Janoisten opiskelijoiden ystävä Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00 www.anniskeluliike.? 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. www.cosmic.? Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Pakollinen sivuaine www.threebeers.? Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02 tiistaisin: DJ 21-04 vapaa pääsy joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi K-20 Ennakkoliput: 8raita ja www.tiketti.fi Jaume Serra Brut (11,5%) Kuohuviini aina 14€ plo/laseittain 2,5€! K-20 Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Linnankatu 17 / TI-LA 21-04 www.dynamoklubi.com Tiistaista lauantaihin DJ klo 04 asti Joka toinen keskiviikko Poppivelvollisuus! Torstaisin YouTubeJukeboxi Yläkerta auki aina pe & la! Joka sunnuntai klo 20 AVOLAVA open mic Sunday with Oskari Ruohonen! Maksullisille keikoille sisään ilmaiseksi ennen klo 20. PE 8.5. 8raita-klubi:RYAN BOLDT (CAN) (22:00) + SHUYLER JANSEN (CAN) (21:00) + DJ KE 13.5. HELMI-ilta: INARIVELJET (22:00) + VÄHÄSARJA (21:00), liput 4 € + DJ Melvin Kook PE 15.5. PÖLLÖT (21:00), liput 3 € LA 16.5. Klo 21: Oletko se syna? TI 19.5. VIELLJA (21:00) TO 21.5. TV DINNER EDUCATION (SWE) (21:00) + DJ Ollimaine Jäbä LA 23.5. Klo 22: KUKAN EUROVIISU-KATSOMO KE 27.5. LUKATOYBOY (SRB) (21) PE 29.5. KALAKAVERIT (levynjulkkarit) (21:00) PE 8.5. DOWN:DJ Sami Friederiksen UP: Get Spastic: DJ Ricardo. € LA 9.5. UKKOSMAINE (22:30) + (PROTO)TORVINEN (21:30) 6 € 23:30 DJ Urho Tulitukka, 0€ 23:3024, sen jälkeen 4€ / UP: djsucks!, vapaa pääsy 21-24, sen jälkeen 4€ KE 13.5. POPPIVELVOLLISUUS -baarivisa, ovet 19:30, visa klo 20:00 TO 14.5. AINO VENNA (21:00) Ovet 20:00, show 21:00, liput 10 € 22:00 YouTubeJukeboxi, € PE 15.5. SEREMONIA (23:00) + MANSION (22:00) + KESÄ (21:15) +yllätysesiintyjä (20:30) ovet 20, 7€ LA 16.5. SYDÄN,SYDÄN (22:00)8€ KE 20.5. Klustermus saapuu kaupunkiin: MUSTA VALO (22:30)+ FJELD (21:45) + FEVER KNIFE (21:00) ovet 20:30, liput 5 € PE 22.5. PIETARIN SPEKTAAKKELI (22:30) + TANSSIVA KARHU (21:30) ovet 21:00, liput 7 € Aina maanantaisin klo 20:00 MONDAY JAZZ HAPPENING + Open Jam Session! PE 8.5. Secret Comedy Club! Ovet 19:30, show 20:00, liput 10/8 € opisk., Klo 23:00 Lavasoul, € LA 9.5. 21:00 Club Sol -salsaklubi 01:00 DJ Ionik. Vapaa pääsy PE 15.5. The Big Spectrum: Dj Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 16.5. A Bossa Nova Special: NOSSA BOSSA Ovet 20:30, show 21:00, liput 10/8€ opisk. 23:00 Way Out! DJ Tabas, € PE 22.5. Flame Jazz -klubi: SUN TRIO Ovet 20:30, showtime 21:00, liput 10/8€ opisk., 23:00 DJ Esko Routamaa, € PE 29.5. An Afro-Jazz Special: TRIO TOFFA (BEN/FIN) ovet 20:30, show 21:00,10/8 € opisk. LA 30.5. TOMI SALESVUO EAST FUNK ATTACK Ovet 20:30, show 21:00, liput 10/8€ opisk. PE 5.6. Flame Jazz -klubi: OLAVI LOUHIVUORI SOLO ovet 20:30, show 21, liput ovelta 10/8€ opisk Humalistonkatu 8a • K18 • klubi.net/tku • facebook.com/turunklubi pe 8.5. LIVE TRAFFIC ISLAND, THE HEARING, WHALE & THE VILLAGE Ovet 21.00 Show 21.30 Liput 10e/8e ILTA SUOMEN TULLI, TAIPUVA LUOTISUORA, SISARE Ovet 21.00 Show 21.30 Liput 7e KOLO AVANTO-klubi; Dj Bentastico! Ilmainen sisäänpääsy! la 9.5. LIVE THE 5TH OF APRIL, ALL EYES ON US, LESS INCOME Ovet 21.00 Ilmainen sisäänpääsy! ILTA THE STUPIDS (UK), HERO DISHONEST, NERVOUS SYSTEM, D-BEATLES Ovet 21.00 Show 21.30 Liput 10e/8e (Tiketti) KOLO HIEKKARANTA-klubi; Dj Kasumisu Ovet 21.00 Ilmainen sisäänpääsy! ke 13.5. LIVE TIPPA-T, PAJAFELLA, SO DAMN TUFF-dj’s Ovet 21.00 Show 21.30 Liput 12e/10e (Tiketti) ILTA TELMUN Donitsi-klubi: MILLA RUMI, HARMI, VESTA, VALTTER VIN KOLO HELATORSTAIAATON HULINAT! Dj Bentastico! Ovet 21.00 Ilmainen sisäänpääsy! to 14.5. ILTA MIKE WATT & THE MISSING MEN (USA), UZ JSME DOMA (CZE) Ovet 20 Show 21 Liput 15e/12e pe 15.5. LIVE METAL MELTDOWN feat. MARCUS LÅNG plays ACCEPT, JUDAS PRIEST, DIO etc. Ovet 21.00 Show 22.00 Liput 10e/8e (Tiketti) ILTA FOR THE IMPERIUM, SNIPE DRIVE, GP IN FLESH Ovet 21.00 Show 21.30 Liput 8e KOLO AVANTO-klubi: Dj This Charming Man Ovet 21.00 Ilmainen sisäänpääsy! la 16.5. LIVE & ILTA FULL ON GENERATION & ACES: Vibe Tribe (ISRAEL), ROYAL FLUSH (ISRAEL)... KOLO HIEKKARANTA-klubi; Dj Bentastico! Ovet 21.00 Ilmainen sisäänpääsy! to 21.5. LIVE THE NITS (NL) Ovet 20.00 Show 21.00 Liput 30e/27e (Tiketti) pe 22.5. LIVE FLOORLUV & GLOWDROP: Habstrakt (FR), Cut & Slice, Rony Rex... Ovet 22.00 Liput 12e/8e ILTA VALKYRIANS + 2 Ovet 21.00 Show 21.30 Liput 10e/8e (Tiketti) KOLO AVANTO-klubi: Dj Bentastico! Ovet 21.00 Ilmainen sisäänpääsy! la 23.5. LIVE ASEMA SPRINGBREAK; Gettomasa, Särre, Ronskibiitti, Chydeone & Leo Luxxxus Ovet 21.00 Show 21.30 Liput 12e/9e (Asema) ILTA ST RASTA, JAAKKO & JAY Ovet 21.00 Show 21.30 Liput 8e/6e (Tiketti) to 28.5. LIVE ANSSI KELA Ovet 21.00 Show 22.00 Liput 16e/14e (Tiketti) pe 29.5. LIVE PARIISIN KEVÄT Ovet 21.00 Show 22.00 Liput 20e/17e (Tiketti) la 30.5. LIVE PAPERI T, RAUHATÄTI, PYHÄ LEHMÄ, SOFA Ovet 21.00 Show 21.30 Liput 12e/10e (Tiketti)
3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 Vaikkei se ihminen nyt heti paskoisi housuunsa, niin sille voi vuoden päästä jossain toisessa elämäntilanteessa tulla se mieleen. s. 26 NUMERO 5/2015 8.5.2015, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 85. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. 045 356 4517 PÄÄToimiTTAJA Lauri Hannus, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJAT Aleksi Malinen & Susanne Salmi, tyl-toimittaja@utu.fi KAnsiKuvA Noora Isoeskeli ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. 5/2015 8 14 26 4 Luottokortin viilaaminen on uskontunnustus 5 Työelämä ei tarvitse supersankareita, sanoo EK 6 Sofia Thurén etsii soveliasta tapaa kysyä 7 Irene Leino ja kahdeksan miljoonaa mopoa 8 Yliopisto ja AMK yhteen – tai ei sittenkään 10 Teekutsuilla Paperin, Tipan ja Sairaan kanssa 14 Valmennuskurssilla etsitään onnea 20 Rakkaus löytyy kauppakeskuksesta 26 Heikki Marila maalaa perkeleitä ja pyöräilee 30 Opintotuen portaisiin voi kompastua 32 Tomaattikapinan jälkeen 34 Vodkaa, epätoivoa ja sensuuria 36 Jalmari Helanderin odysseia 37 Esittelemme kolme tapaa olla masokisti 38 On kesä, hanki egyptiläinen rakastaja BAR TOIMISTON PAREMPI LOUNAS: OLUT 0,4 l / LIMU 0,5 l + MAKKARAPERUNAT KARHU 0,4 l CROWMOOR 0,3 l LONKERO 5,5 0,3 l YHT. 790€ 290€ 340€ BAR TOIMISTO Kaskenkatu 3 Avoinna joka päivä 9-02 www.bartoimisto.fi OPISKELIJAT HUOMIO! Kaikki mikä kiiltää on kultaa (kesänumero)
