YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG MILTÄ KUULOSTAISI kokonainen vuosi etä opiskelua ? Tätä pohditaan nyt korkeakouluissa ympäri maailman . Yhdysvalloissa osa yliopistoista varautuu jo siihen , ettei lähiopetusta ehkä voida järjestää ennen vuotta 2021 , raportoi uutiskanava CNN huhtikuun puolivälissä . Amerikkalaiset yliopistot saavat rahansa lukukausimaksuista . Nyt rahoitus on vaakalaudalla : moni lykkää opintojaan tai jättää ne kokonaan väliin ennemmin kuin maksaa kymmeniätuhansia dollareita Zoom luennoista . Vireillä on jo useita ryhmäkanteita , kun opiskelijat eri puolilta maata vaativat yliopistoilta rahojaan takaisin . Pandemian seurauksena osa yliopistoista joutuu sulkemaan ovensa lopullisesti , arvioi Brownin yliopiston johtaja Christina Paxson New York Timesissa . On elintärkeää , että yliopistot suuntaavat katseensa eteenpäin ja kehittävät uusia keinoja korkealaatuisen opetuksen turvaamiseksi , Paxson kirjoittaa . Vaikka yliopistojen rahahanoihin ei Suomessa kohdistu välitöntä uhkaa , neuvo on syytä ottaa todesta täälläkin . Selviytymismoodista on päästävä eteenpäin mahdollisimman pian . KERROMME TÄSSÄ lehdessä , miten koronapandemia on Helsingin yliopistoon vaikuttanut . Etäopetuksen järjestäminen on ollut HY : lle vain yksi haaste muiden joukossa . Porua on syntynyt esimerkiksi keskeytyneistä opetusharjoitteluista sekä pääsykokeista , jotka on päätetty korvata vaihtoehtoisilla valintatavoilla . Huolta on aiheuttanut etenkin yhdenvertaisuus : kun koko systeemi menee kertarysäyksellä uusiksi , osa opiskelijoista joutuu väistämättä muita heikompaan asemaan . Sama pätee yliopistoon pyrkijöihin . 49 MYYTIN MUKAAN SIDDHARTA GAUTAMA ISTUI PUUN ALLA MEDITOIMASSA NÄIN MONTA PÄIVÄÄ, KUNNES SAAVUTTI VALAISTUMISEN. Uusi alku 3 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA Vararehtori Tom Böhlingin mukaan yliopisto keskittyy nyt selviytymään keväästä kunnialla . Poikkeustila ei kuitenkaan ole vain akuutti koettelemus , vaan myös tuhannen taalan paikka pohtia esimerkiksi näitä asioita : Miten parantaa ja yhdenvertaistaa etäopetusta ? Miten huolehtia , ettei opiskelusta tule liian kuormittavaa , kun entistä suurempi vastuu oppimisesta siirtyy opiskelijalle itselleen ? Mistä olemme valmiit luopumaan ? Olisiko aika heittää hyvästit esimerkiksi ylenpalttiselle työmatkailulle , kun asiat todistetusti hoituvat myös videokonferensseissa ? Ja toisaalta : mistä haluamme pitää loppuun saakka kiinni ? Historia on osoittanut , että poikkeustila mahdollistaa monenlaisia ikäviä asioita . On varmistettava , ettei väliaikaisiksi tarkoitetuista järjestelyistä tule kustannustehokkuuden nimissä uusi normi . Teknologisten innovaatioiden rinnalle tarvitaan laadukasta lähiopetusta myös tulevaisuudessa . NÄIDEN KYSYMYSTEN aika on nyt – ei syssymmällä , eikä varsinkaan seuraavan kriisin jo kupliessa . Ihmisten käyttäytymistä kriisitilanteissa tutkinut toimittaja kirjailija Amanda Ripley puhuu valokuvaustermein kultaisesta hetkestä . Esimerkiksi luonnonkatastrofin tai terrori iskun jälkeen koittaa tyypillisesti ajanjakso , jolloin erimielisyydet ja poliittiset jakolinjat unohtuvat . Tällöin yhteisö voi toimia poikkeuksellisen tehokkaasti yhteisen hyvän eteen . Kyseessä on hyvin erityislaatuinen tilanne , jota ei parane heittää hukkaan , Ripley argumentoi . Kevät on ollut synkkä , mutta kultainen hetkemme on käsillä nyt . Se on syytä käyttää viisaasti . Helsingin yliopiston koronakeväästä kertova juttu alkaa sivulta 18 .
SE TAPAHTUU AINA yhtäkkiä . Viimeksi marraskuussa 2016 ihmiset kyselivät , onko tämä unta , kun ruudut ympärillä kertoivat , että Donald Trump on valittu Yhdysvaltojen presidentiksi . Seuraavat päivät tuntuivat epätodellisilta , ja mikä tahansa aihetta edes liipannut juttu keräsi valtavan määrän lukijoita . Uudestaan se tapahtui maaliskuussa 2020 . Taas ihmeteltiin , ovatko tapahtumat tosia . Se vaati vain yhden aiemmin tuntemattoman viruksen . Mediat eivät ole muuta juuri edes käsitelleet , koska mikään muu ei suurta yleisöä kiinnosta . Tapahtumien yhtäkkisyys on kuitenkin harha . Yhdysvallat on ollut matkalla kuilun pohjalle jo pitkään . Yhteiskunnat seisauttava pandemia oli halvan ja helpon lentämisen ja PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA TOUKO HUJANEN, MAISA IMMONEN, JONI KLING, HILLA KURKI, JAAKKO PALLASVUO, ELEONOORA RIIHINEN, MIKKO RIKALA, ANNA SALMI, ROOSA SAVO, MATTI TUOMELA, HANNA VALLE KIITOKSET ALI BRELAND, TONI HEKKALA, LEA JOKIO-SURAMO, KRISTIINA MARKKANEN, ROOPE MOKKA, TOINI JA UOLEVI LEPPÄNEN, VILLE NIEMI, PONTUS PUROKURU, JUHO RUOTSALAINEN, ESKO ROUTAMAA & SOITTOLISTAT, ASTA JA SEPPO SALMI, SONJA SALMI, TANELI SUORANTA, TUULI SUORANTA, ELINA TERVONEN, KASKAS MEDIA, NITA JA GINO, RUTTÉN KANNEN KUVA ANNA SALMI PERUSTETTU 1913 107. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY FREDRIKINKATU 61 A 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 4.9.2020 Narratiivin romahdus 4 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 TOIMITUKSELTA luonnon monimuotoisuuden tuhon maailmassa vain ajan kysymys . Globaalin narratiivin romahdus sen sijaan tapahtuu hetkessä . Edistyksen voittokulku , ihmiskunnan luulo omasta kaikkivoipaisuudestaan : ne ovat tarinoita , joita kerromme itsellemme , jotta pystyisimme nukahtamaan iltaisin . Usko tulevaan on aina löydettävä jostain . Tällä hetkellä se on alimmalla mahdollisella tasolla eli päivittäisten tartunta ja kuolinlukujen seuraamisessa ja sen päivittelyssä , että kesä on pilalla , kun festareille ei pääse . Päiväkirjatasolla . Mitä tehdä , kun tunteilla ei ole mitään väliä ? Kun ihmisestä välittämätön , merkityksetön maailma näyttää , että se on yhä ” täällä ” eikä ” tuolla ”? Kesä jatkuu . Kesä .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 5 TEKIJÖINÄ Maisa Immonen LOVE ACTUALLY: SEX, DRUGS AND ROCK ’N’ ROLL S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: TWITTER 1970-LUVULLA S. 38 KOLUMNI: JONI KLING S. 42 CITYSSÄ SUHISEE: TUNGOSTA KADULLA S. 8 FLASHBACK: KAIKKI MENI S.6 KAINALOSSA: LIFEHACK S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: KORONAA AVARUUDESSA S. 7 PÄÄKIRJOITUS: TIUKKA PAIKKA S. 3 ESSEE: ELEONOORA RIIHINEN S. 36 FIKTIO: JAAKKO PALLASVUO S. 40 Nuoret kapinalliset ILMASTOAKTIVISTIT KORONAN KOURISSA Kosketuksen kaipuu INTERNET ON KEHNO KORVIKE Autiot salit NÄIN COVID-19 TYHJENSI YLIOPISTON SISÄLLYSLUETTELO ILMASTOAKTIVISMIA korona ajassa käsittelevän jutun kuvitti Maisa Immonen . Maisa on helsinkiläinen 3D taiteilija ja visuaalinen suunnittelija . Pre korona aikaan hän teki visuaaleja musiikkitapahtumiin . Maisa inspiroituu kasveista , luonnonmuodoista , virtuaali maail moista sekä häpeän ja itsevarmuuden kaltaisista sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä tunteista . ESSEESIVUILLE LIAN ja puhtauden käsitteistä sekä niiden luokkasidonnaisuuksista kirjoitti Eleonoora Riihinen . Eleonoora on vapaa kirjoittaja ja kulttuuritoimittaja , joka on tehnyt viime aikoina paljon kirjallisuusarvosteluja Helsingin Sanomiin . Eleonoora rakastaa Rihannaa , hummusta , anti kvariaatteja , popmusiikkia sekä kissoja . 26-33 10-17 Eleonoora Riihinen 18-25 FUKSIO: ETÄLUENNOLLA S. 40 ALMA KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 43
