Ylioppilaslehti 02/2021 - Lehtiluukku.fi

OLETKO NÄHNYT TÄTÄ MIESTÄ? ylioppilaslehti 2 • 2021 ylioppilaslehti 2 • 2021 OLETKO NÄHNYT TÄTÄ MIESTÄ? Ylioppilaslehti selvitti, missä hän on, minne matematiikan opiskelijat katoavat ja mitä Malmin lentokentällä ja seksuaalivalmennuksessa todella tapahtuu.
Hyrrääkö mielessäsi tulevaisuus? IDEOI SÄHKÖINEN RATKAISU JA VOITA 20 000 EUROA. Huomisesta ei tiedetä kaikkea. Mutta se tiedetään, että se tulee olemaan sähköinen. Ennen kunnia-asiamme oli tuoda valot joka kylään. Nyt haluamme tehdä vielä enemmän: kehitämme elämääsi helpottavia uudenlaisia palveluita. Suomalaiset ovat paitsi urheilu-, myös keksijäkansaa. Siksi julistammekin Suuren Propellihattukisan. Suuri Propellihattukisa on innovaatiokilpailu, jossa etsitään sähköön liittyviä tulevaisuuden ratkaisuja. Mikä keksintö tekisi arjesta mukavampaa, säästäisi energiaa, tehostaisi omaa tai paikallista sähköntuotantoa tai hyödyntäisi esimerkiksi tekoälyn mahdollisuuksia? Paras keksintö palkitaan 20 000 euron palkintosummalla. Lisäksi Caruna LAB auttaa sinua kaupallistamaan ideasi. Osallistu 25.4. mennessä! Lue lisää ja osallistu: caruna.fi/kilpailu Caruna_inno_Ylioppilaslehti_210x290.indd 1 Caruna_inno_Ylioppilaslehti_210x290.indd 1 18.3.2021 10.07 18.3.2021 10.07 MAINOS
T äytyy myöntää, että olen Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n edustajana henkilökohtaisesti ja taloudellisesti loukkaantunut valtioneuvoston esityksestä siirtää kuntavaaleja. Tämän lehden oli tarkoitus olla Ylioppilaslehden Suuri Kuntavaalinumero. Teimme ja tilasimme enemmän tai vähemmän kuntavaaleihin liittyviä juttuja (ks. esim. s. 7 ja s. 40) ja markkinoimme aggressiivisesti ehdokkaille mahdollisuutta ostaa vaalimainostilaa Ylioppilaslehdestä. Siirsimme jopa kevään lehtien ilmestymistä, jotta mahdollisimman moni ehdokas saisi ilmoituksensa mukaan. Sitten siirrettiinkin kuntavaaleja. Koronakriisin kokonaisuuden kannalta nämä vastoinkäymiset ovat toki merkitykseltään varsin vähäisiä, mutta demokratian kannalta vaalien siirto oli erittäin erikoinen episodi. Esitys vaalien siirtämisestä tehtiin todella myöhään, alle viikko ennen alkuperäisen ehdokasasettelun päättymistä ja hieman yli kuukausi ennen varsinaista vaalipäivää. Tästä myös perustuslakivaliokunta on antanut moitteita, vaikka pitikin vaalien siirtämistä epidemiatilanteen takia välttämättömänä. Tilannekuva on muuttunut nopeasti. Vielä helmikuussa oikeusministeriö valmisteli vaaleja, ja viime lokakuussa ministeriössä oltiin sitä mieltä, että vaalit suunnitellaan turvallisiksi koronatilanteesta huolimatta. Tilannekuvat – siinäpä muuten sana, jota kukaan ei jää kaipaamaan – tietysti muuttuvat, mutta tilannekuva jopa 11 000 päivittäisestä tartunnasta vaalien aikaan ei perustunut tietoon vaan THL:n laskuharjoitukseen hillitsemättömän epidemian eksponentiaalisesta leviämisestä. Kaikin puolin hienosti meni sekin, kun pormestarikisan ennakkosuosikki luopui ehdokkuudesta muutamaa viikkoa ennen ehdokasasettelun päättymistä, kirjoitti syistään kryptisen kirjeen ja kieltäytyi kommentoimasta asiaa sen enempää. Onpahan toisaalta kerrankin mielenkiintoiset kuntavaalit, eikä niitä ole vielä edes ollut. Tuija Siltamäki Testatusti negatiivinen päätoimittaja SHIT SHOW AT THE FUCK FACTORY V iime keväänä Uutisraporttipodcastissa Uudenmaan sulkua käsittelevässä jaksossa (26.3.2020) toimittaja Marko Junkkari sanoi, ettei Uusimaa ole mikään oikea maakunta. Syy oli se, ettei kukaan identifioidu uusmaalaiseksi. Uusmaalaisista on kieltämättä hankala keksiä samanlaisia stereotypioita kuin kieroista savolaisista ja hitaista hämäläisistä. Ja kun asukkaitakin on 1,7 miljoonaa, on vaikea osoittaa määrettä tai ominaisuutta, joka kaikkia maakunnan asukkaita yhdistäisi. Maakunnan ”persoonattomuutta” selittää se, että Uudellemaalle on aina valunut väkeä muualta. Jo esihistoriallisella ajalla Uudenmaan alueelle muutettiin esimerkiksi Varsinais-Suomesta ja Hämeestä. Nykyiset uusmaalaisetkin ovat levittäytyneet ympäri maakuntaa. Mistä uusmaalainen identiteetti koostuisi, jos sellainen olisi? Tässä lehdessä on siihen paljon rakennuspalikoita. Uudestamaasta kertovassa jutusta Uusi maa (s. 32) käy ilmi, että maakunnan keskeinen ominaispiirre on vauraus. Jutun kuvitus on muotokuva maakunnasta. Siitä selviää, että alueen asukkaat nauttivat ahkerasti ainakin kirjoista ja kaloista. Siihen, millainen on uusmaalainen ihminen, löytyy yksi vastaus tämän lehden kansijutusta (s. 18). Siinä esiintyy paljasjalkainen maakunnan asukas, joka ajaa työkseen tasa-arvoa ja vapaa-ajallaan traktoria. Karoliina Paananen Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri. Rahaa on, entä sielua? alapääkirjoitus PÄÄKIRJOITUS KUVAT: ANTTI YRJÖNEN ylioppilaslehti.fi 3
ylioppilaslehti 2/2021 päätoimittaja tUija SiLtamäKi art director aNtti YrjÖNeN toimitUSSihteerit SoNia eL KameL KaroLiiNa paaNaNeN teKijÖiNä täSSä NUmeroSSa ANSSI BWALYA, MALIN GUSTAFSSON, IIDA SOFIA HIRVONEN, MILENA HUHTA, MIKA HYÖTYLÄINEN, JUHO KANKAANPÄÄ, MILJA KEINÄNEN, HELEN KORPAK, RIKU LEHTORANTA, ALMA ONALI, OSKARI ONNINEN, SAKARI PIIPPO & PINJA PORVARI KaNNeN KUva SaKari piippo perUStettU 1913 108. vUoSiKerta SähKÖpoStioSoitteet ETUNIMI.SUKUNIMI @YLIOPPILASLEHTI.FI twitter , iNStagram , facebooK @YLIOPPILASLEHTI KUStaNtaja YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY oSoite LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI paiNo PRINTALL AS TALLINNA, VIRO toimitUSjohtaja EEMELI LEHTO EEMELI.LEHTO@YLVA.FI oSoitteeNmUUtoKSet ja tiLaUKSet YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT mediatiedot YLIOPPILASLEHTI.FI/ MEDIATIEDOT SeUraava NUmero 14.5.2021 iSSN 0355-9246 1458-445X verKKoLehti toimitUS ei vaStaa tiLaamatta LähetetYStä aiNeiStoSta . YLioppiLaSLehdeN KUStaNNUS oY oN aiKaKaUSLehtieN LiitoN SeKä KULttUUri -, mieLipide ja tiede LehtieN Liitto KULtti rY : N jäSeN . TEKIJÖITÄ 27. HELMIKUUTA viestintäyrittäjä Kirsi Piha luopui kokoomuksen pormestariehdokkuudesta. Päätöksen taustalla olivat Pihan mukaan puolueen konservatiivien ja liberaalien väliset näkemyserot. Kokoomuksen brändi, jota Piha on poliitikkona ja viestintäyrittäjänä rakentanut, sai kolauksen. Lehdistössä puhuttiin kokoomuksen kriisistä. Toisin oli vuonna 2014, kun kokoomus oli Suomen suurin puolue. Silloin toimittaja Sonja Saarikoski selvitti Ylioppilaslehden numerossa 5/2014, millainen on Alexander Stubbin luotsaaman puolueen brändi. Pääministeri väitti, ettei hänellä ole siitä mielikuvaa. Samoihin aikoihin kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen jätti puolueen yllättäen ja lähti Pihan omistaman Ellun kanat -viestintätoimiston toimitusjohtajaksi. Siellä epäilemättä osataan kertoa, mitä brändi tarkoittaa, Ylioppilaslehti kirjoitti. Lue arkistojuttu Suomi-brändi osoitteessa www.ylioppilaslehti.fi. RE TR O HELEN KORPAK (s. 1989) on valokuvaaja, kriitikko ja kuraattori, jonka mielestä usein toistettu lause “do what you love and you'll never work a day in your life” on täyttä valhetta. Hän asuu Etelä-Helsingissä Saheli-nimisen koiran kanssa. Tähän lehteen hän teki kollaaseja. TOP-10 PERUUTUKSET 1. Ylioppilaslehden tilaus 2. Kuntavaalit 3. Kuningasperhe 4. Sideways 5. Kuopio tanssii ja soi 6. Rockfest 7. TIS-Henkka 8. Aki Manninen 9. TIS-Henkan peruminen 10. Nuoruus Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. MALIN GUSTAFSSON (s. 2000) kuvitti tähän numeroon Uudestamaasta kertovan jutun. Gustafsson työskentelee laajasti valokuvan parissa. Hän valokuvaa, stailaa ja tekee set designia. Töissään hän haluaa tuoda asioita ja ilmiöitä esiin leikkisällä ja oivaltavalla tavalla. 4 Ylioppilaslehti 2/2021