4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 li vapun aatto. Nousimme museonmäelle, kuuntelimme puheen, painoimme käskystä valkolakit päähän. Avasimme kuohuviinimme ja jaoimme ne aiemmin tuntemattomienkin sielujen kanssa. Massakulttuuri voi akateemisessa elämässä paksusti. Tämä johtuu siitä, että ylioppilaat ovat ymmärtäneet yhteisöllisyyden perimmäisen luonteen: esityksenomaisuuden. Kun kiskomme niskaamme kauhtuneet opiskelijahaalarit tai pynttäydymme iltapukuun tai frakkiin, kyse on koreografiasta, joka hetkellisesti kaventaa yksilöiden välisiä eroja ja nostattaa yhteisöä. Ollaan riitin idean ytimessä. Eduskuntavaalien jälkeisessä todellisuudessa on kauhisteltu niin sanottuja kuplia. Keskustelu on ollut tekopyhää ja lapsellista. On voivoteltu Punavuoren ja Posion välistä henkistä eroa, aivan kuin kaikkien valtionrajojen sisällä majailevien pitäisi elää samankaltaista elämää. Haikailu on epähistoriallista ja ennemminkin nykyhetken fantasioista ponnistavaa. Suomifilmien yhtenäiskulttuuri oli fiktiota jo 1950-luvulla. Onhan Suomessa toki eletty joskus melko yhtenäisestikin: viljelty nauriita ja pelätty nälkävuosia. Tämän jaetun niukkuuden rikkoivat vaurastuminen ja sivistys. Ne perustuvat siihen, että teemme ja ajattelemme eri asioita. Samankaltaisuusfantasioita saa paiskoa ilmoille vapaasti, mutta 2010-luvun todellisuus ei niitä tue. Kuvaavaa on, että jopa yhdenmukaisuuden monoliitti puolustusvoimat on alkanut lähestyä reserviläisiä yksilöllisesti räätälöidyin reserviläiskirjein. Kyse on ikään kuin asiakasrajapinnan hoitamisesta. Kuluttajuus, seikkailu näennäisesti loputtomien yksilöllisten valintojen sokkeloissa, onkin nykyhetken jaettu tarina. Kansallismielisyys ja anarkismi ovat molemmat hieman teoreettisia, mutta kaupallinen kulttuuri on läpitunkevaa, konkreettista ja tässä. Se ulottuu kaikkialle, Louis Vuittonin putiikista Tokmannin ämpärijonoon. Rahavirrat solisevat rauhassa myös kaiken poliittisen identiteettikinastelun alla. Luomuviinihifistelijää voidaan uhitella maistamaan todellista elämää huoltoaseman lihapullapannun muodossa, mutta parhaassa tapauksessa edes kassalla viilailtu bonuskortti ei vaihdu. Forssan Prisma ja Vantaan Jumbo ovat aikamme Notre Dameja: niissä ihminen menettää osan yksilöllisestä horisontistaan ja sulautuu osaksi suurempaa. Ulkopuolelle jäävät vain ne, joilla ei ole varaa illuusioon. O pyhä yhteys Pääkirjoitus Lauri Hannus, päätoimittaja Twitter: @laurihannus Tehdessäni TaidehisTOrian tenttiä eteeni lyötiin lomake. Pisteitä sai antaa nollasta neljään, ja kysymykset koskivat esimerkiksi sitä, olivatko oppimistavoitteet selvät ja onko kurssista hyötyä työelämässä. Hetkinen. Siis että hyödyttääkö tämä kurssi minua työelämässä, siellä mystisessä maailmassa, jossa vaivannäöstä maksetaan palkkaa ja jossa teoilla on oikeasti seurauksia? Annoin pisteiksi täydet neljä. Taidehistorian peruskurssista on selkeää hyötyä työelämässäni, oli se mitä tahansa. Missä taidehistoriasta muka ei olisi hyötyä? Typerä kysymys. On asioita, joita opiskelijalta kannattaa ja pitää kysyä. Ja on asioita, joista opiskelija ei vielä voi tietää mitään. Opettajan metodit on helppo arvioida pulpetin takaa. Välillä opetus meni liikaa kohti puuduttavia kalvosulkeisia, välillä asiaa oli liian vähän. Toisinaan tieto ja käytäntö kohtasivat kuin tosirakkauden syttyessä. Antamalla palautetta opettaja voi kehittää itseään. Tieto voi välittyä paremmin. Mutta on hyvin hämmentävää olettaa, että opiskelijalla on käsitystä opintojensa ja työelämän kohtaamisesta. Ehkä lääkäriopiskelijat voivat todeta, että kyllä, tämän osaamisen voin suoraan hyödyntää vatsalaukkua kiinni ommellessani. Mutta parhaimmillaankin se on silti spekulointia. Erityisesti jos kyse on perusopinnoista, ei opiskelijan mielipiteellä kuuluisi edes olla hirveästi merkitystä. Fukseja viisaammat professorit, lehtorit ja yliopisto-opettajat ovat varmasti paljon paremmin perillä siitä, mitä esimerkiksi taidehistorian perusopintoihin kannattaa sisällyttää ja mitä ei. Sen lisäksi on mahdotonta sanoa, mitä varsinaista hyötyä mistäkin kurssista tulee olemaan. Jokainen opittu asia laajentaa ymmärrystä ja on siten hyödyksi, mutta sivistys on jo kauan sitten unohdettu arvo. Sivistys kun on huonosti mitattavissa. Totta kai kaikkea voi aina parantaa. Opinnoista voidaan tehdä opiskelijan kannalta mielekkäämpiä, ja sisältöjä voidaan uudistaa. On kuitenkin eri asia, kuka muutoksista vastaa ja keneltä on järkevää kysyä. Työllistymisen ei pitäisi ole yhtä tärkeää kuin ymmärryksen, joka seuraa mukanamme jokaisessa elämän valinnassa. Jos jotain halutaan arvioida, sen pitäisi olla ymmärryksen lisääntyminen, ei työelämävalmiuksien kehittyminen. Tämän päivän ammateista kun saattaa tulevaisuudessa tulla historiaa. Toimitukselta 4/4 Aleksi Malinen Twitter: @aleksimalinen Kirjoittaja on Turun ylioppilaslehden toimittaja, joka hyötyy kaikesta mitä opiskelee.
5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 Puolustuspuhe ennen Oli Ansa Ikonen, nyt on Krista Kosonen. Ennen oli raavaita sotamiehiä, nyt on patsashanke Touko Laaksosen nahkabyysille. Ennen oli sisällissota, nyt on nurkkakuntaisia klikkejä. Ennen oli ronskeja kulkutauteja, nyt on antibiootteja joiden kanssa ei saa juoda brenkkua. Ennen oli lukukinkerit, nyt on liikaa nimikkeitä HBO:ssa. Ennen oli hylkeennahkasaappaat, nyt on päkiöitä terapeuttisesti hierovat juoksukengät. Ennen oli painia, ja sen kyllä haistoi, nyt on suihkunraikas Zlatan mainostamassa päkiöitä terapeuttisesti hierovia juoksukenkiä. Ennen oli kossupullo tanssilavan helmassa, nyt on neljäs deitti Tinder-Saimin kanssa. Ennen oli työperäisiä selkäydinvammoja, nyt on mindfullness-gurun tuottavuusworkshop. Ennen oli kirves sikalan vintillä, nyt on naurettavan pieni viitekorkotaso. Ennen oli Kekkonen palmussa, nyt on ihmisiä joiden mielestä Neukölln on menettänyt osan eleganssistaan. Ennen oli torilla roihuava lehtirovio, nyt on pisteliäitä kommentteja nettisivuilla. Ennen oli ahdasta takapenkillä, kaveri painautui linttaan ja se tuntui niin hyvältä. Puolustus: ”EK ei halua ajaa alas humanistista eikä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. EK:n huolena on ollut, ettei nykyisessä rahoitusmallissa ole kannusteita poikkitieteelliseen ja yrittäjyyttä synnyttävään tutkimukseen. Patentteja painotettaessa on toki syytä huomioida tutkimusalojen erilaiset profiilit. EK haluaa Suomen tekevän strategisia valintoja, joilla vahvistamme kykyämme hyödyntää globaaleista megatrendeistä ja murroskohdista kumpuavaa kysyntää. Tämä ei merkitse osaamispohjan kapeuttamista, vaan päinvastoin laajentamista. Kysyntään ei vastata vain teknologian tai liiketoimintaosaamisen avulla. Esimerkiksi energiatehokkuus, toimiva ruokahuolto, puhdas vesi ja ikääntyvän väestön terveys tarvitsevat tuekseen yhä monipuolisemmasta osaamisesta rakentuvia uusia tuotteita, palveluita ja prosesseja. Yrittäjyys ja elinkeinoelämä säilyvät kilpailukykyisinä ja julkiset palvelut elinvoimaisina esimerkiksi designin ja kielija kulttuuritaitojen avulla. Jotta osaa rakentaa tulevaisuutta, on tunnettava myös historia. Työelämä ei tarvitse supersankareita, vaan moniosaajuus kehittyy tiimeissä. Esimerkiksi Aaltoyliopiston ja Helsingin yliopiston start-up ekosysteemeissä yrittäjyyttä syntyy nimenomaan erilaisten osaamisten yhdistelmänä. Kyse on siitä, ettei mikään tieteenala eristäydy omaan siiloonsa.” Jyri Häkämies Toimitusjohtaja Elinkeinoelämän keskusliitto EK Kuukauden menestyjä Palstalla esitellään voitokkaita aikakausia Palstalla annetaan vastaamisen mahdollisuus Syyte: EK haluaa ajaa alas humanistista ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Elinkeinoelämän keskusliitto EK esitti 16.4. julkaistussa kannanotossaan, että Suomen osaaminen ja innovaatiotoiminta on nostettava uudelle tasolle. Järjestö vaatii Suomeen 3–4 huippuyliopistoa, jotka yltävät omilla tieteenaloillaan maailman kärkijoukkoon. Konkreettiseksi keinoksi huippuyliopistojen luomiseksi EK esittää yliopistojen lisärahoituksen ohjaamista niin, että se kannustaisi ”strategisiin valintoihin” ja digitalisaation kaltaisiin megatrendeihin panostamiseen. EK haluaisi arvioida yliopistojen tuloksia myös yritysyhteistyön avulla. Mittareita voisivat järjestön mukaan olla esimerkiksi yritysten hyödyntämät patentit sekä se, kuinka paljon yliopiston tutkimuksesta kumpuaa uusia yrityksiä. Mikäli EK:n esittämä linja menisi läpi, rahanjako ei tulisi hellimään humanistista ja yhteiskuntatieteellistä opetusta ja tutkimusta. Niiden vaikuttavuuden arviointi on esitetyillä mittareilla vaikeaa, ellei mahdotonta. Ennen oli painia, ja sen kyllä haistoi, nykyisin on suihkunraikas Zlatan mainostamassa päkiöitä terapeuttisesti hierovia juoksukenkiä. kirves sikalan vintillä
