KURDIT • JULMA HENRI • BAD BUNNY SAARA SÄRMÄ SAARA SÄRMÄ JA KANSALLINEN TURVALLISUUS 1/2026 9.2.–23.3.2026 SUOMEN SUURIN KULTTUURILEHTI
VUODEN TANSSITAPAUS Kansainvälinen huippukoreografi Fernando Melo ja Helsinki Dance Company tarjoavat vuoden tanssielämyksen. Lavastuksesta, illuusiosta ja taikuudesta vastaa Kalle Nio. VERINEN TRAGEDIA NYKYHETKESTÄ Antigone on koneille ja ihmisäänelle läpisävelletty tragedia 14 näyttelijälle. Se on radikaali klassinen murhenäytelmä nuoresta naisesta, joka kaikkea uhmaten valitsee sydämensä äänen ja nousee vallanpitäjien käskyä vastaan. Ohjaus Minna Harjuniemi. NYKYESITYKSEN NÄYTTÄMÖN UUTUUS Esitys, joka paljastaa arkisten tilanteiden, tavaroiden ja tilojen koomisuuden. Se löytää runoutta pienistä eleistä: oven avauksesta, sohvalle vajoamisesta ja ystävysten välisistä katseista. Koreografi Anna Maria Häkkinen. EN SKRUVAD ARBETSPLATSKOMEDI Status quo är en samtida komedi om arbetslivets absurditeter. Regi och koreografi Jakob Höglund. SOFOKLES TEAKIN JA KAUPUNGINTEATTERIN YHTEISTUOTANTO ENSI-ILTA 11.3.2026 URPREMIÄR 12.2.2026 ENSI-ILTA 21.4.2026 ENSI-ILTA 15.4.2026 FERNANDO MELO HELSINKI DANCE COMPANY ANNA MARIA HÄKKINEN NYKYESITYKSEN NÄYTTÄMÖ MAJA ZADE LILLA TEATERN
VUODEN TANSSITAPAUS Kansainvälinen huippukoreografi Fernando Melo ja Helsinki Dance Company tarjoavat vuoden tanssielämyksen. Lavastuksesta, illuusiosta ja taikuudesta vastaa Kalle Nio. VERINEN TRAGEDIA NYKYHETKESTÄ Antigone on koneille ja ihmisäänelle läpisävelletty tragedia 14 näyttelijälle. Se on radikaali klassinen murhenäytelmä nuoresta naisesta, joka kaikkea uhmaten valitsee sydämensä äänen ja nousee vallanpitäjien käskyä vastaan. Ohjaus Minna Harjuniemi. NYKYESITYKSEN NÄYTTÄMÖN UUTUUS Esitys, joka paljastaa arkisten tilanteiden, tavaroiden ja tilojen koomisuuden. Se löytää runoutta pienistä eleistä: oven avauksesta, sohvalle vajoamisesta ja ystävysten välisistä katseista. Koreografi Anna Maria Häkkinen. EN SKRUVAD ARBETSPLATSKOMEDI Status quo är en samtida komedi om arbetslivets absurditeter. Regi och koreografi Jakob Höglund. SOFOKLES TEAKIN JA KAUPUNGINTEATTERIN YHTEISTUOTANTO ENSI-ILTA 11.3.2026 URPREMIÄR 12.2.2026 ENSI-ILTA 21.4.2026 ENSI-ILTA 15.4.2026 FERNANDO MELO HELSINKI DANCE COMPANY ANNA MARIA HÄKKINEN NYKYESITYKSEN NÄYTTÄMÖ MAJA ZADE LILLA TEATERN ON ANTIKVAARISELLA VALIKOIMALLAAN VAHVASTI MUKANA Suomen paras kirjavalikoima Kaapelitehdas 20.–22.3.2026 pe-la 10–18, su 10–16 HELSINGIN ANTIKVAARISET KIRJAPÄIVÄT VAPAA PÄÄSY! kirjapäivät.fi
MARGUERITE HUMEAU SO IH D UT 21.11.2025–15.3.2026 KEVÄT 2026 www.hebo.fi lippupalvelu Steven Isserlis 1.3. KLO 16 & 3.3. KLO 19 | MUSIIKKITALO Schumann Requiem & Sellokonsertto Steven Isserlis, sello Elisabeth Breuer, sopraano Marie Seidler, altto Patrick Grahl, tenori Cornelius Uhle, basso Arnold Schoenberg Chor Helsingin Barokkiorkesteri joht. Aapo Häkkinen 19.4. KLO 16 | MUSIIKKITALO Barokkioopperagaala Monta Martinsone, Elīna Šimkus, Anete Viļuma, sopraano Artis Muižnieks, baritoni Collegium Musicum Riga joht. Māris Kupčs 29.3. KLO 16 | MUSIIKKITALO C. Ph. E. Bach Matteus-passio Elisabeth Breuer, sopraano Tuomas Katajala, tenori Jonas Müller, basso Karla Schrodi, altto Audi Jugendchorakademie Helsingin Barokkiorkesteri joht. Aapo Häkkinen 19.5. KLO 19 TEMPPELIAUKION KIRKKO * Cartellieri, Ryba Stabat Mater Lydia Teuscher, sopraano Marie Seidler, altto Patrick Grahl, tenori Tuomas Katajala, tenori Cornelius Uhle, basso Purcell Choir Helsingin Barokkiorkesteri joht. Aapo Häkkinen Liput palvelumaksuineen 15–65 €. Musiikkitalon konserttien liput Musiikkitalon lipunmyynnistä. * ) Kirkkokonsertin liput Ticketmasterista. Konserttiviikolla nuorisoliput 5€ alle 25vuotiaille!
MARGUERITE HUMEAU SO IH D UT 21.11.2025–15.3.2026 tampere film festival th 56 edition 4.–8.3.2026 tutustu koko ohjelmistoon ja osta liput 2026 ohjelmistosta löytyy mm. Rúnar Rúnarssonin retrospektiivi, lyhytelokuvia Kaakkois-Aasiasta ja uskontoa käsittelevä teemakokonaisuus. www.tamperefilmfestival.fi KEVÄT 2026 lippupalvelu Steven Isserlis 1.3. KLO 16 & 3.3. KLO 19 | MUSIIKKITALO Schumann Requiem & Sellokonsertto Steven Isserlis, sello Elisabeth Breuer, sopraano Marie Seidler, altto Patrick Grahl, tenori Cornelius Uhle, basso Arnold Schoenberg Chor Helsingin Barokkiorkesteri joht. Aapo Häkkinen 19.4. KLO 16 | MUSIIKKITALO Barokkioopperagaala Monta Martinsone, Elīna Šimkus, Anete Viļuma, sopraano Artis Muižnieks, baritoni Collegium Musicum Riga joht. Māris Kupčs 29.3. KLO 16 | MUSIIKKITALO C. Ph. E. Bach Matteus-passio Elisabeth Breuer, sopraano Tuomas Katajala, tenori Jonas Müller, basso Karla Schrodi, altto Audi Jugendchorakademie Helsingin Barokkiorkesteri joht. Aapo Häkkinen 19.5. KLO 19 TEMPPELIAUKION KIRKKO * Cartellieri, Ryba Stabat Mater Lydia Teuscher, sopraano Marie Seidler, altto Patrick Grahl, tenori Tuomas Katajala, tenori Cornelius Uhle, basso Purcell Choir Helsingin Barokkiorkesteri joht. Aapo Häkkinen
ILMOITUS ILMOITUS CHRISTINA AF HÄLLSTRÖM: KOLMAS KIRJA VAIKEAVAMMAISEN KAMPPAILUSTA HYVINVOINTIVALTIOSSA MIKA SIIRONEN: NERO JA NARKISSOS ALK UVU OD EN MER KKI TUO TTE ET Syvältä kouraiseva kuvaus 45-vuotiaana kuolleen Kim Kuosman viimeisistä elinvuosista. Perustuslaki takaa oikeuden elämään, mutta koskeeko tämä myös vaikeavammaisia? Atrain & Nord – 29,50 € Atrainkustannus.fi Kiusatusta ja hemmotellusta pojasta kasvoi menestyskirjailija. Julkaistuaan suurteoksensa nuori kirjailija kuoli piinattuna ihmisrauniona. Oulussa varttunut Tatu Vaaskivi (1912– 1942) oli tähdenlento, jonka julkisuuden takaiselle kääntöpuolelle piirtyy kuva rikkinäisen nuoren ihmisen kamppailusta. Teoksen kirjoittaja Miika Siironen on 1900-luvun alkupuoleen erikoistunut Suomen historian tutkija. Voiman lukijoille: 25 € Koodi nettikaupassa: Voima! www.vaylakirjat.fi Näyttely perustuu ruokalähettien työn dokumentointiin, jonka museo toteutti 2024–2025. Näyttelyssä lähettien työ ja arki nostetaan esiin heidän omasta näkö kulmastaan. Näyttelyn valokuvat: Yehia Eweis. Näyttely avoinna 17.5.2026 asti Hotellija ravintolamuseo, Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3 hotellijaravintolamuseo.fi Syvältä kouraiseva kuvaus 45-vuotiaana kuolviimeisistä elinvuosista. Perustuslaki takaa oikeuden elämään, mutta koskeeko tämä myös (1912– 1942) oli tähdenlento, jonka julkisuuden takaiselle kääntöpuolelle piirtyy kuva rikkinäisen nuoren ihmisen kamppailusta. Teoksen kirjoittaja on 1900-luvun alkuDIARY OF A FOOD COURIER ALEKSI SALMENPERÄN ELOKUVA ISÄNPÄIVÄ Moninkertaisesti palkitun Aleksi Salmenperän uutuus elokuvassa elämän runteleman Tinken ja häntä eteenpäin auttavan ystävän Veikon arki kääntyy päälaelleen, kun kaksi teiniä lähestyy heitä yllättävillä uutisilla. Salmenperän rehti tragikomedia elämässä pärjäämisen mittareista saa ensi-iltansa elokuvateattereissa 6.3. Katso esitysajat: nytleffaan.fi/ elokuva/isanpaiva ITSEEN KIRJOITETTU Timo Torikka ja Daviden Giovanzana ovat dramatisoineet Didier Eribonin kirjan Paluu Reimsiin. ”Se on yksi teoksista, jotka voivat muuttaa elämän”, suositteli Édouard Louis. Esitys kertoo luokkahäpeästä ja rakenteellisesta eriarvoisuudesta. Näyttämöllä Sinikka Sokka, Miiko Toiviainen, Timo Torikka ja Maija Ruuskanen. Ensi-ilta 20.2. ja esitykset 21.3. asti. www.ttt-teatteri.fi Jenni Kivistön ja Jussi Rastaan ohjaama dokumenttielokuva maahanmuuttajataiteilijasta, joka kotia ja kuuluvuutta etsiessään päätyy yritykseen ratkaista maailman eriarvoisuudesta kumpuavia ongelmia. Koreografi Sibiry Konatesta kertova elokuva yhdistää seurantadokumenttia ja nykytanssia tutkien identiteettiä, vastuuta ja kolonialismin perintöä. Elokuva sai ensi-iltansa arvostetulla Locarnon elokuvafestivaalilla 2025. Ensi-ilta 13.2. www.facebook.com/silentlegacyfilm www.vakifilms.com/silentlegacy KATSEIDEN ALLA KINO TAPIOLA Kino Tapiola on laadukasta uutuuselokuvaa esittävä yhden salin perinteinen, mutta pieteetillä remontoitu ja tekniikaltaan moderni korttelikino. Tiloissamme toimii myös tunnelmallinen viinibaari näytöspäivinämme keskiviikosta sunnuntaihin. Kaikkia viinibaarimme herkkuja voi nautiskella myös elokuvan äärellä. Ja mikä parasta, meillä leffaliput maksavat vain 12,50 / 11,50 €! www.kinotapiola.fi SATEENKAAREVIA PERHETARINOITA Kolme sateenkaariperhettä dokumentoi omaa arkeaan Meeri Koutaniemen ohjauksessa kuuden kuukauden ajan alkuvuodesta 2025. Meeri Koutaniemi kuvasi jokaisesta perheestä muotokuvat ja kuratoi sekä omista että perheiden kuvista ensimmäisen museo näyttelyn sateenkaariperheiden arjesta. Werstaalla 5.4.2026 asti www.tyovaenmuseo.fi
