• SAAMENMAA • SIBELIUS • PALESTIINA Anni Marttinen Miten talous rikkoi planeetan 6/2025 1.9.–5.10. SUOMEN SUURIN KULTTUURILEHTI
• My Mind is a BEAST Mieleni on PETO O kahvilawillensauna.fi LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO kansallisteatteri.fi PÄÄSYLIPPUJA AJATUSTEN MAAILMAAN ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 24.9.2025 KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 19.11.2025 SUOMEN KANTAESITYS TAIVASSALISSA 17.9.2025 KANTAESITYS OMAPOHJASSA 25.11.2025 KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 10.9.2025 VÄINÖ LINNA – LAURI MAIJALA VÄINÖ LINNA – LAURI MAIJALA TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA Suomen suvi on kaunis. Mutta lyhyt. Suomen suvi on kaunis. Mutta lyhyt.
• My Mind is a BEAST Mieleni on PETO O
• Avoinna nyt 8.6.–21.9.2025 Kuvataiteen suurtapahtuma Helsinki Biennaali kutsuu Vallisaareen, Esplanadin puistoon ja HAM Helsingin taidemuseoon. helsinkibiennaali.fi Kumppani Liikkumisen vapautta jo kymmenettä kautta Syksy fillarit Syksy fillarit 10€/kk Jatkuva tilaus Kausi 35€ hsl.fi/kaupunkipyorat
• Avoinna nyt 8.6.–21.9.2025 Kuvataiteen suurtapahtuma Helsinki Biennaali kutsuu Vallisaareen, Esplanadin puistoon ja HAM Helsingin taidemuseoon. 8.6.–21.9.2025 helsinkibiennaali.fi A FILM BY ANNA ERIKSSON ”Nainen ja valta. Seksuaalisuus ja kuolema” TRILOGIAN HUIKEA PÄÄTÖS Elokuvateattereissa 26.9.
• ILMOITUS ILMOITUS IHMINEN ON AINA ENEMMÄN DRAG AFFAIR JUKKA LAAJARINNE & MARI LUOMA: KOKKA KOHTI TUNTEMATONTA ALK USY KSY N MER KKI TUO TTE ET Psykologi, FT Veli Matti Heikkilän kirja on laaja katsaus filosofiseen antropologiaan. Heikkilä etsii teoksessaan ihmisyyttä. Kaiken merkittävän päätöksenteon taustalla on maailmankuva ja ihmiskäsitys – yhteiskunnallisen päätöksenteonkin. Erityisesti nyt maailman myllerrysten keskellä meidän on kysyttävä itseltämme ihmiskäsityksestämme. Millaisena meidän on nähtävä itsemme ja toisemme? Millaiseen ihmisyyteen meidän olisi kasvettava? 638 sivua Valon museon nettikaupassa 30 € www.ahola-valo.fi Tampereen ikiomat kingit Kiukkupussy ja Narri Koira vievät kotimaisen kingeilyn ilosanomaa syksyllä 2025 ympäri Suomea. Drag Affairissa yhdistyy sateenkaarevat hääjuhlat, farssin ainekset sekä perinteinen kabaree-iltama. Joka kaupungissa vaihtuvat juhlavieraat drag-taivaan huipulta. Seinäjoki 5.9., Uusikaupunki 26.9., Oulu 25.10., Joensuu 5.12., Tampere 31.12. Liput ja lisätietoa: diivavalitys.fi Riikkinen ja Oukka tutkivat -sarjan kuudes osa vie lukijansa maailman vaikeapääsyisimpiin kolkkiin ja avaruuden korkeuksiin. Tutuksi tulevat niin tutkimusmatkojen kiehtova historia kuin eri aikojen keinot kerätä tietoa. Lastenkirjasarja on ideoitu tiedekasvatuksen asiantuntijoiden kanssa. Se voitti Lauri Jäntin säätiön parhaalle lastenja nuorten kirjalle jaettavan Tieto-Lauripalkinnon 2025. Sarja sopii erityisesti 6–9-vuotiaille. kauppa.gaudeamus.fi OLLI-PEKKA JAUHIAINEN: SUKUPUUT Luomu Silmusalaatit viljellään nykyään Keravalla, uusissa tiloissa. Silmusalaatit on pakattu kotimaiseen FSC sertifioituun kartonkiin, jonka voi kierrättää nestekartonkina, ilman että ikkunakalvoa tarvitsee poistaa. Pienissä versoissa on paljon makua ja eri makuvaihtoehtoja on yhteensä neljä erilaista. Säilytä jääkaapissa, ota käyttöön leivänpäälle tai salaatiksi haarukalla. Viimeinen käyttöpäivä rasian kannessa. www.silmusalaatti.fi – yhteiskunnallisen päätöksenteonkin. Erityisesti nyt maailman myllerrysten keskellä meidän on kysyttävä itseltämme ihmiskäsityksestämme. Millaisena meidän on nähtävä itsemme ja toisemme? Millaiseen ihmisyyteen meidän tuksen asiantuntijoiden kanssa. Se voitti Lauri Jäntin säätiön parhaalle lastenja nuorten kirjalle jaettavan Tieto-Lauripalkinnon 2025. Sarja sopii erityisesti 6–9-vuoKONSTRUNDAN -TAIDEKIERROS Jo 18. kerran Konstrundan tarjoaa mahdollisuuden vierailla kuvataiteilijoiden, käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijaresidenssien työhuoneilla ja tiloissa ympäri Suomea. Tutustu taiteeseen ja sen tekijöihin Suomen suurimmassa avoin ateljee -tapahtumassa 6.–7.9.2025. Löydä lähin vierailukohteesi tutustumalla taiteilijoiden profiileihin, haastatteluihin ja Konstrundan-karttaan verkkosivuillamme. Konstrundan – avoimet ateljeet 2025 Pe–La 6.–7.9.2025, klo 11–17 @konstrundan konstrundan.fi JOHANNA SINISALO: JOUTSENLAULU Kansainvälisen tähtikirjailijan mestariteos lajien välisistä suhteista ja aistiemme rajoista kätkettyjen salaisuuksien maailmassa. Suomalaissyntyinen Jane asuu Yhdysvalloissa ja pelastaa etätyönä ihmishenkiä tulipaloista ja lumivyöryistä. Joutsenlaulu kertoo taiturimaisesti kielestä, tajunnasta ja siitä, mitä valitsemme olla näkemättä, kun oma etumme ja luonto joutuvat vastakkain. www.otava.fi Tunnetun trillerikirjailijan uusin teos on huikea yhdistelmä jännitystä, tiedettä ja mytologiaa. Suomalaisille rakas lomakohde Teneriffa näyttäytyy uudessa valossa, kun meriteknologiayhtiö kehittää uutta ratkaisua maailman energiaongelmiin. ”Krakenin saaren tiedeja tieteiselementit sekä paikoin varsin kiihkeän jännitteen rakentaminen ovat Isomäellä hyvin hallussa. (…) Isomäki kuvailee merenalaisia eläimiä ja maisemia lumoutuneen innokkaasti. Samalla hän onnistuu vetämän lukijan mukaansa näihin ihmeellisiin ja mysteerien täyteisiin todellisuuksiin.” -HS www.intokustannus.fi RISTO ISOMÄKI: KRAKENIN SAARI Junan ikkunassa vilisee loputon metsä, kun aikuinen poika matkustaa kotipaikkakunnalle isän pyynnöstä. Kaupunkilaistuneen pojan on tutustuttava perintömetsään ja otettava moottorisaha omaan käteensä. Isä unelmoi tukki pinoista, poika sammaleisesta satumetsästä. Kuuset saavat todistaa isän ja pojan, perinteiden ja luontoarvojen törmäystä. Todelliset haavat ulottuvat syvemmälle – aiem piin sukupolviin asti. www.atena.fi LUOMUA KERAVALTA
• 6 / 2025 • 7 1.9.–5.10.2025 VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.? , toimituksen sähköposti toimitus@voima.? , voima.? | VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Kukka­Maria Ahokas | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen |KANSI Nauska | TOIMITUS Alexandre Kallio, Elli Kaunisto, Tuomas Rantanen, Vilppu Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä |TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Timo Kalevi Forss, Laura Gustafsson, Elisa Helenius, Julius Halme, Janne Hukkinen, Ville Hänninen, Antti Kurko, Katariina Mäkinen, Mika Pekkola, Janne Siironen, Kaisu Tervonen, Karstein Volle & Venla Välikangas | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luontoliitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Tuomas Rantanen & Vilppu Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? | VOIMAN VUOSITILAUS 8 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457­1005 (painettu) 2737­3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.? /rekisteriseloste | VLAST!­sarjassa Voima julkaisee Venäjää ja Itä­Eurooppaa käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. Voiman metsäjournalismia tukee Koneen säätiö. | Vapaa Palestiina! TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 Juha Kauppinen Saamenmaa militarisoituu 20 Kerava 23 TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA Vastamainos 12 ILMOITUS ILMOITUS IHMINEN ON AINA ENEMMÄN DRAG AFFAIR JUKKA LAAJARINNE & MARI LUOMA: KOKKA KOHTI TUNTEMATONTA ALK USY KSY N MER KKI TUO TTE ET Psykologi, FT Veli Matti Heikkilän kirja on laaja katsaus filosofiseen antropologiaan. Heikkilä etsii teoksessaan ihmisyyttä. Kaiken merkittävän päätöksenteon taustalla on maailmankuva ja ihmiskäsitys – yhteiskunnallisen päätöksenteonkin. Erityisesti nyt maailman myllerrysten keskellä meidän on kysyttävä itseltämme ihmiskäsityksestämme. Millaisena meidän on nähtävä itsemme ja toisemme? Millaiseen ihmisyyteen meidän olisi kasvettava? 638 sivua Valon museon nettikaupassa 30 € www.ahola-valo.fi Tampereen ikiomat kingit Kiukkupussy ja Narri Koira vievät kotimaisen kingeilyn ilosanomaa syksyllä 2025 ympäri Suomea. Drag Affairissa yhdistyy sateenkaarevat hääjuhlat, farssin ainekset sekä perinteinen kabaree-iltama. Joka kaupungissa vaihtuvat juhlavieraat drag-taivaan huipulta. Seinäjoki 5.9., Uusikaupunki 26.9., Oulu 25.10., Joensuu 5.12., Tampere 31.12. Liput ja lisätietoa: diivavalitys.fi Riikkinen ja Oukka tutkivat -sarjan kuudes osa vie lukijansa maailman vaikeapääsyisimpiin kolkkiin ja avaruuden korkeuksiin. Tutuksi tulevat niin tutkimusmatkojen kiehtova historia kuin eri aikojen keinot kerätä tietoa. Lastenkirjasarja on ideoitu tiedekasvatuksen asiantuntijoiden kanssa. Se voitti Lauri Jäntin säätiön parhaalle lastenja nuorten kirjalle jaettavan Tieto-Lauripalkinnon 2025. Sarja sopii erityisesti 6–9-vuotiaille. kauppa.gaudeamus.fi OLLI-PEKKA JAUHIAINEN: SUKUPUUT Luomu Silmusalaatit viljellään nykyään Keravalla, uusissa tiloissa. Silmusalaatit on pakattu kotimaiseen FSC sertifioituun kartonkiin, jonka voi kierrättää nestekartonkina, ilman että ikkunakalvoa tarvitsee poistaa. Pienissä versoissa on paljon makua ja eri makuvaihtoehtoja on yhteensä neljä erilaista. Säilytä jääkaapissa, ota käyttöön leivänpäälle tai salaatiksi haarukalla. Viimeinen käyttöpäivä rasian kannessa. www.silmusalaatti.fi – yhteiskunnallisen päätöksenteonkin. Erityisesti nyt maailman myllerrysten keskellä meidän on kysyttävä itseltämme ihmiskäsityksestämme. Millaisena meidän on nähtävä itsemme ja toisemme? Millaiseen ihmisyyteen meidän tuksen asiantuntijoiden kanssa. Se voitti Lauri Jäntin säätiön parhaalle lastenja nuorten kirjalle jaettavan Tieto-Lauripalkinnon 2025. Sarja sopii erityisesti 6–9-vuoKONSTRUNDAN -TAIDEKIERROS Jo 18. kerran Konstrundan tarjoaa mahdollisuuden vierailla kuvataiteilijoiden, käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijaresidenssien työhuoneilla ja tiloissa ympäri Suomea. Tutustu taiteeseen ja sen tekijöihin Suomen suurimmassa avoin ateljee -tapahtumassa 6.–7.9.2025. Löydä lähin vierailukohteesi tutustumalla taiteilijoiden profiileihin, haastatteluihin ja Konstrundan-karttaan verkkosivuillamme. Konstrundan – avoimet ateljeet 2025 Pe–La 6.–7.9.2025, klo 11–17 @konstrundan konstrundan.fi JOHANNA SINISALO: JOUTSENLAULU Kansainvälisen tähtikirjailijan mestariteos lajien välisistä suhteista ja aistiemme rajoista kätkettyjen salaisuuksien maailmassa. Suomalaissyntyinen Jane asuu Yhdysvalloissa ja pelastaa etätyönä ihmishenkiä tulipaloista ja lumivyöryistä. Joutsenlaulu kertoo taiturimaisesti kielestä, tajunnasta ja siitä, mitä valitsemme olla näkemättä, kun oma etumme ja luonto joutuvat vastakkain. www.otava.fi Tunnetun trillerikirjailijan uusin teos on huikea yhdistelmä jännitystä, tiedettä ja mytologiaa. Suomalaisille rakas lomakohde Teneriffa näyttäytyy uudessa valossa, kun meriteknologiayhtiö kehittää uutta ratkaisua maailman energiaongelmiin. ”Krakenin saaren tiedeja tieteiselementit sekä paikoin varsin kiihkeän jännitteen rakentaminen ovat Isomäellä hyvin hallussa. (…) Isomäki kuvailee merenalaisia eläimiä ja maisemia lumoutuneen innokkaasti. Samalla hän onnistuu vetämän lukijan mukaansa näihin ihmeellisiin ja mysteerien täyteisiin todellisuuksiin.” -HS www.intokustannus.fi RISTO ISOMÄKI: KRAKENIN SAARI Junan ikkunassa vilisee loputon metsä, kun aikuinen poika matkustaa kotipaikkakunnalle isän pyynnöstä. Kaupunkilaistuneen pojan on tutustuttava perintömetsään ja otettava moottorisaha omaan käteensä. Isä unelmoi tukki pinoista, poika sammaleisesta satumetsästä. Kuuset saavat todistaa isän ja pojan, perinteiden ja luontoarvojen törmäystä. Todelliset haavat ulottuvat syvemmälle – aiem piin sukupolviin asti. www.atena.fi LUOMUA KERAVALTA Vilppu Rantanen Hala Omran 50 Bayrem Ben M’rad Sibelius 44 Akseli Gallen­Kallela: Symposion, 1894 Vilppu Rantanen Häiriköt­päämaja LIITE: VAPAA-AJATTELIJAT ISRAEL NÄLKIINNYTTÄ Ä palestiinalaisia siviilejä, ampuu lapsia ja pakkosiirtää ihmisiä kodeistaan. Miten toimii Suomen hallitus? Haparoivasti ja ristiriitaisesti. Käytännössä mikään ei ole muuttunut. Petteri Orpo, suorista hallituksen rivit. Ulkoministeri Elina Valtonen, lisää painostusta kansainvälisillä foorumeilla. Suomen pitää lopettaa asekauppa Israelin kanssa – silläkin uhalla, että se olisi epäedullista meille. Kesällä Helsingin Sanomat raportoi, että Gazasta on löytynyt Israelin käyttämiä aseita, jotka suomalaisnorjalaisen aseteollisuusyritys Nammon tytäryhtiö oli valmistanut. Suomalainen Patria omistaa puolet Nammosta, ja Suomen valtio on puolestaan Pat rian enemmistöomistaja. Emme voi olla tarjoamassa aseita valtiolle, joka parhaillaan toteuttaa kansanmurhaa. Vertailun vuoksi: Suomen poliittinen johto on tuominnut selväsanaisesti Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Taloudellinen painostus on järeä keino, ja Venäjälle on asetettu talouspakotteita hyökkäyssodan alettua. Palestiinan muka monimutkaisen tilanteen ja valtion tunnustamisen ympärillä kuitenkin kierrellään ja kaarrellaan poliittisista syistä. TOTTA ON , että tragedialla on pitkät historialliset juuret, joita avaamme jutussamme (s. 31). Julius Halme haastatteli juttua varten Lähi-idän mediasodan tutkija Tapio Kujalaa, jonka mielestä keskustelu Palestiinan valtion tunnustamisesta harhautuu kuitenkin pois ydinkysymyksestä: Miten Israelin toimiin reagoidaan? Kujalan mukaan erilaisten poliittisten lausuntojen tekeminen ei ole ratkaisu, vaan pitäisi käyttää talouspakotteita, samanlaisia toimia, joilla esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheid-politiikka aikoinaan lopetettiin. Vuoropuhelu Israelin kanssa on osoittautunut tehottomaksi. Kyseessä ei ole Kujalan mukaan samanlainen demokratia, jollaista Euroopassa on totuttu ajattelemaan. Turvallisuuskoneiston massiivinen valta ja väestön epätasa-arvo eivät kuulu demokraattiseen valtioon, hän sanoo. Tarvitaan taloudellista painostusta. Euroopan unioni on Israelin suurin kauppakumppani, jota EU voisi painostaa assosiaatiosopimuksen jäädyttämisellä. Sopimus on poliittisen ja taloudellisen yhteistyön perusta, joka antaa Israelille muun muassa tullivapauden ja mahdollisuuden päästä mukaan EUhankkeisiin. Sen ehtona on kuitenkin ihmisoikeuksien noudattaminen. PETTERI ORPO ja Elina Valtonen, kuunnelkaa Alexander Stubbia. Tasavallan presidentti on valmis tunnustamaan Palestiinan valtion, jos valtioneuvosto niin esittää. Se on tärkeä poliittinen askel, mutta kiireellisintä juuri nyt olisi Israelin pakottaminen välittömään tulitaukoon. Avustusrekat pitää päästää Gazaan. Israel on aiheuttanut humanitaarisen kriisin, joka sen pitää myös lopettaa. Elokuisilla suurlähettiläspäivillä Stubb sanoi oikein: ”Gazan kriisi ei ole vain humanitaarinen epäonnistuminen, se on ihmisyyden epäonnistuminen.” KUKKA-MARIA AHOKAS Suomi, painosta Israelia nyt Pääkirjoitus ISRAEL NÄLKIINNYTTÄ Ä laisia siviilejä, ampuu lapsia ja pakkosiirtää ihmisiä kodeistaan. Miten toimii Suomen hallitus? Haparoivasti ja ristiriitaisesti. Käytännössä mikään ei ole muuttunut. Petteri Orpo, suorista hallituksen rivit. Ulkoministeri Elina Valtonen lisää painostusta kansainvälisillä foorumeilla. Suomen pitää lopettaa asekauppa Israelin kanssa – silläkin uhalla, että se olisi epäedullista meille. Kesällä Helsingin Sanomat toi, että Gazasta on löytynyt Israelin käyttämiä aseita, jotka suomalaisnorjalaisen aseteollisuusyritys Nammon tytäryhtiö oli valmistanut. Suomalainen Patria omistaa puolet Nammosta, ja Suomen valtio on puolestaan Pat rian enemmistöomistaja. Emme voi olla tarjoamassa aseita valtiolle, joka parhaillaan toteuttaa kansanmurhaa. Vertailun vuoksi: Suomen poliittinen johto on tuominnut selväsanaisesti Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Taloudellinen painostus on järeä keino, ja Venäjälle on asetettu talouspaSuomi, painosta Israelia nyt Pääkirjoitus N au sk a
• Iida Turpeinen kirjailija 1. KÄSITTELET KIRJASSASI ELOLLISET LUONTOKATOA JA TEET VÄITÖSKIRJAA LUONNONTIETEIDEN JA KIRJALLISUUDEN RISTEYMISTÄ. KERRO MEILLE, MITEN LUONTOKADOSTA PITÄISI PUHUA. Hirveä kysymys, en tiedä! Jos tietäisin, olisin huutamassa vastausta toreilla ja turuilla. Halusin välttää lähestymistapaa, jossa urbaani milleniaali ahdistuu kaupassa, kun ei tiedä, pitäisikö ostaa kauravai soijamaitoa. Lähdin katsomaan historiasta käsin, kuinka olemme päätyneet nykyiseen pisteeseen. Se oli avartavaa. En tiennyt aloittaessani, että vasta 1800-luvulla tajuttiin, että sukupuutto on ylipäätään mahdollinen. 2. YMPÄRISTÖ ON MUOTIAIHE. LASKELMOITKO AIHEENVALINNASSA? Kun kirjoitin, kukaan ei sanonut, että ai vitsi, oletpa keksinyt tosi mediaseksikkään aiheen, 1700-luvulla sukupuuttoon kuolleen merinisäkkään. Kun äitini kertoi ympäristötutkimuksen alan kollegoilleen aiheestani, he sanoivat, että kirjan tulee lukemaan noin kolme ihmistä. Markkinointipuolella on mietitty, miten Elollisia voisi markkinoida mainitsematta sukupuuttoa tai luontokatoa, koska kuka haluaa lukea näin masentavista aiheista. Jos olisin laskelmoinut, olisin yrittänyt kirjoittaa vetävän dekkarin luontokadosta. Se olisikin ollut hyvä idea, olisi pitänyt tajuta! 3. KIRJALLISUUTTA EI LUE SUOMESSA ENÄÄ KUKAAN. TÄNÄ SYKSYNÄ ELOLLISET ILMESTYY KUITENKIN YLI KYMMENENÄ UUTENA KÄÄNNÖKSENÄ. OLLAANKO MUUALLA MAAILMASSA VALVEUTUNEEMPIA? Kirjallisuutta on oltu kuoppaamassa aina. Radion ja telkkarin piti tappaa kirjallisuus, ja nyt kirjallisuus voidaan kuopata, kun meillä on tekoäly. Suomessa kirjailija kiinnostaa paljon, Saksassa ei ketään. Siellä minulta kysytään kysymys tai kaksi, ja sitten saksankielinen näyttelijä lukee kirjaani, ja istun lavalla kuuntelemassa. Erilaisuuteen meni hetki tottua, mutta se on mahtavaa. VENLA VÄLIKANGAS KOLME NOPEAA Ympäristöpolitiikan professuuri lakkautetaan Su sa nn a Ke kk on en H elsingin yliopisto ei jatka ympäristöpolitiikan professuuria, kun jään tehtävästä eläkkeelle lokakuussa. Professuurien lakkauttamisessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä yliopistot uudistavat opetustaan ja tutkimustaan jatkuvasti. Harva kuitenkaan ajattelee, että ympäristöpolitiikka on menettänyt ajankohtaisuutensa. Mikä saa Helsingin yliopiston viilenemään ympäristöpolitiikalle, vaikka ympäristö vain kuumenee? Olen toistuvasti tivannut tätä Helsingin yliopiston ylimmältä johdolta. Vastauksia on kaksi. Ensimmäinen on väistely: ympäristöpolitiikan verkostomainen professuuri ei kuulemma ole minkään tiedekunnan ytimessä eikä vastuulla. Toinen on vaikeneminen. Molemmat vastaukset tarjoavat ituja pohtia asian laajempaa tiedeja yhteiskuntapoliittista merkitystä. Ympäristöpolitiikan professuuri perustettiin vuonna 2001 yhteiseksi oppituoliksi kolmeen tiedekuntaan: valtiotieteelliseen, bioja ympäristötieteelliseen ja maatalous-metsätieteelliseen. Tämä oli perusteltua, koska alan haasteet eivät kunnioita perinteisten tieteenalojen rajoja. Tiedekuntien rajapinnat tarjosivatkin hedelmällisen maaperän kestävän kehityksen uusien ammattilaisten kouluttamiselle. Professuurin tulevaisuudelle ne ovat kuitenkin osoittautuneet Akilleen kantapääksi. Johtaja toisensa jälkeen on yliopistolla väistellyt kysymystä ympäristöpolitiikan professuurin jatkosta toteamalla, ettei jatkosta päättäminen ole hänen asiansa tai ettei ympäristöpolitiikka ole juuri hänen johtamansa tiedekunnan ytimessä. Ympäristöpolitiikka häviääkin yliopistosta näen näisen vaivattomasti, kun jokainen vastuullinen päättäjä päättää olla päättä mättä. Väistelystä syntyy tiedepoliittisesti outo tilanne. Tutkimusrahoittajat Suomessa ja Euroopassa pyrkivät strategioissaan vastaamaan suuriin globaaleihin kestävyyshaasteisiin. Niin myös Helsingin yliopisto – mutta toteuttaa strategiaansa lakkauttamalla ympäristöpolitiikan oppituolin ja Helsingin yliopisto rummuttaa strategiassaan kestävyyttä ja ympäristöä, mutta käytännössä kääntää niille selkänsä. TEKSTI JANNE HUKKINEN VIERASKYNÄ Opiskelijoiden toimeentulo hallituksen leikkuriin TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS Kokonainen sukupolvi pakotetaan velkaantumaan. Erityisen karut seuraukset uudistuksella on vähemmistöille, kuten vammaisille, muistuttaa asiantuntija. E lokuussa valtaosa opiskelijoista siirtyi pois yleisen asumistuen piiristä pienempään opintotuen asumislisään. Muutos on suuri leik kaus suoraan opiskelijoiden toimeentuloon, sanoo Suomen ylioppilaskuntien liitto SYLin hallituksen jäsen Maria Saita. ”Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tuki pienenee jopa lähes sata euroa kuukausitasolla, vuositasolla lähes 2 000 euroa. Opiskelijalle määrä on huomattava etenkin, kun kohtuuhintaisia asuntoja ei ole tarjolla riittävästi”, Saita sanoo. Merkittävä muutos on, että jatkossa opiskelija on oikeutettu asumisen tukeen vain opintokuukausien aikana. Jos sopivia kesäopintoja ei ole, eikä opiskelija saa kesätöitä, pahimmillaan opiskelija jää kesän ajaksi tyhjän päälle. ”Poliittista valtaa saa käyttää, mutta toki sitten voidaan kysyä, olemmeko ikään kuin siirtyneet siksakpolitiikkaan, jossa kukin hallitus peruuttelee toisten päätöksiä”, sanoo valtiosääntöasiantuntija ja Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtori Pauli Rautiainen. Hän lisää, että tämänkaltainen päätöksenteko heikentää vakautta, jonka perusteella ihminen on ennen voinut tehdä luottamukseen perustuvia, asumiseen, opiskeluun ja työntekoon liittyviä ratkaisuja, joihin sisältyy myös riskejä. KUN HALLITUS PÄ ÄTTI opiskelijoiden siirtämisestä pois yleisen asumistuen piiristä vuonna 2024, SYL vastusti muutosta. SYLissä huolena on päätöksen vaikutus erityisesti pienituloisimpiin opiskelijoihin, Saita sanoo. SYL on esittänyt useita konkreettisia keinoja opiskelijoiden tilanteen helpottamiseksi. Yksi keino olisi palauttaa opintorahaan indeksikorotus ja säätää myös asumislisään indeksikorotus, jotta opintotuen taso pysyy kustannustason nousun mukana. Toinen keino olisi lisätä opintotukikuukausien määrää nykyisestä. Lisäksi opintolainasta tulisi tehdä Saitan mukaan ”turvallisempi” siten, että tarvittaessa korkojen takaisinmaksuun olisi mahdollista saada apua nykyistä helpommin. Tällä hetkellä lapseton henkilö voi saada korkoavustusta, jos hänen tulonsa ovat enintään 1 589 euroa kuukaudessa. Tätä tulorajaa SYL nostaisi. Saitan mukaan moni opiskelija on huolissaan Suomen huonosta työllisyystilanteesta ja siitä, ettei töitä mahdollisesti löydy valmistumisen jälkeen. Silloin lainaa on vaikeaa maksaa takaisin. Yhä useammalle laina on kuitenkin välttämättömyys, ja ilman sitä opiskelijan ei ole mahdollista päästä edes perusturvan tasolle, Saita toteaa. Onko oikein, että yhä useampi joutuu kattamaan päivittäismenojaan lainalla, hän kysyy. ”SYLissä on huoli siitä, että tätä myötä Suomessa on kokonainen sukupolvi ihmisiä, jotka ikään kuin pakotetaan velkaantumaan.”
• 6 / 2025 • 9 Karstein Volle M arty B / W ikim ed ia C om m on s pönkittämällä perinteisiä tieteen aloja tiedekunnissa, jotka ovat säilyneet muuttumattomina vuosikymmeniä. Jotkut jopa vuosisatoja. Ympäristöpolitiikan alasajo on myös yhteiskuntapolitiikkaa. Kun yliopistojen rahoituksesta suurin osa tulee julkisista varoista, herkistyy yliopistojen johto poliittisen vallankäytön painotuksille. Nyt politiikan puntarit ovat oikeistopopulismin puolella. On todennäköistä, että pelkkä herkistyminen – vailla poliittista painostusta – riittää vaikuttamaan yliopistojohdon päätöksiin. Yliopistojohdon vaikeneminen ympäristöpolitiikan alasajosta saattaa kertoa haluttomuudesta avata kiusallisia poliittisia taustavaikuttimia päätöksen takana. Ympäristöpolitiikka ei ole nykyhallituksessa pop. Ympäristöpolitiikan opetuksen ja tutkimuksen alasajo on tarkoituksenmukainen nöyrtyminen nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa yliopistorahoitusta uhkaa giljotiini. Tämä on puhdasta spekulaatiota, jota on lähes mahdotonta näyttää toteen. Mutta ihan samanlaisella dynamiikalla spekuloivat New York Timesin journalistit selittäessään Trumpin hallinnon vaikutuksia yhdysvaltalaiseen yhteiskuntaan – myös yliopistoihin ja museoihin. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori. Rautiainen nostaa esille näkökulman siitä, että nyt keskustelussa painottuu muutosten vaikutus keskimääräisesti. Hän sanoo, että olisi tärkeää keskustella enemmän myös vähemmistövaikutuksista. Nykyinen julkinen keskustelu käsittelee opiskelijoita yhtenä ryhmänä, hän lisää. Opiskelijat kuitenkin ovat keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa. Heidän joukossaan on esimerkiksi pitkäaikaissairaita, työttömiä ja maahanmuuttajia. OSA OPISKELIJOISTA on erityisen haavoittuvassa asemassa, ja vähemmistöt jäävät Rautiaisen mukaan syrjään keskustelussa. ”Esimerkiksi hallituksen toteuttamat aikuisten vammaisetuuksien ja työkyvyttömyyseläkkeiden ikärajojen nostot leikkasivat merkittävästi etenkin vaikeasti aistija liikuntavammaisten opiskelijoiden etuuksia. Tämän ryhmän työllisyysaste on Suomessa Euroopan alhaisimpia, jolloin he eivät kykene hankkimaan lisätuloja työmarkkinoilta edes siinä missä muut opiskelijat. Kun huomioidaan vielä leikkaukset vammaispalveluihin, juuri vammaisten opiskelijoiden kohdalla hallituksen säästötoimien yhteisvaikutus on valtaisa.” Rautiainen sanoo, että vähemmistöt jäävät usein sivuun keskustelusta, koska suuret järjestelmämuutokset ovat muuttaneet rajusti kaikkien opiskelijoiden asemaa. ”Mutta aivan erityisesti tällaisina aikoina keskustelussa pitäisi kuljettaa myös toista tarinaa.” Hallitus päätti opiskelijoiden siirtämisestä asumis­ tuelta asumislisälle kehysriihessä 2024. La uri H eik kin en , valt ion eu vo sto n kan slia
• 10 • 6 / 2025 Niin kaunis on Maa Ihminen tuhoaa luonnontilaisia ekosysteemejä ja siirtää hiiltä ilmakehään, biologi-toimittaja Juha Kauppinen suree. TEKSTI JA KUVA VILPPU RANTANEN ”K ato, sudenkorento.” Haastattelu Sipoonkorven kansallispuistossa on ollut käynnissä vain hetken, kun siivekäs otus pyörähtää ympärillämme. ”Oliko?” ympäristöja luontotoimittaja Juha Kauppinen kysyy oitis. Hän on hajottanut silmälasinsa, mutta naarmuisista varalaseista huolimatta lajintunnistus on nopeaa. ”Ukonkorento. Joo, kirjoukonkorento, hauska.” Seuraa asiaa lajin tavasta kierrellä suomalaisissa metsissä joskus kaukanakin vesistä. Sitä riittää – Kauppinen on harrastanut sudenkorentoja vuodesta 1997 ja tehnyt biologian gradunsa ruskoukonkorentojen saalistuskäyttäytymisestä. Ei hänestä kuitenkaan ammattibiologia tullut, tuli toimittaja. Ehkä siksi, että Kauppinen on aina ”monomaanikko hetken aikaa”. Toimittajana Kauppinen on tullut tunnetuksi muun muassa paljastettuaan Yleisradion taipumisen poliittisen painostuksen alla ja seurattuaan Talvivaaran kaivoksen farssimaisia vaiheita. Olemme tulleet Sipoonkorpeen keskustelemaan hänen tietokirjoistaan. Keväällä ilmestynyt Kertomus Maasta on niin kutsutun luontotrilogian kolmas osa. TIAISIA, PUNARINTA ja puukiipijöitä. Haastattelun lomassa Kauppinen tunnistelee ympäröivän metsän lintuja. Millainen on hyvä metsä? ”Sellainen, joka on saanut olla riittävän kauan ilman ihmisen kosketusta”, Kauppinen vastaa. ”Mä tykkään nähdä metsän luonnollisia piirteitä.” Esimerkiksi kirjanpainajakuoriaisen kaatamat puut eivät ahdista Kauppista, nekin kuuluvat metsään. Luonnontilaisessa metsässä kirjanpainaja ei useimmiten ole ongelmakaan, sillä puuston ja kirjanpainajan luontaisten vihollisten ja loisten monimuotoisuus estävät sen leviämistä. Samalla se on avainlaji, joka avaa metsään pieniä aukkoja. Niissä lämpö ja kuollut puu suosivat hyönteisiä, joiden perässä taas linnut saapuvat paikalle. ”Tässäkin on tikkoja, tiaisia, rastaita, se ei ole sattumaa.” Metsänomistajan ahdistuksen tuholaisista Kauppinen ymmärtää – tämän suhde metsään on erilainen kuin biologi-toimittajalla. Biologina Kauppinen tunnistaa lajeja ja ymmärtää metsätyyppejä, mutta opintojen sijaan todellinen koulu luonnon katsomiseen oli luontotrilogian esikoisen, Monimuotoisuus-teoksen kirjoittaminen. Hän joutui silloin ajattelemaan metsän toimintaa perusasioista alkaen, nollapisteestä. ”Että mitä metsässä tapahtuu, kun puu kaatuu.” Biologi katsoo metsää tieteilijänä, oman rationaalisuutensa kautta. ”Biologina lähtökohta metsään on, että se ei ole jotain myyttistä ja merkillistä, vaan että tätä voi selittää tieteellä, ja että kaikki mitä täällä tapahtuu, on tavalla tai toisella evoluution synnyttämää.” Kertomuksessa Maasta Kauppinen kirjoittaa myös, miten evoluutioteoria paikkansapitävyydestään huolimatta on vinouttanut nykyihmisen käsitystä luonnosta. Luonto ole pelkkää kilpailua ja vahvimman selviämistä vaan myös kilpailun väistämistä ja lajien välistä yhteistyötä. Lajit täydentävät toisiaan, millä on suuri merkitys kokonaisuuden kannalta. KYSYN KAUPPISELTA , näkeekö hän metsää enää samalla tavoin kuin lapsena. Hän vastaa, että juuri siinä biologin näkökulma nousee esiin. ”Se on tavallaan vähän surullista, mitä biologiminä tekee muulle minälle, että se ottaa sen rationaalisesti haltuunsa ja istuttaa ajatuksen, että tää on oikea tapa nähdä metsä.” Tauot sanojen välissä pitenevät, kun Kauppinen miettii vastaustaan. ”Mä oon ehdottomasti viime vuodet halunnut löytää uuden tavan kokea metsän. Mä haluan... Mä haluan saada mun tunteet pintaan enemmän. Omien tunteiden ja metsän kokemista jollain muulla tavalla kuin biologin, mä kaipaan sellaista ihan hirveästi.” MILLAINEN ON tunteiden ja kovan faktan suhde, jos halutaan saada ihmiset kunnioittamaan luontoa? ”Tunne riittää vaan tiettyyn pisteeseen asti”, Kauppinen sanoo. Ei toisaalta tietokaan yksin riitä, hän pohtii. ”Lause, että ’meillä on jo kaikki tieto, meidän pitäisi vain toimia’, ei ole kestävä, se ei kanna”, Kauppinen sanoo painokkaasti. Pitäisi pysähtyä kysymään, kuka on se ”me”. Se, että tietoa on olemassa, ei vielä tarkoita että sitä olisi esimerkiksi metsätutkimukseen perehtyneen piirin ulkopuolella. Tutkimustiedon laajaan hetteikköön myös hukkuu helposti. ”MÄ TYKKÄÄN NÄHDÄ METSÄN LUONNOLLISIA PIIRTEITÄ.”
