Voima 6/2025 - Lehtiluukku.fi

SAAMENMAA • SIBELIUS • PALESTIINA Anni Marttinen Miten talous rikkoi planeetan 6/2025 1.9.–5.10. SUOMEN SUURIN KULTTUURILEHTI
My Mind is a BEAST Mieleni on PETO O kahvilawillensauna.fi LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO kansallisteatteri.fi PÄÄSYLIPPUJA AJATUSTEN MAAILMAAN ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 24.9.2025 KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 19.11.2025 SUOMEN KANTAESITYS TAIVASSALISSA 17.9.2025 KANTAESITYS OMAPOHJASSA 25.11.2025 KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 10.9.2025 VÄINÖ LINNA – LAURI MAIJALA VÄINÖ LINNA – LAURI MAIJALA TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA TÄÄLLÄ POHJANTÄHDEN ALLA Suomen suvi on kaunis. Mutta lyhyt. Suomen suvi on kaunis. Mutta lyhyt.
My Mind is a BEAST Mieleni on PETO O
Avoinna nyt 8.6.–21.9.2025 Kuvataiteen suurtapahtuma Helsinki Biennaali kutsuu Vallisaareen, Esplanadin puistoon ja HAM Helsingin taidemuseoon. helsinkibiennaali.fi Kumppani Liikkumisen vapautta jo kymmenettä kautta Syksy fillarit Syksy fillarit 10€/kk Jatkuva tilaus Kausi 35€ hsl.fi/kaupunkipyorat
Avoinna nyt 8.6.–21.9.2025 Kuvataiteen suurtapahtuma Helsinki Biennaali kutsuu Vallisaareen, Esplanadin puistoon ja HAM Helsingin taidemuseoon. 8.6.–21.9.2025 helsinkibiennaali.fi A FILM BY ANNA ERIKSSON ”Nainen ja valta. Seksuaalisuus ja kuolema” TRILOGIAN HUIKEA PÄÄTÖS Elokuvateattereissa 26.9.
ILMOITUS ILMOITUS IHMINEN ON AINA ENEMMÄN DRAG AFFAIR JUKKA LAAJARINNE & MARI LUOMA: KOKKA KOHTI TUNTEMATONTA ALK USY KSY N MER KKI TUO TTE ET Psykologi, FT Veli Matti Heikkilän kirja on laaja katsaus filosofiseen antropologiaan. Heikkilä etsii teoksessaan ihmisyyttä. Kaiken merkittävän päätöksenteon taustalla on maailmankuva ja ihmiskäsitys – yhteiskunnallisen päätöksenteonkin. Erityisesti nyt maailman myllerrysten keskellä meidän on kysyttävä itseltämme ihmiskäsityksestämme. Millaisena meidän on nähtävä itsemme ja toisemme? Millaiseen ihmisyyteen meidän olisi kasvettava? 638 sivua Valon museon nettikaupassa 30 € www.ahola-valo.fi Tampereen ikiomat kingit Kiukkupussy ja Narri Koira vievät kotimaisen kingeilyn ilosanomaa syksyllä 2025 ympäri Suomea. Drag Affairissa yhdistyy sateenkaarevat hääjuhlat, farssin ainekset sekä perinteinen kabaree-iltama. Joka kaupungissa vaihtuvat juhlavieraat drag-taivaan huipulta. Seinäjoki 5.9., Uusikaupunki 26.9., Oulu 25.10., Joensuu 5.12., Tampere 31.12. Liput ja lisätietoa: diivavalitys.fi Riikkinen ja Oukka tutkivat -sarjan kuudes osa vie lukijansa maailman vaikeapääsyisimpiin kolkkiin ja avaruuden korkeuksiin. Tutuksi tulevat niin tutkimusmatkojen kiehtova historia kuin eri aikojen keinot kerätä tietoa. Lastenkirjasarja on ideoitu tiedekasvatuksen asiantuntijoiden kanssa. Se voitti Lauri Jäntin säätiön parhaalle lastenja nuorten kirjalle jaettavan Tieto-Lauripalkinnon 2025. Sarja sopii erityisesti 6–9-vuotiaille. kauppa.gaudeamus.fi OLLI-PEKKA JAUHIAINEN: SUKUPUUT Luomu Silmusalaatit viljellään nykyään Keravalla, uusissa tiloissa. Silmusalaatit on pakattu kotimaiseen FSC sertifioituun kartonkiin, jonka voi kierrättää nestekartonkina, ilman että ikkunakalvoa tarvitsee poistaa. Pienissä versoissa on paljon makua ja eri makuvaihtoehtoja on yhteensä neljä erilaista. Säilytä jääkaapissa, ota käyttöön leivänpäälle tai salaatiksi haarukalla. Viimeinen käyttöpäivä rasian kannessa. www.silmusalaatti.fi – yhteiskunnallisen päätöksenteonkin. Erityisesti nyt maailman myllerrysten keskellä meidän on kysyttävä itseltämme ihmiskäsityksestämme. Millaisena meidän on nähtävä itsemme ja toisemme? Millaiseen ihmisyyteen meidän tuksen asiantuntijoiden kanssa. Se voitti Lauri Jäntin säätiön parhaalle lastenja nuorten kirjalle jaettavan Tieto-Lauripalkinnon 2025. Sarja sopii erityisesti 6–9-vuoKONSTRUNDAN -TAIDEKIERROS Jo 18. kerran Konstrundan tarjoaa mahdollisuuden vierailla kuvataiteilijoiden, käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijaresidenssien työhuoneilla ja tiloissa ympäri Suomea. Tutustu taiteeseen ja sen tekijöihin Suomen suurimmassa avoin ateljee -tapahtumassa 6.–7.9.2025. Löydä lähin vierailukohteesi tutustumalla taiteilijoiden profiileihin, haastatteluihin ja Konstrundan-karttaan verkkosivuillamme. Konstrundan – avoimet ateljeet 2025 Pe–La 6.–7.9.2025, klo 11–17 @konstrundan konstrundan.fi JOHANNA SINISALO: JOUTSENLAULU Kansainvälisen tähtikirjailijan mestariteos lajien välisistä suhteista ja aistiemme rajoista kätkettyjen salaisuuksien maailmassa. Suomalaissyntyinen Jane asuu Yhdysvalloissa ja pelastaa etätyönä ihmishenkiä tulipaloista ja lumivyöryistä. Joutsenlaulu kertoo taiturimaisesti kielestä, tajunnasta ja siitä, mitä valitsemme olla näkemättä, kun oma etumme ja luonto joutuvat vastakkain. www.otava.fi Tunnetun trillerikirjailijan uusin teos on huikea yhdistelmä jännitystä, tiedettä ja mytologiaa. Suomalaisille rakas lomakohde Teneriffa näyttäytyy uudessa valossa, kun meriteknologiayhtiö kehittää uutta ratkaisua maailman energiaongelmiin. ”Krakenin saaren tiedeja tieteiselementit sekä paikoin varsin kiihkeän jännitteen rakentaminen ovat Isomäellä hyvin hallussa. (…) Isomäki kuvailee merenalaisia eläimiä ja maisemia lumoutuneen innokkaasti. Samalla hän onnistuu vetämän lukijan mukaansa näihin ihmeellisiin ja mysteerien täyteisiin todellisuuksiin.” -HS www.intokustannus.fi RISTO ISOMÄKI: KRAKENIN SAARI Junan ikkunassa vilisee loputon metsä, kun aikuinen poika matkustaa kotipaikkakunnalle isän pyynnöstä. Kaupunkilaistuneen pojan on tutustuttava perintömetsään ja otettava moottorisaha omaan käteensä. Isä unelmoi tukki pinoista, poika sammaleisesta satumetsästä. Kuuset saavat todistaa isän ja pojan, perinteiden ja luontoarvojen törmäystä. Todelliset haavat ulottuvat syvemmälle – aiem piin sukupolviin asti. www.atena.fi LUOMUA KERAVALTA
6 / 2025 • 7 1.9.–5.10.2025 VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.? , toimituksen sähköposti toimitus@voima.? , voima.? | VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA KukkaMaria Ahokas | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen |KANSI Nauska | TOIMITUS Alexandre Kallio, Elli Kaunisto, Tuomas Rantanen, Vilppu Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä |TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Timo Kalevi Forss, Laura Gustafsson, Elisa Helenius, Julius Halme, Janne Hukkinen, Ville Hänninen, Antti Kurko, Katariina Mäkinen, Mika Pekkola, Janne Siironen, Kaisu Tervonen, Karstein Volle & Venla Välikangas | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luontoliitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Tuomas Rantanen & Vilppu Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? | VOIMAN VUOSITILAUS 8 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 14571005 (painettu) 27373029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.? /rekisteriseloste | VLAST!sarjassa Voima julkaisee Venäjää ja ItäEurooppaa käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. Voiman metsäjournalismia tukee Koneen säätiö. | Vapaa Palestiina! TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 Juha Kauppinen Saamenmaa militarisoituu 20 Kerava 23 TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA Vastamainos 12 ILMOITUS ILMOITUS IHMINEN ON AINA ENEMMÄN DRAG AFFAIR JUKKA LAAJARINNE & MARI LUOMA: KOKKA KOHTI TUNTEMATONTA ALK USY KSY N MER KKI TUO TTE ET Psykologi, FT Veli Matti Heikkilän kirja on laaja katsaus filosofiseen antropologiaan. Heikkilä etsii teoksessaan ihmisyyttä. Kaiken merkittävän päätöksenteon taustalla on maailmankuva ja ihmiskäsitys – yhteiskunnallisen päätöksenteonkin. Erityisesti nyt maailman myllerrysten keskellä meidän on kysyttävä itseltämme ihmiskäsityksestämme. Millaisena meidän on nähtävä itsemme ja toisemme? Millaiseen ihmisyyteen meidän olisi kasvettava? 638 sivua Valon museon nettikaupassa 30 € www.ahola-valo.fi Tampereen ikiomat kingit Kiukkupussy ja Narri Koira vievät kotimaisen kingeilyn ilosanomaa syksyllä 2025 ympäri Suomea. Drag Affairissa yhdistyy sateenkaarevat hääjuhlat, farssin ainekset sekä perinteinen kabaree-iltama. Joka kaupungissa vaihtuvat juhlavieraat drag-taivaan huipulta. Seinäjoki 5.9., Uusikaupunki 26.9., Oulu 25.10., Joensuu 5.12., Tampere 31.12. Liput ja lisätietoa: diivavalitys.fi Riikkinen ja Oukka tutkivat -sarjan kuudes osa vie lukijansa maailman vaikeapääsyisimpiin kolkkiin ja avaruuden korkeuksiin. Tutuksi tulevat niin tutkimusmatkojen kiehtova historia kuin eri aikojen keinot kerätä tietoa. Lastenkirjasarja on ideoitu tiedekasvatuksen asiantuntijoiden kanssa. Se voitti Lauri Jäntin säätiön parhaalle lastenja nuorten kirjalle jaettavan Tieto-Lauripalkinnon 2025. Sarja sopii erityisesti 6–9-vuotiaille. kauppa.gaudeamus.fi OLLI-PEKKA JAUHIAINEN: SUKUPUUT Luomu Silmusalaatit viljellään nykyään Keravalla, uusissa tiloissa. Silmusalaatit on pakattu kotimaiseen FSC sertifioituun kartonkiin, jonka voi kierrättää nestekartonkina, ilman että ikkunakalvoa tarvitsee poistaa. Pienissä versoissa on paljon makua ja eri makuvaihtoehtoja on yhteensä neljä erilaista. Säilytä jääkaapissa, ota käyttöön leivänpäälle tai salaatiksi haarukalla. Viimeinen käyttöpäivä rasian kannessa. www.silmusalaatti.fi – yhteiskunnallisen päätöksenteonkin. Erityisesti nyt maailman myllerrysten keskellä meidän on kysyttävä itseltämme ihmiskäsityksestämme. Millaisena meidän on nähtävä itsemme ja toisemme? Millaiseen ihmisyyteen meidän tuksen asiantuntijoiden kanssa. Se voitti Lauri Jäntin säätiön parhaalle lastenja nuorten kirjalle jaettavan Tieto-Lauripalkinnon 2025. Sarja sopii erityisesti 6–9-vuoKONSTRUNDAN -TAIDEKIERROS Jo 18. kerran Konstrundan tarjoaa mahdollisuuden vierailla kuvataiteilijoiden, käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijaresidenssien työhuoneilla ja tiloissa ympäri Suomea. Tutustu taiteeseen ja sen tekijöihin Suomen suurimmassa avoin ateljee -tapahtumassa 6.