• 3/2018 HUHTIKUU | VOIMA.FI Sámeaktivista Petra Laiti
• Twiittaamisesta vuosi linnaa? Räppäri syytteessä poliittisista lyriikoistaan, opiskelija twiittaamastaan meemistä ja dokumentaristi YouTube-kanavansa dokumenttisarjasta? Espanjassa ilmaisunvapaus on koetuksella. Maassa on tuomittu kymmeniä taiteilijoita, toisinajattelijoita ja sosiaalisen median käyttäjiä vankilaan epämääräisen terrorisminvastaisen lain perusteella. Se murskaa taiteellisen ilmaisunvapauden ja tukahduttaa sananvapauden. Allekirjoita vetoomus! amnesty.fi/espanja
• Twiittaamisesta vuosi linnaa? Räppäri syytteessä poliittisista lyriikoistaan, opiskelija twiittaamastaan meemistä ja dokumentaristi YouTube-kanavansa dokumenttisarjasta? Espanjassa ilmaisunvapaus on koetuksella. Maassa on tuomittu kymmeniä taiteilijoita, toisinajattelijoita ja sosiaalisen median käyttäjiä vankilaan epämääräisen terrorisminvastaisen lain perusteella. Se murskaa taiteellisen ilmaisunvapauden ja tukahduttaa sananvapauden. Allekirjoita vetoomus! amnesty.fi/espanja
• hel.fi/liikuntakurssit Liiku kesää kohti! Ilmoittaudu nyt #HelsinkiLiikkuu KANSALAISTOIMINTA RATKAISEE! #aktivoidu TAPAHTUMIIN ON VAPAA PÄÄSY Katso koko ohjelma sosiaalifoorumi.fi › KESKUSTELUJA › KOHTAAMISIA › TYÖPAJOJA KATOAVA VAPAUS ELI KUINKA DEMOKRATIA VALLATAAN TAKAISIN? ERILAISEN PELOSTA LUOTTAMUKSEN JA RAUHAN RAKENTAMISEEN KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ EPÄREILU PELI VAI SOSIAALINEN HYVINVOINTI? Tänä vuonna Suomen sosiaalifoorumia tukevat muun muassa Kepa ry, Rakennusliitto, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL, Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA, Postija logistiikka-alan unioni PAU Pasilan osasto. Lisäksi joukko yksityishenkilöitä on tukenut foorumia Maan ystävät ry:n kautta. sosiaalifoorumi @sosiaalifoorum1 sosiaalifoorumi TEKEE PALUUN ARBIKSELLE 21.–22.4.2018 (HELSINGIN RUOTSINKIELINEN TYÖVÄENOPISTO, DAGMARINKATU 3, HELSINKI) AVAJAISTILAISUUS LA KLO 10.30 JUHLA SALISSA: AKTIVOIDU! › Right to Live Oikeus elää › Aktiivimallin vastainen liikehdintä › #metoo KANSAINVÄLISINÄ VIERAINA MUUN MUASSA: › taiteilija Mohamed Sulaiman Labat, Länsi-Sahara › Machines-dokumentaristi Rahul Jain, Intia › Cooperation Jacksonin koordinaattori Brandon King, USA › Marx-tutkija Marcello Musto, Kanada Sosiaalifoorumi-klubi la 21.4. klo 20 Mascot Bar & Live Stage › Mercedes Bentso › Claudia Lilja & Suzie Laco › Tevri Ensemble › Dj Ville Samuel Soul Service. Liput 5 € + narikka. (Neljäs linja 2) SYSTEEMIKRIISI! #sosiaalifoorumi #ssf2018
• hel.fi/liikuntakurssit Liiku kesää kohti! Ilmoittaudu nyt #HelsinkiLiikkuu KANSALAISTOIMINTA RATKAISEE! #aktivoidu TAPAHTUMIIN ON VAPAA PÄÄSY Katso koko ohjelma sosiaalifoorumi.fi › KESKUSTELUJA › KOHTAAMISIA › TYÖPAJOJA KATOAVA VAPAUS ELI KUINKA DEMOKRATIA VALLATAAN TAKAISIN? ERILAISEN PELOSTA LUOTTAMUKSEN JA RAUHAN RAKENTAMISEEN KAHDEN KERROKSEN VÄKEÄ EPÄREILU PELI VAI SOSIAALINEN HYVINVOINTI? Tänä vuonna Suomen sosiaalifoorumia tukevat muun muassa Kepa ry, Rakennusliitto, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL, Hyvinvointivaltion vaalijat HYVA, Postija logistiikka-alan unioni PAU Pasilan osasto. Lisäksi joukko yksityishenkilöitä on tukenut foorumia Maan ystävät ry:n kautta. sosiaalifoorumi @sosiaalifoorum1 sosiaalifoorumi TEKEE PALUUN ARBIKSELLE 21.–22.4.2018 (HELSINGIN RUOTSINKIELINEN TYÖVÄENOPISTO, DAGMARINKATU 3, HELSINKI) AVAJAISTILAISUUS LA KLO 10.30 JUHLA SALISSA: AKTIVOIDU! › Right to Live Oikeus elää › Aktiivimallin vastainen liikehdintä › #metoo KANSAINVÄLISINÄ VIERAINA MUUN MUASSA: › taiteilija Mohamed Sulaiman Labat, Länsi-Sahara › Machines-dokumentaristi Rahul Jain, Intia › Cooperation Jacksonin koordinaattori Brandon King, USA › Marx-tutkija Marcello Musto, Kanada Sosiaalifoorumi-klubi la 21.4. klo 20 Mascot Bar & Live Stage › Mercedes Bentso › Claudia Lilja & Suzie Laco › Tevri Ensemble › Dj Ville Samuel Soul Service. Liput 5 € + narikka. (Neljäs linja 2) SYSTEEMIKRIISI! #sosiaalifoorumi #ssf2018
• HUH TIK UUN MER KKI TUO TTE ET Suomen Pyöräliitto on valinnut vuoden arkipyöräksi Pelago Airisto Commuterin. Raati kehui sitä laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Airisto Commuterilla työmatkat ja kesäiset retket sujuvat nautinnollisesti ja tyylillä. Pyörän osat ovat laadukkaita ja helppohoitoisia. Esimerkiksi napadynamovalot takaavat sen, etteivät valot ikinä unohdu matkasta. Shimanon Alfine 8-vaihteisto ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kaikissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com VUODEN ARKIPYÖRÄ PELAGOLTA Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017 Barometrissä selvitettiin tällä kertaa nuorten asenteita oppimiseen ja koulutukseen. 28 euroa Tilaukset: www.nuorisotutkimusseura.fi Verkossa: tietoanuorista.fi OPIN POLUT JA PIENTAREET SANNA NYQVIST & OUTI OJA: KIRJALLISET VÄÄRENNÖKSET Tanssiryhmä Gruppen Fyra juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan hyvyyttä käsittelevällä kantateoksella Goodwill, jonka koreografian on tehnyt Maija Nurmio. Lavalla nähdään Gruppen Fyran vahvat tanssijat Jenni Nikolajeff, Virpi Juntti, Lotta Wichmann ja Pia Liski. Esitykset Kanneltalon konserttisalissa ovat 12.4.–15.4.2018. 15/12 euroa, lippu.fi www.gruppenfyra.com GRUPPEN FYRA: GOODWILL NATURE THEATRE OF OBLIVIA Esitystaideryhmä Oblivian teos kutsuu meditatiiviselle metsäkävelylle Kanneltaloon 18.4.–20.4.2018. Kansainvälisesti tunnettu suomalaisryhmä luo näyttämölle omintakeisella esityskielellään suomalaisen metsän, sen eläimet ja kasvit. Teoksen lähtökohtia ovat kokemukset ja mielikuvat metsästä, metsän tuttuus ja vieraus sekä metsä niin paikkana kuin mielentilana. Liput 15/12 €, www.lippu.fi Kanneltalo, Klaneettitie 5, Helsinki www.oblivia.fi Käytännönläheinen kirja kertoo, miten pidät pyöräsi huippukunnossa – oli se sitten maastopyörä, maantiepyörä tai peruspyörä. www.docendo.fi PYÖRÄNHUOLTO-OPAS Takatalo & Tompuri Brewery on Kymenlaaksossa, Virolahdella Ravijärven kylässä sijaitseva kahden maanviljelijän panimo. Oluessa käytettävät mallasohra, kaura ja vesi tulevat isäntien omilta tiloilta. Laadukkaasta ja korkealuokkaisesta raaka-aineista pantu KASKI-olut on makumatka esi-isien juurille. KASKI Kylmäsavulager valittiin vuoden 2017 parhaaksi vaaleaksi lageriksi. Helsinki Beer Festival tapahtumassa 13.–14.4. Kaapelitehtaalla saa ensi-iltansa kylmäsavun ”isoveli” savubock. takatalotompuri.com TAKATALO & TOMPURI BREWERY TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Kirjailijat lainaavat sanoja, juonenkäänteitä ja iden titeettejä. Teksteissä kuuluu aina ääniä aiemmista teksteistä, mutta toisinaan lainaa minen ylittää sopivan ja sal li tun rajat. Uu tuusteos Kir jal liset väärennökset sukeltaa kirjallisuushistorian nurjalle puolelle. Se osoittaa, etteivät väärennökset ole kirjallisuushistoriassakaan kummajaisia. Erikoisissa tapauskertomuksissa tarkastellaan erilaisia väärennösten muotoja, huijauksiin johtaneita syitä ja niiden seurauksia meiltä ja maailmalta. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi ILMOITUS TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA Ka nsi: Ve lda Par kkin en Toksinen maskuliinisuus
