Metsähallituksen lehti kalastajille 2018 Suomussa lukee kalan koko elämä Tuikkia 10 vuotta: Juhlaruokaa harjuksesta Miksi jäät pettävät Tuikki sámegillii och på svenska
PEFC/02-31-151 Tuikki on Metsähallituksen maksuton lehti kalastajille. Lehti ilmestyy kerran vuodessa ja on luettavissa myös netissä Eräluvat.fi. Tuikki jaetaan kalastajille, jotka ovat hankkineet kalastusluvan Metsähallitukselta edellisvuonna. Toimitus Päätoimittaja: Aku Ahlholm Toimituskunta: Mika Laakkonen, Ahti Putaala, Päivi Lazarov, Juha Ahonen Toimituksen yhteystiedot Osoite: Metsähallitus, PL 81, 90101 Oulu Puhelin: 0206 39 4000 Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@metsa.fi Internet: www.eraluvat.fi Muut kirjoittajat Jukka Bisi, Tuomo Pirttimaa, Ville Vähä, Eerika Rautanen, Antti Pylväs, Janne Pekkala, Pentti Pieski, Marja Hannula Kannen kuva Johannes Sipponen Kuvat Aku Ahlholm, Janne Rautanen, Heli Nikula, Emma Ahlholm, Teija Soini, Tuomo Pirttimaa, Laura Ticklén, Ville Vähä, Antti Pylväs, Mikko Rautiainen, Markku Pirttimaa, Kaisa Sirén, Eemeli Peltonen, Studio PSV Ulkoasu ja taitto Siberia Oy Kirjapaino Painotalo ForssaPrint 10 Suomen nopeimmin kasvava eläin 17 Ruunaa on Suomen suosituin 18 Tuikki 10: TV-kokin juhlaresepti 2 Sisältö
22 Tarinat: Kala kasvaa vaikka olisi kuollut Sisältö 4 Pääkirjoitus 6 Nuorista kalastajista puolet naisia 10 UUTISET Suomu kertoo kalan elämän Viime talven jäät pettivät, miksi? Näin kala mitataan oikein! Suosikkikohteet 2017 TUIKKI 10 VUOTTA 18 Kalastaja, rumpali, kokki 20 Juhlaresepti: Kullanruskeaa harjusta 22 Kalajutut: Tarinoissa saakin liioitella 26 Tuikki på svenska: Vem äter mört idag? Nätfiskare får mest fångst 28 Tuikki sámegillii: Mii Davvi-Sámis manai vearrut? 30 KALASTUSLUVAT Valtion kalastonhoitomaksu Metsähallituksen kalastusluvat 32 Vapa-alueet 34 Metsähallituksen kalastushenkilöstö 26 16 6 Some saa nuoren naisen kalalle 28 3 Sisältö
Ruualla ei saa leikkiä, sehän on kansanviisaus. Keskustelu pyydä ja päästä -kalastuksesta pääsee ajoittain valloilleen. Meillä ei ole Metsähallituksen kalavesille muuta suositusta kuin että luvallisesti saa pyytää ja kala on vapautettava, jos laki sitä edellyttää. Siis ainakin alamittaiset ja suojellut lajit vapauteen. Jos joku haluaa kamppailla hienon kalan kanssa mutta vapauttaa kalat, hän joutuu itse miettimään motiivejaan. Laki ei sitä kiellä. Pitää kuitenkin tiedostaa, että se, mikä itsestä tuntuu hyvältä, ei tunnu kalasta hyvältä. Osa kaloista vaurioituu ja jopa kuolee. Kalastuksessa sallitaan metsästystä brutaalimpia keinoja, ja siihen on sekä kulttuurihistorialliset että biologiset syynsä. Ihminen ei elä vedessä. Pyydä ja päästä -kalastukseen ei lopullista viisautta ole, mutta siitä on tärkeää keskustella avoimesti. Jukka Bisi erätalousjohtaja K alastus voi olla rentouttavaa onkimista laiturilta, pilkkimistä tai sukkelaa katiskan kokemista. Verkkojen laskeminen, viehekalastus tai perhostaminen vaativissa virtavesissä tai talviverkkokalastus vaativat jo osaamista ja tekniikkaa. Ammattikalastus on vaativuudessaan ihan oma lukunsa. Ehkä juuri tuossa on kalastusharrastuksen suosion yksi syy. Se on lähes kaikille mahdollista. Olipa lapsi, varttunut tai vanhus, vähävarainen tai varakas, maahanmuuttaja tai syntyperäinen, jokin tapa kalastaa on mahdollista. Vaativuutta voi nostaa, kun pääsee alkeista kiinni. Luontoharrastukset ja luontoliikunta elävät nousukautta. Toivotaan, että kalastuskin on nosteessa. Tämä lehti kertoo sivuillaan, kuinka lapset ja nuoret tuntuvat olevan enemmän kalastuksesta kiinnostuneita kuin heidän vanhempansa. Se antaa viitteitä, että kalavesillä on kulkijoita jatkossakin. Jatkuvuus on kalavesien hoidon ja suojelun kannalta tavoiteltava asia. Siitä, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita, siitä pidetään yleensä huolta. Arvokkaiden ja haluttujen vaelluskalojen eteen tehdään parhaillaan monella suunnalla suojelutyötä. Valtion vesillä panostamme jatkossa yhä enemmän kalaelinympäristöjen hoitoon. Tavoite on varsin yksinkertainen: haluamme turvata kalakantoja niin, että niistä on myös kalastettavaksi. Siitä hyötyvät niin luonto, ihminen kuin yhteiskunta. Kalasta saa hyvää ruokaa. Särki ei ole arvostetuimpia ruokakaloja, mutta kerromme, että särjestä saa terveellistä ravintoa. Itsekin edustan sitä ikäpolvea, joka söi lapsena suolasärkeä, ja sitten sanottiin, että se kasvattaa järkeä. Järjen kasvusta en tiedä, mutta suola maistuu vieläkin suussa. Syö särkeä, se kasvattaa järkeä! ”Mistä ihmiset ovat kiinnostuneita, siitä he yleensä pitävät huolta.” 4 Ylävirta: pääkirjoitus
