Tukilinja 06/2020 - Lehtiluukku.fi

TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 6 / JOULUKUU 2020 – TAMMIKUU 2021 KORONA KASVATTI YKSINÄISTEN AHDINKOA S. 30 SISUPUSSI KIANALLE urheilukisat tuovat säihkettä arkeen s. 28 TÄHTÄIN TOKIOSSA Leo-Pekka Tähdestä ilmestyi elämäkerta s. 8 MONIMUOTOISUUTTA tulossa tv-ruutuun ja elokuviin s. 16-21
TUKIKOHTEET s. 22 Oman tiensä kulkija Kristiina Näkkäläjärvi sai lumikengät ja läppärin. s. 26 Intohimona kuvien taika Anna Nuutinen tekee taidetta tietokoneella. s. 28 Sisupussi Kiana Tukilinja antoi välineet liikuntaan. s. 32 Tukitori Työllistä vammaisia tekijöitä: Tarjolla kahvilapalveluja. s. 32 Tukipointti Lähipäivä käy vaihtelusta. s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja elo–syyskuussa 2020. VAKIOT 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 40 Pähkinöitä 44 Jaloittelua-sarjakuva TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 6/2020 52 % TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON VAMMAISIA TAI OMAISHOITAJIA 22 s. YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Witches-elokuva ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Tukea opintielle Oppilashuolto on tarjottava myös 2. asteelle. s. 7 7 kysymystä Lapin palveluista Vastaajana sosiaalineuvos Ristenrauna Magga. s. 13 Työssä näkövammaisena s. 20 Monimuotoisuutta ruutuun! s. 30 Vaali ystävyyttä Ystävien tuella jaksaa yli korona-ajan. IHMISET s. 8 Säkenöivä Leo-Pekka Tähti Elämäkerta esittelee vahvan urheilijapersoonan. s. 14 Huippu-urheilija vaihtoi lajia Aino Tapola vammautui, mutta jatkoi uraansa. s. 16 Ex-onnellisten onnekas näyttelijä Halti Toppinen löytyi somesta Ex-Onnellisiin. s. 18 Erikoistoimittaja Taavi Taavin matkassa pääsee vaikka minne. s. 18 Tulilinjalla Arto Bäckström ja koko perheen hoitotarve. s. 38 Blogilinjalla Vierasbloggarina Riitta Skytt Luonnosta saa voimaa! Mentäiskö välillä hiihtämään? 2 Tukilinja 6/2020 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Pinja Eskola Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 42 e 6 kk 52 e 1 v 93 e Kesto 93 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. ISSN 1458-6304 24. vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Paino: Arkmedia Oy. Kansikuva: Päivi Karjalainen.
Lehden sisällöllä tähtäämme piintyneiden ajatusmallien avaamiseen ja uusien ehdottamiseen. Kohti parempaa KIRJOITAN TÄTÄ viikolla, jolloin maailmalla myllertää. Työssäkin elämme muutosaikoja. Etätyöhön olen toki jo tottunut. Tänäkin aamuna Teams-kokouksessa hommat etenivät ja tutut kasvot piristivät päivää. Jatkossakin etätyö jää voimien säästäjänä osaksi arkeamme. Se tekee myös entistä helpommaksi työllistää sellaisia työnhakijoita, joille liikkuminen on haasteellista. Pitkittynyt eristys kuormittaa eniten ikäihmisiä ja riskiryhmäläisiä. Omaishoitajatkin ovat kovilla. Ei liika yksinolo kenellekään hyvää tee, joten nyt kannattaa viritellä ystävyyssuhteita. Vinkkejä löydät tämän lehden jutustamme (s. 30). MARRASKUUSSA KÄYNNISTIMME Tukilinjassa rahankeräyksen. Apurahahakemusten määrä on viime vuosina yli kolminkertaistunut, joten yritämme vastata lisääntyneeseen tuen tarpeeseen. Tietoa lahjoittamisesta löytyy lehden takakannesta ja nettisivuiltamme. Apurahat ovat tärkeä keino vaikuttaa. Toinen keskeinen keino on juuri nyt käsissäsi. Lehden sisällöllä tähtäämme piintyneiden ajatusmallien avaamiseen ja uusien ehdottamiseen. Kerromme, miten toimintarajoite elämään oikeasti vaikuttaa ja miten ei. Ei sen tarvitse mitään olennaista estää, jos pidämme toimintaympäristöt esteettöminä ja kaikille saavutettavina! HYVÄ ESIMERKKI tästä on urheilutähtemme Leo-Pekka Tähti, jonka elämää tuore elämäkerta esittelee lähietäisyydeltä (s. 8). Kerromme lehdessä myös näkövammaisten haasteista korona-ajan työelämässä (s. 13) ja tutustumme uusiin, nuoriin tv-kasvoihin sekä monimuotoisuuden tärkeyteen televisiossa ja elokuvissa (s. 16–21). Avaamme ikkunoita saamelaisten elämään sosiaalineuvos Ristenrauna Maggan (s. 7) ja Tukilinjalta apurahan saaneen Kristiina Näkkäläjärven (s. 22) haastatteluissa. Esittelemme muitakin apurahan saajia. TOIVOMME, ETTÄ tämä värikäs lukupaketti kirkastaa keskitalveasi. Vaikka pysymme nyt vielä hetken kaikki omissa oloissamme, voimme kokea yhteisyyttä muilla tavoin, esimerkiksi tutun ja silti aina uuden lehden parissa. Turvallista Joulun aikaa ja parempaa uutta vuotta! Kiitos, että olet mukana. Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi Tukilinja 6/2020 3 SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.2.2021
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Todeksi neulottu unelma Tukilinja-lehdessä 6/2019 (jonka voi lukea lehden nettisivuilla) kerroimme neulekirjailija Sarita Kotkavalkamasta, joka sai Tukilinjalta apurahan. Jutussa Sarita kertoi, että hänen lempinäyttelijänsä on Tommi Korpela, jolle hän haaveili saavansa neuloa ihan mitä tahansa. Tommi Korpela luki jutun ja otti yhteyttä. ”Melkein nielaisin kahvikuppini, kun näin allekirjoituksen”, Sarita kertoo. Hän kutoi Korpelalle komean villapaidan ja villasukat. Kun Korpela oli tulossa sovittamaan paitaa, Saritan kaksi tytärtä katselivat äitiään huvittuneina ja toinen tokaisi: ”Ihan kuin olisi jouluaatto ja odotetaan joulupukkia, paitsi että sä olet se viis vee eikä me.” Korpela piti paljon villapaidastaan ja kiitteli sitä moneen kertaan. Hän myös kirjoitti Saritalle nimikirjoituksen tuoreen elokuvansa Raja 2018 dvd:n kanteen. ”Taidan ottaa sen dvd:n arkkuun mukaan”, huokaisi Sarita. UUSI TERÄSMIES Yhdysvaltalainen 21-vuotias Chris Nikic on maailman ensimmäinen Down-urheilija, joka on suorittanut täyden Ironman-triathlonin. Urakka sisältää 3,8 km uinnin, 180 km pyöräilyn ja 42,2 km juoksun, peräjälkeen suoritettuina. Nikic selvisi tästä kaikesta hieman alle 17 tunnissa ja pääsi suorituksellaan Guinnessin ennätysten kirjaan. TEATTERIYHTEISTYÖTÄ TAMPEREELLA Tampereen Teatterin uusi johtaja Mikko Kanninen ilmoitti marraskuussa yhteistyöhankkeesta Teatteri NEOn kehitysvammaisten teatterintekijöiden kanssa. Setlementti Tampere ry:n toimintaan kuuluva Teatteri NEO on suunnattu kehitysvammaisille ja erityistä tukea tarvitseville nuorille. Tampereen Teatterin näyttelijät toteuttavat sen kanssa jatkossa yhteisiä työpajoja ja taiteilijatapaamisia. Teatteri tarjoaa myös tilojaan kumppanin käyttöön. ”Tavoitteemme on etsiä, löytää ja tuoda esiin kehitysvammaisten nuorten aikuisten omaa ääntä. Kannisen mukaan yhteistyössä on tärkeää sen hierarkioita purkava luonne sekä uusia esittämisen tapoja ja taiteellista ilmaisua luova työtapa. ONKO VÄKIVALTAISUUS MIELISAIRAUS? Robert Louis Stevensonin kauhuromaaniin pohjautuvasta kaksoisolentotarinasta Jekyll & Hyde nähdään Kansallisbaletin näyttämöllä Val Caniparolin koreografian kansainvälinen kantaesitys. Pahuuden ja hillittömyyden houkutusta tutkiva tarina tuntuu varsin ajankohtaiselta, mutta tässä toteutuksessa uusia tulkintoja tai viitteitä nykyaikaan ei kuitenkaan esitetä. Väkivaltaisuus, himoille periksi antaminen ja mielisairaudet niputetaan yhdeksi jatkumoksi – ihmisyyden rappioksi. Tämä katsoja kyllä nautti kyllä upeista tanssikohtauksista – etenkin lopun kaksoisolentoteemaisesta – mutta ei niinkään tunkkaisista mielisairaalakuvauksista sinne tänne heiluvine ”mielettömine” potilaineen, joiden joukkoon murhamies Hydekin lopulta joutuu. Turha tämän jälkeen varmaan muistuttaa, että suurin osa mielenterveyspotilaista on varsin säyseää porukkaa, jolle väkivaltaisuus ei ole sen tyypillisempää kuin muillekaan. 4 Tukilinja 6/2020 Takapakki opetti kitaristia Brittiläinen, kauhukuvastoon mieltynyt punk-pop–bändi Creeper on julkaissut levyn Sex, Death and the Infinite Void, joka viimeisteltiin psykiatrisella osastolla. Syynä on se, että bändin kitaristi Ian Miles koki viime vuonna psykoottisen vaiheen ja joutui sairaalahoitoon. Miles päätti kertoa kokemuksestaan julkisesti sekä bändin podcastissa että BBC:n uutissivuston haastattelussa (31.7.2020). ”Kun kuntoutuu psykoottisesta episodista, se pakottaa itsetutkiskeluun, koska ainoa mitä elokuvista ja videopeleistä oppii psykoottisista ihmisistä on se, että he ovat tappajia”, hän sanoo. Bändi haluaa nyt osaltaan normalisoida keskustelua mielenterveydestä. Yksi levyn kappaleista All my Friends kertoo myötätunnon tärkeydestä.
