• JEESUS • MEKSIKO • QUEER POP MIKA RÄTTÖ Porilainen renessanssinero 2/2025 24.3.–27.4. TEEMA: KUVATAIDE SUOMEN SUURIN KULTTUURILEHTI
• kahvilawillensauna.fi LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO kansallisteatteri.fi PÄÄSYLIPPUJA AJATUSTEN MAAILMAAN KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 2.4.2025 PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ OHJELMISTOSSA VAIN 6.5. ASTI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 24.9.2025
• Ajattele itseäsi pidemmälle. Ei sallita alkoholijuomien kotiinkuljetusta.
• Äänestä lisää Kalliota Helsinkiin! ATTE AHOKAS 22 v, Opiskelija 91 ERICA ALALUUSUA 31 v, Sosiaalipolitiikan asiantuntija, medianomi (AMK) 93 MIRKA HAILI 38 v, Projektipäällikkö, sosionomi (ylempi AMK) 105 TITTA HILTUNEN 32 v, Kaupunginvaltuutettu, vaikuttamisen asiantuntija, VTM 110 NATALIA KALLIO 28 v, Kirjailija, ihmisoikeuskouluttaja. European Youth Forum, hallituksen jäsen 117 PINJA VUORINEN 28 v, Vasemmistonuorten puheenjohtaja 207 JAN ÖSTERBERG 33 v, Insinööriopiskelija 215 FENIKS WILLAMO 32 v, Agentti, musiikkialan yrittäjä 211 JENNY KASONGO 29 v, Pääsihteeri ja Vasemmistonuorten 1. varapuheenjohtaja 120 MAI KIVELÄ 42 v, Kansanedustaja, MA in Environment & Development 125 SUSANNA KOISTINEN 37 v, FM, IT-projektipäällikkö 126 OLESIA KOVA 27 v, Muusikko, DJ, kulttuurituottaja 134 OTTO KYLMÄLÄ 38 v, Elokuvantekijä, valtion virkamies 135 NOORA LAAK 39 v, Arkkitehti 137 JENIVE MANSIKKAMÄKI 21 v, opiskelija 153 ANNI PIHLAJA 32 v, Sosiaalityöntekijä, YTM 168 HENRI MUROKE 42 v, Kotoutumisen asiantuntija, FM yleinen historia 158 RIKU NIEMINEN 38 v, Näyttelijä, yrittäjä 163 SAMI SÄYNEVIRTA 56 v, Järjestöpäällikkö 193 MIKKO VALLIUS 32 v, Sairaanhoitaja 203 SANNA VILKMAN 51 v, Vapaa kirjoittaja 206 SALLA ILONA VIITANEN 34 v, Työsuhdejuristi, varatuomari 205 MIIKA TULKKI 29 v, Kasvatustieteen kandidaatti 195
• Äänestä lisää Kalliota Helsinkiin! ATTE AHOKAS 22 v, Opiskelija 91 ERICA ALALUUSUA 31 v, Sosiaalipolitiikan asiantuntija, medianomi (AMK) 93 MIRKA HAILI 38 v, Projektipäällikkö, sosionomi (ylempi AMK) 105 TITTA HILTUNEN 32 v, Kaupunginvaltuutettu, vaikuttamisen asiantuntija, VTM 110 NATALIA KALLIO 28 v, Kirjailija, ihmisoikeuskouluttaja. European Youth Forum, hallituksen jäsen 117 PINJA VUORINEN 28 v, Vasemmistonuorten puheenjohtaja 207 JAN ÖSTERBERG 33 v, Insinööriopiskelija 215 FENIKS WILLAMO 32 v, Agentti, musiikkialan yrittäjä 211 JENNY KASONGO 29 v, Pääsihteeri ja Vasemmistonuorten 1. varapuheenjohtaja 120 MAI KIVELÄ 42 v, Kansanedustaja, MA in Environment & Development 125 SUSANNA KOISTINEN 37 v, FM, IT-projektipäällikkö 126 OLESIA KOVA 27 v, Muusikko, DJ, kulttuurituottaja 134 OTTO KYLMÄLÄ 38 v, Elokuvantekijä, valtion virkamies 135 NOORA LAAK 39 v, Arkkitehti 137 JENIVE MANSIKKAMÄKI 21 v, opiskelija 153 ANNI PIHLAJA 32 v, Sosiaalityöntekijä, YTM 168 HENRI MUROKE 42 v, Kotoutumisen asiantuntija, FM yleinen historia 158 RIKU NIEMINEN 38 v, Näyttelijä, yrittäjä 163 SAMI SÄYNEVIRTA 56 v, Järjestöpäällikkö 193 MIKKO VALLIUS 32 v, Sairaanhoitaja 203 SANNA VILKMAN 51 v, Vapaa kirjoittaja 206 SALLA ILONA VIITANEN 34 v, Työsuhdejuristi, varatuomari 205 MIIKA TULKKI 29 v, Kasvatustieteen kandidaatti 195
• ILMOITUS PETRI RÄSÄNEN: RIKASTETTU DEMOKRATIA VARPU ALASUUTARI, LOTTA KÄHKÖNEN & TUULA JUVONEN (TOIM.): TOIVOA, VIMMAA JA VASTARINTAA HELGA WEST: PUHU NUKKE TAINA TERVONEN: ME EMME OLE TÄÄLTÄ KEV ÄÄN MER KKI TUO TTE ET Kapitalismi, taloustiede, sosialismi, politiikka! Yhteiskunnan hyvinvointi vaatii taloustieteen vallan haastamista myös yhteiskuntatieteissä. Näistä aineksista filosofi Petri Räsänen loihtii herkullisen ja ajankohtaisen kokonaisuuden. Tiiviissä ja selkeä sanaisessa kirjassaan hän kyseenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan kapitalistisen järjestelmän mielekkyyden. Kustantajan nettikaupasta 47,50 € www.vastapaino.fi Queerja transaktivismilla on Suomessa pitkät perinteet, ja sillä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnallisten asenneja lakimuutosten aikaan saamisessa. Varpu Alasuutarin, Lotta Kähkösen ja Tuula Juvosen toimittama uutuus kirja selvittää tämän vähän tutkitun aktivismin historiallista kehitystä ja nykyisyyttä. Se sisältää monipuolisia kirjoituksia aiheesta sekä tutkijoilta että queerja trans aktivisteilta. kauppa.gaudeamus.fi Helga West käy henkilökohtaisessa esseekokoelmassaan machoismin kimppuun huuli punan, nukkejen ja esivanhempien voimin. Kiihkeissä ja rehellisissä esseissä temmelletään niin Tenojoen rannassa kuin amerikkalaisen popkulttuurin maastossa. West raottaa alkuperäiskansan arkea elämänmakuisesti ja kertoo kommelluksista, joita vain saamelaistytölle sattuu. Esseissä ilmiannetaan yrityksiä hyötyä saamelaisuudesta, osoitetaan tiedeyhteisön harjoittama moderni syrjintä ja paljastetaan neutraalius illuusioksi. www.otava.fi Palkitun tietokirjailijan ravisteleva teos näyttää siirtolaisuuden todelliset kasvot. Pakattuja reppuja, vaarallisia merimatkoja, matkakassana koko omaisuus. Kun raja on ylitettävä laittomasti, uusi elämä on sumun peitossa, mutta vanhaankaan ei voi palata. Puhutteleva teos vie lukijan tien päälle Senegaliin, Gambiaan, Nigeriin, Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan ja näyttää, mitä maahanmuutto merkitsee heille, jotka päättävät lähteä. www.atena.fi TEACH ME NOT! Wojciech Grudzi?ski ja Maria Magdalena Koz?owska ovat puolalaisia, Amsterdamissa työskenteleviä taiteilijoita ja esitysten tekijöitä. Kaksikon uusi teos tarttuu opettajien ja oppilaiden katkeransuloisiin valtasuhteisiin. Kuvittele balettitanko, hierarkiaa ylläpitävä lähes pyhäksi mielletty esine, joka on toisaalta altis fetisoinnille; kova, fallisen muotoinen ja tuhansien käsien koskettelema… Esitykset Zodiak Stagella Kaapelitehtaalla 2.4.–10.4. www.zodiak.fi Kapitalismi, taloustiede, Näistä aineksista filoseenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan seenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan listen asenneja lakimuutosten aikaan saamisessa. Varpu Alasuutarin, Tuula toimittama uutuus kirja selvittää tämän vähän tutkitun aktivismin historiallista kehitystä ja nykyisyyttä. Se sisältää monipuolisia kirjoituksia West raottaa alkuperäiskansan arkea elämänmakuisesti ja kertoo kommelluksista, joita vain saamelaistytölle sattuu. Esseissä ilmiannetaan yrityksiä hyötyä saamelaisuudesta, osoitetaan tiedeyhteisön harjoittama moderni syrjintä Palkitun tietokirjailijan ravisteleva teos näyttää siirtolaisuuden todelliset kasvot. Pakattuja reppuja, vaarallisia merimatkoja, matkakassana koko omaisuus. Kun raja on ylitettävä laittomasti, uusi elämä on sumun Senegaliin, Gambiaan, Nigeriin, Ranskaan, Italiaan ja JUURIJUHLA-ROTFEST: KANSANMUSIIKKIA ESPOOSSA 28.3.-5.4. JuuriJuhla-RotFestin ohjelmassa Gjermund Larsen Trio (NO), Väsen, Maria Kalaniemi & Timo Alakotila, Maija Pokela, Kimmo Pohjosen, Heikki Laitisen ja Reijo Kelan Kelavala, Wimme & Rinne, espoolaiset pelimanniyhtyeet ja muita kansanmusiikkielämyksiä! juurijuhla.fi ALEKSANDRA IONOWA – NÄKYJÄ HENKIMAAILMASTA JA RAUHASTA Aleksandra Ionowan elämä taiteilijana alkoi henkimaailman ohjauksessa 1946. Seuraavien vuosikymmenien aikana hän loi teoksia, jotka ovat ihastuttaneet lukuisia taiteilijoita, teosofeja, kristittyjä, selvä näkijöitä, vapaamuurareita ja antro posofeja. Hänen taiteensa koettiin välittävän syvää ja ajatonta viisautta. Ionowalla uskottiin olevan tärkeä rooli ihmiskunnan henkisessä kehityksessä. Avoinna ti-pe 11–16, la-su 11–17 www.gallen-kallela.fi FAT LITE MICRO NEIPA Fat Lizardin ensimmäinen matala-alkoholinen olut! Täydellinen valinta, kun haet makua täyslaidallisen verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösoluemme ei tingi nautinnosta! Chinook, Amarillo ja Citra tuovat kekkerit kuppiisi – greippiä, trooppista hedelmää ja juuri sopivasti mäntyisyyttä. Samea, pehmeä ja sopivan röyhkeä pitämään mielenkiinnon yllä, samalla kun voltit pysyvät kurissa. Iso maku, kirkas fiilis. Kun haluat nauttia oluesta ilman kompromisseja! Fat Lite Micro NEIPA, alk.til-% 2,8. www.fatlizard.beer verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkös
• 2 / 2025 • 7 24.3.–27.4.2025 H ALLITUKSEN LEIKKAUS taiteen ja kulttuurin määrärahoihin tämän vuoden budjetissa oli 20 miljoonaa euroa. Tämä lovi näkyy niin kulttuurilehtien kuin kulttuurialan järjestöjen ja tapahtumien rahoituksessa. Päätökset lehtien tuista julkaistiin helmikuussa. Tukea sai enää 20 lehteä. Esimerkiksi Blues News, Tiedonantaja ja Mustekala jäivät tänä vuonna kokonaan ilman tukea. Jälkimmäisen edustajat kertovat pienten kulttuurilehtien tilanteesta tämän numeron Vieraskynä-kirjoituksessaan seuraavalla aukeamalla. Kulttuurijärjestöjen ja -tapahtumien tuista ilmoitettiin maaliskuun puolivälissä. Dokumentti elokuvantekijöiden järjestö Dokumentti kilta menetti kaiken tukensa opetusja kulttuuriministeriöltä ja Kuvittajat ry yli 40 prosenttia. Pori Jazz menetti Taiteen edistämiskeskukselta eli Taikelta kaiken tukensa. Tuleville vuosille suunnitelmissa on lisää leikkauksia. VAIKKA JULKISESSA keskustelussa kulttuuri näyttää yksioikoiselta talous kurin uhrilta, se ei tietenkään ole kuolemassa. Kulttuuria tehtiin jo luolissa. Leikkaukset iskevät kuitenkin suomalaisen kulttuurin rakenteisiin. Ne purkavat verkostoa, joka luo uutta, pitää yllä vanhaa ja tallentaa nykyistä. Samalla osa kulttuurityöläisistä menettää työnsä tai joutuu tulemaan toimeen entistä pienemmällä. Ehkä kulttuurileikkaukset vaikuttavat samoin kuin sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon kohdistuneet leikkaukset. 