TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 6 / JOULUKUU 2018 – TAMMIKUU 2019 HEIDI FOXELL palasi vammautuneena poliisin töihin s. 14 KALLE KÖNKKÖLÄN MUISTOSEMINAARI STRIIMATAAN S. 29 HÄÄUNELMIA KAIKILLE Kehitysvammaiset mallit muotinäytöksen tähtinä s. 8 VAMMAISTEN PÄIVÄ 3.12. Tapahtumia Helsingissä! s. 22 TUULA PAASIVIRTA Näköja liikuntavammainen pastori s. 26
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 6/2018 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki vktt@tukilinja.fi Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen, Sanni Purhonen, Heini Saraste, Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 22. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 4.2.2019 Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 8.30–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Arto Jaatinen / Love me do. 49 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 22 s. Teetä muotokuva si Vammaist en päivänä! Yhteiskunta s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Madeline Stuart ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Vammaislaki viime metreillä Invalidivähennyksen tilalle uusia palveluja. s. 7 7 kysymystä vammaisliikkeestä Könkkölän jälkeen Vastaajana Kynnyksen puheenjohtaja Amu Urhonen. s. 13 Yleisradio ja esteettömyys Tulkkaus ja tekstitys lisääntyy s. 21 Matkapalvelut murroksessa Taksien vapautuminen sekoitti kuljetuspalvelut. s. 18 Opas vie digiviidakkoon Anna-Stina opettaa digitaitoja vapaaehtoisena. s. 22 Vammaisten päivä Helsingissä Tarjolla outsider-artia, räppiä, paneeleja... s. 29 Syrjintä lisääntynyt Yhdenvertaisuusvaltuutetun synkkä raportti. Ihmiset s. 14 Heidi Foxell palasi töihin Ampujan vammauttama poliisi ei luovuttanut. s. 26 Pastori kainalosauvoilla Tuula Paasivirralle vammainen ihminen on Jumalan kuva. Tukikohteita s. 16 Tähtäimessä musta vyö Maiju Marttinen sai Tukilinjan apurahan. Tähtäimessä on kilpajudoura. s. 30 Liikkeellä lapsesta alkaen Tukilinjan apurahalla heikkonäköiset lapset pääsivät seikkailupuistoon. s. 32 Tukitori Tukilinjan ilmoituspalvelu työllistää. s. 32 Tukipointti Tukilinjalta apua väliinputoajille. s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja elo–syyskuussa 2018. Vakiot 12 Tulilinjalla-kolumnistina Arto Bäckström 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki: Avaajahattu 36 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 43 Jaloitteluasarjakuva Leikitään, että sä olet tonttu ja annat lahjan! 2 Tukilinja 6/2018
OLEN EDISTYSUSKOINEN, kuten varmaan suurin osa meistä. Näen historian ja kuluneet lähivuosikymmenet mieluiten ylöspäin kurottavana käyränä, jossa köyhyys ja väkivalta vähenevät, hyvinvointi ja tasavertaiset mahdollisuudet onneen puolestaan lisääntyvät. Suomessa on helppo uskoa näin, mehän olemme melkoinen menestyskertomus. Toinen mahdollinen katsantokanta on syklinen: kierrämme kehää ja kohtaamme samat ongelmat ja valinnat aina vain uudelleen, kenties hieman paremmin varustautuneina ja tietäväisempinä. Möhlimisen mahdollisuutta se ei poista. Mistäkö tämä tuli mieleeni? Luin yhdenvertaisuusvaltuutetun lokakuisen kertomuksen eduskunnalle. Vammaisuudesta aiheutuvaan syrjintään liittyvät yhteydenotot ovat kolmessa vuodessa enemmän kuin kaksinkertaistuneet (90 – 187 – 222 kpl/vuodessa), samoin terveydentilaan liittyvät yhteydenotot (33 – 60 – 80 kpl/vuodessa). Kaikkien syrjintäyhteydenottojen määrä on samana aikana osapuilleen kaksinkertaistunut. VAMMAISUUS ON toiseksi yleisin ja nopeasti kasvava syrjintäperuste maassamme. Torjumme nyt vammaisia ihmisiä läheltämme lähes yhtä tarmokkaasti kuin alkuperänsä vuoksi erinäköisiä. Taipumus tähän ei ole vähenemään päin, jos oletetaan yhteydenottojen korreloivan tapausten määrään. Voi tietysti olla, että yhteydenottoja on enemmän siitä syystä, että vammaiset ihmiset ovat voimaantuneet eivätkä enää siedä huonoa kohtelua? Vaikka näin olisi, ei ihminen ihan pienestä ota viranomaiseen yhteyttä. Toivotaan siis joka tapauksessa, että tapausten määrä kääntyy laskuun. TÄSSÄ LEHDESSÄ edistämme asennemuutosta jälleen voimalla: kerromme kehitysvammaisten mallien menestyksestä jokatytön hääpukumalleina, poliisikokelas Heidi Foxellin paluusta työelämään, vammaisia naisia digiosaajiksi kouluttavasta Anna-Stina Lindénistä, Kalle Könkkölän työn jatkumisesta, kirkossa uraa uurtavasta näköja liikuntavammaisesta pastori Tuula Paasivirrasta sekä sokerina pohjalla vammaisten päivän 3.12. kunniaksi järjestettävästä verkostofestivaali DiDasta. Jollei tällä positiivisuudella asennekaamosta selätetä, niin millä? Hauskaa joulunaikaa kaikille tilaajille ja lukijoille! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 4.2.2019 Vammaisuudesta aiheutuvaan syrjintään liittyvät yhteydenotot ovat kolmessa vuodessa yli kaksinkertaistuneet. Asenteiden karusellissa Tukilinja 6/2018 3
Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Dinklagelle kolmas Emmy Tv-sarjassa Game of Thrones Tyrion Lannisteria esittävä Peter Dinklage on jo 7 kertaa ollut ehdolla Emmy-palkinnon saajaksi. Se tekee tästä lyhytkasvuisesta näyttelijästä eniten parhaan miessivuosan ehdokkuuksia saaneen näyttelijän tv-palkintogaalan historiassa. Voittoja hänellä on jo kolme: viimeisin tuli syyskuussa ja kaikki samasta roolista. Myös toinen vammaisia henkilöhahmoja sisältävä tv-sarja Twin Peaks: The Return menestyi saamalla 9 ehdokkuutta. MADELINE STUART DIESEL-MAINOKSIIN Australialainen valokuvamalli Madeline Stuart, 21, tunnetaan ensimmäisenä downin syndrooman omaavana ammattimallina. Hänet on syksyllä valittu vaatemerkki Dieselin uuden kampanjan malliksi. Muita kampanjan kasvoja ovat Nicki Minaj, Lindsay Lohan, Charlie Sheen ja Bella Thorne. Kampanjan teemana on ”exposing hate” eli ”paljasta viha”. Instagram-tilillään Stuart kertoo kohdanneensa kehitysvammaisuutensa vuoksi vihaa koko elämänsä ajan. Se on antanut voimaa näyttää maailmalle, mitä hän osaa ja minkä arvoinen hän on. Kun Australiassa ei mallintöitä ollut tarjolla, hän lähti Yhdysvaltoihin. Tämän syksyn New York Fashion Week -tapahtumassa hän työskenteli 9 eri näytöksessä. Tuplasti ilonaiheita Every Brilliant Thing (2013) on nuoren polven brittikirjailija Duncan Macmillanin maailmanmenestys-monologinäytelmä miehestä, joka joutuu 7-vuotiaasta asti pitämään yllä elämänhalua depressiosta kärsivässä äidissään. Hän tekee sen listaamalla asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen. MacMillanin