Ledare på svenska Det finns massor med fiskare, eftersom det är möjligt för nästan alla att fiska. Det har blivit allt populärare att röra sig ute i naturen. Också ungdomar fiskar mer än tidigare. Det här är bra, för människorna värnar i allmänhet om det som de är intresserade av. Forststyrelsen håller som bäst på att utöka vården av fiskevatten. Det ska finnas tillräckligt med fisk i vattnen så att folk ska kunna fiska. Till och med den underskattade mörten är en hälsosam matfisk. Catch and release-fisket väcker också diskussion allt emellanåt. I Forststyrelsens områden förekommer inget tvång att släppa fiskar tillbaka i vattnet utom om de underskrider minimåttet eller är fridlysta. Det är viktigt att också den här frågan diskuteras öppet. Kymmenes Tuikki, ole hyvä! Tärppääkö lehti? Metsähallitus päätti vuosikymmen sitten kertoa ihmisille enemmän kalastuksesta ja metsästyksestä. Eräasioista oli hiljan tullut julkisia hallintotehtäviä eli palveluita, joista ei pidä kerryttää voittoa valtion kassaan. Oli siis aika kertoa tarkemmin, miten kalavesiä hoidetaan ja miten lupamääristä päätetään. Tuikin oli tarkoitus ilmestyä kerran kaksi, mutta te, kalastajat, halusitte toisin. Siispä nyt ilmestyy kymmenes lehti. Sen kunniaksi alamme lisätä lehteen ruotsia ja saamea, sillä lehti ei tuiki enää väliaikaisesti. Aku Ahlholm viestintäpäällikkö, chefredaktör, oaivedoaimmaheaddji, Tuikki-tidningen, Tuikki-blá??i eraluvat@metsa.fi Hur tycker du vi klarar oss på svenska? Forststyrelsen ger nu ut det tionde numret av tidningen Tuikki för fiskare. Eftersom det ser ut som om detta inte bara blir en temporär tjänst, börjar vi ge ut innehållet också på svenska. Skicka gärna in idéer för artiklar till Tuikki! Vi skulle också vilja få respons på hur vi annars klarar oss på svenska. Får du tillräcklig service på svenska i Forststyrelsens Eräluvat-telefontjänst? Hittar du i övrigt information om våra tjänster på svenska? Oaive?álus sámegillii Guolásteaddjit leat ollu, daningo dat lea measta juohkeoktii vejolaš. Luonddus lihkadeami bivnnutvuohta lassána. Seamma ládje nuorat guolástit eanet go ovdal. Dát lea buorre, daningo olbmot atnet dábála??at ávvira das, mas sii beroštit. Maiddái Meahcirá??ehus lasiha dálá áigge guolle?ázid dikšuma. Ulbmil lea, ahte guolli juoksu guolásteami rádjái. Juobe hejošuvvon seargges oažžu dearvvašlaš borramuša. Gaskkohagaid ságastallojuvvo maiddái bivdde ja luoitte -guolástusas. Meahcirá??ehusa dikšun guovlluin ii leat eará luoitinbággu go dat, ahte vuollemihtosaš ja ráfáidahttojuvvon guolit die?usge luitojuvvojit. Lea dehálaš, ahte dasnai ságastallojuvvo rahpasit. Jukka Bisi Mii Davvi-Sámis manai vearrut? Meahcirá??ehusa Tuikki-blá??i guolásteddjiide almmustuvvá dál logát geardde. Blá??i vuo??uduvvui, daningo guolástus earáhuvai almmolaš hálddahusbargin iige dainna šat dahkkon vuoitu stáhta kássii. Šattai dárbu muitalit eanet maid guolle?áziid dikšumis. Dál háliidit ságastallat eanet maid sierramielalašvuo?ain. Dán nummáris jearrat sápmela??ain sámegillii, mii manai Davvi-Sámis vearrut, go Riikkabeaivvit dohkkehii o??a guolástanlága. Liv??iigo Meahcirá??ehus sáhttán bargat nuppe ládje? 5 Tuikin tärppi
Nuoret naiset innostuivat kalastuksesta Aku Ahlholm, teksti ku va : A nt ti J. Le in on en 6 Tuikki tutkii
Kalastavien nuorten määrä ehti laskea 20 vuotta peräkkäin. Nyt suunta on ylöspäin nuorten naisten ansiosta: yhden tutkimuksen mukaan nuorista kalastajista jo enemmistö olisi naisia. M uutos on historiallinen. Kun Luonnonvarakeskus julkaisi uusimman tutkimuksensa vapaa-ajankalastuksesta, nuorten aikuisten kalastajien kohdalla oli tapahtunut käänne: heistä 52 prosenttia oli nyt naisia. – Nuorten naisten suosio kalastukseen on varmastikin osaksi kasvanut juuri somen ansiosta, arvioi tamperelainen Heli Nikula, joka tunnetaan kalastavana kiinteistönvälittäjänä sosiaalisessa mediassa. Vielä 1990-luvun lopulla nuorista kalastajista kolmannes oli naisia. Luken tuoreimmassa julkaisussa kaikista kalastajista kolmannes (35 prosenttia) on nyt naisia. Metsähallitus teetti viime syksynä Tietoykkösellä gallupin suomalaisten kalastuksesta, ja tulokset olivat samansuuntaisia: gallupin mukaan 37 prosenttia kaikista kalastajista oli naisia. Nuorten aikuisten naisten innostus harrastuksesta enteilee muutosta. Jo nyt huomaa jokivarsilla, että jos kalastamassa on nuoria, he ovat yhä useammin naisia. – Naiskalastajilla on nykyään paljon omia profiileja sosiaalisessa mediassa, eivätkä naisten niin sanotut kalapönökuvat ole enää harvinaisia. Lisäksi eräja kalastusaiheisissa ohjelmissa on nykyään myös naiskalastajia, mikä on varmasti madaltanut kynnystä lajiin, Heli Nikula arvioi. Kaksi eri näkemystä Metsähallituksen teettämä kyselytutkimus antaa peräti rohkean kuvan nuorten kalastusinnosta: Tietoykkösen toteuttaman gallupin mukaan 