SuomenLehdistö finlands press • 8/2014 • 84. VUOSIKERTA • lehti sanomalehdistä Petteri Kivimäki Riina sydänmaanlakka kirjoitti vuoden parhaan kaupunkilehtijutun. Siinä neljä viidestä haastateltavasta ei halunnut esiintyä nimellään. »Sivut 10–11 Sami Kero: Tabloidissa tarvitaan rohkeaa kuvatoimittamista. »Sivut 4–5 Yle-vero vaatii näkymään Riitta Pihlamäki valvoo Yleisradion etiikkaa kaikissa kanavissa. »Sivu 8 Blendle haastaa lehdet Kolumnisti uskoo, että startup muuttaa mediankäyttöä. »Sivu 5 Taloudesta paikallisesti Parhaat paikallislehdet seuraavat yrityksiä. »Sivu 6 Miksi historialehti myy? Ilta-Sanomat tekee kerran kuussa aikakauslehden. »Sivu 12
aihe Sisältö Teksti 8/2014 Tärkeä itselle ja yhteiskunnalle Teksti PUHEENAIHE Valokuva tabloidissa s.4 AJANKOHTAISTA Lehdissä tapahtuu s.6 LEHTI-IHMINEN Riitta Pihlajamäki s. 8 TOIMITUS Kaupunkilehtikilpailu 2014 s. 10 NÄIN ME TEEMME Ilta-Sanomien teemalehdet s. 12 Paikallisten asioiden edistäminen, yhteiskunnallisten asioiden ja demokratian edistäminen, merkitys itselle. Kaikissa näissä rooleissa suomalaiset arvostivat sanomalehdet korkealle, kun IRO Research kysyi syyskuussa mielipidettä tuhannelta suomalaiselta Sanomalehtien Liiton toimeksiannosta. Vahvimmaksi nousi paikallisuus. Neljä viidestä suomalaisesta pitää sanomalehtien toimintaa paikallisten asioiden puolesta erittäin tai melko merkityksellisenä. Tulos ei yllätä, sillä paikallisia asioita ei mikään muu media seuraa samalla tarkkuudella kuin paikallislehdet ja maakuntalehdet. Positiivista on, että arvostus tuli lehtien myönteiselle toiminnalle – paikkakunnan asioiden edistämiselle. Sanomalehtien Etnisen taustan julkaiseminen tulevaisuus s. 14 INTERNET Online News Associationin verkkojournalismikilpailu s. 16 JSN 1 Milloin kerrotte rikoksen tekijän etnisen taustan? Päätöksiä 15.10.2014 s. 17 2 NIMITYKSET Päivi Anttikoski s. 19 Suome press • 8/2014 • 84. VUOs nLehdi iKerTa • lehT i sanO stö malehdis Tä Petteri Riina syd Siinä nelj änm aan lak ä viidestä haastat ka kirjoitti vuo eltavast a ei halu den parhaan kaupun nnut esiin Sami Kero tyä nim kilehtijutun : Tabloid ellään. . issa tarv »Sivut itaan rohk eaa kuvatoimit 10–11 Yle-vero näkym vaatii ään Riitta Pihlam tamista. »Sivut 4–5 äki valvo o Yleisr adion etiikk aa kaiki ssa kanav issa. »Sivu 8 esiin merkitys yhteiskunnalle: tietävät, osaavat ja aktiiviset kansalaiset ovat Suomen menestyksen voimavara. Sanomalehtien yhteiskunnallinen merkitys on peruste tilausten alennetulle arvonlisäverolle. Hyödykkeillä ja haitakkeilla on läntisissä sivistysvaltioissa erilainen verorasitus. Tämä perusperiaate ja sen päivittäminen digiaikaan on nostettu hienosti esiin viimeaikaisessa poliittisessa keskustelussa puoluejohtajia myöten. Peistä taitetaan siitä, alennetaanko printtiveroa, digiveroa vai molempia. Teot vaalien jälkeen ratkaisevat, mutta ainakin tahto on nyt oikeansuuntainen. Tässä asetelmassa odotan mielenkiinnolla johtavien poliitikkojen kohtaamista media-alan yhteisessä Mediapäivässä 12. marraskuuta Finlandia-talossa. kolmesta poikki TUTKIMUS finlands Jukka Holmberg Sanomalehtien Liiton liittojohtaja jukka.holmberg@ sanomalehdet.fi Tämä ei ole pois sanomalehtien kriittisestä, valtaa vahtivasta roolista. Asioiden edistämistä on myös niiden paljastaminen ja raportointi. Ratkaisujen hakeminen alkaa ongelmien havaitsemisesta. Kyse on välittämisestä. Lähes yhtä merkityksellisenä suomalaiset pitävät sanomalehtien laajempaa yhteiskunnallista toimintaa demokratian tukijana. Ilman vapaata, moniarvoista mediaa ei ole toimivaa demokratiaa ja sananvapautta. Sanomalehdet kantavat tässä suurta vastuuta sekä paikallisella, alueellisella että valtakunnallisella tasolla. Sanomalehtien tuottama, painetuissa lehdissä ja digitaalisissa palveluissa julkaistava sisältö on erittäin tai melko merkityksellistä kolmelle neljästä yli 15-vuotiaasta. Lehden henkilökohtainen merkitys on tärkeä, koska se ratkaisee lukemisen ja tilaamisen. Tätäkin kautta nousee Blendle haastaa Kolum lehdet nisti muuttaa uskoo, että mediankäyt startup töä. Taloudesta »Sivu 5 paik Parhaat paikallisleh allisesti seuraavat yrityksiä. det »Sivu Miksi histo 6 Ilta-Sanoma rialehti myy? t tekee kuussa aikakausleh kerran den. Sivu » 12 KivimäKi Ovatko lehdet liian varovaisia etnisen taustan kertomisessa? 3 Sakari Nupponen päätoimittaja Helsingin Uutiset Anne Mäkelä uutispäällikkö Satakunnan Kansa Maria GestrinHagner uutispäällikkö Hufvudstadsbladet Noudatamme samoja periaatteita kuin poliisi. Julkaisemme tiedon silloin, kun sillä on merkitystä esimerkiksi etsinnässä olevan henkilön tunnistamisen takia. Myös asian yhteiskunnallinen merkitys ratkaisee, kuten äskettäin julkitulleessa jengiväkivallassa. Emme maininneet yhtäkään etnistä taustaa nimeltä, vaikka tiesimme. Oleellista oli sanoa: ”pääosin maahanmuuttajataustaiset nuoret”. Kun tieto on oleellinen. Rajatapauksissa käytämme erittäin tarkkaa harkintaa. Hyvin harvoin ja silloin kun se on perusteltua. Tapaukset, joissa olemme sen kertoneet, ovat etupäässä olleet lyhyitä uutissähkeitä ulkomaisista taskuvarasliigoista. Terrorismin rahoittamisesta epäillyistä kirjoitettaessa kerroimme, että he edustavat valtaväestöä. Katsoimme tämän olevan oleellista tietoa. Jengiuutisoinnissa emme maininneet mitään etnisestä taustasta. Voi olla, että sellaistakin tapahtuu, mutta toimituksissa on hyvä miettiä, kenen etua ylivarovaisuus lopulta palvelee. Se saattaa kääntyy kaikin puolin itseään vastaan. Eivät. Sosiaalinen media on etnisissä asioissa pahimmillaan rasistisen armoton. Lehden asiana ei ole lietsoa asiaa sen enempää. Nykytilanne on mielestäni sopiva, enkä näe, että sitä pitäisi muuttaa. Esimerkiksi 1990-luvulla oli ihan eri periaate: tausta kerrottiin useammin. Suoraa palautetta tulee vähän. Sen sijaan nettikeskusteluun tulee kommentteja, joihin toimitus vastaa ja poistaa ylilyönnit. Jos yleisön palautetta arvioi, niin moni haluaisi, että etninen tausta mainitaan aina. Moni lukija ei kuitenkaan tiedä, että toimituksia sitovat Journalistin ohjeet. Palautetta ei tule määrällisesti paljon, lähinnä vain rikosasioihin liittyvissä jutuissa. Kyllä tulee kuukaudessa useampikin palaute niiltä, joiden mielestä pitäisi kertoa herkemmin. Näkisin, että palautetta antaa se segmentti, jolle tämä asia on erittäin tärkeä. Saatteko aiheesta palautetta lukijoilta? SuomenLehdistö Lue Suomen Lehdistöä myös verkossa: suomenlehdisto.fi Tai seuraa facebookissa ja twitterissä SuomenLehdistö 8/2014 3
PUHEENAIHE Valokuva tabloidissa Uskallusta tabloidiin Näyttävä kuvan käyttö kannattaa muistaa myös tabloidin uutissivuilla, visuaaliset osaajat vinkkaavat. Marleena Liikkasen mukaan esimerkiksi Helsingin Sanomien uutissivut eivät oikein ole löytäneet omaa ilmettään. – Ehkä tämä vaikutelma korostuu senkin takia, että lehden liitteet ja vaikkapa kulttuuriosaston lähtö näyttävät yleensä tosi hyviltä. Kuvajournalismi on tabloidiuudistusten häviäjä. Tällaisen käsityksen voi saada lukemalla somepohdintoja formaatin muutoksesta. Suomen Lehdistön haastattelemien visuaalisten osaajien mielestä paljon on kiinni kuvatoimittamisesta. Toisille lehdille sivukoon pienentäminen on tehnyt kuvajournalistisesti hyvää, toisille ei. Ainakin osa rohkeudesta näyttää jääneen dummy-lehtiin. Tabloidin pieni sivu kaipaa vahvaa kuvahierarkiaa: sivuilla ja aukeamilla tulee olla selkeät pääkuvat. Kun käytettävissä oleva pinta-ala pienenee, kuvia on joko julkaistava entistä vähemmän tai pienempinä kuin ennen. – Paikoin sivuille tungetaan liikaa tavaraa. Pitäisi valita, mikä on iso kuva ja mitkä ihan pikkukuvia. Välikokoa ei oikein voi olla; muuten tulee sekava vaikutelma, Juha Hirvaskero sanoo. Muista selkeä hierarkia ” Pitäisi valita, mikä on iso kuva ja mitkä ihan pikkukuvia. Välikokoa ei voi olla; muuten tulee sekava vaikutelma.” Helsingin Sanomien valokuvaaja Sami Kero, Etelä-Saimaan kuvaamon esimies Marleena Liikkanen, Savon Sanomien ulkoasupäällikkö Juha Hirvaskero ja asiakaslehtitalo Dialogin visuaalinen johtaja Jesper Vuori kertovat, miten välttää tabloidin karikot kuvan käytössä. Taita aukeamaa, älä sivua Tabloidi tarjoaa mahdollisuuden kansimaisiin osastojen aloituksiin sekä näyttäviin aukeamataittoihin. Tätä monet lehdet hyödyntävätkin onnistuneesti viikonloppu- ja teemasivuillaan. – Yllättävän hienoja toteutuksia tehdään pieniresurssisissakin lehdissä. Ne näyttävät omaksuneen reippaan, tabloidimaisen kuvan käytön, Sami Kero sanoo. Silti kaikista lehdistä löytyy myös esimerkkejä siitä, että niitä on taitettu sivu kerrallaan, ei aukeamittain. – Kuvia ja otsikoita vetäistään aika harvoin todella isolla. Pelätäänköhän siinä iltapäivälehdeltä näyttämistä? Juha Hirvaskero pohtii. – Isot lehdet selvästi arastelevat aukeamataittoa erityisesti uutissivuilla, jolloin lopputulos on aika laatikkomainen ja yllätyksetön, Sami Kero jatkaa. 4 SuomenLehdistö 8/2014 Sami Keron mielestä tabloidi vaatii ylipäänsä paljon kuvatoimittamista ja taitto-osaamista. – Sen tekeminen on työläämpää kuin broadsheetin. Kiinnitä huomiota kuvavalintoihin Tabloidissa yksittäisen kuvan huomioarvo on suurempi kuin broadsheetissa, ja etenkin pääkuvan on yksinkertaisesti oltava hyvä. – Jos kuva on tyhjä, se korostuu – ja päinvastoin, Marleena Liikkanen sanoo. – Brodarissa voi reunoilla vähän ”piilotella” huonompia kuvia. Tabloidissa se ei onnistu, koska aukeaman hahmottaa yhdellä silmäyksellä, Hirvaskero jatkaa. Sami Kero kehottaa kiinnittämään huomiota erityisesti siihen, että ei kannata käyttää laajaa ja paljon yksityiskohtia sisältävää kuvaa liian pienellä. – Kahden palstan kuvina niistä ei erota, mitä niissä tapahtuu. Pienessä tilassa toimii ennemmin jokin lähikuva, hän vinkkaa. Pohdi kuvan muotoa ja rajausta Jesper Vuori kehottaa käyttämään taitossa sekä vaaka- että pystyku- via: pystykuvien taittamien on välillä haastavaa, mutta siinä auttaa ennakkosuunnittelu. Sami Keron mukaan tabloidi tuottaa ahtauden vuoksi broadsheetia enemmän epämuotoisia, neliömäisiä kuvia, joissa mittasuhteet ovat muuttuneet alkuperäisestä. – Tämä on ongelmallista kuvajournalismille, koska kerronta on kuvaus- vaiheessa sommiteltu kinoruudun muotoon. Laatikkokuvat ovat epädynaamisia ja rumia. Juha Hirvaskeron mielestä taas erilaiset kuvasuhteet tuovat hyvää vaihtelua. – Jos sivumallissa on poikkeuksellisen muotoinen kuvapaikka, kuvaaja voi huomioida sen jo ennen keikkaa. Sami Kero pitää yhtenä vaarana tab-
Miten vältätte sen, ettei rohkeus jää koelehtiin? mikko soini kehityspäällikkö, tabloidihankkeen vetäjä, Hämeen Sanomat Olemme tähän mennessä tehneet yhden koelehden lähinnä myynnin ja markkinoinnin tarpeisiin. Ne eivät ole olleet vielä ulkoasultaan loppuun asti hiottuja. Lännen Medialla on tietynlainen ulkoasu, jonka Aamulehti on ottanut ensimmäisenä käyttöönsä. Me otamme samoista sivumalleista meille sopivimmat. Sitä kautta myös kuvan käyttöön tulee selkeät mallit. Ennakkosuunnittelu lisääntyy, ja työnkuvat muuttuvat jonkin verran: toimittajat ja kuvaajat saavat aiemmin tietoonsa, mille paikalle juttu ja kuva on suunniteltu. Aukeama on lähtökohta. Pyrimme siihen, että aukeamalla on iso ja hyvä pääkuva ja lisäksi pieniä kuvia yksityiskohdista. Kuvaajamme ovat käyneet Aamulehdessä tutustamassa tabloidin tekoon. Olemme analysoineet kuvaajien kanssa erilaisia toteutuksia. simo hiltunen toimitussihteeri tabloidihankkeen vetäjä, Kaleva Teemme hyvän ohjeistuksen ja seuraamme, että linjoista pidetään kiinni. Rakennamme talven aikana kuvalinjan; toimitussihteeri ja kuvaajat pohtivat kuvan käyttöä: kuva-aiheita, -kulmia ja rajausta eri paikoissa lehteä. Sivumalleilla pystyy ohjaamaan paljon: suunnittelemme sellaisia malleja, jotka suosivat aukeaman yli taittamista ja isojen kuvapintojen käyttämistä. Mallit rakennetaan niin, että aukeamalla on aina pääkuva tai -kuvitus. Tapahtumajuttuja varten suunnittelemme myös pohjia, joissa on kuvakomboja. Kuvan käytön miettiminen on meillä uudistuksessa vahvasti mukana. kissapöydälle grafiikka: jesse pasanen Tällä kertaa kissan nosti pöydälle STT:n yhteiskuntatoimittaja Mikko Isotalo, joka tutustui Blendleen Amsterdamissa syyskuussa. Kaikki samasta kaupasta Toinen media lainaa pätkän mielenkiintoisesta maakuntalehden sunnuntaiartikkelista. Haluaisin lukea alkuperäisen pitkän artikkelin, mutta se on todella vaikeaa ilman pysyvää tilausta. Voisin maksaa, mutta muuri pysäyttää lukijan tehokkaasti. Hollannissa maksumuurin portinvartijan on huhtikuusta alkaen voinut lahjoa helposti. Startup-yritys Blendle sai palveluunsa kaikki merkittävät sanoma- ja aikakauslehdet, joten nyt artikkeleita voi ostaa yksittäin samasta journalismin kauppapaikasta. Hinta yksittäiselle artikkelille on 10– 80 senttiä, mutta suurin osa pitkistäkin artikkeleista löytyy hintahaitarin alapäästä. Klikkiotsikoille Blendle on armoton, sillä tyytymätön lukija voi pyytää rahansa takaisin. Kesän ja syksyn aikana loputkin uutuuteen epäileväisesti suhtautuneet hollantilaismediat paikallislehtiä myöten ovat liittyneet Blendleen. Lisäksi mukana on belgialaisia