TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA Valmiuslaki uudistuu – miten käy vammaisten turvaamisen? Sara-Elise Ruokonen on kuurojen urheilun kansainvälistä eliittiä Moniaistinen taidehetki tuo osallistujille iloa ja onnistumisia KESÄ–HEINÄKUU 3/2026 10 22 16 Somesta tuttu Antti Ahtilinna: ”Haluan olla vertaistukena lapsille ja nuorille”
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA Valmiuslaki uudistuu – miten käy vammaisten turvaamisen? Sara-Elise Ruokonen on kuurojen urheilun kansainvälistä eliittiä Moniaistinen taidehetki tuo osallistujille iloa ja onnistumisia KESÄ–HEINÄKUU 3/2026 10 22 16 Somesta tuttu Antti Ahtilinna: ”Haluan olla vertaistukena lapsille ja nuorille” Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Aikakausmedian jäsen. Päätoimittaja Jaana Vainio jaana.vainio@tukilinja.fi Toimitusneuvosto Pinja Eskola Salla Fagerström Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Hanna-Mari Jaakkola Tilaajapalvelu Puh. 09 4155 1502 ma-pe klo 9–11 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 50 € 6 kk 60 € 1 v, kesto 110 € Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. 30. vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa / vuosi ISSN 1458–6304 (painettu), 2737–2383 (verkkojulkaisu) Paino Printall Kansikuva Riina Gröhn Tässä numerossa YH TE ISK UN TA IH M ISE T TU KIK O HT EE T VA KIO T Tukilinja edistää vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ihmisten yhdenvertaisuutta Suomessa. Myönnämme apurahoja vähävaraisille henkilöille koulutuksen, työllistymisen ja aktiivisen elämän, kuten harrastamisen, tueksi. Varat toimintaan saadaan Tukilinja-lehden myynnistä ja lahjoituksista. Lehti myös työllistää toimintarajoitteisia ihmisiä toimittajina, kuvaajina ja kuvittajina sekä myynnissä. Lisää kiinnostavia vammaisalan uutisia ja lehden aiemmat numerot löydät tukilinjalehti.fisivustolta. 3/2026 Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T 3 Pääkirjoitus 4 Pinnalla: Paralympiajoukkue vierailulla presidentinlinnassa ja muita näkyviä ilmiöitä. 5 Apua opintoihin: Kyselyyn vastanneista 96,1 prosenttia kertoi Tukilinjan myöntämän apurahan olleen opintojen etenemisen kannalta välttämätön. 10 Valmiuslaki uudistuu: Miten käy vammaisten turvaamisen? 6 Näkyvyyttä erilaisuudelle: Antti Ahtilinna tarjoaa somessa vertaistukea vammaisille lapsille ja nuorille. 12 Vähemmistöjen vaikeudet: Saamelainen kuuro Màren Saijets on elänyt koko elämänsä kahden vähemmistön risteyksessä. 16 Juosten huipulle: Kestävyysjuoksija Sara-Elise Ruokonen on noussut kuurojen urheilun kansainväliseen eliittiin. 22 Erityistä taidetta: Marketta Moksin ohjaamissa taidehetkissä tärkeintä on, että tehtävät onnistuvat jokaiselta. 14 Tähtäimessä uusi ura: Startti-stipendin saanut Minna Niemikorpi löysi uuden urheilu-uran pistooliampujana. 18 Musiikista suunta elämälle: Leo Ben Lulu sai apurahan musiikkija studiotarvikkeisiin. 30 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja helmi–maaliskuussa 2026. 25 Kolumni: Salla Fagerström 26 Kirjavinkki 27 TV & elokuvat 28 Apurahafoorumi 33 Ristikko 35 Pähkinöitä ja sarjakuva 2
Jaana Vainio päätoimittaja jaana.vainio@ tukilinja.fi Unelmat tarvitsevat esikuvia H arva tulee omassa elämässään pohtineeksi, miten paljon unelmien syntymiseen vaikuttaa se, että näet jonkun muun todistavan sen olevan mahdollinen. Jos ei ole koskaan nähnyt omassa tilanteessaan olevaa ihmistä, saattaa olla vaikeampi hahmottaa, mihin kaikkeen voisi itsekin kyetä. Kun näet itsesi edustettuna, koet helpommin kuuluvasi joukkoon. Se vähentää ulkopuolisuuden kokemusta ja vahvistaa kuvaa siitä, että omakin elämä voi olla tavallista – ja samalla ainutlaatuista. Perinteinen media kuvasi pitkään vammaisia sankareina tai säälin kautta. Onkin ollut ilahduttavaa, että mediassa on viime vuosina näkynyt enenevissä määrin myös erilaisia toimintakykyjä omaavia henkilöitä. S omessa moni on oman tarinansa omistaja. Seuraajille tarjotaan huumoria, arkea, osaamista, mutta myös vaikeuksia – omilla ehdoilla. Se tekee esikuvista samaistuttavia. Elossa 24 hja Sointu Borg & Tyrkyt -ohjelmien kautta isommalle yleisölle tutuksi tullut Antti Ahtilinna (s. 6) on hyvä esimerkki tästä. Joensuulaisella ammattivaikuttajalla ja sisällöntuottajalla on Tiktokissa lähes 90 000 seuraajaa. Käsiproteesia käyttävä Ahtilinna on avoimesti kertonut, että erilaisuus oli nuorempana hänellekin painava taakka. Nyt hän haluaa olla somessa esikuvana ja vertaistukena lapsille ja nuorille, jotka ovat epävarmoja itsestään liikuntarajoitteen tai ulkonäkönsä vuoksi. Anestesiahoitajana leikkaussalissa toiminut kuuro sairaanhoitaja Màren Saijets (s. 12) ja kuurojen urheilun kansainväliseen eliittiin kuuluva kestävyysjuoksija Sara-Elise Ruokonen (s. 16) ovat myös hyviä esimerkkejä siitä, että unelmiaan kannattaa tavoitella ja ne ovat mahdollisia. T ukilinjan myöntämät apurahat mahdollistavat monille omien unelmien toteuttamisen. Loppuvuodesta 2025 toteutettuun kyselyyn vastanneista 96,1 prosenttia kertoi Tukilinjan myöntämän apurahan olleen esimerkiksi opintojen etenemisen kannalta välttämätön (s. 5). Tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi apurahojen tarve on kasvanut voimakkaasti. Alkuvuonna apurahahakemusten määrä on kasvanut yli 30 prosentilla vuoteen 2025 verrattuna. Vuosi 2025 oli jo hakemusmäärissä ennätysvuosi Tukilinjan 30-vuotisen toiminnan aikana. Haluankin kiittää sinua lehden tilaaja, että olet mukana mahdollistamassa unelmien toteutumisen. Omakin elämä voi olla tavallista – ja samalla ainutlaatuista. SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 5.8.2026 Pä äk irjo itu s KU VA : M IK A LE VÄ LA M PI 3