nerokas ratkaisu on tuoda yleisö osaksi esitystä: katsojille jaetaan numeroituja lappuja näistä parhaista asioista, ja he saavat kertoa ne esityksen aikana. Kevättalvella näytelmä on tarjolla pääkaupungin molemmilla päänäyttämöillä: Helsingin kaupunginteatterissa sen vetää vierailuesityksenä Martti Suosalo (Parasta elämässä, 1.2. alkaen). Kansallisteatterissa (Kaikki hienot jutut, 20.3. alkaen) pääosassa nähdään vuorotellen Mari Lehtonen ja Ilja Peltonen. Nyt voi varata lipun vaikka molempiin ja vertailla! VAMMAISENA TAITEILIJANA Vantaan taidemuseo Artsissa Myyrmäessä keskustellaan 29.11. klo 18 vammaisten taiteentekijöiden asemasta paneelikeskustelussa Marginaalissa vai valtavirrassa? Mukana ovat taiteilijat Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, Maarit Hedman, Kimmo Tolvanen ja Jani Leinonen sekä kuraattori eli taiteen asiantuntija Minna Haveri. Klo 17 on tarjolla opastus näyttelyyn Suomi Finland 101, jossa nähdään kuvia vallan kääntöpuolelta. Tapahtuma on osa DiDa 2018 verkostofestivaalia, joka tarjoaa tapahtumia pääkaupunkiseudulla vammaisten päivään 3.12. liittyen (ks. s 22). VILLIKLUBILLE BILETTÄMÄÄN Jos yksinäisyys vaivaa ja oma erilaisuus jännittää, lähde viettämään iltaa rennossa ilmapiirissä Villiklubille! Ne ovat asiantuntevasti tuettuja teemailtoja, joihin kaikki ovat tervetulleita. Villiklubit käynnistettiin Kehitysvammatuki 57 ry:n ja Helsingin kaupungin toimesta. Kolmivuotisen, Stean tukeman hankkeen aikana toiminta on levinnyt jo Seinäjoelle, Tampereelle, Turkuun ja Ouluun. Kävijöitä on jopa 200 illassa, ja osallistuneiden ohella myös ravintoloitsijat ovat olleet tyytyväisiä. Sture Cafe Clubin baarimikko Jussin sanoin: ”Tää on ehdottomasti hauskin ilta, mitä baarimikon hommissa voi koskaan olla missään.” Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanketta voit seurata sosiaalisessa mediassa. 4 Tukilinja 6/2018
PALKITUT MANSIKKKA KANNUSTAA Videobloggaaja Maiju Voutilainen lähti vuonna 2016 mukaan Ylen edelleen jatkuvaan Sekasin-kampanjaan ja kertoi vlogissaan masennuksestaan ja ahdistushäiriöstään. Video sai yli 80 000 katselua ja nousi nuorten mielenterveyskampanjan keulakuvaksi. Viime vuonna hän oli MTKL:n Hyvän mielen lähettiläs ja lokakuussa 2018 hänet palkittiin Suomen Lions-liiton Hyväntekijä-tunnustuksella. ULLA KULJULLE TUNNUSTUS Road Racing Gaala palkitsi marraskuussa liikuntarajoitteisten ratamoottoripyöräilyn maailmanmestarin Ulla Kuljun Vuoden Sydän -palkinnolla. Syynä oli se, että hän keräsi kauden aikana sponsorirahaa muille suomalaisille kuljettajille 12 000 euron edestä. Taitava piirtäjä antoi taulujaan huutokaupattavaksi ja vinkkasi omille sponsoreilleen muista kuljettajista. Kulju oli jalkamurtuman vuoksi itse kisatauolla. SOMEHELMI KIOSKIN ALL SHORT PANEL Ylen nuorille suunnattu uutisja ajankohtaispalvelu Kioski näkyy TV2:n ohella somekanavissa ja tuottaa paljon mainioita videoita. Sellainen on myös 14-minuuttinen Lyhytkasvuiset on vajavaisia – Kioski All Short Panel, jossa lyhytkasvuiset, sanavalmiit suomalaiset kommentoivat heistä esitettyjä väitteitä, kuten ”Lyhytkasvuinen ei pärjää työelämässä” ja ”Sun elämä on varmaan tosi vaikeaa”. Näyttelijä kertoi MS-diagnoosista Amerikkalainen näyttelijä Selma Blair, 46, työskentelee parhaillaan tulevan Netflix-sarjan Another Life kuvauksissa. Elokuussa hän sai selityksen pitkäaikaisille fyysisille oireilleen: syynä on MS-tauti. 20. lokakuuta Blair kertoi diagnoosista Instagram-päivityksessään, jossa hän kiitteli ymmärtäväistä tuottajaa ja auttavaisia työtovereita ja ystäviä. ”Minulla on MS, mutta voin hyvin.” ”Toivottavasti voimme kaikki kokea myös hyviä päiviä haasteiden keskellä”, hän kommentoi. Selma Blairia on kiitelty avoimuudesta, josta moni kokee saaneensa tarvitsemaansa vertaistukea. K U V A : L E H T IK U V A SINI PYY PARANSI MAAILMAA Suomen Nuorkauppakamarit valitsi yhdeksi Vuoden Nuori Menestyjä -kilpailunsa voittajaksi rovaniemeläisen paraurheilija Sini Pyyn, 26. Hän on kelkkahiihtäjänä osallistunut jo kaksiin paralympialaisiin, mutta se ei ole ainoana syynä palkintoon: Heinäkuussa 2018 Pyy valittiin jäseneksi Suomen Paralympiakomitean urheilijavaliokuntaan, jonka perustamiseksi hän oli itse tehnyt aloitteen. Komitean kautta urheilijat voivat vaikuttaa urheilun toimintamalleihin. Sini Pyy palkittiin aloitteestaan myös Pyeongchangin paralympialaisissa esikuvalliselle urheilijalle jaettavalla Whang Youn Dai Achievement Award -palkinnolla. Sini Pyy opiskelee politiikkatieteitä Rovaniemen yliopistossa, ja haluaisi tulevassa työssään yhdistää politiikan ja urheilun. ”Minua kiinnostaa se, miten yhteiskunnan saisi paremmaksi paikaksi elää.” VUODEN TAITEILIJAT Kehitysvammaisten taiteilijoiden tukijärjestö Kettuki ry:n Vuoden taiteilijaksi 2019 on valittu monialainen taiteilija Pertti Kurikka, jonka alter egon Kalevi Helvetin kuvan löydät tämän lehden sivulta 24. Kurikka on ollut kantavana voimana myös punk-yhtye Pertti Kurikan nimipäivissä, jolla on ollut merkittävä rooli suomalaisessa vammaisliikkeessä. Vuoden 2018 taiteilija Antero Laineen näyttely nähdään Helsingissä Sanomatalon Art Kaarisilta -galleriassa 21.1. –17.2.2019. SHED-MUSIKAALI TULEE TAAS Joulun alla 8.12. alkaen nähdään Helsingin kaupunginteatterin Studio Pasilassa koko perheen joulumusikaali Seikkailu jouluyönä. Esityksen kantavana voimana ovat ShedHelsingin musiikkiteatterikerhoissa harrastavat 9–19-vuotiaat lapset ja nuoret. Esiintyjiä ovat valmentaneet StepUP Schoolin musiikkiteatteriopettajat ja ohjaus on Marco Bjurströmin. Osa esiintyjistä kelailee pyörätuoleilla, osa on ensimmäistä kertaa estradilla ja muille teatterin tekeminen on tuttua. Tuloksena on riemukas joulunajan esitys, jonka käsikirjoitus on peräisin esikuvana toimivasta lontoolaisesta Chickenshed-teatterista. Tukilinja 6/2018 5