ja englanninkielisiä lehtiä. Noin 17 miljoonan asukkaan Hollannissa Blendleen on kirjautunut puolessa vuodessa yli 130 000 käyttäjää. Viime viikolla Blendle sai kolmen miljoonan euron sijoituksen New York Timesilta ja Axel Springeriltä. Mikromaksuihin aiemmin pettynyttä lehtipomoa voi Blendlessä pelottaa ainakin kolme pointtia. Ensinnäkin Blendle ottaa maksuista 30 prosenttia. Perinteiset lehdet haluavat myös pitää kiinni tilaajistaan, jotka ovat tähän asti uskollisesti maksaneet koko lehdestä. Edistyneimmät mediatalot tarjoavat samassa paketissa lehtitilausta ja muutamien eurojen arvosta Blendlen sisältöjä. ” Blendle tuo maksullisen journalismin pariin kuluttajia, jotka eivät muuten maksaisi lukemisesta mitään.” – Kun mallit ja tyylimäärittelyt ovat kunnossa, ei tapahdu niin paljoa virheitä. Sivupohjiin panostaminen on kertasatsaus, joka jokaisen toimituksen tulisi tehdä, Vuori sanoo. ”Jos kuva on tyhjä, se korostuu – ja päinvastoin.” loiditaitossa myös sitä, että kuvista katoaa happi liian tiukalla rajauksella. – Ennen kohteena oli ihminen ympäristössään, nyt pelkkä ihminen. Konteksti katoaa, kerronta ohentuu. Panosta sivumalleihin Jesper Vuori ja Juha Hirvaskero korostavat toimivan konseptin tärkeyttä. > Haastateltavat perehtyivät tänä tai viime vuonna formaattiaan vaihtaneisiin lehtiin: Helsingin Sanomiin, Aamulehteen, Etelä-Saimaaseen, Kouvolan Sanomiin, Kymen Sanomiin, Forssan Lehteen, Vasabladetiin ja Österbottens Tidningiin. – Valmiita taittopohjia kannattaa rakentaa riittävästi. Se on tapa, jolla ulkoasun saa pysymään kasassa, Hirvaskero jatkaa. Esimerkiksi Etelä-Saimaassa taittomalleihin on luotu myös kuvakomboja eli useamman kuvan settejä, joihin kuvaajat voivat itse valita kuvat. – Niistä tulee aika usein normaalia kunnianhimoisempaa kerrontaa, Sami Kero sanoo. – Ne ovat suuritöisiä, mutta toisaalta on aika hienoa, kun voi pitää kuvavalinnat omissa näpeissään, Marleena Liikkanen toteaa. Noora Autio Kolmanneksi Blendle voi kyseenalaistaa perinteisen lehden viestinvälittäjäaseman. Se ottaa palveluun myös freelancereita, jotka voivat suoraan myydä artikkeleitaan lukijoille. Toistaiseksi viikosta toiseen Blendlen suosituimmat artikkelit ovat kuitenkin perinteisten medioiden tuotteita. Blendle varmasti muuttaa käyttäjätottumuksia yhdessä sosiaalisen median kanssa. Samalla se auttaa lukijaa merkityksellisen sisällön valitsemisessa ja löytämisessä. Etusivulle voi valita artikkeleita, joita esimerkiksi Blendlen viisi toimittajaa, vierailevat päätoimittajat tai lukijan seuraamat julkkikset tai journalistit suosittelevat. Lisäksi sanahaulla on helppo löytää kiinnostavia artikkeleita valtavasta tarjonnasta. Toimittajan henkilöbrändin merkitys korostuu, kun lukija pohtii artikkelin ostamista otsikon, parin lauseen sekä lehden ja toimittajan nimien perusteella. Jos muut eivät nosta toimittajan juttua esiin, seurattu toimittaja saa sen helpommin jakoon. Blendlen mahdollisuuksia journalismin kansainväliseksi Spotifyksi tai iTunesiksi on aikaista arvioida, mutta lähikuukausina hollantilaisyritys laajentaa muutamaan muuhun maahan. Ehtona uudelle markkinalle on lähes kaikkien merkittävien sanoma- ja aikakauslehtien liittyminen eli yhteistyö. Tuoko Blendle takavuosien liikevoittoprosentit ja toimittajien lukumäärät takaisin? Ei varmasti. Mutta se tuo maksullisen journalismin pariin kuluttajia, jotka eivät muuten maksaisi lukemisesta mitään. Hollannissa 60 prosenttia Blendlen käyttäjistä on 20–35-vuotiaita. >Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. SuomenLehdistö 8/2014 5
aihe ajankohtaista Teksti tapahtuu Lehdissä Teksti Paikallislehti analysoi työllistäjiä Viime vuoden parhaat paikallislehdet kirjoittavat alueensa taloudesta. Loviisan Sanomien päätoimittajan Arto Henrikssonin mukaan talousjutut ovat erittäin luettuja ja niistä tulee positiivista palautetta. Tosin juttujen kohteena olevat yrittäjät eivät aina pidä julkisuudesta – edes silloin kun lehti kertoo hyvästä tuloksesta. ”Suomessa on sellainen tyyli, että halutaan piilotella liikevoitot”, Henriksson sanoo. Hän testaa kuvassa livelähetystä illan valtuustoa varten. Loviisan Sanomissa luetaan säännöllisesti tilinpäätöksiä. Reilut puolenkymmentä levikkialueen suurinta yritystä ja päätyöllistäjää ovat toimituksen seurannassa. – Jos firma ei itse pidä sidosryhmiään ajan tasalla, me seuraamme miten menee: tehdäänkö tappiota tai voittoa, päätoimittaja Arto Henriksson sanoo. Lehti käyttää Asiakastieto-palvelua, jossa raportoidaan muutoksista esimerkiksi yritysten johdossa ja luottokelpoisuudessa. Juttuja lehti tekee etenkin työllisyyden näkökulmasta. Loviisan Sanomat voitti tänä vuonna paikallislehtikilpailussa kaksipäiväisten printti- ja verkkosarjat. Myös kolmepäiväisten sarjan voittanut Raahen Seutu kirjoitti viime vuonna paljon taloudesta. – Se ei ole mikään tietoinen linjaus, aika vain on tällainen, päätoimittaja Sanna Keskinen sanoo. Hänen mukaansa Raahen kuntatalous on rapakunnossa. Teollisuuspaikkakunnan pääuutisaiheet ovat olleet kansallista tasoa: Rautaruukin fuusio SSAB:n kanssa ja Fennovoiman ydinvoimalahanke naapurikunnassa Pyhäjoella. Paikallislehtikilpailun palkitut > 1-päiväiset 1. Sipoon Sanomat 2. Nivala 3. Uutis-Jousi > 2-päiväiset 1. Loviisan Sanomat 2. Kalajokilaakso 3. Ylä-Satakunta > Vähintään 3-päiväiset, toimitus alle 10 henkilöä 1. Raahen Seutu 2. Syd-Österbotten 3. Nokian Uutiset > Vähintään 3-päiväiset, toimitus yli 10 henkilöä 1. Västra Nyland 2. Nya Åland 3. Borgåbladet > Verkkosarja 1-päiväiset: Komiat 2-päiväiset: Loviisan Sanomat Vähintään 3-päiväiset, toimitus alle 10 henkilöä: Nokian Uutiset Vähintään 3-päiväiset, toimitus yli 10 henkilöä: Åbo Underrättelser > Paikallislehtikilpailun palkitut ja arviot: http://sanomalehdet.fi/paikallislehtikilpailu Talous lisi viime vuodesta Talous ja uutisellisuus korostuivat tänä vuonna Sanomalehtien Liiton palkitsemissa paikallislehdissä. Opiskelijaraadin työskentelyä vetäneen Tampereen yliopiston journalismin professorin Heikki Heikkilän mukaan talouden painoarvo oli lehdissä viime vuotta suurempi. Aiemminkin paikallislehtiä tutkineen Heikkilän mukaan elinkeinoelämän uutisointi lähenee niissä jo päivälehtien käsittelytapoja. – Joku voisi kuvitella, että paikallislehden talousjutut ovat naamioituja puffeja, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Monien lehtien näkökulma talouteen on ongelmakeskeinen. Parhailla on myös pyrkimystä analyyttisyyteen. Faktoja vertaillaan ja asioita suhteutetaan, Heikkilä sanoo. Lähemmäs päivälehtiä? Voimistuuko paikallislehtien uutiskone alueellaan siis suhteessa suurempiin? Heikki Heikkilän mukaan maakuntalehdet tekivät jo 1980–90-lukujen vaihteessa strategisen päätöksen keskittyä ydinalueeseensa ja vetäytyä levikkialueiden reunojen pieniltä paikkakunnilta. – Kirjeenvaihtajia ja aluetoimittajia on vähennetty pitkällä aikavälillä. Paikallislehdille on jo kauan sitten jäänyt oma lokeronsa. Saattaa olla, että tämän avaamia mahdollisuuksia on ryhdytty hyödyntämään vasta nyt, Heikkilä sanoo. 6 SuomenLehdistö 8/2014 Lasse lehtinen / östra Nyland Suomen Lehdistön vuosittain keräämistä tiedoista selviää, että 2000-luvulla paikallislehtien mainos- ja levikkimyynti on kehittynyt päivälehtiä myönteisemmin. Palkittujen paikallislehtien joukossa on useita lehtiä, joiden toimituksellisen henkilöstön määrä on suurempi nyt kuin 2000-luvun ensivuosina. – Maakuntalehtien ote syrjäalueista on heikentynyt, Arto Henriksson tulkitsee. Hän pohjaa arvionsa levikintarkastuksen kuntapeittoprosentteihin. Raahen Seudun Sanna Keskinen on skeptisempi voimasuhteiden muuttumisesta. – Tietysti paikallislehtiä on monenlaisia. Osa varmasti paikkaa maakuntalehtien jättämää aukkoa, mutta osa ei mene millään lailla sille tontille. ” Maakuntalehtien ote syrjäalueista on heikentynyt.” Keskisen mukaan paikallislehtien resurssit ovat äärirajoilla. Isompien strategiakin voi muuttua. – Kyllä paikallisuus tulee korostumaan myös maakuntalehdissä. Ajankohtaisuus palkittiin Paikallislehtikilpailun tuomaristo arvosti tänäkin vuonna monipuolisia lehtiä, jotka kertovat yhtä lailla paikallisesta elinkeinoelämästä, päätöksenteosta kuin vapaa-ajan toiminnasta. Täysin yksipuolisia lehtiä ei kilpailussa tänä vuonna ollut. > Lue Loviisan Sanomien Arto Henrikssonin ja Sipoon Sanomien Riitta Ketolan haastattelu siitä, miten paikallislehdillä menee: suomenlehdisto.fi Tuomaristo arvosti myös uutisellisuutta. Heikkilän mukaan se ei tarkoita skuuppien tehtailua vaan ajassa kiinni olevista ilmiöistä kertomista. Kilpailussa ei pärjännyt esimerkiksi lehdellä, jossa valtaosa sisällöstä koostui yksilötasolla pysyttelevistä henkilöhaastatteluista. – Niistä puuttui analyysi ja ajankohtaisuus, Heikkilä sanoo. – Lukemistotyyppinen lehti ei ole meistä paikallislehdelle se paras vaihtoehto, mutta siitä voi tietysti olla muitakin mielipiteitä, hän lisää. Päätoimittajien mielestä molempia tarvitaan: uutisia ja lukemistoa. – Lukijoilla on moninaiset odotukset. Paikallislehden pitää säilyttää myös ruohonjuuritason ihmisläheisyys, Sanna Keskinen sanoo. Riikka Virranta
Kuhmoisten Sanomia vetää talkoilla kolme vastaavaa toimittajaa. Paikallislehti Kuhmoisten Sanomat on lakkauttanut päätoimittajan tehtävän. Lehteä on lokakuun alusta saakka johtanut kolme vastaavaa toimittajaa, joille ei makseta palkkaa. Talkoolaiset ovat Kuhmoisten Sanomia julkaisevan yhtiön hallituksen jäseniä eikä heillä ole toimittajataustaa. Toimitusjohtaja Ossi Simolan mukaan ratkaisuun ajoi talousahdinko: ilmoitustuotot laskevat, ja henkilöstökulut ovat liian isot. Kerran viikossa, yleensä kahdeksansivuisena ilmestyvän lehden volyymistakaan oli vaikea karsia. Taloutta rasittaa lisäksi muutaman vuoden takainen päätoimittajan erottaminen, jonka oikeus totesi laittomaksi. Lehti joutui maksamaan oikeudenkäyntikuluja ja korvauksia noin 100 000 euroa. Vastaavat toimittajat palaveeraavat toimituksen kanssa kuukausittain. – Toimittajat voivat ottaa yhteyttä vastaaviin toimittajiin, jos kaipaavat selkänojaa päätöksenteossa, Simola sanoo, talkoolainen itsekin. Hänen mukaansa johtamismallista ei välttämättä tule pysyvä. Viestinnän Keskusliiton sananvapausasioista vastaavan lakimiehen Mikko Hoikan mukaan kolmen vastaavan toimittajan mallissa ei sinänsä ole ongelmaa. Vastuu pitää kuitenkin jakaa, esimerkiksi ajallisesti tai aihealueittain. Ei riitä, että vastuut ovat selkeät vastaaville toimittajille itselleen, vaan ne tulee ilmoittaa myös lukijoille. – Yleisöllä täytyy olla tiedossa, kuka vastaa mistäkin toimituksen ratkaisusta, Hoikka sanoo. Hoikan mukaan sananvapauslaki on joustava päätoimittajamallien suhteen. Vastaavan toimittajan ei esimerkiksi tarvitse olla ammattijournalisti tai työskennellä toimituksessa. – Sananvapauslain mukainen vastuu sekoitetaan ehkä liikaakin toimituksen johtamiseen. On toimitusten itsensä asia, miten johtaminen organisoidaan, Hoikka sanoo. – Tietysti hankaluuksia tulee, jos vastaavaksi toimittajaksi on nimetty joku, jolla ei ole mahdollisuutta vahtia, mitä lehdessä lukee, hän lisää. Kuhmoisten Sanomien vastaavina toimittajina toimivat eläkkeellä oleva pankinjohtaja Hannu Lahtinen, Kuhmoisten entinen kunnanjohtaja Rauno Riihimäki ja metsänhoitaja Päivi Malin. Malin on myös kokoomuksen kunnanvaltuutettu. Hän kertoo jääväävänsä itsensä kunnallispolitiikkaa koskevista aiheista. – Muut hallituksessa näkivät, ettei asia nouse ongelmaksi, kun meitä on kolme. Lehtihän on puoluepoliittisesti sitoutumaton, ja puolueista pitää uutisoida tasapuolisesti. Olen hyvin tarkka tästä. – Lehden pääkirjoitukset ovat olleet aika neutraaleja. Olemme kehottaneet, että niissä voisi tuoda nykyistä enemmänkin kriittistä näkökulmaa, Malin sanoo. ”Pääasia oli, että saadaan lehti säilymään. Tämä ei ole lehden historiassa ainutlaatuinen juttu. Kun lehti aloitti, sitä on tehty talkoilla.” että printtilehti alkaisi ilmestyä harvemmin. – Teemme strategiaa kolmen vuoden jänteellä, eikä tässä ajassa printtiä ole piirretty pois. Kuvien laadunkaan heikkenemistä Kivelä ei allekirjoita: nyt lakkautettiin ensisijaisesti tuotannollisia, kuvankäsittelyyn liittyviä tehtäviä, joita korvataan osittain automatiikalla. Kivelä näkee printissä positiivistakin virtaa. – Erikoislehtiemme myynti on kasvanut yli sadalla prosentilla viime vuoteen nähden. Kuten nimikin sanoo, erikoislehdet eivät silti ole sellaisia volyymituotteita kuin painettu lehti on joskus ollut. Erikoislehtiä julkaistiin viime vuonna pari enemmän kuin edellisenä, ja niiden keskihinta nousi. Lopullinen päätös uudesta organisaatiomallista syntynee marraskuussa. Noora Autio Verkossa on yleistynyt tapa, että otsikko ei kerro itse asiaa vaan pakottaa klikkaamaan juttua, esimerkiksi ”Tämä on Sievisten lapsen nimi” tai ”Näin Kimi Räikkönen kommentoi”. Miksi näitä otsikoita käytetään, Iltalehden kustantaja Kari Kivelä? Tämättelyä ja nämättelyä käytetään meilläkin liikaa. Teimme aiheesta juuri analyysin ja totesimme, että meidän on syytä karsia turhaa klikkauttamista paremman lukijapalvelun