6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 Myös kysymättä jättäminen rakentaa eriarvoisuutta. Vaikeneminen kunnioituksen vuoksi muuttuu helposti rajaksi meidän ja teidän välille. uskaltaako tätä kysyä? Kolumni Opin heTki siTTen internetiltä, että on epäkohteliasta kysyä pitkiltä ihmisiltä, kuinka pitkiä he ovat. Nettimeemissä kaveri jakaa käyntikorttia, jossa luetellaan vastauksia. 206 cm. Ei, en pelaa koripalloa. Sää täällä ylhäällä on oikein kaunis. Ennen meemiin törmäämistä olin aina äimistelemässä ääneen hujoppeja. Vau, oletpa pitkä! En ymmärtänyt, että pitkää ihmistä turhauttaa vastata samoihin, ulkonäkökeskeisiin kysymyksiin jokaisella ensitapaamisella. Ajatus ei ollut kuitenkaan vieras. Välttelen tietoisesti ”mistä olet kotoisin” -kysymystä. Vaikka maahanmuutto ei ole Suomessa mikään uusi juttu, erinäköisen ihmisen oletetaan syntyneen jossain muualla. On epäreilua, että toiset meistä joutuvat kantamaan ihonvärissään stereotyyppistä tarinaa ja törmäämään jatkuvasti oletukseen jonkinasteisesta ulkomaalaisuudesta. Se on varmasti vielä ärsyttävämpää kuin pituuden utelu. Samalla kuitenkin ajattelen, ettei voi olla väärin olla vilpittömästi kiinnostunut toisesta ihmisestä. Entä jos tahtoo tietää lisää taustatarinasta, vaikka kaveri onkin murteensa perusteella kasvanut Porissa? Miten siitä kysytään kohteliaasti? ”Hei, sulla kun on toi afro. Vähänkö hieno, miten sait sen?” Miksi näiden asioiden kysyminen tuntuu niin vaikealta, jotenkin niin… rasistiselta? Vähemmistöillä on oikeus määritellä itse, mitkä kysymykset tuntuvat ahdasmielisiltä tai miten niitä kuuluisi esittää. On totta, ettei ihonväri tai sen tausta ole niin merkittävää ihmisessä, että se on pakko saada selville. Mutta myös kysymättä jättäminen rakentaa eriarvoisuutta. Vaikeneminen kunnioituksen vuoksi muuttuu helposti rajaksi meidän ja teidän välille. En tiennyt, miten asiaa kuuluu lähestyä kohteliaasti, joten pyysin opastusta kurditaustaiselta kaveriltani. Vastaus on niin itsestään selvä, että vähän nolottaa koko keskustelu. Tietenkin saa kysyä, sillä ihmiset puhuvat mielellään itsestään. Mutta älä vähättele toisen suomalaisuutta kysymällä, mistä olet kotoisin. Kysy sen sijaan, mistä päin maailmaa juuresi ovat. Muista tilannetaju. Tutustu vähän ennen kuin utelet perhetaustoista. Yksinkertaistettuna: Ole kiinnostunut, mutta kohtelias. Ei siinä ollutkaan mitään jännitettävää. Sofia Thurénia nolottaa tyhmä kysymys ihonväristä. Sofia Thurén Kirjoittaja on YleX:n toimittaja, joka tekee helpoista keskusteluista kiusallisia punastumalla. Juho Aitt ok Allio
”varTuin raisiOssa aivan tavallisessa kodissa ja haaveilin ulkomailla asumisesta jo lapsena. Perheeni matkusteli paljon: kävimme muun muassa Neuvosto-Virossa ja Sri Lankassa, ja reissaaminen ruokki kaukokaipuutani. Lähdin heti kun pääsin ja menin 14-vuotiaana kielikurssille Englantiin. Elättelin lukioaikoina unelmaa ulkoministeriössä tai YK:ssa työskentelystä ilman tarkempaa suunnitelmaa. Hain kauppakorkeaan lähinnä siksi, että satuin olemaan hyvä matematiikassa ja sain siitä hyvät pohjapisteet. Valitsin pääaineekseni talousmaantieteen. Olin opiskeluaikana aktiivisesti mukana ylioppilaskunnan toiminnassa, ja silloin mieleeni palasi myös vanha unelmatyöpaikka, ulkoministeriö. Opintojeni loppupuolella olin ministeriössä harjoittelussa. Sain sieltä myös hyvän deadlinen gradulle, sillä minulle luvattiin lisää töitä valmistumisen jälkeen. Ulkoministeriön jälkeen lähdin harjoittelijaksi YK:n kehitysohjelma UNDP:lle Hanoihin. Puolen vuoden putken aikana tykästyin Vietnamiin ja halusin jäädä sinne, joten hain Suomen suurlähetystöstä auennutta paikkaa. Hanoi on kaupunkina mahtava eikä vastaa perinteistä kuvaa kehitysmaasta: uusia rakennuksia nousee kuin sieniä sateella. Siellä näkyy, kuinka asukkaat haluavat viedä maata eteenpäin ja tekevät hirveästi töitä sen eteen. Elämää Hanoissa rytmittää kahdeksan miljoonaa mopoa. En ollut koskaan ajanut sellaista, mutta päätin saman tien, että tuo pitää oppia. Mopoilu ruuhkissa oli hieman samanlaista kuin omalla uralla eteneminen: piti vain heittäytyä sekaan eikä saanut katsoa hirveästi taakseen. Vietnamin jälkeen menin töihin Maailmanpankille vuonna 2009. Lähdin alun perin Pakistaniin, mutta ehdin olla siellä vain viitisen kuukautta ennen kuin minut evakuoitiin pois maasta turvallisuussyistä. Evakuoinnissa dramaattisinta oli se, että olin juuri silloin Suomessa lomalla, ja minulle ilmoitettiin, etten saa enää palata Islamabadiin, jossa kaikki vaatteeni ja tavarani olivat. Lopulta sain luvan mennä viikoksi pakkaamaan. Kolme viikkoa lähtöni jälkeen paikalliseen YKorganisaatioon tehtiin pommi-isku. En itse silti kohdannut ahdistavia tilanteita, vaan löysin paljon kavereita ja vietin paljon aikaa paikallisten kanssa. Pakistanin jälkeen vietin muutaman vuoden Maailmanpankin pääkonttorissa Washington DC:ssä ympäristöja ilmastonmuutoskysymysten parissa. Hektisen työputken jälkeen lähdimme amerikkalaisen mieheni kanssa Afrikkaan ja päätimme hakea töitä matkan varrelta. Vastavalmistunut mieheni löysi Sansibarilta työpaikan kyläprojektin johtajana, ja itse rupesin katselemaan ympärilleni. Hotellin pyörittäminen oli pitkään ollut varasuunnitelmani ja halusin myös testata, millaista olisi johtaa yritystä kehitysmaassa. Haasteita Kendwa Rocks Hotelin pyörittämisessä kyllä piisasikin. Paikallinen koulutustaso on yksi maailman heikoimpia, ja toisaalta asiakkaiden odotustaso oli eurooppalainen. Olin kulttuurien kohtaamisessa välikätenä, eikä se ollut helppoa. Tein Sansibarilla kuusipäiväistä viikkoa ilman sen kummempaa vapaa-aikaa. Minun piti ottaa Afrikassa rennommin, mutta huomasinkin tekeväni pidempää päivää kuin Washington DC:n hullussa työkulttuurissa. Palasimme Sansibarilta Suomeen. Nyt teen Suomen UNICEFilla yritysvastuuseen liittyviä asioita, kuten koulutuksia ja yrityksen omaan yhteiskuntavastuuseen liittyvää kehittämistä. Kaikista työkokemuksistani on ollut hyötyä: esimerkiksi kokemus hotellin johtamisesta oli nykytyön saamisen kannalta olennaista. Tehokkuus on mielenkiintoinen käsite. Suomessa työpäivät ovat lyhyitä, mutta sellaisen voi oikeasti käyttää työntekoon. Jos tekee 12-tuntista työpäivää, joutuu sen aikana hoitamaan paljon omiakin asioita. Ihminen ei ole kone. Täällä työn ja vapaa-ajan yhdistäminen toimii ja elämänlaatu on hyvää. Suomessa ollaan helposti aika ujoja ja turvallisuushakuisia. Itse saatan kyllästyä, jos töissä on liian helppoa. Olenkin haastanut itseäni: siirtynyt eri maahan, eri sektorille puhumaan eri kieltä. En ole suunnitellut omaa uraani strategisesti, vaan kääntänyt erilaiset kokemukset voitoksi jälkikäteen.” Irene Leino, Kansainvälisen vaikuttamistyön asiantuntija, Suomen UNICEF ry teksti ja kuva: Lauri Hannus ”lopulta sain luvan mennä viikoksi pakkaamaan” Turun kauppakorkeakoulussa opiskellut Irene Leino sanoi mahdollisuuksille kyllä ja päätyi Vietnamin ja Washington DC:n kautta johtamaan afrikkalaista hotellia.
