• 5 2009 kesäkuu fifi.voima.fi 5 Köyhän kakku 13 r at ta at ja yt Euolj t, erko Kusisiskot 15 v Distromies 22 kone n ide an i tom a a: Kaluste-Voutilainen 31 PMMP 46 Poikakerho koossa 50
• MERKKITU KESÄKUUN OTTEET
• 8 voima 5 / 2009 valtavan innon levittää tietoa eu-asioista ja europarlamentista. Vain vastuuttomat eivät ymmärrä eu:n merkitystä ja tärkeyttä. Nyt pitää näyttää, että eu-parlamentti ei ole turhan panttina. Komissaari Olli Rehnin mukaan parlamentti on ollut "edelläkävijänä poliittisen yhteistyön tiivistämisessä". Europarlamentilla "on jo nyt paljon valtaa", ja se on taannut eurooppalaisille "halvempia puheluja ja tekstiviestejä". Lisäksi Rehn suitsuttaa Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla ilmasto- ja energiapakettia, joka asettaa "kunnianhimoiset tavoitteet ilmastonmuutoksen hidastamiseksi". Tosin parlamentin käsittelyn jälkeen ilmastopaketti alkoi vesittyä ministerineuvostossa. Rehn ymmärtää eu:n ongelmia, sillä hän ilmoittautuu myös itse eu-kriitikoiden joukkoon. Kritiikillä on tosin rajansa. Rehnin mukaan "kriittisyys ei tarkoita välinpitämättömyyttä tai äänestämättä jättämistä". Poliittinen eliitti, eu:n tiedotusosasto ja suomalainen media uskovat vahvasti, että ihmiset saadaan innostettua vaaleihin voimakkaalla tiedottamisella. U - V A A L I T O V AT S Y N N Y T TÄ N E E T TEKSTI: KIMMO JYLHÄMÖ & HANNA KUUSELA KUVITUKSET: KLAUS WELP kansalaisesta, joka äänestää, koska haluaa, on katoamassa. Nyt apuun etsitään koneistoa, ellei jopa konetta. eu:n ongelmien korjaamisen sijaan ratkaisuja etsitään tiedotusmasiinasta, puoluekoneiston ohjaamien listavaalien mahdollisuudesta, valistuneista asiantuntijoista tai jopa valmiiksi ohjelmoiduista koneista. Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen vaatii kolumnikirjoituksessaan, että "äänestäjät pitäisi vain saada äänestämään oikeita henkilöitä, niitä, joiden puolueet toivovat pääsevän europarlamenttiin". Suomen Kuvalehden pääkirjoitus menee askeleen pidemmälle sanoessaan, että "äänestäminen ei siis edellytä eu:n tuntemusta tai ylipäätään hankalan tiedon hallitsemista. Juuri siksi äänestämme, jotta valituksi tulee luotettava henkilö, joka perehtyy puolestamme asioihin". Teknokraattinen ajattelu saavutti huippunsa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa. Sen mielestä edes luottamusta ehdokkaaseen ei tarvita: "vaalikoneen antama ehdokas on parempi kuin ei ehdokasta". U N E L M A A K T I I V I S E S TA Joka viides vuosi järjestetään EU-par-lamentin vaalit, jossa pääkirjoitukset & EU-tiedotus loihtivat näkyviin kansan vallan. jailija José Saramago kirjastaan, jossa kansalaiset protestoivat äänestämällä tyhjää. Saramagon kirjassa äänestysprosentti lähenee sataa, mutta äänestyslaput jäävät tyhjiksi. Saramagon metafora paljastaa demokratian alkuvoiman: kansan mahdollisuuden tehdä itsensä kuuluvaksi ja näkyväksi. Koneisto ei kuitenkaan tätä kestä. Sitä ei ole ohjelmoitu ymmärtämään kansan ääntä: Saramagon romaanissa tyhjät äänestysliput johtavat poikkeustilaan ja armeija marssitetaan kaduille. kuvaama vaaliprotesti tuskin toteutuu. Mutta mitä tapahtuu, jos eu-vaalien äänestysprosentti onkin alle 30 tai 20? Olisiko se ainoa kritiikin muoto, jonka