• KANSSAKULKIJA Sisarukset Heidi ja Eeva harjoittelevat eroon liiasta vaativuudesta MIELI JA TIETO Kehollisin keinoin kohti tasapainoa TYÖHYVINVOINTI Tunteet saavat tulla työpaikalle L E H T I M I E L E N H Y V I N V O I N N I S T A Opettele kohtelemaan itseäsi kuin rakasta ystävääsi JENNY LEHTINEN 4 / 2 1 9 MIKSI NIIN MONI UUPUU TÖISSÄ? Luulin, että ADHD auttaa jaksamaan loputtomiin
  • Ratkaisuja työelämän ongelmiin asiantuntijoilta, työelämän kehittäjiltä ja työpaikoilta. TTT-lehteä lukevat työhyvinvoinnin, työterveyden ja työturvallisuuden ammattilaiset. Moni työnantaja tilaa lehden työntekijöilleen työpaikalla luettavaksi. TTT-lehti Työhyvinvoinnista kiinnostunut, tilaa Mielenkiintoisia kehitysideoita ja ajattelemisen aihetta joka lehdessä. Muiden työyhteisöjen parhaita käytäntöjä.” Lukijatutkimus / JHelske Research Tutustu TTT-lehden uutiskirjeeseen maksutta! www.tttlehti.fi ? Tilaa uutiskirje Työ Terveys Turvallisuus on työhyvinvoinnin erikoislehti TILAA LEHTI ? p. 03 4246 5370 ? tilaukset@tttlehti.fi ? www.tttlehti.fi ? Tilaa lehti Käytä tunnusta ”Tunnemieli” tai kirjoita se nettisivun tilaus lomakkeen lisätietoja-kenttään, niin saat lehden hintaan 75 € ensimmäisen vuoden ajan. Seuraava lehti ilmestyy 3.10. Tilaamalla lehden saat myös digitunnukset lehden arkistoon. 75 € TILAA TUTUSTUMIS­ HINTAAN 31.8. ASTI KESTOTILAUKSENA KUUSI NUMEROA VUODESSA (norm. 85 €)
  • M inne vain menenkin, ihmiset ympärilläni puhuvat jaksa­ misesta: Miten jaksaa, kun haluaa tehdä työnsä mahdolli­ simman hyvin? Tai kun omat vanhemmat ja lapset vaa­ tivat hoivaa eikä itselle meinaa jäädä aikaa? Entä miten sitä taas jaksaa kesäloman jälkeen, kun arki alkaa? Asiantuntijoiden mukaan puhe jaksamisesta on lisääntynyt ainakin siksi, että siitä uskalletaan puhua. Erityisesti työuupumus on aihe, josta moni ei olisi vielä kymmenen vuotta sitten rohjennut julkisesti kertoa. Mitä enemmän puhutaan, sitä vähemmän aihee­ seen liittyy stigmaa ja häpeää. Silti työuupumuksesta avoimesti puhuminen on monelle vaikeaa. Vaikka suhtautuisi ystävänsä uupumiseen kuinka myötätuntoisesti, omaa uupumusta voi olla vaikea myöntää. Siihen liit­ tyy edelleen itsensä syyllistämistä sekä riittämättö­ myyden ja häpeän tunteita. Tässä lehdessä Jenny Lehtinen kertoo, miten hänen työuupumuksensa oireili ja miten käynnissä oleva toipuminen alkoi. Hän sanoo opettelevansa sitä, ettei kaikessa tarvitse tähdätä sataprosenttiseen suoritukseen. Kaikki muutkin katsovat välillä työ­ ajalla kissavideoita. Olisiko siis aika lopettaa kaikkensa antamisella kehuskelu ja siirtyä riittävän hyvään? Siinä vasta onkin leveilyn paikka, että osaa ottaa omaa aikaa ja tehdä jotain omien arvojensa mukaista: kävellä elokuiselle ilta­ uinnille, soittaa rauhassa ystävälle tai pysähtyä kotimatkalla jätskil­ le. Ehkä lomatunnelmasta jää tänä vuonna jotain pysyvää myös arkeen eikä seuraavan loman koittaessa olekaan aivan poikki? Seuraavilta sivuilta löydät lisää ajatuksia siitä, kuinka tie kohti riittävän hyvää voi alkaa. Antoisia lukuhetkiä ja rentouttavaa loppu­ kesää! Meri Nykänen, päätoimittaja Toimittajalta ”Olen tavannut Jenny Lehtisen muutaman kerran aiemmin ja tiesin, että hänen kanssaan on helppoa ja mukavaa jutella aiheesta kuin aiheesta. Silti jälleen kerran ilahduin ja äimistyin siitä, kuinka rohkeasti ja avoimesti hän kertoi henkilökohtaisista kriiseistään ja työhaasteistaan – ja vieläpä työpaikkansa lounaskahvilassa, jossa viereisissä pöydissä istui tuttuja kollegoita. Ihailen Jennyn avointa asennetta ja persoonaa. Kun yhä useampi uskaltaa puhua ääneen mielenterveyden ongelmistaan, niihin liittyvät epäluulot vähenevät ja yhä useampi saa rohkeutta hakea itselleen apua ajoissa. Elämä koettelee meitä kaikkia joskus.” Mirja Aarnio Mitä enemmän puhutaan, sitä vähemmän myös työuupumukseen liittyy stigmaa ja häpeää. Päätoimittaja Meri Nykänen p. 0400 820 174 toimitus@tunnejamieli.fi Ulkoasu ja taitto Atte Kalke, Vitale Ay taitto@tunnejamieli.fi Mainosmyynti Markku Karjalainen p. 045 173 5102 markku.karjalainen@tunnejamieli.fi Mainosaineistot mainokset@tunnejamieli.fi Julkaisija ja kustantaja Suomen ammattimedia SUOMA Oy Toimitusjohtaja Leena Joutsen p. 040 577 8850 leena.joutsen@kemia-lehti.fi Omistaja ja yhteistyökumppani Mielenterveyden keskusliitto p. 09 565 7730 www.mtkl.fi Painopaikka Forssa Print Painosmäärä 8000 ISSN 2343-175X (painettu) ISSN 2343-1768 (verkkojulkaisu) Aikakauslehtien liiton jäsen tunnejamieli.fi @tunnejamieli Pääkirjoitus K uv a: Su sa nn a K ek ko ne n / N O O N K uv a: M ik a Po lla ri PS Haluatko olla mukana tekemässä lehteä? Kerro meille juttutoiveesi ja anna palautetta sähkö­ postitse osoitteeseen toimitus@tunnejamieli.fi Riittävän hyvä tyyppi T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9 3
  • Minulle on sanottu, että toipuminen vie aikaa. Olen yrittänyt hyväksyä sen siitä huolimatta, että olen tällainen innostujaluonne ja haluaisin heti hoitaa kaiken kuntoon. Toimittaja Jenny Lehtinen, sivut 10–15 S I S Ä L L Y S 4 / 2 1 9