8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 Duaalimalli on kuollut, kauan eläköön Duaalimalli! Yliopistoja ja ammattikorkeakouluja patistellaan yhteistyöhön. Purkupuheista huolimatta kahtiajako yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin ei ole katoamassa mihinkään. teksti: heikki isotalo / kuvitus: konsta hormia ”duaalimalli”. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työnjakoa kuvaavaksi hallintojargoniksi sana herättää yllättävän paljon tunteita. Lähdetään liikkeelle perusasioista. Suomessa on kahdentyyppisiä korkeakouluja: yliopistoja ja ammattikorkeakouluja, joilla molemmilla on oma lainsäädäntönsä. Tätä kahtiajakoa kutsutaan duaalimalliksi. Näitä kahta korkeakoulua erottaa lainsäädännön lisäksi huima kuilu asenteissa. Lähes jokainen yliopisto-opiskelija lienee joskus kuullut suositun juomalaulun, jossa lauletaan ”ammattisurkeakoulussa” opiskelevista ”jostain vitun tradenomeista”. Opetusministeriö ehdotti marraskuussa ”korkeakoulujen yhteistyön ja yhteisten organisaatioiden luomista rajoittavan lainsäädännön” purkamista. Esitys nousi otsikkoihin, ja opetusministeri Krista Kiuru (sd.) kommentoi Helsingin Sanomissa (30.1.2015): ”Duaalimallin purkamisella tai kehittämisellä voidaan saada merkittäviä säästöjä. En pidä tarkoituksenmukaisena, että amk:t ja yliopistot pidetään erillään.” Yliopistoväki tuohtui, sosiaalinen media räjähti ja julkinen keskustelu juuttui jankkaamiseen duaalimallin puolesta tai vastaan. Eduskuntavaalit ovat takana, ja uudella vaalikaudella on ratkaisun paikka. Ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen kysymys, mitä itse asiassa on tarkoitus ratkaista. opistoista kohti yliopistoja Miksi duaalimallista ylipäätään keskustellaan, ja miksi asiallinen keskustelu aiheesta ei ota onnistuakseen? Vastausta varten on palattava 1990-luvun taitteeseen, jolloin maamme modernisoitui sellaisella vauhdilla, että Ismo Alanko lauloi ”Suomen pudonneen puusta”. Vielä 1990-luvulle asti vain yliopistot olivat korkeimman koulutuksen tarjoajia. Yliopistojen hakijasuman purkamiseksi ja opintoaikojen nopeuttamiseksi Esko Ahon (kesk.) hallitus päätti perustaa ammattikorkeakoulut, jotka muodostettiin pitkälti entisiä opistoja yhdistämällä. Duaalimalli oli syntynyt. Yliopistoissa on perinteisesti suhtauduttu ammattikorkeakoululaitokseen penseästi. Ammattikorkeakoulutuksen on nähty aiheuttavan inflaatiota korkeakoulutukselle ja kilpailevan samoista niukoista resursseista. Viimeistään englanninkielisen “University of Applied Sciences”-nimityksen käyttöönotto on herättänyt kummastusta – eiväthän kysymyksessä ole oikeat yliopistot, eikä niissä tehdä ainakaan tiedettä! Ammattikorkeakoulut ovat hitaasti mutta vääjäämättä kasvaneet yliopistolaitokseen kiinni. Vaikka yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ydintehtävät ovat pysyneet erillään, on monien alojen kohdalla ero jo hämärtynyt. Näin on käynyt esimerkiksi teknillisten ja kaupallisten alojen kohdalla. Suurisuuntaisimpia suunnitelmia laaditaan tällä hetkellä Tampereella, jossa selvitetään Tampereen yliopiston, teknillisen korkeakoulun sekä ammattikorkeakoulun yhdistämistä yhdeksi korkeakouluksi. Yhdistäminen ei olisi nykylainsäädännön perusteella mahdollista. keskustan norminpurkutalkoot Keskusta linjasi vaalien alla tarvetta mahdollisuudelle yhdistää korkeakoulujen hallinto-, kiinteistöja tukipalveluja. Vaaliohjelma penäsi yleisellä tasolla koulutuksen ”byrokratian” ja ”turhien normien” karsintaa. Onko keskusta aikeissa nostaa pyhän lehmän jalustaltaan? ”Keskustalla ei ole halua käynnistää radikaalia duaalimallin remonttia”, rauhoittelee keskustan poliittinen sihteeri Jirka Hakala. ”Korkeakoulu on yhtä kuin opetus ja tutkimus. On toinen kysymys, miten niiden puitteet rakennetaan. Yhteistyö tilojen, tukipalveluiden tai muiden oheistoimintojen suhteen ei särje duaalimallia. Lähtökohtana tulee jatkossakin olla se, että opetus ja tutkimus pysyvät ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä erillään.” Mitä lainsäädännölliset esteet oikeastaan siis tarkoittavat? ”Esimerkiksi yhteisen kieltenopetuksen järjestäminen ei ole mahdollista, vaikka paikallisesti haluttaisiin näin järjestää”, Hakala vastaa. Hakala katsoo, että nykylainsäädännön sijaan suurempi ongelma on paikallisen tahtotilan puutteessa. Korkeakoulujen lähentymistä on kuitenkin tapahtunut. ”Lappeenrannassa on saavutettu joka vuosi miljoonasäästöt sillä, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun kiinteistöpuoli on yhdistetty. Vielä viitisen vuotta sitten ajatus siitä, että ammattikorkeakouluja yliopistoväki kulkisivat samasta ovesta, oli ihan mahdoton.” Perussuomalaisten koulutuspoliittiset linjaukset ovat varsin suoraviivaisia. Yliopistoja on kehitettävä ”sivistysyliopistomallin perusteella” ja ”duaalimalli on säilytettävä”. Ovatko puolueet siis eri mieltä? ”Tiedeyliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on erilainen tehtävä. Yhteistyötä voisi lisätä hyvinkin monilla eri tasoilla, esimerkiksi yhteisten opintokokonaisuuksien tai opintojen hyväksiluvun osalta. Tukitoimintojen osalta yhteistyön tiivistäminen on mahdollista ja mielekästä”, kansanedustaja Kimmo Kivelä (ps.) vastaa. “Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä ei
9 saisi olla palomuuria”, Kivelä jatkaa. Retorisista eroista huolimatta kaksi suurinta puoluetta ovat käytännössä yksituumaisia. pilarit ovat yhä pystyssä Ehkä oikea kysymys ei olekaan, kuka kannattaa tai vastustaa duaalimallia. Oikea kysymys on, mitä duaalimalli tarkoittaa. ”Koko duaalimallin voisi unohtaa käsitteenä”, huokaa Suomen ylioppilaskuntien liiton koulutuspoliittinen sihteeri Tapio Heiskari. ”Kun puhutaan duaalimallista, se ymmärretään eri tavoin ja seuraa kummallisia ristiriitoja”, Heiskari jatkaa. ”Järjestelmänä duaalimalli ei ole viallinen.” Duaalimallin kuoppaamisesta voi puhua vasta silloin, kun yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat siinä määrin sulautuneet yhteen, ettei niitä pysty ulkopuolisen silmin erottamaan toisistaan. ”Jos se kävelee kuin ankka ja vaakkuu kuin ankka, vaikuttaisi siltä, että duaalimalli olisi murrettu”, Heiskari toteaa. “Olemmeko kohta tilanteessa, jossa ilman kiirettä hivuttamalla duaalimalli suli pois ja katosi?” pohtii kansanedustaja Kivelä. Onko jako siis vääjäämättä tulossa tiensä päähän? ”Mikä on se fataali kehityskulku, johon ihmiset eivät pystyisi vaikuttamaan?” kysyy Akavan koulutuspoliittinen asiantuntija Ida Mielityinen. ”Kautta linjan on jaettu näkemys, että tarvitaan eri tutkintoprofiilien osaamista”, Mielityinen jatkaa. Kahden tasavertaisen pilarin varaan rakentuvalla korkeakoulujärjestelmällä on yhä yhteiskunnallinen tilauksensa. Sekä akateemisille että ammatillisille korkeakoulututkinnoille on tarvetta työelämässä. ”On hirveän vaikea nähdä, että tehtäisiin jonkinlainen kokeilulainsäädäntö, koska meillä tulisi olla yhtenäinen kansallinen korkeakouluja tutkintojärjestelmä. Todennäköisesti Tampereella joudutaan tämän vuoksi osin muuttamaan suunnitelmia”, Mielityinen pohtii tulevan vaalikauden suhteen. ”Monet puhuvat duaalimallin terävöittämisestä ja profiilien vankentamisesta. Nämä ovat poliittisia päätöksiä. Duaalimalli voidaan purkaa tai säilyttää, ja toivon mukaan ratkaisu tehdään harkiten”, Heiskari korostaa. Ristiriidat duaalimallin suhteen ovat pikemminkin lieventymässä kuin kasvamassa. ”Keskustelu alkaa monella taholla yhtenäistyä. Enemmän puhutaan lainsäädännön esteiden poistamisesta kuin itse duaalimallin räjäyttämisestä”, Heiskari toteaa. Yliopisto-opiskeijan ei ole vieläkään syytä pelätä, että kaikista meistä tulee ”jotain vitun tradenomeja”, kuten juomalaulussa rallatetaan. Duaalimallista ei olla luopumassa. Laulun asenteesta kylläkin. • Juttua varten haastateltiin myös Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston Arenen toiminnanjohtajaa Riitta Rissasta Vielä viitisen vuotta sitten ajatus siitä, että ammattikorkeakouluja yliopistoväki kulkisivat samasta ovesta, oli ihan mahdoton.
