• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 1 / HELMI–MAALISKUU 2017 TALENT-VOITTAJA Antton Puonti s. 13 VIMMA-PALKINTO tanssija Maija Karhuselle s. 14 KAIKKI MUKAAN cheerleadingiin! s. 6 TUKILINJA JAKOI 703 000 EUROA VUONNA 2016 S. 9
• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 1/2017 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 21. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 3.4.2017. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna 54 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 18 s. Nella ja isä pääsevät taas lenkille! Minäkin aion osallistua Talentiin! Ajassa s. 3 Pääkirjoitus 100-vuotias Suomi ja toimintarajoitteet. s. 4 Valokeilassa Suomi100-vammaishankkeet ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Osku opastaa töihin Tukea työllistymiseen nettiportaalista. s. 7 7 kysymystä hankintalaista Vastaajana Invalidiliiton lakimies Jukka Gustafsson. s. 8 Tulilinjalla Näyttelijä Pekka Heikkinen pohtii kipua. Artikkelit s. 14 Antton voitti Talentin Käsillään musiikillisia töräytyksiä tuottava nuorimies sai tv-kykykilvan raadin hihkumaan. s. 21 DiDa jatkuu 2017 Vammaisten päivän juhlasta päätettiin tehdä perinne. Tukitoiminta s. 9 Tukivuosi 2016 Tukityöntekijämme kokosivat vuoden 2016 tulokset. s. 10 Cheerleadingiä kaikille Tukilinja kustansi harjoitusvälineet. s. 13 Katutanssi vei Rikun sydämen Riku Silander hankki kaiuttimet treenin tueksi Tukilinjan ja VAU:n Startti-stipendillä. s. 16 Tukea vapaaehtoistyöhön Salolainen Marjo Mäkelä sai Tukilinjalta läppärin. Hän sairastaa itse sklerodermaa. s. 22 Vimma-palkinto Maija Karhuselle Vimma-palkintoon kuuluu Tukilinjan 5000 euron työskentelyapuraha. Kunnia-Vimman saivat Tommi Kinnunen ja Sally Davison. s. 24 Tukitori Työllistä vammaisia: Käytä Väylä ry:n siivousja kotipalvelua sekä Titryn työvaatteita ja pakkauspalvelua s. 24 Digimaailmassa Tukilinjan it-apuvälinevuosi 2016. s. 31 Tukipäätöksiä Tukilinjan apurahoja loka–marraskuussa 2016. Vakiot 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua-sarjakuva 2 Tukilinja 1/2017
• ELÄMÄ ON joskus yhtä juhlaa: vuodenvaihteessa siirryimme Tukilinjan 20-vuotisjuhlien vietosta suoraan Suomi100-merkkivuoteen. Sen vammaistapahtumista kerromme vuoden mittaan Valokeilassa-palstalla. Yksi niistä on Tukilinjan aloitteesta syntynyt DiDa-tapahtuma 3.12. (s. 21). TÄTÄ KIRJOITTAESSA juhlan tuntua tuo myös eilisiltainen Urheilugaala, jossa nelinkertainen paralympiakultamitalistimme Leo-Pekka Tähti äänestettiin vihdoin Vuoden Urheilijaksi. Uraauurtava oitto oli ansaittu jo moneen kertaan. VASTA VUODESTA 2008 paraurheilijat ovat voineet osallistua Vuoden Urheilija -kisaan, sitä ennen heidät palkittiin erillisellä Vuoden Vammaisurheilija -tittelillä. Se oli samalla lasikatto, joka kertoi, että ”varsinaiseen” huippu-urheiluun vammaisurheilijat eivät kuuluneet. EIKÖHÄN TÄSTÄ ajattelusta ole jo vihdoin päästy ja ymmärretty, että vammaisurheilussa kilpailu on yhtä kovaa kuin muussakin urheilussa. MIKSI TÄMÄN oivaltaminen sitten on niin tärkeää? Mietipä tilannetta, jossa itse tai liikunnasta innostunut lapsesi tai lapsenlapsesi vammautuisi. Vaikka hänestä ei huippu-urheilijaa tulisikaan, on aika tärkeää, että vamma ei sitä estä. On aivan eri asia katsoa tulevaisuuteen, jos siinä onnistuminen on edelleen itsestä ja omista valinnoista kiinni. Panee yrittämään, kun on mistä haaveilla. Ja siitähän elämässä on kyse. ON VÄÄRIN, jos vammautuminen laittaa tulevaisuuden luukut kiinni ja lasikaton laskeutumaan pään päälle. Kuka lasihäkissä haluaisi elää, vaikka siellä olisikin sinänsä mukavaa ja pientä puuhasteluakin tarjolla? TÄSSÄ LEHDESSÄ kerromme vammaisista cheerleadereistä, vammaisen tyttärensä kanssa maratoneja juoksevasta isästä, vammaisesta Talent-voittajasta, katutanssijasta, järjestöaktiivista... Myös vammaisena elämä voi olla värikästä ja haastavaa. Sekaan vain! TUKI VOI silti joskus olla tarpeen. Tsekatkaapa lehden lopusta omat vuoden 2016 voittajamme eli Tukilinjan Vuoden Toimijat. Tsemppiä myös Startti-stipendin saaneille liikkujille ja nuorille urheilijoille. Palautan mieliin, että myös 17-vuotias nuorukainen Leo-Pekka Tähti sai ensimmäiseen lenkkipyörätuoliinsa tukea Tukilinjalta. Onnittelut vielä kaikille! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.4.2017. ”Kuka lasihäkissä haluaisi elää, vaikka siellä olisikin sinänsä mukavaa ja pientä puuhasteluakin tarjolla?” Tukilinja 1/2017 3 Lasikatot rikki
• KUNNIAVIMMAT TANSSIA KAIKILLE Sally Davison sai Kynnys ry:n Vimma-palkinnon jaossa kunnia-Vimman työstään esteettömän tanssitaiteen edistäjänä Suomessa. Englantilainen tanssitaiteilija-koreografi on asunut Suomessa vuodesta 2003 vetäen Kaaos Company -ryhmää ja opettaen DanceAbility-menetelmää. SOKEAN TIE Tommi Kinnusen romaanin Lopotti henkilögalleriaan kuuluu asiantuntemuksella luotu sokean naisen, Helenan, henkilöhahmo. Helena lähetetään lapsena pohjoisesta Helsinkiin sokeainkouluun, ja hän luo uran muusikkona ja pianonvirittäjänä. Kinnunen palkittiin teoksestaan Kynnys ry:n kunnia-Vimmalla. VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Suomi 100-tapahtumia Tukilinja esittelee vuoden aikana Suomi 100 -tapahtumia vammaisnäkökulmasta. Helmi-maaliskuussa tarjolla on muun muassa Hämeenlinnan Teatterin Suomi sataa ja tuulee -musiikkinäytelmä, joka herättää pohtimaan suomalaisuutta karnevalistiseen, revyyhenkiseen ja itseironiseen tyyliin. Näytelmä tarjoaa katsauksia maamme menneisyyteen, nykytilaan ja tulevaisuuteen. Aiheisiin kuuluvat perinteinen kulttuurimme, uudet suomalaiset, ihmisen kehitys, genetiikka, vammaisten hoito, muistisairaudet ja tulevaisuuden vanhainkoti. Yksi näyttelijöistä on Pekka Heikkinen ja ensi-ilta on 16.2.2017. Minä luen sinulle -kampanja tuo erilaiset suomalaiset yhteen lukuilon äärelle. Kehitysvammaliiton Selkokeskuksen kampanjassa maahanmuuttajat toteuttavat selkokielisiä lukuhetkiä kehitysvammaisille ja iäkkäille ihmisille eri puolilla Suomea. Minä luen sinulle -viikkoa vietetään 13.–19.helmikuuta, ja se huipentuu kansainväliseen Maailman ääneen lukemisen päivään 16.2. Suomi100-tapahtumiin kuuluu helmikuussa myös se, että oikeusministeriö, eduskunta ja Kuurojen Liitto julkaisevat viittomakielisen esitteen perustuslaista. Esite lienee videomuotoinen. Kolumnistimme Pekka Heikkinen näyttelee musiikkiteatteriesityksessä Suomi sataa ja tuulee. Pieni ele riittää Suomalaisissa vaaleissa on jo 110 vuotta kerätty äänestyspaikoilla varoja vammaistyöhön. Synttäreitä juhlistetaan huhtikuisten kuntavaalien alla julkistetulla Pieni ele -keräyksen uutisvideolla, jonka uutisankkurina toimii Ylen uutisista tuttu Marjukka Havumäki. Vammaispiireissä hänet tunnetaan myös juontaja ja rapmuusikko Kalle Havumäen äitinä. Äänestyskäynneillä rahan pudottaminen lippaaseen on Kalle-pojan homma, kertoo Marjukka Havumäki. ”Kalle on kehitysvammainen. Hänessä olen nähnyt, että pienellä avulla ja tuella voi oppia monenlaista ja tulla aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi. Samaan tapaan toimii Pieni ele -keräyskin: Yksittäisen ihmisen lahjoitus on pieni, mutta kokonaisuudella voidaan saada paljon hyvää aikaan.” MENESTYJÄ Suomen Nuorkauppakamarit valitsi Pekka Hyysalon yhdeksi Vuoden Nuoreksi Menestyjäksi 2016. Hyysalon freestylehiihtäjän ammattilaisura päättyi rinneonnettomuuteen vuonna 2010. Sen jälkeen hän keskitti voimansa kuntoutumiseen positiivisella asenteella. Kuntoutumisensa ohella Hyysalo on omistanut aikansa auttamiseen ja kiertää jatkuvasti Suomea motivoimassa muita kuntoutujia. Hänen vaiheistaan kertova dokumenttielokuva New Run julkistettiin viime syksynä. K U V A :L E H T IK U V A VAMMAISTAIDE ESIIN Kulttuurisuhteita edistävä British Council on perustanut kansainvälisen tietokannan vammaisille taiteilijoille ja taideyhteisöille, joissa he ovat vahvasti mukana. Se on tarkoitettu lisäämään vammaisten taiteilijoiden näkyvyyttä ja vuorovaikutusta. Jos siis teet ammattimaisesti taidetta ja olet valmis tuomaan sitä kansainvälisesti esiin, tai tunnet tällaisen taiteilijan, käy tekemässä profiili Disability Arts International -sivustolle. K U V A : TA P IO A U LU . 4 Tukilinja 1/2017
• Vuoden urheilijatähti Tammikuun Urheilugaalassa itseoikeutettu Vuoden urheilija oli nelinkertainen paralympiamitalisti, maailman nopein ratakelaaja Leo-Pekka Tähti, 33. Alati kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa kaikki kyvyt tarvitaan mukaan, ja viime vuodesta voi sanoa, että juuri vammaisurheilijat pelastivat Suomen olympiavuoden mitaleillaan. Vammaisurheilu oli muutenkin esillä gaalassa: triathlonisti Liisa Lilja oli ehdolla Vuoden Esikuvaksi ja Paralympiakomitean koulukiertue Para School Day oli ehdolla Urheilukulttuuriteoksi. Liisa Lilja, uimari Antti Latikka sekä yleisurheilijat Noora Koponen ja Paavo Koskenkorva palkittiin Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n Vuoden Urheiluteko -palkinnoilla. Tukilinja on tukenut vammaisurheilua jo pitkään. Esimerkiksi vuonna 2000 tuolloin 17-vuotias pyörätuolikoripalloilija Leo-Pekka Tähti sai Tukilinjalta tukea ensimmäiseen lenkkipyörätuoliinsa. K U V A :L E H T IK U V A 12 rohkeaa miestä Tarinallinen, rohkea kuvasarja eturauhassyöpään sairastuneiden miesten selviytymistarinoista sai Lääketeollisuus ry:ltä Vuoden lääkeinformaatioteko 2016 -palkinnon. 12 miestä -kampanjassa valokuvaaja Juha Törmälän kuvaamat varttuneet miehet kertoivat omin sanoin sairastumisen aiheuttamista tuntemuksista ja ajatuksista. Lääkeyritys Astellas Pharman ja Suomen Eturauhassyöpäyhdistys ry:n kampanjan toteutti viestintätoimisto Cocomms. Hyvän mielen Mansikkka Mielenterveyden keskusliiton vuoden 2017 Hyvän mielen lähettiläs on videobloggaaja Mansikkka. 20vuotias Maiju Voutilainen puhuu 130 000 nuoren seuraamassa vlogissaan rohkeasti mielenterveyden haasteistaan, ja viime vuonna hän oli mukana Ylen tvja some-ohjelmassa Sekasin. Ohjelma palkittiin lastenja nuortenohjelmien Venla-palkinnolla. Hyvän mielen lähettiläänä Maiju haluaa luoda vapaamman ilmapiirin: ”Oli tosi pelottavaa kertoa ääneen, että minullakin on ongelmia, mutta siitä satanut positiivisuuden määrä osoitti, että se oli sen arvoista. Moni on avautunut minulle ja sanonut, kuinka olen inspiroinut heitäkin hakemaan apua.” ”On ihanaa pystyä sanomaan, että hei, voin jo paremmin. Toivon, että kaikki pystyvät joskus siihen.” Linjanveto Elokuva-alan Golden Globe -palkintojen jaossa 8.1. suurimmaksi uutiseksi nousi elämäntyöpalkinnon vastaanottaneen näyttelijä Meryl Streepin palkintopuhe. Hän nosti siinä viime vuoden vaikuttavimmaksi esitykseksi Donald Trumpin marraskuussa pitämän puheen, jossa tämä halventavalla tavalla matki liikuntavammaisen poliittisen toimittajan kädenliikkeitä. ”Esitys ei ollut hyvä, mutta se oli tehokas ja teki tehtävänsä. Se sai kohdeyleisön nauramaan ja paljastamaan hampaansa”, Streep kuvaili. ”Se särki sydämeni enkä saa sitä mielestäni.” ”Se tavallaan antoi luvan toisille tehdä samoin.” Streepin puhe kiusaamista vastaan herätti myönteistä huomiota mediassa kautta maailman. TEATTERIIN, KIITOS! Turun kaupunginteatterin kevätohjelmistossa jatkaa toukokuuhun asti ranskalainen komedia Toc Toc, jossa pakko-oireista kärsivät potilaat pitävät oman ryhmäterapia-istuntonsa lääkärin myöhästyttyä. Rooleissa nähdään muun muassa. Esko Roine ja Tuija Ernamo. Helsingin kaupunginteatterissa on tarjolla kolmekin sairauksia sivuavaa esitystä: Näytelmässä Isä pureudutaan muistihäiriön vaikutukseen. Ismo Leikolan ja Kalle Pylvänäisen käsikirjoittamassa vierailuesityksessä Saikkua, kiitos! (kuvassa) irvaillaan kaikelle, mitä lääkärin ja potilaan välillä voi tapahtua. Kyseenalaista parisuhdeterapiaa annetaan puolestaan komediassa Mieletön metodi 9.3. alkaen. OIKEA PUKKI Valtakunnallisen Vuoden vapaaehtoinen -palkinnon voitti joulukuussa tuusulalainen Brother Christmas eli Ari Koponen, joka kutsuttiin tempaustensa ansiosta myös Itsenäisyyspäivän juhliin marraskuussa. Brother Christmas tekee joulupukin asussa vapaaehtoistyötä ruohonjuuritasolla, ja hankkii varat siihen yrityksiltä. Kohteina ovat usein yksittäiset varattomat henkilöt, kuten pitkäaikaissairaat, asunnottomat, vanhukset ja veteraanit. Mikko Kivinen, Kalle Pylvänäinen ja Ville Keskilä heruttavat naurut esityksessä Saikkua, kiitos! K U V A :L E H T IK U V A Tukilinja 1/2017 5
• 6 Tukilinja 1/2017 Oskun avulla työelämään Uusi verkkopalvelu kokoaa tiedon ja vinkit toimintarajoitteisten työnhakuun. TEKSTI Sari Heino-Holopainen UUDEN VERKKOPALVELU OSKUN tarkoituksena on koota sähköiseen tietopankkiin tietoa ja ihmisiä, jotka liittyvät osatyökykyisten henkilöiden työllistymiseen. Aluksi se palvelee parhaiten työkykykoordinaattoreita ja muita ammattilaisia, jatkossa on tarkoitus saavuttaa paremmin myös töihin pyrkivät ihmiset ja työnantajat. Tulevaisuudessa halutaan aktivoida sivuille myös työpaikka-ilmoittelua. ”Odotamme uudelta verkkopalvelulta paljon. Vihdoin meillä on tarjolla ajantasainen tieto niistä keinoista, palveluista ja etuuksista, joita osatyökykyisten työllistymisen ja työssä jatkamisen tueksi on olemassa”, kertoo projektipäällikkö Raija Tiainen sosiaalija terveysministeriön Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihankkeesta.. TYÖKYKYKOORDINAATTORI = Tehtävään nimetty ammattihenkilö, joka auttaa osatyökykyistä työnhakijaa työuralla eteenpäin. OSKU = Sosiaalija terveysministeriön verkkopalvelu osoitteessa tietyoelamaan.fi Anna palautetta! Oskun ensimmäinen versio tarjoaa tietoa lähinnä ammattilaisille, kuten työkykykoordinaattoreille, sosiaalityöntekijöille ja opinto-ohjaajille. Jatkossa tuotetaan lisää sisältöä osatyökykyistenja työnantajien tueksi. Anna sivustolla palautetta ja kerro parannusehdotuksesi. ”Nimenomaan käyttäjiä tullaan nyt kuulemaan.” Tarjolla on keinoja työkyvyn tueksi ja neuvoja siitä, miten työnhaku aloitetaan. Tueksi tarjotaan hyviä toimintamalleja ja esimerkkejä vaikkapa työolosuhteiden järjestelyistä tai siitä, miten työ ja tekijä kohtaavat. Sekin käydään läpi, miten osatyökykyisestä tulee täysin työkykyinen tehtäväänsä. Ajankohtaiset uutiset ja tarinat siitä, miten uusia työpaikkoja on löytynyt, tekevät palvelusta kiinnostavan. ”Kokoamme luovia, myönteisiä ja innostavia käytännön ratkaisuja ympäri Suomen käyttäjille esimerkeiksi. Toki verkkopalvelu vielä monipuolistuu. Esteettömyyttä parannetaan, ja mukaan tulee ääntä ja elävää kuvaa”, Tiainen visioi. Tervetuloa koekäyttäjäksi Saada kaikki tarvittava tieto yhteen ja samaan paikkaan oli Tiaisen mukaan jo iso haaste. Seuraavaksi pitäisi saada ihmiset löytämään se. ”Osatyökykyisten asemaan saadaan muutos, kun ennakkoluulot vähenevät. Tähän verkkopalvelu on hyvä tie.” Nyt tarvitaan projektipäällikkö Raija Tiaisen mukaan aktiivista viestintää, että Oskua alettaisiin käyttää ja saataisiin sitä kautta tietopankkin toimivuuteen hyviä kehitysvinkkejä. ”Nimenomaan käyttäjiä tullaan nyt kuulemaan. Eli sinne sivustolle vaan, ja palautetta antamaan,” Tiainen kehottaa. ”On tärkeää, että tämä on myös houkutteleva. Näin varmistetaan, että palvelu laajenee, kehittyy ja vastaa odotuksiin – ja sen avulla osaamiselle, kyvyille ja lahjakkuuksille löytyy työelämästä tilaa.”