TEKSTI Sanni Purhonen ja Jaana Vainio TA PA HT UM A PINNALLA Topi Borgin elokuvakerhossa nimekkäitä vieraita Suurena elokuvafanina tunnettu Topi Borg on katsonut elämänsä aikana huikeat 12 000 elokuvaa. Yle Areenassa nähdyn Topi Borgin elokuvakerho -ohjelman isäntä valitsi omien sanojensa mukaan vierailleen pelkkää laatutavaraa – marginaalisia taideleffoja, ikivihreitä suomiklassikoita ja aivoja nyrjäyttäviä dokumentteja. Elokuvien sijaan ohjelman ydin oli kuitenkin niiden aikana käyty keskustelu. Borgin vieraana ensimmäisen kauden jaksoissa nähtiin Tarja Halonen, Jasper Pääkkönen, Erika Vikman, Johannes Brotherus, Sointu Borg, Jukka Hildén, Fathi Ahmed, Zaida Bergroth, Ona Huczkowski ja Pihla Viitala. Viittomakielistä runoutta Tampereella 6. kesäkuuta järjestettävä Annikin Runofestivaali juhlii maamme kielellistä moninaisuutta ja kansainvälisyyttä teemalla Babel Suomi. Tapahtumassa ovat mukana myös viittomakieliset runoilijat Satu Kankaanpää ja Juhana Salonen. Heistä Kankaanpään moni muistanee myös Vammaisten päivän DiDa-festivaalin toisena tuottajana. Vuonna 2024 hän voitti pääpalkinnon runollaan ”Kapinaruno” Kuurojen Kulttuuripäivillä, ja esiintyi Ylen Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa. Kankaanpään runoutta on nähtävissä Viittomakielisen kirjaston verkkosivuilla. Hän esiintyy myös festivaalin päätösklubilla. Uusi työmenetelmä lisää saavutettavuutta Vimma-palkittu DuvTeatern on julkaissut tiksitiksi.fiverkkosivuston levittääkseen tietoa luovan saavutettavuuden työtavasta taidekentällä. Uusi esitystaiteellinen työtapa on saanut inspiraationsa Britanniasta. Kehitystyön tuloksia nähtiin vuonna 2024 Livsfarligt på allvar! -esityksessä, joka toteutettiin yhteistyössä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ja Svenska Teaternin kanssa. Esityksessä kuvailutulkkaus, viittomakieli ja selkokieli otettiin osaksi näyttämöllistä ilmaisua jo prosessin alusta lähtien. Tavoitteena oli luoda taiteellisesti vahva kokonaiselämys, joka on samalla saavutettava sokeille, kuuroille ja viittomakielisille katsojille sekä henkilöille, joilla on kielellisiä tai kognitiivisia haasteita. KU VA : GIM M EY AW AL LE T PR O DU CT IO NS O Y Paralympiajoukkue vierailulla presidentinlinnassa Milano-Cortinan talviparalympialaisissa kilpaillut Suomen paralympiajoukkue sai kutsun tasavallan presidentti Alexander Stubbin ja rouva Suzanne Innes-Stubbin viralliselle vastaanotolle presidentinlinnaan. Lämminhenkisessä tapaamisessa juhlistettiin myös joukkueen menestystä: maastohiihtäjä Inkki Inola ja opashiihtäjä Reetu Inkilä saavuttivat hopeaa 10 kilometrin perinteiseltä hiihtomatkalta, ja alppihiihtäjä Nette Kiviranta nappasi hopeaa pujottelussa. – Tällainen huomionosoitus laittaa nöyräksi ja kertoo, miten paljon he arvostavat paraurheilua, kommentoi Inkki Inola. KU VA : M AT TI PO RR E / TA SA VA LL AN PR ES ID EN TIN KA NS LIA KU VA : CA TA PO RT IN KU VA : NIK KO M ÄK IN EN 4
Apuraha opiskeluun Tukilinja myöntää apurahoja pitkäaikaissairauden, vamman tai neurologisen poikkeavuuden vuoksi toimintarajoitteisille opiskelijoille. Apurahaa voi hakea esimerkiksi opiskeluvälineisiin ja omakustanteisten opintojen, kuten avoimen yliopiston koulutusmaksuihin. Vuonna 2025 opiskeluun myönnettiin 183 apurahaa. ! KU VA : PE XE LS / M IK HA IL NIL O V T ukilinja teetti viime syksynä yhteistyössä Value Clinicin kanssa kyselyn, jossa tutkittiin apurahojen vaikutuksia avustusten saajien elämään. Kyselyyn vastanneista 28,4 prosenttia oli kirjannut apurahakohteeksi opiskelun. Vastaajat kokivat, että apuraha oli välttämätöntä opintoihin hakeutumisessa (88,5 %), opinnoissa etenemisessä (96,1 %) ja valmistumisessa (92,0 %). – Minut hyväksyttiin ammattikorkeakouluun. En olisi päässyt edes kokeisiin ilman tukea, kertoo yksi kyselyyn vastanneista. Opiskeluvälineet auttoivat opiskelussa ja arjen hallinnassa Valtaosa eli 95,7 prosenttia vastaajista ei saanut opiskelua varten muuta rahoitusta. Ilman apurahaa opiskelua varten välttämätön hankinta olisi ollut 99,3 prosentin mielestä vaikeaa, osan mielestä jopa mahdotonta. Tukea saatiin esimerkiksi tietokoneen hankkimista varten. – Tarvitsin tietokonetta opintojen loppuun saattamiseen. Ilman apurahaa en todennäköisesti olisi valmistunut aikataulussa, enkä olisi päässyt opiskelemaan unelma-ammattiani ammattikorkeakoulussa. Apurahan vaikutukset olivat kohdallani kauaskantoiset, avasi eräs vastaajista tilannettaan. Opiskeluvälineet helpottivat myös sujuvampaa asiointia arjessa. – Apurahan avulla pystyin opiskelemaan uuden ammatin ja valmistumaan. Suurin osa koulutehtävistä oli tietokoneella tehtäviä. Olen pystynyt hoitamaan myös omia asioitani esimerkiksi Kelassa ja työeläkeyhtiössä sekä käyttämään sähköpostia, kuuluu yksi vastauksista. Osallisuus lisäsi yleistä hyvinvointia Opiskelujen myötä osallisuuden ja arjen hallinnan lisääntyminen kasvatti yleistä hyvinvointia. Vastaajien psyykkinen (98,5 %) ja sosiaalinen (99,2 %) hyvinvointi lisääntyivät merkittävästi. Opinnot ja valmistuminen helpottivat työllistymistä, jolloin 93 prosentilla vastaajista taloudellinen tilanne parani. Yhteiskunnan palveluiden käyttö vähenikin apurahan ansiosta 76,7 prosenttia. – Valmistumiseni jälkeen olen työllistynyt opiskelemalleni alalle. Elämäni on jälleen omassa hallussa, enkä tarvitse yhteiskunnan tukea. Opiskeluapurahan vaikutus kestää pitkään TEKSTI Hanna-Mari Jaakkola Tukilinjan teettämä kysely paljasti, että opiskelua varten saatu apuraha vaikuttaa tuensaajien elämään laaja-alaisesti. Tuki ei ainoastaan auttanut opiskelussa vaan helpotti myös työllistymistä ja yleistä arjen hallintaa. Apurahan vaikutukset olivat kohdallani kauas kantoiset. 5
Antti Ahtilinna osaa nauraa itselleen. Hän tekee somesisältöä, jossa arkiset tilanteet kääntyvät huumoriksi ja ymmärrykseksi. 6