1990-luvulta alkaen kurjistettu järjestelmä vuotaa ja kärsii kroonisesta aliresurssoinnista. Työntekijät jättävät kulttuurialan samoin kuin terveydenhuollon ammattilaiset omansa. Lopputuloksena on vähemmän ja yksi puolisempaa kulttuuria, ja siitäkin joudutaan maksamaan enemmän. Pienellä kielialueella, kuten Suomessa, monimuotoinen kulttuurielämä ei ole yksin kaupallisin ehdoin mahdollista. Esimerkiksi lastenkulttuuri tarvitsee aktiivista tukea. Leikkaukset kaventavat yleisön oikeutta kulttuuriin. Kriisiaikoina tarvitsemme taidetta jopa enemmän kuin silloin, kun asiat ovat helpommin. Leikkauksia puolustetaan usein vaihtoehdottomuudella. Brittifi losofi Mark Fisher on kutsunut tätä kapitalistiseksi realismiksi. Se tarkoittaa, että nykyistä systeemiä kasvun ja kulutuksen vaatimuksineen ei pidetä ainoastaan ainoana järkevänä talousjärjestelmänä vaan että sille ei osata edes kuvitella vaihtoehtoja. Siksi ”vaikeita päätöksiä on tehtävä”. Jostain on leikattava, kunhan se ei ole Turun tunnin juna tai haitalliset yritystuet. Ehkä sentään bensiinin ja oluen verotusta voi keventää. HA ASTATTELIN TÄHÄN lehteen apulaisprofessori Hanna Ylöstaloa, joka on tutkinut taloutta. ”Yhteiskunnallinen muutos edellyttää yhteiskunnallista unelmointia” kuului yksi Ylöstalon tokaisu, joka ei päätynyt juttuun asti. Kulttuuri on aina ollut myös yhteiskunnallista unelmointia. Se on tarjonnut analyysiä, ymmärrystä ja kyseen alaistamista. Jos meiltä puuttuvat edellytykset yhteiskunnalliseen unelmointiin, onko meillä edellytyksiä yhteis kunnalliseen muutokseen? KAISU TERVONEN Leikkauksia yhteiskunnalliseen unelmointiin VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi , toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi , voima.fi | VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Kaisu Tervonen | ULKOASU Antti Kukkonen | KANSI Nauska | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Antti Kurko, Nauska, Tuomas Rantanen, Vilppu Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä |TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Laura Gustafsson, Alonzo Heino, Helmi Saukkoriipi, Jutta Tynkkynen, Frans Tihveräinen, Mika Pekkola, Violeta Gutiérrez Zamora, Anna Heikkinen, Vivi Kovelo, Ville Hänninen, Elisa Helenius, Karstein Volle, Minerva Aalto, Elina Hyvärinen, Timo Kalevi Forss, Janne Siironen, Mitja Jakonen & Sanni Purhonen | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi /rekisteriseloste | VLAST!-sarjassa Voima julkaisee Venäjää ja Itä-Eurooppaa käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. Pääkirjoitus Viv i Ko velo H ALLITUKSEN LEIKKAUS teen ja kulttuurin määrärahoihin tämän vuoden budjetissa oli 20 miljoonaa euroa. Tämä lovi näkyy niin kulttuurilehtien kuin kulttuurialan järjestöjen ja tapahtumien rahoituksessa. Päätökset lehtien tuista julkaistiin helmikuussa. Tukea sai enää 20 lehteä. Esimerkiksi antaja ja Mustekala kokonaan ilman tukea. Jälkimmäisen edustajat kertovat pienten kulttuurilehtien tilanteesta tämän numeron Vieraskynä-kirjoituksessaan seuraavalla aukeamalla. Kulttuurijärjestöjen ja -tapahtumien tuista ilmoitettiin maaliskuun puolivälissä. Dokumentti elokuvantekijöiden järjestö Dokumentti kilta menetti kaiken tukensa opetusja kulttuuriministeriöltä ja Kuvittajat ry yli 40 prosenttia. Pori Jazz menetti Taiteen edistämiskeskukselta eli Taikelta kaiken tukensa. Tuleville vuosille suunnitelmissa on lisää leikkauksia. VAIKKA JULKISESSA kulttuuri näyttää yksioikoiselta talous Leikkauksia yhteiskunnalliseen unelmointiin Pääkirjoitus Viv i Ko velo TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 10 Hanna Ylöstalo Aktivismi kohtaa byrokratian: Stansvik 32 Vastamainos 12 Queer pop 46 Kumu 30 Sara Stridsberg 50 ILMOITUS PETRI RÄSÄNEN: RIKASTETTU DEMOKRATIA VARPU ALASUUTARI, LOTTA KÄHKÖNEN & TUULA JUVONEN (TOIM.): TOIVOA, VIMMAA JA VASTARINTAA HELGA WEST: PUHU NUKKE TAINA TERVONEN: ME EMME OLE TÄÄLTÄ KEV ÄÄN MER KKI TUO TTE ET Kapitalismi, taloustiede, sosialismi, politiikka! Yhteiskunnan hyvinvointi vaatii taloustieteen vallan haastamista myös yhteiskuntatieteissä. Näistä aineksista filosofi Petri Räsänen loihtii herkullisen ja ajankohtaisen kokonaisuuden. Tiiviissä ja selkeä sanaisessa kirjassaan hän kyseenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan kapitalistisen järjestelmän mielekkyyden. Kustantajan nettikaupasta 47,50 € www.vastapaino.fi Queerja transaktivismilla on Suomessa pitkät perinteet, ja sillä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnallisten asenneja lakimuutosten aikaan saamisessa. Varpu Alasuutarin, Lotta Kähkösen ja Tuula Juvosen toimittama uutuus kirja selvittää tämän vähän tutkitun aktivismin historiallista kehitystä ja nykyisyyttä. Se sisältää monipuolisia kirjoituksia aiheesta sekä tutkijoilta että queerja trans aktivisteilta. kauppa.gaudeamus.fi Helga West käy henkilökohtaisessa esseekokoelmassaan machoismin kimppuun huuli punan, nukkejen ja esivanhempien voimin. Kiihkeissä ja rehellisissä esseissä temmelletään niin Tenojoen rannassa kuin amerikkalaisen popkulttuurin maastossa. West raottaa alkuperäiskansan arkea elämänmakuisesti ja kertoo kommelluksista, joita vain saamelaistytölle sattuu. Esseissä ilmiannetaan yrityksiä hyötyä saamelaisuudesta, osoitetaan tiedeyhteisön harjoittama moderni syrjintä ja paljastetaan neutraalius illuusioksi. www.otava.fi Palkitun tietokirjailijan ravisteleva teos näyttää siirtolaisuuden todelliset kasvot. Pakattuja reppuja, vaarallisia merimatkoja, matkakassana koko omaisuus. Kun raja on ylitettävä laittomasti, uusi elämä on sumun peitossa, mutta vanhaankaan ei voi palata. Puhutteleva teos vie lukijan tien päälle Senegaliin, Gambiaan, Nigeriin, Ranskaan, Italiaan ja Espanjaan ja näyttää, mitä maahanmuutto merkitsee heille, jotka päättävät lähteä. www.atena.fi TEACH ME NOT! Wojciech Grudzi?ski ja Maria Magdalena Koz?owska ovat puolalaisia, Amsterdamissa työskenteleviä taiteilijoita ja esitysten tekijöitä. Kaksikon uusi teos tarttuu opettajien ja oppilaiden katkeransuloisiin valtasuhteisiin. Kuvittele balettitanko, hierarkiaa ylläpitävä lähes pyhäksi mielletty esine, joka on toisaalta altis fetisoinnille; kova, fallisen muotoinen ja tuhansien käsien koskettelema… Esitykset Zodiak Stagella Kaapelitehtaalla 2.4.–10.4. www.zodiak.fi Kapitalismi, taloustiede, Näistä aineksista filoseenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan seenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan listen asenneja lakimuutosten aikaan saamisessa. Varpu Alasuutarin, Tuula toimittama uutuus kirja selvittää tämän vähän tutkitun aktivismin historiallista kehitystä ja nykyisyyttä. Se sisältää monipuolisia kirjoituksia West raottaa alkuperäiskansan arkea elämänmakuisesti ja kertoo kommelluksista, joita vain saamelaistytölle sattuu. Esseissä ilmiannetaan yrityksiä hyötyä saamelaisuudesta, osoitetaan tiedeyhteisön harjoittama moderni syrjintä Palkitun tietokirjailijan ravisteleva teos näyttää siirtolaisuuden todelliset kasvot. Pakattuja reppuja, vaarallisia merimatkoja, matkakassana koko omaisuus. Kun raja on ylitettävä laittomasti, uusi elämä on sumun Senegaliin, Gambiaan, Nigeriin, Ranskaan, Italiaan ja JUURIJUHLA-ROTFEST: KANSANMUSIIKKIA ESPOOSSA 28.3.-5.4. JuuriJuhla-RotFestin ohjelmassa Gjermund Larsen Trio (NO), Väsen, Maria Kalaniemi & Timo Alakotila, Maija Pokela, Kimmo Pohjosen, Heikki Laitisen ja Reijo Kelan Kelavala, Wimme & Rinne, espoolaiset pelimanniyhtyeet ja muita kansanmusiikkielämyksiä! juurijuhla.fi ALEKSANDRA IONOWA – NÄKYJÄ HENKIMAAILMASTA JA RAUHASTA Aleksandra Ionowan elämä taiteilijana alkoi henkimaailman ohjauksessa 1946. Seuraavien vuosikymmenien aikana hän loi teoksia, jotka ovat ihastuttaneet lukuisia taiteilijoita, teosofeja, kristittyjä, selvä näkijöitä, vapaamuurareita ja antro posofeja. Hänen taiteensa koettiin välittävän syvää ja ajatonta viisautta. Ionowalla uskottiin olevan tärkeä rooli ihmiskunnan henkisessä kehityksessä. Avoinna ti-pe 11–16, la-su 11–17 www.gallen-kallela.fi FAT LITE MICRO NEIPA Fat Lizardin ensimmäinen matala-alkoholinen olut! Täydellinen valinta, kun haet makua täyslaidallisen verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösoluemme ei tingi nautinnosta! Chinook, Amarillo ja Citra tuovat kekkerit kuppiisi – greippiä, trooppista hedelmää ja juuri sopivasti mäntyisyyttä. Samea, pehmeä ja sopivan röyhkeä pitämään mielenkiinnon yllä, samalla kun voltit pysyvät kurissa. Iso maku, kirkas fiilis. Kun haluat nauttia oluesta ilman kompromisseja! Fat Lite Micro NEIPA, alk.til-% 2,8. www.fatlizard.beer verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösVilppu Rantanen Nauska Vivi Kovelo Viron taidemuseo Kumu Häiriköt-päämaja
• Sairaalamaksut ulosottoon Man Yau Kuvanveistäjä 1. MILLAISIA TEEMOJA JA MATERIAALEJA KÄSITTELET TULEVISSA TÖISSÄSI? Jatkan eksotisoinnin käsittelyä omakohtaisen kokemuksen pohjalta. Teema on ollut pitkään läsnä teoksissani. Olen viime aikoina pohtinut väkivaltaa – en sanan aktiivisessa merkityksessä vaan pikemminkin sitä, miten se näkyy arjessa hiljaisena tekijänä, esimerkiksi tilallisena elementtinä. Ja koska olen kuvanveistäjä, materiaalit ovat tosi isossa osassa. Tällä hetkellä mietin kylmiä materiaalia, kuten lasia ja erityisesti peiliä. 2. MINKÄ YHDEN ASIAN MUUTTAISIT TAIDEALALLA? Haluaisin muuttaa tukirakenteita horisontaalisempaan suuntaan, että ne eivät olisi niin yksilömenestyskeskeisiä. Olin viime syksynä residenssissä Kööpenhaminassa, jossa tutustuin työpajaan Statens Værksteder for Kunst. Se on jättimäinen talo täynnä erilaisia työtiloja, joihin kuka vain voi hakea tekemään lyhytaikaisia projekteja. SVFK tarjoaa fasiliteetit kaikkeen mahdolliseen hitsaamisesta saven tekemiseen, valokuvastudioista tekstiilien kirjontaan. On ihana ajatus, että sen sijaan, että annetaan yhdelle yksilölle hirveästi tukea, annetaan monissa eri vaiheissa oleville taiteilijoille mahdollisuus tehdä teoksia. Toinen hieno esimerkki on Koneen Säätiön rahoittama Swamp Swap, Vera Kavaleuskayan ja Adel Kimin ylläpitämä materiaalipankki. Se kerää ylijäämämateriaaleja esimerkiksi raksoilta ja museoilta, ja taiteilijat voivat sitten hakea niitä ilmaiseksi. Tällainen toiminta myös edesauttaa ekologisempia tekemisen tapoja. 