sidewayshelsinki.?/liput @sidewayshel #sidewayshel 13. – 15.6.2024 Helsinki, Nordis Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C. L7 Ladytron Ane Brun +kymmeniä muita! Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C. L7 Ladytron Ane Brun +kymmeniä muita!
sidewayshelsinki.?/liput @sidewayshel #sidewayshel 13. – 15.6.2024 Helsinki, Nordis Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C. L7 Ladytron Ane Brun +kymmeniä muita! Peggy Gou Jungle Bat For Lashes Frank Carter & The Rattlesnakes Fontaines D.C. L7 Ladytron Ane Brun +kymmeniä muita!
EMPTY STAGE ALKU KESKIKOHTA LOPPU Kaino Wennerstrand Arni Rajamäki Ensi-ilta 11.4.2024 studio Pasila Ensi-ilta 19.4.2024 studio Pasila PIENI NÄYTTÄMÖ ENSI-ILTA 18.4.2024 OHJAUS HEIDI RÄSÄNEN Ku va : Ar ni Ra ja m äk i Ku va : Ee ro Yl i-V ak ku ri LIPUT 17,50 € LIPUT 17,50 € HKT.FI PUH. (09) 394 022 LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ /MIN+PVM) MARATONTANSSIT LIPUT: 31 €, OPISKELIJAT PUOLEEN HINTAAN HORACE MCCOY RAY HERMAN A M M U T A A N H A N H E V O S I A K I N Ku va : No or a Ge ag ea
EMPTY STAGE ALKU KESKIKOHTA LOPPU PIENI NÄYTTÄMÖ ENSI-ILTA 18.4.2024 OHJAUS HEIDI RÄSÄNEN Ku va : Ar ni Ra ja m äk i Ku va : Ee ro Yl i-V ak ku ri LIPUT 17,50 € LIPUT 17,50 € HKT.FI PUH. (09) 394 022 LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ /MIN+PVM) MARATONTANSSIT LIPUT: 31 €, OPISKELIJAT PUOLEEN HINTAAN HORACE MCCOY RAY HERMAN A M M U T A A N H A N H E V O S I A K I N Ku va : No or a Ge ag ea
ILMOITUS HYVÄ IHMINEN – MIKSI HOLOKAUSTI KOSKEE MEITÄKIN? YAD YDIN-LEHDEN ERIKOISNUMERO: EUROOPPA SODASSA JA RAUHASSA PIPLIAN PSALMIT Piplia on julkaissut Psalmien kirjan uuden käännöksen hepreasta suomeksi Raamattu.fi-palvelussa ja Pipliasovelluksessa. Psalmit 2024 edustaa raamatunkääntämisen uusimpia tuulia osana Vanhan testamentin VT2028-käännöshanketta. Psalmit ovat runoutta, joka tuo näköaloja ihmiselämän kirjoon. Jakeita on painunut tunnemuistiin, josta ne nousevat pintaan arjessa tai liittyen elämää muuttaneisiin hetkiin, kuten häihin, kasteisiin ja hautajaisiin. Uusi psalmikäännös on saatavilla sekä tekstinä että äänikirjana Krista Kososen lukemana. www.psalmit2024.fi Postimuseon näyttely kertoo Berliinissä sijainneesta suomalaisvetoisesta olutravintolasta, josta tuli 2019 antifasistien kohde. Toimittaja Mari Lukkarin ja sarjakuvataiteilija Hannele Richertin tuottaman näyttelysisällön kautta avautuu, miten kieli ja viestintä muokkaavat poliittista ilmapiiriä ja kuinka ääri oikeistolaisuus ja juutalaisvastaisuus on tullut entistä näkyvämmäksi myös Suomessa. Kohtaamispaikka Kupla, Postimuseo, museokeskus Vapriikki 26.5. asti www.postimuseo.fi LAULUJOUTSEN KEV ÄÄN MER KKI TUO TTE ET Herran vuonna 1614 Suomen Turussa tapahtuu kummia: matkalla 30-vuotiseen sotaan kuningas Kustaa II Aadolf on saapunut kaupunkiin nauttiakseen alamaisten teloituksista sekä tutustumaan mullistavaan renessanssi-innovaatioon, haarukkaan. Juha Mustanojan kirjoittama ja ohjaama Laulujoutsen on hillitön historiallinen piraattispektaakkeli, jonka tyrskyisän pinnan alla piilee kysymys talouden ja ihmis arvon vaietuista yhteyksistä. Kantaesitys Suurella näyttämöllä 17.4 www.kansallisteatteri.fi Vapaus valita toisin yhdistys ja Ydin-lehti haluavat moninäkökulmaista keskustelua yhteistyön, sopi misen ja rauhan maailman mahdollisuuksista. Ilmaiseksi netistä ladattava erikoisnumero pohtii EU:n roolia sodassa ja rauhassa, erityisesti finanssikriisin ja Ukrainan tilanteen kontekstissa. Se korostaa tarvetta moni ääniselle keskustelulle ja demokratialle, kritisoi militarismia ja turvallistamista, sekä esittää huolen nykyisestä Euroopan tilasta ja EU:n roolista. Jaossa Maailma kylässä -tapahtumassa ja muissa yleisötilaisuuksissa. Lataa ilmaiseksi Ydin-lehden verkkokaupasta www.ydinlehti.fi P voimasanoja IPLiA. EERO JÄRNEFELT Näyttely esittelee kosmopoliitin kulttuuriperheen kasvatin Eero Järnefeltin (1863–1937) mittavaa tuotantoa sekä taiteilijan merkitystä Suomen taiteelle sekä suomalaisuudelle. Se valottaa Järnefeltin maisemaja ihmiskäsityksen eri puolia. Samalla monipuoliset luontokuvaukset saavat pohtimaan, onko taiteilijan 1800ja 1900-luvuilla kuvaamaa luontoa tulevaisuudessa enää olemassa. Ateneumissa 25.8. asti www.ateneum.fi PRIMA FACIE Suzie Millerin Prima Facie on väkevän todistusvoimainen monologinäytelmä seksuaalisesta väkivallasta ja yhteiskunnan valtarakenteista. Se kertoo seksuaalirikoksista syytettyjen puolustusasianajasta, joka joutuu itse raiskauksen uhriksi. Australiassa 2019 kantaesitetty ja eri puolilla maailmaa palkittu näytelmä nähdään nyt Susanna Kuparisen ohjaamana ja Annika Poijärven esittämänä Suomen kantaesitys Maalaamosalissa 25.4. Ee ro Jär ne felt : Ka ski ( ), Ka nsa llisg alle ria / Ate ne um in taid em use o. Ku va: Ye hia Ew eis H ann ele Ric he rt Vuonna 1988 perustettu YAD ry on valtakunnallinen, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton nuorten ehkäisevän huumetyön yhdistys. Emme vastusta huumeita, niitä kokeilleita tai huumeita käyttäviä ihmisiä. Vastustamme yksipuolista päihdekasvatusta, pelottelua ja häpeäkokemusta lisäävää yhteiskunnallista keskustelua. Tutustu ja tule mukaan toimintaamme: www.yad.fi SALATIETEIDEN SUOMI Atte Huhtalan, Boris Branderin ja Janne Bäckströmin tuore teos avaa kattavasti salatieteiden historiaa Suomessa keskiajalta tähän päivään. Tässä kiehtovassa ja runsaasti kuvitetussa tietokirjassa paljastetaan kiinnostavimmat esoteeriset ilmiöt sekä suomalaisen okkultismin erikoisimmat hahmot ja kummallisimmat tapaukset. Perehtyneen historiantutkimuksen ja aikalaishaastatteluiden kautta on löytynyt paljon kiinnostavaa uutta tietoa myös rituaalimagian syvissä vesissä uiville www.like.fi YAD kriisin ja Ukrainan tilanteen kontekstissa. Se korostaa tarvetta moni ääniselle keskustelulle ja demokratialle, kritisoi militarismia ja turvallistamista, sekä esittää huolen nykyisestä Euroopan tilasta ja EU:n
3 / 2024 • 7 14.4.–19.5.2024 JOKUNEN VUOSI SITTEN olimme tyhjentämässä edesmenneen isäni asuntoa pienellä paikkakunnalla EteläPohjanmaalla. Mieheni lainasi pakettiauton paikallisesta kierrätyskeskuksesta, jossa oli aina kerran kesään tavannut käydä. Keskuksessa oli ojennettu avaimet kouraan ja sanottu, että kaikki tarpeeton, hyväkuntoinen kampe sopii jättää pakuun, kun sen palauttaa. He hoitavat loput. Ei kirjoiteltu lippulappuja tai kyselty henkkareita. Ei siellä maalla ole niin justiinsa. OMAN KOKEMUKSENI mukaan maaseudulla elämisessä on monia hyviä puolia. Yhteisöllisyys ja luottamus kanssaihmisiin tuo turvaa. Kauppareissulle voi lähteä lukitsematta ovea, ja harja oven edessä kertoo ohikulkijalle, että kotona ei olla. Jos tuttua kyläläistä ei hetkeen kauppareissuilla nähdä, aletaan kysellä perään. Ettei vain mitään olisi käynyt, vai onkohan tuo reissuun lähtenyt. Välillä on ärsyttävääkin, miten tarkasti muiden asiat tiedetään – tai ollaan tietävinään. Vaikka on kieltämättä iso bonus, ettei henkeään voi heittää ilman, että edes joku havahtuu asiaan. Kuolinsijoilleen muumioituneet ruumiit löytyvät yleensä kaupunkien kerrostaloista. TIIVIIN YHTEISÖLLISYYDEN myötä voimissaan ovat kuitenkin myös yhteisön normit, jotka voivat tehdä elämästä hyvin tukalaa paikkakunnan ulkopuolelta saapuneille ja vähemmistöihin kuuluville, etenkin nuorille. Maaseudun elämää ei ole muutenkaan syytä ylen määrin glorifi oida. Rakennemuutos on syönyt asuntojen arvoa maaseudulla. Satojen tuhansien suomalaisten elämänmittaisen työn ja säästöjen arvo on katoamassa tai jopa muuttumassa rasitteeksi jälkipolville. Yhä useampi perii asunnon, josta pitää maksaa verot mutta josta on mahdoton päästä eroon edes hävyttömän alhaisella hintapyynnöllä. Välimatkat ovat pitkiä niin koululaisille kuin kauppoja ja palveluita tarvitsevillekin. Sote-uudistuksen ja säästöjen myötä palvelut harvenevat entisestään. Lääkäreistä on krooninen pula monella paikkakunnalla, etenkin julkisen sektorin palkoilla. SUOMEN MA ASEUDUN tilastollinen todellisuus on enimmäkseen hiljeneviä kyläteitä ja tyhjiä taloja. Mutta on maaseutu myös ihmisiä, jotka kiihkeästi rakastavat omia kotinurkkiaan ja kyläänsä eivätkä lähtisi muualle mistään hinnasta. Maaseudun rauha on kuitenkin aivan omanlaistaan. Ymmärrän heitä hyvin. Minäkin rakastan taivasta, joka iltaisin pimenee kokonaan; metsänrajaa, joka hiljenee. Maailmaa, joka pitkän päivän jälkeen vihdoin pysähtyy. EMILIA MIETTINEN Hiljainen maailma VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.? , toimituksen sähköposti toimitus@voima.? , voima.? | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Aleksandra Aksenova, Julius Halme, Elisa Helenius, Anton Hämäläinen, Mitja Jakonen, Antti Kurko, Nauska, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Julia Blomqvist, Leona Kotilainen, Karim Maïche, Hanna Niittymäki, Natasha Roth, Janne Siironen, Kaisu Tervonen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.? /rekisteriseloste Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus ILMOITUS HYVÄ IHMINEN – MIKSI HOLOKAUSTI KOSKEE MEITÄKIN? YAD YDIN-LEHDEN ERIKOISNUMERO: EUROOPPA SODASSA JA RAUHASSA PIPLIAN PSALMIT Piplia on julkaissut Psalmien kirjan uuden käännöksen hepreasta suomeksi Raamattu.fi-palvelussa ja Pipliasovelluksessa. Psalmit 2024 edustaa raamatunkääntämisen uusimpia tuulia osana Vanhan testamentin VT2028-käännöshanketta. Psalmit ovat runoutta, joka tuo näköaloja ihmiselämän kirjoon. Jakeita on painunut tunnemuistiin, josta ne nousevat pintaan arjessa tai liittyen elämää muuttaneisiin hetkiin, kuten häihin, kasteisiin ja hautajaisiin. Uusi psalmikäännös on saatavilla sekä tekstinä että äänikirjana Krista Kososen lukemana. www.psalmit2024.fi Postimuseon näyttely kertoo Berliinissä sijainneesta suomalaisvetoisesta olutravintolasta, josta tuli 2019 antifasistien kohde. Toimittaja Mari Lukkarin ja sarjakuvataiteilija Hannele