Antti Ahtilinna Joensuusta tarjoaa somessa vertaistukea vammaisille lapsille ja nuorille, jotka kokevat erilaisuutta. Hän oli yksi Sointu Borg & Tyrkyt -ohjelman kakkoskauden kilpailijoista. Ohjelmassa etsittiin uutta sosiaalisen median tähteä. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Riina Gröhn Yhdellä kädellä Tyrkkyjen finaaliin Instagramissa Ahtilinna kertoo panikoineensa ja itkeneensä silmänsä turvoksiin käsikirjoittaessaan ja tuottaessaan videota. Lopulta ydinsanoma hioutui. – Minä olen 26-vuotias Antti. Minä olen se pieni, tulevasta tietämätön ja epävarma lapsi. Minä olen se, jonka vanhemmat pelkäsivät, millainen tulevaisuus minulla on. Minä haluan olla esikuva ja vertaistuki sille, joka sitä tarvitsee. Minä haluan olla se, kenet itse olisin tarvinnut pienenä. Tyylikäs mustavalkoinen video valittiin koko porukan parhaaksi. Sointu Borg kehui Ahtilinnan tarinankerronnan taitoa ja teknistä osaamista. – Antti on vienyt mun sydämen, Borg kommentoi. Näkyvyyttä erilaisuudelle Somessa Ahtilinna haluaa olla vertaistukena lapsille ja nuorille, jotka ovat epävarmoja itsestään liikuntarajoitteen tai ulkonäkönsä vuoksi. – Teen tätä itselleni ja heille, jotka kokevat olevansa niiden ”raamien” ulkopuolella, joihin oman erilaisuuden takia eivät koe kuuluvansa. Ahtilinnan oma erilaisuus on dysmelia. Se on yhteisnimitys kaikille synnynnäisille yhden tai useamman raajan eroavaisuuksille. Hänellä dysmelia ilmenee oikean käden puuttumisena. M ediapersoona Sointu Borg etsi uutta sosiaalisen median tähteä Ylen ohjelmassa Tyrkyt, jossa somevaikuttajat kilpailivat managerointisopimuksesta. Kakkoskaudella nähtiin esimerkiksi, kuinka paljon työtä puolen minuutin laadukas Tiktokvideo vaatii. Miten verkostoidutaan, ja kannattaako omat tragediat kääntää otsikoiksi? Nappaako paikan parrasvaloissa ahkerin puurtaja vai valovoimaisin säteilijä? Yksi kahdeksasta kilpailijasta oli joensuulainen Antti Ahtilinna. Vaikka voitto ei tällä kertaa tullut Itä-Suomeen, hän ylsi finaaliin saakka. Aina ei tarvita ykköspaikkaa todistamaan, että unelmiaan kohti kannattaa pyrkiä. – Se oli minulle tosi iso juttu! Oli sikasiistiä ystävystyä ihmisten kanssa, jotka tekevät sosiaalista mediaa eri tavoilla. Sain sieltä paljon vertaistukea omaan tekemiseeni. Koin, että olin jo voittanut siinä, kun pääsin mukaan ohjelmaan. Tie Tyrkkyjen finaaliin ei ollut helppo. Jo ensimmäisessä jaksossa kävi selväksi, että nyt tehtiin hommia tosissaan. Kilpailijoiden piti kuvata itsestään esittelyvideo, jossa he kiteyttävät henkilöbrändinsä ydinviestin. 7
Ahtilinna on kertonut avoimesti siitä, kuinka erilaisuus on ollut hänellekin painava taakka. Vasta aikuistumisen myötä hän on oppinut hyväksymään itsensä. Vahva itsetunto välittyy Ahtilinnan sosiaalisessa mediassa. Hän ei pelkää näyttää herkkyyttään, vaikka kuvaileekin sisältöään itseironiseksi ja mustan huumorin sävyttämäksi. – Uskallan murtaa sitä jäätä, mitä minunkaltaiseni ihmiset kokevat arjessaan. Kuvaan huumorin kautta arkisia tilanteita, joihin on helppo samaistua. Tavoitteena on herättää positiivisia reaktioita ja auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja näkemään sen täysin normaalina. Raskas kevät Juttelemme Ahtilinnan kuulumisia Teamsin välityksellä. Hän katselee vakavana ruudun ohi kertoessaan kevään olleen tavallista raskaampi. Media-alan opinnot Karelia-ammattikorkeakoulussa ovat loppusuoralla, terveys on reistaillut ja huhtikuussa revähti etureisi. Liikunnalliselle miehelle hiljaiselo toipilaana on ollut hankalaa. – Opinnäytetyö on edelleen työn alla. Liikunta on jäänyt vain murto-osaan normaalista – pikajuoksu mietityttää ja on nyt hyllyllä. On ollut sairastelukierrettä ja burnoutin poikasta. Somessakin Ahtilinna avautui siitä, että päätti hakea apua. – Menin sitten puhumaan ammattilaisen kanssa. Se on ollut yksi parhaista päätöksistä pitkään aikaan. Kannustan kaikkia käymään puhumassa pienistäkin asioista. Pienetkin askeleet eteenpäin ovat isoja voittoja. Huumorivideolla viraaliksi Ahtilinnan lapsuuden perheessä on aina harrastettu liikuntaa ja urheilua. Nelivuotiaasta lähtien hän pelasi jalkapalloa ja junnuna lätkää. Harrastuksiin ovat kuuluneet myös salibandy ja lumilautailu. Lisäksi hän treenaa kuntosalilla ja juoksee eripituisia matkoja. Ennen media-alan opintoja Ahtilinna suoritti liikuntaneuvojan perustutkinnon. Vasta sen jälkeen hän kiinnostui tosissaan somesta. Koska hän pelasi paljon videopelejä, hän perusti Tiktokiin tilin, jonne alkoi tehdä pelivideoita. Samalla Ahtilinna oppi videoiden leikkaamista ja editointia. Ystävät kysyivät, oliko hän ikinä miettinyt somesisällön tekemistä omasta elämästään. Ajatus jäi hautumaan. – Olin Vuokatissa hiihtolomalla ja päätin kuvata sieltä materiaalia. Kotiin päästyäni editoin sen, ja siitä se lähti. Nyt Ahtilinnan videot ovat keränneet Tiktokiin lähes 90 000 seuraajaa ja Instagramiin noin 6 500. Hänen huumorinsa selvästi puhuttelee seuraajia. Viime vuonna yksi videoista levisi kansainväliseksi ja keräsi yli kymmenen miljoonaa tykkäystä. Se on poikkeuksellisen suuri määrä suomalaiselle sisällöntuottajalle. Kuvaan huumorin kautta arkisia tilanteita, joihin on helppo samaistua. Urheilu on Antti Ahtilinnalle tärkeä osa elämää. Liikunta on myös keino tukea omaa jaksamista ja mielen hyvinvointia. 8
Vastuullinen henkilöbrändi Vammaiset sisällöntuottajat saattavat saada ikäviä kommentteja somessa. Ahtilinnakin on törmännyt kiusaamiseen. Hän kertoo vain vilkaisevansa trollikommentit ja oppineensa suodattamaan ne pois mielestään. – En millään tavalla ota niitä itseeni. Ajattelen, että sillä ihmisellä on itsellään huono olo. Pari kertaa olen vastannutkin, että haluatko tulla juttelemaan siitä, miten voit. Ahtilinna sanoo, että somessa jokaisen on osattava itse päättää, mihin vetää rajan. Seuraajille tärkeintä ei ole täydellisyys vaan aitous ja todentuntu. Hän on tietoinen siitä, että on monelle nuorelle seuraajalle esikuva. – Kaikki ovat tervetulleita minun kanavalleni. Vaikka vaikutan yleensä semmoiselta ilopilleriltä, niin kyllä sosiaalisessa mediassa pitää osata näyttää myös haavoittuvuutensa. Mietin joskus, millainen esikuva voisin tulevaisuudessa olla esimerkiksi omalle lapselle. Haluan olla isä, joka uskaltaa näyttää tunteita. Sisällöntuotannon ammattilainen Tyrkyt-ohjelma herätti somessa keskustelua kaupallisuudesta ja vaikuttajatyön luonteesta. Samalla se paljasti, kuinka huonosti sisällöntuottajien työtä yhä ymmärretään. Vaikuttaja on usein yrittäjä, jonka työ on luovaa sisällöntuotantoa. Siinä yhdistyvät yleisön tuntemus ja yhteistyö yritysten kanssa. Työ vaatii jatkuvaa näkyvyyttä, suunnittelua ja vuorovaikutusta seuraajien kanssa. Somen algoritmit ja yleisö suosivat sisältöä, joka erottuu massasta. Myös yritykset ovat huomanneet, että monimuotoinen sisältö puhuttelee asiakkaita. Ahtilinna on osa-aikainen yrittäjä, joka tekee sisällöntuotannon lisäksi myös kuvauskeikkoja. Hän kertoo ansaitsevansa somen kautta jo sen verran, että pärjää opiskelijana. Ahtilinna ei tee yhteistyötä kenen kanssa tahansa. Hän tarkistaa huolellisesti yrityksen taustat ja mahdolliset