PALKINNOT EMMY TUPLAROOLISTA Amerikkalaisessa Emmy-kilpailussa parhaan tv-minisarjan miespääosan palkinnon nappasi Mark Ruffalo. Hän esittää HBO:n sarjassa I Know This Much is True identtisiä kaksoisveljiä, joista toinen sairastuu vaikeaan skitsofreniaan. Kiitetyssä sarjassa esiintyy muitakin sairauksia ja vammoja. HIENO KUVAKIRJA Suomalainen kuvittaja Jenny Lucander sai yhdessä ruotsalaisen kirjoittajan Jens Mattsonin kanssa Pohjoismaiden neuvoston lastenkirjallisuuspalkinnon lasten kuvakirjasta Vi är lajon (Förlaget, 2019). Kirja kertoo sisaruusrakkaudesta tilanteessa, jossa toinen lapsi sairastaa vakavaa syöpää. Witches-elokuvaa moititaan Joulunajan odotetuimpiin kuuluva elokuvauutuus The Witches perustuu englantilaisen Roald Dahlin klassiseen lastenkirjaan Kuka pelkää noitia (The Witches, 1983). Siinä noidat ovat tavallisten ihmisten sekaan piiloutuneita epäinhimillisiä petoja, joilla – kun heidän oikea olomuotonsa paljastuu – on käsissään raatelukynnet. Kirjan uudessa filmatisoinnissa noitien kädet ovat epämuotoiset ja sormien määrä pienempi. Ikävä yhteensattuma on se, että lapsille, joilla on syntyessään epämuodostuneet kädet, muokataan usein kirurgisesti varsin samannäköisiä käsiä. Paralympiauimari Amy Marren moitti marraskuun alussa Twitterissä, että vaikka hän ymmärtää elokuvan olevan fiktiota, sen kuvaus raajojen erilaisuudesta toistaa ja vahvistaa ennakkoasennetta, jossa erilaisuus koetaan pelottavana. Paralympialaisten virallinen Twitter-tili oli samaa mieltä: ruumiinjäsenten erilaisuus ei ole pelottavaa ja vammaisuus tulisi yhteiskunnassa normalisoida. Seela Sella podcastissa Mielenterveyden keskusliiton uudessa, Soundcloudissa julkaistussa podcast-sarjassa Käännekohta kuullaan seitsemän kirjoituskilpailussa palkittua tarinaa. Ne tulkitsee näyttelijä Seela Sella, liiton kulttuurikummi. Tarinat käsittelevät kirjoittajiensa elämän käännekohtia, joissa mielenterveys on ollut koetuksella. Niiden lisäksi kuullaan myös Seela Sellan haastattelu, jossa hän kertoo oman elämänsä käännekohdasta, puolison kuolemasta, sekä kirjoittamisesta ja herkkyyden tärkeydestä. Onnellisuus on tässä hetkessä elämistä ja mielenrauhaa, hän kiteyttää. KIM SAINIO KERTOI MS-TAUDISTAAN Radio Rockin juontaja Kim Sainio kertoi lokakuussa suorassa Korporaatio-lähetyksessä sairastaneensa jo 14 vuotta MS-tautia ja kyllästyneensä selittämään sen oireita moottoripyöräonnettomuudellaan. Asiasta kertoi ensimmäiseksi Ilta-Sanomat. ”Haluan kertoa teille kuulijoille, jotka koen erittäin läheisiksi tätä työtä tehdessä. Kun kohdataan jossakin ja tehdään asioita yhdessä, niin ei tarvitse sen kummemmin alkaa arvailemaan”, Sainio totesi. Hän halusi myös ennen kaikkea lähettää terveisensä saman sairauden kanssa taisteleville, ”koska meitä on ihan helvetisti – voimia veljet ja siskot!” JOULUKALENTERI NETISSÄ Helsingin kaupunginteatterin ja ShedHelsingin yhteistyössä toteuttama lasten ja nuorten musikaalitoiminta on vuodesta 2016 huipentunut esityksiin joulun alla. Tänä vuonna ne on toteutettu nettiin tuotettavina joulukalenterivideoina. Metsän joulukalenteri julkaistaan joulukuussa päivittäin yhteistyökumppani Elisan YouTube-kanavalla. ShedHelsinki-musiikkiteatteritoiminnan tavoitteena on tarjota erityislapset huomioivaa lapsija nuorisotyötä turvallisen ja voimauttavan harrastuksen parissa. Suuri osa tämän vuoden harjoituksista on toteutettu nettiyhteyksillä. GALLERIA IPI AVAUTUU Helsingissä Kallion kaupunginosassa sijaitseva IPI Kulmakuppilan valttina ovat sen kehitysvammaiset työntekijät ja hyvät tarjottavat. Jatkossa houkuttimena on myös taide. Tammikuusta alkaen IPI Kulmakuppilan Galleria avaa kahvilan seinät erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden töille – ilmaiseksi. Näyttelyhaku on käynnissä ja tuloksia voi pian käydä kahvikupposen ääressä katselemassa. Tukilinja 6/2020 5
6 Tukilinja 6/2020 Tukea opintielle YHTEISKUNTA Myös lukioille tulee velvollisuus tarjota erityispetusta tarpeen mukaan. VIP-VERKOSTO = Asiantuntijoiden yhteistyöverkosto, jonka kohteena ovat vaativan erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat. OT-KESKUS = Vaativan tuen osaamisja tukikeskus oppilashuoltoon. Oppilashuolto laajenee pian lukioihin ja ammattiopintoihin, kun oppivelvollisuusikä nousee. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KOULULAITOS MULLISTUU, kun oppivelvollisuus alkaa kattaa myös toisen asteen opinnot. Se tarkoittaa, että opiskelupaikka on jatkossa järjestettävä kaikille peruskoulusta valmistuville nuorille. Sote-uudistus on puolestaan viemässä koulupsykologien, kuraattoreiden ja terveydenhoitajien virat maakuntien alaisuuteen. Koulut saivat tänä vuonna lisärahaa korona-ajan aiheuttamien oppimisvajeiden paikkaamiseen, mutta riittääkö se näin isoihin muutoksiin? ”Lisärahat on perusopetuksessa käytetty aika hyvin siihen, mihin ne on tarkoitettukin: määräaikaisten opettajien ja erityisopettajien rekrytoimiseen sekä siihen, että lisätunteja ja tukiopetusta on voitu pitää. Myös avustajia ja opinto-ohjaajia on saatu lisää”, Opetusalan Ammattijärjestön (OAJ) erityisasiantuntija Sari Jokinen kertoo. Opetusja kulttuuriministeriön ammatillisen koulutuksen osaston ylijohtaja Mika Tammilehto lupaa jatkossa lisäpanostusta: opetuksen ja ohjaamisen lisämäärärahaa jaetaan myös vuosina 2021 ja 2022 yhteensä 150 miljoonaa euroa. Kaikille opiskelupaikka Sari Jokinen kertoo pitävänsä oppivelvollisuuden pidentämistä positiivisena muutoksena, kunhan tuki sitä tarvitseville oppilaille järjestyy. ”Koska kaikille on oltava opiskelupaikka, erilaista valmentavaa koulutusta tulee myös olla tarjolla ammattikoulun ja lukion lisäksi”, hän huomauttaa. Myös opinto-ohjausta on tarkoitus vahvistaa, joten OKM käynnistää opinto-ohjauksen kehittämisohjelman sekä perusopetuksessa että toisella asteella. Perusopetuksen järjestäjille tulee velvollisuus tehostettuun oppilaanohjaukseen. 8. ja 9. luokilla sen painopisteenä olisivat jatko-opintovalmiudet. ”Opinto-ohjaukseen tarvitaan kunnolla resursseja yläasteella, jotta nivelvaiheesta tulisi helpompi”, Sari Jokinen sanoo. Lukioiden ja ammattioppilaitosten tulee puolestaan jatkossa tarjota erityisopetusta. Opinnot ilmaisiksi Jatkossa toisellakin asteella ovat ilmaisia opintojen lisäksi opiskelija-asuminen, kouluateriat ja opetusvälineet, kuten kirjat ja tietokoneet, sekä yli seitsemän kilometrin pituiset koulumatkat. Perheen taloudellinen tilanne ei siis nykyiseen tapaan enää olennaisesti vaikuta siihen, hankkiiko nuori toisen asteen koulutuksen vai ei. ”Kaiken kaikkiaan oppivelvollisuuden uudistaminen on hyvä asia. On mielenkiintoista katsoa, miten se lähtee etenemään”, Sari Jokinen linjaa. Palvelut pois kouluista? Hallituksen esityksessä oppilasja opiskelijahuollon palvelut siirretään sote-maakuntiin. ”Katson tätä huolestuneena”, sanoo erityisasiantuntija Sari Jokinen. ”Nytkään ei ole psykologeja ja kuraattoreja riittävästi. Tulevaisuudessa oppivelvollisuudesta putoajat tarvitsevat heitä yhä enemmän. Nyt opiskelijapalvelut ovat olleet lähellä, pääsääntöisesti oppilaitoksissa. Resurssit tulevat käytännössä pienenemään.” Tuen sijainnilla voi hänen mukaansa olla merkitystä myös siinä, hakeutuuko oppilas tukitoimien piiriin. Tähän asti ei ole tarvinnut esimerkiksi pohtia vastuukysymyksiä opetuksesta poissaolon suhteen. Alaikäinen oppilas on voinut käydä vastaanotolla myös huoltajan tietämättä. ”Oppilashuolto on ollut osa kouluyhteisöä ja toivottaisiin, että näin voisi olla tulevaisuudessakin.” Tukitoimet lähelle Ylijohtaja Mika Tammilehto Opetusja kulttuuriministeriöstä vastaa huoleen kertomalla, että opiskeluhuollon palvelut on jatkossakin tarkoitus järjestää oppilaitoksissa tai niiden välittömässä läheisyydessä. Hänen mukaansa myös vammaisille opiskelijoille tarkoitetut tukitoimet ja mukautukset ovat nykyiseen tapaan käytössä koko oppivelvollisuuden ajan. Oppilas tai hänen huoltajansa voivat hakea oppivelvollisuuden suorittamisen keskeyttämistä pitkäaikaisen sairauden tai vamman vuoksi, mutta oppivelvollisella on kuitenkin aina oikeus opiskella. Osaaminen keskitetään Tulevassa sote-uudistuksessa tukipalveluja on kuitenkin tarkoitus keskittää. ”Vammaisten opiskelijoiden osalta lienee hyvä, että palvelut ja osaaminen keskitetään erityisesti vaativan tuen osalta OTeli Osaamisja tukikeskuksiin”, Tammilehto kertoo. Myös perusopetuksen VIP-verkostoja vaativaa erityistä tukea tarvitseville nuorille ollaan laajentamassa toiselle asteelle. ”Tärkeää on moniammatillisen yhteistyön lisääminen ja asiakkaan palvelujen saatavuus yhden luukun periaatteella”, ylijohtaja Mika Tammilehto linjaa. Opiskeluhuollon palvelut on jatkossakin tarkoitus järjestää oppilaitoksissa tai niiden välittömässä läheisyydessä.