18–24-vuotiaat harrastaisivat kalastusta jopa yleisemmin kuin heidän vanhempansa. Gallupin mukaan nuorista 51 prosenttia kalastaa, kun heidän vanhempiensa ikäryhmästä eli 45–54-vuotiaista vain 36 prosenttia kalastaisi. Luken tutkimuksessa otos on 7 500 suomalaista ja tulos on varovaisempi: 45–64-vuotiaiden keskuudessa kalastusharrastus on Luken mukaan edelleen yleisempää kuin yli 18-vuotiaiden keskuudessa. Joka tapauksessa kalastajista suurempi määrä on varttuneita aikuisia, sillä Tilastokeskuksen mukaan heitä on huomattavasti enemmän Suomessa kuin nuoria aikuisia. Heli Nikula tunnetaan kalastavana kiinteistönvälittäjänä sosiaalisessa mediassa. Hän uskoo nuorten naisten julkaisevan nyt mielellään kalastuskuvia ja saaliskuvia itsestään somessa. Ku va : Ee m el i pe lt on en Kalastajista reilu kolmannes on naisia, nuorista aikuisista jo puolet. ku va : A nt ti J. Le in on en 7 Tuikki tutkii
Eerika Rautanen: Tämän vuoksi minä kalastan ”Mun nimi on Eerika, ja olen kohta kaksikymmentä vuotta. Miksi mä kalastan? No, mä hurmioiduin kalastukseen jo muutaman vuoden iässä. Siitä lähtien oonkin kalastanut mahdollisimman paljon. Kalastamisesta tekee mun mielestä kivaa se jännitys siitä, mitä sielä siiman päässä voi olla. Se hurmio pysyy yllä, koska jokainen kalareissu on omalla tavallaan jännittävä ja erilainen, tuli saalista tai ei. Kaikkein kivointa on kuhan uistelu ja haukien viehekalastus syksyisin. Meidän perheessä myös muut kalastaa, joten ehkä se on osasyy siihen, että kalastus on pysynyt mun harrastuksena koko elämäni ajan. Perheen kanssa ollaan tehty yhteisiä kalareissuja muun muassa Tenolle ja Keski-Norjan lohijoille. Ensimmäisen kalareissuni oon tehnyt neljän viikon iässä. Ehkä oon jo sillon huomannut, että täähän onkin hauskaa hommaa ;) Sen jälkeen on koettu vaikka minkälaisia kalareissuja. Yksi mieleenpainuvimmista reissuista oli muutama vuosi sitten syksyllä, kun oltiin haukia saalistamassa. Vesi oli tosi kirkasta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta, mutta oli jo aika vilposta. Se oli jotenkin niin siistiä, kun sen oikeesti omilla silmillä näki, kun ne isot hauet otti sun vieheeseen kiinni ja samaan aikaan tuntee sen, kun se nappaa. Ja vaikka sen tapahtuman näki, niin se silti jännitti kelata sitä kalaa ja tunnustella, että minkähän kokoinen se mahtaa olla.” Eerika Rautanen, teksti Janne Rautanen, kuvat Mikä saa nuoren kalastamaan? Tuikki kysyi Eerika Rautaselta ja Jaanus Heikkiseltä, mikä kalastuksessa viehättää. 8 Tuikki tutkii
Jaanus Heikkinen: Taimen tarjoaa sopivasti haastetta Kainuun vaaramaisemissa Puolangalla asuva 18-vuotias Jaanus Heikkinen harrastaa taimenen koskikalastusta virvelillä. – Ensimmäistä kertaa olin kalassa ukin ja isän kanssa. Ongittiin mato-ongella mökkirannasta ahvenia, Heikkinen muistelee. Kun Heikkinen varttui, hän osti uisteluja perhovälineet. Taimenen kalastus kiinnosti, ja hän etsi netistä ja kirjoista tietoa. Kun asiat olivat teoriassa mielessä, hän lähti kosken äärelle kokeilemaan oppeja käytännössä. Heikkinen kalastaa pääsääntöisesti Kalliusja Kurimonkoskilla, joihin istutetaan pyyntikokoista taimenta. Hän käy kausiluvalla kalastamassa 20–30 kertaa kesässä, yleensä kavereiden kanssa. – Saa olla raittiissa ilmassa ja paistaa kavereiden kanssa makkaraa. Ja aika kuluu nopeasti. Yhtäkkiä huomaa, että on mennyt jo kolme tuntia, Heikkinen kertoo. Tähän asti suurimman kalansaaliin pyynnissä kavereista oli apua. Kolme kaverusta oli elokuun pimeänä yönä uistelemassa Kalliuskoskella, kun kaverilla jäi uistin keskelle koskea kiinni. Kaksi kaveria lähti hakemaan sitä kahlaamalla. Heikkinen jäi heittelemään uistinta ylävirtaan, ja kala otti kiinni. – Nakkasin kaverille haavin sinne kosken keskelle. Oli niin pimeä, ettei me nähty, mikä se on. Kun kala lähti alavirtaan, kaveri nappasi sen haaviin. Vasta siinä me nähtiin, että se oli iso taimen. Sitä en olisi saanut yksin mitenkään. Saalis oli 62-senttinen ja 3,2-kiloinen meritaimen. Antti Pylväs, teksti ja kuva 9 Tuikki tutkii