–7.9.2025. Löydä lähin vierailukohteesi tutustumalla taiteilijoiden profiileihin, haastatteluihin ja Konstrundan-karttaan verkkosivuillamme. Konstrundan – avoimet ateljeet 2025 Pe–La 6.–7.9.2025, klo 11–17 @konstrundan konstrundan.fi JOHANNA SINISALO: JOUTSENLAULU Kansainvälisen tähtikirjailijan mestariteos lajien välisistä suhteista ja aistiemme rajoista kätkettyjen salaisuuksien maailmassa. Suomalaissyntyinen Jane asuu Yhdysvalloissa ja pelastaa etätyönä ihmishenkiä tulipaloista ja lumivyöryistä. Joutsenlaulu kertoo taiturimaisesti kielestä, tajunnasta ja siitä, mitä valitsemme olla näkemättä, kun oma etumme ja luonto joutuvat vastakkain. www.otava.fi Tunnetun trillerikirjailijan uusin teos on huikea yhdistelmä jännitystä, tiedettä ja mytologiaa. Suomalaisille rakas lomakohde Teneriffa näyttäytyy uudessa valossa, kun meriteknologiayhtiö kehittää uutta ratkaisua maailman energiaongelmiin. ”Krakenin saaren tiedeja tieteiselementit sekä paikoin varsin kiihkeän jännitteen rakentaminen ovat Isomäellä hyvin hallussa. (…) Isomäki kuvailee merenalaisia eläimiä ja maisemia lumoutuneen innokkaasti. Samalla hän onnistuu vetämän lukijan mukaansa näihin ihmeellisiin ja mysteerien täyteisiin todellisuuksiin.” -HS www.intokustannus.fi RISTO ISOMÄKI: KRAKENIN SAARI Junan ikkunassa vilisee loputon metsä, kun aikuinen poika matkustaa kotipaikkakunnalle isän pyynnöstä. Kaupunkilaistuneen pojan on tutustuttava perintömetsään ja otettava moottorisaha omaan käteensä. Isä unelmoi tukki pinoista, poika sammaleisesta satumetsästä. Kuuset saavat todistaa isän ja pojan, perinteiden ja luontoarvojen törmäystä. Todelliset haavat ulottuvat syvemmälle – aiem piin sukupolviin asti. www.atena.fi LUOMUA KERAVALTA Vilppu Rantanen Hala Omran 50 Bayrem Ben M’rad Sibelius 44 Akseli GallenKallela: Symposion, 1894 Vilppu Rantanen Häirikötpäämaja LIITE: VAPAA-AJATTELIJAT ISRAEL NÄLKIINNYTTÄ Ä palestiinalaisia siviilejä, ampuu lapsia ja pakkosiirtää ihmisiä kodeistaan. Miten toimii Suomen hallitus? Haparoivasti ja ristiriitaisesti. Käytännössä mikään ei ole muuttunut. Petteri Orpo, suorista hallituksen rivit. Ulkoministeri Elina Valtonen, lisää painostusta kansainvälisillä foorumeilla. Suomen pitää lopettaa asekauppa Israelin kanssa – silläkin uhalla, että se olisi epäedullista meille. Kesällä Helsingin Sanomat raportoi, että Gazasta on löytynyt Israelin käyttämiä aseita, jotka suomalaisnorjalaisen aseteollisuusyritys Nammon tytäryhtiö oli valmistanut. Suomalainen Patria omistaa puolet Nammosta, ja Suomen valtio on puolestaan Pat rian enemmistöomistaja. Emme voi olla tarjoamassa aseita valtiolle, joka parhaillaan toteuttaa kansanmurhaa. Vertailun vuoksi: Suomen poliittinen johto on tuominnut selväsanaisesti Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Taloudellinen painostus on järeä keino, ja Venäjälle on asetettu talouspakotteita hyökkäyssodan alettua. Palestiinan muka monimutkaisen tilanteen ja valtion tunnustamisen ympärillä kuitenkin kierrellään ja kaarrellaan poliittisista syistä. TOTTA ON , että tragedialla on pitkät historialliset juuret, joita avaamme jutussamme (s. 31). Julius Halme haastatteli juttua varten Lähi-idän mediasodan tutkija Tapio Kujalaa, jonka mielestä keskustelu Palestiinan valtion tunnustamisesta harhautuu kuitenkin pois ydinkysymyksestä: Miten Israelin toimiin reagoidaan? Kujalan mukaan erilaisten poliittisten lausuntojen tekeminen ei ole ratkaisu, vaan pitäisi käyttää talouspakotteita, samanlaisia toimia, joilla esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheid-politiikka aikoinaan lopetettiin. Vuoropuhelu Israelin kanssa on osoittautunut tehottomaksi. Kyseessä ei ole Kujalan mukaan samanlainen demokratia, jollaista Euroopassa on totuttu ajattelemaan. Turvallisuuskoneiston massiivinen valta ja väestön epätasa-arvo eivät kuulu demokraattiseen valtioon, hän sanoo. Tarvitaan taloudellista painostusta. Euroopan unioni on Israelin suurin kauppakumppani, jota EU voisi painostaa assosiaatiosopimuksen jäädyttämisellä. Sopimus on poliittisen ja taloudellisen yhteistyön perusta, joka antaa Israelille muun muassa tullivapauden ja mahdollisuuden päästä mukaan EUhankkeisiin. Sen ehtona on kuitenkin ihmisoikeuksien noudattaminen. PETTERI ORPO ja Elina Valtonen, kuunnelkaa Alexander Stubbia. Tasavallan presidentti on valmis tunnustamaan Palestiinan valtion, jos valtioneuvosto niin esittää. Se on tärkeä poliittinen askel, mutta kiireellisintä juuri nyt olisi Israelin pakottaminen välittömään tulitaukoon. Avustusrekat pitää päästää Gazaan. Israel on aiheuttanut humanitaarisen kriisin, joka sen pitää myös lopettaa. Elokuisilla suurlähettiläspäivillä Stubb sanoi oikein: ”Gazan kriisi ei ole vain humanitaarinen epäonnistuminen, se on ihmisyyden epäonnistuminen.” KUKKA-MARIA AHOKAS Suomi, painosta Israelia nyt Pääkirjoitus ISRAEL NÄLKIINNYTTÄ Ä laisia siviilejä, ampuu lapsia ja pakkosiirtää ihmisiä kodeistaan. Miten toimii Suomen hallitus? Haparoivasti ja ristiriitaisesti. Käytännössä mikään ei ole muuttunut. Petteri Orpo, suorista hallituksen rivit. Ulkoministeri Elina Valtonen lisää painostusta kansainvälisillä foorumeilla. Suomen pitää lopettaa asekauppa Israelin kanssa – silläkin uhalla, että se olisi epäedullista meille. Kesällä Helsingin Sanomat toi, että Gazasta on löytynyt Israelin käyttämiä aseita, jotka suomalaisnorjalaisen aseteollisuusyritys Nammon tytäryhtiö oli valmistanut. Suomalainen Patria omistaa puolet Nammosta, ja Suomen valtio on puolestaan Pat rian enemmistöomistaja. Emme voi olla tarjoamassa aseita valtiolle, joka parhaillaan toteuttaa kansanmurhaa. Vertailun vuoksi: Suomen poliittinen johto on tuominnut selväsanaisesti Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan. Taloudellinen painostus on järeä keino, ja Venäjälle on asetettu talouspaSuomi, painosta Israelia nyt Pääkirjoitus N au sk a
Iida Turpeinen kirjailija 1. KÄSITTELET KIRJASSASI ELOLLISET LUONTOKATOA JA TEET VÄITÖSKIRJAA LUONNONTIETEIDEN JA KIRJALLISUUDEN RISTEYMISTÄ. KERRO MEILLE, MITEN LUONTOKADOSTA PITÄISI PUHUA. Hirveä kysymys, en tiedä! Jos tietäisin, olisin huutamassa vastausta toreilla ja turuilla. Halusin välttää lähestymistapaa, jossa urbaani milleniaali ahdistuu kaupassa, kun ei tiedä, pitäisikö ostaa kauravai soijamaitoa. Lähdin katsomaan historiasta käsin, kuinka olemme päätyneet nykyiseen pisteeseen. Se oli avartavaa. En tiennyt aloittaessani, että vasta 1800-luvulla tajuttiin, että sukupuutto on ylipäätään mahdollinen. 2. YMPÄRISTÖ ON MUOTIAIHE. LASKELMOITKO AIHEENVALINNASSA? Kun kirjoitin, kukaan ei sanonut, että ai vitsi, oletpa keksinyt tosi mediaseksikkään aiheen, 1700-luvulla sukupuuttoon kuolleen merinisäkkään. Kun äitini kertoi ympäristötutkimuksen alan kollegoilleen aiheestani, he sanoivat, että kirjan tulee lukemaan noin kolme ihmistä. Markkinointipuolella on mietitty, miten Elollisia voisi markkinoida mainitsematta sukupuuttoa tai luontokatoa, koska kuka haluaa lukea näin masentavista aiheista. Jos olisin laskelmoinut, olisin yrittänyt kirjoittaa vetävän dekkarin luontokadosta. Se olisikin ollut hyvä idea, olisi pitänyt tajuta! 3. KIRJALLISUUTTA EI LUE SUOMESSA ENÄÄ KUKAAN. TÄNÄ SYKSYNÄ ELOLLISET ILMESTYY KUITENKIN YLI KYMMENENÄ UUTENA KÄÄNNÖKSENÄ. OLLAANKO MUUALLA MAAILMASSA VALVEUTUNEEMPIA? Kirjallisuutta on oltu kuoppaamassa aina. Radion ja telkkarin piti tappaa kirjallisuus, ja nyt kirjallisuus voidaan kuopata, kun meillä on tekoäly. Suomessa kirjailija kiinnostaa paljon, Saksassa ei ketään. Siellä minulta kysytään kysymys tai kaksi, ja sitten saksankielinen näyttelijä lukee kirjaani, ja istun lavalla kuuntelemassa. Erilaisuuteen meni hetki tottua, mutta se on mahtavaa. VENLA VÄLIKANGAS KOLME NOPEAA Ympäristöpolitiikan professuuri lakkautetaan Su sa nn a Ke kk on en H elsingin yliopisto ei jatka ympäristöpolitiikan professuuria, kun jään tehtävästä eläkkeelle lokakuussa. Professuurien lakkauttamisessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä yliopistot uudistavat opetustaan ja tutkimustaan jatkuvasti. Harva kuitenkaan ajattelee, että ympäristöpolitiikka on menettänyt ajankohtaisuutensa. Mikä saa Helsingin yliopiston viilenemään ympäristöpolitiikalle, vaikka ympäristö vain kuumenee? Olen toistuvasti tivannut tätä Helsingin yliopiston ylimmältä johdolta. Vastauksia on kaksi. Ensimmäinen on väistely: ympäristöpolitiikan verkostomainen professuuri ei kuulemma ole minkään tiedekunnan ytimessä eikä vastuulla. Toinen on vaikeneminen. Molemmat vastaukset tarjoavat ituja pohtia asian laajempaa tiedeja yhteiskuntapoliittista merkitystä. Ympäristöpolitiikan professuuri perustettiin vuonna 2001 yhteiseksi oppituoliksi kolmeen tiedekuntaan: valtiotieteelliseen, bioja ympäristötieteelliseen ja maatalous-metsätieteelliseen. Tämä oli perusteltua, koska alan haasteet eivät kunnioita perinteisten tieteenalojen rajoja. Tiedekuntien rajapinnat tarjosivatkin hedelmällisen maaperän kestävän kehityksen uusien ammattilaisten kouluttamiselle. Professuurin tulevaisuudelle ne ovat kuitenkin osoittautuneet Akilleen kantapääksi. Johtaja toisensa jälkeen on yliopistolla väistellyt kysymystä ympäristöpolitiikan professuurin jatkosta toteamalla, ettei jatkosta päättäminen ole hänen asiansa tai ettei ympäristöpolitiikka ole juuri hänen johtamansa tiedekunnan ytimessä. Ympäristöpolitiikka häviääkin yliopistosta näen näisen vaivattomasti, kun jokainen vastuullinen päättäjä päättää olla päättä mättä. Väistelystä syntyy tiedepoliittisesti outo tilanne. Tutkimusrahoittajat Suomessa ja Euroopassa pyrkivät strategioissaan vastaamaan suuriin globaaleihin kestävyyshaasteisiin. Niin myös Helsingin yliopisto – mutta toteuttaa strategiaansa lakkauttamalla ympäristöpolitiikan oppituolin ja Helsingin yliopisto rummuttaa strategiassaan kestävyyttä ja ympäristöä, mutta käytännössä kääntää niille selkänsä. TEKSTI JANNE HUKKINEN VIERASKYNÄ Opiskelijoiden toimeentulo hallituksen leikkuriin TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS Kokonainen sukupolvi pakotetaan velkaantumaan. Erityisen karut seuraukset uudistuksella on vähemmistöille, kuten vammaisille, muistuttaa asiantuntija. E lokuussa valtaosa opiskelijoista siirtyi pois yleisen asumistuen piiristä pienempään opintotuen asumislisään. Muutos on suuri leik kaus suoraan opiskelijoiden toimeentuloon, sanoo Suomen ylioppilaskuntien liitto SYLin hallituksen jäsen Maria Saita. ”Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tuki pienenee jopa lähes sata euroa kuukausitasolla, vuositasolla lähes 2 000 euroa. Opiskelijalle määrä on huomattava etenkin, kun kohtuuhintaisia asuntoja ei ole tarjolla riittävästi”, Saita sanoo. Merkittävä muutos on, että jatkossa opiskelija on oikeutettu asumisen tukeen vain opintokuukausien aikana. Jos sopivia kesäopintoja ei ole, eikä opiskelija saa kesätöitä, pahimmillaan opiskelija jää kesän ajaksi tyhjän päälle. ”Poliittista valtaa saa käyttää, mutta toki sitten voidaan kysyä, olemmeko ikään kuin siirtyneet siksakpolitiikkaan, jossa kukin hallitus peruuttelee toisten päätöksiä”, sanoo valtiosääntöasiantuntija ja Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtori Pauli Rautiainen. Hän lisää, että tämänkaltainen päätöksenteko heikentää vakautta, jonka perusteella ihminen on ennen voinut tehdä luottamukseen perustuvia, asumiseen, opiskeluun ja työntekoon liittyviä ratkaisuja, joihin sisältyy myös riskejä. KUN HALLITUS PÄ ÄTTI opiskelijoiden siirtämisestä pois yleisen asumistuen piiristä vuonna 2024, SYL vastusti muutosta. SYLissä huolena on päätöksen vaikutus erityisesti pienituloisimpiin opiskelijoihin, Saita sanoo. SYL on esittänyt useita konkreettisia keinoja opiskelijoiden tilanteen helpottamiseksi. Yksi keino olisi palauttaa opintorahaan indeksikorotus ja säätää myös asumislisään indeksikorotus, jotta opintotuen taso pysyy kustannustason nousun mukana. Toinen keino olisi lisätä opintotukikuukausien määrää nykyisestä. Lisäksi opintolainasta tulisi tehdä Saitan mukaan ”turvallisempi” siten, että tarvittaessa korkojen takaisinmaksuun olisi mahdollista saada apua nykyistä helpommin. Tällä hetkellä lapseton henkilö voi saada korkoavustusta, jos hänen tulonsa ovat enintään 1 589 euroa kuukaudessa. Tätä tulorajaa SYL nostaisi. Saitan mukaan moni opiskelija on huolissaan Suomen huonosta työllisyystilanteesta ja siitä, ettei töitä mahdollisesti löydy valmistumisen jälkeen. Silloin lainaa on vaikeaa maksaa takaisin. Yhä useammalle laina on kuitenkin välttämättömyys, ja ilman sitä opiskelijan ei ole mahdollista päästä edes perusturvan tasolle, Saita toteaa. Onko oikein, että yhä useampi joutuu kattamaan päivittäismenojaan lainalla, hän kysyy. ”SYLissä on huoli siitä, että tätä myötä Suomessa on kokonainen sukupolvi ihmisiä, jotka ikään kuin pakotetaan velkaantumaan.”
6 / 2025 • 9 Karstein Volle M arty B / W ikim ed ia C om m on s pönkittämällä perinteisiä tieteen aloja tiedekunnissa, jotka ovat säilyneet muuttumattomina vuosikymmeniä. Jotkut jopa vuosisatoja. Ympäristöpolitiikan alasajo on myös yhteiskuntapolitiikkaa. Kun yliopistojen rahoituksesta suurin osa tulee julkisista varoista, herkistyy yliopistojen johto poliittisen vallankäytön painotuksille. Nyt politiikan puntarit ovat oikeistopopulismin puolella. On todennäköistä, että pelkkä herkistyminen – vailla poliittista painostusta – riittää vaikuttamaan yliopistojohdon päätöksiin. Yliopistojohdon vaikeneminen ympäristöpolitiikan alasajosta saattaa kertoa haluttomuudesta avata kiusallisia poliittisia taustavaikuttimia päätöksen takana. Ympäristöpolitiikka ei ole nykyhallituksessa pop. Ympäristöpolitiikan opetuksen ja tutkimuksen alasajo on tarkoituksenmukainen nöyrtyminen nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä, jossa yliopistorahoitusta uhkaa giljotiini. Tämä on puhdasta spekulaatiota, jota on lähes mahdotonta näyttää toteen. Mutta ihan samanlaisella dynamiikalla spekuloivat New York Timesin journalistit selittäessään Trumpin hallinnon vaikutuksia yhdysvaltalaiseen yhteiskuntaan – myös yliopistoihin ja museoihin. Kirjoittaja on Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan professori. Rautiainen nostaa esille näkökulman siitä, että nyt keskustelussa painottuu muutosten vaikutus keskimääräisesti. Hän sanoo, että olisi tärkeää keskustella enemmän myös vähemmistövaikutuksista. Nykyinen julkinen keskustelu käsittelee opiskelijoita yhtenä ryhmänä, hän lisää. Opiskelijat kuitenkin ovat keskenään hyvin erilaisissa tilanteissa. Heidän joukossaan on esimerkiksi pitkäaikaissairaita, työttömiä ja maahanmuuttajia. OSA OPISKELIJOISTA on erityisen haavoittuvassa asemassa, ja vähemmistöt jäävät Rautiaisen mukaan syrjään keskustelussa. ”Esimerkiksi hallituksen toteuttamat aikuisten vammaisetuuksien ja työkyvyttömyyseläkkeiden ikärajojen nostot leikkasivat merkittävästi etenkin vaikeasti aistija liikuntavammaisten opiskelijoiden etuuksia. Tämän ryhmän työllisyysaste on Suomessa Euroopan alhaisimpia, jolloin he eivät kykene hankkimaan lisätuloja työmarkkinoilta edes siinä missä muut opiskelijat. Kun huomioidaan vielä leikkaukset vammaispalveluihin, juuri vammaisten opiskelijoiden kohdalla hallituksen säästötoimien yhteisvaikutus on valtaisa.” Rautiainen sanoo, että vähemmistöt jäävät usein sivuun keskustelusta, koska suuret järjestelmämuutokset ovat muuttaneet rajusti kaikkien opiskelijoiden asemaa. ”Mutta aivan erityisesti tällaisina aikoina keskustelussa pitäisi kuljettaa myös toista tarinaa.” Hallitus päätti opiskelijoiden siirtämisestä asumis tuelta asumislisälle kehysriihessä 2024. La uri H eik kin en , valt ion eu vo sto n kan slia
10 • 6 / 2025 Niin kaunis on Maa Ihminen tuhoaa luonnontilaisia ekosysteemejä ja siirtää hiiltä ilmakehään, biologi-toimittaja Juha Kauppinen suree. TEKSTI JA KUVA VILPPU RANTANEN ”K ato, sudenkorento.” Haastattelu Sipoonkorven kansallispuistossa on ollut käynnissä vain hetken, kun siivekäs otus pyörähtää ympärillämme. ”Oliko?” ympäristöja luontotoimittaja Juha Kauppinen kysyy oitis. Hän on hajottanut silmälasinsa, mutta naarmuisista varalaseista huolimatta lajintunnistus on nopeaa. ”Ukonkorento. Joo, kirjoukonkorento, hauska.” Seuraa asiaa lajin tavasta kierrellä suomalaisissa metsissä joskus kaukanakin vesistä. Sitä riittää – Kauppinen on harrastanut sudenkorentoja vuodesta 1997 ja tehnyt biologian gradunsa ruskoukonkorentojen saalistuskäyttäytymisestä. Ei hänestä kuitenkaan ammattibiologia tullut, tuli toimittaja. Ehkä siksi, että Kauppinen on aina ”monomaanikko hetken aikaa”. Toimittajana Kauppinen on tullut tunnetuksi muun muassa paljastettuaan Yleisradion taipumisen poliittisen painostuksen alla ja seurattuaan Talvivaaran kaivoksen farssimaisia vaiheita. Olemme tulleet Sipoonkorpeen keskustelemaan hänen tietokirjoistaan. Keväällä ilmestynyt Kertomus Maasta on niin kutsutun luontotrilogian kolmas osa. TIAISIA, PUNARINTA ja puukiipijöitä. Haastattelun lomassa Kauppinen tunnistelee ympäröivän metsän lintuja. Millainen on hyvä metsä? ”Sellainen, joka on saanut olla riittävän kauan ilman ihmisen kosketusta”, Kauppinen vastaa. ”Mä tykkään nähdä metsän luonnollisia piirteitä.” Esimerkiksi kirjanpainajakuoriaisen kaatamat puut eivät ahdista Kauppista, nekin kuuluvat metsään. Luonnontilaisessa metsässä kirjanpainaja ei useimmiten ole ongelmakaan, sillä puuston ja kirjanpainajan luontaisten vihollisten ja loisten monimuotoisuus estävät sen leviämistä. Samalla se on avainlaji, joka avaa metsään pieniä aukkoja. Niissä lämpö ja kuollut puu suosivat hyönteisiä, joiden perässä taas linnut saapuvat paikalle. ”Tässäkin on tikkoja, tiaisia, rastaita, se ei ole sattumaa.” Metsänomistajan ahdistuksen tuholaisista Kauppinen ymmärtää – tämän suhde metsään on erilainen kuin biologi-toimittajalla. Biologina Kauppinen tunnistaa lajeja ja ymmärtää metsätyyppejä, mutta opintojen sijaan todellinen koulu luonnon katsomiseen oli luontotrilogian esikoisen, Monimuotoisuus-teoksen kirjoittaminen. Hän joutui silloin ajattelemaan metsän toimintaa perusasioista alkaen, nollapisteestä. ”Että mitä metsässä tapahtuu, kun puu kaatuu.” Biologi katsoo metsää tieteilijänä, oman rationaalisuutensa kautta. ”Biologina lähtökohta metsään on, että se ei ole jotain myyttistä ja merkillistä, vaan että tätä voi selittää tieteellä, ja että kaikki mitä täällä tapahtuu, on tavalla tai toisella evoluution synnyttämää.” Kertomuksessa Maasta Kauppinen kirjoittaa myös, miten evoluutioteoria paikkansapitävyydestään huolimatta on vinouttanut nykyihmisen käsitystä luonnosta. Luonto ole pelkkää kilpailua ja vahvimman selviämistä vaan myös kilpailun väistämistä ja lajien välistä yhteistyötä. Lajit täydentävät toisiaan, millä on suuri merkitys kokonaisuuden kannalta. KYSYN KAUPPISELTA , näkeekö hän metsää enää samalla tavoin kuin lapsena. Hän vastaa, että juuri siinä biologin näkökulma nousee esiin. ”Se on tavallaan vähän surullista, mitä biologiminä tekee muulle minälle, että se ottaa sen rationaalisesti haltuunsa ja istuttaa ajatuksen, että tää on oikea tapa nähdä metsä.” Tauot sanojen välissä pitenevät, kun Kauppinen miettii vastaustaan. ”Mä oon ehdottomasti viime vuodet halunnut löytää uuden tavan kokea metsän. Mä haluan... Mä haluan saada mun tunteet pintaan enemmän. Omien tunteiden ja metsän kokemista jollain muulla tavalla kuin biologin, mä kaipaan sellaista ihan hirveästi.” MILLAINEN ON tunteiden ja kovan faktan suhde, jos halutaan saada ihmiset kunnioittamaan luontoa? ”Tunne riittää vaan tiettyyn pisteeseen asti”, Kauppinen sanoo. Ei toisaalta tietokaan yksin riitä, hän pohtii. ”Lause, että ’meillä on jo kaikki tieto, meidän pitäisi vain toimia’, ei ole kestävä, se ei kanna”, Kauppinen sanoo painokkaasti. Pitäisi pysähtyä kysymään, kuka on se ”me”. Se, että tietoa on olemassa, ei vielä tarkoita että sitä olisi esimerkiksi metsätutkimukseen perehtyneen piirin ulkopuolella. Tutkimustiedon laajaan hetteikköön myös hukkuu helposti. ”MÄ TYKKÄÄN NÄHDÄ METSÄN LUONNOLLISIA PIIRTEITÄ.”
