MUUTU SINÄKIN NÄKYVÄKSI. Kun huomaat jonkun tulevan syrjityksi, anna hänelle tukesi. Osoita, ettei hän ole yksin. Pienikin ele voi riittää. Joukkoliikenne kuuluu kaikille – syrjinnän päätepysäkki on tässä ja nyt. PÄÄTEPYSÄKKI.FI
MUUTU SINÄKIN NÄKYVÄKSI. Kun huomaat jonkun tulevan syrjityksi, anna hänelle tukesi. Osoita, ettei hän ole yksin. Pienikin ele voi riittää. Joukkoliikenne kuuluu kaikille – syrjinnän päätepysäkki on tässä ja nyt. PÄÄTEPYSÄKKI.FI
Asematunnelissa Rosebud Citycenter Tiedekulma, Yliopistonkatu 4 ja Kaisa-talon Kirja & Kahvi, Vuorikatu 7, Rosebud lastenkirjakaupat Asematunnelissa ja Forumissa, Katariinankadun Rosebud Torikortteleissa, Kaapelin kauppa Ruoholahdessa, Rosebud Kuopio Kauppahallissa Hyvä lukija, lukutoukka ja filmihullu, ihminen ja toveri. Ei kukaan jaksa pitkiä (mainos)tekstejä lukea, sanoo mainosmies. Jaksaa, väitän. Viime vuonna Makkaratalon Asematunnelin kaupassa myytiin yli 17.000 eri kirjaa ja elokuvaa, lasten Rosebud Minin valikoimassa kiersi yli 3.000 eri lastenkirjaa, Kaisa-talon tiedekirjakaupasta hupeni yli kolmeatuhatta eri nimikettä. Kymmeniä Terra Cognitan ja Gaudeamuksen kirjoja myytiin meillä kappalemääräisesti enemmän kuin Suomen myydyintä käännösromaania Lazarus, mikä sekin hyllyssä oli tarjolla. Tätä kirjoitettaessa Rosebud-kauppojen saldoissa on yli 25.000 eri kirjaja elo kuvanimikettä, yhteensä niteitä ja tallenteita hyllytettyinä satojatuhansia. Asema tunnelin päämyymälän valikoima näyttää juuri nyt 18.651 hyllyssä olevaa nimikettä. Elleivät palavasieluiset lukijat ole valikoimaa taas kaventaneet (onneksi niin tekevätkin, hyllyssä on koko ajan kaiken muun hyvän lisäksi mm. jokainen kirja ainakin kustantajilta Into, Aula, Gaudeamus, Vastapaino, Terra Cognita, Ursa, Niin & näin, Tutkijaliitto, Siltala, Atena, Teos, Basam, Sammakko. Kuin myös edesmenneet Loki, Taifuuni, Nostromo, Kääntöpiiri, Love. Kaikki uudet ja vanhat, myös monet jo ajat sitten kustantajalta loppuunmyydyt harvinaisuudet, tiedot ja kaunot, uudet ja vanhat klassikot. Miksi tämä rasittava luettelo, kvartaaliuskovainen mainosmies kysyy. Siksi, että hyvä kaunokirja tallentaa kaikilla aisteilla tekijästään, ajastaan, paikastastaan jotain mitä ei koskaan enää toisessa ajassa ja paikassa voi palauttaa. Hyvä, oikean tiedon tietokirja yrittää valottaa, miten asiat tiedetään nyt ja miten tästä on eteen päin kuljettava. Ja vuosien perästä luettuna sama teksti näyttää meille uusien kriittisten tutkimusten ja tieteen itsensäkorjaavuuden jälkeen, miksi tähän olimme tulleet. Hyvä kirjakauppa (ja kirjasto) on ihmiskunnan viisaus ja muisti, vielä laajemmin kuin se kuuluisa Tapsa Rautavaaran korttipakka. Uusia kirjoja tarvitaan, jotta vanhat jaksavat elää. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. K I R J A K A U P P A
Jokaisella on oikeus perheeseen. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mahdollisuutta saada perheensä luokseen on kuitenkin vaikeutettu merkittävästi. Suurelle osalle se on käytännössä mahdotonta. Jopa yksin Suomeen tulleiden lasten pitäisi pystyä täyttämään korkeat toimeentuloedellytykset saadakseen perheensä luokseen. Vaalien lähestyessä on aika vaikuttaa. Lue lisää ja allekirjoita vetoomus puolueiden johtajille: amnesty.fi/perheenpuolesta Asematunnelissa Rosebud Citycenter Tiedekulma, Yliopistonkatu 4 ja Kaisa-talon Kirja & Kahvi, Vuorikatu 7, Rosebud lastenkirjakaupat Asematunnelissa ja Forumissa, Katariinankadun Rosebud Torikortteleissa, Kaapelin kauppa Ruoholahdessa, Rosebud Kuopio Kauppahallissa Hyvä lukija, lukutoukka ja filmihullu, ihminen ja toveri. Ei kukaan jaksa pitkiä (mainos)tekstejä lukea, sanoo mainosmies. Jaksaa, väitän. Viime vuonna Makkaratalon Asematunnelin kaupassa myytiin yli 17.000 eri kirjaa ja elokuvaa, lasten Rosebud Minin valikoimassa kiersi yli 3.000 eri lastenkirjaa, Kaisa-talon tiedekirjakaupasta hupeni yli kolmeatuhatta eri nimikettä. Kymmeniä Terra Cognitan ja Gaudeamuksen kirjoja myytiin meillä kappalemääräisesti enemmän kuin Suomen myydyintä käännösromaania Lazarus, mikä sekin hyllyssä oli tarjolla. Tätä kirjoitettaessa Rosebud-kauppojen saldoissa on yli 25.000 eri kirjaja elo kuvanimikettä, yhteensä niteitä ja tallenteita hyllytettyinä satojatuhansia. Asema tunnelin päämyymälän valikoima näyttää juuri nyt 18.651 hyllyssä olevaa nimikettä. Elleivät palavasieluiset lukijat ole valikoimaa taas kaventaneet (onneksi niin tekevätkin, hyllyssä on koko ajan kaiken muun hyvän lisäksi mm. jokainen kirja ainakin kustantajilta Into, Aula, Gaudeamus, Vastapaino, Terra Cognita, Ursa, Niin & näin, Tutkijaliitto, Siltala, Atena, Teos, Basam, Sammakko. Kuin myös edesmenneet Loki, Taifuuni, Nostromo, Kääntöpiiri, Love. Kaikki uudet ja vanhat, myös monet jo ajat sitten kustantajalta loppuunmyydyt harvinaisuudet, tiedot ja kaunot, uudet ja vanhat klassikot. Miksi tämä rasittava luettelo, kvartaaliuskovainen mainosmies kysyy. Siksi, että hyvä kaunokirja tallentaa kaikilla aisteilla tekijästään, ajastaan, paikastastaan jotain mitä ei koskaan enää toisessa ajassa ja paikassa voi palauttaa. Hyvä, oikean tiedon tietokirja yrittää valottaa, miten asiat tiedetään nyt ja miten tästä on eteen päin kuljettava. Ja vuosien perästä luettuna sama teksti näyttää meille uusien kriittisten tutkimusten ja tieteen itsensäkorjaavuuden jälkeen, miksi tähän olimme tulleet. Hyvä kirjakauppa (ja kirjasto) on ihmiskunnan viisaus ja muisti, vielä laajemmin kuin se kuuluisa Tapsa Rautavaaran korttipakka. Uusia kirjoja tarvitaan, jotta vanhat jaksavat elää. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. K I R J A K A U P P A
MA ALI SKU UN MER KKI TUO TTE ET VOIMA-PAITA Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi KAIKKI JÄRJESTYY AINA ILMOITUS GERRY B. ILVESHEIMO, ILMESTYSKIRJA Helsinki on uponnut mereen. Tapahtumat käy läpi Mur manskiin asettunut siirretietoisuuksinen Bastetkissa. Ilmastokatastrofiromaani sisältää vakavinta asiaa, älyllisimpiä pulmia, ruhjovinta yhteiskuntakritiikkiä, kouraisevinta rakkautta ja hersyvintä kerrontaa. Hurjuudestaan mitään menettämättä Ilvesheimo on muuntunut kulttinimestä suuren yleisön mestarikirjailijaksi. Parhaista kirjakaupoista ja ntamon verkkopuodista www.ntamo.net! Entä, jos valta ja voima olisikin naisilla? Muuttuisiko maailma? Tätä pohtii Naomi Aldermanin keskustelua herättänyt dystopia VOIMA, josta myös Hesarin kriitikot ovat eri mieltä. Barack Obama valitsi Aldermanin romaanin yhdeksi vuoden 2017 suosikkikirjoistaan. Margaret Atwood on sanonut: ”Sähköistävä! Sokeeraava! Lyö sinut ällikällä! Tulet miettimään perusteellisesti, kaikkea.” www.gummerus.fi VOIMA Dramaturgiakirja – Kaikki järjestyy aina kartoittaa ennen kirjoittamatonta dramaturgian histo riaa sekä tarkastelee dramaturgiaa näytelmän, esitysten ja nykyesitystaiteen kysymysten kautta. Artikkeleissa pohditaan dramaturgiaa myös laajempana filosofisena käsitteenä ja luodaan dramaturgista sanastoa. Kirjan ovat toimittaneet Katariina Numminen, Maria Kilpi ja Mari Hyrkkänen. Tilaukset: shop.unigrafia.fi Lisää Taideyliopiston julkaisuja: www.uniarts.fi/julkaisut Maalaustaiteen suurtapahtumassa on myynnissä lähes 1700 taideteosta yli 600 Taidemaalariliittoon kuuluvalta ammattitaiteilijalta. Ostetun teoksen saa heti mukaan. Teoksia voi hankkia korottomalla osamaksulla. Vapaa pääsy! Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Avoinna: ma–pe 12–18, la–su 11–17 Kuvia teoksista: www.painters.fi/teoskuvia TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLITYS 9.3.