YHTEISKUNTA 6 Tukilinja 6/2018 Heikennykset koskisivat kaikkein heikoimmilla olevia kansalaisia. Vammaislaki etenee – toteutuuko oikeusturva? Uusi vammaislaki ehditään näillä näkymin käsitellä tämän hallituskauden aikana. Mutta mitä oikein ollaan saamassa? TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Iris Tenhunen MARRASKUUSSA VARMISTUI, että uusi vammaispalvelulaki ehditään käsitellä tällä hallituskaudella. Sen sijaan itsemääräämisoikeutta ja mielenterveyshoitoa koskevat lait liitetään uuteen asiakasja potilaslakiin, joka siirtyy keväällä valittavan seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi. Vammaislainsäädännön uudistuksen tavoitteena on parantaa palvelujen yksilöllisyyttä ja yhdistää kehitysvammaisia koskevat lait yhteen ja samaan vammaislakiin. Alue on kuitenkin lainsäädännöllisesti vielä laajempi. Myös mielenterveyden häiriöt voivat vammauttaa pitkäaikaisesti, ja itsemääräämisoikeutta rajoittavat lainkohdat vaikuttavat monien vammaisten ihmisten elämään merkittävästi. Heitä ovat esimerkiksi monet kehitysvammaiset ja kroonisesti sairaat mielenterveyspotilaat. Yksilöllistä tukemista Vammaispalvelulaki on toissijainen laki. Se tarkoittaa sitä, että vammaisetkin henkilöt saavat sosiaalihuollon palvelut jatkossakin ensisijaisesti sosiaalihuoltolain mukaan. Samoin heidän terveydenhuoltonsa järjestetään ensisijaisesti terveydenhuoltolain nojalla. Sosiaalipalveluihin sovelletaan uutta vammaispalvelulakia vain tarpeen mukaan. Jatkossa diagnoosi ei enää määrittele vammaispalvelujen saamista. Tällaiset erityispalvelut tulevat olemaan tarveperusteisia eli palveluja saa, jos henkilö ei vamman tai sairauden rajoittamana suoriudu tavanomaisessa arjessa tavanomaisen palvelun ja tuen turvin. Silloin aletaan soveltaa toissijaisena lakina vammaislakia. Sen nojalla myönnettäviä erityispalveluja ovat valmennus ja tuki, henkilökohtainen apu, asumisen tuki, tuki esteettömään asumiseen, lyhytaikainen huolenpito, päiväaikainen toiminta sekä liikkumisen tuki eli kuljetuspalvelut. Uudessa laissa henkilökohtaisen avun työnantajamalli säilyy, mutta apua olisi järjestettävä myös muilla tavoilla. Työnantajamallia käyttävien asemaa vahvistetaan: Jatkossa maakunnan liikelaitoksen on annettava asiakkaalle riittävä selvitys työnantajan vastuista ja velvollisuuksista. Mallia ei voida myöskään ottaa käytttöön ilman asiakkaan suostumusta. Heikkeneekö oikeusturva? Miten tämä kaikki käytännössä toimii? Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki on odottavalla kannalla, sillä säästöjä on tarkoitus saada aikaan vuosittain 14 miljoonaa euroa aiempaan verrattuna. Lain uudistaminen tuottaa myös tarpeen neuvontaan ja koulutukseen niin asiakkaille kuin sosiaalityötä tekevillekin. Uusi laki tuottaa uusia riskejä. ”Olen huolissani siitä, että oikeusturvan määrää ja laatua vähennetään”, sanoo Pirkko Mahlamäki. ”Jatkossa valituslupa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttää valituslupaa myös silloin, kun valituksen aiheena ovat vammaispalvelut ja subjektiiviset oikeudet. Tähän asti näiden suhteen ei ole tarvittu valituslupaa. Vammaispalvelut ovat olleet korkeimpien oikeusasteiden tarkassa valvonnassa.” Subjektiivisiksi oikeuksiksi määriteltyjä palveluja on pidetty perusoikeuksien toteutumisen kannalta erityisen tärkeinä. Vammaispalvelujen toteutuminen on monien asiakkaiden kohdalla toteutunut vasta useamman käsittelykerran jälkeen. Näiden oikeuksien toteutuminen heikkenee, jos valitustie katkeaa heti ensimmäiseen oikeuskäsittelyyn eikä kunnollista jälkikäteisvalvontaa ole. ”Heikennykset koskisivat kaikkein heikoimmilla olevia kansalaisia. Vammaispalveluiden osalta oikeusistuimien tulkinnat ovat olleet merkittäviä.” Vammaislait kulkevat käsittelyjonossa sote-uudistuksen vanavedessä. Nyt eduskunnan sosiaalija terveysvaliokunta on saanut sote-mietintönsä valmiiksi ja se on joulukuussa perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä. Uutta vammaislakia käsittelee eduskunnan sosiaalija terveysvaliokunta ennen eduskuntakäsittelyä.
7 kysymystä TEKSTI: Iris Tenhunen KUVA: Kynnys ry Työ jatkuu Kysyimme Amu Urhoselta, mihin suomalainen vammaisliike nyt suuntaa, kun sen perustaja Kalle Könkkölä on poissa. 1. Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölän poismeno oli äkillinen. Miten se vaikutti? ”Se oli tietysti järkytys ja suru. Moni asia jäi kesken. Kallen mukana meni paljon tietoa, suunnitelmia ja osaamista. Mutta onneksi työyhteisömme on ihana, olemme tukeneet toisiamme.” ”Olemme saaneet kymmeniä osanottoviestejä kaikkialta maailmasta. Kalle oli tärkeä yhteistyökumppani ja tukija, hänellä oli suunnattoman suuret verkostot. Etiopian pääkaupungissa Addis Adebassa on avattu Kallen mukaan nimetty puisto.” 2. Mitkä hankkeet häneltä jäivät kesken ja miten niiden nyt käy? Lukemattomat hankkeet. Me jatkamme niitä tietysti. 3. Mitkä olivat omasta mielestäsi hänen suurimmat saavutuksensa? ”Kalle muutti yleistä käsitystä siitä, mitä vammaisuus on ja mitä vammaispolitiikan pitäisi olla. Hän antoi voimaa ja äänen monille vammaisille ihmisille. Kallen ansiosta maailmassa on esteettömämpää.” ”Epäilemättä merkittävin poliittinen saavutus oli YK:n vammaisten oikeuksien sopimus, jonka Kalle pani alulle.” 4. Miten kiteyttäisit Kalle Könkkölän henkisen perinnön meille? ”Ei mitään meistä ilman meitä.” 5. Milloin uusi toiminnanjohtaja Kynnykseen valitaan, ja oletko itse ehdolla? ”Haku päättyi 30.10. Olen hakenut.” 6. Kynnys ry on tasa-arvojärjestö. Mitkä haasteet koet sen työssä keskeisiksi juuri nyt? ”Tarkoitatko nyt yhdenvertaisuutta? Nimittäin yleensä tasa-arvolla viitataan sukupuolten tasa-arvoon ja yhdenvertaisuudella laajempaan ilmiöön. Olennaisimpia yhdenvertaisuuskysymyksiä tällä hetkellä ovat vammaisten työllistyminen sekäsyrjinnän ja erityisesti moninkertaisen syrjinnän tunnistaminen ja siihen puuttuminen.” ”Esteettömyys laajassa mielessä on avainasemassa yhdenvertaisuuden turvaajana. Se pitää ottaa Suomessa vakavammin kuin tähän asti. Alan olla sitä mieltä, että tarvitsemme kovempia sanktioita syrjinnästä.” 7. Elämme yhteiskunnallista murrosaikaa. Mitkä näet tulevaisuuden haasteiksi vammaisten ihmisten kannalta? ”Ilmastonmuutos on iso ongelma myös vammaisten kannalta. Vammaiset ovat katastrofitilanteissa kaikkein heikoimmassa asemassa. Todennäköisesti ilmastonmuutos myös lisää vammaisten määrää.” ”Suomalaisessa yhteiskunnassa sote-palvelujen, sosiaaliturvan ja koulutuksen heikentäminen uhkaa vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista. Kustannusten korostaminen ja minimoiminen johtavat helposti siihen, että ihmisoikeudet unohdetaan. Ihmisoikeuksia täytyy puolustaa vähintään yhtä pontevasti kuin tähän asti.” Kynnys ry:n puheenjohtaja ja vt. toiminnanjohtaja Amu Urhonen. Tukilinja 6/2018 7 Kuka? Amu Urhonen, s. 1980. Teologian maisteri, seksuaalineuvoja. Asuu Tampereella perheineen. Työ ja luottamustehtävät Kynnys ry:n pj/ vt.toiminnanjohtaja. Vammaisuuden vaiettu historia -hankepäällikkö. Vihreiden vaivaisten pj. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia.
