TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 83 % AMMATTIOPISTOJEN ERITYISOPISKELIJOISTA ON YLEISOPETUKSESSA S. 7 5 / LOKA–MARRASKUU 2017 SUOMI VUONNA 2117 Hyvä vai huono paikka elää? s. 18 TYÖKESKUKSET eivät työllistä s. 6 SIEPPARIT omenatarhassa s. 8
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 5/2017 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 21. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 30.11.2017. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma–pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna 50 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 18 s. Tällaistako on Suomessa 100 vuoden kuluttua? Ajassa s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Spinneri ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Kehitysvammaiset palkkatöihin Työvalmentaja auttaa työmarkkinoille. s. 7 7 kysymystä ammattiopinnoista Vastaajana rehtori Maija Aaltola Omniasta. s. 16 Celia siirtyi nettiin Lukemisesteisten palvelut digitalisoituivat. s. 18 Suomi vuonna 2117? Millaista on vammaisten elämä 100 vuoden kuluttua? s. 22 Tulilinjalla Ei ihan tavallinen päivä... Ihmiset s. 8 Siepparit omenatarhassa Nyt voit työllistää lahjoittamalla ylijäämäomenia. Apurahat s. 12 Hygieniapassilla töihin Tukilinja lahjoitti 10 vantaalaiselle kurssin, jolla pääsee töihin. s. 14 Voimaa harrastuksista Harrastusapurahalla 14-vuotias Hanna tanssii ja keilaa. s. 23 Yhdellä jalalla ponnistaja Opiskelija Veera Priha hankki Startti-stipendillä lasketteluvälineet. s. 24 Tukitori Työllistä vammaisia: osta painotuote tai hierontaa. s. 24 Tukipointti Tukitoiminnan puhelin soi entistä useammin. s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja kesä–heinäkuussa 2017. Vakiot 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua-sarjakuva Hieno! Mentäis iinkö mekin voimautt avan valokuva uksen kurssille? 2 Tukilinja 5/2017
AJATTELIN KIRJOITTAA tähän niistä innostavista näkymistä, joita tekoälyn ja robotiikan kehitys on avaamassa toimintarajoitteisille ihmisille. Kyselimme nimittäin juhlavuoden kunniaksi kolmelta asiantuntijalta, millainen Suomi vammaisia odottaa 100 vuoden kuluttua (s. 18). Miten hienoa olisi, jos työ ja tekijä kohtaisivat entistä varmemmin koko työmarkkinoita haravoivan tekoälyn yhteen tuomina. Entä jos neliraajahalvautunut ihminen voisi kävellä aamulla bussiin kokovartaloproteesin viemänä ja käyttää töissä tietokonetta aivoimpulssien välityksellä? Yhteiskunta hyötyisi – ja kohtalon kolhimien kansalaisten elämä löytäisi mielekkään, tyydyttävän uoman. Tätä – tai muunlaista – tulevaisuutta tehdään nyt. AIHE KUITENKIN vaihtui, kun tuli tieto kouluterveyskyselystä (s. 16). Siinä on ensimmäistä kertaa vedetty yhteen toimintarajoitteisten lasten ja nuorten tilanne peruskouluissa. Heitä on kyselyn mukaan 14 % kaikista oppilaista eli aika monta. SELVISI, ETTÄ kolmannesta heistä kiusataan syrjivästi ja neljännes on yksinäisiä. Nuoruusiässä he kokevat kaksi kertaa muita useammin fyysistä uhkaa, kuten väkivallalla ryöstämistä, vahingoittamisella uhkailua ja kimppuun käymistä. Seksuaalista väkivaltaa he kokevat kolme kertaa muita useammin. Lisäksi toimintarajoitteiset oppilaat kokevat muita selvästi harvemmin voivansa puhua tästä kaikesta kenenkään kanssa. Puolet kokee, etteivät opettajat ole heistä kiinnostuneita. ETTÄ SELLAISTA kouluelämää meillä Suomessa. Tekoälyä odotellessa voi vain toivoa, että joku älykäs päättäjä opetushallituksessa lukee kyselyn. SITTEN POSITIIVISEMPIIN asioihin: esittelemme Omenasiepparit, mainion uuden mehuyrityksen, joka työllistää toimintarajoitteisia työnhakijoita (s. 6). Tällaista lisää! Muistutamme myös, että Vammaisten päivää 3.12. juhlitaan Helsingissä Suomi100-tapahtumiin kuuluvalla DiDa-juhlalla (s. 4) Ruoholahden kauppakeskuksessa. Toimintarajoitteiset esiintyjät on valittu avoimen haun kautta ja Tukilinja sponsoroi tilaisuutta. Kaikki mukaan näitä suomalaisia osaajia juhlimaan! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 30.11.2017. ”Kolmannesta kiusataan syrjivästi ja neljännes on yksinäisiä.” Tukilinja 5/2017 3 Toimintarajoitteiset koululaiset pulassa
KIRJAMESSUT VAMMAISET FIKTIOSSA Turun Kirjamessujen 6.–8.10. pääteemana on moniäänisyys suomalaisessa kirjallisuudessa. Mukana ovat vähemmistöjen äänet, siis myös vammaiset. Kynnys ry:n tuottamassa ohjelmaosuudessa Vammaiset fiktiossa 6.10. kirjailijoita Jaakko Yli-Juonikasta (kuvassa) sekä Kata Melanderia haastattelee yhdistyksen tiedottaja, runoilija Sanni Purhonen. Yli-Juonikkaan teoksissa on vammaisia henkilöhahmoja, ja itsekin vammaisen Melanderin esikoisteos Älä irrota (2017) kertoo liikuntavammaisen opiskelijan rakkaustarinan. Tapahtuma tulkitaan viitotulle puheelle. HYVINVOINTIKIRJOJA Helsingin Kirjamessut 26.– 29.10.2017 nostaa ensimmäistä kertaa teemakseen yhä suositummiksi tulleet hyvinvointikirjat. Niissä käsitellään usein henkistä hyvinvointia, mutta myös elämätilanteeseen, ruokavalioon, liikuntaan ja seksuaalisuuteen liittyviä aiheita. VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Suomalaisia naisia elokuvassa Woman Viime syksynä Yle esitti Yann Arthus-Bertrandin, 71, palkitun dokumenttielokuvan Human. Siinä ihmiset ympäri maailmaa kertovat 63 kielellä toiveistaan, peloistaan sekä kokemuksistaan perheestä, sodasta ja rakkaudesta. Elokuvan kuvauksissa Arthus-Bertrand sai ajatuksen samankaltaisesta dokumenttielokuvasta, jossa naiset kertoisivat elämästään. Hänen yhdessä Anastasia Mikovan kanssa ohjaamansa elokuvan Woman (Nainen) ensi-iltaa odotellaan vuonna 2019. Parikymmentä suomalaista naista sai viime talvena kutsun elokuvan kuvauksiin, jotka toteutettiin Helsingissä ja Inarissa. Yksi haastatelluista oli taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, joka käsittelee taiteessaan vammaisuutta. Ilmeisesti hänen osuutensa on mukana elokuvassa, sillä hänet nähdään elokuvan tuoreessa julisteessa. “Haastattelu kuvattiin pimennetyssä huoneessa”, kertoo Wallinheimo-Heimonen. ”Kuvausvalot olivat hyvin kirkkaat. Tunnelma oli kuitenkin osattu tehdä hyvin intiimiksi. Muistaakseni kerroin, että ainakin minua naisena olemisessa huolettavat enemmän perhesuhteet ja se, kuinka saisin lapset kasvatettua, kuin se, että minulla on vamma.” Anastasia Mikova kertoo, että ajatuksena oli haastatella hyvin erilaisia naisia. ”Vammaiset naiset ovat tietysti tässä mukana.” 