–17.3. Katja Kallion Elo ku va muistin odotettu sisarteos heittäytyy intohimoisesti elävän kuvan maailmaan. Kuinka saada Silta-sarjan Saga Norenin kam paus? Mitä tapahtuu Sound of Musicin sing along -näytöksessä? Miksi on tärkeää katsoa elokuvia, joissa kokoonnutaan sukujuhliin Ranskan maaseudulle, ja miten robotti-imuri auttaa Breaking Bad -sarjan vieroitusoireisiin? Vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin antaa Katja Kallion kirja, joka on täynnä omaperäisiä huomioita elokuvista ja elämästä. www.otava.fi VALKOKANGASTUKSIA TAITEEN MUSTA KIRJA Pitäisikö taide kieltää? Onko taiteilijoille eri säännöt? Taidehistorian #metoo -kirja kertoo niin dekadentista Arthur Rimbaudista kuin haavoittuneen egon Alfred Hitchcockista. Millaista naisvihaa edusti Tyko Sallinen, kuinka kohteli läheisiään Pablo Picasso? Helsingin Sanomien toimittaja Arla Kanervan kirja kysyy, mitä kaikkea miespuolisille taiteilijoille on annettu anteeksi sen jälkeen, kun heidät on korotettu jalustalle neroiksi ja poikkeusyksilöiksi. Kirjakaupoista ja suoraan kustantajalta: www.finlit.fi/kirjat Suomen UN Womenin eettinen lahja ilahduttaa lähellä ja kaukana. Uudistuneen kaupan lahjat ovat suomalaisten kuvittajien käsialaa ja sopivat niin arkeen kuin juhlaan. Lahjoilla annat naisille ja tytöille mahdollisuuden elää vapaana väkivallasta, opiskella, saada äänensä kuuluviin ja seurata unelmiaan. unwomen.fi EI RUUSUA NAISTENPÄIVÄNÄ, VAAN TASA-ARVOA YMPÄRI VUODEN! K u va : Je n n a K u n n as /N ap a A g en cy K u va : V ilm a Pi m en o ff
2 / 2019 • 7 4.3.–31.3.2019 TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Mitro Partti, Iida Simes, Sara Sumelahti, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Lionel Clerc, Esko Harni, Aapo Huhta, Leona Kotilainen, Petra Kotro, Keijo Lakkala, Veera Launonen, Jussi Lehtonen, Teemu Matinpuro, Eveliina Mäntylä, Santtu Paananen, Annika Pitkänen, Tuomas Rantanen, Janne Siironen, Jonne Sippola, Kaisu Tervonen & Petteri Tikkanen | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Alma Manu, Tampere | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 2 Ideasta tähän Pääkirjoitus 13 Yksisarviset Klovni 28 46 Lähiö 45 Demokratiautopia 25 SIPILÄLLÄ (kesk.), Bernerillä (kesk.) ja Orpolla (kok.) on utopia, ei pidä erehtyä tulkitsemaan näennäistä kaaos ta toisin. Oy Suomi Ab on unelma kevytdemokratiasta, jossa valtio on Thatcherin näköisen yövahdin roolissa turvaamassa globaalin pääoman tanssia. Utopiassa kapitalistinen talousmalli on luontoa, ilmaa jota unohdamme hengittävämme. Valtion taloudenhoito siivotaan yrityksiin demokratiasta katsoen kuolleeseen kulmaan. Komissaari Katainen (kok.) on reipas vääpeli, joka pitää kansan hengästyttävässä jumppaliikkeessä kestävyysvaje-eurodiscollaan. Omat utopiansa, tai retropiansa, ovat myös perus suomalaisilla ja rajoja kiinni puuhaavilla ryhmillä. Missä on omasi? Muutamassa utopiassa elämme jo kaikki. Demokratia on yksi yhteinen ja jatkuva eurooppalainen projektimme, joka oli joskus ajatuksena mahdoton. Toive siitä heräsi viimeistään 1700luvun lopulla Ranskan suuressa vallankumouksessa. Se valoi uskoa yhteiskuntajärjestelmien muuttumiskykyyn ja ihmisen muutoksen mahdollisuuteen. On olemassa päämääriä, tavoitteita ja ideoita, joita on käytännössä mahdotonta tavoittaa täydessä mitassaan. Silti niitä pitää tavoitella. Jokainen lähentymisyritys siroaa ympärilleen alkuperäistä ideaa käytäntöön. Ideoiden synnyttämä liike luo ihmisyyttä ja kulttuuria. Kulloinenkin yhteiskuntamalli arvoineen tuottaa aina näköistään ihmisyyttä. Myös nykyisen raakuuden. Se mikä joskus oli mahdotonta, on nyt mahdollista – työntekijöiden oikeu det, ilmainen koulutus, pyrkimys tasa-arvoon, lastenja ihmisoikeudet, sananvapaus, pohjoismainen malli hyvinvointivaltioista ja kuolemanrangaistuksen poistaminen. Niistä jokainen on kasvanut todeksi utooppisten ideoiden versoista. Se, mikä nyt on mahdollista, ei ole välttämättä sitä enää huomenna. Esimerkiksi akateeminen tutkimuksen vapaus on sukupuuton partaalla. Ideoiden dialogin ja materiaalisen todellisuuden välillä on yhteys, vaikka muuttaisimme asumaan internettiin. DEMOKRATIA EI OLE koskaan valmis, korostaa filosofi Teppo Eskelinen (s. 25–26) tuoreessa kirjassaan Demokratia utopiana. Kuitenkin siihen suhtaudutaan kuin perintöastiaan, joka on kotihyllyssä, mutta sitä ei uskalleta nostaa käyttöön. Tietyt teemat suljetaan demokratian ulkopuolelle, eikä niitä edes kyetä ajattelemaan poliittisesti. ”Eliitit, hallitsijat ja byrokraatit ovat aina pyrkineet rajaamaan kansan valtaa sopivaan lokeroon, annostellen sitä korostetun varovaisesti”, Eskelinen kirjoittaa ja muistuttaa, että kun vallankumouksissa demokratiaa on vaadittu, niin se on yleensä myös silloin edennyt. VIIME SYKSYNÄ kuuntelin Pietarissa historioitsija Anrei L. Vassojevitsin luentoa Venäjän vallankumous 100 vuotta. Vassojevits väitti, että vallankumouksen esimerkki painosti eurooppalaisen eliitin tasaamaan omaisuuttaan ja valtaansa koko kansalle. Vallankumous työnsi liikkeelle eurooppalaiset demokratiat ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Syntyy mielikuva verojen maksamisesta yhteiskuntarauhan suojelurahoina. Legendaarinen ulkomaanreportteri Eeva Lennon (s. 23) näkee Ranskan keltaliivien nousussa vastakkain globalisaation syrjäyttämän uuden proletariaatin ja suurkaupunkien edistyksellisen eliitin. Edullinen bensa on ensimmäiselle elinehto, jälkimmäiselle ympäristökatastrofi. Demo kratian vaatimat kompromissit eivät ole kenellekään helppoja. Onko demokratian kriisi myös sitä, että olemme sisäistäneet kuluttajan logiikan verenkiertoomme? Sitä saa mitä tilaa, ei toimi demokratiassa, joten tuskastumme. Demokratia on kompromissia, yhdessä elämisen muoto. Se nähtiin alkuhämärässään myös rauhanliikkeenä. Äärimmäiset äänenpainot vaimenee ja tunteet viilenevät jonkin asteen matkallaan kannatuksen kautta parlamenttiin. JARKKO KUMPULAINEN MA ALI SKU UN MER KKI TUO TTE ET VOIMA-PAITA Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa. Tilaukset: tilaukset@voima.fi KAIKKI JÄRJESTYY AINA ILMOITUS GERRY B. ILVESHEIMO, ILMESTYSKIRJA Helsinki on uponnut mereen. Tapahtumat käy läpi Mur manskiin asettunut siirretietoisuuksinen Bastetkissa. Ilmastokatastrofiromaani sisältää vakavinta asiaa, älyllisimpiä pulmia, ruhjovinta yhteiskuntakritiikkiä, kouraisevinta rakkautta ja hersyvintä kerrontaa. Hurjuudestaan mitään menettämättä Ilvesheimo on muuntunut kulttinimestä suuren yleisön mestarikirjailijaksi. Parhaista kirjakaupoista ja ntamon verkkopuodista www.ntamo.net! Entä, jos valta ja voima olisikin naisilla? Muuttuisiko maailma? Tätä pohtii Naomi Aldermanin keskustelua herättänyt dystopia VOIMA, josta myös Hesarin kriitikot ovat eri mieltä. Barack Obama valitsi Aldermanin romaanin yhdeksi vuoden 2017 suosikkikirjoistaan. Margaret Atwood on sanonut: ”Sähköistävä! Sokeeraava! Lyö sinut ällikällä! Tulet miettimään perusteellisesti, kaikkea.” www.gummerus.fi VOIMA Dramaturgiakirja – Kaikki järjestyy aina kartoittaa ennen kirjoittamatonta dramaturgian histo riaa sekä tarkastelee dramaturgiaa näytelmän, esitysten ja nykyesitystaiteen kysymysten kautta. Artikkeleissa pohditaan dramaturgiaa myös laajempana filosofisena käsitteenä ja luodaan dramaturgista sanastoa. Kirjan ovat toimittaneet Katariina Numminen, Maria Kilpi ja Mari Hyrkkänen. Tilaukset: shop.unigrafia.fi Lisää Taideyliopiston julkaisuja: www.uniarts.fi/julkaisut Maalaustaiteen suurtapahtumassa on myynnissä lähes 1700 taideteosta yli 600 Taidemaalariliittoon kuuluvalta ammattitaiteilijalta. Ostetun teoksen saa heti mukaan. Teoksia voi hankkia korottomalla osamaksulla. Vapaa pääsy! Kaapelitehdas, Merikaapelihalli Avoinna: ma–pe 12–18, la–su 11–17 Kuvia teoksista: www.painters.fi/teoskuvia TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLITYS 9.3.