vuoksi. Meillä ei ole ohjeistettu toimitusta tekemään tämäntyyppisiä otsikoita. Yksittäisillä tekijöillä voi olla tullut kiusaus maksimoida oman sisältönsä suosiota. Toimittajilla on myös kiire, ja toisaalta tapa tarttuu muista viestimistä tai uutistoimistopalveluista. Neuvontasisältöihin perustuvissa juttutyypeissä tällainen otsikointi on silti paikallaan. Kymmenestä vinkistä ei saa mielekästä otsikkoa; silloin voi otsikoida esimerkiksi ”Näin remontoit asuntosi”. Saatteko otsikoinnista suoraa palautetta lukijoilta? Emme juurikaan. Kysyimme asiaa itse lukijoiltamme. Vastausten mukaan olisi parempaa palvelua, ettei tulisi yhtään turhaa klikkiä. Journalistit ovat asiaan kiinnittäneet huomiota enemmän kuin suuri yleisö, ja se on vain hyvä asia. Noora Autio hatun nosto pasi liesimaa Jatkossa Iltalehdessä työskentelee todennäköisesti lehtikuvaajien sijaan video- tai monimediakuvaajia. Toimittaja Mia Malmi haastattelee Vuoden naispukeutujaa Anne Kukkohovia IL-TV:hen Elle Style Awards -gaalassa. Vierellä puoliso Joni Kukkohovi. Tämä on syy tyhjiin otsikoihin Oletteko tutkineet, saavatko tämä-otsikot perinteisiä otsikoita enemmän klikkauksia? Emme ole suurella aineistolla tutkineet. Aiheen kiinnostavuus vaikuttaa kuitenkin olevan merkittävämpi asia kuin se, miten otsikolla on kikkailtu. Kolmen vastaavan toimittajan malli synnytettiin pakkoraossa. – Pääasia oli, että saadaan lehti säilymään. Tämä ei sinänsä ole lehden historiassa ainutlaatuinen juttu. Kun lehti aloitti, sitä on tehty talkoilla. Pienessä paikallisyhteisössä talkoilla on totuttu tekemään monia muitakin asioita, Malin sanoo. Riikka Virranta Lehtikuvaajan ammattinimike poistumassa Iltalehdessä Iltalehti suunnittelee yhdistävänsä IL-TV:n ja kuvaustoiminnot yhdeksi kokonaisuudeksi. Uudelleen organisointi liittyy digipanostukseen sekä kuva- ja taitto-osastoon kohdistuneisiin yt-neuvotteluihin, joissa työsuhde päättyi jopa puolella väestä. Lehdestä irtisanottiin lokakuussa 16 henkilöä: kaksi lehtikuvaajaa, kuvankäsittelijöitä, kuvasihteereitä ja taittajia. Kustantaja Kari Kivelän mukaan suunnitteilla olevassa organisaatiomallissa video-osasto tuottaisi myös still-kuvaa, kun aiemmin kuvaosasto teki myös videoita. – Näin ei olisi enää olemassa sellaista ammattinimikettä kuin lehtikuvaaja. Olisi sen sijaan monimediakuvaajia tai videokuvaajia, jotka tekevät lisäksi still-kuvauksia. Visuaalisen väen vähentäminen on herättänyt pohdintoja Iltalehden printin tulevaisuudesta ja kuvallisen ilmaisun laadusta. Lakkaako printti lähitulevaisuudessa? – Ei tämä sitä ennakoi. Digi on selkeä painopiste ollut meillä jo pitkään. On kuitenkin selvää, että painetun lehden rooli on pienentynyt, ja sama trendi tulee jatkumaan, Kivelä sanoo. Hänen mukaansa tehdyt ratkaisut eivät myöskään viittaa siihen, miksi ihmeessä Lehti säästi päätoimittajastaan Lukeminen kertoo rakkaudesta Lapseni, luen sinulle, koska rakastan sinua. Näin kauniisti asian sanoo kahden lapsen isä, runoja ja lauluja vapaa-ajallaan kirjoittava Juha Lappalainen. Lappalainen voitti Sanomalehtien Liiton ja Suomen Kustannusyhdistyksen järjestämän Isi, lue -kilpailun, jossa isiä kehotettiin kertomaan tekstiviestillä tai tviittamalla, miksi he lukevat lapsilleen. Vastauksia tuli yli 300. Lappalainen halusi tiivistää viestiinsä monta syytä lukemisen tärkeydestä. – Iltasatu on yhteinen rauhoittumishetki, ja toisaalta lukeminen auttaa oppimaan sanontoja, joita ei puhekielessä käytetä. Sadun maailma avartaa mielikuvitusta; tietokirjallisuus antaa tietoja ja taitoja elämän matkalle. Lukeminen on myös hyvä vaihtoehto pelaamiselle ja television katselulle. Lappalaisen perheessä lapsille on luettu päivittäin siitä asti, kun he pystyivät keskittymään kirjoihin. Itse isä lukee Aamulehteä, romaaneja, tietokirjoja, musiikkikirjoja ja elämäkertoja. Hän kerää niistä näkökulmia omaan kirjoittamiseensa. Nostamme hattua kaikille lapsilleen lukeville vanhemmille! Noora Autio SuomenLehdistö 8/2014 7
aihe Ajankohtaista Teksti Lehti-ihminen Teksti Arjen etiikan vaalija Etiikkapäällikön mielestä Ylen pitää näkyä kaikissa kanavissa ja tehdä kaikenlaisia sisältöjä. Riitta Pihlajamäen titteli kuulostaa mahtipontiselta: Yleisradion journalististen standardien ja etiikan päällikkö. Suomessa tehtävä on ensimmäinen laatuaan mutta ainakin Ison-Britannian, Ruotsin ja Tanskan yleisradioyhtiöissä tuttu jo pidempään. Lokakuun alussa työnsä aloittanut pitkän linjan journalisti arvioi vastaavien toimittajien tukena, kuinka ajan tasalla Ylen journalistinen ohjeistus on ja kuinka hyvin tekijät ovat ohjeista tietoisia. – Sisältö täytyy tehdä tavalla, joka kestää kaiken kritiikin. Mutta missä Ylellä on etiikkapäällikön mielestä eniten parannettavaa? Pihlajamäki arvelee ohjeistuksen vaativan päivittämistä lähinnä siinä, miten yhtiö toimii ulkopuolisten kumppanien kanssa ja miten se tuottaa uudenlaisia sisältöjä, esimerkiksi elämäntapa- ja realityohjelmia sekä erilaisia tapahtumia. – Siellä on sellaisia rajanvetoja, joista on hyvä puhua yhtiön sisällä selkeämmin. On selvää, että Yle ei voi itse tuottaa sponsoroituja ohjelmia. – Yle-lain sponsorointikielto ei kuitenkaan estä yhtiötä esittämästä sponsoroituja ohjelmia. Edellytyksenä on, ettei yhteistyö edistä kumppaneiden myyntiä tai tunnettuutta. Yhteistyö ei saa vaarantaa Ylen riippumattomuutta ja luotettavuutta. Tähän linkittyy myös tuore kritiikki Ylen tuottamaa KHL: Tehtävä idässä -sarjaa kohtaan. Rahoituksen professori, SM-liigan hallituksen puheenjohtaja Vesa Puttonen epäili ohjelman antavan ilmaista mainosaikaa jääkiekkoseura Jokereille, jonka HS Teeman uudistus Pohjoismaiden paras Helsingin Sanomien Teema-lehti voitti lehtiuudistusten sarjan pohjoismaisessa ulkoasukilpailussa lokakuussa. HS Teeman uudistus valittiin myös koko kilpailun parhaaksi työksi. Society for News Design Scandinavia on jakanut saman tunnustuksen HS:lle kaksi kertaa aiemminkin 2010-luvulla. Designpäällikkö Sami Valtere arvostaa eniten uusinta palkintoa. – Uudistuksessa onnistuminen on paljon vaikeampaa kuin vaikka yksittäisessä kannessa, Valtere sanoo. Hän suunnitteli Teemasta kirjamaisen: pienikokoisen lehden paksulle, päällystämättömälle paperille. 8 SuomenLehdistö 8/2014 ensimmäistä kautta Venäjän liigassa se seuraa. ” Rahoitusmallimme alleviivaa näkyvyttä kaikilla alustoilla.” Aamulehti voitti kultaa kannellaan, jossa julkaistiin 8-vuotiaan koulukiusatun pojan käsinkirjoitettu kirje. HS:n Nytliite sai hopeaa featuresarjassa ja Kuukausiliite aikakauslehtiliitteiden sarjassa. Sanomalehdistä Borgåbladet, Ilta-Sanomat ja Sunnuntaisuomalainen saivat kunniamaininnan. Verkkosarjassa Suomi jäi taas palkinnotta. Valtere ei ole tästä huolissaan. – Mielestäni Suomessa tehdään paljon laadukasta kamaa verkossa. Töitään pitää vaan rohkeasti lähettää kilpailuihin. Niissä saa hyvin mitattua oman tasonsa, ja samalla oppii, kuinka työtään voi kehittää. Riikka Virranta – Siinä on lähtökohtana kiinnostava ilmiö, josta Ylellä on oikeus tehdä ohjelmaa. Tuotannon rahoittaa Yle, ei Jokerit. Jääkiekkoseura ei määrittele, millaista sisältöä teemme, Pihlajamäki vastaa. Pihlajamäellä on takanaan laaja kirjo tehtäviä Ylellä, vakituisesti Innovaatiotuen jako alkaa kilpailulla Skandinavian kaunein. Median innovaatiotuen ensimmäiset 20 miljoonaa on tarkoitus saada jakoon ensi vuoden alussa. Loput 10 miljoonaa tulevat jakoon seuraavan hallituskauden aikana. Hakuprosessi alkaa kaikille avoimella innovaatiokilpailulla, jonka liikenne- ja viestintäministeriö panee liikkeelle lähiaikoina. Merkittävä osa tuesta jaetaan kilpailun jälkeen suurille hankkeille. Tuen jakamiseen käytetään Tekesin valmiita mekanismeja. Mukana on myös liikenne- ja viestintäministeriön muodostama ohjausryhmä. Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiurun mukaan tuki on avoin kai- vuodesta 1984. Viime vuodet hän on työskennellyt television johtotehtävissä. Työtoverit kuvailevat Pihlajamäkeä vahvatahtoiseksi ja pohtivaksi journalistiksi. Erään arvion mukaan hän on myös energinen ja valoisa ihminen, joka löytää asioista hyvät puolet. kille medioille, mutta printtitoimijat ovat etusijalla. Rahaa annetaan innovatiivisiin hankkeisiin, joiden tavoite on kehittää digitaalisia tuotteita, palveluita tai ratkaisuja. Tuotteiden ja palveluiden pitää olla hyödyllisiä suomalaisille veronmaksajille ja toimia erilaisilla päätelaitteilla. Yle ei voi tukea hakea. Kiuru kannustaa mediayhtiöitä verkostoitumaan ja etsimään kumppanuuksia. Kaija Jäppinen Borgåbladet ja Östra Nyland yhdistyvät KSF Media päätti yhdistää vuodenvaihteessa Porvoossa ilmestyvän Borgåbladetin ja loviisalaisen Östra
Kuka? Riitta Pihlajamäki on syntynyt vuonna 1956 Ilmajoella. Hän tuli ensi kertaa kesätöihin Yleisradioon Uudenmaan alueradioon 1978. Vuodesta 1984 hän on työskennellyt vakituisena useissa tv-tehtävissä, muun muassa TV1:n ajankohtaisohjelmien tuottajana, asiaohjelmien tilaajana, TV1:n ohjelmajohtajana sekä viime vuodet suomenkielisistä tv-kanavista vastaavana julkaisupäällikkönä. Koulutukseltaan Pihlajamäki on valtiotieteiden maisteri. Hän kuuluu EBU:n televisiokomiteaan ja on toiminut Julkisen sanan neuvostossa. Puntari > Kyllä vai ei Fennovoimalle? Sekava soppa. Riitta Pihlajamäki on viettänyt paljon aikaa Ruskeasuon tallilla Helsingissä, jossa hänen nuorempi tyttärensä aloitti ratsastajanuransa. Taustalla Pihlajamäelle ennestään tuntematon ratsukko Pauliina Tuominen ja Pikku Myyzi. Uudessa työroolissaan Pihlajamäki itse kokee olevansa ”journalismin etiikan aktivisti”. Tehtävään kuuluu isojen linjojen miettimisen lisäksi paljon keskustelua tekijöiden kanssa arkipäivän ratkaisuista – kuten siitä, millaisia kuvia voidaan julkaista tai miten sosiaalisessa mediassa ollaan yleläisenä. Nylandin taloudellisista syistä: kumpikin lehti on tappiollinen. – Se johtuu ensi kädessä ilmoitusmyynnin voimakkaasta laskusta, sanoo toimitusjohtaja Barbro Teir. Borgåbladet on ilmestynyt viitenä päivänä viikossa ja Östra Nyland kolmena. Uusi lehti tulee ilmestymään tiistaista lauantaihin. – Tarjoamme myös pakettitilausta, jossa voi tilata sunnuntaiksi ja maanantaiksi Hufvudstadsbladetin. KSF Media ilmoitti aiemmin syksyllä, että kaikki sen lehdet alkavat tuottaa sekä paikallista että yhteistä sisältöä. Teirin mukaan lehtien sisällöstä noin puolet tulee olemaan yhteistä. – Tämä on meillä valtava lisäys, koska aiemmin yhteistyötä ei ole ollut juuri lainkaan. > A-studio vai Putkiremontti? A-studio kestää, kestää... > Hiihto vai luistelu? Ehdottomasti luistelu. Siinä on tanssillisia piirteitä. Ylen tulevaisuuden haasteena etiikkapäällikkö pitää tasapainon löytämistä vanhan osaamisen ja uuden kehittämisen välille, erityisesti nyt yt-neuvotteluiden ja verkko edellä -strategian aikana. – On tärkeää huolehtia myös lojaaleista katsojista ja kuulijoista samalla kun uudistamme yhtiötä. Varsinkin maakuntalehdet ovat toistuvasti arvostelleet Yleä siitä, että se tarjoaa verkossa ilmaisia sisältöjä samoista aiheista, joista lehdet yrittävät saada tuloja. Pihlajamäki ei kuitenkaan näe muita vaihtoehtoja. – Ei ole mahdollista, että sanoisimme, ettei jotain tuottamaamme sisältöä saa verkossa. Nykyinen Toinen vaihtoehto Itä-Uudenmaan lehtien tilanteen ratkaisemiseksi olisi ollut ÖN:n ilmestymispäivien vähentäminen ja kolmas Loviisan Sanomien muuttaminen kaksikieliseksi. Uuden lehden nimestä on menossa parhaillaan lukijakilpailu. Noora Autio Hesaria kiinnostavat nyt sähkökirjat Helsingin Sanomat sukeltaa syvemmälle kirjankustannusalaan. Lokakuussa se perusti HS Kirjaston eli lehden tablettisovelluksiin sisältyvän palvelun, jossa voi lukea kuukausimaksua vastaan yli sataa suomenkielistä sähkökirjaa. Lisäksi HS:n di- rahoitusmallimme alleviivaa laajaa näkyvyyttä kaikilla alustoilla. Samaan laajuuteen hän uskoo sisällöissä. – Jos rajaisimme esimerkiksi nuoria kiehtovat aiheet pois vain sen takia, että joku muukin niitä tekee, se olisi sama kuin sanoisimme, etteivät nuoret Yle-veron maksajat kiinnosta meitä. Se olisi märkä rätti heidän kasvoilleen. Pihlajamäen päätös uravalinnasta alkoi kyteä lukioaikaan Ilmajoella, kun silloinen äidinkielenopettaja kehui hänen kirjoittajan taitojaan. – En ollut tullut edes ajatelleeksi, että on sellainenkin ammatti kuin toimittaja. Se syrjäytti vähitellen haaveeni jumppamaikaksi ryhtymisestä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän lähti kuitenkin Sveitsiin au pairiksi ”opiskelemaan elämää ja ranskan kieltä”. – Irtiotto ulkomaille oli ratkaiseva ammatinvalintani kannalta. Yle-uransa alkupuolella Pihlajamäki toimi muun muassa ulkomaankirjeenvaihtajana Saksassa Berliinin muurin murtumisen aikaan, ja muutenkin kansainvälisyys on ollut läsnä hänen kaikissa työtehtävissään. Silti hän kokee pohjalaisuuden maisemineen ja ihmisineen isoksi osaksi identiteettiään. Eräs Pihlajamäen tunteva sanoo hänen olevan edelleen maalaislikka, jolle oma perhe, suku ja kylähenki ovat tärkeitä. Pihlajamäki asuu toimittajapuolisonsa kanssa Helsingin Kruununhaassa, mutta hänellä on vuosikausia ollut talo