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: SHUTTERSTOCK PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. ” KERRAN MINULLE KEHKEYTYI pientä vispilänkauppaa erään rokkibändin kitaristin kanssa . Juttu alkoi hikisiltä jatkoilta ja eteni syklisesti aina kun satuimme samaan kaupunkiin . Ruisrockin jälkeen kitaristi vietti joitain öitä luonani . Olin kolmen päivän festarirälläämisen väsyttämä ja herkistämä , joten itkin iltaisin hänen lukiessaan Melukylän lap sia minulle ääneen ja kertoessaan tarinoita rankasta lapsuudestaan . Erosimme haikeina . Seuraavan kerran tapasimme jo muutaman viikon perästä , kun tein vastavierailun muusikko ihastukseni luo . Hän asui pienemmällä paikkakunnalla Helsingin kupeessa , joten junailin perheen kesälomaretkikohteeksi Linnanmäen ja liukenin kesken kaiken skebailijan luokse . Vierailu oli katastrofi . Taisin viettää hänen luonaan kolme päivää , jotka tuntuivat kolmelta viikolta . Kitaristin kämppä oli bongisavun hämärtämä , roskainen pieni koppero . Kirjahyllyä somistivat muoviesineiden ja kinder lelujen rykelmät . Kaikilla pinnoilla lojui tomua ja tarpeita sätkän käärimiseen . Parveke toimi pullovarastona , ja vessasta olivat loppu sekä hammastahna että vessapaperi . Rulla talouspaperia sentään oli . Kaupassa kitaristi ei suostunut ostamaan lisää hygieniatarvikkeita , eikä antanut minunkaan ostaa niitä hänelle . Muusikonrenttu aloitti aamut imaisemalla hatsit piipustaan , ja vaikka olin kovasti kiinnostunut kannabiksesta , en tuntenut oloani mukavaksi pilvessä uuden ihmisen seurassa . Olin hermostunut ja vainoharhainen . Ihastukseni tarjoili rasvaa tiriseviä pakasteruokia ja haikuja jointeistaan . Harrastimme vain vähän epämukavaa seksiä ja Limits of love – SIMO SIPOLA, YLIOPPILASLEHTI 30.4.1999 Mikään ei ole niin kuin ennen. Ei edes vappu. kinastelimme siitä , olinko minä outo tiukkis . Kerroin jatkuvan pilven hiisaamisen ahdistavan minua . Naiivina ja rakkaudennälkäisenä janosin kuitenkin hänen hyväksyntäänsä . Viimeisenä iltana tihrustimme läppäriltä Jim Jarmuschin elokuvaa Limits of Control . Olin totaalisen pihalla mysteerielokuvan tapahtumista , ja tuntui , että poistuin pikkuhiljaa omasta ruumistanikin . Hän julisti minun olevan ” vitun outo ” stressailija ja kontrollifriikki . Kuulemma minun oli opittava elämään . Haluaisin ylpeästi julistaa , että tämän tiukkapipon limitit tulivat täyteen , mutta tosiasiassa control petti . Jätettyäni utuisen asunnon taakseni näpytin kitaristille vielä nöyristelevän viestin , jossa yritin selittää , kuinka en ollut ihan oma itseni ja niin edelleen . En ikinä saanut vastausta . Nyyhkin tyypin perään jokusen viikon , kunnes ihastuttava rokkari vaihtui söpöön skeittariin , sitten punkkariin , teknohippiin … Positiivista kakskyt jotain alkuvuosissa : kiinnostavia ihmisiä tuntuu olevan rajattomasti .” E , 27 6
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 7 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: ROOSA SAVO K: SHUTTERSTOCK/VIIVI PROKOFJEV PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. TUTKIT AURINGON KORONAN MASSAPURKAUKSIA ELI AURINGOSTA PURKAUTUVIA VALTAVIA KAASUPILVIÄ. MITEN PURKAUS VAIKUTTAA ELÄMÄÄN MAAPALLOLLA? Aurinkotuuli virtaa jatkuvasti Maahan ja aiheuttaa revontulia lähellä maapallon napoja . Myös Helsingissä voi nähdä revontulia , mutta silloin taustalla on yleensä voimakas auringonpurkaus . Auringonpurkauksen šokkiaallon kiihdyttämänä maahan kiitää korkeaenergisiä hiukkasia . Ne haittaavat satelliittien toimintaa ja GPS paikannusta ja ovat vaaraksi avaruudessa oleskeleville astronauteille . Auringonpurkaukseen liittyvä plasmapilvi laajenee , ja Maan etäisyydelle päästyään se on kooltaan noin neljäsosa Maan ja Auringon välisestä etäisyydestä – eli aivan valtava ! Lähestyessään Maata pilvi muokkaa lähiavaruuden magneettikenttiä . Maahan osuessaan se voi aiheuttaa sähkövirtoja ionosfäärissä ja johtaa sähkökatkoksiin . VUONNA 2012 MAAN KIERTORADALLE ISKI SUURIN PURKAUS 150 VUOTEEN. SEURASIKO SIITÄ JOTAIN HURJAA? Jos purkaus olisi tapahtunut muutamaa päivää aiemmin , se olisi osunut suoraan Maahan ja aiheuttanut suuria tuhoja sähköverkkoihin . Meillä kävi siis hyvä tuuri . Edellinen yhtä suuri purkaus oli Carringtonin purkaus vuonna 1859 , joka laittoi lennätinverkoston sekaisin . MIKSI AURINGONPURKAUKSIA HALUTAAN ENNUSTAA? Monet tahot haluavat tietoa avaruusmyrskyistä , jotta niihin voidaan varautua . Esimerkiksi lentokoneen reittiä voidaan muuttaa , jos tiedetään , että tulossa on iso hiukkasmyrsky . Myös yritykset ovat alkaneet lähettää satelliitteja avaruuteen , joten yhä useampi taho haluaisi tarkkoja ennustuksia purkauksista . Yritysten lähettämät satelliitit ovat usein pienempiä ja siksi haavoittuvaisempia avaruussään vaihteluille . Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden jaksoissa , ja juuri nyt elämme matalan aktiivisuuden aikaa . Nyt tehdään paljon tutkimusta siitä , mitä valtava auringonpurkaus voisi pahimmillaan aiheuttaa , kun kaikki nojaa teknologiaan . ENNUSTAT PURKAUKSIA TEKEMÄLLÄ DATA-ANALYYSIA SATELLIITTIEN KERÄÄMÄSTÄ TIEDOSTA. MINKÄLAISIA HAASTEITA ENNUSTAMISEEN LIITTYY? Isoin ongelma on se , että purkauksen magneettikenttää ei osata vielä mitata – ja magneettikenttä pitkälti määrittää , millainen myrsky sieltä tulee . Auringonpurkauksen pilven tulon voimme kyllä ennustaa parhaimmillaan pari päivää ennen , mutta hiukkaset kiitävät maahan niin nopeasti , että voimme ennustaa sen lähinnä näin : nyt ne tulevat . Koronassa kuohuu KUKA: EMILIA KILPUA, 42 TITTELI: AVARUUSFYSIIKAN APULAISPROFESSORI LAITOS: HELSINGIN YLIOPISTO, FYSIIKAN OSASTO MISTÄ EI TUNNETA: HARRASTAA HAVAIJILAISTA HULATANSSIA
