9/2022 MARRASKUU | VOIMA.FI TEEMA: KUOLEMA ASTRID SWAN tuhlaa jatkoaikaa
LAURA RUOHONEN SULTANAATTI ASTRID LINDGREN RONJA, RYÖVÄRINTYTÄR ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 30.11. KANTAESITYS VALLILAN KANSALLIS TEATTERISSA 16.11. WILLIAM SHAKESPEARE LEAR HEINI JUNKKAALA PUDOTA ENSI-ILTA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 2.3.2023 KANTAESITYS OMAPOHJASSA 15.2.2023 LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI KANSALLISTEATTERIN ENSEMBLE LAULETUT LAULUT MICHAEL BARAN NUORET IDEALISTIT KANTAESITYS VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 10.12. KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 8.3.2023
Lalala Napoli (FR) · Helsinki Yiddish Cabaret (US/LV/FI) · Heiskanen Bayatz Baharat (FI/CL/IQ/SY) Juha Kujanpää Ensemble · Karjalasta kolttien maille · Svetlana Spaji? Group (RS) · Merlyn Driver (UK) Lasten Etnosoi! …ja paljon muuta! Katso koko ohjelma: etnosoi.fi 4.–13.11.2022 ENNAKKOÄÄNESTYS 8.– 12.11.2022 VAALIPÄIVÄ 20.11.2022 #SEURAKUNTAVAALIT ekoilija sekoilija rukoilija Äänestä sellaisena kuin olet. S E U R A K U N TA V A A LI T. FI K IR K K O H E LS IN G IS S Ä
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS BURT TURRIDO: AN OPERA Nature Theater of Oklahoman uutuusesitys on huumorin sävyttämä tarina eristäytyneestä yhteiskunnasta. Oopperan muotoja ja käytänteitä tutkivassa esityksissä koetaan muun muassa katastrofaalinen myrsky, neitseellinen hedelmöitys, murha, kolmiodraama, lavastettu teloitus, syntymä, avaruusolentojen hyökkäys ja ihmiskaappaus – eikä tämä show pääty ennen kuin joku lävistyy sarvivalaan syöksy hampaaseen. Esitykset 11,.12. ja 13.11. www.espoonteatteri.fi KOULUMUSTELMAT MARKO LEINO: UNIMAAILMAN VANGIT Koko perheen lukuromaanissa Adan äiti joutuu onnettomuuteen ja makaa sairaalassa tiedottomana. Samalla kun kaupunki peittyy lumivaippaan, suru valtaa Adan maailman ja äiti vaipuu yhä syvemmälle uneen. Mutta isoäidin luona Ada oppii äidistään asioita, jotka johdattavat hänet salaisuuden äärelle. Unen ja toden rajamailla liikkuva romaani on mukaansa tempaava seikkailu tarina ja viisas kertomus oman itsensä ja rohkeutensa löytämisestä, rakkauden voimasta. www.otava.fi Digitaalisuus muuttaa ihmisyyttä yhä radikaalimmin. Nyt on oikea hetki pohtia, millaisia vääristymiä teknologinen hurmio tuottaa ja millaisia turhia lupauksia se on luonut. Vain kriittisellä ajattelulla voimme vielä vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää ja millaisia ihmisiä meistä on tulossa. www.vastapaino.fi What kind of opportunities craftivism opens up in terms of taking a stand and civic activism? In this booklet craftivists from Finland tell why they chose craftivism. Let it inspire you to address important social themes, your thoughts and your feelings through craftivism! Order your booklet or download for free on ksl.fi. Available in English and Finnish. syvemmälle uneen. Mutta äidistään asioita, jotka johsia se on luonut. Vain kriittisellä ajattelulla voimme vielä vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää ja millaisia ihmisiä meistä Europarlamentaarikko Alviina Alametsä selvisi Jokelan koulusurmasta 15-vuotiaana. Samanikäisenä rap-artisti Mercedeksenä (aiemmin Mercedes Bentsona) tunnettu Linda-Maria Roine haaveili kouluampumisesta lopettaakseen kokemansa kiusaamisen. Kirjassaan kaksi valovoimaista vaikuttajaa kirjoittaa kokemastaan kouluväkivallasta ja ratkaisuista, joilla kiusaamisen kierteestä voitaisiin päästä eroon. www.johnnykniga.fi HS:n kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi nimetty Erään kanan tarina on kokoelma absurdin liepeitä haistelevia novelleja eläimistä elämissämme ja eläimistä joita olemme. Se antaa äänen heille, joilta ei aina ymmärretä kysyä ja katsoo kaikenikäisiä, -näköisiä ja -karvaisia päähenkilöitään vähän vinosti mutta lämmöllä. ”Tarkkanäköisissä ja väliin tikahduttavan hauskoissa dialogeissa ihminen laskeutuu luomakunnan herruudesta muiden nisäkkäiden tasolle. Ai että se tuntuu hyvältä.” – Helsingin Sanomat Kirjakaupoista ja kustantajan verkkokaupasta: kustantamo.sets.fi Interaktiivinen teatteriesitys, ins tallaatio ja luento, joka vie aikamatkalle Pohjoismaiden historiaan. Esityksessä kuullaan pohjoismaisia kieliä, tutustutaan kuriositeettigalleriaan ja tut kitaan vanhoja karttoja ja litteää maapalloa ajalta, jolloin maa oli litteä! Vai oliko? Näemme myös aidon, formaliiniin säilötyn merihirviön vuodelta 1532! Yli 8-vuotiaille suunnattu esitys tasapainoilee todellisen ja kuvitteellisen rajalla ja innostaa tutustumaan Pohjoismaiden kulttuuriin, luonnontieteisiin ja historiaan. Vierailuesitys Nukketeatteri Sampossa, Erottajankatu 7 9.–12.11.2022 nukketeatterisampo.fi PÄIVI LISKI: ERÄÄN KANAN TARINA BRIAN KLAAS: PAHA VALTA Järisyttävä tietokirja kysyy, turmeleeko valta vai vetääkö se puoleensa vain pahoja ihmisiä. Päätyykö politiikan huipulle pelkästään valehtelijoita? Miksi narsistit saavat parempaa palkkaa kuin muut? Viihdyttävässä ja oivaltavassa teoksessa tavataan niin ahneita diktaattoreita, vaarallisten kulttien johtajia kuin kapinallisia, kun etsitään vastausta siihen, miksi valta viettelee ja kuinka se muuttaa ihmisiä. Värikkäät tapauk set niin historiasta paljastavat myös, miten voisimme saada valtaan aiempaa parempia ihmisiä. www.atena.fi KIMMO JYLHÄMÖ: DIGI-ASKEESI CRAFTIVISM! CRAFTIVISM! HELSINKHOLMIN YLIOPISTON MOBIILI HISTORIALABORATORIO Je ss ica Sc hä fe r
9 / 2022 • 7 7.11.–11.12.2022 NÄIN KUOLLEEN IHMISEN ensimmäis tä kertaa seitsenvuotiaana. Muistan nimenomaan halunneeni mennä kat somaan kuollutta läheistä ruumishuo neelle. Kokemuksesta jäi, jos näin voi sanoa, hyvä mieli, sillä se auttoi mi nua ymmärtämään, että hän tosiaan oli poissa. Mitään pelottavaa siihen ei liittynyt. Läheskään aina kuolema ei ole mil lään muotoa kaunis. Ei ukrainalaisen lapsen, ei Jina Aminin eikä kenenkään muunkaan liian varhain tai väkivalloin menehtyneen. Tosin kaunis ei aina ole edes vanhan ihmisen kuolema, sillä laadukas saattohoito on vain harvojen ulottuvilla. Käytäntöjä on pyritty vie mään varsinaisen saattohoidon ulko puolellekin, mutta usein ne tyssäävät rahaan. YHTEISKUNTA EI HALUA maksaa ih misille arvokasta kuolemaa. Liian moni kuolee tuskallisesti pitkään kär sittyään. Aina ei ole osaamista tehdä tarpeellisia päätöksiä, ja joskus lääkä rin etiikka, omaisten toiveista puhu mattakaan, on ristiriidassa kuolevan omien toiveiden kanssa. Yhteiskun tana meidän pitäisi aikuistua ja kan taa vastuu myös ihmisarvoisesta kuo lemasta, kuuluivat erään kokeneen pitkäaikaisosaston hoitajan terveiset Voiman lukijoille. Suomalainen kuolee yleisimmin ve renkiertoelinten sairauteen, syöpään tai muistisairauteen. Kuolinsyissä nä kyy vuosisadassa tuplaantunut keski määräinen elinikä. Useimmiten kuo lema ei ole sillä tavalla dramaattinen tai poikkeava, millaisena se kulttuu rissamme toistuvasti esitetään. Sen si jaan kuoleman lähellä on paljon heik koutta, vanhuutta ja kärsimystä, kipua ja surua, mitä yhteiskunta ei tunnu olevan kypsä näkemään. Ikään kuin ihminen olisi olemassa vain tarmok kaana nettomaksajana. LOPPUSYKSYSTÄ VIETETÄ ÄN ympäri maailmaa erilaisia vainajiin liittyviä muistojuhlia. On pyhäinpäivää, kuol leiden päivää, on kelttien samhain, jenkkien halloween ja muinaissuoma lainen kekri, jotka myös eroavat monin tavoin toisistaan. Paikoin juhlat sekoit tuvat elonkorjuujuhliin, ja onhan kuo lemakin usein mielletty ihmiselon kal lista viljaa niittävänä persoonallisena olentona. Kieli ja perinnepuritaanina on tosin huomautettava, että niittämi seen soveltuva viikate on alun perin tarkoitettu heinän eikä viljan leikkaa miseen, mihin taas sirppi on oikea peli. Vitsailimme jokin aika sitten ystävä ni kanssa siitä, miten päädymme aina puhumaan kuolemasta. Luulisi kolme kymppisillä olevan parempaakin teke mistä. Hän totesi, että tietenkin siksi, koska kysymys kuolemasta on samal la kysymys olemisesta, kaikkein suurin mysteeri. Siksi se on myös älyllisesti lo puttoman kiehtova. Olkoonkin, että lo pulta kuolemasta ei voida tietää tai sa noa paljoakaan – kuolleethan eivät itse voi keskusteluun osallistua. Toki osalla ihmisistä on kuolemanrajakokemuksia, mutta monikaan ei uskalla niistä hör höksi leimautumisen pelossa virkkoa. KUN PUHUMME KUOLEMASTA , pu humme oikeastaan elämästä tai kor keintaan siitä, mitä se aiheuttaa elä vien maailmassa. Pääsemme rajalle asti, emme pidemmälle. Onneksi täl läkin puolen tehtävää riittää. Tiem mä elämän loppusuoralla kadutaan useimmiten sitä, ettei tullut keskityt tyä tärkeimpiin: perheeseen ja lähei siin. Välttämättömyydeksi naamioitu kilpajuoksu kohti pohjaa ei ole kuiten kaan vain yksilön valinta. On täysin mahdollista rakentaa yhteiskuntaa, jo ka ei perustu ainutkertaisten elämien hukkaamiselle ja tuhoamiselle, vaan jollekin aivan muulle. Kuolema pysyy mysteerinä, mutta paljastaa meidät. EMILIA MÄNNYNVÄLI Kuolema paljastaa meidät VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Männynväli | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraafikko Pinja Nikki | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Elisa Helenius, Matilda Koivisto, Antti Kurko, Meri Mäkilä, Nauska, Pinja Nikki, Mika Pekkola, Salla Piirainen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Aleksandra Aksenova, Timo Kalevi Forss, Hautaustoimisto Mikko Mononen Oy, Miro Johansson, Liila Jokelin, Ninni Kairisalo, Binar Mustafa, Lili De Paola, Mika Pekkola, Janne Siironen, Joel Slotte, Kai Talvinen, Hanna Valjakka & Karsten Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 9 Ka ns i: N au sk a N au sk a Pääkirjoitus MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS BURT