Richertin tuottaman näyttelysisällön kautta avautuu, miten kieli ja viestintä muokkaavat poliittista ilmapiiriä ja kuinka ääri oikeistolaisuus ja juutalaisvastaisuus on tullut entistä näkyvämmäksi myös Suomessa. Kohtaamispaikka Kupla, Postimuseo, museokeskus Vapriikki 26.5. asti www.postimuseo.fi LAULUJOUTSEN KEV ÄÄN MER KKI TUO TTE ET Herran vuonna 1614 Suomen Turussa tapahtuu kummia: matkalla 30-vuotiseen sotaan kuningas Kustaa II Aadolf on saapunut kaupunkiin nauttiakseen alamaisten teloituksista sekä tutustumaan mullistavaan renessanssi-innovaatioon, haarukkaan. Juha Mustanojan kirjoittama ja ohjaama Laulujoutsen on hillitön historiallinen piraattispektaakkeli, jonka tyrskyisän pinnan alla piilee kysymys talouden ja ihmis arvon vaietuista yhteyksistä. Kantaesitys Suurella näyttämöllä 17.4 www.kansallisteatteri.fi Vapaus valita toisin yhdistys ja Ydin-lehti haluavat moninäkökulmaista keskustelua yhteistyön, sopi misen ja rauhan maailman mahdollisuuksista. Ilmaiseksi netistä ladattava erikoisnumero pohtii EU:n roolia sodassa ja rauhassa, erityisesti finanssikriisin ja Ukrainan tilanteen kontekstissa. Se korostaa tarvetta moni ääniselle keskustelulle ja demokratialle, kritisoi militarismia ja turvallistamista, sekä esittää huolen nykyisestä Euroopan tilasta ja EU:n roolista. Jaossa Maailma kylässä -tapahtumassa ja muissa yleisötilaisuuksissa. Lataa ilmaiseksi Ydin-lehden verkkokaupasta www.ydinlehti.fi P voimasanoja IPLiA. EERO JÄRNEFELT Näyttely esittelee kosmopoliitin kulttuuriperheen kasvatin Eero Järnefeltin (1863–1937) mittavaa tuotantoa sekä taiteilijan merkitystä Suomen taiteelle sekä suomalaisuudelle. Se valottaa Järnefeltin maisemaja ihmiskäsityksen eri puolia. Samalla monipuoliset luontokuvaukset saavat pohtimaan, onko taiteilijan 1800ja 1900-luvuilla kuvaamaa luontoa tulevaisuudessa enää olemassa. Ateneumissa 25.8. asti www.ateneum.fi PRIMA FACIE Suzie Millerin Prima Facie on väkevän todistusvoimainen monologinäytelmä seksuaalisesta väkivallasta ja yhteiskunnan valtarakenteista. Se kertoo seksuaalirikoksista syytettyjen puolustusasianajasta, joka joutuu itse raiskauksen uhriksi. Australiassa 2019 kantaesitetty ja eri puolilla maailmaa palkittu näytelmä nähdään nyt Susanna Kuparisen ohjaamana ja Annika Poijärven esittämänä Suomen kantaesitys Maalaamosalissa 25.4. Ee ro Jär ne felt : Ka ski ( ), Ka nsa llisg alle ria / Ate ne um in taid em use o. Ku va: Ye hia Ew eis H ann ele Ric he rt Vuonna 1988 perustettu YAD ry on valtakunnallinen, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton nuorten ehkäisevän huumetyön yhdistys. Emme vastusta huumeita, niitä kokeilleita tai huumeita käyttäviä ihmisiä. Vastustamme yksipuolista päihdekasvatusta, pelottelua ja häpeäkokemusta lisäävää yhteiskunnallista keskustelua. Tutustu ja tule mukaan toimintaamme: www.yad.fi SALATIETEIDEN SUOMI Atte Huhtalan, Boris Branderin ja Janne Bäckströmin tuore teos avaa kattavasti salatieteiden historiaa Suomessa keskiajalta tähän päivään. Tässä kiehtovassa ja runsaasti kuvitetussa tietokirjassa paljastetaan kiinnostavimmat esoteeriset ilmiöt sekä suomalaisen okkultismin erikoisimmat hahmot ja kummallisimmat tapaukset. Perehtyneen historiantutkimuksen ja aikalaishaastatteluiden kautta on löytynyt paljon kiinnostavaa uutta tietoa myös rituaalimagian syvissä vesissä uiville www.like.fi YAD kriisin ja Ukrainan tilanteen kontekstissa. Se korostaa tarvetta moni ääniselle keskustelulle ja demokratialle, kritisoi militarismia ja turvallistamista, sekä esittää huolen nykyisestä Euroopan tilasta ja EU:n TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 36 Jussi Lehtonen 22 Nukkeleikit Päihteetöntä gonzoa 40 RuPaul NATO-RUOTSI OPPII UUTTA 26 3 TEEMA: MAASEUTU SIVUT 12–14, 16–21, 25, 28–31 G ov er nm en t of C ali fo rn ia / W iki m ed ia C om m on s G ree np eac e Sh utte rsto ck Tu om o M an nin en Ju lia Li la TÄMÄN LEHDEN VÄLISSÄ on Diplon (suomen kielisen Le Monde diplomatiquen & Novaja Gazetan) kirjallisuusliite, joka ilmestyy myös Diplossa 2/2024. Diplo on Voima Kustannus Oy:n tytär yhtiön julkaisu. 12 30 N au sk a JOKUNEN VUOSI SITTEN tyhjentämässä edesmenneen isäni asuntoa pienellä paikkakunnalla EteläPohjanmaalla. Mieheni lainasi pakettiauton paikallisesta kierrätyskeskuksesta, jossa oli aina kerran kesään tavannut käydä. kouraan ja sanottu, että kaikki tarpeeton, hyväkuntoinen kampe sopii jättää pakuun, kun sen palauttaa. He hoitavat loput. ty henkkareita. OMAN KOKEMUKSENI seudulla elämisessä on monia hyviä puolia. Yhteisöllisyys ja luottamus kanssaihmisiin tuo turvaa. Kauppareissulle voi lähteä lukitsematta ovea, ja harja oven edessä kertoo ohikulkijalle, että kotona ei olla. Jos tuttua kyläläistä ei hetkeen kauppareissuilla nähdä, aletaan kysellä perään. Ettei vain mitään olisi käynyt, vai onkohan tuo reissuun lähtenyt. kasti muiden asiat tiedetään – tai olHiljainen maailma N au sk a
8 • 3 / 2024 ILKKA , 38 ”Maaseudulla on pienet luokkakoot. Ihmisten tunteminen lisää luottamusta pienessä yhteisössä. Tahti ei ole niin hektinen.” IRMELI , 60 ”Maalla on rauhallista ja puhdasta. Omalta ovelta pääsee hiihtämään. Toisaalta joka paikkaan on pitkä matka.” KINGSLEY , 54 ”Maalla ei ole aina kiire. Ihmiset tuntuu läheisemmiltä ja mukavilta.” MILA , 53 ”Maalla on vapautta, hiljaisuutta ja rauhaa. Hyvällä tuurilla myös metsää. Kaikki tämä on ilmaista. Kaupungissa pitää olla koko ajan lompakko auki.” Kehu maaseutua! Mielipide TEKSTI JA KUVAT HANNA NIITTYMÄKI TEKSTI JULIA BLOMQVIST Täystuho Gazan sairaaloissa P OHJOIS-GA Z ASSA sijaitsevasta Al-Shifan sairaalasta tuli maaliskuussa kuoleman ja kurjuuden loukku. AlShifan sairaala oli Gazan kaistan suurin sairaala, ja sitä pidettiin alueen parhaiten varustettuna sairaalana. Israel hyökkäsi sairaalaan ensimmäisen kerran marraskuussa ja uudestaan 18. maaliskuuta, koska äärijärjestö Hamas oli sen mukaan palannut sairaalaan. Maaliskuun kaksi viikkoa kestäneen saarron aikana Israel sanoo surmanneensa sairaala-alueella tai sen läheisyydessä 200 Hamasin terroristia. On epäselvää, miten Israel on varmistanut, että surmatut ihmiset todella olivat Hamasin militantteja. Sairaalassa olleiden potilaiden, hoito henkilökunnan ja siviilien kohtalosta on tihkunut ulospäin vain vähän luotettavia tietoja. Kansainväliset järjestöt ovat vetäytyneet sairaalasta, eivätkä viestiyhteydet alueelle toimi kunnolla. Lääkärit ilman rajoja -järjestön Suomen osaston toiminnanjohtaja Linda Konate sanoo järjestön alueella olevien työntekijöiden kertoneen kaduilla lojuvista ruumista sekä huhuista, joiden mukaan henkilökuntaa olisi pidätetty. ”Kokonaiskuvan saaminen on hyvin vaikeaa, koska pääsyä ei ole jatkuvasti eikä kaikkialle.” Järjestö joutui evakuoimaan työntekijänsä sairaalasta jo marraskuussa ennen kuin Israel iski Al-Shifaan ensimmäisen kerran. Muutama työntekijä on kuitenkin palannut sairaalaan vapaaehtoisesti. Viimeisimmän hyökkäyksen jälkeen Israel vetäytyi sairaalasta 1. huhtikuuta. Yhdysvaltalaismedia New York Times julkaisi Israelin vetäytymisen jälkeen satelliittikuvia, joissa sairaalan rakennukset on tuhottu raunioiksi. Huutava pula kaikesta Voima haastatteli Al-Shifassa työskennellyttä kirurgia Ahmed Almaqadmaa puhelimitse maaliskuussa vain kaksi viikkoa ennen Israelin hyökkäystä sairaalaan. Tämän mukaan sairaalan tilanne oli lohduton. AlShifa oli kärsinyt isoja tuhoja jo Israelin marras kuisessa hyökkäyksessä. Sairaala kärsi sähkökatkoista, ja puhtaasta vedestä oli huutava pula. ”Sairaala hädin tuskin toimii”, Almaqadma kuvasi. Hän totesi tilanteen pahenevan jatkuvasti. Israel on rajoittanut avustussaattueiden pääsyä Gazaan, eikä humanitaarista apua ole pystytty toimittamaan riittävästi edes sairaaloille. Myös lääkkeet olivat pääosin loppu. Konate kertoo Lääkärit ilman rajoja -järjestön toimittaneen Al-Shifaan yksittäisiä avustuskuljetuksia yhteistyössä muiden humanitaaristen toimijoiLääkärit yrittävät pelastaa potilaita henkensä uhalla. Gazalainen kirurgi kertoi Voimalle olosuhteista Al-Shifan sairaalassa ennen kuolemaansa. den kanssa. Viimeinen kuljetus pääsi perille maaliskuun alussa. ”On selvää, että sairaalalla on ollut pulaa aivan kaikesta, mutta se on pyrkinyt siitä huolimatta jatkamaan toimintaansa”, Konate toteaa. Valtaosa sairaalan henkilökunnasta oli paennut sotaa Etelä-Gazaan. Almaqadma päätti kuitenkin jäädä. ”Potilaiden auttaminen on minun ja tiimini tehtävä”, hän perusteli. Useiden medialähteiden mukaan Almaqadma löytyi surmattuna 1. huhti kuuta Al-Shifan läheltä Israelin joukkojen vetäydyttyä pois sairaalasta. Myös hänen yleislääkärinä toiminut äitinsä ja serkkunsa löytyivät surmattuina. Rikotut sodan säännöt Maaliskuun alussa Al-Shifan sairaalassa oli vielä runsaasti potilaita ja sairaalaan hakeutuneita siviilejä. ”Yleisimpiä syitä hoitoon hakeutumiselle ovat hyökkäyksestä johtuvat vammat sekä puutteellisesta hygieniasta johtuvat tartuntataudit”, Almaqadma kertoi. Lista hoidettavista potilaista oli hänen mukaansa loputon ja potilaita joutui priorisoimaan ankarasti. ”En ole pystynyt ompelemaan kaikkia haavoja riittävän nopeasti. Potilaita on niin valtavasti ja kirurgeja liian vähän.” Almaqadma kertoi operoivansa joka päivä neljästä viiteen potilasta, joista osa on jouduttu leikkaamaan ilman asianmukaista anestesiaa. Epätoivoisesta tilanteesta huolimatta sairaalaan jääneet lääkärit ja hoitajat ovat yrittäneet tehdä voitavansa. Almaqadman mukaan ruoasta on Gazassa niin vakava pula, että ihmiset keräävät maasta kasvien lehtiä syödäkseen. Hänen mukaansa potilaat ovat ruokaja vesipulan vuoksi heikossa kunnossa ja alttiimpia tulehduksille. ”Potilaat eivät välttämättä kuole suoraan saamansa vammaan, Al-Shifan sairaala huhtikuun alussa Israelin joukkojen poistuttua alueelta