• J oskus vuoden 1750 paikkeilla Afrikan Mandinkassa, myöhemmin Gambian Jufferessä, syntyi poikalapsi, Kunta Kinte. Hän kasvoi onnellisena, kunnes hänen ollessaan noin 17-vuotias, 13. syyskuuta 1766, Thomas Davisin kipparoima rahtilaiva Lord Ligonier saapui Gambiaan. Alkoi ihmisten metsästys, ja 5. heinäkuuta laiva seilasi kohti ”uutta mannerta” mukanaan Kunta Kinte. Lord Ligonier kuljetti kuudella kannellaan 140–170 afrikkalaista epäinhimillisen karmeissa olosuhteissa. Vangeille matka oli yhtä kidutusta. Kunta Kinte oli yksi niistä yli 12 miljoonasta orjasta, joita Afrikasta vietiin Amerikan mantereelle 1400–1800 luvuilla. Hän ei elinaikanaan tiennyt, että hänen nimensä tulisi jäämään kirjallisuuden ja politiikan historiaan ja että hänen elämäänsä esiteltäisiin museoissa ja televisiossa. Kunta Kinten pohjoisamerikkalainen isäntä antoi hänelle nimen Toby Waller. Waller kertoi tarinaansa lapsilleen, jotka toistivat tarinaa jälkikasvulleen sukupolvesta toiseen. Afrikasta Waller oli kertonut sanoilla ”Kamby Bolongo”. Vuonna 1976 yhdysvaltalainen Alex Haley (1921–1992) julkaisi suvustaan kirjan Juuret (suom. Arto Häilä). Kirja alkoi esi-isän orjuudesta, tarinasta, jota Haleylle oli jo lapsuudessa kerrottu. Haley oli löytänyt ”Kamby Bolongon”, se tarkoitti Gambiajokea. Sukupolvia kiertäneet sanat olivat paljastaneet Haleylle, missä suvun alkukoti oli. Haley voitti Pulizerin ja sai aikaan maailmanlaajuisen sukututkimusbuumin. ALEX HALEYN BESTSELLERIN ilmestymisestä ei ollut vilahtava kuin 24 vuotta, kun oli ilmestyvä Voima 5/2000. Tuossa numerossa julkaistiin juristi, lordi Anthony Giffordin esitelmä vuodelta 1993 otsikolla ”Joskus tulee aika maksaa takaisin”. Siinä lordi Gifford argumentoi, miten orjakauppa on ollut kansainvälisen oikeuden vastaista, joten orjuudesta hyötyneiden maiden – erityisesti Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja muiden Euroopan maiden – pitäisi maksaa korvauksia kärsineiden Afrikan maiden hallituksille. ”Afrikan mantereella tuhottiin kukoistavia sivilisaatioita, murskattiin hallintojärjestelmiä, siirrettiin miljoonia ihmisiä väkipakolla muualle. Tämän välittömänä seurauksena oli köyhyys ja alikehittyneisyys, joka nyt vaikuttaa lähes kaikkien mustan Afrikan asukkaiden elämään.” Toisin kuin nykyajan oikeistokonservatiivit, Gifford tunnisti orjuuden olleen Britannian vaurauden suurin syy. Hän lainasi rasistista historioitsijaa, Ramsay Muiria, vuodelta 1907. Tämä oli kuvannut orjakauppaa ”Liverpoolin ylpeydeksi”: ”Se toi kaupunkiin vaurautta, joka virkisti jokaista teollisuudenalaa, tuotti pääomaa satamalle, rikastutti ja ja työllisti Lancashiren tehtaita ja avasi mahdollisuuden aivan uusiin kaupan muotoihin.” YHDYSVALLOISSA VUONNA 2025 valtaapitävät republikaanit eivät salli orjuudesta, rasismista tai sorrosta puhuttavan saati kirjoitettavan lainkaan. Varmaan heitä hävettää liikaa oma rasistinen ylimielisyytensä, joten he eivät pysty kohtaamaan asiallistakaan pohdintaa eriarvoisuudesta. Siitä huolimatta ja onneksi Kunta Kinte – Alex Haley -säätiö toimii edelleen vuonna 2025 Marylandin Annapolisissa, jonne Lord Ligonier rantautui 29. syyskuuta 1767. Lähes kolmen kuukauden merimatkan jälkeen 140 kaapatusta afrikkalaisesta vain 98 oli hengissä. Erityisesti yhden heistä, Kunta Kinten, perintö sivistää maailmaa edelleen. TEKSTI IIDA SIMES ORJIA JA LORDEJA Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. Un ive rsit y of Tex as at Arli ng ton Ph oto gra ph C olle ctio n ”Mä olen sitä mieltä, että ihmisille ei ole sanottu oikeita asioita”, Kauppinen sanoo. Sitä hän yrittää uusimmassa kirjassaan tehdä. Kertomuksen Maasta ydin on siinä tieteellisessä faktassa, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat yhtä ja samaa kriisiä. Hiiltä on yksinkertaisesti väärässä paikassa, ja ihminen on siirtänyt sitä sinne. Kaivamalla fossiilisia polttoaineita maan syvyyksistä mutta myös muokkaamalla ekosysteemejä vuosituhansien ajan. Silloin niihin varastoitunut hiili on lähtenyt liikkeelle. ”Kun ekosysteemi varttuu, siihen kertyy paljon hiiltä. Tämän seikan voi löytää hämmästyttävästi kerta toisensa jälkeen eri ekosysteemeistä.” Tämän takia vanhoja metsiä ei tulisi hakata tai soita kuivattaa. JUHA KAUPPINEN KIRJOITTI päiväkirjaansa kysymyksen syksyllä 2020. Voisiko olla, että ihminen on leikannut planeetan ekosysteemien monimuotoisuutta niin paljon, että sen takia hiiltä jää ilmakehään? Tuolloin ekosysteemien monimuotoisuuden yhteys varastoidun hiilen määrään tunnettiin lähinnä koeasetelmatutkimuksista. ”Kuinka hyvin tämä pätee luonnossa, sitä ei tiedetty”, Kauppinen sanoo. Kysymys on vaikea tutkittava. Mistä tiedät, onko ympäristössä – maaperässä, rungoissa, kasviaineksessa – paljon hiiltä siksi, että siinä on paljon eri lajeja, vai jostain muusta syystä? Sitten Kauppinen kuuli uudesta kanadalaisesta tutkimuksesta ja lisäsi juttumatkaansa ”tuikkauksen” Yhdysvaltojen Seattlesta Kanadan Edmontoniin. ”Tuikkaus tarkoitti siis yli vuorokauden junamatkaa suuntaansa.” Kolme päivää juttusilla professori Scott Changin työhuoneessa teki asian selväksi. Tutkimus kattoi koko Kanadan alueelta satoja metsiä ja miljoonia neliökilometrejä. Läpileikkaava johtopäätös: kun metsässä on enemmän monimuotoisuutta, se kerryttää enemmän hiiltä maaperään. Toisessa tuoreessa tutkimuksessa laskettiin koko maapallon mittakaavassa, mitä monimuotoisuuden poisleikkautuminen ekosysteemeistä aiheuttaa. Se jättää hiiltä ilmakehään. Kauppinen havainnollistaa asiaa osoittamalla kansallispuiston metsää ympärillämme. Mitä jos se kaadettaisiin ja tilalle istutettaisiin yhtä puulajia? ”Siinä ei koskaan tulisi olemaan yhtä paljon hiiltä varastoituna kuin mitä luonnonmetsässä oli, ellei metsä saisi varttua vaikka 200 vuotta.” Ekosysteemeihin kajoamisen ilmastovaikutus saattaa olla samaa luokkaa kuin koko ihmisen maankäytön tai sulavan tundran vapauttamien metaanipäästöjen, Kauppinen sanoo. Vähän kuin meillä olisi jotain velkaa, jota emme tajua, että meillä on? ”Kyllä. Ja me kasvatetaan sitä velkaa koko ajan tuhoamalla luonnontilaisia ekosysteemeitä.” JUURI TÄMÄ TEKEE nykyisestä elämästämme planeetalla niin kestämätöntä, Kauppinen painottaa. Siksi puhutaan ennallistamisesta, ekosysteemien palauttamisesta luonnonmukaisempaan tilaan. Se ei kuitenkaan riitä, jos tuho jatkuu tähän tahtiin. ”Juuri siksi joku Viiankiaapa on niin tärkeä.” Sodankylään suunniteltu kaivos uhkaa kuivattaa Viiankiaavan suojellun suon. Kuivumisen myötä vapautuva hiilimäärä voisi vastata esimerkiksi Suomen metsien puuston vuotuista hiilivaraston kasvua. Tutkijat laskivat tämän Kauppiselle. Vastaavat kosteikkopaikat on ympäri maailmaa pitkälti hävitetty kuivattamalla. Viranomaiset ja kaivosyhtiö itsekin pitävät kohtaloa mahdollisena myös Viiankiaavalle, Kauppinen sanoo. ”Se on vaan älyttömän surullista kaiken muun ohella.” Kauppinen puhuu sivistyksestä: meidän pitäisi ymmärtää hillitä kaikin voimin ekosysteemien tuhoamista. Mitä ilmastokriisiin tulee, varttuneet ekosysteemit varastoivat ylimääräistä hiiltä pois ilmakehää lämmittämästä. Ne antavat meille aikaa siirtyä hiilineutraaleihin yhteiskuntiin. ”Ennallistamista vastustetaan siksi, että se puuttuu totuttuihin rakenteisiin, joissa luonnon ekosysteemien hyödyntämistä ei haluta rajoittaa ja joissa ne pidetään auki talouskäytölle.” Näin, vaikka sivistyneet taloustieteilijätkin sanovat, että luonnon tuhoamisen pitäisi olla nykyistä kalliimpaa ja vaikeampaa, Kauppinen sanoo. Päiväkirjan kysymykseen on nyt olemassa tieteellinen vastaus. Tutkimukset kertovat, että monimuotoisuuden hupeneminen voi tehdä tyhjiksi kaikki muut ihmisen ilmastotoimet, Kauppinen sanoo, kun polkumme nousee kanervikkoiselle kalliolle. ”Tarvitaan sekä fossiilisten polttoaineiden alasajoa että ekosysteemien suojelua ja ennallistamista. Nopeasti.” TÄSSÄ ON NYT sitä kovaa faktaa. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat samaa kriisiä, eikä toista voi ratkaista toisen kustannuksella. Mutta Viiankiaavalla myös tunne kertoo samaa tarinaa. ”Kun menee sinne Sakattilampien eteläpuolelle, märälle Viiankiaavalle, suokukkien ja raatteitten kukkimisaikaan ja illalla siinä on itsekseen... Se on ihan järisyttävän kaunis paikka.” Juha Kauppinen on Voiman uuden Met­ sä, maailma ja minä ­podcastin ensimmäi­ nen vieras. Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella ­apurahalla. ”IHMISILLE EI OLE SANOTTU OIKEITA ASIOITA.” Alex Haley Texasin yliopistossa vuonna 1980.
• Dawn of the Circular Bioeconomy
• 6 / 2025 • 13 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Valtio näennäissuojelee Suomen metsiä, jakaa metsäteollisuudelle piilotukia ja antaa Metsähallituksen johdolle bonuksia hakkuista. Ympäristö kärsii, metsäekologi kritisoi. Valtio kaalimaan vartijana ”P erinteisesti Suomessa metsälobbaus on ollut vahvaa. Valtio suurentelee aina puiden hakkaamisesta tulevaa taloudellista hyötyä ja vähättelee muuta puolta. Tuijotetaan yksisilmäisesti metsän taloudellista tuottoa ja nähdään ainoastaan puiden kaatamisesta ja sahaamisesta saatava raha”, Panu Halme toteaa. Halme on Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian ja luonnonvarojen käytön kestävyyden yliopistonlehtori. Halme myös arvelee, että hänellä on Suomen pisin titteli. Ei sillä, Halme arvioi tittelin kuvaavan toimen kuvaansa hyvin. Tiivistäen hän on kuvaillut itseään myös metsäekologiksi. ”Olen väitellyt ekologian alalta ja tutkinut koko urani metsiä ja metsäluontoon liittyviä kysymyksiä. Olen myös tutkinut metsien suojeluja ennallistamisratkaisujen merkitystä ja sitä, miten niitä voisi tehdä tehokkaammin ja järkevämmin.” Halme on perehtynyt myös siihen, miten lainsäädäntö onnistuu turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Suomen metsistä, niiden käytöstä ja suojelusta puhuttaessa yksi toimija nousee muiden yläpuolelle: valtio. Valtio omistaa yli neljäsosan Suomen metsistä ja se on myös merkittävin puuraaka-aineen myyjä. Omien omistusten käytön ohella valtio määrittää pelikenttää, jolla muut metsänomistajat toimivat. Mikä on olennaista Koska metsästä on moneksi, voi metsien ja metsäluonnon arvon jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan. Ensimmäisenä ovat luontoja ympäristöarvot itsessään. Toisena ihmisten kokemukset ja kulttuuri. Kolmantena on metsästä saatava suora taloudellinen hyöty. Halme hyväksyy tämän jaottelun, mutta huomauttaa, etteivät kate goriat ole yhteismitallisia. ”Metsäsektori aina toistelee, että pitää huolehtia tasapainoisesti näistä kaikista, mutta mitä se tasapaino tarkoittaa?” Halmeen mukaan metsäteollisuuden – ja sen myötä valtion – tapa painottaa näitä arvoja ei ole missään tapauksessa tasapainossa. Hän myös huomauttaa, että nämä ihmisen asettamat arvot ovat vain yksi tapa hahmottaa metsän merkitystä. ”Entä jos ajatellaan niin, että on ihmisen keksimät arvot, mutta ihminen on vain yksi laji. Entäpä jos jokaisen metsälajin tarpeet ja toiveet painotettaisiin samalla tavalla kuin ihmisen? Jos kalkkikäävällä, hömötiaisella ja kuukkelilla on kaikilla se sama painoarvo kuin ihmisellä?” Eri lajien yhtäläinen arvostus muuttaisi merkittävästi tällä hetkellä Suomen metsien kohtalon määräävän talouden painoarvoa. Talouden merkitys katoaisi käytännössä olemattomiin. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että niitä ihmisen keksimiä arvoja ei kannattaisi tarkastella. Ja meidän pitäisi paljon nykyistä paremmin pyrkiä etsimään sellaisia aitoja, rehellisiä kohtia, missä ne eivät olisi niin voimakkaasti ristiriidassa keskenään.” Valtio on me Valtio olemme me valtion kansalaiset, ja näin valtion maat ja tiluksetkin ovat meidän yhteisiämme. Jos valtio tekee taloudellisesti epärationaalisia valintoja, siitä tulee tappiota meille kaikille. Epärationaalisuus näkyy muun muassa päätöksissä, joita tehdään toisaalta metsien hakkaamiseen ja toisaalta niiden suojelemiseen liittyen. Halme kuvailee valtion toimintaa ”hulluksi”. ”Viime vuosien aikana valtio on hakannut omilta mailtaan sellaisia metsiä, jotka olisivat olleet parempia suojelukohteita kuin jotkut sellaiset, joiden suojelusta valtio on maksanut yksityisille maanomistajille.” Eli samalla, kun valtio tekee päätöksiä omien metsämaidensa hakkaamisesta ja suojelemisesta, se maksaa korvauksia yksityisille maanomistajille, jotka haluavat vapaaehtoisesti suojella omia metsiään. Toisinaan käy niin, että samalla, kun valtio hakkaa omia vanhoja metsiään ja saa siitä puunmyyntituloja, se voi maksaa selvästi noita tuloja enemmän yksityiselle metsänomistajalle, joka suojelee suojeluarvoltaan vähemmän arvokasta metsää saman verran. ”Tämä ei ole kansantaloudellisesti järkevää.” Suojelun keskittäminen yksityisomisteisiin metsiin saattaa kuitenkin olla joidenkin tavoite itsessään. Monet valtion tuella suojellut yksityiset metsät ovat Halmeen mukaan tosiasiassa sellaisia, ettei niitä kuitenkaan olisi hakattu. ”Kun ne sitten valtion rahalla suojellaan, niin teollisuus ei menetä puuta. Yksityismetsänomistaja saa rahaa, mutta usein suojellaan sellaista, minkä omistaja olisi muutenkin säästänyt – vaikka itselleen tärkeän lapsuuden järvenrantametsän tai vastaavan. Yksityis metsien suojelussa olennaista on usein lopulta teollisuuden puunsaannin maksimointi.” Vaikka tämä ei ole kansalaisen vinkkelistä tarkasteltuna rationaalista, löytää Halme sille mahdollisen selityksen. ”Metsäteollisuus haluaa pitää valtion metsiä suojelematta, koska valtion kanssa ei tarvitse pelätä, että metsänomistaja ei haluakaan hakata. Metsähallitus on varma hakkaaja, joka aina tarvittaessa pelastaa puupulalta. Kun valtion metsiä pidetään suojelemattomina, on metsäteollisuudella puuvarasto.” Vahva koneisto Suomessa on juurtunut syvälle ajatus siitä, että ”Suomi elää metsistä” ja että ”Suomi on vihreän kullan maa”. Valtion ja metsäteollisuuden etujen välille on totuttu vetämään yhtäläisyysmerkki. Todellisuudessa metsäalan yritysten osuus bruttokansantuotteesta on pienempi ja työllisyysvaikutus vähäisempi kuin vaikkapa kulttuuri alalla, mutta silti metsien asema eturyhmäja sisäpolitiikassa on omaa luokkaansa. 2020-luvulla tämä on tullut näkyväksi esimerkiksi siinä, kuinka Venäjän hyökkäyssodan myötä loppuneen rajan ylittävän puukaupan tuottamaa aukkoa on paikattu. Venäjä-riskin huomiotta jättänyt metsäteollisuus on pelastettu lisäämällä hakkuumääriä valtion metsissä ja kannustamalla yksityisiä samoihin talkoisiin, vaikka Suomen hakkuut olivat kestämättömällä tasolla jo ennenkin. Mitä sitten kannattaisi tehdä, jos metsien suojeluun suhtauduttaisiin vakavasti? Halme ottaa puheeksi kaksi valtion maiden kartoitusta: Luonnonmetsä-työryhmä kartoitti Saamenmaan eteläpuolisen valtion luonnontilaiset ja vanhat metsät. Saamenmaalla vastaavan kartoituksen teki Luonnonmetsät Sápmi. ”Ne ryhmät ovat tehneet valtavan työn metsiä vuosikausia kiertäen. Valtion kannattaisi suojella heidän ehdottamansa metsät heti. Suomi on joka tapauksessa luvannut kasvattaa metsien suojelupinta-alaa ja tämä kattaisi isolta osin sen lisäsuojelutarpeen.” Halmeen mukaan metsätyö ryhmien ehdottamien suojelupäätösten jälkeen nykyisiä suojeluhankkeita voitaisiin hyvin vähentää. Nykyistä vääntöä jokaisesta pienestäkin suojelupäätöksestä Halme kuvaa rasittavaksi vänkäämiseksi. Hän myös jakaa useimpien tutkijoiden tavoin näkemyksen, ettei valtion ole tarpeen lopettaa metsien talouskäyttöä kokonaan. ”Siinä ei olisi kansantaloudellisesti mitään järkeä, eikä hyvin voimakkaasti käsiteltyjä talousmetsiä kannata suojella kuin erityistapauksissa.” Suurin näyttää tietä Valtio siis omistaa noin 26 prosenttia Suomen metsämaista ja sen metsäfilosofia määrää meidän metsiemme kohtalon. Valtion metsäomistuksia hallinnoi Metsähallitus, joka puolestaan on jaettu kahteen osaan. Siellä on met sien hakkuista päättävä Metsähallituksen Metsätalous oy, jota ohjaa maaja metsätalousministeriö. Luonnon suojelualueista ja kulttuuriperintökohteista huolehtii Metsähallituksen Luontopalvelut, joka puolestaan toimii ympäristöministeriön ohjauksessa.
• 14 • 6 / 2025 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Rah ank eräy slup a RA/ 202 0/9 21 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 ”Tämä kahden ministeriön ohjaus Metsähallituksessa on aika kummallista. Kummallista on myös se, että meillä on erikseen valtioneuvoston alla valtion omistajaohjaus, joka ei kuitenkaan Metsätalous oy:n toimintaan puutu.” Metsähallituksen toimintaa ohjaa osaltaan se, että valtioneuvosto asettaa sille vuosittain tuloutustavoitteet. Siis määrittää sen, kuinka paljon Metsähallituksen pitäisi maksaa osinkoja valtiolle. Pieni osa tuloista muodostuu tuulivoimapuistojen kaltaisten hankkeiden maksamista maavuokrista ja vastaavista, mutta käytännössä tulostavoitteet määrittävät sen, kuinka paljon valtion metsiä kulloinkin hakataan. Vielä muutama vuosi sitten tuo asetettu tulostavoite oli 110 miljoonaa euroa, mutta Petteri Orpon hallituksen tavoitteena on hilata vuosittainen tuloutus 140 miljoonaan euroon vuoteen 2028 mennessä. ”Viime aikoina Metsähallitus on myös ylittänyt asetetut tavoitteet joka vuosi reippaasti. Voi tietysti sanoa, ettei ole mahdollistakaan päästä eurolleen siihen tavoitteeseen, mutta kyseenalaistaisin sitä, että se ylittyy joka vuosi selvästi.” Tulostavotteiden ylittymiseen on voinut kannustaa sisäistetty ymmärrys metsäteollisuuden tarpeista ja halu vastata niihin. Selitys hakkuuintoon voi löytyä myös johdon kannustinohjelmista. ”Metsähallituksen johdon tulospalkkiot ovat sellaisia, että johto saa lisäpalkkion, jos tulostavoite ylitetään reilusti. Totta kai johto sitten pyrkii siihen.” Erityisen erikoiseksi Metsähallituksen johdon tulos palkkiot tekee se, että myös Luontopalvelupuolen johdon kannustimet määräytyvät pitkälti hakkuiden määrän kautta. Luontoarvoihin ja suojeluun sidotut kannustimet tuntuisivat tässä luontevammilta. ”Luontopalvelun johto hyötyy rahallisesti siitä, että Metsätalous oy kaataa niin paljon puuta kuin ikinä mahdollista. Minulle on sanottu ihan suoraan, että on törkeää vihjailla, että henkilökohtainen etu voisi olla vaikutin. Mutta miksi se tulospalkka olisi olemassa, jos sen ei oletettaisi ohjaavan johdon toimintaa?” Halme ihmettelee. Ristivetoa hallinnossa Valtio omistajana poikkeaa kaupallisista toimijoista muutenkin kuin omistajapohjansa kautta. Valtion metsien käytön määrittämiseen osallistuvat neljän vuoden välein valittavan eduskunnan ohella ministeriöiden virkamiehet sekä Metsähallituksen johto ja työntekijät. Päätöksiä tehdään siis joskus poliittisella ja toisinaan virka vastuulla, välillä johtajasopimuksen alla ja usein ihan vaan kuukausipalkalla. Aina ei ole täysin yksiselitteistä, kuinka valta jakautuu, tai käytetäänkö sitä juuri niin kuin marssijärjestys ohjeistaa. ”Edellisen hallituskauden loppumetreillä vihreät neuvottelivat 30 000 hehtaaria valtion metsiä suojelluksi. Se suojelupaketti oli kyllä hehtaareihin nähden heikko. Esimerkiksi Rovaniemellä suojeltiin yhtä tunturia ympäröivä suoalue, jota ei olisi muutenkaan hakattu, mutta jätettiin suojelematta sen tunturin alarinteiden rehevä vanha metsä.” Merkittävän poliittisen väännön kautta aikaansaatu ja voittona markkinoitu suojelupaketti oli siis pettymys. Tietenkin kaikki poliittiset saavutukset tuppaavat olemaan kompromisseja, mutta Halme näkee tässä esimerkissä myös virkamiesten kädenjäljen. ”Minulle on välittynyt kuva, että Metsähallitus on suorastaan vedättänyt poliitikkoja. Ensin sen paketin kanssa vetkuteltiin ja sitten viime tingassa annettiin vain hirvittävän pitkä lista paikannimiä ilman tarkempia kuvauksia.” Suojelupaketti meni tutkijan näkemykseen mukaan läpi jonkinlaisena sikana säkissä. Eikä tämä ole ensimmäinen vastaava tapaus, jonka Halme on nähnyt. Tuskin jää myöskään viimeiseksi. ”Metsähallituksen ja poliitikkojen roolit ovat vähän niin kuin päälaellaan: päätökset tekevät Metsähallituksen ja maaja metsätalousministeriön virkamiehet, ja ministerille jää kumileimasimen rooli.” Ei pelkästään suoraa vaikuttamista Sen lisäksi, että valtion toimet sen itse omistamissa metsissä vaikuttavat Suomen metsäluonnon tilaan, on valtiolla myös epäsuorasti vaikutus yksityisiin metsiin. Valtio ohjailee yksityisten metsän omistajien toimia lakien, säädösten ja kannustimien kautta. Metsäbiologin arvio siitä, kuinka valtio on suoriutunut tästä, kuuluu: ”No tosi huonosti.” ”Vastoin monien luuloja metsiä koskeva lainsäädäntö on heikentynyt 2000-luvulla. Esimerkiksi vuonna 2014 uudistetussa metsälaissa erityisen arvokkaiden elinympäristöjen rajaaminen vaikeutui huomattavasti ja niiden hakkaaminen poikkeusluvalla helpottui.” Mikään metsien suojeluun liittyvä merkittävä lakipykälä ei Halmeen mukaan ole parantunut viimeisen 15 vuoden aikana. Tänä vuonna Orpon hallitus puolestaan määritteli suojelun tarpeessa olevat vanhat metsät tarkoituksella niin tiukasti, ettei suojelukriteerin täyttäviä metsiä esimerkiksi EteläSuomessa löydy. Parhaillaan valmistelussa on myös uudistus verolakiin, joka kasvattaisi puun myynnistä saaduista tuloista tehtävien verovähennysten määrää. Uudistus kannustaisi kaatamaan herkemmin ja enemmän metsää, vaikka metsähakkuiden määrät pitäisi pikemmin saada kääntymään laskuun. Kuka valvoo kokonaisetua? Metsähakkuut tuottavat valtiolle siis vuosittain merkittäviä tuloja. Suoria myyntituloja tulee Metsähallituksen kautta ja epäsuorasti tuloja tulee vaikkapa yksityisten metsänomistajien myyntitulojen verottamisesta. Samoin taloudellinen toimeliaisuus kasvaa, kun sellupadat porisevat posket punaisina ja sahat laulavat. Jos metsäjätit eivät kauheasti veroja omista tuloistaan maksakaan, niin ainakin työtekijät verot palkastaan maksavat. Näin talouden rattaat pysyvät liikkeessä. Toisaalta samalla kun valtio saa metsistä tuloja, maksaa valtio yritystukina metsäteollisuudelle vuosittain lähes sen saman, mitä valtiolle Metsähallituksen kautta tuloutetaan. Suomessa teollisuuden käyttämää sähköä myös verotetaan kevyemmin kuin kansalaisten käyttämää sähköä ja leijonanosa tuosta halpuutetusta sähköstä menee metsäteollisuuden käyttöön. Alennetut verokannat ovat epäsuoria tukiaisia. Myös metsäteollisuuden aiheuttamat vesistöhaitat ja muut ympäristöongelmat jäävät yhteiskunnan maksettaviksi. Ympäristöhätätilan kourissa olevassa maailmassa päästöjen hinta on myös nousussa ja lopulta laskut aina tulevat maksettavaksi. Metsähakkuiden hinnat nousevat valtiolle tuottoja korkeam miksi viimeistään siinä vaiheessa, kun se joutuu metsien hiilinielujen romahdettua maksamaan kompensaatioita meidän kaikkien suomalaisten ja suomalaisen teollisuuden tuottamista päästöistä. Onko valtiolla metsäekologin mukaan siis kykyä arvioida metsien rahallista arvoa ja niiden hyödyntämisen hintaa? ”No jotenkin näyttää, että ei ole kykyä, koska valtio tekee niin hulluja päätöksiä. Minun nähdäkseni toiminnan ei ole oikeasti tarkoituskaan olla taloudellisesti optimaalista, vaan tarkoitus on tuottaa piilotukia metsäteollisuudelle.” Dawn of the Circular Economy ja muita vasta mainoksia nähtävänä Hyvin hoidettu metsä ­näyttelyssä Helsingin kulttuurikeskus Stoassa 12.9.–12.10. Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Rah ank erä yslu pa RA/ 202 0/9 21 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23
• Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Rah ank eräy slup a RA/ 202 0/9 21 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Rah ank erä yslu pa RA/ 202 0/9 21 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 ILMOITUS ILMOITUS
• 16 • 6 / 2025
• 6 / 2025 • 17 Miten ekonomistit pettivät planeetan Maailma on äärimmäisessä vaarassa, koska talousjärjestelmä on viallinen, taloustieteilijä Anni Marttinen sanoo. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVAT NAUSKA I lmaston lämpenemisen kriittinen 1,5 asteen raja ylittyi. Mi­ ten talous saadaan nousuun? Massa sukupuutto etenee. Suomen luottoluokitus laski tasolle AA. Elokuussa Etelä-Euroopassa 40 asteen helteitä. Velka kello tikittää. Kahdeksan kuollut ja useita kadoksissa tulvissa Kiinan ja Nepalin rajalla. Kilpailukyky heikkeni verrokki­ maihin nähden. Ekonomisti Anni Marttista, 33, haastatellaan säännöllisesti mediassa talousaiheista. Samalla kun hän vastailee kysymyksiin päivänpolttavista talousaiheista, päässä pyörii ajatus: he kysyvät vääriä kysymyksiä. Maapallo kärventyy ja naiset uupuvat palkattoman hoivataakan alle, mutta talouskeskustelu junnaa vanhoilla urillaan. Marttinen on kritisoinut asiaa julkisesti viime vuosina. ”Se on ehkä saanut toimittajat vähän pelästymään”, hän sanoo. Muutkin ovat pelästyneet. Elinkeino elämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju kirjoitti kaksi vuotta sitten ilmestyneessä Talouden ilmestyskirja -teoksessaan, että Marttisen ja muiden ”toisinajattelijoiden” saama näkyvyys on vaarallista. Marttinen vaatii, että talouspolitiikassa tulee ottaa huomioon empatia, planeetan luonnonvarat, muunlajiset eläimet, sukupuolten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Mitä vaarallista siinä on? Uuden sukupolven taloustieteilijä Marttinen on julkisesti kyseenalaistanut valtavirtaisen eli niin sanotun uusklassisen taloustieteen perusoletuksia, jota opetetaan lähes kaikissa yliopistoissa. Sen sijaan hän kannattaa ekologisen ja feministisen taloustieteen näkemyksiä. Se ei miellytä kaikkia. Hän on myös värikäs persoona, joka on saavuttanut sosiaalisessa mediassa suuren suosion. Marttinen on työskennellyt kovan talousvallan ytimessä Suomen Pankissa, valtionvarainministeriössä, Euroopan keskuspankissa, SAK:ssa sekä sosiaalija terveysalan kattojärjestö Soste ry:n pääekonomistina. Parhaillaan hän työskentelee ammattijärjestö Tehyn ekonomistina. Viime vuonna ilmestynyt kirja Hattara talous (S&S) kertoo taloustieteestä kansantajuisesti, ja nyt tekeillä on ekologisen taloustieteen väitöskirja, jossa hän esittää vaihtoehtoja nykyiselle, kestämättömälle talouspolitiikalle. Vanhat talousviisaat ovat väärässä ”Olin lapsena hyvin utelias ja kriittinen vallitsevia sääntöjä kohtaan. Vaadin perusteluja asioille, joita ei saanut tehdä, enkä ottanut mitään annettuna.” Eurokriisi kurjisti Etelä-Euroopan maita 2000-luvun lopulla, kun Anni Marttinen oli lukiolainen. Aktiivinen opiskelija oli mukana Euroopan nuorten parlamentissa, jossa kiinnostui talousaiheista. ”Pohdin jo silloin, miten tällainen järjestelmä on syntynyt, jossa pelastetaan pankkeja, mutta ihmisiltä menee kodit.” Etenkin Kreikka oli pahassa velkakriisissä, jonka korjaamiseksi kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan keskuspankki, Euroopan komissio ja euromaat laittoivat Kreikalle tiukan talouskuripaketin, joka pakotti sen leikkaamaan rajusti julkista talouttaan. Se aiheutti tavallisille ihmisille ahdinkoa ja hätää. Lukiossa Marttinen piinasi opettajaa kysymyksillään niin, että tämä sanoi, ettei hänellä ole aikaa vastata kaikkiin kysymyksiin. ”Tuli sellainen olo, että pitää hakea opiskelemaan taloustiedettä.” Hän lähti opiskelemaan kauppatieteitä Tampereen yliopistoon, mutta ei sielläkään ollut tyytyväinen saamiinsa vastauksiin. ”Edelleen jäi auki, miten tasaarvo ja ympäristöasiat huomioidaan talous tieteessä ja minkä takia me pohditaan vain kasvua, alijäämää ja kestävyysvajetta.” Hän kyseenalaisti makrotalousmallit, joita siellä opetettiin. Ne analysoivat ja pyrkivät ennustamaan suuria talousilmiöitä kuten talouskasvua, inflaatiota, työttömyyttä ja kokonaistuotantoa (siinä missä mikrotalous tutkii yksittäisten toimi
• 18 • 6 / 2025 joiden, kuten yritysten ja kotitalouksien, päätöksiä). Vanhat, käytössä olleet makrotalousmallit pettivät maailman, koska ne eivät pystyneet millään tavalla ennustamaan finanssikriisiä, Marttinen sanoo. Hän halusi kritisoida niitä, mutta yliopistolla käskettiin ensin opettelemaan ne yksityiskohtia myöten. ”Mulle sanottiin, että tohtorintutkinnossa voit sitten kyseenalaistaa.” Hän opetteli ne, mutta omaksui samalla puolivahingossa alalla vallitsevan ihmiskuvan. ”Olin vakuuttunut siitä, että jokainen, joka ei menesty elämässään on laiska. Hyvinvointipalvelut pitäisi kaikki yksityistää. Palkka perustuu vain ja ainoastaan meriittiin ja osaamiseen. Ei ole naisen euroa. Ei ole rakenteellista rasismia. Laiskat valittavat. Ilmastonmuutos on luonnollinen ulkoisvaikutus välttämättömästä talouskasvusta. Talouskasvu tuottaa pelkkää hyvinvointia. Yritykset ovat yhteiskuntamme kulmakivi. Globalisaatio helpottaa köyhiä”, Marttinen kuvailee kirjassaan. Hän suuntasi kovana pidetylle rahoitusalalle. ”Rahis on kauppakorkeakoulujen kovin ala ja kaikkein miehisin”, Marttinen kuvailee rahoituksen oppiainetta. Ylipäätään naiset jättävät taloustieteen opinnot useammin kesken, kun taas niin sanotut ”rahisjäärät” hakeutuvat sijoitusalalle ja vaativiin tehtäviin. ”Solahdin äijäkulttuuriin hyvin”, Marttinen sanoo. Kovaäänisyys ja rohkeus tilan ottamiseen auttoivat uralla eteen päin. ”En tosin pidä hyvänä, että näitä piirteitä ruokitaan tällä alalla.” Vanhat epäilykset kuitenkin palasivat, kun hän tapasi feministisiä talousajattelijoita valtionvarainministeriössä työskennellessään. Hanna Ylöstalon ja Anna Elomäen kohtaaminen palautti kriittiset linssit hänen silmilleen. Myös MeToo-liike oli noussut. Vanhemmat rahisäijät olivat yrittäneet lähennellä nuorta naiskollegaansa, ja kokemukset jäivät vaivaamaan häntä. Talouden perustuksissa oli valuvikoja, feministit väittivät. Sielu ja kolonialismi on pyyhitty pois ”Älä pelästy, mutta seuraavaksi täytyy esittää yksi kaava. Y(t) = K(t) ? H(t) ? (A(t)L(t)) 1–?–? Perinteisessä mallissa ei siis huomioida luonnon resursseja tai palkatonta hoivaa, joka on ’työvoiman’ eli ihmisten kasvattamisen taustalla. Niille ei löydy kaavasta omaa suuretta”, Marttinen kirjoittaa kirjassaan Hattara talous. Yllä esitetty uusklassisen taloustieteen malli kuvaa, miten tuotanto (joka merkitään kirjaimella Y) kasvaa tietyllä ajanhetkellä (t). Se huo mioi inhimillisen pääoman (joka merkitään kirjaimella H), pääoman kasvun (K), työvoiman (L) ja teknologian kehityksen (A). Luonnon resurssit puuttuvat. Ikään kuin talous kasvaisi omassa sfäärissään, vailla kytköksiä planeetan luonnonvaroihin. Myöskään palkatonta, naisten tekemän hoivatyön osuutta ei oteta huomioon. Pitäisi ottaa, Marttinen vaatii. ”Esimerkiksi markkinoiden kyky tasata tuloeroja on aika huono. Ja ympäristöstä puhuttaessa: jos me annetaan pelkästään markkinoiden hoitaa se, niin maapallo tuhoutuu.” Uusklassisen taloustieteen myötä maailmalle on myyty ajatuksia talousjärjestelmästä, mikä on osaltaan johtanut ympäristöhätätilaan. Ympäristön, luonnon tai muunlajisten eläinten arvoa ei nähdä, jos niitä ei voi mitata rahassa. Metsässä kasvavalla puulla ei ole arvoa ennen kuin se on kaadettu ja siitä on maksettu mottihinta. Eläimillä on arvo silloin, kun ne kasvatetaan ruoaksi, Marttinen sanoo. KOSKA VANHAN MAAILMAN MITTARIT OVAT RIKKI, TARVITAAN UUSIA.