–17.3. Katja Kallion Elo ku va muistin odotettu sisarteos heittäytyy intohimoisesti elävän kuvan maailmaan. Kuinka saada Silta-sarjan Saga Norenin kam paus? Mitä tapahtuu Sound of Musicin sing along -näytöksessä? Miksi on tärkeää katsoa elokuvia, joissa kokoonnutaan sukujuhliin Ranskan maaseudulle, ja miten robotti-imuri auttaa Breaking Bad -sarjan vieroitusoireisiin? Vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin antaa Katja Kallion kirja, joka on täynnä omaperäisiä huomioita elokuvista ja elämästä. www.otava.fi VALKOKANGASTUKSIA TAITEEN MUSTA KIRJA Pitäisikö taide kieltää? Onko taiteilijoille eri säännöt? Taidehistorian #metoo -kirja kertoo niin dekadentista Arthur Rimbaudista kuin haavoittuneen egon Alfred Hitchcockista. Millaista naisvihaa edusti Tyko Sallinen, kuinka kohteli läheisiään Pablo Picasso? Helsingin Sanomien toimittaja Arla Kanervan kirja kysyy, mitä kaikkea miespuolisille taiteilijoille on annettu anteeksi sen jälkeen, kun heidät on korotettu jalustalle neroiksi ja poikkeusyksilöiksi. Kirjakaupoista ja suoraan kustantajalta: www.finlit.fi/kirjat Suomen UN Womenin eettinen lahja ilahduttaa lähellä ja kaukana. Uudistuneen kaupan lahjat ovat suomalaisten kuvittajien käsialaa ja sopivat niin arkeen kuin juhlaan. Lahjoilla annat naisille ja tytöille mahdollisuuden elää vapaana väkivallasta, opiskella, saada äänensä kuuluviin ja seurata unelmiaan. unwomen.fi EI RUUSUA NAISTENPÄIVÄNÄ, VAAN TASA-ARVOA YMPÄRI VUODEN! K u va : Je n n a K u n n as /N ap a A g en cy K u va : V ilm a Pi m en o ff 14 Anni
8 • 2 / 2019 Turkistarhaus? Helsinkiläisten mielipiteitä. Matias, 22 – Turkistarhauksen kieltäminen olisi positiivinen juttu. Jokaisella eliöllä on itseisarvo, jota ei voi loukata tuohon tapaan. Marja-Leena, 76 – Turkistarhauksen voisi kieltää. Eläimet kärsivät turhan takia. Lina, 40 – Turkistarhaus tulisi ehdottomasti kieltää. Eläimiä ei tulisi hävittää vaa tetuksen takia. Kiia, 20 – Turkistarhaus olisi hyvä kieltää, koska se ei ole eläimille oikein. Jarmo, 61 – Turkistarhausta ei pysty kieltä mään. Se veisi elinkeinon monelta. Vastamainos oli liikaa Helsingin Sanomille Kanttila saapuu Helsinkiin H ELSINGIN SANOMAT kiel täytyi julkaisemasta leh dessään Sryhmää hiilos tavaa mainosta. Kyse oli Oikeutta eläimille järjestön kam panjamainoksesta, jonka tarkoitus oli kannustaa Sryhmää luopumaan häkkikananmunien myynnistä. Mainos hyödynsi Voimasta tuttua vastamainos estetiikkaa, ja sen tuotta jana toimi Häiriköt päämajaryhmä. Tammikuun lopulla hyllytetyssä mainoksessa näytettiin todellista ku vaa häkkikanalasta sijoitettuna päivit täistavarakaupan hyllyyn. Kyseessä oli järjestön lehdeltä ostama mainossivu, joka rahoitettiin järjestön kannatta jilta keräämillä lahjoituksilla. Yhdis tyksen tavoitteena oli tuottaa ilmoi tus, jossa yhdistyisivät eläintuotannon arki todellisuus ja kuluttajien kulutus tottumukset. ”Mainoksessa pyrittiin tuomaan yhteen ihmisten arkinen kokemus ruokakaupassa ja ruuantuotannon arki. Nämä kaksi asiaa liittyvät toi siinsa elimellisesti, mutta niitä har voin tarkastellaan samanaikaisesti – tuotantoeläinten kohteluun liittyvät epäkohdat ovat tavalliselle kulutta jalle hyvin abstrakteja. Vaikka tuo tantoeläinten oloja on viime vuosina käsitelty mediassa, on media epäon nistunut ongelmien tuomisessa ih misten omaan kokemusmaailmaan”, Häirikötpäämajan Jari Tamminen toteaa. MYÖHEMMIN Helsingin Sanomat suos tui julkaisemaan kampanjamainok sen version, joka poikkesi merkittä västi alkuperäisestä. Julkaisuun otettu mainos oli luonteeltaan advertoriaali, eli mainos näytti journalistiselta sisällöltä. HS vaati myös mainoksessa alkuperäisesti käytetyn kuvan muut tamista toiseksi. Lisäksi Sryhmään löyhästi viittaava fontti sekä grafiikka piti vaihtaa pois. HS:n pääviesti oli, että yhteiskun nallinen kampanjointi vaatii tavallis ten mainoksien vaikuttamisyrityksiä perusteellisempaa taustoitusta. ”Yhteiskunnallinen mainonta ja mainontaan liittyvä sananvapaus mahdollistaa avoimien kirjeiden tyyp piset ratkaisut. Jos kirje on muotoiltu asiallisesti, eivätkä väittämät ole koh tuuttomia tai totuuden vastaisia, jul kaisemista on mahdollista harkita, vaikka se olisi osoitettu esimerkiksi tietylle firmalle”, lehden päätoimittaja Kaius Niemi kommentoi. Suomessa Lidl on jo luopunut häkki kananmunista ja Kesko on il moittanut aikataulusta, jonka puitteis sa se tulee niistä luopumaan. Sryhmä ei tähän liittyvää päätöstä ole tehnyt. Versio Häirikötpäämajaryhmän toteuttamasta teoksesta julkaistaan tä män lehden sivulla 13. JARKKO KUMPULAINEN H ELSINGISSÄ järjeste tään Minna Canthin kotitalon kunnostus ta tukeva klubi. Kant tilaklubi #1 järjeste tään 18. helmikuuta Kansallisteatterin Lavaklubilla. Klubin tarkoitus on kiinnittää huo mio Canthin kotitalon eli Kanttilan tule vaisuuteen. Kuopion keskustassa sijait seva talo on pikaisen peruskorjauk sen tarpeessa. Kuopion kaupunki ja sen omistanut YIT ovat jättäneet talon heit teille vuosikymmenten ajan. Talon koh telu näyttäytyy suomalaisen kulttuuri perinnön häpeänpilkkuna. ”Kanttila tarvitsee nyt varoja kun nostusta varten. Uudessa kunnoste tussa Kanttilassa Minnan aloittama työ jatkuu. Meillä on kaikilla velvolli suus ja tehtävä”, Minna Canthin talo ry:n hallituksen puheenjohtaja Anja Lappi kertoo. Yhdistyksen suunnitelmana on kunnostaa Canthin kotitalosta tasa arvon ja taiteen talo. Kanttilaan aio taan rakentaa työtiloja taiteilijoille ja tutkijoille sekä residenssiasuntoja. Ta loon suunnitellaan myös kahvilaa ja gallerioita. Rakennuksessa on 1 200 ne liöitä, ja siellä toimii jo nykyisin pieni muotoisesti paikallisia musiikintekijöi tä, taiteilijoita ja pieni galleria. ”Minnan perintö ei ole kadonnut, mutta vapauden vaalimiselta ja ra kentamiselta puuttuu Suomessa ko ti. Kanttila on se paikka, jossa vapaus syntyy ja sen puolesta taistellaan. Ovet ovat auki ja katto korkealla niille teki jöille ja visionääreille, jotka haluavat tehdä työtä vapauden puolesta”, Lappi ilmaisee Canthin 175vuotisjuhlavuo den hengessä. Kanttilaklubi #1:llä tuodaan esille näkökulmia Kanttilasta, Minna Cant hista ja Vapaudesta. Lavalle nousevat muun muassa tietokirjailija, Kanttilan pitkäaikai nen puolustaja Outi Vuorikari, Globe Art Pointin hallituksen puheenjohta ja David Kozma, Taideyliopiston tut kimuskeskuksen johtaja Kai Lehikoinen, Kanttilan suunnitelmia luoneet taiteilija Jaana Partanen ja arkkiteh ti Heikki Lamusuo sekä ANTI – Festi vaalin taiteellinen johtaja Johanna Tuukkanen. JARKKO KUMPULAINEN Kanttilaklubi #1 Kansallisteatterin Lavaklubilla 18. maaliskuuta kello 16.00-00. Vapaa pääsy. Uutisia
2 / 2019 • 9 I LMASTOA NOSTETA AN kevään aikana vaaliteemaksi ainakin neljällä suurella mielenilmauksella. Ensimmäisenä on Suoraa toimintaa -mielenosoitus 6. maaliskuuta Helsingissä. Järjestäjät ovat yksityishenkilöita, mutta mukana ovat myös Greenpeace, Ilmastovanhemmat, Maan ystävät, Luonto-Liiton ilmastoryhmä ja Extinction Rebellion. Järjestäjät vaativat, että Suomi luopuu fossiilisista polttoaineista vuoteen 2035 mennessä ja rajoittaa metsien hakkuita. Tapahtuma kannustaa kansalaistottelemattomuuteen ilmaston suojelemiseksi. Osallistujien on sitouduttava väkivallattomaan toimintaan ja muihin paikalla määriteltäviin toimintaa koskeviin arvoihin. Perjantaina 15. maaliskuuta järjestetään koululaisten globaali-ilmastolakko. #FridaysForFuture -lakko on ruotsalaisen 16-vuotiaan Greta Thunbergin esimerkin innoittama tapahtuma. Suomessa liikkeeseen osallistuu koululaisia, opiskelijoita ja ympäristöjärjestöjä ympäri maan. Eri puolella Suomea lakkolaiset kutsuvat eduskuntavaaliehdokkaita sitoutumaan ilmasto päästöjen nopeaan vähentämiseen. Samalla käynnistyy myös Elokapina eli Extinction Rebellionin suoran toiminnan viikko yli 20 maassa. Perjantaina 5. huhtikuuta valtakunnallinen opiskelijoiden ilmastolakko kannustaa jättämään tentit ja luennot, ja keskittymään niiden sijaan tuleviin vuosikymmeniin. 