Suomen Lehdistö 6/2021 - Lehtiluukku.fi

”Kyllä me uutisoimme paljon enemmän aiheista, jotka ovat vahvassa ristiriidassa ilmaston muutoksen vastaisen työn kanssa.” LÄMPIMIN TERVEISIN Päivi Anttikoski jätti journalismin, koska haluaa mieluummin aiheuttaa hyvää mieltä. Hänen seuraava tehtävänsä on kasvattaa S-ryhmän omaa mediaa. 2 × UUTIS KIRJE MUSTREAD HAALII SPONSOREITA, KSML PERSONOI. Nro 6 22/9/2021 PErUSTETTU VUoNNA 1930
Kuinka minun käy? ”Kuinka opin tuntemaan ennestään liki tuntemattoman, muistisairaan isäni? Opinko rakastamaan häntä? Voinko pitkän ihmissuhteen päättymisen jälkeen vielä löytää jonkun, jonka kanssa jakaa elämäni?” Pia, 52 vuotta, hieroja Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista.
nro 6/2021 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Laajempi visio M uistatteko HS Vision? Tuon alkuvuonna perustetun Helsingin Sanomien uuden taloustoimituk sen, joka imuroi huipputekijöitä kilpaile vis ta mediataloista ja lanseerattiin näyttä vän mainoskampanjan siivittämänä. Vielä vajaa vuosi sitten tuntui poikkeuk selliselta, että suomalainen sanomalehti pa nostaa mittavasti journalismiin ja palkkaa uusia tekijöitä aidosti uusiin työtehtäviin. Nyt vastaavaa on vireillä monessa muus sakin mediassa. l ltaSanomat etsii parhaillaan kymmentä uutta työntekijää ja aikoo vahvistaa muun muassa politiikantoimitustaan ja uutisdeskiään. Iltalehti on tehnyt viime aikoina näyttä viä rekrytointeja ja päättänyt käynnistää tutkivan journalismin koulutusohjelman, johon valitaan viisi journalistia. Maaseudun Tulevaisuus lanseeraa uuden metsäsisältöjen tuotekonseptin, johon se hakee tuottajaa ja toimittajaa. Hufvudstadsbladet palkkaa toimituk seensa neljää uutta toimittajaa pystyäkseen tekemään entistä parempaa digijournalis mia. Päätoimittaja Erja Yläjärvi sanoo olevansa takuunaisena digitaaliselle kas vulle, jonka myötä etupainotteinen inves tointi tulee kannattavaksi. Mediaalan startup MustRead taas on muutamassa vuodessa kasvanut jopa pa rikymmentä henkeä työllistäväksi pieneksi mediataloksi ja tuntuu lanseeraavan uusia tuotteita harva se viikko. Eivätkä positiiviset näkymät rajoitu vain pääkaupunkiseutuun. Esimerkiksi oululai nen Kaleva on perustamassa radiokanavan sekä luontoaiheisen digimedian. Tätä var ten se rekrytoi neljä uutta journalistia. M elko tarkalleen vuosi sitten Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola puhui Suomen Lehdistön haastattelussa lempiaiheestaan kuolemanlaaksosta ja sen ylittämisestä. Hän sanoi, että parasta digiin panostamista on sisältöihin panostaminen. ”Kestävässä kasvussa myös sisältöjen tekijöiden määrää pystyttäisiin lisäämään. Kun siihen pääs tään, kuolemanlaakso alkaa olla ohitse”, Mervola linjasi. Joko tuo hetki on tullut? Merkkejä ainakin on ilmassa. Panostaminen journa lismiin ja sen tekijöihin on paras lunastus koronaaikana hoetulle mantralle riip pumattoman tiedonvälityksen merkityk sestä. ? 4 avaaja Kannattava uutiskirjebisnes vaatii 5000 tilaajaa, kertoo MustRead. 5 Gallup Uutismedia palkkaa väkeä: ”Olen aika luottavainen, että mahdollisuus rekrytoida on pysyvämpi käänne”. 6 puheenaihe Parempaa mittaamista ja uusia avauksia! Mediatoimistoissa koetaan, ettei uutismedia kehitä digimainontaa. 7 Kolumni Heikki Kärki: ”Ytimeltään toimittajan työ on edelleen ihanaa.” 9 lehdistötilaisuus Kun Päivi Anttikoski lähti Maikkarilta, se oli kuin muutto pois kotoa. 14 ilmasto Päätoimittajakysely: Ilmastojournalismi tulee lisääntymään, varsinkin paikallislehdissä. 20 ratKaisut Kun maahanmuuttajien määrä kasvaa, heitä tarvitaan myös toimituksiin, sanoo Monica Vasku. 24 ratKaisut Mediatalo Keskisuomalainen personoi tilaajauutiskirjeensä. 25 teKijä Mediataloissa työskentelee tuoteomistajia. Sanna Koivuranta kertoo, mitä sellainen tekee. 26 teoria & Käytäntö Nuoria huolettaa, että sovellukset ja sisällöt ohjaavat arkea jo liikaa. 28 tutKimuKset Parantaako analytiikka journalismin laatua? 29 väliporras Ville Seuri pohtii, miten tappaa huonot ideat, koska tappaa ne täytyy. 30 rivien välissä Mitä tärkeämmästä aiheesta on kyse, sitä olennaisempaa on kertoa mittasuhteet, kirjoittaa Silja Tenhunen. 31 nimitys ”Alan töitä kannattaa tehdä niin monipuolisesti kuin mahdollista”, Turun Sanomien toimituspäällikkö Kirsi Turkki neuvoo nuorempaa itseään. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 91. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2021 kestotilaus 107 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 114 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A&O, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, 044 311 0201. PainoPaikka PunaMusta, Joensuu. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve sa la it in en suomen lehdistö 3 20 6 ve sa la it in en
haaveissa suurperhe. ”Tavoite on luoda suurehko perhe säännöllisesti ilmestyviä uutiskirjeitä. Uskomme, että sellainen toiminta voi olla hyvinkin kannattavaa”, sanoo Heikki Pursiainen. MustRead sai keväällä 30 000 euroa Uutisraivaaja-kilpailusta alueellisen uutistoiminnan kehittämiseen. 4 suomen lehdistö 6/2021 A a
Mitä uutta on uutiskirjeessä, edes paikallisjournalismissa, MustReadin strategi ja osakas Heikki Pursiainen? Ainakin Suomessa uutta on kaupunki media, joka ilmestyy vain uutiskirjeformaa tissa. Me olemme tehneet tällaista mediaa pari vuotta, mutta tähän asti uutiskirjeet ovat olleet asiantuntijoille ja päättäjille. Tarkoitus ei ole koukuttaa lukijaa pitkäksi aikaa vaan lupaus on, että sähköposti on luettu neljässä minuutissa. Ihan emme voi ottaa kunniaa itsellemme ideasta, esimerkiksi Yhdysvalloissa Axios julkaisee kaupunkimedioita uutiskirjefor maatissa. Mainitsit, että kyse on disruptiouutiskirjeestä. Kerro lisää! Disruptiohan on aavistuksen kulunut sana enkä ehkä pysty käyttämään sitä va kavissani. Meidän näkemyksemme on, että perinteinen verkkomediaratkaisu ei toimi paikallismediassa. Kaupunkimediaa lue taan lounas ja biotauoilla, harva etsiytyy sen pariin. Sähköpostilla sisältö tuodaan nenän eteen niin kuin paperilehti. Miten teidän sisältönne eroaa muusta paikallisjournalismista? Formaatti tietenkin vaikuttaa siihen, mil laisia sisällöt ovat. Ilmaisu on tiivistä, jutut ovat lyhyitä moduuleita. Siellä käytetään palluroita ja ranskalaisia