• 6 / 2025 • 19 H YVÄN ELÄMÄN edellytyksiä pitää mitata eri tavalla kuin nyt. THL ehdottaa, että hyvinvointi­ talouden uudeksi indikaattoriksi otetaan sosiaalinen kestävyys. Sen osa­alueita ovat muun muassa kansalaisten yksinäisyys, elämän tyytyväisyys, köyhyys, luottamus toisiin ihmisiin, koulutus ja tulojen jakautu­ minen. Myös bruttokansantuotetta mitat­ taisiin edelleen. Ekologisista mittareista tulee ottaa huo­ mioon ilmastonmuutos, energian kulutus, luonnon monimuotoisuus, materiaalinen jalan jälki ja vesistöjen tila. Uusien mittarei­ den avulla saadaan tilastotietoa, joka pitää huomioida päätöksenteossa. Lähde: THL: Hyvinvointitaloudellisten vaikutusten arviointimekanismi -projektin loppuraportti (2024). Näin kannattaisi mitata Mutta onko hänen esittämänsä vaihtoehto realismia tässä maailmantilanteessa? ”Kyllä. Olin kesälomalla ISEEDegrowth konferenssissa Oslossa, jossa oli paikalla paljon ympäristötaloustieteilijöitä. Tämä koulukunta on jopa nouseva trendi eurooppalaisissa isoissa yliopistoissa, mutta Suomessa vastaanotto on ollut nihkeämpi.” Sotemenot ovat hyvä investointi Koska vanhan maailman mittarit ovat rikki, tarvitaan uusia. Jo vuosikymmenten ajan kriitikot ovat esittäneet, että bruttokansantuotteen mittaaminen on yksipuolinen keino. Se ei ota huomioon ihmisten hyvinvointia eikä planetaarisia rajoja, Marttinen sanoo. ”Ihmisten hyvinvointi on lähtenyt Suomessa laskuun siitä lähtien kun bruttokansantuote on kasvanut kahdeksankymmentäluvulta alkaen, juuri silloin kun ollaan lähdetty avaamaan markkinoita.” Marttinen tekee LUT-yliopistolle tohtorinväitöskirjaa. Sille oli kuitenkin vaikeaa löytää ohjaajaa, sillä aihe poikkesi valtavirrasta niin paljon. Marttinen on ollut SISU-tutkimushankkeessa kehittämässä uutta, ekologista makrotalousmallia nimeltä Fingreen. Väitöskirjassaan hän vertaa tätä mallia valtionvarainministeriön käyttämään malliin. Epäseksikkäältä kuulostava termi, ohjausmalli, on Marttisen intohimon aihe ja ratkaisuehdotus nykyiseen ahdinkoon. Mallin avulla voidaan arvioida talouspäätösten ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Se painottaa kohtuusratkaisuja, vih reää siirtymää ja ihmisten hyvinvointia. Jos se otettaisiin mukaan kaikkeen päätöksentekoon, se ohjaisi hallitusohjelmia, valtionvarainministeriön analyysejä sekä kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaa. Järein suunnittelutyökalu on valtion budjetti. Ohjausmalli pitää viedä sinnekin. ”Kysymys kuuluu, miten me voitaisiin valtion budjettisuunnittelussa jo etukäteen ennakoida sitä, että emme tekisi päätöksiä, jotka haittaavat meidän ympäristöä ja luontoa.” Sosiaalija terveyspalvelumenot eivät ole valtiontalouden kuluerä. Sen sijaan ne ovat investointi kansalaisiin, kuuluu hyvinvointitalouden kannattajien keskeinen teesi. OECD on arvioinut, että Suomen terveydenhuollon epätasa-arvoisuus ja pitkät hoitojonot ovat yksi tekijä työttömyyteen ja sen pitkittymiseen. Siksi Suomen pitäisi sijoittaa rahaa ihmisten terveyteen ja työkykyyn. Myös koulutukseen tulee investoida, sillä vain sitä kautta Suomi voi olla kilpailukykyinen maa. Lisäksi valtion pitää kaikin keinoin torjua ilmastonmuutosta ja suojella luontoa. Ne ovat panostuksia ihmisten hyvinvointiin, sillä luonnon rappeutuminen heikentää ihmisten terveyttä. Harvaan asutussa Suomessa monien vähävaraisten on kuitenkin pakko ajaa töihin vanhoilla, epäekologisilla autoilla, jotka syövät bensiiniä, jonka hinta vain nousee ilmastotoimien vuoksi samaa tahtia ärsytys käyrän kanssa. Onko vihreä siirtymä epäreilu osalle suomalai sista? ”Tätä mietitään meidän alalla paljon. Miten kaikille ihmisille voidaan turvata peruspalvelut? Ja että kestävän siirtymän muutos ei voi syrjiä tiettyjä ihmisryhmiä.” Muutosten aiheuttamia kuluja voidaan kuitenkin subventoida vaikkapa maaseudulla asuville. Mutta onko tämä vaihtoehto realismia? ”Tämä on realismia. Hyvinvointitalouden malli on tänä päivänäkin realismia esimerkiksi Kanadassa, Islannissa, Skotlannissa ja Walesissa, Uudessa-Seelannissa ja Ruotsissa”, Marttinen sanoo rauhallisesti. Suuri muutos on jo kivunnut Suomessakin korkeisiin yhteiskunnallisiin pöytiin. Sosiaalija terveysministeriö on linjannut strategiassaan edistävänsä hyvinvointitaloutta. Suomessa hyvinvointitalouden kansallista toimeenpanoa tukee Kansallinen hyvinvointitalouden toimintaohjelma 2023–2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen projekti, joka keskittyy hyvinvointitalouteen, suositti viime vuonna loppuraportissaan, että malli tulee ottaa käyttöön hallitusohjelmien suunnittelussa. Mutta onko tämä vaihtoehto realismia Suomessa? Trumpilainen Suomi Valtionvarainministeri Riikka Purra on sanonut, että empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi. ”Empatia on olennaista ihmisten välillä, mutta että yksittäisiä poliittisia päätöksiä tehtäisiin empatia edellä. On epärehellistä edes kuvitella niin”, Purra sanoi thatcherilaisittain Helsingin Sanomille. Margaret Thatcher oli 1980-luvulla Britannian pääministeri, joka tunnettiin kovista julkisen talouden leikkauksistaan. Marttisen mukaan vaikeaa talousjargonia viljellään tarkoituksella ja päätöksiä perustellaan välttämättömyyksinä, jotta kansalaiset putoaisivat kärryiltä. ”Sillä pystytään helposti sumuttamaan kansalaisia.” Valtion korkea velkaantumisaste oli hallituspuolueiden lempihuolenaihe hallituskauden alussa. Sen taittamiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, hallituspuolueet perustelivat ja leikkasivat tavallisilta ihmisiltä. Todellisuudessa valtionvelka on kasvanut ja kansainvälinen luottoluokitus tippunut. Samaan aikaan varakkaille tehtiin veron alennuksia, minkä lisäksi ilmastotoimet takkuavat. Purran mukaan myös ilmastolakia voidaan tarvittaessa rikkoa, koska taloustilanne on mitä on. Purra toistelee, että vaihtoehtoja ei ole. ”Aina on vaihtoehtoja”, Marttinen toteaa. ”Tästä tullaan veropoliittisiin kysymyksiin.” Tärkeintä olisi saada tuloja valtiolle. Yksi keino on listaamattomien (eli pörssin ulkopuolisten) osakeyhtiöiden osinkoverotuksen kiristäminen, toinen olisi varallisuus vero. Muitakin ehdotuksia on vino pino. Maaperä ei ole kuitenkaan otollinen tällä hetkellä, Marttinen myöntää. Hänen mukaansa Suomi on menossa ”Trumpin suuntaan”, koska kansalaisille väitetään yhtä, mutta tehdään toista. ”On vaikea enää pysyä kärryillä tämän hallituksen toimien kanssa. Sitä on vaikea enää ottaa vakavasti.” Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella ­apurahalla. Anni Marttinen • Taloustieteilijä, syntynyt 1992 • Asuu Espoossa, perheessä puoliso ja lapsi • Harrastaa choreo class ­tanssia, maalausta ja juoksua • Lempiajattelija taloustieteilijä Kate Raworth ”Juuri eilen luin artikkelin, missä eräs tutkija sanoi, että taloustieteessä on pyyhitty sielu pois. Se herätti jälleen näkemään, miten mekaanisena taloustiede nähdään.” Vammattomat, valkoiset ja koulutetuista perheistä kotoisin olevat miehet, noin tärkeimpiä ominaisuuksia mainitaksemme, ovat yhteiskunnassa etulyöntiasemassa, Marttinen muistuttaa. ”Valtavirtataloustieteessä kuitenkin ajatellaan, että kaikilla on samat lähtökohdat.” Myöskään kansantaloudet eivät lähde samalta viivalta. Eurooppalaiset valtiot vaurastuivat ja kehittyivät aikanaan siksi, että ne riistivät siirtomaiden ihmisiä ja luonnonvaroja. Marttinen siteeraa kirjassaan karibialaisen historioitsija Eric Williamsin analyysiä, jonka mukaan ”orjuus oli moottori, joka vauhditti Euroopan nousua globaaliin taloudelliseen dominointiin”. Uuskolonialismi jatkaa siirtomaa-ajan perinnettä maailmankaupassa, jossa rikkaat valtiot rikastuvat ja globaalin etelän maat pysyvät riippuvuuden tilassa. METSÄSSÄ KASVAVALLA PUULLA EI OLE ARVOA ENNEN KUIN SE ON KAADETTU JA SIITÄ ON MAKSETTU MOTTIHINTA.
• S eitsemisenkymmentä kilometriä Inarista etelään risteää nelostieltä länteen yhdystie 9694 – Kutturantie. On harmaa helmikuinen päivä, kun saavumme risteykseen. Risteyksessä ei ole päättyvän tien merkkiä, vaikka voisi olla. Ehkä sellainen tulee vastaan myöhemmin, sillä tämä tie todella päättyy pienessä Kutturan, pohjoissaameksi Guhtur, kylässä. Matkaa tosin on nelisenkymmentä kilometriä suhteellisen suoraan ympäristöön, jota moni kutsuisi erämaaksi. Vilkku päälle ja käännös oikeaan. Teitä on vedetty ties minne, kohtaamaan ja risteämään, muodostamaan verkon muun luonnon päälle ihmisen kuljettavaksi. Työkoneita, puuta, turisteja busseissaan – missä tie, siellä taloudellisen toiminnan reitti. Yhä useampi paikka on kauttakulkupiste jonkun toisen reitillä paikasta A paikkaan B. Päättyvä tie tekee Kutturasta harvinaislaatuisen erämaakylän. Nyt tietä halutaan jatkaa Kutturasta eteenpäin Kittilän ja Inarin väliselle Pokantielle. Lapin liitto on linjannut asiasta uudessa liikennestrategiassaan. Ilmakuvassa näkyy paikalla jo metsätie tai moottorikelkkaura. Puolustusvoimilla on tutka-asema erämaassa, mikä selittää osan näistä rakenteista. Puolustuksesta uudessakin tiehankkeessa on kyse, sillä se nousi liikennestrategiaan Puolustusvoimien lausunnosta, jonka pääesikunta antoi 38 muun lausunnonantajan joukossa. Lausunnossa tietä perustellaan niukkasanaisesti: ”Yhteyden edistäminen on tärkeää sotilaallisesta näkökulmasta”. Ajatuksessa tien jatkamisesta on ongelmansa, ja se on osa suurempaa kehityskulkua. KUN MA AILMANPOLIITTINEN tilanne kiristyy ja Pohjoismaat kuuluvat samaan sotilasliittoon, ovat maiden pohjoisosat nousseet uudella tavalla sotilaallisesti merkittäviksi. Tämä on johtanut maanpuolustuksellisen maankäytön lisääntymiseen alueella, sanoo Lapin yliopiston professori Laura Junka-Aikio, joka on tutkinut militarisaatiota saamelaisalueella ja kirjoittanut aiheesta raportin saamelaisten totuusja sovintokomissiolle. Osaa muutoksen vaikutuksista paikalliset kannattavat laajasti, esimerkiksi teiden kunnostamiseen on alettu panostaa. Alueen suunnittelu maanpuolustuksen näkökulmasta voi kuitenkin johtaa ongelmiin demokratian ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, Junka-Aikio sanoo. Kun sotilaallisia hankkeita suunnitellaan, viranomaiset ovat sitoutuneet esimerkiksi saamelaisten oikeuksiin ja vakiintuneisiin yhteistoimintaja neuvotteluvelvollisuuksiin totuttua heikommin. Niin, kun liikumme näillä tienoin, liikumme samaan aikaan Suomessa, Saamenmaalla, Lapin maakunnassa ja saamelaisten kotiseutualueella. Aivan erityisesti täällä maankäyttöön liittyy aina kysymys vallasta: kenen etuja kuunnellaan ja kenen toiveet ja elämäntapa vaakakupissa painavat. Saamelaiset ovat Suomen perustuslaissa tunnustettu alkuperäiskansa, jolla on oikeus ylläpitää kieltään ja kulttuuriaan. Kieli ja kulttuuri elävät kiinteässä yhteydessä elinkeinoihin, kuten poronhoitoon, kalastukseen ja käsitöihin. Ne sitovat kansan maahan ja mahdollistavat kotiseutualueella elämisen. Juuri tämä yhteys tekee saamelaisista alkuperäiskansan, Junka-Aikio muistuttaa. ”Vaikka kaikki saamelaiset eivät hoida poroja, ei ole liioiteltua sanoa, ta, kun kyläläiset sitä itse presidentti Kekkoselta pyysivät. Ja helpottihan se saamelaisen erämaakylän arkea, mutta muutti myös sen luonnetta. Ohitamme kaivinkoneen. Erityisesti sen jälkeen kun koneellinen kullankaivuu Lemmenjoella kiellettiin, kaivajat ovat löytäneet tiensä myös tänne. Kesäisin voi nähdä, miten laajoja maa-alueita on käännetty ympäri kultaa etsittäessä. Jatkamme matkaa lähes täydellisessä rauhassa, koko matkalla kohtaamme yhden vastaantulevan auton. Ensin matkapuhelinverkon tukiasema pilkistää metsän yläpuolella, sitten ylitetään Ivalojoki metallista siltaa pitkin ja, kas, Kuttura aukeaa vieressämme. Kylän talot on kuin ripoteltu luppoa kasvavien puiden lomaan. Tähän tie myös päättyy, joskin kyläpolkuna se mutkittelee vielä jonkin matkaa. IDEA KUTTURANTIEN jatkamisesta ei ole uusi. ”Jostain vain tuli tieto”, Kutturassa asuva Korinna Korsström-Magga muistelee aikaa, kun tietä edellisen kerran suunniteltiin 2000-luvun alkupuolella. Silloin vielä tilattiin lehtiä kotiin, joten jostain siitä luettiin, ja sitten sana levisi. Syntyi kansanliike, kerättiin adressi, ja lopulta tiehanke hylättiin. Kun on kyse omasta kylästä, johon on kiintynyt, on kyse hyvin henkilökohtaisesta asiasta, Korsström-Magga sanoo. että poronhoito on eksistentiaalinen kysymys saamelaisille kansana.” KUTTURA SIJAITSEE kahden paliskunnan rajalla, ja siellä poronhoito on merkittävä elinkeino. Siihen tiellä olisi suuri vaikutus. ”Kolmasosa paliskunnan pintaalasta on pois käytöstä, jos tie tulee. Sen verran iso vaikutus”, sanoo Sallivaaran paliskunnan poroisäntä IiskoHenrik Näkkäläjärvi. ”Se katkaisee meiltä tyystin syksyn laidunkierron.” Tietä pitkin porot myös pääsisivät sekoittumaan Hammastunturin paliskunnan porojen kanssa. ”Se on meille elintärkeä alue juuri se Kutturan nurkka, erotuksesta lasketaan porot yleensä sinne.” KUTTURA EI OLE VAIN pieni kylä erämaan laidalla. Monille se on paikka, johon palata. Sillä on suuri merkitys saamelaisen yhteiskunnan, kulttuurin ja tiedon ylläpidolle ja tulevaisuudelle, kyläläisiä haastatellut Junka-Aikio sanoo. Ei Kutturaan alun perin ollut tietä. Se rakennettiin 1950-luvulla vasMaailmanpolitiittiset ja sotilaalliset intressit kohtaavat Saamenmaalla. Ristiriidat tiivistyvät erämaan halki suunnitellussa tiessä, joka muuttaisi Kutturan kylän elämän. vaarojen välissä Kuttura Guhtur Kittilä Gihttel 85 km TEKSTI VILPPU RANTANEN KUVA ELLI KAUNISTO Kylä PUOLUSTUSVOIMAT EI PERUSTELE TARPEITAAN JULKISESTI. ”TULEMME VASTUSTAMAAN HENKEEN JA VEREEN.”
• ”On kuin lottovoitto, että on saanut asua näin rauhassa erämaan reunalla.” Kyse ei kuitenkaan ole vain siitä, että itselle tulisi ”paha mieli” rakentamisesta, vaan vahinko on paljon suurempi, hän kuvaa. ”Ihmiselle, joka haluaa säilyttää asioita seuraaville sukupolville, jokainen teko joka tulee luontoon, on pahaa.” Sillä on paljon merkitystä, miten asioista päätetään. ”Ongelma on, että eihän ne nyt ihan salassa niitä tee, mutta kun hankkeista ei tiedoteta, eikä tieto kulje, ei niihin pysty myöskään vaikuttamaan.” ”Pitäisi itse olla koko ajan valppaana ja kyttäämässä, että mitä pahaa kukakin tekee.” Korsström-Magga näkee, että asiat oli päätetty valmiiksi, eikä aikaa keskustelulle jäänyt. Ei, vaikka edellisen kerran hanke oli kohdannut suurta vastustusta ja siksi peruttu. ”Tuntui siltä, että ne huijasivat meitä”, Korsström-Magga sanoo ja viittaa Lapin liiton päättäjiin ja liikennestrategian hyväksymiseen. PUOLUSTUSVOIMIEN KÄYTTÄMINEN argumenttina harmittaa KorsströmMaggaa, sillä se ei perustele tarpeitaan julkisesti. Myös Laura Junka-Aikio sanoo, että puolustuksellisten asioiden kohdalla niiden salaisuus tekee demokraattisen vaikuttamisen vaikeaksi. Kun perusteita ei avata, kantaa on vaikea muodostaa, ja huhuille jää enemmän tilaa. ”Tiedon puute ja kokemus viranomaisten viestinnän epäluotettavuudesta kuormittaa ihmisiä ja aiheuttaa myös turhaa huolta ja stressiä”, JunkaAikio sanoo. Puolustusvoimien kritisoiminen on vaikeaa. Sodista on Lapissa vaikeita muistoja. ”Kun sanoo, että tää tie ei tunnu hyvältä idealta, osoitetaan sormella että ’sinä et ole isänmaallinen, miten sinä voit vastustaa Puolustusvoimia’”, Korsström-Magga kuvaa. Paljon perustellaan turvallisuustilanteen muutoksella. Toisaalta Korsström-Maggan kanssa keskustellessa käy ilmi, että jos turvallisuutta halutaan parantaa, pitäisi miettiä, mikä kenellekin luo turvallisuudentunnetta. Ei vain Puolustusvoimat, vaan myös paikallisyhteisö ja perinteinen elämäntapa. Avoimuus ja asukkaiden kuuleminen päätöksiä tehtäessä loisi luottamusta ja vahvistaisi turvallisuudentunnetta. Etenkin, kun alueella on jo ennestään totuttu etelästä saneltuihin päätöksiin. Ja täällä etelä tarkoittaa myös Rovaniemeä. Itse etelästä ensimmäisen kerran Kutturaan kolmisenkymmentä vuotta sitten tullut Korsström-Magga sanoo, että sivuutetuksi tuleminen on passivoinut pohjoisen asukkaita, erityisesti saamelaisia. ”Paljon on ihmiset sanoneet, että kyllä ne sen tien tekee, vaikka me tekisimme mitä.” EI KOKO KUTTURAN kylä ole yhteen ääneen tietä vastaan. Ilta on jo hämärtynyt, kun tarvomme hankeen painunutta polkua kohti Ivalojoen rantaa, jossa niin ikään Kutturaan muuttanut suomalainen Terhi Vuojala-Magga on luvannut tavata meidät. Ensin meidät kuitenkin vastaanottaa pihalla pörheä samojedinkoira, joka innostuu vieraista. Vuojala-Magga kannattaa tien jatkamista ja sanoo tieyhteyden länteen lisäävän turvallisuutta, kun Venäjä on sotajalalla Euroopassa. Jos kiire tulee, turvaan pääsisi tietä pitkin nopeammin. Vuojala-Magga vastusti tiehanketta, kun sitä edellisen kerran valmisteltiin. Krimin valtaus Ukrainalta nosti kuitenkin mieleen jatkosodan ja partisaani-iskut. Niissä neuvostopartisaanit tappoivat ja vangitsivat siviilejä kylissä itäisessä Suomessa ja Lapissa. ”Se on tuolla solumuistissa”, Vuojala-Magga sanoo. Ja jos sota Ukrainassa loppuu, minne Venäjä hyökkää seuraavaksi? Suunta voisi olla Jäämerellä. Vuojala-Magga pohtii, että ilman uutta itä-länsi-yhteyttä pohjoiseen Lappiin marssiminen Jäämeren rantojen valloittamiseksi olisi helppoa venäläisille. Niin, mikä olisi silloin Inarin kohtalo, Vuojala-Magga miettii. Myös Korsström-Magga kantaa huolta turvallisuudesta mahdollisessa konfl iktitilanteessa. Hän kuitenkin näkee tien tekevän kylästä kohteen iskuille. ”Jo tuo silta tuossa on ensimmäinen asia joka räjäytetään, ja sitten vielä jos on tie tästä… Samalla lailla venäläiset sitä tietä kulkee kuin amerikkalaiset. Ja kutturalaiset seisoo tienposkessa ja miettii, että kuka meitä ampuu seuraavaksi.” Kuten mainittua, epävarmuus on omiaan lisäämään turvattomuuden tunnetta. Puolin jos toisinkin. TIEYHTEYS EI TÄ ÄLLÄ vaikuttaisi vain maanpuolustukseen, vaan lähes kaikkeen. ”Pieni hanke, jolla on potentiaalisesti isot vaikutukset ja jossa isot voimat myllää”, Laura Junka-Aikio sanoo. ”Jos tietä ruvetaan edistämään, se voi muodostua hyvin pitkäkestoiseksi ja symboliseksi kamppailuksi.” Poroisäntä Iisko-Henrik Näkkäläjärven sanat vahvistavat asian: ”Tulemme vastustamaan henkeen ja vereen.” Uusi tie muuttaisi varmasti kylän elämää samoin kuin nykyisen tien valmistuminen aikanaan muutti. Nykytilassa on kuitenkin paljon säilytettävää, käy ilmi Korinna Korsström-Maggan kanssa keskustellessa. Kylässä tunnetaan ja tunnistetaan äänet – kenen moottorikelkka kulkee, kenen koira haukkuu. Tien myötä uudet äänet saapuisivat kylään. Tunne turvallisuudesta heikkenisi. ”Ei voisi enää pitää ovia auki.” SAAMENMAAN MILITARISAATIO asettaa kansansa ja kulttuurinsa oikeuksia puolustavat saamelaiset hankalaan asemaan, Laura Junka-Aikio sanoo. Miten toimia, jos saamelaiskulttuuria ja -elinkeinoja uhkaavia hankkeita toteutetaan kansalliseen turvallisuuteen vedoten? Kukaan ei halua vastustaa ”kaikkien yhteistä” turvallisuutta, mutta, toisin kuin saamelaiset, suomalaiset eivät joudu miettimään, tuhotaanko tätä turvallisuutta tavoiteltaessa oman kulttuurin ja yhteiskunnan perusedellytyksiä, Junka-Aikio sanoo. Vastakkainasettelu saamelaisten oikeuksien ja Suomen kansallisen turvallisuuden välillä ei myöskään ole oikeutettu, Junka-Aikio muistuttaa. Saamelaiset ovat esimerkiksi esittäneet saamelaisten kannalta vähemmän tuhoisia tapoja parantaa itä-länsi-yhteyksiä kotiseutualueellaan. Näihin ehdotuksiin tulisi tarttua, Junka-Aikio sanoo. Tosipaikan tullen saamelaisten poronhoitajien paikallistuntemus ja taidot pohjoisissa olosuhteissa selviämiseksi ovat korvaamattomia, hän muistuttaa. LIIKENNESTRATEGIA YKSIN ei vielä tarkoita, että tie rakennetaan, mutta se on ensimmäinen askel prosessissa ja määrittää myöhempien päätösten valmistelua. Puolustusvoimien lausunto, josta tie nousi strategiaan, valmistui samalla kierroksella Saamelaiskäräjien lausunnon kanssa, joten jälkimmäisessä ei voitu lausua ideasta. Saamelaiskäräjälaki kuitenkin edellyttää asiasta neuvottelemista Saamelaiskäräjien kanssa. Lapin liitto kävi keväällä esittelemässä tiehanketta Sallivaaran ja Hammastunturin paliskunnille, Iisko-Henrik Näkkäläjärvi sanoo elokuussa. ”Varmasti saivat selväksi, että me ei olla sitä hyväksymässä. Ja syyskuussa taisi olla että jotakin taas tulisivat esittelemään.” Ehdotettu tie halkaisisi Hammastunturin erämaa-alueen. Erämaa ei tarkoita tyhjää maata vailla käyttöä, vaan se on osa elävää kulttuuria ja poronhoitoaluetta. ”Tämä alkaa olla viimeisiä Suomen erämaa-alueita, niin suojata pitäisi sitäkin”, sanoo poroisäntä Näkkäläjärvi. Maastossa on merkkejä poronhoidosta eri aikoina. Lisäksi esimerkiksi vanha postireitti kulkee erämaassa. Sen Korinna Korsström-Maggan mies näytti hänelle, eikä hän millään erottanut sitä. ”Se, joka osaa lukea luontoa, näkee”, Korsström-Magga sanoo. ”Ja on varmaan saamelaisia muinaisasioita vaikka kuinka, mutta ei niitä ihmiset osaa enää nähdä.” Harvojen jäljellä olevien erämaakylien luonnetta pitäisi suojella, Korsström-Magga sanoo. ”Että ne on juuri sen tiettömän tien taipaleen päässä. Ja kun sinne menet niin sielläpä olet. Ja sieltä aukeaa senkaltaista luontoa, että kun menet sinne, niin olet ehkä jopa ihan avuton, jos et tiedä mitä teet siellä.” ”Olet yhtä haavoittuvainen kuin joku muu eläin. Ja se on se ihmisen oikea paikka.” Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella ­apurahalla. Sodankylä Soa?egilli 88 km TYÖKONEITA, PUUTA, TURISTEJA BUSSEISSAAN – MISSÄ TIE, SIELLÄ TALOUDELLISEN TOIMINNAN REITTI.
• Pohjoisen teemassa mukana mm. Verneri Pohjola, Hannu-Pekka Björkman, Jarkko Lahti, Ella Mettänen ja Kristian Smeds. TEATTERIFESTIVAALI SUOMUSSALMELLA 26.-28.9. Bussikuljetus Hki-Suomussalmi-Hki. tnl.fi/pakkosanoa Teatteri Telakan syksy 2025 Vierailu: A COUPLE OF HUMANS 20.-21.9. Pääohjelmisto: RAKKAUTTA JA KAPITALISMIA 23.10.-25.1. Indie: MARJA SKAFFARI -MUSEO 27.11.-11.12. teatteritelakka.fi 2.–7.9. | NEW PERFORMANCE TURKU BIENNALE 12.–14.9. | TOISET KALTAISET 20.–28.9. | WORK IT 24.9.–25.10. | MUSTAN KUUN MAJATALO 3.10.–1.11. | FANTASTINEN KAPAKKA 17.–18.10. | OLLAAN ELÄIMIKSI! / ANIMAL BEINGS 7.11. | Salakapakka – CLEANING WOMEN 8.11. | Salakapakka – SEKSIHULLUT & Toinen Maisema 28.11.–20.12. | HUMALAN KÄMMENELLÄ 11.–13.12. | MEDICINE SHOW www.tehdasteatteri.fi Instagram: @tehdasteatteri Facebook: /tehdasteatteri Manilla, Itäinen Rantakatu 64 B Turku HUMALAN KÄMMENELLÄ TEHDAS TEATTERIN SYKSY 2025 MONOLOGI, KIERTUETUOTANTO 3.10.-29.11. 11.9.-2.12. G E O R G E O R W E L L K U V A : E D IT H H A M M A R K U V A : E D IT H H A M M A R GUEST EX RUINA FLOREAT GINMAN / LEPPÄNEN / NYBERG / SLÄTIS FAT ROMEO & JULIET HOSIASLUOMA / NYBY OLLAAN ELÄIMIKSI! / ANIMAL BEINGS JUHA VALKEAPÄÄ MABEL REVIVAL LIISA PENTTI +CO 21.-29.11. C O W B OY F Ö R S V U N N E N WWW.VIIRUS.FI | BILJETTER@VIIRUS.FI VÄLIMERENKATU 14, 00220 HELSINKI SONYA LINDFORS / ZODIAK ? SOMETHING LIKE THIS ETHNO CONTEMPORARY BALLET?FERTILITY KALLO COLLECTIVE?THE MEWS OBLIVIA?TURN TURTLE TURN – THE LECTURE PERFORMANCE AURINKOBALETTI?SOMEONE LIKE ME FORSMAN & MANNINEN?TOISET KALTAISET TEO MATTILA / TEHDAS TEATTERI ?WÖRK IT LIPUT KUVATAIDENÄYTTELY | OPASTETTUJA KIERROKSIA TYÖPAJOJA | MESTARIKURSSEJA | FESTARIKLUBI MYÖS LASTEN OHJELMISTO! Kulttuuritehdas Manilla Itäinen Rantakatu 64B, Turku Monitaidefestivaali Manifesti manifestivaali manillantehdas.fi/manifesti
• 6 / 2025 • 23 Maailmanloppu peruttu Voima teki reportaasimatkan Keravalle, jossa on käynnissä kestävän elävän murros. A nna Evilä toivottaa meidät tervetulleeksi Keravan kartanon päärakennuksen edessä. Aiemmin täällä oli baari, jossa oli Evilän mukaan ”muovituolit ja myynnissä vitosen salmaria”. Nykyisestä kesäkahvilasta ei saa salmiakki kossua vaan vegaanisia ja gluteenittomia tuotteita. Kahvila on osa suurempaa hanketta, Evilän perustamaa Jalotusta. Se on ”kestävän elämän liike, joka auttaa kansalaisia löytämään yltäkylläisen elämän planeetan kantokyvyn rajoissa”. Olemme saapuneet 1650-luvulla perustetun tilan päärakennukselle syreenien reunustamaa kujaa pitkin. Hiekkatien toisella puolella on yhteisöllinen viljelmä ja lampaiden laidun, toisella puolella entinen navettarakennus, jossa järjestetään tapahtumia. Annukka Vainio katselee ympärilleen kartanon pihamaalla. Hän on sosiaalipsykologi ja kestävän käyttäytymis muutoksen professori Helsingin yliopistossa, ja lähtenyt mukaamme kommentoimaan näkemäänsä tutkijan näkökulmasta. Vainio opettaa ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriohjelmassa, joka keskittyy ihmiskunnan kohtalonkysymykseen: miten maailman ihmiset voivat muuttaa käyttäytymistään siten, että elämä olisi mahdollista maapallon kantokyvyn rajoissa. Tällä hetkellä näin ei ole, ja varsinkin suomalaiset ylikuluttavat kiihkeään tahtiin. Maailman ylikulutuspäivää on viime vuosina vietetty heinä–elokuun vaihteessa, mutta jos kaikki maail man ihmiset kuluttaisivat kuten suomalaiset, maapallon vuotuiset luonnon varat loppuisivat kesken jo huhti kuussa. Tähän Jalotus haluaa tuoda muutosta, Evilä kertoo esitellessään toimintaa kartanon sisällä. ”Jäätävän mielenkiintoista”, Vainio sanoo ja kaivaa esiin muistiinpanovälineet. 89 prosenttia haluaa muutosta Päärakennuksesta lähdettyämme Evilä johdattaa kierrokselle ympäri tiluksia. Laitumella lammaslauma lähestyy uteliaana Annukka Vainiota. Hänen tutkimusalansa, kestävä käyttäytymistiede, on tällä hetkellä muotiala, ja OECD:n alkuvuonna julkaisema raportti kehottaa valtioita siTEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVAT VILPPU RANTANEN sällyttämään sen mukaan kansallisiin ilmasto strategioihin. Niin tärkeää ihmisten kollektiivisen käytöksen muuttaminen on. ”Ilmastonmuutosta pidetään usein luonnontieteellisenä ongelmana, vaik­ ka ilmastokriisi johtuu ihmisen toimin­ nasta. Silti ihmistieteet joutuvat edel­ leen ehkä taistelemaan paikastaan, mutta ne tunnustetaan nykyisin yhä paremmin”, hän kertoi videopuhelulla ennen retkeä Keravalle. Nyt Mustikka-lammas kutittelee hänen kättään, ja Vainio ojentaa Mustikalle pelletin. ”Ihmiset luulevat olevansa yksin omien ilmastoa ja ympäristöä koske­ vien mielipiteidensä kanssa, vaikka niin ei ole. Sosiaalipsykologiassa tästä käy­ tetään nimeä pluralistinen ignoranssi.” Mustikka hamuilee lisää herkkuja, mutta pelletit ovat loppuneet. Mustikka kyllästyy ja jatkaa matkaansa laitumella.