J oskus vuoden 1750 paikkeilla Afrikan Mandinkassa, myöhemmin Gambian Jufferessä, syntyi poikalapsi, Kunta Kinte. Hän kasvoi onnellisena, kunnes hänen ollessaan noin 17-vuotias, 13. syyskuuta 1766, Thomas Davisin kipparoima rahtilaiva Lord Ligonier saapui Gambiaan. Alkoi ihmisten metsästys, ja 5. heinäkuuta laiva seilasi kohti ”uutta mannerta” mukanaan Kunta Kinte. Lord Ligonier kuljetti kuudella kannellaan 140–170 afrikkalaista epäinhimillisen karmeissa olosuhteissa. Vangeille matka oli yhtä kidutusta. Kunta Kinte oli yksi niistä yli 12 miljoonasta orjasta, joita Afrikasta vietiin Amerikan mantereelle 1400–1800 luvuilla. Hän ei elinaikanaan tiennyt, että hänen nimensä tulisi jäämään kirjallisuuden ja politiikan historiaan ja että hänen elämäänsä esiteltäisiin museoissa ja televisiossa. Kunta Kinten pohjoisamerikkalainen isäntä antoi hänelle nimen Toby Waller. Waller kertoi tarinaansa lapsilleen, jotka toistivat tarinaa jälkikasvulleen sukupolvesta toiseen. Afrikasta Waller oli kertonut sanoilla ”Kamby Bolongo”. Vuonna 1976 yhdysvaltalainen Alex Haley (1921–1992) julkaisi suvustaan kirjan Juuret (suom. Arto Häilä). Kirja alkoi esi-isän orjuudesta, tarinasta, jota Haleylle oli jo lapsuudessa kerrottu. Haley oli löytänyt ”Kamby Bolongon”, se tarkoitti Gambiajokea. Sukupolvia kiertäneet sanat olivat paljastaneet Haleylle, missä suvun alkukoti oli. Haley voitti Pulizerin ja sai aikaan maailmanlaajuisen sukututkimusbuumin. ALEX HALEYN BESTSELLERIN ilmestymisestä ei ollut vilahtava kuin 24 vuotta, kun oli ilmestyvä Voima 5/2000. Tuossa numerossa julkaistiin juristi, lordi Anthony Giffordin esitelmä vuodelta 1993 otsikolla ”Joskus tulee aika maksaa takaisin”. Siinä lordi Gifford argumentoi, miten orjakauppa on ollut kansainvälisen oikeuden vastaista, joten orjuudesta hyötyneiden maiden – erityisesti Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja muiden Euroopan maiden – pitäisi maksaa korvauksia kärsineiden Afrikan maiden hallituksille. ”Afrikan mantereella tuhottiin kukoistavia sivilisaatioita, murskattiin hallintojärjestelmiä, siirrettiin miljoonia ihmisiä väkipakolla muualle. Tämän välittömänä seurauksena oli köyhyys ja alikehittyneisyys, joka nyt vaikuttaa lähes kaikkien mustan Afrikan asukkaiden elämään.” Toisin kuin nykyajan oikeistokonservatiivit, Gifford tunnisti orjuuden olleen Britannian vaurauden suurin syy. Hän lainasi rasistista historioitsijaa, Ramsay Muiria, vuodelta 1907. Tämä oli kuvannut orjakauppaa ”Liverpoolin ylpeydeksi”: ”Se toi kaupunkiin vaurautta, joka virkisti jokaista teollisuudenalaa, tuotti pääomaa satamalle, rikastutti ja ja työllisti Lancashiren tehtaita ja avasi mahdollisuuden aivan uusiin kaupan muotoihin.” YHDYSVALLOISSA VUONNA 2025 valtaapitävät republikaanit eivät salli orjuudesta, rasismista tai sorrosta puhuttavan saati kirjoitettavan lainkaan. Varmaan heitä hävettää liikaa oma rasistinen ylimielisyytensä, joten he eivät pysty kohtaamaan asiallistakaan pohdintaa eriarvoisuudesta. Siitä huolimatta ja onneksi Kunta Kinte – Alex Haley -säätiö toimii edelleen vuonna 2025 Marylandin Annapolisissa, jonne Lord Ligonier rantautui 29. syyskuuta 1767. Lähes kolmen kuukauden merimatkan jälkeen 140 kaapatusta afrikkalaisesta vain 98 oli hengissä. Erityisesti yhden heistä, Kunta Kinten, perintö sivistää maailmaa edelleen. TEKSTI IIDA SIMES ORJIA JA LORDEJA Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. Un ive rsit y of Tex as at Arli ng ton Ph oto gra ph C olle ctio n ”Mä olen sitä mieltä, että ihmisille ei ole sanottu oikeita asioita”, Kauppinen sanoo. Sitä hän yrittää uusimmassa kirjassaan tehdä. Kertomuksen Maasta ydin on siinä tieteellisessä faktassa, että ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen ovat yhtä ja samaa kriisiä. Hiiltä on yksinkertaisesti väärässä paikassa, ja ihminen on siirtänyt sitä sinne. Kaivamalla fossiilisia polttoaineita maan syvyyksistä mutta myös muokkaamalla ekosysteemejä vuosituhansien ajan. Silloin niihin varastoitunut hiili on lähtenyt liikkeelle. ”Kun ekosysteemi varttuu, siihen kertyy paljon hiiltä. Tämän seikan voi löytää hämmästyttävästi kerta toisensa jälkeen eri ekosysteemeistä.” Tämän takia vanhoja metsiä ei tulisi hakata tai soita kuivattaa. JUHA KAUPPINEN KIRJOITTI päiväkirjaansa kysymyksen syksyllä 2020. Voisiko olla, että ihminen on leikannut planeetan ekosysteemien monimuotoisuutta niin paljon, että sen takia hiiltä jää ilmakehään? Tuolloin ekosysteemien monimuotoisuuden yhteys varastoidun hiilen määrään tunnettiin lähinnä koeasetelmatutkimuksista. ”Kuinka hyvin tämä pätee luonnossa, sitä ei tiedetty”, Kauppinen sanoo. Kysymys on vaikea tutkittava. Mistä tiedät, onko ympäristössä – maaperässä, rungoissa, kasviaineksessa – paljon hiiltä siksi, että siinä on paljon eri lajeja, vai jostain muusta syystä? Sitten Kauppinen kuuli uudesta kanadalaisesta tutkimuksesta ja lisäsi juttumatkaansa ”tuikkauksen” Yhdysvaltojen Seattlesta Kanadan Edmontoniin. ”Tuikkaus tarkoitti siis yli vuorokauden junamatkaa suuntaansa.” Kolme päivää juttusilla professori Scott Changin työhuoneessa teki asian selväksi. Tutkimus kattoi koko Kanadan alueelta satoja metsiä ja miljoonia neliökilometrejä. Läpileikkaava johtopäätös: kun metsässä on enemmän monimuotoisuutta, se kerryttää enemmän hiiltä maaperään. Toisessa tuoreessa tutkimuksessa laskettiin koko maapallon mittakaavassa, mitä monimuotoisuuden poisleikkautuminen ekosysteemeistä aiheuttaa. Se jättää hiiltä ilmakehään. Kauppinen havainnollistaa asiaa osoittamalla kansallispuiston metsää ympärillämme. Mitä jos se kaadettaisiin ja tilalle istutettaisiin yhtä puulajia? ”Siinä ei koskaan tulisi olemaan yhtä paljon hiiltä varastoituna kuin mitä luonnonmetsässä oli, ellei metsä saisi varttua vaikka 200 vuotta.” Ekosysteemeihin kajoamisen ilmastovaikutus saattaa olla samaa luokkaa kuin koko ihmisen maankäytön tai sulavan tundran vapauttamien metaanipäästöjen, Kauppinen sanoo. Vähän kuin meillä olisi jotain velkaa, jota emme tajua, että meillä on? ”Kyllä. Ja me kasvatetaan sitä velkaa koko ajan tuhoamalla luonnontilaisia ekosysteemeitä.” JUURI TÄMÄ TEKEE nykyisestä elämästämme planeetalla niin kestämätöntä, Kauppinen painottaa. Siksi puhutaan ennallistamisesta, ekosysteemien palauttamisesta luonnonmukaisempaan tilaan. Se ei kuitenkaan riitä, jos tuho jatkuu tähän tahtiin. ”Juuri siksi joku Viiankiaapa on niin tärkeä.” Sodankylään suunniteltu kaivos uhkaa kuivattaa Viiankiaavan suojellun suon. Kuivumisen myötä vapautuva hiilimäärä voisi vastata esimerkiksi Suomen metsien puuston vuotuista hiilivaraston kasvua. Tutkijat laskivat tämän Kauppiselle. Vastaavat kosteikkopaikat on ympäri maailmaa pitkälti hävitetty kuivattamalla. Viranomaiset ja kaivosyhtiö itsekin pitävät kohtaloa mahdollisena myös Viiankiaavalle, Kauppinen sanoo. ”Se on vaan älyttömän surullista kaiken muun ohella.” Kauppinen puhuu sivistyksestä: meidän pitäisi ymmärtää hillitä kaikin voimin ekosysteemien tuhoamista. Mitä ilmastokriisiin tulee, varttuneet ekosysteemit varastoivat ylimääräistä hiiltä pois ilmakehää lämmittämästä. Ne antavat meille aikaa siirtyä hiilineutraaleihin yhteiskuntiin. ”Ennallistamista vastustetaan siksi, että se puuttuu totuttuihin rakenteisiin, joissa luonnon ekosysteemien hyödyntämistä ei haluta rajoittaa ja joissa ne pidetään auki talouskäytölle.” Näin, vaikka sivistyneet taloustieteilijätkin sanovat, että luonnon tuhoamisen pitäisi olla nykyistä kalliimpaa ja vaikeampaa, Kauppinen sanoo. Päiväkirjan kysymykseen on nyt olemassa tieteellinen vastaus. Tutkimukset kertovat, että monimuotoisuuden hupeneminen voi tehdä tyhjiksi kaikki muut ihmisen ilmastotoimet, Kauppinen sanoo, kun polkumme nousee kanervikkoiselle kalliolle. ”Tarvitaan sekä fossiilisten polttoaineiden alasajoa että ekosysteemien suojelua ja ennallistamista. Nopeasti.” TÄSSÄ ON NYT sitä kovaa faktaa. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat samaa kriisiä, eikä toista voi ratkaista toisen kustannuksella. Mutta Viiankiaavalla myös tunne kertoo samaa tarinaa. ”Kun menee sinne Sakattilampien eteläpuolelle, märälle Viiankiaavalle, suokukkien ja raatteitten kukkimisaikaan ja illalla siinä on itsekseen... Se on ihan järisyttävän kaunis paikka.” Juha Kauppinen on Voiman uuden Met sä, maailma ja minä podcastin ensimmäi nen vieras. Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella apurahalla. ”IHMISILLE EI OLE SANOTTU OIKEITA ASIOITA.” Alex Haley Texasin yliopistossa vuonna 1980.