4 Tukilinja 5/2017 Tokasikajuttu ensi-iltaan TEKSTI Iris Tenhunen Lokakuussa ensi-iltaan tuleva dokumenttielokuva Tokasikajuttu kertoo punkyhtye Pertti Kurikan Nimipäivien Saksan kiertueesta (jota Tukilinja sponsoroi) ja yhtyeen osallistumisesta Euroviisuihin 2015. Ohjauksesta vastaavat Jukka Kärkkäinen ja J.-P. Passi, joiden käsialaa oli myös yhtyeen noususta kertova Kovasikajuttu (2012). Tokasikajutussakin kehitysvammaiset muusikot Pertti Kurikka, Kari Aalto, Sami Helle ja Toni Välitalo esitetään juuri niin inhimillisinä kuin he kaikessa rosoisuudessaan ovat. Nyt valaistaan myös lopettamispäätöksen dramaattiset (ja humoristisetkin) taustat. Vauhtia tuo viisujen tyrmäävä markkinahumu, johon päähenkilöt sinnikkään vastuullisesti osallistuvat. Ponnistuksen määrän voi vain arvata, sen näkee myös Kari Aallon helpottuneilta kasvoilta esityksen jälkeen. Katsoja vuoroin liikuttuu, vuoroin nauraa mutta koko ajan ihailee näitä miehiä – ja heidän ohjaajansa Kalle Pajamaan ammattitaitoa. Tällaisilla teoksilla vaikutetaan tehokkaammin kuin tusinalla virallisella asennekampanjalla. ÄÄNESTÄ VALOKUVAKISAN PARHAAT! Tukilinjan valokuvakilpailu Voimaa haasteisiin on kerännyt runsaan kuvasadon. Nyt pitäisi löytää niistä voittaja! Auta meitä ja käy Tukilinjan nettisivujen Lukijafoorumi-blogissa tai Tukilinjan Facebook-sivuilla (www.facebook.com/ Tukilinja) katsomassa kuvia. Voit äänestää kuvia jatkoon joko kommentoimalla blogia tai tykkäämällä niistä facebookissa. Kuvat löytyvät otsikolla Voimaa haasteisiin. Kolme voittokuvaa valitaan Apuvälinemessuilla kävijä-äänestyksellä.
TAIDETTA Art Kaarisillassa, Helsingissä nähdään vammaisten taiteilijoiden teoksia. 18.10. –5.11. on esillä Paul Gustafssonin teoksia, kuvassa puupiirros Iguaani. Tukilinja 5/2017 5 ADHD -apuvälineestä tuli hittilelu Fidget spinner eli suomalaisittain spinneri on propellimainen lelu, jonka pyörittely sormissa viihdyttää lapsia – ilmeisesti melko lailla, sillä siitä on tullut uusin leluhitti. Se syntyi alunperin kuntouttavaksi apuvälineeksi henkilöille, joita ylimääräisen liike-energian purkaminen auttaa keskittymään. Diagnoosina voi tällöin olla esimerkiksi ADHD, ahdistuneisuus tai autismi. Keksinnön amerikkalaisen patentin vanhennuttua sen suosio laajeni räjähdysmäisesti tavallisille kuluttajamarkkinoille. Eikä pyörittimiä myydä suinkaan vain lapsille: niitä vispaavat nyt myös tenttiin lukevat opiskelijat ja muut keskittymishaluiset aikuiset. Suomi 100 -vammaistapahtumia TEKSTI Kaisa Rautio Maailman mielenterveyspäivänä ja kirjallisuuden päivänä 10.10. mielenterveysyhdistykset järjestävät eri puolilla Suomea Toivoa kirjallisuudesta -tapahtumia. Niissä luetaan ääneen kirjallisuutta ja keskustellaan toivosta. Apuväline 2017 -tapahtuman yhteydessä Tampereella 9.–11.11. voi vierailla vammaisurheilulajeja esittelevässä Liikuntamaassa. Siellä voi kokeilla lajeja ja tavata vammaisurheilutähtiä. Omaishoitajat kokoontuvat juhlaseminaariin Kokkolan kaupungintalolla 27.11. Vates-säätiön Yhdenvertaisuus työelämässä -seminaari järjestetään 30.11. Helsingissä. Myös teatteriesitykset Joensuussa ja Rovaniemellä (ks. oheinen teatterivinkki) ovat juhlavuoden Suomi100-tapahtumia. DIDA TULEE TAAS 3.12.! Tukilinjan tukema verkostofestivaali DiDa – Disability Day Art & Action 2017 rävähtää käyntiin Helsingissä, Ruoholahden kauppakeskuksessa Kansainvälisenä vammaisten päivänä eli sunnuntaina 3.12. klo 12. Vammaisjärjestöjen ja kulttuurialan toimijoiden toista kertaa järjestämä festari tuo kauppakeskuksen lavalle monipuolisen joukon vammaisia esiintyjiä, jotka on valittu avoimen esiintyjähaun perusteella. Mukana ovat muun muassa vahvassa nosteessa oleva kehitysvammainen räppäri MCKOO sekä pyörätuolista käsin räppäävä Elvido (kuvassa). Molemmat löytyvät YouTubesta. Tsekkaa ohjelma marraskuussa tapahtuman nettisivuilta tai facebook-sivuilta, ja tule mukaan vaikka koko perheen voimin! Suomi100-tapahtumiin kuuluva juhla on maksuton ja suunnattu laajalle yleisölle. Se on tietenkin myös eri tavoin vammaisille saavutettava. Kerromme siitä lisää Tukilinjassa 6 2017. TEATTERIA SYKSYYN Syksyn kulttuurikimarasta löytyy nyt paljon esityksiä, joissa toimintarajoitteisuus tai sairaudet ovat esillä: Kansallisoopperan Syyssonaatti kertoo vammaisen sisarensa omaishoitajana toimivan naisen ja hänen äitinsä yhteenotosta. Helsingissä nähdään myös 7.10. Stoassa Teatteri Metamorfoosin pakko-oireisuutta käsittelevä, aikuisille suunnattu klovniesitys Entä jos...? (kuvassa). Esitys kiertää Suomea Kulttuurirahaston tuella. Malmitalossa (Hki) nähdään 12. –21.10. Carl-Oskar Malmista kertova viittomakielinen näytelmä Tienraivaaja tähtien joukossa (Teatteri Totti). Kansallisteatterin ohjelmistossa on jopa valinnan varaa: Juurihoito alkaa hammaslääkärin vastaanotolta, Himo kysyy, mikä alkaa addiktion jälkeen. Masennuskomedia (29.11.) kertoo johtajan hermoromahduksesta, potkuista ja siirtymisestä mielenterveyskuntoutujien työkeskukseen. Able Art Groupin teoksen Vallan kahva ensi-ilta on 20.11. osana Joensuun nykytanssifestivaalia. Vammaisista ja vammattomista koostuva ryhmä pohtii valtaa tanssi-improvisoinnin, nykysirkuksen ja keskustelun kautta. Rovaniemellä nähdään 3.12. kehitysvammaisten esiintyjien kanssa toteutettu musikaali Aika Aukeaa! Pyörätuolia käyttävä näyttelijä Pekka Heikkinen on pääosassa kesällä 2017 valmistuneessa happening-esityksessä Hämärän tanssit, joka perustuu Pentti Saarikosken runoihin. Kiertävä esitys nähdään syksyllä ainakin Tampereen työväen teatterissa ja Oulun kaupunginteatterissa.