• 24 • 6 / 2025 ”Monet ihmiset halvaantuvat ilmasto uhan edessä koska kokevat, että yksilön toimet ovat liian pieniä, jotta niillä olisi mitään merkitystä.” Vainion käsi jää lampaan jäljiltä tahmaiseksi, ja hän miettii, mihin kuivaisi sen. Anna Evilä katsoo Mustikan loittonevaa selkää ja kertoo lampaiden virasta Jalotuksessa. ”Ne ovat maisemanhoitajia.” Ennen kaikkea koti eläimet kuitenkin madaltavat ”tavallisten ihmisten” kynnystä tulla mukaan. Varsinkin lapsiperheet halua vat varata itselleen eläintenhoito vuoroja, ja lampaiden kanssa työskentelyn lomassa moni tutustuu kestävään elämäntapaan. ”Ihminen ei tarvitse ’edistyksellisen ihmisen’ identiteettiä voidakseen elää ympäristön kanssa kestävästi”, Evilä sanoo. Iso kuva on tärkeä: mahdollisimman monen tulisi muuttaa käyttäytymistään sen sijaan että muutamat harvat elävät ”täydellisesti”. Hänen mukaansa hminen saa olla ”osaaikavegaani”. Tuoreiden tutkimusten mukaan 80– 89 prosenttia maailman väestöstä haluaa oman maansa hallituksen ryhtyvän voimakkaampiin ilmastotoimiin. Tämä ei kuitenkaan näy uutisoinnissa, mikä selittää osaltaan, miksi enemmistö ei tiedä olevansa maailmanlaajuinen enemmistö. Evilän näkee yhteiskunnan olevan murroskohdassa. Elämme ylimenokautta, jolloin elämäntavat ja arvot vaihtuvat hiljalleen. Sosiaalipsykologian sanoin: kansanliikkeet saavat alkunsa pienistä muutoksista arkirutiineissa. Vainio puolestaan huomauttaa, että myös oikeaa tietoa tarvitaan: moni luulee edelleen, että kuluttajan tärkein ympäristöteko on vähentää ruokahävikkiä ja suosia kotimaisia tuotteita. Näin ei ole. Tärkeintä olisi vähentää lihansyöntiä. Saviharkoista pörriäishotelleihin Punamullatun piharakennuksen seinustalla roikkuu pörriäishotelleja. Jalotus haluaa elvyttää savirakentamisen perinnettä, ja rakennuksessa on pino saviharkkoja, joita kävijät ovat valmistaneet. Lisäksi kartanolla järjestetään muun muassa rikkinäisten esineiden korjaustapahtumia, opetellaan biohiiletystä kotioloissa, viljellään hyötykasveja ja lainataan tavaroita. Anna Evilä kertoo, että Jalotus on kehitellyt elämänjalotusmenetelmäksi kutsuttavan opintokokonaisuuden, joka ohjaa kohti kestävää elämää. Annukka Vainio huomauttaa, että yhteisöllinen toiminta voisi olla vaihto ehto niille, jotka eivät ole päässeet mukaan työelämään. Työikäisen väestön työttömyys on Suomessa yli yhdeksän prosenttia, mikä on Euroopan ennätys. Vapaaehtoistyöllä voisi olla hyviä vaikutuksia ympäristölle ja yhteisölle, ja se voisi tuoda mielekkyyttä yksilön elämään. Jalotuksen tavoitteena on auttaa 200 000 suomalaista siirtymään kestävämpään elämäntapaan. Lisäksi kansainvälinen Transition Network ja eurooppalainen ECOLISE-verkosto ovat nimittäneet Jalotuksen Suomen yhteystahoksi, joka koordinoi kestävän elämän tekijöiden toimintaa Suomessa. Kestävyys kiinnostaa kaikilla mantereilla. Törmäys sääntö-Suomeen Konseptointi. Pilotointi. Jalkauttaminen. Skaalaaminen. Anna Evilä tiputtelee huuliltaan termejä kuin startupyrityksen toimitusjohtaja. Hänellä on kilpaurheilijatausta, useita tutkintoja ja opintoja niin kestävästä elämästä kuin liikkeenjohdon konsultoinnista. Rahoittajat ovat uskoneet Jalotuksen visioon, ja muun muassa Sitra ja Euroopan unioni ovat rahoittaneet hankkeita. Yksi menestystekijä on verkostomaisuus: Evilän tukena on joukko aktiivisia Jalotus ry:n jäseniä, minkä lisäksi yhteisö tekee yhteistyötä kuntien, järjestöjen, oppilaitosten, yritysten ja ”epävirallisten” tahojen kuten naapurustojen kanssa. Näin toiminta ei ole jäänyt niin sanotusti pienen piirin puuhasteluksi, kuten ekoyhteisöissä saattaa käydä. ”Elokapinan toiminta on erittäin tärkeää. Samalla on tärkeää huomata, että ympäristöaktivismi voi olla myös tätä”, kommentoi Annukka Vainio. Amerikkalainen sosiaaliantropologi Alexander Dunlap on analysoinut Voimassa (5–6/2022), että skandinaavisen byrokratian tarkoituksena on valmistaa, että ekologista murrosta ei lopulta panna toimeen, ja entisenlainen ylikuluttava elämätapa voi jatkua entiseen tapaan. Miten sääntöSuomi suhtautuu Jalotuksen kaltaiseen toimijaan? Onko kollektiivinen käyttäytymismuutos vaikeaa jäykän byrokratiakoneiston vuoksi? ”Ei hallinnon maailmassa nopeita liikkeitä tehdä”, Evilä myöntää ja ker
• too osaavansa puhua byrokratian kieltä. ”Omaa anarkismiani on, että tiedän kyllä, miten byrokraattinen maailma toimii, mutta voin näyttää, että ’saan tehtyä tämän nopeammin tällee’”, Evilä lisää. Hänellä on ollut oma kamppailunsa Keravan kaupungin kanssa. Vuoden lopulla selviää, voiko Jalotus jatkaa kartanon mailla vai ei. Jalotus aikoo osallistua kartanon ostokilpailutukseen. Jos tuho tulee sittenkin Jos – tai kun – ilmastotuho tulee, paikallisyhteisöt voivat silloinkin olla suureksi hyödyksi, arvostettu ilmastoaktivisti David Suzuki on sanonut. Hän katsoo, että ilmastotaistelu on jo hävitty. Poliittisia päätöksiä ei ole tehty, keikahduspisteet on ylitetty ja maapallo on kolmen celsiusasteen lämpenemisuralla. Meret happamoituvat jo, ruoantuotanto on kriisissä ja monet tärkeät planetaariset rajat ylittyivät aikaa sitten. Nyt pitää varautua pahimpaan, Suzuki kehottaa. Valtiot eivät kykene suojaamaan kansalaisiaan, joten ihmisten kannattaa kerääntyä paikallisyhteisöihin ja auttaa toisiaan. Näin he voivat paremmin suojautua luonnonmullistusten aikana. Keravan kartanon yllä leijuu kuitenkin optimismi ja kesäperhosia. Lampaat hakeutuvat varjoon odottelemaan, että lapset tulisivat syöttämään niille voikukanlehtiä aidanraosta. Annukka Vainion mukaan julkisesti pitäisi puhua enemmän siitä, miten paljon ilmastotoimia on tehty. Esimerkiksi vuoden 2022 COP-luontokokouksessa maailman valtiot pääsivät sopimukseen luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä. Ne sopivat myös, että 30 prosenttia maaja merialueista pitää suojella. EU tavoittelee vihreää siirtymää parhaillaankin, ja suurvallaksi noussut Kiina investoi viime vuonna 675 miljardia dollaria puhtaaseen energiateknologiaan. Ihmiset siis toimivat aktiivisesti ilmastohätätilan pysäyttämiseksi, ja kiirettä pitää, Vainio sanoo. Sekä yhteiskunnan rakenteissa että ruohonjuuritasolla tapahtuu muutoksia kaiken aikaa. ”Ilmastouhan tunne synnyttää myös me-ajattelua, se siis aktivoi ryhmäidentiteettiä”, Annukka Vainio sanoo. ”Maailmanloppua ei ole näköpiirissä.” KIEHUVA VESI JA KYLMÄ IDEOLOGIA KUINKA ANTI GENDER LIIKE UJUTTAUTUI EUROOPPAAN ”M IKÄÄN EI MUUTU HETKESSÄ : hiljalleen kuumenevassa ammeessa kiehuu kuoliaaksi ennen kuin huomaakaan”, kuuluu kirjailija Margaret Atwoodin lainaus ajankohtaiseksi muuttuneessa Orjattaresi (Handmaid’s Tale) -teoksessaan. Näillä sanoilla alkaa myös Euroopan seksuaalija lisääntymisoikeuksien parlamentaarisen foorumin kesäkuussa 2025 julkaistu laaja raportti The Next Wave: How Religious Extremism is Reclaiming Power. Raportti paljastaa Euroopassa toimivien sukupuolten tasa-arvoa kyseenalaistavien ns. anti-gender-liikkeiden systemaattisuuden ja laajuuden. EU:ssa ajanjaksolla 2019–2023 anti-gender-liikkeiden kokonaisrahoitus oli yli 700 miljoonaa USA:n dollaria. Rahoituksen ytimessä toimii anti-gender-agendaa tukevien lobbarijärjestöjen, median ja säätiöiden lisäksi myös aristokraatteja, Elon Muskin ja Peter Thielin kaltaisia teknologian alan MAGA-liikkeeseen liitoksissa olevia monimiljardöörejä. Tiukasti toimintaan ovat sitoutuneita jopa tiettyjen maiden hallitukset, esimerkkinä Unkari, jossa kesäkuun lopulla yritettiin tukahduttaa LGBTQI+ -yhteisön oikeuksia rauhanomaisesti tukeva Pride-kulkue. Raportin mukaan osalla Euroopan parlamentin puolueista, kuten äärioikeistolaiset PfEja ECR-ryhmillä on linkkejä anti-gender-liikkeiden rahoitukseen. Suomestakin meillä on surullinen esimerkki siitä, kuinka samalla kun ihmisoikeusja tasa-arvotyötä tekeviltä maineikkailta järjestöiltä leikataan julkisia varoja, ministeriöltä löytyi puoli miljoonaa Miesten tasa-arvo ry:lle, vaikka hakemuksessa faktat olivat pielessä eikä yhteistyökumppaneilta kysytty suostumusta. Uskovatko anti-gender-liikettä rahoittavat miljardöörit oikeasti äärioikeistolaiseen agendaan? Tuskinpa. Todennäköisenä syynä agendan lietsomiselle on helppo poliittinen valta pelokkaita ja turhautuneita massoja manipuloimalla, joka kumuloituu varoiksi anti-gender-pyramidin huipulle, samalla kun aatteen rivikannattajat köyhtyvät entisestään. Anti-gender-liike käyttää moraalipaniikkia autoritaarisen kontrollin välineenä. Erityisesti trans-vastaista narratiivia käytetään systemaattisesti feministisen liikkeen ’hajota ja hallitse’ -taktiikkana. Pysytään valppaana, ja hypätään pois ammeesta ennen kuin vesi alkaa kiehua – stay woke. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
• Juan Jacinto Muñoz-Rengel KÖNIGSBERGIN KYKY RAKASTAA M O E B I U S Pidäkkeetön scifi/horror/ yhteiskuntasatiiri-mash-up. 29 € 29 € 29 MARITA LIULIAN OPAS TAITEILIJALLE JA TUOTTAJALLE VA S TA PA I N O Värikäs ja terävä kirja taiteesta, taiteilijoista ja taiteen taloudesta Eveliina Lundqvist MINÄ, PAAVO JA SAPAROMÄKI VA S TA PA I N O Tositarina unelmasta, elämäntehtävästä ja kunnioituksesta eläimiä kohtaan. Helena Pilke SANOMALEHTIEN SISÄLLISSOTA VA S TA PA I N O Mikä oli sanomalehtien vihapuheen rooli sisällissodan syttymisessä? John Stuart Mill SOSIALISMIN HYÖDYT JA HAITAT VA S TA PA I N O Missä määrin sosialistinen järjestelmä voi olla älyllisesti ja moraalisesti toimiva tapa järjestää inhimillinen yhteiselämä? Juli Zeh IHMISTEN KESKEN H U I P P U ”Juli Zeh osaa paitsi kertoa harvinaisen taitavasti, myös luodata henkilöidensä eri puolia ja ujuttaa mukaan lämpimiä hetkiä, uudelleen löydettyjä yhteyksiä.” (Jukka Koskelainen, HS 17.8.2025) Martti Leiwo & Minna Seppänen (toim.) LATINAN KIELEN HISTORIA G A U D E A M U S Maailman tunnetuimman muinaiskielen monitahoinen tarina kulkee antiikista nykypäivään ja täydentyy edelleen. 27 € 27 € 27 Arkhimedes KELLUVAT KAPPALEET JA MUITA KIRJOITUKSIA G A U D E A M U S Yhden kaikkien aikojen suurimman matemaatikon nerokkaat oivallukset loivat matemaattisten luonnontieteiden perustan. 27 € 27 € 27 Jyrki Kallio (suom. & toim.) XUNZI Valtio-oppia muinaisesta Kiinasta G A U D E A M U S Kiinalaisen valtio-opin uranuurtajan Xunzin teos edustaa muinaisen Kiinan sofistikoituneinta filosofiaa ja valtio-oppia. 27 € 27 € 27 30 30 € 39 39 € 39 € 39 30 30 € 30 30 € 36 36 € 36 € 36 Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Luokkakipuja I N T O Kirja tietää, miltä sinusta tuntuu ja mistä se johtuu. 27 € 27 € 27 Risto Isomäki KRAKENIN SAARI I N T O Suomalaisille rakas lomakohde näyttäytyy uudessa valossa, kun meriteknologiayhtiö kehittää uutta ratkaisua maailman energiaongelmiin Kanariansaarten lähistöllä. Jani Kaaro MASSAHYSTERIA I N T O Jani Kaaron Massahysteria johdattaa eri aikakausien massahysterioiden, moraalisten paniikkien ja eriskummallisten villitysten pariin. 27 € 27 € 27 30 30 € Fernando Pessoa ANARKISTIPANKKIIRI B A S A M Pankkiirin ja hänen ystävänsä käymä kahvilakeskustelu pureutuu nykypäivään syvällisemmin kuin illan uutiset televisiossa. 21 € 21 € 21 Jiddu Krishnamurti AJATTELUN TUOLLE PUOLEN B A S A M Ajattelun tuolle puolen on kattava läpileikkaus Krishnamurtin 1960-luvun lopulla pitämien puheiden teemoista. Olli Kopakkala VOIMAA JA KESTÄVYYTTÄ LAISKALLE IHMISELLE B A S A M Kirjasta saa tarvittavat tiedot urheilun fysiologiasta ja käytännön ohjeet suosituimpien kestävyysurheilulajien aloittamiseen hauskalla ja innostavalla tavalla. 25 25 € 25 € 25 29 € 29 € 29 Nino Haratishvili KAHDEKSAS ELÄMÄ A U L A & C O Haratishvilin eeppisen romaanin toisessa osassa historian tuulten huminointi jatkuu, valtioiden johtajat vaihtuvat, ja uudet sukupolvet tuovat mukanaan uudenlaisia haaveita ja toiveita. 29 € 29 € 29 Tuire Malmstedt LINTUSIELU A U L A & C O ” Tuire Malmstedt hyytää luihin ja ytimiin asti.” – Kansan Uutiset Jenna Kostet VALKOISEN LINNUN KAUPUNKI A U L A & C O Jatkoa Sinisiipisten saari -romaanista alkanutta 1930-luvun Turkuun sijoittuvaa trilogiaa, jossa seurataan kolmen Ahlgrenin sukuun kuuluvan naisen elämää sotien välissä. 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29 KAIKKIEN AIKOJEN
• Marcus Aurelius ITSELLENI Keisarin mietteitä elämästä B A S A M Keisarin mietteissä kiteytyy antiikin filosofia elämäntapana. Valtakuntaa hallinnut Aurelius pyrki toteuttamaan stoalaisen filosofian opetuksia sekä yksityiselämässään että politiikassa. David R. Roy EKODHARMA Buddhalaisia opetuksia ekologiseen kriisiin RO S E B U D Kirja ilmastoja ympäristöaktivisteille. Teemoina ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen, ja buddhalaiset opetukset aktivismin tukena. 27 € 27 € 27 17 € 17 € 17 25 25 € 25 € 25 KAISANIEMENKATU 5 KAISA-TALO, HELSINKI sivullinen@rosebud.fi ? +358 40 017 8965 KAIKKIEN ROSEBUDIN KAUPPOJEN YHTEYSTIEDOT JA VALTAVAN VALIKOIMAN LÖYDÄT VERKOSTA. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. Niccolo Machiavelli SOTATAIDOSTA B A S A M Sotatieteiden suuri klassikko ensimmäistä kertaa suomeksi! Firenzeläisen filosofin ja valtiomiehen Machiavellin (1469-1527) Sotataidosta ilmestyi vuonna 1521, ja se on yksi maailman suurimmista sotatieteen ja poliittisen teorian klassikoista. Virva Muotka SELMA B A S A M Selman aviomies on sairastunut muistisairauteen. Hakiessaan apua Selma joutuu vastakkain yhteiskunnan odotusten kanssa. Lopulta häntä syytetään miehensä heitteillepanosta, ihmiskaupasta ja jopa taposta. Sinclair Lewis MEILLÄ SITÄ EI VOI TAPAHTUA B A S A M Omahyväinen, maahanmuuttajavastainen ja populistinen kansankiihottaja pyrkii Yhdysvaltain presidentiksi. Kuulostaako tutulta...? 25 25 € 25 € 25 23 € Lauri Timonen JOHN FORD I & II 1894 1949 & 1959 1973 RO S E B U D ”Fordin ollessa parhaimmillaan sinusta tuntuu, että elokuva on elänyt ja hengittänyt todellisessa maailmassa.” Orson Welles 40 40 € Öhman & Suhonen FRITZ LANG Filmihullu-pokkari 1 RO S E B U D Filmihullun kuohuttavia tekstejä mestariohjaajasta kuudelta vuosikymmeneltä. Sarja jatkuu... 20 € KAIKKIEN ROSEBUDIN ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. KAIKKIEN ROSEBUDIN KAIKKIEN ROSEBUDIN ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. arvatkaapa, pojat, mihin meillä on arvatkaapa, pojat, mihin meillä on arvatkaapa, pojat, mihin tulenpalava kiire. no, kuka keksii ekana? ei me… ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ei me… ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. …voida… sivulliseen? KAIKKIEN ROSEBUDIN sivulliseen? KAIKKIEN ROSEBUDIN …tietää. …tietää. …tietää. Mary Shelley FRANKENSTEIN Moderni Prometheus B A S A M Aika on kypsä romaanin uudelle suomennokselle, jossa myytin takana oleva kertomus herää uudelleen henkiin kaikessa yllättävyydessään ja kauhistuttavuudessaan. Bruno Schultz KANELIPUODIT ja muita kertomuksia B A S A M Fantastiset kertomukset ammentavat Schulzin omasta elämästä itäpuolalaisessa pikkukaupungissa ja muodostavat yhden kokonaisuuden, jossa on samat päähenkilöt. 25 25 € 25 € 25 23 € 23 € ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. Visa Heinonen & Mika Pantzar SUOMEN NYKYAIKAISTAJAT Tutkittua tietoa ja kokemuksia näköalapaikoilta RO S E B U D 19 kirjoittajan artikkeleissa tarkastellaan eri näkökulmista Suomen nykyaikaistamista. 29 € 29 € 29 Teivo Teivainen HAKARISTIN HISTORIA S K S Miksi suomalainen hakaristi on ”eri asia”? Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen kartoittaa maailman tunnetuimman vihasymbolin historiaa. Jussi Ahlroth KIRJE BUDDHALTA Länsimaisen filosofian buddhalainen historia S K S Mikä yhdistää Sokratesta, Descartesia, Derridaa ja buddhalaisuutta? Jussi Ahlroth avaa kirjassaan ainutlaatuisen näkymän länsimaisen ajattelun kaanoniin. Tuomas Palonen ETYMOLOGIAN ETYMOLOGIA S K S Kielen hämärissä käytävissä vaeltava teos on upottava lukukokemus kaikille, jotka rakastavat sanojen outoa voimaa. ”Vuoden paras tietokirja” – Silvia Hosseini Topias Haikala KIELET ENNEN MEITÄ S K S Mitä voimme tietää kielistä, joista emme tiedä oikein mitään? Kiehtovaa Suomen alueen kielihistoriaa kivikaudelta keskiajan kynnykselle. 33 33 € 33 33 € 27 € 27 € 27 29 € 29 € 29 40 40 € 29 € 29 € 29 Jukka Kekkonen MURENEEKO OIKEUSVALTIO A RT H O U S E Meneillään oleva vuosituhat on muuttanut dramaattisesti maailman demokratioiden tilannetta. Demokratia ja sen tae, oikeusvaltio, ovat joutuneet hyökkäyksen kohteeksi. Sivullisessa 2.10. klo 17 Antti Kylliäinen HYVÄNTEOSSA Antti Kylliäinen HYVÄNTEOSSA Antti Kylliäinen A RT H O U S E Mitkä ovat yhteiskuntamme arvot ja miksi ne ovat tärkeitä. Sivullisessa 2.9. klo 17 Bernard MacMahon BECOMING LED ZEPPELIN C I N E M A M O N D O Mukana ennen näkemätöntä historiaa, live materiaalia, kappaleita, sekä henkilökohtaisia taustoja. DVD & BD DVD & BD DVD & BD 17 € 17 € 17 Koivisto & Vuola (toim.) KIRJOITA VUOSI 12 matkaa kirjoittamisen taitoon A RT H O U S E Mitä jännite on, ja miten sitä luodaan? Millaisia kokeiluja tekstissä voi tehdä, ja mitä voi oppia runon keinoista rakentaa maailmaa? Sivullisessa 9.10. klo 17 32 32 € 32 € 32
• 28 • 6 / 2025 Somemutsien vauras tavallisuus Sosiaalisen median massimuijien maailma eriytyy todellisuudesta, jossa niin monet elävät, tutkija Katariina Mäkinen kirjoittaa. M illaisten hankaluuksien kanssa lapsiperheissä eletään juuri nyt? Millainen on äitien arkinen maailma? Uutisia seuraamalla voisi päätellä, että aika monessa perheessä kamppaillaan rahakysymysten kanssa. Siis vaikkapa sellaisten, onko varaa ostaa lapselle polkupyörää. Vain kolmella neljästä vähävaraisen perheen lapsesta on polkupyörä, Ylen uutisissa kerrottiin toukokuussa. Lapsiperheiden tukia on leikattu samalla kun hintataso on noussut. Erilaiset järjestöt kertovat kukin vuorollaan, miten apua tarvitsevien perheiden määrä kasvaa. Entä jos etsitään vastausta sosiaalisen median perhesisällöistä? PÄ ÄOSIN NAISTEN TUOTTAMA A kuvaja stoorivirtaa selatessa selviää, että hankaluuksia tosiaankin on. Yhdellä on ongelmana tilan puute, kun perhe on kasvanut. Ratkaisu löytyy kuitenkin läheltä, kun perhe ostaa samasta rapusta toisen asunnon kuitenkaan luopumatta ensimmäisestä. Tadaa, lisää tilaa ja vieläpä tarvittaessa omaa rauhaa vanhemmille! Muillakin on asuntopulmia, sillä yksi perhe joutuu muuttamaan putkiremontin tieltä – onneksi aivan lähelle, sillä perheen toinen aikuinen omistaa asunnon kätevästi muutaman korttelin päässä. Okei, asuntoja siis riittää. Parhaimmillaan voi ihmetellä, kuten Instagramin Kotimatka-tilin Viivi Rintanen hiljattain: ”Miten me ehdimme hoitamaan yli sata asuntoa vuokralaisineen leipätyön ja perhearjen lisäksi?” No siinä on tietysti pulmaa kerrakseen. Entä kuinka somettavien perheenäitien rahat riittävät? Tähän onkin muutamalla henkilökohtaiseen talouteen keskittyvällä sisällöntuottajalla reipasta ja lohdullista sanottavaa: saattaa olla, että pörssiheilahtelujen myötä sijoituksista katoaa kymmeniätuhansia yhdessä yössä – mutta eipä hätiä. Kun kärsivällisesti odottelee, potti kasvaa jälleen. Tietysti joskus TEKSTI KATARIINA MÄKINEN KUVA ELLI KAUNISTO on kai kysyttävä, kuten Hanne Kettunen muutama vuosi sitten Valeäitiblogissaan: ”Olen rikas ja se nolottaa – miksi?” Entä sitten sometili, jossa kerrotaan niukemmasta, nuukailevasta elämästä? Perheenäidin tavoitteena on myydä kirpputorisovelluksissa enemmän kuin tulee ostaneeksi. Selvittääkseen perheen rahatilannetta äiti tekee siis laskelmia, jotka hän julkistaa somessa. Yhden kuukauden menot tällä perheellä ovat yli 5 000 euroa. Ja ymmärtäähän sen, kun yksityisten vakuutusten laskut ja harrastusmaksut tulevat alkuvuodesta maksettaviksi. Siinä ei lopulta tunnukaan niin merkittävältä, onko käytetyt luistimet ostettu kympillä vai kahdella. JOS ELÄMISEN SUURIN konkreettinen ongelma on, että talossa ei ole kylpyhuonetta jokaiselle perheenjäsenelle, niin minkä sille voi. Sosiaalisen median esityksenä tällaisen arjen kuvaaminen ei kuitenkaan ole viatonta, ei edes silloin, kun somevaikuttaja ilmaisee olevansa tietoinen etuoikeuksistaan. Kymmenisen vuotta sitten kaupallinen sosiaalinen media oli vasta muotoutumassa ja kiinnostuin tutkijana äitiysblogeista. Äitiysblogien ja laajemmin sosiaalisen median maailma näyttäytyi avoimena kenttänä, jossa erilaisista taustoista tulevat ihmiset saattoivat kokeilla onneaan sisällön tuottajina. Toki oli niin, että suurimmalla osalla menestyneistä bloggaajista oli viestintätai markkinointitaustaa, mutta mukaan mahtui myös heitä, jotka opettelivat tehdessään. Blogien merkitys oli alkuun vahvasti vertaistuellinen, ja tutkimukseen haastattelemani äidit kuvasivat sitä, miten haluavat jakaa arkeaan ja miten merkityksellisiä arjen jakamisen kautta syntyvät yhteisöt ovat. Oli paljon puhetta arjen sotkuista, makaronilaatikoista ja tavallisesta elämästä. Samaa vertaistuen henkeä elätellään edelleen, kun kuvaillaan sosiaalista mediaa ja sen perhesisältöjä. Eikä ihmekään, onhan monien vaikuttajien brändi kytketty juuri arkisen äitiyden ja naisena elämisen kokemuksiin ja vinkkeihin. Nyt on kuitenkin niin, että makaronilaatikon maailma – jossa arkea ratkotaan muutoin kuin taksien, sijoitusten, kakkosasuntojen tai siivouspalvelujen kanssa – tuntuu karanneen hyvin kauas sosiaalisen median esityksistä. Sosiaalinen media ammattimaistui 2010-luvulla, ja niinpä näkyvimpinä sisällöntuottajina toimivat enää ne, jotka todella tietävät, mitä tekevät ja joilla on siihen pääomaa ja resursseja. Nykyhetken blogimutsit ovat oman elämänsä yksityisyrittäjiä, joiden työn ja toimeentulon paletti on tarkkaan mietitty. Kymmenisen vuotta sitten sosiaalisen median perheskeneen mahtui kouvolalainen puhelinmyyn28 • 6 / 2025 Somemutsien vauras tavallisuus
• Tilaa Voiman viikkokirje Uutta luettavaa joka viikko sähköpostiisi voima.? /uutiskirje Somemutsien vauras tavallisuus nissä työskentelevä pienten lasten äiti, joka ei niin tarkkaan laskelmoinut viestintä strategiaansa. Tällä hetkellä samaa skeneä vaikuttavat hallitsevan lähinnä helsinkiläiset, erittäin hyvin toimeentulevat niin sanottujen luo vien alojen ammattilaiset, joista monet ovat erikoisen innoissaan rahasta ja vaurastumisesta. Sosiaalisen median sisällöissään he kertovat itsestään aivan kuin heidän elämänsä olisi jotenkin laajasti samastuttavaa ja sitä kautta merkityksellistä. Ammattimaistuminen on siis hionut sekä tekijät että esitykset, ja lopputuloksena on merkillinen maailma, jossa näennäisesti painitaan samojen ongelmien kanssa kuin muuallakin – tosin sillä erotuksella, että ratkaisut paljastavat tämän maailman rakentuneen sellaisille kantimille, joista suurin osa ”vertaisista” vain haaveilee. AMMATTIMAISTUMINEN ON tarkoittanut myös sosiaalisen median ja perinteisen median välistä huokoisuutta, sillä samat tekijät tuottavat sekä omaa elämäänsä kuvaavaa somesisältöä että perinteisen median lifestyle-sisältöä. Esimerkiksi Yle on tuottanut useamman vuoden perhesomesta tutun toimittaja Julia Thurénin Melkein kaikki perheestä -podcastia, jossa kierrätetään sosiaalisen median infl uenssereita puhumassa perhe-elämän aiheista. Hel­ singin Sanomien lukija puolestaan törmää yhä uudelleen sosiaalisen median koteihin ja äiteihin milloin minkäkin asumista tai perhe-elämää koskevan jutun kirjoittajina ja päähenkilöinä. Eri medioiden välinen huokoisuus tekee aiheelliseksi kysyä, mitä siis tapahtuu, kun sosiaalisen median tekijöiden maailma eriytyy siitä maailmasta, jossa niin monet muut elävät. Sosiaalisen median erityispiirre on samuuden, tavallisuuden ja arkisen korostaminen, joka nykyisessä muodossaan on kääntynyt edellä kuvatulla tavalla absurdiksi. Niinpä siis näennäisen kattavuuden ja yleisyyden nimissä puhutaan pienelle eliitille merkityksellisistä asioista eliitin tuntemalla ja rakastamalla tavalla. Nämä esitykset kiehtovat katsojiaan, sillä ne saavat meidät kuvittelemaan, että tämä maailma on jaettu ja että mekin kuulumme siihen. Tässä mielessä perheja lifestylesome kuvitteellisia vertaisia puhutellessaan toistuvasti piilottaa yhteiskunnallisia railoja tavallisuuden ja samuuden verhojen taakse. Someen sotkeutuva perinteinen media puolestaan silaa verhoilun ja valaistuksen niin, että kysymys siitä, onko lapsella polkupyörää, katoaa tehokkaasti kuvasta. Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tutkija ja työskentelee tällä hetkellä populaarifeminismin muotoja tutkivassa POPFEM­hankkeessa Tampereen yliopistossa. Tee tilaus osoitteessa kauppa.voima.fi. Tue kriittistä journalismia tilaamalla sitä. Voiman vuosikerta (8 numeroa) hintaan 39 euroa tilaamalla sitä. SUOMEN SUURIN KULTTUUR I LEHTI Tee tilaus osoitteessa kauppa.voima.fi
• 30 • 6 / 2025 Viisi väitettä Palestiinasta Viisi väitettä Palestiinasta Julkisuudessa kiertää useita virheellisiä väittämiä Israelista ja Palestiinasta. Pyysimme Lähi-itään erikoistuneita tutkijoita arvioimaan keskeisten väitteiden totuudellisuutta. ”Erilaisten poliittisten lausuntojen tekeminen ei ole ratkaisu, vaan pitäisi ihan oikeasti käyttää talouspakotteita, samanlaisia toimia, millä esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheid-politiikka aikoinaan lopetettiin.” 2. ISRAEL ON DEMOKRATIA. Dahlgrenin mukaan väite on siltä osin totta, että Israelin juutalais väestöllä on demokraattisia oikeuksia. Niiden edelle tosin menee kansallinen turvallisuus, johon vetoamalla voidaan rajoittaa sananvapautta ja poistaa henkilöitä valtiollisista viroista, kuten pääministeri Benjamin Netanjahu on tehnytkin. Vähemmistöjen edustajilla, kuten arabeilla tai druuseilla, ei ole samoja oikeuksia kuin juutalaisväestöllä. Käytännössä myös juutalaiset ovat toisiinsa nähden eriarvoisessa asemassa, jonka määrittää heidän diasporaryhmänsä. ”Israel ei ole missään nimessä sellainen demokratia, mitä olemme Euroopassa tottuneet ajattelemaan”, sanoo Tapio Kujala. Turvallisuuskoneiston massiivinen valta ja väestön epätasa-arvo eivät kuulu demokraattiseen valtioon. 3. ISRAELILLA ON OIKEUS PUOLUSTAUTUA, KOSKA ÄÄRIJÄRJESTÖ HAMAS HYÖKKÄSI SITÄ VASTAAN. Vuoden 2023 lokakuun 7. päivän tapahtumista mediassa käytettäväksi ilmaukseksi on vakiintunut ”äärijärjestö Hamasin isku, jossa kuoli 1 200 ihmistä”, mutta tämä ei ole koko totuus. Tutkijana Dahlgren on kiinnosTEKSTI JULIUS HALME KUVA ELLI KAUNISTO 1. PALESTIINAA EI VOI TUNNUSTAA VALTIOKSI, KOSKA SIELLÄ EI OLE [DEMOKRAATTISTA] HALLINTOA. Pääministeri Petteri Orponkin suusta kuultu väite ei pidä paikkaansa, Suomen Lähi-idän instituutin johtaja Susanne Dahlgren sanoo. Kansainvälisen oikeuden mukaan silloin kun valtio tunnustaa toisen suvereeniksi valtioksi, se ei tunnusta yksittäistä hallintoa, vaan valtion oikeuden olla kansainvälisesti tunnustettu itsenäinen valtio. ”Siinä ei oteta kantaa siihen, hyväksyykö Hamasin vai ei. Voisi odottaa, että myös ministerit Suomessa hallitsisivat tämänkaltaisen kansainvälisen oikeuden.” Myös Lähi-idän mediasodan tutkija Tapio Kujalan mukaan väite on virheellinen. Valtioilla harvoin on valmista hallintoa niitä perustettaessa. Palestiinan tilanne on kypsempi, koska sillä on jo Oslon rauhanprosessin yhteydessä vuonna 1993 luotu itsehallinto, jota on harjoitettu ja tuettu ajatuksella, että siitä tulisi valtio joskus. Kujalan mielestä keskustelu Palestiinan tunnustamisesta harhautuu Gazan kriisiä koskevasta ydinkysymyksestä: Miten Israelin toimiin reagoidaan? ISRAEL EI OLE MISSÄÄN NIMESSÄ SELLAINEN DEMOKRATIA, MITÄ OLEMME EUROOPASSA TOTTUNEET AJATTELEMAAN.
