Asokodit | puhelin 020 161 2280 asuntosaatio.fi Onnella on osoite. • Toimi näin: Hae ensin järjestysnumero paikkakuntasi asuntotoimistosta ja tee hakemus asokotiin • Tutustu Asokotien asumisoikeusasuntoihin, toimimme 31:llä paikkakunnalla: asuntosaatio.fi • Asokodissa sijoitat vain 15 % asunnon hinnasta ja maksat kuukausivastikkeen. • Ei tulorajoja, voit unohtaa suuret pankkilainat ja jälleenmyyntiriskin. • Asut niin pitkään kuin haluat ja asunnosta luopumisaika on vain kolme kuukautta. THE NATIONAL US MØ DK A PERFECT CIRCLE US WARPAINT US PAPERI T SILVANA IMAM SE DEERHUNTER US VESTA PARIISIN KEVÄT LITKU KLEMETTI GASELLIT TEKSTI-TV 666 SLEAFORD MODS UK ELIAS GOULD GETTOMASA KARINA KAURIINMETSÄSTÄJÄT PASTORIPIKE SOFA VERSACE HENRIK X NCO X MELO VIEW YONA + KYMMENIÄ MUITA! HELSINKI, NORDIS KAIKKI LIPPUTYYPIT NYT MYYNNISSÄ! P E 8 . 6 . S U 1 . 6 . S I D E W A Y S H E L S I N K I . F I @SIDEWAYSHEL
”Nainen oli miehelle käsittämätön mysteeri, koska hän ajatteli; mies oli naiselle mykkä taulapää, jonka mielessä oli vain nylkyttäminen aamusta iltaan.” O L I N VA R M A A N 1 2 , K U N V I E R A I L I N jonkun meidän luokkalaisen tytön luona ja luin ensimmäistä kertaa Cosmopolitania. Ensin turhauduin. Lehti teki kaiken äärettömän monimutkaiseksi: Tietävään sävyyn se opasti, että naisten ja miesten välinen vuorovaikutus perustuu jatkuvaan, jännittävään peliin. Tämä taas johtuu siitä, etteivät sukupuolet oikeastaan koskaan voi ymmärtää toisiaan. Miksi? Koska miehet ja naiset ovat niiiin erilaisia. Sitten suutuin. Lehtihän teki minusta, miehestä, jäätävän tyhmän hahmon – lähinnä alkukantaisten viettiensä varassa elävän luolamiehen! Naisen oli jatkuvasti tulkittava, mitä minä milläkin eleelläni tarkoitin (aivan kuin kaikilla eleillä tarkoitettaisiin tosi paljon jotain?) ja laitettava minun oikkuni omien tarpeidensa edelle. S A M A A K A M A A L Ö Y T Y I T I E T Y S T I muualtakin. Vuosituhannen vaihteessa hetken aikaa kukoistanut Slitz opetti miehille, että kahden sukupuolen välinen suhde oli niin ikään ymmärtä mättömyyden taistelutanner – jopa sotaalue, kuten Kosovo tai Tšetšenia. Cosmon ja Slitzin maailmassa sukupuolet eivät olleet koskaan rinnakkain, vaan aina vastakkain. Nainen oli miehelle käsittämätön mysteeri, koska hän ajatteli; mies oli naiselle mykkä taulapää, jonka mielessä oli vain nylkyttäminen aamusta iltaan. Miehen oli siedettävä ”nalkutusta” ja naisen ”kyltymätöntä himoa”, mutta ennen kaikkea molempien oli siedettävä jotakin siinä ihanan kamalassa mielitietyssä. TÄHÄN LEHTEEN TOIMITUSSIHTEERIT Veera Jussila ja Anni Pasanen haastattelivat Tua Backmania, joka järjesti miehille KARHU The MAN miesmessut maaliskuussa. Juttu alkaa sivulta 12. Backmanin ajatusmaailmassa mies on ”alfa”, mutta silti alkukantainen, naisen johdateltavissa oleva reppana. Toisaalta miehistä ei oikein pidetä, ne ovat ”kuin parkkipaikkoja”: ”Kaikki parhaat ovat varattuja ja vapaissa on invamerkki.” Yhtäältä ajatellaan, ettei miehiltä voi oikein vaatiakaan: dialogi kun on tuomittu epäonnistumaan. Vaikka 2010luvulla yleinen diskurssi on muut tunut, joillekin miehet ovat edelleen Marsista ja naiset Venukselta. Se yllättää. Niin töissä, yliopistolla kuin vapaa ajallakin olen huomannut, että kohtelemalla ihmi siä ihan vain ihmisinä asiat ovat sujuneet vanhojen lehtien kauhukuviin nähden yllättävän mutkatto masti. Ei peliä eikä suurta ymmärtämättömyyden sotatilaa, ellei sellaista itse lietso. Silti jokin Backmanin ajatusmaailmassa tuntuu viehättävän. Tsemppaajia riittää ja messuillakin kävi porukkaa. Moni näyttää ajattelevan, että #metoo:n ja feminismin aikana perinteinen mie hisyys on jotenkin nurkkaan ajettuna. Paikkaa, jossa saa kunnolla ”äijäillä”, tervehditään ilolla. Kukaan ei kai ole kieltänyt äijäilyä. Jos viski ja kellot kiinnostavat, siitä vaan. Mutta samalla ajattelen, etteivät miesmessut kuitenkaan edusta ainoastaan tuota äijäilyä. Ne edustavat sitä outoa asetelmaa, jossa toinen taantuu tuttipullosta kaljaa imeväksi luolamiesoikuttelijaksi, jota toinen paapoo ja yrittää ymmärtää sekä höynäyttää samaan aikaan. Kuka sellaista haluaa? Tämä oli tämän toimituksen viimeinen lehti ja samalla viimeinen pääkirjoitukseni Ylioppilaslehden päätoimittajana. Kiitos kaikille lukijoille kuluneesta kahdesta lukuvuodesta. PÄ Ä K I R J O I T U S 9 . 5 . 2 1 8 KALJAA TUTTIPULLOSTA THE NATIONAL US MØ DK A PERFECT CIRCLE US WARPAINT US PAPERI T SILVANA IMAM SE DEERHUNTER US VESTA PARIISIN KEVÄT LITKU KLEMETTI GASELLIT TEKSTI-TV 666 SLEAFORD MODS UK ELIAS GOULD GETTOMASA KARINA KAURIINMETSÄSTÄJÄT PASTORIPIKE SOFA VERSACE HENRIK X NCO X MELO VIEW YONA + KYMMENIÄ MUITA! HELSINKI, NORDIS KAIKKI LIPPUTYYPIT NYT MYYNNISSÄ! P E 8 . 6 . S U 1 . 6 . S I D E W A Y S H E L S I N K I . F I @SIDEWAYSHEL K uv a : M er i Bj ör n Robert Sundman, päätoimittaja 3
SISÄLLYS A LK U U N 3 Pääkirjoitus 4 Sisällys 7 Vaihtoehtomuseo Kontulassa 8 Ajankohtaista 8 Emoji-uutiset 9 Miten arvottaa luovuutta pääsykokeissa? 10 Gentrifikaatiotutka: Suomenlinna 11 Somelakko on kuin pikadieetti LO PP U U N 32 Petri Vähäsarja, Jukka Viikilä ja elämän vertauskuvana tennis 34 Essee: Yhteistyöterveisin, vihollisesi 35 Toimituksen TOP 3: Ajankohtaiset viholliset 36 Fiktio: Ratkaisu 37 Sarjakuva: Kosminen työtön 38 Kolumni: Opettelin lukemaan kahdesti 39 Yst. terv. Ylioppilaslehti VAHVASTI HAURAS s. 12-19 Maskuliinisuuden sanotaan olevan kriisissä. KARHU The MAN -messuilla mieheys oli ainakin sijoitus vinkkejä ja lihaksia. Tekijöinä tässä lehdessä Emine Arapkirli, Meri Björn, Ulla Donner, Aapo Huhta, Heini Kilpamäki, Veera Koivaara, Noora Mattila (editori, s. 12-27), Jyrki Nissinen, Ilkka Saastamoinen, Harry Salmenniemi, Ronja Salmi, Jussi Särkilahti Kannen kuva Jussi Särkilahti P I T K ÄT
LEHTI ISSN 03559246 /// ISSN 1458445X (verkkolehti) Vuoden neljäs numero ilmestyy 7.9. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähe¬tetystä aineistosta eikä palauta sitä. OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut UUTISKATSAUS 2020 s. 28-31 Ylioppilaslehden toimitus lähti aika matkalle kahden vuoden päähän. Tervetuloa Vallilaan, Terrafame! s. 18.1.1913 Helsinki PÄ ÄTO I M I T TA JA Robert Sundman A D Tuomas Järvenpää TO I M I T U S S I H T E E R I T Veera Jussila Anni Pasanen etunimi.sukunimi(a) ylioppilaslehti.fi KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki p. 050 447 1117 TOIMITUSJOHTAJA Antti Kerppola antti.kerppola(a)hyy.fi MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot PALAUTE posti(a)ylioppilaslehti.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro POIS TIELTÄ! s. 20-27 Koomikko Eeva Vekki raivaa stand upiin tilaa naisille. Nyt hän myös juontaa Ylen Noin viikon studio -satiiriohjelmaa. [also in english]
MAKSA NOPEAMMIN MOBILEPAYLLÄ UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa. UniCafe-apilla olisit jo aterioimassa.