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Kukka Ranta Vammaisena Lapissa Kysyimme sosiaalineuvos Ristenrauna Maggalta, miten soteja erityisesti vammaispalvelut tulisi järjestää suurten etäisyyksien Lapissa, jossa omin neuvoin pärjäämistä pidetään yhä ihanteena. Tukilinja 6/2020 7 RistenraunaMagga SamiSoster ry:n toiminnanjohtaja ja sosiaalineuvos, 75, Inari. SámiSoster ry Vuonna 1997 perustettu sosiaalija terveysalan yhdistys, joka edistää saamelaisten hyvinvointia, osallistuu työryhmiin ja toimii asiantuntijana. 1. Paljonko vammaisia saamelaisia on ja mitkä ovat heidän tyypilliset ongelmansa vammaispalveluiden saamisessa? ”Etnistä taustaa ei Suomessa saa merkitä palvelujärjestelmään, joten lukumäärä ei ole tiedossa.” ”Jos ei osaa tai uskalla kysyä palveluista, niiden saamisessa tulee ongelmia. Tämä tulee esille esimerkiksi aikuisiällä vammautumisen yhteydessä.” ”Saamenkielistä puheterapiaa on vain Enontekiöllä. Puheen kehittymisen tutkimukset tehdään suomeksi eikä alle kouluikäinen lapsi välttämättä osaa vielä suomea. Muutoinkin vahvempi kieli on saame, joten tutkimukset eivät anna oikeaa vastausta.” ”Saamen kielestä ei ole kehitetty viittomia eikä saamen kielen tulkkikeskusta ole. Tulkiksi otetaan henkilö, joka osaa kieltä. Se on ok, mutta se terminologia onkin vierasta, ja tuolloin asiakkaan oikeusturva ja hyöty kuntoutuksesta vaarantuu.” ”Vammaisen lapsen vanhempana on tärkeää saada vertaistukea, joten mm. digivertaistukea olisi tarpeen kehittää.” 2. Miten sosiaalija terveyspalveluja on saatavilla saamelaisten käyttämillä kielillä? ”Joitakin palveluja on saatavilla saamen kielillä, jos asiakas on etukäteen ilmoittanut, että tarvitsee palvelua saameksi tai paikalla on saamenkielinen työntekijä. Asiakkaan on kuitenkin itsensä oltava aktiivinen.” ”Esimerkiksi Utsjoen vammaisten palvelutalossa on saamenkielisiä työntekijöitä.” 3. Miten vammaisten kuljetuspalvelut toimivat? Yhteiskuljetukset eivät taida olla yleisin vaihtoehto? ”Vaikeavammaisten kuljetuspalvelut ovat haaste sekä olosuhteiden että kuntien talouden vuoksi. Myös lähikuntamäärittely aiheuttaa haasteita, kun kotikunnassa ei ole kaikkia palveluita ja joutuu käymään kauempana. Lähikunta, päivittäistavarakaupat ja suku saattavat olla myös valtakunnan rajan takana.” ”Kun ei ole asfaltoituja kyläteitä ja pihoja, lumen aikana ainoa toimiva väline on moottorikelkka, ja lumettomana aikana maastotai maantiemönkijä.” 4. Jos suomen kieltä osataan, miksi saamelaisille on silti tärkeää saada palvelua saameksi? ”Kyllä omalla kielellä puhuminen on merkityksellistä omalle identiteetille ja kaikkein syvimpien asioiden ilmaisemiseksi. Se lisää yhteenkuuluvuutta omaan yhteisöön ja se on myös jokaisen perusoikeus, puhua omaa äidinkieltään.” ”Mie toivon, ettei meidän kieltä aliarvioida ja mitätöidä. Suomi vain toimii niin, että on pakko osata suomea tullakseen toimeen tässä yhteiskunnassa.” 5. Voisiko etätulkkaus olla ratkaisu? ”Joissakin tilanteissa aivan varmasti olisi tarve ja mahdollisuus myös etätulkkaukselle. Sotealalla tulkin tulisi kuitenkin tuntea sote-sanasto. Saamelaisten tulisi itse voida kehittää saamenkielistä tulkkausta, mutta Suomessa ei ole saamen kielen tulkkikeskusta. Sellaista kuitenkin tarvittaisiin mm. koulutusja kokoustilanteissa.” 6. Mielenterveysongelmat ovat saamelaisilla keskimääräistä yleisempiä. Miksi näin on ja miten hoitoon hakeutumisen kynnystä voisi madaltaa? ”Avun hakemiseen kynnys on korkea ja avun saamisen kynnys yhtä korkea. Me saamelaiset olemme kyllä toistuvasti vuosien varrella tuoneet asiat esille, mutta ei meitä kuunnella. Okei, kyllä valtion taholta todetaan, että henkistä ja psyykkistä tukea saamen kielillä ja kulttuuritaustan edellyttämällä tavalla tulee olla tarjolla. Mutta kaipaan niitä konkreettisia tekoja!” ”Saamelainen sote-alan asiantuntijatyöryhmä on luovuttanut valtioneuvostolle esityksen toimenpideohjelmaksi saamelaisten psykososiaalisen hyvinvoinnin tukemiseksi ja mielenterveyspalvelujen rakentamiseksi. Suunnitelma on hyvä ja vaatisi jo toteuttamistoimenpiteitä, ei taas uutta selvitystä.” 7. Mitkä ovat SámiSosterin tavoitteet tulevassa sote-uudistuksessa? ”Tiiviisti: Lapin sote-maakunta tulisi velvoittaa järjestämään palveluja kaikilla saamen kielillä ja saamelainen kulttuuri huomioiden ja varattava siihen riittävä, korvamerkitty valtion rahoitus. Saamelaisten kielellisiä oikeuksia ei saa heikentää tällä sote-uudistuksella vaan saamelaisille on turvattava omakieliset ja oman kulttuurin mukaiset sote-palvelut. Ehdotetun saamen kielen lautakunnan jäsenistön tulisi koostua erityisesti sosiaalija terveysalan asiantuntemusta omaavista saamelaisista ja näistä kaksi olisi nimettävä SámiSoster ry:n esityksestä.” (Ks. myös tämän lehden juttu saamelaistaustaisesta Kristiina Näkkäläjärvestä, s. 22.)