3. MITÄ NÄYTTELYÄ NYT SUOSITTELISIT? Suosittelen Pitted Dates -näyttelytilaa. Minulla oli siellä omakin teos esillä viime näyttelyssä, ja odotan innolla, mitä seuraavaan näyttelyyn tulee esille. Ylipäänsä haluan suositella off space -tiloja, joissa esitellään mahdollisimman monialaisesti taidetta ja sellaista taidetta, jota ei välttämättä näe museois sa tai kaupallisissa gallerioissa. KAISU TERVONEN KOLME NOPEAA TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS Hyvinvointialueet voivat huojentaa vähävaraisten asiakasmaksuja. Osa maksuista menee perintään. S uomessa meni viime vuonna ulosottoon yli 524 000 julkisten sosiaali-, terveysja varhaiskasvatuspalveluiden asiakasmaksua, Suomen sosiaali ja terveys ry Sosten selvitys kertoo. Soste on valtakunnallinen sosiaalija terveysjärjestöjen kattojärjestö. Ulosottojen määrä on kasvanut noin 83 000:lla vuodesta 2023 ja yli kaksinkertaistunut 2010-luvun ensimmäisiin vuosiin verrattuna. Suurin osa näistä maksuista on terveyskeskusja sairaalakäynneistä ja laitoshoidosta. ”Monelle työssäkäyvälle noin kolmenkympin terveyskeskusmaksu ei kuulosta välttämättä miltään, mutta pienituloiselle se on iso raha”, sanoo Sosten edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti. ”Moni joutuu valitsemaan peruspalveluiden ja ruoan ostamisen välillä.” Sosten selvityksen mukaan hyvinvointialueiden välillä on suuria eroja. Päijät-Hämeessä meni viime vuonna väestöön suhteutettuna lähes viisi kertaa enemmän maksuja ulosottoon kuin Pohjanmaalla ja Lapissa. Erojen syitä ei selvitetty. SOSTEN TIETOJEN MUKAAN osa suomalaisista ei hakeudu tarvitsemaansa hoitoon, koska se on heille liian kallista. Esimerkiksi peruspäivärahalla elävät, takuueläkkeen saajat ja perusturvan kuten toimeentulotuen varassa elävät ovat heikommassa asemassa, etenkin kun monet Orpon hallituksen leikkauksista osuvat samoihin ihmisiin. Perälahden mukaan monet vähävaraiset ihmiset sinnittelevät vaivojensa kanssa pahimmillaan niin pitkään, että sairaus pahenee, ja ihminen tarvitsee erikoisterveydenhuollon palveluita. Se on sekä yksilölle että yhteiskunnalle kallista. Perälahti muistuttaa myös eriarvoisuudesta työterveyshuollon ja julkisen terveydenhuollon asiakkaiden välillä. ”Työterveyden asiakkaana voi päästä erikoislääkärille ilmaiseksi, kun taas perusturvan varassa elävät joutuvat maksamaan käyntinsä itse.” Syrjäisemmillä alueilla asuvat joutuvat lisäksi mahdollisesti maksamaan Kela-taksin omavastuun hoitoon päästäkseen. Kela-taksin omavastuukatto vuodessa on 300 euroa ja julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukatto puolestaan 762 euroa vuodessa. Julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut ovat suoraan ulosottokelpoisia. Ennen laskun ohjaamista ulosottoon hyvinvointialue voisi myös päättää toisin eli alentaa maksuja tai jättää ne kokonaan perimättä. Lain mukaan hyvinvointialueen on alennettava sosiaalitai terveydenhuollon maksua tai jätettävä se kokonaan perimättä, jos periminen vaarantaa asiak kaan toimeentulon. Hyvinvointialueilla on velvollisuus kertoa asiakkaalle tästä mahdollisuudesta, mutta tieto ei tavoita kaikkia. Lisäksi prosessi on moni mutkainen. ”Sairastuneet tai hankalassa tilanteessa elävät ihmiset eivät välttämättä jaksa lähettää kaikkia vaadittavia tositteita huojennusta pyytääkseen”, Perälahti sanoo. Hän myös huomauttaa, että huojennus ei koske tasasuuruisia maksuja, kuten terveyskeskuksen käyntimaksuja, vaan pelkästään tulosidonnaisia maksuja, kuten pitkäaikaista laitoshoitoa tai säännöllistä kotisairaanhoitoa. HYVINVOINTIALUEET saavat rahoituksensa pääosin valtiolta, eivätkä aluevaltuutetut voi vaikuttaa näiden määrärahojen suuruuteen. Pieni osa budjeteista katetaan asiakasmaksuilla, joita monet talouskriisissä olevat hyvin vointialueet ovat nostaneet. Aluevaltuustot päättävät asiakasmaksujen tasosta sekä siitä, millä kriteereillä asiakasmaksuja huojennetaan. Joillain alueilla on päätetty, että erityis ryhmien, kuten takuueläkkeen tai toimeentulotuen saajat on vapautettu asiakasmaksuista. ”Hyvinvointialueiden pitäisi luoda automaattisia huojennuskäytäntöjä, että asiakkaan ei tarvitsisi lähettää erilaisia tositteita. Lisäksi terveyskeskusten lääkärikäynnit pitäisi saada maksutta”, Perälahti sanoo. 700 000 600 000 500 000 400 000 300 000 200 000 100 000 2011 Yhteensä Sairaalaja muut laitoshoitomaksut Terveyskeskusmaksut 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 Lä hd e: Ul os ott ola ito s Ulosottoon vireille tulleet asiakasmaksut 2011–2024
• 2 / 2025 • 9 Karstein Volle VIERASKYNÄ Leikkaukset iskevät kulttuurikeskusteluun Metsäyhtiöt kaukana tavoitteista TEKSTI ALONZO HEINO, HELMI SAUKKORIIPI & JUTTA TYNKKYNEN TEKSTI MIIA VISTILÄ K ulttuurijournalismin rahoituksen rakenteissa on käynnissä muutos, jonka vuoksi moniääninen kulttuurikeskustelu Suomessa on vaarassa tukahtua. Opetusja kulttuuriministeriön alainen Taiteen edistämiskeskus (Taike) julkisti helmikuussa vuoden 2025 kulttuurilehtien ja verkkojulkaisujen yleisavustuspäätökset. Päätöksiä oli monissa pienissä kulttuurilehdissä osattu pelätä, sillä tuen kokonaismäärään tiedettiin kohdistuvan merkittävä leikkaus. Helmikuussa monen pienlehden painajainen kävi toteen. Moni niistä putosi pois tuen piiristä jo toista vuotta peräkkäin. Verkossa jo yli 20 vuotta toiminut valtionpalkittu Kulttuuri lehti Mustekala on yksi lehdistä, joka menetti tukensa kokonaan ja jonka tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Taiken päätösten taustalla on nykyisen hallituksen leikkauspolitiikka. Kulttuurilehtitukea on viimeisen kahden vuoden aikana saksittu yhteensä 23 prosenttia, 885 000 eurosta 680 000 euroon. Vielä vuonna 2023 tuen saajia oli 55, kun vuonna 2025 niitä on enää 24. Leikkaukset ovat siis pienentäneet kansainvälisesti vertailtuna jo ennestään olematonta tukisummaa lähes neljänneksellä ja vähentäneet saajien määrää yli 40 prosenttia. Esimerkiksi Virossa kulttuurijournalistisille julkaisuille myönnettävä summa on ollut huomattavasti suurempi, 3,4 miljoonaa euroa (vuonna 2023), pienemmästä väkiluvusta huolimatta. Taike on myös vähin äänin luopunut kulttuurilehtituen kohdalla vertaisarvioinnista. Ainakin toistaiseksi päätökset kulttuurilehtituen kohdentamisesta tekee ”erityisasiantuntijan esittelystä viraston johtaja”. Kyseessä on laajempi kehityskulku: myös taiteilijajärjestöt ovat hiljattain olleet huolissaan vertaisarvioinnin roolista tukipäätöksissä. Huoli liittyy valtionhallinnossa parhaillaan suunniteltavaan Kulttuurivirasto-uudistukseen. PIENILEVIKKISESTÄ kulttuurijournalismista leikkaaminen uhkaa marginalisoida ne äänet ja aiheet, jotka eivät sovi perinteiseen kaupalliseen muottiin. Suuri osa kulttuurista jää täysin huomioimatta, kun sanomatai aikakauslehdet eivät joko käytä resurssejaan kulttuurijournalismiin tai niillä ei ylipäänsä ole riittäviä resursseja kulttuurijournalismin tekoon. Moniäänistä keskustelua suomalaisesta taiteesta ja kulttuurista ei ole ilman suomalaisia kulttuurilehtiä. Pienellä kielialueella kulttuurilehtiä taas ei ole ilman valtion myöntämää tukea, vaikka lehdet sitä omarahoitusosuudella täydentävätkin. Ilman kulttuurilehtiä ajattelu omasta kulttuurista köyhtyy. Kun lehdissä ei enää julkaista omia kulttuurikritiikkejä, yksittäisen kritiikin painoarvo kasvaa kohtuuttoman suureksi ja kritiikki yksipuolistuu. Tästä on jo nähty viitteitä esimerkiksi kohussa, joka nousi, kun elokuva levittäjien huomattiin nostavan markkinoinnissaan esiin samoja tähtiarvioita moneen kertaan, koska sama elokuvakritiikki julkaistaan useissa paikallislehdissä. Kritiikkien monistaminen myös vääristää kuvaa kulttuurikritiikin todellisesta määrästä. KULTTUURILEHDET ovat tärkeitä taiteen ja kulttuurin edistäjiä. Ne tekevät tunnetuksi käsittelemiään tekijöitä ja ilmiöitä. Samalla ne tallentavat nykypäivän taideja kulttuuri-ilmiöitä tulevaisuuden tutkijoiden materiaaliksi. Nykypäivän kulttuurikeskusteluun tallennettu jälki saattaa hävitä kuin huomaamatta, ellei kulttuurijournalismia tueta. Kulttuurileikkaukset tulevat nykytietojen mukaan vain kasvamaan. Valtion vuosille 2026 ja 2027 suunnittelemat massiiviset leikkaukset tulevat toteutuessaan käytännössä romahduttamaan suuren osan valtakunnallisesta kulttuurikentästä. Kulttuurilehtituen osalta nähtäväksi jää, mitkä jäljellä olevista 24 toimijasta tipahtavat tuen piiristä seuraavaksi. Kun lehtien toimintaedellytykset kaventuvat, julkisen kulttuurikeskustelun yksipuolistumisen uhka kasvaa. Kirjoittajat ovat Kulttuurilehti Mustekalan päätoimittajia ja lehteä julkaisevan yhdistyksen puheenjohtaja. Lehti kerää parhaillaan kannatusjäseniä toimintansa turvaamiseksi. TAIKE ON MYÖS VÄHIN ÄÄNIN LUOPUNUT KULTTUURILEHTITUEN KOHDALLA VERTAIS­ ARVIOINNISTA. Tutkitut yritykset eivät torju luontokatoa tarpeeksi. M etsäyhtiöt eivät ole valmiita noudattamaan Euroopan unionin ympäristötavoitteita, käy ilmi eurooppalaisten tutkijoiden raportista. Raportissa tarkasteltiin 16 metsäteollisuusyhtiötä, jotka kuuluvat liikevaihdon ja liiketoiminnan perusteella Euroopan ja maailman markkinajohtajiin. Suomesta mukana olivat UPM, Metsä Group, Stora Enso, Ahlstrom ja Huhtamäki. Raportin mukaan yksikään yhtiö ei toteuta EU:n biodiversiteettiasetuksia ja -strategioita läheskään sataprosenttisesti. Myös parhaiksi arvioitujen yritysten valmistautuminen biodiversiteettitavoitteiden täyttämiseen on vielä kesken. Suurimmassa osassa yrityksistä kuilu tehtyjen ja tarvittavien toimenpiteiden välillä jää yhä suure ksi. Tutkijat arvioivat, että parhaat mahdollisuudet biodiversiteettitavoitteiden täyttämiseen on yrityksillä, jotka hallitsevat laajimmin tuotantoketjuja raaka-aineesta lopputuotteiksi. Koneen säätiön tilaaman raportin lähteenä käytettiin yhtiöiden omia julkisia toimintakertomuksia ja vastuullisuusraportteja. Lisäksi yritysten muutosvalmiutta kohti ekologista kestävyyttä selvitettiin useilla indikaattoreilla, kuten metsien käytön intensiivisyydellä, jatkuvan kasvatuksen suosimisella ja avohakkuiden välttämisellä. Raportin Readiness of forest corporations for adaptation to biodiversity protection goals (RECORD) toteuttivat Freiburgin yliopiston metsäja ympäristöpolitiikan apulaisprofessori Metodi Sotirov sekä tutkijat Nataša Lovric Itä-Suomen yliopistosta ja Ragnar Jonsson Svenska Lantbruksuniversitetista. Koneen säätiö tukee Voiman metsäjournalismia Metsän puolella -apurahalla.