1 / 2026 • 7 9.2.–23.3.2026 VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi , toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi , voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen | KANSI Nauska | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Tuomas Rantanen, Vilppu Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Sam Wild | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507 7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Ndéla Faye, Hassan Herzallah, Mitja Jakonen, Elli Kaunisto, Lassi Murto, Mika Pekkola, Mikko Sauli, Kaisu Tervonen, Karstein Volle & Venla Välikangas | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luontoliitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Tuomas Rantanen & Vilppu Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi | VOIMAN VUOSITILAUS 8 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Vantaa | PAINOS 60 000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi /rekisteriseloste | VLAST!-sarjassa Voima julkaisee Venäjää ja Itä-Eurooppaa käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. Voiman metsäjournalismia tukee Koneen säätiö. | Safety fi rst! TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA Galleria: Näkymätön rotu 24–25 Vastamainos 12 ILMOITUS ILMOITUS CHRISTINA AF HÄLLSTRÖM: KOLMAS KIRJA VAIKEAVAMMAISEN KAMPPAILUSTA HYVINVOINTIVALTIOSSA MIKA SIIRONEN: NERO JA NARKISSOS ALK UVU OD EN MER KKI TUO TTE ET Syvältä kouraiseva kuvaus 45-vuotiaana kuolleen Kim Kuosman viimeisistä elinvuosista. Perustuslaki takaa oikeuden elämään, mutta koskeeko tämä myös vaikeavammaisia? Atrain & Nord – 29,50 € Atrainkustannus.fi Kiusatusta ja hemmotellusta pojasta kasvoi menestyskirjailija. Julkaistuaan suurteoksensa nuori kirjailija kuoli piinattuna ihmisrauniona. Oulussa varttunut Tatu Vaaskivi (1912– 1942) oli tähdenlento, jonka julkisuuden takaiselle kääntöpuolelle piirtyy kuva rikkinäisen nuoren ihmisen kamppailusta. Teoksen kirjoittaja Miika Siironen on 1900-luvun alkupuoleen erikoistunut Suomen historian tutkija. Voiman lukijoille: 25 € Koodi nettikaupassa: Voima! www.vaylakirjat.fi Näyttely perustuu ruokalähettien työn dokumentointiin, jonka museo toteutti 2024–2025. Näyttelyssä lähettien työ ja arki nostetaan esiin heidän omasta näkö kulmastaan. Näyttelyn valokuvat: Yehia Eweis. Näyttely avoinna 17.5.2026 asti Hotellija ravintolamuseo, Kaapelitehdas, Kaapeliaukio 3 hotellijaravintolamuseo.fi Syvältä kouraiseva kuvaus 45-vuotiaana kuolviimeisistä elinvuosista. Perustuslaki takaa oikeuden elämään, mutta koskeeko tämä myös (1912– 1942) oli tähdenlento, jonka julkisuuden takaiselle kääntöpuolelle piirtyy kuva rikkinäisen nuoren ihmisen kamppailusta. Teoksen kirjoittaja on 1900-luvun alkuDIARY OF A FOOD COURIER ALEKSI SALMENPERÄN ELOKUVA ISÄNPÄIVÄ Moninkertaisesti palkitun Aleksi Salmenperän uutuus elokuvassa elämän runteleman Tinken ja häntä eteenpäin auttavan ystävän Veikon arki kääntyy päälaelleen, kun kaksi teiniä lähestyy heitä yllättävillä uutisilla. Salmenperän rehti tragikomedia elämässä pärjäämisen mittareista saa ensi-iltansa elokuvateattereissa 6.3. Katso esitysajat: nytleffaan.fi/ elokuva/isanpaiva ITSEEN KIRJOITETTU Timo Torikka ja Daviden Giovanzana ovat dramatisoineet Didier Eribonin kirjan Paluu Reimsiin. ”Se on yksi teoksista, jotka voivat muuttaa elämän”, suositteli Édouard Louis. Esitys kertoo luokkahäpeästä ja rakenteellisesta eriarvoisuudesta. Näyttämöllä Sinikka Sokka, Miiko Toiviainen, Timo Torikka ja Maija Ruuskanen. Ensi-ilta 20.2. ja esitykset 21.3. asti. www.ttt-teatteri.fi Jenni Kivistön ja Jussi Rastaan ohjaama dokumenttielokuva maahanmuuttajataiteilijasta, joka kotia ja kuuluvuutta etsiessään päätyy yritykseen ratkaista maailman eriarvoisuudesta kumpuavia ongelmia. Koreografi Sibiry Konatesta kertova elokuva yhdistää seurantadokumenttia ja nykytanssia tutkien identiteettiä, vastuuta ja kolonialismin perintöä. Elokuva sai ensi-iltansa arvostetulla Locarnon elokuvafestivaalilla 2025. Ensi-ilta 13.2. www.facebook.com/silentlegacyfilm www.vakifilms.com/silentlegacy KATSEIDEN ALLA KINO TAPIOLA Kino Tapiola on laadukasta uutuuselokuvaa esittävä yhden salin perinteinen, mutta pieteetillä remontoitu ja tekniikaltaan moderni korttelikino. Tiloissamme toimii myös tunnelmallinen viinibaari näytöspäivinämme keskiviikosta sunnuntaihin. Kaikkia viinibaarimme herkkuja voi nautiskella myös elokuvan äärellä. Ja mikä parasta, meillä leffaliput maksavat vain 12,50 / 11,50 €! www.kinotapiola.fi SATEENKAAREVIA PERHETARINOITA Kolme sateenkaariperhettä dokumentoi omaa arkeaan Meeri Koutaniemen ohjauksessa kuuden kuukauden ajan alkuvuodesta 2025. Meeri Koutaniemi kuvasi jokaisesta perheestä muotokuvat ja kuratoi sekä omista että perheiden kuvista ensimmäisen museo näyttelyn sateenkaariperheiden arjesta. Werstaalla 5.4.2026 asti www.tyovaenmuseo.fi Juho-Sire / Siri Boch Johansen 42 Valtioneuvosto 26 Sam Wild S2-opetus 28 Sam Wild Carl Johan Utsi Aalistunturi 21 Elokapina Häiriköt-päämaja KUN HALLITUS KAKSI VUOTTA sitten valmisteli niin kutsuttua rajalakia, jolla puututtaisiin oikeuteen hakea turvapaikkaa Suomesta, sisäministeri Mari Rantanen (ps.) kommentoi Helsingin Sanomille, että ”kansainvälinen oikeus ei saa estää kansallisen turvallisuuden toteutumista”. Suomea sito vien ihmisoikeussopimusten vastaisen lain säätäminen nopealla aikataululla ja turvallisuuteen vedoten on oiva esimerkki turvallistamisesta, josta tutkija Saara Särmä puhuu tämän lehden kansihaastattelussa (s.16). Havahduttavassa teoksessaan Mureneeko oikeusvaltio? (Art House 2025) oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden emeritusprofessori Jukka Kekkonen analysoi oikeistopopulismin vauhdittamaa länsimaisten oikeusvaltioiden ja demokratioiden luisua kohti autoritaarisia hallintomalleja 2010-luvulta alkaen. ”Demokraattisen oikeusvaltion arvoperusta rakentuu ihmisarvon ehdottoman kunnioittamisen ja loukkaamattomuuden ajatukselle”, Kekkonen kirjoittaa esipuheessaan. Petteri Orpo uhrasi Kekkosen kuvaaman arvoperustan jo hallituskumppaneidensa kanssa askartelemassaan hallitusohjelmassa. Sitten käytiin saksin ja moukarein hyvinvointivaltion ja ammattiyhdistysliikkeen kimppuun kokoomuksen poliittisten tavoitteiden mukaisesti. KEKKONEN PAIKANTAA oikeusvaltion rapautumiskehityksen juuret 1970ja 1980-lukujen taitteen uusliberalismiin, jota sovelsivat erityisesti Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Britannian pääministeri Margaret Thatcher markkinatalousvetoisessa politiikassaan. Samoihin aikoihin alkoivat tuloerot länsimaisissa yhteiskunnissa toden teolla kasvaa. Demokratian rapautuminen näkyy Suomessa alhaisena äänestysaktiivisuutena, disja misinformaation yleistymisenä, riippumattomaan mediaan kohdistuvissa hyökkäyksissä ja poliittisissa virkanimityksissä. Kekkonen on niin ikään huolissaan yliopistolaitoksesta ja tutkitun tiedon asemasta. Sen lisäksi että Suomessakin tutkijoita uhkaillaan, maalitetaan, painostetaan ja ohjaillaan, heidät myös yksinkertaisesti sivuutetaan, kuten rajalain säätämisen yhteydessä nähtiin. Yhteiskunnallista päätöksentekoa ohjaa tutkitun tiedon sijaan hahmoton ”kansallinen turvallisuus”, johon voidaan vedota milloin missäkin tilanteessa. AIKOJEN HENGESSÄ valmisteilla on useita kansalaisten perusoikeuksia kaventavia lakiesityksiä, kuten kaavaillut uudistukset Rajavartio laitoksen toimivaltuuksiin, sotilasja siviilitiedustelulakeihin sekä Kelan valtuuksiin tarkistaa asiakkaidensa pankkitietoja. Käynnissä on myös oikeusprosesseja, joissa punnitaan perus oikeuksia, kuten oikeutta osoittaa mieltä (s. 21). Oikeusvaltiota nakerretaan monelta nurkalta. Turvallistamisen aikakaudella tulisi kuitenkin muistaa, että parasta turvallisuuspolitiikkaa on kestävä sosiaalipolitiikka. Yhteiskunta, jossa hyvinvointi jakautuu tasaisemmin ja kaikki kokevat osallisuutta, on vahvempi ja vakaampi. EMILIA MIETTINEN Turvallisuuden nimissä Pääkirjoitus N au sk a Mureneeko oikeusvaltio? Turvallisuuden nimissä N au sk a