40 TÄMÄ EI JÄÄ TÄHÄN oiKaiSUja Numerossa 1/2021 Bolognan prosessia käsittelevässä jutussa kirjoitettiin virheellisesti korkeakoulujen laatutyötä tukevasta korkeakoulujen arviointineuvostosta. Oikea nimi on arviointijaosto. Sorbonnen julistus allekirjoitettiin yliopiston 800ei 850-vuotisjuhlassa. Markku Linna oli kesällä 1999 ylijohtaja, ei kansliapäällikkö. ANTTI YRJÖNEN ONNEA keski-ikäiselle! Lapin ylioppilaslehti täytti viime vuonna 40 vuotta. Syntymäpäiväjuhlia ei tietenkään voitu järjestää, mutta tämän vuoden ensimmäisessä numerossa suositellaan vierailemaan juhlan kunniaksi järjestetyn näyttelyn digiversiossa lehden verkkosivuilla. Neljän vuosikymmenen retrospektiivi tarjoaa katsottavaa ja luettavaa: Vanhoja ja uusia kuvituksia, kansia, joissa paljasta pintaa ei säästellä, reportaaseja. Näyttelyyn johdatteleva teksti muistuttaa, mihin tarpeeseen Lapin ylioppilaat 1970luvun lopussa lehden perustivat. Lapin Ylioppilaslehti 1/2021 (16.2.) lapinylioppilaslehti.fi ONNEA vanhukselle! Loppuvuodesta 1930 perustettu Turun ylioppilaslehti täytti 90 vuotta. Korkea ikä on saavutus ylioppilaslehtien genressä, jossa äkkikuoleman vaara on suuri. Etäopiskeleville lukijoille lehti antaa neuvoja stressistä palautumiseen. Tohtorikoulutettava Elina Honkasalo suosittelee löytämään aktiviteetteja, jotka eivät liity työntekoon, mutta huomauttaa, että self-helpistä on apua lyhyeen kuormitukseen. TYL-visio on koostanut 5+1 ”oma-apuvinkkiä” karanteenissa pärjäämiseen. Se neuvoo kääntymään kotiviinin ja kostofantasioiden pariin. JA ONNEA kypsän iän saavuttaneelle! Oulun Ylioppilaslehti juhlii tänä vuonna 60-vuotispäiviään. Vuoden ensimmäisen numeron pääkirjoituksessa kerrotaan, että 60 vuoden takaisten numeroiden lukeminen naurattaa. Onko aihevalinnoissa ja lehdessä ollut kirkasotsaisuutta, lapsellisuutta? Tuoreen numeron kantava teema on nauru, jota lähestytään muun muassa häpeästä ja itseironiasta kertovien juttujen kautta. Kansijuttu esimerkiksi kysyy, miksi realitysarja Temptation Islandia katsotaan ironisesti. Oulun ylioppilaslehti 1/2021 (25.2.) oulunylioppilaslehti.fi Karoliina Paananen M UU T YL IO PP IL A SL EH D ET KERTOMUKSEN ILOT Historioitsijat suosittelevat tarinoita koronakevääseen. 46 KUVAT: MALIN GUSTAFSSON, HELEN KORPAK, JUKKA OVASKAINEN KiitoKSet JANNICA AALTO, ISA DAHLSTRÖM, MATLEENA ETELÄSAARI, KANSALLISKIRJASTO, TIMO KEKKONEN, POSTIN ASIAKASTUKI, SOFIA PRAMI, SUSANNE SALMI, ROBERT SUNDMAN & JUHA YLI-JURVA Tylkkäri 1/2021 (5.2.) tylkkari.fi ylioppilaslehti.fi 5
VAALEISSA PARRASVALOIHIN nousee karismaattisia poliitikkoja, joiden intohimo voimaannuttaa äänestäjiä, kunnes kaikki kääntyy ensin kompasteluun ja sitten kiukutteluun, yleensä kahdessa vuodessa. Mutta miksi sankarit hiipuvat? Helppo vastaus on se, että valta paljastaa päättäjän todellisen luonteen, mutta tiedän, ettei se ole totta. Poliitikon pyrkimys hyvään on aito, se ei vain kestä. Miksi? Uskon, että ongelma löytyy politiikan rakenteista. Siitä, miten poliitikot vääntävät keskenään areenalla ja äänestäjät seuraavat katsomosta. Kaksi eri maailmaa eivät kohtaa. Katsomossa äänestäjät odottavat, että politiikan ideaali olisi normaali, ja että poliitikot saavuttaisivat tuon ideaalin, mikä ei tietenkään onnistu. Vallasta katsomoon eristetyt äänestäjät myös odottavat, että annetun äänen vastineeksi heidän ongelmansa ratkaistaan, mikä ei myöskään onnistu. Kun kommunismi romahti, ja liberaalien länsivaltojen piti viimein saavuttaa kultainen eldorado, saimmekin vain kriisejä toisensa perään. Areenalla ei ole sen helpompaa. Poliitikon unelma paremmasta maailmasta kaatuu aina samaan syyhyn: muihin ihmisiin. Ilmasto pelastuisi ja täystyöllisyys koittaisi, jos vain nuo muut jotain. Sellaisessa vuorovaikutuksessa muista ihmisistä tulee nopeasti vain väline omien unelmien saavuttamiseksi, ja ihmisten välineellistäminen on oikotie ongelmiin. SUURIN SYY pettymykseen on kuitenkin se, että poliitikon ei kuulu kertoa, mitä hän oikeasti haluaa. Niinpä hän toivoo, että muut näkisivät hänen salaiset toiveensa ja toteuttaisivat ne, mikä ei tietenkään tapahdu, ja niin pettymys seuraa toistaan kääntyen lopulta kyynisyydeksi ja ajatukseksi siitä, etteivät yhteisön säännöt oikeasti koske poliitikkoa. Perusta kohuille on taputeltu. Poliitikon ja äänestäjän suhde on kuin teini-ikäisen lapsen ja vanhemman välinen suhde, jonka potentiaali hukkuu väärinymmärryksiin ja kasvukipuihin. Ainoa lääke tuohon on purkaa jako areenaan ja katsomoon. Jos haluaa normalisoida äänestäjän ja poliitikon suhteen, pitää kansalaiset ja poliitikot saada ratkomaan ongelmia yhdessä. Mikael Jungner Kirjoittaja on viestintätoimisto Kreab Helsingin toimitusjohtaja ja Liike Nyt -puolueen aktiivi, joka on ennenkin kirjoittanut poliitikoista Ylioppilaslehteen. Lue osoitteesta ylioppilaslehti.fi, mitä mieltä Jungner oli heistä vuonna 1991. JA tästä pitää vielä maksaa. @4 AIKA vähän saavat aikaan jos siellä on töissä kolme kirjoittajaa + ad. Lisäksi toki tekevät friikkuina muualle juttuja @5 AJATUKSENA tykkään, mutta ei yhtäkään lehteä ole tullut luettua. Jotenkin liian vaikeasti lähestyttäviä ja sekavia? Taiteellinen, mutta sisältöön ei vaan saa mitään otetta ja artikkelit jää lukematta. @6 IHAN kovaa tykitystä. Kova päätoimittaja ja tänä vuonna yksi lehden toimittajista on ehdolla vuoden Suuren journalistipalkinnon saajaksi. Saa sitä tällä rahalla paskempaakin vastinetta. @7 TÄYSIN turha, huomattava kuluerä pienen piirin hyväksi. @8 LEHDEN ainoa funktio onkin toimia tekijöidensä ponnahduslautana. Saa kirjoitella mitä tykkää ilman vastuuta asiakkaille. @4 KUKA ton Ylioppilaslehden suunnittelee ja miksi se tulee mun kotiin. Ihan kauhea visuaalinen ilme ja aivan liian sekava luettavaksi. @OJ VOIT lopettaa sen tilauksen, jos et lue. @1 VOIT perua tilauksen weboodissa @2 MISTÄ! Joo kiitos @1 selvitän heti!! @OJ @1 @2 Kiitos. En tienny et sen voi helposti jostain peruuttaa. Oon viimeiset kolme vuotta heittäny sen suoraan postilaatikoista kierrätykseen @3 WEBOODISTA sun henkilökohtaisista tiedoista se kohta, missä lukee mihin kaikkialle oot antanu oikeuden käyttää sun osoitetietoja tms @4 T. Pari vuotta sitten fuksina ite kyllästyin ja poistin sen oikeuden ni ei oo tarvinnu katella sitä lehtee @4 ITSE poistin ton Weboodista ja silti tulee edelleen @5 JUST sainki edellisen luettua, kiva et tuli. Juttu BKT:sta oli tosi mielenkiintoinen. En oo vielä ees hakenu postia et on näistä valitteluista jotain hyötyäkin. @6 KIITOS! Kävin heti poistamassa tilauksen @7 SAMAA mieltä. Sekavuus vie viimeisenki mielenkiinnon pisaran koko lehteä kohtaan. Jutut olisi vielä ihan ok luettavia, mut visuaalinen ilme ja rakenne pilaa senki @8 HARMI kyllä et ylioppilaslehti on mitä on. Musta ois oikeesti kiva lukea lehteä, jossa kerrottaisiin helposti ja laadukkaasti esim. Mitä muilla aloilla hy:ssä tapahtuu ja minkälaisia puheenaiheita/tutkimuksia niissä on pinnalla @OJ AIHEET on kyl vähän vegaanisia. @1 JEP iha ihme sekasotkuu koko lehti! @2 TAI minimivaatimuksena että olisi edes ns. Puolueeton. Nykyisellään melko poliittinen @3 YLIOPISTO-LEHTI käsittelee noita aiheita @4 JOO siis itsekin lukisin mielelläni jos sisältö olisi just tutkimuksia yms. Mutta toi nykyinen on vaan AMK ja kansalaisopiston mainospalsta jonka seassa on outoja kirjoituksia joihin on vaikea samaistua tai saada mitään kontaktia @5 TULISPA toi Yliopisto-lehti kotiin Ylioppilaslehden sijasta. Se on nimittäin tosi hyvä lehti! @6 MÄ aloin tykkäämään ylioppilaslehdestä kun ne laittoi mun urputtavan paskajodlauksen lehteensä. Kiitos toimitus! <3 @7 MUA ei oikeastaan kiinnosta, vaikka sisältö olisi yhtä huonoa kuin nyt, jos sitä lehteä ei olisi pakko tukea taloudellisesti. @3 TULIS mieluummin maksulliseksi niille, jotka sitä haluaa lukea ja muille mahdollisuus äänestää jaloillaan @3 EN opiskele journalismia tai markkinointia mutta miksi toi kansi on noin mitäänsanomaton? Eikä kannessa pitäisi olla ne asiat mitkä herättää kiinnostusta? Tai siis ellei joku käytä noita sisustuselementteinä lasisen sohvapöydän ala tasolla @5 KELVOTTOMAT POLIITIKOT JULKISTA KESKUSTELUA ok, boomer KU VI TU S: M IL JA K EI N Ä N EN Julkinen keskustelu jatkuu sivulla 11. 6 Ylioppilaslehti 2/2021