TURRIDO: AN OPERA Nature Theater of Oklahoman uutuusesitys on huumorin sävyttämä tarina eristäytyneestä yhteiskunnasta. Oopperan muotoja ja käytänteitä tutkivassa esityksissä koetaan muun muassa katastrofaalinen myrsky, neitseellinen hedelmöitys, murha, kolmiodraama, lavastettu teloitus, syntymä, avaruusolentojen hyökkäys ja ihmiskaappaus – eikä tämä show pääty ennen kuin joku lävistyy sarvivalaan syöksy hampaaseen. Esitykset 11,.12. ja 13.11. www.espoonteatteri.fi KOULUMUSTELMAT MARKO LEINO: UNIMAAILMAN VANGIT Koko perheen lukuromaanissa Adan äiti joutuu onnettomuuteen ja makaa sairaalassa tiedottomana. Samalla kun kaupunki peittyy lumivaippaan, suru valtaa Adan maailman ja äiti vaipuu yhä syvemmälle uneen. Mutta isoäidin luona Ada oppii äidistään asioita, jotka johdattavat hänet salaisuuden äärelle. Unen ja toden rajamailla liikkuva romaani on mukaansa tempaava seikkailu tarina ja viisas kertomus oman itsensä ja rohkeutensa löytämisestä, rakkauden voimasta. www.otava.fi Digitaalisuus muuttaa ihmisyyttä yhä radikaalimmin. Nyt on oikea hetki pohtia, millaisia vääristymiä teknologinen hurmio tuottaa ja millaisia turhia lupauksia se on luonut. Vain kriittisellä ajattelulla voimme vielä vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää ja millaisia ihmisiä meistä on tulossa. www.vastapaino.fi What kind of opportunities craftivism opens up in terms of taking a stand and civic activism? In this booklet craftivists from Finland tell why they chose craftivism. Let it inspire you to address important social themes, your thoughts and your feelings through craftivism! Order your booklet or download for free on ksl.fi. Available in English and Finnish. syvemmälle uneen. Mutta äidistään asioita, jotka johsia se on luonut. Vain kriittisellä ajattelulla voimme vielä vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää ja millaisia ihmisiä meistä Europarlamentaarikko Alviina Alametsä selvisi Jokelan koulusurmasta 15-vuotiaana. Samanikäisenä rap-artisti Mercedeksenä (aiemmin Mercedes Bentsona) tunnettu Linda-Maria Roine haaveili kouluampumisesta lopettaakseen kokemansa kiusaamisen. Kirjassaan kaksi valovoimaista vaikuttajaa kirjoittaa kokemastaan kouluväkivallasta ja ratkaisuista, joilla kiusaamisen kierteestä voitaisiin päästä eroon. www.johnnykniga.fi HS:n kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi nimetty Erään kanan tarina on kokoelma absurdin liepeitä haistelevia novelleja eläimistä elämissämme ja eläimistä joita olemme. Se antaa äänen heille, joilta ei aina ymmärretä kysyä ja katsoo kaikenikäisiä, -näköisiä ja -karvaisia päähenkilöitään vähän vinosti mutta lämmöllä. ”Tarkkanäköisissä ja väliin tikahduttavan hauskoissa dialogeissa ihminen laskeutuu luomakunnan herruudesta muiden nisäkkäiden tasolle. Ai että se tuntuu hyvältä.” – Helsingin Sanomat Kirjakaupoista ja kustantajan verkkokaupasta: kustantamo.sets.fi Interaktiivinen teatteriesitys, ins tallaatio ja luento, joka vie aikamatkalle Pohjoismaiden historiaan. Esityksessä kuullaan pohjoismaisia kieliä, tutustutaan kuriositeettigalleriaan ja tut kitaan vanhoja karttoja ja litteää maapalloa ajalta, jolloin maa oli litteä! Vai oliko? Näemme myös aidon, formaliiniin säilötyn merihirviön vuodelta 1532! Yli 8-vuotiaille suunnattu esitys tasapainoilee todellisen ja kuvitteellisen rajalla ja innostaa tutustumaan Pohjoismaiden kulttuuriin, luonnontieteisiin ja historiaan. Vierailuesitys Nukketeatteri Sampossa, Erottajankatu 7 9.–12.11.2022 nukketeatterisampo.fi PÄIVI LISKI: ERÄÄN KANAN TARINA BRIAN KLAAS: PAHA VALTA Järisyttävä tietokirja kysyy, turmeleeko valta vai vetääkö se puoleensa vain pahoja ihmisiä. Päätyykö politiikan huipulle pelkästään valehtelijoita? Miksi narsistit saavat parempaa palkkaa kuin muut? Viihdyttävässä ja oivaltavassa teoksessa tavataan niin ahneita diktaattoreita, vaarallisten kulttien johtajia kuin kapinallisia, kun etsitään vastausta siihen, miksi valta viettelee ja kuinka se muuttaa ihmisiä. Värikkäät tapauk set niin historiasta paljastavat myös, miten voisimme saada valtaan aiempaa parempia ihmisiä. www.atena.fi KIMMO JYLHÄMÖ: DIGI-ASKEESI CRAFTIVISM! CRAFTIVISM! HELSINKHOLMIN YLIOPISTON MOBIILI HISTORIALABORATORIO Je ss ica Sc hä fe r 10 Greenpeacen Sipiläinen TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA HAUTAUKSEN MONINAISTUVA TULEVAISUUS 16 44 Marilyn 42 Muusa Ju us o Ti m on en 38 Valkyrians Pe tri Ko kk o TÄMÄN LEHDEN VÄLISSÄ oleva Lehtiharava on Kulttuuri-, mielipide ja tiedelehtien liiton eli Kultti ry:n juhlajulkaisu. Voima on yksi vuonna 1991 perustetun Kultin liki 170 jäsenlehdestä. Vastamainos 13 N au sk a
8 • 9 / 2022 Milloin viimeksi ajattelit kuolemaa? Mielipide MATS, 18, Sastamala ”Muutama päivä sitten. Luin lahjaksi saamaani Eija-Riitta Korholan kirjaa Kuolemaa nopeampi. Kuolema on sellainen asia, joka on hyvä käsitellä oman pään sisällä.” ILKKA, 63, Kuopio ”Eilen. Meillä on yksitoista ja puoli vuotta vanha labradorinnoutaja, ja se alkaa aavistuksen verran ontua. Puhuimme vaimon kanssa, että vieläkö se olisi ensi kesänä elossa.” TUULI, 28, Helsinki ”Kuolema oli keväällä aktiivisesti mielessä, sillä eräs läheinen ihminen kuoli. Kuolemaa tulee myös usein ajateltua yleisellä tasolla, mutta se kosketti läheltä viimeksi puolisen vuotta sitten.” ILLI, 88, Kauniainen ”Ehkä eilen, sillä kaikki vanhemmat tuttavat sekä mieheni ovat kuolleet. Se tulee siis itsestään.” AWA, 34, Helsinki ”Uskonnossani kuolemaa ajatellaan jatkuvasti, sillä se on kaikille väistämätön. Meille se on arkipäiväinen asia.” TEKSTI JA KUVAT MATILDA KOIVISTO TEKSTI JA KUVA BINAR MUSTAFA Iranin kansan nousun laineet lyövät Irakiin Iranin vaikutusvalta kurdialueella on huomattava, ja maan tapahtumat vaikuttavat myös naapurimaihin. Erityisesti Iranin tilanne on vaikuttanut Irakiin, jossa nyt seurataan Iranissa meneillään oleva kansannousua. S IVEYSPOLIISIN väkivallan seurauksena me nehtyneen nuoren naisen Mahsa ”Jina” Aminin kuoleman jälkeiset tapahtumat näky vät myös Irakissa, etenkin Kurdistanissa. Ih miset sympatisoivat Aminia ja protestiliikettä, mikä nopeasti tapauksen jälkeen näkyi Iranis sa huivipakon ja hallituksen vastustamisena. Islamilaista valtaa ihannoivat puolestaan puolustavat hallitusta ja ky seenalaistavat protestiliikkeen tavoitteita. Nagada Osman on tunnettu vasemmistolainen ruohon juuritason aktivisti Irakin Kurdistanissa. Hän seuraa tiiviis ti Iranin tapahtumia. Osmanin kotikaupunki Sulaimania on lähellä Iranin ra jaa. Kurdistanin isänmaallinen liitto (PUK) on johtanut kau punkia vuodesta 1991 lähtien ja aina ollut tiiviissä yhteis työssä Iranin hallituksen kanssa. Kaupungissa oleskelee myös kymmeniätuhansia Iranista paenneita. Suurimmalle osalle heistä paluu ei ole mahdollinen, ja siksi he odottavat vallan vaihtumista. Rikosilmoitus huivin poistamisesta Syyskuun 19. päivä Sulaimaniassa järjestettiin kokoontumi nen Aminin muistoksi. Nagada Osman piti tilaisuudessa pu heen. Pian kokoontumisen jälkeen sosiaalisessa mediassa levisi väite, että kokoontumisessa olisi poltettu huivi tuen osoituksena liikkeelle. Tästä väitetystä tempusta ja Osmanin puheesta Kurdistanin islamistiliikkeen johtoon kuuluva henkilö teki rikosilmoituksen. Osmania rikosilmoitus ei hätkähdytä. Hän on sitä miel tä, että rikosilmoituksen tarkoitus on vaientaa aktivisteja. ”Kurdistanissa on aina ollut kiivas kampailu nationalis min, islamismin ja vasemmiston välillä. Iranin islamistisen hallituksen romahdus tietäisi suuria takaiskuja alueen muil le islamistisille ryhmittymille. Samaan aikaan kun odotam me kansannousulta paljon, he tekevät kaikkensa Iranin hal lituksen säilyttämiseksi. Meitä vastaan tehty rikos ilmoitus on osa tätä kamppailua. Kokoontumisessa huivipakkoa vas tustettiin, mutta ainakaan minä en huomannut kenenkään polttaneen huivia.” Tukahduttaminen ei onnistu Keskiviikkona 28. syyskuuta Iran pommitti Irakin Kurdista nissa olevia Iranin oppositiopuolueiden tukiasemia. Pommi tuksissa menehtyi yhdeksän henkilöä ja yli kolmekymmen tä loukkaantui. Iranin toimenpiteitä tulkittiin eri tavalla, muun muassa pyrkimykseksi muuttaa kansannousua aseel liseksi taisteluksi oppositiopuolueita vastaan. Samana päivänä oli määrä järjestää Sulaimaniassa uusi kokoontuminen Iranin kansannousun tukemiseksi. PUK:n turvallisuusjoukot saapuivat paikalle ja pyrkivät estämään kokoontumisen. Mielenosoittajat huusivat iskulauseita ja olivat kokoontumassa estelyistä huolimatta. Turvallisuus joukot käyttivät kyynelkaasua ja hajaannuttivat väkijou kon. Mielenosoittajat kiirehtivät viereisille kujille ja alueen liikkeisiin ja kahviloihin. Välillä he ilmestyivät taas kaduille huutamaan iskulauseita, ja turvallisuusjoukot pyrkivät taas hajottamaan väkijoukkoa. Jonkinlainen tuki mielenosoitus pidettiin, vaikka viisi mielenosoittajaa pidätettiin. Tiedotusvälineissä ja varsinkin sosiaalisessa mediassa kokoontumisen estämisestä tuli kuuma puheenaihe. Tapaus ei kuitenkaan yllättänyt, sillä PUK:n tiivis suhde Iranin hal litukseen on tiedossa. ”Mielenosoituksen estäminen ei tullut yllätyksenä eikä kerta ollut ensimmäinen, kun PUK:n aseistetut joukot käyt täytyvät tällä tavalla mielenosoittajia kohtaan. Se ei kuiten kaan ole laskenut aktivistien motivaatiota”, Osman toteaa. Iranissa tilanne jatkuu. Yli 200 ihmistä on saanut sur mansa ja satoja on pidätetty. Eri puolilla maailmaa kan sannousulle osoitetaan tukea. Lauantaina toinen lokakuuta yli 150 kaupungissa järjestettiin kokoontumisia ja mielen osoituksia, myös PohjoisIrakissa, kuten Erbilissa ja muuta milla paikkakunnilla. ”Muutokset tulevat näkymään nopeasti myös täällä”, tiivistää Osman. Nagada Osmanilla on pitkä kokemus aktivismista.