8 CITYSSÄ SUHISEE K: VIIVI PROKOFJEV YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 Elämysten aika MUOVIBOKSIN SISÄLLÄ odottaa valmiiksi kasattu annos Unicafen Foodvanista ostamaani lasagnea . Tuote manipuloi mielihyvänystyröitäni samalla fetisistisellä kompaktiudella kuin lentokoneruoka . Kun lämmitän annoksen mikrossa ja haarukoin opiskeluajoilta tuttuja makuja keittiössä seisten , tuntuu kuin olisin samaan aikaan mikroruuan kulta ajalla 90 luvulla ja tulevaisuudessa . Pakotetun rennot ravintolakonseptit ja yhteisölliset elämysbrunssit ovat muisto vain . 2010 luku oli vuosikymmen , jolloin elämysteollisuus soluttautui osaksi mitä arkisimpia toimintoja . B . Joseph Pine II ja James H . Gilmore lanseerasivat elämystalouden käsitteen vuonna 1998 Harvard Business Review ’ ssä . Pelkkien tavaroiden ja palveluiden aika oli Pinen ja Gilmoren mukaan ohi : vastedes olisi tuotettava muistoja . Elämyksiä ei voi tuottaa väkisin , mutta puitteet elämyksille luotiin kirjoittajien mukaan viidestä elementistä : temaattisuudesta , teemaa mukailevista positiivisista vihjeistä , mahdollisten negatiivisten vihjeiden eliminoimisesta , muistojen luomisesta sekä kaikkien aistien osallistamisesta . Pine ja Gilmore käyttivät elämystalouden esimerkkinä Las Vegasista olevaa kauppakeskusta , joka jäljittelee antiikin Roomaa keisaripatsaineen ja suihkulähteineen . Digitalisaation myötä paine tuottaa merkityksellisiä elämyksiä on kasvanut . 2010 luvulla elämystuotanto ei ollut enää kuriositeetti vaan pikemminkin vaatimus , joka palveluntuottajan oli täytettävä pysyäkseen hengissä luovan tuhon navakoituvassa puhurissa . Kerran koettu muuttui äkkiä vanhentuneeksi ; siksi konseptien täytyi kyetä uusiutumaan ja yllättämään kuluttaja jatkuvasti . Jotta kuluttajat saatiin liikkeelle , viiden aistin osallistamisessa oli yhä tärkeämmässä asemassa ruoka . Ruokaelämyksiä löytyi kaikkialta , koska ainutlaatuisuuden tunnetta saattoi ruuan avulla tuottaa loputtomasti . Kaupunkifestivaaleilla oli kymmeniä erilaisia ruokakojuja , joiden valikoimista Nyt liitteen toimittajat kirjoittivat innostuneemmin kuin musiikista . Vuonna 2019 ei riittänyt , että pääsi katsomaan elokuvan teatterisalissa , vaan siihenkin piti yhdistää mahdollisuus kitata natuviiniä ja mässyttää tapaslajitelmaa . Leipään kääritty falafel ei ollut enää edes Unicafessa mitä tahansa pikaruokaa , vaan # streetfoodia , jonka ostaja saattoi kertoa itselleen tehneensä ilmastovalinnan . Nyt elämyksiä ei voi etsiä istumalla ” tämän hetken puhutuimmissa ravintoloissa ”. Tarkoittaako korona ylikuumenneen elämysbisneksen rauhoittumista , paluuta perusasioihin ? Ei välttämättä ! Ruokavalinnoilla erottautuminen ja identiteetinrakennus jatkuu myös karanteenissa . Kun influensserit söivät aiemmin kortteliravintoloissa , nyt he leipovat hapanjuurileipää ja asettelevat estetisoituja kynttiläillallisia . Kun väitän kieltäytyväni spektaakkelista fiilistelemällä nuivasti valmislasagnea , osallistun spektaakkeliin omalla tavallani . Elämys sekin . ISH kävelyalueita , jotka ovat ” hyvin tavanomaisia , epäseksikkäitä ”. Toderianin mukaan on siis vain otettava vanhoja katuja jalankulkijoiden käyttöön , ei yrittää luoda niistä erityisen hienoja kohteita , joita tullaan ihastelemaan kauempaa . Helsingissä ulkoilualueita riittää : Keskuspuisto , Seurasaari , Lammassaari ja niin edelleen . Mutta ne ovat kaikki kohteita , joihin tullaan mieluusti kauempaakin . Lammassaaren pitkospuita edeltävä parkkipaikka on ollut viikonloppuisin täydempänä kuin täynnä . Pitkospuilla ja Keskuspuiston hiekkapoluilla kahden metrin turvavälit ovat teoreettinen rakennelma . Miksei Helsingissä ainakaan vielä huhtikuussa edes puhuttu mahdollisuudesta lisätä jalankulkualueita ja pyöräkaistoja ? Kun ihmiset ovat etätöissä , esimerkiksi Mäkelänkadun Vallila osuudesta voisi aivan hyvin napata autokaistat suuntaansa pyörille . Katajanokan voisi muuttaa kokonaan kävelyalueeksi . Vain tontille ajo sallittu . Esimerkkejä riittää , pitäisi vain uskaltaa kokeilla . Viralliset katujen haltuunotot olisivat myös turvallisempia kuin kaupunkilaisten omaehtoiset keskellä katua kulkemiset – tapa , joka yleistyy viikko viikolta ainakin Käpylässä ja Kumpulassa . Poikkeustila on muodossa tai toisessa kestämässä kuukausia . Kadut täyttyvät ihmisistä joka tapauksessa . PT Kadut haltuun KUN 21 . HUHTIKUUTA Helsingissä piipahti melkein kesä ( 15 astetta !), Helsingin Sanomat julkaisi kyttäyskansalaisen ottaman kuvan Helsingin Jäätelötehtaan Kaivopuiston kioskin edustalta , jossa oli – Herra varjele – turvavälitön parinkymmenen metrin jono . ” Kapealla kadulla oli vaikea noudattaa turvavälejä ”, HS kertoi jutussa . Jokainen Merisatamankatua kulkenut tietää kuitenkin , ettei katu ole kapea . Lehmusten reunustaman kadun kummallakin puolella on jalkakäytävä , ja autoliikenne käy kumpaankin suuntaan samalla kun sekä vasemmalle että oikealla reunalle on pysäköity autoja . Noin kahden metrin levyiset jalkakäytävät sen sijaan ovat kapeat , jos tarkoituksena on noudattaa kahden metrin turvaväliä . Samoin ahdasta on ollut Helsingin lukuisilla luontoreiteillä , nyt kun baariin ei pääse . Eikö ratkaisu ongelmaan paista suoraan silmiin ? Ainakin Bogota , Budapest , Calgary , Denver , Dublin , Köln ja Saint Paul ovat joko estäneet autoilun joillakin kaduilla tai muuttaneet parkkipaikkoja ja lastausalueita jalankulkijoiden käyttöön poikkeustilan aikana . Oakland ilmoitti huhtikuussa sulkevansa 10 prosenttia eli noin 120 kilometriä katuverkostostaan autoilta . Vancouver poisti autot kaikilta puistoteiltä . Samana päivänä , kun ” lämmin sää hullaannutti helsinkiläisiä unohtamaan turvavälit ” ( HS ), Milano ilmoitti ottavansa autoilta yhteensä 35 kilometriä katuja ja antavansa ne jalankulkijoille ja pyöräilijöille pysyvästi . Milano ja monet muut tekevät käytännössä täsmälleen niin kuin entinen Vancouverin kaupunkisuunnittelupomo ja nykyinen saman alan konsultti Brent Toderian neuvoi Twitterissä huhtikuun alussa . Ruuhkaksi muodostuvia ihmisjoukkoja pelkäävien kaupunkien tulee hänen mielestään luoda paljon uusia
KAINALOSSA T: TOIMITUS K: VIIVI PROKOFJEV PA LS TA LL A VI RI TT ÄY DY TÄ ÄN LU KU JU TU N TU NN EL MA AN . 9 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 Eristäytyjän lätyt, yhdelle 1 kananmuna 2 dl maitoa 1 dl ( reilu ) vehnäjauhoja 4 möykkyä pakastepinaattia 2 hyppysellistä suolaa voita paistamiseen Sekoita kaikki ainekset keskenään ja paista letut voissa pannulla . Tarjoile puolukkasurvoksen kera ( kaksi kolmasosaa puolukkaa , kolmasosa sokeria ). Syödessäsi reflektoi elämääsi ja valmistaudu seuraavaan etäluentoon .