• 10 • 2 / 2025 Kriisit vaihtuvat, ratkaisut eivät Apulaisprofessori Hanna Ylöstalo toivoo politiikkaan muitakin raameja kuin valtavirtaisen taloustieteen ja laajempia näkökulmia kuin kustannusvaikutukset. A pulaisprofessori Hanna Ylöstalo tulee haastatteluun Yleltä. Hän on käynyt puhumassa hyvinvointivaltiosta uudessa Havaintoja tulevaisuudesta -pod castissa. Miltä tämä rakastettu ja parjattu järjestelmä hänen mielestään näyttää? ”Jatkuva trendi hyvinvointivaltiossa ja hyvinvointiyhteiskunnassa on kiristää sosiaaliturvaja työttömyysturvan ehtoja ja kaventaa julkisia palveluita. Täällä eletään jatkuvien kriisien ja talouskurin tunnelmissa”, Ylöstalo sanoo. Hänen mukaansa politiikkaa on pitkään ohjannut ajatus siitä, ettei meillä ole varaa hyvinvointivaltioon. Leikkauksia on perusteltu kriisipuheella. ”Lisäksi kansainvälinen trendi on se, että poliittinen osallistuminen on heikentynyt: ihmiset äänestävät vähemmän ja kuuluvat harvemmin poliittisiin puolueihin. Yksi syy voi olla se, että politiikka ei pysty tarjoamaan tulevaisuuskuvaa.” Ihmisille saattaa näyttää siltä, ettei politiikka pysty ratkomaan aikamme isoja ongelmia, kuten kasvavaa eriarvoisuutta tai ilmastonmuutosta. Toisaalta kriisipuheen keskellä keski luokka on alkanut yhteisten asioi den hoitamisen sijaan turvata oman ja lastensa aseman hankkimalla yksityisiä vakuutuksia ja harrastamalla koulushoppailua. Ylöstalo puhuu yksilöllistymisen eetoksesta. ”Se on hirveän erilainen yhteiskunnallisen kehityksen logiikka, kun mietitään, minkälaisille periaatteille hyvinvointivaltio on rakennettu. Se on rakennettu universalismin periaatteelle, jonka mukaan emme verotuksen kautta maksa vain itselle tulevista palveluista vaan siitä, että meillä kaikilla on oikeus palveluihin.” Hetken ilmiö Ylöstalo on sukupuolentutkimuksen apulaisprofessori Tampereen yliopistossa. Alkujaan hän teki työelämätutkimusta sekä politiikan ja erityisesti tasa-arvopolitiikan tutkimusta. Hän oli sanojensa mukaan omaksunut ajatuksen, että taloudesta saavat puhua vain taloustieteilijät. Vuoden 2008 globaali finanssikriisi toi feministiseen tutkimuksen valtavirtaan kuitenkin analyysit talouskuripolitiikan sukupuolittuneista vaikutuksista. Ne taas saivat Ylöstalonkin tarttumaan aiheeseen. ”Tunsin, että en voi tutkijana enää sivuuttaa tätä kysymystä”, hän sanoo. Ylöstalo julkaisi viime vuonna kirjan Feminismiä talouteen yhdessä Heini Kinnusen, Emma Lambergin ja Inna Perheentuvan kanssa. Sitä ennen hän oli perehtynyt aiheeseen lukemalla feminististä talousteoriaa sekä käsittelemällä aihetta käytännössä. ”Teimme Anna Elomäen kanssa Suomen valtionhallinnolle hankkeen, jossa kehitimme sukupuolitietoisen budjetoinnin menetelmiä ja käytäntöjä.” Julkaistuaan hankkeen raportin 2018 Ylöstalon ja Elomäen näkemykTEKSTI KAISU TERVONEN KUVA VILPPU RANTANEN sillä oli hetken ajan kysyntää valtiovarainministeriössä asti. ”Se sukupuolitietoisen budjetoinnin momentum meni kuitenkin ohi. Sitä ei hirveästi kehitetty edellisen hallituksen aikana, ja tämä hallitus on aivan täysin unohtanut sen”, Ylöstalo sanoo. Jos feministiset ja sosiologien muotoilemat talousnäkemykset olivat politiikassa hetken muoti-ilmiö, vallitseva uusklassinen taloustiede sen sijaan on pitänyt vankan asemansa pitkään. Näiden tieteiden itseymmärrys on Ylöstalon mukaan hyvin erilainen. ”Monilla muilla yhteiskuntatieteiden aloilla ajatellaan, että tietomme maailmasta lisääntyy ja rikastuu, kun katsomme maailmaa hyvin erilaisista näkökulmista. Taloustiedettä tai eriKUN KESKUSTELUT KÄYDÄÄN KUSTANNUKSISTA, HOIVA ON AINA LIIAN KALLISTA – PAITSI PALKATON HOIVA.
• K REIKAN KIELEN SANA kryptos tarkoittaa salaista ja piilotettua. Kreikkaa dominoinut mahtialue Sparta kukoisti 900–200 eaa. Alueen kryptisessä historiassa Spartan sotavoimien krypteia kylvi kauhua naapurikansojen joukossa. Krypteian nuoret sotilaat etsivät totalitaristisen Spartan vihollisia ja tappoivat nämä. Vihollisia ei ollut vaikeaa löytää, heitä vilisi. Vuonna 435 eaa. ulkopuolisille helooteille tarjottiin mahdollisuutta palvella Spartan krypteiassa. Tämä olikin juoni, ja krypteia teloitti 2 000 innokasta värväytynyttä. Jotkut historioitsijat ovat kutsuneet krypteiaa ”valtiolliseksi salaiseksi palveluksi”, mutta toiset kiistävät tämän, eihän krypteia vaikuttanut lainkaan salaiselta. Jo yli 500 vuotta ennen turvallisuuspalvelu krypteian järjestämää massateloitusta antiikin Kreikassa ihailtiin ovelia sotataitoja. Kuuluisin harhautus tapahtui Troijan sodassa 1184 eaa., kun kreikkalaiset lahjoittivat kaupunkiaan puolustaville troijalaisille valtavan puuhevosen. Innoissaan troijalaiset purkivat osan muuriaan saadakseen sen roudattua kaupunkiinsa. Hevosen sisälle piiloutuneet kreikkalaiset kömpivät yöllä rakennelmasta keskelle voitonjuhlistaan uupunutta kaupunkia ja avasivat Troijan portit joukoilleen. Hirvittävä teurastus alkoi. TROIJAN SODASTA vilahti 3184 vuotta ja ilmestyi Voima 3/2000. Otsikon ” Korvat auki – Yhdysvalloissa vakooja lukee sähköpostia” alla Tomi Toivio kirjoitti, miten ”Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto NSA on kiireinen paikka. Tietoa nimittäin tulvii niin paljon, etteivät viraston voimavarat tahdo riittää, vaikka NSA:ssa on enemmän työntekijöitä kuin pahamaineisessa tiedustelupalvelu CIA:ssa.” Tietotulva aiheutui vakoiluohjelma Echelonista, joka erotti viestiliikenteestä ”mielenkiintoiset sähköpostit, faksit ja puhelut”. Echelon toimi avainsanoilla, mutta sanalista oli Toiviolle tuntematon. Tarkkailun kohteista oli oletuksia: toisin kuin kylmän sodan aikana NSA ei ollut kiinnostunut Neuvostoliiton alueesta. Vuonna 2000 se seurasi kansalaisjärjestöjä kuten Amnestya ja Greenpeacea. ”Yhdysvaltojen kongressi on huolestunut Echelonin käyttämisestä kelpo amerikkalaisten vakoiluun”, Toivio kirjoitti. ”Mikäli kongressin teettämässä tutkimuksessa paljastuu, että NSA todellakin salakuuntelee oman maan kansalaisia, tiedossa on Watergate-tyyppinen skandaali. Perusmääritelmän mukaan NSA ei saa osallistua omien kansalaisten urkintaan lainkaan.” Vuonna 2013 NSA:n työntekijä paljasti, että Toivion juttu piti kutinsa, mutta NSA seurasi jopa koko maailmaa ja tallensi tavallisten ihmisten verkkoliikenteestä valtavat määrät dataa. VUONNA 2025 Yhdysvaltain presidentti on ohi minkäänlaisten vaalien nostanut hallintoonsa maailman rikkaimman miehen. Tämän omistama viestipalvelu X toimii salaisten algoritmien kautta, eikä firman ulkopuolella kukaan tiedä, mihin ihmisistä kerättävää dataa käytetään. Ainakin on huomattu, että sillä vaikutetaan niin kulutustavaroiden markkinoihin kuin valtiollisiin vaaleihinkin. Nykyajan nettimiljardöörien operoimat Troijan hevoset ovat tavallisten ihmisten suosimia nettialustoja. Moni luulee, että ne ovat ilmaisia, mutta niillä on hintansa. Yhdysvaltalaiset maksavat niistä nyt kansalaisyhteiskunnan murtumisena. TEKSTI IIDA SIMES KRYPTISTÄ VAKOILUA Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. tyisesti tätä uusklassista koulukuntaa taas luonnehti hyvin vahva teoreettinen ja metodologinen yksimielisyys. Siellä ajatellaan, että kaikkien tulisi käyttää samoja teorioita ja samoja menetelmiä ja että ne tarjoavat riittävät välineet talouden ymmärtämiseen.” Taloustieteessäkin tulisi ottaa huomioon, ettei talous ole irrallaan muusta yhteiskunnallisesta todellisuudesta. ”Sen hirveän kapea tapa katsoa taloutta sivuuttaa monet talouteen liittyvät olennaiset asiat: esimerkiksi globaalin eriarvoisuuden, sukupuolittuneen vallan, luokkaan tai rodullistumiseen liittyvän vallan”, Ylöstalo sanoo. Taloustieteen näkökulma jyrää Valtavirtaisen taloustieteen puutteista huolimatta sillä on paljon valtaa poliittisessa päätöksenteossa. Sama pätee edelleen, kun poliittista päätöksentekoa on tietoisesti pyritty johtamaan tietoon pohjaten. ”Se on yksi politiikan trendi, että tehdään vaikutusarviointeja, mutta siihen ovat syntyneet omanlaisensa evidenssihierarkiat, joissa tietyillä menetelmillä tuotettu tieto ja tietyt tiedon muodot saavat enemmän painoarvoa kuin toiset. Yllättäen taloustieteen menetelmin tuotettu tieto on tavallaan siellä evidenssihierarkian huipulla”, Ylöstalo sanoo. Maallikolle taloustiede ei näyttäydy kaikkein notkeimpana tieteen lajina. Enemmistö julkisuudessa näkyvistä taloustieteilijöistä on sitoutunut nykyiseen tapaan järjestää talous ja yhteiskunta, ja harva esittää sille vaihtoehtoja. Ja kun politiikkaa tehdään taloustieteen raameissa, keskeisiä kysymyksiä ovat aina, mitä se maksaa ja mitä se tuottaa. ”Perhevapaauudistus on tästä loistava esimerkki. Sen mahdollisuutta alettiin selvittää Sipilän hallituksen aikana. Naisja tasa-arvojärjestöt olivat ajaneet samaa uudistusta koko 2000-luvun ilman suurta vastakaikua, mutta kun se alettiin oikeistopuolueiden ja myös työmarkkinajärjestöjen toimesta kehystää työllisyystoimeksi, se olikin yhtäkkiä