Ronja Salmi Toimittaja ja kirjailija, yksi kulttuurimedia Piirin perustajista 1. LUIT TAANNOIN RAAMATUN, JA SYNTYI PORU. MIKSI PYHÄ KIRJA ON NIIN KUUMOTTAVA? Haluan tässä vaiheessa osoittaa syyttävällä sormella Helsingin ja Vantaan kaupunkeja ja heidän perusopetustaan 2000-luvulla, koska mä oon istunut elämänkatsomustiedon tunneilla ja siellähän näytettiin vain piirrettyjä. Vapaudun vastuusta sen osalta, että en ole ateistina oppinut kristinuskon periaatteita, sehän on täysin koululaitoksen vika, ja mä olen tässä vaan uhrina. 2. SIIRRYIT KIRJA-ALAN YLIJUMALAN ELI HELSINGIN KIRJAMESSUJEN OHJELMA JOHTAJAN PAIKALTA PYÖRITTÄMÄÄN LUKUPIIRIÄ JA UUTISKIRJETTÄ. ONKO LUKEMINEN NYT KIVEMPAA? No ainakin siitä maksetaan vähemmän. Mutta kun perustaa oman uutiskirjeen, niin voi lukea mitä lystää, eli siinä mielessä lukeminen on ainakin vapaampaa. Ja seurassahan on aina hauskempi lukea. Yhdessä lukeminen, vaikka monet sitä performatiiviseksi haukkuvatkin, kyllä se on meille maistunut. 3. HELSINGIN SANOMAIN SÄÄTIÖ LUMOUTUI KIRJAA LUKEVAN KOLLEGASI TUIJA SILTAMÄEN SÄÄRISTÄ JA HAKSAHTI ANTAMAAN TEILLE 50 000 EUROA. OLETTEKO VIELÄ HASSANNEET RAHAA SEKSIKKÄÄSTI LUKEMISEEN? Mehän ollaan kollegani Adile Sevimlin kanssa käyty kuntoportailla yhdessä. Me yritetään epätoivoisesti kuroa tätä Tuijan seksikkyyden etumatkaa kiinni, ja ollaan tehty paljon töitä sen eteen, että voitaisiin yltää Tuijan säärien tasolle. Tässä meitä on sponsoroinut Helsingin kaupunki, joka on rakentanut tänne ItäHelsingin puolelle myös näitä kuntoportaita, eli kiitos Helsingin kaupungille tästä rahoituksesta. Ja mitä rahoihin tulee, niin melkein kaikki on jo hassattu. Mutta samanaikaisesti meidän kolmen seksikkyys on aivan eksponentiaalisesti kasvanut. Se, onko näiden asioiden välillä sitten yhteyttä, jää vielä mysteeriksi. KOLME NOPEAA Si iri H alk o VIERASKYNÄ Aina mun pitää vaatia Ableismi on hyvinvointivaltiomme käyttöjärjestelmä. Normi on terve keho, muut joutuvat perustelemaan osallisuuttaan ja tarpeitaan jatkuvasti. Rojavaan toivotaan vakautta Lupaava uusi sopimus syntyi, mutta suomalainen kurdiaktivisti pelkää Syyrian vähemmistöjen puolesta. TEKSTI LASSI MURTO TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS ylipäätään tunnustetaan täysivaltaiseksi kansalaiseksi. Normikeho toimii mittapuuna, ja kaikki siitä poikkeavat joutuvat toistuvasti perustelemaan oikeutensa palveluihin, päätöksiin ja osallisuuteen. Suomi ratifioi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen (CRPD) vuonna 2016. Kyse ei ole julistuksesta, vaan oikeudellisesti sitovasta ihmisoikeussopimuksesta. Sen ytimessä on velvoite tehdä kohtuullisia mukautuksia, jotta vammaiset henkilöt voivat tosiasiallisesti ta Rojavassa ja Syyrian pohjoisosissa. Keskushallinnon hyökkäyksen aikana siviileihin kohdistui järkyttäviä väkivallantekoja. Syyrian joukot kertoivat avanneensa humanitaarisen käytävän kaupunkiin helmikuun ensimmäisenä päivänä. Syyrian väliaikaishallinnon presidentti Ahmed al-Sharaan johtama keskushallinto hyökkäsi tammikuun 2026 puolivälissä kurdien johtamia SDF:n joukkoja vastaan, koska neuvottelut SDF:n integroimisesta keskushallinnon armeijaan eivät edenneet. Kobanen kaupungin saartamisen lisäksi keskushallinto valtasi alueita KoillisSyyriassa. Kansainvälinen yhteisö on pysynyt laajalti hiljaa Rojavan alueen kriisin aikana. KONFLIKTILLA ON JUURENSA Syyrian sisällissodassa, joka syttyi maaliskuuskäyttää oikeuksiaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tämä ei ole harkinnanvaraista hyväntekeväisyyttä, vaan oikeuden toteutumisen edellytys. Juuri tässä kohtaa suomalainen hyvinvointivaltio kompastuu. Kohtuulliset mukautukset nähdään käytännössä usein lisäkustannuksina, poikkeuksina tai yksilöllisinä erityisvaatimuksina. Niistä neuvotellaan, niitä viivytetään ja niistä valitetaan. Oikeuksien käyttäminen sidotaan jaksamiseen: siihen, kuinka monta hakemusta ihminen kykenee tekemään, kuinka monta kielteistä päätöstä kestämään ja kuinka monta valituskierrosta läpäisemään. Oikeudesta tulee prosessi – ja prosessista yksilön kestokyvyn testi. ABLEISMI NÄKYY HARVOIN suurina skandaaleina. Se näkyy arjessa. Siinä, miten vammainen vanhempi joutuu viranomaisprosesseissa toistuvasti todistamaan kelvollisuuttaan sa 2011. Se sai alkunsa osana Arabikevään mielenosoituksia, kun kansalaiset protestoivat Bashar al-Assadin hirmuhallintoa vastaan. Mielenosoitukset muuttuivat aseelliseksi konfliktiksi eri osapuolten välillä. Al-Sharaa oli mukana syrjäyttämässä Bashar al-Assadin hallintoa vuoden 2024 lopulla, ja hänet nimettiin Syyrian siirtymäkauden presidentiksi tammikuussa 2025. Ahmed al-Sharaan hallinto on alusta asti tavoitellut yhtenäistä Syyriaa, jossa eri alueet ja näiden sotilasjoukot olisi integroitu keskushallinnon alaisuuteen. On epäselvää, mitä integraatio tulee käytännössä tarkoittamaan kurdeille. Presidentti al-Sharaa on luvannut taata vähemmistöjen oikeuksien toteutumisen Syyriassa. Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja kurdi aktivisti Gashaw Bibani ei usko, että näin tulee tapahtumaan. Hän nostaa esiin al-Sharaan S uomalainen hyvinvointivaltio rakentuu oletukselle terveestä, toimintakykyisestä ja omatoimisesta kansalaisesta. Tämä oletus on niin syvällä rakenteissa, ettei sitä useinkaan huomata. Järjestelmää pidetään neutraalina – kunnes se ei toimi. Silloin vika paikannetaan yksilöön. Tätä kutsutaan ableismiksi. Ableismi ei ole vain yksittäisiä asenteita tai syrjiviä tekoja. Se on järjestelmän perusta. Se määrittää, millainen keho nähdään normaalina, millainen toimintakyky riittävänä ja kuka P erjantaina 30. tammikuuta uutisoitiin, että sopimus kurdien johtamien SDFjoukkojen sulauttamisesta vaiheittain osaksi Syyrian keskushallintoa Rojavassa oli syntynyt. Rojava on kurdien itsehallintoalue Pohjoisja Itä-Syyriassa ja neuvotteluja sen integroimisesta muuhun Syyriaan on käyty jo pitkään. Nyt solmittuun sopimukseen kuuluu, että keskushallinto ottaa haltuunsa Hasakan ja Qamishlin kaupungit. Sopimuksen myötä keskushallinto lopettaa myös kurdienemmistöisen Kobanen kaupungin saarron, joka on johtanut humanitaariseen kriisiin. Tammikuussa alkaneen saarron aikana kaupunki on ollut ilman vettä ja sähköä keskellä vaikeita talviolosuhteita. Ihmisoikeusjärjestö Genocide Watchin mukaan neljä lasta on kuollut hypotermiaan saarron aikana, ja se varoitti tammikuussa kansanmurhas
1 / 2026 • 9 Karstein Volle Oikaisuja Toisin kuin Voiman 9/25 Suomi– Venäjäseurasta kertovassa jutussa kirjoitimme, opetusja kulttuuriministeriö ei lakkauttanut Suomen Pietarin instituuttia ja Kulttuurifoorumitoimintaa. Seura, joka hoiti kumpaakin ministe riön rahoituksella, ei alaisuudessa, päätyi keskusteluissaan ministeriön kanssa yhteis ymmärryksessä Pietarin instituutin lakkauttamiseen ja Kulttuurifoorumi toiminnan keskeyttämiseen. Venäjän laajamittainen hyökkäys käynnistyi 24.2., ei 22.2.2022. Toisin kuin Voiman 8/25 Georgiasta kertovassa jutussa kirjoitimme, alueen nimi on Kaukasia, ei Kaukasus, joka on alueen vuoriston nimi. Lisäksi Venäjän hyökkäys yksipuolisesti itsenäiseksi julistautuneeseen Etelä-Ossetiaan oli jatkoa sekä pitkään jatkuneille väkivaltaisuuksille että eskalaatiolle, jonka seurauksena Georgian armeija eteni alueen pääkaupunkiin. Georgialainen unelma -puolue ei myöskään levittänyt äärioikeistolaista venäjä mielistä propagandaa heti perustamisestaan läh tien, vaan vasta 2020-luvulla. huoltajaksi – ikään kuin toimintarajoite tekisi ihmisestä automaattisesti huonomman vanhemman, kasvattajan tai vastuunkantajan. Se näkyy hoito polulla, jossa huomio kiinnittyy herkästi rajoitteisiin eikä toiveisiin: haluun opiskella, tehdä työtä, rakastaa ja perustaa perhe. Ja se näkyy pienissä, mutta toistuvissa tilanteissa, joissa esteettömyyden puute kuitataan kehotuksella: ”pyydä apua”. Kyse ei ole hallinnollisesta lipsahduksesta, vaan vallankäytöstä. Kun kohtuulliset mukautukset jätetään tekemättä, oikeudet