”Jos kroppa on terve ja motivaatio pysyy hyvänä, en näe mitään syytä, miksi pitäisi laittaa pillit pussiin.” SÄKENÖIVÄ LEO-PEKKA TÄHTI 8 Tukilinja 6/2020 IHMISET Leo-Pekka Tähden elämäkerta tuo esiin huippu-urheilijan, joka osaa ottaa tilansa niin kisoissa kuin yksityiselämässäkin. Pandemia sotki suunnitelmat, mutta tähtäin uran huipentumaksi on yhä Tokion paralympialaisissa. TEKSTI Lauri Jaakkola E nsimmäisen kerran Leo-Pekka Tähdelle ehdotettiin, että hänen elämästään ja urastaan kirjoitettaisiin kirja jo vuonna 2008, Pekingin paralympialaisten jälkeen. Tuolloin Tähti oli voittanut kolmannen paralympiakultamitalinsa ratakelauksesta. Hän kieltäytyi tarjouksesta. Nyt paralympiakultia on kasassa jo viisi, ja elo–syyskuun vaihteessa 2020 piti suunnitelmien mukaan tulla kuudes. Sen jälkeen olisi ollut optimaalinen aika julkaista kirja, jonka tekemiseen Tähti oli kolme vuotta takaperin suostunut, kun Satakunnan Kansan toimittajat Juha Luotola ja Harri Laiho olivat häneltä asiaa kysyneet. Porilaiset taustavoimat ”He ovat porilaisia, kuten minäkin, ja seuranneet urheilu-uraani pitkään, joten päätös oli sikäli helppo”, kertoo Leo-Pekka Tähti. ”Tuntui myös, että kirja alkaisi olla ajankohtainen, sillä siinä vaiheessa oli ajatuksena, että Tokion paralympialaiset 2020 voisi olla urani päätepiste.” Tähden nimeä otsikkona kantava kirja ilmestyi alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti lokakuussa, vaikkei Tokion kisoja käytykään. Koronaviruspandemia pakotti kisajärjestäjiä siirtämään paralympialaisia vuodella eteenpäin, elo-syyskuuhun 2021. Edelleen on mahdollista, että Tähti lopettaa uransa Tokion paralympialaisiin, mutta varmaa se ei ole, tuskin edes todennäköistä. Kisavirettä riittää ”Nyt tilanne on se, että ei tiedä tuleeko Tokion kisoja ensi vuonnakaan, enkä tiedä tulevatko ne edes olemaan viimeiset paralympialaiseni. Jos seuraavat isot kisat olisivatkin vuoden 2022 MM-kisat, niin siitä olisi taas enää kaksi vuotta Pariisin paralympialaisiin”, Tähti pohtii. ”Jos kroppa on terve ja motivaatio pysyy hyvänä, en näe mitään syytä, miksi pitäisi laittaa pillit pussiin. Homma tuntuu edelleen tosi hyvältä ja on tosi rakasta minulle.” Tähti, 37, ei ole urheilija, joka tulisi kylläiseksi kaiken voittamisesta. Hän on paitsi viisinkertainen paralympiakultamitalisti myös kaikkien aikojen nopeimman ajan 100 metrin ratakelauksessa tehnyt ihminen. Ratakelauksen 100 metrin maailmanennätys 13,63 syntyi Lontoon paralympialaisissa 2012. Neljä vuotta aikaisemmin Sveitsissä hän kelasi ajan 13,59, jota ei kuitenkaan voitu hyväksyä maailmanennätykseksi, koska kisassa ei ollut paikalla dopingtestaajia. Urheilu elämäntapana ”Minulla ei ole mitään missiota, että pitäisi lopettaa huipulla. Ehkä enemmänkin niin, että sitten kun huomaan, että ei ole enää mahdollisuutta kilpailla mestaruudesta, pitää lopettaa. Mutta vaikka itsekriittinen urheilija olenkin, niin olisin todennäköisesti itselleni hyvin armollinen, jos urheilijan urani päättyisi vaikkapa pronssimitaliin. Olen kuitenkin saavuttanut jo niin paljon enemmän kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa”, Tähti pohtii. Vaikka uran päätöspiste ei ole vielä näköpiirissä, vaeltavat porilaisen ajatukset välillä jo uran jälkeiseen aikaan. Tähti on ollut käytännössä ammattiurheilija läpi uransa lukuun ottamatta puolen vuoden pätkää Satakunnan hälytyskeskuksen atk-toimihenkilönä ennen ensimmäisiä paralympialaisiaan Ateenassa 2004. Edessä valmennusura? Tähti on kouluttautunut valmentajaksi ja ehtinyt jo valmentaakin kahta ratakelaajaa, Jesse Anttilaa ja Esa-Pekka Mattilaa. Urheilun parissa jatkaminen tuntuisi luontevalta myös aktiiviuran päättymisen jälkeen, etenkin kun urheilijan identiteetti on ollut mestarikelaajassa vahvana jo nuoresta saakka. ”En ole koskaan edes ajatellut, että olisi ollut jotain muuta vaihtoehtoa kuin olla urheilija. Tietysti jos menestys olisi ollut vaatimattomampaa, niin eihän tästä olisi minulle varmaankaan ammattia tullut. Urheilu olisi silti ollut voimakkaasti läsnä elämässäni”, Tähti toteaa. Koti myös Espanjassa Leo-Pekka Tähden elämä on lähes koko urheilu-uran ajan jakautunut kahtia Suomen ja Espanjan välillä. Espanjassa hän on pelannut talvikausina toista lajiaan, pyörätuolikoripalloa, korkealla tasolla ja saanut samalla hyvät ympärivuotiset harjoitteluolosuhteet ratakelaukseen. Nyt Espanjaan Tähteä vetää myös elämänkumppani, espanjalainen Merche. Hän oli yksi suurimmista syistä siihen, että Tähti pysytteli alkuvuonna Espanjassa kesään saakka, vaikka
Leo-Pekka Tähden elämäkerta tuo esiin värikkään urheilijapersoonan, jolla riittää virtaa niin sosiaalisessa elämässä kuin kilparadoillakin. K U V A : L A U R I JA A K K O L A . Tukilinja 6/2020 9 Kuka? Leo-Pekka Tähti, 37 v., Pori, Suomi ja Fuengirola, Espanja Toimintarajoite Liikuntavamma. Ammatti Huippu-urheilija, lajeina ratakelaus ja pyörätuolikoripallo.
10 Tukilinja 6/2020 Korona muutti monen urheilijan suunnitelmat. Tähden tähtäin on nyt ensi vuoden paralympialaisissa, mutta saattaa ura senkin jälkeen jatkua. K U V A : H A R R I K A P U S TA M A K I. koronatilanne oli siellä keväällä paljon Suomea huonompi. Tähti joutui käyttämään luovuutta, jotta pystyi harjoittelemaan pienessä asunnossa ulkonaliikkumiskiellon aikaan. Voimaharjoittelua Tähti kertoi tehneensä välillä jopa siten, että nosteli Mercheä kuin levytankoa. ”Se että elämänkumppani on espanjalainen, on tietysti yksi tärkeimpiä syitä, miksi olen siellä paljon, mutta uran jälkeen taas mahdolliset työkuviot voivat tuoda Suomeenkin. Haaveena olisi löytää sellaista työtä, jota pystyy tekemään sekä Espanjasta että Suomesta käsin”, Tähti sanoo. Tukilinjasta vauhtia Urheilija-apurahan ja sponsorisopimusten ansiosta Tähti on pystynyt keskittymään urheilemiseen ilman suurempia taloudellisia ongelmia, mutta uran alkuvaiheissa tukirahat piti kerätä pienistä puroista. Tähti sai aikoinaan Tukilinjaltakin tukea isänsä kehittelemän kelaustuolin kustannuksiin. Isä Pekka Tähti on normaalien urheilijan isän velvollisuuksien lisäksi ollut myös mukana rakentamassa ja kehittelemässä poikansa kelaustuoleja. ”Olemme faijan kanssa aika toimiva parivaljakko, joka sanoo asiat porilaiseen sävyyn suoraan. Faijalla on tosi hyvä tekninen silmä ja minä tiedän tasan tarkkaan, mitä haluan kelaustuolilta. Jos tilaat tehtaalta tuolin, niin heillä on aina omat standardimittansa, ja vaikka antaisit kuinka tarkat mitat sinne, niin se ei ikinä tule juuri sellaisena kuin toivoit”, Tähti sanoo. Mieti, mitä sanot Kirjassa kerrotaan kammottavista mielipiteistä, joita Leo-Pekan vanhemmat joutuivat kuulemaan perheen ulkopuolisilta henkilöiltä vastasyntyneeseen, liikuntavammaiseen lapseensa liittyen. Suomalainen yhteiskunta on vajaassa 40 vuodessa ottanut asenneilmaston osalta isoja harppauksia eteenpäin, ja osaltaan Leo-Pekka Tähti on ollut näkyvyydellään edesauttamassa tätä. ”Totta kai se tuntuu hienolta, jos vammaisen lapsen vanhemmat nyt ajattelevat, että jos Tähti on tehnyt tuon, niin kyllä meidänkin poika tai tyttö pystyy samaan”, Tähti toteaa. ”Kun olin itse nuori, ei televisiosta näkynyt paljon paraurheilijoita, ainoastaan paralympialaisten koostelähetyksissä. Tänä päivänä nuoren paraurheilijan polulla on aika paljon suotuisammat lähtökohdat kuin itselläni, ja se on hieno asia.”