3 / 2024 • 9 Karstein Volle TEKSTI MIIA VISTILÄ ISRAEL ON KOHDISTANUT HYÖKKÄYKSIÄÄN JOKA IKISEEN SAIRAALAAN GAZASSA. Täystuho Gazan sairaaloissa Luontokato seis L UONTOKATO pysäytetään kuudessa vuodessa ja luonnon monimuotoisuus alkaa lisääntyä 11 vuodessa, kunhan kansainvälisiin sopimuksiin nojaava kansallinen biodiversiteettistrategia saadaan valmiiksi ja sovellettua käytäntöön. Strategialuonnosta, josta Marinin hallitus ei päässyt yksimielisyyteen, ”selkeytettiin ja siihen lisättiin toimenpide-ehdotuksia niin, että siitä tuli jo eri paperi”, kertoo ympäristöneuvos Päivi Gummerus-Rautiainen ympäristöministeriöstä. Kansainvälisten sopimusten ohella strategia perustuu viime vuonna uudistettuun luonnonsuojelulakiin sekä Orpon hallituksen ohjelmaan, jossa luontokadon pysäyttäminen nähdään osana kestävää talouspolitiikkaa. NYT VALTIONEUVOSTON käsittelyssä oleva strategialuonnos jatkaa vuonna 2020 päättynyttä toimenpideohjelmaa, jonka tavoitteiden toteutuminen oli vaatimatonta. Uuteen strategiaan on lisätty luontokadon juurisyihin pureutuvia konkreettisia ja mitattavia toimia, joiden tarkkaa sisältöä hiotaan eri ministeriöiden yhteistyönä. Sen jälkeen luonnos lähetetään lausuntokierrokselle, jolla sitä kommentoivat esimerkiksi julkishallinnon organisaatiot, yritykset ja järjestöt. Suurista linjoista, kuten monimuotoisen biodiversiteetin välttämättömyydestä, ei kuitenkaan neuvotella. Päämääriä ovat luontokadon pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä ja luonnon monimuotoisuuden kääntäminen nousuun vuoteen 2035 mennessä. PÄ ÄMÄ ÄRIEN TOTEUTUMINEN vaatii eri tahojen yhteistyötä ja osaamisen kasvattamista – sekä riittävää rahoitusta. Strategialuonnoksessa myönnetään, että tavoiteaikataulusta huolimatta ”strategian toimintaohjelman toimenpiteitä sitoudutaan toteuttamaan siinä aikataulussa, kuin se on myönnettyjen resurssien puitteissa mahdollista”. Rahoitusta pitäisi saada yrityksiltä ja EU:lta. Samalla ministeriö kaipaa uusia rahoitusmalleja kuten luonnonarvo-, ennallistamisja kompensaatiomarkkinoita, joilla luontoa yhtäällä tuhoavat voivat ostaa sen suojelua toisaalla. Tänä vuonna valmistuvan kansallisen biodiversiteettistrategian toteuttaminen edellyttää eri tahojen yhteistyötä. sin komentokeskus, jossa säilytettiin myös Hamasin sieppaamia israelilaisia panttivankeja. Israel ei ole kuitenkaan julkisesti esittänyt pitävää näyttöä väitteidensä tueksi. Almaqadma kertoi olleensa paikalla Al-Shifan sairaalassa, kun Israelin joukot tunkeutuivat sairaalaan ensimmäistä kertaa marraskuussa. ”He [Israelin asevoimat] yrittivät kovasti löytää jotakin, mutta he eivät löytäneet mitään. He tonkivat syvältä sairaalan alta ja löysivät sairaalan vierestä pienen tunnelin. En tiedä tunnelin tarkoitusta, mutta näitä tunneleita on joka puolella Gazan kaupunkia.” Gazassa on valtava tunnelien verkosto, jota on käytetty alunperin Israelin saarron ohittamiseen elintarvikkeiden ja polttoaineen salakuljettamista varten. Hyökkäys terveydenhuoltoa vastaan Kansainvälisten järjestöjen mukaan Gazassa on kuollut sodan aikana yli 300 terveydenhuollon työntekijää ja 167 avustustyöntekijää, kirjoitti vertaisarvioitu lääketieteen aikakauslehti BMJ tammikuussa. Luvut ovat BMJ:n mukaan korkeammat kuin missään muussa konfl iktissa tällä vuosisadalla. Arviot menehtyneistä terveydenhuollon työntekijöistä vaihtelevat lähteestä riippuen. Palestiinalaisalueilla toimiva kansainvälisen Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun paikallisjärjestö PRCS tiedotti maaliskuun lopussa, että yhteensä 26 sen työntekijää on kuollut Gazan sodassa. Työntekijöistä viisitoista menehtyi järjestön mukaan humanitaarisissa työtehtävissä yllään PRCS:n univormu. Lä ä kä rit ilman rajoja joutui todistamaan tilanteen karuuden evakuoidessaan henkilökuntaansa Nassersairaalasta helmikuun puolivälissä. ”Henkilökuntamme evakuoinnista oli sovittu etukäteen, mutta tästä huolimatta yksi henkilökunnan jäsen pidätettiin ja on ollut vangittuna nyt yli kuukauden.” Syytä pidätykselle järjestö ei pyynnöistä huolimatta ole Israelilta saanut. Konate totetaa, että sairaanhoito on joutunut Gazassa laaja-alaisen häirinnän kohteeksi. ”Sairaaloihin iskemisen, henkilökunnan pidätysten ja liian tiukkojen evakuointimääräysten lisäksi myös ambulanssikuljetuksia on estetty. Tämä ilmiö on niin laaja ja systemaattinen, että kyllä voidaan nähdä, että sairaalat ovat myös hyökkäyksen kohteina, vaikka niin ei pitäisi olla.” Almaqadma korosti haastattelussaan sitä, että Israel on surmannut ja vanginnut miehityksessään myös terveydenhuollon työntekijöitä. Hänen mielestään Israel pyrkii tarkoituksellisesti tuhoamaan Gazan terveydenhuoltojärjestelmän, jotta elämä Gazassa kävisi ihmisille sietämättömäksi. ”Israel on kohdistanut hyökkäyksiään joka ikiseen sairaalaan Gazassa ja jokaiseen terveyskeskukseen”, Almaqadma kommentoi. Tiedon Ahmed Almaqadman kuolemasta on vahvistanut Voimalle tämän Suomessa asuva serkku. vaan joko infektioon tai aliravitsemukseen.” Almaqadma sanoi kärsivänsä nälästä ja janosta itsekin. ”Yritämme kovasti perheeni kanssa etsiä ruokaa, mutta useimmiten emme sitä löydä.” Israelin mukaan sairaaloihin kohdistuvien iskujen syypää on terroristijärjestö Hamas, joka käyttää siviilejä ihmiskilpinä soluttautumalla sairaaloihin. Sairaalat ja lääkintähenkilökunta nauttivat kansainvälisen humanitäärisen oikeuden määrittelemien sodan sääntöjen mukaan erityistä suojaa. Jos sairaalaa kuitenkin käytetään sotilaalliseen tarkoitukseen, se saattaa menettää suojelunsa. Suomen Punaisen Ristin oikeudellinen neuvonantaja Jani Leino kertoo, että ”ennen hyökkäystä tulisi antaa ennakkovaroitus, jotta vihollinen voi joko lopettaa toimintansa tai on mahdollisuus evakuoida suojellut henkilöt kohteesta. Lisäksi toimet eivät saisi aiheuttaa vahinkoa suojelluille kohteille ja henkilöille, joka olisi suhteetonta tavoiteltuun sotilaalliseen hyötyyn”. Sairaalaan iskevällä osapuolella pitäisi Leinon mukaan olla varma tieto siitä, että kohdetta tosiasiassa käytetään sotilaalliseen tarkoitukseen. Al-Shifan sairaalan alla olevassa tunnelissa oli Israelin mukaan HamaLääkarit ilman rajoja
10 • 3 / 2024 TEKSTI KARIM MAÏCHE KUVA ANTON HÄMÄLÄINEN ”E I VOI OLETTA A ihmisten suostuvan tilanteeseen, jossa ei ole enää kunnon työpaikkoja eivätkä heidän kotitaloutensa suoriudu yhtä hyvin kuin aiemmin. Ihmiset eivät suostu vapaaehtoisesti työskentelemään prekaareissa työsuhteissa ruokalähetteinä tai Uberkuskeina.” Näin toteaa brasilialainen Lontoon King’s College -yliopiston poliittisen taloustieteen ja kansainvälisen kehityksen tutkimuksen professori Alfredo Saad-Filho. Hän on palkittu tutkija, joka on tehnyt YK:lle kymmeniä tutkimuksia kansainvälisen talousjärjestelmän sudenkuopista. Hän on viimeaikaisesta kehityksestä huolissaan. ”Vaalitulokset ympäri Länsi-Eurooppaa ovat olleet hyvin huolestuttavia.” Pääasiallisina syinä hän näkee uusliberalistisen kapitalismin näköalattomuuden ja perinteisten instituutioiden jähmettymisen. Erityisesti nuorten tulevaisuudennäkymät ovat heikentyneet. ”Ensimmäistä kertaa koko nykyisen kapitalismin 400-vuotisen historian aikana nuoremmat sukupolvet eivät enää tule yltämään vanhempiensa tulotasoon. Ennen vanhemmat saattoivat ajatella, että heidän uhrauksensa takaisi edes heidän lapsilleen paremman tulevaisuuden.” Tästä seuraa koko talousjärjestelmälle musertava uskottavuuskriisi, Saad-Filho sanoo. Poliittista kontrollia lisätään, jotta ihmiset saadaan pidettyä aisoissa. Samalla autoritaarisuus eri muodoissaan kehittyy. Demokraattinen järjestelmä, poliittiset puolueet, ammattiyhdistysliikkeet ja järjestöt perustuvat Saad-Filhon mukaan tulotasoon, työpaikkoihin ja teollisuuteen, joita uusliberalistinen talousjärjestelmä ei enää kykene tuottamaan. Koko järjestelmä on vaakalaudalla, kun poliittiset kanavat ilmaista pettymystä kutistuvat. ”Olemme risteyskohdassa. Näköpiirissä on huolestuttavia merkkejä uusfasismin kehittymisestä. Tyytymättömät massat kerääntyvät suurten johtajien ympärille. Viholliskuvia rakennetaan niin sisäisiin kuin ulkoisiin tarkoituksiin.” Saad-Filho ei tarkoita perinteistä Länsi-Euroopassa 1920ja 1930-luvuilla syntynyttä fasismia, jossa aseistautuneet joukot marssivat kaduilla univormut päällä. Kun ihmiset menettävät poliittisen toimijuutensa ja mahdollisuudet ilmaista tyytymättömyyttä perinteisten poliittisten kanavien kautta, johtajia alkaa ilmestyä kuin tyhjästä. ”Johtajat voivat olla televisiosta tuttuja koomikkoja tai julkkiksia, jotka sitten lupaavat ratkaista kaikki ongelmat”, Saad-Filho sanoo ja luettelee esimerkkejä: Narenda Modi Intiassa, Recep Tayyip Erdo?an Turkissa, Jair Bolsonaro Brasiliassa, Donald Trump Yhdysvalloissa. ”Argentiina on surullinen tapaus. Maan työväenluokka on historiallisesti ollut hyvin mobilisoitunut ja organisoitunut. Sen yhtenäisyyttä on koeteltu 1960-luvun sotilasvallankaappauksista aina viime vuosien radikaaleihin uusliberalistisiin uudistuksiin. Nyt presidentiksi valittu Javier Milei on viimeisin reinkarnaatio vastarinnan murtamiseksi.” Mikä ihmeen uusliberalismi Saad-Filho liittää talouskriittiseen analyysiinsä uusliberalismin käsitteen. Oikeistossa termiä on kritisoitu. Onko se silti hyvä käsite kuvaamaan tämän päivän globaalia talousjärjestelmää? Saad-Filho tunnistaa käsitteen herättämän keskustelun: ”On totta, että käsite on herättänyt valtavasti keskustelua yhteiskuntatieteissä, politiikassa ja mediassa. Se määritellään monella eri tavalla, ja yksi paradoksi on se, ettei kukaan määrittele itseään uusliberalistiksi.” Hän kuitenkin painottaa käsitteen merkitystä kritiikin välineenä. ”Se auttaa tekemään selkoa monista elämän eri puolista. Sen kasvot ovat näyttämö, globaalin kapitalismin olemassaolon muoto sellaisena kuin me sen nyt koemme. Se on ollut kapitalismin hallitseva muoto useimmissa Sivilisaation käännekohta Globaali talousjärjestelmä ja sen oikeutus on kriisissä, sanoo Alfredo Saad-Filho, eräs Etelä-Amerikan arvostetuimmista ajattelijoista.