eivät vain viivästy – ne käytännössä evätään. CRPD ei edellytä täydellistä järjestelmää, mutta se edellyttää tahtoa purkaa esteitä. Tahto puuttuu silloin, kun normikehon ehdoista pidetään kiinni hinnalla millä hyvänsä. ABLEISMI PERUSTUU HARHA AN: ajatukseen, että terve keho on pysyvä olotila. Todellisuudessa kehot ovat hauraita. Sairaudet, vammat, mielenterveyden haasteet ja ikääntyminen koskettavat meitä kaikkia ennemmin tai myöhemmin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin kolmanneksella työikäisistä on jokin terveysongelma, joka vaikuttaa arkeen. Silti yhteiskunta toimii usein kuin kyse olisi harvinaisesta poikkeamasta. Hyvinvointivaltion ongelma ei ole se, että tukitoimet puuttuisivat. Ongelma on, että se tukee väärin. Se palkitsee pärjäämisestä ja rankaisee hauraudesta. Ableismi toimii hyvinvointivaltion näkymättömänä käyttöjärjestelmänä: se ohjaa päätöksiä, mutta pysyy piilossa, kunnes joku vaatii oikeuksiaan ihmisoikeussopimuksen nojalla. Yhteiskunta, joka kutsuu itseään hyvinvointivaltioksi mutta rakentuu vahvojen ehdoilla, ei ole ristiriidassa arvojensa kanssa – se paljastaa ne. Kirjoittaja on SMA Finland ry:n hallituksen puheenjohtaja sekä Heta-liitto ry:n valtuuston jäsen. SMA Finland ry on spinaalista lihasatrofi aa sairastavien ja heidän läheistensä yhdistys ja Hetaliitto ry on Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto ry. VALTIO RANKAISEE HAURAUDESTA. taustan jihadistisessa terroristijärjestö al-Qaidassa ja sanoo, että Lähi-idässä on nähty esimerkkejä siitä, millaisia seurauksia fundamentalismilla on. ”Al-Sharaa antaa nyt kurdeille ja muille vähemmistöille samat takuut kuin Taleban aikanaan Afganistanissa. Siellä esimerkiksi naisten oikeuksia on sittemmin rajoitettu merkittävästi.” VUONNA 2025 YK ja Yhdysvallat lakkasivat määrittelemästä al-Sharaan terroristiksi. Yhdysvallat on Donald Trumpin johdolla siirtynyt tukemaan keskushallintoa viimeisen vuoden aikana, mikä on osin mahdollistanut hyökkäykset kurdialueille. Helsingin yliopiston tutkija Tiina Hyypän mukaan Yhdysvaltojen rooli on keskeinen siinä, että sopimus integraatiosta syntyi. ”Kun Yhdysvallat alkoi tukea SDF:n sijaan keskushallintoa, kävi sel väksi, että sotilaallinen ja alueellinen integraatio tulee tapahtumaan.” Bibani pelkää, että Rojavan alueen kurdit ja muut vähemmistöt jäävät sopimuksesta huolimatta oman onnensa nojaan. ”Kurdit suojelivat muuta maail maa Isikseltä. He ovat olleet useita kertoja historian aikana sen lupauksen varassa, että asioiden hoitaminen hyvin johtaa jonkinlaiseen itsehallintoon, jota länsi tukee.” Maailman huomio kiinnittyi Kobanen kaupunkiin vuosina 2014–2015, kun kurdijoukot taistelivat siellä terroristijärjestö Isisiä vastaan. Kobanen taistelut olivat keskeisiä Isisin kukistamisessa. ”Nyt kurdit kokevat tulleensa petetyiksi.” AIEMMIN SOLMITUT sopimukset ovat rauenneet yksi toisensa jälkeen. Tiina Hyyppä arvioi, että sopimuksen syntyminen on kuitenkin edistysaskel. ”Sopimuksessa on monta kohtaa, joista voidaan vielä joutua neuvottelemaan uudelleen. Mutta neuvottelu itsessään ei ole huono ratkaisu. Väkivaltaan ajautuminen olisi raskasta molemmille osapuolille ja etenkin siviileille.” Rojavan alueen tilanteen vakauttaminen on ensisijaisen tärkeää erityisesti siviilien vuoksi. Sekä Hyyppä että Bibani toteavat, että Syyrian epävakaus lisää myös Isiksen toimintamahdollisuuksia. Bibani sanoo, että mikäli näin tapahtuu, jihadistisen väkivallan uhka kasvaa sekä Lähi-idässä että Euroopassa. Hyyppä korostaa, että Syyrian kurdien oikeudet pitää turvata. Bibanin mukaan EU on kuitenkin ollut sokea sille, miten väliaikainen hallinto suhtautuu Syyrian vähemmistöihin. Hänen mukaansa EU:n ei tulisi antaa Syyrialle varoja maan jälleenrakentamista varten aikana, jona al-Sharaan hallinto johtaa maata. ”EU:n ei pidä ra hoittaa tahoa, joka on jo nyt syyllistynyt rikoksiin ihmisyyttä vastaan.” QAMISHLI S Y Y R I A T U R K K I I R A K KOBANE AL HOL HASAKA S Y Y R I A AK Rojavan alueet Syyriassa.
10 • 1 / 2026 Päivätyötään sosiaalialalla tekevä räppäri Julma Henri kertoo uudella levyllään kulkemastaan polusta ja pohtii, miksi miehet voivat pahoin. M iesten pahoinvointi ja ongelmat näkyvät monessa paikassa: uutisotsikoissa, väkivaltatilastoissa ja vankiloissa. Ne kuuluvat ja näkyvät myös taiteessa, kuten esimerkiksi Julma Henrin tuotannossa. Hänen vuonna 2007 ilmestynyt AlQaida Finland -esikoislevynsä herätti huomiota jo pelkästään nimellään ja oli poikkeuksellisen vihainen kokonaisuus jopa räp-genressä, jossa on totuttu vihaisiin tarinaniskijöihin. Kommando pipolla kasvonsa peittävän ja suku nimensä salaavan Julma Henrin tunteet kuuluivat sanoitusten ohella myös siinä, kuinka sanat sanotaan. Ulkoja ilmaisumuotonsa puolesta Julma Henri edustaa maskuliinisuuden stereotypiaa, jota monet pitävät uhkaavana. Eletyn elämän kuvaukset ovat karuja, mutta myös monille samastuttavia tai tunnistettavia. Uhoavan pinnan alta löytyy kuitenkin muutakin kuin vihaa, ja nyt Henri pyrkii ymmärtämään sitä, kuinka hänestä tuli hän ja kuka hän oikeastaan on. ”Miehet ja pojat eivät kasva tyhjiössä. Ja jostain syystä lopputulos on usein tietynlainen”, Henri toteaa. ”Tietynlainen” viittaa muun muassa mainittuihin väkivaltatilastoihin, joissa miehet ovat yliedustettuina niin tekijöinä kuin uhreinakin. Miehet kuolevat naisia nuorempina ja vangeista valtaosa on miehiä. Vaikka miehet ovat pitkälti päässeet määrittämään yhteiskuntamme ja sen valtarakenteiden muodon ja asennon, ei siitä ole seurannut maailmaa, joka päästäisi kaikkia miehiäkään helpolla. Kotipihassa meidän Polaris / Ei niitä ollu vielä kellään / näillä ajetaan kilpaa / Nopeempi ku kukkaan / Parempi ku mikkään. [Polaris] Helmikuussa ilmestyvän Julma Henrin Polaris-albumin avaava nimikappale palaa takaisin alkuun. Rovaniemellä eletty varhainen lapsuus näyttäytyy nostalgisena ja isän moottorikelkka ihmeellisenä. Kunnes 1990-luvun lama iski ja veti maton alta. ”Meidän suvun kaikki miehet olivat yrittäjiä. Sitten kun lama tuli, kaikilta meni kaikki mitä vaan voi mennä. Tietenkin myös isovanhemmat olivat taanneet niitä lainoja ja niiltäkin meni kaikki. Me kaikki asuimme samassa rivitalossa ja sitten kaikki erosivat ja muuttivat jonnekin. Me muutettiin Ouluun.” Vasta koulun aloittanut Henri ei tietenkään tuolloin ymmärtänyt syitä seurauksille ja se, että ”on devalvoitu markka ja on valuuttalainoja” oli jotain aikuisten maailmaan kuuluvaa. Ei hän tiennyt mitään siitäkään, kuinka pankit ennen romahdusta oikein soittelivat yrittäjien perään, että ”tulkaapa hakemaan lisää sitä lainaa” ja kuinka nämä lainat sitten devalvaation jälkeen kaatuivat päälle kuin tonni tiiliä. ”Ennen laman iskemistä oli tosi hulppeat ajat. Oli rahaa ja vaikka mitä etelänmatkoja. Sitten se muuttui ja monet meni huonoon kuntoon. Voin sanoa mun ikäluokasta, että aika moni meni helvetin huonoon kuntoon.” Omaa elämänkaarta läpikäyvä levy syntyi puoliksi sattumalta. Eräs mieleenpainuva tapaus johti ensin kappaleen Sininen kirjoittamiseen: Hen ri oli konsertissa, jossa toisen yhtyeen taustakankaan video meni sekaisin ja näytti ”pelkkää sinistä, blue screen of deathia”. Microsoftin käyttöjärjestelmissä se merkitsee vakavaa järjestelmävirhettä, koko systeemin romahtamista. ”Siinä ne mustat hahmot seisoivat sinisen ison kankaan edessä. Aloin miettiä, miten vahvasti sininen oli poikien väri joskus 80-luvulla ja koko sen ajan macho-elämää. Että minkälaisen mankelin läpi meidän koko ikäpolvi on kulkenut tietämättään.” Ei tältä tunnu enää miltään / Tää on jo ihan valmis / Tää vain hakkaa ja tappaa / Kaikki maton alle / Kaikki maton alle [Sininen] Henri oli kahdeksan, kun perhe muutti Rovaniemeltä Ouluun. Iän myötä meTEKSTI JARI TAMMINEN KUVA NAUSKA 10 • 1 / 2026 Miehen kriisi
