YLIOPPILASLEHTI nro 6 / 2023 saisiko olla muuta? s. 12
Suunnitellut työelämäheikennykset koskevat meitä kaikkia: irtisanomisen helpottaminen, sairastamisesta rankaisu ja ikuiset määräaikaisuudet. Lisäksi suomalaisen työelämän yhdessä sopimisen kulttuuria ollaan ajamassa alas. Ammattiliitto Pro ajaa ihmisen kokoista, inhimillistä työelämää – liity liittoon nyt. proliitto.fi @proliitto @Proliitto @proliitto
Kuuma maa, conscious bikinit K U V A A av a E ro n en OLEN OLEN aina inhonnut sanaa ilmastoahdistus . Termi kuulostaa siltä kuin se olisi varta vasten keksitty, jotta minä keskeiset länsimaalaiset voisivat kääntää jälleen yhden asian koskemaan ensisijaisesti omia tunteitaan. Alkujaan termi juontuu psykologiasta. Yksilön kan nalta on varmasti hyödyllistä, että ahdistukselle on nimi ja sitä hoidetaan. Hoitamalla ilmastoahdistusta eikä ahdistuksen juurisyitä korjaamme kuitenkin ihmiset takaisin ostovoimaisiksi kuluttajiksi, vaikka tavallaan olisi parempi saikuttaa töistä kuin osallistua suurimpaan osaan markkinoiden kulutusjuhlista. TÄMÄN TÄMÄN lehden kansijuttu käsittelee kiertotaloutta. Kierto talouden idea on, että tuotteiden elinkaari pite nee ja jätteen määrä vähenee. Tavarat pysyvät kierros sa pidempään. Jutun luettuani totesin, että ainut mikä tässä talou dessa todella kiertää on itseään toistava kierto talouspuhe. Suomi brändää itseään kiertotalouden edelläkävijänä samalla kun jätteen määrä sen kuin kasvaa. Tuottamamme yhdyskuntajätteen määrä on noussut kymmenessä vuodessa yli viidenneksellä, toimittaja Alma Onali kertoo jutussaan. Vuonna 2021 se oli 3,5 miljoonaa tonnia. Tuolloin yhdyskuntajät teen määrä per asukas oli Virossa 395 kiloa, Ruotsissa 418 kiloa ja Suomessa 609 kiloa. Yleinen trendi EU:ssa on päinvastainen kuin Suomessa. Jätettä syntyy aiem paa vähemmän. Kotitalouksien osuus on kuitenkin vasta pieni kik kare suomalaisten koko läjästä. Eniten jätettä syntyy kaivos ja rakennusteollisuudesta. Avolouhosten ko vaan maahan kiertotalouden kaunis ajatus ei ole vielä juurtunut. TAITAA TAITAA olla niin, että ahdistuneet yksilöt ovat ymmär täneet parhaiten ylikulutuksen vaarat. Ylen kysely tutkimuksen mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa järeitä ilmastotoimia. Suuryrityksille ne ovat tähän mennessä tarkoitta neet kuluttajan vaikeilla tunteilla rahastamista. Kun vaikkapa H&M brändää pikamuotiaan kiertotalouden termein, viesti on suunnattu yksilölle. Anna vanhat vaatteesi kiertoon, saat alennusta uusista! Sinulla on oikeus ilmaista itseäsi, tilaa second handina Sellpystä! Sellpynkin suurin omistaja on sama Hooämmä, jonka tarkoitus on viherpestä yksilön huono omatunto takai sin yli kulutuskuntoon. Ei riitä, että collection on conscious . Kulutusta pitää vähentää, ja kiertotalous viedä sinne missä sitä eni ten tarvitaan, eli kotitalouksien ulko puolelle. Eko katastrofin hidastamiseen tarvitaan yhteiskunnan kaik kia sektoreita halkova järjestelmämuutos. Ketkä suurenevaan läjään voivat vaikuttaa? Kenen tässä eniten pitäisi ahdistua? Käännä sivulle 12. A D I L E S E V I M L I ylioppilaslehti 6 / 2023 3 Pääkirjoitus
PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Adile Sevimli @adilesev ART DIRECTOR ART DIRECTOR Pauliina Nykänen TOIMITUSSIHTEERIT TOIMITUSSIHTEERIT Eveliina Mäntylä @evsum Petri Jääskeläinen @KmyBeat TEKIJÄT TEKIJÄT Aava Eronen, Eveliina Lempiäinen, Annika Luukko, Lotta Närhi, Alma Onali, Karoliina Paananen, Jaakko Pallasvuo, Olga Palo, Oona Pohjolainen, Antti Pokkinen, Evi Rinkinen, Sonia Zaki KIITOKSET KIITOKSET Postiauto Citroën C4 KANNEN KUVA KANNEN KUVA Jaakko Pallasvuo, yhteistyössä tekoälypohjaisen kuvageneraattorimalli DALL·E 3:n kanssa PERUSTETTU 1913. PERUSTETTU 1913. 110. vuosikerta. Ylioppilaslehden kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA SOMESSA @ylioppilaslehti KÄYNTIJA KÄYNTIJA POSTITUSOSOITE POSTITUSOSOITE Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki TILAUKSET JA TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot KUSTANTAJA KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus oy Toimitusjohtaja Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi PAINO PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. SEURAAVA NUMERO SEURAAVA NUMERO ilmestyy 8.2.2024 Vallan sylihauvat K U V A A av a E ro n en K U V A N iin a U u sit al o Alma Onali on toimittaja ja väitöskirjatutkija, joka on kiinnostunut muovin suhteisuuksista ja yhteiskunnan enemmän-kuininhimillisistä ulottuvuuksista. Sivulta 12 alkaen löydät hänen juttunsa jätteestä ja kiertotaloudesta. Jaakko Pallasvuo on Helsingissä asuva kuvantekijä ja kirjoittaja. Tämän Ylioppilaslehden kansijutussa hän kokeili kuvittamista yhdessä tekoälymalli DALL·E 3:n kanssa. JOURNALISMI JOURNALISMI ei voi langettaa tuomioita, mutta asioista pitäisi puhua sellaisina kuin ne ovat. Silottelu palvelee vallan väärinkäyttäjiä. Vallan vahtikoira ideaalin mukaan median pitäisi paljastaa suh murointi, tuoda esiin valtasuhteet ja vahingollinen vallankäyttö sekä olla kansalaisten puolella. Uutiset Gazasta ovat saaneet minut kyseenalaistamaan tämän jalon tavoitteen siitäkin huolimatta, että tilannetta kuvataan ”moni mutkaiseksi” ja ”tunteita herättäväksi”. Median sotapelimäiset jutut Gazan tunnelikäytävistä etään nyttävät lukijan siitä, mikä on varsin yksinkertaista: kuolleista palestiinalaisista, maan tasalle pommitetuista sairaaloista ja niistä helvetillisistä oloista, joissa ihmiset ovat loukossa. Hamasin terroriiskua ei hyssytelty. Siitä puhuttiin Helsingin Sanomissa muiden eurooppalaisten ja amerikkalaisten medioiden tavoin ”murhaamisena” ja ”verilöylynä”, kun taas Israel ” iskee voimalla” ja ”kohdistaa iskuja” Gazaan. Gazasta otetuista satelliitti kuvista HS väliotsikoi: ”Israel on raivannut alueita Gazan pohjois rannalla” ja ”uudet reitit halkaisevat Gazan