9 / 2022 • 9 Karstein Volle TEKSTI JARI TAMMINEN Taiteilijat vaativan Chaim Zabludowiczin eroa Kiasman tukisäätiön hallituksesta. T AITEILIJAT Eero Yli-Vakkuri ja Terike Haapoja kir joittivat nykytaiteen museo Kiasman johtajalle avoimen kirjeen. Siinä he haastoivat Kiasman ulottamaan turvallisen tilan politiik kansa myös museon institutionaali siin rakenteisiin. Osana tätä he esit tävät, että Kiasman tukisäätiön tulisi purkaa Chaim ”Poju” Zabludowiczin hallitusjäsenyys. Zabludowicz on tunnettu taiteen keräilijä. Hän myös hallinnoi isänsä perustamaa Tamares Groupia, jonka varallisuus on peräisin asekaupasta ja on itse perustanut Britanniassa vies tintätoimisto Bicomin. Bicom on muun muassa kiistänyt kritiikin, jota Amnes ty International on esittänut Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamia ihmisoikeusrikkomuksia ja vapauden rajoittamisia kohtaan. Zabludowicz on myös investoinut yhdysvaltalaiseen Palantir Technologiesiin, jonka tuot tamia analytiikkatyökaluja käytetään myös palestiinalaisten profiloimiseen ja vakoiluun. Taiteilijat katsovat, että palestiina laisiin kohdistuvia ihmisoikeuslouk kauksia tukevan henkilön kuulu minen tukisäätiön hallitukseen on ristiriidassa museon toiminnan ja julkilausuttujen arvojen kanssa. He myös pitävät ongelmallisena sitä, et tä säätiön hallituksen jäsen on kan sainvälisen taiteilijoiden ja kulttuuri väen vuonna 2014 aloittaman Boycott Divest Zabludowicz kampanjan koh teena. Edellisen kerran Zabludowiczin hallituspaikasta keskusteltiin julkisuu dessa vuosi sitten. Tuolloin Kiasman johtaja Leevi Haapala piti Zabludo wiczin roolia tukisäätiön hallituksessa ongelmattomana. Vuonna 2008 perus tetun Kiasman tukisäätiön tehtävänä on muun muassa hankkia rahoitus ta Kiasman näyttelytoiminnan tuek si ja edistää taiteen keräilijöiden se kä Kiasman välisiä suhteita. Kiasman museon johtaja on myös säätiön halli tuksen jäsen. Taiteilijoiden keskustelu Kiasman sekä Kiasman tukisäätiön kanssa jatkuu ja sitä seurataan Voiman nettisivulla. Lue myös Haapojan ja Yli-Vakkurin avoin kirje osoitteessa voima.fi. Kiasma-kiista kärjistyy TEKSTI IIDA SIMES Korvaamattomat kuolemat Ukrainassa uhreja ja kaatuneita surraan, Venäjällä ei ole edes tietoa kuinka moni on kuollut. V ENÄ JÄN hyökkäyssodan aiheuttamat kärsimykset ukrainalaisille lisääntyvät kylmän talven koetellessa maata. Samalla hyökkääjäosapuoli Ve näjä aiheuttaa humanitaarisia kriisejä omille kansalaisilleen. Ukrainassa kriisi koettelee valtavia joukkoja siviilejä ja sotilaita. Venäjäl lä sodan uhreja ovat rintamalle joutu neet – usein myös vastahakoiset – soti laat ja kadonneiden, vammautuneiden ja kaatuneiden läheiset. Tähän mennessä kaatuneista venä läisistä ei ole tarkkoja lukuja, on vain ukrainalaisiin lähteisiin perustuvia arvioita. Todellisen määrän laskemis ta vaikeuttaa erityisesti virallisten ve näläisten lähteiden epäluotettavuus. Venäjän mukaan menehtyneitä ve näläissotilaita on vain 6 500, mutta avoimia lähteitä tutkineet venäläis lehdet ovat varmistaneet vähintään 7 000 venäläissotilaan kaatuneen. Uk rainalaisten lähteiden mukaan venä läisiä kuolleita on tähän mennessä ai nakin 40 000. 170 VALTION, myös Venäjän ja Ukrai nan, ratifioiman Geneven sopimuksen mukaan kuolleet pitää luetteloida. So pimus ilmaisee tämän hyvin selkeästi: ”Selkkauksen osapuolten on laadittava ja … toisilleen toimitettava kuolinto distukset tai asianmukaisesti oikeiksi vahvistetut kuolleiden luettelot.” Kreml on ilmoittanut, että etulin jassa kuolleen sotilaan perheelle kor vataan ainakin viisi miljoonaa rup laa, eli nykykurssin mukaan 81 000 euroa. Monilla alueilla myös aluehal linto osallistuu kompensaatioon, ja kaatuneen perhe voi saada kahdek san miljoonaa ruplaa eli noin 130 000 euroa. Kompensaation ehtona on tieten kin saada sotilaan kuolemasta var mistus. Jos sotilas on luokiteltu ka donneeksi, perhe ei saa korvausta. VENÄLÄINEN, KOLMEKYMPPINEN Ju ri puhuu Voimalle salanimellä, sillä hän on paennut mobilisaatiota pois ko tikonnuiltaan. Juri on kotoisin ItäVe näjältä. Juri vastustaa sotaa eikä pidä ukrainalaisia vihollisina. Juri ei lähtisi sotaan, vaikka Venäjä olisi hyökännyt jonnekin muualle kuin Ukrainaan. ”Ei äidinmaani tarvitse mitään tukea. Ve näjä on hyökkääjä.” Jurin mielestä koko mobilisaatio on ollut tragikoominen prosessi. ”Kym meniä mobilisoituja kuoli jo ennen joutumistaan rintamalle”, hän huokai lee. ”Heidät pahoinpideltiin, he tappe livat keskenään tai kuolivat onnetto muuksissa koulutusvaiheessa.” Juri seuraa riippumattomia, ulko mailta toimivia venäläisiä uutispal veluita Meduzaa ja Novaja Gazetaa. Mobilisoitavien miesten kohtalo ei näytä hyvältä. Venäläisillä ei ole riit tävää talvi varustusta. Jurin kotiseu duilla kerätään talvivaatteita ja ruo kaa sota joukoille, koska valtiolla on vain niukasti rahaa pukea ja muonit taa mobilisoituja. Syyskuun lopussa mobilisoitujen äidit hyökkäsivät poliisien kimppuun Kaukasuksella Dagestanissa protestoi den, etteivät heidän poikansa ole ”lan noitteita”. BBC raportoi mobilisoinnin alettua, että etnisten vähemmistöjen kansalaisia kuten Dagestanin kansa laisia rekrytoidaan sotaan kymme nen kertaa enemmän kuin vauraiden länsi osien venäläisiä. Rauhanjärjestöt Ukrainassa ovatkin vihjailleet Venä jän toteuttavan valikoivaa puhdistus ta myös omassa maassaan. Ukrainalainen sotilas W iki m ed ia C om m on s
10 • 9 / 2022 Eturivin paikka tosielämän dystopialeffassa Ympäristöjärjestö Greenpeacen uuden maajohtajan työhön kuuluu kohdata ympäristömme tuhoutuminen. Kohtaaminen ei välttämättä lamauta, jos pitää mielessä, että aina on myös toivoa. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA NAUSKA T OUKO SIPIL ÄINEN aloitti työnsä ympäris töjärjestö Greenpeacen Suomen maajohtajana Euroopan ollessa histo riallisen energiakriisin keskellä. Kriisin ratkaiseminen edel lyttää siirtymää uusiutuvaan energian tuotantoon ja yleensäkin säästämistä. Näitä toimia monet ympäristöjärjes töt, Greenpeace muiden joukossa, ovat vaatineet vuosien ajan. Johtajapestin alkamista edelsi myös Eurooppaa rii vannut historiallisen kuiva kesä. Kui vuus muistutti, ettei ilmastokriisi ta pahdu vain jossain toisaalla, vaan se koputtelee myös meidän ovillamme. Greenpeacen kaltaisen järjestön pal veluksessa työskenteleminen tarkoittaa ihmiskunnan kylvämän tuhon päivit täistä kohtaamista. Miltä tuntuu katsoa eturivistä, kun maailma kuolee? ”On aihetta suruun. Jo nyt on näh tävissä äärimmäisten sääilmiöiden li sääntyminen, ja tältä se näyttää, kun niiden todennäköisyys kasvaa. Sa malla lajikatoon liittyvät luvut ovat järkyttäviä. Riippumatta siitä, onnis tummeko ilmastotoimissa, meidän elinaikanamme maailma tulee muut tumaan merkittävällä tavalla.” Toimintaa yhdessä Toivon puute ahdistaa ja usein la maannuttaakin. Ahdistusta saattaa helpottaa se, ettei sitä kohtaa toimet tomana eikä yksin. Tämä on näkynyt esimerkiksi nuorten ilmastoliikkeessä, mutta se näkyy myös Sipiläisen kaltai sissa keskiikäisissä. ”Minulle on jo aika kauan ollut sel vää, että tänä aikana on mielekkäintä tehdä töitä ilmastokriisin ratkaisemi seksi. Ja kun panokset kovenevat, niin työ tuntuu yhä mielekkäämmältä.” Nykyiset onnistumiset tulevat mää rittämään, millaista elämä on kriisin edetessä. Väistämättömän estämisen sijaan Sipiläisen vastuulla uudessa työssään on auttaa ihmisiä löytämään uusi tapa elää ja ratkaista kriisiä nyt, kun onnettomuus on jo tapahtumassa. ”Tämä voi vapauttaa toimimaan. Nyt vaikutamme muutoksen vaka vuusasteeseen.” Mittakaavat mykistävät Ihmisen on vaikea käsittää ilmasto kriisin ja sukupuuttoaallon mittakaa vaa. Aivot ovat mukautuneet käsittele mään yksilöitä, eivätkä helposti taivu hahmottamaan kokonaisten lajien ja ekosysteemien kuolemaa. Tämä vai keuttaa ympäristöjärjestön toimintaa. Kuinka puhua asiasta, jota on vaikea ymmärtää? Sipiläinen pohtii, onko il mastoliike tehnyt takavuosina virheen kertoessaan, että ”suojelemme Maa palloa”. Retoriikka on saattanut olla etäännyttävää. ”Jos tarkkoja ollaan, niin Maapal lo kyllä selviää ilman meitäkin. Kysy mys on siitä, selviääkö lajisto ja sel viämmekö me.” Keskustelun pitäisi siis aina palau tua nykyhetkeen. Tämä on kuitenkin vaikeaa tasapainoilua, koska lajikato ja ilmastokriisi ovat oikeasti valtavia kysymyksiä. Huonojen uutisten vasta painoksi tarvitaan myös hyviä uutisia. Tarvitaan ajatus tulevaisuudesta, joka voisi olla jopa hieman iloisempi kuin tämä päivä. ”Olennaista on se, mistä sitä iloa haemme. Meidän pitäisi kanavoida ih misten toimintaa suuntaan, joka lisää iloa, mutta ei kulutusta. Onko se sitten yhdessäoloa tai jotain muuta? Ilmasto liikkeelläkin on riski mennä siihen an saan, että tarjotaan vain luopumista ja surua tulevasta.” Politiikka vai aktivismi Aiemmin vuosina 2014–2018 Green peacella työskennellyt Sipiläinen vaihtoi kansalaisjärjestötyön kan sanedustaja Li Anderssonin erityis avustajan rooliin ja osallistui samalla vasemmisto liiton politiikan suunnit teluun. Hänellä oli osansa siinä, että vasemmistoliitto siirsi politiikkan sa painopistettä ympäristökysymys ten suuntaan. Nyt tie johti takaisin kansalaisjärjestöön ja Greenpeacen maajohtajaksi. Siirtymistä kansalais tottelemattomuudella lakeja koettele van, ja toisinaan niitä myös rikkovan, järjestön ja lakeja säätävän kansan edustajalaitoksen välillä voi pitää yl lättävänä. Sipiläinen ei itse näe siir tymää ongelmana, tai edes kovin suurena. ”Olen pitkään halunnut muuttaa maailmaa paremmaksi suunitelmal lisen ja strategisen toiminnan kautta. Greenpeacessa arvostan sitä, että tämä on hyvin tavoiteorientoitunut järjestö. Kartoitamme ne kohdat yhteiskunnas sa, joissa tarvitaan ja voidaan saada aikaan muutosta, ja mietimme, keihin meidän pitää vaikuttaa ja millaisilla keinoilla. Työ, jota tein politiikassa, oli oikeastaan aika samanlaista.” Toisin kuin politiikkaan, Green peacen toimintaan kuitenkin kuuluu erottamattomasti toisinaan sääntöjen rikkominen. Se itsessään ei koskaan kuitenkaan ole tavoite tai päämäärä, se on vain yksi keino.