• HUH TIK UUN MER KKI TUO TTE ET Suomen Pyöräliitto on valinnut vuoden arkipyöräksi Pelago Airisto Commuterin. Raati kehui sitä laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Airisto Commuterilla työmatkat ja kesäiset retket sujuvat nautinnollisesti ja tyylillä. Pyörän osat ovat laadukkaita ja helppohoitoisia. Esimerkiksi napadynamovalot takaavat sen, etteivät valot ikinä unohdu matkasta. Shimanon Alfine 8-vaihteisto ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kaikissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com VUODEN ARKIPYÖRÄ PELAGOLTA Elina Pekkarinen & Sami Myllyniemi (toim.) Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017 Barometrissä selvitettiin tällä kertaa nuorten asenteita oppimiseen ja koulutukseen. 28 euroa Tilaukset: www.nuorisotutkimusseura.fi Verkossa: tietoanuorista.fi OPIN POLUT JA PIENTAREET SANNA NYQVIST & OUTI OJA: KIRJALLISET VÄÄRENNÖKSET Tanssiryhmä Gruppen Fyra juhlii tänä vuonna 20-vuotista taivaltaan hyvyyttä käsittelevällä kantateoksella Goodwill, jonka koreografian on tehnyt Maija Nurmio. Lavalla nähdään Gruppen Fyran vahvat tanssijat Jenni Nikolajeff, Virpi Juntti, Lotta Wichmann ja Pia Liski. Esitykset Kanneltalon konserttisalissa ovat 12.4.–15.4.2018. 15/12 euroa, lippu.fi www.gruppenfyra.com GRUPPEN FYRA: GOODWILL NATURE THEATRE OF OBLIVIA Esitystaideryhmä Oblivian teos kutsuu meditatiiviselle metsäkävelylle Kanneltaloon 18.4.–20.4.2018. Kansainvälisesti tunnettu suomalaisryhmä luo näyttämölle omintakeisella esityskielellään suomalaisen metsän, sen eläimet ja kasvit. Teoksen lähtökohtia ovat kokemukset ja mielikuvat metsästä, metsän tuttuus ja vieraus sekä metsä niin paikkana kuin mielentilana. Liput 15/12 €, www.lippu.fi Kanneltalo, Klaneettitie 5, Helsinki www.oblivia.fi Käytännönläheinen kirja kertoo, miten pidät pyöräsi huippukunnossa – oli se sitten maastopyörä, maantiepyörä tai peruspyörä. www.docendo.fi PYÖRÄNHUOLTO-OPAS Takatalo & Tompuri Brewery on Kymenlaaksossa, Virolahdella Ravijärven kylässä sijaitseva kahden maanviljelijän panimo. Oluessa käytettävät mallasohra, kaura ja vesi tulevat isäntien omilta tiloilta. Laadukkaasta ja korkealuokkaisesta raaka-aineista pantu KASKI-olut on makumatka esi-isien juurille. KASKI Kylmäsavulager valittiin vuoden 2017 parhaaksi vaaleaksi lageriksi. Helsinki Beer Festival tapahtumassa 13.–14.4. Kaapelitehtaalla saa ensi-iltansa kylmäsavun ”isoveli” savubock. takatalotompuri.com TAKATALO & TOMPURI BREWERY TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Kirjailijat lainaavat sanoja, juonenkäänteitä ja iden titeettejä. Teksteissä kuuluu aina ääniä aiemmista teksteistä, mutta toisinaan lainaa minen ylittää sopivan ja sal li tun rajat. Uu tuusteos Kir jal liset väärennökset sukeltaa kirjallisuushistorian nurjalle puolelle. Se osoittaa, etteivät väärennökset ole kirjallisuushistoriassakaan kummajaisia. Erikoisissa tapauskertomuksissa tarkastellaan erilaisia väärennösten muotoja, huijauksiin johtaneita syitä ja niiden seurauksia meiltä ja maailmalta. gaudeamus.pikakirjakauppa.fi TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 3 / 2018 • 7 VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jari Tamminen 050 331 4357 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Elsa Piela, Laura Railamaa, Tuomas Rantanen Iida Simes, Kaisu Tervonen & Tatu Tissari | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Teppo Eskelinen, Lauren Hales, Susanna Hast, Pasi Huttunen, Anna Jensen, Kirsi Pauliina Kallio, Anna Kuokkanen, Marko Laitinen, Mira Mäkiranta, Mikko Niskasaari, Pontus Purokuru, Juho Pylvänäinen & Pinja Sipari | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | VOIMA – Hommat pyörii ilman pomoja. Ka nsi: Ve lda Par kkin en 3 9.4.–6.5.2018 Legally Black 44 32 52 Toksinen maskuliinisuus Soldiers of Odin KANSAINVÄLISTEN luottamusmittaus­ ten mukaan elämme epäluottamuksen aikakautta. Viestintätoimisto Edelmanin tänä vuonna julkaistun luottamusbaro­ metrin mukaan mittarit huutavat pu­ naisella. Suurempi osa ihmisiä tuntee epäluottamusta kuin luottamusta nel­ jään yhteiskunnalliseen avaininstituu­ tioon: hallintoon, mediaan, järjestöihin ja yrityksiin. Kiinnostavaa mittauksessa on, että suurinta luottamus on Kiinassa, missä on keskitetty valtakoneisto ja rajatut kansalaisvapaudet. Tutkijat ovat osoit­ taneet, että liberaalissa demokratias­ sa päättäjän tarve saada kansalaisten kannatus puolelleen voi ruokkia po­ liittisia valheita ja perusteetonta pelon lietsontaa. Kun hallintoa kritisoiville äänille annetaan mediassa ja yhteiskunnas­ sa laajasti tilaa, vallanpitäjien ja yh­ teiskunnan keskeisten instituutioiden nauttima luottamus rakoilee helpom­ min kuin systeemissä, jossa media­ kenttä on rajoitettu ja väkivaltakoneis­ to valjastettu poliittisten mielipiteiden tarkkailuun. Siksi pelkästään luotta­ muslukuja tarkastelemalla on vaikea päätellä, minkälaisissa olosuhteissa kansalaiset elävät tai kuinka vakaa yhteis kunta on. TÄMÄN VOIMAN teemana on luot­ tamus. Politiikasta­lehden päätoimittajana minulla on ilo ja kunnia ottaa vastuu huhtikuun Voiman päätoimittamisesta. Palkittu Politiikasta on politiikan tutki­ musta ja yhteiskuntatieteitä yleistajuista­ va verkkolehti, joka tarjoaa yhteiskunnal­ lisia analyyseja ajankohtaisista aiheista. Tuomme tähän numeroon erityisesti tut­ kittuja näkökulmia ja tutkijoiden ääntä. Artikkeleissa tarkastellaan luotta­ musta eri lähtökohdista ja eri konteks­ teissa. Kansijutussa Suomen Saamelais­ nuorten puheenjohtaja Petra Laiti ker­ too siitä, millaista on kuulua vähemmis­ töön, joka on ollut sadan vuoden ajan valtion epäluottamuksen ja suhteetto­ mien kontrollitoimien kohteena. Tutkija ja taiteilija Susanna Hast puolestaan kertoo, kuinka jordanialai­ sella pakolaisleirillä lasten ja nuorten itse luottamus ja luottamus toisiin vah­ vistuu kehollisen työskentelyn avulla. Toimittaja Jukka Rislakin haastat­ telussa sivutaan sitä, miten aikakauden ideologiset ja poliittiset virtaukset vai­ kuttavat median luotettavuuteen. Kirsi Pauliina Kallio ja Teppo Eskelinen tarkastelevat artikkeleissaan luot­ tamusta tieteeseen ja tiedemaailman käytäntöihin. Tutkimuksen poliittisuus ja julkaisukäytäntöjen kaupallisuus ovat osaltaan luomassa luottamuskuvaa tie­ teestä. Lehdessä kerrotaan myös siitä, miten ympäristöhallintoa ajetaan alas sillä ole­ tuksella, että ympäristövastuu toteutuu pikemminkin luottamuksen ja aktiivis­ ten kansalaisten kautta kuin valtiollisen kontrollin avulla. Todennäköisyys sil­ le, että yritykset asettavat taloudellisen edun ympäristöedun edelle, on suuri. Siksi ympäristökysymyksissä luottamus on kyllä hyvä, mutta kontrolli parempi. KUN PUHUMME kansalaisten ja val­ tion välisestä suhteesta, valtion epä­ luottamus kansalaisia kohtaan voi joh­ taa kiristyneeseen kontrolliin. Vapaassa yhteiskunnassa kansalaisten kannattaa suhtautua epäluuloisesti kaikkiin sellai­ siin uudistuksiin, jotka lisäävät kansalai­ siin kohdistuvaa kontrollia ja valvontaa. Isoveljen perään haikailevalla po­ litiikalla ei välttämättä lunasteta sen tarjoamaa lupausta lisääntyneestä tur­ vallisuudesta vaan pikemminkin ruo­ kitaan yhteiskunnallista epäluottamuk­ sen ilmapiiriä. Kansalaisten ja valtion välisessä suhteessa epäluottamus on huono, mutta lisääntyvä kontrolli vielä huonompi. Pääkirjoitus EPÄLUOTTAMUS HUONO, KONTROLLI HUONOMPI CAPOEIRAA PAKOLAISLEIRILLÄ 24 JOHANNA VUORELMA Johanna Vuorelma työskentelee yliopiston­ lehtorina (ma.) Helsingin yliopiston Eurooppa­ tutkimuksen keskuksessa ja päätoimittaa Politiikasta­lehteä. Vuorelman, Hiski Haukka lan ja Carina van de Weteringin toimittama tiedekirja Trust in International Relations (Routledge 2018) käsittelee luotta­ musta kansainvälisissä suhteissa. | VOIMA – Zinetoimintaa jo vuodesta 1999. 13 Kuv a: Nau ska
• Juha Sipilän hallitus yrittää poistaa valtiolta vastuun ympäristönsuojelun valvonnasta maakuntahallinnon avulla. Kepun märkä uni K ESKUSTA sai puristettua sote-uudistuksen siivellä sitoumuksen maakuntauudistuksesta hallituskumppaniltaan kokoomukselta. Toteutuessaan maakuntakuntauudistus vie puoluetta pitkän harppauksen eteenpäin kohti ympäristöhallinnon eliminoimista, joka näyttää olevan yksi sen tavoitteista. Nykyään valtio ohjaa Suomen luonnon käyttöä erityisesti kahden viranomaisen avulla. Aluehallintovirastot eli AVIt toimivat lupaviranomaisina monille hankkeille, joilla on vaikutuksia ympäristöön. Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukset eli ELY-keskukset puolestaan valvovat yleistä etua eli yhteiskunnan, kansalaisten ja luonnon etua. Tehtävänsä vuoksi ELY-keskukset voivat valittaa aluehallintoviraston myöntämistä luvista. Hyväksyessään järjestelmän kymmenisen vuotta sitten hallitus ja eduskunta tunnustivat sen tosiasian, että valtion hallinto joutuu käsittelemään ristiriitaisia tavoitteita. Yksityinen intressi perustaa kaivos saattaa olla myös yleisen edun mukaista. Toisaalta kaivoksen perustamiseen liittyy ongelmia, joiden ratkaisemista täytyy valvoa. On myös mahdollista, että kaivoksen perustaminen on kokonaisuutena katsoen sekä yleisen edun vastaista että lainvastaista. Siksi yleistä etua valvovalla viranomaisella on valitusoikeus, mahdollisuus saattaa hankkeen laillisuus tuomioistuimen tutkittavaksi. HALLITUKSEN eduskunnalle antaman maakuntahallintoa koskevan lakiesityksen mukaan AVIt ja ELYt lakkautetaan. Niiden tilalle syntyisi uusi valtion lupaja valvontavirasto eli Luova. Luovaan ei tulisi yleisen ympäristöedun valvonnan yksikköä tai muutakaan vastaavaa järjestelmää. Luovassa ei olisi yksikköä, joka voisi hakea tuomioistuimilta muutosta viraston omiin päätöksiin. Sillä ei siis olisi valitusoikeutta. Eri intressien väliset ristiriidat eivät kuitenkaan katoa mihinkään. Myös viranomainen tekee virheitä. Erityisesti ympäristölliset edut jäävät helposti ilman riittävää huomiota, kun lupia myönnetään. Tämän myönsi myös Sipilän hallitus vielä viime syksynä. Silloin sovittiin kompromissi, jonka mukaan Luovassa on yleisen edun valvonnan yksikkö, jolla on valitusoikeus viraston päätöksistä. Vielä syksyllä lakiesityksen perusteluissa arveltiin, että maakuntauudistuksen myötä tapahtuva aluehallintoviraston lupatoimen ja elinkeino-, liikenneja ympäristökeskuksen valvontatoimen kokoaminen yhteen tulee vähentämään yksittäisiin lupamääräyksiin kohdistuvaa muutoksenhaun tarvetta, mutta sellainen mahdollisuus pitäisi jättää. ”Organisaatiomuutoksesta huolimatta yleisen edun valvontaa koskevat näkökohdat saattavat eräissä tilanteissa edellyttää yleistä etua valvovan valtion viranomaisen mahdollisuutta saattaa lupaviranomaisen antaman päätöksen lainmukaisuus muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi ympäristönsuojelun, luonnonsuojelun tai muun yhteiskunnan yleisen edun kannalta merkittävä hanke […].” LAKIESITYKSEN lausuntokierroksella muiden ohella korkein hallinto-oikeus korosti yleisen edun valvontatehtävää ja piti yleisen edun valvontayksikön perustamista ja sen valitusoikeutta Luovan päätöksistä välttämättömänä. Varsin yleinen käsitys oli, että asia oli saanut silloin muotoillun lakiesityksen myötä kohtuullisen ratkaisun. Ympäristöjärjestöille ja eduskunnan oppositiolle sekä mitä ilmeisimmin myös osalle hallituspuolueiden kansanedustajia tuli yllätyksenä, että Luova pantiin tältä kaikkein tärkeimmältä osaltaan uusiksi. Nyt lakiesityksen perusteluissa kyllä myönnetään, että yleisen edun valvojan valitusoikeuden poistaminen ”voidaan nähdä heikennyksenä nykytilaan verrattuna”, mutta ”[o]n kuitenkin otettava huomioon, että ehdotetun järjestelyn myötä viraston sisäinen yleistä etua koskevien näkökohtien huomioon ottaminen olisi erityisesti osa lupaharkintaa”. Jälkimmäiseen ministerit tuskin uskovat itsekään. Lupaviranomaisten velvollisuuksiin kuuluu nykyäänkin huomioida yleinen etu. Näin on ollut niin pitkään kuin lupaviranomaisia on ollut. Silti tasapaino on aina vaatinut ulkopuolisen valvojan, erityisesti ympäristökysymysten osalta. Nyt laillisuusvalvonta on jäämässä yksin kansalaisten ja heidän järjestöjensä vastuulle. ”Tätä voisi kärjistäen verrata siihen, että lakkautettaisiin syyttäjänlaitos. Rikoslaki olisi yhä olemassa ja kansalaiset voisivat tehdä itse rikosilmoituksia, mutta julkinen toimija jäisi pois”, totesi kansanedustaja, eduskunnan ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Satu Hassi (Vihreä Lanka 6.3.2018). HALLITUS sopi suuren muutoksen lakiesitykseen salassa todennäköisesti laskien, että ympäristöetujen valvonnan likvidointi hukkuu pohjattomaan sote-soppaan. Tosiasiassa tämä ei ole yllätys, vaan linjassa toteutuu keskustan suuri tavoite. Ympäristöministeriö aloitti Suomessa vasta vuonna 1983. Sen perustamista vastusti kiivaasti maaja metsätalousministeriö, jonka lausunnossa ehdotus uudesta ministeriöstä oli ”kummallinen, omalaatuinen, täysin asiaton, hämärä ja keinotekoinen”. Tuolloinen maaja metsätalousministeriö oli tarkkaan miehitetty keskustalaisilla virka miehillä. Lausunto edusti myös puolueen kantaa. Kalevi Sorsan kolmas hallitus antoi kuitenkin esityksen ympäristöministeriön perustamisesta. Hallituspuolue keskusta äänesti yhdessä RKP:n kanssa sitä vastaan, pääoppositiopuolue kokoomus ministeriön puolesta. Sen jälkeen keskusta on tauotta jatkanut taistelua YM:n lakkauttamiseksi. Lähes kaikissa muissa puolueissa ministeriön tärkeys on ymmärretty. SUUREN tilaisuutensa keskusta sai Matti Vanhasen toisen hallituksen aloittaessa vuonna 2007. Keskustan, kokoomuksen, vihreiden ja RKP:n muodostama hallitus otti tavoitteekseen valtionhallinnon uudistamisen. Suurin muutos oli läänien lopettaminen ja valtion aluehallinnon rakentaminen AVIen ja ELY-keskusten varaan. Keskustan kannalta tärkeintä oli TEKSTI MIKKO NISKASAARI KUVA LAURA HAPPO Artikkeli
• 3 / 2018 • 9 kuitenkin ympäristö ministeriön ohjauksessa olleiden alueellisten ympäristökeskusten lakkauttaminen. Se vahingoitti suuresti ympäristöhallintoa, kuten tarkoitus olikin, vaikka ELY-keskuksille jäikin vielä itsenäistä toimivaltaa ja valitusoikeus ympäristöasioissa. Ratkaisevat päätökset tästä tehtiin vuonna 2008. Ympäristöjärjestöt varoittivat jo tuolloin muutoksen vakavista seuraamuksista ja siitä, että tämä on ensimmäinen askel ympäristöhallinnon tuhoamisessa. Lisää on tulossa, tuolloin ennustettiin. Keskustan voitonriemuiset ministerit Sirkka-Liisa Anttila ja Mauri Pekkarinen vaativatkin ympäristöministeriön lakkauttamista samassa rytinässä. Tuoreeltaan jäi arvoitukseksi, miksi vihreiden ministerit Tuija Brax ja Tarja Cronberg hyväksyivät alueellisen ympäristöhallinnon likvidoinnin. Asia ei ole selvinnyt myöhemminkään. Keskustan motiivit valtion roolin heikentämiseen ympäristönsuojelun valvonnassa ovat ilmeiset. Puolue on vastustanut järjestelmällisesti kaikkia rajoituksia vesija maarakentamiseen sekä ajanut kaiken kaavoitusvallan siirtämistä kunnille. Puolueen kannatus on pääosin vähäväkisissä mutta pinta-alalta suurissa kunnissa, joten tällä mallilla se saa maankäyttöön paljon suuremman vallan kuin mitä valtakunnallinen kannatus sallisi. Sipilän muodostaessa hallitusta keväällä 2015 ympäristöministeriön lakkauttaminen oli neuvottelupöydällä. Ministeriö pelastui vielä täpärästi, mutta hallitusohjelma täyttyi tavoitteista heikentää niin kansalaisten kuin viranomaistenkin mahdollisuutta puolustaa ympäristöä. Tuskin on sattumaa, että tavoitteet kirjoitettiin Matti Vanhasen vetämässä työryhmässä. Kansalaisten valitusoikeutta esimerkiksi päätettiin rajoittaa ja tehdä siitä maksullista. Erityisesti hampaissa olivat ELY-keskukset, jotka leimattiin syyllisiksi asuntopulaan. Hallitusneuvottelijat väittivät niiden tehtailevan asian tuntemattomia valituksia. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka totesi tuolloin, että ELY-keskusten osuus kaikista valituksista on niin pieni, ettei niitä ”voi luonnehtia himovalittajaksi”. Pokka jatkoi: ”Entä johtiko ELY:n valitus muutoksiin hallinto-oikeuksissa? Kyllä, useimmissa tapauksissa kaavapäätös muuttui.” Tosiasiat eivät kuitenkaan hallitusohjelman laatijoita kiinnostaneet. Seuraava askel on Luova, joka ulkoistaa yleisen edun valvonnan ympäristöasioissa kokonaan kansalaisille. Se ei kuitenkaan ole viimeinen askel. Seuraavaksi vuorossa on ympäristöministeriön lakkauttaminen. TALVIVA ARA OPETTA A. Voiman valokuvaaja Laura Happo kävi marraskuussa 2012 kuvaamassa Talvivaaran kaivoksen laskualueelta Ylä-Lumijärveltä suosta löytynyttä metallimönjää. Talvivaaran katastrofi osoittaa, miten jo viranomaisten ympäristövalvonnan siirtäminen ELY-keskuksiin heikensi sen asemaa. Suunnitteilla olevaan valtion lupaja valvontavirastoon ei ole enää tulossa lainkaan yleisen ympäristöedun valvonnan tehtävää.
• Mikä pelastaisi suomalaisen tiedejulkaisemisen? TEKSTI KIRSI PAULIINA KALLIO KUVA ANNIKA PITKÄNEN Tieteen rumat? jäänteet Artikkeli 10 K UKA perustaisi kansanliikkeen psych­ rolutes marciduksen eli läskikalan pelastamiseksi? Simon Wattin Englannissa perustama aktivismiliike Ugly Animal Preservation Society politisoi muita kuin söpöjä uhanalaisia lajeja komediallisin keinoin. Vastaavaa kekseliästä poliittisuutta kaivataan tieteen kentälle. Suomalaiset tiedekustanteet jakavat monia läskikalan piirteitä. Voittoa tavoittelemattomat, tiedejulkaisijoina toimivat seurat tuottavat julkaisuja, jotka pyörivät lähinnä valtionavustuksilla, jäsenmaksuilla ja järjestötoiminnalla. Ne ovat kansainvälisesti melkoinen harvinaisuus. Vastaavaa kansallista julkaisujärjestelmää ei ole enää olemassa missään muualla maailmassa. Uhanalaisuuden kriteerit täyttyvät näiltä osin selkeästi. Jäänteestä on kysymys myös muilla mittapuilla. Monien lehtien kustannustilanne on epätoivoinen. PERUSTEITA nykyisen tiedejulkaisutoiminnan pelastamiseen kyllä löytyy. Suomalaisen julkaisutoiminnan olemassaolo on tärkeää jo itsessään, sillä kansainvälinen tutkimus tarkoittaa, että tutkimusta tehdään laajasti eri yhteiskunnissa ja eri kielillä, ei vain geopoliittisissa keskuksissa englanniksi. Kotimaiset tiedejulkaisut ovat myös osaltaan mahdollistamassa suomalaisten ilmiöiden ja näkökulmien sekä ylipäätään suomalaisittain relevanttien kysymysten olemassaolon tutkimusagendalla. Ne kun eivät useinkaan näyttäydy kansainvälisesti kiinnostavimpina asioina. Kotimaiset tieteelliset lehdet ovat olennaisia tietysti myös itse tutkimuksen ja tiedon kannalta. Ne tarjoavat tutkijoille luotettavaan tieteelliseen arviointiin perustuvia julkaisukanavia sekä toimivat tiedon uudistumisen ja yhteiskunnallisen kehityksen keskeisenä alustana. JULKAISUTOIMINNAN haastava tilanne on varsin hyvin alan asiantuntijoiden tiedossa, mutta laajemman tiedeyhteisön huomiota hätätilalle on vaikeaa saada. Myös useat yhteiskunnan instituutiot ja päättäjät tietävät, miten lähellä perikatoa lehdissä ollaan, mutta halua resursointiin ei tunnu löytyvän. Ongelmalliseen tilanteeseen voidaan tunnistaa kaksi keskeistä syytä, joista kumpikaan ei itsessään ole paha asia. Ensimmäinen niistä on, että suomalaisen tutkimuksen suunta on vahvasti kansainvälistymisessä ja kotimaiset ulottuvuudet ovat vastaavasti out. Toiseksi moni nuori tutkija tai asiantuntija ei koe vetoa vanhanaikaiseksi miellettyyn seuratoimintaan. Eliittikerhoihin kuuluminen ja pönöttäminen eivät ole muotia – eli kotimaisen tieteellisen kustannustoiminnan viehätys on läskikalan luokkaa. Ollaan kaukana söpöistä pandoista ja saimaannorpista, joita suuret kansanjoukot haluavat seurata suorista verkkolähetyksistä tai ihmetellä eläintarhassa. Tieteen rumien jäänteiden suojelemisen seuralle olisi tilausta. Tarvitaan siis tiedeaktivismia Wattin hengessä. Mitkä sitten voisivat olla kritiikin uusia kärkiä? YKSI: EI JÄTETÄ MARKKINOILLE Suomalainen tiedejulkaisutoiminta on harvinaisuus erityisesti siksi, että niin kutsuttu ”isoviitonen” eli ”Big Five” ei ole (toistaiseksi) saanut täällä merkittävää jalansijaa. Viiden suurimman kansainvälisen julkaisutalon valta alkaa olla muualla hallitseva kaikilla tutkimusaloilla. Tiedekustantaminen on siirtynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen merkittävissä määrin suurimpien kustannustalojen omistukseen. Nykyisellään nämä monikansalliset, erittäin hyvää tulosta tekevät yritykset omistavat yli 70 prosenttia kaikista ihmistieteellisistä julkaisuista. Suomalaisista tiedejulkaisuista pääosa ei kuulu kansainvälisten julkaisutalojen alaisuuteen. Ne voivat siis itse päättää julkaisujensa sisällöstä, muodosta, toiminnasta – ja julkaisupolitiikasta. Esimerkiksi maantieteen alalla Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa kustannettiin aiemmin riippumattomia kansainvälisiä lehtiä. Nykyisellään Fennia, jota kustantaa Suomen Maantieteellinen Seura, on ainoa alan indielehti. Ensimmäisenä kaupalliseen kustantamiseen siirtyi ruotsalainen Geo­ grafiska Annaler, joka myytiin ensin Wiley-Blackwellille, mistä lehti siirtyi viime vuonna Taylor & Francis Groupin omistukseen. Samassa talosNAISTEN OIKEUDET OVAT IHMISOIKEUKSIA O n käsittämätöntä, että Euroopassa vielä tällä vuosituhannella joudumme käymään keskustelua naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Seksuaalija lisääntymisterveys ja -oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Ne kuuluvat meille jokaiselle. Kuitenkin Euroopassakin naisten oikeuksista väännetään edelleen kättä ja osa jo-saavutetuista oikeuksista ovat kärsineet ja menneet takapakkia. Abortinlainsäädännön tiukentamisesityksen seurauksena Puolassa osoitettiin laajasti mieltä viime vuonna. Tällä hetkellä Irlantia kuohuttaa tuleva kansanäänestys naisten aborttioikeuksista. Koko kansa saa päättää naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Kuitenkaan miehen kehoon tai henkiseen terveyteen ei tule ikinä vaikuttamaan raiskauksen tai hyväksikäytön seurauksena alkanut raskaus. Olisi aika, että Irlannin lainsäädäntö sallisi abortin. Tilastotiedot ja tutkimukset osoittavat, ettei tasaarvoa ole vielä saavutettu. Otetaanpa vaikka palkka-tasa-arvo. Vuoden 2016 tilastot näyttävät, kuinka Suomessakin naisten keskimääräinen tuntipalkka on 17.4% pienempi, kuin miesten. Hiljattain huomioni kiinnittyi siihen, kuinka miesten kanssa samaa työtä tekeviä naisia palkataan keinotekoisesti alempiin palkkaluokkiin. Kuulostaa käsittämättömältä keplottelulta. Tasa-arvon saavuttamiseksi sen edellytysten pitää olla kunnossa. Olennaista on esimerkiksi laajentaa syrjimättömyys myös työpaikan ulkopuolelle hyväksymällä jäsenmaiden käsittelyssä jumissa oleva yhdenvertaisen kohtelun direktiivi. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitetyt periaatteet sukupuolten tasa-arvosta ja naisten ja miesten yhdenvertaisista mahdollisuuksista tulee toteuttaa käytännön tasolla. Aloitteella työnja yksityiselämän yhteensovittamisesta on tässä keskeinen rooli. Ihmisoikeuksien puolustamisessa ei päde mitkään toissijaisuusperiaatteellisuusväitteet. Sanotaan se nyt vielä kerran. Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Kyse on perusoikeuksistamme ja arvopohjastamme. Ei kai tässä nyt enää pitäisi olla mitään epäselvää? – oliko tässä vielä jotain epäselvää?
• Mikä pelastaisi suomalaisen tiedejulkaisemisen? Tieteen rumat? jäänteet tä vastaan. Kahtiajako näkyy myös tutkimusrahoituksessa. Julkaisutoiminnan perusteleminen tieteellisellä ja yhteiskunnallisella vaikuttamisella vaihtelee rahoittajan ja rahoitusinstrumentin mukaan. Asetelma on mieletön ja haitallinen. On yhtä järjetöntä asettaa kansainvälinen ja kansallinen julkaisutoiminta kilpailemaan keskenään kuin perustaa argumentit joko tieteelliseen tai yhteiskunnalliseen relevanssiin. Tutkimuksella on aina monia yleisöjä, jotka eivät ole eriarvoisia vaan erilaisia. Kolmas tiedeaktivismin kriittinen kärki kohdistuu näihin vastakkainasetteluihin. Tieteellisen julkaisutoiminnan tulee voida olla moninaista, mikä täytyy ottaa lähtökohdaksi kustannustoiminnan resursoinnissa. Vertaisarvioitua julkaisemista ja tieteen popularisointia ei saa asettaa toistensa vaihtoehdoiksi vaan saman kolikon kääntöpuoliksi. Kirsi Pauliina Kallio työskentelee yliopistotutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on kansainvälisen tiedelehti Fennian päätoimittaja ja vastaa tiedejulkaisemista kehittävästä Julkea!-hankkeesta, jossa on perustettu uusi tiedeaktivismia toteuttava tiedeviestintäkanava Versus. Versus julkistetaan huhti– toukokuussa osoitteessa versuslehti.fi. sa toimivat myös norjalainen Norsk Geografisk Tidsskrift ja tanskalainen Geografisk Tidsskrift. Kaupallista toimintalogiikkaa noudattavien lehtien lukuoikeudet myydään yliopistokirjastoille ympäri maailman osana kustantajien julkaisupaketteja. Uusimmat vuosikerrat eivät silti ole tutkijoiden luettavissa. Avoin julkaiseminen lehdissä on toki mahdollista, mutta siitä perittävät kirjoittajamaksut ovat huomattavia – tuhannen euron luokkaa per artikkeli. Kustantajat ohjaavat lehtien toimintaa monin muinkin tavoin. TIEDEAKTIVISMIN yhden kriittisen kärjen tulisi siis osoittaa markkinaehtoisuuteen. Koska suuret kaupalliset kustantajat eivät vie tiedejulkaisemista tutkimuksen etujen mukaiseen suuntaan vaan niistä poispäin, ei suomalaista tiedekustantamista saa päästää liukumaan niiden syliin. KAKSI: YKSILÖNVASTUU EI OLE VASTAUS Suomalaisessa tiedejulkaisemisessa on otettu viime vuosina useita askelia uusliberaaliin suuntaan. Julkaisufoorumin luokitusten käyttö yliopistojen rahoituksen arvioinnissa on yksi osoitus siitä, mistä touhussa ajatellaan olevan kysymys: vapaista yksilövalinnoista ja objektiivisesti mitattavasta laadusta. Järjestelmä toimii niin, että ensin tutkijat pakotetaan asettamaan tieteelliset julkaisut paremmuusjärjestykseen. Tämän jälkeen heidän onnistumistaan tutkijoina arvioidaan rankingin perusteella. Mitä parempi ranking, sitä tuottoisampi tutkija – niin yliopiston, tiedekunnan, laitoksen kuin tutkimusryhmänkin näkökulmista. Samoin tunnutaan ajattelevan tiedekustantamisesta. Valtion tavoitteet avoimen tieteen suhteen ovat seuratoiminnassa mukana olevia toimijoita – eli lähinnä tutkijoita – vahvasti vastuuttavia. Samalla kun tiedekustantajina toimivia seuroja patistellaan siirtymään avoimeen julkaisemiseen, ei niille tarjota minkäänlaista korvausta julkaisujen myynnin loppumisesta koituvalle resurssipulalle. Viime vuosiin asti monen seuran jäsenmaksu on liittynyt kiinteästi tiedejulkaisuun, minkä lisäksi yliopistot, tutkimuslaitokset ja muut yhteisöt ovat tilanneet lehtiä tutkijoiden ja ammattilaisten käyttöön. Tiedeyhteisöistä pitäisi löytyä keinot rahoittaa julkaisutoimintaa, jonka tuotosten tulee valtion vaatimuksesta olla avoimesti ja maksuttomasti saatavilla kaikille. Siis yksityishenkilöiden tulisi puhtaasta rakkaudesta tieteeseen maksaa siitä, minkä kaikki saavat joka tapauksessa ilmaiseksi! VIKA EI OLE tutkijoissa tai tieteen ystävissä, jotka eivät ole laajassa mitassa innostuneet tällaisesta hyväntekeväisyydestä. Vika ei ole myöskään seuroissa, jotka eivät ole onnistuneet pitämään kiinni jäsenistään muuttuneessa tilanteessa. Vika on ensisijaisesti instituutioissa, jotka asettavat kaupalliset kustantajat etusijalle. Ne vastaavat ensisijaisesti kustantajien ylimitoitettuihin vaatimuksiin sen sijaan, että seuraperustaisen kustantamisen pienimuotoisia ehdotuksia käsiteltäisiin kohtuullisesti. Samalla syyttävä sormi kohdistuu näitä instituutioita paimentavaan valtioon, joka linjaa tiedepolitiikkaa haluamillaan tavoilla ottamatta vastuuta toiminnan eettisyydestä. Tiedeaktivismin toinen kriittinen kärki osoittaa siis julkaisemista koskeviin vastuisiin. Yksilönvastuun korostamisen sijaan nykytilanteessa tarvitaan yhteisvastuuta eli eri tahojen sitoutumista avoimeen voittoa tavoittelemattomaan julkaisemiseen yhteisellä sopimuksella. KOLME: TIETEELLINEN JA YHTEIS­ KUNNALLINEN VAIKUTTAVUUS EDELL YTTÄVÄT TOISIAAN Kotimaisten tiedejulkaisujen merkityksestä puhuttaessa on tyypillistä päätyä väittelyyn niiden roolista tieteen ja yhteiskunnan kannalta. Kansainvälisen tutkimuksen kentällä työskentelevät näkevät suomenkielisessä julkaisemisessa erityisesti yhteiskunnallista relevanssia. Kansalliseen tutkimukseen kiinnittyneet tutkijat puolestaan puolustavat suomenkielisen julkaisemisen merkitystä tieteen näkökulmasta, itsessään merkittävänä toimintana yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ohella. Ei ole harvinaista, että vastakkainasettelu vaikuttaa ulossulkevalta – olet joko puolellamme taikka mei
• 12 • 3 / 2018 To im itu ks ell ist a ain eis to a Keskustelussa totuuden ja politiikan suhteesta on ohitettu ilmastonmuutosta koskeva kollektiivinen itsepetos. TEKSTI JOHANNA VUORELMA KUVA VOIMA / HÄIRIÖT-PÄÄMAJA Elämisvalheen aika K UN Oxford Dictionaries tiedotti valinneensa ”totuudenjälkeisyyden” vuoden 2016 sanaksi, aiheesta kertoneet uutiset viittasivat lähes poikkeuksetta Yhdysvaltojen presidentin Donald Trumpin poliittiseen retoriikkaan tai Britannian kansanäänestykseen EU-erosta. Poliittisen valheen ilmentymät kaventuivat ilmeisiin faktavalheisiin, joiden tunnistaminen on suhteellisen helppoa. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet politiikan rakenteelliset ja systeemitasolla vaikuttavat valheet. Uhkaavin näistä on elämisvalhe, joka on kollektiivista itsepetosta. Professori Jukka Paastela kirjoittaa vuonna 1995 ilmestyneessä teoksessaan Val­ he ja politiikka: tutkimus hyveestä ja paheesta yhteiskunnallisessa kanssa­ käymisessä, että elämisvalheen itsepetoksella ”voidaan tarkoittaa vääriä uskomuksia, joita ihminen itse ei huomaa, toiveajattelua, jota yksilö ei välttämättä tiedosta sekä tarkoittamatonta tietämättömyyttä”. Elämisvalhe on siis kokonaisvaltainen tulkinta todellisuudesta, jossa valheellisen ajattelun omaksunut yhteisö elää. Yksi elämisvalheen muoto Suomessa on saamelaisten oikeuksiin liittyvät väärät uskomukset. Lapin yliopiston tutkimusprofessori Rauna Kuokkanen kirjoitti viime vuonna Politiikasta-lehdessä, että ”Suomessa monet eivät tiedä tai usko, että Suomellakin on oma kolonisointihistoriansa”. ILMASTONMUUTOSTA koskevien faktojen sivuuttaminen länsimaisissa yhteiskunnissa täyttää elämisvalheen määritelmät. Ilmastonmuutoksen faktojen ohittaminen on lähimpänä totuudenjälkeisen ajan määritelmää. Siksi on yllättävää, ettei ilmastonmuutos ole ollut totuudenjälkeisen ajan keskustelun ytimessä. Totuudenjälkeisen ajan käsitettä on käytetty auttamattoman epämääräisenä tapana kohdistaa moralisoiva katse tiettyihin toimijoihin. Ilmastonmuutoksen kohdalla puuttuu mahdollisuus tuntea ylemmyyttä suhteessa valheisiin haksahtaviin toisiin, jotka äänestävät väärin ja omaksuvat vääriä poliittisia uskomuksia. Moni totuudenjälkeistä aikaa kauhisteleva länsimaalainen ei ole valmis luopumaan lentomatkoista, autoilusta, lihasta tai lapsen hankkimisesta, vaikka meillä on runsaasti tietoa niiden aiheuttamista huomattavista päästöistä. Saastuttavasta elämäntavasta pidetään tiukasti kiinni, vaikka muilla elämänaloilla pyritään toimimaan hyveellisen omakuvan mukaisesti. Elämisvalhe on kytkeytynyt kiinteästi yhteisölliseen omakuvaan, jota valheen tunnustaminen järkyttäisi. Ilmastonmuutoksen kohdalla omakuva liittyy vahvasti länsimaiseen elämäntapaan. Kuinka olla globaali ja tiedostava kansalainen, jos ei pääse lentomatkailemaan ympäri maailmaa? Julkisessa keskustelussa ilmastonmuutos on edelleen ”uskon kysymys”, joka edellyttää poliittisilta toimijoilta uskontunnustuksen mutta ei konkreettisia tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi tai siihen sopeutumiseksi ja varautumiseksi. Ilmastonmuutosta kehystetään usein luomisoppiin verrattavissa olevana kysymyksenä, johon joko uskotaan tai ei uskota. Suomen Kuvalehti uutisoi vuonna 2011: ”Usko ilmastonmuutokseen ei riipu tietämyksen määrästä.” Yhdysvalloissa tehdyn kyselyn mukaan amerikkalaiset eivät usko evoluutioon, alkuräjähdykseen tai ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen tutkimuksessa on poikkeuksellisen laaja konsensus muutoksen syistä ja seurauksista. Tutkimusta pyritään jatkuvasti yleistajuistamaan ja välittämään yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siitä huolimatta totuudenjälkeisen ajan käsite kiinnittyi yksittäisiin politiikkatoimijoihin, ei keskuudessamme vaikuttavaan elämisvalheeseen. VUODEN 2018 presidentinvaaleissa suurin osa ehdokkaista piti ilmastonmuutosta yhtenä suurimmista uhista Suomelle. Konkreettisia politiikkatoimia ei kuitenkaan juuri esitetty tai edes vaadittu. Tärkeintä oli lujan uskon tunnustaminen. Presidentti Sauli Niinistön konkreettinen aloite estää mustan hiilen eli noen leviäminen pohjoisille alueille on ollut tästä syystä virkistävä siirtymä sanoista tekoihin. Niinistö on pitänyt aihetta esillä tapaamisissaan Yhdys valtojen ja Venäjän presidenttien kanssa. On kuvaavaa, että Niinistön ”todellisia tarkoitusperiä” epäillään kysymyksen esiin nostamisessa. Esimerkiksi Iltalehden politiikan toimittaja Olli Ainolan mielestä on ”herttaista”, että Niinistöä kiitetään konkreettisesta aloitteesta ilmastonmuutoksen vaikutusten ehkäisemiksi. Ainolan mukaan Niinistö ei ole oikeasti ”ilmastoherännäinen” vaan käyttää kysymystä strategisena keinona suurvaltapolitiikan areenoilla. Muissa politiikkakysymyksissä harvoin peräänkuulutetaan aitoa uskoa. Koulutusta, yritystukia tai kuntauudistuksia puolustavan poliitikon ei tarvitse uskotella ”herännäisyyttään” asiaan. Asian perustelu tietoon pohjautuen riittää. Ilmastonmuutoksen kohdalla täsmällistä tietoa on saatavissa paljon enemmän kuin esimerkiksi kestävyysvajeen määrittelyn kohdalla, mutta kestävyysvaje ei ole politiikan kielessä uskon asia. Vuoden 2015 eduskuntavaalien alla kestävyysvajeen suuruus kehystettiin faktatietona, yhteisesti jaettuna tilannekuvana. TUTKIJOILLA on yhteinen tilannekuva ilmastonmuutoksesta, mutta sen välittyminen poliittiseen päätöksentekoon on hidasta niin pitkään, kun keskustelua ilmastonmuutoksesta käydään uskon retoriikan kautta. Kun poliitikko kertoo uskovansa ilmastonmuutokseen ja pitävänsä sitä yhtenä aikamme suurimmista uhista, häneltä on vaadittava poliittisia ratkaisuja uhan selättämiseen. Jos poliitikko tarjoaa ratkaisuja ja vieläpä osoittaa sitoutumista niihin, hänen uskonsa lujuus on täysin epärelevantti kysymys. Herännäisyys ja uskontunnustukset ovat keskeisiä uskonnollisten yhteisöjen piirissä, eivät poliittisessa päätöksenteossa. Ristiriidan ratkaisemisesta tekee erityisen vaikeaa, että siihen liittyy klassinen vapaamatkustajan ongelma. Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaaren mukaan EU:n päästötavoitteita kohdistetaan liikaa Suomelle, mikä ei ole reilua. Hän sanoo Puolan ja Kiinan pääsevän kuin ”koira veräjästä” ja toteaa: ”Saastuttajien on siivottava itse jälkensä.” Eurooppalaisen mallioppilaan omakuva ohjaa ajattelemaan, että Suomi hoitaa tonttinsa mallikkaasti. Elämisvalheeseen kuuluu sen tosiasian kieltäminen, että tässä asiassa emme voi osoittaa sormella muualle. Pienellä Suomella on poikkeuksellisen suuri ekologinen jalanjälki maailmassa. Viime vuonna suomalaiset kuluttivat koko vuoden luonnonvaransa vain hieman reilussa kolmessa kuukaudessa, kun kansainvälinen keskiarvo oli kahdeksan kuukautta. Ylikulutuksen kitkeminen pitäisi olla poliittisen agendan kärjessä, koska Suomi on tällä hetkellä osa ongelmaa, ei ratkaisua. On siirryttävä elämisvalheen jälkeiseen aikaan. Artikkeli ELÄMISVALHEELLA VOIDAAN TARKOITTAA VÄÄRIÄ USKOMUKSIA, TOIVEAJATTELUA JA TIETÄMÄTTÖMYYTTÄ.
• 3 / 2018 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a TUTKITTUA PUHTAUTTA Innovatiivisen ajotietokoneen ansiosta autosi päästöt näyttävät testeissä pieniltä ilman, että menettäisit tehoja siellä, missä niillä on väliä. Kein Problem.
• K ANSALAISTEN luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin mitataan säännöllisesti. Menetelmänä käytetään haastattelututkimuksia, joissa vastaajat arvioivat itse luottamuksensa tason. Vuosina 2000, 2005 ja 2009 suomalaiset luottivat vankasti poliisiin, puolustusvoimiin ja oikeusjärjestelmään. Trendi on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Tilastojen pohjana käytetty European Values Study keräsi Suomessa uutta aineistoa viimeksi vuonna 2017. Tutkimuksen tuloksista saadaan tietoja myöhemmin tänä vuonna. Siinä missä poliisi ja puolustusvoimat nauttivat luottamusta, puoluepoliittisia instituutioita pidetään epäilyttävämpinä. Puolueisiin luotti vuonna 2009 vain 15 prosenttia ja lehdistöönkin alle puolet vastaajista, kun samaan aikaan poliisi nautti 92 prosentin luottamusta. Kiinnostavaa on, näkyivätkö ja näkyvätkö poliisiin kohdistuvat laajaa julkisuutta saaneet rikostutkinnat seuraavissa luottamusmittauksissa. Näkyvin on ollut Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tapaus. Myös entistä poliisiylijohtajaa ja poliisin muuta johtoa epäillään virkarikoksista. Selityksiä sille, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt nähdään usein poikkeuksena sääntöön, on varmasti useita. Suomen poliisit ovat hyvin koulutettuja, ja verrattuna moniin muihin maihin heillä on ”helppo” työmaa. LUOTTAMUS kumpuaa monesta eri lähteestä. Yksi luottamukseen liittyvä tekijä on M IC KY C LE M EN T Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11– 21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Lauantaina 26.5.2018, Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Freshlyground (ZAF) Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Abou Diarra (MLI/FRA) 47SOUL (PSE/GBR) Raappana ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Pääpartnerit: Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus
• 3 / 2018 • 15 Hyvä poliisi, paha media TEKSTI TATU TISSARI KUVA ELSA PIELA Suurten kertomusten puolesta ”TÄMÄ ON AINOA KYSYMYS , josta minusta nykymaailmassa kannattaa käydä poliittista keskustelua: kysymys sosialismiin siirtymisen metodeista.” Näin linjasi kulttuuriradikaali Arvo Salo Faros-seuran keskustelutilaisuudessa vuonna 1965. Muut keskustelijat olivat samaa mieltä. Päämäärä oli selvä, ja sitä pidettiin realistisena. Piti vain sopia siitä, edetäänkö sosialismiin puoluepolitiikalla, suoralla toiminnalla vai muulla tavoin. 60-lukulaisilla radikaaleilla oli yhteinen suuri kertomus: maailmanvallankumous etenee, ja kommunismi lähenee. Kertomus sai raskaissa oloissa palkatonta poliittista työtä tekevät aktivistit jaksamaan. Se myös osaltaan selitti, miksi ihmiset ottivat riskejä ja nousivat vanhoja valtoja vastaan eri puolella maailmaa. Tarinalla ei tietysti tee mitään, ellei se kerro yhteisistä kokemuksista. 60-luvulla yhteiskunnalliset ja kulttuuriset mannerlaatat muuttuivat, ja vasemmisto surffasi tämän liikkeen harjalla omalla kertomuksellaan. TULI AIKA, JOLLOIN VÄITETTIIN , että suuret kertomukset ovat kuolleet. Väitteen esittäjät olivat harvinaisen väärässä. Maailmanselitystarinat eivät nimittäin kadonneet mihinkään. Konservatiivit ja äärioikeisto vain ottivat ne itselleen, kun muita ei kiinnostanut. Samuel Huntington satuili sivilisaatioiden törmäyksistä, Francis Fukuyama luritteli liberaalin demokratian voitosta, ja uusfasistit kehräsivät kansallismielisiä myyttejään. Ja kas, nyt meillä on maailma, jossa kapitalismi vaikuttaa ikuiselta ja poliittisia konflikteja tulkitaan etnisyyden näkökulmasta. Suuria kertomuksia tehdään, koska ne toimivat. Ne selittävät maailmaa ja lisäävät luottamusta kertomuksen osallistujien omiin kykyihin. Jokainen suuri kertomus on aina myös manifesti siitä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. VALISTUKSEN JÄLKEEN myytit on otettu yhteiskunnallisen kritiikin kohteeksi. Myytti on käsitetty taantumukselliseksi kuvitelmaksi ja ihmisten huijaamiseksi. On toinenkin, vanhempi tapa käsittää myytti. Antiikin Kreikassa myytti oli kertomus, jonka avulla maailma tuli merkitykselliseksi. Myytti kertoi maailman synnystä ja osoitti, miksi tapahtumien kulku on mielekäs. Suuret kertomukset ovat aina myyttejä, mutta niiden ei tarvitse olla huijauksia tai konservatiivisia. Naomi Kleinin kirjat ylikansallisten yritysten vallasta, tuhokapitalismista ja ilmastonmuutoksia ovat myyttejä hyvässä mielessä, samoin antropologi David Graeberin tutkimukset antiautoritaaristen yhteisöjen historiasta. Työtä, kärsimystä ja vaivannäköä on korostettu jo riittävästi. Pelkkä järki tai tilastot eivät saa meitä toimimaan. Maailman muuttamiseen tarvitaan myös myyttejä ja romantiikkaa: suuria kertomuksia. PONTUS PUROKURU Lisää huomioita ratkaisuista ja muista tärkeistä aiheista Veikka Lahtisen ja Pontus Purokurun Mikä meitä vaivaa? -podcastissa osoitteessa voima.fi Kolumni K ANSALAISTEN luottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin mitataan säännöllisesti. Menetelmänä käytetään haastattelututkimuksia, joissa vastaajat arvioivat itse luottamuksensa tason. Vuosina 2000, 2005 ja 2009 suomalaiset luottivat vankasti poliisiin, puolustusvoimiin ja oikeusjärjestelmään. Trendi on jatkunut samanlaisena jo pitkään. Tilastojen pohjana käytetty European Values Study keräsi Suomessa uutta aineistoa viimeksi vuonna 2017. Tutkimuksen tuloksista saadaan tietoja myöhemmin tänä vuonna. Siinä missä poliisi ja puolustusvoimat nauttivat luottamusta, puoluepoliittisia instituutioita pidetään epäilyttävämpinä. Puolueisiin luotti vuonna 2009 vain 15 prosenttia ja lehdistöönkin alle puolet vastaajista, kun samaan aikaan poliisi nautti 92 prosentin luottamusta. Kiinnostavaa on, näkyivätkö ja näkyvätkö poliisiin kohdistuvat laajaa julkisuutta saaneet rikostutkinnat seuraavissa luottamusmittauksissa. Näkyvin on ollut Helsingin huumepoliisin entisen päällikön Jari Aarnion tapaus. Myös entistä poliisiylijohtajaa ja poliisin muuta johtoa epäillään virkarikoksista. Selityksiä sille, että poliisiin kohdistuvat rikosepäilyt nähdään usein poikkeuksena sääntöön, on varmasti useita. Suomen poliisit ovat hyvin koulutettuja, ja verrattuna moniin muihin maihin heillä on ”helppo” työmaa. LUOTTAMUS kumpuaa monesta eri lähteestä. Yksi luottamukseen liittyvä tekijä on kokemus oikeudenmukaisuudesta. Kun ihminen kokee, ettei instituutio tai henkilö petä häntä tai tuota pettymystä, luottamus vahvistuu. Tämän lähtökohdan pohjalta voisi olettaa, että suomalaiset luottavat poliisiin, armeijaan ja oikeusjärjestelmään, koska ne eivät ole tuottaneet pettymyksiä. Edes epäoikeudenmukaisina pidetyt tuomiot esimerkiksi seksuaalirikoksista eivät ole heilauttaneet tilastollista luottamuskäyrää, vaikka aihe on säännöllisesti mediassa ja politiikassa. Oikeusministeri Antti Häkkänen lupasi virkaan astuessaan selvittää seksuaalirikosten rangaistusten kiristämistä. Vaikuttavana tekijänä ihmisten luottamukseen voi olla myös se, ettei suuri osa kansalaisista ole virkavallan kanssa tekemisissä juuri muuten kuin lupa-asioissa ja liikennevalvontaan liittyvissä kysymyksissä. LUOTTAMUKSESSAMME puoluepoliittisiin toimijoihin on ristiriita. Luottamus on vähäistä, vaikka olemme itse valitsemassa poliittisia edustajiamme. Tämä voi juontua siitä, että puolueiden nähdään ajavan ensisijaisesti omia etujaan. Vuonna 2009 alle puolet vastaajista luotti eduskuntaan hyvin tai melko paljon. Laskeva äänestysaktiivisuus on niin ikään merkki poliittisen osallistumisen heikentyvästä tasosta. Toinen ristiriita liittyy lehdistön nauttimaan luottamukseen. Vuonna 2005 vain 34 prosenttia vastaajista piti lehdistöä vähintään melko luotettavana. Samaan aikaan Suomen sananvapaus on maailman kärkiluokkaa. Jokaisella lehdellä on oma linjansa uutisoida, kertoa tai jättää kertomatta asioista. Median epäluotettavuudesta keskusteltaessa, esiin nousevat usein yksittäisten lehtien linjat: usein niitä pidetään epäilyttävinä tai niiden uskotaan edistävän vääränlaisia arvoja. Ei ole myöskään harvinaista, että toimittajista luodaan stereotyyppinen kuva muiden asioita nuuskivana ja sensaatiohakuisena ammattiryhmänä. MISTÄ LUOTTAMUKSEMME suomalaisiin instituutioihin lopulta kumpuaa? Johtuuko luottamuksemme instituutioiden rehellisesti ansaitsemasta yhteiskunnallisesta asemasta vai siitä, millaiseen maailmaan haluamme uskoa? Tarvitsemmeko todella yläpuolellemme vahvoja auktoriteettejä, jotka tekevät päätökset puolestamme – sen sijaan, että vastaisimme elämästämme itse? Suomalaisten luottamus puolueisiin on heikkoa mutta virkavaltaan vahvaa. M IC KY C LE M EN T Maailma kylässä -festivaali 26.–27.5.2018 | La 11– 21 Su 11–19 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Jupiter & Okwess (COD) Lauantaina 26.5.2018, Kaisaniemen puisto maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Freshlyground (ZAF) Dobet Gnahoré (CIV/FRA) Abou Diarra (MLI/FRA) 47SOUL (PSE/GBR) Raappana ja sata muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Vapaa pääsy! Pääpartnerit: Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukee: Helsingin kulttuurikeskus