F ilosofi Herakleitos pohti 540 eaa., ettei pidä miettiä pelkästään, mitä on ja miksi on mitä on, vaan pitää ajatella myös miten ovat ne, mitä ovat. Ai miten? ”Kaikki virtaa”, hänellä välähti. Herakleitoksen mukaan alati jatkuvaa muutosta piti seurata. Sitä pystyy ymmärtämään vastakohtien, asian eri puolien, kautta: terveyteen liittyy sai raus eli terveys on olotila, josta puuttuu sairaus, ja päinvastoin, ja suolainen meri on pahaa ihmiselle mutta hyvää kalalle. Platonin luolavertauksen ihmiset jököttävät kahlehdittuina ja erehtyvät luulemaan luolan seinään heijastuvia varjoja ainoaksi todellisuudeksi. Filosofi kykenee murtamaan nuo kahleet ja seuraamaan tarkemmin ajan virtaa, Platon ajatteli. HERAKLEITOKSESTA VILAHTI REIPPAAT 2 567 vuotta kun oli ilmestyvä Voiman numero 10/2005. Siinä Jani Kaaro kertoi, miten kaukana kotoa palvelevat yhdys valtalaiset sotilaat pyysivät kotiväkeä jättämään mainokset lähettämiinsä videonauhoihin, koska ne olivat sotilaille tärkeitä. ”On virhe ajatella mainoksia vain brändien luomisena”, Kaaro pohti. ”Mainokset eivät liity tuotteisiin. Ne liittyvät meihin. Ne ovat taikaa. Ne puhaltavat meihin elämän.” Jani Kaaro löysi juttuunsa antropologiasta ulottuvuuksia. ”Papua-Uudessa-Guineassa eräs kansa uskoo, että heidän maailmansa vieressä on toinen samanlainen maailma, mutta näkymätön. Jos minä kuuluisin tuohon kansaan, siinä näkymättömässä maailmassa olisi toinen minä. Näkymätön maailma olisi eräänlainen peilikuva – varjomaailma. Se, mitä toinen minä tekee varjomaailmassa, vaikuttaa tämän maailman minään.” Papua-Uudessa-Guineassa linkkejä maailmojen välillä olivat metsän äänet. Vuoden 2005 Kaaron maailmoja erotti televisio, pömpeli, josta jo tuolloin kuvat virtasivat kuin Herakleitoksen maailmassa kaikki ja jota monet ihmiset tuijottavat kuin Platonin vangit luolan seinää. ”Kun ihminen avaa television ja tuo tyyppi syö jugurttia ja tuo tyttö juo CocaColaa, se on sinun kadonnut varjosi, ystävä hyvä. Kaikki mainokset, valmiiksi nauretut viihdeohjelmat, koko suuri ja mahtava televisio on varjomaailmaamme. Katsomme illasta toiseen varjoja ja varjot katsovat meitä.” VUODEN 2026 VARJOMA AILMASSA riehuvat tekoäly ja pimeät algoritmit. Lapsista huolestuneet kansalaiset pyrkivät rajoittamaan lasten pääsyä varjomaailmaan, sillä lapsille varjot ovat joskus hengenvaarallisia. Vain Ylen Aamun Digiraadin näennäisviisaat ihmiset pitävät rajoituskaavailuja turhina, kun ei niitä kuitenkaan voi valvoa, he toistelevat. He pitävät netin varjomaailmaa sekä ylimaallisen vahvana että sellaisena, jota lapsikin tarvitsee. Tukikohdan sotilaat arvostivat kokista enemmän, kun näkivät onnellisen varjonsa, mainoksen ihmisen, juovan sitä. Television varjomaailma toimii markkinoiden kannalta hyvin. Ei kai siellä olisi mainoksia, jos homma ei toimisi. Netin uumenissa varjomaailman algoritmit kertovat alati vajavaisille ihmisille mitä pitää juoda, ketä äänestää, miten aloittaa uusia sotia ja mistä tornista hypätä. TEKSTI IIDA SIMES VARJOJEN MAAILMAT Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. Ud om un ich , W ikim ed ia C om m on s (C C BY -SA 4.0 ) Papua-Uuden-Guinean asukkaita – tai heidän varjojaan. no muuttui ja päihteet sekä pahoinvointi tulivat monipuolisen tutuksi. Paska kaupunki -kappaleen kuvaus Oulusta kertoo sittemmin Helsinkiin muuttaneen muusikon vahvasta viharakkaussuhteesta nuoruuden ja varhaisaikuisuuden kotikaupunkia kohtaan. ”Oulu on lopulta aika pieni paikka ja kun siellä kulkee, niin koko ajan tulee mieleen, että tossa oli se, tässä oli tuo ja tää oli se. Mutta siellä oli paljon porukkaa, jolle ei käyny hyvin. En pysty sitä silottelemaan niin, että kaikki olisi mennyt mahtavasti ja tosi hyvin. Jos jengii on kuollut, niin ei kaikki hyvin mennyt.” Nuoruutensa Oulun ilmapiiriin vaikuttaneista asioista Henri nostaa keskeiseksi työttömyyden ja sen tuoman toivottomuuden. Myös umpimielisyyttä ja näkyvää rasismia riitti. Joitain vuosia myöhemmin tunnelmaan vaikutti myös se, että ravintolansa ovella harjoitetusta etnisestä syrjinnästä tuomittu Jouni Lanamäki omisti ”kaikki kaupungin yökerhot ja melkein kaikki kapakat”. ”Se oli se kulttuurinen ilmapiiri, missä kasvoin. Sitten jengi hiljalleen vaan hukkui ja turtui siihen paskaan ja kaljanlitkuun. Nuorempi konna kasvaa isommaksi konnaksi ja sitten sitä huomaakin olevansa se paatunein ukkeli. Sillä lailla”, Henri arvioi tarjottua polkua. Koska historialla on tapana toistaa itseään juuri väärillä tavoilla, ovat työttömyyden ja rasismin kaltaiset ongelmat ajankohtaisia myös nyt. Kun Henri kirjoitti levyn ensimmäisiä kappaleita, eivät Petteri Orpon ja Riikka Purran hallituksen leikkauspolitiikan vaikutukset vielä näkyneet täydellä teholla. Nyt on kuitenkin selvää, että hallitus on toimillaan ollut syöksemässä Suomea entistä syvempään lamaan. Työttömyys ja konkurssien määrä ovat huidelleet ennätyslukemissa. ”En kuvitellut, että hallitus pystyisi sössimään näin paljon näitä hommia. Että voisihan sitä jotakin oppia siitä, kuinka pitkiä ne 90-luvun laman jäljet ovat. Nyt olisi tärkeää, että saataisiin pidettyä perheet hyvässä kunnossa ja että sieltä tulisi onnellisempia seuraavia sukupolvia.” Baariin perjantaina / Baariin lauantaina / Baariin sunnuntaina hautajaisten kautta. [Paska kaupunki] Vuonna 2010 Julma Henri julkaisi Psykoterapia-levyn, joka on pikaisella kuuntelulla yhtä ahdistuksessa vellomista. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Levyn sanoitukset on nostettu päihdevieroituksessa käytettävästä materiaalista, ja se oli osa Henrin sosionom iopintojen päättötyötä, vaikkakaan asiasta ei yleisölle erikseen tiedotettu. Kannustimena konseptilevylle toimi huomio siitä, että päihdeja mielen terveysongelmista kärsimisen ohella Rikosseuraamusviraston arvioi den mukaan jopa 80 prosenttia vangeista kärsii lukemisen, kirjoittamisen ja tarkkaavaisuuden häiriöistä. Vuonna 2012 Henri selitti levynsä tarkoitusta seuraavasti: ”Ne eivät voi hankkia tietoa kirjoista, koska eivät pysty keskittymään lukemiseen. Rivit pomppivat. Vankilassa, kun ei ole muutakaan tekemistä, voi laittaa CD:n pyörimään ja kuunnella ajatuksella vaikka yhden kappaleen ja tuumia että: ’Jaa, ahistuksessa on nää ja nää oireet ja se johtuu siitä ja siitä’”. Jotain hieman samanlaista voi löytää myös Polaris-levystä. Sillä Julma Henri käsittelee omien kokemustensa kautta miehisyyteen liittyviä ongelmia, niiden syitä ja hieman myös sitä, kuinka voisimme oppia käsittelemään tunteitamme ja olemaan paremmin tasapainossa ympäristömme kanssa. Vaikka viesti ei itsessään ole uusi, tulee se tällä kertaa suunnasta, joka saattaa puhutella uudenlaista yleisöä. Puhuessaan omista kokemuksistaan Henri samalla uskoo puhuvansa laajemmasta ongelmasta. ”Usein paljastuukin, että uhon taustalla on jotakin omia haavoja ja ajatus, että täytyy muita höykkyyttää, kun on itse saanut kurmuutusta.” Päivätyökseen päihdeja mielenterveysongelmien kanssa kamppailevien kanssa työskentelevänä hän myös uskoo oikeasti tietävänsä, mistä puhuu. ”Suomalaisista moni on tietämättäänkin masentunut ja luulee, että se on vain osa heidän persoonaansa. Ylipäätään tuntuu, että traumoistakin puhutaan kuin niitä tulisi vain jossain sodassa, eikä kenellekään tässä meidän pihapiirissä tai naapurustossa. Vaikka ne ovat tosi yleisiä.” Musta tuli kova / Musta tuli kaikki se, jota joskus lapsena vastustin. [Amygdala] Levyllä ja lavalla kuultava Julma Henri on jonkinlainen versio sirpaleesta oikeaa Henriä. Vaikka monet Julma Henrin tarinoista ja kuvatuista kokemuksista ovat Henrin omia, ei yhtäläisyys tietenkään ole sataprosenttinen. Kysymykseen siitä, onko Julma Henri sepitettä, Henri vastaa ”toivottavasti”. Toisaalta pääseminen Julma Henri -hahmoon on vaivatonta, ”ei mun tarvitse ihan hirveästi mielikuvaharjoitella sitä.” ”Levyä tehdessä havahduin siihen, kuinka liityn itse siihen levyn kertomaan tarinaan. Ensin koin itseni siitä ulkopuoliseksi, mutta sitten tajusin, että tämähän on minun tarinani. Ja kaikesta koetusta toipuminen on se rankin osa prosessia.” Hän ei tarkoita menneitä perkaavaa levyä minkäänlaiseksi puolustuspuheeksi. ”Enemmänkin semmoiseksi tietoa antavaksi, että näitä vaikuttimia on ollut.” Sävy ei ole paasaava, vaan toteava. Henri ei kaipaa esimerkiksi muille siitä, kuinka rämmitään vaikeuk sien kautta voittoon, eikä hän myöskään halua jakaa ”korneja ja päälle liimattuja henkisen valmentajan oppeja”. Ei hänellä olisikaan kerrottavaksi mitään suuria totuuksia. ”Olen edelleen siinä suonsilmäkkeessä. Ehkä kuitenkin olen oppinut kelluskelemaan enkä uppoa sinne suohon.”
