2/2025 Piispantorni hurmaa taiteella ja valaistuksella MUSIIKKIKESKUS SNELLMAN Säätytalo siirtyi lediaikaan
3 VALO 2/2025 AJANKOHTAISTA 26 CIE kokoontui Wieniin käsittelemään valaistusalan haasteita PROJEKTIT 6 Musiikkikeskus Snellman – uusi ja vanha samassa soinnussa 12 Säätytalo siirtyi hallitusti lediaikaan 16 Pala valtamerta Kaarinassa – Piispantornin uudet toimitilat 30 10 × leikkipaikkojen valaistus SUUNNITTELU 24 Historiallisia kirkkoja kunnioittava julkisivuvalaistus DMX-tekniikalla VAKIOPALSTAT 5 Valokeilassa 34 Valonvälähdyksiä 38 Projektiuutisia 42 Tuoteuutisia 12 26 6 2/ 20 25 16
Made in Finland /EU ENVIRONMENT IN MIND ENVIRONMENT IN MIND 300 mA 176 lm/W 12,1 W 2130 net lm from luminaire 500 mA 170 lm/W 20,6 W 3480 net lm from luminaire Looking for a top position Looking for a top position STANDARD ULTRA Up to 176 lm/W at CRI 90+ CASA ULTRA Up to 173 lm/W at CRI 90+ 15°, 24°, 36° net weight 340 g 15°, 24°, 36° net weight 415 g UHE COB Ultra High Efficacy Max 750 mA UHE UHE CASA ULTRA Small form factors Ultra Range Best Electrical Load Capacity Quality in focus
5 VALO 2/2025 det. Standardi antaa mahdollisuuden korottaa valaistus voimakkuutta, jos näköolo suhteet poikkeavat perusoletuksista. Tätä keinoa standardin liitteessä suositetaan käytettäväksi ensimmäisenä askeleena myös silloin, kun pyritään parantamaan ihmisten hyvinvointia. Tänä vuonna julkaistu kansainvälinen sisätyökohteiden valaistusstandardi ISO/CIE 8995-1 menee eurooppalaista standardia pidemmälle. Se antaa liitteessään 2 ihmiskeskeiselle valaistukselle kansainvälisen valaistuskomission CIE:n julkaisemat päivänvaloa vastaavat valaistusvoimakkuuden minimiarvot sekä paikat, joista ne tulisi mitata. Eurooppalaisen standardin liitteessä todetaan, että ei-visuaalisten vaikutusten huomioon ottaminen vaikuttaa arkkitehtuuriin, sisustussuunnitteluun ja valaistukseen, joten kyse ei ole yksinomaan valaistuksesta. Myös valaistussuunnitteluun ja -sovelluksiin tarvitaan uusia suunnittelukäytäntöjä ja menetelmiä. Yleensä valaistuksen suunnittelija keskittyy hyvien näkemisolosuhteiden luomiseen ja miettii tarkasteltavan kohteen näkyvyyttä. Valon terveysvaikutusten lisäämisessä tavoitteena on lisäksi saada oikea määrä oikean kaltaista valoa oikeaan aikaan havaitsijan silmiin siten, että valaistus ei aiheuta häikäisyä. Paras keino tähän on lisätä niiden pintojen valoisuutta, jotka ovat havaitsijan katsekentässä. Nyt kaivataan innovatiivisia ratkaisuja. Standardi ei niiden käyttöä rajoita. Innostusta ja inspiraatiota lehden lukijoille! Tapio Kallasjoki, päätoimittaja VALOKEILASSA U sein ajatellaan, että standardit rajoittavat suunnittelijaa ja pakottavat kaavamaisiin ratkaisuihin. Vuonna 2021 julkaistun eurooppalaisen sisätyökohteita koskevan valaistus standardin ensimmäisessä luvussa todetaan kuitenkin, että standardi ei esitä ratkaisumalleja, ei rajoita suunnittelijan vapautta soveltaa uutta tekniikkaa eikä rajoita innovatiivisten laitteiden käyttöä. Oikeastaan standardi antaa vain minimi vaatimukset valaistukselle, jotta suunnittelija voi välttää pahimmat virheet. Toisaalta standardi ei myöskään takaa, että lopputulos on paras mahdollinen. Standardien tekovaiheessa tämä tulee selkeästi esille. Koska standardi on Suomea lukuun ottamatta velvoittava monissa maissa, on hyvin tarkkaa, mitä standardin velvoittavaan osaan kirjoitetaan. Standardia on laatimassa joukko asiantuntijoita, joista suuri osa edustaa valaisinvalmistajia. Jotta standardi ei rajoittaisi valmistajien tuotteiden pääsyä markkinoille, vaatimuksia ei voi kirjoittaa liian tiukoiksi. Standardissa ei myöskään voi esittää väitteitä, joille ei ole olemassa vahvaa tieteellistä näyttöä. Standardissa on kuitenkin liiteosa, joka ei ole velvoittava. Siinä voidaan antaa lisä tietoa seikoista, joita valaistusta suunniteltaessa kannattaa ottaa huomioon. Lisäksi voidaan esitellä uusia tutkimuksen alla olevia asioita. Nykyisessä standardissa tästä on hyvänä esimerkkinä liite B, joka käsittelee valon ei-visuaalisia vaikutuksia. Kyse on siis siitä, miten valolla voi vaikuttaa myönteisesti ihmisten hyvinvointiin, vireyteen ja terveyteen. Valaistusalalla tämä tunnetaan ihmiskeskeisenä valaistuksena. Liitteessä kerrotaan, mitä etuja huonetilan valoisuuden lisäämisellä, valaistustilanteiden vaihtelulla, valon oikealla spektri jakaumalla ja päivän valolla voidaan saada. Lisäksi siinä esitellään lyhyesti kolme menetelmää huonetilan valoisuuden arvioimiseksi. Suunnittelija pyrkii yleensä ylittämään standardin velvoittavassa taulukko-osassa työkohteelle annetut minimivalaistusvoimakkuuSTANDARDISTA EVÄITÄ VALAISTUKSEN PARANTAMISEEN Kannen kuva: Henri Luoma VALO on valaistusalan erikoisammattilehti sähköja