TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA VAMMAISLAINSÄÄDÄNTÖ MUUTTUU SYKSYLLÄ S. 6 4 / ELO–SYYSKUU 2018 TOMMI KINNUSEN romaaneissa vammaiset eivät ole kliseitä s. 8 SAILA JA SAMPO LUUMI: Vammaiset vanhemmat saavat yhä todistella kykyjään s. 18 RUNOTYTTÖ NINA etsii sinnikkäästi työpaikkaa s. 16
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 4/2018 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 22. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 1.10.2018 Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Suvi Elo. 51 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 30 s. Kesällä mallin hommissa tarkenee! Ajassa s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Lost Voice Guy ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Vammaispolitiikassa tapahtumasyksy Eduskunta päättää uudesta vammaislainsäädännöstä. s. 7 7 kysymystä uudelle vammaisprofessorille Vastaajana apulaisprofessori Hisayo Katsui. s. 11 Kanadassa osataan työllistää 25 % kehitysvammaisista pääsee palkkatöihin. s. 13 Evakuointi vaatii harjoitusta Kuljetusalalla kehitetään pelastustaitoja. Ihmiset s. 8 Ei kilteille vammaishahmoille! Tommi Kinnunen ei tyydy kliseisiin. s. 12 Tulilinjalla Uutena kolumnistina aloittaa Arto Bäckström. s. 18 Perhe on tärkein Saila ja Sampo Luumin rakkaustarina jatkuu. Apurahat s. 14 Jani Mustonen koodaa nyt työkseen Tukilinja lahjoitti ensimmäisen läppärin. s. 16 Runotyttö Nina työnhaussa ”Kamera ja läppäri tuntuivat lottovoitolta.” s. 21 Jasmine Repo heittää nyt keihästä Startti-stipendi kuluu valmentautumiseen. s. 22 BiisiPajassa syntyi luokalle biisi Tukilinja auttoi nuoria luomaan musiikkia. s. 24 Tukitori Työllistä vammaisia tekijöitä: Tarjolla hierontaa pääkaupunkiseudulla. s. 24 Tukipointti Liikuntaharrastus on askel tasa-arvoon. s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja huhti–toukokuussa 2018. Vakiot 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua-sarjakuva Minä kin halua n uimar annall e! 2 Tukilinja 4/2018
TÄTÄ KIRJOITTAESSA alkukesän kuiva helle oli juuri kääntynyt sadekaudeksi. Poliittinen säätilakin enteili turbulenssia, sillä kotimaassa sote-vääntö oli kiivaimmillaan ja kesän yhteiskunnalliset keskustelut alkoivat Kultarannassa maailman tilan toteamisella melkoisen myrskyiseksi ja pahaa enteileväksi. NO, NYT on elokuu ja olemme jo paljon viisaampia. Tai te olette, minä en tätä kirjoittaessa vielä tiedä, onko meillä sote vai taas jokin sota vai peräti sato – ainakin vettä tuli lopulta luonnon kaipaamalla tavalla. Olkaamme siitä kiitollisia. LOMAT ON nyt lusittu ja eduskunta alkaa veivaamaan paitsi sotea myös uutta, yhtenäistä ja ilmeisesti melko onnistunutta vammaislainsäädäntöä. Kun siitä saadaan valmista, voimme jatkaa YK:n vammaissopimuksen täytäntöönpanoa kansainvälisiä sopimuksia kunnioittavalla tavalla. ELÄMME VÄLIKAUTTA, jossa Suomen kantavia rakenteita – sosiaalija terveyspalveluja – ollaan uusimassa. Niitä kehitettiin pitkään nousevan talouden ja teknisen kehityksen aikana. Saimme palveluja ja toimintoja, jotka liitettiin edellisiin kuin tilkkutäkkiä leventäessä. Nyt kaikki ajatellaan uusiksi ja tehdään alusta alkaen toisin. SE ON hyvä, vaikka prosessi olisikin kiivas ja vaivalloinen, demokratiaan kuuluvia kompromisseja täynnä. Uuden luominen on aluksi piinallista. Pysytään rohkeina ja toiveikkaina, nähdään hyvät puolet hiljalleen kehittyvässä rakennelmassa. Pidetään tähtäin huomisessa ja korjataan korjattavat. TÄSSÄ LEHDESSÄ tarjoamme teille iloa ja valoa: Ihastuttava runotyttö Naantalista, Nina Kanninen, näyttää esimerkkiä siitä, miten elämään kannattaa suhtautua. Kirjailija Tommi Kinnunen kertoo, miten hän aina onnistuukin luomaan niin mielenkiintoisia vammaisia henkilöhahmoja. Tosi-TV–tähtinäkin esiintyneet Saila ja Sampo Luumi kertovat rakkaustarinansa jatkon. Uusi kolumnistimme Arto Bäckström avaa vammaisperheen isän maailmaa ja tuore ylioppilas, ohjelmistosuunnittelija Jani Mustonen kertoo, miten työpaikka hankitaan. Tutustumme myös uuteen vammaisprofessoriin Hisayo Katsuiin. Hyvää loppukesää kaikille! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 1.10.2018 Lomat on nyt lusittu ja eduskunta alkaa veivaamaan paitsi sotea myös uutta, yhtenäistä ja ilmeisesti melko onnistunutta vammaislainsäädäntöä. Tukilinja 4/2018 3 Iloa ja valoa
Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Esiinny DiDassa! Vammaisten päivän 3.12. kunniaksi järjestettävä verkostofestivaali DiDa – Disability Day Art & Action etsii 19. elokuuta asti avoimella ohjelmahaulla esiintyjiä ja teoksia esteettömiin, ilmaisiin tapahtumiinsa. ”Tänä vuonna haluamme olla näkyvillä suuremmin kuin koskaan!”, ilmoittaa ohjausryhmä. Festareille haetaan vammaisten tekemää kulttuurija taideohjelmaa joko ammattilaisilta tai harrastajilta. ”Taide on monenkirjavaa ja niin tahdomme tapahtumammekin olevan!” Esityksistä maksetaan mahdollisuuksien mukaan. Marras–joulukuun aikana Dida2018 on näyttävästi esillä ympäri Helsinkiä esimerkiksi Suvilahden Oranssi ry:n tiloissa, julkisen liikenteen väylillä, kouluissa, vanhainkodeissa ja gallerioissa. Meno huipentuu 3.12. tapahtumaan Helsingin kaupunginmuseossa Senaatintorilla. Lisätietoa ja yhteyslomake löytyy netistä (www.disabilityday.fi). Tukilinja sponsoroi festivaalia! KUVIA LUONNOSTA Teos Leopardin katse voitti Papunetin tämänvuotisen, luontoaiheisen kuvataidekilpailun yleisöpalkinnon. Kilpailuun osallistui 401 työtä ja sen kuvagalleria löytyy Papunetin sivuilta. Teosnäyttely on esillä Helsingissä Riistavuoren palvelukeskuksessa 3.–30.9. ja siirtyy lokakuuksi Saloon Ihme ja Kumma -yhdistyksen kahvilaan. Papunet on vaihtoehtoisia vuorovaikutuksen menetelmiä esittelevä palvelusivusto. Suomessa on noin 65 000 ihmistä, joilla on eriasteisia puheja kommunikaatiovaikeuksia. KAARISILLAN NÄYTTELYJÄ Galleria Art Kaarisillassa nähdään 19.8. asti Kaarisillan taidekeskuksen kokoelmanäyttely. 5.–23.9. on vuorossa Sari Koivusen näyttely, josta ohessa teos Flamingot. Galleria Art Kaarisilta sijaitsee Sanomatalossa, Helsingissä, ja esittelee pääasiassa vammaisten taiteilijoiden teoksia. 4 Tukilinja 4/2018 Puhevammainen artisti voitti Talentin KYNNYSKINO RAUMALLA Vammaiselokuvien festivaali Kynnys Kino pidetään tänä vuonna osana Rauma Blue sea -elokuvafestivaalia 23.– 26. elokuuta. Valkokankaalla nähdään muun muassa dokumenttielokuvat Tokasikajuttu (2017) ja Wheels of Freedom (2018). Festareiden vieraina ovat niiden ohjaajat Jukka Kärkkäinen ja Aleksi Puranen. Mukana on myös satakuntalaisen elokuva-ammattilaisen Ari Impolan MEKA-TV:n tuottamia erityisryhmien elokuvia. Kesäkuun alussa Britannian media kuohahti: Vuoden 2018 Britannian Talent -kilpailun voitti stand-up–koomikko Lost Voice Guy eli Kadonneen Äänen Kaveri. Taiteilijanimen takaa löytyy 37-vuotias entinen journalistiikan opettaja Lee Ridley, joka ei cp-vammansa takia pysty puhumaan. Hän kommunikoi yleisön kanssa pienen puhesyntetisaattorin avulla, johon hän ohjelmoi etukäteen kirjoittamalla materiaalinsa. Esityksen aikana hän valitsee siitä sopivia kohtia yleisön reaktioista riippuen. Voitostaan hän kuittasi 250 000 puntaa eli 286 000 euroa. Palkinnoksi Lost Voice Guy pääsee myös esiintymään kuningattarelle marraskuussa Lontoon Palladium teatterin Royal Variety Showssa, johon kuninkaallinen perhe vuosittain osallistuu. Ridley on kotoisin pienestä Consettin kaupungista läheltä Newcastlea. Hän on opiskellut journalistiikkaa ja toiminut verkossa sisällönopettajana. Nykyään hän työskentelee kuitenkin täyspäiväisenä koomikkona. Hän esiintyi ensimmäisen kerran yleisön edessä vuonna 2012, ja on siitä pitäen kiertänyt esiintymässä ympäri Britanniaa. Lost Voice Guyn yllä on esityksissä aina hänen itse suunnittelemansa paita, jossa on jokin vammaisuuteen liittyvä lause. Talentin finaalissa siinä luki: ”Minä olin vammainen ennen kuin siitä tuli suosittua”. Tarkemmin Lee Ridleyhyn voi tutustua hänen nettisivulllaan www.lostvoiceguy.com ja esityksiä voi katsoa YouTubesta. SOMEHELMI 24-vuotias Jasmine Saloranta halvaantui 8 vuotta sitten liikenneonnettomuudessa. Hän alkoi pitää Rakkaudella Jassu -blogia uuden elämän opettelusta, iloista ja haasteista. Blogbook.fi:stä löytyvän blogin aiheena on tänä kesänä uusperheen elämä ja syyshäiden suunnittelu.
Käännöksiä kuvasanakirjasta Viime vuonna ilmestynyt Voihan vammainen, lasten kuvasanakirja vammaisuudesta, on herättänyt kiinnostusta maailmalla ja siitä julkaistaan syksyllä käännökset englanniksi, viroksi ja venäjäksi. Teossa ovat käännökset myös saameksi ja amharaksi, jota puhutaan Etiopiassa. Kirjan tekijä Heini Saraste kertoo, että eri kulttuuriympäristöjen vuoksi kääntäminen ei ole riittänyt, vaan myös sanakirjan sisältöä on jouduttu osin muokkaamaan. Australian ulkoministeriö on jo tilaamassa kirjasta isoa erää, samoin Unicef. Väinö Heinosen kuvittaman teoksen on julkaissut Into Kustannus. TEATTERI SEKUNTI TUNNISSA Näyttelijä Pekka Heikkisen komean monologitrilogian huipentaa 5. syyskuuta Kansallisteatterin Lavaklubilla ensi-iltansa saava esitys Sekunti tunnissa. Liikenneonnettomuudessa halvaantunut Heikkinen palasi lavalle pyörätuolissa. Monologiesityksissä hän on puinut myös tähän liittyviä teemoja. Sekunti tunnissa vie katsojan kuoleman ja elämän rajamaille. TAINARON Leena Krohnin läpimurtoromaani Tainaron (WSOY, 1985) siirtyy 29.8. Kansallisteatterin näyttämölle Essi Rossin ohjaamana. Kati Outisen ja Aino Vennan esittämien, hyönteisten, eläinten ja ihmisten välimaastossa muotoutuvien hahmojen johdolla etsitään sitä, mille ei ole vielä sanoja: tulevaa maailmaa ja sen monimuotoisuutta. Miten kohtaamme erilaisuuden? Esityksen musiikki ja videot ovat Aino Vennan käsialaa. Parafest Joensuussa Kulttuurifestivaali Parafest tarjoaa 16.–18. elokuuta jälleen edustavan kattauksen vammaistaidetta Joensuun keskustassa. Ilmaisfestivaalin nimekkäimmän osallistujan, brittiläisen kuvataiteilija Alison Lapperin taiteeseen tutustutaan Taidekeskus Ahjossa. Lapper syntyi kädettömänä, mutta on luonut Iso-Britanniassa arvostetun taiteilijanuran. Sanavirta-Kirjallisuusklubilla esiintyy mm. neliraajahalvautunut kirjailija Marja Korhonen. Yksi Tekniikka arjen apuna -seminaarin puhujista on Chabla-mobiilisovellustaan esittelevä Marko Vuoriheimo eli Signmark. Luvassa on myös monenlaista musiikkia, Karva-Kavereita ja Sähkäriralli. Ohjelma löytyy netistä ja Facebookista. Tukilinja 4/2018 5 Uniikkia asiaa Rap-artisti Uniikki eli Dan Tolppanen, 37, on liittynyt niiden artistien joukkoon, jotka ovat uskaltaneet kertoa avoimesti mielenterveysongelmistaan. Toukokuun lopulla hän julkaisi biisin Valitsen elämän, jonka aiheena on kamppailu masennusta vastaan. Fanien palaute on ollut vilkasta ja kannustusviestejä tulee edelleen roppakaupalla. Ylen Aamu-tv:ssä 19.6. Uniikki kertoi sairastuneena paniikkihäiriöön jo 9 vuotta sitten. Sitä seurasi masennus. ”Saattoi kulua päiviä, etten saanut itseäni sängystä ylös.” Mielenterveyden ongelmat ovat artistien keskuudessa Uniikin mukaan yleisiä, koska ala on stressaava ja toimeentulo epävarmaa. Hän kertoi saaneensa apua vasta, kun uskalsi kertoa ongelmistaan. ”Kukaan ei voi auttaa, jos ei puhu ongelmistaan. Siksi kehotan: puhukaa ihmiset, puhukaa!” Tällä hetkellä hän kertoo saavansa parhaan tuen työn teosta. ”Olen onnellisimmillani saadessani olla lavalla.” TANSSIFESTARIT TURUSSA Kansainväliset Intergroidun tanssin ja teatterin päivät pidetään Turussa 8. syyskuuta. Iltanäytöksessä esiintyvät esimerkiksi DanskompanieSpinnt Göteborgista ja KAAOS Company Helsingistä.
Vammaispolitiikka uuden edessä Henkilökohtaisen avun tiukka rajaaminen jäi lakiehdotuksessa ennalleen. Vammaispolitiikassa tehdään nyt historiaa, kun YK:n vammaissopimus sinetöidään uudella, kaikkia vammaisia koskevalla lainsäädännöllä. Lakiehdotus menee eduskunnan käsittelyyn loppukesällä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Johanna Kokkola SUOMEN VAMMAISPOLITIIKASSA eletään tärkeää siirtymäkautta ja odotusta on ilmassa. YK:n vammaissopimusta toteutetaan uudella, kansallisella toimintaohjelmalla ja eduskunnan käsittelyyn on menossa hallituksen esitys uudeksi, kaikkia vammaisia koskevaksi vammaislaiksi. Sen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2020 alusta. Valtakunnallisen vammaisneuvosto VANE:n pääsihteeri Merja Heikkosen mukaan vammaispolitiikassa on nyt päästy historiallisen pitkälle, tekemään uutta. Vammaisfoorumin puheenjohtaja Sari Laiho on myös tyytyväinen ohjelmaan, mutta jää odottamaan, miten siihen sitoudutaan: ”Ohjelmaan kirjatun oman valinnanvapauden – että saa esimerkiksi valita, missä asuu – täytyy tulla konkreettiseksi.” STM:n vuosi sitten tekemän kyselyn mukaan vammaiset henkilöt ovat kokeneet oikeuksiensa toteutuneen melko huonosti. Oikeuden työhön koetaan toteutuvan heikoimmin. Tärkeimpinä korjattavina asioina pidettiin riittävää toimeentuloa ja sosiaaliturvaa. Ministeri Annika Saarikko kertoi kesäkuussa, että vammaislaki käsitellään kesän lopulla. Seuraavaksi on vuorossa uusi asiakasja potilaslaki. Siihen yhdistetään aiemmt potilaslaki ja sosiaalihuollon asiakaslaki, ja lisätään itsemääräämisoikeutta tukevat säännökset niin, että ne vastaavat YK:n vammaissopimuksen vaatimuksia. Uuden vammaislain lähtökohta erityispalveluille on pitkäaikaisen vamman tai sairauden aiheuttamasta toimintarajoitteesta seuraava välttämätön ja toistuva avun tai tuen tarve. Enää ei diagnoosi tai vamman laatu määrittele palvelujen saamisen ehtoja, kuten aiemmin. Kynnys ry:n lakimies Mika Välimaa pitää yhtenä mahdollisena lain soveltamisen ongelmakohtana henkilökohtaisen avun ns. voimavararajausta, joka säilyy ennallaan. Jatkossakin henkilökohtaisen avustajan apua saa siis vain, jos vammaisella henkilöllä itsellään on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. ”Henkilökohtaisen avun on oltava yhdenvertaisesti kaikkien vammaisten saatavilla, myös niiden, joilla on runsaasti avun ja tuen tarvetta tahdon ilmaisussaan”, Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen painottaa. Vaaditut säästöt ovat edellyttäneet ponnisteluja, ettei tuloksena olisi palvelujen heikentäminen. Esimerkki torjutusta vaihtoehdosta oli yläikäraja vammaispalvelujen saamiseen. ”Suurin ponnistus lienee ollut huolehtia siitä, että kaikkien vammaisten oikeudet saada edelleen riittävät ja hyvät palvelut tulisivat huomioiduksi, kun palveluista säännellään yhdessä laissa”, Välimaa kiteyttää. Hän pitää lakiehdotusta kuitenkin kohtalaisen hyvänä: se mahdollistaa palvelujen järjestämisen laajasti ja monipuolisesti eikä tuen saamista ole rajattu tiukemmin kuin ennen. ”Tärkeintä on, millaiseksi lain käytännön soveltaminen muodostuu. Tiettyjä riskejä sen suhteen on, koska joiltakin osin lain muotoilu on väljää”, Mika Välimaa kommentoi. Marianna Ohtonen kiteyttää lain toivotun hengen: ”Vammaispalvelulain tulee olla YK:n vammaissopimuksen mukainen, jossa keskeisenä asiana ovat syrjinnän kielto ja vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen elämän turvaaminen. Oikeus valinnanvapauteen ja päätöksentekoon on toteuduttava.” 6 Tukilinja 4/2018 ”Oikeuden työhön koetaan toteutuvan heikoimmin.”