6. huhtikuuta jalkautuu jälleen joukkovoimaa seuraavalle Ilmastomarssille. Edellinen järjestettiin lokakuun lopulla ja siihen osallistui Helsingissä noin 8 000 ihmistä. Järjestäjien mukaan Ilmastomarssi 2 tulee olemaan suurin ilmastomielenosoitus Suomessa. Tavoitteena on kannustaa puolueita ottamaan ilmasto hallitusneuvotteluiden kärjeksi. Marssi kokoontuu Senaatintorilla ja etenee Eduskuntatalolle. Vaalien ollessa jo käynnissä ei enää kuunnella poliitikkojen lupauksia, vaan nuoria kampanjoitsijoita. Paikalle ovat lupautuneet puhumaan ilmastolakot aloittanut Greta Thunberg Tukholmasta ja Atte Ahokas Jokioisilta. ”Ilmastotuska on vain kasvanut, kun lokakuisen Ilmastomarssin jälkeen päätökset ovat olleet niin mitättömiä. #ilmastovaalit on tilaisuus muuttaa suuntaa”, sanoo Korvaamatonkampanjan vapaaehtoinen Katja Hintikainen. Eduskuntavaalien jälkeen vaikuttamiskohteena ovat europarlamentin vaalit. 2.3. Nuorten Agenda 2030 -ilmastokokous Finlandia-talolla 6.3. Suoraa toimintaa Helsingissä 15.3. Globaali koululaisten ilmastolakko monilla paikkakunnilla 5.4. Opiskelijoiden ilmastolakkoperjantai monilla paikkakunnilla 6.4. Ilmastomarssi 2 #Korvaamaton Senaatintorilta JOKA PERJANTAI klo 9–12 eduskuntatalon portailla #PerjantaitGretanKanssa Ilmasto kevät Vaalikeväälle on luvassa sankkoja joukkoja ja aktiivista toimintaa ilmastoteeman parissa sekä #ilmastovaalit. TEKSTI MATTI IKONEN KUVA JONNE SIPPOLA / GREENPEACE Kaikkien aikojen ilmastovaalikevät Uutinen Aallokkoa luvassa tekijän oikeuksiin Euroopan unionin tekijänoikeus direktiivien ratkaisun hetket. EUROOPAN UNIONIN tekijänoikeusdirektiiveistä ollaan päättämässä viimeistään huhtikuussa. Esitys saatiin valmiiksi helmikuun aikana. Jäsenmaiden painostus on johtanut alkuperäisen esityksen muutoksiin. Tekijänoikeuksiin erikoistuneen lakimies Herkko Hietasen mukaan esityksessä on vielä ongelmakohtia. Se on hankaloittamassa esimerkiksi uutisten jakamista sosiaalisessa mediassa. ”Uutisten siteeraaminen muutamaa sanaa enemmän linkin yhteydessä on tulossa tekijänoikeusloukkaukseksi.” Kyse on esityksen tulkinnasta. Artikkeleita voi kyllä jakaa, mutta sitaattioikeuden laajuus on jätetty määrittelemättä. Se luo Hietasen mielestä direktiiviin tulkinnanvaraisen alueen, koska nyt direktiivi haastaa sosiaalisen median yhtiöt vastaamaan käyttäjien tekemistä rikkeistä. Tämä johtaa paineeseen rajoittaa ennalta käyttäjien vapautta. ”Alustapalveluiden on yritettävä ostaa lisenssit kaikkeen, mitä käyttäjät jakavat”, Hietanen toteaa. Hietasen mielestä EU ajaa lisenssisopimuksien solmimista osaksi internetin olemassaoloa. Tämä tarkoittaisi sisällöntuottajien näkökulmasta maksua tehdystä työstä. ”Media-alustojen on maksettava lisenssimaksut tekijänoikeusjärjestöille.” Hietanen vertaa tilannetta radiokanaviin kansallisilla markkinoilla. Toisin sanoen kanavat tekevät sopimuksia tekijänoikeusjärjestöjen kautta, ja nämä maksavat puolestaan korvaukset edelleen tekijöille. ”Saa nähdä, miten homma hoituu. Varmaa on, että aluksi on luvassa aika kovaa aallokkoa”, Hietanen kuvaa tulevia haasteita. Vastaavat lakiuudistukset eivät ole johtaneet toivottuihin tuloksiin Saksassa ja Belgiassa. Linkkiveroa on kierretty, ja jaettujen artikkelien esikatselulinkit voidaan estää EU:n alueella. JARI TAMMINEN Huhtikuun Ilmastomarssille on jälleen kutsuttu puhumaan ilmastoliikkeen supertähti Greta Thunberg. ”ALUSTAPALVELUIDEN ON YRITETTÄVÄ OSTAA LISENSSIT KAIKKEEN, MITÄ KÄYTTÄJÄT JAKAVAT”
10 • 2 / 2019 Vallitsevan talousmallin haastaminen on harvinaisuus. Yksi luonnos toisenlaisesta taloustodellisuudesta on osallisuustalous, jonka kokeilua Suomeen on ajanut jo kohta kymmenen vuotta Parecon Finland järjestö. MARKKINATALOUDELLE VAIHTOEHTOA HAKEMASSA O SALLISUUSTALOUS pyrkii talouden, de mokratian ja ekolo gisen kestävyyden liittoon. Suomessa aiheen parissa uu rastavat jo yhdeksättä vuotta Antti Jauhiainen ja Joona-Hermanni Mäkinen. Vuonna 2010 he perustivat hankkeen sa työkaluksi osallisuustalouden asian tuntijajärjestön Parecon Finlandin. Jauhiainen ja Mäkinen ajavat Suo meen osallisuustalouskokeilua. Osal lisuustaloudessa on kyse ekonomisti Robin Hahnelin ja yhteiskuntafilosofi Michael Albertin kehittämästä talous tieteellisestä mallista, joka on vaihto ehto markkinatalouksille. Se perustuu demokraattisiin yrityksiin, jotka teke vät yhteistyötä kuluttajien kanssa. Jauhiainen ja Mäkinen näkevät eri laiset markkinatalouden muodot pe rustavalla tavalla epäonnistuneiksi järjestelmiksi. ”Nykytalous käytännössä käskyttää yrityksiä ja yksilöitä pahentamaan il mastonmuutosta, koska haitat eivät näy hinnoissa. Myöskään työttömyyt tä ei kyetä poistamaan ja eriarvoisuus on jatkuvaa”, Jauhiainen kommentoi. KIRJASSAAN Hyvinvointivaltion vasta isku kaksikko kutsuu Suomea ”par haaksi kapitalismiksi”, mutta heidän mielestään Suomessa tulisi rohkeasti kehittää parempia ratkaisuja. ”Markkinatalouden ongelmat ovat läsnä myös hyvinvointivaltiossa, vaik ka siellä niitä on vähemmän”. PARECON FINLANDIN esittämä vaih toehto, osallisuustalous, toimisi ha jautetusti ja demokraattisesti. Idean aatteelliset juuret ovat klassisessa va pausajattelussa, anarkismissa ja li bertaarisosialismissa. Osallisuusta lous vaihtaisi kilpailueetoksen tilalle yhteistyön. Osallisuustaloudessa jokainen voi si tehdä päätöksiä kahdessa roolissa: työntekijänä ja kuluttajana. Arkisissa ostoksissa he äänestäisivät lompakoil laan. Julkiset hyödykkeet olisivat sa malla viivalla. Asuinalueen kuluttajat voisivat päättää antaa osan tuloistaan vaikkapa julkisen liikenteen tai van hustenhoidon parantamiseen. Yrityksissä työntekijät suunnitteli sivat työtään parhaaksi katsomallaan tavalla. Yritysten tuotantoarviot vai kuttaisivat siihen, miten ne saisivat resursseja muilta talouden toimijoilta. Luonnonvaroja tai muita yhteisiä re sursseja tuhlaavat yritykset joutuisi vat kehittämään uusia, tehokkaampia ratkaisuja – muussa tapauksessa hei dän tarvitsemansa resurssit menisivät tuottavampiin projekteihin. Osallisuustaloudessa hintoihin si sällytettäisiin yhteiskunnalliset ja ym päristölliset kuluerät. Laajoja haittoja arvioisivat asian tuntijat. Päästöjä ja niiden vaikutusta hintoihin tutkisivat ilmastotieteilijät, biologit ja ympäristötaloustieteilijät. Paikallisia ympäristöhaittoja ilmoit taisivat alueen asukkaat. ELYkes kukset tutkisivat ja välittäisivät tie dot eteenpäin Tilastokeskukselle, joka keräisi tiedot yritysten tuotan nosta ja asuinalueiden kulutuksesta. Tilastokeskuksen keräämä hintadata olisi avointa ja päivittyisi jatkuvassa yritysten ja kuluttajien vuorovaiku tuksessa. ”Tarvitsemme kaukokatseisen idean demokraattisesta, tehokkaasta ja oikeudenmukaisesta talousjärjestel mästä. Osallisuustalous on mielestäm me erittäin pätevä lähtökohta tämän keskustelun aloittamiseen”, Jauhiai nen esittää. JAUHIAINEN JA MÄKINEN pitävät suomalaista taloutta koskevaa keskus telukulttuuria monilta osin ontuvana ja vääriin asioihin keskittyvänä. Suu relta osin poliittisista ja ideologisista poteroista käsin käytävässä keskus telussa on useimmiten taustaoletuk sena markkinataloudessa toimimi nen eikä järjestelmän haastaminen. Vaihtoehtoiset näkemykset talouden järjestämiseen ohitetaan olankohau P ARECON FINLAND on 2010 perustettu vapaaehtois voimin toimiva asiantuntijajärjestö, joka pitää työpajoja ja osallisuustaloutta käsitteleviä luentoja, kääntää aihetta koskevaa artikkelija tieto kirjallisuutta suomeksi ja ajaa Suomeen osallisuu s talouskokeilua. Sen perustajajäsenet Jauhiainen ja Mäkinen ovat julkaisseet kirjan Hyvinvointivaltion vastaisku (2017) sekä kirjoittaneet muun muassa The New York Timesiin, Jacobin Magazineen ja Ylelle. Parecon Finland Talous
