2 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Ennakkoliput: Lippupiste • Tiketti • ilosaarirock.fi/liput 12.-14.7.2019 JOENSUU ALMA • RAE SREMMURD SUNRISE AVENUE • JVG US Jess Glynne UK • Architects UK • Cheat Codes US Perturbator FR • MONO JP • Pale Waves UK • Shame UK Chisu • Turmion Kätilöt • SOFA • Risto SANNI • J. Karjalainen • Vesala • Ville Valo & Agents Pariisin Kevät • Ellips • Swallow The Sun Pää Kii • Olavi Uusivirta • Kynnet • Lxandra Jukka Nousiainen • Viikate – Kuu kaakon yllä 10 v. Samuli Putro – Suuret rukoukset • Stam1na Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana • Henrik! Pauliina Kokkonen • Anna Puu • Gasellit Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB DJ SNAKE FR EDULLI SET KEVÄTL IPUT MYYNN ISSÄ 31.5. SAAKKA !
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 3 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG HUHTIKUUN LOPPUPUOLELLA filosofi Esa Saarinen postasi Facebook sivuilleen selfien Unicafen kuitin kanssa . Kuvatekstistä päätel len syy leveään hymyyn eivät olleet Saarisen nauttimat kanankoivet vaan # wecompensate jälkilöylyt . Saarinen kertoi maksaneensa 15 sentin vapaaehtoisen lisämaksun , joka käytetään annoksen tuottamiseen kuluneiden ilmas topäästöjen hyvittämiseen . Sama valinta on tätä nykyä edessä kaikilla Unicafe ravin toloissa asioivilla : tyytyäkö nujertamaan nälkä vai taistellako samalla ilmastonmuu tosta vastaan ? HYY : n kiinteistö ja ravintolapalveluis ta vastaava Ylva otti huhtikuussa ensim mäisenä suomalaisyrityksenä käyttöön Compensate nimisen palvelun . Sen tarkoituksena on kerätä kuluttajilta vapaaehtoisia päästöhyvitysmaksuja ostotapahtumien yhteydessä , tässä tapauksessa siis Unicafen kassalla . Rahat siirtyvät ex kansanedustaja Antero Vartian perustamalle Com pensate säätiölle , joka puolestaan ohjaa ne erilaisiin hiilidioksidia sito viin hankkeisiin , esimerkiksi metsien istutukseen . Idea ei tietenkään ole aivan uusi , sillä erilaisia kompensaatiopalveluita on ollut olemassa jo pidempään . Suo malaiset ovat kuitenkin olleet laiskoja tarttumaan niihin . Esimerkiksi Finnai rilla tammi – maaliskuussa lentäneistä yli kolmesta miljoonasta asiakkaasta vaivaiset 2500 maksoi lentokilomet reistään päästöhyvityksiä . Jää nähtäväksi , missä määrin vapaa ehtoinen kompensointi opiskelija asi akkaisiin puree . Ylvalta peliliike on joka tapauksessa sekä strategisesti fiksu että eettisesti kannatettava . 319 GEURT MARCO DE WIT SAI EDUSKUNTAVAALEISSA MANDAATIN PYSYÄ POISSA EDUSKUNNASTA. Vauhtia talkoisiin COMPENSATE NOUSI isosti parrasvaloihin viimeistään 28 . huhtikuuta , kun Helsingin Sanomat julkaisi aiheesta laajan jutun . Samalla internetissä alkoi peitsenvääntö : pelastaako hanke planeetan vai vapaut taako se poliitikot vastuusta sysäämällä ilmastonmuutoksen torjunnan jälleen kerran kuluttajan harteille ? Vasemmalta laidalta ropisi kritiikkiä ( ja sellaiseksi naamioitua piruilua ) ” markkinaehtoista viherkapitalismia ” kohtaan . Sitä Compensate ei ansaitse , sillä ilmastonmuutoksen pysäyttämi sellä on nyt niin kova kiire , että kaikki edes potentiaalisesti toimivat keinot on syytä ottaa käyttöön . Säätiön perusta minen ei sulje pois muita keinoja vaan voi toimia niiden tukena . On kuitenkin turha tuudittautua Compensaten tai muiden vastaavien hankkeiden ylivertaisuuteen . Kaikkia maailman päästöjä ei yksinkertaisesti pystytä kompensoimaan . Niitä on paitsi hyvitettävä , myös radikaalisti vähennet tävä , eikä se onnistu ilman merkittäviä poliittisia päätöksiä . Jos poliittisia päätöksiä ei synny , yhä useampi todennäköisesti lähtee suoraan toimintaan . Silloin ei puhuta kompensaa tioista , vaan joukkovoimasta kaduilla . Esimakua saatiin huhtikuussa Lontoossa , jossa Extinction Rebellion aktivistit osoitti vat mieltään ja pysäyttelivät liikennettä yh teensä kymmenen päivän ajan . Poliisi pidätti yli 1100 ihmistä . Näyttelijä käsikirjoittaja Emma Thompson oli mukana mielenosoituksissa ja sanoi , että ” valitettavasti hallituksemme eivät ole kuun nelleet meitä , joten meidän on pantava heidät kuuntelemaan ”. Hyvittäminen on hyvä alku , mutta tarpeek si pitkälle sen avulla ei pötkitä .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 4 TOIMITUKSELTA TARINAT OVAT VALHETTA . Silti journalismi van noo niiden nimeen . Rakennamme narratiivin niin menneestä , nykyisyydestä kuin niiden kautta myös tulevaisuudesta . Mutta se on virhe . Olisi vihdoin myönnettävä : Kaikki on kaaosta , jonka seasta voi joskus erottaa tren dejä . Kun trendin pakottaa tarinan muotoon , luo valheen . Emme voi sille mitään . Kuka ei rakastaisi hyvää tarinaa ? Näemme oman elämämme tarinana . Luomme väkisin yhteyksiä tapah tumille , vaikka tosiasiassa olemme ajopuu historian suuressa virrassa ( tarina sekin , mikä ihmeen ” historian virta ”?). Teemme niin it sellemme , ja käytämme samaa mallia muihin . Valehtelemme , kun selitämme toimillem me taustamotiiveja , kun tosiasiassa emme lainkaan tienneet , miksi teimme niin kuin teimme . Jos narratiivinen käsitys elämästä kertoi si totuuden , meillä tuskin olisi tuhat kirjaa PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA DORA DALILA, ULLA DONNER, JUHA ARVID HELMINEN, SARA HORNIG, ANTTI KEKKI, HILLA KURKI, EVELIINA LEMPIÄINEN, MIKAEL MATTILA, MIKKO RIKALA, ARTTU SEPPÄNEN, KAARLO STAUFFER, AINO VÄHÄPESOLA KIITOKSET JUHO RUOTSALAINEN, JENNI RÖNKKÖ, TANELI SUORANTA, ANNAMARI VÄNSKÄ, VELVETYNE.FR, EDIT-KILPAILU 4.4.2019, NITA JA GINO KANNEN KUVA JUHA ARVID HELMINEN PERUSTETTU 1913 106. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 6.9.2019 Tapetaan turhat tarinat Mannerheimista . Pari riittäisi , kun tarina olisi jo kerrottu . Journalismi ei pärjää historian ja nykyisyy den kaaosta vastaan . Sen on oltava osa tuota kaaosta . Se voi tehdä niin pitkällä ja lyhyellä muodolla . Pitkässä muodossa journalismi voi näyt tää , että tarinoita on loputtomasti , ne ovat keskenään ristiriitaisia ja langat yhdistyvät vain sattumalta ennen kuin erkanevat jälleen . Lyhyessä muodossa Twitter tai jokin vastaa va on journalismin tulevaisuus . Yhtä kaaosta . Kyllä , Twitter on usein sietämätön paikka . Mutta ei alusta tee ihmisistä mulkkuja , se vain paljastaa mulkkuuden helpommin . Jos eliitti on Twitterissä , journalistien täy tyy olla siellä haastamassa , paljastamassa huonoa argumentointia ja kuuntelemassa ääniä , jotka muuten jäisivät marginaaliin . On lapioitava paskaa , jotta keskustelu olisi hie man parempaa . Oikaisuja YLIOPPILASLEHDEN numeron 2 / 2019 sivulla 18 kirjailija José Saramagon nimi oli vääntynyt virheelli seen muotoon José Saragamo . Samaisen lehden sivulla 5 avustajamme Miikka Rusin nimi oli kirjoitettu virheellisesti muodossa Miika Rusi .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 5 TEKIJÖINÄ Aino Vähäpesola Hilla Kurki LOVE ACTUALLY: MAAILMAN PARAS ISÄ S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: KOKEELLISTA RUNOLAUKKAA S. 42 KOLUMNI: MIKAEL MATTILA S. 46 CITYSSÄ SUHISEE: LUONTOA JA LUONNOTONTA S. 8 FLASHBACK: MISSÄ EUROVAALIT, SIELLÄ ONGELMA S.6 KUULIO: MILITANTTIFEMINISMIÄ S. 44 TARJA HALONEN KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 47 KAINALOSSA: PARIISIN KEVÄT S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: NUORTEN ASIALLA S. 7 PÄÄKIRJOITUS: #NYTONPAKKO S. 3 ESSEE: EVELIINA LEMPIÄINEN S. 40 FIKTIO: AINO VÄHÄPESOLA S. 44 32-38 24-31 Kuteet kiertoon MAAILMA EI PELASTU OSTAMALLA Eliitin illankoitto PARIISI PALAA, TAAS Lola tekee mitä haluaa TÄYDELLÄ TEHOLLA KÄYVÄ MYLLY SISÄLLYSLUETTELO FIKTIOSIVULLEMME KIR JOIT TANUT Aino Vähäpesola on 24 vuotias kustannustoimit taja , joka on opiskellut kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa . Aino on ollut mukana Nälkä musiikkimediassa . Hänen autofiktiivi nen esikoisromaanissa Onnenkissa ilmestyi huhtikuun lopussa . Se käsittelee feminististä heräämistä , joogaa , naiseutta , seksiä sekä luovimista setien rakentamassa maailmassa . Romaani sai inspiraation Edith Södergranista , jonka runouden feministisestä luen nasta Aino tekee gradua . VAATTEIDEN KIERRÄTYKSESTÄ kertovan jutun valokuvasi Hilla Kurki . Hilla on opiskellut va lokuvausta Aallossa ja hänellä on ollut usei ta näyttelyitä ulkomailla . Kevään viimeisen Ylioppilaslehden valmistuessa Hilla pokkasi Still Life palkinnon Hyèresin suunnittelu kilpailusta .” Täällä on vuorotellen pelkkää odottelua tai tosi hektistä ”, kuuluvat terveiset Rivieran rannikolta . Hilla kuvaa säännöllisesti suomenruotsalaiseen Kontur lehteen . Kesällä Hilla aikoo hengata puistoissa ja mö killä Grottan kissansa kanssa . 10-21
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 6 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: VIIVI PROKOFJEV TAPIO NURMINEN YLIOPPILASLEHDESSÄ 28.5.1999. Daddy issues mutta lopulta kaikki väsyvät ja jäämme kahden . Hän huojuu ja haisee viinalle mutta on silti tolkuttoman komea . Haluan sanoa sen hänel le , ja sanonkin . Ensin kuuluu vain hiljaisuus , ja näen hänen ihonsa läpi suoraan aivoihin , joissa ajatukset etenevät kahden promillen humalan sanele malla hitaudella . Viimein hän vastaa . ” Kiitos .” Sitten rrrrits , kun hän repäisee kondomi paketin auki . Ja sitten : ” Se johtuu miun isästä .” YÖLLÄ HERÄÄN kuorsaukseen ja avoimes ta ikkunasta puskevaan koleaan ilmaan . Pujottaudun pois käsivarren alta , pois peiton alta , etsin pikkuhousut , farkut , nurkkaan rut taantuneen trenssin . Huikkaan hiljaiset heipat ja katoan autioille kaduille . Seuraavana iltana törmäämme sattumalta uudelleen . Hän on yhä komea , krapulaisempi ja hiljaisempi vain . Sä kuulemma karkasit keskellä yötä , hänen kaverinsa sanoo minulle . Joo , koska toi kuorsasi niin kovaa , vastaan ja olen iloinen , että keksin valheen , joka on edes puoliksi tosi . Eriskummallista kyllä tarinamme ei pääty tähän . Loppukesästä törmäämme toisiim me niin usein , että luisumme jonkinlaiseen seksisuhteeseen kuin vahingossa . En heräile öisin vaan nukun joka kerta sikeästi aamuun saakka . Silloin katsomme elokuvia , syömme vesimelonia ja teeskentelemme , että kaikki on kevyttä ja helppoa . Tapaamisten välillä emme ole missään te kemisissä toistemme kanssa . Ja isästä emme puhu enää koskaan .” K , 26 PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. ” ON ENSIMMÄINEN sinkkukesäni moneen vuoteen , tai oikeastaan koskaan , sillä 16 vuo tiaasta saakka olen hyppinyt ihmissuhteesta toiseen . Olen musertunut , sanon kun haluan olla dramaattinen , ja toisinaan se onkin totta : ero painaa vielä , tuntuu möykkynä vatsassa ja epätodellisina käänteinä painajaisunissa . Mutta samalla tunnen outoa kuplintaa . Olen 23 vuotias , kapeavyötäröinen ja elä mää täynnä ; on vihdoin aika iloita äkillisesti siunaantuneesta vapaudesta . LÖYDÄN FESTIVAALEILTA miehen , jota ystä