VAATTEITA VANKILOISTA Vastamainos, helmikuu 2021 N EOLIITTISELLA AJALLA 4 000 vuotta ennen ajanlaskumme al kua porukkaa alkoi kerääntyä nykyään Välimerenä tunnetun vesialueen pohjoispuolelle vuoristoon. Alue kukoisti pronssi kaudelta Rooman valtakunnan aikaan, eivätkä visigootitkaan tuhon neet Nîmes-nimistä hiidenkivien ja amfiteattereiden kaupunkia. 1700luvulla Ranskan Nîmes tuli kuuluisaksi kangaskutomoistaan. Kestävä puuvilla kangas brändättiin ”Nîmesistä kotoisin olevaksi”, ranskaksi ”de Nîmes”, ja se lausutaan ”denim”. Eikä ollut kuluva kuin 302 vuoden hujaus, kun ilmestyi Voima 06/02, jossa kerrottiin Levi’s merkkisten denimfarkkujen kriisistä. OTSIKOLLA ”LEVI’S GOES EAST” Voima julkaisi yhdysvaltalaisen demokratiaaktivisti Dara Caldwellin jutun vaateteollisuudesta. ”Leviksen farkut ovat monille yhtä kuin USA”, Caldwell aloitti. ”Mo net muut yhdysvaltalaiset vaateyhtiöt, kuten Gap, Guess ja Ralph Lau ren, ovat jo pitkään teettäneet vaatteita ulkomaisilla alihankkijoilla. Levi’s yrittää nyt kohentaa kehnoa tulostaan ja seuraa perässä. Tekstii lialan työntekijöiden kannalta tieto on masentava. Washington Postin paljastettua, että Leviksen farkkuja tehtiin kiinalaisella vankityövoi malla, yhtiö oli suurista vaatevalmistajista ensimmäinen, joka laati säännöstön työntekijöidensä oikeuksista.” VOIMASSA ON KAUTTA AIKAIN kirjoitettu paljon työntekijöi den oikeuksista ja vaatebisneksen rumista puolista. Voima ei enää 2020 luvulla onneksi ole ainoa raportoija, mutta orjatyöstä muistutel lessaan parikymmentä vuotta sitten Voima oli suomalaisen journalis min temmellyskentällä vielä yksinäinen. Vielä 2000luvun alussa kierrätysvaatteiden käyttämistä pidettiin kovin marginaalisena touhuna eikä sanaa ”vintage” käytetty apuna hintojen nostamisessa. Moni luuli myös, että keskihintaista kalliimpia merkkivaatteita kokoon kursineille työntekijöille on maksettu enem män. Kuitenkin on paljastunut, miten sekä luksusmerkkien että pikai sesti uudistuvan halpismuodin tuotteet ovat yhtälailla köyhien van kien valmistamia. Jopa samoissa tehtaissa saatetaan tehdä aivan eri hintaisia tuotteita luksusputiikeista halpahalleille. ”SITÄ MUKA A KUN MENETÄMME kotimaista tuotantoamme, meistä tulee aiempaa haavoittuvampia maailmassa tapahtuville poliittisille muutoksille”, sanoi yhdysvaltalainen aktivisti Medea Benjamin 20 vuot ta sitten. ”Riippuvuutemme ulkomai sesta öljystä saa meidän paapomaan SaudiArabiaa, riippuvuus Kiinan tai Meksikon tuotannosta estää meitä edistämästä niiden ihmisoikeuksia. Ikävää, että Levi’s lähtee Yhdysvallois ta, mutta jos sosiaalisesti vastuullinen toiminta ei kannata, firman olisi luo vuttava koko vaatebisneksestä.” Levi’s jatkaa vaatebisneksessä. Häirikötpäämajan vastamainos ”We Don’t Pay Living Wages” muistutti hel mikuussa 2021, ettei moni vaatefirma maksa kunnollisia palkkoja. Ei myös kään Levi’s. TEKSTI IIDA SIMES ”Näen, että kansalaistottelematto muudelle on yhteiskunnassa legitiimi paikka. Greenpeacen kansalaistotte lemattomuus on rauhanomaista, si tä tehdään yksityishenkilöinä omilla kasvoilla ja sitoudutaan seuraamuk siin. Ja jos katsotaan kansalaistottele mattomuuden historiaa, niin sillähän on saatu aikaiseksi hirvittävän paljon hyvää. Esimerkiksi Viron itsenäistymi nen ja ammattiyhdistysliikkeen taiste lu lyhyemmän työajan puolesta, ih misoikeuksiin liittyvät saavutukset ja suurlakon kautta edistynyt Suomen it senäistyminen.” Politiikassa ja järjestötoiminnassa tavoitteet voivat siis olla samoja, mut ta työkalut toisinaan hieman erilaisia. Eroa löytyy myös siitä, mihin kohtaan prosessia kukakin keskittyy. ”Politiikassa tarvitaan ideoita, joi hin uskalletaan tarttua ja järjestöken tällä on vastuu liikuttaa keskustelua eteenpäin, tuoda keskusteluun uusia ajatuksia.” Sipiläinen viittaa mahdollisuuksien ikkunaan ja sen siirtämiseen. ”Yhteiskunta muuttuu niin, että en sin joku idea tuntuu täysin mahdotto malta, sitten joku sanoo sen ääneen ja pian se onkin mahdollisuuksien rajois sa. Lopuksi ollaan tilanteessa, että joku tarttuu siihen ideaan politiikassa ja se voi toteutua.” Yllättävää yksimielisyyttä Yleisö on päässyt toistuvasti näke mään sen, kuinka kansalaisjärjestöt ja yritysmaailma ovat vastakkain. Tä tä vasten saattaa tulla yllätyksenä, et tä Sipiläisen mukaan Greenpeace on saanut ajatuksilleen paljonkin vasta kaikua yritysmaailmasta. ”Monet yritykset ovat jo ottaneet il mastonmuutoksen huomioon liiketoi mintaympäristöön vaikuttavana asi ana. Siellä on mietitty, miten kestävä oma strategia on ja miten vaikka pääs töhinnoittelu tulee vaikuttamaan toi mintaan. Muutoshalukkuus ja nopeus eivät ehkä ole sitä, mitä me vaadimme, mutta ymmärrys tilanteesta on monil la sektoreilla varsin sama.” Vastuun julkisesti hyvin polarisoi tuneesta keskustelusta Sipiläinen puo lestaan vierittää osittain suhteellisen pienen porukan harteille. ”Tuntuu, että Suomessa osa mediaa ja – ehkä aika pieni mutta kuuluva – osa poliitikoista on jämähtänyt sellai seen täyteen jarrutusmoodiin. Se on kuitenkin hyvin epärehellistä toimin taa, jossa heitetään omat sidosryhmät bussin alle.” Lupaus kaiken jatkumisesta entisel lään voi tuoda lohtua hetkeksi, mutta paluu todellisuuteen tulee olemaan päivä päivältä karumpi. Aikaillessa ja jarruttaessa myös menee paljon mah dollisuuksia ohi. Sipiläinen mainitsee esimerkkeinä hajautetun, uusiutuvan energian tuottamisen, joka toisi työtä ja verotuloja maaseudulle, mutta sii hen ei olla oltu valmiita tarttumaan täysmittaisesti. Mainituksi tulee myös ruuantuotanto, jossa tuotekehittelyn avulla olisi mahdollista korvata iso päästöistä tuotantoa vähäpäästöisem mällä, joka olisi vielä kannattavam paakin. ”Ehkä ajatellaan, että lupaus ka tastrofin välttämisestä saa kannattajat liikkeelle. Se lupaus on kuitenkin täy sin valheellinen.” Propagandaa vai tietoa Aktivistien ja kansalaisjärjestöjen sa nomaan ei mediassa tai muuallakaan suhtauduta aina yhtä vakavasti kuin yritysten edustajien sanomisiin. Koe taan, että se sanoma on aina propa gandaa. Ajatus kumpuaa kenties ole tuksesta, että ”tunteiden johtamat” aktivistit liioittelevat, kun taas epäpo liittisiksi ja rationaalisiksi koettuja yri tyksiä johdetaan faktoilla. Ikävien uu tisten ohittaminen voi tietenkin luoda turvallisuuden tunnetta, mutta älylli sesti rehellistä se ei ole. ”Me olemme faktojen kanssa to della tarkkoja. Välitämme muiden tuottamaa asiantuntijatietoa oikein, ja tuotamme omaa asiantuntijatie toa tarkasti. Jos meidän uskottavuu temme menisi näissä asioissa, niin se rampaut taisi toimintakykymme. On kiinnostavaa, kenen ääni koetaan yh teiskunnassa neutraaliksi. Meidän työssämme ei ainakaan ole kyse omas ta taloudellisesta edusta. Yrityksillä puolestaan on täydet insentiivit kertoa juuri sitä totuutta, joka palvelee niiden taloudellista etua.” Ehkä kansalaisjärjestöjen viestit koetaankin propagandistisiksi siksi, että ne ovat avoimia ja rehellisiä. Ker rotaan asiat ilman, että häivytettäisiin ikäviä, kenties tuloksentekokykyyn tai äänestäjien mielipiteisiin vaikuttavia, seikkoja. Tämä voi tuntua turhan ra dikaalilta. Sipiläinen kuitenkin uskoo, että Greenpeace kykenee yhdistämään radikaalin – tai siltä tuntuvan – viestin hyvin lähteistettyyn tietoon. ”Meille on tärkeää, että meitä pide tään sekä muutosvoimaisena että sa malla luotettavana järjestönä. Nämä molemmat voivat olla totta yhtä ai kaa.” Tätä viestien luotettavuutta voi myös arvioida sen perusteella, kuinka hyvin ennustukset ovat osuneet koh dilleen. ”Esimerkiksi 2010luvun alkupuo lella sekä Greenpeace että kansainvä linen energiajärjestö IEA tuottivat mal leja siitä, miten uusiutuvan energian tuotanto saattaisi lisääntyä maailmas sa. Kun nyt katsomme toteumaa, niin me ennustimme tämän melko oikein ja IEA ennusti merkittävästi alle toteu tuneen.” Greenpeace on myös suhtautunut kriittisesti puheisiin biopolttoaineista keinona ratkaista ongelmat fossiilisten polttoaineiden varaan rakennetussa järjestelmässä. Tässäkin tapauksessa radikaalilta tuntuva kritiikki on osoit tautunut oikeaksi. Sipiläisen mukaan yksi kansalaisjärjestöjen tehtävästä onkin kertoa sellaisiakin isoja totuuk sia, jotka eivät vielä ehkä ole ihmisten mielissä tai ole miellyttäviä. Ajankohtainen esimerkin onnistu neista ennusteista liittyy vuonna 2014 käytyyn keskusteluun siitä, onko järke vää rakentaa nimenomaan venäläistä ydinvoimaa Suomeen. ”Silloin Greenpeace puhui nor maalia rooliaan enemmän turvalli suuspolitiikasta, ja sitä viestiä ei otet tu kauhean iloisena vastaan. Tässäkin valtavirta on sittemmin seurannut meitä.” Ra m i N iem i Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana.
