SUOMIGRIME Entä jos kaikelle työlle käy uberit? s. 26 Miksi politiikka etoo nuoria? s. 34
S U O M E L L E J Ä I R I O N kesäolympialaisista käteen yksi mitali ja paska fiilis. Kun lööpit kirkuivat surkeinta kisamenestystä ikinä, alkoi mediassa syyllisten etsintä. Aluksi tiskiin ladattiin tuttu litania: syyllisiä maamme heikkoon urheilumenestykseen ovat tietenkin Nuori Suomi (lasten ja nuorten hyvinvointia edistävä liikuntajärjestö), kaikki liikkuu -asenne (koulun liikuntatunneilla pyritään liikuttamaan myös niitä, jotka eivät ole puoliammattilaisia), tasapäistävä peruskoulu (hukkaa lahjakkuudet), sosiaalidemokratia (syyllinen kaikkiin edellisiin) ja kentän laidalle pullaa tuovat akateemiset äidit. Jälkimmäisiä syytti etenkin entinen jääkiekkoilija ja lätkävalmentaja Petteri Sihvonen, joka lähti tykittelemään blogissaan oikein olan takaa: Suomalaiset urheilujohtajat, miehet, ovat pelkureita ja peesailijoita. Arvelen, ettei heillä ole kanttia ottaa urheilun valtaa takaisin toni-pettereiden akateemisilta äideiltä. NO NIIN, MIEHET! OTTAKAA SE VALTA! Älkää päästäkö äitejä urheilun pariin! Uhratkaa rohkeasti liikunnan riemu huippu-urheilun alttarille! MIKÄÄN EI OLE MITALEJA TÄRKEÄMPÄÄ! S A M A A N A I K A A N T O I S A A L L A oli jo huomattu, että suomalaiset urheilujohtajat eivät tosiaan ole mitään pelkureita saati peesailijoita. He ovat härskejä äijiä, jotka ottavat valtion rahat ja laativat vastineeksi nollavisioita, joilla ei päästä yhtikäs mihinkään. Toukokuussa urheilupolitiikasta vastaavan opetusja kulttuuriministeriön tarkastusyksikkö katsoi, että ”eettisesti kestävää huippu-urheilua” kehittävä Suomen Olympiakomitea on käyttänyt valtionavustuksiaan väärin 1,3 miljoonan euron edestä. Tarkastusraportti on mehukasta luettavaa. Kilpailuttamattomia hankintoja, tuhansien ja taas tuhansien eurojen juhlalaskuja sekä itse itselle tilattuja syntymäpäivälahjoja. Niin, ja rahaa kavereille. Olympiakomitea oli esimerkiksi valinnut varustetoimittajakseen vuonna 2012 Sultrade Oy:n, jonka hallituksen puheenjohtajana oli tuolloin Olympiakomitean entinen puheenjohtaja Roger Talermo. Eikä raportin sisältö oikein edes yllättänyt. Jo vuonna 2013 Suomen Kuvalehti uutisoi Huippuurheilun muutosryhmän (HuMu) rahankäytön holtittomuudesta. Ryhmän jäsenet nostivat itselleen kymppitonnin kuukausipalkkaa, ulkoistivat ison osan tehtävistään – kyllä – vanhoille kavereilleen ja tuottivat lopuksi raportteja, joiden avainehdotukset ja -visiot löytyivät jo vastaavan työryhmän raporteista 1990-luvulta. Muutosryhmän väliraportissa luvattiin rakentaa suomalaisen huippu-urheilun osaamisen, arvostuksen ja menestyksen mittarit vuoden 2012 aikana. Ne jäivät tekemättä. U R H E I L U N H Y V Ä V E L I M E I N I N K I ei tietenkään rajoitu Suomeen. Täällähän otetaan vain mallia maailmalta. Pohjoinen naapurimme Norja kieltäytyi järjestämästä vuoden 2022 talviolympialaisia vastaanotettuaan Kansainväliseltä olympiakomitealta 7 000 sivun vaatimuslistan, joka vuosi nopeasti maan suurimmalle sanomalehdelle, Verdens Gangille. Lista on täynnä urheiluhengen helmiä. Sen mukaan komitea vaatii olympiapomoille muulta liikenteeltä eristettyjä kaistoja, hymyilevää palvelua hotelleissa ja esimerkiksi minibaareja täynnä Coca-Colaa. Lisäksi kuningas Haraldin olisi järjestettävä urheilujohtajille kutsut linnassaan omaan tai Norjan veronmaksajien piikkiin. Muun muassa. Tässä vaiheessa jokainen varmaan tajuaa, miksi kisat on helpompi järjestää sellaisissa maissa kuten Kazakstan tai Kiina. Eivätkä kesäolympialaiset järjestäneen Brasiliankaan toimet kovin mairittelevia ole. Oman kisa-alueensa rakentamiseksi maa hääti kodeistaan noin 20 000 ihmistä. K U N U R H E I LU M A A I L M A A VA I VA AVA korruptio ylettyy näinkin korkealle, voi kysyä, kannattaako tätä humppaa tukea? Asetetaan vaihtoehdot vaakakuppeihin. Toisessa kallista, tehotonta ja kansainvälisessä mittakaavassa vaarallista hyvävelijärjestelmää rahoitetaan entistä enemmän. Samalla romutetaan kaupanpäällisiksi ”kaikki liikkuu” -henki, joka tuntuu monien mielestä uhkaavan suomalaista huippu-urheilua. Toisessa taas lopetetaan koko hyväveliroska ja laitetaan paukut siihen, että hyvinvointia ja terveyttä edistävää liikuntaa kehitetään esimerkiksi kouluissa ilman huippu-urheilun yllä leijuvaa kummitusta. En tiedä teistä, mutta minusta jälkimmäinen on paljon parempi vaihtoehto. Hyvin toteutuessaan se olisi arvokkaampaa kuin mitkään maailman mitalit. L O P E T E T A A N H U I P P U U R H E I L U Robert Sundman, päätoimittaja K uv a : M er i Bj ör n ”Kilpailuttamattomia hankintoja, tuhansien ja taas tuhansien eurojen juhlalaskuja sekä itse itselle tilattuja syntymäpäivälahjoja.” PÄ Ä K I R J O I T U S § 3
SISÄLLYS A L K U U N 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys 7 Mika Gissler tutkii laman lapsia 8 Gentrifikaatiotutka 9 Soitimme verottajalle 9 Filippiinien huumesodat 10 Skotlanti rakastaa EU:ta – not? 12 Pääsykoekirjat levällään 15 Dadageneraattori LO P P U U N 44 Kulttuuritulkki 45 Veikko Sariola ja mystinen gekko 46 Essee 48 Kolumni 50 Yst. terv, Ylioppilaslehti MISSÄ OVAT NUORET PÄÄTTÄJÄT? s. 34-37 Suomessa eduskunnassa on vain yksi 1990-luvulla syntynyt kansanedustaja. Miksi? Tekijöinä tässä lehdessä Ona Bergroth (proofreading of English texts), Meri Björn, Miisa Kaartinen, Tuomas Kokko, Joonas Kuisma, Marikki Nykänen, Tuija Siltamäki, Jussi Särkilahti, Nick Tulinen, Vesa Vuorio Kannen kuvat Tilaustalous: Jussi Särkilahti & Suomigrime: Nick Tulinen SUOMIGRIME [ALSO IN ENGLISH] s. 16-25 Töölön Ketterä on hiottu tuote: fanituotteet myydään artistin kotirapussa.
KLIKKAUKSESTA KEIKALLE s. 26-33 Tilaustaloudessa jokainen voi ryhtyä taksikuskiksi, jos on valmis myös nollatuloihin. LEHTI ISSN 0355-9246 /// ISSN 1458-445X (verkkolehti) Seuraava numero ilmestyy 21.10. Ylioppilaslehti ilmestyy kuusi kertaa vuonna 2016. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. Osoitteenmuutokset ja tilaukset: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut ”AJATTELIN, ETTÄ RUNOT s. 38-40 OVAT SUURMIEHILLE” Sekä Henri Pulkkinen että Erkka Filander ovat kirjoittaneet runoteoksen. Mitä sanottavaa heillä on toisilleen? KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy Leppäsuonkatu 9, 00100 Helsinki p. 050 447 1117 TOIMITUSJOHTAJA Antti Kerppola antti.kerppola@hyy.fi MEDIAMYYNTI Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen, p. 040 018 5853 Erja Lehtonen, p. 040 018 5852 etunimi.sukunimi @pirunnyrkki.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro s. 18.1.1913 Helsinki PÄ ÄTO I M I T TA JA Robert Sundman A D Tuomas Järvenpää TO I M I T U S S I H T E E R I T Melissa Heikkilä Veera Jussila etunimi.sukunimi(a) ylioppilaslehti.fi
Ennen lehden pitkiä juttuja haetaan cappuccinot Kontulasta, pohditaan Skotlannin Brexit-suhdetta sekä avataan entisten ja nykyisten fuksien pääsykoekirjat. 1990-luvun alun lama sai Esko Ahon (kesk) hallituksen tekemään ennätyssuuret leikkaukset. Osansa niistä saivat myös lapset: koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin ja lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas. Suurimmat markkamääräiset säästöt kohdistuivat päivähoitoon. Jo tuolloin arveltiin, että leikkauksista voisi syntyä myöhemmin kallis lasku. Nyt se lasku on saapunut. Noin 14 prosenttia vuonna 1987 syntyneestä ikäluokasta ei ole suorittanut peruskoulun jälkeen mitään tutkintoa. Jopa lähes kolmannes ikäluokasta on joutunut turvautumaan jossakin vaiheessa toimeentulotukeen. Sama määrä nuoria on saanut joko psykiatrisen diagnoosin tai ostanut psyykenlääkkeitä. ”Kyllähän nämä pahoinvointimittarit ovat melko korkeita”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Mika Gissler. Gissler tietää, mistä puhutaan, kun puhutaan ”laman lapsista”. Hän on ollut mukana THL:n tutkimusryhmässä, joka seurasi kaikkia vuonna 1987 syntyneitä suomalaisia noin 25 vuoden ajan. Heitä on lähes 60 000. Kohorttitutkimuksesta julkaistiin kaksi raporttia, joista ensimmäinen ilmestyi vuonna 2012 ja jälkimmäinen elokuussa 2016. Merkittävin havainto on, ettei suomalainen hyvinvointivaltio nykyisellään estä ongelmien kasautumista tietyille perheille. Pitkään on luultu toisin. ”Esimerkiksi matala koulutustaso selvästi periytyy, ja siinä meillä olisi paljon parantamisen varaa. Ajatus siitä, että järjestelmämme tasaa perheiden välisiä eroja, ei valitettavasti pidä paikkaansa”, Gissler sanoo. ”Ongelmien ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa enemmän. Kouluterveydenhuoltoa ja neuvoloita voitaisiin kehittää niin, että perheiden erilaisiin tilanteisiin kiinnitettäisiin niissä paremmin huomiota.” Nyt Suomi on kuitenkin jälleen taloudellisten ongelmien edessä, ja suunnan muuttaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Peruspalveluista leikkaamalla haetaan nopeita säästöjä, ja pitkäaikaiset vaikutukset on silloin helppo unohtaa. ”Lastensuojelussa on hyviä esimerkkejä siitä, miten avohoitoa on resursoitu paremmin. Aluksi kustannukset kasvavat, koska järjestelmän piiriin tulee myös uusia lapsia ja nuoria. Lopulta säästöjä kuitenkin syntyy, koska huostaanoton tarve vähenee”, Gissler huomauttaa. ”Visio pitäisi aina tehdä ainakin viiden tai kymmenen vuoden päähän. On todella harmillista, että kunnissa tehdään radikaaleja ratkaisuja lyhytaikaisten säästöjen toivossa.” P O H J O I S E N VA I K E A K A P I N A s. 10 11 A H, PÄ ÄSY KO E K E VÄT! s. 12 13 LAMAN LASTEN TULKKI Te k s t i : R o b e r t S u n d m a n Tutkija Mika Gissler tuntee vuonna 1987 syntyneiden ongelmat läpikotaisin. Hän varoittaa päättäjiä tekemästä nyt samoja virheitä kuin 1990-luvulla. 7
Luvallista katutaidetta Helmi Grilli ei ole grilli vaan ravintola, josta saa brunssia ja scampirisottoa Kotimaista halal-lihaa ja -kebabia Marian kahvilassa macaronseja ja erikoiskahvia soijamaidolla Gentleman’s -parturiliikkeessä parranajon saa veitsellä + sisustuspeuranpää seinällä Suomen suurin sisäskeittihalli Pissanhaju metroasemalla Helmi Grillillä eläkeläislounas UFF:lle hälytetty vartija aamukymmeneltä ”tilanteen” takia Kontula kierrättää: S-marketin ilmoitustaululla myydään kenkiä (naisten, Geox, 13 euroa) ja lautapelejä (Kimble, 3 euroa) Ostarille parkkeerattu pyöräkanta on sporttinen Ei 24/7-kuntosalia tai joogakeskusta Beer Bear -pokéstop Naaman peittävät tatuoinnit Sukkia sandaaleissa (statement?) Pub Oslo: pohjoismaalaista minimalismia ja new ugly -estetiikkaa Sagun Nepalin hypelounaalla maukasta paneeria, mutta myös cheddar-sushia Te k s t i : M e l i s s a H e i k k i l ä & Ve e r a J u s s i l a GENTRIFIKAATIOTUTKA Kontula on ollut 1990-luvun laman ja työttömyyden symboli. 1960-luvulla betonilähiön nuoriso vastusti huonoa kaupunkisuunnittelua Kontulan ostarilla omalla ”nuijasodallaan”. Vuonna 2016 Kontulasta tulee mieleen Kolmen Kaverin Jäätelö (merisuolalla maustettu pähkinäkinuskijäätelö, anyone?), ostarilla keväällä järjestetty Kontula Electronic (mobiiliambienttia ja circuit bendingiä) ja kehuttu hiiligrillipaikka Shisha Grill (Facebook-tähdet 5/5). YLIOPPILASLEHTI TUTKI, ONKO VANHA KONTULA MENNYTTÄ. K KO N T U L A 8