Dawn of the Circular Bioeconomy
6 / 2025 • 13 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Valtio näennäissuojelee Suomen metsiä, jakaa metsäteollisuudelle piilotukia ja antaa Metsähallituksen johdolle bonuksia hakkuista. Ympäristö kärsii, metsäekologi kritisoi. Valtio kaalimaan vartijana ”P erinteisesti Suomessa metsälobbaus on ollut vahvaa. Valtio suurentelee aina puiden hakkaamisesta tulevaa taloudellista hyötyä ja vähättelee muuta puolta. Tuijotetaan yksisilmäisesti metsän taloudellista tuottoa ja nähdään ainoastaan puiden kaatamisesta ja sahaamisesta saatava raha”, Panu Halme toteaa. Halme on Jyväskylän yliopiston luonnonsuojelubiologian ja luonnonvarojen käytön kestävyyden yliopistonlehtori. Halme myös arvelee, että hänellä on Suomen pisin titteli. Ei sillä, Halme arvioi tittelin kuvaavan toimen kuvaansa hyvin. Tiivistäen hän on kuvaillut itseään myös metsäekologiksi. ”Olen väitellyt ekologian alalta ja tutkinut koko urani metsiä ja metsäluontoon liittyviä kysymyksiä. Olen myös tutkinut metsien suojeluja ennallistamisratkaisujen merkitystä ja sitä, miten niitä voisi tehdä tehokkaammin ja järkevämmin.” Halme on perehtynyt myös siihen, miten lainsäädäntö onnistuu turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Suomen metsistä, niiden käytöstä ja suojelusta puhuttaessa yksi toimija nousee muiden yläpuolelle: valtio. Valtio omistaa yli neljäsosan Suomen metsistä ja se on myös merkittävin puuraaka-aineen myyjä. Omien omistusten käytön ohella valtio määrittää pelikenttää, jolla muut metsänomistajat toimivat. Mikä on olennaista Koska metsästä on moneksi, voi metsien ja metsäluonnon arvon jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan. Ensimmäisenä ovat luontoja ympäristöarvot itsessään. Toisena ihmisten kokemukset ja kulttuuri. Kolmantena on metsästä saatava suora taloudellinen hyöty. Halme hyväksyy tämän jaottelun, mutta huomauttaa, etteivät kate goriat ole yhteismitallisia. ”Metsäsektori aina toistelee, että pitää huolehtia tasapainoisesti näistä kaikista, mutta mitä se tasapaino tarkoittaa?” Halmeen mukaan metsäteollisuuden – ja sen myötä valtion – tapa painottaa näitä arvoja ei ole missään tapauksessa tasapainossa. Hän myös huomauttaa, että nämä ihmisen asettamat arvot ovat vain yksi tapa hahmottaa metsän merkitystä. ”Entä jos ajatellaan niin, että on ihmisen keksimät arvot, mutta ihminen on vain yksi laji. Entäpä jos jokaisen metsälajin tarpeet ja toiveet painotettaisiin samalla tavalla kuin ihmisen? Jos kalkkikäävällä, hömötiaisella ja kuukkelilla on kaikilla se sama painoarvo kuin ihmisellä?” Eri lajien yhtäläinen arvostus muuttaisi merkittävästi tällä hetkellä Suomen metsien kohtalon määräävän talouden painoarvoa. Talouden merkitys katoaisi käytännössä olemattomiin. ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että niitä ihmisen keksimiä arvoja ei kannattaisi tarkastella. Ja meidän pitäisi paljon nykyistä paremmin pyrkiä etsimään sellaisia aitoja, rehellisiä kohtia, missä ne eivät olisi niin voimakkaasti ristiriidassa keskenään.” Valtio on me Valtio olemme me valtion kansalaiset, ja näin valtion maat ja tiluksetkin ovat meidän yhteisiämme. Jos valtio tekee taloudellisesti epärationaalisia valintoja, siitä tulee tappiota meille kaikille. Epärationaalisuus näkyy muun muassa päätöksissä, joita tehdään toisaalta metsien hakkaamiseen ja toisaalta niiden suojelemiseen liittyen. Halme kuvailee valtion toimintaa ”hulluksi”. ”Viime vuosien aikana valtio on hakannut omilta mailtaan sellaisia metsiä, jotka olisivat olleet parempia suojelukohteita kuin jotkut sellaiset, joiden suojelusta valtio on maksanut yksityisille maanomistajille.” Eli samalla, kun valtio tekee päätöksiä omien metsämaidensa hakkaamisesta ja suojelemisesta, se maksaa korvauksia yksityisille maanomistajille, jotka haluavat vapaaehtoisesti suojella omia metsiään. Toisinaan käy niin, että samalla, kun valtio hakkaa omia vanhoja metsiään ja saa siitä puunmyyntituloja, se voi maksaa selvästi noita tuloja enemmän yksityiselle metsänomistajalle, joka suojelee suojeluarvoltaan vähemmän arvokasta metsää saman verran. ”Tämä ei ole kansantaloudellisesti järkevää.” Suojelun keskittäminen yksityisomisteisiin metsiin saattaa kuitenkin olla joidenkin tavoite itsessään. Monet valtion tuella suojellut yksityiset metsät ovat Halmeen mukaan tosiasiassa sellaisia, ettei niitä kuitenkaan olisi hakattu. ”Kun ne sitten valtion rahalla suojellaan, niin teollisuus ei menetä puuta. Yksityismetsänomistaja saa rahaa, mutta usein suojellaan sellaista, minkä omistaja olisi muutenkin säästänyt – vaikka itselleen tärkeän lapsuuden järvenrantametsän tai vastaavan. Yksityis metsien suojelussa olennaista on usein lopulta teollisuuden puunsaannin maksimointi.” Vaikka tämä ei ole kansalaisen vinkkelistä tarkasteltuna rationaalista, löytää Halme sille mahdollisen selityksen. ”Metsäteollisuus haluaa pitää valtion metsiä suojelematta, koska valtion kanssa ei tarvitse pelätä, että metsänomistaja ei haluakaan hakata. Metsähallitus on varma hakkaaja, joka aina tarvittaessa pelastaa puupulalta. Kun valtion metsiä pidetään suojelemattomina, on metsäteollisuudella puuvarasto.” Vahva koneisto Suomessa on juurtunut syvälle ajatus siitä, että ”Suomi elää metsistä” ja että ”Suomi on vihreän kullan maa”. Valtion ja metsäteollisuuden etujen välille on totuttu vetämään yhtäläisyysmerkki. Todellisuudessa metsäalan yritysten osuus bruttokansantuotteesta on pienempi ja työllisyysvaikutus vähäisempi kuin vaikkapa kulttuuri alalla, mutta silti metsien asema eturyhmäja sisäpolitiikassa on omaa luokkaansa. 2020-luvulla tämä on tullut näkyväksi esimerkiksi siinä, kuinka Venäjän hyökkäyssodan myötä loppuneen rajan ylittävän puukaupan tuottamaa aukkoa on paikattu. Venäjä-riskin huomiotta jättänyt metsäteollisuus on pelastettu lisäämällä hakkuumääriä valtion metsissä ja kannustamalla yksityisiä samoihin talkoisiin, vaikka Suomen hakkuut olivat kestämättömällä tasolla jo ennenkin. Mitä sitten kannattaisi tehdä, jos metsien suojeluun suhtauduttaisiin vakavasti? Halme ottaa puheeksi kaksi valtion maiden kartoitusta: Luonnonmetsä-työryhmä kartoitti Saamenmaan eteläpuolisen valtion luonnontilaiset ja vanhat metsät. Saamenmaalla vastaavan kartoituksen teki Luonnonmetsät Sápmi. ”Ne ryhmät ovat tehneet valtavan työn metsiä vuosikausia kiertäen. Valtion kannattaisi suojella heidän ehdottamansa metsät heti. Suomi on joka tapauksessa luvannut kasvattaa metsien suojelupinta-alaa ja tämä kattaisi isolta osin sen lisäsuojelutarpeen.” Halmeen mukaan metsätyö ryhmien ehdottamien suojelupäätösten jälkeen nykyisiä suojeluhankkeita voitaisiin hyvin vähentää. Nykyistä vääntöä jokaisesta pienestäkin suojelupäätöksestä Halme kuvaa rasittavaksi vänkäämiseksi. Hän myös jakaa useimpien tutkijoiden tavoin näkemyksen, ettei valtion ole tarpeen lopettaa metsien talouskäyttöä kokonaan. ”Siinä ei olisi kansantaloudellisesti mitään järkeä, eikä hyvin voimakkaasti käsiteltyjä talousmetsiä kannata suojella kuin erityistapauksissa.” Suurin näyttää tietä Valtio siis omistaa noin 26 prosenttia Suomen metsämaista ja sen metsäfilosofia määrää meidän metsiemme kohtalon. Valtion metsäomistuksia hallinnoi Metsähallitus, joka puolestaan on jaettu kahteen osaan. Siellä on met sien hakkuista päättävä Metsähallituksen Metsätalous oy, jota ohjaa maaja metsätalousministeriö. Luonnon suojelualueista ja kulttuuriperintökohteista huolehtii Metsähallituksen Luontopalvelut, joka puolestaan toimii ympäristöministeriön ohjauksessa.
