paljon helpommin vaikkapa terveydenhuollolla, päivähoidolla tai maahanmuutolla? "Kun joku innokas nuori kansanedustajaehdokas menee tupailtaan tai työväentalolle ja sanoo, että nyt laitetaan vankien asiat kuntoon, ei sillä kerätä ääniä. Kun poliisi sen sijaan sanoo, että nyt tarvitaan lisää rahaa, kyllä ne sen yleensä saavat", Littunen sanoo. Jos poliitikkoja ei joku asia nappaa, valta valuu yleensä virkamiehille. Julkisessa keskustelussa äänen saavat yleensä ne, jotka vaativat pidempiä rangaistuksia. Vankeinhoidon vastaavilla tahoilla, kuten Rikosseuraamuslaitoksella, on käsissään uusin tutkimustieto, mutta ei riittävästi rahaa eikä resursseja. Niitä eduskunnasta ei tipu. Pääjohtaja Esa Vesterbacka muistuttaa, että muutama vuosi sitten uudistunut vankeinhoitolaki hyväksyttiin eduskunnassa silti yksimielisesti. "Kansan syvät rivit tai sellaisina esiintyvät ovat sitä mieltä, että otetaan käyttöön kuolemanrangaistus tai pannaan rikolliset koppiin ja syötetään, jos muistetaan. Silti on ajateltava, että kansanedustuslaitos todella edustaa kansaa, ja siellä vankeinhoitolaki on hyväksytty", Vesterbacka sanoo. "Me täällä olemme oikeusministeriön
• Ylioppilaslehti 1/2010 15 ohjauksessa oleva laitos, joka toteuttaa eduskunnan ja oikeusministeriön yksimielisesti linjaamaa kriminaalipolitiikkaa. Se ei toki estä sitä, että aina kun jotain tapahtuu, joku poliitikko nostaa esiin, että miten tämä on mahdollista." PALIKKA 2: Rangaistus S e on ihan tavallinen sininen muoviämpäri. Sitä pitää kädessään Hämeenlinnan vankilan johtaja Tuomo Kärjenmäki. Sininen ämpäri ei kuitenkaan ole ihan tavallinen. Koska mediaan mahtuu yleensä yksi asia kerrallaan, ämpäriin kiteytyy koko viime aikojen julkinen keskustelu suomalaisesta vankeinhoidosta. Vankeinhoidossa muoviämpäriä kutsutaan jostain syystä paljuksi. "No, palju on siis ämpäri. Yön aikana asiat tehdään siihen. En tiedä, onko missään tällaista systeemiä, että pitää ämpäriin päästää", Kärjenmäki tuhahtaa. Hämeenlinnan vankilan selleissä ei toisin sanoen ole wc-pönttöä, vaan ämpärit, joihin yöllä virtsataan ja ulostetaan. Siksi niitä kutsutaan paljuselleiksi. Paljusellejä on suomalaisissa vankiloissa jäljellä nelisensataa. Kansainväliset tahot, kuten kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi toimiva eurooppalainen komitea CPT ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, ovat huomauttaneet Suomen paljuselleistä. Erityisen nöyryyttävänä pidetään sitä, että jos sellissä asuu tilanpuutteen vuoksi kaksi vankia, he joutuvat tekemään asiansa ämpäriin toisen läsnä ollessa. Paheksuntaa on herättänyt myös se, että paljuselliongelma on suurin Hämeenlinnassa, jossa on myös äitien ja lasten osasto. Hämeenlinnassa koko paljuselliasiaan ollaan jo vähän kyllästyneitä. "Kyllähän tämä lahoaa käsiin koko talo. En usko, että missään muussa työpaikassa siedettäisiin tällaisia olosuhteita. Tämä keskustelu kärjistyy paljuselleihin, mutta kyllä täällä tarvittaisiin esimerkiksi erilaisia, tarkoituksenmukaisempia tiloja", Kärjenmäki sanoo. Viimeksi paljusellit nosti esiin tämän vuoden alussa eduskunnan oikeusasiamiehenä aloittanut Petri Jääskeläinen. "Voi sanoa, että paljuselliasiassa ihan jokainen päivä on liikaa. Yleensä kansainvälinen huomio saa Suomen ryhtymään toimenpiteisiin, mutta tässä tapauksessa sekään ei ole auttanut", Jääskeläinen sanoo työhuoneessaan eduskunnan Pikkuparlamentissa tammikuussa. Paljusellit eivät ole Jääskeläisenkään mukaan kaikkein suurin ongelma. "Ongelmia on paljon. On rakenteellisia, laitoskantaan liittyviä ongelmia. On asenteisiin ja kulttuuriin liittyviä ongelmia. Nekin kiertyvät usein voimavaraongelmiin." Jääskeläisen mukaan vankiloiden yliasutus