KOHTUUHINTAISEN ASUMISEN mahdollisuudet ovat viime vuosina kaventuneet Helsingissä. Viimeksi maaliskuussa uutisoitiin, että Suomen suurin kiinteistösijoittaja Kojamo, entinen yleishyödyllinen vuokratalo-osuuskunta, myi osan omistamistaan vuokra-asunnoista ja nosti jäljelle jääneissä vuokrat markkinatasolle. Helmikuussa puolestaan kerrottiin, että Helsingin Korkotukiasuntojen sulauttaminen Kiinteistö Oy Auroranlinnaan nostaa monien helsinkiläisten vuokria lähivuosina jopa kymmeniä prosentteja. Syksyllä 2019 eläkevakuutuksia ja vuokra-asuntoja tarjoava Keva irtisanoi 56:n kotitalouden vuokrasopimukset Aran korkotuella rakentamastaan vuokratalosta Sörnäisissä. Jopa 20 vuotta talossa asuneet vuokralaiset joutuivat lähtemään kodeistaan vain kuukausien varoitusajalla. Kaupungin vuokra-asuntotuotanto ja yleishyödylliset asuntorakentajat ovat olleet monelle helsinkiläiselle ainut keino päästä kohtuuhintaisen – tai edes alle markkinahintaisen – asumiseen kiinni. Nyt verovaroin rahoitettuja vuokra-asuntoja vapautuu sääntelystä. Toisin sanoen ne sidotaan yhä lujemmin asuntomarkkinoihin ja markkinavuokriin. KUN KAUPUNGISTUMINEN on kiihtynyt, rakennetusta ympäristöstä, erityisesti asunnoista, on tullut yksi tehokkaimmista keinoista kierrättää ja kerryttää pääomaa. Markkinoiden näkökulmasta sääntelevä asuntopolitiikka on hidaste. Kohtuuhintaisten asuntojen yksityistämisestä seuraa kummallinen tilanne, kun veronmaksajan avulla rakennettujen asuntojen vuokrat menevätkin nyt voittoina Kojamon omistajille eli vakuutusyhtiöille ja muille sijoittajille. Eläkerahastolle parempaa tuottoa tavoittelevalle Kevalle taas on kannattavampaa vuokrata Sörnäisten alueen asunnot gentrifikaation paisuttamaan markkinahintaan kuin pohtia alkuperäisten asukkaiden oikeutta kohtuuhintaiseen asumiseen. Asuntopolitiikan onnistumista pitäisi arvioida ensisijaisesti asukkaiden näkökulmasta. Ara-asuntojen sitominen markkinoihin on huonoa asuntopolitiikkaa ja kerran jo maksettujen kohtuuhintaisten asuntojen valuminen voitontavoittelun välineiksi kestämätöntä. Kestävämpää asuntopolitiikkaa sen sijaan olisi, jos julkisesti rahoitetun asuntotuotannon osuutta lisättäisiin ja siihen kohdistuvat edellytykset kohtuuhintaisuudesta olisivat sitovia ja paremmin määriteltyjä. Kesän kuntavaaleja odotellessa on hyvä muistaa, että monien helsinkiläisten asumisongelmat todennäköisesti syvenevät entisestään, mikäli näitä asuntopolitiikan valuvikoja ei korjata. Mika Hyötyläinen Kirjoittaja on kaupunkitutkija, joka kaipaa lisää asuntopolitiikkaa Helsinkiin KO LU M NI SOSIALIDEMOKRATIAA MOITITAAN siitä, että se tavoittelee omaisuuden jakamista. Tämä on totuuden vääristelyä. Jakaminen on kapitalistisen yhteiskunnan tuntomerkki. Joka lauantaina tehtaan omistaja jakaa voiton työmiestensa kanssa, mutta kuitenkin siten, että hän itse pitää mahdollisimman suuren osan. Tämän jakamisen sosialismi haluaa lopettaa, pyrkien siirtämään työtätekeville tuotantovälineet ja järjestämään työvoiton siten, että se välittömästi ja välillisesti lankeaa kokonaan työntekijäin hyväksi. Sosialismi merkitsee siis tuotantovälineiden saattamista koko kansan haltuun. Työväenluokka ei tavoittele minkäänlaisia etuoikeuksia eikä sortoa. Se on, kuten Lassalle sanoo, viimeinen yhteiskunnan perinnöttömäksi tehty sääty, joka ei esitä mitään oikeudellista eikä todellista ehtoa, ei aatelisarvoa, ei maanomistusta eikä pääomaa, jonka voisi muodostaa uudeksi etuoikeudeksi ja panna käytäntöön yhteiskunnan kaikissa laitoksissa. Tämä neljäs sääty, jonka sydämessä ei ole versonut halua uusiin etuoikeuksiin, on juuri senvuoksi samanvertainen kuin koko ihmiskunta. Sen asia on koko ihmiskunnan asia, sen vapaus on itse ihmiskunnan vapautta, sen herruus ihmiskunnan herruutta. Siis se, joka asettaa työväenluokan aatteen yhteiskunnan hallitsevaksi aatteeksi, ei kajahuta yhteiskuntaluokkia jakavaa ja erottavaa huutoa; päinvastoin se kohottaa sovinnonhuudon, joka käsittää koko yhteiskunnan – yhteiskunnallisten piirien, kaikkien vastakohtien tasoittamisen huudon, johon tulisi yhtyä kaikkien niiden, jotka eivät tahdo etuoikeuksia eivätkä kansan sortamista etuoikeutettujen säätyjen taholta, rakkauden huudon, joka, siitä alkaen kuin se ensi kerran puhkesi esiin kansan sydämestä, aina on oleva kansan todellinen huuto ja sisällöltään silloinkin rakkauden huuto, kun se kajahtaa taisteluhuutona. Ylioppilaslehti julkaisee uudelleen Urho Kekkosen vanhoja kirjoituksia. Kekkonen toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana 1927–1928. Tämä on katkelma Kekkosen kirjoituksesta vuodelta 1928. Kirjoitus on kokonaan luettavissa Ylioppilaslehden verkkosivuilla ylioppilaslehti.fi. HAUDAN TAKAA Sosialidemokratian päämäärä KUVITUS: YLIOPPILASLEHDEN ARKISTO A N TT I YR JÖ N EN KOHTUUTONTA ASUMISTA ylioppilaslehti.fi 7
teKSti RIKU LEHTORANTA KUva ANTTI YRJÖNEN Kesäkuussa voimaan tulevan muutoksen myötä apurahatutkijat pääsevät esimerkiksi työterveyshuollon piiriin. Uudistus maksaa Itä-Suomen yliopistolle noin puoli miljoonaa euroa. ajasta Itä-Suomen yliopisto alkaa tarjota apurahatutkijoille työsopimuksia, Helsingissä harkitaan KAIKKIA EI-TYÖSUHTEISIA uudistus ei kuitenkaan koske. Jotta työsuhteen eduista pääsee nauttimaan, on tutkijan täytettävä tietyt ehdot. Esimerkiksi apurahan myöntäneen säätiön on oltava yliopiston ulkopuolinen toimija ja apurahan keston vähintään vuoden. Yksi uudistuksen ulkopuolelle jäävistä on Ari J. Tervashonka, historian jatko-opiskelija ja Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijoiden yhdistyksen puheenjohtaja. ”Minulle on myönnetty kaksi puolen vuoden apurahaa, eli ehdot eivät juuri nyt täyty.” Hän pitää parannusta silti ”hyvänä diilinä” kaikille osapuolille. ”Uudistus auttaa heitä, jotka ovat saaneet jo valmiiksi eniten taloudellista apua. Samalla kuitenkin moni tutkija työskentelee myös jatkossa ilman työsopimusta.” Tervashongan mielestä ihanteellinen tilanne tutkijalle olisi työn luonteen takia kokoaikaisella työsopimuksella työskentely. ”Tutkimustyö vaatii jopa vuosikymmenten keskittymistä tiettyyn aiheeseen. rahatutkijoilleen osa-aikaisia työsuhteita. ”Uudistus on viesti apurahatutkijoille, että näemme heidät osana yliopistoyhteisöä”, yliopiston akateeminen rehtori Tapio Määttä sanoo. Yhteensä Itä-Suomen yliopistolle työskentelee noin sata apurahatutkijaa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa suurin osa heistä olisi työsuhteessa. ”Uudistus kustantaa vuodessa yliopistolle noin puoli miljoonaa euroa”, Määttä arvioi. Apurahatutkijoiden määrästä ei kuitenkaan ole olemassa tarkkaa rekisteriä. Arviot kustannuksista ja muista vaikutuksista ovat siis kirjaimellisesti vain arvioita. Uudistuksessa on kyseessä kymmenen prosentin osa-aikaisuus, ja sen myötä apurahatutkijat pääsevät esimerkiksi työterveyshuollon piiriin. ”Toive uudistuksesta on tullut minulle suoraan tutkijoilta.” Määttä otti toimintamallin uudistukseen alun perin Suomen ympäristökeskukselta. Siellä vastaavaan uudistukseen päädyttiin vuonna 2018. S uomalaisten yliopistojen tutkijat ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa. Osa tutkijoista työskentelee työsuhteessa yliopistoon, osa itsenäisesti apurahojen turvin. Suurin osa apurahatutkijoista on uransa alkuvaiheessa olevia tutkijoita, mutta apurahoilla työskentelee myös hyvin kokeneita tutkijoita. Viime vuosina apurahatutkijoiden määrä on kasvanut. Se on seurausta julkisen puolen leikkauksista, joita Juha Sipilän (kesk) hallitus teki korkeakouluille. Apurahatutkijat eivät usein pääse osallisiksi normaalin työsuhteen eduista, kuten työterveydestä tai lomarahoista. Myös työeläkevakuutukset täytyy yleensä maksaa itse, kun työsuhteessa nuo kulut maksaa tavallisesti työnantaja. Usein jopa työpisteen käyttö maksaa. TÄNÄ VUONNA tilanteeseen on tulossa muutos. Itä-Suomen yliopisto ilmoitti helmikuussa, että kesäkuusta alkaen se tarjoaa apu8 Ylioppilaslehti 2/2021