10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 herään aamukahdeksalTa oksentamaan. Kaverini kämpän pönttöön hyökyy noin litra viimeöistä olutta ja vähän verta nenästä. Tampere on harmaa. Punatiiliset seinät kostuvat tihkusateesta. Junassa istun vahingossa jonkun muorin paikalla, mutta rouva siirtyy armollisesti viereiselle penkkiriville. Haastattelu on keikkajärjestäjän mukaan iltakymmenen aikoihin. Pyhänä tavoitteena on päästä suomirapin pulssille haastattelemalla Paperi T:tä, Tippa-T:tä ja Sairas T:tä. T-räppärit esiintyvät Nightclub Tähdessä, entisessä Hämeensillassa. Kyseessä on artistien toinen yhteisbuukkaus, jota tällä kertaa mainostetaan Teekutsuina. Tapahtuman järjestää 03Crew, joka haluaa tuoda vakituiset räppi-illat ensin Blockfestkaupunkiin ja sitten koko Suomeen. Nousemme hissillä yökerhoon. Paikalla on jo jonkin verran väkeä. Minut ohjataan lavan läpi takahuoneeseen. Paperi T istuu polvet sylissään punaisella sohvalla. Asennossa on jotain herkkää. Pitkätukkaisen räppärin hahmo hallitsee kapeaa bäkkäriä. Sairas T on joku näistä muista ihmisistä. Häntä on vaikea tunnistaa, sillä mies esiintyy naamari päässä. Hetken hapuilun jälkeen ojennan käteni tervehtimään oikeaa artistia. “Sä oot varmaan Sairas T?” Olen vaivaannuttava. Selviää, että artisteja ei ole varoitettu haastattelusta etukäteen. Siitä huolimatta he heittävät läppää mielellään. Lyö tyhjää. Ilmassa on katastrofin ainekset. Takahuoneen pöydillä on purtavaa ja runsaasti juotavaa. Ylimmän kerroksen ikkunasta avautuu näkymä Tammerkosken yli keskustorille päin. Nappaan oluen. Paperi T juo punaviiniä, tietysti. Sairas tiputtelee Karhua pullosta. Huomasin jo, että yksi on joukosta poissa. Yhteishaastattelu on vaakalaudalla. “Tippa on vissiin hotellilla”, Paperi T kertoo. Jaa. Istun sohvan reunalle. paperi T on kaunis mies. Hänen huhtikuussa julkaistua Malarian pelko -debyyttialbumiaan on suitsutettu mestariteoksena. Se on erolevy Bob Dylanin Blood on the Tracksin tapaan. Paperi T:n kappaleet ovat henkilökohtaisia ja laajenevat kulttuuriviittauksien kautta kaiken läpäiseväksi vuodatukseksi. Lehdet palvovat älykköräppäriä. “Pelkästään yksi juttu Hesarissa toi paljon huomiota. Piti ihan pölliä se lehti hotellilta itselle”, Paperi sanoo. Sairas T tekee gangsta-perinnettä ja rikoksista ammentavaa inhorealismia yhdistelevää musiikkia. Se viihtyy kauempana marginaalissa kuin kanssaräppärien tuotanto. “Ehkä mä oon se undergroundein meistä”, Sairas T pohtii. Turkulaisen Tippa-T:n tuotantoon on siirretty ilmiömäisesti jenkkiläistä rap-estetiikkaa. Flow on kikkailevaa, vaatetus näyttävää ja lyriikoissa kerrotaan huumeista, rahasta ja naisista. Liikaniminä ovat muun muassa Nuari Kukko ja Trasha White. Sairas T on Kotkasta ja Paperi T Porvoosta, mutta molemmat ovat helsinkiläistyneet. Tippa-T asuu edelleen Turussa, mutta iso osa viikoista menee hänelläkin pääkaupungissa studiolla tai muissa bisneksissä. Taiteilijanimien T-päätteitä ei suinkaan ole valittu yksissä tuumin. Paperi T on viittaus paperitiikerin käsitteeseen. Sairas T eli Sairas Takkinen otti käyttöön yhdysvaltalaissuosikkinsa Sick Jackenin nimen ja Tippa-T:llä on tatuointi, jossa lukee Ei tippa tapa . viina virtaa, räppi on mahtavaa Paperi T, Tippa-T ja Sairas T eivät ole sukua toisilleen, mutta ovat esiintyneet yhdessä. Silti heitä on lähes mahdotonta saada saman pöydän ääreen. teksti: esa keskinen / kuvat: aleksi malinen Rap on räjähtänyt. Se on kulkenut pitkän tien New Yorkin katujen protestista värisyttämään mouhijärveläisen mopoauton subbaria.
11 T-miehet ovat erilaisia, mutta heille kaikille riittää yleisöä. He tekevät tätä työkseen. Kohdeyleisöjen vaihtelevuus kertoo musiikkityylin elinvoimaisuudesta Suomessa. Rap on räjähtänyt. Se on kulkenut pitkän tien New Yorkin katujen protestista värisyttämään mouhijärveläisen mopoauton subbaria. Tamperelaisessa takahuoneessa Paperi T ja hänen kollegansa DJ Kridlokk sekä Sairas T keskustelevat Ylilauta-kuvafoorumista. “Siellä on tällainen keskustelulanka, jossa luetellaan seksikkäimpiä suomiräppäreitä. Henkka (Paperi-T) on siä”, Kridlokk aloittaa. Muut tietävät heti, mitä foorumia ja keskustelua tarkoitetaan. Hitaita aivojani kutkuttaa. Vähän jo naurattaakin: räppärit puhuvat hekumallisesti verkkokeskustelusta, jossa heidät mainitaan. “Sitten siellä kerrotaan asiantuntevasti kuinka mä oon täysin raitis ja seurakuntaihminen. Ihan feikki siis”, Sairas T nauraa. Tästä porukasta puhutaan usein yhdessä. Haluaisivatko he kenties tehdä yhteisbiisin? Paperi T vastaa fantisoimalla. “Meillä vois olla sellainen ysärityylinen r&bpoikabändi, joka pukeutuu kokovalkoisiin. Kridlokk vääntää meille siirappia biittiä ja Sairas T voi olla se bändin paha poika.” Tippa-T:n seurue ilmestyy viimein takahuoneeseen. Ehdin vaihtaa vain pari sanaa. Samalla Tippa käy läpi settilistaa ja sovittaa keikkavaatetusta. Hänellä on nopeasti laskettuna ainakin kolme erilaista baseball-takkia mukanaan. Lakkeja ja laseja en ehdi laskea. Vaaleat hiukset ovat letillä. “Ai tää tulee Tylkkäriin, hei tosi mielelläni heitän läpät. Mut nyt on ihan vähän kiire”, hän sanoo. Tippa-T on todella kohtelias. Käsiaseista ja pilvestä räppäävästä gangsterista ei ole merkkiäkään. Hän on myös nuorempi kuin odotin. Tipan ryhmä onkin kuin lauma poikasia verrattuna Sairas T:n Kotka-linkkiin tai Paperin ja Kridlokkin taiderap kohtaa kadut -porukkaan. Vielä reilu vuosi sitten Tippa-T teki räppiä turkulaisessa lähiössä. Viime kesänä kaikki muuttui, kun JVG:n Ville Gallen ja Jare Brandin PMErecords otti Tipan talliinsa. “Mä kävin viime kesänä esiintymässä noin 37:lla eri festarilla tai tapahtumassa”, Tippa kertoo myöhemmin. Sittemmin hän on keskeyttänyt media-alan ammattikouluopintonsa musiikinteon tieltä. Nyt räppäri vierailee tiuhaan muiden biiseillä. Yhteistyökumppaneita riittää Adi L Haslasta Sanniin. Popimmaksi silotellut sinkkulohkaisut Retardix ja Ylöspäin soivat valtakunnan radioissa. Se kuulostaa ihan amerikkalaiselta rap-unelmalta. Tippa made it. sairas-T alkaa valmistautua lavalle. On vain yksi ongelma. Hänen tavaramerkkinsä naamari on hävinnyt edellisellä keikalla Ääniwallissa. “Taisin kyllä humalapäissäni ite hukata sen”, Sairas T myöntää. Sitä sattuu. Facebook kertoo minulle myöhemmin, että naamari on löytynyt. Muutkin räppärit menevät maskin taakse, esimerkiksi Evil Stöö ja newyorkilainen MF DOOM. Miksi Sairas T piiloutuu? “En haluu, että mun lapsi joutuu kuulemaan siitä, että sen faija on tehnyt sellaista tai tällaista musaa. Haluan pitää oman elämän erillään näistä räppitouhuista”, hän kertoo. Artistin Nettokävelyä -musiikkivideolla touhu onkin roisia twerkkaavine sukkahousupyllyineen. Itse asiassa kaikkien näiden räppäreiden videoilla on perseitä. Tällä kertaa Sairas T vetää huivin naamalleen. Identiteetti pysyy piilossa, vaikka maski on teillä tietämättömillä. Yleisössä on samaa hieman ronskimmin pukeutunutta räppikansaa, joka oli paikalla jo saapuessani. Sairas T ei nauti valtakunnallista mediahuomiota, mutta yleisö heiluu ja huutaa mukana. Setissä biitit ovat synkkiä ja tunnelma uhkaava. Keikalla heitetään myös freestyleä. Tippa-T liittyy mukaan Ei oo helppoo olla T -biisiin. Luoja armahtakoon minut niistä kaikista teevitseistä, jotka pyörivät taas päässäni. Meillä vois olla sellainen ysärityylinen r&b-poikabändi, joka pukeutuu kokovalkoisiin. Kridlokk vääntää meille siirappia biittiä ja Sairas T voi olla se bändin paha poika.
