TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 3 / KESÄKUU–HEINÄKUU 2019 UUSI HALLITUS SAA PÖYDÄLLEEN VAMMAISLAIT S. 6 KESÄTYÖ – portti työelämään s. 8 SINKKUTAPAAMISISTA etsitään ikiomaa kaveria s. 18 LAHTISEN VELJEKSET viihtyvät huoltoaseman töissä s. 22
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2019 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki vktt@tukilinja.fi Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen, Sanni Purhonen, Heini Saraste, Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 23. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Seuraava nro 3.6.2019. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v. 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna. 14 s. Sydämet kohtaavat sinkkukahvilassa! Yhteiskunta s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Sohvaperunat ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Terveiset uudelle hallitukselle Edelliseltä jäi monta vammaisasiaa kesken. s. 7 7 kysymystä Greta Thunbergistä Vastaajana toimittaja Saska Saarikoski. s. 11 Työtoimintaa on kehitettävä s. 13 Älä pinnistele kuulovamman kanssa s. 17 Nuoria ei auteta Diakonia-ammattikorkeakoulun raportti kertoo, miten tyly suomalainen yhteiskunta nuorille on. s. 26 Vahvuudet esiin työnhaussa 21-vuotias Tinja pääsi koulutuksensa mukaisiin töihin. Ihmiset s. 8 Unelmatyönä kukat Elli Hietala sai kesätyöpaikan omalta alaltaan. s. 14 Sinkkukahvilassa odottaa ystävä Kävimme autismikirjon nuorten aikuisten kohtaamispaikassa. s. 12 Tulilinjalla s. 22 Veljekset vauhdissa Kai ja Niko Lahtinen varmistavat vilkkaan huoltamoravintolan siisteyden. Työ on heille iso osa elämää. Tukikohteet s. 18 Sketsinikkarit Eppu ja Mikko Tukilinja lahjoitti harrastusvälineet. s. 20 Hevoset rauhoittavat Rasmuksen Läppäri, kynäskanneri ja harrastusapuraha auttoivat lukemaan oppimisessa. s. 25 Sisupussit lähtivät maailmalle Matkakuluissa auttoi Tukilinja. s. 28 Lyylidesign on haaveiden täyttymys Tukilinja lahjoitti neulekoneen. s. 30 Samuel innostui yleisurheilusta Tukilinja auttoi nuorta miestä treenikuluissa. s. 32 Tukitori Tarjolla markkinoinnin ammattilaisia. s. 32 Tukipointti s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja helmi–maaliskuussa 2019. Vakiot 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 43 Jaloitteluasarjakuva Löysin sisäisen viherpeukaloni! 66 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 2 Tukilinja 3/2019
SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.6.2019 Avataan ovet – myös työpaikoille Emme halua olla sinun inspiraatiosi vaan kollegasi!” AURINKO PAISTAA juuri nyt kuin luontoaiheisessa näytönsäästökuvassa, joiden avulla talvi taas rämmittiin läpi. Erona on kuitenkin se, että tuonne ulos voi oikeasti mennä kuuntelemaan, miten linnut sirkuttavat ja näkemään ihmisten iloiset ilmeet. On suomalaisten juhlakausi, ihan päivästä riippumatta. Pyörätuolillakin pääsee hangen haittaamatta. Tässä ei viitsisi paneutua mihinkään ikävään, joten kerron mieleen jääneen hauskan uutisen: Norjalaiset vammaiset päättivät avautua kanssaihmisilleen ja lähtivät vappumarssille banderollilla: ”Emme halua olla sinun inspiraatiosi vaan kollegasi!” Sanan voimaa mahtavimmillaan. Suosittelen samansisältöistä vappumarssia ensi keväänä suomalaisillekin vammaisjärjestöille! VUODEN TEEMAMME Tukilinja-lehdessä on työllistyminen, mikä näkyy tämänkin lehden juttuaiheissa. Uskomme, että tässä asiassa ollaan liikahtamassa eteenpäin ja haluamme antaa työntöapua. Uudelle hallitukselle vinkkaamme, että sillekin riittää nyt töitä keskeneräisten, vammaisiin liittyvien lakihankkeiden parissa. Kesälukemiseksi olemme koonneet onnistumistarinoita eri puolilta Suomea: Seuraamme tekstiiliartesaanin unelmatyötä omassa neuleyrityksessä ja kuulemme, millä keinoin työllistyminen onnistui 20-vuotiaalle puutarhurille Ellille ja 21-vuotiaalle merkonomille Tinjalle. Kerromme myös vauhdikkaista veljeksistä, joille osa-aikatyö huoltamoravintolassa on merkittävä osa elämää. ON ELÄMÄSSÄ tietysti muutakin kuin työtä: Kävimme katsomassa, miten autismikirjon nuoret aikuiset löytävät ystäviä uudenlaisessa sinkkukahvilassa ja kerromme Kehitysvammaliitossa työskentelevistä, aivan hulvattomista ystävyksistä, joiden harrastuksena ovat sketsivideot. Jäämme odottamaan, milloin heidän tuotoksensa tupsahtavat YouTubeen. Hauskaa lomakautta kaikille! Jos haluatte ilahduttaa liikuntaesteistä lähimmäistä – vaikkapa pikkulapsiperhettä lastenvaunuineen – yksi hyvä vaihtoehto on etsiä Luontoon.fi -sivustolta esteetön luontoretkikohde, pakata piknik-eväät ja avata ovi seikkailuun. Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 1.8. Tukilinja 3/2019 3
Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Sohvaperunat Inka ja Olli-Pekka ”Jeehehee!” Inka innostuu TV2:lla nähtävä tv-ohjelman Sohvaperunat insertissä. Aina ei häneltä tai hänen kihlatultaan Olli-Pekalta tule katsotuista ohjelmista positiivista kommenttia, mutta rehellinen mielipide kylläkin. Kolmekymppinen, kehitysvammainen pariskunta asuu Helsingissä ja aloitti keväällä uusina kasvoina suositussa tosi-tv–sarjassa, joka perustuu brittiformaattiin. Inka työskentelee Kivi-radion toimittajana ja Olli-Pekka puutarhanhoitajana ja talonmiehenä. Inka harrastaa aikuisten värityskirjoja, Olli-Pekka pitää puolestaan musiikista. ”Inka ja Olli-Pekka tulivat meille vinkin kautta, niin kuin osa muistakin. Meillähän on välillä haku auki ohjelmaan”, tuottaja Pauliina Ojala kertoo. ”Ehdolla olevat haastatellaan ja koekuvataan.” Tämän pariskunnan aitous valloittaa ja rakkautta heillä tuntuu riittävän muillekin viestiksi. Kun katsottavassa tv-ohjelmassa on kyseessä sokerinen rakkauskirje, hehkuttaa Olli-Pekka heti rakastavansa kyllä Inkaa ihan ilman sokeriakin. KUVA: YLE KUVAPALVELU / PYRY PIETIKÄINEN Pistekirjoituslegot Lego-yhtiö julkisti huhtikuussa näkövammaisten pistekirjoitusta braillea opettavat lego-palikat, joiden nystyrät muodostavat pistekirjoituksen pistemerkkejä. Braille-legoja voi käyttää yhdessä tavallisten legojen kanssa. Palikoilla leikkiessään näkövammainen lapsi voi oppia pistekirjoitusta. Ne sisältävät muun muassa aakkosten, numeroiden ja matemaattisten symboleiden pistekirjoitusmerkit. Näkeviä varten legoissa näkyy aakkosen, merkin tai numeron kuva. Suomessa on saatavilla jo tuote Lego Braille Duplo Farm. LUUMILLE TÖITÄ! Tv-ohjelmista Meidän häät ja Kielletty rakkaus tunnettu Sampo Luumi, 38, on vihainen. Hän on jo kolme vuotta hakenut töitä, ja vaikka työkykyä ja pitkä CV toimistotöistä on, kysyntää ei ole. Liekö syynä lihassairaus, pyörätuoli ja hieman tavallista hitaampi puhetyyli. Toukokuun alussa Luumi tilitti Facebookissa tilanteestaan ja kirjoitti, ettei koe olevansa vielä valmis eutanasiaklinikalle. Ehkä rekrytoijatkin pian huomaavat, että asenteet ovat