  • 20 Heidi Järvinen & Eeva Harju Eroon liiasta vaativuudesta Vaikea perhetausta teki Heidi Järvisestä ja Eeva Harjusta sinnikkäitä ja vaativia suorittajia. Aikuisuudessa sisarukset ovat harjoitelleet armollisempaa elämänasennetta itseä ja muita kohtaan. 30 Joel Herman ”Olen ympäröinyt itseni hyvillä ihmisillä” Espoolainen Joel Herman ei olisi stand up -koomikko ilman Aspergerin oireyhtymää. Hän on kohdannut myös ihmisten pahimmat ennakkoluulot, mutta ei haluaisi silti muuttaa itsessään mitään. Kanssakulkijat 6 Mitä uutta? 8 Tiimiäly syntyy yhdessä 16 Mä joka päivä töitä teen Mikä avuksi paljon puhuttuun työuupumukseen? Asiantuntijoiden mukaan hyvä sosiaalinen ilmapiiri ja hallinnan tunne lisäävät työhyvinvointia. 26 Tunteet mukaan töihin Tunteiden johtamista voi opetella siinä missä muitakin taitoja. Tulevaisuuden työelämässä inhimillisten taitojen merkitys korostuu entisestään. 29 Kolumni: Ani Kellomäki Millainen mitta määrittää paikkasi maailmassa? 36 Eih, taas mä mokasin! Itsemyötätunnon avulla opit suhtautumaan itseesi yhtä kannustavasti kuin hyvään ystävään. 38 Mieli & tieto Kehon kautta kohti tasapainoa Psykofyysisessä fysioterapiassa ihminen kohdataan kokonaisuutena. 42 Tutkittua tietoa terveydestä 52 Lohturuoka Nuotion nuolema lohi 54 Intohimoni Suoraa puhetta Inari Nikkanen tekee podcastia, jossa puhutaan suoraan syömishäiriöistä, kuolemasta ja mielenterveydestä. 66 Minun arkeni: Anu Ipatti Vaikean masennuksen jälkeen nautin arjen tasapainosta Pu uh aa aivoi lle 47 VÄRITYSKUVA 48 KRYPTO 49 SANATEHTÄVÄ 49 SUDOKUT 50 RISTIKKO TYÖHYVINVOINTI HYVÄN MIELEN VINKKI HYVÄN MIELEN VINKKI Kannen kuva: Saara Autere 10 Jenny Lehtinen Työuupumus pysäytti innostujan Toimittaja Jenny Lehtinen yllättyi tajutessaan, kuinka kauan hän oli paiskinut töitä lopen uupuneena. Lopulta hänen oli pakko pysähtyä ja hyväksyä, että toipuminen kestää pitkään. RIITTÄVÄ SELLAISENA KUIN OLEN 20
  • Vihapuhe viiltää syvältä V ihamielisten viestien kaava on selkeä ja toistu­ va, ja usein asialla ovat samat hyökkääjät. Poh­ jimmiltaan viesti on yksinkertainen: olen paha tai hullu tai molempia.” Näin kertoo eräs tutkija kohtaamastaan vihapuheesta. Hänen ja muiden häiritsevän palautteen kohteeksi joutuneiden kokemuksia on koottu häiritseväpalaute.fi­ sivustolle, joka tarjoaa apua työhön liittyvän viha puheen käsittelyyn. Sivuston ovat tuottaneet Osuuskunta Media­ kollektiivi ja TJS Opintokeskus. Tutkijoiden lisäksi hyökkäävien viestien kohteeksi joutuvat tyypillisesti toimittajat, opettajat ja muut nä­ kyvää asiantuntijatyötä tekevät. Viestit voivat tulla vas­ taan sosiaalisessa mediassa tai kilahtaa suoraan sähkö­ postiin. – Vihapuhe kuormittaa työtä ja pilaa päivän. Se tulee usein yllättäen ja iskee suojausten läpi. Siksi se voi viil­ tää syvältä, sanoo sivuston tekemiseen osallistunut vies­ tinnän tutkija Annamari Huovinen Mediakollektiivista. Hänestä vihapuheen ei saa antaa normalisoitua osak­ si työelämää, vaikka jotkut saattavat ajatella, että sitä pi­ tää vain sietää tietyissä ammateissa. Kyse on työhyvin­ vointiin vaikuttavasta ilmiöstä, joka ei ole yksityisasia vaan koko työyhteisön haaste. – Asiantuntijat tekevät työtään itsenäisesti ja ovat tottuneet vastaamaan työnsä sisällöstä yksin. Moni saattaa siksi ajatella, että on oma häpeä, jos ei pärjää vihapostin kanssa. Sivustolta myös vihapostin lähettäjä saa ohjeita vi­ han tunteen hillitsemiseksi. K O O N N U T M E R I N Y K Ä N E N Mitä uutta? K U VA : SH U T TE R ST O C K Ensi avuksi vihapuheeseen Hengitä syvään ja rauhoitu. Älä vastaa viestiin tunnekuohun vallassa ja ennen tilanteen arviointia. Dokumentoi viesti. Arvioi esimiehesi tai kollegasi kanssa tilanteen vakavuus ja toimi sen mukaan. Ilmoita asiaton viesti ylläpitäjälle. Estä käyttäjä, jos et halua enää vastaanottaa hänen viestejään. TEKSTI HELINÄ KUJALA 6 T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9
  • aikuisista kokee itsensä yksinäiseksi jatkuvasti tai melko usein, selviää FinSote 2018 -tutkimuksesta. Sillä, missä päin maata ihminen asuu, ei ole suurta merkitystä yksinäisyyden kokemiseen. Koulutus puolestaan on tutkimuksen mukaan vahvasti yhteydessä siihen, miten aktiivisesti ihmiset osallistuvat järjestöjen, yhteisöjen ja harrastusryhmien toimintaan. Matalasti koulutetuista toimintaan osallistuu noin 22 prosenttia, korkeasti koulutetuista noin 34 prosenttia. Tutkimuksesta selvisi myös, että ikääntyneistä alle puolet käyttää internetiä sähköiseen asiointiin: yli 75-vuotiaista naisista 38 prosenttia ja miehistä 48 prosenttia. Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen netin kautta ei siis ole kaikkien ulottuvilla. Lisää yhteisöllisyyttä opiskelijoille M oni nuori aloittaa tänäkin syksynä opintonsa uudella paikkakunnalla, josta ei ehkä tunne ketään. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden koke­ minen on opiskelijoilla yleistä, ja siksi heidän yhteisöllisyyttään on tarvetta lisätä. Yhdessä yhteisöksi ­hankkeen päätoteuttaja on Nyyti ry ja toiminta suun­ nataan kaikille korkeakouluopiskelijoille, opiskelijatuutoreille sekä opiskelu­ yhteisöille, joilla tarkoitetaan opiskelijajärjestöissä, oppilaitoksissa, opiskelu­ terveydenhoidossa sekä muissa opiskelijoiden tukipalveluissa toimivia henkilöitä. Keinoja yksinäisyyden välttämiseksi ovat ryhmäyttämiseen panostaminen läpi opintojen ja ryhmäyttämisen kehittäminen eri opintovaiheisiin sopivak­ si. Tärkeää on myös henkilökunnan hyvinvointi omassa yhteisössään, työn­ antajalta saadut resurssit ja yhteisön ulkopuolelle jääneiden löytäminen. On myös pieniä tekoja, joilla jokainen meistä voi lisätä yhteisöllisyyttä arjes­ sa: hymy, tervehtiminen tai istuminen ruokalassa vieraan yksinäisen ihmisen viereen. K U VA : SH U T TE R ST O C K 8 % TULE MUKAAN RYHMÄCHATTIIN! Haluaisitko keskustella mielenterveyteen liittyvistä asioista, mutta ympärilläsi ei ole sopivaa porukkaa siihen? Tai ehkä et halua keskustella tuttujen kanssa ja omalla