kahtia”. Neutraalit sanat muuttuvat irvokkaiksi. Israelin armeija on tuhonnut alueen har maaksi joutomaaksi, mutta lukijan pitäisi tarkastella ”uusia reittejä”? Historiattomat ja neutraaleina esitetyt jutut Gazasta hyödyttävät välillisesti Israelin agendaa. Se voi pommittaa viis veisaamatta kan sainvälisistä ihmisoikeuslaeista. Gazaa käsittelevässä tutkimuksessa pitää puhua kolonialismista, apartheidista, etnisistä puhdistuksista ja kansanmurhasta, kirjoittaa konfliktia tutkinut tutkijatohtori Tiina Järvi Maailman Kuvalehden kolum nissaan. Mediassa termit näkyvät harvoin. Kansanmurha on kansainvälisessä oikeudessa määritelty rikos. Siksi media voi käyttää termiä itsenäisesti vasta silloin, kun oikeus järjestelmä on langettanut tuomionsa. Tämä ei kuitenkaan estä toimituksia tutkimasta, täyttyvätkö Gazassa kansanmurhan tunnusmerkit. Aluksi median pitää muuttaa narratiivinsa sotateknisestä pelistä valtavaan humanitääriseen krii siin, joka ei pääty viimeisenkään pommin pudottua. E V E L I I N A M Ä N T Y L Ä Eveliina Mäntylä sijaistaa Ylioppilaslehden toimitussihteeriä. 4 Tekijöinä Toimitukselta
Vä hem män uutisia Sivutoimista viherpesua Hard rock hallelujah PÄ ÄKIRJOITUS s. 3 Pikkukikkareita KULTTUURI s. 26 Näkökulma: Miksi hylkäsin romcomit? 3 x joulukauhu Kolumni: Olga Palo Ruumiin avaus S. 12 S. 8 Ä ÄRISÄ ÄENNUSTE s. 6 Joulupuu on nakerrettu ALKUPALA s. 7 Joulunpunaista ulostetta ALAKULTTUURI s. 30 YLextra: toimittaja testaa YLtesti: kansalaisuuskoe YLjoulu: lahjapostia Top10 Asiaton kysymys: presidenttitentti TOIMITUKSELTA s. 4 Sota peliksi Enemmän alak ult tuu ria TAKAIKKUNA s. 43 Tappava kirjailijakunnianloukkaus ylioppilaslehti 6 / 2023 5 Tässä lehdessä A L U K S I P I T K Ä T L O P U K S I
Palstalla ekokriisi näkyy. K U V A P au lii n a N yk än en Niin metsä vastaa kuin sitä lämmittää T E K S T I Lotta Närhi LOTTOVOITTO. LOTTOVOITTO. Siltä ilmastonmuutoksen vaikutukset metsäteollisuuteen ensin kuulostavat. Kun ilmasto lämpenee, Suomen kasvukausi pitenee, ja ilman hiilidioksidipitoisuus kohoaa. Muutos kiihdyttää metsien kasvua. Metsille on tarvetta, sillä fossiilisista raakaaineista tehdyt muovipakkauk set ja polttoaineet halutaan korvata puusta tehdyillä. Vaikuttaa siltä, että Suomen metsissä on tulevai suudessa yhä enemmän puuta, ja puutuotteille yhä enemmän kysyntää. Torille? LUONNONVARAKESKUS LUONNONVARAKESKUS Luken tutkimuspäällikön Markus Melinin mukaan lottovoittoa ei ole näkö piirissä, sillä ilmaston lämmetessä myös metsätuhot lisääntyvät. Riskeistä merkittävimpinä Melin pitää tuho hyönteisiä ja sienitauteja. Lämmössä ne lisääntyvät tehokkaammin ja leviävät pohjoisemmaksi. Me lin mainitsee esimerkkeinä KeskiEuroopan ja Ete läRuotsin: ”Siellä tuhot ovat olleet mittakaavassa, jota ei aiemmin osattu edes kuvitella.” Sään ääriilmiötkin lisääntyvät. Vuoden 2021 kesän kuivuus aiheutti metsäpaloja esimerkiksi Kala joella. Talvisin puiden rungot ja oksat katkeilevat poh joisessa, kun kosteus lisääntyy ja lumikuormat käy vät painavammiksi. Etelässä tuuli kaataa enemmän puita, sillä routa ei enää ankkuroi juuria maahan. Puuta kaatuu, palaa ja kuolee. ILMASTON ILMASTON lämpeneminen yhtäältä kiihdyttää met sien kasvua ja toisaalta lisää metsätuhoja, jotka pyyhkivät kasvuikäistä puustoa matalaksi. Mitä ilmastonmuutos tekee puun kokonaismäärälle? Tutkimusten mukaan metsätuhojen lisäänty minen voi ainakin osittain kumota lämpenemisen positiivisen vaikutuksen metsänkasvuun Suomes sa. Tarkempia kokonaisarvioita ei ole, sillä metsätuhojen mittakaavaa on vaikea ennustaa. Toistaiseksi ilmastotavoitteet rajoittavat – tai niiden pitäisi rajoittaa – puun käyttöä akuutimmin kuin varsinainen ilmastonmuutos. Suomen ympä ristökeskuksen johtava tutkija Sampo Soimakallio on laskenut, että puuta saisi jatkossa hakata enim millään 55–65 miljoonaa kuutiota vuosittain. Laskelma perustuu ilmastolakiin, jonka mukaan Suomen hiilinielun pitää vuonna 2035 olla yhtä suuri kuin päästöjen. Käytännössä hiilineutraalius tavoite ei kuitenkaan ole niin tärkeä, että teolli suutta olisi kielletty hakkauttamasta puuta mielin määrin. Viime vuonna puuta hakattiin 75 miljoo naa kuutiota. Hakkuiden vuoksi metsänielu on tavoitteesta pahasti jäljessä. Lisäksi ilmastonmuutos on heiken tänyt nielua voimistamalla maan turvekerroksen hajoamista suometsissä. Hajoava turve vapauttaa suuren hiilivarastonsa ilmaan. Lämpeneminen siis vaikeuttaa lämpenemisen hillintää. Metsäteollisuudelle noidankehä on viheliäs. Metsien hiilinielun nopea vahvistaminen edellyt tää puunkäytön hillitsemistä, ja turpeen päästöjen voimistuessa tämä muutostarve kasvaa. ILMASTONMUUTOKSEN ILMASTONMUUTOKSEN hillinnän lisäksi myös siihen sopeutuminen muuttaa metsäteollisuutta. Luken Markus Melin sanoo, että jatkossa teollisuus jou tuu miettimään kuusen saatavuutta, sillä kuusi on jo nyt kärsinyt kuivuudesta ja tuholaisista merkittä västi. Toisaalta lehtipuut tulevat pärjäämään parem min, joten niille voi kehittää lisäkäyttöä. Tuhoriskien minimoimiseksi metsien hoitoa pitäisi kehittää monimuotoisuutta edistävään suun taan. ”Monimuotoisuudeltaan köyhä metsä on tuhoille kaikkein alttein”, Melin toteaa. Lottovoiton sijaan ilmastonmuutoksesta voisi puhua uhkapelinä, jonka riskit metsissä määrää kirves. ylioppilaslehti 6 / 2023 6 Äärisääennuste