viivoja, emojeita ja symboleita. Perinteisen kaupunkisisällön kuten lifestylejuttujen oheen ujutetaan paikallista päätöksentekoa, taloutta ja työtä koskevia juttuja. Kummallakin kirjeellä on päätoimittaja, jonka persoonallisuus ja kiinnostuksen kohteet näkyvät sisällöissä. Esimerkiksi Helsinkikirjeessä ei väistellä päätöksenteon ja kaupungistumisen isoja teemoja. Arvionne mukaan kannattava uutiskirjebisnes vaatii noin 5 000 tilaajaa, joille kirje on ilmainen. Mihin tämä perustuu? Se on meidän tämänhetkinen hypotee simme, joka perustuu laskelmiin siitä, mikä on tuotantokustannus, paljonko rahoitta jalta voi laskuttaa ja millainen kontakti hinta saadaan. Ensimmäisen Helsingin uutiskirjeen sponsori on Iisalmen kaupunki ja Lahden kirjeen Lahden kaupunki. Millaisia sponsoreita haette? Osa rahoittajista voisi jatkossakin olla tahoja, jotka haluavat jollain tapaa viestiä tavoitteistaan kaupunkilaisille. Mutta uskomme, että uutiskirje sopii viestintä alustaksi hyvin monenlaisille toimijoille. Joku voi rahoittaa muutaman kirjeen ja joku olla pidempiaikainen sponsori. Mihin kaupunkeihin laajennutte seuraavaksi? Meidän lähestymistapamme uutiskir jeisiin on hyvin käytännönläheinen, eli lanseeraamme niitä, kun olemme löytäneet rahoittajia. Perustamiskustannukset ovat maltillisia. Meillä on tähtäimessä kaikki Suomen suuret ja keskisuuret kaupunki alueet. Maailmalla perustetaan nyt tilausmaksullisia uutiskirjeitä. Kiinnostavatko ne? Toki me emme sulje mitään pois, mutta tällaisessa mediaalan start up toiminnassa on mietittävä liiketoimintamalleja, joista voi saada mieluiten alusta asti taloudelli sesti kannattavia. Meillä ei ole syviä taskuja niin, että voisimme odotella, että kuluttaja tilaajakanta kasvaa kannattelemaan toimin taa tilausmaksuilla. ? avaaja Meilejä biotauoille Perinteinen verkkomediaratkaisu ei toimi paikallisjournalismissa, sanoo Heikki Pursiainen. Niinpä MustRead aikoo perustaa uutiskirjepohjaisen kaupunkimedian kaikkiin Suomen vähintään keskisuuriin kaupunkeihin. Ensimmäisenä aloittivat Lahden ja Helsingin 4minread-kirjeet. Tulot tulevat sponsoreilta. teksti Riikka Virranta kuva Vesa Laitinen Gallup Miksi rekrytoitte juuri nyt? Sanna Keskinen Kalevan päätoimittaja Johanna Lahti Ilta-Sanomien päätoimittaja Olemme kevään ja kesän aikana täyttäneet useammankin tehtävän, ja nyt on kymmenkunta paikkaa auki. Osa on ihan uusia tehtäviä ja osa korvausrekrytointeja. Pääsyy rekrytointeihin on se, että meillä menee erittäin hyvin sekä yleisöettä talouslukujen perusteella. Olemme vahvistamassa muun muassa videotuotantoa sekä politiikan, viihteen ja uutisdeskin osaamista ja yksinkertaisesti tarvitsemme uusia tekijöitä. Digitaalisen journalismin ammattilaisia tarvitsemme jatkossakin, ja huippuosaajista käydään kovaa kisaa.” Erja Yläjärvi Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Valmistaudumme ensi vuoden tavoitteisiin rekrytoimalla neljä toimittajaa lisää 55 hengen toimitukseemme. Sillä on iso vaikutus. Järjestämme toimituksen töitä niin, että saamme aikaiseksi ennen kaikkea paremman digitaalisen tuotteen. Meidän talossamme kriittinen kasvu on vielä edessä, ja tämä on etupainotteinen investointi. Minä päätoimittajana olen takuunaisena sille, että kasvua myös syntyy. Alalla keskimäärin tilanne on ehkä aiempaa ennustettavampi. Vaikka kasvua on vaikea löytää, ei näköpiirissä ole mitään äkillistä romahdusta, mitä vielä muutama vuosi sitten pelättiin.” —Janne Arola Se on monen tekijän summa, mutta nyt tarvitaan uutta osaamista toimitukseen, koska digikehitys on ollut rivakkaa ja digiyleisöjen osuus ja määrä ovat kasvaneet kovaa vauhtia. Meillä on nyt auki neljä paikkaa, jotka ovat kaikki ihan uusia. Kokonaishakijamäärä menee toiselle sadalle. Olen aika luottavainen, että mahdollisuus rekrytoida ei ole hetken huumaa vaan pysyvämpi käänne. Meillä Kalevassa tulee joka tapauksessa myös eläköitymisiä lähivuosina. Uusia ihmisiä ei tuosta vain tempaista heidän tilalleen vaan pitää varautua.” 6/2021 suomen lehdistö 5 A
Heidi Kananen Johtaja, data ja tutkimuspalvelut Kaleva Media Pyrimme parantamaan sekä mainonnan mitattavuutta, ostamista, itsepalvelua että raportointia. Olemme havahtuneet siihen, ettemme pärjää pelkästään muutamilla omilla mediatuotteilla vaan haluamme olla asiakkaille markkinoinnin kokonaisvaltaisia kumppaneita. Se tarkoittaa, että meillä on myös muita kanavia ja sisältötuotteita kuin perinteiset mediatuotteet. Datakumppanuus muiden mediatalojen kanssa on tärkeää yleisön syvällisemmäksi ymmärtämiseksi ja sitä kautta parempien mediatuotteiden rakentamiseksi. Gallup Miten uutismedia pärjää kilpailussa digimainonnasta? Tuomas Airisto Kaupallinen johtaja Sanoma Mainonnan tuloksellisuuden todentamisessa on omat haasteensa, mutta ei pidä antautua, ettei mitään voisi tehdä. Olemme tänä vuonna lanseeranneet Sanoma Analytics Manager -työkalun, jolla pystytään mallintamaan kaikkien mediakanavien vaikutusta myyntiin. Uutismediat ovat vahvoilla mainonnan pitkän aikavälin vaikuttavuudessa ja brändin rakentamisessa, mutta sitä pitää tuoda esiin todentamalla, eikä huutamalla. Analytiikan kehittäminen yhteistyössä eri mediatalojen kanssa on hyvä idea, mutta käytännössä siinä on omat ongelmansa. puheenaihe Uutismedia unohti mainonnan Mediatoimistoväki odottaa medialta nykyistä parempaa mainonnan mitattavuutta, helpompaa ostamista ja uudenlaisia tuotteita, jotka lähenevät verkkokauppaa. Maailmalla mainosrahaa palaa myös perinteiseen mediaan, sanoo Teemu Neiglick. teksti Marika Lehto kuva Vesa Laitinen KOTIMAINEN uutismedia on jäänyt digi mainonnan kehittämisessä lähtötelineisiin. Näin sanoo mediatoimistokonserni Omnicom Media Group Finlandin toi mitusjohtaja Teemu Neiglick, eikä ole näkemyksineen yksin. Uutismedian liiton alkuvuodesta teettä mässä tutkimuksessa selvitettiin mediatoi mistoväen näkemyksiä lehdistön mainos ratkaisuista. Nousi esiin, että mainostajille tarjotaan yhä hyvin perinteisiä digituot teita, kuten bannereita ja videoita. – Paikalliset mediatoimijat ovat sulkeneet silmänsä siltä, ettei kilpailukenttä ole enää paikallinen tai edes kotimainen vaan glo baali, kritisoi markkinointitoimisto Dagma rin CBO Katariina Uljas-Ahl. Niin itäsuomalainen yrittäjä kuin glo baali jenkkifirma voi ostaa