K uv a : Ju ss i Sä rk il ah ti AJANKOHTAISTA Marianne Niemelä näkee taiteen tehtävänä tilojen haltuun ottamisen. Siksi hän lähti mukaan synnyttämään uudenlaista museota Kontulaan. Muutama vuosi sitten kuraattori Marianne Niemelä havahtui ristiriitaan. Hän oli vasta liittynyt taiteilijakollektiiviin, joka ylläpitää Third Space galleriaa Punavuoressa. Keskustan jugendtalojen ja kalliiden liikehuoneistojen seassa hän koki olonsa kuitenkin vieraaksi. ”Minulla ei koskaan olisi varaa asua Punavuoressa. Siksi oli outoa ylläpitää tilaa ja tehdä taidetta juuri siellä.” Laajasalossa asuva Niemelä opiskeli Glasgow’n yliopistossa taide historiaa ja myöhemmin kuratointia Aaltoyliopiston maisteriohjelmassa. Third Space sai alkunsa vuonna 2014, kun joukko opiskelijoita kyllästyi pitämään näyttelyitään yliopiston luokkatiloissa. Helsingin galleriatilanne oli silloin haastava, sillä lähinnä ydin keskustassa sijaitsevien tilojen korkeat näyttelymaksut sanelivat, kenellä oli mahdollisuus saada taidetta esille. Third Space sen sijaan tarjosi alusta lähtien taiteilijoille maksuttoman näyttelytilan. Aluksi vain tutuille, myöhemmin kenelle tahansa. Niemelän mielestä kulttuurin keskittyminen lähes yksinomaan keskustan hintaville alueille oli silti ongelmallista. ”Taustalla on ajatus, että sijainnilla luodaan arvoa myös teoksille. Mitä tärkeämpi galleria, sitä keskeisempi sen sijainti on”, hän sanoo. ”Suomessa ei uskota, että lähiöissä on kulttuuria, johon kannattaa panostaa.” Third Space alkoikin suunnitella galleriatilan perustamista ydinkeskustan ulkopuolelle. Kontulaan päädyttiin, koska siellä oli elävä ostoskeskus, toisin kuin monissa muissa vanhoissa lähiöissä. Vaihtoehtoinen kulttuurikeskus Museum of Impossible Forms, M{if}, avattiin viime kesäkuussa. M{if}:ssa on harjoitettu julkaisutoimintaa ja järjestetty esimerkiksi keskustelutilaisuuksia ja työpajoja sekä Hassan Blasimin vetämä arabiankielinen kirjoituskoulu. ”Me ajattelemme, että Impossible Forms tarkoittaa asioita, joita ei voi kerätä tai jotka eivät ole fyysisisiä. Sellaisia ovat esimerkiksi henkilökohtainen kokemus ja yhteisöllisyys. Museo tilan nimessä on museon haltuunottoa. Kysymys on siitä, voimmeko muodostaa oman museon vain sanomalla, että muodostamme sellaisen.” Kontulalaiset ovat löytäneet vasta varovaisesti toimintaan mukaan. Niemelä myöntää, että saavuttamatta ovat yhä sellaiset ihmiset, jotka eivät muutenkaan harrasta kulttuuria. Kaiken toiminnan tarkoituksena olisi kuitenkin kasvattaa lähiön yhteisöllistä muistia. Niemelälle termien ja tilojen haltuun ottaminen on keskeistä, sillä taiteen tarkoitus on aina saada aikaan muutos. Hän ajattelee, ettei taidetta voi oikeastaan edes olla ilman, että sillä otetaan samalla tilaa haltuun. Siksi taiteen on pakko tapahtua suurten instituutioiden, vaikkapa perinteisten museoiden, ulkopuolella. ”Ongelma on, ettei niiden tiloja voi ottaa haltuun. Ne antavat sinulle tilaa, jos haluavat.” MUSEO HALTUUN Teksti: Veera Koivaara 7
AJANKOHTAISTA AJANKOHTAISTA EMOJI-UUTISET Arvaatko, mistä uutisesta on kyse? Jaa vastauksesi Twitterissä tunnisteella #emojiuutiset. Jos olet nopea, voit voittaa kirjapalkinnon! Edellisessä numerossa kerroimme, että Italiassa Silvio Berlusconin johtama vaaliliitto menestyi parlamenttivaaleissa. Berlusconi ei voi itse asettua virkaan veropetostuomion takia. Hän on tunnettu järjestämistään seksijuhlista ja suhteistaan prostituoituihin. Onnittelemme Aaroa oikeasta vastauksesta! Oikea vastaus tämänkertaiseen uutiseen julkaistaan kesäkuussa osoitteessa ylioppilaslehti.fi. OIKAISU Viime numerossa haastattelimme Kepan veroasiantuntijaa jutussa Salaisuusvaltio nimeltä Suomi (s. 7). Veroasiantuntijan nimi oli kirjoitettu juttuun väärin, ja se oli todellisuudessa Lyydia Kilpi – ei Lydia Kilpi, kuten kerroimme. Toimitus pahoittelee virhettä! YLIOPPILASLEHDELLE UUSI PÄÄTOIMITTAJA JA TOIMITUS Ylioppilaslehteä luotsaa seuraavasta numerosta alkaen uusi toimitus uuden päätoimittajan johdolla. Nykyisen toimituksen kaksivuotiskausi päättyy tähän toukokuuhun, ja uusi päätoimittaja valitaan Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) edustajiston kokouksessa 15. toukokuuta. Tiedotamme päätoimittajavalinnan tuloksesta osoitteessa ylioppilaslehti.fi heti päätöksen julkistamisen jälkeen. 6 8
HALUTAAN: LUOVA YKSILÖ LU OVA AJAT T E LU, näkemyksellisyys, kehityskelpoisuus, käsitteellistämiskyky, motivoituneisuus, soveltuvuus alalle… Muun muassa tällaisin kriteerein valitaan Aaltoyliopiston uudet taidealojen opiskelijat tänäkin keväänä. Aallon taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa opiskellaan esimerkiksi elokuvauksen, muodin ja muotoilun pääaineissa. Opiskelupaikkaa mielivän hakijan pääsykoekevät alkaa ennakkotehtävillä vuoden alussa ja huipentuu pudotuspeliin sekä monipäiväisiin pääsykokeisiin toukokuun lopulla. Koko kevään ajan hakijoita, heidän ideoitaan ja luovutaan, arvioi valintatoimikunta, jossa on kolmesta kuuteen henkilöä. Mutta miten arvioida ideoita ja luovuutta? YLIOPISTO-OPETTAJA Heidi Paavilainen muotoilun pääaineesta on ollut alansa valintatoimikunnissa mukana jo kymmenen vuotta. Hän painottaa, että toimikunta arvioi nimenomaan suorituksia, ei henkilöitä. Toimikunnan jäsenet ovat pääosin Aalto-yliopiston opetusja tutkimushenkilökuntaa. Opiskelijoiden suoritukset arvioidaan yksitellen ja nimettöminä aina haastatteluun asti. Kaikki toimikunnan jäsenet ovat tasavertaisia, mutta puheenjohtajalla, kuten Paavilaisella, on