10 P erjantai, 13. maaliskuuta 2020, kansainvälisen ilmastolakon vuosipäivä. Senaatintorilta Eduskuntataloa kohti kulkee joukko ihmisiä, lapsia ja aikuisia, jotka lintsaavat kouluista tai työpaikalta osoittaakseen mieltä nopeiden ilmastotoimien puolesta. ” Ilmastonmuutos uhkaa kaikkea mitä rakastamme, #NytOnPakko toimia!” Näin kuuluu suunnitelma vielä torstaiaamuna 12. maaliskuuta. Tietoisuus kurssinmuutoksesta leijuu kuitenkin jo ilmassa. Fridays for Future -kampanjan katalysaattori Greta Thunberg on keskiviikkona ilmoittanut Twitterissä tutustuneensa tietoon koronaviruksen leviämisestä ja osoittavansa ensimmäistä kertaa mieltä pysymällä kotona ja postaamalla kuvia itsestään ja pahvikyltistään # DigitalStrike -hashtagin alla. ” Kriisissä sopeudumme ja muutamme käyttäytymistämme”, Thunberg viestittää seuraajilleen. Torstaina Suomen hallitus kieltää yli 500 hengen tapahtumat ja kehottaa välttämään tapaamisia. Määräyksiä ja suosituksia tiukennetaan jo seuraavalla viikolla. Alkaa olla selvää, ettei joukkokokoontumisilla toteutettavia mielenosoituksia järjestetä lähitulevaisuudessa. Ei nyt, eikä kenties vielä moneen kuukauteen. ”Sinä viikonloppuna kun tämä kaikki levähti käsiin, oli aika hämmentynyt olo. Niin paljon valmisteluja oltiin tehty, ja yhtäkkiä koko homma pitikin ajatella uusiksi”, muistelee ilmastoaktivistiverkosto Elokapinan toiminnassa mukana oleva Ada Koistinen kotonaan Jyväskylässä Jitsi-videotapaamisessa. Ryhmäkeskustelun toisella ruudulla on Anton Keskinen, joka on aktiivinen elokapinalainen Helsingistä. Aiemmin Elokapinan paikallisjärjestöt järjestivät kokoontumisia useita kertoja kuukaudessa, nyt tavataan keskusteluryhmissä ja Jitsissä. Elokapina on osa Extinction Rebellion -kapinaverkostoa, joka on perustettu Isossa-Britanniassa vuonna 2018. Toiminnan periaatteiksi mainitaan muun muassa totuuden kertominen, isojen järjestelmäja kulttuurimuutosten vaatiminen, väkivallaton kansalaistottelemattomuus ja järjestelmän haastaminen yksilöitä syyttämättä. Liikkeen symboleita ovat esimerkiksi monarkkiperhonen, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon, ja X-kirjain, joka symboloi tiimalasia. Extinction Rebellionilla ei ole keskusjohtoa, vaan liike toimii useissa paikallisjaostoissa ja -ryhmissä ympäri maailman. Paikallisryhmät keskustelevat keskenään ja vaihtavat ajatuksia videochattien sekä kirjoitusten avulla. Toimintamalli perustuu holokratialle, joka painottaa kehittyvää ja lyhytsyklistä toimintakulttuuria. Isossa-Britanniassa yli 1500 ihmistä on pidätetty seurauksena massiivisista liikenneblokeista, joiden aikana on estetty liikenne levittäytymällä kaduille, kiipeämällä kulkuvälineiden päälle ja estetty myös lentokoneita lähtemästä. Suomessa tempaukset ovat pysyneet maan aktivistikulttuurille tyypillisesti pienimuotoisempina ja maltillisempina. Elokapinan jäsenten määrästä ei pidetä kirjaa. Suomessa aktiivisia elokapinalaisia on satoja, Facebook-ryhmään kuuluu noin 1300 jäsentä. Tempaukset ovat koostuneet lähinnä surukulkueista, tarrojen liimaamisesta, die-in-performansseista (joissa kapinalliset ovat heittäytyneet esimerkiksi kauppakeskuksen lattialle lojumaan merkiksi sukupuutosta) sekä pienimuotoisista tieblokeista Helsingin keskustassa. Esimerkiksi elokuussa 2019 noin kymmenen hengen joukko elokapinalaisia pysäytti liikenteen ja kerääntyi Hakaniemen Sillalle joogaamaan. Helmikuussa elokapinalaisia saapui paikalle Vuosaareen samaan aikaan, kun hallitus kokoontui ilmastoneuvotteluihin Hotelli Rantapuistossa. Kapinoitsijat kahlasivat auringonpaisteessa rantavedessä uimapuvut päällä: ” KAIPAATKO TALVEA? NIIN MEKIN” ja ” WINTER IS NOT COMING” luki heidän lakanoissaan, joissa oli myös Elokapinan logo, tiimalasi, joka symboloi vähiin käyvää aikaa. Kuukausi tästä tempauksesta eteenpäin Elokapinakin on keskittynyt videokeskusteluissa puhumaan ennen kaikkea koronasta ja pandemian herättämistä tunteista. Parissa viikossa liike kehitti kapinaavun. Halukkaat ja pystyvät elokapinalaiset esimerkiksi vievät nyt ruokaa kotiin riskiryhmille. ”Meidän pitää olla hyvin sensitiivisiä sen suhteen, ettemme lähde toitottamaan asiaamme. Sen sijaan meidän on otettava epidemia vakavasti ja näytettävä, että meidän empatiamme ulottuu kaikenlaisiin kriiseihin”, Anton kertoo. V uoden 2020 piti olla lupaava vuosi sen suhteen, että ilmastoliikkeen viesti voisi valtavirtaistua. Luonto tarjoili alkuvuodesta suorastaan katastrofielokuvamaisia todisteita akuutista ekologisesta kriisistä. Uudenvuoden jälkeen uutisissa kerrottiin Australiasta, jonka metsäpalot riistäytyivät historiallisen pahoiksi ja pitkäkestoisiksi. Ne tappoivat satoja miljoonia eläimiä ja tuhosivat enemmän pinta-alaa kuin Amazonin ja Kalifornian syksyiset metsäpalot yhteensä. Kuvissa panda istuu oksalla savupilvien keskellä, kenguru pomppii pois liekkimerestä kohti pimeyttä, taivas hehkuu painajaismaisen oranssina niin kuin elinkelvottomalla Mars-planeetalla. Kansainvälisellä Extinction Rebellion -liikkeellä oli tälle keväälle luvassa suuria suunnitelmia. Toukokuun ensimmäisellä viikolla alkaisi kapinaviikko, jonka ajaksi Elokapina on kehottanut ottamaan viikon vapaata arkisista velvollisuuksista ja kapinoimaan elämän puolesta. Kesäkuun lopulla edessä olisi Brysselin ilmastokokous, jonka aikana järjestettäisiin viikon ajan massa-aktioita esimerkiksi liikennettä blokkaamalla. Ne saattaisivat viedä kapinoitsijoita jopa vankilaan. ”Osoittamalla sen, että olemme jopa valmiita luopumaan omasta vapaudestamme, näytämme sen, että olemme tosissamme”, Anton sanoo. KAIKKI ALKAA UUDELLEEN Vuoden 2020 piti olla vuosi, jolloin ilmastonmuutos otettaisiin vakavasti. Lyhyessä ajassa korona viruspandemia vei ilmastokriisin paikan aikamme ykkösongelmana. Kun kaikki on pysähdyksissä tai myllerryksessä, miten kamppailla? KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVITTI MAISA IMMONEN
11