K U V A P au lii n a N yk än en Persimon Pirtsakan oranssi persimon kuuluu joulupöydän vakiohedelmiin, vaikka tieteellisesti se luokitellaan marjaksi. Persimon tunnetaan makeudestaan, mutta liian aikaisin syötynä herkku ei hivele makuhermoja. ”Jos se ei ole kypsä, maku piinaa miehen suun sekaisin”, kuvaili 1600-luvulla englantilainen tutkimusmatkailija, kapteeni John Smith kokemuksiaan syötyään persimonia Amerikassa. Persimonin syömisestä voi jäädä suuhun tympeä maku, joka johtuu persimonin korkeasta tanniinipitoisuudesta. Terveystubettajat väittävät persimonien voivan jopa tappaa syöjänsä tanniineillaan. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että joulu aterialla saisi syötyä itsensä hengiltä persimoneja ahmien. Lanttu Lantun – tuon Pohjolan appelsiiniksi kutsutun, pierulta haisevan C-vitamiinipommin – kuuluisi olla Suomen kansallisjuures. Palkittu tutkija, kasvi genetiikan dosentti Hannu Ahokas on todentanut, että lanttu on ”riidattomasti Suomesta”. Siis siitäkin huolimatta, että ruotsalaiset väittivät pitkään lanttua omakseen. Jatko sodassa suomalaisille sotilaille syötettiin rutkasti C-vitamiinia sisältävää lanttua, ettei olo olisi veltto ja hampaat tippuisi keripukin takia. Lanttulaatikkoa syödessään voi siis muistella veteraaneja. Sittemmin Nobel-palkittu kemisti A.I. Virtanen ehdotti toisen maailmansodan aikoihin, että sotilaan olisi hyvä syödä viikossa kilo lanttua. Kotirintamalla lanttu sen sijaan oli yksi ainoista elintarvikkeista, joita ei säännöstelty. Punajuuri Jouluna sormet, virtsa ja uloste voivat yllättäen näyttää verisiltä, mutta ei hätää! Syyllinen on vanha tuttu punajuuri, joka värjää kaiken mihin koskee. Punajuuri on mielipiteitä jakavan jouluruoan, rosollin, pääraakaaine. Vaikka ihmiset eivät puna juuresta yleensä kärsi, toiset verenimijät voivat kohdata loppunsa sen vaikutuksen alaisena: Communications Biology -lehdessä vuonna 2021 julkaistun tutkimuksen mukaan punajuurimehua ja synteettistä myrkkyä yhdistämällä voidaan tehtailla verta muistuttava cocktail, joka houkuttelee malariahyttysnaaraat varmaan kuolemaan. Samaa cocktailia on varottava käyttämästä kännipäissään surisevista jouluvieraista eroon pääsemiseksi. T E K S T I Petri Jääskeläinen ja Eveliina Mäntylä ylioppilaslehti 6 / 2023 7 Alkupala Palstalla kasvatetaan nälkää.
10× T E K S T I Karoliina Paananen ja Sonia Zaki K U VAT Evi Rinkinen Vuoden synkimpään aikaan tuhannet suomalaiset kerääntyvät kuuntelemaan, kun pitkätukkaiset miehet karjuvat joululauluja. Ylioppilaslehti vieraili Raskasta joulua -konsertissa ja selvitti, kuinka raskas konserttivieraiden joulu on. raskasta joulua L avan eteen on aseteltu yli tuhat tuo lia. Suorat rivit, joiden keskelle on raivattu käytävä. Tyhjässä Lahti Hallissa näyttää siltä kuin siellä pian hiljennyttäisiin vakavaan semi naariin. On lauantai 18. marraskuuta. Kello lähes tyy iltakahdeksaa, ja mustiin tonttulakkeihin sonnustautuneita vieraita valuu vähitellen si sään. Harva istuu alas penkeille, lähes kaikki pakkautuvat suoraan anniskelualueelle. Lahti Hallissa on alkamassa Raskasta joulua kiertueen toinen konsertti. Yhteensä konsertteja on 23 eri puolilla Suomea. Tänä vuonna juhlitaan tavallaan pyöreitä. Kiertu een teema on kymmenen vuotta sit ten triplaplatinaa myynyt Raskasta joulua albumi, jolta tänään kuullaan kappaleita. Seuraavan kahden ja puolen tunnin aika na yleisölle esitetään raskaita tulkintoja klas sisista joululauluista. Bändi koostuu kuului sista muusikoista, esimerkiksi kitaristi Erkka Korhosesta ja Nightwishista tutusta basisti laulaja Marco Hietalasta. Konsertti on ollut monen raskaan musiikin kuuntelijan joulu perinne jo usean vuoden ajan. Ensimmäi nen Raskasta joulua konsertti järjestettiin vuonna 2004. Kaikkia suosittu kiertue ei miellytä. Metalli piireissä jotkut pitävät konseptia il mentymänä false metallista , kaupalliseen tar koitukseen tehdystä ”feikkimetallista”. Tavallaan Raskasta joulua kiertueen suo sio on järjenvastainen. Konserttilippu jen ei pitäisi myydä, kos ka tapahtuma on samaan aikaan liian outo valta väestölle ja liian kaupalli nen ylioppilaslehti 6 / 2023 8
hevareille. Silti se täyttää salit vuodesta toi seen. Onko Raskasta joulua konsertti paikka, johon raskasta joulua voi paeta? Ennen konserttia KLO KLO 19:30 19:30 , KONSERTTISALI , KONSERTTISALI Konserttisalin takarivillä istuvat 17 vuotiaat Puro, Salla ja Ville. He eivät tiedä, mitä odottaa. Koko ilta on ”ex tempore idea”. Kolmikko opiskelee ammattikoulussa tarjoi lijaksi, ja pari päivää sitten he törmäsivät konserttiin selaillessaan tunnilla Lippu.fi sivustoa. Liput hankittiin, koska Raskasta joulua ei sanonut heille ennestään mitään. On helppo ymmärtää, miksi. Nuoret ei vät näytä tilaisuuden kohderyhmältä. Silmä määräisesti arvioiden suurin osa yleisöstä on keskiikäisiä ja sen ylittäneitä. Raskaista jouluista nuorilla sen sijaan kyllä on kokemusta. ”Hirveät paineet aina hommata jotain lahjoja”, Puro sanoo. ”Tänä vuonna ei yhtään lahjoja kenelle kään.” Myös Salla näkee joulunvietossa raskai ta puolia. Sisaruksille on vaikeaa keksiä lah joja, ja perhejouluissa on vaarana, että syn tyy kränää. Villestäkin juhlapyhän raskaat puolet liitty vät nimenomaan perheeseen. ”Kun vanhemmat ovat eronneet, niin pi tää päättää kumman kanssa joulun viettää…” KLO KLO 19:45 19:45 , ANNISKELUALUEEN TAKANURKKA , ANNISKELUALUEEN TAKANURKKA Helena ja Linda juovat lonkeroa. He ovat entisiä työkavereita, nykyisiä ystäviä. Helena on ollut jo useita vuosia eläkkeellä. Linda on käynyt Raskasta joulua konser teissa kaksi tai kolme kertaa aiemmin. Tänä vuonna hän pyysi Helenan mukaan. Hele naa ei tarvinnut suostutella. ”Olin että JOO”, Helena sanoo. Hän on katsonut aiempia Raskasta joulua konsert teja televisiosta. ”Siis se on hellyttävää, että karskit miehet laulavat joululauluja, mutta eivät niin kuin enkelikuoro. Kumminkin ne ovat siinä ihan sydämellään mukana”, Helena sanoo. Helena on jouluihminen ”päästä varpai siin”. Hän aloitti joulufiilistelyn tänä vuonna aikaisin. Kaikki kolmekymmentä joulukorttia on jo askarreltu. ”Mulla on ollut ainakin kuukauden jo ihan joulu. Joulu on aivan ihanaa aikaa.” Myös Linda on jouluihminen. ”Se on perhejuhla”, hän sanoo. Sitä Linda kaipaa, perhejoulua. Hänen aikuiset lapsensa ovat jo muuttaneet pois kotoa. Heillä on omat elämänsä, omat per heensä. Linda on sanonut lapsille, että