Kalastusuutiset Suomun renkaat paljastavat lohen tarinan On kevät 2003 ja abit kirjoittavat äidinkielen kokeessa suomiräpistä. Politiikassa tehdään historiaa, kun Anneli Jäätteenmäestä leivotaan ensimmäistä naispääministeriä. Samaan aikaan Tornionjoen pohjassa mitättömästä mätimunasta kuoriutuu tuskin nähtävän kokoinen lohenpoikanen, yksi miljoonista. Poikanen lymyilee pitkään kivien suojassa. Ihmeen kaupalla se selviää. Kiusallisen hitaasti kala kasvaa kolme kesää virran pyörteissä. Jos se ajautuu suvantoon, pitää pelätä haukea. Koskessa vaarana ovat suuret lohet. Vuodet vierivät, ja saapuu kesä 2007. Nightwish-yhtye vaihtaa laulajaansa, ja tupakointi kielletään ravintoloissa. Joessa lohenpoikanen on kasvanut niin suureksi, että sen on päästävä pois, suureen veteen. Ihmiset kutsuvat sitä nyt smoltiksi, mereen vaeltavaksi loheksi. Lohi jatkaa matkaansa aina eteläiselle Itämerelle saakka. Siellä evästä riittää, ja kala kasvaa vuosi vuodelta nopeammin. Tulee kesä 2010. Ihmisten mielenkiinto kohdistuu Etelä-Afrikkaan ja jalkapallon MM-kisoihin. Suomi siirtyy jo historiansa toisen naispääministerin Mari Kiviniemen valtakaudelle. Itämerellä lohi on tuntenut kotijokensa kutsun jo keväällä ja lähtenyt hyvissä ajoin kohti pohjoista. Matkaa kutumutkaan on yli 1 000 kilometriä. Kesäkuussa se ennättää Lappean suvantoon, jossa Muonionjoki yhtyy Tornionjokeen. Lohi kokee kovia, sillä se pyydystetään ja siltä napataan muutama suomu. 15-kiloiseksi ehtinyt koiras eli kojamo lasketaan onnekseen jatkamaan sukuaan. Tutkija Ville Vähä Luonnonvarakeskuksesta on saanut tarvitsemansa suomut. Nyt päästään lukemaan lohen elämää. – Joessa vietetyt poikasvuodet näkyvät tiheästi kasvurenkaita sisältävänä tummana alueena. Paljain silmin katsoen ei näitä poikasvuosia pysty suomusta erottamaan, mutta mikrofilminlukulaitetta tai mikroskooppia hyväksi käyttäen voi vuosikasvuvyöhykkeet laskea, Vähä sanoo. Tutkittu lohi on syntynytkin villinä luonnossa, Ville Vähä sanoo. Jos kala olisi peräisin laitoksesta, sen poikasvaiheen renkaat olisivat erilaiset. Meressä lohen kasvu kiihtyy: suomussa olevat kasvurenkaat ovat harvassa ja vain keskitalvi näkyy tihentyneinä kasvurenkaina. Vuosikasvuvyöhykkeitä ei tarkoillakaan silmillä pysty erottelemaan ilman laitteita. Mikroskooppi tai mikrofilmin lukulaite tarvitaan kasvun tarkkailuun. Tutkija Ville Vähä merkitsee lohen iäksi 4.3+ eli neljä jokivuotta, kolme merivuotta ja + merkiksi lisäkasvusta matkalla kohti synnyinjokea. Jos lohella olisi ollut aikaisempia kutukertoja, olisi ne merkitty G-kirjaimella. Esimerkiksi 4.1+G1+, myös tämä lohi olisi seitsemän vuoden ikäinen. 4-vuotiaana alkukesänä lohi lähtee vaeltamaan ”smolttina” kohti Perämerta. 2. vuosi joessa. 3. vuosi joessa: poikasen kasvu on kiihtynyt hieman. 1. vuosi joessa on takana. Keväällä 2003 lohi kuoriutuu mädistä Tornionjoessa. 10
7. vuosi: lohi päättää lähteä vaeltamaan kohti synnyinjokeaan Torninjokea. Samalla se kasvaa, jolloin suomussa näkyy niin sanottu lisäkasvu. 6. vuosi: toisena merivuonna kasvu kiihtyy edelleen. 5. vuosi: ensimmäisenä merivuonna lohi kasvaa yhtä paljon kuin jokivuosina yhteensä. Tutkijat pyytävät lohen Lappean suvannosta 21.6.2010. Se on kasvanut 115-senttiseksi ja 15-kiloiseksi kojamoksi. Kalasta otetaan suomunäyte, minkä jälkeen se lasketaan takaisin jatkamaan sukuaan. JOKIVUODET Eräluvat-fakta Näin kalojen ikä määritetään • Kalojen iänmääritys perustuu luutumiin muodostuvien kasvuvyöhykkeiden laskemiseen. • Yleensä tutkitaan suomuja, mutta joillakin kaloilla määritys onnistuu paremmin luista, kuten ahvenella kiduskannen luusta (operculum), hauella hartian lukkoluusta (cleithrum) tai silakalla kuuloluusta (operculum). • Kalat kasvavat koko elinikänsä. Vaihtolämpöisinä eläiminä kasvu seurailee vuodenaikoja. • Pohjoisen pallonpuoliskon kalat kasvavat yleensä kesällä paremmin kuin talvella. • Kasvun ollessa nopeaa luutumiin muodostuvien yksittäisten kasvurenkaiden välit ovat suuria. • Yksi vuosikasvu muodostuu siis yhdestä leveästä ja vaaleana erottuvasta ”kesäkasvuvyöhykkeestä” ja yhdestä kapeasta ja tummasta ”talvikasvuvyöhykkeestä”. • Lohen suomuja määritettäessä tulkitaan erikseen keskeltä löytyvät poikasvuodet ja syönnösvaelluksella syntyneet nopean kasvun aikuisvuodet. • Kutunousu eli ns. kutumerkki näkyy lohessa suomujen rosoreunaisina syöpyminä. • Tenolta ja Tornionjoelta onkin saatu tällaisia uusintakutijalohia, joiden suomuissa on merkit jopa neljästä edellisestä kutukerrasta. Lu on n on va ra ke sk us Lohen tarina alkaa hahmottua, mutta vain pyyntihetkeen saakka. Mitä sen jälkeen on tapahtunut, jää arvoitukseksi. Lohet elävät lyhyen ja kiihkeän elämän, joten tutkittu kojamo on jo kujeensa kujeillut. Parhaimmillaan lohi voi kutea jopa neljä kertaa, mutta ihmisiässä mitattuna vanhimmatkin lohet jäävät varhaiseen teini-ikään. Aku Ahlholm, teksti Asiantuntija: Ville Vähä, Luonnonvarakeskus Lappea Itämeri Lohi vaeltaa smolttina Tornionjoen Lappeasta Perämereen. 11 Kalastusuutiset
