• ! ja le hin al toi an is sa pu le llis el tK nsa r e iK a rv jä Kiehtova Kesäluonto Löydä kirkkaimmat järvihelmemme! MUSTIKKA maistuu oravallekin TIeSITKö tämän hyttysistä? 5 Irtonumero 8,50 15.6.2012 uutta tietoa siilistä, mustikasta, metsän perhosista ja muusta suviluonnosta. kesä kielellä
• sydänkesä Lintuluodon raukeutta Kuva SEppO kEräNEN / ProlK / TeKsTi jOrMa LaUriLa SELkäMErELLä ja muualla rannikolla lintuluotojen keväisen villi kirkuna ja soidinhuuma ovat vaimenneet. Muutama selkälokki lepäilee kivillä. Ilma on miltei trooppisen kostea ukkoskuuron jäljiltä. Valkeat mesiangervot ja punaiset maitohorsmat kukkivat rehevänä mattona.
• sydänkesä Räme pursuaa valkeutta Kuva pENTTi jOhaNSSON / ProlK / TeKsTi jOrMa LaUriLa SUOpUrSUT kukittavat kesä­heinäkuussa rämeet valkeiksi, kuin jälkikuvana kevään viimeisistä lumilaikuista. Alppiruusujen sukuun kuuluva varpu erittää puolustuksekseen voimakkaita karkoteaineita. Suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että näistä aineista voivat myös naapurikasvit hyötyä omassa tuholaistorjunnassaan. Koko maassa esiintyvä varpu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka.
• PääKirjOitus Avoimin aistein kesäluonnossa SUOMi ON TaaS kukkeimmillaan, niin maalla kuin kaupungeissakin. Kaikkialta kuuluu lintujen laulua ja kasvilajeja puhkeaa kukkaan lähes päivittäin. Yhtenä aamuna laskin bussipysäkkini viereiseltä muutaman neliön joutomaapläntiltä Helsingin Viikissä toistakymmentä kukkivaa kasvilajia. Kaupunkien linnut ovat kekseliäitä ja sopeutuvaisia. Vilkkaassa risteyksessä huomasin, kun sinitiaisemot pujahtelivat yhtenään liikennevalopylvään pienestä aukosta sisälle tolpan onttoon runkoon. Metallikolossa odottivat nälkäiset poikaset. Meriharakat pitivät puolestaan kiihkeää soidintaan Kansallisoopperan katolla kesäkuun alussa. Eipä juuri voisi olla parempaa paikkaa esitellä naaraalle lemmenaarioita! Pesä oli melko varmasti laululinnan katolla. Myös mökkipihalla voi tehdä hienoja havaintoja. Erityisesti silloin, kun sinne on jätetty lahopuita, pensastiheiköitä, ravintokasveja perhosille ja sopivia piilopaikkoja eläimille. Kesäyö on jännittävää tarkkailuaikaa. Tänä vuonna Luonnonsuojeluliitto viettää Vesivuotta. Meillä on vielä paljon puhtaita järviä, lampia ja virtavesiä. Niitä uhkaavat kuitenkin monet vaarat. Olemme yhä kaukana EU:n ja Suomen maabrändityöryhmän tavoitteesta säilyttää ja palauttaa vesiemme hyvä laatu. Puhtaiden vesien puolesta tempaistaan sunnuntaina 8. heinäkuuta Euroopan laajuisessa Big Jump -tapahtumassa, jossa hyppäämällä luonnonvesiin kiinnitetään huomiota niiden suojeluun. Molskahda sinäkin! juHani jaaKOLa / cartina Kilpisjärvellä kiivetään Suomen katolle, suurtunturien avaruuteen. 5/2012 SISäLLYS 16 Sinisilmä Luhtalemmikki on suurikukkaisin lemmikkikasvimme ja Luonnonkukkien päivän teemalaji. Antoisaa ja virikkeikästä kesää kaikille lukijoillemme! jOrMa LaUriLa päätoimittaja jorma.laurila@ suomenluonto.fi 18 Sukellus Suomen suveen juho rahkonen kävi tutkimassa järviemme kirkkaimpia helmiä pintaa syvemmältä. 28 Taistelu Kainuun järvistä antti HaLKKa MirVa KaKKO / sKOy 40 VAKIOT kesän maukkain marja? Esittelyssä mustikka. Kainuun ely-keskus tiesi talvivaaran lähijärvien raskasmetalleista mutta jätti asian kertomatta, kun lasten kesäleirin allergiaoireet tulivat julki. 6 Suomen luonto 15/2012 6 Suomen luonto 11/2012 8 Luonto ja ympäristö nyt 14 Maailmalta 39 Kolumni 59 Vahtikoira
• 66 Luonnonystävän ykköslehti Suomen Suomen Luonto 5/2012 71. vuosikerta Kotkankatu 9, 00510 Helsinki sähköposti: etunimi.sukunimi@suomenluonto.fi palaute@suomenluonto.fi www.suomenluonto.fi www.facebook.com/suomenluonto Päätoimittaja Jorma Laurila, (09) 2280 8217, 040 351 9217 Toimituspäällikkö Antti Halkka, (09) 2280 8214, 050 308 2795 AD Marika Eerola, 050 523 9631 Toimittajat Juha Kauppinen, (09) 2280 8203, 050 452 2996 Alice Karlsson, (09) 2280 8205, 050 308 2457 Johanna Mehtola, (09) 2280 8274, 050 308 2186 Verkkotuottaja Annakaisa Vänttinen, 0400 359 787 Toimituksen assistentti Elina Juva, (09) 2280 8201, 050 452 2347 Tilaajapalvelun yhteystiedot sivulla 89 Ilmoitusmyynti BF Media, Arja Blom, 045 117 3443 arja.blom@bfmedia.fi Markku Rytkönen (09) 4559 2245, 040 544 4027 markku.rytkonen@bfmedia.fi Julkaisija Suomen luonnonsuojeluliitto Kotkankatu 9, 00510 Helsinki (09) 228 081 sähköposti: toimisto@sll.fi, www.sll.fi Suomen luonnonsuojeluliiton osoiterekistereitä voidaan käyttää markkinointiin henkilötietolain mukaisesti. Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0356-0678 Painopaikka Hansaprint Turku/SL12_05/2012 Hansaprint Oy:lle on myönnetty Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki. Se kattaa kaikki tuotannon vaiheet. Vaatimuksia on asetettu muun muassa. painopaperille, kemikaalien ympäristövaikutuksille, energian kulutukselle, jätteiden lajittelulle ja päästöille. Painolla on käytössään myös ISO 14001 -ympäristöjohtamisjärjestelmä. Painopaperissamme käytetään FSC-sertifioitua puukuitua. 32 Metsän perhospiiri tutustumme suomalaisen metsän hienoimpiin perhosiin. 54 Mitä ihmettä? 40 Mustikka on metsän tärkein kasvi toki monen ihmisen, mutta myös oravan, karhun ja mäyrän mielestä. 50 Hyttysten tuliaiset Hyttyset levittävät monia sairauksia. ilmastonmuutos voi kaksinkertaistaa hyttysten määrän ja tuoda uusia tauteja. Purppurakuusi, käärmekuusi... Kuusella on paljon erikoismuotoja, joiden taustalla on mutaatio. 18 haukien vieraana. kävimme tutkimassa kirkkaiden järvien elämää kalan näkökulmasta. Tämä hauki ui ahvenistonjärvessä. Mitä muuta tuli vastaan neljäntoista järven kierroksella? juHO raHKOnen 60 Iiliskotista tuli siili siili on kulkenut pitkän tien karkulaisesta kotipihoille. 66 Saanan harteilla retkeilemme Kilpisjärvellä kiirunan, keräkurmitsan ja lapinalppiruusun maisemissa. KANNESSA risto petäjämäen siilikuva voitti kuusamossa luontokuvakisan 2010. Siilitietoa s. 60­65. 72 Oma reviiri 80 Havaintokirja 82 Paras juttu, Lukijakirjeet 84 Kysy luonnosta 89 Pähkinät, Palvelukortti 90 Pienestä kiinni 15/2012 Suomen luonto 7
• ToimiTTanuT jUha kaUppiNEN, www.TwiTTEr.cOM/LUONTOMiES Luonto ja ympäristö nyT itämeren veden makeutuminen selittää monet muutokset lähimeremme eliöstössä. Itämerestä tulossa järvi Atlantilla on suora yhteys Itämeren turskan katoamiseen ja sinilevien massaesiintymiseen. A tlantilta hyökyvät suolaiset vesimassat ovat vähäsuolaiselle Itämerelle piristysruiske, joiden varassa se pysyy merenä. Muussa tapauksessa siitä uhkaa tulla järvi. 12 vuotta sitten Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen Seilin johtaja Ilppo Vuorinen sai tutkimusryhmineen ison oivalluksen. He löysivät merkittäviä riippuvuuksia PohjoisAtlantin vuosittaisten säänvaihtelujen, länsituulilppo vuorinen ten esiintymisen, Itämeren suolapitoisuuden ja mantereelta mereen tulevan valuman välillä. "Ilmastomme syntyy Atlantilla. Päiväntasaajalla on pysyvä korkeapaine, jolloin vettä haihtuu merestä ja muodostuu pilviä. Ja mitä lämpimämpää, sitä enemmän vettä haihtuu", Vuorinen selittää. "Pilvet lähtevät kohti Islannin matalaa, mistä länsituulet kuljettavat ne Itämeren valuma-alueen päälle, jossa ne satavat alas." "Suolapulssit ja valunta ovat vuorovaikutukses- tuOMas HeinOnen / PrOLK itämeren vesi muuttuu hiljalleen makeammaksi, sanoo Saaristomeren tutkimuslaitoksen Seilin johtaja ilppo vuorinen. 8 Suomen luonto 15/2012
• antti HaLKKa KIIKARISSA jOrMa LaUriLa sa. Jos makeaa vettä tulee mereen vain vähän, suolavesi pääsee sisään, mutta runsas valunta estää pulssien tulon." Nyt elämme runsaan sadannan aikaa. Se on lisännyt valuntaa Itämereen. Siksi suolapulssit ovat vähentyneet: niiden tulo Itämereen lähes loppui 1970-luvulla. Sen jälkeen pulsseja on tullut vain kaksi, vuosina 1993 ja 2003. Näkyviä seurauksia suolapulssien vähentymisestä ovat olleet turskan katoaminen sekä arktisen kampamaneetin ja kampelan vetäytyminen etelämmäksi Itämerellä. Tutkijat ovat huomanneet muutoksen myös Seilin eläinplanktonissa. 1960-luvulla kerätyissä näytteissä oli suurikokoisia mereisiä hankajalkaisia, mutta 1970-luvulla niiden määrä alkoi vähentyä ja tilalle tuli pienikokoisempia makeanveden vesikirppuja. Tästä puolestaan seurasi se, että silakat alkoivat pohjoisella Itämerellä laihtua ja niiden kasvu hidastui. Seilissä on tutkittu myös Itämeren ravinnepitoisuutta suhteessa valumaan. Mitä enemmän sataa ja vettä valuu jokia pitkin mereen, sitä korkeampi sen fosforipitoisuus on. "Vaikka maatalous on vähentänyt lannoitteiden käyttöä ja teollisuus sekä kaupungit ovat satsanneet ravinteiden poistoon, se ei näy Itämeren tilassa, sillä lisääntynyt valunta pitää pitoisuudet korkeina", Vuorinen sanoo. Kuvaan sopivat myös sinilevien massaesiintymät samoin kuin lohikalojen lisääntymistä heikentävä M74-tauti, jonka on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksella huomattu johtuvan lohikalojen ravinnonkäytön muutoksista. Turskan hävitessä lohikalat siirtyivät syömään kilohaileja. Näin ravinnon rasvan B1vitamiini väheni. Tämä puute tappoi poikaset ruskuaispussivaiheessa. Vuorisen mukaan Itämeren makeutuminen jatkunee. "lhmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sateita. Näin