väni nimittävät koko kaupungin ellei koko Suomen komeimmaksi . Seuraa likeistä tans simista ja jatkot hänen kotonaan vieraassa ja tolkuttoman humalaisessa seurueessa . Jossain vaiheessa kiinnitän huomiota mer killiseen seikkaan : mies tuo jatkuvasti esiin isänsä , itäsuomalaisen maailmanmatkaajan ja todellisen suurmiehen , joka opetti pojan pelaamaan jääkiekkoa ja vetämään kiusaajia oikeaoppisesti turpaan . Illan aikana isä astuu estradille aina vain uudelleen . Olen matkustellut paljon , mutta isä vielä enemmän , mies sanoo . Sain äidin sukuni men , sillä isän nimi olisi ollut liian eksoottinen , hän jatkaa ja kertoo sitten isänsä toisesta ko timaasta , joka on loputtoman kaukana täältä . Mutta sitten joku kaataa lisää viiniä , ajatuk seni puuroutuvat ja lakkaan välittämästä . Sitä paitsi kukapa nyt ei puhuisi hieman levotto mia aamuyön tunteina ? Jatkot kestävät ikuisuuden . Istumme ele menttikerrostalon lasitetulla parvekkeella ja poltamme tupakkaa ketjussa . Joku nuokkuu ovea vasten , joku toinen tönäisee tuhkakupin pöydältä lattialle , kolmas puhuu liian kovaa , Lähestyvät eurovaalit eivät Suomessa näytä herättävän suuria intohimoja. Puolueet tuskailevat vaalibudjettiensa riittämättömyyttä, ja kansalaisten into käydä äänestyskopissa parin kuukauden välein on alamaissa.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: SUSANNE SALMI K: VIIVI PROKOFJEV PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. JOS IHMINEN EI ole kiinnostunut nuorista , hän ei ole kiinnostunut tulevaisuudesta , sanoo Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Tomi Kiilakoski . Tämä ajatus mielessään hän on tutkinut nuoren polven tekemisiä yli vuosi kymmenen ajan . Kiilakosken työnantaja on valtakunnal linen yhdistys , jonka tarkoitus on edistää monitieteistä nuorisotutkimusta ja tietoon pohjautuvaa päätöksentekoa . Sitä tarvitaan , sillä oletukset nuorista ovat usein hataria , Kiilakoski sanoo . ” Nuoret ovat ikäryhmä , johon reagoidaan äärikuvien kautta : saatetaan olla hirveän huo lissaan , tai sitten ihaillaan katteettomasti ja ajatellaan , että diginatiivit nuoret muuttavat tulevaisuuden . On tärkeää tuottaa tietoa siitä , miten nuoret itse asian näkevät .” VUOSITTAISEN NUORISOBAROMETRIN kaltais ten kyselytutkimusten lisäksi Kiilakoski tekee paljon laadullista tutkimusta , kuten nuorten haastatteluja . On oltava ripeä , sillä etenkin teini ikäisten maailma muuttuu nopeasti . ” Ei voi ajatella , että nytpä kerään ensin ai neistoa ja tutkin sitä sitten neljä vuotta , vaan pitää olla koko ajan tuntosarvet pystyssä ja vierailla paikoissa , joissa nuoret ovat ”, Kiila koski sanoo . Siksi hän käy usein kouluissa ja erilaisissa nuorisotiloissa . ” Mutta jos tulee sellainen periodi , ettei ehdi tehdä kenttätyötä , aina voi katsoa tubettajia ja yrittää pysyä kärryillä .” Miten nykynuoret eroavat siitä , millainen tutkijan oma ikäpolvi on aikoinaan ollut ? Suurimmat muutokset ovat mediasta tut tuja : teknologian käyttö ja sen vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin , monikulttuurisuuden lisääntyminen , kansainvälistyminen . Ja tie tenkin niin sanottu kunnollisuuskäänne . ” Kun katsoo tilastoja , oma ikäpolveni kip pasi viinaa aika rankallakin kädellä . Sellainen on vähentynyt , ja se näkyy myös nuorten tekemien rikosten vähenemisenä .” Otsikoissa onkin innostuttu kohkaamaan uudesta , nuhteettomasta nykynuorisosta : ei viinaa , ei rötöksiä eikä edes seksiä entiseen malliin ! Kiilakosken mukaan kuva voi kuitenkin johtaa harhaan . ” On helppo liioitella muutoksia , mutta paljon on myös pysyvää : kaveripiirin tärkeys , seurus telu ja seksuaalisuuteen herääminen , paikan löytäminen yhteiskunnassa ”, hän luettelee . ” Tässäkin asiassa nuoria katsotaan joko tai vastelulinssien tai katteettomien ihailulinssien kautta . Jää näkemättä arki ja tavallisuus .” MAALISKUUSSA JULKAISTU Nuorisobarometri paljasti yllätyksen : nuorten kiinnostus Aktiivinuoret poli tiikkaa kohtaan on ennätystasolla . Yli 60 prosenttia kyselyyn vastanneista oli ainakin jonkin verran kiinnostunut politiikasta . Yhtä korkeaa lukemaa ei barometrin yli 20 vuoti sessa historiassa ole nähty . Nuorten suosituin vaikuttamiskeino ei ollut Instagram tai ilmastolakkoilu , vaan äänestä minen . Tulos on yllättävä , sillä viime vuosina on maalailtu kuvaa sukupolvesta , jota puolue politiikka ei voisi vähempää kiinnostaa . Kiilakoski löytää politiikkainnostukselle useita syitä . Yhdeksi keskeisimmistä hän ar vioi ilmastohuolet , jotka koskettavat erityi sesti nuoria . Myös maahanmuuttokysymyk set , Brexit ja eduskuntavaalit ovat tuoneet KUKA? TOMI KIILAKOSKI, 43 VUOTTA FILOSOFIAN TOHTORI, DOSENTTI LAITOS: NUORISOTUTKIMUSSEURA RY TYÖNKUVA: ERIKOISTUTKIJA MISTÄ EI TUNNETA? SOITTAA MANDOLIINIA PORNOLAULUYHTYEESSÄ NIMELTÄ ARAT HÄRÄT politiikkaan sähköä . Se näkyy nuortenkin parissa . Osa kunniasta kuuluu myös kovalle työlle nuorten osallisuuden lisäämiseksi , Kiilakos ki uskoo . Siitä on kiittäminen esimerkiksi opettajia ja lastensuojelutyöntekijöitä . Siksi on paradoksaalista , millaisia vastareak tioita esimerkiksi kevään ilmastolakot ovat herättäneet . ” Koko 2000 luvun ajan on haluttu , että nuoret aktivoituisivat poliittisesti ja ottaisivat kantaa yhteiskuntaan . Nyt kun he tekevät sen tavalla , joka aikuisyhteisön on pakko huoma ta , tulee vastaus , että ei niiden näin pitänyt vaikuttaa .”