muuttuneet. Ainakin Luumi sai tuhansia tykkäyksiä ja kommentteja, joisa luvattiin kysellä hänelle töitä. Luumeista voi lukea lisää Tukilinja-lehdestä 4 2018, joka löytyy nettisivuiltamme. AVUSTAMISEN PARAATI Henkilökohtaiset avustajat ja avun käyttäjät kerääntyvät kannatusjoukkoineen 11. kesäkuuta klo 14 Helsingin Narinkkatorille juhlistamaan 10 vuotta täyttävää henkilökohtaista apua. Ohjelmassa on juhlakulkue Eduskuntatalolle. Henkilökohtainen apu on monelle itsenäisen elämän perusta, joka mahdollistaa normaalin arjen, opiskelun, työelämän, harrastukset ja ihmissuhteet. Sitä kannattaakin juhlia! VUODEN TAITEILIJAN NÄYTTELY Kettukin Vuoden taiteilijan Kalevi Helvetin alias Pertti Kurikan juhlanäyttely New Yorkin rutto nähdään 14.9.2019 saakka Helsingissä vaihtoehtotaiteen tyyssijassa Pertin Valinnassa osoitteessa Aleksis Kiven katu 48. Kalevi Helvetin kuvat kertovat punk-muusikon sielun varjoisasta puolesta keskiaikaisella kuvastolla. Hän esiintyy myös virtuaalisesti Inside Outside Finland -teoksessa, joka kiertää maailmaa. Pertin Valinta on Pertti Kurikan nimipäivät -punkbändin perustama outsider-taiteen galleria ja agentuuri. Laita kesäkalenteriin! ÄÄNIYLIHERKKÄ LAULAJA PORISSA Yhdysvaltalainen jazzlaulaja ja lauluntekijä Melody Gardot joutui nuorena liikenneonnettomuuteen, jonka vuoksi hänelle kehittyi yliherkkyys valolle ja äänille. Hän jatkoi kuitenkin sinnikkäästi musiikin tekemistä, ja viimeisten 10 vuoden aikana hänen levynsä ovat nousseet arvosteluja myyntimenestyksiksi. Melody Gardotia voi heinäkuun lopulla kuulla Porin Jazzissa. 4 Tukilinja 3/2019
KASVOT ARKKIPIISPA Kuudennen Job Shadow Dayn eli työn seurannan päivän 16.5. suojelijana toimi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma. Job Shadow Day tarjoaa osatyökykyisille henkilöille mahdollisuuden tutustua unelmiensa ammattiin käytännössä työpaikalla. Aiemmin tapahtuman suojelijana on toiminut mm. presidentti Sauli Niinistö. ELLINOORA Taiteen ja kulttuurin kautta voidaan purkaa kipeitäkin asioita, tietää mielenterveystyötä tukevan Mielinauha-kampanjan tämänvuotinen keulakuva, laulaja Ellinoora. Hän pyysi some-seuraajiltaan tarinoita siitä, mikä heitä ahdistaa. Tili täyttyi riipaisevista kirjoituksista, joiden pohjalta Ellinoora kokosi spoken word -teoksen. Se löytyy kampanjavideona osoitteessa mielinauha.fi. Kerry Ingram luo uraa Kerry Ingram (kuvassa oikealla) on monipuolinen, nuori vammainen näyttelijä, joka luo uraa tv-sarjoissa ja musikaaleissa. Sarjassa Game of Thrones Kerry esitti vaikeasta sairaudesta kärsivää prinsessa Shireeniä. Netflixin Emmy-palkitussa, toisella tuotantokaudella olevassa nuortensarjassa Free Rein eli Ohjat käsissä hänellä on pääosa hevostyttönä. Brittiläisessä draamasarjassa Les Miserables – Kurjat hänet nähtiin sivuosassa. Kerry Ingramin luustonhauraustautia ei tuoda esiin hänen rooleissaan, mutta hän kertoo siitä itse Instagram-tilillään. Kerry ei koe sairauden haitanneen uraansa, vaikka joutuukin kuvauksissa olemaan varovainen ja käyttämään joskus kipulääkkeitä tai kyynärsauvoja. Hänellä on ollut jo 30 luunmurtumaa. KUVA: NETFLIX / FREE REIN Pipsa Possulle ystävä Pikkulasten suursuosikin, TV 2:ssa ja Areenassa nähtävän animaatiosarjan Pipsa Possu päähenkilö sai tänä keväänä uuden luokkakaverin. Pyörätuolia käyttävä Mandy Mouse tulee kouluun kuin kuka tahansa uusi oppilas, ja sarjassa suhtaudutaan luontevasti hänen vammaisuuteensa. Kun 5-vuotias, muita joskus pomotteleva Pipsa esimerkiksi tarjoutuu auttamaan häntä ylämäessä, Mandy sanoo topakasti, että haluaa selvitä itse. Pyörätuolia käyttävä Mandy Mouse ei ole vielä ilmestynyt brittisarjan Suomessa nähtäviin jaksoihin, mutta englanninkielisinä niitä voi jo katsoa Youtubessa. ROMANSSISTA TULI SOMEHITTI Yhdysvaltalaiset Hannah Aylward, 25, ja Shane Burcaw, 26, ovat seurustelleet kolme vuotta, ja Shanen mukaan ne ovat olleet suorastaan imelän romanttisia vuosia. Samaan aikaan heistä on tullut nettikuuluisuuksia, sillä YouTubessa julkaisemillaan Squirmy and Grubs -videoilla he kertovat avoimesti ja hauskasti suhteestaan. Kanavalla on noin 2,5 miljoonaa tilaajaa ja joitakin sen videoita on katsottu yli 18 miljoonaa kertaa. Shanelta on ilmestynyt juuri kirja nimeltä Strangers Assume My Girlfriend Is My Nurse eli Vieraat olettavat, että tyttöystäväni on hoitajani. Kaikki alkoi siitä, kun ihmiset luulivat Hannahia jatkuvasti Shanen avustajaksi, mikä ilmeisesti johtui siitä, että Shane käyttää lihassairautensa vuoksi pyörätuolia. SOMEHELMI JOB SHADOW DAY VIDEOLLA Validia Ammattiopiston opiskelijat osallistuivat Job Shadow Day -tapahtumaan pari vuotta sitten ja tekivät videon kokemuksistaan. Se löytyy YouTubesta otsikolla Job ShadowDay 2016 Validiassa. Katso ja harkitse osallistumista päivään ensi toukokuussa! Työnantajista 93 prosenttia suosittelisi päivää muille työnantajille. Työn seuraajista 70 prosenttia koki, että päivä lisäsi heidän kiinnostustaan hakea töitä ja lähteä opiskelemaan. Tukilinja 3/2019 5
6 Tukilinja 3/2019 YHTEISKUNTA Terveiset uudelle hallitukselle Monia pitkään valmisteltuja lakeja jäi edelliseltä hallitukselta säätämättä ja kuunteluhalukkuuskin koettiin puutteelliseksi. Listasimme, mitä vammaiskenttä nyt odottaa uudelta hallitukselta. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUN ANTTI RINNE alkoi toukokuussa koota uutta hallitusta, ei kärkikysymyksissä näkynyt sote-uudistuksen lisäksi muita vammaisiin ihmisiin kohdistuvia haasteita. Täydennämme siis tehtävälistaa vammaisjärjestöjen näkemyksillä. Edellisellä kaudella päästiin pitkälle uuden vammaislain valmistelussa, nyt työ tulee saattaa valmiiksi. Toiveissa on myös uusi vammaispoliittinen ohjelma. Edellinen loppui jo 2015. Sen työtä jatkoi YK:n vammaissopimuksen kansallinen toimintaohjelma, jonka kausi loppuu tänä vuonna. NÄKEMYSTÄ TARVITAAN, sillä edessä on esteettömyyden laaja-alainen toteuttaminen suomalaisessa yhteiskunnassa. Vammaiset henkilöt kohtaavat edelleen myös paljon syrjintää. Vammaispalvelujen toteutumisen – erityisesti niiden kilpailuttamisen – ongelmiin pitää ensi tilassa puuttua ja varata ratkaisuihin resursseja. ”Uuden hallituksen tulee kuunnella lakien valmisteluissa vammaisten tarpeita ja näkökulmia”, kiteyttää Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki. Edellisen hallituksen ei ilmeisesti koettu näin tehneen. Alkamassa olevien isojen, rakenteellisten uudistusten osalta kuunteleminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että sotessa sosiaalihuollon puoli huomioitaisiin paremmin. Sosiaaliturvaa uudistettaessa tulisi vammaisjärjestöjä kuulla jo alusta alkaen. VAALIEN ALLA tulivat jokaisen puolueen ohjelmassa esiin vammaisjärjestöjen keskeiset viestit: vammaisten työllisyys, esteettömyys, yhdenvertaisuus, palvelujen laatu ja saatavuus sekä osallisuus. Paljon työtä kuitenkin tarvitaan, että sanat löytävät tiensä hallitusohjelmaan ja siitä lainsäädäntöön ja käytäntöön. On ehkä syytä olla toiveikas, sillä Invalidiliiton teettämässä tutkimuksessa kävi ilmi suomalaisten myönteinen suhtautuminen vammaisten yhdenvertaisten oikeuksien edistämiseen. Invalidiliiton kiteytti viestinsä teemaan Esteetön Suomi – fyysinen yhdenvertaisuus kaikille. Se kehotti myös jatkamaan uuden vammaispalvelulain eteenpäin viemistä. Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen painottaa, että pelkkä kilpailuttaminen ei tuota hyvää lopputulosta, vaan vammaisten palveluissa on edettävä laatu edellä. Järjestöt painottavat, että Ei myytävänä! -hankkeen päämäärä – palvelujen toimivuus – on saatava läpi uudella hallituskaudella. Asiaa auttaisi, jos vammaisten ihmisten tarpeet ja palvelut nähtäisiin kokonaisuutena. TYÖLLISTYMISEN PARANEMINEN koetaan tärkeäksi. Viime hallituksen kärkihanke Osatyökykyisille tie työelämään (OTE) on päättynyt ja sille toivotaan jatkoa. Lisäksi kentältä – esimerkiksi työnohjaajilta – tulee viestiä, että hanke voisi siirtyä enemmän käytännön tasolle. Kesken jäi esimerkiksi pitkään toivottu työkyvyttömyyseläkkeen lineaarinen malli, jolla parannettaisiin realistista, taloudellista mahdollisuutta tehdä palkkatyötä. Näkövammaisten liitto tuo esiin vammaisten oikeuden opiskella. Tärkeitä asioita ovat myös oikeus omiin valintoihin, tietoon, työllistymiseen ja lukemiseen. Saavutettavista sähköisistä palveluista pitäisi tehdä normi ja työllistymisestä poistaa syrjintä. Kehitysvammaliitto puolestaan ajaa selkokieltä lain siipien suojaan. Tällä hetkellä se on mainittu ainoastaan lakiesityksessä digitaalisten palveluiden järjestämisestä. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä on vahvistettava. Järjestöillä on tärkeä rooli ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. KUVA: LEHTIKUVA.
7 kysymystä TEKSTI Sanni Purhonen KUVA Lehtikuva Puhetta Gretasta Mediassa on väitelty siitä, onko toivottavaa, että autismikirjolla oleva ruotsalaisnuori Greta Thunberg on noussut ilmastoliikkeen keulakuvaksi. Yksi kriittisistä äänistä oli toimittaja Saska Saarikoski. 1. Nostitte kolumnissanne esiin, että Thunberg on nostettu sankariksi ehdottomuutensa takia. Thunberg on myös innoittanut monia autisminkirjolla olevia esimerkillään. Eikö ehdottomuus voi olla ihailtava ominaisuus? ”Greta Thunberg on monella tavalla ihailtava ihminen. Olen kuitenkin ollut yllättynyt siitä, että Thunberg on nostettu ilmastoaktivismin keulakuvaksi, sillä hän vaatii todella paljon niin itseltään kuin muilta. Olemmeko me oikeasti valmiita elämään niin kuin Greta opettaa?” 2. Toteatte, että sankarin sijasta Thunbergistä saattaa tulla marttyyri. Miksi, ja mitä pelkäätte tapahtuvan? ”Historia on täynnä tilanteita, joissa yhden ihmisen harteille on kasattu liian suuret toiveet ja odotukset. Thunberg on kuitenkin vasta 16-vuotias tyttö, jolla on ollut paljon haasteita omassakin elämässään.” 3. Mitä mieltä olette tavasta, jolla Thunbergia on tähän asti julkisuudessa käsitelty? Mitä pitäisi tehdä toisin? ”Thunberg on saanut valtavan nopeasti todella massiivisesti julkisuutta, luultavasti enemmän kuin kenellekään on hyväksi.” 4. Tulisiko vammaisia ihmisiä mielestänne suojella julkiselta arvostelulta? ”Minun mielestäni median tulisi hillitä itseään ihan kaikkien ihmisten kohdalla. Mitä vammaisiin tulee, niin vammaisia on monenlaisia, kuten on ei-vammaisiakin. Thunbergin kohdalla pitää muistaa kuitenkin sekin, että hän on vielä lapsi.” 5. Miten vammaiset ihmiset voisivat mielestänne vaikuttaa yhteiskuntaan, jos heidän kanssaan ei ole sopivaa väitellä siinä missä muidenkin? ”Hyvä pointti. Minusta väitteleminen ja arvosteleminen on aina myös kunnioituksen osoitus. Se on paljon parempaa kuin sivuuttaminen, vaikeneminen tai hymistely. Kalle Könkkölä oli hyvä esimerkki vammaisesta, joka osasi antaa sanan sanasta.” 6. Mikä olisi ilmastosta huolestuneille nuorille sopiva tapa vaikuttaa? ”Politiikka, kansalaisliikkeet, tieteellinen työ, elämäntapavalinnat. Kannattaa muistaa, että ihmisiä ja mielipiteitä on moneksi eivätkä kaikki ajattele samalla tavalla. Eikä pidä tulla toivottomaksi. Isoja ongelmia on ollut ennenkin, ja ennenkin niitä on ratkaistu. Työtä se tietysti vaatii.” 7. Jos voisitte itse haastatella Greta Thunbergia, mitä kysyisitte häneltä? ”Kysyisin varmaan, mitä Greta Thunberg uskoo tekevänsä 30-vuotiaana.” Tukilinja 3/2019 7 Kuka? Saska Saarikoski, 55, Helsinki. Ammatti? Toimittaja, kirjailija.
jatkuu sivulla 10 8 Tukilinja 3/2019 Kesätyöpaikka puutarhamyymälässä antoi pontta Ellin urasuunnitelmiin. Tuore puutarhuri opiskelee nyt floristiksi. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna J o aamusta aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta. Kukkaloiston keskellä hyörii nuori nainen kastelukannun kanssa. Emme kuitenkaan ole kukkakedolla vaan Kukka-Mökin myyntipuutarhassa, jossa kesätyöntekijä Ellinoora eli Elli Hietala, 20, on aloittanut päivän ensimmäisen, tärkeän tehtävänsä: kukkien ja taimien kastelun. Kukka-Mökki on pieni viherkeidas keskellä Klaukkalan kerrostaloja. Kasvihuoneen viereltä löytyy pieni, suloinen mökki, joka toimii henkilökunnan tiloina. Elli aloitti täällä viime vuonna työssäoppimisjaksolla, ja se sujui niin hyvin, että hän pääsi kesätyöntekijäksi. ”Minä viihdyn täällä aamusta iltaan”, Elli kertoo. Unelmatyönä Avustaja tuki opinnoissa Ellillä on sisäkorvaimplantti. Luonnossa hän voi kuulla sen avulla linnunlaulunkin, mutta hälyssä sanojen erottaminen on vaikeaa. Apuna on huulilta lukeminen. Kuulovamman lisäksi Ellillä on kielellinen erityisvaikeus, joten opinnoissa tarvittiin avustaja varmistamaan opintosisältöjen perille meneminen. Ellin äiti Tiina Hietala on seurannut tyttärensä sinnikästä taivalta ja kiittää Vantaan kaupungin vammaispalvelua opintoavustajasta. ”On hienoa, että Ellille on annettu mahdollisuus opiskeluun ja työhön. Hänessä oleva potentiaali on huomattu.” ”Tässä työssä ei haittaa, vaikka Elli ei aina hyvin kuule”, kertoo puolestaan kauppias Janica Toikka. ”Ellillä on asenne kohdallaan. Hän saattaa kitkeä puutarhassa puolikin päivää hymyssä suin ja on aina valmis eri tehtäviin. Kiinnostuksesta kertoo sekin, että Elli myös itse ehdottaa, mitä voisi tehdä.” Työssä Elli ei yleensä tukea tarvitse. Joskus tilanteen vaatiessa voi toinen työntekijä tulla avuksi asiaa selvittämään. Ammatti opitaan töissä Elli on opiskellut puutarhatalouden perustutkintoa Kiipulan ammattiopiston Vantaan toimipisteessä. Opiskelijoilla on siellä monenlaisia toimintarajoitteita ja opinnot suoritetaan erityisopintoina. ”Koulutus on meillä 60–80 prosenttisesti työssäoppimista. Se vaatii enemmän omatoimisuutta kuin perinteinen kouluopetus, ja ennen kaikkea tulee olla motivoitunut, kertoo Ellin työhönvalmentaja Jaakko Aroharju.