ei ole pakko tulla äidin luokse jouluna. Silti on ikävä. ”Joulussa oli aina parasta se, että syötiin hyvin, saunottiin, pelattiin illat pelejä ja vie tettiin yhdessä aikaa. Silloin kaikki rauhoit tui, ja oltiin yhdessä.” Viime joulun Linda vietti yksin mökillä. ”Se oli ihan fine ”, hän sanoo. ”Mulla oli tontut mukana, kävin metsässä kävelemässä, otin kuvia niistä siellä. Laittelin niitä lapsille ja ne olivat että: äiti öööö...” Väliaika KLO KLO 21.00 21.00 , TUPAKKAPAIKKA , TUPAKKAPAIKKA Konsertin ensimmäinen puolikas on ohi. Bändi on soittanut hitaampia biisejä, muun muassa Ensimmäisen joulun, Heinillä härkien ja Pienen rumpalipojan. Mustiin vaatteisiin pukeutunut riihimäkeläinen lastenhoitaja Annika, 40, polttaa tupakkaa hallin sisään käynnillä ja kertoo olevansa tyytyväinen kon serttiin tähän saakka. ”Hevilaulajilla on niin laaja ääniala, kuu lostaa upealta”, hän sanoo. Vertailukohteita on. Miehen kanssa Ras kasta joulua konsertteja on kierretty lähem mäs kymmenen vuotta ja raskas musiikki on muutenkin lähellä sydäntä. ylioppilaslehti 6 / 2023 9
”Ei mulle ainakaan”, Heikki sanoo. ”Koto na se on vaimo, joka tekee varmaan suurim man osan.” Pian hän päätyy siihen, että tarkemmin ajateltuna tänä vuonna joulu on vähän ras kas. Ei tarvitse kuin katsoa uutisia ja lukea sodista. Tapahtumat panevat ajattelemaan. ”Voiko itse pitää kivaa, kun maailmalla on muuten niin vaikeaa?” hän kysyy. KLO KLO 22:40 22:40 , NARIKKA , NARIKKA Hessu, 58, on matkalla ulos Lahti Hallista, vaikka toinen encorebiisi, Ilouutinen, on vie lä kesken. Hänellä oli kiire saada takki nari kasta ennen kuin tuhatpäinen yleisö ryntää pois salista. Hessu on pukeutunut maasto kuvioisiin reisitaskuhousuihin, pitkät hiukset on sidottu poninhännälle. Raskasta joulua on Hessun jouluperinne, mutta tänä vuonna hän kuulee konsertin ensi kertaa Lahdessa. Hessu asuu Miehikkä lässä Kymenlaaksossa. ”Täällä on vähän erilainen näkökanta joulu lauluihin. Biisit eivät laahaa, on menoa ja meininkiä.” Niin todella on. Ensimmäisenä konsertis sa esiintyi laulaja Pekka Heino vuonna 2013 ilmestyneen triplaplatinalevyn kappaleel la Rakkain lahjoistani . Esityksen aikana lavan etureunasta syöksähtäneet liekit lämmittivät kasvoja anniskelualueella asti. Hessu ei pidä joulua raskaana aikana. KELLO KELLO 21:05 21:05 , BAARITISKIN JONO , BAARITISKIN JONO Jouluksi kotiin kappale saa Tildan, 22, liikut tumaan. Kyyneliin, aina. Tilda ei ole varma, esitetäänkö kappale tänään toisella puoliajalla. Viimeksi, ensim mäisellä kerralla kun hän oli Raskasta joulua konsertissa, se esitettiin. Silloinkin hän itki. ”Ne sanat hittaa”, Tilda sanoo. Tilda hyräilee kappaletta malliksi: ”Pieni lapsen toive täyttyä vois, jos hän sais isän jouluksi kotiin.” Tilda on baarijonossa pikkusiskonsa Amelian, 20, kanssa. Molemmilla on tum mat kajaalit ja mustaksi värjätyt hiukset. Jouluksi kotiin on tärkeä kappale myös Ame lialle. Kun se soi, siskokset ajattelevat omaa isäänsä. He ovat kasvaneet Oulussa, mutta asuvat nyt Lahdessa. Joskus joulut tuntuvat raskailta. ”Että jos ei ole ollut muihin yhteyksissä, niin miten kuuluu olla jouluna”, Tilda kysyy. Tänä vuonna siskokset viettävät joulua koko perheen kesken. He menevät jouluksi kotiin. KLO 21.10, ANNISKELUALUE KLO 21.10, ANNISKELUALUE Viiksekäs ylikomisario Heikki, 59, rupattelee pienessä seurueessa anniskelualueella. Onko joulu raskasta aikaa? ”Mä kuuntelen Apocalypticaa. Miehelle Metallica on ihan ykkönen.” Annika viettää joulua perheen kanssa, eikä siksi koe sitä henkilökohtaisesti vaikea na aikana. ”Mutta toisille se voi olla, esimerkiksi yksinäisyyden vuoksi.” SAMAAN AIKAAN ANNISKELUALUEELLA SAMAAN AIKAAN ANNISKELUALUEELLA ”Isäntä lähti vessaan, niin laitan tämän tähän”, tuntematon keskiiän ylittänyt nainen sanoo ja iskee tuoppinsa Villen, 40, baaripöytään. Ville varaa paikkaa itselleen ja vaimolleen. Villelläkin on päässään musta tonttulakki. Se hankittiin joitain vuosia sitten Raskasta jou lua konsertista Jyväskylästä. Ville on kirvesmies. Hän ei välitä joulusta. Liikaa häslinkiä. Hän sanoo, että joulu on ta vallaan raskasta aikaa. Vieressä seisova nainen keskeyttää Villen puheen. ”Mie lähen ihan kohta, kun isäntä tulee vessasta.” Villeä ahdistaa joulun kaupallisuus. Ruoka kaupoissakin laitetaan joululevyt soi maan ”ihan liian aikaisin”. ”Siitä on tehty niin iso haloo siitä koko vitun joulusta.” Ka rsk it mi eh et lau lav at jou lul au lu ja, m ut ta eiv ät ni in ku in en ke lik uor o. ylioppilaslehti 6 / 2023 10
”Mulle kaikki on kevyttä aikaa.” Hänen mielestään elämän pitäisi noin yleisesti ottaenkin olla aina kevyttä. Hyvä mieli, korkea fiilis. Siksi hän ei ota joulusta kaan paineita. ”En stressaa mistään. Olen niin hyvä tyyp pi, etten kiusaa itseäni sellaisella.” Hessu ajaa työkseen taksia, myös jouluna. Muut haluavat päästä kätevästi joulun vietto paikasta toiseen. Kun Hessu pääsee töistä jouluna, hän menee kotiin. Siellä hän syö ja ottaa rennosti. Konsertin jälkeen KLO KLO 22.50 22.50 , ULKOKATOS , ULKOKATOS Konsertin loppupuoliskolla bändi näyttää voittaneen yleisön puolelleen. Tenhoavaa Nissen polkkaa ja mahtipontista tulkintaa kap paleesta Niityllä lunta lauletaan seisten. Kä siä kohoaa näyttämään hevimerkkejä. Lahtelainen 51vuotias myyntialalla työs kentelevä Jouni odottaa ulkopuolella vai moa konserttihallista. Nyt olisi jo kiire bus siin. Odotellessa hän antaa nopeat tuomiot. Konsertista: ”Oli ihan ok. Vähän kliininen.” Joulusta: ”Yksi pyhä muiden joukossa.” SAMAAN AIKAAN NARIKASSA SAMAAN AIKAAN NARIKASSA Antin etuhiukset on vedetty muotoilu tuotteiden avulla suoraan ylöspäin. Nooran hiukset on värjätty violetin ja vaaleanpunai sen eri sävyillä. Pariskunta erottuu narikkajonon mustas ta massasta. Noora on haaveillut kymmenen vuotta siitä, että pääsisi Raskasta joulua konserttiin. ”Mie rakastan joulua