kytkökset. – Sellaisiin en lähde, jotka ovat omia arvojani vastaan. Kannatan kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja tasavertaisia oikeuksia. Valmistumisen jälkeen Ahtilinna haluaisi löytää työn, joka ei olisi paikasta riippuvainen ja jota voisi tehdä myös etänä. – Tulevaisuudessa näen itseni työelämässä. Teen näitä juttuja, mitä nyt teen – olen jollain tavalla vaikuttanut positiivisesti ihmisiin, Suomeen ja maailmaan. Ja sitten, kun taustalla on taloudellinen vakaus, olen toivottavasti perheellinen ukkomies, hän pohtii. • KU KA ? Antti Ahtilinna • 26-vuotias joensuulainen osa-aikainen yrittäjä, sisällöntuottaja ja ammattivaikuttaja sosiaalisessa mediassa. Tiktokissa hänellä on lähes 90 000 seuraajaa. • Valmistunut liikuntaneuvojaksi ja viimeistelee media-alan opintoja Karelia-ammattikorkeakoulussa. Erikoistunut valoja videokuvaukseen. • Ollut mukana Ylen ohjelmissa Tyrkyt (kausi 2) ja Elossa 24h (kausi 8). • Harrastaa jalkapalloa, kuntosaliharjoittelua ja juoksua. Somessa Antti Ahtilinnan videot keräävät tuhansia seuraajia. Sisällöntuotanto on hänelle luovaa työtä, jossa yhdistyvät ideointi, kuvaaminen ja vuorovaikutus seuraajien kanssa. 9
S uomessa pidettävien valmiusharjoitusten painotus on nykyisin kallistunut siviiliväestön turvaamiseen poikkeusoloissa. Myös suoraan sotilaalliseen uhkaan liittyvää harjoittelua on tulossa. Tarkkaa tilastoa valmiusharjoitusten määrästä ei sisäministeriön mukaan ole, mutta kasvua on nähtävillä. – Kiinnostus väestön suojaamiseen liittyviin koulutuksiin on lisääntynyt. Myös painotus väestön suojaamiseen liittyviin kysymyksiin alueellisissa valmiusharjoituksissa on lisääntynyt. Yleisesti harjoitusten määrässä on ollut nousua viime vuosina, toteaa sisäministeriön pelastusosaston varautumisjohtaja Jussi Korhonen. – Evakuointiharjoituksissa on otettu vammaiset huomioon esimerkiksi kuljetuskaluston näkökulmasta. Evakuointisuunnitelmissa huomioidaan myös erityisryhmät. Hyvinvointialueet järjestävät tänä vuonna kymmenittäin harjoituksia, jotka liittyvät poikkeusoloihin tai väestön suojaamiseen ja pelastustoimiin. Myös Lupaja valvontavirasto järjestää alueellista varautumista tukevia valmiusharjoituksia. Aluekoot harjoituksissa vaihtelevat yksittäisistä maakunnista useiden maakuntien yhteistyöalueisiin. Syksyllä on tulossa myös yksi iso valtakunnallinen valmiusharjoitus, johon osallistuvat niin hyvinvointialueet kuin kunnat, kaupungit ja järjestötkin. – Teemana tässä valtakunnallisessa harjoituksessa on väestönsuojelu sotilaallisen uhan tilanteessa, kertoo pelastusylitarkastaja Markku Hutka Lupaja valvontavirastosta. Samalla hoitolaitokset harjoittelevat asukkaidensa siirtoa väestönsuojiin. – Tärkeää on, että jokaisesta huolehditaan ja myös vammaiset huomioidaan. Syksyllä Kuopiossa järjestettävässä erillisessä paikallisessa harjoituksessa miehitetään nykyaikainen väestönsuoja. Siellä otetaan huomioon vammaisten erityisolosuhteita ja heidän liikkumistaan. Valmiuslaki kaipaa kipeästi päivittämistä Suomen valmiuslakia on viimeksi päivitetty neljä vuotta sitten hybridiuhkien varalta. Osa lain toimivaltuussäännöksistä periytyy jopa sotien jälkeisistä laeista. Oikeusministeriön mukaan laki halutaan sopusointuun perustuslain kanssa. Tavoitteena on saattaa valmiuslaki vastaamaan nykyaikaista käsitystä yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta. – Nykyisen valmiuslain valmistelemisen jälkeen kansainvälisessä turvallisuustilanteessa on tapahtunut muutoksia, jotka on syytä ottaa huomioon. Uudistamisen keskeisenä taustana on kaiken kaikkiaan vallitseva turvallisuustilanne, voimassa olevan lain säätämisen jälkeinen yhteiskunnallinen ja teknologinen kehitys sekä korona-ajan soveltamiskokemukset. Uudistamisen tarpeen ovat todenneet muun muassa perustuslakivaliokunta ja valtioneuvoston oikeuskansleri, kertoo lainsäädäntöneuvos Timo Makkonen oikeusministeriöstä. Lain uudistaminen aloitettiin syksyllä 2022. Ministeriöiden ja presidentin kanslian edustajista sekä oikeudellisista Valmiuslaki uudistuu harjoitusten keskellä Valmiuslakia uudistetaan, jotta Suomi olisi turvassa poikkeusoloissa. Vammaisjärjestöjen mukaan uudistus ei saa kuitenkaan tarkoittaa palvelujen katkeamista. Esteettömyys, avun jatkuvuus ja osallisuus on varmistettava etukäteen, ei kriisin keskellä. TEKSTI Elise Tykkyläinen KUVA Adobe Stock Vammaisten kannalta katsoen puuttui kaikki konkretia. – miten käy vammaisten turvaamisen? 10
asiantuntijoista koostuva työryhmä sai kesällä 2025 valmiiksi mietintönsä, joka sisältää ehdotuksen uudeksi valmiuslaiksi. Mietintöä arvioitiin vielä loppuvuodesta 2025 uuden työryhmän voimin sisäministeriön aloitteesta. Tämän jälkeen mietintö asetettiin julkiselle lausuntokierrokselle, joka päättyi vuoden 2026 helmikuun lopussa. Vammaisjärjestöiltä kritiikkiä Oikeusministeriöstä kerrotaan, että lausuntoja saatiin yli 300. Niitä tuli myös vammaisjärjestöiltä, joiden joukosta mietintö saa kylmää kyytiä. Ensinnäkin järjestöt muistuttavat, että YK:n vammaissopimuksen mukaan vammaisjärjestöt tulisi osallistaa päätöksentekoon jo valmisteluvaiheessa. – Osallistaminen tulisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa alusta alkaen. Vammaiset ja heitä edustavat järjestöt tulisi ottaa nykyistä vahvemmin mukaan valmiusharjoituksissa ja varautumisessa, sanoo Invalidiliiton juristi Ranja Alava. – Pidän todella erikoisena sitä, että vammaisjärjestöjä ei ole osallistettu tässä asiassa, ihmettelee Kynnys ry:n järjestöpäällikkö Annina Heini. Liki 700-sivuinen mietintö sisältää paljon pulmakohtia. – Ydin lausunnossamme on, että esteettömyys, palvelujen jatkuvuus ja osallistaminen pitää olla sisäänrakennettuna valmiudessa ja varautumisessa jo etukäteen. Kriisitilanteessa niitä ei pystytä enää paikkaamaan, kommentoi Alava. Invalidiliitto muistuttaa oikeusministeriötä sellaisista henkilöistä, jotka tarvitsevat jatkuvasti henkilökohtaista avustajaa tai kotiin tuotavaa palvelua. – Erityisesti yksilölliset palvelut ja niiden jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää myös mahdollisissa kriisija poikkeusoloissa. Ne voivat olla elintärkeitä sosiaalipalveluja. Kyse on viime kädessä Valmiuslaki uudistuu harjoitusten keskellä siitä, että perusoikeudet toteutuvat myös häiriötilanteissa, Alava muistuttaa. Kynnys ry katsoo, ettei uusi lakiehdotus huomioi vammaisten ihmisoikeuksia riittävällä tavalla. – Ongelma oli kauttaaltaan se, ettei vammaisia henkilöitä ollut erikseen huomioitu, eikä toimenpiteitä pohdittu heidän näkökulmastaan. Vammaisten kannalta katsoen sieltä puuttui kaikki konkretia, Heini toteaa. – Tyypillisesti vammaiset eivät ole mukana sellaisissa harjoituksissa, joissa ihmisiä siirretään väestönsuojiin. Väestönsuojathan eivät ole esteettömiä. Miten sinne konkreettisesti päästään? Tulisi paljon ongelmia, jos tulisi tosipaikka eteen. Lakiehdotelman 14. luku, joka käsittelee sosiaalija terveydenhuollon turvaamista, saa myös kritiikkiä. – Käytännössä luku legitimoi sen, että vammaisten henkilöiden palveluita ei poikkeusoloissa tarvitsisi turvata. Se jättää paljon kysymysmerkkejä ja huolen siitä, miten kriisitilanteissa pärjätään, jos keskeiset arkea ja toimintakykyä tukevat palvelut lakkaavat, Heini huomauttaa. Molemmat tahot ovat silti sitä mieltä, että valmiuslain uudistaminen on kuitenkin tärkeää. – Yhteiskunnan varautumisen pitää vastata tämän ajan riskeihin ja oloihin. Samalla täytyy turvata perusja ihmisoikeudet myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Toivomme, että nämä vammaisjärjestöjen antamat lausunnot johtavat konkreettisiin täsmennyksiin, Alava toteaa. Ehdotelma eteenpäin Oikeusministeriö kokoaa parhaillaan lausuntopalautetta ja arvioi jatkovalmistelutarpeita. – Tavoitteena on, että hallituksen esitys eduskunnalle voitaisiin antaa vuoden 2026 elokuussa, Timo Makkonen arvioi. – Lain toimivuuden kannalta on olennaista muun muassa se, että valmisteluvaiheessa ja erityisesti täytäntöönpanovaiheessa, kuten valmiusharjoittelussa, on kattavasti ja asianmukaisesti otettu huomioon erilaiset väestöryhmät, kuten vammaiset henkilöt. Mietinnön teossa mukana ollut sosiaalija terveysministeriön edustaja, hallitusneuvos Anne Kumpula kertoo, että vammaisten huomioiminen kriisitilanteissa on hyvinvointialueiden vastuulla. – Hyvinvointialueen on varauduttava häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin ennakkoon tehtävillä valmiussuunnitelmilla ja muilla toimenpiteillä yhteistyössä alueensa kuntien ja samaan yhteistyöalueeseen kuuluvien muiden hyvinvointialueiden kanssa. Tässä suunnittelussa on otettava huomioon eri asiakasryhmien erityistarpeet. • 11
M àren Saijets syntyi kuurona Kemissä vuonna 1974 inarinsaamelaisen äidin ja savolaisen isän lapseksi. Vanhemmat olivat tavanneet Lappeenrannassa, mutta saamelaisnaiselle elämä etelässä ei ollut vaihtoehto. Niinpä nuoripari aloitti yhteisen taipaleensa Lapissa. – Isän oli pakko sulautua saamelaisyhteisöön. Hän käytti saamenpukuakin juhlissa, muistelee Saijets. Saijets kävi peruskoulunsa Rovaniemen kunnallisessa kuulovammaisten koulussa. Hän kouluttautui Helsingissä viittomakielen opettajaksi ja luki Helsingin yliopistossa erityispedagogiikkaa sekä kasvatustiedettä. Opintojen jälkeen Saijets palasi pohjoiseen ja työskenteli 13 vuotta Rovala-opistossa Rovaniemellä. 2000-luvun alussa hän alkoi miettiä alanvaihtoa. – Kaverit suosittelivat minulle hoitoalaa, ja olinkin joskus ollut Oulussa sairaala-apulaisena. Saijets päätyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Valmistuttuaan hän sai heti töitä Lapin keskussairaalasta, ja kokemusta on ehtinyt kertyä niin psykiatriselta osastolta kuin tehohoidostakin. Hän on toiminut myös anestesiahoitajana leikkaussalissa. – Aluksi kohtasin ennakkoluuloja, mutta näytin, että kyllä kuuronakin voi tehdä tällaista työtä, Màren Saijets sanoo. – Työskentelin samassa leikkaustiimissä kahden kirurgin kanssa, jotka molemmat olivat kuuroutuneita. Ymmärsimme hyvin toisiamme. Saijets on toki käyttänyt myös viittomakielentulkkia työssään, mutta leikkaussalissa tulkilta vaaditaan hyviä hermoja – etenkin silloin, kun kirurgi avaa potilaan. – Joskus tulkit ovat pyörtyneet kesken leikkauksen, Saijets hymähtää. Kahden totuusja sovintoprosessin leikkauspisteessä Saijetsin sukujuuret ovat syvällä Saamenmaassa. Sukulaisia löytyy Norjasta asti. – Yhteinen kielemme on pohjoissaame, jota äiti opetti minulle. Juhlapäivinä pukeudumme saamelaispukuun. Meillä on oma kulttuuri ja rikas kulttuuritarjonta: elokuvia, tanssia ja musiikkifestivaaleja. Pyrin osallistumaan näihin tapahtumiin. Poronhoito ja yhteys luontoon ovat saamelaiskulttuurin ikiaikaisia kulmakiviä. Myös Saijets on lapsena ruokkinut poroja. Kalastus on säilynyt rakkaana harrastuksena koko elämän ajan – aina, Màren Saijets tuntee vähemmistöjen vaikeudet Viittomakieliset kuurot ja saamelaiset ovat vähemmistöjä, joita Suomessa ei ole aina kohdeltu hyvin. Saamelainen kuuro Màren Saijets on elänyt koko elämänsä kahden vähemmistön risteyksessä. TEKSTI Salla Fagerström KUVAT Salla Fagerström ja Màren Saijetsin kotialbumi Màren Saijetsin mielestä saamelaisilla on Suomessa parempi asema kuin kuuroilla. 12
kun lumi sulaa, hän suuntaa pohjoiseen Tenojoen rantaan. Suomessa on meneillään kaksi historiallista totuusja sovintoprosessia: saamelaisten ja viittomakielisten kuurojen. Molemmissa prosesseissa selvitetään näihin vähemmistöihin kohdistunutta kaltoinkohtelua. Màren Saijetsilla on suorastaan eturivin paikka vääryyksiin. Kummalla on Suomessa parempi asema tänä päivänä, saamelaisilla vai viittomakielisillä? – Saamelaisilla, vastaa Saijets heti. – He saavat palveluita omalla kielellään. Kuurojen pitää aina tilata tulkki joka paikkaan. Saamelaisilla on vahvempi kulttuuriympäristö ja he saavat kulttuurirahoitusta enemmän kuin kuurot. Kuvaava esimerkki on se, että viittomakielen opetusta on todella vaikea saada, mutta saamen kieliä voi opiskella peruskoulussa, ammattikoulussa ja lukiossa. – Viittomakielisten osalta yhdenvertaisuus ei toteudu lainkaan, koska yhteiskunta ei kohtele kuuroja oikein. Löytyisikö Karasjoelta saamelaisia kuuroja? Toista saamelaista kuuroa Saijets ei Suomesta tiedä, ei ainakaan sellaista, joka osaisi myös jotain saamen kieltä. Pohjoissaamen lisäksi Suomessa puhutaan koltanja inarinsaamea. Menneinä vuosi kymmeninä kuurojenkouluissa on ollut saamelaisia oppilaita, mutta nykyään heitä on todella vaikea löytää. Kyse tuskin on siitä, etteikö kuuroja enää syntyisi saamelaisperheisiin. Nykyään kuuroille lapsille leikataan mahdollisimman pian sisäkorvaistute ja he integroituvat osaksi yleisopetusta, joko tukitoimien kanssa tai ilman. Norjan Karasjoelle, 20 kilometriä Suomen rajalta, perustettiin hiljattain kuurojen yhdistys. Tuoreeseen yhdistykseen oli liittynyt saman tien 17 kuuroa. Toiveikas Saijets aikoo vierailla Karasjoella kesällä. – Olisin maailman onnellisin, jos sieltä löytyisi saamelaisia kuuroja, hän huokaa. Silloin hän ei olisi enää ainoa lajiaan. • – Työskentelin samassa leikkaus tiimissä kahden kirurgin kanssa, jotka molemmat olivat kuuroutuneita. Ymmärsimme hyvin toisiamme, Màren Saijets kertoo. 13
