Turun ylioppilaslehti 01/2026

Syndroomassa potilasmysteereitä ⟶7 Syndroomassa potilasmysteereitä ⟶7 | | Mitä seuraa Euroopan ikääntyessä? Mitä seuraa Euroopan ikääntyessä? ⟶8 ⟶8 Hikoilusta hittivisoihin ⟶10 Hikoilusta hittivisoihin ⟶10 | | Edustajistovaalien jälkitunnelmat Edustajistovaalien jälkitunnelmat ⟶18 ⟶18 Turun parhaat paikat opiskella Turun parhaat paikat opiskella ⟶30 ⟶30 || Kyllä tekevälle töitä löytyy Kyllä tekevälle töitä löytyy ⟶35 ⟶35 1/2026 1/2026
Hae kauppikseen, mut se o sit Poris. utu.fi/haeporiin ADHD-tutkimuspakettimme avulla selvität helposti, onko oireissasi kyse ADHD:sta. ADHD-tutkimuspaketti Tutkimuspaketin hinta on 738 € / etänä 768 €. Hintaan lisätään toimistomaksut. Voit hakeutua tutkimuksiin ilman lähetettä. Järjestämme kaikille avoimen asiantuntijaluennon ADHD:sta Turun pääkirjastossa 7.5. klo 18.15. Lämpimästi tervetuloa! Menovinkki: Korkeakouluopiskelijan ADHD-ilta 7.5. Neuronovum on neurokirjon tutkimuksiin ja hoitoon erikoistunut lääkärikeskus Turussa. tutkimuspaketista Lisätietoa neuronovum.fi
Tilaa sähköpostiisi kerran viikossa ilmestyvä TYYn uutiskirje Uutiskirjeessä koottuna TYYn ajankohtaisia asioita, erilaisia hakuja opiskelijaedustajiksi ja vaikuttamaan, yhteistyökumppaneidemme etuja ja alennuksia sekä tietoa erilaisista kansainvälistymis-, harjoitteluja apurahamahdollisuuksista! Liity TYYn uutiskirjelistalle QR-koodin kautta: Psst, international student: Subscribe to the English-language newsletter of The Student Union of the Univesity of Turku:
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 27.2.2026 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 95. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkari.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Hermanni Sankelo, tyl-paatoimittaja@utu.fi ULKOASU Toimitus KANSIKUVA Toimitus ILMOITUSMYYNTI Toimitus puh. 045 356 4517, tylkkari.fi/mediakortti PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 6500 kpl SEURAAVA NUMERO huhtikuussa 2026. Varmuus syntyy matkalla Ed arivaalien jälkitunnelm at Hikoilusta hittivisoihin Mitä tulos ja vaalit kertovat opiskelijapolitiikan suunnasta? Kaija Kokkola muistuttaa epävarmuuden olevan opiskelijalle merkki oppimisesta. Entisen yliopisto-opettajan Tommi Laitisen tie pubivisaisännäksi. 18 18 10 10 24 24 Pääkirjoitus Anteeksipyyntöjen karnevaali ⟶ 5 Uutiset Partanen ja Aho uusiin luottamustehtäviin Syndroomassa potilasmysteereitä Maratontanssit Turun ylioppilasteatterissa ⟶ 6, 7 Tutkija Mitä seuraa Euroopan ikääntyessä, Jonne Lehtimäki? ⟶ 8 Lukijoilta Selviytymisen hurmio ⟶ 9 Essee Hyvät opiskelupaikat Turussa ⟶ 30 Kolumni Varat talvipakkasilla ⟶ 31 Essee Aavan meren tuolla puolen ⟶ 32 Luottoresepti Kanakastike kiireiselle ⟶ 34 Näkökulma Kyllä tekevälle töitä löytyy ⟶ 35 sisältö 1/2026
pääkirjoitus he rmanni sanke lo päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi J u l k i s e t a n t e e ks i py y tä m i s e t ovat nousseet kiistattomaksi talven kotimaiseksi megatrendiksi. Pahoitteluja on kuultu missiorganisaatioista ministeriöihin, televisioyhtiöistä hiihtomaailmaan. Anteeksipyytäminen on lähtökohtaisesti kaunis ele. Yksi hyvän käytöksen perustaito kiittämisen rinnalla. Silti sen kohdalla törmäämme yhä useammin kysymykseen mitä sillä oikeasti tavoitellaan. V a i k u t ta a , e t tä yhä useammin möläytys paisuu kohuksi, joka nielee suhteellisuudentajun. Pieni, mutta äänekäs joukko nostaa metelin ja skandaali on valmis. Voisi luulla, että Suomessa jossa julkinen keskustelu mielletään keskimäärin maltilliseksi ja harkituksi kärpäsestä ei kasva härkästä. Kattia kanssa. e i ta rV i ta kuin hetki, niin naamakirjaan syntyy tuohtuneiden miehittämä viharyhmä. Sähköpostit alkavat täyttymään vihaisista viesteistä. Päivän kunnon mukaan vaaditaan jonkun pieksemistä tai erottamista. Pian ilmiön ympärille kerääntyy kuoro julkisia nyyhkijöitä, jotka romahtavat milloin mistäkin ja rakentavat identiteettinsä meemeillä, adresseilla sekä paheksunnalla. He eivät halua ainoastaan ilmaista näkemystään, vaan varmistaa, että muut näkevät asian samoin. Tykkää tästä tai olet väärässä. V a l l a l l a a n o l e Va julkisten anteeksipyyntöjen aikakausi ei ole vain kulttuurinen ilmiö. Se on oire yhteisöstä, joka reagoi tunne edellä ja sitten vasta ajattelee. Se kertoo, että emme ole oppineet erottamaan vilpitöntä katumusta julkisesta rituaalista, saati aitoa loukkausta pienestä harmista. Pieneksi näpäytykseksi tarkoitettu kommentti saattaa saada valtavat mittasuhteet, kun samalla moni todellinen yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus kuitataan olankohautuksella. Vain siksi, koska se nyt ei vain satu kuulumaan päivän trendikkäisiin aihepiireihin. e h k ä o l i s i myös aika kysyä mitä näillä julkisilla anteeksipyynnöillä oikeastaan vaaditaan? Syyllisyyden tunnustusta, moraalista puhdistautumista vai pelkkää rituaalia, joka ylläpitää tunnetta siitä, että olemme hyviä? Jos anteeksipyynnöistä tulee pelkkiä performansseja, ne menettävät merkityksensä. Silloin kukaan ei enää tiedä mikä on aitoa ja mikä ei. y l i o p i s to n o p i s k e l i J o i d e n keskuudessa, jos missä on syytä vaalia ajatusta, että sivistystä ei mitata äänenvoimakkuudella. Se mitataan kyvyllä laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kaikki virheet eivät ole skandaaleja. Joskus moka on itse asiassa vain moka ja möläytys möläytys. Ei koko kansakunnan tunnemyrsky, Anteeksipyyntöjen karnevaali
uutiset 7 TOIMITUS 6 uutiset T urun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi on valittu Roosa Partanen. Luokanopettajaopiskelija on toiminut aiemmin hallituksen varapuheenjohtajana ja kertoo olevansa innoissaan tulevasta vuodesta. –Tuntuu todella hyvältä. Iso kunnia päästä tehtävään, Partanen sanoo. p a r tas e n m u k a a n päätös asettua ehdolle syntyi halusta jatkaa työtä ylioppilaskunnassa. Viime vuoden varapuheenjohtajuus jätti tunteen, että hänellä on vielä annettavaa TYYlle. Vahva koulutuspoliittinen into ja kokemus ainejärjestöistä, edustajistosta ja ylioppilaskunnan hallituksesta antavat hänelle hyvät eväät puheenjohtajan rooliin. –Inspiraatiota olen saanut viime vuosien hallituksista ja pitkään mukana olleista edaattoreista, hän lisää. s e u r a aVa n h a l l i t u s k au d e n tärkeimpiä tavoitteita ovat Partasesta opiskelijoiden edunvalvonnan vahvistaminen erityisesti tulevia eduskuntavaaleja ajatellen sekä piskelijalähtöisten palveluiden kehittäminen. –Haluan olla helposti lähestyttävä ja rakentaa hyvät välit edustajistoon heti alusta, Partanen kertoo. p u h e e n J o h ta Ja n t e h täVä tuo myös haasteita. Toimintavuoteen liittyy paljon arvaamattomuutta ja ulkoisia tekijöitä, vaikka toimintasuunnitelmat olisivatkin valmiina. –Tavoitteeni on, että opiskelijoiden ääni kuuluu päätöksenteossa. Näkyvyys omissa viestintäkanavissa ja paikallisessa mediassa on tärkeää, Partanen sanoo. J o h ta m i s t y y l i ä ä n h ä n kuvailee ohjaavaksi ja empaattiseksi. Partanen haluaa, että opiskelijat kokevat hänet helposti lähestyttäväksi. –Olen kuitenkin tässä samalla tavallinen opiskelija muiden joukossa, rauhallinen ja maanläheinen, joka tykkää pyöriä kampuksella, Partanen kertoo. p a r ta n e n h a lua a lähettää opiskelijoille viestin. –Olkaa äänekkäitä. Aina saa rakentavasti tulla sanomaan, kun on jotain mieltä jostain. Partanen ja Aho uusiin luottamustehtäviin Roosa Partanen kipparoi TYYn hallitusta vuonna 2026. Kuva: TYY. Roosa Partanen ryhtyy TYYn hallituksen puheenjohtajaksi. Aada Aho aloittaa SYL:n hallituksen jäsenenä. J acobsson Johtaa Johtokuntaa Johtokunta Turun ylioppilaslehden vuodelle 2026 on nimetty. Johtokunnan puheenjohtajan tehtävässä aloittaa oikeustieteen opiskelija Emil Jacobsson. Muut johtokuntaan valitut ovat Saku Kaukinen, Aleksis Natunen, Kasperi Paassilta, Riku Tissari, Vilppu Tolvi ja Maisa Pikkarainen. TYYn edustajisto valitsi uuden hallituksen. Partasen aisapariksi hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin tietotekniikan opiskelija Sofia Alainen. Muut hallituksen jäsenet ovat Kamran Aliyev, Mikael Enberg, Lauri Pesonen, Tiia Salminen, Henri Laitila ja Samuel Oliveros De Nordenflicht. TOIMITUS t yyn hallitus 2026 Valittu TOIMITUS m yö s s u o m e n ylioppilaskuntien liiton hallituksessa nähdään ensi vuonna Turun yliopiston väriä, kun sosiaalitieteitä opiskeleva Aada Aho aloittaa hallituksen jäsenenä. h a l l i t u s t yö h ö n h a k e u t u m i n e n oli Ahon mukaan hänelle itsellensä selkeä tavoite jo ennen yliopiston aloittamista. –Näin sen luonnollisena jatkumona järjestöissä toimimisessa, joka on intohimoni, Aho kuvailee. Valinta hallitukseen oli Aholle tunteikas hetki pitkän ja jännittävän päivän jälkeen. –Fiilis oli uskomaton, erityisesti sen takia, että osaan olla ankara itselleni, hän toteaa. a h o to i m i i toisena sosiaalipoliittisena vastaavana hyvinvointipainotuksella sekä toisena kansainvälisenä vastaavana. Hänen vastuullaan ovat opiskelijoiden terveyteen, yhdenvertaisuuteen ja kansainvälisten opiskelijoiden asemaan liittyvät kysymykset. –Tärkeimpiä tavoitteitani ovat YTHS:n palveluvalikoiman kehittäminen ja aseman vakiinnuttaminen opiskelijoiden hyvinvoinnin erityisasiantuntijana. o n n i s t u n e e n h a l l i t u s k au d e n mittarina sosiaalitieteilijä pitää sitä kuinka hyvin he pystyvät haastavassa taloustilanteessa parantamaan opiskelijoiden asemaa sekä pitämään kiinni jo olemassa olevista oikeuksista. –Toinen hyvä mittari on se miten kenttä kokee tulleensa kuulluksi. Onnistunut eduskuntavaalikampanja ei toteudu ilman opiskelijoita. l o p u ks i a h o haluaa rohkaista opiskelijoita uskomaan omaan vaikutusvaltaansa. –Uskon, että opiskelijat tietävät itse parhaiten, mitä tarvitsevat, ja meillä on voimaa vaikuttaa siihen, miltä yhteiskuntamme näyttää. Syndrooma tutkii potilasmysteerejä Viime vuoden loppupuolella Spotifyyn, Podimoon ja Apple Podcastiin ilmestyi uusi true crime -henkinen podcast, jossa ei keskitytä raakoihin murhiin, vaan tosielämän potilasmysteereihin. P odcastin takana ovat terveystieteitä opiskeleva sairaanhoitaja–diplomi-insinööri Miikka Pyökäri sekä puhevammaisten tulkkina työskentelevä Laura Pyökäri. m i i k k a a o l i opintojen aikana kannustettu tieteen popularisointiin. Laura oli podcastien aktiivikuuntelijana kaivannut true crime -tyyppistä kuunneltavaa, jossa veristen rikosten sijaan keskityttäisiin mysteereihin. Kun sellaista ei ainakaan suomeksi tullut vastaan, päättivät he tehdä sellaisen itse. Näin syntyi Syndrooma-podcast. h a as tat t e lu h e t k e l l ä Ja ks o Ja on julkaistu 11 ja aiheet ovat tekijöiden mukaan löytyneet toistaiseksi vaivattomasti. Moni jakso käsittelee tapauksia, joihin erikoisista ilmiöistä kiinnostuneet ovat saattaneet törmätä aiemminkin, mutta podcastissa niihin paneudutaan tavanomaista syvällisemmin. m yö s a i h e i ta entuudestaan tunteville avautuu uutta tietoa tapausten taustoista ja tutkimushistoriasta. Lyhyetkään jaksot eivät kuitenkaan synny itsestään. Kun aihe on päätetty, varsinainen työ vasta alkaa. Lähteitä etsitään, tietoa punnitaan ja kokonaisuudesta rakennetaan eheä tarina. –Olemme pyrkineet käyttämään lähteinä virallisia lääketieteellisiä julkaisuja. Tässä molempien korkeakoulutaustasta on varmasti ollut hyötyä, tekijät kertovat. p o d cas t i n V e r k ko s i V u i l l a lähteet on listattu jokaisen jakson kuvauksen yhteyteen. –Isoin työ on kuitenkin ollut jaksojen käsikirjoittaminen ja tiivistäminen. Myös äänen lukeminen on vienyt yllättävän paljon aikaa, etenkin näin alussa. Aikataulujen yhteensovittaminen on vaatinut järjestelyjä ja muut harrastukset ovat jääneet toistaiseksi tauolle. KIMMO KAAKINEN Maratontansseissa katsoja sukeltaa 30-luvulle. Kuva: Reea Ruusuvuori. Aada Aho kokee järjestötoiminnan intohimokseen. Kuva: Eve Virta. Jaksot ovat pituudeltaan noin vartin mittaisia. Kuva: Kimmo Kaakinen. Maratontanssit Turun ylioppilasteatterissa T urun ylioppilasteatterin kevät on saanut rytmikkään alun Maratontanssien saadessa ensi-iltansa lauantaina 7. helmikuuta. Esitykset jatkuvat 14. maaliskuuta saakka. m a r ato n ta n s s i t p e r u s t u u Horace McCoyn romaaniin. Se vie 1930-luvun Yhdysvaltoihin, jossa lama ajaa ihmisiä kilpailuun selviytymisestä ja näkyvyydestä. Näytelmän ohjannut Alina Kilpinen sanoo lähtökohdan näytelmälle olleen luoda katsojille illuusion oikeasta kilpailusta. –Siitä, että katsojat istuvat oikeasti maratontanssikilpailun yleisössä. Se tietysti edellyttää näyttelijöiltä vahvaa yleisösuhdetta ja kontaktia yleisöön sekä mahdollisimman realistista tapaa näytellä. n äy t e l m ät e ks t i ä d r a m at i s o i d e s sa a n Kilpinen halusi pitäytyä 30-luvun Amerikassa, mutta tuoda näkyville miten tarinassa on yhtymäkohtia nykypäivään. –Pidän itse eniten tarinoista, joissa on huolella kirjoitettuja hahmoja, joten näytelmän pääpainona ovat olleet roolihahmot ja heidän matkansa kilpailun aikana, Kilpinen tarkentaa. m i n k ä l a i s e n ko k e m u ks e n n äytelmä sitten lupaa? Kilpinen kuvaa esitystä brutaaliksi näytelmäksi verhottuna showhenkiseen ulkokuoreen rajuilla ravistelevilla hetkillä, tarttuvalla laululla ja livemusiikillaa. Kevään esitykset ovat herättäneet runsaasti kiinnostusta. TOIMITUS
tutkija 8 24.2. 1931/3 k e s k u s t e lua n y k y h e t k e n k ysy m y ks e s tä Y ks i p u o l i s u u d e s ta h u o l i m at ta , ta i e h k ä j u u r i s e n v u o ks i o l i m a i n i t t u k i r j o i t u s o m i a a n a i h e u t ta m a a n lu k i ja s s a a n t e r v e e l l i s tä i t s e t i l i t Ys tä ja a s i a n p e r i a at t e e l l i s ta s e lv i t t e lYä . e r ä ä n tä l l ä i s e n t u t k i s t e l e m u ks e n t u lo s o n s e u r a a va n l a i n e n . Y l i o p p i l a a l l a j o k a a s e t ta a o p i n n ot k u n ta e l ä m ä n e d e l l e o n s i i h e n pa i n avat sY Y n s ä . e t tä s e e i j o h d u i t s e k k Y Y d e s tä ja m u k av u u d e n h a lu s ta , k u t e n n u m e r o s s a vä i t e tä ä n o n h e l p o s t i to d i s t e t ta v i s s a . a i n a k i n a l l e k i r j o i t ta n e e n m i e l e s tä o l i s i m u k ava m pa a p u u h a i l l a k u n n a s s a . k at s e l l a e l ä m ä ä , k u t e n t e r m i k u u lu u ja jät tä ä lu v u t lu o n n o l l i s e n k e h i t Y ks e n va r a a n k u i n k i i r e t tä p i tä e n pä n tätä pä ä h ä n s ä e n e m m ä n ta i vä h e m m ä n k u i v i a k u r s s i k i r j o ja . m u t ta t u o k a i k k i v i e a i k a a , a i k a k YsY Y r a h a a . m i s tä n e r a h at t u l i s i vat ? Y l i o p p i l a a n j o n k a täY t Y Y ot ta a v e l a ks i lu k u i h i n s a ta r v i t tavat va r at ta i j o l l e va n h e m m at n i i tä u u r a s t u ks e l l a ja i t s e k i e ltä m Y ks e l l ä h a n k k i vat , o n e n n e n k a i k k e a p i d e t tävä h u o l i s i i tä , e t tä h ä n ko h t u u l l i s e n a ja n k u lu t t ua k Y k e n e e ko r va a m a a n s e n , m i tä to i s e t ovat h ä n e n tä h t e n s ä u h r a n n e e t . MITÄ TAPAHTUI 95 VUOTTA SITTEN TYLKKÄRISSÄ? historian havinaa historian havinaa 9 lukijoilta o sa l l i s t u k e s k u s t e lu u n ! to i m i t u s p i dät tä ä i t s e l l ä ä n o i k e u d e n Va l i ta J u l k a i s taVat k i r J o i t u ks e t . T u r u n y l i o p i s To n o p i s k e l i j a ! M i k ä M äT Tä ä Ta i p u h u T u T Ta a o p i s k e l i j a M a a i l M a s s a ? k i r j o i Ta M i e l i p i T e e s i j a l ä h e Tä s e oT s i k o l l a " M i e l i p i d e " s ä h k ö p o s T i i n : t y l pa ato i m i t ta Ja @ u t u . f i T anssin huuma valloittaa Taiteen talon, kun Turun ylioppilasteatteri esittää tänä keväänä vuonna 1935 julkaistun Horace McCoyn romaaniin perustuvan näytelmän, Maratontanssit. Kekseliäs interaktiivinen alku vie katsojan 1930-luvun heikko-osaisten maailmaan. k äV i n k at s o m as sa esityksen ja olen näkemästäni vaikuttunut. Puvustus, musiikki, koreografia ja näyttelijät säväyttävät jo ensimmäisen