• Linja on suunnattu sinulle, joka olet kiinnostunut kehittämään itseäsi ja taitojasi tanssijana ja tanssintekijänä. Tanssitaiteen linja vie eteenpäin valmiuksiasi tanssiteknisesti sekä antaa tietoa tanssista teoreettisten opintojen kautta www.lansisuomenopisto.fi HAKU KÄYNNISSÄ! MILLOIN? 27.08.2018 10.05.2019 TANSSITAITEEN LINJA LÄNSI-SUOMEN OPISTO MISSÄ? Huittinen, Satakunta Kurssi kehittää paritanssin osaamista oman tanssin, parityöskentelyn, tanssimusiikin ja pedagogiikan näkökulmasta. Molemmat linjat antavat valmiuksia tanssin ammatilliseen koulutukseen Suomessa ja ulkomailla PARITANSSILINJA N O R D I C A R T S C H O O L . F I K a n s a i n v ä l i s e t t a i d e o p i n n o t K o k k o l a s s a , p a r h a a t t y ö t i l a t H a k u t o u k o k u u s s a , k a t s o k o t i s i v u t ! UUsien oppilaiden hakU syksyn 2018 ryhmiin 1.4.-30.4. Hakuohjeet:www.kuvataide.fi Ulapalla Taide & filosofiatapahtuma nuorille Strömsin taidekartanolla Roihuvuoressa (Untuvaisentie 10) pe 18.5. klo 18-21. Vapaa pääsy. Päättötyönäyttelyn avoimet ovet su 6.5. ja su 20.5. klo 13-16. www.kuvataide.fi >tUhat sanaa www.kesayliopistohki.fi Avointa yliopistollista opetusta Egyptologia • Fyysinen teatterityö • Historia • Hoitotiede • Informaatiotutkimus • Kasvatuspsykologia Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi • Liikuntalääketiede • Lääketiede • Musiikki • Palvelumuotoilu Taiteen johtaminen ja yrittäjyys (Arts Management) Inspiroiva kesä. kesäyliopistossa. Yli 750 innostavaa ja ajatusta herättävää kurssia. Löydä omasi. Ohjelmassa myös Avointa amk-opetusta • Abikursseja • Avoimia yleisötilaisuuksia • Eritasoisia kielikursseja 36 eri kieltä ja Suomi toisena/vieraana kielenä • Taideaineita Tietoja viestintätekniikkaa • Täydennyskoulutusta Haluaisitko kirjoittaa draamaa tai tanssia argentiinalaista tangoa? Opettelisitko uutta kieltä, vaikkapa espanjaa, hindiä, iiriä tai persiaa? Pohtisitko budjetoinnin haasteita? Tutustuisitko tuotekehitykseen, kuosija värisuunnitteluun tai muinaisegyptiläiseen kuolemankäsitykseen? Perehtyisitkö runolauluun, työoikeuteen tai palvelumuotoiluun? Kiinnostaisiko Sinua fyysinen teatteri, valokuvakollaasi tai tulkkaus? Ohjelma kirjastoissa, kirjakaupoissa ja verkossa. Ilmoittautuminen: www.kesayliopistohki.fi , alkaa 18.4. Kesäyliopisto on avoin sinulle, minulle, meille kaikille. Tanssi ja kehonhuolto • Tanssipedagogiikka Teatteri ja kasvatus • Teatterija näyttämötaide Tulevaisuudentutkimus • Tuotantotalous • Työja organisaatiopyskologia • Valokuvaus • Viestintä VALITSE POLKUSI 2018-2019 • Musiikkilinja 1. haku 20.4. mennessä • 2. haku 15.8. mennessä • Oikeustieteen linja • Lääketieteisiin suuntaava linja • Sosionomiväylä Haku 21.8. mennessä Ammatillinen koulutus Jatkuva haku: •Kasvatusja ohjausalan perustutkinto Kommunikaation ja viittomakielisen ohjauksen osaamisala •Koulunkäynnin ja aamuja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto www.rovala.fi/rovala-opisto puh. 040 487 3010 Vietä seuraava opintovuosi Lapissa! Keski-Pohjanmaan kansanopisto Opistontie 1, 68300 Kälviä, www.kpedu.fi Koulutuksen suoritettuasi osaat suunnitella ja toteuttaa kuvakokonaisuuden, hankkia työllesi rahoituksen ja asettaa teoksesi ammattimaisesti esille. Voit opiskella työn ohessa tai päätoimisesti kansanopistolinjalla. Valokuvataidett a opiskelemaan koulutukset alkavat elokuussa 2018 kpedu. fi/valok uvaus www.kpedu.fi/kansanopist o l Tanssitaide l Teatteri ja Draama l Liikuntaseikkailu l Valokuvauksen perusteet+ l Vintage-valokuvaus l Tehobreikki -suuntana hyvinvointialat Keski-Pohjanmaan kansanopisto Populaarikulttuuri Esittävätaide Tanssitaide Valokuvataide Velmuvoimauttava taide Tietoa, luovuutta ja kokemuksia kansanopistosta Tähtää korkealle! SYKSYN 2018 LINJAT Keski-Pohjanmaan kansanopisto puh. 040 808 5035 | info.kansanpisto@kpedu.fi Lue lisää ja hae osoitteessa www.kpedu.fi/kansanopisto KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE Steinerpedagoginen luova ja elävä koulutustie www.snellman-korkeakoulu.fi Hakemukset 30.4. mennessä Kasvatusta kohti hyvää elämää kansain­välistä­journalismia­suomeksi. tilaa­Diplo­alkaen­30 € / vuosi­ (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi
• Linja on suunnattu sinulle, joka olet kiinnostunut kehittämään itseäsi ja taitojasi tanssijana ja tanssintekijänä. Tanssitaiteen linja vie eteenpäin valmiuksiasi tanssiteknisesti sekä antaa tietoa tanssista teoreettisten opintojen kautta www.lansisuomenopisto.fi HAKU KÄYNNISSÄ! MILLOIN? 27.08.2018 10.05.2019 TANSSITAITEEN LINJA LÄNSI-SUOMEN OPISTO MISSÄ? Huittinen, Satakunta Kurssi kehittää paritanssin osaamista oman tanssin, parityöskentelyn, tanssimusiikin ja pedagogiikan näkökulmasta. Molemmat linjat antavat valmiuksia tanssin ammatilliseen koulutukseen Suomessa ja ulkomailla PARITANSSILINJA UUsien oppilaiden hakU syksyn 2018 ryhmiin 1.4.-30.4. Hakuohjeet:www.kuvataide.fi Ulapalla Taide & filosofiatapahtuma nuorille Strömsin taidekartanolla Roihuvuoressa (Untuvaisentie 10) pe 18.5. klo 18-21. Vapaa pääsy. Päättötyönäyttelyn avoimet ovet su 6.5. ja su 20.5. klo 13-16. www.kuvataide.fi >tUhat sanaa www.kesayliopistohki.fi Avointa yliopistollista opetusta Egyptologia • Fyysinen teatterityö • Historia • Hoitotiede • Informaatiotutkimus • Kasvatuspsykologia Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi • Liikuntalääketiede • Lääketiede • Musiikki • Palvelumuotoilu Taiteen johtaminen ja yrittäjyys (Arts Management) Inspiroiva kesä. kesäyliopistossa. Yli 750 innostavaa ja ajatusta herättävää kurssia. Löydä omasi. Ohjelmassa myös Avointa amk-opetusta • Abikursseja • Avoimia yleisötilaisuuksia • Eritasoisia kielikursseja 36 eri kieltä ja Suomi toisena/vieraana kielenä • Taideaineita Tietoja viestintätekniikkaa • Täydennyskoulutusta Haluaisitko kirjoittaa draamaa tai tanssia argentiinalaista tangoa? Opettelisitko uutta kieltä, vaikkapa espanjaa, hindiä, iiriä tai persiaa? Pohtisitko budjetoinnin haasteita? Tutustuisitko tuotekehitykseen, kuosija värisuunnitteluun tai muinaisegyptiläiseen kuolemankäsitykseen? Perehtyisitkö runolauluun, työoikeuteen tai palvelumuotoiluun? Kiinnostaisiko Sinua fyysinen teatteri, valokuvakollaasi tai tulkkaus? Ohjelma kirjastoissa, kirjakaupoissa ja verkossa. Ilmoittautuminen: www.kesayliopistohki.fi , alkaa 18.4. Kesäyliopisto on avoin sinulle, minulle, meille kaikille. Tanssi ja kehonhuolto • Tanssipedagogiikka Teatteri ja kasvatus • Teatterija näyttämötaide Tulevaisuudentutkimus • Tuotantotalous • Työja organisaatiopyskologia • Valokuvaus • Viestintä VALITSE POLKUSI 2018-2019 • Musiikkilinja 1. haku 20.4. mennessä • 2. haku 15.8. mennessä • Oikeustieteen linja • Lääketieteisiin suuntaava linja • Sosionomiväylä Haku 21.8. mennessä Ammatillinen koulutus Jatkuva haku: •Kasvatusja ohjausalan perustutkinto Kommunikaation ja viittomakielisen ohjauksen osaamisala •Koulunkäynnin ja aamuja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto www.rovala.fi/rovala-opisto puh. 040 487 3010 Vietä seuraava opintovuosi Lapissa! Keski-Pohjanmaan kansanopisto Opistontie 1, 68300 Kälviä, www.kpedu.fi Koulutuksen suoritettuasi osaat suunnitella ja toteuttaa kuvakokonaisuuden, hankkia työllesi rahoituksen ja asettaa teoksesi ammattimaisesti esille. Voit opiskella työn ohessa tai päätoimisesti kansanopistolinjalla. Valokuvataidett a opiskelemaan koulutukset alkavat elokuussa 2018 kpedu. fi/valok uvaus KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE KUTSU KASVATUSJA TAIDEALALLE Steinerpedagoginen luova ja elävä koulutustie www.snellman-korkeakoulu.fi Hakemukset 30.4. mennessä Kasvatusta kohti hyvää elämää kansain­välistä­journalismia­suomeksi. tilaa­Diplo­alkaen­30 € / vuosi­ (sisältää myös digilehden) mondediplo.fi
• 18 • 3 / 2018