• 7 kysymystä TEKSTI: Sari Heino-Holopainen KUVA: Invalidiliitto Uusi hankintalaki ja vammaispalvelut Kysyimme vuoden alussa voimaan tulleesta hankintalaista Invalidiliiton lakimieheltä Henrik Gustafssonilta. Vammaisjärjestöt ovat kampanjoineet vammaispalveluiden kohtuutonta kilpailuttamista vastaan. Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson. 1. Mitkä ovat hankintalain isoimmat ongelmat vammaisjärjestöjen näkökulmasta? ”Vammainen henkilö ei ole uuden hankintalain mukaan asianosainen vammaispalveluja koskevissa hankinnoissa. Lisäksi vammaispalveluita ei mielestämme pidä alistaa hankintalain mukaisiin avoimiin kilpailutuksiin, vaan vammaispalvelut pitäisi järjestää käyttämällä yksilöllisempää, henkilökohtaista budjetointia.” 2. Saako vammainen ihminen palveluissa oman äänensä kuuluville? ”Hankintalain lopullinen teksti ei mahdollista tätä vammaisjärjestöjä tyydyttävällä tavalla.” 3. Miten vammaispalvelujen käyttäjän pitäisi asiassa toimia? ”YK:n vammaissopimus on astunut lain tasoisena voimaan Suomessa. Se velvoittaa vahvasti osallistamaan vammaiset henkilöt heitä koskevissa asioissa. Heitä ja heitä edustavia järjestöjä tulisi kuulla jo siinä vaiheessa, kun kunta suunnittelee, miten järjestää vammaispalveluita. Myös vammaisneuvostojen osallistumiselle ja kannanotoille tulee antaa kuntakentässä vahva painoarvo sekä vammaispalveluiden järjestämisessä että muissa vammaisia koskevissa asioissa. Vammaispolitiikka koskee myös liikkumista ja esteetöntä ympäristöä sekä osallistumista kaikkiin toimiin, joihin muutkin osallistuvat.” 4. Keneltä voi vaatia palveluun muutoksia? ”Kunta vastaa ylimmän laillisuusvalvojan eli eduskunnan oikeusasiamiehen tulkintakäytännön mukaan viimesijaisesti siitä, että vammaispalvelulaissa turvatut subjektiiviset oikeudet toteutuvat arjessa, vaikka kunta olisi hankkinut ne yksityiseltä palveluntuottajalta. Se, että kunta ostaa vammaispalvelut ulkopuoliselta toimijalta, ei siis poista kunnan valvontavastuuta.” 5. Toteutuvatko asumisen yksilölliset palvelut? ”YK:n vammaissopimuksen artikla 19 määrittelee selkeästi, ettei vammainen henkilö ole velvollinen käyttämään tiettyjä, ennalta määrättyjä asumisjärjestelyjä. Hankintalain soveltamiskäytännössä on vammaisjärjestöjen kokemuksen mukaan ollut ongelmia tässä vammaisten henkilöiden asumisen yksilöllisten palveluiden toteuttamisessa.” 6. Miten turvataan erityislainsäädännön subjektiiviset oikeudet, kuten kuljetuspalvelut ja henkilökohtainen apu? ”Hankintalaissa on sosiaalija terveyspalveluja koskeva oma säännös 108 §, jonka tarkoituksena on palvelujen käyttäjien tarpeiden huomioon ottaminen hankinnoissa, kuten vammaispalveluiden kuljetuspalveluissa ja henkilökohtaisen avun järjestämisessä. Tämä säännös on kuitenkin luonteeltaan vain informatiivinen. Se ei takaa vammaiselle asiakkaalle hankintalain mukaisia oikeusturvakeinoja, vaan viittaa erityislain säännöksiin ja siellä säädettyyn oikeusturvaan.” 7. Julkisuudessa on kerrottu kuntien kiertävät hankintalakia tekemällä hankintansa yrityksistä, joista omistavat jonkin osuuden. Miten tämä heijastuu vammaispalveluihin? ”Kunnan on mahdollista järjestää vammaispalvelut joko omana toimintanaan, yhteistyössä muun kunnan tai kuntayhtymän kanssa tai hankkia niitä yksityiseltä palveluntuottajalta. Oma kokemukseni on kuitenkin päinvastainen siten, että hankintalain mukaiseen avoimeen kilpailutukseen turvaudutaan markkinaoikeuden pelossa liiankin helposti, ja jätetään käyttämättä hankintalain sallimia joustavampia neuvottelumenettelyjä tai yksilöllistä suorahankintaa.” Tukilinja 1/2017 7
• TULILINJALLA / Pekka Heikkinen 8 Tukilinja 1/2017 ”Tähän luontoon ainakin uskon. Ja kuusiin.” Kuka? Pekka Heikkinen, 46 v., Tampere Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Näyttelijä. Elämä on comebackia TÄMÄN KIRJOITUKSEN innoittajana ovat olleet useat viime vuonna menehtyneet kaverit, oman vanhenemisen hahmottamisongelmat, satavuotias maamme ja teho-osastolle livahtanut sairaalakäynti joulunalusviikolla. Kutsuvasti puhuttelee maisema matkamiestä, kun näkymä avautuu tunturilta alas kohti jokilaaksoa ja tulevaa taipaletta. Edessä ovat maamme monet kasvot: jänkää, vaaroja, rämeitä, harjuja ja vesiä silmän kantamattomiin. Viime kerrasta onkin aikaa, vuosi kutakuinkin. Reitti on tuttu, vaikka aika uurtaakin maisemaan omat muutoksensa. Ja ihmiset. Ne jaksavat muokata ja muuttaa, mutta vielä on polku paikallaan ja se vie kohti omaa lampeani, joka on metsän keskellä. Eikä siellä ole mitään muuta. Tai onko se oikeasti metsä – muutama puu. Lampikin vähän rapakko. MATKA NAAVAISTEN kuusten reunustamaa polkua pitkin on... no, matka… Ei kovin pitkä, mutta riittävä, että jo kohta unohdan, mitä mietin. Mietinkö, mistä huolehdin, ja huolehdinko tarpeeksi? Pitäisikö opetella välittämään enemmän muustakin kuin omastaan? Miksi oma suru ja hätä on se tärkein? Pitäisikö tuntea enemmän häpeää ja syyllisyyttä, jotta kykenisi toimimaan kunnolla tämän luonnon puolesta? Enempää kipua en kuitenkaan kestä. Se menee minän ytimeen liian tehokkaasti ja kuristaa hissukseen hengiltä. Liian paljon sekavia, surullisia juttuja kaikuu päässäni enkä osaa antaa niille nimiä ja osoitteita. Huh! Tällaisia kevyitä matkamiehen ajatuksia. Onneksi siinä kohti polkua aina naurahdan. On mukavaa nauraa itselle. Kyllä ihminen on sitten pöljä, minä ainakin. Matka jatkuu kompuroiden. Polun yli menevät kuusten juuret. Isoimmat ovat käsivarren paksuisia, vahvoja ja vanhoja juuria, kun ne kuuset ovat olleet siinä – aika kauan. Aikojen alusta kai. Ihan väkisin katse kulkee: juuri häipyy maan alle aina juuri ennen kuin runko puskee suorana ja vahvana ylös. Sitä saa arvata, että mikä juuri ja mikä runko, mutta kyllä sen oppii huomaamaan. Minulle ainakin on selvää, minkä kuusen juuret nyt juuri olen ylittänyt. EIKÄ NE MITÄÄN sano, ne kuuset. Mykkinä seisovat ja vahvoina. Se on jotenkin niin paljon yli ihmisen, että tekee mieli itse puhua. Vilkaisen taakse, ja kun tilanne sallii niin puhun. Eikä sellaista kertaa, että totta olisi tullut luontojaan. Ihan vakavissaan valehtelen ja selittelen. Kipeintä siinä on se, että kyllä minä tiedän valehtelevani. Uskon muka hetken itseeni. Mutta olenko minä mihinkään ikinä oikein uskonut? Olenko uskollani antanut elämälleni mitään merkitystä? Paljon on kuitenkin niitä, jotka antavat, kiihkeästikin. Entäpä jos onkin niin, että jos ei usko, antaa samalla tavalla merkityksen? Se valinta on se merkitys. Tähän luontoon ainakin uskon. Ja kuusiin. Ne on ylivoimaisia ne kuuset. Sellaiset täyteen pituuteen kasvaneet, naavaiset kuuset, joiden juurelle voi talvella, kun on tykkylunta, tehdä oksien alle majan. Ja joskus teenkin. Pieni aukko kylkeen vain ja iglu on valmis. Eikä parempia unia saa missään. NIIDEN KUUSTEN KANSSA meinaa joka kerta se polku jäädä kesken. Että nyt käännyn. Että mitä ihmettä minä täällä metsässä, puille puhumassa? Lopulta kuitenkin helpottaa, kun vain katsoo. Keskittyy yhteen ja katsoo sitä. Kylläpä onkin komea, en muistanutkaan. Ryhti ja koko olemus on kuin vanhalla intiaanipäälliköllä. Sitä ajatellessa kuuluu lammelta kutsuvasti tuuli, lampi kuiskaa. Pää vielä takakenossa mietin sitä kuusta, kun poskeen puhaltaa hennosti ja samalla helpottaa. Ajattelen, että kyllä puu on puu. Vanha kaveri. Kyllä se tietää, ja joka kerta tästä mennään eteenpäin. Lampi kutsuu. Koskaan en ole jättänyt kesken. Minun lampeni on kaunis aina. Se on sellainen suorantainen, punertavan vaalean suoheinän reunustama, tumma ja jalon muotoinen. Edessä lampi, takana kuuset. Tämän maiseman edessä minä lasken pääni, unohdun hetkeksi itseltäni. Täällä ollaan, ja ensi vuonna taas. Elämä on jatkuvaa comebackia.
• ”Vuosina 2015–16 hakemusten määrä kasvoi 40 prosenttia.” Tukilinja 1/2017 9 sia ja hyödyllisiä antamamme apurahat ovat saajilleen olleet, saimme lisätietoa, kun teimme syksyllä ensimmäisen kyselytutkimuksen tukea saaneille yksityishenkilöille ja yhteisöille. Kokonaisuudessaan tukitoimintamme sai kiitettävän arvosanan (9,3). Vastauksissa kiiteltiin hakemusten nopeaa käsittelyä ja hakijoiden saamaa ystävällistä palvelua. Selvisi myös, että Tukilinjan myöntämät välineet ovat olleet tuen saajien käytössä päivittäin tai lähes päivittäin. Tämä kertoo siitä, kuinka tärkeästä välineestä on ollut kyse. Saimme kyselyssä myös kehittämisehdotuksia. Monet tuen saajat kokivat neljän vuoden hakuvälin liian pitkäksi. Lisääntyneen hakemusmäärän vuoksi emme valitettavasti pysty hakuväliä lyhentämään. Lisäksi toivottiin, että tukitoiminnasta tiedotettaisiin enemmän. Viime vuosina olemmekin olleet erilaisissa tapahtumissa mukana ja järjestäneet pienimuotoisia tiedotuskampanjoita. Saimme jonkin verran palautetta myös hakuohjeiden epäselvyydestä. Pyrimmekin säännöllisesti selkeyttämään ohjeita. Videoita tukikohteista Myönnetyistä apurahoista toivottiin entistä monipuolisempaa tietoa. Eräs vastaaja toivoi, että tukikohteista olisi mahdollista nähdä videoita. Se onnistuu! Olemme viime syksystä lähtien alkaneet tuottaa tukikohteistamme lyhyitä Unelmat todeksi -videoita Tukilinjan Youtube-kanavalle. Niitä on tarkoitus lisätä sinne säännöllisesti. Voit katsoa jo videot Kamu-ravintolasta ja DiDa-tapahtumasta. Tutustu myös Minun Tukilinjani -kilpailun voittajan Tatu Variksen musiikkiesitykseen! Kyselyn vapaissa kommenteissa muutama tuen saaja vuosien varrelta kertoi, ettei ollut saanut hakemansa merkkistä tietoteknistä laitetta vaan vastaavan, joka ei ollut kuitenkaan vastannut esim. tehoiltaan haettua laitetta tai oli kooltaan toivottua suurempi. Tähän pyrimme kiinnittämään huomiota. Kuluneen vuoden aikana yhä useampi tuen saaja on jo saanut itse valita ja hankkia laitteen haluamastaan liikkeestä käyttäen osasuorituksena Tukilinjan laskutuslupaa. Silloin myönnetyn apurahan lisäksi on voinut käyttää myös omaa rahaa. Näin laite on palvellut paremmin myös sellaisia tarpeita, jotka eivät liity työhön tai opiskeluun. Kyselyn tuloksista kerrottiin tarkemmin Tukilinjassa 6/2016, joka on vapaasti luettavissa sähköisessä lehtiarkistossamme (www. tukilinja.fi / Tukilinja-lehti). Tukilinja työllistää myös hankinnoillaan. Päätoimittaja Iris Tenhunen ojensi työpalkkiot OmaPolun taiteilijoille, joiden työt koristavat nyt lehden toimitiloja. Tukilinjan tukivuosi 2016 Vuoden 2016 tärkeitä maamerkkejä Tukilinjassa oli hakemusten määrän ja annettujen apurahojen reipas kasvu. TEKSTI Kirsi Tuovinen ja Sanna Nupponen KUVA Sara Liukkonen TÄRKEIN ALKUUN: Tukilinjan apurahoja myönnettiin viime vuonna noin 703 000 euroa, mikä on 104 000 euroa enemmän kuin vuonna 2015. Vuosina 2015–16 hakemusten määrä kasvoi 40 prosenttia, joten meidän oli vastattava haasteeseen. Tähän tukimäärän kasvattamiseen noin 15 prosentilla emme olisi pystyneet ilman teitä Tukilinjan tilaajia. Haluammekin kiittää teitä tärkeän työmme mahdollistamisesta! Koska lisäys ei riittänyt kattamaan lisääntynyttä tukitarvetta, painotimme kuluneena vuonna entistä tarkemmin perustehtävämme mukaista koulutuksen ja työllistymisen tukemista. Tämä painotus näkyy myös Vuoden Toimija 2016 -tunnustusapurahojen saajissa, jotka voitte katsoa sivulta 31. Rajauksia tuen saantiin Tehdyissä tukipäätöksissä noudatimme myös entistä tiukemmin pienituloisuuden virallista rajanvetoa, jotta eniten tarvitsevat saisivat riittävän tuen. Kolmas rajaus oli se, että emme enää pääsääntöisesti myöntäneet tukea jo hankittuihin välineisiin tai maksettuihin kuluihin. Olemme viime vuoteen asti myöntäneet opiskelukäyttöön tarkoitettujen tietokoneiden mukana automaattisesti myös Office-ohjelman ja tulostimen. Aloimme säästää myöntämällä nämä lisätarvikkeet vain niille, jotka olivat niitä perustellusti hakeneet. It-välineinä annetun tuen muista muutoksista kertoo tarkemmin it-koordinaattori Timo Kähkönen (s. 24). Kyselytutkimus tuen saajille Hakemusmäärät kertovat apurahojen tarpeesta. Siitä, miten tarpeelliMukana tapahtumissa Kuluneena vuonna Tukilinjan tukitoiminnan työntekijät olivat mukana Autismin talvipäivillä Jyväskylässä ja Vammaismessuilla Järvenpäässä. Helsingissä osallistuimme Yritystä!-projektin seminaariin, Vappusutinoihin ja Mielenterveysmessuihin. Vuoden tapahtumista nousee kuitenkin esiin erityisesti kansainvälisenä vammaisten päivänä 3.12. ensimmäistä kertaa Helsingissä järjestetty DiDa-yleisötapahtuma, jossa Tukilinja oli vahvasti mukana järjestämässä tapahtumaa (ks. s. 21). DiDasta muodostui lämmin, hauska yleisötapahtuma, josta toivomme jokavuotista. Tervetuloa mukaan ensi joulukuussa! Tuen maksimiksi 4999 e Tukilinjan yksityishenkilöille myöntämän apurahan suuruus on ollut tähän asti enintään 3999 euroa, koska se on ollut lahjaverotuksen raja. Vuonna 2017 summa nousee 4999 euroon, koska lahjaverotuksen raja nousee 5 000 euroon. Käytännössä Tukilinjan myöntämät apurahat ovat usein pienempiä, koska niihin vaikuttavat sekä yksilölliset tarpeet että tukitoimintamme painotukset. Nyt voimme kuitenkin tukea yksityishenkilöiden koulutukseen ja työllistymiseen liittyviä, hyvin perusteltuja hakemuksia tarvittaessa entistä isommalla summalla.