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 12 Extinction Rebellionin näkemyksen mukaan laajamittainen kansalaistottelemattomuus on tehokkain tapa painostaa hallituksia nopeisiin toimiin. Tavoitteena on mobilisoida 3,5 prosenttia väestöstä. Luku perustuu politiikan tutkijan, Erica Chenowethin laskelmaan siitä, kuinka laajan väestönosan väkivallaton kansalaistottelemattomuus on johtanut 1900-luvulta alkaen järjestelmämuutoksiin. Chenoweth kuuluu Extinction Rebellioniin. Extinction Rebellionissa on esimerkiksi 2000-luvun alun ympäristöliikkeeseen verrattuna uutta hädän ja kiireen tuntu. Siksi kehitystutkimuksen dosentti Teppo Eskelinen luonnehtii liikettä pikemminkin antidystooppiseksi kuin utooppiseksi. Kun esimerkiksi 2000-luvun alussa liikkeet loivat uutta poliittista kulttuuria esimerkiksi järjestämällä sosiaalifoorumeita, Extinction Rebellion on keskittynyt pahimman mahdollisen dystopian ja katastrofin torjumiseen. Kiireessä ei välttämättä ehditä kuvitella vaihtoehtoa tai suuntaa, johon haluttaisiin mennä. ”Se on aika hurja tilannekuva, mutta toisaalta tuo hätä syntyy konkreettisista luvuista ja vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta. On myös huomioitava, että liikkeet eivät ole staattisia vaan kehittävät itseään jatkuvasti”, Eskelinen sanoo. Eskelisen mukaan synkkä retoriikka voi puhutella, koska paniikki voi luoda uuden kielen puhua ilmastonmuutoksesta. Se on vastakohta mediassa ja politiikassa käytetylle epämääräiselle, hallinnolliselle kielelle, ”esimerkiksi puheelle kestävästä kehityksestä, joka voitaisiin copypastettaa lähes jokaisen puolueen, yrityksen tai järjestön tavoiteohjelmaan”. Koronaviruksen hillitsemiseen tähtäävien eristäytymistoimenpiteiden vuoksi ihmiset ovat muuttaneet käytöstään sellaisella kiireellä, josta nopeita muutoksia vaativat ilmastoaktivistit tuskin olisivat edes uskaltaneet haaveilla. Liikenteen disruptio on nyt mahdotonta, kun normaalibisnes on keskeytynyt muutenkin. Arvioiden mukaan kolmannes maailman väestöstä pysytteli huhtikuun puolessavälissä sisällä. Kaupallisen lentoliikenteen määrä on laskenut alemmas kuin kertaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen. Kulutus on vähentynyt siinä määrin, että mediassa suorastaan anellaan kansalaisia käyttämään rahaa ja tukemaan paikallisia yrittäjiä. Rajoitusten myönteisistä paikallisvaikutuksista raportoitiin jo muutaman viikon jälkeen: vesistöt puhdistuvat ja ilmanlaatu paranee Pariisin, Pekingin sekä Los Angelesin kaltaisissa saasteista kärsivissä suurkaupungeissa. Ilmansaasteita mittaava järjestö Global Carbon Project on arvioinut, että koronaviruspandemia voi vähentää hiilidioksidipäästöjä vuodessa enemmän kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan. Intiassa, jossa on käynnissä maailman suurin lockdown, yhteensä 1,3 miljardia ihmistä, Delhin asukkaat näkevät vihdoin sinisen taivaan saastepilvien sijasta. #natureishealingja #wearethevirus -hashtagien alla sosiaalisessa mediassa levitetään paitsi kuvia vehreästä luonnosta ja ihmeellisen kirkkaista taivaista, myös trollaavia kuvamanipulaatioita, joissa bongaillaan esimerkiksi jumalia parvekkeelta tai delfiinejä Venetsian kanaaleissa. Trollausta on tehty myös Extinction Rebellionin kustannuksella. Maaliskuussa Extinction Rebellionin East Midlandsin jaostoksi itsensä nimennyt ryhmä levitteli Isossa-Britanniassa kaduille tarroja, joissa luki ” CORONA IS THE CURE/ HUMANS ARE THE DISEASE”. Tarrat herättivät heti huomiota Twitterissä. Eri alueiden Extinction Rebellion -jaostot irtisanoutuivat ekofasistisesta viestistä ja syyttivät äärioikeistoa heidän symboliensa haltuunottamisesta. XR:n jaostot kehottivat jäseniään repimään tarrat irti ja ilmiantamaan East Midlandsin tilin. Twitter poisti tilin järjestelmästään. Luonnon puhdistuminen on yksi koronavirustoimenpiteiden
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 13 positiivisista ympäristövaikutuksista, mutta we are the virus -viestillä on ekofasistinen pohjavire, ikään kuin luonto kiittäisi ihmillisestä kärsimyksestä. Pandemian ”syy” kun ei ole se, että ihmisiä ylipäätään on olemassa, vaan se, millaisen globaalin rakennelman ympärille ihmiset ovat järjestäneet elämänsä tällä planeetalla. Yhdysvaltalainen The Nation -lehti kirjoitti huhtikuussa, että koronavirus on ”vain kenraaliharjoitus ilmastokriisille”. Ilmastokriisin seuraukset tapahtuvat ehkä hitaammin, mutta osoittautuvat lopulta koronakriisiä tuhoisammiksi: kodittomuutta, ruokapulaa, sähkökatkoksia, lajien sukupuuttoa, zoonooseja ja muita tartuntatauteja. Järjestelmän resilienssiä pitäisi kehittää, jotta tulevista kriiseistä voitaisiin selvitä. Pandemian hillitsemisen kohdalla puhutaan flattening the curvesta, ja kurvia pitäisi pyrkiä lyyskäämään myös ilmaston lämpenemisen kohdalla, kirjoitti Patrick Verkooijen Maailman talousfoorumin sivulla julkaistussa analyysissä. Mutta kun käsillä on välitön terveyskriisi, miten varoittaa tulevaisuuden abstrakteista kriiseistä? Tee päivitys Facebookiin, twiittaa, ota kuva itsestäsi mielenosoituskylttisi kanssa, tägää paikaksi Fortum Suomi ja postaa, ohjeistivat Elokapina, Greenpeace ja muut tahot, jotka huhtikuussa järjestivät Fortumin hiilivoimankäyttöä vastustavan nettimielenosoituksen. Toisin kuin kadulla istuskelu, #digitalstrike ei keskeytä mitään. K esällä 2019 Ada oli vielä opiskelija ja maajoukkuetason kolmiloikkaaja, jonka päivät koostuivat aikataulutetusta treenaamisesta. Ilmastoahdistus oli vaivannut häntä koko alkuvuoden. Huippu-urheilu vaatisi entistä enemmän lentämistä kisoihin ja harjoitusleireille. Ada yritti tehdä oikeita kulutusvalintoja, allekirjoitti vetoomuksia, ryhtyi vegaaniksi ja luopui lomamatkoista, mutta se ei tuntunut riittävän. Ada kuuli Maan ystävien sähköpostilistan kautta Göteborgissa järjestettävästä Folk mot Fossilgas -tapahtumasta, jossa vastustettiin maakaasuteollisuutta. Hän meni kuuntelemaan tapahtumaa käsittelevää keskustelutilaisuutta ja päätti lähteä matkaan. Pari viikkoa myöhemmin hän matkusti Berliiniin Rebel Without Borders -kapinaviikolle, jossa kaupunkitilaa otettiin haltuun erikokoisten tieblokkien avulla. ”Se oli intensiivinen kokemus, jonka jälkeen paluu vanhaan ei tuntunut enää vaihtoehdolta. Istuin siellä jalkakäytävällä osana valtavaa ihmisjoukkoa, ja poliisit alkoivat kantaa kapinoitsijoita pois.” Nyt Ada on mukana Jyväskylän jaoston toiminnassa. Elokapina on tuonut ystäviä, jotka jakavat samat arvot, ja merkitystä elämään. Urheilu on jäänyt, koska sen suorituskeskeiset arvot eivät enää tunnu sopivan Adan ajatteluun. Syksyllä 