ja tilanahtaus aiheuttavat vankiloihin turhia jännitteitä. "Ehkä pahin loukkauksista on se, että tie- tyille vankiryhmille ei pystytä järjestämään toimintaa ja he ovat 23 tuntia vuorokaudesta lukittuna selliin." Jääskeläisestä vankiloiden perusasetelma kulkee vankien oikeuksien ja vankiloiden turvallisuuden välillä. Yleensä vankilaturvallisuus vie voiton. Vankiloiden kulttuurien ja asenteiden lisäksi kyse on koko Suomen yleisistä asenteista. "Sitä tietenkin toivoisi oikeusasiamiehenä, että Suomi olisi etulinjassa näissä asioissa, mutta esimerkiksi paljuselliasiassa Suomi jää minimistandardienkin alapuolelle. Ihmisoikeusajattelu on vielä aika nuorta Suomessa", Jääskeläinen sanoo. H ämeenlinnan vankilan ympärillä ei ole muureja. Se näyttää avoimemmalta ja miellyttävämmältä paikalta kuin vanhat, Sörkan kaltaiset vanhat, punatiiliset vankilat korkeine muureineen. Sisätiloiltaan vankila on aika karu, mutta muistuttaa silti enemmän nuhjuista yläastetta kuin synkkää vankityrmää. Tuomo Kärjenmäelle Hämeenlinnan vankila on neljäs johdettava.
• 16 Ylioppilaslehti 1/2010 "Tämä on aika mielenkiintoinen paikka. Täällä on miehiä ja naisia, on vankiäitien lapsia ja on vankisairaala." Hämeenlinnan vankilassa eletään, sairastetaan, toisinaan kuollaan ­ ja melko usein synnytään. Ei ole harvinaista, että vangit salaavat raskautensa. Kaikki eivät halua raskauden takia päihteettömälle osastolle, vaan viimeiseen asti käyttää päihteitä. "Pyrimme suojelemaan lasta. Nämähän eivät välttämättä ole mitään huippuäitejä, koska ovat vankilassa. Toisaalta elämä saattaa siviilissä olla hyvinkin huonoa. Täällä turvataan sentään rauha." Vankilassa tehdään myös töitä. Vangit muun muassa nikkaroivat pihakalusteita ja leikkimökkejä, verhoilevat kalusteita, valmistavat rekisterikilpiä ja harjoittavat maataloutta. Työstä maksetaan 70­90 senttiä tunti, joskus harvoin yli euron. Suljetuissa vankiloissa ei saa pitää rahaa. Palkka maksetaan vangin henkilökohtaiselle tilille. Sillä voi ostaa esimerkiksi tupakkaa ja karkkia kanttiinista. Kärjenmäkeä harmittaa suuren yleisön käsitys siitä, että vankilat ovat lomakoteja. "Ei kukaan tällaisessa paikassa halua olla eikä vankilassa ylipäätään. Kuka tuollaisessa pienessä sellissä haluaisi olla? Se on jotain vanhaa ajattelua." PALIKKA 3: Vapautuminen U uden vankeushoitolain mukaan vankiloiden pitäisi tukea vankien tietä vapauteen. Eivätkä kaikki vangit vapautumisensa jälkeen suinkaan palaa vankilaan. Usein luullaan, että vankilakierre on yhden vankilakeikan jälkeen todennäköinen. Todellisuudessa uusintarikollisuuden luvut eivät ole aivan toivottomia. Ensikertalaisista noin 35­40 prosenttia palaa vankilaan. Sehän tarkoittaa, että yli 60 prosenttia ei palaa! Vuosittaisista vankiluvuista laskettuna se tarkoittaa myös, että noin prosentti suomalaisista on ollut joskus vankilassa. Se kuulostaa aika hurjalta. Mutta mitä useammin vankilaan joutuu, sitä varmemmin sinne aina palaa. Joka viides vanki on ollut vankilassa vähintään kahdeksan kertaa. Tuomo Kärjenmäen mukaan vankien terveydenhuollossa käytetään välillä vankien jaottelua kolmeen ryhmään: sad, mad ja bad. "On masentuneet, perinteiset hullut ja kolmantena pahat. He ovat mitä ovat. On sanottu, että 17 ikävuoden jälkeen heihin ei enää oikein voi vaikuttaa. Sitten sellainen paketti tuodaan tuohon meidän portille ja sanotaan, että tehkää jotain." ärjenmäen mielestä haaste on vankiloille liian suuri. "Mutta eihän tässä olisi mitään järkeä, jos ei uskoisi, että voi vai- Vankiäitien lapset elävät äiti-lapsiosaston selleissä kaksivuotiaiksi asti. K kuttaa." Pitkään ajateltiin, ettei vaikuttaminen ole lainkaan mahdollista. "Oli voimassa sellainen nothing