yksinvaltiaan oikeus ratkaista hakijan kohtalo silloin, kun valinnasta ei muuten päästä yksimielisyyteen. Paavilainen muistelee, että vuosien aikana näin on tapahtunut yhteensä ehkä kaksi kertaa. ”Yleisesti meidän päätökset perustuvat yhteiseen näkemykseen. Jos näkemykset kovasti poikkeavat, tehtävän pisteet perustuvat siihen, kuka pystyy järkevimmin argumentoimaan oman kantansa.” Tilanteeseen liittyvää etiikkaa tai prosessin tulkinnanvaraisuutta ei toimikunnassa edes ole juuri pohdittu, Paavilainen kertoo. Hänen mukaansa anonyymi, tehtäviin keskittyvä arviointiprosessi on tasapuolinen hakijoille. PÄÄSYKOEPROSESSI ON RASKAS. Suunnittelija Tuuli Asunmaa kertoo, että hakijat joutuvat ammentamaan itsestään paljon pitkien pääsykoepäivien ajan, jännityksen ja luovuuden keskellä. Parempaakaan mallia ei välttämättä ole. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun ylioppilaiden TOKYO ry:n puheenjohtaja, arkki tehtuuriopiskelija Matti Jänkälä toteaa, että pääsykokeet ovat ainoa mielekäs tapa valita opiskelijoita taidealoille. ”Itse näen pääsykokeet todella tärkeänä. Se tarjoaa hakijalle mahdollisuuden todistaa, että olen hyvä tässä mitä teen”, hän sanoo. Jänkälän mielestä on hyvä, että valintaraadit ovat pysyviä. Sillä varmistetaan, että arviointi on vuodesta toiseen johdonmukaista, eikä vaihtele yksittäisten henkilöiden mielipiteiden mukaan. ”Toki se on silloin johdonmukaista myös siinä, että yksittäisten jäsenten sana painaa paljon.” JOS HAKIJA KOKEE tulleensa kohdelluksi epäreilusti, hänellä on oikeus pyytää oikaisua. Tuuli Asunmaan mukaan taidealalle oikaisupyyntöjä tulee noin kymmenen vuodessa. Osa pyynnöistä koskee esimerkiksi tiedotusta ja vain osassa pyydetään tarkistamaan oma arvostelu. Heidi Paavilainen kertoo, että muotoilun puolella käsitellään oikaisuja noin yksi vuodessa. Useimmiten oikaisua hakevat sellaiset hakijat, jotka ovat jääneet pisteen päähän opiskelupaikasta. Silloin toimikunta pitää kesäistunnon ja tarkistaa valinnan. Paavilainen ei muista, että päätös olisi harkinnan seurauksena koskaan muuttunut. ”En kyllä ole kauheasti kiinnittänyt asiaan huomiota. Se ei ole meille mikään auktoriteettikysymys.” Aalto-yliopiston mukaan taiteellisten alojen pääsykokeissa suoritus ratkaisee – ei missään nimessä persoona. Teksti: Veera Koivaara 99
S U O M E N L I N N A GENTRIFIKAATIOTUTKA HOT NOT C A M EM B ER T ED A M Te ks ti : Ve er a Ju ss il a & A nn i Pa sa ne n Suomenlinnakeskuksen kaupassa turistivedätyksen huippu: historialliset sakset 11,60 e Kun yleisölle avatut Vallisaari, Isosaari ja Lonna gentrifioituvat jo kovaa vauhtia, päätti Ylioppilaslehti tarkastaa unholaan jääneen Suomenlinnan tilanteen. Kirkon juliste keskiviikkokahveista: leppoisaa yhdessäoloa kryptassa Lelumuseota ympäröivät raparperiistutukset Rakennus, joka varattu omien eväiden syöntiin, ja pihassa kohtuulliset kierrätysmahdollisuudet: lasit, metallit, bio ja sekäjäte Kirjastossa erillinen Suomi pöytä: Muumiopas, Finnish Nightmares ja Tatun ja Patun This is Finland Suomenlinnan suolakurkut yhtyeen uutuuslevy KMarketin herätehyllyllä, 15 euroa Vuosimallin 1867 venäläistykin sisälle tungettu Fazerin konvehtikääreitä, Lidlin paistopistepussi ja kertakäyttöpeflettejä Hostel Suomenlinnassa äänekäs leirikouluryhmä Bistro Bastionin catering toiminnalla mm. Vuoden hääyritys kunniakirja: eniten yleisöääniä kategoriassa pitopalvelut KMarketissa harkittu teese itsesimapöytä: sitruunoita, fariinisokeria, lasipulloja Suomenlinnan Panimo: Tin Soldier’s Black Apple siiderin makupariehdotuksena tumma suklaa tai karitsan sisäfile lakritsikastikkeella Suomen ensimmäinen perinteinen japanilainen teehuone Tokuyûan: opetukseen ilmoittautuminen Doodlessa, välillä vieraileva sensei Pariisista Djiboutin tasavallan pääkonsulaatti ruosteisen telakkaromun seassa 10 10
T A T U S A L O N E N T U N N U S T A A H E T I olevansa toipuva älypuhelinriippuvainen. ”Se oli ihan järkyttävä addiktio. Sain itseni kiinni siitä, että räpläsin puhelinta kaikkialla: bussipysäkillä, syödessä tai jos keskustelu kumppanin kanssa tuli hiljainen hetki.” Koska Salonen on omien sanojensa mukaan myös ”kaikki tai ei mitään ihminen”, hän päätti lopettaa älypuhelimen käytön kokonaan. Face bookiin hän näpytteli päivityksen, jossa ilmoitti, ettei häntä saisi enää kiinni Whatsappin kautta. Luuri vaihtui Nokian uudelleenlanseeraamaan 3310klassikkoon. Arkielämä ilman älylaitetta oli työlästä. Verkkopankkia oli mahdotonta käyttää, parkkiaikaa ei voinut ostaa eikä bussireittejä tarkastella. Myös ystävien suunnitelmista oli mahdotonta pysyä kartalla ilman yhteisen keskusteluryhmän kyyläämistä. Parin viikon päästä seurasi retkahdus. M Y Ö S T U T K I J A S A K A R I T A I P A L E Jyväskylän yliopistosta on huomannut, että omassa tuttavapiirissä saatetaan nykyään tehdä päivityksiä älypuhelinpaastoista vaikkapa joulupyhien alla. Hänen mielestään some ja älypuhelinlakot liittyvät aikamme laajempiin trendeihin: itsen kontrollointiin ja paremman elämänlaadun tavoitteluun kaikilla osaalueilla. Mutta mitä ihmiset kaipaavat, kun he haikailevat aikaa ennen älypuhelimia? Tatu Salonen kertoo kaipaavansa omaa ajattelua, joutilaita aikoja ja aitoja kohtaamisia. Sakari Taipaleen mukaan älypuhelin aiheuttaa monelle kokemuksen arjen pirstaloitumisesta, kun jatkuvasta tavoitettavissa olemisesta on tullut normi. Samalla älypuhelimen käytön rajoittaminen on tutkijan mielestä myös sosiaalinen signaali: päivitys some tai älypuhelinpaastosta