nimelläsi? Mielenterveyden keskusliitto avasi kesäkuussa uudenlaisen vertaiskeskustelun mahdollisuuden: Mitä mielen päällä? -ryhmächatin. Ensimmäisessä chatissa keskusteltiin kesän aiheuttamasta ahdistuksesta ja toisessa yksinäisyydestä. Jokaisella kerralla on omat teemansa, ja mukaan mahtuu 15 ensin klikkaavaa keskustelijaa. Teemat ja chatin aikataulut löydät osoitteesta www.mtkl.fi. UUPUNEIDEN TYÖNTEKIJÖIDEN TUKEA PARANNETTAVA Työuupuneiden työntekijöiden tuessa on vielä parannettavaa, kertoo terveystieteiden maisteri Riitta Kärkkäisen tuore väitöstutkimus. Työuupumuksen monitahoisuus ja tarve huomioida sekä yksilöön, työuupumukseen että työhön liittyvät tekijät tekevät tukemisesta haastavaa sekä työterveyshuollossa että työpaikoilla. Työhön paluun tuen käytännöt työterveyshuolloissa vaihtelevat ja tuki on epätasalaatuista. Lähiesimiehet koetaan tärkeiksi toimijoiksi työuupuneiden työntekijöiden tuessa, mutta he tarvitsevat myös itse tukea ja ohjausta, jotta kykenevät parhaalla mahdollisella tavalla tukemaan alaisiaan. Väitöstutkimus tuotti alustavan biopsykososiaalisen mallin työuupuneiden työntekijöiden tukeen. Mallia voidaan hyödyntää työterveyshuolloissa ja työpaikoilla, kun uupuneille työntekijöille kehitetään entistä toimivampia tukikäytäntöjä. T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9 7
  • K yllästyttääkö jo puhe tekoälystä ja digi­ talisaatiosta? Mihin on kadonnut puhe ihmisistä ja inhimillisyydestä? Kirjassa Tiimiäly kirjoittajat Ida Hakola, Ilona Hiila ja Maaretta Tukiainen pohtivat tu­ levaisuuden työelämää, joka vaatii uusia taito­ ja – ja huomion kiinnittämistä ihmiseen. Ei siis kannata jäädä murehtimaan sitä, että pian kaik­ ki työ katoaa ja koneet hoitavat hommat. Sen sijaan kannattaa pohtia, millaisia uusia mahdol­ lisuuksia ja yhdessä onnistumisia muutos tar­ joaa. Ihminen ja erityisesti ihmisryhmät ovat sitä tärkeämpiä, mitä enemmän maailma digitali­ soituu. Tiimiäly on kirjoittajien mukaan sitä, että ryhmä ihmisiä toimii yhdessä niin, että jokaisen koko potentiaali tukee yhteisen tavoit­ teen saavuttamista. Tiimiäly on siis tiimin jä­ senten älykästä toimintaa yhdessä. Parhaimmil­ laan tiimi on enemmän kuin osiensa summa. Tulevaisuuden työelämä tarvitsee ihmistä Viisi tärkeintä tiimiälytaitoa, joita kuka tahansa voi harjoitella: Mitä enemmän asiat digitalisoituvat ja automatisoituvat, sitä tärkeämmäksi nousee ihminen: ne ihmiset, jotka kehittävät teknologiaa ja ne, jotka hyödyntävät sitä uusilla tavoilla omassa työssään. OTE KIRJASTA T U N NE & MIE LI K I R J A T Hyvän mielen vinkki K U VA : SH U T TE R ST O C K Ilona Hiila, Maaretta Tukiainen, Ida Hakola: Tiimiäly (Tuuma 2019) Jotta tähän päästään, täytyy olla tiettyjä tai­ toja, joita jokainen voi opetella. Kirjassa kerro­ taan, kuinka näitä tiimiälytaitoja voi harjoitel­ la. Mukana on myös pohdintaa ja tehtäviä sekä työntekijälle, tiiminvetäjälle että johtajalle. Kirjan kiinnostavin osio onkin se, jossa käy­ dään läpi tiimiälytaitoja. Taitojen opettelu aloi­ tetaan itsetuntemuksen pohtimisella ja harjoit­ telulla. Itsetuntemus on kirjoittajien mielestä tär­ kein tiimiälyn taito siksi, että hyvin itsensä tun­ teva ihminen päätyy todennäköisimmin sellaisiin työtehtäviin, joissa hän on parhaimmillaan. Toki ajatus toimii myös toisinpäin: jos organisaatio tuntee itsensä hyvin, se tietää, millainen ihmi­ nen mihinkin työhön sopii parhaiten. Kirja käsittelee itsetuntemusta ja muita tai­ toja nimenomaan työelämän ja tiimiälyn näkö­ kulmasta. Sitä voi siis suositella lukijoille, jotka haluavat syvällisesti pohtia omaa rooliaan työ­ elämässä ja tiimin jäsenenä. 1 ITSETUNTEMUS 2 YHTEINEN SUUNTA 3 SALLIVA ILMAPIIRI 4 LUPA JA VASTUU TOIMIA 5 RIKASTAVA VUOROVAIKUTUS 8 T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9
  • Tämä suruaika kestää hamaan loppuun saakka. Suru seuraa ja kannattelee minua. Hakeudun vaistomaisesti sinne missä on hiljaista ja missä minun ei tarvitse kohdata ketään. K U VA : SH U T TE R ST O C K Suru on aihe, josta on usein vaikea puhua ja kirjoittaa. Katariina Huttunen kuitenkin onnistuu sanoittamaan oman surunsa harvinaisen hienosti ja koskettavasti esikoisteoksessaan Surun istukka. Huttusta on kohdannut suruista suurin: oma tytär on tehnyt itsemurhan 26-vuotiaana. Huttunen yrittää kirjoittamalla ymmärtää, mitä ja miksi näin tapahtui. Itsemurha aiheuttaa äidissä syyllisyyttä tapahtuneesta, vihaa lääkkeitä määränneitä lääkäreitä kohtaan ja pettymystä läheisiin, jotka eivät ymmärrä surevaa äitiä. Kirjan kantavana ajatuksena on se, ettei tällaisesta surusta voi toipua. Ei ole mitään suruaikaa, jonka jälkeen kaikki palaa ennalleen, vaikka moni yrittää surevaa äitiä tällä lohduttaa. Suomentajana töitä tekevä Huttunen kirjoittaa niin taitavasti, että raskaasta aiheesta huolimatta tekstin lukeminen on helppoa. Kirja on hyvin henkilökohtainen: yksi kertomus siitä, miltä suru tuntuu ja miten syvälle se voi ihmisen viedä. Huttunen auttaa ymmärtämään surevan ihmisen maailmaa ja kunnioittamaan sitä herkkää mielentilaa, jossa sureva ihminen elää. Miltä suru tuntuu? K O O N N U T M E R I N Y K Ä N E N Röyhkeys helpottaa elämää Vähätteletkö helposti itseäsi ja ehkä myös muita? Silloin Röyhkeyskoulu tulee tarpeeseen. Kirjassa opetetaan, miten itseään ja mielipiteitään voi ilmaista rohkeammin ja ilman häpeää. Jenni Janakka on kirjoittaja, puhetaiteilija ja entinen näyttelijä, joka on pohtinut paljon ihmisten stereotypioita ja rooleja. Hän järjestää ympäri maata Röyhkeyskouluja, joissa opetellaan itsensä ilmaisemista. Kirjoittajan lähtökohta on se, että ensin kannattaa tutustua itseensä ja pohtia omaa minäkuvaansa. Tutustumisen jälkeen pohditaan, millaisia esteitä itsensä rohkeaan ilmaisemiseen meillä on: kiltin tytön syndrooma, vaikeus sanoa ei, kritiikin pelko – näitähän riittää. Lopuksi Janakka tarjoaa konkreettisia ratkaisuja. Hän esimerkiksi neuvoo, miten neuvottelussa kannattaa toimia pärjätäkseen tai miten kehollisuus tulee avuksi, kun kaipaa voimaa sanoihinsa. Jenni Janakka: Röyhkeyskoulu (Tuuma 2019) Katriina Huttunen: Surun istukka (S&S 2019) Outo ja pelottava vanhapiika Kaikkia meitä odottaa jossain suuri rakkaus – vai odottaako sittenkään? Ruotsalainen Malin Lindroth on kirjailija ja kulttuurijournalisti, jonka teos Vanhapiika on myynyt kotimaassaan hurjia määriä ja herättänyt paljon keskustelua. Viisikymppinen Lindroth purkaa omaan elämäänsä peilaten ajatuksiamme yksin elävästä naisesta. Onko tosiaan niin, että jokaisen naisen elämän päätepisteenä on se yksi suuri rakkaus, joka tekee elämästä täyttä ja oikeanlaista? Aivan kuin yksin, ehkäpä vielä lapsettomana, elävässä naisessa olisi edelleen jotain vikaa ja parisuhde olisi ainoa oikea tapa elää. Kaiken lisäksi tällainen nainen saattaa olla jopa uhka parisuhteessa eläville. On hienoa, että Lindroth ravistelee pinttyneitä ajatuksia, jotka edelleen liitetään yksin eläviin naisiin. Joko he elävät trendikästä sinkkuelämää tai ovat jotenkin epäonnistuneita, kun eivät ole löytäneet elämänsä rakkautta. Itsekseen eläminen saattaa aiheuttaa jopa häpeää. Kirjaa voi suositella kaikille, sekä yksin eläville että parisuhteessa oleville, avartamaan omaa mieltä ja luutuneita käsityksiä siitä, mikä on oikea tapa elää ja mikä ei. Malin Lindroth: Vanhapiika (Atena 2019) T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9 9
  • Kanssakulkija J E N N Y L E H T I N E N Toimittaja Jenny Lehtinen yllättyi tajutessaan, kuinka kauan hän oli paiskinut töitä lopen uupuneena. Lopulta hänen oli pakko pysähtyä ja hyväksyä, että toipuminen kestää pitkään. TEKSTI MIRJA AARNIO KUVAT SAARA AUTERE Työuupumus pysäytti ikuisen innostujan P inkit hiukset ja sininen kynsilakka ovat tuttua räväkkää tyyliä, mutta niiden kantajan olemus on vakavampi kuin aiemmin. Ylen toimittaja Jenny Lehtinen, 41, istuu kahvilassa työpaikallaan ja kertoo, mitä on tapahtunut. Häntä ei haittaa, että vieruspöydissä istuvat kollegat voivat kuulla kaiken. Vuoden alussa Lehtisen elämässä menivät kaikki suunnitelmat uusiksi. Hän oli juuri siir­ tynyt televisiotoimituksesta Yle Puheeseen aloittamaan oman radio­ohjelman tuotantoa. Takana oli pitkä joululoma, jolloin Lehtisen oli ollut tarkoitus ladata akkuja ja kasata ajatuk­ sia rankan ja intensiivisen työvuoden jälkeen. Lomalla hän oli luvannut itselleen, että ottaisi seuraavan vuoden iisimmin ja pitäisi työmääränsä kohtuullisena. Mutta joululoma ei riittänytkään alkuunkaan. – Olen peruspositiivinen ihminen enkä mitenkään ahdistukseen taipuvainen. Siksi hälytyskellot alkoivat soida, kun huomasin ole­ vani koko ajan ahdistunut ja pienetkin asiat it­ kettivät tai lamaannuttivat. Niin kävi esimerkiksi silloin, kun Lehtisen kodissa jäätyivät putket. Normaalisti hän olisi 10 T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9
  • T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9 11
  • ryhtynyt tuumasta toimeen sulattamaan putkia, mut­ ta ei nyt. Vaikka järki sanoi, mitä pitää tehdä, hän meni täysin lukkoon ja toimintakyvyttömäksi. Toisinaan Lehtinen heräsi keskellä yötä paniikissa, onko naapuri kolannut lunta heidän pihalleen. Ei niin, että häntä oikeasti olisi asia kiinnostanut, mutta jostain syystä järjetön ajatus valtasi mielen. Päivät töissä menivät itkua pidätellen, ja kaikki teh­ tävät tuntuivat vaikeilta ja tahmeilta. Kunnes eräänä päivänä lounaalla työkaveri kysyi Lehtiseltä, mitä tälle kuuluu. Silloin ei enää voinut pidätellä. Itku purkautui ulos valtavalla voimalla. Kollega otti kädestä kiinni ja talutti Lehtisen työterveyshuoltoon – se kun sijaitsee suoraan lounasravintolan alakerrassa. LIIKAA PROJEKTEJA PÄÄLLEKKÄIN Jenny Lehtinen on tullut tunnetuksi kertomalla ohjel­ missaan avoimesti esimerkiksi syömishäiriöstään ja masennuksestaan. Hän teki kolme kautta televisio­ ohjelmaa Jenny+ yhdessä Saara Sarvaksen kanssa. Sii­ nä käsiteltiin avoimesti ja rennosti vaikeitakin aiheita, kuten syömishäiriötä, mielenterveyttä, lihavuutta ja kauneusihanteita. Lehtinen on myös vetänyt Ylellä Vaakakapina­nimistä elämänmuutos­ projektia ja antanut kasvot keskuste­ lulle kehopositiivisuudesta. Uupuminen oli kuitenkin jotain uut­ ta. Tilanne oli kytenyt jo kauan. Koko edellinen vuosi oli mennyt rämpiessä väkisin eteenpäin, ja töitä oli liikaa. Kyse ei ollut loputtomista ylityötunneista tai työnantajan vaatimuksista, vaan suu­ rin ongelma oli se, ettei Lehtinen ollut osannut sanoa millekään hommalle ei. Kun projekteja ja tehtäviä alkoi olla kymmenittäin päällekkäin, keskitty­ minen ja voimat eivät riittäneetkään kaikkeen. Työ ei tuntunut enää yhtään hyvältä, vaikka tavallises­ ti Lehtinen rakastaa työtään ja innostuu siitä helposti. ADHD:N VOIMALLA ETEENPÄIN Yltiöpäinen innostuminen liittyy osittain aktiivisuus­ ja tarkkaavuushäiriöön ADHD:hen, joka on diagnosoi­ tu Lehtisellä vasta aikuisena. Sen vuoksi hänen on usein vaikea hahmottaa työmääräänsä ja keskittyä pitkään yhteen asiaan. Keskittyminen katkeilee niin palavereissa kuin ko­ titöissäkin. Hallitakseen päänsisäistä kaaosta hän on kehittänyt pieniä työkaluja, joiden on huomannut aut­ tavan. Kuten sen, että palaverissa hän pystyy seuraa­ maan paremmin, jos samalla voi surffailla puhelimellaan. Tai että pyykit voi ripustaa pienissä erissä, kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla. Kun kokonaisuudet pilkkoo pie­ nempiin osiin, ne eivät vyöry päälle. – Olen aina aiemmin ajatellut, että ADHD:n voimal­ la jaksan tehdä loputtomasti vaikka mitä samanaikaisesti ja kaiken sata lasissa. En ole osannut tehdä toisin. Mut­ ta silloin alkuvuodesta minulla oli ollut jo kauan monta isoa projektia peräjälkeen ja tein hulluna enemmän kuin vaadittiin. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi näin kävi. EN OLEKAAN YLI­IHMINEN Lääkäri määräsi Lehtisen ensin kuukaudeksi kokonaan sairauslomalle. Sen jälkeen hän palasi töihin ensin kah­ deksi päiväksi viikossa, ja hiljalleen kevään aikana mää­ rää lisättiin kolmeen ja sitten neljään päivään viikossa. Vähän ennen kesälomaa hän palasi takaisin täyteen työviikkoon. Lehtisellä oli korkea kynnys ilmoittaa työnantajalle sairauslomasta, ja tapansa mukaan hän yritti vääntää vitsiäkin aiheesta. Hän myös tunnollisesti järjesteli työn­ sä ja projektinsa sille mallille, että pystyi päästämään niistä hetkeksi irti, ja varmisteli, että myös kollegat oli­ vat ajan tasalla tilanteesta. Vasta sit­ ten hän antoi itselleen luvan levätä. – Ajattelin aluksi, että enhän minä nyt voi jäädä pois, eihän minulla oikeas­ ti ole mitään. Koin valtavaa syyllisyyt­ tä, ja ajattelin olevani jotain velkaa ja että tilanne on ihan omaa syytäni. Mutta syyttäisinkö itseäni samalla ta­ valla, jos kaatuisin ja katkaisisin jalka­ ni enkä voisi siksi tehdä työtä? Tus­ kinpa. Ja ihmiset ovat lopulta hurjan ymmärtäväisiä. Lehtinen on kamppaillut myös sel­ laisten ajatusten kanssa, että onko hän nyt pettänyt luottamuksen töissä ja luotetaanko häneen enää. Että nyt hän on paljastanut, ettei olekaan yli­ihminen vaan oikeasti ihan heikko. – En ikinä ajattelisi muista noin, mutta itseään koh­ taan on aika ylikriittinen ja armoton. Lopulta Lehtinen ymmärsi, että uupuminen on itse asiassa henkinen työtapaturma. Se pitää hoitaa kun­ toon, ihan niin kuin katkennut jalkakin. DIAGNOOSIN PUUTE SUUTUTTAA Työuupumus ei ole Suomessa virallinen diagnoosi, jon­ ka vuoksi voisi jäädä palkalliselle sairauslomalle. Siksi monen uupuneen lääkärintodistuksessa lukeekin masennus tai ahdistuneisuushäiriö. Ahdistus oli myös Jenny Lehtisen virallinen sairausloman syy, ja asetelma suututtaa häntä. K A N S S A K U L K I J A J E N N Y L E H T I N E N Ei kukaan tahallaan uuvuta itseään. On järjetöntä, ettei sairausloman syyksi hyväksytä sitä, että tein liikaa töitä ja siksi voimat loppuivat. 12 T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9
  • – Ei kukaan tahallaan uuvuta itseään. On järjetöntä, ettei sairausloman syyksi hyväksytä sitä, että tein liikaa töitä ja siksi voimat loppuivat. Hän huomauttaa, että koska uupumus ei ole virallis­ ta, tilastoistakin voi saada kuvan, että poissaolojen syy on yksilöissä, ei työelämän vaativuudessa. Siksi tilastot eivät kerro sitäkään, kuinka yleistä työuupumus todel­ lisuudessa on. Toki uupunut saa helposti korkeat pisteet masen­ nustestissä, sillä oireet ovat samankaltaiset. Lehtinen itse tunsi, että uupumuksen aiheuttama ahdistus lähti silti ennemminkin ajatuksesta ”en kestä tätä tilannet­ ta” kuin ”miksi minä olen tällainen”. Tässä on uupumi­ sen ja masentumisen ero. – Kun ihminen on uupunut, hänellä ei ole voimia. Mut­ ta kun ihminen on masentunut, hän kokee, ettei ole toivoa. Lehtinen sanoo huomanneensa, kuinka yleistä on, että ihmiset kuvittelevat kaikkien muiden olevan parempia työntekijöitä ja tekevän töitä täysillä. Moni tekee enemmän kuin oikeasti jaksaisi, ettei vain olisi muita huonompi tai riittämättömämpi. Tämän vuoksi uupumista myös peitellään usein turhan kauan. – Olisi hienoa, jos voisimme ajatella, että normaali ja riittävän hyvä työpanos on 80 prosenttia, se olisi inhimillistä. Joskus työteho laskee jokaisella, sillä kai­ killa menee elämässä toisinaan huonommin, ja välillä sitä yltää sadan prosentin suorituksiin. 80 prosentin balanssista Lehtinen itsekin haaveilee. Mutta hän myöntää, että on vielä paljon opeteltavaa, jotta tahti ja projektien määrä eivät aina lopulta kasvai­ si hallitsemattomiksi. SYÖMISHÄIRIÖ KUISKII SUSHIBUFFETISSA Monelle henkilökohtaiset vaikeudet ovat niin yksityisiä asioita, että niistä on vaikea puhua jopa lähimmilleen. Jenny Lehtiselle on sen sijaan luontevaa synnyttää jul­ kista keskustelua aiheista, jotka ovat koetelleet häntä omakohtaisesti. Uupumuksen ja masennuksen lisäksi laihduttaminen, lihavuus, kehonkuva ja syömishäiriö ovat aiheita, joita hän on halunnut nostaa esiin erityisen paljon – juuri henkilökohtaisten kokemustensa kautta. Lehtinen on kamppaillut syömishäiriön kanssa jo teini­ikäisestä lähtien. Aluksi sairaus ilmeni ahmimis­ häiriönä, mikä johtui osittain ADHD:sta – siihen kun liittyy usein voimakas sokeriaddiktio. Sittemmin häiriö muuttui epätyypillisempään muotoon: vuosikausia jat­ kuneeseen laihduttamis­lihomiskierteeseen ja syömi­ sen jatkuvaan kontrolliin ja tarkkailuun. Työterveyspsykologi on ollut apuna uupumuksesta toipumisessa, ja Jenny Lehtinen odottaa nyt myös pidemmän psykoterapian käynnistymistä. T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9 13
  • K A N S S A K U L K I J A J E N N Y L E H T I N E N Vaikka Lehtisen toipuminen syömishäiriöstä alkoi jo useita vuosia sitten ja hänestä on tullut kehopositiivi­ suuden lähettiläs, ei sairaus silti ole vielä nujerrettu täysin. Se elää yhä mukana lähes päivittäin arjen tilan­ teissa, vaikkapa palaveritarjoiluissa tai työlounailla. – Vähän aikaa sitten taas huomasin, etten voi ottaa palaverissa pullaa tai tehdä valintoja sushibuffetissa il­ man, että taustalla kuiskailee tuttu syömishäiriön ääni. Se joko kieltää syömästä mitään tai sanoo, että anna mennä vaan kaikki, mikä irti lähtee. MUUTOS EI TAPAHDU HETKESSÄ Suuri oivallus Lehtiselle on ollut ymmärtää, että hänen oma tahtonsa ja sairauden aiheuttama vääristynyt ajatusmalli ovat eri asioita. On myös pitänyt hyväksyä, että vie kauan ennen kuin syömishäiriön saa hiljennet­ tyä kokonaan. Jos on 25 vuotta elänyt kroonistuneen mielenterveyden häiriön tai vääristyneen ajatusmallin kanssa, muutos ei voi tapahtua hetkessä. Lehtinen vertaa tilannetta pitkän parisuhteen päät­ tymiseen. – Sen jälkeen joudut kohtaamaan ja ratkaisemaan kaikki tutut tilanteet uudella tavalla, ensimmäistä ker­ taa. Siksi prosessi on niin pitkä. Lehtisen suuri huoli on, miten välttää yhteiskunnassa yleistyneiden vääristyneiden syömistapojen ja omaa ke­ hoa moittivien asenteiden välittyminen lapsille. – Neuvolassa yli­ tai alipainoisia lapsia laihdutetaan tai sitten heille tuputetaan ruokaa, vaikka lapsi olisi muuten terve ja onnellinen. Lehtisellä itsellään on 16­, 13­ ja 11­vuotiaat pojat, ja hän myöntää, ettei syömishäiriöisenä ole itse aina osannut antaa parasta esimerkkiä lapsilleen. Lukemat­ tomat kerrat hän on tehnyt ruokaa pojille, ja näiden syö­ dessä hän on itse mussuttanut Nutrilet­patukkaa jossain sivussa. Ja aikoinaan myös poikien painosta on tullut stressiä. – Yksi pojistani oli pienenä tosi ruipelo, ja kauheas­ ti stressattiin siitä, miksi hän ei syö enempää eikä pai­ no nouse. Nyt tyyppi pelaa intohimoisesti jalkapalloa ja syö ja kasvaa terveellä tavalla. Ihan turhaan panikoin siitäkin aikoinaan. VAIKEA TUNNISTAA JAKSAMISEN RAJOJA Kesän Jenny Lehtinen on viettänyt suurelta osin omas­ sa, keväällä hankitussa purjeveneessä purjehdustaitoja opetellen. Rakkaus veneilyyn ja merellä oloon on läh­ töisin lapsuudesta. Kun saa aamulla herätä veneessä lokkien kiljuntaan, on heti aamusta alkaen hyvä mieli. Meren äärellä Lehtinen kokee samaa rauhaa kuin metsässä: pulssi laskee, ahdistavat ajatukset häviävät, ja asiat asettuvat oikeaan mittakaavaan. Että oikeastaan ei ole mitään hätää. Hän käy kävelyllä lähimetsässä mielenterveyskoirak­ si nimeämänsä Jomppe­koiran kanssa. Joskus ennen häntä ärsytti, kun kaikki vouhkasivat metsän terapeut­ tisesta vaikutuksesta. Nyt hän naureskelee, millainen puunhalaaja ja metsäfanaatikko hänestä on tullut. – Puut ovat ihan aliarvostettuja halikavereita. Met­ sässä on samaan aikaan kaikkea ja ei mitään. Kaikki ne tuoksut ja vuodenkierron seuraaminen – siinä on jotain maagista. Lehtinen uskoo, että metsäterapian ja levon lisäksi peruspositiivinen luonne on suojannut häntä ajautu­ masta vielä pahempaan kuntoon. Syvimmässä ahdis­ tuksessa sekään ei tosin auta. Silloin eniten ovat autta­ neet ystävät, jotka ovat osanneet puuttua asiaan ja palauttaa takaisin tähän maailmaan, kun ahdistus on käynyt sietämättömäksi. ARMOLLISUUTTA ITSEÄ KOHTAAN Lehtinen sanoo olevansa paljon paremmassa kunnossa kuin alkuvuodesta, mutta tiedostaa myös, että toipumi­ nen on yhä kesken. Hän on oivaltanut, että kun on tottu­ nut olemaan pitkään uuvuksissa ja rämpimään, olo tun­ tuu hyvältä, vaikkei vielä ihan kunnossa olisikaan. – Minulle on sanottu, että toipuminen vie aikaa, ja olen yrittänyt hyväksyä sen – siitä huolimatta, että olen tällainen innostujaluonne ja haluaisin heti hoitaa kai­ ken kuntoon. Kesäloma tuli sopivasti katkaisemaan jälleen kiihty­ neen työtahdin. Toisinaan Lehtinen on pohtinut, pala­ siko hän alun perinkin liian aikaisin töihin, mutta toi­ saalta palo työn tekemiseen on voimakas. Kun pitää työstään paljon, ei ole helppo tunnistaa rajojaan. Ja osa­aikainen työnteko tuntuu toisinaan myös turhauttavalta, sillä silloin ei saa kaikkia projek­ teja etenemään siinä tahdissa kuin haluaisi. Se vie nau­ tintoa vähäisistäkin työpäivistä. – Tiedän kyllä, että olen itseni pahin vihollinen, kun en osaa olla armollisempi ja tehdä vähemmän. Mutta minä itse olen ainoa, joka voi tämän jotenkin myös muut­ taa paremmaksi. Lehtinen kiteyttää asian mainitsemalla YouTube­ videot. On ihan ok, jos katsot joskus työpäivän aikana kissavideoita tai Game of Thrones ­meemejä etkä ole sata prosenttia työajasta tehokas. Sillä kaikki muutkin teke­ vät niin. 14 T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9
  • Jenny Lehtinen y Toimittaja ja juontaja. Syntynyt Espoossa vuonna 1978. y Asuu Nurmijärvellä kolmen poikansa ja Jomppekoiransa kanssa. y Mielenterveyden keskusliiton Hyvän mielen lähettiläs 2019. y Työskennellyt Ylessä vuodesta 2004 alkaen, muun muassa YleX:ssä ja Yle Puheessa radiojuontajana ja tuottajana sekä TV2:ssa tvtoimittajana. Syksyllä häntä kuullaan käsityöaiheisessa podcastissa Koukku ja Puikko. y Harrastaa koiran kanssa metsäilyä, street-tanssia, käsitöitä ja kortinpeluuta, välillä myös joogaa. Jenny Lehtinen uskoo, että julkisuuden henkilöiden on helpompi puhua mielenterveysongelmistaan kuin muiden. Hänestä on tärkeää, että mielenterveydestä puhutaan ääneen. T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9 15
  • Työuupumuksesta ja varsinkin nuorten naisten oireilusta on puhuttu viime aikoina paljon. Mutta onko jatkuva puhe hyväksi – ja miten syntyisi tekoja, joilla väsymys saadaan nujerrettua? Asiantuntijoiden mukaan hyvä sosiaalinen ilmapiiri ja hallinnan tunne lisäävät työhyvinvointia. TEKSTI ANNE SALOMÄKI KUVITUS MARIA VILJA Mä joka päivä töitä teen – JA LOPULTA UUVUN T yöuupumuksesta voi päätyä masennusdiagnoosilla sairauslomalle – asiantuntijan mukaan siihen liittyy huomattava riski” (Helsingin Sanomat 28.2.2019) ”Miltä tuntuu työuupumus? Tuija havahtui ahdista­ viin oireisiin: Elimistöni oli tärisevässä hälytystilassa, kuin uhattuna” (Seura 29.3.2018) ”Työuupumuksen ankaruus yllättää monet – ensin on stressi, sitten uupumus, lopulta masennus” (Talouselämä 13.1.2019) Otsikoista päätellen työuupumus on suomalaisen työelämän vakiovieras. Lehdet ja verkkojulkaisut kerto­ vat tarinoita joko keksityllä tai oikealla nimellään esiintyvistä työntekijöistä, jotka työuupumus on 16 T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9
  • kaatanut kanveesiin – joko kirjaimellisesti tai kuvain­ nollisesti. Suomi ei toki ole yksin asian kanssa, sillä burnoutista puhutaan myös maailmalla. Toukokuussa Maailman terveysjärjestö WHO ilmoitti antavansa burnoutille eli työuupumukselle tautiluokituksen ja aikovansa kehit­ tää tieteeseen perustuvan ohjeistuksen työhyvinvoinnin turvaamiseksi. HÄPEÄ KATOAA, KUN ASIASTA PUHUTAAN Työ­ ja organisaatiopsykologi, työterveyspsykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Liisa Uusitalo-Arola us­ koo, että työuupumus on nyt samassa tilanteessa kuin masennus noin 15 vuotta sitten: siitä on tullut salonki­ kelpoista. – Stigma ja häpeä ympäriltä katosivat, ja luultavasti sik­ si, että muutamat näkyvät ihmiset puhuivat julkisesti ma­ sennuksestaan, hän arvelee. Mutta voiko jatkuva puhe työuupumuksesta ruokkia il­ miötä ja lisätä uupumusta entisestään? Alkavatko ihmiset tulkita jokaista huonounista yötä, ärtyisää kollegaa tai vat­ sanväännettä merkiksi burnoutista? Uusitalo­Arolan mie­ lestä ei, vaan pikemminkin julkisuus voi vaikuttaa päin­ vastoin. – Kun jännitys ja häpeä vähenevät, ihmisellä on yksi stressitekijä vähemmän, ikään kuin yksi palikka poissa T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9 17
  • L ä hde: T e rve y de n j a h yv inv oi nn i n la i to s , Ke la Suomessa 20 prosenttia naisista ja 15 prosenttia miehistä on kokenut merkittävää psyykkistä kuormittuneisuutta ja joka neljäs työntekijä lievää työuupumusta. Kela maksoi sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden perusteella yhteensä 4,6 miljoonalta päivältä vuonna 2018. Mielenterveyden häiriöt nousivat yleisimmäksi sairauspäivärahan saamisen syyksi, ohi tukija liikuntaelinsairauksien. Joka kolmas uusi työkyvyttömyyseläke myönnetään psyykkisin perustein. Työstressi on Suomessa suunnilleen yhtä yleistä kuin EU-maissa keskimäärin. TYÖUUPUMUS NUMEROINA kuormasta. Enää ei tarvitse pelätä sosiaalista tuomiota tai kritiikkiä. TILASTOT EIVÄT KERRO KOKO TOTUUTTA Usein työuupumuksesta kertovien juttujen haastatel­ tavat ovat 30–40­vuotiaita naisia, ja sama ihmisryhmä nousee esiin myös asiantuntijoiden puheissa. Terveystalo kertoi viime vuoden maaliskuussa, että sen potilastietorekisterin mukaan masennus, ahdistu­ neisuus ja stressioireet ovat alle 40­vuotiailla naisilla kaikissa ikäluokissa yleisimpiä syitä käydä lääkärissä. Viime huhtikuussa sama toistui: yrityksen tilastojen mukaan mielen pahoinvointi on lisääntynyt erityisesti nuorilla naisilla. Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holappa kertoo, että ahdistus ja masennus sekä niistä aiheutuvat sairauspoissaolot ovat naisilla yleisem­ piä kuin miehillä. Työuupumuksen rooli näiden sairaus­ poissaolojen synnyssä ei kuitenkaan näy suoraan ti­ lastoista, koska diagnoosissa ei oteta kantaa poissaolo­ jen aiheuttajaan. Apua haetaan aiempaa helpommin sekä työhön liittyviin että muihin mielenterveyden haas­ teisiin. – Kun mielenterveydestä puhumisesta on tullut ar­ kipäivää ja stigma on vähentynyt, ongelmia osataan nimetä ja avun pariin hakeutua. Sekin voi näkyä tilas­ toissa, Mattila­Holappa arvelee. OMA UUPUMUS ON TIUKKA PAIKKA Terveystalon viimevuotisessa tiedotteessa erikois­ psykologi arvioi, että käyntien runsautta selittävät sekä ikäkauteen osuva urakehityksen ja perhe­elämän yh­ distäminen että entistä ymmärtäväisempi ja avoimempi yhteiskunnallinen keskustelu mielenterveysongelmista. Aiheen esilläolo madaltaa kynnystä hakea apua. Myös Liisa Uusitalo­Arola uskoo, että apua haetaan nykyään herkemmin kuin aiemmin. Vilkas keskustelu ei siis kieli välttämättä työuupumuksen lisääntymises­ tä vaan siitä, että uupumuksen myöntäminen on kult­ tuurisesti soveliasta. – Yksittäiselle ihmiselle on edelleen tiukka paikka tunnistaa ja tunnustaa oma uupumuksensa, mutta ehkä muiden uupumista ei tuomita enää niin helposti. Naisten työuupumisen yleisyyttä viralliset tilastot eivät Uusitalo­Arolan mukaan ole vahvistaneet. Aiem­ min tutkimuksissa ei ole havaittu merkittävää sukupuo­ lieroa. PSYYKE ENNALLAAN, MAAILMA EI Uupumuksen yleisyydestä puhuttaessa syytetään usein abstraktisti yhteiskuntaa tai sen asettamia odotuksia. Uusitalo­Arola huomauttaa, että sana yhteiskunta ei vielä tarkoita mitään konkreettista. – Yleensä kyse on siitä, mitä viestiä ihmiset saavat omista viiteryhmistään ja niistä odotuksista, joille itse on herkkä. Ainahan meillä on sosiaalisia ryhmiä ja ala­ kulttuureita, ja niissä on omat hyvän elämän mallinsa. Oman joukon normeista voi siten tulla omia normeja. Uusitalo­Arola korostaa, että ihmisen psyyke ja fy­ siologia eivät ole ajan saatossa juuri muokkautuneet. Muutokset ympäröivässä maailmassa voivat kuitenkin vaikuttaa siihen, että nykyään on entistä alttiimpi työ­ uupumukselle. Mattila­Holappa on samaa mieltä. – Osaamisvaatimukset ovat kasvaneet, ja kun työs­ tä on tullut aiempaa rajattomampaa, rajat on aktiivises­ ti osattava vetää itse. Vielä muutama vuosikymmen sitten elämässä oli luontaisesti enemmän rytmiä, rajoja ja tukirakenteita. – 1970­luvulla oli pari kolme tv­kanavaa, joten jat­ kuva infopommitus ei ollut edes mahdollista. Sama juttu oli elämän rytmityksen kanssa, kun kaupat ja vi­ rastot olivat auki vain tiettyinä aikoina, Uusitalo­Arola toteaa. 18 T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9
  • L ähd e : L i is a U u sita lo-A r ola : U uv uk siss a – k i r ja s inull e, j o ka tah do t v oim a s i ta k ai sin (T uu m a 2 01 9 ) x Kärsitkö väsymyksestä, joka ei hellitä lepäämällä? x Onko nukahtaminen vaikeaa, uni levotonta tai yöunet lyhyitä? x Onko sinulla vaikeuksia muistin tai keskittymisen kanssa? x Sairasteletko, onko vatsatai selkäkipuja? x Onko ruokahalusi huonontunut tai kadonnut, tai maistuvatko makea ja rasvainen enemmän kuin ennen? x Tunnetko ahdistuneisuutta tai masentuneisuutta? x Korostuvatko negatiiviset tunteet? x Suhtaudutko asioihin aiempaa pessimistisemmin, ja epäiletkö työsi merkitystä? x Oletko ärtynyt, apaattinen tai toivoton? x Teetkö työtäsi mekaanisesti, epäiletkö sen merkitystä tai omia kykyjäsi? KYSY ITSELTÄSI NÄMÄ KYSYMYKSET EPÄILETKÖ UUPUNEESI? UUPUMUS EI KATSO AMMATTIA Nykypäivänä haavoittuvuus oman elämän rakentami­ sessa sekoittuu Uusitalo­Arolan mukaan ahdistukseen tulevaisuudesta. Ilmastokriisi vaarantaa meidän kaik­ kien elinympäristön, ja automatisaatio ja robotisaatio uhkaavat nuorten aikuisten nykyisiä ammatteja ja työ­ paikkoja. Lisääntyneet pätkätyöt ja yksinyrittäjyys taas vaativat itsensä johtamisen taitoja ja kykyä erottaa vapaa­ aika työstä. Mattila­Holappa painottaa, ettei uupumus katso ase­ maa tai työn vastuullisuutta. Uupunut voi olla toimitus­ johtaja, kahta matalapalkkaista työtä yhtä aikaa tekevä tai nuori, joka ei ole koskaan oikein edes päässyt kiinni työelämään. Työelämän murroksen ohella sosiaalinen media voi vaikuttaa ihmismieleen. Se on tehnyt henkilökohtaisesta hyvinvoinnista aiempaa näkyvämpää, mikä saattaa li­ sätä omaan elämään kohdistuvia odotuksia. – Somen myötä voi syntyä epärealistisia käsityksiä muiden elämästä, joihin sitten vertaa omaansa, Mattila­ Holappa sanoo. HUONOT RAKENTEET SYÖVÄT ILON Ongelmien syihin keskittymisen ohella Uusitalo­Arola kaipaa keskittymistä ratkaisuihin ja rakentavaa reagoin­ tia kaikkialla vellovaan keskusteluun. Hän muistuttaa, että viimeisimpien tilastojen mukaan 75 prosenttia suo­ malaisista työntekijöistä ei kärsi merkittävästä työstres­ sistä. Työuupumus ei siis ole välttämätön paha. – Keskustelu uupumuksesta on hyvä herättelijä. Ih­ minen ei tosiaankaan ole kone, eikä meidän käyttöliit­ tymiämme ja prosessoreitamme voi määrättömästi ke­ hittää, hän korostaa. Turhan moni päästää tilanteen niin pitkälle, että irti­ otto on pakko tehdä. Sekä Uusitalo­Arola että Mattila­ Holappa toivovat, että ihmiset olisivat itselleen hel­ lempiä ja antaisivat asioiden tapahtumiselle riittävästi aikaa. – On tosi pelottavaa, kun selviytymiskeinot, voima­ varat ja omat rakenteet alkavat ropista. Siksi oman uupumisen myöntämistä voi välttää viimeiseen asti, Uusitalo­Arola sanoo. Ratkaisua asiantuntijat hakisivat henkilökohtaisista voimavaroista huolehtimisen lisäksi työelämän raken­ teista. Ihmisen on osattava ja uskallettava asettaa ter­ veytensä kaiken muun edelle, mutta työn perusedelly­ tysten on annettava siihen mahdollisuus. Uusitalo­Arola korostaa, että vain harva suhtautuu työ­ hönsä alun alkaen kielteisesti tai välinpitämättömästi. – Usein työssä on lähtökohdat innostuneeseen fii­ likseen, mutta huonot rakenteet syövät ilon ja innon. ARVOSTUSTA JA KUUNTELEMISTA Asiantuntijat neuvovat sekä työntekijöitä että johtoa miettimään, mikä on työn oleellisin ydin. Vähemmän tärkeät työt on voitava heittää yli laidan ja sallittava yhteen asiaan keskittyminen silloin, kun se on työn ta­ voitteiden kannalta oleellista. – Työpaikan hyvä sosiaalinen ilmapiiri ja hallinnan tunteen säilyminen ovat olennaisia työhyvinvoinnin te­ kijöitä. Samalla työssä ponnistelun ja palkitsevuuden välisen suhteen on oltava järkevä, ja työstä on saatava muutakin kuin taloudellista arvostusta, Mattila­Holappa muistuttaa. Lisäksi esimiesten on osattava kuunnella alaisiaan ja muistaa, ettei monikaan meistä taivu heti ensimmäi­ sen ongelman edessä. – Yksi ihmisen perustarpeista on tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jos nämä asiat ovat kunnossa, sillä on jo eh­ käisty ihan älyttömän paljon ongelmia, Uusitalo­Arola summaa. T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9 19
  • H E I D I J Ä R V I N E N J A E E V A H A R J U Kanssakulkija Opettelemme eroon liiasta vaativuudesta Mielen hyvinvointi on myös kohtaamisia. Yhdessä Kanssakulkija­ jutussamme läheiset ihmiset kertovat toisistaan. Vaikea perhetausta teki Heidi Järvisestä ja Eeva Harjusta sinnikkäitä ja vaativia suorittajia. Aikuisuudessa sisarukset ovat harjoitelleet armollisempaa elämänasennetta itseä ja muita kohtaan. TEKSTI ANNA­KAISA PITKÄNEN KUVAT EEVA ANUNDI ? 20 T U N N E & M I E L I 4 / 2 1 9