• TUKIKOHDE Hei...tuo cheerleading voisi sopia myös minulle! 10 Tukilinja 1/2017 Vauhtia ja ja välkettä, yhteinen pyramidi ja kuperkeikkoja avaruusmusiikin tahdissa. Ensimmäinen cheerleadingin erityisryhmä Space Monkeys sai harjoitteluvälineet Tukilinjalta. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna ”Otamme mukaan kaikenikäisiä tyttöjä ja poikia. Vamman laadulla ei ole merkitystä.” CHEERLEADING sopii kaikille! N aurua, puheensorinaa ja innostusta on ilmassa, kun cheerleading-ryhmä Space Monkeys kokoontuu Kisahalliin ennen esitystä. Space Monkeys on joukkue tytöille ja pojille, jotka tarvitsevat sairauden tai vamman vuoksi erityistä tukea lajin oppimisessa. Äidit viimeistelevät vielä tyttöjen lettejä ja rusetteja. ”Superkivaa”, riemuitsevat ryhmäläiset, kun heiltä kysyy, millaista esiintyminen on. Myös harjoituksiin valmistaudutaan huolella ja motoriikka kehittyy kerta kerralta. Emmi-Kaisan äiti kertoo, että joka treenisunnuntain aamu pitää cheerleader-vaatteet ja vesipullo laittaa valmiiksi sängylle odottamaan lähtöä. Osa urheiluseuraa Cheerleadingiin ja tanssiin keskittyvän espoolaisen Funky Team -urheiluseuran päävalmentaja Sini Mäkinen löytyy ryhmän keskeltä. Hän kertoo, että vuoden 2015 syksyllä perustettu ryhmä on pääkaupunkiseudun ensimmäinen cheerleading-erityisryhmä. Kisahallissa se valmistautui esiintymään Funky Teamin kevänäytöksessä. ”Jo kauan meillä on ollut tavoitteena, että kaikilla olisi mahdollisuus harrastaa tätä lajia. Toissa syksynä toiminta alkoi, kun saimme valmentajatiimin kasaan”, Sini Mäkinen kertoo. Space Monkeys sai aloituskuluihinsa Tukilinjalta 350 euron stipendin, joka käytettiin Sini Mäkisen mukaan harjoittelua tukeviin välineisiin kuten hernepusseihin, hulavanteisiin ja tasapainovälineisiin.. Ne tukevat monipuolista treenaamista ja leikin kautta oppimista. Nyt ryhmään kuuluu yksitoista 8–17 vuotiasta nuorta, joista kolme on poikia. ”Otamme mukaan kaikenikäisiä tyttöjä ja poikia. Vamman laadulla ei ole merkitystä. Jokaisella on omat haasteensa sekä vahvuutensa ja kaikki ovat tasavertaisina mukana jutuissa. Ja ryhmään mahtuu vielä!”
• Nykyään cheerleading on oma urheilulajinsa, jossa pidetään omia kilpailujaankin. Space Monkeys -ryhmä ei kilpaile, mutta esiintyy näytöksissä. Tukilinja 1/2017 11 Startti-stipendi Tukilinja myöntää Startti-stipendejä kahdesti vuodessa erityisliikunnan harrastajille. Vuonna 2016 niitä jaettiin yhteistyössä VAU ry:n kanssa 30 000 eurolla. Summa Space Monkeys sai 350 euroa syksyllä 2015. Käyttötarkoitus Harjoitteluvälineet.
• Funky Teamin päävalmentaja Sini Mäkinen valmentaa myös Space Monkeys -ryhmää. 12 Tukilinja 1/2017 Kehittävä laji Cheerleading on monipuolinen urheilulaji, joka harjoittaa tasapainoa, ponnistusvoimaa, liikkuvuutta ja koordinaatiokykyä. Jokaisella lajin osa-alueella löytyy aina jotakin kehitettävää ja opittavaa. ”Koskaan ei voi tulla valmiiksi ja osata kaikkea. Siinä piileekin lajin koukuttavuus”, Sini Mäkinen huomauttaa. Joukkueen jäsenistä on tullut kaveruksia. Luottamus syntyy esimerkiksi treeneissä harjoiteltavien nostojen myötä. Niiden ohella harjoitellaan monipuolisesti ponnistusvoimaa, tasapainoa, kehonhallintaa ja koordinaatiokykyä. ”Nuorten liikunnallisuus ja sosiaalisuus ovat kehittyneet huimasti vuoden aikana.” Musiikki innostaa Oman elementtinsä liikkumiseen tuo musiikki, joka innostaa myös 17-vuotiasta Viiviä. Musiikki siivittää hänen mielestään erityisen hyvin nostoja. 12-vuotias Emmi-Kaisa pitää eniten kuperkeikoista, jotka tänä keväänä onnistuivat jo kaikilta. Se toi valtavan oppimisen ja oman kehonsa tuntemisen riemun. Harrastus tukee myös itsenäistymistä. Äidit seuraavat harjoituksia, innostuvat edistysaskelista ja hurmaantuvat esityksistä. Heidän tehtävänsä tukijoukkona on tärkeä, mutta kun lavalle päästään, äidit unohtuvat. Valmentaja ja apuvalmentajat ottavat ryhmän helläntiukkaan huomaansa. Toki välillä voi vilkuttaa. 11-vuotias Minja-Maija on innostunut kaikesta. Hän, niin kuin muutkin tytöt, haluaa olla esiintyessään myös sievä, ja niin asun kuin hiustenkin täytyy olla kunnossa. Minja-Maijan äiti halusi tyttärelleen harrastuksen, joka sopisi erityislapselle. ”Hauskuuden lisäksi laji on auttanut tyttäreni vartalonhallinnassa ja lisännyt sosiaalisuutta.” Mukaan mahtuu Erityisryhmä on otettu muiden cheerleading-ryhmien taholta tasavertaisesti mukaan. Niinpä Space Monkeysien esitys saakin yleisöltä huimat aplodit. Valmentajien luoma koreografia sopii hyvin ryhmäläisten liikuntaan: kuperkeikkaa mennään ja nostot yhdessä valmentajien ja apuvalmentajien kanssa onnistuvat. Kädet heiluvat ja hymyt leviävät kasvoille. ”On palkitsevaa seurata urheilijoiden onnistumisen kokemuksia. Kun he lähtevät kotiin posket punaisina hehkuen ja hymy huulilla, voin olla todella tyytyväinen”, iloitsee Sini Mäkinen. Haluatko mukaan ryhmään? Ota rohkeasti yhteyttä osoitteeseen: info@funkyteam.fi
• ”Tanssia voi tehdä monella tavalla, siksi se on hyvä kaikille.” Tukilinja 1/2017 13 Katutanssi vei Rikun sydämen Riku Silander tähtää katutanssin ohjaajaksi ja esiintyjäksi. Tukilinjan ja VAU:n Startti-stipendillä hän hankki treenikaiuttimet. TEKSTI Heidi Lehikoinen KUVA Jukka Kolari KATUTANSSI ELI STREET DANCE on vielä Suomessa suhteellisen uusi laji. Se on nimitys lajeille, jotka ovat peräisin ”kadulta”, ja siinä sekoitetaan usein eri tyylejä, kuten hiphoppia, housea, lockingia, breakdancea, old schoolia ja new styleä. 23-vuotias Riku Silander on harrastanut lajia jo pari vuotta. Espoolainen nuorukainen löysi harrastuksen kavereidensa kautta ja halusi oppia lisää tanssikurssilla. Lajia hän kuvaa kuitenkin melko kalliiksi. ”Haluaisin harrastaa jossain ryhmässä, mutta tämä ei ole maailman halvinta. Minun budjetilleni tunneilla käynti maksaisi nyt liikaa”, Riku sanoo. Nopeasti hän laskee tanssitunneilla käymisen maksavan 500 euroa vuodessa. Siihen hän ei ole vielä toistaiseksi lähtenyt, vaan harrastaa tanssimista päivittäin kotonaan. Ongelmana on ollut musiikin toisto. Siinä auttoi VAU ry:n ja Tukilinjan yhteistyössä myöntämä Startti-stipendi, jonka avulla hän sai hankittua kunnon kaiuttimet jokapäiväistä treenaamista tukemaan. Ohjausta erityisryhmälle Riku Silander on jo osoittanut olevansa ahkera yrittäjä, sillä hän pyöritti parin vuoden ajan puutarha-alan 4H-yritystään. Nyt yritys on jäänyt sivummalle, kun Riku on keskittynyt tanssiin. Syynä on kausityön rasittavuus. ”Talvisin olen ollut työtön, mutta kesällä taas puutarhahommissa pitäisi tehdä kellon ympäri, että saisi tuloa. Kesät menivät töissä ja talvet työttömänä, siitä meni vähän maku. Tanssissa työtä voisi olla ympäri vuoden, mieluummin niin.” Tällä hetkellä Riku kertoo satsaavansa kaikkensa siihen, että rakkaasta harrastuksesta tulisi tavalla tai toisella ammatti. Hän on edistynyt niin pitkälle, että toimii jo itse katutanssin ohjaajana erityisryhmälle. Esiintymiskokemustakin on jo hankittu. Haaveissa tanssijan työ Riku Silander haluaisi kaikkien löytävän tanssin ilon. ”Teen tätä koko sydämestäni. Esiintymisistäni olen saanut hyvää palautetta. Tanssissa myös motoriikka kasvaa, tämä on tavallaan minulle myös terapiaa. Haluaisin näyttää tätä lajia nuorille ja saada heidät innostumaan”, Riku pohtii. Hän kertoo treenaavansa tällä hetkellä viitisen tuntia viikossa. ”Muita harrastuksia minulla ei ole. Tanssi on minulle tosi tärkeä osa elämää. Unelmani on, että joku päivä työllistän tällä kaikella itseni. Tanssia voi tehdä monella tavalla, siksi se on hyvä kaikille.” Tuen saaja Riku Silander, 24 v., Espoo Vamma CP-vamma. Käyttökohde Kaiuttimet. Riku Silander harjoittelee street dancea päivittäin ja vetää myös lajin treenejä. STREET DANCE = Tanssilaji, joka yhdistää katutanssin lajeja, kuten hiphoppia, housea ja breakdancea.
• Antton Puonti voitti Talent-kisan Joulukuussa Talent-Suomi tv-viihdekilpailun voitti 24-vuotias Antton Puonti omalaatuisella soittimellaan, nahkatrumpetilla eli omilla käsillä. Palkinnoksi hän kuittasi 30 000 euroa. TEKSTI Riitta Skytt KUVA Irene Kangasniemi O sallistuessaan Vekkulikerhon iltarukoukseen viisivuotias Antton Puonti risti kuuliaisesti kätensä. Pienten kämmenten välistä pääsi hauska, tutunkuuloinen törähdys. Sitä piti kokeilla uudestaan. Varmaan Taivaan Isääkin nauratti. Varttuessaan Antton ilahdutti usein kavereitaan tällä ikiaikaisella huumorilla. Ajan myötä musikaalinen poika oppi hallitsemaan kämmentensä tuottamaa ääntä ja saamaan siihen melodian. “Minulla on absoluuttinen sävelkorva”, Antton sanoo. Kämmenien pärisyttämisen eli nahkatrumpetoinnin lisäksi hän soittaa ihan oikeaa trumpettia, flyygelitorvea, rumpuja, urkuja ja ukulelea. Kisaan hetken mielijohteesta Talent Suomi on tv-viihdeshow, jossa etsitään esiintyviä lahjakkuuksia. Antton kertoo, että hän haki kisaan hetken mielijohteesta. Perhe ei tiennyt Anttonin ilmoittautumisesta. Kun äiti kuuli asiasta, hän oli todella sitä vastaan. “Nyt hän on jo leppynyt”, Antton sanoo. “Ehkä tämä kuulosti äiskän mielestä liikaa pierulta, ja varmaan hänellä oli myös huoli, kuinka mulle käy julkisuudessa”. Kilpailuhakemusten joukosta valittiin 120 onnekasta, jotka kutsuttiin studioon. “En edes muista, mitä kaikkea sinä ekana päivänä oli”, Antton sanoo: “Kyllä se kieltämättä jännitti. Haastatteluja, harjoittelua ja maskeerausta – se oli kymmenen tunnin päivä”. Antton Puonti pystyy soittamaan nahkatrumpetilla myös tunteellisia balladeja. Ensimmäisessä Talent karsintalähetyksessä hän soitti Josh Grobanin You Raise Me Up. Hän hurmasi tv-katsojat supersympaattisella naapurinpojan olemuksellaan. Se ja omalaatuinen lahjakkuus valloittivat yleisön ja tuomareiden sydämet välittömästi. ”Siis toi komiikka tossa oli jotain niin omaleimaista. Mä rakastin tota ja rakastan sua! Sikahyvää työtä!” kehui yksi ohjelman tuomareista, Sara Forsberg. Yleisö teki aaltoja Suorassa Talent Suomi 2016 finaalilähetyksessä Antton astui Kansallisoopperan Almi-salin lavalle tonttulakissa ja herttaisessa, jouluvaloin koristellussa villapaidassa. Lumihiutaleiden leijuessa hän päräytteli John Lennonin kappaleen Happy Christmas. Kun ihminen kuuntelee mieluista musiikkia, aivot alkavat erittää mielihyvähormonia eli dopamiinia. Eikä sillä taida olla väliä, soitetaanko musiikki sellolla vai – noh, nahkatrumpetilla. Finaalissa dopamiinitasot nousivat kattoon. Tuomaristo hihkui riemusta ja yleisö teki aaltoa kädet ilmassa. “Se on niin ihana joka kerta”, hehkutti Jari Sillanpää. Sami Hedberg sanoi suoraan, että Antton oli hänen voittajasuosikkinsa. Kehonkielellä voittoon Ja niin siinä kävi, että Antton Puontista tuli mies, joka nosti käsipierun kuninkuusluokkaan. Jokainen Talent Suomi 2016 lähetys keräsi keskimäärin 300 000 katsojaa. Some pursui onnitteluja. Twitterissä ehdotettiin jopa suurkonserttia Senaatintorille, jossa Antton säestäisi käsipierulla — anteeksi nahkatrumpetilla – X-Factor–menestyjä Saara Aaltoa. Kulmiaan kohottelevalle lukijalle on syytä kertoa, että pieru-sanalle ei ole suomenkielessä tyydyttävää kiertoilmausta. Ilmaus voi tuntua alatyyliseltä, mutta pieru on yleiskielinen sana, joka löytyy jopa Duodecimin Lääketieteen termit -sanakirjasta. 14 Tukilinja 1/2017 Tällä nahkatrumpetilla Antton päräytti voittoon.
• Jos oikein haluaa hienostella, voi toki käyttää latinankielistä ilmausta flatus. Historian kuuluisat pierutaiteilijat ovat kutsuneet itseään petomaaneiksi ja flatulisteiksi, joten nahkatrumpetisti tai käsimuusikko ovat hyvin salonkikelpoisia nimityksiä. Kansainvälistä kuuluisuutta Pieru on huumorin eittämätön klassikko. Vain totaalinen tosikko voi ohittaa tämän valloittavan törähtävän sävelen ilman pientäkään naurunpyrskähdystä. Pieruvitsille nauravat kaikki. Sen hauskuus kumpuaa ihmisyyden ytimestä, kuvailee kirjailija Kurt Vonnegut kirjassaan Galápagos. Anttonista uutisoitiin nopeasti ympäri maailmaa Turkkia ja Australiaa myöten. Esquire-lehti ylisti Anttonia maailman lahjakkaimmaksi mieheksi. Pickle-lehti kirjoitti “suomalaisesta legendasta”, joka voitti tuhansia euroja tekemällä käsillään pieruääniä. Häntä on kehuttu pieruäänineroksi ja ilon tuojaksi. Sähköpostissa odottelee haastattelupyyntö Espanjasta. “Onhan tämä vähän hämmentävää, mutta minkäs teet”, sanoo ujosti hymyilevä voittaja. Selväjärkisiä suunnitelmia Nopea julkisuus ei ole sekoittanut Anttonin päätä. Hän aikoo maksaa 30 000 euron palkintosummalla tulevan putkiremontin. Antton on valmistunut merkonomiksi Validian ammattiopistosta ja hänellä on hygieniapassi. Asiakaspalvelu ja päivittäiskaupan työt ovat lähinnä hänen sydäntään, koska niistä hänellä on eniten työkokemusta. “Työharjoittelukuukausia taitaa olla plakkarissa 21”, Antton muistelee. Antton on tällä hetkellä työtön ja vaikka muutamia keikkakutsuja on tullut, hän hakee jatkuvasti koulutustaan vastaavia töitä. “En usko, että nahkatrumpetilla pystyy ainakaan heti itseään elättämään”, Antton sanoo virnistäen. Tukilinja 1/2017 15 NAHKATRUMPETTI = Pärinä-äänten tuottaminen kämmenillä. PETOMAANI, FLATULISTI = Pierutaiteilija. Talent-voittaja Antton Puonti on 24-vuotias musiikillisesti lahjakas nuori mies, jolla on sekä näköettä liikuntavamma. Kuka? Antton Puonti, 24 v., Helsinki. Koulutus Merkonomi, asiakaspalvelutehtävät. Toimintarajoite Näkövamma ja toispuolihalvaus. Harrastukset Musiikki, liikunta, lukeminen.