2019 Elokapinan toimintaan liittyi myös helsinkiläinen Anton. Ilmastoasiat kiinnostivat häntä niin kuin ketä tahansa tavallista tiedostavaa humanistiopiskelijaa. Lähinnä ne vaikuttivat hänen kulutusvalintoihinsa. ”Kuvittelin, että yhteiskunta tekee tarpeeksi ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, että media ja koulutusjärjestelmä viestivät riittävästi ilmastoasioista.” Syyskuussa Anton käveli Helsingin keskustassa ja päätyi juttelemaan elokapinalaisten kanssa. ”Tajusin, että olinkin ollut aivan pihalla. Esimerkiksi vuoden 2015 Pariisin ilmastokokouksessa sovittiin, että keskilämpötilan nousu rajataan 1,5 asteeseen. Mediasta sain käsityksen, että se oli hyvä kokous, nyt tulee toimenpiteitä. Kolme vuotta siitä eteenpäin YK kertoi, että tämänhetkisillä toimenpiteillä ollaan menossa jopa kolmen asteen lämpenemiseen.” Toisin kuin kansainvälinen politiikka, Elokapina vaikutti suhtautuvan ilmastokatastrofiin aiheen vaatimalla vakavuudella. Anton liittyi mukaan. Nyt ilmastokriisi tuntuu polttavammalta asialta kuin opiskelu, ja siksi Anton on päättänyt keskeyttää toistaiseksi opintonsa ja keskittyä kapinointiin. ”Uskontotutkija on edelleen unelma-ammattini. Mutta yhteiskunta on vaarassa muuttua lähitulevaisuudessa niin paljon, etten voi olla varma, onko sillä varaa sellaiseen perustutkimukseen kuin uskontotieteet.” Varsinaisiin aktioihin Anton ei ole juuri osallistunut lukuun ottamatta Australian metsäpaloissa kuolleille eläimille omistettua surukulkuetta. Hänelle toiminta on merkinnyt lukemista ja ajatustenvaihtoa. ”Kyllä töitäkin teen, tosin korona taisi keskeyttää ne. Onneksi on jotain säästöjä. Kun kapinoin elämän puolesta, kyse ei ole jostain abstraktista ympäristöstä, vaan myös omasta tulevaisuudestani.” K apinaliikkeen alkusysäys oli keväällä 2018 The Guardian -lehdessä julkaistu kirjoitus, jossa varoitettiin lajien joukkosukupuutosta ja maailman ylikulutuspäivän aikaistumisesta ja arvosteltiin sitä, ettei hallitus kohtele ilmastokriisiä niin kuin kyseessä olisi kriisi ja hätätilanne. 94 yliopistotutkijaa -ja professoria allekirjoittivat vetoomuksen suoran toiminnan ja seuraavana syksynä käynnistyvän Extinc tion Rebellion -liikkeen puolesta. Kesän jälkeen julkaistiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n ilmastoraportti, jonka mukaan tarvittaisiin nopeita päästövähennyksiä, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Protestit alkoivat Isossa-Britanniassa lokakuussa, ja liike laajeni kansainväliseksi keväällä 2019. Liikkeen käsikirja, erilaisia artikkeleita, tarinoita ja manifesteja sisältävä This is Not a Drill ilmestyi kesällä 2019. Elokapina kutsuu uusia ihmisiä mukaan toimintaan niin sanottujen sukupuuttopuheiden avulla. Sukupuuttopuheita on pidetty Suomessa esimerkiksi Oodi-kirjastossa ja yliopistoissa, joissa Adakin on niitä pitänyt. Puheet koostuvat kahdesta osasta: ahdistuksen herättämisestä kertomalla, että edessämme on kärsimystä ja massasukupuutto, ja sen jälkeen voimauttamisesta kutsumalla toimintaan. ” Tule kuulemaan puhe, jota et koskaan unohda.” ” Osallistuminen ei sido mihinkään, vaarana on ainoastaan voimaantuminen.” Näin Elokapina on mainostanut puhetilaisuuksiaan sosiaalisessa mediassa. Anton Keskinen kertoo, että häntä puhutteli ennen kaikkea se, että mukana on paljon ihmisiä, jotka eivät määrittele itseään aktivisteiksi. ”En oikeastaan itsekään kutsu itseäni aktivistiksi. Haluan purkaa erottelua sen välillä, että olisi olemassa ei-aktiivisia ja aktiivisia ihmisiä”, Anton pohtii. Ada Koistinen sanoo, että hänestäkin mielikuva perinteisestä aktivismista on tuntunut vieraannuttavalta. Elokapinassa häntä viehätti se, että mukana on ihan tavallisia tyyppejä. Elokapinaan ei tarvitse erikseen liittyä, vaan avoimen liikkeen toiminnassa voi olla mukana sellaisella intensiteetillä kuin haluaa. Suomessa sisäministeriö luokitteli huhtikuisessa tilannekatsauksessaan Elokapinan osaksi ”väkivaltaista ekstremismiä”, johon voi liittyä rikosriskejä. Raportista seurasi voimakas vastareaktio Twitterissä. Elokapina lähetti sisäministeriölle avoimen kirjeen siitä, että väkivallattoman ympäristöriikkeen rinnastaminen PVL:n kaltaisiin organisaatioihin on virheellinen ja leimaava, ja että liikkeessä on kyse tavallisten ihmisten rationaalisesta ilmastohuolesta. Sisäministerin valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen irtisanoutui raportista julkisesti ja sanoi, ettei se edusta sisäministeriön kantaa. Mahdollisimman suuren joukon tavoittamiseksi Extinction Rebellion on välttänyt ottamasta kantaa muiden poliittisten aiheiden kuin ilmaston puolesta. ” Beyond Politics” on ollut yksi Extinction Rebellionin iskulauseista. Esimerkiksi Foreign Affairs -lehdessä liikettä arvosteltiin epämääräisestä epäpoliittisuudesta, elitismistä ja käytännön ratkaisujen puutteesta. Extinction Rebellion on vastannut arvosteluihin sanomalla, ettei ole heidän tehtävänsä keksiä ratkaisuja ja toimenpiteitä siihen, miten muutoksiin päästään. ”Meillä ei ole esimerkiksi riittäviä teknologisia keinoja, koska ihmiset eivät ole kokeneet riittävää pakkoa kehittää niitä. Me keskitymme
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 14
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 15 ELOKAPINA TAHTOO TORJUA VÄLITTÖMÄN KATASTROFIN
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 16 siihen, että osoitamme muutoksen välttämättömyyden. Ihmisten yhteisöt päättävät demokraattisesti sen, mitä toimenpiteitä käytetään”, Anton sanoo. Keväällä 2019 mediahuomiota keräsi opas, jonka Extinction Rebellion julkaisi nettisivuillaan sen jälkeen, kun yli 1100 kapinoitsijaa pidätettiin Ison-Britannian kapinaviikon tieblokkien seurauksena. Oppaassa kehotettiin kapinoitsijoita käyttämään mahdollinen aika vankilassa hyödyllisesti, esimerkiksi joogaamalla, opiskelemalla ja tekemällä taidetta. Extinction Rebellionia arvosteltiin Twitterissä ja mediassa siitä, että se romantisoi vankilaelämää ja että sillä on harhainen käsitys vankilan todellisuudesta. Oppaan julkaisijat vetivät tekstin pois nettisivuiltaan ja pyysivät anteeksi. Extinction Rebellionia on arvosteltu myös retoriikan reaktiivisuudesta. ”XR edustaa yleistä kehityksen ja edistyksen vastaista ajattelua, joka