kohtauksen aikana. n äy t e l m ä n äy t tä ä olevan tasoltaan suoraa jatkumoa Turussa tehdylle laadukkaalle musiikkiteatterille. Svengaavasta musiikista vastaa näytelmän säveltäjä Antti Ainola sekä pieni livebändi. e s i t y ks e n o h Ja a Ja k äs i k i r J o i t ta Ja Alina Kilpinen kertoi minulle tanssien historiasta. Maratontanssit olivat Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella järjestettyjä suursuosion saavuttaneita tanssikisoja. Parit tansseivat 50 minuuttia kerrallaan minkä jälkeen levättiin 10 minuuttia. m a r ato n ta n s s i t o l i Vat nimensä mukaisia, sillä joskus tanssit saattoivat kestää jopa kuukausia. Voittajana oli viimeinen pari, joka pysyi pystyssä. Kyse on siis raadollisesta kilpailusta. n äy t e l m ä n t e e m a tuntuu kovin ajattomalta. Kilpinen naurahti minulle ja sanoi, että kyseessä on hirvein näytelmä, minkä hän on koskaan ohjannut. Hänen mukaansa näytelmä kertoo siitä mitä ihminen on valmis tekemään selviytyäkseen. t e e m a k äy hyvin ilmi jo ensimmäisessä kohtauksessa, jossa parit esittelevät motivaationsa kisaamiselle. Toisinaan motivaationa saattoi olla jopa vain ruoka ja yösija. o m as ta m i e l e s tä n i aihe on kipeän ajankohtainen. Ajaudumme yhteiskunnassamme yhä useammin tilanteisiin, jossa joudumme kilpailemaan toisiamme vastaan itsemme puolesta sen sijaan, että taistelisimme yhdessä toistemme puolesta. e s i m e r k i ks i ta i t e i l i J o i d e n jatkuva kilpailu apurahoista tuntuu eräänlaisilta maratontansseilta. Selviytymistä kun ei lopulta voi kutsua elämiseksi. Ohjaaja kuitenkin muistutti lopuksi, että rakkauden kannattelevuus on yksi näytelmän tärkeistä teemoista. TUOMI HELANDER TAIDEIHISTORIAN OPISKELIJA TURUN YLIOPISTO Selviytymisen Selviytymisen hurmio hurmio t u r u s sa 1980lu V u n alkupuolella syntynyt Jonne Lehtimäki työskentelee päävastuualueinaan Suomen elpymisja palautumissuunnitelman toimeenpano, EU:n finanssipoliittinen sääntökehikko sekä eurooppalainen ohjausjakso. Maisteriksi valmistumisen jälkeen Lehtimäki työskenteli erilaisissa tutkimustehtävissä Tilastokeskuksessa. –Sitten tuli eteen ihmisen pahin vihollinen, satunnainen onnistuminen, Lehtimäki naurahtaa. l e h t i m ä k i pä ät y i kiertämään Eurooppaa muutaman vuoden ajan tutkimusanalyytikkotehtävissä Frankfurtissa Euroopan Keskuspankissa ja Euroopan Vakausmekanismissa. –Vuodet kansainvälisessä työympäristössä olivat opettavaisia ja mahdollistivat politiikkaja tutkimustyön yhdistämisen sekä erityisesti verkostoitumisen kanssakirjoittajien kanssa. Kiertueen jälkeen päädyin tehtäviini valtiovarainministeriön EUja kansainvälisten asioiden sihteeristössä, jatkaa Lehtimäki. l u k i oa i k a i s e n o p e t ta Ja n Petri Kähkösen hän kertoo vaikuttaneen suuresti historiasta ja yhteiskunnallisista kysymyksistä kiinnostumiseen. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta tuntui luontevalta vaihtoehdolta lukion ja armeija-ajan jälkeen. Pääaine valikoitui suurelta osin pääsykoekirjana toimineen Jukka Pekkarisen ja Pekka Sutelan ajatuksia herättävän teoksen: Kansantaloustiede perusteella. Kirjassa käsitellään perinteisemmän teorian ohella Suomen liittymistä talousja rahaliittoon. –Jälkikäteen olen pohtinut, että taloustiede tarjoaa eräänlaisen kielen, jonka avulla oli mahdollista tutkia, ymmärtää ja selittää monimutkaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä, Lehtimäki toteaa. t ä l l ä h e t k e l l ä käynnissä olevasta tutkimuksestaan Lehtimäki kertoo, että Suomen taloudessa on eletty vaikeita aikoja. Taustalla on merkittävissä määrin väestön ikääntyminen, josta Lehtimäki on kirjoittanut opiskeluaikaisen kollegansa Mauri Kotamäen kanssa. –Ikääntyminen on megatrendi, joka on maailmanlaajuisesti vasta alkamassa ja tulee vaikuttamaan kehittyneisiin talouksiin perustavanlaatuisesti tulevina vuosikymmeninä ellei teknologiakehityksen kautta pystytä korvaamaan menetettyä työvoimaa. –Samalla maailmantalous on polarisoitumassa osittain geopoliittisen ja geotaloudellisen kehityksen takia. Taloustieteessä ja länsimaisessa demokratiassa yleisemminkin normiksi muodostunutta sääntöpohjaista yhteiskuntajärjestelmää koetellaan, kertoo Lehtimäki. l e h t i m ä e n Vä i tö s k i r Ja tutkii Euroopan taloudellista integraatiota, instituutioita ja laajemmin finanssipoliittisia sääntöjä. Väitöskirja keskittyy Euroopan vapaakauppa-alueen perustamiseen sekä kansallisiin ja ylikansallisiin finanssipolitiikan kehikoihin. –Tie on ollut pitkä ja mielenkiintoinen, mutta jatkotutkimuksen osalta ollaan aikataulussa. Väitöstilaisuus on erityinen ja perinteikäs vaihe prosessissa, joka on samalla tuonut mukanaan paljon uusia tutkimusajatuksia, kertoo Lehtimäki tunnelmista ennen väitöskirjatilaisuutta. l e h t i m ä e n m u k a a n opiskeluaika on tärkeää kasvamisen aikaa, joka vaikuttaa perustavanlaatuisesti elämäntiehen. –Suosittelen kaikkia suhtautumaan avoimin mielin opiskeluun riippumatta alasta tai opiskelun vaiheesta. On vaikea tietää etukäteen, mitä tulemme lopulta tarvitsemaan elämässämme. Yllättävistä asioista voi olla jossain vaiheessa hyötyä. Lisäksi yliopiston kirjaston kokoelmat ja julkaisutietokannat ovat portti lähes loputtomaan määrään mielenkiintoista tietoa, kannustaa Lehtimäki. l o p u ks i l e h t i m ä k i suosittelee kaikille tutkijoille ja tutkimuksesta kiinnostuneille John Williamsin ajatonta kirjaa Stoner, jonka hän sanoo muuttaneen ajatusmaailmaansa pysyvästi. Mitä seuraa Euroopan ikääntyessä Jonne Lehtimäki? Yliopiston kupeessa kasvanut Lehtimäki työskentelee tällä hetkellä valtiovarainministeriössä. ADA SILANDER AINAHAN SE ON MIELESSÄ.
TEKSTIT: KIMMO KAAKINEN KIMMO KAAKINEN ENTINEN YLIOPISTO-OPETTAJA JA NYKYINEN YRITYSTOIMINTAAN ENTINEN YLIOPISTO-OPETTAJA JA NYKYINEN YRITYSTOIMINTAAN KESKITTYVÄ MONIVUOTINEN TURKULAINEN VISAISÄNTÄ TOMMI LAITINEN ON KESKITTYVÄ MONIVUOTINEN TURKULAINEN VISAISÄNTÄ TOMMI LAITINEN ON VETÄNYT PROFFAN KELLARISSA MUSIIKKITIETOVISOJA VUODESTA 2017. VETÄNYT PROFFAN KELLARISSA MUSIIKKITIETOVISOJA VUODESTA 2017. HIKOILUSTA HIKOILUSTA HITTIVISOIHIN HITTIVISOIHIN KUVAT: ANNA GRADISTANAC ANNA GRADISTANAC & AARNI LEHTO & AARNI LEHTO
12 13 Vastauspaperit palautetaan aina kierrosten päätteeksi visaisännälle tarkastettavaksi. Kuva: Anna Gradistanac. Visailijoiden tärkeimmät työvälineet ovat helposti ladattavissa yrityksen kotisivuilta. Kuva: Anna Gradistanac. Tupa alkaa olla täynnä, kun Tommi Laitinen valmistautuu aloittamaan visailun Bar Bristolissa. –Parhaimmillaan täällä on ollut 24 joukkuetta eli lähes sata ihmistä, Laitinen kertoo. Laitinen toimii yrittäjänä Tapahtumatuotanto Neron vastuuhenkilönä. Bar Bristol on yksi kuudesta turkulaisbaarista, joissa Laitisen visoja tällä hetkellä pyörii säännöllisesti. Laitinen on toiminut visaisäntänä jo vuodesta 2008, aluksi freelancerina paikallisille baareille. Toiminta muuttui vähitellen ammattimaisemmaksi ja vuonna 2021 hän perusti visatoiminnalleen yrityksen. Tie täyspäiväiseksi visailuyrittäjäksi ja -isännäksi on kuitenkin ollut pitkä ja monivaiheinen. Aivan aluksi Laitinen istui itse visapöydissä lähinnä musavisoissa. –Eipä minusta hirveästi ollut hyötyä omalle joukkueelleni, mutta hauskaa oli, hän nauraa. Jossain vaiheessa visatoiminnan pyörittäjät kysyivät vapaaehtoista kysymysten laatijaa. –Suostuin ja päädyin tekemään puolet koko kauden kysymyksistä. Se sujui hyvin, ja vuotta myöhemmin juontaja lopetti. Silloin kysyttiin, että haluaisinko alkaa kysymysten laatimisen lisäksi juontamaan visoja. Esiintyminen ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys. Laitinen kertoo, että ei ollut tottunut sosiaalisiin tilanteisiin, baariympäristöön, saatikka humalaisiin ihmisiin. Jännitys oli aluksi kova. –Ekalta keikalta muistan lähinnä paniikin ja sen, että hikoilin paljon. Omaa oloa helpotti, kun sanoin heti aluksi, että jos on jotain kommentoitavaa, antakaa palaute suoraan "Eipä minusta hirveästi ollut hyötyä omalle joukkueelleni, mutta hauskaa oli."