12 • 1 / 2026 12 • 1 / 2026 To im itu kse llist a ain eist oa
1 / 2026 • 13 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Tutkijan mukaan ihmiset eivät voi saavuttaa tasapainoa ympäristönsä kanssa ennen kuin ovat oppineet havannoimaan sitä. Ihmiskeskeinen maailmankuva kuitenkin estää tämän. Katse ihmisestä MEITÄ KANNUSTETAAN TAVOITTELEMAAN PIKARUOKAONNELLISUUTTA. To im itu kse llist a ain eist oa K un IltaSanomat halusi seurata sikojen matkaa syntymästä ruokapöytään, esitteli Atria ilomielin tiluksiaan. Tosin teurastamoon ei toimittajaa tai kuvaajaa päästetty. Nurmon lihatehtaan tuotantopäällikkö totesi, että ”ihmiset järkyttyisivät. Monet ovat nykyään niin vieraantuneita, mistä ruoka tulee”. Vuosittain miljoonia euroja mainontaan käyttävällä Atrialla olisi tietenkin mahdollisuus vaikuttaa asiaan ja kertoa eläintuotannosta rehellisesti. Jotkut tulkitsivat tilanteen niin, että ”kaupunkilaiset eivät ymmärrä luontoa”, mutta tämä ei oikein kelpaa selitykseksi. Atrian teurastamolla nähty – tai oikeastaan näkemättä jäänyt – on vain sivujuonne isommassa ongelmassa: ihmiskeskeisen maailmankuvan myötä kykymme nähdä muiden eläinja kasvilajien, siis elämän itsensä, itseisarvo on heikko. Ekososiaalisesta kasvatuksesta vastikään väitellyt tutkija Sami Keto on perehtynyt ihmiskeskeiseen ajatteluun, ja hänen mukaansa ympäristökriisi ja eläinteollisuus ovat seurausta siitä, että keskitymme liikaa itseemme. Omaa napaa kaivellessa olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa elinympäristömme kyky ylläpitää meidän – ja monien muiden – elämää romahtaa. ”Ihmiskeskeisestä ajattelusta luopuminen voisi tuoda paljon hyvää yksilöille ja yhteisöille. Se voisi esimerkiksi avata merkityksellisyyden kentän, jonka olemme vähän kadottaneet.” Kedon mukaan monet sosiaalisetkin ongelmat ovat seurausta siitä, että ihmiset kokevat heikkoa yhteyttä toisiinsa ja maailmaan yleensä. ”Yksinäisyys ja merkityksettömyyden kokemukset on yleisiä ja meitä kannustetaan tavoittelemaan tämmöistä pikaruoka-onnellisuutta. Että saa hetkellisesti hyvän tunteen, mutta silti elämä tuntuu tyhjältä.” Vaillinainen ymmärrys Kestävä ja elinkelpoinen tulevaisuus edellyttäisi Kedon mukaan sitä, ettemme pyri kontrolloimaan luonnon prosesseja, vaan että eläisimme niiden mukana. Hän myös toteaa, että kykymme ymmärtää kokonaisuuksia on lopulta melko rajoittunut. ”Meillä on hirveän hienostuneita tapoja tehdä tieteellistä tutkimusta. Tutkimus kuitenkin kertoo meille vain pienen osan maailmasta ja toisten lajien elämästä tai ekosysteemien toiminnasta.” Keto kuvailee tilannetta vertauskuvan avulla. ”Olemme pimeässä huoneessa ja meillä on otsalamppu, jonka voimme kohdentaa yhteen kohtaan kerrallaan. Pystymme havainnoimaan tarkastikin valaistua kohtaa, mutta emme oikeastaan tiedä, kuinka iso se huone on tai mitä kaikkea siellä on. Koko huone ei tule koskaan valaistuksi.” Kedon tutkimalla ekososiaalisella ajattelulla viitataan ajatteluun ja toimintaan, jossa luonnon hyvinvointi nähdään erottamattomana osana ihmisen hyvinvointia. Tuota maailmankuvaa ei ole Kedon mukaan mahdollista saavuttaa ilman, että hylkää ihmiskeskeisyyden. Helppoa se kuitenkaan ei ole. Kedon mukaan ihmiskeskeinen maailmankuva on rakennettu Suomen kaltaiseen moderniin länsimaiseen yhteiskuntaan pitkän ajan kuluessa, ja niinpä ajatus on syvällä kulttuurisissa hegemonioissa ja narratiiveissa.”Sen varaan on rakennettu antiikin fi loso fi a, kristillinen teologia ja myöhem min uuden ajan tieteellinen maailmankuva. Nämä ovat rakentaneet kerroksellisuutta, joka näyttää täysin läpipääsemättömältä. Uskomuksia kuitenkin ylläpidetään kertomusten kautta ja vähitellen kertomuksetkin muuttuvat.” Luonto välineenä Yksi asia, jossa ihmiskeskeisyytemme näkyy on se, kuinka ympäristö nähdään usein ensisijaisesti tai pelkästään resurssina. Luonnon arvo on siis välineellinen. On normaalia puhua vaikka ”ekosysteemipalveluista”, joilla tarkoitetaan luonnon ihmiselle tuottamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä kuten ruokaa, puhdasta vettä ja ilmaa sekä inspiroivia maisemia. Tämä ajattelu tuntuu osaltaan johtavan siihen, että myös asiantuntemuksen koetaan syntyvän näiden ”resurssien” omistuksesta ja oikeanlaisesta hyödyntämisestä. Eläintuotannon epäkohtia kritisoivia vähätellään sillä perusteella, että he eivät ole itse tuottajia eivätkä siten voi ymmärtää aihetta. Samoin metsäaktivistien ja -tutkijoiden viestejä vähätellään vetoa malla siihen, etteivät he ole metsänomistajia. Keto huomauttaa, että tutkimuksissa on kyllä osoitettu, että muunlajisten eläinten kanssa tekemisissä oleminen ja luonnossa vietetty aika usein todellakin lisää niiden arvostusta. Vuorovaikutus tukee ymmärryksen kasvamista. Ei kaikki läheisyys kuitenkaan automaattisesti auta. ”Jos vuorovaikutus tapahtuu vaikka broileritilalla, on asetelma melko välineellistävä. Mikäli haluamme tähän jonkun analogian, niin onko vaikka orjien kanssa päivittäin tekemisissä ollut orjanomistaja oikeasti oppinut tuntemaan orjia?” Luonnon tarkastelu välineellisen arvon kautta on näkynyt myös keskustelussa sudenmetsästyksestä. Metsästystä on perusteltu toistuvasti sillä, että vaikkapa suden tappama hirvi menee, no, hukkaan, koska se ei päädy ihmisen pakastimeen. Ongelma ei siis niinkään ole se, että hirvi on kuollut, vaan se, että ihminen ei hyödy tuosta kuolemasta. Suomessa on sitten tähän vedoten tapettu susia joko luvalla tai luvatta, ja esitetty se tasapainon palauttamisena. ”Tutkimuksista kuitenkin tiedetään, että ihminen metsästäjänä ei pysty korvaamaan susien paikkaa ekosysteemissä. Hieman lähemmäksi pääsisi, jos ihmiset eläisivät kiinteästi osana sitä metsäekosysteemiä, mutta sellainen, että metsästäjä menee metsään ja tulee pois, ei korvaa sutta, joka on läsnä metsäekosysteemissä koko ajan.” ”Metsänhoidoksi” ja ”kannanhoidoksi” kutsuttu onkin pääosin hyvin pistemäistä ja kaukana oikean tasapainon tavoittelusta. Pitkä tie Ympäristökriisin käsittely ymmärrettävästi ja väistämättä herättää myös ristiriitaisia tunteita. Tieto akuutista uhasta horjuttaa turvallisuuden tunnetta ja ymmärrys siitä, että olemme mokanneet oikein kunnolla, tuntuu pahalta. Olisi omituista, mikäli avoimesti kohdattuna ympäristökriisi ei herättäisi surua. Jotkut ovat sitä mieltä, että erityisesti lapsia ja nuoria pitäisi suojella ikäviltä aiheilta. Keto pitää ”todella outona” ajatusta, että ilmastoahdistukselta varjelemisen nimissä lapset pitäisi houkutella jopa harhaisen todellisuuskäsityksen piiriin. ”Jos olemme talossa, joka syttyy palamaan ja lapset huomaavat tulipalon, tilanne aiheuttaa ahdistusta ja hätääntymistä. Onko vanhempien tehtävä kertoa lapsille vain, että ’ei hätää, kaikki on hyvin’?” Pikemminkin vanhempien sukupolvien edustajat pitäisi saada havahtumaan tutkittuun käsitykseen todellisuudesta. ”Lapset ja nuoret eivät tietenkään ole monoliitti, mutta tutkimusten mukaan nuoret suhtautuvat ekologiseen kriisiin keskimäärin paljon vakavammin ja suuremmalla huolella kuin vanhemmat sukupolvet.” Siksi aiheen käsittely myös osana opetusta on tärkeää. Keto toteaa, että kasvatus ja opetus ovat osa ongelmaa silloin, kun ne uusintavat ongelmallisia todellisuuskäsityksiä. ”Tietenkin lapsetkin poimivat niitä viestejä siitä, että ’ihmiset eivät ole eläimiä’ ja et tä ’eläimet eivät ole niin arvokkaita’. Ne vähitellen vahvistuvat ja muuttuvat kaiken läpäiseväksi ihmiskeskeisyydeksi.” Ajattelutavat ja käytännöt voivat kuitenkin muuttua, eivätkä vaikeat tunteet ole pelkästään pahasta. ”Vaikeat tunteet kertovat meille todellisuudesta ja ristiriidoista. Jos niiltä yritetään suojata lapset täysin, niin siinä tehdään hallaa lapsille itselleen. Ne ovat myös sellaisia tunteita, jotka motivoivat meitä toimimaan epäkohtien korjaamiseksi.”
Lisätiedot ja liput www.jurkka.fi ESITYKSET 18.3.–14.4.2026 PANTTERI JA MINÄ 12.2. I 13.2. I 15.2. I 17.2. I 19.2. I 22.2 www.konepajannayttamo.fi www.konepaj aj a annayttamo.fi KUKAAN EI ELÄ IKUISESTI – EI EDES KUSIPÄINEN DIKTAATTORI. ENSI-ILTA 7.2.2026 Förgät mig MILJA SARKOLA Tekstitys suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. We offer English mobile surtitles. svenskateatern.fi Miksi minua kauhistuttaa ajatus, että minut muistetaan? Enkö elä, ole elänyt, jos en jätä muistijälkiä, joissa on nimeni? 18.2.–11.4.2026 KATASTROFIKOMEDIA KAHDELLE NÄYTTELIJÄLLE RAUTATIENKATU 13, LAHTI
WWW.VIIRUS.FI | BILJETTER@VIIRUS.FI VÄLIMERENKATU 14, 00220 HELSINKI G E O R G E O R W E L L D OV E S A N D B L O O D S V E R S A I L L E S K ABRELL / MANNINEN / VÄ ÄTÄNEN LA AKSO / PYSTYNEN / NENONEN ELINA PIRINEN SORJANEN / VIRTANEN 10.1.-11.2.2026 ANTONIA-PALKINNON VOITTAJA 2025 MONOLOGI, KIERTUE 20.3.-27.4.2026 GUEST SWEDISH ASSHOLE KARLBERG / ATARAH / NSAMBU / REHN / PALMU / SALMINEN / YEBOAH / MINN / FEAT. AKADEMISKA SÅNGFÖRENINGEN MARTHAS HUS OLOF RUNSTEN TO BE BRUTALLY HONEST 2.0 JESSICA PIASECKI / SAMULI EMERY ASHLA HOMA SHOKRI & TYÖRYHMÄ PUIJA SUVI KEMPPAINEN H A N N A R Y T I W I L H E L M G R O T E N F E LT V I L M A V A N T O L A J U S S I U L K U N IE M I P E R T T U S A K S A LAULAVAT SADEPISARAT Musikaalin ensi-ilta 9.9.2026 Kansainvälinen esittävän taiteen festivaali lapsille ja nuorille pääkaupunkiseudulla 14.–22.3.2026 bravofestivaali.fi Nimetön 1 1 29.1.2026 9.39 MAAN JA VEDEN VÄLILLÄ SINNA VIRTANEN TERVETULOA KOKEMAAN TÄYDEN TUNTEEN TEATTERIA! OSTA LIPUT: LAHDENKAUPUNGINTEATTERI.FI Rakkauslaulu runotyttöydelle, suomalaiselle sanataiteelle, kesyttömyydelle, keskeneräisyydelle, hymni Marja-Liisa Vartion persoonalle, elämälle ja taiteelle. Ohjaus Sinna Virtanen Rooleissa mm. Aurora Manninan, Heidi Herala Punkmuseossa 10.1. – 10.5.2026. Graniittitalo, Jaakonkatu 3, Helsinki punkmuseo.fi
16 • 1 / 2026
1 / 2026 • 17 Turvallisuus ennen kaikkea Kun ajat kovenevat, sotapuhe menee kansalaisoikeuksien edelle. Miksi meiltä puuttuu yleislakkojen mentalitetti, pohtii Saara Särmä. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVAT NAUSKA ”E n tiedä, haluaisinko elää näitä aikoja”, huokaa kansainvälisen politiikan tutkija Saara Särmä, kun alamme puhua turvallisuudesta. Hän on viime vuosina tutkinut muun muassa militarismia Tampereen yliopistossa. Suomessa militarisoituminen näkyy nyt lisääntyneinä asehankintoina, reservin yläikärajan nostamisena ja maamiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumisena – ja toivotaanpa sodankäyntiin liittyvistä teknologioista piristystä Suomen taloudellekin. Militarismi näkyy myös siinä, miten paljon sodasta ja sotimisesta puhutaan: ”Ei varmaan ikinä ole uutisoitu näin paljon esimerkiksi sotaharjoituksista. Nato on todella hyvä propagandan tuottaja. Tai strategiseksi viestinnäksihän sitä pitäisi kutsua, kun se tulee omalta puolelta.” Suomeen heijastuu myös Yhdysvaltojen lisääntynyt militarismi ja kiihtyvä imperialismi. Maa hamuaa Venezuelan öljyä ja Grönlannin maamineraaleja sekä valvoo aseistautunein erikoisjoukoin suurkaupunkiensa asukkaita. Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana, opiskelijana ja tutkijana vieraillut Särmä seuraa mantereen tapahtumia ”tiiviimmin kuin ehkä olisi hyväksi”. ”Ollaan jostain tapahtumasta pari päivää pöyristyneitä ja kohta tulee jotain vielä hirveämpää. Asiat tapahtuvat todella nopealla syklillä, niin että ei ehdi pysähtyä miettimään, millaista fasismia ollaan toteuttamassa.” Kun Särmä aloitti kansainvälisen politiikan yliopisto-opintonsa 1990luvun lopulla, tenttikirjoista opiskeltiin esimerkiksi viholliskuvien rakentamisesta menneisyydessä tapahtuneiden esimerkkien valossa. Nyt samoista ilmiöistä voi lukea uutisista. ”Teoria oli kuvailevaa, mutta sitä luettiin kriittisenä havaintona maailmasta. Nyt tuntuu, että samoja teorioita ja esimerkiksi, erilaista hallintamenetelmien kritiikkiä, luetaan maailmanpolitiikassa käyttöohjeena. En tiedä luetaanko oikeasti, mutta siltä se ainakin näyttää.” ”Kaikki digitaalisen valvonnan lisääminen on silkkaa panopticonia.” Michel Foucault näkee Jeremy Benthamin Pan opticon-vankilan vertauksena yhteis kunnasta, jossa ihminen alkaa vahtia itseään noudattamaan vaadittuja sääntöjä. ”Monien tutkijoiden mukaan Yhdysvaltojen hallinto seuraa myös saksalaisen Carl Schmittin ajattelua, jossa valtaa hamutaan poikkeustiloja julistamalla ja tehdään selkeä jako ystäviin ja vihollisiin”, Särmä lisää. Särmä ymmärtää monipuolisesti turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Hän on tutkinut muun muassa Suomen militarisoitumista sekä mielen militarisoitumista eli siitä, kuinka alamme ajatella arjessamme sodankäynnin mahdollisuutta. Kriittinen turvallisuustutkimus purkaa turvallisuuteen liittyviä hierar kioita ja rakenteita. Turvallisuus on kuitenkin muutakin kuin militarismia eli sodankäytiin ja asevarusteluun liittyvää turvallisuutta. Turvallisuuden arkisia, mutta yhtä lailla ihmishenkiin ja fyysiseen turvallisuuteen liittyviä, ulottuvuuksia Särmä kohtaa vapaaehtoistyössään Tampereen ensija turvakoti -yhdistyksen hallituksessa. Siksi juuri häneltä on hyvä kysyä, keiden ääni ei kuulu turvallisuuskeskustelussa ja mitä oleellisia turvallisuuden ulottuvuuksia jää vaille tarvitsemaansa huomiota? Turvallisuus on sukupuolikysymys Turvallisuusasioissa kuuluu ”valkoisten, keski-ikäisten, sotilaspukuisten ja pukumiesten ääni”. Sen kunniaksi Särmä on ottanut uudelleen käyttöön 2010-luvun puolivälissä huomiota herättäneen Congrats, you have all male panel -Tumblr-sivunsa. Sinne hän kerää kuvia tapahtumista ja tilaisuuksista, joissa puhujina on vain miehiä, ja lisää kuvien päälle peukkua näyttävän David Hasselhoffin. Kuvakokoelmassa on nyt menossa toinen kausi, ja siksi 1980-luvun suosikkinäyttelijällä on kuvien päällä kaksi peukkua pystyssä.