valaistussuunnittelijoille, arkkitehdeille, sisustusarkkitehdeille, sähköurakoitsijoille, sähkö laitosten sekä Väyläviraston ja ELYkeskuksien valaistuksen hankinnasta ja käytöstä vastaaville henkilöille sekä muille valaistusalalla toimiville. Lehti on luettavissa myös verkossa osoitteessa valosto.com sekä Lehtiluukku-sovelluksella (iPad, iPhone, Android). Julkaisija: Suomen Valoteknillinen Seura ry valosto.com Päätoimittaja: Tapio Kallasjoki tapio@kallasjoki.fi Toimitussihteeri: Tiia-Maarit Loisa tiia.loisa@valosto.com Jakelu ja osoitteenmuutokset: Suomen Valoteknillinen Seura ry Tilkankatu 7 T 5 00300 Helsinki elisa.hillgen@valosto.com Toimitusneuvosto: Tapio Kallasjoki (pj.), Aleksanteri Ekrias, Elisa Hillgen, Pia Rantanen, Lars Räihä, Markku Varsila, Mika Vehmas Ulkoasu: Petri Vuorio, Eteinen Visual Design Painopaikka: PunaMusta Oy ISSN 1237-3907
6 VALO 2/2025 MUSIIKKIKESKUS SNELLMAN UUSI JA VANHA SAMASSA SOINNUSSA Teksti: Marjukka Puolakka Kuvat: Henri Luoma
7 VALO 2/2025 Kokkolassa sijaitseva Snellman-sali koki mittavan uudistuksen peruskorjausja laajennushankkeessa, jossa kaikki tekniikka päivitettiin nykytarpeisiin. Uuden Musiikkikeskus Snellmanin valaistuksessa tavoiteltiin juhlavaa ja lämmintä tunnelmaa, joka nostaa kulttuurikokemuksen arjen yläpuolelle. V uonna 1981 rakennettu Snellmansali on ollut pitkään Keski-Pohjanmaan musiikkielämän keskus. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kotisali on tuttu estradi myös monille Suomen eturivin artisteille. Vuoden 2024 syksyllä valmistuneen uudistushankkeen lopputuloksena syntynyt Musiikkikeskus Snellman tarjoaa nykyaikaiset ja laadukkaat puitteet konserteille ja muulle toiminnalle. Uudistus toi rakennukseen 1 200 neliötä lisää, kun 500-paikkainen Snellman-sali sai rinnalleen 105-paikkaisen Fordell-salin. Pääaulaa ja lämpiötä laajennettiin, ja uudisosaan rakennettiin esiintyjien oleskeluja pukutilat, orkesterin harjoitustilat sekä soitinvarastot. Myös vanhaa osaa muokattiin, kun entisiä luokkatiloja muutettiin toimistoiksi ja tilojen käytettävyyttä parannettiin. Kaikkiaan 3 470 neliön kokonaisuus tarjoaa nyt tilat konserteille, messutapahtumille, teatterille ja muille tapahtumille. Sisustusja valaistussuunnittelun tavoitteena oli luoda lämminhenkinen, tunnelmallinen ja juhlava kokonaisuus, joka nostaa konserttikävijän kokemuksen arjen yläpuolelle. – Sisustus, arkkitehtuuri ja valaistus puhuvat samaa kieltä ja tukevat toisiaan. Erityisesti yleisöja esiintyjätiloissa tavoiteltiin lämmintä ja hieman hämyisää sekä juhlavaa vaikutelmaa, jossa valo ja varjot vuorottelevat. Valaistus palvelee myös tilojen toiminnallisuutta ja korostaa yksityiskohtia, kertoo Lukkaroinen Arkkitehdit Oy:n sisustusarkkitehti Laura Ainali-Karjalainen. VALAISTUSKONSEPTI LOI POHJAN SUUNNITTELULLE Sisustussuunnittelun lähtökohtana oli vanhan rakennuksen arkkitehtuurin piirteiden vaaliminen. Punatiilen, messingin, vaalean puun ja mustien yksityiskohtien ilme jatkuu myös uudisosassa: pääaulassa ja laajennetussa kahvilassa säilytettiin ja täydennettiin tiililattiaa ja wcsekä pukutiloihin valittiin punatiiltä mukailevia laattoja. Ainali-Karjalaisen laatiman valaistuskonseptin tavoitteena oli luoda esteettinen tunnelma, joka tukee musiikin ja taiteen kokemista. – Hain inspiraatiota klassisesta musiikista. Pääaulaan halusin Jean Sibeliuksen Andante festivon kaltaista juhlavaa tunnelmaa, joka tuo tilaan arvokkuutta. Pyrin myös siihen, että valaistus toimii hienovaraisena taustan luojana ja taiteen korostajana, kertoo Ainali-Karjalainen, jolla on myös itsellään muusikkotausta. Valaistuksen konseptisuunnitelmassa määriteltiin tilakohtaiset valaistustavat ja tavoiteltu tunnelma, esimerkkivalaisimet, toiveet valaisinsijoittelusta sekä valon värisävyvaatimukset. Etenkin yleisöja esiintyjätiloissa valon tuli toistaa pintamateriaalit ja taideteokset mahdollisimman luonnollisina. Värilämpötilaksi määriteltiin 3 000 kelviniä, paitsi toimistoja harjoitustiloissa 4 000 kelviniä. – Teimme valaistuskonseptin pohjalta valaistuslaskelmat ja otimme kantaa valaisimien teknisiin ominaisuuksiin ja asennettavuuteen. Valaisintoimittajissa pyrimme suosimaan VIEREINEN SIVU Peruskorjauksen yhteydessä Snellmansalin valaistus uusittiin kauttaaltaan vanhaa kunnioittaen. Loistelamppu valaisimet korvattiin ledivaloviivoilla ja downlight-valaisimia lisättiin myös esiintymislavan yläpuolelle. YLINNÄ Pääaula yhdistää musiikkikeskuksen vanhan ja uuden osan. Aulaa hallitsee nauhamainen puutaideteos, jota valaisevat katon korotusosan alareunoja kiertävät lediprofiilit. YLLÄ Musiikkikeskus Snellmanin uudisosan myötä esiintyjät saivat avarat ja toimivat backstage-tilat, joiden viihtyisyyttä valaistus täydentää.