12 • 9 / 2022 PIPSAN BLEEDING HEART TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Kuolema on näkymättömissä useimmille nykysuomalaisille. Silti tuotamme kuolemaa määrätietoisesti teollisessa mittakaavassa. Piilotettu kuolema K UOLEMA ON SIIVOTTU pois näkyvistä. Valta osa meistä ei kohtaa sitä juuri koskaan, ja silti se on alati läsnä. Se löytyy monien ar jesta, siistittynä jääkaapeista ja vaate komeroista eläintuotteiden muodossa. Aiheesta puhuttaessa on hyvä aluk si kerrata numeroita. Tutkija Tiina Ollila kirjoittaa Tunteva tuote teok sessa (Vastapaino 2022), että Suomessa teurastettiin vuonna 2020 ”yli 82 mil joonaa broileria, 1,9 miljoonaa sikaa ja lähes 900 000 kalkkunaa, 270 000 nau taa, 65 000 lammasta, 18 000 sorsaa, 4 600 hanhea, 4 200 kanaa, 2 000 ank kaa, alle tuhat hevosta ja vuohta”. Eikä kukaan laske ennen teurasta moa kuolleiden määrää. Tapetut kalat lasketaan, mutta ei yksilöinä vaan mil joonina kiloina. Etäännytetty kuolema Vaikka tämä tuotantoeläinten kuolema on alati läsnä, siitä puhumista vältel lään. Puhe aiheesta koetaan epäkohte liaaksi, jopa syytteleväksi. Voisiko tätä vaikenemista tarkastella kollektiivisen syyllisyydentunteen kautta? Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava? Tappamisen jälkeen elämän merkit halutaan hävittää. Kauppoihin ruho jen kappaleita ei vahingossakaan toi miteta niin, että kuluttaja voisi kohda ta kuoleman kirjaimellisesti silmästä silmään. Tappamiseen liittyvistä ta buista kertoo myös se, kuinka muiden lajien tappamiseen liittyy tyystin eri lainen sanasto kuin ihmisten tappa miseen. On hyvä pitää mielessä, että sanat muokkaavat käsitystämme to dellisuudesta. Ehkä todellisuus tuntuu erilaiselta, kun tappamisen sijaan pu hutaan ”lopettamisesta”, ”poistamises ta” tai ”kaatamisesta”. Kotieläinten tappamisen muuttu essa vähitellen teolliseksi toiminnak si on kuolema erkaantunut ihmisten elämästä. Tämä etääntyminen mah dollistaa sen, ettei asiaa tarvitse edes ajatella. Eikä liialliseen ajatteluun kan nusteta heitäkään, jotka osallistuvat kuoleman tuottamiseen. Tiina Ollila kirjoittaa prosessiin liittyvästä eieläi mellistämisestä, joka ”palvelee sekä teurastamisprosessin normaaliutta että ihmistunteiden neutralointia. Ei eläimellistäminen tapahtuu niin, että eläin pelkistetään anatomiaksi, objek tivoidaan ja etäännytetään paloiksi, joilla on markkinaarvot. Eläimen eläimyys poistetaan ja tuotteistetaan jäljelle jääneet osat raakaaineiksi. Ei eläimellistäminen auttaa työntekijöi tä suorittamaan työpäivän rutiinilla.” Vaikka kuolema pyritään meka nisoimaan ja prosessi eieläimel listämään, eivät teurastajat välty traumoilta. Asiaa on tutkittu. 2021 Kentin yliopiston tutkijat Jessica Slade ja Emma Alleyne analysoivat The Psychological Impact of Slaughterhouse Employment tutkimuskatsauksessaan useita aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimusten mukaan teurastamotyön tekijöillä on keskimääräistä enemmän mielenterveysongelmia, ahdistusta ja masennusta. Tämän henkilökohtaisen hinnan yhteisön puolesta tuotetusta kuoleman jakamisesta ei pitäisi tulla yllätykse nä. Oikeutta eläimille järjestön julkai semilla, suomalaisissa teurastamois sa salaa kuvatuilla videoilla näkyy työntekijöiden täysin tarpeetonta vä kivaltaa kuolemaa kohti hoputettavia kohtaan. Kauhusta täriseviä yksilöi tä revitään ja hakataan oikeaan suun taan. Ehkä tätä voi pitää inhimillisesti ymmärrettävänä – työntekijän on hel pompi kohdata jatkuva kuolema, jos kohtaa kuolevan merkityksettömänä. Eikä empatiaan tosiaan alalla kannus teta. Eläinten hyvinvointikeskuksen julkaisemassa Hyvä toimintatapa siipikarjan lopetuksessa oppaassa suoras taan varoitetaan tunteista ja todetaan, että ”empiminen lopetustilanteessa” saattaa johtaa lisääntyvään kärsimyk seen. Mitä tekee ihmisen psyykelle, jos hänen on päivästä toiseen tukahdutet tava tunteensa? Näkymätön kuolema Mikäli kuluttajat ja kansalaiset eivät kokisi eläinten kuolemaa ongelmak si, teurastamoissa voisi olla lasiseinät. Elämme kuitenkin yhteisössä, jossa eläinaktivistien salaa tuotantotiloilla ja teurastamoissa kuvaama materiaali järkyttää niin, että siitä pitää medias sa erikseen varoittaa katsojia. Ruuan tuotantoon liittyvän dokumentaarisen kuvan näyttäminen kouluissa koetaan ongelmaksi samalla, kun koulukirjois sa on edelleen kuvitteellista mennyttä, retrotopiaa kuvaavia piirustuksia Piip polan vaarin maatilasta, jossa ilakoi vat eläimet käyskentelevät keskenään. Mainoksissa on hyväksyttävämpää esitellä valhetta kuin todellisuutta. Toisinaan näkymätön kuitenkin tu lee näkyväksi. Alkuvuodesta 2022 Pai miossa HKScanin teurastamosta valui 30 000 litraa veristä lietettä viereiselle hiihtoladulle. Mediassa ”verimerta” ku vailtiin ”yllättäväksi” ja ”pelottavaksi”, asukkaiden reaktioita ”tyrmistyneik si”. Kohdistuiko tyrmistys siihen, mitä rakennuksessa vallan hyvin tiedettiin tapahtuvan, vai siihen, että prosessi näin petti ja kuolema tuli hetkellises ti näkyväksi? Oikeasti olisi mahdoton ta asua sellaisen laitoksen vieressä, jo hon tuodaan päivittäin rekka autoilla tuotantoeläimiä, ja jonka kyljessä näky vä logo on tuttu kaupan kylmäaltaiden liha tuotteista, ja samalla olla ymmärtä mättä, mitä rakennuksessa tapahtuu. Mekanisoitu kuolema Tuotantoeläinten kasvatus ja hyödyntä minen on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana perusteellisesti. Nykyi sestä urakasta ei selvittäisi perinteisin menetelmin, ja siksipä prosessia on automatisoitu ja mekanisoitu. Tätä pe rustellaan tehokkuuden lisäksi sillä, et tä se lisää työntekijöiden turvallisuutta ja vähentää teurastettavien mahdolli suutta loukata itsensä pakoyrityksissä. Yksi nykyaikaiseen porsaan teuras tukseen liittyvä vaihe on sikojen tain nuttaminen ennen tappamista. Taju ton yksilö ei vastustele. Tuo tajuton, mutta vielä hengittävä yksilö on mää ritelmien välissä, ei oikeasti enää elä vä, mutta ei myöskään kuollut. Tain nutus hoidetaan teurastamoissa usein niin, että yksilö ohjataan käytävään, jossa liikkuva seinä työntää hänet his siin, joka laskeutuu hiilidioksidilla täy tettyyn kuiluun, jossa yksilöt taintuvat. Taintuminen rinnastuu kokemuksena hukkumiseen. Itse mekanismista käy tetään nimeä ”tainnutuskehto”. Mi kään osa prosessista ei liity mihinkään sellaiseen, mikä tavallisesti yhdiste tään sanaan ”kehto”. Ruotsalainen eläinlääkäri Lina Gustafsson meni töihin teurastamoon ja kirjoitti kokemastaan kirjan. Eläinlääkärinä teurastamossa teoksessa (Johnny Kniga 2020) Gustafsson ker too kuinka hänelle paikkoja ja proses seja esitellyt työntekijä totesi, että tain nutusta voisi seurata. ”Mutta en kyllä suosittele”, tämä neuvoi. Edes he, joil le kuolema on yhteistuumin ulkoistet tu, eivät kestä kohdata sitä silmästä sil mään, ja automaatio auttaa tässä. Nykyaikainen teurastamo onkin poikkeuksellinen esimerkki siitä, miltä kuolema näyttää (tai on näyttämättä), kun sitä tehdään teollisessa mittakaa vassa. Kaasuttaminen, sähköshokit, pulttipistoolien käyttö ja valtimoiden avaamiset ovat osa prosessia. Yksit täiset työntekijät tekevän työtään osa na koneistoa, liukuhihnalla. Teurasta mo itsekin on vain osa prosessia, jossa kuolemaan kasvatettava yksilö syntyy, kasvaa ja kuolee, muuttuu raakaai neeksi, kappaleiksi, vereksi, paskaksi, jauhelihaksi, makkaraksi, riekaleiksi hernekeitossa, fine dining -kokemuk seksi ja lopulta jätteeksi. Luonnoton kuolema Arkisesta, piilotetusta kuolemasta pu huminen ohitetaan usein vetoamalla tapoihin, luonnollisuuteen ja laillisuu teen. Tavat kuitenkin muuttuvat, ja teol liseen eläintuotantoon liittyvä kuo lema on kaukana luonnollisesta. Liuku hihnamaista, mekanisoitua tap pamista ei esiinny missään inhimilli sen toiminnan ulkopuolella. Laillisuuteen vetoaminen puoles taan on heikko argumentti, sillä mo net nykyään kauhistuksena pidettävät asiat ovat aikanaan olleet laillisia – ku ten orjien pito ja lasten kurittaminen tai avioliitossa tapahtuva raiskaus, jo ka Suomessa muuttui rangaistavaksi niinkin myöhään kuin vuonna 1994. Kuolema ei kuitenkaan välttämät tä ole pahin prosessiin liittyvä asia. Jos koko kuolemaa edeltävä elämä on viheliäistä kärsimystä, niin kuolema saattaa olla parasta, mitä yksilölle on tarjolla. Mutta onko se tosiaan paras ta, mihin pystymme? Pipsan Bleeding Heart -vastamainos mukana Sikala-showroom-näyttelyssä 8.-14.12. Unioninkatu 25, Helsinki. EDES HE, JOILLE KUOLEMA ON YHTEISTUUMIN ULKOISTETTU, EIVÄT KESTÄ KOHDATA SITÄ SILMÄSTÄ SILMÄÄN, JA AUTOMAATIO AUTTAA TÄSSÄ.