myös synnyinseudullaan. Kahden tyttären ollessa pieniä perhe vietti siellä erityisen paljon aikaa. Lapset ovat hurahtaneet liikuntaan vieläkin enemmän kuin nykyisin lähinnä tanssia ja voimistelua harrastava äitinsä. – Toinen on liikunta-alan yrittäjä, ja toinen treenaa tosissaan kouluratsastusta. Jompikumpi totesi pienenä, että toimittajaa hänestä ei ainakaan tule; sitä on nähty tarpeeksi. Noora Autio gitilaaja saa ilman lisämaksua joka viikko valitun teoksen luettavakseen. Idea on kannustaa sähköistä lukemista ja maksullisten digipalveluiden käyttöä. Mukana olevat yhdeksän kustantajaa saavat osan kuukausitilausten tuotosta ja näkyvyyttä. – Helsingin Sanomien sovelluksissa lukeva yleisö on valmiina. Meillä on jo viikossa 100 000 käyttäjää, HS Kirjastoa ideoinut uutispäällikkö Esa Mäkinen sanoo. Mäkisen mukaan idea HS Kirjastoon lähti tutkimustuloksesta, jonka mukaan neljä viidestä HS:n lukijasta harrastaa lukemista. Palvelussa kirjojen väliin tulee kokosivun tablettimainontaa, esimerkiksi kustantajien kirjamarkkinointia. Riikka Virranta ammattiauttaja touko hujanen Journalismi goes tapahtuma MTV Uutiset perusti tapahtumajournalismin yksikön lokakuun alussa. Se järjestää SuomiAreena goes -tilaisuuksia pitkin vuotta ja ympäri maan. Miten journalismia tehdään tapahtuman muotoon, toimituspäällikkö Jussi Eronen? Tapahtuma on itse asiassa kaikkein vanhin media. Ihmiset ovat aina kokoontuneet keskustelemaan yhteisistä asioista. Tapahtumajournalismi on meille yhteiskunnallisten tapahtumien järjestämistä ja niistä uutisoimista. Voimme ideoida televisio-ohjelman Ukrainan-kriisistä, mutta voimme yhtä hyvin myös kerätä asiantuntijoita vaikka kirjakauppaan ja lähettää keskustelun suorana verkossa. ” Tapahtuma on itse asiassa kaikkein vanhin media.” Asiassa on monta tasoa. Hyvä keskustelu saattaa olla journalismia jo sinänsä, mutta jalostamme sisältöä vielä toimittajien avulla. Meillä on tapahtumajournalismista lähes kymmenen vuoden kokemus. SuomiAreenassa 30 000 kävijää keskustelee kesähelteillä muun muassa ilmastonmuutoksesta, suomalaisen rakentamisen laadusta ja Natosta. Asiasisältö kokoaa ihmisiä yhteen. Toteutimme viime kesänä Porista 10 television ajankohtaisohjelmaa parhaaseen katseluaikaan ja 180 taltiointia nettiin. Suoraa lähetystä tuli aamusta iltaan verkossa. Tapahtumajournalismin yksikköön kuuluu kaksi journalistitaustaista tuottajaa. Muut teemme tätä oman työn ohessa. Toimimme verkostomaisesti: esimerkiksi SuomiAreenaa teki tänä vuonna viitisenkymmentä MTV:n ja meidän kumppaniyhtiöidemme työntekijää. Tilaisuuksia on tulossa ainakin yliopistolle, eduskuntaan ja Turun kirjamessuille. Osallistumme myös muiden järjestämiin tapahtumiin. Jos sanomalehtikustantajilla on ideoita esimerkiksi alueellisista SuomiAreena-tapahtumista, kuulisin niistä mielelläni. Tapahtumajournalismi on mediayhtiölle yksi tapa hakea uusia tehtäviä. Haluamme samalla kehittää MTV:n yrityskuvaa. Riikka Virranta SATU Kettunen SuomenLehdistö 8/2014 9
TOIMITUS Kaupunkilehtikilpailu 2014 Voittajan hymy Ensimmäinen sija, Vuoden kaupunkilehtikuva PÄIVI TUOVINEN Johanna erjonsalo Kolmannen palkinnon sai lähikuva äidistä ja tyttärestä. Johanna erjonsalo Parhaana palkittiin kuva yötreenaajista. Tuomari arvioi: ”Lähikuva ja tiukka rajaus oli hyvin sisäistetty; se että tunteita ilmaiseva kuva toimii. Monet olivat antaneet kuvalle tilan, jonka se vaatii tehdäkseen vaikutuksen katsojaan. Kuvankäyttö oli tehokasta ja iskevää, ja hyvä hajaantui lehtiin pitkin maata.” ”Lehtikuvaaminen opettaa kaiken muun lisäksi tilannetajua ja ihmistuntemusta”, palkittu kuvaaja Johanna Erjonsalo sanoo. Kilpailun tuomari, kuvallisen viestinnän ja valokuvauksen professori Merja Salo Aalto-yliopistosta kommentoi kuvasarjaa. Palkittu kuvaaja yrittää voittaa luottamuksen Paras kuva otetaan, kun kohde ei tiedä tulevansa kuvatuksi. Esimerkiksi kaupunkilehtikilpailussa menestynyt lähikuva vanhenevasta äidistä ja tämän tyttärestä otettiin, kun kaksikko luuli lehtikuvaajan keskittyvän jo johonkin muuhun. – Pitää olla valppautta hakea aitoja tilanteita, Johanna Erjonsalo sanoo. Erjonsalo kuvaa kolmeen Suomen Lehtiyhtymän lehteen: Vantaan Sanomiin, Helsingin Uutisiin ja Länsiväylään. Hänet palkittiin parhaasta ja kolmanneksi parhaasta kaupun- 10 SuomenLehdistö 8/2014 kilehtikuvasta Sanomalehtien Liiton kilpailussa. Erjonsalo hallitsee tuomari Merja Salon mielestä valon käytön ja intensiivisen tilannekuvauksen. Voittokuvan Erjonsalo otti yöllä treenaavista kuntosalikävijöistä kertovaan juttuun läpeensä valaistulla salilla. Irtosalamalla hän loi kuvaan yön tuntua. Hän seuraa muiden kuvaajien töitä ja ammentaa koko ajan kuvausideoita. Motivaatio kokeilla tulee lehtikuvasta itsestään. – Toisin kuin studiokuvauksessa tässä jokaisella otoksella on persoonallinen historiansa, dokumentaarinen tilanne, joka ei toistu. Erjonsalo on ollut alalla vasta puolitoista vuotta. Hän opiskelee parhaillaan valokuvaajan ammattitutkintoa iltaisin ja työskentelee päivät. Kameran läpi näkemistä ei hänen mielestään voi opettaa, tekniikkaa sen sijaan pitääkin opiskella. Tilannetaju ja ihmistuntemus harjaantuvat työssä. – Kuvaamme tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet olemaan kameran edessä. Ihmisten luottamus pitää yrittää voittaa nopeasti, päivässä saattaa olla kuusi keikkaa. Erjonsalon mukaan kaikkia ei tarvitse rakastaa, mutta kuvaushetkessä täytyy tehdä yhteistyötä. Hän pyrkii tekemään tilanteen kuvattavalle helpoksi. – Ikinä ei pidä myöntää, että tuli huonot kuvat. Täytyy kääntää asia positiiviseksi; kokeillaan vielä tätä. Riikka Virranta Vuoden kaupunkilehtikuva 1. Johanna Erjonsalo, Vantaan Sanomat 2. Anniina Nissinen, Uusi Rovaniemi 3. Johanna Erjonsalo, Helsingin Uutiset > Tuomariston arviot ja kaikki voittotyöt: www.sanomalehdet. fi/ajankohtaista/ kilpailut/ kaupunkilehtikilpailu
Sanomalehtien Liiton kaupunkilehtikilpailussa menestyneet kertovat, mistä heidän ammattitaitonsa muodostuu. Ensimmäinen sija, Vuoden kaupunkilehtijuttu Ensimmäinen sija, Vuoden kaupunkilehti Applen perustaja Steve Jobs sivuutti tylsät tosiasiat silloin, kun ne eivät istuneet hänen visioonsa. Insinöörit joutuivat ratkomaan mahdottoman oloisia teknisiä ongelmia, jotta johtajan idea esimerkiksi muotoilusta toteutui. Tällaisia päättäjiä Tommi Berg kaipaa Lahteen. Uuden Lahden päätoimittaja toivoi kolumnissaan viime toukokuussa, että myös Lahden päättäjät näkisivät välittömien käytännön ongelmien yli. Kolumnipalstan nimi on Ämpärillinen ja tunnuslause ”likasankojournalismia jo vuodesta 2008”. Lokakuun puolivälissä Mediatalo Esan julkaisema Uusi Lahti valittiin Vuoden kaupunkilehdeksi. Palkinto tuli numerolla, jossa Jobs-kolumni julkaistiin. Lehdessä käsiteltiin laajasti myös muun muassa kaupungin hotellihankkeiden junnaamista paikallaan. Tuomariston mukaan lehti haastaa ilmestymiskaupunkiaan kehittymään ja uskaltaa ottaa kantaa. Berg tunnistaa luotsaamansa lehden kuvauksesta. – Lahtelaisessa keskustelussa on kaksi peruskoulukuntaa. Toiset ovat sitä mieltä, että kaikki on hyvin juuri näin, ja toiset ovat valmiimpia kehit- Petteri Kivimäki Kaupunkilehti odottaa päättäjiltä visioita tämään ja ottamaan riskiä. Pääkirjoituksissa ja kolumneissa lehti löytyy usein kehittäjän puolelta. – Toki varovaisuuttakin korostavilla on pointtinsa. Ei se ole mikään automaatti, että lehti kannattaa aina kaikkea rahankäyttöä, Berg lisää. Kunnallispolitiikkaa kaksi kertaa viikossa ilmestyvä lehti seuraa nostamalla lukijoille läheiset aiheet isosti keskusteluun jo ennen nuijan kopautusta. Bergin mukaan lehdenteossa tärkeää on ammattiylpeys ja kunnianhimo, esimerkiksi lehden paikallisuuteen liittyen. – Meidän mielenkiintomme todella loppuu siihen, missä menee Lahden kaupungin raja, vaikka se tarkoittaa joskus enemmän töitä. Olisi mahdollista täyttää lehteä eipaikallisella materiaalilla. Bergin mielestä on myös tärkeää hyväksyä, ettei kaupunkilehti ehdi kaikkeen mihin isommat. – Ollaan ylpeitä tehokkuudestamme, siitä miten paljon näin pienellä porukalla saadaan aikaan, Berg sanoo. Riikka Virranta Vuoden kaupunkilehti 1. Uusi Lahti 2. Kokkola-lehti 3. Suur-Jyväskylän Lehti Tuomari arvioi: ”Yhä useammassa kaupunkilehdessä on mietitty rakenne. Lehdet ovat murrosvaiheessa, ja osa junnaa paikallaan. Murros voi olla hyvä sauma: nyt halutaan ilmaista sisältöä internetistä, ja kaupunkilehdet ovat sitä. Halutaanko sisältöä enää painettuna?” Yksi tuomareista, Lapin Kansan uutispäällikkö Taru Salo arvioi kaupunkilehtikilpailun antia. Marjaana kontu Riina Sydänmaanlakka teki voittojuttuaan puolitoista työpäivää. Kiire tuli. ”Kun joka päivä ilmestyvien lehtien kanssa ei voi kilpailla päivittäisuutisilla, resurssit pitäisi käyttää siihen, että mietitään jotain omaa.” Haastateltavien haalija Riina Sydänmaanlakka kirjoitti tammikuussa Suur-Jyväskylän Lehteen jutun, jossa vain yksi viidestä haastatellusta halusi puhua omalla nimellään. Artikkeli koski akateemista työttömyyttä Jyväskylässä. – Niinkin normaali asia voi olla tabu heille, joita se koskee, Sydänmaanlakka toteaa. Hänen mukaansa akateemiseen työttömyyteen ja pätkätöihin suhtaudutaan helposti itsestäänselvyytenä, joka vain kuuluu tähän aikaan. – Mutta heti kun sille antaa kasvot ja äänen, aihe herättää keskustelua. Sydänmaanlakan juttu Akateemisesti kortistossa valittiin Vuoden parhaaksi kaupunkilehtijutuksi lokakuussa. Sarjan tuomaroinut toimittaja ja journalismin lehtori Reetta Nousiainen kiitti juttua siitä, että tarinaa tuettiin faktalla. Työnhakijoiden lisäksi Sydänmaanlakka haastatteli asiantuntijaa työvoimahallinnosta ja kaivoi kainaloon tilastotiedot työttömyydestä. Lähteitä oli siis poikkeuksellisen paljon. Haaga-Helian toimittajaopiskelijat tekivät kilpailuun osallistuneista kaupunkilehdistä määrällisen analyysin, jonka mukaan 85 prosentissa jutuista oli korkeintaan yksi henkilölähde. Jutuissa esiintyvien henkilöiden sukupuolijakauma oli kohtalaisen tasainen, mutta sekä ikääntyneitä että nuoria oli vähän. Riina Sydänmaanlakka koettaa palvella mahdollisimman montaa kohderyhmää ja kaivaa lähteitä. – Aina kun mahdollista, hankin useamman näkökulman asiaan ja yritän taustoittaa. Suomi on tilastoinnin ja tutkimushankkeiden luvattu maa. Armottomalla googlettamisella pääsee sellaisen tiedon äärelle, josta pääsee eteenpäin. Voittojutun haastateltava käveli toimitukseen – hakemaan työharjoittelupaikkaa. Yleensä haastateltavien haalimisessa auttavat vinkit, sosiaalinen media ja oma tuttavapiiri. – Esimerkiksi yhdistysten ja järjestöjen avustuksella olen löytänyt kasvot moneen tarinaan. Riikka Virranta Vuoden kaupunkilehtijuttu 1. Riina Sydänmaanlakka, Suur-Jyväskylän Lehti 2. Minna Rajainmäki, Länsiväylä 3. Martti Turunen, Forum24 Tuomari arvioi: ”Kilpailuun lähetettiin poikkeuksellisen paljon juttuja. Se kertoo, että kaupunkilehdet haluavat kehittää itseään. Mukana oli paljon henkilövetoisia selviytymistarinoita. Käytiin läpi vakavia sairastumisia, kuolemaa, työttömyyttä. Lehdet hakivat kasvoja ilmiöille, jotka ovat isoja ja hankalia käsitettäviksi.” Uusi Lahti menee ainoana lehtenä moneen luukkuun. ”Paikallisuuden ympärille rakentuva lehti voi olla kaupunkia yhdistävä voima”, Tommi Berg sanoo. Kilpailun tuomari, Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun journalismin lehtori ja Long Playn toimittaja Reetta Nousiainen summaa juttukilpailua. SuomenLehdistö 8/2014 11