E SIHISTORIALLISET AJAT olivat vilkkaita nykyisen Vantaan ja Pohjois-Helsingin tienoilla. Porukka metsästi hylkeitä ja kalasti vonkaleita Vantaanjoen koskista. Eteläinen Helsinki oli joko veden alla tai pirstaleista saaristoa. Jääkauden päättymisestä ei hujahtanut kuin 9 482 vuotta, kun oli ilmestyvä Voiman numero 9/2004. Voiman toimitus työskenteli aamusta iltaan konttorissaan Helsingin Sörnäisissä ja hengaili illasta aamuun pitkin Kalliota. (Se ei ole maastotyyppi vaan Helsingin ytimen kaupunginosa.) Kun tietää urbaanin toimituksen rakkauden pölyisiin katuihin, onkin ällistyttävää, miten paljon lehdessä on julkaistu juttuja luonnosta: metsistä, soista, eläimistä, luonnon monimuotoisuudesta ja sen katoamisesta, metsätaloudesta, hakkuista, lajien sukupuutosta ja ilmastokriisin aiheuttamista luonnontuhoista. ”Luonto” oli pitkään Voimassa teemasivun arvoinen. Numerossa 9/2004 Luonto-sivulla oli neljä juttua. ”Vienan Karjala elää metsistä” otsikoi Riitta Nykänen juttunsa 700–800 vuotta sitten kasvunsa aloittaneiden kelopuiden maista. ”Kostamuksessa ja Kalevalassa on tallella sellaista, mikä on kadonnut kaikkialta muualta Euroopasta: keskija pohjoisboreaalisia havumetsävyöhykkeen laajoja luonnonmetsiä, joissa luonnollinen elämänkierto jatkuu häiriintymättömänä.” Karjalan tasavalta kuitenkin elää metsäteollisuuden hakkuista. ”Vienan sydänmailla näkyykin teiden varsilla melkoisia hakkuuaukkoja”, Nykänen kirjoitti. Mutta: ”niistä valtaosa on suomalaisen metsäteollisuuden jälkiä.” Viena-jutun alla Matti Liimatainen kehui pakastinta ekologisen elämän mahdollistavana värkkinä. Pakastinta tarvitaan, jotta voi säilöä puolikkaan poron. ”Ostamalla vapaasti laidunnettua poroa kuluttaja tulee tukeneeksi ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää metsien käyttöä. Poroelinkeino tarvitsee hakkaamattomia metsiä, ja se pitää Lapin kylät asuttuina.” Liimatainen muistutti myös, ettei sähköä sovi tuhlata, vaan pitää valita energiatehokas kone. MINNA ERTIMO KERTOI eläinlegendasta. ”Näyttävä ulkomuoto, ärhäkkä luonne ja suurvaelluksiin liittyvät myytit ovat tehneet 45-grammaisesta pikkujyrsijästä legendan. Tunturisopulin (Lemmus lemmus) alkukoti on Käsivarren Lapin suurtuntureilla, missä tämä kotoinen nisäkäslajimme on kehittynyt ehkä jo miljoona vuotta sitten.” Sopuli lähtee muuttamaan kun ruoka loppuu. ”Itsemurhamyytissä kyse on myös silkasta epäonnesta. Vauhtiin päästyään sopulin vaellusta eivät pysäytä ihan pienet esteet. Kymmensenttinen sopuli taistelee vaikka kulkureitille osuvaa ihmistä vastaan. Vesistöt ovat kuitenkin pienille nelivedoille hankalia paikkoja. Sopuli on kyllä hyvä uimari, mutta aallokkoa se ei kestä lainkaan.” Otsikolla ”Rotta & lehtopöllö” Jani Kaaro kirjoitti kaupunkiluonnosta. Yökerhon rappukäytävästä lähti liikkeelle ”kissan kokoinen olio”, rotta: ”nakkikioskin Atkinsin dieetillä lihotettu ja kuin suoraan kauhujen kirjasta.” Kaupunkilaisrotta muistutti Kaaroa eräästä rengastuskeikasta. Lehtopöllön poikanen oli tukehtumaisillaan itsensä kokoiseen rottaan, jota pieni sinnikäs siivekäs yritti epätoivon vimmalla niellä. Rotan pää oli pöllön mahassa osittain sulaneena, mutta peräpää ja sen ”pitkä, paksu siimahäntä” retkottivat ulkona. Kun Kaaron rengastajakaveri yritti kiskoa rottaa pöllöstä, ilmoille löhähti etova haju. TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. Fra nce sco Ve ron esi / W ikim ed ia C om m on s maissa 1980-luvulta lähtien. Uusliberalismi on poliittisia käytäntöjä, kuten hyvinvointivaltion yksityistämistä ja vihamielisyyttä ammattiliittoja tai kaikenlaista kollektiivisen järjestäytymisen muotoja kohtaan.” Tämä kuvaus tuntuu sopivan myös Suomen poliittiseen tilanteeseen, jos katsotaan viime aikaisten poliittisten lakkojen kirvoittamia ulostuloja. ”Uusliberalismi on hyvin systemaattista. Se koskettaa sosiaalista elämää ja vaikuttaa samalla myös poliittisen talouden osa-alueisiin. Ymmärrys ihmisten taloudellisesta kansalaisuudesta on muuttunut rajallisemmaksi hyvinvointivaltioiden purkamisen ja regressiivisen verotuksen, jossa suuremmista tuloista maksetaan vähemmän veroja, seurauksena. Samalla tulo erot ovat kasvaneet.” Saad-Filhon mukaan uusliberalismia voi tarkastella myös luokkasodan näkökulmasta, jossa etuoikeutetut rikkaat lietsovat vihaa köyhiä vastaan saavuttaakseen lisää etuoikeuksia. ”Voimme havaita ennennäkemättömän epätasa-arvon kehittymisen LUONTOA JA LEGENDOJA Lehtopöllö maail massa viime vuosisadan aikana.” Jokapäiväisessä elämässämme uusliberalismi näkyy fi nanssipolitiikan arkipäiväistymisenä. Kyse ei ole vain fi nanssitalouden käsitteiden leviä misestä kaikille elämänalueille, vaan myös fi nanssilogiikan leviämisestä ajattelutapaamme. ”Kun mietimme, lähdemmekö opiskelemaan, joudumme ensin laskemaan, onko opiskelu ylipäätään kannattavaa. Aiemmin opiskelupäätökseen vaikuttivat pikemminkin kutsumus, uteliaisuus, arvomaailma ja päättäväisyys.” Uusi maailmanjärjestys Elämme Saad-Filhon mukaan globaalin talousjärjestelmän perustavanlaatuisen kriisin aikakautta. Yhdysvaltain talous romahti vuoden 2008 fi nanssi kriisissä, eikä maa ole toipunut siitä. Myös muissa OECD-maissa bruttokansantuotteen kasvuluvut ovat olleet sittemmin aiempaa alhaisempia. Yhdysvallat on menettämässä valta-asemaansa nouseville talousmahdeille Aasiassa, ja globaalista etelästä on tullut itsenäisempi. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut vuonna 2001 merkitsivät käännekohtaa, jolloin Yhdysvallat siirtyi Saad-Filhon mukaan selkeämmin sortavaan politiikkaan maan sisällä ja aggressiivisiin toimenpiteisiin merten takana. Finanssikriisi ja noin 2,4 triljoonaa dollaria maksaneet sodat osoittivat Yhdysvaltojen ja koko globaalin talousjärjestelmän rahoituksen kehittymisen rajat. Elämme taloudellisen pysähtyneisyyden aikakautta, jota koronapandemia syvensi entisestään. Järjestelmä on pohjimmiltaan rikki. ”Mutta meillä on myös toivoa, ja sitä pitääkin olla. Uudenlaisia vastarinnan muotoja on kehittymässä, ja ne antavat mahdollisuuden nousta kriisistä demokraattisesti. Kysymys kuuluu, kuinka paljon meillä on aikaa. Ilmastokriisi asettaa aikarajan pyrkimyksillemme, ja sen hoidossa olemme nyt epäonnistumassa. Tilanne voi johtaa katastrofi in, jollaista sivilisaatiom me ei ole aiemmin kokenut.” Kun ihmiset menettävät poliittisen toimijuutensa ja mahdollisuudet ilmaista tyytymättömyyttä perinteisten poliittisten kanavien kautta, johtajia alkaa ilmestyä kuin tyhjästä.
12 • 3 / 2024 Me rakennamme uutta kansallismaisemaa Metsä, skutsi, korpi, salo, lehto, leimikko, marjapaikka, hakkuu aukea, tilipäivä. Rakkaan lapsen monet nimet. Me huolehdimme siitä, että Suomen metsät eivät seiso tyhjän panttina. Taseet töihin, puupino kerrallaan.