vallanpitäjät ymmärtävät? Juuri tästäkö tiedotusvimmassa on kyse: pelosta, että kansa astuisikin eurooppalaisessa politiikassa esiin protestin muodossa? Tähän asti ongelmallisen tuloksen tuottaneet kansanäänestykset on siivottu maton alle. Kokoomuksen äänenkannattaja Nykypäivä pohtii demokratiakriiSUOMESSA SAR AMAGON yhtäkkiä äänestää tyhjää. He eivät anna protestiääniä, vaan nimenomaan tyhjiä ääniä, lippuja ilman merkintää, ilman provokaatioita", kertoi Voiman 7/2007 sivuilla portugalilainen kir"Ä Ä N E S TÄ J ÄT A L K A V AT siä ulkoministeri Alexander Stubbin kanssa. "Kriitikoiden mielestä ongelmana onkin juuri se, että herrat vievät Eurooppa-projektia eteenpäin ja unohtavat kansan mielipiteen. Näinhän on käynyt niin Ranskan kuin Hollannin kansanäänestyksille ja nyt on käymässä myös Irlannissa. Stubb ei kuitenkaan hyväksy analyysiä kansan tahdon ohittavasta unionista", Nykypäivä kirjoittaa. Miten Stubb sitten perustelee näiden yhteensä 80 miljoonan asukkaan valtioiden kansanäänestysten ohittamisen? Hän sanoo Nykypäivässä, että "ei 300 000 maltalaisella ole oikeutta päättää satojen miljoonien eurooppalaisten kohtalosta". Ei ole irlantilaisilla, hollantilaisilla tai ranskalaisillakaan. Ei ole ylipäätään kansalla, koska eu-asioita ei päästetä kansan päätettäväksi kuin eu-parlamentin vaaleissa. Mitä uu, tapaht lien vaa jos EU- rosentti ysp äänest lle 30 tai onkin a ? 20 Suomen Kuvalehti yrittää antaa eu-parlamenttivaaleille arvoa, mutta lipsauttaa samalla totuuden: "valta on vain hetken kansalla." Nykypäivässä taas ulkoministeri Stubb kertoo tavasta, jolla eu:n valta tosiasiassa etenee: "integraatiossa on menty pidemmälle kuin uskalletaan ääneen sanoa." Samalla Stubb toteaa, että "jos eu:sta halutaan entistä demokraattisempi, se tarkoittaa kulkemista liittovaltion suuntaan". Kansan tahtoa vastaankin puhuessaan Stubb ja kokoomus ovat kuitenkin rehellisempiä kuin monet muut puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta: liittovaltiosta ei paljon ääneen puhuta. L O P U LTA O L E N N A I S TA ei niinkään ole se, äänestätkö vai et. Molemmat voivat olla poliittisen toiminnan muotoja, joista ei tarvitse potea syyllisyyttä. Toki hyvät mepit ovat toivottavam- pia kuin huonot, vaikka parlamentin valta onkin tällä hetkellä epäselvä ja demokratian kannalta lähinnä symbolinen. Toisaalta alhainen äänestysprosentti saattaa olla ainoa tapa kiristää valtaa kansalle. Silloin eu:n eliitti saattaisi ymmärtää, että kansalaiset eivät usko ja luota eu:n demokratian tilaan edes vaaleissa. Joka tapauksessa eurooppalainen demokratia on pakko luoda jossakin muualla kuin näissä vaaleissa. Tyhjistä äänilipuista kirjoittaneen Saramagon käsitys demokratian tilasta ei ole toiveikas. Valta on toisaalla: "Demokratia on amputoitu, kaapattu. Vaikka aikakaudellamme voi puhua kaikesta, emme silti ole päättämässä juuri mistään. Teeskentelemme, että demokratiassamme olisi muutakin sisältöä kuin parin vuoden välein rituaalinen äänestäminen, jolla ei ole kuitenkaan mitään vaikutusta. Valta on jossain aivan muualla. Rikkaat käskevät ­ suuryhtiöt, kansainväliset rahoituslaitokset ja rahamarkkinat päättävät ­ ja kaikki puolueet tottelevat." Onko näin eu-koneessakin?