SINUN PUOLESTASI ANNETTU TIE SYDÄMEEN KÄY RINTAKEHÄN LÄPI OK ITKETTÄVÄ N HYVÄ HERKKU PIPSAN BLEEDING HEART Ta rjo ilu eh do tu s
14 • 9 / 2022 Armeija aktivistien perässä Palestiinassa Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Israelin tavoitteena on vaientaa, eristää ja tukahduttaa kaikki ihmisoikeusrikkomuksista raportoivat. ”M IELIVALTAISIA pidätyksiä, toi mitilojen pak kosulkemisia, ratsioita, häi rintää, matkustuskieltoja”, Addameer kansalaisjärjestön kansainvälisen vaikuttamistyön asiantuntija Milena Ansari luettelee keinoja, joita Israe lin viranomaiset käyttävät palestiina laisia kansalaisjärjestöjä vastaan. Hän istuu kokoushuoneessa Ramallahissa. Addameer on ajanut palestiina laisten vankien oikeuksia vuodesta 1991. Se on myös yksi kuudesta eturi vin palestiinalaisesta kansalaisjärjes töstä, jotka Israelin puolustusminis teri Benny Gantz julisti lokakuussa 2021 terroristijärjestöiksi syyttäen nii tä kytköksistä Palestiinan vapautuk sen kansanrintamaan PFLP:hen. Sen paremmin Euroopan unioni (EU) kuin Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:kaan eivät ole löytäneet todisteita Israelin väitteille. Addameerin ohella terroristijär jestöiksi luokiteltiin lasten oikeuk sia ajavan Defence for Children In ternationalin Palestiinanosasto (DCIP), sosiaalipoliittisiin kysymyk siin keskittyvä Bisantutkimuskeskus, ihmisoikeusrikkomuksia dokumen toiva AlHaq, maanviljelijöiden etua ajava Union of Agricultural Work Commitees sekä naistenoikeusjärjes tö Union of Palestinian Women’s Com mitees. Terrorismisyytösten tavoitteena vaientaa Terrorismiluokituksen päämäärä on selvä. ”Tavoitteena on vaientaa palestii nalainen kansalaisjärjestökenttä ja estää sitä paljastamasta rikkomuksia, joihin Israelin miehitys syyllistyy päi vittäin”, Ansari sanoo. Haagin kansainvälisen rikostuo mioistuimen (ICC:n) pääsyyttäjä avasi vuonna 2019 tutkinnan sotarikoksista Palestiinalaisalueella. Israel kieltäytyy yhteistyöstä ICC:n kanssa eikä tunnus ta sen toimivaltaa. ”Kuusi terroristeik si luokiteltua järjestöä tekevät yhteis työtä ICC:n kanssa ja raportoivat sille sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan”, Ansari kertoo. Ei ole ensimmäinen kerta, kun jär jestöihin kohdistuva häirintä lisääntyy kesken merkittävän projektin. Syksyllä 2019 Israelin armeija ratsasi Addamee rin toimiston, kun järjestö valmiste li raporttia pidätettyjen ja vangittujen palestiinalaisten kokemasta kidutuk sesta ja kaltoinkohtelusta. ”Meihin on kohdistunut ahdistelukampanja todel la kauan”, Ansari toteaa. Listaamalla järjestöt terroristisiksi Israel pyrkii eristämään ne kansainvä lisestä yhteisöstä. ”Terrorismisyytökset saavat kan sainvälisen yhteisön kääntämään sel känsä meille”, Ansari sanoo. ”Yksi päätavoite on myös järjestökentän ra hoituksen vieminen.” Ratsioita ja kiinni hitsattuja ovia Terroristijärjestöiksi luokitelluille kan salaisjärjestöille kulunutta vuotta on leimannut paineen ja riskien kasvu. Sekä Addameer että DCIP ovat koke neet häirintää jo pitkään, ja nyt tilan ne on huonontunut entisestään. Ihmis oikeustyön rajoitteet ovat lisääntyneet, samoin epätietoisuus tulevasta. ”Luokituksen seurauksena meidät voidaan pidättää koska tahansa, toi mistomme saatetaan sulkea ja varam me ja järjestölle kuuluva omaisuus ta kavarikoida”, DCIP:n kansainvälisen vaikuttamistyön asiantuntija Manar Al-Amleh kertoo. ”Jos Israel päättää sulkea toimis tomme, se vaikuttaa tuhansiin pales tiinalaisiin lapsiin, jotka käyttävät pal veluitamme”, AlAmleh toteaa. DCIP muun muassa tarjoaa lain opillista apua pidätetyille lapsille ja dokumentoi heihin kohdistuvia rik komuksia. Terrorismiluokituksen seu rauksena järjestön juristien on esiin nyttävä oikeudessa yksityishenkilöinä. Linkki DCIP:hen yhdistäisi heidät ja heidän asiakkaansa niin kutsuttuun terroristijärjestöön. ”Työntekijöillämme on ollut vai keuk sia jatkaa työskentelyä normaa listi”, AlAmleh kuvailee. ”Olemme ko van paineen alla, emmekä tiedä, mitä meille vielä tapahtuu.” Osa järjestöjen peloista kävi toteen 18. elokuuta, kun Israelin armeija te ki ratsiat seitsemän palestiinalaisen kansalaisjärjestön tiloihin. Toimisto jen ovet hitsattiin umpeen ja niihin teipattiin armeijan määräykset jär jestöjen sulkemisesta. Kuuden terro rismiluokituksen saaneen järjestön li säksi armeija ratsasi terveyspalveluja tarjoavan Union of Health Work Com mitteesin, joka oli keskeisessä osassa TEKSTI LILI DE PAOLA D om inik a Za rzy cka Israelin puolustusvoimien sotilaita Itä-Jerusalemissa
9 / 2022 • 15 muun muassa koronapandemian tor junnassa alueella. Kuten Addameerille, DCIP:llekään elokuun ratsia ei ollut ensimmäinen laatuaan. Israelin armeija ratsasi jär jestön edellisen kerran kesällä 2021. DCIP:n tietokoneita ja asiakirjoja taka varikoitiin ja toimisto myllättiin ilman varoitusta. ”He eivät jättäneet edes lappua ta kavarikoimistaan esineistä”, DCIP:n johtaja Khaled Quzmar kertoo vuo den 2021 ratsiasta. ”Saimme tietää, et tä kyseessä oli Israelin armeija ainoas taan valvontakamerakuvan ansiosta.” Suomalaisrahoittaja vetäytyi Luokittelulla terroristijärjestöiksi on ollut seuraamuksia myös järjestöjen rahoitukselle ja rahaliikenteelle. ”Meillä on ollut ongelmia pankkien kanssa, sillä ne eivät halua pitää hal lussaan niin sanotun terroristijärjes tön varoja”, AlAmleh kertoo. Terrorismisyytökset toimivat pe lotteena myös järjestöjen rahoittajille. Näin tapahtui, kun DCIP:tä vuodesta 2015 rahoittanut Suomen Lähetysseu ra katkaisi rahoituksensa terrorismi luokituksen seurauksena. ”Samalla kun saimme yhteistyö kumppaneiltamme tukiviestejä, Lähe tysseura ilmoitti omassa viestissään rahoituksen katkaisemisesta”, Quz mar kertoo. Kollega AlAmleh vahvistaa suoma laisjärjestön olleen ainut DCIP:n rahoi tuksen lopettanut yhteistyökumppani. Voima-lehti 1/2 vaaka 240 mm x 156 mm Ilmastokriisi pakottaa meidät luopu maan paljosta, mutta onko muutos yksinomaan kielteinen? Miltä näyttää onnellinen tulevaisuus, joka ei perustu ylikulutukseen? Keskustelemassa Taidepisteessä toimitusjohtaja Leo Stranius, tanssi pedagogiikan professori Eeva Anttila, filosofi Ville Lähde ja lastenkirjailija Laura Ertimo. YLIKULUTUKSESTA UUDENLAISEEN OLEMISEN TAPAAN TAIDEYLIOPISTON TEATTERIKORKEAKOULULLA 9.11.2022 KLO 17.30 VAPAA PÄÄSY – TULE MUKAAN! UNIARTS.FI/TAIDEPISTE Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson perustelee päätöstä sähköpostitse järjestön toimintaedelly tysten turvaamisella. Hän siirtää vas tuuta kansalaisjärjestöjen tukemisesta eteenpäin. ”Tilanne edellyttää paljon vahvem paa tukea, esimerkiksi valtiollisilta toi mijoilta.” Kesällä yhdeksän EU:n jäsenmaa ta – mukaan lukien Ruotsi ja Tanska – irtisanoutuikin yhteisellä julkilausu malla Israelin päätöksestä listata kuusi palestiinalaisjärjestöä terroristijärjes töiksi ja ilmoitti jatkavansa yhteistyötä niiden kanssa. Norja liittyi pian kym menenneksi allekirjoittajaksi. Suomi ei ole mukana julkilausu massa, sillä se ei tällä hetkellä rahoita suoraan yhtäkään kuudesta listauksen kohteena olevasta järjestöstä. ”Rahoittajamaat koordinoivat jul kilausuman keskenään, eikä sitä vali tettavasti avattu muille osallistujille”, edustuston päällikön sijainen Marjo Pekkanen Suomen Ramallahin yhteystoimistosta kertoo sähköpos titse. ”Ehkä sanomattakin on selvää, että luotamme Olaftutkintaviraston lau suntoon, jonka mukaan mitään perus teita terrorismiväitteille ei löytynyt”, Pekkanen toteaa. Olaf on EU:n petos tentorjuntavirasto, joka tutkii varojen väärinkäyttöä. Konkreettisia toimia Terrorismisyytösten toteaminen tyh jiksi ei ole vaikuttanut Israelin toimin taan – etenkään kun EU ja Israel samal la tiivistävät yhteistyötään. Lokakuussa järjestetty historialliseksi luonnehdittu EU–Israelministerikokous oli pettymys kapenevan liikkumatilan kanssa kamp paileville kansalaisjärjestöille. Adda meer ja DCIP vetoavat kansainväliseen yhteisöön ja pyytävät konkreettisia toi mia järjestöjen tueksi. ”Tarvitaan Israeliin kohdistuvaa to dellista painetta purkaa luokittelu ter roristijärjestöiksi”, AlAmleh sanoo. ”Kuten näemme Venäjän ja Ukrainan tilanteesta, kansainvälisissä suhteissa on keinoja toimia. Venäjään kohdistet tiin välittömästi sanktioita ja boikotti.” Järjestöjen mukaan on selvää, että Israel tulee jatkamaan toimintaansa, jos kansainvälinen yhteisö ei tue heitä nykyistä vankemmin. ”Tällä hetkellä terroristeiksi leimattuja ihmisoikeus järjestöjä on kuusi”, AlAmleh sanoo, ”parin vuoden kuluttua ehkä kuusi kymmentä.” Kirjoittaja on toiminut EAPPI-ohjelman ihmisoikeustarkkailijana Länsirannalla. Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä edusta EAPPI-ohjelman tai sen sidosryhmien näkemyksiä. D C IP DCIP:n toimiston sisäänkäynti Israelin armeijan ratsian jälkeen 18. elokuuta 2022.