”Emme pysähdy, ennen kuin viimeinen huumeparoni ja –kauppias on antautunut, pistetty telkien taakse tai kaadettu maan tasalle, jos he niin valitsevat.” Duterte virkanastujaispuheessaan Opiskelijoiden Facebook-ryhmissä on liikkunut keskenään ristiriitaisia tietoja siitä, voisiko ylioppilaskunnan pakollisen jäsenmaksun vähentää verotuksessa samaan tapaan kuin esimerkiksi ammattijärjestön jäsenmaksun. Miten on, Verohallinnon johtava veroasiantuntija Mervi Hakkarainen? ”Yleinen periaate on, että vähennyskelpoisten menojen tulisi liittyä tavalla tai toisella tulonhankkimiseen. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksu on esimerkiksi määritelty erillisellä säädöksellä tulonhankkimismenoiksi. Sitä taas ei ole määritelty, mikä on työmarkkinajärjestö, mutta voitaisiin katsoa, että se on etujärjestö, joka neuvottelee jäsentensä puolesta työehtosopimuksista. Näin ollen väite siitä, että ylioppilaskunnan jäsenmaksun voisi vähentää työmarkkinajärjestön jäsenmaksuna ei pidä paikkaansa. Käytännössä jäsenmaksu voitaisiin katsoa muuksi tulonhankkimismenoksi, jos muutkin opiskelukustannukset olisivat verovähennyskelpoisia. Tällöin opiskelumenojen tulisi kuitenkin liittyä jo olemassa olevan ammattitaidon kehittämiseen ja säilyttämiseen. Tutkintoon tähtäävät yliopisto-opinnot eivät oikein istu tähän määritelmään. Jos henkilöllä on palkkatuloja vuodessa vähintään 620 euron edestä, tehdään hänelle silloin automaattinen 620 euron tulonhankkimisvähennys. Jos veroilmoitukseen on kirjattu ylioppilaskunnan jäsenmaksu, niin se saattaa näkyä verotuspäätöksessä niin, että se olisi vähennetty, vaikka sillä ei todellisuudessa ole merkitystä, koska vähennyksen saa joka tapauksessa. Jos joku on joskus tästä huolimatta saanut vähennyksen läpi, voi se johtua yksinkertaisesti siitä, että nämä käsitellään isoissa massoissa ja koneellisesti. Silloin jotkut virheellisetkin vähennykset voivat toisinaan mennä läpi. Mitään oikeutta vähennykseen ei kuitenkaan ole.” KYSYTÄÄN AUKTORITEETILTA Presidentti Rodrigo Duterte, 71, astui virkaansa kesäkuun 30. päivä. Ylivoimaisella äänimäärällä valitun Duterten presidentinvaalikampanjan keskiössä oli maan rehottava huumerikollisuus. Duterte vannoi tappavansa kymmeniä tuhansia huumerikollisia ja puhdistavansa maan kadut shabun eli metamfetamiinin käyttäjistä ja myyjistä. YK:n huumausaineja rikosasioiden toimiston tilastojen mukaan metamfetamiinin käytön yleisyys Filippiineillä on pahimmillaan ollut 15–64-vuotiaiden keskuudessa 2,35 prosenttia. Yhdysvalloissa vastaava luku on 2,20 prosenttia. Eniten koukussa ovat australialaiset miehet, joista 2,90 prosenttia on koukussa huumeeseen. Duterten kahden ensimmäisen virkaviikon jälkeen yli 100 epäiltyä huumekauppiasta oli tapettu, 1 844 pidätetty ja 660 000 huumeidenkäyttäjää ja huumekauppiasta oli antautunut viranomaisille. Elokuun loppuun mennessä huumeidenvastaisessa taistelussa on Filippiinien poliisivoimien mukaan tapettu noin 1 800 ja pidätetty noin 5 400 ihmistä. Keskimäärin Duterten aikakautena on tapettu 36 ihmistä päivässä ilman tuomiota. Osa murhista on poliisin tekemiä, osa kansalaisten omankädenoikeuden kautta. Viikko Duterten virkaanastumisen jälkeen häneen luotti 91 prosenttia filippiiniläisistä, kertoo filippiiniläisen mielipidetutkimusyrityksen Pulse Asianin teettämä kysely*. Maailman tapahtumat numeroina. FILIPPIINIEN HUUMESODAT Tällä palstalla soitamme viranomaisille. ”Olkaa hyvä ja soittakaa meille, poliisille tai toimikaa itse, jos teillä on ase – teillä on minun tukeni.” ”Jos tunnette yhtään huumeidenkäyttäjiä, menkää ja tappakaa heidät itse, sillä se olisi liian kivuliasta heidän vanhemmilleen.” ”Taistelu huumeita vastaan jatkuu minun virkani viimeiseen päivään saakka.” 91% prosenttia filippiiniläisistä luottaa Duterteen* 9
SKOTLANNIN SUURIMMASSA kaupungissa, Glasgow’ssa sijaitseva Govanin lähiö on yksi maan huono-osaisimmista alueista. Lapsista 36 prosenttia elää täällä köyhyysrajan alapuolella, ja lähes saman verran aikuisia elää pääasiassa yhteiskunnan tuilla. Viidesosa nuorista ei käy töissä eikä opiskele. Tapaan ruokakaupan edustalla vanhan naisen. Hän esittäytyy Caroliksi. Eurooppaa ravistelleesta Brexit-äänestyksestä on kulunut nyt viikko, ja koko maa on ajautunut melkoiseen kaaokseen. Kyselen Carolin mielipidettä asiasta. Hänen mukaansa Britannian EU-ero tietää epävarmuutta myös Skotlantiin, eikä se juuri miellytä. Mutta ulkomaalaisia on hänen mielestään täälläkin liikaa. Carol on kuullut, että paikallisten on vaikea saada asuntoja, koska ne annetaan ”muille”. Ja voihan maahanmuuttajien mukana tulla myös terroristeja, hän arvelee. EU-EROSTA KÄYTY kansanäänestys jakoi Britannian kahtia. Moni näki tuloksen köyhien kapinana sortajaa vastaan. Jakolinjat olivatkin pääosin varsin selvät: hyvin toimeentulevat ja nuoret halusivat pysyä EU:ssa, kun taas vähemmän varakkaat halusivat lähteä. Miljoonat turhautuneet kansalaiset kävivät äänestämässä ensi kertaa moniin vuosiin, ja äänestysaktiivisuus nousi koko kuningaskunnassa 72 prosenttiin. Carol ei ole yksin mielipiteensä kanssa. Suurimpana yksittäisenä syynä eron kannattamiselle on nähty vapaan liikkuvuuden vastustaminen. Köyhillä alueilla elävät britit ovat kokeneet, että muista EU-maista saapuvat maahanmuuttajat vievät muun muassa heidän työpaikkansa. Skotlannissa äänestettiin kuitenkin ylivoimaisesti EU:ssa pysymisen puolesta. Heti tuloksen ilmoittamisen jälkeen maan pääministeri ja keskustavasemmistolaisen Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeonin puheista saa helposti kuvan maasta, joka suorastaan rakastaa Eurooppaa. Totuus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen. POHJOISEN VAIKEA KAPINA Teksti : Marikki Nykänen 10
ku va : Sc ot ti sh G ov er nm en t (C C BY -N C 2. 0) ”Pääministeri haluaa itsenäisen Skotlannin, mutta pitää maan EU:ssa. Sille ei riitä ymmärrystä.” Scottish National Partyn (SNP) puheenjohtaja Nicola Sturgeon teki selvän pesäeron Englantiin. Hän ei sallisi sitä, että maa vietäisiin unionista vastoin kansan tahtoa. Sturgeonin ja SNP:n retoriikasta voi saada kuvan, että skotlantilaiset todella saavat kiksejä eurooppalaisesta yhteistyöstä. Aivan näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Kun Britannia äänesti vuonna 1975 silloisen Euroopan yhteisön jäsenyyden jatkosta, laittoi SNP kaikki voimavaransa eron ajamiseen. Politiikan perustana oli se, ettei Skotlannin pidä myöntyä Englannin tahtoon. Näkyvästi Euroopan puolesta kampanjoinut konservatiivipoliitikko ja tuleva pääministeri Margaret Thatcher ei ollut maassa tuolloin järin suosittu. Myös tällä kertaa äänestystulosta on toisinaan arvioitu ennemminkin protestina Englannin suuntaan. ”Skotlanti halusi jäädä. Jos olisimme itsenäisiä, olisimme jääneet. Mutta Westminster (Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti) sanelee meille, mitä kuuluu tehdä”, sanoo parikymppinen David Byrne, jonka tapaan niin ikään ruokakaupan edustalla. Samaa mieltä on 53-vuotias Edward Porteous, joka on matkalla kotiin katsomaan jalkapalloa. ”Ihan sama ketä äänestää. Englantilaiset eivät kuitenkaan tee mitään meidän hyväksemme”, hän toteaa. SKOTLANNIN ÄÄNESTYSTULOS palvelee hyvin valtapuolue SNP:n tärkeintä tavoitetta, joka on rakentaa Skotlannista itsenäinen EU:n jäsenmaa. Heti äänestystuloksen selviämisen jälkeen Euroopassa alkoikin vilkas keskustelu myös siitä, eroaisiko yksi maa nyt Yhdistyneestä kuningaskunnasta. Tämä puheenaihe oli jo hetkeksi unohdettu, kun Skotlannin omassa itsenäisyysäänestyksessä SNP:n tukema, itsenäisyyttä kannattava puoli hävisi täpärästi kaksi vuotta sitten. Keväällä SNP:tä syytettiinkin keskustelun vaientamisesta. Sen kannattajien keskuudessa syntyi epävirallisia EU-erokampanjoita. Medioissa myös arveltiin, etteivät kaikki kansanedustajat voineet olla samaa mieltä EUjäsenyydestä Sturgeonin kanssa. Täällä Glasgow’n Govanissakin huomaa, etteivät kaikki skotit kannata maan hallituksen virallista linjaa. Kippari Alec Gilmour on juuri päässyt vapaalle lautan ajosta. Hän äänesti lähdön puolesta, omien sanojensa mukaan demokratian toivossa. ”Pääministeri Nicola Sturgeon haluaa itsenäisen Skotlannin, mutta pitää maan EU:ssa. Sille ei riitä ymmärrystä”, Gilmour pohtii. Haastattelen myös kuutta muuta ihmistä. Suurin osa heistä ei edes äänestänyt. Skotlannissa äänestysaktiivisuus olikin matalampi kuin muualla Britanniassa. Vain 56 prosenttia kävi uurnilla ilmaisemassa kantansa EUjäsenyydestä. Ainoastaan intialaisen pikaruokapaikan isäntä Tony Naziir komppaa täysillä pääministeriä. ”Äänestin Euroopassa pysymisen puolesta. Meidän pitäisi tehdä yhteistyötä, ei eristäytyä.” 11
Inka Häkkinen, 24, 1. vuoden lääketieteen opiskelija Pääsin sisään neljännellä hakukerrallani. Tänä keväänä kirjoihin tarttuminen tuntui yllättävän hyvältä, sillä pikkuveljeni ja -siskoni hakivat myös lääkikseen ja minulla oli selkeät lukukaverit. Kokeeseen täytyy osata 18 lukion kurssia, eli 18 kirjaa sekä kertauskirjat päälle. Luin eri kustantajien kirjasarjoja etenkin biologiassa, sillä niissä saattoi olla erilaisia tietoja. Aikaisemmin sisäänpääsy on jäänyt koejännityksestä kiinni. Se on turhauttavaa, kun tietää että päässä on tietoa ja osaa asiat, mutta ei vaan pysty suoriutumaan. Kävin tänä vuonna psykologilla ja pääsin huippupisteillä sisään. Pääsimme lopulta kaikki kolme sisään – vitsailemme, että voimme kohta perustaa oman perheklinikan. AH, PÄÄSYKOEKEVÄT! Tuo kahvin, stabiloiden ja epätoivon värittämä aika, jonka lopuksi kaikki tieto oksennetaan koepaperille. Ei ihme, että se herättää monessa yhä tuskanhikeä. Pääsykokeet aloitettiin ripotellen eri tiedekunnissa 1960-luvulla ”ylioppilastulvan” takia. Pitkään sisäänpääsyyn riitti ylioppilastutkinto sekä ”hyvä maine”. Sodan jälkeen suuret ikäluokat tulivat yliopistoikään ja aiheuttivat hallinnolle päänvaivaa. Soitimme ja tarkistimme asian entiseltä ulkoministeriltä, Erkki Tuomiojalta, joka on poliittisen historian dosentti, valtiotieteiden tohtori ja ekonomi. Hän muistaa olleensa viimeistä ikäluokkaa, joka pääsi yliopistoon ilman pääsykoetta. Vuonna 1965 laudaturin paperit riittivät – sen jälkeen pelkkä koe on määrittänyt sen, kuka pääsee kuluttamaan Porthanian penkkejä. Anu Kantola, 51, viestinnän professori Hain vuonna 1983 suoraan lukiosta viestintään, koska se oli tarpeeksi epämääräinen ja laaja-alainen oppiaine. Luin pääsykokeita varten kansantaloustiedettä, poliittista historiaa ja tilastotiedettä. Pääsykoekirjasta oli minulle eniten hyötyä 90-luvun lopulla, kun vanha Peugeot-farmarini takapyörä oli talvipakkasella tyhjentynyt ja jäätynyt kiinni katuun. Hakkasin kirveellä renkaan irti jäästä. Tunkki ei nostanut rengasta tarpeeksi korkealle ja se jäi sentistä kiinni. Onneksi takakontista löytyi Puntilan Suomen poliittinen historia, jota sitten käytin korokkeena ja sain renkaan irti maasta. Leevi Saari, 21, 2. vuoden valtio-opin opiskelija Olin tongalaisen pikkusaaren rannalla ja pyörittelin ajatuksia tulevaisuudestani. Mietin maailmanpolitiikkaa, sillä halusin ymmärtää, miten maailma toimii. Ainoa tekosyyni hakematta jättämiselle olisi ollut, että sinne oli vaikea päästä. Vaikka sisäänpääsy saattaa olla kiinni neljäsosapisteestä, oli vapauttavaa ymmärtää, ettei pääsykoe määrittänyt minun onnistumistani ihmisenä. Teksti : Melissa Heikkilä – Kuva : Jussi Särkilahti 12
Juulia Kivi, 24, 3. vuoden luokanopettajaopiskelija Helposti luulisi, että tällä alalla materiaali on pehmeää, mutta kokeessa käsiteltiin esimerkiksi lasten visuaalis-spatiaalisen työmuistin kehitystä. Suullisessa soveltuvuuskokeessa yritin olla oma itseni. Samalla mietin mitä oikeasti kannattaa sanoa, että ne ymmärtävät, että haluan opiskelemaan. En halunnut toistaa kliseetä, että rakastan lapsia. Juuso Aalto-Setälä, 26, 4. vuoden maatalousekonomian opiskelija Pääsykoekevät ei ollut erityisen stressaava. Aikaa kului kirjastolla, mutta tuli myös aika paljon chillattua. Hain samalla toiseen kouluun ja olin lukenut tämän kirjan ennestään, joten asiat olivat tuttuja. Sen takia en myöskään ostanut toista pääsykoekirjaa, sillä tiesin, että siinä on samoja asioita lukion pitkästä matikasta. Muistaakseni kirjassa puhuttiin aika paljon suklaasta, joten sitä ei tehnyt mieli syödä yhtään sinä keväänä. Alina Keskinen, 23, 1. vuoden oikeustieteen opiskelija Pääsin sisään neljännellä yrityksellä. Opiskelin lakia Ruotsissa, ja mietin, että pärjäisin paremmin Suomessa. Selasin vanhoja pääsykoekirjoja, eivätkä ne tuntuneet enää heprealta. Kävin läpi muistiinpanojani töissä hiljaisina hetkinä ja menin vuoron jälkeen työpaikan vippisaunaan lukemaan. Tällä kerralla oli sellainen fiilis, että haluan tehdä tämän kaiken itselleni ja olla niin hyvä kuin vain voin. Konsta Vuori, 24, 3. vuoden Itä-Aasian tutkimuksen opiskelija Tykkäsin lukea pääsykokeiseen, koska kirja oli niin mielenkiintoinen. Siinä on paljon historiallisesti tärkeitä asioita, joita ei käsitelty koulussa. Siskoni haki samana vuonna Afrikan tutkimukseen, ja jaoimme kirjat. Suomen peruskielioppi oli aika tuskainen. Se on vähän kuin inttiajat: jälkikäteen ajateltuna ihan kivaa, vaikka se oli ihan perseestä. 13
Global internship Welcome to your McKinsey career Change the world. Invent something new. Solve a complex problem. Extend your talents. Build enduring relationships. McKinsey Helsinki is looking for talent. Our internship program is intended for students from all universities and all majors. The minimum requirement is 80 academic credits, with an aim to complete a Master’s degree over time. We have no hiring quotas: we will hire every brilliant individual we find. QUESTIONS Contact Daniela_Frisk@mckinsey.com or call 09 6157 1720. HOW TO APPLY Go to www.mckinsey.fi and select internship FAQs. APPLICATION PERIOD: September 1 to October 10, 2016. Start dates for internship are flexible.