7 kysymystä TEKSTI JA KUVA: Heini Saraste. ”Toivoa on näkyvissä” Kun vammaiset ihmiset alkavat tehdä yhteistyötä heitä kunnioittavien ihmisten kanssa, maailma näyttää pian toisenlaiselta, sanoo vammaisprofessorin virkaan elokuussa astuva dosentti Hisayo Katsui. 1. Olet tutkinut vammaisten ihmisten elämän ehtoja erityisesti kehitysmaissa. Miksi kiinnostuit juuri vammaisuudesta? ”Ensimmäisen kerran tutustuin vammaisuuteen, kun peruskoulun opettajani houkutteli meidät, kolme 14-vuotiasta tyttöä, vuoristoon vammaislaitokseen, missä asui kovin vaikeavammaisia ihmisiä. Siellä minut valtasi ihmetys siitä, miksi ihmisten pitää asua niin eristyksissä, kaukana muista.” 2.Mikä sai nuoren japanilaisen naisen tulemaan Suomeen vuonna 1999? ”Olin 20-vuotiaana vaihto-opiskelijana Tampereen yliopistossa. Kiinnitin huomiota siihen, miten paljon – toisin kuin kotona Japanissa – myös hyvin vaikeavammaiset ihmiset näkyivät katukuvassa. Kun palasin Japaniin, halusin heti tulla takaisin Suomeen. Lähdin kuitenkin opiskelemaan maisteriohjelmaan Englantiin, koska vammaistutkimusta ei silloin opetettu muualla. Valmistuttuani palasin Suomeen. Ihailin suomalaisten vammaisten ihmisten aktiivisuutta kansainvälisessä yhteistyössä. Suomessa he osallistuvat yhteiskunnan päätöksentekoon. Tuohon aikaan Japanissa oltiin paljon tästä kehityksestä jäljessä.” 3.Teit väitöskirjasi Keski-Aasian vammaisliikkeestä. Miksi juuri siitä? ”En halunnut tutkia hankkeita, joissa pohjoisen ihmiset ”opettavat” etelää. Halusin tutkia vammaisten ihmisten omaa toimintaa. En halunnut myöskään keskittyä vain tiettyyn vammaryhmään. Kalle Könkkölä esitteli minulle Kynnys ry:n hankkeen Keski-Aasiassa, joka sopi kaikkiin kriteereihini.” ”Siellä elettiin vaikeita aikoja, kun neuvostojärjestelmä oli romahtanut. Haastattelin ihmisiä, joiden tilanne oli niin kurja, että he olivat harkinneet ratkaisuksi itsemurhaa. Moni päätyikin siihen. Nyt tilanne on jo paljon parempi. Fyysisiä ja sosiaalisia esteitä on edelleen paljon, mutta yhä useampi vammainen ihminen uskoo itseensä. Joistakin on tullut poliitikkoja ja vaikutusvaltaisia johtajia. Toivoa on näkyvissä!” 4. Olet julkaissut tutkimuksia ihmisoikeusnäkökulman toteutumisesta kehityshankkeissa. Mitä se tarkoittaa? ”Voisin konkretisoida sen niin, että monen asian pitää muuttua: opettajien, koulujen, vanhempien ja viranomaisten. Ennen kaikkea asenteiden. 90 prosenttia maailman vammaisista lapsista ei käy koulua lainkaan, ja suuri osa ihmisistä ei näe sitä ongelmana.” 5. Miten kertoisit 10-vuotiaalle, mitä vammaistutkimus on? ”Minulla on kaksi tytärtä, 11ja 8-vuotiaat. Sanoisin heille, että vammaistutkimuksen siemenet on istutettu. Yksittäisiä kukkia nousee siellä täällä. Nyt pitäisi kastella niitä hyvin ja saada aikaan monivuotinen pensas. 6. Professorina pyrit saamaan mukaan myös vammaisia opiskelijoita. Miten? ”Esimerkiksi näkövammainen opiskelija pyysi ja sai pidemmän ajan kirjoitustehtäville. Kuuron opiskelijan viittomakielen tulkille lähetetään paperit luettavaksi etukäteen. Valitsen myös opetussalin, joka on esteetön.” 7. Olet kotoisin pienestä kylästä Hiroshiman läheltä. Vaikuttiko kaupungin synkkä historia sinuun? ”Iwakunin kylä on maaseutua, kotini ympärillä oli riisija lootuspeltoja. Atomipommin varjo oli olemassa: Koulussani kävi pommin uhreja kertomassa elämästään ja isovanhempani muistivat sota-ajan hyvin. Kävimme myös katsomassa niitä osia kaupungista, jotka oli jätetty museoiksi samaan kuntoon kuin missä ne olivat pommin jälkeen. Se ei ole voinut olla vaikuttamatta siihen, millainen minusta tuli.” Tukilinja 4/2018 7 Kuka? Hisayo Katsui, 42. Vammaistutkimuksen apulaisprofessori (2018– 23), Helsingin Yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. Muu toiminta Suomen Vammaistutkimuksen Seura ry:n pj. Scandinavian Journal of Disability Research -julkaisun toimittaja. Vammaistutkimuksen apulaisprofessori Hisayo Katsui.
8 Tukilinja 4/2018 Kuka Tommi Kinnunen, 45, Turku. Harrastukset Teatteri, puusepäntyöt, historia. Ammatit Kirjailija, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Tommi Kinnusen kolmannestakin romaanista Pintti löytyy vammainen henkilöhahmo.
Ei sokeuden kuvaamiseen riitä, että panee silmät kiinni ja kuvittelee olevansa sokea! Tukilinja 4/2018 9 EI kilteille vammaishahmoille! Kirjailija Tommi Kinnusen uuden romaanin henkilöihin kuuluu autismikirjolla oleva Jussi, joka on kaukana kliseisestä Sademies-mielikuvasta. Mistä nämä mielenkiintoiset vammaiset henkilöt Kinnusen kirjoihin oikein tulevat? TEKSTI Sanni Purhonen KUVA Suvi-Tuuli Kankaanpää T ommi Kinnunen on yksi suosituimmista nykykirjailijoistamme, joten on ilahduttavaa, että hänen romaaneissaan vammaiset kuvataan monipuolisina ihmisinä. Neljäntienristeys (2014) ja Lopotti (2016) ovat olleet arvostelumenestyksiä. Niissä näkyvän osan ottavat usein jollain tavalla ulkopuoliset – kuten vammaiset – henkilöt. Neljäntienristeyksestä tuttu näkövammainen Helena nousi Lopotissa päähenkilöksi. Uusin teos Pintti puolestaan kertoo lasitehtaan varjossa kasvaneista Tyynelän sisaruksista, joista vanhin, Jussi, näkee maailman terävämmin ja kenties hieman toisin kuin muut. Lääkärintodistuksen mukaan hän on autistinen tai, kuten nykyään sanotaan: autisminkirjolla.
Taiteen vammaisille varaama osa vaikuttaa usein kapealta: heidät esitetään joko kärsimyksen kirkastamina tai yksiselitteisen pahoina hahmoina. 10 Tukilinja 4/2018 Tosielämässä vammaiset henkilöt ovat kiittäneet Kinnusen kirjoja realistisista vammaiskuvauksista. Hän onkin käyttänyt teostensa taustatyössä vammaisia informantteja ja saanut muun muassa vammaispoliittisen taiteen Vimma-palkinnon kunniamaininnan vuonna 2016. Vammaisuus haasteena Miten ja miksi juuri tällaiset hahmot löysivät tiensä paperille? Kinnunen kertoo, että Helena lähti syntymään, kun hän huomasi, että Kuusamossa oli Neljäntienristeyksen kuvaamaan aikaan paljon aivokalvontulehduksia. Niiden seurauksena sokeutui suuri joukko ihmisiä. ”Esikoisteoksen jälkeen Helena jäi elämään mieleeni vahvana henkilönä. Ulkopuolelta kuvattu kolmas persoona ei kuitenkaan tuntunut sokeudesta kirjoittaessa luontevalta ja tiesin, että sitä oli kehitettävä jotenkin seuraavaan kirjaan.” Kinnunen otti yhteyttä Näkövammaisten keskusliittoon ja sai uskottavan näkövammaisuuden kuvaamisen tueksi neljä eri-ikäistä informanttia eli näkövammaisuudesta kertovaa henkilöä. Hän on muutenkin pohtinut tapoja kuvata vammaisuutta. Taiteen vammaisille varaama osa kun vaikuttaa usein kapealta: heidät esitetään joko kärsimyksen kirkastamina tai yksiselitteisen pahoina hahmoina. Lopottia kirjoittaessaan Tommi Kinnunen tapasi Turun taiteiden yössä Kata Melanderin, joka nyttemmin on itsekin kirjailija. ”Kerroin Helenan kehityksestä. Muistan, miten Kata löi pyörätuolinsa jarrut pohjaan ja sanoi, että et tee siitä sitten kilttiä!” Vammaisuuden omimista? Vaikka Tommi Kinnunen kertoo nauttivansa kirjoittajana juuri tutkimustyöstä, hänellä on vammaisuudesta kokemuksia omastakin elämästä. Lapsuusajan parhaalla ystävällä oli liikuntavamma ja eräällä hänen vanhemmalla sukulaisellaan näkövamma. ”Katsoin lapsena kateellisena sivusta, kun hän luki pistekirjoituskirjoja.” Kirjailija toteaa, että vammaisilta lukijoilta saatu positiivinen palaute teoksista on ollut erityisen koskettavaa. Monille on ollut tärkeää uskottava kuvaus ja se, että vammaiset hahmot ovat teoksissa kerrankin päärooleissa. Kinnunen ei myöskään kirjoita vammaisuudesta tragediana vaan yhtenä ihmisen ominaisuutena. Esimerkiksi Helena on sokea hahmo, jolle sokeus ei ole mikään ongelma. Viime aikoina on julkisuudessa ollut paljon esillä kulttuurisen omimisen käsite. Kysymys on siitä, miten vähemmistöön kuulumaton henkilö saa kuvata vähemmistöä. Tämä panee Kinnusen mietteliääksi myös vammaisuuden kohdalla. ”En usko, etteivät kirjailijat saisi kirjoittaa eri näkökulmista. Välillä silti mietin, mikä oikeus minulla on kirjoittaa vaikkapa sokean tai autistisen henkilön tarinaa. Olennaista on mielestäni kunnioittaa eri näkökulmia. Ei sokeuden kuvaamiseen riitä, että panee silmät kiinni ja kuvittelee olevansa sokea!” Koulu kuuluu kaikille Sekä Tommi Kinnusen kirjoissa toistuvan ulkopuolisuuden että niiden monipuolisen ihmiskuvauksen taustalla on hänelle tärkeä opettajantyö. Kinnunen lukee paljon ja miettii, mitä kirjoja suositella oppilaille. Keskeistä opettamisessa on myös varmistaa, että kaikki pääsevät mukaan. Jo lapsuudesta kirjailijan mieleen jäi, miten vammaiset koulun alettua ikään kuin siivottiin näkösältä pois omiin luokkiinsa – paras ystävä mukaan lukien. Edellisten kirjojen tutkimustyön myötä hän oli tutustunut hurjiin tarinoihin sokeainkoulusta. Siellä esimerkiksi lasten tapaturmaisia kuolemia pidettiin melkeinpä arkipäiväisenä asiana, koska sellaista sattui niin taajaan. Kinnunen haluaa itse olla mukana rakentamassa kaikille avointa kouluympäristöä ja integraatiota. Välttämättömät muutokset nähdään hänen mielestään turhan usein resurssikysymyksenä. ”Meidän kouluumme tuli vasta nyt ensimmäinen liikuntavammainen oppilas. Koulurakennus on vuodelta 1928 eikä hissiä ole. Toki se tuo hankaluutensa, mutta lasta ei koskaan pidä kohdella rasitteena, sellainen on hävytöntä.” Ei mikään Sademies Pintti-romaanissa Kinnunen pääsi jälleen tekemään runsaasti tutkimustyötä. Päähenkilöistä Jussi sijoittuu autisminkirjolle, vaikkei hänen tilaansa teoksessa nimetä kuin 1930-luvun ikävässä lääkärinlausunnossa. Käsikirjoituksen luki pari kirjon tuntevaa henkilöä. ”Jussihan olisi määritelty ehkä kylähulluksi. En missään nimessä halunnut tehdä mitään Sademies-sankaria. En yrittänytkään kuvata Jussia henkilönä, jolla on häiriö, tai klassisena sairastapauksena vaan miehenä, joka vain on omanlaisensa.” Kinnunen kiteyttää, että lopulta tässäkin teoksessa olennaisempaa on se, mikä ihmisille on yhteistä, ei se, mikä meidät erottaa toisistamme. ”Men nään päs varaa maa n se Kinn usen uusin kirja .”
Tehotyöllistämistä Kanadassa Borrows kertoi isoveljensä neliraajahalvautuneen lapsena onnettomuuden seurauksena. Kodin ilmapiiri oli lämmin ja ihmisläheinen, joten siellä ovat juuret nykyiselle työlle. Työllistämisen 9 periaatetta 1. Valinnanvapauden tukeminen 2. Sama palkka samasta työstä Perusteena tasa-arvo, ei työn tuottavuus. 3. Kumppanuus ja joukkuepeli 4. Perinpohjainen työhön perehdyttäminen 5. Tahtotila – ”Nyt töihin!” Työntekijän vahva tahto palkkatyöhön ratkaisee. 6. Persoonallisuuden arvostaminen Yksilöllisellä kartoituksella löytyy kyvyille sopiva työ. 7. Oikea ja riittävä tuki Asiantuntija paikalla opettamassa 8. Pitkän ajan tuet, kuten palkkatuki 9. Pienten esteiden raivaus Tästä syntyy prosessin aikana itseluottamus ja motivaatio. Kanadassa neljäsosa työikäisistä kehitysvammaisista työskentelee normaalipalkalla tavallisissa töissä. Miten tämä on mahdollista? TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Anneli Puhakka SUOMESSA TYÖIKÄISISTÄ kehitysvammaisista henkilöistä on työsuhteisessa palkkatyössä 2 %. Kanadassa heitä on arviolta 25 %., ja heille maksetaan työstään samaa palkkaa kuin muillekin. ” Tavoitteenamme on, ettei diskriminaatiota palkan tai muunkaan suhteen tapahdu”, kertoo Annette Borrows, kanadalaisen tuetun työllistymisen yhdistyksen CASE:n (The Canadian Association for Supported Employment) puheenjohtaja. Annette Borrows kävi Suomessa Kehitysvammaliiton Palkkaa mut -hankkeen järjestämässä seminaarissa kertomassa, mitä Kanadassa tehdään oikein ja mitä Suomi voi siitä oppia. Kanadalla on ensinnäkin vammaisasioiden ministeri. Sillä on myös kansallinen tuetun työllistämisen nettipalvelu, joka vastaa vuorokauden sisään, kun siihen laittaa työhakemuksen tai ilmoituksen avoimesta työpaikasta. Annette Borrows työskentelee tätä nettipalvelua ylläpitävässä CASE:ssa, mutta pitää erittäin tärkeänä myös hyvää yhteistyötä lukuisten muiden työllistymistä edistävien projektien kanssa. ”Jokaisella vammaisella työnhakijalla on paikkansa. Se täytyy vain löytää. Työntekijällä on oikeus työhön, jota voidaan räätälöidä hänen taitonsa ja rajoitteensa huomioiden. Lisäksi työnantajalla on oikeus työntekijään, joka on sopiva hänen tarjoamaansa tehtävään. Näiden kahden asian täytyy löytää toisensa, ja sen eteen me työskentelemme.” Mentorointia ja tehoviestintää Työllistymistä siivitetään mentoroinnilla, ahkeralla tiedottamisella ja palkkatuella. CASE järjestää vuosittain Vammaisten henkilöiden työllistymiskuukauden, johon kuuluvat rekrytointimessut: ”Hauskin päivä on, kun työnhakijat ja työnantajat kohtaavat messuilla kuin pikashakissa. Jokainen saa kaksi minuuttia aikaa istua vastakkain, kunnes parit taas vaihtuvat”, Annette Borrows kertoo. Mentorointipäivänä työnantajat ovat tervetulleita kertomaan työstään vammaisille työnhakijoille. Yhdessä tutkitaan kunkin työnhakijan mahdollisuuksia edetä kohti kiinnostavaa alaa ja työpolkua. ”Mentori voi olla mukana tunnin, päivän tai pitempään. Työnhakijan tarve ja toive ratkaisevat”, Annette Borrows kertoo. Mentorointi on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi työllistyä: ”30 prosenttia työllistyvistä vammaisista työntekijöistä saa työpaikan juuri mentoroinnin avulla”, kertoo Borrows. Palkkatuki on 50 % palkasta korkeintaan 6 kuukauden ajan. Annette Borrowsin mukaan kuitenkin vain 15 prosenttia tuesta kestää 6 kuukautta. Työllistäminen onnistuu silti. Motivaatiota varmaan lisäävät myös taloudelliset realiteetit: ”Vammaisten eläkkeet ovat alle köyhyysrajan koko Kanadassa, joten kunnon elämiseen tarvitaan joko palkkatyötä tai perheen apua”, Annette Borrows selvittää. Tukilinja 4/2018 11
12 Tukilinja 4/2018 TULILINJALLA / KOLUMNI Arto Bäckström ”Kokemus erityisvanhemmuudesta syntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran saa lapsensa kanssa julkisella paikalla liikkuessaan tuntea vieraiden ihmisten polttavat katseet ihollaan.” Kolumnisti Arto Bäckström, 30, Vantaa Erityisvanhempi Autismikirjoon kuuluvan lapsen isä. Kirjoittaa blogia Erityisvanhemman korjaussarja. Ammatti Yhdistyshallinnon asiantuntija. Huutakaa apua ennen kuin hukutte! YKSIN EI kuitenkaan kannata yrittää pärjätä. Jos vajoaa jäihin, on parempi huutaa apua kuin hukkua. Kun elämä on unettomia öitä, lapsen huutoa, aggressiivisten kohtausten rauhoittelua, epätietoisuutta, toivottomuutta, oman rauhan puutetta tai jatkuvaa riitelyä, tulee eteen ennemmin tai myöhemmin romahdus. Kun mieli mustuu, ei itseään enää edes tunnista, ja viimeistään silloin on haettava apua ja tukea. Mutta olenko epäonnistunut vanhempana, jos en selviydykään kaikesta itse? Ei. Jos toisten apuun turvautuminen olisi epäonnistumista, olisimme totaalisia luusereita kaikki. Yksin pärjäämisen eetos olisi aika heittää romukoppaan, koska kaikki me olemme viime kädessä riippuvaisia toisistamme. Silloin kun toisille annetaan erityisen suuri taakka hartioille, on kohtuullista myös tarjota enemmän apua sen kantamiseen. JOKAISELLA LAPSELLA ja perheellä on oltava oikeus saada apua ja tukea tilanteeseensa. Usein avun saaminen vaatii melkoista taistelua, mikä kuormittaa perheitä entisestään. Jotkut myös jäävät taistelusta huolimatta edelleen ilman tarvittavaa tukea. Näin ei saisi olla. Jo lasten edun kannalta olisi ymmärrettävä, että tukea on lasten ohella annettava koko perheelle. Eikä sen pitäisi niin monimutkaistakaan olla: oikeaa hoitoa lapselle ja mahdollisuus hengähtää vanhemmalle. MIKSI LAPSENI huutaa? Miksi hän käyttäytyy niin arvaamattomasti eikä reagoi asioihin muiden ikätovereidensa tavoin? Kuinka paljon on siedettävä aggressiivista käytöstä ja jopa väkivaltaa? Onko minun vain kestettävä tämä kaikki? Hukunko minä, jos en kestä? Kun perheessä on lapsi, jolla on jokin voimakkaasti elämää hankaloittava sairaus tai piirre, puhumme erityislapsesta. Mutta entäpä hänen vanhempansa? Haastavan erityislapsen vanhemmat saavat todella kokea itsensä erityisiksi. Erityisen tärkeiksi ja erityisen kuormittuneiksi – siis erityisvanhemmiksi. Kokemus erityisvanhemmuudesta syntyy viimeistään siinä vaiheessa, kun ensimmäisen kerran saa lapsensa kanssa julkisella paikalla liikkuessaan tuntea vieraiden ihmisten polttavat katseet ihollaan. Oudosti tai haastavasti käyttäytyvät lapset herättävät kanssaihmisissä runsaasti paheksuvia ja tuomitsevia mietteitä. Miksi nuo vanhemmat eivät laita tuota lastaan kuriin! ENSIN SITÄ tuntee häpeää ja epätoivoa. Miksi emme voi olla normaali perhe? Mitä olemme tehneet väärin? Kunnes on lopulta tajuttava, että on unohdettava normaali. On oltava erilainen, se outo perhe. Ja on oltava myös ylpeä siitä! Erityisvanhemmuus ei ole tuomio, se on uusi tie, rankempi mutta niin paljon antoisampi matka. Kaikki eivät ymmärrä eivätkä välttämättä edes halua ymmärtää, millaista elämä voi erityislapsen kanssa olla. On sääliä, on paheksuntaa. Erityisperheiden ei tule kuitenkaan alkaa muita miellyttämään, ei olemassaoloaan ole kukaan velvollinen anteeksi pyytelemään. Kun tietää, ettei tarvitsekaan olla kuin muut, helpottaa oma olo välittömästi. Tilanteessa, jossa perinteiset kasvatusoppaat kelpaavat lähinnä vessapaperiksi, on erityisvanhemman kehitettävä itse itsestään oman lapsensa kasvatuksen huippuasiantuntija. Kun yleispäteviä neuvoja ei enää ole, on vain kokeiltava, mikä toimii ja mentävä sillä. Mutta älä kuvittelekaan, että se, mikä toimii teillä, toimisi automaattisesti kaikilla muillakin. Kokemuksia kannattaa vaihtaa mutta pätemään ei ole kenestäkään. Muistan, miten avun hakeminen tuntui ensin minustakin nöyryyttävältä ja häpeälliseltä, kunnes ajauduin tilanteeseen, jossa oma mieli ei enää kestänyt ilman apua. Silloin opin nopeasti, että mitään häpeää ei oikeasti ole, on vain rankka elämä. Ja vaikka apua perheelleen voi usein olla vaikea saada, alkuun pääsee jo terveysasemalta, työterveydestä tai vaikka neuvolasta. Ainakaan silloin ei tarvitse hukkua.