12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 paperi T isTuu paikallaan ja kumoaa viiniä. Hän laskee Kridlokkin kanssa tulevien Tavastiankeikkojen lipputuloja. Yökerhon puolella soi tuore Kendrick Lamar. “On nää kyllä kummallisia räppäreitä, näin paljon viinaa vielä juomatta”, kalju portsari sanoo. Hän pitää huolta, että kaikki sujuu ilman häiriötä. Tunnistan paikallisen ovimiehen omilta teiniklubivuosiltani. “Tuolla ovella kävi muuten sellainen tatuoitu äijä siitä vankilapossesta kyselemässä, tarvitaanko takahuoneessa mitään myrkkyjä. Tai että kiinnostaisko jätkiä jutella yhteistyöhankkeista.” Paperi-T ja Kridlokk katsovat kysyvästi. Vankilapossella viitataan keväällä huomiota saaneeseen D.S.G.-rapryhmään, jonka jäsenet ovat entisiä linnakundeja. Kuumottaa, vaikka en edes tiedä, oliko koko juttu pelkkää legendaa. Tarvitsen lisää olutta. Yhteiskuva ehditään ottaa juuri ennen Tipan keikkaa. Poseeraava kolmikko on kattava otos Suomirapin nykykaanonista. He kaikki kuuluvat 80ja 90-lukujen taitteessa syntyneisiin ikäluokkiin, joille räppi on poppia. Räpistä on tullut lyhyessä ajassa myös salonkikelpoista. Vielä 2000-luvun alussa ei olisi ollut selviö, että esimerkiksi Cheek ja Elastinen kelpuutetaan kansakunnan kaappien päälle eli tositelevisioon ja Linnan juhliin. Tänään Suomen suosituimmat artistit joko tekevät jonkinlaista räppiä tai ovat Jenni Vartiainen. Suosio voi vaikuttaa kummalliselta, mutta samalla tavoin myös kapinallinen rock aikoinaan valtavirtaistui. Myös tälle kolmikolle rap on ollut luontainen kanava. “Räppi oli mulle iso juttu 2000-luvun alussa, ja siinä aallossa mä jotenkin lähdin sitten mukaan”, Paperi T kertoo. Paperi T:n välineenä voisi hyvin olla jokin muukin taiteen tai musiikin laji. Hän on opiskellut medianomiksi Helsingissä. Mies on syvällä piireissä, ja hänen puheissaan vilisee monia tuttuja nimiä. Paperi T:lle on tilausta, sillä näin älykästä ja henkilökohtaista räppiä ei Suomessa ole juuri kuultu. Asan kaltainen kryptinen shamaani hän ei ole, mutta kukapa olisi. Paperi on todistanut, että räpissä voi käsitellä tunteita siinä missä muissakin musiikkilajeissa. Tippa-T:n suosio kertoo koko kuuntelukulttuurin muutoksesta. Tyylit ja muodit liikkuvat salamannopeasti. Siksi esimerkiksi Teflon Brothers, JVG, TCT, Mäkki, Kube ja Tippa-T julkaisevat hitiksi tähtäävän videon torstaina tai perjantaina hyvien Youtube-lukemien saamiseksi. Spotifyyn biisi saatetaan laittaa jo keskiviikkona, jotta sieltä saadaan kerättyä kuuntelut talteen. Tulonlähteet ovat muuttuneet. Albumit vievät liian paljon aikaa ja keikkamyyntiin tarvitaan radiosoittoa ja listahittejä. Tai sitten ei. Sairas T:llä on kaksi biisiä Spotifyssa, ja niilläkin hän on vain vierailijana. “Me suunnitellaan muun muassa kasettien julkaisemista 3rd Rail Musicin kautta, että ehkä mä olen siinä mielessä poikkeus”, Sairas T virnistää. Yleisön kOOsTumus on jälleen muuttunut, kun Tippa-T astuu lavalle. Nyt juhlakansa on hieman nuorempaa ja seassa on paljon tyttöjä. Tippa-T on ihana. Hän on luonnossa hintelämpi kuin promokuvissa. Yleisö nyökyttelee riehakkaasti. Loppuvaiheessa joku rikkoo tuopin. Keikan päätyttyä Tippa-T lähtee yllättäen jatkoille läheiseen yökerhoon. Sovimme tapaavamme seuraavana päivänä. Iltapäivän valossa huomaan pinkit raidat avatuissa hiuksissa. Tippa-T soi kotibileissä, Sairas T:tä luukutetaan muuttotappiokunnan valkotapettisessa yksiössä ja Paperi T pyörii jatkoilla Nike Air Maxeja käyttävän tytön kanssa, kun poltatte röökiä keittiössä.
13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 “Mun keikoilla käy jengi, joka on tullut pitämään hauskaa. Biiseissä on hyvä meininki, eikä liikaa synkistelyä. Ei täällä ole niin huonosti asiat kuin monessa muussa paikassa. Mun musa on kuitenkin erilaista kuin sellainen väkinäinen suupielet ylöspäin tehty setti”, hän kertoo ja syö samalla kanasalaattia. Tippa-T tuntuu ymmärtävän, mikä minua suomalaisessa räpissä mietityttää, vaikka en ole itsekään aivan varma siitä. Kenties uskottavuus ja motiivit. Tippa-T soi kotibileissä, Sairas T:tä luukutetaan muuttotappiokunnan valkotapettisessa yksiössä ja Paperi T pyörii jatkoilla Nike Air Maxeja käyttävän tytön kanssa, kun poltatte röökiä keittiössä. “Paperin juttu on niissä sanoituksissa. Sen levyn vinyylipainosta ostaa todennäköisesti ihan eri tyypit kuin ne, jotka kuuntelee mun sinkkuja Youtubessa. Sairas T taas on UG ja meistä kolmesta paras räppäämään. Sille on oma yleisönsä”, Tippa pohtii. Tippa-T on tehnyt musiikkia myös ennen traptähdeksi syttymistä. “Mä oon soittanut kitaraa 11–12-vuotiaasta asti ja ollut punk-bändissä.” Räppäri kertoo pari huuruista tarinaa siitä, kuinka bändi menetti treenikämppänsä. Tragedian jälkeen Tippa-T siirtyi tekemään räppiä. Teknologian kehittyminen on mahdollistanut monen musiikintekijän haaveet, sillä välineet ovat demokratisoituneet: räpin tekemiseen tarvitaan ainoastaan tietokone ja ohjelmisto. Paluu punkin pariin ei ole silti poissuljettu. “Kyllä mua kiinnostais tehdä joku erilainen juttu räpin ohella. Pitäis just tehdä ainakin se yks punk-biisi, mutta katsoo nyt, koska ehtii”, Tippa maalailee. Eevil Stöön ja Kridlokin gangsteriperformassien aikakakautena suomeksi räppäävien ei tarvitse enää turvautua Stig Dogg -tyylisiin parodiarooleihin. Silti Tippa-T omaksuu tietynlaisen roolin. Keskustellessa mies on harkitseva ja asiallinen, mutta musiikissa itsevarmuus ja rap-kuvasto kuohuvat valtoimenaan. “Sulla pitää olla se oma persoona, joka jää mieleen. Ei se kiinnosta, jos sulla ei oo biiseillä ja videoilla omintakeinen ote.” Paperi T:n räpit kertovat rakkaudesta ja vaativat avautuakseen Wikipedia-hakuja. Sairas T kuvaa ghettoa, syrjäytymistä ja pahoinvointia. Tippa-T on blingin kokonaistaideteos. Kaikkien olemassaolo on mahdollista, koska räppi soi jopa Yle Suomella. viimeisenä lavalle nousee Paperi T. Ilmassa on sähköä. Eteeriset hipsterimimmit ovat täyttäneet lavan edustan. Tupa alkaa olla muutenkin täynnä. Paperi T kiinnostaa monia; pian hän on oleva hypensä aallonharjalla. Yleisössä on kirjavaa väkeä. Tamperelaiset rap-järkäleet SP ja Seremoniamestari seisoskelevat loitommalla. Paperi T:n musiikki on vähän kuin Mikael Gabrielia – lukion käynyttä ja taideleffoja katsonutta Mikael Gabrielia. Biisejä on helppo räpätä mukana. Äärimmilleen asti viety selkeys ja rytmitys ulosannissa on sekä mahtavaa että ärsyttävää. Jopa Kauko Röyhkä on kehunut selvää tyyliä ja Beefheart-viittausta Facebook-profiilissaan. Siitä seurasi Paperin ja Kaukon välinen hellyyttävä kehujen vaihto. Livenä Paperi T on vihainen. Paperi T vuodattaa. Lavapreesensissä ei päällepäin ole mitään erityistä: pitkätukkainen runopoika ja punaviiniä. Silti – tai juuri siksi – esityksessä on jotain vangitsevaa. Lisäksi DJ Kridlokin ja Paperin kemiat toimivat. “Vuosi sitten Valoa-festivaaleilla täällä Tampereella mun ja Kridlokin Paperi & Khid -keikalla mä vakuutuin siitä, että soolokeikat voi olla ihan siistejä.” Nyt Paperi T räppää uuden levyn biisejä, jotain sanoista joita ei saa sanotuksi. Voin paremmin. Eturivissä pari tyttöä vuodattaa kyyneleitä jo ensimmäisen kappaleen aikana. Lavalla oleva hahmo kertoo maailmasta tavalla, joka tavoittaa heidät. Se saa unohtamaan tai muistamaan hetkeksi. Niin tekevät myös ne kaksi muuta T-räppäriä. Jokainen jättää jäljen. •
oikeutta etsimässä teksti: susanne salmi kuvat: lauri Hannus
15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan hakee vuosittain puolitoista tuhatta innokasta. Apua koko kevään mittaiseen kamppailuun tarjoaa oikeustieteilijöiden ainejärjestö Lex ry, jonka valmennuskursseille moni pyrkijä hakeutuu. Kurssijärjestäjiä paitsi suitsutetaan ammattimaisesta toiminnasta, myös kritisoidaan epätasa-arvon kylvämisestä. Ketkä kiisteltyä bisnestä pyörittävät ja millaista heidän arkensa on? ”vasTauksen maksimipiTuus on yksi sivu. Sen ylittävää osuutta ei lueta.” Parisataa nuorta kuuntelee ohjeistusta vakavana. Vaikka kyseessä on vasta LexKurssien tarjoama harjoitustentti, monen ajatukset ovat jo kuukautta myöhemmin koittavassa lopullisessa tulikokeessa. Ei ole lainkaan harvinaista, että kevään viimeisessä harjoituspääsykokeessa joku alkaa itkeä. Painostavalle jännitykselle on hyvä syy. Auditoriossa istuvista ahkerimmat ja onnekkaimmat palkitaan ruhtinaallisesti: heitä odottaa opiskelupaikka Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Mikäli näin tapahtuu, muuttuu 200–800 euron arvoinen valmennuskurssi äkkiä rahanhukasta hyödylliseksi sijoitukseksi. Monille pääsykoemenestys tarkoittaa lähipiirin ihastunutta huokailua, joka myöhemmin vaihtuu yhteiskunnan taholta satavaan laajempaan suitsutukseen. Se näkyy hyvinä työllisyysnäkyminä, korkeina vuosituloina ja statuksena, jollaisesta monen muun