on lähtökohdiltaan niin keskiluokkaista, että pidän sitä jopa vaarallisena”, sanoo brittiläis-kanadalainen tietokirjailija-toimittaja, sosialistiksi tunnustautuva Leigh Phillips videopuhelussa kotoaan kirjapinon keskeltä. Phillips on omien sanojensa mukaan ”intohimoinen XR-kriitikko”, joka on arvostellut liikkeen retoriikkaa Twitterissä ja vasemmistolaisissa podcasteissa. ”Ei kyse ole siitä, että he olisivat täysin väärässä, vaikka mielestäni Extinction Rebellion on myös vääristellyt faktoja puhumalla siitä, että kaikki tuhoutuu. Ilmastokatastrofi ei ole jotain, mikä on tulossa, vaan se tapahtuu koko ajan. Mutta kun nykyiset ilmastonuoret kasvavat aikuisiksi, eivät he kohtaa mitään maailmanloppua, vaan toisenlaisen maailman.” Uuden ajan ilmastoaktivismissa Phillipsiä häiritsee ennen kaikkea romahduksella mässäilevä mentaliteetti, joka vastustaa kasvua ja teknologista kehitystä. Hänen mielestään Extinction Rebellionissa on kulttimaisia piirteitä, eikä se osaa huomioida tai puhutella työväenluokkaa. Yhtenä esimerkkinä hän käyttää Lontoon metrossa syksyllä 2019 tehtyä tempausta, jossa aktivistit tukkivat metroliikenteen aamuruuhkassa kiipeämällä junavaunujen päälle ja näyttämällä mustia lakanoita, joissa luki BUSINESS AS USUAL = DEATH. Raivostuneet työmatkalaiset yrittivät raahata kapinoitsijoita pois junien katoilta, ja osa kapinoitsijoista puolustautui väkivaltaisesti. Myöhemmin tapahtuman järjestäjät pyysivät anteeksi ja kommentoivat, että organisoitumistapa oli väärä. ”Koko tämä ajattelu, että meillä on jo liikaa kaikkea, ja nyt meidän pitää vähentää... Anti-growth -ajattelun perimmäinen väite on se, ettei koko teollista vallankumousta olisi pitänyt tapahtua. Se on naurettavaa. Kun suurella osalla maailman ihmisistä ei todellakaan ole ’liikaa kaikkea’. Kyse on kapitalismista ja varallisuuden jakautumisesta.” Keskiluokkaisen anti growth -ajattelun vastakohtana Phillips pitää työväenluokan huomioon ottavaa visiointia ja taloudellista uudelleensuunnittelua, jossa luvataan parempaa tulevaisuutta kaikille. Tällaista ajattelua edustavat esimerkiksi Green New Dealin tyyppiset laajamittaiset panostukset ekologiseen jälleenrakennukseen. Phillips uskoo, ettei työväenluokkaa voi puhutella syyllistämällä esimerkiksi lentämisestä. Hän pitää lentämistä mahtavana keksintönä, josta ihmiset eivät tule pääsemään eroon. ”Jos lentämistä vastustetaan, mitä se tarkoittaa maahanmuutolle? Olen kotoisin Isosta-Britanniasta, totta kai haluan matkustaa kotiin tapaamaan perhettäni. Sen sijaan, että lentäminen kiellettäisiin, pitäisi kansallistaa lentoyhtiöt ja panostaa ekologisten polttoaineiden kehittämiseen.” K oronavirus on tuonut puheen järjestelmämuutoksista kansainvälisiin medioihin. Kyse ei ole pelkästään Espanjassa käyttöön otetun perustulon kaltaisista kriisiratkaisuista, vaan tarpeesta kuvitella vallitseva ”normaali” järjestelmä uusiksi. Kun muutokseen on sopeuduttava, on yhtäkkiä mahdollista ajatella tilannetta, jossa vallitsevaan elämäntyyliin voisi kuulua muutakin kuin työ, kasvava kuluttaminen ja elämysten hamstraus itselle. Intialaiskirjailija Arundhati Roy kirjoitti Financial Timesissa siitä, että kaikkein pahinta olisi ”paluu normaaliin”. ”Epätoivon keskellä meillä on mahdollisuus ajatella uudelleen tuomionkone, jonka olemme rakentaneet itsellemme”, Roy kirjoittaa. Hänen mukaansa pandemiat ovat historiallisesti aina olleet portteja vanhan ja uuden maailman välillä. Koronan aiheuttama etäännytys voi johtaa uuden solidaarisuuden heräämiseen. Esimerkiksi Naomi Klein on puhunut koronaviruksesta kriisinä, jolloin ihmiset tajuavat kytkeytyvänsä toisiinsa tavalla, jonka yksilökeskeinen kapitalismi estää normaalisti huomaamasta. Toisaalta kriisi atomisoi elämää ja voi mutkistaa yhteisöllisyyden ajatusta entisestään. ”2000-luvun alun ympäristöliikkeillä oli ajatuksia siitä, että kulutuskeskeinen elämäntyyli voisi korvautua sosiaalisella yhdessä tekemisellä. Että esimerkiksi omistamisen sijaan jaettaisiin asioita enemmän. Vallitseva koronatilanne on kuin peilikuva, täysin väärin mennyt versio siitä”, Teppo Eskelinen sanoo. Korona tekee ilmastokriisistä pikku-uutisen. Kun uutisissa pyörii joka päivä tietoa tuhansista kuolleista, sairaista ja työttömäksi jääneistä, kuka jaksaa kuunnella vielä kaupan päälle tuhopuhetta massasukupuutosta ja tulevaisuuden katastrofeista? ”Yhteiskunnan totaalinen disruptio voi olla esimerkiksi ilmastoaktivismin kannalta inspiroivaa, mutta… Istutaan eristyksissä, ja sitten pitäisi juhlia sitä, että vedet puhdistuu. Valitettava totuus on se, että jos ja kun paluu ’normaaliin’ saastuttavaan elämäntyyliin tapahtuu, niin suuri osa ihmisistä on riemuissaan”, Teppo Eskelinen sanoo. Mutta onko elokapinallisen olo toiveikkaampi, kun normaalimeno on pysähtynyt? Adan mielestä nyt kannattaisi tutkiskella omia ja muiden reaktioita: ne kertovat siitä, miten ihminen sopeutuu muutokseen, ja niiden avulla voisi myös kehittää Elokapinan toimintaa. Ada itse on huomannut, että ennen pandemiaa ilmassa leijui loppuunpalamisen riski. Reflektoinnin ja levon aika on hyväksi. Anton sanoo pitävänsä toivoa passivoivana käsitteenä. Hänen mielestään nyt on löydettävä usko. ”Usko ei tarkoita mitään yliluonnollista, vaan se on hyvin käytännöllinen tunne. Uskon siihen, että se maailma, jota me tavoitellaan, tulee tapahtumaan. Jos me emme usko siihen, mikä saa meidät toimimaan?” Anton pohtii. ”Jos me ajatellaan, että mitään ei ole tehtävissä, että kaikki on menossa jatkossa vaan enemmän päin helvettiä, me pysytään vanhoissa malleissa”, Ada jatkaa. Mitä nyt, keskellä koronakriisiä, pitäisi sitten tehdä? Muistuttaa siitä, että on mentävä edelleen hiilineutraaliutta kohti. Ja ennen kaikkea pystyä jotenkin välittämään Elokapinan viestiä aiem paa pehmeämmin, luovemmin, sanovat Ada ja Anton. Anton myöntää, että Elokapina on tähän mennessä keskittynyt muistuttamaan siitä, kuinka kaikki on vaarassa tuhoutua. 2020 on vuosi, jolloin pitäisi siirtyä askel eteenpäin ja ryhtyä kuvittelemaan sitä tulevaisuuden maailmaa, jota halutaan tavoitella. Sitä ennen kapinoidaan virtuaalimielenosoituksissa, esimerkiksi valtionomistuksessa olevan energiayhtiö Fortumin tytäryhtiön hiilivoimalan avaamista vastaan. Torstaina 23. huhtikuuta linnut sirkuttavat ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kun Fortumin yhtiökokous alkaa Espoossa. Pari –kolmekymmentä katsojaa seuraa Elokapinan striimiä, jossa kymmenen mielenosoittajaa seisoo konttorin edessä hiljaa hautajaisvieraiksi pukeutuneina, maapallon kuvat syleissään, hengityssuojat kasvoillaan, turvavälien päässä toisistaan. Twitter täyttyy #Fortumirtifossiilisista-kuvista ja teksteistä. Mielenosoitus trendaa kärkisijalla, heti Lidlin lenkkareista syntyneen kulutushysterian päivittelemisen jälkeen.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 17