works -ajattelu, että ei vankeinhoidossa voi tehdä enää mitään", Esa Vesterbacka kertoo. Sitten lähinnä Kanadasta tuli näyttöjä, että ehkä vankila-aikana voidaankin tehdä jotain. Oikeusministeriön Jarmo Littusen mukaan nothing works perustui metatutkimukseen ja toisten tekemien tutkimusten väärintulkintaan. Nyt vankilat yrittävät auttaa vankeja erilaisilla ohjelmilla. Esimerkiksi Cognitive Skills -kursseilla opetellaan ongelmanratkaisua ja sosiaalisia taitoja. Seksuaalirikollisille on oma STOPohjelmansa. Väkivallasta tuomituille tarjotaan suuttumuksen hallintaa opettavia kursseja. Kriitikkojen mielestä vankiloissa puuhaillaan monenlaista, mutta johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys puuttuvat. Kun vankeinhoidon ammattilaisten ei tarvitse puhua omalla nimellään, osa kertoo uskovansa, ettei monista ohjelmista näytä olevan juuri hyötyä. Kun esimerkiksi seksuaalirikollisten ohjelmien vaikuttavuutta tutkiessa vakioidaan se, että kursseille osallistuvat muita motivoituneemmat vangit, tulokset jäävät laihoiksi. "Jos on juuri oikea kohderyhmä ja tehdään asioita ohjeiden mukaan, voidaan saada tuloksia", Jarmo Littunen kuittaa. Yrittää toki kannattaa, mutta ohjelmien saati koko vankeinhoidon onnistumiselle ei ole mittareita ­ puhumattakaan siitä, että eri vankiloiden toimivuutta voisi vertailla keskenään. "Ministeriö on asettanut tulostavoitteita vaikuttavuutta mittaavien mittareiden kehittämiseen. Tässä kehittämistyössä emme ole vielä kovin pitkällä", Vesterbacka sanoo. Uusintarikosten vertaaminen ei mittaa onnistumista kovin hyvin, koska sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä vankila-ajan kanssa. Kansainvälinen vertailu on vielä vaikeampaa. "Kun esimerkiksi on verrattu Pohjoismaiden uusintarikoksia, tulokset kertovat lähinnä, kuinka eri tavalla käytämme vankeutta eri maissa", Vesterbacka sanoo. Norjassa ja Tanskassa uusintarikosluvut ovat parempia, koska siellä vankilaan laitetaan ihmisiä, jotka meillä saisivat ehdollisen tuomion. "Se on ihan suora selitys", Vesterbacka kuvaa. Hänestä tutkimusten kannattaisi uusintarikosten sijaan tutkia niitä muutoksia, joita vankila on vangissa aiheuttanut. Mutta entä, jos rahaa olisi paljon ja kaikkeen olisi rajattomat mahdollisuudet ­ millaisia vankiloiden sitten pitäisi olla? Tuomo Kärjenmäen mielestä tärkeintä olisi keskittää satsaukset päihdehoitoon. "Koko touhuun tarvittaisiin ammattimaisempi ote. Nyt vedetään joku projekti ja sitten se loppuu. Täytyisi keskittyä." Kärjenmäen mielestä vankiloiden ohjelmien vaatimukset ovat usein turhan idealistisia reaalimaailmaan nähden. "Meillä on kurssi, jolla opetetaan muun muassa piikittämään oikein. On tietenkin vaikeaa ajatella, että vankilassa opetetaan piikittämään. Vaatimustemme taso on laskenut. Hiv tai käden amputoiminen tulisi yhteiskunnalle kalliimmaksi. On muututtava vankien mukana." Kärjenmäen mielestä ihanteellinen vankila olisi hyvin osastoitu, ja siellä olisi avoimempia ja suljetumpia osastoja. "Siellä voitaisiin elää sen mukaan, millaisia vangit ovat. Vanki etenisi suljetulta avoimempaan, ja samalla häneltä vaadittaisiin jotain. Rakennuksen pitää olla valoisa, en halua mitään bunkkeria." Esa Vesterbackan mukaan ajatus ihanteellisesta vankilasta on nykytilanteessa VENTTIEN VETO JA ROMUN SYÖNTI OVAT VÄHENTYNEET. NIIN VANKILASSA KUTSUTAAN ITSENSÄ VIILTELYÄ JA TERÄVIEN ESINEIDEN NIELEMISTÄ.