3 / 2024 • 13 Me rakennamme uutta kansallismaisemaa TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Myytti suomalaisuudesta rakentuu samanaikaisesti ajatuksille ikiaikaisten metsien vaalimisesta ja tehokkaasta metsätaloudesta. Samalla kun Suomi pätkii metsiä teollisuuden raaka-aineeksi, se menettää osia itsestään. Metsäteollisuus on tilallinen, taloudellinen, nationalistinen ja valtava valtiollinen projekti. K ULTTUURIPERINNÖN yhtäaikainen syöminen ja säästäminen on vaikeaa, mutta kenties mahdollista. Pyrkimyksiä tähän suuntaan on nähty läpi koko itsenäisen Suomen historian. 1990-luvun alussa ympäristöministeriö julisti 27 kansallismaisemaa, joiden sanotaan edustavan ja kuvastavan suomalaisuutta erityisellä tavalla. Monet jalustalle nostetuista maisemista liittyvät luontoon, ja niiden arvostukseen on vaikuttanut myös taide. Listalta löytyy esimerkiksi Pielisen yli aukeava näkymä Ukko-Kolin huipulta, jonka aseman suomalaisuuden ytimessä vakiinnutti Eero Järnefelt muun muassa teoksillaan Syysmaisema Pielisjärveltä (1899) ja Maisema Kolilta (1928). Turun yliopiston maantieteeseen ja maisemakuvastoon erikoistunut tutkija Hannu Linkola huomauttaa, että esimerkiksi Syysmaisema Pielis järveltä -teoksessa näkyvä maisema ei ole sitä koskematonta ikimetsää, mitä sen usein oletetaan olevan. ”Siinähän on valtavan lehtipuuvoittoista eli kaskettua aluetta. Siinä näkyy intensiivisen metsänkäsittelyn merkkejä.” Kulttuurihistoriallisesti merkittävänä voidaan pitää myös niin sanottua Vienan reittiä, jota pitkin Elias Lönnrot taivalsi matkoillaan etsimään ja kirjaamaan muistiin runoja. Kerää miensä runojen pohjalta Lönnrot kirjoitti vuonna 1835 julkaistun Kalevalan. Maaja metsätalousministeriön tulosohjauksessa toimiva ja noin kolmannesta Suomen pinta-alasta hallinnoiva, valtion metsätaloudesta vastaava Metsähallitus ilmoitti vuonna 2010 hakkuista tämän historiallisen kulkuja kauppareitin varrella, ja laajoja alueita sen läheisyydessä lanattiinkin avohakkuuaukeiksi. Myyttinen menneisyys metsissä? Linkola on tutkijana Heidi Henriikka Mäkelän johtamassa Folklore metsässä -tutkimushankkeessa. Mäkelän folkloristinen tutkimus on keskittynyt erityisesti 1800-luvun kansallisromantiikkaan, ja Linkola puolestaan on perehtynyt modernisaation aikaan. Yhdessä he tutkivat muuttuvaa suhdettamme metsiin ja kansanperinteen merkityksiä nykyajassa. Linkola huomauttaa, että kulttuuritai kansallismaiseman kaltaisia aiheita kannattaa lähestyä myytteinä, joissa on aina mukana poliittisia ulottuvuuksia. ”Suhde metsään voi olla henkilökohtainen, mutta samalla se on vahvasti kansalaiskasvatuksen, koulun, uutiskuvaston, yhteiskunnallisten keskustelujen ja tietyn historiallisen myytin muokkaama.” Mäkelä toteaa, että metsä on nähty hyötyajatelun kautta ainakin valistuksen ajasta 1700-luvulta alkaen. ”Silloinkin metsä nähtiin pitkälti kesytettävänä takapajulana ja siellä asuvat ihmiset takapajuisina. Tästä lähtökohdasta myös Zachris Topelius kirjoitti, että hyvin hoidettu metsä on se haluttu ideaali. 1800-luvulla kansallisromantiikan aikaan muodostui ajatus siitä, mitä on olla suomalainen erillään Ruotsista tai Venäjästä, ja samalla tarvittiin abstrakti ajatus siitä, mitä suomalaisuus on. Vähäisen kirjoitetun historian avuksi tuli Kalevala sekä suomalaiseen muinaisuuteen liittyvät myytit.” Kaksijakoinen metsäsuhde Läpi itsenäisen Suomen historian ja jo ennen itsenäistymistä suhdettamme metsään on rakennettu erityisesti kahden ajatuksen varaan. Yksi ajatuksista on historia rajattomien metsien kansana ja toinen se, että metsätalous on hyvinvointimme tae. Todellisuudessa metsiä ei ole rajattomasti, mikä vaikeuttaa näiden kahden suomalaisuuden keskeisen rakennuspalikan yhteensovittamista. Suomen valtio on myös itse osallisena tämän ristiriidan tuottamisessa, ja Linkolan mukaan valtiota ja metsäteollisuutta onkin mahdotonta täysin erottaa toisistaan. ”Taloudellisen metsäajattelun eetos on ollut alusta alkaen mukana vahvasti suomalaisessa kansallisvaltiossa. Voisi jopa sanoa, että metsäteollisuus ja valtio ovat rakentaneet toinen toisiaan. Valtiosta muodostui nopeasti laaja-alainen metsätalouden toimijaverkosto, jossa puut kulkivat järviä pitkin. Maisemaa on muokattu, on rakennettu teollisuusyhdyskuntia. On ollut savotat ja on sidottu myös yksityinen maanomistajuus tukemaan metsätaloutta. Valtio on osin omistanut metsäteollisuutta. Metsäteollisuus on tilallinen, taloudellinen, nationalistinen ja valtava valtiollinen projekti.” Tätä kansallista projektia tukevat ajatukset on otettu myös osaksi kouluopetusta, ja sen tuotoilla on rakennettu hyvinvointivaltiota palveluineen. Linkolan mukaan suomalaisissa oppikirjoissa näkyi jo 1920-luvulla vahvasti se, kuinka metsiä kuvattiin metsäteollisuuden raaka-ainetarpeen kautta, ja sama ajattelu on jatkunut näihin päiviin. ”Samalla, kun moderni valtio loi itselleen kansallista menneisyyttä ja rakensi itseään sen varaan, se söi sitä menneisyyttä. Meillähän vastuullisen kansalaisuuden imperatiivi on hoitaa metsää hyvin ja monille hoitamaton – eli siis vanha – metsä saattaa näyttää rumalta ja olla kauhistus. Vasta 1960ja 70-luvuilla alettiin havahtua ekokriisiin ja syntyi säröjä tähän kaiken kattavaan hyötyajatteluun”, Linkola toteaa. Jos metsä sisältyy suomalaisuuteen samanaikaisesti raaka-aineena ja vaalittavana, voisi hieman kärjistäen todeta, että hävittäessään metsämaisemiaan, valtio suorittaa amputaatiota itse itselleen. Mäkelä kuitenkin löytää kansallisvaltion rakentamisen logiikasta selityksen sille, että ajatus met sien vaalimisesta ja niiden taloudellinen hyödyntäminen voivat olla olemassa rinnakkain. ”Kun vaikka Lönnrot lähti kokoamaan Kalevalaa tai Järnefelt maalasi Kolin laella, eivät he ajatelleet, että suomalaiset pitäisi palauttaa tämmöiseen muinaiseen tilaan. Toiminnallaan he loivat modernia kansallisvaltioa. Se suuntautui tulevaisuuteen, vaikka katse kääntyi menneeseen. Menneisyydestä haettiin palasia kirjattavaksi ylös, laitettavaksi museovitriiniin katseltavaksi.” Kenties sama mahdollistaa yhä kahden keskenään ristiriitaisen metsäsuhteen samanaikaisuuden. Myyttien rakentamisesta Puheissa kansakunnat ja kansallisvaltiot vaikuttavat usein luonnollisilta ja niiden rajat selviltä. Todellisuus on kuitenkin hähmäisempi ja sattumallakin on roolissa. Mäkelän mukaan folkloristiikassa on pohdittu paljon sitä, mitä on vaikka suomalaisuus. ”Lönnrot meni juuri Karjalaan etsimään niitä runoja, koska ne eivät vielä olleet kadonneet ortodoksiselta alueelta. Muualla reformaation tuulet olivat pyyhkäisseet ne pois. Sitten sattui käymään niin, että hänen työnsä jähmetti pitkäksi aikaa Karjalan koko suomalaisuuden representaatioksi.” Runonkeruumatkoillaan Lönnrot myös ylitti Suomen entiset ja nykyiset rajat, kielialuekin ehti vaihtua. Mäkelän mukaan suomalaisuuden ytimessä onkin piirteitä, joiden suomalaisuus voidaan jopa kiistää. Linkola puolestaan muistuttaa, että suomalaisen Valtiollinen itseamputaatio
14 • 3 / 2024 maiseman ihmisten sydämiin maalanneet taiteilijat hakivat oppinsa maan rajojen ulkopuolelta, Keski-Euroopasta ja Venäjän hovin liepeiltä. ”He kävivät opiskelemassa romantiikkaa, düsseldorfi laisuutta, realismia, vaik ka mitä, ja palasivat Suomeen lokalisoimaan sitä.” Kansallisvaltiot ja käsitykset kansakunnista ovatkin määrätietoisen tarinankerronnan tuloksia. Kuitenkin myytit, joiden varaan ne rakentuvat, esitetään luonnollisesti muodostuneina, spontaanisti syntyneinä ja niiden kriittinen tarkastelu voi jo itsessään vaikuttaa radikaalilta, tai ainakin ärsyttää. ”Kansallisvaltioiden syntyyn liittyvä nationalismi on sitkeä ideologia”, Mäkelä toteaa. ”Siihen liittyvät tarinat nivoutuvat elämän rakenteisiin ja porautuvat siihen mitä olemme. Jos niitä yrittää haastaa, niin ihmisethän saavat kauhean voimakkaita reaktioita, että mitäs helkkaria. Tähän liittyvä maisemakuvastokin on äärimmäisen sitkeää, minkä näkee vaikka siinä että versiot Koli-maisemasta toistuvat edelleen erilaisissa valokuvakilpailuissa.” Vaikka myyttinen kuvasto pysyisikin jokseenkin muuttumattomana, voivat tavat olla ja toimia tutussa ympäristössä kuitenkin muuttua. Mäkelä mainitsee esimerkkinä koronapandemian aikana suuren suosion saaneen metsäjoogan. Jooga metsässä on voinut tarjota mallin uudenlaisesta toimijuudesta vanhassa ympäristössä ja parhaassa tapauksessa tämä uudenlainen tapa olla voi muuttaa suhdetta metsään. Kiinnostavaksi tämän tekee esimerkiksi se, että vakiintuneen metsänhoidon – siis puiden kaatamisen – sijaan tämä tapa kokea metsä ei ole ottava vaan enemmänkin jakava. Mikä se metsä sitten on? Vaikka viestimme jaettujen sanojen avulla, voi se, mitä jollakin sanalla tarkoitetaan, vaihdella. Tämä näkyy myös siinä, mitä sanan ”metsä” koetaan tarkoittavan. Oikeasti vanhoja metsiä ei Suomessa enää ihan hirveästi ole ja ylivoimainen enemmistö metsistämme on valjastettu tavalla tai toisella metsätalouden tarkoituksiin. Puupeltoja katsellessa voi olla vaikea nähdä metsää puilta. Toisaalta pintaalaltaan pieni kaupunkimetsä on saattanut säästyä tyystin metsätaloudelta ja voi sisältää vanhaa ja monipuolista puustoa. Se, arvioiko metsää vaikka pinta-alan tai puiden iän mukaan, voi vaikuttaa dramaattisestikin siihen, minkä ylipäätään kokee metsäksi. Vuonna 2021 syntyi sopimus, joka suojaa 27 kilometriä pitkää, Suomussalmella sijaitsevaa Vienan reittiä. Nykyisellään reittiä reunustaa valtion omistamien maiden kohdalla vähintään 200 metrin suojavyöhyke, jonka viimeiset 50 metriä on rauhoitettu kaikilta ”metsänhoidollisilta