Nuorten ja varttuneempien kalastajien lupien maksussa on eroja, selviää Metsähallituksen Tietoykkösellä teettämästä gallup-kyselystä. Kalastonhoitomaksu tulee maksaa kaikkien 18–64-vuotiaiden kalastajien, jotka kalastavat muuten kuin pilkkimällä, onkimalla tai silakkalitkalla. Tietoykkösen gallupin perusteella tällaisia kalastajia oli viime vuonna 343 000. Nuorten kalastusinto kääntyi nousuun – kiitos naisten 50 000 100 000 150 000 200 000 500000 1000000 1500000 2000000 2500000 Lähde: Luonnonvarakeskus 2017, Vapaa-ajankalastus 2016 -tutkimus 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 Kaikki 18–24-vuotiaat 18–24-vuotiaat miehet 18–24-vuotiaat naiset Kalastusmaksuja maksettiin vuonna 2017 256 000 kappaletta, kun mukaan lasketaan vuoden, viikon ja vuorokauden maksut. Maksun kerää Metsähallitus, joka tilittää kertymän maaja metsätalousministeriölle. Kalastavista nuorista vain kolmannes (31 %) ilmoitti viime vuonna maksaneensa kalastonhoitomaksun. Yli 55-vuotiaista kalastajista lähes puolet (46 %) maksoi kalastonhoitomaksun. Varttuneet kalastajat maksavat kalastonhoitomaksun uskollisesti Viime vuonna arviolta 343 000 kalastajan olisi tullut maksaa kalastonhoitomaksu: maksuja kertyi 256 000 kappaletta. Vuonna 1998 vain 35 prosenttia nuorista kalastajista oli naisia. Vuonna 2016 osuus oli jo 52 prosenttia. Kaikista kalastajista 35 prosenttia on naisia Luken tutkimuksen mukaan ja 37 prosenttia Tietoykkösen gallupin mukaan. Eräluvat-fakta Lä ht ee t: Lu on no nv ar ak es ku s 20 17 , M et sä ha ll it us /T ie to yk kö ne n 20 17 Kaupallinen kalastus: Kotimaisesta kalasta on edelleen pulaa Kotimaisesta kalasta oli viime vuonna edelleen huutava pula, sillä kalastajia oli liian vähän, tiedotti Luonnonvarakeskus. Rannikkokalastus oli Luken mukaan vaikeuksissa leutojen talvien, hylkeiden ja merimetsojen takia. Hylkeet päivystävät jäättömillä apajilla ympäri vuoden, joten lyhytkin hylkeetön pyyntimahdollisuus on jäänyt pois. Nuorten keskuudessa koko vuoden kalastonhoitomaksua pidetään kalliina, minkä vuoksi he ostavat mieluummin viikkomaksuja. Kun heiltä kysyttiin, miksi he maksoivat viikon tai vuorokauden maksun vuosimaksun sijaan, 40 prosenttia vastasi syyksi hinnan. Yli 35-vuotiaista kukaan ei pitänyt vuosimaksua niin kalliina, että sen vuoksi pitäisi maksaa lyhyempiä maksuja. Luonnonvarakeskus etsii tutkijoiden ja kalastajien kanssa ratkaisuja ongelmiin osana uutta innovaatio-ohjelmaa. Avomerellä kalaa riittäisi rannikkoalueita paremmin. Vuoden 2016 silakkasaalis oli ennätyksellinen, ja viime vuoden saalis oli lähes yhtä suuri. Selkämeren runsasta kalastuskiintiötä ei ole siitä huolimatta saatu pyydettyä. Tänä vuonna kiintiö on pienempi. Luonnonvarakeskuksen mukaan sisävesikalastajat ovat merikalastajia tyytyväisempiä. Suurin ongelma on ollut muikun pieni koko, koska kysyntää olisi enemmän isommalle muikulle. Tuikki 12 Kalastusuutiset
Erävalvonta: Kalastajia sakotetaan aiempaa herkemmin Erätarkastaja Tommi Suonpää valvoi kalastusta Saimaalla. Metsähallituksen erävalvonta on tiukentanut kalastuksenvalvontaansa. Jo viime vuonna rangaistuksia annettiin aiempaa herkemmin, mikäli kalastonhoitomaksu tai asiaankuuluvat kalastusluvat olivat maksamatta. – Kalastuslain muuttumisen jälkeen meni pari vuotta enemmän opastusja neuvontalinjalla, minkä jälkeen linjaa tiukennettiin viime vuoden puolella, erävalvonnan ylitarkastaja Juha Ahonen kertoo. Metsähallituksen erävalvonta tarkasti viime vuonna 3 072 kalastajaa. Heistä 84 prosenttia selvisi tarkastuksesta moitteettomasti. Rikkeet ja luvattomuudet olivat kutakuinkin edellisvuoden tasoa: Kalastajista 12 prosenttia rikkoi lakia. Neljältä prosentilta puuttuivat asiaankuuluvat luvat. Tuikki Ku va : H an na le en a A ar ni o Simojoella on nyt jo 11 taukopaikkaa Lohenkalastajien suosioon nousseella Simojoella on laitettu hihat heilumaan. Kalastuslupa-alueella on jo 11 rakennettua taukolaavua, joista neljä on täysin uusia. Uusien rakennusten kautta kalastajat pääsevät helposti joelle joutumatta sivuamaan jokivarren asukkaiden tai mökkiläisten pihoja. Simossa panostetaan myös itse jokeen. Peräti 12 koskea on kunnostettu kahden vuoden aikana, jotta lohen lisääntymisja poikasalueita olisi riittävästi. Viime vuonna kuoriutuikin enemmän poikasia kuin koskaan seurantajaksolla. Simojoen kalastuksesta julkaistaan vuonna 2018 uusittu Simojoki.com-sivusto ja rakenteiden viimeistelyä jatketaan. Mukana valmisteluissa ovat Simon kunta, Nousulohi ry ja Metsähallitus. Simojoen Simon puoleiset vedet yhdistettiin muutamia yksityisiä vesialueita lukuun ottamatta yhteiseksi luvaksi vuonna 2017. Tuikki 13 Kalastusuutiset