on osoitus toimivasta elämänhallinnasta. ”Silloin annetaan ymmärtää, että sosiaalinen media on pintaa, eikä siellä tarvitse välttämättä olla”, Taipale sanoo. LAIHDUTUSTUTKIJAT PUHUVAT TOISTUVASTI elämäntapamuutosten puolesta tiukkojen mutta väliaikaisten dieettien sijaan. Sakari Taipalekaan ei usko, että pikapaastoilla saavutetaan pysyviä muutoksia älylaitteiden käytössä. Kuten Salosen tapauksessa, retkahdus on lähinnä ajan kysymys. Sen sijaan Taipale kannustaa pohtimaan omaa teknologiasuhdetta ja rajaamaan käyttöä osana arkea. Niin tekee esimerkiksi Kasper Kotisaari. Hän jättää älypuhelimen kotiin nykyään parina päivänä viikossa. Kotisaari ei haikaile aitojen kohtaamisten perään ja pitää teknologiaa hienona asiana, mutta päätti silti alkaa vähentää älypuhelimen käyttöä saatuaan kolmen päivän käyttökiellon Facebookiin. Silloin Kotisaari huomasi, kuinka automatisoituneesti keho käytti puhelinta. ”Huomasin, että refleksi oli jo niin pitkälle kehittynyt, että otin kännykän taskusta, avasin näppäinlukon, menin selaimeen ja aloin kirjoit tamaan, ennen kuin muistin, että ai niin, enhän minä pääse sinne.” Älypuhelimen jättäminen kotiin ensimmäistä kertaa tuntuikin yllättävän ihanalta. ”Oli kuin olisin vapautunut lumouksesta.” Kokemus oli niin hyvä, että Kotisaari päätti alkaa järjestää ihmisille mahdollisuuksia viettää aikaa ilman teknologiaa. Ensimmäinen ”teknologiaton picnic” pidettiin maaliskuun lopulla. KOTISAARI KUTSUU TEKNOLOGIATONTA piknikkiä humoristisesti ysärilarpiksi. Myös Sakari Taipale näkee niin sanotussa ”dumb phone movementissa” kaipuun 1990 ja 2000lukujen estetiikkaan. Sama trendi on ollut nähtävillä esimerkiksi videopeleissä. Ovatko ihmiset luopumassa älylaitteistaan kokonaan? Siihen Taipale ei usko, mutta käytön vähentäminen saattaa silti olla yleistymässä. Britanniassa havaittiin viime vuonna ensinmmäistä kertaa, että nuorten päivittäinen älypuhelimen parissa vietetty aika kääntyi laskuun. No, oikeasti laskua oli vain muutama minuutti. Mutta se oli silti ensimmäinen lasku mittaushistorian aikana. Teksti: Veera Koivaara Sosiaalisen median pikapaastot eivät johda pysyviin loppu tuloksiin, uskoo tutkija Sakari Taipale Jyväskylän yliopistosta. ÄLYTÖN DIEETTI 11
Teksti: Veera Jussila & Anni Pasanen – Kuvat: Jussi Särkilahti M I E H E N P A I K K A
Yrittäjä Tua Backman päätti järjestää messut, joita Suomessa ei ollut ennen nähty. E N S I M M Ä I S E N R O L E X I N S A H Ä N osti vuonna 1994. Seitsemäntuhatta markkaa, ”perhanan kallis kello”. Asfaltinväriseen puvuntakkiin sonnustautunut mies seisoo puhujalavalla, vilkaisee paksu sankaisten silmälasiensa takaa sivupöytiin ja kertoo kellosivistyksestä rennosti kuin sihauttaisi kaljatölkin auki. Yleisöä on maaliskuisena lauantaiaamuna vasta kymmenkunta, pääosin kolmekymppisiä miehiä. On kahisevaa ulkoilutakkia ja sänkipar taa, jonka pituus on jossain rennon ja huolitellun kaidalla rajavyöhykkeellä. Tapahtumatila Ruohis on Helsingin Ruoho lahden kauppakeskuksen toisessa kerroksessa, Jyskin ja Tokmannin naapurissa. Heti sisään käynnin vieressä seisoo Harley Davidson moottoripyörä. Tervetuloa KARHU The MAN miestenmessuille! Lavalla luennoiva mies on Mikko Sokero, Kellolehden kustantaja. Takavuosina hän päätoimitti muun muassa Oho!juorulehteä ja ehti istua vankilassakin oman kelloliikkeensä ryöstön lavastamisesta. Mutta nyt hän pääsee esityksensä huippukohtaan. Jos kävisi niin posketon mäihä, että Walesin prinssi Charles kutsuisi kuninkaalliselle illalliselle, mitä miehen olisi tehtävä? Käytettävä nahkarannekkeista, litteää kulta kelloa. Ei missään nimessä digitaalista sportti ajannäyttäjää. ”Villeimmät tyypit voivat mennä nahkarannek keisen teräskellon kanssa, mutta se on jo hurjan uskaliasta.” Pilottitakkiin, maastohousuihin ja mustaan pipoon pukeutunut mies tallustaa lavan lähistölle. Hän kuuntelee muutaman sekunnin. 180 asteen pyörähdys, eikä miestä näy koko loppupäivänä. Luennon päätteeksi Sokero harppaa lavalta yhdel lä askeleella. Tänään ranteessa on Parmigiani, 17 000 euroa. Sivummalla puheeksi tulee Tua Backman, koko miestenmessut ideoinut yrittäjä. Backmanin firmoista merkittävin on Bretelleliike, joka kaup paa solmioita, taskuliinoja ja muita miesten asusteita. Paremmin hänet tunnetaan Tua Casa lifestyleblogistaan ja toraisaan eroon päät ty neestä avioliitostaan takavuosien kiekkotähden Esa Tikkasen kanssa. Sokerolla on Backmanista vain hyvää sanottavaa: ”Aivan uskomaton tyyppi, niiiin yrittäjä! Vain se on niin hullu, että lähtee hirveellä riskillä järjestää tätä.” KOLME VIIKKOA MYÖHEMMIN BRETELLEasustemyymälän edustalle, Helsingin Ullan lin naan, pyyhkäisee viininpunainen katumaasturi. Kova jarrutus, töksähtävä pysähdys. Ovesta työntyvät seeprakuvioiset, ugg malliset talvisaappaat. Sitten isot aurinkolasit. Tua Backman on myöhässä. Hän ilmoittaa topakasti, että nyt lähdetään kahvilaan. Lähistöltä ei löytynyt parkkipaikkaa. ”Ootteko ennen käyneet Löylyssä?” Takapenkillä lojuu laskettelusuksia ja monoja ja tallinnalaisen Kaubamajatavaratalon kassi. Ainoan tyhjän takapenkkipaikan turvavyö ei toimi. ”Mä ajan varovasti”, Backman lupaa, kiih dyttää Korkeavuorenkatua etelään niin lujaa, että risteyksessä on otettava ovesta tukea, ajaa läpi Eiran, sieltä Hernesaarenrantaan ja pyöräyttää lopuksi auton siististi taskuparkkiin. Saatuaan eteensä latten Backman alkaa päivi tellä messujen kohtaamia ongelmia. ”Ihan katastrofi. Musta tuntuu, että jos miehet ois ollu tapahtuman takana, ne ois kuohittu.” Backman oli jo vuosia sitten saanut idean miesten omista lifestylemessuista, kun sellaisia kerran oli naisillekin. Keväällä 2017 hän perusti tapahtuman Facebooksivut ja alkoi sen jälkeen etsiä yhteistyökumppaneita. Sitten tuli lokakuu, ja #metookampanja repi esille äijäkulttuurin tunkkaisimman sopukan. Kampanja paisui, ja valpastuneen katseen alla The Man tapahtuma alkoi näyttää yhä enemmän äijäilyn Disneylandilta. Messujen alueille annettiin sellaisia nimiä kuin Man Cave ja Red District, ja helmikuussa 2018 itse tapah tuma ristittiin olutsponsorin mukaan KARHU The MAN Miestenmessuiksi. Markkinointilause lupaili ”bisnestä, urheilua, nautintoaineita, 13