• tunut siitä, mitä tuona päivänä oikeasti tapahtui. ”Maailman parhaiten varustautunut armeija tuli täysin yllätetyksi. Miten se on mahdollista?” Dahlgren pohtii. Vielä ei tiedetä, kuinka moni uhreista on Hamasin tappamia, kuinka moni kuoli Israelin armeijan risti tulessa ja kuinka moni joutui kaadetun raja-aidan läpi tulleiden gazalaisten väkivallan uhreiksi. Israelissa keskustellaankin siitä, mikä on maan poliittisen johdon vastuu iskusta. Tiedustelutietoa todennäköisestä hyökkäyksestä ei kuunneltu. Rajan lähellä annettiin jopa järjestää musiikkifestivaali. ”Hamas kantaa iskusta poliittisen vastuun, ja isku on tuomittava. Israelin vastaus iskuun ei ole missään mitta suhteessa tapahtuneeseen”, Dahlgren sanoo. Kujala pitää väitteen lähtökohtaa vääränä, koska se olettaa konfl iktin alkaneen Hamasin iskusta. Kyse on paljon pidemmästä jatkumosta. Hän nostaa esimerkiksi Israelin valtavat hyökkäykset Gazaan vuosina 2012 ja 2014. Iskuissa tapettiin tuhansia ihmisiä. Infrastruktuuria, kuten sähkölaitoksia ja sairaaloita tuhottiin. Iskujen alla eläneet useat sukupolvet tulevat muistamaan tapahtumat. Perheiden ja lasten tappaminen jättää syvät arvet, joihin on helppo kylvää ajatus oikeutetusta väkivallasta ja terroritekoihin osallistumisesta. ”Katsoessani tappamisen määrää, tässä on jo mielestäni kylvetty vihan kierre, jota toinen osapuoli [Israel] ei välttämättä edes halua katkaista.” 4. KAHDEN VALTION MALLI ON RATKAISU, JOLLA RAUHA SAADAAN PALAAMAAN. Dahlgrenin mukaan kahden valtion mallia edistämällä päästäisiin etenemään poliittiseen prosessiin, jonka kautta saataisiin konfl ikti loppumaan. Mallin onnistuminen vaatisi rauhanomaiseen yhteiseloon sitoutuneiden poliittisten tahojen löytämistä molemmista osapuolista. Viime vuonna solmitussa Pekingin sopimuksessa 14 palestiinalaispuoluetta solmi suunnitelman palestiinalaishallinnon järjestämisestä sodan jälkeen. Sopimuksen allekirjoittanut Hamas on sitoutunut astumaan alas vallasta, mikäli Palestiinan valtio perustetaan. Esteenä on Israel, joka ei hyväksy kahden valtion mallia. ”Israelin koalitiohallituksessa on muutama puolue, joiden agendassa on käytännössä palestiinalaisten karkottaminen, Länsirannan ja Gazan liittäminen Israeliin sekä Suur-Israelin luominen” Suur-Israel kattaisi maa-alueita useista ympäröivistä arabivaltioista, Irakista Egyptiin. Kujala ei usko kahden valtion mallin tuovan ratkaisua tilanteeseen, koska Israel ei ole sitoutunut siihen. Palestiinassa on ollut itsehallinto 1990-luvun lopusta, joka ei kuitenkaan ole toteutunut käytännössä, koska Länsiranta on ollut Israelin turvallisuuskoneiston kontrollissa. ”Nykyisetkin aluetta ympäröivät konfl iktit osoittavat, ettei Israel ole kunnioittanut valtionrajoja ollenkaan. Yhtä lailla se on voinut mennä Syyriaan, Jemeniin, Libanoniin kuin Iraniin. Miksi se ei menisi tämän toisen valtion puolelle, jos sellainen Länsi rannalla tai Gazassa olisi?”, Kujala pohtii. Kujalan mielestä kansainvälisen yhteisön tulisi vaatia enemmän paitsi kahden valtion mallia, mutta myös yhtä demokraattista ja monikulttuurista valtiota, jossa kaikilla kansalaisilla on samat oikeudet ja pakolaisilla olisi oikeus palata kotimaahansa. 5. PALESTIINAN KONFLIKTI EI OLE KANSANMURHA. ”Kansainvälisessä oikeudessa on suden kuoppa tämän suhteen. Vaikka nähtäisiin, että on ilmiselvästi tapahtumassa kansanmurha, ei ole nopeaa prosessia sen toteamiseksi”, Dahlgren sanoo. Ihmisoikeusjärjestöt ja YK:n erityiskomitea kutsuvat Gazan tilannetta kansanmurhaksi, Dahlgren painottaa. Lakiteknisesti käsite on kuitenkin vaikea ja laahaa perässä tarkoitus perien osoittamisen vaikeuden vuoksi. Tutkijana hän keskittyy mieluummin puhumaan selvästi todennettavista, tapahtuneista sotarikoksista kuten väestönsiirroista ja koko väestön nälkiinnyttämisestä, josta YK nyt käyttää termiä nälänhätä. Kujala ei ota kantaa lakiin, mutta hänen mielestään tilannetta ei voi enää kutsua muuksi kuin kansanmurhaksi. Moderniin sotateknologiaan ja nälkiinnyttämiseen perustuvat tappamisen keinot ovat käsittämättömiä. Häntä pelottaa, mitä on vielä edessä. Hiljattain Israel hyökkäsi Gazan kaupunkiin ja on neuvotellut palestiinalaisten pakkosiirtämisestä EteläSudaniin. Kujala huomauttaa, että uhrimäärä on huomattavasti suurempi kuin mediassa esiintyvä 62 000. Gazan rau nioissa lepää vielä paljon uhreja, joita ei ole saatu kaivettua ylös. Vakavat vammat, huono hygienia tilanne, kulkutaudit ja nälkiinnyttämisen seu raukset tulevat tappamaan vielä kauan, vaikka aseet vaikenisivatkin. KAHDEN VALTION MALLI EI OLE RATKAISU, JOS ISRAEL EI OLE SITOUTUNUT SIIHEN. www.hebo.fi Liput palvelumaksuineen 18–60 € Musiikkitalon lipunmyynnistä Sarjalipulla 20 % alennus normaalihinnoista! Sarjalippu myynnissä 28.9. asti. SU 28.9. klo 16 | Konserttisali Leipzig 1725 Bach, Telemann Ágnes Kovács, Viola Thurnay, Zoltán Megyesi, Zoltán Melkovics Purcell-kuoro | Orfeo-orkesteri | joht. György Vashegyi LA 18.10. klo 19 | Konserttisali Cartellieri: Vuorenhenki Oopperalöytöjen sarja saa jatkoa! Elisabeth Breuer, Patrick Grahl, Johannes Weisser, Valentina Inzko Fink, Matthias Liener Purcell-kuoro | Helsingin Barokkiorkesteri | joht. Aapo Häkkinen TI 11.11. klo 19 | Konserttisali Bach Helsingin Barokkiorkesteri | joht. Leila Schayegh, viulu SU 21.12. klo 16 | Konserttisali Jouluoratorio Bach, Buxtehude Johanna Falkinger, Marie Seidler, Marcel Beekman, Cornelius Uhle Latvian radion kuoro | Helsingin Barokkiorkesteri joht. Aapo Häkkinen Vanhan musiikin sarja Musiikkitalossa SYKSY 2025 SYKSYN OOPPER ATAPAUS !
• 32 • 6 / 2025 Kremlin propagandaa espa?njaksi Latinalaisen Amerikan maat olivat aikoinaan läheisiä Neuvostoliiton kanssa. Venäjän valtion media käyttää tätä hyväkseen espanjankielisessä propagandassaan, politiikan tutkija Vladimir Rouvinski sanoo. Latinalaisen Amerikan välisiin suhteisiin. Hän on tutkinut Venäjän informaatiovaikuttamista espanjankielisessä maail massa, etenkin RT:n välittämiä viestejä ja propagandaa. RT, aiemmalta nimeltään Russia Today, on tiukasti Kremlin kontrolloima tv-uutiskanava, joka saa suuren osan rahoituksestaan Venäjän valtiolta. Kanavan aloittaessa espanjankieliset lähetyksensä vuonna 2009 sen palveluksessa oli venäläisiä toimittajia, jotka puhuivat espanjaa vahvalla venäläisellä korostuksella. Nykyisin palkkalistoilla on latinalaisamerikkalaisia toimittajia. Rouvinski pohtii suosion syitä. ”Kanava toimii fiksusti: kun chileläinen toimittaja puhuu Chilen alkuperäiskansojen ongelmista tai argentiinalainen puhuu Argentiinan asioista, viestit vetoavat yleisöön.” Diplomaattista valtaa Erityisen vahvoina Venäjää tukevina maina, joissa RT:llä on paljon katsojia, Rouvinski listaa autoritaariset valtiot kuten Venezuelan, Kuuban ja Nicaraguan. Venezuelalainen televisiokanava Telesur toimii avoimesti yhteistyössä RT:n kanssa. Lisäksi RT:tä katsotaan paljon pikkuisessa Boliviassa, joka sijaitsee EteläAmerikan suurten valtioiden Bras ilian ja Perun välissä. Se on suurvaltojen näkö kulmasta kiinnostava maa, koska sillä on runsaat litium varannot. ”Bolivia on Venäjälle erittäin tärkeä kumppani. Maat vakiinnuttivat hyvät suhteet [presidentti] Evo Moralesin aikoina.” Litium on maailmalla kysytty raaka-aine, koska sitä käytetään akkuteollisuudessa. Vuonna 2023 Bolivia solmi Venäjän valtionyhtiö Rosatomin tytäryhtiön Uranium One Groupin kanssa sopimuksen, jonka nojalla se rakentaa litiumkaivoksen Salar de Uyunin suola-aavikolle. Venäjän vahvimmat kumppanit, etenkin Kuuba, Nicaragua ja Venezuela, ovat saaneet venäläistä rahoitusta ja lainoja vastineeksi siitä, että ne TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA KUVA ELLI KAUNISTO S chutzmanien suurperheestä kertova sarja on suosittu venäläisen televisiokanava RT:n espanjankielisellä kanavalla, Actualidad RT:llä. Espanjaksi dubattu tosi-tv-sarja seuraa konservatiivista, katolista perhettä, joka muuttaa ”woke-ideologian” runtelemasta Yhdysvalloista Venäjälle etsimään ”parempaa tulevaisuutta”. Sarjassa käytetään länsimaisen tosi-tv:n kerronnan keinoja käsivarakameroineen, mutta se on selvästi tuotettu isolla rahalla. Sarja keskittyy Schutzmanien perheelämään, mutta poliittinen viesti käy ilmi rivien välistä: asuntojen seinillä roikkuu Vladimir Putinin kuvia, Ukrainan sotaa kuvataan termillä ”sotilaallinen erikoisoperaatio” ja perheen isä käy Moskovassa katsomassa voitonpäivän sotilasparaatia tankkeineen. ”Ohjelmissa ei eurooppalaisen median tapaan etsitä vaihtoehtoisia näkökulmia ilmiöille, vaan ne tarjoavat katsojille vain yhden mahdollisen selityksen. Koskaan Venäjää ei kritisoida”, venäläissyntyntyinen politiikan tutkija Vladimir Rouvinski sanoo videopuhelussa Kolumbiasta. Kolumbialaisen ICESI-yliopiston politiikan ja kansainvälisten suhteiden yksikön johtajana työskentelevä Rouvinski on erikoistunut Venäjän ja PIKKUINEN BOLIVIA ON KIINNOSTAVA. SILLÄ ON SUURET LITIUMVARANNOT.
• 6 / 2025 • 33 VENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPA N ERIKOISSAR JA VLAST Kremlin propagandaa espa?njaksi Mediaa tutkinut Rouvinski muistelee tapaamista, jonka hän oli sopinut latinalaisamerikkalaisen televisiokanavan toimistoon. Perillä hän ällistyi. Päätoimittajalla oli auki kolme tele visioruutua: yhdessä näkyi CNN:n uutis virta, toisessa BBC ja kolmannessa RT. Päätoimittaja kertoi Rouvinskille ymmärtävänsä, että RT:n uutiset noudattavat Kremlin linjaa, mutta RT:n etuna on vilkas uutisvirta. Tapahtui mitä tahansa, he uutisoivat siitä saman tien. ”Ne raportoivat vaikka alienien hyökkäyksestä ensimmäisenä”, päätoimittaja karrikoi. Nopeus houkuttaa etenkin nuorta yleisöä, joka haluaa heti tietää, mitä tapahtuu. Länsimaisilla uutiskanavilla kestää kauemmin julkaista uutisia, koska ne varmistavat informaation todenperäisyyden. BBC:llä, CNN:llä, Deutsche Wellellä ja France 24:llä on omat espanjankieliset toimituksensa, mutta Rouvinskin mukaan RT on onnistunut iskemään oikeaan saumaan. ”Venäjän informaatiovaikuttamisen strategia on onnistunut Latinalaisessa Amerikassa, koska he onnistuivat löytämään paikkansa media markkinoilta.” Ohjelmatarjonta vetoaa taitavasti erilaisiin yleisöihin. Urheilua tai muita populaareja aiheita käsittelevät dokumentit houkuttelevat suurta yleisöä. Schutzmanien perhe-elämää esittelevä tosi-tv vetoaa konservatiiveihin. Monet uutisankkurit ovat tunnettuja keskustaoikeistolaisia tai oikeistolaisia toimittajia. RT on saanut heidät riveihinsä, sillä se ei kärsi raha pulasta muiden mediayhtiöiden tapaan vaan pystyy maksamaan hyvää palkkaa. ”Tapahtui mitä hyvänsä, Venäjän valtio takaa RT:n budjetin, koska se pitää sitä eräänä strategisesti tärkeimmistä valtionyhtiöistään.” Sijoitus on kannattanut, mikäli RT:n ilmoittamiin katsojalukuihin on uskominen. Kanavan johtajan mukaan sillä on Latinalaisessa Amerikassa yli 400 miljoonaa katsojaa. Yhdysvallat huonossa valossa Rouvinski ei enää nykyisin pysty haastattelemaan RT:n toimittajia Latinalaisessa Amerikassa, mutta viimeksi vuonna 2017 he kertoivat Rouvinskille saaneensa ohjeet, miten Putinin hallinto pitää uutisissa kehystää. Sen sijaan Latinalaisen Amerikan asioista puhuttaessa journalistit saivat itse päättää, miten raportoivat. ”Heille ei tarvitse antaa tarkkoja ohjeita, he ymmärtävät kyllä, minkälaista narratiivia heidän odotetaan tuottavan.” RT:n versiossa Yhdysvallat, Eurooppa ja niiden globaalit kumppanit esitetään pääasiallisina syypäinä Latinalaisen Amerikan ongelmiin, Rouvinski sanoo. RT näyttää Yhdysvallat aina huonossa valossa. Näkökulma on suosittu Latinalaisessa Amerikassa, jossa historian saatossa Yhdysvallat on sekaantunut monen maan politiikkaan. Etenkin vasemmistossa inhotaan Yhdysvaltojen hegemoniaa alueella, minkä vuoksi moni vasemmistolainen tukee Venäjää, vaikka Putinin hallinnossa ei ole rippeitäkään vasemmisto ideologiasta. Rouvinski tarkastelee politiikkaa kiinnostavasta vinkkelistä, sillä hän on itse valmistunut Irkutskin valtionyliopistosta Venäjältä, väitellyt tohtoriksi japanilaisessa Hiroshiman yliopistossa ja jatkanut uraansa Yhdysvalloissa ja Kolumbiassa. Hän selittää, että osa Latinalaisen Amerikan vasemmiston Venäjä-sympatioista on peräisin kylmän sodan ajoilta, jolloin Neuvostoliitolla oli alueella vahva poliittinen jalansija. Latinalainen Amerikka on kautta historiansa ollut Yhdysvalloille geopoliittisesti tärkeä alue, josta on länsimaisessa analyysissa käytetty nimeä backyard, geopoliittinen taka piha. Sen sijaan Rouvinski käyttää venäläisten tutkijoiden suosimaa termiä near abroad, ”lähiulkomaat”. ”Moskovassa ajatellaan, että Latinalainen Amerikka on Yhdysvalloille samanlainen ’lähiulkomaiden’ alue kuin entiset neuvostomaat ja Suomi ovat Venäjälle.” 1990-luvulla, pian sen jälkeen kun Neuvostoliitto oli kaatunut, Venäjä yritti rakentaa kaupallisia suhteita Latinalaisessa Amerikassa. Muun muassa Gazpromin ja Lukoilin kaltaiset suuryhtiöt yrittivät markkinoille, mutta ne tajusivat pian, etteivät pysty syrjäyttämään Yhdysvaltoja kauppakumppanina. ”Niillä ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi rahaa.” Sittemmin Kiina on investoinut Latinalaiseen Amerikkaan voimakkaasti, eikä Venäjä ole pysynyt suurvaltojen kelkassa. ”Venäjä tarvitsi välineen, jolla se saisi vaikutusvaltaa Latinalaisessa Amerikassa.” Kirjoitus on Voiman Vlast!­sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa, Valko­Venäjää ja Keski­Aasiaa sekä alueiden sotaa, rauhaa ja ihmisoikeuksia käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. ovat tukeneet Venäjää YK:n äänestyksissä. Lisäksi Venäjä voi tulevaisuudessa sijoittaa niiden maaperälle sotilastukikohtia. ”Mitä Latinalaiseen Amerikkaan tulee, Venäjä on opportunistinen maa. Kyse ei ole ideologiasta, vaan se laskelmoi, mikä sille on kannattavaa maailman politiikassa kannattavaa.” Ohjelmien runsaudensarvi Ohjelmavirta ei pintapuolisesti eroa länsimaisten uutiskanavien ohjelmista. RT lähettää viimeistellysti tuotettuja dokumenttielokuvia, hömppäviihdettä, urheilua ja sujuvasanaisten toimittajien ajankohtaisohjelmia. Kaikki nämä näyttävät teknisesti korkealaatuisilta. Neuvostotyylinen propaganda loistaa poissaolollaan, Kremlin näkökulmat tulevat ilmi rivien välistä. Rouvinski sanoo, että RT ei varsinaisesti julkaise tekaistuja valeuutisia – joskin niitäkin on ollut – mutta tapa, jolla asiat esitetään, vääristää totuutta, kuten taitavassa propagandassa yleensäkin. ”He tekevät korkeatasoisia raportteja, joissa ongelma esitetään varsin totuudenmukaisesti, mutta selitys, joka ongelman syyksi kerrotaan, noudattaa täysin Venäjän linjaa.” K eski-Aasian asiantuntijan, kirgisialaissyntyisen Leila Naz gül Seiitbekin, huolenaiheena on tiedonvälitys: Yhdysvallat lakkautti vuoden 2025 alussa Radio Free Europe ja Radio Liberty -kanavien eli sittemmin yhdistyneen RFE/RL:n rahoituksen. EU ja yksityiset lahjoittajat ovat tukeneet radiokanavia, mutta tuet eivät riittäne pitkään. Yhdysvallat perusti Radio Free Europen vuonna 1950 ja Libertyn 1951 ensisijaisesti taklaamaan kylmässä sodassa Neuvostoliittoa ja sen hallinnoimia alueita levittämällä tietoa ihmisoikeuksista ja vapaudesta. Pian radioista alkoi tulla hyvin arvostettuja ja poliittisesti riippumattomia kanavia. ”Nämä radiot ovat tehneet ratkaisevan tärkeää työtä tarjoamalla ensi käden tietoa autokraattisten maiden kansalaisille”, Seiitbek sanoi. ”Niiden uutiset ovat edistäneet demokratiaa ja ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa.” Voima tapasi Seiitbekin Helsingin heinäkuussa 2025, kun Euroopan turvallisuusja yhteistyöjärjestö Etyj juhlisti 50 vuotta sitten Helsingissä pidettyä Etyk-kokousta. Radio Free Europe ja Radio Liberty ovat raportoineet 27 kielellä yli 47 miljoonalle ihmiselle kautta maailman. Niiden päätuote oli pitkään radio, joka on keskeisen tärkeä väline etäisillä ja köyhillä seuduilla. Sittemmin yhdistynyt RFE/ RL julkaisee uutisia, reportaaseja ja videoita myös netissä. RFE/RL on julkaissut sivuillaan eettiset ohjeet, joihin ne ovat sitoutuneet. Ne ovat paljastaneet monessa maassa vaalivilppejä ja valtion korruptiota. RFE/RL:n toimittajat ovat yleensä kotoisin niistä maista, joista uutisoivat. ”Nämä radiokanavat ovat tärkeitä demokratialle ja läpinäkyvyydelle”, Seiitbek painottaa. Hän epäilee vahvasti, että Yhdysvallat leikkasi radioasemien rahoituksen, koska Yhdysvaltain hallinto ei enää ole demokratian puolella. ”Tämä käänne näytti, miten Yhdysvallat on liittoutunut autokratioiden, kuten Kiinan, Venäjän, Valko-Venäjän, Iranin, Kuuban tai Venezuelan kanssa.” Leila Nazgül Seiitbek työskentelee Freedom for Eurasia -järjestössä. Se on voittoa tuottamaton ihmisoikeusjärjestö, joka saa taloudellista tukea yhdysvaltalaiselta demo kratiajärjestö Freedom Houselta ja Norjan Helsinki-komitealta eli norjalaiselta Etyj-järjestöltä. Freedom for Eurasian keskustoimisto on Wienissä. Nettisivuillaan järjestö kertoo ”paljastavansa korruptiota, kleptokratiaa ja ihmisoikeusloukkauksia entisen Neuvostoliiton alueella ItäEuroopassa ja KeskiAasiassa”. Hyvästi, Radio Vapaus TEKSTI IIDA SIMES VENÄJÄN VIESTI TULEE ILMI RIVIEN VÄLISTÄ.
• KANINKOLON ASUKIT Lisätiedot ja liput www.jurkka.fi Ensi-illassa 11.9. Kirjoitus ja ohjaus Kaisa Lundán, lavalla Eeva Kaihola ja Eeva Mäkinen Opettaja, nyt TEKSTI: KATARIINA NUMMINEN OHJAUS: MILJA SARKOLA NÄYTTÄMÖLLÄ: SATU TUULI KARHU, ELINA KNIHTILÄ, OLLI RIIPINEN, EERO RITALA SUUNNITTELIJAT: SAMU-JUSSI KOSKI, VILJAMI LEHTONEN, HEIKKI PAASONEN, K RASILA Q-TEATTERI LIPUT: Q-teatteri p. 044 248 7835 (ti–pe klo 11–15) www.Q-teatteri.fi www.tiketti.fi p. 0600 1 16 16 ENSI-ILTA 18.9.2025 ROMEO JULIA JA ohjaus PAAVO WESTERBERG Kaikkien aikojen rakkaustarina. Kaikkien aikojen tragedia. 29.10. alkaen päänäyttämöllä 17.9. | 18.9. | 4.11. | 12.11. klo 18.30 Lavaklubi, Helsinki Näyttämöllä: Carl Alm, Anja Bargum, Peter Kanerva, Soila Shah Ohjaus: Kaisa-Liisa Logren klockrike.fi SYREENITIE Moderni kansankomedia suomeksi Tervetuloa esityskauden avajaisiin 17.9. klo 17:30 Lavaklubilla ilmoittautuminen: biljetter@klockrike.fi TheatresportsStellan tuparit pe 12.9. Vapaa pudotus pe 19.9. Family Drama ti 14.10. Stella Rakastuu ti 21.10. Stella tekee rikoksen ke 22.10. Prima vista improvisoitu musikaali ti 18.11. Megafarssi 35-vuotisjuhlaesitys ti 25.11. www.stella-polaris.fi/ohjelmisto Esiintyjät vaihtuvat esityksissä. Kaikki oikeudet muutoksiin pidetään.
• MIKÄÄN EI VOI TULLA JACKIN JA ROSEN VÄLIIN, PAITSI Celine Dion ! ROOLEISSA SANNI LEHTO USHMA OLAVA JON-JON GEITEL HANNA KAILA LAURI KETONEN MAIJA SILJANDER TUOMAS KORKIA-AHO OHJAUS OLKA HORILA KOREOGRAFIA OSKU HEISKANEN JÄIDEN LÄHTÖ TO 25.9.2025 ALKAEN LIPUT NEITSYTRISTEILYLLE 69/59/49 € + TILAUSMAKSUT (ALK. 1,50 € + 0,65 % TILAUKSESTA WWW.LIPPU.FI) HITTIMUSIKAALI NYT SUOMESSA MURSKAAVAN HYVÄ, KUULEMMA bulevardi 23 27 • 00180 helsinki • liput 0600 180 20 (2,03 € /puhelu+pvm/mpn) • aleksanterinteatteri.fi lippu.fi • 0600 900 900 (2 € alk.min+mpm/pvm) Photo: Jelili Atiku, photographer Xolani Tulumani. On the Threshold NEW PERFORMANCE TURKU BIENNALE On the Threshold NEW PERFORMANCE TURKU BIENNALE Photo: Jelili Atiku, photographer Xolani Tulumani. On the Threshold NEW PERFORMANCE TURKU BIENNALE 2.-7.9.2025 www.newperformance.fi Performance art and other unusual experiences Gabriela Ariana & Lotta Petronella (CL/ FI) / Jelili Atiku (NG) / Jade Blackstock (GB) / Marita Bullmann (DE) / Sara Cowdell-Murray (NZ) / Va-Bene Fiatsi (GH) / Dariusz Fodczuk (PL) / stvn girard (CA) / Edvinas / Grinkevi?ius (LT) / Marco Fernando Guagnelli Gonzalez (MX/US) / Harold Hejazi (CA/ FI) / Hanna Ijäs (FI) / Parsa Kamekhosh (IR/FI) / Leena Kela (FI) / Jamie LewisHadley (GB) / Anna Maskava (LV) / Aapo Nikkanen (FI/FR) / Pilvi Porkola (FI) / George Rallis (CY/FI) / Gaetan Rusquet (BE) / Miradonna Sirkka (FI) / Aliisa Talja & Samuli Laine / WAUHAUS (FI) / Emil Santtu Uuttu (FI) / Anabela Veloso (PT/DK) / Sara Wollasch (CZ) The full programme is free of charge! teetä kello kuusi teetä kello kuusi Su 5.10. klo 15 Savoy-teatteri Liput 38 48 € Su 5.10. klo 15 Savoy-teatteri Tulisten tangojen ja upean elokuvamusiikin tarinallinen kohtaaminen 18.–21.9. Aleksanterin teatteri Liput 35 54 € Viiden tähden arvostelumenestyksen uusintaensi-ilta 18.–21.9. Aleksanterin teatteri Ensi-ilta 5.11. Musiikkiteatteri Kapsäkki Liput 44 48 € Kuplivan riehakas revyy 1920-luvun Helsingistä Viimeiset seitsemän esitystä 24.9.-29.10. Musiikkiteatteri Kapsäkki, Hki Liput alk. 48 € gretatuotanto.fi Ensi-ilta 5.11. Musiikkiteatteri Kapsäkki Liput 44 48 € O L G A T O K A R C Z U K AJA AURASI VAINAJAIN LUITTEN YLI MUSTA KOSTOKOMEDIA ELÄINTEN OIKEUKSISTA www.avoimetovet.fi Teatteri Avoimet Ovet Erottajankatu 5 00130 Helsinki SUOMEN KANTAESITYS 16.9. ESITYKSET 15.9.–29.11.