Suomussalmen mikrosirukaloista odotetaan palautteita Suomussalmen Kevättijärveen, Öllöriin, Pitkä-Hoiluaan ja Kokalmukseen istutettiin viime syksynä mikrosirulla merkattuja taimenia. Tutkijat odottavat nyt, että kalastajat ilmoittaisivat saamistaan kaloista kalamerkkipalautus.fi-sivustolla. Järville on hankittu sirun eli PIT-merkin lukemista varten skannerit, jotka kalastajat saavat lainaksi. Hossan järvillä kalastavat voivat hakea skannerin lainaan luontokeskuksesta ja Kevättijärvellä kalastavat Ala-Vuokin kyläkaupalta, Mäkeläisen Pojat ky:n tiloista. Kun kalastaja lukee merkin, palvelu antaa välittömästi tiedot saaliskalan istutushetkestä, kalan koosta istutushetkellä ja mahdollisista aikaisemmista pyyntikerroista. Kesällä 2017 istutetut kalat olivat keskimäärin 31-senttisiä eli reilusti alamittaisia, joten kalastajilta kysytään malttia ja helliä otteita, mikäli tutkimustaimen päätyy saaliiksi ja vapautettavaksi. Mikrosirukalojen avulla tutkitaan laitoskalojen ”villiyttämistä”. Metsähallitus ja Luonnonvarakeskus tutkivat, miten istutuskalat selviytyvät luonnonolosuhteissa. Operaatio kuuluu Metsähallituksen Eräpalvelujen johtamaan Isoja elämyksiä Pohjolan kalavesiltä -hankkeeseen. ”Villiyttäminen” tarkoittaa villien taimenten geeniperimän tuomista laitoskalojen perimään. Suomussalmelle istutut mikrosirutaimenet kuuluvat kolmeen tutkimusryhmään: ryhmä 1. on laitoskantaa olevia järvitaimenen laitospoikasia, ryhmä 2. on laitoskannan ja villin järvitaimenkannan risteymiä ja ryhmä 3. on villien järvitaimenen emokalojen poikasia. Tuikki Ku va : A ku A hl ho lm Taimenet olivat istutettaessa 31-senttisiä. Hankkeessa tutkitaan, miten laitoskalat selviytyvät luonnossa. Aakenuksen Pyhäjärvelle saa nyt kausiluvan Pyhäjärven vapalupaan Ylläkselle on lisätty kausilupa. Kausiluvan hinta on 60 euroa. Kaikki alle 18-vuotiaat saavat luvat puoleen hintaan. Alle 15-vuotiaat voivat kalastaa samaan seurueeseen kuuluvan aikuisen luvalla samaan saaliskiintiöön. Yksin kalastaville alle 15-vuotiaille on saatavilla maksuton viikon kalastuslupa erikseen. Ku va : A ku A hl ho lm Aikuisen kausilupa Pyhäjärvelle on 60 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät puolella hinnalla. 14 Kalastusuutiset
Isot tukit on nostettu yksitellen metsäautotien varteen. ”Hellävaraisesti liinoilla”, kuvaa Metsätalous Oy:n tienrakennusesimies Arvo Olli. Tukit kannattelivat vanhaa siltaa talousmetsässä Rovaniemen pohjoispuolella. Silta oli päässyt niin huonoon kuntoon, ettei siitä uskaltanut mennä ylitse edes henkilöautolla. Sillan rakentaminen on vaatinut paitsi hellyyttä myös luovuutta. Rakentamisen tahdin ovat määränneet alla virtaavan ojan asukkaat. Olli osoittaa pohjahiekkaan osin painuneita mustia möykkyjä. Ne eivät ole kiviä vaan raakkuja, jokihelmisimpukoita, joille tällaiset ojat ovat elintärkeitä. Laji on maailmanlaajuisesti luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Metsäojitukset, maanmuokkaukset ja lohikalojen vähentyminen ovat syynä lajin rajuun häviämiseen. Raakku tarvitsee väli-isännäkseen joko taimenen tai lohen. Simpukan toukat kasvavat kalan kiduksissa ennen kuin asettuvat pohjasoraan. Lapin ja Koillismaan lohija taimenojista löytyvät Suomen merkittävimmät raakkukannat. Arvo Olli tiesi jo ennen siltasuunnitelmia, että ojassa on raakkuja. Siltaa tarkastaessaan hän kuitenkin yllättyi niiden sijainnista. Raakkuja oli heti sillan kupeessa, mikä tarkoitti, ettei paikalle voisi asentaa ainakaan siltarumpua. Jos simpukoita ei olisi, paikalle olisi vedetty halkaisijaltaan 1,6-metrinen teräsputki. Sen urakan hinta olisi ollut 5000 euroa. Nyt kustannukset ovat arviolta 20 000 euroa. Ennen tarkkojen rakennussuunnitelmien tekemistä Olli otti yhteyttä uhanalaisten lajien asiantuntijaan Tuomo Ollilaan. Luontopalvelujen ylitarkastaja Ollila päätti selvityttää, kuinka suuri esiintymä oli kyseessä. Paikalle tilattiin sukeltaja, joka haSilta rakentui raakkujen tahdissa Lapin taimenojat ovat elintärkeitä jokihelmisimpukoille. Metsähallituksen vastuualueiden välinen yhteistyö takaa uhanalaisen lajin suojelun pohjoisessa. vaitsi, että raakkuja on muutaman metrin alueella jopa useita satoja. Kokonaan uuden sillan rakentaminen olisi nostanut kustannukset jopa 40 000 euroon. Olli päätti suunnitella urakan niin, että siltakanneksi saatiin kappale vanhaa Jeesiön liimapuusiltaa Kittilästä. – Jeesiön silta sahattiin kolmeen osaan, ja yksi viisimetrinen osa tuli tänne. Siltakansi asennettiin paikalle nosturilla, jotta ojaan ei tarvinnut koskea. Lapissa tienrakennusesimiestä työllistävät raakkujen lisäksi muutkin uhanalaiset lajit, muun muassa maakotka ja muuttohaukat. Kun Olli suunnittelee tien tai sillan kunnostusta, hän tarkistaa lajien reviiritiedot Metsähallituksen paikkatietojärjestelmästä. – Jos kotka pesii, silloin ei mennä sinne koneiden kanssa möykkämään, Olli sanoo. Paikkatietojärjestelmää tarvitsevat myös Metsähallituksen tiemetsurit. He vastaavat käytännön työstä esimerkiksi raakkuojalla. – Erityisesti tällaisissa kohteissa työnjäljellä on iso merkitys. Onneksi on näin ammattitaitoista väkeä omassa talossa, Olli kehuu alaisiaan. Tänä vuonna tienrakennusesimiehen vetämä tiimi on peruskorjannut 200 kilometriä tietä, tehnyt kokonaan uutta tietä noin 60 kilometriä ja rakentanut viisi uutta siltaa. Raakkujen yli kulkeva metsätiesilta kestää ainakin seuraavat 30 vuotta. Raakkujen työ jatkuu toivottavasti vielä pitempään. Jokihelmisimpukat voivat elää jopa 120-vuotiaiksi. Ne hoitavat alueen ekosysteemiä suodattamalla jopa 50 litraa vettä päivässä. Marja Hannula Uusiokäytetty sillankansi kestää paikalla seuraavat 30 vuotta. Ku va Ka is a Si re n Ku va Pi rk ko -L iis a Lu ht a 15 Kalastusuutiset