18 • 1 / 2026 VÄKIVALLALLA VOIVAT UHATA MYÖS LAPSET JA SUVUT TAI YHTEISÖT. sesta, niin tuleeko nyt muistakin sopimuksista irtautumisesta helpompaa?” Särmä pohtii. Naisten turvallisuutta huonontaa lisääntyvän militarismin ohella ylikansallinen antigender-liike, joka pyrkii rajoittamaan seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ja naisten kehollista itsemääräämisoikeutta. Turvallisuus vai vapaus? Turvallisuusasioissa ohitetaan usein myös ihmiset, jotka tarvitsevat arjessaan esimerkiksi vamman tai sairauden vuoksi apua. ”Amu Urhonen sanoi, että parasta sodan ajan vammaispolitiikkaa on rauhan ajan vammaispolitiikka. Siihen perustuu se, miten pystytään huolehtimaan myös vammaisten turvallisuudesta, jos pahin tapahtuu, eli tulee sota.” Amu Urhonen on tamperelainen kansalaisaktivisti ja vihreiden poliitikko. Laitoksissa asuvien turvallisuutta voi uhata myös rajoittaminen turvallisuuden parantamiseksi. Joulukuun alussa tuoliin sidottu muistisairas ikäihminen kuristui kuoliaaksi hoitokodissa Varsinais-Suomessa. ”On tärkeää kysyä ja kyseenalaistaa, miten turvallisuuden nimissä rajoitetaan laitoksissa asuvien ihmisten elämää ja heidän oikeuksiaan. Miten rajoitetaan vapautta vetoamalla omaan tai muiden turvallisuuteen, kun kyse on siitä, että ei ole tarpeeksi resursseja eikä ihmisiä hoitamassa?” Särmä huomauttaa. Oikeudet ja turvallisuus voivat olla ristiriidassa monenlaisissa tapauksissa. Kun jokin poliittinen kysymys määritellään suureksi uhaksi, ja sitä käsitellään eri tavalla kuin muita kysymyksiä, puhutaan turvallistamisesta. Turvallistaminen itsessään on sosiaalista ja poliittista, ja sillä voidaan kaventaa demokratiaan kuuluvia perus oikeuksia. Kansallisen turvallisuuden takaamiseksi voi tulla paineita rajoittaa esimerkiksi sananvapautta, liikkumista tai kuvaamista. Särmä kertoo esimerkin Ruotsista, kansalaisten digitaalista valvontaa muun muassa dokumenttielokuvan keinoin käsittelevän hankkeen tekemisestä: ”Ruotsalainen yhteistyökumppanini RåFilmin Alex Veitch oli valokuvannut poliisilaitosta tietämättä, että on tullut laki, että poliisilaitosta ei saa valokuvata. Hän sai sitten sakot kuvaamisesta. Ymmärrän että sotilasalueille on pääsy kielletty, mutta tuntuu oudolta rajoitukselta kieltää kaupungin keskustassa jonkun talon kuvaaminen turvallisuuden nimissä.” Särmä on erityisen huolissaan siitä, miten terrorismin uhkaan vedoten tai ääriliikkeeksi määrittelemällä voidaan rajoittaa esimerkiksi ympäristöliikkeiden toimintaa. Yhdysvalloissa on turvallisuuteen vedoten lähetetty viranomaisia kaduille. Suomessa turvallisuuden perusteella rajoitettiin liikkumista korona-aikana. ”Tarvittiinko sitä Uudenmaan sulkua? Vaikka eihän silloin tiedetty, mitä tulee tapahtumaan, niin nyt jälkeen”Se on sellainen huomionherättelytyökalu, ei sen tarkoituskaan ole olla pitkälle viety analyysi”, Särmä huomauttaa. Hän kertoo asiasta huomauttelun alkaneen 2010-luvun loppupuolella muuttaa asioita – kunnes miespaneeleja alkoi näkyä taas, kun militaristisesta turvallisuudesta alettiin keskustella. ”Venäjä-kysymyksessä tosin on keski-ikäisiä naisiakin äänessä.” Jos turvallisuudesta keskustelevat vain miehet, erityisesti naisiin kohdistuva väkivalta voi jäädä huomiotta ja sen ehkäisy ilman toimia ja rahoitusta. Särmä kritisoi esimerkiksi kokonaisturvallisuuden käsitettä, joka jättää huomiotta sukupuoleen liittyviä ulottuvuuksia. Henkeen ja terveyteen liittyvät uhat eroavat eri sukupuolilla toisistaan sekä sodan että rauhan aikana. Rintamasotilaat ovat enimmäkseen miehiä, ja vaikka sodissa tapetaan ja haavoitetaan siviilejä sukupuolesta riippumatta, naisten raiskaaminen on yksi sodankäynnin muoto. Sota lisää myös lähisuhdeväkivaltaa. Sotilaat ovat uhka naisille myös kotiin palattuaan, raiskauksia ja väkivaltaa tehdään sotien jälkeen enemmän. Turvallisuus on sukupuolikysymys myös rauhan aikana. Lähisuhdeväkivalta on laaja ongelma Suomessa, ja jokainen tuntee, ainakin tietämättään, tekijöitä ja uhreja, Särmä sanoo. Lähisuhdeväkivallan uhreista kolme neljästä on naisia. Väkivallan ymmärtäminen vaatii monenlaisten tilanteeseen vaikuttavien asioiden huomiointia. Väkivallalla voivat uhata paitsi puolisot ja entiset puolisot, myös lapset ja suvut tai yhteisöt, erityisesti vähemmistöissä, joissa sukuun ja perheeseen liittyy vahvoja kunniakäsityksiä. ”Väkivaltatyön puolella tähän on osaamista, mutta viranomaiset kuten poliisit eivät tunnista tällaista uhkaa kovin hyvin”, Särmä harmittelee. Turvakodit auttavat väkivallan uhreja pois väkivallan tekijän kontrollista. Vaikka paikkoja on esimerkiksi Tampereella lisätty avaamalla kokonaan uusi turvakoti, ja turvakotien rahoitus on Särmän mukaan ”onneksi aika vakaata”, paikkoja tarvittaisiin lisää. Liian usein tulijalle joudutaan tarjoamaan paikkaa toisesta kaupungista. ”Jos Tampereella ei ole tilaa, Porissa tai Hämeenlinnassa voi olla, mutta lähteekö ihminen niin pitkälle, jos esimerkiksi lapset ovat koulussa Tampereella?” Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämistä ohjaa Euroopassa Istanbulin sopimus, jonka Suomikin on ratifioinut, mutta siitä huolimatta esimerkiksi turvakotipaikkojen määrä ei ole Suomessa riittävällä tasolla. Vaikka ratifointikaan ei takaa vaatimusten noudattamista käytännössä, Euroopassa useat maat suunnittelevat irtautumista tästä sopimuksesta. ”Kun kansainvälisten sopimusten merkitys yleisesti vähenee, esimerkiksi Suomi irtautui Ottawan sopimuk
1 / 2026 • 19 Saara Särmä • s. 1975 • työtön politiikan tutkija • yhteiskuntatieteiden tohtori, Tampereen yliopisto 2014 • feministiaktivisti: Congrats, you have an all male panel -Tumblr-kanava, Maailmanrakastajan kirjallisuussalonki, Feministit jotka laskevat miehiä -podcast JOS MERIVIRRAT KÄÄNTYVÄT, ONKO ASEVARUSTELUSTA ILOA? S AARA SÄRMÄ keksi termin trans atlanttinen toiveajattelu tammikuun 24. päivänä turvallisuusasiantuntijoita käsitelleessä chattikeskustelussa. Termi viittaa siihen, ettei sotilaallisen liittoutumisen mahdollisia riskejä haluta nähdä tai niistä puhua. Suomi ostaa Yhdysvalloilta hävittäjiä, ja DCA-sopimus päästää maan joukkoja 15 sotilasalueelle Suomessa. Samaan aikaan Yhdysvallat on luisumassa fasismiin, ”mutta eri puolilla toistellaan, että ’ kyllä tässä hyvin käy, ei ole mitään ongelmia’”, Särmä kuvailee. Toiveajattelua nähtiin myös Ukrainan sodan alkuvaiheessa, kun Venäjän hyökkäys oli pysähtynyt. Alettiin toistaa ajatusta, että Ukraina voi voittaa sodan. Toiveajattelu kaventaa ymmärrystä vallitsevasta tilanteesta, eikä sivuutettuihin ongelmiin osata varautua. ”Poliittiselta johdolta ymmärrän tämän, koska politiikassa sanat ovat tekoja, mutta samaa ajattelua näkyy myös tutkijoilla. On varmaan ihmismielelle luontevaa yrittää nähdä tilanne positiivisessa valossa, mutta se on enemmän toiveajattelua kuin analyysiä.” Laaja-alaisen tilannekuvan saamista edesauttaa, että esille pääsee erilaisia näkökulmia. Särmä seuraa Yhdysvaltojen tilannetta esimerkiksi historiantutkija Heather Cox Richardsonin ja tietokirjailija Rebecca Solnitin uutiskirjeistä. ”Eniten kiinnostaa, mitä kansalaisyhteiskunnassa tapahtuu. Uutisissa kerrotaan vain suurista protesteista.” Vaikka Suomessa demokratian tilanne näyttää hyvältä, Särmä kehottaa kiinnittämään huomiota lakimuutoksiin, jotka kaventavat perusoikeuksia ja lisäävät viranomaisten oikeuksia ihmisten valvontaan. Nyt esitetään uusia toimintavaltuuksia esimerkiksi rajavartioille ja polliseille. ”Ei Suomen rajavartiolaitos ole mikään ICE, mutta poliittiset suhdanteet voivat muuttua. Vaikka valvonta ei ensin koske itseä, lopulta kukaan ei ole turvassa. Vastarintaa kannattaa