• kirja voima 5 / 2009 11 Tyhmät fanit Kertooko media siitä mistä ihmiset ovat kiinnostuneita vai toisinpäin? nähtiin tänä keväänä pelaajien järjestämä mielenosoitus. Kun kiekko putosi keskiympyrään ottelun alussa, jäivät pelaajat kaikilla pelipaikkakunnilla seisomaan paikoilleen. Työnseisauksella, jota ei erityisemmin uutisoitu ja johon katsojat eivät osanneet reagoida juuri mitenkään, sm-liigan pelaajayhdistys halusi protestoida ammattiurheilijoiden tapaturmavakuutuslain uudistamista vastaan. Jo nykyistenkin asetusten vallitessa monilla kiekkoilijoilla on suuria vaikeuksia saada vakuutusyhtiö Pohjolasta korvauksia kesken jääneestä urastaan. Mielenosoitukset kentällä ja katsomoissa ovat kuitenkin valitettavan harvinaista herkkua.. on irlantilainen toimittaja ja urheilufani. Humphreys on kirjoittanut viihteellisen teoksen ammattilaisurheilun myyteistä ja instituutioista. Hänen kirjansa sivuaa monella tasolla myös politiikkaa, mediaa, sanan- ja mielipiteenvapautta, rasismia ja ihmisluontoa. Kaikesta tästä Humphreys on kaivanut esille hauskoja esimerkkejä kuuluisien urheiluhahmojen elämästä. Hän ei selvästi kuitenkaan tiedä yhtään mitään suomalaisesta urheiluelämästä kaikkine hienoine hahmoineen Matti Nykäsestä ja Jere Karalahdesta Seppo Rätyyn ja Timo Jutilaan. Viimeksi mainittu, Tampereen Tapparan ja Suomen maajoukkueen monivuotinen luottopuolustaja, tiettävästi osallistui 1990-luvulla JOE HUMPHRE YS J Ä ÄK IEKON SM-LIIGASSA Tampereen kouluja kiertäneeseen rasismin vastaiseen kampanjaan. Ilmeisen huonosti erääseen tilaisuuteen valmistautunut Jutila vastusti rasismia kertomalla koululaisille, että ilman maahanmuuttajia meillä ei olisi kaikkia näitä kebab- ja pizzapaikkoja. usein siitä, että heillä ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa. Jokainen urheilijoiden haastatteluita nähnyt tietää jo ennen toimittajan ensimmäistä kysymystä, että tämä hiihtäjä tai uimari aikoo tehdä parhaansa ja katsoa mihin se riittää, ja arvostaa kanssakilpailijoitaan erittäin suuresti. Joskus harvoin, kun toimittaja kysyy mielipidettä siitä tai tästä ajankohtaisesta aiheesta, urheilijat vastauksineen vaikuttavat useimmiten vähän hölmöiltä. "Ei ihmisoikeuksien jyrääminen ole ikinä jees, mutta on maailmassa pahempiakin asioita", pituushyppääjä Tommi Evilä kommentoi Pekingin olympialaisten aikaan 2008. U R H E I L I J O I TA M O I T I TA A N U Unitedin kokoonp panosta? U r h heilijoilla ja heidän valmentajillaan on suunnilleen yhtä paljon mielipiteitä kuin ihmisillä keskimäärin on. Suurin osa ammattilaispelaajista on kuitenkin katsonut viisaimmaksi pitää mielipiteet tyystin ominaan tai ainakin olla levittelemättä niitä haastatteluissa. Se onkin ihan viisasta, sillä "huonoista" tai muuten vain vääristä mielipiteistä tupsahtaa usein paskaa käteen. Englannin jalkapallomaajoukkueen silloinen valmentaja Glenn Hoddle antoi alkuvuodesta 1999 lehtihaastattelun, jossa kertoi näkemyksensä siitä, että vammaiset ovat vammaisia siksi, että ovat edellisessä elämässään tehneet jotakin pahaa. Potkuthan siitä seurasi, kolmen päivän kuluttua jutun ilmestymisestä. 18. päivänä 2005 Irakissa kuoli 70 ihmistä pommi-iskussa. Samana päivänä Roy Keane lähti Englannin valioliigaseura Manchester Unitedista. Irlannin television pääuutislähetyksessä Irakin tapahtumat olivat kolmantena aiheena. Roy Keane oli ykkösenä, ja toisena juttuna kerrottiin ex-ammattilaispelaaja George Bestin huonontuneesta terveydentilasta. Tämä Humphreysin esille nostama esimerkki saa jälleen miettimään kysymystä, kertooko media siitä mistä ihmiset ovat kiinnostuneita, vai ovatko ihmiset kiinnostuneita siitä mistä media kertoo. MARRASKUUN Urheilijalle ä saattaa vääräst mielipiteestä aa tupsahtaa pask käteen. toisaalta, miksi urheilutähtien tulisi kommentoida politiikkaa tai mitään muutakaan oman alansa ulkopuolista asiaa? Tulisiko jalkapalloilijalla tai jääkiekkoilijalla olla jonkinlainen velvollisuus tietää enemmän vaikka 1900-luvun poliittisesta historiasta kuin roskakuskilla tai puutarhurilla? Miksi David Beckhamin mielipide Britannian punnan vaihtamisesta euroon kiinnostaisi ketään yhtään sen enempää kuin ministeri SirkkaLiisa Anttilan mielipide Manchester M U T TA Jukka Vuorio Joe Humphreys: Rumaa peliä. Like 2009. 254s. Tuomas Kyrö