kansainväli siltä digijäteiltä tarkasti kohdennettua mainontaa helposti ja halvalla ja kaiken lisäksi seurata reaaliajassa, miten mainonta vaikuttaa. Mainostajia palvelevien mediatoimisto jen mielestä uutismedioiden pitäisi kertoa nykyistä yksityiskohtaisemmin, miten mai nonta näkyy asiakkaan liiketoiminnassa. Kritiikin mukaan uutismedia tuottaa pal jon dataa lukijoistaan, mutta mainonnan vaikuttavuuden todentaminen jää liikaa mainostajan vastuulle. – Tällä hetkellä mainostajat voivat tietää paremmin, miten mainonta Hesarissa toi mii kuin Hesari itse, Neiglick sanoo. UUTISMEDIA tarvitsee myös uusia mai nostuotteita. Bannereilla on paikkansa, mutta mediatoimistot odottavat yhä enemmän esimerkiksi kontekstualisointia. Retkeilymainontaa pitäisi saada automaat tisesti kohdennettua retkeilystä kertovan jutun yhteyteen, varsinkin kun yksityisyy den suojan muutosten vuoksi digikulutta jan profilointi on vaikeutunut. Markkinointitoimisto Parceron toimi tusjohtaja Antti Jokela nostaa kehityskoh teiksi muun muassa interaktiivisen liikku van kuvan lisäämisen ja Google shopping palvelun tapaisen verkkokauppamaisen toiminnan. Myös uutismedian sivuilla voisi olla tuotekortteja ja linkkejä ostamiseen ja tilaamiseen, mihin kuluttajat tottuvat muualla verkossa. Jokelan mukaan nykyistä suorempi yhteys verkkokauppaan paran taisi mainonnan tehoa. – Olisi kiinnostavaa, jos tulevaisuudessa artikkelin voisi lukea katsomalla ensin mainoksen tai suorittamalla siitä esimer kiksi lohkoketjuteknologiaan perustuvan mikromaksun, Jokela sanoo. – Uskon, että jos palveluita voidaan räätälöidä kuluttajille yksilöllisesti, käyt täjämassa ja palvelun parissa vietetty aika kasvaa ja käyttökokemus paranee, mikä on lopulta myös mainostajan etu. Kehitystyössä helpottaisi yhteistyö uutis median kesken. – Esimerkiksi Sanoma ja Keskisuomalai nen tekevät paljon kehitystyötä, mutta on paljon pienempiä toimijoita, jotka saattavat jäädä välimaastoon resurssien osalta, muis tuttaa UljasAhl. 6 suomen lehdistö 6/2021 A
Kolumni Heikki Kärki Kirjoittaja on sanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja ja pääluottamusmies. Tekisin tätä myös ilmaiseksi T oisinaan havahdun kesken työpäivän siihen, kuinka onnekas olen. Tyypillisesti se tapahtuu juttukei kalla. Abiristeilyllä, jääkiekon MMkisoissa, Detroitin lähiöissä ja Brysselin kuppiloissa olen nipistänyt itseäni varmistaakseni, että tämä on totta. Että saan tehdä työtä, joka tuntuu harrastukselta ja etuoikeudelta. Saman tunteen voi tavoittaa myös muissa juttuprosessin vaiheissa. Tiedonhankinta. Maksaako joku tosiaan siitä, että tapaan erilaisia ihmisiä tai luen mielenkiintoista lähdemateriaalia? Kirjoittaminen. On kivaa pyöritellä kappaleita, sanavalintoja, kerrontatapoja ja asioiden järjestystä. Selkeä ja soljuva teksti palkitsee kuin olisi onnistunut matemaatti sessa ongelmanratkaisussa. K un mediaalasta puhutaan julkisuu dessa, on sävy usein surkutteleva. Talouslukujen näkökulmasta se on ymmärrettävää. Tekemisen näkökul masta se on outoa. Resurssit voivat olla vähentyneet ja kiire lisääntynyt, mutta ytimeltään toimittajan työ on edelleen ihanaa. Intohimoinen tekijä ei ehdi murehtia sitä, onnistuuko me diakonsernin digisiirtymä. Hän keskittyy siihen, kannattaisiko soittaa vielä puhelu taustahaastateltavalle. Entä potkiiko jutun aloitus paremmin uutismaisena vai koh tauksena? Intohimoisia tekijöitä mediataloissa riittää. Olen ohjannut Keskisuomalaisessa parinsadan ensimmäisen vuoden opis kelijan jutun tekoa osana journalistiikan opintoja. Joka vuosi heidän joukossaan on nuoria, jotka suorastaan pakahtuvat toimittajan työn imusta. Kukaan ei vaadi heitä soittamaan kymmeniä puheluita tai hinkkaamaan virkkeitään yöhön asti. Silti he tekevät niin – ja säteilevät urakan jälkeen tyytyväisinä. Oikein valjastettuna tekijöiden innostus on valtava voimavara koko toimitukselle. Kun itseohjautuva intohimotekijä nauttii, ei johtajan tarvitse kuin pysyä pois tieltä. Välillä voi myös muistuttaa, että kotona on hyvä käydä. ? dian yleisöä, ja luotettava journalismi on yhä houkutteleva ympäristö mainostajille. – Totta kai esimerkiksi Talouselämä on yritysjohtajille vakuuttavampi alusta kuin Facebook, Jokela sanoo. Googlen ja Facebookin mainonnassa korostuu mainonnan välitön vaikutus asi akkaalle eli se, miten paljon myynti kasvaa heti. Teemu Neiglickin mukaan mainonnan vaikuttavuudesta kuitenkin valtaosa tulee pitkällä aikavälillä. Siinä perinteinen media printtilehtiä myöten on vahvoilla. – Maailmalla isot yritykset, jotka todella tutkivat markkinointia, ovat jo havainneet tämän ja alkaneet siirtyä digimarkkinoin nista perinteiseen mediaan säilyttääkseen tasapainon, Neiglick kertoo. ? ” Totta kai esi merkiksi Talous elämä on yritys johtajalle uskotta vampi alusta kuin Facebook.” Mainonnan ostamisen taas tulisi olla nykyistä helpompaa. Mediatoimisto GroupM:n operatiivisen johtajan Timo Petäsen mukaan puolet mediatoimistojen kautta uutismediaan tu levista ostoista tehdään ohjelmallisesti, au tomatisoidun järjestelmän kautta. Tällaista pitäisi Petäsen mielestä lisätä, koska se on asiakkaalle nopeaa ja halpaa sekä takaa reaaliaikaisen raportoinnin ja reagoinnin. Ongelma on, että mainonnan tarpeet muuttuvat nopeammin kuin media saa muutettua järjestelmiään. – Uutta teknologiaa tulee koko ajan, mikä tarkoittaa, että uutismedian ja asi akkaan välisen rajapintateknologian on vaikea pysyä perässä. Uudet, vaikeammat ja räätälöidyt mainonnan tuotteet menevät yhä puheluiden ja sähköpostien kautta, Petänen kuvailee. Hän korostaa, että tilanne on sama globaalisti ja vertailussa muiden maiden uutismedioihin suomalaisten kehitystyö pärjää hyvin. MEDIATOIMISTOISSA kuitenkin uskotaan kotimaisen uutismedian potentiaaliin. Di gitalisoituminen on jopa lisännyt uutisme luottoa Jopa printtiin. ”Median kannalta on ongelma, jos se ei osaa itse kertoa, miten arvokas se on”, OMG Finlandin toimitusjohtaja Teemu Neiglick sanoo ja toivoo parempaa mainonnan mitattavuutta. Hänet kuvattiin OMG:n toimistolla Helsingin Kalliossa. 6/2021 suomen lehdistö 7 A
a B C Jos et, tilaa Suomen Lehdistön viikoittainen uutiskirje ja vinkkaa työkaverillesikin. suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje JOKO SAAT MEILTÄ MEILIÄ?