8 VALO 2/2025 Esiintyjien backstage-tilan rima-alakattoon on upotettu kapeakeilaisia lineaarivalaisimia, ja tilan valotunnelmaa täydentävät seinävalaisimet. Backstagen yhteydessä sijaitsevat kapellimestarin ja solistin huoneet tarjoavat mahdollisuuden harjoitteluun tai lepoon ennen esitystä, ja niiden ikkunat voidaan tarvittaessa pimentää. Huoneet on rakennettu samalla akustisella ”huone huoneessa” -ratkaisulla kuin esiintymisja harjoitustilat, joka äänieristää ne tehokkaasti muusta rakennuksesta. SALIEN VALAISTUSRATKAISUNA KATON JA SEINIEN VALOVIIVAT Snellman-salin muutokset toteutettiin hienovaraisesti: kattojen ja seinien puupinnat sekä klassiselle musiikille hyväksi havaitut akustiikkaratkaisut säilytettiin. Kevyen musiikin konsertteja varten tilaan lisättiin mustia akustoivia verhoja, joilla voidaan muokata jälkikaiunta-aikaa. Kalustuksessa painotettiin kestävää kehitystä, ja yli 400 Yrjö Kukkapuron Sirkus-tuolia kunnostettiin ja verhoiltiin uudelleen. Salin valaistus uusittiin täysin. Vanhojen loistelamppuvalaisimien tilalle asennettiin ledivaloviivat. Yleisvalaistusta täydentävät katon downlight-valaisimet, joita lisättiin myös esiintymislavan yläpuolelle. – Valaisimet asennettiin vanhoihin kattopintoihin, mikä vaati tarkkaa detaljitason vuoropuhelua sisustusarkkitehdin kanssa, jotta kaikki ratkaisut saatiin toimimaan. Snellman-salissa voitiin hyödyntää osittain vanhaa kaapelointia, mutta muuten rakennuksen sähköistys uusittiin kokonaan, kertoo Walberg. Uusi Fordell-sali palvelee konserttien lisäksi orkesterin harjoituksia ja esimerkiksi teatteriesityksiä. – Fordell-salin valaistus on toteutettu ledivaloviivoilla. Lineaarisia lediprofiileja on myös pystysuunnassa sivuseinillä ja esitys alueen takaseinällä. Seinien ledit tuovat lähinnä tunnelmaa ja ovat teholtaan katon valoviivoja maltillisempia, kertoo Ainali-Karjalainen. Molemmissa saleissa on kattotrusseja valonheittimiä, videoprojektoreita ja muuta esitystekniikkaa varten. Sähkönjakelussa on varauduttu myös esiintyjien mukanaan tuomaan AV-tekniikkaan. – Saleissa on varauduttu TVja radiotuotantoon putkireiteillä, joiden kautta kaapelit voidaan vetää suoraan lähetysautolle seinässä olevan lämpöeristetyn kaapeliluukun kautta, Toivoniemi kertoo. vakiintuneita toimijoita, jotta esimerkiksi varaosien saatavuus olisi turvattu tulevaisuudessa. Valaisin positioita on noin 50, sanoo Sweco Finland Oy:n osastonjohtaja Mika Toivoniemi. Sähköurakoitsija noudatti pitkälti valaisinluettelon määritelmiä. – Ratkaisut olivat laadukkaita, ja kokonaisuus oli huolellisesti mietitty. Budjettipaineet toivat kuitenkin keskustelua kustannustehokkaammista vaihtoehdoista tilaajan toiveesta. Muutaman valaisimen osalta päädyttiin kotimaisen valmistajan tuotteisiin, jotka sopivat kokonaisuuteen edullisemmin, kertoo Sähköpalvelu Walberg Ab Oy:n toimitusjohtaja Björn Walberg. LÄMMINTÄ JA HÄMYISÄÄKIN TUNNELMAA Vanhan ja uuden osan yhdistävä pääaula toivottaa kävijät tervetulleiksi moderniin musiikkikeskukseen. Aiemmin aula oli ahdas ja wc-tilat riittämättömät, mutta uudisosan myötä tila avartui ja sen yhteydessä oleva kahvila sai suuremmat ja käytännöllisemmät puitteet. Pääaulan valaistus on toteutettu katon puurimojen väliin upotetuilla kapeakeilaisilla lineaarivalaisimilla. Kalusteisiin on integroitu ledinauhoja, ja porraskaiteissa ledit ohjaavat kulkua. Aulasta avautuvat yhteydet Snellmanja Fordell-saleihin, joiden mustapintaisia sisäänkäyntejä korostavat valolla esiin nostetut salien nimet. Juhlava valaistustunnelma jatkuu myös uusissa ja tilavissa wc-tiloissa. – Kahvilaan tuovat lämmintä ja hämyisääkin tunnelmaa seinävalaisimet ja pöytien yllä olevat kapeakeilaiset ripustusvalaisimet sekä suurikokoiset pallomaiset ripustusvalaisimet, Ainali-Karjalainen kuvailee. YLINNÄ Harjoitustiloissa valaistus toteutettiin toiminnallisuus edellä. Kattoon upotetut moduulivalaisimet takaavat tasaisen valaistuksen, jossa valoa on riittävästi myös pystypinnoilla nuottien lukemista varten. YLLÄ Valo tuo yleisötiloihin lämmintä ja juhlavaa tunnelmaa. Kahvilassa yleisvalaistusta täydentävät näyttävät ripustusvalaisimet. ALLA Uudisosan Fordell-salia valaisevat ledivaloviivat, joita on sijoitettu myös pystysuuntaisesti sivuseiniin ja esiintymisalueen takaseinään.
Das gute Licht. Lights the way, not the sky BEGA – järjestelmäpollarien erikseen valittavat valaisinosat ja rungot tarjoavat joustavia ja monipuolisia ratkaisuja ulkovalaistukseen. Dark Sky teknologia vähentää valosaastetta ja suojaa yöeläimiä, joiden suojeluun löytyy myös valaisimia BEGA BugSaver® -tekniikalla varustettuna. Pollarirunkoja on saatavana myös luonnonmukaisesta ja kestävästä Accoya®-puusta valmistettuna. bega.com/systempoller hedengren.com/fi/hedtec hedtec@hedtec.fi Puh. 0207 638 000
10 VALO 2/2025 MUSIIKKIKESKUS SNELLMAN, KOKKOLA Tilaaja: Kiinteistö Oy Kokkolan Snellman Arkkitehtija sisustussuunnittelu: Lukkaroinen Arkkitehdit Oy Sähköja AV-suunnittelu: Sweco Finland Oy Sähköja AV-urakointi: Sähköpalvelu Walberg Ab Oy Valaistustuotteita: Pääaula ja kahvila: SAAS Instruments, Atomis, Örsjö, Tom Dixon, Nordic Aluminium Salit: M-Light, SAAS Instruments Toimistot, pukuhuoneet ja harjoitustilat: Black Box, SAAS Instruments, Peilistore, Fagerhult Backstage-tila: SAAS Instruments, Estiluz, Nordic Aluminium Ulkoalueet: LUG, Ensto, BEGA, Glamox, SG Armaturen Käyttöönoton jälkeen valaistustilanteita on päivitetty ohjelmallisesti, kun uusia tarpeita on noussut esiin käytön myötä. Hankekokonaisuus oli sähköurakoitsijan näkökulmasta sekä kiinnostava että vaativa: – Ratkaisut edellyttivät jatkuvaa selvittämistä ja tarkkaa seurantaa. Erityisratkaisujen vuoksi työnjohdon ja työmaan oli pysyttävä aina ajan tasalla ja mielellään askeleen edellä, jotta mitään varauksia tai yksityiskohtia ei jäänyt huomaamatta, Walberg kuvailee. VANHAN JA UUDEN YHDISTÄMINEN TOI YLLÄTYKSIÄ Sisustusarkkitehdille kohde oli unelmatyö: – Oli ainutlaatuista päästä suunnittelemaan tiloja muusikoille ja musiikin ystäville. Suomessa konserttisalien ja musiikkitalojen suunnittelua tulee vastaan harvoin, joten tämä oli ainutkertainen kokemus, Ainali-Karjalainen toteaa. Suunnittelua haastoivat vanhan rakennuksen yhdistäminen laajennusosaan sekä korjausrakentamisen tuomat yllätykset. Esimerkiksi Snellman-salin lavaa laajennettaessa selvisi, että alkuperäinen rakenne oli äänieristetty hiekalla. – Yksi mieleenpainuva yksityiskohta oli vanhan väestönsuojan muuttaminen pukutiloiksi. Kun uusien tilojen sisään jäänyttä ulko seinää purettiin, sen rouhea betonipinta päätettiin säilyttää ja ottaa käyttöön esiintyjien nimmari seinänä. Se toi tilaan sekä hauskaa jatkuvuutta että persoonallisuutta, AinaliKarjalainen kertoo. Kain Tapperin puuveistos Luonnon tuntu I (1980) hankittiin rakennuksessa aiemmin toimineen kauppaoppilaitoksen aulaan 1980-luvun alussa. Nyt teos koristaa musiikkikeskuksen pääaulaa ja kohdevalaisimet tuovat sen kauniisti esiin. Jaakko Pernun pajuteos Spinning too fast (2002) on puolestaan lainattu K.H. Renlundin museon kokoelmista. Se on sijoitettu uudisosaan, esiintyjien oleskelutilan ikkunaseinän viereen. Kohdevalot tuovat teoksen esiin myös musiikkikeskukseen ulkoa saapuvalle yleisölle. DALI YHDISTÄÄ VALAISTUKSEN JA AV:N Valaisinkohtainen DALI-ohjaus mahdollistaa valaistuksen mukauttamisen tilojen tarpeisiin. – DALI-ohjauksen lisäksi tiloissa on paikoin liiketunnistinja päälle-pois-ohjausta. Myös ulkovalaistusta voidaan himmentää tarvittaessa, ja sitä ohjataan kiinteistöautomaation kautta aikaohjelmilla ja valoisuusantureilla, Toivoniemi sanoo. Snellmanja Fordell-saleissa DALI-järjestelmä on liitetty AV-tekniikkaan, jolloin valaistus voidaan synkronoida muun esitystekniikan kanssa. DALIn kautta ohjataan myös salien akustiikkaverhoja. – DALIn ohjelmointi oli vaativa työvaihe, etenkin kun valaistuksen lisäksi järjestelmään integroitiin muita ohjauksia. Työ osuu usein projektin loppuvaiheeseen, jossa työmaa on muutenkin kiireinen. Siksi laadimme ennakkoon perusteellisen järjestelmäselostuksen, jotta käyttäjät voivat perehtyä ohjauksen toimintaan hyvissä ajoin, Walberg toteaa. Ulkovalaistuksella korostetaan Musiikkikeskus Snellmanin sisäänkäyntejä ja niiden lähialueita. Ulkovalaistuksessa rakennusta ei haluttu nostaa esiin valolla, vaan valaistus keskitettiin sisäänkäynteihin ja niiden ympäristöihin. Pääsisäänkäynnin kalteva kattolippa valaistiin, ja alueelle sijoitettiin matalia pollarivalaisimia. Tunnelmaa täydentävät seinävalaisimet sekä muutamat kasveihin ja puihin suunnatut korostusvalot. Valkoisen julkisivun pinnalla olevat mustat kyltit tuotiin esiin taustavalolla. Katuja pysäköintialueiden valaistuksessa pyrittiin ratkaisuihin, jotka sulautuvat osaksi koko korttelialueen valaistuskokonaisuutta. VALO NOSTAA TAIDETEOKSET ESIIN Musiikkikeskuksen pääaulaa hallitsee Tiina Laasosen teos Ilma, jota hengitän (2024). Katon keskialueen korotukseen sijoitettu teos saa voimansa valaistuksesta. – Aluksi oli tarkoitus tuoda katon korotusosaa esiin näyttävillä ripustusvalaisimilla. Kun Tiina Laasonen valittiin taiteilijaksi, oli hienoa päästä hänen kanssaan yhdessä miettimään sijoituspaikkaa teokselle. Pääaula osoittautui loistavaksi paikaksi, Ainali-Karjalainen kertoo. Ilma, jota hengitän rakentuu kolmesta yhdeksänmetrisestä, aaltoilevaan muotoon asetellusta puuosasta. Kaikkiaan teokseen kului noin 270 vaahterapalaa ja 540 puutappia. – Monimuotoista teosta olisi ollut hankala valaista kohdevaloilla. Valitsimme ratkaisuksi katon korotusosan alareunoja kiertävän ledi profiilin, joka valaisee teosta epäsuorasti. Taiteilija osallistui myös valaistuksen hienosäätöön paikan päällä, Ainali-Karjalainen jatkaa.
U U T U U S ! F L E X L I N E VA L I TS E AS E N N U STA PA K A N N AT I N VA R R E L L A R I P U S T E T T U N A V A L M I S H I M M E N N E T T Ä V Ä 2 3 V P R O F I I L I R AT K A I S U S U O R A A N P I N TA A N Tutustu Flexlineen – valmiiseen 230V profiiliratkaisuun, joka tekee asennuksesta helppoa ja tyylikästä. Flexline on nopeampi ja vaivattomampi vaihtoehto kuin perinteiset LED-nauhalla varustetut alumiiniprofiilit: kaikki on valmiiksi tehty, eikä profiilien katkomista, LED-nauhojen kolvaamista tai erillisiä liitäntälaitteita tarvita. Valkoiseksi tai mustaksi maalattu alumiiniprofiili on saatavana neljässä pituudessa (30 cm, 50 cm, 1 m ja 2 m), ja profiilit voidaan liittää jopa 10 metrin kokonaisuuksiksi. Laajasta tarvikevalikoimasta löytyvät jatkoliittimet, ripustussarjat sekä liitännät täydentävät kokonaisuuden ja mahdollistavat haluamasi järjestelmän rakentamisen. Flexline sopii täydellisesti esimerkiksi verhojen taakse, sovitushuoneisiin, syvennyksiin, hyllyihin, yläkaappien alle tai ripustettuna myymälätiskien ylle. Yksi järjestelmä, monta käyttökohdetta. Y H D I ST E L E TA R V I K K E I TA JA R A K E N N A H A LUA M AS I J Ä RJ EST E L M Ä L I I T Ä N N Ä T & K A A P E L I T J AT K O K A P PA L E E T K U L M A K I I N N I K K E E T R I P U S T U S S A R J AT K A N N AT I N VA R R E T