• 16 Tukilinja 1/2017 Läppäri mahdollistaa vaikuttamisen SKLERODERMA = Ihoa kovettava sidekudossairaus. Tuen saaja Marjo Mäkelä, Salo. Tuen tyyppi Tietokonelaitteisto. Käyttökohde Vaikuttamistyö potilasyhdistyksissä. Sairastuttuaan sklerodermaan Marjo Mäkelä lähti mukaan potilasyhdistysja järjestötoimintaan. Tukilinja lahjoitti hänelle tietokoneen vapaaehtoistyön tueksi. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Kirsi-Maarit Venetpalo Marjo Mäkelä vetää Salossa sidekudossairaiden tukiryhmää, jossa kuvauspäivänä keskusteltiin päänsärystä ja migreenistä Sjögrenin syndroomassa. ”SAIRAUTENI JA OIREENI veivät minut ikään kuin vahingossa mukaan potilasjärjestötoimintaan”, Marjo kertoo. Istumme viehättävässä, salolaisessa kahvilassa. Iloisesti rupattelevasta Marjo Mäkelästä, entisestä kahvilayrittäjästä, ei todellakaan huomaa että hän on monisairas. ”Haasteellista tässä taudissa onkin, ettei se näy ulospäin,” Marjo selvittää. Skleroderma on harvinaisiin reumasairauksiin kuuluva sidekudossairaus, joka kovettaa ihoa. Tyypillinen ensioire on valkosormisuus. Marjon ensioireet alkoivat vuonna 2007 ja matkaan tuli pian myös useita liitännäissairauksia. Työkalu Tukilinjalta Kivut ja väsymys vaikuttavat työkykyyn, joten tällä hetkellä Marjo on työttömänä. Onnellisesti se kuitenkin mahdollistaa hänelle aktiivisen yhdistysja järjestötoiminnan. Isona apuna on myös Tukilinjalta saatu työväline: ”Sain Tukilinjalta läppärin ja tulostimen kotiin toimitettuina. Hoidan sillä yhdistysasiat, sillä en jaksa puhua puhelimessa. Lisäksi varsinkin eurooppalaisten yhdistysten kanssa on kustannussyistä pidettävä yhteyttä sähköpostilla. Yhdistyksemme kuuluu Euroopan sklerodermaa sairastavien yhdistysten kattojärjestöön, ja odotan jo innolla kevään vuosikokousta, joka pidetään Bukarestissa.”
• ”Suon itselleni sen, etten välitä mitä muut minusta ajattelevat, ja käyn näin 45-vuotiaanakin lempibändini Popedan keikoilla!” Tällä tuella voin auttaa myös muita! Tukilinja 1/2017 17 UUTISIA TARJOLLA MYÖS GLUTEENITONTA Kun kotimaiset viljat ruis, vehnä, ohra ja kaura eivät ruoansulatuselimistölle sovi, tarvitaan gluteenitonta ruokaa. Sitä etsivän tilanne helpottuu, kun uusi gluteenittoman palvelun merkki yleistyy kahviloiden ja ravintoloiden ovilla. Merkki on luvanvarainen ja sen myöntää Keliakialiitto. Kun oheinen merkki löytyy ravintolan ovelta, se ei merkitse että kaikki myytävät tuotteet olisivat gluteenittomia. ”Uusi merkki helpottaa sopivan kahvilan tai ravintolan löytämistä. Se kertoo, että yritys valmistaa luotettavasti gluteenittomia annoksia ja haluaa palvella erityisruokavalioasiakkaita”, kertoo Keliakialiiton tuoteasiantuntija Tarja Heimolehto. ETÄTULKKAUSTA VIITTOMAKIELISILLE Suomalaista viittomakieltä käyttäville, Kelan tulkkauspalveluun oikeutetuille asiakkaille on tämän vuoden alusta ollut tarjolla henkilötulkkien lisäksi myös helppokäyttöisempää etätulkkausta oman älylaitteen välityksellä. Mikäli omaa laitetta ei ole, Kela voi toimittaa sellaisen, mikäli tietyt ehdot täyttyvät. Myös chatin käyttäminen on mahdollista. Etäpalvelua ei tarjota iOS-laitteiden välityksellä. Sitä ei myöskään ole tarjolla puhevammaisten asiakkaiden kommunikointimenetelmillä ja suomenruotsalaisella viittomakielellä. Etäpalvelun palveluaika on maanantaista perjantaihin kello 8–16 ja sen välityksellä voi hoitaa myös tulkkipalvelun liittyviä asioita. Marjo Mäkelä on ollut Suomen Sklerodermayhdistyksen puheenjohtaja ja vertaistukija jo kohta kuusi vuotta. Hän toimii myös Salon reumayhdistyksen hallituksessa ja Harvinaiset-verkostossa Reumaliiton edustajana. Eikä siinä kaikki: Tämä puuhanainen toimii myös Salon Muistiyhdistyksessä kuntouttavassa työtoiminnassa. Vertaistuki on iso apu Miten tämä vaikuttamistyö sitten alkoi? Lääkäreiltä tuli sairastumisen jälkeen huonosti tietoa, joten Marjo lähti etsimään tietoa yhdistyksistä. Sieltä saatu vertaistuki nostatti uskoa selviytymiseen. ”Ihmisten tapaaminen on suurin syy yhdistystoimintaani. Heiltä saa myös hoidosta sellaisia vinkkejä, mitä lääkäreiltä ei saa.” Toki Marjo haluaa myös vaikuttaa ja levittää tietoa niin sklerodermasta kuin liitännäissairauksistakin. Hän on käynyt puhumassa aiheesta mm. Mielenterveysmessuilla, ja nyt hän on mukana luomassa HUS:n ja Reumaliiton virtuaalista terveyskylää. Ennen Marjo toimi 70-tuntista työviikkoa tekevänä kahvilayrittäjänä Salossa, mutta sairastuminen vei voimat. Lisäksi tuli lama, joka vei asiakkaat. Nyt tilalle on tullut samaten aikaa vievää, mutta ihan toisenlaista toimintaa ihmisten parissa. ”Elämääni on tullut paljon hyvää: Uusia ihmisiä ja matkustamista sekä mahdollisuus saada uutta tietoa ensimmäisten joukossa.” Marjo katselee ympärillään olevaa kahvilaa miettivästi, mutta ei halua palata entiseen. Sairautensa hän kyllä antaisi pois, mutta odottaa jo innokkaasti kevään yhdistystöitä ja tapahtumia. Lapsenlapset, lämpö ja Popeda Puhtia riittää, sillä takana on rentouttava lomamatka: ”Äitini ja mummoni kustansivat minut Meksikoon, sillä lämpö helpottaa oloani. Jaksan taas kylmänkin kevään. On minulla myös puulämmitys kotona. Lämpö ja uusi läppäri auttavat”, Marjo nauraa. Marjon neljä aikuista lasta ovat jo maailmalla, mutta lapsenlapset, 2,5-vuotias poika ja 4 kuukautta vanha tyttö, ovat hänelle uusi ilon ja voiman lähde. Pikku Christian lähtee parturiin vain famun kanssa, ja sen jälkeen mennään aina hampurilaiselle. Oma asenne on myös tärkeä avain selviämiseen. ”En tiedä, mistä sairauteni johtuu, mutta en ole katkera. Suon itselleni sen, etten välitä mitä muut minusta ajattelevat, ja käyn näin 45-vuotiaanakin lempibändini Popedan keikoilla!” Muuttaminen Espoosta kahvilayrittäjäksi Saloon oli myös pieni onnenkantamoinen Marjon elämän tiellä. Hän katsoo, että Salossa on maailman paras terveydenhoito, ainakin hänen kohdallaan. ”Täällä voin heittää hurttia huumoriakin siitä, että otan 20 lääkettä päivässä. Ne kuitenkin mahdollistavat toimintani, ja uskon vaikuttamiseen ja tulevaisuuteen.” Christian lähtee parturiin vain rakkaan famun kanssa.
• TUKIKOHDE 18 Tukilinja 1/2017 Tukilinjan lahjoittamat juoksurattaat takaavat liikkuvan tulevaisuuden 11-vuotiaalle Nella Saarimaalle ja hänen perheelleen. TEKSTI Mirja Lahnaviiki KUVAT Vesa-Matti Väärä K un ulkona sade piiskaa ja tuuli tuivertaa, ei todellakaan viitsisi lähteä ulos. Ei ainakaan lenkille. Tuttuja syitä jättää ulkoilu väliin – vaan ei kaikille. Jotkut perheet viihtyvät ulkona niin sateessa, tuiskussa kuin helteelläkin. Tällainen perhe löytyy Turun kupeesta Littoisista. Saarimaan perheeseen kuuluvat isä Ville, äiti Loretta, 11-vuotias Nella, 8-vuotias Jasper ja nelivuotias Enna, ja kaikille heistä luonnossa liikkuminen on itsestäänselvyys – olennainen osa arkea. Retkeilyn ja lenkkeilyn lisäksi perheessä harrastetaan suunnistusta, uimista, hiihtoa ja luistelua. Kun lähellä sijaitseva Littoistenjärvi jäätyy, sinne riennetään oitis. Toki perheessä myös sooloillaan, eli jokaisella on vielä omat liikuntaharrastuksensa. Liikkumista ei rajoita edes 11-vuotiaan Nellan kehitysvamma. Itse asiassa päinvastoin: isän ja tyttären voi nähdä viilettävän juoksurattaiden kanssa säässä kuin säässä. Tälle perheelle Tukilinjan apurahan tuella hankitut uudet juoksurattaat ovat korvaamattomat. Juostessa ehtii ajatella Ville Saarimaa korostaa liikunnan henkistä merkitystä. Hänelle juoksulenkit ovat jopa meditatiivisia. ”Kävely ja lenkkeily olivat Nellan syntymän aikoihin hyviä tapoja tuulettaa ajatuksia. Varsinkin alussa saattoi täyttää sitä tyhjiötä ajatuksissa, jonka kehitysvammaisen lapsen syntymä sai aikaan”, hän kertoo. Vaikka Ville Saarimaa on harrastanut juoksemista opiskeluajoista asti, säännöllinen lenkkeily alkoi juuri Nellan kanssa. Liikunnan kautta voi hoitaa myös ihmissuhteita. ”Meillä on Littoisissa muutamia perhetuttuja, joten vaunulenkkeily isommissakin porukoissa on tullut tutuksi”, Ville Saarimaa kertoo. Kimppalenkeistä pitävä Nella odottaa aina jännityksellä, tuleekohan se tuttu kiva koirakin mukaan. Tukiviittomin kommunikoiva Nella on touhukas ja positiivinen nuori neiti. Kaikenlaisia vaivoja tuppaa olemaan tuon tuostakin, mutta isän mukaan ne rasittavat enemmän muuta perhettä kuin Nellaa itseään. ”Hän on aina valmis kuin partiolainen lähtemään liikkeelle.” Jos joku ihmettelee – ja on toki ihmetellytkin – miten Ville jaksaa aina vaan juosta ja vieläpä Nella-tytär kyydissään, hän ei tunne tämän lapsiperheen arkea. Kun perheessä on vammainen lapsi, ei kaikki mene aina suunnitelmien mukaan. ”Kaksituntinen lenkkeilyä Nellan kanssa on oikeastaan aika helppo pala kakkua”, isä kirjoittaa perheen blogissa. Onko tilaa vielä yhdelle? Muutamiin maratoneihinkin tämä parivaljakko on osallistunut, ja vieläpä ihan mukavalla ajalla. Ensimmäinen, Helsinki City Marathon vuonna 2007, oli ikimuistoinen: Isä ja 2-vuotias Nella saivat runsaasti huomiota ja muhkeaa kannustusta. Humoristiset kommentit siivittivät rattaiden vauhtia alusta loppuun: ”Kyllä isä jaksaa”,”Joko nukkuu?”, ”Etkö saanut lastenhoitajaa?” tai ”Onko vaunuissa tilaa vielä yhdelle?”. Erityisen hienoa Ville Saarimaan mielestä on ollut se, että Nellaa on aina kisoissa huomioitu ja muistettu mitalilla. YLÖS, ULOS JA LENKILLE! Elämänsä ensimmäiset juoksukisat pikku neiti pääosin nukkui lokoisasti rattaissa, mutta viime vuosina Nella on alkanut kommunikoida myös muiden juoksijoiden kanssa, toteaa isä tyytyväisenä. Kisat jäivät taakse Tiivis harjoittelu ja ajoittain kilpailuhenkinen tapahtumiin osallistuminen on kuitenkin pikkuhiljaa vaihtunut leppoisaksi lenkkeilyksi. ”Vaikka kisoissa juokseminen olikin kivaa, minulle ja Nellalle parasta ovat oikeastaan aikaiset aamulenkit ja pidemmät kierrokset lauantaisin”, Ville Saarimaa paljastaa. Lenkit ovat isän ja tyttären laatuaikaa. Silloin käydään läpi päivän tapahtumia ja nautitaan vaihtelevista maisemista. Eväät ja lämpimät varusteet ovat aina mukana. Juoksurattaat on suojattu säänmukaisesti ja isin tyttö aseteltu huolellisesti rattaisiin kaikki yllätystekijätkin huomioiden. ”On ollut kelejä, jolloin Nella ainoa asia, joka oli enää kuiva”, Ville Saarimaa kirjoittaa perheen blogissa. ”Kävely ja lenkkeily olivat Nellan syntymän aikoihin hyviä tapoja tuulettaa ajatuksia.” Jatkuu sivulla 20
• Tukilinja 1/2017 19 Tuen saaja Nella Saarimaa, Littoinen Tuen tyyppi Apuraha juoksurattaisiin. Käyttökohde Yhteinen ulkoilu muun perheen kanssa. Ville Saarimaalle säännöllinen lenkkeily kehitysvammaisen Nella-tytön kanssa on tarpeellinen hengähdystauko haastavasta arjesta.