8 CITYSSÄ SUHISEE K: VIIVI PROKOFJEV YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Elonkirjon vararikko ” MITKÄ NÄETTE KESKEISINÄ keinoina luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja paranta miseksi ?” Tämä oli hallitustunnustelija Sdp : n kysymys 1c muille puolueille ja itselleen huh tikuun lopussa . Vastauksia ei tämän lehden mennessä painoon ollut tiedossa . Hienoa , että asiaa ylipäätään kysyttiin ! Ilman elonkirjoa ei ole ihmisiä eikä ikuisia pon nisteluja 75 prosentin työllisyysasteen eteen . Elonkirjon ylläpidossa ei voi edes piiloutua muun maailman tekemättömyyden taak se . ” MIKSI TEHDÄ MITÄÄN KOSKA KIINA ULIULIULI ?!?!” Nimenomaan ilman paikallista , Suomel le ainutlaatuista elonkirjoa olemme lopulta tuhon omia yhteiskuntana . Tämän kertoo ja näyttää raportoinnillaan Juha Kauppinen uudessa , huhtikuussa jul kaistussa kirjassaan Monimuotoisuus . Se on ensiluokkaista suomenkielistä pitkän muodon tiedejournalismia , jota ei voi kuin suositella . Ensinnäkin se opettaa , ettei elonkir jossa kannata keskittyä lajeihin . Kyse on populaatioista . ” Jos jonkin alueen kimalaiset ja mehiläiset häviävät , nämä lajit voidaan yhä luokitella kai killa tunnistettavilla tasoilla elinvoimaisiksi , mutta ongelma on fataali ihmiselle , koska paikalliset populaatiot katoavat , eikä ruoka kasveilla ole pölyttäjiä ”, Kauppinen kirjoittaa . Eri lajien paikalliset populaatiot elävät eko systeemeinä aina jossain elinympäristössä . Suomessa noita elinympäristöjä tuhotaan tai vähintään heikennetään koko ajan . Ironista on , että toisinaan luonnon moni muotoisuutta köyhdyttämällä on synnytetty ongelma , jota yritetään korjata köyhdyttämäl lä elonkirjoa entisestään . Kauppisen yksi esimerkki on kirjanpaina ja , melko yleinen kaarnakuoriainen . Joskus niiden määrä kuusikoissa kasvaa epidemiak si asti . Talousmetsien ( joissa on jo valmiiksi huono elonkirjo ) harventamisesta johtuva lämpö ja paahteisuus villitsee kirjanpainajia . Ratkaisu on viime vuosina ollut , että mikäli kirjanpainajien vaivaamia kuusia havaitaan , hakataan koko metsikkö pois . Ojasta allikkoon . Mitä köyhempiä olemme , sitä helpompi on köyhtyä lisää . Suuri elonkirjo kun nimenomaan antaa luonnolle paremmat mahdollisuudet sopeu tua tuleviin muutoksiin . Ekosysteemi , jossa jokaisessa pienessä lokerossa ja sopessa on siihen sopeutunut populaatio eri lajia , pitää sisällään myös luonnon tulevaisuuden . Kun olemme köyhdyttäneet luontomme valmiiksi , ilmastonmuutos tulee ja tappaa . Vastaus Sdp : n kysymykseen on periaat teessa helppo . Antakaamme metsien olla metsiä . ” Jos halutaan tuottaa tulevia mullistuksia kestäviä elinvoimaisia ekosysteemeitä , joissa on lajirikasta metsäluontoa , paras menetelmä on antaa luonnon kasvattaa suuri metsä , jossa tarjolla on kaikkien puulajien kaikissa kier ron vaiheissa olevia puita pienestä taimesta vuosia sitten kuolleisiin monisatavuotiaisiin jättiläisiin . Näin syntyy erilaisia elinympäris töjä , joihin sopeutuneen elämän monimuotoi suutta ihminen ei pysty ylittämään .” Amen . PT Hetken kuva MUISTELLAANPA AIKAA ennen influenssereita ja somekamppiksia . Kymmenen vuotta sitten ” hipsterit ”, niin kuin media silloin innokkasti määritteli , harrastivat polaroid ja lomo kameroita . Filmikuvia julkaistiin blogeissa tai Facebookissa . Analogisuus sai elämän näyttämään mielenkiintoisemmalta , ” kuin elokuvalta ”. Hipstamatic applikaatio mahdollisti pola roideilta näyttävien kuvien ottamisen älypu helimella . ” Hipsterit ” suhtautuivat applikaa tioon ristiriitaisesti . Hauskaa ja ilmaista ! Vai fuskausta , joka tuhoaa filmikuvaamisen ? Instagram kopioi Hipstamaticin idean ja teki retrofiltteröidyistä kuvista menestysbisnek sen . Idea oli hetkellisyydessä . Kuvia räpsittiin miten sattuu , kavereista , ruoka annoksista ja kevään ensimmäisistä kukista . Kellertävä filtteröinti loi vaikutelman välit tömästä nostalgiasta . Se myös tasoitti piir teet ja ikään kuin armollisti valokuvaamisen brutaaliutta . Sittemmin filttereistä luovuttiin . Insta gramin käyttäminen ammattimaistui . Insta gram ei ollut enää vain tapa kommunikoida lähimpien kavereiden kanssa , vaan siitä tuli media , portfolio ja markkinapaikka . Joku scoutattiin Instasta kävelemään Pariisin muo tiviikoille , toinen kirjoittamaan kustantamolle hittirunokirjaa . Saturaation huippu olivat influensserit , joi den työ on kuvata itseään ja kertoa samalla omaa sekä erilaisten brändien kertomusta . Kahviloita ja kauppoja alettiin lavastaa ” ins tattavan näköisiksi ”, influensseriestetiikan mukaisiksi . Nyt kurssi on kääntymässä , The Atlantic lehti väittää . Kaikki tiedostavat , että some starat lavastavat kadehdittavan näköisiä # blessed # moments , vaikka todellisuudessa olisivat burn outin partaalla . Kulissimaisuu