• 36 • 6 / 2025 Ju nh o Ju ng / W ikim ed ia C om m on s Afrikalle se, mikä Afrikalle kuuluu Tekeillä oleva videopeli purkaa kolonialismin perintöä. Pelaaja murtautuu museoihin ja ottaa Afrikasta varastetut esineet takaisin. TEKSTI EMILIA MIETTINEN L oistelias Magdalan kruunu Abessiniasta eli nykyisestä Etiopiasta on yksi 70 esineestä, jonka tarina on osa ensi vuoden puolella julkaistavaa videopeliä Relooted. Se on eteläafrikkalaisen Johannesburgissa toimivan pelistudio Nyamakopin kehittämä afrikkalaisfuturistinen ryöstökeikkapeli, jossa haetaan takaisin kolonialistien vääryydellä hankkimat esineet ja muinaismuistot. Ideana on suunnitella keikka etukäteen tiimin kanssa, ja kun esine on napattu haltuun, kello alkaa tikittää. Nokkela pulmanratkaisu, vinha parkour ja täsmällinen tiimikoreografi a esteiden raivaamiseksi varmistaa paon onnistumisen ajoissa ja esineen palauttamisen sinne minne se kuuluu – kotiin Afrikkaan. Tai siis esineen todelliseen alkuperämaahan – 300 000 vuotta vanha Kabwen kallo Sambiaan, Nok-kulttuurin terrakottapatsaat Nigeriaan, Vigango-veistokset Keniaan. Nyamakopin toimitusjohtaja Ben Myres kertoo sähköpostitse, että pelin esineet ja tapahtumapaikat Afrikan mantereella ovat aitoja, mutta sen kuvitteelliset museot sijaitsevat vanhaksi mantereeksi kutsutussa geneerisessä Euroopassa tai ”kimmeltäväksi paikaksi” nimetyssä Yhdysvalloissa. ”Päätimme aikaisessa vaiheessa ettemme sijoita peliä todellisiin museoihin, vaan pelin ainoat oikeat miljööt ovat Afrikassa. Lännessä vallitsee usein tietynlainen kuva Afrikasta yksittäisenä maana, jonka paikat, kulttuurit ja aksentit ovat kaikki samanlaisia. Parodioimme sitä tekemällä saman lännelle.” Jokaisella pelin hahmolla on oma vissi roolinsa ja erityistaitonsa – mukana on parkouraaja Nomalin lisäksi tämän kassakaappimurtoihin erikoistunut veli, vapaaottelija, tiedemies, hakkeri – sekä yksi hyvin tarmokas isoäiti. Hahmot ovat eri puolilta Afrikkaa, mikä näkyy futuristista vaatetusta ja puheenpartta myöten. Ääninäyttelijät on valikoitu hahmojen syntyperän mukaan, jotta aksentit olisivat mahdollisimman autenttisia. LÄNSIMAISISSA MUSEOISSA , niiden loputtomissa varastoissa sekä muissa julkisissa ja yksityisissä kokoelmissa lojuu lukemattomia ryöstettyjä, korvaamattoman arvokkaita ja pyhinä pidettyjä esineitä, joiden palauttamiseli repatriaatioprosessit ovat byrokratialla kangistettuja. Idean aihetta käsittelevään peliin Myres sai äidiltään, joka oli nähnyt Lontoon British Museumissa sinne kuljetetun kokonaisen turkkilaisen temppelin julkisivun. Kolonialismin räikeistä voimannäytteistä tuohtunut äiti oli todennut pojalleen, että tämän pitäisi tehdä aiheesta peli. Relootedin tekijätiimissä on ollut enimmillään kolmisenkymmentä henkeä kahdestatoista eri Afrikan maasta, mukaan lukien kaksi tutkijaa. Pelin 70 esineen valikointi lukemattomien vaihtoehtojen joukosta oli valtava ponnistus. ”Meille valkeni pelinteon aikana, kuinka yleistä Afrikan kulttuurisen perinnön varastaminen on todella ollut. Aika lailla joka ikisestä maasta on viety jotain. Sen lisäksi, että ryöstäminen on ollut niin laajamittaista, esineiden määrä on jotain aivan käsittämätöntä”, kertoo Myres. Hän mainitsee, miten brittijoukot putsasivat Magdalan linnakkeen Abessiniassa vuoden 1868 konfl iktin päätteeksi. ”Kerrotaan, että ryöstettyjä esineitä rahtaamaan tarvittiin 15 elefanttia ja melkein kaksisataa muulia. Sehän kuulostaa kokonaisen kulttuuriperinnön ryöstämiseltä.” Myös ryöstelyn aikajana ulottuu yllättävän pitkälle. Kolonialistista esineiden haltuunottoa on tapahtunut myös 1980-luvulla, jolloin Kenian mijikenda-kansan edesmenneiden henkiä kuvaavia Vigango-veistoksia päätyi ulkomaisten keräilijöiden ja museoiden haltuun. ”Yleinen mielikuva on, että museoiden aarteet ovat periksiantamattomien raunioita rapsuttelevien arkeologien uurastuksen ansiota. Mutta monet pelin esineistä ovat olleet elinvoimaisten kansojen käytössä ja suojeluksessa.” Myres huomauttaa, miten ristitiitaista on, että museoissa korostuu esineiden vaalimisen tehtävä, kun monet noista esineistä on jo lähtökohtaisesti hankittu tavalla, joka on ollut tuhoisaa itse kulttuurille. ”Vasta kun perehtyy esineiden ja kansojen tarinoihin, alkaa ymmärtää kuinka paljon kolonialistista propagandaa, joko tahatonta tai tahallista, on tullut sisäistäneeksi.” Juuri tätä historiaa Relooted tekee näkyväksi, yksi keikka kerrallaan. UUTINEN PELIN TULEVASTA julkaisusta on otettu pelaajayhteisöissä ja julkisuudessa vastaan pääosin innostuneesti. Osa on myös ehtinyt loukkaantua, ja lokaa on lentänyt. Mutta kuten eräs Instagram-käyttäjä kommentoi blacknerdproblems-kanavan postausta pelistä: ”Tarvitsen tämän, koska se osuu valkoisen herkkähipiäisyyden ytimeen!” Pelistudio keskittyy hyvän pelikokemuksen luomiseen. ”Tavoitteemme on tehdä hauska ryöstökeikkapeli, joka keikauttaa totutut asetelmat päälaelleen. Mutta se on samalla kutsu oppimaan afrikkalaisesta kulttuurista, historiasta ja perinteistä.” Magdalan kruunu on Lontoon Victoria & Albert ­museon kokoelmissa. Vuonna 2018 museon johtaja Tristram Hunt totesi niiden palauttamisen olevan varsin hankalaa muun muassa lain säädännön vuoksi ja ehdotti jouhevimmaksi ratkaisuksi Magdalan kruunun pitkäaikaista lainaa, siis Britannialta Etiopialle. N ya m ak op
• PALSTALLA KULTTUURITOIMITTAJA VILLE HÄNNINEN KIRJOITTAA KUVISTA Nykyaika PALSTALLA KULTTUURITOIMITTAJA VILLE HÄNNINEN KIRJOITTAA KUVISTA RÄPS E mme pääse aistimaan tätä kuvaa paikan päälle sen ottovuonna (”noin 1965” tietokannan mukaan), joten keuhkot säästyvät pölyltä, hiekalta ja pakokaasuilta. Meillä on 60 vuotta etäisyyttä, joten ensimmäinen ajatus: Miten tässä voi olla näin paljon tilaa? Autotalo näyttää valokuvassa modernin maailman ihmeeltä, Tennispalatsi Kreikan jumalten muotoilemalta. Selkeät linjat ja kunnon materiaalit herättävät innostuksen. Eino Tuompon suunnittelema Auto talo tupsahti niin sanottujen Kampin villojen viereen vuonna 1958. Tieltä purettiin Venäjän ajan kasarmeja. Pian katosivat loputkin 1800-luvulla rakennetut villat. Liiketaloon tuli toimistojen lisäksi muun muassa auto kauppa, huoltoasema ja Mercedes-maahantuoja Vehon pääkonttori. Autotalon rakentaminen kaupungin omistamalle tontille kuvastaa autojen taloudellista ja symbolista merkitystä. Kaupunkisuunnittelua alettiin ohjata niiden ympärille. Kuuluisin esimerkki on konsulttitoimistojen vuonna 1968 väsäämä SmithinPolvisen liikennesuunnitelma, jossa Helsingin keskustan ympärille olisi rakennettu moottoritiesilmukka. Keskustaan olisi suunnitelmassa varmasti tullut työpaikkoja, ainakin piti tulla 53 000 parkkipaikkaa. Nykyään tuntuu vieraalta, että jossain on myyty autoja näin näyttävässä rakennuksessa. Keskusta on hiljentynyt ja kaikenlainen kauppa löytänyt paikkansa kasvaneen kaupungin laidoilta. Eipä ole enää Esplanadillakaan autokauppaa. Molemmat kuvan rakennukset vaikuttavat myös arkisemmilta. Mistä se johtuu? Pienen Sky-Foto Möller -kuvatoimiston ’ennen oli sellaisia’ ottaman valokuvan taltioiman näkymän korvasi myöhempinä vuosikymmeninä kolossaalinen Kampin ostoskeskus. Joukkoliikenne sai paeta maan alle ja seinien sisään. Paikalle myös rakennettu metroaseman läntinen lippuhalli on jo ehditty purkaa. Matalan arkisen rakennelman tilalle on valmistumassa terveysja hyvinvointikeskus. Se ei ole erityisen korkea eikä juhlava, mutta tuntuu silti tai siksi kuokkavieraalta, joka tunkee jalkansa oven väliin. Autotalo ja Tennispalatsi ovat nököttäneet paikallaan vuosikymmeniä, joten niiden ulkomuodosta halutaan viedä viimeinenkin vaikuttavuuden ripe. Rakennusten ympäriltä on vähitellen kadonnut avaruus. Silloin kaupungilla ei enää oikein tunnu olevan rytmiä, se ei vaikuta hengittävän. Mikä tehtiin Kampissa, tehdään pian myös Elielinaukiolla siinä määrin kuin kehdataan. Täydennysrakentaminen on taloudellisena yhtälönä yksinkertainen, mutta näkyy Helsingissä johtavan kaupunkiin, jossa mikään ei erotu maisemasta. Aukiot tukitaan kuin ihmisen sydän rasvalla. Sk y­ Fo to M öl ler / PD M 1.0 MENTORITOIMINTA – ammatilliset kysymykset, työelämä, verkostoituminen. KESKUSTELURYHMÄTOIMINTA HELSINGISSÄ – mahdollisuus keskustella suomalaisten ja maahan­ muuttajien kanssa kiinnostavista aiheista suomeksi. Tule mukaan vapaaehtoiseksi! Olemme yhdistäneet jo yli 200 vapaaehtoista suomalaista ja maahanmuuttajaa. Mentori ­ toimintaa järjestetään Helsingissä, Tampereella, Turussa ja ajoittain myös muissa Suomen kaupungeissa. Kansainvälisyyteen ei tarvita matkustamista. Vieraasta Veljeksi -toiminta yhdistää suomalaisia ja Suomeen muuttaneita miehiä työelämämentoroinnin ja keskustelun kautta. taidelehti.fi • tilaus vuodeks ks k i alk. 71 € vuosi / digilehti 60 €
• ”M etsään?!” parahtaa koiranäyttelykansa, kun valionarttu Moonshine’s Queen of the Fairies Titania on ottanut hatkat. Mustikkamaan männiköstä huokuu tuntematon uhka. Ylioppilasteatterin kesä teatteriesitys Koira­ näyttely käsitteli kontrollia. Esitys lähestyi hallintaa ja hallitsematonta niin sisällössään kuin kielessään, johon oli upotettu Shakespearen Kesä yön unelmaa ja Edith Söder granin Levotto­ mia unia, ylevää runoutta ja pieniä höhlyyksiä sulassa sovussa. Koiranäyttelyssä tiivistyy tapahtumana länsimaisen ihmisen suuruudenhullu halu pakottaa elämä hölmön pienen eläimen (siis itsensä, ei koiran) hallintaan. Jalostaminen ei ole uusi ilmiö, mutta viimeisen sadanviidenkymmenen vuoden aikana projekti on kiihdytetty turbovaihteelle. Jalostus on yhdistävä tekijä eläinteollisuuden nousussa, rotuhygieniassa eli eugeniikassa ja missi kisoissa. Koiranäyttely voi tässä seurassa vaikuttaa viattomalta harrastustoiminnalta, ja siksi sen nostaminen näytelmäksi (tai näyttelyksi) näytelmän sisällä on herkullista. ETOLOGI KONRAD LORENZ nimesi 1940-luvulla Kindchenscheman eli vauvaskeeman havait tuaan, että eläimissä esiintyy tiettyjä nuoruutta ja haavoittuvuutta osoittavia merkkejä, jotka herättävät toisessa suojelunhalun. Tällaisia ovat lapsenomaiset piirteet, kuten iso pää ja isot silmät, pieni suu ja leuka, pehmeys sekä huojuva askellus: toisin sanoen se, mitä pidetään söpönä. 2000-luvulla kehkeytyneen söpöystutkimuksen pioneeri Sianne Ngai 1 on liittänyt söpöyden kulutuskulttuuriin: söpö kutsuu, jopa pakottaa hoivaamaan itseään, ja kun söpöydestä tehdään kulutustavaran ominaisuus, ainoa keino päästä hoivaamaan sitä on ostaa se omakseen. Koirien elämään söpöyden ja lemmik kien samanaikainen kaupallistaminen on vaikuttanut valtavasti. Kuten Ngai sanoo, koska söpöiksi mielletyt piirteet ovat lapsekkaita ja siten pienuutta korostavia, ne merkitsevät aikuisella yksilöllä epäsuhtaisuutta, jopa epämuodostuneisuutta. Erityisen hyvin epämuodostuneisuuden söpöyttä voi tarkastella brakykefaalisissa eli lyhytkalloisissa koiraroduissa kuten Koiranäyttelys­ säkin nähdyssä 2 englanninbulldoggissa. Tässä kohtaa ihmisten ja muiden eläinten jalostus eroaa toisistaan jyrkästi: ihmisten keskuudesta pyritään esimerkiksi sikiöseulonnan avulla poistamaan vammaisuutta, kun taas muita eläimiä muovataan tarkoituksella vammaisiksi, sairaiksi tai toimintakyvyttömiksi 3 . Söpöllä objektilla on valta herättää subjektissa vahvoja tunteita. Ngai kuitenkin huomauttaa, että söpöys voi myös nostattaa aggressiota, halua tuhota ja turmella. Tällöin haavoittuvaiseksi tekeytyneen tai tehdyn valta ei paljoakaan paina. Vaikka koirat saavat ihmisen lässyttämään ja tuhlaamaan rahaa, (mieli)valta säilyy ihmisellä. Lelumaiseen olentoon on myös helpompi olla suhtautumatta vakavasti. Koiranäyttelyssä jalostetaan myös ihmisainesta: kennelin ylläpitäjätär on teetättänyt lapsikseen täydelliset kaksoset. Designer baby viittaa lapseen, jonka perimään on vaikutettu valinnan tai muokkaamisen kautta joko alkiotai sikiövaiheessa. Rotu opista periytyvä teknologia voi tuottaa hienoja tuloksia, mutta jostain syystä tapaamme pitää hyväksyttävämpänä muiden eläinten geneettistä peukalointia. Ihmisen kehittyminen kuuluu jumalten alueelle. IHMISET KUULUVAT kesyeläimiin 4 , eikä luonnosta nykyisen käsityksen mukaan löydy villiä kantamuotoa tai versiota lajistamme. Koirat puolestaan ovat kesyyntyneitä susia, jotka eroavat villistä sukulaisestaan ensisijaisesti kulttuurisesti, eivät geneettisesti 5 . Olen miettinyt, voiko susiviha olla samaa vihaa, jota on tunnettu itsenäistä elämää eläviä tai muutoin oikukkaita naisia kohtaan: if not friend why friend shaped? – muut tämännäköiset on saatu kuriin, mutta nämä ruojat käyvät päälle, jos niille yrittää opettaa tapoja. Koiranäyttelyn kehätoimitsijoina esiintyvät luonnonhenget eksyttävät eriasteisista itsehillinnän tiloistaan vapautuvan koiranäyttelykansan metsään. Metsä on inhimillisen hallinnanhalun vihollinen. Kuten Metsä meidän jälkeemme -tietokirjassa kerrotaan, metsän arvellaan johtuneen sanasta, joka tarkoittaa kaukaista, ”jotain ääretöntä” 6 . Ääretöntä on hankala mitata, eikä ole hallintaa ilman mittoja. Metsästä on siis päästävä. Sekä pois että eroon. Se on hoidettava luonnontilasta ihmisen tilaan, ihmistä ja ihmisen rationaalisia pyrkimyksiä hyödyttävään tilaan. Talouden tilaan. Metsä on yhteensovittamaton kesyihmisen elämän tavan kanssa. Jos mielii toteuttaa sivistyneeksi määritellyn elämän vähimmäisvaatimuksia, kuten pyyhkiä perseensä paperiin ja lukea kirjoja tai rahdata valmistamaansa roskaa pahvilaatikoissa ympäri maailmaa, ei auta kuin panna tukkia pinoon. Tarpeemme kasvavat ja uudistuvat metsää nopeammin. Hävittämällä metsää hävitetään jotain ihmisestäkin, mikä saattaa toki olla tarkoituksenmukaista. Metsä nimittäin on ihmisen tiedostamattoman alitajuisen symboli. Metsä on mysteerion ja syvemmän viisauden tyyssija. Siellä pesii outoja, pelottavia olioita. Hyvässä ja pahassa metsä edustaa kaikkea sitä, mitä emme saa sullottua valjaisiin tai kahlittua kuristuspannalla. Näytelmässä metsä on sekä unen tila että paikka, jossa ihminen kohtaa jotain itseään suurempaa, jotain sanoin kuvaamatonta, ja ehkä jopa oppii elämään hallitsemattoman rinnalla, antautumaan kaaokselle. KUMPPANUUS KOIRIEN kanssa on eittämättä yksi harvoista mainitsemisen arvoi sista ihmis saavutuksista. Koiranäyttely näyttää ihmiset poikkeuksellisen paljaina: söpöy teen lankeavina, mität tömiä voittoja hamuavina, elämää kontrolloivina, pikku maisina megalomaanikkoina, jotka eivät, Södergrania lainaten, ”tiedä juma lien asuvan povessaan / tuntemattomina”. Mysteeri on meissä. Antakaamme koirien johdattaa meidät vanhojen puiden luo, sammalmättäille, osalliseksi elämän ja kuoleman ihmeelliseen karkeloon. Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella ­apurahalla. 1. En ole lukenut Sianne Ngain Our Aesthetic Categories ­kirjaa, kuulin hänestä Jessica DeFinon ja Emily Kirk­ patrickin kauneuskulttuuria journalistisella otteella tarkas­ televasta The Review of Mess ­podcastista. 2. Koiria ei varsinaisesti nähdä, heidän läsnäolonsa luodaan näyttämöllä miimisesti. 3. Kenties jos yhteiskunta joutuisi vastaamaan eläinlääkäri­ kuluista, monet koirarodut kiellettäisiin. Eläinlääkärit ovat kuitenkin osa lemmikkien ympärillä pyörivää yhä kasvavaa bisnestä. 4. Myös kesyyntyminen tuo mukanaan neoteenisia eli lapsille tyypillisiä piirteitä, kuten leikkisyys aikuisiällä. Sukupolvien jatkumossa kesyyntyminen aiheuttaa lisäksi läikkiä turkkiin. Tiina Raevaara esittää Minä, koira ja yhteiskunta ­kirjassaan kiinnostavan teorian siitä, että kenties poikkeuk sellisen hyvin näkyvät silmänvalkuaisemme ovat meidän valkoinen läiskämme. 5. Susi ja koira voivat saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä ja suomalaisten metsästäjien mielestä suuri osa metsiemme vähäisestä susikunnasta onkin tällaisia ”sekuleita” tai ”paska­ turkkeja”. 6. Sanan etymologiasta on muitakin versioita, mutta tämä on mielestäni kiinnostavin. TEKSTI LAURA GUSTAFSSON KUVA ELLI KAUNISTO Me näyttelemme ihmisiä Me näyttelemme ihmisiä Koiranäyttelyssä tiivistyy länsimaisen ihmisen suuruudenhullu halu pakottaa elämä hölmön pienen eläimen (siis itsensä, ei koiran) hallintaan, toteaa kirjailija Laura Gustafsson esseessään.
• "?umAt Möröt Sy?än san?? m?i" sa?ja?u?a-A??u?i I???styy 20.9. saAta?i??A NeTTi& ?i?jA?aup?ista. instag?Am: @ug?y. m??sters riemuKAs, f?irtti ? ?öy?Keästi ?u??r sarjA?u?a. TAIDEKOHDE MÄNTÄN KULTTUURIMAISEMASSA Keith Tyson Keith Tyson, Pikseli (Maapaakku), 2024. Universal Symphony 26.10.2025 saakka Helsingin sarjakuvafestivaalit Helsingin sarjakuvafestivaalit Helsingin sarjakuvafestivaalit 20.-21.9.2025 | Kaapelitehdas | Vapaa pääsy 20.-21.9.2025 | Kaapelitehdas | Vapaa pääsy 20.-21.9.2025 | Kaapelitehdas | Vapaa pääsy 20.-21.9.2025 | Kaapelitehdas | Vapaa pääsy 20.-21.9.2025 | Kaapelitehdas | Vapaa pääsy Järjestä tapahtumasi ja kokouksesi kirjallisuuden monitoimitalolla Tekstin talolla Sörnäisissä, Lintulahdenkatu 3. tekstintalo.fi. : : : :
• HELSINGIN AIKUISOPISTO OPPIMISEN JA HYVINVOINNIN KESKUS helao.fi • Runeberginkatu 22–24, 00100 Helsinki • toimisto@helao.fi 1 000+ kurssia Ota aikaa itsellesi Uutuuksia After work -jooga • Bändi-workshop Kasviterraario • Kasvoklinikka Ompele lapsen kanssa • TED Talks Viljahimmeli • Virtaava keho Opiskele tutkinto tai napostele opintoja avoimessa AMK:ssa! Syksyn yhteishaku 1.–11.9.2025 Tee kanssamme vaikuttavaa yhteistyötä! Valtakunnallisesti toimiva Humanistinen ammattikorkeakoulu tarjoaa myös yrityksille palveluita, kuten kehittämistä, koulutuksia ja valmennuksia. Lisäksi voit tilata meiltä asiantuntijapuhujan! Lue lisää ja ota yhteyttä www.humak.fi Yhteisöpedagogi (AMK), työyhteisön kehittäjä verkkototeutus | 210 op Yhteisöpedagogi (AMK), järjestöja nuorisotyö verkkototeutus | 210 op hakijanopas.humak.fi kauppa.humak.fi Maailma muuttuu, kun nuoret voivat hyvin. Järjestäkää Taksvärkkipäivä ja toimikaa nuorten mielen hyvinvoinnin puolesta! Ilmoittaudu Taksvärkki-keräykseen tai tilaa koululle maksuton työpaja! www.taksvarkki.fi/kampanja W ilf or d ja Su m iy a, M al aw i SATOJA KERTOJIA. TUHANSIA TARINOITA. 3.– 5.10.2025 Jo huimat 35 vuotta täyttävät Turun Kirjamessut järjestetään 3.–5.10.2025 Logomossa teemalla Aloita uusi tarina. Osta lippusi edullisemmin ennakkoon: kirjamessut.fi KRISTA KOSONEN SEELA SELLA SEAN RICKS M.A. NUMMINEN UUTENA TAPAHTUMAPAIKKANA LOGOMO. turunkirjamessut turunkirjamessut turunkirjamessut turunkirjamessut turunkirjamessut turunkirjamessut turunkirjamessut turunkirjamessut LOGOMO Junakatu 5 | AVOINNA: Pe–Su 10–18 | OSTA LIPUT ENNAKKOON EDULLISEMMIN VERKOSTA: kirjamessut.fi
• Voiman syyskuun menotärpit Think Africa Week pidetään syyskuussa eri puolilla Helsinkiä. Tapahtuma kerää yhteen afrikkalaistaustaisia ja suomalaista yhteiskuntaa edustavia henkilöitä vuorovaikutukseen, verkostoitumiseen ja keskusteluun. Luvassa on liiketoimintaan, kulttuuriin ja hyvinvointiin keskittyviä tapahtumia. Think Africa Week, 3.–6.9. Helsinki Nykytaiteen festivaali ANTI – Contemporary Art Festival tuo nykytaidetta Kuopioon. Teoksia on suunniteltu nimenomaan tiettyä sijaintia varten. Harold O? eh luo yhdessä Kuopion asukkaiden kanssa uuden esityksen Body, Landscape, Memory, joka tutkii asukkaiden suhdetta Kuopion maisemiin. ANTI – Contemporary Art Festival 9.–14.9. Kuopio Helsingissä järjestettävän kaksipäiväisen Black History Month 2025 -tapahtuman osana näytetään saksalaisen Lars Kraumen elokuva Measures of Men. Elokuva kertoo hereroja nama -kansojen unohdetusta kansanmurhasta Saksan LounaisAfrikassa eli nykyisessä Namibiassa vuosina 1904–1908. Elokuvanäytöksen jälkeen pidetään keskustelutilaisuus. Tapahtuman järjestävät Helsingin yliopiston Afrikka-tutkimuksen verkosto AfriStadi, Historioitsijat ilman rajoja -yhdistys, Suomi– Namibia-seura sekä Turun ja Namibian yliopiston FinNamKnow-projekti. Measures of Men, Cinema Orion 15.9. Eerikinkatu 15, Helsinki Kittilän kirkonkylällä pidettävässä Taithen päivässä kuullaan muun muassa musiikkia, sirkusta, teatteria ja kuvataidetta. Luvassa on muun muassa loitsuja äänenkäyttötyöpaja. Staalon Festit / Taithen päivä 19.–20.9. Kittilä Moskovalainen elektronisen musiikin yhtye IC3PEAK on tullut tunnetuksi Venäjän nykyhallintoa kritisoivista kappaleistaan. Anastasia Kreslinan ja Nikolay Kostilevin duo yhdistelee elektronista äänimaailmaa ja witch housea, industrialia, trap-rytmejä ja performatiivista laulua. Lavashow tunnetaan visuaalisista tehokeinoista. Musiikki käsittelee poliittisia aiheita kuten Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, maan epätasa-arvoa ja valtiollista sortokoneistoa. IC3PEAK 24.9. Ääniwalli, Pälkäneentie 13, Helsinki Voiman syyskuun menotärpit Luonto nousee sodan hävityksestä R akennuksen seinään heijastetussa suuressa videokuvassa näkyy kesäinen metsä. Lehvästön huminan rikkovat aika ajoin läheisen rintaman pamaukset. Ukrainalaistaiteilija Zhanna Kadyrova on nostanut puiden latvaan soutuveneen, joka näyttää keinuvan kuin rantakaislikossa. Oikeasti kyseessä on vain vuodessa nelimetriseksi kasvanut pajuja poppelimetsä. Teos kuvaa toivoa, joka syntyy toislajisten ekosysteemien kyvystä ylläpitää elämää. Venäjän osittain miehittämällä Hersonin alueella sijaitseva jättimäinen Kahovkan pato oli osa Kahovkan vesivoimalaa. Pato oli 30 metriä korkea ja yli kolme kilometriä leveä. Se säännösteli tekojärvestä vettä muun muassa Zaporižžjan ydinvoimalalle ja Krimin niemimaalle. Kesäkuussa vuonna 2023 Venäjän armeija tuhosi Kahovkan padon. Vesimassat aiheuttivat alajuoksulla ympäristökatastro? n, jonka aiheuttamaa tuhoa ei ehkä koskaan saada korjattua. Kadyrovan teos esittelee videoin, kuvin ja tekstein tulvan seurauksia. Yksi tuhoutunut kohde on taiteilija Polina Raikon kotimuseo Oleškyn kylässä. Raiko alkoi maalata 69-vuotiaana ja koristeli savirakenteisen kotinsa seinät täyteen naivistisia maalauksia. Tulva tuhosi kaksi kolmasosaa maalauksista. Julkiseen tilaan räätälöidyt vuosittaiset IHME Helsinki -teokset syntyvät taiteen ja tutkitun tiedon vuoropuhelusta. Teokset antavat mahdollisuuden käsitellä ympäristöhätätilaan liittyviä tunteita ja tietoa. Tämän vuoden teos osoittaa, kuinka sodat aiheuttavat ympäristökriisejä. Kadyrovan teos on esillä Helsingin Voimalamuseossa, jonka Höyry voimala-rakennus on nyt avattu IHME Helsinki 2025 -teoksen ajaksi. Kun astuu höyryvoimalasta ulos, voi kävellä muutaman metrin päähän ihastelemaan vesiputousta ja korkeaa patoa. Näky voi pian olla toisenlainen. Luontoarvoihin perustuen Helsingin kaupunki selvittää mahdollisuutta Vanhankaupunginkosken kosken vapauttamiseksi. ELISA HELENIUS IHME Helsinki 2025: Zhanna Kadyrovan Metsä-teos esillä Voimalamuseon Höyryvoimalarakennuksessa 2.10. saakka. Hämeentie 163, Helsinki. Ukrainalaistaiteilijan teos muistuttaa Venäjän räjäyttämästä Kahovkan jättiläispadosta. Zhanna Kadyrova
• vilpolanfilmijuhlat.fi Tiesitkö, että eläkevakuutuksesi vaikuttaa eläkkeesi lisäksi moneen etuuteen? mela.fi/apurahansaajat ? Tieteen tai taiteen APURAHANSAAJA Jos saat 26 000 euron apurahan vuodeksi: Tapaturmapäivärahasi Sairauspäivärahasi Vanhempainrahasi Vanhuuseläkkeesi 72 €/pv 60 €/pv 60 €/pv 33 €/kk Esimerkki vakuutuksesi vaikutuksesta +hoitoja lääkekulut (vähimmäispväraha 32 €/pv) (vähimmäispväraha 32 €/pv) (kertymä tästä apurahasta) Hae eläkeja tapaturmavakuutusta, jos apurahasi on myönnetty vähintään 4 kk kestävään työskentelyyn. Tule ohjaajaksi protuleirille! Maailma kaipaa itsenäisesti ja kriittisesti ajattelevia ihmisiä. Siksi tahdomme tarjota nuorelle paikan ja ajan pohtia omaa elämäänsä ja maailmaa. Haemme ensi kesän protuleireille erilaisista taustoista kaiken ikäisiä (mutta vähintään 20-vuotiaita) vapaaehtoisia ohjaajia! PROTU.FI Vapaa pääsy Teemana muutos Tekstin talolla 5.–6.9.2025 Ohjelma ja lisätiedot: tietokirjafestivaali.fi
• 6 / 2025 • 43 Suuret yksinäiset S ujahtaessaan kotitalonsa ovelta Manhattanin ihmisvilinään beigeen sadetakkiin, suuriin aurinkolaseihin ja kalastajanhattuun pukeutunut Greta Garbo (1905–1990) olisi voinut olla kuka tahansa hyvin toimeentuleva eläkeläinen. Naapurustossa, kadun toisella puolella ja naapuritalojen porttikongeissa valpastuttiin kuitenkin joka kerta, kun viidennen kerroksen asukas ilmaantui ulko-ovelle. Näkymättömät tarkkailijat taittelivat sanomalehtensä ja tumppasivat tupakkansa ja lähtivät varovasti seuraamaan entisen elokuvatähden päivittäistä vaellusta. Ruotsalaissyntyinen näyttelijä Greta Garbo vetäytyi elokuvabisneksestä jo 1940-luvun alussa, 36 vuoden ikäisenä. Sen jälkeen yhtä viime vuosisadan suurimmista elokuvatähdistä ei nähty enää koskaan julkisuudessa. 1950-luvun alusta aina kuolemaansa vuonna 1990 kansalainen Garbo asui New Yorkin Manhattanilla osoitteessa 450 East 52 nd Street. Tuona aikana hän teki poikkeuksetta vähintään yhden päivittäisen kävelylenkin ympäri kaupunkia – yleensä kaksi. Vuosien varrella kävelyretkien ympärille muodostui eriskummallinen kultti. Kuvaillessaan ilmiötä vuonna 1966 lehtimies Alan Levy varjosti Garboa ja laski kymmeniä muitakin ihmisiä tarkkailemassa ripeästi etenevää tähteä. Tämä salainen armeija, johon kuului TEKSTI JANNE SIIRONEN Truman Capoten ja Andy Warholin kaltaisia henkilöitä, yritti lintuharrastajan innolla bongata myyttisen olennon ilman, että Garbo itse huomaisi ja pelästyisi. ”Garbo-tarkkailijat” eivät lähestyneet tähteä tai yrittäneet jutella tälle. He tunsivat tämän tavat eivätkä halunneet häiritä. Entisen elokuvatähden varjostaminen New Yorkin katuvilinässä, jossa tämä sulautui vain täpläksi väkijoukossa tai beigeksi välähdykseksi suojatiellä, kuulostaa hullulta. Mutta me viihdytämme itseämme merkillisin tavoin. Vaikkapa seuraamalla kuinka joku siivoaa, syö, tai silittää vaatteitaan TikTokissa tai Instagram-tarinoissa. Tavallaan kyse on saman ilmiön alkuja nykytilasta. GARBON SA APUESSA Hollywoodiin vuonna 1925 elokuvateollisuus – ja laajemmin massamedia – oli vielä sangen nuori ilmiö. Ensimmäinen elokuvastudio oli avattu kaupunkiin vain 16 vuotta aiemmin. Ujosta Garbosta tuli uuden taidemuodon vastahankainen supertähti ja paradoksaalisesti yksi aikansa seuratuimmista naisista. 1900-luvun alun modernisaatio ja voimakas kaupungistuminen toivat mukanaan uuden urbaanin elämäntavan ja sen huvitukset, mutta myös yksinäisyyden ja vieraantuneisuuden tunteet, joita taiteilijat kuten Edward Hopper ja Jean-Luc Godard käsittelivät töissään. Garbon imago valkokankaan ”suurena yksinäisenä” resonoi tässä uudessa ajassa. Garbolle yleisö oli silti – Sunset Boulevard -elokuvaa mukaillen – vain ”joitakin ihmisiä tuolla pimeydessä”. Tarkkailijoilleen tähti saattoi olla syy elää. Termillä parasosiaalinen suhde kuvataan yleensä mediavälitteistä yksisuuntaista suhdetta, jonka ihminen kokee kaksisuuntaisena. Se voi olla esimerkiksi elokuvatähden intensiivistä fanitusta tai suositun somevaikuttajan perhe-elämän myötäelämistä. Ensimmäisten elokuvatähtien ja yleisön välinen parasosiaalinen suhde syntyi ajassa, jossa maalta muuttaneet ihmiset hakivat paikkaansa muuttuneessa, yksilökeskeisemmässä maailmassa. SATA VUOTTA MYÖHEMMIN mediakulttuuri on pesiytynyt kaikkialle ympärillemme. Samalla kokemuksemme siitä on pirstaloitunut lukemattomien kanavien, alustojen, genrejen ja alagenrejen peilitaloksi. Toisin kuin televisiota tuijottavat sohvaperunat, nykyiset sosiaalisen median käyttäjät voivat ainakin kuvitella olevansa aktiivisia toimijoita. Uudet alustat ovatkin huippuunsa optimoituja; ne ovat osallistavampia, vuorovaikutteisempia ja koukuttavampia kuin mikään massamedian muoto aiemmin. Kaikesta vuorovaikutuksesta huolimatta olemme tutkimusten mukaan yksinäisempiä kuin koskaan. Todennäköisesti viime vuosien ”yksinäisyysepidemiaan” on vaikuttanut muun muassa sosiaalinen media ja sen taipumus vahvistaa parasosiaalisia suhteitamme. Ongelma ei ole pelkästään tubettajien, tiktokkaajien ja muiden sisällöntuottajien tarjoama, yhteydeksi naamioitu tuote, vaan se, että sosiaalinen media tekee meistä kaikista esiintyjiä ja muuntaa kaikki sosiaalisen median yhteytemme parasosiaaliseksi vuorovaikutukseksi todellisen sijaan. Koska alustat palkitsevat sisältöä, joka simuloi kaupallisia toimijoita, meidänkin tapamme kertoa itsestämme muuttuu. Jaamme muokattuja kuvia ja spontaanin oloisia, mutta käsikirjoitettuja tarinoita sekä muuta stilisoitua sisältöä elämästämme. Palkinnoksi saamme sydämeksi naamioidun dopamiiniannoksen. Vaikka kaikki sosiaalisen median ongelmat olisi houkuttelevaa kammeta yksilön vastuulle, ei ruutuajan kontrollointi poista ilmiön juurisyytä. Todellisuudessa uusi teknologia on vain looginen seuraus kapitalistisen järjestelmän sisäänrakennetusta ominaisuudesta, joka on näkynyt ympärillämme jo pitkään. Karl Marx hahmotteli jo vuonna 1844 teorian, jonka mukaan sosiaalinen vieraantuminen eli alienaatio on kapitalismin johdonmukainen seuraus. Marxin mukaan kapitalismin luoma mekaaninen kilpailuyhteiskunta saa ihmiset vieraantumaan omasta luonnostaan, muista ihmisistä ja työstä itsestään. Kulttuurihistorioitsija Fay Bound Alberti esittää teoksessaan A Bio­ graphy of Loneliness: The History of an Emotion, että moderni yksinäisyys on kapitalismin ja sekularismin tuotosta. ”Monet 1700-luvulta lähtien kehittyneet jakolinjat ja hierarkiat – itsen ja maailman, yksilön ja yhteisön, julkisen ja yksityisen välillä – on omaksuttu individualismin politiikan ja fi losofi an kautta.” Bound Albertin mukaan tätä individualismin eetosta on ajanut ennen kaikkea kapitalismi. Aiemmin ihmiset olivat yksinkertaisesti liian riippuvaisia yhteisöstä jäädäkseen täysin yksin. JOS MASSAMEDIA ja sen tähdet ovat tarjonneet laastarin vieraantuneisuuteen, modernit lääkkeet ovat järeämpiä, joskin yhtä tehottomia tähän perimmäiseen tekijään. Garbo pettyi aikoinaan Hollywoodin tähtitehtaan sieluttomuuteen ja omaan rooliinsa tähtenä. Garbon motiiveja uransa päättämiseen voi vain arvailla, mutta on kiinnostavaa, että syrjäisen maaseutuhuvilan tai aidatun hienostoalueen sijaan hän päätti kadota New Yorkin ihmisvilinään. Maineestaan huolimatta Garbokaan ei halunnut olla todellisuudessa täysin yksin. Garbo: Where Did You Go? ­dokumentti­ elokuva (2024) MTV Katsomossa. Kapitalismin aiheuttama vieraantuminen vain pahenee sometodellisuudessa, Janne Siironen pohtii esseessään. Lo s An ge les Ti m es ph ot og ra ph ic ar ch ive , UC LA Li br ar y Greta Garbo hakemassa Yhdysvaltain kansalaisuutta vuonna 1950.