kauhean kiinnostava uudistus”, Ylöstalo kertoo. Hän tutki aikanaan uudistuksesta käytyä uutisointia. Sitä kehysti kaksi vinkkeliä: kustannusvaikutusten ja työllisyysvaikutusten näkökulmat. ”Eli paljonko se maksaa, ja kuinka paljon se lisää työllisyyttä eli naisten työssäkäyntiä. Se on aika kapea tapa arvioida perhepoliittista uudistusta, jossa on kysymys lasten hoitamisesta.” Hoiva uhkaa ehtyä Kaiken yli jyräävät kysymykset rahasta ja rahoituksesta tuntuvat erityisen jyrkiltä hoivan kohdalla. Julkinen terveydenhoito nähdään usein pelkkänä kustannuseränä, jopa valtion taloutta rapauttavana tekijänä. ”Ei ole ikään kuin olemassa sitä näkö kulmaa, mitä kaikkea hyvää yhteiskuntaan koituu sosiaalija terveyspalveluista ja miten yhteiskunta hyötyy siitä, että meillä pyritään pieniin terveyseroihin ja että hyvinvointi, osallisuus, terveys ja turvallisuus ylipäänsä kasvavat”, Ylöstalo kertoo. Kun keskustelut terveydenhuollosta käydään kustannusten kautta, hoiva on aina liian kallista – paitsi palkaton hoiva, jota kodeissa tehtävä hoivatyö useimmiten on. Palkaton hoiva tosin ei ole ollenkaan osa virallista talouskeskustelua. Ylöstalon mukaan se koetaan rajattomaksi resurssiksi. ”Feministisen poliittisen talouden tutkijat puhuvat kuitenkin paljon hoivan ehtymisestä, vähän luonnonvarojen tapaan. Jos hoivaajien omiin tarpeisiin ei vastata, kyky tarjota hoivaa muille ehtyy. Julkisen terveydenhuollon kriisissä on osaltaan kysymys juuri hoivan ehtymisestä. Kun hoivaa on tehostettu ja kiristetty niin äärimmilleen, työolot ovat tulleet sellaisiksi, että hoiva alkaa ehtyä.” Vuonna 2020 alkanut koronakriisi teki uudella tavalla näkyväksi hoivan tärkeyden. Puhuttiin yhteiskunnan kannalta kriittisistä aloista, joihin terveysja sosiaalipalvelutkin kuuluivat. ”Olin hetken aikaa optimistinen sen suhteen, että voisiko tämä näkyä sitten palkkataisteluissa. Tai voisiko tämä jotenkin heilauttaa sitä ajattelua. Sitten hoitajia kiitettiin valaisemalla rakennuksia ja taputtamalla”, Ylöstalo sanoo. Olemme jo uuden kriisin keskellä. Venäjän uhka ja maailmanpoliittinen jännite ovat kasvaneet. Niiden mukana nyt puhutaan puolustuksen tärkeydestä, ja puolustusmenojen kasvattamista on vaadittu eri puolilta. Taloustieteilijä Vesa Vihriälä on jopa esitellyt erillisen puolustusveron mahdollisuuden. ”Kun puhutaan puolustusmenoista, pinnalla on semmoinen ajatus, että nyt on piikki auki, koska tämä on niin tärkeä asia meidän turvallisuudelle. Että tässä on nyt ihmisten hengestä kysymys. On aivan absurdia, että samaan aikaan meillä on tilanteita, joissa ihmiset kuolevat koska eivät pääse hoitoon. Sitä ei ajatella kansallisena turvallisuusuhkana”, Ylöstalo sanoo. Jatkuvien uhkien, kriisien ja kriisipuheen keskellä tärkeäksi nostetaan usein nykytilanteeseen reagoiminen. Silloin tyydytään käsillä oleviin palikoihin, ja valtavirtainen taloustiede on usein ollut yksi niistä. Sukupuolentutkimuksella olisi tarjota muiden vinkkelien rinnalle myös kauemmaksi katsova vaihtoehto. Ylöstalon mukaan tieteenalalla on sekä diagnostinen että visioiva tehtävä. ”Sukupuolentutkimuksen tehtävä on yhtäältä tuottaa ymmärrystä olemassa olevasta maailmasta ja sen sukupuolittuneista, rodullistuneista ja luokkaan sidotuista, eriarvoistavista rakenteista. Toinen sukupuolentutkimuksen tehtävä on tarjota tutkimuksen kautta väyliä kohti jotakin parempaa.” Suomella on historiassaankin esimerkkejä siitä, kuinka politiikan kautta on luotu parempaa tulevaisuutta. ”Hyvinvointivaltio on ollut täysin utooppinen projekti joskus aikanaan. Ja se on rakennettu paljon köyhemmässä Suomessa kuin missä me tällä hetkellä elämme.” Ele ctro nic Fro ntie r Fo un dat ion (E FF )
• 12 • 2 / 2025 Mitä Jeesus ostaisi? GUILTY POUR LES HOMMES
• 2 / 2025 • 13 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Tutkijan mukaan kulutuskulttuuria voi tarkastella uskonnon kaltaisena ilmiönä. Mihin tarpeisiin se ja uskonnot yleensä vastaavat? Mitä Jeesus ostaisi? ”K ulutuskulttuuri ja kuluttajuus toteuttavat hirveän paljon samoja toimintoja kuin uskonto”, sanoo uskontotieteilijä Mikko Kurenlahti Helsingin yliopistosta. Hän haluaa haastaa jakoa, jonka mukaan joku asia on selvästi maallinen ja toinen selvästi uskonnollinen. ”Meillä on hyvin vuotavat rajapinnat, eikä uskonnosta ole yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Riippuu siitä, keneltä kysytään.” Yleispätevää määrittelyä on toki yritetty. Ranskalaisen sosiologin Émile Durkheimin mukaan uskonto on ”yhtenäinen uskomusten ja käytäntöjen suhde pyhiin asioihin”. Tuohon määritelmään voisi lisätä sen, että uskontoon liittyy usein jokin yliluonnollinen elementti: jumala tai vaikka sielun kierto. Kurenlahti on määrittelyn sijaan kiinnostunut siitä, mitä uskonto tekee, mihin sitä käytetään ja miksi ihmiset moista tarvitsevat. Hänen mukaansa uskonto voi esimerkiksi rakentaa käsityksiä siitä, mitä on hyvä elämä ja tavoiteltava ihmisyys. ”Se on perusmuoto sosiaalisesta rakenteesta. Siellä takana voi olla ajatus Jumalasta tai jostain yliluonnollisesta toimijasta, mutta ei sitä välttämättä tarvitse olla.” Vaikka kulutuskulttuurista ensivilkaisulla puuttuukin uskonnoille tyypillinen ylimaallinen elementti, se ei vaikuta Kurenlahden arvioon kulutuskulttuurin ja uskontojen samankaltaisuudesta. ”Yliluonnollisen sijaan kuluttajuus onnistuu lupaamaan yhteyttä johonkin suurempaan hyvään, jonka yhteydessä elämä löytäisi merkityksensä.” Uusi jumala Kurenlahden mukaan ihminen on vuosisatojen ja -tuhansien aikana muuttunut yllättävän vähän. ”Ihminen vaikuttaa olevan luonnostaan hyvin merkityshakuinen olento, joka haluaa kokea, että hänellä on jotain väliä maailmalle ja maailmalla on jotain väliä hänelle”, Kurenlahti jatkaa. Uskonto on myös määritellyt yksilöiden suhdetta yhteisöön, mutta nykyään linkki on erityisesti länsimaissa heikentynyt. Vaikka uskonnon rooli esimerkiksi Suomessa on pienentynyt, pohjimmainen tarve, johon uskonto on vastannut, ei ole kadonnut. Kulutuskulttuuri on osaltaan täyttänyt uskonnolta vapautuneen tilan. Muutosta uskonnon ja kulutuskulttuurin merkityksellisyydessä voi tarkastella esimerkin kautta. Vuonna 1969 kuvataiteilija Harro Koskinen esitteli teoksia, joista yhdessä esiintyi ristiinnaulittu sikahahmo ja toisissa parodioitiin yritysten logoja. Sikamessias-teos suututti yleisöä siinä määrin, että Koskinen sai syytteen ja tuomion jumalanpilkasta. Logojen parodioimisesta yritykset tai yleisö eivät kuitenkaan kauhistuneet. Sittemmin yleisön kynnys loukkaantua jumalan käsittelystä taiteessa on noussut ja vastaavasti kynnys loukkaantua logojen ja mainosten parodioimisesta madaltunut. Brändien merkitys on kasvanut täysin uusiin mittoihin. Vaikka muutosta voisi pitää dramaattisena, Koskinen totesi Voiman haastattelussa vuonna 2009 hieman lakonisesti, että pohjimmiltaan mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että ”markkinatalous on nykyään se jumala”. Ehkä uskonnon otteen heikkeneminen onkin illuusio. Jumala vain on vaihtunut. Mitä uskonto tekee? Voi tuntua liioittelulta kuvata kulutuskulttuuria uskonnon kaltaisena ilmiönä. Kurenlahti kehottaa jälleen tarkastelemaan sitä, mitä uskonnoilta pohjimmiltaan haetaan. Edinburghin yliopiston teologian professori Gordon Lynch on tunnistanut uskonnolle kolme perustavaa tehtävää, joita voidaan kuvata sisäkkäisinä ympyröinä. Mallissa uloin ympyrä on sosiaalinen funktio, joka viittaa uskonnon yhteisölliseen tehtävään. Seuraavasta ympyrästä löytyy eksistentiaalinen funktio, joka puolestaan viittaa siihen, kuinka uskonto tarjoaa välineitä identiteetin ja arvojen muovaamiseen. Kaiken ytimessä on transsendentaalinen funktio, joka on aistihavaintojen ulkopuolella ja jota emme voi tarkastella suoraan. Kurenlahti esittää, että sama malli selittää kulutuskulttuurin toiminnan. ”Sanoisin transsendentaalisen funktion olevan myös kuluttajuuden oikea ydin. Sanotaan, että kulutuskulttuurissa on kyse nimenomaan materialismista ja materiaalisten arvojen voittokulusta, mutta väitän, ettei se ole totta. Ydin on fantasioiden, toiveiden ja unelmien täyttämässä mielikuvituksessa”, Kurelahti sanoo Hänen mukaansa tämä näkymättömiin jäävä funktio vaikuttaa esimerkiksi mainonnassa. Mainoksissa ei niinkään myydä tiettyä tuotetta vaan luvataan jotain vähemmän konkreettista. Kallis auto tuo ihailua, CocaColaa juodessa aurinko paistaa ja kavereita riittää. ”Meille myydään aina lupaus jostain, esimerkiksi onnesta tai hyvästä elämästä. Lupaukset saattavat olla tosi naiiveja, mutta riittävän moni uskoo ne todeksi – ehkä tiedostamattaan.” Mainokset myös lupaavat meille, että täyden potentiaalimme saavuttaminen on aina askeleen lähempänä, kun ostamme juuri oikean tuotteen. Tässä ei Kurenlahden mukaan ole kyse pelkästään kerskakulutuksesta tai shoppailusta shoppailun takia. Kuluttaminen on ylipäätään yhteiskuntamme tapa järjestäytyä. ”Mitä