kertovat sekä globaalit että alueelliset ilmastomallit." "Valuma ja ravinteiden huuhtoutuminen lisääntyvät yhä ja Itämeren suolapitoisuus laskee. Se vie mereisiä lajeja etelämmäs ja lisää rehevöitymistä." aLicE karLSSON pelkkänä korvana! Lajeja voi poimia äänimaisemasta kuin hyllyltä. LiNTUharraSTajiEN lajityypillisimpiä tuntomerkkejä ovat kaulassa roikkuva kiikari ja komea kaukoputki jalustallaan. niin, ja asiaan kuuluva pukeutumiskoodi. Kuitenkin korvilla on vähintään yhtä suuri merkitys lintujen havaitsemisessa kuin silmillä. usein ensikontakti saadaan äänestä ­ oli sitten kyseessä lähestyvä kurkiparvi, kuusikossa lymyävä puukiipijä tai kimakasti taivaalla varoittava viklo. Vasta sitten on kiikarin vuoro. Kokeneen lintuharrastajan aistimaailmaan äänet tulevat melkein alitajuisesti. Keväällä ja alkukesällä lajeja voi poimia runsaasta äänimaisemasta kuin hyllyltä. Muutamat tosipiileskelijät kuten viitaluhtakerttuset paljastuvat melkein poikkeuksetta vain laulunsa ansiosta, samoin korkealla latvustossa improvisoiva kultarinta. usein on työn takana, että niistä näkee edes vilauksen. Myös peukaloinen huomataan melkein aina vasta sen pontevan laulun kajahdettua. Muulloin se hyppii ryteikössä kuin hiiri. silloin tällöin etsin lintuja pelkästään kuuntelemalla, osin laiskuuttani, kun ei aina jaksa roikottaa kiikaria mukana, mutta myös tieten tahtoen. toisaalta puolet lintujen antamasta ilosta tulee äänistä. etenkin keväällä pelkällä korvalla voi tunnistaa kymmeniä lajeja. äänistä rakentuu myös kaari talven hiljaisuudesta kevään hektisen kuoron kautta keski- ja loppukesän ja syksyn hillityn pelkistettyyn äänimaailmaan. solisti toisensa jälkeen hiljenee ja tilalle tulevat yksittäiset varoitus- ja yhteysäänet. Heinäkuussa laulaa enää muutama laji: mustarastas, lehtokerttu, peukaloinen, jokunen ruokokerttunen. Pajulintu tai peippo lurauttaa muutaman säkeen. Kahlaajat tiedottavat taivaalta, että etelään ollaan menossa. Mutta vielä on kesää jäljellä. Valoisassa yössä on kiva istuskella metsässä kannolla. Laulurastas hupattelee kuusen latvassa ja optimistinen lehtokurppa kiertää soidinrengastaan. Punarintakin lurittelee yhä kuusikossa. ponteva laulu paljastaa piileskelevän peukaloisen. 15/2012 Suomen luonto 9 MarKus VaresVuO
• Luonto ja ympäristö nyT poimintoja 50-vuotias säätiö suojelee itämerta SUOMEN Luonnonsuojelun säätiö jatkoi toukokuussa jaetuilla apurahoilla tuttua linjaa, jossa painotetaan itämeren suojelua. "2000-luvun alussa perustettujen rafael Kuusakosken muistorahaston ja itämerirahaston ansiosta itämeren suojelua edistävät tutkimukset ja hankkeet ovat olleet merkittävä osa toimintaamme", kertoo säätiön asiamies Tarja Ketola. erKKi MaKKOnen nyt säätiön hallitus myönsi 21 apurahaa yhteissummaltaan 35 550 euroa. apurahan saaneisiin hankkeisiin voi tutustua säätiön verkkosivuilta www.luonnonsuojelunsaatio.fi. jOrMa LaUriLa Mayataivaansiipi on yksi monista Botanian kauniista perhoslajeista. Botaniaa pelastetaan alueen yhteistyöllä LakkaUTUSUhaN alla olevaa Joensuun kasvitieteellistä puutarhaa ja perhospuutarhaa, Botaniaa, ollaan säätiöittämässä. Kevään aikana selvitysmies Jussi Virratvuori on etsinyt yrityksistä yhteistyökumppaneita. Työtä ovat tukeneet muun muassa Itä-Suomen yliopisto, Joensuun seudun kehittämisyhtiö Josek, Joensuun kaupunki, Pohjois-Karjalan kauppakamari sekä Suomen yliopistokiinteistöt -yhtiö. "Yrityksiä on tulossa mukaan. Tilanne vaikuttaa hyvältä", Virratvuori kertoo. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan sähkö on lähdössä mukaan Botaniaa pelastamaan sekä kiinteällä rahasummalla että provisioilla, joita yhtiö maksaisi Botanialle jokaisesta vihreän sähkön sopimuksesta. "Lakkautusuhka toi medianäkyvyyttä ja sai ihmiset liikkeelle", Botanian intendentti Markku Huttunen sanoo. Hänen mukaansa kesäkuun alkupäivinä täyttyi 10 000 kävijän raja. Se on 4000 kävijää enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna. "Vilkkaimmat kesäkuukaudet ovat vielä edessä, joten 25 000 kävijän tavoite on realistinen tänä vuonna." Näkyvyyttä on luvassa lisää esimerkiksi Karjalan Messujen, Taitokorttelin valokuvanäyttelyn ja Gospel-festivaalien myötä. "Jatkuva uusiutuminen ja aktiivinen markkinointi pitävät kävijämäärät Botaniassa korkealla jatkossakin", sanoo Huttunen. Myös yksittäiset kansalaiset voivat antaa tukensa Suomen oloissa ainutlaatuisen puutarhan säilyttämiseksi. Tarkempia tietoja ja tuoreimmat kuulumiset löytyvät Botanian ystävien kotisivuilta osoitteesta www.botania.fi. Erkki MakkONEN Tsernobylin vaikutus tuntuu