• 44 • 6 / 2025 Jukka Nousiainen Trio: Jukka Nousiainen Trio Jukan musiikki (2025) Kitaristi-laulaja Jukka Nousiaisen mukaan nimetystä triosta ei rock’n’rollpätevyyttä puutu. Taustalaulajina hypotenuusan päistä löytyvät Nousiaisen aikaisemmissa bändeissä rumpuja Le vy ar vi ot paiskinut Sini Suvanto sekä monissa nimekkäissä yhtyeissä (mm. Pintandwefall, Ninni Forever Band, Risto) soittanut basisti Ninni Luhtasaari. Levy ilmestyi kesän korvilla toukokuussa ja tuntuu jo nyt ajattomalta. Yleistunnelma on hyvällä tavalla retro, ja ajan trendien vastaisesti biisien annetaan soljua kiireettömästi omilla painoillaan. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa? Tai oikeastaan on kyllä kiire. Nousiaisen tekstit nimittäin ottavat kantaa ilman ironian häivää. Vaikka välillä ympäröivä maailma tuntuukin hukkuvan rasismiin, fasismiin ja kiehuvaan paskaan, niin ydinsanoma on, ettei toivosta sovi kuitenkaan luopua. On aika ryhtyä toimeen. Tämä vilpitön suorapuheisuus näkyy kappaleidenkin nimissä. Eläimet pois häkeistään ja Jokainen samanarvoinen kertovat juuri siitä, mistä arvata saattaa. Lopputuloksena on sähköinen levy manselaista jytää, joka rokkaa ja rytisee vilpittömän ärhäkkäällä tyylillä. On epäselvää, jatkaako trio olemassaoloaan kesän jälkeen. Kaihoa riittää siis ilman levyn päättävää Pispalan papan piippu -biisiäkin. Elämä kuitenkin jatkuu, eikä rock’n’roll kuole koskaan. ANTTI KURKO Faarao Pirttikangas & Kalloreki: Kallorekilauluja Humu Records (2025) Pohjois-Savon laulumailta Varpaisjärveltä lähtöisin oleva musakameleontti Pekka ”Faarao” Pirttikangas on julkaissut musiikkia lukuisissa bändeissä ja yhteistyökuvioissa jo kolmella vuosikymmenellä. Tällä kertaa Pirttikangas on kutonut Kalloreki-kokoonpanon kanssa hylätyn rauta romun ja mätänevien lehtien leikkisän soundtrackin, jonka sanoituksiin on saatu inspiraatiota Suomen kansan vanhoista runoista – ja Tesomalta. Maisemat vaihtuvat tehtaan varjoista korpikuusen alle ja hiidenpadan ääreen. Jean Sibelius käveli metsässä puku päällä ja italialaiset nahkakengät jalassa. Sitten hän lähti kaupunkien baareihin viimeistelemään metsäsinfoniansa. ”O n metsät Pohjolassa sankat, tummat. Ne ikisalat, haaveet hurjat loi. Asunnot Tapion on siellä kummat, haltiat väikkyy, hämyn äänet soi.” Näin runoili miesnero ja Suomen kaikkien aikojen tunnetuin taiteilija Johan Christian Julius ”Jean” Sibelius (1865–1957) sinfonisen runonsa Tapiolan motoksi. Vuonna 1926 julkaistu Tapiola liitetään vahvasti suomalaiseen metsä mytologiaan ja metsän jumala Tapioon. Sibeliuksen vahvalla myöhäiskaudella syntynyt Tapiola on kuitenkin täysin abstrakti teos, ja siihen liitetyt metsän ja nationalismin teemat ovat vahvasti päälle liimattuja. Jo tuolloin kansainvälisesti tunnettu taiteilija Sibelius sävelsi teoksen Italiassa Caprin saarella. Hänen nauttimansa kansainvälinen arvostus haluttiin valjastaa nuoren Suomen valtion hyväksi. Vaikka Sibelius kirjoitti runonpätkän Tapiolan partituurin yläreunaan hieman vastahakoisesti kustantajansa pyynnöstä, suomalainen luonto oli Sibeliukselle kuitenkin erittäin tärkeä voimanlähde. Millainen sitten on kansallissäveltäjämme suhde suomalaiseen metsään ja luontoon? Tähän oikea henkilö vastaamaan Sibeliuksen on hyvin tunteva kirjailija ja toimittaja Minna Lindgren. ”Sibeliuksen teokset eivät kerro luonnosta, mutta hän inspiroitui luonnosta”, toteaa Lindgren. ”Hänelle luonto merkitsi sitä, mitä joillekin toiselle merkitsee ehkä uskonto. Kyseessä on tyypillinen taiteilijan henkinen maailma. Luonto on joko symboli tasolla tai konkreettisella tasolla useille taiteilijoille inspiroiva asia, jonkinlainen henkinen lähtökohta, josta taide syntyy. Sitä se on ehdottomasti Sibeliuksellakin.” Tapiolan lisäksi metsä on esillä muun muassa Sibeliuksen pianolle säveltämässä Puusarjassa, jonka osien nimet ovat ”Kun pihlaja kukkii”, ”Yksinäinen honka”, ”Haapa”, ”Koivu” ja ”Kuusi”. MEILLE ON OPETETTU , että luonto, kansallisromantiikka ja nationalismi kuuluvat Sibeliuksen musiikkiin. Samalla tavalla suhtaudutaan muuhunkin kultakauden taiteeseen kuten Akseli Gallen-Kallelan ja Pekka Halosen maalauksiin ja Aleksis Kiven kirjallisuuteen. ”Musiikkitieteilijä Ilmari Krohn oli ensimmäinen, joka kertoi Sibeliuksen toisesta sinfoniasta, että tässä seisotaan Kolilla ja tässä näkyy suomalainen maisema”, valaisee Lindgren ja jatkaa: ”Se on ihan roskaa. Tällainen ajattelu eli pitkään. Kun suomalaisessa elokuvassa tuli luontokohtaus, siihen pantiin soimaan Sibeliuksen musiikkia. Näin vahvistui ajatus siitä, että Sibelius kertoo meille suomalaisesta luonnosta.” Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Kun Sibelius sävelsi viidennen sinfoniansa finaalia huhtikuussa 1915, hän kirjoitti päiväkirjaansa nähneensä 16 joutsenen lentoonlähdön Tuusulanjärvellä: ”Yksi elämäni suuTEKSTI TIMO KALEVI FORSS Kuppiloiden ja ikimetsien sävelet rista vaikutelmista! Herrajumala tuota kauneutta. Ne kiertelivät pitkään yläpuolellani. Katosivat auringon utuun välkehtivänä hopeanauhana. Ääntely samaa puupuhallintyyppiä kuin kurkien, mutta ilman tremoloa. Joutsenten ääni lähenee enemmän trumpettia joskin sarrusofonisointi on ilmeinen. Matala kertosäe, joka muistuttaa pienen lapsen itkua. Luonnonmystiikkaa ja elämäntuskaa.” Tämän kokemuksen jälkeen syntyi finaalin teema. Sibeliuksen luontosuhde ei ollut suomalaisittain tyypillinen, kertoo Lindgren. ”Sibeliuksen luontosuhde oli keskieurooppalainen. Se on sitä, että Johannes Brahms tai Franz Schubert katsovat ikkunasta ulos ja miettivät puroja ja lintusia. Sitten he säveltävät jotain kaunista. Sibelius käveli metsässä puku päällä ja italialaiset nahkakengät jalassa. Hän istuskeli tuolilla kallion päällä ja ihaili luontoa. Mutta me suomalaiset olemme sellaisia, että satoi tai paistoi, metsään mennään. Siellä nukutaan sammal mättäällä ja syödään ketunleipiä. Se on erittäin primitiivinen tapa olla luonnossa. Sibeliuksella ei ollut henkilö kohtaisesti mitään tämäntyyppistä kokemusta.” Lindgrenin mukaan Nokialta 80-vuotissyntymäpäivälahjaksi saadut kumisaappaat jäivät Sibeliukselta käyttämättä. REILUT SATA VUOTTA SITTEN suomalainen urbaani kulttuuri oli minimaalista. Luonto ympäröi ihmisiä kaikkialla. Se oli itseisarvo ja itsestäänselvyys, johon kasvettiin niin kaupungeissa kuin maaseudulla. 1900-luvun alussa metsä oli suomalaisille loputtomalta tuntuva luonnonvara, ja ensimmäiset ajatukset sen suojelemisesta tulivat yleiseen tietoisuuteen vasta noin 70 vuotta myöhemmin. Minna Lindgren muistuttaa, että Sibeliuksen elämä oli erittäin yläluokkaista. ”Helsingissä on reilut sata vuotta sitten ollut akateeminen yläluokka, joka ei ollut edes kovin rahakas. RikNOKIALTA 80-VUOTISSYNTYMÄPÄIVÄLAHJAKSI SAADUT KUMISAAPPAAT JÄIVÄT SIBELIUKSELTA KÄYTTÄMÄTTÄ.
• 6 / 2025 • 45 Muun muassa kitaraa ja balalaikkaa levyllä soittavan Pirttikankaan lisäksi Konsta Eskelinen (mm. viulu ja basso), Timo Kinnunen (mm. rummut ja klarinetti), Marko Niittymäki (mm. banjo ja vibrafoni) ja Kusti Vuorinen (haitari, kansitaide) ottavat jo avausraidalla Korpiviidakon laki ilon irti soittimista, rytmiikasta ja mielikuvituksesta. Erilaisia kosketinsoittimia levyllä on puolenkymmentä; klarinetti kiekuu, tuuttaa ja soljuu, pelti kolisee. Pirttikangas laulaa, loitsii ja kähisee varmalla otteella läpi levyn. Sala sieniseura on kuin tuutulaulu sienten maail masta, Manan sanat -biisin alussa kuullaan Jack Whiten Savon serkkua. Levyn romuluinen, humuksen ja sienirihmastojen hajuinen musiikkiilottelu sopii mainiosti kaamoksen koitosta odottavan ihmislapsen syksyyn. EMILIA MIETTINEN Kannaste4: Out of Self and into Others We Jazz Records (2025) Saksofonisti Jussi Kannasteen lisäksi Kannaste4-bändissä soittaa trumpetisti Tomi Nikku, basisti Petter Eldh ja rumpali Joonas Riippa. Out of Self and into Others on Kannaste4:n ensimmäinen levy. Kuulemma biisit kuvastavat Jussi Kannasteen elämää, mutta ilmeisen hyvin Kannasteen yläja alamäkiin, kiihdytyksiin ja hidastuksiin sopii mukaan muun bändin soitanto. Levyn aloittaa nopeatempoinen ja koko bändin kiihkeä paahde, New Life. Puhaltimet eli Kannaste ja Nikku kulkevat nopeana ja tiukasti aksentoivana duettona stemmoissa. Ruotsalaissyntyinen basisti Eldh paljastaa kyntensä pystybassoa läpsytellen. Komea lähtö! Out of Self and into Others on tanakkaa jazztaidetta. Jokaisella nykyjazzlevyllä on oltava biisi, joka pysäyttää kuulijan hämäryydellään. Hekin, jotka ovat päästäneet ajatuksensa karkaamaan sotiin, muunlaiseen ihmiskunnan tyhmyyteen tai tärkeisiin asioihin kuten pestoresepteihin, palaavat takaisin, kun yrittävät laskea No Namen tahtilajia. Rauhallinen It’s All Good on jopa niin hyvä, että Kannaste4 soittaa sen levyllä kahteen kertaan. Vaikeaa uskoa, että biisin – tai biisien – pääteema on vain c-mollisointua eestaas, mutta kun noita kolmea ääntä fraseeraa, homma leviää jazziksi. It’s All Good Reprise palkitsee kuulijan hienoisilla funkin vivahteilla. IIDA SIMES Toinen biisi ei ole pelkkä väliosa kuten sillat yleensä: The Bridgessä Eldh saa loistaa. Biisi alkaa balladina, joka mahdollistaa Kannasteelle ja Nikulle pitkät äänet, ja heti kuulee, ettei basisti saa lepohetkeä. Kolmannessa biisissä, Ups and Downs -seikkailussa, on rumpali Riipan vuoro kukoistaa. kaat patriarkat asuivat patoamiensa koskien äärellä tekemässä bisnestä metsästä. Akateemiset ja taiteilijat asuivat niissä muutamissa kortteleissa joita Helsingissä oli. Sibeliuksen elitismiin kuului myös, että hän matkusti paljon.” Sibelius tunnettiin myös siitä, että hän saattoi viettää taitelijaelämää ravintoloiden sykkeessä. Metsien ja peltojen keskellä Tuusulanjärven kupeessa sijaitseva Ainola oli hänelle kuitenkin tärkeä paikka. ”Sibeliuksen työrytmiin kuului, että silloin kun hänen piti saada ideoita ja teos alkuun, hän halusi olla Ainolassa luonnon keskellä, valvoa ja naukkailla viskiä. Sitten kun työ lähti käyntiin, hän lähti joko Helsinkiin tai ulkomaille ja sävelsi teoksensa loppuun urbaanissa ympäristössä”, kuvaa Lindgren. Ulkomaanmatkoilla Sibelius kuljetti mukanaan pientä palaa suomalaista metsää. Hän kirjoitti päiväkirjassaan: ”Kerran panin metsässä sammalta tuli tikkulaatikkoon, jota sitten pidin taskussani. Otin sen aina toisinaan esiin ja haistelin sammalta. Silloin pääsin kohta metsän tunnelmaan, kuulin tuulen huminan ja lintujen laulun.” Metsä oli Sibeliukselle tärkeä turvapaikka. ”Jos verrataan suomalaisia ja keskieurooppalaisia kansansatuja, niin keskieurooppalaisissa saduissa metsä on aina vaarallinen paikka”, huomauttaa Lindgren. ”Siellä on peikkoja ja noitia. Jotain kamalaa tapahtuu aina kun mennään metsään. Siellä eksytään ja kuollaan. Suomalaisille metsä on turvallinen paikka. Tämä luontosuhde oli myös Sibeliuksella. Tarina sammalesta tulitikkurasiassa liittyy turvallisuuteen. Turvallinen metsä oli kaiken lähtökohta ja pohja.” K ANSALLISSÄVELTÄ JÄMME juhlimisesta on otettu kaikki irti. Niinpä tämän vuoden juhlan aiheena ovat Sibeliuksen 160-vuotisjuhlat. Onko Sibelius kaiken tämän arvoinen? Minna Lindgren toteaa, että klassikkotaide puhuttelee ihmisiä eri aikoina. ”Klassikko taide on myös sellaista, joka kestää yksittäisenkin ihmisen kulutusta. Voin lukea Thomas Mannin Taika­ vuoren moneen kertaan ja se antaa minulle aina jotain lisää. Samaa voin sanoa Sibeliuksen musiikista.” Suomessa on vahva sibeliaaninen perinne ja Sibelius on ollut esikuva useille säveltäjäsukupolville. Myös metsä ja luonto ovat yhä käytettyjä teemoja musiikissa, joskin suhde niihin on muuttunut, kuten Lindgren muistuttaa. ”Tämän hetken nuoret taidemusiikin säveltäjät ovat äärimmäisen ympäristötietoisia. Kyse on nimenomaan suomalaisesta luontokäsityksestä. Nyt sävelletään teoksia, joissa tunnetaan kauhua siitä, mitä olemme luonnolle tehneet. Esimerkiksi Cecilia Damström ja Outi Tarkiainen ovat käsitelleet näitä teemoja sävellyksissään.” Vuonna 2025 vietetään Jean Sibeliuksen syntymän 160­vuotisjuhlaa. Hiljaisuus ja metsä – 160 vuotta Jean Sibeliuksen synty­ mästä ­näyttely Järvenpään taidemuseossa 23.4.2025–4.1.2026. Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella ­apurahalla. Th ér ès e Bo nn ey , 19 39 / M us eo vir as to
• Pneuma Enthusiastikon -innostunut henki 11.-13.9.2025 Tanssin talo Liput tanssintalo.? Ismo Dance Company koreogra?a Ismo-Pekka Heikinheimo Kun sanat loppuvat, liike jatkaa 7 tanssijaa, live-musiikkia, huippumuotia & näyttävä lavastus isolla näyttämöllä Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli Kauppakeskus Akseli, 2. krs • Puh. 040 129 5090 Avoinna 2.5.–30.9. ti–su 10–17, ma suljettu. museot@sivistys.mikkeli.fi • www.mikkeli.fi/museot MIKKELIN TAIDEMUSEO Mikkelin taidemuseo Yrjö S. Muukka, Katunäkymä Pariisista, 1949 • Aino Vihervä-Muukka, Huhtikuun ilta, 1944. Yksityiskohdat. Kuvat: Harri Heinonen Elämää taiteen ehdoilla Taiteilijapari Aino ja Yrjö Muukka 7.6.–21.9.2025 T A N S S I T E A T T E R I M D . F I HÄLLÄ-NÄYTTÄMÖ HÄMEENKATU 25 TAMPERE 13.9.-3.10.2025 Ar i Ijä s © M oo m in Ch ar ac te rs ™ ESITYKSET CIVIL OBEDI ENCE FOORUMI TAITEELLE, TIETEELLE JA YHTEISKUNNALLISELLE KESKUSTELULLE FISKARSISSA 6.9. FISKARSIN MAKASIINISSA Rauhantyö nyt -paneelissa klo 15 Marwa Hasona, Anitta Kynsilehto, Till Sawala ja Pekka Haavisto (videolta) 27.9. klo 15 Esitysrunoutta: Hast x Kajo x Räty x Vallila Ohjelma: www.saineensemble.?/ WAR AND “Sä oot kaukana” Uusi single ulkona nyt uusi jakso maanantaisin, Kuunneltavissa yli 100 jaksoa. kuuntele spotifystä tai osoitteesta voima.fi/audio TUOMAS RANTASEN TEATTERIN POLITIIKKAA -PODCAST
• 6 / 2025 • 47 SUSITAIVAL-SARJAKUVAN lukeminen on leppoisaa nojatuolimatkailua. Neljä keskiikäistä kaverusta vaeltaa Itä-Suomessa Susitaipaleella ja pohtii elämäänsä, luonnon tilaa sekä maailman menoa. Käsitellyksi tulevat lapsuuden kokemukset, vastaan tulevat luonnon ilmiöt ja ihmisten aikaansaamat tuhot – sekä teknologisen maailman kanssa taakse jätetyt arkiset murheet. Kaupunkielämässä arkea hankaloittavat mielenterveyden vaikeudetkaan eivät vaivaa. Luonto hellii mieltä ja karaisee kehoa. Lukija kulkee mukana keskusteluja seuraillen ja kauniisti piirrettyjä maisemia ihastellen. Lukiessa etenemisen tahdin voi päättää itse, joten samalla ehtii pohdiskella myös omia kokemuk siaan. Jos vaellus ei ole tuttu harrastus, pääsee tämän tarinan myötä siitä hyvin jyvälle. Harmaasävyinen kuvitus tekee oikeutta metsän muodoille ja valolle sekä luo tarinaan vanhahtavaa suomifi lmien henkeä. Albumi on taiteilijaveljesten yhteistyöprojekti, molemmat ovat käsikirjoittaneet ja piirtäneet tarinaa vuorotellen. Piirrosjälki muuttuu muutaman sivun välein fotorealistisemmasta pelkistetympään ja takaisin. Muutoksiin ei välttämättä kiinnitä huomiota, sillä kuvakerronnan tyyli ja rytmi pysyvät samanlaisina. Kerronnan tekstija henkilöpainotteisuudeltaan Susitaival muistuttaa paljon Janne Parviaisen aiempaa Rooman rajoilla -matkakertomusta. Nyt päähenkilöt esiintyvät omilla kasvoillaan eläimiksi piirrettyjen sijaan. Janne Parviainen & Pekka Parviainen: Susitaival Suisto 2024, 206 s. Taiteilijat vaelluksella TEKSTI MIIA VISTILÄ KUINKA IHMISKUNTA voisi lakata tuhoamasta oman elämänsä edellytyksiä? Sitä pohtivat kaleidoskooppimaisessa esseeteoksessa kuusi ansioitunutta yhteiskuntaja ympäristötieteilijää. Uusi eloonjäämisoppi paneutuu ihmiskunnan selviytymisen ehtoihin ja siihen liittyviin suuriin kysymyksiin fi losofi sesti ja monilta eri puolilta. Teos on kunnianosoitus, kommentaari ja jatko-osa yhteiskuntatieteilijä ja poliitikko Pekka Kuusen klassikoille Tämä ihmisten maailma (1982) ja Ihmisen eloonjäämisoppi: pieni alkeiskirja (1991). Kuusi hahmotteli ihmiskunnan historiaa, uusi kokoelma katsoo nykyistä ja ennakoi tulevaa. Uudessa eloonjäämisopissa käsitellään muun muassa ekologisesti kestävän talouden mahdollisuuksia ja eläimiin suhtautumisen etiikkaa sekä visioidaan tekoälyn vaikutuksia evoluution uutena lajina. Jokainen luku antaa paljon pohdittavaa. Vastauksia enemmän tarjotaan kysymyksiä, relevantteja faktoja ja huomioon otettavia näkökulmia. Asia on tärkeää ja sisältö kiinnostavaa, mutta teksti on paikoin kovin raskasta ja suunnattu selvästi akateemiselle yleisölle. Ilmiöiden välisiä suhteita havainnollistetaan välillä kaavioilla ja taulukoilla, jotka olisivat ansainneet suuremman fontin ja enemmän tilaa. Kaikki siirtymät aiheesta toiseen eivät ole kovin sulavia, mutta parhaimmillaan kirja onkin vähän kerrallaan, pohdiskellen ja yksityiskohdista nauttien luettuna. Osmo Kuusi, Sauli Rouhinen et al.: Uusi eloonjäämisoppi Into 2024, 399 s. Selviytymisen suuret kysymykset TEKSTI MIIA VISTILÄ Kirjaarviot TEKSTI JARI TAMMINEN HELSINGIN YLIOPISTON maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen on penkonut arkistoja, haastatellut asiantuntijoita ja kiertänyt maailmaa selvitellessään hakaristin historiaa, sen merkityksiä ja – professorin sanoin – sen ”natsahtavuusastetta”. Haka ristin historia -teoksessaan Teivainen analysoi hakaristiin liittyvää historia politiikkaa ja hakaristin erilaisia versioita. Hän kuvaa myös prosesseja, tapahtumia ja mahdollisia linkkejä, joiden kautta tuhansia vuosia sitten nykyisen VähäAasian alueella syntynyt merkki on kansallissosialistisen symbolin lisäksi myös ”ikivanha aitosuomalainen koristemotiivi”. ”Puhdasta suomalaisuutta” edustamaan on valikoitunut symboli, joka on juuriltaan kaikkea muuta kuin suomalainen. Symbolit voivat edustaa ja viestiä monimutkaisiakin asioita hyvin tiiviisti. Näitä viestejä on kuitenkin vaikea kontrolloida. Mitä vanhemmasta symbolista puhutaan, sitä enemmän ja sitä ristiriitaisempia viestejä se voi lähettää ympäriinsä. Teivaisen kirjassaan käsittelemä hakaristi on tästä erinomainen esimerkki. Sotien jälkeen Suomea edustavat ja puolustelevat tahot ovat toistuvasti selittäneet, että meillä käytetty hakaristi on ”erillishakaristi”, ei suinkaan toisen maailmansodan aikaisen aseveljemme natsi-Saksan hakaristi. Vaikka meidän hakaristillämme voi olla myös muita merkityksiä, se on kuitenkin löydetty nykyiseen käyttöönsä ainakin osittain samasta lammikosta, josta natsitkin merkkinsä kalastivat. Kesken Suomen sisällissotaa ruotsalainen paroni Eric von Rosen lahjoitti valkoisten joukoille lentokoneen, jonka kylkeen päätyi von Rosenin lempisymboli, haka risti. Von Rosen tuli tunnetuksi myös Hermann Göringin lankona ja ruotsalaisen natsipuolueen vaikuttajana. Erillishakaristin ”natsiuden määrän” arvioimiseen vaikuttaa väistämättä Suomen aseveljeys Saksan kanssa ja virallisen Suomen toveruus natsihenkisten tahojen kanssa. Silti olisi hupsua määritellä vaikkapa muinaisia synagogia koristavat hakaristit antisemitistisiksi. On kuitenkin olennaista huomata, että se, mitä suomalaiset toivovat hakaristinsä viestivän, on toissijaista sen rinnalla, miten viesti todellisuudessa tulkitaan. Joku voi pitää epäreiluna, että tämä ”muinainen intialainen rauhansymboli” linkittyy fasismiin ja antisemitismiin. Siitä huolimatta hakaristi luetaan länsimaisessa kontekstissa juuri niin. Tätä vasten Suomenkin (mahdollinen) ”erillishakaristi” on hakaristi, mikä pitää ottaa huomioon omia symboleita valittaessa ja vaalittaessa. Teivainen kiinnittää kirjassaan ansiokkaasti huomiota siihen, millaisen lisäkierteen nykyinen verkkoympäristö tuo aiheen käsittelyyn. Ovatko esimerkiksi hakukoneiden algoritmit, sosiaalisen median alustat ja niin sanotut tekoälysovellukset kykeneviä ymmärtämään ”erillishakaristin” konseptia? Merkit viittaavat siihen, että eivät välttämättä ole. Teivo Teivainen: Hakaristin historia Suomalaisen kirjallisuuden seura 2025, 256 s. Erillishakaristin historia
• 48 • 6 / 2025 SarJakuva-arViOt! NETTISARJAKUVA Numb on verkossa jo kolmannen kirjan puolivälissä, kun paperilla on saatavilla osa kaksi. Kauhua, mysteerejä ja arkista draamaa tarjoilevaan kummitustarinaan pääsee hyvin mukaan myös tarinan keskeltä. Toinen kokoelma on ykkösosaa sel keämpi ja helppolukuisempi. Numb 2:ssa toiseen todellisuuteen johtavan mysteerin rinnalle nousevat lasten ja nuorten arkiset ja synkätkin draamat: Millaista on elää maahanmuuttajien lapsena, kun vanhemmat painostavat opiskelemaan? Entä millaista on asua lastenkodissa? Miten luodaan ystävyyssuhteita? Ja kauhussa kun ollaan: millaista on elää haamuna ja kohdata ystävä sellaisena? Mysteerinkin äärelle päästään, kun tuhon viljapelto toisessa ulottuvuudessa vetää ihmisiä luokseen. Paksulla ja eloisalla mustalla viivalla rajatut ilmavat akvarellikuvat ovat heleitä ja pahaenteisiä ja kuvaavat hyvin sitä, kuinka julmuus ja pehmeys limittyvät tarinassa. Jokainen luku on oma pieni tarinansa ja samalla suuremman palapelin osa. Niina Eveliina Salmelin: Numb Volume 2, Omakustanne 2023 Tuonpuoleisen kutsu DJINNI, PEIKKO, TIETÄJIÄ ja pappeja. Gladiaattoritaistelu ja salaperäinen jumalkone. Roolipelimäisessä ryhmäseikkailussa leikitellään fantasiakliseillä ja seikkailujen tutuilla troopeilla. Tuoni Myllylän erinomainen käsikirjoitus ja Tuuli Hypénin sopivasti yksityiskohtia vilisevät kuvitukset kertovat tiiviisti mutta informatiivisesti hahmoista sekä tarjoavat jännittäviä käänteitä läpi koko albumin. Mukana on myös fl irttiä, kourintaa ja suostumuksellista elostelua, joten tarina ei sovi aivan nuorille. Tuoni Myllylä ja Tuuli Hypén: Jumala koneesta Zum Teufel 2025, 160 s. DJINNI, PEIKKO, TIETÄJIÄ Roolipeli sarjakuvana JOSKUS KÄY HUONOSTI , sitten tosi huonosti ja lopussa koittaa kuolema. Tieteistarinoiden kliseitä kieputtavat mustan huumorin tarinat muistuttavat rastereineen ja ohutviivaisine varjostuksineen mustavalkosarjakuvien kulta-ajasta. Kokoelma sisältää Kevyt metal­ li -lehdessä julkaistujen tarinoiden ohella myös ennenjulkaisemattomia sarjakuvia. Reima Mäkinen: Pelko himo viha Kuvagra 2024, 52 s. Mustan huumorin scifitarinoita Kauhufantasiaa, huumoriscifiä ja kanankasvatuksen arkea. KUOLLEET PUUTARHAT ilmestyy netissä mustavalkoisena, mutta ne kannattaa lukea myös albumeina, jotta pääsee ihastelemaan upeaa murrettua väripalettia. Tarina on hiipivää kauhua: kenet unissa vaaniva peto saa otteeseensa ja miten – ja millaista pahuutta on myös valveen maailmassa. Omilla säännöillään toimiva fantasiamaailma antaa tilaa lukijan moraalisille pohdinnoille. Tiia Salmelin: Pedon uni, Kuolleet puutarhat 3 Pokuto 2025, 240s. Unten kaupungin tarina jatkuu BAARIEN NAISESTA (Sammakko 2009) kasvoi Koirapuistojen nainen (Sammakko 2011) ja lopulta perheenäiti ja kanankasvattaja puulämmitteiseen maalaistaloon. Idylli ei aina vastaa unelmia, mutta hauskoja sarjakuvia siitä ainakin saa. Pelkistetyllä viivalla piirretty teos on pakollista luettavaa jokaiselle maallemuutosta haaveilevalle. Jupu Kallio: Maailman huonoin lelupäivä Pastellitätit 2025, 96 s. Strippejä lapsiperheen arjesta Helsingin Sarja kuvafestivaa lit pidetään 20.–21.9. Kaapelitehtaan Meri kaapelihallis sa. Festivaaleilla haastatellaan muun muassa festivaalitait eilija Tuoni Myllylää, Niina Salmelinia sekä Janne ja Pekka Parviaista. Jupu Kallio: Maailman huonoin lelupäivä Tu on i M yll ylä ja Tu uli Hy pé n: Ju m ala ko ne es ta Tiia Sa lm elin : Pe do n un i, Ku olle et pu uta rha t 3
• Kivi Larmola KAIKKI LIIKKUU Lev Termenin ihmeellinen elämä RO S E B U D ”Sarjakuvataidetta parhaimmillaan!” Toni Jerrman, Tähtivaeltaja 25 25 € 25 € 25 Tex Hänninen CAFE NOBODY RO S E B U D Sarjakuvan 3. painos sisältää 13 ennenlukematonta lisäsivua! Lukijoita tarpeettomasti kalvanut mysteeri selvitetään tässä ja nyt! Mukana myös Pupuankka & Otto. 20 € Burroughs & Manning TARZAN Kivinen faarao J A L AVA Tarzan löytää yhdessä Janen ja Korakin kanssa ulos Pal-ul-donin salatuista laaksoista, eksyy muinaiseen Egyptiin ja saa vastaansa pellucidarilaisen Maharhirviön. Harrison Harry & Barry Dan Harrison Harry & Barry Dan Harrison Harry & FLASH GORDON Tehtävä Plutossa J A L AVA Scifi-sarja Flash Gordonin parhaita seikkailuja. Canales Juan Diaz & Pellejero Ruben Canales Juan Diaz & Pellejero Ruben Canales Juan Diaz & CORTO MALTESE Elämänviiva J A L AVA Corto Maltese sotkeutuu 1920-luvun Meksikossa aseiden salakuljetukseen. Pratt Hugo CORTO MALTESE Aavikon skorpionit 1 J A L AVA Englantilaisen sotilasyksikön taistelu Pohjois-Afrikassa II maailmansodan aikana. 29 € 29 € 29 Hergé KAIKKI 24 KOVAKANTISTA TINTTIALBUMIA O TAVA Tintti on ikinuori lehtimies ja matkailija, jonka rinnalla kulkevat uskollinen koira Milou, kapteeni Haddock, professori Tuhatkauno ja usein perässä tulevat etsivät Dupont & Dupond. Katja Tukiainen PIENI JA TYLSÄ KIRJA The Small and Boring Book RO S E B U D Mammografia, mielikuvituskives ja viimeinen munasolu. Tämä on Katja Tukiaisen (s.1969) yhdeksäs sarjakuvakirja. 25 25 € 25 € 25 Mika Lietzen SKOTLANNIN MATKAKIRJA A S E M A Millainen on maa jonka kansalliseläin on yksisarvinen? Maa, joka on raivokkaan itsepäinen, mutta kuitenkin kaukaisen Lontoon alaisuudessa. Kylmä ja karu maa, josta ovat lähtöisin golf, puhelin, televisio, jalkapallo, leivänpaahdin, jääkaappi ja vedettävä vessa... muiden muassa. They may take our freedom but they’ll never take our haggis! Mari Ahokoivu AVARUUDESSA KUOLEMISEN HAASTEITA A S E M A Metsään saapuu vieras, joka ei tiedä, kuka on, tai mistä hän on tullut. Tämä sekoittaa normaaliin arkielämään tottuneen karhun rutiinit. Mari Ahokoivun filosofinen kertomus elämästä ja avaruudesta. Ville Ranta LÄHTÖKOHTIA KARKUMATKALLE A S E M A Ville Ranta laatii suunnitelman maailmasta vetäytymiseksi. Kannattaako erakon olla rikas vai köyhä, toimelias vai henkistynyt? Itsekriittinen esseekirja perimmäisten kysymysten äärellä. William Patterson & Sydney Jordan JEFF HAWKE Ihmiskoe J A L AVA Klassista älykästä scifisarjakuvaa. 29 € 29 € 29 Matti Hagelberg VAJOAVA ATENEUM 2 Hyödyllisen taiteen puolesta Z U M T E U F E L 1980-luvun alussa satavuotias Ateneum on kipeästi korjauksen tarpeessa. Kukko Hanna KATSO ELÄINTÄ Z U M T E U F E L Katso eläintä katsoo erään tavallisen miehen ja hänen kohtaamistensa kautta suoraan ihmiskeskeiseen eläinkäsitykseen. Lihansyönnin oikeutus käy yhä vaikeammaksi, kun yhtäkkiä einespitsasta nouseekin kinkuksi tapetun sian haamu. Matti Nieminen & Daniel Stolle AIKOVAT VALLATA SUOMEN S U U R I K U P I T S A Syksyllä 1939 Stalin kuvittelee valtaavansa Suomen muutamassa päivässä. Timo Mäkelä EUGEN JA SIGRID S U U R I K U P I T S A Sigrid seuraa sydän syrjällään, kuinka veli tavoittelee rakkautta ja tarkoitusta elämälleen. Nieminen & Vehkoo SYNTYMÄN JA KUOLEMAN KIRJA S U U R I K U P I T S A Syntymän ja kuoleman kirja käsittelee sitä, millaista on tulla vanhemmaksi heti sen jälkeen, kun on menettänyt oman vanhempansa. KAISANIEMENKATU 5 KAISA-TALO, HELSINKI KAISA-TALO, HELSINKI sivullinen@rosebud.fi ? +358 40 017 8965 +358 40 017 8965 Aapo & Hanna Kukko KIITOS SINULLE Z U M T E U F E L Aiheet kumpuavat Kukkotaiteilijapariskunnan elämästä, eli Hannasta ja Aaposta – jälkimmäisen näkökulmasta. Ilmestyy syyskuussa. 27 € 27 € 27 27 € 27 € 27 30 30 € 30 30 € 25 25 € 25 € 25 25 25 € 25 € 25 245 € 23 € 17 € 17 € 17 17 € 17 € 17
• 50 • 6 / 2025 Vapaus lavalla Narvan Vabaduse-teatterifestivaalien kansainvälinen ohjelmisto kootaan totalitarismia ja alistamista vastustavista esityksistä. B eirutin satamassa tapahtui 4. elokuuta 2020 kello 18.07 historian suurin ihmisen aiheuttama räjähdys sitten Hiroshiman ja Nagasakin. Kirjailija-ohjaaja Suleiman Sulayman Al Bassam kertoo tämän saman aikaan, kun hänen takanaan lavalle järjestäytyvät muusikot Abed Kobeissy (busuki, basso) ja Ali Hout (lyömäsoittimet) sekä karismaattinen laulaja-näyttelijä Hala Omran. Esitys on kuin tummanpuhuva pelkistetty kabaree tai rock-konsertti, jossa musiikin vaativat iskut ja koukuttavat rytminvaihdot kannattelevat näyttämön taakse useammalle kielelle käännettyä runoelmaa. Kaiken yllä suuri kello toistaa koko esityksen ajan räjähdystä edeltävää seitsemää minuuttia. Teoksen kuluessa selviää, että räjähdys on vertauskuva kaikille maailmassa nyt muka ilman syyllisiä tapahtuvalle juonittelulle ja poliittiselle väkivallalle. Tämä on kuwaitilais-libanonilaissyyrialaisen SABAB Theatre Companyn The Mute, jota esitettiin elokuun lopulla Viron Narvassa järjestetyillä Vabaduse­teatterifestivaaleilla. Seuraavan päivän aamukeskustelussa kirjailija Al Bassam kertoo, että teoksen otsikko on ironinen – näytelmässä ei mykkiä hetkiä juurikaan löydy. Hänen mukaansa maailmassa on enemmän puhetta kuin tekoja, ja tämä koskee erityisesti hänen itsensä edustamaa tiedostavaa taiteilijakuntaa. Festivaalien perustaja ja pääkuraattori Märt Meos kertoo löytäneensä esityksen osallistuessaan viime vuonna Kairossa järjestetyn kokeellisen teatterin festivaalin juryyn. ”Se on yksi arabimaailman suurimmista teatteri tapahtumista. Minulla oli kunnia jakaa parhaan naisnäyttelijän palkinto Hala Omranille. Tämä näytelmä palkittiin siellä parhaana.” Vabadusea on järjestetty kahden vuoden välein vuodesta 2021. Alusta asti se on pyrkinyt tarjoamaan kohtaamispaikan itäisen ja läntisen teatterin tekijöille. Meoksen mukaan tapahtuman budjetti on noin 250 000 euroa, ja sitä tukevat Viron kulttuuriministeriö, eräät rahastot ja säätiöt sekä yksityiset sponsorit. ”Keskitymme entisiin Neuvostoliiton tasavaltoihin ja Itä-Eurooppaan, mutta samalla oikeastaan mihin tahansa, missä on rohkeita teatterintekijöitä, jotka työtään tehdessä vaarantavat vapautensa tai henkensä. Meillä Virossa on mennyt hyvin, mutta muilla ei ole mennyt yhtä hyvin. Haluamme keskustella juuri siitä miksi näin on.” Pakistanin rajakiistoista Ukrainan sotaan Voiman kahden päivän vierailuun mahtuu kuusi festivaalien kuudestatoista esityksestä. Niistä ensimmäinen on pakistanilaisen Aamir Nawazin ohjaama tanssija mimiikkaesitys Zero Line, joka käsittelee valtioiden välisissä rajakiistoissa ilmentyvää inhimillistä kärsimystä ja vihanpitoa. Symboliikaltaan hiukan opettavainen esitys saa hurjaa lisävoimaa siitä, että se esitetään julkisessa katutilassa aivan Venäjän puolelle johtavan tullialueen edessä. Turkkilaisen koreografi -tanssija Gonca Gümü?ayakin tiiviissä Liquid Politics -sooloesityksessä olemukseensa jumiutuneen miespoliitikon takin alta paljastuu ensin setelivuoraus, mutta myöhemmin hänen sisältään kuoriutuu punaiseen mekkoon pukeutunut nainen, joka liihottaa pian teilleen kuin kotelostaan vapautuva perhonen. Kazakstanilainen Almira Ismailova puolestaan purkaa luentomuotoisessa The Lost Daughterissa henkilökohtaisiakin traumoja siitä, miten hänen kotimaassaan suhtaudutaan syrjien kansalaisiin, joilla on mongolialaisia ja kiinalaisia juuria. Kirgisialaisten Begimai Raiymbekovan ja Shamil Dyikan baevin Weightlessesityksessä taas avataan emansipaation hengessä naisen kehoon sikäläisessä yhteiskunnassa ja taiteessa liittyviä tabuja. Erityisen latautuneita ennakkoodotuksia liittyi virolais-ukrainalaisena yhteistyönä toteutettuun dokumenttiteatteriesitykseen Who Am I?. Merle Karusoon ohjaamassa teoksessa viisi ukrainalaista kertoo oman elämäntarinansa ohella, millaisia fyysisiä ja henkisiä vammoja he ovat rintamalla itse saaneet ja joutuneet todistamaan. Samalla kun esitys ilmentää, miten todistusvoimaista aito kokijuus voi näyttämölle nostettuna olla, se on rakennettu draamallisten jännitteiden sijaan peittelemättömän suoraksi tueksi puolustussodalle. Esityksen lopussa nousemme kaikki seisomaan kunnioituksesta ukrainalaisten uhrauksille. Tunnelma kiteyttää suomalaiselle katsojalle hyvin, miten Baltiassa Venäjän uhka koetaan vielä paljon konkreettisemmin kuin Suomessa. Narvan jakolinja Narvan 56 000 asukkaasta venäjänkielisiä on yli 90 prosenttia. Virolaisesta näkökulmasta on pulma, että monet heistä saavat suurimman osan tiedostaan venäjänkielisistä lähteistä. Festivaaleilla esitetty Piret Jaaksin kirjoittama ja Mari-Liis Lillin ohjaama Internal Climate -dokumenttiteatteriteos käsittelee Narvassa sijainneen neuvostoaikaisen salaisen sotilastehtaan historiaa. Iltakeskustelussa ohjaaja Lill kertoo esityksessä näkyvän, miten sen yleisön oletetaan jopa Narvassa olevan pääosin vironkielisiä tai ulkomaalaisia. Kuraattori Meos tunnistaa kieliasetelman hyvin: ”Noin 20 prosenttia yleisöstämme on paikallisia, ja määrä kasvaa hieman jokaisella festivaalilla. Pääpaino on nuorissa, sillä venäläisen median vaikutuspiirissä olevien vanhempien asukkaiden toiveissa olisi hyvin erilainen ’kansojen ystävyyden’ festivaali.” Hänen mukaansa festivaali on olemassaolonsa ajan onnistunut erityisesti siinä, että monet itäiset poliittisen teatterin tekijät ovat nyt paremmin tunnettuja lännessä ja tekevät siellä paljon yhteistyötä. Tämän vuoden tapahtumassa näkyy myös se, miten virolainen maailmankuva on muuttunut. ”Ehkä ymmärrämme paremmin, mistä Ukrainan taistelussa on kyse ja mitä se voi lopulta merkitä meille.” Vabaduse Festival pidettiin 15.8.–19.8. Seuraavan kerran se on elokuussa 2027. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Jeli zav eta G ros s The Mute ­esitystä karismallaan hallitseva Hala Omran on myös itse kääntänyt ja rytmittänyt alunperin englanniksi kirjoitetun näytelmän arabiaksi.