6/2021 suomen lehdistö 9 B lehdistötilaisuus VÄLITILIN PÄÄTÖS Päivi Anttikoski on työskennellyt vuosia eri rooleissa suomalaisen mediamaailman ytimessä. Nyt hän puhuu Maikkari-perheestä, yksinäisyydestä Helsingin Sanomissa, Aamulehden päätoimittaja hausta ja aamupalagatesta. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen B töiden välissä. Päivi Anttikoski on virkamieskarenssissa lopetettuaan kesän alussa työnsä valtioneuvoston kanslian viestintäjohtajana. Lokakuussa hän aloittaa johtajana SOK:lla. B 6/2021 suomen lehdistö 9
aika 6.9.2021 Paikka Kahvila El Fant Katariinankadulla Helsingin keskustassa Paikalla Lokakuussa sok:lla johtajana aloittava Päivi Anttikoski aihe Anttikosken työura ja sen opit, journalismin sävyt, koronaväsymys tarjolla Kahvia, kahvia ja kahvia – Se tapa, jolla journalismista siellä pu huttiin, on jättänyt minuun jälkensä. Niinpä Suomeen palattuaan Anttikoski päätti hakeutua televisiopuolen töihin. MTV:stä tuli hänen journalistinen kotinsa lähes 17 vuodeksi. Anttikoski aloitti ajankohtais ja koti maantoimittajana, teki ulkomaanjuttuja esimerkiksi Virosta, Latviasta ja Liettuasta, seurasi Ahtisaarta Kosovossa ja olympia valmisteluita Kreikassa. Sitten silloinen politiikantoimituksen esimies Timo Haapala pyysi Anttikoskea omaan toimitukseensa. Jos mahdollista, se tuntui vieläkin omemmalta paikalta. Anttikoski päivysti eduskunnassa, veti vaalitenttejä ja rakasti politiikan toimituk sen ihmisiä ja Maikkarin ilmapiiriä. Ei ollut jähmeää byrokratiaa, komentoketjuja tai jahkailua. Tavoitteena oli mennä ja tuottaa wauefektejä. Anttikoski muistelee, että esimerkiksi Yleen verrattuna Maikkari oli ketterä ja nopea toimija, joka oli usein tapahtuma paikoilla ennen muita. Pitkäkestoisissa uutistapahtumissa taas Yle vei isolla koneis tollaan ja resursseillaan voiton. Olennaista Anttikosken mielestä on, että molempia – kaikkia – medioita tarvitaan. – Ei tulisi mitään, jos ei olisi kahta kil pailevaa kanavaa. Ja myös Nelosen Uutisia tarvittiin, vaikka siihen suhtauduttiinkin ehkä enemmän niin, että mietittiin, py syykö se pystyssä. Maikkarilla Anttikoski eteni uutispäälli köksi, ulkomaantoimituksen esimieheksi ja lopulta uutispäätoimittajaksi. Hän ei kos kaan halunnut esimerkiksi uutisankkuriksi, kuten moni muu talon toimittaja. – En ole ikinä suunnitellut tulevaisuut tani tai tähdännyt mihinkään. Hän sanoo päässeensä siinä mielessä liian helpolla, että hänelle on tarjottu paljon hyviä mahdollisuuksia. Niin kävi myös vuonna 2014, kun headhunter soitti ja kysyi Anttikosken kiinnostusta ryhtyä päätoimittajaksi erääseen merkittävään suomalaismediaan. KUN Anttikoski teki päätöksen Hesariin siirtymisestä, hän koki muuttavansa pois kotoa. Kertoessaan päätöksestään MTV:n silloiselle päätoimittajalle Merja Ylä-Anttilalle, he itkivät yhdessä. Hesarissa vastaanotto oli ”hirveän läm min” mutta samalla ”kyräilevän utelias”. Anttikoski oli palkattu Hesariin vastaa maan digitaalisista sisällöistä ja HSTV:stä aikana, jolloin digitaaliset ansaintamallit olivat levällään ja lehden levikki laski hur jaa kyytiä. Anttikoski sanoo, ettei aluksi moneen kuukauteen oikeastaan tiennyt rooliaan lehdessä. – Muistan pyytäneeni organisaatiokaa viota, mutta en saanut sitä. En tiennyt edes kaikkia alaisiani. Hän sanoo yrittäneensä ajaa Hesarissa läpi ajatusta siitä, että kevyesti ja edullisel lakin tekniikalla voi tehdä hyvää tvjourna lismia. Kynnystä madaltaakseen hän järjesti toimitukselle mobiilijournalismikoulutusta. – Mutta ihmiset eivät vaan ruvenneet tekemään, hän sanoo. – Rakkaus printtilehteä ja kirjoitettua tekstiä kohtaan oli niin kova, etten sitä ymmärtänytkään. Hän koki myös, että HSTV:n porukka oli ikään kuin muusta toimituksesta erillinen ryhmä, ei sellainen, joka tekee Hesaria isolla H:lla. Nelosen Uutisten kaatumisesta oli jäänyt kireyksiä ja katkeruuksia. – Hirveän paljon olin yksin. PÄÄTOIMITTAJAAIKANAAN Anttikoski muun muassa perusti Lasten uutiset, joka oli aluksi Nelosella ja verkossa esitetty uutislähetys sekä aukeama printtilehdessä. Sittemmin konsepti on taipunut menes tyksekkäästi myös omaksi paperilehdek seen. Ei liene kuitenkaan ylitulkintaa todeta, että Anttikoski ei koskaan sopeutunut Hesariin. Osin tästä syystä hänen silmänsä avautuivat kaikelle muullekin, mitä journa lismin lisäksi voisi työelämässä tehdä. Itse journalismikaan ei enää tuottanut samanlaisia elämyksiä kuin uran alkupuo lella. Hän sanoo yrittäneensä puhua raken tavamman journalismin puolesta, mutta Maikkaria vakavahenkisemmässä valtakun nan päälehdessä ei sellaiseen lämmetty. – Vähän väsyin siihen, että joka aamu istuttiin sohville ja mietittiin, mitkä asiat ovat päin helvettiä ja missä on ongelmia. Anttikosken viimeinen työpäivä Helsin gin Sanomissa helmikuussa 2017 oli päi välleen 20 vuotta sen jälkeen, kun hän oli tullut alalle. Samana päivänä jäi sattumoi sin eläkkeelle myös Hesarin pitkäaikainen politiikan toimittaja Unto Hämäläinen. – Unskilla oli seuraavalle päivälle li put hiihdon MMkisoihin. Mulla ei ollut mitään. P äivi Anttikoski ajaa tottuneesti Helsingin ytimessä. Hänen ehdotta mansa tapaamispaikat Kalliossa ovat kiinni, joten olemme matkalla Senaatin torin liepeille etsimään sopivaa kahvilaa haastattelua varten. Samalla Anttikoski kertoo, kuinka hänen piti edellisessä työssään valtioneuvoston viestintäjohtajana tulla töihin julkisten sijaan omalla autolla, koska valtakunnan ykköspoliitikkojen lähellä työskennelleiden virkamiesten ei haluttu saavan koronaaltistuksia. Taksillakin olisi voinut joitain matkoja kulkea, mutta Anttikoski ei halunnut, että ”joku Jarno Liski alkaisi penkoa taksikuit teja”. Päivi Anttikoski on toiminut pitkään median ja poliittisen vallan ytimessä. Hän on työskennellyt muun muassa päätoimittajana MTV:llä ja Helsingin Sa nomissa. Valtioneuvoston viestintäjohtajan työn hän jätti alkukesästä ja on nyt virka mieskarenssissa. Lokakuussa hän aloittaa SOK:n markkinoinnista, viestinnästä ja vastuullisuudesta vastaavana johtajana. Tässä jutussa on tarkoitus käydä läpi Anttikosken uraa ja antaa hänen arvioida, miltä suomalainen mediamaisema näyttää eri rooleista katsottuna. VIELÄ 1990luvun alussa Anttikoski kuvitteli, että hänestä tulee sanomalehtitoi mittaja. Vaihtoopiskeluvuosi Tanskan Århusissa muutti kaiken. Anttikoski hurahti totaalisesti tanskalaisten tyyliin ja tapaan tehdä journalismia. – Se oli lämmintä, analyyttista ja raken tavaa, Anttikoski sanoo. Opinnoissa tehtiin paljon tvjuttuja, joita viilattiin yötä myöten ja viikonloppui sin. Erityisesti tanskalaisten taito kertoa tvjutuissa tarinoita teki häneen suuren vaikutuksen. ”Vähän väsyin siihen, että joka aamu istuttiin sohville ja mietittiin, mitkä asiat ovat päin helvettiä ja missä on ongelmia.” 10 suomen lehdistö 6/2021 B
6/2021 suomen lehdistö 11 B osaaminen kiertoon. Anttikoski on yrittänyt työurallaan noudattaa kollegaltaan saamaansa neuvoa, jonka mukaan uudet työtehtävät kannattaa rakentaa aiemmissa töissä kertyneiden oppien pohjalle. Uudessa työssään SOK:lla hän voi hyödyntää oppimaansa journalismista, viestinnästä ja markkinoinnista.