teen on kyllästytty . Z sukupolvesta on noussut uusien influens sereiden joukko , jota ei ” tehty ” kuva kiinn nosta . He julkaisevat hupsuja , nonchalantteja räpäyksiä , esimerkiksi huonosti valaistuja peilikuvia . Seuraajat rakastavat . VSCO : n ja Afterlightin kaltaisten pro kuvankäsittelyohjelmien jälkeen suosioon on noussut Huji , jonka käyttökokemus jäljittelee kertakäyttökameraa . Hujin käyttäjä ei näe tai pääse itse määrittelemään , millainen kuvasta tulee , aivan niin kuin kertakäyttökamerassa . Heikkolaatuisiin kuviin ilmestyy päivämäärä . Se on vuodelta 1998 . Aitoa ? Ei välttämättä . Niin kuin ammatti maisuus , myös spontaani whatever asenne voi olla performanssi , josta suoriutumisen eteen nähdään vaivaa , suunnittelua ja sommittelua . Käsittelemättömyyden ihanne tuottaa oman laisiaan paineita . Estetiikka on helpointa ottaa haltuun , jos sattuu olemaan huoleton tai niin onnekas tyyppi , että näyttää hyvältä kaiken laisissa valaistuksissa ja kuvakulmissa . Esseisti Susan Sontag kirjoitti vuonna 1977 , että valokuvaus on haluntuottajana ja esimerkiksi luokkaan liittyvien ristiriitojen peittäjänä keskeinen apuväline kapitalismil le . Valokuvaus tuottaa rajattoman määrän informaatiota ja kontrollia , jota kapitalismi tarvitsee toimiakseen . Siksi tämän päivän luovuus voidaan huomenna aina valjastaa kaupallisiin tarkoituksiin . ISH
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 KAINALOSSA T: PEKKA TORVINEN K: ULLA DONNER PA LS TA LL A VI RI TT ÄY DY TÄ ÄN LU KU JU TU N TU NN EL MA AN . PARIISIN KAUPUNKI ON todennäköisesti Euroopan tiheimmin asuttu urbaani alue . 2 , 14 miljoonaa ihmistä , asukastiheys 20 000 per neliö kilometri . Kallio on ainoa paikka Helsingissä ( ja Suomessa ), jossa on samansuuruinen asukastiheys . Pariisissa terasseilla istuvilla ihmisillä on usein mukanaan kaksi askia tupakkaa . Ettei vain lopu kesken ! Helsingissä kellään ei ole . Pariisilla on Pompidou keskus . Helsingillä on Kiasma . Pariisi on automatisoinut yli satavuotiaan metrolinjan . Helsinki ei osannut tehdä vastaavaa 36 vuotta vanhalle metrolle . Pariisin motto on fluctuat nec mergitur – latinaa , joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna ” horjuu muttei uppoa ”. Helsingillä ei ole mottoa . Horjuu muttei uppoa! Pariisi! 9
10 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Vaateteollisuus tuottaa noin kymmenesosan maapallon kasvihuonepäästöistä; enemmän kuin laivaliikenne ja kansainvälinen lentoliikenne yhteensä. Second handin suosio on kasvanut, mutta niin on kaikki muukin kulutus. Kestävä shoppailu kiinnostaa, mutta onko sellaista lopulta olemassa? eipä kest ä KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVASI HILLA KURKI
11 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 O otteko katsoneet sitä Aikuiset-sarjaa? Sarjan tunnelmiin pääsee, kun käy Hämeentien Uffilla euron päivien aikaan tai oikeastaan milloin vaan. Parikymppiset touhottavat ympäri kauppaa pilottitakeissaan ja baskereissaan. Onks liian törkee? joku kysyy kaveriltaan. Mä haluun olla uniikki lumihiutale…, toinen huokaisee hyllyjen välistä ironisella äänellä. Jos vielä kymmenen vuotta sitten kirppiksillä ja second hand -kaupoissa kävivät lähinnä tietyn aikakauden käytettyihin vaatteisiin erikoistuneet keräilijät ja ne, joilla ei yksinkertaisesti ollut varaa muuhun, nyt käytetty vaate kiinnostaa yhä suurempia joukkoja. Se ei ole ihme, sillä kierrättäminen ja käytetyn ostaminen on ekologisin tapa kuluttaa. Kirppiksiltä etsitään myös yksilöllisyyttä. Pyrkimys yksilöllisyyteen välittyy Instagramin Citytyyli-katumuotiblogista. Naomi Matthesin pitämä Instagramtili on kerännyt kaksivuotisen olemassaolonsa aikana yli 9000 seuraajaa. Matthes valikoi sivustolla julkaistavat asukuvat ihmisten tekemien tägäysten perusteella. Matthesin ei ole alun jälkeen juuri erikseen tarvinnut yllyttää ihmisiä tägäämään kuviaan. ”Välillä minua huvittaa huomata, kuinka tyypit tekevät tyylejä ikään kuin sillä silmällä, että ne miellyttäisivät minua ja tulisivat noteeratuiksi Citytyylissä.” Sivustolla olevissa kuvissa on huomiovärejä, liekkipaitoja ja armeijakuoseja, ja miltei kaikki näyttävät kirppislöydöiltä. Genrejen ja alakulttuurien rajat venyvät, mutta kulttuurista omimista vältellään. Roskakin kelpaa: yhdessä kuvassa joku on tehnyt itselleen paidan S-marketin muovikassista. ”Citytyyleistä citytyylein!” Matthes on tiivistänyt kuvan kommentteihin. Matthesin mukaan nuoret tykkäävät olla kuvattavina, eivätkä he (toisin kuin kuvakulmia hiova ja kaikesta stressaava Y-sukupolvi) ole niin tarkkoja siitä, miltä näyttävät kuvissa. ”Erityisesti nuorten miesten kokeilunhalu jaksaa edelleen ilahduttaa. He pukeutuvat niin paljon paremmin kuin pojat silloin, kun itse olin 16-vuotias.” Matthesin kirjahyllyssä