”Itä-Suomen yliopiston päätös on hyvin kannattava yliopistolle. Taloudellisesti uudistus ei maksa käytännössä mitään ja näyttää hyvältä akateemisessa maailmassa”, jatko-opiskelijoita edustava Ari J. Tervashonka sanoo. ”Kilpailu ei sinänsä ole uudistuksen tarkoituksena, mutta jos jollakin seikalla on pakko kilpailla, niin mielellään työhyvinvoinnilla”, Tapio Määttä toteaa. Työhyvinvoinnilla kilpailu voitaisiin nähdä myös sikäli hyvänä avauksena, että Joensuussa ja Kuopiossa sijaitsevien Itä-Suomen yliopiston kampusten on vaikea kilpailla sijainnilla. Kiihtyvän kaupungistumisen myötä ihmiset keskittyvät suuriin kaupunkeihin. Määttä on eri mieltä. ”Koronakriisi toi näkyväksi, että työpaikan sijainti on verrattain pieni seikka tutkimustyössä.” Ylioppilaslehti tekee juttua tutkijoiden työoloista. Oletko apurahatutkija ja haluaisit antaa aiheesta haastattelun tai kertoa siitä taustaksi toimittajalle? Lähetä sähköpostia osoitteeseen riku.p.lehtoranta@gmail.com. Pitkäjänteiseen työhön pätkähommien tekeminen lyhyillä apurahoilla istuu huonoimmalla mahdollisella tavalla.” Toisaalta apurahalla tutkimisessa on hyviäkin puolia. Apurahatutkija voi päättää vapaasti, mitä hän rahalla tekee. Lisäksi monet säätiöt tarjoavat suuria, useamman vuoden mittaisia apurahoja. ”Silloin tutkija voi keskittyä pitkäjänteisemmin itse tutkimukseen vaikkapa yliopiston lehtoriin verrattuna, jolla on paljon muita työtehtäviä ohessa”, Tapio Määttä sanoo. MYÖS HELSINGIN yliopisto asetti kesällä 2020 työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida apurahatutkijoiden asemaa yliopistoyhteisössä. ”Asia on ollut paljon esillä. Seuraamme mielenkiinnolla, kuinka Itä-Suomen yliopiston uudistus toteutuu ja vaikuttaa tutkijoihin”, sanoo työryhmää vetävä vararehtori Paula Eerola. ”Monia uudistuksia on jo luvassa, kuten työpisteiden maksullisuudesta luopuminen.” Työhuonevuokran eli yliopistokorvauksen suuruus on tyypillisesti noin seitsemän prosenttia tutkijan vuosituloista. Vuokralla katetaan tutkijan aiheuttamia kuluja yliopiston tiloissa, ja siksi maksu riippuu myös tieteenalasta. Osa tiedekunnista ei peri maksua lainkaan. Itä-Suomen yliopiston laajuista päätöstä saadaan kuitenkin vielä odottaa. Helsingin yliopistolle työskentelee noin 550 apurahatutkijaa, noin viisi kertaa enemmän kuin Itä-Suomen yliopistossa. ”Vastaava uudistus saattaisi maksaa noin kolme miljoonaa euroa vuodessa”, Eerola laskee. Tapio Määtän mukaan Itä-Suomen yliopistolla ei ole erillistä budjettia uudistusta varten. ”Uudistus rahoitetaan laitosten ja osastojen perusrahoituksesta ja mahdollisesti myös hankerahoituksesta.” YLIOPISTOT KILPAILEVAT keskenään opiskelijoista ja tutkijoista. Uudistus voidaan nähdä oivallisena kilpailuvalttina yliopistojen seassa, oli kilpailu tietoista tai ei. Helsingin yliopiston vararehtori Paula Eerolan mukaan työpisteiden maksullisuudesta ollaan luopumassa. ylioppilaslehti.fi 9
NOIN 44 000 opintotuen saajaa tienasi vuonna 2019 enemmän kuin opintotukilain mukaiset vuositulorajat sallivat. Yhteensä Kela on tänä vuonna perimässä takaisin 39,6 miljoonaa euroa. Se tekee keskimäärin 900 euroa tulorajat ylittänyttä opiskelijaa kohden. Tulorajakeskustelulla on tapana kiivastua alkuvuodesta, kun Kelan päätösehdotukset opintotuen takaisinperinnästä saapuvat. Ylioppilaslehti kysyi puolueiden nuorisojärjestöiltä, mikä on niiden kanta opintotuen tulorajoihin. SUURIN OSA poliittisista nuorisojärjestöistä kannattaa tulorajojen korottamista tai poistamista. Kannattajien mukaan päätös parantaisi opiskelijoiden asemaa ja työllisyyttä sekä toisi lisää tuloja valtion kassaan. Nuorisojärjestöt viittaavat Palkansaajien tutkimuslaitoksen raporttiin, jonka mukaan tulorajojen 50 prosentin korotus nykyisestä 12 195 eurosta 18 000 euroon kasvattaisi opiskelijoiden keskimääräisiä tuloja 600 eurolla ja valtion nettotuloja 5,9 miljoonalla eurolla. Demarinuoret, KD Nuorten, Keskustanuorten, Kokoomusnuorten, Perussuomalaisen Nuorison, RKP-nuorten ja Sinisten nuorten mielestä nykyjärjestelmä rankaisee työssäkäyvää opiskelijaa. Tulorajojen poistamista kokonaan kannattavat KD Nuoret, Perussuomalainen Nuoriso ja Siniset Nuoret. KD Nuorten mallissa opintotukea maksettaisiin suoritettujen opintopisteiden mukaan. Perussuomalainen Nuoriso on uusi järjestö, eikä sillä ole kysymykseen vielä ohjelmatason kantaa. Järjestön hallitus pitää kuitenkin 50 prosentin korotusta tulorajoihin ehdottomana miniminä. Myös Siniset Nuoret ajaa välitavoitteenaan, että tulorajoja nostettaisiin 50 prosentilla. Demarinuoret, Keskustanuoret ja RKPnuoret eivät aja tulorajojen poistoa, mutta kannattavat korotusta 18 000 euroon. Kokoomusnuoret kannattaa ensisijaisesti nykyisten tulorajojen kaksinkertaistamista. Tulorajojen korottaminen 50 prosentilla on nuorisojärjestön vähimmäisvaatimus, ja sen mielestä rajojen kaksinkertaistamisen vaikutuksia pitäisi vähintäänkin selvittää. VIHREÄT NUORET suhtautuu tulorajojen korotukseen maltillisemmin. Nuorisojärjestö ei vastusta korotusta, mutta ajaa ensisijaisesti perustuloa kaikille tai opintorahan määrän korotusta. Heidän mukaansa tulorajan korotus ei parantaisi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eli Vihreiden nuorten mukaan työttömien opiskelijoiden tilannetta. Vasemmistonuoret puolestaan vastustaa tulorajojen korotusta. Se kannattaa opintorahan määrän ja opintotukikuukausien lisäämistä. Nuorisojärjestön mukaan tulorajojen korottaminen ohjaisi opiskelijoita työskentelemään opintojen ohella, mikä voi pitkittää valmistumista. Vasemmistonuoret kannattaa sen sijaan perustuloa. Sonia El Kamel OPETUSJA kulttuuriministeriö myönsi tammikuun lopussa Helsingin yliopistolle 450 000 euron korona-avustuksen. Avustuksella tuetaan opiskelijoiden hyvinvointia pääasiassa kolmella eri tavalla: opintopsykologipalveluita vahvistetaan, opinto-ohjausta lisätään ja Kohti parempaa opiskelua -verkkokurssille osallistumisen mahdollisuuksia laajennetaan, kertoo Helsingin yliopiston kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta. Hänen mukaansa opiskelijoille tarjotaan lähivuosina erityisesti entistä enemmän ryhmämuotoisia opintopsykologipalveluita. Verkkokurssilla puolestaan opetetaan, miten omaa opiskelua ja hyvinvointia voi kehittää. Nyt kurssia laajennetaan niin, että se olisi jatkossa kaikkien opiskelijoiden saatavilla. Toistaiseksi sen ovat voineet käydä vain matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat. MIKSI YLIOPISTO käyttää rahaa kolmen opintopisteen verkkokurssiin, kun opiskelijat ovat nimenomaan väsyneitä ruudun takana opiskeluun? Niin tavoitetaan mahdollisimman suuri määrä opiskelijoita, Niinistö-Sivuranta sanoo. Hän kertoo, että Helsingin yliopisto haki avustusta enemmän kuin sai. Hän toivoo, että yliopisto saisi jatkossa lisää rahaa opintopalvelujen ja opiskelijoiden tuen kehittämiseen. Helsingin yliopiston saama avustus jakautuu käytettäväksi vuosille 2021, 2022 ja 2023. Niinistö-Sivurannan mukaan vielä on epäselvää, jaetaanko summa tasan kolmeen osaan vai käytetäänkö avustusta enemmän esimerkiksi tänä vuonna. Opetusja kulttuuriministeriö myönsi avustuksia yhteensä lähes 6 miljoonaa euroa 38 korkeakoululle ja opiskelijaja ylioppilaskunnalle. Esimerkiksi Aalto-yliopisto sai 200 000 euroa opiskelijoiden tukemiseen ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta 100 000 euroa muun muassa opiskelijoiden yhteisöllisyyden edistämiseen. Eniten tukea eli 808 500 euroa sai Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy useamman korkeakoulun yhteishankkeeseen, jonka on tarkoitus edistää opiskelijoiden hyvinvointia. Sonia El Kamel Puolueiden nuorisojärjestöissä kannatetaan tulorajojen löyhentämistä 450 000 euroa ahdinkoon yliopistosta KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös maaliskuun alusta vapautuvia huoneita! Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi 10 Ylioppilaslehti 2/2021