HEADHUNTERIT ovat aina soitelleet Anttikoskelle aktiivisesti. Niin myös Hesarin pestin päättymisen jälkeen. Loppuvuonna 2017 alkoi tapahtua samaan aikaan kahdella rintamalla. Ensin Antti koski eteni pitkälle valtioneuvoston kanslian viestintäjohtajan haussa. Hän oli jo menossa tapaamaan pääministeriä, kun headhunter taas soitti ja kehotti hakemaan auki ollutta päätoimittajan paikkaa Aamulehdestä. Anttikoski oli aikonut jättää journalis min, mutta päätti kuitenkin mennä Tam pereelle tapaamaan Aamulehden edustajia. Sittemmin keskustelu toimitusjohtaja Kai Telanteen ja henkilöstöjohtaja Virpi Juvosen kanssa johti rikostutkintaan. Anttikosken mukaan hänelle ilmoitet tiin, että päätoimittajuus Tampereella ei onnistuisi, koska hänen perheensä jäisi Helsinkiin. Tapaus eteni syyttäjän johdolla Pirkanmaan käräjäoikeuteen, joka vapautti Telanteen ja Juvosen työsyrjintäsyytteistä joulukuussa 2019. Anttikoski sanoo, että oikeuden päätös on hänelle ”yks hailee”. Olennaisinta oli, että käräjäoikeus uskoi Telanteen sano neen hänelle, että 10vuotias lapsi ei pärjää ilman äitiään. Sekä Telanne että Juvonen ovat kiistäneet tämän. Tapaus ei Anttikosken mukaan kerro laajemmin suomalaisesta työelämästä, jossa hän kokee tilanteen hyväksi ja tasaarvoi seksi monella tapaa. – Jälkikäteen olen ihmetellyt sitä, että Alma Mediasta kukaan ei ole vaivautunut reagoimaan jutun lopputulokseen. Esi merkiksi ihan reilu asian tunnustaminen ja anteeksipyyntö olisivat olleet paikallaan. MAALISKUUSSA 2020, ennen koronakrii sin alkamista, valtioneuvoston kanslian viestintäjohtaja Anttikoski sanoi Journalis tilehdessä kaikkien suomalaisten toimitta jien suhtautuneen “todella asiallisesti” naisvaltaiseen hallitukseen. Oletko edelleen samaa mieltä? – En, Anttikoski sanoo ja puhkeaa kova ääniseen nauruun. Yksi kaivelemaan jäänyt asia liittyy val miuslakiin, jonka myötä kaikki koronavies tintä keskitettiin valtioneuvoston kansliaan. Anttikoski sanoo, että pääkirjoituksissa ja kommenteissa vöyhkättiin sananvapau den rajoittamisesta, mutta samaan aikaan journalistit eivät olleet hänen mielestään oikeasti kiinnostuneita ymmärtämään, mistä on kysymys. Toinen Anttikoskea vaivaamaan jäänyt asia oli niin sanottu aamupalagate. Toukokuun lopulla Iltalehden toimittaja Jarno Liski paljasti pääministeri Sanna Marinin käyttäneen verorahoja aamiai sostoksiin mutta valtioneuvoston kanslian salaavan ostojen kuitit. Anttikoski osallistui keskusteluun Twitte rissä vielä samana päivänä. Hän julisti, että “kyse ei ole mistään lainrikkomisesta” ja että “tulkintaa kannattaa harrastaa faktojen pohjalta”. Aamupalaasia oli kuitenkin otsikoissa pitkään, koska valtioneuvoston kanslialle kin oli epäselvää, olivatko aiemmat päämi nisterit hyödyntäneet aamiaisetua, kuinka paljon ja minkä ohjeistuksen tai lainpykä lien perusteella. Siksi moni näki viestintä johtajan ulostulonkin lähinnä pääministe rin kilven kiillottamisena. Toimittajat jatkoivat asian selvittämistä muun muassa tietopyynnöin. Sitä Anttikoski kutsuu nyt ”menninkäisjournalismiksi”, jossa sulkeudutaan kivenkoloon eikä olla aidosti kiinnostuneita toisen osapuolen näkökannoista. Hänen mielestään journalis tit eivät esimerkiksi ymmärrä, kuinka kovilla valtionhallinnossa ollaan, kun tietopyyntö jen määrä yhtäkkiä räjähtää. Julkisuuslain mukaan tiedot on kuitenkin annettava viipymättä. Miten Anttikoski itse huolehtisi siitä, että lakia myös noudate taan? Valmista vastausta hänellä ei ole. Ant tikoski ei ”missään tapauksessa” haluaisi tiukentaa julkisuuslaissa olevia julkisten asiakirjojen luovuttamisen ehtoja tai aikoja. Toisaalta hän ei myöskään usko, että esimerkiksi henkilökunnan lisääminen tie topyyntöjen käsittelyyn ratkaisisi ongelmia tietojen luovutuksen nopeudessa. – Haluan vain tuoda esiin, että me olemme avoin yhteiskunta. Vuoropuhelun puuttumisen vuoksi media ja virkamie het eivät kuitenkaan ymmärrä toisiaan, ja siksi media kirjoittaa, että tietoja saatiin ”viimeinkin” tai ”viime tipassa”. Mutta eivät ne paperit sieltä järjestelmästä napin painalluksella tule. Myöskään syytöksiä viestintäosastonsa poliittisuudesta hän ei ymmärrä. Anttikoski sanoo, ettei aluksi edes tiennyt asiasta teh dyistä tietopyynnöistä, koska niitä käsitteli vät muut osastot kuin viestintä. Myöhemmissä Twitterkeskusteluissa Anttikoski myös syytti yksittäistä toimitta jaa epäasiallisesta tyylistä ja käyttäytymi sestä, mutta ei yksilöinyt väitteitä. Nyt hän puntaroi, että olisi ehkä ollut parempi olla osallistumatta Twitterkeskusteluihin. ANTTIKOSKI ehti nähdä kolmessa vuo dessa koronan ja aamupalakohun lisäksi muun muassa hallituksen kaatumisen ja kahden pääministerin vaihtumisen. Hän istui paikalla käytännössä kaikissa hallituk sen neuvotteluissa vuorokaudet läpeensä. Koronatilanne vaati yli vuoden ajan lähes kaiken huomion koko ajan. – Sitä ei kukaan pysty tajuamaan, mikä helvetti se on jaksamisen kannalta. Välillä tuntui pahalta monen ministerin ja virka miehen puolesta, miten koville he joutuivat. Anttikoski sanoo olevansa itsekin yhä väsynyt, eikä osaa vielä tarkemmin purkaa tai eritellä kokemuksiaan. Hänen jätettyään jo työnsä eräs entinen työkaveri lähetti Anttikoskelle viestin, että kuulee edelleen Anttikosken naurun sääty talon rappukäytävässä. – Mun sielu on varmaan jäänyt sinne ja naureskelee itsekseen. LOKAKUUSSA