edelleen yLi 500 TUTkiMUkSEN yhteenveto osoittaa reilusti kohonneita säteilypitoisuuksia edelleenkin erilaisissa eliöryhmissä jopa tuhansien kilometrien päässä tsernobylistä. Myös veden, maaperän, ravintokasvien ja sienten säteilyarvot ovat niin korkeita, etteivät ihmiset voi vieläkään käyttää monia luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluja normaalisti. pErTTi kOSkiMiES Suomeen merkittävä tieteellinen päämaja SUOMESTa johdetaan ensi vuoden alusta eurooppalaista kasvihuonekaasujen mittausasemaverkostoa icOsia (integrated carbon Observation system). Verkostoon kuuluu 50 eurooppalaista asemaa. suomesta mukana ovat Helsingin ja itä-suomen yliopisto sekä ilmatieteen laitos. "Päämaja tuo statusta. Vanavedessä saataneen suomeen suuria hankkeita sekä eturivin tutkijoita", sanoo valtioneuvos Satu Paasilehto opetus- ja kulttuuriministeriöstä. "icOsin keräämät tiedot hyödyttävät koko tiedeyhteisöä. tieto on vapaasti saatavilla ja sitä voidaan käyttää myös poliittisessa päätöksenteossa." aLicE karLSSON 600 erKKi MaKKOnen viheradiantumi, toiselta nimeltään hiussaniainen. tieteeLListä LaitOsta yMPäri MaaiLMan On teHnyt Laajaa KasVien sieMenVaiHtOa jOensuun KasVitieteeLLisen PuutarHan bOtanian Kanssa VuOsien VarreLLa. bOtania On OLLut MuKana yLi 50:ssä tutKiMusPrOjeKtissa, KyMMenessä VäitösKirjassa ja Parissa sadassa tieteeLLisessä juLKaisussa. 10 Suomen luonto 15/2012
• ILMIöMäISTä Pikkusieppo saapuu Intiasta MUUTTOLiNNUT yhdistävät maailmaa. Pikkusieppo tulee meille pesimään vietettyään talven Intian suunnalla. Pihan kirjosieppo talvehtii läntisen Afrikan trooppisissa metsissä ja langalla rupatteleva haarapääsky maanosan eteläisimmissä sopukoissa. Kesä on täysi vasta, kun viimeinen muuttaja, lapinuunilintu, saapuu. Sen muutto Suomeen on tämän lehden ilmestyessä yhä käynnissä. Lintu tulee todella kaukaa ja harvinaisesta suunnasta, Kaakkois-Aasiasta. Suurin osa lapinuunilinnuista on perillä Suomessa vasta juhannuksen tienoilla. Koiraan laulu liittyy heti suureen lintukonserttiin, sillä aikaa ei ole hukattavana. Lintujen laulu on ennen muuta kesäkuun ilmiö, sillä se vaimenee pian pesinnän päästyä käyntiin. Nyt kuulee esimerkiksi laulutaitureina tunnettuja viitakerttusta ja luhtakerttusta. Kultarinnan ja lehtokertun luritukset täyttävät parhaaseen vihreyteensä syvenevän lehvästön. Eikä väheksyä tietysti voi aina vahvaa satakieltä, jonka laulu tuntuu kuuluvan yhä useammasta lehdosta tai puistosta aivan kaupunkien sydämessäkin. pikkusiepon helkkyvän laulun voi hyvällä onnella kuulla rehevässä sekametsässä. Viime vuonna satakieliä saatiin odottaa, mutta nyt niiden vahva säe ilahdutti jo toukokuussa. Iloinen laulu huojentaa, sillä se kertoo Itä-Afrikan kuivuuden helpottumisesta. Sadeseurannan mukaan aikaisemmalla kuivuusvyöhykkeellä oli keväällä 2012 jopa tulvia. Se on hyvä uutinen ihmisille ja linnuille! Moni lintuharrastaja pitää viitakerttusta solistien ykkösenä. Tänä keväänä viitakerttusenkin muutto sujui paljon paremmin kuin 2011, ja monilla lintulahdilla on laulanut jopa 10­20 viitakerttusta. Suomessa viitakerttusia on enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa. aNTTi haLkka kuuntele lintujen laulua! Käy kuuntelemassa tutuimpien laululintujen ja eräiden erikoisuuksien laulunäytteitä Luonnon ääni -sivuillamme! Luonnon ääni on Suomen Luonnon tuottama ilmainen puhe- ja ääniohjelma, jota voi kuunnella ilman lisävälineitä osoitteessa www.audioboo.com/luonnonaani. 15/2012 Suomen luonto 11 Ossi iLVOnen / VastaVaLO
• Luonto ja ympäristö nyT jari PeLtOMäKi / LeuKu iSoveli valvoo Kaivosteollisuus kasvaa nopeasti. Otimme alan erityistarkkailuun. Leppälintunaaras ruokkii käenpoikaa. huumori sallittu, myös virkamiehille! TaaNNOiN stt haastatteli raahen Laivakankaan kaivoksen tilanteesta Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen erikoistutkija Heikki Kovalaista. Kovalainen tuli tunnetuksi talvivaaran ympäristöpäällikkönä, joka huhujen mukaan siirtyi takaisin virkamieheksi kyllästyttyään ottamaan vastaan jatkuvaa talvivaara-kritiikkiä. stt:n jutussa Kovalainen sanoo: "[raahen kaivoksen] altaan vedessä ei näy uraania." Lausunto pistää silmään: kaivoksen altaasta on näet mitattu uraania 11 mikrogrammaa litrassa. Käy ilmi, että kyse on väärinkäsityksestä: Kovalainen on ilmaissut asian toimittajalle vähän epämääräisesti. "Kyllä vesivarastoaltaan näytteissä on uraania", hän vahvistaa kesälomiltaan. "Mutta jos haluaa olla näsäviisas, niin [stt:lle annettu] vastaushan on ihan oikein, vai mitä? Vedessä ei näy uraania vai näetkö sinä uraanin, jos katsot