Tukilinja 3/2019 9
10 Tukilinja 3/2019 Ellin motivaatiosta ei ole epäilystäkään: ”Tiedän, että kukat ovat ammattini”, hän toteaa kastelun lomassa. Aroharju kertoo, että Kiipula on erikoistunut yksilöllisiin opiskelupolkuihin. Opintojen työssäoppimisjaksoilla työhönohjaaja on koko ajan mukana, palkallisissa kesätöissä näin ei enää periaatteessa ole. Työssäoppimistyöpaikat ovat työllistymisen näkökulmasta erityisen arvokkaita. Niiden kautta voi Ellin tapaan saada ensimmäisen kesätyöpaikkansa, jossa ammatilliset taidot vahvistuvat edelleen. Jaakko Aroharju pitää juuri kesätyöpaikan saamista tärkeänä askeleena nuorelle tulevaisuutta ajatellen. Yksilöllisiä opintoja Puutarha-alaa opiskeli Kiipulan Vantaan toimipisteessä keväällä 15–20 opiskelijaa kahdessa eri opetusryhmässä. Heidän opintonsa olivat alkaneet eri aikoina viimeisten 2–3 vuoden aikana. Valmistuneet työllistyvät Aroharjun mukaan pääsääntöisesti hyvin, mutta tarkkaa seurantaa ei ole. Tämän toimipisteen puutarhaopiskelijoista noin kolmasosa on tänä kesänä palkallisessa kesätyössä. Opistossa on mahdollista käydä myös kesäkoulua, jota suoritetaan sekä alan työpaikoissa että lähiopetuksessa. Kesätyöpaikan saaminen edellyttää kykyä itsenäiseen työskentelyyn: ”Omatoiminen pitää olla”, Aroharju painottaa. Yrittäjä Janica Toikka on tyytyväinen siihen, että on ottanut erityisopiskelijoita auttaviksi käsiksi. Elli oli kevään koulutusjaksolla niin näppärä, että Toikka palkkasi hänet mielellään kesäksi: ”Toki uusia työntekijöitä ja opiskelijoita pitää opettaa, mutta siinä oppii itsekin. Ellillä on ollut hyviä ideoita.” Haaveissa floristin työ Toikka lähtee Ellin kanssa tutkimaan leikkokukkien rivistöjä. Kasvien kosteus ja kitkemisen tarve pitää huomioida ,ja lisäksi monta sellaistakin asiaa, joista maallikko ei tiedä. ”Tämä on vaativaa työtä”, Janica Toikka korostaa. Elli pitää kauniiden kasvien parissa työskentelemisestä, joten valmistuttuaan hän päätti jatkaa floristiksi. Sidonta ja monipuoliset työtehtävät kiinnostavat. ”Täällä olen saanut varmuutta kasvien hoidosta ja työskentely kassalla on myös hyvää oppia”, Elli kertoo. ”Pitää olla hyvin huolellinen ja muistaa, että on koulunsa ja kaupan käyntikortti.” Elli vaikuttaa siltä, että on löytämässä sisäistä puutarhuriaan. Kun hänen työskentelyään Haluan palvella asiakkaan alusta loppuun. Ensin mietitään, onko kasvi tai kukka sopiva eli onko valoa vai varjoa, sitten mennään kassan kautta ja viedään yhdessä ostokset autoon.
NAPS! NAPS! Vanhat pois ja uutta kasvua tilalle! seuraa, vaikuttaa siltä, että juuri väriloistossaan kukkivat kukat vetävät häntä eniten puoleensa. Ajatus floristin urasta tuntuu luontevalta. Elli nähdään tänäkin kesänä Kukka-Mökissä töissä. Helmikuussa alkaneet floristin opinnot ovat hyvällä mallilla, joten Elliltä syntyvät jo asiakkaille erilaiset kukkakimput. Janica Toikka aikoo myös opettaa Ellille sidonnan ja kukkien valinnan saloja. Asiakkaat pitävät nuorista ”Olen istuttanut nyt kesäkukkia aloittaen orvokeista”, Elli kertoo töistään. Asiakkaat kyselevät häneltä usein myös kukkien valinnasta, joten tietoa tarvitaan. ”Haluan palvella asiakkaan alusta loppuun. Ensin mietitään, onko kasvi tai kukka sopiva eli onko valoa vai varjoa, sitten mennään kassan kautta ja viedään yhdessä ostokset autoon.” ”Asiakkaat tykkäävät kun on nuoria myyjiä” , lisää Jaana Toikka. ”He arvostavat sitä, että nuoria ja erityisnuoria työllistetään ja heille annetaan mahdollisuus. Tämä on hyvä brändillekin!” Menemme lounastauolle idylliseen mökkiin puutarhan perälle. Kyselen, mahtuuko nuoren naisen elämään muutakin kuin opintoja ja työtä. Elli kertoo viettävänsä kesällä paljon aikaa ulkona ja hoitavansa usein myös kotipihan kukkia. ”Lisäksi harrastan street dancea, käyn kuntosalilla ja joogassa.” UUTISIA TYÖTOIMINTAA KEHITETTÄVÄ Työtoiminnan kehitystarpeita kartoittamaan asetettu selvityshenkilö Jaana Paanetoja esitti maaliskuussa muutoksia kehitysvammaisten henkilöiden työtoimintaan. Heidän asemansa olisi turvattava paremmin erityisesti avotyötoiminnassa, jossa tehdään työtä työpaikalla ilman palkkaa. Paanetoja esittää, että työtoiminnasta säädettäisiin tarkemmin lailla ja toteutusta mallinnettaisiin. Selvityksen mukaan on varmistettava, että asiakas ei ohjaudu väärään sosiaalipalveluun sen vuoksi, että oikeaa ei kunnassa tai kuntayhtymässä ole tarjolla. Sosiaalija TE-palvelut eivät myöskään saa olla toisensa poissulkevia. Työllistyminen saattaa erityisesti kehitysvammaisten ihmisten kohdalla olla osa-aikaista, joten on tarpeen mahdollistaa työsuhteisen työn ja sosiaalipalvelun yhdistäminen. Kehisvammaisen Tukiliitto korostaa tässä sitä, että olisi tärkeää taata työhönvalmennuspalvelun jatkuva saatavuus myös työsuhteeseen siirtyneelle vammaiselle henkilölle. TILAA SÄHKÖINEN TILAUSLASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseeen tilauslaskutukseen, koska se säästää toimintakuluja, aikaa ja luontoa. Sähköinen lasku on myös varma ja tietoturvallinen. Voit tilaajana siirtyä e-laskun käyttöön ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Näin autat meitä pienentämään koko ajan kallistuvia paperilaskutuskuluja, ja tukitoimintaan jää enemmän annettavaa. Tukilinja 3/2019 11
Vammainen ei ole kirosana ”V*N VAMMAINEN!” Meille jokaiselle tuttu huudahdus kadulta, kun nuori huutaa kaverilleen, joka on tehnyt jotain tyhmää. Kenties olemme itsekin käyttäneet sitä, kun joku laite ei ole toiminut niin kuin pitäisi ja hermot palavat kiinni. Allekirjoittanut ainakin on ja se hävettää, tavallaan. Kun käytän sanaa ”vammainen” purkaessani turhautumistani asiaan X, ei tarkoitukseni ole haukkua itseäni tai kanssasisariani – tai -veljiäni. Haukkumasanana vammainen on kulttuurinen ilmaus, jonka olen valitettavasti itsekin napannut arkikieleeni. Missä vaiheessa normaalista, fyysistä tilaa kuvaavasta ilmaisusta on tullut kirosana? Mitä se käytännössä tarkoittaa? Meihin kohdistuu päivittäin erilaisia ennakkoluuloja. Jos päätöissäni Invalidiliitolla mainitsen potentiaaliselle asiakkaalle esimerkiksi: ”Meitä, jotka koiraa jonossa odottavat, on…”, saattaa asiakas tarttua ”me”-ilmaisuuni, ja siitäkös seuraa kyselyitä! Olenko itse tuolissa? Ai olen, no mitenkäs mä sitten pystyn olemaan töissä? Yleensä suhtaudun näihin kyselyihin hyvällä, luohan se aitoa keskustelua ja sitä kautta ymmärrystä. Kysymyksenasettelu kertoo kuitenkin