SUOMIGRIME s. 16-25 TILAUSTALOUTTA s. 26-33 KENELLÄ ON VALTA? s. 34 -37 K A I K K I K I I N N O S T A V A T A I H E E T E I V Ä T M A H T U N E E T TÄ H Ä N L E H T E E N . V E I M M E N E D A D A G E N E R A AT T O R I I N . Nuorisosäätiöitä raha kova kiinnostaa JA VERO PARA TIISIT SIITIT ja burkineja, ei burkinit Ranskassa sitten vieläkään rannalla saa; mutta pitää kielletty kielletty KIELTO ON! – kesäkaupunki; On se. Vuoksi karuin tämän Kouvola niin Suomen rakastettava on ja on rakkaus niinku sukupolvensa ääni Johannes Ekholm 15
Sedis debitatur? Pore quo odipsam aciasin ihilit aut omnis corrupta volenes eium fugit autEcabo. Itaecti ossinciis dolupti disimi, unt ut es ex eat expeditata. T E K S T I _ T U O M A S KO K KO K U VAT _ N I C K T U L I N E N Teksti : Tuomas Kokko – Kuvat : Nick Tulinen
Töölön Ketterän Tuisku Hakoniemi ja Fedja Kamari ovat tehneet grimesta YleX-kelpoista puolessa vuodessa. Miten VilleGalle ja Burger King liittyvät asiaan? 17 17
[FIN 1.] TUISKU HAKONIEMI, 21, vetää pipoa syvemmälle siniseksi värjätyn tukkansa päälle. Hän ei osaa peitellä hämmennystään. ”Kun alettiin tehdä tätä, niin ajateltiin, ettei keikoilla käy kuin huppupäisiä jätkiä, mut sitten menikin niin, että eturivit on täynnä mimmejä.” Ollaan töölöläisessä kerrostaloasunnossa. Eteinen on polviin saakka täynnä Karhun ja New Balancen lenkkareita. Hattuhyllyllä on lippiksiä, vaateripustimessa roikkuu musta pilottitakki. Tämä ei kuitenkaan ole mikä tahansa neljän hengen kimppakämppä, vaan täällä asuvat Tuisku Hakoniemi ja Fedja Kamari, 22. He ovat tehneet puolisen vuotta musiikkia Töölön Ketteränä. Hakoniemestä ja Kamarista on tullut hetkessä Suomen puhutuimpia artisteja. Töölön Ketterässä Hakoniemi räppää MC-nimellä Matti8. Kamari tuottaa ja toimii keikka-dj:nä Handshaking-nimellä. Vaikka molemmat ovat tehneet musiikkia tahoillaan jo pitkään, vasta Töölön Ketterä on muuttanut heidät valtakunnallisesti tunnetuiksi artisteiksi. Duolla on keväällä solmittu levytyssopimus JVG:n PME Records -levy-yhtiön kanssa, ja sekä YleX että Basso soittavat heidän kappaleitaan. Töölön Ketterällä on takanaan jo esiintymisiä esimerkiksi Ruisrockissa, Flow-festivaalilla ja Blockfestissä. Viikossa keikkoja on voinut olla viisikin. ”Sitä mietittiin aluksi, että on vaikeaa saada ihmisten huomio. Jos vain tekee biisin ja lätkäisee sen nettiin, niin se ei riitä”, Hakoniemi sanoo. [ENG 1.] TUISKU HAKONIEMI, 21, tugs his beanie down to cover his blue hair. He seems unable to hide his confusion. “When we first started out we thought our gigs would be full of guys in hoodies. Turned out the front rows were full of girls,” he says. Welcome to Töölö, a neighbourhood in Helsinki known for being home to functionalist architecture and its sleepy residential atmosphere. Guests in Hakoniemi’s shared apartment are greeted with a knee-high heap of Karhu and New Balance sneakers. The hat rack is brimming with baseball caps, and a black pilot jacket hangs below. This is not just any flat share in Töölö. This is the home of Hakoniemi and Fedja Kamari, 22. The duo goes by the name of Töölön Ketterä (Ketterä meaning agile). In just six months Kamari and Hakoniemi have managed to launch themselves into being Finland’s most hyped artists. Hakoniemi raps under the pseudonym Matti8, and Kamari produces and djs at gigs under the name Handshaking. Despite both having extensive backgrounds in making music on their own, it was only after the breakthrough of Töölön Ketterä that Hakoniemi and Kamari became household names. Last spring the pair signed a record deal with rap label PME Records; Töölön Ketterä hasn’t been off the radio waves since. This summer they toured some of the biggest festivals in Finland from Flow Festival, to Ruisrock and Blockfest. At best, Töölön Ketterä has had five gigs a week. “In the beginning we thought it would be difficult to get attention. It’s not enough to just make a song and slap it online,” Hakoniemi says. Words : Tuomas Kokko – Photos : Nick Tulinen Translation : Melissa Heikkilä 18
[FIN 2.] HUOMIOTA KETTERÄT KYLLÄ SAIVAT. Hakoniemi ja Kamari olivat julkaisseet yhdessä vasta Ludoo-kappaleen, kun YleX viime maaliskuussa ylisti heitä ainutlaatuiseksi ja kiinnostavaksi kokoonpanoksi: ”Ketterää, näppärää ja koukuttavaa räppiä Helsingin asuinalueelta, josta sitä vähiten odottaisi.” Töölö näkyy myös Ludoo-kappaleen musiikkivideossa, joka hyödyntää suttuista VHS-estetiikkaa. Kappale ja video olivat oikeastaan manifesti. ”Ennen pieksin MC:t, täst asti se on pelkkää murhaa”, Hakoniemi räppää Kamarin tuottaman taustan päälle. Töölön Ketterän saamaa huomiota selittää se, että he tekevät grimea. Toisin kuin muilla suomalaisilla räppäreillä ja tuottajilla, Hakoniemen ja Kamarin musiikilliset esikuvat ja vaikutteet tulevat Britanniasta. Genrenä grime (suom. pinttynyt lika, tahma) on syntynyt Lontoon lähiöissä vuosituhannen alussa. Siinä missä hiphop pohjautuu osittain funkin, soulin ja muun rytmimusiikin kierrättämiseen pölyisiltä vinyyleiltä, grime nojaa elektronisen tanssimusiikin minimalistisesti takoviin rytmeihin ja rintalastassa tuntuviin bassolinjoihin. Briteissä grime kasvoi ilmiöksi piraattiradioiden lähetysten ja luvattomasti järjestettyjen keikkojen myötävaikutuksella. 2000-luvun alussa grime tarjosi lähiönuorille keinon toteuttaa itseään ja paeta arkea, jossa kaveripiiristä jokainen päätyi yliopiston sijasta suoraan työttömyyskortistoon. Jos ei itse tehnyt musiikkia, saattoi yhteisössä järjestää keikkoja, jakaa flyereita tai vain vetää päänsä sekaisin epäilyttävän edullisella amfetamiinilla. Grime on myös antanut äänen Britannian mustien yhteisöille. 2000-luvun alkuvuosien jälkeen Dizzee Rascalin ja Wileyn kaltaiset brittiartistit toivat grimen hetkellisesti MTV:n kuvavirtaan ja listoille kotimaassaan. Siitä huolimatta genre katosi pian sinne, mistä se oli tullutkin. Grime jäi lähiöostareilla maleksimisen ja nuhjuisten kotibileiden soundtrackiksi, eikä siitä tullut salonkikelpoista ja sisäsiistiä pop-ilmiötä. Hakoniemi on huomannut, että genren tausta asettaa ennakkoodotuksia myös Töölön Ketterän musiikkia kohtaan. ”Grimessa on tietynlainen synkkä soundimaailma. Jos meidän musiikissa ei ole sitä, niin tullaan sanomaan, että ei me silloin voida olla grimea. Ei me kuitenkaan olla hiphopia eikä poppiakaan”, Hakoniemi sanoo. ”Meidän kappaleemme ovat syntyneet ihan vain taiteellisella vapaudella. Ei me olla mietitty, ovatko ne tarpeeksi poppia radioon tai onko niissä jotain liikaa tai jotain liian vähän.” [ENG] G R I M E G U Y S Tuisku Hakoniemi and Fedja Kamari from Töölön Ketterä have made grime cool enough for mainstream radio stations like YleX in only half a year. What do rap artist VilleGalle and Burger King have to do with it? 19
[ENG 2.] HAKONIEMI HAD NOTHING TO WORRY ABOUT. If it’s attention they wanted, that was exactly what they got. Last March, Hakoniemi and Kamari had just published their first song together, Ludoo, when the radio channel YleX showered them with praise, calling them a unique and interesting ensemble whose material is “crafty, nifty and catchy rap from a neighbourhood in Helsinki where one would least expect it.” Töölö plays a vital role in the smudgy, VHS-aesthetic inspired music video for Ludoo. The song and video were, in fact, a manifest of sorts. “Before I bashed MCs, now it’s just pure murder,” Hakoniemi raps on top of Kamari’s beats. The attention and hype around Töölön Ketterä is due to the duo’s chosen genre: grime. Unlike the rest of the Finnish rap scene, Hakoniemi’s and Kamari’s musical idols and influences hail from the United Kingdom. Grime was born in London at the beginning of the century. While hip hop recycles funk, soul and other rhythm music from dusty records, grime utilizes the minimally thumping beats of electronic dance music and basslines that make your chest pump. In Britain the budding musical genre grew into a national phenomenon thanks to pirate radio stations and illegally organised gigs. In the beginning of the 2000’s, grime offered kids from deprived neighbourhoods a way to express themselves and escape a reality where everyone you knew entered adulthood through social services instead of university. If you weren’t mixing beats and rhymes, you could organise gigs, hand out flyers or simply get high with suspiciously cheap amphetmine. Grime also handed the British black community a much needed megaphone. The noughties saw artists like Dizzee Rascal and Wiley introducing grime to the mainstream on MTV and music charts. Despite their individual successes, the genre quickly disappeared to where it had started. Grime stagnated into the soundtrack of loitering around suburban malls and dingy house parties, and never developed into a presentable and sanitary pop phenomenon. Hakoniemi has noticed that the history of his chosen genre set certain prejudice against the music of Töölön Ketterä. “Grime has its own gloomy soundscape. Our music doesn’t always have it, and we’re easily criticised for not being authentic enough. But we’re not really hip hop or pop either,” he says. “We’ve taken full artistic freedom in our music; we don’t spend time wondering whether this is pop enough for the radio, or if our songs are too much or too little of something.” [FIN 3.] SUOMESSA GRIME on tähän asti soinut lähinnä klubeilla, mutta niillä jo kymmenisen vuotta sitten. Hakoniemeä ja Kamaria on ennätetty kutsua edelläkävijöiksi, koska suomeksi grimea ei ole oikeastaan koskaan kuultu radiokanavien soittolistoilla. Se on herättänyt närää porukassa, joka kuunteli grimea jo aikoinaan Helsingin klubeilla. ”Aluksi bileissä tuli ukot huutelemaan, että mitäs meininkiä tämä on. He sanoivat, että ovat tehneet tällaista jo aiemmin. Mutta emme me ole niitä kuulleet tai niitä tiedetty. Me ollaan oltu silloin varmaan jotain 12-vuotiaita”, Hakoniemi sanoo. Töölön Ketterä ei ole edes ensimmäinen kokoonpano, joka tekee grimea suomeksi. Esimerkiksi helsinkiläisräppäri J Riskit julkaisi vuonna 2007 grimeksi luokiteltavan Liikaa-EP:n. Käytännön syistä on kuitenkin mahdotonta sanoa, kuka ennätti suomalaistaa brittivaikutteensa ensimmäisenä. Grimen rantauduttua Suomeen kappaleet levisivät lähinnä verkkokeskusteluihin jaettuina MP3-tiedostoina ja itsepoltetuilla CD-levyillä kädestä käteen. Nyt Hakoniemi ja Kamari ovat vain osuneet otolliseen hetkeen: grime on taas myös kansainvälisesti kiinnostusta herättävä ilmiö. Kuuntele Töölön Ketterän Ylioppilaslehdelle laatima Spotify-soittolista osoitteesta www.j.mp/grimelista. TA H M A A T Ö Ö L Ö S TÄ 1 6 2 5 20
[ENG 3.] IN FINLAND, grime entered the club scene a decade ago. Hakoniemi and Kamari have already been called trailblazers, because grime in Finnish is a novelty on commercial radio channels. But those who frequented grime clubs back in the day have not been too elated. “Older guys would come up and ask us what we think we’re doing. They’d go on about how they’d done this way back. But we haven’t heard or known of them. We were like 12 then!” Hakoniemi says. Töölön Ketterä is not the first group to make grime in Finnish. Helsinki-based rapper J Riskit published his EP Liikaa (“Too Much”) in 2007. It’s nearly impossible to say who claimed Finnish grime as their own first, since the songs were mostly shared as mp3s on chats and homemade bootleg recordings. Now grime has resurged as global phenomenon, and Hakoniemi and Kamari have nailed their timing. [FIN 4.] KOSKA POP-KULTTUURIN trendit kiertävät sykleissä, grime on noussut parin viime vuoden aikana jälleen pinnalle Britanniassa. Nyt genren tunnetuimpiin nimiin kuuluu lontoolaislähtöinen Skepta, jonka keväällä ilmestynyt Konnichiwa kävi Britannian albumilistan kärjessä. Myös kansainväliset supertähdet ovat tuoneet grimea esille. Vaikka genre ei ole missään vaiheessa lyönyt läpi Yhdysvalloissa, sen suosion kasvun ovat huomanneet myös Draken ja Kanye Westin kaltaiset artistit. Drake on esimerkiksi mainostanut Instagramissa Skeptan albumia ja myös esiintynyt hänen kanssaan. Myös West on halunnut näyttäytyä yhdessä brittiläisten grime-artistien kanssa muun muassa vuoden 2015 Brit Awards -gaalassa. Genren uusi nousu näkyy luonnollisesti myös Suomessa. Töölön Ketterän musiikillisia hengenheimolaisia ovat esimerkiksi osittain 22 G R I M E G U Y S 1 6 2 5