• Ylioppilaslehti 1/2010 17 Vangit ompelevat työkseen muun muassa vankilassa käytettäviä lakanoita. hyvin teoreettinen. "En ainakaan tekisi vankiloista niitä viiden tähden hotelleja, joita niiden väitetään olevan. Panostaisin vapauttamisvaiheeseen, tukiasuntoihin, joissa olisi ohjausta yleisiin palveluihin. Sitä kautta vangit tulisivat valmiimpina takaisin yhteiskuntaan." PALIKKA 4: Valoisa tulevaisuus K aiken synkistelyn keskellä on helppoa unohtaa, että on vankiloissa nykyiselläänkin tapahtunut hyviä asioita. Rangaistusaikana tehdyt itsemurhat ovat vähentyneet: ennen vankiloissa tehtiin vuodessa kahdeksan itsemurhaa, nyt vain neljä. Vielä dramaattisemmin ovat vähentyneet venttien veto ja romun syönti. Niin vankilassa kutsutaan itsensä viiltelyä ja terävien esineiden nielemistä. Ennen ne olivat tyypillistä käytöstä, mutta nyt vangitkin pitävät sellaista kummallisena. Syiksi kehitykseen on epäilty vankiloiden yleisten olosuhteiden parantumista, kameravalvonnan kehittymistä ja entistä laadukkaampia masennuslääkkeitä. Vankien tulevaisuudesta on silti vaikeaa sanoa mitään. Onneksi suomalaisen vankeinhoidon tulevaisuutta on vähän helpompi ennustaa. Ikävä kyllä ennustukset eivät näytä häikäisevän valoisilta. Vankeinhoidossakin on jo päätetty sopeutua siihen, ettei tarvittavaa rahaa ole eikä tule. "Pari vuotta sitten puhuttiin, että vankiloihin tulee lisää virkoja, mutta ei ole tullut. Ne tavoitteet jäivät jonnekin valtion tuottavuusohjelmaan. Emme oikeastaan odota mitään enää, vähän kyllästyttää koko itkeminen resursseista", Tuomo Kärjenmäki heittää. Myös pääjohtaja Vesterbackan mukaan koko rahakeskusteluun on vankeinhoidossa jo tympäännytty. Esimerkiksi paljuselliasian hoidossa on ollut kyse poliittisesta tahdosta, ja nyt sellaista ei vain ole ollut. S isäiset toimet ovat tarkoittaneet, että Konnunsuon huonoon kuntoon päässyt vankila lakkautetaan kokonaan ja Pelson vankilasta vähennetään paikkalukuja. "Ison, vanhan vankilan sulkeminen säästi valtavasti rahaa. Se oli vaikea päätös ja otettiin tyrmistyneenä vastaan. Olin silti empimättä tukemassa sitä, vaikka tiesin, että siitä tulee vaikeuksia oman henkilökunnan kanssa." Tulevaisuuden linja on myös, että suljetuista laitoksista siirrytään kohti avolaitoksia ja yhdyskuntaseuraamuksia. Oleellinen muutos on, että vankilan ja sellien seiniä aletaan luoda sähköisesti. Tulevaisuudessa vankeus ei välttämättä tarkoita fyysistä rajoittamista tiettyyn paikkaan. "Investointi yhtä vankilapaikkaa kohti on 200 000 euroa, ja jalkapanta maksaa viisi euroa", Esa Vesterbacka sanoo. Hän korostaa, että muutokset eivät ole vain taloudellisia kysymyksiä, vaan ne lisäävät yhteiskunnan turvallisuutta. "Voimme vähentää eristämistä laitokseen, jossa on kaikki laitoshaitat. Jalkapanta on aika tehokas valvontamuoto, kun tiedetään koko ajan, missä olet", Vesterbacka huomauttaa. "Tuomitulla itsellään on tämä tieto, ja sillä on ennaltaehkäisevä merkitys. Kuntouttavat toiminnat voidaan avovankilassa tai yhdyskuntaseuraamuksissa toteuttaa vähintään yhtä hyvin kuin suljetussa vankilassa." Vaikka Vesterbacka ei usko eduskunnan rahahanojen yllättäen aukeavan vankeinhoidolle, hän uskoo, että suomalainen kriminaalipolitiikka pysyy tulevaisuudessa perusteiltaan samana. "Toiveena on, että kriminaalipoliittiset linjaukset pohjautuvat jatkossakin tutkimustietoon eivätkä tunnereaktioihin." Vesterbacka ei usko, että viime vuosien ampumatragediat kääntävät vankeinhoidon suuntaa. "Tilanteessa, jossa tekijä tuomitsee itse itsensä kuolemaan, seuraamusjärjestelmällä ei ole vaikutusta." Ylijohtajan mukaan todelliset keinot ovat joka tapauksessa ennaltaehkäisyssä. "Ei rangaistus ole muutenkaan hyvä tapa vaikuttaa rikollisuuteen", hän sanoo. "Silti rangaistukset ovat välttämättömiä." ilkaistaanpa vielä Rikosseuraamuslaitoksen idealistista logoa. Näyttää vähän siltä, että polku vapauteen takkuilee. "Niin, tuosta logon rikkinäisyydestä on kyllä täälläkin keskusteltu. Että ei kai se ole hajoamassa", Vesterbacka naurahtaa. Ei sentään ­ moni asia on suomalaisessa vankeinhoidossa hyvin. Silti mieli tekisi hyräillä 1990-luvun alun kornia hittiä: Ei polku tää vie mihinkään. Onneksi kukaan ei sentään puhu umpikujasta. Pakkohan sitä on uskoa, että se vie jonnekin. Ja muistaa Tuomo Kärjenmäen sanat. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä. * V