ennakkoluuloisuudesta. Se ei valitettavasti näy katukuvassa, normaalissa arjessa. Siellä kohtaa todennäköisemmin kyräilyä. VAMMAINEN HAUKKUMASANANA on aiheuttanut sen, että koko ilmaus nähdään negatiivisena. Sitä ei uskalleta käyttää edes silloin, kun siihen olisi aihetta. Ollessani esimerkiksi kahvilla uuden tuttavuuden kanssa näen selvästi, että hän tahtoisi kysyä jotakin moottoroidusta menopelistäni, muttei uskalla, sillä termien käyttö arveluttaa. Joskus olen jopa huomannut ihmisen kavahtavan hämmentyneenä, kun kutsun itseäni vammaiseksi. Miksi? Herranjestas, sehän minä olen! Todennäköisemmin minä vetäisin herneet nenään siitä, jos minua kutsuttaisiin esimerkiksi liikuntarajoitteiseksi. Se on toki korrekti termi, mutta voi antaa tilanteestani negatiivisemman kuvan kuin mihin olisi tarve. ”Rajoite” kun kuvaa usein sitä, että jotain puuttuu. Totuus on se, että vamma ei mitään estä eikä edes rajoita. Suurimmat esteet, mitä elämässämme kohtaamme, ovat asenteellisuus ja ympäristön esteellisyys. NYKYÄÄN OLLAAN ihan liian varpaillaan termien kanssa, pelätään joka nurkasta löytyviä mielensäpahoittajia. Liika varovaisuus aiheuttaa sen, ettei erilaisuutta uskalleta kohdata, ja se nähdään mörkönä. Hyvä esimerkki tästä on se, että arkkitehtiopiskelijoille opetetaan, ettei termiä ”invavessa” voi enää käyttää, vaan nyt täytyy käyttää sanoja ”liikuntaesteetön wc” eli ” LE wc” . Anteeksi, mutta mitä? Olin kuolla nauruun, kun kuulin tästä ystävältäni. Mihin tämä maailma on menossa? Eikö mitään uskalleta enää sanoa? Miksi jokaista sanaa pitää varoa? Turha ujostelu luo eriarvoisuutta ja tarpeettomia kuiluja ihmisryhmien välille. Jotta yhteiskunta olisi oikeasti tasavertainen, meidän täytyy uskaltaa kohdata erilaiset ihmiset. Tämä vaatii oikean termistön käyttöä. Puhutaan siis asioista oikeilla nimillä! Vammainen haukkumasanana on aiheuttanut sen, että koko ilmaus nähdään negatiivisena. Sitä ei uskalleta käyttää edes silloin, kun siihen olisi aihetta. 12 Tukilinja 3/2019 TULILINJALLA / KOLUMNI Pinja Eskola Kolumnisti Pinja Eskola, 24, Tampere Toimintarajoite CP-vamma, käyttää sähköpyörätuolia. Ammatti Julkaisutuotannon opiskelija.
Tukilinja 3/2019 13 Älä pinnistele kuulovamman kanssa Mikä avuksi, kun töissä ei enää kuule ja häly stressaa? Miten huono kuulo pitäisi kertoa työtä hakiessa? Kyselimme vastauksia Kuuloliitosta ja TE-toimistosta. TEKSTI Sari Heino-Hämäläinen KUVA Kuuloliitto YHTEISKUNTA KUULOLIITON KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ Anniina Lavikainen painottaa ensimmäiseksi, että huonokuuloisten ryhmä on hyvin heterogeeninen. Toiset ovat lapsesta asti kuulovammaisia ja toisilla kuulo heikkenee eri syistä myöhemmin. Noin 10–11 prosentilla väestöstä on jonkinasteinen kuulonalenema, mikä Suomen 3,5 miljoonasta työikäisestä tarkoittaa 350 000 työntekijää. Montako heitä työpaikoilla on, ei tiedetä. ”Meillä ei ole tilastoa, kuinka moni huonokuuloinen on töissä”, Anniina Lavikainen kertoo. Sen eteen kuitenkin pyritään tekemään töitä, että he työelämään pääsisivät. Nuorille kuulovammaisille pyritään tekemään yksilöllisiä opintopolkuja toisen asteen opinnoissa ja enemmistö pärjää hyvin. ”Nuoret ovat löytäneet myös osa-aikatyön, jolla voi tulla toimeen osatyökyvyttömyyseläkkeen lisäksi. Moni heistä voisi tehdä enemmänkin töitä, jos eläkemalli sen sallisi.” Haasteena on eläkelain ohella työpaikkojen torjuva asenneilmapiiri. ”Vammaiset kohtaavat eriarvoisuutta, vaikka moni heistä on hyvin koulutettu ja osalla on korkeakoulututkinto”, Anniina Lavikainen selvittää. Työnantajat eivät myöskään tiedä, mitä apua he voisivat saada, kun tarjolla olisi kuulovammainen työnhakija. On helpompi ottaa joku toinen. Oma työhuone ja etätyö Jos työllistäminen tapahtuu ilman työolosuhteiden mukautuksia, ei tilanne työntekijällekään ole toimiva. Huonokuuloisen työpäivät voivat olla täynnä pinnistelyä ja stressiä. Melu kuormittaa tutkimusten mukaan huonokuuloisia enemmän kuin normaalikuuloisia. ”Huonokuuloisilla on korkeammat stressihormonitasot melussa”, toteaa Lavikainen. Asia olisi helposti autettavissa akustiikkaa parantamalla. Moni ei kuitenkaan halua kertoa työpaikalla heikentyneestä kuulostaan. ”Mieluummin pinnistellään, vaikka työnantaja on lakisääteisesti velvollinen tekemään mukautuksia.” Mukautukset riippuvat työnkuvasta. Monelle hyvä ratkaisu voi olla oma työhuone, jossa työympäristön äänet vaimenevat. Esteetön tiedonsaanti on olennaista eli tietoa tulisi työssä olla saatavilla tavalla, jonka kaikki pystyvät ottamaan vastaan, myös digitaalisessa maailmassa. Kuulon heiketessä voi olla tarve muuttaa työtehtäviä. Etätyöpäivät voivat monesti olla hyvä ratkaisu. Niiden aikana kuulovammainen pääsee palautumaan. Uskaltaako kertoa? ”Moni miettii, kertoako kuulovammastaan työtä hakiessa. Jotkut salaavat sen, ja se aiheuttaa työssä myöhemmin stressiä.” Lavikaisen neuvo on se, että työhakemuksessa ei tarvitse kuulon alenemasta kertoa. Haastattelutilanteessa asian voi tuoda esiin, kun kiinnostus hakijaan on jo herännyt. ”Vahvuuksia ja osaamista kannattaa korostaa.” ”Asenneilmapiiri on joillakin työpaikoilla kielteinen ja teemme sen muuttamiseksi töitä monella taholla. Toki on myös hyviä esimerkkejä työpaikoista, missä kohtuullisilla mukautuksilla ja järjestelyillä pärjätään erinomaisesti.” Työnantajalle kannattaa myös kertoa, kun kuulon heikkeneminen alkaa vaikuttaa työssä suoriutumiseen. ”Kuulovammaisella työntekijällä on puolellaan vahva yhdenvertaisuuslaki ja oikeus kohtuullisiin mukautuksiin,” Anniina Lavikainen painottaa. Neuvontaa kaivattaisiin Työkykykoordinaattori on uusi toimenkuva, joka syntyi viime hallituksen OTE-kärkihankkeen (Osatyökykyisille tie työelämään) myötä. ”Tehtävänämme on auttaa löytämään yksilöllisiä ratkaisuja työssä jatkamiseen tai työelämään pääsemiseen”, kertoo Uudenmaan TE-toimiston työkykykoordinaattori Maria Von Bonsdorff. ”Monikaan yritys ei tiedä, että heillä on oikeus saada TE-toimistoilta maksimissaan 4000 euroa työjärjestelyihin. Uudellamaalla 10 000 yritystä palkkasi viime vuonna osatyökykyisen, ja vain 30 yritystä haki tätä tukea.” TE-toimistossa työskentelevä työkykykoordinaattori osaisi ohjata asiakkaan ja työnantajan tarvittaviin palveluihin. Jos heitä on isolla alueella vain yksi tai kaksi, heidän aikansa menee helposti tiedonkeruuseen ja muiden TE-toimiston työntekijöiden ohjaamiseen.
Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! 14 Tukilinja 3/2019 Helsingin Vallilassa toimiva Sinkkukahvila on suunnattu autismikirjon nuorille aikuisille. Siellä voi turvallisesti tutustua uusiin ihmisiin. Vastaavia tapaamispaikkoja on tänä vuonna syntynyt muuallekin. TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt VILKKAIDEN KATUJEN risteyksessä Helsingin Vallilassa on matala teollisuusrakennus. Oven yläpuolella lukee punaisin valokirjaimin Sture Cafe Club. Isoista ikkunoista näkyy ravintola, joka näin varhaiskevään viileässä illassa vaikuttaa erityisen kutsuvalta. Pöydissä istuskelee asiakkaita, tunnelma on rento ja rauhallinen. Täällä järjestetään joka toinen tiistai Sinkkukahvila. Se on suunnattu erityisesti yli 18-vuotiaille autismikirjon nuorille aikuisille, mutta kaikki muutkin ovat yhtä tervetulleita. Naulakolla huomaan sivusilmällä, että minua tarkkaillaan. Ennen kuin saan takin päältäni, pitkä ja mukavan näköinen nuorimies kysyy: ”Oletko assi vai NT?” “Anteeksi, mitä?”, ihmettelen. Sinitukkainen nainen nauraa ja selventää: “Oletko autismikirjolla vai neurotyypillinen.” Hän ojentaa kätensä: “Hei, mä olen Nina, ja ei täällä oikeasti kysytä kenenkään diagnoosia.” Nina Kalliomäki on Sexpo-säätiöstä ja yksi illan ohjaajista. Utelias nuorimies on jo kääntynyt muiden ovella seisoskelevien puoleen. En tainnut olla hänen tyyppiään. Sinkkukahvilassa odottaa ystävä Sture Cafe Club on viihtyisä ravintola, jossa järjestetään Sinkkukahvilan lisäksi Villiklubi-iltoja. Hyvä musiikki, ruoka ja ystävät saattavat kerätä paikalle yli sata bilettäjää.
Reetille on tärkeintä, että tuleva tyttöystävä hyväksyisi hänet sellaisena kuin hän on. Voihan sitä tehdä yksinkin, mutta kyllä se on kivempaa toisen kanssa. 16 Tukilinja 3/2019 Illan aikana opin, että autismikirjolaiset kutsuvat meitä taviksia lempinimillä NT tai nentti. Koska autismikirjon häiriö ei useinkaan näy päälle, kirjolle kuuluvatkin saattavat kysyvät toisiltaankin, oletko AS vai NT. Autismikirjoon kuuluvalla ihmisellä on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka aiheuttaa vaihtelevia toiminnan esteitä, kuten vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Hänen on vaikea tunnistaa ja ymmärtää muiden tunnetiloja ja ilmaista omia tunteitaan. Puutteellisten vuorovaikutustaitojen takia ystävien ja kumppanin löytäminen on haastavaa. Vaikka autismikirjon ihmiset tarvitsevat paljon omaa rauhaa, se ei tarkoita, etteivät he kaipaisi seuraa, kuten muutkin. Ulos yksinäisyydestä Sinkkukahvila-toiminta käynnistyi Helsingissä tämän vuoden tammikuussa. Tarkoituksena on tarjota rauhallinen ja turvallinen paikka, jossa voi tutustua uusiin ihmisiin ja kehittää sosiaalisia taitojaan. Toteutuksesta vastaa Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke, jonka Sexpo-säätiö, Kehitysvammaisten Palvelusäätiö ja Autismisäätiö toteuttavat yhteistyössä. Toimintaterapeutti Nina Kalliomäki ja kokemusasiantuntija Orjo Pättiniemi Autismisäätiöstä kiertävät pöydissä juttelemassa asiakkaiden kanssa. Jos joku haluaa istua itsekseen, sekin sopii, ketään ei painosteta osallistumaan. ”Ihmiset ovat toivoneet tapahtumaa, jossa on huomioitu erityisen tuen tarpeessa olevat henkilöt. Monet yksinäisyyttä kokevat asiakkaamme ovat ilmaisseet kaipuun kumppaniin, mihin tällä toiminnalla pyrimme vastaamaan”, kertoo hankesuunnittelija Veera Virta Sexpo-säätiöstä. Selkeitä kysymyksiä Mari Mäkelä, 22, kertoo tulleensa paikalle, jotta illalla olisi jotain tekemistä. Hän myöntää, että toki olisi kivaa löytää kumppani, jonka kanssa voisi käydä leffassa, kahvilla ja ulkona syömässä. “Voihan sitä tehdä yksinkin, mutta kyllä se on kivempaa toisen kanssa”, Mari sanoo. Nokakkain on helpompi vaihtaa kuulumisia, koska viestittelyn ongelmana ovat ihmisten lähettämät epätarkat kysymykset. Mari Mäkelä opiskelee turvallisuusalaa ja tähtää tulliin töihin. Mari harrastaa israelilaista Krav Maga -itsepuolustuslajia, jonka kantava ajatus on: ”Jotta voisit kulkea rauhassa”. Reeti Nevalainen harrastaa sarjakuvien piirtämistä ja suunnittelee uraa animaatioalalla. Hän kertoo olevansa positiivinen kaveri, joka haluaa nähdä kaikissa hyviä puolia. Tv-sarjasta Toisenlaiset frendit tuttu Sonja poikkesi tapaamaan tuttuja ja uusiakin ihmisiä. “En oikein tiedä miten vastataan kysymykseen ‘mitä sulle kuuluu?’. Jos vastaan yhdellä sanalla ‘hyvää’, niin se viestittely helposti loppuu siihen.” Marin ja muidenkin autismikirjon ihmisten on helpompi vastata selkeisiin kysymyksiin, joihin voi vastata täsmällisesti. Mitä kuuluu -kysymyksen sijasta voi kysyä esimerkiksi, mitä harrastat tai millaista kaveria etsit. Ohjelmana tutustuminen Sinkkukahvilassa järjestetään myös Deitti-iltoja, kuten tänään. Illan lämmittelyohjelmasta vastaa yhteisöpedagogi Kristiina Puukko. “On ihan hyvä, etten tiedä autismikirjosta liikaa, silloin en ole liian varovainen”, hän sanoo. Lämmittelynä Kristiina innostaa meitä kiertelemään ryhmässä, vinkkaa puheenaiheita ja kehottaa kysymään toisiltamme, miksi olemme tulleet tänne. Tarkoitus on päästä kiinni jutun juureen uusien ihmisten kanssa. Autismikirjolaisilla esiintyy taipumusta katsekontaktin välttämiseen, joten välillä on helpompaa jutella tuntemattomalle vaikka selät vastakkain. Tunnen jännittyneiden lapaluiden hipaisevan selkääni kevyesti kuin perhosen siivet. “Kyllä mulla nyt on perhosia vatsassa”, sanoo hiljainen ääni selkäni takana. Pienen esiintymislavan viereen Kristiina perustaa Halauspisteen. Siihen saa tulla halaamaan Kristiinaa, vapaaehtoisia halijoita tai isoa, pörheää Nallea. Halauspiste on täällä kova veto, koska monilla autismikirjon ihmisillä on kosketusyliherkkyyttä, ja silloin halaus ei tunnu hyvältä. Illan päättyessä kysyn Kristiinalta, tuliko haleja, ja hän suorastaan yllättää: “Ainakin kymmenen, ja Nalle sai vaikka kuinka monta.” Sinkkubingosta juttukaveri Sinkkubingossa halukkaille jaetaan lappuja, joissa on erilaisia kysymyksiä. Ideana on löytää salista henkilöitä, joihin vastaukset sopivat.
UUTISIA Moni opintopolku katkeaa turhaan. NUORIA EI AUTETA Avun tarpeen tunnistaminen ja avun hakeminen on jätetty Suomessa pitkälti nuorten omalle vastuulle. Itsetunnon ja jaksamisen vajeet, raha-asiat, tulevaisuuspohdinnat sekä mielenterveyden pulmat ajavat nuoria arjessa ahtaalle. Olemassa olevat tukimuodot ei kuitenkaan riittävästi vastaa nuorten hätään. Asia käy ilmi Diakonia-ammattikorkeakoulun tuoreesta raportista Nuorten kevyet palvelupolut – 3X10D, jonka aineistoja on kerätty nuorten ryhmäkeskusteluissa Helsingissä, Kotkassa Kuopiossa ja Oulussa syksyllä 2018. Nuorten tuen tarpeet ovat usein sellaisia, joihin siiloutuneesta palvelujärjestelmästä ei löydy helposti apua. Monissa tilanteissa apua ja tukea olisi pitänyt saada jo paljon aiemmin kuin on saatu, tutkija ja projektipäällikkö Reija Paananen sanoo. Nuorten toiveissa korostuvat kolme kovaa K:ta: kohtaaminen, kuuntelu ja kannustaminen. Näiden lisäksi toivotaan kokonaisvaltaisuutta, inhimillistä kohtelua, aitoa välittämistä ja rinnalla kulkemista. Kiusaamiseen pitäisi tarttua ja arjen taitoja opettaa. Pääsyn palveluihin tulisi olla helpompaa. Nuoret aikuiset tunnistavat elämässään kääntöpisteitä, joissa toisenlaisen tuen tai toiminnan turvin asiat olisivat voineet kääntyä parempaan suuntaan, Paananen sanoo. Kohtaamispaikkoja tukea tarvitseville ERI PUOLILLA SUOMEA Villiklubit Yli 18-vuotiaille, tukea tarvitseville nuorille ja aikuisille suunnattuja Villiklubeja järjestetään ravintolaympäristössä Helsingissä, Joensuussa, Oulussa, Seinäjoella, Tampereella, Turussa ja Ylivieskassa. Suunnitteilla on klubi-iltoja myös Jyväskylään ja Keski-Uudellemaalle. (Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke, www.kvps.fi/tapahtumat) Voimavirta Voimavirta tarjoaa Tampereella tekemistä kehitysvammaisille 14–30 vuotiaille nuorille ja heidän vanhemmilleen. Toimintamuotoja ovat Kohtaamispaikka Olkkari, lomatoiminta, vertaistukiryhmät, nuorisodiscot, Omakaveritoiminta ja vapaaehtoistyö. (www.voimavirta.info) SOME-KOHTAAMISET Vapaat Liikuntarajoitteiset Sinkut on uusi Facebook-ryhmä, joka on tarkoitettu aikuisille, vapaille seuran etsijöille, myös muille kuin liikuntarajoitteisille. Kohdataan on syksyllä 2019 avautuva, kaikille suunnattu turvallinen somepalvelu, jossa voi kohdata ihmisiä ja löytää uusia ystäviä. Hankkeen takana ovat Kehitysvammaliitto ja Mielenterveysseura. (kohdataan.fi) PÄÄKAUPUNKISEUDULLA Sinkkukahviloita Tutustumisiltoja ensisijaisesti yli 18-vuotiaille autismikirjon aikuisille. Sinkkukahvilat ovat avoimia kaikille ja niissä järjestetään myös deittitapahtumia. (Facebook: SinkkukahvilaHelsinki). Ks. myös Villiklubit. Tapahtumailtoja Eri tavoin vammaisille tarkoitettua vapaa-ajan viettoa Nuorten toimintakeskus Hapessa, Helsingissä. 15–29-vuotiaille suunnatuissa Sankarit-illoissa voi osallistua ohjattuun toimintaan lautapeleistä graffitintekoon ja Kohdataan-bileisiin, oleskella ja viettää aikaa ystävien kanssa. Kaupunkiolohuone Kaupunkiolohuone Kohtaus tarjoaa 18–30-vuotiaille mahdollisuuden tavata uusia ihmisiä ja osallistua yhdessä ideoituun toimintaan. Kohtaus ry:n ylläpitämään kaupunkiolohuoneeseen voi tulla myös silloin, kun elämä murjoo eikä halua jäädä yksin. (www.kohtaus.info). Vapaaehtoistoimintaa Kehitysvammatuki 57 ry:n Vekkaritoiminta kouluttaa laaja-alaista tukea tarvitsevia ihmisiä toimimaan vertaisryhmien vetäjinä ja vapaaehtoistoimijoina. Samalla voi tutustua uusiin ihmisiin. Kehitysvammatuki järjestää myös Villiklubeja. Taidot kasvavat Oikeasti Reetille on tärkeintä, että tuleva tyttöystävä hyväksyisi hänet sellaisena kuin hän on. “Olen luonteeltani aika herkkä ihminen. Myönnän, että otan asioita välillä liian vakavasti”, hän sanoo. Koulukiusaamista ja muita vaikeuksia kokeneelle Reetille asperger-diagnoosin saaminen yläasteella oli helpotus. “Ymmärrän, että asperger on selitys ongelmille, mutta ei se ole mikään tekosyy sille, että saisi tehdä mitä haluaa. Täytyy itsekin oppia ymmärtämään, mitä tekee”, Reeti sanoo. Ilta jatkuu leppoisissa tunnelmissa ja puheensorinasta päätellen monet ovat rohkaistuneet juttelemaan keskenään. Seuraavassa Sinkkukahvilassa on jo helpompi moikata tuttuja. Ehkä jotkut lähtevät täältä yhdessä tai ainakin uusi puhelinnumero taskussa. Esimerkiksi etsitään joku, jonka lempiväri on violetti tai jonka etunimi alkaa R-kirjaimella. Näin saadaan hyvä syy jutella muissa pöydissä istuvien ihmisten kanssa. Etsiessäni kirjainta löydän vantaalaisen Reeti Nevalaisen. Hän kertoo olevansa 25-vuotias ja töissä silmusalaatteja tuottavassa yrityksessä. Avoin ja ystävällinen Reeti harrastaa sarjakuvien piirtämistä ja haluaisi tulevaisuudessa luoda uraa animaatioalalla. Hän etsii mukavaa tyttöystävää, joka olisi kiinnostunut taiteellisista asioista. “Ehkä semmonen poikatyttömäinen sopisi parhaiten, ja jos saisi valita, niin tummatukkainen”, Reeti sanoo. Naureskelemme yhdessä, että naisilla tukan väri saattaa vaihdella, joten ei se kuitenkaan ole kynnyskysymys. K U V A : H E N R I LO T S A R I. Tukilinja 3/2019 17
UNELMAT TODEKSI 18 Tukilinja 3/2019 MALMILLA SIJAITSEVAN Kehitysvammaliiton studiotilassa on kirkkaan vihreä taustakangas, jolla seisoo korkea tuoli. Erik eli Eppu Valkonen kiinnittää iPadia kuvausjalustaan ja näyttää miettiväiseltä. ”Kumminkohan tekisi? Olisitko siinä tuolilla valmiiksi vai tuletko kuvaan jostain?”, hän sanoo oudon näköiselle henkilölle. Aimo Rullalle on tainnut tulla aamulla kiire. Hiukset harittavat joka puolelle. “Ai tulenko katosta vai?”, heittää Rulla ja kiipeää sopuisasti tuolille kameran eteen. Eppu laittaa kameran päälle ja Rulla aloittaa: “Tervehdys kaikille katsojille. Minä olen musiikinopettaja Aimo Rulla Rovaniemeltä. Käyn Kulosaaressa, Resonaarissa, opettamassa kehitysvammaisille ihmisille musiikkia tämmöisistä kuvionuottitarroista.” Rulla näyttää nuottikirjaa ja kertoo opetusmetodeistaan, jotka saavat meidät Epun kanssa hihittämään. Aimo Rullan musiikkitunnilla voi saada vaikka neuloja takapuoleen tai karttakepistä, jos riehuu. Oppilaisiin ei kuulemma satu, ja heidän mielestään Rulla on vallan mainio opettaja. Todellisuudessa Aimo Rulla on Mikko Majaniemi ja harottavat hiuksetkin ovat vain hassu peruukki. Kaverukset Mikko ja Eppu harrastavat sketsien kuvaamista. Tähän he saivat Tukilinjalta apurahan, jolla hankittiin iPadit ja oheistarvikkeita. Ensin he olivat ajatelleet, ettei apurahaa kuitenkaan tule. Kun se sitten myönnettiin, he kertovat olleensa enemmän kuin iloisia. IPadeillä he voivat nyt kuvata sketsejään laadukkaasti. He opettelevat myös editointia ja Green Screen -sovellusta, johon tarvitaan vihreää taustakangasta. Ohjelman avulla he voivat liittää sketseihinsä erilaisia videotaustoja. Yksi sketseistä tapahtuu esimerkiksi autokaupassa, vaikka oikeasti Eppu ja Mikko on kuvattu taustakankaan edessä ja autokauppa aivan muualla. Komiikkaa ja kaveruutta Helsinkiläiset Eppu ja Mikko ovat kumpikin tuetun työn tekijöitä Kehitysvammaliitossa. 35-vuoSketsinikkarit Eppu ja Mikko Tukilinjan lahjoitti Epulle ja Mikolle iPadit, joilla he kuvaavat hulvattomia sketsivideoita omaksi ja työtovereiden iloksi. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Riitta Skytt, Erik Valkonen ja Mikko Majaniemi Ketkä Erik “Eppu” Valkonen, 35, Helsinki Mikko Majaniemi, 36, Helsinki. Toimintarajoite Lievä kehitysvamma. Ammatti Siistijä (Eppu). Varastoapulainen (Mikko).