harjoittaa ajoissa.” Transatlanttinen toiveajattelu ei riitä päin ajateltuna olisi sitä voinut itsekin ajatella kriittisemmin.” Turvallisuusvaatimuksia perustellaan myös peloilla, joiden luomisessa medialla on suuri valta ja vastuu. Särmä kritisoi etenkin iltapäivälehtiä: ”Pelon politiikasta eli siitä, miten peloilla luodaan turvallisuustarpeita ja oikeutetaan hallintaa on puhuttu ainakin vuoden 2001 WTC-iskuista asti. Huomiotaloudessa media ja some lyövät kättä ja klikkejä haetaan Putinin kuvilla, terveysvaivoilla pelottelulla ja maailmanpoliittisilla kysymyksillä. Se näyttää myyvän hyvin, mutta samalla herää kysymyksiä median vastuusta. Päätoimittajat vetoavat talouden logiikkaan ja siihen, että tätä kansa haluaa lukea.” Särmä kaipaa medialta vahvempaa moraalista roolia. ”Onko median rooli antaa kansalle mitä kansa haluaa, vai olisiko median tarkoitus tuottaa kansansivistystä? Vaikka se on vanhanaikaista ajattelua, niin haikailen 70-lukulaista menoa, jolloin kouluissa oli rauhankasvatusta ja monen eri tahon tavoite oli tuottaa kansansivistystä eikä vain viihdettä. Vaikka ei viihteessäkään mitään pahaa ole, sitäkin kuuluu olla, mutta ei siitä tarvitsisi esimerkiksi tehdä uutisia.” Turvallisuus ja ympäristö jää sivuun Militaristisissa turvallisuuskeskusteluissa jäävät tavallisesti huomiotta myös ympäristökysymykset. Ympäristöongelmat ovat ainakin välillisesti monien konfliktien taustalla. Lisäksi ilmastokriisi ja luontokato aiheuttavat myös suoraan monenlaisia turvallisuusuhkia ja sodat ympäristökatastrofeja. ”Suomessa odotetaan innolla, että pääsemme osallistumaan Ukrainan jälleenrakennukseen. Mutta siitä ei puhuta, kuka siivoaa sodan tuhot ja mitkä ovat sodan pitkäaikaisvaikutukset luonnolle ja ihmisille, sekä sotilaille että muille? Ja mitä esimerkiksi Mustanmeren miinoittaminen tarkoittaa? Mitä kaikkea sota jättää luontoon jälkeensä?” Myöskään ympäristökysymyksissä ei oteta huomioon sotilaallista toimintaa. ”Armeijoiden päästöjä ei lasketa päästökiintiöihin! Me täällä mietitään voiko lentää etelään, kun tulee päästöjä, mutta armeijat voivat lentää hävittäjillä ilman että tarvitsee miettiä”, Särmä vertaa. Sotilaallisen toiminnan tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä ei tarvitse tärkeää on, että ihmiset ”ilmestyvät kehoina paikalle”, osoittavat mieltä ja tapaavat toisiaan. Hän toivoo, että Elokapinan aiheuttama raivo muuttuisi haluksi muuttaa maailmaa. ”Miten saadaan ihmiset tajuamaan, että ollaan teidänkin asialla, tai ainakin lasten tai lastenlasten asialla?” Särmä on kokenut kadulla marssija. ”Olen lapsena ollut vappumarsseilla ja rauhanmarsseilla. Kasari ja ysäri olivat epäpoliittista aikaa, mutta olen nyt 10–15 vuotta käynyt taas vappumarsseilla ja vaikka ne ovat yhä pienempiä kuin lapsuudessani, niin ne ovat kasvaneet.” Särmä kaipaa ”yleislakkomeininkiä”, vahvempaa kannanottoa ympäristön ja köyhien puolesta. ”Suomessa ei ehkä ole sellaista mielenosoituskulttuuria kuin jossain muualla. Täällä köyhät ovat kaduilla, mutta leipäjonossa. Meidän keski-ikäisten ja keskiluokkaisten pitää näyttää voimamme ja lähteä kaduille muidenkin kuin itsemme puolesta.” Aina ei tarvitse olla samaa mieltä Särmä kokoaa ihmisiä yhteen myös Tampereella Telakka-baarissa. Maailman rakastajan salonki -kirjallisuustapahtumissa keskustellaan tietokirjoista. ”Meillä oli käsittelyssä Hannah Arendtin Totalitarismin synty. Siinä selitettiin hyvin, miten eristäytyminen ruokkii totalitarismia. Eristäytynyt ihminen tulkitsee toisen sanomisen vihamielisesti ja reagoi siihen itse negatiivisesti. Ja mitä korona sai aikaan? Että kaikki eristäydyimme.” Vaikka myös somea ja älypuhelimia syytetään ihmisten eristäytymisestä, Särmällä on positiviinen suhde sosiaaliseen mediaan. Somen kautta leviää tietoa kokoontumismahdollisuuksista ja asiat, joista ei muualta kuule, saavat näkyvyyttä. ”En tietäisi saamelaiskysymyksistä mitään ellen olisi aikoinaan alkanut seurata aktivisteja. Samoin Palestiinasta ensisijainen tietolähde on some eikä suomalainen journalistinen media. Some tuo tapahtumiin inhimillisyyttä, kun voidaan seurata ihmisiä, jotka ovat siellä paikan päällä. Kuin nuoria lähti pakolaisiksi Ukrainasta, moni raportoi pakomatkoja Tiktokissa. Mutta toisaalta, tarvitseeko kaiken olla niin reaaliaikaista?” Someen liittyy myös uhkia. Tekoälyllä luodaan disinformaatiota nostattamaan raivoa sympatian tai rahan keräämiseksi. ”Taito erottaa feikki ja aito tulee olennaiseksi. Haluaisin ajatella, että tästä alkaa uusi journalismin nousukausi, että on resursseja tuottaa oikeasti luotettavaa tietoa. Haluaisin nähdä, että näin käy, mutta se taitaa olla toiveajattelua.” Särmän mukaan akateemisessa maailmassa on jo jonkin aikaa puhuttu paljon hitaudesta. Sitä kaipaa moni myös akateemisen maailman ulkopuolella. ”Kun vuosi vaihtui, niin ainakin omassa somekuplassani näkyi uudenvuodenlupauksia ja manifestointeja, että vähemmän somea ja enemmän kirjojen lukemista. Yritetään pyristellä irti jatkuvasta reagoinnista.” Hän pohtii, näkyykö reagoinnista irtautuminen myös aktivismissa. Hän muistuttaa, ettei kaikesta tarvitse olla aina samaa mieltä, kun ajetaan yhdessä jotain asiaa. Olisi tärkeää osata toimia myös eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. ”Voi olla hyvä, että ei puhuta siitä, mistä ollaan eri mieltä. Muistetaan että ollaan kaikki ihmisiä ja eletään tässä samassa yhteiskunnassa.” raportoida. Armeijoiden arvioidaan tuottavan 5,5 prosenttia maailman ilmastopäästöistä, ja luvun tiedetään olevan kasvussa. Sotilaallinen varustautuminen vaatii myös mineraaleja, joiden hankinta lisää kaivosteollisuutta ja sen ympäristöhaittoja. Särmä kokee, että tulevaisuutta on juuri nyt vaikea ennustaa. X-sukupolven eli vuosina 1965–1980 syntyneiden sukupolvikokemus ja maailmankuva on joutunut koetukselle. ”Olen kasvanut aikuiseksi ysärillä, jolloin kylmä sota loppui ja maailma avautui. Minulla on henkisenä perusasetuksena, että maailma aina menee paremmaksi, ihmisoikeudet edistyvät ja progressiivinen politiikka voittaa. Joudun aina muistuttamaan itseäni, että ei se niin välttämättä mene.” Nykyisin on synkempää. Nopeatempoinen media luo tunnemössöä, jossa yhdistyvät pöyristyminen, lohduttomuus ja ehkä myös toivottomuus. ”Mutta olen suuri feministikirjailija Rebecca Solnitin fani”, Särmä sanoo. Hänen mukaansa toivo syntyy siitä, että tulevaisuus on tuntematon ja pitää yrittää parhaansa. Asiat voivat kääntyä hyväänkin. Ja oliko se Mauno Koivisto, joka sanoi, että jos ei voida tietää, niin pitää ajatella, että kaikki menisi hyvin?” Miten pääsisimme irti kiihtyvän militarismin kierteestä häikäilemättömien johtajien maailmassa? Särmä ymmärtää realiteetit mutta toivoo, että Suomessa mietittäisiin mieluummin rauhanvarustelua kuin sotaan varustelua. ”Miten varustellaan itsemme kohti rauhaa? En tiedä, miten se tapahtuu, että ei itse luoda tietä väkisin kohti tuhoa?” Ainakin luontokato pitää ottaa paremmin huomioon. ”Jos merivirrat kääntyvät, niin onko asevarustelusta silloin mitään iloa? Ympäristökriisi pitäisi ratkaista politiikalla, mutta nyt mennään aivan eri suuntaan, kun öljyn käyttöä lisätään.” Särmä varoittaa vaipumasta pessimismiin: ”Ratkaisut voivat vielä löytyä. Kiinasta ja muualta kuuluu positiivisia uutisia, aurinkoenergian käyttö nousee. Pitää luoda painetta päätöksentekijöille ja yksilöinä jokainen toimii miten toimii: voi vähentää eläinperäisten tuotteiden käyttöä ja tehdä mitä voi.” Särmä arvostaa suuresti mielenosoituksia ja varsinkin Elokapinan aktivisteja, jotka vaativat politiikan muutosta ympäristön kannalta kestävämmäksi. Särmä painottaa, miten