Kehitysvammaiset palkkatöihin Suomessa on tuhansia osatyökykyisiä kehitysvammaisia, jotka voisivat työllistyä osa-aikaiseen palkkatyöhön. Uuden tutkimustiedon mukaan tehokkain keino tähän on työvalmentaja – eivät nykyisen kaltaiset työkeskukset. TEKSTI Sari Heino-Holopainen K U V A : J.P . PA S S I. ”Haluamme omalta osaltamme johtaa Suomea nousuun”, painottaa Sami Helle. Hän esiintyy kuvassa uutuuselokuvassa Tokasikajuttu. ”Sopiva vaihe tutustua työelämään olisi 14–16 -vuotiaana” perheen tuki ja oma aktiivisuus. Tukea löytyy myös digitaalisista ratkaisuista. Näitä ovat esimerkiksi äänimuistutteet ja työsuoritusten kertaaminen älypuhelimesta tai kämmentietokoneelta. Tet-harjoittelijoita eduskuntaan? Tutkimuksessa suositellaan tuetun työn mallin laajaa käyttöönottoa. Se toimii kaikkien osapuolten kannalta: ”Oikea työpaikka” on monen kehitysvammaisen henkilön oma toive. Suurin osa kehitysvammaisten työnantajista on tyytyväisiä sitoutuneisiin ja positiivisiin työntekijöihin. Heistä palkkaaminen on ollut myös taloudellisesti kannattavaa. ”Avoimille työmarkkinoille työllistyminen on yhteiskunnankin kannalta fiksu ratkaisu. Eläkkeen pitäisi kuitenkin joustaa palkan suhteen nykyistä paremmin. Parannuksia tähän odotetaan OSKU Osatyökykyisille tie työelämään” -hankkeelta, kertoo dosentti Nina Nevala Työterveyslaitoksesta. Hän viittaa suunnitteilla olevaan lineaariseen malliin, jolla pyritään poistamaan eläkkeen muodostama kannustinloukku (ks. Tukilinja 4/2017). ”Mitä varhemmin kontakti työelämään syntyy, sitä paremmat mahdollisuudet kehitysvammaisella henkilöllä on työllistyä avoimille työmarkkinoille. Sopiva vaihe tutustua työelämään olisi 14–16 –vuotiaana”, vinkkaa Nevala. Nyt pitäisikin lisätä työharjoittelupaikkoja ja luoda yhteistyömalleja työpaikkojen ja oppilaitosten välille. Nuoria voisi motivoida onnistuneilla tarinoilla urapoluista. Syyskuussa eduskunnan vammaisasian yhteistyöryhmä VAMYT ja Kehitysvammaliitto haastoivat kansanedustajat ja eduskuntaryhmät ottamaan kehitysvammaisia peruskoulun ylä-astelaisia TET-työharjoitteluun. Työkeskukset uudistettava ”Työja toimintakeskukset eivät kansainvälisten tutkimusten mukaan edistä kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille”, kertoo dosentti Antti Teittinen Kehitysvammaliitosta. Keskusten tulisi ihmisten säilyttämisen sijasta valmentaa heitä itsenäiseen elämään ja työelämään. Nyt palvelujärjestelmä ohjaa myös ammattikoulutetut kehitysvammaiset työkeskuksiin, joista ei polkua palkkatöihin yleensä löydy. Vaihtoehtona ovat uudenlaiset työpajat, kuten helsinkiläisen Lyhty ry:n IPI Kulmakuppila, jossa kehitysvammaiset tekevät asiakastyötä keskikaupungin trendikahvilassa. Työpaja on yksi Sitran Ratkaisu 100 -innovaatiokilpailun finalisteista. Lyhty ry:n musiikkipajassa työskentelee muusikko Sami Helle, punkyhtye PKN:n entinen jäsen. Hänellä on sekä kylmäkön että lastentarhanavustajan koulutus, mutta työnhaku on aina katkennut, kun on tullut ilmi, että hän on kehitysvammainen. ”Kehitysvammaisissa on voimaa. On varmasti paljon töitä eri paikoissa, yrityksissä ja kunnilla, jonkinlaisia piilotöitäkin, joita kehitysvammainen voisi tehdä. Kyllä me haluamme omalta osaltamme johtaa Suomea nousuun”, Sami Helle sanoo. KEHITYSVAMMAISIA EI SUOMESSA työllistetä kovin tehokkaasti: Suomen työikäisistä kehitysvammaisista henkilöistä vain 3 % on palkkatyössä. Iso-Britanniassa heistä on töissä 5–10 % ja Yhdysvalloissa noin 10 %. Tuoreen tutkimuksen mukaan paras keino palkkatöihin pääsemiseen olisi työvalmentajan tuki yhdistettynä varhaiseen työharjoitteluun. Työterveyslaitoksen, Kehitysvammaliiton, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kansainvälistä aineistoa käyttäneen tutkimuksen kohderyhmänä olivat kuntoutukseen osallistuneet, 16–68 -vuotiaat kehitysvammaiset henkilöt. Tuetussa työssä työhönvalmentaja auttaa työpaikan etsimisessä, työvalmiuksien kehittämisessä ja työuralla tarvittavissa työjärjestelyissä. Tutkimustiedon mukaan 21–60 prosenttia osatyökykyisistä kehitysvammaisista henkilöistä työllistyy tällaisella tuella avoimille markkinoille. Avaimina ovat myös ammattikoulutus, työharjoittelu tet-jaksoista alkaen, jatkuva kuntoutus, 6 Tukilinja 5/2017
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Omnia Ammattiopiskelu monipuolistumassa Yhä useampi erityisopiskelija opiskelee ammattiin yleisopetuksessa. Kyselimme rehtori Maija Aaltolalta, millaista tukea heille espoolaisessa Omniassa annetaan. Omnian rehtori Maija Aaltola. Tukilinja 5/2017 7 1. Miten ammatillinen opetus on muuttunut? ”Ammatillisen koulutuksen opiskelijapaikat ja opiskelijoiden heterogeenisyys ovat lisääntyneet, kun tavoitteeksi on tullut kouluttaa koko ikäluokka (koulutustakuu). Opiskelijoita ei enää karsita pääsykokeilla valmiiksi suunniteltuun opetukseen, vaan ajattelu pitää kääntää päinvastoin. Opetus ja oppimisen tuki pitää suunnitella niin, että se palvelee erilaisten opiskelijoiden erilaisia tavoitteita.” 2. Miten erityinen tuki toteutetaan? ”Laadimme opiskelijalle henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS). Erityisopetuksen koordinaattori vastaa prosessista ja ryhmänohjaaja, opiskelija ja hänen huoltajansa ovat mukana suunnittelussa. Vaativaa erityistä tukea tarvitsevien kohdalla teemme yhteistyötä mm. Keskuspuiston ammattiopiston kanssa.” 3. Montako erityisopiskelijaa Omniassa on ja millaisia he ovat? ”HOJKS on laadittu noin 20 %:lle opiskelijoista. Useimmat tukitoimet kohdistuvat kielellisiin, hahmottamisen ja tarkkaavaisuuden sekä vuorovaikutuksen erityistarpeisiin. Tukea tarvitaan myös fyysisissä, psyykkisissä sekä toiminnanohjaukseen ja lieviin kehitysviivästymiin liittyvissä haasteissa. Opiskelijalla voi myös olla henkilökohtainen avustaja, mutta muuta kautta. ” 4. Millaista tukea heille annetaan? ”Pääasiassa tuki annetaan integroidusti perusryhmissä. Oppimistilanteissa voi olla mukana opetuksenavustaja, toinen opettaja tai erityisopettaja. Tarvittaessa perustetaan myös pienryhmiä. Lisäohjausta saa erilaisista tukipajoista. Oppitunneilla tuki voi olla muistiinpanojen toimittamista etukäteen sähköisesti, selkokielellä ja isommalla fontilla. Ammattiopinnoissa toiminnallisuus, mallioppiminen, toistot ja kertaukset ovat tärkeässä roolissa. Arvioinnissa tukikeinoja ovat lisäajan antaminen, mahdollisuus vastata suullisesti ja kysymysten lukeminen ääneen selkokielellä.” 5. Millaista tukea oppilaitos on velvollinen antamaan? ”Meillä on velvollisuus järjestää erityinen tuki opiskelijan tavoitteisiin ja valmiuksiin perustuvana suunnitelmallisena pedagogisena tukena sekä erityisinä opetusja opiskelujärjestelyinä. Opiskelijavalinnassa yhdenvertaisuuden tulee toteutua. Yksilöllistä, laaja-alaista ja monipuolista tukea me emme pysty järjestämään, se tehtävä on annettu erityisoppilaitoksille. Omniassa pyritään esteettömiin oppimisympäristöihin, uusimmissa rakennuksissa ne toteutuvatkin jo paremmin.” 6. Millaisia ongelmia yksilöllisten opintopolkujen tiellä on ollut? ”Parasta olisi löytää heti sopiva opiskelijapaikka, ettei pettymyksiä tulisi. Ponnahdusjaksot ja joustavat siirtymät ovat kuitenkin mahdollisia. Toivoisin, että erityisoppilaitosten ja valmentavien koulutusten haku yhdistettäisiin. Se helpottaisi ohjausta.” ”Erityisen tuen antaminen on muuttunut jokaisen opettajan perustyöksi, mutta kaikilla ei ole vielä riittävää osaamista siihen. Myös asenne erilaisuutta kohtaan on tärkeää, tulisi osata etsiä opiskelijoiden vahvuuksia puutteiden sijaan.” ”Lukujärjestykset ovat usein yksilöllisten ratkaisujen esteenä. Joustavat ryhmät on ollut toimivin malli opiskelijoille, joilla on tarvetta hidastaa tai nopeuttaa opintojaan.” 7. Miten koulutuksen kululeikkaukset vaikuttavat erityistukeen Omniassa? ”Oppimisen tuki organisoitiin keskitetysti vuoden alussa ja päällekkäistä työtä lähdettiin purkamaan ja uudistamaan prosesseja. Tukitoimista leikkauksia ei ole tehty, tarve on päinvastoin kasvava. Uudessa rahoitusmallissa hyviä uudistuksia erityisopiskelijan näkökulmasta ovat perusrahoitus, joka mahdollistaa pidemmätkin opiskeluajat, suoriterahoitus, joka antaa arvon myös tutkinnon osille sekä vaikuttavuusrahoitus, joka kannustaa työllistymisen tukemiseen.” Erityisopiskelijoiden määrä Erityistä tukea tarvitsee 24 345 ammattiopiskelijaa eli 11,6 % ammattiopiskelijoista (2015). Yleisvai erityisopetukseen? 83 % erityisopiskelijoista opiskelee ammattiin yleisopetuksen ryhmissä. Vain 13 % opiskelee ammatillisessa erityisoppilaitoksessa (2015). Vuonna 2004 osuus oli vielä 20 %.
Uusi yritys Omenasieppari unelmoi maailmasta, jossa mikään tai kukaan ei mene hukkaan. Se työllistää osatyökykyisiä poimimaan ylijäämäomenia pääkaupunkiseudun pihoilta. Lahjoittajista ei ole ollut pulaa. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna SIEPPARIT omenatarhassa 8 Tukilinja 5/2017
K aunis punakaneliomenapuu odottaa puutarhassa poimijoita. Valkeaa kuulasta kantava omenapuu seisoo vieressä. Syksyinen aurinko paistaa. Pian puutarhan hiljaisuuden rikkoo Omenasieppareiden tiimi. Tiimin vetäjä Maikku Nurmela menee esittäytymään omenien lahjoittajalle Carita Peltoselle. Carita ottaa omenasiepparit vastaan ilolla. ”Olen tosi onnellinen, että joku vie pois nämä omenat ja hyödyntää ne”, hän sanoo. Carita sai tietää mahdollisuudesta Länsiväylä-lehden jutusta. Hänen pihapuutarhansa sijaitsee Espoon Kivenlahdessa. Pian neljä omenasiepparia on jo vallannut puutarhan. Työvälineet ja omenalaatikot ovat paikallaan ja punakaneliomenien kerääminen voi alkaa – mutta sitä ennen niitä pitää tietenkin maistaa! ”Ne eivät saa olla ylikypsiä eivätkä raakoja”, Maikku selvittää puraisten omenaa. ”Tämä on kyllä siinä ja siinä, onko vielä raaka.” Tiimiläiset Nina Laakkonen, Veli Virtanen, Milla Vauhkonen ja Atte Karvinen maistavat myös ja leikkiin yhtyvät myös toimittaja ja kuvaaja. Rouskis, rouskis – siinä ja siinä. Yhteinen päätös on, että omenat ovat sopivia, sillä liian kypsiäkään ne eivät voi olla. Ja ne ovat erittäin mehukkaita! Työstä saa palkan Nina Laakkonen, 36, ottaa rollerit, joilla kerätään maahan pudonneet omenat. Hän kertoo löytäneensä työn Autismisäätiön työvalmentajan kautta. ”Olen aikaisemmin tehnyt laitoshuoltajan hommia. Minulla on kotipuhdistuspalvelualan ja maatalouslomittajan koulutus. Pihahommiin opin äitini kanssa, joka oli talonmies.” Nina viihtyy omenien keruussa. Hän on muiden kerääjien tavoin tosi tyytyväinen, että saa työstä oikeaa palkkaa kymmenen euroa tunti. Tässä ryhmässä ollaan kokopäivätyössä noin 6–8 tuntia päivässä. Toisessa ryhmässä tehdään osa-aikatyötä. ”Sää on suosinut meitä, vaikka välillä on ollut kylmäkin. Se on pukeutumiskysymys”, Nina nauraa. Hänellä on kolme lasta, joille hän aikoo myös viedä omenia ja niistä tehtyä mehua. Tukilinja 5/2017 9 Yritys Omenasiepparit Oy, Helsinki Työntekijät Toiminnalla työllistetään toimintarajoitteisia työnhakijoita. Lahjoita omenia Ilmoittaudu lahjoittajaksi: http://omenasieppari.fi
Hyvä Rekku! Kurota, kurota.. kohta nappaa t ompun! 10 Tukilinja 5/2017 ”Kyllä tässä parempaa maailmaa kohti koko ajan mennään, omenakori kerrallaan.”
Laatumehua puutarhurin taidolla Omenoita kerää tällä hetkellä kaksi viiden hengen ryhmää, ja molempien ryhmien ohjaajilla on koulutus kehitysvammatyöhön. Maikku organisoi joukkoaan. Ensin tyhjennetään valkea kuulas -omenapuu. Omenat kerätään laatikoihin, sitten niistä erotellaan mehuksi kelpaavat. Muumiot eli ruskeat ja pilkulliset heitetään suoraan jätesäkkiin. Maikku kertoo valmistuvansa jouluna sosionomiksi. Hän löysi te-toimiston sivuilta tämän työn, ja innostui siitä niin, että suorittaa loput opintonsa etänä. ”Tämä on hyvä porukka. Hyvällä fiiliksellä hommat menevät hyvin eteenpäin”, hän tuumii iloisena. Punakanelipuun siimeksestä löytyy Veli Virtanen, 26. Hän löysi homman Helsingin kaupungin työvalmentajan kautta. Velillä on puutarha-alan koulutus Kiipulan opistosta, mutta opintojen jälkeen hän ei ole ollut ammattiaan vastaavassa työssä – paitsi nyt. ”Onhan tässä puutarhanhoitoakin, sillä me myös siistimme myös pihoja ja puutarhoja omenien keruun jälkeen”, Veli kertoo. Hän selvästi nauttii omenien parissa ahertamisesta. Rutiinilla ja voimalla hän saa pitkällä kepillä ravisteltua ison puun omenat alas. Kun häneltä kysyy, miten julkisuus on vaikuttanut – ovathan omenasiepparit ovat olleet hyvin esillä mediassa – Veli vastaa: ”Tosi mageeta!” Kuntosalia ei kaivata Milla Vauhkonen, 25, tulee Velin apuriksi. Toiset pitävät suojaverkkoa alla, etteivät omenat putoa nurmikon lomassa olevalle kiveykselle. Jos tulee yksikin kuhmu, omppu on kelvoton mehustettavaksi. Millalla on logistiikka-alan koulutus, ja hänkin sai tietää työpaikasta Autismisäätiön työvalmentajalta. ”No, onhan tämäkin työ tavallaan logistiikkaa, kun kerätään omenat, sitten ne siirretään pakettiautoon, joka vie ne mehustettavaksi ja sitten vielä toiseen paikkaan pullotettavaksi. Tässä ketjussa minä vastaan keruusta. Jätämme omenalaatikot pihan viereen odottamaan noutamista”, Milla selvittää. Atte Karvinen, 26, on varsinainen omenapuiden superravistelija. Keppi ylös ja kiinni omenapuun oksaan, pari kunnon ravistusta, niin johan omppuja putoilee. ”Tässä ei kuntosaleja enää tarvita”, Nina ilmoittaa auttaessaan Attea. Veli ja Atte (yllä) pitävät kangasta, Milla pudottelee omenia. Ninalle sää on pukeutumiskysymys, ja kunnon palkka motivoi töihin. Atella on rakennusalan perustutkinto, ja hän onkin ollut töissä jo sekä rakennuksilla että kuorma-auton kuljettajana. Helsingin kaupungin työvalmentaja ohjasi hänet tähän hommaan. ”Tämä on väliaikainen työ minulle. Etsin ja odottelen koulutusta vastaavia töitä”, Atte kertoo. Idea tuli Norjasta Kaiken takana on Susanna Pykäläinen. ”Viime vuoden ilmiömäinen omenasato ja massoittain hukkaan menevät omenat olivat mielessäni, kun törmäsin norjalaisen Anne Dubraun ideaan työllistää osatyökykyisiä henkilöitä omenanpoiminnassa ja hyötykäyttää ylijäämäomenat mehuna”, Susanna kertoo. Hän oli viime vuonna juuri valmistunut kirjallisuustieteen maisteriksi ja mietti, miten voisi työllistää itsensä, ettei joutuisi akateemiseen työttömyyskortistoon. ”Otin yhteyttä Anneen ja tutustuin Norjan toimintaan. Sain sieltä paljon vinkkejä ja rohkeutta alkaa kehittää ideaa. Selvittelin talven ja kevään aikana, miten toiminta kannattaisi järjestää käytännössä, ja keräsin hyvän porukan.” Toimintaa on jatkossa tarkoitus laajentaa Uudeltamaalta. Tähtäimessä ovat aluksi Tampereen ja Turun seudut. Tavoittena on myös kehittää toiminnasta ympärivuotista. Omenakausi kestää vain noin kolme kuukautta, mutta muuna aikana voisi keskittyä esimerkiksi kauppojen hävikkiruuan keräämiseen sekä muiden luonnonantimien hyödyntämiseen. Mehua saa erikoismyymälöistä ”Sipoon mehuasema on meille erinomainen yhteistyökumppani, jolla on kapasiteettia, joustavuutta ja mahtava asenne! ”, Susanna kehuu. ”Pullotus tapahtuu tällä hetkellä Hommanäsin kartanossa Porvoon lähellä, mutta selvitämme vaihtoehtoja, jotka vähentäisivät kuljetustarpeita.” Tavitien toimintayksikkö Tavian osatyökykyiset työntekijä kiinnittävät pulloihin etiketit, sitten ne lähtevät myytäväksi kahteen erikoismyymälään, Stockmannin Herkkuun ja Kansallismuseon museomyymälään. Yritys saa työntekijöilleen palkkatukea, mutta muuten Omenasieppari toimii yrityksenä omillaan. Työntekijät ovat kehitysvammaisia, autistisia tai sairauseläkkeellä. Monille heistä Omenasieppari on ensimmäinen työpaikka. Ei ihme, että mukaan ilmoittautuu jatkuvasti uusia lahjoittajia. Heitä on tavoiteltu somessa, kauppojen ilmoitustauluilla ja jakamalla lehtisiä postilaatikoihin. Osa Susannan työtä onkin soitella heille ja kysellä omenien kypsyyttä. ”Keräilijöiden hymyn ja ylpeyden näkeminen saa ajattelemaan, että kyllä tässä parempaa maailmaa kohti koko ajan mennään, omenakori kerrallaan.” Tukilinja 5/2017 11
Hygieniapassilla töihin TUKIKOHDE 12 Tukilinja 5/2017 24-vuotias Sanna käy osa-aikaisesti palkkatöissä ja työharjoittelussa. Takana on valmentavia opintoja.
– selkokoulutuksena. Tavoitteena oli opettaa neljän kolmetuntisen päivän aikana hygieniaosaamisen perusteet. Opetus oli toiminnallista ja perustui itse tekemiseen ja työvaiheiden havainnollistamiseen esimerkiksi kuvin. Validia järjesti osallistujille myös Elintarviketurvallisuusviraston kriteereiden mukaisen, selkokielisen testitilaisuuden. Kohderyhmänä olivat vantaalaiset, kehitysvammaiset nuoret aikuiset, jotka tarvitsevat hygieniapassin työllistyäkseen. Monelle heistä työllistyminen oli jäänyt juuri passin puuttumisen takia saavuttamatta. Siksi osallistujat olivatkin hyvin tyytyväisiä ja luottavaisia tulevaisuuteensa nähden. 10 oppilaan koulutuksen ja testin kustansi osallistujien puolesta Tukilinja. Haaveissa leipurin työ Koulutuksessa olivat mukana myös 24-vuotias Sanna, jolla on takanaan valmentava koulutus kotityöja puhtaanapitoalalle, sekä 33-vuotias Ari-Pekka, joka on koulutukseltaan artesaani. Ari-Pekka työskentelee palkkasuhteisessa työssä keittiöapulaisena Siimapuiston päiväkodissa. Työsuhde oli mahdollista jo aloittaa, koska hygieniapassin suorittamisesta sovittiin työsopimusta tehdessä. ”Tulevaisuudessa haluan leipuriksi. Koulutuksesta saa myös yleissivistystä”, Ari-Pekka kertoo. Sanna on töissä Hoitokoti Iltatähdessä sekä Kommunikointikeskus Arki Oy:ssä. Suoritettuaan hygieniapassin Sanna toivoo työnkuvansa laajentuvan. Hän kertoo naurussa suin olevansa innoissaan päästessään koulutukseen: ”Minua kiinnostaa ruoanlaitto ja olen aina viihtynyt keittiössä.” Sanna ja Ari-Pekka saavat kumpikin eläkettä 760 euroa/kk. Eläkeläisen lisätulojen sallittu raja on tällä hetkellä 743,84 euroa/kk, joten heidän palkkansa pysyy jatkossakin tämän rajan sisällä. Sellaisenakin se tuo heille merkittävän lisän kuukausituloihin. Passi vaativampiin tehtäviin Koulutuksessa oli Validian kouluttajan lisäksi avustamassa kaksi Vantaan kaupungin vammaisten työvalmentajaa, joiden työnä on etsiä sopivia työpaikkoja osatyökykyisille työnhakijoille sekä auttaa töiden oppimisessa. He kertoivat, että hygieniapassitestin suorittaneiden mahdollisuudet työelämässä laajenevat ja osa koulutettavista pääsee etenemään työssään. Vantaan kaupungilla on tarjota räätälöityä ja tuettua palkkatyötä päiväkotienja koulujen keittiöistä. Työnä on avustavia työtehtäviä, kuten aamupalan, lounaan ja välipalan valmistelua sekä astiatiskistä huolehtimista. Ilman hygieniapassia mahdollisuus näihin vaativampiin työtehtäviin ei kuitenkaan aukea. 33-vuotias artesaani Ari-Pekka on palkallisessa osa-aikatyössä keittiöavustajana. Tukilinja rahoitti hygieniapassikoulutuksen 10 osatyökykyiselle vantaalaiselle. Monille työllistyminen oli juuri passin puutteen vuoksi jäänyt saavuttamatta. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna KURSSIN ALKAESSA monta silmäparia katsoo innostuneena Validian erityisopettaja Hanna Ruotsalaista, joka kertoo miksi hygieniapassia tarvitaan: ”Elintarviketyöntekijällä täytyy olla hygieniapassi. Täytyy osata mitata valmiin sopan oikea lämpöaste, salaatin oikea kylmyys ja osata käsitellä elintarvikkeita niin, että mikrobeja ei synny.” Nykyisin hygieniapassia vaaditaan käytännössä jokaisella alalla, missä käsitellään, valmistellaan tai tarjoillaan helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Työnhakijoille se on pakollinen, omakustanteinen panostus. Vantaan kaupungin työvalmentajat toteuttivat alkusyksynä Validia Ammattioppilaitoksen kanssa omakustanteisen hygieniapassikurssin Tukilinja 5/2017 13 HYGIENIAPASSI = Pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevän henkilön on osoitettava elintarvikehygieeninen osaamisensa. Kurssin ja testin yhteishinta on noin 80–120 euroa. ”Tulevaisuudessa haluan leipuriksi. Koulutuksesta saa myös yleissivistystä.”
TUKIKOHDE Voimaa harrastuksista Hanna harrasti ennen sairastumistaan innokkaasti kilpatanssia. Tanssiminen jatkuu nyt yksityisillä tanssitunneilla, joiden kuluissa auttaa Tukilinjan apuraha. TEKSTI Minna Korva-Perämäki KUVA Petteri Löppönen KOLMEN LAPSEN ÄITI Teija Hänninen, 38 v., kertoo tyttärensä Hannan olleen vielä viisi vuotta sitten terve, iloinen ja liikunnallinen tyttö, joka kävi tanssimassa kavereidensa kanssa diskoa ja paritansseja Oulun Telemark Teamin harrasteryhmissä ja kuului tanssikoulu Sulavan street-kilpatanssiryhmään. Hanna oli harrastuksestaan niin innoissaan, että kulki äidin mukana myös lavatanssitunneilla. ”Iltaisin koulun jälkeen hän valtasi olohuoneen ystäviensä kanssa ja suunnitteli mitä ihmeellisimpiä tanssikoreografioita”, Teija Hänninen kertoo. Tanssiharrastus kuitenkin jäi Hannan sairastuttua mitokondrioiden toimintahäiriöön eli MELAS-sairauteen. Kun elämänmuutos vei tanssikaverit ympäriltä, tarvitaan perheeltä panostusta elämän laadun ja sosiaalisen elämän ylläpitämiseen. Tukilinja tuli avuksi myöntämällä Hannalle harrastusapurahan tanssitunteihin ja keilaukseen. Hyvä arki tärkeää Hanna oli ennen sairastumistaan eloisa ja liikkuva tyttö. Sisua on nyt tarvittu uusiin haasteisiin. Ammatikseen vanhustyötä tekevä ja Hannan omaishoitajana toimiva Teija kertoo tyttärensä syövän päivittäin yli 30 tablettia sekä pistävän itse reippaasti säännölliset insuliinit. ”Hannan sairaus on iskenyt lujaa. Epilepsia ja epätyypilliset aivoinfarktit eli stroket ovat runnoneet Hannan terveyttä niin, että tytöstä on tullut hidas ja hänen puheensa on epäselvää. Siksi päädyin siihen, että kerron itse Hannan sairaudesta ja hänen harrastuksistaan”, Teija kertoo. Vaikka hän ja muut lähipiirin aikuiset tietävät sairauden vakavuuden ja sen arvaamattoman etenemistahdin, Teija ei halua päästää stressiään ja murhettaan näkymään lastensa arjessa. ”Meillä mennään eikä meinata, mutta aina sillä varauksella, että Hannan tilanne voi muuttua silmänräpäyksessä. Sairaus näkyy esimerkiksi veren sokeriarvojen seuraamisessa ja verkkaisessa elämäntahdissa, mutta emme me tee siitä niin sanotusti numeroa.” Avustaja tukena Vielä pari vuotta sitten normaalisti liikkuneen Hannan sairaus on nyt edennyt niin, että kotiin tarvitaan vammaispalvelun muutostöitä ja apuvälineitä. Liikkumisessa ovat apuna pyörätuoli ja taksi. Avustaja on ollut Hannan tukena viime kesästä asti ja käy hänen kanssaan koulussa ja vapaa-ajalla esimerkiksi elokuvissa. Koulupäivän pituus on lyhentynyt muutamaan tuntiin päivässä. ”Hanna tarvitsee apua esimerkiksi vaatteiden pukemisessa ja sanojen hahmottamisessa. Hänen lääkityksensä on tällä hetkellä niin kova, että hän nukkuu 12 tuntia yössä, ja kahden tunnin päiväunet ovat tarpeen lyhyenkin rasituksen jälkeen.” Iloa harrastuksista Raskaan ja vaativan arjen vastapainoksi tarvitaan hyviä kokemuksia, iloa ja elämänuskoa. Niitä löytyy koko perheelle perhekuntoutusjaksoilta ja minilomilta. Yhdessä käydään myös lähiseudun konserteissa ja lasten harrastusriennoissa. ”11ja 16-vuotiaat poikani harrastavat aktiivisesti lentopalloa, joten kuljemme Hannan kanssa katsomassa heidän turnauksiaan”, Teija kertoo. Kotona Hanna rakastaa pelata Kimbleä ja leipoa mokkapaloja Tuula-mummun kanssa. Tanssikaan ei ole äidin mukaan jäänyt: ”Kun Hannan vointi taas vähän vahvistuu, varaan hänelle Tukilinjan myöntämällä 800 euron harrastusapurahalla yksityisiä tanssitunteja. Lisäksi Tukilinja myönsi tyttärelleni 100 euron tuen keilaamiseen, joten meillä on edessä paljon ihania kokemuksia Hannan kanssa.” Arjen haasteet unohtuu, kun pensselin käteen saa! 14 Tukilinja 5/2017 ”Meillä mennään eikä meinata, mutta aina sillä varauksella, että Hannan tilanne voi muuttua silmänräpäyksessä.” MELAS = Lihastauteihin kuuluva mitokondriosairaus.
Tukilinja 5/2017 15 Tuen saaja Hanna Hänninen, 14 v, Kempele. Tuen tyyppi Harrastusapuraha. Käyttökohde Tanssi ja keilailu. 14-vuotiaalle Hannalle tanssi on aina ollut tärkein harrastus.
Celia-kirjasto siirtyi nettiin Entinen Näkövammaisten kirjasto, nykyinen Celia, on muuttunut kaikkia lukemisesteisiä palvelevaksi asiantuntijakeskukseksi. Monille näkövammaisille tämä on tuonut uusia haasteita. TEKSTI Kirsti-Sisko Salonen KUVA Celia 16 Tukilinja 5/2017 ”Iäkkäät näkövammaiset kokevat muutoksen vaikeaksi.” Ennen äänikirjat tilattiin puhelimitse ja posti toi cd-kirjat kotiin. Nyt on opeteltava netin kautta toimiminen tai asioitava lähikirjastossa.
UUTISIA Keskuspuistossa opiskelevalle Jevgeni Metsille opiskelijavaihto oli ensimmäinen reissu ulkomaille. PALKINTOJA HYVÄSTÄ TYÖSTÄ Keskuspuiston ammattiopistolle myönnettiin elokuussa opiston toteuttamista kansainvälisistä opiskelujaksoista Opetushallituksen laatumerkin, liikkuvuusakkreditoinnin. Se mahdollistaa opistolle jatkossa kevyemmän hakumenettelyn kansainvälisten opiskelijaja työssäoppimisjaksojen rahoitukseen. Keskuspuiston ammattiopisto on lähettänyt opiskelijoita ulkomaanjaksoille jo 2000-luvun alusta. Euroopan tasolla erityisopiskelijoiden osallistuminen kansainväliseen vaihtoon on edelleen harvinaista. Opiston mukaan onnistuneen jakson reseptinä on 2 viikon maksimipituus, tarkka ennakkosuunnitelma, tukihenkilön mukanaolo sekä 24/7 puhelinpäivystys. Helsinkiläinen vammaisten työja päivätoiminnan asiakas Väinö Tirkkonen sai kesäkuussa ansioituneen kansalaisen Helsinki-mitalin. Mitali myönnettiin ensimmäistä kertaa kehitysvammaiselle henkilölle. Tirkkonen työskenteli palkkatyösuhteessa hampurilaisravintolassa 20 vuoden ajan, ja vastaanotti myös Helsingin Sanomien Työelämäsankarin tittelin vuonna 2012. VAMMAISLAIT UUDISTUMASSA Suomen vammaislainsäädäntö, jolla säädetään vammaisuuden perusteella järjestettävistä erityispalveluista, uudistuu tänä syksynä. Laissa yhdistetään ensimmäistä kertaa kehitysvammalaki ja vammaispalvelulaki. Uutta on myös pyrkimys kehittää henkilökohtaista apua ja lyhytaikaista huolenpitoa sekä uutena palvelumuotona valmennusta ja tukea. Sote-uudistuksen jälkeen vammaispalveluista vastaa maakuntahallinto. Kahden selvityksen pohjalta ns. Valas-työryhmä laatii lain, jonka hallitus antaa syksyn 2017 aikana eduskunnan käsiteltäväksi. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2019. CELIA ON LUKEMISESTEISILLE suomalaisille suunnattu valtion kirjasto, jota hallinnoi opetusja kulttuuriministeriö. Sen käyttö tapahtuu nykyään oman lähikirjaston ja netin kautta. Viime vuosina Celian asiakaspalvelu on siirtynyt osaksi lähikirjastojen palvelua, ja äänikirjoja lainataan ja kuunnellaan enenevästi verkon kautta asiakkaiden omilla tietokoneilla. Suosittua on myös käyttö iOSja Android-älylaitteilla ilmaisen Pratsam Reader -sovelluksen kautta. Daisy-soittimia, joilla kirjoja ennen useimmiten kuunneltiin, lainaa nykyään Näkövammaisten liitto. Celian asiakasmäärä kasvoi erityisen voimakkaasti noin 10 vuotta sitten, kun äänikirjojen Daisy-formaatti ja digitalisaatio mahdollistivat tehokkaamman lainauksen, ja palautettavista cd-levykopioista voitiin luopua. Asiakaspalvelu kirjastoihin Celialla on tällä hetkellä noin 35 tuhatta asiakasta. Noin puolella asiakkaista on näkövamma tai muu näköön liittyvä syy käyttää Celian palveluita ja joka viidennellä asiakkaalla on lukivaikeus. Lopuilla on jokin muu toimintarajoite, joka vaikeuttaa lukemista. Celia on satsannut viime vuosina muiden julkisten laitosten tapaan digitaalisiin palveluihin. Samaan aikaan sen määrärahoja on leikattu neljänneksellä, mikä on merkinnyt henkilökunnan ja perinteisten palveluiden, kuten kävijäpalvelun ja kohomateriaalien karsimista. Celia kannustaakin nyt asiakkaitaan käyttämään verkkopalvelua ja asioimaan lähikirjastojen kautta. Etenkin iäkkäät näkövammaiset kokevat muutoksen vaikeaksi, sillä he ovat tottuneet asioimaan suoraan Celiassa joko puhelimitse tai sähköpostitse, ja odottamaan, että posti kuljettaa kirjat kotiin. Lähikirjastoon mennäkseen moni heistä tarvitsee avustajan ja taksikyydin, mikä on suuri muutos entiseen. Celiassa ymmärretään, etteivät kaikki asiakkaat pysty itsenäisesti käyttämään myöskään verkkopalvelua. ”Emme pakota ketään ottamaan käyttöön Celianettiä, mutta jos ne ihmiset käyttävät sitä, jotka voivat, voimme palvella paremmin niitä, jotka tarvitsevat apua”, Celian asiakkuusjohtaja Minna von Zantsen kertoo. Celianetissä ongelmia Apua tarvitaankin, sillä moni näkövammainen tietokoneen käyttäjä pettyi kevättalvella 2017 toteutettuun Celianetin uudistukseen. Uudesta lainausjärjestelmästä poistui joitakin heille tärkeitä ominaisuuksia, joita aiemmassa järjestelmässä oli. Yksi tällainen ominaisuus oli Oma kirjahylly -toiminto. Kirjojen haku sekä lainaus sokeiden ja heikkonäköisten tietoteknisillä apuvälineillä muuttui myös konstikkaaksi – joillakin apuvälineillä tai niiden yhdistelmillä jopa mahdottomaksi. Von Zantsen tunnustaa ongelmat, ja kertoo niiden johtuvan osittain siitä, ettei Celiassa enää tunneta näitä apuvälineitä riittävän hyvin. Celian aineistoja kun käytetään nykyään useimmiten asiakkaan omilla laitteilla. Celia lupasi korjauttaa lainausjärjestelmässään olevat virheet ja jatkaa verkkopalvelun kehittämistä ottaen mahdollisuuksien mukaan huomioon saamansa palautteen. Tavoitteena oli julkaista korjattu, näkövammaisille esteetön versio syyskuussa. Ajankohtaisen tilanteen ja neuvot ongelmiin voi tarkistaa Celianetistä sivulta ”Celianetin ongelmia”. Kuules Rekku, lukeminen ei ole koskaan pois muodista! Tukilinja 5/2017 17 Celian äänikirjat Formaatit • Daisy on kansainvälinen, rakenteinen äänikirjaformaatti. Celiassa se on käytössä cd-äänikirjoissa ja e-kirjoissa. • Luetus on kotimainen NKL:n äänikirjaformaatti, jolle Celiassa tehdään e-oppimateriaalit. Miten luetaan? • Daisy-formaattiin tehtyjä äänikirjoja voi käyttää cd-levyltä tai verkkopalvelun kautta. Käyttö edellyttää laitetta tai tietokoneohjelmaa/sovellusta, jolla voi kuunnella mp3-muotoista tiedostoa. • Celian cd-äänikirjoja voi lainata toistaiseksi kirjastojen ja joidenkin vammaisalan toimijoiden, kuten hoivakotien, ohella myös suoraan Celiasta. Daisy-lisäominaisuuksia voi hyödyntää vain Daisy-yhteensopivilla laitteilla ja ohjelmilla.
Kyselimme kolmelta yhteiskunnalliselta ajattelijalta, millaista Suomea voimme odottaa 100 vuoden kuluttua vammaisten näkökulmasta. Kokosimme vastauksista kaksi perusvaihtoa – hyvän ja huonon Suomen vuonna 2117. TEKSTI Kaisa Rautio KUVAT Emma Kantanen Terveyttä ja robotiikkaa! KOKO VÄESTÖN KANNALTA on helppo kuvitella ihanneyhteiskunta: Siinä kaikkien perustarpeet on täytetty. Meillä on tarpeeksi puhdasta vettä juotavaksi, terveellistä ruokaa syötäväksi, hyvä asuinpaikka, taloudellisesti turvattu elämä ja mielekästä tekemistä. Ihmiset ovat tasa-arvoisia, terveitä ja onnellisia ja he elävät aiempaa vanhemmiksi. Ihannetulevaisuudessa eletään myös kestävästi. Ympäristön ja ihmisten hyvinvointiin 18 Tukilinja 5/2017 Heitä haastattelimme: ELINA HILTUNEN futuristi RISTO LINTURI tulevaisuudentutkija SIMO VEHMAS vammaistutkimuksen professori SUOMI VUONNA 2117?
kiinnitetään huomiota, aurinkoenergiaa hyödynnetään nykyistä voimakkaammin ja ilmaston lämpeneminen on pysäytetty. Ilmaa on hyvä hengittää ja voimme edelleen nauttia vuodenaikojen vaihtelusta. Futuristi Elina Hiltunen ajattelee, että tulevaisuuden Suomessa asuu eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. On tilaa ajatuksille ja kunnioitetaan erilaisia ihmisiä. Kulttuurien sekoittumisen seurauksena on syntynyt uudenlaisia tapoja toimia. Hiltunen näkee maahanmuuton olevan olennainen osa Suomen kehitystä – muussa tapauksessa suomalaisia ei ehkä enää sadan vuoden päästä ole, sillä syntyvyys on kantaväestön osalta ollut maassamme jo pitkään alhainen. Yhteiskuntatieteellisen vammaistutkimuksen professori Simo Vehmas pitää mahdollisena, että sadan vuoden päästä elämme tilanteessa, jossa valtioita ja rajoja ei enää ole. Kaikki ovat yhtä suurta ihmiskuntaa. Kaikki ihmiset otetaan alusta alkaen ja kyseenalaistamatta mukaan ”Sairautta ja vammaisuutta ei enää juurikaan ole. Robotit auttavat arjen sujumisessa.” Tukilinja 5/2017 19
osaksi yhteiskuntaa, ja ihmiset saavat elää vapaasti itseään toteuttaen. Erilaisuutta ja monimuotoisuutta arvostetaan. Kauniit ja terveet? Miten vammaiset sitten otetaan ihanneyhteiskunnassa huomioon? Suomalainen tietotekniikka-alan konkari ja tulevaisuudentutkija Risto Linturi ja Elina Hiltunen pitävät mahdollisena, että sairautta ja vammaisuutta ei enää sadan vuoden kuluttua juurikaan ole. Ja mikäli on, ihmisiä voidaan hoitaa niin hyvin, että vammojen ja sairauksien kanssa eläminen on paljon helpompaa kuin nykyisin. Heidän mielestään lääketiede eli lääkkeet, kirurgia ja hoitomuodot kehittyvät paljon sadan vuoden aikana, ja tuloksena on se, että likimain kaikki sairauden ja vammat voidaan hoitaa tai parantaa. Erilaisia vammoja pystytään myös ehkäisemään ja uudenlaisilla lääkkeillä ihmisiä voidaan hoitaa entistä tarkemmin ja yksilöllisemmin. Jos ihminen esimerkiksi syntyy ilman kättä, hänelle voidaan kasvattaa käsi. Ihmisille voidaan myös kasvattaa ja siirtää soluja ja osia vaurioituneitten tilalle. ”Varaosamateriaali” voi olla lähtöisin ihmisestä itsestään, sitä voidaan kasvattaa laboratoriossa tai valmistaa teollisesti vaikkapa 3D-tulostimilla. Geenitestien avulla geenipoikkeamien ja sairauksien havaitseminen voidaan tehdä jo varhaisessa vaiheessa, ja niitä osataan hoitaa esimerkiksi geeniterapian ja kantasoluhoitojen 20 Tukilinja 5/2017