japanilaisella, 2000-luvun alussa julkaistulla Fruits-katutyylikirjasarjalla on kunniapaikka. ”Japanilainen katutyyli ja alakulttuurit ovat inspiroineet minua aina, ja on hauska nähdä lähes yhtä villejä ja värikkäitä yhdistelmiä nyt myös Suomessa.” Matthes on 26-vuotias ja ostaa kaikki vaatteensa yksittäisiä kenkiä lukuun ottamatta käytettyinä. Hänen viimeisin hankintansa on feikkiversio (tietenkin!) Louis Vuittonin statuslaukusta, 2000-luvun alun himoitusta ja myöhemmin kammotusta luksusesineestä. ”Olin itse tuolloin teinigootti, ja tyylin mukainen pukeutuminen oli haastavaa. Suomenruotsalaiset koulukaverit eivät tajunneet tyyliäni, äidilleni en todellista tyyliäni edes uskaltanut näyttää. Ostin goottivaatteet kirppareilta. Lähdin kotoa ‘normaaleissa vaatteissa’, ja vaihdoin goottivaatteisiin koulun vessassa.” ”Kipuilin joskus sen kanssa, kun muutkin kuin ‘gootit’ alkoivat käyttää goottivaatteita, mutta olen päässyt omistushaluisesta asenteesta eroon. Siitä, että joku käyttää bändipaitaa, ei pitäisi tehdä päätelmiä, onko hän fani vai onko paita päällä ihan vain tyylin vuoksi. Kiinnostavinta pukeutumisessa on se, miten sen avulla voi ilmaista senhetkisiä tunnetiloja.” S econd hand on kasvattanut suosiotaan, mutta ainakaan vielä se ei ole vähentänyt uusien vaatteiden kokonaistuotantoa tai -kulutusta. Vaatetuotannon volyymi on maailmalla kaksinkertaistunut viidessätoista vuodessa, kiitos globaalin talouskasvun. Maailmassa kulutetaan 80 miljardia uutta vaatetta vuodessa. Määrä on 400 prosenttia enemmän kuin pari vuosikymmentä sitten, ja koko ajan kasvussa. Uusien vaatteiden tehtailu tuottaa noin kymmenesosan vuosittaisista kasvihuonepäästöistä. Se on enemmän kuin laivaliikenne ja kansainvälinen lentoliikenne yhteensä. Vesistön saastumisesta viidennes johtuu vaateteollisuudessa käsiteltävistä ja värjättävistä tekstiileistä. Pelkästään Euroopassa kulutetaan vuodessa noin 6,4 miljoonaa tonnia vaatteita. Samalla vaatteiden käyttöaika on lyhentynyt yli kolmanneksen. Hankittu vaate säilyy kaapissa keskimäärin kolme vuotta ja pääsee käyttöön 44 päivänä. Kestävää muotia tutkineen muodin ”Tyy pit teke vät tyyl ejä sill ä silm ällä , että ne tuli siva t note erat uiks i City tyyl issä .” Naomi Matthes kartoittaa omaperäisten pukeutujien tyylejä Citytyyli-Instagramblogissa.
12 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 tutkimuksen professorin Kirsi Niinimäen mukaan suuri muutos tapahtui vuosituhannen vaihteessa, kun fast fashion eli pikamuoti valtasi markkinat. Zaran kaltaiset pikamuotikaupat tuottavat uusia muotivaatteita kauppaansa viikoittain. Erikoiserä, vielä ehtii, nämä viedään käsistä, kaveripäivän tarjous vain klubin jäsenille, kaupat pommittavat uutiskirjeillään kuluttajia. ”Pikamuoti” ei ole kuitenkaan mitään verrattuna AliExpressin kaltaisiin kiinalaisiin nettikauppoihin, jotka tehtailevat trendivaatteiden kopioita ja kaikkia maailman kuviteltavissa olevia ja ei-kuviteltavissa olevia vaatteita polkuhinnoilla, internet-meemin logiikkaa jäljittelevällä vauhdilla. Case in esimerkki: jos Balenciagan näytöksessä esitellään sanomalehtiprinteillä tehty mekko (idea todennäköisesti saatu jonkun Instassa esittelemästä kirppislöydöstä), seitsemää erilaista sanomalehtipaitaa ja -mekkoa todennäköisesti löytyy AliExpressistä jo muutaman päivän päästä. Prosessia kiihdyttää entisestään Instagramin loputon halukoneisto. Vaatelakoissa ja -paastoilla olevat tuttavani (heitä on useita) tuskailevat jatkuvasti stooreissaan, kuinka ankeaa on käyttää joka päivä samaa paitaa, kun kevät saapuu ja muiden kuvissa näkyy uusia takkeja, kenkiä ja aurinkolaseja. Vaatepaastolle lähteminen ei ole helppoa, koska nykytietotyöelämässä erottautumiseen liittyy oleellisesti se, että kertoo (myös ulkonäöllään) olevansa ”kiinnostava persoona” ja päivittää tyyliään pysyäkseen sellaisena. On vaikea olla ”paras mahdollinen versio itsestään”, kun ei ikinä osta uusia vaatteita. Kyse on myös luokasta. Minimalistinen kuluttaminen Marie Kondon metodien mukaan on luksusta. Se vaatii aikaa, työtä ja resursseja, toisin kuin seitsemän euron mekon tilaaminen pikamuotikaupan alennusmyynnistä silloin kun bileet on tulossa. S uomalaiset eivät ole aivan yhtä pahoja shoppailuholisteja kuin vaikka tanskalaiset tai ruotsalaiset. Suomessa ostetaan vaatteita yhä muuhun Eurooppaan ja Pohjoismaihin verrattuna vähän. Suomalaisittain suosituimpia muotitaloja ovat Citymarket ja Prisma. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät vaateteollisuuden ongelmat koskisi Suomea. Kotimaista ostamalla ei voi automaattisesti ylpeillä eettisyydellä. Eettisen kaupan puolesta ry:n tekemän selvityksen mukaan useat suomalaiset vaateyritykset Marimekosta Makiaan menestyivät heikosti kansainvälisessä vastuullisuusarvioinnissa. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan noin kolmasosa vaatteiden ostosta on myös ”impulssishoppailua”, jota tehdään samasta syystä kuin käytetään päihteitä, ”hyvän fiiliksen” saavuttamiseksi. >> JUTTU JATKUU SIVULLA 19 ”Erik ois erä, nämä viedä än käsis tä, vain klubi n jäsen ille. ”