14 15 Tuon hikisen illan jälkeen Laitinen on oman karkean arvionsa mukaan juontanut yli 1200 ja tuottanut yli tuhat Nero-sarjan visaa. Vuodesta 2018 Nero-visojen kysymyksiä on esitetty yli 35 000. Kaikkien visojen kysymysmäärää on hänen mukaansa mahdotonta edes arvioida. Ennen visaisännäksi ryhtymistä Laitinen opiskeli media-alaa ja markkinointia. Hän päätyi lopulta Turun yliopistoon opiskelemaan uskontotiedettä. Laitinen työskenteli vuosia yliopiston tuntiopettajana ja valmisteli myös artikkeliväitöstä. Pitkä yliopistotausta on ollut hyödyksi visatyössä etenkin tiedonhankinnassa, kriittisessä ajattelussa ja toiminnan kehittämisessä. Eniten oppia on kuitenkin kertynyt omasta visailukokemuksesta. –Siitä on oppinut, millaiset kysymykset toimivat ja mitkä eivät. Parhaissa kysymyksissä on yllättävä tulokulma ja niissä joutuu vähän miettimään, mutta ne eivät saa olla liian helppoja tai liian vaikeita. Monivalinnoissa parhaat hetket syntyvät, kun vastaus on kahden vaihtoehdon välissä, Laitinen tarkentaa. Huonoja kysymyksiä ovat Laitisen mukaan sellaiset, joihin kenelläkään ei voi olla mitään tietoa tai vaihtoehtoisesti sellaiset, joihin kaikki tietävät vastauksen heti. Visaisännän ja -tuottajan arki on monipuolista ja yllättävän työlästä. Visaillat ovat ainoat säännölliset työajat, mutta valmistelutyö vie suuren osan viikosta. –Paljon pitää olla yhteydessä visapaikkoihin, markkinointiin menee aikaa ja kotisivuja pitää päivittää säännöllisesti, Laitinen kertoo. Erityisesti musavisat vaativat Laitisen mukaan toteutukseensa paljon taustatyötä. –Kokonaisuudessaan yhden musavisan tekemiseen käytettyä aikaa on vaikea arvioida. Ensin pitää olla ideoita, joiden ympärille visa rakentuu ja sen jälkeen tiedonhakuun ja musiikkinäytteiden äänittämiseen kuluu valtavasti aikaa. Kysymyksiä ei voi myöskään kierrättää samoissa paikoissa, sillä moni visailija käy visoissa viikosta toiseen. Kaupungin kirjaston penkit ovatkin tulleet vuosien varrella Laitiselle tutuiksi. Laitisen panostus kysymysten laatimiseen näkyy Tapahtumatuotanto Neron palautteissa. Hänen laatimiaan ja vetämiään visailuja pidetään yleisesti erinomaisina sekä ensikertalaisten, että kokeneempien kisailijoiden keskuudessa. Kuvassa marraskuussa 2025 valittujen edustajien jakauma. Kuva: Ada Silander. "Parhaissa kysymyksissä on yllättävä tulokulma ja niissä joutuu vähän miettimään, mutta ne eivät saa olla liian helppoja tai liian vaikeita. Monivalinnoissa parhaat hetket syntyvät, kun vastaus on kahden vaihtoehdon välissä." Visoihin osallistuminen on ilmaista. Vähintään yksi juoma on kuitenkin kohteliasta ostaa ravintolasta. Kuva: Anna Gradistanac.
Laitinen vetää monenlaisia visoja. Valikoimaan kuuluu yleistietovisoja, musavisoja, viihdevisoja ja erikoisvisoja. Baarien ja ravintoloiden lisäksi visoja on tilattu muun muassa polttareihin, oppilaskuntien tapahtumiin ja syntymäpäiville. Baareissa ja ravintoloissa säännöllisesti järjestettäviin visoihin osallistumisen kynnys on matala. Ne ovat ilmaisia, vaikka baarit toki toivovatkin osallistujien tilaavan jotain tiskiltä. Voittajille on usein luvassa palkinto, mutta sen arvo vaihtelee –Palkinnot tuskin vetävät ihmisiä paikalle. Opiskelijat ovat kuitenkin löytäneet visat hyvin ja tykkäävät käydä niissä. Valitettavasti vaihto-opiskelijoita ei ole liiaksi ollut, vaikka Proffan kellarissa järjestetäänkin kuukausittainen yleistietovisa englanniksi, Laitinen sanoo. Lopuksi on tietenkin kysyttävä, voittaisiko kolmella vuosikymmenellä kisoja vetänyt visaisäntä ylivoimaisesti minkä tahansa visailun. –En todellakaan voittaisi. Yleistietovisoissa heikkouteni ovat historiassa ja luonnontieteissä. Heikkouksia on myös musatiedoissa, vaikka niitä olen pisimpään tehnyt, Laitinen paljastaa. Siksipä visoihin ei kannata tulla yksin. Parhaat joukkueet koostuvat eri-ikäisistä ja eri aloilta tulevista ihmisistä. –Loppujen lopuksi visoissa tärkeintä ei ole voitto, vaan tapahtumien sosiaalinen yhdessäolo. 16 Laitinen yhdessä monista juontopisteistään Bar Bristolissa. Kuva: Aarni Lehto. "Loppujen lopuksi visoissa tärkeintä ei ole voitto, vaan tapahtumien sosiaalinen yhdessäolo." 17 LYHYESTI: -Tommi Laitinen, yrittäjä -Ensimmäiset visat ja juonnot 2008 -Freelancerina 2008-2021 -Tapahtumatuotanto Nero perustettu 2021 -Yrityksellä yli kymmenen eri visatyyppiä -Toimii tällä hetkellä neljässä eri kaupungissa
KUVAT: ADA SILANDER, ADA SILANDER, SALLA MERIKUKKA, SALLA MERIKUKKA, MARKUS MIILUNPALO, MARKUS MIILUNPALO, TOIMITUS & PIXLR TOIMITUS & PIXLR TURUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN EDUSTAJISTOVAALIEN ÄÄNET ON LASKETTU TURUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN EDUSTAJISTOVAALIEN ÄÄNET ON LASKETTU JA KAMPANJAMATERIAALIT KERÄTTY TALTEEN. VAALIEN MERKITYS PUNNITAAN VASTA NYT. JA KAMPANJAMATERIAALIT KERÄTTY TALTEEN. VAALIEN MERKITYS PUNNITAAN VASTA NYT. MITÄ TULOS JA VAALIT KERTOVAT MITÄ TULOS JA VAALIT KERTOVAT OPISKELIJAPOLITIIKAN SUUNNASTA? OPISKELIJAPOLITIIKAN SUUNNASTA? EDUSTAJISTOVAALIEN EDUSTAJISTOVAALIEN JÄLKITUNNELMAT JÄLKITUNNELMAT TEKSTIT: ADA SILANDER ADA SILANDER
20 21 Kahden vuoden välein vaihtuvaan edustajistoon valittiin viime marraskuussa yhteensä 41 jäsentä, jotka päättävät tulevalla kaudella vuosina 2026–2027 TYYn toiminnasta ja budjetista sekä opiskelijoiden edunvalvonnan painopisteistä. Tänä vuonna äänestysprosentti edustajistovaaleissa oli 30,62 %, mikä on laskenut verrattuna vuoden 2023 vaaleihin (37,37 %). Yhteensä ehdokkaita oli vaaleissa 240 ja ääniä annettiin 5045. Edustajistovaalien ääniharava Markus Miilunpalo on kolmannen vuosikurssin opiskelija Turun Kauppakorkeakoulusta. Vapaa-ajallaan Miilunpalo toimii aktiivisesti ainejärjestöissä, harrastaa meripartiota ja urheilee. –Lähdin ehdolle, koska vaikuttaminen on kiinnostanut minua pitkään. Olin muun muassa mukana oppilaskunnan hallituksessa sekä yläasteella että lukiossa. Viime vuonna toimin Turun KY:n koulutuspoliittisena vastaavana ja TYYn edaattorina, Miilunpalo kertoo. Miilunpalon kiinnostus yliopistovaikuttamiseen heräsi jo fuksisyksynä, kun Miilunpalo huomasi tenttitilojen riittämättömyyden joulun ruuhkahuipuissa. Tilanne oli niin heikko, että Miilunpalo joutui tekemään matematiikan tentin Raumalla, koska Turusta ei löytynyt yhtään vapaata tenttiaikaa yli viikkoon. –Silloin ajattelin, että asialle on tehtävä jotain. TYYn edustajisto onkin juuri oikea paikka vaikuttaa tällaisiin koko yliopistoa koskeviin kysymyksiin, Miilunpalo kannustaa. Miilunpalo kertoo olleensa Turun yliopiston formulatiimin kokouksessa samaan aikaan kun vaalivalvojaiset olivat käynnissä. Kun tulos selvisi kokouksen jälkeen, Miilunpalo kertoo olleensa hyvin otettu ja kiitollinen suuresta äänimäärästä. –Pakko myöntää, että ennen vaalitulosta hieman jännitin riittäisikö äänimäärä edes varsinaisen edaattorin paikkaan. Uskon, että aikaisempi edaattorikausi, kiinnostus vaikuttamiseen ja aktiivinen toiminta eri ainejärjestöissä selittävät hyvää äänimäärääni, pohtii Miilunpalo. "Uskon, että aikaisempi edaattorikausi, kiinnostus vaikuttamiseen ja aktiivinen toiminta eri ainejärjestöissä selittävät hyvää äänimäärääni." Miilunpalon opiskelijapolitiittinen herääminen tapahtui käskyn käydessä Raumalle. Kuva: Markus Miilunpalo. Vaalien kärkinimestä hyvä nyrkkisääntö edustajistossa on päätöksien laaja-alaisuuden huomioiminen. Kuva: Pixlr. Miilunpalo odottaa tulevaa edustajistokautta mielenkiinnolla ja toivoo, että keskustelu pysyy asiallisena ja toisia kunnioittavana, vaikka tiukkakin debatointi kuuluu edustajiston luonteeseen. Ääniharava ajattelee, että väittelyn tulisi perustua hyviin argumentteihin eikä moralisointiin tai syyllistämiseen. –Tässä meillä kaikilla on parannettavaa. Mielestäni edustajiston suurin haaste on se, että keskitymme usein TYYn kannalta toissijaisiin poliittisiin kysymyksiin, jotka tuottavat enemmän ideologista vastakkainasettelua kuin yhteisiä tavoitteita. –Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää, että päätösten takana tulisi voida seistä mahdollisimman laajasti opiskelijoiden keskuudessa. TYYllä on myös huomattavasti paremmat mahdollisuudet vaikuttaa yliopiston omiin tilaratkaisuihinsa kuin globaaleihin konflikteihin, toteaa Miilunpalo. Miilunpalosta Turun yliopistossa moni asia toimii kokonaisuutena hyvin, vaikka parannettavaakin on. Keskeisiä kehityskohteita ovat erityisesti tilaratkaisut, joustavammat tenttimahdollisuudet sekä suomen kielen aseman ylläpitäminen osana opiskelua ja arjen vuorovaikutusta. Miilunpalon edustamalle TSE-listalle tärkeitä teemoja ovat edellä mainittujen lisäksi vastuullinen taloudenpito ja opiskelijoiden hyvinvointi. Yksi vaaliteemoista oli varmistaa, että opiskelijaruokaloissa jokaisella on mahdollisuus valita omaan ruokavalioonsa sopiva vaihtoehto: olipa kyseessä sitten vegaani, kasvistai sekasyöjä. Miilunpalo ajattelee, että opiskelijoiden tulee saada päättää itse, mitä he haluavat syödä. Hän lähettää paljon terveisiä äänestäjilleen. –Iso kiitos kaikille minua äänestäneille ja oikeastaan kaikille, jotka ylipäätään kävivät änestämässä. On tärkeää, että mahdollisimman moni osallistuu, koska vaalitulos näyttää suunnan sille, mihin yhteisiä asioita halutaan viedä. Hyvä tulos antaa lisää virtaa tehdä töitä niiden asioiden eteen, joita äänestäjät pitävät tärkeinä, lopettaa Miilunpalo. "On tärkeää, että mahdollisimman moni osallistuu, koska vaalitulos näyttää suunnan sille mihin yhteisiä asioita halutaan viedä."