näin me teemme Ilta-Sanomien teemalehdet Aikakauslehtiä kaikelle k Ilta-Sanomat osui historialehdillään kultasuoneen vähän vahingossa. Nyt myynnissä on koko ajan lisälukemista. Toimituksen seinälle on levitetty seuraavan teemalehden leiskat. Tällä kertaa niissä avautuu aikaa sitten kadonnut DDR. Ilta-Sanomien ulkomaantoimituksen esimies Jari Alenius ja kuvaaja Antti Hämäläinen matkustivat neljäksi päiväksi Berliiniin syyskuussa. Siellä he etsivät DDR:n kokijoita. Se on Ilta-Sanomien historialehtien linja: tapahtumat kerrotaan aina tavallisten ihmisten kautta. Berliinissä vastaan osui henkilö, joka oli matkustanut Cadillacin kojelaudan ja moottorin välissä vapauteen Itä-Saksan ja Tšekkoslovakian rajan yli vuonna 1967. Toinen haastateltava toimi oppaana vankilassa, jossa oli itse istunut. taja ja toimitussihteeri. Lisäksi lifestyle-lehtien kuvaaja-tuottaja käyttää paljon aikaansa teemoihin. Lifestyle-lehtien sisällöt ostetaan pääosin ulkoa. Sen sijaan historialehtiä ja ekstroja tekevät vaihtuvat, usein kolmen-neljän Ilta-Sanomien toimittajan ryhmät. Heille etsitään tuuraajat projektin ajaksi. – Jos jokaisen jutun tekisi eri kirjoittaja, kokonaisuutta olisi vaikea pitää kasassa. Nyt käy harvoin niin, että jutuissa kerrottaisiin samoja asioita, Vesala perustelee työtapaa. Lehtiä voidaan tarvittaessa polkaista nopeasti. Kuvapainotteinen erikoislehti Ruotsin kuninkaallisista häistä syntyi viikonlopussa, mutta yleensä prosessi vie kuukausia. ” Me emme ole tehneet historialehdissä minkäänlaista kohderyhmäajattelua.” Alenius vastasi valtaosasta DDRlehden jutuista. Projektin aktiivinen vaihe vei neljä viikkoa. – Olihan se mukavaa vaihtelua, kun on itse paljon deskihommissa ja siitä pääsee pelimestoille, sanoo historiasta maisteriksi lukenut Alenius. Tai ”mukavaa”. DDR:n ahdistavuus tuli uniin. Talvisota myi eniten Ilta-Sanomat julkaisi ensimmäisen ja toistaiseksi myydyimmän erikoislehtensä viisi vuotta sitten. Talvisodasta oli tullut marraskuussa 2009 kuluneeksi 90 vuotta, ja päätoimittaja Ulla Appelsin ehdotti merkkipäivän huomioimista teemalehdellä. Talvisota-lehti myi tekijöidensä hämmästykseksi viitenä painoksena yli 100 000 kappaletta. Myynnin innoittamana Ilta-Sanomat alkoi tuottaa teemalehtiä säännöllisesti. Nyt uusi numero ilmestyy vähintään kerran kuussa. Lehdet jakautuvat kolmeen. On usein Suomen kansallisia käännekohtia käsittelevät historialehdet. Lifestyle-lehtiin kuuluvat esimerkiksi jokavuotiset sieni-, joulu- ja mökkilehdet. Lisäksi on ekstrat; lehdet, joiden aiheet eivät osu kumpaankaan edelliseen kategoriaan. Ne käsittelevät vaikka Teemu Selännettä, kuninkaallisia häitä tai avaruutta. – Ilta-Sanomat on irtonumerobisneksessä. Tiedämme, mitkä aiheet ja henkilöt ihmisiä kiinnostavat, teemalehtien esimies Hanna Vesala kertoo. Tekijät vaihtuvat Teemalehtiä pyörittää päätyönään kolme työntekijää Ilta-Sanomissa: esimies, ulkoasusta vastaava tuot- 12 SuomenLehdistö 8/2014 Tekijöitä ei koskaan tarvitse taivutella. – Moni ottaa mielellään tällaisen projektin, joka katkaisee normaalin työprosessin, Vesala sanoo. Suomen sodista on tullut muutamille Ilta-Sanomien toimittajille jo erikoistumisala. Kotimaan historiaa käsittelevät lehdet ovat myös kaikkein myydyimpiä. Historialehdillä on helpompi erottua kilpailijoista kuin vaikka lifestyle-sisällöillä. – Esimerkiksi joululehden genressä on hirveästi tarjontaa, kun kaikki aikakauslehdet ja ruokalehdet tekevät oman joulunumeron, Vesala sanoo. Teemoista digituloja Viime kesänä Ilta-Sanomat julkaisi yhtä aikaa samannimisen teemalehden kanssa Suurhyökkäys-tablettisovelluksen. Toimitukselle äärimmäisen työläs Suurhyökkäys nousi hetkeksi pelien ohi Suomen myydyimmäksi tuotteeksi Applen sovelluskaupassa. Se oli hetken myös maan kolmanneksi tuottoisin sovellus. Hieman työekonomisemmin syntyi Estonia-teemalehden yhteydessä tehty lähes puolituntinen dokumentti ISTV:hen. Iltapäivälehdet menevät verkossa mainostuotot edellä. Onko teemalehtien digiversioissa Ilta-Sanomien sisältötuottojen tulevaisuus? – Se on asia, jota me mietimme, päätoimittaja Ulla Appelsin sanoo. Hänestä Suurhyökkäys-sovelluksen menestys on joka tapauksessa rohkaiseva viesti koko alalle. – Jos sisältö on tarpeeksi hyvin tehtyä, ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä digitaalisessa maailmassakin. Printissä teemalehtien levikki on keskimäärin 30 000–60 000 kappaletta, ja tulot tulevat pääosin irtonumeromyynnistä. Teemat tukevat myös peruslehden menekkiä, sillä niitä ei voi ostaa erikseen. Mainostajia kiinnostavat lähinnä lifestyle-lehdet. ”Stalin-lehdessä mainostaminen voi olla vähän haasteellista.” – Stalin-lehdessä mainostaminen voi olla vähän haasteellisempaa kuin Mökki-lehdessä, Appelsin heittää. Koko kansan lehtiä Aikakauslehtiä tehdään Suomessakin tarkkaan rajatuille kohdeyleisöille. Ilta-Sanomat valitsi teemalehdissä tietoisesti vastakkaisen linjan. – Me emme ole tehneet historialehdissä minkäänlaista kohderyhmäajattelua. Valitsemme aiheen ja pyrimme tekemään siitä mahdollisimman kiinnostavan kattauksen, Appelsin sanoo. Lehdet keräävät positiivista palautetta – historialehtien tapauksessa etenkin ikäpolvilta, joilla on itsellään kokemus sodista, mutta myös nuoremmilta. Yksi vaikuttunut ryhmä on ollut historianopettajat, jotka käyttävät lehtiä tunneillaan. Miksi historia kiinnostaa? – Suomalaiset ovat – kiitos varmaan hyvän koululaitoksen – aika sivistyneitä. Se näkyy ehkä siinä, että tämäntyyppiset tuotteet kiinnostavat, Appelsin arvioi. Tai sitten iltapäivälehtimäinen käsittelytapa vain toimii. – On eri asia lukea Stalinin leireillä olleen sukulaisen kertomus, kuin että leirejä oli näin ja näin paljon. Riikka Virranta
Pete Aarre-Ahtio Ilta-Sanomien tuorein teemalehti kertoo DDR:stä. Lehtien ulkoasusta vastaava Marjo Vänttinen (vas.) aloitti taas työn kahlaamalla lehden kuva-arkistoja läpi. ”Arkisto on korvaamaton”, Vänttinen sanoo. Vänttisen ja teemalehtien esimiehen Hanna Vesalan mukaan Ilta-Sanomien tuottamilla aikakauslehdillä on vakiintunut lukijakunta, joka palaa niiden pariin aiheesta riippumatta. mediankentät e kansalle Maria Lassila-Merisalo on journalismin tutkija, kouluttaja ja kirjoittaja. Täytyykö vielä osata kirjoittaa? Niin kummallista kuin se onkin, kirjoittamisen opetus on ollut suomalaisissa toimittajakouluissa aina melko vähäistä. Tällä hetkellä eniten kirjoittamisen oppia taitavat saada ammattikorkeakoulujen medianomiopiskelijat. Esimerkiksi Haaga-Heliassa ja Turun ammattikorkeakoulussa pääsee harjoittelemaan kirjoittamista useilla erilaisilla kursseilla. Yliopistopuolella Svenska social- och kommunalhögskolanin toimittajakoulutuksessa kirjoittamisen opetuksen tarjonta on runsaampaa kuin Tampereen ja Jyväskylän yliopistoissa. Kirjoittamisen opetuksen vähyys juontaa juurensa menneisyyteen. Journalismikoulutuksemme kehittyi luonnontieteellisen ideologian ollessa vallalla. Esimerkiksi Jorma Miettinen luonnehti Toimitustyö-oppikirjassaan toimittajan saavuttaneen ammattitaitonsa sitten, kun kirjoittaminen on rutiini, joka vie enää viidestä viiteentoista prosenttia työajasta. Kirjoitettu teksti elää ristiriitaisia aikoja. Yhtäältä kerronta on trendikästä, toisaalta teksti jää monessa mediassa ilmaisumuotona videon, audion ja kuvien taakse. Ristiriitaisia ovat myös päällikkötoimittajien näkemykset kirjoittamisen taidon merkityksestä. Kalevan toimituspäällikkö Kyösti Karvonen uskoo, että taito on ensisijaisen tärkeä, ainakin niin kauan kuin paperilehti on elossa. – Verkko on sitten pikkuisen toisenlainen ympäristö. Kyllähän sielläkin pitää osata kirjoittaa, mutta vielä nasevammin, ja otsikoida terävämmin, että saadaan klikkejä. Helsingin Sanomien päätoimittajan Antero Mukan mielestä ideaalitoimittajassa yhdistyy kirjoittava toimittaja ja graafikko. – Esimerkiksi kerronnalliset keinot ja datajournalismi tulevat yhä korostumaan. Toimittajan pitäisi osata ilmaista asioita tavalla, joka on jotakin perinteisen kirjoitetun journalismin ja visuaalisuuden välimaastossa. Toimituspäällikkö Sanna Mattila Ilta-Sanomista pitää kirjoittamista vanhentuneena oppisisältönä. – En tiedä, vieläkö sitä journalistikouluissa opetetaan, mutta pitäisi ehkä enemmän opettaa tietynlaisen sisällön tekemistä tiettyyn kanavaan. Vinkit Näin lehti menee digiin: Suurhyökkäys-sovellus > Ilta-Sanomat jatkoi kesäkuussa ilmestynyttä Suurhyökkäys-teemalehteä samannimisellä tablettisovelluksella. Idea oli uutisoida 70 vuoden takaisista tapahtumista nykyjournalismin mahdollisuuksia käyttäen. > Sovelluksessa Neuvostoliiton kesän 1944 hyökkäystä seurattiin ”reaaliaikaisesti” 37 päivän ajan. Seuraavan päivän materiaalit latautuivat sovellukseen yöllä. > Toimitus muun muassa nauhoitti uudelleen päämajan päivittäiset tilannekatsaukset. > Yksilötasolle sodan toi 23-vuotiaan sotilaan päiväkirja. > Mukana on skannattuna Suomen tiedusteluosaston sodan aikana laatimia salaisia asiakirjoja ja päivän Ilta-Sanomien uutiset. > Kalustoa esitellään kolmiulotteisin animaatioin ja joukkojen sijoittumista havainnollistettiin kartoin. > iPad-sovelluksen hinta on 3,59 euroa. Ensimmäiseen päivään voi tutustua maksutta. ” Teksti jää monessa mediassa ilmaisumuotona videon, audion ja kuvien taakse.” Mukka taas näkee, että toimittajakoulutuksessa eri välineet ovat korostuneet liikaakin kirjoittamisen opetuksen kustannuksella. – Kerronta kehittyy koko ajan hurjaa vauhtia. Luulen, että aika iso osa siitä opitaan työssä. Vihreän Langan päätoimittaja (vs.) Hanna Eriksson vahvistaa, että myös ammatissa olevia toimittajia pitää kouluttaa jatkuvasti esimerkiksi pitkän jutun suunnitteluun ja rakenteen miettimiseen. – Ei voida luottaa siihen, että kyllä ne osaa, kun ne on toimittajia. Juttuja pitäisi lukea yhdessä läpi ja pohtia uusia ratkaisuja. Erikssonin mukaan harjoittelijoissa näkyy selvästi aiempi kirjoitustausta. Siitä hän päättelee, että koulutuksessa ei anneta riittävästi kirjoittamisen opetusta. Onhan kirjoittaminen opeteltavissa oleva taito? Kyösti Karvonen kun uskoo kirjoittajuuden olevan lopun kaiken sisäsyntyistä. – Voihan sitä hioa, mutta luontaisten taitojen täytyy olla ainakin kohtuulliset. Kaikkea ei voi oppia. Siinäpä haaste meille kirjoittajakouluttajille! SuomenLehdistö 8/2014 13
tutkimus jesse pasanen teoria&käytäntö Sanomalehtien tulevaisuus Uudistumiskyky seuloo voittajat TEORIA VÄITTÄÄ Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Sanomalehdistöä voi odottaa uusi taloudellinen nousu uudenlaisten liiketoimintamallien ja innovaatioiden avulla, jos se pystyy mukautumaan riittävän nopeasti ja tehokkaasti toimintaympäristön muutokseen. Muuntautumiskyvyttömiä lehtitaloja uhkaa kuitenkin dinosaurusten kohtalo: mediaekologinen lokero käy liian ahtaaksi toimintaympäristön muuttuessa. Sanomalehtien tulevaisuuden erilaisia mahdollisuuksia ja uhkia kartoittaa Helsingin, Tampereen ja Turun yliopistojen sekä VTT:n tutkijoiden kirjoittama kirja Sanomalehti uudessa mediamaisemassa. Kirjassa hahmotellaan kolme erilaista tulevaisuutta suomalaisille lehdille. Positiivinen skenaario lähtee siitä, että teknologinen kehitys ja innovaatiot mahdollistavat sanomalehdille kokonaan uudenlaisia tulovirtoja. Lehdet siirtyvät yhä voimakkaammin kahden tulovirran, eli sisältö- ja mainosmyynnin, mallista kohti suurta joukkoa erilaisia liiketoimintoja. Uuteen mediamaisemaan sopeutuminen ei tarkoita pelkästään sisältöjen siirtämistä uusille julkaisualustoille ja olemassa olevien yleisösuhteiden säilyttämistä, vaan 14 SuomenLehdistö 8/2014 koko uutismedian aseman ja tehtävien uudelleenpohtimista. Yksi suomalaismedian vielä alihyödyntämistä mahdollisuuksista on lehtiyhtiöiden hallussa oleva tieto lukijoista ja heidän kiinnostuksen kohteistaan. Suurten tietomassojen, ”big datan”, keräämistä, yhdistämistä ja analyysia pidetään seuraavan digitaalisen vallankumouksen moottorina. Kansainvälisten menestyjien, kuten Googlen, Facebookin ja Applen, esimerkit osoittavat, että verkkomainonta on menossa kohti kohdennettua, algoritmipohjaista mainontaa. Mediayhtiöillä on paljon kaupallisia mahdollisuuksia hyödyntää niille kertyvää dataa. Neutraali skenaario puolestaan ennustaa jonkinlaista hallittua digisiirtymää printistä digitaalisiin palveluihin. Sanomalehtien levikit jatkavat laskussa, mutta verkko- ja mobiilipuolen vahvistuminen korvaa printtipuolen heikkenemisen. Ilmassa on monia merkkejä, jotka tukevat tätä kehityssuuntaa. Sanomalehdet tavoittavat sähköisine versioineen enemmän lukijoita kuin koskaan, yhä useampia kertoja päivässä. Mobiilikäytön kasvu pitää lehtien sisällöt koko päivän kuluttajan käden ulottuvilla. Sosiaalisessa mediassa jaetaan lehtitalojen juttuja. Kriisiskenaarion mukaan levikkien ja mainosmyynnin alamäki jyrk- Fakta Kirjoittajat: Katja Lehtisaari (toim.), Mikko Grönlund, Juha Herkman, Kari Karppinen, Pauliina Lehtonen, Carl-Gustav Lindén, Hannu Nieminen, Sanna Ojajärvi, Kaisa Vehmas ja Anna Viljakainen. Tutkimus: Sanomalehti uudessa mediamaisemassa. Taloudellinen tiedotustoimisto TAT, 2014. Aineisto: Media-alan tilastot, tutkimushaastattelut ja analyysit. ” Big dataa pidetään digitaalisen vallankumouksen moottorina.” kenee. Jakelun kallistuminen ja tulopohjan heikkeneminen aiheuttavat lehtien ohenemisen, joka puolestaan aiheuttaa negatiivista levikkikierrettä. Sanomalehdistö kilpailee yleisön ajasta yhä rajummin internetin ja mobiililaitteiden tarjoamien ilmaisten sisältöjen ja sosiaalisen median kanssa. Googlen ja Facebookin kaltaiset kansainväliset mediayhtiöt haukkaavat yhä suuremman osan mainoskakusta. Pidän todennäköisenä, että yksittäisten sanomalehtien ja lehtitalojen kohdalla kaikki nämä skenaariot tulevat toteutumaan. Sanomalehdistöllä ei ole vain yhtä tulevaisuutta, vaan tulevaisuuden ratkaisee kunkin yhtiön kyky ymmärtää uusi tilanne ja sopeutua siihen, sekä innovatiivisuus uusien toimintamallien suhteen. Murrokseen liittyy usein ”kuoleman laakso”, eli ajanjakso, jolloin alan toimijoista erottuvat voittajat ja häviäjät. Murroksen aikana markkinoille saattaa tulla myös kokonaan uusia menestyviä toimijoita. Mediakäyttö kuitenkin kasvaa, ja yhä koulutetumpi väestö kaipaa informaatiotulvan jäsentäjäksi ammattijournalisteja myös tulevaisuudessa. Journalismi ei ole kriisissä, vaan alan rakenteet ja ansaintalogiikat ovat murroksessa teknisen, taloudellisen ja ihmisten ajankäytön muuttumisen seurauksena. Eri sukupolvet käyttävät mediaa eri tavoin, mutta painettu lehti on edelleen ylivoimaisesti suosituin käyttöliittymä, joka toi viime vuonna 94 prosenttia lehtien tuotoista. On tärkeä löytää tulevaisuuteen varautuva tasapaino printin ja verkon kesken, sisältöjen, resurssien ja kehityspanosten jaossa.