NIIN miksi jättää lehden paras paikka noin tyhjäksi @5 ONKO sillä kannella väliä kun ei kai sitä kukaan irtonumerona osta @8 OON miettiny ihan samaa! Muiden yliopistojen vastaavat klehdet kertoo opiskelijoiden oikeuksista, tiedekuntien sekoilusta jne. Näin isossa yliopistossa riittäis jo vaikka mitä kaiveltavaa @9 PAKKO sanoa kuitenkin sen verran että nykyinen toimitus sentään saa aikaan lehden mikä muistuttaa rakenteeltaan ja sisällöltään lehteä eikä oli jokin kubistinen taideteos jossa on yksi artikkeli siitä kuinka toimittaja paskoi housuihinsa @12 VIIME vuoden lehti ole lähempänä huonoa tilataideteosta kuin minkäänlaista lehteä. Parannusta on tapahtunut mutta lehteä voi vielä parantaa todella paljon lisää. @12 JOO, olisi tosi kivaa, jos toi oikeesti olisi semoinen yhteisöllinen ”tiede”lehti. Lehteen eri alojen uusia tutkimustuloksia tai tiivistettyjä suomenkielisiä artikkelija (opiskelijat vois omista tutkielmistaan yms tehä tekstejä lehteen). @13 JA varsinaisen tieteen lisäksi haluaisin lukea eri alojen ja osakuntien tapahtumista ja meiningeistä. Ja semmoisia arkisia tekstejä eri alojen opiskeluarjesta yms. Meidän selvästi yksinkertaisemmasta ainejärjestllehdestä on kiva lukea näit. @13 SIIS ajatuksena, että lehti tutustuttaisi eri aloihin, niiden arkeen, opiskelijoihin ja perinteisiin. Lehden voisi jakaa selkeämmin osioihin esim. aluksi uusia tutkimusjuttuja/ artikkeleja, mitä uutta milläkin alalla. Sitten voisi olla niitä @13 ARKISEMPIA juttuja, vaikkapa mitä kuuluu -tyyppistä tai millaista on ollut eka vuosi milläkin alalla, vaihtarikertomuksia jne. Lopussa voisi olla osio tuleville tapahtumille, kiinnostaville kursseille yms yms ilmoituksia. @13 @13 Eikö Yliopisto-lehti ole juuri tuollainen? @8 NYKYSELLÄÄN se on kyllä vaan köyhän miehen image. Yliopistosisällöillä vois pelata paljon enemmän @9 MUN mielestä se egyptijuttu viimesimmästä numerosta oli kiinnostava. oisin halunnu lukee lisää! @17 OLIPA hykerryttävää luettavaa, joka tuo valoa journalismin pimeisiin kulmiin. Tattista vaan #ylioppilaslehti @JussiKarki MAAPALLO ja kansan kukkaro eivät kestä elintasokilpailua->Pentti Linkola oikeassa. Mutta on mentävä selkeiden sapluunoiden mukaan ja velkaa vähentäen. 80-luvun taso tavoite: opettajat ajaa pikkufiiualla, just ennen eläköitymistä uudenkarhean Nissanin rattiin! @Aripert ANNOIN Ylioppilaslehdelle mahdollisuuden ja luin. Muutama pidempi hyvä juttu mutta puolista en ymmärtänyt oikein mitään. Kuulosti ihan joltai mun päiväkirjatrippisekoilulta @OJ KERTOIKO bussi reissusta Turkuun? @1 JA vitsi mikä mainospläjäys puoliksi! Lukeeks abit tota ku niin paljon valmennuskurssi tms mainoksia @OJ MAINOKSET ovat hyvä asia, lehti saa niistä tuloja @3 SE arabikevät-artikkeli oli kiva @4 Vis io -p iilo lin sse jä m ain os te ttiin ak tiiv ise sti Ylio pp ila sle hd es sä vu on na 19 91 . Ylioppilaslehden visionäärisen toimitusteamin kanssa voit verkostoitua LinkedInissä. Ju lk in en ke sk us te lu ja tk uu si vu lta 6 . JULKISTA KESKUSTELUA ylioppilaslehti.fi 11
teKSti PINJA PORVARI KUvitUS ANTTI YRJÖNEN Lähes joka neljäs jättää tilastotieteen opinnot kesken Helsingin yliopistossa. Usein kesken jäävät myös kemia ja matematiikka. Ylioppilaslehti selvitti, miksi näin on. yliopistosta HELPPO PÄÄSTÄ SISÄÄN, Silti yksikään kemian koulutus Suomessa ei Nordlundin mukaan houkuttele runsaasti opiskelijoita. Vähäisistä hakijoista hyvin harva asettaa kemian ensimmäiseksi hakukohteeksi. Syyn dekaani arvelee olevan osittain kemian imagossa. Alaa ei pidetä tarpeeksi jännittävänä. Suurin yksittäinen syy kemian opiskelijakatoon ovat lääketieteen oppilaitokset. Niihin tähtäävät opiskelijat aloittavat Nordlundin mukaan usein kemian opinnot tavoitteenaan valmistautua lääketieteen pääsykokeita varten. Helsingin yliopisto tutki muutama vuosi sitten kemian keskeyttäneitä opiskelijoita tarkemmin. Aloittaneista opiskelijoista jopa neljäsosa oli siirtynyt kandiohjelman aikana lääketieteelliseen. ”Kemia toimii siis ihan hyvin tällaisena lääkiksen sisääntuloväylänä”, Nordlund sanoo. Myös Keltanen mainitsee, että kemialla on vuosikausia ollut maine ilmaisena pääsykurssina lääketieteelliseen. Fuksivuonna kemian, kuten monen luonnontieteellisen alan opinnoissa, kerrataan lukiossa opetettuja asioita. Se tukee Keltasen mukaan lääketieteelliseen lukua. Hän ei silti väitä, että TILASTOTIEDE ON kolmesta alasta opiskelijamäärältään selvästi pienin. Viimeisimmän keskeytystilaston mukaan Helsingin yliopistossa on noin 250 tilastotieteen opiskelijaa. Kemiaa lukee yli 500 opiskelijaa, matematiikkaa lähes 1 200. Luvut eivät tosin ole yksiselitteisen tarkkoja. Kokonaisopiskelijamäärästä poistetaan tilastoitaessa muun muassa tohtorintutkintoa suorittavat ja henkilöt, joilla on puutteellinen henkilötunnus. Tilastotieteestä vaihdetaan useimmiten matematiikan opintoihin. Tämä ei yllätä Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisten opiskelijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Matlu ry:n puheenjohtajaa Linnea Keltasta. Hän uskoo, että matematiikan maisterivaiheen kattavilla suuntautumisvaihtoehdoilla on osuutta asiaan. KEMIAN ONGELMA on yksinkertaisimmillaan se, ettei se ole kovin suosittu ala. Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Kai Nordlund kertoo, että alalla on paljon pysyviä työpaikkoja hyvällä palkalla. Lisäksi Kemia lukeutuu Suomen merkittävimpien teollisuuden alojen joukkoon. H elsingin yliopistossa useimmin kesken jäävien opintojen joukossa ovat tilastotiede, kemia ja matematiikka. Tiedot selviävät opetushallinnon Vipunen-tilastopalvelusta. Sen mukaan prosentuaalisesti eniten keskeyttäneitä on tilastotieteessä. Toisena tulee kemia, kolmantena matematiikka. Kaikki kolme kuuluvat Helsingin yliopistossa matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan. (Tilastojen kärjessä pyörii myös metsänhoito. Se saattaa johtua opintosuunnan vaihtamisesta metsätieteiden sisällä. Todennäköisemmin kyse on tilastointivirheestä, sillä Vipunen ja Helsingin yliopisto tilastoivat keskeytyslukuja eri koulutusalaluokitusten mukaan.) Samat alat ovat pysyneet keskeytystilastojen kärjessä jo vuosia. Vähiten keskeytyksiä Helsingin yliopistossa tehdään lääketieteen ja eläinlääketieteen opinnoista. Niissä keskeytysprosentti on 2 prosenttia. Keskeyttämisen syynä voi olla esimerkiksi motivaation puute, koulutusalan vaihtaminen tai työllistyminen omalle alalle. Syyt vaihtelevat koulutusaloittain. HELSINGIN YLIOPISTO KAIKKI SUOMEN YLIOPISTOT 23,5% (57 IHMISTÄ) 23,8% (90 IHMISTÄ) 17,2% (87 IHMISTÄ) 15,2% (240 IHMISTÄ) OPINTONSA KESKEYTTÄNEET 2017–2018 TILASTOTIEDE KEMIA VAIKEA PÄÄSTÄ ULOS 12 Ylioppilaslehti 2/2021