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 13 tyyl ejä tuni sias ta PORT RADES ON TUNISIAN ISOIN SATAMA, JONNE KÄYTETYT VAATTEET KONTEISSA SAAPUVAT. KUVASI DORA DALILA
RANNIKKOKAUPUNKI LA MARSAN POHJOISPUOLELLA SIJAITSEE BOUSALSLA-KIRPPUTORI. SUNNUNTAISIN JÄRJESTETTÄVÄ KIRPPIS ON VALTAISA JA SUPERSUOSITTU.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 15
16 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 PUOLELLA DINAARILLA SAA KASAN LUMPPUKUNTOISIA PAITOJA, MUTTA LAADUKKAAT LENKKARIT VOIVAT MAKSAA JOPA 200 DINAARIA. TINKIMINEN KUULUU ASIAAN. HAFSIAN ALUEELLA TUNISISSA MYYDÄÄN KÄYTETTYJÄ, MUTTA PUHDISTETTUJA JA KORJATTUJA KENKIÄ. KIRPPIKSELTÄ HANKITUISTA KIERRÄTYSKANKAISTA VALMISTETAAN MATTOJA. 17
KIRPPUTORILTA OSTETAAN PALJON ESIMERKIKSI ZARAN VAATTEITA, JOTKA EIVÄT VALMISTUSVIAN VUOKSI OLE PÄÄTYNEET MYYNTIIN TAI MENNEET LIIKKEISSÄ KAUPAKSI. MYÖS VINTAGE JA VANHAT MERKKITUOTTEET OVAT NUORISON SUOSIMIA.
19 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Nahkahame, nahkaa, Zara koko XS, 7e. Neule, &other Stories, koko M, 4e. Tuota hametta olisi miellyttävää käyttää valkoisten kesäsandaalien kanssa, ajattelen, kun selaan Facebookin Kallio kierrättää -ryhmää. Mietin pari sekuntia, tarvitsenko hametta. Sekunnit osoittautuvat kohtalokkaiksi. Joku ehtii varata hameen nenän edestä. Kaduttaa. Facebookin Kallio kierrättää -ryhmä on Ravintolapäivän lailla paraatiesimerkki siitä, kuinka mahtava idea ekologisesta ja naapurustoa yhdistävästä jakamistalousryhmästä muuttuu markkinapaikaksi, jonka käyttäminen on kaikille osapuolille vain välttämätön paha, kun pitää päästä eroon turhista vaatteista tai saada jostain rahaa, kun tili lähestyy uhkaavasti nollaa. Ei sovituksia. Nopeat noudot Kurvista klo 16–18. Kallio kierrättää on impulssishoppailun keidas. Ryhmään kuuluu yli 40 000 jäsentä. Tarjontaa on vaikea seurata tuntematta outoa fomo-tunnetta siitä, että pitäisi vissiin ostaa jotain. Suuri osa kierrätysryhmissä myytävistä vaatteista on pikamuotia. Halvat hinnat ja pakko-reagoida-nopeasti mahdollistavat sen, että ryhmästä on helppo hankkia vaatteita, jotka eivät kotona tunnukaan omalta tai sopivalta. Sparks joy tänä perjantaina, ihan sama mitä viikon päästä. Vaatteen voi laittaa myyntiin takaisin ryhmään, ja kierto jatkuu taas. Tuleville vuosikymmenille vaatteista tuskin jää muuta kuin energiajätettä. Käytöstä poistettujen vaatteiden jalostaminen uuden tekstiilikuidun raaka-aineeksi pienentäisi päästöjä merkittävästi, mutta useimmat pikamuotivaatteet on tehty kuitusekoitteista, joista on olemassa olevilla tekniikoilla vaikea erotella kierrätyskuitua. H yväntekeväisyysyhdistykset ja -järjestöt, esimerkiksi Uff, Emmaus ja Fida kuitenkin vastaanottavat ehjiä vaatteita lahjoituksina. Uff eli U-landhjälp från Folk till Folk i Finland on vaatteita kierrättävistä hyväntekeväisyysyhdistyksistä suurin. Uff vastaanottaa vuosittain 15 miljoonaa kiloa käytettyjä vaatteita. Yhdistys kuuluu kansainväliseen Humana People to People -hyväntekeväisyysjärjestöjen yhteenliittymään. Uff myy käytettyjä vaatteita tukkuna maailmalle, ja tekee vaatemyynnistä saaduilla varoilla työtä ilmaston ja globaalikehityksen hyväksi. Vain noin neljä prosenttia Uffiin viedyistä vaatteista päätyy myytäväksi ketjun omiin myymälöihin. 85 prosenttia vaatteista myydään tukkuna Itä-Eurooppaan, etenkin Viroon, Liettuaan ja Venäjälle. Itä-Euroopassa osa vaatteista myydään jälleenmyyjien kirppiksillä, mutta vaatteen kulkua on vaikea jäljittää, koska Uff ei tässä enää vastaa vaatteiden jälleenmyynnistä. Osa kulkee rahtilaivoissa eteenpäin, kuten Afrikkaan. Suoraan Afrikkaan vaatteita viedään Suomesta hyvin vähän. Osa Afrikan maista on kieltänyt tai kieltämässä käytettyjen vaatteiden vastaanottamisen. Käytettyjen vaatteiden massoittainen dumppaaminen on haitallista paikalliselle tekstiiliteollisuudelle. Uffille vietävien ja sen myymälöistä ostettavien vaatteiden määrä on vuosi vuodelta kasvanut. Viime vuosien aikana pääkaupunkiseudulla on auennut kolme ainoastaan niin sanotuille Trendi-vaatteille omistettua kauppaa. ”Ilmiö alkoi noin kaksi vuotta sitten, kun nuoret, etenkin pojat, alkoivat etsiä käytettyjä urheiluvaatteita. Asiakkaat ovat ympäristöja laatutietoisempia. He tietävät, että 20 vuotta vanhat farkut voivat olla laadukkaampia kuin tänä päivänä ketjumyymälästä ostettavat”, sanoo Susu Koskiniemi-Kosunen. ”Nyt erä vaat teet ovat muod issa .” Susu Koskiniemi-Kosunen työskentelee Uffilla trendiasiantuntijana.