Anttikoski aloittaa työn SOK:lla. Anttikoski ajatteli, että valtion palveluksessa hänellä ei olisi viestintäjohta jan paikan jälkeen juuri uranäkymiä, joten nyt oli otollinen hetki vaihtaa työpaikkaa. Median näkökulmasta Anttikosken uudessa pestissä on kiinnostavinta, kuinka SOK aikoo kehittää omia medioitaan. Yhtiö on viime vuosina vähentänyt ulkopuolisia mainospanostuksiaan ja keskittynyt kehit tämään esimerkiksi Yhteishyvää ja muita digitaalisia kanaviaan. Juuri tämän niin sanotun oman median kasvattaminen on Anttikosken tehtävistä tärkeimpiä. Hän sanoo, että yritysten omat mediat eivät voi kaapata journalismin teh täviä, mutta niiden kautta voi esimerkiksi edistää yritysten osallistumista yhteiskun nalliseen keskusteluun. SOK:lla Anttikoski voi hyödyntää kaikkea tähän saakka oppimaansa journalismista, viestinnästä ja markkinoinnista. Vision voi edelleen tiivistää Århusin opetuksiin 1990luvulta. – Olen lähtenyt journalismista, koska ha luan olla mieluummin sillä puolella, jossa aiheutetaan hyvää mieltä ja autetaan kuin luodaan negatiivisia ajatuksia ja tuntemuk sia. Tässä uudessa työssäni on enemmän hyvän ja positiivisen klangin mahdolli suus. ? ”Olen lähtenyt journalismista, koska haluan olla mieluummin sillä puolella, jossa aiheutetaan hyvää mieltä ja autetaan.” 12 suomen lehdistö 6/2021 B
6/2021 suomen lehdistö 13 B korona väsytti. Valtioneuvoston kanslian viestintäjohtajana Anttikoski näki läheltä, miten pitkään jatkunut koronapandemia aiheutti väsymystä sekä mediassa että poliitikoissa. Hän jätti työnsä pian sen jälkeen, kun oli aamupalagaten jälkimainingeissa ajautunut Twitterissä sanasotaan journalismin pelisäännöistä Iltalehden edustajien kanssa..
päätoimittajaKysely MELKO OLENNAINEN AIHE Paikallislehdet hakevat rooliaan ilmastonmuutoksen käsittelyssä. Selvää on, että journalismi aiheesta tulee lisääntymään . Tutkija Risto Kunelius antaa suomalaiselle ilmastojournalismille arvosanaksi ”kohtuullinen”. teksti Mari Uusivirta 14 suomen lehdistö 6/2021 B 14 suomen lehdistö 6/2021 B
Tampereen yliopiston tutkijat Jenni Niemelä-Nyrhinen ja Niina Uusitalo valitsivat ja arvioivat Suomen Lehdistön pyynnöstä tyypillisiä ilmastokuvia ja -kuvatyyppejä. Kaksikko on tutkinut journalistista ilmastokuvitusta sekä sen uudistamisen tarvetta ja mahdollisuuksia. katastrofit. ”Stereotyyppisissä journalistisissa ilmastokriisin kuvissa nähdään tulvia, kuivuutta ja metsäpaloja. Esimerkiksi The Guardian on ilmoittanut kiinnittävänsä huomiota siihen, että tämän kaltaisissa kuvissa näkyisi myös ihmisiä, jotta ilmastokriisi ei vaikuttaisi ihmisistä erilliseltä. Tutkimusten mukaan tuhon kuvasto herättää ihmisten huomion ja saa aikaan pelkoa sekä syyllisyyden tunteita. Toisaalta se jää ihmisille kaukaiseksi ja abstraktiksi eikä aktivoi toimintaan. Kuvasto voi olla jopa lamaannuttavaa.” kuva: jon nazca / lehtikuva
16 suomen lehdistö 6/2021 B I lmastonmuutos näkyy jo. Pudasjärvellä ilmestyvän Iijo kiseudun vs. päätoimittaja Risto Pikkupeura listaa, miten se muun muassa tuo rakennuksille uusia vaatimuksia sekä lyhentää lumi ja jääpeitteistä aikaa, mikä taas vaikuttaa niin matkailuun, eliöstöön kuin vesistöihinkin. Jo nyt jokien jääaika on noin kuukauden lyhyempi kuin joitakin vuosia sitten. – Meidän on seurattava ilmiötä sekä pyrittävä syventämään aiheen käsittelyä ja tuomaan esille vaikutuksia, jotka ovat joiltakin osin huomaamattoman hitaita, Pikkupeura kommentoi. Samaa sanoo Heidi Ekdahl. Hänen päätoimittamansa Kymen Sanomat ilmes tyy viidessä kunnassa, joista neljä sijaitsee Suomenlahden rannikolla. – Merellinen arki, meren tila ja ilmaston muutos ovat osa lukijoidemme arkea jo sitä kautta. – Ilmastonmuutos ei ole erikseen esiin nostettu teema lehdessämme vaan ennem min usein läsnä kaikessa uutistyössä teol lisuuden investointiuutisista aina uutisiin Kotkan puistojen hoitamisesta tai koulujen ruokalistojen muutoksista, Ekdahl kuvailee. SUOMEN LEHDISTÖ kysyi sanoma ja kaupunkilehtien päätoimittajilta, miten he aikovat käsitellä ilmastonmuutosta ja miten he näkevät lehtensä roolin ilmastojourna lismissa. Kyselyyn vastasi 27 päätoimittajaa ja päällikkötoimittajaa. Tuloksista paistaa, että paikallisjourna lismi hakee paikkaansa aiheen käsittelyssä. Kourallinen paikallismedian päätoimitta jista katsoo, ettei ilmastonmuutos ole omalle lehdelle kovin olennainen aihe. Yhtä moni taas kokee, että aihe on erittäin olennainen. Valtaosa pitää ilmastoteemaa melko olen naisena. Päivälehtien johdossa taas aihe nähdään erittäin tärkeäksi. – Ilmastonmuutos on globaali asia, joten aihetta on vaikea istuttaa paikallislehteen, YläKarjalan päätoimittaja Anu Saarelainen kommentoi – mutta toteaa, että aihetta tullaan varmasti käsittelemään yhä enemmän. – Paikallisesti aihe ei nouse keskustelui hin kovinkaan usein muuten kuin joissakin harvoissa valtuustokeskusteluissa, Ylöjär ven Uutisten päätoimittaja Ville Mäkinen kuvailee ongelmaa. Osa vastaajista näkee, että ilmaston muutoksen käsittely paikallismediassa on olennaista ilmestymisalueen elinvoiman kannalta. – On alueelle tärkeää, että maa ja metsätalouden merkitys ilmastonmuutok sen torjunnassa ymmärretään tavalla, joka mahdollistaa niiden harjoittamisen myös tulevaisuudessa, Auranmaan Viikkolehden päätoimittaja Asko Virtanen kirjoittaa. HELSINGIN yliopiston viestinnän profes sori Risto