14 • 6 / 2025 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Rah ank eräy slup a RA/ 202 0/9 21 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 ”Tämä kahden ministeriön ohjaus Metsähallituksessa on aika kummallista. Kummallista on myös se, että meillä on erikseen valtioneuvoston alla valtion omistajaohjaus, joka ei kuitenkaan Metsätalous oy:n toimintaan puutu.” Metsähallituksen toimintaa ohjaa osaltaan se, että valtioneuvosto asettaa sille vuosittain tuloutustavoitteet. Siis määrittää sen, kuinka paljon Metsähallituksen pitäisi maksaa osinkoja valtiolle. Pieni osa tuloista muodostuu tuulivoimapuistojen kaltaisten hankkeiden maksamista maavuokrista ja vastaavista, mutta käytännössä tulostavoitteet määrittävät sen, kuinka paljon valtion metsiä kulloinkin hakataan. Vielä muutama vuosi sitten tuo asetettu tulostavoite oli 110 miljoonaa euroa, mutta Petteri Orpon hallituksen tavoitteena on hilata vuosittainen tuloutus 140 miljoonaan euroon vuoteen 2028 mennessä. ”Viime aikoina Metsähallitus on myös ylittänyt asetetut tavoitteet joka vuosi reippaasti. Voi tietysti sanoa, ettei ole mahdollistakaan päästä eurolleen siihen tavoitteeseen, mutta kyseenalaistaisin sitä, että se ylittyy joka vuosi selvästi.” Tulostavotteiden ylittymiseen on voinut kannustaa sisäistetty ymmärrys metsäteollisuuden tarpeista ja halu vastata niihin. Selitys hakkuuintoon voi löytyä myös johdon kannustinohjelmista. ”Metsähallituksen johdon tulospalkkiot ovat sellaisia, että johto saa lisäpalkkion, jos tulostavoite ylitetään reilusti. Totta kai johto sitten pyrkii siihen.” Erityisen erikoiseksi Metsähallituksen johdon tulos palkkiot tekee se, että myös Luontopalvelupuolen johdon kannustimet määräytyvät pitkälti hakkuiden määrän kautta. Luontoarvoihin ja suojeluun sidotut kannustimet tuntuisivat tässä luontevammilta. ”Luontopalvelun johto hyötyy rahallisesti siitä, että Metsätalous oy kaataa niin paljon puuta kuin ikinä mahdollista. Minulle on sanottu ihan suoraan, että on törkeää vihjailla, että henkilökohtainen etu voisi olla vaikutin. Mutta miksi se tulospalkka olisi olemassa, jos sen ei oletettaisi ohjaavan johdon toimintaa?” Halme ihmettelee. Ristivetoa hallinnossa Valtio omistajana poikkeaa kaupallisista toimijoista muutenkin kuin omistajapohjansa kautta. Valtion metsien käytön määrittämiseen osallistuvat neljän vuoden välein valittavan eduskunnan ohella ministeriöiden virkamiehet sekä Metsähallituksen johto ja työntekijät. Päätöksiä tehdään siis joskus poliittisella ja toisinaan virka vastuulla, välillä johtajasopimuksen alla ja usein ihan vaan kuukausipalkalla. Aina ei ole täysin yksiselitteistä, kuinka valta jakautuu, tai käytetäänkö sitä juuri niin kuin marssijärjestys ohjeistaa. ”Edellisen hallituskauden loppumetreillä vihreät neuvottelivat 30 000 hehtaaria valtion metsiä suojelluksi. Se suojelupaketti oli kyllä hehtaareihin nähden heikko. Esimerkiksi Rovaniemellä suojeltiin yhtä tunturia ympäröivä suoalue, jota ei olisi muutenkaan hakattu, mutta jätettiin suojelematta sen tunturin alarinteiden rehevä vanha metsä.” Merkittävän poliittisen väännön kautta aikaansaatu ja voittona markkinoitu suojelupaketti oli siis pettymys. Tietenkin kaikki poliittiset saavutukset tuppaavat olemaan kompromisseja, mutta Halme näkee tässä esimerkissä myös virkamiesten kädenjäljen. ”Minulle on välittynyt kuva, että Metsähallitus on suorastaan vedättänyt poliitikkoja. Ensin sen paketin kanssa vetkuteltiin ja sitten viime tingassa annettiin vain hirvittävän pitkä lista paikannimiä ilman tarkempia kuvauksia.” Suojelupaketti meni tutkijan näkemykseen mukaan läpi jonkinlaisena sikana säkissä. Eikä tämä ole ensimmäinen vastaava tapaus, jonka Halme on nähnyt. Tuskin jää myöskään viimeiseksi. ”Metsähallituksen ja poliitikkojen roolit ovat vähän niin kuin päälaellaan: päätökset tekevät Metsähallituksen ja maaja metsätalousministeriön virkamiehet, ja ministerille jää kumileimasimen rooli.” Ei pelkästään suoraa vaikuttamista Sen lisäksi, että valtion toimet sen itse omistamissa metsissä vaikuttavat Suomen metsäluonnon tilaan, on valtiolla myös epäsuorasti vaikutus yksityisiin metsiin. Valtio ohjailee yksityisten metsän omistajien toimia lakien, säädösten ja kannustimien kautta. Metsäbiologin arvio siitä, kuinka valtio on suoriutunut tästä, kuuluu: ”No tosi huonosti.” ”Vastoin monien luuloja metsiä koskeva lainsäädäntö on heikentynyt 2000-luvulla. Esimerkiksi vuonna 2014 uudistetussa metsälaissa erityisen arvokkaiden elinympäristöjen rajaaminen vaikeutui huomattavasti ja niiden hakkaaminen poikkeusluvalla helpottui.” Mikään metsien suojeluun liittyvä merkittävä lakipykälä ei Halmeen mukaan ole parantunut viimeisen 15 vuoden aikana. Tänä vuonna Orpon hallitus puolestaan määritteli suojelun tarpeessa olevat vanhat metsät tarkoituksella niin tiukasti, ettei suojelukriteerin täyttäviä metsiä esimerkiksi EteläSuomessa löydy. Parhaillaan valmistelussa on myös uudistus verolakiin, joka kasvattaisi puun myynnistä saaduista tuloista tehtävien verovähennysten määrää. Uudistus kannustaisi kaatamaan herkemmin ja enemmän metsää, vaikka metsähakkuiden määrät pitäisi pikemmin saada kääntymään laskuun. Kuka valvoo kokonaisetua? Metsähakkuut tuottavat valtiolle siis vuosittain merkittäviä tuloja. Suoria myyntituloja tulee Metsähallituksen kautta ja epäsuorasti tuloja tulee vaikkapa yksityisten metsänomistajien myyntitulojen verottamisesta. Samoin taloudellinen toimeliaisuus kasvaa, kun sellupadat porisevat posket punaisina ja sahat laulavat. Jos metsäjätit eivät kauheasti veroja omista tuloistaan maksakaan, niin ainakin työtekijät verot palkastaan maksavat. Näin talouden rattaat pysyvät liikkeessä. Toisaalta samalla kun valtio saa metsistä tuloja, maksaa valtio yritystukina metsäteollisuudelle vuosittain lähes sen saman, mitä valtiolle Metsähallituksen kautta tuloutetaan. Suomessa teollisuuden käyttämää sähköä myös verotetaan kevyemmin kuin kansalaisten käyttämää sähköä ja leijonanosa tuosta halpuutetusta sähköstä menee metsäteollisuuden käyttöön. Alennetut verokannat ovat epäsuoria tukiaisia. Myös metsäteollisuuden aiheuttamat vesistöhaitat ja muut ympäristöongelmat jäävät yhteiskunnan maksettaviksi. Ympäristöhätätilan kourissa olevassa maailmassa päästöjen hinta on myös nousussa ja lopulta laskut aina tulevat maksettavaksi. Metsähakkuiden hinnat nousevat valtiolle tuottoja korkeam miksi viimeistään siinä vaiheessa, kun se joutuu metsien hiilinielujen romahdettua maksamaan kompensaatioita meidän kaikkien suomalaisten ja suomalaisen teollisuuden tuottamista päästöistä. Onko valtiolla metsäekologin mukaan siis kykyä arvioida metsien rahallista arvoa ja niiden hyödyntämisen hintaa? ”No jotenkin näyttää, että ei ole kykyä, koska valtio tekee niin hulluja päätöksiä. Minun nähdäkseni toiminnan ei ole oikeasti tarkoituskaan olla taloudellisesti optimaalista, vaan tarkoitus on tuottaa piilotukia metsäteollisuudelle.” Dawn of the Circular Economy ja muita vasta mainoksia nähtävänä Hyvin hoidettu metsä näyttelyssä Helsingin kulttuurikeskus Stoassa 12.9.–12.10. Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Rah ank erä yslu pa RA/ 202 0/9 21 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23
Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Rah ank eräy slup a RA/ 202 0/9 21 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Rah ank erä yslu pa RA/ 202 0/9 21 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 Liity kummiksi Liity kummiksi Liity kummiksi. Ikimetsät tarvitsevat suojelijoita. Luonnonperintösäätiö rauhoittaa lahjoitusvaroin metsiä, soita ja muita arvokkaita luonnonalueita. Kummit ovat suojelutyön sydän. Kuukausilahjoitusten avulla suojelemme joka vuosi mittavan pinta-alan turvapaikkoja elämälle. Pysyvästi. luonnonperintosaatio.fi/liity-kummiksi Ra ha nk er äy sl up a R A /2 02 0/ 92 1 Kuva: Onni Rantanen 30 vuotta työtä luonnon hyväksi. Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 Liity kummiksi Suomen Luonto 2025 vol 4.indd 1 1.7.2025 13.27.23 1.7.2025 13.27.23 ILMOITUS ILMOITUS
16 • 6 / 2025
6 / 2025 • 17 Miten ekonomistit pettivät planeetan Maailma on äärimmäisessä vaarassa, koska talousjärjestelmä on viallinen, taloustieteilijä Anni Marttinen sanoo. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVAT NAUSKA I lmaston lämpenemisen kriittinen 1,5 asteen raja ylittyi. Mi ten talous saadaan nousuun? Massa sukupuutto etenee. Suomen luottoluokitus laski tasolle AA. Elokuussa Etelä-Euroopassa 40 asteen helteitä. Velka kello tikittää. Kahdeksan kuollut ja useita kadoksissa tulvissa Kiinan ja Nepalin rajalla. Kilpailukyky heikkeni verrokki maihin nähden. Ekonomisti Anni Marttista, 33, haastatellaan säännöllisesti mediassa talousaiheista. Samalla kun hän vastailee kysymyksiin päivänpolttavista talousaiheista, päässä pyörii ajatus: he kysyvät vääriä kysymyksiä. Maapallo kärventyy ja naiset uupuvat palkattoman hoivataakan alle, mutta talouskeskustelu junnaa vanhoilla urillaan. Marttinen on kritisoinut asiaa julkisesti viime vuosina. ”Se on ehkä saanut toimittajat vähän pelästymään”, hän sanoo. Muutkin ovat pelästyneet. Elinkeino elämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju kirjoitti kaksi vuotta sitten ilmestyneessä Talouden ilmestyskirja -teoksessaan, että Marttisen ja muiden ”toisinajattelijoiden” saama näkyvyys on vaarallista. Marttinen vaatii, että talouspolitiikassa tulee ottaa huomioon empatia, planeetan luonnonvarat, muunlajiset eläimet, sukupuolten tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Mitä vaarallista siinä on? Uuden sukupolven taloustieteilijä Marttinen on julkisesti kyseenalaistanut valtavirtaisen eli niin sanotun uusklassisen taloustieteen perusoletuksia, jota opetetaan lähes kaikissa yliopistoissa. Sen sijaan hän kannattaa ekologisen ja feministisen taloustieteen näkemyksiä. Se ei miellytä kaikkia. Hän on myös värikäs persoona, joka on saavuttanut sosiaalisessa mediassa suuren suosion. Marttinen on työskennellyt kovan talousvallan ytimessä Suomen Pankissa, valtionvarainministeriössä, Euroopan keskuspankissa, SAK:ssa sekä sosiaalija terveysalan kattojärjestö Soste ry:n pääekonomistina. Parhaillaan hän työskentelee ammattijärjestö Tehyn ekonomistina. Viime vuonna ilmestynyt kirja Hattara talous (S&S) kertoo taloustieteestä kansantajuisesti, ja nyt tekeillä on ekologisen taloustieteen väitöskirja, jossa hän esittää vaihtoehtoja nykyiselle, kestämättömälle talouspolitiikalle. Vanhat talousviisaat ovat väärässä ”Olin lapsena hyvin utelias ja kriittinen vallitsevia sääntöjä kohtaan. Vaadin perusteluja asioille, joita ei saanut tehdä, enkä ottanut mitään annettuna.” Eurokriisi kurjisti Etelä-Euroopan maita 2000-luvun lopulla, kun Anni Marttinen oli lukiolainen. Aktiivinen opiskelija oli mukana Euroopan nuorten parlamentissa, jossa kiinnostui talousaiheista. ”Pohdin jo silloin, miten tällainen järjestelmä on syntynyt, jossa pelastetaan pankkeja, mutta ihmisiltä menee kodit.” Etenkin Kreikka oli pahassa velkakriisissä, jonka korjaamiseksi kansainvälinen valuuttarahasto, Euroopan keskuspankki, Euroopan komissio ja euromaat laittoivat Kreikalle tiukan talouskuripaketin, joka pakotti sen leikkaamaan rajusti julkista talouttaan. Se aiheutti tavallisille ihmisille ahdinkoa ja hätää. Lukiossa Marttinen piinasi opettajaa kysymyksillään niin, että tämä sanoi, ettei hänellä ole aikaa vastata kaikkiin kysymyksiin. ”Tuli sellainen olo, että pitää hakea opiskelemaan taloustiedettä.” Hän lähti opiskelemaan kauppatieteitä Tampereen yliopistoon, mutta ei sielläkään ollut tyytyväinen saamiinsa vastauksiin. ”Edelleen jäi auki, miten tasaarvo ja ympäristöasiat huomioidaan talous tieteessä ja minkä takia me pohditaan vain kasvua, alijäämää ja kestävyysvajetta.” Hän kyseenalaisti makrotalousmallit, joita siellä opetettiin. Ne analysoivat ja pyrkivät ennustamaan suuria talousilmiöitä kuten talouskasvua, inflaatiota, työttömyyttä ja kokonaistuotantoa (siinä missä mikrotalous tutkii yksittäisten toimi
18 • 6 / 2025 joiden, kuten yritysten ja kotitalouksien, päätöksiä). Vanhat, käytössä olleet makrotalousmallit pettivät maailman, koska ne eivät pystyneet millään tavalla ennustamaan finanssikriisiä, Marttinen sanoo. Hän halusi kritisoida niitä, mutta yliopistolla käskettiin ensin opettelemaan ne yksityiskohtia myöten. ”Mulle sanottiin, että tohtorintutkinnossa voit sitten kyseenalaistaa.” Hän opetteli ne, mutta omaksui samalla puolivahingossa alalla vallitsevan ihmiskuvan. ”Olin vakuuttunut siitä, että jokainen, joka ei menesty elämässään on laiska. Hyvinvointipalvelut pitäisi kaikki yksityistää. Palkka perustuu vain ja ainoastaan meriittiin ja osaamiseen. Ei ole naisen euroa. Ei ole rakenteellista rasismia. Laiskat valittavat. Ilmastonmuutos on luonnollinen ulkoisvaikutus välttämättömästä talouskasvusta. Talouskasvu tuottaa pelkkää hyvinvointia. Yritykset ovat yhteiskuntamme kulmakivi. Globalisaatio helpottaa köyhiä”, Marttinen kuvailee kirjassaan. Hän suuntasi kovana pidetylle rahoitusalalle. ”Rahis on kauppakorkeakoulujen kovin ala ja kaikkein miehisin”, Marttinen kuvailee rahoituksen oppiainetta. Ylipäätään naiset jättävät taloustieteen opinnot useammin kesken, kun taas niin sanotut ”rahisjäärät” hakeutuvat sijoitusalalle ja vaativiin tehtäviin. ”Solahdin äijäkulttuuriin hyvin”, Marttinen sanoo. Kovaäänisyys ja rohkeus tilan ottamiseen auttoivat uralla eteen päin. ”En tosin pidä hyvänä, että näitä piirteitä ruokitaan tällä alalla.” Vanhat epäilykset kuitenkin palasivat, kun hän tapasi feministisiä talousajattelijoita valtionvarainministeriössä työskennellessään. Hanna Ylöstalon ja Anna Elomäen kohtaaminen palautti kriittiset linssit hänen silmilleen. Myös MeToo-liike oli noussut. Vanhemmat rahisäijät olivat yrittäneet lähennellä nuorta naiskollegaansa, ja kokemukset jäivät vaivaamaan häntä. Talouden perustuksissa oli valuvikoja, feministit väittivät. Sielu ja kolonialismi on pyyhitty pois ”Älä pelästy, mutta seuraavaksi täytyy esittää yksi kaava. Y(t) = K(t) ? H(t) ? (A(t)L(t)) 1–?–? Perinteisessä mallissa ei siis huomioida luonnon resursseja tai palkatonta hoivaa, joka on ’työvoiman’ eli ihmisten kasvattamisen taustalla. Niille ei löydy kaavasta omaa suuretta”, Marttinen kirjoittaa kirjassaan Hattara talous. Yllä esitetty uusklassisen taloustieteen malli kuvaa, miten tuotanto (joka merkitään kirjaimella Y) kasvaa tietyllä ajanhetkellä (t). Se huo mioi inhimillisen pääoman (joka merkitään kirjaimella H), pääoman kasvun (K), työvoiman (L) ja teknologian kehityksen (A). Luonnon resurssit puuttuvat. Ikään kuin talous kasvaisi omassa sfäärissään, vailla kytköksiä planeetan luonnonvaroihin. Myöskään palkatonta, naisten tekemän hoivatyön osuutta ei oteta huomioon. Pitäisi ottaa, Marttinen vaatii. ”Esimerkiksi markkinoiden kyky tasata tuloeroja on aika huono. Ja ympäristöstä puhuttaessa: jos me annetaan pelkästään markkinoiden hoitaa se, niin maapallo tuhoutuu.” Uusklassisen taloustieteen myötä maailmalle on myyty ajatuksia talousjärjestelmästä, mikä on osaltaan johtanut ympäristöhätätilaan. Ympäristön, luonnon tai muunlajisten eläinten arvoa ei nähdä, jos niitä ei voi mitata rahassa. Metsässä kasvavalla puulla ei ole arvoa ennen kuin se on kaadettu ja siitä on maksettu mottihinta. Eläimillä on arvo silloin, kun ne kasvatetaan ruoaksi, Marttinen sanoo. KOSKA VANHAN MAAILMAN MITTARIT OVAT RIKKI, TARVITAAN UUSIA.
6 / 2025 • 19 H YVÄN ELÄMÄN edellytyksiä pitää mitata eri tavalla kuin nyt. THL ehdottaa, että hyvinvointi talouden uudeksi indikaattoriksi otetaan sosiaalinen kestävyys. Sen osaalueita ovat muun muassa kansalaisten yksinäisyys, elämän tyytyväisyys, köyhyys, luottamus toisiin ihmisiin, koulutus ja tulojen jakautu minen. Myös bruttokansantuotetta mitat taisiin edelleen. Ekologisista mittareista tulee ottaa huo mioon ilmastonmuutos, energian kulutus, luonnon monimuotoisuus, materiaalinen jalan jälki ja vesistöjen tila. Uusien mittarei den avulla saadaan tilastotietoa, joka pitää huomioida päätöksenteossa. Lähde: THL: Hyvinvointitaloudellisten vaikutusten arviointimekanismi -projektin loppuraportti (2024). Näin kannattaisi mitata Mutta onko hänen esittämänsä vaihtoehto realismia tässä maailmantilanteessa? ”Kyllä. Olin kesälomalla ISEEDegrowth konferenssissa Oslossa, jossa oli paikalla paljon ympäristötaloustieteilijöitä. Tämä koulukunta on jopa nouseva trendi eurooppalaisissa isoissa yliopistoissa, mutta Suomessa vastaanotto on ollut nihkeämpi.” Sotemenot ovat hyvä investointi Koska vanhan maailman mittarit ovat rikki, tarvitaan uusia. Jo vuosikymmenten ajan kriitikot ovat esittäneet, että bruttokansantuotteen mittaaminen on yksipuolinen keino. Se ei ota huomioon ihmisten hyvinvointia eikä planetaarisia rajoja, Marttinen sanoo. ”Ihmisten hyvinvointi on lähtenyt Suomessa laskuun siitä lähtien kun bruttokansantuote on kasvanut kahdeksankymmentäluvulta alkaen, juuri silloin kun ollaan lähdetty avaamaan markkinoita.” Marttinen tekee LUT-yliopistolle tohtorinväitöskirjaa. Sille oli kuitenkin vaikeaa löytää ohjaajaa, sillä aihe poikkesi valtavirrasta niin paljon. Marttinen on ollut SISU-tutkimushankkeessa kehittämässä uutta, ekologista makrotalousmallia nimeltä Fingreen. Väitöskirjassaan hän vertaa tätä mallia valtionvarainministeriön käyttämään malliin. Epäseksikkäältä kuulostava termi, ohjausmalli, on Marttisen intohimon aihe ja ratkaisuehdotus nykyiseen ahdinkoon. Mallin avulla voidaan arvioida talouspäätösten ekologisia, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia. Se painottaa kohtuusratkaisuja, vih reää siirtymää ja ihmisten hyvinvointia. Jos se otettaisiin mukaan kaikkeen päätöksentekoon, se ohjaisi hallitusohjelmia, valtionvarainministeriön analyysejä sekä kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaa. Järein suunnittelutyökalu on valtion budjetti. Ohjausmalli pitää viedä sinnekin. ”Kysymys kuuluu, miten me voitaisiin valtion budjettisuunnittelussa jo etukäteen ennakoida sitä, että emme tekisi päätöksiä, jotka haittaavat meidän ympäristöä ja luontoa.” Sosiaalija terveyspalvelumenot eivät ole valtiontalouden kuluerä. Sen sijaan ne ovat investointi kansalaisiin, kuuluu hyvinvointitalouden kannattajien keskeinen teesi. OECD on arvioinut, että Suomen terveydenhuollon epätasa-arvoisuus ja pitkät hoitojonot ovat yksi tekijä työttömyyteen ja sen pitkittymiseen. Siksi Suomen pitäisi sijoittaa rahaa ihmisten terveyteen ja työkykyyn. Myös koulutukseen tulee investoida, sillä vain sitä kautta Suomi voi olla kilpailukykyinen maa. Lisäksi valtion pitää kaikin keinoin torjua ilmastonmuutosta ja suojella luontoa. Ne ovat panostuksia ihmisten hyvinvointiin, sillä luonnon rappeutuminen heikentää ihmisten terveyttä. Harvaan asutussa Suomessa monien vähävaraisten on kuitenkin pakko ajaa töihin vanhoilla, epäekologisilla autoilla, jotka syövät bensiiniä, jonka hinta vain nousee ilmastotoimien vuoksi samaa tahtia ärsytys käyrän kanssa. Onko vihreä siirtymä epäreilu osalle suomalai sista? ”Tätä mietitään meidän alalla paljon. Miten kaikille ihmisille voidaan turvata peruspalvelut? Ja että kestävän siirtymän muutos ei voi syrjiä tiettyjä ihmisryhmiä.” Muutosten aiheuttamia kuluja voidaan kuitenkin subventoida vaikkapa