He ovat kyllä tunnollisimpia malleja, joita olemme koskaan nähneet! 8 Tukilinja 6/2018 HÄÄUNELMIA KAIKILLE Mallit tekivät lopuksi yhteiskierroksen kokoelman suunnittelijan kanssa yleisön palkitessa heidät mojovilla aplodeilla. Tavoitteena on avata mallintyöt ja muoti kaikenmallisille naisille.
Tukilinja 6/2018 9 Kehitysvammaiset mallit valloittivat lavan ja yleisön Häämessuilla. Lisää yhteistyötä kotimaisen muotimerkin kanssa on luvassa. TEKSTI Sanni Purhonen KUVAT Arto Jaatinen / Love me Do H elsingin Kaapelitehdas täyttyi lokakuisena lauantaina hääjuhlien järjestäjistä, koruista, kakuista, röyhelöistä ja silkasta sokerihumalasta, kun entisen tehdastilan täytti Love me do -häätapahtuma. Osana tätä kokonaisuutta suomalainen hääpukumerkki Victoria & Vincent toteutti ensimmäistä kertaa Suomessa – ja kenties koko maailmassa – muotinäytöksen, jonka kaikki mallit ovat kehitysvammaisia. Kumppaniksi tapahtumalle saatiin Kehitysvammaliitto, jonka kautta lavalle löytyi kymmenen innokasta, nuorta mallia. Tähtäimessä yhteinen ilo ”Halusimme järjestää ennen kaikkea hauskan ja iloisen näytöksen, jossa yleisö saataisiin täysillä sytytettyä mukaan tunnelmaan. Emme ole mikään ryppyotsaisen vakava huippumuotimerkki, vaan positiivisuus on meille keskeistä. Juuri tästä kehittyi idea kehitysvammaisia malleja käyttävään näytökseen”, kertoi Victoria & Vincentin markkinointipäällikkö Kristian Vaalamäki. Toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen ja viestintäpäällikkö Anneli Puhakka Kehitysvammaliitosta kertoivat, ettei tempaukseen mukaan lähtemistä tarvinnut kauan miettiä. ”Olennaisinta meille oli mahdollisuus tuoda kehitysvammaisten osaamista esille. Kehitysvammaisia ei hyödynnetä tarpeeksi työelämässä, vaikka kokemukset tunnollisista työntekijöistä ovat erittäin hyviä”, he kertoivat. ”Hommaan löytyi helposti innokkaita malleja ja tästä tuli monelle valtava onnistumisen kokemus!” Ahkerat mallit loistivat ”Tässä on pitkä matka takana alkukeväästä asti. Mallit ovat rampanneet mittauksissa, sovituksissa ja harjoituksissa eikä kukaan ole kertaakaan valittanut tai ollut myöhässä. He ovat kyllä tunnollisimpia malleja, joita olemme koskaan nähneet!”, ihasteli puolestaan Kristian Vaalamäki.
Vannehame puvun alla helpottaa kävelemistä ja tuottaa näyttäviä käännöksiä. Vasemmalla Jessica Rasila, oikealla Emmi-Lotta Kyllönen. Lavalla nähtiin jokamorsiamelle sopivia mekkoja ja vartalotyyppejä. 10 Tukilinja 6/2018 Hänen mukaansa tärkeimpiä ominaisuuksia mallin työssä onkin juuri tunnollisuus sekä pitkien päivien ja odotusaikojen kestäminen. Vaikka näytös oli taatusti jännittävä tilanne ja suurin osa malleista aloittelijoita, ainakaan lavan sivusta hermoilua ei juuri huomannut. Kaikki kävi kuuleman mukaan yhtä luontevasti kuin harjoituksissakin. Poseeraukset sujuivat kuin vanhoilta tekijöiltä myös muilta kuin mallinhommiin entuudestaan tottuneelta Maija Mattilalta. Esimerkiksi Ella Rinne on käynyt mallikoulun. Mekko kuin unelma ”Paljon jännitti, mutta unelma jatkuu!” huudahti Tiina Holappa näytöksen päätteeksi. Mekkokin oli juuri sellainen kuin naisen omissa unelmissa parhaimmillaan. ”Kokemus oli aivan upea ja catwalk-kävely kaikista parasta”, totesivat puolestaan ujot, mutta liikkeensä hienosti hallinneet Pinja Sydänmaa sekä Emmi-Lotta Kyllönen. Lähtisittekö uudestaan mukaan muotinäytökseen? ”Ehkä, on se mahdollista”, he tuumivat. Ainakin Victoria & Vincentiltä yhteistyöhalua löytyy jatkossakin, ja hiukan salaperäisesti todettiin, että jotain on kenties jo suunnitteilla. Mitä, se jää nähtäväksi. Ainakin tämä suomalainen perheyritys tunnetaan sosiaalisen markkinoinnin osaajana: sen puvut ovat edullisia, koska asiakkaat hoitavat itse niiden esittelyn somen kautta. Sama palkka kaikille Victoria & Vincentin ja Kehitysvammaliiton toiveissa on hauskan tapahtuman lisäksi se, että näytös muuttaisi laajemminkin kuvaa siitä, millaisia malleja muotimaailmassa jatkossa käytetään. Lavalla nähtiinkin nyt jokamorsiamelle sopivia mekkoja ja vartalotyyppejä sekä runsaasti pitkää pinnaa ja iloisuutta. Porukkaan kuuluivat jo mainittujen mallien lisäksi Emma Liekari, Jessica Rasila, Tiona Luoto, Maarit Leikas ja Emma Palomäki. Vaivoistaan mallit saivat luonnollisesti saman verran palkkaa kuin muutkin Love me do -tapahtuman näytösmallit. Kenties osa näistäkin naisista nähdään siis catwalkilla myös tulevaisuudessa! Maija Mattila (vas.) tähtää ammattimalliksi. Esikuvana on australialainen Madeleine Stuart (ks s. 4).