12 VALO 2/2025 S äätytalo valmistui vuonna 1891 aatelittomien säätyjen – talonpoikien, porvariston ja papiston – kokoustilaksi. Suunnittelun voidaan katsoa alkaneen jo vuonna 1862 valmistuneesta Ritarihuoneen laajennussuunnitelmasta. Hanke kasvoi kuitenkin laajennuksesta erilliseksi rakennukseksi, josta vuonna 1880–1881 järjestetyn arkkitehtikilpailun voitti suomalainen arkkitehti Frans Anatolius Sjöström. Sjöström kuoli vuonna 1885, ja vuonna 1887 järjestetyn kilpailun perusteella hänen avustajansa ja oppilaansa Karl Gustaf Nyström valikoitui uuden rakennuksen pääsuunnittelijaksi. Säätytalo rakennettiin Helsingin Kruununhakaan Snellmaninkadun varteen. Se on tyyliltään klassistinen ja muodoltaan helposti Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Säätytalon syksyllä 2023 alkanut peruskorjaus ja restaurointityö on loppusuoralla. Uudistetut pinnat ovat valmistuneet, ja kunnostettavina olleet valaisimet on asennettu jälleen paikoilleen. Valon määrää on lisätty hillitysti. Tavoitteena on ollut välttää häikäisyä, joten valonlähteiden valovirtaa ei ole kasvatettu. Muutos on saatu aikaan pienillä huomaamattomilla lisäyksillä olemassa oleviin valaisimiin ja valaistusratkaisuihin. hahmotettava. Lähtökohtana on arveltu käytetyn kuuluisaa Wienin parlamenttitaloa, jonka on suunnitellut tanskalainen Theophil von Hansen. Valmistuessaan Säätytalon sisätiloissa oli rakennus aikaansa nähden paljon hienouksia, muun muassa lämmitysja ilmanvaihtolaitteisto sekä sähkövalaistus. Rakennuksesta näkyy Snellmaninkadulle neljän pylvään muodostama pylväikkö ja päätykolmio, jota peittää Emil Wikströmin vuoden 1809 Porvoon valtiopäiviä kuvaava pronssinen veistosryhmä. Pääjulkisivun graniittinen avoporras erottaa rakennuksen katulinjasta ja johtaa pylväspäädyn läpi porrashalliin, josta on käynti sivuilla oleviin valiokuntahuoneisiin ja aputiloihin. Toisessa kerroksessa porrashallin ympärillä sijaitsevat alkuperäiset kolmen aateTeksti: Tapio Kallasjoki SÄÄTYTALO SIIRTYI HALLITUSTI LEDIAIKAAN
13 VALO 2/2025 häikäisyä voitiin vähentää – tosin valon määrän kustannuksella. Hehkulamput poistuivat aikoinaan markkinoilta ekosuunnitteluasetusten takia. Niitä korvaamaan valaisimiin oli asennettu kirjava kokoelma ledilamppuja, joiden värisävyt ja värintoisto-ominaisuudet poikkesivat toisistaan. Ne korvattiin nyt uusilla väriominaisuuksiltaan samanlaisilla kierrekantaisilla ledilampuilla. Himmennys on toteutettu leikkaamalla vaihejännitettä, joten valaisimille ei tarvinnut lisätä erillisiä ohjausjohtimia. Jotta ledilamppujen häiriöttömästä himmentämisestä voitiin varmistua, eri lampputyyppejä testattiin erillisessä testaustelineessä. Valonlähteiden lämmintä värisävyä ei lähdetty muuttamaan, joten värilämpötila on edelleen hehkulampun kaltainen. LISÄÄ VALOA ILMAN HÄIKÄISYÄ Valaistuksen osalta toiveena peruskorjaushankkeessa oli nostaa joidenkin tilojen valaistustasoa. Luonnollisesti valaisimien, pintojen ja lasikatteen puhdistaminen jo paransi tilannetta. Helppo tapa lisätä valoa olisi ollut kasvattaa valonlähteiden valovirtoja, mutta se olisi aiheuttanut häikäisyn lisääntymistä. Paras keino oli siis lisätä valoa uusilla valonlähteillä. Suuriin rautakruunuihin lisättiin magneetilla kiinnittyviä suunnattavia kohdevalaisimia, joten kruunujen rakenteisiin ei tarvinnut tehdä muutoksia. Valaisimien liitäntälaitteet sijoitettiin ripustusvarressa olevaan ”lautaseen”, johon saatiin myös asennettua epäsuoraa valoa antavia valaisimia. Isoihin kristallikruunuihin lisättiin kuhunkin kymmenen E27-kantaista lampunpidintä, VIEREINEN SIVU Talonpoikien salin valaistusta täydennettiin lisäämällä Pietarista aikoinaan hankittujen suurten kruunu valaisimien kristalliketjujen taakse uusia kierrekantaisia ledivalonlähteitä. Suurten kattokruunujen ripustusvarsissa olleet kattorakenteiden väriin sävytetyt ”valaisinsukat” uusittiin. Kuva: Arno de la Chapelle YLINNÄ Väljä porrasaula antaa tilaa keskusteluille ja moniin toimintoihin, joita voidaan tarvittaessa valaista pilareiden viereen sijoitettuihin pylväisiin asennetuilla valaisimilla. Taustalla näkyvä Walter Runebergin Laki-veistos saa vielä taaksensa monista tiedotustilaisuuksista tutuksi tulleen punaisen plyysiverhon kultauksineen ja tupsuineen. Kuva: Arno de la Chapelle YLLÄ Suurten rautakruunujen tuottamaa valoa lisättiin laittamalla valaisimien runkoon uusia magneettikiinnitteisiä suunnattavia kohde valaisimia. Näin kruunuvalaisimiin ei tarvinnut tehdä pysyviä muutoksia. Kalustuksen valmistuttua valaisimet voidaan suunnata siten, että ne korostavat haluttuja kohteita, mutta eivät aiheuta häikäisyä. Kuva: Tapio Kallasjoki littoman säädyn istuntosalit kahden kerroksen korkuisina. Kolmannen kerroksen muodostavat yleisölehterit, joihin ei tällä hetkellä ole pääsyä. Viisitoista vuotta valmistumisen jälkeen Säätytalo osoittautui liian pieneksi uuden eduskunnan 200 edustajaa varten. Säätytalo jäi kuitenkin eduskunnan valiokuntien ja työryhmien sekä kirjaston käyttöön. Eduskunnan muutettua Arkadianmäelle vuonna 1931 rakennuksen hallinta siirtyi opetusministeriölle, joka luovutti sen Tieteellisten seurain valtuus kunnan käyttöön ehdolla, että valtio voi edelleen käyttää tiloja kokouksiin ja muihin tilaisuuksiin. Vuonna 1978 Säätytalo siirtyi valtioneuvoston kanslian hallintaan, ja talo päätettiin kunnostaa valtion keskushallintoa palveleviksi edustusja kokous tiloiksi. Rakennus peruskorjattiin edellisen kerran vuosina 1988–1993 ansiokkaasti arkkitehti Vilhelm Helanderin johdolla. Siinä yhteydessä tieteelliset seurat muuttivat pois talosta. Pylväikön ympäröimä lasikattoinen porrashalli on rakennuksen näyttävin tila. Sisätilojen arvokkuus on arkkitehtuurin lisäksi saatu aikaan maalaustekniikan avulla. Koska luonnonkiveä ja jalopuuta ei ollut varaa hankkia, suurin osa loistokkaasta ulkonäöstä saatiin aikaan materiaaliimitaatioilla ja runsaalla koristelulla, jonka toteuttajana oli alun perin Salomo Wuorio apulaisineen. VANHOJA VALAISIMIA UUSILLA VALONLÄHTEILLÄ Suurin osa Säätytalon valaisimista on yli sata vuotta vanhoja. Rakennusta varten ei aikoinaan suunniteltu tai valmistettu omia valaisintyyppejä, vaan sinne hankittiin pääosin saksalaisten valmistajien vakiotuotteita. 1990-luvulla tehdyn peruskorjauksen yhteydessä joitakin kadonneita valaisimia korvattiin uusilla vanhojen piirustusten perusteella. Korkeat huonetilat mahdollistivat näyttävien valaisimien käyttämisen. Istuntosalien valaistus on toteutettu suurilla kruunuvalaisimilla, joista osa on kristallikruunuja ja osa niin sanottuja rautakruunuja. Muissa huonetiloissa on myös runsaasti pienempiä kruunuvalaisimia ja happohimmennettyjä pallovalaisimia. Valonlähteinä on aikoinaan käytetty hehku lamppuja. Edellisessä peruskorjauksessa hehku lamppujen valovirta-arvoja kasvatettiin. Tämä johti luonnollisesti lisääntyneeseen häikäisyyn varsinkin, kun kruunuissa olevien valaisimien valonlähteet ovat suoraan tilojen käyttäjien näkökentässä. Onneksi valaisimet varustettiin silloin himmennystekniikalla, jolla
14 VALO 2/2025 joihin asennetut valonlähteet lisäävät valaisimen tuottamaa valovirtaa noin 8 000 luumenia täydellä teholla käytettäessä. Uudet valonlähteet sijaitsevat kristalliketjujen takana, jolloin valon hajaantuminen kristalleissa pienentää häikäisyvaikutelmaa. Suurten salien parvilla ei saa enää oleskella, koska Säätytalon yläkerroksissa ei ole nykymääräysten mukaisia osastoituja poistumisportaita. Siksi kolmannen kerroksen tilat pidetään mahdollisimman tyhjinä ihmisistä ja palokuormasta. Parvia on kuitenkin käytetty sijoituspaikkoina valaisimille, jotka antavat tiloihin epäsuoraa valoa esimerkiksi papiston salissa, jonka värisävyt ovat tummia. Kyseisessä salissa myös osa kruunujen kohdevalaisimista on suunnattu ylöspäin valaisemaan kattopintaa. Parvikerrokseen on myös suunniteltu Säätytalon historiallista näyttelyä, jossa voisi vierailla vain opastetusti. LEDIVALAISTUS PORTAIKON LASIKATTEESEEN Portaikon näyttävä lasikate valottuu valoisana aikana päivänvalon ansiosta. Lasikatteen yläpuolelle oli aiemmin asennettu teollisuustyyppisiä syväsäteilijöitä, joissa valonlähteinä olivat monimetallilamput. Päivänvalon vähetessä kattoa valaisevat nyt sen yläpuolelle asennetut kymmenen ledikohdevalaisinta. Valon värisävyä testattiin ennen valaisimien valintaa. Värisävyksi valittiin lämmin 3 000 kelviniä, kuten muissakin tiloissa. Perusteena tähän oli, että valon ei tarvitse jäljitellä päivän valoa, koska valaisimia ei käytetä silloin, kun päivänvaloa on saatavissa. Myös lasikaton maalausten värien todettiin toistuvan hyvin lämminsävyisessä valaistuksessa. HIENOVARAINEN KUNNOSTUSTYÖ Valaisimia kunnostettiin kaikkiaan 300 kappaletta. Istuntosalien suuret rautakruunut kuljetettiin työpajalle kokonaisina ja kristallikruunut purettiin osiin. Muutokset olivat pääosin pieniä. Merkittävin muutos oli suuriin kruunuihin tehty lisävalaistus. Lisäksi valaisimien johdotukset uusittiin, valaisimet puhdistettiin ja niihin vaihdettiin uudet lampunpidikkeet. Kruunuvalaisimien ripustusvarsissa olevat kattopintojen värien mukaan valitut ”valaisinsukat” uusittiin palosuojatulla silkin kaltaisella kankaalla. Pallovalaisimien kellastuneet ripustusjohdot vaihdettiin kromattuihin ripustusputkiin ja kattokuppeihin. Kattorosetteihin kiinnitettyjen valaisimien kiinnitystapaa muutettiin ulkoasultaan aiempaa tyylikkäämmäksi valmistamalla niihin paremmin istuvat painosorvatut kiinnitysosat. YLLÄ Avara porrashalli on yksi Säätytalon näyttävimmistä tiloista. Puhdistetun lasikaton kautta tilaa valottavat sekä päivänvalo että katon yläpuolelle asennetut uudet ledivalaisimet. Mataliin osiin valoa tulee lisäksi kunnostetuista happohimmennetyistä pallovalaisimista. Kuva: Arno de la Chapelle VIERESSÄ Poistumisreittien ovien viereen sijoitettuihin arkkitehti Simo Freesen suunnittelemiin messinki runkoisiin telineisiin on asennettu valaistuja poistumis opasteita sekä joissain tiloissa myös kytkimiä ja käsi sammuttimia. Kuva: Tapio Kallasjoki
8. – 13. 3. 2026 Frankfurt am Main Tule kokemaan tulevaisuus ja uusia elämyksiä. info@evenos.fi Puh. 040 544 5577 Feel the spaces. Experience the light. Siellä, missä visiot muuttuvat todellisuudeksi ja trendit saavat loistaa. Koe nyt elävänä ja yksinoikeudella Frankfurtissa se, mikä tulevaisuudessa säteilee. Maailman johtavat valaistuksen ja rakennustekniikan ammattimessut. SÄÄTYTALON PERUSKORJAUS Käyttäjä: Valtioneuvoston kanslia Rakennuttaja: Senaatti-kiinteistöt Pääurakoitsija: Rakennus Oy Antti J. Ahola Rakennuttajakonsultti: Indepro Oy Pääja arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto Freese Oy Kohdearkkitehti: Arkkitehtitoimisto Okulus Rakennesuunnittelu: Insinööritoimisto Lauri Mehto Oy LVIA-, sähköja valaistussuunnittelu: Granlund Oy Sähköurakointi: Kaunisto-Yhtiöt Etelä-Suomi Oy LISÄÄ MODERNIA TEKNIIKKAA Porrasaulaan ja mediasaliin on pilareiden viereen asennettu pylväät tiedotustilaisuuksissa käytettäville kohdevalaisimille. Pylväisiin voidaan tarvittaessa asentaa myös kuvausvaloja. Aiemmin oli käytetty siirrettäviä kuvausvaloja, joiden käyttö oli koettu hankalaksi. Kohdevalaisimilla voidaan myös valaista aulassa olevaa Walter Runebergin Laki-veistosta. Peruskorjauksen yhteydessä tiloihin on asennettu uusia valaistuja poistumisopasteita. Ne on kiinnitetty lattialla seisoviin patinoidusta messingistä valmistettuihin telineisiin. Joissain telineissä on opasteiden lisäksi myös käsisammuttimia ja valaistuksen ohjauspainikkeita. Talonpoikien salissa voidaan järjestää koulutusja tiedotustilaisuuksia. Saliin on rakennettu uusi iso ledinäyttö, ja lattiaan on asennettu induktiosilmukka kuulolaitteen käyttäjiä varten. Lattialistojen takana kulkevien vanhojen sähkökanavien lisäksi piti tehdä paljon uutta reititystilaa sähköjohdoille. Uutta tilaa saatiin rakentamalla lattioihin kanavat seinien läheisyyteen. Kanavissa on avattavat luukut, joten kaapeleihin pääsee helposti käsiksi, ja niihin voitiin asentaa pistorasioita. Kanavat päällystettiin muuhun lattiaan sopivalla materiaalilla. Vanhoja ratkaisuja ja materiaaleja on hyödynnetty muutenkin. Esimerkiksi vanhoja purettuja mosaiikkibetonilaattoja on käytetty tehoste raitoina. Erään lattian alta löytyi jäänteitä vanhoista seinätapeteista. Niistä saatuja malleja käytettiin hyväksi, kun kolmeen pohja kerroksen huoneeseen valmistettiin uusia tapetteja. VAATIVA KOHDE VALMISTUU Työväkeä korjausrakentamisen ja restauroinnin kannalta vaativassa kohteessa on ollut paljon. Turvaselvityksiä on peruskorjauksen aikana tehty kaikkiaan 1 500 henkilölle. Rakennus otetaan käyttöön vuoden 2026 alussa, ja valaisimien lopulliset suuntaukset tehdään, kun kalusteet on saatu paikoilleen. Myöskään Snellmanin kadun katuvalaistuksen pylväisiin sijoitettuja julkisivuvalaisimia ei ole voitu suunnata tai lisätä rakennuksen suoja peitteiden takia. Viimeistelyjen jälkeen tämä yksi Helsingin koristeellisimmista julkisivuista on valmis kaupunkilaisten ja ohikulkijoiden ihailtavaksi. Toivottavasti halukkaille järjestetään myös tutustumiskäyntejä kohteen sisätiloihin. Artikkelia varten haastateltiin seuraavia henkilöitä: rakennuttajapäällikkö Selja Flink, Senaatti-kiinteistöt; valaistussuunnittelija Sanna Forsman, Granlund Oy; pääsuunnittelija, arkkitehti Simo Freese, Arkkitehtitoimisto Freese Oy; Jani Knuuttila ja Samuli Ylönen, Fasetti Oy.
VALO 2/2025 16
17 VALO 2/2025 P iispantorni rakennettiin alun perin Hartwallin panimon oluttankkivarastoksi vuonna 1973. Vaiheittain toteutettu saneeraus alkoi vuonna 2019 ja valmistui vuoden 2024 aikana, ja sen myötä päärakennukseen saatiin noin 2 700 neliötä elämyksellistä toimitilaa yrityskäyttöön. Saneeraus kohdistui myös pääja sivurakennuksen julkisivuihin. Uuden ilmeen taustalla on kuvataiteilija Mauri Kososen ja arkkitehti Heimo Paukkusen yhteistyö. – Projektissa poikkeuksellista oli se, että taide ei ollut erillinen osa rakennusta, kuten usein julkisissa taideteoksissa, vaan taiteellinen ajatus kulki mukana koko suunnitteluprosessin ajan. Näin taide ja merellinen teema sulautuivat luontevaksi osaksi koko rakennusta, Kosonen kertoo. Entiseen panimorakennukseen on saneerattu valtamerihenkiset toimitilat, joissa taide, arkkitehtuuri ja valaistus kietoutuvat yhteen ainutlaatuisella tavalla. Piispantornin julkisivuvalaistukseen on satsattu isosti. Koillisjulkisivussa aaltoilee luonnollisen kokoinen sinivalas, joka tekee rakennuksesta Kaarinan maamerkin. Teksti: Marjukka Puolakka PALA VALTAMERTA KAARINASSA PIISPANTORNIN UUDET TOIMITILAT Piispantornin päärakennuksen koillisjulkisivua koristaa luonnollisen kokoista sinivalasta esittävä teos. Sen yläreunan takana olevat DMX-ohjatut valaisimet suuntaavat valoa kapeakeilaisilla ledeillä alaspäin. Kuva: Petri Vilén
18 VALO 2/2025 Valaistuksen suunnittelussa koeasennuksilla oli keskeinen rooli, sillä kohteessa hyödynnettiin runsaasti uniikkeja ja räätälöityjä ratkaisuja. Myös lasin monipuolinen käyttö pintamateriaalina haastoi valaistussuunnittelua. – Rakennuksessa on paljon värillisiä ja painettuja lasipintoja, joilla on erilaisia ominaisuuksia valon läpäisyn ja heijastavuuden suhteen. Lasipinnat vaativat tarkkuutta myös valaisimien sijoittelussa, jotta vältettiin häikäisy ja häiritsevät heijastukset. Teimme todella suuren määrän koeasennuksia, kertoo Turku Energian suunnittelupäällikkö Antti Viertamo. Yksitoistakerroksinen päärakennus kuvastaa suurta, valtamerestä leikattua kuutiota, ja Corten-teräksinen sivurakennus symboloi rantakalliota. Ilmakuvassa rakennuksia ympäröivässä teräksisessä pylväsaidassa voi nähdä valaan pyrstön muotoa. Päärakennuksen ulkopuolelle rakennettu teräsrunkoinen, lasinen maisemahissi jatkaa merenalaista teemaa. Sen valaistus on toteutettu RGBW-ledinauhoilla, jotka kulkevat teräsrunkojen ulkokulmia pitkin koko hissin korkeudelta. Valon sävy syvenee kerros kerrokselta: mitä alemmas mennään, sitä tummemmaksi sininen muuttuu, aivan kuin matkaisi kohti merenpohjaa. VALOKUIDUISTA MERENALAISIA VIRTAUKSIA Päärakennuksen aulaan saavutaan paksun sinisen lasiseinän läpi, kuin astuisi mereen sisään. Yhdelle seinälle heijastuu vedenalaista elämää kuvaava videoprojisointi, ja sitä täydentää äänimaisema, jossa kuuluu meren syke ja valaiden äänet. – Tilaa ympäröivät peilaavat ruostumattomat teräslevyt ja lasipinnat, jotka moninkertaistavat näkymän ja liikkeen. Turkoosista lasimurskasta puristettu, kevyesti taustavalaistu katto ja kiiltävä kuparibetonilattia heijastavat valoa ja liikettä joka suunnasta, kuvailee Kosonen. Kunkin