maaseudulla asuville. Mutta onko tämä vaihtoehto realismia? ”Tämä on realismia. Hyvinvointitalouden malli on tänä päivänäkin realismia esimerkiksi Kanadassa, Islannissa, Skotlannissa ja Walesissa, Uudessa-Seelannissa ja Ruotsissa”, Marttinen sanoo rauhallisesti. Suuri muutos on jo kivunnut Suomessakin korkeisiin yhteiskunnallisiin pöytiin. Sosiaalija terveysministeriö on linjannut strategiassaan edistävänsä hyvinvointitaloutta. Suomessa hyvinvointitalouden kansallista toimeenpanoa tukee Kansallinen hyvinvointitalouden toimintaohjelma 2023–2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen projekti, joka keskittyy hyvinvointitalouteen, suositti viime vuonna loppuraportissaan, että malli tulee ottaa käyttöön hallitusohjelmien suunnittelussa. Mutta onko tämä vaihtoehto realismia Suomessa? Trumpilainen Suomi Valtionvarainministeri Riikka Purra on sanonut, että empatia ei sovi politiikan ohjenuoraksi. ”Empatia on olennaista ihmisten välillä, mutta että yksittäisiä poliittisia päätöksiä tehtäisiin empatia edellä. On epärehellistä edes kuvitella niin”, Purra sanoi thatcherilaisittain Helsingin Sanomille. Margaret Thatcher oli 1980-luvulla Britannian pääministeri, joka tunnettiin kovista julkisen talouden leikkauksistaan. Marttisen mukaan vaikeaa talousjargonia viljellään tarkoituksella ja päätöksiä perustellaan välttämättömyyksinä, jotta kansalaiset putoaisivat kärryiltä. ”Sillä pystytään helposti sumuttamaan kansalaisia.” Valtion korkea velkaantumisaste oli hallituspuolueiden lempihuolenaihe hallituskauden alussa. Sen taittamiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, hallituspuolueet perustelivat ja leikkasivat tavallisilta ihmisiltä. Todellisuudessa valtionvelka on kasvanut ja kansainvälinen luottoluokitus tippunut. Samaan aikaan varakkaille tehtiin veron alennuksia, minkä lisäksi ilmastotoimet takkuavat. Purran mukaan myös ilmastolakia voidaan tarvittaessa rikkoa, koska taloustilanne on mitä on. Purra toistelee, että vaihtoehtoja ei ole. ”Aina on vaihtoehtoja”, Marttinen toteaa. ”Tästä tullaan veropoliittisiin kysymyksiin.” Tärkeintä olisi saada tuloja valtiolle. Yksi keino on listaamattomien (eli pörssin ulkopuolisten) osakeyhtiöiden osinkoverotuksen kiristäminen, toinen olisi varallisuus vero. Muitakin ehdotuksia on vino pino. Maaperä ei ole kuitenkaan otollinen tällä hetkellä, Marttinen myöntää. Hänen mukaansa Suomi on menossa ”Trumpin suuntaan”, koska kansalaisille väitetään yhtä, mutta tehdään toista. ”On vaikea enää pysyä kärryillä tämän hallituksen toimien kanssa. Sitä on vaikea enää ottaa vakavasti.” Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella apurahalla. Anni Marttinen • Taloustieteilijä, syntynyt 1992 • Asuu Espoossa, perheessä puoliso ja lapsi • Harrastaa choreo class tanssia, maalausta ja juoksua • Lempiajattelija taloustieteilijä Kate Raworth ”Juuri eilen luin artikkelin, missä eräs tutkija sanoi, että taloustieteessä on pyyhitty sielu pois. Se herätti jälleen näkemään, miten mekaanisena taloustiede nähdään.” Vammattomat, valkoiset ja koulutetuista perheistä kotoisin olevat miehet, noin tärkeimpiä ominaisuuksia mainitaksemme, ovat yhteiskunnassa etulyöntiasemassa, Marttinen muistuttaa. ”Valtavirtataloustieteessä kuitenkin ajatellaan, että kaikilla on samat lähtökohdat.” Myöskään kansantaloudet eivät lähde samalta viivalta. Eurooppalaiset valtiot vaurastuivat ja kehittyivät aikanaan siksi, että ne riistivät siirtomaiden ihmisiä ja luonnonvaroja. Marttinen siteeraa kirjassaan karibialaisen historioitsija Eric Williamsin analyysiä, jonka mukaan ”orjuus oli moottori, joka vauhditti Euroopan nousua globaaliin taloudelliseen dominointiin”. Uuskolonialismi jatkaa siirtomaa-ajan perinnettä maailmankaupassa, jossa rikkaat valtiot rikastuvat ja globaalin etelän maat pysyvät riippuvuuden tilassa. METSÄSSÄ KASVAVALLA PUULLA EI OLE ARVOA ENNEN KUIN SE ON KAADETTU JA SIITÄ ON MAKSETTU MOTTIHINTA.
S eitsemisenkymmentä kilometriä Inarista etelään risteää nelostieltä länteen yhdystie 9694 – Kutturantie. On harmaa helmikuinen päivä, kun saavumme risteykseen. Risteyksessä ei ole päättyvän tien merkkiä, vaikka voisi olla. Ehkä sellainen tulee vastaan myöhemmin, sillä tämä tie todella päättyy pienessä Kutturan, pohjoissaameksi Guhtur, kylässä. Matkaa tosin on nelisenkymmentä kilometriä suhteellisen suoraan ympäristöön, jota moni kutsuisi erämaaksi. Vilkku päälle ja käännös oikeaan. Teitä on vedetty ties minne, kohtaamaan ja risteämään, muodostamaan verkon muun luonnon päälle ihmisen kuljettavaksi. Työkoneita, puuta, turisteja busseissaan – missä tie, siellä taloudellisen toiminnan reitti. Yhä useampi paikka on kauttakulkupiste jonkun toisen reitillä paikasta A paikkaan B. Päättyvä tie tekee Kutturasta harvinaislaatuisen erämaakylän. Nyt tietä halutaan jatkaa Kutturasta eteenpäin Kittilän ja Inarin väliselle Pokantielle. Lapin liitto on linjannut asiasta uudessa liikennestrategiassaan. Ilmakuvassa näkyy paikalla jo metsätie tai moottorikelkkaura. Puolustusvoimilla on tutka-asema erämaassa, mikä selittää osan näistä rakenteista. Puolustuksesta uudessakin tiehankkeessa on kyse, sillä se nousi liikennestrategiaan Puolustusvoimien lausunnosta, jonka pääesikunta antoi 38 muun lausunnonantajan joukossa. Lausunnossa tietä perustellaan niukkasanaisesti: ”Yhteyden edistäminen on tärkeää sotilaallisesta näkökulmasta”. Ajatuksessa tien jatkamisesta on ongelmansa, ja se on osa suurempaa kehityskulkua. KUN MA AILMANPOLIITTINEN tilanne kiristyy ja Pohjoismaat kuuluvat samaan sotilasliittoon, ovat maiden pohjoisosat nousseet uudella tavalla sotilaallisesti merkittäviksi. Tämä on johtanut maanpuolustuksellisen maankäytön lisääntymiseen alueella, sanoo Lapin yliopiston professori Laura Junka-Aikio, joka on tutkinut militarisaatiota saamelaisalueella ja kirjoittanut aiheesta raportin saamelaisten totuusja sovintokomissiolle. Osaa muutoksen vaikutuksista paikalliset kannattavat laajasti, esimerkiksi teiden kunnostamiseen on alettu panostaa. Alueen suunnittelu maanpuolustuksen näkökulmasta voi kuitenkin johtaa ongelmiin demokratian ja ihmisoikeuksien näkökulmasta, Junka-Aikio sanoo. Kun sotilaallisia hankkeita suunnitellaan, viranomaiset ovat sitoutuneet esimerkiksi saamelaisten oikeuksiin ja vakiintuneisiin yhteistoimintaja neuvotteluvelvollisuuksiin totuttua heikommin. Niin, kun liikumme näillä tienoin, liikumme samaan aikaan Suomessa, Saamenmaalla, Lapin maakunnassa ja saamelaisten kotiseutualueella. Aivan erityisesti täällä maankäyttöön liittyy aina kysymys vallasta: kenen etuja kuunnellaan ja kenen toiveet ja elämäntapa vaakakupissa painavat. Saamelaiset ovat Suomen perustuslaissa tunnustettu alkuperäiskansa, jolla on oikeus ylläpitää kieltään ja kulttuuriaan. Kieli ja kulttuuri elävät kiinteässä yhteydessä elinkeinoihin, kuten poronhoitoon, kalastukseen ja käsitöihin. Ne sitovat kansan maahan ja mahdollistavat kotiseutualueella elämisen. Juuri tämä yhteys tekee saamelaisista alkuperäiskansan, Junka-Aikio muistuttaa. ”Vaikka kaikki saamelaiset eivät hoida poroja, ei ole liioiteltua sanoa, ta, kun kyläläiset sitä itse presidentti Kekkoselta pyysivät. Ja helpottihan se saamelaisen erämaakylän arkea, mutta muutti myös sen luonnetta. Ohitamme kaivinkoneen. Erityisesti sen jälkeen kun koneellinen kullankaivuu Lemmenjoella kiellettiin, kaivajat ovat löytäneet tiensä myös tänne. Kesäisin voi nähdä, miten laajoja maa-alueita on käännetty ympäri kultaa etsittäessä. Jatkamme matkaa lähes täydellisessä rauhassa, koko matkalla kohtaamme yhden vastaantulevan auton. Ensin matkapuhelinverkon tukiasema pilkistää metsän yläpuolella, sitten ylitetään Ivalojoki metallista siltaa pitkin ja, kas, Kuttura aukeaa vieressämme. Kylän talot on kuin ripoteltu luppoa kasvavien puiden lomaan. Tähän tie myös päättyy, joskin kyläpolkuna se mutkittelee vielä jonkin matkaa. IDEA KUTTURANTIEN jatkamisesta ei ole uusi. ”Jostain vain tuli tieto”, Kutturassa asuva Korinna Korsström-Magga muistelee aikaa, kun tietä edellisen kerran suunniteltiin 2000-luvun alkupuolella. Silloin vielä tilattiin lehtiä kotiin, joten jostain siitä luettiin, ja sitten sana levisi. Syntyi kansanliike, kerättiin adressi, ja lopulta tiehanke hylättiin. Kun on kyse omasta kylästä, johon on kiintynyt, on kyse hyvin henkilökohtaisesta asiasta, Korsström-Magga sanoo. että poronhoito on eksistentiaalinen kysymys saamelaisille kansana.” KUTTURA SIJAITSEE kahden paliskunnan rajalla, ja siellä poronhoito on merkittävä elinkeino. Siihen tiellä olisi suuri vaikutus. ”Kolmasosa paliskunnan pintaalasta on pois käytöstä, jos tie tulee. Sen verran iso vaikutus”, sanoo Sallivaaran paliskunnan poroisäntä IiskoHenrik Näkkäläjärvi. ”Se katkaisee meiltä tyystin syksyn laidunkierron.” Tietä pitkin porot myös pääsisivät sekoittumaan Hammastunturin paliskunnan porojen kanssa. ”Se on meille elintärkeä alue juuri se Kutturan nurkka, erotuksesta lasketaan porot yleensä sinne.” KUTTURA EI OLE VAIN pieni kylä erämaan laidalla. Monille se on paikka, johon palata. Sillä on suuri merkitys saamelaisen yhteiskunnan, kulttuurin ja tiedon ylläpidolle ja tulevaisuudelle, kyläläisiä haastatellut Junka-Aikio sanoo. Ei Kutturaan alun perin ollut tietä. Se rakennettiin 1950-luvulla vasMaailmanpolitiittiset ja sotilaalliset intressit kohtaavat Saamenmaalla. Ristiriidat tiivistyvät erämaan halki suunnitellussa tiessä, joka muuttaisi Kutturan kylän elämän. vaarojen välissä Kuttura Guhtur Kittilä Gihttel 85 km TEKSTI VILPPU RANTANEN KUVA ELLI KAUNISTO Kylä PUOLUSTUSVOIMAT EI PERUSTELE TARPEITAAN JULKISESTI. ”TULEMME VASTUSTAMAAN HENKEEN JA VEREEN.”