Pistooliammunnasta uusi urheilu-ura Ratsastus vaihtui pistooliammuntaan ja antoi Minna Niemikorvelle uuden urheilijaidentiteetin. Suomen mestari ja SE-nainen odottaa nyt tilaisuutta saada luokitus, joka avaa tien maailmalle. M inna Niemikorpi, 53, löysi kolme vuotta sitten uuden urheilu-uran pistooliampujana ja tekee kovasti töitä kehittymisensä eteen. Ensimmäinen tavoite on kansainvälisen luokituksen saaminen, jonka jälkeen pöytyäläisnainen voisi tavoitella lajissa arvokisaunelmiaan. Tukilinjan Startti-stipendin avulla hän pääsi matkustamaan luokittelutilaisuuteen. Niemikorven ensimmäinen laji oli ratsastus, joka toi hänelle lihasten hallintaa sekä nopeutta uusien asioiden sisäistämiseen ja oppimiseen. Niemikorpi rakasti ratsastusta ja panosti siihen täysillä, mutta lopulta hänen kehonsa ei sitä enää kestänyt. Alkuvuosi 2023 oli raskas, mutta käännekohta uuteen elämään. – En saanut kansainvälistä luokitusta ja menetin silloin suomalaisenkin luokituksen. Jouduin pistämään hevosen pois uuteen kotiin, ja se oli henkisesti ihan katastrofi, Niemikorpi muistelee. Muutoksen myötä hän menetti identiteettinsä. Hän oli aina ollut ratsastaja, kunnes yhtäkkiä ei enää ollutkaan. Lohtua tilanteeseen toi se, että hänelle tärkeä hevonen pääsi mahtavaan kotiin. – On kiva tietää, että sillä on hyvä olla. Kun itse pääsin surustani yli, totesin päätöksen olleen oikea. En olisi pystynyt enää sitä hommaa tekemäänkään. Kun teen, teen aina satakymmenenprosenttisesti. Kun ei ollut hevosta, lähes päivittäiset tallilla käynnit jäivät pois. Oli aikaa myös miettiä, mistä uusi harrastus AP U R A HA KOH DE Minna Niemikorpi sai Startti-stipendin luokittelutilaisuuden matkakuluihin. TEKSTI Heidi Lehikoinen KUVAT Heidi Lehikoinen ja Anssi Mäkinen Startti-stipendit Tukilinjan ja Suomen Paralympiakomitean Startti-stipendit on tarkoitettu tavoitteellisen urheilu-uransa alussa oleville vammaisille liikkujille ja urheilijoille sekä seuroille ja yhdistyksille, jotka järjestävät paraurheilutai soveltavan liikunnan toimintaa tai käynnistävät sitä. Tarkoitus on madaltaa alkuvaiheen kustannuskynnystä. Stipendejä jaetaan vuosittain 30 000 eurolla. ! Kansainvälisille areenoille ei pääse ilman luokitausta. 14
ratsastuksen tilalle. Kesäkuussa 2023 Niemikorpi kävi aloittelevien naisten pistooliammuntapäivässä Niinisalossa. Ruutipistoolilla ampuminen sujui. Hän alkoi miettiä, uskaltaisikohan aloittaa pistooliammunnan. – Ammunta oli aina vähän kiinnostanut, mutta ikinä ei ollut ollut aikaa ja resursseja siihen. Heinäkuun lopussa ostin oman aseen. Kyllä se heti kolahti. Tuli sellainen olo, että tätä haluan kokeilla enemmänkin. Sillä tiellä olen. Luokitteluprosessi vie aikaa ja energiaa Matka pistooliampujana on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen. Kansainvälisiin kilpailuihin tähtäävä ampumaurheilija tarvitsee luokituksen, jonka saaminen vaatii työtä ja aikaa. Yrityksistään huolimatta Niemikorpi ei tällä hetkellä tiedä, missä hän pääsee seuraavan kerran luokitusta hakemaan. Kansainvälisiä luokitustilaisuuksia on harvakseltaan. Tilanne on turhauttava, sillä Niemikorpi on luokassaan jo kolminkertainen Suomen mestari ja SE-nainen. Seuraavaa tavoiteltavaa olisi kansainvälisillä areenoilla, mutta sinne ei ilman luokitusta pääse. – Tällä hetkellä olen vähän tyhjän päällä. Yritin ampua näyttöjä MM-kisoihin, mutta se kaatuu nyt siihen, etten saa luokitusta. Tilanne on kilpa-ampujalle raskas, sillä luokitteluprosessit paperitöineen ovat pitkäkestoisia. – Nyt on aika tyhjä olo ja huono fiilis. Tuntuu, että matto on vedetty jalkojen alta ihan kunnolla. En tiedä, millainen tulevaisuudenkuva on. Tukilinjalta Startti-stipendi mahdollisti Niemikorvelle viime syksynä matkan luokittelutilaisuuteen Kroatian Osijekiin. – En käy töissä ja tulot ovat tosi pienet, joten stipendi auttoi aika paljonkin. Ampumaurheiluharrastusta aloit taessa suurin kuluerä ovat ase ja muut ammuntaan liittyvät välineet. Myös kilpailuja leirimatkat ovat harrastajalle kuluerä, sillä kilpailumaksut, liikkuminen ja majoitukset tuovat kustannuksia. – Tuen saaminen on haastavaa. Olen soitellut sponsoreita, mutta se on hankalaa tässä kohtaa, kun kaikilla menee heikosti. Kun luokitusta ei ole, en voi sanoa olevani kansainvälisen tason ampuja tai maajoukkueampuja. Minulla ei ole sellaista myyntivalttia. Talenttiryhmän leirit antavat paljon Vaikka kansainvälistä luokitusta ei vielä ole, on Niemikorpi jatkanut tinkimätöntä työtä kehittyäkseen lajissa paremmaksi. Se on näkynyt tuloksissa muun muassa niin, että hänen oma SE-tuloksensa on parantunut pisteellä. – Kyllähän sitä aina haaveilisi, että paremminkin menisi. Tulokset nousevat vähän turhan pikkuhiljaa, mutta nousevat kuitenkin. Hän pääsi mukaan Suomen ampumaurheiluliiton talenttiryhmään, joka on tuonut leirejä sekä neuvoja ja apua urheiluun. Leirejä on yhdeksän kertaa vuodessa. – Oli hienoa päästä ryhmään ja tykkään olla leireillä. Kehoni ei vaan oikein meinaa kestää, kun päivät ovat pitkiä. Kun leirit ovat Turussa, pääsen yöksi kotiin. Niemikorvelle liikunnan ja urheilun harrastaminen antaa arkeen paljon sisältöä. Hän tietää, että liikunnan merkitys varsinkin toimintarajoitteisella ihmisellä on valtava. Se antaa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia. – On myös mielenterveydellisesti tärkeää, että pääsee pois kotoa ja liikkuu omien kykyjensä mukaan. Saan haastaa itseäni ja huomata, että pystyn tekemään juuri sitä mikä itseäni kiinnostaa. Itsetuntoa nostaa aika paljon, kun huomaan pystyväni olemaan tuloksellisesti vammattomien kanssa samalla tasolla, Niemikorpi summaa. • Pistooliammunta tuntui heti Minna Niemikorvesta omalta lajilta. 15