Kau pp ati e d e 2 0, 6 % (2 1 ih m i st ä) ”Meidän vitsi siitä, että on helppo päästä sisään, mutta vaikea päästä ulos, pitää siltä osin jollain tasolla paikkaansa. Vaikka osaisit lukiossa hyvin luonnontieteitä ja pääset heittämällä sisään yliopistolle lukemaan kemiaa tai matikkaa, se ei vielä tarkoita sitä, että opinnot olisivat helppoja tai olisi helppoa valmistua”, hän sanoo. Keltasella on keskeyttämisiä selittävä toinenkin teoria. Hän uskoo luonnontieteelliseen päätyvän verrattain monia ihmisiä, jotka eivät vielä hakuvaiheessa tarkalleen tiedä, kuinka laajat opiskelumahdollisuudet yliopisto ylipäätään tarjoaa. Silloin on helppo valita koulutusala, joka on ollut lukiossa tai peruskoulussa mieleinen. Moni empivä opiskelija innostuu alastaan korkeakouluopintojen edetessä, kun taas osa saa lopetuspäätökselleen varmistuksen. ON KUITENKIN hankalaa saada täsmällistä tietoa siitä, kuinka paljon ja mitä oikeasti keskeytetään. Keskeytysmääriä vertaillaan aina lukuvuoden alusta seuraavan lukuvuoden alkuun. Tämä tarkoittaa, että opiskelija on voinut päätyä keskeyttäneisiin laiminlyömällä lukuvuosi-ilmoittautumisensa. Jos hän jatkaa opintojaan myöhemmin saman lukuvuoden aikana, se näkyy vasta seuraavan vuoden tilastossa. Osa keskeyttämisistä on siis tilapäisiä. Myöskään omalle alalle työllistymisen vuoksi keskeyttäneistä opiskelijoista ei ole selkeää tilastotietoa. Yliopistot eivät saa dataa tietosuojan vuoksi automaattisesti. Tilastokeskus kerää tietoa keskeyttäneistä, jotka ovat työelämässä. Luvuista ei kuitenkaan selviä, ovatko henkilöt työllistyneet omalle alalleen vai käyvätkö vain yleisesti töissä missä tahansa. Luonnontieteellisillä aloilla on yleistä päätyä oman alan työpaikkaan jo opintojen aikana. Se saattaa osin selittää alhaisempia valmistumisprosentteja. ”Tilanne on hyvin erilainen kuin esimerkiksi lääkärien koulutuksessa. Laki vaatii, että lääkärillä täytyy olla tutkinto. Olen joskus miettinyt, että jos laki ei vaatisi sitä ja yksityiset terveysfirmat palkkaisivat lääketieteen kandidaatteja parin vuoden opinnoilla töihin, niin kuinka moni sen jälkeen enää valmistuisi lääkäriksi”, Nordlund naurahtaa. kursseista olisi lääketieteellisen pääsykokeissa välttämättä mitään hyötyä. MATEMATIIKAN KOHDALLA kyse on Nordlundin mukaan toisinaan liian suuresta sisäänottomäärästä. Melkein kahdensadan opiskelijan hyväksyminen kerralla voi tarkoittaa sitä, etteivät he kaikki ole tarpeeksi motivoituneita suorittaakseen tutkintoaan loppuun asti. Siitä, että matematiikasta siirrytään yleisimmin opiskelemaan kauppatieteitä, Keltanen ei ole kuullut aiemmin. Nordlund pitää vaihtosuuntaa tavallisena. Yliopistoa ei tarvitse välttämättä edes vaihtaa, sillä samasta opinahjosta löytyvät niin ekonometria kuin taloustiede. KELTANEN KUVAILEE matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan aineiden opiskelun olevan erityyppistä kuin lukiossa. Esimerkiksi matematiikan opintojen katsantokulma on yliopistossa toisenlainen. Kursseilla keskitytään laskemisen sijaan lähinnä todistamaan. Keltasen mukaan opinnot koetaan Kumpulan kampuksella keskimäärin melko haastaviksi. Sitä moni uusi opiskelija ei osaa odottaa. Ham m as l ä äke tie de 1 2,5 % (6 ihm is t ä ) Matematiikka (102 ihmistä) Kemia (48 ihmistä) Tilastotiede (30 ihmistä) M atema t ii k k a 20,0 % ( 6 i hm i s tä ) Tietoj en käs i tt e ly 11,8 % ( 1 2 ih mi stä) Lä ä ketie d e 25 , 0% ( 1 2 ihm is t ä ) 16,1% (186 IHMISTÄ) 16,2% (438 IHMISTÄ) 2,0% (18 IHMISTÄ) 2,0% (9 IHMISTÄ) 2,0% (9 IHMISTÄ) MATEMATIIKKA LÄÄKETIEDE ELÄINLÄÄKETIEDE 1,6% (75 IHMISTÄ) HELSINGIN YLIOPISTOSSA KOULUTUSALAA VAIHTANEET 2017–2018 Yksittäisiä ihmisiä ripotellen muualle kaikilta kolmelta koulutusalalta S ähk öja e n ergiate k n i ik ka 1 1,8 % ( 1 2 ih m is t ä ) TILASTOJEN LÄHDE: OPETUSHALLINNON VIPUNEN-TILASTOPALVELU ylioppilaslehti.fi 13
teKSti ANSSI BWALYA KUvitUS MILJA KEINÄNEN Pojat pärjäävät koulussa ja Pisa-tutkimuksissa huonommin kuin tytöt. Selitystä on etsitty aivoista. Niistä on löytynyt sukupuolten välillä joitakin eroja, mutta nykytiedon valossa väite poikien aivojen hitaammasta kypsymisestä ei pidä paikkaansa. ajasta Miksi sukupuoli näkyy oppismistuloksissa? tasapuolisesti lapset pääsevät laadukkaan opetuksen piiriin. ”Eli ei ole kyse siitä, että meillä olisi luontaisesti enemmän miespuolisia neroja. Sen sijaan vaikuttaisi siltä, että pojilla on suhteessa enemmän alttiutta erilaisille oppimisvaikeuksille.” Wierenga pitää mahdollisena, että selitys löytyy aiemmin mainitusta erosta: siitä, että poikien aivorakenteissa on enemmän vaihtelua kuin tyttöjen. Varmaa tutkimustietoa asiasta ei kuitenkaan vielä ole. Wierenga korostaa, että sukupuolierot ovat joka tapauksessa niin maltillisia, ettei yksittäisen ihmisen aivojen rakenteesta voi tehdä mitään päätelmiä yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. Lisäksi on tärkeää muistaa, että aivot muovautuvat jatkuvasti uusien oppimiskokemusten myötä, erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa. Vaikka tietty ryhmien välinen ero selittyisi osin eroilla aivorakenteissa, tämä ei tarkoita sitä, etteikö eroavaisuuksiin voisi vaikuttaa ympäristöä muokkaamalla. SUKUPUOLTEN VÄLISET ja sisäiset erot näkyvät myös Suomen Pisa-tuloksissa. On huomattu, että poikien tuloksissa on enemmän hajontaa. Pisa-tutkimuksen kansallinen tutkimusjohtaja Arto K. Ahonen kuvailee hyvin samanlaista vinoumaa kuin Wierenga: osaamisjakauman yläpäässä sukupuolieroja LEIDENIN YLIOPISTON apulaisprofessorin, aivotutkija Lara Wierengan mukaan ajatus poikien aivojen hitaammasta kypsymisestä voi tuntua houkuttelevalta, koska vastaavan viiveen voi nähdä murrosiän kasvupyrähdyksissä. Lisäksi ensimmäiset aihetta tarkastelleet, 2000-luvun alussa julkaistut tutkimukset todella havaitsivat, että tietyt aivorakenteen muutokset tapahtuivat pojilla keskimäärin myöhemmin kuin tytöillä. Näitä tuloksia ei kuitenkaan ole sittemmin pystytty luotettavasti toistamaan. Joitain eroja aivoissa kuitenkin on. Tuoreemmissa tutkimuksissa on havaittu, että selvimmät erot liittyvät yksilöllisen vaihtelun määrään kunkin sukupuoliryhmän sisällä. On havaittu, että poikien välillä on suurempaa vaihtelua aivojen rakenteessa ja kehitystahdissa kuin tyttöjen. Wierengan tutkimusryhmä pyrkii parhaillaan selvittämään, ovatko aivojen eroavaisuudet yhteydessä eroihin käyttäytymisessä ja tiedonkäsittelytaidoissa. Esimerkiksi älykkyystutkimuksissa on havaittu, että miesten välillä on enemmän vaihtelua älykkyydessä. Nykytiedon valossa vaihtelu ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti älykkyysjakauman ääripäihin, vaan miehet näyttävät olevan yliedustettuina jakauman häntäpäässä. Huippuosaajien joukkoon pääsemiseen vaikuttavat Wierengan mukaan enemmän kulttuuriset tekijät – etenkin se, kuinka V iime vuosina monissa tutkimuksissa on huomattu, että poikien oppimistulokset jäävät Suomessa keskimäärin heikommiksi kuin tyttöjen. Tuoreimmassa Pisa-tutkimuksessa pojat pärjäsivät tyttöjä heikommin niin lukutaidossa, matematiikassa kuin luonnontieteissäkin. Samanlainen ero oli nähtävissä kahdeksannen luokan oppilaiden digitaitoja arvioineessa ICILS-tutkimuksessa. Lisäksi pojat ovat Tilastokeskuksen tietojen mukaan yliedustettuina koulupudokkaiden joukossa. Tämä on horjuttanut käsitystä suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudesta ja herättänyt kysymyksiä ja spekulaatioita siitä, mistä erot johtuvat. Yksi suosittu selitys liittyy biologiaan. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan erot selittyvät sillä, että poikien aivot vain kypsyvät hitaammin kuin tyttöjen. Esimerkiksi viime elokuussa Helsingin Sanomissa (23.8.2020) julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa lääketieteen ja psykologian asiantuntijat suosittelivat ottamaan opetuksessa huomioon ”neurobiologisen kypsymisen eritahtisuuden”. Poikien etuotsalohkot ”kypsyvät” heidän mukaansa hitaammin kuin tyttöjen. Toisaalta helmikuussa 2020 Helsingin Sanomat kirjoitti tiedejutussaan, ettei käsitys tyttöjen ja poikien aivojen erilaisesta kehityksestä pidä paikkaansa. 14 Ylioppilaslehti 2/2021