UUTISIA XXXXXXXX XXXXXXX xxxxx xxxxx xxxx xxxxx Ura pikakelauksella HARRI LAIHO – JUHA LUOTOLA: LEO-PEKKA TÄHTI Elämäkerta. Tammi, 2020 Pituus 341 s. Ratakelauksen viisinkertaisen paralympiakultamitalistin Leo-Pekka Tähden elämästä ja urasta kertovan kirjan piti ilmestyä Tokion paralympialaisten jälkeen. Pandemia siirsi kisoja vuodella eteenpäin, mutta kirja julkaistiin silti. Kirjan kirjoittajat Juha Luotola ja Harri Laiho juoksuttavat Tähden tarinaa kronologisesti, mutta väistävät puuduttavan saavutus saavutukselta etenemisen taitavasti pudottelemalla väliin kiinnostavasti kirjoitettuja teemaosuuksia. Teksti etenee parhaimmillaan sujuvasti kuin Tähden kelaus 100 metrin suoralla. Tähti on hyvin urheiluorientoitunut ihminen, joten kirjoittajien on täytynyt tasapainoilla pitääkseen kirjansa riittävän kiinnostavana myös lukijoille, joille urheilu ei ole kaikki kaikessa. Tässä on onnistuttu kohtuullisen hyvin, ja Tähti kertoo avoimesti mm. lyhyeksi jääneestä avioliitostaan. Ja kyllä, nykypäivän urheilijaelämäkerran tapaan kirjasta löytyy myös kännisekoiluista kertova osio. Mutta ei, se ei ole yhtä värikäs kuin esimerkiksi Kimi Räikkösen elämäkerran vastaava luku. Lauri Jaakkola Haluan nimikirj oituksen ! SÄÄSTÄ LUONTOA E-LASKULLA Tukilinja on siirtynyt sähköiseeen tilauslaskutukseen, koska se säästää toimintakuluja, aikaa ja luontoa. Sähköinen lasku on myös varma ja tietoturvallinen. Voit tilaajana siirtyä e-laskun käyttöön ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Näin autat meitä myös pienentämään koko ajan kallistuvia paperilaskutuskuluja, ja tukitoimintaan jää enemmän annettavaa. UUTISIA VAPAAEHTOISTYÖ KASVUSSA Koronaepidemian aikana vapaaehtoistyön määrä on lisääntynyt Suomessa merkittävästi. Tämä selvisi Vapaaehtoistyö.fi-verkkopalvelun toteuttamasta tutkimuksesta, joka julkaistiin syyskuussa. Kyselyyn vastanneista lähes 1400 henkilöstä 549 (40 %) oli aloittanut vapaaehtoistehtävät koronaepidemian aikana. Heistä 81 prosenttia haluaa jatkaa myös poikkeusolojen jälkeen. Vapaaehtoistyö.fi-palvelusta löytyy sekä järjestöjen, kuntien että seurakuntien välittämiä vapaaehtoistöitä. Tehtäviä tarjoavat tahot huolehtivat vapaaehtoistoiminnan turvallisuudesta ja kouluttavat tehtäviin. Tehtäväsuositukset, hakuvahti sekä vapaaehtoistyön CV ovat sivuston uusia työkaluja. “Suurimpina vapaaehtoistoiminnan hyötyinä nähdään erilaisten ihmisten kohtaaminen (79 % vastaajista) ja yhteisöllisyyden vahvistuminen (77 %)”, kertoo projektipäällikkö Anna Kähkönen sivustoa ylläpitävästä Kirkkopalvelut ry:stä. Tukilinja 6/2020 11
Yksi perhe, monta yksilöä PELASIMME ERÄÄNÄ iltana lautapeliä. Pelin ajatuksena oli edetä laudalla noppaa heittämällä, mutta jos kävi huono tuuri, joutui palaamaan aina takaisin lähtöruutuun. Kokemus alkuun palaamisesta tuntui tietenkin turhauttavalta, mutta ei lähellekään yhtä turhauttavalta kuin mitä se todellisessa elämässä voi olla. Pelin edetessä aloin ajatella, miten usein sama kuvio on toistunut julkisissa palveluissa varsinkin silloin, kun olemme yrittäneet vahvistaa koko perheemme hyvinvointia. KUN ESIKOISELLAMME todettiin kehityshäiriöitä, järisytti se koko perheemme elämää. Tarvitsimme tukea koko perhe. Me perheenjäsenet tarvitsimme myös yksilöllistä tukea, mutta sitäpä ei ollutkaan niin helposti tarjolla muille kuin tuolle erityislapselle, jonka asioiden ympärille me läheiset ja ammattilaiset olimme kokoontuneet. Perhekeskeisen työskentelytavan mukaan meidät kohdattiin kyllä perheenä, mutta todellinen asiakas oli aina yksilö, tässä tapauksessa perheemme erityislapsi. Perhekeskeisessä työtavassa huomio kiinnitetään koko perheen hyvinvointiin ja osallisuuteen hoidon toteutuksessa. Tämä toimintatapa on hienosti juurtunut lapsille suunnattuihin palveluihin, mutta vaikka koko perheen hyvinvointiin kiinnitetäänkin huomiota, ei perheenjäsenten yksilöllisiä tarpeita kunnolla tunnusteta. Perheenjäsenten hyvinvointia katsotaan aina suhteessa yksilöasiakkaaseen. Perheenjäsenten hyvinvoinnin keskinäisriippuvuus jää näin ollen osittain tunnistamatta, ja tämä on rakenteellinen ongelma. Avataanpa asiaa parin esimerkin voimin. OLIMME JOITAKIN vuosia sitten esikoisemme lääkäritapaamisessa lastenpsykiatrisella poliklinikalla. Esitimme tuolloin huolemme siitä, että myös lapsemme sisarus oli alkanut oireilla sosiaalisesti ja psyykkisesti. Olisimme halunneet hänen tilannettaan arvioitavan samassa yhteydessä, jotta olisimme tienneet, miten asiaan tulisi suhtautua. Saimme kuitenkin vastaukseksi, että sisarukset voidaan ottaa kyllä huomioon osana esikoisemme hoitoa, mutta heitä itseään koskevia hoitoja tai tutkimuksia ei voida suorittaa. Jouduimme siis palaamaan lähtöruutuun ja etsimään varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja neuvolan avulla reittiä, jolla lapsemme voisi päästä tarvitsemaansa arviointiin. Lopulta meidän onnistui itse todeta, että toisen lapsemme kanssa ei ollut isompaa huolta. Kertaakaan ei ensimmäisen ja toisen lapsemme hoitoa ja palveluita tarkasteltu yhdessä, vaikka juuri se olisi varmasti auttanut valottamaan, mistä lapsemme kuormitus ja oireilu johtuivat. Otetaan vielä toinen esimerkki: Hakeuduimme joitakin vuosia sitten vaimoni kanssa pariterapiaan, koska tarvitsimme tukea myös parisuhteellemme. Perheneuvolan kautta saimmekin laadukasta tukea, mutta missään vaiheessa tämä apu ei millään tavalla limittynyt erityislapsemme hoitokuvioihin. Jos emme olisi itse oivaltaneet, että parisuhteemme todellinen kuormitustekijä on erityislapsiperhearki eikä parisuhde itsessään, niin mahtaisimmeko enää olla aviopari? EN OIKEIN ymmärrä. Jos erityislapsen perheen muut jäsenet tarvitsevat tukea, miksi heidän on hankittava sitä muualta? Onko liian utopistista haikailla palvelujärjestelmää, jossa jokainen perheenjäsen pystyttäisiin kohtaamaan yhtä aikaa, mutta kukin omine tarpeineen ja toiveineen? Onko ihan välttämätöntä hankkia kaikille perheenjäsenille omat lähetteet omiin palveluihinsa, jos voisimme hoitaa kaikkien tarpeet saman katon alla? Ehdotan, että annetaan julkisella sektorilla työskentelevien ammattilaisten viedä perhekeskeisyys loppuun saakka. Integroidaan perheenjäsenten kaikki hyvinvointipalvelut eheäksi kokonaisuudeksi. Poistetaan turhat rakenteelliset tekijät, jotka estävät meitä näkemästä, että perheen yhden jäsenen tukeminen edellyttää usein toisen jäsenen tarpeisiin vastaamista. Jos perheet kohdattaisiin sekä kokonaisuutena että yksilöinä, ei kenenkään tarvitsisi enää palata lähtöruutuun. 12 Tukilinja 6/2020 Kolumnisti Arto Bäckström, 33, Vantaa Erityisvanhempi Autismikirjoon kuuluvan lapsen isä. Kirjoittaa blogia Erityisvanhemman korjaussarja. Ammatti Yhdistyshallinnon asiantuntija. TULILINJALLA / KOLUMNI Arto Bäckström Perheen yhden jäsenen tukeminen edellyttää usein toisen jäsenen tarpeisiin vastaamista.
Tukilinja 6/2020 13 Työssä näkövammaisena Etätyö sopii monelle näkövammaiselle. Ohjelmistoongelmissa tarvitaan kuitenkin usein Näkövammaisten liiton asiantuntijaa. IHMISET TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Kimmo Levonen NÄKÖVAMMAISTEN TYÖLLISYYSASTE on pitkään pysynyt noin 41 prosentissa. Luku on parhaasta päästä, kun sitä verrataan muihin vammaisryhmiin. Näkövammaisten liitto (NKL) on myös ainoa vammaisjärjestö, joka pitää työllisyyttä tilastoivaa rekisteriä. Kaikista työikäisistä vammaisista on eri arvioiden mukaan töissä vain runsaat 20 prosenttia. Vammaisfoorumin raportissa (2019) vammaisista ihmisistä noin 70 % olikin valinnut kyselyssä työelämän kohdalla vaihtoehdon: ”Ei koske minua”. Vammaisuus on Suomessa edelleen yleisin syrjintäperuste. Tämä näkyy myös työllisyystilanteen notkahduksina, jollainen on nytkin odotettavissa. ”Kriisit, kuten korona ja lama, laskevat työllisyysastetta. Kun muilla työllisyys lähtee nousuun, niin vammaisilla ihmisillä ei. On nähty, että kriisikausien jälkeen heidän työllistymisensä on monta vuotta vaikeampaa kuin muiden”, kertoo NKL:n työelämäpalvelujen päällikkö Taru Tammi Työalat monenlaisia 37 prosentilla näkövammaisista on takanaan pelkkä peruskoulu, kandidaatin tutkinto vain 12 prosentilla (2015). Opiskelu korkeakouluissa on kuitenkin lisääntynyt ja näkövammaisia työskentelee jo paljon esimerkiksi asiantuntijoina ja koodareina. Yrittäjiä näkövammaisesta työllistyneistä on noin 14 prosenttia, mikä on enemmän kuin väestössä keskimäärin (10 %). Yrittäjät voivat olla vaikkapa juristeja, maatalousyrittäjiä, muusikoita tai koirankouluttajia. ”Näkövammaisia yrittäjiä löytyy nyt monelta uudelta alalta. Olemme listanneet, että heitä toimii noin 60 ammattialalla. Perinteisistä aloista fysioterapiaja käsityöala ovat toki pitäneet pintansa”, Tammi kertoo. Ongelmia selvitellään Erityisesti digitalisaatio on mahdollistanut näkövammaisille uusia ammatteja. ”Tietotekniset apuvälineohjelmat ovat hyviä, samoin niiden saatavuus työhön ja opiskeluun Kelan ammatillisena kuntoutuksena”, kiittelee Taru Tammi. Haasteena on kuitenkin niiden yhteensopivuus työohjelmistojen kanssa. Ongelmien ilmetessä kannattaakin ottaa yhteyttä Näkövammaisten liittoon. ”Näissä tilanteissa asiantuntijamme etsivät ratkaisuja yhdessä työpaikan it-väen kanssa.” Ongelmia on syntynyt myös työnantajan kielteisestä asenteesta pulmatilanteeseen. Silloin kerrotaan hyvistä käytännöistä ja siitä, ettei työnantajalle tule lisäkustannuksia kohtuullisista mukautuksista. Etätyö toimii Korona-ajalla on ollut näkövammaisten ihmisten työllistymiseen sekä hyviä että huonoja vaikutuksia. Monelle heistä etätyöhän siirtymisestä on ollut hyötyä, kun työympäristön on voinut muokata sopivaksi ja työskennellä omaan tahtiin. Tämä lisää työn iloa ja vähentää kuormitusta, kuten työmatkoja. Kaikki eivät ole kuitenkaan saaneet tarpeeksi tukea uusien etätyösovellusten käyttöön. Haasteena on Tammen mukaan myös luoda kotiin toimiva työpiste. ”Osa koki saaneensa riittävät työssä tarvittavat mukautukset, osalta ne melko lailla puuttuivat. Sopivan valaistuksen merkitys on myös joissain näkövammoissa todella suuri. Ergonomia ja näköergonomia voi kotona olla puutteellisempaa.” Asenteet koventuneet On myös tilanteita, joita ei korjata vain tietoa jakamalla ja ratkaisuja ehdottamalla. Kun Taru Tammelta kysyy, miten työelämä on muuttunut, hän vastaa suoraan: ”Selkeästi epäasiallinen kohtelu ja syrjintä ovat lisääntyneet, ja tätä esiintyy erityisesti kohtuullisten mukautusten osalta. Niitä ei lähdetä asianmukaisesti ja tarpeen mukaan tekemään.” Toisenlaistakin kehitystä on nähtävillä. Tammen mukaan monissa tapauksissa asiat sujuvat hyvin ja työnantajat haluavat pitää työntekijänsä työkykyisenä ja näin tuottavana. ”Erityisesti yksityisen sektorin työnantajat lähtevät usein hyvin mukaan ratkaisuihin. Ymmärretään, että näillä ratkaisuilla työntekijä on työkykyinen.” Tietoa puuttuu TE-toimistoissakaan ei välttämättä osata auttaa yksilöllisesti ja tukitoimet tuntien: ”Ammatillinen kuntoutuksen lainsäädäntö on kohdallaan, mutta sen mahdollisuuksia ei tunneta. Yhtenä syynä voi olla palvelujärjestelmämme pirstaleisuus.” Taru Tammi haluaa kuitenkin korostaa, että on hyviäkin työpolkuja, joissa on löydetty ratkaisut niin työnantajan kuin työntekijänkin kannalta. ”Näitä NKL haluaa tuoda esiin erityisesti nuorille ja vastavammautuneille. Ratkaisuja ja mahdollisuuksia löytyy aina, varsinkin kun niitä yhteistyössä etsitään.” Etätyö onnistuu näkövammaisenakin, jos kotona on toimiva työpiste ja työsovelluksiin saa käyttötukea. Kuvassa NKL:n oikeuksienvalvonnan asiantuntija Elisa Montonen työpaikallaan.