Kestävyysjuoksija Sara-Elise Ruokonen on kuurojen urheilun kansainvälistä eliittiä. Hänellä on neljä mitalia Deaflympicskisoista, useita EM-mitaleita ja yksi maailmanennätys. Viime syksynä hän toi Tokiosta kotiin kultaa ja hopeaa. TEKSTI Salla Fagerström KUVAT SKUL K omazava Olympic Parkin stadion kihisi kisajännitystä, kun 26-vuotias Sara-Elise Ruokonen valmistautui 10 000 metrin juoksuun Tokion Deaflympics-kisoissa. Hän oli kuurojen naisten 3 000 metrin esteiden hallitseva maailmanennätysnainen, mutta kymppitonnia hän ei ollut vielä koskaan juossut arvokisoissa. Lähtölaukauksen pamahdettua suomalaisjuoksija liimautui nopeimpien kilpasiskojen kintereille. Kärjessä pinkoivat kiinalaiset hirmuista vauhtia. 37 minuuttia myöhemmin Ruokonen ylitti maaliviivan neljäntenä. Yllättäen tuomaristo kiinnostui kilpailijoiden kengistä, ja useat jalkineet todettiinkin sääntöPitkä tie pitkänmatkanjuoksijaksi KU VA : SK UL /JA RI M AL KA M ÄK I 16
jen vastaisiksi ”pomppukengiksi” – niin myös kärkikaksikon. Siitä seurasi heille hylkäys ja Ruokoselle makoisa hopea. Kestävyysjuoksusta päälaji Matka Tokion mitalihumuun alkoi oikeas taan jo vuonna 2009 Salon Kuusjoelta. Silloin urheiluseura Kuusjoen Humu järjesti lasten urheilukoulun, johon osallistui myös 10-vuotias Sara-Elise Ruokonen. Hän osoittautui luonnonlahjakkuudeksi. Seura oli tilanteen tasalla ja järjesti tytölle valmentajan, joka toi harjoitteluun tavoitteellisuutta. Se sopi yhteen Ruokosen kunnianhimon kanssa. – Kilpailin lähes kaikissa lajeissa, mutta alusta asti näkyi, että pidemmät matkat ovat vahvuuteni. Pikkuhiljaa kestävyysjuoksusta tuli päälajini. Yleisurheilun rinnalle tuli pian suunnistus. Naapurin kyydissä Ruokonen pääsi iltarasteille ja oppi suunnistuksen salat. Hän kehittyi nopeasti ja uskalsi pian mennä haastaviakin ratoja. Ruokosen kilpasuunnistusdebyytti tapahtui Paimion Louna-Jukolassa vuonna 2015. Seuraavana vuonna Angelniemen Ankkuri nappasi hänet riveihinsä. – Sieltä sain isoja oppeja sprinttiin, ja siitä tulikin selkeä ykkösmatkani. Kansainvälistä kisakokemusta Sara-Elise Ruokonen syntyi kuurona. Hänelle laitettiin sisäkorvaistute kahden vanhana, ja perhe sai viittomakielen opetustakin. Mutta Ruokosella ei ollut kontakteja muihin viittomakielisiin, joten viittomat jäivät vähitellen pois perheen arjesta. Huuliltalukutaito tuki sisäkorvaistutetta niin hyvin, että Ruokonen kävi peruskoulunsa ja lukionsa kuulevien kanssa ilman tulkkia. Hän valmistui viime vuonna liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Lukiovuosina Ruokonen löysi tiensä takaisin kuurojen maailmaan. Eräissä kisoissa hän tapasi kuurot juoksijasisarukset, joiden äiti kehotti Ruokosta ottamaan yhteyttä Suomen Kuurojen Urheiluliittoon. Näin tapahtuikin, ja huippu-urheilijapulasta kärsinyt liitto otti nuoren lupauksen siipiensä suojiin. Ruokonen pääsi heti edustamaan Suomea kuurojen U20-EM-kisoissa Saksassa 2016. Tuliaisina oli hopeaa 1 500 metriltä ja pronssia 800 metriltä. Ruokosen mielestä kuurojen ja kuulevien kisoissa ei oikeastaan ole isoa eroa. Kuulevien puolella taso on kovempi. Koska lähtömerkit annetaan äänellä, Ruokoselle voi tulla pieni reagointiviive lähdössä. Siksi hän pyytää joskus kisajärjestäjiltä mukautuksia, kuten esimerkiksi pitkänmatkan kisassa paikkaa ulkoradalta. Näin hän ei jää pussiin hitaamman lähtönsä takia. Lyhyemmillä matkoilla sisäratapaikka ja muiden juoksijoiden näkeminen auttaa häntä ajoittamaan lähtönsä. Suunnistuksessa kuurous helpottaa keskittymistä, mutta toisaalta kuulevien kisoissa sisäkorvaistute auttaa, koska muuttuvia tekijöitä ja kommunikaatiota on enemmän. Haastavista asetelmista Tokioon Vuonna 2021 Ruokonen juoksi kuurojen naisten uuden maailmanennätyksen Kalevan kisoissa 3 000 metrin esteillä – aika oli 10.30,53. Hän lähti ennakkosuosikkina vuoden 2022 Deaflympics-kisoihin Brasilian Caxias do Suliin ja lunasti odotukset: kultaa ropsahti sekä 3 000 metrin esteistä että 5 000 metrin juoksusta. Tokion kisoihin Ruokonen lähti todella haastavasta asetelmasta. Nilkkavaivan takia hän ei pystynyt harjoittelemaan täysipainoisesti. Nilkkaa uhkasi leikkaus, ja hetken näytti jopa siltä, että Tokio jäisi väliin. Leikkausta saatiin siirrettyä, ja parissa kuukaudessa Ruokonen onnistui rakentamaan varsin hyvän kilpailukunnon. Tokion kisat alkoivat voitokkaalla suunnistuksen parisprintillä, kun Ruokonen ja hänen parinsa Juuso Toivonen nappasivat kultaa. Ruokonen aloitti osuutensa vahvasti 30 sekunnin erolla seuraaviin ja yllättyi siitä itsekin. Voitto alkoi näyttää mahdolliselta. Jännitystä riitti loppuun saakka: eroa toiseksi tulleisiin ukrainalaisiin oli lopulta vain kaksi häviävän pientä sekuntia. Voitosta teki erityisen makean se, että Ukraina oli edellispäivänä ottanut miesten ja naisten kolmoisvoitot henkilökohtaisessa sprintissä. Tokion jälkeen Ruokosen nilkka operoitiin suunnitellusti. Kuntoutusta motivoi tavoite sprintin SM-plakettitasosta ja kuulevien EM-sprintistä. Omat ennätyksetkin odottavat rikkomistaan, ja horisontissa häämöttävät Kreikan Deaflympicsit vuonna 2029. • Alusta asti näkyi, että pidemmät matkat ovat vahvuuteni. Vuoden 2025 Deaflympicskisoissa Sara-Elise Ruokonen kilpaili muun muassa 10 000 metrin juoksussa ja sprintissä. KU VA : SK UL /JA RI M AL KA M ÄK I 17