• 12 voima 5 /2009 Kakkua köyhälle EU:ssa jäsenvaltiot saavat hoitaa sosiaalipolitiikkansa miten lystäävät. Sen kyllä huomaa. sähkön tuotanto on yksityisten yritysten käsissä. Kovat hinnat välttämättömyyksistä ajavat ihmisiä köyhyyteen. Samaan aikaan Saksan valtio on ajanut asumistukia alas. "Meidän on pakko elää saastaisissa ja turvattomissa olosuhteissa", Erika Biehn, tyylikäs keski-ikäinen nainen sanoo kiihkeään sävyyn. "Peruspalvelujen yksityistämisen takia joudumme maksamaan älyttömiä summia", säestää hänen maaE G M O N T- P A L AT S I I N on saapunut köymiehensä Jens Schröter, iso huivihyyttä kokeneiden ihmisten valtuus- päinen mies, jolla on ollut asunnotkuntia ympäri Eurooppaa, köyhyyttä tomuuskausia. "Meitä kohdellaan ehkäisevän eapn-verkoston ja eu:n kuin eläimiä." kahdeksanteen vuotuiseen kokoukItalian köyhät puhuivat paperitseen. Kaikkien detomien Eurooppaan legaatioiden viespyrkijöiden puoti on sama. Edellilesta. "Berlusconin ä sen konferenssin hallitus on julistaillä eväillä näm M jälkeen mikään ei nut sodan köyhiä, miset lähtevät ih ole edennyt paei köyhyyttä vasinsa? takaisin koteih rempaan suuntaan. taan." He kertovat, t va Olosuhteet ovat että Italiassa on Kokoukset anta huonontuneet. keskitysleirejä, joitoivoa, eräs Puheenjohtahin maahantulijat sanoo. osanottaja ja yrittää pusertaa sullotaan. Laivoja ulos edes joitakin käännytetään meedistysaskeleita, rellä takaisin, jolloin ne uppoavat ja turhaan. Etenkin Kreikka tuntuu oleihmiset hukkuvat. van Euroopan murheenkryyni. Ai- Miksi eu ei valvo ollenkaan mitä jänoa valonpilkahdus on, että "viime senmaissa tapahtuu, he kysyvät. vuonna käytiin julkista keskustelua minimipalkasta, joka on tuntematon K Ö Y H I E N puheenvuoroja kuunnellut käsite Kreikassa", delegaation jäsen työllisyys- ja sosiaaliasioiden komissaari, Tsekin Vladimir Spidla ei saa Elissavet Papagiannoglou sanoo. eu-komissiota edustava kreikka- ulos suustaan ainuttakaan konkreetlainen nainen ottaa puheenvuoron tista lausetta. ärsyyntyneenä Kreikan delegaation "Olisi mukavaa, jos komissaari valitukseen ja kertoo, että Espanjas- kertoisi Euroopan köyhille ihan itsa sentään on parannettu romanien se, miksi mitään ei tapahdu", kreikkalainen nainen tenttaa Eurooppaasemaa. "Mutta Kreikassa me elämme salissa. "Kun palaamme täältä koedelleen teltoissa, uskokaa tai äl- teihimme joudumme kohtaamaan kää!" Kreikan romaneja edustava ihmisiä, jotka ovat vielä paljon huoGiannoula Magga kivahtaa. Krei- nommassa tilanteessa kuin me. Mikkassa äärimmäisessä köyhyydes- si meidän pitää kertoa heille, että pasä elävät myös albaanit ja Ukrainan rempaa ei ole odotettavissa?" "Köyhyyttä mittaavat tilastot ovat romanit, puhumattakaan paperittokaksi vuotta jäljessä", Spidla mutisee mista maahanmuuttajista. Magga kertoo pyytäneensä viime silmät hermostuneesti seinästä toivuoden kokouksessa eu-komissaa- seen viistäen. "Olisi kiva, että ne olirilta, että hän tekisi edes jotain ro- sivat tuoreempia, mutta ei niitä vaan manien hyväksi. "Mitään ei tapah- pystytä tekemään." tunut." B U L G A R I A L A I N E N Irina Kolyandova S A K S A L A I S E T ovat raivoissaan siitä, on umpiköyhä ala-asteen opettaja. että perusasioiden, kuten veden ja Hän kuvailee täydellisen maailman: "Siellä ei ole poliitikkoja eikä politiikkaa, eikä köyhyyttä." M I K S I S O P P A A pitää jakaa niin julkisesti, että kaikki näkevät köyhät jonottajat?" Ranskan köyhien valtuuskuntaan kuuluva Cédric Doux ihmettelee. "Hallinto haluaa nöyryyttää meitä. Mene sinne, ei kun tuonne. Tuntuu kuin pelaisi pöytätennistä, mutta minä olen se pallo." Yläpuolelle L Ä H D I N L O M A L L E Teatterikorkeakoulun pääsykokeista lapsuuteni maisemiin Onkimaalle, Mäntsälän maaseudulle. 