14 Tukilinja 6/2020 Urheilija vaihtoi lajia Aino Tapola ei vammautuessaan lakannut olemasta ytimeltään urheilija. Hän haluaa kilpailla ja tähtää maailman huipulle. TEKSTI Heini Saraste KUVAT Harri Vallila IHMISET Käpertyminen on pahempaa kuin korona. Aino Tapola tähtää mitaleille Pariisin paralympialaisissa 2024.
Tukilinja 6/2020 15 PARAPÖYTÄTENNIS = Lajia voi pelata pyörätuolissa tai seisten. Parapelipöydän jalat ovat keskemmällä, jolloin pyörätuoli mahtuu pöydän alle. ENSIMMÄISEN KERRAN Aino Tapola, 23, osallistui juoksukilpailuihin kaksivuotiaana. Kolme taaperoa juoksi kilpaa Tervalammen kentällä ja siitä tehtiin juttukin Vihdin Sanomiin. Aino voitti. Kolmevuotiaana Aino aloitti yleisurheilukoulun, jossa harjoiteltiin eri lajeja, kunnes kuusivuotiaana löytyi se oma laji, pesäpallo Vihdin Pallossa. Uimahyppäämisenkin Aino aloitti saman ikäisenä, mutta lopetti kilpauran siinä 11-vuotiaana. Urheilu oli kasvavan tytön elämänsuola, kaikkea sävyttävä ja kaiken läpitunkeva elämänsävel. Oli kiva kilpailla, kiva voittaa ja kiva olla mukana. Aino ei itse osaa analysoida, mistä kilpailuhenkisyys tulee. Isä ja äiti ovat kyllä urheilullisia, mutta eivät niin kilpailuhenkisiä kuin Aino. ”Jotenkin se piirre on ollut aina osa minua”, pohtii Aino nyt, 23-vuotiaana. Suuri tyhjyys Kun viimeksi tapasin Ainon vuonna 2014, hänen vammautumisestaan oli vasta muutama vuosi. Muistan vain, että silloin oli marraskuu ja synkkää ja pimeää. Jälkikäteen katsoen Aino sanoo etsineensä silloin vielä identiteettiään. Toisina aikoina päivät jysähtivät eteen tyhjinä kuin Sahara. ”Aika vammautumisen jälkeen oli raskasta. Kun ennen vammautumista yhtenä päivänä oli aina yhdet treenit koulun jälkeen, kuntoutuksen jälkeen oli suuri tyhjyys. Mitä nyt, miten täytän päiväni, miten löytää elämään mieli?” Hyppy, joka epäonnistui Palataan vielä nopeasti siihen, mitä tapahtui ja miksi: Vammautumisen aikaan Aino oli 15-vuotias. Oli vartti taukoa ennen omia treenejä ja Aino teki tuttuja hyppyjä harjoittelijoille tarkoitettuun, pehmustettuun monttuun. Samoja kuin satoja kertoja aikaisemmin, mutta kolmannessa hypyssä jokin meni vikaan ja Aino putosi monttuun niskoilleen. Hän heräsi ja yritti huutaa apua, mutta ääni oli salpautunut. Montussa oli korkeat reunat. Ohitse käveli ihmisiä, mutta he eivät kuulleet. Ehkä siinä meni vartti ennen kuin Aino löydettiin. Sitten mentiin ambulanssilla Lastenklinikalle ja samana iltana leikattiin. Seurasi kymmenen päivää teholla, kuukausi sairaalassa ja viisi kuukautta kuntouksessa. Selkäydin oli kokonaan poikki ja Aino oli halvaantunut kaulasta alaspäin. Aikuiseksi ja opiskelemaan Kuudessa vuodessa sitten viime tapaamisen on tapahtunut paljon: Aino on kirjoittanut ylioppilaaksi aikuislukiosta, kokeillut eri urheilulajeja ja muuttanut 18-vuotiaana omaan kämppään asumaan. Itse asiassa elämä on sujunut aika lailla samaan tapaan kuin muillakin hänen ikäisillään. Hän on pyrkinyt opiskelemaan historiaa yliopistoon ja aikoo hakea taas uudestaan keväällä 2021. Tällä hetkellä Aino opiskelee merkonomiksi. Korvaamattomat kohtalotoverit Onneksi Aino älysi alkaa kuntoutuskeskuksessa käydä iltaisin kuntosalilla. Siellä hän tapasi muun muassa pyörätuolirugbyn pelaajia – toisia ihmisiä, joilla oli sama vamma. Vertaistuki oli korvaamatonta. ”Kävin myös psykologilla, mutta siellä tuli tunne, ettei hän voi millään mennä mun pään sisään. Tuli sellainen tunne, että miksi kertoisin sille yhtään mitään.” Vammautuminen ei missään vaiheessa hävittänyt hänessä halua kilpailla ja voittaa. ”Halusin edelleen kilpailla ja kunnolla. Kokeilin miekkailua, ratakelausta, uimista ja laskettelua. Mikään niistä ei kuitenkaan napannut kunnolla.” Pingiskaveri löytyi Sitten Aino tapasi Pasasen Annan, jolla oli samantasoinen vamma – ja myös hän oli kilpailuhenkinen. ”Annan kanssa keksimme, että alkaisimme pelata pingistä. Alkujaan aloitettiin pelaaminen rugby-maajoukkueessa ja perustettiin kuntoutuskeskukseen pingiskerho. Aluksi jo mailan pysyminen kädessä tuotti vaikeuksia. Käsien lihakset eivät toimi täysin, joten monia liikkeitä täytyy kompensoida”, Aino selittää. ”Meidän peli näyttää aika erilaiselta kuin ei-vammaisten.” Mukaan Ainoa valmentamaan tulivat pöytätennisvalmentajat Martti Autio ja Hannu Sihvo, molemmat lajin mestareita. Aino haluaa kiittää kahta tukijaansa todella sydämestään. ”He uhraavat minuun ainakin 30 tuntia viikossa ilmaiseksi. Meillä on yhteinen päämäärä, meillä on intohimoa ja samat tavoitteet. He haluavat minut maailman huipulle.” Tähtäimessä kova kärki Tähtäimessä on mitali Pariisista vuonna 2024. Ja sitä ennen Tokio, jos korona sallii paralympialaisten tapahtuvan ensi kesänä. Mahdollinen paikka kisoihin selkiää karsintaturnauksessa huhtikuussa 2021. Viime kesänä Tokio jäi väliin ja hallitkin suljettiin. Aino käytti hiljaiset kaksi kuukautta tutkimalla pelivideoitaan ja analysoimalla niistä, mikä pelissä meni pieleen ja missä hän onnistui. Tällä hetkellä Aino opiskelee merkonomiksi huippu-urheilijoille tarkoitetulla etäopiskelulinjalla Perho liiketalousopistossa. Hänen elämäntilanteeseensa sopii hyvin, että hän voi itse päättää, milloin opiskelee ja milloin harjoittelee. Käytännössä treeneihin kuluu päivässä viitisen tuntia. Illalla tehdään sitten läksyjä, mietitään pelistrategioita tai tavataan kavereita. Naiset mukaan Paraurheilussa on Ainon mukaan ongelmana se, että näin vaikeasti vammaisia naisurheilijoita on maailmassa vähän. Se johtuu ensinnäkin siitä, että vammautuneet ovat useimmiten miehiä. Monet vaikeasti vammautuneet naiset ovat sen lisäksi joko kuolleet tai jääneet kodin seinien sisäpuolelle. ”Esimerkiksi kehitysmaissa meikäläisten tilanne taitaa olla toivoton.” Yksi suuri, eteenpäin viitoittava asia Ainon elämässä onkin antaa esimerkillään rohkeutta ja kannustusta vammautuneille naisille, että he eivät jäisi sisälle käpertymään vaan lähtisivät ulos avaraan maailmaan. Sillä käpertyminen on pahempaa kuin korona. Parapöytätenniksen edustustiimin valmennuksesta vastaavat Hannu Sihvo ja Martti Autio.