UUTISET Suomessa harjoitellaan nyt vammaisten pelastamista kuljetusalan onnettomuustilanteissa. VR KEHITTÄÄ VAMMAISTEN PALVELUA Mutual Trust on pelastusviranomaisten, liikennöitsijöiden ja vammaisjärjestöjen yhteistyöhanke, jolla parannetaan valmiuksia pelastaa vammaisia matkustajia. Tähän mennessä harjoittelussa on keskitytty merija lentoliikenteeseen, syyskuussa on vuorossa VR, joka harjoittelee Ilmalan varikolla junan evakuoimista eri vammaisryhmiin kuuluvien vapaaehtoisten kanssa. ”Sujuva kommunikointi ja nopea yhteistyö ovat pelastustilanteessa kriittisiä. Evakuointiharjoituksella haluamme parantaa toistemme ymmärtämistä ja lisätä luottamusta”, kertoo VR:n matkustajaliikenteen turvallisuuspäällikkö Matti Moisio. Mutual Trust -hankkeessa kehitetään myös vammaisille suunnattu turvaopas ja opetusmateriaalia kuljetusalan ammattilaisille. VR:n harjoituksesta tehdään video, jota hyödynnetään henkilökunnan kouluttamisessa. VR on jo luonut uuden verkkokurssin vammaisen asiakkaan kohtaamisesta palvelutilanteessa. Uusi, maksuton ramppipalvelu auttaa puolestaan junaan nousussa, kun sen tilaa viimeistään kaksi tuntia ennen lähtöaikaa. Kesäkuun alussa VR otti käyttöön EU:n vammaiskortin, jolla voi todistaa oikeutensa vammaispalveluihin koko EU-alueella. Sitä voi hakea Kelalta. HARRASTUSPASSI YLÄKOULULAISILLE Opetusja kulttuuriministeriö kehittää syksyllä yläkoululaisille uuden, kännykkään ladattavan Harrastuspassi-sovelluksen, johon kunta, yritykset, säätiöt, sosiaalitoimi ja yhdistykset voivat ladata ilmaisia tai edullisia kokeilukertoja eri harrasteisiin ja käyntikohteisiin. Harrastuspassilla nuori voi päästä esimerkiksi uimahalliin, kuntosalille, harrastamaan valokuvausta tai kokeilemaan liikuntalajeja, joita kunnassa on tarjolla. Se voi avata oven vaikkapa museoihin, elokuviin tai jääkiekko-otteluun. Kaikki kunnat voivat ottaa passin käyttöön vuodenvaihteessa. Teknisestä toteutuksesta vastaavat opetusja kulttuuriministeriö sekä Helsingin kaupunki. ÄLÄ HYPPÄÄ TUNTEMATTOMAAN Varomattomat pää edellä -sukellukset aiheuttavat Suomessa joka kesä neliraajahalvauksia, lievempiä selkäydinvaurioita ja muita vammoja. Suurin osa näistä onnettomuuksista tapahtuu tutussa paikassa – ja lähes kaikki tapahtuvat alle 30-vuotiaille miehille. Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana on selkäydinvamman saanut tällä tavoin yli 100 henkilöä. Heistä vain yksi oli nainen. Monet käyttävät rantoja kaatopaikkoina: pinnan alle heitetään miltei mitä tahansa seurauksista piittaamatta. Laituri on myös saattanut siirtyä ja vedenkorkeus edellisestä kesästä muuttua. Pinnalta katsoen on veden syvyyttä vaikea arvioida. Vaikka meno olisi miten hauskaa, kannattaa siis ennen komeaa pulahdusta käydä tarkistamassa, että reitti on selvä, muistuttaa Invalidiliitto kesäkampanjassaan Tiedä mihin hyppäät. HELPPOA KUNTOUTUSTA SYRJÄYTYVILLE NUORILLE 16–30-vuotiaat nuoret, joiden toimintakyky on heikentynyt, voivat nyt hakea Kelan NUOTTI-valmennukseen ilman lääkärinlausuntoa tai lomakkeita. Valmennus on tarkoitettu nuorille, joilla on vaikeuksia suunnitella tulevaisuuttaan ja hakeutua opiskelemaan tai työhön. NUOTTI-valmennuksessa nuori saa henkilökohtaisen valmentajan, joka pitää häneen yhteyttä ja tapaa nuorta arkiympäristössä. Tavoitteena on, että nuori alkaisi toimia ja suunnitella tulevaisuuttaan. ”Useimmat opiskeluja työelämän ulkopuolella olevista nuorista toivovat muutosta tilanteeseensa, mutta heiltä puuttuu usko muutokseen. He tarvitsevat tukea ja ohjausta, jotta he löytävät keinoja muuttaa tilannettaan”, kertoo projektipäällikkö Johanna Rouvinen. Kuntoutukseen haetaan ottamalla yhteys Kelaan, jossa kuntoutuksen asiantuntija haastattelee nuoren ja ottaa vastaan suullisen hakemuksen. Kela voi myös itse ehdottaa nuorelle valmennukseen hakeutumista. ”Nuori voi ohjautua NUOTTI-valmennukseen myös esimerkiksi sosiaalitoimessa tai Ohjaamossa tehdyn arvion perusteella”, Rouvinen kertoo. Tukilinja 4/2018 13
Koodari pienestä pitäen Jani Mustonen sai jo ennen ylioppilaskirjoituksia työpaikan ohjelmistoyritys Taito United Oy:stä. Menestyksen taustalla on oma innostus alaan. Ensimmäisen läppärinsä Jani sai 10-vuotiaana Tukilinjalta. TEKSTI Minna Korva-Perämäki KUVAT Petteri Löppönen ja Jani Mustosen kotialbumi KESÄKUUN ALUSSA omia ylioppilasjuhliaan monin tavoin juhlinut Jani kertoo valmistuneensa Oulun seudun ammattiopistosta datanomiksi ja kaksoistutkinnon myötä samalla myös ylioppilaaksi. Ihan tavallinen tietotekniikan opiskelija hän ei tainnut olla, sillä hän kertoo hallinneensa ohjelmoinnin ja jossain määrin myös tietokoneen ylläpitotoimet jo ennen opintojensa alkua: ”Koulutuksesta hain täydentävää tietoa ohjelmoinnin ympäriltä. Siihen kuuluvat muun muassa erilaiset palvelinohjelmistot, tietoturva-asiat sekä muut perusasiat”, hän kuvailee. Ei sekään ihan tavallista taida olla, että hänellä oli jo ennen ylioppilaskirjoituksia työpaikka yhdessä itc-alan kasvuyrityksistä. ”Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut tietotekniikasta ja koodaamisesta”, Jani selittää. Jo kahdeksanvuotiaana hän haaveili oman ensimmäisen pelin ohjelmoinnista. ”Kuljin paljon vanhempieni mukana heidän työpaikallaan, missä värkkäsin aikani kuluksi tietokoneilla. Tämän lisäksi viihdyin kavereiden kanssa tietokonepelien parissa illat, joten opin vahvat tietotekniikan perustaidot jo silloin.” Alkuun Tukilinjan läppärillä Ensimmäisen oman läppärinsä Jani Mustonen kertoo saaneensa 10-vuotiaana Tukilinjalta. ”Se tietokone oli minulle erittäin tärkeä ja arvokas”, hän muistelee. Ylioppilaskirjoitukset ovat vielä tuoreena mielessä. Itsekriittinen Jani kertoo olevansa hieman pettynyt niiden tuloksiin, sillä hänen mielestään fysiikan koe oli mekaanisesti huomattavasti työläämpi kuin mitä hän oli etukäteen kuvitellut. Aika loppui kesken, koska hän ei ollut huomannut anoa kokeeseen tarpeeksi lisäaikaa. ”Sain siitä kuitenkin C:n. Matematiikasta nappasin pettymyksekseni E:n, mutta englannin kielestä kuitenkin L:n”, Jani luettelee. Kun kysyn kesälomasuunnitelmista, Jani kertoo ettei niitä ole: hän aikoo keskittyä tarmolla maaliskuussa saamaansa työpaikkaan espoolaisessa ohjelmointialan palveluyrityksessä Taito United Oy:ssä. Kaveruuden kautta harjoitteluun Kaikki alkoi kahden kuukauden mittaisesta, opintoihin kuuluvasta työharjoittelusta. ”Itse harjoittelupaikan takana onkin sitten mielenkiintoinen tarina. Autoin vuonna 2014 itselleni tuntematonta henkilöä eräällä foorumilla CoolBasic-ohjelmointikielen suhteen. En itsekään kovin hyvin ymmärtänyt kyseistä ohjelmanpätkää tuolloin, mutta hyvällä arvauksella pääsin yllättävän pitkälle”, kertoo Jani. ”Jatkoimme asian pohtimista yksityisessä chatissa ja siitä muodostuikin sitten tähän päivään saakka kestänyt kaveruus.” Harjoittelupaikkaa etsiessään Jani kahlasi läpi monta oululaista yritystä, mutta mikään niistä ei häntä oikein innostanut. ”Kysyin lopulta tältä kaverilta, pääsisinkö harjoittelemaan heidän firmaansa. Otin sitten yhteyttä yrityksen toimitusjohtajaan ja haastattelu harjoittelupaikasta tehtiin videopuhelun kautta.” Kun harjoittelu oli kiitettävästi suoritettu, Jani uskaltautui kysymään samaisesta firmasta työpaikkaa. ”Otettuani yhteyttä yrityksen toimitusjohtajaan hän pyysi minua käymään paikan päällä ennen virallista palkkaamista. Kävimme avustajani kanssa junareissun Espoossa. Tapaamisen ohella sain viettää aikaa myös kavereiden kanssa keilaamisen ja kaupunkiin tutustumisen merkeissä”, Jani muistelee iloisena. Kotiin tuliaisina oli työsopimus. Etätyössä vamma unohtuu Sensomotorisen polyneuropatian vuoksi Jani käyttää pyörätuolia ja tekee etätyötä kotoa käsin. Ohjelmiston kehittelyssä se onnistuu hyvin. TUKIKOHDE CMT2 = Sensomotorinen polyneuropatia aiheuttaa ääreishermoston rappeutumista sekä tunnon ja lihasvoiman heikkenemistä. Jani ei muutenkaan koe sairauttaan haitaksi, lähinnä vain silloin tällöin ärsyttäväksi. ”Ilman sairauttani saisin asioita tehtyä nopeammin. Työni luonteeseen kuuluu, että innostuneena tätä tekisi tauotta, ja silloin myös nopeus olisi valttia”, hän tuumailee. Ohjelmistokehittäjän töihin kuuluu erilaisten yritysohjelmistojen suunnittelu ja toteutus. Työ on luottamuksellista ja haastavaa, koskaan ei voi tietää etukäteen, minkä projektin saa työn alle seuraavaksi. Työ on myös erittäin monipuolista ja vaatii välillä pitkiä työpäiviä ja yhteistyötä muiden ohjelmistokehittäjien kanssa. Jani korostaa, että ohjelmistokehittäjän on tärkeä tuntea myös projekteihin liittyvät lait, jotka säätelevät esimerkiksi tietoturvaa tai verotusta. Oma-aloitteisuutta tarvitaan Ehdoton edellytys itsenäisessä työssä onnistumiseen on oma-aloitteisuus. ”Minulla on aina työn alla sellainen lista, mistä katson, minkä työn teen seuraavaksi. Töitä teen kotoa käsin, joten oma motivaatio ja aktiivisuus on työn aloittamisen suhteen kaiken A ja O. Tässä työssä kukaan ei ole kertomassa, mitä pitää tehdä, joten vain työn tulokset todistavat tehdyn työn ja siitä saa palkan”, Jani selittää. Tehtävälistassa on sekä lyhyitä että pitkiä koodaustehtäviä. ”Ajallisesti lyhyenä koodauksena voidaan pitää esimerkiksi tilannetta, missä jonkin sivuston nappi ei toimi oikein. Tällöin tehtävänäni on ohjelmoida nappi toimivaksi. Pidemmät työt ovat puolestaan yleensä yllättäviä, saattavat kestää viikonkin ja vaatia rutkasti tiimityöskentelyä muiden koodareiden kanssa. Vaativia hommia ovat esimerkiksi joidenkin isojen yritysten vanhat ohjelmat, joiden palvelimet eivät vain jostain syystä yhtäkkiä toimi”, Jani selittää. Jos omat taidot ja keinot eivät riitä ongelman ratkaisemiksi, voi aina pyytää apua tiimiltä. ”Täällä porukka on sen verran loistavaa, että kaikkien kanssa tulee kyllä toimeen, ja se on vain mukavaa, ettei koko työ ole puhtaasti omilla harteilla.” 14 Tukilinja 4/2018 Täällä porukka on sen verran loistavaa, että kaikkien kanssa tulee kyllä toimeen.
Perheen 11-vuotias Mörri-kissa on aina töissä mukana. Tukilinja 4/2018 15 Tuen saaja Jani Mustonen, 19, Kempele. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Ohjelmistokehittäjä. Harrastukset Ohjelmointi, tietokoneja lautapelit.
TUKIKOHDE Runotyttö Naantalista Nina rakastaa luontoa, merta ja aurinkoa. Rakkaisiin harrastuksiin kuuluu musiikin ja bloggauksen ohella geokätköily Naantalin upeissa maisemissa. 16 Tukilinja 4/2018 Tuen saaja Nina Kanninen, 31, Naantali. Toimintarajoite Lievä Sturge-Weberin oireyhtymä. Ammatti Suurtalouskokki ja merkonomi.