1990-luvulle sijoittuva lapsuuteni oli monessa mielessä hyvää aikaa. Minua ja sisaruksiani ja samalla vanhempieni ystävien lapsia kasvatti yhdessä neljästä kuuteen kuvataiteilijaa, joita yhdisti varsin paineettomat kasvatusmetodit. Kasvatuksen johtolauseena toimi "Pekka, ota täysvastuu lapsista". Se oli halpa vitsi. Lapsijoukolla oli tapana kirmata ikäjärjestyksessä alastomina pelloilla, kun vanhemmat istuivat juomassa kaljaa ja puhumassa yhteisötaiteesta kielellä, jota harva ymmärtää. Kotitieni nimi oli "sattumalta" Taiteilijankuja, naapurirakennuksen seinässä luki "Taidefarmi" ja meidän pihalla oli kikkelin muotoisia veistoksia. Yksi vanhemmistamme dokumentoi koko alastoman lapsuutemme videokameralle, mikä nyt meitä tietysti ilahduttaa. Lapsistakin tehtiin taidetta. LAPSUUTEMME OLI ihanteellinen, mutta se oli törmäyskurssilla sen saman tiedostamisen ja käsitteellistämisen maailman kanssa, johon kaikki lapset joutuvat. Tulee se hetki, jolloin on kysyttävä, mitä vanhempani itse asiassa tekevät. Mitä on taide? Se oli traumaattinen hetki. Voisi kuvainnollisesti väittää, että tulin kuuroksi, sokeaksi ja vammaiseksi sillä hetkellä, enkä kyennyt mihinkään luovaan toimintaan vuosikausiin, sillä minua piinasi taiteilijuuden syvin olemus. Taide oli hirviö, johon liittyi valtava kiinnostus ja samalla äärimmäinen epävarmuus ja voimattomuus sen edessä. En tiennyt mitä tehdä täyttääkseni vanhempieni saappaat. Kaikki ahdistus kulminoitui kysymykseen "Mitä taide on?" Suutarin lapsella on tietysti helpompaa: "Mikä kenkä on?". Mutta jos erittelee eri taiteenaloja, voi todeta, että esimerkiksi teatteritaiteilijoiden lapsilla on vaivattomampaa. Teatteri tapahtuu rajatussa paikassa, ajassa ja konkretian keinoin. Se on käsitettävissä. Usein kuuleekin kolmannen polven näyttelijöiden kertovan: "Me leikimme lavasteissa ja piileskelimme lavan alla, se oli ihmeellistä." He tutustuvat ensin aikuisten työhön lapsen silmin, alhaalta, sitten he astuvat itse näyttämölle ja kokeilevat mitä se on. Heillä on portaat näyttämön alta näyttämön päälle. alleen paljon häilyvämpää tavaraa. Performanssi, tilataide, yhteisötaide, videotaide ja niin edelleen laajentavat kuvataiteen piiriä niin, että enää ei voi sanoa, että kuvataide tapahtuisi jossakin paikassa, jossakin muodossa tai tiettyä tarkoitusta hakien. Lapsi tietää että hänen vanhempansa tekevät kuvataidetta, mutta hän ei mitenkään voi itse lähteä tekemään taidetta tekemällä taidetta. Häneltä puuttuu ensinnäkin vastaus suureen kysymykseen "Miksi?", mutta jopa käsitys "Mitä?" Taideahdistukseni lievittyi tietysti oivaltamalla, kuinka epäoleellinen kysymykseni "Mitä taide on?" on. Siitähän nyt ei voi lähteä. Mutta kyllä moni aikuinenkin, taidepiirien ulkopuolelta, on yhtä lailla lapsen asemassa ihmetellessään "Miten tuo voi olla taidetta?" Heitä vaivaa sama alemmuuden tunne, joka seurasi minua lapsena. He luulevat, että taide on jotakin ylevää. He pelkäävät, että se on jotakin heitä suurempaa, vaikka totuus on, että taiteilijan teokset ovat tasan hänen itsensä kokoisia. Ja mitä taiteilijan kokoon tulee, ihminen harvoin ajautuu taiteilijaksi inspiraationaan oma suuruutensa, päinvastoin. Vain nöyrä ihmettelijä voi tehdä taidetta. Miten Kolyandova jaksaa kasvattaa kuuliaisia lapsia yhteiskuntaan, joka antaa opettajan itsensä nääntyä? Hän saa työstään arvokkuutta, mutta ei rahassa mitattavaa arvostusta. "Euroopassa on 14 miljoonaa työssäkäyvää köyhää", hänen haudanvakava ystävänsä huomauttaa. "On pakko katsoa pidemmälle ja laittaa arvot