ja mie rakastan metallimusiikkia.” Konsertin aikana Noora sai monta kertaa kylmiä väreitä. Hän liikuttui, silmät kostuivat, mutta kyyneleitä ei valunut poskille. Antti ja Noora ovat pariskunta. He viettä vät tämän joulun yhdessä, vaikka eivät vielä tiedä missä. Ennen joulu on aiheuttanut Nooralle stressiä, mutta tänä vuonna hän on päättänyt olla huolehtimatta. KLO KLO 22.55 22.55 , TUPAKKAPAIKKA , TUPAKKAPAIKKA 52vuotias orimattilalainen Rane odottaa siskoaan tupakkapaikalla. Hänen mielestään raskaat asiat kuuluvat juhlapyhään. ”Kyllähän jouluna muistellaan myös edes menneitä”, hän sanoo. ”Luopuminen tuo raskautta.” Ranesta koko konsertin paras kohta oli, kun bändi soitti amerikkalaisen metalli bändin Queensrÿchen hitaan kappaleen Silent Lucidyn . ”Se oli edesmenneelle Raskasta joulua solistille Kimmo Blomille tehty.” Osa Lahti Hallista poistuvista vieraista on kännissä. ”Isäntä”, jota rouva odotti väliajalla anniskelualueella, haluaisi antaa nyt haastat telun, mutta hänen puheestaan ei saa selvää. Voi olla, että väliajan kaljatarjoilu auttoi keventämään tunnelmaa. Muutamaa päivää ennen konserttia Radio Rockin juontaja Marce Rendic arveli Ylioppilaslehdelle, että Raskasta joulua on paikka, jossa karskikin saa porata. Parkkipaikalla kukaan ei vaikuta itkuiselta. On kylmä, sataa lunta. Ehkä kyyneleet ovat jo jäätyneet. ylioppilaslehti 6 / 2023 11
Juhlapuheissa Suomi on kiertotalouden mallimaa, ja yritykset intoilevat jätteestä, joka on muuttunut ongelmasta arvokkaaksi resurssiksi. Jätteisiin keskittyminen vie huomion pois kiertotalouden todellisesta päämäärästä eli kulutuksen vähentämisestä. K U VAT Jaakko Pallasvuo, yhteistyössä tekoälypohjaisen kuvageneraattorimalli DALL·E 3:n kanssa T E K S T I Alma Onali ylioppilaslehti 6 / 2023 13
Jäte on kiertotaloushypen myötä muuttu nut ongelmasta arvokkaaksi resurssiksi . Vaip poja ja kissanhiekkaa näyteämpäreihin lapi oidessani uskallan kuitenkin epäillä niiden jälleenmyyntiarvoa. SUOMALAINEN SUOMALAINEN kiertotalouskeskustelu on jää nyt jumiin jätteeseen. Tästä monet kestävyys asiantuntijat ovat yhtä mieltä. ”Jäte ei ole oikea fokus”, sanoo Aalto yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme. Halme on työskennellyt kestävän kehi tyksen parissa noin kolmekymmentä vuot ta. Hänen monesti palkittu tieteellinen työn sä ulottuu akatemiasta yritysjohtajien pöytiin. Halme on ajanut kestävän kehityksen ope tusta myös Aaltoon, joka on tulevaisuuden bisneksentekijöiden kehto. Hän, jos joku tietää, mitä suomalaisten yritysten pitäisi teh dä siirtyäkseen aidosti kiertotalousmalliin. Kiertotalouden pääviesti on uuden osta misesta ja uuden tuottamisesta kieltäytymi nen. Jos jotain kiertotaloudessa tuotetaan, niin tuotteet suunnitellaan alusta asti kestä mään ja kiertämään. Niiden käyttöikää pi dennetään huollon, korjausten ja päivitysten avulla. Omistamisen sijaan korostetaan pal veluita ja jakamista. Jätteen muodostumista vältetään jo suunnitteluvaiheessa. Jos ja kun jätettä syn tyy, se kierrätetään ja pyritään hyödyntämään niin, että se pysyisi kierrossa mahdollisim man pitkään. Yritykset alkavat kääntää katsettaan jätteen hyödyntämiseen ja lajitteluun, mikä on tär keää, mutta ei kuitenkaan pelasta planeettaa ylikulutukselta. ”Yritykset keskittyvät jätteeseen, koska se on kiertotalouden helppo osa. Vaikean osan ohi katsotaan, koska se vaatisi tuote ja palvelu kehitystä ja siten investointeja”, Halme sanoo. Vaikea osa on luonnonvarojen kulutuk sen vähentäminen. Se on kiertotalouden ydinajatus, ja vähentäisi myös suoraan jät teen määrää. Vaikeaa siitä tekee nykyinen talousjärjes telmämme, joka perustuu lineaariseen ta lousmalliin. iillän muovi pusseja auki puu kolla. Esiin levähtää märkää talouspaperia, tyhjiä muovipakka uksia, vanhoja sukkia, litistettyjä kartonkipakkauksia ja kuitteja. Kuukautis siteitä, vaatteiden hintalappuja, vanulappuja ja jäätelökääreitä. Monissa pusseissa on biojätettä: porkkanannaatteja, kaluttuja broilerin luita tai leipäpusseihin jämähtänei tä kannikoita. Käytettyjä kondomeja tulee vastaan harvoin. Ihmisethän eivät enää har rasta seksiä keskenään, kuten media on jo vuosia julistanut. Usein pussien sisältö on mustan, kostean purun peitossa. Sosiologisen jätetutkimuk sen mukaan roskamme paljastavat, millaises sa yhteiskunnassa elämme. Näiden jätteiden perusteella voi sanoa, että suomalaiset ovat kahvikansaa. Olen koteloitunut suojahaalariin, kasvo maskiin, pariin hanskakerrokseen ja suoja laseihin. Hiki valuu elokuun alun helle aallossa otsalta lasieni sisään ja vääristää näkökenttääni. Yritän selvittää, ovatko pih tieni päässä mössööntyvät nenäliinat pala vaan jätteeseen kuuluvia kuituliinoja vai pehmopapereiksi laskettavia paperiserviette jä. Se on tärkeää tilastotiedon kannalta. Autan Pirkanmaan Jätehuoltoa heidän vuosittaisessa jätetutkimuksessaan. Päivittäin kahden viikon ajan kuormaauto kippaa Tarastenjärven jätekeskuksen pihalle paikal listen sekajätteestä kerätyn tuhannen kilon kuorman, josta lapioimme hartiavoimin sadan kilon näytteitä. Sata kiloa sekajätettä tarkoittaa 660 litran jätesäiliötä kukkuroil laan. Suomalainen tuottaa keskimäärin kuuden sellaisen verran yhdyskuntajätettä vuodessa. Käymme läpi noin kaksi tällaista näytettä päivässä. Jokainen näytteeseen osu nut pussi avataan, ja jokaikinen materian mujunen laji tellaan käsin 35 eri kategoriaan. Näin saadaan tarkkaa tietoa siitä, miten asiakkaat kohtelevat jätöksiään. Satunnaiset toukkatapaukset eivät haittaa. Elonmerkit tavallaan piristävät mono tonista työtä. Pahaenteisen painavasta pussista pal jastuvat homeiset vaipat sen sijaan iskevät törkeän löyhkänsä suoraan nenä nielun läpi siihen osaan aivoja, joka käskee oksenta maan. LINEAARISESSA LINEAARISESSA mallissa maan eri kerrok sista louhitaan neitseellisiä raakaaineita, kuten vettä, mineraaleja, öljyä, puuvillaa