Pisaran verran poikkeavampi on Nina Kannisen oma luonnehdinta itsestään. Sinnikkäästi työmarkkinoille pyrkivä Nina iloitsee Tukilinjan lahjoittamista läppäristä ja kamerasta. TEKSTI Mirja Lahnaviiki KUVAT Suvi Elo NINA KANNINEN ei ole ihan tavallinen nainen. Hänellä on ensinnäkin harvinainen sairaus, Sturge-Weberin oireyhtymä, jonka vuoksi kasvoilla näkyy punainen tuliluomi. Enemmän mieleen jää kuitenkin valloittava, elämää virtaava persoonallisuus. Nina sanoo elävänsä sopivasti tunteella ja järjellä. Hän haluaa haastaa itseään ja kokeilla kaikkea uutta – tiettyyn rajaan asti. Luova ja osaava nainen päätti esimerkiksi tehdä merkonomitutkintonsa lopputyönä runokirjan, jonka itse myös markkinoi. Uusia runoja on sen jälkeen kertynyt pian toisen kirjan verran. Parin vuoden ajan hän on ilahduttanut Kodin Kuvalehden lukijoita blogillaan Pisaran verran poikkeavampi. Sopiva työ puuttuu Aurinkoa ja merta rakastavalla Ninalla on ihana avomies, koti ja paljon mielenkiintoista tekemistä. Suhteet perheeseen ja sukulaisiin ovat läheiset, ja myönteiselle elämänasenteelle ja ehjälle itsetunnolle on antanut pohjan vanhempien rakkaus ja kannustus. ”Olen pärjännyt hyvin, kun minut on lapsena pistetty yrittämään, kohdeltu ihan tavallisena lapsena. Sairauteni ei ole ollut este, korkeintaan hidaste”, Nina sanoo kiitollisena. Kaikki olisi siis mallillaan – ellei yksi asia tökkisi ja paljon: Nina haluaisi palavasti tehdä palkkatöitä. Elämän keskiössä on työn hakeminen ja saaminen. Siihen periksiantamaton Nina on totisesti panostanut jo usean vuoden ajan. Tukilinjalta apurahana saatu kannettava tietokone ja digijärjestelmäkamera ovat olleet siinä suurena apuna. Työnhakua videolla Supermotivoitunut nuori nainen on tehnyt ja lähettänyt jo lukuisia työhakemuksia. Kun se ei tuottanut tulosta, Nina teki työnhakuvideon. Ville Gallelta ja Roope Salmiselta saatu tsemppaus siivitti videon leviämistä, mutta työpaikkaa ei löytynyt. ”Ajatellaan, että minun pitäisi ottaa vastaan mikä tahansa työ. Pitäisikö?” Hänelle on suositeltu esimerkiksi verkostomarkkinointia ja puhelinmyyntiä. ”Ne ovat ihan arvokkaita töitä, mutta eivät vaan ole minun juttuni. Asiakastyö kiinnostaa”, ihmisten parissa viihtyvä Nina paljastaa. ”Jos kuuntelisin sydäntäni enkä ajattelisi toimeentuloa, haluaisin radiotoimittajaksi” Vinkkinä sanottakoon, että Ninalla olisi jo valmiina radioääni – kaunis, pehmeä ja rauhallinen. Valitettavasti Ninan mediaopinnot keskeytyivät koulumatkojen käytyä liian raskaiksi. Ne pari muuttujaa Nina Kanninen tietää omat rajoitteensa, ”parit muuttujansa”. Esimerkiksi vasemman puolen lievä halvaantuminen heikentää käden toimintaa. Hän tietää, ettei töitä helppo saada muidenkaan, mutta kun tasa-arvosta puhutaan, topakka runotyttö toivoo sen ulottuvan myös erilaisten rajoitusten kanssa elävien ihmisten oikeuteen tehdä sopivasti räätälöityä työtä. Itse hän tyytyisi osa-aikaiseenkin työhön. ”Työ toisi elämään laatua. Ja jos joku sanoo, ettei raha merkitse, niin en usko. Raha on motivaattori, joka mahdollistaa asioita”, Nina toteaa. Hän tietää osaavansa monenlaista ja järkikin juoksee, vaikka jotkut toisin luulevat. ”Ei voi ajatella, kun on tietyn näköinen”, kuvailee Nina näitä ennakkokäsityksiä. Suurtalouskokin ja merkonomin tutkinnot, runokirja ja blogin pitäminen todistavat kuitenkin muuta. Välineet arkeen Vaikka Tukilinjan apurahat olivat Ninalle jo tuttuja, ei hän pidä niitä itsestään selvyytenä. Digijärjestelmäkameran ja kannettavan tietokoneen saaminen tuntui pieneltä lottovoitolta. Erityisen yllättynyt hän oli siitä, että sai tällä kerralla käydä itse valitsemassa laitteet kaupassa. Pitkän vertailun jälkeen hän päätyi seuraaviin: HP Pavilion 14 laptop sekä järjestelmäkamera Nikon D5300. ”Voi sitä huikeutta, miten tarkkoja kuvia kameralla saa! Läppäri on ihanan kullansävyisen ulkonäkönsä kanssa helpottanut paljon arkeani. Yhteydenpito ystäviin, blogin kirjoitus ja asioiden hoito ovat helpottuneet huomattavasti.” Nina pitää Kodin kuvalehden sivuilla blogia nimellä Pisaran verran poikkeavampi. Siinä hän kirjoittaa arjen sattumuksista, ruoasta ja matkoista, mutta ottaa tarpeen vaatiessa myös napakasti kantaa ajankohtaisiin asioihin. Lenkkeilyä ja geokätköilyä miehensä kanssa harrastava Nina ottaa uudella kamerallaan lukijoiden iloksi myös upeita kuvia Naantalin mahtavista maisemista. Oma turvamies Ninan ja avomiehen taival on kestänyt jo 8 vuotta. Oma ”turvamies” on mitä parhain ystävä, joka auttaa arkisissa askareissa, kuuntelee ja tukee. Kävelylenkit suuntautuvat usein Rakkauden polulle, jossa aukeaa upea merimaisema. Rakkaus ilmenee esimerkiksi siten, että avomies ymmärtää kuinka tärkeä Cheek on Ninalle: hän jonottaa aamukuudesta konserttilippuja ja lupautuu kuljettamaan Ninan konserttiin parinsadan kilometrin päähän. Tällaisen miehen kanssa on turvallista tehdä unelmista totta. ”Haaveilen lapsesta. Jotkut ovat sanoneet, ettet voi huolehtia siitä ja se otetaan sinulta pois. Tämä on kaikista eniten loukannut minua”, Nina kertoo vakavana. Vastuuntuntoisena ja suunnitelmallisena ihmisenä Nina ei halua kiirehtiä, vaan on asettanut marssijärjestyksen: ”Ensin on saatava työ, sitten häät ja sitten lapsi”, hän toteaa. Tässä välissä kun pitää blogia, runoilee ja talsii Rakkauden polkua, on elämä juuri omannäköistä. STURGE-WEBERIN OIREYHTYMÄ = Geenimutaatiosta johtuva, ei-perinnöllinen synnynnäinen sairaus johtuu verisuonten usein toispuoleisesta kehityshäiriöstä kasvojen iholla, aivoissa ja silmässä. Oireina voi olla eriasteisia liikuntarajoitteita, epilepsiaa ja oppimisen häiriöitä. Olen pärjännyt hyvin, kun minut on lapsena pistetty yrittämään, kohdeltu ihan tavallisena lapsena. Kultasiipi Pieni perhonen, kultasiipinen. Huoneen yli lennähtää ja hetken hengähtää. Uneen, siniseen utuun se kuitenkin ehti, näin päättyi kaunokaisen viimeinen retki. Nina Kanninen (Omistettu ystävän muistolle vuonna 2005.) Tukilinja 4/2018 17
18 Tukilinja 4/2018 Ketkä? Saila, 35, ja Sampo Luumi, 37, Vantaa. Toimintarajoitteet CP-vamma (Saila), Duchennen lihasdystrofia (Sampo). Ammatit Henkilöstöasiantuntija (Saila), merkonomi ja mediaassistentti (Sampo). Luumien blogit www.luumimamma.blogspot.com (Saila) www.dmddad2014.wordpress.com (Sampo) www.v-auer.com/pihitravels/ (matkablogi) Sampon mielestä Sävel on perinyt Sailan älykkyyden ja temperamentin. Saila sanoo, että Sävel on yhtä pänkki kuin Sampo: kun hän on päättänyt jotain, hän pitää päänsä.
LUUMEILLE PERHE ON TÄRKEIN Saila ja Sampo Luumi muistetaan tv-ohjelmista Meidän häät ja Kielletty rakkaus. Perheessä on nyt kolmaskin jäsen: nelivuotias Sävel. Ahkera bloggaus sai tehdä tilaa iltaleikeille. TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt LUUMIT ASUVAT rauhallisella alueella Vantaan Myyrmäessä. Perheeseen kuuluu äiti Saila, 35, isä Sampo, 37 ja nelivuotias Sävel. Matalat kerrostalot kiemurtelevat pihojen ja pensaiden lomassa. Hissiin mahtuu isokin pyörätuoli ja ovet avautuvat sähköisesti kaukosäätimellä. Viihtyisän ja tilavan kodin olohuoneesta näkyy lastenhuoneen kotoinen sekamelska. “Sinun pitäisi vähän siivota huonettasi”, Saila sanoo Sävelelle. Niin äidit aina sanovat. Pitkän prosessin jälkeen he ovat nyt onnellinen lapsiperhe, jonka arki on täynnä töitä ja harrastuksia. Avustajat arjessa Taustalla kuuluu Sampon hengitystukilaitteen vaimea, tasainen suhahtelu ja välillä sähköpyörätuolien surina. Saila käyttää pyörätuolia CP-vamman takia ja Sampo Duchennen lihasdystrofian vuoksi. Huoneessa käy silloin tällöin Sampon henkilökohtainen avustaja, ystävällisen näköinen nuorimies. Sampolla on avustaja ympäri vuorokauden, Saila tarvitsee omaansa lähinnä aamutoimissa. Öisin Saila ei edes herää, kun avustaja käy heidän makuuhuoneessaan tarkistamassa, että Sampolla on kaikki hyvin. Arki rullaa tasaisesti, ja Saila ja Sampo ovat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Aamuisin Sävel huristaa äidin sylissä sähköpyörätuolilla päiväkotiin. “Se on meidän läheisyyden hetki, jolla hän kerää voimia päivään”, Saila kertoo. Saila tekee lyhennettyä työviikkoa henkilöstöhallinnon asiantuntijana. Sampon työsuhde on vielä vähän avoin. Hän on löytänyt työnantajan, mutta juuri hänelle sopivia media-assistentin töitä Sampo joutuu vielä odottelemaan. Saila on silti toiveikas Sampon puolesta: “Koeajan jälkeen pidämme sellaiset fiestat, että aurinkokin tuntuu varjolta.” Mennäänkö naimisiin? Sailalla ja Sampolla on molemmilla omat bloginsa, joissa he kertovat elämästään ja ajatuksistaan. Yhteisessä Pihitravels-matkablogissaan he kertovat reissuistaan. Matkustaminen on yksi perheen harrastuksista. Blogeja päivitellään nyt satunnaisesti, koska päivät ovat niin täynnä ja iltaisin kaikkia jo väsyttää. Saila on syntyperäinen vantaalainen ja Sampo on Etelä-Karjalan poikia, Rautjärveltä. He tapasivat yhteisten harrastusten parissa, kun Sampo oli muuttanut Vantaalle. Molemmat kuuluivat V.Auer-yhtyeeseen, joka on toistaiseksi telakalla, ja pelasivat Helsinki Outsiders sähköpyörätuolisalibandy-joukkueessa. Sampo kosi Sailaa Amsterdamissa. Varmaan moni näkee nyt mielessään hehkuvan tulppaanipellon ja tuulimyllyn. Se ei mennyt ihan niin. Amsterdamissa oli silloin hyytävän kylmä ja Saila oli äkäisellä päällä. He halusivat kiireesti hotelliin lämmittelemään. Siellä he laittoivat ammeeseen kuuma vettä. Kun he lilluttelivat kylmiä jalkojaan ammeessa, Sampo kysyi: “Mennäänkö naimisiin?” “Sanoin, että mieti nyt vielä yön yli, haluatko oikeasti”, Saila kertoo ja molempia naurattaa. “Kyllä se oli selvä tunne, että haluan naimisiin”, Sampo sanoo. Kielletty raskaus Monet ehkä muistavat Sailan ja Sampon tv-sarjoista Meidän häät, 2010 ja Kielletty rakkaus, 2016. Heidän kohdallaan Kielletty rakkaus -jakson olisi voinut nimetä Kielletyksi raskaudeksi. Koska vauvaa ei häiden jälkeen kuulunut perinteisin keinoin, he hakivat julkisen terveydenhuollon kautta hedelmöityshoitoja. Siinä vaiheessa tie nousi pystyyn. Tv:ssä ja lehtihaastatteluissa he ovat avoimesti kertoneet pitkästä ja raskaasta prosessista. “Haluamme kertoa tarinaamme sen takia, että muut vammaiset ihmiset eivät joutuisi samaan tilanteeseen. Ettei heidän tarvitsisi taistella oikeudesta omaan perheeseen. Haluaisimme myös, että kaikissa sairaanhoitopiireissä päättäjät ymmärtäisivät, että vammaisillekin ihmisille on normaalia olla vanhempi ja heillä on oikeus saada siihen apua tarvittaessa”, Saila sanoo. Sävel ymmärtää, missä hänen ja vanhempien rajat kulkevat. Hän ei käytä hyväkseen sitä, että Saila ja Sampo eivät voi säntäillä hänen peräänsä. Tukilinja 4/2018 19
Laki hedelmöityshoidoista jättää päätöksen hoitojen antamisesta hoitavalle lääkärille. Saila ja Sampo saivat kielteisen päätöksen. Perusteluna pidettiin Sampon vammaisuuden astetta, hänen elinajanodotettaan ja sitä, että hän tarvitsee avustajaa ympäri vuorokauden. Duchennen lihasdystrofiaa sairastavan elinajanodote on peräisin 1980-luvulta, jolloin se oli noin 20 vuotta. Nykyisin tarkkaa elinikää ei enää määritellä vuosina. Vammaisten oikeuksiin erikoistuneen lakimies Jukka Kumpuvuoren avulla pariskunta teki valituksen saamastaan kohtelusta. Vuoden kuluttua he saivat aluehallintovirastosta päätöksen, jonka mukaan heitä oli syrjitty. Silti he joutuivat aloittamaan prosessin alusta. Heidän piti hankkia uudelleen lähete hoitoihin ja jonottaa puoli vuotta niihin päästäkseen. Yhteinen Sävel Koeputkihedelmöitetty, kauan kaivattu tyttövauva syntyi sektiolla tammikuussa 2014. Sampo kirjoitti blogiinsa: “En pysty kuvailemaan tunteitani, kun kuulin tyttäremme ensimmäisen parkaisun. Mielessä oli sekoitus hämmennystä, helpotusta, pelkoa, rakkautta, ylpeyttä, ’minähän sanoin’ -fiilistä.” Saila muistelee tuntojaan neljä vuotta sitten: “Omat hormonit tekivät sekopäiseksi. Pelkäsin, että vauva kiintyy muihin, kun en itse pystynyt kantamaan häntä. Mutta se meni nopeasti ohi ja aloin luottaa siihen, että lapsi kyllä tietää, että minä olen äiti.” Koska musiikki yhdistää vanhempia, vauva ristittiin Säveleksi. “Sävelelle muodostui tosi aikaisin käsite omasta perheestä. Siihen kuuluu isi, äiti ja lapsi. Ja sitten on erikseen avustajat”, Saila kertoo. Sävel on ymmärtänyt myös sen, että hänen vanhempansa eivät ole aivan samanlaisia kuin muut vanhemmat. Hän saattaa kertoa ihmisille, että äiti ei osaa kävellä ja isä ei pysty enää kävelemään. Thaimaan-reissulla hän esitteli muille suomalaisille uima-altaalla, että tämä on minun isi ja tässä on isin avustaja, joka katsoo, että minä voin uida. Lääketiede kehittyy Sampon sairaus periytyy peittyvästi äidiltä X-kromosomissa. Jos Sailan ja Sampon lapsi olisi ollut poika, hän ei olisi saanut geeniä. Tytöt ovat sairauden kantajia. Siksi Sävel kantaa virheellistä geeniä, mutta häneen se ei vaikuta. Tulevaisuudessa Sävelen poikalapsella on 50 prosentin mahdollisuus sairastaa lihastautia. “Onhan periytyminen vakava asia, mutta uskon, että lääketiede on kehittynyt siinä vaiheessa paljon”, Sampo sanoo. Saila ja Sampo ovat kuulleet alkiodiagnostiikasta, jolla nykyään voidaan seuloa koeputkihedelmöitetyistä alkioista ne, joissa on viallisia geenejä. Sampon sairaus on viime aikoina edennyt ja hän on joutunut luopumaan monista perusasioista. Hän kertoo miettivänsä harvoin kuolemaa, enemmänkin luopumista. Erityisesti häntä surettaa puhekyvyn heikkeneminen. Puheliaalle ihmiselle ja entiselle laulajalle se on tuskallista. “Tätä sairautta en toivo kenellekään. Se on vaikeaa, mutta enimmäkseen on kuitenkin hyviä päiviä”, Sampo sanoo. Tennis innostaa Olohuoneen hyllyn päällä on vaikuttava mitalikokoelma. Saila ja Sampo ovat molemmat voittaneet sähköpyörätuolisalibändyssä eli spt-säbässä lukuisia mitaleja. Kymmenen vuotta sitten Sampo voitti lajin Suomen mestaruuden. “Siinä tuli kaksi mestaruutta putkeen”, hän sanoo. Tänä vuonna Saila puolestaan voitti SM-kultaa. Sampo lopetti pelaamisen viime kauden jälkeen. “Ajattelin, että nyt riittää, kun en enää pysty tai jaksa antaa itsestäni sataa prosenttia.” Saila jatkaa edelleen joukkuejohtajana ja käy kerran viikossa treeneissä. Kun tässä perheessä kiinnostutaan jostain urheilulajista, siihen hurahdetaan täysillä. Vuonna 2013 Saila ja Sampo kiinnostuivat tenniksestä. He eivät tyytyneet katsomaan sitä telkkarista vaan pakkasivat laukkunsa ja matkustivat New Yorkiin tarkoituksena päästä katsomaan U.S. Open -turnauksen pelejä. Pääsylippujen saaminen tähän Grand Slam -turnaukseen osoittautuikin luultua vaikeammaksi. Sitten he keksivät lähettää tekstiviestin kilpailussa pelaavan suomalaisen tennistähden, Jarkko Niemisen, managerille. Viestissä he kertoivat turhauttavasta yrityksestä ostaa liput. Riemulla ei ollut rajoja, kun Jarkko Nieminen itse järjesti heille vapaaliput ja tuli jopa moikkaamaan pelin jälkeen. Tennisharrastus perheessä jatkuu. Sävel on pelannut lasten tennistä 2-vuotiaasta lähtien. Hän käy viikottain pelaamassa lasten pehmeillä mailoilla ja palloilla. “Se on hyvää motorista harjoittelua”, Sampo sanoo. Haaveena Tokio 2020 Sampo katsoo urheilua myös olohuoneen isosta televisiosta. “Aina on joku kausi kesken. Jääkiekkokausi jatkuu puoli vuotta ja sitten alkaa jalkapallon MM-kisat. Telkkaria tuijotetaan enemmän kuin omaa perhettä!” Saila sanoo. “Hmm...”, Sampo mumisee. “Täytyy myöntää, että se menee välillä överiksi, se on minulle niin tärkeä asia”, hän sanoo ja lupaa kiinnittää asiaan huomiota. Sampon suuri haave on päästä perheen kanssa Tokion kesäolympialaisiin vuonna 2020. Hän on säästänyt sitä varten jo kauan. “Haluan, että Sävel muistaa aikuisena, että elämässä kaikki on mahdollista, että pystymme matkustamaan ja olemaan positiivisia, vaikka olisi tämä sairaus”, Sampo sanoo. Haluan, että Sävel muistaa, että elämässä kaikki on mahdollista, että pystymme matkustamaan ja olemaan positiivisia, vaikka olisi tämä sairaus. Aikaisemmin Saila ja Sampo bloggasivat iltaisin, kun Sävel oli mennyt nukkumaan. Nyt Sävel nukkuu päiväunet päiväkodissa ja illat venyvät pitemmiksi. 20 Tukilinja 4/2018
Jalkapalloilijasta tuli keihäänheittäjä TUKIKOHDE Jasmine Repo innostui heittämään keihästä tosissaan. Startti-stipendillä hän pääsi mukaan Jyväskylän urheiluakatemian valmennuspalveluihin. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Touho Häkkinen JYVÄSKYLÄLÄISEN JASMINE REVON elämä muuttui peruuttamattomasti tapaninpäivänä 2010. Tuolloin 18-vuotias aktiiviurheilija Repo oli ystäviensä kanssa autolla matkalla Leville, kun vastaan tullut pakettiauto ajautui heidän kaistalleen. Kolarissa menehtyi kaksi ihmistä ja Repo sai vakavia vammoja ympäri kehoa. Alaraajahalvaantumisen myötä hän käyttää loppuelämänsä pyörätuolia. ”Jo sairaalapedissä päätin, että tulen tarttumaan kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin, joita on tarjolla. Siinä googletellessa sainkin huomata, että melkein kaikki on jollain tavalla mahdollista pyörätuolista käsin”, Jasmine Repo, 26, sanoo. Hän intoutui kuntosaliharjoittelusta, jota onkin harrastanut siitä asti aktiivisesti. Noin puolitoista vuotta sitten heräsi kuitenkin tunne, että voisi olla piristävää kokeilla jotain muutakin. Ennen vammautumistaan Repo oli pelannut jalkapalloa naisten ykkösdivisioonassa, mutta enää joukkuepelin pariin palaaminen ei tuntunut omalta. Yksilölaji sen olla piti. Haastetta keihäänheitosta ”Halusin, että saan olla aivan yksin itselleni vastuussa siitä, miten hyvin menee. Olen aina rakastanut keihäänheiton seuraamista, joten ajattelin, että se voisi olla hyvä valinta”, Repo sanoo. ”Miehenikin sanoi, että sinä kyllä näytät ihan kuulantyöntäjältä tai keihäänheittäjältä”, hän virnistää. Taas googleteltiin, ja netistä löytyivät Jyväskylän seudulla vaikuttavan Special Olympics -yleisurheiluvalmentaja Jukka Lahden tiedot. Special Olympics on kehitysvammaisille henkilöille suunnattua urheilua ja liikuntaa, mutta yleisurheilumies Lahdelta löytyi osaamista myös parayleisurheilun puolelle. Lahti valmensi Repoa keihäänheittouran alkuvaiheissa ja on nyttemmin palannut hänen avukseen. Välissä Repoa valmensi keihäänheiton maailmanmestari Kimmo Kinnunen, joka on myös keihään paralympiamitalistin Marjaana Heikkisen henkilökohtainen valmentaja. ”Sitten Kimmo joutui kiireiden vuoksi vähentämään valmennettaviensa määrää, ja nyt olen taas Jukan valmennuksessa. kertoo Repo. Treeniä Startti-stipendillä Jyväskylän liikuntakeskus Hippoksella harjoitteleva Repo haki VAU:n ja Tukilinjan Startti-stipendiä, jotta sai kustannettua Jyväskylän urheiluakatemian jäsenmaksun. Jäsenyys mahdollistaa maksuttoman treenaamisen muun muassa uimahallissa, kuntosalilla ja Hipposhallilla. Repo suhtautuu keihäsharrastukseensa tavoitteellisesti ja tähtäin on jo ulkomaan kisoissa. Seuraava investointi urheilu-uraan voisi olla oman heittotuolin hankkiminen. Tähän saakka Repo on heittänyt Soveltavan liikunnan apuvälinetoiminta SOLIA:lta lainaksi saadulla tuolilla. ”Jos pääsisi EM-kisoihin, oikein kunnolla kilpailemaan, niin se olisi hyvä tavoite”, sanoo Repo. Hän on jo osallistunut kertaalleen SM-kilpailuihin ja voitti niissä kultaa F55-kilpailuluokkansa ainoana kilpailijana. ”Seuraavat paralympialaiset tulevat liian pian, mutta sitä seuraavat Pariisissa vuonna 2024 voisivat olla mahdolliset. Kun olen katsonut muita paraluokkien naiskeihäänheittäjiä, niin minähän olen aika nuori tapaus. Että tässä on onneksi vielä aikaa.” Harrastuksena päättäminen Urheilu ei ole ainoa asia, mihin Jasmine Repo panostaa. Hän on ensimmäistä kauttaan Jyväskylän kaupunginvaltuustossa Sdp:n edustajana. Hän kuuluu myös kaupungin sivistyslautakuntaan, joka on päässyt viime aikoina käsittelemään mm. Jyväskylään valmistuvan massiivisen uuden urheiluja liikuntatilakompleksin Hippos2020:n suunnitelmia. Keihäänheiton ja päätöksenteon vastapainoksi Jasmine Repo pitää paljon piirtämisestä. Lisäksi hän on tehnyt 18-vuotiaasta saakka vapaaehtoisena etsivää nuorisotyötä evankelisluterilaisen seurakunnan Palveluoperaatio Saappaan puitteissa. Valokuvaajan Aikku-koira halusi myös kuvaan! Tukilinja 4/2018 21 Tuen saaja Jasmine Repo, 26, Jyväskylä. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Harrastukset Keihäänheitto, kaupunginvaltuusto, nuorisotyö
TUKIKOHDE Tuen saaja BiisiPaja-hanke, Helsinki. Kohde Kolmen musiikkikappaleen tuottaminen kehitysvammaisten oppilaiden luokkien kanssa. Youtube: BiisiPaja Elämä on Musiikkia. Apuraha 500 euroa. Musiikin ammattilaiset Paula, Pole & Väpä – eli Paula Kovanen, Pauli Korjus ja Väinö Wallenius.
BiisiPajassa sävellettiin Kehitysvammaiset koululaiset tuottivat ikioman biisin Tukilinjan apurahan tuella. TEKSTI Iris Tenhunen KESÄLLÄ 2017 Elämä on musiikkia -työryhmä eli muusikot Väinö Wallenius, Paula Kovanen ja Pauli Korjus saivat Tukilinjalta 500 euron apurahan toteuttaakseen musiikkiprojektin kolmessa pääkaupunkiseudun koulussa. Muuta rahoitusta ryhmällä oli jo Taiteen edustamiskeskukselta sekä Niilo Helanderin säätiöltä. Tavoitteena oli luoda kehitysvammaisten oppilaiden kanssa uusi biisi kolmessa eri luokassa. Projektissa musiikkikappale tuotettiin lasten kanssa alusta loppuun – parilla, kolmella käyntikerralla, neljässä tunnissa oli kappale jo purkissa ja nettiin siirrettynä! Lyhytpaja alkaa Tukilinjan apurahalla toteutettiin viime joulukuussa hankkeen ensimmäinen BiisiPaja Käpylän koulussa, Helsingissä. Opettaja Lahja Rautavan kanssa sovittiin, että kaksi pidempää käyntiä riittäisi. Luokan seitsemän oppilasta valmisteltiin pajalaisten tuloon kertomalla, mitä tapahtuisi. Ensimmäisellä käynnillä juteltiin ja tutustuttiin puolin ja toisin. Sitten kuunneltiin musiikkia läppäriltä ja kyseltiin, millaisen kappaleen lapset haluaisivat tehdä. Viittaamisen sijasta puhuttiin vapaasti ja kappaletta alettiin saman tien säveltää läppärin musiikkiohjelmalla. Yhdessä valittiin sopiva rytmi – peruskomppi – sitten harmonia, melodia ja sanat. Lasten toiveena oli saada biisistä tanssittava. Soittimeksi he valitsivat aluksi ukulelen, jolle luotiin toistuva sävelaihe, riffi. Muiksi soittimiksi haluttiin basso ja kitara sekä tehosteääniksi tuulisoundi ja räjähdykset. Sanoitus juttelusta Lasten puheista poimittiin mielenkiintoisia ajatuksia ja lauseita. Eräs oppilas kyseli ”Missä päin”, ja siitä tulikin sanoituksen teema. Lapsilta kyseltiin, missä päin he itse tykkäävät olla esimerkiksi joululomalla. ”Lapset olivat erittäin iloisia ja nauravaisia”, työryhmä kehuu. Seuraava musiikkisessio aloitettiin kuuntelemalla tehty kappale ja listaamalla tavoitteet: äänitys, tuotanto, miksaus, masterointi ja julkaisu. Kun sanat olivat valmiina, tuotiin luokkaan äänitysmikrofoni ja alettiin äänittää taputtamista ja tuulta. Sitten heijastettiin laulun sanat taululle ja äänitettiin lauluosuudet. Erityisesti opettajan osuus nauratti luokkaa pitkään. ”Lopuksi kiitimme lapsia suuresti ja pyysimme heitä suunnittelemaan kappaleelle kansikuvan.” Miksauksesta ja masteroinnista huolehti työryhmä käynnin jälkeen. Valmis kappale ladattiin kansikuvineen Youtubeen ja lähetettiin linkki opettajalle ja oppilaille. Käykäähän kuuntelemassa: https://youtu.be/O7i6ki6OWkY Taideaineista karsitaan ”Mielestamme BiisiPajan ensimmainen osa onnistui loistavasti”, työryhmäläiset kertovat. Lapset pääsivät tutustumaan siihen, miten musiikkikappale syntyy ja kokivat onnistumisen ja ilon hetkiä. Toisena tavoitteena oli tuottaa oppilaille maksuton matalan kynnyksen taidehanke. Erityislapsille voi olla haastavaa päästä liikkumaan koulun ulkopuolelle ja taiteeseen suunnatut resurssit ovat pieniä. Tässäkin koulussa musiikkitunteja oli karsittu eikä maksuttomia taideprojekteja erityisryhmille ole paljon tarjolla. Hankkeessa luotiin malli osallistavan kulttuuripajan toteuttamisesta koulussa. Työryhmällä on muutamia vinkkejä tuleville kouluvierailijoille: Ei kannata huolestua, jos tekemiseen kuluu tavallista enemmän aikaa tai jos lapset eivät heti reagoi odotetulla tavalla. Kannustava, rento ja turvallinen ilmapiiri tuottaa parhaan tuloksen. Käpylän koulussa alettiin heti suunnitella biisin esittämistä joulujuhlissa. Musiikkivideotakin väläyteltiin. ”Lapset olivat taitavia ja inspiroivat meitä”, kiittelee työryhmä. ”Haluamme kiittää myös Tukilinjaa hankkeemme tukemisesta mahdollistamisesta. Ilman teitä emme olisi tässä. Suuri kiitos teille, että uskoitte meihin ja hankkeeseemme.” Tukilinja 4/2018 23
HIERONTAA KERAVALLA Olen laillistettu hieroja, joka tarjoaa mm. klassista hierontaa, craniosacraaliterapiaa, Brain Gym® Aivojumppaa ja PSYCH-K® fasilitointia. Lisäksi konsultoin sähköisten palvelujen saavutettavuudesta. OSOITE: Oknirua. Taikatie 11 D 15, 04230 Kerava NETTISIVUT: www.hierontakerava.fi www.oknirua.fi NÄIN TILAAT: Soita / tekstaa p. 040 5577 210 tai käytä sähköistä ajanvarausta osoitteessa https://oknirua.youcanbook.me HIERONTAA HELSINGISSÄ Klassista hierontaa ja vyöhyketerapeuttista vauvahierontaa. Koulutettu, näkövammainen hieroja ottaa vastaan Iiris-keskuksessa. OSOITE: Medinan hieronta, Marjaniementie 74, Iiris-keskus, 00930 Helsinki. NETTISIVUT: www.aktivofysio.fi NÄIN TILAAT: Ajanvaraus p. 044 971 3338 tai medina@welho.com. Jos en heti vastaa puheluun, jätäthän viestin vastaajaan. Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/tukitori Harrastus tuo tasa-arvoa YHTEISKUNNALLISESSA KESKUSTELUSSA on ollut esillä se, miten harrastusten ulkopuolelle jääminen eriarvoistaa erityisesti lapsia ja nuoria. Tällaisista syistä myös Tukilinja tukee harrastustoimintaa, ja apurahoja myönnetään sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Yksi suosituista hakukohteista on liikunta. Kun haet apurahaa liikuntaharrastukseen, kannattaa kuitenkin muistaa, että jotkut erityisliikunnan apuvälineet ovat todella kalliita hankintoja eikä Tukilinja voi usein edistää niiden hankintaa kuin osa-apurahalla. Kokeile siis välinettä vaikkapa vuokraamalla ennen kuin panostat sen hankintaan. Välineet.fi-sivustolle on koottu kaikki toimintavälineitä vuokraavat tahot. Sitä selaamalla saa hyvän kuvan siitäkin, millaisia toimintavälineitä on saatavilla. Mukana ovat SOLIA, Malike, Liikuntakeskus Pajulahti, Satakunnan ammattikorkeakoulu sekä Oulun, Turun ja Jyväskylän kaupungit. LAINAAMINEN JA vuokraaminen on tehokasta välineiden käyttöä. Jotkin perheet varaavat esimerkiksi Malikesta jokakesäiselle pyöräilyreissulleen tandempyörän jo hyvissä ajoin edellisen reissun jälkeen eikä omaa pyörää hankita ollenkaan. Haluaisinkin kannustaa kuntien liikuntatoimia, vammaispalveluja, apuvälinelainaamoja, koulutoimia ja urheiluseuroja hankkimaan yhteistyössä kalliita harrastusvälineitä kuntalaisten yhteiskäyttöön. Esimerkiksi laskettelukelkkaa ei välttämättä tarvitse kuin viikon talvessa. Muutamat laskettelukeskukset vuokraavat niitä, mutta eivät kaikki. Jos kunnalla olisi oma lainakelkka, se ehtisi olla käytössä useammalla käyttäjällä. Samoin tandempolkupyörät voisivat kesäisin ilahduttaa useammankin asumisyksikön asukkaita. KAIKKI VÄLINEET eivät kuitenkaan ole sellaisia, että ne soveltuvat yhteiskäyttöön. Esimerkiksi harrastuspyörätuolit rakennetaan yleensä käyttäjän tarpeisiin ja mittoihin sopivaksi, joten lainatuoli ei mahdollista täysipainoista harrastamista. Yksityishenkilö voi hakea määrärahasidonnaista tukea kalliin, yksilöllisen harrastusvälineen hankintaan kunnan vammaispalvelusta, kun sitä tarvitaan vamman vuoksi välttämättömänä harrastamisen välineenä. Kannattaa hakea! Monia välttämättömiä liikuntavälineitä, kuten apuvälinepyöriä, on saatavissa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä. Tukilinja tukee erityisvälineiden ohella myös tavanomaisten liikuntavälineiden hankintaa ja harrastuskuluja, kun toimintarajoite ei estä niiden käyttöä. Uusi harrastus on usein helpointa ja hauskinta aloittaa ohjatusti ryhmässä. Vau ry:n sivuilta vammaisurheilu.fi löydät kattavan listauksen tahoista, jotka järjestävät erityisliikuntaa, ja hakukoneen avulla löydät oman alueesi seurat. Sivuille voi myös ilmoittaa seuransa, jos se sieltä puuttuu. Sara Liukkonen Tukitoiminnan koordinaattori P.S. Seuraa Tukipointti-blogia Tukilinjan nettisivuilla! Julkaisemme siellä ajankohtaisia päivityksiä tukitoiminnasta. Lue vaikkapa tukitoiminnan koordinaattori Kirsi Tuovisen bloggaus siitä, miten hakemusasiassa kannattaa kunnan vammaispalvelun kanssa edetä. Tukipointti Teksti: Sara Liukkonen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Erikoisvälineitä voi myös vuokrata! 24 Tukilinja 4/2018
Tukilinja 4/2018 25 KIRJAVINKKI Kesäkirjat lupaavat tunnetaitojen opettelua lapsille ja nuorille – ja ehkä vähän aikuisillekin. Luottokortin vinguttajillekin löytyy opastusta. TEINI NOLONA RAHAT KURIIN TUNTEET MYKKYRÄLLÄ SÄRKYVIÄ UNELMIA NYKÄYKSIEN TAKANA Avril McDonald. Toimituksen valinta KORTINVARTIJA Opaskirja. Atena Kustannus, 2018. 345 s. Itsenäinen elämä ei onnistu ilman oman talouden hallintaa. Kotoa muuttavan nuoren ja monen vanhemmankin taidot ovat koetuksella, kun pitäisi säästää hankintoihin tai varautua riskeihin. Miten lukea palkkakuittia tai verrata lainaja vakuutusehtoja? Mistä rahat opiskeluun? Miten hankitaan asunto? Kaikkiin näihin kysymyksiin antaa vastauksen tämä opas. Jos et tiedä, mitä hankkisit nuorelle tai nuorelleparille lahjaksi, Kortinvartija on hyvä vaihtoehto. Iris Tenhunen TOURETTEN OIREYHTYMÄ Tietokirja. PS-kustannus, 2017. 193 s. Tahdosta riippumattomia nykimisiä ja hokemia voi tulla kenelle tahansa, mutta jos ne eivät mene ohi ja ovat voimakkaita, voi kyseessä olla Touretten oireyhtymä. Siitä on nyt ilmestynyt ensimmäinen suomalainen perusteos, jossa käydään perusteellisesti läpi tic-oireet, diagnosointi, tyypilliset samanaikaiset häiriöt (ADHD, OCD, ASD) sekä tukikeinot ja hoitomenetelmät. Teksti on paitsi perusteellista, myös enimmäkseen selkeää ja helppolukuista. Iris Tenhunen AVRIL MCDONALD: JUKKA HUKKA -SARJA Lasten kuvakirjasarja. Kuvitus Tatiana Minina. Suom. Arja Pikkupeura. PS-kustannus, 2018. 40 s. Uusiseelantilainen Avril McDonald, 44, sai 8-vuotiaana paniikkikohtauksen, jota ei osannut käsitellä. Ettei muille lapsille kävisi samoin, hän kirjoitti viisi kuvakirjaa, joissa Jukka Hukka keksii keinot selvitä peloista ja suruista, kuten hylkäävästä kaverista, kiusaamisesta, varjohirviöstä ja läheisen kuolemasta. Toimituksen koekäytössä ilmeni, ettei tätä kauniisti ja tunnevoimaisesti kuvitettua, 4–7-vuotiaille suunnattua kirjasarjaa ehkä kannata lukea herkimmille iltasatuina. Käsittely päivällä tai ryhmässä voi toimia paremmin. Kirja sisältää myös harjoituksia. Tunnetaitokasvatus on nyt paljon esillä, ja varsinkin poikien on huomattu hyötyvän siitä. MCDonaldilla on Feel Brave -nimiset verkkosivut, joista löytyy mm. opetusvideoita. Iris Tenhunen MAIJA HAAVISTO: PERHONEN VATSASSA Nuorten romaani. Atrain & Nord, 2018. 244 s. Maija Haaviston nuortenkirjassa kasiluokkalainen Tuulia sairastuu Crohnin tautiin. Siihen liittyvistä noloista vatsavaivoista ei teininä tietenkään voi missään nimessä kertoa kavereille uudessa koulussa. Lopulta salailu ja mielikuvitukselliset valheet saattavat kuitenkin olla vahingollisempia kuin totuuden paljastaminen. Sairauden lisäksi draamaa tuovat elämään ystävyyssuhteet, ihastumiset ja muutto äidin luota isän luo – sekä isän uusi, yllättävä rakkaus. Luotettava kodin ulkopuolinen aikuinen löytyy onneksi rempseästä Anitta-tädistä, joka sairastaa reumaa. Monta erilaista hahmoa ja heidän ongelmiaan esittelevä teos olisi voinut olla tiiviimpi ja keskitetympi. Haavisto on silti aina osannut kirjoittaa arkisen samastuttavasti lääketieteellisistä aiheista, jotka ovat harvoin esillä. Suora tyyli sopii hyvin nuorille suunnattuun romaaniin. Kirjassa ei turhaan silotella tautiin liittyviä, välillä pelottaviakin puolia, kuten sairaaloita, lääkkeitä, kipuja tai leikkauksia. Sanni Purhonen SARA STRIDSBERG: UNELMIEN TIEDEKUNTA Romaani. Suom. Outi Menna. Otava, 2018. 390 s. Ruotsalaisen Sara Stridsbergin läpimurtoteos vuodelta 2006 kertoo yhden version SCUM (”Society for cutting up men”) -manifestista ja Andy Warholin ampumisesta tunnetun Valerie Solanasin (1936–1988) vaiheista. Solanas – feminismin esitaistelija ja lahjakas yliopistotutkija – oli äärimmäisen ristiriitainen henkilö. Hän oli seksuaalisesti hyväksikäytetty pikkutyttö, jonka aikuiselämää määrittivät prostituutio, väkivalta ja mielenterveysongelmat. Surullisenkuuluisan ampumistapauksen jälkeen Solanasilla diagnosoitiin paranoidi skitsofrenia. Vuoropuhelua ja erilaisia tekstityyppejä tyylikeinoina käyttävä romaani sisältää muun muassa Valerien ja tohtori Ruth Cooperin keskusteluja psykiatrisessa sairaalassa. Niissä Solanas kuvataan karismaattisena, mutta samanaikaisesti sääliä herättävänä hahmona. Juuri kielen taitavuus tekee kirjasta synkistä aineksista huolimatta helppolukuisen ja toisinaan jopa humoristisen. Romaani palkittiin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2007. Sanni Purhonen
26 Tukilinja 4/2018 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Kesälläkin on hyviä syitä ehtiä elokuviin! Pyörät vievät vapauteen SKYSCRAPER 13.7. Jo heinäkuussa ensi-iltansa sai toimintatrilleri Skyscraper. Entinen FBI-agentti ja amputoitu sotaveteraani Will Ford ( Dwayne Johnson) työskentelee pilvenpiirtäjien turvallisuuseksperttinä. Kiinassa maailman korkeimmassa rakennuksessa syttyy tulipalo, ja Ford lavastetaan syylliseksi. Ohjauksesta ja käsikirjouksesta vastaa Rawson Marshall Thurber. BLACK KKKLANSMAN 10.8. Jasper Pääkkönen näyttelee yhtä avainrooleista Spike Leen uutuuselokuvassa. Se on uskomattomiin tositapahtumiin perustuva tarina afroamerikkalaisesta poliisista ( John David Washington), joka onnistuu soluttautumaan Ku Klux Klaniin. Ajankohtainen, rasismia ruotiva teos sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla ja se palkittiin Grand Prix’lla. ILOSIA AIKOJA, MIELENSÄPAHOITTAJA 24.8. Tiina Lymin ohjauksessa Mielensäpahoittaja ( Heikki Kinnunen) aikoo kuolla, koska kaikki hommat on tehty ja elämästä kadonnut tarkoitus. Mutta sitten Mielensäpahoittajan luo saapuu lapsenlapsi, 17-vuotias Sofia ( Satu Tuuli Karhu), joka tarvitsee isoisänsä apua. THE CHILDREN ACT 14.9. Tuomari Fiona Mayen ( Emma Thompson) avioliitto rakoilee. Työssään hän joutuu elämän ja kuoleman kysymysten äärelle. Pitäisikö hänen oikeuden päätöksellä pakottaa alaikäinen Jehovan todistaja Adam ( Fionn Whitehead) ottamaan vastaan verensiirto, joka pelastaisi tämän hengen? Richard Eyren draama pohjautuu Ian McEwanin romaaniin Lapsen oikeus. MUSTASUKKAISUUS 18.8. Teuvo Tulion draama (Suomi, 1953) sisaruksista ( Regina Linnanheimo ja Assi Raine), jotka kilpailevat samasta miehestä. Luvassa on ohjaajan taattu yhdistelmä muun muassa tukkilaisromantiikkaa, sokeutumista, kiihkeitä tunteita ja hulluutta. Teema Fem. A DANGEROUS SON Liz Garbusin dokumentti keskittyy tutkimaan perheitä, joiden lapset kärsivät vakavista mielenterveysongelmista sekä vanhempien epätoivoisia yrityksiä saada heille hoitoa. HBO. JOHN MCCAIN: FOR WHOM THE BELL TOLLS Peter Kunhardtin ajankohtainen henkilökuva Arizonan senaattori John McCainista ja hänen sairastumisestaan parantumattomaan aivosyöpään. McCain oli yli viisi vuotta sotavankina Vietnamissa, vammautui kidutuksen seurauksena ja loi sen jälkeen pitkän uran kongressissa. Syöpädiagnoosin saatuaan hän on pysytellyt julkisuudessa ja arvostellut näkyvästi Donald Trumpia. HBO. Red Carpet on suomalaisen elokuvan festivaali, joka järjestetään 30.8.–2.9. Hyvinkäällä. Festivaalilla on ennakkoensi-illassa Markku Pölösen uutuus Oma maa. Jatkosodan jälkeen varakkaaseen perheeseensä välit rikkova Anni ( Oona Airola) ja varaton, sodassa haavoittunut Veikko ( Konsta Laakso), muuttavat valtion osoittamalle ”kylmälle tilalle”. Sotavamma vie Veikon välillä kuukausiksi sairaalaan ja vastuu tilasta siirtyy Annille. 31. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali järjestetään Helsingissä 20.–30.9. Ohjelmistossa on esimerkiksi Cannesin Un Certain Regard -voittaja Raja (Gräns). Vertauskuvallinen draama kertoo romuluisesta tullivirkailija Tinasta ( Eva Melander), joka haistaa ihmisten tunteet. Sitten hän kohtaa kaltaisensa muukalaisen ( Eero Milonoff). Ali Abbasin ohjauksen teatteriensi-ilta on 28.9. Toimituksen Valinta
Välinevinkki Apuväline: Tiskiliinan puristin Easy Edustaja: www.respecta.fi Hinta: 31 euroa TEKSTI: Clas von Bell Tukilinja 4/2018 27 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tiskirätti kuivaksi TISKILIINAN PURISTAMINEN kuivaksi on monelle hankalaa, kun käsivoimat eivät hommaan riitä. Ongelmaan on kuitenkin olemassa yksinkertainen apuväline – tiskiliinan puristin. PURISTIN ON vajaat 20 senttiä pitkä, kaksiosainen muovinen putki, joka asetetaan tiskialtaaseen pystyyn. Puristaminen tapahtuu umpinaisella sauvalla, puristimella, joka painetaan onton putken sisään. Puristinosassa on kuminen kahva, josta saa pitävän otteen. Putken alapäässä on kuminen rengas, jonka avulla puristin pysyy painaessa paikallaan tiskialtaan aukossa. PURISTIMEN KÄYTTÖ on erittäin yksinkertaista ja helppoa. Tiskirätti laitetaan putkeen, minkä jälkeen rätistä puristetaan vedet painamalla puristinta alaspäin niin voimakkaasti kuin pystyy. Painaminen ei vaadi sormivoimia, riittää että puristinta pystyy painamaan alaspäin. Tähän voi ottaa avuksi myös oman kehon painon. ENNEN PURISTAMISTA rätti pitää saada työnnettyä kokonaan putkeen. Tämän takia hyvin ison rätin saaminen puristimeen voi tuottaa ongelmia. Puristamisen jälkeen rätti on tietysti vielä kostea, mutta vesi ei enää valu siitä. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi ROBIN WILLIAMS: COME INSIDE MY MIND HBO Dokumentissa perehdytään kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsineen näyttelijä Robin Williamsin poikkeukselliseen elämään ja uraan paljastaen samalla, mikä kannusti häntä antamaan äänen mielensä hahmoille. Dokumentissa esitetään Williamsin haastatteluista ennennäkemättömiä otteita, kotivideoita ja pätkiä hänen lavaesiintymisistään. Ohjaaja Marina Zenovich palkittiin Emmyllä edellisestä HBO-dokumentistaan, joka käsitteli Roman Polanskia. UUSI PÄIVÄ TV2+AREENA, 17.8. Kotimaisen draamasarjan viimeisellä kaudella solmitaan tarinoiden langat. Kevätkausi päättyi Iiron ja Pyryn suudelmaan. Syksyn jaksoissa pojat löytävät toisensa ennakkoluuloista huolimatta. Oskun ja Stellan rakkaus roihahtaa, mutta Stellan vakava sairaus varjostaa onnea. Onko Oskun uhrauduttava? SÄRKYNYT ENKELI TV1, 5.9. 6-osaisessa brittiläisessä draamasarjassa kerrotaan köyhässä pohjoisenglantilaisessa kaupungissa työskentelevän katolilaisen papin Michael Kerriganin ( Sean Bean) yrityksistä luotsata vakavissa ongelmissa painiskelevia seurakuntalaisiaan samalla, kun hän kärsii edelleen oman lapsuutensa traumoista. Arvostetun käsikirjoittaja Jimmy McGovernin luomaa sarjaa on kiitetty erityisesti Sean Beanin roolisuorituksesta. GILBERT GRAPE YLE TEEMA, 1.9. Gilbert (nuori Johnny Depp) ja vielä nuorempi Arnie ( Leonardo DiCaprio) yrittävät tässä klassikkoelokuvassa (1993) selviytyä uneliaassa keskilännen pikkukaupungissa nuoruuden, aikuistumisen ja ylipäätään elämän karikoista. Arnie on autistinen ja Gilbertin on pidettävä hänestä huolta. Ohjaus: Lasse Hallström. ANIMOITU ELÄMÄ YLE TEEMA, 1.9. Oscar-ehdokkaaksikin yltänyt liikuttava dokumenttielokuva autistisesta pojasta, tämän vanhemmista ja Disneyn klassisista piirroshahmoista, joiden avulla poika ja vanhemmat löytävät yhteyden toisiinsa. Pääosassa on kolmevuotiaana puhumisen lopettanut Owen Suskind. Ohjaus Roger Ross Williams. NUORI MORSE TV1, 29.9. Laadukkaasta brittiläisestä poliisisarjasta Nuori Morse nähdään uusi, viides tuotantokausi tuoreeltaan. Sarjan tapahtumapaikkana on Oxford ja poikkeuksellisen älykästä, sisäänpäin kääntynyttä rikoskonstaapeli Morsea esittää loistavasti Shaun Evans. Tapahtumat jatkuvat vuodesta 1968, jossa Morsella on uusi työpari ja Joan on palannut kaupunkiin. Poliisiaseman tulevaisuus on vaakalaudalla. Toimituksen valinta
LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi BLOGIPOIMURI ”Olen pitkästä aikaa pohtinut, miten elää vammaisena ja mitä se omassa elämässä tarkoittaa. Sain blogin avulla pohdittua näitä tunteita ja toivottavasti jaettua kokemuksia myös teille. Olen ymmärtänyt yhä paremmin, että vamma ei muuta minua ihmisenä, olen yhtä kaunis ja kyvykäs kuin aiemminkin.” Blogilinjalla Susanna Kohonen, 4.6.2018 (www.tukilinja.fi) MUUSIKON UNELMA Tämän cd-albumin toteutuminen näin monien minulle tärkeiden ihmisten avun kanssa on minulle ollut aina suurin haave, joka tämän Tukilinjan avulla nyt toteutuu. Lähetän mielellään unelman täyttymisen polulta jatkokertomusta. Kiitokset tästä suuresta mahdollisuudesta! Ystävällisesti Monika Maria Mohtaschemi PIANO SOITTAJALLE Hei! Soitin on ollut kotona jo jonkin aikaa, palaute tulee pitkän flunssan takia vähän viiveellä: Kiitos! Olen todella tyytyväinen soittimeen! Vähän jo edistynytkin. Päätös tuli nopeasti ja Fazerillakin palvelu oli hyvää, tällaiselle kokemattomalle. Piano tuo ryhtiä ja runkoa elämääni ja on kunniapaikalla olohuoneessani. Kiitos! Hyvää kesää! Tarja P. Polkupyöräni Polkupyöräni tuli välittömästi hyötykäyttöön. Olen käynyt sillä kaupassa ja lenkeillä rantapuistossa. Pyörä on helpottanut suuresi asioimistani kaupoissa ja kaupungilla. Pyörä on erinomaisen kevyt ajettava alumiinirungosta johtuen. Pyörällä voi tehdä hyvin pitkiäkin matkoja. Hybridi on minulle parhaiten sopiva pyörätyyppi. Sillä voi ajaa niin kaupungissa kuin muunlaisessakin maastossa. Olen iloinen ja kiitollinen saamastani apurahasta polkupyörään. Pyörä tuli todelliseen tarpeeseen. Jukka Piippo Ompelua ja elämää Olen saanut Tukilinjan kautta itsenäistä elämää, asioiden hoitoa ja harrastamista helpottavat tietokoneen ja monitoimilaitteen sekä ompelukoneen uuden harrastuksen ja hyödyn aloittamiseksi. Lyhytkasvuisena kunnon ompelukone on tullut todella tarpeeseen, ja on hauskaa oppia uusia taitoja vaatteiden korjausompelussa ja uusien valmistamisessa! Myös tietokone ja monitoimilaite ovat tulleet todella tarpeeseen ja mahdollistaneet itsenäistä elämää: muun muassa viranomaisasiointi ja henkilökohtaisen avustajan työnantajavelvollisuuksien täyttäminen ovat helpottuneet. Uudet laitteet ovat myös kehittäneet atk-taitojani ja pitäneet minut – liikuntarajoitteisen – mukana ja osallisena muun yhteiskunnan toiminnassa ja helpottaneet viestimistä. Kiitos siis Tukilinja ja tukijat, että autatte! T. H.A., Oulu MUKANA TÖISSÄ Tervehdys tukilinjalaiset! Nyt kun mulla on tietokone, olen opetellut sen käyttöä ihan hiiren käsittelystä alkaen. Myös työpaikallani on kone mukana, että saan opetella. Nettiin en vielä pääse kun en ole liittynyt. Haluan tässä toivottaa kesäiloa kaikille. Terveisin S.A., Rautalampi YHTEYS YSTÄVIIN Hei! Haluan kiittää Tukilinjaa myöntämästänne kannettavasta tietokoneesta. Se tuo paljon iloa minun elämään, saan pitää yhteyttä ystäviin ja saan hoidella asioita. S.H., Joensuu TODELLA HIENO HOMMA Moikka. Olen todella kiitollinen saamastani avusta tietokoneesta. Todella hieno homma. Pystyn maksamaan laskuni koneella, pystyn seuraamaan uutisia ja keskustelemaan chat-palstoilla. Saan seuraa koneen välityksellä, olo ei tunnu niin yksinäiseltä. Saan ehkä uusia kavereita koneen välityksellä. Voin tilata esim. cd-levyjä, elokuvia ym. tavaraa netistä. Tänä päivänä ja tulevaisuudessa nettimyynti kasvaa ja nettiä käytetään joka päivä enemmän. Kunnioittavasti J.E. ELÄMÄÄ JA OPINTOJA Hei. Tuhannet kiitokset opintojeni mahdollistamisesta ja ripeästä päätöksenteosta! Opintojen jatkaminen on tuonut elämääni merkityksellistä sisältöä. Elinpiirini on konkreettisesti laajentunut ja itsenäinen arki rullaa paremmin. Opinnot tukevat kuntoutumistani merkittävästi. Ajelehtimisen sijaan voin tehdä jotakin minulle tärkeää. Ilman Tukilinjaa tämä ei olisi ollut mahdollista. Aurinkoista kesää toivottaen K.R. 28 Tukilinja 4/2018
MIELIPIDEKYSELY KYSYMYS Olet kesätöissä myyntikojussa. Eteesi kelaa pyörätuolilla henkilö, jonka puheesta et saa selvää. Mitä teet? NÄIN VASTATTIIN 1. Hymyilen kauniisti ja menen takaosaan järjestelemään tuotteita. % 2. Kerron, etten ymmärrä. 8 % 3. Kerron, etten ymmärrä ja pyydän häntä osoittamaan, mitä haluaa. 35 % 4. Osoitan hänelle tuotteita ja pyydän kertomaan, kun osun oikeaan. 56 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli kesäkuussa 62. Taidetarvikkeista iloa Hei. Olen saanut Tukilinjafoorumilta apurahan taideharrastuksiin. Tässä ovat kaksi työnäytettä, jotka voidaan julkaista Tukilinja-lehdessä. Olen työstänyt elämäni sarjakuviin, jotka julkaistaan meidän Lahden Klubitalon lehdessä. Haluan kiittää teitä apurahasta, joka mahdollistaa taiteen tekemisen. Ystävällisin terveisin Timo Pohjola Kiitos myönteisestä apurahapäätöksestä! Tuen avulla aion pitää kolme yksityisnäyttelyä ja osallistua useisiin yhteisnäyttelyihin. Olen jo varannut ensi vuodeksi Haminan kirjastogallerian näyttelyä varten. Ilman tukea tämä ei olisi mahdollista. Tavoitteeni on maalata 40 uutta taulua ja kehystyttää ne. Tukipäätös vaikuttaa vireystilaani ja motivoi tekemään uusia töitä sekä järjestämään näyttelyjä. Se vahvistaa itsetuntoa ja aktivoi luovuuttani sekä auttaa jaksamaan. Oheisena pari kuvaa töistäni, jotka kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kiitos! terveisin Pekka Hei! Olen tukenut Tukilinjaa jo vuosia, vaikka olen itsekin vammainen. Nyt kaipailen lisää töitä. Teen tilauksesta runoja aiheesta kuin aiheesta. Lisää tietoa löytyy nettisivuilta www.toivontaika.fi. Ulla-Maija Mantere Tervehdys! Olen erittäin kiitollinen saamastani avusta. Minulle myönnettiin 450 euroa vuoden kuntosalikorttiin. Minulla on ollut selän kanssa monenlaisia ongelmia ja olen aiemmin joutunut keskeyttämään ammatilliset opinnot tämän vuoksi. Aloitin uudet opinnot syksyllä 2017 metallialalla. Nyt aion huolehtia fyysisestä ja henkisestä jaksamisestani monipuolisen liikunnan avulla, ja tämä avustus on erittäin suuri apu opiskelijabudjettiin. Suuret kiitokset vielä tämän mahdollistaneille! Terveisin Laura N. Oikeus unelmiin Jälleen puren hammasta, kärsin näkövammasta ja kaikki tuntuu vaikealta, mutta sisua kaivataan vaikka jäänkin alta. On oikeus omiin unelmiin jokaisella, nuoremmalla kuin vanhuksella, terveellä ja sairaalla, värillisellä ja valkoisella. Ei pitäisi haitata yhtään sen, onko minkäkin sukupuolinen. Erilainen vaan joudun aina olemaan. Jo koulussa minua kiusattiin erilaisuuden takia, ovat lapset aika raakaa sakkia. Vaan silti luulen niin, että lapset heijastavat vanhempiensa ajatuksii. ”Onkse sokee?” Kai kysyjä omia traumoja potee. Ja sitten vielä ataxia: ”Sillä on epilepsia!” Sitä ei sentään ole minullakaan, vaikka tasapainohäiriöstä kärsiä saan. Miten tällaista ihmistä voi hyödyntää? Monet taidot käyttämättä jää, ei sairas taivu normeihin eikä riitä rohkeus kokeiluihin. Onneksi asiasta on monta poikkeusta, löytyy joiltakin työnantajilta uskallusta palkata erilainen ihminen, jonka korvien väli voi olla kullan arvoinen. Usein vain sairasta ihmistä pidetään tyhmänä, eihän se itse mitään ymmärrä. Ja väärin taas meni: moni siinä hiljeni kun katselee sisua sairaan ihmisen, hän on omalla sitkeydellään ansainnut kaiken sen. Mutta silti häntä kadehditaan, ei vammainen mitään tarvitsekaan. Unelmoiko hän paremmasta, tasa-arvoisesta maailmasta? Kysykää häneltä itseltään. Ulla-Maija Mantere K U V A : U N P L A S H Tukilinja 4/2018 29
BLOGILINJALLA / Hilla Lehtimäki 30 Tukilinja 4/2018 Kuka? Hilla Lehtimäki, 24, Hyvinkää. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatti Merkonomi. Bloggaa Elo–syyskuussa (www.tukilinja.fi). “Pääsette seuraamaan valmistautumistani ensi huhtikuussa Las Vegasissa järjestettävän pin-upkilpailun Miss Viva Las Vegas Pin-Up Contestin hakuprosessiin.” Unelmana pin-up–mallin työ OLEN HILLA, 24-vuotias, aktiivista elämää viettävä CP-vammainen nainen, ja elelen kissani Amálian kanssa vuokrakaksiossa Hyvinkäällä. Elämäntavakseni on muodostunut pinup–kulttuuri: vintagevaatteet, kauniit kampaukset ja menneet vuosikymmenet ovat iso osa jokapäiväistä arkeani. Syksyn aikana pääsettekin seuraamaan vauhdikasta ja projektien täyttämää arkeani, sillä aloitan Blogilinjalla uutena kirjoittajana. Luonteeltani olen sisukas perfektionisti, joka rakastaa unelmoida ja visioida. Elin lapsuuteni hyvin kannustavassa ympäristössä, joten haluan itsekin vilpittömästi kannustaa jokaista kulkemaan kohti omia unelmia ja päämääriä. Idealismi, joka tukeutuu realismiin, on mielestäni kaiken perusta. Olen koko pienen ikäni ollut todella luova tyyppi. Lapsena piirtelin ja maalailin, rustasin runoja ja olin kovin kiinnostunut kaikesta, mikä vain jollakin tapaa liittyi luovuuteen. Teininä kirjoitin paljon. Muoti ja vaatteet ovat myös olleet kiinnostuksen kohteitani jo kauan, kuten myös historia ja menneet vuosikymmenet, jopa vuosisadat. PIN-UPIN PARIIN ajauduin pari vuotta sitten, kun mietin, miten voisin yhdistää kaikki rakkaimmat kiinnostuksen kohteeni ja toteuttaa itseäni vaikeasta liikuntavammastani huolimatta. Silloin se ei ollut läheskään niin päämäärätietoista, enemmänkin uuden kokeilua. Esteettisestä näkökulmasta pin-up–kuvissa onnistuminen vaatii minulta erityisen paljon, sillä kroppani ei toimi samalla tavalla kuin vammattomilla kollegoilla. Siksi onkin tärkeää, että kemiat ja visiot kohtaavat kuvaajan kanssa. En tahdo erottua muista alan kaunottarista vammaisuudellani vaan osaamisellani ja persoonallani. Olen mahdollisuuksieni mukaan tehnyt omakustanteisesti projekteja, jotta saisin näkyvyyttä pin-up–mallina. Sosiaalisessa mediassa, kuten Instagramissa, pitäisi olla koko ajan jotain julkaistavaa saadakseen yhä enemmän jalansijaa. Jonakin päivänä tahdon olla kansainvälisen tason pin-up–ammattilainen ja tehdä tätä työkseni. Siihen on vielä rutkasti matkaa, mutta tiedän että kaikki mahdollisuudet ovat olemassa. Olen ylpeä siitä, että teen edelleen tätä omaa juttuani, vaikka toisinaan meinaa usko loppua olosuhteisiin ja myös minua ympäröivien ihmisten uskoon ja rohkeuteen auttaa tielläni huipulle. Onneksi on kuitenkin myös edellä mainitun ihmistyypin vastakohtia. MUITA KULMAKIVIÄ elämässäni ovat ystävät, perhe, uudet kohtaamiset ja kokemukset, matkustelu, hurtti huumori sekä tietenkin musiikki. Spotify pauhaa monta tuntia päivässä ja kuuntelen eri genrejä melkeinpä laidasta laitaan, fiiliksen mukaan. Arvostan suuresti rohkeutta ja avoimuutta sekä sitä, että asioista puhutaan suoraan, kaunistelematta. Ihmisen kohtaaminen yksilönä on myös todella tärkeää. Silloin vältytään turhilta, toisinaan loukkaaviltakin olettamuksilta ja väärinkäsityksiltä. Blogilinjalla päästän teidät arkeeni ja mieleni sopukoihin. Lisäksi aion pureutua teksteissäni tärkeiksi kokemiini aiheisiin, kuten esimerkiksi tabuihin vammaisuuden ympärillä, ottamalla niihin suorasanaisesti kantaa. Tämän lisäksi pääsette seuraamaan valmistautumistani ensi huhtikuussa Las Vegasissa järjestettävän pin-up–kilpailun Miss Viva Las Vegas Pin-Up Contestin hakuprosessiin. VLV on maailman arvostetuin alan kilpailu ja siksi äärimmäisen hyvä ponnahduslauta kansainvälisille vesille pin-up-mallin työssä. Kilpailun koko historiassa on ollut vain kaksi suomalaista ottamassa osaa, ja tietääkseni pyörätuolilla liikkuvia ei ole nähty Vivan lavoilla laisinkaan. Kisaan pääseminen olisi yksi unelmieni täyttymyksistä. Nähdään Blogilinjalla, kesäterveisin Hilla
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA huhtikuussa ja toukokuussa 2018 Tukilinja 4/2018 31 STARTTI-STIPENDIT KEVÄT 2018 HARRASTAJILLE K. J., PORNAINEN Stipendi lasketteluvälineiden ja -varusteiden hankintaan sekä harrastuksen aloittamiseen liittyviin kustannuksiin 10-vuotiaalle näkövammaiselle koululaiselle, joka on lajikokeilun myötä innostunut lajista. J.S., TAMPERE Ratsastukseen tarvittavia varusteita henkilölle, joka on aiemmin harrastanut ratsastusta ja nyt aloittanut vammaisratsastuksen. M.J., TERVAJOKI Keilaukseen tarvittavia välineitä ja varusteita henkilölle, joka on tutustunut keilaukseen ja löytänyt siitä itselleen soveltuvan liikuntaharrastuksen. R.K., ESPOO Kypäräpuhelimet sekä muita laskettelussa tarvittavia välineitä 9-vuotiaalle näkövammaiselle koululaiselle, joka on innostunut laskettelusta. K.K., OULAINEN Hiihtoja juoksuharrastuksessa tarvittavia välineitä 8-vuotiaalle näkövammaiselle koululaiselle, joka on innokas liikkuja ja joka osallistuu juoksuja hiihtokilpailuihin. V.S., IITTALA Salibandymaalivahdin henkilökohtaiset varusteet 9-vuotiaalle koululaiselle, joka pelaa salibandyjoukkueessa maalivahtina. L.J., KAARINA Heittolajien ja kestävyysjuoksun varusteita näkövammaiselle henkilölle, joka on aloittanut paikallisessa yleisurheiluseurassa kilpaurheilun. S.O., HELSINKI Lumilautailuvarusteita 10-vuotiaalle koululaiselle, joka on viime talvena osallistunut Kaikki Snoukkaa –projektiin ja aloittanut sen jälkeen lumilautailun. J. E., LOHTAJA Maastopyörä aktiiviselle liikkujalle, joka käy säännöllisesti kuntosalilla ja valmentaa nuorten jalkapallojoukkuetta. Toimintakyvyn rajoitteiden vuoksi haasteena on ollut löytää sopiva aerobisen harjoittelun muoto tukemaan kuntosaliharjoittelua. J.S., TURKU Stipendi liikunnalliset harrastukset mahdollistavan aktiivipyörätuolin hankintaan 17-vuotiaalle nuorelle, joka on aloittamassa pyörätuolitanssin. K.A., PALOKKA Stipendi jääkiekkokelkan hankintaan 22-vuotiaalle nuorelle, joka on innostunut lajin harrastamisesta. J.T., HELSINKI Stipendi keilailuharrastuksessa tarvittaviin välineisiin ja leirimaksuihin 23-vuotiaalle nuorelle, joka on aloittanut keilailun. Z.M., ÄIJÄLÄ Stipendi uintiharrastuksen kuluihin henkilölle, joka on aiemmin harrastanut uintia ja nyt aloittanut vammaisuinnin. K.L., MUURAME Kelaushanskat 14-vuotiaalle nuorelle, joka harrastaa kelkkajääkiekkoa ja on aloittanut myös ratakelauksen. A.M., SEINÄJOKI Stipendi yksilölliseen ohjaukseen ja muihin tanssiharrastuksen kuluihin henkilölle, joka on aloittanut aktiivisen kilpatanssiharrastuksen viime vuonna. Y.K., LASIKANGAS Stipendi yksityistuntien kuluihin pyörätuolitanssin aloittaneelle henkilölle, jolle ryhmätunneille osallistuminen on haastavaa. L.P., KUMPUMÄKI Hiihtovälineitä ja -varusteita aiemmin hiihtoa harrastaneelle henkilölle, joka on aloittanut tavoitteellisen harrastamisen paramaastohiihdossa ja menestynyt lajin SM-kilpailuissa. YHTEISÖILLE SAMBA TROPICAL RY, SEINÄJOKI Stipendi esiintymisasujen hankintaan soveltavan samban lapsija nuorisoryhmälle, joka harjoittelee aktiivisesti ja käy esiintymässä erilaisissa tilaisuuksissa. UUDENMAAN CP-YHDISTYS RY, ESPOO Stipendi ratsastuskokeilun kustannuksiin 60 vuotta täyttävälle järjestölle, jonka tavoitteena on saada jäsenistöä aktivoitua huolehtimaan omasta terveydestään mm. ravinnon ja liikunnan keinoin. DUVTEATERN RF, HELSINKI Stipendi soveltavan joogan kurssin kustannuksiin ruotsinkieliselle kehitysvammaisten näyttelijöiden teatteriryhmälle, jonka hyvinvointia liikuntaharrastus tukee. KYRÖSJÄRVEN SEUDUN NÄKÖVAMMAISET RY, KYRÖSKOSKI Paikallinen näkövammaisyhdistys on aloittanut vesijumpparyhmän aktivoidakseen jäsenistöään liikkumaan. Stipendi käytetään harrastuksen aloituskustannuksiin. LAHDEN SEUDUN INVALIDIT RY, LAHTI Liikuntavälineitä ja –varusteita yhdistykselle, joka haluaa kehittää yhdistyksen kesäkodin tarjoamia liikuntamahdollisuuksia ja aloittaa uusia liikuntaryhmiä. SUOMEN ALBINISMIYHDISTYS RY, LEMPÄÄLÄ Valtakunnallinen potilasyhdistys pyrkii toteuttamaan kaksipäiväisten vertaistapaamisten yhteydessä eri liikuntamuotojen kokeilua rohkaistakseen jäsenistöä liikkumaan enemmän. Stipendi käytetään lajikokeilujen kustannuksiin. MLL, TYRNÄVÄN YHDISTYS RY, TYRNÄVÄ Liikuntavälineitä paikallisyhdistykselle, joka aloittaa matalan kynnyksen liikuntakerhon perheille, joihin kuuluu tukea tarvitseva lapsi tai nuori. TATU TAMPERE RY, TAMPERE Uinnin erityisvälineitä ja -varusteita kilpauintiseuralle, joka on käynnistämässä erityisuimakoulutoimintaa. KYMENLAAKSON MUNUAISJA MAKSAYHDISTYS RY, HUSULA Stipendi kävelysauvojen hankintaan sekä ohjaajan kuluihin yhdistykselle, joka aloittaa sauvakävelytoiminnan kahdella toiminta-alueensa paikkakunnalla.
Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2017 apurahoja ja apuvälineitä yli 753 000 euron arvosta eli noin 62 800 euroa/kk. Tukitoiminta jatkuu. Apurahoja voivat anoa kaikki syrjäytymisuhan alaiset vammaiset ja pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista. MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 32 Tukilinja 4/2018 AISTI SPORT RY, AISTI PLAY, VANTAA Liikuntavälineitä ja –varusteita maalipalloseuralle, joka on aloittamassa erityistä tukea tarvitseville lapsille suunnattua monipuolista liikuntakerhotoimintaa. VANTAAN NÄKÖVAMMAISET RY, VANTAA Tuolijumpassa tarvittavia välineitä näkövammaisten yhdistykselle, joka aloittaa tuolijumppatoiminnan tarjoamisen Uudenmaan alueen näkövammaisille. KIURUVEDEN INVALIDIT RY, KIURUVESI Sisäcurling-välineet paikallisyhdistykselle, joka perustaa erilaisia sisäcurling-ryhmiä esimerkiksi lapsiperheille. KAAKKOIS-SUOMEN NÄKÖVAMMAISET RY, KOUVOLA Stipendi veneiden ja kanoottien vuokrauskuluihin yhdistykselle, joka järjestää koskenlaskupäivän ja kesäliikuntaleirin. Yhdistys pyrkii tarjoamaan mielenkiintoista liikuntaa myös nuoremmille jäsenille. Loput kevään Startti-apurahat löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI HUHTIKUU 2018 KESKI-UUDENMAAN KLUBITALOT RY, JÄRVENPÄÄ Kaksi kannettavaa tietokonetta mielenterveyskuntoutujien klubitalolle. Klubitaloon on perustettu kaksi uusi toimintayksikköä, joiden toiminnassa tietokoneet ovat keskeisessä roolissa. H. R., HELSINKI Apuraha yrityksen markkinointikuluihin näkövammaiselle pienyrittäjälle, joka työskentelee laulajana ja laulunopettajana. M.M., PULP Rummut 20-vuotiaalle näkövammaiselle henkilölle, joka valmistuu muusikon ammattiin ja soittaa rumpuja bändissä. H.M., HELSINKI Työkengät ammattiin opiskelevalle kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. P.P., LAHTI Osa-apuraha auton hankintaan kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Auton avulla hän voi tehdä keikkatöitä lähikunnissa. Tavoitteena on työelämään palaaminen. K.H., TAMPERE Osa-apuraha omakustanteisiin luontaishoitajan opintoihin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on toimia osa-aikaisena yrittäjänä. V.N., HELSINKI Osa-apuraha ulkomaille suuntautuvien, omakustanteisten työmatkojen kuluihin tanssitaiteilijalle ja pienyrittäjälle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän esiintyy inklusiivisen tanssiryhmän kanssa taidefestivaalilla Islannissa. Portugalissa hän toimii työpajan opettajana inklusiivisen tanssin tapahtumassa. L.K., JOENSUU Apuraha kansanopiston kuvataidekurssin maksuihin ja taidetarvikkeisiin sekä liikuntaharrastuksen maksuihin kuntoutujalle, joka on koulutukseltaan kuvataiteilija. R.T., KUOPIO Apuraha kesäyliopiston kurssimaksuun kuntoutujalle, jonka tavoitteena on lisätä ammattiosaamistaan. L.Z.-E., TAMPERE Osa-apuraha tanssipyörätuolin hankintaan tanssijalle, joka on tanssiparinsa kanssa kehittynyt pyörätuolitanssissa kansainväliselle tasolle. Tavallinen arkipyörätuoli ei enää vastaa kilpaurheiluharrastuksen vaatimuksia. Kunnan vammaispalvelut rahoittavat osaltaan tanssipyörätuolin hankintaa. K.L., TAMPERE Osa-apuraha tanssipyörätuolin hankintaan tanssijalle, joka on tanssiparinsa kanssa kehittynyt pyörätuolitanssissa kansainväliselle tasolle. Tavallinen arkipyörätuoli ei enää vastaa kilpaurheiluharrastuksen vaatimuksia. Kunnan vammaispalvelut rahoittavat osaltaan tanssipyörätuolin hankintaa. T.T., RIIHIMÄKI Järjestelmäkamera kuntoutujalle, jonka tavoitteena on aloittaa uudelleen valokuvausharrastus. R.T., POHJANMAA Sähköavusteinen polkupyörä kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikunta edistää. S.A., HELSINKI Apuraha kannettavaan tietokoneeseen 19-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta mediapajalla työskentelyyn, oman radio-ohjelman tekemiseen, musiikin kuunteluun ja tiedon hakemiseen. K.H., KESKI-SUOMI Tablettitietokone ja suojakotelo näkövammaiselle 9-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kommunikoinnin ja oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia kuntouttavien harjoitusten tekemiseen kotona. Laitteeseen ladataan MOI-kalenterisovellus toiminnanohjauksen tueksi. Hänelle on myönnetty tabletti lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä, mutta siihen saa ladata vain kommunikointiohjelman. T.J., KUOPIO Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee lasten ja nuorten sanataideohjaajaksi. Hän tarvitsee tietokonetta opiskelussaan ja tehdessään lasten kanssa teatteria. V.S., HELSINKI Kannettava tietokone, kuulokkeet, hiiri ja Office-ohjelma 15-vuotiaalle koululaiselle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta kotona tapahtuvan oppimisen välineeksi sekä yhteydenpidon ja itsenäisen asioinnin opetteluun. R.J., TAMPERE Kannettava tietokone ja monitoimilaite 20-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tieto
R IS T IK K O 4 / 2 18 / R IS T IK O N LA AT I: J a ri H a a p a -a h o Lähetä ratkaisemasi ristikko syyskuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko tai ratkaisulause postitetaan osoitteella: Tukilinjalehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse: toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro viestissä nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ovat tervetulleita! Ristikon 4/2018 ratkaisu löytyy lehdestä 5/2018. Ristikon 3/2018 palkkion sai Ritva-Liisa Niskanen Jyväskylästä. Kiitos kaikille osallistuneille! R IS T IK O N 3 /2 18 R A T K A IS U ”Aina yhtä mielenkiintoinen ja aina enemmän tai vähemmän haastetta. Kiitos!” Raija Nyrhinen, Alavus ”Kiitos!” Marja-Liisa Viskari, Tuusula ”Ristikkonne aina kivoja mietittäviä.” Eine-Maija Thessler, Iisalmi Tukilinja 4/2018 33
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA 34 Tukilinja 4/2018 konetta yhteydenpitoon ja itsenäisen asioinnin välineeksi. K.M.-S., KAJAANI Kannettava tietokone ja monitoimilaite 22-vuotiaalle henkilölle, jolla on kielellinen toimintarajoite. Hän tarvitsee tietokonetta kuntouttavien harjotteiden tekemiseen ja yhteydenpitoon. M.R., HELSINKI Tietokone ja kamera kuntoutujalle, joka harrastaa valokuvausta ja kirjoittamista. Hän on aloittamassa ruoka-aiheisen blogin pitämistä. K.E., HELSINKI Kannettava tietokone ja kuvankäsittelyohjelma henkilölle, jolla on liikkumisen ja käsien käytön rajoitteita. Hän tarvitsee välineitä valokuvausja piirtämisharrastusten tueksi. Y.T., JYVÄSKYLÄ Kannettava kosketusnäytöllinen tietokone, hiiri, dvd-asema ja monitoimilaite henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita ja joka kommunikoi viittomien avulla. Hän tarvitsee tietokonetta yhteydenpidon ja tiedon saamisen apuvälineeksi. Hän ei voi saada laitetta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä eikä kunnan vammaispalvelu tue sen hankintaa. KUOPPANUMMEN KOULUKESKUS, NUMMELA Apuraha 39:n erityistä tukea tarvitsevan oppilaan päiväretken kuljetuskustannuksiin. Retki suuntautuu esteettömään luontokohteeseen ja siinä tarvitaan esteetöntä bussia. K.J., HELSINKI Äänitysohjelma kuntoutujalle, jolle musiikki on pitkäaikainen ja tärkeä harrastus. TOUKOKUU 2018 LAHDEN SEUDUN KEHITYSVAMMAISTEN TUKI RY, LAHTI Apuraha kehitysvammaisten mediaharrastajien Radio Valo -mediapajan laitehankintoihin. Ryhmän tarkoituksena on edistää erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden omaehtoista ja tuettua mediatuotantoa, järjestää koulutuksia, tukea tekijöiden vuorovaikutusta ja tarjota näkyvyyttä tuotetuille ohjelmille. Pääsääntönä on, että osallistujat tekevät ja tuottavat ohjelmasisällön itse. S.O., PIRKANMAA Tietokone, projektori, laminointikone ja apuraha markkinointikuluihin kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän on perustanut ravintoneuvontapalveluita tarjoavan pienyrityksen. B.S., KERAVA Osa-apuraha auton hankintaan kuntoutujalle, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa. Auto mahdollistaa hänelle koulumatkojen lisäksi työhön liittyvän kulkemisen. I.M., HELSINKI Ompelukone ja -tarvikkeita kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hänen tavoitteenaan on perustaa oma ompelualan yritys. M.T., VESILAHTI Apuraha ratsastusharrastuksen kuluihin henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Harrastus tukee hänen kuntoutumistaan. M.M., UUSIKAUPUNKI Apuraha omakustanteisen levyn julkaisukuluihin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Musiikki on hänelle pitkäaikainen harrastus. L.M., HALIKKO Osa-apuraha omakustanteisen keittokirjan taittoja painokuluihin 25-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän työskentelee työpajan ruokahuollossa, ja on kehittänyt omia ruokareseptejä. M.O., ITÄ-SUOMI Tietokone, Office-ohjelma ja järjestelmäkamera toimittajalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän työskentelee osa-aikaisesti. P.R., SUOMUSSALMI Polkupyörä ja monitoimilaite kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikunta edistää. Monitoimilaite helpottaa asiointia. P.J., LEHMO Osa-apuraha sähköavusteiseen maastopolkupyörään opiskelijalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Pyörän avulla hän voi kulkea koulumatkat, harrastaa liikuntaa ja ulkoilla lasten kanssa. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. L.P., HAMINA Apuraha taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, joka toimii taideryhmän vertaisohjaajana. Hänen töitään on ollut esillä useissa taidenäyttelyissä. V.E., NURMIJÄRVI Järjestelmäkamera ja apuraha taidetarvikkeisiin henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän käyttää valokuvia pitämässään blogissa, ja voi hyödyntää siinä kuvataiteen ammattiosaamistaan. Valokuvaus ja kuvataide ovat hänelle myös kuntouttavia harrastuksia. I.P., VARKAUS Polkupyörä kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Pyörällä hän voi hoitaa asiointimatkat ja harrastaa liikuntaa. V.R., TAMPERE Ammattitutkintostipendi kuntoutujalle, joka on suorittanut sosiaalija terveysalan perustutkinnon näyttötutkintona. Häneltä puuttuu riittävän pitkä työura ammattitutkintostipendin saamiseksi Koulutusrahastolta. Tukilinjan ammattitutkintostipendi on samansuuruinen kuin Koulutusrahaston stipendi. E.L., PIRKANMAA Apuraha autokouluun 18-vuotiaalle opiskelijalle, jolla on kielellinen erityisvaikeus. Mahdollisuus autolla liikkumiseen helpottaa työssäoppimispaikoissa käymistä, vapaaehtoistyön tekemistä ja tulevaa työllistymistä. P.P., TAMPERE Apuraha taideopintojen lukukausimaksuun ja taidetarvikkeisiin kuntoutujalle, jolle kuvataide on pitkäaikainen harrastus. U.L., VANTAA Järjestelmäkamera 23-vuotiaalle media-assistentiksi valmistuneelle henkilölle, joka liikkuu rollaatorin avulla. Hän työskentelee freelancevalokuvaajana. R.J., YLÖJÄRVI Osa-apuraha kilpailmakiväärin hankintaan henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Hän harrastaa kilpa-ammuntaa SM-tasolla. Tavoitteena on kilpailla kansainvälisellä tasolla ja paralympialaisissa. M.S., LAUKAA Apuraha kuntosalikorttiin ja ohjaukseen kuntoutujalle, jonka toimintakykyä liikuntaharrastus edistää. K.J., IISALMI Polkupyörä kuntoutujalle, jolle pyöräily on kuntouttava harrastus. Pyörä mahdollistaa so
J A L O IT T E L U A / SA R JA K U VA K a is a L e k a Tekijä Kaisa Leka Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja niitä peittelemättä. Tukilinja 4/2018 35 siaalisten suhteiden ja kunnon ylläpitämisen. H.J., JÄRVENPÄÄ Sampleri kuntoutujalle, jolle musiikin tekeminen on pitkäaikainen ja kuntouttava harrastus. K.T., KOTKA Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka työskentelee graafisena suunnittelijana osuuskunnan kautta. T.L., JYVÄSKYLÄ Apuraha tanssiopiston kurssimaksuihin kuntoutujalle, jolle tanssi on toimintakykyä edistävä harrastus. Y.M., HELSINKI Osa-apuraha pyörätuolikoripallotuolin hankintaan 25-vuotiaalle opiskelijalle. Koripallo on hänelle toimintakykyä ylläpitävä, tavoitteellinen harrastus. Ilman pelituolia lajissa kehittyminen ei onnistu. Kunnan vammaispalvelu ei osallistu sen hankintahintaan. P.M., MIKKELI Osa-apuraha trumpettiin ja soittotuntien kuluihin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on aloittaa musiikkiharrastus uudelleen. K.P., HELSINKI Polkupyörä kuntoutujalle arjen liikkumisvälineeksi ja liikuntaharrastuksen aloittamiseen. R.J., HELSINKI Sähköpiano ja kuulokkeet kuntoutujalle, joka on harrastanut pitkään soittamista ja säveltämistä. H.J., KRUUNUPYY Apuraha koiraharrastukseen ja kansalaisopiston kurssimaksuihin kuntoutujalle. Harrastukset tukevat sosiaalista elämää ja innostavat ulkoilemaan. J.J., HELSINKI Videokamera, mikrofoni ja jalusta kuntoutujalle, joka on suorittanut audiovisuaalisen viestinnän perustutkinnon. Oma kamera mahdollistaa työskentelyn freelancerina. L. O.-J., VANTAA Apuraha omakustanteisten vartijakurssien maksuihin henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. Turvallisuusalan koulutus lisää hänen työllistymismahdollisuuksiaan. R.E., JYVÄSKYLÄ Apuraha polkupyörän hankintaan kuntoutujalle. P.S., JOENSUU Polkupyörä 21-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. Pyörällä hän voi tehdä työja asiointimatkat sekä harrastaa liikuntaa. V.J.-P., TURKU Osa-apuraha omakustanteisiin valokuvauslinjan opintoihin henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Tavoitteena hänellä on ammatillinen uudelleen kouluttautuminen. N.L., LOIMAA Apuraha kuntosalikorttiin kuntoutujalle, joka suorittaa ammatillisia opintoja. Liikunta edistää hänen toimintakykyään. P.J., JÄRVENPÄÄ Polkupyörä kuntoutujalle asiointija harrastematkoihin. V.T., TAMPERE Osa-apuraha vaihto-oppilasvuoden matkakuluihin ammattikorkeakoulun opiskelijalle, jolla on oppimisen haasteita. Loput huhti–toukokuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta WWW.TUKILINJA.FI
Olennaista ei ole diagnoosi vaan se, miten se rajoittaa toimintakykyä. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kymmeniä kuukausittain. Yksityishenkilöiden apurahat ovat lahjaverotuksen välttämiseksi enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempiakin, ja osa niistä jaetaan yhteistyössä vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuosina 1996–2017 Tukilinja-lehden tuotolla myönnettiin apurahoja yli 9,34 miljoonan euron arvosta. Vuonna 2017 tukea myönnettiin yli 62 800 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Mikäli sen jälkeen jää kysyttävää, ota yhteys tukityöntekijöihimme. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista elämää ja tasa-arvoa. Apurahoja jaetaan sekä yksityishenkilöille että yhteisöille. Tavoitteena on edistää koulutusta, opiskelua, ammatillista kuntoutumista ja sijoittumista työelämään. Tukea voi hakea myös itsenäisen toimintakyvyn edistämiseen, harrastustoimintaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Tuki on tarveharkintaista ja se myönnetään pääsääntöisesti joko välineinä tai laskutuslupana haettuun asiaan. Seuraamme aina, että tuki menee perille. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea sekä fyysisesti että psyykkisesti toimintarajoitteiset henkilöt. Liikuntatai aistivamman lisäksi rajoitteen voi aiheuttaa pitkäaikaissairaus, mielenterveysongelma tai neurologinen poikkeavuus. OHJEET TUEN HAKUUN: www.tukilinja.fi / apurahat HENKILÖKOHTAISET APURAHAT 09 415 515 08 ja 09 415 515 09 (arkisin klo 9–14) apurahat@tukilinja.fi YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT 09 415 515 10 (ma–to klo 9–14) yhteisoapurahat@tukilinja.fi TIETOTEKNISET APUVÄLINEET: p. 09 415 515 06 it-tukiluuri@tukilinja.fi TUKILINJAN APURAHAT << AKL Posti Oy << YHTEISTYÖAPURAHAT JAOSSA Hae Tukilinjan yhteistyöapurahoja ja ehdota ansiokkaita saajia! VUODEN TOIMIJA -APURAHA Tukilinja jakaa vuosittain useita Vuoden Toimija -apurahoja uraauurtavaa työtä tekeville vammaisalan yhteisöille, joilta puuttuu resursseja. Apurahan suuruus riippuu toiminnasta. Ehdota saajaa 30.11. mennessä Facebook-sivuillamme tai sähköpostitse (yhteisoapurahat@tukilinja.fi). Arvomme ehdottajien kesken 3 kappaletta Kaisa Lekan palkittua matkakirjaa Impefect. VIMMA-KULTTUURIPALKINTO Tukilinja myöntää vuosittain 5 000 euron työskentelyapurahan Kynnys ry:n vammaiskulttuuripalkinto Vimman saajalle. Vimmalla palkitaan laadukasta taidetta tai kulttuuritoimintaa, jossa toimintarajoitteisuus tuodaan yhteiskunnalliseen tietoisuuteen ja keskusteluun. Voit ehdottaa palkinnon saajaa Tukilinjalle tai Kynnys ry:lle vuosittain 30.10. mennessä joko Facebookissa tai sähköpostitse (yhteisoapurahat@tukilinja.fi). STARTTI-URHEILUSTIPENDI Tukilinja jakaa vuosittain matalan kynnyksen vammaisurheiluun ja vammaisliikuntaan kymmeniä Startti-urheilustipendejä yhteistyössä VAU ry:n kanssa. Niitä voivat hakea sekä harrastajat että pienet yhdistykset tai seurat, joilta puuttuu resursseja harrastustoimintaan. Linkki Startti-stipendin hakulomakkeeseen löytyy sekä VAU:n että Tukilinjan nettisivuilta. Syksyn 2018 apurahoja hakea voi 31.10. mennessä. TUTKIMUSJA KEHITTÄMISAPURAHA Tukilinja myöntää vuosittain apurahoja vammaisten ja toimintarajoitteisten ihmisten tasa-arvoa edistävään tutkimukseen sekä vuodesta 2018 alkaen myös tällaiseen tutkimukseen perustuvaan kehitystyöhön. Apurahat myönnetään yhteistyössä Suomen Vammaistutkimuksen Seura ry:n kanssa, joka ottaa hakemukset vastaan. Hakuaika on 1.–31.10. Näin haet apurahoja: www.tukilinja.fi/apurahat/hakuohjeet Omenasieppa rit oli yksi Vuoden toimija -apurahan saajista vuonna 2017.