toimenpiteiltä”. Vaikka puusto reitin varrella on pääosin vaihtunut sitten Lönnrotin päivien, voi tänäänkin nähdä vilahduksen hänen retkiensä maisemasta. Mäkelän mukaan reittiä voi tarkastella pohtimalla siihen liittyviä valikoivia kulttuuriperintöprosesseja. ”Onhan se ikään kuin museovitriinissä oleva kaistale, jossa koetaan olevan jotain menneisyyteen viittaavaa. Että tällä polulla se Lönnrot on taivaltanut, ja sitten todellisuus voi alkaa siitä 50 metrin päästä.” Hannu Linkola lähti itse heinäkuussa 2023 hieman kyynisin mielin taivaltamaan reittiä aivan itärajan tuntumasta. ”Pohdin, että todistan jollain tavalla kulttuuriperinnön keinotekoisuuden. Ja kieltämättä aluksi vaikutelma oli mieletön, kun reitti nousee harjulle ja näin, kuinka maisema on vahvasti parturoitua, avohakkuusta taimikoihin ja nuoreen talousmetsään. Hyvin kapeana kaistaleena maisemassa kulkee sellainen keinotekoinen kulissi. Mutta kun reittiä käveli pidemmälle, se jotenkin imaisi omaan tarinaansa. Tavallaan reitin tarkoitus onkin yhdistää yksilö suureen tarinaan, viedä ihmisen keho sinne vitriiniin.” Vaikka Linkolan suhtautumisessa reitin kehystyksiin saattaakin yhä säilyä ripaus kriittisyyttä, näkee hän sen vaalimisessa myös luonnonsuojelullisia arvoja. Alueen suojelijoiden yhteys valtioon vaikuttaa tällä hetkellä hyvältä, eikä Metsähallitus enää hakkaa metsiään reitin varrelta. Valtio myös neuvottelee yksityisten omistajien kanssa maan ostamisesta tai vaihtamisesta reitin varrelta. ”Ehkä tällainen kulttuuriperinnöksi kategorisoiminen antaa mallin metsien hieman kestävämmästä kohtelusta ja luo tulevaisuutta. Mutta onhan se reitti kaikessa upeudessaan auttamatta vain sirpale, jonka ympärillä on suorastaan brutaalia avohakkuuta ja todella murheellista näköistä maisemaa.” Hävittäessään kulttuurimaisemiaan, valtio suorittaa amputaatiota itse itselleen. Metsähallitus was here. Hakkuuaukea Suomussalmen kansallismaisemissa vuonna 2017. Ja ni Si pi lä/ G re en pe ac e
D E VA N S H IM O YA M A Fade Cut SERLACHIUS MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI SERLACHIUS ART & SAUNA EXPRESS TAMPEREELTA SUORAAN SERLACHIUKSELLE! Devan Shimoyama, Bryant, 2023 | Jiri Geller, Killing time, 2020 18.8.2024 saakka 23.3.2025 saakka Petri Ala-Maunus Jiri Geller Alvar Gullichsen Riikka Hyvönen Juho Juntunen Nikolo Kerimov Isto Kotavuopio Sanna-Mari Liukkonen Mr. Lordi Painter Jude Paula Pääkkönen Pekko Vasantola Vilunki 3000 Sheung Yiu Ro Zahir Kestotilaus 34,90 € | Määräaikainen tilaus 39,90 € | Pelkkä digilehti 25 € (per vuosi) LE MONDE DIPLOMATIQUE & NOVAJA GAZETA TIETOA MAAILMASTA – ITSELLESI TAI LAHJAKSI Tilaa: mondediplo.fi
16 • 3 / 2024 Pakko tankkaa Keskivertosuomalaiselle oma auto on välttämätön ja nuorten kesätyöpaikat ovat turveteollisuudessa. Samaan aikaan päästöjä olisi vähennettävä merkittävästi. Keinoja reilumpaan siirtymään on. osassa Suomea töihin ei pääse kohtuuajassa julkisilla. Traficomin mukaan 84 prosenttia kaikista kotimaassa kuljetuista matkoista tehdäänkin henkilöautolla. Ilmastotoimet sattuvat sen vuoksi eniten niihin, joilla ei ole todellista mahdollisuutta luopua autosta eikä toisaalta varaa ostaa esimerkiksi sähköautoa. Pienituloiset ja harvaan asuttujen alueiden asukkaat ovat huonoimmassa asemassa, samoin kuin liikuntavammaiset. ”Tuloja varallisuuserot näkyvät valmiuksissa vastata ilmastopolitiikan vaatimuksiin. Myös pienituloisilla tulisi olla enemmän mahdollisuuksia vähentää päästöjään tai vaihtaa vähäpäästöisempään liikkumiseen. Polttoaineiden hintojen noustessa siirtymän kustannukset kasautuvat niiden kannettavaksi, joilla ei ole mahdollisuutta vaihtaa käyttökustannuksiltaan halpaan sähköautoon.” Liimatainen puhuu liikenneköyhyydestä. Pahimmillaan vähävaraisimmat vähentävät välttämätöntä liikkumistaan. Se rajoittaa heidän elinmahdollisuuksiaan. Kun samanaikaisesti työpaikat keskittyvät kaupunkeihin ja maaseudun perinteisiä, hiilipäästöjä tuottavia elinkeinoja kuten turveteollisuutta ajetaan alas, on ymmärrettävää, että ilmastotoimet ärsyttävät ihmisiä. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA KERTTU MATINPURO Kontionlahden Nesteellä oli helmikuun puolivälissä hiljaista. Tankkaamaan tulleiden mukaan monissa perheissä tarvitaan kahta autoa. Se tuntuu kukkarossa. K ONTIONLAHDEN Nesteellä tankkaava Miro Keskinen, 17, on tullut tapaamaan sukulaisiaan Itä-Suomeen. Hän sanoo, että ilman omaa autoa olisi vaikea liikkua minnekään. Keskinen asuu Tampereen lähellä Tevaniemessä, josta hän kulkee kouluun autolla, koska julkiset kulkevat niin huonosti. Bensiinin hinnanousu ei vaikuttaisi hänen ajamiseensa suuresti. ”Autoa on pakko käyttää kuitenkin. Asun keskellä metsää, ei sieltä kulje busseja.” Bensiinikäyttöisellä autolla ajaminen on kuitenkin todennäköisesti kallistumassa, kun EU-maat kiristävät ilmastotoimiaan. Maapallon lämpenemisen kriittinen 1,5 asteen raja meni jo rikki, ja ilmastotoimilla on kiire. Suunnannäyttäjäksi pyrkivä Euroopan unioni painottaa vihreää siirtymää. Onko siirtymä oikeudenmukainen kaikille? Kuullaanko niitä, jotka kärsivät ilmastotoimista eniten? Eriarvoisuuteen perehtynyt Kalevi Sorsa -säätiön Anna Rajavuori sanoo, että ilmastopäätösten sosiaalisia vaikutuksia ei aina muisteta: ”Suomessa sosiaalija ympäristöpolitiikka ovat erilaisissa siiloissa. Olisi hyödyllistä, että niitä tarkasteltaisiin yhdessä: aina, kun tehdään ihmisiin vaikuttava ympäristöpoliittinen päätös, pitäisi samalla tarkastella vaikutuksia sosiaalipolitiikan näkökulmasta. Tarvitaan laajempi visio.” Suomi pakottaa yksityisautoiluun Suomalainen yhteiskuntarakenne pakottaa autonomistukseen, ”liikenneproffana” tunnettu Heikki Liimatainen on sanonut. Hän on Tampereen yliopiston uudistuvan liikenteen professori. Suomi on Keski-Eurooppaan verrattuna harvaan asuttu maa, jossa yksityisautoilu on yleistä. Suomen ympäristökeskus on analyysissään todennut, että suomalainen yhdyskunta kehitys on tukenut autoriippuvuutta. Vaikka kaupunkikehityksen kansainvälinen ihanne on yhdyskuntarakenne, jossa palvelut olisivat 15 minuutin kävelymatkan päässä, Suomi on toiminut lähihistoriassa täsmälleen päinvastoin. Palveluita kuten valtion virastoja ja kouluja on keskitetty kasvu keskuksiin, ja samalla myös muut palvelut kuten ruokakaupat ovat harventuneet. Julkista liikennettä on maaseudulla karsittu. Traficomin mukaan työmatkojen keskipituus on kasvanut kaikkialla Suomessa vuosina 1990–2015, ja valta
”Päästötavoitteilla on kiire, mutta nyt [ilmastonmuutosta hillitsevien] politiikkatoimien suurimpia esteitä on niiden hyväksyttävyys. Ihmisillä olisi oltava aidosti mahdollisuus vaikuttaa ja saada äänensä kuuluviin. On tär keää, että tunnustetaan myös kaupunkien ulkopuolella asuvien elämäntavan arvo ja haasteet, joita vihreä siirtymä tuottaa”, Rajavuori sanoo. EU jakaa vihreää rahaa Euroopan unioni on tunnustanut, että energiasiirtymän pitäisi olla paitsi vihreä, myös oikeudenmukainen. Sen vuoksi EU:ssa on alettu yhä enemmän puhua sosiaalipolitiikan ja ilmastopolitiikan lähentämisestä. Asialle on tilausta, sillä 2010-luvun talouskriisistä lähtien eriarvoisuus on kasvanut sekä EU-maiden välillä että niiden sisällä. Vuonna 2017 Euroopan komissio laati Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin eli periaatepaperin, jonka myötä sosiaaliset kysymykset ja työelämän kehittäminen nousivat eurooppalaiselle agendalle. Kun vihreä siirtymä myöhemmin nostettiin pääpainopisteeksi Ursula von der Leyenin komission kaudella, myös sosiaalinen painotus säilyi. Nyt EU edistääkin ilmastoneutraaliin talouteen siirtymistä omien sanojensa mukaan niin, että kukaan EUkansalainen eikä mikään alue saisi kärsiä kohtuuttomasti. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi yrityksille annettavia investointilainoja, julkisen sektorin lainajärjestelyitä ja suoria avustuksia, siis kuuluisia ”EUtukiaisia”. Niitä on jo pitkään jaettu rakennerahastoista, joiden varoilla tuetaan jäsenmaita uudistamaan elinkeinorakennettaan sekä parantamaan ihmisten työllisyyttä, osaamista ja osallisuutta. Euroopan sosiaalirahasto (ESR+) keskittyy sosiaalisiin kysymyksiin, Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) painottaa taloutta ja esimerkiksi liikennehankkeita. Hiljattain aloittanut JTF-rahasto (Just Transition Fund) keskittyy oikeudenmukaiseen siirtymään. Se antaa tukea investointeihin ja erilaisiin kehittämishankkeisiin ja ennallistamistoimiin niille alueille, joilla siirtymän yhteiskunnalliset ja taloudelliset vaikutukset ovat suurimmat. Suomi on saanut siitä rahoitusta muun muassa turpeesta luopumiseen ja kestävää taloutta. Nyt radikaalimmat äänet kuitenkin kysyvät: miksei jaeta rahaa suoraan kansalaisten taskuun? Maksetaan hiiliosinkoa kansalaisille EU-maiden pitäisi panna kaikille päästöille hinta. Nämä varat voisi jakaa varat takaisin kansalaisille hiiliosinkoina. Tällöin siirtymä olisi reilu kaikille, ehdottavat EU:ssa lobbaavat ympäristöjärjestöt ja arvovaltaiset taloustutkijat. Toteutustapoja voi olla monia, mutta Carbon Fee and Dividend -nimellä kulkeva ehdotus kuuluu pääpiirteittäin näin: kaikille tuotteille ja palveluille säädetään hiilivero, joka lasketaan niiden aiheuttamien hiilipäästöjen perusteella. Järjestelmä täydentäisi EU:n päästökauppaa, joka ei nykyisin koske kaikkia aloja. Mallissa puhuu markkinalogiikka: mitä enemmän tuote aiheuttaa päästöjä, sitä kalliimpi vero lankeaa. Suuri päästöiset tuotteet muuttuisivat kalliimmiksi ja vähäpäästöiset halvemmiksi. Tämä kannustaisi yrityksiä vähentämään päästöjä ja kuluttajia