22 23 Pääsihteerin mukaan edustajistovaalit sujuivat isossa kuvassa rauhallisesti. Kuva: Salla Merikukka. TYYn pääsihteeri Janika Takatalo kertoo vaalien sujuneen ylipäätään poikkeuksellisen rauhallisesti ilman suurempaa draaman kaarta. –Tähän maailman aikaan, kun provosoinnilla ja kärjistyksillä saa huomiota on siihen vaaleissa monella ehdokkaalla varmasti suuri kiusaus. Mutta TYYläiset ovat selvästi fiksua porukkaa ja mitään suurempia somekohuja tai esimerkiksi vaalihäirintää ei toimiston tai keskusvaalilautakunnan korviin kantautunut. Yleisesti vaaleissa on jouduttu käsittelemään isompia eettisten pelisääntöjen rikkomisia tai muita ikäviä välikohtauksia. Tällä kertaa TYYlle ilmoitettiin yksi vaalijulisteen repiminen. Ei ole tiedossa onko repimiaen tehnyt ulkopuolinen ohikulkija, vaaleissa äänestänyt vai ehdokas. –Toisaalta rauhallisuus saattaa myös näkyä siinä, että jos mitään kiihkeää teemaa tai kamppailua ei näkyvästi ole esillä, ei ehkä äänestäjätkään innostu samaan tapaan vaaliuurnille. Edustajistovaaleissa 2025 äänestysprosentti laski. Se on ollut myös Suomessa valtakunnallinen trendi. Kuitenkin TYYn aktiivisuus oli edelleen Suomen korkein edustajistovaalien prosentti. –Kaikki voitava sen eteen pyrittiin tekemään. Haluan kiittää keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Anita Komulaista projektin vetämisestä sekä vaalien listoja ja itsensä ehdolle laittaneita hyvin sujuneista vaaleista. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan miten vaalitulos näkyy uudella edustajistokaudella sisällöissä, painotuksissa tai päätöksissä edeltäjiinsä nähden, Takatalo kertoo. Kärkipaikoilla TSE-listan ehdokas Markus Miilunpalon lisäksi olivat Glaudia Gonzalez (Vihreä Vasemmisto), Ilkka Rajala (TYY Terveeksi), Marika Masalin (Humanistilista) ja Oscar Boucht (Fuusio). Edustajistovaalien suurin vaaliliitto oli Vihreä vasemmisto (9 paikkaa edustajistossa), TSE-lista (7 paikkaa edustajistossa) ja kolmannen paikan jakoivat Fuusio ja Soihdunkantajat, joilla kummallakin on tällä kaudella 5 paikkaa edustajistossa. Kaikkiin vaaliliitot saivat vähintään yhden edaattorin eli edustajiston jäsenen. Edustajistossa on edustettuina niin eri tiedekuntia kuin poliittisia suuntauksiakin edustavia vaaliliittoja. Osa vaaliliitoista oli myös vaalirenkaassa keskenään. Puoluepoliittiset listat saivat yhteensä 13 edustajaa ja sitoutumattomat 28 edustajaa. Edustajistovaaleihin kannattaa asettua ehdolle ja äänestää edustajistovaaleissa myös jatkossa. Tänä vuonna esimerkiksi Turun Sanomat kirjoitti useita juttuja TYYn edustajistovaaleista, joka merkitsee sitä, että opiskelijoiden asiat kiinnostavat ja näkyvät valtakunnallisella tasolla. –Monet opiskelijapolitiikassa aloittaneet ovat myöhemmin nousseet merkittäviin tehtäviin niin kuntien, kaupunkien kuin valtakunnan päätöksenteossa. Vaalien tulokset kertovatkin myös tulevaisuuden vaikuttajista, TYYn pääsihteeri kannustaa. Kuvassa marraskuussa 2025 valittujen edustajien jakauma. Kuva: Ada Silander.
TEKSTIT: TOIMITUS TOIMITUS VARMUUS VARMUUS SYNTYY MATKALLA SYNTYY MATKALLA KUVAT: TOIMITUS & TERO AHONEN TOIMITUS & TERO AHONEN ETKÖ OLE VARMA MITÄ HALUAT TEHDÄ ISONA TAI ENSI VUONNA? ETKÖ OLE VARMA MITÄ HALUAT TEHDÄ ISONA TAI ENSI VUONNA? Kaija Kokkola muistuttaa, että epävarmuus ei Kaija Kokkola muistuttaa, että epävarmuus ei ole opiskelijalle merkki eksymisestä, vaan oppimisesta. ole opiskelijalle merkki eksymisestä, vaan oppimisesta. 63-vuotiaanakin voi olla uuden alussa ja innostunut. 63-vuotiaanakin voi olla uuden alussa ja innostunut.
k e s k e l l ä h e k t i s t ä tiistaita Kaija Kokkolalla on hymy huulillaan. Takana on kolme vuotta kestänyt prosessi omasta elokuvasta. Iso joukko tekijöitä ja tarina, joka menee lähelle. Silti tai ehkä juuri siksi jännittää. –Olen todella onnellinen, mutta kyllä tätä jännitti valtavasti. Kun elokuvassa puhutaan omasta elämästä, ei se ole ihan sama, mitä sieltä tulee, Kokkola sanoo. k o k ko l a e i pidä itseään mitenkään erityisenä ihmisenä, mutta omaa tarinaansa kotimaisen musiikin parrasvaloihin hyvin opettavaisena –Siitä voi saada työkaluja elämään. Kaikilla on vaikeita tilanteita. Jos joku tästä saa ajatuksen, että niistä voi selvitä, elokuva on tehnyt tehtävänsä. e päVa r m u u s Ja oppiminen kuuluvat elämään oli sitten yliopiston luentosalien penkilla tai työelämän syrjässä kiinni. Myös 63-vuotiaana Kokkola huomaa olevansa täysin uuden äärellä. Se yllättää hänet itsensäkin. Artistia hämmästyttää myös, että intohimo ja innostus eivät ole vuosien saatossa kadonneet mihinkään. –Yleensä mun ikäiset puhuvat eläkepäivistä, mutta mä olen ihan uuden edessä, Kokkola naurahtaa. –Se kertoo siitä, että ihminen ei koskaan ole valmis, Kokkola jatkaa. a Jat u s t i e t y n l a i s e s ta valmiudesta on ollut suomalaisen populaarimusiikin kestonimelle vieras myös opiskelun ja uravalintojensa kohdalla. Hänen oma polkunsa on kaikkea muuta kuin suoraviivainen. Kokkola kuvailee itseään nuorena hirveäksi oppilaaksi. Opiskelu jäi, elämä vei ja innostus suuntautui muualle. Lopulta hän kuitenkin hakeutui yliopistoon ja pääsi sinne. –Ajattelin, että kyllähän ihmisellä pitää olla kunnon tutkinto taskussa. Mutta sitten tuli taas joku hitti ja opinnot jäivät. Kahdesti kävi näin. Tajusin lopulta, että osaan tämän musiikkihomman sen verran hyvin, että keskityn siihen. m u s i i k k i m u u t t u i harrastuksesta ammatiksi viimeistään vuonna 1993, kun Tuulten viemää -albumi lähti kunnolla lentoon. Silti epävarmuus ei kadonnut. Kokkola on miettinyt alkutaipaleellaan varasuunnitelmakseen puhujan ja luennoitsijan uraa. Hän kouluttautuikin teatteriohjaajailmaisun puolella omien sanojensa mukaan saadakseen virallisen tittelin luennoitsemiseen. –Jälkeenpäin ajateltuna kyllähän luennoitsemiset ja puhumiset onnistuvat hyvin myös ilman hienoja titteleitäkin. n u o r i lta o d ot e ta a n nykyään varhaista varmuutta suunnastaan. Tähän Kokkola suhtautuu kriittisesti. Ennen kaikkea siihen, että erilaisia polkuja on valtavasti. –Valinnanvaraa on ihan liikaa ja se on varmasti nuorille ahdistavaa. Ennen oli viisi vaihtoehtoa, nyt on sata. Ei ihme, että moni kokee turvattomuutta. k o k ko l a h a as ta a myös näkemyksen jokaisen omasta unelma-ammatista. Hänestä monet yksittäiset alat keräävät valtavasti hakijoita, kun taas moni tavallinen työ jää helposti varjoon. –Mä arvostan kaikkia ammatteja. Ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin. Vahva työmoraali on asia, jolla pärjää pitkälle, Kokkola painottaa. a r t i s t i n V i e s t i opiskelijoille on lopulta yksinkertainen. Epävarmuus ei tarkoita, että olet väärässä paikassa. Ja ehkä juuri siksi 63-vuotias taiteilija on vakuuttava esimerkki siitä, että varmuus ei ole päämäärä. Se on matkan sivutuote. 26 Turun ylioppilaslehti haastatteli Kokkolaa helmikuussa Tennispalatsilla. Kuva: Toimitus. "Mä arvostan kaikkia ammatteja. Ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin. Vahva työmoraali on asia, jolla pärjää pitkälle." –Kaija Kokkola
Turun ylioppilaslehti hakee mainosmyyjiä freelancer-sopimuksella Turun ylioppilaslehti hakee motivoituneita freelancer-myyjiä vahvistamaan tiimiään. Tarjolla on joustava myyntitehtävä, jota voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta toistaiseksi voimassa olevalla toimeksiantosopimuksella. Tavoitteenamme on tukea opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja tarjota mahdollisuuksia kartuttaa arvokasta työkokemusta opintojen ohessa. Freelance-malli mahdollistaa työn sovittamisen opiskelujen oheennja lisätulojen hankkimisen omien aikataulujen mukaan. Haemme nyt itsenäisiä mainosmyyjiä myymään Turun ylioppilaslehden paperilehden sekä verkkosivuston mainospaketteja. Valituille henkilöille järjestetään perehdytys. Palkkaus perustuu provisioon, jonka suuruus määräytyy tehdyn myynnin mukaan: aloitustaso on 15 prosenttia, ja ansaintamahdollisuudet kasvavat portaittain ylöspäin. Edellytämme hakijoilta aiempaa kokemusta myyntityöstä tai myyntineuvotteluista, oma-aloitteista ja rohkeaa asennetta asiakaskontaktointiin sekä kykyä organisoida ja johtaa omaa työskentelyä. dellytämme mahdollisuutta laskuttaa y-tunnuksella. Lisätietoja tehtävästä voi tiedustella päätoimittaja Hermanni Sankelolta (tyl-paatoimittaja@utu.fi) tai Turun ylioppilaslehden johtokunnan puheenjohtajalta Emil Jacobssonilta (emil.j.jacobsson@utu.fi). Vapaamuotoiset hakemukset voi jättää osoitteeseen tyl-paatoimittaja@utu.fi. Haku on avoinna 3.3.2026 klo. 23.59 saakka, ja hakemuksia käsitellään jo hakuaikana – hae siis pian!