M I E H E N PA I K K A 1 2 1 9 vapaaaikaa, pelejä, tekoälyä, terveyttä, muotia, hyvin vointia, teknologiaa, rakkautta ja seksiä”, joista monen huomio jämähti somesta päätellen nautintoaineisiin ja seksiin, jotka epäilemättä pyörähtivät mielessä rähinäkänniksi ja male gazeksi. Verkkokeskusteluissa yksi kirjoitti ”mitä vittuu”, toinen epäili parodiaksi, kolmas vertasi Soldiers of Odin ämpäreihin, neljäs Danten helvettiin, viides aikoi ostaa lipun läpällä ja kuudes ei edes pilaillakseen. Anarkisti Suvi Auvinen vinoili, että ”ÄIÄ” on kyhännyt tapahtuman karskin ilmeen Paintilla, minkä jälkeen koomikko Iikka Kivi ehdotti messuille askartelunurkkaa, jossa ”Lauri Törhönen, Panu Rajala ja Tomi Metsäketo opettavat, miten rakennetaan ahdistelunpitävä syytesuoja”. Sponsoreita alettiin painostaa somessa ja sähköpostitse, Backmanin mukaan ”#metoon ja feminismin nimissä”. Neljä yritystä perui tukensa, osa viime tipassa. Viimeiset kaksi viikkoa oli varattu markkinointiin, mutta nyt pitikin estää koko tapahtumaa murenemasta. On vaikea uskoa, että kiivaat reaktiot tulivat täytenä yllätyksenä, mutta niin Backman väittää. Hänen mielestään kyse oli itse asiassa hyökkäyksestä naisia vastaan: Järjestäjäjoukko koostui Backmanin lisäksi kahdesta naispuolisesta ystävästä. Lisäksi osallistujissa oli monta naisyrittäjää. ”Jos feministit haluaa, että naiset pystyy yrittämään tasaarvoisesti miesten rinnalla, kannattais miettiä, mitä sabotoi. Eikä nää messut olleet kannanotto, vaan kaupallinen tapahtuma, jonka kohderyhmänä oli tietyntyyppiset miehet. Et sä järjestä lihangrillausmessua vegetaristeille.” J O S T U N T E E B A C K M A N I N N E T T I persoonan, ei välttämättä ihmettele, että miesten messut on nähty muunakin kuin kaupallisena tapahtumana. Tua Casa blogi kertoo kolmen lapsen yksinhuoltajaäidin talonrakennusprojektista Lauttasaaressa. Blogit.fisivuston laajassa listauksessa se on viiden suosituimman joukossa luokassa ”Rakentaminen ja remontointi”. Mikä tahansa remppablogi ei ole kyseessä. Joskus kirjoittaja tarkastelee taidetta New Yorkin Guggenheimmuseossa (”Monesti pitää kuolla tullakseen todella hyväksi.”), joskus lounastaa yrittäjäkollegoiden kanssa (“Ystäväni Outi sai ehkä potkut Diilistä, mutta oli mukana auttamassa Miraa voittoon.”). Erityisen tiuhaan postauksissa vilisee aforismeja (”Kaikkiin ihmisiin ei voi luottaa. Joku saattaa näyttää hiekkarannalta, mutta onkin juoksuhiekkaa.”) Huomattava osa mietelauseista perustuu aja tukseen miesten ja naisten vastakkaisuudesta. Tuloksena on sekoitus Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta retoriikkaa ja Audin entistä myyn tijohtajaa Esko Kiesiä, joka tyrmistytti vuonna Sponsoreita alettiin painostaa somessa ja sähköpostitse, Backmanin mukaan ”#metoon ja feminismin nimissä”. 14
2009 vertaamalla naisia autoihin ja korkokenkiä jousitukseen. Backmanin vertauksia: Miehet ovat kuin parkkipaikkoja: Kaikki parhaat ovat varattuja ja vapaissa on invamerkki..;) Naiset harvoin itkevät exiensä perään. Miehet taas ovat kuin busseja; ne tulevat aina takaisin. Jotkut naiset etsivät ritaria, toiset miekkaa. Viime lokakuussa Backman julisti, että ”Miehet haluavat menestystä ja seksiä. Naiset haluavat kaiken.” Miestenmessuihin liittyvän jupakoinnin aikaan hän kirjoitti blogin otsikolla He too – saako miehille järjestää messuja. Teksteissä hän kaipaa näkyvää miestenpäivää, ihmettelee sukupuolikiintiöitä ja uskoo naisen olevan naisen pahin vihollinen. Tämäntyyppiset postaukset keräävät Back manin mukaan parhaimmillaan yli tuhat kommenttia: sähköpostiin, blogin kommentti kenttään, keskusteluryhmiin. ”On turha kirjoittaa, jos ei tule keskustelua. Mä kirjoitan, mihin mä uskon, ja silloin on helppo seistä niiden sanojen takana, vaikka ne keskustelut onkin aika… vahvoja.” RUOHIKSEN PUHUJALAVALLA SEISOO syntymäpäiväsankari, Suomen tunnetuin kiinteistönvälittäjä Jethro Rostedt. Paljon onnea vaan, laulaa yleisö. ”Älkää laulako, kun nää on miesten messut!” rähähtää Rostedt. Hetkeä aiemmin hän on luennoinut kädet viuhuen asuntosijoittamisesta. ”Niinkin kusinen mesta kuin Rovaniemi” on sijoitusasunnolle hyvä paikka. Kuulijoita on jo muutama kymmenen. Yleisökysymykset jäävät niukoiksi, ja pian Rostedtilla on jo kiire kohti ovia. Mutta nopea näkemys miestenmessuista? ”Otan mielelläni fyrkat pois sekä naisilta että miehiltä. Ja niiltäkin, jotka ei tunne olevansa kumpaakaan!” Rakkauskonsultti Angel Goan vastaanotto on auki koko messupäivän. Kädessä on lasi Karhun sponsoroimaa ruisolutta – näön vuoksi, koska hän ”ei oikeastaan juo”. Prätkätakki on pinkki ja piikkikorot korkeat kuin rumpukapulat. Angel kertoo olevansa Intiassa syntynyt, 13vuotisesta avioliitosta eronnut äiti ja vuosia maailmaa kierrellyt rakkaustiedon lähettiläs. Hän kauppaa messuilla Love in 5 Weeks verkkokurssiaan, 297 euroa. Angelin mielestä sukupuolten suhteet ovat vinossa: naiset ovat vieneet työelämässä omaksumansa maskuliinisen tekijän roolin myös ihmissuhteisiin. ”On miesten dna:ssa tarjota naiselle. Nykytilanteessa miehet ovat menettäneet arvonsa. Miehet eivät ole herrasmiehiä, jos naiset eivät ole prinsessoja”, hän kertoo hymyillen. Millaisia miehiä hänen puheilleen tulee? Taas leveä hymy. Lokakuussa Backman julisti, että ”Miehet haluavat menestystä ja seksiä. Naiset haluavat kaiken.” PITKÄT 15
