7 • 2013 SENIOR ARBE TE 25 Limukutomo mullistaa muistisairaiden kuntoutuksen. TEEMA:Omaishoito kuntoon! 10 Suomen Punaisen Ristin omaishoidon tukitoiminta täytti 20 vuotta. Juhlaseminaarin avasi SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula. 31 Jussi Kuokkanen rakastaa oppimista ja oopperaa. Seuraava numero ilmestyy 7.2.2014 | Lehden teemana on Tutkimuksesta käytäntöön 2
Sisällys Toimituskunta 4 Yhdessä vahvempia! Pirkko Karjalainen 5 Omaishoitoon investointi kannattaa! Kysy&Vastaa 6 Omaishoitajien lomat ja kuntoutus. Omaishoitaja – tiedä oikeutesi Herttakaisa Kettunen 8 10 13 16 18 19 20 22 Leijonaemot toistensa turvaverkkona Herttakaisa Kettunen Suomen Punainen Risti 20 vuotta omaishoitajien rinnalla Herttakaisa Kettunen Päätoimittaja Etäomaishoito mitä se on? Silvo Nybacka Pirkko Karjalainen pirkko.karjalainen@vtkl.fi Tietoa teknologiasta omaishoitajille Hennariikka Intosalmi Toimitus AIJJOOS-hanke II. Ikäihmiset asiantuntijoina Marja-Liisa Nevala Toimituspäällikkö Leena Valkonen Toimittaja Herttakaisa Kettunen info@vtkl.fi Suomalainen Ikägallup selvitti: Vanhuuden ikäraja 72 vuotta Leena Valkonen Taitto Setlementtityössä ikäihminen on oman elämänsä asiantuntija Mona Särkelä-Kukko Iäkkäiden omaishoitajaperheiden voimavarat ovat yhteisen elämän perusta E. Kaskiharju, C. Oesch-Börman, S. Kälkäinen, T. Sulander ja S. Heimonen 24 26 27 31 34 36 38 Pirkko Karjalainen (pj.) Arja Kumpu Marjut Lindberg Aaro Peuraniemi Anne Raassina Pirjo Tiikkainen Reijo Tilvis Leena Valkonen Eevaliisa Virnes Herttakaisa Kettunen (siht.) Limukutomo mullistaa muistisairaiden kuntoutuksen Milka Hellsten Apuväline 2013 -messut. Ajankohtaista apuvälinealalta Herttakaisa Kettunen Vanhustyön keskusliiton toimintakalenteri kevät 2014 Jussi Kuokkanen rakastaa oppimista ja oopperaa Eeva Mehto Kuulumisia EU:sta: Kaiken se kestää, kaiken se kärsii Sirpa Pietikäinen Teknologian kehittäjien on ymmärrettävä vanhusten arkea Hennariikka Intosalmi Kouvolan ikäihmisten neuvosto haastaa kaikki Herttakaisa Kettunen Toimitus ja tilaukset Vanhustyön keskusliitto Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki puhelin 09 350 8600 www.vtkl.fi Vanhustyö-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta ja niiden säilyttämisestä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata lähetettyjä tekstejä tarvittaessa sekä päättää tekstin julkaisemisesta ja siitä, missä lehden numerossa teksti julkaistaan. hyvään yhteistyöhön Herttakaisa Kettunen Ilmoitushinnat 2014 40 Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyyn tavoiteohjelma Leena Valkonen 42 Ikääntyneen hyvä arki kotona Salla Kettunen ja Pia-Maria Haapala 45 Sulon suihkeet 47 Vanhustyön johtajat 48 Keskusliitto tiedottaa 49 Ajan virrassa 52 Starkare tillsammans! Pirkko Karjalainen 53 Då är det bara att gå till kvällsträffen Markku Lehto 54 Ei muuta kuin iltamiin Markku Lehto Ilmoitusmyynti 1/1 s. mv 1270 e 1/2 s. mv 640 e 1/4 s. mv 340 e 1/8 s. mv 185 e 1 lisävärin hinta on 200 e Hintoihin lisätään arvonlisävero 24 % Sari Aarnio Puhelin 044 566 7194 sari.aarnio@tjm-systems.fi Kirjapaino Vammalan Kirjapaino Oy Mainosilmoitusaineistot TJM-Systems Oy PL 75 02921 ESPOO Puh. 09 849 2770 aineistot@tjm-systems.fi Tilaushinnat 2014 Kolumni Kannen kuva: Soili Jussila / vastavalo.fi Kuntien kukkarot ovat kutistuneet. Nyt on siitäkin syystä harjoitettava yhteistyötä. Kunnissa toimivien yhteisöjen olisi koottava voimansa. Yhdessä ne voisivat järjestää tilaisuuksia, joihin kutsutaan paikalle kaikki ne, joiden tiedetään tavalla tai toisella kantavan vastuuta läheisen hoidosta, saivatpa hoitotukea tai eivät, kirjoittaa kolumnissaan sivulla 54 Markku Lehto. Vanhustyö 7 • 2013 1/1 vk 43 e Kestotilaus 40 e/vk Opiskelijatilaus 26 e/vk Irtonumero 6,50 e Ilmestyy 7 numeroa vuodessa Sampo 800017-116347 ISSN 0358-7304 Vanhustyö on Aikakauslehtien Liiton jäsen. Olemme myös Facebookissa! 3
Päätoimittajalta Pirkko Karjalainen Yhdessä vahvempia! T ästähän omaishoidossa aina on kyse. Hoidettava ei yksin pärjää, mutta yhdessä omaishoitajan kanssa arki sujuu. Aika usein kohdataan myös tilanne, jossa läheissuhde muuttuukin hoitosuhteeksi, vaikka niin ei haluttaisi. Omaishoitajien ja hoidettavien joukko on hyvin moninainen. On pienten lasten vanhempia, joiden perhe-elämä mullistuu sairaan tai vammaisen lapsen syntymän myötä. On aikuisiässä vammautuneita ja heidän hoitajiaan. On iäkkäitä pariskuntia, jotka ovat aikoinaan luvanneet kestää niin myötä- kuin vastoinkäymiset yhdessä. Omaishoitajuuden moninaisuus on itselleni kirkastunut vasta viimeisten parin vuoden aikana kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistelevan työryhmän myötä. On valjennut myös se, miten monenlaista säädöstä, rajoitetta, huomioitavaa ja tulkittavaa juttua omaishoitajuuteen liittyy. Miten vaikeaa on sovittaa kohtuullisen yhden- ja oikeudenmukaiseen muottiin erilaisiin perhe- ja elämäntilanteisiin sopivat tuen ja palveluiden muodot. Omaishoidon tuen piirissä kunnan kanssa tehdyn omaishoitosopimuksen perusteella on tuoreimpien tietojen mukaan noin 40 000 omaishoitajaa. Heistä hiukan yli puolet on yli 65-vuotiaita ja hoidettavista noin 2/3 on yli 65-vuotiaita. Yleisin omaishoitotilanne on iäkäs omaishoitoperhe. Alle 18-vuotiaita omaishoidon tuella hoidettavista on vuoden 2012 tiedon mukaan 14 %. Muita omaisiaan eri tavoin auttavia on monin verroin. Muutama vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin peräti noin 300 000 henkilön olevan omaisensa ns. pääasiallisia auttajia – osa enemmän, osa vähemmän sitovasti. Näiden jo sinänsä suurien lukujen takana on yhtä suuri määrä yksilöllisiä elämäntilanteita, hyviä ja huonoja päiviä, riittävää ja riittämätöntä tukea ja apua. 4 Vanhustyön keskusliiton vajaat kymmenen vuotta sitten julkaistussa tutkimuksessa ”Omaishoito yhteistyönä” selvitettiin iäkkäiden muistisairasperheiden tukemista kokeilemalla hyvin yksilöidysti räätälöityä tuen ja palveluiden kokonaisuutta. Tuloksena oli, että tällaiset perheet hyötyivät merkittävästi saadessaan omaishoidossa avukseen koordinaattorin, joka selvitti perheen elämäntilanteen, avun ja hoidon tarpeen sekä saatavissa olevat julkiset ja yksityiset sekä järjestöjen ja seurakuntien palvelut. Yksilöity tukikokonaisuuden kokoaminen osoittautui myös taloudellisesti edullisemmaksi kuin tilanne, jossa perhe itse etsi apunsa ja tukensa. Omaishoidosta kerrotaan oikeastaan kahdenlaisia tarinoita: hienoja yhdessäselviämisen kokemuksia ja surullisia raskaan taakkansa alla ilman ulkopuolista riittävää tukea nääntyvien ihmisten kokemuksia. Tämä on ehkä liian yksioikoinen päätelmä, mutta tältä keskustelu usein näyttäytyy. Kun perhe – kooltaan ja koostumukseltaan millainen tahansa – valitsee tai joutuu ottamaan omaishoidon omaksi ratkaisukseen, on lähtötilanne usein hyvin epäselvä. Millaisia valmiuksia hoitajalla on oltava, voimmeko elää yhdessä, saanko taloudellista ja muuta tukea? Elämänmuutos on useimmiten todella suuri. Parhaillaan valmisteltavassa kansallisessa omaishoidon kehittämisohjelmassa on näitä kaikki asioita – niin haasteita kuin mahdollisuuksia arvioitu monelta kannalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden strategioissa omaishoidon merkitystä korostetaan ja sen ennakoidaan olevan tulevaisuudessa aiempaa yleisempää. Jotta tämä todella olisi mahdollista, on omaishoidon erilaisista vaihtoehdoista luotava sellainen kokonaisuus, joka mukautuu omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa yksilöllisiin elämäntilanteisiin.
& vastaa Marja Tuomi Toiminnanjohtaja Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry Kuva: Antero Aaltonen kysy Omaishoitoon investointi kannattaa! Miten liitossa näette, millainen on omaishoitajien tilanne tällä hetkellä. Suomessa arvioidaan olevan noin 1,2 miljoonaa omaistaan ja läheistään auttavaa henkilöä. Niin sanottuja pääasiallisia auttajia on noin 300 000. Tästä määrästä noin 60 000 hoitaa omaistaan, joka ei selviydy arjestaan ilman jatkuvaa tukea. Kysymys omaishoitajien tilanteesta on suhteellinen ja riippuu siitä mihin sitä verrataan. Jos vertaamme Suomen tilannetta sellaisiin maihin kuin Irlanti ja Iso-Britannia, joissa on laadittu kansallinen omaishoidon strategia, niin meillä on parantamisen varaa. Jos taas useisiin Keski- ja Itä-Euroopan maihin, niin tilanteemme voi sanoa olevan kohtalaisen hyvä. Se, että esimerkiksi omaishoitoon voi saada tukea eri lakien kautta, on varsin haastavaa omaishoitajille, joiden oletetaan tuntevan eri lait ja asetukset. On tärkeää, että kunnissa omaishoidosta vastaavat viranhaltijat osaavat neuvoa ja opastaa omaishoitajia asianmukaisesti. Millaisissa asioissa omaishoitajat ottavat yhteyttä liittoon? Liittoon otetaan yhteyttä sekä neuvontapuhelimen kautta että suoraan. Eniten kysymyksiä tulee perusasioista: miten toimia kun omaishoitotilanne on syntymässä tai jo syntynyt, mistä saa tukea ja apua, minkälaiseen tukeen omaishoitajalla on oikeus, miten hakea omaishoidon tukea kunnalta ja miten toimia tilanteessa, jolloin tukea ei ole myönnetty ja miten päätöksestä voi valittaa. Vanhustyö 7 • 2013 Teema, joka nousee säännöllisesti esiin neuvonnassa, on omaishoidossa tarvittavat hoitotarvikkeet. Lääkärin määräämät hoitotarvikkeet ja välineet tulee luovuttaa omaishoitajalle maksutta, ilman omavastuuosuutta ja toimituskuluja. Näissä käytännöissä on suuria eroja kuntien välillä. Millaisia parannuksia omaishoitajien tilanteeseen odotatte kansalliselta omaishoidon kehittämisohjelmalta? Odotukset kehittämisohjelman suhteen ovat suuret. Työryhmän loppukeväällä antama väliraportti vastaa monilta osin liiton tavoitteisiin. Ehkä merkittävimpänä muutoksena liitto pitää omaishoitajien aseman vahvistamista ja heidän yhdenvertaista kohteluaan riippumatta asuinkunnasta. Näin tulee tapahtumaan, mikäli työryhmän esitys yhtenäisistä omaishoidon tuen myöntämisperusteista ja palkkioluokista toteutuu. Tietysti se edellyttää vielä, että toimeenpanoon varataan riittävästi varoja. Merkittävä muutos olisi myös työryhmän esitys siitä, että palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä selvitetään aina omaishoidon mahdollisuus. Työryhmän esittämä ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittaminen, työelämän joustojen kehittäminen ja todellinen mahdollisuus näiden joustojen hyödyntämiseen olisi myös merkittävä ja varsin ajankohtainen parannus. Miten liitto tukee omaishoitajia? Liitolla on tällä hetkellä 71 paikallisyh- distystä Suomessa eli kattava, maanlaajuinen paikallisyhdistysten verkosto. Helsingin keskustoimiston lisäksi meillä on viisi aluetoimistoa aluevastaavineen. Neuvontapuhelimen lisäksi järjestämme lomia sekä omaishoitajille yksin että yhdessä hoidettavien kanssa, vertaistukitoimintaa, omaishoitajavalmennusta ja muuta koulutusta. Liitto julkaisee myös omaa lehteä. Tämän lisäksi yhdistykset saavat yhdistystiedotteita ja Alueviisarin, jossa on tietoa tapahtumista ja koulutuksista. Internet-sivuillamme on kattava materiaalipankki omaishoitoon liittyvistä kysymyksistä. Jos omaishoitajia ei olisi, mitä tapahtuisi? Myös poliittisten päättäjien olisi hyvä pysähtyä miettimään tätä tehdessään omaishoitajia koskevia päätöksiä. Nykyinen hallitus nosti hallitusohjelmassaan omaishoidon kehittämisen ja iäkkäiden kotona tai kodinomaisessa ympäristössä asumisen turvaamisen yhdeksi tavoitteekseen. Samalla kuitenkin kuntien taloudellinen tilanne heikkenee ja esimerkiksi kuntien vastuulla olevaan määrärahasidonnaiseen omaishoidon tukeen ollaan suunnittelemassa leikkauksia useissa kunnissa. Tämä yhtälö ei oikein toimi. Toisaalta tuetaan, toisaalta leikataan. Leikkaamisen sijaan omaishoitoa tulisi tukea entistä laajemmin. Omaishoitoon investointi kannattaa – se tuottaa pitkällä aikavälillä merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle. 5
Teksti: Herttakaisa Kettunen OMAISHOITO Omaishoitajien lomat ja kuntoutus Omaishoitaja – tiedä oikeutesi Omaishoitajan statusta sekä tukia ja palveluita on aina haettava. Ne eivät ole automaattisia. Suomessa yli 300 000 omaishoitajasta vain noin 40 000 saa omaishoidon tukea. Moni ei edes tiedä olevansa oikeutettu siihen. O maishoitajat- ja Läheiset -Liiton omaishoidon arviointimittariston avulla voi testata, onko omaishoitaja ja tulisiko esimerkiksi asiakas ohjata omaishoidon palvelujen piiriin. Mittaristo löytyy liiton kotisivuilta. Omaishoitaja tekee kunnan kanssa sopimuksen omaishoidosta. Voimassa olevan lain mukaan omaishoidon tuesta sopimuksen tehneellä omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, jonka ajaksi kunta on velvollinen järjestämään hoidettavan henkilön hoidon. Sopimuksessa sovitaan myös erilaisista tukipalveluista, jotka mahdollistavat hoidettava kotona asumisen ja omaishoitajan jaksamisen. Lisäksi oman kunnan sosiaalitoimesta voi myös tiedustella lyhytaikaishoitoa joko tarvittaessa tai säännöllisesti toistuvasti. Myös vertaistuki eri muodossaan on osoittautunut monelle omaishoitajalle hyväksi. Lomaa ja kuntoutusta Omaishoitajuus on usein vaativaa, sitovaa sekä varsinkin sairauden edetessä raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Omaishoitajan onkin tärkeää huolehtia omasta jaksamisestaan ja hyvin6 voinnistaan, sillä uupunut omaishoitaja ei ole kenenkään etu. On hyvä pitää kiinni esimerkiksi omista ystävistään ja harrastuksistaan, ja pyrkiä jakamaan hoitovastuuta muiden kanssa. Jokaisella omaishoitajalla tulisi olla mahdollisuus palautua ja kerätä voimia ja päästä esimerkiksi lomalle. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto järjestää vuosittain 16–18 omaishoitajalomaa yhteistyössä Maaseudun Terveysja Lomahuolto ry:n, Solaris-lomat ry:n ja Hyvinvointilomat ry:n kanssa. Nämä järjestöt ovat ns. sosiaalisia lomajärjestöjä ja yleishyödyllisiä yhteisöjä. Lomat järjestetään Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Lomajärjestö myöntää lomalaisille lomatuen, joka kattaa pääosan loman hinnasta. Lomalle lähtijä maksaa omavastuun ja matkat. Joillekin lomille voi lähteä yhdessä hoidettavan kanssa. Omaishoitajat ja Läheiset -Liitosta kerrotaan, että näille lomille osallistuu vuosittain noin 350–400 omaishoitajaa. Ja palautteiden mukaan yli 90 % osallistuneista on erittäin tyytyväisiä lomaansa. Kela järjestää omaishoitajille kuntoutuskursseja sekä yksilö- että parikursseina. Kuntoutuskurssit on tarkoitettu omaishoitajina päivittäin toimivil- le, jotka jonkin sairauden ja/tai mahdollisten uupumusoireiden vuoksi tarvitsevat kuntoutusta. Edellytyksenä on, että omaishoitajan toimintakykyä voidaan turvata tai parantaa suunnitellulla kuntoutuksella. Omaishoitajat voivat olla eri-ikäisiä eikä omaishoidon tuen saaminen ole edellytys valinnalle. Omaishoitajuus on usein vaativaa, sitovaa sekä varsinkin sairauden edetessä raskasta niin henkisesti kuin fyysisestikin. Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton vuoden 2014 lomat löytyvät liiton sivuilta kohdasta Lomat ja kuntoutus. Liiton omaishoitajalomilla on aina mukana liiton kouluttama lomaohjaaja omaishoitajaryhmää varten. Loma- ja kuntoutuskurssiopas ilmestyy tammikuun alussa. Lisätietoja lomista: kaisu.ylikoski@omaishoitajat.fi p. 020 780 6533. www.omaishoitajat.fi
Kuka on omaishoitaja? Suomen omaishoidon verkosto määrittelee omaishoitajaksi henkilön, ”joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.” Tämän määritelmän sisään mahtuu suuri 300 000 omaishoitajan joukko. Laki omaishoidon tuesta (937/2005) puolestaan määrittelee omaishoitajaksi henkilön, joka ”… on hoidettavan omainen tai muu hoidettavalle läheinen henkilö, joka on tehnyt omaishoitosopimuksen.” Vuonna 2013 sopimusomaishoidon piirissä oli noin 40 000 omaishoitajaa eli vain pieni osa koko valtavasta omaishoitajien joukosta. Omaishoidon tuki on lakisääteinen hoidettavan sosiaalipalvelu, jonka järjestämisestä kunta on vastuussa tätä tarkoitusta varten varaamiensa määrärahojen rajoissa. Omaishoidon tuki perustuu kunnan päätökseen, jonka pohjalta omaishoitosopimus tehdään. Omaishoidon tuki muodostuu hoidettavalle annettavista palveluista sekä omaishoitajan hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Omaishoidon tuen hoitopalkkio määritellään työkorvaukseksi (ei palkaksi) ja se on veronalaista tuloa. Vanhustyö 7 • 2013 Yli puolet omaishoitosopimuksen kunnan kanssa tehneistä ja valtaosa hoidettavista on 65 vuotta täyttäneitä. Omaishoitajista oli noin 70 % naisia ja omaishoidettavista noin 56 % miehiä vuonna 2012. Työssäkäyvien omaishoitajien osuus on noin 17 %. Tällä hetkellä, syksyllä 2013, Suomessa on meneillään useita omaishoitajien asemaan vaikuttavia, samanaikaisia uudistusprosesseja. Omaishoitajien kannalta merkittävin niistä on Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma, jota kahdeksi vuodeksi asetettu työryhmä jo viimeistelee. Tämän lisäksi esim. kesällä 2013 voimaantullut vanhuspalvelulaki, valmisteilla olevat kunta- ja palvelurakenneuudistus, sosiaalihuoltolaki, valtionosuusuudistus ja vammaislainsäädäntö vaikuttavat omaishoitajien asemaan. Tärkeää olisi, että uudistuksia suunniteltaessa ja lainvalmistelutyössä katsottaisiin riittävän varhaisessa vaiheessa, että uudistukset tukevat toisiaan ja lopputulos selkiyttäisi nykyistä tilannetta. Lähde: Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 7
Teksti: Herttakaisa Kettunen Kuva: Kati Vaari OMAISHOITO Leijonaemot – toistensa turvaverkkona Leijonaemot ovat erilaisia vanhempia joita yhdistää joukko erityislapsia. Ilman lapsiansa he eivät olisi kohdanneet. Tänä päivänä he ovat toistensa turvaverkko. L eijonaemot ry on perustettu vuonna 2005. Toiminta sai alkunsa jo vuonna 2001, kun perustajajäsenet tapasivat toisensa sairaiden lasten vanhemmille tarkoitetuilla, erilaisten diagnoosien alla toimivilla keskustelupalstoilla internetissä. Pian joukko oli kasvanut seitsemään äitiin, jotka tapailivat ja kirjoittivat toisilleen intiimeistäkin tunteista. He ottivat itselleen nimeksi Leijonaemot. Leijonaemoista kuusi äitiä halusi kertoa oman tarinansa erityislapsen äitinä olosta. Näin syntyi kirja Leijonaemojen tarina. Samoihin aikoihin perustettiin Leijonaemot ry. Yhdistys tarjoaa monenlaista tukea ja toimintaa erityslapsiperheille. – Kaikessa Leijonaemojen toiminnassa on keskeisenä ajatuksena erityislapsiperheiden vanhempien jaksaminen ja tukeminen, kertoo Leijonaemot ry:n jäsensihteeri Kati Vaari. Käytännön apua arkeen Leijonaemojen toimintaa on kuukausittain eri kaupungeissa kokoontuvat vertaisryhmät, Voimauttava Vertaistuki -päivät sekä Voimauttava Vertaistuki -viikonloput. 8 Lisäksi Tukilinjan rahoittama pilottihanke, Leijonapartio, vie apua vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten perheille. Avun tuojina ovat vapaaehtoiset ja apu voi olla esimerkiksi kodin siivoamista, ruoan laittamista, hakemusten täyttämistä esim. Kelaan tai sosiaalivirastoon. – Perheet kaipaisivat usein ihan yksinkertaista käytännön apua. Jonkun joka hoitaisi sisaruksia hetken, jonkun joka tekisi ruuat, pesisi pyykit tai siivoisi. Yksinkertainen ruokakaupassa käyntikin voisi olla monesti se ratkaisevan tärkeä apu jolla selvittäisiin seuraavaan viikkoon, Kati Vaari toteaa. Kuunteleva puhelin Leijonaluuri tarjoaa vertaistukea erityisesti niille vanhemmille, joilla ei lapsen sairauden tai vamman vuoksi ole mahdollista osallistua muuhun toimintaan, joko käytännön syistä tai voimavarojen puutteesta johtuen. Myös sosiaalisessa mediassa leijonaemot ovat aktiivisia.