• Ylioppilaslehti 1/2010 KULTTUURI 19 TUOMAS KARPPINEN H aemme kääntäjärekisteriimme pikaisesti kymmeniä taitavia suomentajia englannin kielestä. Toivomme, että olet opinnoissasi loppusuoralla". Tämä sähköposti ilmaantui vähän ennen joulua lähes kaikkien Suomen yliopistojen kieliaineiden opiskelijoiden sähköpostilistoille. Työvoimaa haeskeleva yritys oli Broadcast Text International Oy, joka juuri oli voittanut suuren tarjouskilpailun kaikista Nelosen tv-ohjelmista. Päätöksen saneli raha. Häviävänä osapuolena oli Pre-Text, joka on maksanut kääntäjilleen lähes puolet parempia palkkioita. Tästä alkoi vuodenvaihteen yli jatkunut kuohunta Suomen kääntäjä- ja käännösopiskelijapiireissä. Ongelmat ovat kuitenkin kyteneet jo kauan. SUURET KÄÄNNÖSFIRMAT ovat viime vuosina huomanneet, että kieliaineiden opiskelijat tekevät mielellään oman alansa töitä rahamäärällä, jonka voisi samassa jät voivat puhua yrityksestä mitä haluavat. HEIKENTYNEET TYÖEHDOT kos- "KIELIAINEITA OPISKELEVAT USEIN KILTIT KYMPIN TYTÖT, JOITA FIRMOJEN ON HELPPO KYYKYTTÄÄ." ajassa tienata esimerkiksi videovuokraamossa. Onhan nimittäin hienoa saada lama-aikaan työkokemusta. Ylimääräiset kulut firmat ulkoistavat opiskelijoille vaatimalla heitä toimimaan yrittäjinä, eli maksamaan esimerkiksi omat eläkemaksunsa. Hyväksikäyttöä helpottaa se, etteivät av-kääntäjät kuulu suoraan minkään työehtosopimuksen piiriin. Jotkut nyt Pre-Textiltä työttömiksi jäävät kääntäjät sekä muutamat muut alalla toimivat ovatkin aloittaneet laajan tiedotuskampanjan, jossa ihmisiä varoitetaan työskentelemästä liian pientä palkkaa vastaan. Esimerkiksi facebook-ryhmä Dear Translation Agencies, if you want to pay peanuts, hire monkeys on kerännyt jo yli tuhat jäsentä. Aktiivisesti tiedotuksessa mukana ollut opiskelija Tytti Heikkilä on melko toiveikas. "Olemme onnistuneet levittämään tietoa ympäriinsä, mikä luo osaltaan painetta firmoille ryhtyä neuvottelemaan työehtosopimuksesta." Heikkilä on yksi Pre-Textiltä kevat tätä nykyä monia muitakin humanistisia aloja. Heikkilän mielestä av-kääntäminen on kuitenkin erityisasemassa, sillä jotkut alalla toimivat firmat tekevät paljon voittoa. Televisiokanavien ja dvd-julkaisujen määrä kasvaa koko ajan. Silti resursseja pienennetään. "Ihmiset eivät myöskään ole tietoisia siitä, millaisia palkkioita työstä voi pyytää. Näitä asioita pitäisi käsitellä yliopistolla." Heikkilä kertoo, kuinka eräällä työelämäorientaatiokurssillakaan infoa ei saanut tarpeeksi. "Eräs luennoitsijavieraamme ei esimerkiksi osannut kertoa ansioitaan. Kun kysyimme häneltä, kuinka paljon hän tienaa, hän sanoi, että hyvä humanisti ei ajattele rahaa." Av-käännöksiä tehnyt klassillisen filologian ja englannin opiskelija Elina Salminen muistuttaa, miksi monet suostuvat työskentelemään huonolla palkalla. "Tämä on monille kutsumusammatti. Minusta av-kääntäminen on ihanaa, sillä siinä saa sekä käyttää luovuuttaan että tehdä taustatyötä." Silti Salminen on luopunut työstä jonkin aikaa sitten. Osin siksi, että palkka on liian huono. "Täytyy ajatella myös omanarvontuntoaan." Tytti Heikkilä kaipaa täydellistä diskurssin muutosta ­ ja myös asenteiden. "Kieliaineita opiskelevat usein kiltit kympin tytöt, joita firmojen on helppo kyykyttää. Itsekin pelkään työssäni virheitä tosi paljon. Mutta itsensä vähättelystä täytyy päästä