järjestykseen", Kolyandova hymyilee kainosti. Hänellä ei ole koskaan ollut varaa mennä hammaslääkäriin. Kun Kolyandova kuulee, että Suomessakin hammaslääkäri alkaa olla vähävaraisille hankala haaste, hän antaa pari hyväksi havaitsemaansa vinkkiä. "Kerään kipua lievittäviä yrttejä ja olen syömättä suklaata, jos hammassärky on oikein kova." tarjoavat köyhien konferenssille ministeritason puitteet. Palatsin barokkituolit, kokit valkoisissa esiliinoissaan, kohteliaat mustiin pukuihin sonnustautuneet tarjoilijat, herkkuja notkuvat lounaspöydät ­ hetken aikaa establishmentin elämää. "Jos yrittäisin huomenna istua tuossa vastapäisessä puistossa, poliisi ajaisi minut pois", belgialainen nainen nauraa. Nämä ihmiset ovat kuninkaita tämän päivän, köyhiä koko loppuvuoden. Vuosi 2009 on eu:n luovuuden ja innovaation teemavuosi. Ensi vuosi on omistettu köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemiselle. Kiire tulee. E U J A B E L G I A N V A LT I O K U V ATA I D E K AT S O O Susanna Kuparinen E R Ä S Y S TÄ V Ä N I I H M E T T E L I , miksi haen teatteriohjaajaksi. Yleensä teatterin piirissä ihmiset haluavat ensin näytellä eli leikkiä ja sitten vanhempana käyttää vähän aivojakin eli ohjata. Mutta kyllä minä itse ymmärrän asian laidan. Olen mielisairaiden kuvataiteilijoiden kasvattama, lapsikatraan nuorin. Sieluni tärisee suhteessa taiteen tekemiseen. Minun on parasta aloittaa se suuntautumalla ylhäältä alas. Pois sammakkoperspektiivistä, ohjaajan pallille, hieman tilanteen yläpuolelle. Ruusu Haarla EGMONTIN KOULUKUNTA. "Meidän pitäisi keskittyä poistamaan rikkaus maailmasta, ei köyhyys. Kun rikkaus katoaa, silloin köyhyyttäkään ei enää ole", Saksan Jens Schröter filosofoi Brysselin toukokuussa.
• Reittivinkki: YTV ja HKL testaavat yhdessä Neste Oilin kanssa uutta linjaa Kaakkois-Aasian palmuöljyplantaaseilta Helsinkiin
• Perunan ylistys Aiju Salminen E R K U L L I S E T suomalaiset uudet perunat tulevat taas. Näen jo höyryävän kattilallisen perunoita tillivedessä, eri sillipurkkeja, kasviksia, grillituotteita ja muita lisukkeita. On aika kuluttaa lamaan katsomatta. Suomalaisia uusia perunoita onkin saatava ensimmäisten joukossa ja hinnalla millä hyvänsä. Siksi suomalaisia viljelijöitä huolestuttaakin aikainen perunanviljely Etelä-Ruotsissa ja muualla kaukomailla, Ruotsin halpa kruunu ja se, ettei ulkomaisia perunoita vain myytäisi suomalaisina. Samalla voiperunoita popsiva kuluttaja ei mieti mitään. Kuluttaja ei pohdi, miksi pellot 600 kilometriä Helsingistä lounaaseen tuottavat mauttomampia perunoita kuin esimerkiksi pellot 1 000 kilometriä Helsingistä pohjoiseen. Tai kenen kukkaroa ajatellaan, kun Suomessa on aikaistettu uusien perunoiden kasvattamista kasvihuoneissa ja muilla keinoilla, jotta juhannuksen sijaan perunoita saataisiin jo vapuksi. Tai miksi uusien perunoiden saantia yleensä on aikaistettu ja kuinka paljon aikaistaminen kuluttaa luonnottomuudessaan energiaa, kuten talvella kasvatetut tomaatit. H Tai miksi 79 prosenttia vettä sisältävän perunan ensiversio maksaa kymmenkertaisia hintoja verrattuna arkipottuun. Tai miksi kesän ensi kurkkuja tai syksyn ensi sieniä ei ylistetä luonnollisuudessaan samoin kuin uusia perunoita kaikkine markkinatalouden lisukkeineen. Tai mitä seurauksia siitä on, että haavoittuvaa perunaa suojellaan vuosittain maailmanlaajuisesti 2,5 miljoonalla tonnilla torjunta-aineita. Tai miksi ihminen teknologian kehityksestä huolimatta edelleen käyttää 90 prosenttia energiasta ruuan tuotantoon ja jakeluun. Tai miksi tällä vuosituhannella nälästä kärsii edelleen joka seitsemäs ihminen. Tai miksi se ihminen ylipäätään taas söikään. Näitä ajatuksia maistellessa toivotankin kaikille lukijoille maukasta ja maltillista kesää! Rami Kolehmainen John Reader: Peruna. Eräs maailmanhistoria. Suomea koskeva osuus: Anne Paavola. Like 2009. 374 s.