tiedekunnan opiskelijat voivat vain haaveilla. Rannalle jäävien kohtalo sen sijaan on kurja. Koska oikeustieteellisen pääsykoekirjat vaihtuvat vuosittain, ei kevään luku-urakasta ole juuri hyötyä seuraavan vuoden pääsykokeiden kannalta. Ei siis ihme, että valmennuskurssin käyminen houkuttelee monia. Kurssille ilmoittautuminen synnyttää turvallisuudentunteen, josta oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Lex ry:ssä otetaan kaikki irti. Vuonna 2014 tiedekunnasta opiskelupaikan saaneista hakijoista 75 % oli osallistunut Lex ry:n valmennuskursseille, mainostavat LexKurssien verkkosivut. Vieressä ainejärjestön entinen puheenjohtaja kehuu kurssien olleen hänelle pääsylippu oikikseen. Komea prosenttiluku on hieman harhaanjohtava, sillä se tarkoittaa LexKursseille jossain vaiheessa osallistuneiden ja sisään päässeiden opiskelijoiden kokonaismäärää. Opiskelija luetaan osaksi tätä ryhmää, vaikka hän olisi käynyt Lexin järjestämän kurssin jo vuosia ennen sisäänpääsyään. Maksuttoman yliopistokoulutuksen luvatussa maassa puhe pääsylipuista on kenties muutenkin liioiteltua. Yliopiston tasa-arvovastaava Elina Reinikainen-Vännin kanta on selvä: jokaisella on tasavertainen mahdollisuus pyrkiä yliopistoon myös valmennuskursseja käymättä, varallisuudestaan riippumatta. Silti kursseilla on nykysysteemissä valtava merkitys. Oikeustieteen saralla kysyntää on jopa enemmän kuin tarjontaa. Markkinoita dominoi ainejärjestöjen kurssitarjonta. Helsingissä innokkaimmat jonottavat yön yli kadulla varmistaakseen paikkansa Pykälä ry:n valmennuskurssille, ja Turussakin Lex ry:n kurssit myydään vuosittain loppuun. Edes Varjovalmennuksen kaltaiset ilmaisten valmennuskurssien tarjoajat eivät ole onnistuneet järkyttämään suurempien toimijoiden asemaa. lex rY järjesti ensimmäiset valmennuskurssinsa jo 1970-luvun alussa. Tuolloin Turun yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan pyrittiin vielä samoilla kirjoilla kuin Helsinkiin. Pääkaupungissa valmennuskurssibisneksen iloihin oli havahduttu jo parikymmentä vuotta aiemmin. Siksi myös Turkuun pyrkiviä saattoi ajautua Pykälän kursseille. ”Tuntui vähän turhalta, että Pykälä sai kaikki kurssirahat. Siitä tuli todella sellainen idea, että otetaan osamme niistä”, muistelee siviilioikeuden professori Ari Saarnilehto, joka toimi Lex ry:n puheenjohtajana vuonna 1970. Kurssien pyörittäminen oli takavuosina yllättävän samankaltaista kuin nykyäänkin. Pyrkijöille järjestettiin pääsykoekirjoihin keskittyvää luentoopetusta, ja tuotot ohjattiin ainejärjestölle. Opettajat napattiin kätevästi suoraan oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Kurssitoimintaan osallistuminen kiellettiin yliopiston henkilökunnalta vasta paljon myöhemmin. Nykyään kursseilla luennoivat valmistuneet juristit, joista moni on ollut tavalla tai toisella mukana LexKurssien toiminnassa jo opiskeluaikanaan. Luento-opettajia lukuun ottamatta kaikki LexKurssien järjestäjistä ovat opiskelijoita. Heitä riittää joka lähtöön: kurssitiimiin kuuluu pienryhmäopettajia, lukuja vastaustekniikan opettajia, kurssiasiavastaavia ja opiskelijatutoreita. Kokoonpano laitetaan uusiksi vuosittain. Viime kädessä vastuussa kurssien onnistumisesta ovat kurssivastaavat, jotka hoitavat tehtäväänsä työparina. Tänä vuonna pestissä ovat kolmannen vuosikurssin opiskelijat Anna Lintukorpi ja Mikko-Samuli Kolkkanen. Kaksikolle maksetaan työstä palkkaa, mutta Kolkkanen kuvailee sen olevan suuruudeltaan lähinnä kannustin.
16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 ”Kaupallisella puolella kukaan ei lähtisi mukaan tällä summalla.” Kurssivastaavien tarinoista huomaa nopeasti, että valmennuskursseilla istuminen periytyy vuosikurssilta toiselle. Molemmat kävivät aikoinaan Lexin tarjoaman kurssin, Lintukorpi kahdesti ja Kolkkanen peräti kolmeen otteeseen. Myös ainejärjestön puheenjohtaja Elina Hirvonen on kurssinsa käynyt. ”Sisäänpääsy oikeustieteelliseen vaatii erityyppistä lukemista kuin moniin muihin paikkoihin. Voimme auttaa hakijoita, sillä olemme kaikki käyneet saman prosessin läpi ja tiedämme, että eihän se mitään maailman mukavinta hommaa ole”, Hirvonen sanoo. Toisin kuin esimerkiksi P-klubilaisten perustama Yliopistovalmennus, LexKurssit ei varsinaisesti ole yritys. Siitä huolimatta oikeustieteilijöiden kurssitoiminta on isoa bisnestä, johon pätevät liiketoiminnan lainalaisuudet. Monet toiminnan yksityiskohdat pidetään salaisina. Niin kurssivastaavat kuin Lex ry:n puheenjohtajakaan eivät suostu paljastamaan kurssilaisten kokonaislukumäärää. Opetukseen käytettävän auditorion koon perusteella on mahdollista arvioida, että määrä liikkuu muutamissa sadoissa. ”Jos kaupalliset toimijat tietäisivät meidän kurssien osallistujamäärät, on mahdollista, että he haluaisivat päästä siitä osingoille ja saada meidän hakijoita siirtymään heille. Veikkaan, että heillä on tällä hetkellä paljon pienempi osallistujamäärä kuin meillä”, Hirvonen maalailee. Myös kurssien tuottamien voittojen tiedustelu saa järjestäjät kiemurtelemaan. Lex ry:n tämänvuotisessa talousarviossa kurssien tuotoiksi on budjetoitu 80 000 euroa. Todellinen summa saattaa olla suurempi, sillä ainejärjestön talous on perinteisesti ollut hieman ylijäämäinen. Opiskelijajärjestölle tällainen summa on valtava määrä rahaa. Kurssit muodostavatkin reilusti yli puolet Lex ry:n tuloista. JOTTa elämä ei olisi pelkkää pänttäämistä, järjestää LexKurssit asiakkailleen bileet. The Monkey -yökerhossa pidettävien karkeloiden ovet aukeavat paitsi kurssilaisille, myös Lex ry:n jäsenille. Kirjavasta osallistujajoukosta huolimatta kaikkia kokelaita on turha houkutella mukaan. Samalla kun nuoret toivot verkostoituvat apinaklubin neonvaloissa, osa heidän kohtalotovereistaan valmistautuu jo seuraavaan lukupäivään. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. ”Näihin rutiineihin on laitostuttu niin tiukasti, ettei bileisiin mennä”, valmennuskurssilla istuva 22-vuotias Henri Levonen naurahtaa. Motivaatio on korkealla, sillä vuonna 2012 ylioppilaaksi valmistunut Henri hakee yliopistoon nyt ensimmäistä kertaa tosissaan. Valmennuskurssille hän on päätynyt armeija-aikaisen ystävänsä Niklas Lemisen matkassa. Tämän oikeustieteilijäkaverit tiesivät kertoa, mille kurssille kannattaa osallistua. Myöskään Niklaksen lukuaikataulu ei salli keskellä viikkoa järjestettäviä juhlia. Kevään aikana elämästä on karsittava pois kaikki sellainen toiminta, joka ei edistä pääsykokeeseen valmistautumista. ”Koko lukuprosessia pitää ajatella pakettina. Kaikki on rakennettu tukemaan omaa oppimista, koska tavoite on tosiaankin päästä sinne kouluun sisään. En kävisi urheilemassakaan, ellei siitä tulisi fiilis, että sen avulla jaksaa vielä kolme tuntia pidempään.” 22-vuotias valmennuskurssilainen tietää mistä puhuu, sillä hän onnistui nappaamaan ensimmäisen opiskelupaikkansa Turun kauppakorkeakoulusta heti ylioppilaaksi kirjoitettuaan. Tälläkin kertaa päivärytmi on tiukka: sängystä ylös seitsemältä, kirjat auki kahdeksalta, lukemista täyden työpäivän verran. Opiskelun katkaisee ainoastaan päivittäinen urheilusuoritus, joka tapahtuu joko kuntosalilla tai lenkkipolulla. Ystävykset toimivat kirittäjinä toisilleen, sillä heidän päiväohjelmansa on käytännössä identtinen. Porista kotoisin oleva Henri asuu koko valmennuskurssijakson ajan Niklaksen luona Turussa. Laiskottelu on mahdotonta, kun toinen pänttää vieressä. Myös valmennuskurssilla ryhmäpaine näyttelee ratkaisevaa roolia. Luentosalissa istuminen voi olla silmiä avaava kokemus muutenkin kuin opetuksen puolesta. Ei tarvitse kuin hieman vilkaista ympärilleen huomatakseen, kuinka kovasti kanssakilpailijat tsemppaavat – ja kuinka identtisten ongelmien kanssa he kaikki painivat. Luentosalissa vallitsee useimmiten rauhallisen keskittynyt tunnelma, eikä opetuksen lomassa juuri solmita sosiaalisia suhteita. Yhteishengen rakentamista tärkeämpää on syventyä luentoihin koko rahan edestä. Ulkopuolisen silmin tarkasteltuna kurssilaiset ovat kuitenkin kuin omassa kuplassaan, jossa kaikki on hieman muuta maailmaa paremmin. ”Kaveripiirissä on ilmennyt pientä kateutta niiden taholta, jotka eivät ottaneet mitään valmennuskurssia”, kertoo itse kurssilla istuva abiturientti Veera Numminen. ”Kun saimme esimerkiksi englanninkielisestä pääsykoekirjasta suomenkieliset tiivistelmät, niin jotkut tuntuivat ajattelevan, että voi vitsi kun en mennyt kurssille. Ei sitten ole kauheasti tullut edes luettua yhdessä.” Kurssivastaava Anna Lintukorpi paimentaa kurssilaisiaan kohti oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykoetta. Jos kaupalliset toimijat tietäisivät meidän kurssien osallistujamäärät, on mahdollista, että he haluaisivat päästä siitä osingoille ja saada meidän hakijoita siirtymään heille.