ei näy, mutta heikoimmin suoriutuvien joukossa pojat ovat yliedustettuina. Mitään yksiselitteistä syytä vinoumalle ei Ahosen mukaan ainakaan Pisa-aineistosta löydy. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tietyillä taustatekijöillä on suurempi vaikutus poikien kuin tyttöjen oppimistuloksiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi perhetausta ja kiinnostus oppiainetta kohtaan. ”Akateemisesti koulutetuissa perheissä koko keskustelukulttuuri on vähän erilainen kuin matalamman koulutustason perheissä, ja sitä kautta perhetausta voi vaikuttaa osaamiseen”, Ahonen selittää. ”Toinen tärkeä juttu on tietenkin se, kuinka paljon vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Ilmeisesti on niin, että pojille vanhempien osallistumisella on suurempi merkitys kuin tytöille.” Ahonen nostaa myös esiin sen, että Suomen Pisa-tulokset ovat kaiken kaikkiaan heikentyneet tasaisesti vuodesta 2006 lähtien. Tämä on näkynyt eri tavoin eri oppiaineissa ja niiden oppimistulosten sukupuolieroissa. Esimerkiksi lukutaidossa tytöt ovat ensimmäisistä mittauksista lähtien pärjänneet poikia paremmin, ja ero on säilynyt, vaikka tulokset ovat yleisesti ottaen heikentyneet. Toisaalta matematiikassa pojat pärjäsivät vielä vuosituhannen alussa hieman paremmin kuin tytöt. Sittemmin osaaminen on heikentynyt molemmissa ryhmissä, mutta pojilla jyrkemmin. Tämä on johtanut siihen, että tytöt pärjäävät nyt matematiikassa paremmin kuin pojat. O P P I M I S T U LO S T E N huonontuminen koskee kaikkia, eivätkä taustalla olevat syyt välttämättä liity sukupuoleen sinänsä, vaikka herkkyys perhetaustan kaltaisille kriittisille taustatekijöille vaihtelisikin sukupuolesta riippuen. Herää kysymys, kannattaako oppimistulosten heikentymistä tarkastella binäärisenä sukupuolikysymyksenä. Kansallisen k o u l u t u k s e n arviointikeskuksen Karvin asiantuntijoiden Jaana Saarisen ja Kirsi Siekkisen mukaan keskustelu oppimistuloksista pelkistyy liian usein poikien ja tyttöjen vertailuun. Heidän mielestään huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että tyttöjen ja poikien joukossa on hyvin ja heikommin menestyviä oppijoita. Suomessa on edelleen koulussa hyvin menestyviä nuoria, mutta heikommin menestyvät pärjäävät yhä huonommin. Samanaikaisesti motivaatio oppimista kohtaan on heikentynyt. Muita muutostrendejä ovat sosioekonomisen taustan merkityksen kasvu, alueellisten erojen korostuminen ja eriytyvät koulutusvalinnat suurissa kaupungeissa. KARVI TEKEE opetusministeriölle kesällä julkaistavaa selvitystä sukupuolten välisten ja sisäisten oppimiserojen syistä ja taustoista. Siinä tuodaan Siekkisen ja Saarisen mukaan esiin, että tyttö–poika-jaottelun sijaan pitäisi tiedostaa, kuinka sukupuolta tehdään sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Lisäksi tulisi tarkastella muita eroja aiheuttavia tekijöitä, kuten yhteiskuntaluokkaa ja maahanmuuttajataustaa. ylioppilaslehti.fi 15
Kasvisja vegaaniaterioiden osuus myydyistä aterioista syksyn 2020 aikana. Lyyran rakennustyömaan purkujätteestä hyödynnettiin Siitä 22 000 tonnia käytettiin maarakennukseen. Määrä vastaa noin 110 000 betoniporsasta tai -kilpikonnaa. Jos nämä kilpikonnat laitettaisiin parijonoon, ulottuisi jono Kaivopihalta Itäkeskukseen ja takaisin. > 50 % LEIKKASIMME HIILIPÄÄSTÖJÄMME VUODEN AIKANA PYSYVÄSTI 20 % ETENEMME VAKAASTI KOHTI HIILINEUTRAALIUTTA Asianmukaiset työskentelyolosuhteet kaikille Vuonna 2021 loimme alihankintasopimuksiimme liitteen, joka sitouttaa kaikki kumppanimme kohtelemaan työntekijöitään ihmisarvoisesti ja tarjoamaan muun muassa asianmukaista palkkaa. Mielikuvituksen haastamista – tulevaisuusskenaarioiden luomista Miltä näyttää pandemian jälkeinen maailma ja yhteiskuntajärjestys, jossa liiketoiminta on mukautettu ilmaston ja luonnonympäristön kanssa yhteen? Se on jotakin erilaista, jolla ei vielä ole muotoa tai nimeä. Olimme Demos Helsingin kanssa mukana perustamassa Untitled-yhteisöä, jossa tätä vielä nimeämätöntä tulevaisuutta kehitetään yhdessä. Koronapandemia moukaroi Ylvaa Maaliskuussa 2020 Suomeen iskenyt koronapandemia ei päästänyt Ylvaa helpolla. Pandemialla oli suuret vaikutukset erityisesti ravintolaliiketoimintaan ja henkilöstöömme. Hyvästit naudanlihalle Päätimme luopua naudanlihan tarjoamisesta UniCafe-ravintoloissamme. > 97 % LUE LISÄÄ TÄSSÄ KOHOKOHDAT SIITÄ, KUINKA OMISTAMASI LIIKETOIMINTA TEKI TÖITÄ KESTÄVÄMMÄN YHTEISKUNNAN ETEEN VUONNA 2020. Moi Helsingin yliopiston opiskelija, Ylvan omistaja! MAINOS
Kasvisja vegaaniaterioiden osuus myydyistä aterioista syksyn 2020 aikana. Lyyran rakennustyömaan purkujätteestä hyödynnettiin Siitä 22 000 tonnia käytettiin maarakennukseen. Määrä vastaa noin 110 000 betoniporsasta tai -kilpikonnaa. Jos nämä kilpikonnat laitettaisiin parijonoon, ulottuisi jono Kaivopihalta Itäkeskukseen ja takaisin. > 50 % LEIKKASIMME HIILIPÄÄSTÖJÄMME VUODEN AIKANA PYSYVÄSTI 20 % ETENEMME VAKAASTI KOHTI HIILINEUTRAALIUTTA Asianmukaiset työskentelyolosuhteet kaikille Vuonna 2021 loimme alihankintasopimuksiimme liitteen, joka sitouttaa kaikki kumppanimme kohtelemaan työntekijöitään ihmisarvoisesti ja tarjoamaan muun muassa asianmukaista palkkaa. Mielikuvituksen haastamista – tulevaisuusskenaarioiden luomista Miltä näyttää pandemian jälkeinen maailma ja yhteiskuntajärjestys, jossa liiketoiminta on mukautettu ilmaston ja luonnonympäristön kanssa yhteen? Se on jotakin erilaista, jolla ei vielä ole muotoa tai nimeä. Olimme Demos Helsingin kanssa mukana perustamassa Untitled-yhteisöä, jossa tätä vielä nimeämätöntä tulevaisuutta kehitetään yhdessä. Koronapandemia moukaroi Ylvaa Maaliskuussa 2020 Suomeen iskenyt koronapandemia ei päästänyt Ylvaa helpolla. Pandemialla oli suuret vaikutukset erityisesti ravintolaliiketoimintaan ja henkilöstöömme. Hyvästit naudanlihalle Päätimme luopua naudanlihan tarjoamisesta UniCafe-ravintoloissamme. > 97 % LUE LISÄÄ TÄSSÄ KOHOKOHDAT SIITÄ, KUINKA OMISTAMASI LIIKETOIMINTA TEKI TÖITÄ KESTÄVÄMMÄN YHTEISKUNNAN ETEEN VUONNA 2020. Moi Helsingin yliopiston opiskelija, Ylvan omistaja!
Koronavuoden aikana ministerit ovat olleet näkyvästi esillä. Tiedotustilaisuuksissa, uutisissa, kansikuvissa. Yhtä ei kuitenkaan ole näkynyt. Ylioppilaslehden agendajournalistit selvittivät, missä ja kuka on Thomas Blomqvist – ja onko hänellä jotakin salattavaa. NÄKYMÄTÖN MINISTERI
PROLOG – FREDAG DEN 19 FEBRUARI S inä päivänä naiset nähtiin viisi kertaa. Ensin Valtioneuvoston linnassa, Senaatintorin laidalla. He painoivat keltaisen empirepalatsin seinässä olevaa nappulaa ja astuivat sisään vallan linnakkeeseen. Pyöröoven jälkeen he kääntyivät raput ylös oikealle pieneen sivuhuoneeseen, jonka jykevän tiskin takana istui keski-ikäinen nainen. Hän tervehti pleksin takana seisovia tummiin pukeutuneita hahmoja. Kolmikosta pisin taitteli auki paperiarkin ja painoi sen vasten pleksiä. ”Oletteko nähnyt tätä miestä?” hän kysyi. Kasvoilla oli maski, kädessä hanskat. Paperista ei tulisi löytymään sormenjälkiä. ”Tuota, tiedätkö, en ota nyt kantaa mihinkään tuollaiseen, en ole välttämättä oikea henkilö siihen”, aulavahti vastasi. Hän tuskin tiesi, että pian sama kummallinen näytelmä toistuisi muissakin valtionhallinnon virastoissa. Muutamaa minuuttia myöhemmin naiset kipusivat ylös Säätytalon portaita, soittivat ovikelloa, hiipivät aulaan, vetivät taskustaan ruttuiselle kopiopaperille tulostetun kuvan ja kysyivät, onko tätä ruskeahiuksista, sinisilmäistä miestä näkynyt. Kieltävän vastauksen saatuaan he katosivat kelmeään kevätaurinkoon. Sosiaalija terveysministeriössä heidät näki punaiseen nahkatakkiin pukeutunut mies, jazzkitaristi Aki Hauru, joka istui kadulla vaatimassa hallitukselta rahaa. Viikon jatkuneen mielenosoituksen aikana silminnäkijä oli nähnyt monia päättäjiä, kuten kuntaministeri Sirpa Paateron ja perheja peruspalveluministeri Krista Kiurun, mutta sinisilmäistä miestä hän ei ollut havainnut – tai niin hän ainakin naisille väitti. ”Nevöhööd.” Tuntui kuin salaperäisyyden verho ympäröisi hänen liikkeitään. Ulkoministeriössä vartiointiliikkeen mies vaikeni kuin muuri. ”Me ei anneta henkilöstöstä infoa.” Vasta Pyöriäinen-korttelissa Esplanadin puiston laidalla sijaitsevassa oikeusministeriön kivisessä linnassa naisia lykästi. ”On”, vastasi vartija. ”Onko?” kysyivät naiset. Heidän äänestään huokui riemu ja hämmennys. ”On”, vartija vahvisti ja jatkoi. ”Hänhän istuu täällä.” KAPITEL 1 – DEN OKÄNDA MINISTERN T iistaina 10. joulukuuta 2019 valtioneuvoston nettisivuilla julkaistiin tiivis tiedote. Siinä kerrottiin, että tasavallan presidentti on nimittänyt Suomen 76. hallituksen. Vieressä oli kuva ministereistä. Rivissä oli 15 mustiin pukeutunutta hahmoa. Useimmat heistä ovat sittemmin tulleet tutuiksi televisiosta, tiedotustilaisuuksista, lehtien palstoilta ja kansista. Tutuimmat