ostamaan vähäpäästöisiä tuotteita. Asetelma olisi kuitenkin suhteellisesti epäreilumpi pienituloisille. Silloin ratkaisuksi tulee hiiliosinko, eli EU-maat jakaisivat kerätyt varat kansalaisille takaisin tulonsiirtoina. Suomessa Finnwatch on esittänyt yhdessä SAK:n ja STTK:n kanssa, että järjestelmä otettaisiin Suomessa käyttöön. Finn watchin veroasiantuntija Saara Hietanen ei ota kantaa yksittäisiin, maailmalla meneillään oleviin aloitteisiin, mutta avaa idean taustoja. Hänen mukaansa hiiliosinko auttaisi tasaamaan vihreän siirtymän aiheuttamaa taakkaa ihmisille – yhdessä nykyistä kattavamman päästöverotuksen kanssa. ”Absoluuttisesti suurituloiset yleensä maksavat päästöveroja eniten, koska he kuluttavat eniten päästöjä aiheuttavia asioita kuten bensiiniä. Jos päästöverotuksella kerätty veropotti sitten jaetaan tasan kansalaisten kesken, lopputulemassa pienituloinen saisi saa enemmän hiiliosinkoa kuin mitä hän maksaa päästöveroa”, hän sanoo. Eräässä Kanadan provinssissa on jo käytössä porrastettu malli, jossa pienituloiset saavat enemmän palautusta kuin isotuloiset. Itävalta maksaa tällä hetkellä maaseudulla asuville muita suurempaa osinkoa, koska julkiset liikenneyhteydet ovat huonot. Ajatus ei ole haihattelua, sillä Yhdysvalloissa yli 3 500 taloustieteen asian tuntijaa on allekirjoittanut vetoomuksen vastaavan aloitteen puolesta. Heidän joukossaan on 28 Nobel-palkittua taloustieteen tutkijaa, mukaan lukien suomalainen Bengt Holmström. Onko aika otollinen muutokselle? ”Tutkimuksissa hiilen hinnoittelua pidetään tehokkaimpana keinona pienentää päästöjä. Hiiliosingossa on potentiaalia, koska se laittaisi enemmistön hyötymään päästöjen hinnoittelun lisäämisestä”, Finnwatchin Hie tanen sanoo. Mitä EU tekee jatkossa, riippuu seuraavan Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston voimasuhteista. Eurovaalit pidetään kesäkuussa. Hiilen hinnoittelua pidetään tehokkaimpana keinona pienentää päästöjä. Maalaisromani ja kaupunkilaisromani K u v a : Na us k a K UN OLIN SAANUT TUOTUA muuttokuormani uuteen kotiini Helsingissä helteisenä kesäpäivänä, kävin ystävieni kanssa lähikaupassa ostamassa juomista. Myyjä seurasi kolmen hengen seuruettamme tiiviisti hyllynvälistä toiselle. Olin pöyristynyt. Ystäväni totesivat vain, että tervetuloa kaupunkiin. OLEN PIENESTÄ ASTI ollut sydämeltäni maalaistyttö. Lapsuuteni pienessä eteläpohjalaisessa Ähtärissä oli täysin tavanomainen, mutta ymmärsin kuitenkin, että minä ja perisuomalaiset ystäväni elämme hieman erilaisissa maailmoissa, sillä olen romani. Se ei kuitenkaan koskaan ollut esteenä ystävyydelle tai syy eriarvoisuudelle koulussa. Sain lapsuudessani vahvan itsetunnon. Maaseudulla asuessani en muista yhtäkään tilannetta, jolloin romaniuteni olisi koettu mitenkään negatiivisena, enkä koskaan joutunut tilanteeseen, jossa minut olisi leimattu vain ja ainoastaan pelkäksi romaniksi. Olen saanut olla yksilö, Natasha. Kun muutimme Seinäjoelle ollessani 12-vuotias, sain ensimmäisen kerran esimakua siitä, millaista on olla romani isommassa kaupungissa. Kuudennella luokalla joku luokkani pojista vitsaili romaneista käyttäen erilaisia haukkumasanoja, ja opettajani nauroi oppilaiden mukana. Kiusaamisen pelossa päätin, että en voi paljastaa taustaani uusille ystävilleni tai luokkalaisille. Kaipasin kotikylääni, jossa koin yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Kasvaessani aikuiseksi identiteettini romanina kuitenkin vahvistui ja vähitellen ”salaisuuteni” tuli julki. Loppujen lopuksi se oli aika pieni uutinen, ja monet sen olivat jo itsekin päätelleet. Ja noin 20-vuotiaana päätin ottaa askeleen aikuisuuteen ja pukea ylleni perinteisen romaninaisen asun – samettisen hameen sekä pitsikoristeisen röijyn. Elin tavallista elämää, kävin töissä ja vietin aikaa läheisteni kanssa. Minua ei koskaan pelottanut mennä julkisille paikoille tai vaikkapa lähikauppaan, sillä tiesin että minuun suhtaudutaan kuin keneen tahansa. Näyttävästä pukeutumisestani huolimatta sulauduin joukkoon. HELSINGISSÄ PUDOTUS TODELLISUUTEEN oli raju. Koko elämäni olin saanut käydä rauhassa kaupassa ilman, että minua epäillään mistään pelkän asuni perusteella. Koska olen romaniaktivisti enkä voi sietää eriarvoistamista, puhuin myyjän kanssa. Myyjä kertoi, että seuraa meitä, koska kaupassa on joskus käynyt romaneita, jotka olivat varastaneet. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun minua ei nähty yksilönä, ja se tuntui oudolta. Kohtasin muulloinkin joko suoraa tai piilorasismia. Esimerkiksi julkista liikennettä oli kiusallista käyttää, sillä lähijunassa ihmiset monesti päivittelivät isoon ääneen yhtä sun toista negatiivista romaneista. On minulla hyviäkin kokemuksia kaupunkilaisten kanssa. Muutamia kertoja sivustaseuraajat puuttuivat kauppojen tai ravintoloiden syrjintään itseäni sekä muita romaneja kohtaan. Kerran mennessäni syömään suosittuun ravintolaan, minut päästettiin muitta mutkitta sisään. Kun totesin, että onpa ihanaa vain kävellä sisään ongelmitta, minulle vastattiin, että meille ovat tervetulleita kaikki. Siitä tuli hyvä olo. Työelämässä pääkaupunkiseudulla sain rikkoa ennakkoluuloja. Erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa huomasin, että minuun ei suhtauduttu varauksella, vaan otettiin vastaan samalla tavalla kuin pääväestön edustaja. TÄLLÄ HETKELLÄ ASUN jälleen maaseudulla, enkä joudu pohtimaan, saanko käydä ruokakaupassa rauhassa. Olen jälleen vain Natasha, ja siihen tyytyväinen. Toisinaan kaipaan ison kaupungin melskeeseen, mutta nyt totean, että maalla on mukavaa. NATASHA ROTH
18 • 3 / 2024
3 / 2024 • 19 Kohti parempaa TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT NAUSKA Greenpeacen Sini Harkin mukaan kaikkea toivoa ei ole menetetty, mutta selvitäksemme meidän on yritettävä parhaamme. Vaikka ympäristötuhot jatkuvat, on käännös parempaan mahdollinen. G REENPEACE Nordicin ohjelmavastaava Sini Harkki istui maaliskuisena iltapäivänä haastateltavana tätä juttua varten työhuoneensa sohvalla Helsingissä. Samaan aikaan Euroopan unionin puheenjohtajamaa Belgia veti EU:n maaja merialueiden suojelemiseksi tarkoitetun ennallistamisasetuksen pois käsittelystä. Ympäristöministeri Kai Mykkäsen (kok.) johdolla Suomi oli ollut vaa’ankieliasemassa, kun osa jäsenmaista oli viime tingassa kääntynyt vastustamaan asetusta. Noin 80 prosenttia EU:n luontotyypeistä on huonossa kunnossa, ja asetuksen kaatuminen on tappio niin EU:n ympäristöpolitiikalle kuin sen asukkaillekin. ”Suomessa oikeisto ja keskusta ovat tehneet ison karhunpalveluksen maaseudulle, ja samalta on näyttänyt muual lakin. Esimerkiksi vuosia meillä annettiin ymmärtää, että turpeen polttoa saadaan puolustettua, ja sitten se loppui kuin seinään. Turvaverkkoja ei oltu rakennettu”, Harkki toteaa. Elämäntyönä aktivismi ”Koin lukion ekalla tai tokalla ihan klassisen luontoja ilmastoheräämisen. Palaset loksahtelivat yhteen, ja tajusin, miten isojen ja pelottavien kysymysten äärellä olemme, jos luonnon ekosysteemien verkostot alkavat luhistua”. Päästyään Helsingin yliopistoon opiskelemaan ympäristöekonomiaa Harkki käveli Luontoliiton toimistolle ja ilmoitti haluavansa olla hyödyksi. Tästä alkoi lähes täysipäiväinen aktivismi metsäkartotuksineen ja banderollitalkoineen. Yksi varhaisista vanhojen metsien inventointireissuista Kainuussa vei Harkin avohakkuuaukealle, joka oli edellisvuonna määritelty uhanalaisille lajeille tärkeäksi vanhaksi metsäksi. ”Tuli sellainen olo, etten lepää, ennen kuin tähän on saatu joku roti”, Harkki muistelee. Pian hän ”lähestulkoon muutti Luontoliiton toimistolle”. Hieman myöhemmin tutuksi tuli myös Luonnonsuojeluliiton toimisto, jonka jälkeen hän löysi tiensä Greenpeacelle. Jälkimmäisessä Harkki päätyi lopulta toimimaan organisaation Suomen osaston maajohtajana. Vuonna 2019 Harkki kuitenkin yllätti ja siirtyi viestintätoimisto Tekiriin. ”Olin ollut 20 vuotta aktivisti, ja tuli olo, että on pakko nähdä maailmaa myös järjestöjen ulkopuolella. Itsekin yllätyin, että päädyin nimenomaan viestintätoimistoon, mutta halusin tehdä ilmastoja biodiversiteettiasioihin liittyvää strategista neuvontaa. Moneen projektiin olen edelleen tyytyväinen, ja aika merkittäviä asioita sain sysättyä liikkeelle.” Silti siirtyminen Tekirille, joka kiillotti muun muassa Talvivaaran omistaja Pekka Perän julkisuuskuvaa, herätti Harkissa huolen siitä, että jotkut epäilisivät hänen siirtyneen ”pimeän puolelle”. Varmasti jotkut näin ajattelivatkin, mutta Harkille itselle on ollut ”tärkeää saada olla tekemisissä monenlaisten eri ympyröistä tule vien ihmisten kanssa”. Roolin vaihtuminen vaikutti myös siihen, miten vanha viesti otettiin vastaan. ”Kävin konsulttina aika monessa yrityksessä ja organisaatiossa puhumassa niistä ihan samoista asioista kuin Greenpeacenkin aikana. Tuntui siltä, että kun he maksoivat minulle siitä puhumisesta, viesti koettiin yhtäkkiä arvokkaammaksi. Kyllä se tietyllä tavalla yllätti.” Parin konsulttivuoden jälkeen Harkki kuitenkin houkuteltiin takaisin Greenpeacelle. Hänelle on aina ollut tärkeää löytää paikka, missä voi kulloinkin olla eniten avuksi ympäristönsuojelussa. Tällä hetkellä se tarkoittaa Greenpeacen pohjoismaisen kampanjatyön johtamista. Harkin mukaan työ ympäristöaktivistina ulottuu ympäristökysymyksiä laajemmalle, sillä demokratia tarvitsee toimiakseen kriittistä katsetta ja haastamista. Haastaminen voi olla myös kirjaimellista kuten vuonna 2022, kun Greenpeace yhdessä muiden ympäristöjärjestöjen kanssa haastoi Sanna Marinin (sd.) hallituksen oikeuteen.