tamperelainen ja osittain espoolainen Horse Attack Sqwad ja helsinkiläinen Kristo Laanti, jonka Khid-nimellä julkaisemassa musiikissa on kuultavissa vaikutteita grimesta. ”Khid on kova, mutta ei hän väitä olevansa puhtaasti grimea. Hyviä soundeja ja hyviä biittejä. Arvostan tosi paljon”, Hakoniemi kehuu. Grimen ja muun elektronisen musiikin välinen rajanveto on vaikeaa, koska musiikkigenret sekoittuvat toisiinsa. Verkossa vaikutteet leviävät silmänräpäyksessä ympäri maailmaa. Hakoniemi pitää grimea hiphopia maanläheisempänä musiikkina. Hän on käytännössä lakannut kuuntelemasta jenkkiräppiä. ”Grimeen ei liity ennakko-odotuksia siitä, millainen olet musiikin ulkopuolella. Ei katsota, onko joku köyhältä vai hyvältä alueelta. Ei tarvitse olla kahta urheiluautoa ja chainit kaulassa, vaan voit olla verkkareissa ja hupparissa. Joko sä olet kova MC tai sitten et ole.” Britanniankaan grime-artisteilla ei ole tapana poseerata räppäreiden tavoin designer-nahkatakkien ja tuhansien eurojen merkkilaukkujen kanssa. Hakoniemi esiintyy itse verryttelyasussa. ”Tässä on kyse energiasta ja hauskanpidosta.” [ENG 4.] POP CULTURE TRENDS come and go in cycles and in the last couple of years grime has resurfaced in the UK. London-based grime superstar Skepta rose to the top of British charts this spring with his album Konnichiwa. The trend has not gone unnoticed. Global superstars like Drake and Kanye West have noted the genre in their own work, despite grime never having a breakthrough in the United States. Drake has performed with Skepta and praised the artist’s new album to his 27,1 million Instagram followers. West has been enthusiastic to be spotted with British grime artists at the 2015 Brit Award gala. The genre has made a notable comeback in Finland too, and Töölön Ketterä are not the only ones to jump on the bandwagon. Tampere and Espoo-based Horse Attack Sqwad and Helsinki-based Kristo Laanti, who raps under the artist name Khid, have both taken influences from grime. “Khid is brilliant, but he has never claimed to be plain grime. He has good sounds and beats. I respect that,” Hakoniemi praises. Drawing a line between grime and other electronic music is difficult, because genres have a tendency to get mixed together. Ideas and influences are spread in an instant all over the world via the internet. Hakoniemi thinks grime is far more grounded than hip hop. He has basically stopped listening to American rap altogether. “With grime, there are no expectations about what you should be like outside of the music scene. Nobody cares how wealthy your neighbourhood is. You don’t have to have two sports cars and gold chains. You can be credible in sweatpants and a hoodie. Either you’re a good MC or you’re not.” The sartorial differences with hip hop are not unique to Finland. British grime artists don’t generally pose in designer leather jackets or expensive handbags worth thousands. Hakoniemi’s stage outfit of choice is tracksuits. “It’s all about energy and having fun.” [FIN 5.] VAIKKA TÖÖLÖN KETTERÄ on ollut olemassa vasta puolisen vuotta, Hakoniemi ja Kamari ovat tunteneet toisensa teini-iästä saakka. Hakoniemi on laulanut punkbändeissä ja räpännyt. Kamari on tuottanut housea ja muuta elektronista tanssimusiikkia. Vasta kämppäkavereina asuminen käynnisti yhteisen musiikkiprojektin. ”Kun meillä on ollut vieraita, niin Fedja on vain soitellut jotain. Mä olen räppäillyt siihen päälle. Siitä tämä meininki on lähtenyt”, Hakoniemi kertoo. Keväällä he alkoivat etsiä valmiille kappaleilleen julkaisijaa. Aluksi myös suuret levy-yhtiöt osoittivat uteliaisuutta. ”Jossain määrin oli kiinnostusta, mutta ei suoraan meidän tekemäämme musiikkia kohtaan, vaan meihin suhtauduttiin semmoisena kehitettävänä ideana”, Kamari kuvailee. Sitten Hakoniemen kaveri tuli apuun. Hän sanoi hoitavansa kappaleet kuunneltavaksi JVG:n Ville Gallelle, jonka sattui tuntemaan. Pian Hakoniemi saikin kaveriltaan viestin, jossa oli yhteystiedot ja soittopyyntö. ”Kun me tavattiin Villen kanssa, mä olin siellä ihan, että oh shit, we are with the big dogs now! Isot lafkat ei tuntuneet sillä hetkellä yhtään miltään”, Hakoniemi sanoo. Keskusteltuaan levytyssopimuksesta Ville Gallen kanssa Hakoniemi ja Kamari menivät kahdestaan syömään Kampin keskuksen Burger Kingiin. ”Oltiin siellä vain, että ei hitto.” 23
[ENG 5.] ALTHOUGHT THEY’VE ONLY EXISTED as a musical duo for half a year, Hakoniemi and Kamari have known each other since they were teenagers. Hakoniemi used to sing in punk bands and rap. Kamari has produced house music and other electronic dance music. Only after sharing a home did they sync their musical ambitions. “Whenever we had guests over, Fedja would start playing something and I’d throw some freestyle on top of it. That’s basically how we started,” Hakoniemi says. This spring they started looking for someone to publish their material. Big record companies seemed cautiously interested. “Ultimately they weren’t interested in our music, but thought of us as a project to be developed,” Kamari describes. The pair had their big break when Hakoniemi’s friend offered to help. He handed their songs to his acquaintance, rapper Ville Galle of the Finnish rap band JVG. Galle liked what he heard, and told Hakoniemi to be in touch. “When we met Ville, we were like, oh shit, we’re with the big dogs now! The big labels didn’t feel like anything after that,” Hakoniemi says. After discussing a recording contract with Ville Galle, Hakoniemi and Kamari headed to Burger King. “We just sat there like, oh shit.” [FIN 6.] HAKONIEMI JA KAMARI ovat julkaisseet Töölön Ketteränä yhden EP:n ja yhden sinkun. He eivät vielä tiedä, julkaisevatko he välttämättä koskaan albumia. PME Recordsilta on heidän mukaansa jo muistutettu, ettei se ole lainkaan välttämätöntä. EP:t ja sinkut riittävät, koska albumiformaatti on kuolemaisillaan. Nyt tavoitteena on vain vakiinnuttaa oma asema musiikintekijöinä – ja rakentaa Töölön Ketterä -brändiä. Paikoin Hakoniemi ja Kamari kuulostavat enemmän yksityisyrittäjiltä kuin muusikoilta. Kamari puhuu suoraan ”tuotteesta”, kun hän viittaa Töölön Ketterään ja kappaleisiin, joilla he yrittivät herättää levy-yhtiöiden mielenkiintoa. Töölön Ketterä on jo nyt onnistunut saavuttamaan kohderyhmät, jotka ovat kaukana toisistaan. Klubikeikkojen lisäksi Hakoniemi ja Kamari ovat esiintyneet esimerkiksi koululaisten urheiluleirillä. He ovat tietoisesti päättäneet jättää kappaleistaan pois kirosanat ja viittaukset alkoholinkäyttöön. ”Se on vain kulahtanutta meininkiä”, Hakoniemi sanoo. Hakoniemi ja Kamari pyrkivät brändäämään Töölön Ketterää myös fanituotteilla. ”Se meidän kissalogomme oli olemassa jo ennen Töölön Ketterää, kun ollaan joskus haluttu duunata vaatemerkkiä”, Kamari sanoo. TA H M A A T Ö Ö L Ö S TÄ 1 6 2 5 24
Kesällä Hakoniemi ja Kamari painattivat rajoitetun erän huppareita Töölön Ketterä -logolla. He eivät halunneet niitä myyntiin kasvottomaan verkkokauppaan, vaan halusivat hoitaa kaupankäynnin itse. Käytännössä se tarkoitti, että hupparin ostaneet saivat hakea omansa Töölön Ketterän kotirapusta. ”Jos jengi haluaa ottaa yhteiskuvan samalla, kun tulevat hakemaan paitaa, niin sitten se kuva otetaan”, Hakoniemi sanoo. Kamari jatkaa: ”Tää kaikki synnyttää sitoutuneisuutta ja liikehdintää bändin ja musiikin ympärille. Tää pitää vain osata hoitaa hyvin ja tyylikkäästi.” Yhtye ei Hakoniemen mukaan halua mainetta, jossa ”duunaillaan grimea jossain vaatekomerossa”. ”Meillä on ollut tavoitteena, että mennään tällä jutulla niin pitkälle kuin mahdollista. Nyt uskon, että me voidaan mennä tällä vielä sitäkin pidemmälle.” [ENG 6.] AS TÖÖLÖN KETTERÄ, Hakoniemi and Kamari have only published one EP and one single. They’re unsure about ever publishing an album. Their label doesn’t really care either: EPs and singles are enough, as the album format is in fast decline. Currently the goal is to cement their position as professional musicians – and build a brand around Töölön Ketterä. At times Hakoniemi and Kamari sound more like entrepreneurs than musicians. Kamari talks about their ”product”, when he refers to Töölön Ketterä and the songs they tried to entice record labels with. Töölön Ketterä has succeeded in reaching audiences that have nothing to do with each other. In addition to nightclubs, Hakoniemi and Kamari have performed at, for example, a sports camp for schoolchildren. They have consciously decided to leave their lyrics free of swear words or references to binge drinking. “Those things are just so outdated and mundane,” Hakoniemi says. Hakoniemi and Kamari are striving to expand their brand with Töölön Ketterä fan products. “We tried creating our own fashion brand, so our cat logo existed way before the band did,” Kamari says. This past summer Hakoniemi and Kamari printed a limited edition of hoodies with their logo. Instead of selling them through a faceless online store, customers could pick up their hoodies from the staircase of the flat Töölön Ketterä shares. “If people wanted to take a selfie with us then, then that’s what we did,” Hakoniemi says. Kamari continues: “This all creates commitment and engagement with our fans. We just need to handle this well and with style and with class.” “We don’t want people to think we’re just messing about with grime in our bedrooms. Our goal is to take this as far as possible,” Hakoniemi concludes. “ It’s not enough to just make a song and upload it online.” ”Joko sä olet kova MC tai sitten et ole.” 25
P A LV E L U K S E S S A N N E Teksti : Veera Jussila – Kuvat : Jussi Särkilahti
P A LV E L U K S E S S A N N E VUOSI 1768, NEW YORK: 20 merimieskisälliä menee lakkoon protestina palkanalennuksia vastaan. VUOSI 1791, PHILADELPHIA: puuverstaan kisällit alkavat vaatia kymmentuntista työpäivää. VUOSI 1794, BALTIMORE: Puolet kaupungin suutareista lakkoilee palkankorotusten puolesta. MAALISKUU 2016, LEEDS JA MANCHESTER: Sadat Uber-kuljettajat osoittavat mieltään palkkionalennuksia vastaan. 27
MOBIILISOVELLUKSET RAVISTELEVAT työn luonnetta kuin teollinen vallankumous 200 vuotta sitten. Pelkästään Lontoossa 30 000 ihmistä lataa joka viikko Uber-sovelluksen ja tilaa sillä kyydin ensimmäistä kertaa, kertoi brittiläinen sanomalehti The Guardian kesällä. Uber edustaa ilmiötä, jota sanotaan jakamis-, alustatai vertaistaloudeksi: yksityinen ihminen tilaa palvelun, toinen toimittaa sen ja Uberin tapainen yritys toimii tapaamisen alustana. Uberin tilalla voi olla myös majoitussovellus Airbnb, kodin askareita välittävä Taskrabbit tai Foodoran tai Woltin tapainen ruokalähettisovellus. New York Times käyttää ilmiöstä nimeä on-demand economy, jonka voisi suomentaa vaikka tilaustaloudeksi. On ihmisiä jotka tilaavat ja ihmisiä, jotka odottavat tilauksia saadakseen rahaa. Uudessa mobiilityössä kuka tahansa voi parilla klikkauksella alkaa palvelujen tilaajaksi tai niiden freelance-tuottajaksi. Siksi tilaustalous liittyy keskusteluun silpputyöstä. 2000-luvun alussa puhuttiin vuokratyön epävarmuudesta, sitten freelancereiden tekijänoikeuksista ja sosiaaliturvan puutteesta. Myös varaukset tilaustaloudesta liittyvät siihen, ettei vertaistaloudesta tulisi epävertaistaloutta. TILAUSTALOUS ON askel digitaalisen työn kehityksessä, sanoo työja organisaatiopsykologian professori Matti Vartiainen Aaltoyliopiston tuotantotalouden laitokselta. Hän on kollegoineen tutkinut uuden työn muotoja ”vuosikaupalla ellei jopa vuosikymmeniä”. Käännöspalvelut ja verkkosivujen koodaus on jo aikaa sitten kilpailutettu tehtäväksi Nepaliin tai Filippiineille, Vartiainen sanoo. Nyt digitaalinen optimointi ja kilpailutus ulottuu myös fyysisempään työhön. Esimerkiksi ruoan kuljetukselle on käynyt uberit melko nopeasti. Vuonna 2001 Piilaaksossa meni konkurssiin Webvan-niminen yhtiö, joka toimitti asiakkaille ruokaa kotiin. Yhtiön virhe oli se, että se palkkasi työntekijöitä, osti kalustoa ja maksoi tiloista – siis käytti itse paljon rahaa. Vuonna 2002 City-lehti taas kertoi uudesta Gastronauttipalvelusta, josta ”voi tilata työpaikalle tai kotiinsa muutakin ruokaa kuin iänikuista pizzaa ja kebabia”. Gastronautti meni ensi kertaa konkurssiin vuonna 2007. Hesburgerin perustaja Heikki Salmela jaksoi pyörittää toimintaa muutaman vuoden lisää. Viime vuonna Salmela epäili Helsingin Sanomissa, voivatko uudet kuriiriyritykset olla kannattavia polkematta ruokalähettiensä työehtoja. Mutta tilaustalous perustuukin ulkoistamiseen: entisestä työnantajasta on tullut reitti, jonka kautta työsuoritukset ja korvaukset kulkevat maksua vastaan. TEKIJÄLLE TILAUSTALOUDELLA on samoja etuja kuin perinteisemmällä freelance-työllä. Opiskelijalle muutaman tunnin pyörälähettikeikat voivat sopia paremmin kuin kahdeksan tunnin työpäivät kaupassa. Tilanne muuttuu, jos tarve työlle onkin lisätulojen hankkimista suurempi. Yhdysvalloissa on kasvava joukko ihmisiä, jotka kokoavat toimeentulonsa päivittäin vaihtelevista töistä: Uber-kyydeistä, koiran vahtimisesta, remonttiavusta. Viime vuonna noin seitsemän prosenttia yhdysvaltalaisista koki tarjoavansa palveluita jakamistaloudeksi kutsutussa ilmiössä, kertoo tilintarkastusjätti PricewaterhouseCoopersin selvitys. Toisin kuin oikeat yrittäjät, tilaustalouden osallistujat eivät yleensä määritä laskuttamiaan summiaan itse, vaan muuttavat niitä, kun välittäjäyritys niin määrittää. Palvelujen tuottajan asema vaihtelee. Airbnb-majoittaja pyörittää majataloa kodissaan, ja useimmiten kyse on lisäansioista eikä vuokranmaksun mahdollistamisesta. Ruokalähetti voi olla sekä työsuhteinen että freelancer, joista työsuhteisilla on myös työsuhteeseen liittyviä etuja. Usein alustayritykset eivät kuitenkaan tarjoa työsopimuksia tai ylityökorvauksia saati työterveyshuoltoa tai työvälineitä. Uber-kuskit toimivat täysin harmailla markkinoilla, koska San Franciscosta johdettu Uber on Suomessa ”laittoman taksiliiketoiminnan harjoittamista”. Elokuussa Helsingin poliisi tiedotti, että kaikista kiinni jääneistä Uber-kuljettajista tehdään rikosilmoitus ja käynnistetään esitutkinta. TOISTAISEKSI TYÖSUOJELU ei juuri ulotu alustatalouden osallistujiin, koska ala ei ole säänneltyä. ”Kyllä tätä mietitään Euroopan yhteisön tasolla, mutta ei asia ole mitenkään hanskassa. Aina voi tietysti kysyä, että tarvitseeko sen ollakaan hanskassa. Jotkut pitävät tätä järjestäytyneen yhteiskunnan disruptiivisena voimana, joka syö vakiintuneita rakenteita”, Matti Vartiainen sanoo. Vartiaisen itsensä mielestä suunta on sellaisenaan ”rapauttava”. ”Palkka voi perustua pelkkään palvelun tuottamiseen ja siihen käytettyyn aikaan. Mutta siinä ei huomioida palvelun tuottajan tarvitsemia palveluja, kuten terveydenhuoltoa, eläkettä, liikkumista: kaikkea, mitä verovarojen kautta tällä hetkellä kustannetaan. Ja jos yhteiskunnalta jää verotuksen kautta saamatta tuloja, on aika vaikea järjestää julkisia palveluja.” Jos kaikesta työstä tulisikin äkkiä tilaustaloutta, kuka häviäisi ja kuka voittaisi? Tilaustaloudessa yksi ostaa ja toinen toimittaa. Kuka työntekijöitä sitten suojelee? PA LV E L U K S E S S A N N E 2 6 3 4 28