eroon ja ajatella, että raha on korvaus vuosien aikana hankitusta asiantuntemuksesta." MUTTA ENTÄ jos opiskelijalla Kääntäjien kansanliike Av-kääntäjät kyllästyivät olemaan hyviä humanisteja. työttömäksi jäävistä kääntäjistä. Hän on työskennellyt myös Broadcastilla. "Pre-Textillä tienasi lähes puolet paremmin. Nyt en tiedä, mitä ensi keväänä teen." Monet kääntäjät kertovat myös muista ongelmista Broadcastilla. Yhtiöllä on heidän mukaansa käytössään sopimus, jossa 5 000 euron sakon uhalla kielletään puhumasta negatiivisia asioita firmasta. Broadcastin mukaan sopimuksella varmistetaan, ettei yritystä koskevista luottamuksellisista ja salassapidon alaisista asioista puhuta. Yksityishenkilöinä kääntä- vaihtoehdot ovat huonosti palkattu työ tai ei työtä ollenkaan? Heikkilä myöntää tilanteen olevan vaikea. Pienellä korvauksella työskentelemään suostuvat opiskelijat heikentävät koko alan palkkatasoa. Osittaisena ratkaisuna voisivat hänen mukaansa toimia esimerkiksi työharjoittelut. "Vaikka niissäkin esiintyy hyväksikäyttöä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet niin kutsutussa työharjoittelussa vuoden, tonnin kuukausipalkalla." Kaikki on Heikkilän mukaan kiinni kääntäjistä itsestään. "Eivät nämä firmat tule koskaan sanomaan meille, että hei, haluaisimme antaa teille enemmän rahaa." VENLA ROSSI JEAH Joka vuosi 130 miljoonaa kiinalaista matkustaa kotiin uudeksi vuodeksi. Se on ainoa kerta vuodessa, kun he tapaavat perheensä. Lixin Fanin LAST Erik Gandinin VIDEOCRACY ei anna pelottavaa kuvaa ainoastaan itse Silvio Berlusconista vaan koko italialaisesta yhteiskunnasta. Tissien saaminen tv:seen tuntuu olevan avain menestykseen. SAVIOURS seuraa dublinilaisen nyrkkeilyklubin arkea mutta luotaa yhtä paljon irlantilaista luokkayhteiskuntaa. Nyrkkeilijät joutuvat taistelemaan myös maahanmuuttoviranomaisia ja omia pelkojaan vastaan. TRAIN HOME kertoo tekstiilityöläisperheen riipaisevan tarinan. Kaljaa, hikeä ja erityisesti kyyneleitä. Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen MIESTEN VUOROSSA miehet puhuvat saunassa elämän kipeistä asioista. Katsoja itkee ja nauraa yhdessä hikisten miesten kanssa.
• 20 KULTTUURI Ylioppilaslehti 1/2010 KIRJALLA ON ASIAA Palstalla esitellään kirjoja, jotka lisäävät tuskaa. KOLUMNI Kutsu kuolemantanssiin Suomalaisen terrorin historia on hauskaa luettavaa. LAITINEN DIY: Savosta tähtiin KOKO AIKUISIKÄNI olen istunut kirkonpenkissä tiuhaan ja T eemu Keskisarjan kirja suomalaisen terrorin historiasta alkaa 1800-luvulta. Eugen Schaumanin ja kenraalikuvernööri Bobrikovin kohtaamiseen on vielä vuosikymmeniä aikaa, kun nuoret varakkaat opiskelijat järjestäytyvät rakentamaan suomenkielistä sivistystä ja pyrkimään kohti hallitusvaltaa. Vuonna 1848 syntynyt Waldemar Churberg oli aktiivinen fennomaani ­ jopa yliaktiivinen. Hyytävän perinpohjaisella tavalla Keskisarja kuvaa, kuinka mielipide-erot poliittisissa kysymyksissä tuhoavat ystävyyssuhteet, romuttavat avioliiton ja viimein raunioittavat jopa mielenterveyden. Kaikkien aatetoveriensa hylkäämänä, pilkkahuudot korvissaan Churberg tuntee olevansa ylivoimaisessa tilanteessa, josta on vain yksi ulospääsy. Fennomanian ainoa terroristi tarttuu aseeseen ja ampuu puoluetoveriaan, jonka tuntee muuttuneen ystävästä, liki rakastetusta, vainoajaksi. VÄÄPELI T:N TAPAUS esittelee Teemu Keskisarja: Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Atena 2009. lin-nimellä tunnetun punakaartilaisen, joka tovereineen ampui vaunullisen sotavankeja kevättalvella 1918. TERRORIN SYITÄ pohtiessaan lukijalle kuusi erilaista tarinaa eri aikakausilta, tarkemmin sanottuna pääosassa ovat ihmiset tapausten taustalla. Eiväthän po- liittisesti