ovat keskellä. Haavisto, Andersson, Kulmuni, Marin, Ohisalo, Kiuru, Lintilä. Kolmantena oikealta, Sirpa Paateron ja Aino-Kaisa Pekosen välissä seisoo mies, jolla on helmenharmaa kravatti. Mies on Thomas Blomqvist, 56-vuotias raaseporilainen kunnallispoliitikko, rkp:n kansanedustaja ja pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri. Niissä tehtävissä Blomqvist aloitti jo Antti Rinteen hallituksessa kesäkuussa 2019. Samoihin aikoihin Ilta-Sanomat paljasti, että vain joka toinen suomalainen tunnistaa rkp:n uuden ministerin. Tammikuussa 2020 Helsingin Sanomat kirjoitti kolmikymppisten naisten rivistön rikkovasta ”keski-ikäisestä solmiomiehestä”, ”Suomen tuntemattomimmasta ministeristä”. Kuka hän on, lehti kysyi. Me vastaamme. KAPITEL 2 – POJKEN SOM HJÄLPTE MED LÄXOR T enholassa alkoi tiettävästi liikkua ihmisiä jo rautakaudella. Keskiajalla siellä oli väkeä enemmänkin. Siitä on todisteena joskus vuosien 1460–1480 paikkeilla rakennettu kivikirkko, joka seisoo keskellä nykyistä Tenholan kylää. Se sijaitsee Uudenmaan läntisimmässä kolkassa, 15 kilometriä Tammisaaresta luoteeseen ja sata kilometriä Helsingistä länteen. Asukkaita on noin 2 500. Thomas Blomqvist syntyi Tammisaaressa vuonna 1965. Lapsuutensa hän vietti Tenholassa perheen maatilalla. Koulukaverit silloisesta Tenala-Bromarf experimentgrundskolanin kyläkoulusta muistavat kiltin, rauhallisen ja hauskan pojan. Anne Lindholm ja Martin Kevin olivat tulevan ministerin kanssa samalla luokalla ensimmäisestä yhdeksänteen. ”Jos ei osannut vaikkapa matematiikan tehtäviä, saattoi aina kääntyä Thomaksen puoleen”, Lindholm muistelee. Kevin sanoo, että Blomqvist saattoi olla hyvin kiinnostunut sellaisista asioista, joita muut lapset eivät ymmärtäneet vielä lainkaan. Hän oli esimerkiksi från dag ett perillä valtionhallinnosta ja tiesi, mitä eroa on hallituksella ja eduskunnalla. Viidennellä luokalla Blomqvist kiinnostui historiasta. Kuudennella ja seitsemännellä hän kirjoitti äidinkielen tunneilla esseitä Urho Kekkosesta, Puolan solidaarisuusliikkeestä ja Lech Wa??sasta. teKSti SONIA EL KAMEL, KAROLIINA PAANANEN & TUIJA SILTAMÄKI KUvat SAKARI PIIPPO yl-ajojahti ylioppilaslehti.fi 19
Pienessä kylässä lapset olivat tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa. Lindholm ja Blomqvist olivat samassa urheiluseurassa, kilpailivatkin, ainakin pituushypyssä ja juoksussa. Blomqvist hyppäsi pidemmälle, mutta lyhyillä matkoilla Lindholm oli nopeampi. Yksi laji oli kuitenkin ylitse muiden: Hiihto. Se vei Blomqvistin mukanaan. Raaseporin autopesussa ministeriä ei väitetysti ole näkynyt, mutta puhelimeen kutsuttu Marica Sundström muistelee harrastaneensa nuorena hiihtoa samassa hiihtoseurassa kuin Blomqvist. Kerran teini-ikäinen Blomqvist opetti nuoremmille hiihtäjille hiihtotekniikkaa, Sundström kertoo. Martin Kevin kertoo, että hänestä ja Blomqvistista tuli hyviä ystäviä. Teini-ikäisinä he kävivät pitkiä keskusteluja maailmasta ja asioista. Tonårfilosofera, Kevin kuvailee. Lukiossa tiet hetkeksi erkanivat. Blomqvist kirjoitti ylioppilaaksi Ekenäs gymnasium -lukiosta vuonna 1984. Todistuksessa komeili pelkkiä laudatureja. Ruotsi äidinkielenä, pitkä suomi, pitkä englanti, pitkä matematiikka, lyhyt saksa, reaali. Sen myötä tie maailmalle oli auki. Armeijan jälkeen ylivääpelin tie vei vuonna 1985 Helsingin yliopistoon, maaja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan. KAPITEL 3 – PAPPAS SPÅR V uonna 1991 Blomqvist palasi Tenholaan. Blomqvistin isä oli jatkanut tilalla isänsä työtä, ja nyt olisi Blomqvistin vuoro. Nuori isäntä oli uudistusmielinen. Edellinen sukupolvi oli kasvattanut tilalla lypsylehmiä 1970-luvun alkuun asti, minkä jälkeen keskityttiin pienporsastuotantoon. Se loppui vuonna 1984. Olisi pitänyt investoida uuteen sikalaan, mutta uusi isäntä ei pitänyt sitä järkevänä. Hän ei ollut valmis viettämään kaikkea aikaansa maatilalla, vaikka se olikin aina ollut hänelle tärkeä. Kavereiden kanssa leikkiminen ja urheileminen oli kyllä kivaa, mutta jos pääsi isän kanssa traktoriin tai maataloustöihin… Nykyisin Blomqvist asuu tilalla vaimonsa Mian ja pariskunnan kolmen lapsen kanssa. Viljelymaata on 85 hehtaaria, pelloilla kasvaa sokerijuurikasta ja viljaa. Eläimiä on lähinnä lemmikkeinä. Lapsilla on kaksi kania, joiden nimiä Blomqvist ei muista. Kesäksi hankitaan kesäkanoja. Koulukavereista Martin Kevin on muuttanut Espooseen, mutta Anne Lindholm viihtyy seudulla edelleen. Hän pitää Bakfickan-nimistä ravintolaa ja Frimanshandel-sekatavarakauppaa. Blomqvist asioi siellä toisinaan. Sekatavarakaupan myyjä, Lindholmin alainen, ei suostu paljastamaan, mitä ministeri liikkeestä ostaa. ”Mutta meillä myydään maataloustarvikkeita.” Raaseporissa sijaitsevasta Finbygrändin maatalousmuseosta sen sijaan kerrotaan, että ministeri on vieraillut museossa viimeksi joitakin vuosia sitten. ”Sen jälkeen hän on ollut kiireinen mies”, sanoo Filip Karlsson. Hän tuntee Blomqvistin maanviljelypiireistä. Karlsson kuvailee ministeriä tarkaksi, huomaavaiseksi ja miellyttäväksi ihmiseksi. ”Silloin kun jutellaan hänen kanssaan, hän kuuntelee. Ei mikään kiire saada vastata. Hän kuuntelee, mitä ihmisellä on sanottavaa ja sitten hän vasta kommentoi.” ”Niin kuin telkkarista kai huomaa, hän ehkä saisi puhua enemmän. Olette kai nähnyt hänet haastettaluissa, aika rauhallinen mies.” Blomqvistin naapuri, maanviljelijä Henrik Kevin on hoitanut osaa Blomqvistin viljelyksistä, kun tämä ei ole ehtinyt. Henrik Kevin on Martin Kevinin pikkuserkku ja tuntenut Blomqvistin vuosia ja sanoo ministerin olevan ”hyvin tavallinen”. ”Hänellä ei mene yli. Ei hän ole sellainen, että hän keksisi jotain isoa juttua.” Eikä oikein sellainenkaan, joka toisi omia asioitaan esiin, Kevin kuvailee. ”Se on ehkä ongelma hänelle poliitikkona.” KAPITEL 4 – DAVID OCH GOLIAT S uomessa rkp on pieni puolue, mutta Raaseporissa suuri. Valtuuston 43 paikasta rkp:n hallussa on niukka enemmistö, 22 paikkaa. Blomqvist valittiin Tammisaaren kaupunginvaltuustoon vuonna 1993. Vuonna 2005 hän aloitti valtuuston puheenjohtajana. Tammisaaren kaupunki lakkautettiin vuonna 2009. Samalla Tammisaari, Karjaa ja Pohja yhdistyivät Raaseporin kaupungiksi. Se tiesi muutoksia myös Thomas Blomqvistille. Kun Tammisaari lakkasi olemasta, Blomqvistista tuli Raaseporin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Raaseporin kaupunginhallituksen valtuutettu Kimmo Koivunen (sd) kuvailee Blomqvistia ”erittäin asialliseksi”. ”Puhuu selkeää suomen kieltä ja ruotsin kieltä.” Koivusen mukaan Blomqvist pitää valtuustossa esillä ”yleisasioita”. ”Hänellä ei ole mitään keihäänkärkiä, mitä pitäisi painottaa. Hän ei halua profiloitua yhden asian mieheksi.” Valtuutettu Tanja Konttinen (vihr) sanoo, että Blomqvist on rauhallinen ja reilu. Vuoteen 2019 asti valtuustoa johtanut Blomqvist oli hänestä hyvä puheenjohtaja, joka otti huomioon valtuutettujen mielipiteitä ja luotsasi valtuustoa eteenpäin. Eduskuntaan Blomqvist yritti päästä ensimmäisen kerran vuonna 2003. Ääniä tuli hieman yli 2 000. Se ei riittänyt läpimenoon. Neljä vuotta myöhemmin jokin oli muuttunut. Ääniä tuli 7 280 ja Blomqvistista kansanedustaja. Viime eduskuntavaaleissa rkp sai läpi yhdeksän ehdokasta. Blomqvist oli 6 137 äänellä heistä mediaani. Neljä läpipäässyttä ehdokasta sai enemmän ääniä kuin hän, neljä vähemmän. Blomqvist oli vahvasti keskellä myös kaikkien ehdokkaiden joukossa: hän sai 97. eniten ääniä. Kansanedustajakollegana hän on pidetty. Rkp:n kansanedustaja Anders Adlercreutz sanoo, ettei ikinä ole kuullut puoluetovereilta poikkipuolista sanaa Blomqvistista. Kaikissa tilanteissa rauhallinen, asiallinen, äärimmäisen luotettava, äärimmäisen reilu, hän kuvailee. Sellaiseksi Blomqvistia kuvailevat monet muutkin. Asiapoliitikko. Kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Miellyttävä, rauhallinen, kiltti. Ottaa muut huomioon. 20 Ylioppilaslehti 2/2021