• 20 Tukilinja 1/2017 UUTISIA ÄLÄ TUKI TIETÄ LUMELLA Kun lunta sataa paljon, tulisi huomioida myös pyörätuolin, lastenvaunujen tai rollaattorin kanssa liikkuvat. Lumen kasaaminen jalkakäytävälle tai invapaikalle ei ole hyvä vaihtoehto. Mikäli kinos muodostuu pihalla tai jalkakäytävällä esteeksi, voi ottaa yhteyttä kiinteistön omistajaan. Kunta vastaa ajoväylistä sekä yhdistetyistä pyöräja jalkakäytävistä. Kunnossapidosta vastaava taho löytyy esimerkiksi Invalidiliiton Pääkallokelit-verkkosivustolta. OPASTUTKA NÄKÖVAMMAISILLE Teknologian tutkimuskeskus VTT on kehittänyt näkövammaisille Guidesens-tutkan, jonka avulla käyttäjä voi liikkua turvallisemmin. Toiminta perustuu radiotaajuiseen tutkajärjestelmään, joka välittää tiedon värinätai äänipalautteena. Sykemittarin tavoin vaatteiden alla käytettävää laitetta on jo testattu näkövammaisilla käyttäjillä, ja tuote pyritään saamaan kansainvälisille markkinoille loppuvuoden aikana. Laite tunnistaa jo suurimman osan lähiympäristön esteistä. Palautetapa sekä ohuiden oksien ja pensaiden havaitseminen vaativat vielä lisäkehittelyä, samoin käyttö sisätiloissa. Vaikka näkövammaisia on maailmassa noin 300 miljoonaa, VTT arvioi mahdollisen käyttäjäkunnan aluksi 5–10 miljoonaksi. Kynnyksen muodostanee lähinnä laitteen hinta. CELIA-PALKINTO Celia-palkinto myönnetään vuosittain yleiselle kirjastolle, joka on toiminnallaan merkittävästi edistänyt kirjastopalveluiden saavutettavuutta. Palkintoon kuuluu 2000 euron rahasumma. Viime vuoden palkinto meni Imatran kaupunginkirjastoon, joka on onnistuneesti tarjonnut äänikirjoja lukemisesteisille kaupunkilaisille. Celia-palkintoa voi ehdottaa haluamalleen kirjastolle lähettämällä ehdotuksen ja perustelun Celia-kirjastoon (www.celia.fi). Isin tyttö Nella kysyy usein, koska lähdetään. Keli ei häntä haittaa. Nellakin saa aina maratonilta oman mitalin! Luonnossa mieli lepää Tiiviille parivaljakolle on vuosien saatossa muodostunut paljon suosikkilenkkejä, kuten vierailu isovanhempien luo Paimioon. Valikoimaan kuuluu myös eläinreittejä.Toisinaan pysähdytään hetkeksi kävelemään ja vaikka poimimaan mustikoita. ”Nellalla on jonkin verran ääniyliherkkyyttä ja väkijoukkojen pelkoa. Lenkkeilyharrastus on varmasti myös lepoa hänelle”, Ville Saarimaa miettii. Rattailla pääsee monenlaisessa maastossa. ”Lumikaan ei haittaa, pikemminkin vähälumisuus”, perheenisä naurahtaa. Nella nimittäin rakastaa talvea yli kaiken. Ja vaikka Nella on oppinut vuosien saatossa itsekin liikkumaan, kuten ajamaan kolmipyöräisellä pyörällä, hän ei isän suureksi ihmetykseksi ole kyllästynyt yhteisiin lenkkeihin. ”Nella on nykyään se, joka useimmin kysyy, että koska lähdetään”, Ville Saarimaa tunnustaa. Rattaat isolle tytölle Isän ja tyttären riemulliset lenkit tyssäsivät kuitenkin kuin seinään reilu vuosi sitten. Vuosia palvelleet juoksurattaat jäivät liian pieniksi ja lopulta hajosivat. Aivan huomaamatta pienestä tytöstä oli kasvanut 130 sentin pituinen nuori nainen. No, isommalle lapselle aina aikuiseksi saakka sopivat juoksurattaat löytyivät, mutta valitettavasti ne osoittautuivat aivan liian kalliiksi investoinniksi. Kun kuntakaan ei ollut halukas avustamaan, olivat neuvot vähissä. Korvaamatonta menopeliä tarvittiin niin lenkeillä kuin muussakin ulkoilussa. Kaikeksi onneksi Saarimaan perhe sai sopeutumisvalmennuskurssilla kuulla Tukilinjasta, joka myöntää apurahoja vammaisille. ”Teimme hakemuksen ja oli mahtava uutinen, että saimme myönteisen päätöksen. Saimme rattaat lopulta vuoden kestäneen prosessin jälkeen, ja niitä on jo menestyksekkäästi kokeiltu muutaman kerran”, isä Ville kiittelee. Jatkuu sivulta 19 SOVELTAVA LIIKUNTA = Keinot ja apuvälineet, joilla liikuntamahdollisuudet avataan myös toimintarajoitteisille henkilöille WWW.VALINEET.FI = Liikunnan apuvälinetietoa tarjoava sivusto.
• Tukilinja 1/2017 21 DiDa-juhla jatkuu Vammaisten päivää juhlittiin viime joulukuussa Helsingissä ensi kertaa kulttuuripitoisella yleisötapahtumalla. Tämän vuoden DiDa järjestetään osana Suomi100-juhlavuoden ohjelmaa. TEKSTI Mervi Leivo ja Iris Tenhunen KUVA Mieletöntä valoa DIDA –DISABILITY DAY ART & ACTION -tapahtuma toteutettiin Helsingissä ensimmäistä kertaa 3.12.2016. Tavastia-klubi oli tapahtuman sykkivä sydän, mutta päivän aikana tilaisuuksia haastaa omat asenteensa tarjoutui Helsingin keskustassa niin Ateneumin taidemuseossa, nykytaiteen museo Kiasmassa kuin Kansallisteatterissakin. Narinkkatorin Laituri-tilasta löytyivät kahvila ja imporvisaatiotyöpaja, ja Kampin kappeli tarjosi Abilis-säätiön kehitysyhteistyötoiminnan esittelylle tilat. Sanomatalon Galleria Art Kaarisillassa saattoi viivähtää tuoleja tuunaamassa, Lapinlahden Lähteellä keskusteltiin ja tehtiin taidetta. Päivän päättivät monipuoliset esitykset Kansallisteatterin Lavaklubilla. Vammaiskulttuurin juhla Kolmen tunnin kulttuuripainotteisen lavaohjelman lisäksi Tavastia-klubilla oli tarjolla sirkustelua, maalauspaja, taidekäsityömyyntiä ja radio-ohjelman taltiointia. Performanssitaiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen oli mukana menossa. Tavastialla vieraili päivän aikana arviolta 90–120 osallistujaa. Ja näin he kommentoivat: “Tapahtumassa oli hyvä tunnelma ja tekemisen meininki”, “Valtavirta ja suuri yleisö saatava vahvemmin mukaan, vammaiskulttuuri Paralympiaurheilija Aleksi Kirjonen opasti nuorta miestä pyörätuolin käytössä. Temppurata oli yksi ohjelmanumeroista Tavastian päätapahtumassa. tarjoaa korkealaatuista taidetta ja huippuosaamista, tekijöillä on paljon annettavaa.” “Markkinointia tehostettava.” “Tapahtui verkostoitumista toimijoiden ja esiintyjien välille, syntyi ideoita yhteistyöhön.” Oli hienoa nähdä sekä vammaisten että ei-vammaisten kävijöiden intoa pyörätuoli-temppuradan esteillä ja sosiaalista sirkusta edustavan Sirkus Rakkaus PumPumin hervotonta ja taidokasta sirkusiloittelua. Improvisoidut laulut kaikuivat niin yleisön edustajille kuin Kalle Könkkölällekin, joka jakoi tilaisuudessa Kynnys ry:n ja Tukilinjan myöntämän Vimma-taidepalkinnon (ks. lisää s. 22). Päivä huipentui Lavaklubilla Pasilan toimintakeskus pyöritti Kampin Narinkka-torilla sijaitsevassa Laituri-tilassa Ystävyyden kahvila Annaa. Lapinlahden Lähteellä järjestettiin taidepajoja ja paneelikeskustelu. Tuottaja Tuomas Karisto iloitsi uudesta yhteistyömuodosta: “Kun tavoitteemme on kynnyksettömyys ja mahdollistaminen, meidän tulee tehdä kaikkemme sen eteen, että Lapinlahden Lähde olisi kaikkien kaupunkilaisten yhteinen olohuone.” Juhla jatkui illalla Lavaklubilla, jossa kerättiin varoja vammaiskulttuuriyhdistys Eucrealle. Yleisömenestys oli hyvä, ja lavalla nähtiin laadukas joukko eri taiteenlajien esiintyjiä. Jotkut olivat itsekin vammaisia, kuten runoilija Sanni Purhonen, Resonaarigroup-bändi, flamencotanssija Siiri Tiilikka ja Lyhty ry:n mediapaja. ”Myös osalla muista esiintyjistä oli jokin kontakti aiheeseen, esimerkiksi runoilija Hanna Storm on päätoimittanut teemanumeron vammaisuudesta QFemZine -lehteen. Illasta jäivät mieleen laadukkaat esitykset ja se, että yleisökin tuntui tykkäävän. Tunnelma oli erittäin hyvä”, kertoi Sanni Purhonen. Jatkoa ensi joulukuussa Pääkaupunkiseudun ensimmäinen kansainvälisen vammaisten päivän tapahtuma toi yhteen alan toimijoita ja loi pohjan perinteelle, jolle kaikki halusivat jatkoa. Hyvän pohjan uudelle perinteelle luo se, että vuoden 2017 DiDa-tapahtuma hyväksyttiin 18.1. osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan ohjelmaa. DiDa -pallo on nyt ilmassa, yhdessä pidämme sen liikkeellä! Rakennetaan seuraavasta DiDasta kansalaisten tasaveroisen kohtaamisen areena. Tavoitteena on nyt yhteistyöverkoston vahvistaminen, todella keskeisen ja saavutettavan tapahtumapaikan löytyminen sekä entistä suuremman yleisön tavoittaminen. Tästä se lähtee! TUKIKOHDE
• TUKIKOHDE Vimmapalkinto tanssija Maija Karhuselle 22 Tukilinja 1/2017 Sanna Kekäläinen ja Maija Karhunen poleemisessa tanssiesityksessä Hafed, jossa Karhunen esiintyy myös alasti.
• ”Lavalla olen vapaa annetuista rooleista.” ”Se, etten kävele, on minusta monessa esityksessä melko vähäpätöinen seikka.” Tukilinja 1/2017 23 Vammaiskulttuurin Vimma-palkinto myönnettiin liikuntavammaiselle tanssijalle Maija Karhuselle. Kunnia-Vimmat saivat kirjailija Tommi Kinnunen ja tanssinopettaja Sally Davison. TEKSTI Sanni Purhonen KUVAT Lilja Lehmuskallio VAMMAISTEN IHMISOIKEUSJÄRJESTÖ Kynnys ry:n Vimma-palkinto myönnetään vuosittain taiteen tekijälle, joka on käsitellyt vammaisuutta uusista näkökulmista. Palkintoon kuuluu Tukilinjan myöntämä 5000 euron työskentelyapurahan. Vimma-kunniapalkinnon saivat tällä kerralla tanssijanopettaja/koreografi Sally Davison työstään integroidun tanssitaiteen uranuurtajana Suomessa sekä kirjailija Tommi Kinnunen moniulotteisesta vammaisuuden kuvauksesta romaanissaan Lopotti. Palkinnot myönnettiin vammaisten päivän DiDa-juhlassa Helsingissä 3.12.2016. Maija Karhusen nosti tämän vuoden selkeäksi voittajaksi erityisesti keskeinen rooli tanssija-koreografi Sanna Kekäläisen teoksessa Hafed – kollaasi eroista ja hauraudesta. Raati kiitti perusteluissaan Karhusen ammatillisuutta, alttiutta ja kyseenalaistamatonta tanssijan laatua. mus nähdä vammainen keho normatiivisesti. ”Minua on saatettu esimerkiksi kutsua ”käsillä liikkuvaksi”, vaikka käytän liikkuessani koko vartaloa. Se, etten kävele, on minusta monessa esityksessä melko vähäpätöinen seikka. Toisessa kritiikissä kirjoitettiin, miten ’häpeän kehoani’. Ehkä on enemmänkin kyse siitä, mitä kirjoittaja itse on tottunut lavalla näkemään.” Maija Karhunen on tottunut ravistelemaan ennakkoluuloja. Alasti hän oli näyttämöllä jo Maija Hirvasen Epic Failing -teoksessa vuonna 2015. Ensimmäisissä harjoituksissa riisuminen vielä jännitti, mutta yleisön edessä vaatteitta olo ei tuntunut enää kovin kummalta. Itsensä alttiiksi asettaminen kuuluu Maija Karhusen mukaan taiteilijan työnkuvaan. Toimittajasta tanssijaksi Nuorempana Karhunen opiskeli viestintää. Hänestä tuli kriitikko, vapaa toimittaja ja Liikekieli. com -verkkolehden päätoimittaja. Ammattitaiteilijan ura ei tuntunut edes mahdolliselta. Pikkuhiljaa työtilaisuudet ja kannustavat ihmiset kuitenkin veivät hänet mukanaan. Tanssia hän on opiskellut vuoden koulutusjakson Joensuussa sekä lyhyempiä aikoja Amsterdamissa ja Berliinissä. ”En ole valmistunut. Olen kokenut vaikeaksi olla kouluni ainoa vammainen, siitä tuli liikaa paineita. Hain kyllä Teatterikorkeakouluun, mutta tiesin jo etukäteen, että sisäänpääsy on mahdotonta. Olen nyt hyväksynyt sen, että tekemälläkin oppii todella paljon.” Vaikka Maija Karhunen ei määrittele itseään taiteilijana vammaisuuden kautta, tunnustus ovat hänestä tärkeää. ”On loogista, että tällainen palkinto on olemassa. Ajattelen sitä ennen kaikkea Kynnyksen tärkeän työn ja vammaisten ihmisoikeuksien kautta. On kuitenkin olennaista, ettei palkinto ole rajattu vain vammaisille.” Maija Karhuselle esityksen vammaispoliittisuudeksi riittää sen toteuttaminen, että näyttämöllä voi olla monenlaisia kehoja. ”Toivon, että esitykset liikkuvat pois minusta, yleisemmälle tasolle. Olen joskus saanut kuulla, että näkemiseni lavalla on yleisöstä ensin outoa, mutta sitten katse vapautuu.” Monta rautaa tulessa Lähitulevaisuuden suunnitelmat Karhusella ovat selvät, sillä hän on juuri saanut kolmivuotisen työskentelyapurahan Koneen säätiöltä. Luvassa on jatkoyhteistyötä niin Sanna Kekäläisen kuin Maija Hirvasenkin kanssa. Lisäksi Karhunen työstää Teatterikorkeakoululle kirjahanketta kehollisesta työskentelystä ja sisäisistä auktoriteeteista vapautumisesta yhdessä Raisa Vennamon kanssa. Onko kiireisellä naisella elämää tanssin ulkopuolella? ”Aika työkeskeistähän tämä on, mutta tietysti tykkään viettää vapaa-aikaa ystävieni ja perheeni, siskon, veljen, vanhempien ja poikaystäväni kanssa. Käyn itsekin mielelläni katsomassa tanssia ja teatteria.” Mitä Maija Karhunen tulevaisuudessa taiteilijana tekeekään, voisi veikata, että se tulee jälleen olemaan normeja rikkovaa ja yllättävää. Kekäläinen kuvaa tanssin keinoin esimerkiksi läheisyyttä. Sen vastakohtana on ihmisten erottelu ja äärimmillään väkivalta. Erilaiset kehot esiin Palkinto oli viime vuonna kunnia-Vimman saaneelle Karhuselle iloinen yllätys. Niin oli myös yhteistyön alkaminen rohkeana vaikuttajana tunnetun Sanna Kekäläisen kanssa. ”Sanna yksinkertaisesti otti minuun yhteyttä, emme tunteneet entuudestaan”, Maija kertoo. ”Sannalla on tarkat metodit ja treenaamme paljon. Samaan aikaan työskentelyssä on vapautta tehdä ja tuottaa liikettä, saa olla ilmaisullinen ja verevä. Olemme lähekkäin ja pystymme olemaan aidosti estottomia.” Maija Karhunen on esityksessä pitkiä aikoja kirjaimellisesti alasti, mitä on pohdittu monissa kritiikeissä. Joistakin paistaa läpi myös taipu