TULILINJALLA / KOLUMNI Arto Bäckström Monille vanhemmille riittää vapaailta ilman lapsia silloin tällöin, omat viikoittaiset harrastukset ja pienet hengähdyshetket omien ajatusten kanssa. Erityislasten vanhemmille jo näiden perusasioiden järjestäminen voi olla työn takana. Kolumnisti Arto Bäckström, 31, Vantaa Erityisvanhempi Autismikirjoon kuuluvan lapsen isä. Kirjoittaa blogia Erityisvanhemman korjaussarja. Ammatti Yhdistyshallinnon asiantuntija. Loma lapsesta antaa voimia MISSÄ NE lasten saappaat ovat? Voi ei, taas ollaan myöhässä. Palaveri alkaa puolen tunnin päästä, eikä vielä olla edes ovesta ulkona. Pahus, unohdin hankkia retkipäivän eväät päiväkotiin. Miksi tuokin lelu oli taas pakko rikkoa. No nyt alkoi taas tappelu. Joskus tuossa vielä käy todella huonosti… Vanhemmuus on stressitila, erityislapsen vanhemmuus vielä voimakkaampi stressitila. Stressi on elimistön reaktio tilanteisiin, joissa emme koe selviytyvämme ympäristön vaatimuksista. Stressi ohjaa käyttäytymistämme ja krooninen stressi jopa aivojamme. Sopivina annoksina stressi auttaa meitä tekemään parhaamme, mutta liiallinen stressi heikentää kykyä hallita itseämme. Stressin aiheita meillä vanhemmilla kyllä riittää. Ruuhkavuosina pitäisi hoitaa lapset, työt ja muut velvoitteet sekä nivoa nämä kaikki sujuvasti yhteen. Kun perheessä on erityislapsia, tulee koko kuormitus moninkertaiseksi. On mahdutettava samaan pakettiin vielä lääkärikäynnit, kuntoutukset, epätietoisuus tulevasta, lapsen muut erityistarpeet sekä vanhemman entistä hankalammat ja ristiriitaisemmat tunteet. STRESSAANTUNUT VANHEMPI on kuin villieläin: äreä pentujaan suojeleva karhu, pahaa maailmaa kolossaan piileskelevä hiiri tai jahtaamalla loppuun uuvutettu saalis. Stressi heikentää keskittymisja toimintakykyä, pudottaa mielialan ja voi pilata yöunet. On siis selvää, että pärjätäksemme meidän tulee hallita stressiä ja huolehtia itsestämme. Ja niinhän sitä meille nykyisin toitotetaan: jos haluat huolehtia muista, on sinun ensiksi huolehdittava itsestäsi. Usein toistuva vertaus on lentokoneiden happinaamarit. Jokaisella lennollahan meille ohjeistetaan, että happinaamari tulee asettaa ensiksi itselle ennen kuin voi auttaa muita. Mutta jos lentokoneesi joutuisi todella pahaan hätätilanteeseen ja happinaamarit putoaisivat alas, niin mitenhän siinä oikeasti kävisi? Lentoemännät ovat lakanneet hymyilemästä, kone tärisee uhkaavasti, ihmiset kirkuvat ja happi uhkaa loppua. Vihdoin happinaamarit tipahtavat alas, ja muistat kymmeniä kertoja kuulleesi, että happinaamari tulee asettaa ensin itselle. Samaan aikaan oma lapsesi huutaa hädissään vieressäsi. Miten on, kykenisitkö laittamaan naamarin ensin itsellesi? Todennäköisesti meidät on evoluution kautta ohjelmoitu suojelemaan jälkikasvuamme niin vaistomaisesti, että oman lapsen hätä peittää monella meistä altaan kaiken järkipuheen happinaamareista ja itsestä huolehtimisesta. Monet erityislasten vanhemmat joutuvat elämään arkea, jossa tällainen hätälaskun uhka on koko ajan läsnä. Ikinä ei voi olla varma, mihin suuntaan lapsen vointi tai käytös kehittyy. Siinäpä stressiä kerrakseen. Yksi vanhemmuuden suurista tuskista on, ettemme useinkaan kykene täyttämään omia vaatimuksiamme. Luomme tavoitekuvan hyvästä vanhemmuudesta, mutta omilla mittareillamme saamme parhaimmillaankin tyytyä keskinkertaisuuteen. Stressi heikentää kykyämme saavuttaa ihanteitamme ja suoriutumispaineet vastaavasti lisäävät stressiä. Kierrettä on vaikea katkaista. JOKAINEN MEISTÄ haluaisi olla aina paras versio itsestään, mutta sellaisia voimavaroja ei ole kenellekään suotu. On kyettävä antamaan myöten riittämättömyydelleen. On otettava lomaa vanhemmuuden paineista ja tukahduttavista vaatimuksista. Jotta stressi ei ota niskalenkkiä, on välillä irrottauduttava kokonaan stressin aiheuttajasta. Jonkun muun pitäisi ottaa välillä koppi. Monille vanhemmille saattaa riittää vapaailta ilman lapsia silloin tällöin, omat viikoittaiset harrastukset ja pienet hengähdyshetket omien ajatusten kanssa. Erityislasten vanhemmille jo näiden perusasioiden järjestäminen voi olla työn takana. Tarvitaan entistä vahvempaa läheisverkoston tukea, kotiapua, omaishoidon vapaapäiviä ja muita tuettuja mahdollisuuksia irrottautua kotielämän kaaoksesta. Kaikilla perheillä ei ole tätä nykyä tasavertaisia mahdollisuuksia saada apua ja tukea elämäänsä. Oikeanlaisen tuen saanti riippuu liikaa asuinpaikasta, lasten diagnooseista, omista voimavaroista, rahasta tai jopa yksittäisistä virkamiehistä. Mutta vaikka stressaavaan elämäntilanteeseen olisi tarjolla miten paljon apua tahansa, jää jäljelle vielä yksi kysymys: kuinka kykenevä olet ottamaan taukoa rakkaasta lapsestasi? Arto Bäckström Tukilinja 6/2018 11
Heidi Foxell palasi töihin Ampujan vammauttama poliisikokelas ei luovuttanut, vaikka toimintakyky meni vuosiksi. Hän jatkaa nyt opintojaan ja käsittelee rikosilmoituksia viikoittain. Tuntonsa hän purki kirjaan Luodinkestävä. TEKSTI Iris Tenhunen KUVAT Katarina Sällylä POLIISIN TYÖ sisältää riskejä, ja Heidi Foxellin elämässä ne toteutuivat. Poliisin ammatti oli hänen haaveensa kuusivuotiaasta alkaen. Kun hän oli pieni lapsi, hänen asuinalueellaan Vaasassa oli levotonta – oli väkivaltaisia uusnatseja ja maahanmuuttajia. Poliisi piti järjestystä ja turvallisuutta yllä. Heidistä tuli poikatyttö ja aktiiviurheilija, jonka parhaat ystävät löytyivät jalkapalloilusta. Armeijan harmaisiin astuminen tuntui luontevalta valinnalta ennen poliisikoulua. Vuonna 2012 hän oli aloittamassa HJK:n maalivahtina ja opiskelemassa unelma-ammattiinsa poliisina. Poliisia tarvittiin eräänä toukokuun aamuyönä Hyvinkäällä, ja ensimmäisellä työharjoittelujaksollaan kenttätyössä Heidi astui autosta ulos pukemaan luotiliiviä. Kun