• xxxxxxx HONKAHOVI 7.6.16.8.2009 MÄNTTÄ 09 Nykytaidetta funkkiskartanossa. Hiljaiset meluaidat N ÄY T T E LY Olen asunut Helsingissä moottoriteiden läheisyydessä viisi vuotta. Olen kiintynyt niihin. Ensimmäinen tiesuhteeni syntyi asuessani Lahdentien vieressä. Parvekkeeltani Viikistä näkyi Lahdentietä pitkin melkein Koskelaan saakka. Liikenteen kohina ja isojen keltaisten katulamppujen sähkövinkuna ei lakannut ikinä. Olen piirtänyt Lahdentien meluaidoista monia töitä, eikä sen audiovisuaalinen estetiikka ole jättänyt minua vieläkään rauhaan. Viimeksi kuluneet puolitoista vuotta olen asunut Turuntien vieressä. Se ei näy puiden läpi parvekkeelle asti, mutta kuuluu koko ajan. Lahdentien betonisen jylhyyden jälkeen se tuntuu metsäisine ympäristöineen intiimiltä ja vaatimattomalta, melkein maalaiselta. E N N E N TÄTÄ T Y Ö TÄ Ohjattua alastomuutta TA P A H T U M A Jalkapallo-otteluissa mielenkiintoisimpia hetkiä ovat ne harvat kerrat, kun joku rohkea katsoja lähtee kirmaamaan kentän poikki ilman vaatteita eli viuhahtamaan. On vain todella harmi, että esimerkiksi suurimpien kansainvälisten urheilutapahtumien televisioinnin ohjaajat eivät näytä viuhahtajia nykyään enää ollenkaan. Paljon on siis muuttunut alkuperäisistä olympialaisista ja urheiluhengestä, jolloin osanottajat painivatkin alasti. Ihmisen luonnollinen olotila on olla alasti. Synnymme alasti, ja kaikki kivoimmat jutut kuten nukkuminen, peseytyminen, vessassa käyminen ja tietty seksin harrastaminen on rennointa tehdä alasti. Ja vaikka täysin vapaaehtoisesti asumme tässä hemmetin kylmässä maassa ja käytämme talvitakkeja yhdeksän ja puoli kuukautta vuodessa, ovat suomalaiset saunakulttuurin ansiosta erityisen sinut alasto- muuden kanssa. Ei täälläkään tosin ihan niin vapautuneita olla, että juoksulenkille tai laivaristeilylle yleensä ilman vaatteita lähdettäisiin. MUNASILLA AN OLEMINEN on maassamme tosi suosittua. Tai ainakin niin voisi päätellä rekisteröityjen naturistiyhdistysten määrästä. Luonnonmukaiset ry, Suomen Naturistiklubi klubi u ry, Suomen Naturismin Ystävät ja Suomen Naturistiliitto ry pitävät huolta a siitä, että naturisteilla riittää tapahtumia ja tapaamisia. Järjestöjen toiminnan ulkopuolellakin voi mennä viilettää ilman rihman kiertämää. Virallisia nakurantoja löytyy Helsingin Pihlajasaa- resta ja Porin Yyteristä. Naturistit painottavat, että järjestöjen toiminnalla ei ole mitään tekemistä seksin tai seksuaalisuuden kanssa. Suomen laki on naturismin kanssa hieman ymmällään, sillä lain tulkinnasta riippuen naturistinen teko voi hyvinkin olla sukupuolisiveellisyyttä loukkaava. Jukka Vuorio Nakukymppi 2009 -juoksu 12. 6. Padasjoen Vesijaon kylässä. Naturistiristeily Ruovedellä höyrylaiva Tarjanteella 11.7. Naturistiviikonloppu Hämeenlinnassa Aulangon lomakylässä 31.7­2.8. www.naturistiliitto.fi, www.nakukymppi.net Leonhard Lapin: Molotov-Ribbentrop (yksityiskohta), 1989. Silkkipaino, 73 x 48,5 cm. Kuva: Matias Uusikylä. Hämeenlinnanväylä oli minulle vain yksi Helsingistä pois vievistä moottoriteistä kartalla. Näkymä on kuvattu Metsäläntien ylikulkusillalta joskus kesäkuussa viime vuonna. Vallitseva todellisuus on oleellinen suhteessa lopputulokseen, enkä saa hukata sitä piirtäessäni. Todellisuuden lisäksi yritän piirtää esiin omaa fantasiaani hiljaisesta kaupungista, jossa tie saa olla omassa rauhassaan, ilman autoja ja niiden luomaa kiirettä ­ alkukesän auringon- valon lämmittäessä asfaltin pintaa. Olen piirtänyt tien hitaasti ja hartaudella, jotta näkisin ja ymmärtäisin sen erityislaadun ja osaisin tuoda sen esiin sen ansaitsemalla arvokkuudella ja arvoituksellisuudella. Piirustuksen tiessä on lupaus muutoksesta, tulevaisuudenpelko ja kaipuu toisaalle. Mistä tai minne, se ei ole niin tärkeää. T a i d e k e s k u s Taidekeskus Honkahovi | www.honkahovi.fi | Johtokunnantie 11 | 35800 Mänttä | puh. (03) 4747 005 E Avoinna joka päivä klo 1118 | Liput 8/7/2e Nikki Jääskeläinen ENJOY THE SILENCE, Nikki Jääskeläisen piirustuksia Helsingin S-Galleriassa 18.5.­5.6. Fleminginkatu 34. TURUN KAUPUNGIN TAIDEMUSEO ITÄINEN RANTAKATU 38, 20810 TURKU PUH. 02 2620 850, AVOINNA: TI­SU 11­19, WWW.WAM.FI WÄINÖ AALTOSEN MUSEO Joensuun Ilosaaressa 12.6.2009 Snekka, Club For Five ja Tanssiorkesteri Lossimies. Liput 22e / S-Etukorttialennus 2e, K-18 Kihaus Folk Rääkkylässä 3.­5.7.2009 Mukaansatempaavaa tunnelmaa ja tekemistä koko perheelle: Mikael Konttinen yhtyeineen, Eläkeläiset, Pekko Käppi Jussi Syren & the Groundbreakers, A.P. Sarjanto ja monet muut! Nuorten Folk ja Lasten Kihaus Folk Lisätietoja: www.kihaus.fi, p. 050 307 0539 KUVA: Sakari Kannosto "Hämeenlinnanväylä kylpee alkukesän auringonvalossa", hiili kankaalle, 191 x 150, 2009. Tom Engblom Eeva-Kaisa Jakkila Sakari Kannosto Kaija Kiuru Heta Kuchka Tuomas Laitinen Marko Lampisuo Ville Lenkkeri Jaakko Mattila Hans Rosenström Maria Stereo Sari Tenni E
• ÄRIN! NESTÄVÄ ÄÄ JUSSI SARAMO WWW.SARAMO.NET Silvia Modig toimittaja TOJA. IKEITA VAIHTOEH TÄMISELLE OLE O INEN. TYIS PALVELUJEN YKSI A ON MAHDOLL LE, NATOLLE JA TTAVA EUROOPP YDINVOIMAL UOMIOON O ÄITT VÄITTÄVÄT, ETTEI YMPÄRISTÖN H . HYVINVOIVA JA ÄLÄ USKO "Jussi on nuoreen ikäänsä nähden jo kokenut poliitikko ja edelleen täynnä vilpitöntä punavihreää aatteen paloa. Tällaisia ihmisiä tarvitaan jotta tasavertainen ja oikeudenmukainen maailma olisi mahdollinen." "Kun Euroopassa kokouksissa ja tapahtumissa tapaa muiden maiden vasemmistolaisia, he yleensä tuntevat ainakin kaksi suomalaista: Esko Seppäsen ja Jussin. Jussi on Vasemmistonuorten puheenjohtajana pystynyt luomaan Euroopan laajuisen verkoston ja hän tuntee eri maiden puolueet, toimijat ja poliittisen tilanteen. Tälläinen todellinen eurooppalaisuus ei ole kovin yleistä missään suomalaisessa puolueessa." Paavo Arhinmäki kansanedustaja Helmaetn ulompat n hEur opua 09 Eurovaalit 7.6.20 atunto www.testaaom si.fi 102 104 Saara Hartzell Elokuvatuotantopäällikkö, matkaopas 110 111 Aino-Kaisa Pekonen Lähihoitaja Kaarina Kailo FT, tietokirjailija Vuokko Piippolainen Sahatavaran lajittelija 62 Lauri Alhojärvi 63 Hanna Era 64 Taina Hollo 65 Lena Huldén 66 Aino Kainulainen 107 112 117 Annika Lapintie Kansanedustaja, varatuomari Sirpa Puhakka Puoluesihteeri, YTM 108 Minna Sirnö Kansanedustaja, FM 67 Aaro Kare 68 Jonas Kettunen 69 Esther Leander 70 Tommi Lievemaa 71 Minna Luomala Kiba Lumberg Kuvataitelija, kirjailija 120 109 Sari Virta Kehittämisjohtaja, FM Anna Mikkola Europarlamentaarikon avustaja, BA 72 Jarmo Muhonen 73 Katriina Oinas 74 Kari Peitsamo 75 Tero Pitkä 76 Laila Räikkä a naisten Solidaarisuuttarja menttiin! elämää Europ la www.vasemmisto Vasemmistonaiset 77 Arjo Suonperä 78 Aapo Toivanen 79 Anna-Mili Tölkkö 80 Martti Vaskonen naiset.fi www.european-left.org www.skp.fi www.european-left.org 81 JuhaPekka Väisänen