Kuneliuksen mukaan se, koetaanko ilmastonmuutos tärkeäksi ja ajankohtaiseksi, voi riippua paikallisesti pinnalla olevista kysymyksistä. – Paikkakunnalla, jossa nousee kovaa vauhtia tuulivoimalatornia, kysymys on läsnä konkreettisissa asioissa, kaavoituk sessa ja vastaavissa. Silloin siitä on luonte vaa ja tärkeää kirjoittaa. Voi olla paikkoja, joissa konkreettisia näkyviä seurauksia ei vielä ole tai niitä on vasta tulossa. Silloin voi ajatella, ettei ilmastonmuutos tunnu niin polttavalta kysymykseltä. Ilmastojournalismia pitkään tutkinut Kunelius huomauttaa, että paikallisen journalismin tehtävä voisi parhaimmillaan olla luoda yhteistä tietopohjaa, juonellistaa muutosta ja rakentaa tiloja keskustelulle, jossa voidaan kurottaa mielipideerojen yli. – Paikallisessa julkisuudessa ihmis ten täytyy jollain tavalla pystyä elämään yhdessä. Sellainen mielipiteiden polarisoi tuminen, joka näkyy valtakunnan keskus telussa, ei käy maailman kuvantamisen reseptiksi paikallisella tasolla. MONESSA lehdessä tunnistetaan, että ai hetta on käsitelty sen painoarvoon nähden liian vähän ja siksi käsittelyä aiotaan lisätä. Näin on etenkin paikallislehdissä. – Olemme vasta kuluvan vuoden aikana alkaneet ottaa ilmastonmuutosta syste maattisesti huomioon jutuissamme, ja tarkoitus on lisätä siitä uutisointia jatkossa, Sulkavalehden päätoimittaja Tea Ikonen vastaa kyselyssä. Sulkavalehti tekeekin paraikaa ilmas ”Meidän on pyrittävä tuomaan esiin vaikutuksia, jotka ovat huomaamattoman hitaita.” koetut vaikutukset. ”Yksi toimiva kuvittamisen tapa on näyttää ilmastonmuutoksen paikallisia ja ihmisten arkielämässä tuntuvia vaikutuksia. Esimerkiksi käristyskupoleita ja ennätyshelteitä kuvitetaan tyypillisesti ihmisillä, jotka nauttivat helteestä. Tärkeää olisi kuitenkin kuvittaa myös helteiden arkisia negatiivisia vaikutuksia, jotka lukijat voivat tunnistaa. Esimerkkikuva esittää tukalan kuumuuden kokemuksia kaupungissa helleaallon aikaan.” Ella Kiviniemi kuvasi Pauli Nykäsen nukkumassa kotinsa parvekkeella kuumuutta paossa. kuva: ella kiviniemi / helsingin sanomat
6/2021 suomen lehdistö 17 B tostrategiaa. Myös esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Kauppalehti ovat kertoneet lisäävänsä journalismia ympäristöaiheista. Kaleva taas lanseeraa kokonaan uuden digitaalisen luontomedian. Kalevan vastaava päätoimittaja Sanna Keskinen muistuttaa, että PohjoisSuo messa ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat tiedeyhteisön arvion mukaan jopa voimakkaampia kuin etelässä. Myös alueen ihmisten luontosuhde on vahva. – Lisäksi tavoittelemme entistä vah vemmin nuorten aikuisten ja varhaisessa keskiiässä olevien kohderyhmää, jolle aihepiiri on usein tärkeä ja läheinen, Keski nen kirjoittaa. Moni vastaaja perustelee journalis min lisäämistä sillä, että ilmastonmuutos väistämättä vaikuttaa lukijoiden arkeen ja esimerkiksi paikallisiin yrityksiin. – Ilmastonmuutos lyö läpi kaiken, kaikissa uutisaiheissa ja yhteiskunnan kehityksessä. Tilaajamme ovat kiinnostu neita asiasta, Satakunnan Kansan vastaava päätoimittaja Tomi Lähdeniemi tiivistää. Etenkin paikallislehdissä mietitään kuu meisesti, millainen lähestymistapa kriisiin ylipäänsä pitäisi valita ja millaisista ilmas tojutuista lukijat saataisiin kiinnostumaan. Erityisesti luontojuttujen lisääminen ja luontosuhteen vahvistaminen saivat kyse lyssä paljon mainintoja. Myös paikallisia ilmastotekoja ja päätök siä tullaan kyselyn perusteella seuraamaan entistä tarkemmin. – Alueen kunnilla ja esimerkiksi matkai lukeskuksilla on melko vahvaa pyrkimystä ekologisuuteen, päästöjen vähentämiseen ja jopa hiilineutraalisuuteen, mutta meidän tehtävämme on tarkistaa, etteivät ne ole vain kauniita puheita, sanoo KotiLapin päätoimittaja Esa Keskinen.
18 suomen lehdistö 6/2021 B Ilmastojournalismin lisääminen vaikut taa kyselyn vastausten perusteella olevan nimenomaan journalistinen, ei niinkään taloudellinen päätös. Aiheen käsittelyä ei pidetä silti yksiselitteisen kannattamatto mana. – Jos ilmastojournalismimme on uniikkia ja se kiinnostaa tilaajiamme, se on myös kannattavaa, Satakunnan Kansan Lähde niemi kertoo. – Ei yhden journalismin lohkon taloudel lista kannattavuutta voi tai pidä määritellä. Se on osa uutisjournalismia, joka pitää sisällään hyvin monia asioita, Keskisuo malaisen päätoimittaja Pekka Mervola vastaa. KUINKA hyvin suomalainen media on onnistunut ilmastonmuutoksen käsitte lyssä? Kyselyyn vastanneiden päätoimitta jien mielestä melko hyvin. Sekä kiitettävää että kritisoitavaa löytyi. Moni vastaaja katsoi, että ilmastojourna lismi kuten suomalainen journalismi yleen säkin on laadukasta ja faktoihin pohjautu vaa ja aihetta on seurattu pitkäjänteisesti. Parannettavaakin on. – Ilmastojournalismista voidaan aidosti puhua vain viime vuosien osalta. Sitä en nen se on ollut ainakin päivälehdissä hyvin satunnaista ja pohjannut lähinnä yksit täisten toimittajien omiin mielenkiinnon kohteisiin, Kalevan Keskinen kirjoittaa. – Kyllä me uutisoimme vastapainoksi paljon enemmän sellaisista aiheista, jotka ovat vahvassa ristiriidassa ilmastonmuutok sen vastaisen työn ja luonnon monimuo toisuuden edistämisen kanssa, toteaa taas Kymen Sanomien Ekdahl. Selkeitä puutoksia vastaajat näkevät siinä, että ilmastonmuutoksen vaikutuksia paikal lisella ja arjen tasolla ei ole käsitelty kylliksi.