"Yhdysvalloissa on kasvava joukko ihmisiä, jotka kokoavat toimeentulonsa päivittäin vaihtelevista töistä: Uber-kyydeistä, koiran vahtimisesta, remonttiavusta." ”Yksilöhän voi olla tässä myös menestyjä, jos hänellä on jotain arvokasta osaamista ja hän pystyy hinnoittelemaan sen oikein. Nepalissa jakamistalouden keikkatyöläiset elävät hyvin, koska he saavat sikäläiseen tulotasoon nähden tosi hyviäkin palkkoja”, Vartiainen sanoo. Mutta: ”Ilmiö polkee hintoja ottamatta huomioon kontekstia, jossa kukin toimija toimii. On todella vaikeaa olla helsinkiläinen freelancer, joka yrittää asua kantakaupungissa ja maksaa yksiöstään 800 euroa vuokraa.” Kiinnostus matalan kynnyksen töihin jakautuu epätasaisesti. Deliveroo-ruokalähetti ”Tom” kritisoi The Guardianin haastattelussa kesällä, että yritys luo työstä kuvaa trendikkäästi pukeutuvien nuorten miesten lisätyönä. ”Suuri osa läheteistä on kuitenkin maahanmuuttajia tai lähialueen työväenluokkaisia ihmisiä”, Tom sanoo. ”Useimmat tekevät työtä täysiaikaisesti saadakseen rahaa.” EU:n ulkopuolelta tulevat maahanmuuttajat ovat Suomessakin muita herkempiä tarttumaan epävakaaseen työhön, linjaa tutkija Jukka Könönen sosiaalipolitiikan väitöskirjassaan. Koska tulijoiden oikeudellinen asema on heikko, he ovat valmiita esimerkiksi siivoamaan ja tiskaamaan keikkatai vuokratyönä – tai pimeästi. MITÄ VAPAALLE alustataloudelle käy? ”On vaikea uskoa, että tämä on ikuista. Se voi kestää muutaman vuoden tai vuosikymmenen, mutta sitten rakentuu sopimiseen perustuvaa toimintaa”, Vartiainen arvioi. Alustayritykset ovat itsekin paikoin ryhtyneet joihinkin toimenpiteisiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keikkoja välittävä Taskrabbit on alkanut yhteistyökumppaniensa kanssa tarjota käyttäjilleen etuja, kuten alennusta sairasvakuutuksesta (yhteistyöyritys Stride Health on itse asiassa sekin vain alusta eri vakuutusyhtiöille). Uber-kuskit taas kokoontuvat omilla keskustelufoorumeillaan. ”Tällainen ammattikuntatoiminta on järjestäytymisen ensim-mäinen askel. Sellaisesta myös ammattiyhdistysliike lähti kehittymään”, Vartiainen sanoo. Tai sitten voidaan palata 1700-luvun New Yorkiin, Philadelphiaan ja Baltimoreen. Kisällien ja suutarien lakkoilu johti osuuskunnan eli työntekijöiden oman yrityksen perustamiseen. Baltimoressa suutarit ottivat pääkadun haltuunsa ja toivottivat kaikki lakkoilijat osuuskuntaan tervetulleiksi. Keväällä Leedsin ja Manchesterin Uber-lakkojen moottori kertoi, että kuskit perustavat oman osuuskuntansa, jonka ehdot he itse määrittelevät. Muun muassa kalifornialainen Loconomics haastaa jo suoraan Taskrabbitin: listoille voi ilmoittautua vaikka valokuvaajana tai siivoojana ja liittyä samalla yrityksen omistajaksi. Alustataloudesta kumpuaville osuuskunnille on kömpelö nimi: alustaosuuskunta. Niiden puolesta on puhunut etenkin yhdysvaltalainen tutkija-aktivisti Trebor Scholtz. Hän kannustaa produsereita (producer + user) luomaan itse samaa ravistelua, jota tilaustalouden yritykset ovat markkinoille tuoneet. Demos Helsingin Flow Talks -sarjassa Flow Festivalilla puhunut Scholtz uskoo kuitenkin, että tilaustalouden yritykset ja osuuskunnat elävät tulevaisuudessa rinnakkain. Luultavasti moni saapuikin kuuntelemaan Scholtzin puhetta Uber-kyydillä. Jutussa on käytetty lähteenä myös kirjaa ”Uusi osuuskunta – tekijöiden liike” (Hanna Moilanen, Jukka Peltokoski, Jaana Pirkkalainen & Tero Toivanen, Into Kustannus, 2014). 29
Tapasimme neljä tilaustaloudessa työllistyvää henkilöä, joilla on ilmiöstä sekä hyvää että huonoa sanottavaa. Haastateltavien nimet on muutettu, eivätkä he esiinny itse kuvissa. M uutin Suomeen Vietnamista kaksi vuotta sitten, ja aloitin Foodoralla töissä viime joulukuussa. Opiskelen ammattikorkeakoulussa sähkötekniikkaa, ja koulullamme oli Foodoran ilmoituksia, joissa he kertoivat etsivänsä työntekijöitä. Enimmäkseen teen ruokalähetin töitä, mutta jaan myös välillä Foodoran esitteitä eri paikkoihin. Teen töitä keskimäärin 10-18 tuntia viikossa. Työni painottuu loppuviikon iltoihin ja viikonlopun keskipäiviin. Merkitsen työpaikkamme sovellukseen kolme viikkoa kerrallaan, milloin olen valmiina töihin. Kolmen, neljän tunnin vuorossa vien pyörällä keskimäärin 8-10 toimitusta ravintoloista asiakkaille. Pyöräilen akselilla Lauttasaaresta Sörnäisiin, enimmäkseen kantakaupungin alueella. Noin 80 prosenttia tilauksista tulee yksityisiltä ihmisiltä ja loput yrityksiltä. Foodoralla on kahdenlaisia työntekijöitä: työsuhteisia ja freelancereita. Työsuhteeseen voi päästä koeajan jälkeen. Me työsuhteiset saamme 9 euroa tunnilta arkisin ja 11 euroa tunnilta lauantaisin. Sunnuntaisin tuntipalkka on 18 euroa. Käytän palkkaani vuokraan, ruokaan, lääkkeisiin ja muihin peruskuluihin. Foodoran palkka kattaa noin 90 prosenttia kuluistani. Tässä työssä on parempi olla töissä työsuhteella kuin freelancerina. Freelancerit saavat palkkion kuljettamiensa ruokatilausten perusteella. Palkkio jää huonoksi, tai sitten täytyy olla tosi kilpailukykyinen. Meidät työsuhteiset Foodora vakuuttaa ja tukee oman pyörän kunnossapitoa. Palkallinen sairasloma on tietääkseni mahdollista. Töissä on ollut aika paljonkin ongelmia. Ravintoloissa ruoka saattaa valmistua viiveellä, kun on ruuhka-aika. Silloin sekä minä että asiakas joudumme odottamaan. Jotkut ravintolat eivät pakkaa ruokaa kunnolla, ja kun me ojennamme annoksen asiakkaalle, ruoka onkin vuotanut pakkauksesta. Siitä asiakkaat eivät ole innoissaan. Foodora taas on kerran pari jättänyt palkan vahingossa maksamatta. Asia on kyllä korjattu. Joskus ruoan tilaajat eivät kerro osoitteitaan selkeästi. Navigaattori ei silloin osaa ohjata perille, ja lähetti ajaa väärään suuntaan. Välillä asiakkaita taas on mahdotonta saada kiinni, kun he eivät ole antaneet puhelinnumeroitaan tai he ovat kirjoittaneet numeronsa väärin. Varsinaista töykeää käytöstä on ollut vain kerran tai kaksi. Se johtuu varmaan kulttuurista, Suomessa ihmiset eivät ole ylimielisiä. Välillä töissä on liikaa ruuhkaa. Niin on käynyt esimerkiksi pääsiäisenä tai jääkiekon MM-kisojen aikaan. Pääsiäisenä tilauksia oli muutaman tunnin ajalle noin 50, ja jäin ylitöihin. Työssäni parasta on pyöräily – jos siis sitä haluaa harrastaa, kuten minä. Myös kollegat ovat plussaa, olemme kuin yhtä tiivistä perhettä. Olen polkenut viemään ruokaa myös yhdelle Foodoran kollegalleni, joka oli sairaana. Hänestä palvelu oli hyvä keksintö. En haluaisi olla ruokalähettinä kokopäiväisesti. Se vaatii niin paljon fyysisesti. Monet lähetin töitä tekevät kaverini ovat atleettisempia kuin minä. Haluaisin vähentää työiltojani yhteen tai kahteen viikossa. En kuitenkaan välttämättä lopettaisi kokonaan työtä Foodoralla, vaikka olisin täysiaikatöissä. Pidän kuitenkin pyöräilystä. Ainoa syy lopettaa voisi olla se, että muutan pois Suomesta. Tällaiset uudet palvelut ovat hyvä asia, ainakin Uberista päätellen. Uber tarjoaa halvan ja joustavan vaihtoehdon perinteisille takseille. Sellainen lisää kilpailua ja pakottaa vanhat yritykset muuttamaan toimintaansa paremmaksi asiakkaille. Quang, 19, Foodora-lähetti: PA LV E L U K S E S S A N N E 2 6 3 4 30
O len kotoisin Nigeriasta, ja muutin Suomeen neljä vuotta sitten. Teen pääasiassa postinjakajan töitä ja ajan Uberia siinä ohessa. Löysin Uberin, kun etsin työmahdollisuuksia verkosta. Uberin yhteydessä mainittiin, että voisin käyttää omaa autoani ja saada ajamisesta ylimääräistä rahaa. Autovakuutus ja auton ylläpito vievät paljon rahaa muutenkin, joten on hyvä saada siihen rahallista tukea. Uberista tulevat rahat menevät paljolti juuri bensaan ja muihin auton kuluihin. Ajan kyytejä yleensä perjantaija lauantai-iltaisin. Työ sijoittuu ympäri Helsinkiä: minne asiakas haluaa mennä, niin sinne minäkin menen. Yleensä ihmiset ovat noina iltoina menossa baariin. Keskimäärin ajan ehkä 10-15 kyytiä illassa, mutta se vaihtelee. Toimin Uber-kuskina kuin yrittäjänä. Teen töitä silloin kun haluan. Uberin matkahinnat ovat kiinteitä, eli en neuvottele niistä asiakkaan kanssa. Mitä mieltä olen tuloistani? Jos taksoja katsoo asiakkaana, niin ei silloin halua kävellä. (Toim. huom: kolmen kilometrin matka voi maksaa 6-9 euroa). Toisaalta me Uber-kuskit emme yleensä tee työtä pelkästään rahan takia. Kotona voi olla yksinäistä, ja Uber-kyytien ajaminen on keino lähteä ulos ja tavata ihmisiä. Tavallisen työn, minun tapauksessani postinjakajan työn, täytyy riittää elämiseen. Jokainen päättää itse: jos ei halua ajaa näillä hinnoilla, ei tarvitse olla Uber-kuski. Tämä ei ole kuukausipalkkaista työtä, jonka tulot tietää etukäteen. Jonain iltana saan 10 euroa, joskus 20, joskus en euroakaan. Minulla ei ole ollut ongelmia asiakkaiden kanssa. Yleensä kaikki ovat ystävällisiä. Saatamme tavata jo neljättä kertaa samojen asiakkaiden kanssa. Voin hyvin tilata Uber-kyydin itsekin. Joskus sitä haluaa mennä ulos ystävien tai perheen kanssa ja juoda muutaman oluen. Asun niin korvessa, että taksista joutuisin maksamaan tuhottoman paljon, mutta Uber on halvempi. Työn löytäminen Suomessa riippuu siitä, mitä haluaa. Monet Nigeriasta Suomeen tulevat saattavat olla jo koulutukseltaan lääkäreitä. Suomessa pitää kuitenkin kouluttautua paikallisen järjestelmän mukaan ennen kuin on pätevä työhön. Siksi olemme valmiita tekemään sekalaisia hommia, kuten tiskaamaan ja siivoamaan. Minäkin olen ollut Suomessa siivoojana ja tiskaajana. Ennen Suomeen muuttoa opiskelin maantiedettä ja aluesuunnittelua. Voisin ajaa Uberia täysipäiväisesti, jos se olisi Suomessa selkeästi sääntelyn piirissä. Se olisi oikeastaan ihanaa, koska rakastan ajamista. En haluaisi työskennellä tavalliselle taksiyhtiölle. Jos olen pystynyt ostamaan oman auton ja voin ajaa sillä taksikyytejä, niin miksi haluaisin ajaa taksia ulkopuoliselle yritykselle? Pidän Uberin kaltaisia yrityksiä hyvänä muutoksena. Eihän vaatteitakaan enää pestä samalla tekniikalla kuin joskus. Teknologia tulee kehittymään joka tapauksessa, ja yhteiskunnan täytyy olla valmis kehittymään mukana. Tiedän kyllä, että yhteiskunnan on vaikea äkkiä ylistää tällaisia muutoksia. Mutta mitä nopeammin alamme arvostaa kehitystä, sitä parempi meille. Mitä tulee meidän uusien freelancereiden asemaan, niin kaikessa liiketoiminnassa on aina kyse riskistä. Voi voittaa tai hävitä. Jos et lopulta saakaan toivomiasi etuja, niin sitten katsot muualle. Se on bisnestä. Obike, 38, Uber-kuljettaja:
L atasin Treamerin tänä kesänä. Poikaystäväni oli ladannut sovelluksen ja näytti sitten minulle, että tuossa on sinulle työtä. Nyt olen tehnyt useita keikkoja auttamalla kodin askareissa. Treamer toimii vähän kuin Tinder. Yksityishenkilöt rekisteröityvät palveluun kuvallisella profiililla joko työntekijänä tai työnantajana. Työnantaja kirjoittaa, mihin työhön hän hakee tekijöitä ja mikä on palkkio. Työntekijänä voin swaipata profiileja: ei kiinnosta, ei kiinnosta, tämä kiinnostaa. Kummankin pitää swaipata olevansa kiinnostunut, jotta yhteistyö syntyy. Työnantaja maksaa Treamerille, ja Treamer maksaa palkkion sekä hoitaa verot, eläkemaksut ja muut sivukulut. Treamerissa ei ole hirveän monipuolisesti töitä tarjolla. Pääasiassa vastaan on tullut siivousja puutarhatöitä, rakennushommia ja lasten vahtimista. Tekisin mielelläni enemmänkin keikkoja, jos sopivia olisi. Olisi mahtavaa, jos tarjolla olisi oman alan töitä, joita haluaisin tehdä jo kehittymisenkin vuoksi. Opiskelen Helsingin yliopistossa, ja tekisin mielelläni kirjoittajan työtä tai editointia erilaisissa projekteissa tai tuntityönä. Keskimäärin Treamerissa näkemistäni töistä maksetaan 7,50-10 euroa tunnilta. Omista työkeikoistani se tuntuu kohtuulliselta, mutta olisi eri asia kantaa rakennustyömaalla kahdeksan tuntia raskaita tavaroita. Osa palkkioista tuntuukin poljetuilta. Toivottavasti kukaan ei ala ottaa vastaan sellaisia työkeikkoja, koska sen myötä palkkioita voidaan taas laskea. Korvauksen pitäisi vastata työn vaativuutta. Treamerissa on ollut joitain ongelmia, joista huomaa, että palvelu on vielä uusi. Ensin en päässyt rekisteröitymään palveluun ollenkaan. Pitkän säädön jälkeen minulle tehtiin käyttäjätili jotain reittiä. Kerran huomasin pari viikkoa palkanmaksuajan jälkeen, ettei yhtä palkkiota ollut tullut. Treamerissa he pahoittelivat ja olivat kovin ystävällisiä, kaikki hoitui. Kaiken kaikkiaan pidän tällaista palvelua tosi hyvänä juttuna. Moni opiskelija, äitiysloman viettäjä tai kuntoutuja tekee varmasti mielellään tällaista pientä tuntityötä. Järjestelmä on hyvä myös työnantajalle, koska hän ei sitoudu palkkaamisesta tulevaan riskiin. Toisaalta töihin ei tarvitse palkata harjoittelijaa pienellä palkalla, vaan keikasta voi maksaa reilun hinnan. Voisin itsekin kuvitella tilaavani Treamerista vaikka muuttoapua. Ongelmiakin voi tulla. Miten hoidetaan lakisääteiset asiat, kuten työsopimukset ja -ehdot? Tämä ilmiö on hyväksi ihmisille, jotka haluavat tehdä silpputyötä. Vakityötä haluaville tilanne on turvaton. Itse voisin tehdä tällaista työtä pääasiallisestikin, jos Treamerin tarjonta olisi runsasta. Toisaalta voisin tehdä keikkatyötä myös vakityön ohella, jos keikkatyö olisi itselleni mielekästä. Tuntuu, että yhteiskunnassa on nyt erilaisten tukien suhteen liian monimutkainen järjestely. Jos Treamerin tapainen työ yleistyy, niin perustulo voisi olla parempi ratkaisu. Nyt moni on loukussa, jossa töiden vastaanottaminen on riski. Olisi mahtavaa, jos esimerkiksi Treamer tarjoaisi ammatillisen verkostoitumispalvelun, jossa työn tai työntekijän sijaan etsittäisiinkin ihmisiä, joiden kanssa tehdä yhdessä jotain uutta. Silloin itsensä voisi työllistää vaikka yhteisellä projektilla. Maria, 29, Treamer-keikkailija: PA LV E L U K S E S S A N N E 2 6 3 4 32