vettä?" Kovalainen veistelee. Virkamiehet ovat juuri nyt kovasti työllistettyjä. Pienet lapsukset ja myös huumori heillekin sallittakoon! jUha kaUppiNEN käet runsastuneet: syy muuttomatkoilla? käkiä kUkkUU edellisvuosia enemmän. Etelä- ja pohjoiskarjalaisilla soilla kuuli toukokuussa viitisenkin kukkujaa kerrallaan. Käen kanta on 2000-luvulla elpynyt aallonpohjastaan etenkin Pohjois-Suomessa. Myös käen yleisin kasvattajalaji leppälintu on runsastunut Pohjois-Suomessa, vaikka tämä ei liene kuitenkaan merkittävin syy käkikannan kasvuun. Käki taantui 1900-luvun lopulla myös Ruotsissa ja Norjassa. Siellä on todettu, että käkikantojen vaihtelu ei seuraa kasvattajalajien määrien vaihteluita. Satelliittilähettimet ovat paljastaneet Englannissa pesivien käkien muuttavan Afrikkaan yksilöllisesti vaihtelevia reittejä, niin Saharan poikki kuin länsipuoltakin. Espanjasta ja Italiasta on paljastunut aiemmin tuntemattomia levähdysalueita. Olot näillä alueilla vaikuttavat käkien runsauteen. On luultavaa, että myös Suomen käkien tulevaisuudelle olot muuttoreitillä ja talvehtimisalueilla Afrikassa ovat ratkaisevampia kuin olot täällä. pErTTi kOSkiMiES käen kasvattajia suomessa käen munia on löydetty noin 40 lajin pesistä. Käkiä kasvattavat muun muassa leppälintu, västäräkki, harmaasieppo, keltavästäräkki, pajulintu, tiltaltti, rytikerttunen ja rautiainen. ilmakuva MEAN-ALL Palstalla tarkkaillaan säätä ja ilmastoa. Luvassa: lämpeneviä kesiä 0 cLiMate cHange and energy systeMs. teManOrd 2011:502 Oho! "P eLOt sii tä , et tä Ka iVO st en jä LK iH Oi tO jä ä teKeMättä, niide n VO itOt Va Lu Vat uL KO Ma iLL e ta i Vir an OM ais et OVat LePs uja, OVat Vä äriä ja tu rH ia." Raahen kultaka ivoksen johtaja Krister Sö derholm Verkkouutisissa 2.6.2012. Suomen kesä lämpenee lähivuosikymmeninä enemmän kuin Länsi-Euroopan, mutta vähemmän kuin Barentsinmeren. keskilämpötilan nousu, pari kolme astetta, tuntuu vähältä, mutta keskimääräinen kesä on jo lähivuosikymmeninä yhtä lämmin kuin noin yksi kesä 30:stä ennen ilmaston lämpenemistä. 1 2 3 4 5 6 12 Suomen luonto 15/2012
• SuORA LINJA Näkymä vallisaaresta etelään. jOrMa LauriLa Suomen Luonto selvittää vastaukset tärkeisiin kysymyksiin. luonto-opas, everstiluutnantti evp. jarmo Nieminen tietää, mitä armeijalta vapautuvalle vallisaarelle, ja sadoille muille, pitäisi tehdä ­ ja mitä ei. antti HaLKKa "saaria uhkaavat siviilit" Helsingin rannikon tuntuman Vallisaarella ja Kuninkaansaarella sekä ulommilla Kuivasaarilla olisi ottajia: vapaa-ajan viettäjät, Helsingin kaupunki, Metsähallitus ja rakennuttajat. Koska saarilla on mittavia luonto- ja kulttuuriarvoja, valtiovarainministeriö asetti viime syksynä työryhmän pohtimaan niiden kohtaloa. Työ ei kuitenkaan ole vielä edes alkanut. Jarmo Nieminen, mistä tässä nyt kiikastaa? Tämä on valtiolle ennakkopäätös ja siksi vaikea. Kohteita, joista valtio luopuu on kymmeniä, ellei satoja. Kun rannikkolinnakkeita lakkautetaan, niiden käytössä olleita saaria siirretään muuhun käyttöön. Jos Helsingissä tehdään linjaratkaisu, myös muualla on noudatettava samoja periaatteita. Meneekö ratkaisuun vuosia? Ei saa mennä. Ei ole oikein, että puolustusvoimat pakotetaan pitämään saaria kiinni perusteilla, jotka eivät kuulu maanpuolustuslakiin. Se joutuu kuitenkin maksamaan alueista vuokraa ja ylläpitämään valvontajärjestelmää sekä vartiostoa. Mitä saarten avaamisesta yleisölle seuraisi? Jos saaret avataan vapaalle turismille, luontoarvot tuhoutuvat. Arvot ovat syntyneet siksi, ettei saarille ole vapaasti päässyt. Siviili-invaasio on saarten luonnon suurin uhka. Myös vandalismi on vaarana. Saarilla on muinaismuistoja, joita rosvotaan. Entä jos saaret myytäisiin rakennuttajille? Silloin menetettäisiin sekä luonto että historian kerrostumia. Mitkä ovat Vallisaaren ja Kuninkaansaaren suurimmat arvot? Saarten suurin arvo on valtoimenaan rehottava koskematon luonto ja sen mukanaan tuoma eliöstö, joka on pinta-alaan nähden Uudenmaan monimuotoisin. jarmo Nieminen Mitä saarille pitäisi tehdä? Luonnon monimuotoisuuden kannalta olisi parasta, ettei saarille tehtäisi mitään. Uskon kuitenkin että saarten tulevaisuus on matkailussa. Olen aika pitkälle Metsähallituksen linjoilla; saaret pitäisi avata ohjatulle luontomatkailulle. Mallia voisi ottaa Söderskäristä. Siellä on luontomatkailuyrittäjiä, jotka vievät ryhmiä luontoon Metsähallituksen ohjeistamana. Vallisaaressa on asuttu vielä 1970-luvulla ja siellä voisi asua jatkossakin. Asukkaat huolehtisivat luonnonsuojelusta, saaren matkailupalveluista, muinaismuistoista ja muista kulttuuriarvoista. Siellä elettäisiin saaren ehdoilla. aLicE karLSSON jasMin awad / istOcKPHOtO Ehdota haastateltavia ja kysymyksiä osoitteessa www.facebook.fi/suomenluonto tai sähköpostilla: palaute@suomenluonto.fi. 15/2012 Suomen luonto 13