Jos tulee hyvät tällit, niin sittenhän ne sähköt toimii. Kummelit, Pulttibois ja Mr. Bean ovat Epulle ja Mikolle komiikan esikuvia, joiden innoittamina he suunnittelevat omia hahmojaan. Greenscreen-tekniikalla voi liittää näyttelijöiden taakse videolle toisen taustan. Tukilinja 3/2019 19 tiaalla Epulla on toimitilahuoltajan tutkinto ja liitossa hän on toiminut siistijänä noin kahdeksan vuotta. Varastoapulaisena työskentelevä Mikko kertoo tekevänsä kaikennäköistä, kuten liiton tuotteiden pakkaamista kouluille ja yksityishenkilöille. Lisäksi hän käy kerran viikossa opettamassa logistiikan perusvalmiuksia ammattiopisto Livessä. Ikää kysyttäessä Mikko hekottelee: “Minä olen 15 – no ei vaitiskaan, olen 36.” Ystävyksiä yhdistää samanlainen huumorintaju, keskinäinen läppä lentää kevyesti. “Kaikki alkoi siitä, kun Mikko tuli ensimmäistä kertaa minun luokseni kylään. Katsoimme Pulttiboisseja ja hetken päästä heitin idean, että mitä jos kokeiltaisiin. Hommataan kamera ja katsotaan miltä näyttää, kun itse pelleillään kameran edessä. Sitten teimme niin ja huomasimme, että tämähän toimii. Kävimme vielä pilailupuodissa ostamassa peruukkia ja partaa”, Eppu kertoo. Ensin he ajattelivat tekevänsä sketsejä vain omaksi ilokseen. He päättivät kuitenkin näyttää videoitaan koko Kehitysvammaliiton henkilökunnalle. “Kaikki nauroivat melkein vedet silmissä”, Eppu sanoo. Rumpuja, hevosia ja julkkiksia Mikolla on esiintymiskokemusta kouluajoilta. Koulussa tehtiin näytelmiä, joissa Mikko oli aina mukana. “Esitin usein humanoidia tai karhua”, Mikko kertoo. Hän harrastaa myös rumpujen soittoa Resonaarissa, joka on musiikkikoulu erilaisille oppijoille. Vuoden Heppahöperö -kunniakirjan saanut Eppu kertoo käyttävänsä kaiken vapaa-aikansa hoitamalla hevosia Tuomarinkylän talleilla. “Minua kiinnostaa kaikki, mikä kulkee neljällä kaviolla tai neljällä pyörällä”, sanoo Eppu. “Kaksipyöräiset, kuten motocrossi, kiinnostavat minua”, sanoo puolestaan Mikko. Kaverusten aika ei tule pitkäksi. Eppu on käynyt kuvaamassa Mikon soittamista ja Mikko Epun hevosharrastusta. Sketsien lisäksi heidän yhteinen harrastuksensa on julkkisbongaus. Parhaat bongaukset ovat tietenkin Suomen eturivin koomikoita, kuten Kummelit, Eija Vilpas ja Aake Kalliala. Ystävysten työpäivä on jo aikaa sitten päättynyt, kun he vielä haluavat näyttää iPadiltä yhden sketsihahmoistaan. Sähköasentaja Veikko Tälli on kikkaratukkainen, laiskanpuoleinen partaniekka, joka ensimmäiseksi tarkistaa, toimivatko sähköt: “Kokeilen kielellä, tuleeks hyvät tällit. Sitten juon kahvit, poltan tupakan ja kokeilen uudestaan. Jos tulee hyvät tällit, niin sittenhän ne sähköt toimii. Et semmonen mies tää Veikko Tälli on.” Lopuksi hän kuulemma kastelee naulan ja työntää sen pistorasiaan. “Veikko Tällin parta on kyllä tosi kuuma”, sanoo Mikko. Tukilinjan apuraha Tukilinja myönsi vuonna 2018 Erik Valkoselle ja Mikko Majaniemelle iPadit ja oheislaitteita harrastusvälineiksi sekä kummankin omiin harrastuksiin että yhteiseen videoharrastukseen.
20 Tukilinja 3/2019 Hevoset rauhoittavat Rasmuksen 10-vuotias Rasmus oppi lukemaan Tukilinjan lahjoittaman läppärin ja kynäskannerin avulla. Ohjattu hevosharrastus auttaa rauhoittumaan yhteen tehtävään kerrallaan. TEKSTI Minna Korva-Perämäki KUVAT Katja Niilo-Rämä UNELMAT TODEKSI NIILO-RÄMÄN PERHEESSÄ Vantaalla käy vilinä ja vilske, kun perheen nuoret, Niki, 15, Rasmus eli Rasse, 10, ja Tessa, 9, touhuavat kavereidensa kanssa ja kolme ranskanbulldoggia juoksee edes takaisin huoneesta toiseen. Katja Niilo-Rämä opiskelee parhaillaan sairaanhoitajaksi, on juuri valmistunut nepsy-valmentajaksi ja toimii samalla kahden lapsensa omaishoitajana. Päivät ovat täynnä sekä suunniteltuja struktuureja että yllättäviä käänteitä. Ilon ja ylpeyden aiheisiin kuuluu se, että Rasmus on juuri vähän aikaa sitten oppinut lukemaan. Siinä oli suurena apuna Tukilinjalta lahjoituksena saatu kannettava tietokone ja siihen liitettävä kynäskanneri, joka lukee painettua tekstiä ääneen sitä mukaa, kun kynän kärki liikkuu tekstirivillä. Tuen saaja Rasmus Niilo-Rämä, 10, Vantaa. Toimintarajoite Suolistosairaus, astma, puheen ja kielen kehityksen häiriö, ADHD, autismin kirjo ja motoriset häiriöt. Apuraha Tukilinja myönsi Rasmukselle vuonna 2017 apurahan kannettavaan tietokoneeseen, skannaavaan kynään ja ratsastusharrastukseen.