”Pikkupoikia puvuissa. Niin eksyksissä. He eivät tajua, että rakkaus kuuluu heillekin. Heitä kohtaan voi tuntea myötätuntoa.” Angel Goa ei totta vie ole ainoa, joka on alkanut pohtia miehen paikkaa. Viime vuosina miehuudesta on kirjoitettu pinoittain kirjoja ja lehtijuttuja, jotka julistavat maskuliinisuuden olevan kriisissä ja rikki, jopa kuollut. Liberaalit ilkkuvat perinteistä miehuutta niin hauraaksi, että sitä korostaakseen on tilattava ”tosimiehen kasvispizza”, jossa on lihaa neljässä eri muo dossa, ja ostettava suihkugeeliä sinimustassa pullossa, jossa on lieskoja tai ruutulippu. Tai mentävä miestenmessuille ajamaan lentosimulaattorilla. Uutta puheissa on vähän. Oikeasti masku liinisuus on kuin markkinatalous: kriisi ja epä varmuus ovat osa järjestelmää. 1600luvulla yläluokkaiset länsieurooppalaismiehet pukeutuivat korkokenkiin erottuakseen pelloilla rämpivästä rahvaasta, mutta lopettivat, kun korot tulivat naisten muotiin. 1800 ja 1900 luvun vaihteen urbaani keskiluokka pelkäsi miehuutensa katoavan tympeisiin toimistoihin, ja pian populaarikulttuuri alkoi romantisoida metsureita, lännenmiehiä ja Tarzania. Viime vuosien kriisipuheet taas liittyvät siihen, että työmarkkinoilla tarvitaan enemmän kykyä istua keskittyneesti aloillaan kuin iskeä lujaa lekalla, että all male paneleista on tullut yleinen hihittelyn aihe ja että perinteisen mieheyden oletusasetukset, kuten perheenelättäjyys, ovat vanhentuneet. Tosin tästäkin sosiologit ovat kirjoittaneet jo kymmeniä vuosia. Uudempaa on puhe myrkyllisestä masku liinisuudesta. Termillä viitataan esimerkiksi perinteisen mieskuvan väkivaltaisiin puoliin, jotka ovat tuhoisia myös miehille itselleen. Ajatuksena on, että kun saa nyrkkiä naamaansa jo koulun pihalla, vaikuttaa se väistämättä ihmiseen myös aikuisena. Kuten monet muotikäsitteet, myös myrkyllinen maskuliinisuus kärsii paikoin inflaatiosta: siitä on tullut valtava huussinkuilu, johon voi kipata yhteiskunnallisia ongelmia kouluampumisista ilmastonmuutokseen. Myrkyllisyyttä ja kriisiä päivitellessä voi myös helposti unohtua, että ahtaalla on lähinnä yhdenlainen käsitys miehuudesta: pukukoppipuheita viljelevä KARHU The MAN, ei esimerkiksi koulutettu latteisä. RAVINTOLA LÖYLYSSÄ ON HYVINVOIVA lounasvilinä: tikkitakkeja, lastenvaunua, kalliiden aurinkolasien takaa avautuva merinäkymä. Backmanin mielestä on ”vitsi” väittää, että perinteinen maskuliinisuusnormi olisi syynä pienen miesryhmän ongelmakäyttäytymiseen. ”Mulle sana alfauros viestittää, että mies on itsevarma ja rehellinen. Yhteiskunnan ongelmat tulevat muualta.” A B O V E I T A L L 1 4 2 1 ”Mulle sana alfauros viestittää, että mies on itsevarma ja rehellinen. Yhteiskunnan ongelmat tulevat muualta.” M I E H E N PA I K K A 1 2 1 9 16
Maskuliinisuuden kriisin Backman allekirjoittaa, mutta kuulostaa laitaoikeistolaiselta kirjailijalta Timo Hännikäiseltä tai miesasiamies Henry Laasaselta sanoessaan, etteivät syynä ole ahtaat rooliodotukset, vaan feminismi. Se on Backmanin mielestä sekoittanut sukupuolten rooleja, ja nyt naiset ja miehet eivät tule toimeen. Todisteena ovat vaikkapa 1900luvun jälkipuolella lisääntyneet avioerot. (Mihin äkkiväärä voisi huomauttaa, että erotilastot eivät todista suhteita aiempaa onnettomammiksi. Pikemminkin ne kertovat siitä, että ennen ei ollut sosiaalisesti tai taloudellisesti mahdollista lähteä onnettomasta liitosta.) ”Virossa on hyvä sanonta, että mies on perheen pää ja nainen kaula. Siinä voi miettiä, kumpi määrää oikeasti. En silti ymmärrä, miten ois keltään pois, että mies sais kokea olevansa vahva ja kunniallinen”, Backman sanoo. Feministi ehkä toteaisi, ettei vahvuudessa ja kunniallisuudessa mitään pahaa olekaan, vaan siinä, että perinteinen käsitys niistä perustuu usein oletukseen miesten paremmuudesta. Backman korostaa olevansa nimenomaan tasaarvon asialla. ”Ei se mun mielestä vaadi, että miehistä pitäis tulla pehmeempiä. Naisilla ja miehillä on eri heikkouksia ja vahvuuksia. Tasaarvo ei tarkoita, että sukupuolten pitäis olla samanlaiset.” Backman alkaa kertoa kahdesta kouluikäisestä pojastaan ja tyttärestään. Pojista hän sanoo kasvattavansa perinteisiä miehiä, laittavansa heidät kantamaan ruokaostoksia ja pikkusiskon luistinkassia. Tyttärestään hän tahtoo koripalloa pelaavan ”taistelijan”, sillä sellainen Backmanista itsestäänkin kasvatettiin. Joku voisi nähdä juuri tässä osasyyn ongelmiin: tyttöjä on jo vuosikymmeniä rohkaistu, että he voivat tehdä mitä tahansa, mutta monille pojille kerrotaan yhä, mitä he eivät saa olla. Kun perinteisen mallin tosimies ei esimerkiksi voi itkeä, ainoa sallittu negatiivinen tunne on viha. Jos naisten ja miesten väliset erot ovat rikkaus, entä miesten väliset, Tua? ”Ehdottomasti.” Backman mainitsee, että hänenkin lähi piirissään on ihmisiä, jotka ovat ”biologisesti molempia sukupuolia”, ja heidän huomioimisensa on nykypäivän suuri onni. Ongelma ei olekaan vähemmistöjen kuunteleminen, vaan enemmistön parjaaminen, hän toteaa. Ja