Vaikeidenkin vaiheiden jälkeen elämästä löytyy arjen onnellisuus. Positiivinen energia jota Leijonaemojen tapahtumien jälkeen voi muistella, kantaa pitkälle. Myös miehiä mukana Kati Vaari kertoo, että leijonaemojen toiminta on viime vuosina laajentunut todella nopeasti. Jäsenmäärä on kasvanut ja tapahtumat lisääntyneet. Leijonaemojen ikähaitari on varsin laaja, painottuen kuitenkin pienten lasten sekä kouluikäisten vanhempiin. Mukana on kuitenkin myös aikuistumassa olevien erityislasten vanhempia ja myös heitä, joiden lapsi on menehtynyt. – Miehiä on mukana jo mukavan paljon, tänä vuonna olemme järjestäneet ensimmäisen vain isille suunnatun Voimauttava Vertaistuki -viikonlopun. Aiemmin isiä on ollut mukana parisuhdeviikonlopuissa sekä päivissä, sekä kaikessa muussakin toiminnassa. haluaisimmekin kertoa että elämä jatkuu erilaisena, mutta on täysin mahdollista selvitä. Monissa erityislapsiperheissä eletään melko tavallista lapsiperheen arkea, omilla erityisillä mausteillaan. Leijonaemot ry toivoo, että sosiaalityöntekijät kohtaisivat erityislapsiperheitä aidosti neuvomalla ja ohjeistamalla. He ovat ammattiryhmä, joka voisi tavata erityislapsiperheet akuutissa vaiheessa ja jakaa tietoa perheille lakisääteisistä tukimuodoista ja eduista. – Kriisissä olevan perheen vastuulla ei saisi olla itse etsiä tietoa, vaan tieto ja tuet pitäisi tuoda heille ulkopuolisen tahon puolelta. Tähän kaivattaisiin valtakunnallisesti ryhtiliikettä, apu ja tuki pitää tarjota perheelle, ei niin et- tä perheiden pitää itse etsiä tukitoimia. Kati Vaari itse on nelilapsisen perheen äiti, omaishoitaja. Leijonaemojen kautta hän on löytänyt diagnoosirajatonta vertaistukea, käytännön neuvoja ja ystäviä. Käytännön tieto on helpottanut eri tukimuotojen ja arjen sujuvuuden löytymistä. – Vaikeidenkin vaiheiden jälkeen elämästä löytyy arjen onnellisuus. Positiivinen energia jota Leijonaemojen tapahtumien jälkeen voi muistella, kantaa pitkälle. Leijonaemojen kautta olen tutustunut myös moniin erilaisiin ihmisiin, nämä ihmissuhteet ovat todellinen rikkaus. Lisätietoja: www.leijonaemot.fi Erityislapsiperheen arki Kati Vaari toteaa, että erityislapsiperheiden vanhempien arki on usein sairaanhoitajana, fysioterapeuttina, taksikuskina jne. toimimista. – Suurimmaksi ongelmaksi monissa keskusteluissa nouseekin se, ettei ole aikaa olla äiti tai isä. Arki pitää suorittaa, kaikesta pitää selviytyä. Omasta itsestä tai parisuhteesta huolehtiminen jää herkästi sairaala- ja kuntoutusmaailman varjoon. Apua on periaatteessa tarjolla, jos osaa itse sitä oikeasta paikasta pyytää. Mutta avun toteutus käytännössä ontuu monilla tavoin. Toisaalta taas, erityislapsiperheen arki voi olla hyvinkin tasapainoista, onnellista ja hyvää lapsiperheen arkea. – Erityisistä piirteistä elämässä tulee osa arkea, sitä ihan tavallista elämää kyseiselle perheelle. Perheille joissa erityisyys lapsella on uusi asia, Kati Vaari on Leijonaemot ry:n jäsensihteeri, omaishoitaja ja nelilapsisen perheen äiti. Vanhustyö 7 • 2013 9
Teksti: Herttakaisa Kettunen Kuva: Johannes Wiehn / Suomen Punainen Risti OMAISHOITO Suomen Punainen Risti 20 vuotta omaishoitajien rinnalla Suomen Punainen Risti aloitti omaishoitajien tukitoiminnan pienimuotoisena Kotimies -kokeiluna 20 vuotta sitten. Kotimiestoiminnasta siirryttiin ammatilliseen lomitukseen, joka jatkui kuudentoista vuoden ajan. Kun lomitustoiminta päättyi, ei SPR unohtanut omaishoitajia vaan alkoi kehittää heidän tukemistaan vapaaehtoistensa avulla. T oiminnassa alusta alkaen mukana ollut omaishoidon tukitoiminnan koordinaattori Sisko Aalto muistelee, kuinka hän sai vuonna 1992 tehtäväkseen silloiselta esimieheltään, Eero Pikkujämsältä, suunnitella omaishoitajien tukitoimintaa. – Aloitimme omaishoitajien tukemisen Kotimieskokeilulla yhteistyössä Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n ja Folkhälsanin kanssa Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella. Kotimieskokeilu käynnistyi vuonna 1993 viidellä paikkakunnalla Helsingissä, Keravalla, Tampereella, Turussa ja Alajärvellä, joissa rekrytoitiin, koulutettiin ja ohjattiin vapaaehtoisia. Tavoitteena oli, että vapaaehtoiset ovat hoidettavan seurana omaishoitajan käydessä esimerkiksi asioilla. – Heti toiminnan suunnittelun alkuvaiheessa tuli esille se, että omaishoitajat tarvitsevat vapautuksen ja hengähdyshetken arkeen eli sijaishoitajia juuri kotiin. Pian kuitenkin huomattiin, että tarvittiin ammattilaisia, jotka ”lomittavat” omaishoitajia. Näin SPR käynnisti ammatillisen lomitustoiminnan, joka jatkui seuraavat 10 16 vuotta. Sisko Aalto kertoo, että lomittajat olivat koulutukseltaan sairaanhoitajia tai lähihoitajia. Lomituspalvelujen käyttö lisääntyi huomattavasti, kun Punainen Risti lähti mukaan valtakunnalliseen omaishoidon palvelusetelikokeiluun vuonna 1995. Se antoi perustaa ja näkökulmaa omaishoitajien lomitusmallien suunnitteluun sekä arvokasta tietoa omaishoitajien jaksamisesta, omaishoitotilanteista ja arjen vaikeuksista. Lomitustoiminnasta omaishoitajien tukemiseen Punaisen Ristin lomitustoimintaa alettiin vaiheittain supistaa vuonna 2006. Jo vuonna 2003 oli Raha-automaattiyhdistys antanut ohjeistuksen, etteivät RAY-avustus ja palveluseteli sovi yhteen omaishoidossa. Vuonna 2006 rajoitus ulotettiin koko lomitustoimintaan. Sisko Aalto kertoo, että taustalla vaikutti muun muassa hankintalainsäädäntö, jonka mukaan RAY:lta saatu tuki vääristää vapaata kilpailua palveluntuotannossa. Niinpä vuoden 2006 aikana lähdettiin kehittämään laajemmin omaishoitajien tukemista vapaaehtoisvoimin. Lopullisesti varsinainen lomitustoiminta tuli tiensä päähän vuonna 2009. Huippuvuosina Punaisella Ristillä oli lomitustoimintaa lähes kahdellakymmenellä paikkakunnalla. Palveluja käyttivät tuhannet omaishoitoperheet. Esimerkiksi vuonna 1998 kertyi pääkaupunkiseudulla kaikkiaan 4 760 asiakaskäyntiä, kestoltaan yhteensä yli 18 500 tuntia. – Olemme tehneet uraauurtavaa työtä ja se onkin järjestöjen tehtävä. Järjestöt käynnistävät hankkeita, tuovat esiin tarpeita ja luovat uusia malleja, Sisko Aalto kertoo. Vapaaehtoiset omaishoitajien tukena – Vapaaehtoiset ovat keskeinen osa Punaisen Ristin nykyistä omaishoitotoimintaa ja heitä on koulutettu vuosien aikana tuhansia, kertoo Sisko Aalto. Aktiivivapaaehtoisia, sellaisia, jotka ovat säännöllisesti omaishoitajien tukitoiminnassa mukana, on yli 300 useal-
Omaishoito koskettaa varmasti meitä jokaista, ainakin jossain elämän vaiheessa. Suomalaisista joka viides auttaa omaistaan tai läheistään säännöllisesti ja määrä kasvaa koko ajan. la eri paikkakunnalla. Omaishoitajille on tarjolla erilaista vapaaehtoisvoimin vedettyä virkistys- ja ryhmätoimintaa, koulutusta, tapaamisia ja juhlia. Punaisen Ristin tavoitteena on kuunnella läheisiään hoitavien tarpeita ja vastata niihin. Esimerkiksi Kanssakulkijavapaaehtoiset toimintamalli on syntynyt näin; palvellaan erityisesti niitä omaishoitajia, joiden on vaikea irrottautua kotoa. – Kanssakulkija-malli toimii niin, että vapaaehtoinen, usein kaksi, menee omaishoitajan kotiin. Tarkoituksena on, että siellä tehdään, mitä halutaan ja mikä tuntuu hyvältä. Ja tavoitteena on, että hoitaja ja hoidettava pääsevät ulos ja pois neljän seinän sisältä. Kun vapaaehtoistyötä tehdään pareittain, on mahdollista antaa toinen toiselle tukea, jos vastaan tulee haasteellinen tilanne. Samoin toinen voi olla hoitajan ja toinen hoidettavan kanssa. – Olemme myös yrittäneet saada lisää miehiä toimintaan mukaan. Ja onneksemme vapaaehtoistoiminnassa on miehiä, jotka puhuvat asian puolesta ja tekevät paljon etsivää työtä. Omaishoitajien tukitoimintaan tulee mukaan vapaaehtoisia SPR:n omien koulutusten kautta. Sisko Aalto kertoo, että tärkeää on löytää juuri oikeanlaisia ja asiaan sitoutuneita vapaaehtoisia. Tässä ovat suurena apuna Punaisen Ristin osastojen vapaaehtoiset ja työntekijät ympäri Suomen. – Tällä hetkellä meillä on hyvin pitkälti seniori- ja keski-ikäisiä vapaaehVanhustyö 7 • 2013 Suomen Punaisen Risti on jo 20 vuoden ajan tukenut omaishoitajia. Tukitoiminnan koordinaattori Sisko Aalto (toinen oik.) on ollut omaishoitajien tukitoiminnassa mukana sen alusta alkaen. toisia ja yhä enemmän on tullut nuorempia. Tavoitteenamme onkin antaa tietoa omaishoitajuudesta ja saada nuoria mukaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon oppilaitosten kautta toteuttamaan tapahtumia ja virkistystilaisuuksia yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Haasteena on ollut myös se, miten tavoittaa omaishoitajia. – Omaishoitajahan ei aina edes miellä olevansa omaishoitaja, koska läheistä hoidetaan pyyteettömästi ja rakkaudesta. Omaishoito koskettaa varmasti meitä jokaista, ainakin jossain elämän vaiheessa. Suomalaisista joka viides auttaa omaistaan tai läheistään säännöllisesti ja määrä kasvaa koko ajan, Sisko Aalto toteaa. Punaisen Ristin omaishoitajia tukeva toiminta täydentää kuntien palveluita auttamalla läheisiään hoitavia jaksamaan. Painopisteenä on ehkäistä uupumista ja tavoittaa erityisesti niitä ihmisiä, jotka eivät muuten saisi mitään tukea. Toiminnalla on tarkoitus tavoittaa ja tukea kaikkia omaistaan tai läheistään hoitavia henkilöitä riippumatta siitä, saavatko he kunnallista omaishoidontukea. Punainen Risti haluaa, että omaishoitajat ovat tasaarvoisessa asemassa kunnan palvelujen käyttäjinä. 11
Teksti: Herttakaisa Kettunen Kuva: Paula Paukku / Suomen Punainen Risti SPR:n omaishoitajien tukitoiminnan 20 -vuotisjuhlaa vietettiin Helsingissä Laaja joukko omaishoitajia ja heidän tukijoitaan kokoontui Suomen Punaisen Ristin omaishoitajien tukitoiminnan 20-vuotisjuhlaseminaariin Helsinkiin 23. marraskuuta. Seminaarin avasi SPR:n pääsihteeri Kristiina Kumpula. O maishoidon kansallisesta ke- tenkin ongelmana määrärahojen riit- oltiin kuitenkin melko yhtä mieltä, ethittämisestä puhui Itä-Suomen tävyys. Kaikki omaishoidon tuen pii- tä ammattihenkilöstö on tärkeässä rooaluehallintoviraston ylijohtaja riin kuuluvatkaan omaishoitajat eivät lissa omaishoitotilanteita arvioitaessa ja Elli Aaltonen, joka toimii myös omais- saa tukea. Ongelma on valtakunnalli- seurattaessa. Lisäksi seminaarissa puhuivat avushoidon kansallisen kehittämistyöryh- nen. Samaan aikaan on valtakunnallisena tavoitteena kuitenkin se, että jokai- tusvalmistelija Anne Kukkonen Rahamän puheenjohtajana. Työryhmä sai ohjelman toimeen- nen voisi halutessaan elää omassa ko- automaattiyhdistyksestä, SPR:n Kokemäen osaston puheenjohtaja Juhani panoon liittyvän väliraportin valmiik- dissaan huonokuntoisenakin. Omaishoidon tuen rahallisen osuu- Merikallio, SPR:n omaishoidon koorsi kesäkuussa, jonka jälkeen se lähetettiin lausunnolle eri tahoille. Välira- den siirto Kelaan jakoi kyselyyn vastan- dinaattori Sisko Aalto sekä omaishoiportti sai lausunnonantajilta myönteistä neiden mielipiteitä kaikkein eniten. Siitä taja Essi Kaila. palautetta sen strategisten painopisteiden valinnasta. Omaishoidon arvostuksen korosta-minen ja omaishoidon nostaminen hoitomuodoksi muiden hoitomuotojen rinnalle nousi useimmissa lausunnoissa esille, totesi Aaltonen puheessaan. Seminaarissa julkistettiin myös tulokset omaishoidon kyselystä, jonka SPR teki 60 yhteistyökunnalleen tänä keväänä. Kyselyssä selvisi, että omaishoidon tilanne on yhteistyökunnissa keskimääräisesti hyvä ja omaishoitajien tekemää työtä arvostetaan. Paikalla juhlaseminaarissa oli niin omaishoitajia kuin omaishoitajien tukihenkilöitä. Musiikista vastasi Kaartin soittoMonissa kunnissa on kui- kunnan varusmiesyhtye. 12
Teksti: Silvo Nybacka Kuvat: Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry OMAISHOITO Etäomaishoito mitä se on? Lapsuuden koti ja vanhemmat ovat kaukana. Jotta heidän asuminen kotona onnistuu, täytyy siellä käydä usein auttamassa. Kyse on etäomaishoivasta, jossa etäomaishoitaja hoivaa ja huolehtii etäisyyksien päähän. L iisa muutti 70-luvulla kotoaan kaupunkiin opiskelemaan. Valmistuttuaan hän sai kaupungista työpaikan, perusti perheen ja jäi asumaan sinne. Synnyinkodissaan, joka sijaitsee 120 kilometrin päässä, Liisa kävi perheineen loma-aikoina ja juhlapyhinä. Vanhemmat jäivät eläkkeelle ja Vanhustyö 7 • 2013 halusivat edelleen asua omassa kodissaan. Viime aikoina Liisan isä on alkanut kärsiä muistiongelmista. Hänellä todettiin Alzheimerin tauti ja Liisan äiti on hoitanut miestään. Äidillä on kuitenkin nivelreuma, joten selviytyminen kotona on hankalaa. Liisa matkustaa viikonloppuisin auttamaan vanhempiaan. Hän siivoaa, pesee pyykin, käy kaupassa ja valmistaa ruokaa seuraavan viikon tarpeiksi. Joskus Liisan tai hänen miehensä Veikon täytyy myös viikolla käydä auttamassa Liisan vanhempia. Puhelimella vanhemmille soitetaan joka päivä ja varmistetaan, että kaikki on hyvin. 13
Etäomaishoiva on sitovaa toimintaa, omaiseen saatetaan olla yhteydessä jopa päivittäin, sillä asioita on hoidettavana jopa päivittäin. Liisa on tyypillinen etäomaishoitaja. Monet auttavat tai pitävät huolta etäältä läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. He hoitavat läheisensä asioita myös puhelimen ja etäteknologian avulla. Etäomaishoitaja voi olla läheisensä lapsi, isä tai äiti, sisar tai veli, muu sukulainen tai ystävä. Etäomaishoiva on vähiten tunnettu omaishoitajuuden muoto, ja sillä ei ole virallista tarkkarajaista määritelmää. Tyypillistä on, että etäomaishoiva vaatii jatkuvaa sitoutumista ja on usein sekä taloudellisesti että henkisesti varsin raskasta. Omainen voi matkustaa joka viikonloppu huolehtimaan läheisestään auttaen kodinhoidollisissa ja ruokahuollon tehtävissä, ja siten varmistaa läheisensä pärjäämisen seuraavan viikon aikana. Viikolla etäomaishoitaja on jatkuvasti yhteydessä läheiseensä puhelimitse tai muita sähköisiä keinoja käyttäen. sessaan ”Etäomaishoitajien toiminta ja velvollisuudentunto Suomessa” ilmiötä. 1) kunnan palvelujärjestelmä ei tunnista etäomaishoitajia eikä tee heidän kanssaan omaishoitosopimuksia 2) yhteiskunta ei tunnista etäomaishoivaa, eikä sen tueksi ole lainsäädäntöä samalla tavoin kuin esimerkiksi sairaan lapsen hoitamisesta säädetyt palkalliset vapaat 3) tietokatkokset omaishoidettavan tilanteesta, erityisesti silloin, kun kunnan palvelujärjestelmä ei tunnista etäomaishoitajaa ensisijaiseksi tuen antajaksi läheisten joukossa. Etäomaishoitajien haastattelujen mukaan keskeisimpiä ongelmia heidän kannaltaan ovat: Haastateltavat halusivat lisätä tietoa etäomaishoivasta niin kunnan, yhteiskunnan, kansalaisten, kuin etäomaishoitajien keskuudessa. Työssäkäyvät etäomaishoitajat tulisi oikeuttaa vastaaviin lakisääteisiin joustoihin kuin pienten lasten vanhemmat. Kunnallisten palvelujärjestelmien olisi tuettava myös toiselta paikkakunnalta alueelleen tehtävää omaishoitoa. Tiedonkulun parantamiseksi ehdotettiin suojattua internet-portaalia, jonne voitaisiin etäomaishoidettavan luvalla siirtää ajantasaista tietoa hänen tilanteestaan. Tällaisen toiminnan edellytyksenä on luonnollisesti etäomaishoitajan osallistuminen hänen tuettavaansa koskeviin hoitoneuvotteluihin, mitä jo tapahtuukin tietyissä kunnissa esimerkiksi videoneuvotteluyhteyden kautta. Mitä etäomaishoitaja tekee? Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:n Etäomaispuoti-hankkeessa kehitetään toimintaa etäomaishoitajien tukemiseen. Tätä varten tehtiin etäomaishoitajille suunnattu kysely, jolla selvitettiin etäomaishoitajien profiilia, tilannetta sekä toiveita. Etäomaishoitaja on yleisimmin 41–65 -vuotias työssä käyvä nainen. Yleisimmin hoidetaan omia vanhempia. Muita hoi- Tutkittua tietoa Vuonna 2010 valmistuneen tutkimuksen mukaan etäomaishoitajia on Suomessa noin 65 000 henkeä. Etäomaishoivaa on tutkittu Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:n Paletti-projektin toimesta vuonna 2011. Tutkija Petri Vuorijärvi PohjoisSuomen sosiaalialan osaamis- Puotitekijä Silvo Nybacka sekä ja projektipäällikkö Minna Salminen Oulun seudun omaishoitajat ja läheiset ry:stä keskuksesta selvitti tutkimuk- esittelemässä etäomaishoitajuutta kauppakeskus Kapteenissa Oulunsalossa. 14
dettavia ovat mm. sisarukset tai puolison vanhemmat. Etäomaishoitaja toimii usein pääasiallisen auttajana mutta hänellä saattaa olla sisko, veli tai muu läheinen, joka osallistuu toimintaan. Tärkein avun muoto on henkinen hyvinvointi kyselyn mukaan. Muita asioita, joissa etäomaishoitaja avustaa ovat raha-asioiden hoito, asiointiapu, esim. kaupassa tai pankissa käynti, sairauden/terveyden hoitoon liittyvä apu ja ohjaus ja neuvonta. Myös yhteydenpito kunnan työntekijöihin, lääkkeistä huolehtiminen, siivous, kuljetuksissa avustaminen ovat yli kolmanneksella etäomaishoitajista huolehdittavana. Etäomaishoiva on sitovaa toimintaa, omaiseen saatetaan olla yhteydessä jopa päivittäin, sillä asioita on hoidettavana jopa päivittäin. Yleisimmin auttaminen tapahtuu arkisin tai viikonloppuisin. Yhteyden pidossa etähoidettavaa käytetään yleisimmin puhelinta. Nettiyhteys on vielä harvoin käytössä. Mitä etäomaishoitaja kaipaa? Apua akuuttiin tilanteeseen, ohjausta, neuvontaa ja koulutusta ja vertaistukea kaivattiin. Myös keskusteluapu, apua arkeen, virkistystoiminta ja työjärjestelyt ja -joustot koettiin tarpeellisiksi. Etäomaishoitajat odottavat apua eniten kunnalta, mutta myös omaishoitajayhdistyksen ja liiton rooli koettiin tärkeäksi. Apua odotettiin myös seurakunnalta, yksityisiltä palveluntarjoajilta, omaisilta ja perheeltä sekä toisilta etäomaishoitajilta ja ystäviltä, tutuilta ja naapureilta. Huolta ja stressiä etähoitotilanne aiheuttaa usein, mutta auttaminen koettiin kuitenkin normaaliin arkeen kuuluvana. Kuormituksen luonne on henkistä ja omaan ajankäyttöön ja jaksamiseen vaikuttavaa. Työstä vapaata oli ottanut tarvittaessa lähes puolet vastaajista. Kolmannekselle etäomaishoitajuus ei ole vaikuttanut työhön. Taloudelliseen tilanteeseen se oli vaikuttanut jonkin verran. Omaan vapaa-aikaansa etäomaishoitajat kokivat tilanteen vaikuttaneen joko jonkin verran tai melko paljon. Sosiaalisten suhteiden vastaajat kokivat pysyneen entisellään lähes ennallaan. Faktaa etäomaishoitajista Suomessa on n. 65 000 etäomaishoitajaa, jotka useimmiten hoitavat toisella paikkakunnalla asuvaa iäkästä vanhempaansa. Etäomaishoitajista suurin osa on keski-ikäisiä ja yli puolet kokopäivätyössä käyviä. Kyselyn mukaan useimmiten etäomaishoitaja on nainen. Lisätietoja: www.oulunseudunomaishoitajat.fi
Teksti: Hennariikka Intosalmi Kuvat: KÄKÄTE-projekti TEKNOLOGIA Tietoa teknologiasta omaishoitajille Konstikoppa kiertää ympäri Suomen Arkea helpottamaan tarkoitetut teknologiset laitteet kiinnostavat monia ikäihmisiä ja omaisia. Niistä on kuitenkin melko huonosti tietoa saatavilla, eikä laitteita pääse helposti itse kokeilemaan. KÄKÄTE-projektin (Käyttäjälle kätevä teknologia) kokoama Konstikoppa matkaa parhaillaan eri puolilla Suomea. K onstikoppa on kiertävä ikäteknologianäyttely, jonka tarkoitus on levittää tietoa ikäihmisten elämää ja asumista helpottavista teknisistä tuotteista. Konstikoppaan on valittu yksitoista sellaista laitetta, jotka ovat helppoja ottaa käyttöön, kooltaan pienehköjä ja hinnaltaan kohtuullisia. Kyse on kokeilusta, ja Konstikopan ensimmäiseksi kohderyhmäksi on valittu omaishoitajat ja -hoidettavat. KÄKÄTE-projektin vuonna 2012 teettämässä kyselyssä kävi ilmi, että kolme neljästä iäkästä omaistaan hoitavasta koki, että heillä ei ole riittävästi tietoa teknologisista ratkaisuista. Muita hankinnan esteitä olivat epävarmuus siitä, vastaako ratkaisu tarpeeseen sekä kokeilumahdollisuuden puuttuminen. Konstikoppa on kiertänyt Omaishoitajat ja Läheiset -Liiton paikallisyhdistyksissä syyskuusta alkaen. Tähän men- nessä se on vieraillut Kuopiossa, Mikkelissä, Ivalossa ja Varkaudessa, ja matka jatkuu tänä vuonna vielä ainakin Joensuun seudulle ja Kauhajoelle. Kokeilu jatkuu vuoden 2014 huhtikuuhun, ja suuren kysynnän vuoksi lähes kaikki ajat on jo varattu. Kevään jälkeen KÄKÄTE-projektissa päätetään jatkosta. Haaveissa siintävät erilaisilta ikäteknologian alueilta kootut tai eri kohderyhmille räätälöidyt Konstikopat. Myös KÄKÄTE-projektin järjestämässä käyttäjäpaneelissa osallistujat arvioivat joitakin Konstikoppaan sopivia laitteita. 16
Konstikopan sisältönä on apuvälineitä, kuten muistuttava lääkeannostelija, avustajankutsulaite ja kuunteluvahvistin eli kommunikaattori. Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojat voisivat käyttää niitä työssään. Konstikopan sisältönä on apuvälineitä, kuten muistuttava lääkeannostelija, avustajankutsulaite ja kuunteluvahvistin eli kommunikaattori. Lisäksi mukana on tavallisista kaupoista löytyviä, asumiseen liittyviä tuotteita, kuten liesipalovaroitin, esineiden paikannin ja pieniä yövalaisimia. Mukana on myös turvalaitteita kuten hälytinmatto, ovija ikkunahälytin, sekä lyhytaika-ajastin. Laitteiden lisäksi koppaan on koottu tietoa muista samankaltaisista tuotteista. Uusia, kotona-asumisen tueksi soveltuvia tuotteita tulee markkinoille jatkuvasti. Konstikopan yksi tarkoitus onkin herättää ajattelemaan apuvälineitä uudella tavalla ja rohkaista tutus- tumaan uusiin laitteisiin ja kysymään niistä myös muualla. Hyödyllistä hypistelyä Konstikoppa on saanut hyvän vastaanoton. Tärkeimpänä on pidetty sitä, että tilaisuuksissa pääsee todella kokeilemaan ja hypistelemään laitteita. Vain painikkeita kokeilemalla ja hälytysääntä kuuntelemalla voi saada käsityksen siitä, voisiko tuote sopia omaan käyttöön. Esitteen kuvasta tai verkkokaupan teksteistä ei saa samanlaista käsitystä. Omaishoitajan työ on hyvin sitovaa, ja tilaisuuksissa onkin kiitelty sitä, että laitteet tulevat lähelle, omalle kylälle, eikä tarvitse lähteä mihinkään. Omaiset eivät kuitenkaan ole ainoita, joilta puuttuu tietoa saatavilla olevista laitteista. Myös monet vanhustyön työntekijät ovat oppineet uutta. Lähes kaikkia mukana olevia laitteita on pidetty hyödyllisinä, mutta eniten omaishoitajia ovat kiinnostaneet kutsulaite ja erilaiset yövalot. Eniten kysytään laitteiden toiminnasta, hinnasta sekä mahdollisista hankintapaikoista. – Konstikoppaan tutustuneet suosittelisivat vastaavaan tilaisuuteen osallistumista muillekin omaishoitajille, kertoo suunnittelija Jaana Nykänen, joka on kerännyt Konstikoppa-kierroksesta palautetta ja haastatellut myös paikallisyhdistysten vastuuhenkilöitä. – Kokeilu on ollut KÄKÄTE-projektillekin jännittävä, sillä laitteet matkaavat laukussa eri puolille Suomea ilman, että kukaan meistä laukun koostajista on mukana! Mistä apuvälineitä saa? Kysy aina ensin kunnan kautta: toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumiskyvyn tueksi tarvittavia laitteita on mahdollista saada apuvälinepalveluiden kautta. Laitteiden myöntämisperusteet vaihtelevat paljon. Jos et tiedä, mistä aloittaa, terveyskeskus tai sosiaalitoimen vammaispalvelut neuvovat eteenpäin. Monia välineitä saa myös lainaksi. Jos haluat ostaa apuvälineitä itse, niitä myyvät esimerkiksi apuvälinemyymälät (Aviris, Respecta) sekä monet tavalliset kaupat ja verkkokaupat (esimerkiksi suomalaiset Dementia Online Shop, Suomen Apu-Tuote, lisäksi paljon ulkomaisia). Apuvälineet palvelusuunnitelmassa Palvelusuunnitelma on kunnan sosiaaliviranomaisten kanssa laadittava suunnitelma, johon kirjataan ne avun, tuen ja kuntoutuksen muodot, joita asiakas tarvitsee selviytyäkseen arjessa. Palvelusuunnitelma on tehtävä, jos esimerkiksi omaishoitoperhe saa toistuvasti tai säännöllisesti apua kunnallisista kotipalveluista tai hoidettava käy kuntoutuksessa. Suunnitelma tarkistetaan määräajoin sekä palvelutarpeen muuttuessa oleellisesti. Myös iäkkään henkilön omat näkemykset esimerkiksi apuvälineiden tarpeesta on kirjattava suunnitelmaan. Palvelusuunnitelmasta on lisää tietoa esimerkiksi laissa ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (ns. vanhuspalvelulaissa). Vanhustyö 7 • 2013 KÄKÄTE-projekti (Käyttäjälle kätevä teknologia) on Vanhustyön keskusliiton ja Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton yhteinen viisivuotinen projekti, jonka tavoitteena on teknologian keinoin tukea ikäihmisten hyvää arkea ja kotona asumista sekä helpottaa ikäihmisten parissa työskentelevien työtä. Projekti toimii vuosina 2010–2014 ja sitä rahoittaa RAY. 17
Näillä sivuilla esitellään Eloisa ikä -ohjelman hankkeita. Eloisa ikä on RAY:n avustusohjelma ikäihmisten hyvän arjen puolesta. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa vuosina 2012–2017. Tutustu ohjelmaan www.eloisaikä.fi Teksti: Mona Särkelä-Kukko Kuva: Alejandro Lorenzo Setlementtityössä ikäihminen on oman elämänsä asiantuntija I kääntyminen on arvokasta, aktiivista ja turvallista silloin, kun ikääntyneet ovat asiantuntijoita heitä itseään koskevissa toiminnoissa ja päätöksenteossa. Ikääntyneiden läsnäolon, kokemusten ja osaamisen tulisi olla tärkeitä voimavaroja lähiyhteisöissä ja yhteiskunnassamme. Kuitenkin Suomessa on suuri joukko ikääntyneitä, jotka tuntevat yksinäisyyttä, turvattomuutta ja itsensä tarpeettomaksi. Ikääntyneen kiinnittyminen erilaisiin yhteisöihin saattaa olla heikentynyttä tai vähitellen heikentymässä. Yhteisöllistä vertaistoimintaa ikääntyneille Setlementtiliiton Yhdessä mukana -projekti kehittää setlementtityöhön seniori- ja vanhustyön yhteisöllisen vertaistoiminnan koulutus- ja toimintamallin. Yhteisöllisen vertaistoiminnan lähtökohtana on ikäihmisten omien voimavarojen tunnistaminen, tasavertaisuus ja aidot kohtaamiset ikäihmisten välillä. Yhteisöllistä vertaistoimintaa ja vertaistoiminnan koulutuksia järjestetään kuudella pilottipaikkakunnalla Helsingissä, Hämeenlinnassa, Lahdessa, Parkanossa, Rovaniemellä ja Savonlinnassa. Jokaisella paikkakunnalla on omat yhteisöllisen vertaistoiminnan erityispainotuksensa. Työtä vertaistoiminnan ja sosiaalisen esteettömyyden eteen tehdään osaprojekteissa tiiviissä yhteistyössä paikallisen setlementin kanssa. Kohtaamisen kautta aitoon kansalaistoimintaan Yhteisöllisen vertaistoiminnan tarkoituksena on vahvistaa ikääntyneen toimijuutta, sosiaalista esteettömyyttä ja kansalaistoimintaa. Toiminnan ytimenä on yhteisöllisyyden kokemus. Setlementtikeskukset ovat yhteisöllisiä kansalaistoiminnan paikkoja, joissa ikääntyneet ja eri-ikäiset voivat tavata toisiaan, lukea lehtiä tai osallistua muuten toimintaan. Keskeistä on tila, jossa voi kohdata ja jonne on tervetullut. Yhteisöllisen vertaistoiminnan kohtaamisen sisällöt ja menetelmät muotoutuvat ikääntyneiden toiveiden ja tarpeiden mukaan. Koulutetut vertaistoimijat voivat toimia erilaisten ryhmien vetäjinä, vertaisparina ikääntyneelle tai olla muuten mukana järjestämässä toimintaa, tapahtumia ja tempauksia. Tärkeintä ovat aidot kohtaamiset ikäihmisten kesken. Erilaisten ja eritasoisten kohtaamisten kautta syntyy vertaisuutta, aitoa kansalaistoimintaa ja tarve vaikuttaa oman elämänsä erityiskysymyksiin sekä lähiyhteisöjen ja yhteiskunnan asioihin. Arjen toiminnassa vertaistoiminnan ei tarvitse olla mitään suurta ollakseen tärkeää. Pieni ja kauniskin voi olla maailman tärkein asia ikääntyneelle, joka tarvitsee vertaista vierelleen! Lisätietoja: www.yhdessamukana.fi Yhdessä mukana -projektilaisia on kuudella pilottipaikkakunnalla. 18
Teksti: Marja-Liisa Nevala Kuva: AIJJOOS-hanke II AIJJOOS-hanke II Ikäihmiset asiantuntijoina M iten 80-vuotiaat kehittävät ikäihmisten palveluja? Muuttuuko näkökulma, kun asiantuntijoina toimivat 72-vuotiaat? Miten kotihoidon asiakkaat kehittävät kotihoitoa? Entä miten omaishoitajat haluavat kehittää omaishoidon palveluja? Mielenkiintoista on myös saada selville, millaisia kannanottoja tekee asiantuntijaryhmä, jossa on ikäihmisten lisäksi myös nuoria ja työikäisiä asiantuntijoita. Tällaisia asiantuntijaryhmiä on kokeiltu ja kehitetty Etelä-Pohjanmaalla, Aijjoos-kumppanuushankkeessa Evijärvellä, Kauhavalla ja Lappajärvellä. Hankkeessa on kehitetty Ikäihminen kehittäjänä -malli, jossa ikäihminen on tasavertaisena toimijana ammattilaisten kanssa. Ikäihminen toimii asiantuntijana, kehittäjänä, tiedottajana, kouluttajana, arvioijana, vaikuttajana ja ryhmänohjaajana. Tästä on saatu hyviä kokemuksia viiden vuoden ajalta, ja nyt toimintaa ollaan laajentamassa useampien sukupolvien toimijuudeksi. Ikäihminen kehittäjänä -toimintamalli on ajankohtainen Suomessa tällä hetkellä. Ikäihmisten ja kaiken ikäisten palveluja kehitetään useimmiten pelkästään viranomaisnäkökulmasta. Ihmisten yksilölliseen osallisuuteen, valtaistumiseen ja voimaantumiseen on syytä kiinnittää huomiota. Kun voimavarat ovat käytössä ja palvelutarpeisiin osataan varautua, hyvinvointia tukeva työ voi toteutua. Sukupolvien välistä yhteistyötä Aijjoos-hanke II:ssa sukupolvet kohtaavat. Ikäihmiset kokoontuvat Aijjoos-kerhoissa, joissa lapset ovat mukana esim. opettelemassa piparien leivontaa. Välillä ikäihmisten kerho kokoontuu päiväkodissa, yläasteen kouluruokailussa tai musiikkiluokassa. Lapset ja nuoret haluavat neuvoa ikäihmisiä tietokoneiden ja kännykän käytössä ja ikäihmisillä on paljon opetettavaa lapsille ja nuorille omasta elämänkokemuksestaan, tiedoistaan ja taidoistaan. Hyvinvointia kulttuurista Ikäihmiset ovat tuoneet vahvasti esille, että hyvinvointia voi saavuttaa myös kulttuurin keinoin. Elämäntilanteita käsitellään sananmukaisesti käsitöiden avulla, musiikin kautta, kirjoittamalla tai harrastamalla jotakin muuta itselle mieluista tekemistä. Ikäihmiset ovat olleet huolissaan siitä, että laitoksissa asuvillekaan ei riitä pelkkä puhtaus ja ruoka. Hyvinvoinnin saavuttamiseksi tarvitaan myös kulttuuria ja yhteisöllisyyttä. Kulttuuri ymmärretään tässä hyvin laajasti, sitä on esim. musiikki, liikunta, ruokailu, luonto jne. Myös tässä toiminnassa ovat mukana eri sukupolvet. ”Aijjoos” on Etelä-Pohjanmaan murretta ja tarkoittaa ajoissa. Hanketta hallinnoi Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistys ry ja rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Lisätietoja: www.aijjoos.fi Ikäihmiset, työikäiset ja nuorten edustaja olivat asiantuntijoina Innomarkkinoilla 19.11.2013. Ikäihminen kehittäjänä -toimintamalli oli Innopalkinto-finalistina. Vanhustyö 7 • 2013 19
Teksti: Leena Valkonen Suomalainen Ikägallup selvitti: Vanhuuden ikäraja on 72 vuotta Suomalaisten mielestä keskimäärin 72-vuotias on vanha ihminen ja häntä tulisi kutsua senioriksi tai ikäihmiseksi. Muun muassa tämä käy ilmi Eloisa ikä -ohjelman Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä, jonka tulokset esiteltiin marraskuussa Helsingissä. E rityisen kyselystä tekee se, että vastaajina oli myös yli 80-vuotiaita. Heitä haastateltiin marraskuussa 2013 puhelimitse. – Näyttää siltä, että vanhuuden ikäraja nousee huimaa vauhtia. Pari vuotta sitten tehdyn eurobarometrin mukaan keskiarvo oli 65 vuotta ja tässä tutkimuksessa se on jo 72 vuotta, kertoo Eloisa ikä -ohjelmapäällikkö Reija Heinola Vanhustyön keskusliitosta. Mitä vanhemmilta kysyttiin, sitä myöhemmin vanhuuden katsottiin alkavan. Koululaisten ja opiskelijoiden mielestä vanhuus alkaa 66. ikävuodesta kun taas yli 65-vuotiaiden mielestä vanhuus alkaa vasta 76. ikävuodesta. Termit seniori ja ikäihminen kuvaavat parhaiten vanhaa ihmistä Vastaajista mikään ikäryhmä ei juuri haluaisi kutsua vanhaa ihmistä vanhaksi tai vanhukseksi. Parhaiksi katsottuja nimityksiä ovat seniori ja ikäihminen. Alle 50-vuotiaat ja 80 vuotta täyttäneet suosivat hiukan useammin seniori-nimitystä, samoin korkeimmassa tuloluokassa 20 olevat 50–79-vuotiaat pitävät hivenen parempana ikäihminen nimitystä. Kolmannes eläkeläisistä katsoo, että ikäihminen on paras nimitys. Tulevaisuudessa ikäihmiset ovat nykyistä aktiivisempia Yli 90 prosenttia väestöstä aikoo pysyä aktiivisena ikääntyessään. Erityisen aktiivisia aikovat olla Uudellamaalla asuvat vastaajat. Tärkeänä pidettiin läheisten kanssa vietettyä aikaa. Väittämästä ”vanhojen ihmisten pitäisi viettää enemmän aikaa lastenlastensa kanssa” samaa mieltä olivat erityisesti nuorin ja vanhin ikäryhmä. Yli 79-vuotiaat pitävät selkeästi keskimääräistä useammin toisen vanhan ihmisen kanssa keskustelua tylsänä, koska vanhat ihmiset toistavat samoja vanhoja asioita. Tulevaisuuden seniorit ovat toimeliaita vapaaehtoistyössä ja järjestötoiminnassa. Nykyisistäkin kahdeksankymppisistä senioreista lähes puolet on sitä mieltä, että ikäihmisten tulisi tehdä vapaaehtoistyötä nykyistä enemmän. Merkityksellinen tekeminen ja osallis- tuminen koetaan arvokkaaksi ja antoisaksi. Sen ymmärretään ennaltaehkäisevän eriarvoisuutta ja edistävän sukupolvia yhdistävää yhteisöllisyyttä. Kaiken ikäisten vastaajien mielestä seksuaalisuus kuuluu luontevasti vanhankin ihmisen elämään Kysely kertoo, että 15–79-vuotiaiden mielestä kunnan, valtion ja omaisten pitäisi yhdessä vastata vanhojen ihmisten hyvinvoinnista kun yli 79-vuotiaiden mielestä vastuu jakaantuu kaikille tahoille tai pelkästään kunnalle. Tiedotustilaisuudessa tutkimusta esitteli tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen Taloustutkimuksesta. Lisäksi käytiin panelikeskustelu, jota vetivät ohjelmapäällikkö Reija Heinola Eloisa ikä -ohjelmasta ja kehittämispäällikkö Elina Varjonen RAYstä. Keskustelijoina olivat Oma aika -lehden päätoimittaja Anna-Liisa Hämäläinen sekä teollisuusneuvos Risto Anttonen. Lisätietoja Ikägallupin tuloksista: www.eloisaika.fi>Uutiset