• ToimiTTanuT jOrMa LaUriLa maaiLmaLta bertrand rieger / cOrbis / sKOy Maailman suurin saari. Tanskan Amerikka. Ihmisten maa. Grönlannilla riittää määritelmiä. GrönLAnTI SULAA UUTeen AIKAAn Kaupungin perusääniä on korppien raakkuna. Niitä näkee kaikkialla: antennien latvassa, kaiteilla, katoilla. Pienempi tyyppilintu on pulmunen, joita pyrähtelee vaaleina parvina. Kolonialhavn, Siirtomaasatama, on Nuukin kauneinta osaa. Vanhoissa rakennuksissa toimii kansallismuseo, turistitoimisto ja joulupukin konttori. Kirkkaalla säällä näkee vuonoa pitkin avomerelle. NOUSEN aLUkSEEN, joka vie merinisäkkäitä katsomaan. Lokit seurailevat laivaa, kylmä ajaa väen sisätiloihin kahvikuppien äärelle. Laivuri lupailee valaita; hänellä on tarkka opaskirja, jossa valaat tunnistetaan hengityssuihkusta, pinnan yllä näkyvän selän muodosta sekä pyrstön värityksestä. Laiva on kyntänyt kylmää merta jo tunteja, mutta kippari ei pysty meille valaaksi muuttumaan. Joukko nopealiikkeisiä hylkeitä sentään ui lähistöllä, ja erityisen hyvä tuntuma saadaan myrskylintuihin. Laivuri keittää toiset kahvit ja kaivaa lohdutukseksi esiin laivakorppuja. Merinisäkkäitä etsimässä. Tällä kertaa valaita ei näkynyt. 14 Suomen luonto 15/2012 Hannu niKLander E GrönLAnTI nsi kertaa Grönlanti nähdään yleensä lentokoneesta. Jäätöntä seutua maassa on Suomen pinta-alan verran. Värit ovat kauniita: meren sinistä, maaston vihreää ja tummanruskeaa sekä jäätikön valkoista, jonka kohdalla kartassa lukee Ikke opmalet, tutkimatonta. Pääkaupunki Nuukista käytetään myös tanskalaista nimeä Godthåb, molemmat tarkoittavat hyvää toivoa. Alkajaisiksi kaupunki tarjoaa kuitenkin kaatopaikkanäkymän, karuja kallioita ja kolhoja betonilähiöitä. Noin 15 000 asukkaan Nuuk ei tunnu muita pohjoisia keskuksia kummemmalta: viisi bussilinjaa, kirjasto, ravintoloita, jokunen majoitusliike ja ostoskeskuksia. Toisaalta siellä on myös pieniä vanhoja taloja, puisia portaita ja kävelysiltoja. Kauppahallista saa tuoretta kalaa mutta myös valasta, hyljettä, myskihärkää ja lokkia.
• uutiSia NarSarSUaqiSSa, maan eteläkärjessä, on kansainvälinen lentokenttä. "Grönlannissa tehdään teidän säänne", sanotaan eurooppalaisille. Saavat grönlantilaisetkin osansa arvaamattomista ilmoista; moni lento myöhästyy. Kaupungissa on lentotukikohtamuseo, luontopolku ja puulajipuisto. Tunturikoivikon tapainen metsä viheriöi puinaan pihlaja ja amerikkalaiset havupuut. Qaqortoq eli Julianehåb on Etelä-Grönlannin keskus, jonne vuorolaiva tulee sokkeloiselta matkalta Nuukista. Satamassa istuskelee muiden lintujen joukossa kaksi merikotkaa. Eteläisin Grönlanti on vanhaa viikinkialuetta. Islantilaiset saapuivat noin vuonna 900, kalastivat ja hoitivat lampaita useita vuosisatoja, kääntyivät kristinuskoon ja katosivat yllättäen. Hävisivätkö he sodan inuiiteille? Taannuttiko pieni jääkausi maatalouden? Ehkä ei muu auttanut kuin omaksua inuiittien pyyntikulttuuri ja sulautua heihin. MaNNErjää vETäyTyy ja paljastaa mineraaleja. Ulkomaiset yhtiöt ovat jo Grönlannissa, innokkaimmat kaivautuvat jään alle. Kansallinen öljy-yhtiö Nunaoil tilittää veroja itsehallintoalueel- le. Tanska, Grönlanti ja Färsaaret ovat esittäneet strategian kuningaskunnan panoksesta arktisille alueille. Koskisiko se myös itsenäistä Grönlantia? Paljonko Grönlannilla on voimia ylikansallisia öljy- ja kaivosyhtiöitä vastaan? Pohjois-Amerikasta tulevat yhtiöt tuskin ovat luonnon suojelemisesta senkään vertaa kiinnostuneita. Varoittavia esimerkkejä on vaikkapa Kanadasta Albertan öljyhiekkakentiltä. Narsarsuaqilainen tilallinen, 58 naudan ja 550 lampaan omistaja, ei pelkää kaivoksia, ei säteilyä eikä edes tilan menetystä. Jos kaivos tulee, niin saahan hän kertakorvauksen ja voi muuttaa muualle. Sama kasvuhuuma tuntuu vallanneen monet grönlantilaiset. Arktis ei kuitenkaan enää ole säätelemätön alue vailla lakeja ja oikeuksia niin kuin moni voitonsaalistaja yhä tahtoisi. Toisin kuin Antarktis, Arktis on asuttu. Virkansa puolesta kirjoittavat vakuuttavat kaiken olevan hyvin. Grönlannin jäätiköissä on kymmenisen prosenttia maailman makeasta vedestä. Nyt tähdätään myös pullovesimarkkinoille. Mannerjää on kauas rahdattuna luksustuote kuten vaikkapa grönlantilaiset oluet ja Siku-vodka. haNNU NikLaNdEr ydinturma muutti suunnan japani tsunami ja Fukushiman ydinkatastrofi saivat japanilaiset arvioimaan