N ykyisin musiikkia elävän ja hengittävän Leo Ben Lulun, 26, lapsuudenkodissa musisointi ei ollut iso asia. Vanhemmat kyllä kuuntelivat milloin mitäkin, mutta he eivät patistaneet lastaan musiikin pariin tai soittaneet itse mitään instrumenttia. Ben Lulu kävi lapsuudessaan pianotunneilla, mutta soittaminen ei tuolloin innostanut ja harrastus jäi. – Klassinen musiikki oli liian rajoittavaa, hän pohtii nyt. Vaikka oma musikaalisuus oli tuolloin vielä talviunilla, on musiikilla ollut aina vahva rooli hänen elämässään. Ben Lulu tuntee musiikin vahvasti kehossaan ja lähtee helposti liikkumaan rytmin mukana. Hän saattaa myös etsiä arkisista äänistä rytmejä ja lähteä pitämään ääniä musiikin päälle. Musiikista muuta ajateltavaa Ben Lulu koki vuosia olevansa hukassa. Mielessä olivat synkät, jopa itsetuhoiset ajatukset, ja synkkyys oli lamaannuttavaa. – Luotto luovuuteen auttoi jaksamaan hankalissa hetkissä. Hän ei ole tyyppi, joka alkoi riimittelemään jo pienenä, vaan sanoituksia alkoi syntyä parikymppisenä. Ben Lulu käveli kuunnellen musiikkia, jotta saisi muuta ajateltavaa, ja kuunteli mitä tahansa jazzista elektroniseen musiikkiin. – Yhtäkkiä lähdin tekemään rap-sanoituksia biisien päälle. Musiikissa ja sen tekemisessä häntä kiinnostaa kaikenlainen kikkailu ja palasten yhteensovittaminen. Ben Lulu nauttii onnistuessaan jossain, mitä on yrittänyt pitkään, tai löytäessään hienon äänen vahingossa. Tekoälyä Ben Lulu ei käytä apunaan, vaikka ymmärtääkin sen nopeuttavan musiikin tekoa ja toisaalta toimivan väylänä toteuttaa luovuutta. – Täysin tekoälyllä tehty musiikki tappaa yhteyden, hän pohtii. Apurahalla ammattimaisempaa jälkeä Ben Lulu toimii taiteilijanimellä LUBE ja hän kuvailee musiikkiaan ennen kaikkea kokeilevaksi. Inspiraatio syntyy tunteista ja tuntemuksista sekä ympäristöstä tehdyistä havainnoista. Joskus Ben Lulu ottaa lauluillaan kantaa yhteiskunnalliseen tilanteeseen luettuaan esimerkiksi huolestuttavan uutisen. – En ole juurikaan kirjoittanut rakkauslauluja, hän hymähtää. Tukilinjalta saamansa apurahan ansiosta Ben Lulu on kyennyt tekemään Leo Ben Lulu tietää, miten parantava voima musiikilla voi olla. Nyt hän yhdistää intohimonsa ja työnsä auttaakseen muita, joilla on suunta hukassa. Musiikista suunta elämälle AP U R A HA KOH DE Leo Ben Lulu sai apurahan musiikkija studiotarvikkeisiin. TEKSTI Pinja Eskola KUVAT Jarmo Puskala musiikkia ammattimaisemmin. Hän on esimerkiksi ostanut välineistöä, jonka myötä jälki kuulostaa paremmalta. Se on mahdollistanut myös muiden auttamisen – Ben Lulu opettaa vapaa-ajallaan muita tekemään musiikkia ja miksailee toisten biisejä. Nuorille apua luovuudesta Ben Lulu tietää, miltä tuntuu olla hukassa. Hän on kiitollinen siitä, että onnistui löytämään luovuuden tunneilmaisunsa kanavaksi. Sen ansiosta hän on tässä pisteessä. Jälkikäteen ajatellen Ben Lulu toteaa hakeutuneensa opiskelemaan sosionomiksi siksi, että tahtoi auttaa kaltaisiaan nuoria. Alun perin hän tahtoi tehdä töitä miesten ja poikien parissa. Myöhemmin hän alkoi miettiä, miten voisi yhdistää musiikin työhönsä. Ben Lulu on esimerkiksi ohjannut opiskeluihinsa kuuluvissa harjoitteluissaan freestyle-räppiä terapeuttisessa tarkoituksessa. Luovuus on auttanut häntä myös omalla uralla. – Ideoin oman työpaikkani. Osallistuin työryhmän kanssa nimittäin kilpailuun, jossa innovoitiin ratkaisuja poikien hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ben Lulu innovoi Tampereella maanantaisin ja tiistaisin toimivan, Luotto luovuuteen auttoi jaksamaan hankalissa hetkissä. 18
KU KA ? Leo Ben Lulu • 26-vuotias sosionomi ja muusikko, joka elää arkeaan matkaten Helsingin ja Tampereen väliä. • Harrastaa joogaa, dj-toimintaa, kaupunkipyöräilyä, ruoanlaittoa ja hymyilyä. • Motto: Damn bro • Biisi, joka kuvaa minua: Monophonicsin Goliath 19
Vaikka olen itse tehnyt asioita oppien kantapään kautta, autan mielelläni muita, jotka aloittelevat. Innostun aina siitä, jos voin jakaa luovuuteen luottamisen filosofiaa. Apua kaipaavia ihmisiä voi tulla vastaan esimerkiksi illanistujaisissa. Nyttemmin Ben Lulu on löytänyt ympärilleen yhteisön. Hän suhtautuu musiikkiin intohimolla ja toivoo mahdollisimman monen löytävän sen pariin, muttei mainosta biisejään. Yleisö on löytynyt itsestään ja lyriikoista on tullut kiitosta. – Toivon pääseväni tekemään hommia erilaisten artistien kanssa ja toisaalta, että jokainen lähtisi rohkeasti omaa juttuaan kohden. Tulevaisuudessa Ben Lulu toivoo pystyvänsä kehittämään RARE Eftistä. Hän haluaisi myös lisätä vastaavaa toimintaa muualla sekä kouluttaa muita kohtaamaan nuoria luovuuden avulla. Jos rahasta ei tarvitsisi huolehtia, hän tahtoisi rakentaa monitoimikulttuurikeskuksen, jossa opetetaan nuorille omavaraista ruoan kasvatusta kaupunkiympäristössä sekä mediatuotantoa, kuten videoiden kuvaamista, editointia, kirjoittamista tai musiikkia. Ideaalimaailmassa heillä olisi myös oma kirjapaino ja tuotantoyhtiö. – Nykyisten luovien alojen yritysten, kuten levy-yhtiöiden, toimintalogiikka syrjii monia, Ben Lulu toteaa. • 13–18-vuotiaille pojille suunnatun ilmaisen RARE Eftiksen. Kyseessä on matalan kynnyksen kerho, jossa yhteisöllinen hengailu toteutetaan luovien ja fyysisten aktiviteettien kautta. – Etsimme nuoria poikia esimerkiksi kiertämällä kouluissa ja nuorisotoimessa puhumassa. Pyrimme ennaltaehkäisemään syrjäytymistä tarjoamalla pojille yhteisöllisyyttä ja sosiaalista kuntoutusta esimerkiksi urheilun ja luovien harrastusten parissa. Rahoitusta saatiin aluksi puoleksi vuodeksi, ja sitä haetaan nyt lisää. Tiiviisti kerhossa käyviä on toistaiseksi kourallinen, mutta merkitys on suuri. – Monelle nuorelle tämä on viikon kohokohta, Ben Lulu toteaa. Poikia on tarkoitus tukea ilmaisemaan tunteitaan, ja paperille onkin jo kirjoitettu riimejä. Tulevaisuudessa tavoitteena on opettaa myös musiikin tuottamista ja saattaa nuoret yhteen musiikin tekijöiden kanssa. Haaveena yhteisöllinen tulevaisuus Ben Lulun aloittaessa musiikin tekemisen hänellä ei ollut ympärillään yhteisöä, joka olisi näyttänyt, miten asiat tehdään. Hän on opetellut monet asiat itse. – Toivon, että tekemiseni ja esimerkkini resonoivat auttaen myös muita päästämään irti ”en mä voi” -asenteesta. Apuraha ammattimaiseen harrastamiseen Tukilinja myöntää apurahoja ammattimaiseen harrastamiseen pitkäaikaissairauden, vamman tai neurologisen poikkeavuuden vuoksi toimintarajoitteisille henkilöille. Apurahaa voi hakea ammattimaiseen toimintaan, jonka avulla hakija hankkii pientä lisätuloa esimerkiksi eläkkeen päälle. Toiminta voi olla esimerkiksi kevytyrittäjänä tai freelancerina toimimista. Tuen saajat ovat muun muassa kuvataiteilijoita, muusikkoja ja valokuvaajia. Vuonna 2025 Tukilinja myönsi 52 apurahaa ammattimaiseen harrastamiseen. Apurahaa haetaan sähköisellä hakemuslomakkeella. Lomake ohjeineen löytyy nettisivuilta osoitteesta tukilinja.fi. ! Leo Ben Lulu on opetellut musiikin tekemistä itse. 20