O len vakitöissä valtiolla, ja palkkani on noin 3 750-4 000 euroa kuussa. Airbnb-majoittajana saan rahaa ehkä tonnin vuodessa. En tee sitä rahan takia. Matkustan tosi paljon, ja rahoitan Airbnb:llä omaa lomailuani. Ainakin puolet kavereistani vuokraavat asuntojaan Airbnb:n kautta, myös vuokrakämppiä. Aiemman asunnon vuokraani rahoitin osittain Airbnb:llä. Asun Alppilassa 45-neliöisessä omistuskaksiossa. Majoitan ihmisiä keskimäärin kuusi kertaa vuodessa. Matkailijoita on ollut vähän kaikkialta: Sveitsistä, Ranskasta, Venäjältä, Italiasta, Etelä-Koreasta, Yhdysvaltain Oregonista. Jonkin aikaa sitten oli Aussi-kausi: Australiasta oli kolme, neljä seuruetta peräkkäin. Veloitan majoittumisesta 70 euroa yöltä, ja Airbnb:n osuuden jälkeen saan itse 60 euroa. Kolme yötä on tyypillinen aika majoittua. En ota vieraita yhdeksi yöksi, koska tuotto-vaivasuhde on heikko. Yleensä olen majoittamisen aikaan itse reissussa. Merkitsen kalenteriin vapaita majoitusaikoja lomieni ja matkojeni perusteella. Hylkään melkein puolet varauspyynnöistä. Välillä lomat ovat menneet uusiksi ja olen unohtanut, että olen puoli vuotta aiemmin luvannut kämpän matkailijoiden käyttöön. Silloin olen yöpynyt kaverin tai veljen luona. Airbnb on eri tavalla tuttavallista kuin hotellissa majoittuminen. Vieraat jättävät usein kortteja tai kukkia. Venäläiset matkailijat lahjoittavat venäläistä samppanjaa. Oregonilaiset kutsuivat majoittumaan luonaan ”milloin tahansa”. Minulla ei ole juuri ollut kommelluksia vieraiden kanssa. Viimeksi majoittujien jälkeen keinutuoli oli mystisesti parvekkeella. Tavarat olivat muutenkin eri paikoissa kuin ennen. Jouduin ensimmäistä kertaa antamaan kielteisen palautteen palvelussa. Ymmärrän hotellien turhautumisen Airbnb:hen, mutta samalla näen tämän haasteena hotelleille parantaa palveluitaan. Matkailu bisneksenä kasvaa hirveästi maailmanlaajuisesti. Airbnb palvelee tietyntyyppisiä käyttäjäryhmiä paljon paremmin kuin moni hotelli. Kävijänä voi majoittua sellaisten ihmisten luona, jotka vaikuttavat kiinnostavilta tai jotka asuvat kiinnostavasti. Majoittuminen on räätälöidympää kuin bulkkihotellissa, jossa kaikki on samaa. Onhan tämä myös trendi-ilmiö, jossa itse olen uhri tai kohde – tai miten sen nyt määrittääkään. Berliinissähän Airbnb on kielletty. Perusteena on, että se nostaa liikaa asumisen arvoa. En voisi kuvitella itse maksavani enemmän asumisestani, vaikka saisin lisää Airbnb-tuloja. Majoittamisessa on kuitenkin oma vaivansa. Mutta jos olisin köyhä berliiniläinen taiteilija ja haluaisin silti asua loftissa tonnilla kuussa, niin varmasti alkaisin miettiä aktiivista majoittamista. Jos olisin työtön, vuokraisin luultavasti asuntoani matkaajille ja yöpyisin enemmän vanhemmillani, tai sitten sopisin diilin kaverilla majoittumisesta pientä maksua vastaan. Tänä syksynä lähden kahdeksi viikoksi Etelä-Amerikkaan. Laitoin juuri kodin Airbnb:ssä tarjolle siksi ajaksi. Johanna, 32, Airbnb-majoittaja:
KETÄ KIINNOSTAA? Teksti : Melissa Heikkilä – Kuvitus : Vesa Vuorio & Tuomas Järvenpää 34
SUOMESSA OLI VUODEN 2015 lopulla 766 847 18–29-vuotiasta äänestysikäistä ja vaalikelpoista Suomen kansalaista. Nyt aikuistuu sukupolvi, joka joutuu tottumaan ajatukseen siitä, että opintorahalla ei elä ja opintolainaa vain kuuluu ottaa. Heille nollatuntisopimukset ja akateeminen työttömyys tulevat olemaan arkipäivää. Näin ovat päättäneet keskimäärin 47,2-vuotiaat kansanedustajat Arkadianmäellä. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen keski-ikä on hitusen vanhempi, 48,5 vuotta. Keski-ikää madaltamassa on 33-vuotias opetusministeri Sanni Grahn-Laaksonen (kok). Jos suomalaisten keskimääräinen eliniänodote on noin 80 vuotta, tänä vuonna opintonsa aloittava 20-vuotias tulee tuntemaan Sipilän hallituksen leikkausten vaikutukset seuraavat 60 vuotta. Leikkauksista päättävät tuskin tulevat näkemään, miten leikkaukset vaikuttavat ihmisiin pidemmällä pidemmällä ajalla. P A R L A M E N T T I E N V Ä L I N E N L I I T T O Inter-Parliamentary Union (IPU) selvitti tänä vuonna toista kertaa, kuinka hyvin nuoret ovat edustettuina maailman parlamenteissa. Selvityksen tulokset ovat hyytäviä. Maailman 45 000 kansanedustajasta vain 1,9 prosenttia on alle 30-vuotiaita. Lähes joka kolmannessa maailman parlamenteista ei ole yhtäkään alle 30-vuotiasta kansanedustajaa. Selvityksen mukaan eniten poliittista valtaa maailmassa käyttävät 51–60-vuotiaat miehet. Yllätys. 1990-luvulla syntyneistä suurin osa on äänestysiässä ja vaalikelpoisia. Silti heitä on esimerkiksi Suomen eduskunnassa vain yksi, vuonna 1991 syntynyt Ilmari Nurminen (sd). Hän johtaa eduskunnan 1980ja 90-luvulla syntyneiden verkostoa. ”Nuorten pitäisi katsoa peiliin. Heikko äänestysaktiivisuus johtaa siihen, että vanhemmat sukupolvet saavat johtaa politiikkaa”, Nurminen sanoo. ”Puolueet etsivät nuoria, ja nuoria kansanedustajia on nostettu hyville paikoille. Mutta se on kyllä totta, että nuorten pitää ottaa valtaa itselleen, eikä se tule annettuna. Pitää tehdä paljon töitä sen eteen, että saa luottamuksen ja tietyn aseman.” Vuonna 2015 Suomessa asui 766 847 18–29-vuotiasta Suomen kansalaista Suomen eduskunnassa alle 30-vuotiaita on 14 Nuorin on syntynyt vuonna 1991 Eduskuntaan vuonna 2015 valituista 17% on alle 35-vuotiaita Miksi nuoret hyväksyvät, että viisikymppiset päättävät asioista heidän puolestaan? Miksi ei ehkä kannattaisi? 35
N U O R I A K Y L L Ä N I M E L L I S E ST I halutaan mukaan politiikkaan. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on lausunut, että nuorille pitäisi antaa mahdollisuus osallistua päätöksentekoon paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Ajatushan on todella kaunis. Siihen YK:n ja muiden ylikansallisten demokratiakasvattajien haaveet jäävätkin. ”Demokratiausko on äärimmäisyyksien Euroopassa väsähtänyt. Erityisesti Välimeren alueen nuoret ja pitkässä juoksussa idän uudet demokratiat ovat taipuvaisia yhtymään vanhempiensa huutoihin hyvin autoritaarisessa mielessä”, sanoo Kari Paakkunainen, valtio-opin lehtori Helsingin yliopistosta. Paakkunainen on tutkinut sekä suomalaisten että muiden eurooppalaisten nuorten poliittista aktiivisuutta. Vuoden 2014 Nuorisobarometrin mukaan 29 prosenttia suomalaisista nuorista jäi saman vuoden eurovaaleissa kotiin siksi, ettei viitsinyt äänestää. Peräti 38 prosentin mielestä äänestämisestä ei ollut heille mitään hyötyä. Poliittinen jargon voi helposti tuntua etäiseltä, kankealta ja vaikealta. ”Markkinahenki ja koulujen sosiaalidemokraattisinstitutionaalinen käsitys politiikasta pitää yllä ajatusta, että politiikka on samanlainen kenttä elämässä kuin mikä tahansa muukin. Ei mielletä, että politiikalla voitaisiin tarkoittaa omaa toimintaa ja ylipäänsä riskisen tulevaisuuden kannalta välttämättömien ratkaisujen tekemistä”, sanoo Paakkunainen. ”Nyt on vallalla jonkinlainen markkinaja asiantuntijaseksikkyys. Timo Soinin (ps) kanavoima reaktio on ainoita, joissa kansalaisten tyytymättömyys ja puhumisen tarve on päässyt nousemaan itseisarvoisesti esiin establishmentin kaanoneita ja hallituskonventioita vastaan”, hän jatkaa. NUORIN KANSANEDUSTAJA NUORIN PÄÄMINISTERI ERKKI LIIKANEN 1972, 21 VUOTTA ESKO AHO 1991, 36 VUOTTA MAAILMAN 45 000:STA KANSANEDUSTAJASTA 1,9% ON ALLE 30-VUOTIAITA NUORIN MINISTERI ULF SUNDQVIST 1972, 27 VUOTTA ENITEN ALLE 30-VUOTIAITA KANSANEDUSTAJIA ON ECUADORISSA, SUOMESSA, NORJASSA JA RUOTSISSA 30% MAAILMAN EDUSKUNNISTA EI OLE YHTÄÄN ALLE 30-VUOTIASTA KANSANEDUSTAJAA 36
VUODEN 2015 EDUSKUNTAVAALEISSA Arkadianmäelle nousi historiallisen suuri määrä alle kolmekymppisiä – huimaavat 14. ”He ovat poliittisia virtuooseja”, Paakkunainen sanoo. Alle kolmekymppisenä valitut Li Andersson (vas), Ozan Yanar (vihr), Wille Rydman (kok), Antti Kurvinen (kesk) ja Simon Elo (ps) ovat kaikki olleet puolueidensa nuorisojärjestöjen puheenjohtajia. Heitä yhdistävät karisma, yhteiskuntatieteellinen korkeakoulutus sekä vuosien ajan kerrytetty poliittinen kiipijäkokemus, Paakkunainen sanoo. ”Heillä kaikilla on peloton ryhmämobilisaation ja -pelaamisen kyky, missä yhdistellään uuden polven asiaosaamisen, oman edun mukaan heittäytymisen ja tyylin tekijöitä. He eivät mieti puolueidensa eliittiä puheidensa kuuntelijoina, vaan heillä on omat päämääränsä.” Se, että pääsee nuorena kiinni valtaan, vaatii vahvan orientoitumisen järjestötoimintaan ja politiikkaan heti uran alkuvaiheissa. Paakkunaisen mukaan punavihreät poliitikonalut ovat usein mukana kansalaisverkostoissa, oikeammalla puolestaan avustajaja asiantuntijarenkaissa sekä puoluereviireissä. Nuorisobarometrin mukaan yhä useampi haluaisi olla mukana politiikassa ja on siitä kiinnostunut, mutta kiinnostus ei kohtaa puoluetoiminnan kanssa. ”Sukupolvipolitiikka, jossa nojaudutaan eteenpäin ja otetaan kantaa sukupolvien etuihin ja elämän säilymisen ehtoihin, vaatisi uusilta polvilta yhteisiä julkisuuksia, karismoja ja rohkeutta – joidenkin poliittistenkin valta-asemien ottamista”, Paakkunainen pohtii. Ilman kokemusta kukaan tuskin hakee puolueen puheenjohtajaksi, mutta kynnys ylipäätään osallistua poliittiseen toimintaan on monella korkea. Kansanedustaja Ilmari Nurmisen mukaan poliittiseen puolueeseen liittyminen on edelleen peikko. Puolueet eivät houkuttele, koska niiden tavoitteet eivät ole aina selkeitä. Liittymistä pelätään myös oman maineen vuoksi. Esimerkiksi vaaleihin ehdolle asettuminen on kenties kuumottavimpia työhaastatteluita, joita ihminen voi elämässään kokea. ”Monet nuoret miettivät, että olenko tarpeeksi hyvä ja voinko lähteä ehdolle. Niin ei pitäisi ajatella, vaan rohkeasti tuoda esiin omat ajatuksensa. Kukaan ei ole valmiiksi poliitikko eikä poliittinen työ katso ikää”, sanoo Nurminen. TUTKIJA PAAKKUNAISEN mukaan jähmeiden poliittisten konventioiden sijaan nuoret pyrkivät vaikuttamaan yhteiskuntaan muita reittejä. ”He pyrkivät ammatillisesti positioihin, joissa voi hallita mediaa, taloutta ja kulttuuria”, Paakkunainen sanoo. ”Nuoret haluavat käyttää valtaa reilusti, julkisesti ja siten, että valta ei voisi itsenäistyä kaiken demokraattisen puuttumisen ulkopuolella.” Minkälainen yhteiskunta sitten olisi, jos nuoret käyttäisivät siinä enemmän valtaa? ”Nuoret ovat entistä liberaalimpia ja tasa-arvon kannattajia, joten he ottaisivat varmasti kantaa eriarvoistumiseen ja köyhyyteen. Jotkut aloitteet, kuten translaki, olisivat itsestäänselvyyksiä. Nuoret varmasti puuttuisivat eriarvoistumiseen sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla – yhtään väheksymättä vanhempia sukupolvia”, Nurminen sanoo. Paakkunainen toivoisi, että uusi polvi ottaisi politiikan taas haltuun. ”Toivottavasti nuoret löytävät yhteisiä vallan välejä ja tuoreita tapoja kiistellä, sillä harmaapäät ovat monessa neuvottomia. Katsokaamme vaikka Eurooppaa – tulkinnat nuorison liian epävarmasta tulevaisuudesta ovat nuorten poliitikkojen vastuulla.” HALLITUKSEN KESKI-IKÄ ON 48,5 VUOTTA VANHIN PUOLUE ON KRISTILLISDEMOKRAATIT 52,6 VUOTTA EDUSKUNNAN KESKI-IKÄ ON 47,2 VUOTTA 37
Voisitteko te esittäytyä toisillenne? HP: No mä oon Henri Pulkkinen. Öö, teen musiikkia nimellä Paperi T. Erilaisissa yhteyksissä nyt viimeiset pari vuotta. Soolomusiikkia. EF: Mä oon Erkka Filander, kirjoittaja. Mä en tee musiikkia. Kirjoittaminen on semi-sooloduunia. Mitä tarkoittaa semi-soolo? EF: No et sul on kollegoita, joidenka kanssa sä koko ajan käyt läpi niitä juttuja. Ja sit tietenkin on kustannustoimittajat, joiden kanssa teen tosi paljon yhteistyötä. Voisitteko te esittäytyä vielä runojen tiimoilta? EF: No… Mä aloin kirjoittaa runoja silloin kun mä olin 18. Ja sit mä oikeastaan kirjoitin heti sen mun ekan kirjan, Heräämisen valkean myrskyn. Sitä ennen olin kirjoittanut proosaa. Mä halusin kirjoittaa aina runoutta, mutta mä ajattelin jotenkin aluksi, että se on vaan sellaisille suurmiehille. Et se on jotain tosi isoa ja hienoa. HP: Must on tosi mielenkiintoista kuulla toi, koska mulla on edelleen itseasiassa se ajatus. Mun on hyvin vaikea vaikkapa sanoa, että mä olisin runoilija. Musta tuntuu siltä, että runoilijuus, runojen kirjoittaminen tai jopa niistä puhuminen on vähän sellaista, et pitäis maksaa jotain duusseja (dues) tai niinku oppirahoja siitä, et siihen uskaltaa mennä. EI MITÄÄN RANDOM-TOUHUA Teksti : Veera Jussila & Robert Sundman – Kuvat : Jussi Särkilahti Erkka Filander ja Henri Pulkkinen istuivat alas pohtimaan minäkertojaa, luomisen tuskaa ja sitä, kuka saa tehdä runoja.