energiastrategiansa uudelleen. japanin 54 ydinvoimalasta 52 on suljettu huoltotöiden takia, ja loput kaksikin suljetaan pian. todennäköisesti reaktoreja ei käynnistetä uudestaan, mikä tekee noin 30 prosentin loven maan energiantuotantoon. sähkön kasvava hinta ja sen rajallinen määrä uhkaavat hidastaa japanin toipumista katastrofista. Maa pyrkii nyt löytämään vaihtoehtoisia energiamuotoja, sillä luotettava energiansaanti on välttämätöntä teollisuudelle. tarkoituksena on myös alentaa energiakustannuksia ja pienentää hiilijalanjälkeä. Muutosta parempaan lupailee japanin hallituksen ja kansainvälisen teräsjätin jFe:n perustama aurinkoenergian tutkimuslaitos solar techno Park. yokohamassa viime lokakuussa toimintansa aloittaneessa aurinkovoimakeskuksessa kehitetään ja hyödynnetään edistyneintä tekniikkaa. Myös muualla japanissa on käynnissä vastaavanlaisia hankkeita. japani aikoo toimittaa aurinkoenergiaosaamistaan pian myös ulkomaille. Erkki MakkONEN rObert winsLOw / sKOy eteläinen afrikka luikersi paratiisiin. Burmanpyton pytonpulmia Evergladesissä YhdYSvallat Floridan evergladesin kansallispuisto on oiva koti Kaakkois-aasiasta kotoisin oleville burmanpytoneille, kertoo BBC Wildlife (june 2012). näitä maailman kuudenneksi suurimpia käärmeitä pääsi luontoon, kun hirmumyrsky andrew tuhosi 1992 käärmeiden kasvatuskeskuksen, eläintarhoja ja käärmeharrastajien asuintaloja. Floridan niemimaan eteläosan valtava kosteikko osoittautui lajille sopivaksi elinympäristöksi. Pytonit alkoivat lisääntyä ja muuttaa luontoa. Pytoneille sopivilta alueilta ketut ja kaniinit ovat kadonneet. Pesukarhut, opossumit ja valkohäntäkauriit ovat vähentyneet romahdusmaisesti. Kojootista on tullut uhanalainen. Vuoden 2009 loppuun mennessä evergladesistä oli pyydystetty 1330 pytonia. suurimmat olivat viiden metrin mittaisia. Pyyntiä on kuitenkin tehostettava. uutena ratkaisuna käärmeongelmaan kokeillaan nyt pytonkoiria (New Scientist, 5 May, 2012). ennen räjähteitä esiin nuuskineet haukkujat koulutetaan "ekokoiriksi" löytämään pytonit, jotka voidaan sen jälkeen pyydystää ja poistaa. HOLger Leue/ cOrbis / sKOy qaqortoq eli julianehåb on Etelä-Grönlannin keskus. jUha vaLSTE 15/2012 Suomen luonto 15
• kuukauden laji: luhtalemmikki SiniSilmä jOhaNNa MEhTOLa J luhtalemmikki on suurikukkaisin lemmikkimme ja luonnonkukkien päivän teemalaji. kasta jäivät elämään ­ ja neitokin ehti napata lemmikkikimpun. Elias Lönnrot antoi kasvisuvulle lemmikki-nimen ja kirjoitti Flora Fennicassa: "Suomalaisetki toisinaan sanovat sitä Muistonkukaksi." Muita nimityksiä ovat olleet muun muassa lemmenkukka, ikävänkukka ja sormuskukka. Sininen väri on yhdistetty ystävyyteen ja rakkauteen, joten myös se voi olla nimeämisen taustalla. TiETEELLiNEN NiMi Myosotis scorpioides tarkoittaa skorpionimaisia hiirenkorvia. Kukan terälehdet muistuttavat pyöreitä hiirenkorvia ja kiemuraisissa kukinnoissa voi nähdä skorpionin pyrstöön vivahtavaa muotoa etenkin nuppuvaiheessa. Luhtalemmikin nimi on 1600-luvun ruotsinkielisissä kasvioissa ollutkin skorpionört eli skorpioniyrtti. Kasvin kukkivia versoja on käytetty myös rohtona niiden sisältämän rosmariinihapon ja kaliumin vuoksi. Rohto rauhoitti ja voimisti. Koska lemmikkien kukat muistuttavat silmää, niitä on käytetty myös silmäsairauksien hoitoon. Luhtalemmikki on yleinen Eteläja Keski-Suomessa. Pohjoisempana se on harvinainen ja Pohjois-Lapissa kasvia ei esiinny lainkaan. Eri lemmikkilajit muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Luhtalemmikin hyvä tuntomerkki on kukan suuri koko verrattuna esimerkiksi rantalemmikkiin tai yleisimpään lemmikkiimme peltolemmikkiin. Rantakasvien joukossa luhtalemmikki näyttää aluksi olevan oen rannalla kasvaa rantapalpakkoa, kaislaa ja osmankäämiä. Niiden alapuolella tuijottavat rävähtämättä pienet kukat hennossa varressa: luhtalemmikkejä. Taivaansiniset kukat erottuvat hyvin rantaheinikosta. Luhtalemmikki onkin suurikukkaisin yhdeksästä lemmikistämme ja voi kasvaa jopa puolen metrin korkuiseksi. Sanonta "Kukat kuin taivaan sini" kuvaa terhakoita kukkia täydellisesti. Näyttävyytensä vuoksi kasvia on siirretty myös koristekasviksi puutarhoihin ja pihoihin. Nimensä mukaisesti luhtalemmikki kasvaa kosteissa paikoissa: jokien ja järvien rantaluhdissa, kosteilla niityillä, soilla, ojissa, lähteiköissä ja kivikoissa. Ravinteikas, pysyvästi kostea maa sekä liikkuva vesi tarjoavat tälle monivuotiselle ruoholle sopivan kasvualustan. Kukat aukeavat kesä­heinäkuun vaihteessa ja kukinta jatkuu elokuulle asti. LUhTaLEMMikki ON ruotsiksi Förgätmigej. älä unohda minua -teema toistuu lemmikkien nimissä ainakin englannissa, ruotsissa, saksassa ja italiassa. Nimen takana on useita tarinoita, joista yksi kertoo sotilaasta, joka kumartui poimimaan rakkaalleen lemmikkejä kosken partaalta ja horjahti pyörteisiin. Sotilaan viimeiset sanat "älä unohda minua" hukkuivat kosken kohinaan, mutta tarina ja nimi lemmen ja ystävyyden ku- väärässä seurassa. Sen hento kauneus ja hienostuneet kukat tuntuvat hukkuvan kookkaampien rantakasvien joukkoon. Siksi se varmaan onkin niin ilahduttava näky joen penkassa. tiMO nieMinen 15/2012 16 Suomen luonto 11/2011