yksilö tavoitteleekaan, se tapahtuu kulutuspäätösten kautta. Kulutusjärjestelmän kannalta on oikeastaan ihan sama, mikä se palvomasi ’jumala’ on ja mikä on se tavoittelemasi päämäärä jonkinlaisesta täyttymyksestä. Kunhan tavoittelet sitä kuluttamisen kautta.” Lopulta sen enempää uskonto kuin kulutuskulttuurikaan ei siis ole se pihvi vaan työkalu jonkin ihmiselämälle tärkeämmän saavuttamiseksi. Niiden avulla tavoitellaan jotain sellaista, joka on havaintokyvyn ulkopuolella mutta jota tarvitsemme palavasti. Olemme Kurenlahden mukaan aina luoneet yhteisiä vastauksia peruskysymyksin ”miten selviytyä” ja ”mikä tekee elämästä elämisen arvoisen”. ”Nämä tavat hakea vastauksia voivat olla vaikka uskontoja, filosofioita, aatteita, ideologioita tai erilaisia ismejä.” Syvimmästä olemuksesta Uskonto tai ei, loputtoman kasvun varassa toimiva kulutuskulttuuri on aikaamme määrittävä tekijä. Eikä pelkästään sitä. ”Kulutuskulttuuri on aikamme suurin ongelma”, myös kestävyystutkimuksen parissa viihtynyt Kurenlahti puuskahtaa. Yritämme ratkoa ympäristökriisin kaltaista ongelmaa hienosäätämällä kulutustamme, vaikka hienosäädön sijaan tarvittaisiin täyskäännös. Kun lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot on kuitenkin rakennettu kuluttamisen ympärille, on Kurenlahden mielestä melko turha sanoa ihmisille, että ”lopettakaa kuluttaminen”. ”Tilanne on haaste mielikuvitukselle: pitäisi luoda uudenlaisia tapoja olla olemassa.” Riippuvuutemme kulutuskulttuurista on muodostanut Kurenlahden mukaan kehän, jota on vaikea rikkoa. Järjestelmä ylläpitää meitä, joten meidän pitää ylläpitää järjestelmää, koska järjestelmä ylläpitää meitä ja niin edelleen. ”Heti jos kulutus lähtee laskemaan, seuraa kauhea kaaos, taantuma ja hätäily siitä, miten käyrät saadaan taas nousemaan. Eikä sen kehän sisällä pysty rakentamaan jotain täysin uutta.” Osoita puhelimesi kameralla oheista QRkoodia ja klikkaa ilmestyvää linkkiä. Seuraamalla ohjeita saat katsottua puhelimesi avulla viereisen Gucci-Jeesus-vastamainoksen laajennettua versiota. Tämän lisätyn todellisuuden version on tehnyt flyAR Augmented Reality Studio, jonka toimitusjohtaja Frans Tihveräinen poseeraa kuvassa Jeesuksena. Muista klikata Jeesusta. Todellisuutta todellisempi
• 14 • 2 / 2025 Kurenlahti korostaa, että nykyisen järjestelmän sisällä eettisiin ja kestäviin valintoihin pyrkivät kuluttajat tekevät arvokasta työtä, mutta se ei yksin riitä: ”Me emme pysty ostamaan tietämme ulos tästä ongelmasta.” Kuinka lopettaa kuluttaminen, kun kuluttaminen antaa yhteiskunnalle muodon ja rakenteen ja meille itsellemme merkityksen? Kurenlahti muistuttaa, että myös askeettisesta elämästä tunnettu ekofi losofi Pentti Linkola tarvitsi keräämiään marjoja ja pyytämiään kaloja varten pakastimia ja niihin sähköä. ”Haluaisin meidän kuluttaessamme huomaavan, kuinka mielemme alkaa kehittämään tarinoita, siitä, mitä mikäkin tuote minulle merkitsee ja kuka minusta tulee, kun tämmöisen hankin. Meidän pitäisi havahtua siihen, mitä päämäärää tavoittelemme milläkin tuotteella ja miksi.” Tarinoita ja heimoja Moniin uskontoihin liittyy pukeutumiseen, koristautumiseen ja muuhun ulkoisesti havaittavaan liittyviä ohjeita ja tunnuksia. Esimerkiksi päähine voi kertoa kuulumisesta tiettyyn uskonnolliseen ryhmään. Kulutuskulttuuri mahdollistaa saman ja muun muassa muoti tarjoaa yksilölle mahdollisuuden viestiä, mihin porukkaan kuuluu. ”Kuluttaminen on symbolinen kieli, jonka avulla jatkuvasti viestimme toisillemme – ja myös itsellemme. Päivittäiset kulutustavarat tarjoavat meille mahdollisuuksia kertoa, kuka olen, mikä on minulle tärkeää, millaisiin heimoihin liityn ja mitä ne minulle tarkoittavat.” Aina viestit eivät tietenkään ole yksiselitteisiä, ja silloin yksi tuote voi Kurenlahti korostaa, että nykyisen järjestelmän sisällä eettisiin ja kestäviin valintoihin pyrkivät kuluttajat tekevät arvokasta työtä, mutta se ei yksin riitä: ”Me emme pysty ostamaan Shopocalypsis tulee, Massias pelastaa! viestiä yhtä aikaa eri asioita. Esimerkiksi voi nostaa ke? yehin eli niin sanotun palestiinalaishuivin. Tämä beduiinien kehittämä arabihuivi on vähitellen levinnyt Lähi-idästä länsimaihin, ja siitä on muodostunut muotiasuste, jonka historia saattaa olla monelle vieras. Ja kun jokin siirtyy muodin maailmaan, se tarkoittaa tuotteistamista. Esimerkiksi muotitalo Gucci on myynyt omia ke? yeh-huivejaan. Satojen eurojen hintainen Guccike? yeh saattaa tuntua äkkiseltään hullulta tuotteelta, mutta ehkä öljyrikkaassa arabivaltiossa sen kautta voi korostaa yhteyttään arabikulttuuriin ja sitä, että rahaa on. Länsimaisen kristityn kaulalle kietaistuna huivin kertoma tarina muuttuu joksikin muuksi. ”Kuka ikinä oletkaan ja mitä ikinä pidätkään tärkeänä, niin kulutuskulttuuri tarjoaa sinulle juuri sen, mitä tarvitset – ainakin mielikuvituksen ja lupausten tasolla”, Kurenlahti tiivistää. What Would Jesus Buy? Jeesus Nasaretilainen on mahdollisesti olennaisin kristinuskon hahmoista. Raamatun mukaan hän oli mies, joka kehotti kaksi paitaa omistavaa ihmistä antamaan niistä toisen sellaista tarvitsevalle. Suutuspäissään hän myös pieksi ahneet pikavippien tarjoajat ja potki heidän pöytänsä nurin. Jeesus ei siis vaikuta henkilöltä, joka olisi erityisen hyvä kuluttaja. Ei hän tarinan mukaan myöskään ollut kiinnostunut noudattamaan uskonnon sanelemia tapoja vaan pyrki jonkin olennaisemman äärelle. ”Kenties hän olisi enemmän kiinnostunut siitä syvemmästä yhteydestä itseemme, toisimme ja ympäröivään todellisuuteen, jota me kulutuspäätöksillämme tavoittelemme”, Kurenlahti pohtii. On toki myös mahdollista, että palestiinalaisena ihmisen poikana Jeesus valitsisi tänä päivänä itselleen kultaisen palestiinalaishuivin. Y HDYSVALTALAINEN taiteilija Billy Talen kehitti 90-luvun lopulla loputtomasti rahaa seuraajiltaan pyytävän tv-pastorin karikatyyrin, Reverend Billyn. Pian Talen pelmahti papin li periin ja huonosti blondattuun Elvis-tukkaan sonnustautuneena Disneykauppaan New Yorkin Times Squarella. Hän saarnasi suuryhtiöiden moraalittomuudesta ja tulevasta shopocalypsistä eli shoppailun tuottamasta maailmanlopusta. Reverend Billyn ympärille kertyi seurakunta, jonka kanssa hän on sittemmin manannut pahoja henkiä kassakoneista ja puhunut kielillä hämmentyneelle yleisölle liikkeissä ja kahviloissa. Lukuisia kertoja pidätetty taiteilija on muun muassa saanut lähestymiskiellon kaikkiin maailman Starbucks-kahviloihin. Hän on myös järjestänyt vuosien ajan viikoittaista teatteria, joka on lainannut muotonsa gospel-jumalanpalvelukselta. KUN REVEREND BILLY vieraili Suomessa vuonna 2008, hänelle löytyi paikallinen seurakunta. Yksi pastoria kauppakeskuksissa seuranneista oli Yakup Albeko?lu. Sittemmin Albeko?lu on kehittänyt oman hahmonsa, Massiaksen, joka on myös viihtynyt kulutuskulttuurin pyhätöissä. Massias ja Kultaisen ostoskärryn seurakunta ovat vuosien ajan kiertäneet aina joulun alla pääkaupunkiseudun kauppa keskuksissa – ilman lupia tai ennakko ilmoituksia – vuoden kiivainta ostossesonkia juhlistaen. Päinvastoin kuin Reverend Billy he lupaavat, että onni löytyy ostamalla. ”Massias on kulutuskulttuurin karismaattinen evankelista. Kasvoin itse Jeesus-kultissa lapsena, ja minulle performanssi on paras tapa käsitellä uskontoon ja konsumerismiin liittyvää ahdistusta ja traumaa”, Albeko?lu kertoo. Kultakäätyihin verhoutunut Massias mukanaan punaisiin satiinikaapuihin verhoutunut seurakunta on onnistunut puhuttelemaan lukemattomia yllättyneitä kuluttajia. ”Kaikki tässä performanssissa on katsojalle häiritsevän tuttua: kulutuskulttuurin uskolliset äänitorvet sekä Jumalan koskettamat saarnasmiehet ovat melkein sama hahmo. Molemmat uskovat itseään suurempaan voimaan, jonka eteen on uhrauduttava. Kummankaan päätä ei käännetä järkiargumenteilla.” VAIKKA OSTOSHURMOSTA lietsova Massias tuntuu hahmona täysin vastakkaiselta Albeko?lun omalle minälle, ero ei välttämättä sittenkään ole absoluuttinen. ”Jotenkin me kaikki jaamme Massiaan maailmankuvan. Usko siihen, että markkinat ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan, on niin syvällä meissä, että monille on helpompi kuvitella maailma ilman Jumalaa kuin maailma ilman kapitalismia. Roolissa en esitä Massiasta vaan personoin häntä. Kun saarnaan, tunnen markkinoiden näkymättömän käden ohjaavan toimiani.” Vaikka Massiaan sanoma on lainattu suoraan mainoksista, sen sanominen ääneen on siinä määrin poikkeuksellista, että yleisin reaktio esitykseen on vilpitön hämmennys. Tämän hämmennyksen turvin seurakunta onkin toistuvasti ehtinyt kiertää ostostemppelit läpi ennen kuin heihin reagoidaan. Jälkeensä he jättävät pieniä joululauluvihkosia ja rallattelun: Hyllyillä kirkkailla myymälän / Kiiltää töllö mahtavin / Asiakkaan tie / Kohta luokse vie / Telkkaria suurinta katsomaan. Jari Tamminen: Kymmenen käskyä – toinen tuleminen (2019) Musta graniitti, 24 karaatin kulta
• Suomen suurin kestävän kehityksen festivaali – 30 vuotta rauhan puolesta! ANA TIJOUX (FR-CL) EBO KRDUM (SE-SS) MAJUR (BR) Tapahtuman järjestää Pääpartnerit Suomen suurin kestävän kehityksen festivaali – 30 vuotta rauhan puolesta! ANA TIJOUX (FR-CL) EBO KRDUM (SE-SS) MAJUR (BR) Suomen suurin kestävän kehityksen festivaali – 30 vuotta rauhan puolesta! ANA TIJOUX (FR-CL) EBO KRDUM (SE-SS) MAJUR (BR) Miten voi kuluttaa kestävästi? Hei, sinä nuorten kanssa työskentelevä! Eetti tarjoaa ilmaisia oppimateriaaleja ja työpajoja vastuullisuusaiheista toiselle asteelle ja yläkouluun. Saatavilla heti verkossa! Missä vaatteemme valmistetaan? Mistä tunnistaa viherpesun? eetti.fi voi Hei, sinä nuorten k työskentelevä! Eetti tarj rj r oaa ilmais oppimateriaalej ej e a ja vastuullisuusaiheis toiselle asteelle ja yläkouluun. Saatavilla heti verk Miten eetti.fi eetti fi ttaa äs kanssa sia a työpajoj oj o a sta kossa! kulut kestävä teemme taan? att valmistet sti?? Missä va tä tunnistaa herpesun? Mist vih
• 16 • 2 / 2025
• 2 / 2025 • 17 Taide on kielillä puhumista TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVAT NAUSKA Monitaiteellinen luovuus on Mika Rätölle kaikkien aistien hyödyntämistä keskusteluissa maailman kanssa. P orilainen Mika Rättö on tehnyt kokeellista taidetta jo neljällä vuosikymmenellä musiikin, kuvataiteen, elokuvataiteen, kaunokirjallisuuden ja dramaturgian aloilla. Parhaiten Rättö tunnetaan ehkä muusikkona. Hän on vaikuttanut suomalaiseen underground-rockiin ja avantgardemusiikkiin Circlen, Kuusumun Profeetan, Rättö & Lehtisalon ja Eleanoora Rosenholmin kaltaisten yhtyeiden riveissä. Rätön ohjaama Samurai Rauni Reposaarelainen (2016) avasi puolestaan uusia outoja polkuja suomalaiseen elokuvataiteeseen. Hän myös näytteli siinä pääosan. Rättö sai vuoden 2024 lopussa Koneen säätiöltä nelivuotisen apurahan taiteelliseen työskentelyyn. Apurahakauteen sisältyvien projektien määrä huimaa: kaksi romaania, novellikokoelma, animaatiokäsi kirjoitus, kolmetoista musiikkialbumia, nykytaideteos, animaatiosarja ja niin edelleen. Ajatuksenvirta kuohuu ja puhe pulppuaa, kun Rättö kertoo työstään Porin sydämestä löytyvällä studiollaan. Se sijaitsee kivenheiton päässä Porin taidemuseolta, jossa avattiin helmikuun alussa Circle-yhtyeen toteuttama Piste-näyttely. Kokonaistaideteoksessa musiikki, tilallisuus ja veistoksellisuus yhdistyvät immersiiviseksi kokemukseksi, jollaisten luomisesta yhtye on tullut tunnetuksi. Kokoonpano on laajentanut kokeellisen rock-musiikin ja äänitaiteen ilmaisukeinoja 1990-luvun alusta alkaen. Rättö tutkii taiteessaan usein todellisen ja kuvitteellisen maailman välisiä rajatiloja. Hänen intensiivistä ilmaisuaan luonnehtivat mielikuvituksellinen kerronta, leikkisyys, omin takeinen huumori sekä vaka vien teemojen käsittely kepeässä rekisterissä. Monitaiteellinen lähestymistapa oli Rätölle luonteva alusta alkaen. Hän tutkii töissään samankaltaisia teemoja eri ilmaisukeinojen ja tekniikoiden avulla. ”Sivistysyhteiskunnassa elämää luonnehtii äärimmäinen erikoistuminen”, Rättö sanoo. ”Ennen maanviljelijä teki monia eri töitä: istutti, korjasi ja myi satonsa, nikkaroi talot ja hevosrattaat. Nykyään sydänkirurgi erikoistuu vain tiettyihin leikkauksiin ja kuvataiteilija vaikkapa metalligrafiikkaan tai silkkipainoon. Työskentelyä monen eri taiteen lajin parissa pidetään omituisena.” Rättö näkee kuitenkin taiteen alojen välillä enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Kaiken taustalla on luovan prosessin luonne. ”Luovuus on ajatusten ja tunteiden muotoilua konkreettisiksi asioiksi, joita sitten havainnoimme eri tavoin: silmällä, korvalla, makuina, liikkeinä ja niin edelleen. Taide on kieltä ja kommunikaatiota.” Rättö havainnollistaa taiteen ruumiillisuutta viuhtomalla puhuessaan käsiään. ”Kun puhun ja liikun, jäsentelen samalla ajatuksiani, ja niin syntyy tanssi tai performanssi. Aistit ovat välineitä, joita ihmiset käyttävät kommunikoidakseen maailman kanssa. Kukin valitsee itselleen sopivat välineet. Yksi on helvetin huono soittaja mutta hyvä kirjoittaja. Toinen on surkea puhuja mutta taitava kitaristi.” Rättö kokee, että taiteellisessa luovuudessa on pohjimmiltaan kyse tunteiden ja ajatusten liikuttamisesta useilla eri tasoilla. Hänen mukaansa taide laajentaa kielen ilmaisukeinoja sanojen tuolle puolen. Musiikki on tästä oiva esimerkki. ”Leonard Cohenin runo, joka kertoo eron hetkestä, voi olla ihan ok, mutta kun se yhdistyy musiikkiin, siitä tulee erityisen vaikuttava.” Sopivan kokoinen taidekaupunki Rättö suoritti peruskoulun jälkeen automatiikka-asentajan tutkinnon mutta ei päätynyt koskaan tekemään alan töitä. Hän ryhtyi opiskelemaan kuvataiteita aluksi Porin ja myöhemmin Kankaanpään taidekouluissa. Musisointiin hän sai alkusysäyksen rumpujen soitosta. ”Vanhempani olivat duunareita, mutta isäni soitti humppakeikoilla, ja
• 18 • 2 / 2025 JOS ALAN KIRJOITTAA, KIRJOITAN KIRJAN ALUSTA LOPPUUN. IHMISEN PSYYKE JA FYSIIKKA HIKOAVAT ULOS SISÄÄN PADOTTUJA TUNTEITA. min painamalla työmaakypärät päässä pitkää päivää yhdeksästä kuuteen, lukuun ottamatta rumpali Tomi Leppästä, joka vastasi visuaalisesta taittotyöstä.” Rättö tekee kuvataidetta kausittaisesti. Kun hän alkaa piirtää, hän tekee töitä määrätietoisesti ja niin paljon, että saa kasaan näyttelyn. ”Minulla oli vuonna 2022 näyttely Porin taidemuseon Poriginal Galleriassa. Päätin, että teen näyttelyyn 45–50 työtä, joiden parissa sitten työskentelin päivittäin. Sama pätee kirjoittamiseeni. Jos alan kirjoittaa, kirjoitan kirjan alusta loppuun.” Rättö pitää piirtämistä itselleen luonteenomaisimpana kuvataiteellisena ilmaisukeinona. ”Käytän tussia ja siveltimen hiuskärkeä kuten Tove Jansson. Piirrän usein pikkutarkkaa ja puolikokeellista viivaa. Lisäksi olen käyttänyt liituja ja akvarelleja. Öljyväreillä on vaikea maalata kerrostalokämpässä, koska ne haisevat helvetillisesti.” Suden hetkellä Kaunokirjallista luovuuttaan Rättö on toteuttanut bändeille kirjoittamiensa sanoitusten ohella romaanituotannossaan. Teos-kustantamo on julkaissut häneltä neljä kirjaa: Tihkuluodon kuiskaajat (2009), Mysterius Viisikulmaavain (2013), Se jokin – ”kuule härkäpapusi rapisevan” (2018) ja Totuus (2021). Rätön viides romaani Muistoja visiotehtaan kellarissa julkaistaan lähi aikoina, ja hän on jo aloittanut kirjoittamaan kuudetta romaaniaan Kansalaisia ikuisen yön kaupungissa. Kaunokirjallista ilmaisua luonnehtivat samat piirteet kuin hänen taidettaan ylipäänsä: populaari törmää hämärään, ja vakavimmillaankin tekstissä on aina humoristinen vire. Rätön viimeisimmässä romaanissa Totuus haavoittunut ritari hakeutuu syrjäiseen linnaan vanhan emännän hoidettavaksi. Tilittäessään emännälle elämäänsä ja julistaessaan tälle korkeita arvojaan ritari tuijottaa auttajansa sijaan omantuntonsa peiliä, joka provosoi esiin piilotettuja ja torjuttuja mielensisältöjä. Lopulta valheet karisevat, eikä ritari voi enää paeta totuutta. ”Kaikki, mitä ritari on kertonut elämästään, paljastuu sepitteeksi”, Rättö sanoo. ”Hän käy yön aikana läpi elämänsä helvetin ja kohtaa suden hetken. Hän tiedostaa olevansa täysi paska ja elävänsä valheessa. Olennainen kysymys on se, mitä tapahtuu, kun hän jatkaa matkaansa. Usein nimittäin unohdamme kohtaamamme totuudet ja tekemämme lupaukset ja jatkamme kekkereitä samaan tapaan kuin ennenkin.” Se jokin – ”kuule härkäpapusi rapisevan” -romaanissa hierarkkisen puutarhalaitoksen salaiseen rituaaliin eksyneet päähenkilöt pakenevat takaa-ajajiaan maan uumeniin. Luolan syvyyksissä karkulaiset ajautuvat niin fyysiseen kuin henkiseenkin umpikujaan ja tunnustavat toisilleen pimeät salaisuutensa. Tunnustus tuntuukin toimivan Rätön kaunokirjallisuudessa eräänlaisena katarttisena välineenä. Suomansa armon ja vapautuksen vuoksi se tuo mieleen kristillisen synninpäästön ajatuksen. ”Ihmisen psyyke ja fysiikka hikoavat ulos sisään padottuja tunteita”, Rättö sanoo. ”Kun ihminen on nieleskellyt tarpeeksi, palomuurit sortuvat ja kaikki rysähtää kerralla ulos. Silloin tuherretaan itkua ja hoetaan, että ei jumalauta, tästä ei enää toivuta! Mutta kun itkee tarpeeksi, niin kas kummaa, aurinko alkaa taas nousta.” Rättö on käsitellyt taiteen terapeuttista ulottuvuutta myös porilaisen Moderni kanuuna -työryhmän toteuttamassa Kansalaisia ikuisen yön kaupungissa -näytelmässä, jonka hän on käsikirjoittanut ja ohjannut. Sisäisestä ja ulkoisesta pimeydestä kertova näytelmä sijoittuu kaupunkiin, jossa ei ole ollut kolmeenkymmeneen vuoteen sähköä. innostuin itsekin rumpujen ja haitarin soitosta.” ”Äitini veljet, Mauri ja Markus Maja luoma, olivat kovia bluesdiggareita. Pääsin mukaan soittamaan rumpuja, kun he jammailivat saunakamarissa.” Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan Heinähattu ja vilttitossu -sarjaa sekä muita lastenkirjoja kuvittaneen Markus-enon esimerkki herätti Rätössä oivalluksen siitä, että maailmassa voi elää monin eri tavoin. Ensimmäiset bändinsä hän perusti ystäviensä kanssa ala-asteikäisenä. Myös Pori on vaikuttanut ratkaisevasti Rätön taiteilijuuden muotoutumiseen. ”Pori on taiteen tekemisen kannalta juuri sopivan kokoinen kaupunki”, hän sanoo. ”Se ei ole liian iso, mikä tarkoittaa, että ihmiset eivät katoa omille teilleen. Eikä se ole liian pieni, mikä tarkoittaa, että tekijöitä löytyy. Sakki vaihtoi jo nuoruudessani epämustasukkaisesti leiriä, ja monilla soittajilla oli samanaikaisesti useita bändejä. Tämä oli rikkaus, joka antoi kaikille äänille mahdollisuuden päästä kuuluviin.” Porin taidemuseon Piste-näyttely on saanut nimensä Circlen varhaiselta kappaleelta. Se kuvastaa porilaisten taiteentekijöiden avarakatseista ja moniaalle kurottavaa asennetta. Museon näyttelysalin keskellä on yhtyeen jäsenten itse peltilevyistä ja kehikosta rakentama säännöllinen pentakis-dodekaedri eli geometrinen kappale, jonka muodostaa 60 kolmiota. Sen ympärille on asetettu seitsemän suurta kaiutinta – yksi jokaista bändin jäsentä varten. Kaiuttimet toistavat Circlen näyttelyä varten säveltämää ja soittamaa musiikkia, jonka ilmaisuasteikko ulottuu yhtyeelle ominaisesta kraut rock -toisteisuudesta matalien bassotaajuuksien hallitsemaan drone-ambientiin. Tilaa jakavan seinän takana on työpiste, jossa näyttelyn vierailijat voivat piirtää kynien ja viivainten avulla oman geometrisen kuvionsa – tai jotain aivan muuta. Piste sai alkunsa noin vuosi sitten, kun Porin taidemuseo lähestyi Circlen jäseniä ja kysyi, olisiko heitä kiinnostanut rakentaa museoon näyttely. Se tuntui Circlen jäsenistä luontevalta, sillä he ovat kaikki kuvataiteellisesti suuntautuneita. ”Puusepäksi vanhoilla päivillään opiskellut kitaristi Janne Westerlund otti kopin suunnittelusta”, Rättö kertoo. ”Kitaristi Julius Jääskeläinen, joka on arkkitehti, varmisti laskelmat. Kasasimme teoksen koko bändin voi
• 2 / 2025 • 19 JATKUVA YLIÄLYLLISTÄMINEN ON HUONO LÄHTÖKOHTA KOMMUNIKAATIOLLE. sellaisiksi kuin ne ovat. Olemme yksinkertaisesti luottaneet siihen, että tekemisissämme on joku pointti. Kaikkein hienointa on luoda hurmoksellisia ja häpeämättömiä ryhmäkokemuksia ja jakaa niitä lavalla muille.” Rätön taide avaa outouttavan linssinsä lävitse näkymiä todellisuuden tuntemattomiin ulottuvuuksiin. Hänen luomansa kuvitteelliset maailmat, rikkinäiset henkilöhahmot ja yllättäviä käänteitä sisältävät juonet muuttavat tutun vieraaksi ja vieraan tutuksi. ”Raaputan jatkuvasti seinän takaa esiin omaa sisäistä pikku satuani”, Rättö sanoo. ”Rakastan tarinoita. Kaipaan muutakin kuin vain sitä, että kukka on kukka ja ihminen ihminen. Satujen kertominen on minulle ominainen tapa olla olemassa.” Rättö ei innostu pelkästä realistisesta kerronnasta tai teoreettisesta pohdinnasta. ”Niissä ei ole tarvitsemaani ruutia ja sytytyslankaa. Kaipaan inspiroituakseni pelilautaa, jonkinlaista kokeellista mielenmaisemaa tai mielikuvitusta kutkuttavaa ympäristöä, joka tukee sisällöllistä pyrkimystäni kertoa asioita. Tämä yhdistelmä on minulle nitroglyseriiniä, ja se sytyttää luovuuteni liekkiin.” Rättö käsittelee taiteessaan usein ihmiskunnan suuria kysymyksiä – totuutta, moraalia, vallankäyttöä ja eriarvoisuutta – mutta aina pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa. ”En osaa kirjoittaa liian vakavasti”, hän sanoo. ”Ihmettelen välillä, miksi suuria ja ajankohtaisia aiheita pitää aina käsitellä kärsimyksessä rypien. Leikkisämpi ilmaisu voi itse asiassa antaa maailmasta realistisemman kuvan kuin tappovakava käsittely.” Huumori voi olla myös kokeellista. ”Esimerkiksi Rättö ja Lehtisalon Valonnopeus-biisissä keräsimme yhteen kaikki rock-kliseet – hei hei come on, hei hei shalalalallala – ja lopputulos oli aika avantgardistinen.” Tekemättömyyden ja tekemisen puolesta Rättö voi Koneen säätiöltä saamansa apurahan turvin keskittyä seuraavat vuodet taiteen tekemiseen ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Neljän vuoden työskentelyyn myönnetty 129 600 euroa kuulostaa suurelta summalta. Käytännössä apuraha tarkoittaa kuitenkin sitä, että taiteilija saa muutaman vuoden ajan keskituloisen suomalaisen kuukausipalkan, itse asiassa alle sen. Vaikka Rätön ei tarvitse hetkeen miettiä toimeentuloaan, taiteilijoiden taloudellinen asema ja kulttuuriin tehdyt leikkaukset vaivaavat häntä. ”Yhteiskuntamme on rakennettu niin, että ihminen ei voi elää laillisesti ilman rahaa. On pakko maksaa vuokra, lämmitys, ruokakaupan kulut, eläkevakuutukset, sosiaalimaksut ja muut. Kun keskellä kylmintä talvea miettii päivästä toiseen, kuinka selviän seuraavan kuukauden, stressi on järjetön.” Taiteesta ja elämästä loputtomasti puhetta assosioivan Rätön energia ja into ovat tarttuvaa sorttia. Miehen rakkaus luovaa työtä kohtaan on ilmeistä mutta herättää samalla kysymyksen siitä, mitä hän tekee välttyäkseen loppuunpalamiselta. ”Vastaus on se, että olen pohjimmiltani laiska ihminen”, Rättö tunnustaa. ”Luojan kiitos en ole työnarkomaani, sillä silloin minun kävisi huonosti. Laiskuus on pelastukseni.” Rättö kertoo joskus yksinkertaisesti olevansa tekemättä yhtään mitään, eikä hän pode siitä huonoa omaatuntoa. ”Parin päivän päästä minussa herää tunne, että ei saatana, nyt on pakko ryhtyä toimeen. Ja sitten minulla onkin taas täysi fokus päällä. En keittele kahvia tai soittele vaan tykitän, kunnes voimat ja ajatukset ovat ehtyneet ja voin todeta, että päivä oli sitten siinä.” Rättö käsittelee taiteessaan ihanteita ja niiden pettämistä niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Monet hänen henkilöhahmoistaan haluavat olla rohkeita, vahvoja ja yleviä, mutta samalla he ovat pyrkimyksissään epätäydellisiä, hapuilevia ja joskus vilpillisiäkin. Antisankarit kiehtovat Rättöä. ”Vahvojen, kauniiden ja voitokkaiden sankarihahmojen rakentaminen tuntuisi valheelliselta ja vieraalta. Luulen, että ajattelen henkilöhahmoja luodessani omaa naurettavuuttani, pienuuttani ja olemattomuuttani. Rikkinäisyydestä kirjoittaminen on ainakin itselleni kiinnostavampaa kuin täydellisyyden kuvaaminen.” Pää edellä pallomereen Rätön taiteellinen ilmaisu – oli sitten kyse musiikista, näytelmistä, elokuvista, kaunokirjallisuudesta tai kuvataiteesta – on intensiivistä. Hän työntää sen kokijaa usein suoraan kohti kärsimyksen ydintä. ”Rauhallinen ilmaisu on minulle vierasta”, hän toteaa. ”En osaa olla normaalisti aloillani. Kun teen taidetta, teen sitä täysillä ja hakkaan päätäni seinään. Keikoilla minulla on perkele hiki päällä ensimmäisestä biisistä alkaen. Silmät sumenevat, ja taju lähtee. Taiteeni syntyy jännitteestä.” Sekä yhtyeet, joissa Rättö on mukana, että hänen oma taiteensa luovat vahvasti ritualistisia ja transsinomaisia kokemuksia. Rättö vertaa taidekokemusta yhtäältä uskonnolliseen kokemukseen, joka sytyttää ihmisen sielun liekkiin, ja toisaalta urheiluun, jossa on kyse keskittymisestä. ”Kun jalkapalloilija astuu kentälle, hän ei mieti, mitä tapahtuu, jos mokaa. Hän keskittyy peliin sata lasissa. Ajattelulla on oma arvonsa, mutta jatkuva yliälyllistäminen on huono lähtökohta kommunikaatiolle. On paljon hauskempaa hypätä pallomereen pää edellä ja katsoa, miten käy.” Omaleimaisetkin ideat syntyvät dialogissa. Taiteessa ja keskustelemisessa ei ole Rätön mukaan kyse siitä, että kuulija pitäisi pyrkiä vakuuttamaan jostain etukäteen valmistellusta argumentista. ”Kun menen baariin ja otan ystäväni kanssa pilsnerit, alan mouhuta, minkä jälkeen hän mouhuaa minulle takaisin, ja sitten mouhuan vielä kovemmin vastaan. Ja kun seuraavana päivänä kaiken mouhuamisen jälkeen alan miettiä, mitä oikeastaan tapahtui, tajuan, että ystäväni esitti oikeastaan helvetin hyvän puheenvuoron, joka käänsi ajatteluni kokonaan uusille raiteille. Tällainen ravisteleva ja ravitseva dialogi edellyttää Rätön mukaan ennen kaikkea kykyä heittäytyä. Hän toteaa olevansa kiitollinen siitä, että on saanut tehdä taidetta ihmisten kanssa, jotka eivät pelkää häpäistä itseään. ”Emme tehneet Circlessä tietoista päätöstä siitä, että vedämme sukkahousut jalkaan ja niittiä ylle ja kaadamme vissyä päähän. Esiintymisemme ovat spontaanisti muotoutuneet
• Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere Alaverstaanraitti 5, Tampere 15 15€€/7 /7€€ tai Museokortti tai Museokortti • • www.postimuseo.fi www.postimuseo.fi KUVAN V A L L A N K U M O U S 17.01.2025 31.12.2025 Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Postimuseon näyttelyt museokeskus Vapriikissa Serlachius Taidesaunan yleisövuorot joka tiistai, ympäri vuoden! TAIDEKOHDE MÄNTÄN KULTTUURIMAISEMASSA Italiaa, Roomaa, oopperaa – legendaarisen de Chiricon lavastuksia, puvustuksia ja maalauksia Giorgio de Chirico, Sole sul cavalletto, 1972. Kuva: Giorgio ja Isa de Chiricon säätiö, G. Schiavinotto. tekstintalo.fi tapahtumatiloja