• 24 Tukilinja 1/2017 Digimaailmassa Digimaailmassa Teksti: Timo Kähkönen it-tukiluuri@tukilinja.fi Blogi: Digimaailmassa (www.tukilinja.fi) Muutoksia Tukilinjan apuvälineisiin TUKILINJAAN TULEVIEN hakemusten määrä on kasvanut viimeisten parin vuoden aikana 40 prosenttia. Jotta voimme hankkia entistä useammalle hakijalle toimivat peruslaitteet tositarpeeseen, olemme joutuneet karsimaan hieman palveluamme. Työja opiskelukäyttöön tarkoitetut tietokoneet toimitetaan yhä laitteen saajalle valmiiksi asennettuna, ja niihin kuuluu laajennettu kolmen vuoden laitetakuu ja virusturva. Asiointikäyttöön myönnettyihin kannettaviin tietokoneisiin ei kuitenkaan enää asenneta niihin myönnettyjä lisäohjelmia, kuten Officea, valmiiksi. Emme myöskään tarjoa näille kevyempään käyttöön tarkoitetuille laitteille enää 3 vuoden laitetakuuta ja virusturvaa, koska laitteet hankitaan nyt päiväkohtaisista tarjouksista. Jos tuen saaja haluaa valita laitteensa itse, hän voi pyytää Tukilinjalta sen hankintaan laskutusluvan. Silloin voi myös käyttää omia varojaan lisänä ja ostaa perusmallia kalliimman laitteen. KOSKA ENTISTÄ useamman tuen saajan on vastedes osattava ottaa Tukilinjalta saatu tietokone käyttöön itse, tässä muutama vinkki: Windows 10 -käyttöjärjestelmän mukana tulevasta Microsoft Storesta (https://www.microsoftstore.com) voit ladata tai ostaa ohjelmistoja tarpeesi mukaan. Samat käyttötarpeet voi kuitenkin yleensä tyydyttää myös ilmaisohjelmilla. Googlaamalla löydetyistä lataussivustoista voit kuitenkin saada epämieluiseksi tuliaiseksi haittaohjelmia. Mistä lataamisen voi tehdä turvallisesti? Voin suositella esimerkiksi Niniteä (https:// ninite.com), joka on kuluttajakäytössä ilmainen. Ninite on helppo tapa asentaa useampi ohjelmisto kerralla: Raksitat haluamasi ohjelmat ja lataat lopuksi asennusohjelman klikkaamalla ”Get Your Ninite” -nappia. Kun Ninite on latautunut, suorita eli käynnistä se, ja ohjelma tekee valitsemiesi ilmaisohjelmien asennuksen puolestasi. Älä sen jälkeen poista Niniteä, sillä se osaa myös päivittää sen kautta asennetut ohjelmistot. Toinen latauspaikka, jota käytän, on download.fi (http://www.download.fi/). Sieltä löytyvät nekin ohjelmistot, joita ei Niniteltä löydy. Tälle sivustolle annan ison plussan sekä suomenkielisyydestä että käyttäjäarvioista. PÄIVITYKSISTÄ PUHEEN ollen: Windows 10 -käyttöjärjestelmään siirtymisessä on päästy jo pahimpien päivitysongelmien yli. Joskus kannettavat tietokoneet saattavat silti vielä jumiutua päivityksessä. Se korjaantuu poistamalla usb-laitteet ja käynnistämällä tietokone uudelleen. Pöytäkoneiden osalta tällaisia ongelmia ei ole enää pahemmin ilmennyt. Timo Kähkönen Tukilinjan it-koordinaattori Lataa ilmaisohjelmat turvallisesti SIIVOUSTA JA KOTIAPUA Espoolainen Väylä ry työllistää haastavasti työllistyneitä henkilöitä yleisten työehtosopimusten mukaisiin työsuhteisiin. Työntekijöiden rajoitteet otetaan yksilöllisesti huomioon, työtahti on rauhallinen ja työt tehdään työpareittain. PALVELUT: -Siivousta Kotiapua NÄIN TILAAT: Ota yhteys toiminnanjohtajaan, p. 045 2112 130. LISÄTIETOA: www.facebook.com/vaylary https://vayla-yhdistysavain-fi ”Googlaamalla löydetyistä lataussivustoista voit saada epämieluiseksi tuliaiseksi haittaohjelmia.” KONEPAJA, TYÖVAATEOMPELIMO JA PALVELUPAKKAAMO Tampereen keskustassa toimiva TITRY ry on liiketoimintaa harjoittava, monipuolinen sosiaalinen yritys. Se tarjoaa erilaisia työvaatteita sekä pakkaamista alihankintana varastokirjanpitoineen ja lähetyksineen. Toimitusvarma konepaja valmistaa varaosat ja hoitaa kokoonpanon ja kuljetukset. TITRY ry tarjoaa työpaikan noin 50 henkilölle, joista suuri osa on osatyökykyisiä ja muita vaikeasti työllistyviä. TUOTANTOLINJAT: Työvaateompelimo Konepaja Palvelupakkaamo OSOITE: Taninkatu 8, 33400 Tampere NÄIN TILAAT: P. 045 268 8201. LISÄTIETOA: www.titry.com (tuoteluettelo)
• Tukilinja 1/2017 25 KIRJAVINKKI Murhakaruselli savolaisittain, Engelin isänhuolia ja uljautta elämän loppusuoralla. HELSINKI SYNTYY ULJASTA ELÄMÄÄ SHAKESPEARE SAVOKSI TOTEUTUVAT ENNEUNET MIELI VAIKUTTAA Toimituksen valinta ANTTI HEIKKINEN: MATKAMIES MAAN Romaani. Siltala 2016. 350 s. Antti Heikkisen romaanissa pikkupaikkakunnalle nousevaa pakolaiskeskusta seuraa tai kauhistelee kirjava joukko henkilöitä. Vanhuskavalkadista löytyy niin muistisairauksien kuvausta kuin pyörätuolin käyttäjää. Kirjassa tapahtuu runsaasti yllättäviä käänteitä savonkielisen Shakespearen näytelmän harjoittelusta ihmissuhdesotkuihin ja murhajuoniin. Arkisten hahmojen takaa paljastuu kaksinaamaisuutta, valheita ja toisinaan ryöpsähtelevää väkivaltaa. Sen sijaan, että menettäisi unensa vieraiden takia, kannattaakin pelätä lähintä naapuriaan. Kirja on niin tapahtumarikas, että heikompaa lukijaa hirvittää. Kaikki juonilinjat eivät ole yhtä kiinnostavia, muttta kokonaisuus pysyy pinnalla rempseän ja ruumiillisen kielen sekä luontevan murteen ansiosta. Sanni Purhonen JUKKA VIIKILÄ: AKVARELLEJA ENGELIN KAUPUNGISTA Romaani. Gummerus, 2016. 215 s. Runoilija Jukka Viikilän Finlandia-palkittu esikoisromaani kertoo päiväkirjamerkintöjen muodossa Carl Ludvig Engelin (1778–1840) työstä ja elämästä Suomen pääkaupungin suunnittelijana vuosina 1816–1840. Kunnianhimoiselle arkkitehdille kokonaisen kaupungin synnyttäminen on vastustamaton haaste. Samanaikaisesti Berliinistä kotoisin oleva perheenisä kokee koti-ikävää ja huonoa omatuntoa vaimonsa ja ennen muuta sairastelevan ainoan tyttärensä Emilien raahaamisesta kylmään pohjolaan. Tiivis romaani on luettu nopeasti ja sen menestys on helppo ymmärtää. Menneisyyden tunnelmat on tavoitettu uskottavasti ja aihepiiri kiinnostaa, varsinkin näin Suomen itsenäisyyden juhlavuotena. Kuolema on näiden ihmisten arjessa itsestään selvästi osa elämää, ja sen läsnäolo läpäisee teoksen. Toisaalta kehittyvään kaupunkiin ilmestyy kaiken aikaa jotain uutta. Viikilän kaunis lause paljastaa niin julman kuin kiehtovankin todellisuuden. Sanni Purhonen ANTHONY DOERR: DAVIDIN UNI Romaani. Suom. Hanna Tarkka. WSOY 2016. 427 s. David Winkler on alaskalainen hydrologi eli veden tutkija, joka näkee täsmällisinä toteutuvia enneunia. Moinen lahja voi käydä mielenterveyden päälle, varsinkin jos näkee aiheuttavansa pienen lapsensa hukkumisen. David pakenee tätä kauhukuvaa Karibianmerelle ja palaa vasta 25 vuoden kuluttua, tietämättä hylkäämänsä perheen kohtaloa. Davidin uni oli Kaikki se valo jota emme näe -hitin kirjoittaneen Anthony Doerrin esikoisteos. Kuten myöhemmässä menestyskirjassa, tässäkin romaanissa kieli on kaunista ja visuaalisen yksityiskohtaista, varsinkin kun kuvaillaan lumesta lumoutuneen Davidin tutkimustyötä ja hiukan myös hänen näkönsä huononemista. Laaja romaani on kuitenkin ihastunut omaan pikkutarkkuuteensa. Davidista päähenkilönä ei ole erityisen helppo pitää, ja suuri osa tarinasta nähdään hänen kauttaan. Teoksen keskeinen kohtaaminen isän ja tyttären välillä taas antaa odottaa itseään turhan pitkään. Sanni Purhonen PAUL KALANITHI: HENKÄYS ON ILMAA VAIN Omaelämäkerta. Suom. Ilkka Rekiaro. Bazar 2017. 206 s. Mitä 36-vuotias neurokirurgi tekee, kun keskellä loistavaa uraa ja perheenlisäyksen odotusta kuulee kuolevansa keuhkosyöpään? Paul Kalanithi alkoi kirjoittaa kirjaa, jossa pohtii elämäänsä. Mitä arvoa eletyillä päivillä on, jos niiden tietää loppuvan? Kirja on ollut bestseller sekä hienon tyylinsä että uljaan sisältönsä vuoksi. Hoitoammattilaisille on tarjolla paljon vinkkejä hyvästä lääkäri-potilas -suhteesta. Iris Tenhunen MIELEN SALAT Tietokirja. Toim. Mikko Ylikangas. Gaudeamus 2016. 197 s. Artikkelikokoelmassa kotimaiset eri tieteenalojen tutkijat kertovat, mitä meidän tulisi tietää aivojemme toiminnasta. Yleistajuiseksi tekstejä ei voi sanoa, mutta oivalluksia on luvassa. Esimerkki: huono-osaisuuden periytyminen seuraaville sukupolville voidaan katkaista tehokkaimmin tukemalla varhaislapsuudessa lapsen ja vanhemman läheisyyttä. Se onnistuu tukemalla emotionaalista lämpöä edistäviä yhdessäolon tilanteita. Iris Tenhunen Antti Heikkinen
• 26 Tukilinja 1/2017 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Helmi-maaliskuussa nähdään uudelleen tulkittuja klassikoita. Autisti kommunikoi Disneyn vuorosanoin LIFE, ANIMATED, 3.2. Roger Ross Williamsin dokumentissa kohdataan Owen Suskind, autistinen nuori mies, joka vietti vuosia tulematta ymmärretyksi. Hän oppi kommunikoimaan perheensä kanssa Disney-elokuvien vuorosanoin. A CURE FOR WELLNESS, 17.2. Gore Verbinskin psykologisessa trillerissä nuori kunnianhimoinen johtaja ( Dane DeHaan) lähetetään “kuntouttamiskeskukseen” Sveitsiin. Ihmeitätekevät hoidot eivät vain ole miltä näyttävät. Johtajan mielenterveys joutuu koetukselle, kun hänelle diagnosoidaan sama sairaus kuin muille hoitolan asiakkaille. TOM OF FINLAND, 24.2. Odotettu Tom of Finland -elokuva kertoo taiteilija Touko Laaksosen ( Pekka Strang) matkasta menestykseen. Aikana, jolloin homoseksuaalisuus on laitonta, Touko joutuu salaamaan rakkaussuhteensa, mutta löytää pakotien kuvataiteesta. Dome Karukosken ohjauksessa Toukon rinnalla nähdään hänen elämänkumppaninsa Veli ( Lauri Tilkanen) ja sisarensa Kaija ( Jessica Grabowsky). BEAUTY AND THE BEAST, 17.3. Disneyn animaatioklassikon näytelty filmatisointi herättää eloon tutun tarinan erilaisuuden hyväksymisestä. Beauty and the Beast – Kaunotar ja Hirviö kertoo kauniista ja itsenäisestä Bellestä ( Emma Watson), jonka Hirviö ( Dan Stevens) ottaa vangikseen linnaansa. Elokuvan on ohjannut Bill Condon. THE LURE, 4., 7., 19. JA 22.3. Puolalainen fantasiaelokuva (Córki dancingu, 2015) tuo maan pinnalle kaksi merenneitoa ( Marta Mazurek ja Michalina Olszanska). Tytöt värvätään paikallisen kapakan revyytähdiksi. Mutta ovatko vieraat vain viattomia tyttösiä vai pelottavia olentoja, jotka syövät miesten sydämiä, kirjaimellisesti? Elokuva-arkisto Orionin maaliskuun kuukauden elokuva on Agnieszka Smoczy?skan esikoisohjaus. THE BELIEVER – TÄYNNÄ VIHAA, 3.2. Tositapahtumiin perustuvan tarinan päähenkilö on kaksoiselämää elävä Danny Balin ( Ryan Goslingin varhainen roolityö), päivisin uusnatsi ja iltaisin juutalainen. Ohjaaja-käsikirjoittaja Henry Bean voitti elokuvalla tuomariston pääpalkinnon vuoden 2001 Sundancen elokuvafestivaaleilla. Hero. ISÄNI TÄHTIEN TAKAA, 13.3. Tuoreessa dokumentissa (2016) ohjaaja Einari Paakkasen isä Veikko uskoo pystyvänsä parantamaan ihmisiä syövästä, näkemään avaruusolentoja ja ottamaan yhteyden tuonpuoleiseen. Einari on kuitenkin alkanut kyseenalaistaa isänsä maailmankuvaa. TV1. MARATHON Kaksi vuotta Bostonin maratonin pommi-iskun jälkeen Dzhokhar Tsarnaev tuomittiin osallisuudestaan hirmutekoon. Ricki Sternin ja Anne Sundbergin dokumentissa Marathon, the Patriot´s Day Bombing (2016) Boston Globe -lehden toimittajat kertovat oikeudenkäynnistä. Esiin pääsevät myös iskussa loukkaantuneet, jotka palaavat lähtöviivalle proteeseineen. HBO Nordic. Tampereen elokuvajuhlia vietetään keskiviikosta sunnuntaihin 8.–12.3.2017. Helsinki Cine Aasia puolestaan järjestetään viidettä kertaa 16.–19.3.2017 Kino Korjaamossa sekä Orionissa. Toimituk sen Valinta
• Välinevinkki Apuväline: Suurennuslasi Windowsiin Hinta: Ilmainen TEKSTI: Clas von Bell Suurennuslasi näyttöön WINDOWSIN SUURENNUSLASI suurentaa tarvittaessa tietokoneen näytön kuvaa ja tekstiä halutun määrän. Suurennuksen avulla heikkonäköinenkin voi saada selvää näytön sisällöstä. Palvelu sisältyy Windowsiin eikä maksa ylimääräistä. SUURENNUSLASI ON osa Windowsin helppokäyttötoimintoja. Sen saa käyttöönsä Helppokäyttökeskuksesta, johon pääsee Windowsin Ohjauspaneelin kautta. Suurennuslasin voi asettaa käynnistymään automaattisesti koneen käynnistymisen yhteydessä. Palvelusta voi olla iloa myös satunnaisen näköhäiriön yhteydessä, vaikkapa silmälääkärikäynnin jälkeen. PALVELUN KÄYTTÖ on helppoa. Suurennuslasia voidaan käyttää joko liikuteltavana suurennuslasina tai suurentamalla koko näyttö. Kolmas vaihtoehto on laittaa ruudun yläreunaan alue, johon suurennetaan se kohta, jossa hiirellä liikutaan. MERKITTÄVÄÄ ON, että suurennus todellakin vain suurentaa, eli kirjaimet ja kuva voivat suurennettuina näyttää aika risuisilta. Suurennuslasin kokoa voidaan muuttaa samoin kuin suurennuksen määrää. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi Tukilinja 1/2017 27 EVERY BRILLIANT THING HBO Dokumenttielokuva kertoo äidin masennuksesta, jota nuori poika, Jonny Donahue, yrittää parantaa keksimällä äitiä ilahduttavia asioita pitkäksi listaksi. Lista muuttuu pojan vanhetessa. Hänestä tuli myöhemmin teatterintekijä, joka kiertää nyt maailmaa yhden miehen esityksensä, Every Brilliant Thing, kanssa. Esityksessä hän käy läpi löytämiään elämänuskoa lisääviä asioita sekä auttamisen filosofiaa. SOUTHCLIFFEN TRAGEDIA TV1, 29.1. ALKAEN 4-osaisessa BBC:n minisarjassa pikkukaupungin rauha rikkoutuu, kun mies ampuu äitinsä ja yli 10 muuta ihmistä. Tapahtumista raportoi valtakunnanuutisiin Southcliffen oma poika, toimittaja David Whitehead. Tapaus suistaa kokeneen toimittajan raiteiltaan ja hän alkaa pohtia, olisiko vaaran merkit voinut tunnistaa? Mitä ihmismielen pohjalla liikkuu ratkaisevalla hetkellä? Onko pahuus ihmisen geeneissä ja voisiko sama toistua Southcliffessä? POIKA JOKA KATOSI MUSIIKKIIN TV1, 10.2. ALKAEN Uusi 6-osainen brittisarja kertoo Hughesin perheestä, jonka 5-vuotias Joe käyttäytyy ikäisistään poikkeavasti. Kun vanhemmat ummistavat silmänsä ikäviltä epäilyksiltä, ukki vie Joen salaa lääkäriin. Hänet todetaan RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen autistiseksi. Miten vanhemmat selviytyvät järkytyksestä ja riittääkö läheisten tuki ja keskinäinen rakkaus pitämään perheen koossa? Pian parisuhde natisee liitoksistaan. Sarja perustuu israelilaiseen formaattiin. VERA STANHOPE TUTKII TV1, 25.2. ALKAEN Suositun britttiläisen dekkarisarjan uusissa 6. tuotantokauden jaksoissa ylikomisario Vera Stanhope jatkaa murhatutkimuksiaan Northumberlandin kreivikunnassa. Pyörätuolistaan käsin nuori tietokonenörtti Helen on Veran oikea käsi aina, kun pitää löytää nopeasti tärkeitä tiedonmuruja. Uudet neljä jaksoa ovat kokoillan versioita. MR ROBOT TV2, 3.4. ALKAEN Viime vuoden parhaana draamasarjana Golden Globella palkittu sarja kertoo nuoresta, newyorkilaisesta tietoturva-asiantuntijasta Elliot Aldersonista, joka vapaa-aikoinaan toimii hakkerina. Hän kärsii masennuksesta, peloista ja harhoista. Sarja liikkuu taitavasti somen ja digitaalisen median maailmassa. Pääosaa esittävä Rami Malek sai osastaan Emmyn 2016. ÄLÄ TUIJOTA, LAPSENI ON ERITYINEN AREENA Marraskuussa TV2:ssa nähty osa Marja Hintikka Live -ohjelmasarjasta kannattaa yhä katsoa Areenasta. Sanna Kiiski ja Mikko ”Peltsi” Peltola puhuvat siinä vanhemmuudesta ja arjesta erityislapsen kanssa. Ohjelman sivulta löytyvät myös ohjelmatiimin haastattelemien 12 erityisperheen tarinat. Niistä ja ohjelmasta välittyy tunteiden kirjo uupumuksesta ronskiin huumoriin ja elämänilosta ärtymykseen erityislasten syrjintää kohtaan. Toimituksen valinta
• LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi VAMMAISET SAMALLE VIIVALLE Ylen Kioski-palvelun videolla ”Anni: Vammaisia alennetaan nostamalla jalustalle” sähköpyörätuolia käyttävä Anni toivoo, että häntä kohdeltaisiin kuten muitakin ja ihmettelee, miksi vammaisia saa monen mielestä yhä kohdella kuin koiranpentuja: jokainen saa puhutella, miten huvittaa. Vammaisia ei toisaalta moitita huonosta käytöksestä, koska heiltä ei odoteta mitään. Anni kokee myös, että jotkut haluavat näyttäytyä hänen kanssaan vain saadakseen arvostusta parempana ihmisenä. Videosta käyty keskustelu kannattaa myös lukea! Ylen Kioski, Facebook 28.12.2016 Menoon mukaan Meillä kävi niin hyvä tuuri, että Nuorten Vammaisten tukisäätiö avusti apurahalla puolet sähköpyörän hankinnassa. Teemulle saatiin hankittua todella mieleinen pyörä, ja vähän on sitä jo kokeillut. Talvella vaan ei oikein pysty paljon ajelemaan pakkasella, koska kylmä jäykistää lihaksia. Teemu on todella iloinen pyörästä. Hän voi nyt osallistua ilmojen lämmetessä kavereiden mukana pyöräretkille. Enää ei tarvitse jäädä joukosta pois sen takia, kun ei jaksa ylämäkiä polkea tai ajaa pitempää matkaa. Pyörä mahdollistaa myös itsenäisemmän liikkumisen. Teemu sai todella hienon joululahjan. Perheemme kiittää Tukilinjaa koko sydämestään lahjoituksesta! Kiittäen, Teemun äiti Teemu sai osa-apurahan sähköavusteiseen polkupyörään. Nyt ei enää tarvitse jäädä joukosta pois! Kiitos harrastusvälineestä Hei. Meidän Juha sai uuden tietokoneen teidän kauttanne. Kiitos siitä! Postinkuljettaja toi tietokonepaketin kotiovelle perjantaina 11.11.2016. Tietokone asennettiin käyttökuntoon heti samana päivänä. Juha on todella ihastunut ja innoissaan, koska nyt hänen käytössään on ihan oma tietokone. Ystävällisin terveisin, Kaija Kiitän sydämellisesti! Olen suuresti kiitollinen saamastani avustuksesta tietokonehankintaa varten. Olen niin onnellinen voidessani jatkaa kirjoitustyötäni runojen sekä novellien muodossa. Sain vastaanottaa postinne, jossa iloinen päätös tuesta oli. Tukilinja-lehteen voitte onnellisen saajan nimeni liittää mielihyvin. KUIN ENKELINSIIPI Kuin enkeli olisi laskeutunut kädelleni se hellien silitti poskeani kuiskasi kuuroon korvaani Joulusanoman. Tukilinja saapui auttamaan uusia sanoja luomaan, entiset kun haalistuivat vanhan vuoden mukana hautaantuivat. Kone rähjäinen samaan hautaan, joutotavarana. Nyt syntyvät uudet tuulet kirjoittaa voin kaiken uudelleen Uudet sanat ehjin lausein voin kirjoittaa – Te tulitte auttamaan Tukilinjaa Herra siunatkoon! Kiitollisena Ritva Soininen HYVÄT TUKILINJALAISET Kiitos paljon antamastanne apurahasta, jolla mahdollistitte meille pitkäaikaisen unelmamme toteutumisen. Soittimesta on ollut meille runsaasti iloa ja hyötyä ja samoin myös ystävillemme, eli olemme voineet jakaa tätä iloa myös eteenpäin. Olemme saaneet palauttaa mieleemme sen soittamisen ilon, jota viimeksi olemme kokeneet kauan aikaa sitten. Soitin auttaa meitä eläessämme sairauksiemme kanssa, se toimii terapeuttisena tukena ja rikastuttaa jokapäiväistä elämäämme. Terveisin, R.L ja T.L KIITOS, TUKILINJAN PORUKKA! Minun lisäkseni tästä päätöksestä iloitsee koko lähipiirini. Uskon, että tietokone ja apuraha maksavat vielä itsensä moninkertaisesti takaisin! t. Anna K. Karjula HEIPPA KAIKILLE TEILLE siellä Tukilinjassa! Sydämelliset kiitokset Niklaksen puolesta tietokoneesta. Ihanaa, että hän sai sen. Lämpimin terveisin, Päivi Viljanen TUKILINJALLE Kiitos osoittamastanne tuesta. Tietokone tulee käyttöön heti ja olen siitä erittäin onnellinen. Terveisin, S.N. VIDEOPOIMURI 28 Tukilinja 1/2017
• MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Kohtaat kehitysvammaisen ihmisen joka pitää sinusta ja haluaa halailla. Et koe sitä luontevaksi. Mitä teet? VASTAUKSET 1. Vetäydyn kauemmas ja näytän torjuvalta 2 % 2. Pyydän apua henkilöltä, jonka seurassa hän on 3 % 3. Kerron halaajalle, että hän on mukava mutta en halua halata.25 % 4. Halaan häntä lyhyesti ja kerron, että yksi halaus riittää. 71 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan sivuilla. Vastaajia oli joulukuussa 114. FB-KOMMENTTI ”Suurin osa meistä ”normeista” vaivautuu vammaisen tavatessaan, kun ei ei tiedä miten pitäisi olla ja käyttäytyä. Ei heitä näy ’tavisten’ arkipäivässä ! Eli heidät pitäisi ’integroida’ tavisten elämään. Niin se tutustuminen alkaa, arkipäiväisistä tapaamisista.” Tukilinjan Facebook 28.12.2016 Läppäri harrastusten tueksi Ritva Kahelin harrastaa valokuvausta. Valokuvauksen harrastaja Jyrki Ollila lähetti saamastaan objektiivista kiitokseksi tämän ottamansa koirakuvan. Runoilija kiittää Hei. Sain osa-apurahan runokirjani taittoja painokuluihin. Siitä suuri kiitos oheisen runoni myötä. KIITOS! Me, joilla on vamma – ruumiillinen tai sielullinen, olemme taistelijoita. Asenteet ja esteet voita! Ja on niitä, joilla voimat eivät riitä. On kuitenkin ihmisiä, jotka tulevat avuksemme, jotka näkevät meidät ja meidän murheen jokapäiväisen ja kaiken muun olennaisen. He meidän kanssamme taakkaamme kantavat ja lohtua ja tukea antavat. Heille soikoon kiitos tässä, nyt ja myöhemmässä elämässä. Sari Savela Minä olisin todella hyvä koiramalli! Talvinen metsä, hiljaisuus Kuutamon sinervä valo On aaveiden aika täysi kuu Kaksi hiihtää hiljaisuudessa Matkaajia alla tähtitaivaan. Lämpimästi kiittäen toivotan teille hyvää jatkoa. Ritva Kahelin Paljon kiitoksia uusista laitteistani. Pakko myöntää, että koneissa on eroa, varsinkin näissä tietokoneissa. Edellinenkin on Acer, mutta niin vain jouduin tutustumaan uuteen malliin ja siinä oleviin ohjelmiin. Tulostin oli se helpoin käytettävä. Ohessa kuviani ja runo. En ole ”oikea runoilija”, mutta olen kirjoittanut niitäkin lapsesta alkaen. Tukilinja 1/2017 29
• BLOGILINJALLA / Sanna Tynkkynen Elämää taviksena OLEN KOHTAPUOLIIN nelikymppisiään viettävä, vaikeasti heikkonäköinen opaskoiran käyttäjä Lahdesta. Pilvi on toinen oppaani. Sen edeltäjä Tove joutui varhaiseläkkeelle jo kymmenvuotiaana, ja Pilvin täytettyä syksyllä saman verran pohdinkin, milloin ero on taas edessä. Opaskoiran työura päättyy viimeistään sen täytettyä 12 vuotta. Tosiasia kuitenkin on, että melko harva koira työskentelee niin kauan. Vammauduin kahdeksanvuotiaana ja hain opaskoiraa heti, kun se oli mahdollista. Tiesin vain sen olevan minun juttuni ja oikeassa olin. Nykyisin en tosiaankaan osaa edes ajatella kulkemista ilman koiraa. Opaskoira on mahdollistanut minulle elämän ”taviksena”. En kulje näkövamma kärjessä, vaan olen se tyyppi, joka rinnalla on opaskoira. KUN VAMMAUDUIN, vanhempani suostuivat viimein hankkimaan meille koiranpennun. Todella fiksu veto, koska minun oli pakko lopettaa lastenhuoneen ikkunasta ulos tuijottaminen ja alettava ottaa askelia ulkomaailmaa kohti. Ensimmäinen koirani Arla oli siperianhusky. Kasvoin sen kanssa yhdessä. Ensin pentuina nahistellen, sitten nuorina maailmaa tutkien. Oikeastaan Arla oli ensimmäinen opaskoirani, koska se oppi opastamaan minua vetovaljaissa. Vetokoirana se osasi oikean ja vasemman, ja etsi näin minulle haluamani reitit pysäyttäen vaaran paikoissa. Toki sillä olisi ollut mahdollisuus vetää minut minne mieli, mutta ehkäpä sekin nautti näistä tutkimusretkistämme. Arla antoi minulle esimakua itsenäisestä liikkumisesta koiran avulla. PITKÄN ODOTUKSEN jälkeen sain puhelun, että minulle olisi nyt sitten opaskoira tulossa. Iski hirveä paniikki. Entä jos en osaakaan olla opaskoiran käyttäjä? Menee vielä rikki koko kallis kapine. Pian epäröintini karisi ja oli kuin aurinko olisi noussut elämässäni. Opaskoiran myötä liikkumiseni nousi 150 prosenttia. Tove oli tälle ihmeelliselle matkalle oikea opas. Se oli luonteeltaan itsekin kuin aurinko. Jos epäröin, uskaltaisinko tehdä jotain, se tuntui kysyvän: miksi et uskaltaisi? Joskus tuloksena oli surkuhupaisiakin tilanteita, mutta niistäkin selvittiin huumorilla. Siitä tuli rakastettu hahmo, missä sitten törttöilimmekin, ja sain siitä hyväksynnästä osani minäkin. Koiranvaihto tuli yllättäen, ja oikeastaan hyvä niin. Käteni vaihtui valjaasta toiseen saumattomasti ja eroa helpotti tieto Toven hyvästä eläkekodista. Elämääni tassutteli Pilvi. Yhteistyö lähti käyntiin vaivatta, joskin huomasin heti oppaideni luonne-eron. Auringon jälkeen kumppaninani oli nyt kuu. Onneksi pystyin siirtämään Tovelta oppimaani rohkeutta spennaajatyttööni, ja vuosien varrella epävarmuuden hetket ovat aina vain vähentyneet. Pääasia on, että minulla on hyvä ja toimiva opaskoira. OLEN SAANUT OPPIA Pilviltä paljon. Se on opettanut minulle toisten huomioimista ja itsensä hyväksymistä. Kun käsitin, että minutkin pitää hyväksyä sellaisena kuin olen, olen vapaampi tekemään sen myös muille. Olen myös oppinut, ettei kiireellä saavuta paljoakaan. Niin tutustumisessa kuin muissakin asioissa Pilvi tekee kaiken omaa tahtiaan. Elämässä on joskus kiire, mutta nykyisin selviämme niistäkin tilanteista porukalla. Sitäkin arvokkaampia ovat hetket, jolloin aika pysähtyy toviksi esimerkiksi läheisten kanssa nuotiolla. Maajoukkueurheilijan aikoinani elämä syklittyi monesti olympiaadien mukaan. Suurempi kierto elämässäni on nyt koiraadi. Pilvin koiraadi alkaa olla loppupuolella. Toivon toki vielä paria vuotta, mutta opin jo, ettei mikään ole varmaa. Auringon ja kuun jälkeen onkin jännittävää nähdä, millaiset taivaanmerkit tämä elämä minulle seuraavaksi näyttää. Sanna Tynkkynen 30 Tukilinja 1/2017 “En kulje näkövamma kärjessä, vaan olen se tyyppi, joka rinnalla on opaskoira.” Kuka? Sanna Tynkkynen, 39 v., Lahti Toimintarajoite Näkövamma. Ammatti / Työ tms. Monialainen sekatyöläinen. Harrastuksina kirjoittaminen, liikunta, lukeminen ja käsityöt. Bloggaa Helmi-maaliskuussa osoitteessa www.tukilinja.fi.
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA lokaja marraskuussa 2016 VIMMA-PALKINTO KARHUNEN MAIJA, HELSINKI Tukilinja myöntää vuosittain työskentelyapurahan Vimma-vammaiskulttuuripalkinnon saaneelle taiteen tekijälle tai kulttuurivaikuttajalle. Vuonna 2016 apurahan sai tanssija Maija Karhunen. Vimma-palkinnon tavoitteena on palkita taidetta, joka tuo toimintarajoitteisiin liittyviä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja herättää laadullaan positiivista huomiota. Palkintoraati huomioi erityisesti Maija Karhusen osuuden Sanna Kekäläisen kiitetyssä tanssiteoksessa Hafed kollaasi eroista ja hauraudesta. VUODEN TOIMIJA 2016 -APURAHAT HYVÄN MIELEN PELIT RY, HELSINKI, 10 000 EUROA Vuonna 2015 perustettu mielenterveysyhdistys tarjoaa mielenterveyskuntoutujille innostavaa ja luovaa, työhön valmentavaa toimintaa tietokoneja mobiilipelikehityksen parissa. Apuraha on tarkoitettu yhdistyksen toiminnassa mukana olevien kuntoutujien kouluttamiseen, ohjaamiseen sekä työtoiminnan järjestämisessä tarvittavien laitteiden ja ohjelmistojen hankintaan. TAITEEN SULATTAMO RY, HELSINKI, 8 000 EUROA Taiteen Sulattamo on mielenterveysalan ammattilaisten, mielenterveystoipujien ja ammattitaiteilijoiden perustama taideyhdistys, joka ehkäisee syrjäytymistä kuntouttavalla, yhteisöllisellä taidetoiminnalla. Siinä kuntoutujille tarjotaan arvostettu ja vastuullinen rooli osana esiintyvää taideyhteisöä. Yhdistys on tuottanut ammattimaisella otteella jo useita teatteriesityksiä, joita on esitetty teattereissa ympäri Suomea. Apuraha on tarkoitettu osa-aikaisen, tuotannollisen työntekijän palkkakustannuksiin toiminnan vakiinnuttamiseksi. MEKA TV, PORI, 8 000 EUROA Meka TV on tehnyt uraauurtavaa yhteisömediatyötä Satakunnan alueella kehitysja liikuntavammaisten parissa jo 25 vuoden ajan. Se tarjoaa elokuvakursseja erityisryhmille, Mediaa kaikille -kursseja kansalaisopistoissa sekä valmistaa videoita tilauksesta yhteisöille ja yrityksille. Tulevana vuonna MEKA TV vastaa esimerkiksi Myötätuulen viestin tallentamisesta. Apuraha on tarkoitettu laitekannan uusimiseen. VÄYLÄ RY, ESPOO, 8 000 EUROA Apuraha vuonna 2016 perustetulle yhdistykselle, joka tarjoaa kohtuuhintaista siivousja kotiapua Espoossa. Yhdistys palkkaa haastavasti työllistyviä henkilöitä yleisten työehtosopimusten mukaisiin työsuhteisiin. Tällä hetkellä yhdistys työllistää kaksi työntekijää palkkatuettuun työsuhteeseen, ja lisää on tulossa mukaan toimintaan. Apuraha on tarkoitettu siivoustyössä tarvittavien välineiden hankintaan sekä osa-aikaisen työntekijän palkkakustannuksiin toiminnan vakiinnuttamiseksi. NOSE RY, KUUSAMO, 6 000 EUROA Lappilaisten nuorten perustama mielenterveysseura pyrkii edistämään paikallisten nuorten hyvinvointia ylläpitämällä yhteistä kokoonSTARTTI-STIPENDIT SYKSY 2016 / HARRASTAJILLE MAJANMAA N., HELSINKI 26-vuotias näkövammainen henkilö on aloittanut yleisurheilun viime kesänä. Stipendi käytetään leirikustannuksiin ja kilpailuvarusteiden hankintaan. HUTTUNEN J., KOUVOLA 13-vuotias pitkäaikaissairas nuori on aloittanut unified-koripalloharrastuksen. Stipendi käytetään varusteiden hankintaan ja harrastuskuluihin. HEIKKINEN R., HELSINKI 12-vuotias nuori, jolla on oppimisen ja vuorovaikutuksen ongelmia, on viime kesänä löytänyt ratsastuksesta mieluisan harrastuksen. Stipendi käytetään harrastusmaksuihin. TILLI N., RIIHIMÄKI 13-vuotias kuulovammainen nuori, jolla on oppimisen vaikeuksia, harrastaa aktiivisesti yleisurheilua, jalkapalloa ja jumppaa. Hän osallistuu pohjoismaiselle nuorten NIFU-leirille sekä Special Olympics -leirityksiin. Stipendi käytetään yleisurheiluharrastuksen kuluihin ja varusteisiin. VIRKKULA V., HELSINKI 14-vuotias nuori, jolla on oppimisen vaikeuksia, harrastaa aktiivisesti rytmistä voimistelua ja taitoluistelua. Stipendi käytetään omien harrastusvarusteiden, kuten taitoluistinten, hankintaan. HIETANEN A., TAMPERE 18-vuotias nuori, jolla on oppimisen vaikeuksia, on aloittanut syksyllä salibandyjoukkueessa pelaamisen. Stipendi käytetään mailaan, sisäpelikenkiin ja harrastusmaksuun. KIVIKKO M., HÄMEENLINNA 21-vuotias aktiivisesti ja monipuolisesti liikuntaa harrastava henkilö on jo pari vuotta osallistunut Special Olympics -melontaan. Stipendi käytetään harrastuksen kuluihin. S.M., HELSINKI 14-vuotias nuori, jolla on pitkäaikaissairaus ja oppimisen vaikeuksia, on aloittanut syksyllä rytmisen voimistelun kilparyhmässä. Stipendi käytetään varusteiden hankintaan ja harrastusmaksuihin. tumispaikkaa ja kaikille avointa nuorisokahvilaa Kuusamossa. Apuraha on tarkoitettu toiminnan kulujen kattamiseksi vuoden ajan ennen vakituisen rahoituksen löytymistä. TEAM ROVOP, LOHJA, 2 000 EUROA Kahden vammaisurheilijan perustama toimintakaksikko järjestää pyörätuolin käytön ohjausja kokeilutilaisuuksia sekä temppurata-tapahtumia asennekasvatuksen hengessä. Se levittää myös aktiivisesti ”Rajoitteet ovat vain omassa päässä – ROVOP” -sanomaansa eri medioissa, kuten Facebookissa. Viestinä on rohkea suhtautuminen vammoihin ja elämän vastoinkäymisiin. Apuraha on tarkoitettu vaikuttamistyön edistämiseen. Tukilinja 1/2017 31
• Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2016 apurahoja ja apuvälineitä yli 703 000 euron arvosta eli noin 58 600 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA KANTONEN T., TURKU 32-vuotias laskettelun harrastaja on harjoitellut lajia kahden vuoden ajan. Stipendi käytetään lumilajien Special Olympics -valmennusleirin kustannuksiin. RÄSÄNEN E., SEINÄJOKI 38-vuotias sokea henkilö on aloittanut keilausharrastuksen syksyllä 2015. Stipendi on tarkoitettu kilpailemisen mahdollistavan välineistön hankintaan. AHTIAINEN J., TAMPERE 19-vuotias nuori, jolla on oppimisen vaikeuksia, on aloittanut syksyllä salibandyjoukkueen maalivahtina. Stipendi käytetään maalivahdin varusteisiin. KOSKELO N., KONTIO 17-vuotias pyörätuolia käyttävä nuori on uudelle paikkakunnalle muuttamisen jälkeen aloittanut uutena lajina kelkkajääkiekon aktiiviharrastamisen lainakelkalla. Stipendi käytetään oman kelkan hankintaan. PALONIEMI H., OULU 29-vuotias lautalajien harrastaja on lumilautailuonnettomuudessa loukkaantumisen jälkeen löytänyt 3 vuotta sitten uudeksi lajikseen lainelautailun. Stipendi käytetään lajin harrastamisen Suomessa mahdollistavanmärkäpuvun hankintaan. ALI M. A., HELSINKI 12-vuotias nuori on harrastanut pyörätuolikoripalloa kaksi vuotta lainatuolilla. Stipendi on tarkoitettu oman urheilupyörätuolin hankintaan. STARTTI-STIPENDIT SYKSY 2016 / YHTEISÖILLE: VARSINAIS-SUOMEN KIELELLISEN ERITYISVAIKEUDEN TUKI, TURKU Vuonna 2013 perustettu vanhempien vertaistukiyhdistys aloittaa liikuntatoiminnan, jossa lapset ja nuoret voivat kokeilla eri liikuntalajeja. Stipendi käytetään liikuntakokeilutapahtuman järjestämiseen ja liikuntavälineiden hankintaan LAPINLAHDEN LUISTIN 89 RY/ TAITOLUISTELIJAT, KUOPIO Yhdistyksessä on perustettu syksyllä soveltavan taitoluistelun ryhmä Freestyle inclusive skating. Stipendi käytetään sen välineiden ja musiikin hankintaan. RUSETTI RY Vammaisten naisten valtakunnallinen yhdistys on perustettu helmikuussa 2016. Sen tavoitteena on edistää vammaisten tyttöjen, naisten ja naiseksi itsensä kokevien henkilöiden hyvinvointia ja voimaantumista. Stipendi käytetään liikunnan perusvälineistöön, kuten palloihin, kartioihin, kuminauhoihin ja puhallustikkaan. PUDASJÄRVEN TYÖKESKUKSEN SÄHLYRYHMÄ Pudasjärven työkeskuksessa toimiva, vapaaehtoistyönä ohjattu sählykerho osallistuu Pohjois-Suomessa järjestettävään Valonpäivä-turnaukseen. Stipendi pelipaitoihin ja pelivarusteisiin etenkin maalivahdeille. TAMPEREEN KEILAILULIITTO RY Tampereen keilailuliitto ylläpitää Kaupin keilahallia Tampereella. Stipendi käytetään vammaisten henkilöiden keilailuharrastuksen mahdollistavien kahden rampin kuluihin. SPORT CLUB VANTAA RY Voimisteluseura järjestää erityisliikunnan harrastetunteja tytöille ja pojille. Stipendi käytetään uuden temppukoulu-treeniryhmän välineisiin, kuten AirTrack-ilmapatjaan ja tasapainoiluvälineisiin. VAASAN SEUDUN NEUROYHDISTYS Yhdistys järjestää melontakurssin, jonka tarkoituksena on perehdyttää jäsenistöä uuteen harrastusmahdollisuuteen. Kurssille voivat osallistua myös muut melonnasta kiinnostuneet vammaiset henkilöt. Stipendi käytetään kurssin kuluihin. KAINUUN MUNUAISJA MAKSAYHDISTYS RY Yhdistys järjestää jäsenilleen lajikokeiluja mm. bocciassa, minigolfissa, sisäcurlingissa, keilauksessa, uinnissa ja kuntosalilla. Stipendi käytetään kokeilujen kuluihin. POHJANMAAN NÄKÖVAMMAISET RY/KOKKOLAN KERHO Yhdistys järjestää jäsenilleen henkilökohtaista ammattitaitoista ohjausta kuntosaliharrastuksen aloittamiseen. Stipendi käytetään ohjauksen kustannuksiin. FORSSAN SEUDUN NÄKÖVAMMAISET RY Yhdistyksessä on tuolijumppaohjaajaksi kouluttautunut aktiivi ja tarkoituksena on aloittaa hänen johdollaan säännöllinen tuolijumppa kerhokokoontumisissa. Stipendi käytetään jumppavälineiden hankintaan. Loput syksyn Startti-apurahat löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI 32 Tukilinja 1/2017
• R IS T IK K O 1/ 2 17 / R IS T IK O N LA AT I Ja ri H aa p aah o Lähetä ratkaisemasi ristikko helmikuun loppuun mennessä postitse osoitteella: Tukilinja-lehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse ratkaisulauseet lähetetään osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aihekenttään sana ”Ristikko”. Oikein vastanneiden kesken arvotaan palkkiona 30 euroa verottomana, joten laita mukaan nimi, osoite ja pankkitilisi IBAN-numero. Myös kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 1/2017 ratkaisu löytyy seuraavasta lehdestä 2/2017. Ristikon 6/2017 palkkion sai Aino Toivonen Peräseinäjoelta. ”Kiitos taas, oli sopivan vaikea”, kommentoi puolestaan Tauno Pirttijärvi Nokialta. R IS T IK O N 6 /2 16 R A TK A IS U Tukilinja 1/2017 33
• LOKAKUU 2016 A.-M. PARKKINEN, OULU Apuraha vaihto-oppilasmatkan kuluihin ja kielikurssiin kuntoutujalle, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa. M. JUURI, HELSINKI Apuraha markkinointikuluihin ja älypuhelimeen kuntoutujalle, joka on aloittamassa kauneudenhoitoalan pienyritystä. K. PARVIAINEN, RAUTAVAARA Osa-apuraha autokouluun kuntoutujalle, jonka tavoitteena on työkokeilun aloittaminen. Mahdollisuus oman auton käyttämiseen edistää opiskeluja työllistymismahdollisuuksia. N.T., HYVINKÄÄ Apuraha käsikäyttöiseen ompelukoneeseen pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle. Tavoitteena on käsityöharrastuksen uudelleen aloittaminen ja ompelukurssille osallistuminen. N. HONKOLA, SOINI Kannettava tietokone, Office-ohjelma ja skannaava kynä 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia ja joka tarvitsee välineitä lukemisen ja kirjoittamisen tueksi. Tietokoneella hän voi kuunnella äänikirjoja. J. OLLILA, OULU Apuraha kameraan kuntoutujalle, jolle valokuvaus on toimintakykyä edistävä harrastus. Hän käy valokuvauskurssia. T.S., OULU Osa-apuraha sähköavusteiseen polkupyörään 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Pyöräily on hänelle toimintakykyä ylläpitävä harrastus, ja hän voi pyöräillä myös koulumatkat. Kunnan vammaispalvelut eivät tue hankintaa. K.M.L., ETELÄ-POHJANMAA Apuraha omakustanteisiin luontaishoitajan opintoihin kuntoutujalle, jonka työllistymismahdollisuuksia koulutus edistää. J.M., ETELÄ-POHJANMAA Kannettava tietokone ja dvd-asema 14-vuotiaalle nuorelle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Hän tarvitsee tietokonetta videoiden ja valokuvien editointiin sekä kirjoittamisharrastukseen. S. TUULIAINEN, KUUSAMO Osa-apuraha kirjoittajakoulutuksen lukuvuosimaksuun kuntoutujalle, jonka tavoitteena on oman teoksen julkaiseminen. M. POIKSELKÄ, VANTAA Apuraha lauluja liikuntaharrastusten maksuihin kuntoutujalle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Harrastukset edistävät toimintakykyä ja tukevat opiskelua valmentavassa koulutuksessa. S. MIKKOLA, TAMPERE Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera pyörätuolia käyttävälle henkilölle, joka harrastaa valokuvausta ja on mukana yhdistystoiminnassa. Hänen töitään on ollut esillä useissa näyttelyissä. M. KASA, PORI Apuraha kannettavaan tietokoneeseen ja musiikkilaitteisiin 25-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee laitteita musiikin tekemiseen ja dj-keikkoihin. Hän opiskelee kulttuuripajan vertaisohjaajakoulutuksessa, jonka jälkeen hän ohjaa musiikkipajaa. H. MÄKINEN, KITEE Apuraha kuntoutujalle taidetarvikkeisiin pitkäaikaisen taideharrastuksen tueksi. Hän on pitänyt useita näyttelyitä kirjastoissa. P. LASSILA, SEINÄJOKI Kannettava tietokone ja monitoimilaite henkilölle, jolla on oppimisen, tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta itsenäisen verkkoasioinnin opetteluun sekä kuntouttavien harjoitusten tekemiseen Hyvän elämän kompassi -verkko-ohjelmalla. B. KUOPPALA, TAMPERE Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka käyttää pyörätuolia. Hän tarvitsee tietokonetta verkkoasioinnin, yhteydenpidon ja tiedon saamisen apuvälineeksi. Siitä on apua myös työväenopiston kielikursseilla. K.K., TAMPERE Kannettava tietokone, monitoimilaite ja Open Office -opas kuntoutujalle, joka osallistuu aktiivisesti vapaaehtoistöihin yhdistystoiminnassa ja harrastaa kirjoittamista. K.F., TURKU Kannettava tietokone näkövammaiselle henkilölle tiedonsaannin ja yhteydenpidon apuvälineeksi. M.A. KOTILAINEN, LOHJA Kannettava tietokone ja apuraha musiikkilaitteisiin kuntoutujalle, joka harrastaa musiikin tekemistä ja kuvataidetta. Hän toimii kulttuuripajalla vertaisohjaajana. MARRASKUU 2016 A.M., HELSINKI Kannettava tietokone ja Office-ohjelma tietokirjailijalle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Tuen saaja on julkaissut lukuisia kirjoja ja artikkeleita. S. PULKKINEN, ESPOO Kannettava tietokone ja värilasertulostin sekä osa-apuraha kansanopiston lukuvuosimaksuun 20-vuotiaalle nuorelle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. Tavoitteena on yliopisto-opintoihin hakeutuminen. T. KINNUNEN, VANTAA Apuraha maastopukuun henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän toimii erityisryhmien maanpuolustuskursseilla apukouluttajana ja ryhmänvanhimpana, ja tarvitsee pukuunsa yksilöllisiä muutoksia. J. LIUSKI, VANTAA Tablettitietokone ja näppäimistöllinen suojakuori 19-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on käsien käytön ja liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia ammatillisten opintojen tueksi. R. RAAPPANA, II Apuraha toimintarajoitteiselle pienyrittäjälle hänen patentoimansa Revontulivalaisimen valmistamisessa tarvittaviin erityistyökaluihin sekä markkinoinnissa tarvittavaan tablettitietokoneeseen. Tarkoituksena on myydä valaisimia sekä torimyyntinä että suoraan yritysasiakkaille. VALOKUVANÄYTTELYN TYÖRYHMÄ, HELSINKI Apuraha valokuvanäyttelyn kustannuksiin työryhmälle, joka koostuu audiovisuaalisen koulutuksen saaneista kuntouMYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 34 Tukilinja 1/2017
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Kuka? Kaisa Leka Mitä? Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. tujista. He osallistuvat Helsingin kaupungin Virka-gallerian Suomi 100 -aiheiseen näyttelykokonaisuuteen. K.L., KOTKA Ammattitutkintostipendi kuntoutujalle, joka on suorittanut koneja metallialan perustutkinnon näyttötutkintona. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan stipendi on yhtä suuri kuin Koulutusrahaston stipendi. R. JUSELIUS, JYVÄSKYLÄ Apuraha ompelukoneeseen, saumuriin ja ompelutarvikkeisiin kuntoutujalle, joka opiskelee vaateompelijaksi. S.S., TURKU Apuraha polkupyörään kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa. Hän voi liikkua pyörällä opiskelu-, asiointija harrastusmatkat. J.R., TAMPERE Osa-apuraha omakustanteisiin valokuvausalan opintoihin kuntoutujalle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Valokuvaus on hänelle pitkäaikainen harrastus ja opinnot edistävät hänen työllistymismahdollisuuksiaan. TYÖRYHMÄ TOMI PULKKINEN JA RIITTA LEIVO, HELSINKI Apuraha kahden hengen työryhmän vetämään interaktiiviseen musiikkidraamatoimintaan kehitysvammaisten asumissekä työja päivätoimintayksiköissä. Espoon kaupungin kulttuuritoimi lopetti vaikeasti kehitysvammaisten harrastustoiminnan rahoituksen, ja jatkossa on tarkoitus rahoittaa toimintaa osallistumismaksuilla. Siirtymävaiheeseen tarvitaan rahoitusta. TAPIOLAN HONKA PYÖRÄTUOLIKORIS, ESPOO Apuraha syksyllä 2016 perustetun nuorten ja aloittelijoiden pyörätuolikoripallojoukkueen turnausmatkojen omavastuuosuuksien pienentämiseen. Joukkue lähtee Ruotsiin turnauksiin, koska Suomessa aloitteleville pyörätuolikoripallojoukkueille ei ole sopivaa sarjaa. M.M., HYVINKÄÄ Apuraha kuntosalikorttiin kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikuntaharrastus edistää. K.O., LOHJA Kannettava tietokone ja Office-ohjelma sekä apuraha ratsastusvalmennukseen 19-vuotiaalle nuorelle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta avoimen ammattikorkeakoulun opintojen tueksi. Ratsastus on hänelle kuntouttava harrastus, ja hän kuuluu kouluratsastuksen paramaajoukkueeseen. T. KYLMÄAHO, OULU Osa-apuraha pelituoliin 21-vuotiaalle sähköpyörätuolisalibandyn harrastajalle. A.H., KUOPIO Kannettava tietokone ja apuraha ratsastusharrastukseen 8-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen, tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. Tietokoneella hän voi harjoitella koulussa opittuja asioita myös kotona. Ratsastus on hänelle kuntouttava harrastus. Loput marras–joulukuun 2016 tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI Tukilinja 1/2017 35
• Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahat ovat lahjaverotuksen välttämiseksi enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2016 Tukilinja-lehden tuotolla myönnettiin apurahoja 8,59 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2016 tukea myönnettiin yli 58 600 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT: p. 09-415 515 08, apurahat@ tukilinja.fi HANKEJA RYHMÄAPURAHAT: p. 09-415 515 10, yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06 it-tukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT STARTTI-STIPENDIT NYT HAUSSA TUKILINJA TUKEE LIIKUNTAA Startti-stipendeillä. Niillä tuetaan toimintarajoitteisia, innokkaita liikkujia, joilla ei ole riittäviä taloudellisia resursseja harrastukseensa. Hakea voivat sekä yksityishenkilöt että yhteisöt – iästä ja kunnosta riippumatta. Hakuaika on kahdesti vuodessa, ja kevään stipendejä voi hakea nyt! ETUSIJALLA STIPENDIN SAAJINA ovat aloittelevat, harrastukseensa paneutuneet liikunnan harrastajat, kilpaurheilu-uraa aloittelevat sekä seurat, jotka aloittavat uudenlaista toimintaa. Tukea ei ole tarkoitettu kansainvälisen tason huippu-urheilun kuluihin tai seuratoiminnan peruskuluihin. Stipendit rahoittaa Tukilinja-lehti. Esivalinnan saajista tekee VAU ry. STARTTI-STIPENDIEN SUURUUS on enintään 500 euroa/yksilöhakija ja 1000 euroa/yhteisöhakija. Stipendejä jaetaan noin 80 vuosittain. Hakemukset tehdään VAU:n nettisivuilta löytyvällä sähköisellä hakulomakkeella. Hakuajat ovat vuosittain helmikuun loppuun ja lokakuun loppuun mennessä. LISÄTIETOA: www.tukilinja.fi – Apurahat – Hakuohjeet.