tai riittävän kovat pakkaset saavat sohjon jäätymään. Näin syntyy kohvajäätä eli sohjoista jäätä. Kohvajää syntyy jään yläpinnasta ylöspäin, sohjon jäätyessä. Teräsjää paksunee jään alapinnasta alaspäin, veden jäätyessä. – Kohvajään kestävyyden varaan en paljon laskisi, Koskela sanoo. Kohvan kantavuus on sen rakenteesta riippuen vain osa teräsjään kantavuudesta. Ilmaston lämmetessä sateisuus lisääntyy Suomessa. Pohjoisessa lumisemmat alkutalvet ovat todennäköisiä – eli saamme opetella varomaan heikkoja jäitä entistä tarkemmin. Tuomo Pirttimaa Järvien jäätyminen sujui takkuisesti. EteläSuomessa jäitä odoteltiin pitkään. KeskiSuomesta ylöspäin jäätä kyllä saatiin, pohjoisessa lähes normaaliin aikaan, mutta ne jäivät heikoiksi. Tammikuun 10. päivä Suomen Ympäristökeskuksen hydrologi Jarkko Koskela luki Iisveden havainnoitsijan raportin tilanteesta: – Kolme ohutta sohjoista jääkerrosta. Ei kannata liikkua jäällä. Tilanne oli yhtä vaarallinen isossa osassa Suomea, Koskela varoitti. Järvellä saattoi olla yhtenäinen jääkerros ja pakkasiakin piteli, mikä saattoi harhauttaa kulkemaan hengenvaarallisilla jäillä. Pakkasta oli, mutta jäät pettivät – mistä ilmiö johtui? Iltapäivälehtien lööpintekijät eivät kuluneena talvena keksineet ilmaisua ”tappajajäät”, vaikka luonnonilmiö vei ihmishenkiä. Kun ensijäiden päälle sataa vaaksan verran pehmeää pakkaslunta, jään vahvistuminen pysähtyy. Pahimmillaan jäät ovat heikkoja pitkään pakkasista huolimatta. Kantava teräsjää syntyy veden jäätyessä vedenpinnasta alaspäin. Petollinen kohvajää syntyy sohjon jäätyessä vedenpinnasta ylöspäin. Lumipeite Kohvajää Sohjo Teräsjää Sula vesi Syy huonoihin jäihin löytyi runsaista lumisateista: jo tammikuussa lumen syvyys ylitti pohjoisessa 80 senttiä, ja keskisessä Suomessakin kahlailtiin paikoin puolen metrin hangissa. Järven jäälle sataessaan lumi eristää tehokkaasti. Jään alapinnalla on niukasti plussan puolella oleva vesi, jonka jäätymisen lumi estää. Jäätä ei synny, vaikka pakkaset ovat kelvolliset. Kun lunta sitten sataa tarpeeksi, jää painuu alaspäin ja jäälle nousee railoista vettä. Sanotaan, että järven jää on vesillä. Jään päällä oleva märkä sohjokerros saattaa pysyä sulana pahimmillaan viikkokausia eristävän lumen alla. Vasta lumen painuminen 16 Kalastusuutiset
Retkeilyalueet: Suosituimmat kalastuskohteet olivat Ruunaa ja Evo Retkeilyalueet olivat jälleen viime vuonna Suomen suosituimpia eräkohteita. Alueet houkuttelivat retkeilijöiden lisäksi runsaasti kalastajia ja metsästäjiä. Ruunaan retkeilyalue oli koko valtakunnan ykkönen ja Evon Niemisjärvet kakkonen. Hossan ja Matildanjärven kalastajamäärät laskivat hieman, mutta ne tulivat yhä suosikkilistan kolmoseksi ja neljänneksi ennen Lapin suosituimpia vapa-alueita. Tuikki Ruunaan retkeilyalue Matildanjärvi Enontekiön erämaa Hossa Niemisjärvet Simojoki SUOSITUIMMAT VAPA-ALUEET 2017 Alue Kalastuslupien määrä Ruunaan retkeilyalue 5 437 Niemisjärvet, Evon retkeilyalue 4 332 Hossa 3 945 Matildanjärvi 2 478 Simojoki 2 020 Enontekiön erämaa 1 945 Listassa ovat mukana kalavedet, joiden hoitoon Metsähallitus osallistuu. Kalastusasetuksessa säädetään alimpien sallittujen pyyntipituuksien lisäksi myös, miten kalan pituus kuuluu mitata: ”Kalan pituus mitataan leuan kärjestä suoraksi ojennetun, yhteen puristetun pyrstöevän kärkeen.” Helppoa vai onko sittenkään? Paras mittaustapa on asettaa kala kyljelleen mahdollisimman tasaiselle alustalle, mittanauhan ollessa joko kokonaan tai osittain kalan alla. Varsin yleinen virhe on laittaa mittanauha kalan päälle siten, että se kulkee kalan kaarevaa kylkeä pitkin. Näin mitattuna kalan pituuteen tulee koosta riippuen useita senttejä ylimääräistä. Luotettavimmin pituuden mittaus onnistuu mittakaukalolla. Siinä mittaus on helppoa, koska kalan leuan kärki sijoittuu automaattisesta mitan nollakohtaan. Riittää, kun varmistuu, että kalan suu on kiinNäin mittaat kalan oikein ni, ja pituus luetaan kevyesti yhteen puristetun pyrstöevän kärjestä. Mittakaukalot ovat maailmalla varsin yleisiä, mutta Suomessa niitä näkee käytössä varsin harvoin. Muitakin hyviä mittaustapoja kuitenkin on. Mittanauhan voi esimerkiksi teipata veneen pohjalle tai muuhun sopivan tasaiseen paikkaan. Rantakalastajan kannattaa merkitä tärkeimmät alamitat vaikka vavan tyveen tai haavin varteen, jossa ne kulkevat aina mukana. Jos tarkoituksena on päästää kala takaisin veteen, tulisi kala mitata mahdollisimman nopeasti ja hellävaraisesti. Selkeästi alamittaista kalaa ei tietenkään kannata edes mitata, vaan vapauttaa mieluiten kalaa kokonaan vedestä nostamatta. Teksti ja kuvat Ville Vähä Tuikki-niksi Kalan pituus mitataan leuan kärjestä suoraksi ojennetun, yhteen puristetun pyrstöevän kärkeen. 17 Kalastusuutiset