Essee: Hyvät opiskelupaikat ⟶30 ⟶30 Kolumni: Varat talvipakkasilla ⟶31 ⟶31 Essee: Aavan meren tuolla puolen ⟶32 ⟶32 Luottoresepti: Kanakastike kiireiselle ⟶34 ⟶34 Näkökulma: Kyllä tekevälle töitä löytyy ⟶35 ⟶35 Saint Helena on yksi maailman eristyneimmistä asutuista saarista. Siellä Napoleon Bonaparte vietti viimeiset vuotensa ja sinne myös Turun yliopppilaslehden uteliaisuus kantoi tällä kertaa. Kuva: Valtteri Vuori.
kolumni A loitetaanko hyvistä uutisista? Opiskelijat saavat vielä tukia. Jokaisella kolikolla on kuitenkin kääntöpuoli. Jos valtiolla olisi ylimääräinen kolikko antaa. Turussa opiskelijalounaan hintaa nostettiin. Valtion taloudellisten ongelmien vuoksi hallitus on nähnyt parhaaksi leikata opintotuen kesältä. Se tarkoittaa, että huonossa työllisyystilanteessa kaikille opiskelijoille ei välttämättä kesätyöt riitä. Miten silloin vuokra maksetaan? o n n e k k a i m m at o p i s k e l i Jat Turussa maksavat vuokraa alle 350€/kk, mikäli heidät on siunattu TYS:n halvimmilla opiskelija-asunnoilla. Yksityisillä vuokramarkkinoilla opintotuki ja sen asumislisä: yhteensä 527,38€/kk riittävät harvoin kattamaan vuokraa lukuunottomatta muuta elämistä. Vaihtoehdoksi jäävät opintolaina tai työnteko. i k äVä k y l l ä vuokrien hinnat nousisivat, jos opintotuen määrää nostettaisiin. Asuntomarkkinoilla on kilpailun puute todisteena viime vuoden lasku pääkaupunkiseudun asuntojen vuokrien hinnoissa, kun valtio poisti opiskelijat asumistuen piiristä. Jos kilpailua olisi tarpeeksi, hinnat eivät olisI laskeneet opiskelijoiden tulojen mukana. Vuokrasopimuskin voi pitää sisällään pienen epäreiluuden. Opiskelijan vuokravakuudesta kertyvää korkoa ei makseta vuokravakuuden omistajalle vuokrasopimuksen päättyessä, vaan vakuus kerryttää korkoa vuokranantajalle. o p i n to l a i n a a n t u k e u t u m i n e n on monelle paras vaihtoehto. Täyspäiväinen opiskelu tuottaa yleensä parempaa koulumenestystä. Huonon työmarkkinatilanteen vuoksi hakijoita on enemmän monella alalla kuin mitä on työpaikkoja. Palkat ovat alhaalla, koska työpaikoista on kovaa kilpailua. Opintojen jälkeen osa valmistuu korkeapalkkaisille aloille, kun osalla opintolainan takaisinmaksu tuottaa haasteita. m u u t sa aVat viime kädessä toimeentulotukea. Opiskelijat ovat siliti ainoa ryhmä Suomessa, jonka on viime kädessä pakko hakea lainaa elääkseen ja maksaa vuosien korot. Opiskelijat velkaannutetaan heti aikuiselämänsä alkutaipaleilla. Toimeentulotuen puutetta perusteellaan sillä, että heillä on tulevia työvuosia edessään. Miksi sitten kaikkia suomalaisia keillä on tulevia työvuosia edessä ei ohjata ottamaan valtion tukemaa lainaa sen sijaan, että heille maksetaan suoraan tukia veronmaksajien pussista? o m a n ä k e m y ks e n i on, että opiskelijan pitäisi saada keskittyä opintoihinsa ilman taloudellisia huolia tai velkaa. Onnekkaita ovat tanskalaiset, joiden opintotuki riittää kattamaan maltillisen elämisen. Suomessa tämänkaltaisen kohtuullisen opintotuen saavuttaminen vaatisi valtiolta huolellisempaa budjetointia ja talouden ylläpitoa. Varat talvipakkasilla k ristian k oponen T ila on jotain, joka tulee usein otettua itsestäänselvyytenä. Se on vain väline jollekin. Tai siltä se ainakin arjessa tuntuu. Tilojen läpi kuljetaan. Ne eivät itsessään puhuttele tai vaadi huomiota. Silti kuten harmaan betonikentän kaiku luo maiseman mieliimme ja auringonnousu Aurajoen rannassa asettaa aamullemme suunnan, ovat tilat vaatineet aina suuren osan keskittymisestämme. l u e n to sa l i t p e i l a aVat omaa tilansuunnitteluperinnettään, mutta entä itse opiskelu? Opiskelutila saattaa olla yhtä keskeinen kuin itse kullekin räätälöity opiskelumetodi keskittymiskyvyn ankkuroinnissa. Kokeilun ja erheen kautta itse kukin meistä löytää oman mukavan soppemme ääreen. Paikkaan, jossa on helppo olla haahuilematta ja sukeltaa hetkeksi tietotyön pariin. Yhdelle hiljainen kirjastosali sallii vaaditun rauhan samalla kun toisessa se aiheuttaa rauhattomuutta. a l l e k i r J o i t ta n u t o n taipuvainen kuulumaan jälkimmäiseen joukkoon. Parhaaksi opiskelupaikaksi olenkin todennut oman kotisohvani. Lähes rajaton määrä kahvia ja teetä. Ja ennen kaikkea ei muita ihmisiä. Ties mistä johtuneekaan, mutta kirjoihin syventyminen vaatii sellaista yksityiseen maailmaan uppoutumista, että vieraiden ihmisten läsnäolo ryövää siltä hetkessä rauhallisen ilmapiirin luoden väreilevän muihin asioihin kutsuvan ajattelun tason. s u u r i a sa l e Ja on vältettävä, mutta pienet valkoiset hiljaiset huoneet ovat vielä haastavampia. Ne saavat aikaan vain pakokauhua. Halua nähdä värejä ja elämää. Monelle kuitenkin oma koti on huonoin vaihtoehto. Tietenkin, koska siellä voi tehdä kaikkea muuta kuin opiskella. Hyvän opiskelupaikan kriteeristöön voikin liittyä toiminnallinen rajoite, ärsykkeiden, jopa elämän puute. Paikka, joka ei mahdollista muuta kuin opiskelua. Toki älypuhelinten valtakautena työn välttely on mahdollista missä vain. t u s k a l l i s e n t i e to i s e n a oman kokemukseni marginaalisuudesta pyydän vertaistukea. TYYn hallituksessa vuoden alusta mukana ollut toisen vuoden historian opiskelija Mikael Enberg paljastaa heti suosikkisoppensa. Kyseinen viihtyisä soppi jääköön nyt nimeämättä, sillä kuten sienipaikat konsanaan ei suosikkiopiskelupaikkaakaan kannata kaikille kansoille julistaa, jotta sen hienovaHyvät opiskelupaikat Turussa essee TEKSTI & KUVAT: EMMA AAV raisesti väreilevä opiskelurauhan ilmapiiri ei pääse kärsimään ihmispaljoudesta. s e n V e r r a n voinee kuitenkin paljastaa, että myös tämän opiskelupaikan ihailijoita raskauttaa monelle tuttu ja mielipiteitä jakava ongelma. Kuuluuko opiskelutilassa olla hiljaa vai saako siellä keskustella? Yliopistolla on monissa paikoissa hiljaiseksi merkittyjä tiloja. e n b e r g p o h t i i , että hyvän opiskelupaikan kannattaa olla lähellä lounaspaikkaa. Mutta kuitenkin sen verran sivussa, että ei synny keskittymistä häiritsevää rauhattomuutta. Oman alan kirjastot sopivat myös hyvin, sillä niistä löytää aina nopeasti tarvitsemansa kirjan. "Yliopistolla on hiljaisia tiloja, joissa ei saa käyttää laitteita ja se sopii joillekin. Se on ihan hyvä niille, jotka tarvitsevat hiljaisen tilan keskittymiseen." t u r k u ta r J oa a laajan kattauksen hyviä opiskelupaikkoja, kirjastotiloja ja kahviloita. Cafe Art ja Fazer Cafe:ssa voi joskus nähdä opiskelijan viihtyvän. Pääkirjasto on monille rauhallinen ja viihtyisä tila opiskeluun. Kahvilat ovat kuitenkin rauhallisimmillaan aamupäivistä ja saattavat tulla hälinän valtaamiksi. Kenties myös mentaalinen tila: "Se mitä itse toivoisin olisi yhteisöllisiä tiloja missä saa opiskella, mutta myös puhua. Yliopisto on myös kohtaamispaikka. Myös yliopiston puolesta saatetaan unohtaa, että ihmiset eivät ole tulleet vaan opiskelemaan, vaan myös kohtaamaan ihmisiä. Koronan jälkeisessä maailmassa, josta nyt on jo neljä vuotta on ehkä unohdettu ihmisten kohtaamisen tärkeys." o t e ta a n e s i m e r k k i ta pau s , joka ei ole enää koronan jälkeen astunut yliopistolle kuin ani harvoin. Ehkä tällaisen kahvia kotonaan kittaavankin opiskelijan olisi hyvä joskus hakeutua ihmisten ilmoille. Toki tämäkin aihe jakaa mielipiteitä. Kaikki opiskelijat ovat hyvin eritavoin sosiaalisia. Kuitenkin käsitys siitä, että opiskelu on muutakin kuin tutkintopaperiin tähtäävää puurtamista olisi hyvä pitää mielessä. V o i o l l a , että toisinaan opiskeluista harhapoluille jaarittelemaan päätyneen illan jälkeen aivot heräävät virkeämpinä seuraavina päivinä kykeneväisempinä keskittymään kirjan sivuihin. Opiskelumetodien hienosäätämiseen ei riitä rakas CampusSport. Siihen liittyy jonnin joutavat yölliset tutkimusmatkat ja harharetket, aivojen lepuuttaminen ja erityisesti pienen fuksin maailman avartaminen. Ehkäpä sellaiseen, monipuolisesti virikkeitä saaneeseen ja jokaisen sielunsopen ihmettelyitä tyydyttäneen ihmisen mieleen painuukin uutta informaatiota. k u n k e r r a n harhailua on tullut nostettua nyt niin paljon, tuntuu ihan hyvältä päättää tarina sellaiseen. Enbergiä huolettaa Yliopiston yritys, joka tutkii mahdollisuutta laajentaa maksullisen opiskelun mahdollisuuksia. "Eduskuntavaalit ovat tulossa. Saadaanko opiskelijoiden ääni kuuluviin? Saadaanko keskusteluun sellaisia relevantteja asioita, jotka liittyvät opiskelijoihin? Kiinnostaako ihmisiä toisen asteen maksuttomuus ja mikä saa mediahuomion?" J o s o l e t löytänyt sen kultaakin kalliimman sopivan hälinän sopen, muistahan pitää siitä kiinni, ja nostaa tarvittaessa meteliä, jotta paperit mahdollistava pänttääminen sekä yliopiston sosiaalinen keskus pysyisivät mahdollisina ja elinvoimaisina jatkossakin. Jotta siihen kuuluisi opiskelijoita kaikkialta taustasta ja luonteesta katsomatta. 