16 • 9 / 2022 Tulevaisuuden hautajaiset Vainajan yksilöllisyys on korostunut hautajaisjärjestelyissä enemmän kuin koskaan aiemmin. Läheisille on tärkeää, että vainaja saa näköisensä viimeisen matkan. S UOMESSA kuolee vuosit tain noin 53 000 ihmistä. Evankelisluterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä on hautaustoimilain myötä velvoitettu tarjoamaan hautapaikan kaikille. Kristillisesti vihittyihin mul tiin päätyy valtaosa vainajista, mutta seurakunta tarjoaa hautasijan pyydet täessä erilliseltä hautaalueelta myös muiden uskontojen edustajille sekä tunnustuksettomille. Suomalaisista 66,5 prosenttia kuu luu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Jäsenmäärä on ollut viime vuodet las keva. Kunnalliset hautausmaat nou sevat aika ajoin keskustelunaiheeksi, mutta toistaiseksi kunnille ei ole ha luttu lisätä velvollisuuksia. Evankelis luterilaisen kirkon eduksi on nähty pit kä perinne hautauksen hoitami sesta. Osassa suurempien kaupunkien hautausmaista on alkanut loppua ti la, ja uusien hautausmaiden raken taminen on kallista. Perinteinen ark kuhautaus vie paljon tilaa, kun taas tuhkat voidaan laskea uurnalehtoon tai sirotella vainajan toivomaan paik kaan. Hautausmaiden merkitys on myös vähentynyt muuttoliikkeen myötä. Harva asuu samassa paikassa koko elämäänsä, joten läheisten haudalla vierailu on hankaloitunut. Tuhkien si rottelu luontoon on yleistymässä, mut ta edelleen noin 90 prosenttia vainajis ta haudataan hautausmaalle. Kuolemantutkija ja sosiaalihisto rian dosentti Ilona Kemppainen ker too, että ihmiset ovat melko helposti irtaantuneet siitä ajatuksesta, että jo kaisella pitää olla oma hauta ja siellä vierailla. ”Se ei ole välinpitämättömyyttä, sil lä muisto vainajasta voi olla tosi tärkeä ja elävä. Vainaja on siellä missä pitää kin, eli ajatuksissa”, toteaa Kemppai nen. Yksilölliset maahanpanijaiset Vainajan yksilöllisyyden huomioimi nen on korostunut hautajaisjärjes telyissä. Arkkuja voidaan halutessa personoida erilaisilla puupinnan koris teluilla tai arkkualballa eli arkun peit tävällä peitolla. Arkun voi tehdä myös itse, mutta siinä on huomioitava lain määrittämät kriteerit. Suomen Hauta ustoimistojen liiton puheenjohtaja Ville-Pekka Jokela kertoo valkoisen yleis tyneen arkun värin valinnassa, mutta muuten Suomessa pitäydytään melko perinteisissä malleissa. ”Kansainvälisiä näyttelyitä kierrel lessä olen nähnyt kalan ja Coca Cola tölkin muotoiset arkut. Nämä olivat aikamoisia puusepän taidonnäytteitä.” Arkun sijaan vainajan yksilöllisyys näkyy enemmän siunaus ja muisto tilaisuudessa. Mikä tahansa Metalli can biisi ei välttämättä sovellu uruil la soitettavaksi, mutta todennäköisesti jokin vainajan suosikeista. Kukkalait TEKSTI SALLA PIIRAINEN KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA VAINAJISTA YLI PUOLET TUHKATAAN, HELSINGISSÄ JOPA 90 PROSENTTIA.
9 / 2022 • 19 Astrid Swan haluaa tuhlata aikaa, koska juuri sitä hänellä ei ole. M UUSIKKO , säveltä jä, kirjailija ja tutki ja Astrid Jout seno, taiteilijanimeltään Astrid Swan kokee epäonnistuneensa kuolemisessa. Hän sai melkein yhdek sän vuotta sitten rinta syöpädiagnoosin ja ehti järjestää elämänsä hyvälle tolal le kuoleman tulla. Tulikin jatkoaikaa. Oltuaan sairaimmillaan Swan jär jesteli käytännön asioita ja eli mahdol lisimman normaalisti. Täyden elämän eläminen tarkoitti vaikkapa hyvää ruokaa ja kukkien ostamista ”aina kun voi eli koko ajan”. Jos ei olisi ollut koronaaika, hän olisi luultavasti mat kustanut jonnekin. ”Toisaalta tuli tyytyväinen olo sii hen elämään, mikä mulla oli. Se oli tiheää elämää. Tosin olin silloin myös tosi rankoissa syöpähoidoissa ja voin huonosti, valtaosa ajasta oli kärsimys tä. Mutta kun uudet lääkkeet alkoivat tepsiä, koko horisontti muuttui.” Kuolemaan ei voinutkaan valmis tautua. Swan nauraa makeasti sil le, miten oli ladannut puhelimeensa 112apin kuultuaan, että kuolema voi tulla yllättäen. Jos ehtisi tehdä häly tyksen. ”Kuolemaan ei ole mitään seesteis tä selkeää linjaa, vaan se on sellais ta möyryämistä, sotkuista ja sekavaa. Ajattelin ehkä, että on tulossa siisti kaunis päätös. Levy oli juuri tullut ja olin väitellyt, ajattelin että I’m done, tä hän on ihan hyvä lopettaa, suostun sii hen. Minulle kaikki pitää olla esteet tistä, niin se oli menossa aika hyvin. Mutta sitten kun kuolema ei vielä tul lutkaan, täytyi vaihtaa taktiikkaa.” Nyt Swan elää suvantovaihetta. Hän ei ole parantunut, syöpä johtaa edelleen kuolemaan. Mutta aikaa on tullut tuntematon määrä lisää. Katsoessaan taaksepäin Swan miet tii, miten pieni hänen kaksivuotias lap sensa oli, kun diagnoosi tuli. ”Silloin jo aloin miettiä, etten vält tämättä näe lapseni lapsuutta ollen kaan. Se tuntuu nyt täysin kohtuutto malta, varsinkin lapselle. Mutta nyt hänellä onkin ollut tällainen kuolema obsessoitunut remppaäiti näin kauan.” Rintasyöpädiagnoosi ei nykyisin ole automaattisesti mikään kuolemantuo mio. Suurin osa sairastuneista paranee tai ainakin elää pitkään terveenä. ”Se esitetään niin että et sä tähän kuole, mikä onkin ihan oikein, kun ei se ekalla kierroksella niin ole. Mut ta aika pian sukelsin siihen, että mä mahdollisesti kuolen tähän. Noin vuo si diagnoosista aloin kirjoittaa From the Bed and Beyond albumia, käsit telin asiaa niin. Muuten yritin ja on nistuinkin pitämään arjen aika nor maalina. Kaksivuotiaan kanssa se oli selviytymistä aika konkreettisella ta solla.” Swan sanoo sairastumisen avan neen hänen silmänsä aivan toisenlai selle maailmalle. Maailmalle, jossa on kuolemaa. Eikä vain isovanhempien, vaan kaikenikäisten ja kaikenlaisissa perheissä. ”Huomasin myös, että missä kuole ma on lähellä, ympärille syntyy vaike nemisen ja eriytymisen muuri muusta ja muista, jotka eivät kestä sitä. Samal la pääsin lähelle rikasta maailmaa ja ihmisiä. Kuolema tuo mukanaan sen, että ihminen on täysin valmis olemaan läsnä nyt tässä. Ollaan suorempia kai ken kanssa.” Suoralla Swan tarkoittaa sitä, että ih miset ovat yhteydessä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja sitä kautta muihin. He ovat valmiita elämään pohjimmaisten arvojensa mukaisesti. Sellaisessa koh dassa Swanista oli miellyttävää olla. ”Toki kamalaa oli se, että suurin osa näistä ihmisistä on kuollut, mutta olen silti onnellinen tavattuani heidät. Meillä oli yhteisö. Joskus mietin, olen ko pettänyt ne, jotka ovat jo kuolleet.” Jos kuolema otettaisiin tosissaan Usein puhuessaan kuolemasta Swanis ta tuntuu, että muut eivät välttämättä halua kuulla siitä. Tosin aivan viime aikoina hän sanoo panneensa merkil le enemmän kuolemaa käsitteleviä jut tuja ja kirjoja. TEKSTI EMILIA MÄNNYNVÄLI KUVAT NAUSKA Kuolema peruttu
20 • 9 / 2022 ”Tai ehkä ne ovat nämä surusilmä lasit. Mutta on se aika pitkälle vaiettu aihe ja kuvastoltaan yhdenlainen, pelk kää mustaa ja kaikki sanat katoavat. Jää ehkä joku punainen sydänemoji.” Swanin mukaan kaikille tekisi hy vää tiedostaa kuolevaisuutensa akuu tisti ja omakohtaisesti. ”En tarkoita mitään ’jos kuolisin pian ’ larppaamista tai muuta yksilö projektia, vaan kulttuurin muutosta. Kuoleman sopisi tulla osaksi elämää koko yhteiskunnan tasolla.” Sellainen voisi yhdistää ihmisiä ja jopa motivoida toimintaan. ”Mutta eivät ihmiset jaksa elää ko ko ajan siinä tietoisuudessa. En jaksa itsekään. Elin reilun vuoden niin, et tä minulle oli sanottu, että kuolen tosi pian. Elin vuoden tosi konkreettisesti siihen valmistautuen. Ikään kuin kai ken voisi saada valmiiksi, ja oman elä mänsä voisi sillä tavalla päättää.” Mutta millainen maailma olisi, jos kuolema otettaisiin tosissaan? ”Meillä olisi ihan erilainen poliitti nen systeemi ja priorisoisimme aivan eri asioita. Vallanjakokin olisi erilaista sillä tietoisuudella, ettei kukaan voi lo pullisesti kerätä mitään vain itselleen. Tämän meitä uhkaavan planetaarisen tuhon ja sen mullistusten huomioon ottaminen kaikessa olisi tosi helppoa. Ei olisi mitään ristiriitaa, että miten kapitalismin sitten käy, se olisi ihan turha projekti. Me ollaan myös eläi miä ja osa tätä planeettaa, synnytään ja kuollaan jatkuvasti. Jos me oltaisiin rehellisiä, niin kyllä se olisi vallan kumouksen paikka.” Swanin mukaan nykyinen järjestel mä voi pysyä vain, jos kuolema työn netään tietoisuudesta jonnekin hyvin kauas. Kuolevan surusta ei tiedetä eikä puhuta ”Konkreettisesti