18 Tuikin kasvo
Tuikin 10-vuotisjuhlaresepti löytyy seuraavalta aukeamalta. Eräluvat-fakta P äivä lähtee misailusta. Termi tarkoittaa valmistelua ja tulee ranskan sanoista mise en place, panna paikoilleen, Janne Pekkala valistaa. Pekkala on tuttu kasvo Oulun katukuvassa ja laajemmallakin. Hän teki Ylelle 300 jaksoa Makupalat-ohjelmaa yhdessä toimittaja Timo Nykyrin kanssa. Lisäksi kaksikko teki peräti 20 vuotta Radio-Suomen Eväsreppu-ohjelmaa. – Joskus kuljettiin kaupan hyllyjen välejä ja mietittiin, mitä ihmettä tehtäisiin lähetykseen. Meille saatettiin tulla ehdottelemaan, mitä kannattaisi laittaa, Pekkala muistelee. Tänään kokki laittaa harjusta, lempikalaansa. Pekkala on harrastanut perhokalastusta yli 20 vuotta. Lempikohteet löytyvät läheltä eli esimerkiksi Kiiminkijoelta tai Iijoen lähikoskista, mutta myös Kitkajoen yläosa Kuusamossa on hyvin tuttu paikka. Usein saaliina on juuri harjus. Mieleenpainuvia ovat ne harvinaiset hetket, jolloin syönnille ei meinaa tulla loppua. Jokainen kalastaja tietää, miten monesti saa pyytää tyhjää, mutta joskus yhtäkkiä kaikki on kohdallaan eikä kukaan oikein tiedä, miksi. Pekkala muistelee yhtä kalareissua Kuusamoon, kun harjukset isRumpali, kalastaja, kokki Kun Janne Pekkala kokkaa ja puhuu, hän puhuu yli tuhannen TVja radio-ohjelman kokemuksella. Yhtä pitkään mies on harrastanut perhokalastusta. Aku Ahlholm, teksti | Teija Soini, kuvat kivät ahnaasti pieneen punapyrstöiseen perhoon: red tagiin. Mikään muu ei kelvannut, mutta sillä tuli koko ajan, kunnes syönti loppui kerrasta yhtä arvaamatta kuin oli alkanut. Harjus on hieno saalis myös keittiössä. Siitä Janne Pekkala on suunnitellut Tuikin 10-vuotisjuhlaruuan. Kokkaava rumpali Harjuksen lisäksi juhlareseptiin kuuluu niin monta ainesosaa, että kokonaisuuden hallinta vaatii jo jonkinmoista rytmitajua. Sitähän Pekkalalta löytyy. Oululaiset tuntevat hänet rockrumpalina. Vai pitäisikö sanoa blues-rock-country-ja-niin-edelleenrumpali, sillä monenlaista musiikkia soittavat hänen bändinsä The Knockouts ja Discotransit. Pekkala on järjestänyt veljensä kanssa kavereille ja sukulaisille Korpirock-festareita sukutilallaan eli Pekkalan pihalla Oulun Korpikylässä. Oikeastaan kyse on suurista puutarhajuhlista, jotka ovat vuosi vuodelta paisuneet. Mutta päivä keittiössä on ohi, ja lopputuloksen voitte luntata seuraavalta aukealta. Janne Pekkala jää vielä tiskaamaan, kun muut pakkaavat tavaransa ja poistuvat kylläisinä kuvauksista. Nykyisin kokeilla ei ole enää apulaisia kuten joskus. Kotona odottavat vielä likoamassa olevat herneet. Pekkalan uusperheellä on hernekeittopäivä. 19 Tuikin kasvo
Juhlaruuaksi harjusta T uikki tilasi juhlanumeronsa kunniaksi Janne Pekkalalta kalareseptin. TV-kokki valitsi kalaksi harjuksen, joka on yleinen saalis Metsähallituksen pohjoisilla vapa-alueilla. Valmistus alkaa kalasta. Se suomustetaan, ei nyljetä. Nahka säilytetään, jotta lihan pinnassa olevat hyvät maut ja ainekset Harjus Kookkaita harjuksia perattuina ja suomustettuina sekä fileiksi leikattuina, noin 200 g/ruokailija. (Pienikokoiset kalat voit paistaa pyöreinä.) suolaa rouhittua mustapippuria vehnäjauhoja 1/2 ranskanleipä 4 kovaksi keitettyä kananmunaa nippu tilliä 200 g voita 1 sitruunan raastettu kuori ja puristettu mehu Perunalumi 1 kg puikulaperunoita suolaa vettä 2 dl smetanaa 2 rkl dijon-sinappia 1 rkl hunajaa 1 tl mustapippurirouhetta kukkakaali ja parsakaali suolaa vettä Pähkinävoilla aateloitua harjusta, leipämurua ja kananmunaa säilyvät valmistuksen ajan. Jos kala nyljetään, hyvät rasvat haihtuvat. Parasta olisi, jos kala saisi asettua pyynnin jälkeen yön yli jääkaapissa, jotta ainekset tasaantuisivat jälleen lihaan. Janne Pekkala sanoo ihmisten usein muistelevan, miten kala tai liha oli ennen vanhaan erityisen hyvää, kun mummut ja papat laittoivat sitä. – Heillä ei ollutkaan kiire ruuanlaitossa. Kun Tuikin juhlaruoka laitetaan, unohdetaan kiire, aivan kuin se on unohdettu saalista pyydettäessä. Harjuksen kaveriksi sopii puolalaiseen tapaan kuutioitua leipää ja munaa. Kannattaa kokeilla! Janne Pekkala, reseptit | Teija Soini, kuvat 20 Tuikki 10 vuotta -resepti