31 31 kaikkien yhteinen pänttäämiseen keskittyvä päämäärä rauhoittaa monia. a l k u sy ksys tä Ja loppukeväästä säät voivat myös sallia ulkona opiskelun. Läpi kesän opiskeleville voi iskeä houkutus lukea ulkona, jotta kaunis päivä ei menisi ainakaan täysin ohi. Ulkona voi kuitenkin olla vaikea rakentaa hyvää asentoa,. Tuuli nappaa sivuista kiinni eikä läppäriä ole yksinkertaista käyttää Kupittaan puiston nurmikolla. l i s ta a n pa tä h ä n kuitenkin ne paikat, joissa olen itse viihtynyt hyvien kelien salliessa: Aurajoen ranta, Kuuvannokka, Kupittaan puisto ja Uittamoon kalliot. Jos totta puhutaan, jotain muuta varmaan tapahtui enemmän kuin opiskelua. Ehkä kyseessä oli vain tauko, aivoja hoitava tuulahdus kauniissa maisemissa. t aVa n o m a i s e m pa a l ä h e s t y m i s ta pa a kaipaaville kirjastot tarjoavat monia eri vaihtoehtoja. Teutorissa on täysin hiljainen tila. Tämän lisäksi yliopistolla on yksilöllisiä järjestelyjä tarvitseville omat tilajärjestelyt sekä ryhmätyötiloja. Yliopiston sivuilta on saatavissa kirjastojen kartat, joista on helppo etsiä itselleen sopiva tila. Esimerkiksi Arcanumin kirjaston toisessa kerroksessa on eritavoin luokiteltuja tiloja, joista osassa pieni keskustelu ja puhelimen käyttö on sallittua sekä tila, jossa annetaan täysi työskentelyrauha. Calonian ja Feeniksin kirjastoissakin on rauhallisia opiskelupaikkoja, mutta ei täysin hiljaisia tiloja. h u m a n i s t i n a e n b e r g hehkuttaa Arcanumin tiloja aulaa lukuun ottamatta. "Se on tosi iso, kolkko ja kaikuva. Näen, että ihmiset opiskelevat siellä, mutta mietin, että miten ihmeessä. Siellä kulkee ihmisiä koko ajan ja siellä on paljon tilaisuuksia. Ainakaan minä en pystyisi keskittyä." h i l Ja i n e n ta i keskustelun mahdollistava sosiaalinen tila? Ehkä se riippuu opiskelijasta. Mutta jokainen tarvitsee ruokaa. Pelkkä ajatus siitä, että lounasravintola ei ole lähellä saa ajatukset harhailemaan. Kulkemaan pitkin sitä reittiä, joka ruuan läheisyyteen vie. V a i k k a täy d e l l i s e n opiskelupaikan idea voikin olla subjektiivinen, liittyy se myös ajankohtaisiin ja laajempiin aiheisiin. Korona jätti jäljet itse keneenkin omalta osaltaan eikä sen vaikutusta opiskeluun ole huomioitu riittävästi. Opiskelu on paljon muutakin kuin aineiston pänttäämistä.
E räs maailman syrjäisimmistä asutuista saarista on Iso-Britannialle kuuluva St. Helenan saari keskellä eteläistä Atlantin valtamerta. Vietin lähes kuukauden yksin tällä saarella tutustuen sen asukkaisiin, luontoon ja elämään. k u i t e n k a a n sa n a yksin ei kuvaa vietettyä aikaa juuri lainkaan. Saarelaiset eli saints, kuten he itseään kutsuvat ovat kenties ystävällisimpiä ja vieraanvaraisimpia, joita olen tavannut. Tämä noin 4000 asukkaan saari sai lentokentän vasta 2016 ja siellä vastuullisesti pyydetty tonnikala maksaa vähemmän kuin jauheliha Suomessa. s a a r e l l a o n kiehtova historia, joka alkaa 14 miljoonan vuoden takaa, kun vulkaaninen saari nousi tulivuorten purkautuessa merestä. Miljoonia vuosia se säilyi koskemattomana keitaana keskellä merta, kunnes tutkimusmatkailijat purjelaivoineen löysivät saaren 1500-luvun alussa. Siitä tuli tärkeä osa kauppalaivojen reittiä, merimahtien kiistakapula, Napoleon Bonaparten vankilasaari ja lopulta osa modernia maailmaa. s a a r e n y h t e y d e t muuhun maailmaan ovat hyvin rajoittuneet. Vuodesta 2017 sinne on päässyt lentäen lähes viikoittain, mutta ennen sitä kuninkaallinen postilaiva RMS St Helena pysähtyi siellä noin kuukauden välein. Laivan tultua käyttöikänsä päähän saarelaiset äänestivät niukalla enemmistöllä haluavansa lentokentän uuden laivan sijaan. Lentokenttä on vilkastuttanut saaren elämää, mutta ei ole tuonut saarelle turistiryntäystä tai muuttanut fundamentteja saarelaisten elämässä. s a aV u i n sa a r e l l e joulukuun alussa pienen miehistön kanssa veneellä. Päästessämme maihin sain maistiaisen saarelaisten suosimasta tavasta juhlia: katuparaateista ja kulkueista. Paikallisen alakoulun oppilaat esittivät jouluaiheisen tanssiesityksen, jota varten paikallinen poliisi oli huolellisesti sulkenut pääkaupungin molemmat kadut ja vartioi idyllin säilymistä. s at t u m a n k au t ta pääkaupungin eli Jamestownin toisen pubin pitäjä oli aikaisemmin saamamme ystävän ystävä, joka osasi odottaa meitä. Sally on pitänyt Standard-pubia saarella pitkään. Ensin miehensä kanssa ja leskeksi jäätyään omin voimin. Sally, jonka tunnistimme pienen seuruAavan meren tuolla puolen essee TEKSTI & KUVAT: VALTTERI VUORI eemme saamistaan kuvista, riensi halaamaan ja tarjomaaa meille olutta. Uusi ystävä oli jälleen löytynyt. s a a r e l l a V i e t e t t yJ e n viikkojen aikana karnevaaleja tai katuparaateja oli useita. Näistä näyttävin oli jouluaaton paraati, jonka hulinassa näytti, että saaren asukkaista yli puolet oli saapunut paikalle. Autoista rakennetut paraatin teema-ajoneuvot ja ihmismassat valuivat alas vuorilta tulevaa tietä. Musiikkia, laulua ja tanssia oli kaikkialla. Joulun hittibiisi tuntui olevan Lou Monten Dominick the Donkey vuodelta 1960. Sitä monen lava-auton kyydissä kulkevat enemmän ja vähemmän kotikutoiset kova-ääniset pauhasivatt. s a a r e l a i s t e n e l ä m ä ei kuitenkaan ole pelkkää tanssia ja saari-idylliä. Minulle selvisi, että saaren toinen alakoulu on sulku-uhan alla ja paikalliset kipuilevat Suomestakin tunnistetun ongelman kanssa. Täälläkin väestöpyramidi on kääntynyt päälaelleen. Katukuvassa näkyi lapsia, mutta 20-30 -vuotiaita osui silmään vähemmän. Kuulinkin paikallisilta, että moni nuori aikuinen lähtee opiskelemaan tai töihin Iso-Britanniaan tai Etelä-Afrikkaan. Harva palaa opintojen jälkeen saarelle, jossa työpaikkoja on niukasti. Moni haaveilee palaavansa vanhoina päivinään, mutta tämä ei huoltosuhteen näkökulmasta auta asiaa. s t h e l e n a n ollessa osa Britanniaa se saa tukea emämaalta, mutta pyrkii jatkuvasti omavaraisuuteen. Esimerkiksi lentokenttä rahoitettiin emämaan varoin ja tällä hetkellä saaren budjetista noin puolet tulee avustuksena. Epäonnekseni saaren vähät vuokra-autot olivat kaikki varattuna. Jouluksi sukulaisiaan katsomaan tulleet entiset saintsit olitilaa endeemisiltä lajeilta, mutta nykyisen suojelun ja uudelleenistuttamisen ansiosta moni säilynyt laji on palauttamassa jalansijaan ekosysteemissä. Sympaattisimpina nostoina näin harvinaisen Saintehelenantyllin-linnun sekä babies’ toes-kasvin joka urhoollisesti puskee vulkaanisesta hiekasta vaellusreitin varrella. o n sa n o m at ta k i n selvää, että tällaisella saarella on myös upeita vaelluskohteita ja oikeita näköalapaikkoja. Parempia kuin ne monissa työpaikkailmoituksissa luvatut. Tarkalleen saarella on 21 postilaatikkoreittiä, joiden päässä olevasta postilaatikosta voi halutessaan ottaa leiman ja kirjottaa nimensä vieraskirjaan. e n tä pä m i t e n saintsit viettävät joulua? Koska pienessä kylässä kaikki ovat sukua keskenään tai vähintään tuntevat toisensa, sain pubia pitävältä Sallylta kutsun hänen veljensä ravintolassa tapahtuvaan perheen joulunviettoon. Saavuin