20 • 3 / 2024 Hallitusta syytettiin ympäristölain vaatimuksista lipsumisesta. Myös istuva hallitus on saanut osansa kritiikistä, ja niin saa epäilemättä myös seuraava hallitus. ”Aktivismi on todettu teoreettisessa kirjallisuudessakin yhdeksi demokratian tärkeimmistä resilienssitekijöistä. Sen rooli on nimenomaan turvata kriittinen näkökulma ja se, ettei demokratiassa vaikuttaminen typisty pelkästään äänestämiseen. Sekä se, että vallanpitäjiä haastetaan kaikilla tasoilla kansalaisten omista lähtökohdista.” Ympäristöaktivismin kentällä Greenpeacen rooli on institutionali soitunut. Järjestö käy keskustelua kansalaisten ohella poliitikkojen ja yritysjohtajien kanssa. ”Ajattelen, että aktivismia tehdään aina monella tavalla ja koko kenttää todellakin tarvitaan. Aktivismin ytimessä on se, että joku on valmis pistämään itseensä likoon tärkeän asian puolesta. Siinä mielessä Greenpeace on aktivistiorganisaatio. Meidän näkyvää kampanjointia ei tapahtuisi ilman vapaaehtoisia, mutta vapaaehtoisetkin tekevät meillä nykyään hyvin monenlaisia juttuja: on niitä jotka kiipeilevät ja ajavat venettä, minkä usein ajatellaan olevan ’oikeaa’ aktivismia, ja sitten on niitä, jotka tekevät meille vaikka taustatutkimuksia.” Harkin omiin työtehtäviin kuuluu kuuluu nykyään paljon strategiapalavereita ja esimiestehtäviä, ja harmillisen vähän metsätoimintaa tai metsätyökoneen päälle kiipeämistä. Muutoksen vaikeus Harva nykyään kiistää ympäristöpäästöjen leikkaamisen tarvetta. Koska talousjärjestelmämme vaatii jatkuvaa kasvua, päästöjen leikkaaminen on vaikea pala purtavaksi. Petteri Orpon (kok.) hallitus haluaisi ratkaista ongelman ”tulppaamalla tehtaiden piiput”, eli ottamalla hiilidioksidin talteen. Käytännössä tämän hinta on niin korkea, ettei sitä olla valmiita maksamaan. Metodin tekniset ongelmatkin ovat vielä ratkaisematta. Päästöjen leikkaamisen ja kasvun yhdistämisen mahdottomuus tuli näkyväksi myös silloin, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) visioi biotalouden mahdollistavan menon jatkumisen entisellään. ”Metsien käytöllä piti korvata fossiiliset polttoaineet ja muovit ja samalla vielä lisätä hiilinieluja. Ei ollut mitään laskelmia siitä, riittävätkö Suomen metsävarat tähän kaikkeen – eivätkä ne riitä. On ollut vähän sellainen meno, että roiskitaan ideoita ja ajatellaan, että niin päästään vähällä, sen sijaan, että oikeasti mietittäisiin missä kestävyyden rajat menevät ja mikä ylipäätään on mahdollista.” Muutoksen pakollisuus ja vaikeus lisää ymmärrettävästi jännitteitä kaikkialla. Saksassa ja Ranskassa traktorimielenosoitukset tukkivat teitä ja aiheuttavat kaaosta, Hollannissa maanviljelijöiden mielenosoitusten ympärille syntyi uusi populistipuolue. Harkki näkee tapahtumat esimerkkinä yhteiskuntien polarisoitumisesta ja siitä, mitä voisi kutsua identiteettipolitiikaksi. Molemmat johtavat lopulta kaikkien häviöön. ”Populismin pyrkimys on tuhota politiikan teon ydin, eli keskustelu eri mieltä olevien ihmisten välillä ja kompromissien löytäminen. Nyt kaikki EU:hun liittyvä ja varsinkin ympäristöpolitiikka on populistisen identiteettipolitiikan viholliskuvia. Silloin järkeviäkin asioita on ’pakko’ vastustaa.” Suomessa EU:n kaatunut ennallistamisasetus liittyy esimerkiksi soihin, joita on ojittamalla kuivattu pelloiksi ja puupelloiksi eli talousmetsiksi. Kuivatuista soista raivatut pellot kattavat vain noin kymmenen prosenttia peltopinta-alasta, mutta tuottavat kuivuessaan yli puolet kaikista maatalouden päästöistä. Kovin hyviksi puupelloiksikaan kuivatut suot eivät ole osoittautuneet. ”Suot sitovat vettä silloin kun on märkää ja luovuttavat vettä ympärilleen kun on kuivaa. Meillä on vääjäämättä edessä kuumemmat ja kuivemmat ajat, mikä tulee vaikeuttamaan maataloutta, lisäämään metsä paloja ja tuholaisten määrää metsissä. Eikö olisi nimenomaan maaja metsä taloustuottajien etu tukkia ne ojat kuivatuissa soissa? Jos jatkamme vanhalla polulla, seuraa siitä aivan uskomaton lasku.” Kenen etu painaa ”Suomessa maatalous on käytännössä ainoa sektori, jonka päästöt eivät ole vähentyneet ollenkaan. Jossain vaiheessa meidän on katsottava myös niitä päästöjä, ja silloin ruokajärjestelmää on myös pakko muuttaa. Tämä pitäisi tehdä viljelijöitä itseään kuunnellen.” Ottamalla aktiivisen roolin tuottajat, heitä edustavat järjestöt ja poliitikot voisivat vaikuttaa siihen, kuinka muutokset tulevat vastaan ja kuinka ne kohdataan. Toistaiseksi tilanne on kuitenkin näyttänyt huonolta. Monessa Euroopan maassa erityisesti keskustaoikeistolaiset poliitikot ovat säikähtäneet sitä mahdollisuutta, että ympäristökriisiin reagoiminen johtaisi maanviljelijöiden äänien valumiseen populistiselle oikeistolle. Tämä on johtanut muutoksen ohjaamisen sijaan lukkojarrutukseen, eikä ohjaus tunnetusti lukkojarrutuksen aikana toimi. Suomessa ympäristökysymyksissä on myös totuttu kuuntelemaan herkällä korvalla metsäteollisuutta, ja tämä näkyy metsissämme. ”Onhan meidän metsien tila aika surullinen. Vanhojen metsien määrä vähenee vähenemistään ja muutaman edellisen hallituksen päätökset ovat huonontaneet tilannetta aika paljon. Päätös nopeuttaa metsien kiertoaikaa – eli avohakata nuorempia metsiä – on huono asia monimuotoisuuden ja hiilinielujen kannalta. Tikkuja menee kovaa tahtia tehtaisiin, ja kun samaan aikaan ei ole panostettu suojeluun, lajisto ja metsäluonnon tilanne heikkenevät.” Kiihtyvistä hakkuista aiheutuva hiilinielujen kutistuminen tulee näkymään myös valtion taloudessa. Pian valtio joutuu ostamaan kompensaatiota tuottamillemme päästöille, joita ei saadakaan kuitattua metsien sitomalla hiilellä. Samalla metsäteollisuuden uudet ja suunnitteilla olevat jättiyksiköt tarvitsevat entistä enemmän pureskeltavaa. Harkki toteaa, että teollisuuden ehdoilla meneminen ei hyödytä myöskään metsänomistajia, jotka myyvät nuorempaa puuta ja saavat siitä pienemmän korvauksen. Vaikka edessä olevat muutokset eivät tule olemaan helppoja, maatai metsätaloutta ei olla ajamassa alas. Painopisteitä pitää vain siirtää ympäristöystävällisempään suuntaan. Harkin mukaan siirtymän tekemiseen on myös hyviä tapoja, mutta onnistuakseen reilusti ja rauhanomaisesti se vaatii tuekseen isoja muutosja jälleenrakennusohjelmia. ”Jos voisin olla vaikuttamassa hallitusohjelmaan, siihen pitäisi kirjata tavoitteet metaanipäästöjen, maatalouden päästöjen ja metsähakkuiden tä. Sen rooli on nimenomaan turvata kriittinen näkökulma ja se, ettei demokratiassa vaikuttaminen typisty pelkästään äänestämiseen. Sekä se, että vallanpitäjiä haastetaan kaikilla tasoilla kansalaisten omista lähtökohdista.” Ympäristöaktivismin kentällä Greenpeacen rooli on institutionali soitunut. Järjestö käy keskustelua kansalaisten ohella poliitikkojen ja yritysjohtajien kanssa. pahtuisi ilman vapaaehtoisia, mutta vapaaehtoisetkin tekevät meillä nykyään hyvin monenlaisia juttuja: on niitä jotka kiipeilevät ja ajavat venettä, minkä usein ajatellaan olevan ’oikeaa’ aktivismia, ja sitten on niitä, jotka tekevät meille vaikka taustatutkimuksia.” Harkin omiin työtehtäviin kuuluu kuuluu nykyään paljon strategiapalavereita ja esimiestehtäviä, ja harmillikasvua, päästöjen leikkaaminen on vaikea pala purtavaksi. Petteri Orpon (kok.) hallitus haluaisi ratkaista ongelman ”tulppaamalla tehtaiden piiput”, eli ottamalla hiilidioksidin talteen. Käytännössä tämän hinta on niin korkea, ettei sitä olla valmiita maksamaan. Metodin tekniset ongelmatkin ovat vielä ratkaisematta. Päästöjen leikkaamisen ja kasvun yhdistämisen mahdottomuus tuli näkyväksi myös silloin, kun pääministeri Juha Sipilä (kesk.) visioi biotalouden mahdollistavan menon jatkumisen entisellään. ”Metsien käytöllä piti korvata fossiiliset polttoaineet ja muovit ja samalla vielä lisätä hiilinieluja. Ei ollut mitään laskelmia siitä, riittävätkö Suomen metsävarat tähän kaikkeen – eivätkä ne riitä. On ollut vähän sellainen meno, että roiskitaan ideoita ja ajatellaan, että niin päästään vähällä, sen sijaan, että oikeasti mietittäisiin missä kestävyyden rajat menevät ja mikä ylipäätään on mahdollista.” Muutoksen pakollisuus ja vaikeus lisää ymmärrettävästi jännitteitä kaikkialla. Saksassa ja Ranskassa traktorimielenosoitukset tukkivat teitä ja aiheuttavat kaaosta, Hollannissa maanviljelijöiden mielenosoitusten ympärille syntyi uusi populistipuolue. Harkki näkee tapahtumat esimerkkinä yhteiskuntien polarisoitumisesta ja siitä, mitä voisi kutsua identiteettipolitiikaksi. Molemmat johtavat lopulta kaikkien häviöön. ”Populismin pyrkimys on tuhota politiikan teon ydin, eli keskustelu eri mieltä olevien ihmisten välillä ja kompromissien löytäminen. Nyt kaikki EU:hun liittyvä ja varsinkin ympäristöpolitiikka on populistisen identiteettipolitiikan viholliskuvia. Silloin järkeviäkin asioita on ’pakko’ vastustaa.” Suomessa EU:n kaatunut ennallistamisasetus liittyy esimerkiksi soihin, joita on ojittamalla kuivattu pelloiksi ja puupelloiksi eli talousmetsiksi. Kuivatuista soista raivatut pellot kattavat vain noin kymmenen prosenttia peltopinta-alasta, mutta tuottavat kuivuessaan yli puolet kaikista maatalouden päästöistä. Kovin hyviksi puupelloiksikaan kuivatut suot eivät ole osoittautuneet. ”Suot sitovat vettä silloin kun on märkää ja luovuttavat vettä ympärilleen kun on kuivaa. Meillä on vääjäämättä edessä