6/2021 suomen lehdistö 19 B Sen koettiin etäännyttävän lukijoita. Esimerkiksi Iijokiseudun Pikkupeuran mielestä journalismi on keskittynyt tutki mustietoon ja asiantuntijuuteen. – Ilmiötä pyritään tarkastelemaan ulko puolelta. Muutamat kyselyn vastaajat kritisoivat etenkin valtakunnallisia medioita ”raflaa vuudesta”, ”lietsomisesta” ja agendan ajamisesta. – On riski, ettei tiedostava lukija kohta usko mitään, jos hän huomaa, että uuti sointi on värittynyttä. Kuten nyt vaikka metsien hoitoon liittyvissä näkökulmissa, Karjalaisen sisältöpäällikkö Kristiina Viitanen sanoo. – Huomio on liiaksi paniikkia lietso vissa jutuissa ja tempauksissa. Pitäisi olla enemmän analysoivaa ja ongelmaa purka vaa journalismia, kommentoi Auranmaan Viikkolehden Virtanen. Liian kielteisenä uutisoinnin on nähnyt myös Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi. – Iso kuva on joskus jäänyt hahmottu matta. Ilmastojournalismi on paikoitellen ollut pelottelevaa, uhkakuvia maalailevaa ja keskittynyt liikaa yksilön asioihin. Ratkai sut, ilmastonmuutoksen tarjoamat mahdol lisuudet ja positiivinen viesti siitä, että me onnistumme tässä hankkeessa, ovat jääneet uhkien varjoon. RISTO KUNELIUS suhtautuu kriittisesti ajatukseen journalismin tehtävästä toivon herättäjänä. – Jos muutamassa kymmenessä vuodessa pitäisi löytää hiilineutraaliuteen globaali tasapaino, eli löytää valtavia muutoksia ihmisten liikkumiseen ja energiainfrastruk tuuriin ja moniin elämäntapoihin, aikaa on todella vähän, hän pohtii. Suuren muutoksen keskellä Kuneliuksen mielestä journalismilta vaaditaan konkre tiaa ja parhaan tieteellisen tiedon suhteut tamista tehtäviin päätöksiin. Lisäksi täytyy osallistua arvokeskusteluun siitä, mitä valintoja tehdään ja mikä on yksittäisen paikkakunnan vastuu kansallisen ilmas tostrategian toteutumisessa. Kuneliuksen mukaan suomalainen journalismi on ollut hyvin samankaltaista kuin muissa vastaavissa maissa, esimerkiksi toisissa Pohjoismaissa. Hän antaisi suoma laiselle ilmastojournalismille ”kohtuulli sen” arvosanan. Kiitosta suomalainen ilmastojournalismi saa Kuneliukselta asiallisesta yleistasosta, siitä etteivät ”poskettomat jutut” journalis missa juurikaan leviä. – Jälkiviisaasti katsoen voi ajatella, että painava julkinen keskustelu rakenteelli sen siirtymän, päästöjen vähentämisen ja sopeutumisen haasteista olisi voinut käynnistyä hiukan aikaisemmin Suomen kaltaisessa maassa. Ilmastonmuutosta käsiteltiin journa lismissa ennen vuoden 2008 talouskriisiä suhteellisen paljon. Sen jälkeen lähes kym menen vuoden ajan oli hiljaisempaa. Pari viime vuotta taas ovat Kuneliuksen mukaan olleet erittäin aktiivisen, moniulotteisen ja moniäänisen ilmastojournalismin aikaa. Kysymys ei ole kuitenkaan vain journalis min onnistumisesta. Vasta Pariisin ilmas tosopimuksen voimaantulon jälkeen 2016 ilmastonmuutoksesta on tullut iso poliitti nen kysymys, kun on ryhdytty tekemään so peutumisen ja päästötavoitteiden linjauksia. – Tästä on vaikea syyllistää yksinomaan journalismia ja journalisteja. Journalismi on aika paljon riippuvainen siitä, mitä muun yhteiskunnan tietotuotanto ja ajankohtainen poliittinen keskustelu on, Kunelius sanoo. PARAIKAA Kunelius rakentaa tutkimus hanketta paikallisen ilmastojournalismin tueksi. Hänen mukaansa ilmastojournalis min tutkimusta tehdään nyt selvästi enemmän kuin kymmenen vuotta sitten ja se on monipuolisempaa. – En osaa sanoa, olisiko enemmän tutki musta auttanut parempaan journalismiin jo aiemmin. Ei se ainakaan haitannut olisi. Tutkimuksen avulla tai ilman, ilmas tojournalismi tulee muuttumaan ja on jo muuttunutkin. – Ennen aiheelle naureskeltiin. Nyt kuluttajien kuluttamiskäytös on muodos tumassa muutosvoimaksi, joka mullistaa ja jota ei voi pysäyttää, YläSatakunnan toi mitusjohtajapäätoimittaja Jukka Huikko kirjoittaa. ? ”Journalismi on aika riippuvaista siitä, mitä muu yhteiskunnan tietotuotanto ja ajankohtainen poliittinen keskustelu on.” prosessit Ja ratkaisut. ”Toinen toimiva kuvittamisen tapa on näyttää ihmisiä osallistumassa ratkaisuyrityksiin ja keskeneräisiinkin prosesseihin. Ihmiset ovat yhteydessä ilmastonmuutokseen erilaisten roolien kautta. Roolit ovat ristiriitaisia ja moniulotteisia. Esimerkiksi hakkuisiin ja talousmetsien hoitamiseen liittyy ongelmia, mutta metsänhoito voi tarjota myös ilmastonmuutoksen ratkaisuja. Tässä kuvassa ja siihen liittyvässä jutussa myös luontoyhteys tulee näkyviin.” Johannes Tervo kuvasi 19-vuotiaan metsänomistajan Mikko Tukevan Maaseudun Tulevaisuuteen. kuva: johannes tervo / maaseudun tulevaisuus
ratKaisut UUSIA IDEOITA JA VERKOSTOJA Toimittaja Monica Vasku haluaisi toimituksista monimuotoisempia, jotta ne pystyisivät paremmin puhuttelemaan yleisöjä. Hän sai Haaga-Helian maahanmuuttajataustaisten journalistien koulutuskokonaisuudesta hyviä oppeja mutta työskentelee lastenhoitajana. teksti Anna-Sofia Nieminen kuvat Vesa Laitinen 20 suomen lehdistö 6/2021 B J os toimituksissa ei ole töissä maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, tavoittaako journa lismi heitä yleisöiksi? Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2020 Suomessa oli jo 444 000 ulkomaalaistaus taista ihmistä. Saavatko he tarpeeksi tietoa itseään kiinnostavista asioista? Entä miten lehtien tilaajamääriin vaikuttaa, jos eivät saa? Tällaisia kysymyksiä miettii Anne Leppäjärvi, joka johtaa HaagaHelian toimittajakoulutusta ja sen maahanmuut tajataustaisten journalistien koulutuskoko naisuutta. Hän arvioi, että suomalaisissa toimituksissa on aito halu lisätä moni muotoisuutta. Keinoja kuitenkin tuntuu puuttuvan. – Se ei mene ihan niin, että me yritämme saada ihmisiä sopivammiksi suomalaiseen toimitukseen, jos siellä toimituksessa ei olla valmiita muuttamaan asioita. Pääosin suomenkielinen koulutuskoko naisuus on tarkoitettu ihmisille, joilla on aiempaa journalismin kokemusta tai koulu tusta. Ajatus on, että koulutuksen käyneet päätyisivät työskentelemään suomalaiseen mediaan. Koulutuksessa vahvistetaan suomen kieltä ja opetetaan suomalaisten toimitusten työskentelytapoja sekä suoma laista käsitystä journalismista. Leppäjärven mielestä pitäisi haastaa aja tusta siitä, että kaikkien toimittajien täytyy osata samat asiat. Hänestä maahanmuutta jataustaisilta toimittajilta ei esimerkiksi voi odottaa täydellistä suomen kielen hallintaa, mutta tilalle voi saada vaikka uusia juttui deoita ja verkostoja. Leppäjärvi toteaa, että maahanmuutta jataustaisen toimittajan rekrytointi tai työn ostaminen häneltä freelancerina on vasta ensimmäinen askel. Pitää myös miettiä, miten hänen työnsä ansiosta saadaan jour nalismista aiempaa monimuotoisempaa. – Tapa ei ole se, että me teemme hänestä sellaisen kuin muutkin. Leppäjärvi ehdottaa, että toimituksissa luotaisiin tiimejä tai työpareja, joiden osana maahanmuuttajataustaiset toimittajat voisivat työskennellä ja hyödyntää vah vuuksiaan. BRASILIASTA Suomeen muuttanut Monica Vasku kävi HaagaHelian koulu tuskokonaisuuden viime keväänä, jolloin se järjestettiin toisen kerran. Seuraava koulu tus on jo suunnitteilla. Vasku toivoo, että suomalaisessa me diassa olisi enemmän maahanmuuttajia