20 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2019 Vaatturiksi valmistunut ja yliopistolla estetiikkaa opiskellut Koskiniemi-Kosunen on työskennellyt Uffilla kolmetoista vuotta, joista kaksi trendiasiantuntijana. Trendi tarkoittaa Uffilla 70-luvulta eteenpäin tehtyjä vaatteita, joita halutaan tässä hetkessä. Työpaikallaan Koskiniemi-Kosunen on seurannut, kuinka uusi, bränditietoinen sukupolvi on ihastunut kierrätysmuotiin. Mitä milloinkin halutaan, se on käytännössä Koskiniemi-Kosusen selvitettävissä ja määriteltävissä. ”Toimin aika intuitiivisesti, enkä tee mitään tarkkoja listoja. Seuraan päivittäin muotia esimerkiksi Instagramista, ja havaintojeni mukaan mietin, mitä lajittelusta kannattaisi poimia trendiosastolle. Nyt esimerkiksi erävaatteet ovat nousussa.” Koskiniemi-Kosunen käy lajittelukeskuksissa Klaukkalassa ohjeistamassa muille lajittelijoille, millaisia vaatteita kannattaa kerätä talteen. Fredrikinkadun Uffilla hän käy vielä trendiin lajitellut vaatteet kertaalleen läpi, ja valitsee, mitkä laitetaan esille. ”Valikoima on aina riippuvainen suomalaisten lahjoituksista. Esimerkiksi polyesteripaitoja tulee liikaa. Ja jos vaikka solmuvärjättyjä paitoja ei löydy, niin niitä ei voi myydä, vaikka kuinka haluaisi. ” Uffilta etsitään farkkujen tai silkkikauluspaitojen kaltaisten laatuvaatteiden lisäksi myös Citytyylissä usein esiteltyä ”ugly fashionia”. Ugly fashion -ilmiön ennusti norm core-termin lanseeraamisesta tunnettu Khole -trendinennustuskollektiivi jo neljä vuotta sitten. Kun ilmastonmuutos uhkaa, liberalismi kriisiytyy ja yleinen epävarmuus lisääntyy, myös muodin illuusiot romahtavat jälleen kerran. Tyylit mukailevat sitä, miltä ihmisistä tuntuu, eli aika paskalta, todellisuuspakoiselta, huvittuneelta ja vähän nostalgiselta. Elementit, joita pitkään pidettiin noloina, kuten isot design-logot, reisitaskuhousut, nappiverkkarit ja ”faijalenkkarit” ovat olleet trendikkäitä jo viimeisen muutaman vuoden ajan. Marimekon unikkokuosi on elänyt uutta renessanssiaan jo pidemmän aikaa ja alkaa olla jo vähän passée. Viime talvena suosioon ovat nousseet esimerkiksi Pieni talo preerialla -henkiset konservatiiviset röyhelömekot. Jezebel-sivustolla kirjoitettiin, että peittävät ”preeriamekot” kommentoivat ironisesti #metoo-ilmiötä (jos kähmintää haluaa tosissaan vältellä niin ehkä parempi peittää vartalonsa kunnolla!) ja oikeistopopulismin nousua, mutta ei niissä välttämättä ole kyse sen syvemmästä kuin trendin syklisyydestä: crop toppien ja ihonmyötäisen athleisuren jälkeen kuluttajat kaipaavat jotain täysin päinvastaista. Muotiin reagoiminen ja tyylitaju kertoo kulttuurisesta pääomasta, joka usein kytkeytyy sosioekonomiseen asemaan. Sosiologi Pierre Bourdieun määrittelemää kulttuurista pääomaa, eli makua ja kykyä yhdistellä vaikkapa matalaa ja korkeaa oman tyylinsä mukaisesti, ei voi kuitenkaan ostaa. Ajanmukainen tyyli on helppo luoda halvalla, jos vain osaa tehdä oikeassa paikassa oikeita valintoja. Juuri tästä taidosta vaatekauppias ja stailisti Juho Pihlajaoja on tehnyt itselleen työn. Pihlajaojan Variety-vintagekaupan valikoima koostuu muun muassa obskuureista bändipaidoista, flanellipaidoista ja miesten nahkakengistä. X-filesin Mulderja Scully -pahviukot tuijottavat asiakasta huonosti istuvissa puvuissaan. Pihlajaoja metsästää Uffilta ja kirppareilta vaatteita, jotka miellyttävät häntä, ja myy ne sitten omassa kaupassaan kalliimmalla hinnalla. 2,5 euroa maksanut paita voi muuttua 25 euron paidaksi jos se tuntuu löydöltä. ”Suomessa on poikkeuksellisen halvat ja hyvät kirppikset moneen muuhun maahan verrattuna”, Pihlajaoja kehuu. Hän etsii vaatteita ”ihan kaikkialta ja koko ajan”, esimerkiksi jokaisella ulkomaanreissullaan, ja ”Kun ilma ston muut os uhka a ja ylei nen epäv armu us lisä änty y, myös muod in illu usio t roma htav at.” Juho Pihlajaoja myy Varietyvintagekaupassa käytettyjä vaatteita, joihin hän on itse tykästynyt.