• LuHtaLeMMiKKi Myosotis scorpioides kaSvUMUOTO: Monivuotinen juurakollinen ruoho. kOkO: 15­50 senttiä. varSi: Varsi on kalju tai siirottava, ylöspäin myötäkarvainen. LEhdET: Lehtilapa on suikea tai vastapuikea, ehytlaitainen. kUkka: Teriö on kuudesta yhdeksään milliä leveä ratasmainen ja tavallisesti sininen, viisi terälehteä. Keskellä kukkaa on nielukyhmyjen muodostama keltainen rengas. kUkiNTa-aika: Kukkii kesä­elokuussa. ELiNyMpäriSTö: Rannat, lähteet, ojat, kosteat niityt, rehevät korvet. LEviNNEiSyyS: Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisempana harvinainen. äLä SEkOiTa: Rantalemmikin kukka on pienempi. TiESiTkö? Luhtalemmikin vanhoja nimiä ovat lemmenkukka, orpolapsenkukka, sinisirkku ja sormuskukka. KasViatLas / LuOnnOntieteeLLinen KesKusMuseO Jos mielit luhtalemmikkiä puutarhaasi tai vaikka kukkaruukkuun, sen siemeniä voi kerätä syksyllä itse tai ostaa siemenmyymälöistä. Luonnonvaraisia kasveja saa siirtää, mutta niiden on parempi antaa olla rau- hassa ­ ilahduttamassa muitakin kulkijoita. n Luonnonkukkien päivää vietetään sunnuntaina 17.6. Katso retket ja lisätietoja www.sll.fi/luonnonkukat. Luhtalemmikki on etelässä yleinen, pohjoiseen mentäessä esiintymät vähenevät. 15/2012 Suomen luonto 11/2011 17
• Sukellus suomen suveen pinnan alla avautuu tuntematon ja kiehtova maailma. TeKsTi ja KuvaT jUhO rahkONEN uomen järvivedet ovat enimmäkseen sameita, eikä esimerkiksi kaloissa ole samanlaista väriloistoa kuin etelän merien eväkkäissä. Läheltä katsottuna valoon kurkottavat vesikasvimme ja myös kalamme ovat varsin monimuotoisia ja kauniita. Yleisimmin veden alla näkee ahvenia. Ne elävät kaikentyyppisissä vesistöissä, karuista suurjärvistä reheviin lampiin. Paras näkemäni kalapaikka on Hämeenlinnan Ahvenistonjärvi, jossa kalastus on ollut kiellettyä jo pitkään. Ja sen huomaa: vesikasvien täyttämät rannat suorastaan kuhisevat ahven-, särki- ja sorvaparvia. 18 Suomen luonto 15/2012
• Ulpukanlehdet huojuvat aaltojen tahtiin Tampereen kaukajärvessä, joka on Etelä-Suomen sisävesien suosituimpia sukelluskohteita. 15/2012 Suomen luonto 19
• vesitatar koristaa hämeenlinnan ahvenistonjärveä. Välillä Ahvenistonjärvessä vastaan ui ikivanhan näköisiä ahvenia, joiden kyrmyniskoissa näkyy hopeanvärisiä läiskiä korkean iän merkkinä. Täplärapu tarkkailee ohi lipuvaa uimaria uppotukin alta. Jyrkästi syvenevässä pohjassa näkee jopa metrin pituisia haukia. Ne ovat kuin uppotukkeja lymyillessään pohjamutien tuntumassa. Ahvenistonjärvi on hyvä paikka tutustua sorvaan. Tämän lituskaisen särkikalan pettämätön tuntomerkki on evien kirkkaanpunainen väri. Sorva pitää lämpimistä vesistä, ja se on Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Sorva viihtyy runsaskasvustoisissa järven- ja merenlahdissa. Ahvenistonjärven rantoja peittävätkin kauttaaltaan vesitatar, ahvenvita ja muut vesikasvit. Sorvan ruuansulatuskanava on erikoistunut kasviravinnon möyhentämiseen: muista särkikaloista poiketen sen nieluhampaat ovat kärjistään sahalaitaiset, mikä mahdollistaa kovienkin kasvien hienontamisen. Sorva on Suomen kaloista selvimmin kasvinsyöjä. Toinen erinomainen kalojen tarkkailupaikka on Tampereen Kaukajärvi. Kilpamelojien ja uimareiden suosiossa oleva järvi säväyttää runsaalla kasvustollaan ja vaihtelevilla pohjan muodoillaan. Järven itäpäässä Kangasalan puolella on vedenalaisia hiekkasärkkiä, joiTäpläravun pistävä tuijotus den yllä suuret kalaparvet pyrähtelevät tallentui kameraan Espoossa rytmikkäästi. vaakkoin lammessa. Suomen vesissä on melko vähän kalalajeja. Siksi kirkasvetisiin ja karuihin järviin keskittyvä sukeltaja pääsee näkemään vain kourallisen lajistosta. Esimerkiksi sellaiset pohjamudissa lymyilevät kalat kuin made jäävät yleensä snorkkelimiehiltä ja -naisilta havaitsematta. Koska eniten nähtävää on rantavesissä korkeintaan viiden metrin syvyydessä, happilaitteita tai raskasta kuvauskalustoa ei välttämättä tarvi- Pohjan tuntumassa lymyilee jopa metrin pituisia haukia. 20 Suomen luonto 15/2012