K un uusi koronavirus alkoi levitä Kiinassa, Suomessa tuudittauduttiin siihen, ettei tämä kosketa meitä. Pian virus alkoi levitä Italiassa ja Eurooppa sukelsi poikkeustilaan. Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaviruksen maailmanlaajuiseksi pandemiaksi 13. helmikuuta. 17. maaliskuuta aluehallintovirasto teki päätöksen oppilaitosten sulkemisesta ja kielsi yli 10 hengen kokoontumiset. Helsingin yliopisto linjasi, että opiskelijat ja henkilökunta työskentelevät etänä 13.5. asti. Kaikki avoimet tilat kirjastoista Unisportiin suljettiin. Harjoitteluita keskeytettiin ja kevään tulevat vaihdot peruttiin. 23. maaliskuuta alkaneella viikolla Unicafet sulkivat ovensa. Unicafe Kaivopiha jatkoi noutoruuan tarjoamista, ja huhtikuussa opiskelijaruokaa alkoi saada myös Foodvan-auton kyyditsemänä. Samalla viikolla Uusimaa suljettiin. K oronan aiheuttaman poikkeustilan laajuus tuli yliopistolle yllätyksenä, vararehtori ja HY:n pandemiavarautumisen ryhmän puheenjohtaja Tom Böhling myöntää. Yliopisto pystyi kuitenkin reagoimaan nopeasti, koska valmiit toimintasuunnitelmat odottivat pöytälaatikossa sikainfluenssapandemian ajoilta. Lisäksi organisaatiossa tehdään jatkuvaa varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin. I H M I S KO E N I M E LT Ä C O V ID 1 9 KIRJOITTI ROOSA SAVO KUVASI TOUKO HUJANEN YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 18
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 I H M I S KO E N I M E LT Ä C O V ID 1 9 Maailmanlaajuiseksi pandemiaksi levinnyt covid-19 on asettanut Helsingin yliopiston ennennäkemättömään tilanteeseen. Miten Suomen suurin yliopisto on suoriutunut kriisistä, jossa 40 000 yliopistolaista on joutunut etätöihin? 19
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 20 ”Väittäisin, että monella vastaavalla yhteisöllä ei ole näin vahvaa kriisivalmiutta”, Böhling vakuuttaa. Virallisia päätöksiä tekemään perustettiin covid-19-kriisin johto ryhmä, jossa Böhling on myös mukana. Tiedekunnat ovat perustaneet omia tilannekeskuksia, jotka saavat ohjeita johtoryhmältä. Kun valmiuslain mahdollistama poikkeustila tuli voimaan maaliskuussa, yliopiston tärkein tehtävä oli varmistaa kriittisten toimintojen, opetuksen ja tutkimuksen, jatkuvuus. Böhlingin mielestä toimintojen turvaamisessa on onnistuttu hyvin, mutta erityisesti opetukseen on liittynyt haasteita. Niitä on pyritty korjaamaan kokoustamalla ahkerasti koulutusohjelmien johtoryhmien kanssa. Yksi haasteista on ollut opintoihin kuuluvat harjoittelut, erityisesti kasvatustieteellisen opettajaharjoittelut. Koronavirus sulki koulut, jolloin aineenopettajan harjoitteluja keskeytettiin. Maaliskuussa kasvatustieteiden opiskelijat tekivät kannanoton harjoittelujen jatkamisen puolesta. Nyt kasvatustieteellinen tiedekunta on luvannut kaikille mahdollisuuden suorittaa harjoittelu loppuun, mutta ne opiskelijat, joiden harjoittelu oli vasta alussa, joutuvat korvaamaan sen kirjallisella työllä. Myös lääketieteen opiskelijoiden harjoitteluiden järjestämisessä on ollut ongelmia. Ne on kuitenkin pyritty toteuttamaan normaalisti, jotta opiskelijat pääsisivät ensi kesänä töihin terveydenhuoltoon auttamaan vallitsevaa lääkäripulaa. Böhlingin mukaan kevään opiskelijavalinnat ovat toinen iso kysymysmerkki. Vararehtorin haastattelun aikaan yliopisto suunnitteli vielä pitävänsä valintakokeet Messukeskuksessa. Sittemmin Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI on tiedottanut, ettei fyysisiä valintakokeita pidetä. Tämän lehden mennessä painoon yliopistot punnitsivat vaihtoehtoina todistusvalinnan laajentamista ja digitaalisia pääsykokeita. Poikkeustilanne herättää opiskelijoissa muitakin kuin opiskeluun liittyviä huolia, kuten epävarmuutta omasta taloudellisesta tilanteesta tai ihan vaan pahaa oloa, Böhling muistuttaa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tekemän opiskelijakyselyn mukaan 28 prosenttia vastaajista pelkää toimeentulonsa puolesta koronatilanteen takia. Poikkeustilanne voi johtaa esimerkiksi lomautuksiin tai kesätöiden peruuntumiseen. Opetusja kulttuuriministeriö (OKM) on ilmoittanut, että opintotukea maksetaan, vaikka opinnot viivästyisivät koronan takia. Toistaiseksi Kela ei hyväksy koronan aiheuttamaa poikkeustilaa perusteena opintojen viivästymiselle opintolainahyvityksen suhteen, mutta OKM suunnittelee syksylle lakimuutosta, joka ottaisi huomioon poikkeustilan. Erik Räsänen, 25, äidinkielen aineenopettajakoulutus ”Olin kaksi viikkoa aineopettajan harjoittelussa ennen kuin ne keskeytettiin. Teimme muiden opiskelijoiden kanssa kannanoton etäharkkojen puolesta, johon keräsimme 900 nimeä. Nyt tiedekunta on luvannut, että jokaisella on mahdollisuus suorittaa harjoittelu tänä keväänä. Kompromissi on kuitenkin laiha. Osa opiskelijoista joutuu korvaamaan harjoittelun kirjallisella työllä. On ollut hassua, että digitaalisuutta painottava yliopisto ei halunnut panostaa etäharjoitteluun.” Ellamaija Kasanen, 25, lääketiede ”Meillä neljännen vuoden opiskelijoilla on paine saada tarvittavat opinnot kasaan, jotta saamme Valviralta luvan toimia sijaisina ensi kesänä. Koronatilanne on lisännyt tähän liittyvää stressiä. Minun piti olla huhtikuussa Jyväskylässä anestesiaharkassa, mutta se korvattiin kontaktiopetuksella, jossa harjoittelimme laskimokanyylin laittoa kaverille. Suurin osa opinnoista järjestetään kuitenkin etänä ja seminaarit ovat toimineet hyvin zoomin kautta.” Yliopiston tilat eivät ole seisseet täysin tyhjillään. Esimerkiksi opettajilla on lupa mennä yliopiston tiloihin vetämään ja suunnittelemaan etäopetusta, jos kotoa ei löydy siihen tarvittavia laitteita.