valtavirtaa hän katsoo perinteisine ihanteineen edustavansa. ”Jos on yks tai kaks sadasta, sillä ei voi polkea 99:n muun oikeutta olla mitä ne on. Tuntuu, että nykypäivänä saat sanoa ääneen vain, jos oot vähemmistö, mutta jos sanot massan puolesta, niin se on väärin. Sit pitäis vaieta.” Samaa retoriikkaa on kuultu niin kansanedus taja Pentti Oinosen (sin.) puheenvuoroissa kuin pakkoruotsia koskevissa verkkokeskusteluissa. M YÖ S BAC K M A N I N O M A K A SVAT U S oli perinteinen. Hän puhuu ”satukirjalapsuudesta” yrittäjäperheessä Vantaalla. Viikonloput kuluivat urheilukisoissa ja treeneissä, kesät eri kouluissa ulkomailla. Yläasteella Backman oli snobina pidetty silmätikku: suomenruotsalainen, joka pukeutui Filaan ja Lacosteen. Koripallo toi stipendin yksityiseen San Diegon yliopistoon, jonne Backman meni kesäisin jo lukioaikaan. Sitten hän liukastui suihkussa pahasti. Oli keksittävä urheilun tilalle muuta: kauppakorkeakoulu Saksan Münsterissa. Siellä Backman kertoo saaneensa peräänsä vainoajan, jonka takia hän kantoi 19vuotiaana kaasupistoolia. Oli palattava Suomeen ja katkaistava kaikki yhteydet Saksaan. Backman toistaa olevansa ”tekijätyyppi”, joka ei pidä ”kynttilää vakan alla”. 23vuotiaana hän oli Suomen nuorin hotellinjohtaja, joka pyöritti huoneistohotellia Vallilassa. Sitten vuonna 1998 Hesarin ilmoituksessa etsittiin solmioiden maahantuojaa. Backman muistelee, että ensimmäisen kuukauden aikana Bretelleen marssivat sekä VR:n että tilintarkastustoimisto Arthur Andersenin edustajat, 200 solmiota kummallekin. 17
Vuonna 2003 hän tapasi Teatterin VIPbaarissa kiekkouransa juuri lopettaneen Esa Tikkasen. Lapsia tuli kolme, ero vuonna 2013. Hyväntekeväisyysura on pidempi. On ollut illallisgaalaa Roosa Nauha kampanjalle ja julkkis miesten muotinäytöstä Lastenklinikoi den Kummien hyväksi. Ja sitten viimevuoti nen jupakka: Maaliskuussa 2017 Backmanin asuste liike järjesti hyväntekeväisyysgaalan, jonka huutokaupan tuotot oli tarkoitus ohjata Frenditkoulukampanjaan. Kampanjan toteutta jaksi pyydettiin Kiusaamista vastaan yhdistys, jonka mukaan rahojen käytössä tuli sittemmin epäselvyyksiä. Yhdistys teki rikosilmoituksen, joka ei johtanut lopulta edes tutkintaan. Backmanin mukaan järjestö ilmoitti käyttä vänsä gaalan tuotot lasten välituntitarvikkeiden sijaan opettajakoulutukseen, eikä hänen ja kolle goiden lukuisiin yhteydenottoihin ikinä vastattu. ”Sen sijaan he antoivat Seiskaan haastattelun ja tekivät rikosilmoituksen. He, jotka ovat Kiusaamista vastaan ry!” Viimeinen leima, jonka Backman haluaa, on onnea onkiva lätkävaimo. ”Jääkiekkovaimo on hirveä sana – ihan sama kuin feministi!” VUONNA 1873 HARVARDIN YLIOPISTON professori Edward Clarke oli huolissaan. Hän kirjoitti korkeakoulutuksen tuottavan naisia, joilla on ylikasvaneet aivot ja surkastuneet kohdut. Seurasi mylläkkä, jonka perusteella suljettaisiin nykyään Twittertilejä. 2010luvun antifeminismi pulppuaa meemeissä, Redditketjuissa ja 4chankommenteissa. Jos liberaalipiirien buzzwordeja ovat hauras ja myrkyllinen maskuliinisuus, niin manosfääriksi sanottu liikehdintä on lainannut käsitteensä The Matrix elokuvasta: red pill, punainen pilleri, viittaa havahtumiseen eli feminismin vastaiseksi kääntymiseen ja blue pill, sininen pilleri, epätietoisuudessa uinumiseen. Avainsana on uhka: feminismin ja ”soijapoikien” katsotaan pilaavan maailman. Feminismiä vastustavat naiset ovat oma lukunsa. Vuonna 2014 Tumblrblogipalveluun perustettu Women Against Feminism selfietili jatkaa nykyään elämäänsä Facebookissa. Kuvissa naiset poseeraavat paperilappujen kans sa, joissa lukee suomennettuna esimerkiksi: En tarvitse feminismiä, koska en ole uhri. En tarvitse feminismiä, koska osaan ajatella itsekin. En tarvitse feminismiä, koska kotiväkivallasta kärsiville miehille ei ole turvakoteja. Nopeasti joku kasasi ivallisen vastatilin, Confused Cats Against Feminism, jonka meemikissat esittivät yhtä älykkäiksi katsottuja näkemyksiä: Jos feminismi ei ole jotain lämmintä, en tarvitse sitä. Verkkokeskustelujen perusteella myös Tua Casaa luetaan epäuskoisten lolsilmälasien läpi. Tunne on molemminpuolinen: Backmanille feminismi on yhtä äärimmäistä kuin sovinismi. ”Mä oon kuitenkin vahva nainen, ja miten mut on saatu feminismin vastaiseksi, niin siinäpä kysymys! Munhan pitäis olla siellä kärjessä miekka kädessä!” Backman intoutuu. Vahvalla naisellakin on eri klangi kuin ennen. Intersektionaalinen feminismi analysoi etu oikeuksia, rodullistamisen rakenteita ja suku puolikäsityksen binäärisyyteen perustuvaa toiseuttamista. Siitä näkökulmasta yksillä on enemmän varaa vastustaa feminismiä kuin toisilla. Taustaajatus feminismissä on hyvä, Backman sanoo. Samoin me too liikkeessä. ”Musta on järkyttävää, mitä me too on alkanut tarkoittaa nykypäivänä. Sehän on, että raiskaus minulle. Minä myös – senhän pitäisi olla jotain positiivista!” HAASTATTELU ON OHI, MUTTA BACKMANILLA on kysyttävää. ”Ootteks te molemmat feministejä? Ootte. Ootteks te äärifeministejä vai tasaarvon kannattajia? Mä haluan tietää vähän.” Hän kysyy, millainen miehen tulisi toimittajien mielestä olla. ”Maailmahan perustuu yleistämiseen. Suomalaiset on tietyn tyyppisiä, blondit, kampaajat. On helpompi ajatella kokonaisuuksia, jos ajatellaan vaikka, että muslimit ovat tietyntyyppisiä. Jos sä yleistäisit?” Toimittaja on yleistämistä vastaan. ”Jaa.” Messukonsepteissa on pakko yleistää, Backman muistuttaa. Se tuntuu olevan ihmisille vaikeaa ymmärtää. Mutta nyt eletään bloggaajan mukaan muutenkin somelynkkauksen aikaa. ”Se alkoi Teri Niitistä, siitä imetyskohusta. Mä sanon, että Teri kuoli siihen lynkkaukseen. Sitten ”Jääkiekkovaimo on hirveä sana – ihan sama kuin feministi!” M I E H E N PA I K K A 1 2 1 9 18 18