16 Tukilinja 6/2020 IHMISET Halti Toppisen esittämä Aapo ihastuu sarjassa samanikäiseen Viiviin, jota esittää Elsa Mämmelä. Kaikki ovat olleet niin mukavia, ja ammattilaisilta saa aina apuja ja neuvoja. Vaikeudet kuvauksissa liittyivät lähinnä hankaliin repliikkeihin ja ne taas selvitettiin sujuvasti ohjaajan kanssa. Haltin omasta asiantuntijuudesta oli puolestaan hyötyä apuvälineiden ja nostolaitteen toiminnoissa. Ex-onnellisissa seurataan useita saman kerrostalon eroasunnoissa asuvia pariskuntia kommervenkkeineen. Johanna Vuoksenmaa kertoo saaneensa idean kuunnellessaan tuttavien pohdintoja eroamisesta ja eron jälkeisistä ratkaisuista. Sarjassa myös Aapon vanhemmat ovat eronneet, mutta asuvat lähekkäin, jotta Aapo voi viettää aikaa sekä isän että äidin kanssa. Tähtäimessä yliopisto Repliikkien sanojen selvittely linkittyy oivasti Halti Toppisen kouluun, joka on Helsingin kieEx-onnellisten onnekas näyttelijä Tv-perhe Aapo, Hanna-äiti (Karoliina Blackburn) ja Paavo-isä (Eero Ritala). lilukio. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat hänellä vielä levällään ja ulottuvat ala-asteen opettajasta asianajajaan. ”Mutta yliopistoon haluan päästä”, tulee topakasti. Teatterihaaveet liittyvät vain teatterin harrastamiseen, joten Halti ei ole miettinyt sitä, mitä minä: Montako pyörätuolia käyttävää hakijaa teatterikoulun pääsykokeissa on käynyt? Miten siellä suhtauduttaisiin? Harrastajateatteriin pyrkimisen voi tänä korona-aikana unohtaa, mutta tekemistä Haltilla silti riittää. Hänen intohimon kohteisiinsa kuuluu sähköpyörätuolijalkapallo. Apua, voisimmeko sanoa sähkärijalis… Se on vienyt nuorta miestä ulkomaille, Ranskaan ja Itävaltaan asti, ja tuonut monia kavereita niin treeneistä kuin turnauksistakin. Monenlaista pelisilmää ”Tätä jalkapalloa pelataan tuolin puskurin avulla. Se on tasavertaista vammasta riippumatta, koska lihasvoimaa ei tarvita, pelisilmää vaan”, Halti kertoo. Aiemmin hän harrasti sähköpyörätuolisalibandya, jossa tarvitaan käsivoimaa mailan kanssa. Halti Toppinen tykkää myös videopeleistä, kuten hänen Aapo-hahmonsa Ex-onnellisissa. ”Me molemmat tykkäämme myös ’olla vaan’, vaikka kotona. Aina ei tarvitse olla menossa.” Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin – mutta näyttelemishomma on kuulemma silti sujunut ilman sen suurempia luonneanalyyseja. Yksi suositun tv-sarjan eroperheiden nuorista on vammainen Aapo. Häntä esittää itsekin pyörätuolia käyttävä Halti Toppinen. TEKSTI Heljä Vasara KUVAT MTV LUKIOTA KÄYVÄLLÄ 17-vuotiaalla H alti Toppisella on synnynnäinen lihassairaus SMA2, joka pitää hänet pyörätuolissa. Se vei hänet myös tv-kuvauksiin muutama vuosi sitten. Ohjaaja Johanna Vuoksenmaa haki nuorta sähköpyörätuolin käyttäjää reippaasti somessa. Halti Toppinen vastasi yhtä reippaalla kokeilumielellä – joskin kaverin äidin vinkkauksesta. Pojat olivat harrastaneet lyhytelokuvien tekoa. Koulussakin oli tehty vähän teatteria. Koekuvauksista on jo aikaa, koska Aapo astui MTV:n sarjaan jo toisella kaudella, mutta ohjaaja muistaa veden kihahtaneen silmiinsä Aapon loistosuorituksesta vastanäyttelijän kanssa. Halti ei sitä tiennyt, toivoi vain mielessään onnenkantamoista. Leppoisat kuvaukset Koetilanteen leppoisa tunnelma jatkui kuulemma läpi kuvausten. Kyseinen vastanäyttelijä on Viiviä esittävä Elsa Mämmelä. ”Kaikki ovat olleet niin mukavia, ja ammattilaisilta saa aina apuja ja neuvoja”, Halti Toppinen kehuu. Täyty y kurkott aa tähti in!
Tukilinja 6/2020 17 Kuka Halti Toppinen, 17 v., Helsinki Toimintarajoite Käyttää sähköpyörätuolia. Ex-Onnelliset TV-sarjan 3. kausi nyt MTV3kanavalla, 4. kausi näkyy maksukanavalla.
TV 2:n yhteiskunnallinen lastenohjelmasarja esittelee 11-vuotiaan juontajalahjakkuuden Taavi Piipposen. TEKSTI Pinja Eskola KUVAT Pictura Films ja YLE IHMISET Erikoistoimittaja Taavi Ohjelmaa tehdessä Taavi vieraili monessa jännittävässä paikassa. Tässä tutustutaan pelastuslaitokseen. Kuka? Taavi Piipponen, 11, Tampere. Toimintarajoite Käyttää kävelytelinettä. Ammatti Koululainen, tv-juontaja. 18 Tukilinja 6/2020 Ratkaisim me juuri asuntopula n
Tukilinja 6/2020 19 Motoristi Ari Santaharju tuli Taavin kouluun puhumaan kiusaamisesta ja kaveruudesta. Teimme päätöksen, ettei Taavin vammaa korosteta. Rentoa ohjelmantekoa Taavi on ikäisekseen kypsä nuori, jolta ei sanottava lopu kesken. Hän kertookin lähteneensä sarjaan innolla: ”Eri paikkoihin ja asioihin tutustuminen on hienoa!” Ohjelmantekoon valmistauduttiin siten, että tuottaja lähetti Taaville aiheeseen liittyvää taustamateriaalia. ”Kuvaustilanteiden tauoilla juteltiin Taavin kanssa, että näitä asioita voitaisiin vielä käydä läpi. Taavi itse esitti kaikki kysymykset ohjelman vieraille”, selvittää Timo Kivinen. Taavi suhtautuu julkisuuteen positiivisesti ja kertoo, että televisiotyössä on ollut mukava olla mukana. ”Ei vain julkisuuden takia, vaan koska siinä pääsee eri paikkoihin”, hän summaa. Vamma ei pääasia Sarjassa nähdään, miten Taavi liikkuu kävelytelineellä paikasta toiseen. Häntä ei kuitenkaan esitetä siinä vammaisena nuorena. Hän on vain nuori, jolla on vamma. ”Teimme päätöksen, ettei Taavin vammaa korosteta. Jos Taavi haluaa sen tuoda esiin, se on hänen valintansa”, Timo Kivinen linjaa. Ottaen huomioon, miten usein mediassa mennään vammaisuudesta kerrottaessa vamma edellä, sankaritarinaa metsästäen, tämä on virkistävä poikkeus sääntöön. Yhdessä jaksossa Taavi puhuu itse vammaisuudestaan. Kun motoristit vierailevat ala-asteella puhumassa lapsille esimerkiksi kiusaamisesta, Taavi kertoo tilanteessa koskettavasti ja samaistuttavasti siitä, kuinka häntä on rajoitteensa vuoksi kiusattu. Sarja käytössä kouluissa Taavin matkassa -sarjaa on käytetty kouluissa keskustelunavauksena tärkeistä asioista. Ei ihme, sillä niin sanotut aikuisten aiheet, kuten ilmastonmuutos, on siinä tehty lapsille helpommin ymmärrettäviksi. Taavin tapa esittää kysymyksiä ja tarttua aiheisiin saa katsojan kuin katsojan ajattelemaan. ”Kaverit ovat sanoneet, että tosi hyvä, kun lähdit tähän mukaan, ja osa on kuulemma katsonut sarjaa myös vapaa-ajalla”, paljastaa Taavi. Salaiset jatkosuunnitelmat Onko kiiteltyyn sarjaan sitten tulossa jatkoa? ”Tuotantoyhtiössä sanottiin, että mikäli katsojaluvut ja palaute ovat tarpeeksi hyviä, jatko on mahdollista”, Taavi vastaa. Hänellä olisi jo toiveitakin. Jos suunnitelmat toteutuvat, uusi kausi tulee kuulemma olemaan hyvin erilainen. Jos saa arvata, niin jatkossakin Taavista olisi varmaan mielenkiintoista päästä tutustumaan jännittäviin paikkoihin ja herättää ajatuksia näkökulmista, joita lapset eivät normaalisti tule ajatelleeksi. Vaikuttaminen kiinnostaa On ilmeistä, että Taavia itseään kiinnostavat yhteiskunnalliset aiheet ja vaikuttaminen. ”Poliitikko on tärkeä ammatti, koska siinä pääsee vaikuttamaan asioihin”, Taavi tuumii. Kun hänen haastattelemansa kansanedustaja kysyy, mitkä asiat ovat Taaville tärkeitä, on vastaus yksinkertainen: ”Ilmastomuutos ja se, että vanhuksista pidetään huolta.” OLETKO KOSKAAN miettinyt, mitä ala-astetta käyvä nuorimies haluaisi kysyä kansanedustajilta eduskunnassa vieraillessaan? TV 2:n 10-osaisessa minireportaasien sarjassa Taavin matkassa se selviää: Miten nuoret saataisiin kiinnostumaan politiikasta? Taavi uskaltaa kysyä ohjelmassa myös vaikeita kysymyksiä, kuten miksei ilmastonmuutosta pysäytetty silloin, kun tilanne ei ollut niin paha. Kansanedustajat saattavat hämmentyä 11-vuotiaan tamperelaisen Taavi Piipposen terävistä kysymyksistä, mutta vastaavat niihin sitten muun muassa kyselemällä, mikä Taavin itsensä mielestä on tärkeää poliittista vaikuttamista. Eduskunnasta laulukisoihin Taavi käy tutustumassa esimerkiksi pelimuseoon, kirjastoon, luonnontieteelliseen museoon ja eduskuntaan. Hän juttelee Voice of Finlandin voittajan ja kaupunkisuunnittelijoiden kanssa. Käyvätpä hänen koulussaan myös motoristit puhumassa kiusaamisesta. Sarjassa pääsevät ääneen muutkin koululaiset: kuusi ala-asteella opiskelevaa nuorta Tampereelta ja Helsingistä. He katsovat Taavin haastattelujaksoja ja kommentoivat. Ohjelmassa vetoaa erityisesti nuoren Taavin into ja halu tutustua asioihin. Minulla ei ainakaan olisi tuon ikäisenä ollut uskallusta lähteä juontamaan omaa tv-sarjaa! Sarjaa katsoessa hämmentyy myös siitä, kuinka ”aikuisista” asioista noin nuori ihminen saattaa olla kiinnostunut. Sarjan 7-minuuttiset jaksot voi edelleen katsoa Yle Areenassa. Se on syksyllä nähty myös lauantaiaamuisin TV 2:ssa. Rohkea esiintyjä Tamperelaisen tuotantoyhtiö Pictura Filmsin omistaja Timo Kivisen kertoo yhtiön esittäneen Ylelle ohjelmaideoita, joista Yle kiinnostui yhdestä. Alun perin sarjassa oli tarkoitus olla mukana neljä erityisnuorta, mutta lopulta kävelytelinettä käyttävä Taavi sai kokonaan oman sarjansa. Kivisen mukaan Taavi löytyi siten, että hänen vaimonsa, joka työskenteli Taavin koulssa, vinkkasi nuoresta vaikuttajanalusta miehelleen. Ohjelmapaikka sarjalle löytyi Yle 2 -kanavan lapsille ja varhaisnuorille suunnatusta Galaxi-ohjelmakokonaisuudesta. Taavi oli lastenohjelmissa jo entuudestaan tuttu, sillä hän oli esiintynyt viisivuotiaana Pikku kakkosessa. Sanavalmista Taavia ei Ylen lastenohjelmien vastaavan tuottajan Jarmo Oksan ja Timo Kivisen mukaan tarvinnut valmentaa kameran eteen. Jaksojen ideatkin lähtivät yksinkertaisesti siitä, että Taavilta kysyttiin, missä hän haluaisi käydä ja keitä tavata.