motivoituneet attentaatit vain ilmesty itsestään ­ aina on joku, joka painaa liipaisimesta tai virittää pommin. Kirjailijan etuoikeudella Keskisarja tulkitsee tarinaa myös niiltä osin, joita kuulustelupöytäkirjat, muistelmat ja kirjeenvaihto eivät kata. Hän käy ihmisten päiden sisällä, pohtii vahvasti psykologisoiden, mitä kukin "hirmutöiden tekijä" on kulloinkin ajatellut, mitkä syyt ovat johtaneet epätoivoiseen tekoon ja mitä siitä on seurannut. Tuloksena on intensiivinen lukukokemus. Kaunokirjallisella tyylillä taituroidut henkilökuvat ovat koukuttavia. Fennomaniaan sairastuneen Churbergin lisäksi lukija oppii tuntemaan muiden muassa Verikoirat-järjestön akateemiset työttömät, jotka listivät ihmisiä Japanin rahoituksella vuonna 1905, sekä pienen Chap- Keskisarja tekee tarkkoja havaintoja. Usean murhan ja murhayrityksen taustalla on nykytermein sanottuna tunne oman elämänhallinnan puuttumisesta. Toki kokonaiskuva on monimutkaisempi. Kasvutarina tavallisesta kansalaisesta terroristiksi on aina omalaatuinen ja sattumanvarainen, pahimmillaan suorastaan koominen. Keskisarja vahvistaa mielikuvaa hirtehisellä kirjoitustyylillään. surrut. Olen haudannut lähisukulaisiani, viimeksi äitini siskon, sitä edellisellä kerralla isäni veljen ja sitä edellisillä kerroilla isovanhempiani sekä tätieni ja setieni puolisoita. Vaati monta mäntypuista arkkua, jotta minulle valkeni, että minulla on tausta. Että olen syntynyt sairastelevaan ja vaivaiseen pohjoissavolaiseen sukuun. LAPSUUS JA nuoruus olivat siinä mielessä elämäni parasta "JOS T. OLISI NYT ELOSSA, HÄN TUOTTAISI INTERNETIN TÄYDELTÄ UHKAILUVIDEOITA." Kertomukset ovat kuin kuolemantanssia kirjallisessa muodossa. Kirjan päättää nimikkotarina "vääpeli T:stä". Sisällissodassa valkoisten puolella taistelleen, turvallisuusalalle töihin jääneen miehen ura ja yksityiselämä tuhotaan jatkuvalla työpaikkakiusaamisella. Ylemmät eivät kuuntele, alaiset eivät tottele. Edes väkivalta ei auta. Keskisarja ei säästele sivuja herättäessään henkiin surullisen hahmon Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeniltä. Vääpeli T. ajautuu pakkorakoon. Hän tuntee, ettei voi muuta kuin ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Uhkauskirjeet sinkoilevat Mannerheimia myöten koko valtion ja armeijan ylimmälle johdolle. Loppuratkaisu jää luettavaksi. Varmuuden vuoksi Keskisarja huomauttaa, ettei tahdo rinnastaa 1900-luvun alkupuolella elänyttä vääpeliä ja pikkuvirkamiestä 2000-luvun nettikirjoittelijoihin. Ajatus on silti ilmeinen. Jos T. olisi nyt elossa, hän tuottaisi internetin täydeltä uhkailuvideoita. J A M I J Ä RV I N E N aikaa, että uskoin kuuluvani yläluokkaan. Syrjäisen pikkupaikkakunnan viiteryhmässä kuvitelman tueksi riitti se, että osasin pöytätavat, perheeni kävi Kanarialla kaksi kertaa (perävuosina) ja kunnan ainoa kansanedustaja lähetti joulukortin. Kun lähtee opiskelemaan, oma asema muuttuu uuden vertailuryhmän myötä ja harhaiset kuvitelmat omasta erityisyydestä rapisevat. Tein siinä vaiheessa luokkaretken. Alaspäin. Uuden nousun moottoriksi haen samastumisen kohteita ja ajattelen savolaisia tähtiä. Niitä on koko liuta. Kotipitäjäni kuuluisuuksista muistan äkkiseltään kirjailija Henrik Tikkasen isoisän isän Paavo Tikkasen. Paavo lähti kotoaan soutaen, kehitti sittemmin suomeen sanoja, perusti ensimmäisen suomenkielisen lehden ja nai suomenruotsalaiseen sukuun. Muun muassa. En peri rahaa enkä kiinteistöjä, ja minulta puuttuvat kartanonomistajien huolettomuus ja perijättärien riskinottokyky, mutta mitä sitten. Tikkanen osoitti ­ aika lyömättömällä tavalla tosin ­ että nen-päätteinenkin pärjää. VÄITTÄVÄT, ETTÄ niistä, jot"KUN LÄHTEE ka eivät menesty, tulee