2 / 2019 • 11 TEKSTI IIDA SIMES TEKSTI SANTTU PAANANEN KUVA AAPO HUHTA MARKKINATALOUDELLE VAIHTOEHTOA HAKEMASSA tuksella vedoten niin sanottuihin rea liteetteihin. Kapitalistista realismia puhtaimmillaan! Kapitalistinen realismi on yhteis kunnallistunut mielentila, jossa ka pitalismi on ainoa mahdollinen kuvi teltava talouajärjestelmä. Käsitteen esitteli Mark Fisher vuonna 2009 il mestyneessä kirjassaan. Kapitalistinen realismi nojaa muun muassa filoso fi Slavoj Žižekin esittämään väittee seen, että ”on helpompi kuvitella maa ilmanloppu kuin kapitalismin loppu”. Jauhiainen kritisoi myös hyvin vointi valtiokeskustelua. ”Suomessa ei ole selkeää visio ta hyvinvointivaltion parantami sesta. Keskustelu on yksityiskohtien näpräämistä, ja tähänastiset saavu tukset otetaan itsestäänselvyyksinä pyrkien pitämään kiinni niistä hyvistä asioista, joita ollaan menettämässä. Markkinatalouteen suhtaudutaan lii an positiivisesti, vaikka sen ongelmat ovat kiistattomat. Hyvinvointivaltio on näinkin menestynyt malli, kos ka siinä on pystytty näitä ongelmia paikkaamaan.” Mäkinen näkee Suomella olevan paljon mahdollisuuksia nostaessaan esille esimerkiksi hyvinvointi valtion rakentamisen, sosiaalipolitiikan ja hyvinvointitutkimuksen historialli sia saavutuksia. Hän esittää, että poh joismainen osallisuustalous voisi ol la hyvin vointivaltion seuraava suuri askel. ”OSALLISUUSTALOUS on hyödyllinen työkalu kaikille riippumatta siitä, on ko markkinaliberaali, maltillinen hy vinvointivaltion puolustaja tai anti kapitalisti. Se on esimerkki siitä, että kauko katseiset visiot uudesta talou desta ovat mahdollisia – myös paljon parjatun taloustieteen kentällä. Ai heesta tarvittaisiin kuitenkin paljon enemmän tutkimusta, sekä teoriassa että käytännön kokeiluissa”, Jauhiai nen ja Mäkinen toivovat. ”O NNELLINEN VANHUUS” luki kaikkein aikojen yhdek sännen Voimalehden kannessa syksyllä 2000. Kuvas sa nauroi valokuvaaja Natalia Baerin isomummi pin kissä toppatakissa. Sisäsivuilla paljastui asioiden raskaampi tola. Baerin tekemän kuva reportaasin kuvateksteissä kerrottiin mummin sairastumisesta ja tsemppihengestä, jotka välittyivät Baerin ottamista kuvista kosket tavasti sekä rehellisesti. Kuvateksti kertoi, että mummi oli lyhistynyt Stockmannin tavarata lon kahvilassa ja viety sairaalaan. Hemipareesi eli osittainen aivohal vaus oli muuttanut hänen elämänsä itsenäisestä aktiivivanhuudesta sairaaloiden vuodeosastojen asukiksi. Mummia riepoteltiin sairaaloista laitoksiin, osastolta toiselle: ”Mummi takaisin Koskelassa, nyt kuuden hengen huoneessa”, kirjoit ti Baer. ”Mummia nukuttaa kovasti. Koko yönä ei saa nukkua, kun ai na joku ravaa. Ikinä ei saa levätä ja olla hiljaa.” Yhdeksäntoistavuotta myöhemmin Voiman tavoittama Baer muis taa tuon ajan hyvin. ”Pahinta olivat mummin sairauden alku ja lop pu. Siihen väliin mahtui kuitenkin kymmenen oikein hyvää vuotta.” BAER MUISTELEE KUINK a sairauden alussa mummi oli epätoivoinen, kun kuntoutus sujui niin hitaasti. ”Entinen kilpatanssija ei meinannut millään hyväksyä tilaa, jossa toinen puoli kehoa ei toimi”, kertoo Baer. Reportaasissaan Baer kirjoitti: ”Olimme mummin kanssa ostamassa talvikenkiä. Mummin mieles tä kotona olisi vaikka kuinka monet eikä uusia tarvitsisi ostaa. Kinas teltiin, onko rollaattorin ja korkeakorkoisten saappaiden yhdistelmä paras mahdollinen. Mummista olisi.” Baer muistaa joutuneensa taistelemaan mummin hoidon puolesta. ”Silloin puhuttiin paljon siitä, miten vanhukset haluavat aina olla kotona ja mahdollisimman pitkään. Ei mummi kuitenkaan olisi pär jännyt kotona, ei hän osannut pukeutua eikä käydä vessassa.” Lopulta mummille löytyi hoitokoti. ”Ymmärsin silloin, että laitos hoitoon päästään eikä jouduta”, huokaa Baer. Sukulaiset veivät hoito kotiin paljon valokuvia. Ne eivät esittäneet pelkästään mummin rak kaita, vaan myös häntä itseään sellaisena kuin hän oli ollut. Tavoite oli, että niiden kautta myös henkilökunta ymmärtäisi minkälaisen mimmin kanssa nämä ovat tekemisissä. ”Invataksi toi lopultakin mummin viikonlopuksi lomalle. Värjättiin hiukset ja saunottiin”, kirjoitti Baer reportaasissaan. ”Mummi oli menossa ystävänsä synttäreille, ja hänestä oli tärkeää näyttää siellä mahdollisimman hyvältä, eikä miltään haamulta”, ker too Baer nyt. PAKOTETAAN BAER VIELÄ muistelemaan ihka ensimmäistä Voima lehteä 1/1999. Siihen hän kuvasi kasviskokit Mirka Muukkosen ja Anna Särkisillan. Jutun kirjoittanut Salla Tuomivaara esitteli puna juuripastan lisäksi vegaanisanan, jota ei laajasti tunnettu. ”Meidän piireissä se oli jo silloin tuttu sana”, nauraa Baer ja tarkentaa, että ”meidän piirit” tarkoittaa kansalaisjärjestöissä toi minutta aktiivisti ja hippiporukkaa, joka polkaisi Voimalehden käyntiin. (Sanaa ”hipsteri” ei myöskään käytetty vielä tuolloin!) Eikä pari vuosikymmentä sitten ollut tyypillistä, että nuorten vegaanihippiaktivistien lehdessä hehkutettaisiin vanhusten oikeuksista. Voimaa oli mahdotonta lokeroida valmiisiin muotteihin. Voima teki omat muottinsa. Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Juhla vuoden sarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosi kymmenen aikana. RAPORTTI ONNELLISESTA ELÄMÄSTÄ
12 • 2 / 2019 Kulttuurihäirintä Eläinoikeusaktivistit ovat kuvanneet tuotantoeläinten oloja salaa reilun vuosikymmenen ajan. Nyt kuvat päätyivät vastamainokseen. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA VOIMA / HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Tutkimusmatkoja normaaliin V IER AILU ruokakau passa on arjen ru tiineista arkisimpia. Kierros hyllyjen vä lissä tuttua reittiä seuraillen ja tuttu jen tuotteiden lapioiminen ostosko riin tai kärryyn ei todennäköisesti herätä suuria tunteita. Tunnelma voi kuitenkin muuttua, mikäli samalla miettii, millaisten prosessien kautta elintarvikkeet ovat kaupan hyllyille päätyneet. Tuottajat ja kauppiaat eivät yleen sä tähän pohdintaan kannusta, vaikka pieni osa pyrkiikin luomaan positiivi sia mielikuvia ruuan eettisestä tai eko logisesta tuotannosta. Mediassa aihetta käsitellään kaksi jakoisesti. Kun vuonna 2006 joukko eläinoi keusaktivisteja astui salaa broilerihal liin valokuvaamaan, tavoitteena oli dokumentoida tuotantoeläinten elä mää juuri sellaisena kuin se on. Akti vistit eivät odottaneet löytävänsä mi tään erityisen järkyttävää, eikä kuville oltu kovin tarkasti mietitty käyttöä. Aktivistit kävivät useilla tiloilla, valo kuvasivat ja videoivat mitä näkivät, ja poistuivat paikalta jättämättä jälkiä. Juuri kukaan ei tiennyt tästä pienen porukan työstä mitään. Videot julkaistiin Yleisradion AStudiossa marraskuussa 2007. Täs tä alkoi Suomessa julkinen keskustelu tuotantoeläinten oikeuksista, ja se jat kuu edelleen. Vaikka aihetta käsitelleet toimit tajat ovat olleet aidosti ja avoimesti järkyttyneitä näkemästään, se ei ole muuttanut tiedotusvälineiden suh tautumista eläinten käyttöön. Kuvia esitellään lehdissä, joissa samoja eläi miä tyhjiöpakkauksissa mainostetaan kuluttajille, ja videoita näytetään ka navilla, joiden kokkiohjelmissa pihvi paistuu tuttuun tapaan. YKSI BROILERIHALLIEN kuvaajista oli Kristo Muurimaa. Hän on ollut muka na eläinaktivimissa jo vuodesta 1996 ja perustelee salakuvauksia ihmisten oikeudella tietoon. ”Eläinoikeusliikkeessä on aina ollut ajatus, että mikäli ihmiset tietäisivät, mitä tuotannossa tapahtuu, se johtaisi muutokseen.” Tai kuten Paul McCartneyn nimiin pantu toteamus kuuluu: ”Jos teurasta moissa olisi lasiseinät, kaikki olisivat vegaaneja.” ”Ihmiset eivät tiedä, miltä eläintuo tanto näyttää. Ja jos he tietävät, usein he haluavat sulkea silmänsä ja olla us komatta”, Muurimaa sanoo. Esimerkki silmien sulkemisesta oli Muurimaan mielestä tapaus, jossa eläinoikeusliikkeellä oli takavuosina ulkomailta peräisin olevaa kuvama teriaalia tuotantolaitoksilta. Se ei kui tenkaan tehonnut toivotulla tavalla. Vastaväitteet kuuluivat, ettei tällaista tapahdu