17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 kevään valmennuskursseihin aletaan varautua noin vuotta ennen h-hetkeä. Mikko-Samuli Kolkkanen ja Anna Lintukorpi valittiin kurssivastaaviksi jo toukokuussa 2014. Syksyllä kaksikon elämään mahtui vielä muutakin, mutta keväällä kaikki ylimääräinen aika kuluu kurssitoiminnan pyörittämiseen. Erilaisia tehtäviä riittää: on markkinoitava kurssisisältöjä, painatettava materiaaleja, koordinoitava muun porukan työtä ja tarjottava opiskelijoille kahvia luentotauoilla. Välillä vastuu kulkee mukana kotiin saakka, sillä kurssilaisten neuvominen on tärkeä osa työtä. Puhelinpäivystyksiä järjestetään viikon jokaisena päivänä. ”Puhelin laulaa noin 15 kertaa päivässä ja sähköposteja tulee saman verran. Kysymyksiä riittää laidasta laitaan. Kurssien alkaessa moni esimerkiksi soitti ja kysyi karttaohjeita”, Lintukorpi kuvailee. ”Kelloa ei tässä juuri katsella. Ei mulla ole koskaan sellaista oloa, että nyt on työpäivä kasassa. Tämä on ennemmin vastuutehtävä ja velvollisuus kuin työpaikka.” Moisen rupeaman ohessa ei juuri opiskella. Toki historia tuntee muutaman erityistapauksen, jotka ovat kyenneet sekä toimimaan kurssivastaavina että edistämään opintojaan tavanomaista vauhtia, mutta Kolkkanen ja Lintukorpi ovat jättäneet pänttäämisen suosiolla tuonnemmaksi. Lakipykälien sijaan he kehuvat paneutuneensa kevään aikana muun muassa paineensietokyvyn ja esiintymistaitojen kehittämiseen. ”Ehkä se näkyy myöhemmin omissa opinnoissakin, jos täytyy vaikka pitää esityksiä muille. Luotto itseen syvenee”, Kolkkanen hahmottelee kokemuksen antia. Kurssivastaavien stressinsietokykyä mitattiin erityisesti maaliskuun viimeisenä päivänä, jolloin oikeustieteellinen tiedekunta julkaisi pääsykoekirjansa. Koska kirjojen sisältö vaikuttaa siihen, minkä oikeudenalan asiantuntijoita valmennuskurssien luento-opettajiksi valitaan, ei rekrytointeja voida tehdä etukäteen. Siksi opettajien etsimisessä tulee väistämättä kiire. ”Ehdittiin yhden päivän aikana kontaktoimaan varmaan puolet Suomen juristeista. Onneksi monella oli vilpitön halu auttaa: jos joku oli liian kiireinen lähtemään mukaan, hän soitti kolmelle kaverilleen ja kysyi heiltä. Yhtäkkiä olikin viiden firman tyypit selvittelemässä”, Lintukorpi nauraa. Tiedekunnan suunnasta apua on turha toivoa, sillä yliopiston säännöt kieltävät henkilökunNiklas Leminen ja Henri Levonen lukevat päivittäin yhdessä. Valmennuskurssin he valitsivat ystäviensä suosituksesta.
18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 Veera Nummiselle valmennuskurssi ei ollut itsestäänselvyys. ”Mietin aika kauan, menenkö kurssille. Loppujen lopuksi tuli fiilis, että ehkä kuitenkin tarvitsisin sen avun.”
19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 5/2015 taa osallistumasta valmennuskurssitoimintaan. Oikeustieteellisen tiedekunnan varadekaani Jussi Tapani mainitsee seuraavansa LexKurssien toimintaa sosiaalisen median kautta, mutta muita yhteyksiä tiedekunnan ja kurssien välillä ei ole. ”Ellei sitten yhteyden ajatella syntyvän sitä kautta, että tällaisia pääsykokeita ylipäätään on. Se, että kirjat vaihtuvat vuosittain, että ne muuttuvat sisällöltään ja lukumäärältään ja että materiaali ilmoitetaan tiettynä päivänä, luo tietysti markkinat pääsykoekursseille. Tätä yhteyttä ei voida kiistää”, Tapani pohtii. valmennuskurssien oikeudenmukaisuudesta väitellään joka kevät. Huhtikuun alussa debattiin osallistui myös Yle, jonka Kuningaskuluttaja-ohjelmassa selvitettiin kursseille osallistumisen yleisyyttä eri koulutusaloille hakevien parissa. Kuningaskuluttajan haastattelemista oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoista peräti 84 % oli osallistunut valmennuskurssille. Luku on selvästi suurempi kuin esimerkiksi kauppakorkeakoulun tai lääketieteellisen tiedekunnan kohdalla, vaikka myös näillä aloilla valmennuskurssit ovat suosiossa. Monen kriitikon kauhukuvissa siintää maailma, jossa opiskelijavalinnat ratkaistaan rahalla. Esimerkiksi Varjovalmennuksessa ollaan huolissaan koulutuksen periytyvyyden vahvistumisesta, joka seuraa varakkaiden hakijoiden laajemmista mahdollisuuksista osallistua valmennuskursseille. Ylen verkkosivuilla Kuningaskuluttajan jakso saikin dramaattisen otsikon: tiedekunta ja ainejärjestö rahastavat oikeustieteen pääsykokeilla . Osa ohjelmaan haastatelluista opiskelijoista kertoo osallistuneensa valmennuskurssille, koska oli saanut kuvan, ettei sisäänpääsy yliopistoon olisi mahdollista millään muulla tavalla. Puheet valmennuskurssien pakollisuudesta ja markkinoinnin harhaanjohtavuudesta saavat LexKurssien kurssivastaavat rypistämään kulmiaan. ”Ehkä opiskelijoilla on sellainen kanta, että kun kaikki muut menevät kursseille, niin minäkin menen. Itsekin valitsin kurssin aikalailla sillä perusteella. Se oli omaa vapaavalintaista turvaa itselle. En sanoisi, että kurssit ovat ikinä mitenkään pakollisia”, Lintukorpi hahmottelee. Veera Numminen kertoo pohtineensa pitkään, kannattaako kurssille osallistua. Jälkikäteen katsottuna hän on tyytyväinen ratkaisuunsa, vaikkei vielä tiedä, kuinka pääsykokeissa käy. ”On tullut parempi yleiskuva kirjoista. En ole itse asiassa varma, olisinko itse päässyt tähän vaiheeseen omin avuin. Se on aika raakaa, mutta mun mielestä kurssille tarvitsee mennä, jos kirjojen kanssa on oikeasti hankaluuksia.” Niklas Lemiselle kurssin käyminen oli itsestään selvä ratkaisu. ”Kauppikseen hakiessa jäi niin positiivinen kuva valmennuskurssista, että kyllä se oli mulle saman tien way to go. Ajattelumallini on koko ajan ollut, että jos hakee, niin menee valmennuskurssille.” Rahastussyytökset kohdistuvat paitsi valmennuskursseihin, myös yliopistoon. Koska vuosittain vaihtuvia kirjoja ei saa kirjastosta, niiden myynti tuottaa väistämättä voittoa oikeustieteelliselle tiedekunnalle. Tänä vuonna myynnistä aiheutunut tuotto oli noin 105 000 euroa. Varadekaani Jussi Tapanin mukaan tiedekunnassa kuitenkin pohditaan aktiivisesti, kuinka pääsykokeita olisi mahdollista kehittää. Valmennuskurssibisnes tuskin määrittää suuntaviivoja tulevaisuuden valintakokeille. ”Tiedekunta ei kyllä katso meihin päinkään. En sanoisi, että valintakoetta on ikinä muutettu meidän takia. Positiiviseen suuntaan on kyllä menty, joka vuosi on soveltavampaa ja soveltavampaa valintakoetta”, Lintukorpi kuvailee. Soveltavat tehtävät aiheuttavat valmennuskurssien järjestäjille tiettyä päänvaivaa, sillä niihin valmistautuminen on tavanomaista ulkolukua haastavampaa. Tilanne ei kuitenkaan ole aivan uusi. Myös nykyisissä valintakokeissa on tehtäviä, joissa sovelletaan vasta koetilaisuudessa jaettavaa aineistoa. Suuretkaan kehitysaskeleet pääsykokeiden järjestämisessä tuskin kuihduttavat valmennuskurssibisnestä kokonaan. Halukkaita rahoittajia nimittäin riittää. ”Tosi moni ajattelee, että kun menen Lexin kurssille, ne rahat menevät mun omalle ainejärjestölle. Ja että siinä vaiheessa kun pääsen sisään, saan ne rahat takaisin”, puheenjohtaja Hirvonen kertoo. Epätoivon hetkenä ajatus on lohduttava. Vaikka joutuisi maksamaan kurssista viiteen kertaan, lopussa odottaa palkkio: ensimmäinen askel kohti uraputkea – ja jäsenyys ainejärjestössä, jonka vuosijuhlakassa ei tyhjene aivan heti. • Tiedekunta ei kyllä katso meihin päinkään. En sanoisi, että valintakoetta on ikinä muutettu meidän takia. Positiiviseen suuntaan on kyllä menty, joka vuosi on soveltavampaa ja soveltavampaa valintakoetta.
20 syntynyt kuluttamaan Toimittaja vietti päivän kauppakeskuksessa. Hän löysi lohjalaisen kukkakauppiaan, kimmeltävät kengät ja rakkautta. teksti: aleksi malinen