hirvikiväärin luoti puhkaisi hänen vatsansa, hän oli 24-vuotias. Avoin elämäkerta Syksyllä ilmestyneessä kirjassa Luodinkestävä 30-vuotias Heidi kertoo tarinansa sekä ennen loukkaantumista että sen jälkeen. Tarina on suorasukaisen henkilökohtainen: perhe, ystävät ja seurustelut käydään läpi samalla,räväkällä avoimuudella, jolla hän pelikentällä syöksyi pallon eteen. Heidi kertoo myös sairaalakierteestä, jonka aikana hän kävi useampaan kertaan lähellä hengenmenoa. Se tuotti nuorelle naiselle pettymystä, raivoa ja katkeruutta. Ei ihme: jos tahto eteenpäin on kova ja siihen asti kaikki on tuntunut olevan hallittavissa, ei ole helppo hidastaa vauhtia ja kärsiä tappioita. Kaikki ei kuitenkaan ole hallittavissa: ihmissuhteet ovat vaikeita, kun ei sovi perinteiseen muottiin. Luoti vatsassa voi vaihtua anestesialääkärin kömmähdyksen vuoksi pysyväksi hermovaurioksi ja liikuntavammaksi, jonka vuoksi loppuelämän kulkuväline on pyörätuoli. Rääkättyyn elimistöön voi puhjeta leukemia, ja edessä voi olla sarja vaarallisia yleistulehduksia ja kymmeniä leikkauksia puhumattakaan sopeutumisesta elämään, jossa haaveet parisuhteesta ja perheestä ovat entistä vaikeampia toteuttaa. Työstä tuli johtotähti Kaiken tämän jälkeen keskustelen Heidi Foxellin kanssa kirjan julkaisutilaisuudessa helsinkiläisen ravintolan kabinetin hämyssä. Hän näyttää tuskastuneelta pyörätuoliinsa, joten sovimme että istumme sohvalla. Pyydän häntä kertomaan, mitkä asiat ovat hänelle tärkeimmät elämässä tällä hetkellä. Hän miettii hetken: ”Koira, äiti, oma asunto, matkat ja ystävät.” Varsinkin ne vanhat ystävät Vaasassa, ne joiden kanssa peliura lähti käyntiin. Sitten hän lisää erittäin tärkeän asian: Tukilinja 6/2018 13
”Ja työ. Työstä saa toimeentulon ja se on syy olla jäämättä kotiin nukkumaan aamuisin. Se antaa elämälle tarkoituksen.” ”Ei kukaan jaksa miettiä asioita päivästä toiseen”, hän lisää. Pyydän silti Heidiä miettimään, mitä hän haluaisi saada aikaan työelämässä millaisena hän toivoo näkevänsä itsensä, kun katsoo elämäänsä taaksepäin 60-vuotiaana. ”Haluan olla valmis poliisi ja että olen tehnyt tätä työtä, vaikka se ei olisikaan kenttätyötä. Haluan saavuttaa työssä jotain merkittävää, joka muuttaa elämää. Haluan pitää luentoja siitä, mitä olen oppinut ja perustaa omat nettisivut.” Työharjoittelu poliisina jatkuu Tie unelmiin on yhä auki: Heidi on elokuusta alkaen jatkanut poliisiopintojaan etäopintoina ja tähtää tutkijaksi. Tällä hetkellä hän on jälleen työharjoittelussa, käsittelemässä rikosilmoituksia Vantaan poliisilaitoksella kerran viikossa. Henkilökohtaisessa elämässään Heidi kokee rankkojen kuntoutumisvuosien vieneen voimat muulta. ”Tunnen yhä olevani vasta vähän päälle kaksikymppinen. Olisi jo aika jatkaa elämää eteenpäin”, hän miettii. Siihen on nyt hyvät edellytykset.Viime vuonna hän muutti viihtyisään, esteettömään rivitaloasuntoon Vantaalla. Kotoa löytyy myös vuoden ikäinen, suloinen kääpiöpystykorva Nox, jonka kanssa on tarkoitus aloittaa agilityharrastus. Heidi kasvot valaisee lämmin hymy. ”On ihanaa, kun joku tulee kotona ovella vastaan ja hyppää syliin!”. Jos loppusyksyksi kaavaillussa leikkauksessa kaikki menee hyvin, hän aikoo kokeilla kelkkalaskettelua. Suunnitteilla on myös uusi urheilu-ura: hän aikoo ainakin kokeilla ampumahiihtoa, josta on kuntoutuksessa puhuttu. Kavereiden kanssa pelataan biljardia ja käydään lätkämatseissa, ja jos sopiva miespuolinen kumppani löytyy, hänellekin olisi paikka Heidin elämässä. ”Mutta sen pitäisi olla sellainen, joka jaksaa tätä rumbaa ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen.” 14 Tukilinja 6/2018 Haluan saavuttaa työssä jotain merkittävää, joka muuttaa elämää.
Susanna Volanto on saanut positiivista palautetta vanhemmilta. ”Moni lapsi on kuulemma alkanut opetella tukiviittomista, vaikka ei olisi sitä itse tarvinnut.” YHTEISKUNTA Susanna Volannon käyttämien tukiviittomien tarkoituksena on palvella varsinkin kommunikaation erityisryhmiin kuuluvia lapsia, joilla on kielellisiä kehityshäiriöitä tai ymmärtämisen haasteita. Tukiviittomia ei pidä kuitenkaan sekoittaa viittomakieleen, vaikka niillä paljon yhteistä onkin. ”Viittomakieli on kieli, jolla on kokonaan oma kielioppinsa. Tukiviittomat eivät sen sijaan ole kieli, vaan kommunikaatiomenetelmä. Siinä yksittäiset merkit lainataan viittomakielestä, ja puhe on aina mukana”, Volanto kuvailee. Pikku Kakkonen esteettömyyden asialla Susanna Volanto juontaa ja tukiviittoo TV2:n Pikku Kakkosessa torstaisin klo 17. Viittominen alkoi hänen aloitteestaan. TEKSTI Ville Pekkanen KUVAT YLE kuvapalvelu PIKKU KAKKONEN alkaa. ”Moikka! Taas on lastenohjelmien aika. Tilli on täällä maalauspuuhissa. Katsotaan me ihan ensimmäisenä Hermanni Hiiri”, Susanna Volanto kertoo kameralle lempeällä ja rauhallisella äänellä. Tämän lisäksi hän elehtii käsillään kuin sanomaansa korostaen. ”Maalauspuuhissa”-sanan aikana Volanto tekee toisissaan kiinni olevilla oikean käden etuja keskisormella lainehtivan liikkeen ylhäältä alas. Sanoessaan ”Hiiri” Volanto ojentaa molemmat etusormensa eteen ja hankaa niitä nopeasti toisiaan vasten. Kysyntä ja tarjonta kohtasivat Volanto on varsinaiselta koulutukseltaan viittomakielen tulkki ja kommunikaatio-opettaja. ”Olin jo pitkään ollut kiinnostunut työskentelemisestä Pikku Kakkosessa. Kirjoitin rohkeasti sähköpostia ohjelman tuottaja Teija Röysälle ja kerroin taustastani sekä ideastani tukiviittomien käyttöön ohjelmassa. Kävi ilmi, että Ylen lastenohjelmissa tarve puhetta tukeville menetelmille oli tiedostettu. Vielä ei ollut kuitenkaan keksitty, miten niitä voitaisiin toteuttaa.” Tukiviittomat päätettiin ottaa elimelliseksi osaksi lähetyksiä, joissa Volanto olisi juontajana. Niiden käyttäminen ei ole rajoittunut vain Pikku Kakkosen arkilähetyksiin, vaan Volanto tukiviittoo myös paikan päällä Pikku Kakkosen lastenkonserteissa ympäri Suomea. ”Koen tämän myös tärkeäksi vaikuttamistyöksi. Siinä tehdään näkyväksi, että erilaisia kommunikaation muotoja on ylipäätään olemassa ja että niiden käyttäminen on ihan tavallista.” Ylessä lakia on luettu tarkasti Yleisradiossa digitaalisten palveluiden esteettömyyteen suhtaudutaan vakavasti. Huomattavaa on, etteivät Yleisradiolle määritellyt julkisen palvelun tehtävät sitä kuitenkaan ennen EU:n esteettömyysdirektiivin voimaan astumista tänä syksynä varsinaisesti edellyttäneet. ”Olemme itse oma-aloitteisesti halunneet rakentaa verkkopalvelumme esteettömiksi alusta lähtien. Laki sanoo, että Yleisradio asettaa palvelunsa kaikkien saataville yhtäläisin ehdoin. Tulkitsemme, että juuri tämä lause velvoitti meitä esteettömyyteen”, Yleisradion julkaisujen johtaja Ismo Silvo kertoo. Esteettömyys tarkoittaa sitäkin, että Yleisradiolta edellytetään nyt kaikkien suomenja ruotsinkielisten televisio-ohjelmien tekstittämistä. Tämä koskee myös suoria lähetyksiä. Säädöksen tulkinnasta on sovittu Viestintäviraston kanssa, että tekstitysten pitäisi valmistua vuorokauden sisällä suoran lähetyksen päättymisestä. Tällöin ne ovat saatavilla Yle Areenassa ja mahdollisissa uusinnoissa. ”Olemme saaneet aikaa 2020 kesään asti ja uskon, että siihen pystymme. Suoran lähetyksen simultaanisen tulkkaamisen onnistumista en pidä lähiaikoina ihan realistisena. Sellaista konetta ei ole, joka kykenisi kääntämään reaaliaikaisesti ja tasokkaasti keskusteluohjelman puheenvuoroja.” Tukilinja 6/2018 15
Maiju treenaa usein kilpakumppaninsa ja ystävänsä Piian kanssa. Yksi tavoitteista onkin voittaa hänet. UNELMAT TODEKSI 16 Tukilinja 6/2018
Tähtäimessä vyökokeet Maiju käy treeneissä kaksi kertaa viikossa. Hän on neljässä vuodessa saavuttanut kisamenestystä kotimaassa ja pyrkii seuraavaksi kansainväliselle tasolle. Saavutuksiin viisi mitalia ja Yllättäjä-palkinto. Alkuvuodesta Maiju otti osaa Pajulahden Open European Special Needs -judoturnaukseen, josta tuli kultaa. Judo kuuluu itämaisiin kamppailulajeihin, jossa osaamisen taso ilmaistaan vöillä. Taivaanrannassa häämöttää musta vyö. ”Oranssin vyön sain joulukuussa 2017 eli vuosi sitten. Seuraavana tähtäimessäni on vihreä vyö. Ja meinaan suorittaa jokaisen vyökokeen heti ensimmäisellä kerralla”, hän lisää varmalla äänellä. Kehittyminen lajissa vaatii loistokuntoa. Siihen eivät pelkät judoharjoitukset riitä, niinpä Maiju myös pyöräilee ja rullaluistelee. Kotona odottavat kahvakuulat, painot ja jumppakuminauha, jolla lisätään esimerkiksi käsien puristusvoimaa. Hyvän kunnon ohella judo on tuonut Maijun elämään myös tavoitteita ja hyviä kavereita. ”Yksi tavoite on voittaa judoka-kaverini Piia. Olen tähän asti jäänyt hänelle aina kakkoseksi”, Maiju sanoo. Hän alkaa samantien pohtia, mitenkähän se Piian voittaminen olisi mahdollista. ”Kun olen kilpakumppanini sitten vihdoin voittanut, tulen olemaan onneni kukkuloilla ja kiljaisen Jeeee!….” Unelmat kannattelevat Muutkin tulevaisuuden unelmat ovat selvät: ”Haluan olympialaisiin! No tietenkin ensin on saavutettava SM-, EMja MM-kulta”, hän lisää nauraen Kun katsoo topakkaa ja innostunutta Maijua, ei unelma tunnu mahdottomalta. Sovellettu judo on yksi paralympialajeista, mutta siellä kilpailevat tällä hetkellä vain näkövammaiset judokat. Oppimishäiriön omaavat judokat voivat kuitenkin kilpailla omissa Special Olympics -kisoissaan, joiden lajivalikoima on laaja. Maiju haaveilee myös Vuoden vammaisurheilija -pokaalista, jonka on voittanut jo vammaisurheilija Leo-Pekka Tähti. Tubetus vastapainona Paljon tehtävää on kuitenkin vielä, ennen kuin niin pitkällä ollaan. Syksyllä Maiju osallistui Pajulahden judoleirille, missä harjoiteltiin lisää taitoja. Tukilinjan apuraha auttoi leirikuluissa. ”Leirillä oli mukavaa. Siellä oli jo vanhoja ystäviä ja uusiin tutustuin.” Tulevana keväänä hän aikoo koetella taitojaan VAU:n järjestämissä kansainvälisissä Pajulahti Games -kisoissa sekä sovelletun judon SM-kilpailuissa. Maijulla on toinenkin rakas harrastus – ikään kuin vastapainoksi judolle: tubettaminen sekä Mirazella89 -nimimerkillä että omalla nimellä. Lyhyissä videoissa Maiju kuvaa arkielämäänsä. Seuraavaksi arki vie hänet polkupyörän selkään ja syömään. Kohta alkavat taas judotreenit. Onni löytyi judosta Maiju Marttisen tähtäimessä on musta vyö ja kilpajudoura. Tukilinjan apuraha auttaa harrastuskuluissa. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Paula Myöhänen OVELLA VASTAAN tulee tarmokas nuori nainen, joka on juuri päättänyt päivän työt Pihkapuiston toimintakeskuksessa. Maiju Marttinen, 29, asuu itsenäisesti tukiasunnossa kauniilla rivitaloalueella kotikaupungissaan Mikkelissä. Kaksion makuuhuone on varattu treenisaliksi. Istuudumme keittiöön pienen, pyöreän pöydän ääreen valon ja vaalean punertavien verhojen luodessa voimaisan tunnelman. Alamme tietenkin puhua judosta: urheilulajista, joka täyttää harrastuksena Maijun elämän ja kenties tulevaisuudessa muodostuu elämän keskeiseksi toimintakentäksi. ”Judoharrastukseni alkoi vähän sattumalta. Kaipasin harrastuksia. Soitin kitaraa, mutta se ei vienyt minua mukanaan. Sitten kuulin kavereiltani sovelletusta judosta. Mietin, että pitäisikö minunkin lähteä mukaan”, Maiju kertoo. Maiju kysyi asiasta äidiltään ja äiti suostui uuteen harrastukseen. Maiju muistaa judoharrastuksen alkamisen tarkasti: ”Heti ensimmäisellä tunnilla tiesin, että tämä on minun juttuni. Se tuntui hyvältä. Laitoin päivämääränkin muistiin eli 8.1.2015.” Tukilinja 6/2018 17