KÄYTÄNTÖ VASTAA Kalevan digitaalisesta liiketoiminnasta vastaava liiketoimintajohtaja Juha Väyrynen, miten sanomalehtien kannattaisi hoitaa siirtyminen digitaaliseen bisnekseen? – Tärkeintä on, että hyväksytään alan digitalisoituminen. Pitää hyväksyä muutos ja että se on positiivinen asia, jota kannattaa tavoitella. Tekeminen pitää resursoida erikseen. Pitää palkata ulkopuolelta sellaista osaamista, joka pystyy vastaamaan digitalisoitumisen tuomaan haasteeseen. Kaleva on ollut aluelehtien edelläkävijöitä sekä digipalvelujen kehittämisessä että niiden kannattavuudessa. Olet itsekin tullut taloon media-alan ulkopuolelta. Miten perinteikkään sanomalehtitalon saa muuntumaan digiaikaan? – Printtimaailma elää tietyssä rytmissä lehden tekemisen ympärillä kuten mikä tahansa vanha ja vakiintunut työkulttuuri. Verkossa ja mobiilissa työmenetelmät, kulttuuri ja ansaintalogiikat ovat erilaiset kuin printissä. Digiliiketoiminnan synnyttäminen printin rinnalle vaatii mielestäni, että se pannaan erilleen ja että digiliiketoiminta saa elää ja kehittyä omalla rytmillään. – Digiliiketoiminnan kehittäminen vaatii paljon kokeiluja, jotka eivät aina johda mihinkään. Pitää uskaltaa testata asioita ja tarvittaessa lopettaa kokeilu ja tehdä sitten taas uusi kokeilu. Uskotko maksumuureihin lehdistön kannattavuuden pelastajana? – En kuulu valtavirtaan lehdistössä, koska uskon, että akselilla sisältöjen ilmaisuus–maksullisuus –mainosrahotteisuus, menestyjät löytyvät mainosrahoitteisuuden päästä. Nämä eivät ole joko tai -ilmiöitä, mutta kun puhutaan kannattavan liiketoiminnan luomisesta, niin uskon mainosrahoitteisuuteen. – En usko, että verkossa ja mobiilissa kuluttajaa saadaan maksamaan uutisista riittävästi, se voi toimia vain lukulaitemaailmassa. Avoimessa verkossa muutkin menestyneet konseptit, esimerkiksi musiikkiin ja elokuviin liittyvät, perustuvat mainosrahoitteisuuteen. Mistä digipuolen uudet tulovirrat tulevat? – Olemme Kalevassa rakentaneet ansaintalogiikat avoimen verkon periaatteen mukaisesti. Emme halua tehdä vain mainontaa, vaan mennä pidemmälle ostoprosessiin rakentamalla verkkokauppaliiketoimintaa. Meillä on jo asiakaskontaktit ja silmäparit hallussa, joten uskon, että tulevaisuuden ansainta lähtee nimenomaan kuluttajan ja kauppiaan välisen kontaktin luomisesta monen kauppiaan verkkokaupassa. Millaista tulevaisuutta ennustat painetuille sanomalehdille? – Printti pitää pintansa, jos mietitään esimerkiksi seuraavaa kymmentä vuotta. Digimurros tulee kuitenkin muuttamaan oleellisesti perinteisten lehtiyhtiöiden rakenteita, toimintamalleja ja henkilömääriä. Printtipuolella tulee tapahtumaan monella tasolla konsolidoitumista: yhtiöitä, toimituksia ja lehtiä yhdistyy. Tätä tutkin Yleisö haluaa keskustelulta yhtä, toimitus toista inka partanen yhteiskuntatieteiden maisteri Tutkimus: Pro gradu Tampereen yliopiston viestinnän, median ja teatterin yksikköön: ”Verkkokeskustelun merkitys maakuntalehdelle ja sen yleisölle, esimerkkinä Satakunnan Kansa.” Tutkimus löytyy osoitteesta: urn. fi/URN:NBN:fi:uta201405261481 Toimituksissa verkkokeskusteluihin, etenkin nimettömiin uutiskommentteihin suhtaudutaan helposti ongelmalähtöisesti: niitä halutaan suitsia ja siivota, eikä niiden hyötyjä tai kehityspotentiaalia tunnisteta. Tutkin gradussani sitä, mikä on verkkokeskustelun merkitys maakuntalehden toimitukselle ja yleisölle. Toteutin tutkimuksen loppuvuodesta 2013 haastattelemalla ja lomakekyselyillä. Tutkimuskohteena oli Satakunnan Kansa, jonka verkkokeskustelut ovat uutisten perässä julkaistavia, pääosin nimettömiä kommentteja. Tutkimuksessa kävi selvästi ilmi, että toimitus ja yleisö pitivät verkkokeskusteluja monin tavoin tärkeinä, mutta osapuolet toivoivat verkkokeskusteluilta erilaisia, osin jopa täysin vastakkaisia asioita. Yleisö painotti kommenttien viihdearvoa tai halusi jakaa mielipitei- tään. Toimittajat taas korostivat journalistisia tavoitteita, esimerkiksi keskustelujen roolia uutisvinkkien lähteenä. Myös ajatukset verkkokeskustelun kehittämisen tavoista menivät ristiin. On siis vaarana, että älykkäitä ja perusteltuja puheenvuoroja toivova toimitus kehittää uutiskommentointia sellaiseen suuntaan, että yleisö ei enää viihdy. ” Toimitus halusi vähentää esimerkiksi ’huutelua’ – juuri niitä piirteitä, jotka ovat verkkokeskustelulle tyypillisiä.” Havaitsin lisäksi, että verkkokeskustelulle asetetut odotukset olivat epärealistisia. Toimitus esimerkiksi halusi vähentää provokatiivista, nopeatempoista ”huutelua” – juu- ri niitä piirteitä, jotka tutkimusten mukaan ovat verkkokeskustelulle tyypillisiä. Lisäksi vain nämä ominaisuudet näyttivät erottavan verkkokeskustelun muista toimituksen käytössä olevista vuorovaikutuskanavista. Ehkä verkkokeskustelulta ei pitäisikään vaatia samaa kuin lehden mielipidesivulta? Tutkimuksen päätelmissä ehdotan toimenpiteiksi verkkokeskustelujen ominaispiirteiden parempaa huomioimista, yleisön toiveiden kuulemista sekä toimituksen tavoitteiden kirkastamista. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että nykyisen anonyymin keskustelun rinnalla tarjottaisiin vaikkapa tiettyihin aiheisiin keskittynyttä keskustelua, jossa osallistutaan omalla nimellä. Journalismista kiinnostuneille taas luotaisiin keskustelualueita, joissa toimitus on näkyvämmin läsnä. Tekijöihin sitoutuminen auttaisi maakuntalehtiä Virvamaria Toikka filosofian maisteri Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle journalismin oppiaineeseen: ”Kunnes kuolema meidät erottaa: maakuntalehden tulevaisuus 1980-luvulla syntyneiden toimittajien silmin.” Tutkimus löytyy osoitteesta: https:// jyx.jyu.fi/dspace/ handle/123456789/ 44333 Seurattuani joitakin vuosia erään sanomalehden vaikeuksia päätin gradussani etsiä ratkaisumalleja, jotka voisivat helpottaa maakuntalehtien tulevaisuutta. Keräsin tutkimusaineistoni teemahaastattelemalla 14:ää maakuntalehtien 1980-luvulla syntynyttä toimittajaa. Rajatessani tutkimusjoukkoa halusin nostaa esille nuoren sukupolven, joka teorioiden mukaan muuttaa työelämää ja sopeutuu jatkuvaan muutokseen edeltäviä ikäluokkia paremmin. Halusin antaa työuransa alkutaipaleella oleville toimittajille mahdollisuuden kertoa ajatuksistaan, koska monet heistä työskentelevät vielä vuosien jälkeen määräaikaisina tai nollasopimuksilla. Toimituksissa ei haastattelujen perusteella pystytä vastaamaan muutokseen. Sitä vastustetaan ja jopa pelätään. Eikä tavallisella rivitoimittajalla ole mahdollisuutta vaikuttaa lehtensä toimintaedellytyksiin, koska päätöksistä vastaavat yhtiöiden hallitukset ja omistajat. Haastateltavat toivat esille riittämättömyyden tunteita ja kalvavan epävarmuuden omasta sekä lehden tulevaisuudesta. Pahinta haastateltavista oli se, etteivät lehdet olleet valmiita sitoutumaan heihin. Se näkyi pienissä arkisissa asioissa, kuten esimerkiksi työsopimusten panttaamisena viimeiseen asti sekä lehden vapaakappaleen lopettamisena muutamaksi päiväksi sopimusten välissä. Vain harva koki itsensä merkitykselliseksi työnantajalleen. Toimitusten ilmapiirit ovat kiristyneet laihoina vuosina, ja niin kauan kuin työntekijät kärsivät ei tuotteellakaan voi mennä hyvin. Maakuntalehden tulevaisuuden kannalta suurena ongelmana pidetään lehtien nykyistä rahoitusmallia. Ratkaisuksi nähtiin voittoa tavoittelematon toiminta, ehkäpä säätiörahoitus tai valtiontuki. Se, miten maakuntalehdille nykyisellään käy, on tutkimusaineistoni perusteella täysin kiinni omistajien tekemistä ratkaisuista – ei journalisteista. Jos nuoret toimittajat saisivat päättää, maakuntalehdet keskittyisivät tulevaisuudessa päivittäisen uutistuotannon sijasta taustoihin. Nuoret haluaisivat kehittää maakuntalehden verkkosivuista portaaleita, joiden sisällöt toimittajat tuottaisivat välineellä kuin välineellä kelloon katsomatta. Saatavilla olisi niin pikasähkeitä kuin taustoitettuja sisältöjä. Paperiversioista tulisi verkkoportaalien sisältöihin pureutuvia laatulehtiä, jotka eivät ilmestyisi joka päivä. Taitava kuvaa henkilöjutun kohdetta vaivihkaa Viivi Virtanen humanististen tieteiden kandidaatti Tutkimus: Pro gradu Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitokselle journalismin oppiaineeseen: ”Kommentoinnin asteet ja henkilön rekonstruoituminen henkilöjutussa. Tarkastelussa neljä aikakauslehteä.” Tutkimus löytyy osoitteesta: http:// goo.gl/PxKPB0 Henkilöjuttu on haastava ja samaan aikaan hyvin kiinnostava journalistinen tekstilaji. Niitä kirjoittaessani olen pysähtynyt aina uudestaan saman kysymyksen äärelle: miten viestittää lukijalle se kokonainen kuva ja vaikutelma, jonka olen sillä hetkellä haastateltavasta saanut. Erityisesti minua on mietityttänyt, millaista subjektiivista, omaan havainnointiin perustuvaa arviointia henkilöjutussa on sopivaa käyttää. Eläähän journalismissa yhä vahva ihanne objektiivisuudesta. Kysyin gradussani, miten kuva henkilöstä muodostuu pitkässä henkilöjutussa ja millä keinoin toimittaja tätä kuvaa rakentaa. Tutkimuskohteinani oli neljä aikakauslehteä: Me Naiset, Eeva, Kotiliesi ja Kodin Kuvalehti. Valitsin niistä kahdeksan henkilöjuttua, joita analy- soin lause lauseelta aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimukseni merkittävin tulos on kommentoinnin asteikko, joka sisältää kuusi kommentoinnin muotoa: havainnoiva, referoiva, päättelevä, arvioiva ja kantaa ottava kommentointi sekä kohtauskommentointi. Kommentoinnin asteikko vastaa kysymyksiin, miten toimittaja kommentoi haastateltavaa (havainnoiden, päätellen jne.) ja mitä hän haastateltavassa kommentoi (puhetapa, ulkonäkö jne.). Kommentoinnin muodoilla on kaksi yhteistä tehtävää: luonteenpiirteiden verkoston rakentaminen ja jutun tyylilajin osoittaminen. Luonteenpiirteiden verkosto on joukko tekstiin siroteltuja viitteitä, henkilöindikaattoreita, joita keräämällä lukija päättelee, millainen haastateltava on. Toimittaja voi siis kommentoinnin eri muotojen avulla ohjata lukijaa tietyille poluille, mutta kielen sosiaalisen luonteen vuoksi luonneverkostot heräävät henkiin vasta, kun tekstiä luetaan. Taidokas henkilöindikaattoreiden luominen ja käyttö on hyvän henkilöjutun perusta. Itse ajattelen, että henkilöjutussa luonnemäärittelyjä voisi tehdä rohkeamminkin, mutta on oltava tarkkana, missä menee toimittajan ”tietämisen” raja. Kun raja ylitetään, juttu voi tuntua mauttomalta ja toimittaja itseään korostavalta. Henkilömäärittely on parhaimmillaan silloin, kun se tapahtuu vaivihkaa, esimerkiksi henkilön toiminnan ja tekojen kautta. Pienelläkin teolla voi olla hyvin suuri symbolinen merkitys, kuten tutkija Shlomith RimmonKenan on todennut. SuomenLehdistö 8/2014 15
aihe internet Teksti News Associationin Online verkonsilmä Teksti verkkojournalismikilpailu Kirjoittaja Ari Heinonen on dosentti ja tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa. ari.a.heinonen@ uta.fi Verkkopalkinnot kertovat muutoksesta Vastikään ansiokkaita verkkojournalismin teoksia ja tekoja palkinnut Online News Association (ONA) on ottanut uudeksi arviointialueekseen tutkivan datajournalismin. Ensimmäiset jutut käsittelivät vastasyntyneiden lasten hoitoa Yhdysvalloissa ja katolisen kirkon yrityksiä peitellä seksiskandaalejaan. Milwaukee Journal Sentinel -lehden ja Minnesota Public Radion tekemät jutut tai pikemminkin juttukokonaisuudet ovat kunnianhimoista, vaateliasta datajournalismia, eivät lajityypin hupsutteluosastoa. Milwaukee Journal Sentinelin juttu Deadly delays on runsas. On vuorovaikutteista karttaa, yksityiskohtaisia tietoja vastasyntyneiden hoidosta osavaltioittain, animaatiota, yksittäisten lasten tarinoita kuvineen ja osallistumismahdollisuuksia. Lukijalle tarjotaan myös linkkejä aiheeseen liittyviin ja aihetta seuraaviin juttuihin. Minnesota Public Radion juttu Betrayed by Silence on edelleen päivittyvä kokonaisuus. Jutussa on interaktiivista aikajanaa, Twitter-pätkää, slide-esitystä, tekstiä – ja kun kyseessä on radio, toki myös audiojuttuja. Avoimen journalismin hengessä lukija voi itsekin tarkastella jutun aineistoina olleita kirkon sisäisiä dokumentteja. Datajournalismin ”virallistamisen” ohella ONA:n verkkojournalismikisassa oli merkille pantavaa se, että jälleen perinteisen valtamedian ulkopuolelta nousi kiitettyjä suorituksia. Esimerkiksi nyt jo varsin vakiintunut mutta silti uudehko ProPublica sai meriittiä viidessä sarjassa, kun niitä oli nyt kilpailussa kaikkiaan 13. Se sai yleispalkinnon keskisuurten medioiden sarjassa. Suurten palkinnon otti Los Angeles Times. Kolmannen yleissarjan palkinnon, pienten medioiden sellaisen, saikin taas