Suomessa. ”Sen halusimme osoittaa vääräksi. Halusimme kuvamateriaalia, joka va kuuttaa yleisön siitä, että tilanne on täällä sama kuin muuallakin.” Aktivistipiireissä oli tiedetty jo pit kään, että kuvil le olisi tilausta. Sen täyttäminen oli mahdollista 2000luvun en simmäisen vuosi kymmenen puolivälissä. ”Siedettävän hyvälaatuisista digikameroista oli tullut niin edullisia, että pystyimme ostamaan niitä opiske lijabudjetilla. Eivät ne kamerat hyviä olleet, mutta niiden avulla kykenimme tekemään kampanjan.” ELÄINOIKEUSAKTIVISTIT joutuvat ta sapainottelemaan viestinnässään. Toi saalta liian karut kuvat voivat karkot taa ahdistuneen yleisön, ja toisaalta liian siloteltu kuvasto menettää iske vyyttään. Tämän ohessa pitää miettiä, kuuluuko vakava asia viestiä aina va kavasti, vai kannattaako ajoittain tur vautua myös huumoriin. ”Olemme pitkään käyttäneet paro diaa. Parodialliset viestit eivät suora naisesti viesti eläinten kärsimyksestä, vaan enemmänkin siitä, mikä siihen kärsimykseen johtaa ja ketkä sitä teke vät. Esitämme yritysten vastuuseen ja ihmisten kulutustottumuksiin liittyviä huomioita”, Muurimaa kertoo. ”En pidä ongelmana, että eläinten kärsimyksistä viestitään mustaan huu morin keinoin. Aiheet saattavat olla niin vaikeita, että huumori voi vapaut taa keskustelua”, Muurimaa jatkaa. Esimerkkinä tästä tehokeinosta toi mii vuonna 2007 tehty tarra. Siinä nä kyy karsinaan jätetty kuollut sika, jota sen laji toverit ovat syöneet. Tarrassa lukee ”Hei kaverit. Musta tuntuu, et tä Masalla on jotain hätänä”. Muuri maan mielestä mustan huumorin kautta voi pikemminkin alleviivata ti lanteen traagisuutta kuin nauraa itse tilanteelle. ”Parodia saattaa puhutella tavalla, joka läpäisee suojamuurin, jonka ihmi nen nostaa kohdatessaan ahdistavaa ja asiapitoista viestintää. Siinä saat taa olla sellainen mahdollisuus, jonka hyödyntä minen on aika olennaista vaka vistakin asioista puhuttaessa.” Toisinaan myös se, että normaalisti pii lossa pysyvät kuvat yhdistetään arki siin kokemuksiin tavalla, joka tekee niiden keskinäisen riippuvuussuh teen näkyväksi voi tarjota katsojalle uusia tapoja hahmottaa maailmaa. Kuten nyt vaikka sen, että ne pienis sä kopperoissa koko elämänsä viettä vät kanat ja kaupan hyllyltä löytyvät kananmunat ihan oikeasti liittyvät toisiinsa. KANSAKUNTA A JÄRKYTTÄNEET ku vat on otettu paikoissa, joissa tuhannet ihmiset työskentelevät. Ne eivät esitä mitään poikkeuksellista vaan pääosin laillista eläintenpitoa. Erottava tekijä onkin siinä, miten mikäkin on nor malisoitunut eri ihmisille. Normali soituminen helpottaa kärsimyksen kohtaamista. ”Tuottajat menevät töihin samaan paikkaan, johon minä menen järkytty mään. Jos eläimen ymmärtää tuotan tovälineenä tai olentona, jonka kuu luukin elää niin kuin ne nyt elävät, ei siinä tietenkään näe mitään erikoista. Näkökulmien erilaisuus on valtavan mielenkiintoinen asetelma”, Muuri maa toteaa ja sanoo tehneensä ”tutki musmatkoja normaaliin”. Jatkossa pitää päättää, miten suh tautua tähän normaaliin. Kuinka toi mia, jos haluaa muuttaa sen, mitä ko emme normaaliksi? Eläinten oloihin liittyviä päätöksiä tehdään yhteiskunnassa kolmella ta solla: yksilön, kaupan ja tuotannon se kä valtionhallinnon tasoilla. ”Helpointa – ja samalla myös ehkä vaikeinta – on muuttaa omaa toimin taansa.” Seuraava taso on tuotannon ja kau pan taso. ”Moni raivostuu näille tuottajille, mutta raivo yksittäisiä ihmisiä koh taan ei ole hedelmällistä. Pitäisi suun nata raivo siihen järjestelmään, joka mahdollistaa ja kannustaa tähän.” Vaikuttavin taso on poliittinen muutos. ”Kolmas askel on se, että meidän pi tää muuttaa lait ja normit. Tähtäimen pitää olla ylempänä kuin yksilössä.” Tällä hetkellä muutosta tapahtuu yksilöiden ja kaupan tasolla, mutta Muurimaan mukaan ei politiikassa. Yksikään puolue ei ole vielä valmis esimerkiksi asettamaan eläinten oi keuksia kynnyskysymykseksi hallitus neuvotteluissa. ”Kuvauskampanjoiden keskeinen tavoite on nostaa tämä aihe uudes taan ja uudestaan keskusteluun, jot ta sen merkittävyys kasvaisi. Eikä ole mikään pikkukysymys, kuinka yhteis kunnan ruoka tuotetaan. Mikäpä olisi keskeisempää.” ”MEIDÄN PITÄÄ MUUTTAA LAIT JA NORMIT. TÄHTÄIMEN PITÄÄ OLLA YLEMPÄNÄ KUIN YKSILÖSSÄ.”
2 / 2019 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a aluamme tehdä asiat omalla tavallamme. Kilpailijamme Lidl on jo lopettanut häkkikananmunien myymisen ja Kesko on ilmoittanut luopuvansa niistä. Meillä asiakas on kuitenkin kuningas, ja jätämme moraalisen valinnan Sinulle. Siksipä tiedätkin, että astuessasi ovestamme sisään astut samalla Suomen suurimpaan häkkikanalaan. Tule jakamaan arkiset kokemukset ja ruuantuotannon todellisuus kanssamme. TYHMÄ
14 • 2 / 2019 Anni Lötjönen toimi 15 vuotta sosiaalialalla, kunnes sai burnoutin. Nyt 35vuotias Lötjönen laulaa punkyhtye Huorassa, haaveilee raksasiivoojan duunista sekä tahtoisi avata bordellit Suomeen. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA ANNIKA PITKÄNEN Ei Huora, vaan Anni Henkilö
”T ÄMÄ rokken rollelämä al kaa heti nä kyä. Ei tätä kannata aloit taa yli kol mekymppisenä, kun tässä vanhenee viikonlopussa vuoden verran”, Anni Lötjönen nauraa ja istahtaa teekup pinsa kanssa pöytään Tampereen Klubilla. Huoralla on ollut edellisenä viikonloppuna keikka Lahdessa ja 17 tunnin reissu vei laulajasta mehut. Provosoivaa nimeä kantava yhtye ei ole noussut julkisuuteen ainoastaan esiintymällä suurimmilla suomalaisilla festivaaleilla. Aamu lehti teki yhtyeestä ison jutun viime joulukuus sa, mutta siisti yhtyeen nimen muotoon Prostituoitu ja pois ti haastattelussa esiintyneet kirosanat. Jutun pystyi luke maan verkosta alkuperäisenä mikäli oli yli 18vuotias digi lehden tilaaja. Aamulehti ei ole ainoa, jo ka on nimeen tarttunut. Lötjö sellä kesti pitkään tajuta, että moni luu lee nimen tarkoittavan häntä itseään. ”Jengi on tullut huikkaamaan, että ”hei huora” ja mä olen joutunut sano maan niille, että ”mun nimi on Anni, oon Huoran laulaja”. Eihän Popedan kaan laulajan nimi ole Popeda vaan se on Pauli”, laulaja ihmettelee. VIELÄ VUONNA 2015 Anni Lötjönen ei ollut muusikko. Hän reissasi, kävi keikoilla ja työskenteli ohjaajana Tam pereella nuorten kohtaamispaikassa, johon teiniikäiset nuoret suuntasivat koulun jälkeen. Päivittäisissä kohtaa misissa tulivat esiin nuorten ongelmat ja huolet joihin aikuiset työntekijät tar josivat tukea. Joidenkin kohdalla pa hoinvointi oli niin suurta, että heitä oli pakko ohjata ammattiavun piiriin. Toi sinaan apua oli kuitenkin vaikea saada. ”En ole ’systeemiä’ vastaan koska se suurimmaksi osaksi myös toimii. Vali tettavasti välillä tuli eteen niitä tapauk sia, jossa sanottiin ettei voida antaa apua, kun määrärahat on loppu. Sit ten sulla on vieressä viiltelevä teini, jo ka tarvitsisi akuutisti hoitopaikan. Oli hirveää yrittää sanoa, että odotellaan tässä puoli vuotta ja sitten helpottaa”, Lötjönen huokaa. MUIDEN IHMISTEN auttaminen on vahvasti Lötjösen perusluonteessa. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä em paattisia kuin hän. Vuonna 2015 Suo mi vastaanotti yli 32 000 turvapaikan hakijaa ja keskustelu pakolaisuudesta alkoi kärjistyä. Odinin soturit marssi vat kaduille, polttopullot lensivät vas taanottokeskuksiin ja rasistisesta pu heesta tuli arkipäivää. Samaan aikaan Lötjösen oma jaksaminen osoitti ensi merkkejä hiipumisesta. ”Yhtäkkiä vaan huomasi, että ympä rillä on helvetisti vihaista jengiä ja tun nelma alkoi käydä todella raskaaksi. Oma sietokyky ihmisten pahalle olol le aleni. Kun tekee sosiaalityötä niin ei siinä voi olla itse huonona, kun yrittää auttaa toisia ihmisiä, jotka voivat huo nosti. Se yhtälö ei vaan toimi,” Lötjö nen sanoo. Lötjönen on vuosien aikana ha kenut helpotusta huonoon oloonsa niin lenkkipoluilta kuin juhlimises ta, mutta kummastaan ei ollut ”kerta kaikkiaan mitään apua”. Bodaamisen ja bailaamisen sijaan ongelmavyyhti alkoi purkautua terapian myötä. Siellä myös löytyi päätös irtisanoutumisesta sosiaal ialalta. Oli vaikeaa myöntää it selle, ettei ollut työkykyinen. ”Kaikkien niiden työvuosien jäl keen vasta burnout auttoi ymmärtä mään, miten huonovointinen ihminen näkee maailmaa. Meidät on kasvatet tu uskomaan, että on kunniallista pai naa töitä pää kolmantena jalkana. Kuvitellaan, että taivaan porteilla an netaan kirkkaampi kruunu siitä, että oot ollu joka vitun päivä töissä”, Löt jönen sanoo. REILUN KOLMEN VUODEN mittainen hoito on nyt ohi ja elämä on vihdoin alkanut näyttämään aurinkoisemmat puolensa. Edessä on muutto yhteen poikaystävän kanssa ja palaaminen takaisin työelämään kunnes syksyllä alkaa koulu. Lötjönen on nimittäin ha kenut opiskelemaan uutta alaa, paluu takaisin sosiaalityön pariin ei ole enää mahdollista. Tällä hetkellä haaveena on löytää väliaikaiseksi työksi jotain fyysistä työtä esimerkiksi varastolla tai rakennussiivoojana. Musiikin tekeminen on myös ko hentanut henkistä hyvinvointia. Sen kautta pääsee huutamaan pois pahaa oloa. Yleisölle esiintyessä tiedostaa hy vin mitä päästää suustaan ja joidenkin kappaleiden kohdalla on tullut alaston ja herkkä olo, mutta samaan aikaan se on myös voimaannuttanut. Tavallaan sosiaalialalta musiikki maailmaan siirtyminen on ollut hyppy ojasta allikkoon. Teinit ovat vaihtuneet kuuntelijoihin ja työyhteisössä ollaan tekemisissä tunteiden ja jaksamisen kanssa. Ala on varsin miehinen ja nais puolisia juttukavereita on musiikkipii reistä välillä vaikea löytää. Puheen aiheista huomaa naisten poissa olon. Menkoista ja tunteista saa harvemmin puhua. VAIKKA MONESSA Huoran kappalees sa on vahva henkilökohtainen lataus, niin Lötjönen tunnustaa, että esiinty jänä hänellä on tarve laulaa muista kin aiheista kuin omista tunteista tai rockin ilosta. Moni asia nimittäin yh teiskunnassa turhauttaa. ”Olen seurannut tätä keskustelua siitä riittääkö vanhuksille hoitajia. En ymmärrä, että miten päättäjät voi ku vitella, että asiat parantuisivat tehosta malla. Jengi on jo valmiiksi väsynyttä ja sitten pidennetään työaikaa ja leika taan lomarahoista. Nuorisotakuukaan ei mennyt ihan maaliin”, Lötjönen lis taa kiukkua herättäneitä asioita. Lötjöselle ikävät asiat on helppo kir joittaa sanoiksi. Musiikkia on vienyt myös eteenpäin ajatus siitä, että sanoi tuksilla voi laajentaa jonkun toisen maailmankuvaa. Uu della Kosto elää! levyllä lau letaan muun muassa kansan kahtiajakautumisesta, asun nottomuudesta ja sosiaalipal velujen tilasta. Kappaleilla esiintyvästä turhautumisesta huolimatta Anni Lötjönen ei suostu ole maan punkkari, joka ajattelee, että kaikki poliitikot ovat perseestä. Poli tiikkaan kuuluu myös se, että ihmisten täytyy pitää ääntä ajaakseen muutosta. Olennainen osa on se, että kritiikin li säksi pitäisi olla myös jotain mitä tar jota tilalle. LÖTJÖSEN TOIVE ON , että yhteiskun ta antaisi mielenterveys ja päihde puolen kuntoutujille riittävästi aikaa toipua. Taloutta ei pitäisi myöskään kiristää silloin, kun ihmisellä menee jo valmiiksi huonosti, koska se vain ka saa uusia ongelmia vanhojen päälle. Jotta ihminen kuntoutuisi, hän tarvit see myös tukitoimia kuten kuntoutusta tai terapiaa. Yksi asia on vielä tärkeä Lötjöselle: Huorasta pitäisi tehdä ”ilosana”. Maail massa on paljon ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta saa läheisyyttä, ja jos sitä olisi mahdollista hankkia rahalla, niin sehän olisi vain hieno juttu. ”Mun yksi poliittinen tavoite on saa da bordellit Suomeen. On karua, että kaikki eivät saa läheisyyttä esim. ulko näön, sosiaalisten taitojen tai muun haasteen takia. Toisen ihmisen koske tus on tärkeä osa mielenterveyttä ja hyvinvointia. Se auttaa meitä voimaan paremmin”, Lötjönen sanoo vakavana. Puhuttiin sitten halauspalvelusta, seksityöstä tai pelkästä kädestä pitä misestä, niin näiden tulisi olla laula jan mukaan mahdollisia ilman häpeää ja rikollisuutta. Palvelut tuotettaisiin kunnallisesti ja alalle voitaisiin työllis tää ja kouluttaa mahdollisimman pal jon ihmisiä. Ei kuitenkaan aktiivimallin kautta? ”Ei! Ihmiset voi paremmin, kun meille ei vain osoiteta sitä paikkaa mi hin mennä, vaan saataisiin itse päät tää missä työskennellään”, Lötjönen hymyilee. ”EIHÄN POPEDANKAAN LAULAJAN NIMI OLE POPEDA.” 2 / 2019 • 15
www.avointaidekoulu.net HUMAKIN ERIKOISET Englanninkielinen yhteisöpedagogi (AMK) -tutkinto Bacherlor´s Degree Adventure and Outdoor Education, full-time studies Kulttuurituottaja (AMK) , monimuoto – tutkinto kokonaan verkossa – myös suoraan toisen asteen jälkeen Yhteisöpedagogi (AMK), työyhteisön kehittäjä , monimuoto HAE YHTEISHAUSSA 20.3.-3.4.2019 Kulttuurituottaja (AMK) Tulkki (AMK) Viittomakielen tulkkaus Puhevammaisten tulkkaus ja kommunikaatio-ohjaus Yhteisöpedagogi (AMK) ja (ylempi AMK) Opiskelitpa kampuksilla tai verkossa, tutkintoa tai avoimen AMK:n opintoja, Humakissa kouluttaudut yhteiskuntaa kehittäviin ammatteihin. www.humak.fi/opiskelijaksi/yhteishaku KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE TULEVAISUUDEN OPETTAJAKSI S t e i n e r p e d a go gin e n lu o v a j a e lä v ä ko u lu t u s t i e www.snellman-korkeakoulu.fi AVOIMET OVET la 16.3. Steinerpedagogista opettajankoulutusta, yleisja taideopintoja meren äärellä Helsingin Jollaksessa.
10€ KOETKO YMPÄRISTÖAHDISTUSTA? HAE RATKAISUJA HALTIASTA! Suomen luontokeskus Haltia I Nuuksiontie 84, Espoo haltia.com I #HaltianJälki #MunJälki Kuuka usi Berliin issä! CREATE Valmentaudu jatko-opintoihin, kehitä taitojasi, panosta intohimon kohteeseesi täydellä sydämellä! YKSIVUOTISET OPINNOT ? CREATE EYE – taide & muotoilu ? CREATE WORD – skriva & tala ? TEATTERI ? TANSSI ? PSYKOLOGIA UUTUUS! ? LUONNONTIETEET & LÄÄKETIEDE ? OIKEUSTIETEELLINEN OHJELMA VÄSTRA NYLANDS FOLKHÖGSKOLA Haku viim. 5.8.2019 VNF.FI VI HR EÄ AJATUSPAJA VISION LEHTI 1 / 2019 www.vihreatuuma.fi ”Millaisena globaalit muuttoliikkeet näyttäytyvät meille? Tarinoita on monia, mutta kuka ne meille kertoo, mitkä niistä päätämme kuulla?” MAAILMA LIIKKEESSÄ Lue uusin teemanumero osoitteessa: Helsingin työväenopisto hel.fi/tyovaenopisto Arbis hel.fi/arbis Hygienpass, programmering, arkitekturpromenader och 95 andra kurser. Lavaruno, lintukurssi, loimilankanypläys ja 541 muuta kurssia. Kurssit ja ilmoittautuminen ilmonet.fi Kurser och anmälan ilmonet.fi
18 • 2 / 2019
2 / 2019 • 19 Kaikki virtaa Claes Anderssonille vanhuus on ajankohtaista. Hänen mielestään olisi hyvä, jos lakkaisimme tekemästä toisiamme hulluiksi. Elämänohjeiden antajaksi hän ei kuitenkaan suostu. TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN KUVAT VELDA PARKKINEN C LAES ANDERSSONILLA on lapsenlapsilleen an nettavana yksi ainoa elämänohje: ”Älä kos kaan anna kenellekään ohjeita.” ”Ohjeethan ovat semmoisia, että jos ne ovat liian ennenaikaisia tai radikaaleja, niin ne torjutaan. Jos ne puolestaan ovat sopivia, ne torjutaan siksi, että ohjeiden antajaa pidetään hölmönä ja lapsellise na, koska vastaanottaja on jo tajunnut paremmin sen, mitä se toinen ehdottaa”, Andersson kertoo. Anderssonilla on omien sanojensa mu kaan ollut nyt hieman yli 81 vuotta aikaa pohtia elämän eri aloja ja aspekteja. Mo lempia on riittänyt. Andersson syntyi vuonna 1937, ja hän on edelleen aktiivinen kirjailija, jazz muusikko ja isoisä. Eläkkeelle hän on siirtynyt politiikasta sekä psykiatriaan erikoistuneen lääkärin työstä. Andersson on kirjoittanut runokokoel mia, romaaneja, tietokirjoja ja näytelmiä. Hän on ollut perustamassa vasemmisto liittoa ja Marraskuun liikettä. Lähes kym menen vuotta hän toimi vasemmistolii ton ensimmäisenä puheenjohtajana, ja 90luvun lamavuosina hän oli maamme kulttuuriministeri. Mielenterveystyössä hän oli aikan sa kumouksellinen toimiessaan Veikko lan parantolassa. Kyseinen hoitoyhteisö nojasi syvään demokratiaan sekä tasa arvoon potilaiden ja henkilökunnan välillä. Veikkolan ongelmaksi muodos tui se, etteivät osallisuutensa löytäneet potilaat tahtoneet parannuttuaan pois laitoksesta. NYT ANDERSSON KOKEE tulleensa van haksi. Vanhuus näkyy kävelyssä, liik keiden hitaudessa ja kulmikkuudessa. Raihnainen Andersson ei kuitenkaan ole. Päinvastoin. Myös ajatus on kirkas ja empaattinen. ”Vanheneminen tapahtuu hyvin no peasti, ehkä suurin piirtein yön yli. Sitä vain huomaa, ettei mikään oikein enää toimi, ei pysty kävelemään kunnolla, huo maa vähitellen väsyvänsä, ja sitten toteaa että okei, tämä on nyt sitten tämmöistä. Mutta on vanhuus parempaa kuin se toi nen mahdollinen vaihtoehto”, Andersson nauraa. Toinen vaihtoehto ei ole ollut vieras Anderssonin elämässä aiemminkaan. ”Olen ollut pari kertaa niin lähellä kuolemaa, että oma suhtautuminen on muuttunut ehkä vähän arkisemmaksi. Nyt kun tietää, että on jo aika vanha – loppusuoralla – niin pakkohan sitä kuo lemaa on miettiä paljon.” Kuoleman tiedostaminen ei kuiten kaan liity Anderssonin mielestä ainoas taan vanhuuteen. Se on Anderssonille keskeinen osa eheää elämän kokemusta. ”Kuolema on osa elämää, ja elämä il man kuolemaa on oikeastaan vain puo livalmista. Jos me torjumme ajatuksia Claes Andersson • s. 30.5.1937 Helsingissä • asuu Helsingin Jätkäsaaren yhteisötalossa • psykiatri, kirjailija ja jazz-muusikko • kulttuuriministeri 1995–1998 • kansanedustaja 1987–1999 • yksi vasemmistoliiton perustajista vuonna 1990 • vasemmistoliiton puheenjohtaja 1990–1998 • yksi Marraskuun liikkeen perustajista 1967 • kirjoittanut lähes 30 kirjaa ja runokokoelmaa Muotokuva
20 • 2 / 2019 kuolemastamme ja estämme omia kuolemaan liittyviä tuntoja, me rajoi tamme samalla elämänkokemustam me ratkaisevasti”, psykiatri rohkaisee. Vuonna 2009 kirjoittamassaan omaelämäkerrassa Jokainen sydämeni lyönti Andersson toteaa, että ”se joka väittää, että itse vanheneminen ei olisi helvettiä, valehtelee”. Syntymän ja vanhuuden välissä on kuitenkin suuri ”mutta”. Andersson jatkaa: ”Elettyäni elämän jossa minulla on ollut ilo ja onni olla mukana niin mo nessa, rakkaudessa ja ystävyydessä, intohimoissa ja haluissa ja tulevaisuu den uskossa, taisteluissa ja vastarin nassa, jossa olen kohdannut niin pal jon todellisuutta, niin monia ihania ja huikeita ihmisiä ja kohtaloita, monia maita, kieliä, kulttuureita, elinpiire jä ja ystävyyksiä, voinko olla muuta kuin iloinen ja kiitollinen? Juuri sii tä minä nykyisin kovin usein tunnen – kiitollisuutta”. ANDERSSONIN NÄKEMYSTÄ elämän luonteesta määrittää kaiken virtaa vuus. ”Elämähän on jatkuvaa muutosta, kehittymistä, kuolemista ja uudelleen syntymistä. Se ei koskaan pysähdy.” Muutos on pysyvä olotila, mutta sil ti ihminen osoittaa jatkuvasti kyvyt tömyytensä muutoksen edessä. Tämä on Anderssonin ajattelun ydinaluetta jo psykiatrin työn puolesta. Hänen mukaansa järkevyys on maailmassa poikkeus. ”Ihminen ei sitten kuitenkaan toi mi järkevästi. Meitä ohjaavat ihan muut vaistot ja tarpeet kuin järkevyys tai joku kollektiivinen lojaalisuus tai solidaarisuus.” Maailman saisi nopeasti kuntoon, mikäli asiantila olisi toinen. ”Esimerkiksi nälänhätä katoaisi maailmasta pelkästään sillä, että kym menen prosenttia maailman aseteolli suuden kuluista siirrettäisiin ihmisten ruokkimiseen.” Mutta jokin tottumuksen kaltainen estää meitä toimimasta järkevästi. ”Jos ajatellaan maapalloa, niin il mastonmuutoksen estäminen vaati si, että ihmiset muuttaisivat elinta pojaan. Mutta nythän tämä meno on semmoista itsemurhamenoa”, Anders son toteaa. SUURI ”PERUSHARHAMME” suhteessa luonnolle aiheuttamiimme ongelmiin on Anderssonin mukaan uskomus sii tä, että aina tulee uusi teknologia, jol la ratkaisemme ongelmat. Tyydymme odottamaan ulkopuolista tekijää. ”Näyttää siltä, että ihminen ei muuta toimintaansa tai jos muuttaa, niin vasta sitten, kun on pakko – siinä vaiheessa, kun tulee jokin katastrofi joka pakottaa ihmisen muuttumaan. Järkipuhe ei nyt näytä menevän pe rille. Josko koskaan…”, Andersson tuskailee. Kestävän yhteisen elämäntavan syntyminen vaatisi puuttumista ihmi syyden sisältöihin. ”Ilmastonmuutoksen ratkaisu vaa tisi, että ihminen luopuisi siitä harhas ta, että on luomakunnan kruunu tai kuningas. Ihminen on oikeuttanut it selleen tehdä mitä vaan luonnon kans sa – siis myrkyttää maa, myrkyttää il ma, myrkyttää metsät ja myrkyttää koko ympäristö niin, että se tulee vä hitellen elinkelvottomaksi.” VAIKUTTAVAN MUUTOKSEN pitää ta pahtua koko järjestelmän tasolla, mut ta se alkaa aina yksilöstä. Niin muutos onkin aina myös kas vatuksen keskeistä aluetta ja sukupol vien välistä. Aikuisuuden ja maailmas sa olemisen mallit kopioituvat toisiin ihmisiin, erityisesti lapsiin. Tähän pe rustuu Anderssonin antiohje, ettei oh jeita tule antaa. Positiivinen heijaste syntyy omasta maailmassa olemisen tavasta. ”Jos luulee vaikuttavansa lapsiin jollakin tavalla, niin se tapahtuu ai noastaan siten, kuinka itse toimii ja on tässä maailmassa”, Andersson täsmentää. Muutos ei ole helppoa Anderssonil le itselleenkään. Hän puhuu avoimesti omista vaikeuksistaan uhkapeliriippu vuutensa yhteydessä. Siitä puhues saan Andersson korostaa luopumi sen motiivin ambivalenttia luonnetta. Se tarkoittaa, että motiivi tai jokin asia on kaksijakoista tai kaksiarvois ta, kuten esimerkiksi vastakkaisten tarpeiden tai tunteiden yhtäaikainen esiintyminen. Niinpä tuhoisasta riippuvuudesta luopuminen on vaikeaa, koska riip puvuuden kohde tuottaa usein myös syvää nautintoa. Yksityisestä nautin nosta on vaikea luopua, vaikka sen tuhoisuuden jo tunnistaisi. Ilmaston muutoksen kohdalla elämäntapa riippuvuutemme tuntuu toimivan sa manlaisen ambivalentin piirissä. ANDERSSONIN Jätkäsaaren kodissa tehty haastattelu kestää kuvauksineen yli kolme tuntia. Ajatukset ja teemat virtaavat. Andersson puhuu Donald Trumpista, joka ajaa maailmaa hul luksi ”kaksoismerkityksellisellä kom munikaatiolla” ja kertoo, että vaikka vanhuudessa seksuaalisuus hiipuu, niin unissa fantasiat, elämänpotentia ja perversiot elävät vielä kirkkaina mah dollisuuksina. Hellyyden, kosketuksen ja läheisyyden tarve säilyy vanhuksen kin iholla. Vanhustenhoidon heitteillejättö tapauksien esille tulosta Andersson on tyytyväinen. ”Se on hyvä, että nämä epäkohdat ja rikokset tulivat esille nyt, koska se on takuu sille, että tämä idioottimai nen soteuudistus menee pieleen. Tä mä näyttää juuri sen, mitä tapahtuu, kun halutaan yksityistää tämän tyyp pisiä palveluita.” ”Jos sote toteutuu tämän ehdote tun mallin mukaan, niin se merkitsi si että 4–6 miljardia veronmaksajien rahoja siirrettäisiin näille isoille ter veysjäteille. Niille jotka nyt vain odot tavat kuolaten sitä, että koska rahat tulevat. Tämä on tuhon tie”, Anders son ilmoittaa. PSYKIATRIASSA NYKYISIN vallitse va ihmiskuva on Anderssonin mie lestä harhainen. Siitäkin huolimat ta, että jotkin asiat kehityksessä ovat myönteisiä. ”Nykyään on selvitetty aika paljon paremmin, mitä tapahtuu ihmisen ai voissa, selvitetty kaikki synapsit ja vä littäjäsubstanssit, mitä siellä on, ja mi ten ihminen siitä näkökulmasta toimii. Mutta samalla se on johtanut siihen, että psykiatriasta on tullut hyvin bio loginen ja yliuskoinen lääkkeiden siu naukselliseen vaikutukseen”, Anders son kertoo. Kun ihmisen psyyken osalta lääkä rinkoulutus keskittyy ainoastaan sii hen, miten aivot toimivat kemiallises ti, on Anderssonin mielestä ohitettu oleellinen. ”JOS LUULEE VAIKUTTAVANSA LAPSIIN JOLLAKIN TAVALLA, NIIN SE TAPAHTUU AINOASTAAN SITEN KUINKA ITSE TOIMII JA ON TÄSSÄ MAAILMASSA.” ”ILMASTONMUUTOKSEN RATKAISU VAATISI, ETTÄ IHMINEN LUOPUISI SIITÄ HARHASTA, ETTÄ ON LUOMAKUNNAN KRUUNU TAI KUNINGAS.”