Opas vie digiviidakkoon Palvelut netissä Samalla, kun yhä useampi palvelu on siirtynyt verkkoon, Suomen eläkeikäisistä lähes puoli miljoonaa on YLE Uutisten mukaan pudonnut digitaalisen kehityksen kelkasta. 65–74-vuotiaista neljännes eli noin 170 000 ihmistä, ja heitä vanhemmista yli 300 000 ihmistä ei asioi verkossa. Lisäksi Suomessa on 250 000 syrjäytynyttä tai kieliongelmista kärsivää nuorta aikuista ja toinen neljännesmiljoona ihmisiä, joiden toimintakykyä häiritsee jokin fyysinen este, kognitiivinen tai neurologinen ongelma tai jokin muu vamma. Osalla heistä on vaikeuksia pysyä tietotekniikan tahdissa. “Moni on myös itse valinnut, että he haluavat pysyä poissa netistä. Mutta jos jättäydyt kehityksestä suorin vartaloin, omasta halustasi ja sitten rimpuloit, niin jälkeenpäin on vaikeampi saada kiinni todella pitkälle menneestä kehityksestä”, Anna-Stina sanoo. Liikkuva digiapu Anna-Stina Lindén on Rusetin, vammaisten naisten valtakunnallisen yhdistyksen, hallituksen jäsen. Rusetin Netti pyörillä -hanke tarjoaa jäsenilleen maksutonta opastusta tietokoneiden, tablettien ja kännyköiden arkikäytössä. Kun joku Invalidiliiton tai Rusetin jäsen tarvitsee neuvontaa, Anna-Stina pakkaa laitteensa autoon ja huristaa opastettavan luo. Vapaaehtoinen digineuvoja Anna-Stina Lindén opastaa vammaisia naisia käyttämään älylaitteita ja nettipalveluja. TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt VAIKKA ULKONA puut kellastuvat, Kannelmäen kauppakeskuksen etätyötilan viherseinä rehottaa kuin viidakko. Anna-Stina Lindén istuu harmaalla sohvalla ja tarkistaa älypuhelimesta sähköpostit ja Twitterin. Kuten monissa kauppakeskuksissa, täälläkin on maksuton verkkoyhteys. Anna-Stina toimii vapaaehtoisena, Invalidiliiton kouluttamana digineuvojana, joka menee opastettavan ihmisen luo ja näyttää kädestä pitäen, kuinka digitaalisessa ihmemaassa liikutaan. “Otan opastettavan kerrallaan hänen ehdoillaan. Mutta itse hän saa tehdä, minä vain neuvon”, Anna-Stina sanoo. Opastettavat ovat usein 45–70 vuotiaita ja laitteista älypuhelin on arkikäytössä jo ohittanut tabletin ja kannettavan. Anna-Stina on kokenut, että vanhemman naisen on helpointa kysyä niiden käyttämiseen neuvoa toiselta aikuiselta naiselta. Silloin ei tarvitse hävetä sukulaislapsen vieressä, että mummua täytyy nyt opastaa. “Neuvottavan ’ahaa!’ on aina ihana kuulla.” 18 Tukilinja 6/2018 Kuka? Anna-Stina Lindén, 62 v., Helsinki. Harrastukset Tietokone ja musiikki. Toimintarajoite Alaraaja-amputaatio. Suomen eläkeikäisistä lähes puoli miljoonaa on pudonnut digitaalisen kehityksen kelkasta. K U V A : R IIT TA S K Y T T.
Tukilinja 6/2018 19 Tukea löytyy Vanhustyön keskusliiton SeniorSurf: www.seniorsurf.fi Enter ry: www.entersenior.fi Yleisradion Nettiä ikä kaikki -sivut: www.yle.fi LähiVerkko-projekti: www.lahiverkko.fi Selkeä ohje kännykän hankintaan: www.mukanetti.net/matkapuhelin_ osto.pdf Ohjeita mm. älypuhelimen käytöstä, kuvankäsittelystä ja Skype-puheluista: www.mukanetti.net/materiaalipankki Anna-Stina Lindén tapaa neuvottavansa usein kahvilassa tai kirjastossa. ”Nyt kun olen eläkkeellä, minulla riittää tässä tekemistä.”
He tapaavat tämän kotona, kahvilassa tai kirjastossa. “Olen aina tykännyt kantaa vastuuni. Tuntuu kivalta, että minulle on luotettu tällainen homma. Mitä enemmän teen tätä, sen enemmän opin itsekin”, Anna-Stina sanoo. Hän antaa digiopetusta usein myös vammaisten naisten tilaisuuksissa. “Daameja on jonoksi saakka”, Anna-Stina kertoo. Jalka meni kolarissa Ennen kuin Anna-Stinasta tuli digineuvoja, elämä täräytti häntä raskaasti. Kymmenen vuotta sitten hän ajoi kolarin, jossa menetti toisen jalkansa. Sen jälkeen hän oli vähällä menehtyä MRSA-bakteerin aiheuttamiin tulehduksiin. Näistä vaiheista ja toipumisestaan hän kertoo onnettomuuden jälkeen perustamassaan blogissa Annastinalinden’s Blog. “Se oli minun keinoni purkaa traumat. Kyllästyin myös siihen, että kun tuttavat, sukulaiset ja duunikaverit soittivat, päpätin samoja asioita monta kertaa päivässä. Sanoin, että lue sieltä”, Anna-Stina kertoo. Hän muistuttaa kuitenkin, että netti ei sulje pois kasvokkain tapaamista tai puhelimessa juttelemista. “Tottakai tavataan myös livenä.” Kaverit somessa Blogin jälkeen Anna-Stina tutustui Facebookiin ja Twitteriin. “Twitter on ihan kauhean kiva ja helppo. Selviät siellä muutamalla virkkeellä”, Anna-Stina innostuu. “Facebook on myös ihan kauhean kiva, ja vuosi sitten perustin vielä Instagram-tilin valokuva-albumiksi.” Facebookissa Anna-Stina on liittynyt moniin häntä kiinnostaviin ryhmiin. Niissä vaihdellaan reseptejä, tilataan yhdessä luomumunia, keskustellaan ja jaetaan ryhmän aiheeseen liittyviä kokemuksia. Tuleva mummotubettaja Tubettaminenkin eli YouTube-videopalvelun käyttäminen on alkanut kiinnostaa Anna-Stinaa. Hänellä on jo oman tubekanavan aihe valmiina. “Minua niin harmittaa käytöksettömät ihmiset. Ei osata sanoa kiitos tai näkemiin. Maksimissaan se on ’Hei’, eikä edes päälle katsota. Olen suunnitellut, että tubessa istun aina perintönojatuolissani, taustana kirjahylly. Sitten luen joka kerta yhden aiheen Käytöksen kultaisesta kirjasta.” Anna-Stinan henkilökohtainen avustaja on luvannut auttaa kuvaamisessa. Mutta nyt päivät ovat niin täynnä, että aikaa ei tahdo löytyä. “Ehkä tubetan sitten, kun olen enemmän mummo”, hän sanoo. Toivottavasti, koska mummotubettajia on netissä hyvin vähän. Iloisen poikkeuksen tekevät YouTubesta löytyvät kanavat Mummot tubettaa ja Tädit tubettaa. “Minä rakastan tietokonettani! Kaikki kaverini ovat siellä”, Anna-Stina sanoo ja työntää kannettavan kassiinsa. 20 Tukilinja 6/2018 Opettele ainakin nämä: Verkkopankki Kela.fi Kanta.fi Matkalippujen osto Yhteydenpito läheisiin Oman paikkakunnan tapahtumat K U V A : E IJ A K O R H O N E N . Sari Lehikoinen ja Anna-Stina tapaavat digituen merkeissä lähimmän ostoskeskuksen ilmaisessa kokoontumistilassa.