jour- Datajournalismipalkinnon saanut Deadly Delays -juttukokonaisuus sisältää muun muassa vuorovaikutteista karttaa, tietoa vastasyntyneiden hoidosta eri puolilla Yhdysvaltoja, animaatiota, yksittäisten lasten tarinoita kuvineen ja osallistumismahdollisuuksia. nalismin uudehko tekijä, Center for Public Integrity. Verkko sekoittaa iloisesti tahmaisia ajatuksia laatujournalismin kiinnittymisestä johonkin instituutioon. ONA palkitsi niin USA Todayn ja New York Timesin kuin ProPublicankin. Palkinnon arvoisia juttuja verkkoon tehtiin yhtä hyvin lehtitaloissa, radio- ja televisiotaloissa kuin puhtaissa verkkotaloissakin. Verkkojournalismin irtautuminen alkuperäisestä välinetaustasta tuli esiin myös, kun WAN-IFRA vastikään jakoi ensimmäistä kertaa digitaalisen median palkintojaan. Vaikka kyseessä on sanomalehtialan järjestö, parhaasta verkkovideosta palkittiin BBC. Parhaana verkon uutisjulkaisuna sentään palkittiin sanomalehtitaustainen Guardian. Näiden kahden kilpailun perusteella Pohjoismaiden parasta verkkojournalismia tehdään Norjassa. Verdens Gang sai WAN-IFRAn kilpailussa kaksikin kunniamainintaa. VG:n ruokaan keskittyvä julkaisu Godt palkittiin merkittävänä uutena tuotteena, ja sen juttu shakin maailmanmestaruusottelusta sai palkinnon lukijoiden osallistamisesta. Shakkijuttu sai myös ONA:n palkinnon sarjassa ”suunniteltu uutinen tai tapahtuma”. Muita pohjoismaisia verkko- julkaisuja ei kummassakaan kisassa palkittu. He korostavat, että käyttötavat eivät ole niinkään henkilösidonnaisia kuin käyttötilanneriippuvaisia: sama henkilö voi yhtenä hetkenä lukea keskittyneesti pitkää juttua ja toisena hetkenä taas monitoroida uutismaisemaa havaitakseen itseään koskettavaa tietoa. > Maksullinen artikkeli Checking, sharing, clicking and linking uutisten käyttötavoista Digital Journalism -julkaisussa: http://goo. gl/7zYD4z. sätietoa. Avoimuus vaikuttaa myös siihen, että mahdolliset virheet tulevat korjatuiksi. Rogers listaa blogissaan journalistisia datavarantoja, jotka noudattavat avoimuuden periaatetta. Mukana ovat perinteisistä medioista Guardianin, Huffington Postin ja argentiinalaisen La Naciónin datapankit. Mukana eivät ole siis likikään kaikki datajournalismia tekevät valtamediat, ja ylipäänsä tämä kiinnostava datapankkien lista on toistaiseksi lyhyt. Rogersin kaipaama hyvä käytäntö ”teet datajournalismia ja avaat tiedot muille” odottaa vakiintumistaan. > Simon Rogers datajournalismin avoimuudesta ja listaa journalistisista datavarannoista: http://goo.gl/Qyxomj. ti siellä on tarjolla datan visualisointiin työkaluja ja ideoita. Sisältötarjonta on melkoinen, vaikka palvelua pyörittää yksi henkilö, Lontoossa asuva graafinen suunnittelija Severino Ribecca. Työ on kesken, mutta jo nyt mukana on runsaat 30 visualisointikategoriaa. Palvelu on esimerkillisen selkeästi jäsennetty. Etusivulla on kategorialistaus, josta pääsee eri esitystapoihin. Kustakin ikonista avautuu sivu, jossa esitetään kyseisen visualisoinnin edut ja puutteet, näytetään malli ja tietenkin kerrotaan soveltuvista työkaluista. Hyödyllistä on myös opastus vaihtoehtoisten visualisointien tarkasteluun. Jos tutkii vaikkapa piirakoita visualisointikeinona, tästä kategoriasta pääsee yhdellä klikkauksella vaihtoehtoisiin visualisointimenetelmiin. > The Data Visualisation Catalogue: www.datavizcatalogue.com. > Online News Associatin verkkojournalismikilpailun voittajalista linkkeineen: http:// goo.gl/Kqhrfq ja WAN-IFRAn digitaalisen median palkinnon saaneet linkkeineen: http:// goo.gl/Rx7czy. > Milwaukee Journal Sentinelin juttu Deadly delays: http://goo.gl/Syk9KC ja Minnesota Public Radion juttu Betrayed by Silence: http://goo.gl/dflf8O. > ProPublica: www.propublica.org ja Center for Public Integrity: http://www.publicintegrity.org. > Verdens Gangin ruokalehti Godt: www.godt. no ja shakkiuutisointi: http://goo.gl/kRQE02. Klikkaukset Hollantilaistutkijoiden mukaan sosiaalinen media ja mobiilivälineet eivät sittenkään ole muuttaneet yleisön uutiskäyttäytymistä niin järisyttävästi kuin on arveltu. Uutisten jakamiseen, kommentointiin tai suositteluun suhtaudutaan edelleen varovasti. Uutisia jaetaan ja niistä keskustellaan pitkälti perinteiseen tapaan, kasvokkain. Siksi klikkaukset eivät pelkästään ole pätevä viite uutisen käyttöarvosta. Samalla uutisten käyttötavat ovat monipuolistuneet ja uutisen käsite on laajentunut. Tätä nykyä uutisia luetaan, seurataan, silmäillään ja skannataan monista välineistä sekä keskittyneesti että pikaisesti muun toiminnan ohessa. Älypuhelimella katsastetaan ”uutiset” yhtä hyvin tiedotusvälineistä kuin tuttavapiirin sosiaalisen median päivityksistäkin. Digital Journalism -lehteen kirjoittaneet Irene Costera Meijer ja Tim Groot Karmelink ovat eritelleet 16 erilaista uutisten käyttötapaa. 16 SuomenLehdistö 8/2014 Datajournalismin edelläkävijä Simon Rogers muistuttaa, että hyvään datajournalistiseen tapaan kuuluu avata muillekin käytetyt tietovarannot. Datajournalismi tarvitsee avointa dataa, joten on johdonmukaista, että vastaavasti toimittajienkin käyttämät aineistot ovat avoimia. Rogersin mukaan avoin datajournalismi lisää yleisön luottamusta juttuun ja toisaalta avoimuuden myötä voi kertyä li- Data Viz Catalogue on oivallinen työkalupakki datajournalismista kiinnostuneille. Nimensä mukaises-
JSN Päätöksiä 15.10.2014 Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 15.10.2014. Päätöksiä yhteensä 9. Virtasen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Vapauttavia Langettavia 8 1 ILKKA Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Ratkaistu 15.10.2014 Lehti kertoi törkeistä talousrikoksista tuomitun henkilön nimen. Vankeusrangaistuksen, liiketoimintakiellon ja satojen tuhansien eurojen korvausten sekä tuomitun vastuullisen aseman perusteella nimen paljastaminen ei ollut kohtuutonta. Kantelu 3.7.2014 Kantelu kohdistuu 4.6.2014 Ilkassa julkaistuun uutiseen ”Talousrikoksista tuli yli 2 vuotta vankeutta ja isot korvaukset”. Kantelijan mukaan hänen nimensä on mainittu vahingoittamistarkoituksessa. Uutisessa ei sanota, että tuomiosta on valitettu. Uutisointi on kantelijan mielestä hänen ammattiaan – hallitusammattilainen ja yritysjohdon konsultti – vahingoittavaa ja loukkaavaa. Kantelija ei ole omasta mielestään julkisuuden henkilö. Yritys toimi Helsingissä eikä Seinäjoella. Aiheen käsittely uutisessa on kantelun mukaan valikoivaa, puutteellista, eikä lähdetietoja ole tarkistettu. Eniten uutinen osuu ja vahingoittaa kantelijan mukaan hänen perhettään, lapsiaan, sukulaisiaan ja tuttaviaan, jotka asuvat Etelä-Pohjanmaalla. Ilkan vastaus 25.8.2014 Päätoimittaja Satu Takala vastaa, että Ilkan toimitus punnitsee erikseen jokaisen rikoksesta tuomitun nimen julkaisun. Nimeä ei julkaista vahingoittamistarkoituksessa tai rangaistuksena. Tuomitun nimi julkaistiin, koska teko oli niin vakava. Oikeus katsoi tuomitun syyllistyneen muun muassa törkeään kirjanpitorikokseen, törkeään veropetokseen ja törkeään velallisen epärehellisyyteen. Nimensuoja on päätoimittaja Takalan mukaan alhaisimmillaan, kun kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä teosta, josta on tullut käräjäoikeuden tuomio. Tekijältä perätäänkin veroja 300 000 euron arvosta. Myös eläkevakuutusyhtiöllä on huomattavat saamiset. Kantelijan teoilla on ollut suuria taloudellisia seurauksia. Tuomion pituus ei oikeuta kategoriseen nimenjulkaisuun, mutta teon törkeys huomioiden oli Takalan mukaan perusteltua julkaista se. Tuomio tuli kokonaisuudessaan törkeistä rikoksista, joista henkilö oli saanut pitkän tuomion, kaksi vuotta ja kolme kuukautta vankeutta. Tuomioistuin on antanut asiassa päätöksensä ja uutinen julkaistiin sen jälkeen. Tuomittu rakennusliik- Tuomitun nimi kiinnostaa Pohjalaislehtien saama vapauttava päätös tuomitun nimen julkaisemisesta ei yllätä. Päätoimittajien vastauksissa on eri perusteluja, ja niin on hyvä. Takavuosina kiveen kilkutettu ”kaksi vuotta linnaa, nimi lehteen” -linja sietääkin unohtua. Jokainen tapaus on harkittava erikseen, ja teon törkeys on vain yksi punnittavista seikoista. Kantelijan perusteluista yksi on tuttu: ettei hän ole julkisuuden henkilö. Tuomittu on ensin vuosia paistatellut paikallisjulkisuudessa, mutta tuomion tullen hän moisen kiistää. Juttuarkistot ovat kuitenkin lahjomattomia. Miksi tuomitun nimi julkaistaan? Eikö media ota itselleen tuomio- ja rangaistuksen toimeenpanovaltaa? JSN:n käsittelemän tapauksen aineistossa annetaan ymmärtää, että tuomittu on vastuussa yhteiskunnalle. Nimen julkaisu on ikään kuin yhteiskunnan vastaisku. Rikoksen tekijä astuu yhteiskunnan ulkopuolelle: sääntönne eivät koske minua. Kyllä ne koskevat, sanoo lehti ja julkaisee nimen. Nimi tekee meistä yhteisömme jäseniä, ja lehti edustaa aina yhteisöään ja sen moraalikoodistoa. Vakaviin rikoksiin ja niihin syyllistyneiden nimiin kohdistuu yleinen intressi, totta. Mutta ollaan rehellisiä. Intressi tarkoittaa tässä paitsi etua myös kiinnostusta. Teko ja tekijä yksinkertaisesti ovat kiinnostavia. Eikä siinä ole anteeksi pyydeltävää. Kiinnostavista asioista uutisoiminen se vasta palvelujournalismia onkin. Veli-Matti Virtanen vastaava uutispäällikkö, Hämeen Sanomat keineen oli toiminut Etelä-Pohjanmaalla ja aiheuttanut teoillaan vahinkoa, ja oli perusteltua kertoa tällaisista teoista Ilkan lukijoille myös tuomitun nimi mainiten. Nimen julkaiseminen poistaa päätoimittajan vastauksen mukaan myös huhupuheita, eivätkä syyttömät joudu suotta niiden kohteiksi. Ratkaisu JO 31: Rikoksesta tuomitun nimen, kuvan tai muita tunnistetietoja voi julkaista, ellei se tuomitun asemaan tai tekoon nähden ole selvästi kohtuutonta. Alaikäisen tai syyntakeettomana tuomitun henkilöllisyyden paljastamisessa on oltava erityisen pidättyväinen. Käräjäoikeus tuomitsi kantelijan 2 vuoden ja 3 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen, 5 vuoden liiketoimintakieltoon ja noin 440 000 euron vahingonkorvauksiin lähinnä verottajalle ja vakuutusyhtiöille. Tuomiot tulivat törkeästä kirjanpitorikoksesta, törkeästä veropetoksesta, törkeästä velallisen epärehellisyydestä ja kolmesta rekisterimerkintärikoksesta. Oikeuden mukaan kantelija käytti yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa. Kantelija ei pyytänyt uutisessa mahdollisesti olleiden virheiden korjaamista. Rikoksesta tuomitun nimen julkaisussa on punnittava tekijän asemaa ja tekoja, joista oikeus on hänet tuominnut. Kantelija käytti yhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa ja oli vastuussa niin yhteiskunnalle kuin liikekumppaneilleenkin. Häntä voidaan neuvoston mielestä pitää tällä perusteella taloudellisen vallan käyttäjänä. Lisäksi hän oli seudulla tunnettu henkilö. Teot eli rikokset olivat tuomion mukaan suunnitelmallisia ja törkeitä. Ne kohdistuivat myös koko yhteiskuntaan, koska verottajalta jäi saamatta yli 300 000 euron verot. Tämä näkyy viiden vuoden liiketoimintakiellossa, vankeustuomion ankaruudessa ja vahingonkorvausten määrässä. Julkisen sanan neuvosto ei pidä kantelijan nimen julkaisua kohtuuttomana. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Ilkka ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Ratkaisun tekivät: Risto Uimonen (pj), Jyrki Huotari, Ulla Järvi, Anssi Järvinen, Riitta Kalliokoski, Lauri Karppi, Riikka Kaihovaara, Heli Kärkkäinen, Riitta Ollila, Hannu Helineva, Seppo Määttänen ja Heikki Vento. Pohjalainen Vapauttava päätös yksityisyyden suojaa koskevassa asiassa. Lehti kertoi törkeistä talousrikoksista tuomitun henkilön nimen. Vankeusrangaistuksen, liiketoimintakiellon ja satojen tuhansien eurojen korvausten sekä tuomitun vastuullisen aseman perusteella nimen paljastaminen ei ollut kohtuutonta. TAMPEREEN YLIOPISTO HAKEE JOURNALISTIIKAN VIERAILIJAPROFESSORIA LUKUVUODELLE 2015–2016 Journalistiikan vierailijaprofessorin tehtävä ajanjaksolle 1.8.2015–31.7.2016 on tulossa haettavaksi. Viestinnän, median ja teatterin yksikkö (CMT) hakee vierailijaprofessoriksi omalla alallaan erityisen ansioitunutta journalistia, jonka odotetaan jakavan kokemustaan sekä antavan panoksensa journalismin opetuksen ja tutkimuksen kehittämiseen. Vierailijaprofessori osallistuu journalistiikan opetukseen eri tasoilla pitämällä esimerkiksi luentoja, työpajoja ja pienimuotoisia seminaareja. Hakemukset jätetään yliopiston sähköiseen rekrytointijärjestelmään 5.12.2014 mennessä. Ks. http://www.uta.fi/ ajankohtaista/tyopaikat, josta löytyy 10.11.2014 alkaen myös tarkempaa tietoa tehtävän luonteesta, palkasta sekä hakemuksessa vaadituista suunnitelmista ja muista liitteistä. Tehtävää koskevat tiedustelut: Johtaja Heikki Hellman, 040 571 3184, heikki.hellman@uta.fi Professori Ari Heinonen, 050 318 5927, ari.a.heinonen@uta.fi CMT - viestinnän, median ja teatterin yksikkö uta.fi/cmt Syd-Österbotten Vapauttava päätös haastateltavan oikeuksia ja ihmisarvon kunnioittamista koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun sosiaaliseen mediaan levinneestä sanaharkasta kaksikielisen kaupungin leirintäalueen kioskilla. Lehti julkaisi myös pilakuvan, jossa leirintäalueyrittäjää verrattiin Pekka Puupäähän. Pilapiirros ei ollut loukkaava, ja yrittäjä sai kertoa oman näkemyksensä tapahtuneesta lehdessä. Etelä-Saimaa Langettava päätös yksityisyyden suojaa ja tunnistettavuutta koskevassa asiassa. Lehti julkaisi nettisivul- laan jutun yhteydessä kuvituskuvan lompakosta, jossa oli ajokortti. Kortin haltija oli tunnistettavissa kuvasta ja hänen henkilötietonsa olivat luettavissa ajokortista. Hämeen Sanomat Vapauttava päätös virheen korjaamista koskevassa asiassa. Lehden pääkirjoituksessa oli virhe. Se korjattiin painetussa lehdessä seuraavana päivänä. Verkossa korjaus viivästyi teknisen syyn vuoksi, mutta siitä ei aiheutunut kenellekään kohtuutonta haittaa. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi SuomenLehdistö 8/2014 17
Alma Aluemedia kokoaa yhteen 32 Alma Median maakunta-, paikallis- ja kaupunkilehteä sekä niiden verkkopalvelut. Aluemedian tunnetuimpia tuotteita ovat Aamulehti, Kainuun Sanomat, Satakunnan Kansa, Pohjolan Sanomat ja Lapin Kansa. Henkilöstöä meillä on noin 900 kahdeksassa eri maakunnassa. Alma Aluemedia hakee viiteen maakuntalehteen Aamulehteen, Satakunnan Kansaan, Lapin Kansaan, Pohjolan Sanomiin ja Kainuun Sanomiin ensi kesäksi kirjoittavia toimittajia, taittavia toimittajia, verkkotoimittajia, lehtikuvaajia ja graafikoita. Etsimme sinua, joka tunnistat uutisen ja tarinan sekä haluat kertoa sen elävästi muille juttujen, kuvien, grafiikan tai videoiden avulla. Toivomme, että ymmärrät printin, verkon ja liikkuvan kuvan vaatimukset. Etsimme erityisesti sinua, joka haluat uudistaa lehtimediaa omilla ideoillasi. Sinulla on hyvä yleissivistys, alan koulutusta ja kielitaito. Olet lukijan asialla. Lupaamme mielenkiintoisia työpäiviä ja paljon oppia virkeässä mediatalossa. Osa kesätoimittajista voi sijoittua valtakunnallisen Lännen Median yhteistoimituksen palvelukseen lehtien kotitoimituksiin tai Helsingin toimitukseen. Alla olevan hakulinkin kautta voit täyttää hakemuksen ja kertoa, mihin lehteen haet ensisijaisesti. Täytä hakemus www.almamedia.fi/avoimet_tyopaikat. Liitä työtodistuskopiot ja työnäytteet sähköiseen hakemukseen. Hakulinkki on auki 5.12.2014 saakka. n n Aamulehti kutsuu hakijoita valintakokeeseen, joka järjestetään 8.1.2015 Tampereella. Lapin Kansa, Pohjolan Sanomat, Satakunnan Kansa ja Kainuun Sanomat lähettävät henkilökohtaiset haastattelukutsut. Lisätiedot: n Aamulehti: toimituspäällikkö Kari Ikonen p. 040 584 3731 n Kainuun Sanomat: uutispäällikkö Seppo Turunen p. 050 544 4165 n Lapin Kansa: uutispäällikkö Pekka Mauno p. 040 547 1529 n Pohjolan Sanomat: päätoimittaja Maria Jauho p. 050 438 2405 n Satakunnan Kansa: hallinnollinen uutispäällikkö Inka Partanen p. 040 587 9278 Aamulehti on Suomen toiseksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Aamulehti on alueensa ylivoimainen media, sillä lehti tavoittaa päivittäin noin 262 000 lukijaa ja aamulehti.fi:ssä käy 291 000 eri kävijää viikossa. 18 SuomenLehdistö 8/2014 Kainuun Sanomat on Kajaanissa ilmestyvä seitsenpäiväinen sanomalehti, jolla on päivittäin 50 000 lukijaa. Verkkolehtemme tavoittaa 31 000 lukijaa viikossa. Rovaniemellä ilmestyvä Lapin Kansa on maailman pohjoisin seitsenpäiväinen sanomalehti. Lapin Kansalla on päivittäin 74 000 lukijaa ja verkkolehdellä 70 000 lukijaa viikossa. Pohjolan Sanomat on Kemissä ilmestyvä viisipäiväinen sanomalehti, joka leviää Meri-Lappiin, Tornionlaaksoon ja myös Ruotsin puolelle Haaparantaan. Pohjolan Sanomilla on päivittäin 41 000 lukijaa ja verkkolehdellä 27 000 lukijaa viikossa. Satakunnan Kansa on Porissa ilmestyvä seitsenpäiväinen sanomalehti, jolla on päivittäin 108 000 lukijaa. Verkkopalvelumme satakunnankansa.fi tavoittaa noin 87 000 eri kävijää viikossa.
Nimityksiä suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Keskisuomalainen Oyj Antti-Pekka Pietilä on nimitetty vuoden 2015 alusta Etelä-Suomen medialiiketoiminnan johtajaksi. Vastuualueeseen kuuluvat konsernin Uudenmaan sanomalehdet sekä kaupunkilehdet Turussa, Lappeenrannassa ja Imatralla. Pietilä jatkaa Helsingin Uutisten, Länsiväylän ja Vantaan Sanomien vastaavana päätoimittajana. Nykyinen johtaja Jorma Hämäläinen jää tehtävästä Suomen Lehtiyhtymä Oy:n oston yhteydessä tehdyn suunnitelman mukaisesti. Uusiin tehtäviin paikalta. Hän johtaa Helsingin Sanomien sisältötoimituksia. Petri Korhonen on nimitetty toimituspäälliköksi. Hän siirtyy tehtävään Taloussanomien toimituspäällikön paikalta. Korhosen vastuulla on HSTV:n toiminta ja digitaalisen deskin päivittäinen johtaminen. KALLE kallio Lounais-Suomen Tietojakelu Oy FM Teija Kiiskilä on nimitetty jakelujohtajaksi. Hän on työskennellyt aiemmin Turun Sanomat Oy:ssä jakelupäällikkönä. Iltalehti Olli Ainola on nimitetty erikoistoimittajaksi joulukuusta 2014 alkaen. Ainola siirtyy Iltalehteen Talouselämästä, jossa hän on työskennellyt toimituspäällikkönä vuodesta 2011. Ainola on työskennellyt urallaan muun muassa Uudessa Suomessa, Iltalehdessä, Suomen Kuvalehdessä, Kauppalehdessä ja Ylessä. IL-Media Julkaisupäälliköksi lifestyle-sisältöihin on nimitetty Miina Lange. Hän aloittaa vuoden 2015 alussa. Lange siirtyy Iltalehteen Cosmopolitanista, jonka päätoimittajana toimi vuodesta 2010. Lange on työskennellyt 2004–2010 Iltalehdessä toimittajana, uutispäällikkönä, toimituksen esimiehenä ja toimituspäällikkönä. Vasabladet Vastaavaksi päätoimittajaksi on nimitetty Niklas Nyberg. Hän aloittaa marraskuun puolivälissä. Nyberg vastaa myös HSS Median kolmen ruotsinkielisen lehden digitaalisesta kehittämisestä. Hän on aiemmin toiminut uutis- ja urheilutoimittajana sekä uutispäällikönä ja onlinetuottajana Vasabladetissa. Ilkka ja Pohjalainen Yhteisen toimituksen journalistiseksi toimituspäälliköksi on nimitetty VTM Pia Hunnakko. Hän on työskennellyt aiemmin toimittajana Ilkassa, Pohjalaisessa sekä Sunnuntaisuomalaisessa ja Ilkan uutispäällikkönä. Helsingin Sanomat Antero Mukka on siirtynyt päätoimittajaksi toimituspäällikön Komiat-lehti Päätoimittajaksi on nimitetty YTK Marianne Lähde. Hän aloittaa vuoden loppuun mennessä. Lähde on toiminut pitkään eri medioissa toimituksen ja liiketoiminnan johtotehtävissä. Päivi Anttikosken mukaan toimitusten pitää pikemmin johtaa kuin seurata keskustelua. Hän vaalii viitseliäisyyttä ja näkemyksellisyyttä journalismissa. ”Ihan yhtä paljon arvostan arkipäivän journalismia, sitä että toimitukset selviytyvät uutispäivistä ja selittävät maailmaa, joka on aivan sekaisin.” Taustalla Helsingin Sanomien toimituksen tiedotustilausudessa päätoimittajakollegat Kaius Niemi ja Antero Mukka. Kansan Uutiset YTM Sirpa Puhakka on valittu päätoimittajaksi kolmen vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen. Puhakka aloittaa työt vuoden 2015 alussa. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa Vasemmistoliiton puoluesihteerinä sekä toimitussihteerinä ja toimittajana Kansan Uutisissa. Purkeista vastaava toimittaja Viime keväänä MTV:n uutisissa oli tet-harjoittelijoita. Aamupalaverissa heiltä kysyttiin näkemystä illan Kymmenen uutisista. Ysiluokkalaiset tytöt katsoivat toisiaan kiusaantuneina: eiväthän he katso telkkaria! Helsingin Sanomat nimitti vastikään ensimmäistä kertaa oman päätoimittajan vastaamaan digitaalisista sisällöistä. Tehtävään valittiin MTV:n uutispäätoimittaja Päivi Anttikoski. Hänen mielestään viisi vuotta sitten urasiirto televisiouutisten johdosta päivälehteen olisi ollut suurempi harppaus. Nyt molemmissa vastassa on sama digitaalinen maailma. – Molemmissa toimituksissa pelataan hyvän journalistisen sisällön, verkon ja nopeuden kanssa, lokakuun lopussa tehtävänsä aloittanut Anttikoski sanoo. Hän vastaa uudessa tehtävässään myös digitaalisista SuomenLehdistö tuotteistuksista. Se tarkoittaa ”sisällön purkittamista uusin tavoin ja uudenlaisten purkkien keksimistä”, esimerkiksi uusia sovelluksia ja verkon juttutyyppejä. Toimiville palveluille on tarvetta. MTV:n tet-harjoittelijatkin käyttivät mediasisältöjä, mutta he saivat ne push-viesteinä mobiilisovelluksiinsa tai etsivät omat kanavansa verkosta. Helsingin Sanomien uusissa avauksissa tulee näkymään Anttikosken televisiotausta. – Liveä täytyy ehdottomasti olla verkossa enemmän ja hyvin ammattimaisesti toteutettuna, hän sanoo. Evijärvellä syntynyt Päivi Anttikoski työskenteli hetken Ylen ajankohtaisohjelmissa ennen kuin siirtyi MTV:lle vuonna 1998. Siellä hän on toiminut muun muassa politiikan toimittajana ja ulkomaantoimituksen esimiehenä. Helsingin Sanomissa Anttikoski työskentelee yhdessä vastaavan päätoimittajan Kaius Niemen ja sisältötoimituksia johtavan päätoimittajan Antero Mukan kanssa. Mukan ja Anttikosken työnkuvaan kuuluu toimituksen päivittäinen johtaminen. Alma Aluemedia KTM Lassi Välimäki on nimitetty myyntijohtajaksi. Välimäki vastaa Alma Aluemedian mediamyynnistä ja toimii alueellisten myyntijohtajien esimiehenä. Lisäksi Välimäen vastuualueeseen kuuluvat markkinointiviestintä ja ilmoitusvalmistus sekä paikallislehtiperheen myynti ja tulos. ” Maikkarissa totuin siihen, että pitää toimia koko ajan sekä strategisella että operatiivisella tasolla.” Sanomalehtien Liitossa tapahtuu – Maikkarissa totuin siihen, että pitää toimia koko ajan sekä strategisella että operatiivisella tasolla. Siihen kuuluu ihan yksittäistenkin juttujen ohjaamista. Ei tule mitään, jos kehittelee kivoja juttuja, mutta ei ole kosketusta päivittäiseen työhön, Anttikoski sanoo. Riikka Virranta LEHTI SANOMALEHDISTÄ Levikki: 2 815 LT/11. Päätoimittaja: Kaija Jäppinen. Toimitussihteeri: Noora Autio. Toimittaja: Riikka Virranta. Taitto: Noora Autio ja Riikka Virranta. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö internetissä: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 84. vuosikerta. 9 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2014: kestotilaus 84,00 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 89,70 euroa /vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 44,85 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Kestotilaus jatkuu niin kauan kuin itse haluat. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: KelpomediaOy, Jukka Vivolin, puhelin 050 5029706, jukka.vivolin@gmail.com. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. > 12.11.2014 Mediapäivä: Luova Suomi. Finlandia-talo, Helsinki. > 12.11.2014 Sanomalehtien Liiton syyskokous. Finlandia-talo, Helsinki. > 20.11.2014 Jakelun ajankohtaispäivä. Rantasipi Airport, Vantaa. Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ ajankohtaista/tapahtumakalenteri Ilmestysmisaikataulu 2015 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 1/15 4.2. 26.1. 2/15 18.3. 9.3. 20.1. 3.3. 3/15 29.4. 20.4. 14.4. 4/15 12.6. 27.5. 21.5. 5/15 19.8. 10.8. 4.8. 6/15 30.9. 21.9. 15.9. 7/15 4.11. 26.10. 20.10 8/15 16.12. 7.12. 1.12. SuomenLehdistö 8/2014 19
PANOSTATKO OIKEAAN MEDIAAN? Mistä kuluttaja mieluiten lukee, katsoo tai kuuntelee mainoksia? Painetut sanomalehdet 43 % Televisio 12 % Painetut kaupunkilehdet (ilmaislehdet) 10 % Painetut aikakauslehdet 6 % Sanomalehtien verkkopalvelut 4 % Painetut sanomalehtimainokset miellyttävät kuluttajia ylivoimaisesti eniten. Mainostajien suunnitelmissa on kuitenkin painetun sanomalehtimainonnan vähentäminen. Radio 2 % Kaupunkilehtien (ilmaislehtien) verkkopalvelut 1 % Google 1 % Facebook 1 % Aikakauslehtien verkkopalvelut 0 % Youtube 0 % Twitter 0 % LinkedIn 0 % En osaa sanoa 18 % 0 20 40 60 % Lähde: IRO Research, Tuhat suomalaista, syyskuu 2014/Sanomalehtien Liitto Mainostajien aikeet panostaa eri medioihin 2015 vs. 2014 Verkkomediamainonta 69 Youtube 65 Twitter 62 Facebook 55 Mobiilimarkk.viestintä 44 Radiomainonta 26 Sähköpostimarkk.viestintä 18 Televisiomainonta –4 Suoramarkkinointi –8 Aikakauslehdet –24 Sanomalehdet (4–7 krt vko) –40 Sanomalehdet (1–3 krt vko) –44 Kaupunki- ja noutolehdet –59 –80 –60 –40 –20 0 20 40 60 80 Saldoluku, kiinnostuksen suunta (muutoksen indeksi, ei euroja) Lähde: Mainosbarometri 2015 / Mainostajien Liitto Mikäli havainto herät tää hämmennystä, kerro ajatuksesi: sirpa.kirjonen@sanomalehdet.fi