Lukijoita ehkä kiinnostaisi kuulla vielä sun kohdalla siitä, että kun sulla on se lyriikan tekemisen tausta, niin millainen uusi ulottuvuus se on ollut, et tekeekin nyt runoteosta? HP: Siinä on kyl todella iso ero. Musiikissa mä pystyn hirveän paljon pelaamaan sen kanssa, miten mä sanon asiat tai millaiseen musaan se tulee. Se on ihan eri asia kuin se, et täs on vaan se teksti ja se sivu, ja sä et voi auttaa sitä mitenkään, kun sä oot jo kirjoittanut sen, et miten ihminen sitä lukee. EF: Silloinhan sun pitää itse pystyä lukemaan sitä tekstiä just niin, että sä näät millaisia juttuja siitä nousee esiin, miten se tulee lukijalle. HP: Mut näätkö sä sen? Kun mulla ei oo mitään hajua, et mitä kukaan kelaa näistä. EF: Mä taon sitä teosta niin kauan, että siin on just se muoto, joka ohjaa ajattelua. Mä en nyt halua tietenkään sanoa, että otan jonkun ihmisen mielestä kiinni ja väännän sen jotain rataa pitkin. Mut kyl mä silti haluaisin ajatella, että muodolla voi ohjata lukemista. Koska muuten se olis vaan aika random-touhua. Tunnetteko toistenne tuotantoa? EF: No kyl mä ainakin jonkun verran sun musiikkia tunnen, mut en nyt mitenkään… Se ei oo ehkä se genre, mitä mä kuuntelen yleensä. HP: Mä aloitin itseasiassa Torson lukemisen viime viikolla. Sattumalta, ihan tietämättä tästä. EF: Okei! HP: Mul on se vielä kesken niin, et mä oon ehkä lukenut sen kerran niinku kokonaan… Mä en tiedä miten sä suhtaudut runojen lukemiseen, mut se et sä luet jonkun runokirjan alusta loppuun, niin se ei välttämättä vielä meinaa sitä, että sä olisit niinku lukenut sen. Sulla on ollut eka runoteos teossa ja sulla sitten taas toka. Kun te aluksi puhuitte kynnyksestä, niin onko sulla se esimerkiksi toisen teoksen myötä muuttunut? Tuntuuko se nyt luontevammalta? EF: Huomattavasti vaikeammalta! Silloin (ensimmäisen kirjan aikaan) mä kirjoitin niin sivusta, en tuntenut ketään enkä ollut tavannut yhtään ainutta kirjailijaa mun elämäni aikana. Nyt kun on kirjoittanut yhden kirjan ja tietää miten se prosessi toimii, niin kokee ehkä enemmän vastuuta siitä mitä tekee ja millaisia valintoja tekee. Mä en edes voi kuvitella, et kun mä alan kirjoittamaan kolmatta kirjaa, niin kuinka kauan mulla menee sen kanssa. HP: Kirjoitatko sä silleen ihan niinku, et sul on työajat ja sit sä istut ja pakotat ittes kirjoittaa jotain? EF: Mä vaan istun himassa ja teen sitä. Ei mulla ole mitään työaikoja. HP: Mua kiinnostaa tää siks, et mä koen et mul ei oo mitään annettavaa kuin joinain pieninä hetkinä. Et on jonkinlainen writer’s block koko ajan päällä, ja sit se niinku aukee ja sit oon silleen, et vittu tää pitää laittaa nyt ylös tai se katoaa. Mä olin suihkussa ja sit mun oli pakko vaan juosta pois sieltä, koska mä sain yhen sellaisen ajatuksen niinku… Ja sit mä olin, et mihin mä voin sen kirjoittaa ja kastelin läppärin. Oli sit kyse biisistä tai tekstistä tai runosta, et kun tulee sellainen tunne, et aa, sen pitääkin mennä näin, et tämä lause tähän tai näin, niin mulle tulee sen jälkeen hyvin vahva ahdistuneisuuden tunne. Et mitä jos mä olisinkin ollut nyt ruokakaupassa, enkä olis tajunnut tätä. Mitä jos mä olisinkin mennyt bisselle, enkä olis ollut tässä. Minkälainen pyrkimys tai ohjaava ajatus teidän uusien teosten tekemisessä on ollut? EF: Mä en tiedä, onks sitä järkeä hirveästi selitellä. Haluisin vastata niinku jotkut säveltäjät, oliks se nyt Pierre Boulez, kun sen käskettiin kirjoittaa esipuhe yhdelle sen teokselle. Se vaan kuvaili sitä teosta niin teknisesti kun vaan pysty, et mille soittimille se on orkestroitu ja monta tahtia ja tällee. Niin mun tekis mieli sanoa just niin, et se on noin 116-sivua pitkä. HP: Omalta osaltani se lähti vaan sillä, niin kuin mun kaikki kirjoittaminen, et kirjoittaa vain jotain ja sit se alkaa niinku vahvistumaan siitä. Mutta tota… Jotain mä siinä kärvistelen. Sulla (Erkalla) se on enemmän just sitä jonkun… Sä niinku kuoletat tavallaan itsesi siitä tekstistä. Mä oon siinä kokoajan täysin läsnä, silleen itseni tiedostaen niillä sivuilla silleen, että mitä mä teen. No mut mikä se teema on kärvistelyn lisäksi siis? HP: Niin, no modernin miehen kärvistely. Mut jotenkin sen on tällaisen kaupunkilaiskolmekymppisen niin kun… Kai se on sen oman eksistentialismin kanssa puskemista. Toi ero on niin radikaali. Miten sä (Erkka) oot päätynyt siihen lopputulokseen vai onks se edes ollut mikään pohdinta, et sä et itse halua olla mukana…? HP: Sä et oo ehkä vaan niin itsekeskeinen. EF: Voi kuule! Kylhän Heräämisen valkeassa myrskyssä oli sellaista itsestään rakentamista. Mutta sitten sitä luettiin niin pitkälti sellaisena, eikä sitä luettu kirjana. Niin se alkoi ahdistamaan aika paljon. Ehkä se vaan on joku mun taidekäsityksen tai kirjallisuuskäsityksen jatkumo, että mua kiinnostaa se minän poistaminen. 39
HP: Toi on mun ammattini suuri ongelma. Et kun tekee rap-musiikkia, niin se otetaan kaikki suoraan itseisarvona, et kaikki mitä tämä ihminen sanoo, niin hän puhuu täysin itsestään, et nämä ovat täysin hänen mielipiteitään. Ja kun oma tyylini ei ole täysin se. Siin sekoittuu omat oikeat ajatukset ja myös ne muut. Sit sitä joutuu hirveästi selittämään. Tai ei joudu, voi toki olla niin, et fuck you, jos et hiffaa. Oisitteko halunneet mainita jonkun teoksen tai tekijän, yhtenä esimerkkinä, mikä ois tehny vaikutuksen? HP: No must on tullut niin huono namedroppailija, kun mä unohdan aina kaikki nimet. Mut tää, naisrunoilija, oisko Reetta. EF: Reetta Pekkanen. HP: Joo, Pieniä… EF: Pieniä kovia nuppuja. HP: Joo, se oli musta tosi hyvä. EF: Viimeksi ilmestyneistä Olli-Pekka Tennilän Ontto harmaa on mun mielestä itseinhoon asti hieno kirja. Kun mä luin sitä ekan kerran, mä olin Torson viimeistelyvaiheessa. Mä luin sitä kaks aukeamaa, ja mä aloin hikoilla niin paljon, et mun piti antaa se pois. Mä olin vaan, et mä en pysty lukee tätä, mun pitää tehdä oma juttu ensin loppuun tai tästä ei tuu mitään. Revin ja poltan kaiken ja meen luostariin. HP: Mun mielestä on paljon kivempi lukee sellaista runoutta tai mitä tahansa taidetta, joka ei kosketa, koska voi olla vaan et hah hah joo. Koska sit kun se koskettaa, tulee sellainen, et ei ei, mitä vittua, miksi mä en keksinyt tota! Niin, no kuinka paljon runoja ylipäänsä voi verrata keskenään niin, et tää oli parempi kuin tää? EF: Ei välttämättä kannatakaan. Mut sitä voi aina vertailla, et mun mielestä tää oli hienompi kirja kokemuksena. Et tää on subliimia, tää jotain heikompaa. Te ootte molemmat lukeneet paljon. Kirjoittajilla se nousee usein esiin. EF: Niin, mua ainakin huolestuttais kirjailijat jotka ei lue paljoa. Se ois mun mielestä tosi bissardia. HP: Mut onhan sellasta. Sehän on sellainen cooli heitto, et ”en mä ees lue mitään”. EF: Niin niin, mut sehän on ihan älytöntä. Et sä kuvittelet et sul on jotain sanottavaa, ja sit sä et edes tiedä, että tyypit on jo 1400-luvulla sanonut ton saman asian mut vaan paremmin, et… HP: Mut ton mä oon kyl hyväksynyt, et noin se vaan on! Et joku on tehty jo niin kauan sitten, mut toivottavasti kukaan ei enää muista. EF: Ehkä siinä on kuitenkin se tradition ymmärtäminen. Et vaikka sä ymmärrät, et sä teet juttuja joita muut on jo tehnyt, niin sä ymmärrät myös, et mikä se eri konteksti on. Ei-lukeneille runoilijoille vois sanoa, että ehkä se auttaisi, jos lukisi ja tajuisi, minkälaisia juttuja tehdään. Ettei tarttis aina valittaa siitä, että nykyrunous on paskaa, ja sit kirjoittaa itse vielä paskemmin. ”Jotain mä siinä kärvistelen.” ”Sä et edes tiedä, että tyypit on jo 1400-luvulla sanonut ton saman asian.” Erkka Filanderin toinen runoteos Torso (Poesia) ilmestyi elokuussa. Henri Pulkkisen esikoisteos post-alfa (Kosmos) ilmestyy 30. syyskuuta. E I M I TÄ Ä N R A N D O M T O U H U A 3 8 4 Do you have an open mind and passion for new innovations? Want to present your ideas on stage at Slush and win 10 000 €? Accenture Digital Innovation Challenge 2016 – ADIC16 – is here! Be part of the action and become an innovator. Check out accenture.fi/ADIC16 for more information and apply now! 40
Do you have an open mind and passion for new innovations? Want to present your ideas on stage at Slush and win 10 000 €? Accenture Digital Innovation Challenge 2016 – ADIC16 – is here! Be part of the action and become an innovator. Check out accenture.fi/ADIC16 for more information and apply now! 41
Tervetuloa Pääkaupunkiseudun Partiolaisten Bonfire-tapahtumaan Pauligin huvilalle Tule katsomaan mitä partiolaiset tekevät pääkaupunkiseudulla ja osallistu avoimeen appro-tyyliseen partiotapahtumaan Töölössä Pauligin huvilalla 15.9.2016, klo 18–21. FB: Bonfire Urbaani iltanuotio 15.9.2016 HAETTAVAKSI JULISTETAAN HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN OPINTOSTIPENDIT Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 47 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 16.10.2016 klo 24.00. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI
Ollaan miten vaan, kaupungilla kuljetaan Mennään liikkeisiin, ennen kuin ne suljetaan STOP ja NO Meil on taskus Pokemon Go Esiin sen otan Ja mä nappaan sen digitaalirotan Sä voit olla mun Pikachu, beibe Mä otan sut mukaan Ei mennä nukkumaan Mä tiedän ettet oo kuka vaan leide tahdotko kokeilla mun kanssa pokea Enää ei katsella Jeremyn Roneja vaan kerätään Pokemoneja Sillon ei kuunnella Nikulan Joneja kun kerätään Pokemoneja On alla Sierra tai Shetlannin poneja Kerätään Pokemoneja ylhäällä andromeda Ollaan ihan lovena hiukset kuin Elovena kerätään Pokemoneja Ku l t t u u r i t u l k k i P o r t i o n B o y s – Pokemoneja l i i k k e i s s ä saattaa olla pokéstop, johon pysähtymällä pelaaja voi hankkia pokémonpalloja, potioneja, razz berryjä (eli vadz elmia?) ja eggsejä (eli munia?). P i k a c h u on Pokémon-sarjassa Ash Ketchumin uskollinen kumppani. R o n J e r e m y Suosittu aikuisviihdenäyttelijä, s. 1953, New York, Yhdysvallat. ( A U T O ) F o r d S i e r r a tai pieni poni, joka on kotoisin Iso-Britanniasta. ( E N G ) love rakkaus. R a t t a t a on rotta-/hiiripokémon, tyyppi normaali. Po k e e l i p o k é m o n – pelaa kaksimielisyydellä, sillä voi tarkoittaa myös pornoa. J o n e N i k u l a Sanoittajan riimit loppuivat kesken. a n d r o m e d a On taivaalla paljain silmin nähtävä tähdistö. E l o v e n a Hiukset ovat vaaleat kuin Elovena-hahmolla Raision tuotteissa. Humoristista tanssimusiikkia tehtaileva PORTION BOYS (Mikael Forsby, Raimo Paavola ja Jyrki Paavola) julkaisi elokuussa Pokemoneja-biisin. Se nousi hetkessä Spotifyn viraalilistoille. ka u p u n g i l l a Nuorison suosimaa, Nianticin kehittämää Pokémon GO -mobiilipeliä ei voi pelata kotona, vaan sitä varten on lähdettävä ulos – esimerkiksi kaupungille. CL SSIC V L Siellä, missä sinäkin. Kolahtaako klassinen? Rondo Plus kulkee mukanasi. Kokeile RONDO PLUS -palvelua. Se on klassisen musiikin verkkopalvelu, josta luet mm. tuoreita konserttiarvioita ja musiikkiuutisia . Lisäksi voit kuunnella klassisia nettiradioitamme loistavalla laadulla. Tutustu nyt Rondoon netissä ja hanki Rondo Plus -lukuoikeudet! Maksat lukuoikeudestasi vain 2 € / kk rondolehti. /tilaa-rondo/ 44
” T E I N VÄ I T Ö S K I R J AT U T K I M U K S E N I neljä vuotta sitten. Perehdyin tuolloin kinkkiseen pulmaan mikrosysteemitekniikan alalla: Mikrovalmistustekniikoilla pystytään jo nyt tuottamaan äärimmäisen pieniä rakenteita ja komponentteja, mutta usein ongelmaksi muodostuu komponenttien poimiminen, siirtäminen ja niistä irrottautuminen luotettavasti ja jälkiä jättämättä. Väitöskirjavaiheessa törmäsin kiinnostavaan yhdysvaltalaiseen tutkimusryhmään, joka oli kehittänyt gekon jalkakarvojen inspiroimia liimapintoja. Gekkohan pystyy kiipeämään mitä tahansa pintaa pitkin ja tarttumaan siihen lujaa, mutta pääsee siitä myös irti jälkiä jättämättä. Juuri sellaista pintaa tarvitsimme elektroniikan komponenttien poimimiseen. Jo Aristoteles aikoinaan piti mainitsemisen arvoisena, että gekko osaa kiivetä seinää pitkin ylös. Vasta myöhemmin pystyttiin havaitsemaan, että gekon jaloissa on todella monimutkainen mikroja nanorakenne. 2000-luvun alussa pystyttiin jo antamaan oikea fysikaalinen selitys sille, miten tuo rakenne auttaa gekkoa kiipeämisessä. Kun oikea selitys oli löytynyt, voitiin pyrkiä valmistamaan gekosta mallinsa saaneita liimapintoja keinotekoisesti. Lähdin väittelyni jälkeen tutkijavierailulle tuohon yhdysvaltalaiseen tutkimusryhmään. Nyt Suomeen palattuani aloittelen Tampereen teknillisessä yliopistossa uutta akatemiatutkimusta. Aiomme tutkia viiden vuoden ajan luonnon inspiroimien materiaalien sovellutuksia robotiikassa ja lääketieteessä. Tällainen tutkimus on vielä alkutekijöissään. Gekko ei suinkaan ole ainoa tässä mielessä kiinnostava eläin. Esimerkiksi simpukat ovat siitä villejä, että ne pystyvät tarttumaan lujasti kiinni laivojen pohjiin, vaikka useimmat liimat eivät kosteissa olosuhteissa toimi alkuunsakaan. Salaisuus löytyy molekyylitasolta, kemiasta. Simpukoita tutkimalla ja jäljittelemällä voitaisiin valmistaa esimerkiksi laastari, joka toimisi kosteissa ympäristöissä – siis vaikkapa ihmisen elimistön sisällä. Yksi erittäin kiinnostava joukko ovat myös tursaat. Lääketieteellisen robotin pitäisi pystyä kulkemaan mahdollisimman pienestä aukosta vahingoittamatta kehoa. Tursas taas on mestari mahtumaan pienistä koloista, koska siinä ei juurikaan ole kovia osia. Tämä antaa hyviä eväitä robottien kehittämiseen: sen sijaan että tekisimme niitä alumiinista ja teräksestä, voisimmekin tulevaisuudessa valmistaa robotteja pehmeistä, kumimaisista materiaaleista. Tulevaisuuden visioni on, että emme ainoastaan hakisi luonnosta inspiraatiota uusien materiaalien kehittämiseen, vaan myös käyttäisimme luonnon materiaaleja entistä paremmin hyödyksemme robotiikassa. Luonnon oma silkki on edelleen yksi maailman sitkeimmistä materiaaleista. Myös resiliini – materiaali, jolla on hämmästyttävän hyvä kyky palautua muotoonsa venyttämisen jälkeen – on täysin luonnon omaa tuotantoa.” V E I K KO S A R I O L A , Apulaisprofessori, Tampereen teknillinen yliopisto K uv a : M ii sa K aa rt in en Teksti: Robert Sundman ”Simpukoita tutkimalla ja jäljittelemällä voitaisiin valmistaa ihmisen elimistössä toimiva laastari.” Tällä palstalla tapaamme tiedemaailman uudisraivaajia ja omien teidensä kulkijoita. 45