• 3 / 2018 • 19 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT VELDA PARKKINEN Sadan vuoden epäluottamus Saamelaisten ja Suomen valtion välit ovat huonossa jamassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niistä pitäisi käydä keskustelua – päinvastoin. ”A H-HAH-HAH-HAA , oi-joi. Huoh”, Petra Laiti nauraa hersyvästi kysymykselle siitä, millaiseksi hän kokee saamelaisten ja Suomen valtion välisen suhteen. ”Luottamustahan ei selkeästikään ole, enkä minä ole edes radikaali näkemyksineni tästä. Näkemys on hyvin yleinen Saamenmaalla, ja tämä päivä kaikista päivistä on hyvin olennainen tässä asiassa.” Muutamaa tuntia ennen haastattelua liikenneministeri Anne Berner ilmoitti, että saamelaisten alueita halkovan Jäämeren radan valmistelua jatketaan. ”Sanoisin, että syy saamelaisten valtiota kohtaan kokemalle epäluottamukselle on se, että olemme harvoin olleet tilanteessa, jossa asiat olisivat menneet hyvin meidän kannaltamme.” Vaikka Laiti kokee, ettei saamelaisten tilanne ole kehujen arvoinen, on aiheen ympärillä käyty julkinen keskustelu hänen mielestään kuitenkin kehittynyt. Tässä hän ei itsekään ole täysin osaton. ”Muutaman viime vuoden aikana on tapahtunut valtava muutos siinä, miten saamelaiset näkyvät. Iso kiitos tästä kuuluu sosiaaliselle medialle. Somen voima jaksaa yllättää minut kerta toisensa jälkeen.” Mediamurroksen ja sosiaalisen median lisäksi tilanteeseen on vaikuttanut myös nuorten aktivistien esiinmarssi. Keskustelu saamelaisaiheen ympärillä on muuttunut kuivasta hallintokielestä moniääniseksi. PETRA LAITI , saamelaiselta nimeltään Ásllat-Mihku Ilmára Mika Petra, on Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja. Hän kuuluu myös YK:n alkuperäiskansojen nuorten verkosto GIYC:n (Global Indigenous Youth Caucus) puheenjohtajistoon ja vaikuttaa Suomen City-sámit-yhdistyksessä. Näiden lisäksi Laiti on äänekäs kommentaattori sosiaalisessa mediassa. Saamelaisten asemaan Suomessa liittyy paljon kysymyksiä ja epäkohtia, jotka kyseenalaistavat myös joitain suomalaisuuteen liittyviä perusoletuksia ja herättävät tunteita. Näihin liittyen Laitin osana on myös toimia ukkosenjohdattimena. ”Roolini on muotoutunut tällaiseksi varmaan osittain sen takia, että olen varsin nuori verrattuna ääniin, joita on kuultu perinteisesti saamelaisiin liittyvissä keskusteluissa. Rooliini vaikuttaa ehkä myös se, että asun ja opiskelen Helsingissä – eli olen myös fyysisesti lähempänä niitä tahoja, joihin pitäisi vaikuttaa.” Maantieteellinen läheisyys keskustelukumppaneihin tekee kohtaamisista helpompia, mutta johtaa tässä tapauksessa myös vähättelyyn. Kriitikot ovat jopa kyseenalaistaneet Helsingissä asuvan saamelaisen pätevyyden kommentoida asioita, jotka tapahtuvat pohjoisessa. Kritiikissä on nähty myös kaikuja kallonmittaajista ja etnisen puhtauden vaatimuksista. Onko Laiti liian vaaleatukkainen edustamaan saamelaisia? ”Sitä kritiikkiä kuuluu, mutta se ei tunnu oikeastaan missään. Kommentoijia vaaleista hiuksistani on riittänyt, mutta yksikään saamelainen ei ole kyseenalaistanut minun saamelaisuuttani”, Laiti kuittaa epäilykset. Laitin mukaan kertoo lähinnä tietämättömyydestä, kun häneltä edellytetään ”enemmän saamelaista näköä”. ”Pitäisikö minun maalata kasvoni ja värjätä tukkani, jotta olisin uskottavampi? On melko vahva stereotypia, että olisimme kaikki lyhyitä, vinosilmäisiä ja tummia. En voi vastata muuta, kuin että tämäkin väri tulee purkista, kun sanotaan, että ’tuo blondi ei ole tarpeeksi tumma ollakseen saamelainen’.” ”Ei tuollaisia vastaan voi argumentoida ilman, että vajoaa itsekin sinne pohjalle. Ei siihen kannata lähteä.” SIITÄ, KUKA MÄ ÄRITELLÄ ÄN saamelaiseksi, on käyty viime vuosina kiivasta keskustelua, johon sekaantui myös Korkein hallinto-oikeus (KHO). Vuonna 2015 KHO päätti valitusten perusteella lisätä 93 nimeä saamelais käräjien vaaliluetteloon. Tuomio löi jälleen kiilaa saamelaisten ja Suomen valtion välille. ”Keskustelussa siitä, kuka on ja kuka ei ole saamelainen, on äänekäs oppositio, joka esittää geeniperimään perustuvaa määritelmää saamelaisuudelle. Heidän motiivinsahan on se, että he haluaisivat itse tulla lasketuiksi saamelaisiksi.” Saamelaiset itse ovat pitäneet yhteyttä kulttuuriin merkityksellisempänä tekijänä. DNA-testit nähdään myös itsessään ongelmallisina. ”Geeniperimään perustuvaa arvioin tia käytetään Yhdysvalloissa”, Laiti kertoo ja jatkaa: ”Siellä alkuperäiskansaan kuuluminen määritellään sen perusteella, kuinka monta prosent
• 20 • 3 / 2018 tia DNA:sta on yhdistettävissä alkuperäiskansaan. Tämä on tosi vaarallinen ajatus. Pidemmän päälle se prosentti tulee väistämättä laskemaan kaikilla alle laskennallisen määritelmän, eikä kulttuuria eläviä enää lasketa kuuluvaksi alkuperäiskansaan. Se on tapa varmistaa, että kulttuuri vähitellen katoaa.” Saamelaisten katkenneisiin yhteyksiin kulttuuriinsa liittyy myös Suomen valtion harjoittama politiikka, jossa saamelaisia ”suomalaistettiin” järjestelmällisesti vuosikymmenien ajan. Laitin mukaan se on kuitenkin otettu huomioon. ”Saamelaisten oma määritelmä perustuu kulttuuriyhteyteen, joka ajoittuu Suomen assimilaatiopolitiikkaa aikaisempaan aikaan. Kieli on yksi hyvä tapa mitata sitä, onko yhteys olemassa – Suomessa on katsottu riittäväksi, että isovanhemman äidinkieli on saame. Meillä on esimerkiksi henkilö, joka vetoaa saamelaisuuteensa viittaamalla 1700-luvulla eläneisiin esivanhempiinsa mutta joka yllättäen vastustaa saamelaisten omaa määritelmää saamelaisesta.” LAITIN NÄKEMYKSEN mukaan ”kuka on saamelainen” -keskusteluun nivoutuu joka ainoa saamelaiskeskusteluun liittyvä asia. ”Pohjalla on ymmärtämättömyys termistä saamelainen sekä ymmärtämättömyys siitä, mitä alkuperäiskansa yleensäkään tarkoittaa kulttuurisesti. Kolmanneksi on ymmärtämättömyys siitä, että KHO:n tulkitsema saamelaiskäräjälaki ei määrittele sitä, kuka on saamelainen, vaan sen, kuka saa äänestää käräjävaaleissa. Neljänneksi on ymmärtämättömyys siitä, että saamelaiskäräjien vaaliluettelo ei todellakaan ole mikään etninen rekisteSAAMELAISILTA EDELLYTETÄÄN YHTENÄISTÄ NÄKEMYSTÄ KAIKKIIN KYSYMYKSIIN. VAATIMUS ON PÄHKÄHULLU. ri – Suomessa on ylipäätään laitonta pitää etnistä rekisteriä. Lopuksi tähän liittyy vielä se, ettei ole todellakaan suomalaisten tai kenenkään muunkaan ulkopuolisen päätettävissä, kuka on saamelainen.” Laitin mukaan elimissä, jotka Suomen puolelta hallinnoivat ja käyvät tätä keskustelua, on akuutti pätevyyden puute. Tämä tietenkin turhauttaa, mutta onneksi välillä nähdään myös valonpilkahduksia. ”Oikeastaan ainoat hyvään suuntaan kehittyneet asiat ovat kielioikeudet ja kielelliset palvelut sekä varhaiskasvatus. Ongelma on vain se, että noistakaan ei oikein osaa iloita, kun takaraivossa kolkuttelevat samalla muut kysymykset. Tämä on tietysti sääli, sillä haluaisin riemuita sydämeni pohjasta vaikka siitä, että Helsinkiin tulee saamenkielinen alakoulun luokka ja että saamelaisalueen ulkopuolella asuvien lasten kosketus kieleen ja perintöön turvataan.” LAITIN LUETTELEMIA ONGELMIA yhdistää jollain tasolla luottamus – tai oikeastaan sen puuttuminen. Yksi tähän vaikuttava tekijä on eduskunnan päätös olla ratifioimatta YK:n Kansainvälisen työjärjestö ILO:n alkuperäisja heimokansojen oikeuksia koskevaa yleissopimusta numero 169. ILO 169 -sopimuksen ratifioiminen oli kirjattu vuonna 2014 Alexander Stubbin hallitusohjelmaan, mutta sen käsittely lopetettiin maaliskuussa 2015. ”Se on valtavan laaja sopimus, mutta noin konkreettisesti se pakottaisi Suomen suhtautumaan saamelaisiin tasavertaisina neuvottelukumppaneina. Myös päätöksen symbolinen merkitys olisi erittäin tärkeä, sillä se osoittaisi, että saamelaisten oikeuksien parantamiseen suhtaudutaan vakavasti.” Saamelaisten asuttamista maista vain Norja on ratifioinut sopimuksen. SA AMELAISIIN VIITATA AN keskusteluissa usein yhtenäisenä, homogeenisena ryhmänä, jolta edellytetään yhtenäistä näkemystä kaikkiin kysymyksiin. Vaatimus on pähkähullu – eihän kukaan odota suomalaiseen valtaväestöön kuuluviltakaan yhtenäistä mielipidettä yhtään mistään. Vaatimuksen myötä tarina epäluotettavista ja arvaamattomista neuvottelukumppaneista kuitenkin uusiutuu jatkuvasti. ”Kun sanotaan, että saamelaiset ovat riitaisia, eikä meidän kanssa saa mitään päätetyksi, on enemmänkin kyse itselle esitetystä perustelusta sille, että saamelaisia ei tarvitse kuunnella. Meidän oletetaan olevan samaa mieltä kaikesta, mutta pohjimmiltaan meidän ei odoteta olevan samaa mieltä mistään. Ja näitä käytetään perusteluna sille, että esimerkiksi eduskunta saa päättää meidän puolestamme meidän asioistamme.” Laitin mukaan yhteisön sisäiset näkemykset monista perusasioista ovat kuitenkin melko yksimielisiä. Yksi esimerkki yhteisön laajalti jakamasta mielipiteestä on Jäämeren radan vastustaminen. Tämäkään ei ole paljoa painanut liikenneja viestintäministeriössä, vaikka rata vaikuttaisi saamelaisten elämään suurestikin. ”Jäämeren rata ei ole mitenkään uusi ajatus, siitä on puhuttu vuosikausia. Ilmeisesti tarvittiin vain tarpeeksi määrätietoinen ministeri runnomaan se läpi. Jo pelkästään valittu radan linjaus on hullu: se kulkee läpi neulanohuen suikaleen, jonka molemmilla puolilla on luonnonsuojelu alueita. Pohjoinen luonto on haurasta, ja jo pelkästään rakennustyö aiheuttaisi mittavia vahinkoja. Eivätkä ne tuhot korjaudu vuosikymmeniin.” JÄÄMEREN RATAA on kritisoitu taloudellisesti älyttömäksi hankkeeksi, joka ei ole kannattava edes rakennustöitä valmistelevan ministeriön omissa laskelmissa. Hanke liittyy kai