lynkattiin tietyllä tavalla Jari Sillanpää, vaikka huumeet ovatkin ehdottomasti eihyväksyttäviä. Sitten Aku Louhimies lynkattiin… Akun onni oli, että Sillanpää munasi. Brother Christmas… nää on kaikki muuten miehiä.” Onko se sinusta sattumaa? ”No, ei niistä ole alfauroksia minusta yksi kään. On mielenkiintoista, että miksi juuri tämäntyyppisiä ihmisiä. He ovat kaikki oman alansa tähtiä. Miksi on tarve... Nostetaan ylös, ja sitten on tarve saada sut hirveän nopeasti alas.” Backman asettaa kämmenet pöydälle kauas toisistaan välimatkan merkiksi. Toinen kämmen merkitsee feministiä. ”Kun joku ajattelee täältä ja joku täältä, on tosi järkevää keskustella. Kumpikin voi oppia ja muuttaa mielipiteitään. Tieto lisää tietoa.” Se on keskustelu, johon kovin moni feministi ei välttämättä ilmoittaudu. Backman aikookin keskittyä taas Bretelleen – ja ensi vuoden mies messuihin. ”Mä olen sitkeä, liiankin sitkeä. Haen teke misellä ehkä omanlaistaan hyväksyntää.” KEVÄÄN 2018 MIESTENMESSUILLA kello käy iltapäiväneljää. Jäljellä olisi tunti, mutta paikalla näkyy jo enemmän kojunpitäjiä kuin messuvieraita. Jos KARHU The MAN näyttäytyi etukäteen pullisteluna miesluolissa, on todellisuus enemmän hyvin pukeutuneita messuvieraita astrologia ja luontaistuotekojuilla. Kellolehden pisteellä vuoden 2017 Miss Suomi Michaela Söderholm jakelee nimikirjoituksia ja kertoo kävijöille, että kellot merkitsevät hänelle paljon, koska ”pitää olla usein ajoissa”. ”Myös miehet kokevat ahdistelua. Se on jäänyt valtamediassa piiloon”, hän huomauttaa #metoo keskustelusta. Red District alueen viskipisteellä päivystää baarimestari Jesse Teerenmaa. Hänelle messut ovat työkeikka, josta maksetaan, ja niinpä hän latelee juoman valmistuksesta vartin esitelmän, ties kuinka monennen tänään. Päässä on printtilippis, etusormen sivussa viiksitatuointi. Lopuksi tulee suoraa puhetta: ”Olen sen verran feministi, että… Tämä tapah tuma kuulosti niin sovinistiselta, että olisin mielelläni skipannut.” Mutta: ”Baarimestarina muakin on esineellistetty vaikka kuinka.” Aiemmin päivällä kalastusopas Mika Vornanen on kanniskellut pienen lapsen kokoista teko haukea Man Cave osastolla. Lätkähenkisessä sponsoripaidassa on logoa vieri vieressä, venemerkki Mercurysta sukelluspukubrändi Ursuitiin. Ja kaurajuoma Oatlyn logo. Vornanen puffaa kalastusretkiä järjestävää Haukikoirayritystään. Oikeastaan hän tahtoisi puhua naisten kalastuksen puolesta. Miestenmessut eivät vain ole siihen paras areena. Eikö siis katsottaisi tabletilta pieni ”video collection” kalaretkistä? ”Kaveri heittää miesten moukaria yli 70 metriä, mutta kuten näätte, tuo elukka pitää sitä pilkkanaan!” 19
Teksti: Robert Sundman – Kuvat: Aapo Huhta S tand up show käynnistyy yleensä tutulla kaavalla. Aivan aluksi illan isäntä tai emäntä esittelee koomikon. Esitellään siis Eeva Vekki. Hän on kotisivujensa mukaan paitsi stand up koomikko myös improvisaationäyttelijä ja valemeedio. Varhaiskeskiikäinen nainen ja menestynyt uraäiti, joka on kadehdittavan taidokkaasti onnistunut yhdistämään lapset, uran, valkoviinin, burn outin ja diapamit. Siis helvetin hyvä ihminen. Ja Yle TV2:n tuoreen Noin viikon studio ohjelman ankkuri. Vekki saapuu, tervehtii yleisöään ja heittää ensimmäisen kommenttinsa. Se on stand up esityksen avauksen klassinen kohta, jossa kommentoidaan ympäristöä: yleisöä, esiintymispaikkaa, esitystä tai sisääntuloa. Nyt Eeva Vekki kommentoi paikkaa, Helsingin Sörnäisten Kurvin Picniciä. Täällä kuulemma ollaan, sillä pitkän työviikon jälkeen tapaaminen nykyisellä työpaikalla Ylellä ei tuntunut hyvältä. Vekki on mennyt töihin tänään myöhässä, syönyt lounaan ja ottanut päiväunet. Oli hyvä päästä tuulettamaan ajatuksia jonnekin muualle. Vaikka tunnelmalliseen Kurvin Picniciin? Vaikka. Kun avaus on viety loppuun, on ensimmäisen vitsin vuoro. E i sovi Suomeen. Suomalaiset koomikot eivät voi olla hauskoja. Ei vaan toimi täällä.” Näin Helsingin Sanomat summasi marraskuussa 2014 suomalaisten koomikoiden kuulemaa palautetta. Stand upin suosiosta huolimatta laji oli jäänyt kulttuurikentällä paitsioon. Sitä on vaikea uskoa, kun klubeja syntyy jatkuvasti ja uusia kansannaurattajia olisi tarjolla jonoksi asti. Vielä 2000luvun alussa stand up oli kuitenkin uutta. Eeva Vekki seurasi tuolloin ystäviään, jotka aloittelivat uraansa Helsingin ensimmäisillä klubeilla. Hän itse näytteli improvisaatioteatterissa, jota on harrastanut 14vuotiaasta lähtien. Vekki on ammatiltaan tuottaja, ja noihin aikoihin hän oli mukana järjestämässä useita klubeja, joilla komiikka ja improvisaatio vuorottelivat. Ensin tarjoiltiin puolikas improa, sitten puolikas stand upia. ”Mietin usein vähän ylimielisesti, että mä tekisin tai sanoisin ton niin paljon paremmin.” Ei hän silti lähtenyt hommaan ihan heti. Koomikko Pirjo Heikkilä oli houkutellut monesti mukaan naisille suunnatuille stand up kursseille, mutta Vekillä oli muutakin tekemistä: improa, tuottajan töitä, klubien järjestämistä. Viisi vuotta sitten Heikki Vilja, kollega Tikkurilan Teatterista, H E LV E T I N H Y VÄ Eeva Vekki on ollut raivaamassa stand upiin tilaa naisille. Myös itselleen, sillä nyt hän on koomikkona ensi kertaa suuren yleisön edessä: Ylen Noin viikon studion juontajana. 20