olen huomannut myös, että mitä lähemmäs kuolemaa olen itse joutunut, sen vähemmäk si palvelut ja tuki ovat käyneet. Olen menossa kohti hautaa, niin ei muhun kannata panostaa. Johonkin Kelan pa periin ei voi kirjoittaa, että tuetaan häntä, niin hän maksaa tulevaisuu dessa veroja.” Nekin tukimuodot, joita on ole massa, on suunniteltu niin sanotusti normin mukaisiksi. Swan on poiken nut normista jo siksi, että on elänyt odotettua pidempään. ”Olen tosi herkkä lukemaan heikko ja signaaleja. Paikoissa, joista minun pitäisi saada tukea, olen ymmärtänyt, että olen jo käyttänyt minulle varatut resurssit.” Sairastamisensa aikana Swan sa noo ottaneensa vastaan kaiken tuen, mitä vain on tarjottu. ”Vertaistuki on ollut todella tär keää, mutta kääntöpuolena on ollut myös ihmisten menettäminen ja sel lainen raadollisuus, ettei sielläkään lo peteta asettumista hierarkioihin.” Enemmänkin tukea olisi tarvittu. ”Koen, ettei kuolemisesta ole tar peeksi tietoa. Eikä siitä, miten kuole vaa kannattaisi tukea, varsinkin jos kuolema on tällainen pitkä prosessi. Olen kokenut olevani vähän hankala asiakas, kun olinkin se, jonka kohdalla lääkkeet toimivat. Tuli ’mitäs nyt’ olo. Kun on vähän sellaisessa ’kuolema pe ruttu’ tilanteessa, jossa ympäristö ha luaisi vain tuulettaa, mutta kuolemaa ei ole oikeasti peruttu, se ei vain tule kaan heti. Tällaiseen tilanteeseen ei ole mitään rakenteita olemassa, koska syöpään on tähän asti kuoltu aika no peasti.” Swan kokee, ettei yhteiskunnassa uskalleta kohdata myöskään surua. ”Ei nähdä sitä, ettei suru ole no peasti siivottavissa. Terapeuttisen avunkin pitäisi olla sellaista, että saa daan äkkiä tehokkaat työntekijät ta kaisin. Mutta suru ei sovi nopeaan prosessiin. Se kulkee aina mukana. Muokkautuu ehkä, mutta ei poistu. Olen surrut ekasta diagnoosista läh tien, mutta kuullut ehkä nolla sanaa siitä, millaista on sairaan ja kuolevan oma suru.” Swan sanoo surreensa sairauten sa myötä myös paljon muuta elämän sä varrelta. Sellaista, mikä on jäänyt aika naan surematta. ”Olen surrut elä mässäni paljon kai kenlaista, mutta jättänyt myös sure matta. Ajatellut, et tei ole lupaa sur ra. Että surulla on omistajuus, että sen täytyy olla todella akuuttia ja läheis tä, muuten sitä pi detään huomionha kuna. Surua liittyy lapsuuteen, sukupol vien takaisiin juttui hin ja sellaiseenkin, mitä ei tiedä. Kun tä mä kaikki on artikuloimatta ja surus ta tulee tosi akuuttia, niin tuntuu aika vaaralliselta, että kaikki tämä on täy sin pimennossa. Keskitytään vain sii hen, että nyt nopsaan vain ylös kan veesista ja takaisin puuhakkaaksi ihmiseksi.” Myös paikan löytäminen surulle on ollut vaikeaa, eikä uskonnottomuus ole sitä ainakaan helpottanut. ”Olen surrut paljon salaa, yksin. Tosin sitten, kun asiat olivat tarpeeksi perseellään ja ystävät alkoivat hajoile maan edessäni, niin sitten itkettiin yh dessä. Siitä tuli vapautunut tunne ja jo pa ilo, mikä on vähän hassua. Kai se liittyy läheisyyteen. Mutta silloin on pitänyt olla jo tosi reunalla ja molem milla suojat alhaalla.” Swankin ajatteli pitkään itkua ja su rua heikkouden merkkeinä. Siksi tilan teet, joissa niitä ei ole osattu kohdata, ovat tuntuneet nöyryyttäviltä. ”Ekan hoitoputken jälkeen muistan kun sanoin, että en jaksa tehdä töitä ja voin tosi huonosti. Hoitaja tenttasi useamman muun potilaan läsnäolles sa, että yritänkö saada sairauslomaa, etten jäisi työttömäksi, kun ei ole vaki tuista työpaikkaa. Se oli tosi nöyryyt tävää niiden mummojen edessä. Asia käännettiin niin, että yritän hyväksi käyttää systeemiä. Ihan hirveä tilan ne. Ikäpolveni ihmisille sairausloman hakemisessa on jo sinänsä jotain tosi nöyryyttävää, mikä on tavallaan has sua.” ”Pelkään kuolemista, en kuolemaa” Swanille unet ovat olleet aina tärkeitä, mutta tulleet vielä tärkeämmiksi sai rastumisen myötä. Edelliselle D/other-albumillekin päätyi paljon unien maailmaa. ”Ehkä jollain täysin epätiedollisel la tavalla yhdistän unen ja kuoleman. Olen aina ollut hyvä nukkuja. Se on mulle myös paikka, jossa en ole sairas. Jollain tapaa myös koen, että siellä voi olla yhteydessä muihin, se on jollain tapaa toivon paikka. Tutkijana en tie tenkään voi sanoa mitään tällaista en kä halua etsiä sille todisteita. Tutkijana minua ei kiinnosta se ollenkaan, ihmi senä ja taiteilijana kyllä.” Unista oli helpompi löytää toivon merkkejä kuin arki todellisuudesta – jo maailmantilanteen vuoksi. ”Toisaalta oli si hirveää, jos kuo lemassa olisi jotain. Vaikka unien maail ma, joka vain jat kuu.” Kuolemaa Swan ei sano enää pelkää vänsä, kuolemista kylläkin. ”Pelkään kärsi mystä, mutta se on täällä elämässä. Mul la on muutama sel lainen kokemus, joi den perusteella olen sitä mieltä, että kuolema on ihan paras paikka. En ole siitä kovinkaan huolis sani. Mutta en mä silti halua kuolla.” Swan sanoo kuuluvansa ryhmään, jonka kuoleminen on vaikeaa, koska etäpesäkkeitä on päässä. ”Pelkään kipua ja kärsimystä. Ja si tä, kun ei ole mitään tapaa kuolla niin, ettei häiritsisi läheisiä ihmisiä. Olen yrittänyt lähestyä sitä sitä kautta, että miten teen kuolemastani muille siedet tävän. Ja sitten todennut, että en pysty, tämä on asia, jota en voi hallita”, Swan sanoo ja nauraa jälleen. ”Kerran jo kä vi niin, että ei se perkele tapahtunut kaan, niin antaa olla.” Jatkoajan tuhlaaminen houkuttaa ”En ole vielä selvittänyt itselleni, mik si minulla on tämä jatkoaika. Täytin tammikuussa 40 eikä minulla ole ollut mitään ikäkriisiä, paitsi ehkä nyt. Olen kirjoittanut toista kirjaa, joka ilmestyy ensi syksynä.” Kirjasta Swan ei halua kertoa vie lä muuta kuin että se ei ole autofiktii vinen tai liity häneen itseensä miten kään. Hiljattain ilmestyi myös musiikki video D/otheralbumin In the Woods kappaleeseen. Nyt Swan sanoo olevansa pisteessä, jossa pitää pohtia tarkkaan, mitä vielä haluaa tehdä. ”Olen ollut tuottelias ja työteliäs, mutta en haluaisi millään tavalla lisä tä sitä vaadetta, että täytyy tuottaa jut tuja maailmaan, olla nopea ja reaktii vinen. Mulla on hirveä tarve hidastaa. Että jos mulla nyt on tätä aikaa, niin käytetään sitä sitten! Mikä on huvitta vaa, koska aika on juuri se, mitä mulla ei kuitenkaan ole.” Kuolemansairaatkaan eivät ole turvassa sosiaalisen median hengäs tyttävältä temmolta ja reagoimispai neilta. ”Jos uskaltaisin hidastaa ja olla tuottelias jollain toisella tavalla, niin että matka työskentelystä julkaisuun olisi paljon pidempi, se voisi olla mun lahja maailmalle. Tuntuu, että taitees takin on tullut roskaa. En tarkoita laa dultaan, vaan koska sitä tulee niin paljon. Ihmisillä ei ole kapasiteettia vastaanottaa.” Swan myöntää, että ajatus on mel ko radikaali. ”Varsinkin tästä positiosta, kun aika on juuri se, mitä minulla ei kuulemma ole. Että jos oikein tuhlaisin sen lop puajan, ottaisin tilaa ja tekisin jotain. En osaa olla tekemättä jotain, tätä voi si tutkiskella. Luovuuden huono puoli on valjastaa kaikki aina tuotannoksi. Voisiko olla niin, että tulee hieno oival lus, jota ei tarvitsekaan kirjoittaa ylös, ei julkaista somessa, ei kirjoittaa kir jaan, ei tehdä biisiä. Että se vain riit tää, että se tuli? Että voisi ajatella, että tämä on parhaita ajatuksiani, ja unoh taa sen.” Ja sitten tämä pitäisi kyetä vielä hy väksymään. ”Koska mullekin uhkaa käydä niin, että kuolemasta tulee tuotantoprojekti, josta tulee kaikki hienoja tuotteita. Tai vähemmän hienoja, voihan sitä tulla ihan paskojakin tuotteita, kuka senkin sitten arvostelee.” Swan on käsitellyt surua ja kuo lemaa musiikissaan ja sivunnut nii tä myös tohtorinväitöskirjassaan Life Writing from Birth to Death – How M/others Know. Hän haluaisi tutkia niitä vielä lisää. Kuolemasta voi puhua vain elävä ”Kuolemasta puhuessa tulee myös vä hän sellainen huono omatunto, että millä luvalla mä tästä puhun, mähän olen elossa. Mulla on huono omatun to siitä. Mutta kuka siitä saa sitten puhua? Kuolema puhuu vain mei dän tulkintojen kautta, ja niistä ovat monet mielestäni aika tylsiä. Toisaal ta sellainen ’iloitkaa hautajaisissani’ tuntuu myös vähän väkinäiseltä, vaik ka varmasti olen itsekin niin joskus sanonut.” Swan toteaa saaneensa puhua pal jon kuolemasta – luvalla tai ilman. Hä nestä on tärkeää, että kuoleva puhuu myös omasta näkökulmastaan. ”ETTÄ NYT NOPSAAN VAIN YLÖS KANVEESISTA JA TAKAISIN PUUHAKKAAKSI IHMISEKSI.”