Vedä käteen, ahdistelija Teksti : Tuija Siltamäki EN EDES MUISTA, milloin minua ahdisteltiin ensimmäisen kerran. Kehoni on varmasti ollut jo esipuberteetti-iässä läähättävien katseiden kohteena, mutta yksi tapaus on jäänyt elävästi mieleeni. Istuimme vanhempieni ja joidenkin tuttavien kanssa iltaa nuotiolla. En muista, mitä keskustelu koski, mutta valittelin heikkoa uimataitoani. Olin surkea uimari. Tuttavasedän kasvoille syttyi valo. Hän oli selvästi keksinyt jonkun todella nerokkaan läpän. ”Miten voi olla, kun sulla on edessäkin noin mahdottomat kellukkeet!” Olin hädin tuskin yläasteikäinen. Suututti niin paljon, että mykistyin. Lähdin sisälle enkä halunnut puhua ”tuttaville” vuosikausiin. Periaatteellisista syistä välttelen heitä edelleen. KULUNEEN VUOSIKYMMENEN aikana olen miettinyt asiaa paljon. Millä oikeudella joku kusipääsetä kommentoi teini-ikäisten tyttöjen tissejä? Onko se jonkun mielestä hauskaa? Vuosien varrella huutelusta, lääppimisestä ja ahdistelemisesta on tullut niin toistuvaa, etteivät kaikki tapaukset jää edes mieleeni. Ja jos ahdistelu on täälläkin monelle arkipäivää, niin inhottaa ajatella, mitä muualla maailmassa joudutaan sietämään. Suomessa seksuaalisesta häirinnästä puhutaan kyllä paljon, mutta usein hyvätkin keskustelut jäävät vain somepärinäksi. Ehkä tehdään joku lehtijuttu, että tämmöinen leviää netissä. Joku saattaa kirjoittaa kolumnin siitä, miten tärkeää on, että asiasta keskustellaan. Eikä konkreettisista toimistakaan aina ole apua. Vuonna 2014 rikoslakiin lisättiin pykälä seksuaalisesta ahdistelusta. Se antaa poliisille oikeuden sakottaa ahdistelijaa heti tapahtumapaikalla. Uudistuksen jälkeen poliisi on kyllä saanut aiempaa enemmän ilmoituksia ahdistelusta (Helsingin Sanomat 9.8.), mutta tänä vuonna keskikesään mennessä ahdistelusta ei oltu kirjattu yhtään sakkoa. Tapaukset ovat harvoin niin selviä, että poliisi voisi hyödyntää uudistusta. Minä olen ollut viranomaisiin yhteydessä kerran. Silloin, kun sain kirjeen. OIKEASTAAN KIRJE EI ollut kirje. Se oli kahdeksan sivua pitkä harhainen vuodatus siitä, miten toimittaja ja ”SUPER-murhaaja” Tuija Siltamäen harjoittama terrori johtaa satojen miljoonien ihmisten kuolemaan. Se oli sekopäinen avautuminen siitä, miten feministiterroristeihin verrattuna Hitler ei saanut aikaan ”juuri mitään”, ja kuinka nykyiset hirmuhallitsijat ovat kaltaisiini noita-akkoihin verrattuna vain näperteleviä kylätappelijoita. Kirjeessä ei ollut suoria uhkauksia. Ilmeisesti 2010-luvun prekarisoituneessa työelämässä myös uhkailu on ammattimaistunut. Häiriköt tietävät, kuinka paljon voi sekoilla ennen kuin laittoman uhkauksen tunnusmerkit täyttyvät. Niinpä tässäkään kirjeessä ei sanottu, että juuri uhkaaja aikoo hakata minut kirveellä kahtia. YKSI AHDISTELUN raivostuttavimmista puolista on se, ettei ikinä oikein tiedä, kuinka vakavasti siihen pitäisi suhtautua. En kirjeen jälkeen kokenut olevani välittömässä hengenvaarassa. Mutta mitä jos harmittomalta vaikuttava huutelija on väkivaltainen? Oli kiva kesäilta uimarannalla. Läheisellä penkillä istui kaksi herrasmiestä, jotka vilkuilivat seuruettamme kiinnostuneesti. Kun kävelin heidän ohitseen, toinen huusi rasvaa tihkuvalla äänellä perääni: ”Hei... Mitäs pitäis tehdä, kun mä haluaisin nähdä sut yöuinnilla?” Tilanteessa olisi voinut käyttäytyä asiallisesti ja kertoa, miksi tuollainen puhe ei ole “ok”. Tiivistin varsin kattavat sukupuolentutkimuksen opintoni älykkääseen ulostuloon: ”Emmä tiiä, vedä vaikka käteen.” KAIKKI HUOMIO EI tietenkään ole pahantahtoista. En usko, että jokainen persettäni joskus vilkaissut on fantasioinut raiskaavansa tai paloittelevansa minut. Eräs baari-idiootti kyllä yritti kerran iskeä minut raiskausvitsillä. Sen ydin oli, että nainen juoksee karkuun, mies juoksee perään, saa naisen kiinni ja raiskaa. Oikein hulvatonta. Ikävintä ahdistelussa ei useinkaan ole itse ahdistelu. Ei esimerkiksi huorittelemisesta oikein jaksa enää edes provosoitua. On oikeastaan aika koomista, kun huorittelevat miehet ovat itse niin vaikuttuneita siitä, miten rankka solvaus huoraksi haukkuminen on. Jos olisin lapsesta asti saanut euron jokaisesta huorittelusta, asuntoni lattia olisi marmoria eikä muovimattoa. Ikävintä on se, että ahdisteluun turtuu. Jos ei jaksa illasta toiseen kuunnella länkytystä, pitää opetella olemaan koko ajan varuillaan: valmiina tylyttämään ja puolustamaan itseään. Se on kohtuutonta. Ahdistelijat voisivat ihan yhtä hyvin pitää päänsä kiinni ja näppinsä kurissa. Eräs lukija lähetti minulle sähköpostia, jossa hän tarjoutui levittämään aurinkorasvaa selkääni. Kun olin juttukeikalla yleisötilaisuudessa, hän ryömi jostain esiin ja toisti tarjouksensa kasvotusten. Mykistyin. Teki mieli sanoa, että jos kosket minuun, katkaisen kätesi, mutta se olisi ollut epäammattimaista. En sitten sanonut oikein mitään. NIIN INHOTTAVAA kuin se onkin, tuntuu konfliktin pakeneminen aina vähän luovuttamiselta. Oikeastaan on ihan sama, mitä tekee. Lopputulos on kuitenkin ahdistelijan määrittelemä. E S S E E 46
Jäikö traumoja? Uhri! Väititkö vastaan? Ei niille pidä antaa huomiota! Etkö sanonut mitään? Nössö! Ei niiden saa antaa voittaa! Oliko ahdistelija tuntematon? Älä välitä randomien mielipiteistä! Vai tuttu? Älä suojele sitä! Ja sitten on tietysti se vähättelevä, kokemuksen täydellisesti mitätöivä lause, joka raivostuttaa minua niin paljon, että haluaisin räjäyttää jotain. Älä ota sitä niin vakavasti. Tosikko. TIETYSTI OLISI PARASTA, JOS kaikki ahdisteluun liittyvä syyllistäminen, häpeä ja tabut lakkaisivat olemasta. Kokemusten kanssa ei pitäisi joutua jäämään yksin, mutta ketään ei myöskään voi pakottaa puhumaan. Julkinen, yksityinen ja kolmas sektori voivat tarjota apua ja tukea niille, jotka sitä kaipaavat. Voidaan säätää parempia lakeja ja taata resurssit niiden toteuttamiseen. Sitä odotellessa me kaikki voisimme tehdä edes sen, että lakkaisimme vähättelemästä toisten kokemuksia ja ottaisimme ne vakavasti. Minua pelottaa ajatus sosiaalitapaukseksi leimautumisesta. En pidä itseäni uhrina. En halua huolestuttaa läheisiäni turhaan – sori muuten tästä jutusta, mutsi – enkä etenkään halua sääliä. Haluan, etteivät ihmiset olisi niin perseestä. KUN OLIN viimeistelemässä tätä esseetä, puhelin kilahti. Tuttava lähetti kuvan itsestään boksereissa. Sama tyyppi on lääppinyt minua verbaalisesti vaihtelevalla intensiteetillä muutaman vuoden. Viesti oli kuulemma vahinko. Kerroin, etten ole kiinnostunut hänen boksereistaan enkä niiden sisällöstä, eikä vastaavia kuvia tarvitse lähettää minulle. Tapahtui seuraavaa: ”Usko nyt jo, että sendin sen sulle vahingossa. Et oo ainoo Tuija mun snäpissä. Mutta ainoo tosikko-Tuija kylläkin.” Koska essee ei ollut vielä valmis, tyydyin seuraavaan vastaukseen: Haista vittu. Kirjoittaja on toimittaja, joka aikoo jakossakin ”pukeutua kuin huora”. EMOJI-UUTISET (Arvaatko, mistä uutisesta on kyse? Kerromme vastauksen tällä palstalla seuraavassa Ylioppilaslehdessä.) ku va : M er i Bj ör n 47
P E L K Ä Ä N V A I N K A H T A A S I A A : elämän ja rakkauden päättymistä. Ne ovat harvinaisia pelkoja. Paitsi etteivät ne tietenkään ole. Kun valitin kesän syntymäpäivilläni ahdistustani kohta nelikymppiselle ystävälleni, taputti hän minua lohduttavasti olalle. ”Jokainen 25 vuotta täyttänyt mies tuntee noin, eikä se koskaan mene ohi”, hän huokasi kyröläinen GT kädessään. Tunnelma keveni vasta, kun aloimme pohtia paranisiko DeAndre Jordanin vapaaheittoprosentti, jos NBA:ssa olisi hyväksyttävämpää heittää vapareita alakautta. Se on elämäni kolmas suuri kysymys. Kysymyksestä huomaa, miten hyvin kaltaisillani keski-ikää ja -luokkaa lähestyvillä, valkoisilla miehillä menee. Miten vähäisiä, söpöjä ja silmiinpistävän ei-rakenteellisia kohtaamamme vaikeudet ovat. Siitä huolimatta kokemani eksistentiaalinen kriisi on saavuttanut valta-asetelman länsimaisessa kulttuurissa. Kuuntelitpa Paperi-T:tä, luitpa Knausgårdia tai katsoitpa von Trieriä, sitähän se kaikki on: valkoisen miehen ongelmointia vaan. Mutta vaikka eksistentiaalinen tuska on korni kulttuurinen dominantti, tunne on silti aito ja sitä joutuu käsittelemään. PAKENEN KRIISIÄNI imemällä muiden valkoisten setien taidetta itseeni. Eniten herkkää tunneelämääni rauhoittanut taiteilija on yhdysvaltalainen koomikko Louis CK. Stand up -spesiaaleistaan ja draamasarjoistaan tunnettu koomikko vieraili keikalla Helsingin jäähallissa elokuussa. Olin tietenkin paikalla. Setin parhaat jutut keskittyivät – yllättäen – rakkauden ja elämän vääjäämättömään katoamiseen. ”Kaikki suhteet päättyvät hävitykseen ja tuhoon”, Louis sanoi. ”Ei kun minä olen erityinen. Kysy äidiltäni”, ajattelin. ”Häh, luuletko olevasi parempi kuin me muut”, Louis jylisi. ”Rakastukaa ja menkää naimisiin, sillä se on kivaa, mutta huonosti siinä käy.” Elämän päättymiseen liittyen koomikko muistutti, että jokainen paikallaolija kuului ihmisryhmään, jotka eivät vielä olleet tehneet itsemurhaa. Se oli hänen mukaansa hämmentävää, koska elämä on usein hirveää paskaa vuosikausia. ”Liikennevaloissa viereeni pysähtyi auto, jonka kuski oli todella pahassa jamassa. Kojelaudalla oli roskaa ja särkynyt takaikkuna oli teipattu umpeen”, Louis kertoi. ”Mietin miksei hän ollut vielä tappanut itseään. Pitäisikö toisenkin takaikkunan särkyä ensin?” Keikka loppui sanoihin: ”Onko teillä ollut viimeisen sadan päivän aikana huonoja hetkiä? Oliko se tällä keikalla? Ei? Sitähän minäkin. Älkää siis tappako itseänne.” Lopetukseen tiivistyy Louis’n komiikan keskeisin sanoma: Elämä ja rakkaus päättyvät aina huonosti, niin se vain menee, enkä jaksa sitä nyt sen enempää miettiä. Tällä pseudojokamiehen logiikalla Louis on mielestäni onnistunut ylittämään olemisen kysymyksen korniuden. ARROGANTILLA ESIINTYMISELLÄ ja viiltävillä havainnoilla masturboinnista, avioerosta ja lasten saannin ärsyttävistä puolista koomikko on saavuttanut eräänlaisen yleistajuisen humanismin. Se ei sorru omaa lukeneisuutta korostavaan teoretisointiin GT-lasin äärellä, vaan on konkreettisesti kiinni todellisuudessa. Louis on iskenyt kulttuurin maaperään samanaikaisen pohtimisen ja kysymysten edessä luovuttamisen virstanpylvään, jota seitsemännen vuoden ahdistunut kirjallisuuden opiskelija voi vain tavoitella. Sanoman merkitys on katkeransuloisen terapeuttinen: Et ole erityinen. Päästä irti. Yhden Louis’n klassikkojutun mukaan peruselämällä saa kolme asiaa: syödä, harrastaa seksiä ja lukea Kuin surmaisi satakielen -romaanin. Olen lukenut Harper Leen klassikkoa jo parisataa sivua, joten minulla on kohta jäljellä enää kaksi asiaa. Mutta se on ihan ok. K O L U M N I L O U I S C K , E L Ä M Ä J A R A K K A U S Te k s t i : J o o n a s K u i s m a ku va : M er i Bj ör n Kirjoittaja on ahdistunut seitsemännen vuoden kirjallisuuden opiskelija. 48
49
Tässä vaiheessa olette varmaan jo ymmärtäneet, että neljän älykkään nisäkkään siirtäminen a) salaa, b) yöllä ja c) poliisipartioiden saattelemana kreikkalaiseen ”eläintarhaan” (jolla ei ole talousvaikeuksien myötä ollut mahdollista hankkia toisinaan ruokaa eläimilleen) oli aika dikki muuvi. Sen lisäksi toiminta osoitti varsin kummallista asennetta yhtiöltä, jonka omistaa kaupunki, jossa ylintä päätösvaltaa käyttää kaupunki ja jonka pääomituksesta on vastannut kaupunki – siis veronmaksajat. Sellaisen yhtiön jos jonkun luulisi kunnioittavan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä päätöksenteon ja viestinnän periaatteina. Särkänniemen tapaus sen sijaan on ollut aivan tyypillinen ”älä tee näin” -esimerkki: niin hiljaa on pysytty kuin on vain voitu. Nyt on tietysti helppo osoittaa syyttävällä sormella toimitusjohtaja Miikka Seppälää. Kaikista lausunnoistanne päätellen Seppälä on kuitenkin puuhastellut täysin hallituksen siunauksella. Siirtoa edeltäneellä viikolla kommentoitte Aamulehdelle, että Tampereen kaupungin omistajaohjaus ja Särkänniemi ovat toimineet koko ajan hyvässä yhteistyössä. Äänestäjät kyllä unohtavat tämänkin episodin ensi vuoden kunnallisvaaleihin mennessä, ja pian sen unohtaa myös media. Mutta poliitikon on syytä muistaa tekemänsä päätöksen seuraukset pidempään kuin muutaman viikon ajan. Siksi lähetämme teille delfiinipehmolelun. Se jääköön ikkunalaudalle muistoksi eräästä elokuisesta yöstä Tampereella, jolloin Meksikonlahdelta kaapatut Veera ja Delfi sekä syntyperäiset tamperelaiset Eevertti ja Leevi lähtivät kohti Kreikkaa. Surullisilla silmillään delfiini kysyy: Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? YST. TERV. YLIOPPILASLEHTI Palstalla lähetämme ihmisille postia. H Y VÄ TA M P E R E E N SÄ R K Ä N N I E M I OY:N H A L L I T U K S E N P U H E E N J O H TA JA S O F I A V I K M A N, Ystävällisin terveisin, Ylioppilaslehti 50
20.10.2016 HARTWALL ARENA, HELSINKI 7.10.2016 HARTWALL ARENA, HELSINKI 51