kuuden toimistokerroksen sisäänkäyntinä on hämärä eteistila, joka on valaistu ylhäältä sinertävällä valolla. Siitä kuljetaan varsinaiseen aulaan, jonka vinon sinisen lasikaton yllä välkehtii 1 200–1 300 valokuitua. – Kuituvalaistus luo sinivihreän, elävästi aaltoilevan valon, jonka sävyt vaihtelevat kuin merenpinnan alla. Kuitujen reitit on aseteltu aaltomaisesti, ja ne muistuttavat meduusojen lonkeroita tai merenalaisia virtauksia. Kuituvalaistus oli yksi koko hankkeen työläimmistä kokonaisuuksista, Kosonen jatkaa. Valokuidut on asennettu lasikaton yläpuolella noin kymmenen senttimetrin korkeudella olevaan akryylilevyyn. – Kuidut on liimattu akryylilevyn reikiin neljän kuidun nipuissa. Jokaisen kuidun pää on hiottu noin 20 sentin matkalta, jotta valon hajonta saatiin halutunlaiseksi. Asennusjärjestys suunniteltiin tarkasti laitetoimittajan kanssa, ja kuidut toimitettiin työmaalle numeroituina nippuina, Viertamo kertoo. Valokuituprojektorin valonlähteinä ovat RGBW-ledit, ja valaistus elää valmistajan ohjelmoiman tuike-efektin mukaan. Projektori on liitetty osaksi yleisvalaistuksen DALI-järjestelmää. PÄIVÄNVALOLLA TÄRKEÄ ROOLI Toimistotilojen yleisvalaistus on toteutettu lineaarisilla ripustusvalaisimilla. Pyöreät, halkaisijaltaan 12,5-metriset ikkunat tuovat avotoimistoihin runsaasti päivänvaloa, jonka vaihtelu on huomioitu valaistuksen ohjauksessa. Myös materiaalivalinnoissa, kuten lasikaiteissa ja -lattioissa, on painotettu sitä, että pinnat näyttävät päivänvalossa mahdollisimman hyviltä. YLINNÄ Päärakennuksen aulan merenalaista tunnelmaa täydentää seinän videoprojisointi. Kuva: Valentina Morales Buschmann KESKELLÄ Tiloissa on paljon lasipintoja, mikä toi haasteita valaistussuunnitteluun. Kuva: Valentina Morales Buschmann YLLÄ Toimistokerroksen aulan katon kuituvalaistus luo elävästi aaltoilevan valon. Kuva: Petri Vilén
19 VALO 2/2025 Halkaisijaltaan 12,5-metriset ikkunat tuovat avotoimistoihin runsaasti päivänvaloa, jonka mukaan tilojen valaistus säätyy. Kuva: Valentina Morales Buschmann
20 VALO 2/2025 Aiemmin olutsäiliöitä kannatelleet betonipylväät ja -palkit jätettiin näkyviin ja patinoitiin turkoosinsävyisiksi. Rakenteita korostetaan kohde valaisimilla, jotka tuovat esiin myös terässeinälevyjä. Avoin tila kohoaa korkeimmillaan 13 metriin. Toimistokerroksissa 6–9 on eri valta merten mukaan nimetyt neuvottelutilat: Antarctic, Atlantic, Pacific, ja Arctic Ocean. Tilojen RGBWtaustavalaistut panoraamalasi seinät luovat mielikuvan meren alla työskentelystä. Seinissä toistuvat Mauri Kososen käsialaa olevat kuvaja väriteemat, kullekin merelle ominaisina. – Ledinauhat on asennettu seinän yläreunan alumiiniprofiiliin, ja kapeakeilainen linssikansi suuntaa valoa alaspäin. Valkoiseksi taustamaalattu seinäpinta heijastaa ja tasoittaa valoa. Lasiseinä koostuu reilun metrin levyisistä osista, jotka voidaan irrottaa ledinauhojen huoltoa varten, sanoo Viertamo. Neuvottelutiloissa on teräsverkkokattoon upotettuja alasvaloja sekä lasipintaisen pöydän yllä lineaarisia ripustusvalaisimia. Tiloihin on ohjelmoitu neljä valaistustilannetta, ja kun tiloihin saavutaan, ensimmäisenä syttyy taustavalaistu printtilasiseinä, joka johdattaa kävijän merenalaiseen tunnelmaan. UIMA-ALTAIDEN VALO HEIJASTUU PEILIKATOSTA Kymmenennen kerroksen saunaja allasosaston oleskelutila on kuin tippukiviluola. Tunnelma syntyy RGBW-ledinauhoilla taustavalaistuista printtilasiseinistä, merenpohjaa muistuttavista lattiapinnoista ja ruostepintaisesta liuskekiviportaasta. – Panoraamalasiprintin yläosaa kiertävien ledien linssikannet mahdollistavat valon tarkan suuntaamisen ylhäältä alas. Valaistusta täydentävät teräsristikkokattoon asennetut, värilämpötilaltaan säädettävät alasvalot, jotka korostavat tilan sävyjä, kertoo Kosonen. Oleskelutilasta astutaan laiturimaiselle allasosastolle, jonka seinät ovat sinivihreää mikrosementtiä, lattia mahonkia ja katto sinistä peililasia. Kahden altaan vesi saa sävynsä RGBW-allasvalaisimista, joiden valo heijastuu peilikatosta takaisin tilaan. Myös julkisivun gobo-valaisimien liike piirtyy kattoon hienovaraisina kuvioina. Allasvalaisimiin on esi ohjelmoitu erilaisia tilan teemaan sopivia valon värivaihtoehtoja turkoosista violetin ja valkoisen sävyihin. – Allasosaston kohdevalaisimet suuntaavat valoa pilareihin ja seinäpintoihin. Valon peilautuminen katosta saa valokeilat näyttäy– Rakennuksessa on yli 200 metriä lasikaidetta. Alun perin harkitsimme niiden valaisemista ledinauhoilla, mutta useiden koevalaistusten jälkeen päädyimme ratkaisuun, jossa materiaalin oma valoisuus ja päivän valon vuoro vaikutus korostuvat luonnollisemmin ilman ledejä, toteaa Viertamo. Vanha oluttankkivarasto, nykyinen päätila ja avotoimisto, on muokattu täysin uuteen käyttöön rakentamalla sinne neljä kerrostasoa, joita yhdistävät vihertävät lasilattiat ja lasiaskelmaiset kierreportaat. – Suunnittelun lähtökohtana oli veden läsnäolo ja sen poissulkeminen. Materiaaleissa tämä näkyy ruostepintaisina ja merenpohjaa muistuttavina lattiaja seinäpintoina, jotka luovat vaikutelman siitä, että ollaan kuin vedenalaisessa terästankissa, kertoo Kosonen. YLINNÄ Vanhaan oluttankkivarastoon rakennettu avotoimistotila kohoaa korkeimmillaan 13 metriin. Kuva: Valentina Morales Buschmann KESKELLÄ Uima-altaiden vesi saa sävynsä RGBW-allasvalaisimista. Kuva: Petri Vilén YLLÄ Neuvottelutiloissa on RGBW-taustavalaistut panoraamalasiseinät, joiden kuvitus on Mauri Kososen käsialaa. Kuva: Valentina Morales Buschmann