ja puuta. Niistä valmistetaan tuotteita, jotka ku lutetaan usein nopeasti, minkä jälkeen ne heitetään surutta pois. Englanniksi tuhlaile vaan prosessiin viitataan rytmikkäällä rimp sulla take-make-waste . Lineaarinen malli ylläpitää harhakuvi telmaa rajattomasta kulutuksesta ja kasvusta rajallisten resurssien maailmassa. Osalle ihmiskuntaa malli sopii hyvin: yritykset ja varakkaat kuluttajat kukoistavat. Niiden ei tarvitse huolehtia siitä, että luonnon varat hupenevat, jätekasat kasvavat ja elonkirjo kaventuu. Lineaarisesta mallista kärsivät eniten ne, jotka siitä vähiten hyö tyvät. Kiertotaloutta on ehdotettu lineaarisen mallin korvaajaksi. Kuten niin usein käy, kri tiikin kohde nielee radikaalin sanaston osak si omaa työkalupakkiaan. Jättiyritykset, kuten Ikea, Nike ja H&M ovat tarttuneet konsep tiin. Kiertotalouden irvikuvan mukaan voim me jatkaa valtavien jätemäärien tuottamista, koska jäte on ekologinen raakaaine. Kierrä tetyistä kokispulloista valmistetut lenkkarit ovat kuitenkin uusi tuote, joiden valmistami seen on kulutettu vettä, energiaa ja materi aaleja, ja luultavasti nekin ovat valmiita ros kikseen yhden kesän jälkeen. Ja aina kun kierrätetty muovi käytetään vaikkapa conscious bikineihin, pitää kokis pullot ensin teh dä uudesta, neitseellisestä muovista, jotta nii tä voi sitten käyttää uudelleen lenkkareihin. Tällaista kiertotaloutta on kritisoitu siitä, että se oikeuttaa ja ylläpitää rikkaiden mai den ylikulutusta. Aikuisten oikeasti kiertotaloudessa on kyse ihan jostain muusta kuin lineaarisen bisneksen sivutoimisesta viherpesusta. KUVITELLAAN KUVITELLAAN kiertotalous portaikkona, ja otetaan esimerkiksi anorakki. Ajattelen ano rakkia, koska oma yli kymmenen vuotta vanha, kulahtanut takkini on saanut minut haaveilemaan uudesta. Lisäksi tekstiili jäte on valtava ongelma, joka hukkaa vesi intensiivistä ja mahdollisesti orjatyövoimalla tuotettua puuvillaa ja muita resursseja. ylioppilaslehti 6 / 2023 14
Kiertotalousportaikon ylin askel on kiel täytyä ostamasta tai tuottamasta mitään uut ta. Se on kestävin valinta. Tällä askelmalla mietin ankarasti, tarvitsenko uutta anorakkia. Minullahan on jo yksi. Se on ehjä ja suojaa tuulelta hiihtoretkillä, vaikka näytänkin se päällä siltä kuin olisin juuri ollut makaamas sa raitiokiskojen päällä osoittamassa mieltä jonkin harvinaisen kääpälajin puolesta. Yrityksille tämä askel on vaikein. Tarvit seeko maailma enää yhtäkään uutta anorak kia? Kuinka jo olemassa oleva anorakkifirma voisi välttää uuden tuottamisen? Toinen askel on ostamisen ja tuottami sen vähentäminen. Jos minulla olisi ollut tapana ostaa uusi anorakki joka syksy, siir tyisin hankkimaan uuden vaikka vain joka viides vuosi. Tällä askelmalla anorakkifirma vähentää uusien mallistojen tuottamista, te kee tuotteita vain tilauksesta ja pienentää varastoaan. Kolmas askel: myy tai osta käytettyä. Ha luan päivittää anorakkigeimini, joten laitan vanhan anorakin myyntiin tori.fissä, ja ostan sieltä toisenvärisen tilalle. Yrityspuolella kierrätetyn tavaran myynti on jo vauhdilla kasvava bisnes. Seuraavilla askelmilla korjataan tuotteita tai pelastetaan niiden osia uusiokäyttöön. Paikkaan anorakkia tai valmistan sen kankais ta tyylikkään kangaskassin. Yritykset alkavat tarjota korjaus ja uudelleenkäyttöpalveluita. Ongelmana on, etteivät ihmiset halua mak saa vanhan korjaamisesta, vaan korjaavat itse tai ostavat uuden tilalle. Moottori ajoneuvoja suomalaiset korjauttavat ammattilaisella. Aina kun kierrätetty muovi käytetään vaikkapa conscious bikineihin, pitää kokispullot ensin tehdä uudesta, neitseellisestä muovista, jotta niitä voi sitten käyttää uudelleen. 15
Vasta viimeisillä askelmilla materiaalit kierrätetään ja niistä valmistetaan jotain muuta. Anorakki revitään tekstiilikuiduksi, josta valmistetaan uusia tekstiilituotteita tai vaikka eristettä rakennuksiin. Kierrätys materiaaleihin perustuva liiketoiminta on kuitenkin vielä lapsenkengissä, ellei jopa vauvantöppösissä. Uuden luominen vanhasta tarkoittaa usein myös veden, sähkön ja mui den tärkeiden resurssien kulutusta. Portaikon pahnanpohjimmaisena on ano rakin polttaminen sekajätteen joukossa. Tätä jätteen palamista lämmöksi ja energiaksikin yritetään kutsua kiertotaloudeksi. Käytössä pysyvä anorakki on kuitenkin aina arvok kaampi kuin palava paituli. KUN KUN kiertotalouskeskustelun pääpaino siir tyy jätteen hyödyntämisestä luonnonvaro jen käytön vähentämiseen, pitäisi sen muut taa liiketoiminnan malleja perinpohjaisella tavalla. Muutosta jarruttaa, ettemme vielä osaa ajatella toisin, Halme sanoo. Lähes kaikkien yritysten liiketoiminta perustuu lineaari talouteen. Insinöörien, asiantuntijoiden ja duunarei den osaaminen on lineaaritalouden mukais ta. Raakaainemarkkinat perustuvat suurelta osin neitseellisiin lähteisiin. Kolmansien maiden ihmisten ihmisoikeuksien polkemi sesta, luonnonvarojen riistosta ja ympäristön saastumisesta ei tarvitse maksaa. Kenenkään ei tarvitse ajatella toisin. Monelle yritykselle kiertotalousmalliin siirtyminen tarkoittaisi koko bisnesidean kääntämistä päälaelleen. Ne joutuisivat uudelleenmuotoilemaan tuotteita ja pal veluita, hyödyntämään paljon pienem piä ja rajallisempia materiaalivirtoja, sekä keskustele maan toisten yritysten kanssa. Useissa yrityksissä toimintaa tulisi paikallistaa ja pienentää. Lisäksi rahoitusmarkkinoiden pitäisi tu kea siirtymää. Kvartaalitalous kannustaa tuottamaan osinkoa osakkeenomistajille, ei niinkään investoimaan voittoa bisnesmallin täydelliseen remonttiin. Kiertotalouteen siirtyminen on vaivallois ta ja kallista. Lineaarinen malli on lauhkea lypsy lehmä. Miksi kukaan haluaisi vaihtaa sen kärttyisään, paljon huomiota vaativaan oikukkaaseen kantturaan, joka juhlapuheiden mukaan joskus tulevaisuudessa heruttaa kultaista maitoa? Siksi, että muutos tapahtuu joka tapauk sessa, professori Minna Halme sanoo. Se tapahtuu joko romahduksen kautta tai sitten hieman suunnitellummin. ”Löytyisikö yritysten johdosta kollektii vista viisautta, jonka avulla siirrymme uusiin systeemeihin ennen romahdusta?” JONKINLAISTA JONKINLAISTA värinää kiertotalouden esiin marssista on aistittavissa. Ostoskeskuksiin il mestyy second hand liikkeitä, ompelimoita ja suutareita. Osa uusista yrityksistä suunnit telee bisnesmallinsa alusta pitäen kiertota lousmallin mukaiseksi. Se voi tarkoittaa pal veluja tai tuotteita, jotka kestävät käyttöä ja ovat korjattavissa. Samalla kiertotalouden nimissä puuhastellaan kaikenlaista. Hylätyistä autonrenkaista tehdyt korva korut, oliivinkivistä valmistetut huoneka lut tai perkuujätteistä valmistetut koiran herkku namit tuskin järisyttävät lineaari sen talouden perusteita. Sitrushedelmän Lineaarinen malli on lauhkea lypsylehmä. Miksi kukaan haluaisi vaihtaa sen kärttyisään, paljon huomiota vaativaan oikukkaaseen kantturaan, joka juhlapuheiden mukaan joskus tulevaisuudessa heruttaa kultaista maitoa? kuorista valmistettu kallis saippua ei vähen nä kemikaali jättien tuottamia saippuoita mar kettien hyllyillä. Halme tunnistaa tiedostavan kuluttajan epätoivon. Hän ei kuitenkaan syyllistäisi nyky ajan saippuakauppiaita. ”Näitä pieniä yrityksiä ei pidä dissata, sil lä ne tekevät eniten oikeita asioita. Samalla ne tuovat työtä ja jättävät rahaa Suomeen sen sijaan, että veisivät tehtaita Thaimaahan. Isojen yritysten pitäisi ryhtyä samaan.” Ehkä puuhastelufirmat ovat signaali siirtymä vaiheesta? Professori Halme suhtautuu yhä varo vaisemmin siirtymävaihepuheeseen. Vii si vuotta sitten H&M alkoi kerätä takaisin tekstiili jätettä kuluttajilta: tuo muovipussillinen vanhoja vaat teitasi kauppaan, saat kymme nen prosenttia alennusta uusis ta ostoksistasi. Tuolloin Halme sanoi haastatteluissa, että se on osa kehitystä. Vaatejätti koulut taa kuluttajia laittamaan materi aalivirtoja kiertoon, jotta virrat olisivat olemassa, kun teknolo gia niiden hyödyntämiseksi ke hittyy. Tänä kesänä on käynyt ilmi, että nuo materiaalivirrat pahentavat maailman jäte ongelmaa. Changing Markets säätiön tut kimuksessa asetettiin seurantalaitteet 21 vaatteeseen, jotka palautettiin kymmenelle vaateyhtiölle. Vain viisi vaatetta päätyi uudel leenkäyttöön. Loput joko hävisivät, tuhoutui vat tai rahdattiin Afrikkaan. Ruotsalais media Aftonbladetin sekä Ylen MOTtoimituksen selvitykset ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia. ”Enää en niin innokkaasti puhuisi siirtymä vaiheesta”, Halme sanoo. ”Muutos on liian hidasta.” TOSIASIASSA TOSIASIASSA emme edes tiedä, miten muu tosta mittaisimme. Kiertotalous on niin moneen suuntaan kurottuva, kaikkia toimialoja leikkaava ilmiö, ettei sitä voi seurata vain yhdellä mittarilla, kertoo tutkija Tiina Karppinen Suomen ympäristökeskuksesta Sykestä. Yksi seurattu indikaattori on materiaalien ylioppilaslehti 6 / 2023 17
Käytettyä ostavat erityisesti nuoremmat ikäluokat, naiset ja pienituloiset. Samalla tavaroiden pois antaminen on yleisempää kuin käytetyn hankkiminen itselle. Jakamistalous aiheuttaa ennakkoluuloja: 71 prosenttia vastaajista haluaa omistaa käyt tämänsä tavarat. Akkuporakonetta ei haluta jakaa muiden tahmatassujen kanssa. Maksul listen lainaus ja vuokrauspalveluiden käyttä minen on harvinaista, mutta lapion lainaami nen naapurille melko yleistä. Asennemuutos on toivottua hitaampaa. Syken Tiina Karppinen ei kuitenkaan halua vierittää kaikkea vastuuta kuluttajan niskaan, koska vastavirtaan uiminen yksin on vaikeaa. Yritysten vastausten perusteella tutuinta kiertotaloustoimintaa oli jätteiden lajittelu ja uusiutuvan energian käyttö. Vaikuttaa sil tä, ettei monissa yrityksissä tunnisteta, miten kiertotaloutta voisi lisätä tai miten siitä saisi kannattavaa. ”Yksittäisiltä yrityksiltä vaatii myös aika paljon lähteä kääntämään bisneksen suuntaa perinteisestä mallista kiertotalouteen”, Karp pinen sanoo. Karppisen mielestä yritykset tarvitsevat sääntelyä avukseen. Poliittista tahtoa kierto talouden tukemiseen näyttää olevan ainakin paperilla. SUOMEA SUOMEA kutsutaan juhlapuheissa kiertotalou den edelläkävijäksi. Jo ympäristöministeriön kiertotalousohjelman ensimmäisellä sivulla myönnetään kuitenkin tosiasia: Suomi on ”ajatusjohtajuudestaan” huolimatta kaukana kiertotalouden tavoitteista. Suomen kierrätysaste on EU:n keskitasoa pienempi, jätemäärä henkilöä kohden taas keskiarvoa suurempi. Mihin väite edellä kävijyydestä siis perustuu? Aaltoyliopiston professori Minna Halme toteaa, että kansainvälistä tutkimuskenttää tarkastellessa Suomi on monia muita maita edellä. Haastattelun jälkeen hän on lähdös sä Yhdysvaltoihin huippukonferenssiin, jossa esiteltiin kansainvälisiä kiertotalous tutkimusartikkeleita. ”Ne ovat mielestäni viisi vuotta meitä jäl jessä”, Halme sanoo. Syken Tiina Karppisen mukaan vastaus löytyy Suomen virallisista tavoitteista. Suomen pitäisi vuonna 2035 olla hiilineut raali kiertotalousyhteiskunta. Siihen on kak sitoista vuotta aikaa. ”Näen, että strateginen höttö on konkreti soitumassa”, Karppinen sanoo. ”Mutta kyllä tässä kipuiluakin vielä riittää, koska siirtymä on kokonaisuudessaan niin valtava.” KENEN KENEN vastuulla muutos sitten on? Jos minä ja kymmenen ka veriani kieltäydymme ostamasta uusia vaatteita huvin vuoksi, se ei varmaan estä puolalaisia hal pavaateketjuja rahtaamasta bulk kitoppeja Triplaan. ”Isoin vastuu on yrityksillä. Mitä isompi yritys, sitä isompi vastuu”, Halme sanoo. Kaikkein eniten valtaa on yhtiöiden halli tusten jäsenillä ja johdolla. He ovat poliitik kojakin tärkeämmässä asemassa muutoksen ajamisessa, Halme sanoo. Eivätkös juuri sikariportaan edustajat ha lua ajella Audeilla ja lentää ympäri maailmaa golfaamassa uusissa slipovereissa? ”On sielläkin ihmisiä, jotka aidosti halua vat luoda hyvää maailmaa.” Toinen tärkeä toimija on julkinen sektori, Halme sanoo. Tuoreiden tutkimusten mu kaan julkisen sektorin ostovoimalla sekä tu ella on suuri rooli kiertotalouden edistäjänä. Yksittäisen ihmisen osalta Halme pitää kenties merkittävimpänä tekona mielipide vaikuttamista. Kuluttamisen trendit muuttu vat, kun esikuvat ottavat uusia keinoja käyt töön. Harva todella vaikutusvaltainen puhuu julkisesti kulutuksen vähentämisestä. Sen kanssa pitääkin olla varovainen, Halme sanoo, sillä monen korvat menevät tässä kohtaa lukkoon. kulutus. Toinen indikaattori on jätteiden tuotanto ja hyödyntäminen. ”Se on hyvä mittari, ja sen valossa emme suoriudu tällä hetkellä kovin hyvin. Yhdys kuntajätteen määrä suomalaista kohden on nousussa”, Karppinen sanoo. Historiallisesti jätemäärä on kasvanut, kun talous on kasvanut. Kiertotaloudessa talous kasvu kytkettäisiin irti luonnonvaro jen käytöstä, jolloin jätemäärän pitäisi kään tyä laskuun. Tästä ei toistaiseksi ole Suomes sa merkkejä. Jätemäärä on kasvanut vuodesta 2014 jopa nopeammin kuin bruttokansan tuote. Kun vuonna 2011 tuotimme noin 2,7 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä, oli se kasvanut lähes 3,5 miljoonaan tonniin vuon na 2021. Toisaalta kotitalouksien ja palvelujen osuus kaikesta Suomessa syntyvästä jätteestä on vain parin prosentin luokkaa. Eniten päästöjä ja jätettä syntyy kaivosteollisuudesta ja rakennusteollisuudes ta. Suomen jätevirrasta yli 75 prosenttia on peräisin kaivoksista. Siellä potentiaalia kier totaloudelle vasta olisikin. Kaivannaisjätteiden kierrätystä tutkitaan vimmatusti, mutta toistaiseksi raakaaineille ei ole hurjasti kysyntää. SYKESSÄ SYKESSÄ kehitetään nyt mittareita kierto talouden kehityskulkujen arvioimiseksi. Ensimmäiset kyselytutkimukset kiertotalou den etenemisestä yritysten toiminnassa ja kansalaisten arjessa lähetettiin keväällä 2023. Alustavien tulosten perusteella kuluttajat alkavat tottua jätteen lajitteluun, vaikka muo vin ja biojätteen osalta olisi vielä parannetta vaa. Iso osa vastaajista oli vähentänyt ainakin joskus uusien tavaroiden hankkimista. Joh tuuko se ympäristötietoisuudesta vai säästö possun kulukuurista, sitä kysely ei kerro. Kauhukuvissa vaellamme parsituissa juuttisäkeissä ja tuohitöppösissä nukka vierussa maailmassa, jossa mikään ei enää koskaan ole uutta. ylioppilaslehti 6 / 2023 18
Kulutuksen vähentäminen kuulostaa kom munistiselta hapatukselta, yksilön vapauden viholliselta. Kauhukuvissa vaellamme parsi tuissa juuttisäkeissä ja tuohitöppösissä nukka vierussa maailmassa, jossa mikään ei enää koskaan ole uutta. Synkän ja ikävän elämän jälkeen kaadumme lopuksi perunamaahan lannoittamaan seuraavaa satsia. Ei kuulosta elämisen arvoiselta elämältä. Itsensä ilmaisu sekä esteettisesti että elämyk sellisesti on inhimillinen perustarve. Eikä in himillisyydestä tarvitsekaan luopua, Halme sanoo. Kuluttamista ilman uuden ostamista ja tuottamista olisi jopa suotavaa jatkaa, esimer kiksi ostamalla palveluja. Yritysmaailman pi täisi vain keksiä, miten irtikytkentä tapahtuu. ”Sinänsä ei ole paha, että yritykset kasva vat. Kunhan ne kasvavat yritykset vain olisi vat niitä, joiden ansiosta voimme tuhlata vähemmän luonnonvaroja”, Halme sanoo. LÄÄKKEIDEN LÄÄKKEIDEN läpipainopakkauksia, nuuska purkkeja, imurien pölypusseja, hiuspalleroi ta ja yhdet tekohampaat. Näitä pieniä elä män jälkiä ämpäreihin tiputellessa ymmärrän, että jätteeksi muuttumisen mahdollisuus on läsnä kaikessa olevaisessa. Näin totesi myös roskan ontologiaa Ot tawan yliopistossa tutkinut Greg Kennedy: mikä tahansa ja kaikki voi muuttua jätteeksi. Tuhlaamme niin aikaa, rakkautta, kuumaa vettä kuin mahdollisuuksiakin. Toisen roska on toisen aarre, mutta jot kut roskat eivät vain suostu kääntymään pois kuoleman porteilta. Homeisesta patjasta tai kakkavaipasta ei kertakaikkisesti tehdä korva koruja tai saippuaa. Haisevia jakeita lajitelles sani olen miltei helpottunut siitä, että kaikki tämä palaa pian kuin Gehennan liekissä. Suomessa poltetaan jätettä ver rattain paljon, 57 prosenttia kaikesta yhdyskunta jätteestä, kun EU:n keskiarvo on 26 prosenttia. EU:n komissio on antanut tästä Suomelle satikutia. Polttouuneissa palaa pal jon sellaista, jonka voisi vielä jotenkin hyö dyntää. Jätteenpoltto on jopa lisääntynyt viimei sen puolentoista vuoden aikana, kun puu hakkeen tuonti Venäjältä loppui sodan takia. Jäte on käypää polttoainetta. Siksi Suomeen on tuotu jätettä poltettavaksi ulko mailta asti, jotta laitokset pyörisivät täydellä teholla. Kuulostaa kovin ristiriitai selta jätemäärän vähentämisen tavoitteen kanssa. HELSINGIN HELSINGIN seudun jätteet poltetaan Vantaal la. Kemiallisessa maailmassa mikään ei katoa, vaan muuttaa vain muotoaan, eli ei jäte tällä kään tavalla lopullisesti häviä. Armoton pätsi sylkee ulos pohjakuonaa ja myrkyllistä lento tuhkaa. Vapautuva energia lämmittää asunto ja ja tuo virtaa laturiin. Pohjakuona puhdistetaan vielä metalleista ja muista eroteltavista materiaaleista, minkä jälkeen sitä voi käyttää muun muassa maan rakennusaineena. Sitä käytetään esimerkiksi kaatopaikkojen peittämiseen. Jätettä tilkitään jätteellä. Lentotuhka taas viedään Ämmässuolle, jota kaatopaikan sijaan kutsutaan nykyään ekoteollisuuskeskukseksi. Keskuksen nurk kaan on rakennettu valtava betoninen allas, jota Ämmässuon työntekijät kutsuvat vitsik käästi mausoleumiksi. Siellä lepää kulutus kulttuurimme vihoviimeinen tuote. Myrkyl liselle jakeelle ei ole keksitty järkevää hyödyntämistarkoitusta. Se sekoitetaan ve den ja pienen sementtimäärän kanssa mas saksi, joka taputellaan kakuksi valtavaan al taaseen. Toksinen tuhkakakku. Siinäpä sopiva tarjottava kulutusjuhlamme pöytään. Toisen roska on toisen aarre, mutta jotkut roskat eivät vain suostu kääntymään pois kuoleman porteilta. ylioppilaslehti 6 / 2023 20