vaOPISKELEMAAN, semmistolaisia luovuttajia (voi syyttää muita ja rakenHARHAISET teita) ja niistä, jotka meKUVITELMAT nestyvät, kylmäkiskoisia oiOMASTA keistolaisia (saa kiittää vain itseään). ERITYISYYDESTÄ Minulla logiikka on aiRAPISEVAT." na ollut hieman toisenlainen. Arvioin muiden elämää ja epäonnistumisia suopeasti, etsin selityksiä ja pohdin taustavaikuttajia. Omaa elämääni roimin armotta oikeistolaisittain. Esimerkiksi huonosta palkasta syytän neuvottelutaidottomuuttani ja pätkätyöläisyyteni kertoo lähinnä saamattomuudestani ja siitä, että en yritä tarpeeksi. Olen oman onneni ja epäonneni seppä. Seuraa yhtälö. Jos olen vaikeuksissa ääri-individualisti, paavotikkasena kaiketi tukehtuisin itseeni ja erinomaisuuteeni. Olisin She-Sailas, joka julistaa henkilökohtaista sankaritarinaa: miten omin avuin voi kavuta perunakuopasta suomalaisen eliitin ytimeen. Tarmolla, taidoilla, lahjakkuudella, päättäväisyydellä, sinnikkyydellä. Pitkin hampain saattaisin tunnustaa, että suomalaisesta koulujärjestelmästä oli jotain etua. JOH A N NA L A I T I N E N Kirjoittaja on kustannustoimittaja. Helsingin yliopiston EINO KAILA -PALKINTO 2010 Eino Kaila -palkinto (5.000 euroa) ansiokkaasta toiminnasta yliopistoopettajana jaetaan Helsingin yliopiston vuosipäivänä maaliskuussa. Kaikki yliopistoyhteisön jäsenet voivat tehdä ehdotuksia palkinnon saajiksi. On ansiokasta, jos ehdotuksessa yhdistyvät opiskelijoiden ja koko työyhteisön näkemykset. Myös aiempien vuosien ehdotukset palkittavista opettajista voidaan lähettää palkintoprosessiin mukaan. Ehdokkaiksi haetaan sellaisia tutkinto-opetusta antavia yliopistolaisia, jotka opetustyössään ovat jatkuvasti kehittäneet opetustaan. Hyvä ehdokas on arvostettu opettajana ja hänen opetuksensa on tieteellisesti ajan tasalla. Lisäksi ehdokas on esimerkillään ja toiminnallaan vaikuttanut innostavasti yhteisönsä opetusilmapiiriin. Ehdotuksen tekijöitä pyydetään lyhyesti kuvaamaan esimerkkien avulla opettajan opetusfilosofiaa ja -menetelmiä, oppimisen arviointia, hänen ideoitaan ja ansioitaan oppimateriaalin tuottamisessa ja käytössä, vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa, innovatiivisuutta opetuksen kehittämistyössä, miten hänen opetuksensa perustuu viimeaikaiseen tutkimukseen ym. ehdokkaan kannalta olennaisia hyvästä opetustyöstä kertovia seikkoja. Opiskelijoiden näkemykset opettajan ansioista ovat merkittäviä ehdokkaiden arvioinnissa. Ehdotuksen maksimilaajuus on 10 sivua liitteet mukaan luettuina. Yliopiston opintoasiainneuvosto käsittelee ehdotukset ja valmistelee esityksen rehtorille. Tarvittaessa opintoasiainneuvosto voi hankkia lisätietoja tai pyytää täydennystä esityksiin kärkiehdokkaiksi nousseista opettajista. Kirjalliset ehdotukset perusteluineen toimitetaan torstaihin 4.2.2010 klo 15.45 mennessä yliopiston kirjaamoon osoitteeseen PL 33 (Yliopistonkatu 4), 00014 Helsingin yliopisto tai sähköpostitse osoitteeseen HY-kirjaamo@helsinki.fi. Lisätietoja Eino Kaila -palkinnosta antaa suunnittelija Minna Frimodig, minna.frimodig@helsinki.fi, p. 191 21710. ENNEN NYT Samuli Vauramo Nuori näyttelijä hurmaa naiset vaiteliaalla olemuksellaan ja kiinteällä katseellaan elokuvassa Tyttö sinä olet tähti. Hiljainen meininki jatkuu Käskyssä, jossa näyttelijän roolihahmo raiskataan. European Film Promotion valitsi miehen Euroopan lupaavimpien nuorten näyttelijöiden joukkoon. Lauri Tilkanen Nuori näyttelijä hurmaa naiset vaiteliaalla olemuksellaan ja kiinteällä katseellaan elokuvassa Skavabölen pojat. Hiljainen meininki jatkuu Pahassa perheessä, jossa näyttelijän roolihahmoa epäillään insestistä. Image-lehti valitsi miehen Suomen lupaavimpien nuorten näyttelijöiden joukkoon.