joulupäivän aamuna Standard-pubiin, jossa muutama paikallinen kylänmies on tullut tervehtimään baarin pitäjää. Sally antoi monille pienen ruokapaketin ja likööripullon joululahjaksi. s a l ly ko r o s t i miten saarella toisista pidetään huolta, mutta samalla toi esiin huolensa muutamista elämän syrjässä heikommin kiinni olevista pulloveikoista. Topakka täti muistutti pullon saajia syömään ensin ruuan ja sitten vasta siirtymään vettä vahvempaan. Miehet lupaavat näin tehdä. Muutaman tunnin päästä he olivatkin jo kylläisiä sekä hilpeissä tunnelmissa. s i i r ry i m m e m yö h ä i s e l l e lounaalle, tai aikaiselle illalliselle perheen sukuravintolaan, jonne huomasin kutsutuksí myös ranskalaisen purjeveneen perhemiehistön. He olivat toinen joulun yli viipyvä venekunta. Joulupöytä muistutti yllättäen melko paljon suomalaista jouluruokaa. Laatikot tosin puuttuivat. Pöydässä oli kinkkua, kalkkunaa, salaatteja, kalaa ja vaikka mitä. s e l k e ä y h t e n e Vä i sy ys suomalaiseen jouluun ainakin omalta osaltani oli se, että ruuan jälkeen olin halkeamaisillaan. Ja sitten tarjoiltiin vielä usean lajin jälkiruoka. Ilta jatkui perinteiseen tapaan katujuhlilla, joista ei iloa ja naurua puuttunut. J u t u t i n J o u lu n tuoksinassa myös Sallyn tytärtä Hannahia, joka on harvoja nuoria aikuisia joita tapaan saarella. Hänkin oli tosin käymässä saarella joulun ajan ennen palaamistaan Britteihin opintojaan jatkamaan. 32 32 Kaunis rietas onnellinen (2026) elokuva seuraa Kaija Kokkolan nousua kotimaisen musiikkimaailman kärkikahinoihin piirtäen kaaren suomalaisen musiikkiteollisuuden kehityksestä vinyyleistä stadionluokan keikkoihin. Elokuva ei tyydy pelkkään menestystarinaan, vaan tuo esiin myös uran varrelle osuneet ihmissuhdehaasteet ja henkilökohtaiset valinnat. Pääosassa nähtävän Airolan tulkinta Kokkolasta elekielineen on tarkka ja uskottava. 2020-luvun elokuvana teos välttää sudenkuopan, johon moni vastaava teos sortuu. Se ei lukkiudu yksioikoisesti sukupuolinäkökulmaan, vaan keskittyy kertomaan tarinan menestykseen nousseesta artistista. Lopputuloksena on kypsä elokuva, joka puhuttelee niin musiikin ystäviä kuin laajempaa yleisöä. TOIMITUS "Elokuva muistuttaa katsojaansa, että elämä on pitkä mahdollisuus oppia uusia asioita. Vaikeudet luovat lisäkerrostuksia, mutta niiden kanssa voi aina päästä eteenpäin. " -OONA AIROLA (ELOKUVAN KAIJA KOO) Marko Kantamaan kirja Myrskyn suunnistaja (2025) kertoo viimeiset vuotensa Kaarinan kaupungin liikuntapaikkahoitajana työskennelleen suunnistuksen maailmanmestarin Pasi Ikosen elämän käänteistä. Kirja on kirjoitettu ikään kuin Ikoselle itselleen, mikä on elämänkertaan mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen lähestymistapa. Teos tarjoaa kestävyysurheilun ystäville sukelluksen suunnistuksen saloihin sekä tarinan pienestä Lampinsaaren kylästä aina sekuntitaisteluihin maailman huipulla. Myös muille lukijoille julkaisu luo inhimillisen lähikuvan miehestä, joka löysi itsensä vaikeuksien kautta. Myrskyn suunnistaja ei ole helppo romaani, mutta se on palkitseva niille, jotka ovat valmiita lukemaan hitaasti. TOIMITUS tutustu näihin Valokeilan alla Tie huipulle vat vuokranneet ne kaikki tammikuuhun saakka. Toisaalta he tarvitsevat niitä minua enemmän ja ongelmani päästä kiertelemään ratkesi kuin itsestään tavattuani Jamesin ja Alanin. b r i t t i l ä i n e n J a m e s ja Etelä-Afrikasta tullut Alan ovat Brittihallinnon palkkalistoilla olevia projektipäälliköitä. He rakentavat saarelle uutta vankilaa. Tokihan saarella on myös vankila oltava. Vanha tyrmä on 1800-luvulta eikä täytä enää nykypäivän vaatimuksia. Vankilaan ei päästetä toimittajaa saati turistia, mutta kuulin vankilassa olevan noin viisi vankia, lähinnä pikkurikkomuksista. Uuden vankilan rakennuspaikkaa pääsin sen sijaan katsomaan. Toki se oli vasta tyhjä pala maata. Rakennustyöt alkavat vuoden 2026 kuluessa. p ä ä k au p u n g i n J o k a on oikeastaan reilu 600-asukkaan kylä kaavoitus oli kuin lautapelistä. Rannasta kaupunkiin astuessa vasemmalla kirjasto ja sen vieressä oikeustalo. Tien ylittämällä vastaan tulevat kirkko ja vankila. Matkaa oikeustalolta vankilaan on noin 20 metriä. Saarella tosiaan kuljetaan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. Kahdella kadulta on myös rautakauppa, pari ruokakauppaa, sekä baari, posti ja pankki. Kaikki ovat parin sadan metrin säteellä. k i e r t e l i m m e sa a r ta useana päivänä Jamesin ja Alanin kanssa heidän autoillaan. Puoli vuotta saarella asuneina he tunsivat pienen tieverkon kohtalaisesti ja yhdessä löysimme uusiakin reittejä. Vierailimme tietysti kahdella saaren tunnetuimmalla kohteella: Napoleonin huvilalla, jossa hän eli vankina ollessaan sekä katsomassa maailman vanhinta maalla elävää eläintä, 193-vuotiasta kilpikonna Jonathania. Napoleon karkoitettiin saarelle hänen karattuaan ensin Elban saarelta, jonne hänet ensin vangittiin. St. Helenalla Napoleonkin saatiin pysymään ja saarella hän myös lopulta kuoli ja haudattiin. Ruumis tosin on siirretty myöhemmin Ranskaan. e r i s täy t y n e e n s i Ja i n t i n sa vuoksi saarelle on kehittynyt paljon endeemistä faunaa ja flooraa, jotka tosin ovat kärsineet ihmisen tuomien vieraslajien vuoksi. Eräs pahimmista saariekosysteemien vihollisista on, ehkä hieman yllättäen vuohi. Purjelaivat sirottelivat vuohia moniin pysähtymispaikkoihinsa tuoreen maidon ja lihan toivossa seuraavaa pysähdystä ajatellen. Myös tuontilajit, kuten hampunsukuinen hyötykasvi ja banaanipuut ovat vallanneet Hannah kertoi viihtyvänsä opinnoissaan, mutta monista poiketen uskoi palaavansa auttamaan äitiään perheyrityksen pyörittämisessä. Pubin lisäksi perhe omistaa saaren ainoan tislaamon, joka ei tällä hetkellä tuota paikallista rommia, koska Sallyn miehen kuoltua Sally on parin työntekijänsä kanssa jäänyt yksin vastuuseen perheyrityksestä. Sain kuitenkin ostaa pubin salaisesta varastosta pullon tuota kuuluisaa rommia. Se sai kunniapaikan erikoisten matkamuistopullojeni kokoelmassa ja pitää todella nauttia erityisellä hartaudella. V ä l i pä i V i n ä sa a r e l l a oli suuri vuotuinen kalastuskilpailu. Kilpailu tuo rantabulevardin täyteen ihmisiä ja elämää, suuret grillijuhlat. Kalastus on saarella paitsi suosittu harrastus myös elintärkeä keino saada tuoretta ruokaa. Pienimuotoinen karjatalous ja tuontiruoka täydentyivät tonnikalalla ja piikkimakrillilla, joiden hintataso on laatuun nähden aivan huikea. k a l as t u s sa a r e l l a on myös hyvin kestävällä pohjalla. Kaupallinen kalastus 200 merimailin säteellä on sallittu vain parille paikalliselle pikkuveneelle. Käsin kalastettu tonnikala on elinvoimaista keltaevätonnikalaa ja kalastajien saapuessa pitkäpartainen kalastuksenvalvoja lompsii isoissa saappaissaan mittaamaan, että veneeseen ei ole päässyt liian pieniä yksilöitä tai kiintiöitä ylitetty. Niin myös kalastuskilpailussa, jossa jopa alle 10-vuotiaan oloinen kalamies raahasi lähes itsensä kokoista kalaa innokkaasti veneeltä punnituspaikalle. Illalla voittajat palkittiin ja tietysti juhlittiin pitkälle yöhön. h i e m a n e n n e n vuoden vaihtumista uusi miehistö saapui. Nostimme ankkurin haikein mielin jatkaen matkaa kääntäen veneen kohti pohjoista ja katsellen ensin Jamestownin ja sitten saaren siluetin häviämistä taivaanrantaan. Kaiken kaikkiaan St. Helena on mitä hienoin paikka vierailla. Uskomaton luonto ja ystävälliset ihmiset tekevät siitä unhotumattoman kokemuksen ja syrjäinen sijainti pitää huolen siitä, että massaturismi ei pilaa saaren tunnelmaa. Elämisen standardit ja esimerkiksi hygieniataso ovat lähes eurooppalaisella tasolla, kuten myös hintataso. m i k ä l i h e r ä ä kiinnostus vierailla tällä erikoisella saarella, kannattaa myös kysyä Standard-pubista löytyykö ”blue cans”. On mahdollista, että Sallylle lahjoitetusta Long Drink -erästä on vielä jäljellä tölkki tai pari.