• D igitaalisen kuvavyöryn keskellä metro saapuu asemalleen. Samalle näyttämölle astelee viisi popliinitakkista hahmoa (Salla Korja, Anna Kuusamo, Leena Nordberg, Miro Puranen ja So? a Smeds) lentolaukkuineen. Tanssijoiden liikkeen ja heidän suoltamiensa sanojen virta kietoutuvat erottamattomana toisiinsa vielä silloinkin, kun näyttämökuva siirtyy yksityisen asunnon puolelle. Näin alkaa koreografi-ohjaaja Samuli Nordbergin (Tanssiteatteri Tsuumi) ja dramaturgi-ohjaaja Davide Giovanzanan (Teatteri Metamorfoosi) johdolla toteutettu Trust elokuisessa kutsuvierasennakkossaan. Kyseessä on yhteiskunnallisista teoksistaan tunnetun saksalaisen Falk Richterin vuonna 2008 ensi-iltaan tullut näytelmä. Saksalaisen nykyteatterin tyyliin siinä ei ole dialogia, vaan teksti on korkeakirjallista proosarunoelmaa, jota lausutaan vuorovedolla kehollisen tekemisen ohessa. Vieraantuneisuuden vaikutelma on tarkoituksellinen ja tukee näytelmän teemaa. Finanssikriisin aikaan valmistuneessa näytelmässä markkina voimien kyynisen musertava itsetuhoisuus rinnastuu luottamuspulaan ihmissuhteiden tasolla. Saksalaisittain ajateltuna Gesellschaft, yhteiskunta, on siis kolonisoinut Gemeinschaftin, yhteisön, rakastavaisten vuodetta myöten. Runsaasti älyllisiä koukkuja tarjoilevassa materiaalissa on muun muassa jalostettu eteenpäin Bertolt Brechtin kysymystä siitä, mitä on pankkiryöstö verrattuna pankin perustamiseen. Kuinka tehottomia olivatkaan Andreas Baaderin ja Ulrike Meinho? n johtamat RAF-terroristit palopommeineen verrattuna pörssiyhtiön toimitusjohtajan ahneen välistä vedon aiheuttamaan vahinkoon yritykselleen ja koko kapitalismille? Ennakkoesityksen perusteella esiintyjien liike ja tykittelevä teksti on onnistuttu synkronisoimaan suorastaan hypnoottisella tavalla. Kun taustaprojisointi ja valot on säädetty varsinaiseen esitystilaan, tilallinen intensiteetti voimistunee vielä entisestään. Vaikka Trustissa välittyvä ihmisen kaiken kattava luottamuspula on tunnistettavaa tässäkin päivässä, teos kertoo paljon myös maailman nopeasta muutoksesta. Tänään sama ahdistus kehystyisi talouskriisin sijaan enemmin politiikan kriisin, joka ilmentyy siinä, miten kyvytön globaali demokratia on pysäyttämään sotia ja eriarvoisuuden kasautumista kaikkialla. Richterin tuoreista teoksista Bad Kingdom käsitelee äärioikeistolaisuutta ja Silence hänen oman perheensä piirissä tabuina vaiettuja aiheita. Esitykset Tanssin talossa 9.–11.10. Falk Richter vierailee ennen 10.10. esitystä taiteilijakeskustelussa. Samuli Nordberg ja Anna Kuusamo vierailevat syyskuussa Teatterin politiikkaa ­podcastissa. K atri Vala (1901–1944) oli Tulenkantajiin kuulunut runoilija, joka joutui 1930-luvun poliittisen vastakkainasettelun ristituleen. Kun V. A. Koskenniemen johtamat kansallismieliset kirjallisuuspiirit veivät häneltä työskentelyedellytykset, vasemmistolehdistössä hänen runouttaan syytettiin porvarillisesta individualismista. Vaikka eläessään häneltä evätSanat liikkeessä Valan voimalla Ki m Sa ar ine n Ka ri Su nn ar i Teatteriarviot KOONNUT TUOMAS RANTANEN Trustissa teksti ja kehollinen liike kohtaavat myös digitaalisen ilmaisun. Kuvassa Anna Kuusamo. tiin jopa tuberkuloosin hoito, postuumisti häntä nostivat jalustalle kaikki. Hanna Rytin ja Cécile Orblinin Vala! tuli alun perin ensi-iltaan keväällä 2022. Nyt se nähdään uudella kierroksella Koko-teatterissa. Orblin esittää edelleen näytelmän nimihahmoa, ja esityksen äänisuunnittelusta vastaava Laura Hänninen kaikki muut roolit. Puhuttelevalla tavalla arkikokemusten tasolle laskeutuvasta esityksestä voi löytää yhteyksiä äskettäiseen koronaepidemiaan ja nykyisiin kulttuurija sosiaalileikkauksiin. Erityisen ajankohtainen viesti liittyy siihen, kuinka runoilija kykenee ahdinkonsa keskellä kamppailemaan kaikenlaista leiriytynyttä vihanpitoa vastaan. Esitykset Koko­teatterissa 20.9. asti. Syyskauden ohjelmisto julkaistaan 17.9. kinoregina.fi Suunta kohti Kino Reginaa 1.10.2024–1.2.2025 KINO REGINA • OODI, TÖÖLÖNLAHDENKATU 4 LIPUT 9,5 € / 8 € • KINOREGINA.FI Wes Anderson Jane Austen 250 v Palestiinalaisia naisia Vampyyrit Robert Altman Alejandro Jororowsky ELOKUVATEATTEREISSA 3.10. TURKU 19.–20.9.2025 –Kino Diana – HELSINKI 17.–19.10.2005 – Cinema Orion –
• 52 • 6 / 2025 TEKSTI KAISU TERVONEN KUVA ALEXANDRE KALLIO Lauri-Matti Parppein esikoiselokuva on hatunnosto tee se itse -kulttuurille, jota elokuva-ala harvemmin edustaa. E lokuvat liikkuvat hitaasti. Lauri-Matti Parppeilla kesti seitsemän vuotta saada ensimmäinen pitkä elokuvansa Jossain on valo joka ei sammu ensiiltaan. Toisaalta kun ensi-ilta vihdoin koitti, se oli maineikkailla Cannesin elokuvafestivaaleilla, sen ACID-sivusarjassa. ”Sarjan edustajat itse kuvailivat sitä sellaiseksi Cannesin freaks & geeks -sarjaksi. Vaikka se onkin festivaalin virallista ohjelmistoa, se on pieni sivusarja ja selkeästi köyhin niistä, mikä sopi minulle tosi hyvin. Se tuntui meille oikealta paikalta”, Parppei kertoo Voimalle. ACID-sarjan ohjelmisto on perinteisesti ollut virallista kilpasarjaa rohkeampi, ja se esittelee myös uusia tekijöitä. Sellainen Parppeikin on, vaikka hänellä on jo takanaan kehuttuja lyhäreitä, kuten Hiljaa kuin murhaajat (2019), sekä sen pohjalta Ylelle tehty tv-sarja Outo kesä (2022). Jossain on valo joka ei sammu sijoittuu musiikin maailmaan. Päähenkilö Pauli (Samuel Kujala) on arvostettu, klassista musiikkia tulkitseva huilisti, joka päätyy itsemurhayrityksen jälkeen lapsuudenkotiinsa Raumalle. Kaupungissa haahuillessaan hän törmää vanhaan koulukaveriinsa Iirikseen (Anna Rosaliina Kauno). Iiris tekee omaehtoista musiikkia ja soittaa sitä pubin nurkassa asiakkaille, jotka mieluummin katsoisivat lätkää televisiosta. Elokuva asettaa vastakkain kaksi erilaista taiteen tekemisen kulttuuria. Iiris saa silkalla tahdonvoimallaan kokoon bändin, johon värvää Paulin lisäksi Sinin (Camille Auer). Kolmikon tekeminen perustuu kokeilemiseen ja orastavaan toveruuteen. Sääntöjä rikkova tekeminen on uutta Paulille, joka tulee tiukkojen hierarkioiden, klassisen koulutuksen ja jäykkien rakenteiden maailmasta. Elokuva pohjaa löyhästi Parppein omiin kokemuksiin Raumalla kasvaneena ja itseoppineena kulttuuritoimijana. Parppei alkoi ensin tehdä musiikkia itsekseen ja tapasi sitä kautta samanhenkisiä tovereita. He muodostivat Raumalle oman pienen yhteisönsä. ”Me oltiin hädin tuskin yhteiskuntakelpoisia ihmisiä, osa sentin päässä syrjäytymisestä”, hän kuvailee. ”Ja koska meillä ei ollut juuri mitään skilliä mihinkään, tekemisestä tuli vähän väkisinkin kokeellista.” Ryhmä huomasi, että keikkoja saattoi järjestää itse, niihin saattoi saada rahaa paikallisilta tahoilta, ja samalla taito tehdä kasvoi. ”Sen kautta tuli aika voimakas tunne siitä, että me pystytään itse vaikuttamaan asioihin ja luomaan jotain omaa. Ja sen kautta monista meistä tuli lähes kunniallisia kansalaisia”, Parppei kertoo. Graafisena suunnittelijana itsensä elättänyt ja taiteensa rahoittanut Parppei pyrki elokuvakouluun väistääkseen päivätöistä kertynyttä stressiä. Hän pääsi Taideteolliseen korkeakouluun (nykyiseen Aalto-yliopistoon) lukemaan elokuvaohjaajaksi. ”Eniten mua ajoi halu oppia sitä tekemistä, halu oppia se prosessi. En ajatellut, että minusta tulisi ammattitaiteilijaa tai elokuvantekijää.” PARPPEI ON ELÄTTÄNYT itsensä televisionja elokuvantekijänä viimeiset kuusi vuotta. Hän tosin saa pientä tuloa myös kehittämästään käsikirjoitusohjelmasta Beatista, josta on olemassa Kummelista Cannesiin ”MEILLÄ EI OLLUT JUURI MITÄÄN SKILLIÄ MIHINKÄÄN, TEKEMISESTÄ TULI VÄKISINKIN KOKEELLISTA.”
• 6 / 2025 • 53 maksullinen mobiiliversio. Hän opetteli sitä varten koodaamaan. Elokuvakoulussa opiskelu ei ollut yhtä notkeaa. Hänellä kesti yhdeksän vuotta valmistua. ”Vihasin sitä koulua ja kaikkea, mitä siihen liittyi. Suomalainen elokuva-ala oli siihen aikaan vielä aika maskuliininen ja vielä tiukemmin portinvartioitu kuin nykyään. En jotenkin halunnut sotkeutua siihen ammatillisesti”, Parppei kertoo. Hän jätti koulun kesken kahdesti, mutta palasi aina takaisin. ”Mulle puhuttiin ekasta koulupäivästä lähtien, että saan vaatia asioita. Vastustin sitä minulle annettua valtaa. Olin myös vähän ehkä kiusankappale siinä mielessä, että vastustin sitä niin aktiivisesti ja äänekkäästi.” Parppei korostaa, että oli kyllä käyttänyt valtaa jo aikanaan Raumalla yhteisön omissa hankkeissa. Hän oli esimerkiksi mukana perustamassa Klustermus-musiikkitapahtumaa, jota järjestettiin vuosina 2003–2018. Put Your Soul on Your Hand and Walk (2025) Iranilaisen Sepideh Farsin dokumentti Gazasta oli elokuvantekijä Lauri-Matti Parppein mukaan Cannesin elokuvafestivaalin tärkein elokuva tänä vuonna. Elokuva koostuu journalisti Fatima Hassounan paikan päällä dokumentoimasta materiaalista sekä hänen ja ohjaajan videoiduista keskusteluista. Israel tappoi Hassounan ja useita hänen perheenjäseniään ilmaiskussa päivä sen jälkeen, kun elokuvan ilmoitettiin päässeen Cannesiin. Dokumentista tuli paitsi todistusaineistoa myös Hassounan testamentti. Je, tu, il, elle (1974) Elokuvien seksikohtaukset ovat pahimmillaan vaivaannuttavia. Belgialainen Chantal Akerman teki kuuluisimmassa elokuvassaan, maailman parhaaksi valitussa Jeanne Dielmanissa (1975), selväksi kotirouvan elämän monotonisuuden, mutta varhaisemmassa teoksessaan Je tu il elle hän esittää elähdyttävästi seksin riemuja. Akerman näyttelee itse pääosaa nuorena naisena, joka päätyy ex-tyttökaverinsa petiin. Mustavalkoelokuvan seksikohtaus hakee edelleen vertaistaan mutkattoman ilon kuvauksessa. Fiume o Morte! (2025) Dokumenttielokuvat ovat rikkoneet perinteisiä kerronnan muotoja sekä faktan ja fiktion rajoja jo pitkään. Kroatialainen Igor Bezinovi? osallistuu leikkiin kohteenaan synnyinkaupunkinsa Rijekan historia, jonka hän pyyhkii pölyistä, vie takaisin kaupungin kaduille ja herättää eloon eräänlaisena kuvajaisena. Bezinovi?in ote ilahduttaa koomisuudellaan ja visuaalisuudellaan, vaikka elokuva kuvaakin ensimmäisen maailmansodan jälkeistä fasismin nousua. Fiume o Morte! on historiankirjoitusta, jollaista samainen fasismi ei sallisi. Helsinki International Film Festival – Rakkautta & Anarkiaa 18.–28.9. Tärppejä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalille Fiume o Morte! Vapaa ehtoispohjalta ja yhteisön sisältä kasvaneissa hankkeissa hierarkia on kuitenkin ollut väljempi ja myös poikittainen. ”Tässä elokuvassakin on paljon kyse siitä, että päähenkilö tulee hyvin hierarkkisesta maailmasta, sellaisesta, missä mä nyt olen. Siellä on olemassa olevat rakenteet sille, miten asiat pitää tehdä. On vähän ristiriitaista yrittää tehdä niissä rakenteissa elokuvaa siitä, miten kaipaa takaisin sinne, kun niitä rakenteita ei ollut.” VAKIINTUNEISSA R AKENTEISSAKIN voi silti toimia omaehtoisesti. LauriMatti Parppei ja työryhmä saivat tehdä haluamansa elokuvan. Käsikirjoittaja-ohjaajan mukaan Jossain on valo joka ei sammu ei välttämättä ole ”kuva kuvalta” suunnitellun kaltainen, mutta hengeltään sitä, mitä he hakivat. ”Saatiin kyllä tehdä aika rohkeastikin sitä, mitä halusimme. Välillä olisi ehkä joku voinut vähän varoitellakin, että oletteko nyt täysin varmoja.” Esimerkkinä mahdollisesta toppuuttelun paikasta Parppei kertoo, että työryhmä halusi tehdä kaiken elokuvan musiikin livenä. ”Meillä oli aika pieni budjetti, ja vastasin myös musiikin tuotannosta ja osin äänityksestäkin. Ottojen välissä kolvasin jotain mikkejä takaisin kasaan.” Jokainen nuotti kumpuaa elo kuvan sisäisestä maailmasta, usein hahmojen itsensä soittamana. Parppei oli itse säveltänyt musiikista alustavia ver sioita jo käsikirjoitusta tehdessään, mutta lopulliset kappaleet syntyivät yhteistyössä. ”Kun näyttelijät valittiin, aloimme sovittaa niitä yhdessä alusta lähtien. Heillä oli paljon vaikutusvaltaa siihen, miltä se kuulosti. Me aidosti muodostettiin bändi. Emme aloittaneet näyttelijäharjoituksilla vaan soittamalla yhdessä.” Musiikillisuus oli kriteeri jo näyttelijöiden valinnassa. Kun Iiriksen rooliin etsittiin näyttelijää, työryhmä pyysi ehdokkaita lähettämään videoita siitä, kuinka he improvisoivat musiikkia löydetyillä esineillä. PARPPEI ON ITSE aikoinaan soittanut kahden kaverin kanssa periaatteella, että huoneessa on samaan aikaan mahdollisimman paljon soittimia ja mahdollisimman montaa niistä myös soitetaan. Hän tunnistaa, että kokeellisen musiikin tekemisessä on usein mukana koominen elementti. ”Elokuvassa oli kuitenkin tärkeää saada se näyttämään siltä, että ihmiset suhtautuvat musiikin tekemiseen tosissaan. Eniten mua huolestutti mahdollisuus, että se näyttäisi vitsiltä.” Kun Parppeille ehdottaa, että ehkä hän halusi väistää Kummeli-fiilistä, ohjaaja alkaa puolustaa Kummelia. ”Voisi jopa sanoa, että Kummelin Musa Corner -sketseillä on ollut iso vaikutus tähän. Ne on koomisia, mutta tosi taitavasti tehtyjä.” Parppei paljastaa varastaneensa Kummelilta myös yhden kuvaidean. ”Kummeli Kultakuume -elokuvassa on kohtaus, missä Timo Kahilaisen näyttelemä hahmo polttaa sikaria ja on ostanut uusilla natsikultarahoillaan näyttävän puvun. Hahmo katsoo baarissa taulua, jossa on simpanssi ja simpanssilla suussaan sikari ja päällään melkein samanlainen takki. Hän katsoo kuvaa kerran, mutta ei tavallaan luo sitä yhteyttä. Se on monitulkintainen, hieno kuva.” Jossain on valo joka ei sammu -elokuvassa huilisti Pauli puolestaan katsoo omaa keikkajulistettaan, ”ikään kuin entistä minäänsä”. PARPPEIN ESIKOISELOKUVA esitettiin Cannesissa toukokuussa. Se saa varsinaisen Suomen ensi-iltansa syyskuussa. ”Kun näytimme elokuvaa leikkausvaiheessa, koeyleisömme oli norjalaista. Sitten ensi-ilta oli Ranskassa, ja sen jälkeen seuraava festari oli Saksassa. Jotenkin me olemme olleet turvallisessa kuplassa, kun kukaan ei ole esimerkiksi ymmärtänyt elokuvan kieltä”, Parppei sanoo. Hän ei tiedä, mitä odottaa. ”On tosi erilaista esimerkiksi julkaista levy muusikkona, kun sitten kuitenkin käy keikoilla ja kohtaa sen yleisön oman musiikin kanssa. Se on usein tosi elävä hetki, ja tekeminen saattaa muuttua paljon siitä, miltä yleisön kanssa tuntuu.” Elokuva ei enää muutu. Parppein mukaan näytöksissä siitä tulee enemmän ”yleisön yhteinen performanssi”. Tavallaan se sopii Jossain on va­ lo joka ei sammu ­teoksen eetokseen. Kuten Parppei itse sanoo: ”Tämän elokuvan tavoite on kuitenkin saada ihmiset tuntemaan, että he voisivat ehkä perustaa bändin. Osasivat he sitten soittaa mitään tai eivät.” Jossain on valo joka ei sammu ­elokuvan ensi­ilta on 12.9.
• 54 • 6 / 2025 ELOKUVAT KOONNUT TUOMAS RANTANEN Voiman TV-tärpit MUBI: Moon (Itävalta 2024) & Toxic (Liettua 2024) Art house ­elokuviin erikoistuneen suora­ toisto palvelun tuoreimpia helmiä ovat kahden nuoren naisohjaajan Sveitsissä Locarnon elokuvafestivaaleilla palkitut teokset. Kurditaustaisen Kurdwin Ayubin (syntynyt 1990) Moonissa uransa päättänyt kamppailu lajispesialisti Sarah (radikaalina teatterintekijänä tunnettu Florentina Hol­ zinger) värvätään Lähi­itään opettamaan itsepuolustusta muurien takana eläville rik­ kaan perheen tyttärille. Liettualaisen Saul? Bliuvait?n (syntynyt 1994) esikoiselokuva Toxicissa taantuvan syrjä kylän 13­vuotiaat tytöt haaveilevat luokka noususta ja yrittävät päästä epämääräisen mallikoulun tähdiksi keinolla millä hyvänsä. Yle Areena: Sisäilmaa (Suomi 2021) Queen of Fucking Everything ­sarjan suosion jälkilaineilla nähdään ansaittuna uusintana Tiina Lymin ohjaama ja yhdessä Juha Leh­ tolan kanssa kirjoittama mustan huumorin ja Lars von Trierin Valtakuntaan vertautuvan laitossurrealismin sävyttämä satiiri, jossa työvoimatoimiston palveluesimies Anneli Tiainen ( Elina Knihtilä) taistelee hyvinvointi­ valtion viimeisenä lukkona ajan kyynistä markkinapolitiikkaa vastaan. Yle Areena: Naapurin poika (Suomi 2025) Eva­Maria Koskisen käsikirjoittamassa ja Hanna leena Haurun ohjaamassa neliosaisessa draamasarjassa 17­vuotias Anton ( Sebastian Blomqvist) huomaa tuntevansa väärää vetoa tyttöystävänsä 13­vuotiasta siskoa Linneaa ( Frida Eklund) kohtaan. Toisella aikatasolla hän kamppailee 37­vuotiaana Siilaksena ( Rasmus Slätis) samaa hebe? ilistä eli varhaismurrosikäisiin kohdistuvaa halua vastaan ymmärtäen hyvin, että sen toteuttaminen olisi väärin. Huolelli­ sesti taustatyöstetyssä ja taiten rakennetussa ja näytellyssä sarjassa käsitellään sensitiivistä tabuaihetta poikkeuksellisen rohkeasti. 10.9. Yle Teema & Fem (ja Yle Areena): Huuto tuuleen (Suomi 2006) & Revon­ tulten räppäri (Suomi 2023) Saamelaisnäkökulmaa tämän ajan Suomeen tarjoavat Katja Gaurilo? n kolttasaame­ laisten perinteiden ja modernin nyky ajan kohtaamista käsittelevä dokumentti elokuva ja Petteri Saarion 18­vuotiaasta saamelais­ räppäri Mihkku Laitista tekemä henkilö­ kuva. 26.9. MTV3: Veteen piirretty viiva (USA 1998) Tekijänsä mestariluokkaan nostaneiden Julman maan (1973) ja Onnellisten ajan (1978) jälkeen Terrence Malick piti 20 vuoden ohjaustauon ennen tätä Tyynelle valtamerelle toisen maailmansodan taisteluihin sijoittuvaa elokuvaansa. Perinteisistä sotaelokuvista se poikkeaa tekijälleen tyypillisen ? loso? sen ja esteettisen lähestymistapansa puolesta. Laura Piani: OMAN ELÄMÄNSÄ JANE AUSTEN Ensi-ilta 29.8. Agathe työskentelee Pariisin historiallisessa maamerkissä, Shakespeare and Company ­kirjakaupassa. Peiliin kiinnitetyistä lappusista voi päätellä, että sanavalmiit ja ? ksut asiakkaat eivät etsi vain hyvää lukemista vaan myös ro­ manttista seuraa – jota Agathelle ei kuitenkaan ole tarjolla. Camille Rutherford esittää ? ksua mutta estynyttä Agathea taitavasti: Rutherfordin ilmeikkyydestä ymmärtää, että kirjoja rakas­ tavan Agathen ulkopuolisuus on lipsahtamai­ sillaan katkeruudeksi ja lämmin huumori on muuttumassa kyyniseksi. Kuin mestarikirjailija Jane Austenin tarinoissa, Englannin kirjailijaresidenssissä Agathe alkaa saa­ da kaipaamaansa suosiota miesmaailmassa. Entä valitako hauska mutta huikenteleva Félix ( Pablo Pauly) vai Austenin sankaria, herra Darcya, muis­ tuttava jähmeä Oliver ( Charlie Anson)? Onneksi elokuva on aivan muuta kuin romanttinen komedia. Pierre Mazoyerin kuvaus on heiluvaa, ja värimäärittelyt vaihtuvat kohtauksesta toiseen. Kuitenkin nykytekniik­ kaa varmaan riittäisi tekemään elokuvasta tasapaksua ja kiiltävää, joten on pakko ajatella, että epäskarppius on nerouden osoitus: kuvat kertovat, miten vaurioituneen Agathen maailma on sijoiltaan. Tietenkään kumppa­ nin löytäminen ei riitä ratkaisemaan ongelmaa. IIDA SIMES Ari Savonen: BACKWOOD MADNESS Elokuvateattereissa nyt. Ari Savosen esikoisohjaus Backwood Madness on yli kymmenen vuotta työstetty rakkauslapsi, jota ei välttämättä kannata katsoa hienosyisen käsikirjoituksen tai nokkelan dialogin toivossa. Käsillä on ehta B­luokan elokuvallinen maskee­ rauksen juhlaa ja splatterin estetiikkaa. Perus­ asetelmana on, että jatkosodan tiimellyksessä metsän väki jäi ihmisten taisteluiden jalkoihin. Ikiaikainen rauha ihmisten ja peikkojen välillä järk­ kyi ja tämä uusi kon? ikti jatkui ihmisten välisen sodan tauottua. Halutessaan tämän voi nähdä allegoriana ihmisen ja luonnon suhteesta. Elokuva ei kuitenkaan liikoja selittele tapah­ tumia, ja tilaa annetaan enemmän hurmehiselle hulinalle. Kriisit ja yhteenotot seuraavat toisiaan, eikä kerronnassa ole haettu liikaa realismia. Jo­ tenkin metsän oliot osaavat luonnostaan ampua ihmisen aseilla ja välillä tappamisen tauottua et­ sitään myyttisiä hautoja tai sitten keitetään uusia erikoispeikkoja jätteestä. Hieman tarpeettoman monimutkaisesti kerrotun, mutta pohjimmiltaan varsin suoraviivaisen tarinan realistisena osuute­ na voisi pitää sitä, että jokseenkin kaikki ihmiset toimivat tyhmästi ja epäloogisesti. Niinhän ihmisillä on tapana tehdä. Häpeilemättömän splatter­menon ohella elokuvan hienointa antia ovat maskeeraus ja lavastus. Digitaalisten tehosteiden aikakaudella aitona käsityönä tehdyt maskeeraukset ovat ihastuttavia. Metsän väki todellakin näyttää siltä kuin metsä olisi lähtenyt liikkeelle. JARI TAMMINEN TAI Ulla Heikkilä: ELÄMÄ ON JUHLA Ensi-Ilta 3.9. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Ulla Heikkilä jatkaa rippileirille sijoittuneen Edenin (2020) tiellä, jossa kaikki elämän traagiset ja lohdulliset käänteet nousevat tavallisesta arjesta. Nuorten ( Aamu Milono? , Bruno Bauer) näkökulma on läsnä nytkin, mutta pääpaino on vanhempien ( Pirjo Lonka, Jani Volanen, Jussi Vatanen) ahdistuksessa epäonnistumisten, väärien valintojen ja menetetyn elämänilon äärellä. Nauvon kesäinen saaristoluonto kurkistelee tarkoituksellisen latteiden terassinäkymien, kitsipatsaiden ja musiikkivalintojen takaa. Hiukan asetel­ mallisten suhdesotkujen keskellä nuoret selviävät freesimmin – tosin tässä tulkinnassa voi vaikuttaa kriitikon oma elämänvaihe. TUOMAS RANTANEN Lue lisää arvioita osoitteessa Anna Eriksson: E Ensi-ilta 26.9.2025 Kun taustaääni kertoo Suomen ex­pääministeri Eva Voglerin ( Anna Eriksson) aiheuttaneen skandaalin Nobel­gaalassa paljastamalla häpynsä, näemme Sanna Marinia muistuttavan hahmon harhailevan autiomaassa. Tässä meta­ forisessa rinnakkaistodellisuudessa vastaan tulee kaksoisolentoja, kolme viisasta naista ja muita arkkityyppejä, joista osa tuntuu pirauttelevan kotiin hiekassa maatuvan puhelinkioskin kautta. Siinä missä Anna Erikssonin elokuvatrilo­ gian M (2018) käsitteli naiskuvan esiineellistä­ mistä Marilyn Monroen kautta ja W (2022) pöyhi maailman poliitiikkaa sadomasokistisella vertauskuvallisuudella, E:ssä kyse tuntuu olevan julkisen ja yksityisen minuuden välisestä jännitteestä. Vaikka poliitikollakin on yksityi­ syytensä mediaskandaalien takana, nyt kyse lienee enemmän siitä, miten elokuvantekijä kokee itsensä likoon laittamisesta seuraavan julkisen höykytyksen ja sitä seuraavan uudel­ leensyntymisen. Eriksson lainaa estetiikkaansa paljon muilta, mutta se on silti hänen omaansa. Nyt kokonaisuus on kuin Jean­Luc Godardin Itätuulen, Dyyni­sarjan ja Speden Hirttämättömien yhdistelmä. Maestran luovat oivallukset ja Matti Pyykön kuvaamat alitajuiset Kalaharin maisemat lyövät kättä mitä pompöösimmän asetelmallisuuden kanssa. On vaikea olla kunnioit tamatta elokuvia, joita tehdään näin ehdalla sydänverellä, keneltäkään lupia kyse­ lemättä ja keskisormea eri suuntiin heristävällä asenteella. TUOMAS RANTANEN näe valkokankailla vuoden kiinnostavimmat, ajankohtaisimmat ja parhaat elokuvat ! Moon
• näe valkokankailla vuoden kiinnostavimmat, ajankohtaisimmat ja parhaat elokuvat !
• 6.9.2025 Työpajankatu 2 11–20 Vapaa pääsy SADONKORJUU TEURASTAMON Satokauden reseptejä, herkkuja, kojuja, musiikkia ja Urban&Local Farmer’s Market Yhteistyössä: Yhteistyössä: