4 / ELO–SYYSKUU 2022 TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA PARANTAVAT SANAT Minka Salmirinne on toipumisen asiantuntija s. 12 OUTSIDER ART FESTIVAL Punkmiehet ryhtyivät tuottajiksi s. 8 HELPPOA ELÄMÄÄ? Vammaispalvelut herättävät kateutta s. 18 UUSI VAMMAISLAKI VOIMAAN VUODEN VAIHTEESSA S. 6
Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Päätoimittaja Iris Tenhunen (iris.tenhunen@tukilinja.fi) Toimitusneuvosto Pinja Eskola Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09 4155 1502 ma–pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 43 e 6 kk 53 e 1 v 96 e Kesto 96 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. 26. vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa/vuosi. ISSN 1458-6304 (painettu), 2737-2383 (verkkojulkaisu) Paino Reusner AS Kansikuva: Suvi Elo. VAKIOT 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 32 Pähkinöitä 35 Sarjakuva TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 4/2022 8 s. YHTEISKUNTA 3 Pääkirjoitus 4 Valokeilassa Billie Eilishin Touretten oireyhtymä ja muita näkyviä ilmiöitä. 6 Vammaispalvelulaki uudistuu Palvelut suunnitellaan yksilöllisen tarpeen mukaisiksi. 7 7 kysymystä nuoren tukemisesta Vastaajana nettiauttaja Julianna Brandt. 15 Apu kiven alla Maahanmuuttajalasten kuntoutus viipyy. 16 Rinta rottingilla töihin Vinkit cp-vammaiselle työnhakijalle ja työnantajille. 22 Iloista painonhallintaa Näin torjut salakavalan tukevoitumisen. IHMISET 8 Punkkarit perustivat festarin Euroviisuyhtye PKN:n jäsenet tuottavat nyt vaihtoehtokulttuuria. 11 Tulilinjalla Anni Kyröläisellä on kova paikka edessä. 18 Helppoa elämää? Vammaisten palvelut herättävät myös kateutta. 30 Blogilinjalla Heidi Merima ja journalistin kuntoutuspolku. TUKIKOHTEET 12 Parantavat sanat Sanataideohjaaja Minka Salmirinne auttaa kohtalotovereitaan löytämään toivon. 14 Raviunelmat toteutuivat Peppi halusi ajaa kilpaa raveissa, mutta lukutaito puuttui. 24 Tukipointti Uudistuksia vai niukennuksia? 24 Tukitori Tarjolla hierontaa. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja huhti–toukokuussa 2022. Pertti Kurikalla on kiireitä. 58 % TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON VAMMAISIA TAI OMAISHOITAJIA Kun Pertti Kurikan Nimipäivät -bändi pani pillit pussiin vuonna 2016, en olisi arvannut, että kundit perustavat kivijalkakaupan. Juttukeikalla Pertin Valinnassa hämmästyin toiminnan laajuutta ja ammattimaisuutta. Minuun teki vaikutuksen, kuinka Pertin Valinnan suurtuotanto Outsider Art Festival oli liitetty osaksi Helsingin Juhlaviikkojen ohjelmaa. Pidän siitä, että erityisryhmien kulttuuri liitetään tasaveroisena mukaan valtavirran kulttuuriin ilman erityisyysleimaa. Mukaan jää aina tietty roso, jonka koen voimavaraksi ja Pertti Kurikan Nimipäivien punk-perinnöksi. Riitta Skytt TOIMITUKSELTA Kiva päästä taas kouluun! K U V A : L E H T IK U V A . 2 Tukilinja 4/2022
Toivottavasti esillä on myös hyvinvointiimme merkittävästi vaikuttava, hallituksen ohittama terapiatakuu. Tukilinja 4/2022 3 SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.10.2022 Mihin jäi lyhytterapia? ENSIN SE pitkän odotuksen jälkeen tuli, nyt vedellään viimeisiä – ei, en tarkoita palkkaa vaan kesää. Eikä tässä tietenkään loppusuoralla olla, vielä on ihania marjaja sienimättäitä koluttavana, elokuisia iltoja istuttavana ja sadonkorjuun herkkuja maisteltavana. Nautitaan loppuun asti! Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, ovatko helteet ja sateet jaksottuneet sopivasti, mutta otetaan vastaan, mitä luonto voi meille tarjota. Itsepähän nykyään lopputuloksesta vastaamme, joten tiedämme valitusosoitteen. SYKSYN UUTISISSA ovat varmasti esillä sekä hyvinvointialueiden startti että kevään eduskuntavaalit. Mielenterveysongelmat ovat suurin kansanterveysongelmamme, joten toivottavasti esillä on myös hallituksen ohittama terapiatakuu. Mieli ry:n kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck pahoitteli Ylen 8 minuuttia -ohjelmassa sitä, ettei asiaan oltu ilmeisesti perehdytty: Takuu voisi olla 30 päivää, että potilas ehtii terapiavalmiuttaan miettiä, ja kyse voisi olla korkeintaan 20 kerran lyhytterapiasta, joka ennaltaehkäisevänä hoitona olisi tehokkaampi ja edullisempi kuin vahingon jo satuttua eteen tuleva, pitkäkestoinen kuntoutusterapia. JÄLKIMMÄISTÄ WAHLBECK kutsui Kelan 30 euron käyntikohtaisen omavastuun vuoksi ”luksushoidoksi”. Lyhytterapia palvelisi muitakin kuin varakkaita, sillä sen saisi terveysasemalta perushoitona yleislääkärin lähetteellä. Silti se tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi kuin sairastuminen ja työkyvyttömyys. Koettakaahan vaikuttaa asiaan! TÄSSÄ LEHDESSÄ elämme vielä kesätunnelmissa: Kerromme Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen alanvaihdoksesta merkittäväksi vaihtoehtokulttuurin tuottajaksi Pertin Valinnaksi, joka järjestää elokuussa kesäfestarin Outside Art Festival. Tutkimme cp-vammaisten työtilannetta ja pitkäaikaisen toimintarajoitteen usein mukanaan tuomaa paino-ongelmaa. Pohdimme, miksi jopa vammaistukia Suomessa kadehditaan, ja tutustumme mukaviin ja mielenkiintoisiin apurahan saajiin raviradoilta kirjoittajapiireihin. Ihanaa loppukesää! Iris Tenhunen, päätoimittaja iris.tenhunen@tukilinja.fi
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja KAVERISUKALLA SEURAA 80 prosenttia meistä suomalaisista jörriköistä kokee itsensä usein yksinäiseksi, mutta pitää asiaa liian nolona mainittavaksi. HelsinkiMissio ryhtyi tuumasta toimeen ja lanseerasi kesän korvalla Prisma-markettien kanssa Kaverisukka-malliston. Kaverisukka on pariton sukka, jota pitämällä voi kertoa, että kaveeraaminen on tervetullutta. Sukan kuosin suunnitteli artisti Robin Packalén (kuvassa), ja niitä on rajoitettu erä. 4 Tukilinja 4/2022 Koomikko autismin kirjolla 23-vuotias Eve Kulmala on saanut yli 23 tuhatta seuraajaa pelottomasti rasismia ja pseudotieteitä käsittelevillä, koomisilla Instagramja Kioski-sketseillään. Alkuvuonna ilmestyi myös esikoisteos Hauskan tytön käsikirja. Komiikan oivaltamisella on kuitenkin kääntöpuolensa: Eve Kulmala uskoo, että koomikoiden keskuudessa on runsaasti ihmisiä, jotka näkevät maailman omin silmin siksi, että heillä on neuropsykiatrisia haasteita. Haastattelussa, joka julkaistiin Ylen uutissivustolla toukokuun lopulla, hän kertoo omista piirteistään, joiden vuoksi kokee kuuluvansa autismikirjoon: Hän ei osaa small talkia ja pitää sosiaalisia jutustelutilanteita ahdistavina. Ihmisten tunteiden tulkinta on vaikeaa eikä ”verkostoituminen” isoilla kutsuilla kiinnosta vähääkään. Virallisen diagnoosin teko on vasta tekeillä, mutta räväkkänä ihmisenä Kulmala kertoi tilanteestaan avoimesti sekä Ylen haastattelussa että Instagram-tilillään. Oona Kaparilla adhd Tuottaja-lauluntekijä Oona Kapari juhlisti kesäkuussa 40-vuotissyntymäpäiväänsä julkaisemalla singlen Elämä täysin levällään. Sen toistuvana säkeenä on: ”Joskus olen harmittavan huoleton”. Helsingin Sanomiin 13.6. haastateltu Kapari kertoi, että lause on peräisin hänen ensimmäisen luokan todistuksestaan ja sopii hyvin myös nykytilanteeseen, jossa hän on vastikään saanut adhd-diagnoosin. ”Huomasin, että olin itse asiassa kirjoittanut aika paljon musaa adhd:stä.” Oona Kaparin huhtikuussa ilmestynyt single Voima, vahvuus kertoo feminiiniseksi mielletystä, sitkeästä voimasta. Kapari kertoo olevansa onnekas, koska hänen vanhempansa ovat kannustaneet häntä tekemään asioita, jotka kiinnostavat, kuten musiikkia. Myös adhd-diagnoosin saaneita neuvotaan tekemään niin, sillä silloin keskittyminen onnistuu. NAIVISTIT ESILLÄ IITTALASSA Taidekriitikko Veikko Halmetoja kuratoi Naivistit Iittalassa -kesänäyttelyn jo toista kertaa, ja sanoo uskaltaneensa nyt ottaa isompia riskejä. Mukana on esimerkiksi videoteos, valokuvia ja ryijyjä. ”Kutsuin mukaan myös yhden erityistä tukea tarvitsevan taiteilijan. Osa hänen teoksistaan on selvästi naivistisia, mutta mukana on myös sarja maalauksia, jotka lähentelevät enemmänkin realismia. Koen että esimerkiksi kehitysvammaisten tai autismin kirjon taiteilijoiden tulee voida osallistua kaikkiin näyttelyihin, ei vain heille itselleen räätälöityihin tapahtumiin”, toteaa Halmetoja. Iittalan puukoulussa pidettävän näyttelyn nimi on Taivas kattona ja se on, jos mahdollista, entistäkin värikylläisempi. Näyttely on auki 28.8. saakka. VAMMAISIA TYTTÖJÄ PÄÄROOLEIHIN Yhdysvalloissa tehdään nyt kahta vammaisuuteen liittyvää elokuvaa, joissa vammaisella näyttelijällä on päärooli. Hallmarkin tuottama tv-elokuva Color My World With Love kertoo äitinsä suojeleman, taiteellisesti lahjakkaan tytön kasvutarinan. Kendallilla on Downin oireyhtymä ja kokkikurssilla hän tapaa down-nuorukaisen, johon rakastuu. Kendallia näyttelevä Lily D. Moore (kuvassa) tunnetaan Netflix-sarjasta Never Have I Ever, jossa hän esittää Rebekkaa. Disney puolestaan tuottaa elokuvan cpja puhevammaisesta, pyörätuolia käyttävästä Melody-tytöstä, joka haluaa käydä tavallista koulua. Elokuva pohjautuu Sharon M. Draperin romaaniin Out of My Mind ja sen pääosaan on valittu cp-vammainen, pyörätuolia käyttävä Phoebe-Rae Taylor, 12. Brittiläinen lapsinäyttelijä löytyi kansainvälisen haun kautta. Elokuvan tuottaa Peter Saraf, joka on tuottanut mm. elokuvan Little Miss Sunshine.
FESTARIT ART FOR ALL Taideopiskelijoiden tuottama kesäfestivaali haluaa tukea taiteen pariin palaamista epidemian jälkeen tavalla, joka tuo esiin muitakin kuin vakiintuneita tekijöitä ja instituutioita. Tavoitteena on myös tehdä taiteesta saavutettavampaa. Mukana on paljon uransa alussa olevia taiteen tekijöitä UNDER-GROUND -teemalla. Art For All -festivaali järjestetään enimmäkseen ulkotiloissa Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. OUTSIDER ART Helsingin Juhlaviikkojen ystäväfestivaali ja Suomen Kulttuurirahaston Taidetta yhdessä -kärkihanke Outsider Art Festival levittäytyy 20 tapahtumallaan pääkaupunkiseudulle 12.–21. elokuuta. Luvassa on omaperäistä ilmaisua, sillä painopisteenä ovat kehitysvammaisuuteen liittyvät teokset ja taiteilijat elokuvista kuvataiteeseen ja musiikkiin. Kuvassa nähdään festareilla esiintyvä jazzmuusikko Sepi Kumpulainen – ”laulava talonmies”. Lue lisää sivulta 8! Tukilinja 4/2022 5 Billie Eilishillä Tourette Suosittu yhdysvaltalainen laulaja Billie Eilish, 20, kertoi toukokuussa Netflixin ohjelmassa My Next Guest Needs No Introduction with David Letterman avoimesti siitä, millaista hänen elämänsä on lievän Touretten oireyhtymän kanssa. Eilish kokee saaneensa lisää itseluottamusta kerrottuaan vaivastaan julkisesti ja huomattuaan, että oireyhtymä on melko yleinen. 11-vuotiaana diagnosoitu Eilish saa päivittäin tic-oireita eli tahattomia liikkeitä tai äännähdyksiä, jotka hän kokee väsyttävinä. Mikäli keskustelukumppanit huomaavat ne, he tulkitsevat ne usein vitsailuksi ja nauravat. Tämä puolestaan loukkaa Eilishia. Konserteissa ja aktiivisesti liikkuessa tic-oireet pysyvät poissa. Uraakaan tourette ei ole häirinnyt, sillä laulajalla on nuoresta iästään huolimatta jo 16 Grammy-palkintoa. K U V A : L E H T IK U V A . Kvartetto Edinburghin festivaaleille Kehitysvammaisten tanssijoiden ja koreografi Kati Raatikaisen yhteistyöesitys Kvartetto syntyi esiintyjien elämänkokemuksista ja tunteista, ja siinä näkyy myös Raatikaisen oma tanssin filosofia. Kiitelty ja palkittu esitys sai ensi-iltansa juuri ennen koronaepidemiaa vuonna 2019. Elokuussa se nähdään yhdessä maailman suurimmista tanssitapahtumista, brittiläisessä Edinburg Festival Fringessä, osana suomalaisen tanssitaiteen esittäytymistä. Residenssitaiteilijat valittu Tilaa taiteilijuuteen – vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden yhdenvertaisuus on Kulttuuria kaikille -palvelun toteuttama kaksivuotinen hanke, jossa kehitetään taiteilijoiden ammatillisia valmiuksia ja verkostoja residenssityöskentelyn keinoin. Tavoitteena on kehittää toimiva residenssin toteutustapa myös vammaisille taiteilijoille. Kesäkuussa hankkeeseen valittiin seuraavat taiteilijat ja taiteilijaparit: Sofia Karinen on 21-vuotias suomalais-ranskalainen kuvataiteilija ja taideopiskelija, joka maalaa lähiluontoa. Viittomakielinen työpari Aino Laiho ja Olga Green tutkii vuorovaikutuksen ja leikin keinoja ilmaisussa. Kari Toiviainen on cp-vammainen teatterin ja audiovisuaalisen ilmaisun ammattilainen, joka tekee yhteisöllistä videotaidetta. Näkövammainen Maarit Hedman (kuvassa) ja näkevä Anu Haapanen työstävät yhdessä näyttelykokonaisuutta. Taiteilijat työskentelevät Torniossa ja Haaparannassa useita jaksoja syksyllä 2022. Hankkeen rahoittaa Koneen säätiö. LUOSTARINMÄELLE PYÖRÄTUOLILLA Turun historiallinen Luostarinmäen museokortteli on kesäkuussa avattu uudistettuna ja saavutettavampana. Sinne on mm. rakennettu helppokulkuinen, pyörätuolin käyttäjille soveltuva opastusreitti kuuteen eri pihapiiriin. Myös krouvien historiasta kertovaan näyttelyyn pääsee pyörätuolilla. Tarjolla on ääniopastus 51 entisaikojen asukkaan elämään sekä lapsille mahdollisuus tutkia esineitä, rakennella ja leikkiä. Kujilla kuullaan menneisyyden kaupunkiääniä. Opasteita, valaistusta ja levähdyspaikkoja on lisätty ja museoon tulijoille on tarjolla pyöräja koiraparkki.
Vammaispalvelulaki uudistuu 2023 Esitys uudeksi vammaispalvelulaiksi tuodaan eduskunnan käsittelyyn syyskuussa ja sen on tarkoitus astua voimaan vuodenvaihteessa. Luvassa on entistä yksilöllisempiä palveluja. TEKSTI Sari Heino-Holopainen denhuollon ammattilaisen, jonka kunta järjestää. ”Tarkoituksena on, että kommunikoinnissa ja siinä, että tukea tarvitsevan oma tahto tulee esiin, käytetään hänelle sopivaa viestintää – viittomakieltä, selkokieltä tai esimerkiksi puhetta korvaavia kommunikointikeinoja.” Koko kehitysvammalaki oli tarkoitus kumota vammaispalvelulainsäädännön uudistuksen yhteydessä. Koska laajempi itsemääräämisoikeuslainsäädännön (IMO) valmistelu siirtyy seuraavalle hallituskaudelle, joudutaan osa kehitysvammalain säännöksistä jättämään vielä voimaan muutettuina. Pykälät koskevat itsemääräämisoikeuden vahvistamista, perusoikeuksien rajoittamista sekä tahdosta riippumatonta erityishuoltoa. Oma tarve esiin Vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus ei tarkoita, että kaikille annetaan samanlaisia palveluja, vaan että palvelut suunnitellaan kunkin tarpeiden mukaan. Tarve ei kuitenkaan tule esiin, ellei sitä selvitetä. Sirkka Sivula painottaakin palvelusuunnittelun prosessin uudistamisen tärkeyttä: ”Palvelutarpeiden kartoitus ja arviointi pitää tehdä yhdessä niin, että mukana on työntekijä, vammainen henkilö itse ja tarvittaessa myös läheinen henkilö. Asiakkaan pitää saada tukea oman tahtonsa muodostamiseen ja ilmaisemiseen, jos hän sitä tarvitsee. Yksityiskohtaisesti tulee käydä läpi, miten ja millä tavalla palvelut toteutetaan.” ”Työntekijän tehtävänä on kertoa vaihtoehdoista. Toteutumisen seuranta on tärkeää ja asiat tulee myös kirjata ylös hyvin. Suunnitelmaa muutetaan tarpeen niin vaatiessa.” Ei määrärahasta kiinni Uudessa laissa korostuu myös oikeus riittäviin palveluihin. Lakiin tulee oma pykälä osallisuuden tukemisesta jo palveluja suunniteltaessa. Palveluihin sisältyy myös valmennus, joka tähtää itsenäiseen elämisessä selviytymiseen – eikä se ole määrärahoista riippuvaista, lupaa Sivula. ”Kaikkiin tärkeimpiin palveluihin on subjektiivinen oikeus, mikä tarkoittaa, sitä, että palvelu ei ole riippuvainen varatuista määrärahoista.” Hän muistuttaa kuitenkin, että laissa on kolmen vuoden siirtymäaika eli siirtymäsäännökset. ”Jos vanhat palvelut ovat hyvät, ei ole kiirettä tehdä uutta palvelusuunnitelmaa.” Kriittisiä ääniä Vammaisfoorumin puheenjohtaja, Näkövammaisten liiton järjestöjohtaja Sari Kokko huomauttaa, että vammaisjärjestöt esittivät joitakin lakiesityksen kohtia korjattaviksi kevättalvella 2022 käydyllä lausuntokierroksella. ”Vaikutusarviointiin ja ylipäätään lain selkeyteen on kiinnitettävä tarkempaa huomiota”, hän terottaa. ”Laista esimerkiksi puuttuvat kokonaan aistivammat. Ne on ehdottomasti lisättävä, sillä siten selkiytetään näkövammaisten ja kuulonäkövammaisten henkilöiden asemaa. Aistivammat on mainittu erikseen myös YK:n vammaissopimuksessa.” Ongelmallisina on nähty myös siirtymäsäännökset sekä ikääntyneiden vammaisten ja ikääntyneenä vammautuvien asema. Ihan oma kysymyksensä on, määräytyvätkö palvelut heille jatkossa vammaispalvelulain vai vanhuspalvelujen pohjalta. Lopputulos auki Yksilöllisten tarpeiden huomioiminen saattaa lain myötä vahvistua sitä kautta, että laissa mainitaan laajempi kirjo mahdollisia yksilöllisiä palveluja. Vammaispalvelumatkoihin tulisi oikeus kulkea myös lähikuntiin vammaisen henkilön elämän kannalta merkittäviin kohteisiin sekä hyödyntää kilometrija euromäärään perustuvia matkoja koko maan alueella. Lopputulos jää avoimeksi ennen eduskunnan käsittelyä. Yhteiskuljetukset toimivat edelleen pohjana ja yksilöllinen tarve taksimatkoihin määritellään joka hyvinvointialueella erikseen. ”Liikkumisen tuen järjestämistavat saattavat monipuolistua. Muuta en uskalla sanoa, kun en tiedä, millaisena laki on lopulta eduskuntaan menossa”, kommentoi Sari Kokko. VAMMAISPALVELULAIN KOKONAISUUDISTUS tuo vuonna 2023 kaikki vammaispalvelut yhden lain piiriin. Tavoitteena on lisätä yhdenvertaisuutta niin vammaisten ihmisten kesken kuin vammaisten ja muiden kansalaisten välillä. Vain muutama säädös kehitysvammalaista jää odottamaan itsemääräämisoikeudesta säädettävää lakia. Uuden vammaispalvelulain valmistelusta vastaava sosiaalija terveysministeriön lakimies Sirkka Sivula tuntee vammaisalan, sillä hän on toiminut aiemmin Kehitysvammaisten Tukiliiton johtavana lakimiehenä. Osallisuutta tuetaan ”Yksi iso muutos laissa on erityinen osallisuuden tuki”, Sivula kertoo. Se tarkoittaa, että kun henkilökohtainen apu ei ole sopiva palvelu esimerkiksi kehitysvamman tai vaikean aivovamman vuoksi, vammainen henkilö voi saada tuekseen sosiaalija terveyK U V A : A D O B E S TO C K . Vammaisten kuljetuspalvelun ehtoihin on tulossa muutoksia. 6 Tukilinja 4/2022 YHTEISKUNTA
7 kysymystä TEKSTI Heini Saraste KUVA Julianna Brandtin kotiarkisto Anna nuorelle aikaa Työkseen nuoria netissä auttava Julianna Brandt kehottaa kuuntelemaan nuoria nyt herkin korvin. Moni tarvitsee koronavuosien jälkeen apua sosiaaliseen elämään palaamisessa. Tukilinja 4/2022 7 Julianna Brandt Asiantuntija Nuorten Mielenterveysseura Yeesi ry ja Sekasin-ryhmächat 1. Psykiatrista hoitoa tarvitsevien nuorten määrä lisääntyi korona-aikana kolmanneksella. Miten muutos näkyy työssäsi? ”Esimerkiksi Sekasin-ryhmächatin hektisenä tahtina. Sanoisin sen näkyvän myös niin, että mielenterveysteema kiinnostaa yhä laajempaa joukkoa. Yeesin vapaaehtoisten määrä on tasaisessa kasvussa ja saamme paljon erilaisia yhteistyöpyyntöjä oppilaitoksilta.” 2. Korjaantuuko nuorten tilanne sillä, että sosiaalinen elämä palaa entiselleen? ”Asia ei varmasti ole kaikkien nuorten kohdalla niin yksinkertainen. Työssäni yksi keskeinen teema, joka säännöllisesti nousee keskusteluun, on yksinäisyys. Kaikilla nuorilla ei ole turvaverkkoa tai sosiaalista piiriä, johon palata. Nuoret ovat saattaneet elää kehityksensä kannalta kriittiset vuodet pandemia-aikana, jolloin paluu ns. normaaliin voi paitsi pelottaa myös tuntua uudelta ja jännittävältä.” ”Chatissä, somessa ja netissä on helpompi puhua ja tutustua anonyymisti muihin. Verkkotyö on saavutettavampaa myös erilaisen toimintakyvyn omaaville nuorille, ympäri Suomea asuville sekä niille, jotka eivät esimerkiksi mielenterveyssyistä pysty osallistumaan kasvokkaiseen toimintaan.” 3. Millaista apua nuoret toivovat? ”He tarvitsevat apua muun muassa arkirutiineihin ja elämänhallintaan. Yksinäisyys voi olla suurta, varsinkin korona-aika lisäsi tätä ahdistusta. Toisaalta nuoret ovat voimakkaita ja heillä on tulevaisuus edessään. Heistä voi tulla mitä vain, tätä aina korostan.” ”Luomme verkkoon turvallista yhteisöä, johon kiinnittyä, ja sitä kautta moni nuori löytää elämäänsä tärkeitä sosiaalisia kontakteja.” 4. Miten Ukrainan sota on vaikuttanut? ”Se ahdistaa nuoria ja heitä hämmentää sekin, tuleeko Suomeen sota. Venäläisvihamielisiä puheenvuorojakin esiintyy. Vihapuhetta ei kuitenkaan sallita. Pitää korostaa, että Putin on eri asia kuin kansa.” 5. Onko nuorten vapaehtoistoiminnassa otettu huomioon toimintarajoitteet. ”Vammaiset nuoret, joihin itsekin kuulun, voivat hyötyä nimenomaan chatista. Myös nettipalvelujen anonyymisyys on vapauttavaa. Nuorelle voi olla suuri kynnys ottaa käteen kännykkä ja yrittää tavoittaa asiantuntijaa, kun vielä jonot mielenterveyspalveluihin ovat pitkät.” 6. Miten aikuiset, isovanhemmat ja vanhemmat voivat auttaa nuorta jaksamaan? ”Nuorelle on yksinkertaisesti annettava aikaa. On maltettava kuunnella nuoren mietteitä maltilla ja herkällä korvalla. Sotateemaa ei esimerkiksi isovanhemman kannata kuitata lauseella, että kyllä minäkin muistan, miten isä ja äiti Karjalasta lähtivät evakkoon. Nuori elää tässä ja nyt!” ”Joillakin nuorilla ei ehkä ole yhtään turvallista aikuista ympärillään. Silloin juuri nuorten keskinäiset verkostot voivat olla kullanarvoisia.” 7. Mikä sai sinut lähtemään mielenterveystyöhön? ”Ehkä oma taustani. Olen kokenut paljon vaikeuksia nuoruudessani ja olisin varmaan tarvinnut paljon tukea. Sitten sain Kelan psykoterapian ja lääkkeet, toivuin ja tervehdyin. Nyt oma historiani auttaa ymmärtämään muita.” ”Tärkeintä on ymmärtää, että tunnelin päässä on valoa, aina. Nuorissa on myös uskomatonta voimaa, koska heillä on kaikki mahdollisuudet muuttua miksi vain. Tulevaisuus on meidän!”
Punkkareista tuli kulttuurituottajia Pertti Kurikka tai oikeastaan Kalevi Helvetti neuvottelee Teuvo Merkkiniemen kanssa OAF:n näyttelyyn tulevista Helvetin uusista töistä. 8 Tukilinja 4/2022 KULTTUURI
Yrittäjyys, sekotavarakauppa ja oma festivaali – kauas on tultu Pertti Kurikan Nimipäivien astumisesta Euroviisuareenalle seitsemän vuotta sitten. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Riitta Skytt, OAF / Pertin Valinta K un punkbändi Pertti Kurikan Nimipäivät lopetti keikkailun vuonna 2016, sen jäsenet perustivat Helsinkiin Pertin Valinta sekotavarakaupan yhdenvertaisen ja monimuotoisen kulttuurin edistämiseksi. Tukilinja oli mukana tukemassa toimintaa myöntämällä Pertin Valinnalle Vuoden Toimija -apurahan vuonna 2018. Nyt yrityksen suurin vuosittainen tuotanto on Outsider Art Festival, joka levittäytyy elokuussa ympäri Helsinkiä. Toukokuussa se valittiin Suomen kulttuurirahaston Uudenmaan maakuntarahaston kärkihankkeeksi. Pertin Valinta Helsingin Hakaniemessä kauppa käy vilkkaasti. Torilla ja hallissa kuhisee ihmisiä. Viereisessä korttelissa, Hakaniemenkujan kulmassa, on hieman toisenlainen kauppa, Pertin Valinta. Sisään astuessa törmää ensimmäiseksi keltaiseen sohvaryhmään eikä heti selviä, onko tämä levydivari, ehkä jonkun olohuone, galleria vai onko meneillään joku taidetai hengailutapahtuma. Paras siis istua nojatuoliin ihmettelemään. Ikkunan edessä on monta laatikkoa selattavia vinyylilevyjä. Seinällä pelottelee hurja maalaus Kalevi Helvetistä ja toisella seinällä on Tokasikajutun leffajuliste. Kahdella myyntipöydällä ja hyllyssä on tarroja, rintanappeja, kyniä, tyyny, kori, kasseja, kortteja ja kaikenlaista muuta. Vaaterekistä voi ostaa t-paidan, jossa on asennetta: We Are Coming To Let’s Go. Helvetti ja Helle Pari askelmaa alempana, isossa valoisassa tilassa, tutun näköinen hahmo piirtää keskittyneesti – sehän on Pertti Kurikka, legendaarisen punkbändin, Pertti Kurikan Nimipäivien kitaristi. “Mä oon eläkkeellä”, hän sanoo. Kurikan ollessa eläkkeellä hommissa on hänen alter egonsa Kalevi Helvetti, joka piirtää, esiintyy ja kirjoittaa. Helvetti näyttää piirustustaan, jossa kaksi hahmoa hymyilee sängyissä tai laatikoissa. “Nämä on ruumisarkuissa”, Helvetti selventää. Pertin Valinnan toimitusjohtaja Teuvo Merkkiniemi tuo Kalevi Helvetille lisää paperia. He neuvottelevat hetken siitä, olisiko luontevampaa, jos Ukrainan sotaa käsittelevissä piirustuksissa kuolleet ihmiset eivät hymyilisi. “Kyllä arkussa saa hymyillä”, Helvetti mutisee ja jatkaa piirtämistä, mutta seuraavat vainajat eivät enää hymyile. Pyöreän pöydän ääressä entinen punkbasisti Sami Helle liimaa keltaisia logotarroja firman paperikasseihin. Helle kertoo, että hän käy hommissa Pertin Valinnassa kolme kertaa viikossa: “Kun mä olen yksi Pertin Valinnan omistajista.” Sosiaaliset yrittäjät työllistävät Toimitusjohtaja Merkkiniemi kertoo taustoista: “Alunperin perustettiin yritys nimeltä Daatso Oy, koska kundit keikkailivat ja rahantulo piti hoitaa järkevällä tavalla. Pertin Valinta on aputoimija markkinointinimi, millä me näymme ulospäin.” Vuonna 2018 perustettu Pertin Valinta on Suomen ensimmäinen ja ehkä ainoa yritys, jonka omistajat ovat kehitysvammaisia ihmisiä. Helle on ylpeä yrittäjyydestään: “Kaupan tuotolla me työllistämme erityisryhmiä. Annetaan mahdollisuus päästä töihin tai tekemään juttuja.” Kaupan ja gallerian lisäksi Pertin Valinta on outsider-taiteen tuotantotalo ja välitystoimisto. Kalevi Helvetillä on työn alla sotakuvia, sillä Outsider Art -festivaaleilla (OAF) järjestetään taidenäyttely Ukrainan puolesta. Sami Helle liimaa Pertin Valinnan tarroja paperikasseihin. Hän käy hommissa Pertin Valinnassa kolme kertaa viikossa. Tukilinja 4/2022 9
Se tarjoaa myös tapahtumaja työskentelytiloja outsider-taiteen tekijöille ja yhteistyökumppaneille. Tarvittaessa järjestyy catering-palveluakin. Radio Helsingin viikoittainen radio-ohjelma Pertin Valinnat nostaa esiin erityistaiteilijoita, uutta musiikkia ja ajankohtaisia projekteja. Sponsorit tukevat Vuonna 2018 Pertin Valinta oli yksi Tukilinjan valitsemista Vuoden Toimijoista ja sille myönnettiin 2000 euron apuraha. Merkkiniemi kertoo, että apuraha käytettiin Pertti’s Choice Pop Up -tapahtumaan Lontoossa. Suomen Lontoon Instituutin kanssa järjestettyyn, neljän päivän mittaiseen tapahtumaan mahtui monenlaista ohjelmaa, kuten virtuaalilaseilla koettava virtuaaliteos Inside Outside Finland, joka esitteli suomalaisia outsider-taiteilijoita. Nykyisin Pertin Valinnan toimintaa rahoittavat opetusja kulttuuriministeriö, Helsingin kaupunki, Suomen kulttuurirahaston Uudenmaanrahasto sekä tänä vuonna Taiteen edistämiskeskus Taike. Lisäksi saadaan hankeja avustusrahoja. Toimintaan osallistuu myös yrityksiä joko suoralla taloudellisella tuella tai mahdollistamalla erityisryhmien työllistymistä. Tänä vuonna Pertin Valinnan ja Kyrö Distilleryn yhteisen True Equality -kampanjan tavoitteena on työllistää 100 henkilöä. “Meillä ihmiset pystyvät työllistymään niin monin tavoin. Suurin osa on toki keikkaluontoista, koska välitämme keikkoja ja tuotamme tapahtumia”, Merkkiniemi selittää. Outsider Art Festival Pertin valinnan suurin vuosittainen tuotantopanostus on kuitenkin Outsider Art Festival eli OAF, johon taiteilijat valitaan inklusiivisella kuratointimallilla. 12. elokuuta alkaen se osana Helsingin Juhlaviikkoja levittäytyy 10 päivän ajaksi eri puolille pääkaupunkia ja verkkoon. OAF sisältää yli 20 tapahtumaa, joissa ovat yhteistyökumppaneina mielenterveysalan kulttuuriyhdistys Kukunori ja Autismisäätiö. Tämän kesän ohjelmistosta Merkkiniemi haluaa nostaa esiin OAF:n karjalankielisen karaoken: “Se on iso juttu! Teos nähdään Kansalaistorilla Musiikkitalon mediaseinällä festivaalin avajaispäivänä kello 17. Karaoketiähti olet sinä! on hauska tapa tuoda karjalaista kulttuuria ihmisille.” Vierailevia taiteilijoita OAF:n tuottaja Tanja Becher ehtii myös istahtaa keltaiselle sohvalle. Hän kertoo olevansa innoissaan festareiden vierailevista residenssitaiteilijoista. Kaksi ruotsalaista taiteilijaa, Marianne Schmidt ja Malin Karlsson, ovat työskennelleet Helsingissä kuukauden ajan. Schmidt tekee lyhytelokuvan suomalaisesta underground-taiteesta ja Karlsson tekee samasta aiheesta visuaalisen installaation. Radio Helsingin Pertin Valintojen toimittaja Miika Turunen on juuri lähdössä, mutta hän sanoo olevansa iloinen siitä, että “Kalevankadun laulava talonmies” Sepi Kumpulainen esiintyy OAF:n musiikillisessa mikrokosmoksessa. Kumpulainen on kuulemma elämänsä vedossa, tekee uutta musiikkia ja esiintyy bändinsä kanssa. Vuoden kohokohta Sami Helle on aivan fiiliksissä: “Odotan festaria todella paljon! Viime vuonna oli niin mahtavaa! Toi on mun vuoden kohokohta.” Helle – taiteilijanimeltään Sam Heat – on yksi OAF:n esiintyjistä. Pari vuotta sitten hän julkaisi sooloalbuminsa Blue Moments. Toimittaja Jemo Kettunen kehui, että Heatin laulussa on suklaakakun pehmeää ydintä, mutta pinnan alla uivien haikalojen vatsoissa polttaa tuli, joka kiusaa musiikillisia makuhermoja. “Habanero chili-chili”, laulaa Heat. OAF:n elokuvaohjelmiston kuraattoreina toimivat Joonas ja Niklas Nyholm sekä mentorina Jukka Kärkkäinen. Nyholmin veljekset ovat myös runoilijoita, kokkeja, elämäntapafilosofeja ja autisteja. Pertin Valinnan toimitusjohtaja Teuvo Merkkiniemi, OAF:n tuottaja Tanja Becher ja Radio Helsingin Pertin Valinnat -ohjelman toimittaja Miika Turunen ovat innoissaan kohta alkavien Outsider Art Festivaalien monipuolisesta ohjelmasta. OUTSIDER ART = Taidemaailman käytäntöjen ulkopuolella tehty kuvataide, johon on 2000-luvulla alettu sisällyttää myös erityistä tukea tarvitsevia taiteen tekijöitä. Odotan festaria todella paljon! Viime vuonna oli niin mahtavaa! 10 Tukilinja 4/2022
Ne ovat ensimmäiset arvokisani ja pieni jännitys meinaa jo hiipiä. TULILINJALLA / KOLUMNI Anni Kyröläinen Kolumnisti Anni Kyröläinen, 33, Helsinki. Toimintarajoite: Osteogenesis Imperfecta Ammatti: Esteettömyysasiantuntija, konsultti. Kentällä tavataan jollain tavalla mielessä. Yrityksen kautta keskitymme konkreettisiin kiinteistöjen ja työympäristöjen esteettömyyshaasteisiin, yhdenvertaisuussuunnitelmiin ja rekrytointiprosesseihin. Vammaisfoorumin kautta pääsen sukeltamaan järjestöjen tärkeän työn sekä yhteiskunnallisen suuriin linjoihin vaikuttamisen äärelle. JOTTA PALETTI olisi täysi ja kahden työn lomassa pääsisi rentoutumaankin, on minulla myös rakas harrastus. Jos työasiat meinaavat pyöriä mielessä niin, ettei niitä saa sammutettua, ei tarvitse kuin mennä salibandykentälle ja olo paranee ja rentoutuu. Harrastan nimittäin sähköpyörätuolisalibandya. Moinen sanahirviö kuulostaa pitkältä, joten yleensä puhutaankin spt-salibandysta. Olen harrastanut lajia jo vuodesta 2008 ja päässyt etenemään siinä maajoukkueeseen. Päädyin lajin pariin ystäväni kautta. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, jossa pelattiin paljon jalkapalloa ja jääkiekkoa. Olin kova penkkiurheilun ystävä ja haaveilin, että olisipa joukkuelaji, jota voisin itsekin harrastaa. Onneksi minulla oli useampi sisarus – heidät pakotin pelaamaan kanssani omia versioitani eri lajeista: istumajalkapalloa, salibandya, jossa itse ajoin pyörätuolilla ja he kulkivat takaperin, ja niin edelleen. Helsinkiin muuttaessani kuulin sitten ilouutisen: ystäväni harrasti spt-salibandya. Minua ei juuri tarvinnut treeneihin houkutella ja sille tielle jäin. Lajia on taktinen kontaktilaji, jota pelataan normaaleja tuoleja nopeammilla ja ketterämmillä tuoleilla. Osa pelaa tavallisilla salibandymailoilla ja kentällä on aina myös pelaaja tai pelaajia, jotka pelaavat tuoliin kiinnitetyllä mailalla. Näin lajia voivat pelata myös ne, joiden käsivoimat eivät riitä mailan käsittelyyn. VAIKEASTI VAMMAISILLE henkilöille ei joukkuelajeja juuri ole tarjolla. On mahtavaa, kun sellaisen parissa saa toimia ja harrastaa! Maajoukkueemme on Paralympiakomitean alainen ja valmistaudumme tällä hetkellä elokuussa Sveitsissä pelattaviin maailmanmestaruuskisoihin. Ne ovat ensimmäiset arvokisani ja pieni jännitys meinaa jo hiipiä. Tällainen joukkuelaji tarjoaa urheilun, kehittymisen ja onnistumisen tunteiden lisäksi myös muita tärkeitä elementtejä. Helsinkiläisseurassamme on juniorijoukkue, jossa lajin pariin pääsee jo nuorena. On mahtava seurata juniorien kehitystä. Osa onkin jo noussut maajoukkuerinkiin, kun ikää on karttunut. Sähköpyörätuolisalibandya voivat tosiaan pelata kaikki, jotka käyttävät arjessaan jotain liikkumisen apuvälinettä – sen ei tarvitse olla sähköpyörätuoli. Toivoisin, että vammaisurheilu saisi vielä enemmän näkyvyyttä ja resursseja – ja että voisimme puhua ihan vain urheilusta. Liikunta ja urheilu ovat meille kaikille tarkoitettuja. Muistakaahan seurata edesottamuksiamme. Maajoukkueemme löytää Instagramista tunnuksella powerchairhockeyfinland. Elokuun MM-pelimme tulevat netistä laadukkaina lähetyksinä. Kenties kentillä tai niiden laidoilla tavataan! TEEN TÄLLÄ hetkellä kahta työtä. Nuorena vannoin, etten koskaan tee työtä, jossa ollaan tekemisissä vammaisuuden tai esteettömyyden kanssa. Liekö se ollut osa teini-iän kapinointia tai oman identiteetin hakemista. Nyt 33-vuotiaana havahdun siihen, että olen erilaisten mutkien kautta ajautunut tekemään asioita, joista suuresti nautin ja jotka kumpikin liittyvät vahvasti vammaisuuteen ja esteettömyyteen: toimin omassa esteettömyyskonsultointiyrityksessäni Riesa Consultativessa ja Vammaisfoorumin pääsihteerinä. Hauskaa on se, miten kumpikin työ palkitsee, kun kokee voivansa muuttaa asioita paremmaksi itselleen ja muille. Töissäni on erilaiset tulokulmat joten koen, että esteettömyyden, yhdenvertaisuuden ja vammaisuuden kokonaisvaltainen kuva Suomessa säilyy minulla ainakin Tukilinja 4/2022 11
UNELMAT TODEKSI Kuka? Minka Salmirinne Sanataiteen vertaisohjaaja ja kokemusasiantuntija, 29, Turku. Toimintarajoite Mielenterveystoipuja. Tukilinja-apuraha 2020 Apuraha kesäyliopiston kuvallisen ilmaisun kurssiin. PARANTAVAT SANAT MIELENTERVEYSTOIPUJA MINKA Salmirinne kirjoitti teini-ikäisenä päiväkirjaansa: “Tiedän, etten ole yksin, mutta mitä väliä.” Tuolloin Minkalla ei ollut tukena ketään, jolle hän olisi voinut jakaa huoliaan. Nykyään 29-vuotias Minka auttaa muita samassa tilanteessa olevia sanataiteen toipumisen kokemusasiantuntijana. Hän on myös sanataiteen ohjaaja, Turun Sanataideyhdistys ry:n puheenjohtaja ja Kirjan talon hallituksen jäsen. Tammikuussa 2020 Minka Salmirinteelle myönnettiin Tukilinjan apuraha kuvan käyttöä käsittelevän kesäyliopistokurssin kuluihin. Minka kertoo saaneensa kurssilla tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja löytäneensä uudenlaista iloa kuvalliseen ilmaisuunsa. Aaltoileva vointi Iloa tarvitaankin, sillä mielenterveysongelmat ovat varjostaneet Minkan elämää lapsesta asti. Kesken toipumisprosessin hänet valtasi ajatus, että hän epäonnistuu, ellei toivu nopeasti ja täydellisesti. Toipumisen suorittaminen ei vienyt parempaan suuntaan vaan johti psykoosiin sairastumiseen vuonna 2015. Se vei Minkan psykiatriselle osastolle. Ilman tukiverkkoa ja luottamusta ihmisiin psyykkinen vointi huononi tämän jälkeenkin kerta toisensa jälkeen. Minka kertoo pitkittäneensä aina avun hakemista, koska ajatteli sairastuessaan epäonnistuvansa. “Edelleen kamppailen tämän ajatuksen kanssa. Kokemusasiantuntijana minun on kuitenkin tärkeää muistuttaa itseänikin siitä, että toipuminen on aaltoilevaa.” Minka Salmirinne auttaa sanataiteen ohjaajana muitakin löytämään sen tuen ja toivon, joka häntä itseään auttoi toipumaan. TEKSTI Katariina Räikkönen KUVAT Suvi Elo 12 Tukilinja 4/2022
Taide on turvallinen tapa käsitellä haasteita. Tukilinja 4/2022 13 Voimaa myönteisyydestä Kysyn, mikä merkitys taiteella hänelle on. Minka hohkaa salamannopeasti uudenlaista innostusta ja kertoo taiteen kuuluneen elämäänsä aina. Kun hän alkoi yläasteikäisenä käydä nuorisopoliklinikalla, hän piirsi vastaanotolla kuvia ja kertoi poliklinikan hoitajalle kirjoittavansa päiväkirjaa. Hoitaja neuvoi häntä kirjoittamaan esimerkiksi muutamalla ranskalaisella viivalla muistiin varsinkin asioita, joita Minka itse piti hyvinä. “Minulle se oli hyvä ja toimiva neuvo. Opin suuntaamaan huomiota myönteiseen, vaikka aluksi se oli vaikeaa ja vastenmielistä”, Minka muistelee. Henkireikänä kirjoittaminen Taiteesta ja kirjoittamisesta oli myöhemmin apua myös psykoosista toipumisessa. Ennen kuin hän oppi puhumaan tunteistaan tai käsittelemään niitä muilla keinoin, hän oppi kirjoittamaan niistä. “Kirjoittaminen on minulle henkireikä.”. Taide on turvallinen tapa käsitellä haasteita ja käydä surun ja ilon tunteita läpi. Sillä voi myös tehdä itseään näkyväksi, ilmaista ja toteuttaa itseään. Se onkin Minkalle yksi monista hyvistä syistä ohjata vertaistuellisia sanataideryhmiä. “Taide yhdistää ihmisiä, tuo ilon ja onnistumisen kokemuksia ja lisää hyvinvointia”, hän listaa. Vertaistuesta saa toivoa Vertaistuella on ollut suuri merkitys Minkan omassa toipumisessa. Hän haluaakin korjata vääränlaisia mielikuvia vertaistukiryhmistä: Jotkut luulevat, että siellä vain itketään. Tosiasiassa siellä nauretaan paljon, ollaan yhdessä ja hyväksytään jokainen sellaisena kuin on. Minka kertoo saaneensa ryhmistä kullanarvoista toivoa. Sitä hän on itsekin vertaisohjaajana ja kokemusasiantuntijana antanut monille mielenterveystoipujille. “On tärkeää tietää, ettei ole yksin”, Minka toteaa. Lempeitä kesämenoja Kesällä hän aikoo nauttia kiireettömyydestä ja kesäpäivistä: “Olisi kiva käydä Kuhankuonossa päiväretkellä ja muutenkin viettää enemmän aikaa luonnossa.” Minkalla on mustavalkoinen Manta-kissa, joka pitää erityisesti jaloissa pyörimisestä. “Manta tuo elämääni rakkautta ja lempeyttä.” Maailma on Minkan mielestä nyt ihmeellinen ja ihana paikka. “Toipuminen tuntuu hyvältä, kuten myös tämä elämä, jonka saan kokea”, hän iloitsee. Aina toipuminen ei ole helppoa, mutta on myös paljon hetkiä, jolloin elämästä voi nauttia. “Minulla on nykyään vaikeissakin tilanteissa entistä vahvempi luottamus tulevaisuuteen ja elämään.” Kun kysyn, haluaisiko hän muuttaa maailmaa, Minka vastaa elävänsä jo unelmaansa: “Eihän tämä elämä täydellistä ole, mutta en minä täydellisyyttä odottanutkaan. Saan tehdä juuri sitä mitä haluan: sanataidetta, sen ohjaamista ja muiden auttamista.”
14 Tukilinja 4/2022 UNELMAT TODEKSI Raviunelmat toteutuivat Peppi Hautala halusi ajaa kilpaa raveissa, mutta lukutaidon puute esti raviajokortin. Tandemkärryt ja omat ravilähdöt vammaisille ratkaisivat ongelman. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Markku Pajunen RAVITALLEILLA YMPÄRI Suomea on toiminnassa mukana lukuisia vammaisia henkilöitä, jotka rakastavat hevosia ja tekevät tallin aputöitä pyyteettömästi, oman toimintakykynsä rajoissa. Tässä raviurheilun luvatussa maassa moni heistä on varmasti haaveillut raviohjastajankin urasta. Syksystä 2021 lähtien haaveista on tullut todellisuutta, kiitos Hanna Malmivaaran ja hänen perustamansa yhdistyksen Para ravi ja ratsastus ry. Tytär innosti Pitkään ravipiireissä mukana ollut ja parhaillaan ravivalmentajaksi kouluttautuva hattulalainen Malmivaara on kehitysvammaisen tyttärensä Peppi Hautalan omaishoitaja. ”Peppi on vuosikaudet sanonut, että hän haluaisi ajaa kilpaa, mutta hän ei osaa lukea eikä kirjoittaa eikä siksi pysty suorittamaan raviajokorttia”, Malmivaara alustaa. ”Pari vuotta sitten tutustuin Facebookissa lapualaiseen CP-vammaiseen Eetu Fossiin, joka lopulta soitti minulle ja kysyi, voisinko järjestää ravit, joissa hänkin voisi ajaa.” Malmivaaralla ei ollut lopullista ideaa siitä, miten se onnistuisi, mutta siemen oli kylvetty. ”Mietin, että täytyy olla enemmänkin vammaisia, jotka haluaisivat ajaa kilpaa. Otin yhteyttä Suomen Hippokseen ja siellä raviurheilun johtaja Tomi Himanka nappasi heti ajatuksesta kiinni.” Tukena ammattilaiset Ratkaisu vammaisten ohjastajien raviajokortittomuuteen oli ottaa kärryihin mukaan ammattiohjastajia, jotka voivat tarvittaessa tarttua ohjaksiin. Se vaatii tavallisia ravikärryjä isommat kärryt. ”Parhaiten tarkoitukseen sopivat tandemkärryt, joissa ammattiohjastaja istuu vammaisen henkilön takana. Ne ovat kalliita ja niitä tekee vain yksi toimija tilaustöinä, joten ei ole Peppi Hautala sai vuonna 2018 harrastusapurahan tandem-ponikärryihin, joilla ajaminen sujuu turvallisesti. Startti-stipendi Tukilinja myöntää yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa apurahoja toimintarajoitteisille liikunnan harrastajille vuosittain noin 30 000 eurolla. SUOMEN HIPPOS = Raviurheilun ja hevoskasvatuksen kattojärjestö PARARAVI = Ravikilpailumuoto, jossa vammaisen ohjastajan tukena on ammattiohjastaja.
Tukilinja 4/2022 15 UUTISIA TILAA E-LASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseen tilauslaskutukseen, joka säästää sekä toimintakulujamme että luontoa. Se on myös varma ja tietoturvallinen tapa hoitaa laskut. Saat Tukilinjan laskun verkkopankkiisi ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Kiitos, kun autat meitä auttamaan! mahdollista hankkia käytettyjä. Tällä hetkellä olemme saaneet yhdistykselle kahdet tandemkärryt. Loput ajavat koppakärryillä, jossa ammattiohjastaja ja vammainen henkilö istuvat vierekkäin”, Malmivaara kertoo. Kärrykuluja Tukilinjalta Para ravi ja ratsastus ry on saanut Paralympiakomitean ja Tukilinja-säätiön yhdessä myöntämän Startti-stipendin sekä varsinaisen Tukilinjan apurahan, joiden avulla kärryhankintoja on rahoitettu. ”Olemme kiitollisia Tukilinjalle. Heiltä saamamme avustus on ollut yhdistyksellemme todella merkittävä”, Malmivaara toteaa. Yhteistyökumppanit ovat nuorelle yhdistykselle tuiki tärkeitä. Malmivaara tekeekin pitkää päivää paitsi pararavilähtöjen järjestämisessä myös kumppaneiden haalimisessa. Raviradat innostuivat Ensimmäinen pararavilähtö piti olla jo vuonna 2020, mutta koronaviruspandemia siirsi aloitusta. Helsingin Vermossa ajettiin marraskuussa 2021 ensimmäinen lähtö, jossa oli mukana yhdeksän vammaista ohjastajaa. Toukokuussa Forssan Pilvenmäellä ajetussa kolmannessa pararavilähdössä ohjastajia oli jo 12. Heinäkuussa ajettiin puolestaan kilpaa Turun Metsämäessä. ”Alkuun soittelin itse raviradoille, että voisivatko he ottaa meidät mukaan raveihinsa. Olinkin kiitollinen ja iloinen, kun sain kuulla, että Metsämäen ravirata oli jo toivonut meidän tulevan ajamaan sinne.” Verkosto kasvaa Uusi tulokas on ravipiireissä huomattu ja yhteistyö jatkuu. ”Tornion Nuorisoravigaalassa, jossa saimme Vuoden sykähdyttävin hetki -kunniamaininnan, sovimme että tulemme 2023 ajamaan Tornioon”, Malmivaara kertoo. Yksikään ammattiohjastaja ei ole vielä kieltäytynyt kutsusta osallistua pararavilähtöön vammaisen ohjastajan apuna. Myös poneja on saatu haalittua lähtöihin riittävästi, vaikka se teettääkin Malmivaaralle runsaasti töitä. ”Pilvenmäen lähdössä oli 12 ponia, joista vain yksi oli raveissa mukana jossain muussakin lähdössä. Eli 11 ponia tuotiin paikalle meidän lähtöä varten. Ilman ammattiohjastajien ja ponien omistajien myötämielisyyttä näitä kisoja ei voitaisi järjestää. Olen heille erittäin kiitollinen.” Palkintona iloa Malmivaara on heittäytynyt täysin pararaviasian edistäjäksi. Rahallista palkkiota hän ei saa, päinvastoin, mutta palkinnosta hänelle käy, kun näkee, miten paljon kilpailemaan pääseminen merkitsee vammaisille henkilöille, jotka ovat tähän saakka olleet ravipiireissä sivuroolissa. ”Näen tämän hyvin vahvasti yhdenvertaisuusasiana. Vammaisilla henkilöillä pitää olla mahdollisuus harrastaa ja osallistua siinä missä muillakin. Ymmärrän, että rallikuskiksi ei kehitysvammainen henkilö voi ryhtyä, mutta raviohjastajaksi pystyy”, Malmivaara linjaa. Hanna Malmivaara sai viime vuonna 1000 euron Startti-stipendin pararavitoiminnan käynnistämiseen Suomessa. Jos perheeltä puuttuu kielitaitoa, lapsen kuntoutus viivästyy. APU KIVEN ALLA Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret päätyvät muita harvemmin kuntoutuksen ja mielenterveyspalveluiden piiriin, kertoo tuore Kelan tutkimus. Syyksi todettiin mm. vanhempien puutteellinen suomen kielen taito ja kulttuuriset erot kuntoutusajattelussa. Lasten kielellisten ja mielenterveysongelmien havaitseminen on eri äidinkielestä johtuen keskimääräistä hitaampaa. Aikaa on kulunut myös tulkkauksen organisointiin, kuntoutuksen tavoitteista ja vanhempien panoksesta keskusteluun, hakemuksen tekoon ja terapeutin etsimiseen. Kun terapia sitten on järjestynyt, se on sujunut kuten muillakin lapsilla. Lapset ja nuoret ovat suuri kuntoutuspalvelujen käyttäjäryhmä, ja 12 prosentilla alle kouluikäisistä lapsista on maahanmuuttajatausta. Pääkaupunkiseudulla heitä on neljännes tästä ikäryhmästä.
Rinta rottingilla TÖIHIN Eka työpäivä täältä tullaan! 16 Tukilinja 4/2022 TYÖELÄMÄ Uudenmaan Cp-yhdistyksen toiminnanjohtaja Sari Laiho on itsekin cp-vammainen.
”IHMISILLE, JOILLA on cp-vamma, työ on yhtä tärkeää kuin kenelle tahansa muullekin. Mielellään haluttaisiin myös tehdä työtä, joka sopii itselle ja kiinnostaa”, sanoo Suomen CP-liiton Uudenmaan yhdistyksen toiminnanjohtaja Sari Laiho. ”Monet cp-vammaiset työnhakijat ovat suorittaneet ammatillisen tai korkeakoulututkinnon. Tämän ammattitaidon hyödyntäminen on tärkeää niin heille itselleen kuin yhteiskunnallekin.” Cp-vamma on liikuntavamma, johon ei lähtökohtaisesti liity älyllisen kehityksen ongelmia. Työnteon potentiaalia vamma saattaa jopa lisätä, sillä kun elää vammaisena ei-vammaisten maailmassa, kerryttää sitkeyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Rajoitteet vaihtelevat Cp-vamma ilmenee ihmisillä eri tavoin. Toinen saattaa tarvita hahmotuksen ongelmien vuoksi mukautuksia, toinen pystyy tekemään hyvinkin fyysistä työtä, Laiho kuvailee. Yksilöllisiä eroja on myös, kuten kaikissa työntekijöissä. Jos tarvitsee enemmän aikaa työn tekemiseen, on olennaista, että työn määrä vastaa voimavaroja. Silloin tuloskin voi yllättää. ”Toiset saavat aikaan muutamassa tunnissa paljonkin osa-aikatyönä”, Laiho muistuttaa. Laiho itse käyttää nykyään liikkumisen apuvälineenä sähköpyörätuolia. ”Olen toiminnanjohtajan pestissä neljä tuntia päivässä, ja tunnen saavani aikaan tosi paljon näiden hetkien aikana. Työaika sopii myös työnkuvaani. On hyvä muistaa, että joskus cp-vammasta voi olla etua työssä, kuten minun tapauksessani. Omakohtainen kokemus vammasta auttaa minua cp-yhdistyksen toiminnanjohtajan työssä.” Korkeakoulutetuilla töitä Korkeakoulutetut cp-vammaiset työnhakijat ovat Sari Laihon mukaan työllistyneet pääosin hyvin. Ammatillisen tutkinnon omaavat, kuten merkonomit, työllistyvät vaikeammin. Syynä voi olla se, että esimerkiksi merkonomin työtehtävissä toivotaan usein nopeutta ja hyvää motoriikkaa, mikä voi joillekin cp-vammaisille tuottaa haasteita. Laiho luettelee niitä moninaisia ammatteja, joihin ihmiset, joilla on cp-vamma, ovat päätyneet: ”Niitä on kirjastonhoitajasta linja-autonkuljettajaan ja pastorista lääkäriin. On kodinhoitajaa, oikeustradenomia, järjestöalan ammattilaisia, sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja. Lisäksi on kielenkääntäjää ja kielten opettajaa sekä muun muassa sovellusjärjestelmien asiantuntija.” Työllisyyttä ei kartoiteta Taidoistaan huolimatta moni, jolla on cp-vamma, jää työelämän ulkopuolelle. ”Ei ole tilastoa siitä, kuinka moni ihminen, jolla on toimintarajoite, on töissä kokotai osapäiväisesti. Työikäisiä vammaisia ihmisiä on vajaat 200 000, joista palkkatyössä noin 30 000–40 000. Vammaryhmittäin on vaihtelua, mutta siitä ei ole olemassa tarkkaa seurantatietoa,” Kelan tutkimuspäällikkö Antti Teitttinen selvittää. Asia voi muuttua, kun valtiollinen yhtiö Työkanava aloittaa syksyllä työllistämistoimintansa. Tarkoitus on siinä yhteydessä kartoittaa työelämän ulkopuolelle jääneitä vammaisia ihmisiä. ”Suunta on, että eri vammaryhmät tullaan ottamaan huomioon. Tarjotaan ja etsitään erilaisia työpaikkoja työnhakijan edellytysten mukaan”, sanoo Vatesin kehittämispäällikkö Jukka Lindberg. Turhat esteet pois Työvalmentajilta, TE-toimistoilta ja työnantajilta Laiho toivoo avointa mieltä niin, ettei pysähdytä tuijottamaan vammaa vaan rakennetaan kuva henkilön kyvyistä ja tahtotilasta. ”Työpaikallaan ihminen on ensisijaisesti ammattilainen.” Laiho peräänkuuluttaa panostamaan asenneilmapiiriin, jossa ollaan valmiita tekemään mukautuksia, että töihin pääsee. Vaikka esteettömiä kynnyksiä tai erilaista valaistusta työpisteessä tarvittaisiin, se ei myöskään saisi estää uutta työntekijää olemasta yksi työkaveri muiden joukossa. ”Sen ihmettelystä, että vammaiset ihmiset ylipäätään käyvät töissä, pitäisi päästä eroon.” Myy ammattitaitosi Tällä hetkellä tilanne on se, että pätkätöitä cp-vammaisillekin löytyy, mutta vakituisista työpaikoista on kova kilpailu kaikkien työnhakijoiden kesken. ”Vammaisilta työnhakijoilta tarvitaan pikkuisen enemmän yritystä, sinnikkyyttä ja uskoa itseen. Oma ammattitaito pitäisi osata ikäänkuin myydä”, Laiho suosittelee. Työnantajien tulisi puolestaan huolehtia siitä, että työntekijä osataan ottaa vastaan. ”Ensin täytyy löytyä sopiva työ ja siihen sopiva työntekijä. On erilaisia mukautuksen keinoja, joilla voidaan tukea työhön pääsyä. Työssä pysymiseen kannattaa myös panostaa, sillä varmasti jokaiselta työpaikalta löytyy kehitettävää.” Etenkin ensimmäinen työpaikka ja sen antama työkokemus on Laihon mukaan tärkeä tulevassa työllistymisessä. ”Pidän palkkatukea tämän takia hyvänä tukimuotona. Pienellä rahalla toimivat yhdistykset ja yrityksetkin voivat palkata tarvitsemansa työntekijän, joka taas saa tarvitsemansa työkokemuksen.” Cp-vammaisen on osattava myydä ammattitaitonsa työnantajalle. Työpaikan olisi puolestaan osattava ottaa hänet yksilönä vastaan. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Eeva-Liisa Kiviniemi Tukilinja 4/2022 17 CP-VAMMA = Etupäässä liikkumiseen ja motoriikkaan vaikuttava, varhaislapsuudessa saadun aivovaurion aiheuttama vamma. Cp-vammaisia on Suomessa noin 10 000 (2 % väestöstä).
18 Tukilinja 4/2022 IHMISET HELPPOA ELÄMÄÄ?
Tukilinja 4/2022 19 Vammaisten ihmisten taksikyydit, terapiat ja avustajat herättävät joissakin sivustakatsojissa kateutta. Koetamme hälventää sitä. TEKSTI Heini Saraste PIIRROS Väinö Heinonen K ateellisen katsojan silmässä karvastelee malka: varakkaat tai urallaan menestyvät vammaiset koetaan röyhkeiksi ja aggressiivisiksi henkilöiksi, jotka noin vain hurauttavat taksilla muiden ohitse tai joita palvelevat yhteiskunnan maksamat piiat. Heitä kadehditaan taksimatkoista, avustajista ja ”helposta” elämästä. Taustalla vaikuttaa sula tietämättömyys vammaisten arjesta. Tässä jutussa vammaiset aktiivikansalaiset kertovat, miten heitä on kadehdittu – ja millaisille suurille väärinkäsityksille tämä kateus perustuu. Nahjus kelpaisi Onko niin, että vammaisen kuuluu olla säälittävä, syrjästä asioita seuraava nahjus tai sitten söpö ja vaaraton – sellainen, jota voi taputtaa päälaelle ja jonka seurassa voi tuntea olevansa ainakin vähän parempi? Omia oikeuksiaan puolustava, urallaan menestyvä ja rikas vammainen herättää kateutta. Millään ei soisi vammaiselle sitä, mitä itsellä ei ole. Sen soisi vielä itsensä kaltaiselle, mutta kun kyseessä on vammainen, se panee miettimään, miten minä en pysty tuohon, kun tuokin näyttää pystyvän. Vammaisia kadehditaan taksimatkoista, autoedusta, terapiasta, yleisestä huomiosta ja avustajan seurasta tai vaikkapa koulussa liikuntatunneista vapautuksesta. Harva kadehtija olisi kuitenkaan valmis ottamaan vastaan koko paketin eli vammaisuuden tuomat hankaluudet ja palvelujen saamisen edellyttämät anelut ja usein myös nöyryyttämisen kokemukset. Urakateutta, sisarkateutta… Työelämässä vammaisen ansiot pyritään kiistämään ja väitetään, että hän on saanut asemansa armosta. Se loukkaa. Millään ei soisi vammaiselle sitä, mitä itsellä ei ole.
20 Tukilinja 4/2022 Eräs työelämässä hyvin menestynyt vammainen, keski-ikäinen nainen kertoo, että kadehtijoina ovat nimenomaan vammattomat ihmiset, jotka eivät ole edenneet urallaan toiveittensa mukaisesti. Perheissä saattaa myös olla kateutta vammaista perheenjäsentä kohtaan, koska tämä ei ikinä joudu ”täyttämään tiskikonetta”. Sisarukset kysyvät, miksi vammainen sisarus pääsee niin helpolla, miksi vammaista veljeä tai sisarta paapotaan. Menestys vaatii töitä Toisaalta juuri vammaiset aktivistit korostavat, että heitä on lapsuudenperheissään kohdeltu tasavertaisesti. He ovat saaneet tuta vanhempien palkinnot ja rangaistukset siinä, missä vammattomatkin sisaruksensa. Paapomiselle näyttäisi kuitenkin olevan kysyntää. ”On olemassa joukko ihmisiä, jotka eivät ole vammaisia mutta haluaisivat ikään kuin lukeutua vammaisten joukkoon. He sanovat olevansa niin heikossa hapessa, että ei heiltä pitäisi vaatia töihin menoa. Näin he ainakin itse uskovat”, kertoo vammaisaktivismihankkeen asiantuntija Amu Urhonen. Taustalla on hänen mukaansa halu saada huomiota ja huolenpitoa, jota vammaisten katsotaan saavan. ”Kun lukeutuu vammaisten joukkoon, pääsee vähemmällä, he uskovat.” Palvelut kiven alla Vammaisaktivisti Julianna Brandt (ks. s. 7) on yhdessä vammaisen ystävänsä Janniina Järven kanssa toimittanut radio-ohjelmaa ja podcastia Vammaiskultti, joka nosti vammaiskeskustelun Suomessa hetkeksi lähemmäs yleisen keskustelun keskiötä. Brandt kertoo, että kadehdittujen avustajapalvelujen saamiseen tarvitaan todellisuudessa paljon työtä eikä kaikilla riitä edes voimia niistä taistella. Brandtille tarjottiin 16-vuotiaana mahdollisuutta jäädä eläkkeelle. ”Että olis sitten chillailut koko elämänsä… Menin lukioon, sitten ammattikouluun ja sitten yliopistoon, ja nyt teen töitä nuorten mielenterveyshankkeessa.” Brandt muistaa, miten kouluaikana häntä kadehdittiin vaikkapa siitä, ettei hänen tarvinnut luistella vaan hän sai liukua kengillään jäällä tai hänet vapautettiin liikuntatunneista. ”Joskus käytin vammaiskorttia ihan tahallani enkä osallistunut esimerkiksi vanhojen tansseihin.” Ei koskaan yksin Myös ratsastusterapiasta tai avustajan seurasta voidaan kadehtia. ”Voi, sun ei tarvitse koskaan olla yksin!” kuulee Brandtin mukaan joskus huokaistavan. Mutta mutta kuka haluaisi rinnalleen ihmisen, joka ei ole ystäväsi, mutta jonka apua ilman et pärjää? Ihmiset eivät ymmärrä sitäkään, mikä itsensä nöyryyttämisen prosessi edun saamista edeltää: Saadakseen avustajan vammaisen on kerrottava kuinka usein käy vessassa, kuinka huonosti kävelee tai kuinka ei pääse sänkyyn. Saadakseen tukia on joka ikinen vuosi avattava intiimi elämänsä toisten arvioitavaksi. Kuka sitäpaitsi haluaisi vapaaehtoisesti ottaa kotiinsa siivoamaan vieraan ihmisen, joka ei ehkä osaa lainkaan siivota? Kynnys päättää ottaa avustaja tai pyytää avustajapalveluita on korkea. Suuri väärinkäsitys Myös taksimatkoja kadehditaan. Ihmiset eivät ymmärrä, että ilman buutä moni vammainen ei lähtisi yhtään mihinkään, ei varsinkaan talviaikana. Julkiset liikennevälineet ovat edelleen monelle vammaiselle täysin mahdottomia. ”Kaikki vammaiset eivät myöskään kykene ajamaan itse autoa”, sanoo pitkän linjan vammaisaktivisti ja Kynnyksen aluekoordinaattori Olli Nordberg. ”Kyseessä on suuri väärinkäsitys sekä myös täydellinen tietämättömyys.” Kun ihmiset katsovat taksilla pyyhältävää vammaista, he ajattelevat, että noin sitä vaan yhteiskunnan rahoilla huristellaan. Harva suostuisi ottamaan vastaan koko pakettia. Jos ymmärtäisi, mitä vammaisen ihmisen luihin ja nahkoihin meneminen todella merkitsee, ymmärtäisi myös, ettei kyseessä ole luksus vaan kompensaatio. Päättäjätkin nuivia Nordberg sanoo, että kateus leimahtaa esille aina, kun hän esiintyy esimerkiksi jossain lehtijutussa. ”Ei viitsi mennä someen katsomaan, mitä roskaa siellä kirjoitetaan”, hän tiivistää. Urhonen on puolestaan kuullut, miten kuntapolitiikassa toimiva hyvinvointipalvelujen johtaja on ilmaissut raakaa kateutta vammaisia kohtaan. Hän on huomannut, että tällaista kateutta ja kitsautta tapaa erityisesti ihmisissä, joiden mielestä vammaispalvelut ovat sellaista ylellisyyttä, joista vammaisen kuuluisi olla kiitollinen. Koska vammaisen elämänlaatu ja toisinaan jopa hengissä pysyminen on kiinni näistä päättäjistä, asetelma on monella tapaa vammaisen kannalta ikävä. Päättäjä pitää kiinni kukkaronnyöreistä ja vammainen pannaan todistamaan vammaisuuttaan vuosi vuoden perään. Niin kuin esimerkiksi CP-vamma yhtäkkiä ottaisi ja parantuisi. Asenne näkyy siinäkin, että i matkojen yhdistelyllä säästetään rahaa, Urhonen kertoo. ”Ajatellaan, että matkojen käyttäjät ovat pääosin vanhaa väkeä, joilla katsotaan olevan aikaa odottaa. Ei oteta huomioon, että osa matkantekijöistä on säännöllisesti töihin kulkevia keski-ikäisiä tai nuoria vammaisia.” Ai, sulla on lumenluoja… Ekomatkojen pyörittäjällä Marjut Ounilalla on yhteensä neljä avustajaa ympäri vuorokauden. Myös hänen miehensä avustaa häntä puolipäiväisesti. Ounilalla on lihasairaus, jonka takia hän käyttää sekä sähköpyörätuolia että hengityskonetta. 15-vuotta sitten hän ajoi yksinään pyörätuolilla Oulusta Helsinkiin ja vaati lakisääteisiä avustajapalveluita. Nykyään hän on Kynnys ry:n puheenjohtaja. Lisäksi hän on perustanut matkatoimiston, joka tarjoaa matkoja vaikeasti liikkuville. Ounila asuu puolisonsa kanssa maaseudulla luonnon keskellä omakotitalossa. ”Monet kadehtivat taloa ja Fordia pihassa. Kysyvät, milläs rahoilla nämä on ostettu, vaikka kyllä ne on ostettu ihan omilla säästöillä ja palkkarahoilla. Ja verotkin on maksettu, kuten muutkin palkansaajat!” Avustaja, ei seuraneiti Ounila korostaa, että kateuden takana on usein tietämättömyys. Se vaivaa hänen mukaansa myös avustajaksi pyrkiviä, jotka eivät tiedä, mitä avustajajärjestelmä käytännössä on. Avustajaksi hakeva saattaa odottaa seuraneidin roolia. Kun edessä on oikeaa työtä, moni kyllästyy kahdessa viikossa. Moni lopettaa myös, kun tajuaa, että kyseessä onkin ihminen, jolla on oma tahto. ”He eivät ole ymmärtäneet, että olen ihminen joka harrastan, teen töitä, maksan veroni ja matkustan. Teen päätökseni sataprosenttisesti itse eikä minua manipuloida.” Ounila onkin reissannut paljon. Häämatkansa hän teki Meksikoon ja siellä oli mukana kaksi avustajaa. Sekös herätti kateutta. Hän on käynyt myös Norjassa, interraililla ja Karibian-risteilyllä 50-vuotisjuhliensa kunniaksi. Kateus ja onni Olli Nordberg kertoo tehneensä itsestään mielenkiintoisen havainnon: Mitä vanhemmaksi tulee, sen vähemmän kateutta tuntee. Sillä, mitä omistat tai miten rikas olet, ei ole merkitystä, ainoastaan pienillä onnen hetkillä. Nordbergin kaikki kolme lastenlasta ovat iältään yhden vuoden molemmin puolin ja asuvat hänen lähellään. Pieniä onnen hetkiä tarjoavat hänelle Enni, Meea ja Eevi. Vielä hidasliikkeistä ukkia ei päästetä yksin heitä vahtimaan, koska hän ei pääsisi lasten perään, mutta kun järki kasvaa, on ehkä Ollin vuoro. Voi ei. Kateuden karvas sappi nousee nyt pintaan monella. Voi, sun ei tarvitse koskaan olla yksin! Milläs rahoilla nämä on ostettu? Että olis sitten chillailut koko elämänsä…