20 Tukilinja 6/2020 YHTEISKUNTA Monimuotoisuutta ruutuun! Vammaiset roolihahmot ja näyttelijät ovat yhä harvinaisia tv-ohjelmissa ja elokuvissa. Muutoksen merkkejä on kuitenkin näkyvissä. TEKSTI Sanni Purhonen KUVA Vesa Linna SUOMALAINEN AV-ALAN tuottajien järjestö Audiovisual Producers Finland tilasi vuonna 2019 selvityksen kotimaisten tvja elokuvatuotantojen roolihahmojen monimuotoisuudesta. Selvisi, että 90,6 prosenttia niiden roolihahmoista oli valkoisia, cis-sukupuolisia, heteroseksuaalisia ja vammattomia. Kaikista hahmoista vammaisia oli huimat 0,4 prosenttia. Silloin harvoin, kun vähemmistörooleja näkyi, ne olivat usein stereotyyppisiä pienrooleja, joilla on vain vähän kohtauksia tai repliikkejä eikä merkittävää vaikutusta kokonaistarinaan. Sen sijaan, että olisi pyritty kertomaan todentuntuisista ihmisistä, vähemmistötausta oli usein keskeisintä. Vammaisuus näkyi roolituksessa eniten – yllätys yllätys – sairaalasarjoissa, jolloin siitä on tietysti mahdollisuus tehdä suurta draamaa. Vuosien 2018 ja 2019 välillä ei tilastoissa ollut merkittävää eroa. Suomessa hiljaista Tässä kaikessa ei ole sinänsä mitään kovin yllättävää ja tilanne vastaa kansainvälisiä trendejä. Ulkomailla positiiviset harppaukset ja moninaisemmat tuotannot tuntuisivat silti olevan hiukan Suomea yleisempiä. Ihmisiä ei saa meillä tilastoida vammojen perusteella eivätkä kaikki vammaiset esiintyjät myöskään tuo vammaisuuttaan näkyville. Pelkästään telkkarin avaamalla kuitenkin tajuaa yhden syyn vaikkapa englanninkielisten tuotantojen monipuolisempaan keskusteluun: maailmalla vammaisia ammattinäyttelijöitä sentään on! Mitään kehuskelun aihetta vammaisuuden huomioinnissa ei elokuvaja tv-alalla silti kansainvälisestikään ole. Tästä kertoo se, että Oscar-akatemia joutui vastikään asettamaan erikseen säännön, jonka myötä parhaan elokuvan ehdokkuuden voi saada vain sellainen elokuva, jonka tekijäjoukko on tarpeeksi monimuotoinen. Kun sääntöä tarkemmin tutkiskelee, ehdot on niin helppo täyttää, että se tuntuu lähinnä symboliselta eleeltä. Kohti parempaa? Miksei tämäkin leffafriikki ole siis jo heittänyt televisiotaan tai tietokonettaan epätoivoissaan ulos ikkunasta? On kiistatta positiivista, että vammaisuus on viimein nostettu osaksi median monimuotoisuuskeskustelua myös Suomessa. Meilläkin on yksittäisiä vammaisia näyttelijöitä, joita on nähty tv:ssä ja valkokankailla, kuten Pekka Heikkinen tv-ohjelmissa Hovimäki (1999– 2003) ja Seitsemän (2001) tai Eero Herranen tuoreessa kotimaisessa elokuvassa Peruna (2020). Tällä hetkellä Ex-Onnelliset -tv-sarjan (2016 –) MTV3:ssa nähtävällä 3. tuotantokaudella yhden eroperheen teinipoikaa Aapoa esittää pyörätuolia käyttävä Halti Toppinen (ks. tämän lehden s. 16). TV2:n lastenohjelmassa Taavin matkassa nähtiin syksyllä juontajana kävelytelinettä käyttävä 11-vuotias Taavi Piipponen (ks. s. 18) Vammaisrooleja tulossa Tiedän myös tekeillä olevia kotimaisia elokuvatuotantoja, jotka varta vasten etsivät vammaisia ammattitai amatöörinäyttelijöitä vammaisten ihmisten rooleihin. Tämä on todella positiivinen merkki, johon on varmasti vaikuttanut Suomen ensimmäisen Teatterikorkeakouluun opiskelijaksi hyväksytyn kuuron, viittomakielisen näyttelijän Silva Belghitin esimerkki. Vielä on ehkä jonkin verran matkaa siihen, että vammainen näyttelijä voittaisi Suomessa Jussi-palkinnon amerikkalaisen Ali Strokerin historiallisen Tony-teatteripalkinnon tapaan, jonka hän sai roolistaan Oklahoma!-musikaalissa vuonna 2019. Toivon kuitenkin, että myös Silva Belghiti nähtäisiin pian meillä valkokankaalla! Hieno Onnettomuus Ei käy kiistäminen, että omat suosikkini vammaisten hahmojen ajankohtaisista tarinoista ja rooleista löytyvät kuitenkin tällä hetkellä ulkomaisista tuotannoista. Yksi tällainen elämys on Yle Areenasta löytyvä minisarja Onnettomuus (The Accident, Britannia 2019). Sarjassa juristia esittävä Ruth Madeley käyttää pyörätuolia ja Genevieve Barr surevan vaimon osassa on kuuro. Mikä parasta, vammaisuus ei ole näissä hahmoissa ollenkaan se keskeisin juttu. Sen sijaan he ovat kiinnostavia tyyppejä. Käsikirjoittaja Jack Thorne halusi tietoisesti tuoda sarjaan uskottavaa moninaisuutta, ja tahto näkyy lopputuloksessa. Vammaisten näyttelijöiden ja sisällöntuottajien asemasta usein julkisuudessa puhuvan Ruth Madeleyn toinenkin roolisuoritus on tälläkin hetkellä katsottavissa Suomessa HBO:n laadukkaassa sarjassa Years and Years (2019). Kuuroa kauhua Elokuvapuolella viime ajat ovat olleet ymmärrettävän epävarmoja. Kunhan kauhuleffan jatko-osa Hiljainen paikka 2 (A Quiet Place Part II, USA) saadaan vihdoin teattereihin, odotan erityisesti kuuron näyttelijän Millicent Simmondsin roolisuoritusta. Kuurous oli elokuvan ensimmäisessä osassa kiistatta olennaista, mutta se ei liittynyt vain yhteen henkilöön, ja kokonaisuus oli toteutettu kiinnostavasti. Jos joku vielä pohtii, miksi representaatiolla eli todellisuuden kuvauksella ylipäänsä on väliä, vastauksia voi löytää esimerkiksi Netflixin hittidokumentista Crip Camp (2020 USA), jossa tutustutaan Yhdysvaltaisen ja kansainvälisen vammaisliikkeen voimahahmoihin ja heidän ajatuksiinsa. Elokuvan toinen ohjaaja on vammaisaktivisti James LeBrecht. Maailma muuttuu toisinaan hitaasti, mutta muuttuu kuitenkin. Televisio ja elokuvat ovat mitä suurimmassa määrin osa maailmaa, ja niiden tulisi heijastaa sen monimuotoisuutta. CIS-SUKUPUOLINEN = henkilö, joka kokee sukupuoli-identiteettinsä vastaavan hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta.