Ylioppilaslehti 06/2020 - Lehtiluukku.fi

SUURI JA MAHTAVA Ylioppilaslehti kävi Kouvolassa katsomassa Suomen suurinta muuttotappiota. KOLME TUHANNESTA Kansalaisaloitteet ovat ihan kivoja, mutta harvat niistä muuttavat lakeja. ?? ???! Tärveleekö globaali menestys k-popin omaleimaisen sieluttomuuden? ylioppilaslehti 6 • 2020 ab in um er o
Hae Oulun yliopistoon www.oulu.fi/haku Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan Oulu ei ehkä ole New York, mutta täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asennetta. Meillä sekä tieteen tekeminen että opiskelijaelämä hoidetaan tinkimättömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai sitten oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat. #UniOulu #ArcticAttitude Orekry_OY_11_2020_Ylioppilaslehti_.indd 1 Orekry_OY_11_2020_Ylioppilaslehti_.indd 1 10.11.2020 16.40 10.11.2020 16.40 MAINOS
O sallistuin hiljattain webinaariin, joka käsitteli millenniaaleja, työelämän tulevaisuutta ja sen sellaista. Sellaiseksi on maailma mennyt: puhutaan kaiket päivät näytöille ja kuvitellaan, että joku kuuntelee. Webinaarissa laskutuspalvelun edustaja kertoi kevytyrittäjyyden iloista. Kevytyrittäjät ovat freelancereita, jotka käyttävät laskuttamiseen laskutuspalvelua. Termin on keksinyt markkinointitarkoituksiinsa Ukko.fi-laskutuspalvelu. Kevytyrittäjyys on yksi niistä pitkällä aikavälillä kestämättömistä konsepteista, joita nuorille aikuisille "uuden työelämän" ilmiöinä markkinoidaan. Alustatalous, vuokratyö, itsensätyöllistäminen ja muut epätyypillisen eli muun kuin kokoaikaisen ja vakituisen työn muodot sopivat ilman muuta opintojen kylkeen tai muiksi väliaikaisiksi ratkaisuiksi, mutta pysyviksi työllistymiskeinoiksi niistä ei ole. Se johtuu siitä, ettei muu yhteiskunta muutu yhtä nopeasti kuin työelämäpuheen trendit. Esimerkiksi työttömyysturvan silmissä on vain yrittäjiä ja palkansaajia, suomalainen sosiaaliturva on rakennettu pitkälti vakituisen ja kokoaikaisen työn ehdoilla ja asuntolainaneuvotteluissa vakituisen työn tekijät tapaavat menestyä paremmin kuin silpputyöläiset. Trendeihin uskominen johtaa varattomuuteen. Millenniaalihöpötys on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa löperössä ja typerässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kaikki saavat tietysti olla niin väärässä kuin haluavat, mutta olkinukkesukupolvianalyysien levittäminen voi olla haitallista. Jos väliaikaisia ratkaisuja aletaan markkinoida pysyvinä, koska jotkut kuvitteelliset nuoret niitä muka haluavat, kaventuvatko oikeiden nuorten mahdollisuudet perinteiseen työllistymiseen entisestään? Kuvaavaa on se, että näitä epätyypillisiä vaihtoehtoja tyrkytetään nimenomaan nuorille ja työttömille eikä keskiluokkaisille aikuisille. Jos alustatalous on kerran niin mahtava mahdollisuus, miksette itse lähde räntäsateeseen polkemaan ruokaa krapulaisille? Epätyypillisen työn määrä ei ole räjähtänyt käsiin, mutta se on vakiintunut osaksi suomalaisia työmarkkinarakennetta. Se pitää ottaa huomioon, kun sosiaaliturvaa nyt uudistetaan. Ennen kuin epätyypillisellä työllä voi saavuttaa samanlaisen toimeentulon kuin tyypillisellä työllä, sitä on epärehellistä markkinoida kestävänä ratkaisuna. Tuija Siltamäki Päätoimittaja UUSI TYÖELÄMÄ, VANHA MAAILMA P erintö on ilmaista omaisuutta. Näin uskaltaa ajatella Helsingissä, jossa on lähes varmaa, että perintöasunnon voi myydä tai vuokrata, jos sitä ei itse tarvitse. Kouvolassa tilanne on toinen. 1980luvulla kalliilla rakennetusta omakotitalosta ei välttämättä saa omiaan pois. Voi käydä niinkin, ettei talolle löydy ostajaa. Perintövero pitää silti maksaa, ja silloin perinnöstä voi tulla kallis murhe. Jos perii yksin 130 000 euron arvoisen asunnon, voi maksettavaksi tulla yli 12 000 euroa perintöveroja, meni asunto kaupaksi tai ei. Vielä kurjempaa voi olla kerrostaloasunnon periminen. Jos perii asunto-osakkeita, on sidottu yhtiön päätöksiin, kuten tuleviin remontteihin ja niiden maksamiseen. Vanhan kerrostaloasunnon arvo väestökatoalueella ei ole korkea, mutta linjasaneerauksen kustannukset voivat olla huomattavia: jopa saman hintaisia kuin koko asunto. "Jos kalliita remontteja on näköpiirissä eikä asunnolla ole itselle pitkäaikaista käyttöä, asunto kannattaisi myydä ajoissa pois", sanoo valtiovarainministeriön finanssineuvos Sakari Lehtiö. Silloin remontit kaatuvat sentään jonkun toisen niskaan. Sonia El Kamel Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri. Kallis perintö alapääkirjoitus PÄÄKIRJOITUS KUVAT: ANTTI YRJÖNEN ylioppilaslehti.fi 3
MILKA VALTANEN (s. 1991) on Yhdysvaltain politiikkaa seuraava toimittaja, joka valvoi presidentinvaalit Suomen Kuvalehdelle. Valtasen tulevat projektit liittyvät univelkojen kuittaamiseen. Tähän lehteen hän kirjoitti kolumnin Yhdysvaltain valitsijamiesjärjestelmästä. ylioppilaslehti ABINUMERO 6/2020 päätOIMIttAjA tUIjA SILtAMäKI ARt dIREctOR ANttI YRjÖNEN tOIMItUSSIhtEERIt SONIA EL KAMEL KAROLIINA pAANANEN tEKIjÖINä täSSä NUMEROSSA JARO ASIKAINEN, BENJAMIN BERGMAN, TOUKO HUJANEN, ANTTI HURSKAINEN, MARKUS JOKELA, JUHO KANKAANPÄÄ, MILJA KEINÄNEN, SAMI KILPIÖ, MOONA MIETTINEN, ANU NOUSIAINEN & MILKA VALTANEN KANNEN KUvA tOUKO hUjANEN pERUStEttU 1913 107. vUOSIKERtA SähKÖpOStIOSOIttEEt ETUNIMI.SUKUNIMI @YLIOPPILASLEHTI.FI twIttER , INStAgRAM , fAcEBOOK @YLIOPPILASLEHTI KUStANtAjA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY OSOItE LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI pAINO PRINTALL AS TALLINNA, VIRO tOIMItUSjOhtAjA EEMELI LEHTO EEMELI.LEHTO@YLVA.FI OSOIttEENMUUtOKSEt jA tILAUKSEt YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEdIAtIEdOt YLIOPPILASLEHTI.FI/ MEDIATIEDOT SEURAAvA NUMERO 9.2.2021 ISSN 0355-9246 1458-445X vERKKOLEhtI tOIMItUS EI vAStAA tILAAMAttA LähEtEtYStä AINEIStOStA . YLIOppILASLEhdEN KUStANNUS OY ON AIKAKAUSLEhtIEN LIItON SEKä KULttUURI -, MIELIpIdE jA tIEdE LEhtIEN LIIttO KULttI RY : N jäSEN . TEKIJÖITÄ Kuin kaksi marjaa: Kouvola ja Tšernobyl. Netissä vuosia kiertänyt meemi naurattaa kai joitakin, mutta Kouvolassa marjoja saa syödä ja sieniä kerätä. Tässä numerossa Ylioppilaslehti käy Kouvolassa. Vuonna 2011 Maria Petterson matkusti turistina Tšernobyliin ja otti selvää, millaista alueella oli 25 vuotta ydinonnettomuuden jälkeen. Lue juttu Huviretki Vyöhykkeelle verkostamme ylioppilaslehti.fi. TOP-10 TYÖLÄISIÄ 1. Talousviisas 2. Oikeusoppinut 3. Missikeisari 4. Mainosmaakari 5. Maajussi 6. Julkkiskaunotar 7. Hallitusammattilainen 8. Kiinteistömoguli 9. Kauneusguru 10. Bisnesenkeli Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. RE TR O MOONA MIETTINEN (s. 1991) on teollinen muotoilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hän on kouluttautunut pelisuunnittelijaksi, ja hönen harrastuksiinsa kuuluu pienten peliprojektien toteuttaminen. Tähän lehteen hän teki kuvituksen kansalaisaloitteita käsittelevään artikkeliin. 4 Ylioppilaslehti 6/2020
46 NO MUTTA KUKAS SE SIELTÄ KURKISTAA! OIKAISU Yhdenvertaisuussuunnitelmaa käsittelevässä jutussa (Yliopilaslehti 5/2020 s. 8) oli nimivirhe. Edaattori Heinosen etunimi on Marianna, ei Marianne. ANTTI YRJÖNEN KORONAPANDEMIAN vuoksi monella jää Erasmus-vaihto väliin. Tylkkärin kolumnissa muistutetaan, ettei vaihdossa ole aina kivaa, vaan joskus yksinäistä, koska kaikki eivät löydä uusia kavereita ryhmäytymisbileistä. ”Mielikuvat Erasmus-elämän kepeydestä eivät aina pidä paikkaansa”, kolumnisti kirjoittaa. Vaihto-opintojen ongelmien lisäksi Tylkkäri perehtyy esoteriaan ja viettää yön hautausmaalla. Lisäksi lehdessä kysytään, pääseekö nuori polvi edeltäjiensä tavoin koskaan kokemaan leppoisia eläkepäiviä. Tylkkäri 5/2020 (9.10.) VISIIRI-LEHDESSÄ puidaan Tampereen edustajistovaalien äänestysaktiivisuutta. Visiirin mukaan Treyn edellisten edarivaalien äänestysprosentti oli noin 39 prosenttia, eli liki saman verran kuin eurovaaleissa. Vaalitutkija Sami Borgin mukaan vielä ei ole perusteltua puhua legitimiteetin puutoksesta. Syksyn toisessa numerossa selvitetään myös muovin kierrätyksen nykytilaa Suomessa. Jätelaki tulee nimittäin vaatimaan, että 2025 puolet muovijätteestä on kierrätettävä. Visiiri 2/2020 (14.10.) LAPIN ylioppilaslehdessä nostetaan esiin se, kuinka etäopiskelun lisäännyttyä luentojen välissä yhdessä hengailu on vähentynyt ja kuinka opiskelijat voivat kokea koronatilanteen vuoksi yksinäisyyttä. Lisäksi lehdessä pohditaan, mikä on sukupuolentutkimuksen opetuksen tulevaisuus Lapin yliopistossa, kun alan lehtorin virka lakkautettiin kevään YT-neuvotteluiden yhteydessä. Lapin ylioppilaslehti 3/2020 (9.10.) Karoliina Paananen M UU T YL IO PP IL A SL EH D ET TALOUS YSKII, SAKKAA JA SYÖKSYY Talouskasvua mittaavan BKT:n tilalle on yritetty keksiä vaikka mitä mittareita. Mikseivät ne kelpaa? TOIVOTTAVASTI VOIT HYVIN Esseisti Antti Hurskainen kirjoitti avoimen kirjeen Päivi Räsäselle. 50 38 KUVAT: ANTTI YRJÖNEN, MOONA MIETTINEN, MARIA PETTERSON JA JUHANA PETTERSON, SILTALA, KUVITUS: BENJAMIN BERGMAN tylkkari.fi visiirilehti.fi lapinylioppilaslehti.fi KIItOKSEt MATLEENA ETELÄSAARI, PAULA IIVONEN, RIITTA KARJALAINEN, TIMO KEKKONEN, PAROLAN PANSSARIMUSEO, SOFIA PRAMI, ROBERT SUNDMAN, SUSANNE SALMI ylioppilaslehti.fi 5
SIITÄ PUHE mistä puute. Degrowth ei ole viime kuukausina ollut kovin prominentisti esillä. Koronan liikkeelle sysäämä kokonaistuotannon romahdus (globaalisti tänä vuonna lähes 5 prosenttia) näyttäisi suunnanneen huomion pikemminkin siihen, miten koronan ja sen taltuttamisesta tuotannolle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille koituvat kustannukset saadaan minimoitua. Oikeastaan kaikkialla on aloitettu massiiviset elvytystoimet toimeliaisuuden tukemiseksi. Lähivuosien näkymät eivät ole ruusuiset. Syvien taantumien laahus tapaa olla pitkä. Velkaantuminen ja epävarmuus vähentävät yritysten investointeja, konkurssit vievät yrittäjien omia pääomia, työttömät menettävät osaamistaan, ja kysynnän rakennemuutos vaikeuttaa työttömien uudelleentyöllistymistä ja lisää syrjäytymistä. Kielteiset vaikutukset koskevat voittopuolisesti palvelusektorin usein matalapalkkaista työtä ja nuorempia ikäryhmiä, kun taas rajoitustoimilla pyritään suojaamaan erityisesti ikääntyneimpiä. KORONAN VAIKUTUSTA pidemmän ajan talouskasvuun ja työn tuottavuuteen on vielä vaikea arvioida. Talouskasvu on tuottavuuden kasvun ja työpanoksen kasvun summa. Toisin kuin aiemmat pandemiat Mustasta surmasta Espanjan tautiin, covid-19 ei johda sellaiseen kuolleisuuteen, joka vaikuttaisi sanottavasti työvoiman määrään. Tuottavuuden kasvua hidastaa luultavasti se, että kriisinkestokykyyn kiinnitettäneen huomiota tehokkuuden kustannuksella. Myös suurten väestökeskittymien houkuttelevuus voi vähentyä pidemmäksi aikaa. Toisaalta koronan luoma tarve etätyöhön on laukaissut digiloikan, joka voi parhaimmillaan parantaa tuottavuutta merkittävästi. Työ kyetään organisoimaan paremmin, työja liikematkoihin haaskatun ajan ja toimitilojen tarve vähenee, ja digitalisoitavissa olevien palvelujen maailmanmarkkinat laajenevat. Työnjako tehostuu ja kilpailu kiristyy. LOPPUTULEMA RIIPPUU nyt monella tapaa politiikasta. Uusia mahdollisuuksia hyödyntävää rakennemuutosta tukeva politiikka vahvistaa sekä tuottavuuden kasvua että työllisyyden kestävää palautumista. Samoin pidemmän ajan isoja riskejä vähentävä politiikka. Ilmaston lämpenemisen ja biodiversiteetin vähenemisen hillintä on tässä suhteessa olennaisia. Mutta tärkeää on myös välttää huonosti hoidetusta elvytyspolitiikasta aiheutuvat riskit. Jos elvytys ei välittömän toimeliaisuushyödyn ohella paranna talouden pidemmän ajan suorituskykyä, velkaantuminen lisää finanssikriisien riskiä ja nuorempien sukupolvien rahoitustaakkaa. Mitä hyvä politiikka täsmälleen on, on hankalampi asia. Samoin epäsuosittujen politiikkatoimien toteuttaminen. Vesa Vihriälä Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja Helsingin yliopiston työelämäprofessori. UUSI Ylioppilaslehti on muuten ihan tosi hyvä! Timanttisia juttuja ja hyvä kokonaisuus. @OJ TUOSTA ok boomer-tekstistä tuli kyllä loistavasti mieleen sananlasku “scratch a liberal and a fascist bleeds” @1 @OJ Luin täällä vinkatun Stockmann-artikkelin --> roskiin kuten aina ennenkin. @3 KIKKELISTÄ päästiin ja tilalla on ylioppila-lehti @4 @OJ Kikkelistä päästiin, mutta se, että logona oli kikkeli, kertoo paljon kyseisestä julkaisusta. Henkisesti keskenkasvuisten nulikoiden leikkimökki. Ymmärtäisin jos yläasteen äidinkielessä vielä naurattaisi hihii pippeli. ?? ???? @3 "KEKSITTEKÖ asiakastarinat päästänne?" Kuka syyttää valehtelijaksi tuolla tavalla ilman mitään perusteluja? @3 AI niin, siellä on vielä alapääkirjoitus. Ei pitäisi ajatella kyseistä julkaisua ja sitä, että MINÄ maksan sen. Alkaa vaan vittuttaa. @3 SIIS mikä toi Ylioppilaslehden Stockmannin jehun haastattelu on? Onko toi vitsi vai ihanko tosissaan haastattelijan tyyli on tommonen teiniuhma? Todella nolo. ?? @OJ SIIS olipa ärsyttävää lukea ?? Luulis et "tutkiva journalisti" tietäis et tstävällisellä sävyllä saa haastateltavasta yleensä paljon enemmän irti ku vittuilemalla. Nyt tosta haastattelusta ei saanu mitään irti. @1 IHAN sairaan nolo. Antaa toimittajasta tosi epämiellyttävän kuvan, eikä mistään muusta. @3 LOL tyypit luulee että sen oli tarkotus olla ns. vakava haastattelu eikä huumoriosastoa. Sijaintina takasisäkansi. @4 @5 Siis joo mutta kun mikä tossa oli se hauska osa? ?? joku oman elämänsä toimittaja vittuilee jollekin ja tuhlaa sen aikaa, kuolen nauruun @1 "--MINÄ olen diplomi-insinööri--" täysin turha ei-edes-niinkovin-humble brag kertoo kaiken tosta "journalistista" ?? @7 JAHAS. Ylioppilaslehdessä on näköjään alapääkirjoitus. Hyvä että linja on näin selvä, niin tietää heittää jälkeen suoraan paperinkeräykseen lehden. @17 EI oikeen onnistu toi tyyli, toimittajalle ei ole tullut mieleen, et stocka työllistää tuhansia pienituloisia ihmisiä, mukaan lukien opiskelijoita ???? kritisoida saa ja vitsikkäästi mut tossa lopputulos on lähinnä vaan nolo @8 HUUTIKSET pärähti kyllä :D mielestäni hauska haastattelu. Älkää ottako niin tosissaan, eiköhän westermarck selviä. @12 JONNET ei muista ylioppilaslehden kakkagatea. @16 ENSIMMÄINEN pelastajamme Tuija Siltamäen päätoimittama Ylkkäri on julkaistu. Luojalle kiitos, että vuoteen 2022 asti Ylkkäri on muutakin kuin paskaa. @OJ NUORISO, aina härnäämäSSä fonttiaSioilla! @aavama JOO ymmärsin, että tämä on tehty huumorimielessä, mutta ei tässä oo oikein mitään hauskaa, tää vaan on nolo. :D Jos tää on normilaatua tällä palstalla, suosittelen laittamaan palstan kiinni, koska teidän loistavalla toimituksella on kapasiteettia tehdä jotain paljon parempaa. @JanneVikman EHKÄ Suomen vasemmistolaisin julkaisu Kansan Uutisten jälkeen. @KyyninenK OLLAAN eri sukupolvea, mutta yksi hyvä muisto: haastattelin vuosia sitten Sami Lepistöä Bermuda-turnauksessa Fiskiksellä, kun terassilla istunut Rita alkoi huutaa mulle ”Kuka sä oot? Mihin sä kirjoitat?” Ritaa yksinkertaisesti kiinnosti ja noilla natsoilla kelpasi huudella. @kaustoFI KORONAKRIISI ISKEE NUORIIN JULKISTA KESKUSTELUA ok, boomer KU VI TU S: M IL JA K EI N Ä N EN 6 Ylioppilaslehti 6/2020
AINA SAMA valitus ja aina väärästä aiheesta. Aina, kun Yhdysvalloissa on presidentinvaalit, joku keksii ehdottaa valitsijamiesjärjestelmän korvaamista suoralla kansanäänestyksellä. Aloitteitakin on tehty, ainakin vuodesta 1969 asti. Tällä kertaa valitsijamiehistä luopumista ehdotti 79-vuotias nuorisoidoli, senaattori Bernie Sanders. Valitsijamiehet ovat kriitikoiden mielestä vastuussa paljosta pahasta. He ovat se joukko, jonka ansiosta presidentti Donald Trump voitti vuonna 2016, vaikka sai vähemmän ääniä kuin vastaehdokas. He ovat se joukko, jota syytetään Yhdysvaltain demokratian rappiosta. PERUSTUSLAISSA ASIA on älytty oikein: Yhdysvaltain kokoisessa liittovaltiossa valitsijamiessysteemi on ainoa tapa toteuttaa demokratiaa. Siksi presidentin valitsevat osavaltiot, joilla on väkiluvun perusteella tietty määrä valitsijoita. Jos käytössä olisi suora kansanäänestys, Valkoisessa talossa istuisi todennäköisesti Yhdysvaltain jättimäisten rannikkokaupunkien suosikkeja. Senaattori Sandersia se tuskin harmittaisi. Mutta muille valitsijamiesjärjestelmä on reilu. Sen ansiosta myös piskuisen Wyomingin puoli miljoonaa asukasta saavat osallistua suuren johtajan valintaan. ONGELMA EI olekaan järjestelmässä, vaan sitä tulkitsevissa osavaltioissa. Yhdysvaltain 50 osavaltiosta vain kaksi näyttää ymmärtäneen jotakin demokratiasta. Nebraska ja Maine jakavat valitsijamiehet suhteessa kansan äänestystulokseen. Kaikissa muissa voittaja saa joka ikisen valitsijamiehen, vaikka olisi saanut vain puoli prosenttia suuremman äänisaaliin. Siksi liberaali ääni Texasissa tai konservatiivinen Kaliforniassa menevät käytännössä suoraan roskakoriin. Vaikka valitsijamiehet olisi jaettu suhteessa äänimäärään, Joe Biden olisi voittanut. Mutta silloin myös vapaamielisen Kalifornian lähes viisi miljoonaa Trump-kannattajaa ja konservatiivisen Texasin yli viisi miljoonaa Bidenin äänestäjää olisivat saaneet vaikuttaa tulokseen. Milka Valtanen Kirjoittaja on toimittaja, jonka mielestä Yhdysvallat on maailman rikkain kehitysmaa. KO LU M NI KANSAMME EHEYTTÄMISEN täytyy tapahtua kansallisissa merkeissä. Sellaiseen työhön on jokainen suomalainen ylioppilas valmis. Ja sellainen työ on laadultaan tuloksellista, sillä onhan suomalainen työmieskin kansallismielinen, siitä ei päästä mihinkään. Mutta ennen kuin sivistynyt ja omistava luokka saa osakseen työväestön luottamuksen siinä määrin, että nämä molemmat luokat voivat käsi kädessä tehdä rakentavaa työtä isänmaan hyväksi, on paljon epäkohtia poistettava, paljon työtätekevän kansan olosuhteita kohennettava ja yhteiskunnallista uudistustyötä tehtävä. Kun me ylioppilaat käymme eheyttämisohjelmaamme ajamaan, niin tulee meillä olla suuri ajatus, jonka ympärille meidän eheyttämistyömme rakentuu. Meille ei riitä sellainen eheyttäminen, joka hakee kaikkien puolueitten ja yhteiskuntaluokkien ohjelmista "suurimman yhteisen tekijän", ja sen pohjalla kansaa "eheyttää". Se on helppoa työtä, mutta meille se ei riitä. Meillä on oma suuri ajatuksemme, suomalaisen kansallisuusvaltion luominen ja sen pohjalla me eheyttämistyötämme suoritamme. Joskin olosuhteet vielä tällä hetkellä näyttävät olevan meille epäsuotuisia, niin me taistelemme, kunnes kansamme on huomannut eheytymisen voivan käydä päinsä yksinomaan kansallisella pohjalla. Sosialidemokraattis-ruotsalainen yhteisrintama näyttää tällä hetkellä antavan tukea Itsenäisyyden Liiton laajapohjaisille eheyttämispyrkimyksille, mutta sekään tuki ei ole kestävä eikä autuaaksitekevä, koska suomalaiset porvaripuolueet käsittävät, että suomalaisen kansan asiaa ei voida ajaa yhteistoimin ruotsalaisten kanssa. Eikä vasemmiston ja äärimmäisen oikeiston liitto voi olla pitkällinen: joko suomalainen työmies siihen kyllästyy tai ruotsalainen aatelismies ei voi sietää entisen muonarenkinsä ystävyyttä. Ylioppilaslehti julkaisee uudelleen Urho Kekkosen vanhoja kirjoituksia. Kekkonen toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana 1927–1928. Tämä on katkelma Kekkosen kirjoituksesta vuodelta 1927. Kirjoitus on kokonaan luettavissa Ylioppilaslehden verkkosivuilla ylioppilaslehti.fi. HAUDAN TAKAA KANSAMME EHEYTTÄMINEN KUVA JA KUVITUS: YLIOPPILASLEHDEN ARKISTO Reklaami Ylioppilaslehdessä vuonna 1985. A N TT I YR JÖ N EN Väärin valittu! ylioppilaslehti.fi 7
H elsingin yliopistossa on toiminut kahdeksan vuoden ajan kiinalaisen oikeuskulttuurin keskus. Finnish China Law Centerin verkkosivuilla kerrotaan, että keskus edistää Kiinan oikeuden tutkimusta ja koulutusta kahdeksassa suomalaisyliopistossa. Keskuksella on tilat Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yhteydessä Porthaniassa. Keskuksen huoneessa työskentelee ainoastaan koordinaattori. Keskuksen johtoryhmän puheenjohtajana toimii oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Pia Let to-Va na mo. Mutta mitä keskus käytännössä tekee? Entä huomioiko se Kiinan oikeusjärjestelmän ongelmat, kuten ihmisoikeusloukkaukset? HELSINGIN YLIOPISTON työoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori dosentti Ulla Liukkunen kertoo, että keskus perustettiin loppuvuonna 2012. Liukkunen toimii sen johtajana. Liukkusen mukaan keskuksen tavoite on lisätä Kiinan oikeuden ja oikeuskulttuurin tuntemusta. Liukkunen vastaa kaikkiin kysymyksiin sähköpostitse. On liian kiire puhelimessa puhumiseen, hän viestittää. Varsinaista tutkimusta Finnish China Law Centerissä ei tehdä. Sen sijaan keskus järjestää kursseja ja tapahtumia, seminaareja ja vierailijaluentoja. Keskuksen järjestämät tilaisuudet ovat avoimia kaikille, myös opiskelijoille. Liukkusen mukaan keskuksen perustamiseen liittyi ajatus siitä, että suomalaisten ja kiinalaisten tutkijoiden ja tutkimuslaitosten välistä "vuoropuhelua" voisi edistää yhdestä paikasta. Sillä Liukkunen tarkoittaa tiedon jakamista erilaisista oikeusjärjestelmistä. Keskuksen rahoitus muodostuu jäsenyliopistojen jäsenmaksuista. Kaikki jäsenyliopistot maksavat keskukselle 5 000 euroa vuodessa. HELSINGIN YLIOPISTON lisäksi laitoksen kumppaniyliopistoja ovat Aaltoyliopisto, Turun yliopisto, Hanken, LUT-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Tampereen yliopisto ja Lapin yliopisto. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa on lukuvuonna 2020–2021 neljä keskuksen järjestämää kurssia: Chinese legal system: history and presence, Business and Company law: governing economics sekä China in international organisations – transnational governance ja Corporate social responsibility and fundamental labour rights in China. YLIOPPILASKUNNASTA tEKStI SONIA EL KAMEL Helpista ja Hyalista isoimmat ryhmät Uudet edaattorit vuosille 2020–2022 valittiin 4. marraskuuta järjestetyissä edustajistovaaleissa. Vaaleissa valittiin 60 edustajaa 490 ehdokkaan joukosta. Edustajiston tehtäviin kuuluu päättää muun muassa Hyyn säännöistä ja talousarviosta. Lisäksi edaattorit valitsevat ylioppilaskunnan hallituksen. Paikkamäärät edustajistossa jakautuvat ryhmille tällä kertaa seuraavasti: Help ja Hyal saivat molemmat 12 paikkaa, Hyyn vihreille meni 10 paikkaa. Sitoutumaton Vasemmisto sai läpi yhdeksän edustajaa, Kokoomuksen opiskelijat puolestaan kuusi. Svenska Nationer och Ämnesföreningar sai viisi paikkaa, Osakunnat neljä, Keskeiset yhden paikan, samoin kuin Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys. Vaalit pidettiin sähköisesti 28.–30.10. ja 2.–4.11. Helsingin yliopistossa toimiva Finnish China Law Center on monelle opiskelijalle tuntematon. Eikä ihme, sillä keskuksen johtajakin kertoo keskuksen toiminnasta tavalla, josta on vaikea saada tolkkua. ajasta Eräitä huomioita kiinalaisen oikeuskulttuurin keskuksesta Ääniharavina kaksi uutta nimeä Yksittäisistä ehdokkaista suosituimmiksi nousivat Hyalin Jessika Isomeri (130 ääntä), SitVasin Jenny Kasongo (122 ääntä) ja Helpin Joonas Tolonen (97 ääntä). Isomeri nousi edustajistoon ensimmäisen kerran viime vaaleissa vuonna 2018. Isomeri on myös Hyyn hallituksen jäsen vuoden 2020 hallituskaudella. Kasongo ja Tolonen sen sijaan ovat uusia tulokkaita edustajistossa. 8 Ylioppilaslehti 6/2020
Opiskelijoille on tarjolla myös vapaaehtoistöitä kurssin muodossa. Volunteer Work in the Finnish China Law Center -kurssista saa 5–10 opintopistettä. Niiden eteen on esimerkiksi järjestettävä tilaisuuksia ja tehtävä some-postauksia, Liukkunen kertoo. Lapin yliopistossa on puolestaan ollut vuosina 2016–2020 China Law – Basic Studies -kurssi, jonka tavoitteita kuvaillaan muun muassa näin: "opiskelijat kykenevät muodostamaan kokonaiskuvan kiinalaisesta oikeusjärjestelmästä". Kiina on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista valtioista. Sitä kritisoidaan kansainvälisesti siitä, että se rikkoo ihmisoikeuksia. YK:n ihmisoikeuspaneelin mukaan Kiina pitää yli miljoonaa uiguureja salaisilla keskitysleireillä. Kaikissa maailman valtioissa – olivat ne sitten demokratioita tai diktatuureja – on sääntöjä ja määräyksiä, joiden mukaan yhteiskunnassa eletään. Mutta onko Kiinan kontekstissa mielekästä puhua "oikeusjärjestelmästä"? OIKEUSTIETEEN PROFESSORI Teemu Ruskola Yhdysvaltojen Georgiassa sijaitsevasta Emory University -yliopistosta sanoo, ettei kysymykseen oikeusjärjestelmän olemassaolosta voi suoraan vastata sanomalla "kyllä" tai "ei". "Selvästi Kiinalla on sellainen, vaikkakin se on epätasaisesti kehittynyt." Ruskola oli perustamassa Finnish China Law Centeriä. Nykyään hän on mukana toiminnassa akatemiatutkijana. Hänen mukaansa Kiinan oikeusjärjestelmä on kehittynyt eniten talouteen liittyvässä lainsäädännössä, mutta esimerkiksi rikosoikeudessa on parantamisen varaa. Liukkusen mukaan Kiinan oikeusjärjestelmä on vahvasti sidoksissa puoluejärjestelmään. Osa tutkijoista ajattelee, ettei Kiinan poliittisesta ja oikeudellisesta järjestelmästä pitäisi puhua länsimaisin termein, kertoo Kiinan lainsäädäntöön perehtynyt tutkija Samuli Seppänen Hongkongin kiinalaisesta yliopistosta. Seppänen ei ole aktiivisesti osallistunut keskuksen toimintaan, mutta on ollut mukana sen järjestämässä konferenssissa vuonna 2012. Keskustelun taustalla on hänen mukaansa ajatus siitä, että Kiinan poliittinen ja oikeudellinen järjestelmä eroaa niin paljon länsimaisesta oikeusjärjestelmästä, että länsimaiset termit voivat johtaa ulkopuolista tarkkailijaa harhaan. Seppäsen mukaan suomalaisittain oikeiden termien löytämistä hankaloittaa se, että sana "oikeus" on arvottunut. "Jotkut ehkä kokevat, että kiinalainen oikeusprosessi esimerkiksi suosii valtiota niin paljon, ettei voi puhua suomalaisittain 'oikeudesta' eikä siten myöskään 'oikeusjärjestelmästä'" KUN JOHTAJA Ulla Liukkuselta kysyy, miten keskus ottaa huomioon Kiinan oikeusjärjestelmän ongelmat, kuten ihmisoikeusloukkaukset, hän vastaa näin: "Keskuksen perustamissopimuksen mukaan sen yhtenä tehtävänä on oikeusvaltiokehityksen edistäminen, ja sellaiset oikeuskysymykset, jotka liittyvät tähän, ovat esillä keskuksen toiminnoissa. Esimerkiksi äskettäin pidetyssä laajassa kansainvälisessä tapahtumassa China Law Week 2020 olivat esillä rikosoikeuden tila ja oikeuslaitoksen kehitys Kiinassa." Miten tapahtuma sitten käytännössä käsitteli rikosoikeuden tilaa ja oikeuslaitoksen kehitystä Kiinassa? "Professori Kimmo Nuotio käsitteli alustuksessaan Kiinan rikosoikeutta ja professori Björn Ahl oikeuslaitosta, lisäksi tapahtuman osanottajilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä/kommentteja." Miten keskus käsittelee kiinalaisen oikeusjärjestelmän ongelmia, kuten esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksia? Käsittelettekö niitä? Pitäisikö niitä nostaa esiin? Käsiteltiinkö Kiinan rikosoikeuden tilaa kriittisesti China Law Week -tapahtumassa? Näin Ulla Liukkunen vastaa kolmannella sähköpostihaastattelukierroksella: "Tutkimuksessa tulee esille myös oikeusjärjestelmän ongelmia (China Law Center ei siis tee tutkimusta, vaan sen jäseninstituutioissa tehdään). Kiinan oikeusjärjestelmän ongelmat ja kysymys oikeuden toteutumisesta ovat tärkeä osa Kiinan oikeuden tutkimusta. Usein tutkimukseen liittyy myös kansainvälisiä kytkentöjä, esim. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa, jota itse johdin, tutkittiin työntekijöiden perusoikeuksien tilaa ja ongelmia Kiinassa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n keskeisimpien yleissopimusten (ns. ILO:n ydinsopimukset, joista Kiina on ratifioinut vain puolet) kannalta." Ja: "Nuotio vertaili Suomen ja Kiinan tilannetta ja otti esille mm. globaalin WPJ Rule of Law indeksin, jossa hän kertoi Kiinalla olevan hyvin alhainen sijoitus. Hän myös selvitti, että länsimaisia odotuksia ei Kiinan oikeuden kehitys ole täyttänyt, mutta on toisaalta aikaansaatu myös sellaisia muutoksia, jotka ovat olleet kansalaisten kannalta hyödyllisiä." Asia kunnossa. Pientä laskua äänestysaktiivisuudessa Tällä kertaa edustajistovaaleissa äänesti yhteensä 32,74 prosenttia äänioikeutetuista, eli hieman vähemmän kuin vuoden 2018 edustajistovaaleissa. Tuolloin äänestysprosentti oli 33,26. Vuonna 2016 se oli 31,61. Näissä vaaleissa kaikista 26 124:stä äänioikeutetusta yhteensä 8 553 äänesti. "Ehkä koronan takia olisi voinut odottaa suurempaakin laskua", sanoo Hyyn edustajistovaaleista vastaava koordinaattori Teemu Palkki. Palkki epäilee, että äänestysaktiivisuuden lasku liittyy siihen, ettei äänestäjiä ollut mahdollista tavoittaa kasvokkain kampuksilla, kun luentoja järjestetään etänä. Turun yliopistossa edustajistovaaleissa noin 40 prosenttia jäsenistä äänestää. Sitä Hyylläkin Palkin mukaan tavoitellaan. "Haluaisin korostaa sitä, että ylioppilaskunta tekee asioita, jotka on kaikille relevantteja. Yritämme vaikuttaa esimerkiksi ilmastoasioihin ja kaupunkikehittämiseen." Kohti jäsenmaksutonta ylioppilaskuntaa Hyyn tavoite tulla Suomen ensimmäiseksi jäsenmaksuttomaksi ylioppilaskunnaksi vuoteen 2025 mennessä näyttää pysyvän voimassa, vaikka valta onkin vaalien jälkeen vaihtumassa. Hyyn vaalipaneelissa 22.10. kaikki ehdokkaita asettaneet ryhmät ilmoittivat kannattavansa tavoitetta. Vuoden 2025 jälkeen menot aiotaan kattaa Hyy Yhtymän liiketoiminnan tuloilla. Karoliina Paananen ja Sonia El Kamel ylioppilaslehti.fi 9
YLIOPPILASLEHDELTÄ on kysytty, miksi käytämme ylioppilaskunnasta lyhennettä Hyy, kun he itse käyttävät muotoa HYY. Syynä on suomen kielioppi. Suomen kieliopissa lyhenteet jaetaan lyhenteisiin ja lyhennesanoihin. Kielitoimiston yleisohjeen mukaan isoilla kirjaimilla kirjoitetaan sellaiset lyhenteet, jotka lausutaan kirjain kerrallaan: EU, YK, BKT. Pienillä kirjaimilla kirjoitetaan lyhennesanat, jotka lausutaan sanana: Kela, Nato, brexit. Useimmiten myös Hyy lausutaan yhtenä sanana eikä kirjain kerrallaan. Siksi Ylioppilaslehti kirjoittaa sen Hyy. Ainakin tällä erää, sillä suomen kielestä kun on kyse, ei asia ole niin yksiselitteinen. Julkishallinnon nimien kirjainlyhenteet kirjoitetaan isoin kirjaimin ( Kielikello 2014). Ylioppilaskunnat lasketaan julkisoikeudellisiksi yhdistyksiksi, jotka luetaan välilliseen julkishallintoon. Vuonna 1996 Kielikellossa annettiin suosituksia valtion keskushallintoelinten kirjoitusasuista, mutta ylioppilaskuntiin ei otettu kantaa. Lisäksi Kielitoimisto on alkanut huolestuttavasti lipsua linjastaan ja lausunut viime vuosina, että monet lyhennesanat voidaan kirjoittaa myös isoin kirjaimin ( Kielikello 2017). Lähes järkyttävää löperyyttä on se, että Kielitoimiston mielestä isoin kirjaimin merkittyä lyhennettä saisi jo taivuttaa ilman kaksoispistettä: YLEn ohjelmisto, YTHSn varauspalvelu. HYY:n voisi vielä hyväksyä, mutta HYYssä menee raja. Viime vuosina organisaatiot ja artistit ovat yhä enenevissä määrin keksineet itselleen omituisia lyhenteitä ja kirjoitusasuja (ABREU, SANNI, LähiTapiola) ja usuttaneet viestintäihmisensä räksyttämään, jos tiedotusvälineet ovat näistä jopa järjenvastaisista muotoiluista poikenneet. Ylioppilaslehti on valmis harkitsemaan Hyyn kirjoitusasun vaihtamista muotoon HYY, jos Kielitoimisto laatii asiasta jonkin kunnollisen ohjeistuksen eikä sorru selkärangattomaan kaikki käy -relativismiin. Tuija Siltamäki Miksi kirjoitamme Hyy eikä HYY? ajasta WIIPURILAISEN OSAKUNNAN STIPENDISÄÄTIÖN APURAHAT VUONNA 2021 Helsingin Yliopiston Wiipurilaisen osakunnan stipendisäätiö myöntää apurahoja Wiipurilaisen osakunnan entisille ja nykyisille jäsenille. Apurahoja jaetaan pro gradu tutkielmiin, jatkotutkintoihin, opiskelijavaihtoon ulkomaille ja opintoihin liittyvään harrastustoimintaan. Lisäksi jaetaan opintoavustuksia sekä apurahoja lapsiperheellisille opiskelijoille. Hakuaika: 1.12.2020–31.1.2021. Lisätietoja apurahoista ja hakulomakkeet löytyy osoitteesta http://wiipurilainenosakunta.fi 15.01.2021 saakka OSTA KAKSI 30 cm:n SUBIA, MAKSA YKSI (tarjoamme edullisemman) SYKSYLLÄ 2018 kaksi Turun yliopiston oikeustieteen opiskelijaa Ville Laakso ja Sami-Petteri Seppä panivat Turun hallinto-oikeudessa vireille valituksen. Seppä halusi erota ylioppilaskunnasta ilman, että menettäisi opiskeluoikeutensa. Hän vaati myös, että Tyy joutuisi palauttamaan jo maksetun jäsenmaksun. Hakemusta perusteltiin sillä, että yliopistolaissa säädetty jäsenyys ylioppilaskunnassa on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Jos tavallinen laki on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, perustuslaki voi ajaa edelle. Marraskuun alussa oikeus antoi asiasta ratkaisun. "Hallinto-oikeus ei voi jättää yliopistolain säännöstä soveltamatta. Sepän ei siten voida katsoa eronneen ylioppilaskunnasta", se totesi. "PAKKOJÄSENYYDEN" vastustajat katsovat, että ylioppilaskunnan automaattinen jäsenyys rikkoo perustuslakia, jonka mukaan kansalaisella on vapaus kuulua tai olla kuulumatta yhdistyksiin. Kannattajat viittaavat yliopistolakiin. Se sanoo näin: "Kaikki yliopiston opiskelijat, jotka on otettu opiskelijoiksi alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin, lukuun ottamatta tilauskoulutukseen osallistuvia opiskelijoita, kuuluvat ylioppilaskuntaan." 3.11. hallinto-oikeus totesi näin: "Kun otetaan huomioon myös ylioppilaskunnille säädetyt julkiset tehtävät, ne eivät rinnastu yhdistyslaissa tarkoitettuihin aatteellisiin yhdistyksiin. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyydellä ei siksi tässä tapauksessa voida katsoa puututtavan yhdistymisvapauden ydinalueeseen." Laakso kertoo kaksikon harkitsevan vakavasti valitusluvan hakemista korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kysymys on Laakson mukaan ennen kaikkea periaatteellinen. Kaksikko päätyi pohtimaan jäsenyyskysymystä, kun Laakso oli Tyyn edustajistossa, Seppä sen hallituksessa. "Lisäksi oikiksen kautta on saanut aika vahvan käsityksen siitä, miten perusoikeussääntely menee ja miten sen pitäisi mennä." MOLEMPIEN MIELESTÄ jäsenmaksuja koskevaa keskustelua on käyty vääristä kysymyksistä. Puhutaan vaikkapa siitä, onko nykyinen järjestely hyvä vai huono asia, Laakso kertoo. "Oikeastaan kysymys on siitä, millaista perusoikeuksien suojaa tässä valtiossa saa ja millä tavalla kunnioitamme perusoikeuksia." Karoliina Paananen Oikeus ei armahtanut jäsenmaksuista
UUTTA! UUTTA! Avoimia YLIOPISTOja AMK-OPINTOJA sekä lukiokursseja KOVIEN TIETEIDEN KESÄLUKIO 5.–15.7.2021 • Opiskele tehokkaasti lukion biologian, fysiikan, kemian ja matematiikan kursseja. • Ilmoittaudu 30.5.2021 mennessä! UUTTA! Suosittu kansanopisto JYVÄSKYLÄN KORPILAHDELLA OPINTOJA VOI SISÄLLYTTÄÄ KORKEAKOULUTUTKINTOON ASEMA ENSIKERTALAISKIINTIÖSSÄ SÄILYY OIKEUS KELAN OPINTOTUKEEN ”Aikaa etsiä omaa alaa” HAKU OPISKELEMAAN: alkio.fi www.alkio.fi toimisto@alkio.fi LUKUVUOSI 11.8.2021–18.5.2022 • Arkkitehtuurin ja tekniikan aloille suuntaavat opinnot • Biologia ja luonnontieteet • Englannin kieli ja kansainvälisyys • Historia • Kasvatustieteet • Kauppatieteet • Korkeakouluun valmentavat opinnot • Luova ilmaisu • Luova kirjoittaminen • Lääketieteeseen suuntaavat opinnot • Maahanmuuttajakoulutukset • Oikeustieteet • Psykologia • Soteli, myös kevät • Viestinnän linja • Yhteiskuntaja valtiotieteet KEVÄTLUKUKAUSI 2021 7.1.–18.5.2021 • Kasvatusja opetusalan valmentavat opinnot • Lääketieteen valmentavat opinnot • Sosiaalija terveysalalle valmentavat opinnot • Suuntana poliisiala, myös syksy • Elämässä eteenpäin* Jatkuva haku ja joustava aloitus *) Koulutus on suunnattu oppimisvaikeuksia kokeville 18–29-vuotiaille koulutustai työpaikkaa vaille oleville nuorille. Koulutus on maksuton. UUTTA! UUTTA! Vapaita opiskelupaikkoja! Vielä ehtii aloittamaan opinnot elokuussa alkaneilla linjoilla. ”Itsel uotta must a ja hyöd yllisi ä opisk eluta itoja” Kolme reittiä korkeakouluihin: valintakoe, avoin väylä ja todistusvalinta Suoramarkkinointi Mega Oy on 1986 perustettu Suomen johtava puhelimitse tapahtuvaan markkinointiin erikoistunut yritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen yli 400 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent –liiketoimintayksikköön. Entäpä jos vedätkin hetken henkeä työskennellen myyntitehtävissä – keräät tienestejä sukan varteen ja kokemusta hihaan? Tarjoamme sinulle mahdollisuuden ansaita hyvin ja oppia samalla taitoja, joista sinulle on hyötyä elämäsi eri vaiheissa ja monessa eri ammatissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse erilaisia tuotteita tai palveluita. Työkaluinasi on helppokäyttöinen soittojärjestelmä ja sinä itse. Voit työskennellä kokopäiväisesti yritysmyynnissämme tai osa-aikaisesti iltavuorossa kuluttajamyynnin parissa. Työt voit aloittaa vaikka heti. Katso lähin toimistomme ja lähetä hakemus, niin olemme sinuun yhteydessä: megaduuni.fi TIEDÄTKÖ JO MITÄ SINUSTA TULEE ISONA? Suoramarkkinointi Opiskele englanniksi tai ruotsiksi, tarjolla laaja valikoima AMK-tutkintoja!
Kymmenen vuotta sitten tietokirjailija Tommi Uschanov kirjoitti kirjan yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä. Suuri kaalihuijaus toi julkisuutta ja kaupallista menestystä, mutta tavoitteessaan hän epäonnistui. Tietääkö kukaan enää mistään mitään, TOMMI USCHANOV? 12 Ylioppilaslehti 6/2020
U seimmat kirjani ovat syntyneet niin, että olen odottanut riittävän pitkään, että joku kirjoittaisi sellaisen kirjan. Mutta kun kukaan ei kirjoita, kirjoitan mahdollisimman tarkkaan samanlaisen kirjan kuin olisin itse halunnut jonkun muun kirjoittamana lukea. Esikoisteokseni Mikä vasemmistoa vaivaa? nosti minut jonkinlaiseksi julkisuuden henkilöksi. Sen lähdekirjallisuutta kaivellessani törmäsin tutkimustraditioon, joka tutkii sitä, miten ihmisten yleinen irrationaalisuus vaikuttaa poliittisiin lopputulemiin – ja toisaalta sitä, mitä ihmiset kirjaimellisesti tietävät politiikasta ja mitä eivät. Suuri kaalihuijaus on tämän tutkimustradition esittelyä. On olemassa pieni eliitti, noin 5–10 prosenttia ihmisistä, joka tietää hyvinkin paljon. Heihin kuuluvat tyypillisesti poliitikot itse, politiikan toimittajat ja vastaavat työkseen politiikkaa seuraavat ihmiset. He kärsivät tietynlaisesta metatietämättömyydestä koskien sitä, miten hirveän tietämättömiä kaikki muut paitsi he itse ovat. Siitä syntyy kuilu. Pieni eliitti puhuu ei-eliitille sellaista kieltä, jota se ei yksinkertaisesti ymmärrä. Niinpä se ei saa omia poliittisia tavoitteitaan läpi lainkaan yhtä paljon kuin se saisi, jos se osaisi puhua sellaista kieltä jota ei-eliitti ymmärtää. Vaikeita, kipeitä ja kovia päätöksiä ei osata perustella niin hyvin kuin periaatteessa olisi mahdollista, jolloin kipeät päätökset tuntuvat kansasta kipeämmiltä kuin niiden tarvitsisikaan tuntua. Poliitikot vetävät kansan vihaa päälleen paitsi silloin, kun siihen oikeasti on aihetta, monesti myös silloin, kun siihen ei ole aihetta. Epäsuositut poliittiset päätökset ovat usein epäsuositumpia kuin niiden tarvitsisi olla. Tyypillinen esimerkki siitä on ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos on luisunut puolittain identiteettipoliittiseksi asiaksi. Että nämä jotkut viherpiipertäjät jossain juustoja viinikutsuillaan Eirassa ovat päättäneet, että pienviljelijöiltä viedään turve ja autoista bensiini. Mutta sellaisetkin ihmiset, jotka ovat luulleet olevansa viherpiipertämisvastaisia muuttuvat aika viherpiipertäviksi, kun he saavat enemmän tietoa. Mitä enemmän ilmastonmuutoksesta tiedetään luonnontieteellisen tutkimuksen tasolla ja mitä paremmin ihmisen käsitys vastaa luonnontieteellisiä uusia tutkimustuloksia, sitä myönteisemmiksi he tulevat ajatukselle, että tässä täytyy itsekin tehdä uhrauksia. Tutkimuksissa on havaittu myös, että tehokkainta käännytystyötä on saada ihmiset sielunsa silmin kuvittelemaan oma lähiympäristö, kotikylä, kotikaupunki tai valtio ilmastonmuutoksen runtelemana. Planeetan mittakaava ei kiinnosta juuri ketään. Toinen esimerkki on eläkeiän nosto ja kaikki siihen liittyvä keskustelu. Esitin yhdessä yhteydessä, että eläkeiän nosto pitäisi kehystää niin, että se on todiste siitä, että hyvinvointivaltio toimii, koska tarve eläkeiän nostamiseen johtuu välillisesti siitä, että ihmiset elävät pidempään, koska terveyspalvelut ja kansanterveys ovat niin paljon parempia kuin ennen. Silloin se, että eläkeikää joudutaan nostamaan, on tietyllä tapaa hyvä uutinen. Olen tarjonnut tätäkin puhetapaa poliitikoille. Kaikista eniten olen tyrkyttänyt sitä Juhana Vartiaiselle. Se vasta turhauttavaa olikin. Ei siksi, että Juhana olisi paha tai tyhmä ihminen, vaan koska hän ei ole. Minua turhauttaa, että hän on väärässä paikassa. Hän olisi saanut virkamiehenä paljon enemmän aikaan kuin kansanedustajana. tEKStI TUIJA SILTAMÄKI KUvAt ANTTI YRJÖNEN S uuri kaalihuijaus sai julkisuutta moninkertaisesti enemmän kuin sekä minä että kustantaja olimme odottaneet. Se on ylivoimaisesti kaupallisesti menestynein kirjani. Jälkimauksi sen ilmestymisen ajasta jäi tietty hivelevä mielihyvä. Mua haastateltiin aika moneen paikkaan. Sanoin aina samat asiat. Ehkä joku yksittäinen ihminen jossain otti opikseen, mutta sellaista kumulatiivista opiksi ottamista ei koskaan tapahtunut. Kaikista huonoiten koen onnistuneeni siinä, että en onnistunut rikkomaan sitä pienen eliitin kuplaa, jossa ne elävät siinä uskossa, että kaikki muutkin ovat politiikasta yhtä kiinnostuneita ja tietävät siitä yhtä paljon. Muistan, kuinka olin Ylen Aamutv:ssä yhden STT:n politiikan toimittajan kanssa. Hänelle tuli ihan täydellisenä uutisena se, että nämä tietämättömyystutkimuksen tulokset ovat niin masentavia ja huonoja. Hän ei ollut koskaan ajatellut koko asiaa. Joku voisi ajatella, että olisin nauttinut siitä tilanteesta. Että nyt pääsen nöyryyttämään tätä ammattilaiseksi itseään luullutta epäpätevää ihmistä. Tunsin pikemminkin syvää surua. En haluaisi asioiden olevan niin huonosti kuin on paljastunut olevan. S uuri kaalihuijaus on huhu, joka on kiertänyt Yhdysvalloissa toisesta maailmansodasta lähtien. Sen mukaan jokin valtion virasto tai vastaava julkisen sektorin toimielin on antanut jonkin kaalia koskevan hallinnollisen määräyksen, jossa on niin ja niin monta tuhatta sanaa. Tätä käytetään todistelemaan sitä, että byrokratia on karannut käsistä. Ihmiset kertovat sitä toisilleen, koska se kuulostaa omia maailmankuvallisia ennakkoluuloja hivelevältä hauskalta jutulta. persoona " ylioppilaslehti.fi 13
Huhun alkuperä on pystytty jäljittämään. Siinä on erittäin pieni totuuden siemen. Toisessa maailmansodassa Saksa miehitti Alankomaat, josta oli tuotu kaalien siemeniä Yhdysvaltoihin. Sodan ajaksi reitti katkesi. Siihen liittyen annettiin jokin määräys, joka koski jotain väliaikaista poikkeusmenettelyä. Siinä oli jonkin verran sanoja. Huhu on lähtenyt lumipallomaisesti paisumaan ja paisumaan ja se on paisunut kohta 80 vuotta. Loppua ei vain näy. K ymmenen vuoden aikana perusajatus tutkimusperinteen taustalla on pysynyt melko samana. On tullut muutamia uusia tutkimustuloksia, jotka vahvistavat vanhat tulokset. Yhteiskuntatutkimuksessa on puhuttu paljon replikaatiokriisistä, että tieteellisen vertaisarvioinnin läpäisseet tutkimukset eivät ole toistettavissa, kun tutkimusasetelma myöhemmin toistetaan. Tietämättömyystutkimuksessa sellaista ei toistaiseksi ole ollut. Vanhat tulokset vain vahvistuvat ja vahvistuvat ja vahvistuvat. Tärkein uusi kehityskulku viimeisen kymmenen vuoden aikana on sosiaalisen median käytön yleistyminen. Se vetää samanaikaisesti kahteen päinvastaiseen suuntaan. Some on tehnyt mahdolliseksi väittää entistä laajemmalle yleisölle kaiken maailman paikkaansapitämätöntä hölynpölyä, mutta toisaalta se on mahdollistanut sen, että valheesta jää kiinni nopeammin. Heimoutumisesta puhuminen on kuitenkin eliitin metatietämättömyyttä kansasta ja sen tietämättömyydestä. Paitsi että ihmiset ovat tietämättömiä politiikasta ja sitä ympäröivistä asioista, he ovat usein niin tietämättömiä, ettei heillä ole edellytyksiä edes heimoutua. Heimoutuminen vaatii tietyn pohjatietomäärän, jotta voi tietää, keitä tulee pitää liittolaisina ja keitä vihollisina. Se pohjatietomäärä jää monelta puuttumaan, jolloin he ovat tietyssä mielessä turvassa heimoutumiselta. Tässä asiassa tietämättömyydellä saattaa olla omituisia, tietyssä mielessä positiivisiakin seurauksia. Itse en ole somessa. Psyykeni ei kestäisi sitä. Joskus somessa olevat kyselevät, luulenko olevani sen kaiken yläpuolella. Vastaan siihen aina, että kyse ei ole luulemisesta, vaan tiedän sadan prosentin varmuudella, että en ole sen yläpuolella. Jos mä menisin sinne, muuttuisin yhdessä yössä servaavaksi huutajaksi. K orostan banaalien, strukturaalisten selitysten tärkeyttä. Toimittajat lähtevät päinvastaisesta. Heistä seksikkäin selitys on aina paras. Monesti puhutaan, että Trump on "uusi ilmiö", tai että brexit on "uusi ilmiö". Minusta ne ovat sellaisia ilmiöitä, joiden syyt ovat banaalimpia kuin monta kertaa osataan kuvitellakaan. Kykenemättömyys kuvitella, kuinka banaaleja ne syyt ovat, on itsessään yksi yhteiskunnallisen tietämättömyyden muoto. Trumpin valinta presidentiksi johtui viime kädessä siitä, että Yhdysvalloissa on valitsijamiesvaalitapa. Brexit – josta sivumennen sanoen olen kirjoittamassa kirjaa seuraavaksi – puolestaan johtuu siitä, että tuli brexit-kansanäänestys. Se taas johtuu siitä, että parlamentin enemmistövaali johtaa kaksipuoluejärjestelmään, ja kaksipuoluejärjestelmässä kahjon poliittisen lopputuleman aikaansaamiseen riittää se, että kahjot valtaavat yhden yksittäisen puolueen ja että siitä tulee hallitseva puolue. Ei ole mitään pahojen ihmisten salaliittoa, joka olisi juoninut kulisseissa, että brexit tulee. Se on ihan pintavaahtoa. Minulla on taipumus ajatella, että mitä huuruisemmiksi salaliitot menevät, sitä harvempi niihin oikeasti uskoo. Neljä vuotta sitten kiersi QAnon-tyyppinen huhu, jonka mukaan Hillary Clinton olisi sekaantunut kansainväliseen pedofiilirinkiin, jota pyöritettiin Washington D.C.:stä jostain pizzerian kellarista. Kauhisteltiin, että 100 000 ihmistä tykkäsi Facebookissa tästä väitteestä. Hieman myöhemmin uutisoitiin, että yksi yksittäinen ihminen oli lähtenyt aseen kanssa pizzeriaan vapauttamaan lapsia. Sadasta tuhannesta vain yksi siirtyi suoraan toimintaan. Kauhistelun suuruuteen verrattuna suhdeluku on aika tyrmäävä. Ihmiset ovat paitsi tietämättömiä myös saamattomia. Sillä on myös positiivisia seurauksia. S uomessa ja muissa EU-maissa on paljon ylimielisyyttä. Että me ei olla niin tyhmiä kuin te siellä, jotka teette tämän tyhmän brexitin. Ei ole kuitenkaan meidän ansiotamme, että teemme täällä järkevämpiä poliittisia päätöksiä. Se on meidän poliittisen järjestelmämme ansiota. Monipuoluejärjestelmä hakkaa kaksipuoluejärjestelmän ylivoimaisesti. Niin hyviä asioita kuin poliitikot vilpittömästi haluavatkin ajaa, on epätervettä, jos niillä ei ole vastavoimaa, joka jarruttaa ja kysyy, onko tämä kuitenkaan loppujen lopuksi järkevää. Mitä enemmän niitä vastavoimia on ja mitä enemmän hajontaa niiden vastavoimien keskuudessa on, sen parempi. 14 Ylioppilaslehti 6/2020
Ihmiset eivät osaa arvostaa monipuoluejärjestelmää niin paljon kuin heidän tulisi. Jos mulla olisi rajattomat resurssit, edistäisin kaikilla mahdollisilla resursseilla deliberatiivista demokratiaa. Sitä, että poliitikot tuodaan keskusteluyhteyteen tavallisesta kansasta satunnaisotannalla valitun otannan kanssa. On tutkittu fakta, että se saa poliitikot muuttamaan kuin ihmeen kaupalla omia puhetapojaan. Tietyissä rajoissa voidaan tutkimuspohjaisesti väittää, että jos poliittinen tietämättömyys ei olisi niin pahaa kuin se on, persutyyppiset puolueet eivät olisi niin suosittuja kuin ovat. Deliberatiivista demokratiaa on kokeiltu kansainvälisissä tutkimuksissa niin, että pidetään esimerkiksi viikonlopun mittainen kurssi 50 tai 100 ihmisen joukolle. Heidän tietotasonsa nostetaan keinotekoisesti poliittisen eliitin tasolle. Sitten katsotaan, muuttuvatko poliittiset mielipiteet, esimerkiksi puoluekannatusjakauma. Yleensä se muuttuu niin, että persuhenkiset ja populistiset puolueet, olivatpa ne sitten oikeistotai vasemmistopopulisteja, menettävät suosiotaan. Siinä mielessä persuilla on yhteys poliittiseen tietämättömyyteen. Tämä ei liity niinkään siihen, ovatko ihmiset rasisteja vai eivät, ovatko he nilkkejä vai eivät, vaan siihen, että ihmiset ovat pessimistisempiä kuin faktat antavat heille oikeuden olla. Kuinka köyhiä suomalaiset ovat, kuinka huonosti suomalainen terveydenhuolto toimii ja niin edelleen. Mitä yltiöpessimistisempiä ihmiset ovat, sitä poliittisesti omaan napaan tuijottavampia heistä tulee tavalla, joka on omiaan suosimaan persutyyppisten puolueiden strategiaa. Siinä on selvä tilastollinen yhteys. M inun on aina ollut vaikea hyväksyä sitä, että paras argumentti ei voita. Kävin lukion Joensuun Norssin lukiossa. Siellä oli hyvin korkeatasoinen filosofian kurssitarjonta, josta oli vastuussa Leena Koski, silloinen sosiologian jatko-opiskelija, sittemmin Joensuun yliopiston sosiologian professori. Jos mulla on joku käänteentekevä opettajavaikuttaja, se on Leena Koski. Samoihin aikoihin löysin Ludwig Wittgensteinin. Olin filosofian historian yleisesityksistä saanut sellaisen kapean kuvan, että Wittgenstein on teknistä analyyttistä filosofiaa logiikan kysymyksistä. Myöhemmin paljastui, että hän oli myös kulttuurifilosofi ja kulttuurikriitikko. Wittgenstein oli sitä mieltä, ettei filosofia ole historiallinen vakio. Se on merkinnyt eri aikoina eri ihmisille eri asioita. Wittgensteinin kaikista perustason perusajatus on se, että sanan merkitys on sen käyttö. Kieli merkitsee niitä asioita, joita sillä tehdään. Kyse ei ole siitä, että väittäisin Wittgensteinin olevan kaikkien muiden yläpuolella, vaan siitä, että hän on eniten se hahmo, jota tällä hetkellä tarvitaan. Olen Leenalle kaikista kiitollisin siitä, että hän ei tunnustanut mitään filosofian koulukuntia. Hänelle ei ollut analyyttistä tai mannermaista filosofiaa, oli vain hyvää ja huonoa filosofiaa. Opetuksessa mentiin opetushallituksen kurssisisältövaatimuksista ohi kaukaa yläpuolelta. Leena opetti minulle, että saadakseen Wittgensteinin, ei tarvitse luopua tästä ja tästä ja tästä toisesta asiasta, joiden on yleensä mielletty olevan kilpailuasetelmassa sen kanssa. E n tiedä ketään muuta, jonka arkielämän ympyröihin tämä pandemia olisi vaikuttanut vähemmän kuin minulla. Välillä voi mennä viikko tai pari, että en huomaa sen olemassaoloa oikeastaan mistään. Teen etätöitä, enkä muutenkaan näe ihmisiä kuin korkeintaan kerran tai kaksi kuukaudessa. Päiväni koostuvat siitä, että olen koneella ja teen kirjoittamistöihini liittyviä juttuja sen, minkä kerkeän. Pääammatiltani olen asiatekstin kääntäjä. Käännän kaikkea yritysten vuosikertomuksista tilinpäätöksiin ja käyttöohjeisiin. Slackiin tulee työtarjouksia, jotka hyväksyn tai hylkään. Teen koko ajan epämääräisiä puolipäivätöitä. Toinen puoli on omien kirjallisten töiden tekemistä. Työtarjouksia tulee niin paljon, etten elä kovinkaan kurjaa elämää. Olen kuukausitulojen tasolla pienituloinen, mutten tuntipalkan tasolla. Pienituloisuus johtuu siitä, että teen niitä hyvän tuntipalkan töitä niin vähän. Voisin tehdä enemmänkin, jos olisin rahanahneempi, mutta en ole. Marx sanoi, että aika on enemmän omaa kuin raha. Raha palaa aina takaisin kapitalistin kassaan, kun se on maksettu palkkana, mutta aika ei palaa. Sen saa pitää loputtomiin. Ajallani luen, kirjoitan, ajattelen ja kuuntelen musiikkia. Mulla ei ole sellaisia ruuhkavuosikokemuksia kuin melkein kaikilla mun kavereilla on. Olen perheetön. Mulla on hyvin tiivis kaveripiiri, joka on pysynyt samana jo opiskeluajoista 1990-luvulta asti. Mutta kaikilla muilla on puoliso ja lapsia. Se on sitten sitä. Odotan toiveikkaasti, että lapset aikuistuvat ja vanhemmat jäävät eläkkeelle tuossa parinkymmenen vuoden päästä. Mikäli eläkeikää ei taas kerran nosteta. ylioppilaslehti.fi 15
KU VA T: A N TT I YR JÖ N EN 16 Ylioppilaslehti 6/2020
S yyskuussa 2017 kansalaisaloite.fi-sivustolla vedottiin suomalaisiin: Lukioja ammattikouluopinnot tulivat liian kalliiksi. Perheillä kului niihin jopa tuhansia euroja. Epätasa-arvosta haluttiin eroon: "Me allekirjoittaneet Suomen kansalaiset vaadimme, että eduskunta laatii perusteellisen selvityksen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ja lakiuudistuksiin lukioja ammatillisten opintojen maksullisuuden poistamiseksi", kansalaisaloitteessa sanottiin. Ongelma alkoi saada paljon huomiota, eikä ihme. Se oli tarkoituskin. K ansalaisaloitteita on voinut tehdä Suomessa yli kahdeksan vuotta. Sinä aikana suomalaiset ovat tavoitelleet niillä esimerkiksi eroa EU:sta, nuuskan laillistamista, lähihoitajien palkkatason nostamista, hävittäjähankkeen pysäyttämistä, ensikertalaiskiintiön poistamista korkeakoulujen valintamenettelystä ja ulkonaliikkumiskieltoa maahanmuuttajille. Kansalaisaloitteiden laatiminen näyttää olevan suomalaisille mielekästä puuhaa. Kun tutkijat selvittivät vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimukseen osallistuneilta, ovatko he allekirjoittaneet kansalaisaloitteita, noin 50 prosenttia osallistujista vastasi myöntävästi. Kansalaisaloitteilla on paikkansa Suomen poliittisessa järjestelmässä. Toimiva demokratia edellyttää sitä, että kansalaiset osallistuvat politiikkaan aktiivisesti. Muihin pohjoismaihin verrattuna äänestysaktiivisuus on Suomessa kuitenkin ollut alhainen. Myös luottamus poliitikkoja ja puolueita kohtaan on ollut laskussa, sanoo valtio-opin professori Maija Setälä, joka tutkii demokratiaa Turun yliopistossa. Osittain siksi kansalaisaloitejärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön. Järjestelmän on myös toivottu lisäävän erilaisia näkökantoja poliittisessa vaikuttamisessa. Päätöksenteossa on kyllä kuunneltu ulkopuolisia tahoja, kuten etujärjestöjä, mutta: "Edustettuina ovat perinteisesti usein samat etujärjestöt ja hyvin etabloituneet, asemansa päättäjien kuultavana vakiinnuttaneet, kansalaisjärjestöt", Setälä sanoo. Uudistuksella pyrittiin myös lisäämään läpinäkyvyyttä. Eduskunta valiokuntineen on yleisöltä melko suljettu, eikä ulkopuolinen pääse seuraamaan esimerkiksi valiokuntien keskusteluja. Nyt avoimuus on lisääntynyt, sillä kansalaisaloitteen vireillepanijat pääsevät yleensä valiokuntiin kuultavaksi. Kansalaisaloitejärjestelmä otettiin käyttöön samaan aikaan, kun Suomen perustuslakiuudistus astui voimaan maaliskuussa 2012. Samoihin aikoihin Setälä teki tutkimusta eurooppalaisista kansalaisaloitejärjestelmistä. Toimiva kansalaisaloitejärjestelmä ei ole liian helppo eikä vaikea. Jos systeemi on liian hankala, valta voi valua jo ennestään vaikutusvaltaisten ihmisten hyppysiin. Niin on käynyt monissa Euroopan maissa. Yhdysvalloissakin, jossa aloitteet johtavat kansanäänestyksiin, järjestelmä näyttää ammattimaistuneen. Siellä aloitteiden ympärillä on lähinnä lobbareita. "Ja muita, joilla on rahaa." Jos systeemi on liian helppo, on Setälän mukaan riskinä se, että aloitteet kokevat inflaation, ja poliittinen järjestelmä menee aloitesuman takia jumiin. Siitä on kannettu huolta myös Suomessa. V uonna 2013 nimiä kerättiin aloitteeseen, jolla ajettiin samaa sukupuolta olevien parien avioliiton laillistamista. Tahdon2013-aloite sai 166 851 kannatusilmoitusta, ja joulukuussa 2014 eduskunta hyväksyi avioliittolain muuttamisen. Keväänä vireille tuli jo toinen aloite, "Aito avioliitto". Se pyrki kumoamaan Tahdon-kampanjan lakimuutoksen. Tämäkin aloite keräsi paljon nimiä, yhteensä 106 195 kappaletta ja eteni eduskuntaan. Tilanne herätti kansanedustajissa huolta. Lokakuussa 2015 kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen kysyi kotisivuillaan julkaistussa blogissa, onko "resurssien järkevää käyttöä että vuoden välein eduskunnassa käsitellään aina kansalaisaloitetta ja kansalaisaloitteen vasta-aloitetta ja taas kansalaisaloitetta". Hän pohti, parantuisiko tilanne, jos kannatusten kanssa samaan aikaan kerättäsiiin myös "ei-kannatuksia". "Kysymys on hyvä, mutta ajatus sotii kansalaisaloitteen ideaa vastaan", professori Maija Setälä sanoo. Suomalaisessa järjestelmässä vastuu aloitteen tarpeellisuuden punnitsemisesta on haluttu jättää eduskunnalle. Ja harvassa ovat asiat, jotka eivät jakaisi ihmisten mielipiteitä. S uomessa kansalaisaloitejärjestelmä on varsin käyttäjäystävällinen. Valmiin lakiehdotuksen tai ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä voi jättää kansalaisaloite.fisivustolle helposti ja nopeasti, jopa muutamassa minuutissa. Kannattaminen on vieläkin sujuvampaa: on vain tunnistauduttava sähköisesti, esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla. Ennen kuin aloite julkaistaan nimien keräämistä varten, oikeusministeriö tarkastaa sen. Aloitteen toteuttamiskelpoisuuteen ministeriö ei ota kantaa, vaan se katsoo, että aloite sisältää jonkin ehdotuksen ja ettei siinä ole esimerkiksi laitonta materiaalia. Kannatusilmoituksia voi kerätä enintään puoli vuotta. Jos siinä ajassa saa kasaan 50 000, aloite viedään digija väestötietoviraston (DDV) tarkastettavaksi. Suomalaiset tehtailevat kansalaisaloitteita, mutta tulosta syntyy harvoin. Tuhannesta aloitteesta vain parilla on muutettu lainsäädäntöä. tEKStI KAROLIINA PAANANEN KUvItUS MOONA MIETTINEN ylioppilaslehti.fi 17
Usein asia päätyy siellä erityisasiantuntija Otto Palmun pöydälle. Tämän vuoden kevät ja kesä olivat aloiterintamalla poikkeuksellisen hiljaista aikaa, Palmu kertoo. Hän epäilee, että koronaviruksella on ollut vaikutusta asiaan. Politiikka on pyörinyt koronapandemian ympärillä, ja kesä nyt on muutenkin hiljaista aikaa. "Aloitteen tekijät tietysti ajoittavat aloituksen ajankohtaan, jolloin ihmiset ovat hereillä, eivätkä kesämökeillä ja ulkomailla", Palmu sanoo. Tarkistuksessa DDV käy kannatusilmoitukset läpi ja varmistaa, että allekirjoittajat ovat kannatuskelpoisia. Ilmoituksen täytyy sisältää allekirjoittajan nimi, syntymäaika, kotikunta ja aloitteen allekirjoittajan vakuutus siitä, että hän on äänioikeutettu, eli täysi-ikäinen, Suomen kansalainen ja että hän on tehnyt kannatusilmoituksen samaan aloitteeseen vain kerran. Lisäksi selväksi pitää käydä kannatusilmoituksen antamisen päiväys. Päivämäärä on tärkeä esimerkiksi siksi, ettei vaikkapa jo kuolleen henkilön tiedoilla täytetty paperilomake menisi läpi. Kannatusilmoituksia kerätään usein paperille tai kansalaisaloite.fi-palvelussa. Jos 50 000 allekirjoitusta saadaan kasaan verkkopalvelussa, DDV käy läpi vain ne. Paperiset aloitteet pitää nimittäin lähettää skannattavaksi ja sähköiseen muotoon muutettavaksi alihankintayritykselle. Siihen kuluu aikaa ja veronmaksajien rahaa. DDV tarkastaa yleensä vain ensimmäiset 50 000 allekirjoitusta, vaikka kannatusilmoituksia olisi enemmänkin. Kun materiaali on sähköisessä muodossa, se ajetaan järjestelmään, joka vertaa allekirjoittaneiden antamia tietoja väestötietojärjestelmän tietoihin. DDV arkistoi kannatusilmoitukset ja säilyttää niitä viisi vuotta. Koska perustuslakivaliokunta on katsonut, että kansalaisaloitteiden allekirjoittamisessa on kysymys yhteiskunnan toiminnan kannalta merkittävästä vallankäytöstä, kansalaisille tarjottava mahdollisuus saada selvittää, ketkä niihin ovat osallistuneet. Jotkut ovat pyytäneet DDV:tä toimittamaan aineistoja, mutta virasto ei luovuta listoja. Niitä saisi käydä lukemassa paikan päällä, mutta Palmun mukaan kukaan ei käy. S yys-lokakuussa 2017 Maksuton toisen asteen koulutus kaikille -aloite keräsi noin 7 000 allekirjoitusta, seuraavan kuukauden aikana alle pari tuhatta lisää. Helmikuussa kasassa oli 20 000 nimeä, maaliskuussa alkoi loppukiri. Kuun puolivälissä aloitteella oli täydet 50 000 kannatusilmoitusta. Keväällä kannatusilmoitukset toimitettiin DDV:lle, toukokuussa 2018 aloite eteni eduskuntaan ja sivistysvaliokuntaan. Näytti siltä, että aloite saisi aikaan muutoksen. Kaikki eteni kuin suunnitelman mukaan. Y leensä eduskuntaan saakka pääsevät aloitteet käyvät valiokunnissa, ja niistä laaditaan mietinnöt, eli asiakirjat, joiden pohjalta täysistunto tekee päätöksensä. Aina niin ei tapahdu. Esimerkiksi vaalikauden loppuvaiheessa eduskunnalle tuodut aloitteet voivat jäädä paitsi joistakin käsittelyistä. Vaalikauden päätteeksi kaikki lakialoitteet nimittäin raukeavat. Esimerkiksi keväällä 2019 aivan vallan vaihtumisen kynnyksellä aloite perintöja lahjaveron poistamiseksi raukesi kokonaan, vaikka sitä oli kannattanut noin 57 500 ihmistä. Turun yliopiston Setälän mukaan se, ettei jotakin aloitetta oteta eduskunnassa käsittelyyn, voi vähentää aloitteen tekijöiden luottamusta parlamentaarista järjestelmää kohtaan. Joskus syy heikolle menestykselle löytyy aloitteesta itsestään. "Jotkut aloitteet ovat olleet vähän huonosti muotoiltuja. Niistä on käynyt ilmi, etteivät aloitteen tekijät tunne lainsäädäntöä." Setälä muistelee, että muotovirheeseen kaatui myös maksutonta toisen asteen koulutusta ajanut aloite. H elmikuun 2019 lopussa sadat lukiolaiset osoittivat mieltä Helsingissä Kansalaistorilla ja eduskuntatalon edessä. Sivistysvaliokunta oli saanut täysistuntoa varten mietintönsä maksuton toinen aste -aloitteesta valmiiksi. Se suositti, että eduskunta hylkäisi aloitteen vaatimuksineen. Perustelu: Aloitteentekijät olivat vaatineet, että eduskunta tekisi perusteellisen selvityksen toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden edistämiseksi. Olisi pitänyt vaatia, että hallitus laatii selvityksen. "Osoite oli väärä", Helsingin Sanomat kirjoitti. Kansanedustajia kävi mielenosoituksessa pitämässä puheenvuoroja. Ylen mukaan Li Andersson (vas) sanoi, ettei ole oikein, että vedotaan muotoseikkoihin. Hänen mukaansa kyse oli siitä, ettei poliittista tahtoa asian edistämiseksi löytynyt. Muotoseikkaan vetoaminen ei uponnut Kansalaistorin lukiolaisiinkaan. Heidän kylteissään luki: KISS MY MUOTOSEIKKA! Ja: KONKRETIAA EI MUOTOSEIKKOJA. Yksi toisen asteen maksuttomuutta ajaneen aloitteen tekijöistä, Tiina-Maria Levamo kertoo, että aloitteen tekstin sisältöä harkittiin etukäteen tarkkaan. Itse asiassa siihen perehtyi oikeustieteilijäkin, vaikka toisaalta Levamon mielestä olisi tärkeää, ettei kansalaisaloitteen tekijöiltä vaadita ammattilaistason ymmärrystä lainsäädännöstä. Se veisi pohjaa järjestelmän perusajatukselta, hän lisää. "Harvemmin kansalaistoimijoilla on mahdollisuutta palkata juristi tekemään täydellistä lakitekstiä." Eduskunnassa on muutettu muidenkin kansalaisaloitteiden sisältöä, Levamo huomauttaa. Viimeksi niin kävi tänä syksynä. Marraskuussa 2020 eduskunta hyväksyi muutettuna kansalaisaloitteen, jossa oli vaadittu silpomisen kieltämistä erillisellä lailla. Asian käsitellyt lakivaliokunta ehdotti eduskunnalle, että silpomisen rangaistavuutta selkeytetään säätämällä rikoslakiin erityinen rangaistussäännös sen sijaan, että säädettäisiin erillinen laki, kuten kansalaisaloitteessa oli ehdotettu. Maksuton toinen aste -aloitetta käsitelleen sivistysvaliokunnan lopputulos tuli Levamon mukaan aloitetta tekemässä olleille yllätyksenä. Sivistysvaliokunnan kuuleminenkin oli sujunut myönteisessä hengessä. Kampanjassa mukana olleille nuorille saattoi syntyä Levamon 18 Ylioppilaslehti 6/2020
LÄ H D E: TIL A ST O K ES KU S: VA PA A -A JA N O SA LLI ST U M IN EN 20 17 ylioppilaslehti.fi 19
LÄ H D E: ED U SK U N TA VA A LI TU TK IM U S 20 15 & 20 19 20 Ylioppilaslehti 6/2020